Oulu, Kauko Röyhkä ja musikaali toimivat yhdistelmänäkin Svante ForSbäck, chartmakers: ”Jos halutaan, että radiossa soi lujaa, pitää masteroida hiljempaa.” Jukka Immonen, tuottaja: ”Artistin tulevaisuus on kuitenkin tärkein juttu, heille mä olen asioista tilivelvollinen” N ro 12 15 H in ta 9 ,8 E Heikki elo teho Majamäki erno Laitinen Pietu Halonen 01 Kansi115.indd 1 2.2.2015 11.34
• Musiikki-Kullas, Oulu • Musiikki Lukinmaa, Kajaani • Musacorner, Tampere • Musikantti, Jyväskylä • Musiikki-S, Hyvinkää ”After the mind-expanding experience of 24/96 audio through the K812, it’s difficult to go back to any other headphone.” Mike Metlay Recording ”Kuulokkeiden uusi kuningas – AKG K812” Niko Kinnunen, Teknologian Kehitystä • F-Musiikki, Vantaa • Piano Jylhä, Muurame • Soitinkulma, Savonlinna • Markun Musiikki, Hyllykallio • Discoland, Helsinki Kysy asiantuntevalta AKG-kauppiaaltasi! • St. s t u d i o t e c . M a a h a n t u o n t i : S t u d i o t e c O y | K u u s i n i e m i 2 , 2 7 1 E s p o o | p u h . f i Suosimalla suomalaista jälleenmyyjää saat asiantuntevan henkilökohtaisen palvelun lisäksi varmasti eurooppalaisittain kilpailukykyisen hinnan sekä oikeuden maahantuojan takuuhuoltopalveluihin ja tuotetukeen. 2 7 5 1 2 3 | s a l e s @ s t u d i o t e c . Paul’s Sound, Nummela • Kouvolan Musiikki, Kouvola • Pihlajamaan Musiikki, Pori, Rauma ja Vaasa • Macu’s Music, Loviisa • Tornion Musiikki, Tornio • Kuopion Musiinni, Kuopio • Intro Musiikki, Kerava • Oulun Soitinja Tarvike, Oulu • Tampereen Musiikki, Tampere • Kitarataivas, Salo 02-03 Ilmoitukset.indd 2 2.2.2015 11.36. f i | w w w
f i PRO AUDIO ® ® • Multi-channel ultra-low latency 24-in/22-out USB audio interface • Soundcraft® Ghost mic preamps, Sapphyre British EQ • Lexicon® Effects, dbx® Limiters, GB Series audio routing • iOS, Android, Windows, Mac OS, and Linux devices • Real-Time Frequency Analyser (RTA) on inputs and outputs • Lexicon® FX effects, dbx AFS2, DigiTech Amp Modeling • Show/Snapshot recall with channel safes and security lockout • 2-channel USB audio playback and recording WIFI-CONTROLLED DIGITAL MIXER 02-03 Ilmoitukset.indd 3 2.2.2015 11.36. f i w w w. s t u d i o t e c . S t u d i o t e c O y K u u s i n i e m i 2 , 2 7 1 E s p o o p u h . 2 7 5 1 2 3 s a l e s @ s t u d i o t e c
Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 9,80 e + postikulut. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen wwwsivustomme Riffi-kaupassa. 6 www.riffi.fi 1/2015 22 Lue myös Jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset, tuoreet levyarviot ja muut ajankohtaiset asiat Riffin verkkosivuilta osoitteesta www.riffi.fi Kannessa: Jukka Immonen, kuvaaja Tommi Posa 38 16 54 55 56 HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Jukka Immonen – ikimuistoiset sessiot 14 Poika Mancini – Röyhkää musikaalina 16 Heikki Elo – lavealla siveltimellä 20 Vuoden musiikinopettaja – Pietu Halosen opetusväline on bändisoitto 22 Erno Laitinen – syöttiä onnistumisille 26 Chartmakers juhlii – masteroinnin mestarit 30 Teho Majamäki – äänimaisemien maalari LUKUPALAT 33 Lukijakyselyn palkinnot on nyt arvottu – onnetar suosi seuraavia vastaajia… 36 Futuuri – digimikserit 38 Soitinrakentajia 30 vuoden ajalta – Ikaalinen on kouluttanut kokonaisen ammattikunnan 58 Vähästä irti enemmän – ei voluumia, vaan kestoa RIVAKAT PIKAKOKEET 34 Stagg Gel Control – älä tule paha sointi, tule hyvä sointi KÄYTTÖTESTIT 44 Music Man 112 RD 50 – musari tuli takaisin 46 Music Man 115 B250 – basistin sana 48 Roland HS-5 – hiljaakin hyvä tulee 50 Proel M1622USB – analogimikseri pitää pintansa 52 Mackie DL32R – mikserin ydin 54 JBL EON 600 – tasaista ja puhdasta 55 Neumann TLM 107 – varmalla otteella 56 Lewitt MTP 940 CM – annos eleganssia arkeen GRANDE FINALE 63 Muusikkona maailmalla – Lähtikö se Stevie Ray Vaughanin soundi sormista vai kamoista. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 52,50 e ja määräaikaisena 58,60 e . Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Julkaisuassistentti Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,00 e + postikulut. Irtonumeron hinta on 9,80 e . Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Palveluhakemisto: Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Kalle Heino Pirkka Isotalo Misha Koivunen Timo Koskinen Tommi Saarela Reima Saarinen Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen 06-07 Sisältö115.indd 6 4.2.2015 15.01. 20. Riffi ilmestyy vuonna 2015 kuusi kertaa. 64 Saarinen selvittää – Kuuntele ainakin lopuksi 66 Alangon päiväkirja – Mikromanagementtia YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh
06-07 Sisältö115.indd 7 4.2.2015 15.01
TeksTi: Misha koivunen kuvaT: ToMMi Posa Jukka iMMonen IkImuIstoIset sessIot Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan 08-13 Immonen_Ikimuistoiset.indd 8 4.2.2015 11.08
Biiseistä oli olemassa ohuet ”puhelindemot”, mutta mitään totaalista pre-productionia ei oltu tehty, vaikkakin Mariska ja bändi oli viettänyt jo jonkin aikaa kämpällä biisinkirjoituspuuhissa. Tämmösissä sessioissa muistaa miksi näitä hommia on ylipäätään alkanut tekemään. Neljä raitaa riittää. Tottakai teen mieluusti täällä ja olen tehnytkin, mutta siinä on vaan aika paljon tekemistä Ja aina aika ei vaan riitä. Helmikuussa 2012 äänityksiä varten varattiin Pohjassa sijaitseva Musiikinedistämissäätiön (MES) omistama Villa Vikan kahdeksi viikoksi. Purkitusnopeus oli suunnilleen päivä per kappale. Soittajia oli reilu kolmekymmentä. Usein saattaa olla silleenkin, että oikeat jouset ei toimi. Sitäkin tärkeämpää tietysti on mitä ne neljä raitaa on ja mitä niille on tehty. – Se oli todella hauskaa, tietysti siksi kun kaikki tuntui vaan toimivan niin helposti ja omalla painolla. Käytiin alkuvuodesta 2011 Petraxilla demottamassa ja etsimässä itseämme, kunnes päätettiin vaan mennä biisi edellä. Siellä ne tyypit tekee kaikkea Hollywood-leffaa ja vastaavaa. Se on niin hienoa kun bändi lähtee soimaan pienellä kattauksella. Eikös homman maksaja kysy että eikö tuota voi tehdä syntikalla. – Ei oikeastaan. – Tottakai jouset ja semmoset tehtiin perästä. Tekemisen meininki oli koko porukalla tosi hieno ja tuntui että kaikki vaan toimi koko ajan. Pienillä orkilla oikeet tietty toimii ihan selkeesti paremmin. Mäkin halusin käydä katsomassa myös ihan puhtaasti uteliaisuudesta. Taltioidaan helmikuinen hetki ja thats it. – Päätettiin lähteä sinne ennakkoluulottomasti potkimaan renkaita, ja soittamaan biisejä ja katsomaan mitä käy. Kaikki biisien rungot soitettiin kimpassa. Kuulosti liian luomulta. Mariska lauloi koko ajan mukana ja jotkut otot myös säästettiin. Kun punainen lanka viimein löytyi, homma oli tuotannon osalta pääosin toteutettu kymmenessä päivässä. www.riffi.fi 1/2015 9 Mariska: kukkurukuu Warner Music Finland 2012 Vuonna 2010 elettiin aikaa jolloin Mariska oli hylännyt rapin ja oli julkaissut jazzahtavan ”Pahat Sudet” -albumin, jonka musiikkia kutsuttiin asenneiskelmäksi. 