N ro 2 -2 15 H in ta 9 ,8 E Ile Kallio Cubase Pro 8 – musasofta juhlatuulella! E l ä m ä n i k i t a r a t Kun Nightwish suuntaa maailmalle, hoitaa AholAn Kimmo saliäänen tuhansien keikkojen kokemuksella! 01 Kansi215.indd 1 26.3.2015 10.40
s t u d i o t e c . • Musiikki-Kullas, Oulu • Musiikki Lukinmaa, Kajaani • Musacorner, Tampere • Musikantti, Jyväskylä • Musiikki-S, Hyvinkää • F-Musiikki, Vantaa • Piano Jylhä, Muurame • Soitinkulma, Savonlinna • Markun Musiikki, Hyllykallio • Discoland, Helsinki Kysy asiantuntevalta AKG-kauppiaaltasi! • St. f i | w w w. M a a h a n t u o n t i : S t u d i o t e c O y | K u u s i n i e m i 2 , 2 7 1 E s p o o | p u h . f i Suosimalla suomalaista jälleenmyyjää saat asiantuntevan ja henkilökohtaisen palvelun lisäksi varmasti eurooppalaisittain kilpailukykyisen hinnan sekä oikeuden maahantuojan takuuhuoltopalveluihin ja tuotetukeen. Paul’s Sound, Nummela • Kouvolan Musiikki, Kouvola • Pihlajamaan Musiikki, Pori, Rauma ja Vaasa • Macu’s Music, Loviisa • Tornion Musiikki, Tornio • Kuopion Musiikki, Kuopio • Intro Musiikki, Kerava • Oulun Soitinja Tarvike, Oulu • Tampereen Musiikki, Tampere • Kitarataivas, Salo Keikalla mukana D12VR C214 C451b 02-03 Ilmoitukset.indd 2 26.3.2015 11.18. 2 7 5 1 2 3 | s a l e s @ s t u d i o t e c
f i w w w. f i PRO AUDIO ® – taitaa korttipelin – Korttipelin osaaminen on tärkeä juttu mikserin monipuolisuutta ajatellen. M a a h a n t u o n t i : S t u d i o t e c O y K u u s i n i e m i 2 , 2 7 1 E s p o o p u h . Soundcraftin Vija Si-sarjoihin on tarjolla kenties markkinoiden laajin valikoima laajennuskortteja kaikkiin yleisimpiin digitaalisiin audioformaatteihin ja hyvin erilaisiin tarpeisiin – broadcastista livekeikoille saakka. ® AES/EBU ADAT TDIF A-NET USB Firewire RockNet BLU link DOLBY E 3G SDI Ethersound CobraNet MADI Vi 3000 Ui 16 Si Expression 1 Si Performer 3 Kysy tarjousta jälleenmyyjältäsi! 02-03 Ilmoitukset.indd 3 30.3.2015 10.56. 2 7 5 1 2 3 s a l e s @ s t u d i o t e c . s t u d i o t e c
Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. • Makuasioista ei kannata kiistellä – käytännöllistä tietoa mikrofonien vertailemisesta: (artikkelit/ toimituksen tietolaari) • Shure SE – ihanteellista soundia korva napeilla (artikkelit/laitetestit) Jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset löydät osoitteesta www.riffi.fi Kannen kuva: Tommi Posa 8 18 HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Tom Nyman – ikimuistoiset sessiot 14 Rikhard Murto – rumpali ja sähkömies 18 Viitasen Piia – fiilis ja teksti edellä 21 Kimmo Ahola – tuhansien keikkojen konkari 26 Tero Pennanen – hyvät soundit varmistavat bändisoittajan soittofiiliksen YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. 6 www.riffi.fi 2/2015 26 32 Lue myös tämän numeron aiheisiin liittyvät jutut Riffin verkkosivustolta: • Tom Nymanin toisella tavoin ikimuistoiset sessiot – karut tiivistelmät niistä kolmesta sessiosta, jotka eivät todellakaan menneet putkeen. Irtonumeron hinta on 9,80 e . Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 9,80 e + postikulut. vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen 29 Verneri Pohjola – monta vaskea tulessa 32 Sakara ja tähdet – kitaristi on monessa mukana 36 Ile Kallio: Elämäni kitarat – kaunis kitara on käyttötaidetta parhaimmillaan LUKUPALAT 58 Laulumikrofonit tutuiksi – solisti tarvitsee sopivan mikrofonin 06-07 Sisältö215.indd 6 30.3.2015 12.39. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,00 e + postikulut. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen wwwsivustomme Riffi-kaupassa. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Julkaisuassistentti Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 52,50 e ja määräaikaisena 58,60 e . Riffi ilmestyy vuonna 2015 kuusi kertaa. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Palveluhakemisto: Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Kalle Heino Misha Koivunen Timo Koskinen Esa Lötjönen Tommi Saarela Reima Saarinen Sami Sarhamaa Petri Silas Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. 20
”Jos artistia ei kiinnosta sen vertaa, että tekisi priima suorituksen, miksi ketään muuta pitäisi kiinnostaa?” 06-07 Sisältö215.indd 7 30.3.2015 12.39. Be D1 to have it. 42 46 48 RIVAKAT PIKAKOKEET 39 Dunlop Lock Strap – edullinen hihnalukko 39 Planet Waves Screeching Halt – stoppi kierrolle 40 Neutrik Xirium – 2014 on erinomainen vuosikerta 41 Radial Dragster – kuormaa tarpeen mukaan KÄYTTÖTESTIT 42 Soultonesymbaalit – tuoretta turkkilaista! 44 Cort Sunset II – ei mikään auringonlaskun instrumentti 46 Hehku Customs Bam 2 – kaksi wattia ja jopa vähemmänkin 48 Hellaksen herkut – JAM tarjoilee perinnetietoisia pedaaleja 50 Roland JDXi – kahden kauppa 52 Cubase Pro 8 – musasofta juhlatuulella! 54 Sennheiser ew D1 – huoleton langaton 56 Shure PSM300 – monitorimiksaus jakoon langattomasti GRANDE FINALE 63 Muusikkona maailmalla – Jazztaiteilijan elämää 64 Saarinen selvittää – Asumisterveysohjeesta asetukseksi 66 Alangon päiväkirja – Mistä on hienot laulut tehty. Featuring adaptive high-power transmission, superior live sound and exceptional ease of use. BE D1 TO COME TO TOWN SENNHEISER NORDIC LAUTATARHANKATU 6, 00580 HELSINKI PHONE: +358 207 191 990 WEB: WWW.SENNHEISER.FI BE D1 TO BURN IT DOWN D1 BE D1 AND ONLY Take your band to the next stage. With evolution wireless D1 – the easiest and most reliable digital system
8 www.riffi.fi 2/2015 TeksTi: Misha koivunen kuvaT: ToMMi Posa, ToM nyMan, Lasse kurki Tom nyMan IkImuIstoIset sessIot Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan 08-13 Tom Nyman Ikimuistoiset.indd 8 30.3.2015 11.06
Onneksi Martsa oli palkannut Speedy Saarisen äänittäjäksi ja otin mukaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. vielä ”oman miehen” eli Janne Vikstenin avustavaksi äänittäjäksi. – Ilmeisesti sekin oli innostunut vähän erilaisesta sessiosta tai musasta. Timon demolta napattiin levylle pari sen omaa biisiä, ”Suuret tunteet” ja ”Hullu Helena”. Sitten oli vielä Timo Kiiskinen, johon olin vasta tutustunut kitaristi Jarkka Rissasen kautta, kun Timo oli tullut Heinolasta Helsinkiin. – Siitä piti tehdä vähän monipuolisempi kuin normikansanmusalätystä. Järvenpään tapauksessa kyse oli ensimmäisestä kaupallisesta produktiosta, jolla saatiin nostettua mies suuremman yleisön tietoisuuteen. J. – Se oli silloin vaan hyvää musaa muun ja varsinkin ”kaiken kasaripaskan” joukossa, kuvailee Nyman nyt. Nymanin lapsuuden kaverin Janne Vikstenin oli tarkoitus toimia hänen ja Saarisen välissä tulkkina, kun tuottajakokelas pelkäsi ettei osaa ilmaista ha lua miansa asioita oikein. Nyman muistelee, että kaikki kuulosti heti hyvältä ja ilman mitään ongelmia. Nyman oli tutustunut 80-luvun puolella Martti Heikkiseen, joka piti kotonaan Lahdessa Swingtown-nimistä levyjen postimyyntikauppaa. Eero Raittiselle käännettiin Charlie Richin fiftaribiisi ”Rebound” Heittopussiksi ja jenkkiläinen kansansävelmä ”Come All You Fair and Tender Ladies” (Neidot herkät hennot). Sessioiden onnistumista helpotti Speedy Saarisen positiivinen meininki ja avuliaisuus ja hän suostuikin kaikkeen mitä Nyman keksi ehdottaa ja kokeilla. Valikoimista löytyi kantria, folkia, rock’n rollia – tavaraa mitä nykyään sanotaan