TERRY BOZZIO # virtuoosi # improvisointi # sävellys N ro 6 -2 17 H in ta 10 ,3 E ALBERT LEE: ”En koskaan tietoisesti suunnittele sooloja.” ABYSS vie syvälle synteesiin! Mika Toivanen: ”Jokaisen musatuottajan pitäisi tehdä oma levy.” 01 Kansi 617.indd 1 28.11.2017 15.18
P R O F E S S I O N A L Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy f-musiikki.fi | puh. 555 €. Ostaessasi nyt minkä tahansa Bose® L1® -järjestelmän, saat sitä varten suunnitellun T1 ToneMatch® -mikserin tarjoushintaan 199 €! Norm. 02-03 Ilmoitukset.indd 2 28.11.2017 15.22. 010 320 7300 | f-pro.fi | f-pro@f-musiikki.fi P R O F E S S I O N A L BOSE ® T1 ToneMatch ® nyt vain 199 € kun ostat minkä tahansa BOSE ® L1 ® -järjestelmän Kätevät Bose® L1®-äänentoistojärjestelmät kulkevat mukana kaikkialle. Bose® Professional -jälleenmyyjiltä kautta maan. Tarjous voimassa 15.1.2018 saakka
JBL Eon One Pro Pylväskaiutinten kuningas nyt 6 tunnin akulla. Maahantuonti: Soundtools Oy • Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • puh. NATIVE INSTRUMENTS Komplete Kontrol MkII Isot näytöt ja entistä intuitiivisempi käyttö Komplete-softan kanssa. 029 080 0830 • soundtools@soundtools.fi • www.soundtools.fi NATIVE INSTRUMENTS Maschine Mk 3 Voiko parasta parantaa. MACKIE Thump 12A Hiteimmän kaiuttimen uusi inkarnaatio. Näemmä onnistui. JBL LSR705P Uusi studiomonitori huippuluokan DSP:llä. WALDORF Zarenbourg Näitä ne on ostanu. Hyvä soundi ja maukas muoto musikaalisessa paketissa. ERICA SYNTHS Black Classic System Maukkaimpia moduleita hämärään plörinään. Jytää! 02-03 Ilmoitukset.indd 3 28.11.2017 15.23. SOUNDCRAFT Notepad 3 kovaa mikseriä taskukoossa Soundcraft-soundilla
4 www.riffi.fi 6/2017 ÄÄTOIMITTAJALTA Taidot eivät pysy – niitä pidetään yllä S anotaan, että pyörällä osaa ajaa aina, jos sen taidon on kerran oppinut. Joka kierroksella karisee pois jotakin aiemmin osattua, eikä kyse ole tarpeettomien rönsyjen karsinnasta ja ilmaisun kiteytymisestä vaan eroosiosta. MYYNTI: Shure-jälleenmyyjät 04-05 Pääkirjoitus.indd 4 29.11.2017 16.28. Vapaa bassokieli soimaan ja jonkin tutun laulun melodiaa yksiäänisesti siihen päälle. Se luettakoon musiikin erityiseksi ominaisuudeksi yhdistää tunne ja äly fyysiseen suoritukseen ainutlaatuisella tavalla. Ja mitä vähemmän on ajotunteja aikanaan kertynyt ennen taukoa sitä työläämmin käy vanhan taidon elvyttäminen. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja GLX-D Advanced – toimintavarma taajuuksien hallinta 1. Yksi GLX-D Advanced Frequency Manager skannaa RF-ympäristöä. Somessa kyllä törmää toisinaan videoihin, joissa muutoin jo läheistensä tavoittamattomiin loitonnut dementikko hämmästyttää soittamalla suvereenisti itselleen rakasta musiikkia, siinä hetkessä läsnäollen ja kaikin puolin elinvoimaisena. Jos on ollut soittamatta useamman vuoden, koppaa kitaran kouraan ja koettaa sitten lasketella vanhoja tuttuja juttuja nuoruutensa tempoissa, niin lamaannushan siinä iskee. Harva haastaa itsensä todella ottamaan jotain uutta haltuun ja siirtyy varta vasten alueelle, jota ei vielä hallitse. Muistikaan ei pelaa. On opeteltava uutta. Ihminen on mukavuudenhaluinen olento. Ja niin vain pikkuhiljaa tuntuma kieliin elpyi siinä määrin, että sillä sähkökitarallakin pystyy jo jotain soittamaan ilman pettymyksen karvainta sivumakua. Sellainen kehittää omaa ilmaisua ja laajentaa musiikillista sanavarastoa. Umpikuja ei aina ole umpikuja ja joskus kiertotie vie perille varmemmin kuin oikopolku. 2,4 GHz -alueen taajuusskannaus etsii häiriöttömät taajuudet kaikille järjestelmään kytketyille laitteille 3. Ja jossain vaiheessa mukaan uivat puolivahingossa lisäsävelet, joista kasvoi paikoin ihan kunnon sointujakin. Borduna on pitkäveteinen tehokeino, jos sitä alvariinsa käyttää, joten aika pian piti laventaa palettia liikkuvaan bassoääneen melodian tukena. Silloinkin kun harjoittelu maistuu, se tuppaa painottumaan niiden asioiden pyörittelyyn, jotka jo osaa. Ja laajemmalla sanavarastolla sen peräänkuulutetun tarinankin kertominen käy ilmeikkäämmin. Puuha palkitsi, kun siinä huomasi vähä vähältä edistyvänsä ja ennenkaikkea siksi, että muistissa ei ollut vertailukohtaa, jota vasten suoritus olisi tuntunut vajaalta. Ei taitu enää. Kun ei niiden aikoinaan niin luontevien asioiden soittaminen alkanut sujua sähkökitaralla, hankin kunnollisen nailonkielisen, siirsin muinaisen repertuaarin syrjään ja aloitin nollasta jotain ihan muuta. Mieli tarvitsee innokkeita kokeillakseen uutta ja sellaisia innokkeita tarjoaa vuorovaikutus toisten soittajien kanssa. Frequency Manager siirtää taajuudet vastaanottimelle RF-väylän kautta 4. Uusien sävelten ja sormitusten tapailu työllisti sen verran intensiivisesti mielen, ettei omaa kömpelyyttään ehtinyt havainnoida. Siihen kytketään kuusi rack-asennettavaa GLXD4R-vastaanotinta RF-porttien kautta 2. Harmi kyllä, taidot voivat surkastua vaikka harjoittelisi suhteellisen säännöllisestikin, ja siitäkin huolimatta ettei ikääntymisen vaikutus motoriikkaan olisi vielä ajankohtaista. Motoriikka ei pysy mukana. Nerokkaat akut, integroitu latausjärjestelmä ja uskomattoman hyvä soundi ovat järjestelmän avainsanoja. Useampi päätyy toistamaan samoja juttuja yhä uudestaan ja kehän kiertäminen vaihtuu huomaamatta suppenevaan spiraaliin. Sormet kipeytyvät. Kun kitaristin pitääkin soittaa melodia unisonossa kosketinsoittajan kanssa, niin se selkäytimen jatkeeseen juntattu blues-likki ei todennäköisesti tarjoakaan valmista ratkaisua yllättävään tilanteeseen. Selkäytimeen ajetun taidon voi siis kaivaa sieltä esiin, mutta toisinaan se käy kovin vaivalloisesti ja joskus ne vanhat taidot muodostavat näkymättömän esteen uudelle alulle. Se siitä sitten. Jossain määrin sama pätee soittamiseen. Mutta kyllähän se pitkän tauon jälkeen hiukan haparoiden lähtee. GLX-D Advanced on helppokäyttöisin ja luotettavin monikanavajärjestelmä. Bändi tai perinteinen studiosessio ovat parhaimmillaan erittäin tehokkaita stimulantteja, joissa toisten soitto sekä omaan soittoon kohdistuvat toisten toiveet ja ehdotukset saavat ylittämään rajoja aivan huomaamatta. Kahden Frequency Managerin avulla voidaan taata kaikkiaan yhdeksän samanaikaisen kanavan häiriötön toiminta Sinimäentie 8, 02630 ESPOO www.brightgroup.fi, s-d@ brightgroup.com Langaton digitaalinen Shure GLX-D Advanced mikrofonijärjestelmä on ykkösvaihtoehto keskikokoisiin esiintymistiloihin, auditorioihin, koulutustiloihin, kirkkoihin jne
