Marshall astoria CustoM – tästä ei putkivahvistin parane… N ro 2 -2 16 H in ta 10 ,1 E Juha Raivio: ”Laitan kaiken musiikkiin ja sen pitää riittää.” Shure KSM8 kiilaa suoraan paalupaikalle! Olli Krogerus: ”Universumin herkinkään symbaali ei auta, jos soittaa väärällä kapulalla.” 01 Kansi.indd 1 29.3.2016 13.10
Automaattinen parametrien ohjaus, superhelppo soundien selaus, värilliset ledit näyttävät skaalat, koskettimistojaot & ohjainkoskettimet. Kaikki plugarisi instrumenteista efekteihin saman katon alla. ROLI Seaboard RISE NI Komplete Kontrol Akai Advance Täysin uusi tapa ilmaista itseäsi koskettimien avulla. Keikkakäytössä näppärään settilistaan voit kerätä sekaisin yksittäisiä plugareita ja useita eri plugareita pinoavia/koskettimistolle jakavia Multi-settejä. Suuri värinäyttö tekee selaamisesta ja editoinnista helppoa. Rumpupadit toimivat myös mute-kytkiminä koskettimistojaoille. Todella laadukas koskettimisto täydelliseen soittonautintoon. Voit liuttaa filtteriä auki kosketinta pitkin, saat vibratoa sivuttaisliikkeellä ja polyfoninen aftertouch mahdollistaa yksittäisten nuottien moduloinnnin tai vaikkapa soinnun pitämisen toisella kädellä samalla, kun toisen käden nuotit tekevät massiivisia bendejä. Maahantuonti: Soundtools Oy • Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • puh. 029 080 0830 • soundtools@soundtools.fi • www.soundtools.fi Täydellinen integraatio Komplete-soundikirjaston ja kaikkien muiden NKS-plugareiden (Arturia, Output, Waldorf, Softube...) kanssa. Ole vapaa käyttämään käsiäsi kuin kitaristi! 02-03 Ilmoitukset.indd 2 29.3.2016 16.36
DMS800-sarja jatkaa siitä, mihin edeltäjänsä DMS700-sarja jäi. Microlite Pienempi on parempi. 02-03 Ilmoitukset.indd 3 29.3.2016 13.12. f i w w w. Uutuutena AES/EBU + DANTEulostulot, käsilähettimille vaihdettavat kapselit AKG D5, D7 sekä C5, kuin myös adapterin ’viiskasille’. 2 7 5 1 2 3 s a l e s @ s t u d i o t e c . Microlite-sarjassa on yleisesti käytössä oleva Microdot-liitin sekä myös saatavissa adaptereita taaten yhteensopivuuden eri järjestelmiin. Vihdoin uudet Microlite-referenssitason mikrofonit teatteri-, broadcastja konferenssikäyttöön, jotka todella kestävät kosteutta. s t u d i o t e c . S t u d i o t e c O y K u u s i n i e m i 2 , 2 7 1 E s p o o p u h . Kryptattuna tai ilman. f i PRO AUDIO ® DMS 800 Digitaalista innovaatiota
vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen – asiaa musiikin tekemises tä musiikin tekijöille jo 20 vuoden ajan! Alussa oli idea, ja siitä ideasta kasvoikin kaikkien yllätykseksi potra lehti. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,00 e + postikulut. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 10,10 e + postikulut. Paul’s Sound Oy Säntikuja 5 03100 NUMMELA 010 281 3730 myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Tammer Piano ja Soitin Ky Pinninkatu 26–28 33100 TAMPERE (03) 222 1300 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi Tampereen Musiikki Musiikki Aartio Oy Kuninkaankatu 13 33210 TAMPERE (03) 222 5570 info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Top Sound Oy Puolatie 5 60510 HYLLYKALLIO (06) 438 7788 topsound@topsound.fi www.topsound.fi Tornion Musiikki Oy Eliaksenkatu 11 95400 TORNIO (016) 480 450 tornionmusiikki@gmail.com www.tornionmusiikki.com UralTone amplification Oy Helsinginkatu 30 00530 HELSINKI 044 774 3695 uraltone@uraltone.com www.uraltone.com ”Ei huonosta ideasta kannata lypsää pitkäsoittoa.” 38 42 46 GRANDE FINALE 63 Muusikkona maailmalla – Ei annettu jaffaa 64 Aamukahvilla – Jiffel Studios täyttää 10 vuotta! 66 Alangon päiväkirja – Elämä pelissä 06-07 Sisältö216.indd 6 30.3.2016 20.22. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Irtonumeron hinta on 10,10 e . Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Sillan toimituksesta lukijoiden luo rakensivat ne kotimaiset musiikkiliikkeet, jotka ottivat meidät myyntiin heti ensimmäisestä numerosta alkaen. 21. Riffi ilmestyy vuonna 2016 kuusi kertaa. Sinä ja minä ja Hentun Liisa, Puntun Paavo ja Juortanan Jussi… Suosi kotimaista, ajan oloon se kannattaa! F-Musiikki Oy Espoo Martinsillantie 10 (muuttaa alkukesällä kauppakeskus Merituuleen) 02270 ESPOO 010 320 7480 fespoo@fmusiikki.fi www.fmusiikki.fi F-Musiikki Oy Helsinki Kaisaniemenkatu 7 00100 HELSINKI 010 320 7450 fhelsinki@fmusiikki.fi www.fmusiikki.fi F-Musiikki Oy Kuopio Kuninkaankatu 21 70100 KUOPIO 010 320 7475 fkuopio@fmusiikki.fi www.fmusiikki.fi F-Musiikki Oy Turku Viilarinkatu 1 20320 TURKU 010 320 7460 fturku@fmusiikki.fi www.fmusiikki.fi F-Musiikki Oy Vantaa Antaksentie 4 01510 VANTAA 010 320 7400 tai 010 320 7402 fvantaa@fmusiikki.fi www.fmusiikki.fi Intro Music Oy Paasikivenkatu 4 (30.4.2016 asti) Kauppakaari 1 (1.5.2016 alkaen) 04200 KERAVA (09) 294 0757 info@intromusic.fi www.intromusic.fi Kemin Musiikki Ky Keskuspuistokatu 5 94100 KEMI (016) 223 251 info@keminmusiikki.fi www.keminmusiikki.fi Keskusmusiikki Lahti Oy Hämeenkatu 23 15110 LAHTI (03) 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi Kimmon Soitin Oy Kirkkokatu 27, PTTalo, 2. Lopujen lopuksi – yhdessä tässä tarvotaan ja survotaan, digimurroksen ja globalisaa tion kourissa, kotimaisen työn ja palvelun lippua heiluttaen, jalat maassa ja pienistä onnistumista riemuiten. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. kerros 80100 JOENSUU 0400 386 001 ja 044 970 0991 kimmonsoitin@gmail.com www.kimmonsoitin.fi Piano Jylhä Stroko Oy Korvenkyläntie 42 40950 MUURAME 040 587 9721 myynti@pianojylha.com www.pianojylha.com Pori Sound City Oy Rautatienpuistokatu 2 28130 PORI 020 721 8450 sound.city@pp.inet.fi www.porisoundcity.fi Power Sound Ky Jokioistentie 993 31410 SOMERO (02) 748 3932 myynti@powersound.fi www.powersound.fi Savonlinnan Soitinkulma Oy Kirkkokatu 7 57100 SAVONLINNA (015) 515 670 soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com Soitin Laine Oy Maariankatu 10 20100 TURKU (02) 9080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi St. Eikä semmoista lehteä kukaan tee pöytälaatikkoon maatumaan vaan maailmalle luettavaksi. 6 www.riffi.fi 2/2016 Lue myös tämän numeron aiheisiin liittyvät jutut Riffin verkkosivustolta osoitteesta www.riffi.fi: • Kristian Maukonen kaivoi Taikapeilin debyytin kuunteluun – lue kommentit kappale kappaleelta… • Ollin oppivuodet – Olli Krogeruksen tie ammattirumpaliksi • Prolight + Sound ja Musikmesse 2016 – Frankfurtin messupäivät kuvin ja sanoin Kannen kuva: Kai Sinervo 22 14 18 30 HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Kristian Maukonen – ikimuistoiset sessiot 14 Steven Wilson – seuraa vaistoja ja toivo parasta! 18 Olli Krogerus – hiljaa hyvä tulee! 22 The Aristocrats – triona tottakai 24 Black Stone Cherry – tehoriffejä ja lauluvoimaa 26 Juha Raivio – muistoja 2010-luvun Pohjolasta SoITTImISTA jA kALUSToSTA 30 Elämäni kitarat, Erkka Korhonen – Tärkeää on se, että soitin soi hyvin ja vielä yllättääkin, ei se mitä lavassa lukee. LUkUPALAT 34 ”Keikka tapahtuu hetkessä, eikä siihen pääse palaamaan” – Haastateltavana Niko Laasonen 36 Tuoteuutiset – messujen merkeissä 37 F-Musiikki avaa Kuopioon uuden myymälän – kivijalkaliike palvelee paikallisesti, valtakunnallisen ketjun tuella. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. kÄYTTÖTESTIT 38 Cort Artisan A4 – keskihintainen aktiivibasso laatutietoiselle 40 Yamaha Revstar – rokkikitaroita Japanista 42 Mad Professor Simble Predriver – laite täsmätarkoitukseen 43 Electro-Harmonix Cockfight – pysäytetty wah 44 Astoria Custom AST2H – aito Marshall boutique-henkeen 46 Roland Aira-moduulit & System-500 – paluu tulevaisuuteen 50 Shure KSM8 – paalupaikalle kahden kalvon taktiikalla 52 Proel Eikon 6 & 10S – monitorisetti alta tonnin hintaan 54 DBX 676 – ahjo, vasara ja alasin 56 Digico S21 – laajennettava, mukautettava, yhteensopiva YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen wwwsivustomme Riffi-kaupassa. Vuosien saatossa moni on lopettanut, ja onpa tuonikin korjannut valitettavasti satoaan. Mukana menossa on silti vielä aivan alkuperäisiä yhteistyökumppaneita vuodelta 1996 ja ilahduttavasti mukaan on liittynyt matkan varrella uusia. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Julkaisuassistentti Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 54,00 e ja määräaikaisena 60,60 e . Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Palveluhakemisto: Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Martin Berka Oskari Kaajava Misha Koivunen Timo Koskinen Niko Laasonen Tommi Saarela Petri Silas Kai Sinervo Marko Vilokki Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh
Sillan toimituksesta lukijoiden luo rakensivat ne kotimaiset musiikkiliikkeet, jotka ottivat meidät myyntiin heti ensimmäisestä numerosta alkaen. Paul’s Sound Oy Säntikuja 5 03100 NUMMELA 010 281 3730 myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Tammer Piano ja Soitin Ky Pinninkatu 26–28 33100 TAMPERE (03) 222 1300 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi Tampereen Musiikki Musiikki Aartio Oy Kuninkaankatu 13 33210 TAMPERE (03) 222 5570 info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Top Sound Oy Puolatie 5 60510 HYLLYKALLIO (06) 438 7788 topsound@topsound.fi www.topsound.fi Tornion Musiikki Oy Eliaksenkatu 11 95400 TORNIO (016) 480 450 tornionmusiikki@gmail.com www.tornionmusiikki.com UralTone amplification Oy Helsinginkatu 30 00530 HELSINKI 044 774 3695 uraltone@uraltone.com www.uraltone.com 06-07 Sisältö216.indd 7 30.3.2016 20.22. kerros 80100 JOENSUU 0400 386 001 ja 044 970 0991 kimmonsoitin@gmail.com www.kimmonsoitin.fi Piano Jylhä Stroko Oy Korvenkyläntie 42 40950 MUURAME 040 587 9721 myynti@pianojylha.com www.pianojylha.com Pori Sound City Oy Rautatienpuistokatu 2 28130 PORI 020 721 8450 sound.city@pp.inet.fi www.porisoundcity.fi Power Sound Ky Jokioistentie 993 31410 SOMERO (02) 748 3932 myynti@powersound.fi www.powersound.fi Savonlinnan Soitinkulma Oy Kirkkokatu 7 57100 SAVONLINNA (015) 515 670 soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com Soitin Laine Oy Maariankatu 10 20100 TURKU (02) 9080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi St. Vuosien saatossa moni on lopettanut, ja onpa tuonikin korjannut valitettavasti satoaan. Mukana menossa on silti vielä aivan alkuperäisiä yhteistyökumppaneita vuodelta 1996 ja ilahduttavasti mukaan on liittynyt matkan varrella uusia. – asiaa musiikin tekemises tä musiikin tekijöille jo 20 vuoden ajan! Alussa oli idea, ja siitä ideasta kasvoikin kaikkien yllätykseksi potra lehti. Eikä semmoista lehteä kukaan tee pöytälaatikkoon maatumaan vaan maailmalle luettavaksi. Lopujen lopuksi – yhdessä tässä tarvotaan ja survotaan, digimurroksen ja globalisaa tion kourissa, kotimaisen työn ja palvelun lippua heiluttaen, jalat maassa ja pienistä onnistumista riemuiten. Sinä ja minä ja Hentun Liisa, Puntun Paavo ja Juortanan Jussi… Suosi kotimaista, ajan oloon se kannattaa! F-Musiikki Oy Espoo Martinsillantie 10 (muuttaa alkukesällä kauppakeskus Merituuleen) 02270 ESPOO 010 320 7480 fespoo@fmusiikki.fi www.fmusiikki.fi F-Musiikki Oy Helsinki Kaisaniemenkatu 7 00100 HELSINKI 010 320 7450 fhelsinki@fmusiikki.fi www.fmusiikki.fi F-Musiikki Oy Kuopio Kuninkaankatu 21 70100 KUOPIO 010 320 7475 fkuopio@fmusiikki.fi www.fmusiikki.fi F-Musiikki Oy Turku Viilarinkatu 1 20320 TURKU 010 320 7460 fturku@fmusiikki.fi www.fmusiikki.fi F-Musiikki Oy Vantaa Antaksentie 4 01510 VANTAA 010 320 7400 tai 010 320 7402 fvantaa@fmusiikki.fi www.fmusiikki.fi Intro Music Oy Paasikivenkatu 4 (30.4.2016 asti) Kauppakaari 1 (1.5.2016 alkaen) 04200 KERAVA (09) 294 0757 info@intromusic.fi www.intromusic.fi Kemin Musiikki Ky Keskuspuistokatu 5 94100 KEMI (016) 223 251 info@keminmusiikki.fi www.keminmusiikki.fi Keskusmusiikki Lahti Oy Hämeenkatu 23 15110 LAHTI (03) 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi Kimmon Soitin Oy Kirkkokatu 27, PTTalo, 2
8 www.riffi.fi 2/2016 TeksTi: Misha koivunen kuvaT: saMuel oscar kristian Maukonen IkImuIstoIset sessIot Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan 08-13 Ikimuistoiset Maukonen.indd 8 30.3.2016 11.35
Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Tämä määritteli sanoitusten aiheet. Niinpä ”Suuri salaisuus” tehtiin nauhalle kuusitoistaraitaisella analoginauhurilla. Siunauksen jälkeen duoa alettiin kaupata levy-yhtiöille. Rupesin vaan heittää jotain kauheella pokerilla. Totta kai mä olen tehnyt tämän”. Vanhojen muisteleminen saa Maukosen vertailemaan mennyttä ja nykypäivää. Kontakteistaan huolimatta Maukonen sai melko tylyä kohtelua. BMG Finlandin silloinen tuotantopäällikkö Asko Kallonen ei hänkään nähnyt Taikapeilissä mitään potentiaalia, vaikka tämänkin palaverin kulun osapuolet muistavat varsin eri tavoin. Eli asioita mitä tytöt haluavat kuulla. Todennäköisintä kuitenkin on ettei juttu tule breikkaamaan. Taikapeili: suuri salaisuus Warner Music Finland 1994 Elettiin aikaa, jolloin eurodance tai -tekno oli musiikkimaailman kovin juttu – ainakin tällä puolella palloa. Ei artisteille pidä lupailla mitään, koska silloin sahaa omaa oksaansa. Jos kaksikolle oli sovittu jokin laulusessio, alkoi biisin työstö vasta edellisenä iltana. – Olin tehnyt aikoinaan jotain juttuja Megamanialle ja tiesin tyyppejä, mähän olen rumpali alun perin. Sarvelta, eivät olleet mitenkään harvinaisia. Nykyäänhän se on copy pastella pari sekuntia. Maukonen vertaakin itseään puutarhuriin, joka istuttaa siemenen, kastelee sitä ja seuraa taimensa kasvua, kunnes se puhkeaa kukkaan. Ohjelmointi kävi Macintosh Plussalla, ja sekvensserinä palveli Opcoden Vision. kertojana on tällä kertaa kristian Maukonen, tuottaja joka oikeastaan toi eurodancen suomeen. Kenellekään ei kerrottu ketä mimmit on ja että Fredin tytär on mukana. Siihen päälle iso kasa syntikoita ja sämplereitä. – Gabi ( Hakanen, EMI:n silloinen tuotantopäällikkö) lyttäs sen ihan täysin: ”Nää ei osaa laulaa”. Koska elettiin vuotta 1994, olivat tietokoneet suhteellisen alkeellisia – ainakin studiokäyttöön. – Mä kelasin että ”tää on niin tällasta, että mä en kehtaa laittaa tätä omiin nimiin. Länsinaapurin Ace of Base piti hallussaan listojen kärkeä ympäri maailman. Me oltiin ihan helkkarin huonoja. Ensimmäisen levyn jälkeen vastaavaan tilanteeseen ei päästä enää ikinä. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Ihan kuin olisin suunnitellut kaiken. Työskentely uransa alussa olevan artistin kanssa on herkullinen mahdollisuus. Kukaan ei tiennyt mitään. – Kun Jamo tiedusteli, että mistä voisi kirjoittaa, neuvoin, että ”Kato seuraava Beverly Hills 92010 -jakso ja kirjoita siitä”. Taikapelin ensimmäisen singlen takana Maukonen ei vielä kyennyt täysin seisomaan. Juttu piti vain saada myytyä jollekin. Ennen kuin työt voitiin kunnolla aloittaa, tarvittiin asialle hyväksyntä Hanna-Riikan isältä Pekka Siitoselta eli Frediltä. – Melkein koko levy meni silleen että Jamo tuo aamulla ennen mimmejä jonkun tekstin ja monesti mulla ei ollut kuin joku biitti. Albumin tuotanto oli niin sanotusti elämistä kädestä suuhun. Hetki, jolloin luodaan raamit myöhemmälle tekemiselle. Yksi paketin kappaleista oli jättihitiksi muodostunut ”Jos sulla on toinen”. ”Kun Jamo tiedusteli, että mistä voisi kirjoittaa, neuvoin, että ’Kato seuraava Beverly Hills 92010 -jakso ja kirjoita siitä’” 08-13 Ikimuistoiset Maukonen.indd 9 30.3.2016 11.35. Mutta kun edesmennyt Radio Mafia otti ”Jos sulla on toinen” -singlen soittolistalleen ja teholuukutus alkoi, oli eri ääni kellossa: ”Joo. Kun kuunteli sitä albumia, niin joka biisistä löyty joku jakso siitä sarjasta. Puhelut, joissa Maukonen tilaa seuraavaksi aamuksi ”jotain” luottosanoittajaltaan J. Kaikki laulujen editoinnit punch in, punch Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Mä teen tän jollain feikkinimellä”. Gabi tosin muistaa sen toisin, Maukonen virnistää. Sen lisäksi mä olin mukana Rapatissa, joka esitti sen aikaista suomirappia. Mutta silloin sai oikeasti askarrella ja vääntää. Tilanne, jossa kaikki häneen liittyvä vasta määritellään. Ruotsalaiset johtivat kisaa, heti perässä huiskivat hollantilaiset, saksalaiset ja italialaiset. Maukonen oli kasannut valmiin