vsk
"En voi kuvitella, että kävisin silloin tällöin polkemassa jotain typerää pedaalin kytkintä." Wilko Johnson
Frankfurt Musikmesse ja Prolight & Sound
musiikkitekniikan vuosikerta 2012 näyttää lupaavalta!
Allen & Heath GS-R24M. Hammond SK2 puhkuu ja puhisee digitaalisesti
Nro 3/2012
Hinta 8,85 E
17
Ja uusia efektejä, kuten esim. Lisäksi kaikissa kanavissa on nyt Warmth -painike, jos haluat tuttua analogi soundia sekä kaksi EQ -asetusta (Classic tai Presision). LISÄÄ "herkkuja" tarjoaa laajenettu Aux-Panel, laajennetut dynamiikkatoiminot, kuten esim. 0207 638 000, fax (09) 6828 4674 www.hedcom.fi. Duck optio, Gate:n expanderi, De-esser sekä kaksi eri Knee vaihtoehtoa kompressoriin. `Set Spill` avulla voidaan rakentaa helposti kutsuttavia settejä, jotka voidaan tuoda käyttöpintaan yhdellä painalluksella.
Siis kaiken kattava, 72 mikkitulolla , kahdella digitaalikaukokaapelilla oleva keikkapaketti, nyt erikoishintaan! (Pyydä tarjous, myynti@hedcom.fi!)
SD9 Rack-Pack Features:
48 Flexi Channels (Equivalent to 96 channels of DSP) 47 Busses made up of 16 Flexi Busses plus L/R, L/C/R Master, 2 Solo Busses, 12x8 Matrix 8 DiGiTuBes Available 8 Dynamic Equalizers 8 Multiband Compressors 8 Digital Effects 16 x 31 Band Graphic EQ Multi Channel Folding Reorder Busses Two D-Rack Stage Boxes Two Digital Snakes Flight Case
www.digico.biz
Hedengren yhtiö Lautasaarentie 50, 00200 Helsinki Puh. Multitap, ping pong sekä stereo viiveet erillisillä LR-viiveajan säädöillä. Kaiken tämän lisäksi TULEVAISUUSTAKUU -päivitys tuo Sets -toiminnon (aiemmin vain SD7 Teatteri -versiossa). Ja myös uuden Buss- jaottelun sekä monikanava ip-tulot, jotka olivat tähän asti saatavana vain SD7:ssä. Digico SD9 Rack-Pack
Tulevaisuustakuupäivitys!
Digico on juuri "turboahdannut " palkitun SD9:n uudella softapäivityksen, joka tuo SD9:n merkittävästi lisäkanavia, dynaamisia Eq:ta, multiband kompressoreita, matriisin sekä DiGiTubes putkilämmitteimen
s o u n d to o l s. LEGENDAARINEN - valikoima laajenee
Ampeg GVT- putkikitaravahvistinperhe
Uutuus!
Maailman suosituimmat bassokombot
BA-115
- perhe kasvaa
BA-112
BA-110
BA-108
PF-sarja
MYYMÄLÄ AVOINNA MA-PE KLO 10-18, LA 10-15
S o undtools O y · Teo ll i su u s k at u 2 1, 00 51 0 H e l sink i · puh. fi · w w w. fi. 029 080 0830 · soundtools@soun d to o ls
Syntikoistakin piti ruuvata sopivat soundit itse presetit kun toimitettiin piirrettyinä namiskapaneelin kuvina, joihin oli merkattu esimerkkiasetuksia siitä mihin asentoihin potikat ja kytkimet tulisi asetella.
Vastaavalla tikulla mittaroitaessa laitteiston hankinta olisi syönyt 9 % perheen tuloista, sillä kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen keskiarvo vuonna 2009 oli noin 38 500 euroa. Muusikon omilla tienesteillä homman olisi hoitanut kuukauden tai parin brutoilla. Efektejäkin on kilometrin mittainen lista ja raitoja niin, että Gramex-ilmoituksen tekoon tarvitaan projektin päättyessä taulukkolaskentaa.
M
utta kyllä ennen oli melko kallista. Kun piti päästä äänittämään bändin demoa, näytti nuoren muusikon ostoslista suurinpiirtein tällaiselta:
analoginen keskiraskaan sarjan analogimikseri, 6 000 16-raitainen semi-pro analoginauhuri, 5 000 digitaalikaiku, järeä, 2 500 digitaalikaiku, keveä, 750 digitaalinen viivelaite, järeä, 2 500 digitaalinen viivelaite, keveä, 750 Tekee yhteensä: 17 500
E
nnen oli ennen, ja jotkut asiat olivat varmaan paremmin. Odotetaan vain seuraavat parikymmentä vuotta niin huomataan miten tästä meidänkin ajastamme on jäänyt soimaan jokunen kestävä teos per genre. Ja sitä ennemmin se oli vieläkin parempaa, jos kysytään oikein erityisen varttuneelta. Kesät pitempiä, rokki raisumpaa, eikä ilmastonmuutok-
Macbook Pro, 2 000 äänikortti, 1 000 ohjelma, 500 Yhteensä: 3 500
sesta puhuttu ääneen. Tarkastelua voi täydentää toteamalla, että nuorella muusikolla ei ollut varaa yhteenkään dynamiikkaprosessoriin tai erikoisempaan taajuuskorjaimeen. Musiikkikin oli ennen parempaa, jos kysytään varttuneelta kansalaiselta. Ihan vaan siitä käytännöllisestä syystä, että Tilastokeskus kattaa eräässä jutun kannalta oleellisessa taulukossaan juuri tuon mittaisen haarukan.
