Riffi 2/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

uusi loudness-normi vaatii uusia otteita myös miksaukseen ja masterointiin! ESA NIEMINEN: ?Levy-yhtiössä ei ole ketään, joka osaisi edes nuotit . vsk Von Hertzen Brothers Nine Lives . vähemmän raitoja, enemmän soittimia! Dynamiikka palaa musiikkiin . on vain trendinhaistajia ja kohderyhmien etsijöitä.? ROBBEN FORD: ?Haluan kitaran kuulostavan vahvisti mesta nimenomaan kitaralta itseltään.? 01 Kansi213.indd 1 4.3.2013 12.01. Mac-sekvensseri DIGITAL PERFORMER 8 & Windows Nro 2/2013 Hinta 9,10 E 18
One system. No limits. Menestyksen avain on kyky muuntautua. NEXO STM uudet innovaatiot, skaalattavuus, loppuun hiotut logistiikkaratkaisut ja ainutlaatuinen ?yhden miehen? ripustusmekaniikka mahdollistavat nopeat muutokset tilanteesta toiseen. 0207 638 000 www.hedcom.fi 02-03 Ilmoitukset.indd 2 Seuraa Nexo STM-uutisia myös Facebookissa. www.nexo.fr 4.3.2013 11.21. Syntyy äänijärjestelmä, joka maksimoi eri komponenttien käyttömahdollisuudet mitä erinäisimmissä käyttötarkoituksissa, aina stadioneilta klubeihin. Mitä enemmän käyttömahdollisuuksia, sitä enemmän käyttötunteja. Hedengren yhtiö Puh
Inward Design . Avedis Audio . Sonnet Technologies Thunderbolt-chassikset A-RYHMÄN MONITORIT Event Electronics ? Focal Professional Alan parhaat merkit msonicin webshopista! www.msonic.fi Msonic Oy Kiitoradantie 11 01530 Vantaa, puh 010 439 8800 Lehtimainos_riffi_3/2013.indd 1 02-03 Ilmoitukset.indd 3 3/5/13 3:22 PM 5.3.2013 15.47. Chandler . Great River . Crane Song . Earthworks . Royer ?Røde . Empirical Labs . Kush Audio . Lewitt . Api Audio . A-Designs . Burl . Radial . Heil . Antelope Audio Orion32 . Danfield . Ääntä, valoa ja hyvää meininkiä MIKROFONIEN VALIOT JOKAISEEN HINTALUOKKAAN: Cloud . Cartec Audio . Rupert Neve . Lindell Audio ? Purple Audio . Universal Audio Apollo . Mojave ? Oktava . Telefunken ANNA ARVO ÄÄNELLESI! Martti Syrjä ja Telefunken ELA M 251-mikrofoni. Kuultavissa Eppu Normaalin Mutala-albumilla. 500-SARJAN PARHAAT PALAT AEA . SSL LUOTETTAVAT INTERFACET KOTI- JA AMMATTISTUDIOON Apogee Duet 2
Viime vuosina työkalut juuri signaalitason tarkkailuun juontavat vakiorutiineiksi muodostuneisiin konsteihin ei ole enää nimenomaan teknisestä tarpeesta, jolla ei ole itsessään luottaminen. mitään esteettistä olemusta tai tavoitetta. 52), jossa uuden normin tekniset perus sena katoaisi kohinaan eikä toisaalta liian voimallisena teet ja sen vaikutukset käydään seikkaperäisesti läpi. aiheut t aisi tahatonta säröytymistä. T Jos haluat, että tuottamasi levyt, mainokset, kuunnelmat tai filmiääni pärjäävät jatkossa, luet artik ätä taustaa vasten on helppo ymmärtää, että myös kelin ja laitat harmaat aivosolut töihin. Mutta pääsee kukkulan kuninkaaksi kuin varkain. rytmimusiikin saralla vahvuus ja hentouskin tävä tai sen perään kuulijan tajuntaan räjähtävä mainos. Kuluttajat äänilevyjen ostajista radion kuuntelijoihin ovat suhteellisia käsitteitä, sillä pelkästään jo voimak ja television katsojiin ovat valittaneet asiasta, sitä kuudensäätimellä ja panoroinnilla asetelmat voi on käsitelty audioalan tapahtumissa ja komiteoissa, monesti kääntää miten päin vain. muutama vanhan koulukunnan äänittäjä on lausunut Lisätään menetelmiin ekvalisointi, dynamiikan työstö ja efektointi niin kas; hentoa on vain se minkä herrasmiesvetoomuksia ja julkaissut pamfletteja, mutta pitkään on näyttänyt siltä että aivan turhaan. hentona haluamme kuulijoille tarjota ja vahvaa se mille haluamme vahvan olemuksen antaa. L ähtökohta onkin, että maun, tyylittelyn ja este tiikan suhteen vallitsee luova vapaus. soveltuvat kyllä ruoan valmistukseen, ja gramma tarjoaa röyhkeälle oivallisia porsaanreikiä, joiden kautta määräiset täsmäohjeet kenties leivontaan. Vaikka hidas liikkeisempi VU-mittari vastaakin nopeutensa osalta paremmin kuulon toimintaa kuin huippunopea piikkimit Lukuterveisin tari, ei kumpikaan kerro kovin paljoa kuulijan aistikoke muksesta. Ja erityisesti tällä ns. PÄÄTOIMITTAJALTA Normisettiä M usiikin miksaamiseen ei ole suoria kaavoja, joilla lopputulos kuulostaisi takuuvarmasti hyvältä. T ämä mittaroinnin ja siihen liittyvien standardien vajavaisuus ? ja toisaalta katsottuna luova vapaus ? Resepteistä tutut ?desilitra tuota ja ruokalusikallinen on muodostunut ajan mittaan ongelmaksi, sillä se tätä. Ensin saatiin yhdessä ses s ios s a päteviksi huomatut ja toisaalla sitten taajuussisältöä sopivasti manipuloimalla tv-mainokset uskollisesti toistetut, tismalleen desibelin tarkkuudella hyppäämään katsojan naamalle paljon varsinaista annostellut hertsit eivät jostain syystä tulostu mamman ohjelmaa kovempaa, vaikka mittarin mukaan pysyteltiin lihapullien tai äidin korvapuustien tapaan luotettavasti kiltisti samoissa signaalitasoissa kuin ohjelmaäänes toistuviksi nautinnoiksi, saati sitten hiteiksi. säkin. Ne eivät huomioi signaalin taajuussisältöä, saati että ne suhteuttaisivat asian kuulon toimintaan. Lauri Paloposki, päätoimittaja 4 www.riffi.fi 2/2013 04-05 Pääkirjoitus213.indd 4 6.3.2013 10.01. Euroopan yleisradioliitto (EBU) sekä Audio Engineering Society (AES) ovat lopultakin muotoilleet äänekkyyttä ilmaisevan normin sekä sitä virallista sapluunaa eikä normia siitä miltä jonkin pitäisi varten räätälöidyn mittarin, joka aiemmasta poiketen kuulostaa, paljonko bassoa laitetaan, kuinka pintaan analysoi mitattavan signaalin sisältöä juuri kuulon solisti tai soolokitara on miksattava ja niin pois päin. toimintaa mukaillen. Äänekkyyden yksikkö on LU Mallina on monesti vain löyhä traditio ja varmaankin (Loudness Unit) ja se täydentää aiempaa desibeleihin yhtä usein vahva pyrkimys nimenomaan rikkoa traditio. perustunutta signaalitasojen normitusta. Jos joitakin virallisia normeja onkin, ne ovat luon Seuraus on, että tappiin kompressoitu makkara ei teeltaan teknisiä ja liittyvät kaluston eri osasten kytken enää jatkossa kajahda radiosta suinkaan äänekkäim töihin, tallennusformaatteihin ja esimerkiksi ra dioiden pänä vaan saattaa jopa pudota monta pykälää hiljai lähetystekniikkaan. Niinpä signaalin voimakkuus on semmaksi kuin vähemmän kompressoitu materiaali. lähinnä tekninen sovituskysymys: signaalin tulee Se miksi näin käy, selviää Mikko Hahkion kirjoittamasta pysytellä tietyssä tasohaarukassa, jotta se ei liian hiljai artikkelista (s. Vitsaus levisi radiomainontaan, radioasemien K tunnareihin ja lopulta kisailu äänekkyydestä valtasi un eläväisiä komponentteja sovitellaan yhdeksi myös äänilevytuotannon, sillä eihän kukaan halua kokonaisuudeksi, voi jonkin osa-alueen vahvuus musiikkinsa kuulostavan nössömmältä kuin sitä edel korvata jonkin toisen alueen hentoutta. Ei ole M utta joskus muutos lopulta tapahtuu, vaikkakin se vie aikaa
AKUT. NEW Shure ULX-D on tinkimätön digitaalinen langaton mikrofonijärjestelmä vaativille käyttäjille. TAAJUUSTEHOKKUUS. Transparentti soundi ja edistyksellinen 256-bittinen AES-salaus. Luotettavuutta ja turvallisuutta. ULX-D ja kaikki Shure-langattomat ovat toimineet jo pitkään uusilla taajuuksilla. ULX-D . Lähettimien metallirungot lisäävät kestävyyttä. ULXD4D . Ladattavat Li-ion-akut antavat järjestelmälle virtaa todella pitkään. Modulaarinen laturijärjestelmä muovautuu käyttäjän tarpeiden mukaiseksi. Tiesitkö, että vanhat 790?865MHz taajuudet poistuvat käytöstä vuoden 2013 lopulla? Ei hätää. ULX-D DIGITAL WIRELESS. KRISTALLINKIRKAS SOUNDI. Taajuustehokkuus on omaa luokkaansa. 70 yhteensopivaa kanavaa per taajuussetti. SALAUS. oikea valinta kun vaaditaan luotettavuutta ja korkealuokkaista äänenlaatua. Lisätietoja: ulxd.shure-products.eu tai www.noretron.fi PS. 2-kanavainen vastaanotin ja ULXD4Q . 4-kanavainen vastaanotin nyt Suomessa! For more information: Mankkaantie 32 02180 Espoo www.noretron.fi infoaudio@noretron.fi ulxd.shure-products.eu www.shure.eu 04-05 Pääkirjoitus213.indd 5 6.3.2013 10.01
