HOTONE Ampero II Stage – kaikki soundit ja vielä luupperi päälle! Nro 6-2024 Hinta 12,70 € ”Kaikki lähtee soundista. Pitää olla puhutteleva soundi.” ”Ilma tekee äänestä paremman.” SAMI ASP Sami Sippola ”Analogi-lofi on tietynikäisille iso juttu.” Ville-Veikko Airaniemi 01 Kansi 624 Asp.indd 1 01 Kansi 624 Asp.indd 1 25.11.2024 16.50 25.11.2024 16.50
03 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi Kuninkaankatu 13, TAMPERE 03 222 5570 info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Kirkkokatu 7, SAVONLINNA 015 515 670 soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com S ITINKULMA S ITINKULMA Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi 02-03 Ilmoitukset.indd 2 02-03 Ilmoitukset.indd 2 24.11.2024 18.42 24.11.2024 18.42. Lähikauppa palvelee! Menossa mukana Hämeenkatu 23, LAHTI 03 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi Veikkointie 16, NUMMELA 010 281 3730 myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Pinninkatu 26–28, TAMPERE Puh
03 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi Kuninkaankatu 13, TAMPERE 03 222 5570 info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Kirkkokatu 7, SAVONLINNA 015 515 670 soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com S ITINKULMA S ITINKULMA Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi 5 25 75 95 100 Riffi 2024-06 Shure PSM AD kokosivu sunnuntai 24. Lähikauppa palvelee! Menossa mukana Hämeenkatu 23, LAHTI 03 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi Veikkointie 16, NUMMELA 010 281 3730 myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Pinninkatu 26–28, TAMPERE Puh. marraskuuta 2024 22.48.40 02-03 Ilmoitukset.indd 3 02-03 Ilmoitukset.indd 3 25.11.2024 18.25 25.11.2024 18.25
Kamat eivät silti ratkaise kaikkea, olivatpa samat tai toisenlaiset. Neuvo siitä, että idolin soundi on helpointa löytää hankkimalla samanlaiset kamat kuin idolillakin on, on looginen, mutta ei välttämättä alkuunkaan oikea. Niin ehkäpä siihen tavoitesoundiin tarvittaisiinkin jotain aivan muuta kuin ne idolin kamat. Mielenkiintoisiahan nämä jutut ovat ja monesti hyvinkin viihdyttäviä, sillä ne myös nostavat esiin sen, miten erilaisin konstein soittajat pyrkivät kohti omia päämääriään ja kuinka monenlaisia asioita he kokevat merkitseviksi tai jopa ratkaiseviksi oman ilmaisunsa kannalta. Valoa ja rauhaa! Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja 04-05 Pääkirj_Sislu 624.indd 4 04-05 Pääkirj_Sislu 624.indd 4 26.11.2024 15.59 26.11.2024 15.59. Aivan parasta on yllättyä toistuvasti myös siitä, että melko tavanomaisilla kamppeilla joku saa aikaan tavattoman hienoa musiikkia, jollaiseen en itse pysty edes kertaluokkaa kalliimmilla rensseleillä. Kaikista esikuvasoittajista ei tokikaan ole kirjoitettu palstametreittäin selostuksia, eikä kuvattu videoita videoiden perään. Jotkut lentävät tutkan katveessa ja osa mielenkiintoisista on mennyt manan majoille jo kauan ennen tiedon valtatien avaamista. Eikä siitä niin laajalti ääntä ole pidetty, että Albert Järvisellä oli jossain vaiheessa Stratossaan pleksin alle asennettu buusteri, jonka antamalla lisäfjongalla vahvistinkin lauloi ihan toiseen malliin. Ja kun nyt aloin, niin lausunpa vielä sen johtopäätöksenkin. Täytyy siis mennä merta edemmäs kalaan, tavallaan. Periaate pätee myös plektraan, jossa paksuus ja materiaali vaikuttavat äänen tanakkuuteen ja sointiväriin enemmän kuin ehkä tulee ensi hätään ajatelleeksikaan. 4 www.riffi.fi 6/2024 ÄÄTOIMITTAJALTA Toisilla on toiset konstit R umpuja joskus virittäneet tietävät tämän: jokin lähtökohta on kokemuspohjalta tai oppi-isiltä saatu ja yleensä toimivaksi havaittu, mutta toisinaan täytyy silti laittaa aivan erilaiset kalvot saman setin perättäisiin rumpuihin, jotta ne saa soimaan yhtenäisesti ja toisiinsa sopivalla klangilla. Jotain sellaista, mikä kompensoi oman todellisuuden ja idolin edustaman maailman eroa: pinnoittamattoman sijaan pinnoitettu kalvo, ohuen plektran sijasta paksu. Ensinnäkin pitäisi tarkalleen tietää mitä ne idolin kamat ovat ja mitä niille on ehkä tehty. Kapulat taas vertautuvat plektraan: ohkoosilla kepeillä vihaisesti piiskaava saa äkäisen mutta ohuen soundin, paksuilla kapuloilla voi hiljaisillakin lyönneillä tuottaa pyöreän ja tanakan soundin. Toiselta kuulostaminen vaatii hirmuista perehtymistä ja kykyä analysoida sen toisen tapaa mieltää rytmiikkaa, harmoniaa ja melodiikkaa. Kiitokset päättyvästä vuodesta lukijoille sekä ilmoittajakunnallemme. Ja onhan kylillä kiertänyt huhuja siitä, että milloin minkäkin bändin backline on todellisuudessa vain lavasteeksi roudattua silmänlumetta, kun oikeasti ne soundit tuotetaan ohjelmoitavilla digitaalipedaaleilla… Siksi kitaralehtien vakiosisältöä ovat aina olleet pikkutarkat selostukset siitä, millä säröpurkin revisiolla sankari on milloinkin soittanut, ja onko se E-kieli ollut vakiosettiin kuuluva vai käsin poimittu erikoispaksuus. Ja siinä auttaa kyllä eräs alan perinneviisaus: jos haluaa kuulostaa esikuvaltaan, pitää ottaa selvää mitä musiikkia ja keitä muusikoita hän on kuunnellut. Vauhti ja massa, kummallakin on soundinsa. Kuvissa Byrds-yhtyeen Roger McGuinn soittaa 12-kielistä Rickenbackeria, mutta kuvatekstissä, levyn kannessa tai nuorisolehden julisteessa tuskin mainitaan, että hänen Rickenbackeriinsa on jo tehtaalla asennettu kompressori. Tiedonhankinta on silti haasteista pienin, sillä kehä kiertyy tässä kohdessa tavallaan takaisin alkupisteeseen: kun ei ole kumminkaan sen idolin sormia vaan on ne omat, ne erit
Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 12,70 € sis. 040 501 2745 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset: Puh. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 64,00 € (ensimmäinen kuuden numeron jakso) ja määrä aikaisena kuuden numeron jaksona 75,00 €. Virtanen, Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Riffi ilmestyy vuonna 2024 kuusi kertaa. www.riffi.fi 6/2024 5 SISÄLTÖ YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Virtanen Mikko Vuorinen Timo Östman Nettitoimitus: Anssi Eriksson, Toni Honkala, Matti Rinne, Ari Vanha-Majamaa, Tommi E. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Siinä jotenkin musiikki pakenee samaa vauhtia.” – Ahti Kortelainen Kannen kuva: Pasi Ristolainen 04-05 Pääkirj_Sislu 624.indd 5 04-05 Pääkirj_Sislu 624.indd 5 26.11.2024 15.59 26.11.2024 15.59. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, hinnan voit tarkistaa Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa. klo 9–16) Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen www-sivustomme Riffi-kaupassa. 14 Antti Kokkola – ei insinööriä, ei opettajaa: tulikin muusikko! 22 Ilari KAUPPI – koskettimien pitää svengata 26 DeWolff – Matkalla Alabamaan 28 Sami Sippola – saksofonin soundi lähtee ihmisestä 32 Anders Jormin – yhteistyö alkaa luottamuksella ja luottamuksella LUKUPALAT 17 Ajankohtaisia uutisia • uutta tekniikkaa • tuotepoimintoja • yrityskauppoja SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 36 Elämäni kitarat: Ville-Veikko Airaniemi – Tykkään keikoista, joissa on riskiä KÄYTTÖTESTIT 40 Hotone Ampero II Stage – jättiannos digitaalista kitarakivaa 44 Anti1992 High Gain Amp & Enigmatic ’82 Overdrive Special Amp – särövallien ystäville 47 Shure SM4 – puhu, laula tai soita 48 Sennheiser MD 421 Kompakt – Akilleen kantapää on hoidettu GRANDE FINALE 50 Tuumia verstaalta – Mistä on soitinrakentajat tehty 52 Muusikkona maailmalla – Ajatuksia kitaransoiton ja musiikin harjoittelusta 54 Alangon päiväkirja – Siipiveikot olkapäillä 6 ”En haluaisi enää hirveästi editoida. vuosikerta Aikakausmedia ry:n jäsen 36 32 26 22 Jatkuvasti päivitettävät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. 29. 040 501 2745 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka: , Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Irtonumeron hinta on 12,70 €. 10 Eläköön studio, osa 3, Tampere – takana loistava menneisyys, edessä lupaava tulevaisuus. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Anssi Eriksson Anders Liljeström Kalle Heino Tuomo Jakku Misha Koivunen Timo Koskinen Pasi Ristolainen Juha Seila Jan-Olof Strandberg Vilma Timonen Tommi E. 040 501 2745 (ark. HAASTATTELUT & ESITTELYT 6 Ikimuistoiset sessiot: Ahti Kortelainen – Jos kuulosti hyvältä, se riitti. posti kulut. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet
TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: TUOMO JAKKU Ahti Kortelainen IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. 06-09 Ikimuist 624 Kortelainen.indd 6 06-09 Ikimuist 624 Kortelainen.indd 6 25.11.2024 18.31 25.11.2024 18.31
– Olihan se ihan järkyttävää viiden tunnin yöunilla. Siitä taas studiolle kello kymmeneksi 10. Ihan kuin olisi katsonut lentokoneen ohjaamoa. Kamaa oli sen verran että niillä sai studion käyntiin. Seitsemän päivää viikossa. Mutta se oli sitä aikaa. Askel ylöspäin tapahtui, kun ensimmäiset hevibändit löysivät Tico-Ticon. Yhtyeen nimiin oli ostettu PA:t, mutta kun kamojen osamaksuja alkoi ropista, bändi yllättäen hajosi. Lausahdus, ”Jos tietämättäni kuulen jonkun oman jutun jossain, en osaa edes sanoa, onko se mun tekemä”, kertonee kaiken. Bändi teki vuosina 2000–2023 ainakin seitsemän albumia Tico-Ticolla. Ahti muistelee, että paperikalenteriaikoina jono oli parhaimmillaan kahdeksantoista kuukautta. 1990-luvun alussa bändejä oli jo jonoksi asti. Mulla oli simppeli analogipöytä. Yötäpäivää. Jäljelle jäi Kortelainen, soittokaveri Kari Kauppila ja kasa kaikenlaista musatavaraa. Vaikkei studiota koskaan mainostettu, muuttui homma parissa vuodessa täyspäiväiseksi. – Se oli mun vanhan studion ensimmäinen levy. Sillä tavalla tein tiukkoja filttereitä, jolla sain siihen soundiin jotain todella pöhköä, jota ei muuten olisi saanut. Vapaata pidettiin pakosta. – Joku bändi sanoi, että muualla kohtelu oli tylyä. Hän toteaa, että ”suoheviä” soittavan pudasjärveläisen Kalmahin kanssa on homma toiminut aina erittäin hyvin. Bändejä tuli yllättäen oman kaupungin ulkopuolelta, varsinkin Oulusta. Tilanteesta selvittiin sillä että kyseinen muutaman päivän sessio peruutettiin, työpäivä lyhennettiin kymmentuntiseksi ja viikkoon tuli yksi vapaapäivä. Siihen mennessä yhtäkään juttua ei oltu tehty edes kokonaista viikkoa. ”Pitäis saada jotain ukkosta…” ”No se on jo tulossa täältä. Ainoa projekti jota hän on kuunnellut myöhemminkin, ja josta hän on suorastaan ylpeä on Sentencedin Amok (Century Media, 1995). Ei ollut tavatonta, että koko urakka piti saada valmiiksi vain neljässä päivässä – kamojen pystytyksestä lopulliseen miksaukseen. Genren tunnusmerkkeihin kuuluvat nimittäin kryptiset kauhu-introt, jossa kuvaillaan joko kaikenkattavaa tuhoa, hirviön syntymää tai jotain muuta yhtä uhkaavaa. Kattelin mikseriä, jonka nappulat jotenkin sumeni. Siinä välissä oli kartalla tyhjää ja Tico-Ticolle tilausta. Nykyään ei varmaan tehdä kuin neljä biisiä. Pojat tuli jostain muualta, mä sanoin heille, etten pysty tekemään tällä hetkellä mitään. Usein lähdettiin vielä Ankkuriin syömään ja kaljalle. ”Kattelin mikseriä jonka nappulat jotenkin sumeni.” 06-09 Ikimuist 624 Kortelainen.indd 7 06-09 Ikimuist 624 Kortelainen.indd 7 25.11.2024 18.31 25.11.2024 18.31. Maanantaina uusi bändi tulossa ja sunnuntai-iltana vielä pari biisiä edellisestä sessi– Äänitin jossain mielessä pöljällä tavalla, jolla en uskaltaisi nykyään enää tehdä. Mun mielestä eivät tehneet oikeastaan mitään. 26 500 markkaa maksanut sampleri oli tähän hommaan täydellinen. En ollut sitä ennen, enkä ole sen jälkeenkään kyseistä menetelmää käyttänyt. Samoja miehiä ovat.” Impaled Nazarenen lukuisat sessiot ovat kyllä jääneet Ahdin mieleen, mutta niistä etenkin ulkomusiikilliset asiat, joita ei ole tässä tarpeen ruotia. Ahdin aiemmista kommenteista saan sellaisen kuvan, että miehen päässä kaikki vuosien aikana tehty on sulautunut yhtenäiseksi virraksi, josta yksittäisiä sessioita on mahdotonta erotella omiksi tapahtumikseen. Mutta hiukan kun ääniraudalla tökkii, löytää Ahti jotain muisteltavaa. Kortelainen oli äänitellyt jo 70-luvulla omaa bändiä treenikämpällä. Aamukymmenestä iltakymmeneen studiossa, siitä vielä yökolmeen paikallisradioon mainoksia. Silloin tuli vielä poltettuakin – tupakkia siis. Jotta sain muutettua skittasoundia mieleiseksi – summasin suoraan signaaliin erittäin lyhyen viiveen – noin puoli millisekuntia. – Pahin oli sadankolmen päivän putki. Kun pyydän nimeämään vuosikymmenten varrelta ”edes kolme” hänen mielestään onnistunutta levyä, se osoittautuu ylivoimaiseksi. Tässä olisi sitten jotain kirkon kelloa ja tuossa lapiolla kaivuuta, ja tuolta vielä ukkosta.” ”No just sitä tarvitaan…” Ja joka levystä löytyi sama. Kyllä ne oli vihaisia. – Silloin buumi oli pahimmillaan ja tein järkyttävän paljon noita juttuja. – Kuukaudessa tuli tehtyä jopa neljä albumia. Pyytelin kauheasti anteeksi. Jossakin vaiheessa Kauppila halusi tehdä enemmän keikkaa ja Kortelainen taas studiohommia, joten tavarat laitettiin jakoon. Noihin aikoihin myös aikataulut olivat järkyttäviä. Ja siihen päälle vielä syntsasta kuorosoundi! Unohtumattomat levyt. Studiolta löytyy vieläkin sampleri, joka oli kovassa käytössä noihin aikoihin. Masteroinnissa olisi voinut tehdä jotain. Näin perustettiin Tico-Tico. Tahti oli ruuhkavuosina karmiva. Se on vieläkin hyvän kuuloinen. – Kerran viikossa piti tehdä jollekin levylle intro. www.riffi.fi 6/2024 7 K un Tico-Tico -studio perustettiin Kemiin vuonna 1987, ei Oulun yläpuolella ollut Ahti Kortelaisen mukaan kuin kaksi studiota ja niistäkin toinen oli Oulussa, yksi Rovaniemellä. Kun tiedustelen, millaista oli seurata yhtyeen kehitystä, hän toteaa, että ”Onko ne nyt kehittyneet mihinkään suuntaan. Mutta täällä joku oikeasti jaksaa kuunnella meidän juttua ja sitä oikeasti kiinnostaa. Aikaa oli ruhtinaallisesti eli kaksi viikkoa. – Yhtenä aamuna tuli bändi. Vain kaksi kertaa hän joutui toteamaan asiakkaalle, että ”Nyt on pikkasen väsy, voitaisko pitää vähän vapaapäivää?” Sitten tulikin suurempi romahdus. Amok on jäänyt Ahdin mieleen syystä, että siinä oli jotain erilaista pari vuotta aiemmin koetun death metal -suman jälkeen
Se on ollut semmonen helevetin hyvä ohjenuora. He ovat siellä tottuneet äänittämään busukia. Kolmekymppisen Ahdin mielestä aikataulu ei ollut mitenkään mahdoton. Hevibändejä riitti, vaikkei Ahti varsinaisesti tiennyt mitään spesiaalia hevin soundi-estetiikasta. Studiossa ensimmäisiä julkaisujaan tekivät muunmuassa Sentenced, Impaled Nazarene ja Sonata Arctica. Silloin ei siellä ollut sellaista studiota, joka osaisi tehdä heidän musiikkiaan. Kohtuu kehnostakin rumpuraidasta pystyy editoimaan ihan hyvän kuuloisen. – Laitoin soimaan, ja tuumasin että en ole ikinä kuullutkaan tätä. Kovasta tahdista kertoo, kun studiolle tuli postissa CD: ”Kiitos kovasti viimeisestä”. Kiillotetaan inhimillisyys pois Ahdin kiinnostus hevihommaa kohtaan hieman notkahti rumpujen editoinnin ja muun hinkkaamisen myötä. – Tein vain sitä mitä bändit toivoi. Jokainen näistä bändeistä on tehnyt sittemmin mittavan kansainvälisen uran. Sun pitää pystyä luottamaan siihen, että jos sun jalka polkee, niin se pysyy kasassa, eikä pompi siellä sun täällä. 