Riffi 3/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

FRANKFURT MUSIKMESSE ja PRO LIGHT & SOUND "Valomiehen pitää soittaa samaa biisiä kuin bändi!" Juha Rouhikoski, valosuunnittelija Nro 3/2011 Hinta 8,70 E 16. vsk SVENGIMUSAN GROOVE Eeva Koivusalo, basso & Heikki Tikka, rummut Schecter Stargazer tyylikästä retroilua
Lisäksi tehtiin sopimus Hedcom / Hedengren huollon toimimisesta valtuutettuna Sennheiser ammattituotteiden laitehuoltona. Kattavaa valikoimaa täydentää Rycote-mikrofonitarvikkeet. Myynti Sennheiser valtuutettu huolto Hedengrenyhtiö Lauttasaarentie50 00200Helsinki Puh.(09)68284600 hedcom@hedcom.fi www.hedcom.fi Huolto Mänkimiehentie4 02780Espoo Puh.(09)68284200 service@hedengren.fi http://www.hedengrensecurity.fi/huolto. Näiden sopimusten myötä parannamme kokonaisvaltaista palvelua alan ammattilaisille langattomien mikrofonien sekä korvamonitorien laite- ja järjestelmähankinnoissa, kuin myös laadukkaimpien mikrofonien ja kuulokkeiden hankinnoissa. SennheiSer ja hedcom yhteiStyöhön Hedcom on solminut sopimuksen Sennheiser Nordicin kanssa Sennheiser-ammattiaudiotuotteiden myynnistä
Ja kaikille on ilmeistä että kohde liikkui kuvan otohetkellä. Joka siis voi olla metrikaupalla eri kuin se mikrofonin sijoituspiste. E rityisen mielenkiintoista on, että valon luomat sävyt eivät kuitenkaan missään tilanteessa vastaa täsmällisesti sitä mitä silmä näkee etsimen läpi, tai sen ohi. Epärealistinen tapa on heilauttaa kameraa samaan suuntaan kilpailijan kanssa, joka nyt näkyy kuvassa tarkasti, samalla kun se tosiasiallisesti paikoillaan pysyvä tausta näyttää liikkuvan päinvastaiseen suuntaan. Jos vuorovaikutus katkaistaan, jotkut asiat korostuvat ja jotkut jäävät kokonaan piiloon. Pokkari ei tuo esiin haluttuja asioita eikä synnytä toivottuja tuloksia, jos kuvakulma on kehno tai valo on epäsuotuisa. Ne herättävät kohteen eloon ja antavat sille ulottuvuuksia, joita ei aiemmin saman päivänä kuvissa näkynyt. on käytössä etupäässä lomilla ja jonkin verran arjessa, vaikka paljon enemmänkin voisi kaikenlaista tallentaa. Se mitä kuulemme tai näemme, muotoutuu havainnoista, joita aivot prosessoivat. Tämä paikka ei kuitenkaan ole välttämättä se, jossa äänilähde on korvin kuunneltuna parhaiten edukseen. Aamulla kuvaan tallentuva luonnonvalo on rajua ja agressiivista, keskipäivällä se mankeloi kaiken latteaksi. Tekninen kapine, olkoon kuinka täydellinen tahansa, kuulee ja näkee asiat eri tavoin eikä havaintohetkestä välineellä irrotettu tallenne synnytä suoraan samanlaista prosessia kuin itse paikalla ollessa tapahtuisi. Asia on taatusti selvä kaikille valokuvaukseen perehtyneille, olipa kyseessä sitten ammatti tai tavoitteellisempi harrastus. Illan valo innostaa kuvaamaan, ja tulokset ovat usein palkitsevia. S e että jokin kuulostaa korvaan hyvältä (tai edes kohtuullisen kelvolliselta) jossakin tilassa ja jossakin tietyssä pisteessä, on täysin riippuvaista havainnon ja tulkinnan välittömästä vuorovaikutuksesta. Yhtälailla ensiluokkainen mikrofoni on avuton peli, jos se sijoitetaan väärin, suunnataan poskelleen, tai akustiikka tuo valon vastine äänityksessä ei palvele tarkoitusta. Harrastelun myötä on selvinnyt myös joitakin asioita, esimerkiksi valon merkitys kuvauksessa. Mutta illalla auringon valo suodattuu mitä mielikuvituksellisimmalla tavalla ja se suorastaan pursuilee värejä ja sävyjä. Useimmiten väärät asiat korostuvat ja ne toivotut kutistuvat olemattomiin. Säätöjä en hallitse, automatiikkaan luotan noviisin puhdasotsaisuudella, ja useimmiten se pelaakin aika mukavasti. Kokenut äänittäjä osaa kuulonsa perusteella sijoittaa mikrofonin sopivaan paikkaan niin, että tallenteelle tarttuu toivottuja asioita ja ne väärät asiat suodattuvat mahdollisimman tarkoin pois. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja K uuloaistin ja mikrofonin välinen ero on vähintäänkin samaa karkeusluokkaa kuin kameran ja näkö- aistin. Tämä paikka on se piste, johon sijoitettuna mikrofoni välittää parhaimman mahdollisen äänen, joka sitten taas synnyttää kuulijassa vaikutelman siitä, että hän on itse korvineen läsnä juuri siinä optimaalisessa kuuntelupisteessä. Eikä kohteen ja sitä ympäröivän taustan tarkkuus, tai niiden väliset suhteet toisiinsa, piirry katsellessa myöskään samalla tavalla kuin kameran kautta vangittuna. Kuva on lisäksi sidottu yhteen staattiseen hetkeen, kun taas näköaisti yhdistää lukuisia perättäisiä hetkiä ja muodostaa niistä kokonaisuuden, jossa voi olla mukana myös liikettä. K un valokuvaaja ottaa sivusta kuvan ohi porhaltavasta kilpaurheilijasta, hän voi valita kahdesta eri lähestymistavasta: realistisesta ja epärealistisesta. PÄÄTOIMITTAJALTA Edullisessa valossa E n varsinaisesti osaa valokuvata, mutta kiitos digikameran, olen päässyt näppäilyn makuun. Sen vuoksi tallenteelle, oli kyseessä sitten valokuva tai äänite, täytyy luoda illuusio siitä, miltä asioiden halutaan näyttävän tai kuulostavan. Ja väitän, että harkittu realismin hylkääminen tuottaa tässä kohden paljon hyvää eikä juurikaan menetyksiä. Ei ainoastaan se, että valoa pitää olla vaan sekin, että valon laadulla on merkitystä. Jos kamera on tiukasti jalustallaan, tilanne näyttäytyy realistisena: kilpailija piirtyy epäselvänä hahmona, tausta staattisesti sijoillaan pysyvänä, kuten oikeasti onkin. Jälleen liike ilmentyy kuvassa, mutta ihan eri tavoin. Tiivistän havaintoni kärjistettyyn, kolmiportaiseen luokitteluun. Kameran kohdistaminen ja tarkennus hyvinkään valittuun kohteeseen 4 www.riffi.fi 3/2011
Mallien äänenkuva on hiottu äärimmilleen ja varusteena integroitu etuvahvistin* helppoa sijoitusta ajatellen. Beta 91A Levymikrofoni rumpukäyttöön Beta 98AD/C Minikokoinen rumpumikrofoni Beta 181 Modulaarinen instrumenttimikrofoni TARKKA JA HIOTTU AMMATTISOUNDI Esittelyssä Beta Series -lyömäsoitinmikrofonit. Uusi mikrofonipidike tekee kiinnityksestä helppoa, nopeaa ja turvallista. *) Beta 98AMP/C, Beta 91A BETA 91A BETA 98AD/C BETA 181 BETA 52A BETA 56A Europe, Middle East, Africa: Shure Europe GmbH, Wannenäckerstr. Beta-mikrofonit johtavien ääniammattilaisten valinta signaalien poimintaan haastavissa akustisissa ympäristöissä. Beta 98AMP/C Minikokoinen kondensaattori lyömäsoitinmikrofoni varustettuna sisäisellä etuvahvistimella ja A75M-yleispidikkeellä. Testaa ja hämmästy. 28, 74078 Heilbronn, Germany Phone: 49-7131-7214-0 Fax: 49-7131-7214-14 Email: info@shure.de United States, Canada, Latin America, Caribbean: Mankkaantie 32 Shure Incorporated, Phone: 1-847-600-2000 US Fax: 1-847-600-1212 Int`l Fax: 1-847-600-6446 02180 Espoo Asia, Pacific: Shure Asia Limited, Phone: 852-2893-4290 Fax: 852-2893-4055 www.noretron.fi myynti Shure-jälleenmyyjät kautta maan www.shure.com www.shure.eu infoaudio@noretron.fi
