Riffi 1/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Jaska Lukkarinen Haaste äänentoistolle . kolmen sortin kitarasankareita! 01 Kansi113.indd 1 21.1.2013 9.56. LAUTEILLA KERKKO KOSKINEN KOLLEKTIIVI Bill Frisell, Jeff Loomis & Dave Weiner . vsk ?Tempot pysyvät, mutta tempon sisäiset intensiteetit voivat vaihdella.? . TORJU SE! Nro 1/2013 Hinta 9,10 E 18. TURBULENSSI TURMELEE ÄÄNITYKSEN
0207 638 000 www.hedcom.fi 02-03 Ilmoitukset.indd 2 Seuraa Nexo STM-uutisia myös Facebookissa. www.nexo.fr 21.1.2013 9.43. Syntyy äänijärjestelmä, joka maksimoi eri komponenttien käyttömahdollisuudet mitä erinäisimmissä käyttötarkoituksissa, aina stadioneilta klubeihin. Mitä enemmän käyttömahdollisuuksia, sitä enemmän käyttötunteja. Hedengren yhtiö Puh. One system. No limits. Menestyksen avain on kyky muuntautua. NEXO STM uudet innovaatiot, skaalattavuus, loppuun hiotut logistiikkaratkaisut ja ainutlaatuinen ?yhden miehen? ripustusmekaniikka mahdollistavat nopeat muutokset tilanteesta toiseen
Jarmo Hynninen (kitarapedagogi) . puh. Ape Anttila (basisti, Sibelius Akatemia, tuottaja) . Kovimmat vetävät Schecterillä!!! Disturbed, Avenged Sevenfold, The Cure, Papa Roach, Seether, Prince, Stone Temple Pilots, Nevermore ja Black Label Society ovat valinneet työkalukseen Schecterin. Kotimaisia Schecter-käyttäjiä: . kitaristi) . Iiro Kautto (basisti, pedagogi) . Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki . soundtools@soundtools.fi . Tarjolla laaja valikoima jokaiseen käteen ja tyyliin sopivia skeboja. Tervetuloa myymälään testaamaan! MYYMÄLÄ AVOINNA MA-PE 10-18, LA 10-15 Soundtools Oy . Timo Hirvonen (basisti, Koko Jazz Clubin vetäjä) . Jari Ilomäki (freelancer, basisti, Jesse Kaikurannan bändi) Parasta laatua jo vuodesta 1976! Hyvät rakennusmateriaalit ja tarkka viimeistely takaavat, että Schecterin kitarat kestävät kovat otteet ja Suomen alati vaihtuvan ilmaston. Pete Välimäki (basisti, Rehupiikles) . Jarmo Nikku (studiomuusikko, ?freelancer. Janne Oja (basisti, äänittäjä, Mikko Herrasen bändi) . 029 080 0830 . www.soundtools.fi 02-03 Ilmoitukset.indd 3 21.1.2013 9.45. Juha Pöysä (freelancer, basisti) . Timo Tolonen (basisti, pedagogi, Leningrad Cowboys) . Matias Kupiainen (kitaristi, Stratovarius)
ja ne n nyt syvenny siihen, mitkä näistä keinoista olisivat kenties suotavia, sallittuja, harmaalla alueella tai tykkänään sopimattomia. eivät toistaiseksi edes digitaalisten huippusoitinten voimalla . Jousikaikua ei juuri lettavalla ja paremmin vireensä pitävällä soittimella. muualla tapaa kuin kitaravahvistimissa, vaikka niitä Siitäkös perinteiset urkutehtaat hermostuivat, ja niinpä vielä joitakin vuosikymmeniä sitten valmistettiin soundin autenttisuutta mittailtiin oikeudessa asti. studiokäyttöönkin. ja mallinnushan taas teki myöhemmin tarpeettomaksi fyysiset laitteet ja aidot tilat akustiikkoineen, vai menikös se nyt ihan niin? Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja 4 www.riffi.fi 1/2013 04-05 Pääkirj.indd 4 23.1.2013 18.38 DPA dfa. kirkoissa ja kokonaisohjelmistoa; ohjelmistoa, joka onkin oikeas konserttisaleissa on edelleen pääosin nimenomaan taan näkyvin ja tuntuvin muutos viime vuosikym- pilliurkuja, vanhoja soittimia korjataan ja uusia menten äänitystekniikassa. rakennetaan. Mutta kyllä sähköurut löysivät oman kannattaja- Nykyaikainen supertehokas tietokone ja siihen asennettu ohjelmisto ei nimittäin ainoastaan korvaa kuntansa ja ne otettiin rytmimusiikin puolella laajalti erillisiä perinnetyökaluja, vaan se on tuonut saata- käyttöön. PÄÄTOIMITTAJALTA Vain muutos on pysyvää H ammondin ideana oli korvata pilliurut kirkoissa ja kappeleissa mekaanisella, helpommin huol- T asapainon vuoksi on todettava, että pysyviäkin muutoksia on tapahtunut. Ajan oloon niin Hammondien kuin eräiden ville aivan uusia konsteja, joilla tallennetta voidaan etevien jäljittelijöidenkin soundeista on itse asiassa muokata monilla sellaisilla tavoilla, joita vielä jokin aika muodostunut oleellinen osa ilmaisua yli genrerajojen. sitten pidettiin täysin utopistisina. K E un sähkömekaaninen piano ilmestyi markkinoille viime vuosisadan puolivälin jälkeen, se ennusti tuhoa akustisille pianoille. Ja kuohahtaa yli ja johtaa virhearviointeihin, joita on niidenkin soundit ovat yhtä oleellinen osa ilmaisua myöhemmin hankala ymmärtää. Sähkömekaaninen levykaiku Asiantuntijoita ja maallikoita kuultuaan oikeus päätti näyttää pitävän hiukan sitkeämmin pintansa, vaikka antaa Hammondille luvan kutsua soitintaan uruksi. sen asemaa 1980-luvulla ankarasti syöneet digitaa- Nyt voidaan sitten jo todeta, että urkutehtaiden liset kaikulaitteetkin ovat sittemmin jo pääosin uineet paniikki oli ennenaikaista, sillä kovin paljoa ei lopulta- erillisistä laatikoista osaksi tietokoneessa jylläävää kaan niiden näkövinkkelistä muuttunut . Kuten wah-pedaalin kuin sähköurkujen. ylettömään veivaukseen, superkirkkaisiin synteettisiin L tingel-tangel-piano s oundeihin, sähkölyömiin jotka istaan voisi lisätä muitakin esimerkkejä: sähkö- rummunäänen sijasta sanovat piu ja pau, neulan kitara on nyt nitistänyt akustista osapuilleen tavoin korviin työntyviin hyperdiskanttisiin sirkkeli 60 vuoden ajan ja ainoa seuraamus on ollut, että kitaroihin, kaiken dynamiikan musiikista mankeloivaan molemmat soittimet ja niiden soittajat ovat kehitty- kompressioon, laulajan jokaisen sisäänhengityksen neet huimasti tuona aikana. esille nostavaan miksaukseen, ihmisen robotiksi Transistori taas syrjäytti putket . Kyllä avoin mieli on luovuuden paras pohja. Kunhan nyt tuon esiin sen historiastakin opit- parhaat sähkömekaaniset pianon kaltaiset soittimet, tavan seikan, että uuden lumous saattaa toisinaan Rhodes ja Wurlitzer, ovat myös yhä käytössä. tosin ihan muuttavaan vireenkorjaukseen? muilla teollisuuden aloilla . No, eivät pianot ole edelleenkään hävinneet maailmasta
c o m / d f a c t o DPA dfacto.indd 04-05 Pääkirj.indd 1 5 16/01/13 11.18 23.1.2013 18.38. Päätä itse! DPA-adaptereiden avulla voit liittää DPA d:facto II -mikrofonin tärkeimpiin langattomiin järjestelmiin. w w w. d p a m i c r o p h o n e s . Made in Denmark W H E N y o u l o v E t H E D P A S o u N D SET iT frEE Langallinen tai langaton
sormet vetreiksi ennen keikkaa! . Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. ?your bots are belong to us? 28 61 Lue myös nettispesiaalit osoitteesta www.riffi.fi . melodiaa kunnioittaen, omalla soundilla 27 Dave Weiner 56 Turbulenssi turmelee äänityksen . mahtavaa ja pontevaa! 13 Räjähtävä nyrkki Palveluhakemisto: Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 . Jeff Loomis . T-twangia omalla ilmeellä HAASTATTELUT & ESITTELYT 46 Sound Trade 8 Kerkko Koskinen Kollektiivi keikalla 44 48 Rocksmith . 18 KÄYTTÖTESTIT 38 Roland TD-15KV . fjongaa mikkiin! GRANDE FINALE 62 Saarinen selvittää . Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 4,00 e + postikulut. Aikakauslehtien Liiton jäsen 54 Tannoy VXP 12 . matalille taajuuksille suuntaa 65 Muusikkona maailmalla ? jazzia ?Frankenstormin. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. . bluesia ja purilaisia? . kevyt, tehokas ja ohjelmoitava! TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 42 Fender Greta Julkaisuassistentti Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 44 G&L Asat Classic Alnico Launch Edition Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. musiikkia rakennussarjasta . Irtonumeron hinta on 9,10 e. NAMM-uutuuksia ja muita namipaloja RIVAKAT PIKAKOKEET Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. jalostettu valioyksilö 41 TC Electronic BH250 . Thomas Lang . silmässä 66 Alangon päiväkirja . pelaamalla pelimanniksi? . (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi . sähköä settiin! YHTEYSTIEDOT 40 Markbass Big Bang Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. iso digimikseri pienen hinnalla? . aika kone rumpaliksi! 