Iskelmätähtiä tehtailemassa 6 www.riffi.fi 2/2013 06-07 Sisältö213.indd 6 6.3.2013 15.51. robottiääntä ja konepuhetta: kelpaisiko Electro-Harmonixin Vocoder? . Esa Nieminen . Uusimman irtonumeron voi tilata myös toimituksesta hintaan 9,10 e + postikulut. ?asiakas on oikeassa, osa II? Lue myös nettispesiaalit osoitteesta www.riffi.fi . tuoreesti tutun oloinen 16 Esa Nieminen 46 Proel Freepack65 . hienosäädettyä basismia . Dinosaurusten aika . uutuuksia alkuvuoden messuilta ja vähän muualtakin 28 52 Dynamiikka palaa musiikkiin . kyllä kannatti tykätä: tammikuun palkinto on arvottu 31 Tuoteuutiset . Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 56,40 e ja määräaikaisena 66,80 e. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Riffi ilmestyy vuonna 2013 seitsemän kertaa. sävyjä settiin Julkaisuassistentti Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Jees, sähköiset rummut! HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Robben Ford . open mic -illoissa uudet kyvyt saavat vuoron . musiikin oppii parhaiten kuuntelemalla 66 Alangon päiväkirja . (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi . komboa kerrakseen 12 Von Hertzen Brothers: ?Nine Lives? 44 Gibson Midtown Standard . muuntaa mitä vain! KÄYTTÖTESTIT TOIMITUS 37 LP Chick-Ita & Rhythm Tech HatTrick G2 Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 . musiikkia mittatyönä . (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös käyttää www-sivuillamme olevaa lomaketta (www.riffi.fi > tilauslomake). Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Palveluhakemisto: Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Mikko Hahkio Hannu Huhtamo Jussi Huolman Timo Koskinen Maarit Kytöharju Matti Pyykkö Tommi Saarela Reima Saarinen Sami Sarhamaa Juha Seila Antti Suonio Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. linjasointia laadukkaasti 42 Blackstar ID:60TVP . 16 RIVAKAT PIKAKOKEET 35 Roland VT-12 . matalille taajuuksille suuntaa, osa 2. 65 Muusikkona maailmalla . Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Star Guitars . Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. uusi normi vaatii uusia otteita myös miksaukseen ja masterointiin GRANDE FINALE 62 Saarinen selvittää . progressiivista, mutta simppelimpää . jazzissa marinoitu blueskitaristi 40 Radial PZ-DI ja Firefly 46 . Digital Performerilla on pitkä historia . Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 4,00 e + postikulut. Aikakauslehtien Liiton jäsen 37 38 Mark Drum YES1 . palautetta laulajalle! YHTEYSTIEDOT 36 Lynx Hilo Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. oma ääni löytyi etsimällä LUKUPALAT 30 Ajankohtaisia poimintoja . Irtonumeron hinta on 9,10 e. keikalle kevyemmin! 20 James LoMenzo 48 MOTU Digital Performer 8 . ikkunat auki! 22 Mikki on avoin kaikille 50 DBX PMC16 . monitorit omiin hyppysiin 24 Mandolin Brothers 38 40 48 . mandoliinimiehen dynastia 28 Johanna Iivanainen
puhekelalla Vahvistin: D-luokka Teho: 1400 W hetkellinen / 700 W RMS, Bi-amp (500 W + 200W) Taajuusvaste: 50 Hz - 20 kHz Maksimi äänenpaine: 129 dB Dispersio: 90º H x 60º V EQ päälle/pois, voluumisäädin, limitteri ja suojaus Paino vain 17,7 kg Art712-A Art715-A Art725-A Art905-AS SAATAVILLA VALTUUTETUILTA JÄLLEENMYYJILTÄ Maahantuoja: Audico Systems Oy Takomotie 7, Helsinki | Rautatehtaankatu 22, Turku 020 747 9340 | info@audico.fi | www.audico.fi 06-07 Sisältö213.indd 7 6.3.2013 15.51. klubin äänentoistoon tai lavamonitoriksi. Kaiutinelementit: 12. neodyymiwoofer 3. neodyymikompressiodriver 1,75. RCF-edustus nyt yksinoikeudella Audicolla ART712-A AKTIIVINEN KAKSITIEKAIUTIN ART 7 ?sarjan aktiivikaiuttimet tuottavat suurenkin äänenpaineen pienellä säröllä ja luonnollisen äänen. ART 712-A on monikäyttöinen ja sopii mm. puhekelalla ja 1
8 www.riffi.fi 2/2013 08-11 Robben.indd 8 5.3.2013 13.32
Andylla oli yksi Dumble-nuppi, jota vuokrasin, koska pidin siitä niin paljon . on nimensä veroinen levy. Avauskappale ?Everything Is Gonna Be Funky? on myös Toussaintin tekemä, tosin se tunnetaan Lee Dorseyn levyttämänä. . Tuosta joukosta löysin esimerkiksi kappaleen ?Fairchild?, jonka esitti minulle täysin tuntematon Willie West. -levyn maailman. . New Orleans -vivahde tuli oikeastaan nyt täysin uutena elementtinä musiikkiini. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: GEORGE B. Se on minun ainoa oma kappaleeni tällä levyllä. Kyllä. Toisaalta tämäkään levy ei olisi Robben Fordia, ellei mukana olisi edes jonkin verran jazz-sävyjä. Samalta suunnalta löytyi myös Earl Kingin ?Trick Bag?. Olin huomannut hänen kuuntelevan aina todella hyvää musiikkia, joten pyysin häneltä materiaalia, mitä hän sitten ystävällisesti lähettikin 100 biisin verran. Levyn teko alkoi kappaleesta ?On That Morning?. Levyllä on siis tuotakin fiilistä, mutta samalla pyrin saamaan mukaan esimerkiksi kitaristi Lonnie Johnsonin tyyliä ja asennetta, eli suoraviivaista soitantaa ja laulamista. Jotkut uuden albumin kappaleista ovat melko tuntemattomia. Kitaristi kertoi Riffille sen synnystä ja muistakin asioista ? esimerkiksi itselleen rakkaasta Dumble-vahvistimesta. Dumble on luottovahvistin ?Bringing It Back Home. Yhdeksi sessioiden lähtökohdaksi hän onkin maininnut Miles Davisin ?Kind of Blue. -levyn rytminen fiilis New Orleans -vivahteineen on hyvin laidback-henkinen. Kaveri oli New Orleansista, ja kappale onkin Allen Toussaintin käsialaa. Ford palaa siinä juurilleen, eli melko lailla puhtaaseen rhythm?n?blues-maailmaan aina soundiratkaisuja myöten. En ole katsos koskaan kunnolla tutustunut esimerkiksi Metersin kamaan. Hieman muusta materiaalista poikkeava biisi, erilainen, Robben to teaa ilahtuneena. Robben Fordin tuore albumi ?Bringing It Back Home. Tällä kertaa soitin sitä kuitenkin Matchlessin 1×12-tuumaisen kaapin läpi, kun normaalisti käytössäni on Dumblen oma 2?×12-tuumainen. Meidät johdatti yhteen ensimmäisen kerran Andy Brauer, jolla oli instrumenttivuokrausfirma Pohjois-Hollywoodissa. Tähän samaan henkeen sopii hyvin myös se, että kitarasoundi on kautta levyn varsin maltillinen särön suhteen. Se on (hieman cool jazz-henkinen, toim. Suurimman osan aikaa soitin suoraan vahvistimeen ilman mitään efektejä, kaulamikrofoni päällä ja hiljaisella volyymilla. Kuten usein aikaisemminkin, Robben käytti uudellakin levyllä vahvistimena omistamaansa Alexander Dumblen rakentamaa Overdrive Special -mallia. . En käyttänyt oikeastaan mitään säröpedaaleja paria kappaletta lukuunottamatta. Halusin levylleni iloista ilmettä, ja sitä puoltahan juuri New Orleansin musiikkiperinne on pullollaan, Robben kertoo. Levyn promomateriaalissa ei mainita kappaleiden tekijöitä, joten erityisesti kiinnostaisi tietää kenen käsialaa on hieno balladi ?Oh, Virginia?? . Kitara oli käsittääkseni vanha puoli akustinen Epiphone Riviera? . Aluksi tarkoitus oli tehdä koko levy tuossa genressä, mutta vähitellen tyylikirjo laajeni aika paljonkin muihin suuntiin. Koska soittovolyymi ei näissä äänityksissä noussut missään vaiheessa kovin lu?Sydämeltäni olen blues-kitaristi. jaksi, tämä ratkaisu toimi oikein hienosti. Dumblea kuvataan usein erakkomaiMutta rakastan jazzia ja tahdon seksi luonteeksi, johon on vaikea saada musiikkini sisältävän enemmän kontaktia ja jolta vahvistimen tilaaminen vaatii sen, että hän pitää tilaajan soitosta. asiaa kuin vain 12-tahdin