PRO TOOLS 9 RAUTAKAUSI ON HISTORIAA
Nro 2/2011
Hinta 8,70 E
16. vsk
ILTA OOPPERASSA
DVD-tuotannossa on haasteensa
Steve Lukather
Ei minulla ole mitään kotistudiota, vaan minulla on koti!
0207 512 370 · soundtools@soun d to o ls. fi · w w w. soundtools
S o i t t i m e t · Ä ä n e n t o i s t o j a t a l l e n n u s l a i t t e e t · A u d i o s o f t a t · D J - t u o t t e e t · M i k r o f o n i t
Hannu Huhtamo
Jan-Olof Strandberg
Antti Murto
Juhani Vitikka
Carbo Lintinen
Esittelytila avattu Teollisuuskatu 21:ssa. Tervetuloa!
S oundtools O y · Teo lli s u u sk at u 21 , 0 05 10 H e l sink i · puh. s o u n d to o l s. fi
Puuttuuko sopivaa ainesta, vai onko vika etsijöissä?
J
a sama ilmiö näyttää pätevän laajemminkin, sillä ainakin viimeisten vuosikymmenten aikana nuoriso
kaikkialla maailmassa on ottanut idoleikseen ihmisiä riippumatta heidän äidinkielestään. Ja moni omakin havainto tukee väittämää. PÄÄTOIMITTAJALTA
Musiikin universaali kieli
S
anotaan, että musiikki yhdistää yli rajojen. Musiikki ymmärretään paitsi varteenotettavaksi ja kunnialliseksi elinkeinoksi, myös vientituotteeksi. Englanninkielisten sanoitusten jujuun pääsee hiukan sujuvammin mukaan lennossa, mutta pakollisen toisen kotimaisen kielen opiskelusta on tässä yhteydessä ollut lähinnä se riemu, että Bo Kaspersin tekstit saattaa ymmärtää luettuna, vaikka laulettuna suuri osa riveistä livahtaakin ohi kuin varkain. kevyen musiikin asemaa on tuettu määrätietoisesti osapuilleen 60 vuotta ja tulokset
näkyvät. Onhan meilläkin muutamat kansainväliset
menestyjämme ja nykyisin myös Musex tukemassa ulkomaille pyrkimistä, mutta silti edellisessä aiheessa sivuttu kielipolitiikka tai pikemminkin sisäänpäin tuijottaminen on kiusallisen leimallista. svengailleeni sujuvasti umpimustan afrikkalaisen funk-bändin tahtiin ymmärtämättä lauletusta tekstistä sanaakaan, eikä Malandon tango-orkesterin espanjankielinen lyriikkakaan auennut, vaikka musiikki itsessään osui positiivisella tavalla suoraan hermoon ja ytimeen. Muistan Koetan katsoa asiaa valoisasti: jospa tuomaristo ei sittenkään tee oma-aloitteisesti tyhmiä päätöksiä, ehkäpä se vain noudattaa tuotantoyhtiön ja/tai ohjelmaformaatin reseptiin kirjattua typeryyttä. Jos kerran idolia etsitään, niin miksi kaikki vaivannäkö vain sushirajan pohjoispuolisen musiikkikulutuksen ehdoilla eikös saman tien voitaisi etsiä kansainväliset mitat täyttävää idolikokelasta, jolle löytyy kuulijoita myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Abbasta Roxetteen ja Tomas Ledinistä Bo Kaspers Orkesteriin asti musiikki on universaalia ja oman maan rajojen ulkopuolelle kelpaavaa sorttia. Mitä muuta kuin sielun ja näköalojen pienuutta on se, että ostetaan ulkomailta valmis viihdeohjelman formaatti, suometetaan se ja karsitaan sitten lahjakkailta vaikuttavia kilpailijoita pois joko puutteellisen suomenkielentaidon tai epäsuomalaisen musiikkityylin perusteella. Koskettava ääni, valloittava hymy, taidokas liikehdintä tai ihan vaan komea ulkonäkö nimetkää mikä tahansa muu peruste kuin äidinkieli, ja todennäköisesti kyseessä on idoliksi kapuamisen kannalta ratkaisevampi tekijä kuin se äidinkieli.
V
oitaneen siis todeta, että musiikin universaali kieli todellakin yhdistää ihmisiä kaikkialla. Oleellista on se, että kaikissa näissä tapauksissa musiikki ja laulajan ääni itsessään ovat olleet kyllin vahvoja muodostamaan siteen esiintyjän ja kuulijan välille, minkäänlaista vastaanottajan omalla äidinkielellä viestimisen pakkoa ei ole ollut.
R
uotsissa ns. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja
Paitsi suomalaisessa Idolsissa, jossa syntyperäisen
suomalaisen on kyllä ihan okei laulaa vaikka miten kömpelösti lausutulla englannilla poppia, mutta se ei käy mitenkään laatuun, että ei-syntyperäinen suomalainen laulaisi murtaen suomenkielellä.
4 www.riffi.fi 2/2011
Testaa ja hämmästy. Beta 98AMP/C Minikokoinen kondensaattori lyömäsoitinmikrofoni varustettuna sisäisellä etuvahvistimella ja A75M-yleispidikkeellä. 28, 74078 Heilbronn, Germany Phone: 49-7131-7214-0 Fax: 49-7131-7214-14 Email: info@shure.de United States, Canada, Latin America, Caribbean: Mankkaantie 32 Shure Incorporated, Phone: 1-847-600-2000 US Fax: 1-847-600-1212 Int`l Fax: 1-847-600-6446 02180 Espoo Asia, Pacific: Shure Asia Limited, Phone: 852-2893-4290 Fax: 852-2893-4055 www.noretron.fi
myynti Shure-jälleenmyyjät kautta maan
www.shure.com www.shure.eu
infoaudio@noretron.fi. Mallien äänenkuva on hiottu äärimmilleen ja varusteena integroitu etuvahvistin* helppoa sijoitusta ajatellen. Beta 91A Levymikrofoni rumpukäyttöön Beta 98AD/C Minikokoinen rumpumikrofoni Beta 181 Modulaarinen instrumenttimikrofoni
TARKKA JA HIOTTU AMMATTISOUNDI
Esittelyssä Beta Series -lyömäsoitinmikrofonit. Beta-mikrofonit johtavien ääniammattilaisten valinta signaalien poimintaan haastavissa akustisissa ympäristöissä. *) Beta 98AMP/C, Beta 91A
BETA 91A
BETA 98AD/C
BETA 181
BETA 52A
BETA 56A
Europe, Middle East, Africa: Shure Europe GmbH, Wannenäckerstr. Uusi mikrofonipidike tekee kiinnityksestä helppoa, nopeaa ja turvallista
8
HAASTATTELUT & ESITTELYT 08 Ilta oopperassa!