tuotteen valokuvineen ja demoineen. Valmista biisimateriaalia ei ollut oikeastaan ollenkaan. Mistäs 25 v -kollit voivat sellaista tietää. Sen kuuntelu saa kyllä vieläkin punan naamalle. Niinpä Kristian Maukosen päässä heräsi ajatus ”Miksei kukaan tee samaa Suomessa?” Kaverilta saatu vinkki kertoi, että Savonlinnan oopperakuorossa laulaa naiskaksikko, joka saattaisi sopia hommaan. Taikapeilin kohderyhmäksi oli haarukoitu 13 – 16 -vuo tiaat tytöt. – Laulut tehtiin tietysti moniraidalle ja jos oli paljon köörejä vaikka kertsissä, samplasin monasti sen kööripätkän samplerille ja midillä käskin aina kertsin kohdalla playta. Jopa deadlineen osuttiin. – Ne ei olleet mitään tyhjäpäitä, vaan fiksuja nuoria naisia jo silloin. www.riffi.fi 2/2016 9 k ristian Maukonen valitsi kolme sessiota, joista jokainen sijoittuu ajalle ennen kyseisen artistin läpimurtoa. Kahden hengen firmalla oli tätä ennen vasta yksi julkaisu Suomessa, Kaija Koon ”Tuulen viemää”. Sitten vedin hatusta jonkun melodian, kun esittelin biisiä heille. Maukonen varoi visusti maalailemasta pilvilinnoja esitellessään asiaa Hanna-Riikka Siitoselle ja Niina Tapiolle. Tuntui, ettei kukaan suostunut koskemaan yhtyeeseen pitkällä tikullakaan, mutta juuri toimintaansa Suomessa aloittelevalla Warner Music Finlandilla sentään haistettiin potentiaali ja yhtiö nappasi Taikapeilin samoin tein suojiinsa. Tehdään hyvä proggis ja katotaan mitä käy. Onneksi myös tytöt osallistuivat biisintekoon ja niitä syntyikin liukuhihnatahdilla
Maukonen törmäsi forssalaisiin etsiessään porukkaa bändiinsä. Maukonen oli kuullut nurmijärveläisestä hyvästä laulajasta nimeltä Mika Ikonen. Tää voi kuulostaa tyhmältä, mutta mites yhdeltä yöllä?” – ”Okei…”. Silloin miksaukset ei ikinä olleet samanlaisia vaikka piti olla. Oli aika lähteä tien päälle. Samana vuonna yhtyeelle luovutettiin Vuoden tulokas -Emma. Kunhan hän vain saa sen räkätykseltään kuvailtua. Ny kyään biisissä voi olla kevyesti kolmesataa raitaa. Sovitusta ja miksausta saa hieroa mun mielestä maailman tappiin, mutta biisit tulee jos on tullakseen. Tätä kiinnostavampaa on kuitenkin kuinka hän lavalla pukeutui. Ajat muuttuu”. Kun kaikissa laitteissa ei ollut muistipaikkoja, niin joskus piti syntikoistakin piirtää ylös kaikki filtterit ja muut, että sait about saman soundin. Muksut on niitä kuvia jostain löytänyt ja kyllä ne on hiukan hävenneet. Maukonen toteaa perään, että ”Tuohon aikaan jos albumi myi 10 000 kappaletta, se oli floppi. Taikapeilin debyytti myi ilmestymisvuonna tuplaplatinaa, joka tarkoitti 80 000 myytyä albumia. Silloin työskentelyssä oli enemmän tekemisen meininkiä. Soittimina syntikka ja DAT. Se toisi työskentelyyn erilaista ajattelua. Maukonen muistelee tuota aikaa kuitenkin mielellään. Sattumaa ei nykyään enää ole, kun kaikki on muistissa. Silloin jos halusi isoja köörejä, piti kikkailla just samplaamalla, mikä ruokkii aika hyvin luovuutta. Vain laulajat puuttuivat. ”Rumpupätkästä” ja ”vinkunasta” tulisi aikoinaan XL5:n suurin hitti, joka laukaisisi miltei Dingo-maniaan verrattavan hysterian – joskaan ei levymyynnin osalta. Kun esimerkiksi miksattiin analogitiskillä ilman automaatiota, hanikoiden asennot oli hyvä painaa visusti muistiin, jos halusi tehdä pöydällä jotain muuta kesken miksauksen. Vaikka biisit tehtiin näennäisen nopeasti, niin kyllä niitä hierottiin. Pelkästään laulua voi olla sata raitaa. Idea oli, mutta tarvittiin artisti. – Mä soitin sille ja esittelin ideani ja pyysin käymään mun luona. – ”Koska pääset?” – ”Nyt on keikkaa ja maanantaina taas raksalle duuniin, mutta sunnuntai-ilta on vapaa. Hän kuvaa kavereiden demoja ”todella huonoiksi”, mutta eräältä demolta löytyi raakile kappaleesta Kaunis peto, jossa saattoi olla jotain. Maukonen oli mukana Taikapeilin kahdella ensimmäisellä rundilla. Hänen tehtäväkseen tuli huolehtia miltä bändi näyttää. Miehet olivat ehtineet jo äänittää joitain demoja, joilla lauloi eräs forssalainen neito, Jonna Tervomaa nimeltään. Taikapeilin debyytti saatiin ulos ja se myi kuin häkä. Martensit ja mustat pyöräilyhortsit. – Pitkävartiset Dr. Maukonen kertoo ”nakittaneensa” mukaan ensin Jaken ( Jarkko Jokivalli), joka ei osannut laulaa ollenkaan, mutta tanssi hyvin ja jolla oli ”staili hallussa”. Maukosen kasvoille nousee hymyntapainen, kun hän muistelee levyn tekoon kuluneita kolmea kuukautta. Mika oli, että ”Joo, ehkä… Nyt on kaikkea menossa, mutta voin mä tulla käymään”. lue osoitteesta www.riffi.fi kristian Maukosen kommentit, kun hän kuunteli suuren salaisuuden kappaleita läpi. 10 www.riffi.fi 2/2016 out… Nykyään riittää kun fiilis ja time on kohdallaan ja melodynella laulujen skarppaukset. – Siinä oli joku rumpupätkä ja joku vinkuna josta voisi jotain tehdä. – Hauska sessio. – Usein kirjoittelin kanavalohkoja ylös ruutupaperille, jos oli pakko tehdä jotain miksausta välissä. Semmonen sattuma toi myös aika usein kaikenlaisia uusia mahdollisuuksia. Se oli silloin aika showta ja yhden biisin laulutuotanto melko iso operaatio verrattuna siihen mitä se nykyään on. Puvun rotsi, kauluspaita ja lippis. Ja niin Ikoselle soitettiin pikku pätkä Kaunis peto -biisiä demolta, jota kuunnellessan hän mutisi tyyliin ”Joo, tosi hyvän 08-13 Ikimuistoiset Maukonen.indd 10 30.3.2016 11.35. Xl5: Pedon merkki BMG 1996 Ja taas heräsi Maukosella ajatus. Vaikka tehtiin selkeästi kaupallista huttua, niin oli pyrkimys tehdä vähintäänkin yhtä hyvää tavaraa kuin ruotsalaiset. Olen ollut aina sitä mieltä, että jos biisejä alkaa turhaa hieromaan, niin siitä ei tule kuin paskaa. Tähän mennessä albumi on myynyt Musiikkituottajien mukaan 95 715 kappaletta. Puretaan se ja tehdään uusiksi. Suomeen on saatava poikabändi! Hän ei ollut kuitenkaan ainoa kuningasidean keksinyt, sillä forssalaiset Miika Eloranta ja Perttu Jaakkola olivat päätyneet samaan johtopäätökseen. – Koska kaikki oli rajallista, varsinkin raidat, niin sehän limitoi sun soitantaja sovituskapasiteettia todella paljon. Maukonen pohtiikin, että saman meiningin saavuttamiseksi pitäisi tehdä jokin tuotanto niin, että määritellään alussa mitä juttuja tehdään ja kuinka montaa raitaa saa käyttää
Jyrki tarvitsi sitä polttoaineeksi omaan juttuunsa. Tuttu woo-oo-huuto kajahtaa ilmoille. Maukonen katsoo kuitenkin parhaaksi lisätä, että fanit olivat todella kilttejä ja uskoivat kun heitä vähän ojensi. Tuolla albumilla on biisejä, joihin Maukosen ei ole tarvinnut tehdä juurikaan mitään. Sormusen Hannu, BMG:n promotyyppi, hommas niille jonkun vaatesponssin Jim & Jillistä. – Kun jengissä oli sellasia, jotka ei osannut laulaa ollenkaan kuten Elo, Jake ja minä, niin tehtiin usein ne vireiset pää-äänet Mikan ja Peten kanssa, ja loput – joita me kutsuttiin muulitai paskakööreiksi, koko jengillä ilman kuulokkeita. – ”Ikonen siitä bändistä on myös mukana, kyllähän säkin nyt tuut”. Kuitenkin siinä vaiheessa kun ne lähti siihen, niin se päätös on pitänyt tehdä. Aika futuristinen poikabändi. Se oli aika huimaa. Ne rusikoi sen ihan paskaksi. Kunhan joku antaa jonkun biitin siihen. Tööttäilin siellä sisällä. Nehän ruokki toinen toisiaan, kun se homma kasvoi kuin lumipallo. Ihan päin persettä ja sitä ihan järjettömästi. Nyt ei Maukosen kasvoilla näy punastuksen merkkejä. Kööri kuulostaa kuin mylvimässä olisi bussillinen ihmisiä. Koska Maukonen ei päässyt eroon päähänpinttymästään, vapaa paikka täytettiin naisella. Hän oli jo aiemmin kysellyt mukaan Petteri ”Pete” Tolosta, joka oli hyvä laulaja, rokkijätkä, mutta tämä oli kieltäytynyt. Ihan uusi auto – varmaan kaksi kuukautta vanha. Maukonen teki tuohon aikaan yhtiön tuotantopäällikkö Asko Kallosen kanssa paljon töitä. Siellä oli Jaken ja jotain mun vaatteita ja alettiin kasaamaan niitä niiden päälle. Maukonen kaivaa esiin esikoislevyn kansikuvan. Kokeillaan jotain biisiä… Tarina ei kerro, miten maailman ainoan poikabändissä olevan naisen ura jatkui. Jätkät oli ilman paitaa jotkut toppatakit päällä vatsalihakset treenattuna. Sitten kun se [kappale] lähti, niin siitä tuli ihan järjetön hysteria. Albumin ykköshitti Kaunis peto laitetaan soimaan. Sehän meni