Darkglass, Periscope & Valco – suomalaismerkit nousussa Nro 6-2020 Hinta 11,10 E KALLE ALATALO: – Vaahteraotelauta on soinniltaan purevampi, mikä on Telecastersoundille tärkeää. Kai Poutanen: Clavia Nord Wave 2 – Pöydällä pitää opetella ’soittamaan’ se teos läpi! 01 Kansi 620.indd 1 30.11.2020 18.51
L1 Pro8 on aina valmiina lähtemään mukaasi, ja se on helppo pakata autoon ja nopea asentaa. Ääni kantaa myös alueen reunoille pienissä ja keskisuurissa tiloissa, kuten kahviloissa. Aina valmiina keikalle BOSE® L1 PRO8 – KANNETTAVA PA-JÄRJESTELMÄ P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi | puh. C:n muotoisessa järjestelmässä on kahdeksan 2-tuumaista Articulated Array -neodyymielementtiä, joten se takaa laajan peittoalueen. 02-03 Ilmoitukset.indd 2 29.11.2020 10.28. 010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi Järjestelmässä on sisäänrakennettu mikseri jota voit ohjata myös L1 MIX -sovelluksella älylaitteellasi. Järjestelmä tarjoaa 180 asteen vaakasuuntaisen peiton ja äänen laajan pystysuuntaisen hajaantumisen, joten yleisö kuulee äänen selkeästi sekä istuessaan että seisoessaan
C M Y CM MY CY CMY K Riffi_kokosivunmainos_12_2020_UusiIntersonic_Riffinro6.pdf 1 27.11.2020 8.11.56 02-03 Ilmoitukset.indd 3 29.11.2020 10.41
Kun kotimaan markkinat ovat hyvinkin rajalliset, sopii toivoa, että näiden verstaiden joukosta nousisi lisää merkittävissä määrin ulkomaille soitti miaan myyviä valmistajia, joiden vuosipäiviä päästäisiin juhlimaan joskus tulevaisuudessa. Kasvu pelkän kasvun vuoksi ei ole välttämättä erityisen motivoivaa tai perusteltua, mutta kasvu parempien toimintamahdollisuuksien ja yhä pitem mälle hiotun tuotekehityksen mahdollistajana saattaa sitä olla. Kansainvälisille markkinoille pitkään eturintamassa yksin puskenut Mad Professor on saanut ilahdutta vasti seurakseen Darkglass Audion, jonka bassovah vistimet sekä pedaalit ovat jo jonkun vuoden pohjus taneet tietä Darkglasskitaralaitteille, joista Element esitellään jo tässä numerossa. Kuin kruununa kaikelle julkaistiin marraskuussa myös hatunnoston arvoinen yhteistyöuutinen: mikrofonijätti Shure tekee strategisen sijoituksen suomalaiseen Wavemarkyhtiöön, jonka kehittämät Wavetool sekä WTAutomixerohjelmistot ovat saaneet vankan jalan sijan teattereiden langattomien mikrofonijärjestelmien hallinnassa. On myös muunlaisia ilon aiheita. Erinomainen lähtökohta, jolle suo mielellään menestystä. Isoa kitaratehdasta meillä ei Suomessa ole, mutta sen sijaan hämmästyttävä määrä pienempiä verstaita tuottaa korkeimmat laatustandardit täyttäviä soittimia. Ja ilmeisesti soittaminen on ajanvietteenä muutoinkin vahvoilla, joskin pandemian aikana korostuu erityisesti se, että nyt soitetaan pääasiassa kotona ja tehdään kovasti videoita. Ehkä näkyvimmästä päästä on hiljattain julkaistu uutinen, jonka perusteella kitaransoitto harrastuksena vaikuttaa saaneen aivan uutta pontta maailmalla – sikäli kuin Fenderin toimitusjohtajan taannoin kertoma viesti ennätysmäisestä myynnistä ja suuren suosion saavuttaneesta Fenderin soiton opetus sivustosta kuvaa yleisempääkin tilannetta. Merkillepantavaa on, että ison F:n myynnistä huomattava osuus on tänä vuonna ollut nimenomaan uusien harrastajien hankkimia ensisoittimia. Kaiutinpuolella Genelec on oikea esimerkkien esimerkki kotimaisen suunnittelun ja valmistuksen voimasta silloin, kun pitkäjänteisyys ja tinkimätön pitäytyminen itse asiassa ovat toiminnan johtavina periaatteina. Valcon vastamelukuulokkeet puolestaan lähtevät Tampereelta mukaan armottoman kovaan kisaan, jossa oma pelitila on otettava todella isojen ja nimek käiden jättien joukossa. Ja lisää suomalaisinnovaatioita on rajojen yli pyrkimässä. Heti kärkeen on paikallaan onnitella Juha Ruokangasta, jonka 1995 perustama Ruokangas Guitars täyttää komeat 25 vuotta. Soitinrakennus on muutoinkin ilahduttavalla tolalla. Eikä audiomaailman hyvä kehitys siihen tyssää. Mainita täytyy myös Amphion, joka omilla teknisillä ratkaisuillaan on lunastanut tarkkailukaiuttimilleen paikan maailman studioista sekin. Tässä numerossa julkaistavien kokeilutulosten perusteella teknisiä eväitä on, mutta markkinoinnin merkitystä kuluttajille suunnattujen tuot teiden myynnissä ei voi yliarvioida. Toivottavasti vies tintä viilataan yhtä hyvään kuosiin kuin itse tuotekin. Melkoinen saavutus! Hyvän kuvan Ruokankaan verstaalla veis tettyjen kitaroiden ja bassojen merkityksestä saattoi saada marraskuun viimeisen viikonlopun aikana, kun asiakkaat ja ystävät ympäri maailman julkaisivat Facebookissa onnitteluvideoitaan päivänsankarille. Tässä numerossa esiteltävä Periscope on varsinaisen erikoinen uusi mikrofoni, joka ei todellakaan kopioi ketään eikä mitään. Ei tarvinnut välttämättä edes seurata itse juhla tapahtumaa Ruokankaan kanavalta, kun jo törmäsi yhä uusiin jatkuvalla syötöllä esiin ponnahteleviin videotervehdyksiin. Kyllä tästä vielä hyvä tulee, kunhan jaksetaan kampea kääntää. Vahvistin ja pedaalituotantoakin Suomessa on. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja 04-05 Pääkirjoitus 620.indd 4 1.12.2020 21.09. 4 www.riffi.fi 6/2020 ÄÄTOIMITTAJALTA Harmauden hälventäjät N äinä elävän musiikin kannalta ankeina aikoina on maailmassa kuitenkin myös joitain valon pilkahduksia
04-05 Pääkirjoitus 620.indd 5 1.12.2020 21.09
Virtanen, Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Olof Grind Minna Hatinen Jim Herrington Misha Koivunen Timo Koskinen Niko Laasonen Juha Reunanen Tommi Saarela Sami Sarhamaa Juha Seila Vilma Timonen Tommi E. vuosikerta Aikakausmedia ry:n jäsen 53 46 42 Jatkuvasti päivitettävät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, hinnan voit tarkistaa Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa. Riffi ilmestyy vuonna 2020 kuusi kertaa. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. HAASTATTELUT & ESITTELYT 08 Ikimuistoiset sessiot, Sakke Aalto – ”Käden lämpöisen tekeminen on mulle pahin painajainen.” 14 Kai Poutanen – sormet feidereillä! 20 Iiris VILJANEN – pidän siitä, miten sanat ja pianon rytmi kohtaavat 22 K-niin kuin … – kolme tarinaa selviytymisestä 32 The Shubie Brothers – bändi vailla egoja LUKUPALAT 28 ajankohtaiset poiminnat SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 30 Joe Bonamassa – ympyrä sulkeutui Lontoossa 36 Elämäni kitarat, Kalle Alatalo – tuhannen ja yhden kitaran mies! KÄYTTÖTESTIT 40 Takamine New Yorker – käyttökitara ripauksella vintage-henkeä 42 Suhr Hombre – voi veikkonen! 44 Darkglass Element – pienestä askista isot soundit 46 Proel V10 Free – johdoton, jos niin halutaan 48 Clavia Nord Wave 2 – neljä yhden hinnalla. Virtanen Timo Östman Nettitoimitus: Toni Honkala, Misha Koivunen, Reima Lindroos, Lauri Nieminen, Ville Pekkala, Matti Rinne, Tommi Saarela, Jari J. 6 www.riffi.fi 6/2020 SISÄLTÖ YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka , Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. 50 Valco – sinivalcoista vastamelua 52 Shure MV7 – podcastaajan mikrofoni 53 Periscope – periskummallinen kapine 54 Presonus Studio One 5 – varteenotettava audio-ohjelma GRANDE FINALE 58 Normipäivä – Enemmän kuin kaksi. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. 60 Muusikkona maailmalla – Jazzillisia sävyjä etsimässä 6/2020, dominanttiseptimin tuolle puolen 62 Alangon päiväkirja – Ekstensiivinen pajaremontti 30 ”Emme menneet Lontooseen tekemään Americana-levyä, vaan sellaista, missä kuuluu britti-blues.” – Joe Bonamassa Kannen kuva: Juha Seila 06-07 Sisältö 620.indd 6 30.11.2020 18.52. Irtonumeron hinta on 11,10 e . Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. 25. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 11,10 e + posti kulut. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 58,50 e (ensimmäinen kuuden numeron jakso) ja määrä aikaisena kuuden numeron jaksona 66,00 e . (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen www-sivustomme Riffi-kaupassa. Salo, Ari Vanha-Majamaa, Tommi E
Vaikutukset ovat moninaisia. Kauppa oli osan aikaa hiljainen, osan aikaa soi joulumusiikki. Klassinen musiikki sai ihmiset valitsemaan kalliimpia viinilaatuja (Areni & Kim, 1993). LAURI KAIRA 06-07 Sisältö 620.indd 7 30.11.2020 18.52. Joulumusiikin soidessa asiakkaat viipyivät kaupassa vähän pitempään ja kuluttivat keskimäärin 85 euroa enemmän! Eipä siis ole ihme, että kulkuset kilisevät, porot kirmaavat ja lumihiutaleet leijailevat joulusta toiseen ostoskeskusten käytävillä. Tällä palstalla muusikoiden ja äänitetuottajien tekijänoikeusjärjestö Gramex kertoo toiminnastaan. Tutkimusten mukaan se saa antaa potkua joulumyynnille. Joulumusiikista on tehty oma tutkimuksensa Ruotsissa. Ranskalainen musiikki lisäsi ranskalaisten ja saksalainen musiikki saksalaisten viinien myyntiä (Adrian North & David Hargreaves, 1999). Joululaulut tulevat tutuiksi kaikille, jotka käyvät jouluostoksilla. T E R V E I S I Ä G R A M E X I S T A Joulumusiikin vaikutusta myyntiin on tutkittu. Millimanin tutkimus osoitti, että rauhallinen musiikki sai asiakkaat viipymään kaupassa pitempään ja kuluttamaan enemmän rahaa. Musiikin vaikutus on vahvin, kun asiakas tunnistaa soitetun musiikin ja pitää siitä (Garlin& Owen 2006; Grewal et al., 2003). www.riffi.fi 6/2020 7 54 20 32 MIKSI KAUPOISSA SOI JOULUMUSIIKKIA. Tutkimuksessa haastateltiin asiakkaita, jotka kävivät kodinelektroniikkaliikkeessä (Andersson, 2012). Tulos oli yllättävän selvä. Joulumusiikin soittamiseen on hyvät syyt. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa 63 prosenttia asiakkaista arvioi todennäköisesti ostavansa enemmän liikkeissä, joissa on taustamusiikkia (Burleson, 1979). Hiljainen ympäristö ja nopea musiikki vaikuttivat päinvastoin. Ronald E. Kun taustamusiikkia käytetään yritystoiminnassa, on luonnollista miettiä sen tuomaa hyötyä. Siksi musiikin vaikutusta on tutkittu paljon. Kirjoittaja on Gramexpresslehden päätoimittaja. Kaupoissa kierrellään Joulumaan ja Petteri Punakuonon tahtiin
Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. S akke Aalto on tehnyt tuotantoja muille noin kaksikymmentä vuotta. Lopuksin mä mietin, että tulipa taas keskinkertainen tuotos. Samalla vähentyi halu tehdä juttuja muille. Ajan kuluessa hän koki kuitenkin kasvavaa tarvetta tuoda omaa ääntään esille. Sitten se tulee studiolle ja me räpätään tai lauletaan se homma. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. 8 www.riffi.fi 6/2020 Sakke AALTO IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. – ”Mä en vaan saa enää kiksejä siitä, että lähetän biitin jollekin. Aikansa haudottuaan ajatusta soolourasta, loi hän itselleen TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: MINNA HATINEN 08-13 Ikimuist 620 Aalto.indd 8 29.11.2020 13.55. Hänen kiireisin tuotanto/biittiaikansa osui vuosille 2002–2015. ’Just another rapsong’”, Sakke tuhahtaa
Siis siitä, ettei halua muiden muokkaavan omia luomuksiaan. Kun ei ollut mitään, loi musiikki koko meiningin. – Riku ihmetteli, että ”Wau, sinäkö tässä laulat. www.riffi.fi 6/2020 9 Keko Salata -nimisen alter egon. Se vaan tuntui liian rohkeelta olla julki ja samalla esittää henkilökohtaisia juttujaan. Sakke pitääkin melodian ja biitin tekotaitoaan hänen erikoiskykynään. Keko Salatan henkilökohtaisen riipivät tekstit ovat ristiriidassa Sakke Aallon paljon tuottaman ”bilemusan” kanssa. Vaikkei hän pidä itseään teknisesti hyvänä laulajana vieläkään, on hän aina pystynyt luomaan tarttuvia melodioita ja kertosäkeitä. Sen takia mulla oli se maski, kun piti jotenkin piiloutua. – Sen takia mä olen ollut niin menestyksekäs biittien kanssa, kun ne on niin melodisia, siinä missä muilla biitintekijöillä on ollut ehkä vaan rummut ja joku mielenkiintoinen soundi. Turhan monella on kylläkin se plääni ja järki, superlyriikatkin ehkä, mutta itse suorittaminen on tosi valjua. Omassa musassa tiedän hyvin vahvasti, mitä mä haluan. Oli vain ajatus minkä tyylistä musiikkia tehdään ja mikä sen sointimaailma voisi olla. – Mä olen kuunnellut aina ranskalaista räppiä ja niillä on semmonen tietynlainen preesens ja väri äänessä ja laulutyylissä. Kyllä mä siis usein diggasin niistä biiseistä, mutta päällimmäinen fiilis oli, että ”Shit, en mä kyllä olis tällaisia lyriikoita tähän tehnyt”. Pystymetsässä kuitenkin oltiin, sillä varastossa ei ollut yhtäkään kappaletta. Vaikka hän kiistää olevansa erakkoluonne, paras tulos tulee itsekseen omassa rauhassa. Mutta se on niiden juttu ja arvostan heidän rohkeuttaan. – Musta on ihana tehdä musaa ”aidoista aiheista”. Tänä päivänä on harvinaista, että joku on pystynyt olemaan vuosikymmeniä siellä omassa kuplassaan. Sakella oli kuitenkin omasta musiikistaan niin vahva visio, ettei mukaan voinut ottaa ketään muuta. Pitäiskö sun Sakke tehdä soolojuttua?” Mahtavan Riku Mattilan kehu oli se viimeinen niitti, joka varmisti sen, että mun TODELLAKIN pitäisi! Mun tekstinkirjoitustaidot ei olleet vielä silloin teknisesti mitenkään erityisiä, mutta mulla oli jo silloin tosi vahva ”Keko Salata -preesens”. Ja siinähän kävi sitten niin sopivasti, että kaikki huomio menikin itse musiikkiin. Yksin tekemisessä on aina omat vaikeutensa. Kukaan ei kommentoinut, että ”onpa söpö” tai muuta olennaista. Mies, jonka laulu kuulostaa vahvasti prosessoidulta. – Kun biitinteko alkoi mulla 90-luvulla, ei ollut mitään nettiä, mistä olis kattonut mikä on hottia. Pysyi aika vapaana vertailuista muihin. Artisti, joka ei tee keikkoja. – Mun se piti tehdä! Mulla oli se visio, eikä kukaan muu oikein uskonutkaan siihen. Kekon sooloura alkoi virallisesti vuonna 2015 miehen ensimmäisten singlejen muodossa. – Mä olen melkein aina tehnyt hommia itekseen, omassa kuplassa. Sen takia olenkin ihmetellyt aina jotain Pete Parkkosia ja Benjamin Peltosia, jotka vetää tuolla lavalla ilman paitaa. Kaiken takana on vain pieni, haavoittuvainen ihminen. Mutta ei. Kun melodiat ja biitit olivat kohdallaan, alkoi ketsuppipullosta valua sen jälkeen tekstejä. Alkuun Kekoa nähtiin promokuvissa ainoastaan maski päällä. En ole ollut ikinä esimerkiksi bändissä. – Mutta kun ne biisit sai radiosoittoa ja menestyi, niin ei siinä nuori tyyppi ala nirsoilemaan. Onko Kekoa edes olemassa. Jo pelkästään sen soundi teki vaikutuksen. Ideoista ei voi keskustella kenenkään kanssa, jolloin saattaa helposti tykästyä kritiikittömästi omiin tekeleisiinsä. Sävellystyö käynnistyi kuitenkin helposti. – Mä olen hyvin itseoppinut, enkä ole ikinä ollut missään biisintekokursseilla tai -leireillä. Räppääminen jostain bilettämisestä tai panemisesta on niiiin väsynyttä. Koskettimia lapsesta asti soittanut Aalto on aina tunnistanut oman potentiaalinsa. Soolouran alettua mustasukkaisuus on kuitenkin herännyt. – Olisin toki halunnut. Monihan luuli, että mä en ole suomalainen. Mä kärsin tosta aikoinaan paljonkin. Teksti-ideoiden pyörityksessä oli alkuun mukana myös palkittu räppäri Pyhimys. Kasvojen peittämisen tarkoitus oli keskittää huomio ulkonäköseikoista siihen olennaiseen eli musiikkiin. Ei mun juttuja otettu vakavasti. – Mulle on aina ollut tärkeetä, että soundissa on asennetta. Siinä on jokin eri klangi, kuin peruskuorolaulussa. Myöskään Keko Salatan laulusoundia ei ole prosessoitu sen enempää. Eikä Sakke olisikaan uskaltanut laulaa jonkun toisen edessä. Mitä nyt Autotunella jonkin verran avitettu. Ihminen joka haluaa tehdä musiikkia, muttei kehtaa esittää sitä – varsinkaan omalla naamalla. Kun mä menen siihen mikrofonin eteen, siitä tulee semmonen outo RanskaSuomi-fiilis. Liekö kyseessä miehen ikä, vai onko Keko vain tosi herkkis. – Muut piti mua vain tuottajana. Mun jutut oli musikaalisempia kuin yleensä. Se on kauheeta. Joku toinen tuottaja olis voinut laimentaa sen homman. Vasta mun oma proggis antoi fiiliksen, että no nyt! Mulla on se biitti, melodia ja lyriikka eli antaa mennä! Puolet elämästään muille musiikkia suoltanut Sakke Aalto ei aiemmin kärsinyt omimiskompleksista. Lähetin monasti omasta mielestä hienon sävellyksen räppärille X ja kun sain sen biisin takas, ne lyriikat oli aika heikkoa tasoa. Maskin taakse piiloutunut mystinen Keko Salata. Sitä paitsi, mulla on niin pitkä koulutus siinä tuotantopuolessa, jonka lisäksi miksaan aina omat juttuni. Elastinen ja Cheek oli aina vaan silleen, että joo joo, ihan hauskan kuuloista… Asiaan tuli muutos kun tuolloin Universalilla työskennellyt Riku Mattila kuuli Saken laulaman Mikael Gabrielille tarkoitetun demon vuonna 2013. Ja onhan ne alkupään jutut vähän köpöä, mutta on ne silti iskenyt jengiin. Keikkoja ei Keko ole tehnyt vielä ainuttakaan. Sen takia diggaan Tupacista ( Shakur, edesmennyt kalifornialainen räppäri), kun se veti aina tunteella. Usein jengi ei saanut kiinni siitä mun sielunmaisemasta. Ja näin osittain Riku Mattilan kommentista käynnistyi Keko Salatan ura. Sakelle se on ollut tietoinen valinta, jota hän nyt kiittelee. Tästä kertoo se, että hän sai ensimmäisen diilin Universalilta ihan lallatteludemon perusteella. Mieleen tuli nimittäin alkuun ajatus, että Keko onkin jokin tuottajaryhmän luoma konsepti. Kertseissä oli jopa välillä eri sointuja, Sakke naurahtaa. Hän toteaa lakonisesti, että ei lähetä omia juttujaan enää muille, sillä hän tulisi luultavasti ”Käden lämpöisen tekeminen on mulle pahin painajainen.” 08-13 Ikimuist 620 Aalto.indd 9 29.11.2020 13.55. Vaikutteita toki oli, mutta kun ei liikaa seurannut mitä muut tekee, syntyi oma soundi
Mutta pakkohan se oli uskoa. – Mä saatoin laittaa tuolloin vähän liikaa ”härpäkettä” biitteihin ja opin selkeyttämään niitä, jolloin jää enemmän tilaa vokaaleille. Surullista reggaeta ja vielä naisen laulamana. Näihin aikoihin Suomessa ei ollut montaa hiphop-tuottajaa, joten Elastisen debyytti nosti Saken nimen kaikkien huulille. Keko Salatan suosio vain kasvoi. Mutta Sakke lupaa, että kun inspiraatio taas tulee, tuloksena on jotain timanttista. Nykyäänhän junnut tekee taas sillä juttuja. – Ihmiset, joiden ei tarvi taistella ulkonäköpaineiden kanssa ei tajua tätä. Nuori tuottaja sai ekat Teosto-rahansa ja samalla lisäpotkua uralleen. Toisin kävi. Olen aina halunnut haastaa itseäni ja tehdä jotain uutta. Lisää vastuuta antaa myös uusi pesti Sony Music Finlandilla A&R-konsulttina. – Voihan sitä aina jotain tehdä, mutta sellaisen kädenlämpöisen tekeminen on mulle pahin painajainen. Ja monta. Vaikka hän oli aina fanittanut Immosta, uskalsi hän olla esikuvansa kanssa eri mieltä. ”Silloin näki, ketkä tekee tätä oikeasti rakkaudesta.” 08-13 Ikimuist 620 Aalto.indd 10 29.11.2020 13.55. Jotkut artisteista ovat nousseet jopa samanlaiseen asemaan kuin perinteiset suomirock-bändit. Softana oli Fruity Loops, jonka alkeellisuudelle muut kaverit naureskelivat. Eli Sakke EI laittanut Instagramissa viestiä Rähinä Recordsiin, että ”tehtäisiinkö musaa?”. Jäbät olivat tosi vaikuttuneita mun tuotannon tasosta ja eivät oikein heti uskoneet. Sitten yks päivä puhelin soi. Antaa miehen kasvojen näkyä. Mutta hemmetin hyvin sen matsku potki. Tällä hetkellä suomenkielinen räppi elää ja voi hyvin. 10 www.riffi.fi 6/2020 pettymään lopputulokseen. – Mulla ei ollut kuin jotain tosi alkeellisia synia. Ensinnäkin mies pääsi hommiin kahden esikuvansa, Elastisen ja Jukka Immosen kanssa. – Siihen biittiin ei ollut mitään tunnesidettä. Musiikinteko on laajentunut viimevuosina oman SAHHlevymerkin perustamiseen. Ei, tuohon aikaan tuottajat julkaisivat biittilevyjä, eräänlaisia musikaalisia käyntikortteja, joilla pystyi esittelemään omia kykyjään. Ja BUM!, sehän meni hienosti. Siinäkin mulla oli visio. No tehdään pois… Pyysin siitä vielä joku kakssataa euroa, kun se oli niiden omakustanne. – Fruityssa oli niitä hedelmäkuvioita, jotka tarkoitti eri asioita. – Yhden biitin miksauksesta oli pakko huomauttaa, että ”meniköhän liian pörinäksi”, Sakke nauraa. Myös Aallolla oli vahva visio, josta ei voinut tinkiä. Hiphop-huumaa kesti jonkin aikaa. Se oli varmaan liian hiphoppia. Myös virheiden myöntäminen ja peiliin katsominen on helpompaa, kun on itse vastuussa julkaisuista, sisällöstä ja oikeastaan kaikesta. Mitkä oli muuten tällä levyllä tosi selkeet ja ilmavat. – Mulla oli biitti-cd:tä, missä saattoi olla joku viiskyt biittiä, hän selventää. Homma perustuikin enemmän vanhojen samplejen ja muhkeiden rumpusoundien sekamelskaan, mikä vaan groovas hyvin. – On upea fiilis löytää uusi kova artisti, mihin voi sitten laittaa paukkuja omalla osaamisellaan. Se, että on ohjaimissa omien juttujen kanssa, on lisännyt myös vapaudentunnetta. Mä en tajunnut siitä mitään, kun tarviin koskettimet enkä mitään pädejä. Biittejä mieheltä syntyi noihin aikoihin noin 200:n vuositahtiin. Sakke Aalto kokee olevansa tällä hetkellä taiteellisella huipulla, vaikka nykyään tulee enemmän hetkiä, jolloin luovuus on kateissa. Eka visio oli, että kun mä diggaan reggaesta ja surullisista melodioista, saiskos ne jotenkin yhdistettyä. Elaksis Kivi, Rähinä Records, 2004 Elastisen ensimmäinen sooloalbumi oli Sakke Aallolle tärkeä levy monestakin syystä. Yksi proggis minkä mä aloitin ja tein oli reggaelaulaja Aurora. Kovia nimiä kaikki. Jos mä halusin samanlaista soundia kuin Ela, sai sitä banaanikompuraa ruuvaa aika paljon. – Ne oli mun tietämättä Elan kanssa fiilistelleet mun biittejä. Sakke Aalto tuotti levylle neljä biittiä kappaleisiin: Syljen, Eteenpäin, Vierivä kivi ja Bäkkii Stadiin. Toinen esikuva, eli Jukka Immonen äänitti ja miksasi levyn Itä-Helsingissä, sen aikaisessa Fried Musicissä. Se oli Iso H ja kysyi että ”onks noi biitit mun omia vai oonko ottanut ne jostain?” Olin aivan ällikällä lyöty mutta totesin, että on ne ihan omia. Sakke tuli siihen tulokseen että turha häpeillä sitä mitä on. Sieltä tuli sitten semmonen ihan ihmeellinen läppä ”Pienissä häissä”. Mutta silloin näki, ketkä tekee tätä oikeasti rakkaudesta. Mitä helkkaria. Mulla oli semmonen ihme tekno-pop-henkinen biitti – vetäkööt siihen. Nyt kliseisesti laatu korvaa määrän. Biittejä syntyi ja kun Elastinen kysyi sellaisia, niitä silloin tarjottiin. Elettiin aikaa, jolloin nettiviestintä ja sosiaalinen media oli vielä lapsenkengissään. Ja näinpä Saken biitti-cd päätyikin Rähinä Recordsiin Iso H:n käsiin. Immoselta sai hyviä vinkkejä ja Sakke oppi miksauksesta häneltä paljon. Kimmo (Laiho eli Elastinen, joka teki biittejä myös itse) teki ite MPC:llä. Työstössä oli sen jälkeen ainakin Rockin da North, Kapasiteettiyksikkö ja Asa. Varsinkin työskentely Immosen kanssa kutkutti, sillä hänen aiempia proggiksia olivat Avaimen Punainen Tiili, Anssi Kelan Nummela ja Redraman Street Music. Eikä ulkonäköasiaa edes liiemmin kommentoitu. Hänen mukaan niille ei ole kuitenkaan paljoa käyttöä, sillä tuotokset kuulostavat sen verran vanhanaikaisilta. Mä haluan tuoda tänne jotain uutta. Sellaista ei ole ollut. Osassa kyse on soundeista, osassa kyse on itse kompista. Terapeuttista, että kaikki ei pyöri aina oman musiikin ympärillä. Toiseksi ”Syljen”-biisistä tuli Saken ensimmäinen radiohitti. Saken biittilevyjä on vielä kasa tallella. Sakke pitääkin Elastista yhtenä tuotantopuolen esikuvistaan. Vahva alku nuorelle jannulle. Samanlaista draivia kuin junnuna ei vain saa enää päälle. Alkuun hän pelkäsi, että maskin poistuessa kukaan ei ole enää kiinnostunut hänen musiikistaan. Siitä alkoikin suomiräpin laskusuhdanne ja osa tuottajista alkoi tehdä rokkia, joka pamahti silloin taas suosioon. – Elaksis Kivi myi yllättävän vähän, joku viitisen tuhatta, vaikka silloin ei Spotify vielä ollut olemassa. Mutta välillä on taas ollut hyvinkin onnistuneita juttuja, kuten JVG:n ”Pienissä häissä” -kappale. Takaisin Keko Salataan, jonka maski pääsi tammikuussa 2018 eläkkeelle. Nimittäin Sakke Aalto eli tuolloin ”supertuotteliasta” aikaa. Hiusten väri ei liity tähän mun musaan. – Mä kerran aloitin musalla ja sillä se juna menee
Ja tuskasta tehtiin taidetta. Levy julkaistiin ja levy ampaisi lentoon samoin tein. Cheekin menestys oli Sakke Aallolle iso asia, muttei rahallisista syistä. Sakke oli lujilla, sillä miehen avioliitto oli juuri päättynyt. Ei kaikesta voi ja tarvii saada rahaa. Siirtyikö paineet sittenkin tuottajalle. Usein mun tekemät kertsit on vähän haastavampia. Parin biitin tekeminen paisuikin viiden biisin sessioiksi. Jare jakoi paljon vastuuta. Tottakai sillä räppärillä on oma juttunsa, mutta mä osaan sitten sanoa, että millä tavalla ja flow:lla johonkin kohtaan pitäisi vetää. Mä haluan saada ton tyypin jutun lentoon. – Starat arvostaa kritiikkiä. Tiihosen räppäämiseen ei tarvinnut liiemmin kajota. Jare hehkutti, että tästä tulee sika iso juttu. Paineita siis oli ja sehän ei ole kaikista paras tilanne luomiseen. Miehen suoruutta on jopa kiitelty. Ja se on ihan hirveetä.” 08-13 Ikimuist 620 Aalto.indd 11 29.11.2020 13.55. Eli ennen ”Vain elämää” -ohjelmaa. Must olis kauheaa jos kaikki vaan kehuis. – Mä luulen että tollasessa biisissä kertosäe on ollut tosi tärkeä. ”Tiedän tyyppejä, jotka hinkkaa ja hinkkaa ja ne ei saa mitään valmiiksi. Sokka irti oli askel uudelle polulle. Mä teen parhaani ja antaa sen stressata ne loput. Siviilielämän kuohujen lisäksi Tiihosen harteilla oli valtavat menestyspaineet. Sakke muistaa pärjänneensä paineiden kanssa ihan hyvin. Olen aina arvostanut työskentelyä Jaren kanssa. – Jaren kanssa homma onneksi natsas ja kehittyi koko ajan. – Nää kaikki proggikset on tärkeitä senkin takia, että niissä ei ole ikinä raha ollut missään osassa. Sen takia toi oma proggiskin olis livenä aika vaikeaa. Mulle raha ei ole ikinä ollut kaikki kaikessa. – Eihän sen riimeihin ollut kahta sanaa. Aiemmin Aalto vain lähetti biitin eteenpäin; ”tehkööt homman loppuun omissa studioissaan”. Myllypurossa oltiin silläkin lailla uudessa tilanteessa, että siihen asti yksin toimineen biittinörtin piti yhtäkkiä tuottaa artistia kasvokkain. Että musta vois olla jotain hyötyä tolle. – Mietin vaan että siistiä tehdä Cheekin kanssa. Se sanoo, jos sitä vituttaa tai homma ei natsaa tai tuntuu huonolta. Tosi rehti kaveri, jolla kova draivi painaa duunia. Ei missään kattostudiossa ja hotelli Kämpissä vaan Itä-Helsingissä. Ei kaikki munkaan tekemä tavara ole julkaisukelpoista. Ja se jännitti. Muistan vielä kuinka hän pamahti paikan päälle taxilla. Vaikkei ”boogie” ollut parhaimmasta päästä, lähti musiikki hyvin nopeasti toimimaan terapiana. Kuulostaa ihan joltain parantolalta, mihin jengi menee aamutakeissaan. Se oli stara jo silloin. – Se oli mun mielestä siisti juttu. Siinä menis ihan sekasin. Äänittäessä on niin tärkeää, että sen musiikin tekijä on se joka äänittää. Hän kuvaa itseään enemmänkin hutiloijaksi. Erityisesti Sokka irti -kappaletta hinkattiin paljon, ja päällä velloi epävarmuus, onko käsissä nyt hitti. Se on todellakin ansainnut menestyksensä. Jare kyllä tiesi, mitä se räppää. Cheek: Sokka irti, Liiga music Oy/Warner, 2012 Eletään aikakautta eVe. Ja niin kävi, että Vain elämää -ohjelman myötä Cheekin suosio suorastaan räjähti. Hyvä työpari! Myllypurossa tehtiin siis kaikki viisi Saken tuottamaa kappaletta, jotka hän myös miksasi. Mulle se on koko paketti ja koen, että vaan mä tiedän miten siihen biittiin pitää räpätä. Myös Tiihonen eli vaikeita aikoja, mitä kelatessaan kumpikin nykyään naureskelee, että aika hyvää tavaraa silti syntyi. On paha karhunpalvelus artistille, jos studiossa alkaa mielistelemään. Mun melodiat on niin vaikeita, että ei oikein taitu iteltäkään. Kimpassa tehtiin, eikä silleen että, ”mun osuus oli tässä, mä lähden nyt menemään. Olis ollut tosi hidasta pallotella asioita maililla. Mä olin taas, että ”Yeah right…” Mutta se näki siinä jotain, mitä mä en nähnyt. Ja muutenkin kun hän räppäs mun studiolla, mä annoin palautetta asioista. Sakke on ollut suorastaan yllättynyt siitä, että häntä on myös uskottu. Sen pitää tuntua hyvältä. Ne meni vaivatta, mutta kertsien laulut oli ehkä vähän vaikeampia. Ainakin mun kohdalla. Tuo genre nojaa paljon tuottajaan. Biisit äänitettiin Helsingin Myllypurossa Aallon alakerran studiossa. www.riffi.fi 6/2020 11 – Kyllä mä kuuntelin, että joistain saattaisi saada vielä jotain aikaiseksi. Sokka irti oli Saken ensimmäinen Logicilla tekemä levy. Tätä ennen mies oli käyttänyt Pro Toolsia. Mutta ne oli siihen aikaan hyviä harjoitteita. Hän ei koe, että oppiessaan käyttämään Logicia paremmin, olisi hänen kädenjälkensä mitenkään parantunut. Se on niin suorasukaista. Jare Tiihonen kertoi, että tulossa on tällainen ”Vain elämää”sarja, ”missä me mennään johonkin taloon jossain metsässä…” – Mä mietin mikä helkkarin juttu tää on. Hoida homma loppuun”. Sakke muistelee, etteivät sessiot olleet sieltä rennoimmasta päästä. Homma käynnistyi Cheekin, eli Jare Tiihosen viattomasta ”oisko biittei?”, viestistä