08-13 Immonen_Ikimuistoiset.indd 9 4.2.2015 11.08. Siihen aikaan moni täältä kävi Slovakiassa. Joissain biiseissä oli käytössä vain neljä mikkiä, joilla pyrittiin tallentamaan bändin sointi mahdollisimman voimakkaasti ja autenttisesti. – Tällä tavalla saa muistutettua itselleen mistä tässä on kyse: Eli mennään taltioimaan pala jotain magiaa. – Mariskalla on ollut tiettyä lokeroajattelua, että pitää tehdä tietyn tyylistä musaa. Siitä yritettiin vähän päästä irti. Itse äänityssessiot sujuivat hyvin leppoisasti. vuorossa nyt Jukka immonen, joka Riffin pyynnöstä poimi esiin kolme erityisesti mieleen jäänyttä hanketta. Immonen nostaa esiin Mariskan Liekki-kappaleen, jonka hienossa jousiarrissa soi molemmat. Seuraavan levyn suuntaviivoja etsittiin vuoden ajan. Blendaus on onnistunut niin hyvin ettei lopputuloksesta voi sanoa onko kyseessä aito vai ei. Osa nopeiden proggiksien hienoutta piilee myös siinä että vuoden päästä tulosta kuunnellessa saattaa löytyä aika yllättäviäkin juttuja. Ne äänitettiin Bratislavassa. Immosen johtoajatuksena oli pärjätä mahdollisimman vähällä. Tila, huone, ne ihmiset ja esitys. Jousia varten tarvittiin melkein koko sinfoniaorkesteri. Joku siis vielä käyttää oikeata orkesteria. Tuottajia, jotka jäävät usein taustahahmoiksi. Mielenkiintoisia tarinoita miten asiat johtivat toisiin asioihin ja ratkaisut syntyivät. Kun mä nysväsin jotain basaria, bändin kiipparisti Klasu Suominen arrasi jousia siinä odotellessa. Sampleista tulee sellaista hyvällä tavalla muovista läsnäoloa, joka ei ole niin hötöä. – Siinä soi Garage-band ja Bratislavan jouset. Yhtenä syynä tähän oli sessioiden helppous. Aamulla bändi aloitti soittamisen ja kun soitto ja sovitus alkoi toimimaan, kolme-neljä ottoa ja se oli siinä. – Yleensä päätän sen ihan lopussa. Mutta kun homma menee isoksi, niin ei ole sanottua, että se iso kuulostaa paremmalta oikealla bändillä aina. Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Se kertoo tietty myös paljon niistä biiseistä. Joskus se menee noinkin päin. Immonen käyttääkin usein molempia – sampleja ja oikeita soittimia – joista tehdään yleensä jonkinlainen blendi tai käytetään vain toista. Voi olla että siellä on vähän virheitä ja joku oli ehkä säröllä, mutta se on vaan hienoa. Mobilisoiminen ja säätäminen oli tällä tavalla helpompaa. Paitsi jonkun kvartetin kohdalla, esimerkiksi neljä jousta, piano ja laulu, niin ei ole kysymystäkään kumpi toimii. Sä saat semmosen tietyn läheisyyden ja kihinän sieltä luomusta ja takaosaa voi sitten täyttää sampleilla joka myös tasoittaa jonkin verran vireitä. Jennin ( Vartiainen) Terra -levyyn oli seitsemään biisiin jouset äänitetty, mutta käytin oikeaa bändiä muistaakseni ainoastaan neljään, kun ei vaan sopinut. Luomu voi jäädä joskus liian löysäksi ja ohueksi. – Täällä tommosissa jutuissa on aika paljon järjestämistä, esimerkiksi paikan suhteen. Tuotannon vinkkelistä katsoen mentiin sinne käytännössä tyhjin käsin ja tultiin sieltä silleen, että noin kahdeksankymmentäviisi prosenttia oli valmiina. Katsotaan mihin ne vie – tyylilajeista välittämättä, avaa Jukka Immonen muistelutuokionsa. Ne soittaa hienosti klikkiin ja ovat tottuneet poppiin. Muutamaan studioon toki mahtuu, mutta jo bändin kasaaminen on oma operaationsa. Jos mulla on tietty määrä rahaa käytettävissä, kyllä mä sen kaiken yleensä käytän. Mutta niidenkin arrit syntyi siinä samalla. Suunnitelmana oli äänittää levy perinteisellä tavalla livenä
Oli niin helppo pyöriä siellä alhaalla bändin seassa siirtelemässä mikkejä, kun kaikki tuli samantien omiin luureihin. Kyllähän sä saat sen vireeseen, mutta et sä saa siihen sitä fiilistä vaikka olis kuinka vireessä. Oikeat paikat oli kuitenkin testattu etukäteen. ”Mä pyrin siihen, että siellä on asioita vähän väärin.” 08-13 Immonen_Ikimuistoiset.indd 10 4.2.2015 11.08. Kun äänityksiä tehdään klassiseen tapaan, soittotaito ja estetiikka ratkaisevat. Kun mennään tilaan, jota ei ole tarkoitettu äänitykseen, saattavat huoneiden ominaissoundit aiheuttaa päänvaivaa. Ne on myös päätöksiä. Seinällä on edesmenneiden taiteilijoiden kuvia ja välillä lähti sähköt niin siitä tuli aika jännä fiilis. – Tommosissa paikoissa tulee tehtyä aika maanisesti hommia ja päivät on pitkiä. Pohjaan lähdettäessä mukaan otettiin rekallinen tavaraa. Periaatteessa kuin keikalla olis tehnyt monitoreita ja mä pystyin ylhäällä runttaamaan soundia niin paljon kuin huvitti. Tällaisissa tuotannoissa pyrin aina käyttämään setissä mahdollisimman vähän mikkejä, mutta tyylin mukaan tietty. Sehän on neitseellinen tilanne. – Se ajatus vähän vesittyy, jos pohjia aletaan äänittelemään erikseen. – Se oli aika simppeli juttu, varsinkaan kun en tarvinnut kolmeakymmentäviittä kanavaa. Se on sen hetken ajan kuva. Kaksikerroksisen talon yläkertaan rakennettiin tarkkaamo ja soittotila jäi alakertaan. Jos huone kuulostaa hyvältä jo puhuessa, niin yleensä homma onnistuu. Villa Vikan on vielä aika ”spooky” mesta kukkulan päällä ja vieressä menee voimakas koski. Sitä ei edes avattu täällä studiossa enää. 10 www.riffi.fi 1/2015 – Mitä hittoa mä tuolloin ajattelin. Ilmassa oli koko ajan mahtavaa pientä kuumotusta. – Yleensä pyrin muutenkin äänittämään raitoja budjetilla, mieluummin liian vähän kuin liian paljon. Suurin kuorma muodostui hardware-romusta kuten ständeistä ja kaapeleista. Mä haluun, että jokainen sudin dynamiikka kuuluu. Rokkihommassa on taas pakko käyttää runsaampaa mikitystä. Mukana oli Even kaiuttimet, joka on saksalainen merkki, jonka perusti Adamin entiset työntekijät. Jos et ota tavaraa mukaan, niin sit mennään sillä. Jos rummuissa olis vaikka kuusitoista mikkiä, niin emmä enää sais kuuluviin sitä rumpalin omaa balanssia. – Sama laulun kanssa. Toimii ainakin mulle. Pyrin siinäkin tapauksessa saamaan sen kaverin soundin yhdestä stereoparista ulos. Mutta se on toinen keskustelu se… Ulkotuotannot vaativat aina extramäärän miettimistä ja suunnittelua. Ja kyllähän parhaimmissa pop-levyissä on sitä, vaikka saattaa tulla illuusio, että tää on geneeristä. Pidettiin kuuntelu alakerrassa ja multa lähti alas monitoritiskiin vaan talkback sekä stereoraita, mitä bändi blendasi omaan kuunteluunsa. Kuuntelu järjestettiin silleen, että meillä oli Avidin monitoritiski ja kaikilla langattomat. – Silloin tulee tehtyä enemmän omalaatuisia ratkaisuja, kun kuulet ne jutut uutena. Niitä oli kakskyt-jotain, kun tiesin että loppupeleissä tullaan vetämään 8–10 mikillä. Ei tarvinnut rakentaa studiota, vaan tehtiin periaatteessa keikka set-uppi. Vaikka Immonen pitää studiossa työskentelemisestä, on studioympäristöstä lähtemisessä omat puolensa. Sitä tuppaa aina silloin tällöin miettimään mihin soittotaitoa enää tarvitaan, kun kaikki asiat on korjattavissa perästä päin. Vähän niinkuin keikkataltiointi, kaikilla oli langattomat luurit ja Savelan Jaska kaksi päivää monitorimiksaajana. – Se on se printti, joka on tehty siellä. Ajatus pienellä kattauksella toimimisesta lähti siitä että haluttiin tehdä bändisoundia kerralla äänittäen. Se mitä se soittaa, tulee oikeasti läpi. Se tekee levyn, joka tuoksuu, maistuu ja tuntuu. Tällä vältyttiin kaukokaapelin edestakas-ronttaamiselta. Se nopeutti pystytystä paljon. Siihen että bändi