kaavan.? Robben Fordilla on Dumbleen kuitenkin aivan erityinen suhde. . lukeutuu hänen uransa parhaimpiin. No, yritin tällä kertaa suunnata itselleni uusiin maisemiin. Eräs basistiystäväni on todellinen R?n?B-intoilija. Sellainen olikin sitten lopulta pakko hankkia, vaikka olin tuolloin hyvin köyhä. Siinä minulla oli sitten todellinen kultakaivos tätä levyä varten. WELLS ROBBEN FORD ? jazzissa marinoitu blueskitaristi M ennään lähes vuoden pimeintä aikaa joulukuussa, kun Robben Ford vastaa puhelimeen hotellihuoneessaan Saksan Kölnissä. siinä oli selvästikin juuri etsimäni soundi. Mikä oli ohjenuorasi lauluja valitessa? . Syynä tähän valintaan oli se, että halusin tällä levyllä hieman normaalia tiukempaa ja fokusoidumpaa soundia. Alexander itse ehdotti sen vuoksi avonaisen 1×12-kaapin käyttöä. Niinpä tapasimme ja juttelimme, minkä perusteella Alexander rakensi minulle oman kappaleen. www.riffi.fi 2/2013 08-11 Robben.indd 9 9 5.3.2013 13.32. huom.) instrumentaali, jossa soitan melodian oktaaveina. Puhelinlangat laulavat, sillä käynnissä on uuden levyn promoaminen eurooppalaiselle medialle. Nyt helmikuussa ilmestynyt ?Bringing It Back Home
Olen yrittänyt kehittää tätä puolta sivustollani muutaman vuoden ajan ja teen sitä nykyään yhteistyössä TrueFire Median kanssa. On tullut aika sulkea luuri, sillä Robben kertoo seuraavan haastattelun alkavan muutaman minuutin kuluttua. Siihen aikaan kun aloitin soittamisen, ei oikeastaan voinut turvautua muuhun kuin omiin korviinsa. Mutta toisaalta olen sointujen, harmonian sekä sävellajivaihdosten diggari, sillä haluan musiikin kulkevan eteenpäin. Tyylini onkin siksi hieman lyyrisempää ja melodisempaa kuin tavallinen blues. Jos jatketaan vielä hieman syvällisemmin kitaransoiton tekniikan puolella, niin ajoittainen sweeppaus tuntuu olevan vuoroliikkeen ohella osa plektrakäden tekniikkaasi. Vahvistimen soinnillisen kaaren täydellisyys, Robben aloittaa: Alataajuus ei mene mu?Haluan kitaran kuulostavan vahvistimesta taiseksi, vaan se on selkeä ja vahva. ja Albert Kingiltä, ja ehkä eniten Mike Bloomfieldilta. Silloin tällöin teen päivän mittaisia klinikoita kotikaupungissani ja joskus kutsusta muuallakin. Itse löydän nuo asiat juuri jazzista, ja olen oppinut niistä sitä musiikkia soittamalla. . Nettisivustollaan Robben Ford on aloittanut Guitar Dojo -osion, jonka päämäärät ovat pedagogisia. Mahtaako tämä palautua jotenkin Wes Montgomeryn perintöön, sillä hän kaiketi on ollut yksi kuuntelemiasi jazz-kitaristeja? . Ennen kuin lopetamme hän ehtii vielä kertoa aloittavansa keikkailun uuden levyn tiimoilta helmikuussa. Mutta rakastan jazzia, ja tahdon musiikkini sisältävän enemmän asiaa kuin vain 12-tahdin kaavan. En osaa sanoa. Toki olen saanut hurjasti vaikutteita 1960-luvun kitaristeilta, Hendrixiltä, Claptonilta, B.B. Olen vuosien saatossa oppinut opettamaan kitaransoittoa ja nautin siitä kovasti. Soitin silloin 1960-luvun alun Fender Bassman -kombolla. Varsinaisesti Fordin ensimmäinen instrumentti oli saksofoni, jota hän soitti kitaran kanssa rinnakkain aina parikymppiseksi saakka. Oma tyylini palautuu siis jazz-saksofonisteihin ja blueskitaristeihin. Toivottavasti. Samalla on kuitenkin pakko tunnustaa, että sydämeltäni olen blues-kitaristi. Pyrin käyttämään sitä aina keikoillani, mikäli se vaan roudauksen kannalta onnistuu. Bluesin ja jazzin sulautuma Vuonna 1951 Kaliforniassa syntynyt ja perheen veljesten yhteisessä blues-bändissä keikkailun aloittanut Robben Ford on kitaristina täysin itseoppinut. Ja kun kyseessä on sataprosenttisen luotettava vahvistin, voisin sanoa että minun urallani Dumble on ollut todellinen lottovoitto. Eräs kitaristiystäväni opetti minulle aikoinaan vuoroliikettä, ja hän taisi kehoittaa aloittamaan ylöspäisellä liikkeellä. Siinäkin oli kaksi 12-tuuman kaiu tin ta, suljettu takaosa, ja signaali meni suoraan vahvistimeen ilman mitään pedaaleja. Onkohan toiveita saada häntä tuolla kiertueelle bändeineen myös Suomeen? . Nuoruusvuosina levylautasella pyörivätkin tiuhaan 1960-luvun lopun kitaristi-idolien ohella ajan jazzmuusikot (esimerkiksi Dave Brubeckin yhtyeessä soittanut Paul Desmond, Ornette Coleman, Archie Shepp, Yusef Lateef, Roland Kirk, John Coltrane, Wayne Shorter sekä tietenkin Davis). Robben myöntää tämän taustan jättäneen lähtemättömän jäljen hänen soittotyyliinsä. . . Kuuntelin kyllä häntä aikoinaan jonkin verran, mutta en koskaan sen syvällisemmin opiskellut hänen tekniikkaansa, niinkuin en kyllä kenenkään muunkaan soitto tapaa. Mutta soitan kyllä myös aloittamalla fraaseja alaspäisellä iskulla, Robben paljastaa. Hybriditekniikka on ominaista Fordin soitolle ja oman arvionsa mukaan hän poimii jopa puolet äänistä plektrakäden vapailla, paljailla sormilla. Se soundi oli siis inspiroinut hänet rakentamaan oman vahvistimen. Ylätaajuudet puolestaan eivät ole riipiviä, vaikka sointi onkin kirkas ja selkeästi läsnä. Tämän vahvistimen kautta se onnistuu. . Tunne oli uskomaton, kun tajusin, että oma soittoni oli tämän vahvistimen synnyn taustalla. Mikä äänellinen ominaisuus sinua Dumble-vahvistimessa erityisesti kiehtoo? . Halusin kuitenkin löytää keinon jakaa oppia matkustamatta enää enempää, ja siihen streaming-pohjainen nettiopetus tuntui luontevalta jatkeelta. Keskialue, joka minimenomaan kitaralta itseltään.? nun soundissani on se tärkein seikka, taas on pureva ja riittävästi läsnä. Soolotuotannon ohella hänen yhteistyökumppaneistaan tunnetuimpia lienevät Joni Mitchell, George Harrison ja Miles Davis. Olen aina vain kuunnellut ja sitten yrittänyt soittaa jotain sinne päin. Jos ei muuta ilmaannu, niin yritämme ainakin saada keikkaa Pori Jazziin. Niinpä treenasin tuolla tavalla, ja nykyäänkin aloitan yleensä nopeammat juoksutukset ylöspäisellä liikkeellä. Nimi rinnastaa kitaransoiton ja itämaiset kamppailulajit. Opettamisesta Robben myöntää nauttivansa. . Syynä Guitar Dojon luomiseen olivat kiertueet ja matkustaminen. Dumblen särökanava on myöskin mielestäni lajissaan parasta. Samalla hän kertoi saaneensa inspiraation Dumble Over drive Special -vahvistimeen kuullessaan aikoinaan soittoani eräällä klubilla Santa Cruzissa. Minä haluan kitaran kuulostavan vahvistimesta nimenomaan kitaralta itseltään, eli siltä mitä siitä ja sen mikrofoneista tulee ilmoille. No, minähän soitan tavallaan saksofonistin tavoin. Niinpä Dumble Overdrive Special perustuu pohjimmiltaan Fender Bassmaniin. Viime kesänä olin siellä Miles Smiles -kokoonpanon kanssa, mutta tämä kama on erilaista, Robben muistuttaa lopuksi. u robbenford.com 10 www.riffi.fi 2/2013 08-11 Robben.indd 10 5.3.2013 13.32 1302 St
08-11Starlike Robben.indd 11 1302 230x280 Riffi.indd 1 5.3.2013 13.32 28.2.2013 8.56