8 www.riffi.fi 6/2024 osta miksaamatta. Mutta jotain siinä häviää, enkä pysty enää kuuntelemaan sellaisia levyjä, joissa rummut Kun studiossa ei ole kivaa Ahti muistelee studiouransa kevyesti paskamaisinta hommaa. Oli siinä varmasti myös pohjoisen eksotiikkaa mukana. Raakaa ja rankkaa. Mikäli mahdollista, en haluaisi sitä enää hirveästi tehdä. Päällä oli death metal -buumi ja pohjoisessa niitä bändejä riitti. Kyse ei ollut kuitenkaan yrittäjän dilemmasta, jossa millekään duunille ei voi sanoa ei. Ne oli helkkarin tylsiä hommia. Ja jos ne rummut ei ikäänkuin pysy koossa, sinne on vaikea soittaa vaikka kitaroita. Siinä jotenkin musiikki pakenee samaa vauhtia. – Jos annat itsestäsi satakakskyt prosenttiä, niin sen ehkä pystyy jo editoimaan. – Nyt olisi hirveän vaikea tehdä samanlaiseen tahtiin hommia. Bändien soundi muodostuu tietysti heidän omasta soinnistaan, mutta sen tallentaminen onkin eri juttu, kun äänitetään instrumentti kerrallaan. Joku sanoi sen hyvin, että ”kirkkaat bassot ja tummat diskantit”. ”Silloin vaan tehtiin nopeasti”. Hevi ei vaan lähtenyt. Sellaisen tarve oli kasvussa, sillä bändit kehittyivät siihen malliin, että osasivat tehdä biisejä, joihin soittotaito ei riittänyt. Suoriutumisen pakkoa raskautti 90-luvun äänitystekniikka, lue: analogivehkeet. – Se tuntui itsestäkin vähän hullulta, että Nightfall tuli tänne Kreikasta asti. Miehen levyhyllystä löytyi lähinnä Led Zeppelinia ja bluesia. – Yhdessä biisissä oli rumpueditissä 110 000 cross fadea, ja meni kahdeksan tuntia että raita oli kunnossa. Ne on vedetty tosta vaan livenä purkkiin, tai sitten korjailtu tai soitettu uudestaan. Eksoottisen Suomi-soundin perässä Kemiin löysi myös ulkomaalaisia bändejä, mikä oli aivan huikea juttu niihin aikoihin. Se onkin luultavasti siunaus Ahdille, että käsillä olevaan juttuun osaa keskittyä täysillä, mutta urakan valmistuttua sen saa myös pois mielestään. Menoa piti yrittää hillitä jotenkin vaikka yhdellä välipäivällä. – Nykyään digiaikoina säädöt saa tallennettua, mutta analogiaikoina hommat piti tehdä kerralla valmiiksi. Jos bändi on halunnut soittaa johonkin klikkiin ja siinä on jotain valmiiksi ohjelmoitua tavaraa, mikä on jo gridissä, on melkein pakko editoida. Katsoin kannesta että kolme kuukautta aikaisemmin äänitetty meillä. En muista että oltais mitään klikkejä käytetty. Joskus sekin saattoi kääntyä varapäiväksi. Varsinkin nykyään, kun bändit soittavat raitoja klikin päälle ympäri Suomea. – Enhän mä ilman lupaa voi mitään tehdä. Keskimäärin, jos on vähän iisimpää matskua, niin editoinnissa menee ehkä tunti. Ovatko nämä asioita, joita teet itselähtöisesti, vai onko ne asiakkaan toiveita. Ja saisko sen vielä miksattuakin… Kansainvälistä soundia 90-luvun alussa Tico-Tico profiloitui metallimusiikkiin. Eihän siinä mitään, kun diginä pystyy nykyään tekemään jo aika näppärästi. Ja se oli stressaavaa puuhaa. Yritetään korjata vain niitä pahimpia, mutta joskus on vaan nopeampaa räiskästä se koko homma kohdilleen sen sijaan, että alkaa palastella sitä. Enkä ollut kuullukaan koko bändiä – muistaakseni. – Ei siinä sillä tavalla sitä yhteistä groovea saa aikaiseksi. Vois olla jännä tehdä punkkityyliin viisitoista biisiä päivässä. Ennen tietysti soitettiin enemmän yhdessä. ”Kun otat kaikki virheet pois, siellä on yllättävän vähän enää kuultavaa.” 06-09 Ikimuist 624 Kortelainen.indd 8 06-09 Ikimuist 624 Kortelainen.indd 8 25.11.2024 18.31 25.11.2024 18.31
Mutta ei niitä siihen aikaan mietitty. En minä pysty enää tekemään sellaista, jota olen tehnyt kolmekymmentä vuotta sitten. Voluumisota Eräs ajan merkki olivat viimeiseen asti kompressoidut levyt ja sen myötä niiden mahdollisimman kovalle puristetut äänekkyystasot. Kun otat kaikki virheet pois, siellä on yllättävän vähän enää kuultavaa. Äänenvoimakkuus ei aiheuta hänelle nykyään suurempaa ongelmaa. Asiat mitä on aikanaan tehty, on hienon kuuloisia, mutta ainakin itse ymmärrän, että kukaan ei halua, että niiden uusi levy kuulostaa samalta kuin mitä multa on lähtenyt 90-luvun alussa. Se on tappavan kuuloista. Jos kuulosti hyvältä, se riitti. – Vaikka saisin levyn, en minä osaa siihen mitään sanoa. Jos haluavat, olen pulassa. Yhden biisin voit prässätä vaikka kuinka tappiin, eikä vielä häiritse. Ethän sä enää kuule tollaisia Reign in Bloodin (Slayer, 1987) kuuloisia juttuja, jossa kaikki on soitettu oikeasti. Sen verran hän muistaa, että ne on tehty nopeasti. Silloin tällöin pyydetään samaa soundia kuin aiemmin on jo tehty. Mutta ne on niin vanhoja, että ne on jo mullekin outoja. – Olen kuullut, että isot levy-yhtiöt saa tuotteensa siellä desibelin kovemmalle kuin muut. Teknisessä mielessä Ahti ei kuulemma aina edes välttämättä pysty rekonstruoimaan, miten jotkut tietyt jutut on aikanaan tehty. Nykyään kaikki tuollainen on karsittu pois. Sitäpaitsi kyllähän tässä on vähän kehitytty. u ”Siinä jotenkin musiikki pakenee samaa vauhtia.” 06-09 Ikimuist 624 Kortelainen.indd 9 06-09 Ikimuist 624 Kortelainen.indd 9 25.11.2024 18.31 25.11.2024 18.31. – Joskus vastaan tuli levyjä, jotka oli tosi onnistuneesti puristettu lujalle. Feelgood -cd oli aivan naurettavan hiljainen. Nyt voluumisota on Ahdin mukaan rauhoittunut, sillä suoratoistopalvelut tasoittavat äänitasot joka tapauksessa. Vanhat meriitit painavat – ikävä kyllä Tico-Ticon ulkomaiset asiakkaat hakeutuvat nykyisinkin usein nimenomaan aiempien levyjen perusteella Kemiin. Musta tuntuu, että se mitä ihmiset haluaa kuunnella, on muuttunut. Sekin tietysti nykyään soi uudelleenmasteroituna Spotifyssa ihan yhtä kovalla. Ahti Kortelaisen 90-luvun alussa tekemiä äänitteitä arvostetaan hevipiireissä vieläkin. Siihen hullutukseen lähes jokainen studioalan ihminen joutui ottamaan väkisinkin osaa. Mutta jos kuuntelet sellaisen levyn alusta loppuun, raskaaksi menee. Jos vertaa, niin 90-luvulla julkaistu Mötley Crüen Dr. – Vähän niinkuin uudempaa soundia muuten, mutta ne ”jotkut” tomisoundit, mitkä silloin tehtiin, oli tosi hyvät. www.riffi.fi 6/2024 9 on editoitu ihan gridiin. – En yritä enää tehdä siitä mitenkään lujempaa, mutta en halua jäädä jälkeenkään. Nykyään saa ämpyillä mikkien kanssa, onko vaiheessa vai ei
Kotija projektistudioita on enemmän kuin koskaan, mutta miten on nimenomaisesti musiikin taltiointiin ja miksaamiseen tarkoitettujen kaupallisten tilojen laita. – Jatko Onkiniemessä oli epävarmaa, joten kun Jani haki kumppaneita, niin tulimme sitten tähän. OSA 3: TAMPERE Headline Studio Jani Viitasen perustama Headline Studio on sijainnut Tampereen keskustassa vuodesta 1995 lähtien. Headline Studio on ja näyttääkin vinolaudoituksineen vanhan liiton paikalta. Meitä on tässä yhteensä neljä itsenäistä yrittäjää, uusimpana Onni Pietilä, joka hänkin on ollut mukana jo nelisen vuotta, Mikko Kangasjärvi kertoo. Useamman tekijän paikka siitä tuli, kun Deerhouse-studiotaan Onkiniemen kulttuuritehtaalla vuoteen 2013 asti pitäneet Mikko Kangasjärvi ja Jari Latomaa tulivat mukaan toimintaan. Vuorossa Tampere. 10 www.riffi.fi 6/2024 TEKSTI: TIMO ÖSTMAN Eläköön STUDIO – takana loistava menneisyys, edessä lupaava tulevaisuus. K U V A : M IK K O V U O R IN E N 10-13 Eläköön studio Tampere.indd 10 10-13 Eläköön studio Tampere.indd 10 25.11.2024 18.34 25.11.2024 18.34. Näissä jutuissa katsastetaan kenttää isoimmissa kaupungeissa. Siellä onkin tehty mittava määrä merkkilevyjä suomirockin saralla