6 www.riffi.fi 1/2013 06-07 Sisältö113.indd 6 23.1.2013 17.46 Bose_L. ei huolta vireestä 37 Cloudlifter Mic Activator . presiis eikä melkein 55 Dynacord A-Line . (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös käyttää www-sivuil lamme olevaa lomaketta (www.riffi.fi > tilauslomake). Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 . kapulasirkuksen taikuri! Ulkoasu: Mari Valotie . torju se! 28 Soulsville USA . kuin 60 vuotta sitten! . Memphis . Petri Kallio välittää kitaroista . Ganes-kitaristi muistelee 32 Tuoteuutiset . komppiparista komppiryhmäksi Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Eero Aro Pirkka Isotalo Misha Koivunen Timo Koskinen Jarno Kovamäki Niko Laasonen Jarmo Lehtelä Tommi Saarela Reima Saarinen Juha Seila Antti Suonio Eeva Vänskä Timo Östman 50 Music Maker MX LUKUPALAT KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. aktiivikaiuttimilla ääni ilmoille . Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. kakkoskitaristina Steve Vain rinnalla . Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 56,40 e ja määrä aikaisena 66,80 e. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 9,10 e + posti kulut. Memphisissä musiikin juurilla 38 40 48 31 Ajankohtaisia poimintoja . (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X 18 Thomas Lang 22 Jeff Loomis 24 Bill Frisell Riffi ilmestyy vuonna 2013 seitsemän kertaa. puhuttelee seitsemällä kielellä Painopaikka Joensuu 52 Behringer X32 36 Korg Pitchblack Poly
With as few as two systems behind the band, you?ll fill the room with clear, even sound and control the mix on stage and in the audience area. Plus, with no speaker stands and fewer connections, you?ll spend less time setting up and tearing down . And, the proprietary 12-speaker Bose articulated line array ® provides 180 degrees of clear, even sound, allowing you to hear what the audience hears. PUT YOUR PA BEHIND YOU. NEW BOSE L1 MODEL 1S SYSTEM ® ® Our new L1 Model 1S is the latest addition to the L1 family, combining PA and ® ® monitors into a single portable system. and more time playing a great show. To learn more about Bose L1 systems, ® ® visit www.bose.eu/L1system or call 10 7786900 L1 Model 1S with B1 bass module ® Bose_L1_Studio_230x280_251012_FI.indd 1 06-07 Sisältö113.indd 7 10/4/12 10:43 AM 23.1.2013 17.46
Kerkko Koskinen K 08-12 Kerkko.indd 8 22.1.2013 12.37
Bändistä, solisteista, jousista, puhaltimista ja kuorosta koostuva muhkea kokoonpano jatkoi Helsingin Huvilateltasta Turun Logomoon ja päätti esiintymisensä Tampere-talolle. Tampere-talon usean tunnin pituisessa soundcheckissä lavalle ryhmittyy viisihenkisen bändin ja kolmen solistin ympärille puolen tusinaa puhaltajaa, tusinan verran jousia sekä 50-päinen Kuopion Nuorisokuoro. Mahtipontisuus on Koskisen tavaramerkkejä, ja vaikka Kollektiivin albumin täyteen ahdetut sovitukset saakin toimimaan tallenteella, saman toteuttaminen keikkatilanteessa asettaa äänentoistollisia haasteita. . TEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA n Kollektiivi keikalla Yli 70-henkisen Kerkko Koskinen Kollektiivin mikittämisessä, miksaami sessa ja äänen toistossa riittää haastetta. Riffi seurasi kolmen konsertin mini k iertueen päätös keikkaa Tampere-talolla. . mahtavaa ja pontevaa! U ltra Bran johtohahmona kannuksensa ansainnut Kerkko Koskinen päätti viime kesänä rakentaa sävellyksilleen kookkaammat raamit kuin koskaan aiemmin. Kun on noin monta esiintyjää lavalla ja kaikki tuuttaavat päällekkäin, tarvitaan suunnitelma, jolla saadaan yksityiskohdat erottumaan, miksaaja Jukka Nykänen pohjustaa urakkaa. Kun liki kaikki äänivallin osaset pianosta rumpusetteihin ja jousi- ja puhallinsektioista kuoroon operoivat jo yksinään laa- Flyygeli on mikitetty DPA:n magneetti pidikkeisellä d:votesarjan sovitetulla stereoparilla, jonka kapselit kääntyvät näppärästi joutsen kaulalla kohti kieliä tai vasaroita, halutun soinnin mukaan. Tampere-talon akustiikka täyttyy Kerkko Koskinen Kollektiivin teatraalisista popteoksista, joihin sekoittuu annos jazzia, iskelmää ja ultrabramaista mahtipontisuutta. www.riffi.fi 1/2013 08-12 Kerkko.indd 9 9 22.1.2013 12.37
Maestro Koskinen kuulostelee keikka paikan sointia ja tunnelmaa konsertin harjoituksissa. Keikan aikana säveltäjä itsekin vetäisee pari laulu osuutta flyygelin takaa. Miikka Paatelaisen poljinlauta on lattian sijasta vahvistimen päällä, säätösormien ulottuvilla. Vahvistin on mikitetty DPA:n 2011C-konden saattori puikolla ? samaa jokapaikan työjuhtaa käytetään myös rummuissa ja symbaaleissa. jalla äänialalla, tilan raivaaminen on keikkamiksaajan tärkein ? ja vaikein . Jos pöydästä kuuntelee yksittäistä kanavaa, sen soundi saattaa nostaa hiukset pystyyn ? mutta tässä pitääkin kuunnella kokonaisuutta. Samaa väriä Massiivisen äänipaletin kokoaminen ja pitäminen hanskassa on vaatinut aivoriihen jos toisenkin, sillä tavoitteena oli polkea kaikki miinat etukäteen, jolloin keikalla voidaan päästellä sil- kalla selkäytimellä. En olisi lähtenyt tähän ilman systeemiukkoa, johon luotan. On päätettävä mikä on milloinkin olennaisinta, vaikkapa miten kaivetaan esiin sitä sektiota joka kulloinkin soittaa teemaa. tehtävä. Nykäsen mukaan yksi siunatuista päätöksistä oli jakaa ääniurakka kahtia miksaajan ja järjestelmäteknikon tontteihin. . Nykäsen mukaan varsinkin keskialue on tupaten täynnä, joten kanavakohtaisissa ekvalisoinneissa täytyy tehdä raakoja valintoja. . Ei tämän kokoluokan keikasta tulisi mitään, jos pitää miksatessa miettiä miten saa pa:n soundaamaan oikealta. Tipi Tikan harteilla on iso taakka, mutta hän tietää mitä haluan . erottelukykyä sekä tarpeeksi tehoa ettei tarvitse tuutata äärirajoilla. Ilman kunnon headroomia kaiuttimet eivät soi nätisti. Kollektiivin kokoisen akustisen kokoonpanon mikitys on poikkeuksellinen savotta, varsinkin kun Eeva Koivusalon linjaan soitettua sähköbassoa lukuun ottamatta kaikki ääni lavalta poimitaan kymmenien kondensaattorimikrofonien voimin. Tampere-talolla mikitys on Olavi Köykän tonttia. 10 www.riffi.fi 1/2013 08-12 Kerkko.indd 10 22.1.2013 12.38