Nykyään kun kaikki on niin jämptiä ja hiottu niin kliiniseks, niin olis aika tuoretta että mentäis ilman autotunea. Rita Behm. Meitä oli vaan kolme ihmistä. Sakke kertoo, että musiikin tekeminen muille on ollut välillä turhauttavaa ja jopa raskasta. Onneksi sattumalta syliin pudonnut Behm-proggis muutti kaiken. Sokka irti -albumi ylsi platinamyyntiin heti ilmestymisvuonnaan ja seuraavana vuonna pokattiin jo tuplaplatinaa. Painotin hänelle, ettei tarvi olla niin priimaa. – Olin aivan ihmeissäni, että kukas tämä on. Ei biisileirejä, ei isoja tiimejä. Samoin kuin Aurorassa. – On niin ihmeellistä että kesti näin kauan, että mä löysin sen musiikkityypin, jonka kanssa mulla klikkaa näin hyvin. Toisena esimerkkinä symbioosista käy tilanne, jossa Behmillä oli sävellys ja sanoitus, mutta tuotanto puuttui. Vähän sama kuin JVG:n Kran Turismon biitti on mulle surullinen. Mies oli päätynyt hiljalleen jonkinlaiseen suvantoon, eikä loppujen lopuksi innostunut oikein mistään. Eli oli hyvin selvää, että Sakke ei tee nyt lyriikkaa. Silloin asioita joutuu pakottamaan, mikä ei yleensä ole hyvä asia luovassa työssä. – Ne sessiot, missä olosuhteet on olleet jotenkin merkilliset, on jääneet aina jollain tavalla elämään. Ja mä olen kuitenkin aloittanut jo ajat sitten. Tiedän tyyppejä, jotka hinkkaa ja hinkkaa ja ne ei saa mitään valmiiksi. Virheet on ihan ok. – Siinä biisissä tärkeintä on tunne ja sen pitää olla kohdillaan. – Siinäpä studiovelho vailla vertaa. Laulaja kirjoitti jopa levyllä featanneen Keko Salatan lainit. Ne tyypit on harvassa. Yhteistyö Behmin kanssa aukaisi jälleen myös Sakke Aallon oman luovuuden portit. Se on semitärkeää. Tuotanto on oma juttunsa – soundit ja onko joku haitsu just oikea. Mulla on käynyt paljon sanottajia ja säveltäjiä ja silti on tuntunut, että mä olen tässä hommassa vähän yksin. Sitä mitä musa on ollut ennen autotunea. Ja ilman että toistettiin jotain kaavaa, vaan samalla vietiin myös sitä artistiut ta eteenpäin. Nyt on jotain siistiä tossa äänessä. ”Tuo oli silloin ja sillä mennään”, ajattelee Sakke. Mutta niistä kun pääsi yli, hän rupesi ymmärtämään, ettei kukaan vaadi häneltä virheetöntä laulusuoritusta. – Vaikka Sokka irti -biisi menee aika perussoinnutuksella, mä kuulen siinä jotain melankoliaa. Behm: Draaman kaari viehättää, Warner Music Finland 2020 Sakke Aalto kuuli Rita Behmin ääntä ensimmäisen kerran vuonna 2017 Pikku G:n Solmussa-biisissä. Kun muut eivät välttämättä näe tai ihan tajua hänen juttuaan, saattaa päätyä jumiin. Yksi hyvä biisi tuottaa nälän tehdä lisää hyvää matskuu. Se on antoisaa – kaikkien näiden vuosien jälkeen. – Mä en tiedä mistä aloittaa… kun mulla tuli joku soundi, biitti-idea tai sointuhomma, se kolahti hänelle aina. Ja yhtä lailla hänen melodiat ja tekstit… mä olin että holy shit, se on siinä! Kaikki meni melkein kerralla tosi hyvin. – Mä innostuin ihan sikana. Sekin taitaa olla mun erikoiskyky. Nyt kun tein jonkun mystisen melodian niin toinen on, että ”vitsi miten hieno! Mä tein siihen jo lyriikat”. Eli pitäisi olla armollinen itelleen. Mutta se on myöhäistä nyt. u ”Sit kun homma skulaa, ei siihen tarvita kaiken maailman taka hännystelijöitä.” 08-13 Ikimuist 620 Aalto.indd 12 29.11.2020 13.55. Sokka irti -levyltä Sakke ei muuttais mitään. Se biitti ja melodia on jotenkin kaihoisa. Sakella kesti noin viisi minuuttia ymmärtää mikä juttu on kyseessä. Toisin kuin kymmenen vuotta aiemmin ”jonkun räppäri-X:n” kanssa. Jopa uusinta Keko-biisiä kuunnellessa hän huomasi asioita jotka olisi voinut tehdä eri tavalla. 12 www.riffi.fi 6/2020 – Jossain saattaa välillä kuulua ihan väärä sointu. Aalto kehuu Behmiä todelliseksi sanataiteilijaksi ja runoilijaksi. Saken muistellessa Sokka irti -albumin työstöä, päällimmäiseksi nousee ristiriita siitä, että vaikka oltiin apeissa tunnelmissa, saatiin synkkyydestä puristettua hyviä asioita. Ja se on ihan hirveetä. Eikä peräpeiliin paljoa vilkuilla. ”Ei se ole niin justiinsa”, on elämänohje, jota hän toitottaa muillekin. Sillä se, mikä tekee Draaman kaari viehättää -albumin sessioista Aallolle ikimuistoisen on, että nyt oli viimeinkin löytynyt musiikillinen sielunkumppani. – Olin tehnyt hienot viulut ja pianot, ja ensimmäistä kertaa joku ei kommentoinut siihen, että ”Ihan jees, mutta emmä oikein tajunnut tota”. Mutta Behmin kanssa homma oli suorastaan maagista. Jos sen soittais joku trubaduuri baarin nurkassa, se olis tosi surullista. – Kun äänitettiin lauluja, mun eka ajatus oli että tän pitää olla luonnollista. Se ääni on itsessään jo jotain muuta. Seuraava vuonna Sakke tapasi Rita Behmin Warnerin kesäjuhlissa. Niitä tuli välillä ja sit kans mökötettiin. Ja hänen mukaan loppu todellakin on historiaa. Siinä on ehkä se taika. Aalto yrittää löytää oikeita sanoja kuvaillakseen maagisia musiikin luomiskokemuksiaan. Mä teen sen ja siinä on hyvä fiilis ja eteenpäin. Mun inputti on ollut, että musasta on saatu sopivan kaihoisaa. Mä kuulin heti että tässä on jotain surua ja kaihoa. Sakelle Behmin ääni toimii parhaiten luonnollisena ja livenä. Mä löysin siitäkin jotain tosi kaihoisaa. Sakke Aalto vastasi noin kolmasosasta Behmin debyyttilevyä. Mies antaa propseja lahtelaiselle Kalle Mäkipellolle, joka vastasi Rita Behmin kanssa loppulevystä. Välillä on ollut vähän haastavaa, kun laulaja laulaa ja mä kommentoin, niin vastaus on ”Ai, mä oon siis paska laulaja!”. Hän ei vaan yksinkertaisesti jaksaisi enää palata niihin juttuihin. Mä en ole niin pedantti. Sit kun homma skulaa, ei siihen tarvita kaiken maailman takahännystelijöitä. Ei tosiaankaan mitään Ruotsin pop-staraa. Ifpi:n tilastojen mukaan albumia on myyty tähän mennessä 64 987 kappaletta. Just se inspiroi, kun saa hyvää tulosta ja yhteisymmärrystä. Nyt haluun antaa Ritalle ihan parhaita juttuja, joita olisin muuten halunnut pitää itelläni. Aalto hehkuttaa upeaa fiilistä, joka tulee kun ollaan samalla sivulla jonkun kanssa. Ja ihan sama. Neidon äänessä oli jotain erityislaatuista joka kolisi Sakkeen lujaa. Ihan eri jutut tekee kuitenkin siitä biisistä hitin. Silti sen tahtin bailataan suomalaisissa yökerhoissa
Vaikka musikaali on näyttämötaidetta siinä kuin puhedraa ma tai mikä tahansa, Poutanen korostaa, että musikaalin ääni suunnittelu on oma lajinsa. Hel singin Kaupunginteatterin Suurelle näyttämölle hän on suun nitellut Kinky Bootsin, Pienen merenneidon ja Päiväni mur melina. Lajiin erikoismies Kai Poutanen paljastaa millaisilla keinoilla ja kamoilla suurimpien suomalaisten musikaalien äänikuva tänään rakentuu. 14 www.riffi.fi 6/2020 K ai Poutanen (40) aloitti Helsingin Kaupunginteatterin suunnittelevana äänimestarina kolme vuotta sitten. Musikaalin ajo on rallikuskin hommaa – autoa on pakko ohjata koko ajan, et tä se pysyy tiellä maaliin asti. Kinky Boots sai tänä syksynä uusinnan Tampereen Työväen Teat terissa. Työssä pätevöitymisen myötä Poutanen on kouluttanut teatterikorkeakoululaisia miniatyyrimikrofo nien käy tössä, luennoinut musikaaliäänestä ja vetänyt musiikkiteatterin äänisuunnittelun kursseja. Tiedon jakamisen puolesta puhuva äänisuunnittelija uskoo, että bändi miksaajillakin voisi olla teatterista opittavaa. Musiikkiteatteria miksataan fei dereillä, eli VCA nostetaan kun näyttelijä alkaa puhua tai lau laa, ja kun hän lopettaa feideri lasketaan alas. Kuplat puhki Yksi Poutasen tärkeistä teeseistä on se, että äänisuunnittelija, miksaaja tai mikki/monitorimies ei ole teatterissa mikään tek ninen vahtimestari, vaan teoksen aktiivinen tekijäosapuoli, jon ka kuuluu toimia vuorovaikutuksessa muiden kanssa niin suun nittelu kuin esitysvaiheessakin. 14-19 Poutanen.indd 14 30.11.2020 18.46. Realistisia äänitehosteita voi käyttää, mutta tunteet välitetään musiikilla – se kertoo onko kaunista, vaarallista vai iloista. Sitä pitää tehdä TEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA Kai Poutanen – sormet feidereillä! Musiikkiteatteri muuttuu yhä teknologia vetoisemmaksi. Esimer kiksi äänitehosteilla maalailu ei sovi musikaaliin kovinkaan hy vin. Äänisuunnittelija Kai Poutasen mielestä musikaalin ajo on rallikuskin hommaa – autoa on pakko ohjata koko ajan, että se pysyy tiellä maaliin asti. – Musikaaleja ei voi suunnitella sen varaan, että painelee vaan laiskasti Cuenappia tilanteesta toiseen. Musikaalit ovat Poutasen erikoisalaa, niiden parissa on ku lunut koko aikuisikä. Poutanen lähettääkin terveisiä Suomen teattereihin, ettei pidä piiloutua mikserien, snapshot tien tai kuviteltujen ”teknisten rajoitteiden” taakse. – Tulee ähky, jos musikaalissa on valtaisia äänimaisemia. Vii dentoista Lahden kaupunginteatterissa viettämänsä vuoden ai kana hän suunnitteli muun muassa musikaalit Housut pois, West Side Story, Hair, Chicago, Cabaret, Oliver! ja Cats. Siinä on kyse enemmän teknisten haasteiden voittamisesta kuin taiteellisesta toiminnasta
Musikaaleissa käytettävä pieni nappimikki laulajan poskes sa käyttäytyy kovin eri tavalla kuin suuntaava peruskapula. Ja sellaisenkin puolesta Poutanen haluaa tehdä PRtyötä, et tei tiedon jakaminen jäisi myöskään teatterien keskinäiseksi tou huksi, vaan että teatteriääni ja muu pro audio lakkaisivat uinu masta omissa kuplissaan. – Ohjaajan, koreografin ja lavastajan täytyy saada tehdä työnsä ensin – ääni tekee sen jälkeen parhaansa, luovii mukana. Napeilla pelatessa mitkään nyrkkisäännöt eivät oikein pä de. Monihan ei tie dä, ja toisia ei kiinnostakaan. Hän uskoo, että tietoa ja kokemusta olisi jaettavissa alan sisällä vaikka kuinka paljon. Poutasen mielestä kysymys on yksityiskohtaisen tarkasta kä sityöstä. Taimauksesta päättää tänä iltana Eeva Kontu. Napeilla pelaten Poutanen muistuttaa, että musikaalin tekniset ratkaisut ovat ai na alisteisia taiteellisille tavoitteille. Ja kyllähän vaikka mitä tilanteita piisaa: kun laitetaan hat tua päähän, äänen sointi muuttuu dramaattisesti. Tämän järjestelmäviiveen lisäksi jokaista miksauspöytään tulevaa mik rofonisignaalia viivästetään tarpeen ja tilanteen mukaan, jot ta yleisö paikantaa kunkin äänen suunnan oikeaan esiintyjään. Näyttelijän perässä Kaupunginteatterissa äänentoisto on viritetty kiinteästi niin, että kaikki kaiuttimet on ensin viiveillä ajastettu keskenään. Mutta meilläkin on mikit ja kai uttimet, eli samaa työtä tämä periaatteessa on – vain konteks ti on toinen. Aina yritetään löytää paras komp romissi. ”Pöydällä pitää opetella ’soittamaan’ se teos läpi!” 14-19 Poutanen.indd 15 30.11.2020 18.46. Mut ta jos musikaali on vähemmän äänekäs voidaan mikkiä pakittaa. Taiteeseen puututaan vasta sitten, jos tulee te kemätön paikka. Jokainen laulaja soi jo itsessään eri kohdasta kuin kollegan sa: yhdellä ääni syntyy kurkunpäässä, toisella rinnassa, kolman nella soi poskionteloissa, neljännellä otsassa. – Kun mikkiin koskee syntyy rahinaa. www.riffi.fi 6/2020 15 musikaalisesti ja tarkalla resoluutiolla, eli liuku lähtee ylös vii meisellä mahdollisella hetkellä ja tulee alas heti kun viimeinen konsonantti sammuu. Jos kohtauksessa halutaan halata, äänimies ei asetu poikki teloin vaan varmistetaan että halaajien mikrofonit ovat vastak kaisissa poskissa. Sellaisia joutuu tes taamaan, voiko näyttelijä pukea tai riisua itseään kun laulaa. Yleensä ei, jolloin sovitaan että pitää siinä pienen breikin kun vetää paitaa päältään. Vähimmil lään näyttelijän kanavaan tehdään kaksi ekvalisaatiota, hatulla ja ilman, tai sitten hattu mikitetään erikseen. Ikävä kyllä pallo kuulee kaiken senkin mitä ei pitäisi. On kyse teatteriäänen lokalisoinnista, jolla pyritään siihen, että olipa näyttelijä missä tahansa, laulu tuntuisi tulevan esiin Kai Poutanen Musikaalin kapellimestarin ja miksaajan työt täytyy saumata tarkkaan, siksi Digico SD7T:n keskeisimmästä videoruudusta seurataan kapua. – Miksaajan pitää opetella soittamaan se teos läpi! Puhdas, särötön ja vuodoton ääni syntyy siitä, että on koko ajan liu’uissa kiinni ja ymmärtää olevansa vastuussa näyttelijän jokaisesta sa nasta ja nuotista. En sinnäkin suuntakuvion täytyy olla pallo, koska suuntaava mikki pitäisi tuoda suun eteen. Kun mikki teipataan poskeen tai ot saan se kuuntelee koko pään aluetta, jolloin ää ni on toki laadukas ja neutraali. – Olen kutsunut meille livepuolen miksaajia katsomaan ja kuuntelemaan, miten teatterissa tehdään ääntä. – Mitä lähempänä mikki on suuta sitä enem män saadaan hyötyääntä suhteessa meteliin
Etualalla D-Mitri -matriisiprosessorit ja Optocoren kuitumuuntimet. Näyttelijät saatetaan va rustaa pienellä lisälähettimellä, jonka kautta lokalisointijärjestel mä seuraa kantajan sijaintia ja ilmoittaa muutoksista. Lisäksi suuren näyttämön musikaaleissa vahviste taan keskimäärin 35 mikitettyä esiintyjää. Teatterin taika ja saman ilman hengittämisen tunnelma sii nä vähän särkyy, mutta miksaajalle koituu etujakin: omissa eri öissään bändin voi sijoitella pikkuisen laveammin, kun montun seinät eivät ole vastassa, eikä miksauksessa tarvitse miettiä suo ran ja vahvistettavan äänen kombinaatiota, koska periaatteessa kaikki kuultava ääni on vahvistettua. Aina ei orkesterin sijoittaminen monttuun onnistu. Esimer kiksi tällä kaudella HKT:ssa pyörii kaksi suurmusikaalia, eikä isoja bändejä mikityksineen ja monitorointeineen voi vuoron perään perustaa ja purkaa toistensa tieltä. Ja sovitusta iskusta näyttelijä puhkeaa taas laulamaan. Kokoonpanot vaihtelevat teoksen mukaan, mutta ryhmässä voi olla esimerkiksi rumpali, basisti, kaksi kitaristia sekä pari kol me jousisoittajaa ja puhaltajaa. Soittimet, joiden volyymi on kovin erilainen ei vät sovi teatterimontussa hyvin yhteen. Digicon uu simman Quantumprosessoripäivityksen myötä HKT:n salipöy tänä käytettävän SD7T:n maksimikapasiteetti on saatu tuplat tua 96 kilohertsinkin taajuudella jo 256:een kanavaan, ja rännit riittävät taas jonkin aikaa. Esimerkiksi HKT:ssa pyörivän Pienen merenneidon jousis to on vain kolmihenkinen, mutta musiikki likimain sinfonista. Ja kun orkesterimonttu on raollaan, sekä näyttelijät että yleisö kuulevat ja aistivat elävän bändin, ja katsoja näkee vähintään kapellimestarin takaraivon. Isosti haulikolla Isoihin musikaaleihin kirjoitetaan maailmalla pahvit jopa 20– 30 muusikolle. Tällöin toinen bändi pystytetään takanäyttämölle, ja osin jopa harjoitushuoneisiin, joista ei ole näkö eikä kuuloyhteyttä muualle. HKT:n orkesteri on usein tusinan soittajan kokoluokkaa. HKT:n suuren näyttämön konehuoneen ääniräkkejä riittää seinästä seinään ja lattiasta kattoon. Bändin mikitykseen käytetään tyypillisesti reilut 30 mikrofo nia, sähköiset koskettimet siirtyvät suoraan Danteväylää pitkin äänipöytään. Siinä on äänisuunnittelijalle haastetta, miten saada sinfonista soundia yhdestä viulusta. Tilanteesta toiseen Puikkoa heiluttavia pystykapuja näkee nykymusikaaleissa enää harvemmin. Panorointia paikantumisen lisäteho na vältetään, koska LCRjärjestelmässä, leveällä näyttämöllä ja vielä sitäkin leveämmässä katsomossa haitat olisivat hyöty jä suuremmat. Syntikat, urut sekä sähköisen ja akustisen kuuloiset pianot hoidetaan parista kiipparikioskista. Toisesta huolehtii joskus kapellimestari itse, toisinaan hän kes kittyy pelkkään pianoon, kahden täysillä syntikoihin panosta van muusikon lisäksi. Lokalisointiin käytetään esimerkiksi Timaxin tai TT Tracke rin tapaisia automatisoituja järjestelmiä. Mekkalaa montussa HKT:ssä pyritään soittamaan montussa jos suinkin mahdollista. 16 www.riffi.fi 6/2020 tyjän suusta – vaikka tulisikin pääasiassa kaiuttimista. Esimerkiksi Päiväni murmelina musikaalissa tulokanavia on 130–140, ja ulos pöydästä lähtee 60–80 kanavaa. Tulokanavia täyttä vät myös taustaraidat, tehosteet, kaikupaluut ja komentolinjat. HKT:ssä on gelmaa kierretään niin, että esimerkiksi jouset sijoite taan pitkänomaisen montun toiseen päähän, ja jousia kuuntelevia mikkejä eristetään sermeillä. Näyttämön keskiklusteri on puolikaaren muotoinen, mi kä antaa jo lähdössä joka puolelta katsomoa suunnan näyttä mölle päin, ja sen päälle lokalisointi taiotaan kanavaviiveen ja voimakkuusliu’un yhdistelmällä, millä mukaillaan näyttelijän sijaintia syvyysakselilla. Taustaraitoja on entistä enemmän, ja ohjelmoituja kiippari ja rytmiluuppeja käytetään soinnin vahvistuksena, vaik ka bändi olisi isokin. Saate taan mennä ensin biisiä tempossa 120 bpm ja tahtilajissa 4/4 en simmäiseen kertsiin, sitten tulee puhekohtaus, kapu laittaa klikin poikki ja bändi jää soittamaan tiettyä kiertoa näyttelijöiden dia login alle, mikä kestää joskus vähän pidempään kuin muulloin. Suomessa voidaan esittää vain suppeampia so vituksia, jolloin esimerkiksi brassi, puupuhallin ja jousiosuuk sia on siirretty osaksi kiippareille. HKT:ssa ei tällaista automaattista träkkäämistä käyte tä. Poutanen paljastaa, että tämän musikaalitoteutuksen ison jousisoundin salaisuus ei piile syntikoissa tai taustaraidoissa, vaan jousipultin kaksinkertaisessa ambienssimikityksessä, jota on te hostettu tasaisella prosessoinnilla surroundkenttään. Kapellimestari Eeva Kontu tuli HKT:n musikaaleihin Pou tasen kanssa samoihin aikoihin, ja kaksikko on tehnyt porukas sa muun muassa HKT:ssa nyt esitettävän Päiväni murmelina, sekä TTT:ssä pyörivän Kinky Bootsin. ”Musiikkiteatteria miksataan feidereillä.” 14-19 Poutanen.indd 16 30.11.2020 18.46. Poutanen kuvailee nykypäivän musikaalikapun tehtävien vaativuutta ja kehuu erityisesti Kontun kykyjä lajissa: – Murmelissa on esimerkiksi yksi vajaan vartin pituinen nu mero, jonka sisällä on kolmattakymmentä tilannevaihtoa. Usein soittajien luureissa nakuttaa klikki. – Haulikkomikrofoneilla saadaan riittävä pyöreys, leveys ja sointi, ilman että esimerkiksi rummut vuotaisivat viuluka navista läpi. Rumpu ja perkussiokioskit taas ovat montun vastalaidalla plek sien takana
Lauteilla soi Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä esiintyjät kuulevat or kesteria vähintään neljästä kaiuttimesta – taka ja sivufilleistä – joiden lisäksi suojaverkon alla näyttämön lattiapinnassa on kahdeksan nyrkin kokoista pikkuMeyeria. www.riffi.fi 6/2020 17 – Kapu päättää näyttelijöiden toiminnan mukaan milloin biisi lähtee taas käyntiin, ja aikakoodit ja taustaraidat pyörimään. Näyttelijöitä videokuva jelppaa suuresti taimauksessa, sillä esiintyjien etäisyys toisistaan ja orkesterista voi olla kymmeniä metrejä ja akustinen viive sen mu kainen, joten mitään ajoituksia ei voi jättää kuulokuvan varaan. Myös esiintyjät ja tekninen henkilökunta – ää ni, valo, näyttämö ja muut – seuraavat kapellimestarin eleitä eri puolille sijoitetuista videomonitoreista. Muun muas sa siksi kapellimestaria kuvataan koko ajan kolmella videokameral la. Poutasella pöytään tallennettuja asioita on karkeasti ottaen puolet, toinen puoli on livemoodissa. Kaiuttimet on sijoi teltu niin, että missä tahansa näyttelijä meneekin, hän on aina vähintään kahden kaiuttimen välissä. Yhtä kamerakuvaa monitoroidaan niille muusikoille, joihin ei ole näköyhteyttä. Se kaikki toi mii ihan saumattomasti, ja tätä Eeva tekee 2,5 tuntia putkeen! Sillä pyörii jaloissa varmaan viisitoista pedaalia: on soundin vaihtopoljinta, taustaraitojen käynnistyspoljinta ja vaikka mi tä, Poutanen ihastelee. – Niin saan ajettua esiintyjälle särötöntä, hyvin miksattua bändiä, jonka päälle on helppo laulaa, Poutanen kertoo. Sitä ennen dialogin aikana soittajien luureissa on jo lähtenyt soi maan uusi klikki uudessa tempossa ja tahtilajissa. Hän myöntää ajavansa bändiä lavalle ehkä lujempaa kuin jotkut muut. Lisäksi tietyissä musikaaleissa on tär keää, että laulaja tuntee kuinka bändi potkii – Kinky Bootsis sa esimerkiksi. Kun uudet musikaalit tehdään pitkälti klikkiin, se helpot taa äänisuunnittelijan ennakkotyötä tietyin osin. Esi merkiksi kanavien gainit eivät seuraa tilannevaihtoja vaan gain K U V A : R O B E R T S E G E R Päiväni murmelina ympäröi yleisön yli 120 kaiuttimen äänikentällä, ja kuljettaa katsojan päähenkilön kaoottiseen mielenmaisemaan. Monitorimiksaukseen ei nosteta yksittäisiä soittimia, vaan näyttelijät kuulevat periaatteessa saman bändibalanssin kuin yleisökin. Eeva Kontu itse muistuttaa, että vaikka show olisi kuinka klik kiin sidottu, kapu tosiaan johtaa aina esityksen kokonaisrytmiä ja tekee lukemattomia päätöksiä show’n aikana. Jos laulaja ei kuule harmoniaa ja rytmiä, miten voidaan olettaa että hän laulaa puhtaasti ja hyvin. 14-19 Poutanen.indd 17 30.11.2020 18.46. Prosessointia ja plugareita voi olla aikamoinen läjä, ja kaikki saadaan jo etu käteen hyvälle mallille. – Jos näyttelijä kuulee musiikin vajavaisesti, niin pitää ol la aikamoinen fakiiri antaakseen täyden latauksen
säädetään kertaalleen sen mukaan missä kunnossa laulaja tänä iltana on tai kuka soittaa bändissä. Itsensä haastaminen voi olla vaikeaa, jos viettää aikansa yhden ja saman äänisetin ääressä – korvatkin tottuvat, jolloin kaikki muu kuulostaa oudolta. Tavoite olisi helpompi, jos kyseessä olisi konsertti, ja lauletaan muutamaan suuntaavaan kapulaan. Isompi muutos oli TTT:hen kesällä asennettu uudenkarhea L-Acousticsin L-ISA. K aupunginteatterissa pari vuotta sitten ilmiöksi noussut Kinky Boots tuotettiin täksi syksyksi Tampereen Työväen Teatteriin siten, että pääosien esittäjät, ohjaus sekä muut taiteelliset suunnitelmat ja -suunnittelijat ovat samoja kuin Helsingin kantaesityksessä. Poutanen pitää ammattimielessä lottovoittona päästä testaamaan omia sapluunoita toisessa ympäristössä. Rock ja popmusikaaleissa kompuroita ja plugareita on jo ka kanavassa, jotta bändi potkisi tanakasti. Vastaavaa ei ole kotimaisissa musikaalikehissä ennen nähty. Ei sitä, että voidaan pyöritellä audio-objekteja sellaisenaan katsomon ilmatilassa. Jotta Kinky Boots ylipäätään olisi voitu viedä Tampereelle, TTT:n Digico SD7 päivitettiin ensi alkuun T-versioksi, jolloin työ voitiin aloittaa HKT:n kantaesitykseen luodun miksaustiedoston pohjalta. Häiritseviä taajuuk sia on leikattu kanavakohtaisella ekvalisoinnilla. Kun laulu ja orkesterimikeille, linjatuloille, efekteille, kai kupaluille ja komentoyhteyksille on tallennettu tilannekohtaiset asetukset, periaatteessa miksaus tapahtuu sen jälkeen Cuenapin ja tusinan ryhmäfeiderin avulla. Sitten sitä vain kompensoidaan lisäämällä muutama desibeli gainia kanavaan. 14-19 Poutanen.indd 18 30.11.2020 18.46. 18 www.riffi.fi 6/2020 Kohti kolmiulotteisuutta Kolmiulotteinen objektipohjainen monikanava miksaus tekee tuloaan suomalaiseen musiikki teatteriin. Uusi tilanne vaihtuu pöytään keskimäärin kerran pari minuutissa. – Kun tuntee proggiksen ja esittäjät, jo soundcheckissä kuulee kenellä vaikuttaa olevan vähän vaisumpi päivä. Viimeiset neljä musikaalia on suunni teltu ajettavaksi kahdella kädellä. Yli 120 kaiuttimen järjestelmää hallitaan D-Mitri -tilamatriisilla, jossa jokainen yksittäinen signaali voidaan kohdistaa tietylle kaiuttimelle tai haluttuun pisteeseen kaiuttimien välisessä kentässä. Kaksin käsin Vuosikaudet Kaupunginteatterin musikaaleissa yksi miksaaja vastasi lauluista ja toinen orkesterista, Poutasen tullessa taloon käytäntö alkoi murtua. u Nykypäivän kapellimestarin korokkeelta löytyy ajolistaa, kuvaja äänimonitoria, kameroita, mittareita, mikrofoneja, hiiriä, näppiksiä, tietokoneita ja pedaaleita. Näyttää olevan yksi soitinkin. – Bändin pitää kuulostaa siltä, että tulee lujaa, mutta laulu jen pitää kuulua senkin yli. Kuopiossa, Seinäjoella, Lahdessa ja Helsingin Svenskanissa on D&B:n Soundscape, L-ISA löytyy TTT:n lisäksi Vaasasta. Bän din masterliuku jää vasemman pikkusormen alle, muut sormet seuraavat solisteja ja kuoroa. Kaupunginteatterin katsojat kuitenkin tietävät, että ääntä voidaan nykyiselläänkin kieputtaa katsojan ympärillä mielin määrin – ilman minkään varsinaisen immersiiviprosessorin apua. 360 astetta Elokuvateattereista live-ääneen rantautuneen immersiivijärjestelmän – siis miksaajan näkökulmasta objektipohjaisen monikanavaäänen – tavoitteena on tarjota moniulotteisempi kuunteluelämys, jossa tila-aistimuksen ja äänen suunnan havaitsemisen tarkkuus ylittää aiemman moninkertaisesti. – L-ISA:n kanssa piti kääntää aivot vähän eri asentoon, että miten sellaisella miksataan, Poutanen myöntää hymähtäen. Tulokanavien muutokset naputellaan pöytään ehkä pariinsataan Cuetilanteeseen, jolloin koko show voidaan miksata livenä yh den miehen voimin. Kun miksattavia kanavia ja parametreja on valtavasti, jokai nen muutos lavalla tai montussa on ohjelmoitava uuteen Cueen. Meyer on julkaissut D&B:n ja L-Acousticsin rinnalle oman ratkaisunsa, joka on nimeltään Spacemap Go. Kuulijaa ympäröivät monikanavaiset äänentoistosovellukset ovat yleistyneet nopeasti teattereissa. – Siihen tähdätään, että koko show voidaan vetää niillä. Jonkin aikaa alalla muodissa olleesta ”kaikki pöydän sisällä” metodista ollaan tehty paluuta siihen, että äänipöydällä ainoas taan miksataan ja efektit haetaan taas vanhaan malliin räkistä – olkoonkin, että tehokäytössä olevan Wavesefektiräkin säätö pintana palvelee pystyyn käännetty kosketusnäyttö. HKT:n peruskorjauksessa kolme vuotta sitten uusittu äänijärjestelmä perustuu Meyer Soundin pistekaiuttimiin, eikä tuoreehkoa muhkeaa järjestelmää kannata vielä lähteä uusimaan immersiivisysteemiksi, vaikka sellaisia onkin nyt tarjolla. 35 avointa pallokuvioista nappimikkiä muuttaa hieman tilan netta, Poutanen hymähtää. Uusia järjestelmiä on otettu käyttöön ainakin puolessa tusinassa teatteritalossa. Sen tutkiminen otetaan varmasti HKT:ssä työn alle sitten joskus, kun aika on oikea. Musikaalikäytössä Poutanen pitää immersiiviäänen merkittävimpänä valttina ehdottomasti etulinjan – soolojen, kuorojen ja instrumenttien – tarkempaa erottelua. – Kun tekee pitkään yhdessä talossa on vaara vajota mukavuuskuoppaan, josta on vaikea nousta ylös