rootsiksi. Tom Nymania nähtiinkin noihin aikoihin usein kaivelemassa levyhyllyistä ja Sibelius-Akatemian nauha-arkistosta vähän erikoisempaa tavaraa, jotta vältyttäisiin toistamasta Järvenpään perusralleja eli Meksikon ja Teksasin haitaripolkkaa. Ne tais olla sen ensimmäiset levytetyt kappaleet. Eikä niitä oikeastaan saanut tullakaan, kun päällä oli niin tiukka aikataulu. Osa kappaleista ei ollut Järvenpään ominta aluetta soittajana, mutta kovana pelimannina hän taivutti haitarinsa sopimaan joka biisiin. – Laulajat lauloivat pari biisiä mieheen: J.Karjalaiselle tarjosin ideaa Buck Owensin kantribiisistä Street of Bakersfield ja Jukka käänsi sen tosi tyylikkäästi. Veli-Matti soitti kaksrivisellä haitarilla mielettömän musikaalisesti instrumentaaleja, joita se oli opetellut Flaco Jimenezin ja Ry Cooderin levyiltä ja myös suomalaisilta vanhoilta pelimanneilta. Karjalaisen taustajoukoista sekä kansainvälistä huomiota herättäneesta Laika and the Cosmonauts -yhtyeestäkin tuttu mies, jonka krediittilistalle mahtuu myös kymmeniä levyjä tuottajan roolissa. www.riffi.fi 2/2015 9 veli-Matti Järvenpää: särkijärven Bolero (amigo, 1992) Särkijärven Bolero -albumista voidaan laskea tapahtuneen kahden henkilön kohdalla uuden uran lähtölaukaukset. Mielenkiintoisia tarinoita miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Siitä huolimatta että tuotantokilometrejä oli takana nolla, oli Nyman ehtinyt jo kehitellä suunnitelman siitä miten levy saadaan soimaan radiossa. ”Jos tuottajan ja äänittäjän suhde ja kommunikointi ei pelaa, kaikki rupeaa menemään poskelleen aika nopeasti.” 08-13 Tom Nyman Ikimuistoiset.indd 9 30.3.2015 11.06. Mikeistä ja äänitysvehkeistä en ymmärtänyt siinä vaiheessa vielä mitään, mutta Speedy tajus heti minkälaisesta soundista nää jäbät diggaa, joten se tunki sinne väleihin sitten näitä isoja Neumanneja ja pätsäsi tarkkaamon puolella oikeat kompressorit käyttöön. Noin isosta touhusta ei voi enää haaveillakaan ainakaan pienlevy-yhtiötuotannoissa. Se oli iso tuotanto, kun levyllä oli neljä laulajaa ja reilu tusina soittajia. Ehkä valtava into ja kiinnostus oppia levyn tuottamisen salat korvaisi puutteet. Nyman ilmoitti rohkeasti voivansa ottaa vastuun levyn ideoimi ses ta ja toteuttamisesta. Tiedot ja taidot on hallussa! Studiokokemusta mieheltä löytyikin, mutta ainoastaan soittamisesta. Jos tuottajan ja äänittäjän suhde ja kommunikointi ei pelaa, kaikki rupeaa menemään poskelleen aika nopeasti. ”Sua muistin jääkukkasin” soi paljon radiossa kun levy ilmestyi. Eri laulajat ja soittajat tulivat muutaman tunnein välein ja kaikki soitettiin samaan aikaan sataprosenttisena nauhalle. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoiksi. Mikä tarkoitti siihen aikaan lähinnä Yleisradion rinnakkaisohjelmaa ja Radiomafiaa. Vanhan Isännän Timo ”Tiibo” Vakkilainen, jonka laulua ja bluesinsoittoa olin ihaillut 70-luvulta lähtien, tuli myös mukaan. – Halvemmat äänityslaitteet saati kotivehkeet ei olleet silloin vielä yleistyneet, joten mä lähdin ihan pystymetsästä Finnvoxille pitkäksi viikonlopuksi tammikuussa 92. Helsinkiin muuttanut Heikkinen oli perustanut Amigo-levy-yhtiön ja Nyman toimi Värttinä-yhtyeen bassonsoittajana. Kansanmusapiireissä se oli ihan superstara jo siihen aikaan, olihan se aloittanut levytysuransa jo lapsitähtenä reilun kymmenen vanhana ja reissannut keikoilla Irwinin ja Tappi Suojasen ja ties kenen kanssa. – Viimeistään ’91 kesällä Kaustisen festareilla meille kävi Heikkisen kanssa selväksi, että Veli-Matin on aika tehdä soololevy, jotta se pääsee isomman yleisön tietoisuuteen. Heikkinen ei mukavana miehenä osannut sanoa ei mun suurisuuntaiselle suunnitelmalle. vuorossa tällä kertaa Tom nyman, basistina mm. Tom Nymanin kohdalla taas kyseessä oli hänen ensimmäinen tuotantotyönsä. Puolet kappalemateriaalista oli tietenkin instrumentaaleja, kun nyt kerran haitaristin soololevyä tehtiin. – Akustisemmat biisit tehtiin niin, että bändi oli puolikaaressa Veli-Matin ympärillä Finnvoxin B-studion isossa huoneessa
– Niissä käytettiin paljon tehokeinoina äänen säröttämistä eri tavoin, voimakasta kompressointia ja aitoja huonesoundeja. eero raittinen & kansainväliset seikkailijat: eero raittinen & kansainväliset seikkailijat (Texicalli, 1996) Eero Raittisen levyn Nyman tuotti yhdessä Laika & The Cosmonauts -bändikaverin Janne Haaviston kanssa. Studiokokemusta oli kertynyt parin omakustanteen verran. Mutta tein Veli-Matin kanssa vielä Pitkä hehku -levyn muutamaa vuotta myöhemmin ja siinä käytettiin ihan samaa sabluunaa. – Me diggailtiin samantyyppisestä oldies-musasta ja oltiin pidetty yhdessä studiota Pitäjänmäellä jo muutama vuosi. Levy myi Amigon mittapuihin nähden mainiosti ja VeliMatista tuli tunnettu hahmo myös kansanmusiikkipiirien ulkopuolella. 90-luvun alkuvuosina Laikan kiertueilla oli kuunneltu paljon muutamaa levyä, joiden soundi ja tuotannolliset ratkaisut viehättivät kaksikkoa. Veli-Matti eristettiin tiukasti johonkin nurkkaan ja laulaja laitettiin ainoaan koppiin, joka salissa siihen aikaan oli. Se alkoi helpottua vasta sitten kun rupesi itse miksaamaan ja räpläämään kaikulaitteita. Veli-Matti Järvenpää sai levyn ilmestymisvuonna Vuoden muusikon Emman. Siloposkisuudestaan huolimatta Järvenpää ei hermoillut äänityshommia ollenkaan. Eikä studion laitearsenaali edes riittänyt, vaan sinne kärrättiin kahmalokaupalla erilaisia soittimia, ja kaikki soittivat mitä kynnelle kykenivät. Studioäänitys tuntui valjulta sen rinnalla, joten sitten lopuksi kaivettiin kasetti esiin, siirrettiin se kaksituumaiselle ja soitettiin yhdessä siihen päälle se mitä puuttui. Ne olivat Mitchell Froom ja Tchad Blake -parivaljakon tekemät Los Lobosin Kiko, Suzanne Vegan 99,9 F°, Latin Playboysin debyytti sekä Daniel Lanoisin For The Beauty of Wynona. Texicalli Records antoi täysin vapaat kädet levyn tekoon, ja koska Raittisen pari aikaisempaa levyä oli tehty Sonylle ja ”radioystävällisesti”, niin nyt haluttiin tehdä jotain rohkeampaa. Yhteisestä soittotaustasta johtuen sinne tänne sinkoilu kävi luontevasti. Tai Speedy miksas ja mä seurasin kiehtoutuneena vieressä. Niistä varmasti tarttui yhtä ja toista ideaa Kansainvälisten seikkailijoiden levylle. – Äänitysten jälkeen pidettiin pari viikkoa taukoa ja sitten miksattiin taas pitkä viikonloppu Finnvoxin C:ssä, niin se taisi mennä. – Hyvältä. Välillä toinen äänitti ja toinen tuotti tai soitti ja sitten vaihdettiin osia. Niitä sitten käytettiin niin paljon kuin sielu sieti, ajatus oli tehdä kaikki vähän väärinpäin, epäkonventionaalisesti. Hankalinta mulle miksaamisessa oli tehdä nopeita päätöksiä, esimerkiksi sanoa jostain kaiusta pienen esimerkin perusteella, että onko se tämä vai tuo. Soundissa oli Waldemar Walleniuksen ylistävä koko sivun kirjoitus. – Se oli aika ujo jätkä, mutta soitto kulki hyvin. 