saattoi laskea biisin käyntiin kului yksi päivä. Sen takia vanhat levyt ja äänitteet tuntuu korvaan kivalta. Mukavia ihmisiä, joiden kanssa on ollut hyvä tehdä yhteistyötä. Tänä päivänä vastuuta on niin helppo siirtää eteenpäin miksaajalle tekemällä seitsemäntoista variaatiota, että päätä sä. Tärkein juttu on ottaa mukaan kaiuttimet, jotka tuntee. Miltä Kukkurukuu tänään kuulostaa. Talon ja bändin sointi oli paikoitellen niin hyvä että Immonen muistelee että Kettu ja Korppi -kappaletta ei tarvinnut edes miksata. Jokaiselle oma kuuntelu alakertaan niin, ettei mun tarvinnut ylhäältä järjestää niille sitä. Se on musaa. Langattomia aion käyttää tästä eteenpäin vastaavissa tilanteissa. Ilman mitään häiriötekijoitä ja puhelimia. Immonen haluaa että musiikissa säilyy inhimillisyys, joka ilmenee pieninä epävireisyyksinä ja tempon heittelyinä – Mä pyrin siihen, että siellä on asioita vähän väärin. Olen aina tehnyt niin. Joskus sekin että kyseessä ei ole studio, on vain hyväksi. Niistä kuitenkin löytyy yllättäen paljon sitä soittoa ja elävää asiaa. Oli tärkeää että se bändin balanssi kuuluu sieltä. Kaupungissa studiossa jokainen elää omien aikataulujensa mukaan, kun taas jonnekin muualle lähdettäessä keskitytään täysillä vain siihen yhteen asiaan
Oli kauhea miettiminen, että mistä klikkaa. Tärkeintä mulle on aina se laulu. Tällaisessa tilanteessa sanon saman tien artistille, että vedä vuosi eteenpäin allakasta mustaksi. – Ehkä olin jotenkin alitajuisestikin ollut vailla projektia, jota sais työstää pitemmän aikaa ja alusta asti artistin kanssa. Homma ei kuitenkaan ihan niin vain lähtenytkään. Ympärille oli muodostunut ”ydinjengi”, jonka kanssa projektia pääosin työstettiin. Aina siitä sitten päästään jotenkin eteenpäin ja tehdään ratkaisuja. Näihin aikoihin rokki oli Suomessa kovasti pinnalla. Soiteltiin aikaansaannoksia matkan varrella kavereille, tiedustellen että ollaanko ihan metässä. – Tää on meidän juttu! Kun kamaa alkoi valmistua enemmän, nää kaksi biisiä toimi jollain tapaa meille mittarina – tältä tän pitää tuntua. Kaikki alkoi vuonna 2005 yhdestä puhelusta. www.riffi.fi 1/2015 11 – Kaikki tarttu sinne, mitä lähdettiin hakemaan. Tunnoton oli eka biisi, josta kaikki oli samaa mieltä. Eikä siitä mikään mieletön hitti tullutkaan, mutta meille se oli sitä. Pekka varmaan välillä kelas, että ei se levy ilmesty ikinä, enkä ihmettele. Mikä oli tietysti aika subjektiivinen näkemys, mutta koettiin että tässä puuhataan jotain uutta ja nälkä tehdä musaa oli kova. On erittäin tärkeää, että artisti ja teksti kohtaavat. – Siitä se lähti. Ensimmäiset kappaleet olivat hyviä, mutta ei vielä ihan sinkkukamaa. Ennen puhelua Vartiainen oli ehtinyt käydä kokeilemassa yhteistyötä eri porukoiden kanssa sen suuremmin tärppäämättä. Jos nyt tehtäis, niin lopputulos olis erilainen. Että toi tyyppi laulaa oikeista asioista mihin uskoo. Toisaalta juuri noista hieman epävarmoista hetkistä on usein syntynyt aika kivoja juttuja. Laitettiin se ekana ulos, mikä oli mahtavaa riskinottokykyä myös levy-yhtiöltä, kun kyseessä ei todellakaan ole mikään itsestään selvä radiobiisi. – Tunne oli että ollaan koko ajan menossa eteenpäin. Halusin tehdä jonkun kanssa levyn ihan biiseistä lähtien. Aikaa oli kulunut kaksi tuskaista vuotta ja saldona kaksi jatkoon kelpuutettavaa kappaletta. Huonot biisit, tuotanto, laulaja. Se oli Knipin sävellys, jonka kohdalla päätettiin jättää kaikki turhat säksätykset pois ja keskittyä siihen miten Jenni laulaa. Riittääkö pokka laittamaan hanttiin levy-yhtiölle niin kauan kuin tarvitsee. Vaikka meno oli paikoitellen hyvinkin tuskaista ja ikuisuusprojektin leima leijui koko jutun päällä, riitti levy-yhtiöllä vielä uskoa. Linjan toisessa puhui Pekka Ruuska, joka tarjosi projektia Jenni Vartiainen -nimisen artistin kanssa. Nauhamikkejä, pehmeetä pullaa ja rönttöstä soundia ja kaikki vähän säröllä. Debyytin rakentaminen vaatii kärsivällisyyttä kaikilta. Jos tuntuu, että kärsivällisyyttä ei löydy, on tuottajan homma olla aktiivinen ja käynnistää keskusteluja. Meillä oli taustalla ajatus, että tietynlaista poppia ei ole suomeksi tehty. – Kyllä se on musta tuottajan duuni mennä sinne hattu kourassa, jos homma ei etene. Jonkinlaista valoa tunnelin päässä oli havaittavissa kun kappaleet Vedenalaista ja Tuhannet mun kasvot valmistuivat. Kumpikin diggasi trip-hopista ja tummemmasta popista ja sieltä me ammennettiin aika paljon. – Kaikilla oli superhyvä tunne biisistä. Samaan aikaan Jukka Immonen eli vaihetta, jossa hän sinkoili hankkeesta toiseen. Sillä kuitenkin lähdetään liikkeelle. – Noh, pokka ei ainakaan riitä keskeneräisen tavaran ulos päästämiseen. – Nää on näitä pienen ihmisen ajatuksia, tehtiin päivän päätteeks kuitenkin sitä mikä hyvältä tuntui, sen enempää analysoimatta. Paljon tehtiin demotusta, mutta ei oikein osunut. Tuotannon osalta mulla meni hiukan kauemmin aikaa saada asiat toimimaa, ja ehkä siinä oli myös jo pientä painetta päässyt syntymään – Aina kun tekee debyyttiä, niin siinä on aina vähän hakemista että mikä tää juttu on. – Ruuska Warnerilla oli kova kielipoliisi ja painotti tosi paljon tekstiasiaa. Mä suojelen itseäni ja artistia ensikädessä. Se on sen ajan kuva. Biisihommien ja tuotantojen ohella tein siihen aikaan aika paljon myös miksaamista ja äänittämistä – kaikenlaista sekalaista. Sitä fiilistä etsittiin. Mariskan kukkurukuu nousi julkaisuviikollaan suomen virallisen albumilistan kolmanneksi ja saavutti kultalevyrajan samana vuonna. Koen ”Koen että kun joku työs kentelee mun kanssa, mä olen vastuussa sille siitä jutusta ja huonolla tsägällä tavallaan hänen loppuelämästä.” 08-13 Immonen_Ikimuistoiset.indd 11 4.2.2015 11.08. Mikä on myös itselle iso juttu. Sitkun se menee ihon alle, silloin tietää nyt ollaan oikealla tiellä. Juttua kirjoitettaessa albumia oli myyty 11 744 kappaletta. Yritän pitää sen joka päivä mielessä. Ikäänkuin muodostaa bändin. Siihen kuului Vartiainen, Immonen, Teemu Brunila ja Mariska. Silti meillä oli koko ajan fiilis, että tässä on jotain… Koko tää originaalikela tummasta popista oli pään sisällä ihan kirkkaana, mutta ei vain saatu ralleja kasaan. Ensimmäisen sinkun jälkeen koettiin kollektiivinen ryhtiliike, henkinen hihojen käärintä. Kun saatiin siihen teksti kasaan, niin silloin tuli fiilis että nyt ollaan hienon jutun äärellä! Valmis tuote on periaatteessa vaan lauluraita pienillä elokuvallisilla mausteilla. Saatiin työrauha ja todistettiin että meidän tiimissä on potentiaalia. Jenni vartiainen: ihmisten edessä Warner Music Finland 2008 Jos edellä ollut sessio kesti 10 päivää, niin Jenni Vartiaisen debyyttiä tehtiin kolme vuotta. – Jos projektia aletaan rakentamaan ihan alusta, niin se on usein vähintään vuosi ennenkuin kädessä on mitään valmista. Brunilan tekemä Ihmisten edessä -kappale syntyi loppukesästä. Jennin kanssa klikkasi saman tien tosi hyvin. Se oli mulle ja Jennille oppimatka siihen, mitä pitää tehdä jotta saadaan kirjoitettua oikeanlaisia tekstejä ja Jennin äänelle oikeita juttuja. Senpä takia koettiin suorastaan tilausta hyvin tehdylle popille. Dialogi on tär keää – että tämä ei nyt valmistu siksi ja koska… Immonen ei sysää vastuuta koskaan labelille. – Siihen se kolme vuotta oikeastaan menikin. Olihan se välillä turhauttavaa meille kaikille. Oikeanlaisen biisimateriaalin löytyminen osoittautui hankalaksi. – Jotenkin haluttiin luottaa omaan juttuun. Kertoa syyt omasta näkökulmasta ja kuunnella A&R:n tuntemuksia ja neuvoja asiasta. Elettiin vuotta 2007. Biisejäkin läheteltiin monesta suunnasta, mutta ei vain natsannut