– Ei tarvitse tehdä matriisia, ja pakollista prosessointiakin on paljon vähemmän. – Meidän Päiväni murmelissa -musikaalissakin käytin surroundia tavallista enemmän vain siksi, että tarina itsessään on aika scifiä, ja siinä liikutaan päähenkilön kaoottisessa mielessä. Yleisöllekin tästä on iloa: Poutanen uskoo, että kuuntelijan aivot pääsevät vähemmällä, jos soitinten ja laulujen erottelu tapahtuu jo kaiuttimissa, kun kaikkea ei tarvitse pakata stereoon ja keskikaiuttimeen. Seitsemän veljestä naisten vaatteissa. – Näyttelijät laulavat lavalla ja bändi soittaa montussa, eli oikeastaan kaikki olennainen tulee lavan suunnalta. Bändin miksaaminen monikanavaan on Poutasen kokemuksen mukaan helppoa kuin heinänteko, jos vertaa stereoon. Pääjärjestelmän osalta immersiivisyys syntyy siis siitä, että objekteja liikutellaan vain alle sadan asteen sisällä, ei katsojan ympäri. Tulosignaaleja ei niputeta, koska nipuille ei ole enää tarvetta. ja 28.12.–8.1., haastattelut tammikuussa. Vähemmän aivotyötä L-ISA:n, Soundscapen tai Spacemap Gon etulinja muodostuu LCR-järjestelmien kolmen kaiutinnipun sijaan seitsemästä, jolloin etulinjasta pystyy miksaamaan varsin leveän ja erottelevan. – Kaikki ymmärtävät, että stereokentässä panorointi leveään katsomoon on oikeastaan mahdotonta. Järjestelmien omat prosessorit huolehtivat siitä, ettei panorointi heilahda kuulijan korvissa lintalleen, istuipa missä päin katsomoa hyvänsä. Haku ja lisätiedot 20.11.–18.12. Äänilähteiden suoranainen sijoittaminen surroundiin pitääkin aina perustella tarinan kautta. Osoite: mikko.nortela@kuhmo.fi ja Kari Pulkkinen / 0400 582384 www.kuhmotalo.fi 14-19 Poutanen.indd 19 30.11.2020 18.46. Poutasen alussa mainitsemasta ”aivojen kääntämisestä eri asentoon” esimerkkinä mainittakoon, että objektipohjaista monikanavaääntä miksatessa ei tehdä summalähtöjä, vaan signaalit pidetään yksittäisinä objekteina. KUVA: KARI SUNNARI Haussa esitysteknikko kisällisuhteeseen Tule vahvistamaan ennestään vankkaa osaamistasi ja hankkimaan pysyvä työ Kuhmo-talossa, yhdessä Suomen monipuolisimmista ja edistyksellisimmistä kulttuuritaloista! Etsimme esitystekniikan osaajaa, joka ei joudu googlaamaan Dicigoa tai GrandMA:ta vaan tarvittaessa päivittää laitekantaa ja ehdottaa siihen uudistuksia. Kokemusta kaivataan niin valokuin äänitekniikasta ja uskallusta tarttua myös talon muihin teknisiin haasteisiin verkkosuunnittelusta talotekniikkaan. – Stereoääntä joutuu pelkästään potkun saavuttamiseksi ajamaan välillä turhan kovaa. Kisälliajan 2.300 euron kuukausipalkan lisäksi saat nauttia haastavasta mutta kiitollisesta työstä erittäin monipuolisten tehtävien parissa. Katsojan edessä oleva äänikuva on ehkä vain 90 astetta, ja se kaikki muu 270 on surroundia. Pääkaupungissa ilmiöksi noussut Kinky Boots vietiin Tampereelle, ja voittokulku jatkuu. – Tampereen Kinky Bootsissa pystyin LISA:n avulla ensimmäistä kertaa ikimaailmassa panoroimaan bändin kaksi sähkökitaraa äänikentän vastalaidoille, Poutanen antaa esimerkin.. Äänenpainettakin voidaan laskea, ja silti musiikki ”tuntuu”. LCR-systeemissä sellainen ei vaan käy. Pystytään esimerkiksi höllentämään kompuroita, koska mitään soitinta ei tarvitse kaivamalla kaivaa esiin muun seasta, Poutanen luettelee. Samaan hengenvetoon Poutanen kuitenkin myöntää, että vaikka olennaiset audio-objektit sinänsä sijoitetaankin tuohon suhteellisen kapeaan astelukuun, toki sen ympärille levittyvä surround-kenttä tarjoaa etulinjan objektienkin osalta lisää mahdollisuuksia immersiivijärjestelmien pitkälle kehitettyjen virtuaalisten tilaprosessointien avulla, joka esimerkiksi D&B:n järjestelmässä on nimeltään En-Space. Siksi etulinjaa ja surroundia pitää musikaalissa ajatella kahtena erillisenä asiana. Tarjoamme asiantuntevaa lisäoppia, joka räätälöidään osaamiseesi
Den Lilla Havsfrun ilmestyi jo kesän kor villa, ja sen myötä olisi ollut Ruotsissa keikkaa esimerkiksi kesän festivaaleilla. 20-25 Iiris Viljanen Korona.indd 20 30.11.2020 16.59. T avoitan Tukholmassa asuvan Viljasen Skypen kautta aivan elokuun lopulla. Sattuneesta syystä ne peruuntuivat, eikä Suomeen kaan ole ollut matkustusrajoitusten vuoksi asiaa. – Olen aivan suomenkielisestä perheestä, mutta kun koti kylässä oli vain ruotsinkielinen koulu, opin kielen sitä kautta, Iiris taustoittaa. Haastattelijan ruosteessa olevan ruotsintaidon vuoksi haas tattelu tehdään suomeksi. Vaasaa ympäröivässä Mustasaaren kunnassa varttunut Viljanen taitaa onneksi hyvin molemmat kotimaiset, sillä kielikylpy tuli jo kouluaikana. 20 www.riffi.fi 6/2020 TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: OLOF GRIND Iiris VILJANEN – pidän siitä, miten sanat ja pianon rytmi kohtaavat Ruotsissa lähes 15 vuotta asunut pianisti-laulaja-lauluntekijä Iiris Viljanen tunnetaan naapurimaassamme paremmin kuin täällä. Viljasen vuonna 2017 julkaistu Mercedes-levy sai paljon kehuja, eikä sitä seurannut Den Lilla Havsfrun ole jäänyt yhtään vähemmälle
Laulukin taltioitui muutamassa kappaleessa soiton aikana. Eihän se kovin vaikeaa ole, mutta jos kukaan ei kerro miten alkuun pääsee, se voi tuntua hankalalta. – Jossain rytmisessä jutussa tai teemassa saattaa olla tunnel ma, joka tuo tekstiä mieleen. Iiris Viljanen kertoo kirjoittaneensa kappaleensa viime ai koina ruotsiksi, mutta alkuvaiheessa hän teki kappaleita joko suomeksi tai ruotsiksi ja käänsi tekstin sitten toiselle. – Tein Den Lilla Havsfrunia melkein pari vuotta. Viime vuosi na täällä Ruotsissa on alettu pitämään nuorille kursseja laulun kirjoituksesta ja varmasti sama pätee Suomeen. – Itse äänitin kotona syntikat, ja sambo (suom. Joissain kappaleissa tarina sijoittuu merel liseen ympäristöön ja merenkäyntiin. Persoonallinen piirre, jota Iiris Viljanen joissain kappaleis saan viljelee on pianonsoiton, räppäyksen ja laulun yhdistämi nen. – Minun mielestä se on aika hauskaa, mutta ajoittain kyllä vaikeaa. En ole muutenkaan perintei nen bändiihminen siinä mielessä, että tarkoitus olisi tehdä jat kuvasti levyjä. Pidän tosi paljon rytmiikasta sekä siitä miten sanat ja pianon rytmi kohtaavat. Laitoin myös enemmän rahaa studioon. Kovin monet naiset eivät ole niitä kuitenkaan tehneet, joten inspiroiduin tästä ajatuksesta. Dungen ja Amasonyhtyeistä tutun Gustav Ejstesin lau ”Tahdoin myös luoda erilaisen joululevyn jossa ei lauleta rekiretkistä, tontuista tai lumesta.” 20-25 Iiris Viljanen Korona.indd 21 30.11.2020 16.59. Lu kion jälkeen oli halu jatkaa musiikkiopintoja, ja Vaasan seudul tahan on ruotsinkielisenä helppo siirtyä lahden toiselle puolen. Levyn on miksannut Michael Ilbert (mm. Ruotsissa on ai na ollut viisulaulajia, kuten Evert Taube, jotka ovat laulaneet merimieslauluja. Uusia merilauluja ja joululevykin Den Lilla Havsfrun on osin teemallinen levy, kuten levyn nimi kin antaa ymmärtää. Voi Elämä! levymerk kinsä kautta musiikkiaan julkaisevalle Viljaselle tämä tarkoitti myös suurempaa taloudellista panostusta. – Mercedes syntyi siten, että yritin ylipäätään saada kokoon jotain levyä. Joistain kappaleista tiedän jo valmiiksi, että tätä en pys ty tekemään suomeksi, koska teksti kuulostaisi liian banaalilta. Ihan hyvä siitä sitten tuli. Mistä tällainen ajatus tuli. – Halusin muuttaa johonkin kauemmas ja opiskella musiik kia lisää. Tässä sääs tin aikaa ja rahaa, Iiris kertoo. Esimer kiksi Årstavikens Strand syntyi ensin suomeksi nimellä Årstavi kenin Ranta. www.riffi.fi 6/2020 21 Saan tietää, että hän aloitti pianonsoiton jo varhain ja oli musiikkiopistoissa. Omien laulujen tekeminen sai alkunsa vas ta Ruotsiin muuton jälkeen tarpeesta saada ”päänsisäisiä asi oita sanotuksi”. Ruotsi oli aika hyvä vaihtoehto: osasin kielen, se oli lä hellä ja kuitenkin ihan muualla. Välillä kirjoitan tekstin erikseen, kirjoitan rungon tosi nopeasti ja fiksaan sitä kauan. Sitten meriaiheisia lauluja syntyi lisää, joten päätin, että näistä tulee levy. Den Lilla Havsfrunin ääni maailma on miellyttävän lämmin, ”analoginen”. Molemmat versiot löytyvät suoratoistopalveluista. Ihmiset tuntuvat tykkäävän tuosta jutusta, se on jotain eri laista. Kukaan ei ollut sitä opettanut, vaikka Vaasassakin olin lukiossa musiikkilinjalla. Onko työlästä kääntää tekstiä ruotsista suomeksi tai toisin päin. – Ensimmäinen kappale tuli kerralla valmiiksi, mutta alkuun pääseminen oli vaikeaa, sillä en tiennyt yhtään miten kokonai nen kappale tulisi edes tehdä. Iiris toteaa, että ajatukse na oli tehdä merilauluja naisen näkökulmasta. Kolme vuot ta sitten ilmestynyt Mercedes oli ensimmäinen soololevy laula jalaulunkirjoittajana. Tässä asiassa minun ei tarvitse kilpailla kenenkään kanssa. Mercedeslevyllä julkaistu Årstavikens Strand on tästä hy vä esimerkki. Toteutin kaikki ne ideat, jot ka olin suunnitellut eli jos joku kappale vaati oikeita jousia, niin näin tehtiin. Nyt se onnistuu jo helpommin. – Kuuntelin kyllä nuorena jonkin verran suomalaista räp piä ja hiphoppia. Den Lilla Havsfrun levyllä on mukana kaksi vierailevaa lau lajaa. Kun aloin kirjoittaa tällaisia kappaleita, jouduin aluksi treenaamaan laulun ja pianon yhteen sovittamista melkein tahti tahdilta, sillä tällöin laulu on toinen instrumentti rumpujen tapaan. Se vaihtelee. avopuoliso) äänitti puhaltimet ja kitaran. Tukholmasta löytyi hyvä folk högskola (suomessa vastaava olisi kansanopisto), missä opiske lin muutaman vuoden. Kun kerron näkemykse ni, Iiris sanoo, että lähtökohtaisesti nyt oli tarkoitus tehdä niin hyvä levy kuin mahdollista. Halusin tehdä räptyylistä juttua, mutta en biittejä, vaan jotain joka sopisi minulle. Yhtenäistä sointia luo sekin, että flyygeli, basso ja rummut soitettiin jokaiseen kappaleeseen studi ossa liveottoina. Iiris toteaa, että hänelle ei ole muodostunut mitään vakiin tunutta kaavaa laulujen tekemiseen, mutta pieniä musiikkiide oita kyllä syntyy lähes koko ajan. En kuitenkaan osannut käyttää äänityssoftia yhtä hyvin kuin nyt, enkä osannut ajatel la kappaleitani levyformaatissa. Ruotsissa Iiris Viljanen teki aluksi musiikkia erilaisissa ko koonpanoissa, joista Suomessa tiedetään ainakin Vasas Flora och Fauna. – Halusin näyttää, että voi tehdä jotain uudenlaista. Kaava kuulostaa tutulta: ensimmäiset vuo det klassista ja myöhemmin jazzia, rockia ja muita tyylejä. – Keksin Landsortkappaleen muutama vuosi sitten, eikä se aiheeltaan sopinut muille levyilleni. Lauluihin sopii räppäyskin Iiris Viljanen on taitava ja originelli lauluntekijä, joten siihen peilaten on yllättävää kuulla, että hänelle laulunkirjoitus tun tui aluksi vaikealta. Pieni merenneito Den Lilla Havsfrun on soinniltaan hieman erilainen kuin Mer cedes, enemmän bändilevyltä kuulostava, siinä missä edeltäjäl lä oli synteettisiä soundeja enemmän. Se, että tähtäimenä oli tehdä asiat mahdollisimman hyvin, päti myös äänitykseen ja miksaukseen. Kun kirjoitin Årstavikens Strandin, minulla oli paljon sanottavaa ja yritin mahduttaa kaiken tekstin musiikkiin. Syntyi myös instrumentaalinen pianolevy. Jousisoit tajat tekivät osuutensa itse studiossaan. Niin ikään Mercedeslevyllä julkaistu Gröna vågen (Vihreä aal to) syntyi puolestaan ruotsiksi, mutta kun suomenkielistä tangoa esittävä (Darya &) Månskensorkestern halusi tehdä siitä sovituk sen, se piti kääntää suomeksi. Se sai Ruotsissa niin hyvän vastaanoton, että Viljanen nimettiin vuonna 2017 Dagens Nyheter lehden Kulttuuripalkintoehdokkaiden joukkoon. Max Martin, Taylor Swift, Katy Perry) Hansa Studiolla Berliinissä
Fan ny ja Alexander, Wallander, Dramaten) puolestaan duetoi levyn parhaisiin kuuluvassa kappaleessa Sordin. – Tämän vuoksi halusin luoda oman suomalaisen jou lun sävelmien ja lyriikan kautta. Se sisältää perinteisiä joululauluja suomeksi ja ruotsiksi tulkittuna sekä omia kap paleita, joista yhden, Brevväxlingar, on tuottanut Patrik Berger (esim. 22 www.riffi.fi 6/2020 I ltapäivällä 12.3.2020 Finlandiatalon äänimestari Jari Aho is tui työpaikkansa ITkoulutuksessa. Finlandiatalon pestinsä ohella Aho on jo vuodesta 2004 ol lut mukana Casino Helsingin showtuotannoissa. Tahdoin myös luoda eri laisen joululevyn jossa ei lauleta rekiretkistä, tontuista tai lu mesta, vaan sellaisen, joka on ajankohtainen jouluna 2020. Sordinkappaleessa laulun päähen kilö on vanha dementoitunut ihminen ja laulaja taas nuo ri sairaanhoitaja. Stina Ekblad on minulle yksi esikuva, koska hänkin on kotoisin Mustasaa resta, on muuttanut aikoinaan nuorena ulkomaille ja työs kentelee kulttuurialalla. Markkinoinnin ja myyn nin ihmisten puhelimet rupesivat piippaamaan aivan välittömäs ti. Tiedotustilaisuuden ja voimaan tulevien rajoitusten vaiku tus oli nopea. TEKSTI JA KUVAT: VILMA TIMONEN K niin kuin… Korona. Jatkeeksi tähän asiaan Iiris kertoo, että häneltä ilmestyy tänä vuonna toinenkin levy, En Finsk Jul (suomalainen jou lu), joka on ajankohtainen juuri nyt. – Olen usein ollut itse vierailijana jossain pienemmissä konserteissa, joten ajattelin, että nyt on minun vuoro kysyä muita omalle levylle. – Se lopahti aivan tyystin, ja bändi haki kamansa pois, Aho sanoo. Näyttelijä Stina Ekblad (mm. Viimeisintä järjes tettyä suuren yrityksen yhtiökokousta varten buukattuna oli ko ko talo. Kappaleita kuunnellakseen ei laulukieltä välttämättä tar vitse osata, sillä onhan jo ihan musiikissakin kuunneltavaa. – Olisi kiva soittaa Suomessa enemmän, koska koko su kukin on siellä. Tapahtumien uudelleen sijoittelun jälkeen edessä olivat henkilöstön lomautukset. 1 700 hengen Finlandiasali oli varattu kokouksen ydin ryhmälle, minkä ohella tilaisuus striimattiin pienempiin tiloihin ympäri taloa ja talon ulkopuolelle, jotta kymmenen hengen ko koontumisrajoituksesta saatiin pidettyä kiinni. luosuus Testamentekappaleessa oli Iiriksen mukaan ”kap paleen puuttuva pala”. Se oli sopiva konteksti. Viime vuosina on monina jouluina satanut vettä ilmasto katastrofin takia, Iiris muistuttaa. – Aika pian meille lyötiin kaikille kolmen kuukauden lomau tuslaput käteen, Aho kertoo. Kiinnostaisiko keikkailu täällä laajemminkin. Varsi naisesti idea levyn tekoon lähti kotoa mukaan tarttuneesta joululaulukirjasta sekä siitä, että pandemian vuoksi ei Suo meen taida taida nyt täksi jouluksi päästä. Kevät on Ahon mukaan Finlandiatalossa kiireistä aikaa muun muassa siksi, et tä talo on suosittu yhtiökokousten pitopaikka. – Kyllä se vaikutti ihan saman tien. Robyn, Lana del Rey, Ariel Pink). Suurin osa tilaisuuksista siirrettiin syksyyn. Miten tilanteessa ovat luovineet äänimestari, muusikko ja ohjelmatoimistoyrittäjä. Asia, joka on keväästä lähtien koskettanut tavalla tai toisella käytännössä kaikkia musiikkija tapahtumateollisuusalalla työskenteleviä ihmisiä ja aiheuttanut heille niin taloudellista kuin henkistäkin ahdinkoa. Iiris Viljasta ei Suomessa juurikaan tunneta lukuun ottamatta ruotsinkielisiä alueita. Siinä sitä ihmeteltiin, että mitä tehdään. Lopulta paikalle saapui vain pari rohkeaa osallistujaa. Monet eivät vaan tiedä minua Suomessa. – Ei siitä koulutuksesta kenellekään mitään jäänyt päähän, kun kaikki seurasivat tiedotustilaisuutta, Aho muistelee. Kevään kausi jäi koronan myötä kesken. Tällä puolen lahtea Iiris onkin soittanut harvemmin, ja silloinkin vain suomenruot salaiselle yleisölle. Koulutuksen hyöty jäi ky seenalaiseksi, sillä samaan aikaan oli meneillään hallituksen ko ronaaiheinen tiedotustilaisuus, jossa kerrottiin muun muassa yleisötapahtumia koskevista rajoituksista. u 20-25 Iiris Viljanen Korona.indd 22 30.11.2020 16.59
20-25 Iiris Viljanen Korona.indd 23 30.11.2020 16.59. Ei sitä tajunnut, miten intensiiviseksi tilanne menee. – Neljän Ruusun osalta juuri laskin, että tämän vuoden sal doksi tuli yhdeksän keikkaa ja niitä peruuntui ehkä viitisenkym mentä. – Aiemmin oli sellainen tilanne, että vaikka keikoista olisi kin ollut joitain kuukausia taukoa, niin minulla oli aina koulu. Len sin Hongkongin kautta enkä edes myöhästynyt hirveästi, Lind ström kertoo. Hyvin nopeasti se kaikki peruuntui, ja jo ennen kuin oli tullut mitään virallista ilmoitusta esimerkiksi Roskilden peruuntumisesta, me tiesimme, että ei se tule onnistumaan, Lindström toteaa. Sitten peruuntumisia alkoi tulla lisää. Lindström jäi joksikin aikaa Aucklandiin ja mietti, miten ko tiinpaluu mahtaa onnistua. Paluu Helsinkiin sujui hyvin, mut ta työn kannalta alkoi jo näyttää selvältä, mitä kohden oltiin menossa. Helmikuun lopusta maaliskuun alkuun kestänyt kiertue risteili Australiassa ja UudenSeelannissa. Lentoni Singaporen kautta Sydneyyn peruuntuivat, mutta yllättäen minut saatiin perille toista reittiä pitkin. Pössi on nähnyt, miten koronan ai kaansaama keikkakato on aiheuttanut muusikkopiireissä useita ”henkilökohtaisia tragedioita”. Hän valmistui helmikuussa. Sitten oli festarikeikkoja, muun muassa Roskil de, ja syksylle 2020 suunniteltu kiertue Yhdysvalloissa. Piikkikasvin artisteihin kuuluvan Neljä Ruusua yhtyeen oli tarkoitus aloittaa kevään keikkakiertueensa maaliskuun 13. Kesä on festareineen monelle keikkailevalle muusikolle ta loudellisesti erityisen tärkeä. päi vä. – Siellä sitten seurasimme ihmeissämme uutisointia siitä, mitä tapahtuu Euroopassa ja Jenkeissä. – Jo silloin, kun olin lähdössä Helsingistä, mediassa puhut tiin tilanteesta, ja mietitimme, tuleeko se vaikuttamaan keik koihin. www.riffi.fi 6/2020 23 Ulkomaankiertueelta tyhjän päälle Koronapandemian puhjetessa muusikko Henri Lindström oli kiertueella laulajalauluntekijä Alex Cameronin yhtyeen rum palina. Piikkikasvin omasta liikevaih K niin kuin… Jari Ahon työpaikalla Finlandia-talossa saatiin syksyn mittaan järjestettyä joitakin keväällä peruuntuneita tilaisuuksia. Ja samaa jälkeä Popedat ja kaikki. Bändi odotteli valmiina lähtöä Tampereelle, kun illan keikka peruuntui. Ne olivat koronan vii meisten leviämismaiden joukossa. Sama tapahtui UudessaSeelannissa: kun viimeinen keikka Aucklandissa oli soitettu, annettiin määräys kaikkien jul kisten tilaisuuksien perumisesta. – Meidän oli tarkoitus soittaa kiertue Euroopassa ennen fes tarikesän alkua. – Ensin peruttiin pari viikkoa, että ”kyllä se siitä sitten”. Lindström, Cameron ja muu bändi ehtivät juuri soittaa Australiankeikkansa ja olivat matkalla UudenSeelannin puo lelle, kun tieto julkisten kokoontumisten kieltämisestä Australi assa tuli. Keikkoja siirrettiin syyskuulle, ja osa saatiinkin tehtyä, mutta koko kesähän meni täysin nurin, Pössi kertoo. Putosin kyllä aivan tyhjän päälle. Meillä kuitenkin kävi hyvä tuuri keikkoja kanssa. Nyt olen ensimmäistä kertaa ties kuinka pitkään aikaan tilan teessa, että minulla ei ole yhtään mitään. Reilut sata keikkaa vuosittain ulkomailla soittava Lindström on muusikontyönsä ohella opiskellut viime vuodet taidehistoriaa Helsingin yliopistossa. Kahdesta viikosta koko kesään – Se näkyi samana päivänä, sanoo ohjelmatoimisto Piikkikasvi Agency Oy:n ohjelmamyyjä, yrittäjä Kari Pössi
Korona on muuttanut työtä siten, että suunnittelussa on otet tava huomioon aiempaa useampia vaihtoehtoja. 20-25 Iiris Viljanen Korona.indd 24 30.11.2020 16.59. – Se on tietysti hyvä puoli, että me olemme olleet nyt yli 30 vuotta toiminnassa emmekä heti ole kaatumassa. – Minulla meni keväästä pari kuukautta niin, että näin jo ka yö painajaisia. Aho näkee kuitenkin positiivisia merk kejä ja on luottavainen tulevaisuuden suhteen. Syksyn mittaan joitakin Finlandiata lon keväällä peruutettuja konsertteja on saatu pidettyä tilanteen edellyttämin turvajärjestelyin, ja talon vuonna 2022 alkava pe rusparannus työllistää myös ääni ja tekniikkapuolen ihmisiä. Lisäksi Piikkikasvissa on keväästä alkaen avustettu firman artisteja avustushakemusten tekemisessä ja kir joitettu niihin liittyviä lausuntoja sekä pyritty löytämään heidän tukemisekseen erilaisia taloudellisia järjestelyjä. dosta pandemia vei hetkessä yli 90 prosenttia, ja yrityksen kaik ki palkatut työntekijät ovat olleet lomautettuina. Niiden avul la voi ikään kuin lykätä tuomiopäivää kuukaudella tai kolmel la kuukaudella – ne ovat jonkin vääjäämättömän lykkäämistä, Lindström pohtii. Suurin osa muusikkouteen liittyvistä tuloistani ei tule toiminimen kautta, Lindström kertoo. Ylipäätään mi nusta tuntuu, että kun täällä Suomessa voidaan luopua maskeis ta ja alkaa järjestää keikkoja, se meidän työntekijöiden todelli suus ei ole vielä ennallaan. Työmarkkinatuen lisäksi Lindström sai keväällä kuukau den mittaisen työskentelyapurahan Musiikin edistämissäätiöltä. Lindströmillä on toi minimi, joten Kelan ja työvoimaviranomaisten piirissä hänet lasketaan yrittäjäksi. Käytännössä olen perustanut toiminimen vain sitä varten, että saan laskuttaa Suomessa joitain keikkoja vuo sittain. On hienoa, että apurahoja on olemas sa, mutta ne eivät ole ratkaisu tähän tilanteeseen. Vaimoni palaa äitiys lomalta takaisin töihin vuodenvaihteen jälkeen, joten tavallaan meidän perheen perustoimeentulo on sitä kautta turvattu. Tilanne tapah tumarajoitusten suhteen saattaa muuttua nopeastikin. Syksyn tullen Casinon keväällä kesken jäänyt showkausi saa tiin vietyä loppuun. Enkä usko, että tämä enää niin poseen voi mennä kuin oli. Valoa tunnelin päässä Jari Aho käytti lomautusaikaansa muun muassa isyysvapaiden ja kesälomien pitämiseen. – On sikäli vitsikästä, että en tiedä, kuinka yrittäjänä minua voidaan pitää. Kaikkeen on varauduttava Ohjelmatoimiston arjessa katse on pääsääntöisesti jo pitkällä tulevaisuudessa. – Kyllä mä uskon, että tästä selvitään. – Jos puhutaan muusikkona kiertämisestä ulkomailla, niin mietin, millä tavoin nämä tapahtumat vaikuttavat koko kulura kenteeseen, miten esimerkiksi lentämiseen ja logistiikkaan liitty vät kustannukset tulevat muuttumaan jatkossa. Kari Pössi kertoo, että Piikkikasvissa on teh ty pandemian ajan töitä tulevien kausien suunnittelun parissa. Ja kun itse pääsin tauon jälkeen miksaamaan livebändiä, niin mietin, että tämä on oikeasti aika mukavaa ja tätä voisi vaikka tehdä enem mänkin, hän sanoo. Pikkujoulukauden showsesonki on vielä tätä kirjoittaessa edessä, ja joitakin iltoja on jouduttu perumaan vä häisen kysynnän vuoksi. Yleensä kesä on hiljaista aikaa, jolloin on pis tetty paikat minttiin kuntoon seuraavaa kautta varten. 24 www.riffi.fi 6/2020 Henri Lindström uumoilee, että pandemian aiheuttamien välillisten vaikutusten kanssa saatetaan tapahtumaalalla joutua kamppailemaan vielä pitkään. – Kyllä sen ihmisistä huomaa, että kun he pääsevät kuu lemaan livemusaa, niin he ovat siitä ihan liekeissä. Ensi kevään ja kesän ohjelman rakentaminen on täydessä käyn nissä ja syksykin työn alla. Olen määrällisesti saanut toiminimeni kautta tuloja vii meisen parin vuoden aikana joitain satoja euroja. – Ufon Laulukerho on pyörinyt, samoin striimijuttuja ja hyb ridikokouksia on ollut koko ajan, muttei tietenkään täystyölli syyttä missään nimessä, Aho kertoo. Voisi sa noa, että enemmänkin olisi hommia kuin mitä annetaan tehdä. – Jos tilinauhaa katsoo, niin kyllä siitä tällä hetkellä puut tuu reilu puolet, ja siitäkin iso osa on kunnossapitoa, joka jäi ke sällä tekemättä. – Mä olen tosi kiitollinen, että sain sen, mutta eihän se käy tännössä mitään ratkaise. Että tulee olemaan jälkiseuraamuk sia, välillisiä vaikutuksia, joiden kanssa tullaan kamppailemaan vielä tosi pitkään, Lindström sanoo. Poikkeusoloihin liittyen yrittäjille tarjot tiin mahdollisuus hakea työmarkkinatukea, ja sitä haki myös Lindström. Pääasiassa ulkomailla työskentelevänä muusikkona Lind ström ei ole erityisen optimistinen tilanteen ennalleen palau tumisen suhteen, vaikka pandemia maailmalla rauhoittuisikin. Koronarajoitusten astuttua voimaan ja tilanteen kokonaisval taisuuden valjettua Henri Lindström kertoo olleensa aluksi ”sokissa”. Mietin aluksi, että eihän tässä mitään mah da ja on turha panikoida, mutta tajusin jälkikäteen, että näin painajaisia, koska olin niin stressaantunut, Lindström kertoo. Pandemian pitkät jäljet. Myös ensimmäiset merkinnät vuo delle 2022 on jo tehty. Lindström pohti, mistä voisi saada taloudellista tukea keik kojen tuomien tulojen tauottua äkillisesti. Mutta liike vaihdot ovat myös yli 30 vuotta nousseet koko ajan, ja nyt tuli sellainen tasoitus, Pössi toteaa. – Esimerkiksi ensi kevään tilanteesta ei tiedetä vielä mitään, joten konserttisalikiertuetta varten joudutaan tekemään taval laan kolme erilaista suunnitelmaa kaiken varalta, Pössi toteaa
– Toivon, että tapahtuu sama kuin tänä vuonna, eli että vi rus laantuu kesäksi. Kun ihmiset tulevat päi väsaikaan Finlandiataloon esimerkiksi pitämään kokousta, niin melko turvallista puuhaahan se nyt on. – Keskustelu myös pyörii tosi paljon keikkojen ja viihteen ympärillä, ja totta kai – kansa kaipaa leipää ja sirkushuveja. Ihmisillä on kuitenkin taipumus pyrkiä normalisoimaan olot mahdollisimman nopeasti, hän sanoo. – Kaikkein tärkeintä meille olisi kuitenkin nimenomaan po sitiivinen signaali, että pääsisimme palaamaan normaaliin. Aho kiittelee, että tapahtumateollisuuden työllistävä vai kutus ja taloudellinen merkitys tunnustetaan jo, mutta uuti sointi keskittyy hänenkin mielestään liikaa klikkiotsikoiden ha kemiseen. Sitten, kun tilanne alkaa tasoittua, niin veik kaan, että aika nopeasti palataan siihen, mitä on ollut aikaisem min. Ei voida olettaa, että kun tulee seuraava ”korona”, niin kulttuuriala vain lakkaa olemasta – ei sellaista vaihtoehtoa ole, Lindström kiteyttää. Kyllä verottajal la on aikaa odottaa pikkuyrittäjän rahoja. Pössi veikkaa, että jatkossa striimaus tulee säilymään, mutta ei korvaamaan livetapahtumaa tai festivaalia. Suosiotaan kasvattaneet striimatut konsertit, joulujuhlat ja muut tapahtumat ovat luoneet kysyntää. – Suomessa on käyty keskustelua kansalaispalkasta, ja joku sellainen voisi toimia tällaisessa tilanteessa. Yksittäisistä tuen tarvitsijoista Aho nostaa esiin yksinyrittäjät. 20-25 Iiris Viljanen Korona.indd 25 30.11.2020 16.59. – Tämän päivän Hesarissa kerrottiin, että puhallinsoitto on vaarallista. Ei kuitenkaan puhu ta mistään sadoista tuhansista vaan tavallaan kuitenkin pikku rahoista, Aho toteaa. Muun muassa eräskin ministeri sanoi, älkää menkö tapahtumiin – siihen loppui lipunmyynti. Mutta syrjään jää se kaikki, mitä muuta ihmiset tekevät duunis sa: käyvät messuilla ja kokouksissa ja mitä kaikkea tähän kuu luukaan. Ne ovat paikkoja, joiden ensisijainen tavoite on selkeästi tapahtuman ja musiikin esittäminen enemmän kuin al koholin myynti, Pössi sanoo. u Kari Pössi kertoo, että tilanteen epävarmuudesta huolimatta tulevien kausien suunnittelu on Piikkikasvi-ohjelmatoimistossa täydessä käynnissä. Jotakin täl laista tilanne vaatisi. He ovat vielä isommassa pu lassa kuin me, hän jatkaa. – Ja esimerkiksi Saksassa pykättiin reaktiona koronaan tai teilijoille ja kulttuuriväelle suunnattua peruspalkkaa. Pössillä on Ahon kanssa samankaltaisia ajatuksia rajoitus ten kohdentamisesta. Ja sitten sen selvittäminen, mis tä tartunnat oikeasti ovat lähtöisin. Lounaspaikat ja yökerhot ovat eri asia, vaikka ei voida sanoa, että yökerhotkaan olisivat mi tään koronalinkoja. Lindström on samoilla linjoilla. Eräs kollega – taatusti ammattilainen ja hyvin työllistetty – avautui saaneensa verottajalta ensin sellaista signaalia, että odotellaan, että ei tässä ole mitään hätää, Mutta kun meni 2–3 kuukautta, oli verottaja yhtäkkiä hakemassa konkurssiin. Aho kaipaa rajoitusten täsmällisempää kohdistamista. Rajoitukset täy tyisi pitää harkiten minimissä. – Tautia väheksymättä tuntuu, että se, mihin kaikki on sai rastuneet, on pelko. Tulevaisuutta Pössi ei lähde ennustamaan, mutta on toi veikas. Hämmästelen, että kun THL:ltä ja muualtakin tulee selkeää kommenttia, niin silti joku aina sooloi lee ja kertoo jotakin muuta. www.riffi.fi 6/2020 25 Talven ja kevään osalta ohjelmatoimiston keikkakalenteri näyttää kaikesta huolimatta täydeltä. Median osuus ei ole siinä varmastikaan ihan mitätön, hän sanoo. Ja siihenhän iltapäivälehdet mielel lään tarttuvat, ja sitten saadaan paniikki aikaiseksi. Lindström hakee esimerkkejä ulkomailta. Kyllä siitä, että joku pitää poliittista puhetta jossain pylväänjuuressa, lähtee enemmän aerosoleja kuin puhallinsoi tosta, Aho toteaa. Se olisi valtavan suuri apu, hän pohtii. – Varmasti he ovat eniten pulassa ja kaipaisivat tukea. Ohjelmatoimistopuolella ei mitään tukea niin hirvittävästi tarvita, mutta muusikoille ja teknikoille sitä olisi tärkeää saada. – Kyllä rajoituksissa varmaan paikallisuus ja täsmäisku homma olisi kaiken järkevintä. – Toivoisin, että tapahtumaravintolat luokiteltaisiin omak si ryhmäkseen. Pössi kertoo, että tällä hetkellä noin 20–30 prosenttia lipun ostaneista jättää lippunsa käyttämättä huolimatta siitä, että ti laisuudet on toteutettu vastuullisesti kaikki turvallisuusnäkökoh dat huomioon ottaen. Tä mä edellyttää oikeanlaista viestintää. En väitä olevani ta louden asiantuntija, mutta vastaava järjestelmä toimii jo monis sa valtioissa. – Paljon puhutut ravintoloiden aukioloajat tai vastaavat ra joitukset eivät ole ongelma vaan se, että ihmiset eivät uskalla lähteä tapahtumiin eivätkä ostaa lippuja, Pössi sanoo. – Kevät ja kesä menivät aika nappiin viestinnän suhteen, mutta sitten tuli näitä muutamia dramaattisia kommentteja. Täsmärajoituksia ja positiivista signaalia Miten koronakriisissä kamppailevia toimijoita ja koko alaa sitten voitaisiin parhaiten tukea, ja kenen tehtävä se on. Katse mediaan Niin Aho, Lindström kuin Pössikin ovat sitä mieltä, että koro nasta tarvittaisiin enemmän johdonmukaista ja faktoihin pe rustuvaa uutisointia