8 HAASTATTELUT & ESITTELYT 08 Justin Adams Saharan soundeja 12 Heikki Tikka ja Eeva Koivusalo telepaattinen yhteys 16 Paul Jackson tunne aika ja sijoita oma soittosi siihen 18 Rouhikoski soittaa valolla ja karttaa turhaa kruusailua... 22 FME mustanpuhuvat messut 24 Hitlantis musiikkia massoille s. 22 36 Tascam TC-1S viritys aurinkovoimalla 37 Sennheiser MK4 Eurooppa iskee takaisin 37 Korg Monotron analogisyna povitaskussa 38 Electro-Harmonix Deluxe Memory Boy viivepedaali omaperäisin kurittomuuksin 38 Mighty Bright USB Led valoa hämyille 6 www.riffi.fi 3/2011. 12 LUKUPALAT 26 Frankfurt 2011 evoluution vakaita askelia 28 Tuoteuutiset parhaita paloja Frankfurtin messuilta RIVAKAT PIKAKOKEET 36 Shure KSM44A Amerikan herkkua s. s
42 KÄYTTÖTESTIT 40 DW Performance jokamiehen jenkkisetti 42 Darkglass Electronics suomalaisia pedaaleita basisteille YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. · Malc Deakin aidon Hammondin taikaa · Jarkko Martikainen & Usko uusi levy puntarissa Aikakauslehtien Liiton jäsen www.riffi.fi 3/2011 7. (09) 3475 6380 Fax (09) 346 4212 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Julkaisuassistentti Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Asiakaspalvelu/tilaukset Martin Berka Puh. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Riffi ilmestyy vuonna 2011 seitsemän kertaa. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. 44 47 Sandberg California ST-S Hardcore Aged käytön jäljet jo tehtaalta 48 Squier Jazzmaster ja Jaguar HH Straton isoveljet uudistettiin 50 Rivera Venus 5 putiikkilaatua parhaimmillaan 52 Hydrogen penninvenyttäjän tehokas rumpukonesofta 54 RME Fireface UFX & Babyface kahden kaliiperin äänikortteja s. Uusimman irtomumeron voi tilata myös toimituksesta hintaa 8,70 e + postikulut. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 53,50 e ja määräaikaisena 60,90 e. s. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. 50 Lue myös nettispesiaalit osoitteesta www.riffi.fi · Frankfurtin tuoteuutisia lisää... (09) 3475 6380 Fax (09) 346 4212 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös käyttää www-sivuillamme olevaa lomaketta (www.riffi.fi > tilauslomake). 48 GRANDE FINALE 61 Faktakauha mittarointi ratkaisee 62 Saarinen selvittää Sub-kaiutin linjaan muiden kanssa 65 Muusikkona maailmalla Paco De Lucian jalanjäljissä KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Palveluhakemisto: Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Martin Berka Pirkka Isotalo Misha Koivunen Timo Koskinen Esa Linna Ilkka Mäkelä Tommi Saarela Reima Saarinen Sami Sarhamaa Juha Seila Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie 44 Z-Stealth-mikrofonit hurinat pois kitaraa turmelematta 46 Schecter Stargazer tyylikästä retroilua s. Irtonumeron hinta on 8,70 e. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,50 e + postikulut. 66 Alangon päiväkirja Halkeama s
ustin Adams 8 www.riffi.fi 3/2011
TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVA: RIIKKA HILTUNEN / YORK TILLYER Saharan soundeja Justin Adamsin soitossa Bo Diddley -komppi kohtaa pohjoisafrikkalaisen pentatoniikan. Halusin kysyä, miten tuottaja lähestyy hommaansa genressä, jossa lähtökohdat ovat usein erilaiset kuin valtavirtamusiikissa. Adamsin tuottamista albumeista ensimmäinen äänitettiin paikallisella radioasemalla Kidalin aavikkokaupungissa, toinen studiossa Malin pääkaupungissa Bamakossa. Heillä kun on se sama motivaatio kuin kenellä tahansa muusikolla; saada soittaa