ympärimaalaukseen. XL5:n ura jatkui kuitenkin niin, että Maukonen soitti vielä kolmannen kerran Toloselle, että ”tuu kuunteleen…” ja kas kummaa, Tolonen tuli ja XL4:stä kasvoi XL5. www.riffi.fi 2/2016 11 kuuloinen… mutta täytyy kertoa tässä vaiheessa että Gabi Hakanen EMI:ltä on pyytänyt mua samantyyliseen proggikseen. Studion ovelta näkyi talon porttikongiin, jossa majaili debyyttisinkun ilmestymisestä kaksi vuotta eteenpäin joka päivä 15 – 20 tyttöä väijymässä, josko kundeja näkyisi. Ajetaan keikkapaikalle, jossa paikallinen testosteronilauma alkoi riehua, että ”perkele, etelän vetelä tulee tänne auto täynnä naisia”. Tehtiin eka video, joka oli ihan äärettömän kornin näkönen. Biisien teko ei ollut pelkästään Maukosen harteilla, vaan siihen osallistuivat myös Mika, Pete ja Elo, joka otti toisella albumilla myös ohjelmointivastuuta. Tekniikkaa käytetiin muihinkin biiseihin myös sanojen kanssa. Vaikea sanoa, mitä ne olisi tehneet, jos toi olisi flopannut. Mä soitan Gabille huomenna, että en tule”. – Asko ja BMG oli silloin kovassa vedossa, ja on vieläkin. XL5:n näkyvyys ohjelmassa oli viikottaista. Kaunis peto -kappale tehtiin valmiiksi, bändistä otettiin valokuvat ja paketin kanssa marssittiin BMG:lle. Luojan kiitos… Siitä otettiin jotain Polaroideja, mutta muuten ei vielä tarjottu sitä mihinkään. Niitä miksataan sopivassa suhteessa oikeiden äänien kanssa, niin siitä tulee ihan järkyttävän iso. Laitoin paljon rahaa peliin silloin. Välissä oli ADATit, ”Siinä oli joku rumpupätkä ja joku vinkuna josta voisi jotain tehdä.” 08-13 Ikimuistoiset Maukonen.indd 11 30.3.2016 11.35. XL5 sai kiittää osaltaan suosiostaan edesmennyttä Jyrki-ohjelmaa, joka otti yhtyeen suunnilleen housebändikseen. Mä voin kuvitella, että jengi on ollut siihen maailman aikaan ihan karvat pystyssä, että vittu tällasta ei voi tehdä!! Ihmiset oli niin vihasia. Että sellaista neuvottelua… Nyt läjässä oli neljä jätkää, mutta Maukosella oli vahva pinttymä viiden jäsenen ryhmästä. Tämän vaikutelman saavuttamiseksi Maukosella oli aivan oma tekniikka. Ei siinä vaiheessa voinut enää vetäytyä. – Siinä oli kolme vuotta väliä, jonka aikana rakensin uuden studion, pöydän ja tarkkaamon ja sen kuulee. – Kauniista pedosta on versio, jossa se mimmi laulaa vastineensa sille stoorille. Maukonen oli kasannut pois potkaistun naislaulajan ympärille työttöbändin ja vei ryhmän tutustumaan keikkaelämään. – Kyllähän se on vaatinut niiltä helkkarinmoisen heittäytymisen. Eihän ne kundit tullut yhtään toimeen sen mimmin kanssa. – Se oli teknologian murrosaikaa ja olen tyytyväinen kun olen elänyt kumpaakin aikaa. Sinne kuvauksiin roudattiin kauheet kasat kledjuja, kun Tolosella ja Ikosella ei ollut mitään tollasia hiphopvaatteita tai trendikkäitä juttuja. Studio jossa albumia tehtiin, sijaitsi Hyvinkään keskustassa erään talon sisäpihalla. – Tää kuva on otettu ennen mitään vaatediilejä. Oikeanlainen pukeutuminen oli iso osa rokkimiesten muuntautumista poikabändiksi. Piti olla hyvä miksauspöytä. Jos laitoit vaikka liidilauluun jonkun kompuran niin piti käydä välillä syömässä, kun se rendas (renderoi) puoli tuntia sitä raitaa. Jälkiviisaana voikin todeta, että päätös oli oikea. Siellä istuttiin ja odoteltiin, että järkkärit tulee auttaa. – Joku sieltä tykkäsi siitä, ja sehän sopi ohjelman kohderyhmään. Toisaalta he myös tiesivät mihin kelkkaan hyppäsivät. Kööreihin haettiin tahallaan paljon vääriä ääniä, joka kasvatti myös stereokuvaa. Ja alkoi rusikoida mun autoa. – ”Hei, etsä minkää Gabin mukaan lähde, kuuntele nyt tätä biisiä!”, aloitti Maukonen. Ja alkoi maanittelu, joka ei kylläkään kestänyt kauaa. Mikallakin oli pitkä perinteinen hevifleda. – Oltiin jossain Evijärvellä ja siellä oli päällä älytön XL5hysteria. Oltiin sisällä ja katottiin, kun jätkät hyppii konepellillä ja potkii kylkiä sisään. Kerroin hänelle, että sut täytyy nyt kenkiä tästä ulos, mutta keksitään sulle jotain muuta. – ”No joo, tää on kyllä niin kova, että kyllä mä lähden messiin. Aloittanut täysin analogisesta, joista siirryin ekoihin kovalevytallentimiin. Noh, kundit oli mulle silleen, että ”nyt vittu Maukonen, toi muija saa lähteä!”. Maukonen ei antanut periksi, vaan koetti uudestaan. Tolonen ei lähtenyt. Kerran paikalle jouduttiin jopa soittamaan poliisit, kun yliinnokkaat fanit yrittivät tunkea studioon sisään. Levyn teko vei kahdesta kolmeen kuukautta ja soundillisesti albumi oli aikamoinen harppaus verrattuna Taikapeilin debyyttiin. Silloin ratkaisi millaset releet oli. Lopputuloksena taustalle saatiin ”hoilaava futiskatsomo”. Rokkijätkien käännyttäminen poikabändi-moodiin oli jo temppu sinänsä. Tämä on tehty PC:llä, Cakewalkilla tai Cubasella. Plugareita ei ollut
Puhelun jälkeen uusi soitto Petri Munckille, Maukosen luottosäveltäjälle, että Tuiskulle on periaatteessa valittu biisi, mutta olisi mahdollisuus päästä siihen väliin. Eipä ollut, mutta samaisen yhtiön Kari Hynnisellä olikin. Kolmehenkiseksi kutistunut yhtye julkaisi albumin, joka totteli nimeä ”X”. Biitti palautettiin kitararaidalla ja hyräilyllä höystettynä. Kun sen homman hylkäsin, oli tilalle tullut jo paljon tehokkaammat myllyt, jolloin pystyttiin vetää suoraan tietokoneelle. – ”Okei odota pari päivää, tulen käymään”. ”En halua tietää” -kappale saatiin valmiiksi. – Kun Jukka-Poika ja Cheek teki ”Jos sulla on toisen” uudelleen, niin ajattelin että kyllä näidenkin aika on varmaan nyt. Ongelmana oli, että biisin akustinen kitara oli soitettu Munckin rekkariin, mikä oli Tuiskulle väärä, joten sitä piti muuttaa. Maukonen yritti soittaa kitarajutun uusiksi ainakin kymmenen kertaa, eikä toiminut millään. Uskoa mieheen löytyi sen verran. Jouduttiin siis käyttämään demoversiota ja virittämään se koneella. – Monesti kun demottaa jotain, niin räkättää vaan menemään, eikä kelaa sen enempää. antti Tuisku: ensimmäinen BMG Finland 2004 Eletään musiikkibusineksen murrosta. Tämän jälkeen Petri Munck tuli vielä kerran laulamaan oikean demon. Sitä tehdään mitä tilataan. Ja sitten studioon. – ”Tiedätsä sen Timberlaken?”. Myös viulisti Pekka Kuusisto julisti jonkun lehden sivuilla asiaa vastaan. Sitä ei junnut tajua, kuinka monimutkaista homma on silloin joskus ollut. Edes sämplää sen woo-ooo-jutun. Maukoselle homma oli suoranainen pakkomielle, sillä Tuiskusta ”oli niin vahva fiilis”. Kuka tekee Kauniin pedon uudelleen. Ei voittanut Antti Tuisku vaan tuli kolmanneksi. Yhtye teki comebackin vuonna 2008. Paria viikkoa aiemmin, kun kisassa oli jäljellä kuusi kisaajaa, soitti Maukonen BMG:n Asko Kalloselle tiedustellakseen, josko hänellä on jotain tekemistä rovaniemeläisen kanssa. Kymmenen vuotta sitten myllyissä ei ollut potkua niin paljoa, että virettä olisi voinut muokata reaaliaikaisesti. Ja Hynninen piti kuulemastaan. – Mä olin ihan koukussa Idolsiin silloin alussa. Käytiin seuraavanlainen keskustelu Maukosen ja Hynnisen kesken: – ”Mikäs ton Tuiskun meininki on. ”Miten noin härskisti voidaan tehdä?” Maukonen pysyi myrskyn silmässä tyynenä. Siitä johtuen likissä on hiukkasen nuhainen ja rupinen soundi. – Sitä oli pakko vähän miksata piiloon, mutta tärkeämpää oli groovaus, kuin mahdollisimman hyvä soundi. Silloin päätin, että myyn kaiken raudan veke ja laitan rahan niin nopeaan tietokoneeseen kuin mahdollista ja hommaan plugareita. Vielä tarkistus, että editti oli Munckille ok. Kuka tahansa pystymetsästä voisi osallistua ja nousta koko kansan tietoisuuteen. Mun mielestä, oli soitin mikä tahansa, sen pitää groovata. – ”No joo, eka sinkku on jo valittu”. Minkälainen sen pitäis olla?”. – ”Jotain Timberlaken ’Cry Me a River’ -tyylistä”. Maukonen arvostaa Pedon merkki -albumia senkin takia, että vaikka levy oli täysin populaarikulttuurin kulutustuotteeksi tehty, niin bändin jäsenet halusivat tehdä sen hyvin. Kun näin Tuiskun skabassa sanoin vaimolle, että ”Jos toi jätkä ei voita tätä skabaa, koko ohjelmalla ei ole mitään pointtia. –”Joojooo, laita mulle tulee jotain”. Ja olihan se. Julkaisun jälkeen biisistä nousi kuitenkin hirvittävä haloo. Pedon merkki myi ilmestymisvuonna platinaa. Musiikkituottajien mukaan sitä on myyty tähän mennessä 31 436 kappaletta. – Kyllähän me tiedettiin mitä me tehdään. Täähän on ihan selvä juttu”. Mutta ei hätää, homma oli hallussa. Ensimmäiset ”tv-laulukilpailut”, kuten Popstars ja Idols olivat ilmestyneet. Materiaali takaisin Munckille, joka lauloi demon ja Maukonen alkoi ohjelmoida kappaleen pohjaa. – Biisi tehtiin mun kymmenen neliön kopissa. 