Yksi GLX-D Advanced Frequency Manager skannaa RF-ympäristöä. Frequency Manager siirtää taajuudet vastaanottimelle RF-väylän kautta 4. Siihen kytketään kuusi rack-asennettavaa GLXD4R-vastaanotinta RF-porttien kautta 2. GLX-D Advanced on helppokäyttöisin ja luotettavin monikanavajärjestelmä. GLX-D Advanced – toimintavarma taajuuksien hallinta 1. 2,4 GHz -alueen taajuusskannaus etsii häiriöttömät taajuudet kaikille järjestelmään kytketyille laitteille 3. Kahden Frequency Managerin avulla voidaan taata kaikkiaan yhdeksän samanaikaisen kanavan häiriötön toiminta Sinimäentie 8, 02630 ESPOO www.brightgroup.fi, s-d@ brightgroup.com Langaton digitaalinen Shure GLX-D Advanced mikrofonijärjestelmä on ykkösvaihtoehto keskikokoisiin esiintymistiloihin, auditorioihin, koulutustiloihin, kirkkoihin jne. MYYNTI: Shure-jälleenmyyjät 04-05 Pääkirjoitus.indd 5 29.11.2017 16.28. Nerokkaat akut, integroitu latausjärjestelmä ja uskomattoman hyvä soundi ovat järjestelmän avainsanoja
Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. 8 www.riffi.fi 6/2017 TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: HENKKA NIEMISTÖ Mika TOIVANEN IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. 08-13 Ikimuistoiset Toivanen.indd 8 29.11.2017 15.51
Välillä on voinut kokeilla kaikenlaista, kuten fraasia ”Kuka pelkää Paulaa”. Ilmeisesti ne vaan oli niin kovia, ettei tarvinnut! – Ajatusleikkinä olen pyöritellyt skenaariota jossa Sibeliuksella tuli tenkkapoo vaikka neljännen sinfonian hitaassa osassa, niin ei hän käsittääkseni voinut soittaa Stravinskylle, että ”Olen aivan jumissa tän hitaan osan kanssa. – Missään vaiheessa ei olisi tullut mieleenkään kieltäytyä kunniasta. Hän tähdentää, että jopa taidemusiikissa ne ”puutteet” kuuluu asiaan. – Nykyään tuntuu, että tekstiä tehdään melodian kustannuksella, että sinne saadaan se viimeinenkin detalji sanottua. Sama juttu jos otetaan maailman kovin tekstittäjä, kertsimies ja koodaaja, ei siitä silti välttämättä tule maailman kovinta biisiä. Se on osa kehitystä. Kun hän sai pari kappalettaan Jari Sillanpään debyyttialbumille, oli miehen tulevaisuus sinetöity. – Pidän mieluummin melodiassa ne pienet puutteetkin, ettei parannella pilalle koko biisiä. Melodia on alisteinen tekstille. Suurimman osan päivätyöstään hän on tehnyt modernin kotimaisen iskelmän parissa, vaikka musiikilliset ihanteet ovat vahvasti 80-luvun synapopissa. Speksit on tiedossa. Katri Helenan ja Jari Sillanpään ”Me Starat”-jäähallikiertueella. Tuotantoprojekteissaan hän hoitaa yleensä levynteon koko kaaren kappaleiden säveltämisestä ja sovittamisesta aina miksaukseen. Taustalla oli ajatus uudenlaisen soundin hakemisesta. Toisaalta on ollut helppoa säveltää, kun tietää kenelle tekee. Samalla pitää ottaa kuitenkin huomioon, että iskelmän tekeminen on bisnestä. Nyt varmaan pitäis opetella tekemään ihan erilaista melodiaa, joka vastaa tän päivän tarpeisiin. Toivanen kertoo ajautuneensa ammattilaiseksi iskelmän pariin 90-luvun alussa. Mikaan puri iskelmäkärpänen jo lapsena. Hänen ja Paula Koivuniemen yhteistyö alkoi, kun Toivasta pyydettiin kapellimestariksi Koivuniemen 40-vuotistaiteilijajuhlakiertueelle. Sen takia en ole juurikaan säveltänyt iskelmiä muutamaan vuoteen. Jos sitä hyväksyntää omille sointuja sävelvalinnoille pitää hakea jostain ulkopuolelta, ollaan kai vähän hakoteillä. Toivanen tunnustaa itsekin tehneensä aikoinaan tekstejä, jotka tänä päivänä eivät ole aivan kurantteja. Mutta melodiat, joita vaikka juuri Kassu Halonen ja minä Kassun fanina olen tehnyt, on tämän päivän biisimarkkinoilla varmaankin vähän vanhanaikaisia. Kun mun biisit on olleet aikanaan biisipalavereissa kisaamassa Kassun ja vaikka Veikko Samulin biisien kanssa ja mun tekeleet on skipattu pois, niin tietenkin pyrin analysoimaan ja kriittisesti kuuntelemaan ”mikä meni vikaan” omissa iskelmähapuiluissa. – En ole ihan varma, että jos otetaan maailman kovin kitaristi, basisti ja rumpali, että siitä tulee maailman kovin bändi. – Siellä Corollan takapenkillä tuli kuultua kaikki nää Frederikit, Katri Helenat ja Paula Koivuniemet. Kyllähän Lennon/McCartney tai Abban Benny ja Björn piti tavallaan kahden miehen biisileirejä, mutta ei siellä lähetelty kertsejä ympäri maailmaa, että tehkää tähän pari verseä. www.riffi.fi 6/2017 9 M ika Toivanen on täyden palvelun mies. – Kai mun sisällä asuu semmonen taiteilijasielu. Paula Koivuniemi: Yöperhonen, Edel records 2006 Ja näin saatiin rakennettua oivallinen aasinsilta Mika Toivasen ensimmäiseen sessioon. Joskus vaan täsmäbiisikin voi olla huti. Kuitenkin jo ennen tätä esimerkiksi Isao Tomita, Wendy Carlos ja Vangelis edustivat mulle sitä kiehtovan ihmeellistä maailmaa, missä yksi ihminen pystyi laboratorion näköisessä studiossaan luomaan isoja, jopa sinfonisia äänimaailmoja. Vaikka Mika tunnustautuu olevansa henkeen ja vereen synamiehiä, niin onhan se ollut mahtavaa, kun on pyydetty tekemään biisi vaikka Katri Helenalle tai Tapani Kansalle. 80-luvulla nuoruuttaan eläneelle päivän pop oli aina vahvasti konevetoista, josta innostus bändeihin kuten Depeche Mode, Yazoo ja Duran Duran sitten helposti syttyi. Siitä johtuen biisien melodiat ei kaarru yhtä kauniisti kuin vaikkapa ”Sydämeeni joulun teen” tai ”Katson autiota hiekkarantaa” -biiseissä. ”Ei edes tuhmaa, mutta toimii hyvin.” 08-13 Ikimuistoiset Toivanen.indd 9 29.11.2017 15.51. Tän päivän musassa melodisuus on vähän hukassa. – Esimerkiksi Kassu Halosen melodiaja harmoniamaailma oli mulle nuorempana selkeä suunnan näyttäjä. Tuu tänne Ainolaan, poltetaan parit käsinkäärityt sikarit ja co-wraitataan tää osa kuntoon”. – Paula soitti mulle, että hän haluaisi tehdä jotain sellaista, mitä olin tehnyt esim. ”Okei, levylle menikin tämmönen kappale, teenkin seuraavaks sitten tietynlaisen biisin”, ja siinähän sitä oppi. Ainakin sen kaltainen melodisuus, miten mä sen ymmärrän, mihin mä olen kasvanut ja mitä olen yrittänyt opetella. Sävellyksiä on yhteensä yli neljäkymmentä. Hyvä puoli asiassa on kuitenkin se, että tekstien merkitys on kasvanut. Biisileirit taas ovat monesti kustantajan masinoimia juttuja, joista saadaan kulloiseenkin projektiin nippu täsmäbiisejä. Biisinkirjoittamisesta Toivasella riittää asiaa. Toivasta eivät myyntitavoitteet kuitenkaan paljoa hetkauta. – Ei voi tietenkään yleistää. Hänen mielestään tämän päivän melodiat eivät mene niin kuin niiden pitäisi mennä – tai oikeastaan miten niiden piti mennä ennen vanhaan. Hänen taiteilijamentaliteettiin