Meillä kaikilla on pitkät historiat suomalaisis sa bändeissä; samoja klubeja ja festareita on vedetty 20 vuotta. Voitaisiin keskittyä pelkästään Suomeenkin, mutta nyt yritetään aktiivisesti löytää hyviä lämppärikiertueita Briteistä ja muual ta Euroopasta. Rumpuäänityksiin hankittiin Golden Agen etuasteita, jot ka ovat Neve 73:n kopioita, Zarkus Poussalta oli lainassa hy vä EARin EQ ja klassinen Telefunkenin V-72:t sekä Universal Audion putki-EQ 176, joka oli lauluissa käytössä melkein koko ajan. Pitkät raot levyjen välissä tarkoittavat hiljaisia vuosia, jolloin asuntolainat täytyy maksaa jollain muul la, kuin mitä haluaa työkseen tehdä. Se on meidän mittapuuhun nähden suolainen aikaraja. Harva bändi ahkeroi nykyisin näin tiiviillä aikatauluilla. -J os tässä tilassa ja ajassa aikoo tehdä elantonsa rokki mu sal la, täytyy yrittää olla mahdollisimman tuottelias oman kapasiteettinsa rajoissa. Nyt tuo väliseinillä hiukan erikoisen muotoiseksi muokattu huone on myös studio, jossa Nine Lives on melkein kokonaan äänitetty. Kien biiseissä on mukana vanhaa, jota hän on tehnyt teat teri proggiksiin ja Jonne on tehnyt yhden deluxe -painok seen tulevan biisin. Hidasta, mutta varmaa eteenpäin menemistä, Mikko ennustelee. Uutta ja vanhaa, omaa ja lainattua Levy päätettiin tehdä Nosturilla, koska paikkaa oli onnistunees ti kokeiltu kokoelmalle päätyneen coverbiisi 21st Century Schi zoid Manin äänityksessä. . samassa tilassa, jota Michael Monroekin on aikoinaan käyttänyt. Toinen lauluissa paljon käytetty oli Retron kompressori. Laulu- ja kitaramikkeinä oli usein halpa t.bone RB 500, Senn heiserin MK4, Shuren SM7 ja Neumannin TLM 147, Kie ja Mikko muistavat kalustosta. Bändillä on ollut tapana merkitä koko ryhmä biisien teki jöiksi, mutta alkuperäiset ideat tulevat pääosin Kielta ja Mikolta. . Suunnilleen puoliksi minulta ja Kielta, Mikko arvioi. . Tästä syystä tuloksena oli heterogeenisin levy meiltä 12 www.riffi.fi 2/2013 12-15 Von Herzen.indd 12 5.3.2013 13.47. Paikalla on koko von Hertze nin veljeskolmikko, Jonne (basso ja laulu), Kie (kitara ja laulu) ja Mikko (laulu ja kitara) sekä uuden ja edellisen albumin tuot tanut, Pepe Deluxén James Spectruminakin tunnettu Jari Salo. Viime vuonna ehti ilmestyä veljesten neljään studiolevyyn pohjautuva kokoelma lähinnä ulkomaan markkinoita varten. Bändillä on solmittuna kansainvälinen levytyssopimus. . TEKSTI: TIMO KOSKINEN KUVAT: MATTI PYYKKÖ Von Hertzen Brothers: NINE LIVES . Ulkomaille pääsy vaatii aikaa ja rahaa, mutta se on meil lä tavoitteena. Kaksi vuotta levyjen välil lä oli kuitenkin pikkuisen tiukka aikataulu meille, Mikko von Hertzen arvioi. Haastattelua tehdään Helsingissä veljesten harjoituskäm pällä Nosturilla . progressiivista, mutta simppelimpää Von Hertzen Brothersilla on menossa tuottelias aikakausi: maaliskuussa, samoihin aikoihin tämän Riffin kanssa, bändiltä ilmestyy viiden vuoden sisään jo kolmas uuden materiaalin albumi Nine Lives. Testi onnistui laadullisesti hyvin ja uskallettiin sijoittaa muutama tonni tämän paikan varustamiseksi koko albumia var ten. Katsottiin, millaista julkaisematonta mate riaalia on jo tehty, sen sijaan, että oltaisiin lähdetty suunnitte lemaan ihan nollasta. . Levyn tekoa määritteli se, että vasta reilu vuosi sitten pää tettiin uuden levyn julkaisemisesta, ennen kuin mitään demo ja oli äänitetty
Kyse ei ole mistään aloittelevasta bändistä, jolla ei ole mitään omaa linjaa. Kappaleet olivat nyt kompakteja ja niin lähellä valmista, ettei tuottajan tarvinnut puuttua sävellyksiin. Levyä tehtiin tässä paikassa vuorotyönä: Kie saattoi olla seinän takana tekemässä omia äänityksiään, Jonne editoi valmii ta raitoja, samalla minä äänitin omaa toisessa pisteessä ja Jari vielä miksasi raitoja ja työsti soundeja työpajallaan parin sadan metrin päässä, Mikko kertoo prosessista. 5.3.2013 13.47. Siinä vaiheessa kun demoja ruvettiin pyörittämään. Enemmänkin haet tiin parasta kokonaisuutta ja kaaren rakennetta. Tällä levyllä tuli hajontaa eri miksaajista ja soundejakin on haettu musatyylin mukaan. Ei ollut mitään määrättyä sap luunaa, jolla levy olisi miksattu kolmessa päivässä, vaan tulos on kuin kuvaamista erilaisten filttereiden läpi, Jari vertailee uu tuutta aikaisempaan. Missä vaiheessa tuottaja osallistui lopputulokseen vaikut tamiseen? . Meillä oli 25 biisiä demotettuna, joista ruvettiin ruotimaan, mitä kan nattaisi työstää eteenpäin, ja siinä prosessissa tuottaja oli jo mu kana aina tähän pisteeseen asti, Mikko arvioi. . Veljeksillä on niin selkeät näkemykset, että minun hom 12-15 Von Herzen.indd 13 manani on ollut tuoda oheen omia ideoitani ja perspektiiviä, heit tää palloja ja kokeilla, paranisivatko jotkut jutut niillä. tähän mennessä ja sille päätyi keskenään erilaisia biisejä, Kie täydentää. Ihan samaa mieltä ei ole Jonne, joka muistuttaa jo Love Re mains the Samen sisältäneen biisimateriaalia laidasta laitaan. Tuottajan näkökulmasta löytyy eroja uuden levyn ja aikai sempien toteutuksien välillä: . Le hajontaa eri miksaajista vy lähtee rähinällä käyntiin, sitten lisätään dynamiik kaa ja tulee hengähdystauko ja soundi muuttuu ilma ja soundejakin on haettu vammaksi ja vähemmän raivokkaaksi. Ensim mäinen kaari oli liiankin vaihteleva, mutta mietityllä ?Tällä levyllä tuli järjestyksellä saatiin toimiva kuuntelumukavuus. Pitkät biisit musatyylin mukaan.? tulevat vasta levyn lopussa, mutta niidenkin mukana olon on oltava perusteltua, Jari summaa osuuttaan.
Erikoisemmat soittimet tulivat mukaan siinä vaiheessa, kun biisin olennaiset osat olivat jo äänitettynä. Meillä oli aikamoinen kasa pedaaleja tuossa seinän täydeltä, varmaan toista sataa erilaista. Lavoille siirryttäessä joudutaan karsimaan reippaasti vesurilla osuuksia ja poimimaan mukaan livetuntuman kannalta keskeisimmät, joista selviä valintoja ovat rummut, basso ja komppikitara. Oikea syntetisaattori, suomalaisen Jonte Knifin putkilaite Knifonium on mukana riffiä tuplaamassa. Yleensähän bändi keskittyy yhdessä yhteen asiaan ja sitä sen jälkeen työstetään suuntaan, josta kaikki ovat samaa mieltä. Työn tämänhetkisen luonteen takia kullekin meistä on rakennettu riisutut lentopedaalilaudat, jotka kulkevat ulkomaankeikoilla helposti mukana. Kaikki polkimet eivät levylle päätyneet, mutta paljon kokeiluja tehtiin. Paljon käytetyksi kaiuksi osoittautui Strymonin Blue Sky, jonka Shimmer-ominaisuus aukaisee yläsävelsarjoa. . Paitsi siinä vaiheessa kun laulut ja perkussiot tehtiin, ehkä 25 % äänitetyistä perkkaraidoista mahtui lopulta mukaan. Arrit on kelattu meidän bändiä silmälläpitäen, ja kun sooloja ei juuri ole, ei tarvittu stemmoja kitaroille. Jotkut efektit huutavat olemassaolonsa selvästi, kuten vii meisen biisin tuplatremolo, mutta mukana on paljon pienimuo toisia, jotka eivät ole mitenkään alleviivaavia. Raitojen määrässä oltiin paljon maltillisempia kuin edellisil lä levyillä. Sama signaali meni tavalli sesti kolmeen eri paikkaan ja niiden mikeistä haettiin tilantee seen sopivin balanssi. Saman talon muista harjoituskämpistä tuli lainaksi maitokärryllinen perkussioita ku ten kehärumpu ja tamburiineja Timosen Markolta ja Lukkarisen Jaskalta. Mutta nyt biisit ovat lyhyempiä ja niissä on vähemmän osia ja soundeja, 14 www.riffi.fi 2/2013 12-15 Von Herzen.indd 14 5.3.2013 13.47. Edellinen al mitä arveltiin tarvittavan bumi tehtiin kolmen demovaiheen kautta, joissa bii ja kuunneltiin, mitä sit asettuivat omaan pusertimeen. Rumpumikit tulivat Sennheiserilta. Kitaroita äänitettäessä käytössä oli nuppeina Marshall, kol me erilaista Orangen 50-wattista, Fender Bassman, kotimainen Cream Sound, AER ja Vox AC30. Bändillä on valikoima Gibson Les Pauleja: Standard, Custom, Junior ja Studio. Jonnella on FoxRoxin Octron oktaaveri, Electro-Harmonixin dilsa, SansAmp ja Mad Professorin Fire Red Fuzz särö. Mutta siinä on mukana bas soa Micro Synthesizerin läpi ja vielä Korgin kiipparilla täyden nettynä, Kie kertoo päällekkäisäänitysten määrästä. Ei ihan vähän kitaraa kuitenkaan. Nyt kaikki veivät omia tekemisiään siihen suuntaan, mikä biisin kir joittajasta tuntuu oikealta. . Äänitettiin kaikenlais ta, mitä arveltiin tarvittavan ja kuunneltiin, mitä mahtuisi mu kaan, Kie muistelee. . Tällä levyllä on vähiten kitaroita tähänastisista albumeis ta, Lost in Timellakin vain kolme. Kien setti on hieman tuosta vielä laajempi Bossin oktaavereineen, Digitech Whammyineen ja Wah Wah -pedaaleineen. Samaan aikaan Mikko availi läppäristä filt tereitä hiirellä. Studioon, ja toisinaan käytäväänkin, asetettiin