Kysy tarkemmat tiedot: • puh. 040 501 2745 / Lauri Paloposki • s-posti: lauri.paloposki@riffi.fi DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi DLX-hinta: 1 390 € SSL Six 6-kanavainen analoginen studiomikseri Pro-tason studioäänityksiin Katso päivän hinta osoitteesta dlxmusic.fi Keskusmusiikki Lahti Oy Hämeenkatu 23, LAHTI (03) 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi 777 € DB TECHNOLOGIES ES 503 DSP-kontrolloitu äänentoistojärjestelmä • kaksi passiivista satelliittia • aktiivisubbari • 3-kanavainen mikseri • Bluetooth 26-29 Näyteikkuna 620 Uutiset.indd 26 2.12.2020 17.55. 1 333 € F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 389,90 € Musacorner Oy, Näsilinnankatu 22, TAMPERE 050 365 9509, info@musacorner.fi www.musacorner.fi/presonus Presonus ioStation 24c 2x2 USB-C™ audio interface ja DAW-kontrolleri moottoroidulla liu’ulla samoissa kuorissa! 289 € Top Sound Oy Puolatie 5, HYLLYKALLIO (06) 438 7788 topsound@topsound.fi Fenderin ESC-105 suosittu kapeakaulainen oppilaitoskitara ! Mukana kuljetuspussi 129 € Focal Alpha 50 Focalin edullinen aktiivimonitori tarjoaa markkinoiden parasta hinta/laatu-suhdetta Focal Alpha 65 Focalin edullinen aktiivimonitori tarjoaa markkinoiden parasta hinta/laatu-suhdetta Focal Alpha 80 Alpha-sarjan aktiivimonitorien lippulaiva www.kruunuradio.fi Varaa paikkasi Riffin NÄYTEIKKUNAAN! Seuraava julkaisupäivä 10.2.2021 ilmestyvässä numerossa 1/2021. Ilmoituksen moduulikoko on 61 × 76 mm tai 128 × 76 mm. 24,90 € F-Musiikki Helsinki, Kaisaniemenkatu 7, HELSINKI Puh. 26 www.riffi.fi 6/2020 n näyteikkuna F-Musiikki Espoo, Isonniitynkuja 2 (kauppakeskus Merituuli), ESPOO Puh. JOULUJAZZIA PIANOLLE, Tessa Virta – UUTUUS! 15 tuttua joululaulua vastustamattomalla ja kevyellä jazz-otteella. F-Musiikki Kuopio, Kuninkaankatu 21, KUOPIO Puh. 010 320 7480, f-espoo@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. EBS Stanley Clarke Signature -etuaste – UUTUUS! Loistava apu akustisten soittimien toistoon niin livenä kuin studiossakin. 010 320 7475, f-kuopio@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 010 320 7440, info@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi BOSE L1 Pro8, kannettava PA-järjestelmä – UUTUUS! Ainutlaatuinen suoritus kyky ja poikkeuksellisen helppo käyttö ja siirreltävyys
010 3207 400, f-vantaa@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi HUGHES & KETTNER Spirit Nano – UUTUUS! Kätevät ja tehokkaat kitaravahvistimet. Mallit: Vintage, Rock ja Metal. 010 320 7460, f-turku@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. YAMAHA THR-30IIA -vahvistin – UUTUUS! Monipuolinen vahvistin akustisille soittimille ja trubaduurikäyttöön. F-Musiikki Turku, Viilarinkatu 1, TURKU Puh. Bluetooth audiotoistoa varten. 1 199 € Savonlinnan Soitinkulma Oy Kirkkokatu 7, SAVONLINNA (015) 515 670, soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com 749 € HK Audio Polar 10 -äänentoistojärjestelmä 26-29 Näyteikkuna 620 Uutiset.indd 27 2.12.2020 17.55. 010 320 7490, f-tampere@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. www.riffi.fi 6/2020 27 F-Musiikki Tampere, Kauppakeskus Veska, Saapastie 2, PIRKKALA Puh. 529 € Soitin Laine Oy Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi 1 699 € MOOG CLARAVOX CENTENNIAL Limited Edition Theremin 100-vuotis juhlamalli, joka on kunnioituksen osoitus Theremin -taiteilija Clara Rockmorelle Tulossa pian! Vantaan musiikki, Peltolantie 2, VANTAA 010 439 3730, info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi NUX MG-300 Mallinnettuina perinteiset kitarafektit sekä studioefektit, vahvistimet ja kaapit… loopperi sekä rumpukone… ja toimii myös äänikorttina! Hinta 150 € Soita +358 68223801 S-posti sales@musiikkiliike.fi 15.10.2020 34 vuotta nuotilleen ”joskus vähän vierestä” Hinnat alkaen 990 € Power Sound Ky, Jokioistentie 993, SOMERO (02) 748 3932, myynti@power-sound.fi FGN Mythic Standard Japanissa valmistetussa Mythicissä nyt mm. 199,90 € F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. MAHALO Snow, sopraanoukulele – UUTUUS! Näyttävä talvinen ukulele, Valmistettu Indonesian parhaista soitinpuista. 39,90 € F-Musiikki Vantaa, Antaksentie 4, VANTAA Puh. Fishman Fluence -mikit, CFS-nauhat ja Gotohin hardware
Tampereen Musiikki, Musiikki Aartio Oy Kuninkaankatu 13, TAMPERE (03) 222 5570, info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi 3 990 € Kawai CA99 -digitaalipiano Concert Artist -malliston lippulaiva! Kaapeliyhtiö Van Damme ja pedaali lautojen suunnitteluun sekä toteutuk seen erikoistunut Custom Boards ovat solmineet yhteistyösopimuksen, jonka puitteissa Van Dammen tuotteiden maahantuonti ja myynti ovat Custom Boardsilla. Lisätiedot: Rikstone • amps@rikstone.fi • www.rikstone.fi Nimitys Genelec on nimittänyt Ton meister Solja Niemisen Cus tomer Experience Manageriksi, jonka toimenkuvaan kuuluvat mm. Yli 20 vuotta alalla toiminut Rikstone tunnetaan putkivahvistimi en valmistajana ja jatkossa Integralsys teemi on saatavilla valmiiksi Rikstonen vahvistimiin asennettuna. Lisätiedot: Custom Boards • customboards.fi ••• Brittiläinen Samsystems on solmi nut yhteistyösopimuksen suomalaisen Rikstonen kanssa, joka huolehtii jatkos sa Integraltuotemerkin edustuksesta ja maahantuonnista Suomeen. Solja osallistuu myös aktiivi sesti R&Dhankkeisiin. Integral on 10 ja 12tuumaisiin ki tarakaiuttimiin mitoitettu, kiinteästi asennettava kehikko, joka sisältää myös mikrofonin. Tammer-Piano ja Soitin Ky, Pinninkatu 26–28 TAMPERE, (03) 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi BOSS GT-1000CORE GT-1000 lippulaivamallin täysi prosessoriteho nyt pienessä ja kevyessä paketissa! 695 € Musamaailma Helsinki: Liisankatu 18 Musamaailma Turku: Brahenkatu 5 www.musamaailma.fi Suhr Hombre putkikombo – Vintage-soundien ytimessä 1 899 € Mad Professor Amplification www.mpamp.com facebook.com/MadProfessorAmplification Super Black 259 € DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi Katso päivän hinta osoitteesta dlxmusic.fi DLX-hinta: 2 050 € SSL Fusion Täysin analoginen 2U-kokoinen stereo hardware prosessori, joka on luotu moderneille hybridi-studioille. Lisätiedot: Genelec • genelec.fi Uusia edustuksia 26-29 Näyteikkuna 620 Uutiset.indd 28 2.12.2020 17.55. artistiyhteistyö sekä koulu tus. 28 www.riffi.fi 6/2020 n näyteikkuna AJANKOHTAISIA POIMINTOJA TV-Sävel Music Shop Tiiriönsuontie 2, HÄMEENLINNA (03) 6127 333, tvsavel@gmail.com www.tevari.fi 1 095 € ESP LTD EC-1000 Black Natural Burst Tyylikäs moderni Eclipse-mallinen sähkökitara käteenistuvalla muotoilulla, monipuolisilla soundeilla sekä upealla ulkonäöllä. Ideana on, että ihanteelli seen kohtaan sijoitettu mikrofoni pysyy automaattisesti oikeassa kohdassa myös roudauksen aikana ja on välittömästi käytettävissä, kun hhetki koittaa
L1 Pro8 ja Pro16 sisältävät integroidun sub bass kaapin, sarjan kookkaimmalle on tarjolla kaksi vaihtoehtoa: Sub1 tai Sub2. ”Back to the Sixties – Suurella tunteella” tyy dyttää kenen tahansa popista ja rockista kiinnos tuneen lukijan viihteen ja tiedonnälkää, ikään katsomatta. Huolellisesti toimitetun, muhkean lukupake tin täydentää maukkaaksi sohvapöytäkirjaksi ku vitus, josta vastaavat varsinkin BTShovikuvaa jina kolmen vuosikymmenen aikana toimineet Risto Mäläskä ja Aki Schadewitz. Ville Leppänen ja Käytetyt miehet – Pikainen Tusina Hokahey Records, 2020 (HHR2005) ARVIO: ARI VANHA-MAJAMAA että paluukoneen kapteeni saattoi joutua kuulut tamaan, että koko seurue pudotetaan jo Jyväsky lään ellei remakka yhteislaulu vaimene. Hän käy läpi läpi bändien perustamiset, jännittävimmät keikkakokemukset ja hajoamiset silloin kauan sitten, ja sivuhuomioina nostaa esiin seikkoja, joita ei välttämättä tule ajatelleeksi. Myös Villen tekstit toimivat ja sisältöä löy tyy. Ota suunnaksi riffi.fi ! Ville Leppänen ja Käytetyt miehet – Pikainen Tusina Parinkymmenen vuoden odotuksen jälkeen Ville Leppänen on tehnyt toisen suomenkielisen albu minsa, ja vuosituhannen vaihteessa julkaistu Hul lu Rakkaus saa viimein ansaitsemaansa jatkoa. Kilpailuunkappale piirtää kaunistelematon ta tilannekuvaa markkina talouden heikoin lenk ki kilpailusta ja elintasorumbakoneen rattaiden väliin jäämisestä. Vaikka levy on suomenkielinen ja lyriikoissa mat kustellaan Kalliosta Intian kautta Berliiniin ja sieltä ItäHakkilaan, niin äänimaailma on kyllä täyttä amerikkaa. Uudempaa kuvitusta on täydennetty tarkoin valituin, histo riallisin arkistootoksin. Mutta persoo nallista musiikkia tämä on, Ville ja Käytetyt Mie het kuulostavat täysin itseltään – ei tässä ketään kopioida. Topmost ja First olivat jo ehtineet koota rivin sä uudestaan jo aiemmin, ja innostuksen levites sä aikalaisbändeistä olivat jälleen kasassa varsin pian ne muutkin. Kirjan episodimainen rakenne houkuttelee vapaaseen selailuun: voi lukaista pätkän sieltä ja toisen täältä ilman pelkoa siitä, että varsinaisesti putoaisi kärryiltä. Erilliset säikeet Veijalainen liimaa toisiinsa al kujaan Kainuun Katinkullassa 90luvun alussa virinneen Back to the Sixties tapahtuman kaut ta. Markku Veijalainen: Back to the Sixties – Suurella tunteella, Readme.fi 2020. Omaksi suo sikikseni nousee Lena Lindroosin kanssa duet tona laulettu Aidan yli vaan. Ky seessä oli 60lukulaisten hulvaton luokkaretki, ja Katinkullan avokätinen tarjoilukin sitä luokkaa, Eikä leikkisyyttäkään ole todellakaan unoh dettu – Bensiksen Elvis, joka keikalle selvis – on hahmona tunnistettavan riemuisa ja hulvaton. Bose käyttää kaikissa L1 Pro sarjan subeissa ovaalinmuotoi sia RaceTrackelementtejä. Empatiaa puolestaan kulkee jo raamatullisissa sfääreissä. Materiaali on äärimmäisen hienoa, to teutuksesta ei moitteen sijaa löydy. Jo 60luvun alkupuoliskolla toimittajan uran sa aloittanut Veijalainen on oikea isäntä tällaiselle retkelle. Lisätiedot: F-Pro Esitystekniikka Puh. Suomenruotsalaisissa porvariskodeissa oli ra haa hankkia soittimia, harrastuksiin kannustettiin ja kanavat länteen olivat auki, päin vastoin kuin saman ajan supisuomalaisissa perheissä. www.riffi.fi 6/2020 29 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA Lisää kirjaja levyarvioita löydät Riffin jatkuvasti päivitettävältä sivustolta. Pikaisen tusinan materiaali on saanut alkun sa kansainvälisellä biisileirillä Austinissa 2017. ARVIO: TOMMI SAARELA Bose L1 Pro – ammattilaisen pilari L1 Pro sarja perustuu kahden tuuman neodyy midrivereihin, joista on koottu pienimpään L1 Pro8 pilariin kahdeksan elementin pino, keski kokoiseen 16 ja kookkaimpaan peräti 32 kaiutti men torni. Ja kyllä muutama katkera sinikka itse kunkin mat kan varrelle mahtuu… Levyn nimestä huolimatta sen kaksitoista kappaletta on valikoitu saatteen mukaan noin neljästäkymmenestä, eikä joukossa kyllä ole täy tepaloja. Ku ten sen, kuinka huomattava olikaan suomenruot salaisten soittajapoikien osuus maamme ensim mäisissä bändeissä – esimerkkinä Jormasyhtyeen kokoonpano 1960luvun puolivälistä: Raul Wikström, Christer Bergholm, Pepe Willberg, Hasse Walli ja Kurt Mattson. Back to the Sixties – Suurella tunteella Markku Veijalaisen teos on 60luvun popmu siikin ylistyslaulu, joka kertoo paluusta nuoruu teen ja valottaa aikalaisten äänellä niitä vuosia, jolloin suomirockin siemenet istutettiin. Moniäänisen tarinoinnin kautta teos valot taa, miten sähkökitarainnostus ja sitä seuran neet rautalankalevytykset merkitsivät mullistus ta suomalaisen popin historiassa: nuoret alkoi vat ensi kertaa itse soittaa toisille nuorille. 010 320 7300 • www.f-pro.fi 26-29 Näyteikkuna 620 Uutiset.indd 29 2.12.2020 17.55. Kaikkien mallien horisontaalinen sä teilykulma on 180 astetta. Villen laulu on sielukasta ja vertailukohtaa etsiessäni mietin, että on kuin Aki Sirkesalo lau laisi J. Karjalaisen materiaalia. Sarjan kaikissa malleissa on integroitu kaksi kanavainen pikkumikseri sekä liitäntä Bose Tone Match sarjan miksereille kanavamäärän laajen tamista varten. Ilmi käy, että varsinkin alkuvuosien BTSkek kerit olivat kaukana totisesta puurtamisesta
Minä nautin siitä, että voin mennä levyttämään johonkin paikkaan. Se on sekä sävelletty että äänitetty Englannissa, ja levyssä on kyse eräänlaisen ympyrän sulkeutumisesta. 30 www.riffi.fi 6/2020 S aan Joe Bonamassa langan päähän rapakon takaa. – No, tähän ratkaisuun idea tuli oikeastaan siitä, että hengailin siellä pari vuotta sitten, kun Bernie Marsden ja Pete Brown (Creamin tekstittäjä) levyttivät Ginger Bakerin kanssa. – Denmark Streetiltäkin ostin yhden vahvistimen, mutta oikeastaan varsinaisesti kävin New Kings Road Guitars -kaupassa tapaamassa ystävääni Rick Zsigmondia. Vuonna 2014 julkaistu Different Shades Of Blues tehtiin Las Vegasissa, kun taas muutamakin levy on syntynyt enemmän tai vähemmän Nashvillessa. Tämä kokemus versoi myös sen, että Pete Brown kirjoitti Royal Tea -levylle tekstin muutamaan kappaleeseen. Albumissa onkin jotain erityisen merkityksellistä, sillä tyyliltään se vie kitaristin juurille, brittibluesista versovan musiikin pariin. Mielestäni tämä on tärkeä pointti: se on vanhan koulukunnan tapa asioita, ja hyvä perusta jo luovan työnkin kannalta. Emme menneet Lontooseen tekemään Americana-levyä, vaan sellaista, missä kuuluu brittiblues. 30-31 Bonamassa.indd 30 30.11.2020 17.06. – Bernie on mahtava laulunkirjoittaja ja kitaristi, ja hän auttoi minua säveltämään albumin laulut, oli siinä hyvin vahvasti mukana, Joe kertoo. Siis sukeltaisi juuri siihen aikakauteen kun brittiläinen rhythm’n’blues oli kukoistuksessaan. Esimerkiksi Black Rock (2010) äänitettiin samannimisessä studiossa Kreikassa Santorinin saarella, ja sitä myös höystettiin hiukkasen paikallisilla vaikutteilla. Pääosin live-kamoilla Kun nyt kaupungissa oltiin, Joe kävi tietenkin ostoksilla. – Bernie osaa laittaa duurija mollisointuja järjestykseen juuri sillä tietyllä tavalla, hän tarkentaa. – Brittiblues on minun DNA:ssani. Käy ilmi, että hänen roolinsa rajoittui vain soittamiseen. Levyn krediiteissä pistää silmään toinenkin tunnettu brittimuusikko ja TV-kasvo, nimittäin Jools Holland. Uskon jopa, että sitä kautta saan levyilleni erilaista soundia. Esimerkiksi balladista Why Does It Take So Long To Say Goodbye Bonamassa toteaa, että Marsdenilla on taito tehdä kappaleesta brittiläisen oloinen. – Pidän tällaisesta lähtökohdasta, sillä monet tekevät nykyään levynsä kotistudioissaan. Royal Tea -levy äänitettiin Abbey Roadilla, mikä lienee studioistakin se kaikkein brittiläisin. Nyt lyhyt juttutuokio on järjestynyt uuden Royal Tea -levyn tiimoilta. Tämä levy kuulostaa brittiläiseltä, kun taas sen edeltäjä, joka tehtiin Nashvillessa kuulostaa mielestäni tuolta kaupungilta. Haastatteluaika on tullut hieman puskista, sillä aikaisempiin pyyntöihin kitaristia ei ole saatu suostuteltua. Mutta tärkeämpi paikka Joelle on kuitenkin Fulhamissa sijaitseva New Kings Road Guitars. Joen isä on ollut kitarakauppias, ja jälki näkyy pojassa siinä mielessä, että hän on hankkinut merkittävän kokoelman vintage-soittimia ja -vahvistimia. Mutta ennen kaikkea Bonamassa sai idean ottaa kappaleiden säveltämistä varten avukseen vanhan Whitesnake-kitaristi Marsdenin, jonka tehtävänä oli kertoa, minkälaisia ratkaisuja nimenomaan britti tekisi. Useat Lontoon vintage-kampetta myyvistä kaupoista sijaitsevat edelleen Denmark Streetillä. Olimme otettuja. Tänä vuonna 43 vuotta täyttänyt Joe Bonamassa toteaakin, että jos hänellä olisi aikakone, hän syntyisi vuonna 1946 ja saapuisi vuonna 1966 nimenomaan Lontooseen. Joe Bonamassa pitää perinteisistä studioista, ja äänitysten vuoksi hän on usein hakeutunut paikkoihin, joilla on oma leimansa. – Kirjoitin Dave Stewartin kanssa kappaleen Lonely Boy Blues, ja Jools lupautui tulemaan studiolle ja soittamaan siihen. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVA: JIM HERRINGTON JOE Bonamassa – ympyrä sulkeutui Lontoossa Joe Bonamassan tuoreen levyn kantta koristaa piirros, jonka teema on ehkä se brittiläisin: teenjuonti. Miksi halusit studioksi juuri Abbey Roadin. Onko niin, että haluat levyn äänityspaikan myös jollain tavalla kuuluvan musiikissa. Ensimmäisiä idoleitani olivat Jeff Beck Group, Eric Clapton, John Mayall & The Bluesbreakers ja Alexis Koerner – oikeastaan kaikki se, mitä tuolloin tapahtui
Eli olen siis aika lailla mukana prosessissa. Seuraavaa emme ole vielä päättäneet, mutta varmasti se tehdään jostain omistamastani kitarasta. Bonamassa on tehnyt jo jonkin aikaa yhteistyötä Epiphonen kanssa mitä tulee signature-kitaroiden julkistamiseen. Ja täytyy sanoa, että Epiphone teki todella hyvää työtä signature-mallin kanssa. Kitarakokoelmasta ammennetaan uustuotantoonkin Kotimaassaan Bonamassalla on tapana harrastaa ihan ”kitarasafareita”, joilla hän hankkii lisää instrumentteja Nerdville-museoonsa. Näillä reissuilla meno voi yltyä hurjaksikin, mitä ostamiseen tulee. Joten kyllä hän tuohonkin vaikuttaa. – Hän on hyvin paljon apuna laulunteossa, kuten luonnollisesti tuotannossakin. Mutta jonkin verran hyödynsin myös Watkinsin Dominatoria ja Selmerin True Tonea eli pieniä brittivahvistimia, jotka löysin Lontoossa ollessani. Meillä on aina tietyt perusspeksit, sillä pidän esimerkiksi tietynlaisesta kaulaprofiilista ja tietyntyyppisistä nauhoista. Kuinka paljon olit mukana mallin suunnittelussa. – Joitakin kyllä. www.riffi.fi 6/2020 31 Kun Royal Tea -levyllä keskiössä oli brittiblues, niin näkyikö se myös Bonamassan laitevalinnoissa. Se on saanut lempinimekseen Black Beauty. Onko näitä signature-kitaroita tulossa vielä lisää. Olen nähnyt muutamia tällaisia esimerkkejä. Toki monille muusikoille ajat ovat aivan karmeat. Sitten osa on mint-kunnossa olevia, joten niiden annan olla. Joskus Gibsonhan vain uudelleenbrändäsi Epiphonen virityskoneistoja omiin kitaroihinsa painamalla niihin G-kirjaimen. – Idea tuli minulta. – Sitä sun tätä pientä on tullut hankittua, mutta ei mitään maata järisyttävää, Joe kuittaa. Kitaroina Bonamassa käytti niin ikään paljolti keikkakalustoaan eli vanhoja Fenderin Teleja Stratocastereita, Gibson Les Paulia ja 335:ta. Tuotteen laatu on meille tärkeää, ja tuo kitara onkin hinta-laatusuhteessaan todella hyvä diili. Huomioni kiinnitti se, että tuossa yksilössä on harvinaiset virittimet. – Käytin pääasiassa ihan live-settiäni, jossa on kaksi Fenderin Tweed Twiniä sekä kaksi Dumblea. Minkä verran käytät noita hankkimiasi vintage-soittimia ja -vahvistimia. Näissäkin projekteissa kitarakokoelmasta on hyötyä, sillä ideana on tuoda markkinoille replikoita, joihin myös tavallisilla pulliaisilla olisi varaa. Viimeisin näistä soittimista toisintaa ’50-lukulaisen, kolmella humbuckerilla varustettun Les Paul Custom -mallin. u 30-31 Bonamassa.indd 31 30.11.2020 17.06. Viimeinen kysymys: Et ole päässyt kiertueille viime aikoina. Tämä tilanne nyt vain on sellainen, ettei sille mitään mahda. Onko se turhauttavaa. Les Paul Customit ovat mahtavia kitaroita, ja niissä on jotain, joka on jo vuosien ajan puhutellut minua. – Tavallaan, mutta toisaalta välivuoden pitäminen ei ole ollenkaan huono juttu. Onko tullut eteen uusia löytöjä. – Me tehdään yksi malli joka vuonna, sillä nämä soittimet ovat myyneet aika hyvin. Tuleeko tuottaja Kevin Shirleyltä paljon ideoita siihen, mitä soittimia käyttää eri kappaleissa. – Se perustuu vuonna 1958 valmistettuun malliin, jota olen soittanut konserteissa viime vuosina
Silti tuntuu luontevammalta puhua vain bändistä, jossa kokemus kuuluu äärimmäisen tyyli tajuisena soittona ja harmonisena kokonaisuutena. VIRTANEN KUVAT: JUHA REUNANEN The Shubie Brothers – bändi vailla egoja Viiden pitkän linjan ammatti muusikon muodostama The Shubie Brothers ammentaa instrumentaalimusiikkinsa afrikkalaisista rytmeistä ja vanhasta elokuvamusiikista. 32-35 The Shubie Brothers.indd 32 30.11.2020 17.09. Soolojen sijasta kuul laan keinuvia rytmejä ja maagisia soundeja. Vuonna 2017 ilmestyneen Janne Haavisto And The Shubie Brothers and Sisters: You Are Here levyn kannessa bändiliideri tepasteli vielä yksin pitkin hiekka TEKSTI: TOMMI E. Casual-levy äänitettiin pääosin livenä E-studion seitsemän metriä korkeassa soittotilassa Sipoossa. Shubiessa kaikenlainen egoilu loistaa poissaolollaan. Yhtyeen jäsenet ovat soittaneet kym menissä merkittävissä kokoonpanoissa ja jokainen heistä operoi soittimensa kanssa mestaritasolla. 32 www.riffi.fi 6/2020 T he Shubie Brothers on viisikko, josta voisi käyttää kliseistä nimitystä superyhtye. Lokakuussa 2020 päivänvalon nähnyt Casual albumi äänitettiin pääosin livenä. Tarkkaa syntymisajankohtaa on vaikea määrittää, sillä or kesteri muodostui vaivihkaa rumpalituottaja Janne Haaviston sooloprojektin ympärille. Yhtyeen syntykin oli vailla minkäänlaista hypeä
Biisintekeminenkin on hänelle tunnetiloja ja kuvia. Molempien soundimaailma ja este tiikka on myös niin lähellä toisiaan, että on vaikea näkemättä sanoa kumpi minkäkin raidan soittaa. Se on myös välillä raskasta. Tuottaja Janne Haaviston sooloprojektista kasvoi oikea bändi. Olen tunnetilaihminen ja siinä on omat hyvät ja huonot puolensa. Kun aletaan tekemään, minulla soi musiikkia päässä niin, että pahimmillaan se vie yöunet. www.riffi.fi 6/2020 33 dyyniä. – Kun päästiin soittamaan, siinä oli kyllä vahva kotiintulo fiilis, että tämä on tässä, hän muistelee. Kaikki osallistuvat luomiseen, se on luontaisesti syntynyttä demokratiaa, hehkuttaa Paatelainen. – Itse asiassa Janne oli ensimmäisiä ihmisiä, joka otti mi nuun yhteyttä, muistelee Kiviniemi, ja jatkaa: – Olin Mamban kanssa paljon tekemisissä aina kun kävin Suomessa ja hän tiesi, että olin muuttamassa Suomeen. 32-35 The Shubie Brothers.indd 33 30.11.2020 17.09. – Jokainen oli tahollaan tehnyt jo karsintaa, mikä on tälle bändille sopivaa matskua. Paate lainen kertookin innostuksen vanhaan elokuvamusiikkiin yh distävän bändiä. Kiviniemen demot olivat vahvasti rytmiin pohjautuvia. Paatelaisella on maine takuuvarmana muusikkona, joka hoi taa homman kuin homman jäätävällä ammattitaidolla. – Jukkiksella ei ollut demoissaan b tai cosia, mutta kun hän toi jonkin aihion, se inspiroi minut heti säveltämään niitä. En osaa nuotteja, en ole siinä mielessä mikään studioässä. Maalailevan Casuallevyn tyyli edustaa muutenkin kaikkea muuta kuin solistista jammailua, joten mitään kitaristien kilpa soittoa on turha odottaa. Levyllä soittaneet kitaristi Miikka Paatelainen ja lyömäsoittaja Abdissa ”Mamba” Assefa olivat luonte vat vaihtoehdot. Demoja tosin löytyi jokaisen laatikosta – ja lisää ideoita syn tyi tehdessä. Oli hauska huomata, että biiseille löytyi koti, kertoo Kiviniemi. – Janne tuottaa valitsemalla sopivat ihmiset ja Jukkis so pii täydellisesti tähän bändiin. Oikeastaan on parempi puhua perkussioista ja rytmeistä, sillä niihin jos johonkin tämä bändi pohjaa. – Olen aina halunnut päästä soittamaan hänen kanssaan. Levylläkin soitti lukuisia muusikoita ja Haavisto äänitti materiaalia ympäri maailmaa. Kaikki loksahti heti paikoilleen ja puuttuva palanen oli löy tynyt. Kaikki meistä kirjoittaa musaa koko ajan, kertoo Kiviniemi. Musiikkia oli päätynyt pöytälaatikkoon jo pitkään, eikä materi aali ollut oikein löytänyt kotiaan Kiviniemen monissa bändeissä. Sen ja ki taran avulla pystyn lisäämään mihin tahansa sointuun jouset, kertoo Paatelainen Niinpä Jaakonaho soittaakin levyllä usein teemoja, siinä kun Paatelainen huolehtii ”jousista” tai rytmikitarasta. Olen Mamban kanssa soittanut todella paljon 90luvulta asti eri bän deissä (Fat Beat Sound System, Sami Saari, Aki Sirkesalo, Nuspirit Helsinki). Minulla oli myös idis, jossa hän soittaisi kitaraa sillä aikaa kun käytän Electro Harmonix Mel9 mellotronpedaalia. Biisit tulee usein ihmisistä ja ilmapiiristä. The Shubie Brothersin musiikki on kuitenkin poikkeuksellisen visuaalista, ja on helppo kuvitella sille käyttöä elokuvamusiikkina. Omistaudun vahvasti kaikelle mitä teen. Itse hän kuitenkin kertoo olevansa hyvin ”fiilistyyppi”, joka soittaa ja sä veltää aina vahvalla tunteella. Yksi levylle päätynyt aihioni oli jostain 10 vuoden takaa. Olen täysin tunnepohjainen tekijä. Elokuvamusiikkia Lalo Schifrinin hengessä Uudessa yhtyeessään Kiviniemi löysi itsensä myös biisintekijänä. – Minulla on päässä kuva, mitä seuraan. – Yhtäkkiä kuulin niistä demoistani, että nämähän ovat Shubiebiisejä! Ne olivat odottaneet tätä hetkeä, että löytävät oikean kontekstin. Esimerkiksi Casualbiisin tein Jussille ja mulle. Kokemus kuului myös siinä, että kaikki pystyivät esituottamaan ideoitaan ennen muille esittelemistä. Ryhmätyöskentelyssä ideat jalostuivat. Pää meinaa seota sen vuoksi, että yhden session bii sit saattaa soida kuukauden päässäni, vaikka minulla ei ole sille musiikille enää mitään käyttöä. Kiviniemi huomasi olevansa jo seuraavana päivänä tree neissä. Jussi Jaakonahon biiseissä kuuluvat itäja pohjoisafrikkalaiset soundit. Paatelainen ehdotti bändiin kosketinsoittimien sijasta toista kitaraa, kollegaansa Jussi Jaakonahoa. Jannen kanssa en kuitenkaan ollut soittanut. Tuottajanakin ansioitunut Mamba Assefa ehdot ti bassoon pitkäaikaista soittokaveriaan, Jukka ”Jukkis” Kiviniemeä, joka oli palaamassa Suomeen asuttuaan useamman vuoden Hollannista. Tosin mitään tarkkaa työnjakoa ei ole suoritettu ja molemmat kitaristit levittä vät koko osaamisspektrinsä yhteisen projektin hyväksi. Sekös vasta sytytti Paate laisen luovuuden. Sitten Haaviston piti saada bän di keikkoja varten. Instrumentaalimusiikki on aina visuaalista, kun verbaliikan puuttuminen mahdollistaa vapaan assosioinnin. Esimerkiksi Kerkko Koskisen musa on tosi makee ta, ja se on opettanut minua tosi paljon, mutta se jää soimaan päähän, huokaa Paatelainen