10 www.riffi.fi 2/2015 – Karjalainen ei päässyt studioon, joten sen biisi siirrettiin kakstuumaiselta nauhalta puolentuuman Fostexille ja se lauloi biisinsä himassa tai landella niin kuin sillä oli siihen aikaan tapana. Erityistä työnjakoa ei ollut, vaan kaverukset tekivät kaikkea yhdessä ja vuorotellen. Levy on jäänyt siksikin mieleen, että sitä tehtiin meidän omassa Hitsville-pajassa Pitäjänmäen Arinatiellä. Biisit soi radiossa ja levy sai hyviä arvosteluita. Eppu on hieno tyyppi, joka kelpaa monessa asiassa roolimalliksi. Se on monipuolinen, mutta ehkä iso porukka tekee siitä myös pikkasen hajanaisen. – Timo Vakkilainen oli tehnyt ”Klassista ja jatsii” -biisistä demon jollain kasettikoneella, ja siinä oli mielettömän makee lauluja kitarasoundi. Onneksi ne oli jo silloin rautaisia soittajia: Janne Haavisto, Tommi Viksten, Petri Hakala, Miikka Paatelainen ja Jarkka Rissanen esimerkiksi. Siellä ei katsottu kelloa, joten aikaa oli käytössä niin paljon kuin sitä tarvittiin. Hitsvillessä rupes jo tohon aikaan olemaan merkittävät pinot vanhempia laitteita kuten kosketinsoittimia, vahvistimia sekä kaikenlaista räkkikamaa ja efektipedaaleja. Kerroin tietysti mielipiteitäni balansseista ja panoroinneista. Tavallisimpien lisäksi mikin eteen päätyi ai08-13 Tom Nyman Ikimuistoiset.indd 10 30.3.2015 11.06. Bändiin olin pyytänyt mukaan lähinnä kavereitani, jotta tuntisin oloni studiossa kotoisaksi. Meitä oli samanhenkistä porukkaa bändissä: mun ja Jannen lisäksi, Pekka Gröhn koskettimissa ja Jarkka Rissanen kitaroissa. Ei yhtä hyvä kuin demo, mutta se kelpasi. Miltä levy kuulostaa tänä päivänä. Olin tyytyväinen, homma oli lähtenyt hyvin käyntiin. Kitarabändimiehitykselläkin koko porukka istutettiin samaan isoon saliin. Yhden asian kanssa virkattiin vähän pidempään. Särkijärven bolero -albumin myötä Järvenpään musiikista alettiin puhua fin-mex-nimellä. ”Halpa eksotiikka” oli myös sellainen mielikuva, jota haettiin paitsi musiikkiin, niin myös levynkansiin. Janne oli ehtinyt tehdä Eero ”Eppu” Raittisen kanssa pari levyä ja mullekin Eppu oli tuttu jo useamman vuoden takaa. Se on meitä parikymmentä vuotta vanhempi ja laulajana tietysti kovan luokan tekijä. – Levy tuli hyvään aikaan ulos, alkukeväästä, jolloin on muutenkin hyvä fiilis. – Studiossa oli kova tekemisen meininki ja hyvä pössis. Mä soitin itse sähköja kontrabassoa
Erikoisia perkussiosoittimia oli niitäkin ”tuhottomasti”. – Niillä pärjättiin hyvin silloin, ja monesti riitti se 15–16. Toiset, esimerkiksi jotkut Epun ikätoverit, inhosivat sitä, mutta monet taas tykkäsivät. Mutta koska tunnelma oli hyvä ja matsku mainiota, uppouduin hommaan täysillä, ja ehdotin sitten, että mut laitettaisiin levynkanteen myös tuottajaksi. En muista, että mitään välimiksauksia olisi Hitsvillessä tehty juurikaan. En mä siitä lisäkorvausta halunnut tai saanut, mutta ajattelin, että nimen on hyvä olla krediiteissä, jos näitä hommia tekee jatkossakin, Nyman aloittaa. Loppupäivät meni sitten lauluja tehdessä. Isoin huone oli vajaa parikymmentä neliötä matalalla viistokatolla. www.riffi.fi 2/2015 11 nakin sitar, marimba, mandola, melodika, polkuharmooni sekä Ampeg Baby Bass – 60-luvun alun pystybasso, jossa on kontran täysimittainen kaula, mutta sellon kokoluokkaa oleva muovirunko. – Lasse Kurki oli tykästynyt meidän Hitsville-studioon Lemonator-äänityksissä ja halusi että levy tehdään siellä. Porin seudulla jokin sanomalehti valitsi sen vuoden levyksi ja kävi meitä jälkeenpäin paikan päällä haastattelemassa. Tilat ja laitteet kasvoivat vuosien mittaan ja äänieristystä paranneltiin. – Omassa studiossa oli tietysti puolensa. Lasse pyysi mua äänittäjäksi ja bändi halusi sivussa hoitaa tuottamisen. Vaikka soittohuoneet ja tarkkaamo olivat matalia, tulin paikan kanssa hyvin toimeen enkä kaivannut mitään parempaa. Nyt taas kaipaan samantyyppistä paikkaa, mutta studionpitämisen ja freelance-äänittäjän hommat jätän nuoremmille. Tuon ajan Hitsville oli joukko pieniä huoneita ilman sen kummempia akustointeja. Ainakin Jiri Nikkinen, Mikko von Herzen ja Sub-Urban Triben jengiä kävi siellä käänty”Vaikka soittohuoneet ja tarkkaamo olivat matalia, tulin paikan kanssa hyvin toimeen enkä kaivannut mitään parempaa.” 08-13 Tom Nyman Ikimuistoiset.indd 11 30.3.2015 11.06. Useimmiten tilanne on se, että jos sut on buukattu äänittäjäksi, et kovin mielelläsi rupea tekemään valintoja ja päätöksiä, jotka kuuluvat tuottajalle. Böndellä katseltiin pitkään, kun baarin nurkassa oli useammassa kerroksessa rujoa ja outoa kalustoa. Roudarina ja miksaajana ollut Markku Kaustinen pudisteli päätään… The krispies: solid Gold rockstars (Zen Garden, 1998) Tom Nyman oli ollut mukana tuottamassa Lemonatorin ekaa levyä Warnerille ja tutustunut Lasse Kurkeen. Levyn teon aikaan, eli 20 vuotta sitten Hitsvillessä oli käytössä 16-raitainen Fostex-mankka puolen tuuman nauhalla. Se teki hyvää levylle, joka syntyi onnellisten tähtien alla tavallista rennommin. Eppu oli oppinut laulamaan studioissa 60-luvulla, jolloin etäisyys mikkiin oli puol metriä ja luureista tuli ihan erikuuloista informaatiota. Kuunteluvolyymiä Hitsvillen tarkkaamossa piti pitää suhteellisen lujalla, jotta olisi kuullut edes vähän mitä nauhalle meni. – Jätkät oli liikkeellä tosi löysin rantein ja hyvissä moodeissa. Rummut, bassostyrkkari, Lasse ja Knipi demolauluineen. Finnvoxilla tehtiin muutaman raidan kuuntelumiksaukset takaisin Fostexille, ja sitten oli lisää raitoja käytössä kunnes 23 oli täynnä. Taustalauluja oli ihan mielettömästi, ja ne oli vielä buukannut kaikki kaverinsa vetämään sinne jonkin osuuden, että sovitut studiopäivät ja kaikki raidat saatiin täyteen. – No, pohjiin meni korkeintaan kolme päivää, sitten minimaaliset päällesoitot eli jotain skittasooloja ja muutamat kiipparit. Hitsvillen äänitysvehkeinä oli silloin kakstuumainen 24-raita Studer ja Mackien 8-bus -mikseri. Siitä oppi ottamaan kaiken irti eli tiesi millä tasolla ääntä piti ajaa mihinkin laitteeseen, mihin rumpusetti tai tietty styrkkari piti sijoittaa, jne. Finnvoxin huoltopäällikkö Tapio Rantanen oli tehnyt meille muutamia etuasteita ja kompuroita. Zen Gardenin Kari Hynninen innostui Lassen ja Egotripin Knipin tekemistä power-pop -biiseistä ja patisti kaksikkoa levyntekoon. – Me oltiin Eeron levystä ylpeitä, siitä tuli ihan erilainen kuin mikään muu siihen aikaan tai myöhemminkään. Me ratkottiin sitten ongelmia vaihtamalla aina nopeasti lähestymistapaa: ripustettiin jotain metallisia lieriöitä filtteriksi äijän ja mikin väliin, toisinaan pistettiin se porraskäytävään huutamaan ja joskus lopullinen lauluraita kuiskailtiin heti kättelyssä pelkän skitan säestyksellä. – Bändi mäikäs seinän takana ja välissä oli pelkkää lastulevyä. Aika pian kävi kuitenkin selväksi, että multa odotettiin myös tuottajamaisia vaistoja ja päätöksentekokykyä. Raitoja pystyi käyttämään ensin viisitoista, koska yksi piti säästää aikakoodia varten, jotta materiaali saatiin siirrettyä Finnvoxin kakstuumaiselle miksausta varten. Me lähdettiin sitten keikoillekin toteuttamaan sitä eksotiikan ilosanomaa ja levyn soundia. Siellä alettiin tehdä myös isompia miksauksia, kun Pro Tools ja Maikkarin poistomyynnistä huudettu Amekin iso pöytä nostettiin vuosituhannen alussa trukilla toisen kerroksen maisemaikkunasta sisään. Äänityksiä Hitsvillessä tehtiin noin viikon verran, tosin päivät olivat pitkiä. Siinä kaikki, mikkeinä oli kolme isokalvoista Neumannia ja loput viisseiskoja ja Sennheisereita, ihan peruskalustoa. Tässä tilassa meuhkasi koko bändi. Se tarkoitti sitä, että laulaminen ei aina sujunut niin hyvin kuin odotettiin. 10–12 tuntia oli nuoruuden innosta puhkuneelle joukolle normipäivä. Lopetimme studiotoiminnan kuitenkin vuonna 2005, kun vuokranmaksu ja vanhojen laitteiden huollattaminen alkoi käydä liian stressaavaksi. Muutama ilta treenikämpillä ja saman tien studioon. Kokoon kyhättiin nopeasti sivuprojektibändi, johon saatiin Heikki Tikka rumpuihin ja Aleksi Mänttäri bassoon. Stressistä ei tietoakaan. – Niiden skittastyrkkarit oli viereisissä huoneissa, joten saatiin edes pientä eristystä. – Eerolla on hieno laulusoundi, mutta se on myös aikamoinen fiilistyyppi