usein over headeiksi Leri Leskiseltä lainatut vanhat Colesin nauhami kit sekä Neumannin U87:t. Kien suosikit olivat Stratocastereita, toi nen vuodelta ?72 ja toinen uudempi, Custom Shopin tekemä reissue. Kosketinsoittaja Juha Kuoppalan laudassa on Line 6:n dilsa, Small Stone -phaseri, Bossin tremolo ja customoitu stereosärö, bändin jäsenistö kertoo lattiakattauksistaan. Kitaroita lähtee Kien ja Mikon matkaan kummallekin neljä tai viisi Fender/ Gibson-osastolta, ulkomaankeikoille vain parit, Jonnelle kaksi bassoa. Säröinä ovat Rat ja Sparkle Drive. Lisäk Tien päälle lähdettäessä kalustokin pitää optimoida Uuden levyn biisejä ei ole vielä soitettu livenä, mutta bändi on harjoitellut niitä paljon yhdessä treenikämpällä. Mikon pääkitara studiossa ja keikoilla on ?72 Telecaster Thinline. Oikealla jalalla on MXRn Line Driver, ZVEXin Box Of Rock, Mad Professorin remolo ja MXRn phase 90. Tällä kertaa stu dioon kannettiin koko ajan uusia soittimia: kante mahtuisi mukaan?? le, marxofoni [Separate Forevers], huiluja ja taisho koto [One May Never Know]. Joissakin lauluissa on viitisenkymmentä raitaa. Koskettimia sovelletaan biisin ja tilanteen mukaan ja Kien runsaista kitaraosuuksista valikoituvat mukaan oleellisimmat. Erilaisia sähköisiä oli käy tössä tusinan verran. Kaikki laitteet oli huollettu ennen käyttöä, joten täällä oli loistavan kompaktisti tarvittava, jotta levytehdas toimii, Jari toteaa. Soundit ja sävellajit . Koska bändillä on soundit ja peruskitarat hyvin hallussa, äänityksiä tehtiin usein niin, etten ollut paikalla, vaan sinkosin paikalle kun tarvittiin hörhömpää efektiä tai jotain nikkaroin tia. Love Remains the Samessa 256 tuli täyteen yhdessä miksauksessa, kun nyt pyöritettiin Toolsin LE 003:lla sessioita kevyesti. Taustalauluja on uudella levyllä jo valmiiksi mietitty enemmän liveen sopiviksi, mutta joitakin joudutaan laittamaan uusiksi. Eikä kalustoakaan voi ihan rajattomasti raahata keikkakyydeille. . Kanteleen mukana tuli Hannu Koistiselta huippuluokan vahvistin, jossa oli kristalliset soundit myös kitaralle. . Tiukan deadlinen takia meidän oli tehtävä hommia nopeasti, mutta aikataulussa pysyttiin sil ti, eikä käytetty niin paljon ulkopuolista työvoimaa kuin edellisessä levyssä, Jari sanoo. ?Äänitettiin kaikenlaista, . Mikolla on vasemmalla jalalla Line 6:n DL4 dilsa ja Strymonin BlueSky reverb. Coming Homessa Kie vetäisi Taneli Rataksen tekemällä Jaguar-kopiolla ja Insomniacin kertsis sä Mikko soittaa Markus Nordenstrengiltä lainatulla 12-kie lisellä Rickenbackerilla. Bassoista suurin osa on tehty Fender Jazzilla, vähän Preci sionilla, ja tumppusoundeja varten avuksi tuli Gibsonin EB-0. Lisäksi Jonnella oli Lauri Porralta lainassa Fiskarsilla uransa tehneen Olavi Lindénin kehittämä nauhaton akustinen basso kitara, jonka erikoisuutena on sisään rakennettu torvimainen re sonaattori kytkettynä tallan alla olevaan hiilikuituiseen kalvoon. Akustisina kitaroina toimi Martinin 6- ja 12-kielisiä ja Lassi Nurmen Kielle rakentama custom design. Studioon tuodusta valtavasta pedaalivalikoimasta osa oli bändin omia, osa tuottajalta ja osa lainattua tuttavilta. Niitä kolisteltiin pari päivää, Kie kommentoi. Soitinkokeiluissa tuottajalla oli osuutensa. . Ne olivat leik kimistä varten ja inspiroimassa vielä vähän uusia ideoita, Ja ri selittää. Biisiin Lost in Time saatiin uusi syntikkamainen soundi, kun Jonnen bassovahvistimet putket rupesivat soimaan, mitä ääni tettiin mukaan. Kien vahvistimet ovat Cream Soundin kombo ja Marshallin JCM 900, Mikko valitsee uuden Vox AC15HW1X:nsa ja tarvittaessa Matchlessin Lightning 15:n. si alkuperäisestä demosta ja Garagebandin kautta koskettimilla kahteen vahvistimeen soitetuista sweepeista on otettu avaruus maailman sointia. Aikataulun vuoksi nyt mentiin levylle suoraan ekoista demoista pienillä muutoksilla
18 etydiä ja valtava määrä harjoituksia sekä nuotein että tabulatuurein ti- kirjoitettuina. Harri Louhensuon soitto-oppaan oivallisissa etydeissä soivat vaikutteet B. Minun laulussa ni korkeimmat äänet ovat C ja D . Kingin perinteikkäästä tyylittelystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden ti- sävyihin. Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perusasiat jo hallitseville. Kaikkien mukana cd-levy. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: . Kien biisi One May Never Know piti transponoida ylös viisi puolisävelaskelta minun äänelleni sopivaksi. R i f f i - j u l k a i s u t www.riffi.fi 2/2013 12-15 Von Herzen.indd 15 15 5.3.2013 13.47. Ensimmäisen demon akustinen kitara oli onnistunut niin hyvin, että sitä olisi haluttu käyttää, mutta nyt ei voitu tehdä niin. Kitaralla tehdyillä biiseillä on omat ominaiset sävellajin sa, joissa soundaaminen ja vapaiden kielien käyttö ovat ratkai sevaa. Vaikka biisejä työstettiin paljon, yksi perusajatuksia oli teh dä hiukan lyhyempi albumi, ja kuin onnenkantamoisena kanteen tulleen Samuli Heimosen maalauksen nimi on Yhdeksän elä mää, joten kaikki nielivät ajatuksen tulevien kappaleiden mää rästä, Mikko kertoo levyn nimeämisestä. Vierailulla Valamossa Yhtä studion ulkopuolista äänityspaikkaa käytettiin: Valamon luostaria Heinävedellä. tilauslomake 0e 8 , 4 3 pos ut + kul 5e 8 , 8 3 pos ut + kul Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazzfraseerauksen ja sen muuntelun maailmaan. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. 5e 37,8 ipostut l + ku 0e 35,3 + Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyinsijoilla Amerikassa. Itsenäinen jatko-osa vie nyt vieläkin syvemmälle countryi- kitaroinnin t s o p ut kul maailmaan ja soittimen tekniseen hallintaan. Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. Sointuharjaukset ovat samanlaisia kaikissa sävellajeissa, mutta riffit soivat eri tavoin matalalta tai korkealta soitettuna. Separate Forevers oli aluksi D-mollissa, mutta Mikolle se siir rettiin G-molliin ja minä soitin baritoniskeballa, mikä loppupe leissä olikin mielenkiintoisempi ratkaisu, Kie pohtii. Kun lopullista materiaalia ryhdyttiin rajaamaan alkuperäi sestä 25 demosta, valmiiksi tehtiin 15 koko biisiä, joista albumin peruspainokseen päätyi yhdeksän kappaletta, deluxepainokseen kolme lisää ja muut ovat ladattavissa digitaalisesti. . B. Ne olivat, joten a cappellana äänitettiin moniääninen intro biisiin World Without. jotka on haluttu pitää omina raitoinaan, Jonne selittää. Koska Mikon lauluääni on korkeampi kuin Kien, täytyi Kien demottamille ideoille toisinaan tehdä muutoksia. . r i f f i . Harmoniat oli harjoiteltu automatkalla luosta riin ja hienosäätöä tehtiin vielä äänityslaitteistoa pystytettäessä. Lisäksi Valamon Sillankorvan talon sisustuksena on kupari levyistä räjäyttämällä tehtyjä seinäpintoja, joiden kaikua käy tettiin Kien akustiselle kitaralle samaan aikaan kun hautaus maalla äänitettiin Mikon soittamaa kellopeliä Lost in Timeen. Arkkipiispa Leon luvalla saatiin vielä soittaa ja taltioida Va u lamon kellojakin. Jarmo Hynninen yhdistää perinteisen rock- ja blues-kitaroinnin maukkaasti jazz-vaikutteisiin. Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi . D on jo aika kireä . f i . Puhelimella: (09) 3475 6380 . Veljekset saivat luvan käyttää kirkko salia laulun äänitykseen, kunhan lyriikat ovat säädyllisiä. mut ta melodia määrää. Flowers and Rust oli alun perin tehty Emollista, mutta siinä en saanut tarpeeksi vääntöä, joten se nos tettiin G-molliin ja epätoivon viesti tulee nyt voimakkaammin kertsissä, Mikko kertoo. . Netistä: www.riffi.fi