– Biisiä kokeiltiin monesta sävellajista, mikä vaikutti tarinaan ja moodiin todella paljon. – Ihmisten edessä -levy on aikamoinen sillisalaatti, mutta ihan tarkoituksella. Levyn jokainen biisi on äärimmäisen tärkeä mulle, jokainen omasta erityisestä syystä. Silloin aamuyöstä oli varmaan eka kerta kun meinasin puhaltaa pilliin, että ei onnistu. YleX:lle oli sovittu sinkun ensisoitto aamukahdeksaksi ja edellisenä iltana Ruuska tulee tänne kymmeneltä tsekkaamaan, että missäs mennään. sunrise avenue: unholy Ground universal 2013 Immosen ja Sunrise Avenuen yhteistyö alkoi Out Of Style -levyn Hollywood Hills -biisistä vuonna 2010. Ihmisten edessä ei ole ainoa, josta on tehty monta versiota. Herkullisin yhteistyömalli on tietenkin että jutellaan, potkitaan, ymmärretään, kuunnellaan ja välitetään. Konepannut vai oikeet pannut jne! Koko yö tehtiin ja Jenni meni suoraan täältä kuudelta aamulla Chartmakersiin Svanten ( Forsbäck) luo masteroimaan ja siitä suoraan YleX:ään. Jos joku kiukuttelisi mulle jostain kvartaalijutuista, niin se on oikeasti ihan sama. Jenni kuitenkin puski hienosti eteenpäin että lyödään tää homma nyt vaan läjään. Kun Jukka Immonen kuuntelee nyt Ihmisten edessä -kappaletta, niin se kuulostaa hänen korviinsa ”tosi jännältä”. Ihmisten edessä -kappaletta ei siis käytännössä miksattu ollenkaan, vaan se lyötiin vain kasaan. Artistin tulevaisuus on kuitenkin se tärkein juttu ja heille mä olen asioista tilivelvollinen. Olihan se jo vähän liian jännää. Emmä ole kuitenkaan ikinä jaksanut spennaa tommosia asioita. Sitten kun tulee aika hoitaa deadline ja toimittaa matsku, on syytä olla myös ajoissa. ”Sulla on kaikki kasassa – älä sekoile!” – Mulla oli kamaa neljästä eri sessiosta. – Pitää olla realisti eika lupailla mahdottomia, vaikka joskus onkin vaikea arvioida kaikkea. – Lauluraita on ainakin helkkarin kovalla. Siellä on vaan kaikkee mistä me tykätään. Jos tulee tuollainen hätä, eikä tiedä mitä tehdä, niin lauluraitaa vaan saakelin kovalle. Rummut ja laulu kuuluviin ja eteenpäin. ihmisten edessä -singleä on myyty yli 14 000 kappaletta. Kuultavissa oleva versio on viides tai kuudes kyseisestä kappaleesta. Ympärillä on hyvä olla sellainen sellainen porukka, joka ei ole liian sisällä siinä jutussa, kenen kanssa peilaat biisejä ja etenemistä. Sehän on kuitenkin se laulaja, mikä pitää sen läjässä. ”No on tässä joku raami. albumi toi vartiaiselle myös emmat ihmisten edessä -singlestä ja debyyttialbumista. Meillä on sävellaji ja lauluraita, mutta muuten vielä ihan levällään”. Tästä oli hyvä jatkaa. albumia on myyty tähän mennessä noin 67 000 kpl. Jos jotain tuollaista kävis, niin siitä pitää puhua jo hyvissä ajoin. 12 www.riffi.fi 1/2015 että kun joku työskentelee mun kanssa, mä olen vastuussa sille siitä jutusta ja huonolla tsägällä tavallaan hänen loppuelämästä. – Vaikka Out Of Style ja Unholy Ground onkin kaksi aika erilaista levyä, mulle jollain tavalla nää tuntuu yhdeltä pi08-13 Immonen_Ikimuistoiset.indd 12 4.2.2015 11.08. Malja, joka on semmonen semirokki tai Tunnoton tai Mandartania – nehän on periaatteessa ihan eri artistien biisejä. Muuten tulee kiukkua. Esimerkiks kansainvälisissä jutuissa kyse on aikamoisista summista, jos lähetään jotain promon alkua siirtelemään. Elettiin suurin piirtein elokuun puoltaväliä vuonna 2007. itse albumi saavutti ilmestymisvuonna kultaja platinalevyrajat. Levystä välittyy se tunnelma, mitä haettiin ja debyytillä löytyi myös Jenni Vartiainen artistina ja äänenä
– Kun levy saatiin ulos 2013, oli mieletöntä käydä kattomassa seuraavan rundin areena-keikoilla, kun viisitoistatuhatta ihmistä laulaa niitä biisejä. u ”Keikoilla oli iso soittamisen meininki ja hiki päällä. Tälleen tuottajan näkökulmasta, sillä on ihanteellinen työkalu käytössä: se pystyy vetää superhienosti matalia säkeistöjä ja tööttämään kertsit niin että kipu tuntuu. Sen halusin tuntuvan myös levyllä. Silloin itse ainakin tietää että on tehnyt kaikkensa. Musta on jotenkin helpompaa keskittyä muutamaan kerralla. Me tehtiin äänityksiä 2–4 biisin ryppäissä, noin kahden vuoden aikana. Kun musiikki on sta dion rok kia, niin koko paketin on silloin hyvä palvella sitä ajatusta. Tähän mennessä albumia on myyty maailmanlaajuisesti noin 350 000 kappaletta. www.riffi.fi 1/2015 13 demmältä reissulta. Kappaleet sovitettiin vasta studiossa koko bändin voimalla. Nälkää ja keloja jäi seuraavalle yllin kyllin. Riku on ennakkoluuloton ja tykkää kokeilla ja leikkiä laboratorioissa, musaa ja ideoita tulee koko ajan. Soitettiin uusiksi tärkeimpiä, biisin runkoon kuuluvia asioita, mitä ei pohjasession tohinoissa saatu satprosenttisesti toimimaan. Kun biisin pohjat ja kantava idea on saatiin Petrax-ses siois sa valmiiksi, hommat jatkuivat Helsingissä Fried Musicilla. Ja mikä tärkeintä, kirjoitti myös paljon itsekseen. Aika on levyn teossa luksusta. – Ennen kun lisää matskua alettiin soittamaan, yritin saada musan jo sillä tapaa jiiriin että kaikissa on jo joku juttu ja yleissoundi lähempänä lopputulosta. Oikeastaan siitä reilu vuosi menikin sitten biisinkirjoituksen merkeissä, osa tehtiin yhdessä Samun kanssa ja sen lisäksi hän kiersi erittäin aktiivisesti tekemässä sessioita ympäri maailmaa. Just näitä kipurajoilla korkeelta vetämisiä mä halusin kuulla enemmän, se on vaan niin hienoa. Keikkatilanteen visualisoimisesta saa fiiliksiä, se on jotenkin todellisempaa. – Eniten diggaan noitten jätkien kanssa siitä, mitä ne soittaa ekana, kun ne kuulee biisin. Joissain biiseissä mentiin mallintavilla ja sitten siellä on monta biisiä missä on ihan pelkästään oikeaa styrkkaria. Ne on parhaimpia palkintoja itselle näissä hommissa ja onnen itkut tulee aika helposti. – Mä koitan pitää huolta siitä, että se tulisi toimimaan noilla venueilla. Ensimmäiset kappaleet tehtiin vuonna 2011 Lontoossa, jossa Immonen oleili paljon tuohon aikaan. Mä mietin koko ajan että missä mestoissa ne soittaa ja tulevina vuosina paikat on ehkä vielä isompia. Oikeat kipaleet valittiin 30–40 kappaleen joukosta. Se auttaa selkeyttämään valintoja mitä on tehty siihen mennessä. Kai se on periaatteessa sitä että mietin, miltä se biisi tuntuu kun sitä esitetään suoraan jollekin tyypille, eikä että mitenköhän esimerkiks joku tietty ikäpolvi ottaa tän vastaan. – Olin käynyt edellisen levyn tiimoilta katsomassa keikkoja ympäri Eurooppaa jotka myös ajoi omia fiiliksiä siihen suuntaan. – Levyllä sekä Samun että Rikun kitarat on lähtökohtaisesti kombo perinteistä styrkkariasiaa ja sitten plugarimallinnuksia. Vaikka lopullisen miksauksen ja finessit teki Jesse Vainio, kasailin matkan aikana omaani koko ajan eteenpäin. Mä en