Pidän hyvien kompuroiden soundista ja efektistä, joten käytin niitä aina mahdollisimman paljon jo äänitys vai hees sa. Mutta kyllä ne oli myös hemmetin tarkkoja sen kanssa, että kaikki on just kohdillaan, tunnelma, soundit ja balanssit. Kun Nyman kuuntelee albumia tänä päivänä, niin ikävä valtaa mielen. ”Ihan hyvä, mutta tähän täytyis saada nyt vähän telakkaa”, Knipi sanoi kerran kun olin taistellut tuntikausia jonkin miksauksen kanssa. Ne halus hakea studiopäällikkö Risto Hemminkin siihen sitten vielä diggailemaan ja mä olin, että älkää nyt helvetissä, tää on mun eka miksaus täällä ja mua hävettää kun kaikki mittarit on tapissa ja valot vilkkuu punasena. Olihan kyseessä ensimmäinen kerta yksin Finnvoxilla. SSL:n miksauspöydän manuaalia oli silmäilty etukäteen, mutta ei siitä liiemmin apua ollut. – Eihän ton kokoisesta pöydästä ja sen automatiikasta tajua mitään ennen kuin alkaa itse tekemään. Ja mua nolostutti. – Sellainen soundi, että mikki vaan eteen ja valmista kamaa. Siitä on myös se hyöty, että bändi kuulostaa tiukemmalta ja selkeämmältä tarkkaamossa, jolloin päätöksiä on helpompi tehdä ja jatkotyöt nopeutuvat. Sitä vähän kypsytti aina, kun se laahusti pitkin käytävää ja kuunteli mun ongelmaa. u ”Se on äänittäjän ammattitaitoa, että musa kuulostaa melkein valmiilta jo ennen miksausta.” The Krispies tekemässä pohjia Hitsville-studiossa. Ja päivät venyivät ja venyivät… Artistit kuitenkin ymmärsivät antaa Nymanille työrauhan. Nymanin tunnetila vaihteli innostuneisuudesta paniikkiin. Pelkäsin, että Risto siirtää mut sivuun varjellakseen kalliita laitteitaan. Lopuksi Kurki, Knipi ja taisi olla Hynninenkin siinä sitten aivan fiiliksissä kuuntelemassa miksausta ennen kuin se ajettiin masterille. Hyviä analogialaitteita on kyllä edelleen monet studiot ja räkit pullollaan. Silloin ei myöskään raitoja ollut koskaan enempää kuin 24, kun taas Pro Toolsin tulon jälkeen niitä saattoi olla paljon enemmän. Solid Gold Rockstars -albumilla oli yhteensä viisitoista vierailijaa. Onneksi Karmila ( Mikko) oli aina paikalla C:ssä, joten ei auttanut kuin mennä koputtamaan sen ovea. Kannoin snadisti huolta, että onko kaikki jutut oleellisia ja löytyykö niille miksauksessa tilaa. Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Lue myös karut tiivistelmät niistä kolmesta sessiosta, jotka eivät todellakaan menneet putkeen: www.riffi.fi 08-13 Tom Nyman Ikimuistoiset.indd 12 30.3.2015 11.06. Country Guitar Workshop II – kantri kitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erin omaista instru mentaalia Amerikan malliin! T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . Miksaukseen käytettiin neljä viisi päivää. Kaksi vähän säröllä olevaa sähkökitaraa, rummut ja basso. Joskus laulajien kanssa joutuu ihmettelee ja kokeilee eri mikkejä ja jopa erilaisia etuasteja kompuravaihtoehtoja, kun tuntuu, että sitä ei saa istumaan sinne muun kaman joukkoon oikealla tavalla. Aina kymmenen vuoden välein kuulen, että niillä on suunnitelmissa kakkoslevy. Krispies oli kuitenkin projektibändi, ja platta jäi niiden ainoaksi. Sitten matka jatkui Finnvoxin A:han miksaamaan. Edellämainittujen lisäksi studiossa nähtiin muunmuassa Markus Nordenstreng Rickenbackerin kanssa, J-P Virtanen Hammondissa, Mikki Kauste taustalaulussa ja Nez Trehnov tamburiinissa miltei joka paikassa ja kohdassa. Niitä kandee käyttää rohkeasti, se on äänittäjän ammattitaitoa, että musa kuulostaa melkein valmiilta jo ennen miksausta. r i f f i . Sain kuitenkin jatkaa hommat loppuun ja levystä tuli oikein hyvä. Useinhan se ei oo toimiva lähestymistapa, mutta yritin kuitenkin mennä siihen suuntaan. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. Tarina kertoo että Kurjella ja Knipillä olisi Kari Hynniseltä saatu avoin valtakirja toisen Krispies-levyn tekemiseen. – Se on periaatteessa helppo nakki. Hänen mielestään kaikki on luontevasti ja pinnistelemättä esillä ja omilla paikoillaan. Se ei tehnyt lopputuloksesta parempaa. R i f f i k a u p p a RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin va rustetuista soitinja musiikki liikkeistä sekä kirja kaupoista ympäri maan. Albumi on kotimaisen powerpopin hienoimpia hetkiä (tämä on toimittajan puolueellinen mielipide). 12 www.riffi.fi 2/2015 mässä. Vieroksun sitä, että äänittäjät eivät enää käytä erilaisia mikkietuasteita ja kompuroita efektiivisesti pohjaäänityksissä. Vasemmalta Knipi, Heikki Tikka, Lasse Kurki ja Aleksi Mänttäri. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun Rhythm & Blues Workshop – kun pentatoni sesta ei voi enää ottaa, lainataan jazzista… Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT Brazil – sukellus brasi lialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan blues ja rockkitaroinnille Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. f i . Laulajista Tom Nyman nostaa erikseen esille Jiri Nikkisen. Menin monesti iltasella solmuun niiden nappien kanssa enkä saanut ääntä kulkemaan. Sitkun on hyvä tapaus, jolla on hyvä mikkitekniikka, niin se on oikeastaan ihan sama, mitä siellä jatkeena on. – Ekana oli kiire saada miksattua sinkkubiisi ”I’m On The Radio”, ja jätkillä oli sen kanssa sellainen kela, että kaiken pitää tulla aivan vitun lujaa joka suunnasta. – Ne istui kahviossa ja tuli kommentoimaan sit kun mä pyysin. En tiedä, johtuuko se kaiken digitalisoitumisesta vai jostain yleisestä vieraantumisesta. No, Hemmi kuunteli, koputteli mittareita ja nosteli pedanttina miehenä kulmiaan aina välillä. Sit usein jo ovelta se osoitti jotain pöydän namiskuugelia, joka oli jäänyt väärään asentoon ja katkas signaalin. Groove In – syväluotaus settisoiton perus teisiin ja niiden jalostamiseen Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun Luova studiotyö – äänittävän perusopas luo valmiudet studiohommiin Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. Lopuksi kopsautti puukenkiään ja hörähti mennessään: ”Noh, sepäs tuli kuin tykinsuusta”. Ikävä analogiaikoja
Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun Rhythm & Blues Workshop – kun pentatoni sesta ei voi enää ottaa, lainataan jazzista… Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT Brazil – sukellus brasi lialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan blues ja rockkitaroinnille Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. r i f f i . Groove In – syväluotaus settisoiton perus teisiin ja niiden jalostamiseen Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun Luova studiotyö – äänittävän perusopas luo valmiudet studiohommiin Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. f i . Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! 08-13 Tom Nyman Ikimuistoiset.indd 13 30.3.2015 11.06. Country Guitar Workshop II – kantri kitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erin omaista instru mentaalia Amerikan malliin! T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . R i f f i k a u p p a RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin va rustetuista soitinja musiikki liikkeistä sekä kirja kaupoista ympäri maan