Musiikkiteatterissa ei ole tyylirajoituksia, vaan lajeilla saa leikkiä luvan kanssa . Eikä ?Radiokanaville täytyy kumartaa, bändin soittaja saa levyn tekemisestä mitään liksaa, vaan vasta rojalteja sitten jos sillä ihmiset eivät osaa haluta levyä myydään. Muiden käyrien osoittaessa alaspäin musaa, jota he eivät kuule. on Spotifyn kaltaisten latauspalveluiden Narusta on vaikea työntää!? kasvavaa roolia tervehditty mediassa ilolla. pakettiin sopii sulassa sovussa slaavihumppaa, mahtipoppia, pieniä balladeita ja raskasta rokkia. Oi niitä aikoja Tuottamisen Nieminen aloitti alan suurimman ja kauneimman, Finnlevyn, palveluksessa. Nykytilanne on toisenlainen ja Nieminen onkin murheissaan musiikkibisneksen 2000-luvun kurssimuutoksesta. . Markkinat kuihtuvat ja sen myötä ammattimainen tekeminen hiipuu. Ihmisiltä on hämärtynyt se, että musiikkiin liittyy omistus oikeuksia: esimerkiksi että tekijät omistavat sisällön ja äänilevy-yhtiöt omistavat lopputuotteen, koska kulut on katettu niiden piikistä. Kyllä semmoisessa jälkikäteen väsäämisessä pylly puutuu ja aikaa palaa. Tavallisella tietokoneella kuuntelijakin voi tehdä levyn vaikka keittiössään. . Näyttää jopa siltä, että ainakin osa laitonta latausta harrastaneista on siirtynyt maksulliselle puolelle, nyt kun sieltä viimein saa loputtomasti musiikkia . TEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA Esa Nieminen . Sehän ei ole sääli, että musiikin harrastaminen on tullut useampien ulottuville. Kuluttajiksi ehti kasvaa uusi nettisukupolvi, jolla on uudet käsitykset ja uudet tavat. . Tarjottavan musiikin kirjo kapenee, kun tuotantopäätöksiä tekevillä on alituinen pelko virheinvestoinneista, eikä riskejä uskalleta ottaa. Siinä vierähti helposti tunteja ennen oltiin edes suorituksen tasolla millään lailla kuosissa. Pro Toolsien ja Autotunen aikakaudella laulattamisen taitoa ei enää osata, koska ei välttämättä tarvitse. . musiikkia mittatyönä Muusikko, musiikkituottaja Esa Nieminen on ammattikunnan perinteen mukaisesti myös sovittaja, jolle säveltäminen on luonteva osa toimenkuvaa. Hittibiisin anatomiaa, menestyvän artistin ominaisuuksia ja musiikin ympärille rakentuvaa bisnestä hän tarkastelee yli 30 työvuoden perspektiivistä. S iisteihin sisähommiin Nieminen siirtyi keikkapianistin jakkaralta 1970-luvun lopussa, jolloin elettiin kotimaisen iskelmäteollisuuden kulta-aikaa. Hittiä haet taessa on siis luotava solistin suoritukselle otolliset olot ja puitteet. . Nyt tietokonepojat äänittävät laulua putkeen 50 ottoa, passittavat solistin himaan ja alkavat raapia niistä jotain kelvollista kasaan. Sen talliin kuuluivat kaikki merkittävät kotimaiset artistit, ja oli oma studiokin, Takomo, jossa tulokas sai istua parhaiden tuottaja-kapellimestarien takana opettelemassa sessioiden ohjaamista ja iskelmätaustojen kasaamista, tuolloin niin edistyksellisellä 24-raitatekniikalla. Nieminen arvioi, että lauletussa musiikissa solistin suorituksen painoarvo on enemmän kuin puolet kaikesta. helposti ja ostajan näkökulmasta kohtuuhintaan. Niemisen mukaan aihetta suureen riemuun ei tekijöiden näkökulmasta tässäkään ole, sillä saatu korvaus ei ole lähelläkään kohtuutta, vaan jakoon jää pelkkiä ropoja sen jälkeen kun latauspalveluiden omistajayhtiöt ovat kuorineet omansa pois. Harva on valmis julkisesti paljastamaan tilitettyjä summia, mutta pieniä ne ovat vastaavan levymyynnin tuottoon nähden. Herrasmiesluokan tuottajilta opin, että kaikkein hienovaraisinta studiossa on laulattaminen. Niemisen visio onkin lohduton ja kärsimään joutuvat niin musiikin tekijät kuin levy-yhtiötkin. Iskelmälaulajathan eivät lue nuottia, eli pitää tietää jo millä tavalla aletaan kommunikoida, kun laulaja tulee demonauhan kuunneltuaan epävarmana paikalle. Kierre on valmis ja syvenevä. Tästäkin syystä esimerkiksi musiikkiteatteri kiehtoo Niemistä tämän päivän iskelmäpoppia enemmän. Kukaan ei viitsi hakata päätä seinään huvikseen, eikä äänitteitä voida tuottaa loputtomiin, jos nimekkäänkin artistin myynti kattaa vain 20 prosenttia kuluista. Koko ala murentuu sitä ammatikseen tekevien alta! Dramaattinen muutos on tapahtunut muutamassa vuodessa, ja se on edelleen käynnissä. Nieminen harmittelee musiikkiteollisuuden heräämistä sähköiseen jakeluun vasta piraattien jäljessä. Mutta se on, että ilmiö työntää jopa valta- 16 www.riffi.fi 2/2013 16-19 Nieminen.indd 16 6.3.2013 11.38
Sellainen on kehitelty uusavuttomille, joilta ei löydy tarpeeksi soittotaitoa, nuotinlukutaitoa, biisin rakennustaitoa, sovittamistaitoa tai tuottamistaitoa. Niemisen mielestä moni asia äänilevyteollisuudessa oli terveemmällä pohjalla hänen aloittaessaan mestareiden oppipoikana. Nyt tarvitaan demoja, koska musiikillinen lukutaito on alalla heikompaa. Parhaimmillaan demo voi kyllä ilmentää säveltäjän ajatuksia soundimaailmasta, mutta pahimmillaan kompinlätkytyksel- lä ja ?levyltä kuulostavilla. Jos biisi on rytmikäs, voin laittaa demoon pianon alle rumpuluupin Garagebandista, että levy-yhtiöissä ymmärretään millaista komppimaailmaa on ajateltu. on vain trendinhaistajia ja kohderyhmien etsijöitä. kunnalliseen julkisuuteen asti liikaa muodollisesti pätevää mutta sisällöltään laadutonta ja keskeneräistä tykinruokaa. Nettiajassa on totuttu siihen, että kaiken on oltava villiä, vapaata, yhteisöllistä ja kaikille yhtä mahdollista. demoilla yritetään peitellä heikkoa biisimateriaalia. Nieminen ei näe demojen pitkälle vietyä hinkkaamista kovin mielekkäänä puuhana, sillä hyvä sävelmä ja teksti käyvät ilmi yksinkertaisessakin sointiasussa. Viimeksi päättynyttä Jari Sillanpään konserttikiertuetta tehtiin kaksi ja puoli vuotta pala kerrallaan. Esiintymisessä Nieminen pitää anteeksiantamattomana, jos taiteilija ei vaivaudu opiskelemaan ohjelmistoaan ulkoa. Jos tulee luuppi, sitten kannattaa soittaa myös bassolinja ja piano, jotka molemmat toteutan silloin kiipparilla. tuodaan lavalle baarijakkara ja tekstimappi sen eteen. www.riffi.fi 2/2013 16-19 Nieminen.indd 17 17 6.3.2013 11.38. Omia sävellyksiä esitellessään Nieminen suosii ripeästi minidiskille taltioitua itse laulettua ja pianolla säestettyä versiota. Harvoin demoissani on kuitenkaan puolta tusinaa raitaa enempää, eikä varsinkaan moni vanhan polven artisteista halua kuunneltavakseen demoja, joissa on ?niitä hilavitkuttimia?. Leri Leskisen Musicworks-studion konehuone on tuttu Esa Niemisellekin, vaikkei vanhan liiton pianisti mikään syntikkafriikki olekaan. Lunttaus kielletty Pitkän uran tehneeksi muusikoksi Nieminen on keikkaillut poikkeuksellisen vähän . . Erityisesti tympii aikuisten suomalaisten miestulkitsijoiden yleistynyt ?veskuloiriutuminen. Tänä päivänä suomalaisessa levy-yhtiössä ei ole ketään, joka osaisi edes nuotit . Sellaisiakin tarvitaan, mutta tuskin musiikillisesta sivistyksestä ja näkemyksestäkään haittaa olisi. Toiminta- ja tapakulttuurin muutos heijastuu myös siihen, miten biisitarjokkaita nykyisin esitellään. 1970-luvun lopussa levy-yhtiöt olivat täynnä Toivo Kärjen ja Esko Linnavallin tasoisia musiikkimiehiä, ja studioissa tuottivat Jaakko Salo, Markku Johansson ja muut rautaiset moniosaajat. . Ja jos ei siltikään synny mitään, jokuhan keksii että ?eiköhän lähdetä co-writing -leirille!?, Nieminen heittää. Hän ei ole vakuuttunut, että kimppakirjoittaminen tuottaisi sen kummempaa jälkeä. . pääpaino on ollut korkean profiilin konserteilla ja taiteilijoiden juhlakiertueilla. Sama moraali on sisäistetty myös musiikkialalla. . Takavuosina ei soiville demoille ollut tarvetta, kun piano oli niin tuotantopäälliköiden kuin sanoittajienkin työhuoneiden vakiovarusteita. Jos kappale on menossa naisartistil le, perään tulee laitettua pianostemma transponoituna oletettuun sävellajiin.