esitystä taltioimassa YLEn miehistö ja Directors Cutin tuotantoauto.
14 Steve Lukather
Lucky Luke jälleen ratsailla
18 Kalle Kalima
kahden maan kitaristi
22 Jeavestone
progea pohjanmaan kautta
24 Huoneesta työhuoneeksi
miksaus vaatii asiallisen akustiikan
LUKUPALAT s. 24
kaiutinvalmistaja laajensi kuulokkeisiin
6 www.riffi.fi 2/2011. s. 14 28 Ajankohtaisia poimintoja
· Uusia myymälöitä & edustuksia · MARS 2011 keräsi musiikkiväkeä Seinäjoelle
30 Tuoteuutiset
kevään uudet mallistot nyt esillä
RIVAKAT PIKAKOKEET 36 ESI Rekord M
stereotallentimien kärpässarjalainen
36 Primacoustic Crashguard
mikrofonille suojaa
38 Amptweaker Tight Drive
säröpedaali tiukkuussäätimellä
38 KRK KNS 6400 & 8400 s
Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. 42
Kalifornian herkkuja High Definition -meiningillä
50 Universal Audio
vahvistusta ja sävyä
52 Avid Pro Tools 9
soi kaikkien kanssa!
58 AV Linux
käyttöjärjestelmä, jota ei ole pakko asentaa
60 Dynacord Powermate3
kolmannen sukupolven vuoro
s. 40
KÄYTTÖTESTIT 40 Premier Genista
klassikon jäljillä
42 Godin Shifter Bass
soundeja kolmella mikrofonilla
YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Riffi ilmestyy vuonna 2011 seitsemän kertaa. s. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. (09) 3475 6380 Fax (09) 346 4212 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu
Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 53,50 e ja määräaikaisena 60,90 e. Uusimman irtomumeron voi tilata myös toimituksesta hintaa 8,70 e + postikulut. (09) 3475 6380 Fax (09) 346 4212 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Julkaisuassistentti Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Asiakaspalvelu/tilaukset Martin Berka Puh. Irtonumeron hinta on 8,70 e. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,50 e + postikulut.
43 Vox Mini 3
kitaristin kotikombo
44 Yamaha CPX1200
akustinen kitara virtuaalimikityksellä
46 Line6 Pod HD500 s. (09) 3475 6380 Fax (09) 346 4212 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös käyttää www-sivuillamme olevaa lomaketta (www.riffi.fi > tilauslomake). 43
GRANDE FINALE 65 Faktakauha
tarkkailukaiuttimien asemointi
66 Saarinen selvittää
Haas, precedence, law of the first wave front; havainnot oikeaan suuntaan!
69 Muusikkona maailmalla
maailmalla tapaa milenkiintoisia ihmisiä, kuten Lage Lundin
70 Alangon päiväkirja
2 × 32 64
s. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Palveluhakemisto: Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Martin Berka Timo Koskinen Maarit Kytöharju Jarmo Lehtelä Esa Linna Tommi Saarela Reima Saarinen Sami Sarhamaa Juha Seila Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. 52
Lue myös nettispesiaalit osoitteesta www.riffi.fi · Kalle Kaliman uusi levy kuuntelussa · Kuvareportaasi työhuoneen akustoinnista · Kristian Huitula uskoo instrumentaalin voimaan
Aikakauslehtien Liiton jäsen
www.riffi.fi 2/2011
7
Speedyn matkatarkkaamossa tallennus hoituu RME:n etuasteiden läpi Tascamin 24-raiturille ja Pro Tools LE:hen.
Ondinen tuottaja Seppo Siirala päättää sen, mikä otto kelpaa.
www.riffi.fi 2/2011
9
Koostamisesta näyttää nytkin tulevan isompi homma kuin varsinaisesta miksauksesta. Monttuun laitettiin Brüel & Kjærin pallomikkejä nap "Puheohjelmakin on musaa, paamaan "subbarikamaa" patarummuista ja kontrabassojen alarekisteristä. Nehän eivät ole laulaneet studiossa vaan näyttelivät siinä samalla! Laulajat saattavat olla eri otoissa eri asennoissa, vasta näyttelijä on eri paikassa, ja kuvaan astuvat kaikki vaiheasiat ja muut. Saarinen selvittää, että dvd:n jälkikäsittelyssä leikkausversioita pallotellaan aidan yli pitkin matkaa. Justeeraaminen on aikamoinen suo, ettei äänikuvaan jää saumakohdissa kuoppia. Pro Toolsin moderneja plugareita, kuten aikakompressiota tai säveltason virittämistä ei voi tilamikitetyssä materiaalissa käyt tää, koska kaikki mikit vuotavat kaiken aikaa toistensa kanaviin.