Headline-studion yrittäjät ovat Pietilää lukuunottamatta pitkän linjan muusikoita, ja kullakin on jo omat vakiintuneet asiakkaansa: – Viitasen Janilla jotkut asiakkaat ovat olleet jo 30 vuotta, esimerkiksi Dave Lindholm. Bändejä käy edelleen Headline on enimmäkseen perinteiseen musiikkituotantoon keskittynyt paikka. Muut on kuitenkin nopeampia noiden vehkeiden kanssa. Sen jälkeen raidat lähtee yleensä kitaristille, joka äänittää osuutensa kotonaan. Mikä sai siirtymään nykyiseen paikkaan. Paradoksihan on se, että bändeissä on aina joku, jolla on jonkinlaiset mahdollisuudet äänittää itse. Ekvalisointiakin teen jo äänittäessä, mutta radikaaleimmat liikkeet jätän siinä kohtaa tekemättä. – Ison soittotilan lisäksi meillä on pieniä laulukoppeja eristämään laulajat ja vahvistimet, jos bändi vetää livenä. Hän kertoo, että artisti haluaa tehdä yleensä yhdestä kolmeen kappaletta, mutta harvoin sen enempää. Mutta toki nykyään äänitetään myös treenikämpillä, Pietilä kertoo Kangasjärven jatkaessa: – Sillä saralla on pientä renessanssiakin. Studion tarkkaamossa on räkkikaupalla etuasteita, kompressoreita ja muita ”outboard”-laitteita. – Usein toimitaan niin, että studiolle tulee minun lisäkseni rumpali ja basisti, ja siinä saatetaan tehdä saman päivän aikana vaikkapa kolmen eri projektin pohjat. Itse aina innostun niistä hommista, mutta lopulta luovutan ne roolit jollekin toiselle, ja keskityn siihen tuottamiseen, eli artistin ”oman soundin” hakemiseen. Viimeisin päivitys tarkkaamossa on ollut siirtyminen Genelecin Ones-sarjan monitoreihin, joihin ollaankin erittäin tyytyväisiä. Miksaukset Pietilä kertoo kuitenkin tekevänsä tietokoneen sisällä. Meillä taas on tässä yritys, joka pyörittää studiota, ja me kukin itsenäisinä toimijoina vuokraamme aikaa siltä yhteiseltä yhtiöltä. Laulukoppi on sen verran iso, että sinne mahtuu hyvin pieni rumpusettikin. Toki soitin kuin soitin kuulostaa parhaalta tässä isossa äänitystilassa, sillä hyvä tila näyttelee niin isoa roolia äänittämisessä, Onni Pietilä tietää. Muutaman vuoden jälkeen tartuin tilaisuuteen. Mikko Kangasjärven tuotannot ovat usein laulaja-lauluntekijä-tyyppisiä. Myös projekteja tehdään yhdessä. – Noissa projekteissa käytän Onnia äänittäjänä ja miksaajana. Fantom Studio Samu Oittisen Fantom Studio on sekin pitkäikäinen toimija, joka on sijainnut Akun Tehtaalla vuodesta 2007 saakka. – Kun talo rakennettiin vuonna 2003, niin jo silloin Eppu Normaalin Aku Syrjä kyseli mukaan, mutta tuolloin vielä hieman vierastin ajatusta. www.riffi.fi 6/2024 11 Studion kiinteistö puolestaan on ollut vuodesta 2019 Apulanta Oy:n omistuksessa. ”Luotettava kuuntelu on kaiken perusta.” 10-13 Eläköön studio Tampere.indd 11 10-13 Eläköön studio Tampere.indd 11 25.11.2024 18.34 25.11.2024 18.34. Hieman osuuskuntameininkiä siis, mutta kyseessä on kuitenkin osakeyhtiö, Kangasjärvi jatkaa. Musiikin äänittämisen oheen Headlinella on tullut esimerkiksi podcast-äänitykset, joita tehdään ”tasaiseen tahtiin”. Mutta jos hän on tarpeeksi valveutunut, niin hän ymmärtää, että jotain kannattaa tehdä myös kunnon studiossa, ainakin rummut. – Esimerkiksi Eppujen Ratinan konsertti tehtiin alusta loppuun talon omalla väellä, ja itse paitsi äänitin, myös miksasin sen. Pietilä tekee studiolla paljon äänittämistä ja miksaamista, ja toteaa, että bändiasiakkaita on edelleen paljon. Ne on pitkiä suhteita, eivätkä ne kovin helposti muutu. Kaksikon mielestä analogisoundi voittaa edelleenkin plugarit, joten laitteita myös hyödynnetään. Samoin Eppu Normaali -elokuvassa olin äänisuunnittelija. 1993 perustettu studio ehti toimia aluksi kahdessa eri osoitteessa Tampereella. – Muutama podcast-tuottaja käyttää tätä studiota. Silloin tänne tulee yleensä vähän isompi ryhmä ihmisiä, joten senkin vuoksi on hyvä, että on tällaiset tilat, Pietilä mainitsee. – En luonnehtisi sitä haastavaksi teknisestä näkökulmasta, mutta haastavaa on saada ihmiset puhumaan lähellä mikrofonia, sillä rentoutuessaan he alkavat nojaamaan taaksepäin ja rapistelemaan sivuja. Studion kokonaispinta-ala on 150 neliömetriä, ja tilat antavat hyvät lähtökohdat bändiäänityksiin. Onko podcastien tekemisessä äänittäjälle haastetta. Pintojen virityksiä tein sitten paljon itse. Kosketinsoittajana ja sovittajana tunnettu Kangasjärvi soittaa luonnollisesti itse tuotannoissaan paljon. Luotettava kuuntelu on kuitenkin ihan kaiken perusta, Headlinella tiedetään. – Kyllähän bändejä käy koko ajan, viikottainkin, sillä yhä edelleen he haluavat äänittää musiikkiaan laadukkaasti. Jos työsuhde on kestänyt riittävän kauan, niin sitä kyllä tietää, kenelle kannattaa antaa tietty biisi soitettavaksi, koska jo ennalta on tiedossa millaista soittoa sieltä tulee. – Apulannalla on tunneside tähän paikkaan, sillä he tekivät täällä aika monta levyä vuosituhannen taitteessa. Fantom Studiossa on varsinaisen tarkkaamon ja ison soittotilan lisäksi pikkutarkkaamo sekä ”laulukoppi”, jotka Oittinen rakensi toimistotilan paikalle. Samoin esimerkiksi itselleni on kehkeytynyt sellainen 10–20 asiakkaan ryhmä, jotka aina jossain vaiheessa tekevät jotain uutta. – Kun analogilaitteiden läpi äänitetään, niin sillä saadaan soundi jo tosi lähelle valmista. Tämä tila oli rakennettu alunperin Eppu Normaali -studioksi, joten runko ja pohja äänieristyksineen oli jo valmiina, mikä olikin lottovoitto. – Ne on mahtavia vehkeitä. Oittisen mielestä Akun Tehtaassa parasta on synergia, sillä talo on täynnä kovan tason ammattilaisia jotka ymmärtävät alaa
– Genelecin kaiuttimia olen päässyt välillä etukäteenkin kuuntelemaan. Laulu on tärkein yksittäinen elementti, ja äänitystilanteen fiilis jo merkitsee paljon. – Teen pohjatyön Pro Toolsissa, josta SSL:n pöytään tulee 16–18 kanavan analogisumma. Siirrymme isompaan soittotilaan, jolla todella on korkeutta. Kaikkea mitä voi kuunnella Samu Oittisen viime vuosien asiakkaisiin kuuluvat muiden muassa Apocalyptica, Mokoma ja Tampere Filharmonia. Olen myös suunnitellut kotiteattereita ja studioita, jotka olen toteuttanut Genelecin ja UAD:n tuotteilla. Niille on sitten kaapissa pareittain omat sisäänmenot. Lauluäänitys on tietysti nykyään helppo tehdä kotona, mutta studiossa kalusto on omaa luokkaansa, joten mikrofonin voi valita laulajan mukaan, sillä yksi mikki ei aina ole paras kaikille. Näissä kahdessa mikissä myös off axis -vuotosoundi on ihanan hieno. Kaikin puolin koko ala on ammattimaistunut, eikä se haittaa ollenkaan, Samu Oittinen toteaa. Samoin viereistä käytävää voi hyödyntää äänityksissä. Oittisen miksausrutiini yhdistää plugareita ja analogilaitteita. Kalusto on halventunut, mikä on mahdollistanut asioiden tekemisen pienemmillä investoinneilla. Kommunikointi ja talkback-nappulan käyttö on yksi tärkeimpiä asioita äänittäessä. Lisäksi tilassa jököttää reamppausta varten oleva Marshallin ”kokoelmakaappi”, johon Oittinen vaihtelee nuppeja tarkkaamosta käsin. Isossa soittotilassa on myös oma työpiste, jota Oittinen vuokraa tietyssä määrin muille tekijöille, joille poistuminen kotistudiosta on jo itsessään inspiraation lähde. Hän osaa myös hyvin perustella sen, miksi varsinkin nämä instrumentit kannattaa taltioida studiossa, eikä treenikämpällä tai kotioloissa. – Rajusti, ja monellakin tapaa. Mikko Kangasjärven tavoin hän mainitsee myös yleisemmän muutoksen liittyen studiotyöskentelyyn: – En enää muista milloin joku olisi juonut kaljaa studiossa, kun vielä ’90-luvulla se oli melkein pääasia. Toisaalta esimerkiksi UAD:n mallintava DLX Sphere on hyvä stereomikki sellaisenaankin, ja siinä mallinnuksen voi valita jälkeenpäin. – Tässä voidaan tehdä myös isoa live-äänitystä koko bändillä, ja lisäksi isoilla sermeillä pystyn eristämään paikat vahvistimille. Päätarkkaamossa on SSL AWS -äänipöydän ja mittavan outboard-laitteiston lisäksi muutama kelanauhuri. – Ennen tuotiin studiolle kasa kiippareita, ja sitten rakennettiin niitä soundeja, mikä olikin hienoa hommaa. Samoin kitarasankari voi hieroa soolojaan kotona kalsarit jalassa niin kauan kuin haluaa. Nykyään kitaran ja basson reamppaus studiossa on arkipäivää, samoin kosketinsoittajat soittelevat kotioloissa. – Olen useiden muiden merkkien lisäksi keräillyt erilaisia vanhoja Marshall-kitarakaappeja, joista olen valinnut erilaisista Celestion-elementeistä parhaat. Näitä pienempiä tiloja voin siis käyttää myös livesoittotilanteessa vahvistimien sun muun eristämiseen. KUVA: PASI RISTOLAINEN ”Laulu on tärkein yksittäinen elementti, ja äänitystilanteen fiilis jo merkitsee paljon.” 