Lähden säveltämään aina kertosäkeestä, ja kun saan teks- tin eteeni luen ensin choruksen. Jos se ei ole kiinnostava, koko tekstin joutaa heittää menemään. Vanhan koulun iskelmätekstittäjien ja suomirokin vahva sanankäytön perinne ei ole kaikin osin enää voimissaan nykyisessä iskelmä- ja popsanoittajien piirissä. Siksi pitää räätälöidä biisi, joka istuu jonkin kanavan profiiliin niin, että sitä halutaan soittaa enemmän kuin muita; vasta radio valinnoillaan luo hitit. . Se perinne on ulottunut maailmalta Ruotsiin, mutta ei tänne asti. Jo vuosikausia Niemisen säveltämisen alkukimmokkeena onkin ollut sanoittajakumppanilta saatu valmis teksti. Heti jos ottaa laput lavalle ja alkaa luntata, kadottaa yhteyden yleisöön. Jokaisen populaarilevyn tavoitteena on, että siltä löytyy ainakin yksi hittibiisi. Tekstit voivat olla muotopuolia, joissa esimerkiksi pyritään riimiin päin mutta mennään metsään. . John Lennonin katsellessa taulusta vastakkaiselta seinältä. Nieminen on kirjoittanut pitkälti toistatuhatta sovitusta käsin, ja ryhtyi Sibelius-nuotinnossoftan pariin vasta toissa vuonna. Suomalaisessa versiossahan kisailtiin lähinnä siitä kuka pystyy itkemään eniten, Nieminen huokaa. Alussa on sana Työpajan rauhassa Esa Nieminen tekee nykyään jo sovituksia Sibelius-softalla, mutta pelitilanteessa kynä ja nuottipaperi päihittävät vieläkin tietokoneen. Esa Nieminen on menestyskappaleiden salaisuutta pohtiessaan todennut, että sävellyksen sijaan suomalaisen hitin taika piilee usein tekstissä, jossa on kunnon koukku. . Etumatka taitaa olla edelleen sama. Samaan hengenvetoon Nieminen kehuu suomalaisten suursuosikiksi nous?Rytmikierukoiden varaan seen Vain elämää -formaattiohjelman rakennettujen biisien melodioista ruotsalaista versiota: länsinaapurin artistien pöydässä poreili analyyttisiä kestulee köpöjä . Sellaista taas ei voi syntyä, jos ihmiset eivät kuule sitä. Ja rokkibändien laulajien heikkouskin on suomalainen ilmiö. syntyy jankkausta kusteluja siitä, miksi esitetyistä kappaleista oli tullut hittejä, ja mikä ohjelmasläpisävelletyn musiikin sijaan.? sa kuulluissa versioinneissa oli hyvää ? tai mikä niissä mätti. Jos ihmiset eivät kuule uuden levyn musaa ne eivät osaa sitä haluta. Kielen lainalaisuuksien ja mittojen hallinta on päässyt repsahtamaan, niinpä säveltäjäkin saattaa saada eteensä huonommin soivaa sävellettävää. Ei tarvitse katsoa länsinaapuria kauemmas, siellä lunttaaminen lavalla ei tulisi kuuloonkaan. Solistien läsnäolo on koko ajan sataprosenttista, samoin kontakti sekä yleisöön että bändiin. Muualla kumarretaan bändejä, joiden laulusolisti on kovin, kitaristi toiseksi kovin ja muut jäsenet voi vaihtaa koska vain. . Narusta on vaikea työntää! Sitä Nieminen ihmettelee, että ainoa genre joka Suomessa tuntuu tällä hetkellä uppoavan voimasoittoon ja liikahtaa siten myös levykaupan hyllyltä on kymmenien nuorten samankuuloisten ?poppipeipposten musa, jossa lauletaan kaiuttomasti, pienellä äänellä pienistä arkipäivän asioista?. . Tärkeimmät hittejä luovat radiokanavat eroavat aika paljon toisistaan. Piano on Niemisen soitin . monesti siinä on joku juju, tekstittäjän kielikuva. Nieminen ei ole missään vaiheessa hurahtanut syntikoiden soundimaailmaan, sekvenssereihin ja konesoitantaan, vaikka käyttääkin kaikkia tarpeen vaatiessa. Artisteilla oli myös rohkeutta ruotia romahduksen partaalla kamppailevaa levybisnestä, jonka keskiössä itse ovat. . Ja jos tavoittelee riimiä ja selvästikin yrittää hakea tuki pisteitä kuulijalle, miksei sitten pienellä vaivalla tee valmista! Riimitekniikka ei ole huono vaihtoehto, koska se antaa tekstille ryhtiä, laulettavuutta ja biisi jää helpommin kuulijan mieleen. Hallittuna tyylilajina se on jäämässä harvojen haltuun, nykyään se ohitetaan aika kepeästi. Radio vie Iskelmä- tai poplevyn biisit täytyy säveltää, sanoittaa ja tuottaa tietoisena alan nykysäännöistä. Täytyy vain toivoa, ettei artistin päämotiivi laittaa omia tekeleitä levyille ole se, että saisi itsekin edes jotain teostokorvauksia. Laput eteen Iskelmätuottajan työ ei ole yhtä soundikeskeistä kuin rokissa, iskelmän äänimaisema on suhteellisen totuttu ja vakio. En jaksa kuunnella, laulutyyli ja tuotantotapakin ovat liian pelkistettyjä, Nieminen sanoo muistellen haikeudella menneitä vuosikymmeniä, jolloin isoja orkestereita käytettiin säännönmukaisesti . Tekotavasta riippumatta biisi aukeaa Niemisen tuotannoissa muusikoiden eteen komppilappuna: kahdella viivastolla esitetään sointumerkit, bassolinja, rytmiset jaot, sekä yläviivastolla 18 www.riffi.fi 2/2013 16-19 Nieminen.indd 18 6.3.2013 11.38. Hangon työhuoneellaankin hän tähyilee puutalonsa ikkunoista avomerelle Oskar Merikannon 125 vuotta vanhan pianon yli tapaillessaan uusia melodioita ja harmonioita . Luulotellaan että nyt on jämerää ja hienoa, mutta pelkkää laiskuutta se on. Jo Abban aikaan sanottiin että ruotsalaiset ovat viihdekulttuurissaan 50 vuotta meitä edellä. Olen joutunut jumppaamaan kymmeniä tyyppejä perusasioissa, kuten että säkeistöjen riveissä pitää olla sama määrä tavuja. Joillekin niistä täytyy kumartaa, ja johonkin biisiin pitää panostaa siinä enemmän. Aikoinaan tehtiin toisinkin päin, sillä Junnu Vainion, Vexi Salmen ja Juicen tapaiset kynämestarit tunsivat nuotit ja osasivat kirjoittaa tekstin sävellykseen rytmisesti oikein lyhyine ja pitkine tavuineen. Jos teksti on mielenkiintoista ja teknisesti kuosissa, se tarjoaa säveltäjälle paljon mihin tarttua: se antaa tunnelman ja määrää esimerkiksi melodiafraasin mitan. . Tämän kääntöpuolena varsinkin suomirokkarit ovat huonoja säveltäjiä verrattuna ulkomaisiin ammattiveljiinsä. tusinaiskelmissäkin. Ja katu-uskottavuuden varmistamiseksi nämä mainitut tämän päivän visertäjät sitten haluavat levylle vielä oman peukalonjäljen, eli tehdään biisejä itse vaikkei osattaisikaan? Nieminen nyökkää. . Suomalaisessa isossa hittibiisissä teksti on harvoin joutavanpäiväinen
Tuottaja ymmärtää antaa soittajille tonttinsa, sillä he tuntevat kapasiteettinsa ja instrumenttinsa paremmin kuin paraskaan sovittaja. Myös työilmapiiri kannattaa luoda mahdollisimman mukavaksi ja helpoksi. on parisataa Beatlesbiisiä alkuperäis sävel lajeissaan sisältävä Little black songbook . 1952) aloitti pianonsoiton seitsemänvuotiaana, otti tuntumaa keikkasoittajan arkeen jo alaikäisenä, ja jatkoi siitä sessiomuusikoksi ja -laulajaksi. Levyille on päätynyt siis 300???400 kappaletta, ja osumatarkkuus on ollut aika hyvä, sillä pöytälaatikkoon pölyttymään on jäänyt paljon vähemmän. George Martin, myös mustan musiikin kameleontti Quincy Jones sekä The Who -yhtyettä luotsannut Kit Lambert. Niemisen ?tasku raamattu. vuonna 2006. Nykyään hän esiintyy ja levyttää Four Cats -lauluyhtyeen riveissä. Jos biisintekemisen keskiössä aiemmin oli melodia ja harmonia, nyt tärkeintä on oikean komppiluupin löytäminen. . Kookas kulkija Tamperelaissyntyinen Esa Nieminen (s. Lisäksi muusikko ymmärtää ettei studiossa voi soittaa keikkakamoilla, joiden piuhat ritisevät ja mikit rohisevat, ja osaa myös virittää koko ajan ilman että siitä tarvitsee mainita. Kun on valinnut oikeat soittajat, tuottajan ei tarvitse puuttua juuri mihinkään, lähinnä valikoida haluamansa elementit ja soinnit kattauksesta, jonka muusikko tarjoilee. Jos irrottaa biisin kompista niin se ei ole edes lastenlaulu . Vuosikymmenen lopulla hän vaihtoi kuukausipalkan televisiohommiin ja siirtyi pyörittämään äänilevytuotantoon keskittynyttä omaa yritystä. Kymmeniä kultalevyjä tuottaneen Niemisen työstämistä albumeista menestynein on 150 000 kappaletta myynyt Katri-Helenan Anna mulle tähtitaivas, myös Yölintu-orkesterin albumit 2000-luvun