Olen vähän kuin puolikas rumpali peruskuvion päälle, Lehtinen kuvailee roolijakoa. Lehtinen on tavallaan myös konserttien kapellimestari, sillä hän hän laskee biisit käyntiin sekä näyttää lopetukset. Ne ovat broidin! ?Yksittäisen kanavan soundi saattaa nostaa hiukset pystyyn, mutta pitää kuunnella kokonaisuutta!? . Siinä jaottelun vaiheessa kun dca-ryhmät alkoivat huveta, päätettiin tehdä kuoron välimiksaus lavalla, ja syötwww.riffi.fi 1/2013 08-12 Kerkko.indd 11 11 22.1.2013 12.38. Lehtinen ja Heikki Tikka soittavat monesti samaa komppia ja tuplaavat toistensa fillejäkin, mutta keikalla roolit on jaettu selkeämmin. . On suunnaton apu, kun lava on täynnä vain yhden laadukkaan valmistajan mikkejä. Ei tarvitse sietää tavanomaista kirjavaa mikkikattausta, koska kaikki soundaa hyvältä ? ja samalta. Joissain biiseissä olisi helpompaa jos Kerkko hoitaisi nuo, mutta kun porukka on näin iso, ja jousissa, puhaltimissa ja kuorossa käy tuuraajiakin, on yksinkertaisempaa kun kaikki pitävät mielessään, että ?katot vaan tota rumpalia koko keikan ajan?. Millaista se sitten mahtaa olla vetää yli 60-henkistä kiviriippaa . Täyttä monitorilautaa vartioiva Anssi Karjalainen kertoo, että korva monitorointia hyödyntää vain kaksi solisteista. Antti Lehtinen rakensi Yamahan Hipgigin inspiroimana rumpusetin joka mahtuu tomilaukkuun. Sormet ryhmillä Salitarkkaamossa Nykäsen edessä on Allen & Heathin digitaalinen iLive-T112, jota käytetään Dual Rack -tilassa, jolloin käyttöön saadaan 64 mikrofonikanavaa. Tämä on kuulemma varotoimenpide, ei musiikillinen valinta. . Lehtisen tavoitteena oli rakentaa setti, jonka saa yhdellä roudauskerralla autosta lavalle. . Keikan jälkeen laitan telineet maton keskelle suppuun, otan kahvoista kiinni ja lähden kantamaan, Lehtinen hihittelee. Kaikki rummut, penkki ja pellit menevät bassarin sisään, joka on itse asiassa kahtia sahattu lattiatomi. DPA:n mikeissä on sekin hyvä puoli, että vuoto soundi on miellyttävämpi kuin monissa muissa, Nykänen esittelee. Konkkamikkien keskinäisiä vuotoja ei lähdetty eristämään lainkaan, koska näin laajalla kokoonpanolla urakka olisi ollut loputon. Mikitystä ja miksausta mutkistaa entisestään se, että esiintyjäkuuntelu perustuu lavalla möykkääviin kulmamonitoreihin ja tolppakaiuttimiin. eivätkä kädetkään olisi riittäneet. Nykänen hyödyntää iLiven kuuttatoista dca-ryhmää maksimaalisesti. jousia, puhaltimia ja kuoroa? . Konserteissa annan Heikille vastuuta kompista ja hoidan itse söheltämis osastoa, kulkusia, tamburiinia, shakeria. Ja onhan settini niin törkeän näköinen, että tällaista on suorastaan kiva kasata. Analogipöytä ei tullut kysymykseen, sen olisi pitänyt olla niin iso . Lehtinen ja Paatelainen kokeilivat bassarin puoliskojen kiinnittämiseen telecasterin jousia ja matkalaukun lukkoja, mutta ne helisivät soittaessa. Kaksilla kannuilla Kerkko Koskinen halusi Kollektiivin levylle ja konsertteihin kaksi rumpalia. Onneksi bändissä on monitaituri Miikka Paatelainen, joka kehitteli monia käteviä patentteja, esimerkiksi rumpumaton kahvat. Niillä hän saa nostettua sektiot, soittimet ja laulu kanavat rinnatusten samalle miksauspinnalle, jolla keikan voi pitkälti hallita. . Se on ratkaistu niin, ettei kuunnella monitoreista muita, esimerkiksi kuoroa ollenkaan! Lehtinen naurahtaa. Puolikkaat liitettiin yhteen vahvoilla mustekala-kuminauhoilla. . Levyllä Antti ?Letku. Setin soundi ei ole maailman paras, mutta roudattavuus ja monipuolisuus kompensoi: 10-tuumainen etutomi on itse asiassa Pearlin Firecracker, josta voin laittaa maton päälle ja saan kätevästi kakkosvirvelin. Eli meillä on Eevan, Miikan ja Heikin kanssa tämän suuren meren keskellä intiimi bändi, jossa soitellaan keskenämme ja toivotaan että muut seuraavat perässä. Jukka Nykänen on ollut Kerkko Koskisen luottomiksaaja Omat viritykset Ultra Bran alkumetreiltä tähän päivään saakka. Heikki Tikka naputtelee Ludwigin kauniilla vuosikertarummustolla, jonka vieressä Lehtisen kioski on hieman hämmentävän näköinen. Nykänen sanoo joutuneensa hetken pohtimaan mistä löytäisi mikserin, joka täyttäisi keikan tarpeet. . Lopuksi haluan täsmentää, etten minä niin tyhmä ole, että olisin lähtenyt omia rumpujani sahailemaan. Kaikki telineetkin on ruuvattu bassariin, eli jos nappaan siitä kiinni niin kaikki rummut ja pellit siirtyvät yhdellä kädellä!
Jukka halusi keskittyä miksaamiseen, minun pitää huolehtia että saliäänijärjestelmä toimii hänen tarpeisiinsa ja sointi olisi siedettävä joka jakkaralle, kertoo Kollektiivin konserttien systeemiteknikkona toimiva Jorma ?Tipi. Kerkko saattaa rynnätä saliin mikserille esittämään mielipiteensä silloin kun minulla on työ kesken: ?kuoro ei kuulu, ykkösviulut eivät kuulu!?, johon voin vastata, että ?ei muuten kuulu pianokaan, niin kauan kun notkut siinä!? u Mikki poikineen . SysTune-mittauksen pohjalta yritin säätää pa-toiston mahdollisimman lineaariseksi ja tasaiseksi, sitten hierottiin yleissoundia Jukan makuun pehmeämmäksi . Nykänen naurahtaa, että välillä linjanvedot johtavat pieniin yhteenottoihin, vaikka luottamus onkin suuri ja molemminpuolinen. . Kaikille laulajille valittiin samat d:factosarjan superkardioidit solistimikrofonit, kuoro Systeemiteknikkona toimiva Tipi Tikka Noretron Audiolta järjesti keikalle DPA:n mikkikattauksen. puolestaan mikitettiin kahdeksalla 4017C-mikrofonilla, jotka koostuvat haulikkokapselista ja MMP-C -etuasteesta. Pianon, jousien ja puhaltimien mikityksessä tärkeässä osassa ovat uuden d:vote-sarjan suuntaavat klipsikiinnitteiset instrumenttimikrofonit. Käytössä oli siellä yhteensä noin 120 DPA-kapselia, varmaan eniten mitä yhdellä keikalla on koskaan ollut! Tikka laskeskelee. 12 www.riffi.fi 1/2013 08-12 Kerkko.indd 12 22.1.2013 12.38. Perimätiedon mukaanhan pienikalvoista konkkaa ?ei voi laittaa bassorumpuun?, mutta 2011C:n äänenpaineen kesto on mieletön, ja se toimii kaikkeen koska se ei väritä eikä karakterisoi soundia vaan ainoastaan toistaa sen mitä mikrofonin eteen laitetaan, Tikka perustelee epätavalliselta kuulostavaa ratkaisua. Tampere-taloa edeltävällä Turun keikalla käytettiin Kollektiivin muhkean mikityksen lisäksi Logomo-salin omaa tilasointia muokkaavaa Meyer Sound Constellation-järjestelmää, joka on myös toteutettu DPA:n mikrofoneilla. . Siitä asti olen noiden kanssa spedeillyt, Nykänen viittaa Tampere-talon lavalla soittimiaan viritteleviin Antti Lehtiseen ja Kerkko Koskiseen. ?Spedeilyä. on riittänyt Ultra Bran lopettamisenkin jälkeen, niin Koskisen sooloprojekteissa kuin Lehtisen Scandinavian Music Groupissa. Nykänen vahvistaa, että Kerkko Koskisen väitetty tiukan tirehtöörin maine on pitkälti ansaittua. Tasojen vahtimista, dynamiikan hallintaa pöydän omilla Nykänen on ollut Koskisen klaanin luottomiehiä Ultra Bran kanssa suosion alkumetreiltä 1990-luvun puolivälistä. . Samoja mikkejä käytetään myös molempien rumpusettien tomeissa. Reference Standard Modular -sarjan mikrofonien monikäyttöisyydestä puhuu puolestaan se, että kahden miniatyyri kapselin 2011Ckonkkapuikkomalli sopii paitsi overheadiksi ja virveleihin myös bassorumpujen sisälle. . Muutamissa biiseissä tarvittaisiin efektiivistä kaikua, mutta isossa tilassa joutuu tosiaan olemaan varovainen miten paljon sitä uskaltaa myrkyttää, Nykänen nyökkää. Sanan säilällä Komppiryhmässä musisoivat Eeva Koivusalo, Antti Lehtinen, Miikka Paatelainen ja Heikki Tikka. Soundchekissä stemmojaan hiovat etualalla solistit Paula Vesala ja Vuokko Hovatta. tää pöytään vain stereosumma yhden dca-ryhmän alle. Nykäsen hommaa helpottaa solistien laulusoundien ja -volyymien samankaltaisuus. lavaltahan räikii suoraan aika rajusti. Tampere-talolla käytettiin D&B Audiotechnikin Q-sarjan vasen-oikea-linjasäteilijäkattausta lisättynä subwoofereilla ja filleillä. Kollektiivin käyttämät yli neljäkymmentä DPA-mikrofonia toimitettiin konsertteihin Noretron Audion ja DPA Microphonesin yhteistyönä. tässä yhteydessä kaiku kuulostaa aika kohtalokkaalta lisukkeelta? . Kun laulajakolmikon balanssi on luonteva jo lähtiessä, ei tarvitse kikkailla mikrofonien kanssa eikä miksauspöydän ääressä. Tiskiin ei ole kytketty juurikaan ulkoisia räkkilaitteita lukuun ottamatta kahta Wavesin Maxx PCL -lähtölimitteriä, joista yksi on varattu rummuille, toinen kuorolle ja viuluille. . kompressoreilla sekä efektien ajelua, Nykänen luettelee kysyt täessä miksaajan keikan aikaisesta toimenkuvasta. Iso orkesteri, iso sali ja isoa musiikkia . Tikka.