Aina tämä on ollut ”keissi”. – Itse paljon jazzia äänittävänä ja tuottavana tällainen työs kentelytapa on hyvin tuttua ja preferoinkin tätä aina orgaanisen sekä suht’ akustisen musan ollessa kyseessä. – Minä ja Jussi ollaan impressionistisia kitaristeja. Koko sessioon meni vain muutama päivä. Opas sopii yhtä lailla omatoimiseen kuin opettajan johdollakin etenevään opiskeluun, eikä se edellytä aiempia opintoja tai nuotinlukutaitoa. Ihailen häntä suuresti. Myös Kiviniemi ja Paatelainen ovat joutu neet muokkaamaan soittoaan lukemattomissa konsepteissa aina Perkussioista pääasiassa vastannut Abdissa ”Mamba” Assefa ylistää ystävänsä Janne Haaviston kykyä luoda innostava ja luova ilmapiiri. – Mamba on muusikko, jolta en ole ikinä kuullut yhtään huonoa ääntä. Musiikin tekemisen into menee toiseen potenssiin, kun ulkomusiikilliset seikat poistuvat häirit semästä. Osoituksena tästä Paatelainen kertoo esimerkin sävellyksestään Let’s Do This. Viitalan soittokokemus Suomen eturivin artistien tuotan noissa sekä soitonopettajan pätevyys ovat antaneet oivan pohjan luoda kokonaan uudenlainen metodi rumpujensoiton opiskeluun. Kaikki kolme haastateltavaa ylistävät ryhmän dynamiikkaa, joka mahdollisti mahdollisimman luovan ilmapiirin. Jannella on tuottajana ja johtajana äärimmäisen positiivinen, yhteen koko ava ja nostattava vaikutus koko työympäristöön, sanoo Assefa. Helppotajuisen ja innostavan oppaan harjoitukset on myös käytännössä testattu ja toimiviksi havaittu kirjoittajan omien oppilaiden parissa. Demokratiaa vailla egoilua Orkesterin sisäinen tunnelma on hyvin luova. – Tämän bändin kanssa kemia on alusta saakka ollut täy dellinen. Silti heitä on vaikea laittaa mihinkään karsinaan. Jos soitti demon, niin muut tajusi mikä heidän funktionsa siinä on. Me pe rehdytään johonkin tyylilajiin hiukan, tyylittelemättä sitä kuo liaaksi. Minkä tahansa perkus siosoittimen hän ottaa käteensä ja alkaa soittaa, soundi on heti parasta mitä olen kuullut. Jukkiksen plekubasson soundi, missä on kaikua, tuo mie leen Lalo Schifrinin kataloogin. (+ pakkausja postituskulut) Katso tarkat tiedot Riffin verkkokaupasta: riffi.fi/verkkokauppa Erilaisia värija kuvamerkkejä on aiemmin käytetty muiden soitinten opetuksessa, mutta Rummut haltuun on tiettävästi ensimmäinen oppikirja, jossa näin lähestytään rumpujensoittoa. Mika Ronkainen). Olen tuntenut Jannen jo kauan ja soittanut hänen aikaisem missakin proggiksissa. Ja kun päästään puhumaan Mamban tyylittelystä, ei Paatelainen säästele sanojaan. Kitaristi Miikka Paatelainen inspiroitui muiden soitosta ja löysi itsestään tuotteliaan säveltäjän. Livenä isossa salissa Demotyöskentely sujui pitkälti Roihuvuoressa sijaitsevassa Am bience Studiossa. As sefa antaa tästä kunnian Haavistolle. Esituotantovaiheen jälkeen kaikki olikin suht’ valmista, kun orkesteri siirtyi studioon levyn tekoon syyskuussa 2018. Ota siis rummut haltuun – nyt se käy helpommin kuin koskaan! 28 € ,50 32-35 The Shubie Brothers.indd 34 30.11.2020 17.09. Ideoi ta jaeltiin valmiiksi tuotettuina äänitteinä ja jalostettiin jam mailemalla. Testailu jalostui biisiksi ja siihen pi ti saada juuri oikeanlainen funkbiitti – sellainen kuin Mamballa. Molempien herrojen soitosta voi kuulla myös yhtymäkohtia vaikkapa Ry Cooderin musiikkiin. Se vaan tuntuu niin kotoisal ta, pohtii Paatelainen. Jukkiksen biiseissä oli tosi paljon sitä, että ne olisivat voineet olla suoraan jonkin elokuvan soundtrackis ta. Bändissä on kolme huipputuottajaa: Haavisto, Assefa ja Jaa konaho, joiden tuottamat levyt ovat myyneet kultaa ja voitta neet Emmapatsaita. Paikka tuli Assefan kautta työsuhdeetuna. – Patteristin askelmerkit ELIEL VIITALA (s. Tämmöiset turhat jarruttavat seikat tekevät musiikista helposti suoriutumista, summaa myös Paatelainen. Jokaisella on paikkansa ja esteettinen äänensä bändis sä. Koen myös, että studiossa vain livenä soittamalla voi saavuttaa sen jonkun taian ja pystytään välittämään tallenteelle jotain siitä bändin yhtei sestä kemiasta, pohtii Assefa. Kitaristina olen oppinut eniten rum paleilta, ja minulla on ollut aina satumainen onni soittaa lem pirumpaleideni kanssa, hän kertoo. Luulen tämän johtuvan bändiliideristämme. – Kenelläkään ei ole mitään agendaa eikä egoa, tämä on egottomin bändi mitä tiedän. Elokuvallisuutta on niin ikään helppo kuulla Jaakonahon musiikissa ja hänhän onkin vastuussa kiitellyn Kaikki synnit tv sarjan musiikista (ohj. Minähän en esimerkiksi kuuntele mu siikkia lainkaan, tykkään sen tekemisestä, analysoi Paatelainen. Se ei ole pääasia. Se on pöytälaatikosta löytynyt kokeilu, jossa hän oli joskus kokeillut ma niskaa wahwahpedaalin läpi. Musiikki on pääosassa eikä kukaan varjele tonttiaan mustasukkaisesti. Livesoitto oli tässä kontekstissa Assefan mielestä oikea rat kaisu. 1986) on helsinkiläistynyt rumpali ja soitonopettaja (YAMK), jonka oma opinpolku alkoi Pohjois-Kymen musiikkiopiston soittotunneilta ja on sen jälkeen johtanut hänet Sibelius-Akatemian nuoriso-osaston sekä Pop & Jazz Konservatorion kautta Metropolia Ammattikorkeakouluun, josta hän on valmistunut musiikkipedagogiksi 2017. Jokainen bändin jä sen on kuitenkin sen ikäpolven soittaja, että tämä työskentelyta pa on kaikille enemmän sääntö, kuin poikkeus. Eliel Viitala: Rummut haltuun on aivan uudentyyppinen rumpujensoiton perus opas, jossa selkeisiin ja helppolukuisiin kuva merkkeihin perustuva esitystapa sekä perinteinen nuottikirjoitus kulkevat rinta rinnan toisiaan tukien. Ne on sen tason kunde ja, ettei siinä kauheasti tarvitse selittää. Työ sujui hyvin mutkattomasti. Äänittäjinä toimi vat Jyri Riikonen ja Petri Majuri. Niinpä Haavisto pyysi Assefaa rumpusetin taakse. Näin se kasvaa isommaksi kuin osiensa summa. Toki sovitustyöskentely eteni myös keskustellen, sanoo Kiviniemi. – Kaikilla meillä on selkeä tontti ja kaikki on niin taitavia, ettei siinä montaa sanaa tarvitse. Materi aali äänitettiin Sipoossa sijaitsevassa Estudion seitsemän metriä korkeassa, puisessa salissa, pääasiassa livenä. 34 www.riffi.fi 6/2020 –Elokuvallisuus on tämmöisessä instrumentaalimusiikissa kiinnostavin piirre. Bändi on täysin egovapaa
Kaikki rytmit tulevat Afrikasta Merkittävä osa The Shubie Brothersin viehätystä on sen vahva rytmisyys. – Patteristin askelmerkit ELIEL VIITALA (s. u LAITEKUVAT: JUKKA KIVINIEMI (+ pakkausja postituskulut) Katso tarkat tiedot Riffin verkkokaupasta: riffi.fi/verkkokauppa Erilaisia värija kuvamerkkejä on aiemmin käytetty muiden soitinten opetuksessa, mutta Rummut haltuun on tiettävästi ensimmäinen oppikirja, jossa näin lähestytään rumpujensoittoa. ”Soitin paljon Jannen 60-luvun Eko-bassolla, joka on E-studion talon bassona. Niinpä jokainen bändin muusikko tuotti soittoansa lennosta siinä määrin, että materiaali oli pitkälti he ti valmista. Ne ovat olennainen osa historiaamme. Se on fantastinen basso. Ota siis rummut haltuun – nyt se käy helpommin kuin koskaan! 28 € ,50 32-35 The Shubie Brothers.indd 35 30.11.2020 17.09. Opas sopii yhtä lailla omatoimiseen kuin opettajan johdollakin etenevään opiskeluun, eikä se edellytä aiempia opintoja tai nuotinlukutaitoa. Se puhuttelee meitä kaikkia tosi väkevästi ja on suodattunut meidän tekemiseen, summaa Kiviniemi. Joitain raitoja tuplasin Hagströmin 8-kielisellä, tuplakielitetyllä bassolla”, kertoo basisti Jukka Kiviniemi. Se negalilainen musiikki, Fela Kuti ja muu afrikkalainen musiikki on tuttua meille kaikille ja Mamban tausta Etiopiassa tietenkin vaikuttaa. Kiviniemi on profiloitunut bändistä ehkä selkeimmin trooppiselle vyöhykkeelle. Afrikanmatkojen mukana tuomat rytmit ja soundit kuuluvatkin vahvasti Jaakonahon biiseissä. Helppotajuisen ja innostavan oppaan harjoitukset on myös käytännössä testattu ja toimiviksi havaittu kirjoittajan omien oppilaiden parissa. Siinä on vähän kirkkaampi soundi. Viitalan soittokokemus Suomen eturivin artistien tuotan noissa sekä soitonopettajan pätevyys ovat antaneet oivan pohjan luoda kokonaan uudenlainen metodi rumpujensoiton opiskeluun. Jaakonahon historiassa taas on levytysprojekti tansanialaisen Ashimban kans sa (Wakukaya, 2012). Eliel Viitala: Rummut haltuun on aivan uudentyyppinen rumpujensoiton perus opas, jossa selkeisiin ja helppolukuisiin kuva merkkeihin perustuva esitystapa sekä perinteinen nuottikirjoitus kulkevat rinta rinnan toisiaan tukien. Kokonaisvisiosta vastasi silti itse Haavisto, joka on merkitty Casuallevyn tuottajaksi. Assefa tunne taan erityisesti funksvengistään ja Paatelainen nostaa esille työs kentelynsä Cool Sheiks ja The Fabulettes yhtyeissä. tilanteeseen sopivaksi. Minun ”Shubiebasso” on Voxin uusiotuotantoa. Kaikki orkesterin jäsenet ovat soittaneet bändeissä, jot ka ammentavat afrikkalaisista ja lattarirytmeistä, niin kuin afro amerikkalaisesta reggaebluesfunkperinteestäkin. – Afrikan suunnalta tulevat rytmit ovat kaikessa rytmimusii kissa enemmän tai vähemmän läsnä. Itse kävin Hollannissa asuessani parikin kertaa soitta massa EteläAfrikassa, Swazimaassa, Kap Verdella… Tämmöiset reissut, joissa olen päässyt soittamaan paikallisten kanssa, ovat olleet tosi merkittäviä kokemuksia. 1986) on helsinkiläistynyt rumpali ja soitonopettaja (YAMK), jonka oma opinpolku alkoi Pohjois-Kymen musiikkiopiston soittotunneilta ja on sen jälkeen johtanut hänet Sibelius-Akatemian nuoriso-osaston sekä Pop & Jazz Konservatorion kautta Metropolia Ammattikorkeakouluun, josta hän on valmistunut musiikkipedagogiksi 2017. Rytmimusa tulee Afrikasta, näin se vain on. Tässä meidän jutussamme ehkä vielä korostetummin, koska olemme kaikki soittaneet afro ja reggaebändeissä
Mustat nupit ja mikin kuoret olen vaihtanut, sillä diggailin aikoinaan isäni levyillä soittanutta Kala Alajokea. Sen sijaan minulla on nykyään Epiphonen Joe Bo namassa Les Paul, ja täytyy sanoa, että se on kyllä yksi parhaista LPkitaroista, joilla olen soittanut. Hänellä oli myös musta Sunburststrato, jossa oli mustat EMG:n mikit, joten vaihdoin sellaiset kuoret, vaikka mikit onkin ihan alkuperäiset. Fender Eric Clapton Signature Stratocaster – Tällä soitan eniten nykyään. Tosin mikithän on samat kuin Bonamassan kalliissa Gibsoneissa. 36 www.riffi.fi 6/2020 T apaamme Kalle Alatalon Tampereen Pispalassa, joka on paikkana määrittänyt paljon hänen elämäänsä. Pitkään tämä oli ainoa kunnollinen ki tara, minkä omistin, joten aika monelle levylle olen tällä soitta nut, ja keikkojakin jonkin verran. Hänen mukaansa ne ovat kaikki käyttösoittimia, vaikka ”joku voisi tietysti keräilijäksi kin haukkua”. Treeni kämppästudio, jossa haastattelu tehdään, sijaitsee lähellä sekä hänen synnyinkotiaan että nykyistä kotia. Ensimmäisiin teiniajan bändeihin hän puolestaan pääsi kitaristiksi uhkarohkealla taktiikalla eli olemalla ainoa, joka suostui laulamaan. Olen vertaillut muutamaan varsin hyvään Gibsonin Les Pauliin, eikä tämä häviä juurikaan. Kyseessä on uudempi Clapton malli, jossa ei ole mikkeinä Lace Sensoreita, vaan yksikelaiselta näyttävät noiselessmikit. Vuorossa: E l ä m ä n i k i t a r a t Kalle Alatalo – tuhannen ja yhden kitaran mies! lahjaksi, kun täytin 15. Myös ensimmäinen vakava bändi, edelleenkin aktiivinen ja juuri keväällä uusimman Huominen on vielä mun levynsä julkaissut Hauli Bros koostuu pääosin pispalalaisista soittajista. Muusikon poikana Kalle Alatalo aloitti kitaransoiton var hain, mutta aluksi tämä tarkoitti klassisen kitaran soittoa kon servatoriossa. Kyseessä on ’60luvun reissue strato, jonka sain syntymäpäivä TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. Esimerkiksi Firebir dejä oli jossain vaiheessa neljä tai viisi. Fender reissue Stratocaster – Tässä on ensimmäinen kunnon kitarani, ja rakkain kaikista. Aikuisiällä Alatalosta on tullut ennen kaikkea freelancemuusikko, joka on soittanut niin teattereissa, jamibändeissä kuin muutaman suomirocktähden taustallakin. Perinteisiin, klassisiin kitarasoundeihin mieltynyt Alatalo hakeekin mielellään vivahteet erilaisten kitaroiden kautta. Niistä kaikista olen kuiten kin luopunut. Ne Lace Sensorit oli aika elottomat, 36-39 EK 620 Kalle Alatalo.indd 36 30.11.2020 19.08. Epiphone Joe Bonamassa Signature Les Paul – Vaikka nykyään keskityn noihin Fmerkkisiin kitaroihin, niin mulla on ollut aika rankka Gibsonvaihekin. Haastattelua varten Kalle Alatalo kokosi näytteille ison jou kon kitaroita, joista iso osa on ”Falkuisia”
Tässä on tallamikkinä humbucker, mutta silti väliasento on yllättävän tasapainoinen. Kitarana tämä ei ole samaa luokkaa kuin nuo Fenderin Telecasterit, vaan täysin stuntti kitara. Gretschin otan yleensä käteen, jos studiossa loppuu ideat. Se tuot taa 25 desibeliä lisää keskialueen korostusta, ja antaa siis vähän humbuckermaisen soundin. Tähän on tosin vaihdettu TV Jonesin jenkkimi kit, jotka maksaa melkein yhtä paljon kuin tämä kitara. www.riffi.fi 6/2020 37 ja nämäkin on hieman muovisen kuuloiset verrattuna perintei siin stratomikkeihin. Ei tällä humbuckerkitaraa korvaa, mutta nämä mikit ja niiden kytkentä tekevät tästä kuitenkin ai ka monipuolisen soittimen. Juuri tänä vuonna olen soittanut tällä kitaralla yllättävän paljon, sillä tykkään leikkiä vibrakam mella. Siinä kävi niin, että en meinannut saada kitaraa lainkaan takaisin, sillä Costello kysyi, että laitanko rahan tilille. – Omistan myös Squierin telen, jossa on bender, mutta se on kiinni Bigsbytallassa. – Richie Sambora mallin taas hankin Floyd Rose tallan vuoksi. Gretsch – Tämä puoliakustinen Gretsch on tehty EteläKoreassa, ja on yllättävän hyvä. Kyseessä on ihan perinteinen jenkkitele, johon on asennettu benderme kanismi, jolla bkielen korkeutta voi muuttaa. Edesmennyt Eddie Van Halen oli siinä loistava, ja sai lukkotallalla varsin musikaalisia juttuja aikaiseksi. Tämä on ollut siinäkin mielessä tärkeä soitin, että monet ovat lainailleet tätä, koska näitä ei ihan hirveän paljon ole. Lisäksi mi nulla on satunnaisesti rockabillykeikkoja, missä pitää tietenkin olla tällainen. Parilla tutulla kantrimie hellä, Hynnisen Jarmolla ja Halmeen Paulilla on toki omat. Samoin jamikeikoilla tämä on ollut hyö dyllinen. Jossain studiosessioissa tämä on kuitenkin hyvä juuri siksi, ettei hurinaa tule. Kerran lainasin Gretschiä myös Costello Hautamäelle, sillä hänellä oli Big Bandin kanssa Brian Setzer tyyp pinen projekti. Fender Stratocasterit humbuckereilla – Meksikossa valmistetun Stratocasterin ostin kymmenisen vuot ta sitten, kun sain pestin Tampereen Työväen Teatterista Vuon na 85 musikaaliin. Kaiken kaikkiaan hintalaatusuhteeltaan järjettömän hyvä ostos, joka on maksanut itsensä moneen kertaan takaisin. – Sattumoisin minulla oli aikoinaan Albert Leen Hot Licks video, ja siinä hänellä oli Bbenderillä varustettu tele. Samaa proggista tehtiin sitten pari kesää myös Pyynikin kesäteatterissa, ja tällä pärjäsi siellä ulkoilmassa hyvin vaikka vettä vihmoi. Bruce Springsteen diggarina Butterscotch Blonde värjäys on tie tysti pistämätön. Kun kantrikärpänen iski, piti sellainen hankkia itsellekin. Tallapalat tähän on vaihdettu, sillä kaikkihan tietää, että vintageTelen talla on aika hankala vireeseen saami sen kannalta. Ostin tämän kitaran lähinnä Gretsch tyyppisen mikin ja kammen vuoksi. Rokki ja kantrijutut lähteekin tällä kitaralla hienosti. 36-39 EK 620 Kalle Alatalo.indd 37 30.11.2020 19.08. Lähes kaikissa Telecastereissani on vaahteraote lauta, koska se on soinniltaan purevampi, mikä on Telecaster soundille tärkeää. Kaiken kaikki aan tällä tulee soitettua aika paljon komppiraitoja. Lisäksi on midboost kytken tä, mikä tässä signaturemallissa on ollut alusta pitäen. Telecasterit – Tämä on ensimmäinen kunnollinen Telecasterini, Fende rin ’52 reissue, missä on vähän hotimmat Texas Special mikit. Teatterissa on hirveän herkkä sähkösysteemi, joten siksi tämä
Kyseinen albumi oli paljon julkisuutta saanut Mikko Alatalon ja Juice Leskisen Senaattori ja Boheemi. Verrattuna alkuperäiseen on parempaa se, että kaula ei ole niin pirun ohut, vaan ihan oikeasti leveä. Paljon kuunte lin ja soitin myös blueshommaa sekä rytmimusaa, kuten Stevie Wonderia sekä sitä kautta Red Hot Chilli Peppersiä. Hommassa meni kuitenkin hermot, joten vein sen lopulta koottavaksi Nevalaisen Matille. 38 www.riffi.fi 6/2020 – ’78vuoden Sunburst Telecaster on varmaankin arvok kain soittimeni. Soundi on kyllä yllättävän hyvä, ja siihen tulee vielä Pagetyylistä utua, kun toisen kaulan kielet resonoi. Tämä juontaa siitä, että vuonna 2004 Kalle aloitti soittamisen oman isänsä le vyillä. Run ko on painava, eikä tämä olekaan ihan niin hyvä kuin nuo hyvin säädetyt Telecasterini. Oli kuitenkin hienoa päästä hänen kans saan soittamaan, ja se avasi minulle myöhemmin muita ovia, koska oli tuollainen sulka hatussa. – Se oli hieno projekti, joka tehtiin Sundqvistin Mikan stu diolla Kihniössä. Tein Juicen kanssa jälkeenpäin myös jonkin verran yksittäisiä duokeikkoja, tosin hänellä se al koi olla jo lopun alkua. Kysees sä on myös yllättävän painava soitin, joten ei tällaisella jaksai sikaan soittaa kovin montaa biisiä. Tässä vaiheessa täytyy kysyä, että onko Alatalo nimenomaan suomirocksoittaja. Siihen tarvittiin Byrdstyyppinen komppi. Lisäksi olen joskus soittanut Nikkisen Jirin kanssa jotain Beatleskeikkoja, mihin tämä oli tietysti omi aan. – Kyllä varmaan nykyään olen, mutta kun aloitin, en kuun nellut sellaista musiikkia laisinkaan, mitä nyt oman isän kaut ta jotain. Kun kuulin Laylan alkurif fin, niin totesin, että tuossa on se minun juttu. Sen levyn puitteissa tehtiin myös rundi ja Tampere Talossa iso konsertti, joka televisioitiin sekä livelevy. Career 12-kielinen Rickenbacker-kopio – Tämän toisen 12kielisen sähkökitarani olen hankkinut lähin nä äänityshommia varten. Tämä on näistä kuitenkin ai noa, jossa on ruusupuuotelauta, joten sessioissa tulee tälle kin joskus käyttöä. 36-39 EK 620 Kalle Alatalo.indd 38 30.11.2020 19.08. Aika lailla live meiningillä soitettiin. Olen itse syntynyt samana vuonna. Mikit ovat ehkä vähän turhan tehokkaat verrattuna Ricken backeriin. Oma innoitukseni on ollut Eric Clapton, erityisesti Derek & The Dominoes albumi. Juicen viimeisillä keikoilla Kalle Alatalo pitää itseään onnekkaana siinä, että hän ehti vie lä soittaa kansantaiteilija Juice Leskisen kanssa. Tä mäkin on näitä erikoistilanteiden kitaroita: Hotel Califor niaa tällä on soitettu ja vain muutamilla keikoilla. Minulla oli myös 12kielinen Yamahan Pacifica, min kä ostin sitä varten, kun tehtiin Juice Leskisen viimeiseksi jää nyt äänitys JJstudiolla. Toista kitaraa puolestaan soitti Jyrki Telilä. Kaksikaulainen Telecaster – Tilasin Saksasta rakennussarjan, josta sai koottua kaksi kaulaisen Telecasterin. Vas Kaksikaulaisessa Telecasterissa riittää viritettävää peräti 18 kielen verran. Sillä soitti Kal len lisäksi toinenkin tuolloin uusi nimi, Lauri Porra bassossa. Tämä on oikein hyvä kopio
Studiossa oleminen on kuitenkin soit tohommissa se yksi puoli, josta pidän tosi paljon, nimenomaan se uuden luominen. www.riffi.fi 6/2020 39 ta vähän ennen aikuisikää aloin tsekkaamaan Eppu Normaalia ja Popedaa. – Kun ajattelee minkälaista kitaranrakentaminen on nyky ään Aasiassa, niin ei Landola enää tänä päivänä oikein pärjäi si. Kävi nimittäin se perinteinen, että piti mennä tiettyä mallia hakemaan, mutta se oli jo myyty. Tämä oli hieman kalliimpi, ja lähti sitten matkaan. Martinin soundi kiehtoo Kalle Alatalo soittaa paljon myös akustista kitaraa. Studiokäytössä Kallella on myös yksi Landolan kitara, mutta se on Nashvillevirityksessä, jossa neljä alinta kieltä on korvattu oktaavikielillä. Fishmanin mikin laitatin Nevalaisella. 36-39 EK 620 Kalle Alatalo.indd 39 30.11.2020 19.08. Näistä turkoosi Chiquita on Kallen ihka ensimmäinen kitara, jollaisella Kari Peitsamokin muinoin soitteli. Voisin elää ilmankin, mutta tytär kielsi myymästä, kun se on niin nätti”. – Sillä on studiossa ihan se faktinen merkitys, ettei tarvit se leikata niin paljon alataajuuksia pois. Toki pitäähän bassossa kampi olla! Tässä kuvassa ovat ”spedeilysoittimet”. Yksi slideraita on silläkin tallentunut. Itsekin kävin joskus siellä Pietarsaa ren tehtaalla, kun isällä oli jonkinlainen diili Landolan kanssa. Mutta teen mielelläni ihan kaveripohjaltakin juttuja, riippuu toki kuka kysyy. Waldenin baritonikitara soi Alatalon mukaan hienosti, ja sillä voi akustisilla keikoilla mallata jonkin verran bassoakin. Fenderin alkuperäismallista kopioidulla, kuusi kielisellä Squier Six -bassolla pääsee baritonistakin alemmas, mutta oikeaksi bassoksi se ei oikein kelpaa. Omani hankin Kitarapajalta. Kyseessä on Sustainable Wood sarjan malli, jossa on kuusikansi, mutta sivut ja pohja on kirsikkapuus ta. Muu tamat konkarit pystyy siinä hommassa vielä juuri ja juuri itsensä elättämään. Lämpökäsitellyllä kansipuulla varustetut mallit oli kyllä keik kakäytössä aika stabiileja. – Studiosessioita tein aika paljon, mutta ne on vuosien var rella vähentyneet täysin, kun tehdään koneella ja himassa. Siitäkin Kalle sanoo olevansa iloinen, että pystyi vielä tietys sä vaiheessa tekemään sessiokitaristin töitä ammattina. Näissä malleissa alataajuuksien määrä kun on juuri sopivassa suhteessa kitaran muuhun sointiin. Häntä on kuultu esimerkiksi Pate Mustajärven levyillä. Niitä joutui kuitenkin yllättävän paljon soittamaan. u ”Hankin Japanissa valmistetun Paisleytelen, koska olen diggaillut Brad Paisleyta ja James Burtonia. Hänellä on ollut niin Guildin kuin Gibsonin malleja, mutta suosikin pai kan on ottanut Martin, ja erityisesti koppakoot OM ja OOO. OMmallissa on myös ihan riittävästi alakertaa, mikä on kompeissa tärkeää. Kuitenkin hän tuntee myös pientä lukkarinrak kautta Landolamerkkiä kohtaan, vaikka aika on ajanut siitä ohi. ”Kaksikaulaisen Ovationin hankin akustista Eagles-projektia varten, jotta Hotel Californian sai soimaan kuten pitää”. Kaikesta huolimatta pidän hienona sitä, että Suomessakin on ollut yksi pitkäikäinen, teollista kitaranvalmistusta harjoittanut merkki, Kalle toteaa
Kyseessä oli tuolloin käänteentekevä ominaisuus, ja se mahdollisti paitsi riittävän hyvältä kuulostavan elektroakustisen soundin, tarjosi myös tarpeeksi resistanssia kiertoa vastaan. Suurin osa soundistahan tulee kuitenkin kannesta. Sama pätee otelautaan, joka ei ole liian kapea alkupäästään ja niinpä soitto myös avoasemassa käy mukavasti. Soittimeen on, tottakai, asennettu myös elektroniikka. 1979 iso T nimittäin esitteli Palatheticpietsomikin, jossa oli oma elementti kullekin kielelle. Tuntuma oli erinomainen myös kitaraa hihnan kanssa soitettaessa. Avoin virityspää tuo soittimen ulkonäköön mukavasti retrohenkisyyttä, samoin kuin kopan koko ja virityskoneistot, joissa kolmen kielen mekaniikat on asennettu yhteiseen aluslevyyn. Lisäksi otelaudan viimeistely tuntui hyvältä, eikä särinöitä tai muuta vastaavaa tullut vastaan. Kitaran vireisyys vastasi odotuksia, ja virityskoneistot tuntuivat hoitavan hommansa asiallisesti. 40 www.riffi.fi 6/2020 A ikoinaan Takamine oli yksi ensimmäisistä akustisten kitaroiden valmistajista, joiden soittimissa oli kunnollinen elektroniikka keikkasoittoa varten. Kun kitaran poimi syliin ensimmäisen kerran, osoittautui se kertalaakista helpoksi ottaa haltuun. Niinpä Takaminen kitaroita alkoi näkyä lavoilla enemmän ja enemmän kun tultiin ’80-luvulle, ja vaikka firma valmistaa kitaroita monessa hintaluokassa, on luotettavan keikkasoittimen maine se päällimmäinen mielikuva. Alakerta ei ole mutainen New Yorkerin soundissa kiinnittää ensimmäisenä huomion soivuus, mikä on tämän hintaluokan kitaraksi varsin hyvä. 40-41 Takamine.indd 40 30.11.2020 17.11. Brown Sunburst -värjäyksellä viimeistelty kokonaisuus on kaunista katseltavaa, eikä työstöstä jää moitteen sanaa. Uusi, G-mallistoon kuuluva GY51E New Yorker, on suunnattu hintatietoiselle soittajalle, joka haluaa hieman pienemmällä kaikukopalla varustetun ja ulkonäöltään vanhahtavan oloisen akustisen. SoinTEKSTI: TIMO ÖSTMAN Takamine New Yorker – käyttökitara ripauksella vintage-henkeä Genrestä riippuen pikkukoppainen akustinen kitara antaa kokonaisuuteen pikanttia lisäsävyä vanhahtavine sointeineen, ellei sitten ole jopa välttämättömyys uskottavan ilmaisun keinona. Satulan leveys puolestaan on 42,50 millimetriä. Se tuntuu käsissä riittävän jämäkältä, ei yhtään hankalalta ainakaan omilla sormillani. Näin ollen se on aika lailla samaa luokkaa kuin lyhyemmän skaalan Martin-kitaroissa. Kielten soiva pituus eli mensuuri tai skaalanpituus on Takaminen nettisivuston mukaan 630 millimetriä. Tämän saavat aikaan lyhyt skaala sekä kompakti kaikukoppa. Sivut ja pohja taas on tehty laminaatista (pähkinäpuu), mikä on tämän hintaluokan kitaroissa tyypillinen ratkaisu. Se on itselleni uusi tuttavuus kitaroissa, ja pienen googlailun perusteella käy ilmi, että kyseessä on Etelä-Aasiassa kasvava puu, jolla on jo jonkin aikaa korvattu harvinaisemmaksi käyvää ruusupuuta edullisemman hintaluokan kitaroissa. Kaula ei ole onneksi ohkaisimmasta päästä. New Yorkerin kaula on mahonkia, mutta otelaudan materiaaliksi ilmoitetaan harvinaisempi materiaali, nimittäin laurel eli laakeripuu. Lyhyt skaala Takamine New Yorkerissa on kokopuisesta sitkakuusesta tehty kansi