10-13 Eläköön studio Tampere.indd 12 10-13 Eläköön studio Tampere.indd 12 25.11.2024 18.34 25.11.2024 18.34. – Neumannilla on ikää 58 vuotta, mutta sen soundi on hunajaa. Samu Oittinen kertoo, että studiolla äänitetään nykyään eniten rumpuja ja laulua. – Studion tila, hyvä mikkivalikoima sekä etuasteiden määrä ja laatu mahdollistavat laadukkaat rumpuäänitykset, ja lisäksi itse rumpalina osaan tarjota jotain enemmän. Minulla on monta laitetta sekä plugarina että rautana, eivätkä ne oikeastaan korvaa toisiaan, vaan molemmilla on oma tehtävänsä. Kokonaisuudessaan hänen työnsä studiossa käsittää kaikkea sitä, mitä voi kuunnella, eikä se siis rajoitu pelkästään musiikkiin. 12 www.riffi.fi 6/2024 – Kaikkiin tiloihin tulee linjat ristiin. Miten työ on muuttunut sieltä ’90-luvulta lähtien. Äänittäjällä on tuottajana iso rooli saada artistista se oma parhaansa esiin. Oittinen toimii myös alan opettajana, ja lisäksi hän myy Universal Audion ja Genelecin tuotteita. Ja tietenkin levynmyynnin vähentyminen 2000-luvulla on vaikuttanut budjetteihin, eikä studioaikaa varata enää samalla tavalla. Lisäksi on muutama insertti, joissa on kompuroita rumpuihin ja lauluihin. Nykyään ne tulee valmiina tiedostoina. Fantom Studion laajasta mikrofonivalikoimasta erityismaininnan saa kaksi: Schoeps-puikko vuosimallia ’74 sekä Telefunken-logolla varustettu Neumann U67. Tällä hetkellä pikkutarkkaamossa on myös vuokralainen
Kollegoilta saa apua, ja esimerkiksi Legenda-yhtiön kanssa on tehty monenlaista yhteistyötä, samoin kuin Oittisen Samun kanssa jo parikymmentä vuotta. Myös Sami Asp kehuu Akun Tehtaan ilmapiiriä. – Soittelen kitaran ja laulun lisäksi muita bändisoittimia jonkin verran. Sanoin, että älkää nyt ainakaan purkako niitä, kun ne on ilmaiseksi saatu, mutta tottakai ne purettiin aivan ensimmäiseksi, hän kertoo. Samoin teen vaikkapa raakaspiikkejä mainostoimistolle, sekä itse alusta loppuun valmiita mainosspotteja. u Music Mainly for Humans / Sami Asp ”Kun olin pitkään äänittänyt juttuja pienemmässä tilassa, niin oli ilo siirtyä tähän, koska ilma tekee äänestä paremman.” KUVA: PASI RISTOLAINEN 10-13 Eläköön studio Tampere.indd 13 10-13 Eläköön studio Tampere.indd 13 25.11.2024 18.34 25.11.2024 18.34. Eikä siihen mennyt kuin pari päivää. Lisäksi itse astmaatikkona ymmärrän sen, miltä tuntuu, jos joutuu miettimään, että millähän vuosisadalla studiossa on siivottu. – Kun ihminen on satsannut rahaa mennäkseen studioon, niin ei ole kivaa, jos siellä on äänittäjä, jota ei voisi homma vähempää kiinnostaa. – Vaikka minulla on Nordic Audio Labsin hieno mikki, Fairmanin mahtava putkietuaste sekä Apogeen muuntimet, niin niillä pääsen vain tiettyyn pisteeseen. Yritän mielellään saada laulajalta kolme ottoa per osa, jotta voin sitten niistä yhdistellä sen lopullisen oton. Sami Asp kertoo myös oppineensa paljon huonoista studiokokemuksista vuosien varrella, eikä halua toistaa niitä. – Enimmäkseen teen kokonaisvaltaista musiikkituotantoa ja äänittämistä, muusikkolähtöisesti biisin arrauksesta tuotantoon saakka. Yleensä laitan biisit Samulle miksattavaksi ja masteroitavaksi, mutta joskus miksaan itsekin. Kärjistäen ihmiset ovat herkkiä ja tosiherkkiä, ja itse teen mitä tahansa, että minun tykönä voisi heittäytyä siten, että he saisivat ne parhaat mahdolliset otot itsestään irti. Aspille psykologia on puolet äänitystyötä. Sen lisäksi haluan, että se tuotantoprosessi olisi mahdollisimman kiva. Siksi yritän pitää paikat siistinä, hän toteaa. – En olisi lähtenyt Viitasaarelta kulumallakaan, mutta kun sieltä ei löytynyt oikein sopivia tiloja. www.riffi.fi 6/2024 13 Fantom Studion vieressä käytävän toisella puolella sijaitsee Sami Aspin studiotila. Hän kertookin, että asiakaskunta studiolla koostuu pitkälti tuttavapiirissä olevista musiikintekijöistä. Koskettimia yritän olla opettelematta soittamaan, jotta niiden kanssa homma menisi ihan vain korvalla. Lopulta hän pääsi vuokralaiseksi nykyiseen tilaan, joka toimi sitä ennen Klas Granqvistin rumpuvarastona. Akun Tehtaalla Asp työskenteli aluksi alivuokralaisena Fantom Studion pikkutarkkaamossa. Tämä oli tosi pitkälle valmis tila, mutta lopulta meni vuosi siinä, että remontoin tämän omaan käyttöön sopivaksi vaimon ja appiukon avustuksella. Toimivan tarkkaamon lisäksi valttina on korkeahko soittotila. Psykologia on työn toinen puoli Sami Asp työskentelee myös muusikkona, ja kitaristin tontilla hänet onkin tavattu mitä moninaisimmissa yhteyksissä, esimerkiksi Hausmyllyssä. – Tässä on ihan mahtavaa jengiä; pelkästään kun tuossa käytävällä kävelee, niin tulee hyvä mieli. – Kun äänitimme Juha Torvisen kanssa äänikirjaa, niin vihjasin, että josko tämä tila joskus vapautuisi. Asp äänittää siis eniten itseään, mutta haastattelupäivänäkin oli paikalle tulossa jousisoittajia. Viitasaarelta Tampereelle vajaa kymmenen vuotta sitten muuttanut Asp kuvailee itseään ”työpakolaiseksi”, sillä entisellä kotipaikkakunnalla ei löytynyt tilaa studiolle. Mutta välillä käytän myös muita muusikoita. Työnkuva on laaja, mutta kuitenkin pääosin muusikkolähtöinen. – Kun olin pitkään äänittänyt juttuja pienemmässä tilassa, niin oli ilo siirtyä tähän, koska ilma tekee äänestä paremman. Kaupungitalolta vapautui kylläkin vanhat Ylen rakentamat studiotilat, mutta ne haluttiin käyttää maataloustoimistoa varten. Olen huomannut, että se vähentää kaikkea muuta editointitarvetta
Tuulikki Blom säveltää ja sanoittaa kappaleet. Kokkola lämmitteli musiikkiopistoaikojensa vanhat viulututkintokappaleet pääsykokeita varten ja pääsi sisään. Yksi asia johti toiseen, ja pian Kokkola huomasi, että musiikki veti häntä puoleensa enemmän ja enemmän. Mukalla tuli repertuaariin paljon uusia instrumentteja, se oli tosi avartavaa ja monipuolista se opetus. Opinnot avasivat Kokkolalle kokonaan uuden maailman. Myös Saara Aallon kanssa Kokkola on tehnyt musiikkia pitkään ja toimi muun muassa Aallon Wild Wild Wonderland -kiertueen bändiliiderinä. Nykyään työllistävät myös sävellystilaukset. – Kalenteri siltä ajalta on uskomattoman näköinen: saattoi olla yhden päivän aikana kahden tunnin treenejä eri bänTEKSTI JA KUVAT: VILMA TIMONEN Antti KOKKOLA – ei insinööriä, ei opettajaa: tulikin muusikko! Monessa eri kokoonpanossa kouliintunut multi-instrumentalisti tekee musiikkia teatteriin, dokumenttielokuviin ja mainoksiin. – Opinnot jäivät jossain vaiheessa, kun alkoi olla ihan hirveästi töitä. Ja sitten meillä on aktiivisena sellainen Laulavat tiedekysymykset -yhtye, jota Suvi Isotalo liidaa. Mutta sitten jotenkin se varsinainen opettajuus… Olen ollut ala-asteella töissä ja on ollut yksityisoppilaitakin joskus. Muita yhteistyökumppaneita ovat olleet esimerkiksi Oona Airola, Mikko Harju, Joel Herttua, Antti Ketonen, Anna Kokkonen, Teri Mantere, Pate Mustajärvi, Samuli Putro, Pyhimys, Leo Stillman ja Verona sekä JonesAndYou, Teleks ja Younghearted. 14 www.riffi.fi 6/2024 A ntti Kokkolan tie ammattimuusikoksi kulki mutkan kautta. Viime aikoina hän on tehnyt aktiivista yhteistyötä myös Ellinooran ja Antti Aution kanssa. Ja kyllä mua kiinnostaa musakasvatus aiheena ihan hirveästi. Olemme julkaisseet kaksi albumia ja teemme parasta aikaa kolmatta. Pandemia pelasti loppuunpalamiselta Koronapandemia oli musiikkialan toimijoille tuhoisaa aikaa, mutta Kokkolalle se koitui pelastukseksi. – Olin Tapiolan musalukiossa, ja monet ystävät lähtivät sieltä Sibelius-Akatemiaan opiskelemaan. Viimeisimpinä artistipesteinään Kokkola on soittanut kitaraa ja koskettimia ja laulanut taustoja Mariskan livekokoonpanossa ja levyllä sekä Pimeys-yhtyeessä. Reitti ammattilaisuuteen ei rakentunut ankaran urasuunnittelun puitteissa vaan pikemminkin uteliaan löytöretkijän otteella. Kokkola on lastenmusiikkiyhtye Pikku Papun Orkesterin perustajajäsen ja oli mukana kokoonpanossa kymmenen vuoden ajan. Toki himassa olin vähän soitellut kitaraa ja näin, mutta tosi sellaista pienimuotoista. – Kun olin opiskellut TKK:lla aikani, löysin itseni Polyteknikkojen sinfoniaorkesterista viulun kanssa. 