KOMPPIPARIT TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: JUHA SEILA Räjähtävä nyrkki . Bändi laskee komppiryhmään kuuluvaksi myös kitaristi Aki Haaralan hänen perkussiivisen soittotyylinsä johdosta. www.riffi.fi 1/2013 13-17 Paleface.indd 13 13 22.1.2013 12.41. komppiparista komppiryhmäksi Palefacen taustalla Maan tapa -levyn kiertueella soittanut Räjähtävä Nyrkki jakoi komppivastuun tavallista useammalle taholle, kun poljennon rullaavuudesta huolehtivat rumpali Jaska Lukkarisen ja basisti Heikki Laineen lisäksi lyömäsoittaja Abdissa Assefa sekä DJ Leijonamieli eli Tuukka Rihkola
Tottakai tempot pysyy, mutta mitä siellä tahtiviivojen välissä tapahtuu, se kudosasia, niin siellä on elämää. Nelimiehisessä komppiryhmässä tilaa yksilölle on vähän. Ne jutut mitä mä vedin tohon levylle, oli aika spesiaaleja. Kakofonia on varsin helppo saavuttaa, jos keskittyy vain soittelemaan ?omiaan. Tärkeintä on että jokainen löytää oman paikkansa ja sisäistää minkä takia hommassa ollaan mukana: ? Kysehän on siitä että me kaikki kompataan Karria. Lukkarinen muotoilee asian nasevasti: ? Ei sitä ajattele että siellä on ?konejäbä?, vaan tyyppi joka tuottaa sitä samaa rytmiä, jota mekin. Assefa ja levylautasten ääreltä löytyy DJ Tuukka Rihkola, joka on musisoinut Miettisen kanssa jo vuodesta 2001 lähtien. Jokaiselle on paikkansa Laine, Lukkarinen ja Rihkola mietteliäinä ennen keikkaa. Räjähtävässä Nyrkissä kohtaa tavallaan kaksi maailmaa. ei vain toimi siihen, Tuukka täsmentää. Palefacen ohjelmisto on tyylillisesti laaja ja sen folkahtavimmassa osassa DJ on suhteellisen vieraalla maaperällä. Tarkoituksena ei ole tuoda itseäni mitenkään esille, vaan tehdä niitä asioita, jotka soundaa hyvältä bändin kanssa, analysoi Rihkola itse omaa rooliaan. . omasta paikastaan ja kuuluvuudestaan. Tottakai rumpali on jonkinlainen selkäranka, mitä seurataan, toteaa Tuukka Rihkola. ? Se menee vähän silleen, että tempot pysyvät, mutta tempon sisäiset intensiteetit voi vaihdella. Merkille pantavaa on, että Tuukka eroaa muista hiphopdj:istä siinä, että se skrätsää ja on mikissä kans tuplaamassa mua. Hoitaa kahta tonttia, avaa mukaan liittynyt Miettinen. Korvien pitää olla höröllä Mitä suuremmaksi bändi kasvaa, sitä tärkeämmäksi nousee soittokaverien seuraaminen. Jos bändi soittaisi klikin kanssa ei hommasta tulisi yhtään mitään. . Se miltä me kuulostetaan kimpassa, johtuu siitä että meillä kaikilla on hyvät korvat päässä. K un Paleface alias Karri Miettinen päätti että taustalle tarvitaan livebändi, oli ajatuksena palkata hommaan jo valmiiksi olemassa oleva yhtye. Sitten on tietysti joitain perussoundeja kuten ?Aajee!?, jota yritän välttää loppuun asti. Rihkolan pirtaa on erityisesti perkussiivinen puoli, jota basisti Laine kiittelee. Pyrin aina kasvattamaan niitä sooloja, että loppumeininki on se isoin. . En sanois että perusräppikeikkaan verrattuna mä soittaisin vähemmän, mutta eri spotteihin. Ison bändin kanssa homma on enemmän fillaamista. Mihin väliin DJ tunkee omat juttunsa ja miten ne paikat löytyvät? ? Silloin kun mä raavin, mä en ajattele mitään, Rihkola aloittaa muiden purskahtaessa nauruun. . (Kyseessä on siis miesääni, joka huutaa ?Aajee!. Rumpalina hän pyrkii löytämään Karrista ja muusta bändistä jonkin keskiarvon. Hyvät tyyli tajut kohtaavat toisensa. DJ on Räjähtävässä Nyrkissä hyvin näkyvässä asemassa, niinkuin rap-musiikissa yleensä on tapana. Suomessa kun ei ikävä kyllä ole DJ-homman opettajaa, niin kaikki täytyy ite kokeilla. Rihkola kertoo että omassa DJ-filosofiassaan hän ajattelee soittoaan kitaristin pään kautta. Ryhmä koulutettuja jazz-muusikoita ja itseoppinut ?street knowledgestä. Bändiksi valikoitui QContinuum, jonka kanssa yhteistyö oli alkanut jo vuonna 2006 ilmestyneeltä Marienhoff-albumilta. Kokoonpano on kylläkin ehtinyt elää jo sen verran, että kosketinsoittaja Tuomo Prättälä on vaihtunut Emil Luukkoseen ja Palefacen edellisellä albumilla rumpuja soittaneen Mikko Pöyhösen paikalle taas on istunut Jaska Lukkarinen. Perkussioita yhtyeessä soittaa myös tämä lehden sivuilta (1/2012) tuttu Abdissa ?Mamba. Mieleen hiipii ajatus että jokainen joutuisi yhtyeessä ?taistelemaan. Lukkarinen kertoo pulssin kuitenkin löytyneen ihan itsestään. Me säestetään sitä räppiä. Aki Haarala täydentää: . Riippuu aina mikä sen jutun show-arvo on, täydentää Aki Haarala. . Ne soundit olen ottanut keikalle, mutta muuten pyrin me- nemään perussoundeilla. Nyt mä tiedän ne spotit. Mä kelaan enemmänkin että kyseessä on eksoottinen perkkasoittaja, jolla on paljon soundeja. . taitonsa ammentava DJ Leijonamieli. Kun on kyse näin laajasta ja monenlaisesta palasesta koostuvasta komppiryhmästä, voisi luulla että yhteisen pulssin löytyminen tuottaisi vaikeuksia. Mä seuraan Karria ja sit jonkun verran oon Heikin kanssa kimpassa ja muut sitten nivoutuu siihen ympärille, kuvailee Jaska Lukkarinen. Lukkarinen painottaa että kaikilla on kuitenkin korvat auki joka suuntaan. Se on vain semmonen homma mikä on siellä selkärangassa. Kun kitaristi soittaa komppia, niin se löytää sieltä riffistä aina jonkun paikan, johon vetää joku hyvä tyylitajuinen tilu. En mä osaa mitenkään muotoilla sitä kenenkään soittotyy- 14 www.riffi.fi 1/2013 13-17 Paleface.indd 14 22.1.2013 12.41. Oman paikan löytäminen lähti siitä että Rihkola pyrki soittamaan mahdollisimman vähän. Välillä se voi olla ihan pieni juttu tai sitten isompi ryöpsäys. Mä olen yrittänyt vetää keikat jollain viidellä perussoundilla. Mies kokee itsensä enemmän kitaristiksi kuin basistiksi tahi rumpaliksi. . muista välittämättä. Räjähtävän Nyrkin tapauksessa bändi seuraa Karria, joka määrittää koko homman flow:n. Kokeilun kautta, että tällä keikalla mä soitin vähän liikaa, ja toisella liian vähän, niin sieltä se löytyi, kuvailee Rihkola, ja jatkaa: . toim.huom.) Pyrin vaan tekemään hyvää rytmiikkaa ja ?Aajee!. Tonttia alettiin kasvattaa sitä mukaa kun fiilis kasvoi varmemmaksi. . Miten varmemmin sä sisäistät sen musan, niin sä rupeet ottaa semmosii tietosia riskejä