12 www.riffi.fi 2/2016 johon en lähtenyt, vaan hyppäsin suoraan Rolandille mikä taltioi kovalevylle. ”Oli soitin mikä tahansa, sen pitää groovata” 08-13 Ikimuistoiset Maukonen.indd 12 30.3.2016 11.35. Uusi formaatti esitteli taas uuden tavan nousta pinnalle viihdemaailmassa. Plagiaattisyytökset Justin Timberlaken ”Cry Me a Riveristä” sinkoilivat Maukosen suuntaan kuin keihäät. Oletteko tekemässä sille jotain?”. Ja tämä kaikki Hynnisen puhelusta lähtien muutamassa päivässä. Eikä me oltu ekaa kertaa biisiä tekemässä, pakkohan se oli kattoa silleen, ettei me jouduta siitä nalkkiin, että kyseessä olis sama biisi. Jos se heiluu johonkin suuntaan, niin se tuo siihen vaan jotain makeeta lisää. Maukonen kasasi tekstin – ja tällä kertaa aihetta ei napattu mistään tv-sarjasta. Laulatin häntä ilman kitaraa, ja sen jälkeen soitin skitan uudelleen, mutten millään saanut sitä groovaamaan samalla tavalla kun siinä demolla. Samaan aikaa synien ja samplereiden käyttö väheni koko ajan. Jopa iltapäivälehdet lähtivät plagiaattisyyttelyyn mukaan. Tottakai se moodi on ihan yks yhteen, mutta jos katot vaikka niiden nuotinnosta, niin eihän niissä ole mitään samaa. – ”Okei, oletko ihan varma siitä biisistä?” – ”No, onks sulla jotain?” – ”Anna mulle 2–3 päivää, niin mä tulen käymään. Demo ei ollut sinne päinkään, mutta leikkaa ja liimaa -metodilla Maukonen sai kursittua kokoon kuitenkin jonkinlaisen aihion. Olen tyytyväinen, että olen nähnyt kummatkin puolet. Maukosella oli pelkkä rumpubiitti, jonka hän lähetti Munckille. Eräs tällainen löytyi Rovaniemeltä Siwan kassalta
Osa albumin biiseistä taas on kotoisin Ruotsista Kuinka yhtenäisiä tuollaisista albumeista saa. Se oli tehty 14-vuotiaalle Roni Tran -nimiselle kaverille. Se antoi muutaman kommentin lehtiin ja siihen se jäi. Ja sen kanssa pitää vain elää. Roni Tranilta julkaistiinkin Idolsin jälkeen oma albumi, jolle Maukonen tuotti muutaman kappaleen. Vuodet kuluu, biisi meni Tuiskulle ja tuli seuraava Idols. – ”Okei. Wikipedia kertoo, että skandaalinhuuruinen ”En halua tietää” oli Suomen virallisella singlelistalla yhdeksän viikkoa, joista kaksi ensimmäistä kärkipaikalla. Antti Tuiskun albumille hän muistelee tehneensä nelisen kappaletta. Silloin siitä pääsee tekemään paljon enemmän. Innokas jalkapalloilija Roni Tran tuli kuitenkin eräänä päivänä Maukosen kotiin kertomaan, että musa ei ole välttämättä ”se” juttu, kun koulu ja futiskin on päällä. Yleensä pusken sen oman näkemyksen vaikka laulaja kuinka haluaisi laulaa korkeammalta. Staravaiheessa tuottaja ei pysty vaikuttamaan enää niin paljon artistiin kun ”Mä tiedän mitä mä teen” -faktori tulee esiin. Biisi oli tehty valmiiksi ja äänenmurros juuri alkamassa. Antti Tuiskun debyytti saavutti vuonna 2004 platinarajan ja tähän mennessä se on myynyt Musiikkituottajien tilastojen mukaan 71 163 kappaletta. Uudemmilla levyillä Antti laulaa aina ainakin kaksi laatikkoa ylempää kuin mä laulattaisin. Seuraavaksi Kristian Maukonen kaivaa esiin albumin toisen sinkun ”Yritä ymmärtää”. Halu satsata niihin oli suurempi. Ei se kohu mua kauheasti haitannut. Hän selkeästi tykkää laulaa korkeammalta. Eihän siitä tietenkään ikinä tullut mitään juttua, kun ei se ollut plagiaatti. Kaikki kappaleet eivät nähtävästi ole ikimuistoisia, sillä skrollatessaan niitä läpi, vastaan tulee ”Ennustus” – kappale, josta Maukosella ei ole harmainta muistikuvaa. Neljätoistavuotias eksoottinen kaveri olisi juuri loistava proggis. Mä kuuntelen mikä korkeus sille artistille sopii parhaiten. ”Trust me, se ei tule kuulostamaan hyvältä.” – Joskus saattaa olla joku sample, minkä takia sitä ei pysty muuttamaan, mutta tällasissa tilausjutuissa pyrin siihen että biisi kuulostaa mahdollisimman hyvältä. u 08-13 Ikimuistoiset Maukonen.indd 13 30.3.2016 11.35. No hard feelings… onnea matkaan”. – Eipä niistä saa. – Mitäs siitä, se oli ihan järkyttävä hitti! Siitä digattiin. Sävellys oli Petri Munckin ja teksti Maukosen. – On äärimmäisen herkullinen tilanne, kun työskennellään täysin tuoreen, vihreän artistin kanssa ennen sitä menestystä. Ajattelin, että rakennan siitä artistin. Mikä mun mielestä kuulostaa miellyttävimmältä. Huomasin, että jokainen tuottaja laulattaa eri tavalla. – Olin törmännyt häneen jossain ja kuullut että hän osaa laulaa. Kun alkoi tulla yhteydenottoja lehdiltä, jotka halusivat kommenttia, soitin Hynniselle, että ”mä en kommentoi tätä mitenkään, sä hoidat kaiken tän”. Ja kato, tuttu jätkä tuolla! Roni veti koelaulussa sen Tuiskun biisin, eli biisin joka oli alun perin tehty hänelle ja siitä oli tullut hitti! Loistava konsepti kaiken kaikkiaan. Ehdotin aikalisää, että ”odotetaan kunnes pääset ton pahimman murroksen yli ja otat vähän laulutunteja lisää”. Mä tykkäsin laulattaa huomattavasti paljon alempaa kuin muut. Laulu oli siinä ja siinä. Kappale oli olemassa paljon ennen Idolsia ja Antti Tuiskun tähteyttä
Mutta vaikka tietyistä merkkipaaluista todellakin on jo saman verran aikaa kuin Stevenin syntymästä Lontoossa eli vähän vaille puoli vuosisataa, etenee kehitys sangen hitain askelin. Itselleni albumikokonaisuus vastaa romaania tai elokuvaa. Pepper’s Lonely Hearts Club Bandin ja Brian Wilsonin samoihin aikoihin Pet Soundsin sekä Smilen. Neljä soolokiekkoa myöhemmin lauluntekijä ei kadu ratkaisuaan. Jos asia tulee selväksi lyhyessä ajassa, ei biisiä ole järkeä venyttää. Ahmin nuorena kirjoja ja levyjä samanaikaisesti. Lausunnon voi tulkita tietoiseksi kapinoinniksi, koska musiikintekijä on Wilsonin mielestä eriarvoisessa asemassa moniin muihin kulttuurin ammattilaisiin nähden. Vuonna 1987 perustamansa Porcupine Treen kuutisen vuotta sitten jäihin laittanut mies nauttii tänään sooloartistin vapaudesta, jota maistoi ”saattaen vaihdettava” -taktiikan mukaisesti ensi kerran jo loppuvuodesta 2008. (2015) sisältää lyhyitä popbiisejä, yhden elektronisen kappaleen, pari pidempää teosta, jokusen lyhyemmän ambient-jutun ja myös lähes laulaja-lauluntekijä-traditioon osuvaa tavaraa. Pistin musaa soimaan ja uppouduin Kafkaan, Hesseen tai muuhun suurelliseen, koska tietenkin pidin itseäni ah niin kultivoituneena. ”Missään ei sanota, että populaarimusiikin parissa toimivan pitäisi laatia vain tietynlaisia tai esimerkiksi tietyn mittaisia juttuja.” 14-17 Steven Wilson.indd 14 30.3.2016 11.38. Vastaavan uskontunnustuksen sisältävät myös Porcupine Treen viimeiseksi jääneeltä The Incident -levyltä (2009) löytyvän biisin Time Flies avausrivit ”I was born in ’67, the year of Sergeant Pepper and Are You Experienced?”. Hand. Vastaavalla tavalla en allekirjoita sitä, että pop eläisi vain lyhyissä, napakoissa biiseissä. Niin ikään juuri ilmestynyt 4½ -eepeeni on hyvin monitahoinen. Cannot. – Ei kokoillan elokuvia tekevältä ohjaajalta useinkaan tivata pariminuuttisia lyhytleffoja. Mies näkee albumien ja elokuvien tekemisen suoraan toisilleen verrannollisena, samoin romaanien kirjoittamiselle. Luulen, että vastaava tunne motivoi The Beatlesin tekemään Sgt. Erase. Tai romaanikirjailijalta kolmen sivun novelleja. Eikä pidempää mittaa vaativaa ajatusta vastaavasti kannata typistää tai ahtaa väkisin muutamaan minuuttiin. – En ole koskaan luokitellut itseäni millään lailla, ja uusimman pitkäsoittoni myötä asia mielestäni vain korostui. Voin rakentaa tunnelmilla sekä teksteillä kohtauksia ja hyödyntää dynamiikkaa, kerroksia ja tekstuureita. – Poppiin sekä rockiin ja siihen, mitä niiden niin sanotusti pitäisi olla, liittyy vielä tänäkin päivänä valtavasti taantumukselTekSTi: PeTri SilaS kuvaT: Naki kouyioumTziS Steven Wilson – seuraa vaistoja ja toivo parasta! Porcupine Treen pääteasemalle ajo oli monen mielestä outo veto sekä taiteellisesti että kaupallisesti. Enkä tarkoita välttämättä mitään teemalevyn tapaista konkreettista kertomusta, vaan musiikin keinoin tehtyä taivalta. 14 www.riffi.fi 2/2016 S teven John Wilsonia on turha koettaa ahtaa yhteen lokeroon, ja sellaisille aikeille hän viittaa Tampereen Klubin pöydässä kintaalla. – Olen pitänyt nuoruudestani asti ihanteena mallia, jossa minulla on 45 minuuttia aikaa – cd:n myötä tietenkin pidempään – maalata kuulijan mieleen kuvia, viedä hänet matkalle tai kertoa hänelle tarina. Totuin jo silloin musiikkiin pidemmässä mitassa kuin annospaloiksi pilkotussa biisimuodossa. Se tulee ihan taustastani, omasta elämästäni. Steven Wilsonin mukaan suositun brittiyhtyeen mitta kuitenkin oli kymmenen levyä, ja oman vapauden saattoi lunastaa vain lyömällä vanhat rakenteet rikki. – Missään ei sanota, että populaarimusiikin parissa toimivan pitäisi laatia vain tietynlaisia tai esimerkiksi tietyn mittaisia juttuja