14-16 Antti Kokkola.indd 14 14-16 Antti Kokkola.indd 14 25.11.2024 18.37 25.11.2024 18.37. Opettajan työ ei ollutkaan kutsumus Sibelius-Akatemian opintojen edetessä Kokkola päätyi soittamaan useisiin eri kokoonpanoihin; ja sitten tapahtui se vanhanaikainen. – Pegasos on pitkäaikaisin oma bändi, jossa tällä hetkellä olen. Se on Helsingin Sanomien lasten tiedekysymyksiin sävellettyä koko perheen musaa. Kesken jääneet opinnot ja koulussa luodut verkostot loivat kuitenkin vahvan pohjan myöhemmälle uralle. – Tahkosin kaksikymppiseksi asti pelkkää klassista viulua, mikä vähän jälkeenpäin harmittaa. Meillä oli viime vuonna Huvila-teltassa levynjulkistus, ja tänä vuonna oltiin esimerkiksi Hämeenlinnan hippaloilla. – Siitä mä sitten innostuin ja tajusin, että ei tämä ehkä ole mua varten tämä TKK, että musahommat ovat kuitenkin aika paljon siistimpiä. Soittamisen ohella Kokkola on opiskeluajoistaan asti työskennellyt ammattivalokuvaajana, kuvannut ja ohjannut musiikkivideoita ja mainoksia ja pyörittänyt omaa yritystä. Kokkola sanoo, että opinnot auttoivat häntä ymmärtämään, että opettajan työ ei ehkä sittenkään ollut se kaikkein suurin kutsumus. Lopetin TKK:lla ja pyrin Mukalle [musiikkikasvatus] Sibelius-Akatemiaan. Viiden vanhana alkaneen klassisen viulunsoiton parissa vietetyn lapsuuden ja musiikkilukion jälkeen Kokkola totesi, että ”musahommat eivät kiinnosta” ja päätyi opiskelemaan teknistä alaa. – Siitä se paletti rupesi rakentumaan. Siinä tehdessä sen sitten tajusi, että ei se ollut mun juttu sitten ollenkaan. Minusta se ei tuntunut yhtään omalta siinä vaiheessa, ja hain opiskelemaan akustiikkaa Teknilliseen korkeakouluun, Kokkola kertoo. – Kyllä mulla pedagoginen pelisilmä on olemassa ja pärjään, on ollut erilaisia lastenbändijuttuja ja muita kuvioita. Mä en oikein ymmärtänyt mistä olin jäänyt paitsi, että musiikissa voi olla niin paljon muutakin. Ympärillä oli paljon muita opiskelijoita, jotka olivat todella kiinnostuneita nimenomaan opettamisesta. Hän kertoo olleensa pandemian alkaessa burnoutin partaalla. Vanhojen musiikkikasvatuksen opiskelukavereiden kanssa perustettu Pegasos-bändi keikkailee harvakseltaan. Siinä tuli ensimmäistä kertaa kunnolla yhteissoittoa, ja ajattelin, että ”täähän on mahtavaa”
Olen huomannut, että on koko ajan vähän sellainen olo, että mitäköhän seuraavaksi tapahtuu, että ei itsekään tiedä. Se on aika ihana tunne. Se oli mulle ihan valtava helpotus, kun yhtäkkiä kaikki pyyhkiytyi pois. Menen kellumalla virran mukana, kaikki asiat vain tapahtuvat. Kokkola on luonnostaan kova tekemään töitä ja innostumaan uusista asioista. Pilli rupesi viheltämään kyllä tosi rankasti, koska olenhan pohjimmiltani jees-mies ja aina sanomassa, että ”kyllä tuun ja ehdin, totta kai”. Kokkola puuhaa mielellään monenlaista ja näkee vaivaa oppiakseen uusia taitoja, mutta säntillinen soittotreenaus ei tahdo motivoida. Tosin viime aikoina olen oppinut, että aika on rajallista. Luontainen lahjakkuus sekä kyky innostua ja tarttua toimeen tuskin selittävät kaikkea. – Olen ehkä vähän laiskistunut, mutta laiskottelu on tehnyt hirveän hyvää siksi, että ajatustyötä tapahtuu nyt huomattavasti enemmän kuin silloin, kun olin se suorittaja-Antti. Kokkola sanoo, että häneltä puuttuu työelämään liittyvää päämäärätietoisuutta, mutta alitajunnassa tekeytyy kuitenkin ”pieniä puolivuotissuunnitelmia”. – Sillä hetkellä, kun tuli korona – niin hirveää ja surullista kuin se olikin, ja kaikilta lähtivät kaikki työt – niin ajattelin saman tien, että mä selvisin. – Tähän liittyy hirveästi myös onnea. ”Tykkään luomisprosessista ja paineesta, joka vallitsee, kun teosta tehdään.” 14-16 Antti Kokkola.indd 15 14-16 Antti Kokkola.indd 15 25.11.2024 18.37 25.11.2024 18.37. ”Asiat vain tapahtuvat” Kokkola on monipuolinen ja työllistetty tekijä niin musiikin kuin valoja videokuvaamisenkin saralla. Sitten oivalsin, että teen tästä lähtien vain yhden asian per päivä. www.riffi.fi 6/2024 15 deissä eri puolilla kaupunkia: Kaapelilla, Arabiassa, Musiikkitalolla… Että milloin mä olen syönyt ja millä mä olen liikkunut, kun treenit ovat alkaneet heti, kun edelliset ovat loppuneet. Mutta ne olivat myös kivoja juttuja, se ajoi eteenpäin, Kokkola sanoo. Ja tänään on tämä haastattelu, tämä on nyt päivän pääasia. Ja kuvaukset rullaavat kuitenkin koko ajan. Voin ottaa ihan rauhassa, kirjoittelen vähän sähköposteja ja istun ehkä jossain palaverissa, mutta ei mitään sen kummempaa. On valtavan armollista, kun tiedän, että huomisillalla on esitys ja mun ei huomenna tarvitse tehdä mitään muuta. – Aina mä joko olen hinkuttanut soundia tai rakentanut pedaalilautaa, mutten ole oikein koskaan ollut harjoittelija. – Esimerkiksi nyt tiedän, että mulla on täksi syksyksi paljon teatteriesityksiä, että pysyn taloudellisesti hyvissä kantimissa. Hän arvelee työn määrän vähentämisen johtaneen uudenlaisten ideoiden syntymiseen ja mahdollisesti tekemisen laadun paranemiseen – vaikkei aiemmassakaan laatutasossa moittimista olisi ollut. Ja jos tulee tyhjä aika, niin sitten ehkä aloitan viimeinkin itseni markkinoinnin ja teen valokuvausportfolion nettiin ja jonkun showreelin kaikista videotöistä. Mutta ehkä se kelluminen on se taika, että kyllä mä aina olen melkein kaikkeen sanonut ”joo”
16 www.riffi.fi 6/2024 Jossain vaiheessa tajusin, että turhaan mä siitä itseäni ruoskin, kunhan pärjään niissä hommissa, joita mulla kulloinkin on. Voi olla, että keikkabussinkin kutsu käy vielä jossain vaiheessa vastustamattoman voimakkaaksi. Ajattelin sitten, että se oli kuitenkin erinomaista treeniä ja valmistautumista kevääseen. Keikkailuun tottuneelle muusikolle teatteri on työympäristönä mieluinen. Kun mua pyydettiin hakemaan tähän Kansiksen juttuun, niin mietin ensin, että pärjäänköhän mä nyt. – Se oli aikamoista, kun oli se äänisuunnittelutontti ja musiikin sävellykset ja harjoituttamiset. Viime kesänä mulla oli ensimmäinen oikea pitkä kesäloma, ja se tuntui kyllä todella ihanalta. On riittänyt, että olen läheltä nähnyt sitä meininkiä, se on myös aika raaka maailma monella tavalla. – Mä olen aikaisemmin tehnyt pieniin ammattiteattereihin pienempiä juttuja, joissa on ollut lyhyitä esityskausia. Hyhmäistä tunnelmamusaa ja muita tulevaisuuden unelmia Kokkola on uransa aikana säveltänyt pääasiassa tilaustöitä ja soittanut paljon toisten tekemää musiikkia. – Perinteisesti kun tehdään musiikkivideo, niin ensin syntyy kappale, ja sitten joku siitä inspiroituu ja tekee videon. Mutta sitten otin haasteen vastaan, ja olen pärjännyt omasta ja ilmeisesti muidenkin mielestä oikein hyvin. Esillä oleminen ei suuremmin houkuta, omaehtoisen musiikin säveltäminen sen sijaan kyllä. Mua kiinnostaisi aloittaa kuvan ehdoilla, tehdä ikään kuin levyllinen videoita ensin, ja sitten säveltää niihin musiikkia. – Jollain sairaalla tavalla sitä nauttii siitä, että on tosi monta layeria aina samaan aikaan meneillään, että yksi aivopuolisko tai joku neljäsosa miettii sitä äänisuunnittelua ja toinen yrittää muistaa tekstiä ulkoa ja vähän tuottaa sitä ja yksi miettii musaa. Kaikki palaset pitää saada paikalleen vain muutamassa kuukaudessa. Näytelmän on ohjannut Helena Vierikko. Mutta ehkä joskus, matalalla profiililla, että ”ai, sulla oli täällä tämmöinen levy Spotifyssa, en mä edes tiennyt”. – Kyllä se voittaa keikkabussissa istumisen, että voi kävellä tohon teatterille, jossa on kaikki tavarat valmiiksi pystyssä, ja esityksen jälkeen on jo hetken päästä takaisin kotona. Joutui ottamaan näyttelemisen haltuun ihan pystymetsästä. – Monet sitä aina kysyvät, että mikset tee soolomusaa tai perusta jotain artistinimeä itselle, mutta sellaista kutsumusta mulla ei ole koskaan ollut. u ”Kyllä se voittaa keikkabussissa istumisen, että voi kävellä tohon teatterille, jossa on kaikki tavarat valmiiksi pystyssä.” 