Mun mielestä toi levarihomma on just enemmänkin sitä fraasien ja melodioiden soittamista, tulkitsee Heikki Laine Rihkolan analyysiä. Jos on joku skrätsifilli, niin mä pyrin tekemään sen silleen että bändille jää tilaa. Se on esimerkiksi ihan erilaista kuin jazz-tyylinen komppaus. ?Meidän pitää vähän puhua aika-arvoista?, huhuhh. Jos Tuukka skrätsää solistisesti, silloin me muut seurataan sitä, kuittaa Lukkarinen. Rihkola kuitenkin painottaa levarin olevan vain yksi instrumentti muiden seassa. Että ne löytyy sieltä. Sen rytmin ja harmonian liikuttaminen on täysin erilais- ta kuin tässä hommassa. Toikin on ihan perus solistin seuraamis -asia. Puhutaan, totta kai. Riippuu, mitä siellä on sisällä, kommentoi Jaska Lukkarinen. Ja Haarala komppaa: . Kun meillä ei ole mitään kouluja. Toi perkkahomma on mulle kuitenkin niin uutta. Mun on taas pakko kysyä bändin sisällä, että kun mainitsit tuossa aikaisemmin että ?toinen kasi tulee vähän perässä?, niin puhutteko noista asioista oikeesti noilla termeillä? . Saako esittää itse kysymyksen. Tässä me soitetaan niin paljon samoja asioita. Rihkola palaa aiemmin tauolla käytyyn keskusteluun: . Koska sä kuitenkin itse myös räppäät, niin vaikuttaako se siihen sun skrätsäämiseen? Musta tuntuu, että se miten sä skrätsäät on paljon myös sitä, miten sä ite räppäät. . Skrätsäämisessä räppääminen vaikuttaa enemmän siihen tyylitajuun. Pakko niitä on käyttää, kun noilla asioilla on nimet, perustelee Lukkarinen. ?Tempot pysyvät, mutta Takaisin Haaralaan. Jos lähtisin soittamaan silleen rokkityylisesti avosointuharjausta, niin eihän siitä tulisi mitään. Uuden levyn tiimoilla yhtye treenasi paljon ilman solistia. www.riffi.fi 1/2013 13-17 Paleface.indd 15 15 22.1.2013 12.41. Se on aivan helkkarin oleellista. Filli on hyvä sana. Ainakaan tässä mielessä DJ:t ei ole vielä muusikoita. Less is more! Hallittu ghostien käyttö ja pieni timen manipulointi? Lukkarinen purkaa ajatusta kertomalla, että silloin kun kyseessä oleva kitara-asia ei ole perinteistä melodian soittamista, niin se on selkeästi rytmin soittoa. . Lukkarinen puolestaan intoutuu mukaan: . Muuten se ei vaan toimi. . Jos on enemmän sitä kudoshommaa, niin sit kuuntelen enemmän haitsua, kuvailee Haarala ja kertoo katsovansa hyvin tarkkaan, että basistin kanssa soitetaan samoja aika-arvoja. Aika diippiä. . Siihen mahtuu tosi paljon. . Kaiken tuon joutuu opettelemaan selkärangan kautta, toteaa Rihkola. Mullistava ahaa-elämys Yhtyeen musiikki poikkoilee räpistä aavikkobluesin kautta folkiin ja päätyy lopulta Procol Harumiin. Näin leveän paletin puristaminen Paleface-muottiin on vaatinut soittajilta paljon työtä. Neljäsosien pitää olla saman mittaisia. . Onko hänen soittonsa tempon sisäiset intensiteetit mietittyä vai hänen luontaista tyyliään? . Mutta voivat vaihdella.? kyllä mä olen funtsinut sitä aika tarkkaan, että saadaan Jaskan kanssa kakkonen ja nelonen kohdilleen. Tuukka päivittelee. ? Mutta se on ihan totta. Mä olen joutunut opettelee sen tän bändin takia. . Sä hiffaat, että räppi on se pääasia etkä halua vetää siihen päälle, vastaa Rihkola. Sekavat aika-arvot Aki Haaralaa miehet mainostavat perkussiivisena kitaristina. Räjähtävässä Nyrkissä hänen johtoajatuksena on napata kiinni Miettisen rytmiikasta ja toistaa kitaralla samoja asioita. . Instrumentti, joka soittaa vähän. . Mä vaan meen silleen, miten sormet mua vie. No on se vähän omaa tyyliäkin. Mut sit jos mä soitan tamburiinia tai shakeria, niin silloin mä katon Jaskaa. En edes välttämättä mieti mitä siellä bassarin ja snaren välissä tapahtuu, kunhan osun snaren kanssa kohdalleen. Jos ajattelee mitä tahansa musiikin sisäisiä aika-arvoja, niin neljäsosa voi olla aika monen asian mittanen. liin. Totta helkkarissa
Ja kuus settiä, hee-hee, niittaa Heikki Laine sivustalta. . Mä hoidan sitä perkkaosastoa niin hyvin kuin pystyn. Mä en ole ikinä kokenut mijokainen laulaa.? tään vastaavaa minkään bändin kanssa, kuvailee Lukkarinen. . Eli työstettävänä on käytännössä kolme tonttia. Yks reppu lähti, harmittelee Karri Miettinen. . Melkein viikottain. Soitetaanks me ne oikein, peesaa Rihkola ja jatkaa: . Esimerkiksi Tavastian keikalla yhtyeen mo- 16 www.riffi.fi 1/2013 13-17 Paleface.indd 16 22.1.2013 12.41. Tossa on todisteita, että soitin tamburiinia Turun keikalla, huomauttaa Tuukka ja osoittaa kädessään olevaa rakkulaa. Miettinen näkee Rihkolan uran vahvan nousujohteisuuden: . Suurin ahaa-elämys sovituksellisessa mielessä koettiin kuitenkin vasta settilistan muotoutuessaan oikeaan järjestykseen. . Silloin kun soitettiin Mamban kanssa niin tuntu tosi fressiltä, mutta sitten kun Jaska tuli takaisin niin sekin tuntu tosi fressiltä, puntaroi Rihkola. Fressiä on myös se että jopa Palefacen muu miehistö osallistuu musisointiin. Mä soitan silloin vähän laajemmin, vähän enemmän, kertoo Lukkarinen. Sessiomiehen elämää on että bändejä on lukuisia. Siihen on tullut semmonen juttu, että kun me molemmat ollaan lavalla, mä soitan vähän eri tavalla. Mä jätän sille tilaa, koska mä tiedän mitä se tekee. Edellisen levyn aikaan Rihkola soitti shakerin, triangelin ja bongot samplerilta, mutta sii- hen tuli muutos pari viikkoa ennen haastattelua, kun häneltä varastettiin Turussa tietokone ja sampleri. . Tunteeks tää jengi näitä biisejä. Miten fiilis muuttuu kun Mamba on rumpujen takana? . Toiset kymmenen ja jäbä saa vielä jonkun huuliharpun. . Lukkarinen löytää jopa yhteyden vanhaan tanssi bändien nyrkki sääntöön: . Mamba ja minä ollaan soitettu viimeaikoina paljon yhteen. Silloin kun aloitettiin keikkailu niin keskellä settiä oli semmoinen järjetön möykky, jossa tuli kauhea kaato sade ja ukonilma. Sitten kun se oikea biisijärjestys löytyy ja ne biisit alkaa olla parin kolmen keikan jälkeen selkärangassa, silloin ne biisit tavallaan kasvaa omissa korvissa myös, ja rupee antaa responssia ihan eri tavalla. Settilistan onnistuminen riippuu paljon kappaleiden tempoista. Sen johdosta olen joutunut ottamaan oikeita perkussioita haltuun. ? Tutustuttiin toisiin, kokeiltiin miten onnistuu ja mikä se jokaisen soittajan estetiikka on, kertoo Aki Haarala, jonka mukaan sovitukset elävät ja osaset loksahtelevat paikoilleen keikoilla. Mä muistan sen fiiliksen: Nyt tää viimein toimii. Alamäkien välttäminen on tärkeä juttu. Mamba ja Lukkarinen vaihtelevat settivastuuta myös Räjähtävässä Nyrkissä. Tuukka