S
amaan puuhaan ryhtyvän nuorekkaan muusikon ostoslista olisi voinut näyttää 22 vuotta myöhemmin
vaikka tällaiselta:
E
nnen oli ennen ja pääsääntöisesti paremmin. Nuoren muusikon omilla tuloilla kyseessä olivat tuolloin noin kahden vuoden bruttoansiot. Piti osata virittää kitara ilman mittaria, rumpalin täytyi pinnistellä kokonainen biisi kerrallaan narulle studiossa, ja nauha hinkkaantui pilalle jos ottoja jouduttiin toistamaan liian monta kertaa. Sen sijaan nuorekas muusikko saa pläjäyksen sellaisia jo ohjelmiston ja äänikortin mukana. Luonnonhistoriaa tarkastellaan usein hiukan pitem26 000 euroa, joten laitteiston hankinta keskivertoperheen varoilla olisi syönyt 67 % perheen tuloista. PÄÄTOIMITTAJALTA
Ennen oli ennen
H
istoriallinen perspektiivi on suhteellinen käsite. Ennen oli tosin myös paljon alkeellisempaa monessa suhteessa. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja
Mittatikuksi kerrottakoon, että kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen keskiarvo vuonna 1987 oli noin
4 www.riffi.fi 3/2012. Aika vain on suodattanut suurimman osan kertakäyttöisintä huttua pois ihmisten muistista ja kirkastanut niiden harvojen helmien olemassa oloa. Eikä enempää ehkä tarvitsekaan, sekin jo riittää. mällä aikajänteellä kuin vaikkapa pörssikursseja, joita saatetaan kumminkin luonnehtia yhtä lailla historiallisen korkeiksi tai mataliksi, miten milloinkin. Tuskin kuitenkaan kaikki, eikä edes
ehkä se musiikki. Vaikka summat ovat likimääräisiä, ne antavat oikeansuuntaisen ja suuruusluokaltaan suhteellisen osuvan kuvan kehityksestä. Rohkenen
olla eri mieltä ja todisteeksi kaivan muistini sopukoista historialliseen tapahtumaan perustuvia lukuja. Tämänkertaisen pääkirjoituksen kohdalla päädyin siihen, että 22 vuotta on juuri sopiva historiallisen perspektiivin mitaksi. Kuten elämä vielä nykyäänkin, väittää tunnettu mainos
miehen ikään
polvihousuorkesteri täyttää 20 vuotta!
28 Tuoteuutiset
Frankfurtin-messuilla riitti nähtävää
RIVAKAT PIKAKOKEET 34 Drum Workshop SM808
rummunvirittäjän perussetti
34 Shure SHR1440
kohti paalupaikkaa?
35 Polytune mini
siroakin sirompi
s. 19
LUKUPALAT 27 Jean S. 20
6 www.riffi.fi 3/2012. s.14
HAASTATTELUT & ESITTELYT 08 Wilko Johnson
rhythm 'n' bluesia kovalla kädellä
14 Ainoastaan Suomessa
Scandinavian Action Jazz -yhtye Nieminen & Litmanen!
19 Uusi tekniikka, parempi sointi
Teemu Viinikainen vaihtoi soittimen lisäksi soittotapaa
20 Sun effects soittaa valoilla
15 vuotta valaisua bändikeikoista festareille ja nykytanssista teatteriin
24 Kaulaliitoksen anatomia
liimalla vai pulteilla, kas siinä kysymys!
s
(09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Julkaisuassistentti Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös käyttää www-sivuillamme olevaa lomaketta (www.riffi.fi > tilauslomake). Uusimman irtomumeron voi tilata myös toimituksesta hintaa 8,85 e + postikulut. 40 54 Myötävaihe, vaihe-ero, vastavaihe
mikrofonit sijoilleen
62 Saarinen selvittää
Lattiaheijastus vaikuttaa mittaukseen, mutta kannattaako siitä piitata?
65 New York, New York
Kari Antilan haastattelussa jazzkitaristi Mike Moreno
66 Alangon päiväkirja
Posti EI tuo, posti EI vie
s. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,50 e + postikulut.
Lue myös nettispesiaalit osoitteesta www.riffi.fi · Nieminen & Litmanen, éncore! · Taas on aika auringon Sun effects kirjasi 15-vuotisen historiansa koviin kansiin · Frankfurtin messujen satoa nämäkin · The Beckman: Method Blues Fingerpicking With Droning Bass, kirjan arvioi Timo Östman
Aikakauslehtien Liiton jäsen
www.riffi.fi 3/2012
7. s. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu
38 Fender Bronco
roppakaupalla soundeja
40 Loef
yksilöllisiä kitaroita
44 Hammond SK2
sivistyneesti rupinen
s. 38
47 Allen & Heath GS-R24M
analoginen studiomikseri palvelee myös digiraiturin kanssa
50 Avid Artist Control
ässä jälkituotannon värisuoraan
52 Bristol
tärkeimmät retrosyntikat samassa paketissa Linuxille
GRANDE FINALE s. Irtonumeron hinta on 8,85 e. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Palveluhakemisto: Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Työryhmä: Eero Aro Petri Alanko Kari Antila Pirkka Isotalo Misha Koivunen Timo Koskinen Esa Linna Janne Mikkilä Ilkka Mäkelä Ari-Pekka Paasonen Tommi Saarela Reima Saarinen Sami Sarhamaa Juha Seila Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. 44
Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. 36
KÄYTTÖTESTIT 36 Mapex Black Panther Velvetone
musta pantteri murahtaa!
YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Riffi ilmestyy vuonna 2012 seitsemän kertaa. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 55,30 e ja määräaikaisena 65,50 e
Hänhän oli kitaristina ja biisintekijänä yhtyeen neljällä ensimmäisellä albumilla, joilla porukka nopeasti vakiinnutti maineensa koko Euroopassa, ja bändin lavaesiintymisissä oli aina pitelemätöntä säpinää Johnsonin askeltaessa ympäri lavaa. Niinpä haastattelun alussa kiinnosti nähdä, miltä oikea käsi näyttää vuosikymmenien huhkimisen jälkeen; ovatko sormet kuluneet tyngiksi tai iho parkkiintunut kivikovaksi. Soittaminen ei satu eikä iho mene verille. Käsi on aivan hyvässä kunnossa, hän vakuuttaa. Toinen Johnsonin erikoisuus on se, että hän mättää kitaransa kieliä paljaalla kädellä, ilman plektraa. Maanisesta tepastelusta tuli miehelle vakiintunut tavaramerkki, joka jatkuu edelleen miehen soolouralla ja sitä on nähty Suomessakin useaan otteeseen, viimeksi maaliskuun alussa Tavastian
8 www.riffi.fi 3/2012
V
valmiiksi kuluneella lavalla, johon Johnson uursi uutta polkua. Alkuaikoina tietysti veri saattoi lentääkin ja minulla oli punainen plektrasuoja,. TEKSTI: TIMO KOSKINEN KUVAT: JUHA SEILA
Wilko Johnson
rhythm 'n' bluesia kovalla kädellä
Äärimmäisen kurinalainen komppaus, sekaan nakatut purevat riffit ja maaniset elkeet muodostuivat Wilko Johnsonin lavaesiintymisen tunnusmerkeiksi jo 1970-luvulla. Koura oli kuitenkin kuin tavallinen työmiehen käsi. Feelgoodista yli 30 vuotta sitten, hänet edelleen yhdistetään mielikuvissa tuohon brittiläisen rhythm 'n' bluesin peruskivibändiin. Sama resepti toimii yhä niin musiikillisesti kuin visuaalisestikin.