ei sovi, että joku muu sorkkii hänen kappaleitaan. Kaikki tämä ilman biisileirejä. Bändiä alettiin kasaamaan ajatuksella, että laitetaan vähän rokimpaa vaihdetta silmään. Nää on tällasia biisejä mitä multa tulee. – Olis varmasti tullut erilaisia biisejä, jos niitä olis otettu eri puolilta, mutta mullehan tää on ollut ihannetilanne. – Semmoset ranteet auki viikonloppuisä -jutut ei ole tätä päivää, sanoo Toivanen, jonka mukaan sanoitusten merkitys nykyiskelmässä on tärkeämpi kuin melodian. Aloitetaan nykyiskelmämelodioista. Säveltämisessä trendinä olevat ”co-wraittaaminen” ja biisileirit eivät myöskään saa Toivaselta innostunutta vastaanottoa. Mika Toivasen kohdalla omaehtoisuus on kantanut hedelmää. Hän kuvaa itseään pilalle hemmotelluksi, koska on päässyt säveltämään muun muassa Paula Koivuniemelle kokonaisia levyjä. Melodioita tärkeämpää on siis mistä laulaa. Kappaleiden valikoituminen ja päätyminen levyille oli kuitenkin pitkällisen oppimisen tulosta
Se että Toivanen oli jossain vaiheessa myös bändihommassa mukana, edesauttoi häntä hahmottamaan säveltäessään millaisia elementtejä kappaleissa tulisi olla. Kun nykyartistit laulaa biisejään milloin missäkin keittiön pöydän ääressä, kotistudiossa tai vaikkapa keikkapaikan takahuoneessa, niin vanhat artistit on tottuneet siihen, että studiopäivät on varattu ja 08-13 Ikimuistoiset Toivanen.indd 10 29.11.2017 15.51. Ja sitten neljäkymmentä vuotta myöhemmin oli aika kypsä Yöperhoselle. Artistikin tulee lähemmäksi. Sitten selvis, että tämä Paulan ensisinglelle päätynyt kappale oli alkujaan nimeltään juuri Yöperhonen, mutta Toivo Kärki ei antanut hänen laulaa sitä, kun se kertoi jostain vähän kevytkenkäisestä naisesta. Sellaista ei annettu alta kakskymppisen tytön laulaa. Se on se konteksti. Vaikka tässä on iskelmäartisteja tehnyt, niin en mä tietenkään kaikille ole sitä särökitara-väritystä tarjoomassa. – Se on tavallaan vitsi, mutta ei se mikskään pelleilyksi mee. Kun säveltäjä yrittää hahmottaa artistille sopivia elementtejä kappaleisiinsa, sovittajan keskeisimpiä ammattitaito-asioita on taas ymmärtää kuka laulaa ja missä. – Se on tuo laulajan arki lopulta aika yksinäistä hommaa. Vaikka laulamaan ”kuka pelkää Paulaa”. Itseironia oli yksi ajatuksista, jolla albumin linjoja luonnosteltiin. Onhan se aika humoristinen teksti kun nyt sitä ajattelee. Ei edes tuhmaa, mutta toimii hyvin. Eihän ne kuulosta miltään jonkun Aikuisen naisen jälkeen. Niinpä siihen tehtiin silloin vuonna 66 uusi, nuorelle naiselle sopiva teksti Perhonen. Kuunneltuaan demon Paula ymmärsi heti mitä ajettiin takaa. Studioon tullaan aina levyttämään, ei treenaamaan, hengailemaan tai jamittelemaan. – Se on näille ”vanhan liiton ammattilaisille” niinkuin pyhää hommaa, mikä on mun mielestä tosi hienoa. Toivanen koki uuden materiaalin säveltämisen haasteena. Ei annettu kuitenkaan periksi ja tehtiin siitä Ile Vainion kanssa teksti valmiiksi ja lähetin Paulalle mun laulaman demon. Tyylitaju onkin sovittajalle monesti tärkeämpi taito, kuin se, miten taidokkaasti kappaleen voi uudelleenharmonisoida. Kuusissakymmenissä olevan naisen asenteessa oli enemmän rokkia kuin monella oikeella rokkarilla. Ilen kanssa me se teksti tehtiin ja se on hyvä tommosissa jutuissa. Paljon materiaalia uusiksi sovittanut Toivanen kertoo, että areenalla ei välttämättä toimi samat jutut kuin pubissa. Lähdettiin tommoselle linjalle. Paula laulaa sen tosissaan ja siinä tulee sitä homoikoni-juttua. Rohkeakin voi olla, kunhan ymmärtää, että kaikki biisit eivät voi olla ilotulitusta. Toivanen painottaa vastoin kirjoittajan näkemystä biisien vahvuutta ja tekstien syvyyden tärkeyttä istuvan ja kuuntelevan yleisön edessä, kuten esimerkiksi konserttisalissa. Paula Koivuniemen kanssa yhteinen linja löytyi aika hyvin. Sit taas konserttisalissa voidaan vetää välillä vähäeleisesti pelkän sellon säestyksellä. Mitä voisi olla tapahtunut, kun on kuljettu neljäkymmentä vuotta. Jos ollaan areenalla ja tuli roihuaa ja konfetit lentää, niin et sä voi vetää ihan vaan hillitysti haitarilla. Paulan kohdalla näin kuitenkin heti, että tämä artisti kantaa sen komeasti. Sata miestä -kappaleessa taas esiteltiin uusia puolia Paula Koivuniemestä. Jos ei tunnu hyvältä, ei tehdä. – Eihän se mikään mun keksintö ole, mutta pieni akustinen tuokio siellä keskellä konserttia tekee aina hyvää. Paula sanoo ääneen niitä asioita mitä on mietitty. Samaa tutkiskelevampaa polkua jatkoi En kadu mitään -kappale, jossa onnistuttiin hyvin hahmottelemaan niitä tuntoja mitä laulaja kokee, kun valot sammuu ja estradi vaikenee. – Tämmöset uudet kappaleet menee helposti ihan kyykkyyn niiden klassikoiden rinnalla. – Biisit pitää tavallaan siirtää siihen tilaan ja tilanteeseen. Se biisi viitoitti myös seuraavan levyn suuntaa. Sen lisäksi että kappaleiden pitää olla tietysti hyviä, pitää niiden pystyä seisomaan kalpenematta livesetissä vanhojen megahittien rinnalla. Vanhan liiton artistien kohdalla homma on kuitenkin eri. Mutta hyvin nää uudet biisit on lunastaneet paikkansa siellä Paulan keikkasetissä. Kiertue oli ohi ja sujunut sen verran hyvin, että päälle päätettiin siis tehdä Toivasen tuottamana levy. ”Seuraa vain laulut laulajaa...”, runoili Toivanen Vainion kanssa. Ajatus oli lähtenyt Koivuniemen Senaatintorin keikasta, jossa hän esitti Apulannan Anna mulle piiskaa -biisin korkokengissä ja pillifarkuissa. Toinen ajatus oli rakentaa kaari Koivuniemen ensimmäisen levytyksen (Perhonen-single vuodelta 1966) ja viimeisimmän albumin välille. Kappaleiden demottaminen studiossa on aivan normihommaa tänä päivänä. Silloin arrikin tarvii isoja dramaattisia juttuja. Se ”rokimpi” soundi tuli jo siitä. – Eijjeijei, ei hän laula. Laulajasta paistoi iän mukana tuoma varmuus, jonka myötä pokkaa riitti mihin tahansa. 10 www.riffi.fi 6/2017 – Kaksi pitkätukkakitaristia, Varre Vartiainen ja Tuomas Wäinölä etualalle Paulan molemmin puolin, Anssi Nykänen rumpuihin, Harri Rantanen bassoon ja mukaan vielä kolme puhaltajaa. Myös suvantoja tarvitaan. Eli ei albumi pelkkää pelleilyä ollut. Koivuniemen esityksestä rohkaistunut tuottaja lähetti tekstarin Miamissa lomailevalle tähdelle, että pystyisikö hän tällaista laulamaan. – Niinpä hahmottelin Perhoselle jatko-osaa, ja sehän oli luonnollisesti Yöperhonen