on eka kymmenen vuotta DJ, ja nyt se on ylennetty DJ-lyömäsoittajaksi. Jos HBTB:llä on samaan aikaan keikka, niin jompikumpi lähtee, ja Rihkola löytää taas tamburiinin kädestään. Koskaan ei voi tietää että joku sneikki iskee kun roudaat kamaa bussiin. Onhan niillä täysin eri soittotyylit. Mä olen ottanut nyt haltuun shakerin ja tamburiinin, muihin mä en ole vielä uskaltanut koskea, arvio Rihkola itse omaa tilannettaan. Lukkarinen kuvaa rumpujen ja lyömien vuorovaikutussuhdetta dynaamiseksi. . Täysin eri flavour. Aina kun lähtee uudella levyllä liikkeelle, niin se on vähän kankeata. Räjähtävän Nyrkin molemmat lyömäsoittajat Assefa ja Lukkarinen soittavat myös Honey B & T-Bonesissa. Todella synkkää. Niinpä yhtye pyrki rakentamaan noin kolmen biisin ?blokkeja?, joissa on suunnilleen samat tempot, etteivät fiilikset hypi kauheas ti. Sitä kun saatiin vähän rikottua, niin sieltä alkoi hahmottua ne erilaiset fiilikset ja kokonaisuudet ihan eri tavalla, kertoo Lukkarinen. Varokaa sneikkejä Mamban poissaollessa DJ hoitaa myös perkussiot. Sit kun Mamba ei ole paikalla, mä pystyn omalla soitolla pikkasen ottaa sitä perkan tilaa. Siinä on jotain perää, että ?kaksi tangoa, kaksi valssia, kaksi humppaa?, ei vaan? . Kyllä Mambasta paistaa sen soittojuuret läpi, vaikken edes oikein tiedä mitä ne on. Niistä ei voi kummastakaan sanoa, että kumpi on parempi. Yksi stoori on että me puhuttiin siitä että levyllä on aika monta synkkää biisiä. Tästä johtuu bändin jäsenten pomppiminen eri tonteilla. Aikaisemmin se oli sitä, että mie?On todella hienoa, tittiin että toimiiko nää sovitukset, mutta sitettä oman tonttinsa lisäksi ten kun soitettiin ne oikeassa järjestyksessä, niin sitten toimi
Joutuu soittamaan erilaisia komppeja luodakseen sen illuusion, että se kuulostaa isolta, jatkaa Lukkarinen. . Se (Miettinen) saattaa tehdä ihan mitä vaan siellä. Lukkarinen kertaa miten stydiys saavutettiin. . Että soittaa hiljaa ja saa stydin soundin, siihen vaaditaan että osaa soittaa siten että kapula elää ja soi kädessä. Tottakai se sustain vaihtelee voimakkuudesta riippuen. Se on ihan semmosta gospel-pyöritystä, kun taas kymmenen vuotta sitten pyrittiin soittamaan levyn- tai samplen-omaista. Tee vihastasi sointu, lopettaa Laine nauraen. u Pieni setti, iso soundi Tilan vaatiessa Jaska Lukkarinen nostaa esiin pienen rumpusetin, josta ir toaa huomiota herättävän tanakka soundi. Tottakai. Aki Haarala kuvailee näin: . Käden pitää olla rento ja kapulan pitää soida ja reagoida soitettavan alustan kanssa, mutta hiljaa. . Sillon kun siellä mennään rokkia, kädet liikkkuu todella vähän. Se oli aika tavalla 2000-luvun ilmiö, että soitetaan rytmimusaa staattisesti. Kymmenessä vuodessa ehtii tapahtua todella paljon asioita, jotka huomaa vasta niiden vuosien jälkeen, tuumii Aki Haarala. . Tunteeko sen kapulassa, miten se tärähtää. Joitain rumpuja tai symbaaleja taas ei edes kannata yrittää soittaa hiljaa. Sen pitäis olla jokaisen rumpalin perustaito osata soittaa hiljaa silleen et se groovaa, toteaa Aki Haarala vierestä. . Eri puu vaikuttaa käteen ihan eri lailla. Räpin juuret on kuitenkin siellä funkissa. Ei sitä ole koskaan soitettu silleen, että pitää mennä samalla tavalla. Päivän feng-shui vaikuttaa? ? Se on jännää miten selkeästi homma menee kymmenen vuoden sykleissä. Kysyin Jaskalta neuvoja mun ranteen käyttöön ja saatiin samalla hyvä luento siitä minkä takia kapulaa pidetään tietyllä tavalla. Miettinen kuittaa lopun: . Jos on ollut huono päivä, esimerkiksi kettumaisia matkoja, sen vihan, sen aggression pystyy käyttämään lavalla hyväksi. Kaikki paitsi Aki, suitsuttaa Miettinen. Kapu määrää Kappaleiden keikkasovituksien muoto elää päivästä riippuen. Rakenteet pidetään selkeinä, mutta soitinkohtaisesti suodaan vapauksia. Sen soitosta kuulee, että se on paljon vapautuneempi nyt kuin kymmenen vuotta sitten, vastaa Tuukka Rihkola. . Mulla on ihan sama asia siinä koko ajan, vain volume muuttuu. Ja sillon ei oikein lähde kellään muullakaan. Mä en kauheesti soita keikkoja samalla tavalla, toteaa Jaska Lukkarinen. . Eli Monitorimiksaaja on myös taustalaulaja, täydentää Rihkola. . Se on todella hienoa, että oman tonttinsa lisäksi jokainen laulaa. Se lähti siitä rönsyilemään hiljalleen. Kyllä sen näkee Karrista ihan suoraan, että tänään ei oikeen lähde. Se on ihan omista käsistä kiinni. Se ei ole vielä tullut välttämättä poppipuolelle, kun siellä on niin paljon taustanauhoja ja sekvenssereitä. Se on poistunut, Aki Haarala. Luonnollisuus on tullut takaisin? . Paljon sellaista, että niiden asioiden pitää mennä samalla tavalla, komppaa Jaska Lukkarinen. . Kyllä. Rakenteet on kohtalaisen tarkkoja, muutamia pätkiä on auki, mutta noi on kuitenkin biisejä, ne soitetaan aika silleen kohdalleen. . -biisiä. Jaskakin. DJ:llä ei ole mitään valmiita tekniikoita, kertoo Rihkola. Kymmenen vuotta tästä eteenpäin kaikki on ihan levällään, ennustaa Lukkarinen. . Koko yhtye seuraa Miettistä ja hänen mukaan muotoutuu päivän tyyli. Siitä kuinka marssibändeistä lähti virvelisoitto ja omalla tavalla tietyt tekniikat, kertoo Miettinen. . Hämmentävän paljon, toteaa Lukkarinen. . Tää homma tavallaan seuraa sitä jäbää niin paljon, että se vaikuttaa siihen fiilikseen, kertoo Rihkola. . Ja tottakai hyvä miksaaja auttaa asiaa. . Yleensä iso soundi liitetään isoihin rumpuihin. (Ahmir Thompsonin luotsaama yhdysvaltalainen hip-hop-yhtye) Ne tavallaan aloitti sen samplemaisen soiton, tai Ahmir kehitti sen. Jos halua saada kasan metallia eli haitsut soimaan hiljaa ja hyvin, niin silloin se vaatii ettei haitsua lyödä niin että kapulaa puristetaan. Täs bändissä on monilahjakkuuksia! . Parhaimmillaan myös miksaaja Peve laulaa etupäästä. Semmosiakin keikkoja on nähty, muistelee Miettinen ja saa Lukkarisen riemastumaan: . Erilaiset kapulat resonoivat eri tavalla. Se on hyvin sanottu, että päivän feng-shui määrää. Esimerkiks Tampereen Yo-talolla se veti kädet pystyssä ?Rellestää. Tää on hyvä ryhmä senkin takia, että saa kokeilla erilaisia asioita ja sen saa myös soittaa. . On niin paljon kiinni siitä, millainen päivä on. kysyy Laine. . Viimeksi saatiin osallistua luennolle kapulan pitämisen historiasta. Silloin pitää