Biisilista ja laput löytyvät iPadista. Miksaaja Terttu Arnberg päätyi vaimentamaan rumpuseteistä alakertaa reippaasti, jolloin bassopää ei kertaudu vaan ampuu kiinteänä ja selkeänä pelkästään kovalevyraidoilta. ei juuri mitään – paitsi rikhard murto. Puuduttava kokemus Konevetoisen R&B:n ja hiphopin vastapainona Murto soittaa ”Maailman hauskimman ihmisen” titteliä kantavan Ismo LeiTeksTi: Tommi saarela rikhard murto – rumpali ja sähkömies mitä yhteistä on artisteilla nimeltä Cheek, Anna Abreu, Diandra, Ismo Leikola ja Kaija Koo. Murron liikkumavara ei jäänyt kovin väljäksi, kun vastassa oli Mikko Sirén, jonka roolina oli myllyttää settinsä takaa rokkimeiningillä koko rahan edestä. 14 www.riffi.fi 2/2015 Vaikka kotimaisten live-tuotantojen ”sähkömiehen” hommat saavat toisinaan yliotteen, Rikhard Murto muistuttaa olevansa ennen muuta soittaja, jonka työkaluina ovat rummut ja perkussiot – akustisina ja sähköisinä. Tällä kaudella mies on kiertänyt vakituisesti Diandran ja Ismo Leikolan mukana, pesti Cheekin riveissä päättyi viime kesän lopussa Olympiastadionille. Rikhard Murron settinä Ismo Leikolan stand-up -kiertueella on Gretschin Ribbon Mahogany. k u V a : m ik k o N u o P P o N e N 14-17 Rikhard Murto.indd 14 30.3.2015 11.08. Cheekin levyiltä siirrettiin taustaraidoille runsaasti leimaaantavia soundeja, joiden päälle bändi rumpaleineen lisäsi elämän makua. Näissä kaikissa on rumpalin näkökulmasta jotain erityistä, esimerkiksi Cheekin bändissä poikkeuksellista oli kahden rumpalin roolien sovittaminen yhteen. Porter & Daviesin BC2 ratkaisee bassarin monitorointiongelmat rumpupenkin ja butt kicker-vahvistimen yhdistelmällä. Ja kyllähän alakerta oikeasti soi pa-kamoissa hienommin jos se tulee vain yhdestä lähteestä, Murto huomauttaa. – Siihen verrattuna esimerkiksi Diandran rumpalina vastuu on suurempi, kun jokainen biitti tulee omasta bassarista
siinä näyttelijät – kuten Eero Milonoff – opetettiin ensin soittamaan, ja kuvauksissa he soittavat osuutensa livenä. Murron itsensä kohdalla live-luupit, esituottamiset ja hdtaustat tulivat isosti kyytiin viisi vuotta sitten ”Popin kuninkaalliset” -kiertueella, vaikka taustaraitojen kanssa soittelu sinänsä olikin tullut tutuksi jo lukiobändeissä Minidiskin kanssa. Tilanne ruokkii muusikkoaiheista läpänheittoa, jota bändin tulee kommentoida ja alleviivata soitannollisestikin. www.riffi.fi 2/2015 15 kolan housebändissä pelkällä akustisella setillä, ohjelmistossa on kappaleita kuten Raksamies ja Moottoritie on kesken, eli standup -koomikon huumorisanoituksia tunnetuista hiteistä. – Biisien välissä on tärkeää verrytellä, mutta kun nojausjalka jossain vaiheessa väkisin puutuu niin vasurista tulee bassarijalka. luuppia alle Rikhard Murron toimenkuvassa soittamisen rinnalle – ja välillä ohikin – on noussut erikoistuminen keikkojen ja kiertueiden musiikin esituotantoon, taustaraitojen ohjelmointiin sekä niitä ajavien laitteistojen suunnitteluun ja valvontaan. Esituotanto voi tarkoittaa keikalle valitun ohjelmiston arraamista uusiksi, huomioiden se, että lavalla olevien soittajien suoritusta tuetaan albumin miksauksesta lainatuilla, livekäyttöön muokatuilla kovalevyraidoilla. Eli siinä joutuu opettelemaan rumpujen soittamisen tavallaan alusta uudestaan. Seisaaltaan soittamisessa on omat tekniset haasteensa, alkaen siitä, että joutuu miettimään millä jalalla kulloinkin pysyy pystyssä. Nyt cocktail-setti on olosuhteiden pakosta ainakin kevään ajan syrjässä. k u V a : T e r o V ih a V a iN e N 14-17 Rikhard Murto.indd 15 30.3.2015 11.08. Samalla syntyy tietysti tarve näiden taustaraitojen editoinnille, summaamiselle ja muullekin ennakko-ohjelmoinnille. – Tärkeä kokemus itselleni oli, kun aikoinaan näin XL-bändin Tomi Salesvuon ohjaavan DrumKatilla Rolandin groovesamplerista luuppeja, joiden päälle hän sitten soitti. Leikolan uudelle ”Maailman hauskin show” -kiertueelle Murto vaihtoi istuttavaan Gretschin USA Custom -moposettiin, mies nimittäin sattui murtamaan jalkansa rundin alkaessa, ja seisaaltaan soittaminen loppui siihen paikkaan. Kun vasemman kintun varassa useimmiten seisotaan, pelistä poissa olevaa haitsujalkaa kompensoidaan avonaisella lisähaitsulla tai säätämällä peltien asentoa kappaleista riippuen käsipelillä. kuopion konservatoriossakin rumputunneilla käynyt murto suoritti asevelvollisuutensa soittokunnassa. Sähkökioskissa komeilevat Rolandin Octapad, SPD-SX ja Handsonic, kustomoitu akryylisetti on Jackshopista. Ja siihen kaivataan paitsi taustaraitoja myös skriinejä, pyrotekniikkaa sekä aikakoodia kaikkea pyörittämään. Ihastuin siihen, että rumpali voi hallita reaaliaikaisesti ”taustanauhoja” ja vaihtaa biisin eri osissa luupista toiseen. kouluaika stadiassa tarjosi opettavaisia assistentin töitä kotimaisissa elokuvatuotannoissa, joista antoisimmaksi murto nostaa JP Siilin ohjaaman elokuvan Ganes (2007). – Se tuottaa niin paljon normirumpujen soitosta poik keavan taimin ja svengin, että käytössä on aivan kuin eri soitin. Keikkojen kontrasti syntyy siitä, että muusikot pyrkivät olemaan totisina taustalla ja Leikola saa vitsailla heidän kustannuksellaan sydämensä kyllyydestä. Parhaitakin kokonaisottoja piti jälkikäteen parannella, joten musiikkituotantoryhmässä murto sai äänitysja editointihommien lisäksi välillä ottaa kapulat käteen ja paikkailla ”remun” rumpuraitaa. Keikat olivat aiemmin rumpalinkin osalta sananmukaisesti ”stand-uppia”, sillä kalustona oli cocktail-tyyppinen setti. ”remua” tuuraamassa rikhard murto (33) on savonlinnan Taidelukion kasvatteja. elokuva oli unohtumaton kokemus rumpalin näkökulmasta myös toisella tapaa, sillä rumputohtori Juha Alanko entisöi ja toimitti elokuvan eri koh tauksiin parikymmentä vintage-rumpusettiä. koneet kehiin Murron mielestä kotimainen livetuotanto on viimeisten vuosien aikana loikannut eteenpäin. kiinnostus av-alaan kiilasi korkeamman musiikkikoulutuksen ohi, ja murto muutti pääkaupunkiin opiskelemaan äänisuunnit telua. koulussa silkan soittamisen innon rinnalle tulivat yömyöhään jatkuneet äänityssessiot sekä kiinnostus liikkuvan kuvan ja äänen yhdistämiseen. Kun alalla liikkuva raha tulee nykyään keikoista, haluavat yhä useammat myös panostaa liveen