aikka Wilko Johnson erosi Dr
Tärkein häneltä opittu tieto on se, että rytmi on tärkein soittamisessa. Tosin hän käytti plektraa. "En voi kuvitella, että kävisin Ja näin se menee: silloin tällöin polkemassa jotain Alaspäin iskiessä sormet lähtevät koukussa ja kynnet sekä sormenpäät osutyperää pedaalin kytkintä." vat kieliin. Avuksi tulee vasen käsi, joka sammuttaa kieliä valikoivasti. Plektra oli mukana vain vähän aikaa soittoharrastuksen alussa. Hassu juttu: sellainen on juuri työn alla. Hankin paremman kitaran ja rupesin harjoittelemaan uudestaan ja nyt käänsin kitaran oikeakätisen puolelle. Oletko miettinyt opetusmateriaalin tekemistä soittotyylistäsi. Tosin tyylissäni ei ole paljon selittämistä ja jos julkaistaisiin opaskirja, se olisi maailman ohuin kirja, yksi sivu riittäisi, mies naureskelee.
Simppeliä ja suoraviivaista
Johnson on viime vuosina satunnaisesti nähty keikkailemassa Stratocasterin kanssa, mutta vakiosoittimena hänellä on uran alusta alkaen ollut Telecaster, sekin Greenin takia valittu. Näin saan tasaisen kompin. Johnsonin soitossa vuorottelevat soinnut ja väliin heitetyt yhden tai kahden kielen riffit sekä soolot. En ollut yhtään hyvä ja kaikki kaverit soittivat paremmin. Mutta tämä nyt on minun tapani soittaa. Lisäksi Johnsonin hyperaktiivinen lavatyöskentely, joka alkoi jo ennen punkin ja uuden aallon anarkistista riehumista, on joko suoraan tai välillisesti antanut vinkkiä muille siitä, miten keikan aikana liikehditään. Keikalla kuullussa konekiväärisoitossa mies harjaa kieliä sormenpäillä ja toisinaan saattaa näppäillä sormilla tai peukalolla käden pysyessä paikallaan. Olen vasenkätinen ja aloitin teini-iässä soittamisen niin päin. Peukalo on reilusti kaulan päällä ja voi joko painaa kieliä tai dempata matalat kielet. Riffi 7/2007)tapaan soittaa. Herrat Green ja Johnson ovat omilla tahoillaan määritelleet yhden koulukunnan eurooppalaisessa rhythm 'n' bluesin soitossa. Sormilla soittamisesta ei ole mitään musiikillista etua, koska tyylini perustuu plektralla soitettuun. Samalla heitin plektran pois enkä ole käyttänyt sitä sen jälkeen. Ylös nostossa peukalo pyyhkäisee kielet. Hel-
10 www.riffi.fi 3/2012. jotteivät roiskeet näy. Youtubessahan on lyhyt pätkä, jossa näytän yhden riffin soittamisen. Koko tyylini on hyvin ronski ja yksinkertainen ja se perustuu Mick Greenin (ks. Keikan aikana voi silti yhä tulla vammoja, joita ei huomaa kuin vasta kuin jälkeenpäin, mutta kipua ei tunnu. Nythän käsi on jo muuttunut puiseksi. Silti oikea käsi näyt-
tää heiluvan melkein koko ajan samaan tapaan. Nyt meinaamme tehdä kokonaisen DVD:n
Vahvistimesta asetan säädöt suunnilleen puoli"Sormilla soittamisesta ei ole väliin, eikä muuta tarvita. Bändi soitti yhdessä vain yhden kappaleen, rumpujen mikitystä tarkistettiin hiukan erikseen ja homma oli siinä. Kotimaassa minulla on vahvistimena Cornell, mutta täällä on lainassa Fender Twin, joka käy aivan mainiosti. Tämän verran kuitenkin: Jos pitää olla tribuuttibändi Dr. Kierrejohto suoraan vahvistimeen riittää minulle mitenkähän kävisi langattoman kanssa: kohta olisin toisella puolella kaupunkia. tää. Efektejäkään ei tarvita, puhumattakaan langattomasta lähettimestä. Livenä soittamisesta tykkään, joten lähden mielelläni. Pitääkö tämä paikkansa. Luen paljon. Feelgood on edelleen bändinä olemassa, joskaan kokoonpanossa ei ole yhtään alkuperäisjäsentä. Feelgoodille, siihen tulisi laittaa nuoria kavereita, eivätkä nämä nykyiset ole sellaisia. Toisella kaudella tulen vilahtamaan sarjassa lyhyesti, joten tiedän olevani hengissä vielä kolmannellakin kaudella ehkäpä silloin minua näkyy enemmän, mies virnuilee. Levyjen tekeminenkin on muuttunut, eikä se enää ole sama juttu. Wilko Johnson asuu edelleen hyvin lähellä vanhaa kotikaupunkiaan, nykyisin mantereen puolella. Eikä vastaustakaan kannata painaa tähän. Kevään aikana Johnson on nähty vilahtamassa televisiossa pyörivässä sarjassa Game of Thrones mykän pyövelin osassa. Netissä on kulkenut huhu, että Fender olisi julkistamassa sinulle Telecasterin nimikkomallin. Dr. Tuloksena on liikkuvaisia bassolinjoja tukevaksi pohjaksi bändin soinnille. Telecaster on simppeli palanen puuta, mikä siinä juuri on hienoa. Nyt olen 64, ja aikoinaan tuntui naurettavalta, että tässä iässä vielä jatkaisi samoja hommia. Osaa tarjottiin minulle, koska halusivat jonkun ruman näköisen. Tuleva nimikkomalli ei sisällä uusia tilattuja