tuntea ne soittimet ja valita ne silleen että tietää niiden soivan hiljaa. Kaikkia se ei sinänsä kiinnosta. . Mä hain Jaskalta tapaa, millä treenata omia käsiä. Musta se on ihan mahtavaa, että tää musa on mennyt siihen vapaampaan suuntaan. Ne on asioita, joita mun mielestä rumpalin tulee ymmärtää ja tajuta. Mulle on ollut hyvä oppikoulu kun on joutunut soittamaan Queenia ja Abbaa sinfoniaorkesterin kanssa. Sen kuulee esimerkiksi The Rootsista. Rundilla on ollut hienoja keskusteluita, kun Jaska on avannut tätä hommaa. Mun settisoundin balanssi ei muutu mihinkään, soitan mä sitä hiljaa tai lujaa. Silti se soundi pitää saada isoksi. Miettinen paljastaa jutun jujun: ? Eetu ajaa iPadiltä noita juttuja, on niinkuin yksi muusikko muiden joukossa. ? Joo, se laulaa taustoja. nitorimiksaaja Eetu Karioja hoiti keikan lavalta muiden soittajien seassa. Kaikki soundit on muuttuneet ja soitosta on tullut paljon elastisempaa. Kyllähän sen huomaa, miten jenkit soittaa sitä r?n?b -hommaa. DJ:llä ei ole Matti Oilingin kirja ykköstä? www.riffi.fi 1/2013 13-17 Paleface.indd 17 17 22.1.2013 12.41. Sitä ei pidä silloin puristaa. . Mutta loppujen lopuksi sitä energiaa on aika paljon tuolla lavalla. Niin on käynyt monta kertaa, muistelee Haarala koko bändin hekottaessa päälle.
Mies kuitenkin yllättäen tokaisee viihtyvänsä parhaiten moposetin takana. . Rich taas oli tekninen virtuoosi, bändin johtaja ja solisti, soitti epäkaupallista musaa ja käytti perinneotetta. Lang neuvookin kuuntelemaan musiikkia ja muusikoita tyylilaitojen ääripäistä sekä niiden väliltä. Ratkaisevinta ovat ilmaisu ja energia. Joissain tyyleissä ?less is more. Kun keikkailen tai levytän, soitan yleensä moposettiä, enkä tosiaankaan käytä kahta bassaria. eli yksinkertaisuus on kauneutta, mutta ei suinkaan kaikissa! Jazzissa, fuusiossa ja modernissa metallissa on usein toisin päin: mitä enemmän ja nopeampia nuottiarvoja sitä parempi. Mopo on kunkku Mainoskuvissa Lang nähdään usein superkioskien ja tuplabassarien takana. Tyypillinen neljän rummun settini on Drum Workshopin 24-tuumainen bassari 12- ja 18-tuumaisilla tomeilla sekä tilanteen mukaan valitulla virvelillä. . Tämä staili on kehittynyt aikojen myötä, opiskelun, omien mieltymyksien sekä sen tuloksena, että olen treenannut soittamista ihan helvetisti nimenomaan harjoituspadeilla, en setillä, Lang paketoi soittajanlaatunsa pariin lauseeseen. . Riffin erikoishaastattelussa Lang pääsee korjaamaan monta muutakin virheellistä oletusta itsestään ja rummunsoitosta yleensä. V iime vuoden lopulla Suomessa vieraillut Thomas Lang kuvailee soittotyyliään sanalla ?eklektinen?, mikä tarkoittaa vaikutteiden yhdistelyä eri tyyleistä. tärkeämpiä ominaisuuksia ovat luovuus, persoonallisuus, tyyli ja kokemus. Ja valtavirtojen ulkopuolelta saattaa löytää soittajia joita massat eivät noteeraa, mutta joilta voi noukkia hyviä vaikutteita. Hän oli supertähti kaupallisessa yhtyeessä, ja soitti tasaotteella. Tyylini on tiheä, koordinoitu ja monikerroksinen, jaloilla soitetut ostinatot ovat olennaisia ja yhdistyvät selkeämpiin, komppaaviin kapulakuvioihin. Langilla on klassinen koulutus, minkä ohella hän on opiskellut ja soittanut paljon jazzia. Näistä mies siirtyi progeen ja lopulta komppipohjaiseen pop- ja rockmusiikkiin. . Innostun sellaisistakin, joita moni ei kuuna päivänä voisi kuvitellakaan. Mielikuva minusta jättisettien kanssa johtuu rumpali-skenestä, ja edustaa klinikoitsija-minääni. täydelliset vastakohdat, ja pidin molemmista yhtä paljon. kapulasirkuksen taikuri! Tekniikkahirmuna tunnettu Thomas Lang sanoo, että rumpalista tulee harvoin suosittu, haluttu ja kuuluisa teknisen taituruuden vuoksi . TEKSTI: TOMMI SAARELA g n a L s a m o h T . Kun aloitin, kaksi isointa idoliani olivat Buddy Rich ja Ringo Starr . Avarakatseisuus auttaa oman soundin löytämisessä ? ja ennen kaikkea se motivoi treenaamaan. . Klinikoille kasaan tietysti niin paljon kamaa kuin lavalle mahtuu, koska silloin on kyse eri asiasta! Rundeilla en kuljeta itse mukanani mitään, vaan DW ja Roland hoitavat minulle rummut ja ständit, Remo toimittaa kalvot ja Vic Firth kapulat. Symbaalit Lang valitsee tilanteen ja tilauksen mukaan Meinlin laajasta valikoimasta, ja tykkää oman nimikkomallistonsa lisäksi turkkilaishenkisestä Byzance-sarjasta. 18 www.riffi.fi 1/2013 18-21 Thomas Lang.indd 18 22.1.2013 12.44. Jonkun Meg Whiten (The White Stripes) ?suoraan asiaan?-tyyli voi olla hyvin inspiroivaa samalla lailla kuin vaikka rumpalien rumpali Mike Manginin ryöpsytykset. Ringo oli simppeli soittaja, bändirumpali ja taustahahmo, jolla oli kokonaisuutta tukeva rooli
Molemmilla on etunsa, käyttötarkoituksensa ja yhdessä ne muodostavat kokonaisuuden. Ero on pieni, mutta vaikuttaa soundiin. . Vasta kaukana näiden tekijöiden perässä vaikuttaa se, mistä puulajista runko on tehty, ja siinäkin olennaisempaa voi olla kuinka runko ripustetaan telineeseen! Membranofonissa runko on vain kaikukoppa, tila kahden värähtelevän kalvon välillä, jotka luovat soundin. Itse rumpua tarkasteltaessa valmistustapa ja -laatu sekä viisteiden tyyppi ja kunto ovat materiaalia tärkeämpiä. . onhan aidon ilman liikkuminen rumpua lyödessä erilainen kokemus kuin padiin naputtelu. Lang puolustaa sähköisen kaluston käyttöä varsinkin studios sa aina, kun se on tarkoituksenmukaista. . Suurin osa nykymusasta tehdään tietokoneilla, siksi meille rumpaleillekin on tärkeätä oppia laajentamaan soundimaail www.riffi.fi 1/2013 18-21 Thomas Lang.indd 19 19 22.1.2013 12.44. Akustisen ja sähköisen rumpukaluston vastakkainasettelu taas on Langin mielestä joutava puheenaihe. . Sellaista on paljon helpompi jälkikäteen muokata tuottajan toiveisiin. Jos ollaan menossa levyttämään komppipohjaista pop- tai dance-musaa, tuon studioon mielelläni Rolandin sähkö setin. Perään Lang täräyttää, että rummun valmistusmateriaalilla on hyvin vähän tekemistä soundin kanssa. Soitinluokituksessa rumpu kuuluu membranofoneihin, ja niissä äänen synnyttää kalvo. Padit olivat kivikovia eikä triggaus toiminut hyvin, soundien lataaminen kesti ikuisuuden ja systeemissä oli aina jotain vikaa. Nykyisten sähkösettien laadussa ja soitettavuudessa ei ole Langin mukaan enää valittamista, mutta tähän pisteeseen nouseminen kesti liian pitkään, vuosikymmeniä. Perään mies letkauttaa, että itse asiassa Roland on tänä päivänä maailman isoin rumputehdas, ja myy enemmän settejä kuin yksikään akustinen merkki. Studioon toivotaan usein isoja rumpu kokoja ja pitkää sointia, mutta keikalla pelittävät kuulemma pienemmät tuumakoot, tiukempi vire ja enemmän demppausta. . Kalvo on siis tärkein, toiseksi sen viritys ja kolmanneksi kuinka kalvoa on vaimennettu. Mitä etäämmällä kalvot ovat toisistaan, eli mitä syvempi rumpu on, sitä hitaammin ilmapatsas liikkuu niiden välillä. Virvelin soittotapoja on loputtomasti: erilaiset kanttilyönnit, kapulat, vispilät, matto päällä, matto pois... Puurunkoiset ovat Langin suosikkeja, vaikkakin valinta riippuu viime kädessä musiikkityylistä, biisistä ja halutusta virityksestä. 