Ne suhtautuu siihen tosissaan ja sen takia niille toi demottaminen on vähän vaikea ajatus joskus. Tuli ajatus että siellä Kirjan salissa pitäis vielä joskus äänittää kokonainen levy. Tiesin heti, että tälle artistille pitää tehdä tällaista musaa, vanhalla, isohkolla tuotannolla. On siis musiikkia ja muusikoita myös Spotifyn Top50-listan ulkopuolella. Levyn musiikilliset ansiot eivät ole kuitenkaan Toivasen ainoa syy ottaa albumia käsittelyyn. Soittelin siis siinä Rhodesilla nopeesti vähän sointuja klikin päälle varmistellakseni että sävellajit on oikeat. Oli hienoa fiilistellä siellä, että tässä se Ola on vetänyt. Ymmärrän tilanteen varsin hyvin, mutta nää on asioita joita pitää sanoa myös ääneen eikä vaan yrittää pyristellä mukana. Hän kun on henkeen ja vereen vanhan koulukunnan tangomiehiä. – Halusimme Kyöstin kanssa tälle levylle just tietynlaisia biisejä, jotka on meille kummallekin tuttuja. Kaksitoista viulua tallennettiin Finnvoxissa. Kun tämä genre ei soi radioissa eikä striimaa, tällaisten tuotantojen tekeminen on taloudellisesti kannattamatonta, ainakin siis levy-yhtiöille. Mulla on yleensä tapana varmistaa sävellajit studiossa laulattaen demolaulut melko kevyen ja riisutun taustan päälle. Joskus tuon levyn aikaan syttyi valtava halu ostaa joskus ”oikea” mikseri. Kyseessä oli kappale, joka piti vetää ulkoa ja mieluusti ekalla otolla. Listaviikkoja albumille kertyi viisi. – Se vaati vähän semmosta hulluttelua, mikä kuuluu hyvin muun muassa bassoraidassa. Tänä päivänä ongelma on siinä, että kun pidetään vuosittaista tango-laulukilpailua, ne hyveet, joita tangon laulamiseen Seinäjoella liittyy, ovatkin paheita tuon heinäkuisen viikonlopun jälkeen. Tangomusiikki elää siis vaikeita aikoja. ”On on, kato nyt tästä valokuvasta Virran kirjastakin!”. Toivasen manifestin jälkeen päästään albumin syntytarinan kimppuun. Levyn tuotantoratkaisuihin päädyttiin Mäkimattilan persoonan kautta. Ihan vain Mäkimattilaa ajatellen sai Toivanen idean äänittää Yö kerran unhoa annoit -kappaleen laulut kuuluisassa Kirjan salissa Helsingin Kruununhaassa. Lehmänkello vaan hakkaa ja vähän sointuja päälle. Komppi oli sama kuin Tangomarkkinoilla, eli Hannu Rantanen bassossa, Kepa Kettunen rummuissa, Heinä Nieminen kitarassa ja Mongo Aaltonen lyömäsoittimissa. Pohjalla oli ainoastaan ohjelmoitu demo jonka soittajat treenasivat korvakuulolta. Albumi, jollaisia ei enää tehdä. Yöperhonen saavutti kultarajan seuraavana vuonna. Mentiin sinne puolen yön jälkeen, niinkuin entisaikaan tehtiin; kun soittajat tuli keskustan ravintoloista keikoilta, mentiin vielä yöksi äänittämään. Nehän on ihan kauheita ne sen sovitukset. ”Hei tässä olis vielä yks tämmönen, eikä ole lappuja. Isolla bändillä miltei kokonaan livenä taltioitu albumi on komeaa kuultavaa. Toivanen kertoo mahtavan esimerkin demottamisesta Reijo Taipaleen kanssa muutaman vuoden takaa. Albumin nimikappaleen oikeanlaisen fiiliksen löytymiseen tarvittiin hiukan ”studiopsykologiaa”. – Ymmärrän, jos striimauspalveluissa eikä radioaalloilla ole tällä hetkellä kysyntää suomalaiselle viihteelliselle iskelmälle, mutta kokonaisen laulutyylin ja samalla myös tuotantotyylin alasajo tuntuu väärältä. Paikassa, jossa on äänitetty muun muassa Olavi Virtaa. Kyöstihän tuntee suomalaisen sodanjälkeisen iskelmäperinteen kuin omat taskunsa, niinpä kun mun tietämys on rajallisempaa, sovittiin että kun molemmat tietää biisin, voi sen ottaa myös tälle levylle. Toivasen musiikilliset ratkaisut saivat ymmärrystä myös Hesarissa, jossa toimittaja Mari Koppinen kiitteli, että onneksi Suomessa tehdään vielä albumeita isosti. – Tehtiin Reiskan Muistojen Polku -levyä. Radioaalloille ei ole mitään asiaa ”täydellisellä” tangoäänellä, eikä vähän jähmeähkösti fraseeraava kruunupää saa äärimmilleen tuotettua radiohittiä lentoon sitten millään. Vibrafonia soitti Arttu Takalo. Albumi aloitti ansiokkaan yhteistyön Koivuniemen ja Mika Toivasen välillä ja on poikinut tähän mennessä kuusi levyä. Vetäkää vaan, kyllä te osaatte!” Sitä kautta siihen saatiin tietynlaista räyhäkkyyttä. Kyllähän se Reiska ne laulo, mutta oli myöhemmin sanonut siellä levy-yhtiössä, helvetti ei niistä Toivasen levytaustoista tule kyllä mitään. Tiedustelen Toivaselta miltä Yöperhonen-albumi nyt soundimielessä kuulostaa. Hän toteaa, että se kuulostaa ihan hyvältä iskelmälevyltä. ”Kokonaisen laulutyylin ja samalla myös tuotantotyylin alasajo tuntuu väärältä.” 08-13 Ikimuistoiset Toivanen.indd 11 29.11.2017 15.51. Esittelin biisin kavereille viimeisenä, kun luulivat pohjien olevan jo purkissa. Muuten pohjat äänitettiin yhdessä päivässä livenä Toivasen studiossa. – Ideana oli tehdä sellainen levy, miltä tangokuninkaan levyn pitäisi kuulostaa. Kun kävin paikalla ekan kerran, niin talonmies sanoi, että ei täällä mitään studiota ole ollut. Kyösti Mäkimattila: Yössä soi Americano, Sony 2015 Mika Toivanen valitsee seuraavaksi sessiokseen vuoden 2013 tangokuninkaan Kyösti Mäkimattilan albumin. – Kai se soundikin on ihan muhkea vaikka levy onkin miksattu kahdella, nykymittapuun mukaan jo pahasti vanhentuneella Yamahan O2R-digimikserillä. – Lavan alta alemmasta kerroksesta löytyi vielä se kellarihuone, joka toimi silloin tarkkaamona. – Asiat on muuttuneet niin paljon jo tämän kahden vuoden aikana, että tällaisia levyjä ei varmaan kannata enää edes tehdä. Aikaakin se on kestänyt hyvin vaikka levy on jo yli kymmenen vuotta vanha. Semmonen riskinottaminen, että roiskitaan menemään, ei aina välttämättä sovi sessiomuusikon pirtaan, vaikka sellasta joskus kaipaisikin. Yöperhonen-albumia on kiittäminen Koivuniemen noususta uudelleen megatähtiluokan kansansuosioon. www.riffi.fi 6/2017 11 silloin mennään levyttämään. – Ajattelin että Kyösti osaa arvostaa tätä. Toivanen haluaa tuoda esiin epäkohdan, johon hän törmännyt muunmuassa toimiessaan kymmenen vuotta Tangomarkkinoiden kapellimestarina. Ifpin tilastojen mukaan albumia on myyty tähän mennessä 21 890. – Haettiin siihen semmosta riehakkuutta, mitä studiomuusikoilta voi olla joskus vähän vaikeata löytää. Hänen laulutyyli on sellainen toteava ja vähän etäinen, mikä kuuluu tohon 60-luvun tyyliin. Niinpä parin vuoden päästä tuosta, studiolleni saapui sitten ihan ”oikea” analoginen mikseri, SSL:n AWS900+, jolla miksaan tälläkin hetkellä. Ettei kaikki vaan yrittäis epätoivoisesti saada aikaan radiohittiä