Myös Hand. Erase. Ajattele, millaisen efektin Pink Floydin 40 minuutin teos on vuonna 1973 takuulla tehnyt. – Olen oppinut surround-versioita tehdessäni huikeasti. Ihan siitä lähtien, miten upeaa on äänittää koko bändi samaan aikaan samassa tilassa. Myös Jethro Tullin musa puhuttelee minua ja nautin Ian Andersonin kanssa touhuamisesta. – Minulle melodia on aina kuningas. Hän kieltäytyi pysähtymästä 14-17 Steven Wilson.indd 15 30.3.2016 11.38. Kymmenen ekaa Crimsonia sain valmiiksi jokunen vuosi sitten, mutta kaksi taitaa olla vielä julkaisematta. – Se on hienoa etsiväntyötä. Myös XTC:n materiaalia on hieno työstää, koska bändi on ehkä suurin suosikkini. Tuorein, vasta valmistunut hanke oli Tears For Fearsin Seeds of Love (1989). Huikea levy, 96 digitaalikanavaa ja upeita kerroksia. Ei huonosta ideasta kannata lypsää pitkäsoittoa. Jos vielä verrataan elokuviin, niin kukin on kärsinyt läpi kolmen tunnin eepoksia, joiden dialogi ei kulje ja virtaus on muutenkin kivikkoista. Ihan alkeellinen asia, mutta kaltaiselleni ihmiselle, joka ehti tottua tekemään levyt hyvin modulaarisesti eli kaikki soittajat erikseen, suorastaan ilmestys. Ja tässä on yksi syy sille, miksi rakastan 1970-luvun alun musiikkia niin palavasti. The Dark Side of the Moonhan on suorastaan leffa korville! Entä miltä on mahtanut tuntua kuulla John Coltranen tunnin mittainen My Favourite Things. oppia ikä kaikki Lukuisten omien hankkeiden, Fishin kaltaisten artistien ja Marillionin, Opethin, O.S.I:n sekä muiden orkesterien kanssa tehdyn yhteistyön rinnalla Wilson on kunnostautunut viime vuosina esimerkiksi King Crimsonin, Yesin, Jethro Tullin ja XTC:n levyjen monikanavamiksausten parissa. – Bowie yllätti oikeastaan aina. Music Television -ajan jälkeiset sukupolvet vieraantuvat yksi toisensa perään enemmän albumiformaatista, mikä on sääli. Cannot. Mutta mitta mitan vuoksi ei tietenkään ole itseisarvo, mitä Wilson kiirehtii korostamaan. tehtiin samalla metodilla. Toisaalta olemme nähneet saman mittaisia leffoja, joiden päättyessä ihmettelee, että joko se kolme tuntia muka meni. – Tuli kumma tunne, kun Davidin levyltä löytyi laulu nimeltä Lazarus, koska minun biisissäni Lazarus mainitaan henkilö nimeltä David, Wilson pohtii ennen kuin kertoo miehen merkityksestä itselleen. Keikoilla on kuultu sekä Bowien Space Oddity että hänelle omistettu raita Porcupine Treen albumilta Deadwing (2005). Jos on XTC Wilsonin lempiyhtye, oli hänen suosikkiartistinsa David Bowie, jonka kuoleman jälkeen Wilson omisti osan konserteistaan innoittajalleen. Tallentaa reaktiot ja hetken hurma. Ehkä säästää jokusia virheitäkin, jos niitä tulee, eikä siivota kaikkea kliiniseksi. On puhdasta sattumaa, että Bowien yhdeksi testamentiksi jäänyt raita on samanniminen kuin yksi Wilsonin tunnetuimmista biiseistä, mutta erikoisuudet eivät jää siihen. Musiikkiarkeologin sivutoimi maistuu edelleen, jos kalenteri antaa myöten. Steven Wilson – seuraa vaistoja ja toivo parasta! lista ajattelua. Seuraava oma albumisessio oivalluksen jälkeen oli The Raven That Refused to Sing (and Other Stories) (2013), joka onkin muun muassa livefiiliksensä tähden yksi suosikeistani. Se oli aikaa, jolloin jazz ja klassinen alkoivat toden teolla vaikuttaa popin ja rockin tekijöihin
”Some on askel eteen, mutta kaksi taakse.” 14-17 Steven Wilson.indd 16 30.3.2016 11.38. Eikä suurimmalla osalla näistä wouldbe-kriitikoista ole muuta sanottavaa kuin ”Awesome, man!” tai ”The worst bullshit ever!” Väitän, että tämä on vaikuttanut kirjoittamisen yleiseen tasoon. En sanoisi, että välttämätön paha. Laiskanpulskeaa lauluntekijää vaanii noidankehä, jota Steven sanoo välttelevänsä kuin ruttoa. kyltymätön musiikin nälkä Yhtä lailla kuin hyvä ystävänsä ja kollegansa, Opethin biisintekijä-laulajakitaristi Mikael Åkerfeldt, kartuttaa myös Wilson innokkaasti kokoelmiaan vuosikertalevyillä ja tärkeillä uudelleenjulkaisuilla. Steven myöntää, että älystä, puheenlahjoista ja mielipiteistä on ollut etua. Otetaan esimerkiksi sellainen seikka kuin taiteesta kirjoittamisen laadun rappeutuminen. 4 + 20 osoittautui erikoiseksi kokonaisuudeksi, johon tykästyin kovasti. Tämän sanottuaan Wilson antaa kuitenkin sen verran periksi, että toteaa jokaisen aidon taiteilijan luonnollisesti ha luavan hengentuotteilleen mahdollisimman suuren näkyvyyden tai kuuluvuuden. Totta kai on mukavaa, että muun muassa Guardian vihdoin noteeraa juttujani, mutta niitä lukiessani lähes kuulen korvissani ajatuksia kuten ”Emme oikein tajua tätä musiikkia, mutta kai mies jonkun tasoinen artisti on, koska levyjä ja keikkalippuja näyttää menevän kaupaksi”. Oli hän sitten niin sanotusti mediaseksikäs tai ei. Teki työkseen mitä hyvänsä. Sittemmin selvisi, että mies on suosittu näyttelijä ja mitä kaikkea. – Evoluutio on ollut yksi tärkeimmistä motivaation lähteistäni aina. Jos lähdetään liikkeelle siitä, miten some koskettaa tämän pöydän ääressä parhaillaan istuvia kahta ihmistä, niin kaikkialla tuolla – niin sanotusti linjoilla – on parhaillaankin kuusi miljardia potentiaalista musakriitikkoa. Tietämättömyyttä ja valistusta. Onko media välttämätön paha. Sosiaalinen media on Stevenillekin käytännöllinen markkinointiväline, jota hän myös osaa käyttää, mutta ammattijournalismia hän ei suosittele sieltä hakemaan. Välttämättä! Vaikka varsinkaan kotimaassani ei taidetta tällä hetkellä aina käsitelläkään mediassa ikään kuin sisältö edellä. Hän oli kuin Pablo Picasso. Mies vetää henkeä ja esittää retorisena kysymyksen ”ketähän se mahtaa palvella?” – Voin painua koska vain Amazoniin ja lukea sieltä 500 arvostelua uudesta albumistani. 16 www.riffi.fi 2/2016 ja etsi koko ajan jotain uutta ja jännittävää. Viideltä sadalta eri ihmiseltä, jotka uskovat pohjimmiltaan olevansa oikeassa. Hän kääntääkin alkuun neuvokkaasti pöydän, kun puhe kääntyy somen plussiin ja miinuksiin. Yhtälössä näyttelee isoa roolia tietty ”hipster-tekijä”. – Myös journalisti huomaa varmasti huonoja puolia sosiaali sen median kasvussa. – Varmasti näin, mutta toivottavasti minussa vähän muitakin arvoja nähdään. Hikisimmillään musajournalismi tänään voi olla sitä, että pistää pystyyn blogin, jolle houkuttelee muutaman lukijan. Mutta jos vielä palataan perinteisen median rooliin, niin onhan se merkittävä. Bowien 1970-luvun parhaita vaiheita ja Blackstaria yhdistää, että niillä on äänessä mies, joka halusi miellyttää vain itseään. – Tietyssä mielessä tuollainen toiminta on vaarallista, koska sehän perustuu osin omaan jalkaan ampumiselle. Sitä kautta tuntemattomampikin saa uskottavuutta ja näkyvyyttä myös sellaisten ihmisten silmissä, joilla ei ole hänestä ennalta mitään kuvaa. Hän oli yksi historian huikeimmista mediapersoonista, mutta useita sekä hänen oman uransa että koko populaarikulttuurin kannalta uraauurtavia teoksia ympäröi tietty pyhyyden aura. Some on askel eteen, mutta kaksi taakse. Miten sellaisesta voi olla inspiroitumatta. Mielestäni artistin suuriin valintoihin – niihin tekijöihin, jotka lopulta määrittävät häntä ja hänen arvoaan – kuuluu, tarjoaako hän faneilleen sitä mitä nämä odottavat vai jotain muuta. Silti lehteen tehtäisiin paljon kernaammin neljän sivun haastisjuttu jonkun juuri