14-16 Antti Kokkola.indd 16 14-16 Antti Kokkola.indd 16 25.11.2024 18.37 25.11.2024 18.37. Se on todella koukuttavaa, heti kun siitä selviytyy, alkaa haluta lisää. Mutta ehkä se on vahvuus, että tiedän hirveän monesta jutusta kuitenkin vähän jotain. Kokkola kehuu Kansallisteatterin puitteita ja hyvää työporukkaa. Paljon musiikkivideoita ohjanneen ja kuvanneen Kokkolan päässä muhii myös idea käänteisistä musiikkivideoista, musiikin säveltäminen ennalta tehtyihin musiikkivideoihin. – Kyllä mä tykkään luomisprosessista ja paineesta, joka vallitsee, kun teosta tehdään. Kyseessä on Kokkolan ensimmäinen pitkäkestoinen teatterikiinnitys. Hän sanoo viihtyvänsä hyvin taustajoukoissa. Toisaalta hän uskoo, että juuri moniosaaminen hänelle myös Kansallisteatterin työn poiki. Kyllä mä uskon ja toivon, että jossain vaiheessa taas löydän itseni jonkun artistin bändistä. Jotain hyhmäistä tunnelmamusaa, instrumentaalia, sellaista haluaisin tehdä. Olen tosi tyytyväinen ja onnellinen, että voin olla vähän siellä verhoissa ja puuhailla takana. Ja osoittautui myös, että mä olen koko ajan lavalla ja mulla on hirveästi repliikkejä. Ensin ohjaajan kanssa juteltiin hänen toiveistaan, että ”tämmöisiä ja tämmöisiä juttuja”, ja sitten mä rupesin jo vähän säveltämään – vain todetakseni, että suurin osa ennakkoon tehdyistä jutuista meni suoraan romukoppaan. Missään nimessä en ole näyttelijä, mutta se on ollut ihan valtavan ihana kokemus ja olen oppinut hirveästi upeilta kollegoiltani, jotka mun kanssa siellä puuhaavat, Kokkola sanoo. Kokkola pohtii, että vaihtelun vuoksi voisi olla mukavaa keskittyä seuraavalla kerralla vain yhteen asiaan, kuten äänisuunnitteluun tai musiikkiin, ja katsoa millaista jälkeä silloin syntyy. Teatterityö sopii moniosaajalle Tällä hetkellä Kokkola on mukana Kansallisteatterin koko perheelle suunnatussa, Paula Norosen ja Minna Kivelän podcasteihin perustuvassa Hulluja satuja -esityksessä. – Teatterityön myötä olen jättänyt toistaiseksi kaikki aktiiviset livebändit. Hulluja satuja -näytelmää edelsi parin kolmen kuukauden intensiivinen harjoitusjakso, yhteensä 50 harjoitusta. Teatteriesityksen tuotantoprosessi on tiivis. Mutta uskon, että kun muutaman kesän on ollut keikkailematta, niin saattaa ehkä myös tulla se sellainen palo, että ”hitsi vie, siellä ne nyt pitää hauskaa taas Ruisrockissa ja minä oon täällä nyt vaan lomalla”. Ja samalla pyörii se valtava tekninen paletti siinä, että yritän nyt tässä jotenkin lennosta tuoda esille tämän mun ajatuksen ja kytken piuhaa samalla... Kokkola vastaa näytelmän äänisuunnittelusta ja musiikin säveltämisestä ja harjoittamisesta ja on myös lavalla mukana muusikkona ja näyttelijänä. On aina niin monta juttua, aina joku uusi asia vetää ja kiinnostaa, ja sitten se edellinen taas jää... Ihan sekopäistä hommaa, mutta tosi palkitsevaa lopulta. Toivotaan, että näitä töitä tulee vielä joskus, freelancerille kun tulevaisuus kaikkien leikkausten keskellä ei näytä tällä hetkellä kovin hyvältä. – Sain käsikirjoituksen viime vuoden puolella, ja ensi-ilta meillä oli keväällä pääsiäisen nurkilla
Asiakaskokemuksen jatkuva kehittäminen on yksi yrityksen toiminnan tärkeimpiä kulmakiviä. Sisältääpä opus myös ohjeet soittimen mitoituksen ja kielten ominaisuuksien laskemiseen. 1897 perustetun Musiikki Fazerin perintöä vuodesta 1998 jatkaneen F-Musiikin koko osakekannan ostanut F Holding on perustettu hallinnoimaan F-Musiikin omistusta ja toiminnan kehittämistä. Lisätiedot: F-Musiikki • f-musiikki.fi www.msonic.fi Myynti: UA-jälleenmyyjät Rakennettu tähdille, valmiina studioosi Gen 2 Soiton synty – ääni alusta alkaen R auno Niemisen ja Jyrki Pölkin teos selvittää alkuun mitä on värähtely ja miten se syntyy. Vantaan näyttävä suurmyymälä on varastoineen ja huoltoineen alansa suurin Pohjoismaissa. Lähitulevaisuudessa F-Musiikin tavoitteena on panostaa verkkokaupan lisäksi muun muassa uusiin tietojärjestelmiin, jotka molemmat edistävät sujuvampaa kaupankäyntiä ja parantavat asiakaskokemusta. Esimerkit on poimittu ilahduttavan monipuolisesti, vaikka pääpaino onkin kitarassa, jonka kohdalla sukelletaan myös sähkökitaran historiaan ja soittimen elektroniikan perusteisiin. Soiton synty Pehmeäkantinen painettu teos tai pdf-julkaisu Kirjoittajat: Rauno Nieminen ja Jyrki Pölkki Kustantaja: Santa Kustannus ARVIO: LAURI PALOPOSKI F-Musiikille uudet omistajat 17-21 Ajankohtaiset 624.indd 17 17-21 Ajankohtaiset 624.indd 17 25.11.2024 18.39 25.11.2024 18.39. Kirja on mainio yleisteos ja antaa kelpo pohjaa soitinten kanssa touhuamiselle, olipa kysessä muusikon, musiikinopettajan tai vaikkapa soitinrakentajan lähestymiskulma. Heillä on maailmanluokan osaamista, jonka avulla F-Musiikin toiminta voidaan viedä uudelle tasolle, Kainulainen kertoo. Yrityksen pääomistajia ovat musiikkialalla eri tavoin vaikuttavat Toni Nuotio, Jussi Aalto ja Rami Alanko, jotka tiedotteen mukaan haluavat lähitulevaisuudessa panostaa muun muassa F-Musiikin verkkokaupan kehittämiseen. F-Musiikkia vuodesta 1012 luotsannut Janne Kainulainen jatkaa edelleen toimitusjohtajana. AJANKOHTAISIA POIMINTOJA P erinteikkäällä suomalaisella musiikkiliikkeellä on nyt uudet omistajat. F-Musiikilla on viisi toimipistettä: Vantaalla, Turussa, Kuopiossa, Oulussa ja Seinäjoella. – Odotan että pääsemme uudelleenrakentamaan perinteistä yritystä inspiroivien uusien omistajien kanssa. Edetään yläsävelsarjoihin, vireen käsitteeseen ja sen historiaan, soinnin sävyyn ja soitinten erilaisuuteen värähtelijöinä
Lisätiedot: Sennheiser Nordic, Suomi Puh. Interferenssi pystytään nimittäin ”ohjaamaan” kyseisille kanaville yhteisesti jaettavan kaistan ulkopuolelle, jolloin kaistan sisällä on jaettavana puhdasta tilaa. Vyölle klipsillä kiinnitettävä tai taskuun sujautettava pikkupakki välittää sekin dataa kahteen suuntaan: monitorisignaalia käyttäjänsä kuulokkeille ja mikrofonisignaalia miksaajalle. 020 7191990 • https://en-fi.sennheiser.com Sennheiser Spectera – kaksisuuntainen digitaalinen langaton 17-21 Ajankohtaiset 624.indd 18 17-21 Ajankohtaiset 624.indd 18 25.11.2024 18.39 25.11.2024 18.39. Ensimmäiset julkisesti esitellyt WMAStuotteet ovat Sennheiser Spectera ja Shure Axient Digital PSM. Mikäli käyttöympäristössä on tarjolla vain yksittäisiä taajuuksia, käytetään edelleen Narrowband-siirtoa, jolla on omat vahvuutensa erityisesti niissä tilanteissa, joissa tarvittavien mikrofonikanavien tai korvamonitorointiin lähetettävien miksausten lukumäärä on pienehkö. WMASin hienouksiin kuuluu, että vastaanottimet kykenevät seulomaan yhdestä laajalla kaistalla lähetettävästä datavirrasta itselleen tarkoitetun osuuden. Menettely sallii myös kaksisuuntaisen liikenteen, joten yhdellä WMAS-kaistalla voidaan periaatteessa käyttää sekä mikrofoneja että korvamonitorointia samanaikaisesti – ja hoitaa sen ohessa näiden laitteiden hallintaan tarvittavien kontrollisignaaleiden lähetys ja vastaanotto. WMAS ei kuitenkaan korvaa aiempaa digitaalista tekniikkaa, vaan se tuo vaihtoehdon sellaisiin tilanteisiin, joissa tarvitaan suuria kanavamääriä kerralla, ja niiden siirtoon on käytettävissä riittävän leveä yhtenäinen ja vapaa kaista. Spectera on Sennheiserin mukaan järjestelmänä suojattu ulkoisia häriöitä ja RF-signaalin voimakkuusvaihteluita vastaan tehokkaasti, ja yhteen 64-kanavan järjestelmään voidaan tarvittaessa liittää jopa neljä eri antennia riittävän kattavan ja vakaan peiton saamiseksi. Aiempien, enemmän tai vähemmän suljettujen mallisarjojen sijaan Specteraa kuvaillaan uudentyyppistä ajattelua edustavaksi ekosysteemiksi, joka kehittyy tulevien vuosien aikana sekä ominaisuuksiensa että kokonaisuuteen liitettävien fyysisten laitteiden osalta. W MAS-periaatetta hyödyntävän Specteran keskusyksikkö on räkkiin sijoitettava, 32/32-kanavainen lähetin/vastaanotinyhdistelmälaite. 