No miksei. Yhden tällaisen hän tosin räätälöi talvella teinisensaatio Isac Elliotin kiertueelle, joka ulottui kotimaasta Ruotsiin ja Norjaan. Tontit jaossa Neuvoja kovalevytoistinta edistyneemmän järjestelmän rakentamiseen kysellään Murrolta usein. kenen moka Omat kokemukset yhdessä McKnightin kommentin kanssa vakuuttivat Murron siitä, että uudempia – periaatteessa tehokkaampia – koneita kannattaa käyttää vain varalla, varmennuksena. – Olisinhan minä voinut ladata käyttöön uusimman Pro Tools -version ja HDX-kortit, painaa space-näppäintä ja… keikka ei alakaan, kun ruutuun tulee joku uusi ”DAE Error”! 40 000 ihmisen edessä olisi ollut vähän vaikea selitellä, että ”harmin paikka, olisihan tuossa vieressä ollut vähän päivettyneempikin toimiva setti”. Kun sitten luettelee että alkajaisiksi tarvitaan pari tietokonetta, niihin modaukset, lisää muistia ja paremmat kovalevyt sekä audiomuuntimet ja kytkimet, moni kuulemma toteaakin, että ”eiköhän jatketa tällä Fostexilla.” Murto ei silti tuomitse pelkistettyjä yhden (tieto)koneen ratkaisuja, vaan käyttää toisinaan sellaista itsekin. Tähän liittyy turhanpäiväisiltäkin kuulostavia rutiineja – mutta tyypillisesti tärinä, vesisade tai joku firewire-liitin, virtapiuha tai plugi aiheuttaa fataalin katkoksen. – Se on OK, kunhan on edes jonkinlainen varajärjestelmä. Gurun terveiset Murto laskeskelee, että nykymallisten taustajärjestelmien käyttö sai alkunsa ja muotonsa 1980-luvun lopulla Earth, Wind & Firen, Paula Abdulin ja kumppanien kiertueilta. Ja koneista vastuussa ollut Murto olisi saanut alkaa katsella hommia joltain toiselta alalta. Vaihtaminen siihen ei ehkä onnistu vauhdissa, mutta kunhan edes seuraavasta biisistä. k u V a : Ju s s i V ir k k i 14-17 Rikhard Murto.indd 16 30.3.2015 11.08. Noista ajoista midiviritykset ovat muuttuneet audioksi ja järjestelmät monimutkaisemmiksi. – Omat taustakoneeni päivitän vuoden parin välein, mutta ikinä en vedä uusimmalla softalla vaan pysyn turvallisesti yhden ohjelmaversion jäljessä, Murto paljastaa. 16 www.riffi.fi 2/2015 Kentällä arvostetaan Murron kokemuksen mukaan enemmän laatua ja varmuutta, joten esimerkiksi kuvaklippien napsauttaminen päälle lähettämällä midinuotti videota tarjoavalle laitteelle alkaa korvautua aikakoodia aktiivisesti kuuntelevilla videoservereillä. Puhtaita konsulttikeikkoja, joissa vain kasaisi failit ja kamat mutta ei lähtisi rundille on harvassa. Kyllähän uusikin todennäköisesti toimii… mutta entäs jos ei toimikaan. Hän kertoo kuitenkin ihmetelleensä huippuammattilaiselle ääneen, miksi tämä kuitenkin käytti eilispäivän tietokonekalustoa ja ties kuinka monta ohjelmistosukupolvea vanhaa softaa. Murto sanoo itsekin ihmetelleensä, miksi ei stressannut sen enempää, vaikka jättishow’n jokainen osa-alue pyöri hänen ”pikku tietsikoidensa” varassa. – Tämä on tosi tärkeä pointti, jota ei tajuta. Suomen budjeteissa ei koneenpyörittäjän vakansseihin ole varaa, joten Murrollekin esituottamiset ja taustajärjestelmien kasaamiset ovat osa kiertuebändin muusikon tonttia. Bändin kannattaakin mielikuvitella jo etukäteen, mitä tehdä jos taustaraidat putoavat kesken kaiken, koska yhtenä iltaDiandran keikoilla palvelee Gretschin 22-tuumainen Brooklyn, symbaalit ovat Zildjianin Constantinoplea, Keropea ja Efx-sarjaa. Paljon pähkäiltävää Vaikka taustajärjestelmien rakentamiseen ei liitykään elämää suurempaa ydinfysiikkaa, Murron mukaan niitä yhdistää perusongelma, että joudutaan käyttämään kuluttajalaitteita yhdistettynä ammattilaitteisiin, mikä tuo mukanaan epäluotettavuutta. Murto kysyy alleviivaten ”ei”-sanaa. – Kun systeemi kaatuu, kuka haluaa panna nimensä alle, että ”tää oli mun moka!”. Tietokoneiden, muuntimien ja kytkimien lisäksi tarvitaan paljon yhteensopivaa rompetta ja huomioon otettavaa, kuten kaapelointi, kuljetuscaset, ilmanvaihdot, virrat – sekä kuka kuljettaa laitteet ja valvoo niiden käyttöä. Serveri pystyy pyörittämään lediseinille ajettavaa kuvasisältöä ruuduntarkasti aikakoodiin lukittuneena, ei pelkän lähtökäskyn saattelemana. Tanssivetoinen lavakattaus edellyttää solistin tukiraitojen ja muun ”ekstran” vuoksi suurempaa taustajärjestelmää, kuin tavallinen 8-raitainen. Peräänsä tällainen toki vaatii parittain 8-kanavaisia kytkimiä. Koska vanhalla parisataa show’ta palvelleella järjestelmällä oli takana enemmän onnistuneita kilometrejä kuin uudella, vanha palveli ilman muuta ensisijaisena järjestelmänä. Silloin soit tajien ja äänimiesten rinnalle ilmestyi hahmo, joka ohjelmoi livemateriaalia ja huolehti sen toistamisesta keikalla. – Ainakin Jenkeissä tällainen hahmo toimii kaikkien isojen artistien taustalla, Murto tietää ja mainitsee oppi-isäkseen Madonnan kaltaisten supertähtien pitkäaikaisen playback-vastaavan Mike McKnightin, jota hän kävi moikkaamassakin Roger Watersin The Wall -kiertueen keikalla muutama vuosi sitten. Kasaamisessa avuksi tulivat MOTU:n uudet Avb-yhteensopivat 16A-audiomuuntimet, joista saa vaivattomasti ulos 16 analogilähtöä. – Koska laitteet ovat dedikoituja siihen käyttöön, ne tarkastetaan aina tietyllä tavalla ja laitetaan päälle tietyllä tavalla. – Uskomattomia kustomoituja kytkimiä ja useita aika koodiraitoja, jotka ohjasivat lentäviä sikoja ja vaikka mitä, Murto muistelee. Tietokonepuolella kovalevyt ovat vaihtuneet mekaanisista kovalevyistä SSD-massamuisteihin, mikä yhdessä lukunopeuden kasvun, RAM:in lisääntymisen sekä komponenttien kehittymisen kanssa tarjoaa vaihtoehdoksi läppärit sellaisillakin keikoilla, joille ei aiemmin olisi voinut kuvitella tuovansa mitään raskaan sarjan pöytäkoneita epävarmempaa. McKnight oli kehaissut, että ”näillä on niin suuri onnistumisprosentti”. Harkittujen ratkaisujen ja vastuunkannon esimerkkitapaukseksi Murto ottaa suurimman keikkansa, Cheekin viime kesän stadionvedot, ja toteaa että jos hänen tietokoneensa olisivat leikanneet kiinni, koko jättimäinen show videoseinineen ja pyroi neen olisi keskeytynyt
na niin väistämättä tapahtuu – jos ei tekniikan pettäessä, niin siksi että laulaja päättääkin tehdä kappaleeseen rakenteellisen muutoksen lennosta. – Cheekin tai Isac Elliotin keikalla taustakoneiden on toimittava koko ajan ja niiden kanssa soittaminen on välttämätöntä, muuten biisit eivät kuulosta yleisön mielestä ”oikeilta”. artikkeleissa tarkastellaan yksityiskohtaisemmin tämän jutun aihepiiriä keikkaohjelmiston esituottamisesta taustajärjestelmiin sekä yhteissoittoon koneiden kanssa. www.riffi.fi 2/2015 17 levyltä lavalle mitä isommista kinkereistä on kyse, sitä todennäköisemmin tiettyjen musiikinlajien keikkoihin liittyy nykyään kovalevyltä soitettavia taustaraitoja. Katse räkkiin murron tyypillisessä taustajärjestelmän sisältävässä lavaräkissä Pro Toolsilla editoidut kovalevyraidat toistetaan kahdella ableton liveä tai Digital Performeria pyörittävällä macbook Pro tai mac mini -koneella. u riffi on esitellyt aiemmin Popin kuninkaallisten (riffi 2/2010) sekä Diandran (riffi 7/2012) kiertueiden teknistä ja soitannollista toteutusta. Toisaalta tämäkin periaate joustaa genren mukaan. Jäljelle jääviäkin raitoja editoidaan, ekvalisoidaan ja muokataan. moTu) ja sW8 vaihtaa automaattisesti toiseen, jos yhteys ensimmäiseen katkeaa. Äänikuvasta karsitaan ylimääräisiä elementtejä muun muassa siksi, että eläville instrumenteille saadaan tilaa – keikkaolosuhteissa esimerkiksi stereokantaa ei voi hyödyntää kuten levyllä. Joskus materiaali tuodaan liveympäristöön huolettomasti – albumin raidat summamiksataan kovalevytoistimeen ja keikalla päälle liimataan ”rokkenrollia” elävällä särökitaravallilla ja oikeilla rummuilla. Ja koska varmuutta ei ole koskaan liikaa, Cheekin stadionkeikoilla oli mukana kolmantena C-konekin. murto ja monesti mukana nähty kosketinsoittaja Lasse Piirainen esimiksaavat soittoja lauluraidat stereopareiksi lajeittain: yhdellä raitaparilla on esimerkiksi luuppeja ja efektisoundeja, toiselta löytyvät staattiset synariffit ja kolmannella raitaparilla voi olla laulustemmoja. murron kumppaneista Cheekin soittajien työskentely lavalla on enemmän fillaamista levyn päälle, kun taas esimerkiksi Diandra Floresin lähestymistapa on luomumpi: bändi on pääosassa ja selviäisi encoreen vaikka koneet putoaisivat kyydistä. 