ole ikinä ollut kauheen hyvä sellaisessa, että soitetaan instrumentti kerrallaan -tyyppisesti levy läpi kahdessa viikossa. Aloitusviikon sessioissa laulaja Samu Haberin kanssa syntyi muunmuassa Lifesaver. Kaikenkaikkiaan monet biisit oli useita kuukausia auki työpöydällä, ja kasailu tapahtuu tämmösissä projekteissa aika maltilla ja kaikki vaihtoehdot selvittäen. Joskus mallintavat auttavat saamaan koko harmonian kitarasta ja soittajasta tarkemmin ja vähemmällä vaivalla, mutta styrkkarista tulee taas se muriseva alakerta ja soittajan dynamiikka. Kun kyseessä on menestynyt yhtye, kappalemateriaalia pitää miettiä uudella tavalla. Immosen ja bändin visiossa isouden elementtejä saavutettaisiin astetta rosoisemmalla musiikilla jonka keskiössä on lujasti rokkaava bändi. Hyvänä päivänä kaiken tän saa ympättyä kolmen minuutin sisään. Niistä se ”core” on kuitenkin aina Sunrise Avenuen levyille muodostunut, ainakin omasta mielestäni. Se ei ole meidän käsissä, eikä niitä loppupeleissä voi alkaa miettimään. Sitten jätetään homma hautumaan ja palataan parin viikon päästä, jolloin pystyy taas tarkastelemaan juttuja objektiivisemmin. Out Of Style -levyllä oli työ jaettu kahden tuottajan, Jukka Backlundin sekä meikäläisen kesken, ja itse tavallaan pääsin kyseisellä pitkäsoitolla vasta kunnolla kyytiin. Sen halusin tuntuvan myös levyllä.” 08-13 Immonen_Ikimuistoiset.indd 13 4.2.2015 11.08. Vaikka biisi sanelee tietysti kaiken, niin tuotantoa lähestyttiin paljon tällaisten mielikuvien kautta. Keikka on kuitenkin se tärkein paikka missä ihmiset pitää saada liikuttumaan, tanssimaan ja nauramaan. Eli oksennetaan nimenomaan ne ekat ja neitseellisimmät ajatukset nauhalle. Niitä ei ennen studiopäiviä suuremmin treenattu bändin kanssa, vaan Immonen ja Haber tekivät biiseistä ohuet demot, joista selvisi osapuilleen rakenteet ja sävellajit. Se yhteinen ajatus toteutui. sunrise avenuen unholy Ground nousi ensimmäisellä myyntiviikollaan listasijalle 3 saksassa, sijalle 4 itävallassa sekä sveitsissä ja sijalle 10 suomessa. Kuitenkin enemmän keskittyen detaljeihin ja mielenkiintoisten äänien tekemiseen. Monesta biisistä tehtiin jälleen muutamiakin eri versioita. – Tämän jälkeen jatkettiin Rikun ( Rajamaa, yhtyeen kitaristi) kanssa kitararaitojen parissa. – Millasille biiseille on tarve, jotta show voi kasvaa. – Ja ehkä sitten se tärkein juttu, saada Samusta kaikki irti laulajana. Pää-ajatuksena oli että tehtäisiin vähän rouheempaa materiaalia, mitä ikinä se sitten loppupäässä tarkoittaisikin. Yleensä se eka fiilis on aika lähellä lopullista. Ajankäyttö palkitaan aina. Kun vaikka yleisgroove löytyy biisiin, sitä on kiva alkaa samoilla liekeillä ja innostuksilla tekemään eteenpäin heti. – Sitten kun bändi ja laulut oli läjässä, vietin vielä tovin biisien kanssa ohjelmoiden ja mausteita soitellen. Osa oli Haberin omia ja loput co-writeja. Sen takia mulle hyvin tärkeä lätty. Rummuissa on tarvittavat lisämausteet ja koodaukset ja valitsen esimerkiks tilamikeistä ne millä mennään missäkin osassa ja heitän turhat raidat mäkeen. – Saatiin tosi mukavasti homma alkuun siellä, ja iso kuva siitä, mitä levy voisi pitää sisällään, alkoi piirtymään meille. Yksittäisen biisin kohdalla keikkatilannetta tulee usein mietittyä aika paljon. Keikoilla oli iso soittamisen meininki ja hiki päällä
Tämä lienee lavastajan viittaus Röyhkän kirjan alkukohtaukseen, jossa pienkone lentää suomalaisen maiseman yllä. Musikaalin miksaaja Jari Niemi myöntää, että ääni-ihmisen näkökulmasta ajatus bändin soittopisteen muutoksista aluksi kauhistutti. Mutta aika monen biisin kohdalla lähdettiin jo oman mielekkyyden kannalta miettimään, että mitä omaa ja kivaa tähän voitaisiin keksiä, kohtauksen ehdoilla. 14-15 Mancini.indd 14 4.2.2015 11.12. Poika Mancini on toteutuksensa puolesta tämän jatkumon isoin produktio. Hittejä ei haluttu korostaa niiden itsensä vuoksi. Saha on pitkän linjan Röyhkä-diggari, ja ajan kanssa hän kouliintunut lauluntekijän tuotannon tuntijaksi. Kauko Röyhkä sävelsi musikaaliin myös uusia kappaleita, mutta myös niiden sovittamiseen saatiin vapaat kädet. Langatonta sähköä ei vielä ole, joten se sinne ainakin täytyi tuoda. Siinä häviää väkisinkin, jos yrittää kuulostaa aivan samalta kuin alkuperäinen. Ohjenuorana se, että pyritään muodostamaan niin autenttinen rock-bändi kuin teatteriolosuhteissa on mahdollista. Musiikillisen johtajan ja ohjaajan yhteistyö on kuitenkin joka kerta noudattanut samaa linjaa. Hyvähän se näin on, sillä itsekin tykkään nähdä bändin jos olen tällaista katsomassa, hän jatkaa. Bändihän tässä näytteleekin ja tekee rooleja. – Joo, Jannella on se tyyli, jota kai ensemble-tyyliksi kutsutaan, että jokainen työryhmän jäsen osallistuu ja on koko ajan läsnä, eikä tontti ole niin raa’asti jaoteltu. Kauko Röyhkän Poika mancini -romaani on kääntynyt musikaalisovitukseksi oulun kaupunginteatterissa. – Röyhkä laittoi meille uudet kappaleet pelkkinä laulu ja kitara-demoina. Siitä ei sitten ollutkaan pitkä matka enää kaukokaapelin vetämiseen lavalle. – Tässä tapauksessa lavalle haluttiin bändin kaikki vahvistimet, jotta esityksessä säilyy ”rock”. Niihin rakennettiin bändin kanssa alusta saakka sovitukset, joilla ei ole paljoakaan tekemistä Kaukon alkuperäisten demojen kanssa. Tähän tietysti vaikuttaa jo Mikael Saaren ääni, Jari Niemi ja Tommi Saha lisäävät. Olen ajatellut, että tällä tavalla saisimme bändin kanssa mahdollisimman hyvän fiiliksen ja tunnelman, Tommi Saha perustelee toimintatapaa. Mutta esiTeKsTi: Timo ÖsTman KuvaT: KaTi Leinonen (esiTysKuvaT), Timo ÖsTman Poika Mancini – Röyhkää musikaalina yleisön valuessa sisään saliin soittaa sgt. Poika Mancinissa bändi on muutenkin ehkä enemmän framilla kuin joissain muissa musikaaleissa. Pepper -hengessä puvustettu bändi sitar-vetoista alkumusiikkia potkurilentokoneen siivellä. 14 www.riffi.fi 1/2015 Kauko Röyhkän viimeisin romaani sijoittuu kirjoittajan kotikaupunkiin Ouluun, kuten myös vuosikymmen aikaisemmin julkaistu Miss Farkku Suomi. Rokkibändi ei soita lapuista teatterissakaan Tommi Saha kertoo, että musikaalin taustalla on hänen ja ohjaaja Janne Kuustien yhteistyö Röyhkän musiikkia sisältäneiden näyttämöproduktioiden parissa. Ehkä joku ”Maa on voimaa” on sovituksellisestikin aika lähellä alkuperäistä, samoin ”Talo meren rannalla”. Sitten menimme treenikselle, jossa annoin yhtyeelle ohjeita, mutta siitä lähtien kaikki toivat kappaleisiin omia ideoita. Ajatukseen tottumisen jälkeen ensimmäinen kysymys oli se, että pitääkö bändin soittaa langattomana vai ei. Koska kirjailija on yksi suomalaisen rockin merkkihenkilöitä, on selvää, että näyttämöllä tarjotaan vain Röyhkän musiikkia, niin vanhempaa kuin myös uutta ennen julkaisematontakin. Langattomana vai ei Poika Mancinissa bändi on asetettu kekseliäästi potkurilentokoneen siipeä muistuttavalle, liikuteltavalle lavalle. Poika Mancinissa tärkeintä oli tietysti löytää kuhunkin kohtaukseen sopiva kappale, mutta mielellään myös laadukas sellainen. Pääosaa esittävän Mikael Saaren luontevaksi ekvalisoitu akustinen tulee pöytään Audio Technican 