Plugi kiinni ja soittamaan New Yorkeriin oli mukava tutustua, ja kaikin puolin se tuntui hintaluokassaan vallan mainiolta soittimelta. Elektroniikka osoittautui asialliseksi, ja New Yorkerilla voikin lähteä keikalle tuosta vaan. Lisäksi itseäni miellytti New Yorkerilla soittaessa se, että kitarassa ei ollut liikaa ”mutaisuutta” alataajuuksilla. Tämän ohella esivahvistin tarjoaa yksinkertaisen kolmialueisen ekvalisaattorin. Esivahvistimessa on yksinkertainen viritysmittari, jossa nuolet osoittavat onko sävel alatai ylävireessä. Soinniltaan systeemi on perushyvää laatua. Näin helposti ulottuvilla olevat säädöt antavat kuitenkin myös soittajalle omaa kontrollia lavalta käsin. Toki sen kuulee, että kyseessä on pietsoelementti, mutta säädöillä sain pehmennettyä mikin luonnetta riittävästi, jotta käsillä oli bändin seassa varmasti paikkansa löytävä soundi. Kokonaisuus kuulostaa myös soittajalle selkeältä ja tasapainoiselta – sointi pysyy kasassa. Ja samalla korostaa varovasti treble-säätimellä, jotta sointi sai vähän lisää ilmaa alleen. Jälkimmäiseen voin yhtyä. Itse esivahvistin toimii yhdeksän voltin paristolla, ja sille kotelo löytyy myös paneelista, joten vaihtaminen on helppoa. Varsin kätevää siis. erilaista karakteeria. Lisäksi liukujen liikuttaminen vahingossa on aika vaikeaa, minkä koen myös hyväksi asiaksi. Tämä tuskin on kuitenkaan merkittävä ongelma peruspelimannille. Bassokaistan nimellinen vaikutustaajuus on asetettu 60 hertsiin, keskialueella se on 600 hertsin kohdalla ja ylätaajuuksilla 10 kilohertsissä. New Yorkerin hitusen vanhahtava soundi toimii kyllä hyvänä mausteena, jos biisiin tarvitaan ns. New Yorker ei kuitenkaan ole välttämättä kaikkein voimakkain kitara akustiselta soundiltaan. Kunkin liukusäätimen alla on nollakohdassa selkeä kuoppa, mikä auttaa operointia erityisesti, jos ajattelee eq:n säätöä himmeämmässä valaistuksessa. Bassokaistan annoin olla aika lailla nolla-asennossa, sillä matalimmat taajuudet eivät tässä kitarassa tuntuneet olevan mitenkään erityisen ongelmallisia. Sehän on myös tärkeä pointti, jos on kitaraa hankkimassa. Tämä on riittävästi, varsinkin kun kyse on vain esivahvistuksesta. Kun ne syttyvät vihreinä sävelen molemmille puolille, on säveltaso oikea. Tässä kitarassa soinnin alakerta on hallittu, eikä turhan pullisteleva. Omassa kategoriassaan pidän New Yorkeria soinniltaan vallan mallikkaana kitarana. Tämä toimenpide säästää paristoa, ja hyvä niin. u 40-41 Takamine.indd 41 30.11.2020 17.11. 0207 282 200 • www.emnordic.fi nissa painottuu keskialue, mikä ulkonäön ohella tuo soundiin aivan hienoista vintage-vivahdetta. Mutta hintaero näiden kahden välillä on kuusinkertainen, joten eroja pitää ollakin. Käyttökelpoinen soundi siis löytyi helposti, mutta toki oma säädin keskialueen taajuuden kohdistamiseen olisi ollut kiva. Eq-säätimet ovat ohuita liukuja, ehkä osin tilankin vuoksi, mutta todennäköisesti myös käytännöllisyyttäkin ajatellen. Viritysittari menee automaattisesti kiinni, jos sitä ei käytä kolmeen minuuttiin. Lisäksi merkkivalo ilmoittaa, kun virta alkaa olla lopussa. Mikseristä voi sitten rukata soundia enemmän, jos on tarve. www.riffi.fi 6/2020 41 Takamine GY51E New Yorker Akustinen kitara elektroniikalla • kokopuinen kansi, sitkakuusta • pohja ja sivut pähkinäpuulaminaattia • mahonkikaula • otelauta laakeripuuta • kielten soiva pituus: 630 millimetriä • satulan leveys: 42,50 millimetriä • aktiivielektroniikka: pietsomikki ja TP4-DT -esivahvistin • viimeistely: Brown Sunburst, kiiltolakattu • hinta: 499 e Lisätiedot: EM Nordic Puh. Jälkimmäisessä on volume-säädin, jolla asetetaan kitarasta lähtevän signaalin taso. Mittaria ei tosin pysty kalibroimaan muille referenssitasoille tai ainakaan en onnistunut sellaista keinoa löytämään. Huomattavasti kalliimpaan, samoin lyhyemmällä skaalalla ja pienemmällä kopalla toteutettuun kitaraan verrattuna havaitsin kyllä eroja soinnin voimakkuuden ohella myös dynamiikassa, sointialassa sekä ylipäänsä erottelevuudessa. En itse välttämättä hankkisi sitä ainoaksi kitaraksi silloin, jos kitaraa tarvitaan usein äänityskäytössä. Vahvistettu soundi toimii New Yorkerin elektroniikka koostuu pietsomikistä sekä TP-4TD -esivahvistimesta. Kullekin kaistalle on korjausvaraa leikkausja korostamisvaraa +/-12 desibeliä. Tykkäsin leikata pikkuisen keskialueelta, jolloin soundiin sai pehmeyttä. Koko soittimen ulospano on varsin tyylikäs, hintakin on huokea ja soundihan vielä paraneekin vuosien aikana. Myös soittotuntumaltaan koin New Yorkerin helpoksi lähestyä. Mittari aktivoidaan painikkeella, joka samalla myös mykistää signaalin, joten täysin hiljainen viritys onnistuu
Pääteasteessa on kaksi 6V6-putkea, tasasuuntaus hoidetaan 5AR4-putkella ja etuasteessa käytetään kolmea 12AX7-putkea. Vahvistimen lisäksi pakkauksesta löytyvät euro-tyypin virtajohto, metallirasiaan koteloitu kytkinpedaali tremolon käynnistykselle ja pysäytyksellä, sekä siistille kiepille kääräisty plugijohto pedaalin liittämiseksi vahvistimeen. 42 www.riffi.fi 6/2020 H ombren nostaa näppärästi ulos laatikostaan, mitat ovat maltilliset ja painoa vain 15 kiloa. Tremolon käyttö vaatii jalkakytkimen liittämisen vahvistimeen, pelkästään säätimiä kääntämällä efektiä ei saa kuuluville. Hombren mäntylaudasta valmistetun kotelon nurkissa on sormiliitokset ja pintaa suojaa kestävältä vaikuttava tolex. Toinen ero on kaiutinelementti, Fender käytti aikanaan Oxfordeja, Suhr on päätynyt Celestionin V-tyyppiin. Kolmas säätö on soittajan sormissa – toteutustapansa ansiosta tremolo nimittäin reagoi soittodynamiikkaan käänteisesti – kovemmalla pyyhkäisyllä efekti on miedompi ja hiljempaa hipsutellessa tremolon vaikutus on voimakkaampi. Vahvistin on tehtaalla puettu topattuun kuljetushuppuun, jossa on kombon alitse sujautettava ja etupuolelle tarralla kiinnittyvä satulavyö varmistuksena. Ääni – se kyllä täyttää isommankin tuvan. Kaikua ei Hombressa luonnollisestikaan ole, sellainen lisättiin Fenderinkin vahvistimeen vasta 1963, jolloin myös ruskea TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVAT: MUSAMAAILMA Suhr Hombre – voi veikkonen! Pientä on vain fyysinen koko. Kummallakin kanavalla on vain yksi säädin äänensävylle, häikäisevän kirkkaasta sovinnollisen pehmeään ulottuva tone. 42-43 Suhr.indd 42 30.11.2020 17.12. Kansilevyn kahvasta saa otteen vaivatta, eikä keikalle lähtö tällaisen kombon kanssa harmittaisi roudauksenkaan osalta. Kyseessä on Suhrin versio 60-luvun alun Fender Deluxesta, Brownfacenakin tunnetusta mallista. Virta päälle! Hombressa on kaksi kanavaa – normaali ja kirkas. Ja kumpaisessakin on kaksi erillistä tulojakkia – herkkä ja epäherkempi. Nimellistehoa on 18 wattia. Ison F:n putkitus on tismalleen sama, ja oikeastaan rakenteen suurin ero Suhriin nähden on Fenderin pisteestä pisteeseen langoitettu kytkentä, jonka Suhr on korvannut jämäkällä piirilevyllä. Molemmilla kanavilla voi käyttää mausteena tremoloa, jolle on kaksi säätöä, nopeus ja intensiteetti
Kun kitarapiuhan lykkää epäherkempään vaihtoehtoon, tapahtuu kanavan sisällä hyppy soundi maailmasta toiseen. Mieli kun tekee nautiskella kitaran ja vahvistimen saumattomasta vuorovaikutuksesta erityisesti säröytymisen rajapinnalla, ja silloin kaiku istuisi paremmin vasta loppumausteeksi. Tämä on kuitenkin autenttinen toteutustapa, ja niin on hyvä. Suhr Hombre Fender Deluxe brownface -tyyppinen vahvistin • kaksi kanavaa: Normal ja Treble • kummassakin kanavassa volumeja tone-säätimet • kummassakin kanavassa kaksi tuloa eri herkkyyksin • tremolo-efekti, jalkakytkin päälle/pois-komennoille • nopeuden ja intensiteetin säädöt tremololle • täysputkitoteutus • etuasteessa 3 x 12AX7 • tasasuuntajana 5AR4 (GZ34) • pääteasteessa 2 x 6V6 • mitat 53 cm x 46 cm x 25 cm • paino 15 kg • hinta: 1 899 e Lisätiedot: Musamaailma: Puh. Ääntä irtoaa tässäkin vaiheessa treeneihin piisaava määrä ja reserviä löytyy vielä yllin kyllin keikkatilannetta varten. Ensivaikutelma Hombresta on äänekkyys, jossa on huomattavasti enemmän keskialueen räyhäkkyyttä kuin mielikuvatasolla odotin. Yläsävelet helähtävät kyllä kristallin kirkkaasti ja alakielissä on Fendereihin yleisesti assosioituvaa kantripauketta, mutta nyt näiden äärten välistä nousee vahva ja ärhäkkä keskirekisteri, jossa on aimo annos purevaa rosoisuutta. Särön määrä ja luonne muuttuvat luonnollisestikin sitä mukaa, kun vahvistinta kääntää kovemmalle, mikä on syytä huomioida hankintaa harkitessa – Hombre on täysverinen keikkavahvistin ja aivan omiaan isoon studioon. Treble-kanava onkin sitten kertaluokkaa kirkkaampi soinniltaan. Normaalikanavan ykköstuloon kytkettynä yksikelaiset perinnemikrofonitkin puskevat sen verran signaalia, että soinnut saavat hahmoonsa roson tuomaa paksuutta, vaikka vahvistimen volumea avaisi vasta aamupuolen lukemiin. Enää ei kitaran signaali puske vahvistinta samalla tavalla särölle ja toki äänen määräkin on hitusen pienempi. Se reagoi soittajan otteisiin ja soittimen säätimen käyttöön välittömästi ja täysimääräisesti. Jos tietää mitä haluaa ja kuinka pyytää, Suhr kyllä toimittaa tilauksen. Kantikasta pätkätystä tai konevasaran tapaan hakkaavaa taontaa ei ole tarjolla. Volumea yli puolenvälin käännettäessä yksittäistenkin kielten sointi alkaa säröytyä mehukkaasti, yleisilmeen säilyessä edelleen erottelevana. Alakieltenkin soinnissa on tuimempaa ilmettä. Mutta juuri etuasteen erinomaisen dynaamisen vasteen vuoksi on hiukan sääli kytkeä erityisesti kaikua – ja miksei myös tietyissä tapauksissa delay-efektiä – kitaran ja vahvistimen väliin. Loistavaa. Sointi on kuitenkin erittäin erotteleva ja selkeä jopa tone-säätö lähes kiinni käännettynä. Hyppy toiseen ulottuvuuteen Edellä kuvattu soundimaailma löytyy kanavien herkempiin tulojakkeihin kytkeydyttäessä. Se helähtää tiukemmin ja viiltää ilkeämmin. Yhteistyö pedaaleiden kanssa sujuu sekin mutkattomasti, mutta yhtä nykyajan ominaisuutta saattaa silti kaivata – efektilenkkiä. Tämä antaa myös sovitusvaraa erilaisille soittimille, joille voi hakea tilannekohtaisesti ihanteellista asetelmaa. Soundi on yhä ryhdikäs ja selkeä, mutta sen yleisilme on enemmän kantriin assosioituvaa, mellevämpää sorttia. Gibsonin tuhdeilla humbuckereilla saman tekstin voisi toistaa sanasta sanaan lihavoituna, mutta pikkuisen kitaran säätöjä miedontamalla sointi myös napakoituu mainiosti. Kodin työpajassa tai olohuoneessa sen ajaminen kunnon murolle tuottaa ympäristöön merkittävän määrän mekkalaa, kenties aivan liikaa. (09) 720 6060 • www.musamaailma.fi tolex sai väistyä mustan pinnan tieltä, ja samalla mallinimikin muutettiin Deluxe Reverbiksi. Ei ihme, että mallin esikuva on ollut rockja blues-kitaristien suosiossa. Kun kanavilla on valmiiksi toisistaan poikkeavat ominaispiirteensä, soittaja voi hakea sopivaa yhdistelmää oikeastaan neljän eri variantin puitteissa. Loistava juttu erityisesti äänityskäytössä, kun raidalta toiselle edettäessä tai kappaleesta uuteen siirryttäessä tarvitaan periaatteessa saman henkistä, mutta kuitenkin erilaista ilmiasua ääneen. Vahvistimena Hombre on erittäin vuorovaikutteinen. Missään vaiheessa tai millään asetuksilla tremolo ei syö voimaa soitosta ja sävelten alukkeista, vaan säilyttää kokonaisuuden dynaamisena ja ryhdikkäänä. Lisätään vielä huomio siitä, että Hombren tremolo on aivan parasta laatua. u 42-43 Suhr.indd 43 30.11.2020 17.12. Mutta eroa on myös soinnin perusluonteessa, jossa keskialueen suorasukainen räyhäkkyys lientyy diplomaattisemmaksi esitystavaksi. Sen sijaan se tuottaa todella musikaalista jälkeä hienon hienosta ja tuskin havaittavasta väristelystä voimakkaasti sykkivään täystremoloon asti. Sellainen ei kuulu esikuvan varusteluun, eikä näin muodoin myöskään Suhrin tulkintaan aiheesta
Laite on päällä, kun siihen on kytketty virta. Sana pedaali pohjautuu latinaan (pes, jalka) ja viittaa siten jalalla poljettavaan laitteeseen. Sellainen Element ei ole, vaik kakin yksi sen käyttösijoittelun mahdollisuuksista on pedaalilau dan osana, signaaliketjussa aivan viimeisenä. Toi miakseen se vaatii ulkoisen virtalähteen (9–12 V). Nyt sen saavuttamiseen on välineitä silloinkin, kun kaiuttimen mikitys on hankalaa tai kaiuttimen käyttö ei ole lainkaan mahdollista. 44 www.riffi.fi 6/2020 T änä vuonna julkistettu Element on käynyt läpi hurjan ja no pean kehityskaaren. Ohjelmalla myös päivitetään tarvittaessa laitteen käyttöjär jestelmä ja tämä olikin paikallaan heti koejakson aluksi. Säätiminä toimii kolme kosketuksen tunnistavaa liukupintaa. Kaksi näistä on kuulokevahvistimen lähtötasoja varten ja kolmas määrittää instrumenttisignaalin ja ulkoisen äänilähteen miksauksen. Ope raatio ei paria minuuttia kauempaa kestänyt. Metallikoteloon rakennettu Element on mitoiltaan (35 × 64 × 111 mm) aika lailla samankokoinen kuin tyypillinen pedaali. Kaik kien kolmen kosketuspinnan alla on sarja LEDvaloja osoitta massa säädön asentoa. Suite sisältää lisäksi kaksi erilaista ekvalisaattoria, selvästi bassolle ja kitaralle suunnitelluin taajuuksin. Pedaaleista poiketen siinä ei ole kuitenkaan mitään poljet tavaa. Lisäksi Element on äänikortti, jonka USBCportti siirtää kaksi audiokanavaa tietokoneelle – yhdellä on kaiutinsimulaatio ja toinen välittää signaalin ilman sitä. Onko tämä pedaali. Puuhaan tarvittava USB johto toimitetaan pakkauksessa mukana. Lisäksi sormella valitaan jokin viidestä Elementin muistiin TEKSTI: TIMO KOSKINEN – pienestä askista isot soundit Perinteinen käsitys hyvästä sähkökitaran ja basson soundista on rakentunut kauan ennen linjasoiton aikakautta, eikä tuo ihanne ole minnekään kadonnut. Laite keskustelee ilmaisen ja helposti asennettavan Dark glass Suite sovelluksen kanssa. Ei ole päälle/pois painiketta eikä edes pyöritettäviä sää timiä. Sillä Elementiin voi ladata uu sia kaiutinsimulaatioita ja muokata niitä. 44-45 Darkglass.indd 44 30.11.2020 17.13. Alkuvuodesta se oli vielä pelkkä kuu lokevahvistin, mutta nopeasti kotelon ulkoasu ja sisältö muut tuivat ja mukaan tuli viiden impulssivasteina taltioidun kaiutin simulaation muistipankki
Perinteisestä pedaali laudasta signaali lähtisi vahvistimen etu tai pääteasteeseen. Bassovah vistimien joukossa on monia Darkglassin omaan vahvistimeen pohjautuvia sekä yhteisön tuottamia tarjokkaita. Nyt palataan alussa mainittuun kaiutinsoundin merkityk seen. Element laajentaa sortimenttia nyt raikkaalla tavalla ja ennakoi mitä ilmeisimmin tulevaa suuntaa. 029 080 0835 • www.soundtools.fi kerrallaan tallennetusta kaiutinsimulaatiosta painamalla pyöreää kosketuspintaa. www.riffi.fi 6/2020 45 Darkglass Element Kuulokevahvistin kahdella kuulokelähdöllä • impulssivasteisiin perustuva kaiutinsimulaattori XLRlähdöllä • muistissa viisi impulssivastetta kerrallaan • laitepäivitys ja uusien impulssivasteiden lataus USBportista sovelluksella Darkglass Suite • Bluetooth ja/tai AUX-liitäntä ulkoiselle audiolähteelle • hinta 299 e Lisätiedot: Soundtools Puh. Kuten mainittua, Element oli alkajaisiksi kuulokevahvistin ja tämä ominaisuus on säilynyt mukana. Läppärit, tabletit ja muut tallentavat mobiililaitteet toki toimivat omalla akullaan missä vain, mutta Element vaa tii verkkovirrasta napattavaa sähköä, mikä on syytä huomioida. Kaikissa kytkentätavoissa valmiin, muokatun signaalin saa ulos kotelon toisen syrjän XLRlähdöstä ja juuri tämä lähtö te kee Elementista poikkeuksellisen laitteen. Sellaista tarvitaan ja Element antaa mahdollisuuden ko keilla suurehkoa valikoimaa erilaisia impulssivasteita, jotka huo mioivat ennen ääneksi muovaamista tapahtuneen signaalin säh köisen käsittelyn. u 44-45 Darkglass.indd 45 30.11.2020 17.13. Tähän toimintoon ei riitä satunnainen sohaisu pinnan tienoille, vaan sormenpään tulee osua melko keskelle jä mäkällä kosketuksella. Elementissä on AUXliitäntä ulkoisen audion tulolle johdon kautta, minkä lisäksi se on Bluetoothlai te. Kitarapuolella esikuvia ei ole nimetty ihan tarkasti – joskin tyyppinimet Cali fornia Guitar, London Guitar ja Modern Guitar antavat jo hy vän ennakkokäsityksen. Jos ajatellaan pelkkää kuulokevahvistintoimintoa, markki noilla on edullisempiakin ratkaisuja. Riffikin on kirjoittanut näistä vuosien varrella (3/2011, 6/2016, 2/2018). Kaikkia vahvistimia ei voi käyttää ilman kaiutinta tai kaiuttimen tilalle erikseen kytkettävää keinokuor maa. Kannattaa kuitenkin todeta, että Element saa lisähyötyä sen eteen asennetusta vahvistimesta tai särömaailman muovaamiseen osallistuvista pedaaleista. Darkglass ehdottaa Elementin äänitystoiminnon käyttämistä reissussakin. Komppiraitojen siirto harjoitteluun ja jamitteluun onnistuu kumpaakin kautta. Oivaa lääkettä Helsinkiläinen Darkglass Electronics on kunnostautunut jännit tävien ja runsailla säädöillä varustettujen, erityisesti basisteille suunnattujen pedaalien ja vahvistimien valmistajana. Sanotaanko vaikka, että simulaa tion jälkeen ääni on ryhdikkäämpi ja täsmällisempi kuin linjasoitos sa muutoin. Niissä ei kuitenkaan ole impulssivasteita. Suiten tarjoama valikoima kattaa jo nyt melkoisen vaihtele van paletin soundimaailmaa. Kosketuspinnan herkkyyttä voi ohjelmal la säätää, mutta sellaiseen en nyt tuntenut tarvetta. Ele mentistä viedään signaali suoraan PAjärjestelmään tai äänityk seen. Samoin A/Bvertailu soundeille ilman kaiutin simulaatiota ja sen kanssa onnistuu. Vaikka soundin hyvyys on subjektiivinen tulkinta ja soun deja kuvaavat sanat voi ymmärtää eri tavoin, niin kyllä kaiu tinsimulaatio tekee hyvää. Signaalitason sovitusta varten Elementin kyljessä on mi nikytkin 12 tai 30 dB:n vaimennukselle, jolla kaiutinsignaalin tasoa saadaan pudotettua. Jos esimerkiksi keikalla on ollut tapana mikittää kaiutin kaappi PA:han, Elementin impulssivasteina toimivat simulaati ot korvaavat tämän vaiheen, eikä kaiutinkaappia välttämättä tarvita. Moninaiset kytkentätavat on esitelty käyttöohjeessa havain nollisilla piirroksilla, jotka on syytä pitää käsillä, ettei tule has sattua. Näiden joukossa on sekä kitara että bassovahvistimilla sekä useilla erilaisilla kaiutinkon figuraatioilla ja mikrofoneilla luotuja vaihtoehtoja. Vahvistimesta riippuen kaiutinkaapin voi jättää kokonaan poiskin, mutta Element ei ole keinokuorma, joten tässä kohdas sa on syytä tarkistaa käytössä olevan vahvistimen soveltuvuus tällaiseen kytkentään. Kolmantena vaihtoehtona on Elementin kytkeminen kaiu tinkaapin jälkeen, sen rinnakkaislähtöön. Tällä hetkellä Darkglass Suiten kautta voi hakea viitisen kymmentä erilaista impulssivastetta. Ilman, että keikalle tai stu dioon pitäisi raahata useita erilaisia kaiutinkaappeja eri soun deja varten. Kytkentä vahvistimen perään Element voidaan kytkeä myös vahvistimen ja kaiuttimen vä liin. Studiossa taas voidaan toimia hiljaisemmalla äänitasol la sekä hienosäätää soundin muodostamisen viimeisiä vaiheita vertailemalla peräkkäin Elementiin ladattuja impulssivasteita. Suoraan kitarasta rasian kautta kuulokkeisiin tai linjaan ei tuota vielä pa rasta mahdollista tulosta. Soiton harjoittelu val miiden taustojen päälle on mukavaa puuhaa ja se käykin päinsä kuulokkeilla kuunnellen. Sähkökitaralle runsaam min, mutta myös erityisesti sähköbassolle suunnattuja
Yhtä lailla diskanttisäätö toimii asiallisesti, äärikorostus ei tee soundia pistäväksi eikä riitä lietsomaan kiertotaajuuksia kohtuuttomasti, täysi vaimennus taas pehmentää soundia oleellisesti muttei tee siitä täysin tumppua. popille ja rokille, klassiselle musiikille, jazzille ja niin pois päin. 46-47 Proel.indd 46 30.11.2020 17.14. V10 Freen äänensävyn säätö on toteutettu kahdella eri metodilla. Nämä ovat kuitenkin saatavilla vain silloin, kun ohjelmalähteenä on USB-muisti tai SDkortti. Tämän analogisen pää-EQ:n lisäksi mediasoittimen antia voi muokata sen omilla esiekvalisoinneilla, joita on peräti seitsemän erilaista. USB-muistilla tai SD-korTEKSTI: LAURI PALOPOSKI PROEL V10 Free PROEL V10 Free – johdoton, jos niin halutaan Laulava trubaduuri tai katusoittaja, vaalien ääniharava tai yksinäinen protestoija – äänensä saa kuuluville, kun on kätevä ja riittävän ponnekas vahvistinsysteemi. Käytännössä tehoa riittää esimerkiksi bassorekisterin merkittävään keventämiseen puheen selkeyden parantamiseksi, tai vastoin päin soinnin tukevoittamiseen silloin, kun vaikkapa kitaran alakielille halutaan antaa vähän reippaammin voimaa. Se neljäs kanava on pyhitetty analogiselle stereosignaalille – tallentimille ja soittimille, joissa ei ole BT-valmiutta. Ensimmäisen muodostavat kaikkeen kuultavaan ääneen yhteisesti vaikuttavat perinteiset bassoja diskanttisäätimet, joiden tarkempia suoritusarvoja ei käyttöoppaassa kerrota. Akkukäyttöisyys, Bluetooth ja valmius käyttää suoraan mikrofoni/linja-kanaviin liitettäviä langattomia vastaanottimia tekevät V10 Freestä itsenäisen ja täysin vapaasti liikuteltavan yksikön. Mediasoitin nimittäin ottaa vastaan USB-muistin ja SD-kortin ohella myös Bluetooth-signaalia, ja kaksi analogituloin varustettua mikrofoni/linjakäyttöön tarkoitettua kanavaa puolestaan sopivat Proelin omille, USB-liitäntään kytkettäville langattomille vastaanottimille. Mediasoittimen play/pause toimii kyllä soiton käynnistyksessä ja stoppauksessa, mutta kappalehaut hoidetaan BT-laitteen omilla valinnoilla. 46 www.riffi.fi 6/2020 N elikanavaisella Proel V10 Freellä on kätevän koon ja äänekkään ulosantinsa ohessa erityinen valttikorttinsa: sen kolmea tulokanavaa voi käyttää langattomasti. Genren mukaisesti nimikoitujen ekvalisointien joukossa on erityiset vasteensa mm. BT-laitteen kohdalla tukeudutaan sen omiin säätöihin – sekä kytkimiin
Nopeahkon slap backin ja medium-koon kaiun yhdistelmä on sävyltään ihan muikea ja ajaa asiansa silloin, kun esiintyjällä ei ole ulkoista prosessointia käytössään. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 oivaa instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. Kunhan huomioi, että siihen integroidun mikserin namikat ja säätimet ovat iskuille alttiita, vaikka itse takalevy onkin muutaman sentin kotelon äärimittoja syvemmällä ja siten hitusen suojattuina. Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. Tämä ei ole ongelma nykyaikana, jolloin etuasteita ja erikoispedaaleita on tarjolla pilvin pimein. Jos hyödyntää samalla Bluetoothia ja langattomia mikkejä, saa koko systeemin pelaamaan täysin johdoitta. u Tutustu sisältöön lähemmin: www.riffi.fi . Mikäs on niitä käyttäessä, kun itse PA-kaiuttimen soundi on itsessään terve ja myötäilee soundien muokkauksia sujuvasti. Sekä katukokouksiin, joissa jatkoroikkien kanssa virkkaaminen ei käy kyseeseen. 029 080 0835 • www.soundtools.fi tilla operoitaessa voi sitten hyödyntää V10 Freen kappalehakuja, satunnaissoittoa yms. Efektiosasto rajoittuu yhteen kaiun ja toistoviiveen yhdistelmään, jota annostellaan suoraan master-lohkossa, yhteisesti ja saman verran kummallekin mikrofoni/linjakanavalle. Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan blues ja rockkitaroinnille. Harmaa on aina muodissa V10 Free ei kosiskele millään erityisellä kissanmintulla. Kymppituumaisen kartion ja sen parina työskentelevän kompressiodriverin yhteissointi on selkeän askeettinen, jopa tyly. Akkukäyttöisenä V10 Free on nimensä mukaisesti vapaa toimimaan myös siellä missä verkkosähköä ei ole jaossa. Riffi-kauppa RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varus tetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. Proel V10 Free toimii verkkovirralla tai vaihtoehtoisesti omalla litiumioni-akullaan, jolloin soittoaikaa yhdellä latauksella luvataan 10–12 tuntia. Vahvistinosion sävynsäätimillä sitä voi muokata kevyesti, mutta perusteellisempi muovailu vaatii erillistä kalustoa. Rummut haltuun – selkeä ja havainnollinen johdatus settisoiton perusteisiin! Sävel on vapaa! – improvisoinnin perus resepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. Proelin aktiivikaiutin on yleiseen tapaan rakennettu muovista valettuun koteloon, se on kevyt liikuteltava ja vaikuttaa konstruktiona kestävältä. Erinomainen optio niihin kissanristiäisiä merkittävämpiin pikkutilaisuuksiin, joihin piipahdetaan ämyri kainalossa heittämässä onnentoivotukset omin sävelin – tai vaikka tanssiaskelin. Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun 46-47 Proel.indd 47 30.11.2020 17.14. Siihen suuntaan kyllä kannustan, sillä suurimman riemun Proelin V10 Freestä saa, kun siihen syöttää mahdollisimman valmista tavaraa, esimerkiksi kitaraa asian mukaisesti muokattuna yhteen kanavaan ja sitä laulua ihan omalla erillisellä prosessorillaan muokattuna toiseen kanavaan. Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. Proel V10 Free Verkko/aukkukäyttöinen aktiivikaiutin • kaksi mikrofoni/linjakanavaa analogituloin (käytettävissä Proelin omilla USB-langattomilla) • yksi linjatason analoginen stereotulo • mediasoitin USBtai SD-muisteille / Bluetooth-vastaanotolle • 10-tuumainen kartioelementti • 1,5-tuumainen kompressiodriver • D-luokan vahvistin, nimellisteho 200 W (jatkuva), 400 W (hetkellinen) • käyttökelpoinen toistoalue 60 Hz – 20 kHz • maksimiäänenpaine 122 dB SPL • hintaluokka alle 400 e Lisätiedot: Soundtools Puh. Proel V10 Free… jatkoon. Akun lataamisajaksi puolestaan ilmoitetaan 4–5 tuntia
Käytännössä jokainen Program on editoitavissa, onneksi, joten muistipaikkoja ei tuhraannu tehdasasetuksille. Kun soitin on kerran päätetty varustaa virtuaalisen analogisynteesin lisäksi myös wavetable-tekniikalla sekä neljän operaattorin FM-koneistolla, niin totta maar se sample-maailmakin piti mukaan täräyttää. 48 www.riffi.fi 6/2020 N ord Wave 2 esiteltiin 2020 NAMM-messuilla ja esille marssitettaessa se terminoi Lead 4:n kehityspolun. Nord Wave -ykkönen oli kelpo peli, mutta sen nelioktaavinen koskettimisto ja sisäinen arkkitehtuuri tuntuivat aikoinaan hivenen rajoittuneilta. Käytännössä Wave 2 on sisuksiltaan neljä erillistä syntikkaa, joiden keskinäinen balanssi säädetään etupanelin Layer Control -lohkossa. Toisin kuin Wave ykkösessä, Wave 2 on rakennettu neljän partin (tai layerin) arkkitehtuurille, jossa yksi Program on siis nelikerroksinen kokonaisuus. Muutos on tervetullut, varsinkin meille namiskaa veivaaville syntikkabassofriikeille, ja layout on sopivan väljä jopa hätäisille säädöille. 48-51 Clavia ja Valco.indd 48 30.11.2020 18.57. Laitteessa on tilaa 400 Programille, jotka on jaettu 16 pankkiin. Pidin laitteesta kuitenkin paljon, joten olin innostunut testaamaan myös seuraajaa, Nord Wave 2:ta. Ensivaikutelma oli myönteinen: viiden oktaavin waterfall-koskettimisto on nasta soittaa, ja siinä on nyt myös aftertouch! Kansilevyn hahmo näyttää hämäävästi Electro-sarjalta, sillä Leadeista tuttu vasemmalle keskittynyt säädinvalikoima on nyt levitetty soittimen keskiosaan. Takalaidan liitäntöjen sijoittelussa on huomioitu nykyjalustat, ja meitä yksitolppaisen telineen käyttäjiä onnistaa: keskellä takalevyä ei ole mitään haittaamassa jalustalle sijoittamista. Mitään turhaa ei ole, ja dataliikenne samplensiirron ja muun suhteen tapahtuu yhden USB-portin kautta. Monipuolisten synteesimahdollisuuksien ansiosta ne tehdassounditkaan eivät kyllä kuulosta yhtään hassummilta, ja laitetTEKSTI: PETRI ALANKO CLAVIA Nord Wave 2 – neljä yhden hinnalla. Kiertosäätimissä muuten on Clavian tuttu ”jykevä” tuntu. Splitkohdat on ilmaistu tuttuun tyyliin ledeillä koskettimiston yläpuolella. Tämä, ja ominaisuudet huomioiden voisi asian siis ilmaista matemaattisesti: Nord Wave 1 + Nord Lead 4 = Nord Wave 2. Pika-asetuksia varten laitteen soundit voidaan jaotella kategorioihin. Nelikerroksisuus kuulostaa paljolta, mutta se on splittien puolesta rajoitettu kolmeen jakopisteeseen