Hakkelusta saumaamassa
Pari kuukautta hektisten oopperasessioiden jälkeen ollaan miksaus vaiheessa, ja tapaamispaikkana on Pasilan studiotalo, jossa Speedy Saarinen on siirtynyt Lawon massiivisen tuotantopöydän ääreen. Äänityksessä työnjako toimii niin, että Saarinen lukee parti tuuria äänitarkkailija Antti Silvennoiselle, joka kuuntelee kor va tarkkana langattomia ja varsinkin kuvausryhmän häiriöääniä, kuten Dollyvaunun kolistelua kameraradalla. Kaikki nelisenkymmentä mikrofonisignaalia tallennettiin kuivana omille raidoilleen RME:n etuasteiden ja muuntimien läpi. Kuvan raakaleikkaus toimii ensin pohjana miksaukselle, ja kuvaa pilkotaan tarpeen mukaan lisää, kun joudutaan väärien äänien takia paikkaamaan jotain tavuja eri otoista. Tempojen pysyminen ottojen välillä ei kuulemma ollut on gelma kapellimestari Mikko Franck on siinä todellinen kyky. Neumannin U89 pari on tilamikityksen pääroolissa stereokannalla, ja Sennhei serin MKH60 ja MKH50puikot katossa ja lavan etureunassa poimivat stereosummia ja kuoroa. Ääniraidan runko oli aluksi noin 70 pätkässä, ja sen jälkeen niistä aletaan tehdä hakkelusta, kun haetaan ne viimeisen päälle parhaat palat. Mörinää montusta
Tilamikityksessä käytetään viisikapseliasetelman lisäksi myös stereopareja sekä orkesterille että kuorolle. Tällä kertaa kuvapuoli tuo mukaan oman lisävääntönsä. Joskus voi olla vaikea erottaa mitkä ovat asiaan kuuluvia laulajien toimintaääniä ja mitkä tekniikasta aiheutuvia häiriöi tä, Saarinen myöntää.
lisuuksiin. Toki tempo vähän elää kun on iso bändi ja paljon laulajia, mutta kun tavara ei ole rytmistä vaan aika soljuvaa, niin pieniin heittoihin tuskin kiinnittää huomiota.
Korjaimesta kiinni
Äänisuunnittelija joutuu jokaisen solistisen virhenuotin kohdalla painimaan, voiko napata paikkaukseen vain lähimikin raidan vai joutuuko viiltämään koko 40raitaisen paketin halki. joka pitää saada soimaan Tilaäänen tueksi yksittäisiä soittimia myös lähimikitettiin laatukamalla: on Schoepsia viu klangi on tärkein." luissa, Neumannia bassoissa ja Sennheiserin herttapuikkoja puupuhaltimilla. Jälkimmäi nen toteutuu valitettavan usein, sillä laulajien langattomat ovat ensinnäkin vuotoherkkiä ja toiseksi aina tukimikkien roolissa. Tilamikeille käytettiin Tascamin 24raitaista kovalevytallen ninta ja tukimikrofonit poimittiin 16kanavaiseen Pro Toolsiin. Klassinen musiikki on lähtökohdiltaan mikityksen taidetta, mutta digitaalisen äänityöasematekniikan läpilyönnin jälkeen klassisella puolella on totaalisesti hurahdettu editoinnin mahdol
Akustisen oopperaorkesterin partituuriin on kirjoitettu stemma Yamahan DX7-syntikalle, jonka äänikorttia säilytetään kassakaapissa.
5.1-miksaus syntyy Lawon järeällä digitaalipöydällä Yleisradion tuotantotalossa.
Kansallisoopperan orkesteri on valmiina ottoon. Saarisen suurin duuni on pätkien yhdistäminen Pro Tool sissa niin, että saumat toimivat. Samoin Yleisradion vankka iskuryhmä.
Tvversion stereoääni tulee TC:stä melkein kuin kaupan päälle, kun säädetään parametrit oikein ja katsotaan kuinka pal jon annostellaan keskikaiutinta ja takakanavaa stereoon. u
Kansallisooppera ja Yleisradio taltioivat Aleksis Kivi oopperan Bluray tasoisena. Aleksis Kiven ääniraita ei pääsääntöisesti reagoi kuvakul mien vaihtoon, mutta laulajan liikkuminen kuvassa vaikkapa sivusuunnassa voidaan huomioida panoroimalla langatonta ka navaa herkällä kädellä. Kun hakee kerran hyvän balanssin kumpaankin, ne val mistuvat käsi kädessä!
Tuotantoautossa Timo Anttila istuu rauhassa takariviin suurin osa kuvaajan töistä on tässä vaiheessa tehty.
Terävästi piirrellen
Bändikuvioissa on selvää, että tarvitaan tietyt soittimet ja soittajat, jotta syntyy tavoiteltua jälkeä. Mutta millainen "bändi" kasataan kameramiehistä, kun keikan osoitteena on Kansallisooppera ja tavoitteena teräväpiirtoinen dvd?
Tilaääni tulee
5.1ääni ei tuo miksaajalle pelkästään vaivaa vaan myös helpotus ta, kun solisteille on oikeasti käytettävissä oma kanava, eikä pelkkä summaus kahden kanavan välimaastossa. Kansalliskir jailijan rankkaa elämää syväluotaavan oopperan kapellimesta rina toimii Mikko Franck ja lavaohjaus on KOMteatterista tu tun Pekka Milonoffin. Useammassa kuin on julkisesti kuultu. Ne ovat sitten käyttövalmiina kun niiden aika tulee, Saarinen vihjaa. Alminsalissa oli bassopäässä ilmastointihuminaa, eikä or kesteri muutenkaan soi tilassa parhaalla tavalla, joten leikkasin alakeskiäänien mutaa pois, kunnes alkoi kuulostaa terveemmältä. Onkin mielenkiintoista kuulla millaisen "bändin" Yleisra dion kuvaaja Timo Anttila kasaa tien päälle lähtiessään, että tu liaisina saadaan sellaista kuvaa kuin on tilattu.