musiikkiaan, tienata rahaa, ja kerätä ihailua. Tuo taito on johtanut tämän mielenkiintoisen kitaristin yhteistyöhön myös rock-ikoni Robert Plantin kanssa. J otkut muusikot löytävät paikkansa "joka paikan höylinä", mikä on usein myös työelämän vaatimusten sanelemaa. En ole myöskään halunnut aiheuttaa stressiä puuttumalla musiikin rakenteisiin. Otin myös hieman enemmän roolia kitarasovitusten ja sopivien tempojen löytämisessä. Blackwellin tavoin muokkasin Tinariwenin soundia ehkä hieman enemmän länsimaiseen makuun taipuvaksi, vaikkakaan en samassa määrin kuin hän Wailersin tapauksessa. Korjaamon kahvilassa jutellessamme aloitin keskustelun tuottamisesta, sillä Riffiin haastatellaan yleensä rock- ja pop-kentällä toimivia tuottajia, harvemmin maailmanmusiikin parissa työskenteleviä. Enemmänkin kysymys on ollut olosuhteiden järjestämisestä heille suotuisiksi, jotta he saisivat itsestään sen parhaan irti. Välillä tunsin, että voisin auttaa terästämään ilmaisua löytämällä oikeanlaisen kaiun lauluun tai tietynlaisen kitarasoundin. Adams vieraili Suomessa marraskuussa Etnosoi!-festivaalilla englantilaisen Les Triaboliquesin jäsenenä. Sympaattinen Justin aloitti kertomalla työstään saharalaisen "aavikkoblues"-yhtye Tinariwenin kanssa, joka oli tehnyt ensimmäiset levynsä pelkällä kasettimankalla. Englantilainen kitaristi ja tuottaja Justin Adams on keskittynyt enemmänkin yhteen juttuun, yhdistelemään pohjoisafrikkalaista musiikkia blueslähteisiin. Periaatteessa olemme äänittäneet kaiken livenä, hyvin vähillä päällesoitoilla. Siinä missä Justin kertoo ensimmäisellä olleensa lähinnä editoijan ja miksaajan roolissa, jälkimmäistä työstäessään hän ymmärsi bändin olleen suuremman läpilyönnin partaalla, ja pohti silloin sitäkin, miten Chris Blackwell aikoinaan toimi tuottaessaan Bob Marley & Wailersia "Catch a Fire"-levyn listamenestykseen. Tinariwenin kaverit ovat fiksuja ja ymmärtävät, ettei heidän musiikkiaan kannata Lontoossa esittää aivan saman kaavan mukaan kuin kotona Saharassa. Tämäkin lähtökohta on tuonut leipää pöytään, erityisesti maailmanmusiikin saralla. En ole vielä tavannut muusikkoa, joka ei haluaisi tuota samaa, Justin nauraa. www.riffi.fi 3/2011 9
All rights reserved.. Fender®, Make HistoryTM, and RumbleTM are trademarks of Fender Musical Instruments Corp. NEW HEADS AND CABINETS FENDER® INTRODUCES A NEW LINE OF POWERFUL RUMBLETM HEADS AND CABINETS WITH AN ADVANTAGE--A UNIQUE MAGNET SYSTEM KEEPS THESE LIGHTWEIGHT HEADS ON THEIR CABINETS AT EXTREME VOLUMES. fender.com/rumble ©2010 FMIC
Eeva on soittajana aivan käsittämätön. Mun vaimo sanoo, että Heikki lyö ylöspäin. Sillä on irtonainen svengi. Heikki on hyvin innovatiivinen rumpali. Vaikka Heikki tuskin ikinä soittaa samoja fillejä, on niitä aksentteja oppinut lukemaan. Näistä neljässä viimeiseksi mainitussa on ollut mukana myös tämän jutun aluksi ääneen pääsevä Miikka Paatelainen. -E evan ja Heikin kanssa soittamisessa on hyvää, ettei tarvitse paljoa vilkuilla taakse. Soitossa ei ole limittereitä. Heidän soittonsa vaikuttaa myös mun soittoon. Hän soittaa todella svengaavia ja mielikuvituksellisia linjoja. Ei halua mennä sieltä missä aita on matalin. 