nyt trendikästä musaa tekevän juniorin kanssa, vaikka hänellä ei olisi yhtään mitään sanottavaa yhtään mistään! Minulle suodaan kaunaisesti joku aukeaman kahdeksasosa. Kunpa isoimmistakin mediataloista vain löytyisi enemmän avoimia ja uteliaita toimittajia. Eli en puhu nyt vain musiikista, sillä suurimmat taiteilijat innoittavat suuria joukkoja. – En tunne Vesa-Matti Loirin viitekehystä kunnolla, mutta hankin hänen levynsä myönteisen arvion nojalta. Ja koska minun musiikkini ei useistakaan historiallisista syistä johtuen tule koskaan olemaan ”hip”, olen joutunut taistelemaan saadakseni minkäänlaista valtamediahuomiota. Tai ainakin minä itse aistin tietyn ”Kai tuostakin nyt jotain on pakko kirjoittaa, kun ei se mihinkään näy haalistuvan” -asenteen. En halua jämähtää aloilleni, mutta mahdollinen hinta on tietenkin kuulijoiden menettäminen. Vasta aivan viime aikoina, kun uraani siis on kestänyt neljännesvuosisadan, on alkanut ilmestyä jokusia lehtijuttuja. Sama jatkuu edelleen. Steven tuntee myös Wigwamin ja Tasavallan Presidentin. Myös Wilson on elänyt ajan, jolloin etenkin Britanniassa lehdistöön lähestulkoon kuului suhtautua kuin viholliseen, mutta viimeistään 2010-luvulla taiteilijoiden ja tiedotusvälineiden symbioosia olisi syytä ymmärtää. Ja se kantoi loppuun asti. Jos jotain kuvailtiin hulluksi tai hämäräksi, epäkaupalliseksi ja vaikeaselkoiseksi, etsin sen käsiini. – Se on heijaste maailmasta, jossa elämme. Kaikki outo on vedonnut minuun lapsesta pitäen. Monen onnistuneen luottamusloikan jälkeen mies näyttääkin kasvattaneen oman seurakunnan, joka on ainakin toistaiseksi kulkenut nöyrästi hänen avaamistaan ovista. Miehen tuoreimmalla soittolistalla komeilee Eero Koivistoisen The Original Sin, ja sinivalkoisia säveliä oli kuuntelussa myös viitisen vuotta sitten. Bowiesta välittyi sikäli jännittävä tunne, että hänen musiikkinsa tuntui absoluuttisen puhtaalta ja jotenkin… paineettomassa tilassa tehdyltä. Sillä ymmärtämättömät päätyvät häviäjien kastin. Ja he ovat valmiita kertomaan kaikille kuuntelemaan ehtiville oman mielipiteensä, jonka totta kai esittävät faktana. Perinteistä ja sosiaalista mediaa Muusikon tulee näinä päivinä olla sinut sekä perinteisten että uudenlaisten tiedotusvälineiden kanssa. Sanavalmis musiikin tekijä, joka vielä toisinaan sopivasti sohaisee jotain muurahaispesää, kiinnostaa ehkä muitakin kuin hänen tekemisistään jo tietäviä. Yhtälössä piilee kuitenkin sudenkuoppa ja riski, jota moni välttelee viimeiseen asti. Ja siinähän internet tavallaan toimii... Joista tosin hohkaa, miten pitkin hampain ne on tehty. – Teki sitten biisejä tai mitä vain, aikaansaannoksensa tahtoo jakaa mahdollisimman monien kanssa
– Von Hertzen Brothers tekee mukavalta ja taitavalta veikolta vaikuttavan Mikon antamien levyjen perusteella hyvin korkealaatuista classic rockia. Ihailtu ja taitava biisinikkari tekee jyrkän eron sen välille, mitä fanit haluavat ja mitä hän itse haluaa. – Muuan jäsenistä vihasi jazzia ja pilkkasi sitä aina. Tai minulla tai Frank Zappalla tai Neil Youngilla. Mutta niin on vastaavissa saman ajan ja ajatusmaailman ruotsalaisissakin yhtyeissä. Koska en halunnut menetellä samalla tavalla megalomaanisesti kuin Robert Fripp, joka jatkaa samalla nimellä vaikka pistääkin porukan säännöllisesti uusiksi, lähdin soolouralle. Nyt työnantajan roolini ja pelin henki uudessa bändissä on muutenkin selvempi. Joten ehkä pitäisi puhua pikemmin skandinaavisesta kuin suomalaisesta soundista. Viimeinen levy oli itse asiassa jo askel siihen suuntaan. Ja tahdon nyt korostaa eroa musan tekemisen ja promoamisen välillä. Jos olisimme jatkaneet, olisimme vain päätyneet toistamaan itseämme. Aletaan analysoida mitä kuulijat tahtovat ja annetaan heille juuri sitä. – Eihän sitä vastaan voi tietoisella tasolla käydä. u 14-17 Steven Wilson.indd 17 30.3.2016 11.38. Tähän liittyy sekin, miksi koko ajan menestyneemmäksi muuttunut Porcupine Tree piti laittaa pakettiin. – Totta kai! Lisäksi pidän bändistä nimeltä Kavela… Kalave… En osaa lausua nimeä, mutta tiedät, mitä ajan takaa. Ekan soololevyn (Insurgentes, 2008) tekoon minua ajoi, että halusin tuoda julkisuuteen myös jazz-, postpunkja noise-vaikutteitani. Heidän mallinsa vetoaa minuun varmasti siksi, että arvaamattomuuden elementti on koko ajan läsnä. En voi väittää varsinaisesti tuntevani bändin jätkiä, mutta olemme törmänneet siellä täällä. Siihen liittyviin ratkaisuihin on sananvaltaa vain minulla. – Se yhtye ehti tehdä tehtävänsä. Mutta itse musiikki on synnytetty tyhjiössä. Kun kerran tarjosin treeneissä Grace for Drowning -soololleni (2011) lopulta päätynyttä biisiä Raider II, kävi selväksi, ettei homma toimi. Varsinaisia keinoja regression nujertamiseksi Wilson ei osaa nimetä. Kyse on tutusta jakolinjasta taiteilijan ja viihdyttäjän välillä. Bändeissä tuntuu hienolta se yhteinen identiteetti, joka ajan saatossa muodostuu ja jalostuu. Ei sääntöjä, ei odotuksiin vastaamista. Stevenillä on kontakti jokusiin tässä ajassa toimiviin, jokseenkin samoilla aaltopituuksilla surffaaviin suomalaisiin, mutta suoria musiikillisia linkkejä Härmän 1970-luvun kuvioihin hän ei keksi. Circlen tekemisiä aloin puolestaan diggailla vuosia sitten, ja Jussin ( Lehtisalo) uskallan laskea ystäviini. – Turhan moni bändi ja musan tekijä lankeaa tähän ansaan. Se tehdään tasan yhdelle ihmiselle maailmassa. Ihan vastaavaa toimintaa kuin Bowiella. Siinä on vahvoja elementtejä jazzista ja… sieltä täältä. Pitää seurata vaistojaan ja toivoa parasta. Tunnistan näissä bändeissä ja niiden aikalaisissa yhtenäisen äänikuvan ja meiningin. Painan jokaisen uuden julkaisun kohdalla läpi mahdollisimman monta haastattelua, julkaisen sinkut ja väsään ystävien kanssa videot, lähden rundeille… Pelaan kaikki pelit, jotka asiaan kuuluvat. Wilsonin mukaan tämä ei olisi käynyt päinsä Porcupine Treen kanssa, ja samoin olivat monen hyvänä mausteena pitämät metallivivahteet käyneet väsyttämään häntä itseään. Mutta sama asia muuttuu lopulta rajoittavaksi tekijäksi
Toot Tootin keikoilla Olli Krogeruksen settinä on uusi vaahterarunkoinen Natal. 18-21 Olli Krogerus.indd 18 30.3.2016 11.41. riffin tentissä krogerus mietiskelee muun muassa hiljaa soittamisen taikaa: vaikka tärkeintä soittamisessa onkin energia, se ei tarkoita meuhkaamista. Päivä alkoi kahtatois ta tuntia aiemmin kylmässä metrohallissa, jossa tuli näyteltyä soittajaa koko päivä – tosin intiaanisotamaalauksessa paidatto mana ja paljain jaloin. Syynä oli Olavi Uusivirran helmikuus sa ilmestyneen seitsemännen albumin ”Tanssit vaikka et osaa” biisin videon kuvaukset. Krogerus ei itse asiassa istu omalla treenikämpällään Kaa pelitehtaalla vaan pitkäaikaisen bändiveljen, Timo Kämäräisen työhuoneella Vantaalla. Krogerus myöntää, että miekkoset ovat TeksTi: TOmmi saarela kuvaT: TOmi Palsa Olli krOgerus – hiljaa hyvä tulee! rumpali Olli krogeruksen nimi putkahtaa esiin yhteyksissä, joissa artistija soittajakumppanit ovat tunnetuimmasta päästä. Hyökkäys peräkärrystä Kitaristin ja rumpalin muodostama duo sekä kimurantti eng lanninkielinen rock vaikuttavat riskialttiilta yhtälöltä ainakin ansaintalogiikaltaan. – Huvittavia ovat muusikon työelämän moninaiset kuviot, että tällainenkin voi olla rumpalin työpäivä, Krogerus hymyilee. Kun Kämäräinen sitten myöhemmin kitaroi Ismo Alangon bändissä, Toot Toot sai lentävän lähdön suurien yleisöjen eteen kun Kämäräinen keksi ehdottaa Alangolle, että duo voisi esiin tyä pääesiintyjän lämppärinä. 18 www.riffi.fi 2/2016 O lli Krogerus lämmittelee päivän päätteeksi työhuone studiossa kuuman kahvin ääressä. Kämäräisen ja Krogeruksen ärhäk kä duo Toot Toot on tärkeä projekti, jonka tausta ulottuu yhtei seen Beagonkokoonpanoon 2000luvun alkuvuosiin