Copy/pasten ansiosta pikaiset tuplaoskillaattoripatchit onnistuvat näppärästi huolimatta näennäisistä rajoituksista. Vibrato-LFO:n delay on muuten suotimen keyboard track -parametrin tapaan rajoitettu: valittavana on kolme viivettä, 0,25, 1 sekä 1,5 sekuntia. Wavetabletilassa käytössä on 46 aaltomuotoa, ”luonnollisemmasta” syntikka-aaltoihin. tuna moneen markkinaverrokkiin. Mutta koska koneessa on neljä layeria, näistä helposti saadaan kaikenlaista kiinnostavaa. www.riffi.fi 6/2020 49 ta enemmän tonkiessa paljastuukin, että multimode-suodin on oikeasti varsin oivasti mallinnettu! Alipäästösuotimia on kolme erilaista, 12 dB oktaavia kohden suodattava, jyrkempi 24 dB:n versio sekä Moog Ladder -tyyppinen filtteri. Nasta jekku! Nord Wave 2:n FM-synteesi on rajoittunut 10 algoritmiin, joissa käytetään kahdesta neljään operaattoria. 48-51 Clavia ja Valco.indd 49 30.11.2020 18.57. Oskillaattorit trioksi Virtual Analog -tilassa oskillaattoreita voi olla jopa kolme, mutta vain ”laskutavasta riippuen”, koska VA-moodeista vain kaksi viimeistä, Multi ja Super koostuvat detunettavista tupla/triplasaha-aalloista, kanttiaalloista tai urkumaisista aalloista, ja silloinkin intervallit ovat joko erinäiset oktaavit tai kvintti. Omien samplejen käyttö ja looppaus ei voisi olla yksinkertaisempaa, ja Clavian samplekirjastosivusto on vallan kattava. Mutta sitten, siinä missä jotkut parametrit ovat rajoitetumpia, Wave 2 päsäyttää tylyt lyttyyn Morph-osiollaan. Eräänlainen yksinkertaistettu versio vaikkapa DX100:n tai DX21:n synteesistä siis. Clavia/Nordin tapaan keyboard trackingin voi kytkeä pois päältä tai sille voi valita jonkin kolmesta eri voimakkuudesta (1/3, 2/3 tai täysillä). Ja koska käytännössä jokainen parametri voi olla morphattavissa, soundin tekemisestä tuleekin melkoinen reisOskillaattoriosaston oma näyttö sujuvoittaa soundien muotoilua huomattavasti. Sitä sun tätä AD/AR-generaattori vaikuttaa vain Nord Wave 2:n oskillaattorin vireeseen tai Osc Ctrl -parametriin – ehkäpä tähän on tulossa päivitysten myötä muutos. Resonoimaton LP+HP-kaksoissuodin muistuttaa Oberheimin SEMiä, ja edellisten lisäksi valikoimaan on laitettu myös kaistanpäästöja ylipäästösuotimet. Vaikka sample input -liitäntää ei ole, Macja Windows-yhteensopiva editorisofta tekee ominaisuuden käytöstä yksinkertaista ja nopeaa – ja varmatoimistakin, verratClavian tutut jekut (pitch bend, modulaatiorulla) ovat ennallaan. Kannattaa kuvitella ennemmin Prophet VS:ää kuin MicroWavea soundin puolesta. Morph voi vaikuttaa mihin tahansa parametriin (lähtöarvo . Soundin muotoiluun soittimessa on ADSR sekä suotimelle että vahvistimelle, Osc Mod AD/AR-generaattori, Programin käsittävä LFO (yksi per Program, siis) sekä erillinen LFO vibratolle. Olisi mainiota liittää vielä yksi ylimääräinen verhogeneraattori suotimeen, LFO:hon tai panorointiin. Käytännössä vibratoa säädellään kuitenkin aftertouchilla tai modulaatiorullalla, joten sinänsä viiveajoilla ei ole merkitystä, mutta olisihan se tietty mukavaa saada 10 sekunnin viivekin LFO:lle. Mutta kyllä tälläkin ne plingplong-rhodes-wannabet voi tehdä, samoin kuten rohkeat alakerran röhinät, joista alkuperäinen DX oli tunnettu. Myönnän, että eniten minua viehättää instrumentissa sen tapa ymmärtää sampleja. kohdearvo) kosketusvoimakkuuden, modulaatiorullan, pedaalin tai aftertouchin kautta. Yhdestä samplesta saa helposti layeroitua mielenkiintoisen transponoimalla sitä alas tai ylös ja vastaavasti ”venyttämällä” sen takaisin alkuperäiseen vireeseen: se ei kuulosta samalta kuin alkuperäinen, mutta alkuperäisen taustalla se lihottaa soundia erinomaisesti. Peruskamaa, ei mitään turhaa: Clavia tekee keikkakoneita. Tähän olisin toivonut pientä joustoa, mutta Wave 2 saa anteeksi paljon suotimeen säröä tuottavan Drivetoiminnon ansiosta
Lentomatkustus on huomioitu erillisellä adapterilla, jolla johdon miniplugi muuntuu kaksipiikkiseksi pistokkeeksi. Toiminnon käyttö on nopeaa ja yksinkertaista, ja synkattuna masterkelloon se toimii livenä muitta mutkitta. Mutta pelin henki on selvä: vaikka kuulokkeiden soinnillisista tavoitteista kerrotaan hifi-henkeen ja laatuhakuisesti, meiningissä ollaan lähempänä HD-lotkotusta ja nahkatamineita kuin BMW:n kehräystä Goretexit yllä. Signaalitien kruunaava efektiosasto on jokaiselle Layer-osalle perus MultiFX+EQ+Delay+Reverb-ketju, joista ensinmainittu voi olla Tremolo, Autopan, Ring Mod, Phase, Chorus, Ensemble tai Vibe. Olin todella vakuuttunut parin samplekokeilun tuloksista. Soitin pääseekin parhaiten kukkaan osaavissa käsissä – onneksi sen käyttö onkin yksinkertaista! u Eri layer-kerrosten hallinta käy nopeasti omassa lohkossaan. Ykköspolven Valcoissa käytetty puupinta on kuulemma nykygeneraatiossa vaihdettu kankaaksi kestävyyden parantamiseksi ja tuulen vaikutuksen pienentämiseksi. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Valco – sinivalcoista vastamelua Kotimainen Valco ei ujostele, vaan kertoo ryhtyneensä valmistamaan vastamelukuulokkeita, kun muut eivät tee tarpeeksi hyviä. Ja koska morphaustoiminto voidaan ulottaa jopa arpeggiaattoriin sekä efekteihin, jälki on komeaa. Program sisältää siis neljä edellämainittua efektiketjua. Suomalaisen Ratamo Industrial Designin suunnittelema kuulokemalli on linjakas ja hillityn tyylikäs mustien osien ilmettä mukavasti tasapainottavine harmaine kangaspintoineen. Erinomainen lähtökohta. 50 www.riffi.fi 6/2020 Nord Wave 2 Syntetisoija • 48 äänen polyfonia • neliosaisesti multitimbraali • neljä eri synteesikoneistoa: Virtual Analog, Wavetable, FM sekä Sample Player • viiden oktaavin ns. Nord Wave 2 on kaikin puolin pätevä peli, ja mainituista rajoituksista huolimatta sen soundi on pienellä vaivalla mahtava. F irman viestinnällinen linja tuskin olisi mahtunut hovikelpoisuuden puitteisiin edes ennen metoota, vallitsevalla hypersensitiivisellä aikakaudella se edustaa roisiudessaan avointa anarkiaa. Bluetooth-toiminnot kuunteluun ja puhelimen käyttöön ovat nekin itsenäinen lohko. Virta päälle ja kuunteluun VMK20:n vasemmassa kuulokekupissa on kytkin vastamelun käyttöön. Ensimakua saa postituspussiin printatusta tekstistä – siinä ei varoiteta tukehtumisvaarasta vaan kehotetaan keksimään pussin avaamisen jälkeen tarpeettomaksi käyvälle paperikääreelle inspiroivaa uusiokäyttöä vaikka makuuhuoneen puolella. waterfall-koskettimisto, tunnistaa soittovoimakkuuden sekä jälkipainon • kattavat muokkaustoiminnot • sisäinen efektiprosessori • arpeggio-automatiikka • balansoimaton stereolähtö, kuulokeliitäntä • sustainja kontrollipedaalin liitännät • USB 2.0 • Midi In & Out • hinta: 2550 e Lisätiedot: F-Musiikki Puh. Eikä virran päälle kytkeytymisestä kertovalla äänellä ole mitään tekoa navigaattoreiden neutraalinviileiden virkaopastajien kanssa. Toiminto on itsenäinen, joten luureja voi käyttää pelkkään hälyntorjuntaan, ja toisaalta musiikkia tai muuta ääntä voi kuunnella myös ilman vastamelu-ominaisuuksien käyttöä. Jos ei kaipaa langattomuutta, voi Bt:n sijaan kytkeytyä äänilähteeseen myös suojakotelon mukana tulevalla johdolla. Tätä ei tuotteen ulkomuodosta kylläkään voisi päätellä. Reverbin katedraalimoodi on juhlava, muuten! Eläväinen tilaefekti ja varsin kelvollinen laadultaan. 010 320 7300 • www.f-musiikki.fi su sisäavaruuteen. Eipä siis ihme, miksi jotkut tehdassoundit olivat ISOJA. Kolmas myyntiargumentti on toteamus siitä, että kuulokkeiden soundin virittelyssä asialla on ollut Jasse Kesti, reilu vuosi sitten Riffissäkin haastateltu äänittäjämiksaaja Tampereelta. Sen sijaan korvaan kuiskuttava baritoni sopisi nuhruisen kauhufilmin luutarhasta hatkat ottaneelle hahmolle – alkuun suorastaan hämmentävää, myöhemmin rasittavan päällekäypää. 48-51 Clavia ja Valco.indd 50 30.11.2020 18.57. Samalla lupaillaan aiem paa parempi Bluetooth-antenni – luonnollisesti itse kehitetty, kun ei valmiina löytynyt. Mainstagesysteemini saattaa karsiutua jossakin vaiheessa… Arpeggiaattorissa ei sinällään ole mitään tavallisuudesta poikkeavaa, mutta Gate-toiminto luo eräänlaisen rytmisen silppuriefektin (tai varhaisista trancebiiseistä tutun takataa-takataa-choppauksen)
Erityisesti vastamelua käytettäessä tällä on merkitystä, sillä pikkuisenkin falskaavaksi jäävä asemointi aiheuttaa kummallisen bassoalueella pumppaavan lepatuksen, joka ilmiönä muistuttaa autolla ajoa toinen takaikkuna sopivasti raotettuna. Alarekisteriä voisi luonnehtia tuhdiksi, mutta se on kuitenkin niin tarkkapiirteinen, että tanakkuus vain luo levollisen pohjan ja täydentää sillä tavalla osaltaan meluntorjuntaa. Jopa sekin käy vallan mainiosti päinsä, että rauhoittaa tilanteen vastamelutoiminnolla, mutta kuuntelee autoradiota normaaliin tapaan kaiuttimilla – puheohjelmien seuraaminen sujuu ihan mainiosti, sillä vaimennus on tehokkaimmillaan alarekisterissä. Teleskooppisen sangan mittaa voi säätää näppärästi ja hammastus pitää asetuksen jämptisti. www.riffi.fi 6/2020 51 Kuulokkeet ovat keveät ja niiden asettelu päähän käy vaivattomasti. Ja mikäli kuuntelu jatkuu reissun jälkeen olohuoneen yöllisessä rauhassa, ei niitä luksuskuulokkeita tarvitse välttämättä esiin kaivaa – kyllä VMK20:n laatu riittää myös musiikista nauttimiseen. Tässä kehikossa Valco onnistuu erinomaisesti. Ulkosalla kävellessä käy ilmi, ettei puuskaisen tuulen vaimennus ole yksinkertainen haaste, sillä alkutalven puhurit puhkovat suojausta verraten helposti. Kummassakin tilanteessa arvio pitää suhteuttaa hintaan – VMK20-kuulokkeet maksavat reilusti teinimalleja enemmän, mutta reippaasti alle tiedostavan musiikinkuuntelijan harrastuskuulokkeiden, puhumattakaan audioammattilaisen työkaluikseen hankkimista luureista. Koska vastamelu ei eristä kuuntelijaa täydellisesti ympäristöstä, tulisi soundin palvella yhtä lailla silloin, kun kuulokkeiden läpi vuotaa jokin määrä ulkoista hälyä, sekä silloin, kun kuunnellaan luontaisesti häiriöttömissä oloissa ilman vastamelutoimintoa. u Valco VMK20 Langattomat kuulokkeet vastamelu-toiminnolla • toistoalue 20 Hz – 20 kHz • akun latausaika 2– 3 tuntia • käyttöaika yhdellä latauksella < 45 tuntia • käyttö langattomasti Bluetooth-yhteydellä tai johdollisena • puhelintoiminnot • aktiivinen vastamelu-toiminto, kytkettävissä käyttöön erikseen • irrotettava johto ja erillinen lentokoneadapteri • USB-kaapeli lataukseen • puolikova vetoketjullinen kuljetuslaukku • hinta: 169 e Lisätiedot: Valco • valco.fi 48-51 Clavia ja Valco.indd 51 30.11.2020 18.57. Pisteet Valcolle. Eri suuntiin tähyily ei siten aiheuta esimerksi risteyksissä sellaista ikävää humpsahtelua, jota joissain vastamelukuulokkeissa tilanteen äkillinen muutos tuottaa. Soundi on sävyltään miellyttävä, riittävän tasainen, mutta samalla kuitenkin tarpeeksi skarppi ja erotteleva soinnillisten nyanssien havainnointiin. Puhelintoiminnotkin pelaavat asiallisesti. Musiikin kuuntelun kannalta ratkaiseva on soundi, jonka tyydyttävyyteen käyttötilanne ja sen meluisuus vaikuttavat. Näköyhteyden piirissä voi etäisyyttä ottaa melko huoletta, mutta nurkan taakse toiseen huoneeseen signaali ei löydä sen luotettavammin kuin yleensäkään. Korvien ympärille asettuvat pehmukkeet tuntuvat miellyttäviltä ja kuulokekupit kääntyvät nivelöintinsä ansiosta asettuen tiiviisti kalloa vasten. VMK20 ei myöskään ole kriittinen pään kääntämiselle vaan vaimennus pitää hyvin kutinsa silloinkin, kun taustaäänen tulosuunta muuttuu äkisti suhteessa kuulokkeisiin. Umpikuulokkeiksi rakenne on kevyt, säätövaraa löytyy ja sankakin on miellyttävästi pehmustettu. Sen sijaan auton rengasjyrinä, dieselin jurnutus (sekä arvatenkin lentokoneen melko staattinen humina – jota ei nyt ollut mahdollisuutta kokeilla) vaimenevat kiitettävästi. Bluetooth-signaalin kantavuudessa en havainnut merkittävää eroa kumpaankaan suuntaan, kun tilannetta vertaa muihin käytössäni oleviin laitteisiin. Se kaikkein ärsyttävin taustahumu vain rajautuu pois, juuri kuten pitääkin. Tämä korjaantuu, kun asettelee VMK20-kuulokkeet tiiviisti oikeaan asentoon, jonka jälkeen vastamelu pelaa mainiosti. Keskialueella luurit vain taittavat ikävimmän terän ulkoisilta ääniltä, mutteivat tapa ääntä tykkänään. Toimii Valco VMK20 on onnistunut tuote. Pitempikään käyttörupeama ei ala ahdistaa ja se kaikkein tärkein – ulkoisen melun vaimennus – toimii mallikkaasti. Yhteys ulkomaailmaan säilyy sillä tavoin terveenä, että erilaiset signaalit suojatien piippauksesta muihin varoituksiin kuuluvat silloinkin, kun vastamelu on päällä ja kuulokkeilla kuuntelee musiikkia
u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Shure MV7 – podcastaajan mikrofoni Käytetään USB:llä äänikorttiominaisuuksia hyödyntäen tai perinteiseen tapaan XLR-kytkennällä. 020 767 9450 • www.intersonic.fi R adioasemien Shure-klassikko, SM7B, on nimetty innoittajaksi uudelle hybridimallille, joka tehtävänä on kantaa maineikas perinne uuden polven puhetyöläisille. Vaikka suuntakuvion myötä bassokorostusta lähietäisyydeltä onkin, se ei ammu yli eikä dominoi. Sattumanvaraisessa ympäristössä taltioidut instrumenttija lauluraidat eivät yleensä varsinaisesti kilpaile studioäänitysten kanssa, mutta kotona tai vaikka hotellihuoneessa puuhastellessa ja ympäristön akustiikan huomioiden saa tällä mikrofonilla kyllä kelpo jälkeä aikaan. Jos ei halua uppoutua eri suotimien vertailuun, tasojen manuaalisen säätöön tai määritellä voimallisuutta limitterin toiminnalle, voi käyttää automatiikkaa – sekin toimii nimittäin oikein hienosti. Sittenpä lähdetäänkin omalle polulle. Suosittelen applikaation latausta vähintäänkin tutustumismielessä. Tarpeen vaatiessa asetuksia voi säädellä myös oman maun mukaan. Osataan MV7:n kiinteä haarukkapidike on tyylikäs ja jämerä, mikrofoni asettuu kätevästi ihanteelliseen asentoon työpisteensä ääressä istuvan juontajan eteen, eikä runkoon sijoitettujen säätimienkään käyttö vaadi pitkää totuttelua. Verraten kookkaan MV7:n runkoon on integroitu kosketukseen reagoivat kytkimet, sekä nauhamainen säädin. Mikrofonin perusääni on terve ja siten monikäyttöinen. Ilmaiseksi jaeltavasta applikaatiosta on omat versionsa Macin ja Windowsin lisäksi Androidja iOS-laitteille. Mikrofonin pyydystämän äänen saa ohjattua suoraan kuulokkeisiin ja sen suhdetta tietokoneelta kuunneltavaan signaaliin voi miksata joko MV7:n säätimillä tai ShurePlus Motiv -applikaatiolla. Näin MV7:n voi kytkeä esimerkiksi reissussa tietokoneeseen tai älylaitteeseen kenttäoperointia varten ja tukikohtaan palattaessa sama mikrofoni asettuu näppärästi studion audiokaluston osaksi. 52-53 Shure Periscope.indd 52 1.12.2020 19.08. ShurePlus Motiv -applikaatiossa saa muutamalla perusasetuksella työt hallitusti käyntiin, jos valitsee puoliautomaattisen toiminnan. Shure osaa. Puhekäytön ohessa MV7 sopisi reissukaveriksi, jolla musiikillisten ideoiden tallennus tai demon työstäminen päällekkäisäänityksiä myöten sujuisivat vaivattomasti. 52 www.riffi.fi 6/2020 Shure MV7 Dynaaminen mikrofoni USB:n kera • suuntakuvio hertta • toistoalue 20 – 20 000 Hz • herkkyys -55 dBV/Pa • maksimiäänenpaineen kesto 132 dB SPL • USB-C digitaaliliitäntää varten • analoginen XLR-lähtö • kuulokeliitäntä • ohjaus rungon kytkimillä tai Motiv-applikaatiolla • hinta 299 e Lisätiedot: Intersonic Puh. Nykyaikaisilla 55 ohmin kuulokkeilla ääntä sen sijaan irtosi kyllä tarpeellinen määrä, jopa rapsakasti ylikin. Sopivaa etäisyyttä voi hakea varsin vapaasti soundin kärsimättä, eikä dynamiikka tuota sekään pulmia: maltillinen puhe ei kuihdu heiveröiseksi, eikä mikrofoni myöskään mene tukkoon innostuneesti hihkuttaessa. USB:n rinnalla toimii analoginen XLR-lähtö, josta mikrofonin signaalin saa aina ulos siitä riippumatta käyttääkö USBominaisuuksia vaiko ei. Nämä kontrollit pelaavat silloin, kun mikrofoni kytketään suoraan tietokoneeseen tai älylaitteeseen USB-kaapelilla, jolloin se palvelee samalla myös äänikorttina. Sen kautta aukeaa muokattaviksi myös sellaisia asetuksia, joihin ei pääse käsiksi mikrofonin runkoon sijoitetuilla säätimillä. MV7:n dynaaminen herttakapseli ja sitä ympäröivä suojaverkko ovatkin tuttuun tapaan paksun superlon-tuulisuojan sisällä piilossa, ja jämäkkä haarukkamainen pidike muistuttaa sekin innoittajasta. Ja sellaisena se soveltuu mainiosti myös käyttöön yhtenä dynaamisena mikrofonina vaikkapa musiikkipajan kaikkien muiden mikkien rinnalla. Mitään suositusta valmistaja ei kuulokkeiden tyypille anna, mutta kokeilun perusteella 600 ohmin vintage-luurit ovat hiukan liian raskas haaste mikrofoniin integroidulle vahvistimelle. Äänikorttivakanssin vuoksi rungon takaosassa on myös pikkujakki kuulokkeille
Niin ei ole ollut tarkoituskaan. Helpompaa onkin käyttää Periscope-kanavaa ja välttää jumiutuminen loputtomaan vatvontaan. Ollaan kyllä siellä päin, mutta A/B-vertailussa eron kuulee helposti. Vielä jää silti ekvalisoitavaa, eikä siihenkään tunnu löytyvän yhtä koko homman hoitavaa myllyä, pakko on kytkeä kaksi plugaria peräkkäin… Sen jälkeen alkavatkin olla solmussa sekä asetukset että mieli, eikä verrokkimikin sointi ole kumminkaan yhtä selkeä ja elastinen kuin Periscopen kautta. 52-53 Shure Periscope.indd 53 1.12.2020 19.08. Siinä saattaa ihastua. Erilliset tomilyönnit kasvavat mittaa Sgt. Autiosaarimikit erikseen Pirates of the Caribbean -henkiseen pieneen aarrearkkuun paketoitu Periscope on erikoisväline erikoistarkoitukseen, eikä se kilpaile pääsystä äänittäjän autiosaarivarusteiden joukkoon. www.riffi.fi 6/2020 53 Periscope Kotimainen erikoismikrofoni • kondensaattorimikrofoni • suuntakuvio pallo • hinta 457,56 e Lisätiedot: Scope Labs Ltd. Ja tästä lienee pohjimmiltaan kysymys. Kun hintakaan ei pyörrytä, kannattaa tutustua. Nyt ei kilpailla hifi-puhtaudella, vaan mikrofonin kapselilla ja sen signaalia muokkaavalla elektroniikalla halutaan tuottaa samaa mitä äänen jälkikäsittelyssä yleensä tehdään tilamikeille: kompressoidaan ja ekvalisoidaan, säröä kaihtamatta. Pepperiltä tutun A Day in a Life -kappaleen henkeen, tiheämpi syöte saa tuekseen tasaista massaa, joka liimaa irtoelementeistä yhtenäistä rakennelmaa. Nopea kokeilu verrokkimikillä paljastaa, että vaikka iskun jälkeen esille nouseva pumppaus on tuolla arvauksella melko likellä Periscopea, atakki poikkeaa yhä selvästi. Pikakuuntelulla Periscopen kompressio kuulostaa aika paljon 1176:lta, jossa kaikki kompressiosuhteen namikat on painettu kerralla pohjaan ja paluuaika verraten hidas. Hintavan studiomikin lähtösoundi on eri puuta, eivätkä veikkaukseni kompressiosta ja ekvalisoinnista osu tarpeeksi lähelle nekään. Inserttiin lisäämäni Valleyn Dynamitea jäljittelevä plugari lyttää alukkeet armotta ja tulos on himpun lähempänä Periscopea. • ask@scopelabs.eu • scopelabs.eu P aljaaseen ja ajan oloon siis yksilöllisesti patinoituvaan kupariputkeen rakennettu Periscope on pallokuvioinen mikrofoni, jonka ulkomuoto kuvaa hyvin sen soundia. Säröäkään en saa uitettua mukaan kokonaisuuteen sellaisella tavalla, että se palkitsisi mielihyvällä ja veisi homman finaaliin. Kun mikin sijoittaa sopivasti, soundi on suoraan valmis. Jos tilamikkien raju kompressointi ja ekvalisointi kuuluvat käytettyjen keinojen valikoimaan, niin Periscopella päämäärään pääsee nopeasti ja tehokkaasti. Ensimmäinen mieleen putkahtava käyttökohde olikin laittaa Periscope rumpujen tilamikiksi, mutta yhtä lailla muiden perkussioiden, puhallinsektion tai vaikkapa sähkökitaran äänityksessä voi hyödyntää samaa keinoa. Jos moiset konstit taas eivät ole tuttuja, Periscopella on helppo päästä niiden makuun. Miksei laulunkin, jos tyylilaji on semmoinen… Jotain aivan toisenlaista Käytännössä Periscope päsäyttää atakit lanaan ja vyöryttää sitten tilasointia esiin vellovana, kaikumaisena tulvana. Turvallisesti sivilisaation parissa pysyteltäessä Periscopen on määrä täydentää hifillisempiä mikrofoneja ja sen pestin se hoitaa kerrassaan loistavasti. Mittarialueelle nousevan pohjakohinankin kanssa voi elää – se hautautuu kyllä hyötyäänen alle. u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Periscope – periskummallinen kapine! Kyseessä ei ole vain mikrofoni vaan kokonainen signaalinkäsittelyprosessi
Silmäsäryn helpottaessa aloitin toimet. 54 www.riffi.fi 6/2020 S tudio Onen käyttöönotto kävi kivuttomasti. Nopeasti kävi selväksi, ettei Studio Onessa ole esioletuksena juurikaan tuttuja komentoja, vaan ohjelmassa on aivan omat kommervenkkinsä. 54-57 Studio One.indd 54 30.11.2020 17.19. Ensireaktio oli sulkea silmät – Studio Onen käyttöliittymä on äkkiseltään hieman karu ja väritykseltään ikävähkö. Kaikki siis hyvin tähän asti, joten ensimmäistä sessiota tulille siis! Parhaiten oppii, kun tekee oikeasti töitä, joten aloin työstää Lighthouse Sparrows -yhtyeemme uutta kappaletta, johon olimme tehneet raamit eikä paljoa muuta. Arri-ikkunassa tehdään äänitykset ja perustoimet, raitakohtaisessa Edit-ikkunassa tarkemmat editoinnit ja Mix-ikkunassa miksataan (kuinka osuva nimi…). Kuten PreSonuksen Studio One, jonka viides iteraatio sisältää monia todella onnistuneita toimintoja ja oivallettuja ominaisuuksia. Browse-ikkunasta ja sen välilehdiltä löytyvät sitten erilaiset työkalut ja raaka-aineet: instrumentit, efektit, luupit, tiedostot, sekä pilvipalvelut PreSonus Exchange ja SoundCloud. Personointi Olen suuri näppäinkomentojen ystävä, joten aloin opetella niitä välittömästi. Myös Presonuksen verkkokauppa sekä aukiolevan projektin audiotiedostot (Pool) on sijoitettu Browse-ikkunaan, jonka välilehdiltä voi kätevästi vetää ja pudottaa asioita suoraan projektiin jo luoduille raidoille tai tyhjälle alueelle, jolloin niistä tehdään uusia raitoja. TEKSTI: SAMI SARHAMAA Studio One 5 – varteenotettava audio-ohjelma Uteliaisuuteni ajaa minua välillä etsimään uusia ja erilaisia ratkaisuja, tai ainakin tutustumaan sellaisiin. Pääikkunoita Studio Onessa on neljä: Arrangement, Edit, Mix ja Browse. Onneksi asetusvalikosta sai nopeasti valittua väritykselle eri vaihtoehtoja, ja halutessaan sitä voi hieroa monipuolisilla säätimillä varsin pikkutarkasti. Vetämällä ja pudottamalla sain tuotua ripeästi kaikki aiemmin tehdyt audiopalikat ja pääsin tutkiskelemaan ohjelmaa syvällisemmin. Mahtuuhan paikkansa vakiinnuttaneiden Abletonin, Logicin sekä Pro Toolsin rinnalle muitakin vaihtoehtoja. Asennuksen jälkeen ensikäynnistyksellä käytiin läpi meikäläisen plugin-kattaus, sitten eteeni aukesi ikkuna, josta käsin konfiguroin Studio Onen käyttämään Universal Audio -rautaani
klipin gainia säätämällä tai tasosäätimestä raidan nimipalkista vasemmalta. Syvemmälle Lähdin tuttujen juttujen kautta eli ensimmäiseksi ryhdyin soittamaan muutamaa kitaraja bassoraitaa. EXS-, Gigaja Soundfont-formaattien instrumentteja. Todella näppärä tapa muokata kappalerakenteita! Kun peruskäyttö alkoi sujua, oli sopiva hetki tutustua Studio Onen omiin soittimiin. Ulkopuolisia ohjaimia käytettäessä eri parametrien asettaminen halutuille säätimille käy näppärästi: liikutetaan ohjaimen säädintä, klikataan hiiren oikealla näppäimellä haluttua parametria ja kytketään ohjaus päälle Assign-parametrilla – siinä se! Aikani virkkailtuani huomasin, että kappaleeni on tempoltaan melkoisesti liian hidas, aloin siis tutkia softan timestretchominaisuuksia. Asetin soimaan XLN Audion erinomaisen Addictive Keys -kokoelman flyygelin ja sitten tulikin ensimmäinen, ei este, mutta hidaste kuitenkin. Näppäinyhdistelmien asettaminen Keyboard Shortcuts -ikkunassa on helppoa ja varsin näppärästi sain rakennettua mieleiseni kokonaisuuden. Mukana on luonnollisesti myös normaalisampleri, Sample One, joka on koskettimistoon perustuva peli eli sovelias kromaattisiin multisamplattuihin instrumentteihin. Samplereihin voidaan tiputtaa audiota mistä tahansa tai niillä voidaan myös äänittää sampleja suoraan. Tässä tapauksessa siis Professional-version mukana tulevaan asialliseeen kattaukseen PreSonuksen luomia instrumentteja, joista Impact XT on kovasti Akain MPC:tä muistuttava rumpusampleri, MaiTai analogityylinen polysyntikka, Mojito monosyntikka ja Presence puolestaan sample-player, joka voi soittaa myös mm. Automaation asettaminen ohjaimelle käy näin. Eri timestretch-tilat. Presonuksella on myös tarjolla iPadille ja Android-tableteille kauko-ohjaussovellus, jolla käyttäjä saa softan mikserin sekä makro-ohjauksen toiselle ruudulle. Instrumentteihin tutustumisen aloitin samaan tapaan, eli tutuista ja turvallisista omista plugareistani. Lisää juuri itselle sopivia työskentelykonsteja voi laatia eri editorien yläpalkkeihin asetettavilla makrovalikoilla, joihin saa tehtyä nopeasti useamman komennon jonoja. Muutaman seuraavan session aikana aloin kumminkin yhdistellä kummankin ohjelman parhaita paloja, sekä muokata ja lisäillä ihan ikiomiakin komentoja. Miellyttävä ominaisuus on, että Impact ilmeisesti enemmän tai vähemmän automaattisesti syöttää eri padien sampleja sisäisen mikserin eri kanaviin, joten varsinkin ohjelmoitujen rumpukomppien eri instrumenttien maustaminen eri efekteillä käy sutjakkaasti. Mutta kävihän sekin silti nopeasti järkeen ja taas päästiin etenemään. Samoin voi valita, muuttuuko soiva vire temponmuutosta vastaavasti vai puututaanko vain ajalliseen ulottuvuuteen. Studio One 5 Sphere Presonuksen tilauspalvelun nimi on Sphere, se antaa tilaajalleen Presonuksen Studio Onen, notaatiosofta Notionin sekä kauko-ohjaussovellus Studio One Remoten sekä 30 gigaa pilvitallennustilaa ja melkoisen määrän sampleinstrumentteja (kymmeniä, mukana myös kattava klasarikattaus Notionille) ja plugariefektejä vajaan 15 taalan kuukausihinnalla. Markerit sekä kätevä looppaus tekivät osien säätelyn mukavaksi ja samalla tuli vastaan ensimmäinen Studio Onen oma ominaisuus, jota en ole ainakaan tässä muodossa muissa softissa tavannut: aikajanassa raitojen päällä on rivi, jolle voidaan merkitä eri osat pituuksineen ja niihin tarttumalla voi raahata kokonaisia osia eri raitoineen uusille paikoilleen. 54-57 Studio One.indd 55 30.11.2020 17.19. Preferences-valikon Audio Setup -välilehdellä asetin ja nimesin tarvittavat audiotulot ja homma toimi mallikkaasti: sain naputeltua alkulaskun, metronomin sekä äänitysja monitorointivalinnat muutamalla vilkaisulla oikeiksi. Jokaisen raidan ominaisuuksissa on lokero, josta voidaan valita, minkä tyyppisestä matskusta raidalla on kyse; onko soimassa rytmistä, monofonista vaiko polyfonista materiaalia. Muita raitakohtaisia muokkauksia löytyi kätevästi hiiren oikealla nappulalla. Sovellus toimii todella jouhevasti ja antaa melkoista lisäarvoa – varsinkin kun yksikään omistamani rautaohjain ei ole tuettu. Minulle uusi ominaisuus on Arrangement-ikkunan yläpalkin työkalurivistä löytyvä Listen-työkalu, jolla saa toistettua raidalla olevaa klippiä klikattavasta kohdasta – näppärä ja nopea tapa löytää haluttu kohta raidalta tai koko sessiosta kelaamatta ja hiirtä rullaamatta. Äänitettyjen audioklippien tasojen säätö kävi sekin näppärästi joko niiden yläreunasta ko. Näitä on liuta valmiita ja halutessaan voi myös rakentaa omiaan. Midikoskettimiston konfigurointi External Devices -valikossa aiheutti pientä päänraapimista, kun hieman jännä send toja receive from -terminologia sekoitti hetken ajatuksia. Houkutteleva paketti, jos mikä – ja kovasti ajan henkeen sopiva. Editori-ikkuna aukeaa perinteiseen tapaan tuplaklikkaamalla, kuvassa editoriikkunan alaeditorit: Velocity, aftertouch, modulaatio jne. www.riffi.fi 6/2020 55 Preferences-valikosta voi kuitenkin valita käyttöön muidenkin ohjelmien näppäinoikoteitä ja muutaman testisession jälkeen luovuin Studio Onen alkuperäisistä asetuksista ja vaihdoin niiden tilalle tutut Pro Toolsin komennot