12 www.riffi.fi 3/2011. Heissä on se mukava piirre, että kun pitää ladata, niin ne myös lataa. TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: ILKKA MÄKELÄ Heikki Tikka ja telepaattinen yhteys Heikki Tikka ja Eeva Koivusalo ovat soittaneet satunnaisesti yhdessä jo kaksikymmentä vuotta ja tiet ovat kohdanneet muunmuassa Maritta Kuulan, Jiri Nikkisen, J. Rohkeaa soittoa, jossa ei ole myöskään limitteriä. Hänen tuottajataustansa näkyy siinä, että hän erittäin tarkka ja kyseenalaistaa paljon asioita. Hearthill Trion, Akimowskaja Sisters and Brosin, Kerkko Koskisen, Fat Bulletsin ja tällä hetkellä aktiivisimman Fabulettesin riveissä. Siinä on joku telepaattinen yhteys, parin kanssa miltei yhtäläiset kaksikymmentä vuotta soittanut Miikka Paatelainen kertoo. Noiden kahden kanssa soittaminen on harvinaisen helppoa. Soittajien ominaisuuksia tiedustellessa ei superlatiiveista ole puutetta. Se on hyvin inspiroivaa
Yhdessä soittaminen oli luonteva seuraus siitä. Usein mukaan luetaan myös kitara ja koskettimet. Soittajat olivat jo tätä ennen tutustuneet keikkalavoilla, Eeva Se-yhtyeen ja Heikki Nartun riveissä. Komppiryhmään lasketaan tiukimmillaan rummut/ lyömäsoittimet ja basso. Me ollaan päädytty soittamaan enemmänkin ystävyyden kuin jonkun bookkaamisen kautta. Sen homma on pitää juttu kasassa, jotta musiikki rullaa kepeästi eteenpäin. Joku tarvitsi soittajan ja kaveria oli helppo ehdottaa, kertoo Eeva. Harmi että se loppui. Usein sankarin viitta lasketaan ryhmän näkyvimmän jäsenen harteille, vaikka kyseisen henkilön osuus saattaa olla kokonaisuudesta hyvinkin pieni. Tietysti yhtyeen keulakuva on usein juuri se jota tullaan katsomaan tai kuulemaan. Siinä bändissä oli ideaa. Eeva soitti bassoa ja toisinaan Farfisaa. Mä soitin rumpuja ja välillä kitawww.riffi.fi 3/2011 13. Eeva Koivusalo KOMPPIPARIT Keitä ne on ne sankarit. Koivusalo kertoo koko Narttu-yhtyeen yöpyneen heillä jonkun Jyväskylän keikan yhteydessä. Kumppanukset olivat toisilleen tuttuja asuttuaan samoilla kulmilla. Usein tämä porukka kannatteleekin oikeastaan koko rakennelmaa näin ainakin populaarimusiikissa. Hearthill Trio. Tässä juttusarjassa komppiryhmä on rajattu nimenomaan rumpu-basso-akseliin. Basisti soittaa urkuja ja rumpali kitaraa? Parin yhteinen soittotaival alkoi 1980/90-lukujen taitteessa Akimowskajan riveissä. Mutta jotta solistille tai kitarasankaruudelle saataisiin ihanteelliset olot, taustalle vaaditaan asiansa osaava komppiryhmä. Komppiryhmää kutsutaan kliseisesti bändin kivijalaksi. Voisi myös ajatella, että komppiryhmä muodostaa kaiken soiton alle eräänlaisen turvapatjan, jonka päällä solistit voivat kaatuilla ja taaplailla rauhassa Ei hätää, me otetaan kiinni ja nostetaan ylös. Heikki muistelee että bändiä kaiholla. Akimoskajaa seuraava pysäkki oli J. Heikin soittotapa oli miellyttänyt pitkän aikaa, joten lähdin mielelläni mukaan. Empaattinen Eeva halusi tarjota bändille hieman sivistyneempää majoitusta jonkun hiihtomajan sijasta
Olet tehnyt yhteistyötä Jan-Olof Strandbergin kanssa. Minulla on ollut täydet vapaudet muiden kanssa soittaessani. Herbiellä oli aika vankka käsitys, mitä hän kappaleisiinsa haluaa ja hän saattoi antaa sointukaavion, joihin kuulemani perusteella toisinaan muutin säveliä. Nyt meillä on tullut hieno tupla-albumi, jossa sain olla mukana täkäläisten hyvien soittajien kanssa. TEKSTI: TIMO KOSKINEN Helmikuussa suomalaisille tarjoiltiin iso annos basismia, kun Jan-Olof Strandbergin johtama Strandberg Project sai vieraakseen veteraanisoittaja Paul Jacksonin, ja kolmanneksi basistiksi kiertueelle liittyi vielä virolainen Raul Vaigla. Aina löytyy joku kohta, johon lukittua ja yhdistää muiden soitot. Näin syntyy groove. Ja tietysti on aina kiva soittaa toisten basistien seurassa. Mitä on meneillään. Tällaisiin projekteihin yritän tuoda mukaan intuitiotani muusikkona olemisesta. 