Monasti, jos on ajatus, että jokin kohta vedetään tietyllä kitaralla ja soundilla, niin se saattaakin kääntyä ihan toiseen suuntaan, kuin ajateltiin. Hän tiesi intohimostani synteettisiin äänimaailmoihin ja on nähnyt nämä studiolla lähes käyttämättömänä lojuvat vintagelelut. – Kun studiomiesten pitää osata soittaa tyylillisesti vähän kaikkea, niin joskus olisi mielenkiintoista kokeilla vaikkapa puhtaasti punk-asenteella soittavaa kitaristia tangotuotantoihin. Oman levyn myötä ainakin Toivanen löysi lähes kolmenkymmenen vuoden studioammattilaisuuden jälkeen uusia puolia itsestään musiikin tekijänä mutta myös aivan uusia tapoja tehdä musiikkia. Tuottajan näkövinkkelistä sellaisten tyyppien kanssa syntyis varmasti jotain uutta ja mielenkiintoista. Jotain sellaista, mitä ei osais ees tilata. Jotain sellaista syntyi Yössä soi Americana -albumille. Joskus soitossa pienistä teknisistä puutteista kumpuava luovuus on juuri se, joka saa aikaan ainutlaatuisen soundin tai vaikkapa fillin. Olennaista on kuitenkin ymmärtää, että myyntiluvut ei tässä projektissa ole olennaisia. Levy, jota oli vinyylinä myyty haastattelun aikoihin ehkä kaksikymmentäviisi kappaletta, olisi jäänyt tekemättä ilman Chartmakersilla masteroijana työskentelevän Henkka Niemistön suorittamaa potkua perseelle. 08-13 Ikimuistoiset Toivanen.indd 12 29.11.2017 15.51. Kyseessä on noin neljän minuutin biisi, missä on ainoastaan moduloidun oskillaattorin pulputusta. – Oli vapauttavaa ja erittäin opettavaista työskennellä esim. – Henkka kysyi, että miksen tee omaa levyä. Soundi provosoi soittamaan jonkun jutun tietyllä tapaa, mitä ei komppilappuun pysty nuotintamaan. – Kyllä se parhaimmillaan on sellaista, että pallotellaan niitä ajatuksia sovittaja/tuottajan ja muusikon välillä. Nimittäin oman levyn tekemistä. Kyse oli suoranaisesta ahaa-elämyksestä, että tätä varten minä teen musiikkia! Kaivetaan esiin se taiteilijaminä ja luodaan musiikkia ainoastaan omista lähtökohdista. Ei kertsiä, ei introa, eikä myöskään minkäänlaista kohderyhmää saati radiosoitto-odotuksia. -33° C -biisin kanssa. Artisti on aina keskiössä ja kaikki ratkaisut pyritään tekemään niin, että lopputulos palvelee artistia, ei tuottajaa tai biisintekijää. 12 www.riffi.fi 6/2017 Keskustelu kaartaa alkuperäisestä aiheesta tiukasti sivuun syvemmälle studiomuusikko-ajatteluun. – Näin näitä levyjä on mahtava tehdä. – Olennaista esimerkiksi bändituotannoissa – jolloin ei välttämättä työskennellä studiomuusikoiden kanssa – on löytää ne oikeat palaset jotka toimii keskenään. Toivanen: Transitions, U-records 2017 Oletko tuottaja/musiikkialan ammattilainen, joka on jossain vaiheessa kärsinyt seuraavista oireista: Musahommat tympii, jonkinlaista urautumista havaittavissa, kysyt toistuvasti itseltäsi ”miksi tätä hommaa teen?” Jos vastasit myöntävästi yhteenkään kohtaan, kannattaa kokeilla samaa kuin Mika Toivanen. Sen tähden en halua lukita asioita loppuun asti, vaan annan iloisen sattuman puuttua peliin. Tätä ei ole kukaan tilannut, eikä kyllä myöskään ostanut, haha. Taiteen tekemistä parhaimmillaan. Joillakin tuottajilla toimii, että kaikki jutut on kirjoitettu viimeisen päälle valmiiksi, mutta esimerkiksi kitara-asioiden kohdalla ei semmosia soundijuttuja voi kirjoittaa siihen lappuun. Toivanen on alkanut kavahtamaan perinteistä ajattelua, jossa tuottaja ”laittaa” muusikon soittamaan. Kommentoin Toivaselle, että kun tilaa tietyn soittajan, tilaa myös tiettyä soundia, johon hän kertoo nyökytellen alkaneensa miettimään, millaista olisi tehdä töitä jonkin yhden asian erikoismiehen kanssa. Vaikka hän ammattisäveltäjä onkin, on musiikin tekeminen artisteille aivan toinen juttu kuin oman musiikin luominen. Toivanen on silminnähden ylpeä albumista
Pelkkää sähkön kohinaa. Kun Toivanen on ollut koko ajan kaupallisen musiikin käytössä, niin omiakin tuotoksiaan on alkanut arvottamaan kaupallisista lähtökohdista; ”eihän tätä kukaan kuuntele”. Läheskään aina en tästä ”kiihtymisestä” jaksanut edes huolestua. Mun normituotannoissa analogisynien käytöllä ei ole hirveesti merkitystä, mutta tää levy on tehty pelkästään niillä. Jos et saanut äänitettyä sitä, niin et sä löydä sitä samaa asentoa niille nappuloille ja soundi on näin ollen kadonnut ikiajoiksi. Ei kaipaa – päivastoin. Toivanen uskoo että omaehtoiselle musiikille on aina ti laus ta. Eikö hän kaipaa bändiympäristön sosiaalisuutta ja asioiden pallottelua. Ja tämä tietenkin aiheutti pientä puhdetta kun tuon modulaarimateriaalin yritti saada ”gridiin”. – Jos ja kun saat jonkun soundin sieltä aikaseks, sä et pysty palaamaan enää siihen. Jo kahden minuutin kohdalla tempossa 90 bpm aloitettu biisi saattoi olla 92 bpm. Ja se on tärkeintä! . Kaiken pohjalla on kuitenkin sen sisäisen palon esille tuominen. Tuo deadline pelastaa hänet myös liialta hinkkaamiselta ja itsekriittisyydeltä. Albumin kasaamiseen kului kaksi ja puoli kuukautta. Modulaaria käytettäessä äänitys kannattaa pitää päällä koko ajan. – Aikaa kului ja jossain vaiheessa lokakuuta Niemistö soitti, että masterointi on varattu, tuleeko se levy. Kun kaikissa soittimissa ei ole midiä, suurin osa melodioista, bassoista ja pädeistä on soitettu livenä. Hän on tehnyt sitä, mutta joku muu taas jotain muuta. Mun modulaarin käyttö on enemmänkin seikkailua oskillaattorien ja filttereiden maailmassa kuin määrätietoista soundin vääntöä. Tuli vaan inhimillistä kiilausta monotonisiin sekvensseihin. – Syntetisaattorijutun ihannointiin mulla liittyy oleellisesti se, että ne oli semmosia laborantin näköisiä jätkiä, ketkä väänsi nappuloita siellä yksin ilman bändiä. Rakennusaineina käytettiin pelkästään analogisyntikoita, kuten Moog Voyager, Korg MS-20, Oberheim Matrix-1000, Juno-60 jne. Myös oman levyn tekoa hän on kaivannut. Tai ainakaan minä en pysty. – Koko levy on tehty analogivehkeillä, ja kyllä sen mun mielestä kuulee. Mun mielestä jokaisen musatuottajan pitäis tehdä oma levy. Se on jopa aika vapauttavaakin ajatella sillä tavalla. No okei, mä teen ja aloin hommiin. Tätä ennen Toivanen oli äänittänyt kaikenlaisia pulputuksia ja piipityksiä, mitä oli modulaaristaan aikaan saanut ja näiden päälle levy rakennettiin. Jokainen tekee erilaisia ja ainutlaatuisia juttuja sen johdosta. Masteroija sanoi, että kun nostaa yläpäätä, sieltä ei kuulu mitään. Jos masterointia ei olis ollut varattuna, olis jäänyt ehkä tekemättä. Ja nyt kun näitä on aloittanut tekemään, niin mä tiedän jo aika hyvin millainen seuraava levy tulee olemaan. u ”Ei kertsiä, ei introa, ei myöskään minkäänlaista kohderyhmää saati radiosoittoodotuksia.” 