Erikoismiesten tontilla
Anttila täräyttää kärkeen, että oikeiden työkalujen lisäksi pitää valita oikeat miehet niitä käyttämään. Alkuun pelättiin, että joudutaan tekemään kaksi manuaa lista miksausta, mutta lopulta päädyttiin tekemään pelkästään 5.1miksaus kiitos TC Electronicin TC6000monitoimiproses sorin. Yleisradiossa on pikku hiljaa tehty talteen 5.1miksauksia arvokkaammista kulttuurituotannoista, rokkia myöten. Kaikkea on kuitenkin tullut tehtyä, ja puhe ohjelmakin on miekkoselle "musaa", jonka hän yrittää saada "soimaan". Kuvaaja on kameraryhmän pomo, joka on toki itsekin aikoinaan käynyt kameran takaa ha kemassa pätevyytensä hommaan. Miksauksenkaan suhteen muutoksia ei tarvita, sillä sama 5.1tilaääni käy molempiin. Saarinen taputtelee Lawon jättitiskiä kertoen, että luottopeli on ollut jo monessa 5.1äänituotannossa mukana. Langattomilla haen laulajille läsnäoloa, sillä muutenhan klasari on hyvin stabiilia kun mikit on sijoitettu bändi luo il meen itse. Saarinen kertoo huomanneensa, että vaikka klassista miki tetään huolella ja editoidaan uutterasti, korjaimiin ei vieläkään uskalleta tarttua silloin kun pitäisi. Tällaiseen projektiin va likoidaan tekijöitä kokeneemmasta päästä.
www.riffi.fi 2/2011
11. Kuustonninen pelaa kuulemma toisinkin päin, eli jos teh dään ensisijaisesti stereotuotantoa riittää, että käydään välillä kurkkaamassa onko 5.1:n puolella kaikki kunnossa. 5.1:ssä orkesteri sijoitetaan vasempaan ja oikeaan kaiutti meen, ja takakanaviin nostetaan tilan tuntua ja kaikuja. Ondinen toimitusjohtajan Reijo Kiilusen mukaan teräväpiir tolevyjen markkinat ovat kuitenkin laite kannan pienuuden vuoksi vielä sen verran kapeat, että julkaisu tapahtuu aluksi dvdformaatissa ja Bluray versio julkaistaan myöhemmin. Hdkuvataltioinnin ohjaa Yleisradion Hannu Kamppila ja kuvaajana on Timo Anttila. Ondinen kustantama "Aleksis Kivi"dvd ilmestyy kevään kuluessa, ja suunnitelmissa on myös oopperan televisiointi Yle Teema kanavalla.
E
inojuhani Rautavaaran moderni "Aleksis Kivi" aloitti Kansallisoopperan ohjelmistossa helmikuussa. Ja selvennyksenä: kuvaaja ei siis ole se häiskä kameran takana siellä seisoo kameramies. Elävästä kuvasta puhuttaessa ohjaajan rooli nousee katso jan mielessä helposti ylikorostuneeseen asemaan. Ainakin moni kameratuotannoissa kuvaaja on kuitenkin ohjaajan tasaveroinen työpari. Toisaalta kuvapuolen vaatimukset saattavat edellyttää solistien liikkeen seurantaa ste reokannalla, jolloin pelkällä keskikanavalla ei enää pärjätäkään. Saarinen on poprockkonkari, jolle ooppera ei ole joka päiväistä leipää. Sen downmixtoiminnon avulla voitiin jättää stereomik saus väliin ja säästettiin rutkasti työtunteja sekä rahaa. Masteria en prosessoi liikaa, sillä ääni menee erikseen mas terointiin dvd:lle, joten jätän heille vähän pelivaraa. Jälkien korjailu tapahtuu pitkälti Lawoon nojaten, mitä nyt Pro Toolsissa tasoitellaan langattomia ja TC:n koneesta silotel laan dynamiikkaa ja otetaan pääkaiku. Bändikuvioiden puolelta Saarinen ujutti ooppera miksaukseen ajatuksen rohkeammasta ekvalisoinnista ja muus ta maustamisesta. Uusintajulkaisu käykin helposti, koska taltio on valmiiksi hdlaatua
Neljästä jalustoilla seisovasta vakiokamerasta reunimmaiset seisovat näyttämön tasolla ja keskimmäinen parin metrin kor
12 www.riffi.fi 2/2011. Kylmiltään se on älyttömän raskasta, siinä menee sel kä eikä mistään tule mitään. Nykypäivänä tehdään jo yhteistyötä molemmat tuovat ideoita pöytään ja lopputulos syntyy niin, ettei yksittäisten ratkaisujen isää pysty osoittamaan. Hdkameroilla saadaan nostettua sävyjä sellaiseenkin kuvaan, joka olisi vanhalla kalustolla näyt tänyt liki mustavalkoiselta. Ensin näkin meillä on steadicam, jonka käyttämiseen vaaditaan kova koulutus. Saadaan yksi otto, jossa on silti muutoksia. Kaikkien teknisten sääntöjen jälkeen Anttila muistuttaa, et tä taltioinnin tavoitteena on, ettei katsoja noteeraisi kamerakik koja lainkaan, vaan kiinnittää huomiota vain siihen mitä kame ran edessä tapahtuu.
Helpompaa valoa
Oopperan kuvaaminen poikkeaa muista musaohjelmista siinä, että lavan tapahtumat ratkaisevat sen mitä näytetään. Samalla kun yhdellä kädellä ohja taan kraanaa niin toisella kädellä tarken "Kun kotiläksyt on tehty, netaan, muutetaan kuvakokoa ja panoroi daan, Anttila näyttää. Usein kuvaajan vastuulle kuuluu valaisukin, mutta ooppera keikalla toimitaan toisin. Ennen nykyisiä herkkiä kameroita näyttämövalaisu ja ku
Kikat piiloon
Alminsaliin pystytettiin enemmän kameroita kuin kuvausryh män pääluvusta olisi arvannut, sillä osa koneista oli miehittä mättömiä ja tietyissä otoissa erikoismiehet vaihtoivat paikkaa, lattialla seisovien studiokameroiden taakse. Siihen Anttila valitsee mie luusti polttoväliltään normaalihkon kameran, koska laajakulma syö liikeenergiaa ja ajoista tulee laiskan näköisiä.