1980-luvun puolivälin työkaluna oli aikakauden lippulaiva Simmons SD8, jonka käyttö keikoilla oli täyttä painajaista. . Jos ei ole varaa molempiin, osta ensin se jota tarvitset kipeimmin. Thomas Lang alkoi treenata rumpuja päiväkotiiässä, ja on intoa piukalla vielä neljänkymmenen soittovuoden jälkeenkin. Kalustoa valitessaan Lang kuuntelee herkällä korvalla artistin ja tuottajan toiveita. Jos joudut harjoittelemaan himassa hanki sähkösetti, mutta jos on treenikämppä niin osta akustinen . Virvelissä syvyyden vaikutus ei ole niin ilmeinen, kun alakalvo on matolla dempattu, mutta varsinkin tomeissa ero on erittäin kuuluva. Virveli on setin monipuolisin rumpu ja sitä kuullaan eniten, läntisessä rytmimusiikissa vähintään pari kertaa joka tahdissa. Siksi käytän matalampia rumpuja silloin, kun haluan pidempää sointia ja syvempiä, jos lyhyempää. Sähköpannut kuumina Lang on soittanut rinnatusten akustisia ja sähkörumpuja karriäärinsä alkupäivistä asti
Langin nimi yhdistetään jättikioskeihin niin akustisten kuin sähköistenkin rumpujen osalta. Pullistelu liittyy Langin klinikoitsijan työhön, joka on vain yksi miehen monista rooleista. maa, editoimaan ja muuta sellaista, ettemme putoa kelkasta kokonaan. On naurettavaa, että metalli- ja popbändit äänittävät albumiensa rumpuraidat akustisilla seteillä, ja sitten tuhraavat viikkokausia studioaikaa Pro Toolsissa Beatdetectiven ja Sound replacerin kanssa, kvantisoivat raidat ja korvaavat alkuperäiset soundit sampleilla. Eihän kukaan kysy sihteeriltäkään, että ?miten lämmittelet ennen kuin menet työpaikallesi ja alat kirjoittaa koneella?. Sitä vain menee, 1 S m i P 20 www.riffi.fi 1/2013 18-21 Thomas Lang.indd 20 22.1.2013 12.44 56784. Se ei ainoastaan helpota soittamista vaan ehkäisee vaurioita ennalta. Siihen nähden, että takana on jo 40 vuotta tauotonta treeniä ja kovaa soittoa, vammani ovat olleet aika vähäisiä. Tärkeintä ei ole vahvistaa soittajan rumpali on talon muurari.. Jos tuntuu, että siitä on hyötyä, lämmittele toki. Se, että naputtelee ensin jotain paradiddleja padiin ja nousee sitten stadionin lavalle mäiskimään kakkosnelosta, niin eiväthän siinä maailmat oikein kohtaa! . Löydät itsesi äkkiä käytävän päästä yksinäisestä huoneesta, samalla kun kaikki muut lataavat yhteishenkeä koitosta varten. Lang haluaa myös nauttia keikkaa edeltävästä jännityksestä, tunteesta, että ?siellä se setti odottelee lavalla täydessä iskussa?, ja sormet syyhyävät saada kapulat otteeseensa. . Toki jos soitetaan musaa jossa joutuu tykittämään tuplabassaria valon nopeudella kaksi tuntia putkeen, niin ehkä lämmittelystä voisi olla hyötyä. Näillä kilometreillä kroppaan olisi syntynyt paljon pahempaa jälkeä ilman niin hyvää tekniikkaa kuin minulla on, Lang uskoo. Mitään erityistä lämmitteyä ennen keikkaa mies ei harrasta. . Mutta minusta se on aivan yliarvostettua, en ole koskaan harrastanut sitä, monestakaan syystä. Siinä tekee vain bändikaverinsa hulluiksi, kun porukka haluaa latautua keikkaan, ja rumpali siellä tuhraa padiharjoituk siaan. Niistä muut rakentajat pääsevät sisään helposti, ja voivat viimeistellä talosta toimivan ja kauniin. Lang kuvailee laulajaa bändin liideriksi ja rumpalia bändin sheriffiksi . Langille ainoa oikea ergonominen soitto-ote on ?American grip?, jota voi havainnollistaa parhaiten laittamalla kyynärvarren tuolin käsinojalle ja antamalla kämmenen pudota rennosti käsinojan etureunan yli. Ja tilanteenhan pitäisi olla ihan toisin. . Hyvällä, oikealla tekniikalla on suuri merkitys. Haluan että kaikki into purkautuu sillä hetkellä kun astutaan lavalle. rytmin ja tempon osalta rumpalin soitto on laki! Jos kitaristi kiilaa tai basisti laahaa on rumpalin tehtävä pitää heidät kurissa, ei lähteä peesailemaan. Erityisesti Euroopan leireillä ja klinikoilla Lang on kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka yllättävän monet opiskelijat pitele- vät kapuloita väärin, ?French timpani grip?-vaikutteisesti peukalot ylöspäin, mikä setin soitossa vahingoittaa ranteita ajan kanssa. Kuitenkin useimmiten keikalle mennään lyömään perusbiittiä, eikä sellainen ammattimieheltä mitään lämmittelyä vaadi. Kyllä siinä hehku hiipuu, jos ennen keikkaa naputtelee takahuoneessa puoli tuntia padia. Rumpalin epävarmuus setin takana näkyy ja kuuluu pitkälle . Se asento johon ranne asettuu, on oikea. . Jos biisi olisi talo, rumpali on talon muurari: hän valikoi että tiilet ovat saman kokoisia ja huolehtii, että seinistä tulee suorat ja vankat, ja että niihin jää oikeisiin kohtiin sopivan kokoiset aukot ikkunoille ja oville. Tästä internetin ja Youtuben tuottamasta harhasta Lang on silmin nähden harmissaan. Boot Camp -intensiivikursseillaan Lang suunnittelee annin oppilaiden henkilökohtaisiin ?Jos biisi olisi talo, tarpeisiin. 2000-luvulla opettamisesta on tosin tullut jo niin näkyvä osa Langin työtä rumpaliyhteisön sisällä, ettei nuorin polvi tiedä hänen muuta koskaan tehneekään. ja heijastuu koko bändiin. Laajennus opetuksen pariin sallii hänen olla aiempaa valikoivampi sessioduunien suhteen. vahvoja puolia vaan eliminoida heikkouksia, sillä se kasvattaa itseluottamusta. Onpa tosi tehotonta, vaivalloista ja turhaa! Toinen ura opettajana Thomas Lang on julkaissut lukuisia kirjoja ja opetusvideoita, tarjoaa räätälöityä opetusta Boot Camp -leireillään sekä nykyään myös internetissä