14-17 Rikhard Murto.indd 17 30.3.2015 11.09. Koneilta soitettaviin taustaraitoihin tahdistetaan bändisoiton lisäksi valot, screenit ja pyrotekniikka. ennen kuin päästään lavalle asti, tarvitaan jonkinlaista esituotantoa, jossa levytettyä materiaalia työstetään keikkakäyttöön siten, että taustaraitojen ja -koneiden osuus olisi hallittua suhteessa elävään soittoon. Rikhard Murron keikka Cheekin toisena rumpalina ja kolmen tietokoneen vahtina huipentui Olympiastadionille viime elokuussa. Murto linjaakin, ettei taustaraidoille kannata ensimmäiseksi tyrkätä biisin olennaisinta koukkua. Parhaassa tapauksessa taustan ja elävän soiton välillä saadaan tontit jaettua niin, että biisi pystytään tarvittaessa rämpimään läpi ilman taustojakin. Biisit – tai niiden osat – voidaan liipaista käyntiin välilyöntinäppäintä musikaalisemmallakin tavalla, esimerkiksi kopauttamalla kapulalla rumpupadia. Vanhoja riffin numeroita voi tiedustella ja tilata toimituksesta (www.riffi.fi). huolellisemmassa vaihtoehdossa levymateriaalia karsitaan perusteellisesti ja perustellusti. Viimeiselle vapaalle raidalle saattaa tulla solistin lead-tukiraita, jonka miksaaja nostaa esiin jos laulajalta alkaa loppua happi kaiken heilumisen ja tanssimisen aikana. kytkimen aja B-tuloihin saadaan linjat kahdelta tietokoneisiin kytketyltä audiomuuntimelta (esim. murto suosii lavaräkin signaaliketjussa päässä radial engineeringin sW8-kytkintä, joka ohjaa taustaraidat ja klikin etupäähän ja monitoreille. Yleensä pärjätään 8-kanavaisella järjestelmällä: kun kahdeksas raita on klikki, hyötyraitoja jää käyttöön seitsemän. musiikkiraitojen lisäksi lähetetään klikkiä soittajien luureihin ja tarvittaessa tahdistuspulssia jopa valoja video-ohjaimille
Kitaraa sekä banjoa soittava Matias Hernesniemi ja rumpali Jarkko Ikonen löytyivät lähipiiristä, basisti sosiaalisen median avulla. Koko ”pystynkö minä tähän?” -tilanne oli pelottava ja jännittävä, mutta myös koukuttava. Kohta materiaalia riitti myös seuraavaan albumiin, ja matkan varrella ehti myös matkaharmonin soittaja Matias Tyni hitsautua porukkaan. Tajusin vasta myöhemmin, että muutkin tuntuvat saavan jotain irti biiseistäni. Biisien teko sekä keikkailu jatkui, ja kun Viitasen yhteistyö Hernesniemen kanssa muuttui toisen luonteiseksi, kiinnitettiin kitaraan Mikko Malmivaara. Levy nimeltä Viitasen Piia julkaistiin omakustanteena marraskuussa 2012, ja huomiota nostatti niin rempseä ote kuin painava asiasisältökin. Aiemmin vain yhden levyn julkaissut biisinikkari vaikutti tulleen lähes tyhjästä. ainakin jos asialla on vielä alle kolmikymppinen sensaatio nimeltä Piia Viitanen. – Musiikista en silti kaavaillut uraa, eka tärkeä ilmaisukeinoni oli kirjoittaminen. Ei sillä, Callistossa on vähän eri muodossa vastaavaa synkkyyttä ja raskautta kuin minun ja monien ihailemieni lauluntekijöiden ja yhtyeiden tuotannossa – Ihan Leonard Cohenista lähtien. Minua vaivasi sellainen ajatus, että kappaleet eivät ikään kuin ole oikeita ennen kuin olen esittänyt niitä muille. Kohta huomasin tehneeni vähän puolivahingossa lauluja. En mennyt valmiiden biisien treenaamisen kautta, enkä pitkiin aikoihin osannutkaan soittaa kuin omia tekeleitäni. Himalajan maisemissa 2008 kaikki muuttui. Kirjoittaminen ei enää riittänyt, ja satuin tarttumaan kitaraan. Vaikka tärkein motiivi olikin saada itselle muisto ja dokumentti. Tiedostan kyllä, että pojat ovat minun kanssani jo äärirajoilla ”vähän soittamisessa”, mutta esimerkiksi juuri kitaraosastolla arvostan harkitulla tavalla karsittua ilmaisua enemmän kuin tilan täyttämistä tiluttamisella. 18 www.riffi.fi 2/2015 Viime vuoden ehkä ravistavin albumi oli laukaalaislähtöisen Piia Viitasen Uni onnesta. Aika pian tuli ajankohtaiseksi koota bändi ja tehdä levy. Hän oli kuullut biisejäni ja lähti mukaan. – Osasin reissusta tullessa nippa-nappa pari omaa laulua ja jossain mielenhäiriössä puhuin itseni keikalle. Vakavasta folkrockista paikoin jylhäksi kumpuava ilmaisu ja hartaankaunis äänikuva yhdistettynä monen tekstin yhteiskunnalliseen ulottuvuuteen teki lähtemättömän vaikutuksen sekä musadiggareihin että kriitikoihin. Suomeen palattua koitti aika astua lavalle. Se meni ihan pakottamatta ja tiedostamatta, hyvin luontevasti. – Laitoin Facebookiin tiedustelun, johon Callistossa vaikuttava Juho Niemelä vastasi. Musiikkia oli 1987 syntyneen Piian ympärillä pienestä pitäen. Millainen maaperä suo moista antia. – Tein Diakin opintojeni yhteydessä työharjoittelua katmandulaisessa katulapsikeskuksessa ja olin siinä elämänvaiheessa ilmeisesti vähän vailla uutta tapaa toteuttaa itseäni. Juho kai halusi itselleen uudenlaisen projektin, me taas iloitsimme kun yksi bändistä tuli ihan eri taustasta. Sotilassoittajan ammatin vastapainoksi levyhylly kotona paisui kevyemmästä tavarasta. – Jossain vaiheessa kiinnostuin isän vinyyleistä ja tutustuin etenkin funkiin sekä jazziin, Viitasen Piia muistelee. Onneksi Louhivuoren Eva vinkkasi, että Texicalliin kannattaa ottaa yhteyttä. Ja Marttihan ( Heikkinen, Texicalli Recordsin perustaja ja toimitusjohTeksTi: PeTri silas kuVaT: Tommi Posa Viitasen Piia – fiilis ja teksti edellä kun vaikutepaletista paistavat Leonard Cohen, Laura Marling sekä Joose Keskitalo ja työt siviilissä tehdään vanhusten parissa, syntyy unohtumattomia, hartaita ja syväluotaavia biisejä. – Tajusimme kuitenkin, ettei toista omakustannetta lainoineen ja järjestelyineen voi ottaa taakaksi. Nelihenkisen perheen äiti lauloi ja soitti kitaraa omaksi ilokseen, isän työkalut armeijan harmaissa olivat käyrätorvi ja basso. 18-20 Piia Viitanen.indd 18 30.3.2015 11.14. Ja oli siinä itseni voittamistakin. Shokkiefektiä ei silti haettu tietoisesti. Sosionomiksi opiskellut lauluntekijä vain oli avannut uuden väylän yhdistää elämän alueita. – Hän teki vaikutuksen muun muassa sillä, että osaa soittaa niin tyylikkäästi vähän. Ja siksi olenkin treeneissä aina vaatimassa vähemmän ja vähemmän
Olin teemallisesti paikoin samoissa maisemissa, joten ehkä se siksikin veti puoleensa. Ehkä joku muukin olisi leikkiin lähtenyt, mutta yhtä hyvin olisi toinen levy voinut jäädä tekemättä. Minua on vaikea saada syttymään teknisellä virtuositeetilla, vaikka eihän se tietenkään ole mikään tunteen välittämisen vastakohta – eivätkä nämä asiat myöskään sulje toisiaan pois. Isän levyhyllyltä aikoinaan irrottauduttuaan hän kertoo käyneensä kävi läpi muun muassa ”hc-punkin ja vastaavan raskaamman musan” kaudet. Nainen tiedostaa tulevansa kiinni kappaleisiin usein täysin originaalista vinkkelistä, ja tunnustaa välillä kauhistelevansa teoreettisen osaamisensa vähäistä määrää. Upea kokonaisuus sekä tekstillisesti että musiikiltaan. Ja kun vielä tuottaja ja äänittäjä Oona Kapari lähti niin antaumuksella mukaan, tuli levyn teosta hieno retki. Ja omat tottumukset nyt vain ovat sellaiset, että vaikka musiikki olisi kuinka hyvää, en innostu, jos teksti on paska. Kaikkiaan Viitasen suhde musiikkiin on kausiluonteista. ”Tiedostan kyllä, että pojat ovat minun kanssani jo äärirajoilla vähän soittamisessa” 18-20 Piia Viitanen.indd 19 30.3.2015 11.14. – Kuuntelin paljon Laura Marlingin paria uusinta, samoin Paula Vesalan ja Pekka Kuusiston Kiestinkiä (2011), joka on viime aikojen vaikuttavimpia julkaisuja. – Hankala