2000-sarjan langattomalla lähettimellä. Toki katsojan kannalta on mukavaa, että edes jostain saa heti napattua kiinni. Kokonaisuus on onnistunut, joten oli aika ottaa selvää paitsi musiikin toteutuksen taustoista, myös siitä mitä teknistä haastetta esillepano on asettanut. Nelihenkinen bändi ( Tommi Saha, Riku Syvänen, Ville Niska, Antti Viitala) on musikaalissa näkyvässä roolissa jo senkin puolesta, että soittajat on sijoitettu omalle lavalle, jota siirrellään näyttämöllä useampaan eri pisteeseen kohtauksen mukaan. – Janne ohjaa ja minä rakennan bändin. Niinpä marraskuun lopussa kanssani Oulun kaupunginteatterin kahvihuoneessa istuivat musiikin johdosta vastaava Tommi Saha sekä äänimestari Jari Niemi. Työskentelytapa on ollut siinä mielessä erilainen moniin teatteriyhtyeisiin, että me olemme menneet treenikämpälle ja treenanneet biisit siellä sen sijaan, että soittaisimme lapuista. Sävellykset ja Röyhkän kappaleissa usein tärkeät riffit säilytettiin sellaisinaan, mutta muuten sovituksissa otettiin vapauksia – Tein aluksi ohjaajan kanssa yhteistyössä käsikirjoitukseen perustuvan suunnitelman siitä, mihin kohtaan tulee mikäkin kappale ja mitä tyyliä sovitus voisi olla
Miksauksen tukena pyörii Waves Multitrack. – Jos viive on väärin, bassotaajuudet saattavat hävitä salista lähes kokonaan. Niemi tarkentaa, että kitaroiden mikittämisestä luovuttiin myös pienen lavan ja äänen vuotamisen vuoksi; soittajat ovat lähes toisissaan kiinni. Monitoroinnissakin moderni ratkaisu eli korvanapit hylättiin ja valittiin rock-yhtyeelle tyypillinen ratkaisu. – Nythän juuri dobron soittaja on ihan rumpalin vieressä, joten hän häviää äänenpaineessa. Mutta lisäksi äänilähteen etäisyyden vaihdellessa muuttuvat samalla viiveet. – Haasteellista on toki soundin tuuppaaminen joka puolelle näin isolla näyttämöllä. Sen sijaan oikealla viiveellä fokus tarkentuu. Nyt bassovahvistin ja rummut sitä ovat, mutta on siellä modernimpaakin rompetta seassa. – Rumpalille on laitettu sympadit vähän symbaaleja hillitsemään, mutta hän soittaa ihan normaalilla volyymilla. u Äänimestari Jari Niemi vastaa Poika Mancinin miksauksesta. Poika Mancinin bändilavaa liikutetaan kohtauksesta riippuen eri puolille näyttämöä. Joillekin katsojille on hiukan liikaa jos rumpuja alkaa soittaa rockotteella. www.riffi.fi 1/2015 15 tyksissä tekninen henkökunta lähestyy sitä aina sellaisesta kulmasta, että lava peittää sen, katsomosta ei kaapelia juuri erota lavan siirtojen yhteydessä. Mikrofoni on auki sen hetken kun joku laulaa jonkun fraasin ja monitorointi tulee jostain pisteestä, Jari Niemi jatkaa. Ääniteknisesti se on jonkinlainen haaste. Sitä vieläkin mietitään, että voisiko sen mikityksen tehdä jotenkin paremmin. Ja kun bändi on välillä aivan metrin päässä eturivistä, niin kyllä se crash-pelti tulee osalle ihmisille lujempaa. Koska bändin on haluttu kuulostavan oikeasti ”rockilta” äänenpaine nousee näyttämöoloissa suhteellisen korkeaksikin, mihin toki vaikuttaa lavan kulloinenkin sijainti näyttämöllä. Korvamonitorointia eivät käytä laulajatkaan, vaan näyttelijöille ääni monitoroidaan katosta alaspäin. Esimerkiksi toinen kitaristi soittaa suoraan pöytään Blackstar HTDualin kautta. Niinpä kaikki myös akustiset soittimet (kitara, dobro, sitar) soitetaan suoraan linjaan piezomikityksellä. Kitaroiden osalta käytetään linjasoundeja, koska pienikin muutos mikrofonin positioissa muuttaa aika paljon sitä soundia. Siis ihan turvallisissa rajoissa, Niemi korostaa. Kaikki mikrofonit eivät voi olla auki monitoriin jatkuvasti, vaan tämäkin on ohjelmoitu. – Bändin monitorit ovat ihan perinteisiä aktiivikulmia. Vahvistimet toimivat vain kontrollina soittajille ja luonnollisen lavasoundin lähteenä. Rokkaavat rummut Rumpujen edessä ei ole pleksiä, mikä Tommi Sahan mielestä toimii autenttisuuden näkökulmasta: halutaan antaa vaikutelma aidosta rock-yhtyeestä, ajankohtana 1980-luku. 14-15 Mancini.indd 15 4.2.2015 11.12. – Alunperin ideani oli, että kaikki vahvistimet olisivat sitä epookkia eli ’80-luvun kampetta. Silloin pitää päättää, että tuohon se pysähtyy ja tästä se lähtee, Niemi kertoo. Koko bändi menee rumpuja lukuunottamatta miksauspöytään DI-boxien kautta. – Miksatessa uuteen viiveeseen joutuu aina mukautumaan, joten tein ohjelmointia, jotta ääni saapuisi aina samaan aikaan. Kyllähän äänenpaineet hetkellisesti salissakin nouseekin – mennään 95 dB tienoilla (A-painotettu hitaasti). Aina se ei onnistu, varsinkin silloin kun lava on liikkeessä ei ehdi träkätä mitenkään. Kaikki soittavat niin lähellä toisiaan, että ei sillä ole niin väliä, Niemi kertoo
16-19 Heikki Elo.indd 16 4.2.2015 11.13. Pianisti-kapellimestarin simppeli mutta toimiva lavakattaus koostuu Kawain keikkapianosta ja Rolandin synasta. musamies. miten luonnehtisi ammattilaista, jonka skaala venyy popviihteen lisäksi kauas sen ulkopuolelle, tukkahevistä viulukonserttoon ja puhallinorkesterista pelimusiikkiin. Kuvat ovat Jari Sillanpään konserttikiertueen päätöskeikalta Hartwall Areenalta. TeksTi ja kuvaT: Tommi saarela Heikki elo – lavealla siveltimellä säveltäjä, sovittaja, kapellimestari ja kosketinsoittaja Heikki ”Hexa” elo kuuluu niihin kotimaisiin puurtajiin, jotka ovat mukana vaikka missä, mutta naamaa ei lehtien palstoilla riesaksi asti näe
Myöhemmin mukaan tuli piano, joka muuttui sittemmin pääsoittimeksi. www.riffi.fi 1/2015 17 Heikki Elo napattiin Riffin kuulusteluun talven kiertueruuhkan keskeltä. Porilaissyntyisen Elon isä soitteli saksofonia big bandissa, ja Elo muistaa pyörineensä jazzfestareilla kolmivuotiaasta asti. Rokkarin sielun omaava Elo vaikuttaa silti syntyneen kroppaan, jolta luonnistuu vähän muukin. Aha, Elo taitaa olla siis näitä iskelmäviihdemiehiä. Elo veikkaa, että tällaiset tapaturTelkkarista mykkäleffaan keikkabändien liidaamisen ja studiotuottamisen ohella Heikki elo (50) on toiminut tv-ohjelmien kapellimestarina ja kuvaan sovitetun musiikin säveltäjänä tehden musiikkia Ylen dokumenteista mTv3:n draamasarjoihin. Uskotaan. Kaikki lähtee Hurriganesista, Deep Purplesta ja Led Zeppelinistä, Heikki Elo napauttaa. Europen ja Bon Jovin jalanjälkiä kulkenut hard rock -bändi ei kuitenkaan ottanut tulta, lupaavista lähtökohdista huolimatta. Jackson. – CD-levyjähän ei enää paljon myydä. Audiolaitemyynti jäi uralla välivaiheeksi, sillä jo armeijan jälkeen Elo oli ehtinyt elättää itseään muusikkona ravintolaja lavabändeissä. Matin ja Tepon juhlakiertue on päättymässä ja Jari Sillanpään suuri show-kiertue alkamassa, ja toimena molemmissa sovittaminen, orkesterin johto ja pianistin hommat. – Viimeisimmän kuukausipalkkani olen saanut joskus 1990-luvun alussa, Elo viittaa pestiinsä Studiotecin tuotepäällikkönä. rytmi, harmonia, soundi! Omia biisejään eri artistien levyille saadessaan Elo mielellään sovittaa ja tuottaa ne, ja tähän on syynsä. Huomasin, että tanssimuusikkona tienasi rahaa, ja rahalla pystyi hankkimaan kamoja. – Kun Mika ei enää ehtinyt käydä keikoilla, minä siirryin liidaamaan kiertueita pianistina. – Lukioaikana olin vaihto-oppilaana Jenkeissä ja hinguin jo Berkleen kouluun opiskelemaan, kunnes tuli muita houkutuksia. 