08-13 Ikimuistoiset Toivanen.indd 13 29.11.2017 15.51. Tästä oppineena, mulla on joka joulukuu masterointi varattuna. Jostain syystä käytin Akain RhytmWolf-rumpukonetta sekvenssien synkkaamiseen. Vasta nyt tajusin että julkaistu sooloalbumi on aina parempi kuin kovalevyn uumenissa majaileva mahdollisesti joskus täydellinen sooloalbumi. Se on hänen historiaansa. Swedienin viesti oli selvä: – Antakaa te oman historianne kuulua tekemisissänne! Toivanen peilaa ajatusta omaan työhönsä: – Mun historia on syntikkapopissa ja Corollan takapenkillä kuunnellussa Katri Helenassa. En vielä tiedä ihan tarkkaan mitä tulen tekemään, mutta omaa musaa pitää tehdä. – Swedien palasi ajassa taaksepäin ja kertoi äänittäneensä 50-luvulla esim. www.riffi.fi 6/2017 13 Hetken pähkäiltyään Toivanen innostui asiasta. Toivasen ”kaikki alusta loppuun itse” -meininki kuulostaa yksinäiseltä hommalta. Todella hyvän kuuloisia synasoundeja saa ulos melkeinpä mistä vaan plugarista tai VAsynasta mutta kun jääräpäisesti vältellään uutta teknolo giaa ja äänitellään näitä vanhoja rahisevia ja suhisevia pörinöitä raidoille, lopputulos on mukavan pyöreä ja lämmin. Erilaisia mikkejä sun muuta saa kaupasta kuorma-autoittain, mutta se ei ole olennaista, vaan se on se oma historia, joka saa ja jonka pitää kuulua siellä äänitystai miksaustilanteen valinnoissa. Levyn teko aikataulutettiin seuraavalle vuodelle ja tärkein, eli masterointi varattiin joulukuun puoliväliin. Bruce Swedienin viisaat sanat Tavatessaan kuuluisan äänittäjän, Bruce Swedienin, jäi Toivasen mieleen se miten tämä painotti jokaisen äänittäjän omien lähtökohtien tärkeyttä. Se on osa sitä estetiikkaa, että tehdään yksin ja sitä mä olen kaivannut. Duke Ellingtonin big bandiä ja käyttäneensä niitä oppeja siitä lähtien äänityksissään ja miksauksissaan. Nyt taas kun uudemmat levyt myy parhaimmillaankin vaikka kymppitonnin, niin ero siihen mun kolmeenkymmeneen ei ole enää niin iso. Vasta editointivaiheessa huomasin ettei se Akain kello ole todellakaan kovin tarkka. • www.riffi.fi – Se on mulle ihan olennainen naksahdus tuolla nupissa, että tekee vaan. Joskus silloin kun teki Jari Sillanpään levyä, joka myi kolmesataatuhatta kappaletta, ei ehkä olisi ollut mitään järkeä tehdä levyä joka myy kolmesataa kappaletta. Omaa juttuaan valkoisissa takeissa. ”Tekee vaan” -ajatteluun liittyy myös ymmärrys siitä, että kun tänä päivänä mikään musiikki ei myy, niin miksei sitä sitten kannattaisi tehdä omista lähtökohdista. Jottei homma jäisi tekemättä, on hän varannut masteroinnin jälleen joulukuun viidenneksitoista päiväksi. – Semmonen ajattelu pitää täysin unohtaa. Lue Riffin verkkosivustolta Nettispesiaali, jossa Toivanen kertoo lisää äänittämisestä ja miksaamisesta, sekä luotetusta komppiparista, jolle voi antaa soitettavaksi aivan mitä vain. – Oman levyn tekeminen oli henkilökohtaisesti tosi iso asia. Kauhea tilanne, jos se olisi johonkin vuosien saatossa kadonnut. – Olen tässä kolmenkymmenen vuoden aikana aloittanut kaikenlaisia omia juttuja, mutta kesken ne on jääneet, kun eivät ole olleet omasta mielestäni tarpeeksi hyviä. – Sekvenssijutut taas tulevat modulaarin parista sekvensserimodulista
Kotiinpaluun kruunaa Stingin esikoismusikaali ”Viimeinen laiva”. Äänentoiston osalta Turussa tähdättiin siihen, että uusien äänijärjestelmien täytyy olla kokonaisuuksia – että kaikkien kaiuttimien sointi olisi samanväristä setin isoimmasta pienimpään elementtiin. 14 www.riffi.fi 6/2017 V uonna 1962 rakennettu, kymmenillä miljoonilla remontoitu Turun kaupunginteatteri uusine tekniikkoineen on nyt kovemmassa iskussa kuin koskaan. TEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA Turun kaupunginteatteri juhlii avajaisiaan – uuden äänija valotekniikan neitsytmatka! Turun kaupunginteatterin kolmivuotinen evakkoretki on päättynyt. Stingin ”Viimeinen laiva” on uusitun Turun kaupungin teatterin avajais produktio, jonka päärooleissa laulavat Anna Victoria Eriksson ja Olli Rahkonen. KUVA: OTTO-VILLE VÄÄTÄINEN 14-17 Turku.indd 14 29.11.2017 15.54
Jokaiseen kaiuttimeen ajettava äänimateriaali viimeistäkin surround-purkkia myöten on määriteltävissä yksilöllisesti. Musikaalissa pöytiä käytetään moodissa, jossa molemmilta käyttöpinnoilta pystytään hyödyntämään kaikkia järjestelmän tuloja ja lähtöjä. Kolmas linjasäteilijänippu ei luonnollisesti näyttämöaukon keskelle sovi – haitat tekniikan muille osa-alueille olisivat liian suuret. Enemmän kuin tarpeeksi Miksauspuolella turkulaiset tykästyivät amerikkalaiseen vaihtoehtoon jo Digidesignin aikakaudella. Vaakasuuntainen keskiklusteri rakentuu neljästä pistesäteilijästä downfilleineen. Tilanteen vaatiessa toinen muuntuu helposti monitorikäyttöön. Suuren näyttämön etupäähän hankittiin kaksi uutta S6Lpöytää, joista suurmusikaaleissa yksi on omistettu langattomille laulumikrofoneille ja toinen orkesterille. Pienen näyttämön akustisesta suunnittelusta vastasi Akukonin Anssi Ruusuvuori, ja Tapio Ilomäki puolestaan loi suuren puolen kaiutinjärjestelmän suuntaviivat käyttäjän toiveiden pohjalta. Nyt lopullisessa osoitteessaan siihen lisättiin tiTyylikkäästi toteutettu ramppi kätkee näyttämön puolella suojiinsa lavamonitorit ja katsomon puolella kahdeksan pintaan upotettua etufilliä. Päänäyttämöllä matriisi on kooltaan 64 × 64 ja pienellä näyttämöllä 32 × 32. Kun vielä pienelle näyttämölle valittiin kompakti S3L-X, on Avidin livepöytäkattaus Turussa maan järein. Kuulokuvan keskeltä ajettavasta ääni-informaatiosta huolehditaan suuren näyttämön tapaan pistesäteilijällä ja downfilleillä, sub-komerokin on samaa lajia. Apua valvontaan Talon uudisrakennusosaan valmistuneelle pienelle näyttämölle ripustetun Mina-linjasäteilijän teatteri ajoi sisään jo väistötiloissa Turun Logomossa. Etulinjassa lennätetään myös neljää matalimpia ääniä toistavaa 1100-LFC-komeroa, lisäksi pääjärjestelmää tuetaan takarivien osalta kevyellä viivelinjalla, jota on käytännössä tarvittu lähinnä ”ilmanraikastimena” parven alustan suppilossa, ei niinkään äänenpaineen lisääjänä. Teatterin äänipuolen remontista talon puolesta päävastuussa olleet äänisuunnittelijat Jari Tengström ja Iiro Laakso myöntävät, että line array sivustoilla ja point source keskellä ei ole jokapäiväinen tai ainoa vaihtoehto, mutta täällä paras mahdollinen. Jari Tengströmin (vas.) ja Eero Auvisen työkalut ovat nyt viimeisen päälle: yhdellä konsolilla miksataan orkesteria ja toisella laulajia. ”Viimeisessä laivassa” tulokanavia on satakunta: bändiltä kuutisenkymmentä, laulajilta kolmisenkymmentä ja loput in putit 14-17 Turku.indd 15 29.11.2017 