erikoisominaisuuksia, vaan se perustuu '62 malliin, jota mies muutenkin käyt12 www.riffi.fi 3/2012. Miltä tuntuu lähteä liikkeelle. Niitä ei ollut olemassa, kun aloitin soittamisen, ja nyt minusta kaikki kuulostavat samalta käyttäessään pedaaleja. Itse en ole nähnyt dokumenttia kokonaan, koska tuntuu nololta katsella itseään ruudusta. Jo oli aikakin, olenhan auttanut heitä myymään ainakin miljoona Telecasteria melkein 40 vuoden aikana. Totta se on, kyllä sellainen on tulossa ehkä melko piankin, Johnson vahvistaa. Minulle tämä oli helppo juttu, koska ei tarvinnut puhua mitään. Shakespearea on juuri nyt menossa. Ilmeisesti asiaa tiedustellaan tavan takaa. Minullahan on tutkinto klassisesta kirjallisuudesta. Suoraviivaisemman blueskompin lyöminen ei siten tuota laskennallisia pulmia. Kitaran molemmat säätimet ovat kokonaan auki ja käytän pelkästään tallamikkiä. Suunnitelmat muuttuvat tilanteiden mukaan ja olen jo kauan sitten antautunut tähän. Lisäksi tykkään katsella tähtiä teleskoopillani. Rumpujen takana istuu Dylan Howe, joka omassa bändissään rytmittää modernia jazzia ja on soittanut paljon isänsä Steven kanssa. Aloittaessani musiikin ammattilaisena ajattelin, että tätä voisi tehdä ainakin muutaman vuoden, mutta touhu vie mennessään. u
singissä mukana ollut Tele ei ollut enää se sama varhaisvuosien yksilö, joka on jo päästetty eläkkeelle, mutta kuitenkin edelleen musta ja varustettu vakioksi muodostuneella punaisella plektrasuojuksella, kolhuinen ja tietyistä kohdista erityisen kulunut. Lisäksi olen kirjoittanut omaelämäkerran Looking Back At Me, jonka pitäisi ilmestyä pian. Trion soundcheck oli hämmästyttävän nopea. Mitäpä muuta arkielämään kuuluu soittamisen lisäksi. Uusi Tele sijoittuu keskihintaluokkaan ja on mahdollisesti Meksikossa tehty.
Uraputki esiintyjänä
Levymyynti ei nykyisin ole samanlaista kuin urasi alussa ja sinunkin on kierrettävä ja tehtävä yksittäisiä keikkoja. Riffissäkin ajoittain maimitään musiikillista etua, koska nittu toteamus pitää siis tässä tyylini perustuu plektralla soitettuun. Feelgoodin alkutaivalta kotikaupunki Canvey Islandilta lähtien. Meidän bändillemme tuo teki paljon hyvää. Tosin olemme toukokuussa menossa äänittämään uusia kappaleita ja levy tulee aikanaan. Sen sijaan hänellä oli puherooli Julian Templen ohjaamassa dokumentissa Oil City Confidential, joissa uusien ja arkistoista kaivettujen haastattelujen sekä keikoilta kuvattujen välähdysten kanssa muisteltiin Dr. Mielipiteen kysyminen tästä ryhmästä saa lähistöllä istuvan Johnsonin managerin huokailemaan. Wilko Johnsonin bändissä basson varressa on Norman Watt-Roy, soittokaveri jo vuosikymmenten ajalta, jonka tyyli muistuttaa pystypainia soittimen kanssa. Nyt nuorempi yleisökin tulee katsomaan meitä. En voi kuvitella, että kävisin silloin tällöin polkemassa jotain typerää pedaalin kytkintä. tapauksessa paikkansa: soundi Mutta tämä nyt on minun tapani soittaa." lähtee sormista
· Sisäiset mikrofonit ambiensseja ja spiikkejä varten · Akkukäyttöoptio: Sanyo's Pedal Juice®
ANALOGISTA TULIVOIMAA
Yksi Jupiter-80 tone vastaa yhtä 3 oskillaattorin syntikkaa. Ja Jupiterista saat ulos 10 tonea yhtä aikaa... Version 2 uutuuksia mm. AV-mikseri ja USB-streamaus
· Kompakti ja kannettava · 4-kanavainen videokytkin · 4 mikki/linjatuloa XLR/jakki · 4-kenttäinen multi-view kosketusnäyttö · Scan-konvertteri pc-lähteelle · Videoefektejä: Keying, Split Screen, PIP · Audioefektejä: Noise Gate/Suppressor, EQ, Reverb, Enhancer .... !! SuperNATURAL-mallinnusteknologian ansiosta akustiset soitinäänet ja synasoundit ovat vertaansa vailla. 3 vintage-filtteriä, 5 uutta efektireititystä,VK-sarjan generaattoriurku, soundien pikavalinta kosketusnäytöltä, uusia soundipatchejä, iPad editori.
www.rolandsystemsgroup.fi
www.roland.fi
Entäs jos jompikumpi puuttuu. Millä tavalla rytminen ajatus silloin muuttuu?
14 www.riffi.fi 3/2012. KOMPPIPARIT
TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: ILKKA MÄKELÄ
Ainoastaan
Scandinavian Action Jazz -yhtye
Perinteisessä ajattelussa bändin rytmisen perustan muodostavat basisti ja rumpali
Suomessa
Nieminen & Litmanen!
N
ieminen & Litmanen -yhtye on itse itsensä rytminen perusta, sillä muita ei lauteilla ole. Eikä duosta puhuttaessa eri osa-alueita voi oikeastaan eristää toisistaan, sillä kaksikko joutuu pitämään huolta niistä kaikista: rytmiikan lisäksi on tuotettava bassolinjat, melodiat ja harmoniat.