sanoa, onko kyseessä joku vanhenemisen merkki, mutta olen ikään kuin löytänyt klasarin uudestaan. Joskus radiotuubaan vain kyllästyy ihan totaalisesti, ja sitä kautta huomasin taannoin, että klassinen musiikkihan on ihan mahtavaa! Ehkä kyseessä on samalla vähän juurille paluuta, koska vietin lapsena aikaa isän orkesterien konserteissa. – Minullahan on historiaa vain kahden levyn verran, enkä osaisi vieläkään vetää keikalla kovin useaa lainakappaletta. – Ei Cohenia ja Dylania ole mitenkään suotta siihen neroasemaan nostettu. Aivan lähiaikoinakin on tullut tehtyä uusia avauksia. Ja koska otan jutun niin fiilispohjalta, arvostan myös eniten levyjä, joiden tekijöillä on taito välittää tunnetta. Tätä sivuten minusta myös tuntuu, että pystyn nauttimaan musiikista eri tavalla kuin teoriasta ja tekniikasta kaiken tietävät. Instrumentaalimusiikki on totta kai luku sinänsä, mutta pääsääntöisesti teksti menee Piialla sävelmien edelle. Itselläni ei tällaista mahdollisuutta ole, joten menen tässäkin vahvasti intuition mukaan. Erilaisista sivujuonteista ja innostuksista huolimatta Viitanen kertoo viettäneensä aikuisikänsä pääosin lauluntekijöiden parissa. – Joskus kuuntelen paljon, toisinaan hyvin vähän. www.riffi.fi 2/2015 19 taja) innostui. Ja kun Uni onnesta oli työn alla, huomio kiinnittyi kuin itsestään taas sarakkeeseen, jossa sanoitus on keskiössä. Moni biisintekijä lukee kaiken maailman oppaat ja osaa viimeistään niiden pohjalta luottaa siihen, että kun tietyt asiat esimerkiksi rakenteessa toteutuvat, biisistä tulee hyvä. intuition ohjaamana Piian startti omien biisien tekemisen polulle poikkeaa useimpien kollegoiden vastaavasta, ja monen autodidaktin tavoin on hänkin kokenut epätietoisuutta ja riittämättömyyden tunnetta. Uteliaisuuden puutteesta tai monialaisuuden karttamisesta Viitasta tuskin silti pääsee syyttämään
Jos ”mies ja kitara” –meiningistä puhutaan, hänen kuulemisensa saa minut liikuttumaan edelleen lähes joka kerta. – Lehtolasta tehdessä en ajatellut yhtään, otanko kantaa johonkin vai en. Minulle toimii vähän rosoisempi ja synkempi meininki, eikä sellaista juuri huolita siihen virtaan. Siitä syntyy minulle itselleni ajatuksiin hyvin vahva kuva, eli kappaleessa lienee vahva tarina. Armottoman elämänkatkelman maalaava Lehtolapsi kuuluu tähän sarjaan. kantaa voi ottaa saarnaamattakin Lyyrikkoesikuvia Piialta löytyy niin kotikuin ulkomailtakin. – Huomaan lukevani enemmänkin elämäkertoja, muusikoiden ja muiden kiinnostavien hahmojen. Viitanen kehuu paikan sopineen täydellisesti kuvaamaan tunteita, joita Uni onnesta kuvaa: yksinäisyys ja meren sekä luonnon karuus vetosivat, samoin majakan symbolinen arvo toivon pilkahduksena autiuden keskellä. Vaikka samaan hengenvetoon täytyy rehellisyyden nimissä lisätä, että ainahan biisintekijä ottaa valinnoillaan kantaa. – Sisareni, joka on valokuvaaja, teki jokunen vuosi sitten lähtöä Meksikon kautta Jenkkeihin, ja halusimme tehdä sitä ennen yhdessä jonkun reissun. Puhe kääntyi Bengtskärin majakkaan, mutta vasta kun olimme päättäneet mennä sinne, hoksasin saaren hyväksi kuvauspaikaksi. Saarnaaminen ei Piiaa kuitenkaan enemmän kiinnosta, ja hän linjaakin jättävänsä ihmisille mieluiten mahdollisuuden peilata teksteihin omaa historiaansa ja ajatusmaailmaansa. Tällainen palaute on tärkeää, koska pidän joskus biisejäni toivottoman masentavina. Uni onnesta sisältää hyvin laajalla skaalalla eri-ikäisten ja erilaisissa tilanteissa olevien ihmisten tarinoita, mutta painotus on niin sanottujen pienten ihmisten tunteilla ja kohtaloilla. Kirjoittaminen on ollut minulle tärkeää pienestä pitäen, ja ehkä joskus saan aikaan muutakin kuin laulunsanoja. Jos joku maisema tai sarja kuvia nousee mieleen, olen tyytyväinen. Sanoituksissa riittää kerroksia ja levyjen tunnelma sekä estetiikka uppoavat. Mutta kyllähän siinä taitaa koulutus kuulua. Ja voi johtaa kaikenalaiseen: kun löysin kirpparilta ihan omilta tuntuvia Mikko Kilven runoja, päädyin tekemään biisin hänen tekstiinsä Luopumisen aikaan. Ja sitten jos vielä sattuu löytymään lisää pureskeltavaa monitulkintaisuuden kautta, tulen iloiseksi. Tämä menee enemmän siviiliammatin puolelle, mutta lastensuojelusta vähentäminen on todella lyhytnäköistä toimintaa. Tämän puolesta puhuu myös Piian varmuus siitä, että ilmaisun kieli on suomi. Siitä tuli hyvä pieni välisoitto, mutta muuten olen levyttänyt vain omia tekstejäni. Vaikka esimerkiksi englanniksi tekemällä pääsisi kyllä ehkä aika paljon helpommalla. Tuli vain pakottava tarve kirjoittaa yhden ihmisen tarina ulos itsestä. Viimeinen paikka, mistä pitäisi leikata! Sinne pitäisi päinvastoin lisätä resursseja. – En ole ainakaan aiemmin osannut ajatella, että musiikkini voisi olla joku vaikuttamisen kanava tai väline. – Olen iloinnut ihmisten kertoessa levyn toimineen heillä ikään kuin majakkana synkkyyden keskellä. Jos biisille altistuu myönteisessä olotilassa, jatkuu tarina kuulijan mielessä kauniiseen auringonlaskuun. Jo mainittujen Leonard Cohenin ja Bob Dylanin ohella hän korostaa Paula Vesalan roolia kollegana, joka on onnistunut välittämään massoille painavaakin asiaa. Horisonttia muuhunkin tekstiin lavennettaessa Viitanen harmittelee sitä, miten vähän proosaa on oman mittapuunsa mukaan ehtinyt kahlata. Myös runot viehättävät, mutta voimakkaita esikuvia ei sillä osastolla ole. – En tahdo saada soittolistoille valikoituvasta musasta mitään kovin syvällistä irti, ja siksi kuuntelen radiota aika vähän. Halusi tai ei.” 18-20 Piia Viitanen.indd 20 30.3.2015 11.14. No, eihän tyhjänpäiväinen ilakointi Suomessa muutenkaan oikein putoa. Halusi tai ei. u ”Ainahan biisintekijä ottaa valinnoillaan kantaa. – Meillä on mahtava, rikas ja haastava kieli, enkä koe pystyväni tuomaan tunteitani kunnolla julki muuten kuin sitä käyttäen. 20 www.riffi.fi 2/2015 Piia kiinnittää huomiota myös ulkoisiin muotoseikkoihin, vaikka vakuuttaakin oman levyn ikonisten Bengtskär-kuvien syntyneen hetken mielenjohteesta. Nykyinen toiminta käy vielä tulevaisuudessa tosi kalliiksi yhteiskunnalle. Ja levyistä pitää mainita Mannan Blackbird (2014), joka oli syksyn mittaan ahkerassa kuuntelussa. – Tuntuu, että koko ajan rahaa leikataan vääristä paikoista ja eniten apua kaipaavat ovat paitsiossa. Eli ihan fiilis edellä taas mentiin. Hyvin tärkeä esikuva on myös Joensuun Mikko, jonka läsnäolo lavalla on jotenkin pysäyttävä, ääni ja tekstit yhdessä. Omista lyriikoistaan tyytyväisin Piia on niihin, jotka tar joavat ”syvyyttä ja moniulotteisuutta”. Jos taas tunnelma on miinusmerkkinen, saattaa mieli syöksyä Tiina Raevaaran Laukaisu-romaanin (2014) syövereihin tai syvemmällekin. Minusta joka tapauksessa on kiehtovaa käyttää omaa äidinkieltäni. – Nuku, oi nuku on hyvä esimerkki. Suomalaisista puhtaasti tekstittäjänä arvostan eniten Joose Keskitaloa, joka on ihan omaa luokkaansa. Pakkasin yhden ylimääräisen koltun laukkuun ja pyysin siskoa varautumaan fotosessioon. Lukeminenkin menee minulla vähän kausittain. Monella ainakin tuntuu olevan sillä kirjoittaessa rima tosi matalalla ja sanat ihan diiba-daabaa. Synkeä kappale on tirkistysreikä yhteen meikäläisen yhteiskunnan pimeistä paikoista, ja Viitasella vaikuttaisikin olevan tarve sosiaalisesta epätasa-arvosta laulamiseen. Ja olisihan hyvä, jos onnistuisi vaikuttamaan asioihin