15.54. Bright Finland vastasi äänipuolen asennusurakoista, ja laiteostot tehtiin pääsääntöisesti erillishankintoina – esimerkiksi kaiutinjärjestelmä Studiotecin ja äänipöydät Msonicin kautta. Tässä avustaa Timaxin hyväksi havaittu matriisi, joka päätyi väistöreissulta takaisin uudistettuun taloon. Molempien näyttämöiden kaiutinjärjestelmien valvontaa helpottava RMS-järjestelmä osaa lähettää käyttäjälle laitekohtaiset huoltoja vikaraportit vaikka tekstarilla, tyyliin ”vasemman seinän surround-kaiutin nro 4:n yläpään vahvistin käy liian kuumana”. Yhteistä matkaa Venuetuoteperheen kanssa on siis taitettu jo kauemmin kuin Avid on äänipöytiä nimellään edes markkinoinut. www.riffi.fi 6/2017 15 Suurelle näyttämölle ripustettiin Meyer Soundin uutta Leopard-linjasäteilijää seitsemän kaiuttimen niput per puoli. Pääjärjestelmää tukeva kunnianhimoinen surround-kat taus rakentuu lähes neljänkymmenen kaiuttimen varaan, joiden koko ja matalalle ulottuva toisto mahdollistavat tilaäänikuvaan muidenkin tehojen kuin kaikujen rakentamisen. Tulokanavia on satakunta. laan räätälöity surround-kattaus
Peruste lievään ylimitoitukseen löytyy nopeasti. Hirviöiden kamppailua Verkotetussa audiossa ollaan murrosvaiheessa, mistä Turussa kertoo vaikkapa siirtyminen AVB-yhteensopiviin Galileo Galaxy -kaiutinprosessoreihin, joilla hallitaan pääja viivekaiuttimia. Pelivaraa tulevaisuuteen jää vielä runsaasti. Haasteena on nyt AVB:n, Danten, MADI:n ja muiden yhdistäminen, muunnokset ja kellottaminen niin, että kokonaisuus pysyy hanskassa. – Äänikirjasto on kuin rautakauppa, saa sieltä nauloja ja lautoja mutta kuitenkin tarvitaan se, joka tekee niistä jotain järkevää. Näin järjestelmää on helppo kasvattaa tulevaisuudessa, kun astutaan seuraava askel kohti 3D-äänimaailmaa, Tengström vihjaa. Ja etenkin kun orkesterilla ei ollut kovin monta harjoitusta, niin soundeja on ollut aikaa vääntää enemmän ”nauhalta” öisin. Vaikka ”Viimeinen laiva” toteutettiin jo pääosin liikkuvilla, heti seuraavassa suuren näyttämön ensi-illassa konventionaalisten rooli on taas suurempi. Pääsääntöisesti ”Viimeisen laivan” esityksissä Laakso vastaa orkesterista ja monitoroinnista, Auvinen miksaa lauluja. Valojen hankinnan päälinjauksen mukaan äänen kokonaistaso ei saanut nousta vaan sen pitää laskea, vaikka kalusto kasvaakin entisestään. Sivustan järeisiin kymppituumaisiin uskaltaa ajaa muutakin kuin pelkkiä kaikutehosteita. Sen sijaan pienellä näyttämöllä katsojatkin ovat jo ehtineet kiitellä hiljaisuutta. ”Viimeisen laivan” Euroopan kantaesityksen soinnin Laakso halusi pitää mahdollisimman orgaanisena, joten esimerkiksi efektien yliannostelua välteltiin. ”Viimeisen laivan” valoja operoivan valaistusmestari Jarmo Eskon suosikkeja uusien heittimien piirissä on High Endin ilman tuulettimia toteutettu SolaTheatre-profiili. Heittimien hallintaa varten asennettiin satoja kanavia ETC:n releominaisuudella varustettuja Sensor3-himmentimiä. Lekan laulantaa Siinä kun Tengström otti talonmiehenä päävastuun äänijärjestelmien speksauksesta ja asennuksista, Laakso huolehti remontin lopulla Stingin säveltämän ”Viimeinen laiva” -musikaalin äänisuunnittelusta Eero Auvisen kanssa. – Aitous ja akustinen soundi kumpuaa musan kelttihenkisyydestä, ei ole tarvetta yrittää naamioida soittimia miksikään muuksi. 14-17 Turku.indd 16 29.11.2017 15.54. Pienellä näyttämöllä huoltosillat ja valo trussit on korvattu kahdeksaan metriin viritetyllä teräs verkolla, jonka päällä kaikki suuntaus ja säätö tapahtuu. Myös kaiuttimien osalta järjestelmä on kookas välittömiin nykytarpeisiin. 16 www.riffi.fi 6/2017 Uudessa valossa Maan eturivin valotekniikan maahantuojat Audicosta Brightiin ja F-Musiikista Msoniciin toimittivat Turun kaupunginteatteriin roppakaupalla uutta heitinkalustoa. Perimmäisissä ansaissa on valojen seurana kaiuttimia myös lokalisointiin niitä tilanteita varten, kun halutaan näyttelijän äänen pysyvän selvästi alhaalla ja takana. Ja työryhmissäkin voidaan näyttelijöiden mikityksestäkin päättää nyt puhtaasti taiteellisin perustein, eikä siksi etteivät vuorosanat muuten kantaisi kaluston pohjakohinan yli. On monesti helpompi tehdä lähtöääni itse ja alkaa rakentaa siitä, kuin poimia kirjastosta valmista, Laakso tokaisee. Heittimien yksilölliset optimi etäisyydet verkosta säädetään pudotus varsilla, jotta vältytään valo keilaan syntyviltä häiriöiltä, kertoo Jarmo Esko. Rautakauppaostoksilla Entä sitten ääniefektit, kirjastoistako ne poimitaan. – Kyllä esimerkiksi tehostetarpeisiin viriteltiin lisäkaiuttimia kauas lavan takaosaan, näyttämökuvahan on auki syvälle talon uudelle puolelle asti, ja ääneen haluttiin vastaava efekti. – Pro Tools oli merkittävä apu näissä oloissa. Tilaäänikuva syntyy Meyerin HMSsarjan kaiuttimilla. Mikrofonikalusto on DPA:ta ja langaton järjestelmä Sennheiseria, jonka vastaanottimista ääni kulkee digitaalimuodossa AES-väylää pitkin Avidin lavarasiaan. Äänettömyyden lisäksi sen erona normaaliin lediliikkuvaan on väri mik saus, joka tehdään pelkällä kirkkaalla valkoisella ledillä ja perinteisillä dikroidisuotimilla, moniväristen ledipisteiden sijaan. Studiotecin kautta hankittiin ETC:n ledivalaisimien ohessa myös valojen ohjausjärjestelmät: suuren näyttämön valopöydäksi ETC:n uusi Cobalt 20, pienelle Cobalt 10 ja pienimmälle Sopukka-näyttämölle Congo Junior. Tengströmin mukaan verkotetussa audiossa ei kuitenkaan olla vielä tilanteessa, jossa yhdellä formaatilla tekisi kaiken. Valoja ääniosaston esimies Mika Randell uskoo, että menee vuosia – ehkä vuosikymmeniä – ennen kuin perusheittimet poistuvat lopullisesti teatterien lavoilta. – Olen ylpeä koko porukasta, että olemme jaksaneet painaa töitä haastavissa olosuhteissa. Ruuvaapa siinä soundeja kohdalleen Virtual Soundcheckin kanssa, kun vieressä joku moukaroi seinää puhki, Laakso muistelee loppukesän hetkiä. Painotus uusissa hankinnoissa oli leditekniikassa, perinteisiä ja tehokkaita purkauslamppuja kuitenkaan unohtamatta. – Päänäyttämöllä hiljaisuuteen ei niin helposti ylletä, siellä tarvitaan tehoja, ja monia tehokkaimpia valaisimia ei vielä saa äänettöminä, Randell pohtii. täyttyvät tehosteista, jotka ajetaan QLab-tietokoneilta. – Teatterinäyttämöllä on niin monia tilanteita, joihin liikkuvat eivät käy, usein rajoitteena on jo niiden koko. Entäpä kaiutinsijoittelu nimenomaisen teoksen tarpeisiin, tarvittiinko spesifiointia lainkaan – kyseessähän oli ensimmäinen veto uudella järjestelmällä. Uutuusheittimiä, joita hankittiin isompia määriä ovat esimerkiksi Roben DL7, JB-Lightingin A12, ClayPakin Sceniuspurkauslamput sekä konventionaalisella puolella Spotlightin profiilit ja pc:t. Kun sello soi niin saa kuulostaa sellolta. – Kun kyseessä on suojelukohde, kannatti kaikille mahdollisille kaiuttimille hakea paikat nyt peruskorjausvaiheessa