kuisella lavalla. Kameroiden kuvakoot jaetaan kameramiesten kesken esi merkiksi niin, että kun yksi seuraa henkilöä lähikuvassa, toinen pelaa laajempien kuvakokojen kanssa. Ajokamera ottaa pikkuisen laajempaa kuvaa, joka usein tii vistyy liikkeen aikana. Moninkertaisesti tarkempi teräväpiirtokuva vaatii maskilta ja lavastukselta huolellisuutta. Kraanan tarjoamia lisäetuja ovat kuvan taltioiminen liikkeestä, steadicamin tavoin. Valjaissa kuljetettavan mekaanisesti vakautetun steadicam käsivarakameran lisäksi toinen erikoislaite on 7,5metriseksi ve nyvä Jimmy Jib kraana pyörivine kameroineen. Kolmas nopeasti liikkuva peli oopperan kuvauksissa oli kis koille nostettu dolly eli kameravaunu. Kuvaus ja leikkaus toteutetaan toiminnan ehdoilla, musiikkia ei tarvitsi si edes kuulla kun tehdään kuvakäsikirjoitusta, Anttila kärjistää. Sitä pitää ei pähkäillä vaan napataan treenata niin kauan, että siitä tulee kuin talteen se mitä oli ajateltu." polkupyörällä ajoa ettei kuvatessa tarvit se ajatella välinettä. Kraanan operointi näyttää ainakin vierestä katsoen ki murantilta hommalta. Alkuperäinen roolijako ohjaajan ja kuvaajan välillä lienee ollut, että ensin mainittu pyytää mitä haluaa ja jälkimmäinen kasaa vaadittavat puitteet. Se ulottaa nä kymät silmien tasolta eri korkeuksille, ja sen avulla saadaan na pattua useita kamerakulmia yhdellä laitteella ilman että tarvit see rakennella torneja. Kameraryhmä on kuusihenkinen, joista osalla on erityis taitoja, aivan kuten bändissä rumpalilla tai kitaristilla. Pitää osata hirveä homma on kuin puun määrä asioita yhtä aikaa: liikuttaa vartta, pilkkomista paikan päällä pyörittää kameraa joystickilla ja pitää se kohteessa niin ettei kuva seilaa. Valaisu on Aleksis Kiven alkuperäisen valosuunnittelijan Juha Westmanin käsialaa, ja se toteutettiin dvd:llekin oopperan kalustolla ja hyvin pitkälle talon säädöillä. Kameraajon pointti on, että pystytään rauhoittamaan kuvakerrontaa eikä tarvitse niin hirveästi leikellä. Voidaan ottaa laulajasta vaikka minuutin pitkä otto, jonka aikana dolly työnnetään lavan laidasta laitaan ja kuva muuttuu kokokuvasta tiiviiseen. Ja sitä se totta vie onkin. Peruskameroita käytetään mieluusti pareittain, jolloin yhdellä on helppo poimia kuvaa laulajasta, ja toisella vas takuvaa siitä, kenelle lauletaan
Näin esitystä voidaan jälki käsittelyssä paikata vapaasti, kun kaikki mitä kuvattiin on tallessa. Toiminta on joka otolla vähän erilaista, asennot ja eleet eivät toistu koskaan samalla tavalla. Ettei kävisi niin, että kaikki painavat päiväkausia töitä, mutta tulokset eivät jääneet talteen. Ohjaus on täynnä pieniä tarkoituksellisia eleitä, jotka mei dän pitää kaivaa esiin, etteivät ne mene hukkaan. Si ninen ja punainen saattavat myös hypätä silmille, kuvaruudussa ne eivät näytä samalta kuin livenä. Parhaimmillaan mennään kokonainen näytös putkessa alusta loppuun. Kuvauksissa pyritään lähinnä siihen, ettemme ole tois temme tiellä. Leikkauspaikat on ohjaajan kanssa sovittu etukäteen, niihin en enää puutu kuvausvaiheessa ohjaaja ei silloin kuuntele ketään, Anttila tietää. Isoja väripintoja on toisaal ta helppo korjata jälkikäteenkin, digitaalisessa värimäärittelys sä ovat kaikki keinot käytettävissä.
kana ettei kaluston meteli kantaudu liikaa Speedyn mikkeihin. Jos käy niin ettemme saaneet jotain talteen, pyydetään jälkikäteen että paikataan kohtaus uudestaan, kuvaaja Timo Anttila selittää. Katsomosta tosin ei näe yksityiskohtia, joten tiiviissä ka merakulmissa tasataan valotilanteita, jos joku heitin tulee ru masti laulajan kasvoille. Päässähän nämä jutut syntyvät toteutus on pelkkää me kaniikkaa! u
Äänen ehdoilla
Pikakelataan Anttilankin kanssa oopperan kuvaussessioista pa ri kuukautta ajassa eteenpäin jälkikäsittelyvaiheeseen Yleis radioon ja Pasilan kakkosstudiolle. Pääsääntöisesti äänen ja kuvan on oltava samasta otosta, jotta huulisynkka pitää. Kuvaussihteeri lukee kuvaussuunnitelmaa ääneen koko ajan askeleen edellä, ja kuvamikseri vieressä toteuttaa vaihdot kamerasta toiseen. Otetaan talteen se mitä on ajateltu. Nyt elämä on helpompaa, ja hyvin suunniteltu näyttämövalaisu saattaa istua hdtuotan toon melkein heittämällä. Ja silloin kuvakerronta helposti tökkää eli sau maan jää ammattilaisten kammoksuma klaffivirhe, joka hyppää tarkan katsojankin silmille.