taitteesta yltävät liki yhtä huimiin lukuihin. Esa Niemisen iskelmäsävellyksiä ovat esimerkiksi Kun katsoit minuun (Anna Eriksson), Kun kuuntelen Tomppaa (Paula Koivuniemi), Rekkamies (Matti Esko) ja Kolmekymppinen (Frederik). Keikkapuolen huippuhetkiä bändin kapellimestarina ovat olleet esimerkiksi Beatles-teemakonsertit, Olympia stadionin Puhdas elämä lapselle -tapahtumat sekä massiivinen Leidit lavalla -kiertue. Niemisen oma musiikkimaku on popimpi kuin työnkuva iskelmätuottajana on sallinut tuoda julki. Loogisesti läpisävelletyn musiikin sijaan syntyy jankkausta, jossa fraasia toistellaan eri korkeuksilta. Kun menen studiolle, jonne olen tilannut yhtä aikaa rumpalin, basistin ja kitaristin, ja soitan itse kiippareita, jätkät hihkuvat että ?wau . Nyt yksi voi tehdä luupin, toinen melodian, kolmas harmonian ja niin edelleen. Ennen kaikki piti osata tehdä käsityönä, ensin kirjoittaa nuotille ja sitten soittaa ulos niistä. Tontit jakoon Niemisen tapa rakentaa sointikuvaa eroaa valtavirran sapluunasta. He ovat tottuneet nuottikuvaani ja osaavat soittaa sieltä asioita ilman, että tarvitsee sanoa mitään. Bändin kanssa tehdyt pohjat ovat sisässä parissa kolmessa päivässä, ja päällesoitot, koristelut sekä kuorot saman viikon aikana, ja sitten vain artistia laulattamaan. Tutun miehityksen käyttäminen tuo sessioihin sujuvuutta. . joka muuttui pian osaksi Warner Music -jättiä. Hyvistä äänittäjistä tuleekin tuottajakumppaneita, ja näin muodostuu aisapareja joista ei halua luopua. u Lue myös nettispesiaali osoitteesta www.riffi.fi. www.riffi.fi 2/2013 16-19 Nieminen.indd 19 19 6.3.2013 11.38. On aina upeaa kuulla ensi kertaa mitä bändi tuo ammattitaidollaan lisää biisiin, jonka laput ovat omasta kynästä. Niemiselle onnistuneessa lopputuloksessa tärkeintä osaa näyttelevätkin studiossa soittamaan tottuneet muusikot, joiden laitteisto kestää ympäristön vaatimukset. se ei ole mitään. . meillä on sessio!. Säveltämisessä hän ei pidä tekemisen määrää tai nopeutta kumarruksen arvoisena, vaan päin vastoin . Tällaisten rytmikierukoiden varaan rakennettujen biisien melodioista tulee köpöjä, koska ne perustuvat toistoon. Erikseen kirjoitetaan lappuja taustakuorolle, mahdollisille puhaltajille sekä esimerkiksi kosketinsoittajan jousilinjat, jotka eivät mahdu komppilappuun. . Popmusasta on tullut tietyllä tavalla uusavuttomien biisintekijöiden mahdollinen toimialue, koska tietokoneet auttavat kaikissa vaiheissa. Samoin jos äänittäjä tuntee pelikenttänsä, hän pystyy tar joa maan useampia teknisiä vaihtoehtoja kuin tuottaja tietää olevan olemassakaan. Basisti tietää vaikkapa sen, kuinka paljon voi fillailla. Kun määrä nousee niin laatu väistämättä huononee. Tuotteliaillakin tekijöillä aikaa kestävät helmet jäävät lopulta vähiin. Suomi-iskelmän taustahahmon naama tuli koko kansalle tutuksi Bumtsibum-musiikkivisailusta, jonka pianistina Nieminen toimi koko ohjelman ajan 1997???2005. Nieminen on julkaissut myös soololevyjä, esikoinen Kookas kulkija ilmestyi 1976, ja uusin . Jos studiossa joku soittaja joskus käy, hän soittaa yksin konepohjien päälle. Nieminen ja hänen luottosoittajansa hahmottavat biisit edelleen kätevimmin nuottipaperista, yhdistyyhän nuotinlukutaito yhteiseen musiikilliseen yleissivistykseen sekä laajaan lajituntemukseen ja tyylitajuun. Yleisesti alalla musiikkia hahmotetaan kuitenkin entistä vähemmän nuotista, mikä on soundi- ja luuppi vetoisessa nykytuotannossa ymmärrettävääkin. Studiomuusikkohan on kadonnut ammatti, koska sessioita ei enää ole. Omillaan . Nieminen arvioi tuottaneensa ja so- vittaneensa vajaat parituhatta biisiä, joista noin viidennes on omia sävellyksiä. aina mukana. sellaiset tärkeät teemat ja välisoitot, jotka pitää soittaa jämptilleen. Niemisen arvostamia tuottajanimiä pop-, jazz- ja rockmusiikin puolella ovat paitsi ?viides Beatle. Hän valmistui Sibelius-Akatemiasta 1970-luvun lopulla musiikinopettajaksi, jossa toimessa ei ehtinyt edes aloittaa, kun sai mahdollisuuden päästä harjoittelemaan äänilevytuotantoa Finnlevyn iskelmäpuolelle. Parin vuoden menestyksekkään tuottajanpestin jälkeen Nieminen lähti Finnlevystä Kim Kuusen kanssa perustamaan Musicmakers-yhtiötä, jonka puitteissa tuotettiin kahdeksankymmenluvun mittaan muun muassa Paula Koivuniemen suurien menestyslevyjen ohessa tuhatkunta mainosrallia. 1990-luvun alkupuolella Nieminen palasi levy-yhtiön tuotantoportaaseen, nyt Musiikki-Fazerille . Vaikka hän käyttää koneitakin, pohjat studiossa tehdään edelleen rumpalin, basistin ja kitaristin kanssa, joita Nieminen pianistina täydentää. Niemistä kuvaillaan studiossa joustavaksi ja nopeaksi ? molemmat ominaisuuksia joista laskun maksaja kiittää. Jos on sanottavaa, tehdään se hienovaraisesti. . Paraskin muusikko soittaa virheitä, mutta eihän niistä tarvitse kuuluttaa kaikkien kuullen
James LoMenzo mia basis ä y t t e d ä ä s . Esimerkiksi biisin Wait väliosassa kannattaa seurata basson liikettä ja legaton suhdetta rytmiikkaan. Paul McCartney biisissä Penny Lane, ja myöhemmin John Entwistle . Pitkien sitoumusten sijasta hän kuitenkin kiertää maailmalla klinikoimassa ja osallistuu irrallisiin projek teihin. Kun monta vuotta myöhemmin liityin Black Label Societyyn, tilanne oli toinen: kahdella alasviritetyllä kitaralla luo- 20 www.riffi.fi 2/2013 20-21 Lomenzo.indd 20 6.3.2013 11.33. Pitää paikkansa, mutta se oli tyylinä tuolla aikakaudella ja suuntautuminen poppiin metallin mausteilla oli meille tietoinen valinta. Jammailumeininki jatkui Pride & Gloryssa ja vaikka meillä oli kappaleitakin, ne usein venyivät pitkiksi vapaamuotoisiksi irrotteluiksi. hieno TEKSTI: TIMO KOSKINEN KUVA: HANNU HUHTAMO James LoMenzon bassotaidoille on ollut käyttöä useissa kokoonpanoissa, ja ottajia olisi edelleenkin. Meillä ei ollut silloin mahdollisuutta kokeilla studiossa erilaisia sovituksia, vaan biisit treenattiin ennen levyttämistä valmiiksi. Minulla oli täysi vapaus omien linjojeni kanssa, koska Zakk halusi vain kuulla mitä seuraavaksi tapahtuisi. Pride & Gloryn albumi onkin LoMenzon suositus niille, jotka haluavat kuulla hänen soitostaan edustavimman otoksen. Mutta jos tarkkaan kuuntelee White Lionin levyjä, huomaa pumppausosuuksien olevan kertseissä ja isoissa jaksoissa, ja siirtymävaiheissa tapahtuu muutakin. joiden ansiosta olen aina tavoitellut mahdollisimman melodista soittotapaa. Vuorossa Zakk Wylde & Black Label Society Lomenzo ystävystyi Zakk Wylden kanssa, kun White Lion oli mukana Ozzyn kiertueella. Meininki yhteiskiertueella oli inspiroitunutta varsinaisten keikkojen ulkopuolellakin. ? Meillä oli tapana käydä klubeissa ja viedä kitara ja basso illan bändin käsistä, jotta pääsisimme jammailemaan. Äänitin treenejä kasetille ja kotona kuuntelin erityisesti laulumelodiaa ja mietin basson sovittamista siihen. Hänen vertauksensa bändistä on: kuin Cream steroideilla! . Tavoitteenani ei ollut tehdä suurta vaikutusta basistina, LoMenzo muistelee. . Kolme keikkaa Strandberg Rock Projectin kanssa toivat miehen Suomeenkin. E nnen Espoon keikkaa ehdimme istua toviksi haastattelupöydän ääreen. Keskustelun aiheeksi valikoitui aluksi LoMenzon bassolinjojen kehittyminen aikojen kuluessa ja esimerkeiksi poimittiin kolme keskeistä bändiä hänen uransa varrelta. Ensimmäisenä näistä on White Lion, jonka keskitempoisissa popmetallibiiseissä basistin tehtävänä oli pumpata melko simppeleitä bassolinjoja kahdeksasosilla. . Olen aina pyrkinyt luomaan bassolla kontrapunktia erityisesti laulua vastaan. . Pohjaa myöhemmälle yhteistyölle antoi noina aikoina syntynyt trio, joka teki yhden albuminkin nimellä Pride & Glory. Idea tästä oli peräisin idoleiltani