Urkuri Sami Niemisen ja rumpali Juha Litmasen ensimmäinen yhteinen kokoonpano ajoittuu vuoteen 1998, vaikka kaverit tunsivatkin toisensa jo entuudestaan erinäisten keikkojen jäljiltä. Nieminen soitti tuolloin Elevatorsissa kitaraa ja Litmanen rummutti Hypnomenissä, yhtyeessä, jossa miehet edelleen
www.riffi.fi 3/2012
15
Kun bändin perustamisesta oli kulunut puoli vuotta, niin meillä oli yhdellä viikolla neljänä peräkkäisenä päivänä klubikeikka Helsingissä. Jos esikuvien soundista pyrittiinkin pääsemään mahdollisimman nopeasti eroon, niin naapurin poikien nimi-idea kelpuutettiin käyttöön suorin vartaloin. Teki aikamoisen vaikutuksen kun näki miten ne perseet lähti heilumaan, kuvailee Juha tilannetta. Monella bändillä on semmonen tiukka lokero, josta ne ei voi livetä. Yleisö tiesi duon kyvyt go-go boogaloo -osastolla ja tilasi päättäväisesti sitä sorttia. Lyötiin päätämme seinään jonkin aikaa, mutta kyllä me sit saatiin se kohdalleen, muistelee Juha. Useissa bändeissä on se tilanne, että jos joku tuo vähän linjasta poikkeavan biisin, niin se menee siihen, että ei me voida tota soittaa, ei se sovi meille. Tuli semmonen fiilis, et jos nää kerOmia biisejä voi soittaa väärin. Ainoastaan lähtökohta tuli sieltä, tähdentää Sami.
Mieluummin Boogaloota kuin hippimusaa
Yhteistä soitto-uraa Sami Niemisellä ja Juha Litmasella on takana miltei 15 vuotta, kokoonpanoja on puolen tusinaa ja yhteisiä keikkoja vuodessa 5060. Sen jälkeen alettiin huvikseen soittelemaan kahdestaan. Meistä tuli semmonen alien joka kasvoi sieltä mahasta. Ennen Niemisen mukaantuloa Hypnomen oli ehtinyt niittää mainetta rajojen ulkopuolella ja keikkaili runsaasti Ruotsissa, kiitos osaltaan houseband-pestin ruotsalaisessa kreisi-telkkarisarjassa. Kvintetiksi kasvanut bändi myös reissasi pienellä pakulla kiertueelle pohjoismaihin ja se saattoi olla ratkaiseva käänne Nieminen & Litmanen -duon syntyhistoriassa. Silloin alkuvaiheessa se ei ollut ollenkaan niin yksinkertaista. Sitten. Ihan sama kuin verrattais kaikkia kitaratrioja Jimi Hendrixiin. Se meni sykleittäin. Kun paketti oli kasassa, yhteydenottoja alkoi tulla, paljonkin. Tuolloin ohjelmisto alkoi olla riittävä, biisit tarpeeksi hyviä ja yhteissoitto hioutunut niin, että duo kuulosti isolta bändiltä. Litmasen mukaan käänne tapahtui ensimmäisen levyn aikana. Kevyttä muutosvastarintaa oli silti yhtyeen riveissä, halua pitää "tää nyt vaan tämmöisenä". Pilke silmäkulmassa nimetyn ja perustetun duon tehtävänä oli aluksi vain avata Hypnomenkeikat vetämällä pari biisiä Hansson ja Karlsson -hengessä, jonka jälkeen muut astelivat lavalle. Se kuulosti niin hienolta, jännää musaa, jollaista mä en ollut ainakaan kuullut aikaisemmin. Soundi määrää enemmän kuin se mitä soitetaan. Pitkän ja tiiviin yhteisen soittohistorian jälkeen komppi alkaa olla niinsanotusti hallussa. Se progemainen ilmaisu teki ison vaikutuksen, maalailee Juha, ja jatkaa: Aluksi me soitettiin samanlaista kamaa, mutta se ei varsinaisesti ollut meidän musaa ollenkaan. täydentää Sami. Jossain vaiheessa alkoi ottaa päähän, kun niitä vertauksia kuulee vieläkin. Muutamat kokeilut puhuivat kuitenkin puolestaan. Joskus tulee ihan käsittämättömiä innovaatioita, että tää toimiikin. Jo silloin pääosa biiseistä oli Samin tekemiä. Minkä sitä luonnolleen mahtaa, aprikoi Sami ja jatkaa: Oma tyyli lähti luontevasti. Meillä ei ole koskaan ollut sellaista ongelmaa. Me ei oikeastaan tehty kuin muutama keikka sillä tavalla. Tuli diskoa, garagea, vähän sambaan viittaavaa, jotain tällaista... mekin. Siinä tulee toisaalta just se etu, kun meitä on vain kaksi. Siitä se lähti ja tähän se jäi; ei olla vieläkään isoja Japanissa, toteaa Sami. Ja keikoilla kävi jengiä. Kuitenkin huomattavasti rytmikkäämpää ja tanssittavampaa kamaa, mikä saa jengin liikkeelle.
soittavat yhdessä. Puoli vuotta treenattiin ennenkuin uskalsi lähteä keikalle. Siitä se alkoi, Juha aloittaa. Harva bändi pystyy flirttailemaan monen genren kanssa. Sen jälkeen meillä oli paljon enemmän keikkaa kuin Hypnomenillä ikinä. Nieminen ja Litmanen eivät vieläkään pysty välttelemään Hansson och Karlsson -vertauksia, vaikka duo on ollut pystyssä jo kymmenkunta vuotta. Tyyli muuttui hyvin nopeasti, mukaan tuli omia biisejä. Puoli vuotta treenattiin ja sitten alkoi olla keikkoja. Hirvee kaiku... Vähän jazzia, rokkia, progee... Näin ei ole kuitenkaan aina ollut. Hirviö!, Sami maalaa räkättäen ja nostelee käsiä ilmaan.