Tunnelma tiivistyy
Koska kuva leikataan ulkotuotantoautossa "raakaversioksi" jo lennosta, DCHD1:n hämärässä ohjaamossa vallitsee suoran lähetyksen tiivis tunnelma. Ohjaaja Hannu Kamppila istuu ison monitoriseinän edessä ja napsuttaa sormiaan komentolinjaan kuvaleikkausten tahtiin. Taustalla kuvatarkkailija valvoo, että kameroiden tuotos on samanväristä ja näköistä jotta kuvat voi leikata lomittain ja ne uppoavat toisiinsa saumatta. vausvalaisu olivat kaksi eri asiaa, koska silmä on paljon mukau tuvampi instrumentti kuin kamera. Levyn tuottajaa toppuuteltiinkin en nakkoon, ettei ääniraita olisi samanlaista silppua kuin cdtuo tannoissa, varsinkin kun kyseessä on kuvatallenne oopperas ta, jossa ei voi tykittää MTVvideoiden tyyliin puolen sekun nin mittaisia kuvia. Kuvaa ja ääntä leikataan erikseen, ja naapurit pitävät toisensa ajan tasalla muutoksista. Lennossa tapahtuvan koostoleikkauksen lisäksi näet kameroiden kuvasignaalit taltioidaan myös erikseen. Alkuperäinen kuvaussuunnitelma romut tuu väkisin matkan varrella, Anttila naurahtaa kuivasti. Ja ketjun päässä kuvanauhoittaja tai nykyään "mediaoperaattori" vahtii että Recnappi palaa ja kovalevyt pyörivät. Eri otoista haettujen kuvien leikkaaminen peräkkäin on han kalaa, oopperalaulajat kun eivät ole näyttelijöitä. Taustakankaan tasoakin nostettiin. Kuvaajalla on autossa kuvamonitori ja suora komentoyhteys kameramiehiin, joten ei hänkään peukaloitaan pyörittele vaan saattaa lennossa vaikkapa varoitella kamera miestä, jonka huomaa hahmottelevan kuvaa joka ei tule kokonaisuudessa toimimaan, ja vihjaa tilalle parempaa ratkaisua.
Päässä tapahtuu
Kuvauksen ennakkosuunnitteluun kuuluu tarinan lukemisen ja aiheen sisäistämisen lisäksi tutustumista lähdemateriaaliin. Niiden päälle kuva leikkaaja joutuu tekemään oman versionsa siten, että palat lok sahtavat kohdalleen. Sehän on meidän osastolle ikävää kun tuotannossa men nään äänen ehdoilla. Hyvin rasvatussa koneistossa kuvaajan ja äänisuunnittelijan työmaat koskettavat toisiaan varsin vähän silloin, kun molem mat ovat ammattilaisia ja ymmärtävät, että toisenkin tarvitsee tehdä duuninsa. Kuvaleikkaaja työskentelee itsenäisesti, tarvittaessa tvoh jaaja, kuvaaja sekä oopperan lavalle ohjannut Pekka Milonoff vierailevat takapiruina. Hän istuu autossa takarivissä, sillä kuvaajan työ painottuu ennakkosuunnitteluun. Kuvan ammattilaiselle on tärkeää kunnioittaa oopperan la vaohjaajan työtä näyttämällä dvdlevyn katsojille sen, mitä Mi lonoff on halunnutkin näyttää. Paikan päällä ei enää pähkäillä teoksen lähtökohtia vaan homma on kuin puun pilkkomista. Vain kapellimestari voi viheltää esityksen poikki. Kun kotiläksyt on tehty säästetään aikaa ja rahaa. Kun mikit on pystytetty, katsotaan että kameralla osuu niiden välistä lavalle, ja kameraryhmän täytyy olla tark
Ohjaaja Hannu Kamppila johtaa operaatiota DCHD1-ulkotuotantoautossa, jonka komentokuunteluun kytketään kaikki osalliset.
www.riffi.fi 2/2011
13. Koska lauluissa ilmeni paljon paikattavaa rosoa, lopullinen ääniraita on peräisin pienistä katkelmista. Lavalla sattuu kaikenmoista, mutta tuotantoauton komentohuoneessa jatketaan niin kuin ei mitään. Anttila painottaa, että lopulta olennaista ei ole se mitä kä sillä tehdään vaan se mitä mielessä liikkuu
14 www.riffi.fi 2/2011
Toki Kalima ei Berliinistä käsin elä pelkällä jazzin soitolla, vaan on mukana muun muassa Jimi Tenorin yhtyeessä ja soittaa teatteri- ja avantgardekeikkoja. Berliinissä vaikuttaa paljon muusikoita, jotka soittavat joko ihan free-jazzia tai sitten sävellettyä jazzia, joka vain on jollain tapaa kummallista ja mainstreamista poikkeavaa. Ja mitä enemmän olen erikoistunut tuohon kitaratriohommaan, sitä enemmän olen alkanut löytää siitä uusia sävyjä. Sittemmin kuvaan astuivat myös jazz-puolen soittajat, kuten John McLaughlin, John Scofield, Bill Frisell ja Raoul Björkenheim. Siitä ei paljon jää käteen muusikoille, joita on siellä tu-
-E. Tämä tuli todistettua esimerkiksi myö"Harjoittelussa ei tietenkään ole hemmin samana iltana Telakalla, kun kysymys pelkästään tunneista, Kalima esitti K-18-bändin kera David Lynchin elokuvien innoittamia sävelmutta kyllä nekin merkitsevät." lyksiä. Paitsi asenteensa, myös kokoonpanonsa puolesta tuo vailla kosketinsoittajaa operoinut amerikkaisbändi muistutti Kaliman omasta musiikista. Hän viittaa käänteisesti hetki aiemmin Tullikamarilla diggailemaansa, jazz-historiaa ironisesti tulkinneeseen amerikkalaiskvartettiin. Aluksi esikuvat olivat rock-musiikin peruslukemistoa, Pink Floydia, Led Zeppeliniä, Beatlesia ja Jimi Hendrixiä. Tietysti on poikkeuksiakin, riippuu pianistista. Hänen uransa keskuspaikaksi on muodostunut Suomen sijaan Saksa ja Berliini.
i ole hyvä juttu, jos taide menee liian ryppyotsaiseksi, sanoo Kalle Kalima jutellessamme Tampere Jazz Happeningissä viime marraskuussa. Ja jotenkin tuo tokaisu tuntuu kiteyttävän myös monet Kaliman omista yhtyeistä, joiden musiikki ei ole taiteellisesta kunnianhimosta huolimatta liian ryppyotsaista. No, aika nopeasti aloitin sitten saksan opiskelun... On ollut hienoa edustaa Saksaa tällaisena kansainvälisenä bändinä, sillä meistä vain yksi on saksalainen, ja lisänä suomalainen ja amerikkalainen, Kalle kehuu toisen kotimaansa kulttuuripolitiikkaa.