2000-luku on ollut ammattinäkökulmasta myllerrystä: ravintolaja tanssimuusikkous alkaa käytännössä olla hävinnyt toimiala, ja äänitetuotannosta tuntuu kadonneen kohtuus ja kustannuslogiikka. Se kirpaisee varsinkin silloin, kun itse ajatteli että ”tässä oli tämä ja tuo olennainen koukku” ja juuri koukut on otettu pois! Elo irvistää kuin tuskasta. kun levy-yhtiöt ovat keskittyneet satsaamaan harvempiin mutta varmoihin huippunimiin, töitä on jaossa kentällä paljon vähemmän. elo on johtanut useasti orkesteria Forssan elokuvafestivaaleilla, huippuhetkiä ovat tarjonneet esimerkiksi livenä säestetyt monumentaaliset mykkäelokuvat, kuten Charles Chaplinin kaupungin valot tai Fritz Langin metropolis. jostain iTunesista tekijät saavat jotain, spotifysta eivät mitään, elo heittää kuivasti. elolla alkaa olla takanaan 30 vuotta ammattimuusikkona. Yhteys Sillanpäähän syntyi artistin levytuottajan Mika Toivasen kautta. Tähtien taustajoukkoihin Heikki Elon omat lapset eivät ole musiikkiuralle lähteneet, ja isä veikkaa että saattoivat nähdä turhan läheltä muusikkouden eri puolia, joihin kuului esimerkiksi toimeentulon epävarmuus. Äänitteiden tuottaminen nykyilmastossa alkaakin olla pahimmassa tapauksessa vain taloudellinen riski kaikille, ja parhaassa tapauksessa hauska harrastus. elokuvasäveltäjistä elo ihailee esimerkiksi alan ikonin John Williamsin sävelkieltä ja tyylitajua, joka tuntuu toimivan pettämättömästi, ja venyy Tähtien sodan majesteettisista vyörytyksistä Tintti-animaation pienimuotoiseen ranskalaishenkiseen kepeilyyn. Puhdas jazzmuusikkous ei kuitenkaan vienyt mukanaan. Esimerkiksi 2000-luvun alussa TV2:n Jos sais kerran -musiikkiohjelman pianisti-kapellimestarina sai urakoida toistakymmentä uutta arria viikossa parin vuoden ajan. elon mukaan urakkaa riittää nyt ja vastakin muusikoiden ja musiikintekijöiden verotusasioiden korjaamisessa sekä isojen kotimaisten ja ylikansallisten mediatalojen vastavoimana tekijäpuolen oikeuksien puolustamisessa. Studioyrittäminen on kulkenut soittamisen mukana isommassa tai pienemmässä mitassa. – En ole koskaan pitänyt itseäni sellaisena, olen sielultani rokkari. ”Se, kuka kenenkin kanssa päätyy työskentelemään voi johtua monesta asiasta – joskus henkilökemiasta, toisinaan vain siitä että aika taulut sattuivat osumaan yhteen.” 16-19 Heikki Elo.indd 17 4.2.2015 11.13. Elon soittajanuran alkuvuosien rokkibändeistä mainittakoon Make Tommilan luotsaama porilainen Doora, ja 1980-luvun lopulta länsirannikon suomenruotsalaisista muusikoista koostunut Wild Force, joka teki pari albumia ja kävi kuvaamassa Hollywoodissa asti Renny Harlinin ohjaamia MTV-kelpoisia videoitakin. Myyntihommissa tavoitteet täsmentyivät: takaisin soittamaan – maksoi mitä maksoi. Hän on orkestroinut musiikkia Jalmari Helanderin Big Game -suurelokuvaan, jossa Yhdysvaltain presidenttiä esittää Samuel L. elo mainitsee, että levykohtaisten budjettien romahtamisen lisäksi levyjä ylipäätään tehdään vähemmän kuin takavuosina. Sovittaa Elo onkin ehtinyt muutenkin paljon. – Mika veti levytuottamisen rinnalla Siltsun rundeja ja haki mukaan toista kosketinsoittajaa, muistelee Elo, joka pyöritti noihin aikoihin omaa studiotaan samassa pitäjänmäkeläisessä kiinteistössä. Jyrän alla jostain elo on onnistunut kaivamaan aikaa musiikin tekijärintaman edunvalvontaankin, luottamustoimina muun muassa Teoston ja elvis ry:n hallitusjäsenyydet. Vuonna 2001 tuotin ja sovitin Sillanpäälle albumin Hän kertoo sen sävelin, jolle Jari halusi tehdä ulkomaisia ikivihreitä isolla bändillä ja autenttisesti, alkuperäissovituksia kunnioittaen. – Harmitti esitellä laitteita kavereille, joille en olisi halunnut myydä yhtään mitään vaan soittaa heidän kanssaan! Se oli tärkein syy vakihommien lopettamiseen. – On käynyt niin, että olen tehnyt demon, jonka sisältämän biisin joku toinen on tuottanut levylle enkä ole ollut tehdyistä ratkaisuista lainkaan samaa mieltä. Elo aloitti soittamisen alakouluikäisenä viululla. Sittemmin Elo on päässyt soittamaan näiden ”kaverien” ja monien muidenkin kanssa. Keikkaa ja levyä on tullut tehtyä Arja Korisevan, Tapani Kansan, Paula Koivuniemen sekä Jari Sillanpään rinnalla
– Night at the Opera ja Day at the Races ovat ylittämättömiä tuotoksia, myös soundin kannalta. Elon mainitsema poikkeus säännöstä kertoo kummia aikojen muutoksesta: – Kun tein musaa Angry Birds -peliin, siihen haluttiin aitoja instrumentteja joten se tehtiin studiossa alusta loppuun! Puikko käteen Elo sanoo, vähän leikillään, harmitelleensa että on ollut kiinnostunut ”liian monesta” musiikin alueesta. Soundi on tärkeä! Jazzpuolella kuuntelusuosikit löytyvät fuusiolaidalta, Steps Aheadin ja Brecker Brothersin maisemista. Totta kai voisin hoitaa koskettimilla itse jonkun bassostemman, mutta A-luokan basisti löytää luonteenomaisempia instrumenttilinjoja ja soittaa paremmalla taimillakin. Omassa viulukonsertossanikin harmoniat menevät jazzin puolelle. Studioajan lyhentymisen ohessa kehitys johtanut myös monien soittajaryhmien käytön roimaan vähentymiseen: ne instru men tit, joiden stemmat voidaan kohtuullisella omatunnolla toteuttaa koneella toteutetaan koneella. Ääni, valot, pyrotekniikka, lediseinät ja kamerat on ohjel moitu ja synkro noitu yhdeksi toimi vaksi paketiksi. Tämähän ei tietenkään kavenna kosketinsoittajan työsarkaa, mutta muiden kyllä. Orkesteri lainaa paikoin soinnillista lisätukea Pro Toolsista muutaman kova levyraidan leveydeltä. – Ja Chick Corea on ollut vahva vaikuttaja omaan pianismiini. Tämä periaate on noussut entistä arvokkaammaksi nykypäivän tehokkuusajattelussa ja äänitebudjettien pienentyessä. 18 www.riffi.fi 1/2015 mat juontuvat näkemys erojen lisäksi joidenkin alalla toimivien kapeammasta tietämyksestä ja rajallisemmasta viitekehyksestä. – Olen yrittänyt olla auki kaikille vaikutteille – myös soundipuolella, Elo jatkaa ja nimeää kosketinsoitannan tärkeimmäksi oppi-isäkseen Esa Kotilaisen. ”Soittajamusaa” on kieltämättä tullut kuunneltua paljon, makeita rytmisiä ja harmonisia juttuja. Soundiaiheeseen päästyään Elo jatkaa, että hänelle rockissa kaikkien aikojen sankareihin kuuluvat esimerkiksi Peter Gabriel ja Queen. Vaikka sovittaja-tuottaja-kapellimestarilla itsellä olisikin tarkka mielikuva, kukaan tuskin pystyy yksillä aivoilla siihen, että kaikki on ”juuri oikein ja maailman parasta”. Toisaalta siveltimen laveus on taannut sen, että hommia kentän jollain laidalla on Queen on sattumoisin Elon rock-suosikkeja, joten pyyntö Bohemian Rhapsodyn arraamisesta kotimaiseen käyttöön oli mukava haaste. – Jos haluaa soittajalta sen minkä hän voi tarjota, hänen käsiään ei voi sitoa. 16-19 Heikki Elo.indd 18 4.2.2015 11.13. Kotilaisen vaikutus on ollut suuri ja pysyvä, sillä Elo pystyy vieläkin näkemään silmiensä edessä kaikki Moogit, ARPit, viulukoneet ja muut laitteet, jotka syntikkavelho tapasi roudata kioskissaan 1970/80-lukujen vaihteen legendaarisille popjazzkesäleireille. Käytännössä nykyisestä studiotuotannosta valtaosa tehdään kuitenkin Elonkin tapauksessa jo kotioloissa. Keskittymällä olisi voinut päästä pidemmälle yhdessä lajissa. Jos ympärillä on kymmenen ammattilaista, jotka handlaavat soittimensa, kannattaa kuunnella kaikki ideat, pienetkin. Elolle studiotyön tärkeimpiä pelisääntöjä on pitää korvat auki ehdotuksille ja jättää soittajalle sekä vapautta että vastuuta. – Itse tykkään mieluummin käyttää muusikoita, sieltä tulee aina ekstraa mitä ei osaa odottaakaan. studion pelisäännöt Elo sanoo aikojen myötä tulleensa yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että onnistuneeseen lopputulokseen johtavan studiotyöskentelyn ja -tuotannon avain on valmistautuminen: kaikki mietitään etukäteen ja studioon mentäessä epäselviä asioita on mahdollisimman vähän