16 www.riffi.fi 3/2012
Soundi on kaiken A ja O
Samin mukaan soundi on avainasemassa: kun on vain kaksi soittajaa, niin kaikki tehokeinot pitää käyttää. Eikö nää oikeasti kuuntele niitä levyjä. Samaan aikaan soitettiin Radio Mafiassa ja Radio Helsingissä. ran pystyy vetää kahdestaan niin miksei Se on jazzia ja se on sovitus. Että mitä tahansa tuleekin päähän, älyttöminkin idea, niin kokeillaan. Koko reissun ajan kuunneltiin ruotsalaista Hansson och Karlsson -yhtyettä, jossa oli soittimina vain rummut ja Hammondit. Muutos leijuvasta, ruotsalaisvaikutteisesta hippimusasta rullaavaan bilepoljentoon vaati hieman ulkoista avitusta. Triosta kasvoi lopulta kvintetti Jan Pethmanin liityttyä yhtyeeseen perkussionistiksi. Eihän tää kuulosta yhtään siltä. Litmanen kertoo Samin mukaantulon muuttaneen hommaa heti, sillä hänen myötään autotalliräime muuttui hippihämystelyksi. Parin vuoden päästä meidän musalla ei ollut enää mitään tekemistä Hansson ja Karlssonin kanssa. Meidän musasta tuli ihan itsestään täysin erilaista. Pelkästään rummut ja Hammondit... Mä soitan ihan eri tyylillä kuin se edesmennyt Bo Hansson, niinkuin Juhakin soittaa omalla tyylillä
Esimerkiksi rumpalin näkökulmasta homma ei ole niin yksinkertaista. Soitetaan mitä osataan. Pointtina ei ole, että pitäisi soittaa mahdollisimman paljon ääniä. Hammondin soundissa on niin paljon massaa, että se ja Leslie-kaappi täyttää sen koko tilan, vahvistaa Sami. Se on bändin näkönen, kiteyttää Juha, ja tuo visuaaliseen puoleen toisenkin näkökulman: Sitäpaitsi miltä se näyttäisi, jos ton kokonen jätkä (Sami Niemisen pituus on 198 cm) soittaa sellasta punasta x-jalkasysteemiä, vaikka se ehkä toimiskin jossain biiseissä, mutta ei se ole kuitenkaan sama asia. Meidän soundi mahdollistaa monenlaista juttua, rajoituksena on mitä me osataan soittaa. Joskus se ei vain onnistu. Välillä tulee sellaisia tilanteita, että pitäisi olla ylimääräinen käsi, mutta kun Hammondissa on jalkiot, niin siinä voi feikata erinäisiä asioita. Se on jazzia ja se on sovitus, kuittaa Sami. Sit on tietysti Paleface, jonka kanssa vedetään sen ilmeisimpien hittien lisäksi ainakin Leo Jokelan aikanaan loistavasti tulkitsema Nainen, poliisi ja taksi, luettelee Sami. Sitten mennään Ö-mapille, josta löytyy kaikkea, paljastaa Sami. Meikäläisen tietty tyyli myös, se on aika omalaatuinen. Juha korostaa, että duon soundissa on olennaista, että se ei onnistu millään digitaalivehkeillä. Miten riittävät Juha Litmasen eväät. Meillä molemmilla on omat vahvuudet joita me yritetään hyödyntää. Me yritetään soittaa jazzia, garagea, skata, discoa ja sellaista. Mikä se soundi on. Omia biisejä voi soittaa väärin. No riittää ja riittää... Pyrkimyksenä yleensä kuitenkin olisi, että kaksi soittajaa kuulostaisi ainakin kolmelta soittajalta. Se on ilman muuta selvää. Erinäisiä solistejakin on riittänyt säestettäviksi. On kappaleita, joissa joutuu osien välillä muuttamaan asetuksia ja laittamaan Leslien pyörimään, niin mä rouhasen sieltä koskettimia kyynärpäällä samalla kun säädän, niin sitten siitä tulee niinkuin sovitus. Jos biisi menee jollain tavalla standardimuottiin, että tää on niinkuin perinteinen tango-henkinen kappale, niin kun sen vetää sellaisena, niin sehän on todella tylsä. Työtä riittää enemmän, mutta ei sitä musiikkia tarvi ahtaa yhtään sen täydemmäksi. Perse edellä puuhun oikeastaan. Tommonen pieni stage, jossa järjettömän isot Hammondit ja lepa ja mun rummut, vaikkei ne nyt kauhean isot olekaan, niin stage on niinku täynnä; se näyttää hyvältä. Jotkut biisit sitten taas menee niin, että Sami vaan sanoo mulle, että vedä tohon tollasta diskokomppia ja se on siinä. Olen mäkin joskus aivan huvin vuoksi roudannut toisen basarin mukaan. Ei siinä ollut edes pedaalia...
Meillä on tälläkin hetkellä monta aihiota jotka ei ole löytäneet sitä lopullista juttuaan. Mutta työmäärällisesti mähän joudun soittamaan tuplasti enemmän, kun mä soitan noi bassotkin, toteaa Sami. Se on se rähinä mikä Hammondista tulee ja mun maneerit, kuvailee Sami. Pätee alaan kuin alaan. Hyvin on riittänyt, Sami nauraa. Eräs käännekohta oli, kun perustettiin bändi Nieminen & Litmanen featuring Jonna Tervomaa vuonna 2003. kun vedetään se ekaa kertaa keikalla silleen kömmähdellen läpi ja jengi rupee nauraa, et "mikä se teidän uus biisi oli?", niin sitä ajattelee, että tässä olikin ideaa. Sit kun meitä on vielä vaan kaksi, niin kun pitäisi löytyä jotain laajempaa niin tuleekin tenkkapoo. Jotkut niistä onnistuu, jotkut ei. Mä olen kitaristi alunperin enkä ole opiskellut pianonsoittoa. Mulle se on Jupen soitto, että miten se soittaa. Niinkuin monet ovat sanoneetkin, toteaa Juha. Ehkä se tekee sen, että kuulostaa erilaiselta, halusi tai ei, verrattuna siihen jos olisi käynyt läpi kaikki koulut. Yritetään välttää niitä kaikkein ilmeisempiä juttuja ja miettiä vähän eri lähestymistapoja. Oikeasti siinä on kyse siitä, että jos mä joutuisin ottamaan kädet irti, niin siihen tu-
Eväät riittävät
Monipuolisuus on hyve ja antaa paremmat lähtökohdat työmarkkinoilla. Kun soitetaan monipuolista tavaraa, soittajilta tulee löytyä niinsanotusti kirjastoa, että osaa soittaa erilaisten tunnelmien vaatimalla tavalla. Leslie keskellä, rummut ja urut reunoilla. Uskallan väittää että meillä on niin tunnistettava soundi, että on biisin tyylilaji mitä tahansa, niin bändin tunnistaa. Duoa onkin juuri sen monipuolisuuden takia käytetty hyvin vaihtelevissa yhteyksissä kuten elokuva-soundtrackeissa tai sirkuksen bändinä. Se on helkatin hauskaa ettei ole mitään rajoitteita. Jokaista levytettyä biisiä kohden löytyykin kuulemma ideoita moninkertaisesti enemmän.