Berliinistä käsin
Vuonna 1973 Helsingissä syntynyt Kalle Kalima aloitti kitaransoiton reilun kymmenen vuoden iässä. Homma menee aika hyvin yleisön jakeluun, koska meidän mielestämme bändin tulee olla myös viihdyttävä. Toisaalta kysymys on ollut ihan taloudellisestakin asiasta. Jotenkin kuitenkin tuntui, että minulla voisi olla mahdollisuus pärjätä siellä muusikkona. Arvoin vaihtopaikkaa hakiessani Pariisin ja Berliinin välillä, ja jotenkin kuvittelin, että pärjäisin ehkä paremmin englannin kielellä juuri Berliinissä. Kalima myöntää kuitenkin, että muitakin perusteita ratkaisuun on. Hän itse kun on soittanut paljon kitara-kontrabasso-rummut-kokoonpanoissa, vailla pianistia.
18 www.riffi.fi 2/2011
Se on ollut siinä mielessä tietoinen valinta, että tykkään sellaisesta avoimemmasta soundista, jossa ei ole toista harmoniasoitinta. Berliini on myös hyvä kaupunki monille free-musiikin alalajeille, joiden piirteitä löytää Kallen omastakin musiikista. Ja lisäksi kaupungista löytyy myös lähinnä hälyääniin perustuva improvisoidun noise-musiikin skene. Omista bändeistäni Johnny La Marama on tavallaan kollektiivi. En itse asiassa pidä kauheasti pianistin kanssa soittamisesta tavallisessa jazz-tilanteessa, koska he yleensä soittavat sillä tavalla täyteen, ettei kitaralle jää enää paljon tilaa. Improvisoimme yhdessä, ja käytämme noita improvisaatioita sävellyksiemme pohjana. Hain sitten kouluun normaaliopiskelijaksi ja valmistuin. Viimemainittu oli myös yksi Kaliman opettajista Sibelius-Akatemian Jazz-osastolla, josta hän kuitenkin päätyi opiskelijavaihdon kautta Berliinin Hans Eisler -konservatorioon. Mitä pienempi kokoonpano, sitä helpompi on saada keikkaa ja ansaita elantoa. Nykyään hommaa riittää kuulemma jo liiaksikin asti. Nykymuusikoille tyypillisesti Kalimakin jakaa aikansa monen yhtyeen kesken, ja omista bändeistä tällä hetkellä mieluisimmat ovat Klima Kalima ja Johnny La Marama. Muusikon työolosuhteet eivät Kallen mukaan Saksassa sinänsä poikkea kotimaisista, sillä esimerkiksi Berliinissä jazzia soitetaaan pääosin lipputulopohjalta. Jälkimmäinen on myös päässyt Goethe-instituutin kiertueille edustamaan Saksaa Väli- ja Etelä-Amerikassa sekä Japanissa. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: MAARIT KYTÖHARJU
Kalle KALIMA
kahden maan kitaristi
Tuttu nimi useammankin kotimaisen ja saksalaisen jazz-kokoonpanon taustalla on aikaansaava kitaristi Kalle Kalima. Kaikki myös tuovat omia sävellyksiä, mutta toinen saattaa sitten ottaa niitä ja pistää paloiksi, josta sitten yhdessä sovitamme
Oma erikoisuutensa Deimel Severus -kitarassa on sen mikrofonisysteemi, joka antaa monipuolisen soundikattauksen vailla hurinoita. Keskellä oleva Joe Bardenin Telecaster-mikrofoni ei koskaan toimi vain yksistään, vaan kytkeytyy joko kaulatai tallamikrofonien kanssa, jotka niin ikään voi kytkeä kahdestaan samanaikaisesti päälle. Sille on kitarassa oma ulostulo, joten pietsosignaalin pystyy ajamaan erilliseen vahvistimeen.
www.riffi.fi 2/2011
19. Lisäksi kaikki soundit voi vielä sekoittaa L.R.Baggsin pietson kanssa
Minulla on ihan tietyt säädötkin niihin: treblet neloselle, basso ja middle nollaan. Särösoundin teen usein uusiseelantilaisella Hot Cake -pedaalilla, mutta käytän
20 www.riffi.fi 2/2011
myös Ratt-pedaalia. Pentasonicin lähtökohta on Bossin RC-50 -sämpleri, josta Kalle ajaa kolme synkronisoitua luuppia kolmeen eri vahvistimeen. Soitin toteutettiin yhdessä tehdyn suunnittelun pohjalta, jossa yksi lähtökohta oli hyvä soittoergonomia. Kannattaisi koittaa nähdä ne omat vahvuudet ja heikkoudet ja suunnitelmallisesti parantaa niitä, Kalima u kiteyttää haastattelun lopuksi.