– Alussa tämä oli sataprosenttisesti soittamista, johon alkoi vaihe vaiheelta tulla muuta. 30 vuotta kevyen musiikin parissa ovat tehneet tutuiksi ensin ravintolat ja tanssilavat, sen jälkeen äänitysja tv-studiot. keskeisin työkalu on nyt imac, sibelius ja logic Pro. Säveltämisen – varsinkin vakavan säveltämisen – osuuden kasvattaminen toimenkuvassa onkin Elon kiinnostuksen kohteita, varsinkin kun tuli haettua ja saatua sävellysapurahaa. Elon mielestä suuren yleisön loputon kiinnostus julkkiksiin ja monien omakin pyrky tähteyteen ovat seurausta siitä, että kuuluisuudesta nähdään vain säihkyvä julkisivu – ei sitä mitä julkisivun takana on. Tällöin soundien lähteenä toimivat logicin virtuaali-instrumentit, spectrasonics omnisphere, Ni kontakt, east/Westin samplet tai sibeliuksessa toimiva Wallander NotePerformer. – Fender rhodes, oberheimin oB-Xa ja räkissä matrix 1000, korgin eX8000, rolandin samplereita ja muita räkkisynia, elo esittelee. sivusta katsellen Elo on vuosikaudet istunut aitiopaikalla kotimaisen kevyen musiikin kärjen tuntumassa ilman, että on itse tarvinnut julkkiksena patsastella. myös studiopuolen hommat ovat pitkään painottuneet sovittamiseen ja tuottamiseen, ettei aikaa ”nippelinvääntöön” enää oikein ole. kotipajassa koskettimistona voi olla rolandin jD-800, kawain es4 tai jokin käsillä oleva masterkoskettimisto. – vaikka olen käynyt kouluja, en välitä jos sovitusratkaisu on kirjan mukaan virheellinen, jos se kuulostaa hyvältä. Hän on saanut tai joutunut katsomaan vierestä mitä vaikkapa tähdeksi tuleminen saattaa ihmiselle tehdä. Sitten kevyt musiikki kipusi konserttisaleihin, ja nykyään suosituimpien artistien kanssa kierretään jo jäähalleja ja Hartwallareenoita. aina löytynyt suhdanteista riippumatta. elo selittelee pelkistettyä lavakalustoaan sillä, että osaksi on viime vuosina tullut pianisti-liiderin rooli, joten synavelhoilusta ja soundiväreistä huolehtii yleensä toinen kosketinsoittaja. silloin oli joku Yamahan DX7, joka kytkettiin pariin analogisyntikkaan. Nykyään ostat plugarin, josta saat kaksi miljoonaa valmista soundia. Nykyään puolet on soittamista ja neljäsosa sovittamista. 16-19 Heikki Elo.indd 19 4.2.2015 11.13. Sitten on tietysti tuotantoa, ja viimeinen 10 prosenttia sävellystä. – On matkan varrella tavattu sellaisia, joilla ei pää kestänyt, vaikka lahjat olisivat riittäneet vaikka mihin. Kun konsertti on ohi, soittaja ottaa esiintymispuvun päältään ja siirtyy tietyllä tavalla arkeen. Päivitystä odotellessa keikkakäytössä elolla on uudenkarhea kawain mP11 ja sen päällä rolandin XP-80, joskus tuettuna läppärillä ja soundiplugareilla. Elo kertookin havahtuneensa jossain vaiheessa siihen, että kotimaisella kevyen musiikin saralla ei pääse tästä enää hirveästi ylöspäin. u ”Jos ympärillä on kymmenen ammattilaista jotka handlaavat soittimensa, tuottaja-kapun kannattaa kuunnella kaikki ideat – pienetkin.” Hexa Elo on virittänyt 14-henkisen esiintyjäjoukon täyteen iskuun ja vetäisee hetken henkeä – kohta Areenan penkit täyttyvät yli 10 000 katsojasta. – Toisinaan alan tehdä arria suoraan softalla, mutta jos pyörittelen aihetta enemmän päässä on työkaluna kynä ja nuottipaperia, jolta siirrän materiaalin sibeliukseen. www.riffi.fi 1/2015 19 Pajassa ja lauteilla monessa lajissa operoiva Heikki elo ei halua nostaa yhtä yli muiden, vaan toteaa että kaikki iskelmästä rokin kautta taidemusiikin muotoihin ovat haastavia, koska niissä pätevät eri lainalaisuudet. – olihan se mahtavaa aikaa olla kosketinsoittajana studiossa. elon laitekattaus on pelkistynyt takavuosista. – Pitäisi uusia vahvalla kädellä studion kalustoa, varsinkin jos aikoo tehdä leffajuttuja enemmän. – Kyllä sitä on mieluummin vähän taustalla kuin solistina, joka joutuu ottamaan vastaan kaikki ne velvoitteet ja murheet joita tähteys tuo, paparazzeista alkaen. säveltäjäja sovittajaminän työmoraalista huolehtii kuulemma parhaiten deadline, joka on ”pahin vihollinen ja paras ystävä”. elo oli parikymppinen tuore ja innokas kiipparisti, kun midi tuli syntetisaattoreihin ja äänitysstudioiden maailma mullistui kerrasta. Elo oli reilusti nelikymppinen pyrkiessään Sibelius-Akatemiaan, josta valmistui puhallinorkesterin kapellimestariksi toissa keväänä. Artistilla päivystäminen ja varuillaan olo sen kun jatkuu. Piti siis lähteä ”eteenpäin”. Yleisö näkee artistin esiintymistilanteessa, jossa hän kerää kaiken glorian, ei sitä kun ajetaan tuhansia kilometrejä ja tuskaillaan jonkun muun seikan kanssa, joka ”tulee paketin mukana”. Sotilassoittokuntien ohella hän on säveltänyt ja sovittanut esimerkiksi Avanti!-orkesterille ja Helsingin kaupunginorkesterille, ja johtaa Vantaan Viihdeorkesterin kompaktimpaa VVO Ensemble -kokoonpanoa. Hyllyt ovat pullollaan vanhoja sormioita ja samplereita, joista ei ole tullut hankkiuduttua eroon mutta joita ei tänä päivänä tule juuri käytettyä. ei ollut periaatteessa mitään soundeja, joten niitä opeteltiin tekemään ja hakemaan itse. Kuinka paljon miehessä sitten on säveltäjää, sovittajaa, orkesterinjohtajaa, tuottajaa ja kosketinsoittajaa. Tekijänä hän sanoo olevansa pitkälti vaistonvarainen
Tällä hetkellä koulun kerhotoiminnan piirissä toimii peräti yhdeksän oppilasbändiä. Eli aluksi ihan yleis20-21 Pietu Halonen.indd 20 4.2.2015 11.14. oulun kupeessa Tyrnävällä Kuulammen koulussa työskentelevä Pietu Halonen on ehtivä mies. Musiikinopettajan työn lisäksi hänellä on vuodesta 2000 saakka ollut Kempeleessä yksityinen musiikkikoulu, joka paitsi tarjoaa oppitunteja, myös julkaisee vapaan pianosäestyksen Pianovapari.com-oppimateriaalisarjaa. Palkinnon pokkasi Pietu Halonen. – Laattasoittimilla aloitetaan, jotta pianon valkoiset koskettimet tulevat tutuksi. suomen emmat eivät vielä tällaista kategoriaa tarjoa, mutta koulujen musiikin opettajat Ry valitsi viime vuonna ensimmäistä kertaa vuoden musiikin opettajan. Halosen tausta on rytmimusiikissa, joten on luonnollista, että myös työssään musiikinopettajana tärkein opetusmuoto on bändisoitto. Nuorimmat oppilaat ovat viidesluokkalaisia, ja bändisoittimiin aletaan tutustua aika lailla alusta lähtien. Siinä voidaan opetella vähän jo improvisointiakin pentatonisen asteikon puitteissa. 20 www.riffi.fi 1/2015 TeksTi: Timo ÖsTman kuva: RanTalakeus / susanna Tikka vuoden musiikinopettaja – Pietu Halosen opetusväline on bändisoitto Yhdysvalloissa musiikin opettajia muistetaan nykyään omalla Grammy-palkinnolla