Urku-tsunami
Duona soittaminen on vaikea laji. Keikkoja on ollut säännöllisesti, ja pari biisiä levytettykin. Tai no, se on oikeastaan ainoa rajoite, muotoilee Juha. Se tyyli on aika kerettiläinen. Niemisen ja Litmasen kohdalla pitäisi kuulostaa vielä isommalta. Onhan meillä paljon sellaisia biisejä joissa on hyvät ainekset, mutta ei vaan lähde vaikka kokeilee vaikka mitä ja monella eri staililla ennenkuin loksahtaa, aprikoi Juha.
www.riffi.fi 3/2012
17
Tässä meidän hommassa on just se hyvä puoli, et kaikenlainen improvisointi on mahdollista. Mä jään siihen yht'äkkii yksin kikkailemaan, huomauttaa Juha.
kin pari kertaa jouduttu turvautumaan, ja duon toimiessa esimerkiksi Hytönen ja Stiller -ohjelman housebändinä oli Samin tilalla pari kertaa Porin Ässä, Jussi Reunamäki. Jazz-urkurien hyväksi havaitsema linMeidän soundi mahdollistaa ja sopii osin Samillekin: jalkiolla vedetään monenlaista juttua, rajoituksena neljäsosia ja joitain aksentteja, vasemmalla kädellä soitetaan kuvioita. Näin ainaon mitä me osataan soittaa. Sitten mä olen tehnyt taas sen kyynärpää-tempun. Sitten myöhemmin olen miettinyt, että toihan oli aika hyvä juttu ja soittanut sitä uudelleen. Soittanut itsesi nurkkaan, hahaa. kin nopeammissa biiseissä. Siinä on jotain heille hyvin ominaista actionia. Se rouhasu kuulostaa aina hyvältä, se on kuin Tsunami tulisi. Silloin on kuulemma muutenkin enemmän aikaa nojailla ja moikkailla yleisöä. Kahta samanlaista vetoa ei ole. Me ollaan soitettu niin paljon yhdessä. Upea komppikäsi ja helkutin hyvä time. Jos siinä olis mukana joku kitaristi ja basisti, niin niiden kanssa pitäis sopii aika tarkkaan ne jutut, muistuttaa Juha. Välillä taas samanlaisessa tilanteessa olen huomannut, että nyt mä en pääse tästä tilanteesta hengissä maaliin. lisi kahden sekunnin tauko. Tuomaksen mukaan duo on parhaimmillaan juuri "up-tempo-paahtamisessa". Tien päälle lähtemisen logistiikka on joskus hieman hukassa, ahkerilla soittajilla kun on välillä kamat levällään ympäri kyliä, "keräilyerät" sotkevat välillä aikatauluja. Kundien kanssa on hyvä tehdä duunia, homma on humanistisella pohjalla. Pystyy ne luomaan romanttisia tunnelmiakin, mutta se on jortsumusaa. Mä olen sitten joutunut soveltaa näitä juttuja silleen, että sovitan jutut niin että mä pystyn ne soittamaan. Termi "Scandinavian Action Jazz" kuvaa heitä hyvin. Hänellä on kyky heittäytyä, että sit kun vedetään, niin sit kans vedetään! Hän on myös loistava kitaristi. Suunniteltiin joskus biisiin videota. Muistan kuuman discokesän 2006, jolloin oltiin viikko Porin Jazzeilla. Lähinnä on tarkoitus että se pysyy timessa, Sami. Pyrin pitämään linjat aika simppeleinä, tai itse asiassa ne pysyy väkisin sellaisina, kun en ole sillä lailla mikään virtuoosi. Myös suosikkikappale löytyy helposti: Takaa-ajo Turengissa kiteyttää hyvin sen bändin härdellin. Sillä tavalla se on jazzin suuntaan kallellaan, että siellä on tilaa improvisaatiolle, jonka ansiosta homma pysyy mielenkiintoisena. Ei niin tarkkaa. Se että meillä on näinkin paljon keikkoja, ja näyttää olevan jatkossakin, niin sehän on itse asiassa aika helkkarin paljon. Onpa yhtyeellä joskus käynyt niinkin, että Nieminen on säveltänyt tunnelman vapautuessa johonkin kappaleeseen uuden osan hetken päähänpistosta sitä mukaa kun biisi etenee. Tietenkin olis aika hienoa, jos osaisin vetää jalkioilla jotain walkin' basseja, mutta sen oppiakseni mä tarttisin kokonaisen toisen elämän. Pitää asiat simppeleinä ja keskittyy olennaiseen, Juha. Kaksi äijää laittaa isossa teltassa neljätuhatta ihmistä liikkeelle instrumusan tahdissa, olihan se hienoa... Kyllä se sitä vähän muuttaa. Se ei ole niin lukittua kuin sähköbasson kanssa. Sama pätee rumputyöskentelyynkin; "joku sutina pitää käydä kokoajan". Hypnomenissa tilanne on toisenlainen ja Nieminen muuntautuu perinteiseksi kosketinsoittajaksi pianon ja syntioiden kanssa. Kaksi tuotantokautta kahden ohjelman viikkotahdilla toi luonnollisesti yhtyeen suuremman yleisön tietoisuuteen. Mä yritän tukee sitä bassoa basarilla ja yritän välttää kaikkea kikkailua. Sitten sä olet tehnyt sitä, et jos tarvii ottaa jotain vesihuikkaa niin lopetat soittamisen kokonaan. u
Lue nettispesiaali osoitteesta riffi.fi.
Bändin ulkopuolelta
Pyysin jutun höysteeksi ulkopuolisen luonnehdintaa yhtyeestä, ja Tuomas Kolehmainen on oikea mies tähän hommaan, sillä hän on vuosien ajan pyörinyt mukana miksaajana ja kuskina. Ei se ole niin tarkkaa, että jos sä lähdet johonkin toiseen osaan kertomatta sitä mulle, niin mä hiffaan sen heti. Hänellä on autenttinen tapa soittaa sitä osastoa. Ajatuksena oli että oltais jossain Janakkalassa ja keikka-autona olis vanha musta kosla. Sellaiseen menettelyyn on kuiten18 www.riffi.fi 3/2012. Mikä on erikoinen tilanne sinänsä, koska lähtökohtahan on, että enemmän ja vähemmän jazzahtava instrumentaaliduo on Suomessa väistämättä tuomittu marginaaliin, kiteyttää Sami ja toteaa ettei tilanne kuitenkaan varsinaisesti yllättänyt: Tää on tavallaan myös valintakysymys, että tällaista vedetään. Niemisen & Litmasen tapauksessa jalkion suurin merkitys on kuitenkin soundin tukeminen: duon pitäisi kuulostaa isolta bändiltä. Poiki se jonkin verran keikkoja ja julkisuutta. Kyllä lähtee hyvällä tatsilla. Arvostan kundeja, jotka ei häslää. Niemisen & Litmasen soinnin syvin olemus on, että sattuu ja tapahtuu. Mutta aina on ehditty! Yhtyeen soittajien ruotimisen Tuomas aloittaa Litmasesta: Jupe on erittäin monipuolinen ja tyylitajuinen rumpali, joka on selvästi tutkinut Amerikan juurimatskua. Se on sellainen tietynlainen kone, kun se käynnistyy niin alta pois! Kaksi jätkää pitää kauheeta mellakkaa päällä. Kärryllä oleva Hammondi lähtee karkuun ja sitä jahdataan. Sami "Kanttori" Niemisellä on myös erittäin laaja historian tietämys ja ymmärrys. Tai siis, ihan niinkuin mä osaisin jotain kikkailua... Täällä sama juttu. Painottaisin kaiken kaikkiaan, että hyvin no-problemaattinen meininki.