Studio Onen omien efektien valikoima kattaa kaikki perustarpeet säröistä kompressorien kautta viiveisiin ja kaikuihin. Notaatio PreSonuksen erillinen Notion-softa on edelleen voimissaan, mutta hieman rajoittuneempaan nuotinnukseen löytyvät välineet nyt suoraan Studio Onesta. 54-57 Studio One.indd 56 30.11.2020 17.19. plugariketjun saa myös tallennettua ja luettua. Myös polyfoniset kuviot onnistuvat eli toistuvien syntikkaelementtien ja arpeggioiden lisäksi voidaan tehdä myös vaikkapa sointukulkuja. 56 www.riffi.fi 6/2020 Sphere -pilvipalvelusta, jonka mukana tulee suuri valikoima firman omalla State Space Modeling -algoritmilla mallinnettuja prosessoreita, mm. Plugilla voi myös kääntää audiota miditiedoksi. instrumentti joko kuuluu tai ei kuulu ja jokaiselle iskulle voidaan määrittää erikseen sen voima (velocity), toistojen määrä (repeat, sillä saadaan iskun ”sisään” useampia, nopeampia iskuja), viive (kiilaa/sleebaa) sekä todennäköisyys (kuinka suurella todennäköisyydellä isku toteutuu – hyvä tapa tehdä variaatiota). Patternille siis valitaan pituus ja jokin erottelutarkkuus eli resoluutio (1/8, 1/16 jne.). SSL Bus -kompressori, Fairchild 670 -kompura sekä joukko APIn, Neven ja Tubetechin oloisia vehkeitä. Kun audioklippi on Melodyne-tilassa, Melodyne-editori aukeaa sitä tuplaklikattaessa normaalin audioeditorin sijaan. Nuottieditori toimii kuten muutkin editorit: säveliä voi lisätä, liikuttaa ja poistaa viivastolta. Melodyne-integraatio Studio Onen Pro-versiossa tulee mukana Melodyne-viritysohjelman Essential-versio, jolla saa näppärästi erilaista audiomateriaalia vireeseen ja muutenkin muunneltua mieleisekseen. Pattern-tila Instrumenttiraidalle aktivoituva Pattern-tila on mitä näppärin, Rolandin TR-rumpukoneiden kaltainen editori, jossa voidaan ohjelmoida erilaisia rumpuja syntikkapatterneja grid-muotoisesti. Show-tila puolestaan näyttää tältä. Prosessoreita saa avattua joko kanavan inserttivalikosta tai yksinkertaisesti hilaamalla oikeassa laidassa sijaitsevasta Browse-valikosta haluttu efekti suoraan raidan päälle, näppärää! Valikossa yksittäiset prosessorit on järjestetty aakkosittain, tyypeittäin tai valmistajittain. Spheressä tulee mukana myös analogikonsoleita emuloiva CTC-1, jossa on mallinnettuna kolme eri analogitiskiä. En osaa sanoa tällä testaamisella, onko tosiaan niin ettei matskuja tarvitse lopultakaan soittaa uudelleen, mutta olen joka tapauksessa vaikuttunut. Hankalasti soitettavat osuudet voidaan syöttää askelsyötöllä suoraan nuottieditoriin, nuotinpituudet löytyvät suoraan yläpalSiispä määritin eri raidoille sopivat algoritmit ja tartuin temposäätimeen – tulos oli erinomainen! Ei kurlutusta eikä epämääräisyyksiä, vaan juuri sitä mitä tilattiin. Softassa on myös hyvä valikoima audioapureita, mm. Jos omassa räkissä sattuu olemaan rautaprosessoreita, joita haluaa käyttää, Pipeline XT-plugarilla ne saadaan audiokanavien insertteihin. analysaattori, viritysmittari, skooppi sekä IR Maker, jolla voidaan tehdä omia impulssivasteita OpenAIRiin sekä kitaravahvistinemulaattori Ampiren kaiutinosaan. Nuottikuva on suoraan hyvin luettavaa, softan ”keinoäly” ymmärtää pidentää soivia ääniä nuottikuvaan vaikka ne eivät olisikaan aivan tarpeeksi pitkiä ”oikeasti” – sävelten perässä ei näy 32-osataukoja tai muuta hankalasti luettavaa silppua. Lisää efektejä saa kuukausilisenssiin perustuvasta PreSonus Projecteli masterointitila näyttää tältä. Luonnollisesti mukana on myös kitaravahvistinmallintaja, nimeltään Ampire, sekä konvoluutiokaiku OpenAIR. Patternin ohjattavaksi voi lisätä monipuolisesti parametreja ja niiden ohjauksia. Rajoitetuimpiin Artistja Prime-versioihinkin Melodynen ja sen toiminnot saa, mutta eri korvausta vastaan. Koska Melodyne on integroitu mukaan Presonuksen toimesta, löytyvät sen komennot suoraan kontekstivalikoista ja ARAtuki puolestaan tekee puuhasta vieläkin mukavampaa, kun ei tarvitse reaaliajassa ensin syöttää audiota Melodyneen. Ja tietysti se pakollinen Pulteq EQ-P1A. Gridin osia saa naputeltua päälle ja pois, jolloin ko. Samaan tapaan kuin Pro Toolsin HEAT, CTC-1 prosessoi jokaista audiokanavaa erikseen eli toimii kuten summain. Myös haku löytyy. Efektejä voidaan käyttää joko kanava-inserteissä tai syöttö/paluu-ajatuksella, joka sopii erinomaisesti varsinkin kaiuille ja viiveille. Koko kanavan asetukset so. Efektejä Itse hankitut kolmansien osapuolten AUja VST-plugit löytyvät Studio Onen valikoista ja ne aukeavat joko Edit-ikkunan vasempaan reunaan tai erilliseen Mix-ikkunaan samoin kuin Presonuksen omat prosessorit
045 729 2930 • kaapo@nordicaudio.eu • www.nordicaudio.eu kista. Ja Remote-sovellus toimii tietty myös tässä tilassa. Project-tilan näppärä ominaisuus on, että eri Song-tiedostoja (eli eri kappaleiden sessioita) voidaan linkittää yhteiseen Project-masterointisessioon, joka päivittyy automaattisesti aina kun Song-tiedostoa korjataan ja siitä siis syntyy uusi versio. Project-tila masterointiin Studio Onessa on normaaleimman Song-tilan lisäksi erillinen Project-tila, jossa saa kätevästi kasattua useamman kappaleen kokonaisuuden tai sitten voi masteroida vaikka yksittäisiä kappaleita julkaistavaksi. Varsinaisia rutinoita ei minulla kyllä paljonkaan ole, Studio One on mainio softa ainakin musan tekoon, audioeditorina se jää meikäläisen kirjoissa vielä toiseksi, Pro Tools on vaan niin hyvä! Otetaan kuitenkin myös se huomioon, että olen tehnyt PT:llä audiota kymmeniä vuosia ja sen toiminnot ja logiikka ovat iskostuneet tajuntaani varsin pysyvästi. kolme erikokoista FaderPort-mallia sekä uusi Atom SQ, mutta, mutta… Suosittelen lämpimästi tutustumista Studio Oneen, siitä on moneen, eikä se ainakaan tällä tutustumisella häviä pätkääkään Logicille, Cubaselle tai Livelle. Kyllä fyysinen liuku on silti fyysinen liuku! Toki Presonuksella on erisorttisia ohjaimia omasta takaa, jotka toimivat softan kanssa moitteettomasti, mm. Sphere-kainalo). Prosessointiketjun plug-init on keskitetty samaan ikkunaan eri välilehdille, joten niiden välillä hyppiminen käy ripeästi. Editori-ikkunassa vain halutun sävelkorkeuden kaikkien sävelten valinta osoittautui melkoiseksi pähkinäksi, eikä ensihakemalla edes käyttöohjeesta löytynyt vastausta. Lopputulema Studio One on hyvä softa, siitä ei pääse mihinkään. Aputyökaluina ovat spektrianalysaattori/FFT-näyttö/waterfall-analysaattori, goniometri sekä tasomittarointi. No, interwebs apuun, Presonuksen käyttäjäryhmästä löytyi vastaus, eikä toimi ollut käytännössä sitten edes monimutkainen. Suurin meikäläistä harmittava epäkohta on Eucon-tuen puute eli yksikään omistamistani ohjaimista ei toimi Studio Onen kanssa. Komppilaput syntyvät tällä kätevästi, tulostamiseen tarvitaan kyllä sitten Notion (kts. Vaikka sieltäkään ei kyllä löytynyt konstia, jolla kahden monoraidan yhdistäminen yhdeksi stereoraidaksi olisi onnistunut millään siten, ettei tuloksena ollut uutta audiotiedostoa. Luonnollisesti kymmenien vuosien käyttö jättää jälkensä ja varmaankin enemmän tai vähemmän automaattisesti hain tästäkin ohjelmasta samoja, tuttuja ja turvallisia tapoja suorittaa erilaisia äänitehtäviä ja sitä kautta menetin joitakin innovaatioita, mutta sen kanssa pitää sitten vain oppia elämään. Toinen piste on kaikille klipeille yhteinen master ja kolmas ketjun lopussa viimeistä limitteriä ja/tai mittaria varten. Studio One ei ole yhtä seksikäs kuin Ableton Live tai Logic vaan enemmänkin työjuhdan tuntuinen ohjelmisto, jolla saa erilaiset hommat hyvin tehtyä. Tässä valikoima Global-makroja, jotka löytyvät Arrangementikkunan yläpalkista (huomaa itse annettu näppiskomento Loop Selection -toiminnolle). Mixdown-komennolla monot kyllä yhdistyvät kauniisti ja nopeasti. Kolmikon treenija keikkaosa on osuvasti nimeltään Show ja siinä voidaan rakentaa tarvittavat osat live-kattauksesta softan sisään; softasyntikat, live-tulot koskettimille, lauluille ja vaikka koko bändille sekä soivat taustaraidat kappalekohtaisesti. Halusin siis transponoida rumpupatternin tietyn instrumentin toiseksi, kuinkas…. Kaksi monoa on siis softan mielestä ihan eri asia kuin yksi stereo. 400 e Lisätiedot: Nordic Audio Distribution Suomi Puh. Olen suuri liukujen ja potikoiden ystävä eli tämä kyllä kirpaisee, vaikka iPad-softa tuokin helpotusta asiaan. 54-57 Studio One.indd 57 30.11.2020 17.19. Toimitustavasta riippuen masterin saa tehtyä DDP-tiedostona, siitä voi kirjoittaa CD:n tai tehdä levykuvakkeen (image), digitaalijulkaisun ollessa kyseessä tiedosto/tiedostot voivat olla kaikkia normaaleja tiedostomuotoja kuten mp3, FLAC, WAW, AIFF ja niin edelleen. Livenä Show-tilassa Applen kolmikko Logic, jo edesmennyt WaveBurner ja edelleen voimissaan oleva MainStage edustavat softina musantuottamisen eri osa-alueita, Studio Onessa vastaavat palikat ovat suoraan samassa ohjelmassa ja tarvittaessa vaikka samanaikaisesti auki. Levytilan haaskuuta, ei kai siinä muuta ongelmaa ole. Kun ajatus on tiivistynyt, voidaan tulos pudottaa varsinaiselle aikajanalle soimaan muun matskun kanssa. Koin itseni melko tyhmäksi, onhan ko. Muutaman ensiesteen ylityksen jälkeen ohjelman logiikka alkoi purra ja asiat löytyivät lähes itsestään. toiminto ihan peruskauraa Pro Toolsissa tai Logicissa. Vedä ja pudota + hiiren oikea näppäin vie jo sellaisenaan pitkälle. Signaalitiessä taas on kolme insert-pistettä, joista ensimmäinen on kiinni klipissä eli jokaiselle masteroitavalle kappaleelle saadaan rakennettua oma prosessointiketjunsa. www.riffi.fi 6/2020 57 Presonus Studio One 5 Audio/midi-sekvensseri • ominaisuudet ja hinta version mukaisesti, saatavilla Prime-, Artistja Pro-versiot, tarkemmat tiedot valmistajan nettisivuston vertailuosiosta (presonus.com) • yhdistettävissä Presonuksen pilvipalveluun Hintaluokat: • Prime ladattavissa vapaasti Presonuksen sivustolta • Artist n. Scratch Pad Mielenkiintoinen aputoiminto Scratch Pad on kuin sekvensseri sekvensserissä, nimensä mukaisesti se on muistikirja luonnosteluun, johon voidaan tiputtaa soivia klippejä ja äänittää lisää. Help-valikosta löytyvä käyttöohje on nopeasti käsillä oleva apu, kun sormi menee suuhun. u Lisää uusia juttuja: useita komentoja yhdeksi yhdistäviä makroja Studio Onessa on viljalti, ja valmiiden asetusyhdistelmien lisäksi voi tehdä omia. Samaan nippuun menee myös tablettien Remote-sovellus, joka on todella oiva lisä! Nuotinnuksen luonnikkuus sekä erilliset, mutta samaan aikaan tarvittaessa auki olevat masterointija keikkaosat kertovat ohjelmointitiimin ammattitaidosta ja halusta tarjota kaikki musanteon eri puoliin liittyvät toiminnot ”saman katon alla”. 100 e • Pro n. Näppiskomentosivulta oli kätevä etsiskellä eri komentoja ja tehdä niille halutessaan oikotiet
Normipäivä – audiosekatyömies muistelee nykyisyyttä K U V A : T O M M I P O S A 58 www.riffi.fi 6/2020 Niko Laasonen K onserttien äänentoisto hoidetaan yleensä stereojärjestelmällä, vaikka itse miksaus on keskimäärin monofonista. ••• Mutta miksi tyytyä kahteen. ••• Näin uskaliaisiin toimenpiteisiin en ole itse ryhtynyt, mutta olen kuitenkin poiminut ajatuksen siitä, että ensisijaista on välittää informaatio kaikille ja sen puitteissa olen koettanut ottaa niin isoja taiteellisia vapauksia kuin tarpeelliselta on tuntunut. Ratin lähestymistapa ratkaisun osalta saattaa yllättää. Enemmän kuin kaksi. Pinnan alla on teknisiä eroavaisuuksia, mutta perusperiaate on sama – käytetään useampaa itsenäistä kaiutinryhmää yleisöalueen etupuolella sekä tarvittaessa yleisön ympärille sijoitettuja kaiuttimia keinoakustiikan luomiseen. Äskeistä ei siis pidä ottaa kannanottona teknologioita tai edes valtaosaa sitä hyödyntäviä teoksia kohtaan. Toimiakseen tämä luonnollisesti vaatii sen, että bassoalueella on kaksi itsenäistä kaiutinryhmää, eikä materiaalia summata yhteen. ••• Kaupallisten järjestelmien demotilaisuuksissa nousee mieleeni silti tarpeettoman usein se, että teknologia on kyllä jo pitkällä, mutta sisältö ei aina välttämättä pysy mukana. Diggaan kyllä, kunhan esiintyjän ja äänisuunnitelman visio on riittävän selkeä ja vaikuttaa perustellulta. ••• Koska olen kuitenkin viime vuodet kulkenut toinen jalka taidemusiikin puolella, ovat monikanavajärjestelmät muuten tulleet tutuiksi. Vaihtoehtoisesti poimitaan vaikkapa basso di-boksilla yhteen laitaan ja vahvistimen edestä mikrofonilla toiseen laitaan. ••• Nykyään jo kiertuetoiminnasta eläköitynyt Dave Rat (ratsound.com) tuulettaa ajatuksia aiheesta varsin virkistävästi. Nelitai kahdeksankanavainen äänijärjestelmä tarjoaa säveltäjälle ja/tai miksaajalle uuden ulottuvuuden, koska haluttua huomiovaikutusta voi hakea sijoittelemalla äänilähteitä hyvin vapaasti. En ole päässyt poppikeikalla tällaista systeemiä kokeilemaan, mutta paperilla näen niissä monia etuja. Osaavissa käsissä nämä(kin) teknologiat synnyttävät kertaluokkaa hienompia kokemuksia. Saattaa tulla olo, että surround heiluttaa koiraa. Suunta on siis poispäin monosta. Taustalla on havainto, että valtaosa konserttiäänentoiston haasteista liittyy siihen, että identtistä signaalia toistetaan useammalla kaiutinryhmällä, jolloin kulkuaikaerot aiheuttavat taajuusriippuvaista kumoutumista ja summautumista ympäri yleisöaluetta. Hyvässä salissa kuulijan voi todella ympäröidä kuvitteellisella tilalla, mikä on tuttua elokuvamaailmasta jo vuosikymmenten takaa. Esimerkiksi bassorummulle varataankin kaksi mikrofonia – toinen sisemmälle rumpuun, toinen etukalvon reiälle – ja sitten panoroidaankin kanavapari äärilaitoihin. Siispä miksataan monoksi. Muutamia kertoja olen pienemmillä keikoilla esimerkiksi kokeillut lieventää bassoalueen epätasaisuutta panoroimalla bassorummun yhteen laitaan ja sitä avustavan samplerin vastakkaiseen ääreen. Esimerkiksi asioiden eritteleminen omiin kaiutinryhmiinsä selkeyttää epäilemättä äänikuvaa sekä eri kohtiin paikallistuvien äänilähteiden ansioista että sen ansiosta, että yksittäinen kaiutinryhmä on pienemmällä rasituksella. Korva tuppaa paikallistamaan äänen lähimpään äänilähteeseen ja vain pieni osa yleisöstä pääsee nauttimaan stereofoniasta, pahimmillaan osalla jää jotain täysin kuulematta. Mahdollisuuksien mukaan olen myös koettanut siirtää oppimaani viihdenäyttämöille, vaihtelevalla menestyksellä. Mittasuhteiden kasvaessa kulkuaikaerot kasvavat huomattavasti suuremmiksi, ja äänen vaimentuminen etäisyyden funktiona vaikuttaa enemmän. Kyllähän yksinäisen hihatin voi tietysti sijoittaa yleisön taakse ja äänilähteitä pyörittää sinne sun tänne, mutta taiteellinen sisältö ei sellaista aina välttämättä vaadi ja joskus tehokeinot kääntyvät itseään vastaan. Hän on monessa yhteydessä nimittäin kertonut pyrkivänsä vähentämään vasemman ja oikean puolen välistä korrelaatiota eri tavoin. Ja onhan monolle toki perusteita keikkatilanteessa enemmän kuin tallennetun musiikin tapauksessa. Normaalissa olohuoneessa kuuntelija voi siirtyä varsin vapaasti nauttien musiikista ainakin jossain määrin stereofonisesti, mutta tämä ilmiö ei valitettavasti ole skaalautuva. 58-63 Finale 620.indd 58 1.12.2020 21.11. Viimeisen muutaman vuoden aikana on tullut useammalta kaiutinvalmistajalta järjestelmiä, jotka perustuvat useamman itsenäisen kanavan käyttöön. Näistä tunnetuimpia ovat L-acousticsin L-isa sekä d&b Audiotechnikin Soundscape
Vakiona 96 kHz ja ällistyttävän pieni 0,7 ms latenssi. 050 569 7495, jussi.zenger@bluescase.com www.bluescase.com 58-63 Finale 620.indd 59 1.12.2020 21.11. f-pro@f-musiikki.fi | www.f-musiikki.fi The Sound of Speed. Maailman nopeimmat digitiskit. +358 45 7292930 Täydennä näkyvyyttä tarvittaessa liittämällä printin rinnalle ilmoitus Riffin verkkosivustolla. www.riffi.fi 6/2020 59 N Ä Y T Ö N P A I K K A Tervetuloa verkkokauppaamme! WWW.KOMPONENTIT.FI Suomen monipuolisin valikoima AV-alan liittimiä, kaapeleita ja tarvikkeita E-mail: komponentit@noretron.fi Puh: 010 525 8000 UUTUUS! Allen & Heath SQ5 ja SQ6. VANHA HELSINGINTIE 18 B, 00700 HELSINKI WWW.NORDICAUDIO.EU . Kysy lisää: lauri.paloposki@riffi.fi Uusi tuote tai tuotemerkki, huoltopalvelu tai laitevuokraus, soitinklinikka tai muuttomyynti. on oikea foorumi nostaa asia esiin. www.riffi.fi N Ä Y T Ö N P A I K K A Kuljetuskotelot p. helmikuuta. Seuraava Näytön paikka julkaistaan 10. P
Altered-sointuihin on jazzmollin (esim.1) 7.asteelle rakentuva ns. Osassa soinnuista vaihtelen hieman rekisteriä ja näistä sormituksista johtuen soinnut sisältävät hiukan “luovasti” sointuääniä. (esim. Löydät altered-äänien (#5/b5/#9/ b9) sijainnin suhteessa 5. Korostaisin vielä, että kaikenlainen sointujen muuntelu on jazzkomppauksessa sallittua ja toivottavaakin, jos kokoonpano on pienyhtye jossa kitara on ainoa sointusoitin. Tyypillisin tilanne jossa tarvitaan muihin asteikkoihin perustuvaa soinnun muuntelua ja laajentamista on dominanttiseptimisointu. kieliltä alkaviin 3-note shell -muotoihin. Alt-asteikko (esim.2.) Tabulatuureista 1. Musikaalisuus on aina tärkeintä ja kuten viime numerossa todettiin, sääntöjä voi hieman rikkoa, jos lopputulos kuulostaa hyvältä! Mukavia loppuvuoden soittohetkiä! Terveisin, Kari Antila Jazz-sointulinja 58-63 Finale 620.indd 60 1.12.2020 21.11. 60 www.riffi.fi 6/2020 M u u s i k k o n a ma a i l mal l a T ällä kertaa on tarkoitus liikahtaa eteenpäin diatoniseen duuriasteikkoon perustuvista soinnuista ja niiden laajennusäänistä. Tärkeää on aina kuunnella solistia sekä kanssasoittajia ja pyrkiä luomaan sointulinjoja jotka palvelevat yhteissoittoa. ja 6. ja 2. Kun soittelet jazzkappaleita läpi, kannattaa aina dominanttien kohdalla kokeilla näitä ”alt”sävyjä – varsinkin, jos dominantti on purkautumassa toonikaan. Läheisin asteikko näihin ns. Jazzissa usein tuota dominanttia muunnellaan kvintin ja noonin osalta, jolloin saadaan aikaiseksi suurempaa jännitettä dominanttisointuihin ja soinnun äänien purkautumislinjoihin. Tässä esimerkissä olen ylimmälle äänelle luonut äänenkuljetuksellista “melodisuutta” ja se onkin koko sointulinjan johtolanka. C7#5#9Jazzillisia sävyjä etsimässä 6/2020 sointuun sopii C äänestä alkava altered-asteikko, joka on siis Db-jazzmollin 7.aste) Tämänkertaisessa harjoituksessa “Jazz-sointulinja” olen käyttänyt näitä ”alt” sointuja kaikkien dominanttien kohdalla “mausteena”. Tässä esiteltyä ”alt”-asteikkoa ja siitä johdettuja melodioita voi myös käyttää soolon soitossa
0400 101 220 info@profitron.fi www.profitron.fi Evolve 30 Loistava aktiivi-PA klubikeikoille! • integroitu 6-kanavainen mikseri, 1000 W tehoa • analoginen / bluetooth stereotulo • langaton miksaus myös älypuhelimella tai padilla • efektit laululle ja instrumenteille, myös kompressori • äärimmäisen helppo roudata Äänityspaketti tarjous Hinnat alkaen 150 € /vkl Paketti sisältää • 2 kpl Genelec 8030C kaiuttimia • Behringer X32 Producer mikserin • Shure Beta 52 ja SM57, 4 kpl Sennheiser e604 ja 2 kpl AKG C214 mikit Tarjolla myös paljon muita mikkejä, kysy! broadway.fi • 010 830 3830 Katso tarkat tiedot osoitteesta: www.riffi.fi/verkkokauppa AtlasArtin mainiot soitto-oppaat nyt myös Riffin verkkokaupasta 58-63 Finale 620.indd 61 1.12.2020 21.11. www.riffi.fi 6/2020 61 N Ä Y T Ö N P A I K K A Musikantti Oy Ahjokatu 8 40320 Jyväskylä 014-620120 www.musikantti.fi musikantti@musikantti.fi Logon perusmalli värit CMYK: musta C 0%, M 0%, Y 0%, 100% punainen C 0%, M 100%, Y 100%, K 15% värit RGB: musta R0, G0, B0 punainen R191, G0, B0 PMS: PMS musta PMS 1807 C PROFITRON OY Puh
Ihmettelin aikani, kunnes tajusin, että revennyt haalarini oli melkoisen… noh, antelias, varsinkin ilman alushousuja. Vaihtoon sekin… Oliko muuta. No, oven sisäpanelissa oli nirhauma, kengänjälki. Apupoika piteli runneltua vasenta kättään oikeassa kädessä puristaen tiukasti etusormeaan, jonka viimeinen nivel roikkui nahkapalasen varassa hyvin rumannäköisesti. Päättelin, että ”ei se o multa pois, jos joku tsiigaa”. Rapatessa roiskuu, tiedetään. Löin polveni lautakasaan. Ja eikun uusiksi, paitsi että tavara oli niin tiukasti kiinni, että koolingit lähtivät irti betoninpalaset mukanaan. En koskaan kehdannut soittaa saamaani numeroon. KUVA: VILLE JUURIKKALA Alangon päiväkirja 62 www.riffi.fi 6/2020 M uutin muinoin, varhaisella 2000-luvulla, paikasta X paikkaan Y. Ohikulkevat hoitajattaret katselivat minua kumminkin hieman oudosti tuhahdellen. Kompastuin, ja tunsin miten haalarini repesi haarovälistä. Sitä laskua maksoin toista vuotta, kun en kehdannut laittaa vakuutusyhtiöön minkäänlaista selvitystä tapahtumista – kieltäisivät minulta vielä muuttamisen tai remontit. Kuulin kysymyksen ”seisooks joku letkun päällä?”, ja samassa ukko jo nykäisi jumittavaa letkua. Hetkeä myöhemmin istuin sisällä käytävällä ja olin kiitollisuutta täynnä jo pelkän ilmastoinnin vuoksi. Apupoika horjahti vanhemman herrasmiehen kylkeä vasten. ••• Piirustuksia ihmeteltiin ja koolauksia suunniteltiin mustalla tussilla valkeaan seinään, mutta koska tila oli melkein neliö, oli huoneen suunta toisinaan hieman hakusalla – arkkitehti ei ollut merkinnyt riittävän selvästi työkopioon sitä ainoata suunnan paljastavaa ovea. Uutta pajaa alettiin samoin tein rakennella senaikaisin talkoovoimin, ja jotenkin väkeä oli toisinaan melkoisesti nurkissa, melkein kymmenkunta. Siinä, jonka asiakas olen. Kävipä siinä niinkin, että osa kamasta oli jo ammuttu seinään kiinni, kun huomattiin, että ai perkele, ollaan 90 astetta vastapäivään. Kolme naulaimen laukaisua oli osunut pahasti ja lopputulos oli aivan järkyttävän näköistä sotkua. ••• Siinä pimeässä hapuillen työporukan vanha herrasmies heilui varsin huikea paineilmanaulain kädessään ja erotin oviaukosta kajastavaa valoa vasten, miten naulaimen letku kiristyi. Viikon duuni, aivan jäätävä hiki päällä, alkoi sateisen kesän ainoa helle, kolmen viikon putki. Pimeässä kuului yksinäinen pieru ja apupojan nöyrä lausahdus, ”anteeks”. Verraten nopeasti ääni yltyi suoranaiseksi ulvonnaksi täysin keuhkoin. Perille päästessä jarrutus meni hitusen pitkäksi ja tönäisin puskurilla pelargonioilla koristeltua rengasistutusta kevyesti. Saatiin valot päälle. ••• Ja eikun koko verinen ja likainen sakki autoon ja poliklinikalle sataakahtakymppiä. Vaikerrus alkoi puoliääneen, apupojan tuska sekä kauhu hiipivät huoneeseen. Viikko tapahtuman jälkeen herrasmies kotiutui äkkipallolaajennuksen jälkeen ja kertoi, miten joku hoitaja oli kysellyt kaikenlaista haalareissa heiluneesta hikisestä potilaskuljettajasta. Ja yhden palan irrottua reiästä alkoi lorottaa vettä, tietysti jatkojohtoon, jonka toinen pää oli seinässä ja BÄNG! Sulake laukesi, koska vesi + sähkö = persiistä. Ehkä talkooruokana ollut hernekeitto oli liian hyvää. Tämä luonnollisesti tarkoitti, että vanha paja kämpässäni piti purkaa ennen talosta poistumista. Heppu pahoitteli, eihän tuolle nyt mitään voinut. Eikun kiertoon – tai tarkemmin Sortti-asemalle. Raahustin takaisin autolleni. Kuului TSUP, TSUP, TSUP, ja hiljaisuus laskeutui. Ekstensiivinen pajaremontti 58-63 Finale 620.indd 62 1.12.2020 21.11. Päättelin, että kyseessä oli varmaankin sydänkohtaus. Koin, että olin antanut itsestäni jo niin paljon. Henkilökuntakin toimitti vähän päästä hyviä uutisia: sydänpotilas jäisi henkiin, ja apupojan sormikin oli saatu pelastettua. Vanhempi herrasmies katsoi tahattomasti aiheuttamaansa tuhoa ja meni shokkiin. Naulain putosi ukon hikisestä kädestä, kun kalpea miekkonen lyyhistyi lattialle kasvoilleen. Renkaan ripustukset paistoivat puskurin raadelman läpi. Sopan takia ainakin hanslankarin – tai siis apupojan – vatsa alkoi kiertää, ja sopivasti painavaa tavaraa työmaalle punnerrettaessa ilmoille pääsi järkyttäviä tuhnuja. ••• Kun arki työmaalla viimein jatkui, kävi ilmi, että piirustukset olivat kuitenkin oikein päin aloittaessamme, joten koolaukset tehtiin vielä kerran uusiksi, varmistettuani asian arkkitehdiltä. Pelargonioilla täytetty betonirengas vastaanoton edessä oli halki. Googlettamalla selvisi, että varsinainen ura oli muualla – vakuutusyhtiössä. Sarja tosikertomuksia, joissa monenlaisiin musiikki-, pelija ITprojekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Mutta se haju: jos tiputtaa kilon sianlantaa litraan Jägermeisteria, heittää hiivapalasen joukkoon ja antaa käydä lämmössä kaksi päivää… No, kyllähän nuo omat kainalotkin alkoivat löyhkätä saarioisten maksalaatikolle, eikä oikeastaan kukaan muukaan silloisen helleaallon aikaan ollut tuorein mahdollinen versio itsestään. Apupoika ei palannut työmaalle, muttei ura tapaturman tyssännyt: pari vuotta sitten bongasin herran suhteellisen tunnetun bändin keikkajulisteesta. Nyt oli saatava henkiä ja sormia pelastetuksi. Virhe. Liimapuuta, levyä, akustolevyä ja villaa kertyi niin perhanasti: yhteensä 38 jätesäkillistä, semmoista 240-litraista. ••• Olin muuten vaihtanut autoa juuri ennen muuttoa. Halkeama oli osapuilleen 30-senttinen, joten kalleuteni olivat esillä tavalla, jolle irstainkin kurtisaani olisi ollut kateellinen hämyisessä kammiossaan. Rymähti ikävästi ja 2,5-metriä A-tikkaita heilahti apupojan ohimoon. Vanhemman herrasmiehen haalarin persauksesta oli jäänyt ilmeisesti kyllästettä tai tervaa takapenkkiin, ja sekin oli kuivunut rumaksi tahraksi. Etupenkin vaalea istuin oli imaissut itseensä reippaamman puoleisesti verta, ja auringon paahtaessa nahkapinta oli etsaantunut poikkeuksellisen perusteellisesti. Soitin matkalta polille ja sain ohjeet ajaa suoraan vastaanoton eteen, jonne saapuisivat myös lääkintavahtimestari sekä paarit sydänpotilasta varten
Uudet monipuoliset liiketilamme ovat Nummelan Veikkoinkorvessa MUSIIKKIKAUPPA LÄHELLÄSI Joukolankuja 2/Veikkointien kulma | 010 281 3730 Olemme avoinna arkisin klo 11–17 tai sopimuksen mukaan seastone audio & acoustics www.seastone.audio hello@seastone.audio +358 (0) 400 404 190 Toimitamme vain laadukkaita ja tunnettuja tuotemerkkejä. www.riffi.fi 6/2020 63 N Ä Y T Ö N P A I K K A Noretron Communication Oy Mankkaantie 32, 02180 ESPOO, p. /seastone.audio Edustamiamme tuotteita käyttävät mm. www.seastone.audio hello@seastone.audio +358 (0) 400 404 190 Toimitamme vain laadukkaita ja tunnettuja tuotemerkkejä. /seastone.audio Edustamiamme tuotteita käyttävät mm. seastone better sound, better... Finlandia-talo, Kansallisteatteri, kaupunginteatterit, koulut ja kirkot, muusikot ja yhtyeet, Rentalrmat, urheiluja tapahtumapaikat, YLE jne. Finlandia-talo, Kansallisteatteri, kaupunginteatterit, koulut ja kirkot, muusikot ja yhtyeet, Rentalrmat, urheiluja tapahtumapaikat, YLE jne. Laaja valikoima äänentoistolaitteita ja -tarvikkeita sekä soittimia. 58-63 Finale 620.indd 63 30.11.2020 17.29. 010-525 8000 www.noretron.fi communication@noretron.fi Äänija valotekniikkaa: Meiltä löytyy myös etätyöhön mikrofonit, äänikortit, kuulokkeet ja kamerat. Laajassa valikoimassamme on lähes 300 tuotemerkkiä. Autamme hankkimaan oikeat laitteet juuri sinun tarpeisiisi. Tilaa verkkokaupasta tai nouda paikanpäältä vaivattomasti
Immersiivinen Audio on Totta 64 Takakansi 620.indd 64 29.11.2020 10.44. W W W. G E N E L E C . Työtämme immersiivisyyttä tukevien äänentoistojärjestelmien kehittämisessä ohjaa halu tarjota asiakkaillemme entistä kokonaisvaltaisempia ja nautittavimpia elämyksiä. 010 4398 800 info@msonic.fi www.msonic.fi Ota yhteyttä SAM™-sertifioituun Genelec-jälleenmyyjään: Mahdollisuus kokea ja aistia musiikkia keskellä todellista 3D-ääniympäristöä on yksi aikamme jännittävin kotija ammattilaisäänentoistoon vaikuttava asia. C O M MSONIC OY p