16 www.riffi.fi 3/2011 M Kun mukana on kerralla useampia basisteja, nytkin keikoilla jopa kolme yhtä aikaa, miten jaatte tehtäviä. Basson osuus voi olla väkevä lausunto kuten Chameleon ja Spider tai lyyrisempi ja silti pohjustuksena pysyvä. Annan neuvoja ja sovitan, mutta voin aluksi odottaa ja kuunnella muiden tekemisiä, ennen kuin lisään oman osani. Basistien kanssa tämä on erityisen kivaa, koska Jan ja Raul ovat eteviä ja osaavat pitää oman tienoonsa kunnossa ennen sieltä lähtemistä ja takaisin tuloa. Ei ole tarvetta jakaa kun soittajat ovat hyviä. Täällä on uskomattokestoa, nehän liittyvät tempoon." man paljon hienoja tapahtumia, varsinkin festarit kesällä. Muutoin tunnesisältö on se mitä haluan eniten. Kappaleista on suuri osa Janilta, mutta minäkin tein jotain mukaan. Ajattelen bassolinjojani kuin maalausta; bassokin voi piirtää kuvan eikä pelkästään pitää kiinni perussävelestä. Tukevia bassolinjoja on vuosikymmenten varrella taltioitu kymmenille levyille arvovaltaisessa seurassa. Tällaisessa olen aika hyvä, sehän juuri on ollut minun hommaani. Jan on hyvä kaverini ja tämä nykyinen homma on ollut vaihtelevasti käynnissä pa"Jos pystyy laskemaan aikaa ja tuntemaan ri vuotta. Kivaa on ollut. Olen käynyt auttaajan sisällään, ei tarvitse ajatella sävelten massa levyn kanssa ja samalla teen itseäni tunnetuksi Suomessa. Saman käynnin aikana julkaistiin bändin studiolivenä äänitetty CD-tupla, jossa Jackson on monilla raidoilla mukana. Paul Jackson tunne aika ja sijoita oma soittosi siihen ikäli Jacksonin pitkää uraa funkin ja jazzin parissa täytyy lukijoiden mieleen palauttaa, oiva lähtökohta on Herbie Hancockin taustaryhmäkseen kokoama Head Hunters, joka yhdessä Hancockin kanssa ja myöhemmin omissa nimissään on purkittanut joukon groovauksen klassikoita. Nuorempia opettaessani haluan korostaa, ettei. Olet soittanut levyille monia väkeviä bassolinjoja. Ainoat valmiit bassolinjat ovat minun alkuperäiset ideani biisin tekovaiheesta. Kuinka ne on tapana tehdä; onko basso nuotinnettu ennakkoon tai kuviot kokeiltu valmiiksi
Muun muassa Leningrad Cowboysista tutulle Juha Rouhikoskelle valo on komppisoitin, jolle soolon paikka lankeaa aniharvoin. Juha Rouhikoski on karsinut showja spektaakkelikeikkojaan. Parhaimmillaan valomies on kuin bändin ylimääräinen soittaja, Rouhikoski tiivistää ja kertoo mieltä lämmittäneestä palautteesta. Valomiehen tulisi "soittaa" samaa biisiä kuin bändi KUVA: TOMMI SAARELA. TEKSTI: TOMMI SAARELA Rouhikoski soittaa valolla Valosuunnittelijalla on vastuullaan keikan visuaalinen ilme, jota hän voi joko kohottaa tai tuhota. Sitä paitsi onhan valojen tekeminenkin "soittamista". Kotimainen eturivin yhtye kehaisi Tavastialla keikan jälkeen, että "kiva kun bändiin on tullut uusi jäsen!" Rouhikoski tähdentää, että valomiehen pitää pöydän takana tajuta paitsi oma paikkansa löytää myös valon rooli kokonaisuudessa. Ala on alkanut muistuttaa enemmän kalustonäyttelyä, tekniikalla mässäilyä ja efektien esittelyä kuin laadukasta valaisua. J uha Rouhikosken lähtökohdat alalle löytyvät tyypilliseen tapaan soittajataustasta. Ensin alkoi kiinnostaa äänipuoli, valokuvausharrastuksen kautta visuaalisuus ja sitä kautta keikkojen valaiseminen