18 www.riffi.fi 6/2024 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA D igitaalinen langaton tekniikka monipuolistuu entisestään, kun kuluvan syksyn aikana on julkistettu ensimmäiset USA:n ja EU:n viranomaisten taannoin hyväksymää WMASperiaatetta hyödyntävät tuotteet. Kun aiempi digitaalinen langattomuus on perustunut yhden yksittäisen kanavan siirtoon kapean radiotaajuuden välityksellä (Narrowband), on WMASin ideana varata käyttöönsä radioavaruudesta leveämpi yhtenäinen taajuuskaista, jonka kautta lähetetään useita kanavia. Seurantaan ja asetusten muuttamiseen tarvittavat kontrollisignaalit liikkuvat nekin langattomasti audioliikenteen ohessa. 64 audiokanavan välitykseen Spectera tarvitsee yhden TV-kanavan (maakohtaisesti 6 tai 8 MHz) verran yhtenäistä vapaata radiotaajuuskaistaa. Yhteydenpitoon keskusyksikön ja taskurasioiden välillä tarvitaan Specteralle kehitetty suuntaava DAD-antenni, joka huolehtii radioliikenteen vastaanotosta ja lähettämisestä samaan aikaan. WMAS (Wireless Multichannel Audio Systems) ei ole tekninen standardi vaan protokolla, jonka puitteissa jokainen valmistaja voi itse valita oman tapansa ja tekniset ratkaisunsa. Jonkin tietyn valmistajan WMAS-järjestelmä ei siis keskustele suoraan kenenkään toisen valmistajan WMAS-järjestelmän kanssa, niiden toimintaperiaate on vain yleisellä tasolla sama, ja ne noudattavat samoja viranomaisten määrittelemiä ehtoja esimerkiksi lähetystehon ja käytettävien radiotaajuuksien suhteen. Jälkimmäiseen liittyen kerrotaan lopuksi, että Spectera-järjestelmään sopivat käsilähettimet ovat jo tuloillaan. Järjestelmän hallintaan tarvittava LinkDesk-applikaatio toimii sekä MacOSettä Windows-järjestelmissä ja se seuraa reaali ajassa järjestelmän kaikkia parametreja RF-signaalin laadusta korvamonitoreiden kuunteluvoimakkuuteen sekä paristojen varaustilasta audiosignaalin tasoon ja latenssiin. Sennheiserin mukaan Specteran toiminta on muutoinkin varmistettu kaikilta osa-alueiltaan alkaen keskusyksikön tuplavirtalähteestä ja sisältäen kaksinkertaiset Danteja MADI-liitännät sekä cascade-linkkauksen järjestelmän täydellistä kaksintamista varten. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI WMAS monipuolistaa langattomuutta Havainnollistava piirros WMAS-tekniikan käyttömahdollisuuksista löytyy ETSIn (European Telecommunications Standards Institute) julkaisusta ETSI TR 103 450, joka on ladattavissa järjestön verkkosivustolta (etsi.org). Suurten kanavamäärien hallinta on kuitenkin käytännöllistä WMAS-periaatteella muun muassa sen vuoksi, että yhden leveän kaistan sisälle sijoitettu kanavasetti toimii jo lähtökohtaisesti sovussa itsensä kanssa aiheuttamatta haittaa viereisille kanaville
Lisäksi PSM-lähetintä voi myös käyttää aiemman Axient Digital -sarjan vastaanotinten kanssa pisteestä pisteeseen johtavana pitkän matkan langattomana siirtoväylänä. Lähetinmalleja on kaksi, nelikanavainen Axient Digital PSM ADTQ ja kaksikanavainen ADTD. Shure Axient Digital PSM – WMAS avaa mahdollisuuksia S huren lokakuussa esittelemä langaton korvamonitorijärjestelmä palvelee käyttäjäänsä neljällä valinnaisella tavalla alkaen analogisesta FM-siirrosta ja ulottuen digitaalista WMAS-tekniikkaa hyödyntävään monikanavaiseen lähetykseen saakka. Premium Distribution Partner for Professional Audio & Video System Solutions Ota Yhteyttä: info@standardsystems.fi Löydä Jälleenmyyjäsi: www.standardsystems.fi/dealers KAIKKI KOMPONENTIT AV-JÄRJESTELMÄÄSI VARTEN Premium Distribution Partner for Professional Audio & Video System Solutions Ota Yhteyttä: info@standardsystems.fi Löydä Jälleenmyyjäsi: www.standardsystems.fi/dealers KAIKKI KOMPONENTIT AV-JÄRJESTELMÄÄSI VARTEN Seuraa jatkuvasti päivitettäviä tuoteuutisia osoitteessa riffi.fi. WMASin erityispiirteenä on myös mahdollisuus käyttää useita samanaikaisia lähetysantenneita kattavan peiton turvaamiseksi, sillä ADXR-vastaanottimet osaavat suodattaa eri reittejä ja eri aikaan saapuvat päällekkäiset viestit siten ettei sekaannuksia synny. Lisäksi kerrotaan, että kummankin vastaanottoantennin poimima signaali käsitellään valmiiksi asti ennen lopullista valintaa siitä, kumpi signaali ohjataan kuulokkeisiin (True Digital Diversity). Analogisten audioliitäntöjen lisäksi lähettimet voidaan liittää digitaaliseen verkkoon (AES, Dante). Laajennuslisenssi ei ole sidottu tiettyyn laitteeseen, joten kanavamäärää voi allokoida joustavasti tilanteen ja tarpeiden muuttuessa. ADXR-vastaanottimet tunnistavat niihin liitettyjen kuulokkeiden impedanssin ja optimoivat toiminnan automaattisesti, jolloin akkujen kestokin saadaan samalla ihanteelliseksi. 020 767 9450 • www.intersonic.fi 17-21 Ajankohtaiset 624.indd 19 17-21 Ajankohtaiset 624.indd 19 25.11.2024 18.39 25.11.2024 18.39. Kanavat ovat stereofonisia ja kummankin lähettimen kanavamäärän voi ohjelmallisesti tuplata hankkimalla Shuren laajennuslisenssin. Lisätiedot: Intersonic Puh. WMASin vaihtoehtona on Narrowband-moodi, jossa jokainen audiokanava lähetetään omalla radiotaajuudellaan ja käytössä on maksimaalinen lähetysteho kanavaa kohden. Analogian etuna mainitaan lähes täysin latenssiton yhteys, WMAS-moodissa puolestaan voidaan siirtää enimmillään 40 kanavaa eurooppalaiselle tv-kanavalle mitoitetulla 8 MHz:n kaistalla (28kanavaa amerikkalaisella 6 MHz:n kaistalla). Audiokanavien ohessa Axient Digital PSM välittää myös Showlink-kontrolliviestit ja järjestelmän hallintaan käytetään Shure Wireless Workbench -applikaatiota
Kaiken ytimessä ovat kuitenkin Laineen sävellykset, jotka kestävät kuuntelua. Jos edellinen levy oli napakymppi, vaivaa 27-minuuttista Muovipussilevyä pieni keskeneräisyys. Hän on Ville-Veikko Airaniemi, joka on tehnyt myös fantastisen hienon soololevyn. Calico on osoitus siitä, mihin tämä vasta kolmekymppinen, ilmeikkäästi soittava kitaristi pystyy. Distributed in the Nordics by www.fitzpatrick.se wp ind riffi.indd 1 wp ind riffi.indd 1 2024-11-22 16:23 2024-11-22 16:23 Avaruusromua ja herkkyyttä P ekka Laine & The Enchantedin ensimmäinen levy nousi tapaukseksi ja instrumusa keräsi laajalti ystäviä. Mutta nuoruuden naivismia edustaa hienosti Arppa! Ja täysin aseistariisuvalla tavalla. Albumi on äärimmäisen virkistävää paperinohuen nykypopin vastapainoksi. Mutta Arppa on myös taidokas yhtye, joka pystyy kutomaan yksinkertaisiin popbiiseihin sävyjä ja lyömään koko homman jazziksikin. Laineella on käsissään erittäin ilmaisukykyinen orkesteri ja soppaa hämmentävien Väinö Karjalaisen ja Toni Liimatan tuotantojälki on kiehtovaa. Bändin jazzahtava nuotiopop ei tarjoile mitään uutta, mutta jotain täysin originellia kvartetin musiikissa on. Inginmaa on loistava esimerkki siitä, kuinka kokemus kuuluu syvyytenä ja aistikkuutena. Aaro ”Arppa” Airolan hymy on joillekin liikaa, mutta yhtä lailla raketin lailla poptaivaalle singahtanut Arppa on myös hurmannut monet. Paikoitellen kappaleet ovat kuin hetkenlauluja (nimibiisi), vaikka ”Kavereita, Hilma” on upea. Ry Cooderin jalanjäljillä talsiva Airanie17-21 Ajankohtaiset 624.indd 20 17-21 Ajankohtaiset 624.indd 20 25.11.2024 18.39 25.11.2024 18.39. Kun laitetaan soppakattilaan 60–70-luvun ranskalaista leffamusaa, sekoitetaan mojova annos 50-luvun amerikkalaista avaruusaikaa ja slaavilaisen kaihoisia melodioita, on cocktail viekoitteleva ja ajaton. Laine on myös pitkän linjan muusikoista koostuvan Hypnomen-yhtyeen kitaristi, ja kyseisen instrumentaalibändin soundimaailma osoittautuu nyt täydelliseksi alustaksi Anna Ingin maan persoonalliselle laululle. Orkesterin riveissä soittaa myös yksi tämän hetken kiinnostavimmista uusista kitaristeista. AJANKOHTAISIA POIMINTOJA Catacombs Reverb and Delay in a compact pedal without compromise. Inginmaalla tuntuu olevan jotain sanottavaa, ja tulkinnassa on syvyyttä kuin brittiläisessä Beth Gibbonsissa. Aikamme helmasynti on kumartaa pakonomaisesti nuoruuden naiiviudelle