Ei motorisesti, mutta vireen ja stemmo jen hahmottamisen suhteen. Kro geruksen mielestä näin ei ole. Krogerus paljastaa aluksi suorastaan joutuneensa pakotta maan itsensä laulamaan rumpuja soittaessaan. Siinä on kaista ihan tarpeeksi tukossa. Siinä ajassa Krogeruksen piti vielä ehtiä vetäistä aggregaatti käyntiin, jotta saatiin sähköä. Yleensähän rok kibändeillä on päinvastainen tilanne, että on tasan yksi oma jut tu jota viedään eri paikkoihin, ja joissakin se toimii ja joissakin ei. Laulaminen rumpuja soittaessa on taito, jota pitää jatkuvasti parantaa ja treenailla. – Se oli kauheaa. – Jazzfestivaaleilla soitetaan samaa matskua kuin muualla kin, mutta ei yhtä rockasenteella, ja se toimii. Bändin kokoonpano uusiutui viime levyn jälkeen, porukka pieneni ja kitaristi vaihtui kun Uusivirta kutsui riveihinsä toi senkin Toot Toot miehen. Poly rytmejä tihkuvasta, tahtilajeista ja tempoista toisiin syöksyväs tä materiaalista voi poimia niin matikkametallin, Zappan kuin geneerisen jazzopistofuusion aineksia. Ratkaisun etuja olivat roudausajan ja vaivan minimointi, varjopuolena rumpalin kipeytyvä niska – kumara soittoasento puoliksi avatun kärrynkannen alla ei täyttänyt kaikkia soitto ergonomian sääntöjä. Äkkiseltään voisi kuvitella, että kahden hengen rockbändistä puuttuu jotain. – Kitara tuottaa jakosuotimen kaut ta bassovahvistimesta bassoääntä, itse lyön rummutuksen ohessa samplerista synamat toja soimaan, ja molemmat laulavat. Ja samalla piti laulaakin. – Kyllä Toot Tootin estetiikka on rockyhtyeen, eli perussään tönä on että energian pitää liikahtaa lavalta yleisöön! Toot Toot voi kuitenkin Krogeruksen mukaan olla laveam min rockjazz tai progeyhtye tai vähän mitä milloinkin. uutta virtaa Kuulijakunnalla mitaten Toot Toot on väis tämättä laitailmiö, jos sitä vertaa vaikkapa Olavi Uusivirran yh tyeeseen, jossa Krogerus on soittanut jo kymmenisen vuotta, vii den albumin ajan. Siinä riit tää duunia hautaan asti. Rummut ja kitarakamat kulkivat soittovalmiuteen kasattui na peräkärryssä, ja kun kuski pysäköi auton ”esiintymispaikal le”, kärryn luukku nostettiin ylös, rumpali istui jakkaralle, kita risti veti pedaalilaudan ulos ja biisi oli käynnissä noin minuutis sa. www.riffi.fi 2/2016 19 marginaalissa tietoisesti, ja nostaa esimerkkinä pöydälle piraatti henkisen ”Kärrykiertueen” parin kesän takaa. kaista tukossa Mikä sitten mahtaa olla omintakeisen Toot Tootin esikuva. Silloin duo heit ti maksutonta keikkaa ilman huvi tai katusoittolupaa toreilla ja turuilla. Uusi bändi päätettiin pitää kompaktina, koska tuntui että ra dioaallot ja keikkalavat olivat niin täynnä äänivallia, että pelkis tetty rokkitrio laulajalla terästettynä tarjoaisi tuoretta vaihtelua. – Ei minulla ole mitään kovalevybändejä vastaan, mutta tulee petetty olo kun näkee keikan, jossa lavalla on neljä soitta jaa ja kuulostaa tosi komealta, mutta ei voi olla varma kuu leeko ”Uhrasin paljon aikaa symbaalisoundin hakemiseen, mutta kapulapuoli jäi miettimättä – universumin herkinkään symbaali ei auta, jos soittaa väärällä kapulalla.” 18-21 Olli Krogerus.indd 19 30.3.2016 11.41
18-21 Olli Krogerus.indd 20 30.3.2016 11.41. Uusivirran bändin liveasenne vastustaa vallalla olevaa aja tusta, jonka mukaan biisien pitäisi livenä kuulostaa soundeiltaan, dynamiikaltaan ja rakenteiltaan samalta kuin levyllä. Luonnollisesti työkalutkin – virveli, symbaalit ja kapulat – ovat tällöin erityyppiset. – Alussa soittokaverit, keikkapaikat, ohjelmistot, standardit ja kaikki on tietysti uutta, mistä seuraa järkyttävää jännittämistä, oman tekemisen kasassa pitämistä ja epämukavaa oloa. – Vanheneminen on maailman siisteintä! Nykyään kaikki on paljon helpompaa kuin nuorempana. – Sitä paitsi kirkossa saa soittaa hiljaa, mitä pääsee muuten tekemään aivan liian vähän! ”Saa” soittaa hiljaa. Tilaa kuunnellen Vakiokiinnitystensä lisäksi Krogerus tekee sessioita lavoilla ja studioissa. – Muutamista jutuista minulla on varma olo. Virvelin kulma on ”hitaan evoluution” myötä kallistunut eteenpäin ja penkki nousee samaan tahtiin. – Nautin älyttömästi, jos onnistun saamaan saman voiman tunteen johonkin svengiin, vaikka soitetaan naurettavan hiljaa. Krogerus muistelee aiempaa käännekohtaansa kolmenkym pin kieppeillä, vajaa kymmenen vuotta sitten, jolloin alkoi en si kertaa tuntua, että pystyi tekemään tietyt asiat tavalla, jolla oli aina halunnut. Kalvot hän virittää huomattavasti kor keammalle, ja jos tomeihin kaivataan enemmän alapäätä, nii den päälle voi heittää kankaan. Lähtemät tä purkamaan näitä enempää mies toteaa, että ”koviakin koke muksia on ollut” – mutta nekin kuulemma tekevät vain hyvää. Eikös rumpalin oikeutena ole tuomita keikka huonoksi sillä perusteella, että ”joutui” soittamaan hiljaa. Krogerus toivoo, että saisi hilattua kaksi erilaista keikkamaail maa, ”normaalin” ja ”hiljaisen”, jotenkin lähemmäs toisiaan. – Silloin ylle laskeutuu pieni rauha, kun muodostuu esteetti nen kotipesä, tietty kehys, mikä on hallussa. Kaikki tulee vastaan ensimmäistä kertaa. Pellitkin ovat nykyään suorassa ja joskus jo lievässä etukenossa. Täältäkö se tulee, kulkeeko rumpalimme herätysliikkeen artistien mukana kirkoissa vakituisesti ja viran puolesta. Toisaalta olen siinä mieles sä yleisön palvelija, että kun settilistoja rakennetaan olen ensim mäisenä äänestämässä sen puolesta, että isoimmat biisit pysyvät mukana. Isokokoisen Ludwig-setin kruunaa Dreamin monikäyttöpelti. Kunnes tulee hetki, jossa ta juaa että ”tämän biisin tiedänkin, nuo äijät tunnen, tällä laval la olen käynyt joskus…” Krogerus (38) kokee muusikon ilmaisun vain paranevan iän ja kilometrien myötä, ja odottaa innolla että molempia tulisi äk kiä lisää ja paljon. Krogeruksen on aiemminkin kuultu puhuvan kirkoissa ja muissa akustisesti haastavissa tiloissa soittamisesta. Ne ovat yksi tyiskohtia, mutta symboloivat laajempaa. – Niitä kuuluukin tulla matkan varrella. Sitä odotellessa Krogerus säätää herkissä esityksissä ja kaikui sissa tiloissa asenteen ja tavoitteet toiseen asentoon luopumalla esimerkiksi normilähtökohdastaan, joka on läski ja leveä soundi. 20 www.riffi.fi 2/2016 ketään soittajista. Hän kertoo innoissaan Joonas Kasurisen uuden Park Rangers yhtyeen sessioista, joissa komppiosuudet ääni tettiin kahdella mikrofonilla pienessä tilassa. Kun oppii uutta itsestään ihmisenä ja soittajana, tun nistaa reagointinsa eri tilanteissa ja pystyy varautumaan nii hin jo ennalta. – En, mutta voisin kulkeakin koska pidän sitä. Mutta totta puhuen minulla on tietty hiljaa soittamisen perversio. Agricolan kirkon Tuomasmessussa käyn soittamassa silloin tällöin. – Syyllistyn itsekin rumpaleiden helmasyntiin – liian lujaa soittamiseen – mikä johtuu keskittymisen puutteesta tai tilan teen väärinarvioinnista. Siel lä on aina paljon hyviä soittajia ja se on minulle luonteva tapa käydä kirkossa – freelancerina saan samalla jopa liksaa! Kro gerus vitsailee. Kaikuisassa tilassa ti heä tekstuuri ei toimi. Mutta se, miten ne keikalla esitetään on toinen juttu. Eikä volyymin käyttö ole ainoa asia joka tilanteita erottaa, myös nuottien määrää kannattaa harkita. Esimerkiksi se, miten ollaan rytmisesti suhteessa muihin soittajiin tietyissä genreissä: se välähdyksenomainen tietoisuus siitä, missä kohtaa pitää olla. Ei ainoa eikä ainoa oikea, mutta paikka mihin voi palata ja missä on turvallinen olo. aika opettaa Krogerukselle on jo kertynyt mukavasti meriittejä, kokemusta sekä ajatuksia erilaisissa tilanteissa klaaraamisesta. Osa yleisöä ei ehkä sitä hyväksy, vaan ajatellaan että ”minä tu lin kuuntelemaan tämän artistin tämän kappaleen ja nyt nuo tuolla soittavat jotain aivan muuta”. Sellainen ei lävistä rintapanssaria eikä tule naamalle niin kuin hyvän esityksen pitää tulla. – Miksaajalla on siinä suuri vastuu, kuinka paljon PA:han annostellaan oikeaa soittoa ja kuinka paljon kuunnellaan vain taustanauhaa. Krogerus pohtii asioiden helpottumista ajan ja kokemuksen myötä. Esiin nousevat myös Lauri Porran elokuvamusiikkipro jektit sekä gospelpiireistä tulevan Ariel Neulaniemen albu mi. Silloin oppii eniten kun on kaikkein pahimmin kusessa! Itse ainakin olen tarvinnut hirveän määrän erilaisia tilanteita, joissa on pitänyt toistaa sa moja virheitä, kunnes on tajunnut vaikka että ”okei – tällaisessa tilanteessa käyn prässäämään, hermostun, alan kuulostaa sak salaiselta sotilasorkesterilta”. – Meille keikka ja levy ovat kerta kaikkiaan kaksi eri asiaa