Bassottelua ilman bassoa
Millä tavalla jalkiohomma muuttaa rumpalin kohdalla rytmistä ajattelua. Kun se on taas ihan perinteinen rockbändi, joka soittaa 6070-luvun jytämeininkiä, niin kyllähän siinä pitää olla basistin kanssa olla täsmälleen samoissa sfääreissä, toteaa Juha.
Tuomittu marginaaliin
Nieminen ja Litmanen on tiukkaan hioutunut yksikkö, jossa kummankin soittotyyli on korvaamaton osa sen sointia, ja tuuraajan ottaminen hankalaa
Sointi oli pääsyy tekniikan muuttamiseen, mutta myös se vaikutti, että huomasin eritoten keikoilla painavani kättä liian lujaa tallaa ja kantta vasten, jolloin se saattoi krampata intensiivisissä kohdissa. Mutta jos vaakakupissa painaa parempi soundi ja rennompi soittoasento, lisätyö maksaa itsensä takaisin.
Uusi tekniikka
parempi sointi
iime marraskuussa järjestetyssä ja suuren suosion saavuttaneessa Turenki Tonefest -tapahtumassa Teemu Viinikainen piti klinikan aiheesta instrumentin vaikutus soittotekniikkaan. Nykyisessä käden asennossa rentous säilyy helpommin. Soittotekniikan muuttaminen merkitsee yleensä muutosta pitkän ajan kuluessa vakiintuneisiin käytäntöihin, eli ylimääräistä työtä normaalin treenauksen oheen. Sen huomaa helposti herkän akustisen kitaran kanssa. Sinänsä tekniikan oppi nopeasti, mutta aluksi varsinkin keikoilla piti välillä luovuttaa ja mennä sen vanhan soittoasennon mukaisesti, kun huomasin, etteivät kaikki jutut vielä onnisu tuneet tällä tavalla, hän kertoo prosessista.
www.riffi.fi 3/2012
19. Hän muistuttaakin, että kaikkiin tyylilajeihin tämä tekniikka ei välttämättä sovi esimerkkinä vaikkapa paljon plektrakäden demppausta vaativa metallikomppaus tai isojen särösaundien kontrollointi. Kokopuiset instrumentit soivat yleensä herkemmin ja monipuolisemmin kuin laminoidut eli vanerikoppaiset. Uuden soittotekniikan omaksuminen vei Viinikaisen mukaan parisen vuotta. Tässä ajassa hän on saanut sen automaattiseksi, eli käden asentoa ei esimerkiksi keikalla tarvitse enää erikseen miettiä. Kun Viinikainen kuitenkin soitti kitaraansa etupäässä plektrakäsi kiinni tallassa ja kannessa, hän huomasi soinnin demppautuvan, eikä kitara täten syttynyt täyteen potentiaaliinsa. Ehkä on jopa helpompaa soittaa tällä asennolla tavallisella tasakantisella akustisella. Tässä tekniikassa pikkusormi ja nimetön koskettavat kevyesti plektrasuojaa toimien eräänlaisena ohjurina, joka auttaa tarkemman tuntuman löytämisessä, Teemu kuvailee.
TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVA: JUHA SEILA
V
Tekniikka riippuu musiikista ja instrumentista
Viinikainen kertoo soittavansa nykyään hieman yli puolet keikoistaan orkesterikitaralla ja loput teräskielisellä akustisella. Tällaisella plektrakäden asennolla on paljon yhtäläisyyksiä klassisen kitaran ja Django-koulukunnan soittajien tekniikkaan. Jos pitää soittaessa kättä kiinni kannessa ja tallassa, niin soundiero on huiman suuri verrattuna avoimempaan asentoon. Eipä siinä ole oikeastaan mitään eroa. Saan tällä uudella asennollani enemmän erilaisia sointivärejä ulos ja myös voluumissa löytyy lisää liikumavaraa ylöspäin mentäessä. Hänen pääsoittimensa on tällä hetkellä DeArmondin mikrofonilla varustettu vuoden 1945 Gibson L4 -orkesterikitara, joka muista saman mallin yksilöistä poiketen on kokopuinen, samoin kuin arvokkaampi L-5. Näin kypsyi pikkuhiljaa ajatus plektrakäden tekniikan muuttamisesta, joka lopulta toi kitaran paremman soivuuden ohella myös lisää rentoutta itse soittamiseen. Viinikainen sammuttaa vapaat kielet uudessa tekniikassaan etupäässä kaulakäden sormilla, ja tällä tavalla ylimääräiset häiriöäänet pysyvät kurissa.
Teemun mukaan hänen uudella tekniikallaan onkin enemmän merkitystä juuri akustisten instrumenttien kanssa. Huomaatko tasakantisen teräskielisen ja toisaalta kaarevan orkesterikitaran kannen muodon tuovan mitään eroa tällä tavalla soittamiseen
TEKSTI: TOMMI SAARELA
SUN EFFECTS soittaa valoilla
Muun muassa Sir Elwoodin hiljaiset värit ja Absoluuttinen nollapiste ovat Sun Effects -kollektiivin valosuunnittelijoiden bändikumppaneita satojen keikkojen ja kymmenien kiertueiden ajalta. Niillä lauteilla valo kertoo samaa tarinaa musiikin kanssa.
20 www.riffi.fi 3/2012