www.kallekalima.com. Niillä on sitten sponsoreita tai julkista tukea, ja liksat vastaavat suomalaisia. Esimerkiksi Klima Kaliman levyillä onkin aika vähän perinteistä jazz-harmoniaa. Itselläni se oli jotain 25. Siinähän sitä on aika yksin, jos jotain menee pieleen tai yleisö ei ole mukana. Otelauta puolestaan on ruusupuuta. Se on kuitenkin tässä tapauksessa lähtökohta. Sanoisin, että jos aikoo alalle, niin treenitunteja olisi hyvä olla 3050 viikossa. Jos kyseessä on Fenderin Twin, laitan kaikki neloselle. Säädän nuo Fenderin vahvistimet aina puhtaalle. Sieltä olen saanut joitain jazzista poikkeavia ideoita esimerkiksi äänenkuljetukseen. Siksi rungossa on ergonomiaa parantavia muotoja niin "Minulla on ihan tietyt säädötkin niihin: edessä kuin takana, Frank treblet neloselle, basso ja middle nollaan." Deimel kertoo sähköpostitse. Festivaaleja ja konserttipaikkoja on runsaasti, mutta toisaalta muusikoita suhteessa ainakin yhtä paljon, joten keikkojen buukkaamisessa saa olla todella aktiivinen.
Custom-kitara ja Fender-klangi
Kalle Kalima on etupäässä sähkökitaristi, ja hänen pääasiallinen työvälineensä on saksalaisen Frank Deimelin rakentama Severus custom-kitara. hansia. Itse runko on valmistettu yhdestä palasesta Hondurasin mahonkia sekä kolmesta palasta Sipo-mahonkia. Onhan se. Klima Kaliman "Chasing Yellow" -levyllä (2007) kitarasoundi on mukavasti särön ja puhtaan välimaastossa. Vahvistimina Kalima suosii Fenderin comboja, kuten Hot Rod- tai Blues Deluxea, Twiniä ja Super Reverbiä. Eikös Pentasonic ole aika vaativa juttu ihan jo fyysisenäkin suorituksena. Instrumentin erottaa Jaguarista myös se, että Deimel käytti kaulan ja rungon yhdistämisessä liimaliitosta pitkältä matkalta soivuuden maksimoimiseksi. Kaiku taas on aina kakkosella tai nelosella. Nyt kun olen työelämässä ja on perhettäkin, niin aikaa ei enää ole samanlailla. Vaikka keikka olisi Berliinissäkin, niin koko hommaan menee tuollainen seitsemän-kahdeksan tuntia.
Monelta kantilta
Kalle Kalima tuntuu muusikkona löytäneen sen "oman äänen". Kamojen kasaamiseen ja soundcheckiin menee pari-kolme tuntia, sitten on itse keikka, ja sen jälkeen kamat pitää vielä purkaakin. Käytin aikaa esimerkiksi klassisen kontrapunktin opiskeluun, vaikka en siinä mikään mestari olekaan. Harjoittelussa ei tietenkään ole kysymys pelkästään tunneista, mutta kyllä nekin merkitsevät. Vaikka rungon muodon lähtökohtana oli Fender Jaguar, kitara toteutettiin kahdella sarvella ja soololovilla. Saksassa on myös jazzyhdistyksiä, jotka järjestävät konsertteja. Päätin, etten käytä läppäriä, Abletonin Liveä sun muuta. Ongelmana noissa keikoissa on nimenomaan työn määrä. Tavoitteena oli soitin, joka istuisi hyvin sylissä, mutta jota olisi mukava soittaa myös hihnan kanssa. Sen lisäksi sain idean ajaa kitaran pietsosoundin neljänteen vahvistimeen. Homma olisi aika tylsää, jos se perustuisi vain sämpleille. Treenasin aikoinaan juuri tarpeeksi, jotta pystyn tekemään sen mitä nyt haluankin. Mukana on myös toinen sämpleri, joka ei ole välttämättä synkronisoitu, ja se taas ajetaan viidenteen vahvistimeen. Yksi vaikutin sen löytymiseen lienee ollut monipuolinen musiikin kuuntelu; jazzin ohella palettiin on kuulunut paljon rock- ja popmusiikkia, elektronista musiikkia, uutta taidemusiikkia ja erilaista maailmanmusiikkia. No, näin vanhempana toivon, että olisin treenannut enemmän, Kalle nauraa. Projekti on julkaistu myös äänitteenä, joka tallennettiin vanhassa DDR:n radion kamarimusiikkisalissa. Eli yleisö voi tavallaan seurata, mitä lavalla teen. Samoin on hyvä hieman suunnitella harjoittelua ja olla kurinalainen, pitää ehkä treenipäiväkirjaa, ja katsoa ettei vain jauha sitä minkä jo osaa. Bändisoiton ohella Kalima tekee keikkoja yksin Pentasonicprojektissaan, jota on kuultu kotimaassakin Flow-festivaalilla. Heruisiko vielä lopuksi lukijoille joitain vinkkejä harjoittelua ajatellen. Samoin Danelectron poljinta käytän säröön joskus, Kalle kertoo. Ehkä harmoniapuoleen on vaikuttanut se, että pitkään opiskelin musiikkia aika monelta kantilta, myös taidemusiikkia ja sen harmoniaa. Merkillepantavaa on se, että särö tulee yksinomaan pedaaleista, joita usein nimenomaan on vaikea saada toimimaan puhtaan fendermäisen klangin päällä. Oleellista on yleensä kahden vahvistimen käyttö stereona, jonka lisäksi mukaan tulee myös pietsosoundi. Setit eivät kylläkään ole vain yhtä kappaletta, vaan soitan väleissä levyllä olevia lyhyitä kolmen minuutin biisejäkin, joissa ei ole mitään sämplejä tai efektejä. Lisäksi arsenaalista löytyy yksi Mesa Boogie. Kun sitten vielä sijoittelen vahvistimet yleisön ympärille, muodostuu surround-soundi. Vaikka tekniikka on viime kädessä kykyä ilmaista itseään, niin voi sanoa ihan objektiivisesti, että sinulla on hyvä tekniikka sähkökitaristina. Klubeissa asetan kaksi vahvistimista yleisön taakse jalustoille ja kolme eteen