Teatteriarvion ”Viimeinen laiva” -musikaalista voi lukea Riffin nettisivuilta: http://riffi.fi/artikkelit/teatteriarviot Viimeisen laivan kipparina Nykymusikaaleissa osa stemmoista tulee usein nauhalta, mutta ”Viimeisessä laivassa” kaikki soitto on liveä eikä klikkiäkään käytetä. – Jaan pianostemman kiipparisteille sellaisissa kohdissa, joissa on paljon temponvaihdoksia. Jarmo Nikun kitarat ja pedaalilauta näyttävät olevan montussa lähimpänä kapellimestarin koroketta. Tämä tuo monttuun omat haasteensa, sillä kapellimestari Jussi Vahvaselkä paljastaa mielenkiintoisia asioita musikaalin tempoista. – Kun jotain ”Viimeisen laivan” biisiä on ollut tahmean tuntuista soittaa nuottiin merkittyyn tempoon ja on tullut harjoittaneeksi laulajia aluksi pianon kanssa vähän ”paremmassa” tempossa, niin myöhemmin ollaan sitten kaikki oltu liemessä, Vahvaselkä hymähtää havainnolleen. – Mutta nyt tähän kokonaisuuteen pystyy vaikka vierailijakin ymppäämään ideansa ilman suurempaa sähläystä, miksaamossa tyytyväisenä istuskeleva Tengström hymyilee, mittaillen katseellaan salin järjestelmää. Siinä ne kaksi paholaista taistelevat keskenään, Tengström huokaisee ja hymähtää perään, että käyttäjäkunta itse on oikeastaan monsterinsa luonut, haluamalla monia asioita samalla kertaa. – Ainoa mitä ei ole tarpeeksi on aika, eikä sitä voi lisää ostaa. – Nyt jotenkin kristallisoituu se, kuinka tärkeä rooli tempolla on rytmimusiikissa. Ei voi sanoa, että ’nyt ei onnistu’!” Turun kaupunginteatterin kiinteistöremontti valmistui myöhässä, joten viimeisinä viikkoina uusien systeemien käyttöönotto ja musikaalin harjoitukset sujuivat raksan keskellä. – Systeemit alkavat kasvaa vaarallisen monimutkaisiksi, vaikka niiden pitäisi olla luovien ihmisten käyttöön tarkoitettuja työkaluja, joiden on tarkoitus toimia ympäristössään joustavasti ja luotettavasti. Keskinäistä näköyhteyttä heillä ei ole, kapellimestariinkin katsekontakti syntyy vain kuvamonitorien ja peilien kautta. 92 ja 94 bpm ei vaikuta isolta erolta, mutta ”Viimeisessä laivassa” biisi vaihtaa luonnetta ja groove tuntuu hukkuvan heti, jos taimi ei ole tasan oikea. Kuuntelussa on siirrytty stereosta kolmiulotteisuuteen. 14-17 Turku.indd 17 29.11.2017 15.54. Vahvaselkä on innoissaan isosta kymmenhenkisestä bändistään, jonka yhdentenätoista soittajana hän hoitaa itse pianotonttia. Suuren näyttämön etulinja rakentuu laitojen Leopard linjasäteilijöistä, neljän JM1P:n horisontaali klusterista sekä kahdesta UPAdownfillistä. Alussa joutui vähän väliä vilkuilemaan olan yli, vaikka tiesikin etteivät ne kitaristit siellä ole, Vahvaselkä naurahtaa. – Monitoroinnin erottelevuus on yhtä armotonta kuin jos vetäisi studiossa ilman kaikua. www.riffi.fi 6/2017 17 – Äänijärjestelmän pitää olla muokattavissa ja monipuolinen, toisaalta tärkeää olisi helppo ja nopea käytettävyys. Tehosteet ajetaan QLabin kautta. – Jarmo kuunteli musikaalin biisit etukäteen tarkkaan läpi, ja selvitti muun muassa missä vireissä kitaroiden pitää milloinkin olla – siellähän on vaikka mitä vireitä. . Tuommoiseen hommaan en parempaa miestä tästä maasta tiedäkään. – Klangin 3D-kuulokekuuntelu on uskomaton: bassari soi alapuolellani ja kitarat selän takana. Lue lisää Jussi Vahvaselän ajatuksia musikaalityöstä viime vuonna julkaistusta nettispesiaalista: http://riffi.fi/artikkelit/nettispesiaalit Suuren näyttämön etupäähän hankittiin kaksi Avidin S6Lpöytää, joista toinen taipuu suurmusikaalien ulkopuolella monitoritiskiksi. – Ehkä ne vain on niin jumalattoman tarkkaan mietitty. Aika on suurin vihollisemme, sitä vastaanhan näillä kaikilla teknisillä ratkaisuilla yritetään taistella! u . Ääniosastonhan pitää pystyä saman tien täyttämään ohjaajan pyynnöt. Kolmiulotteinen kuulokuva Jos soundi on katsomoon monta pykälää aiempaa parempi, on se sitä myös orkesterimontussa. Tämä tarkoitti äänisuunnittelijoille ympäripyöreitä päiviä, sillä työrauhaa konffaukseen ja äänisuunnitteluun löytyi vasta yöaikaan. On selkeintä vispata ne käsin alusta loppuun, että hidastukset ja kiihdytykset osuvat kohdalleen. Soittaessa pitää kuitenkin muistaa, että se on vain työkalu meille, sillä kuuntelu on tavallaan jo liian tarkka – katsomossa mikään ei erotu yhtä tarkasti. Vahvaselkä ei muista törmänneensä 25-vuotisen musikaaliuransa aikana vastaavaan tempojen arkuuteen aiemmin. Turun kaupunginteatterin vanha monttu on laajentunut kahdella kopilla, joissa soittavat nyt pleksien takana rumpali ja perkussionisti. Kun säveltäjänä on niin voimakas rytmimusiikin tekijä kuin Sting, niin tempoasia on hämmästyttävän vahvasti läsnä
Tuntui kuin Jeffillä oli si ollut lähes yliluonnollinen kyky venyttää nuotit aina oikeaan sävelkorkeuteen. – Ne syntyivät siten, että Jeff heitti lon kalta huiluääni ku vioi ta, joiden pohjalta Tony alkoi pianon äärellä rakentaa biisiä. Yhteistyön suurimmaksi erilliseksi kulminaa tiopisteeksi jäi teos nimeltä The Black Page #1. Koesoitto on nistui, rumpali oli löytänyt uuden kodin ja loppu on kokeellisen rockin historiaa. ensi kerran läpi, Frank nappasi nuotit telineeltäni ja vei mennes sään. Hän on haastanut itseään yli 50 vuotta sekä soittamalla aktiivisesti muiden kanssa että kehittämällä määrätietoisesti täysin uutta, omaa kieltä rumpusetille. Kuten niin moni muukin, myös Bozzio hämmästelee Beckin intuitiivista otetta, äänensävyjen tajua ja sävelkorvaa. Mutta en vaikeimpia juttuja. – Kun nousin sängystä yleensä kymmenen aikaan, oli To ny jo kahlannut tuntikaudet jotain Claude Debussyn partituu reja. Hän kulutti nuottien parissa omien sa nojensa mukaan parikymmentä minuuttia ennen bänditreenejä joka päivä, kunnes sai kappaleen kokonaan haltuun. Eli se on toisin sanoen parhaissa mahdollisissa käsis sä. – Satuin olemaan tyyppi, jolle Frank biisin nuotit ojensi, mutta en tietenkään voi ottaa sii tä mitään kunniaa. Mutta mi kä soundi! Kaikki tuli sormista ja tavasta, jolla hän käytteli vib rakampea, potikoita ja mikinvaihtajaa. Kadun biisiin liittyen vain yhtä asiaa: kun olimme soittaneet sen TEKSTI: PETRI SILAS KUVA: ANDRE. Bozzio tietää Zappa in New York albumilla 1978 ensi kertaa julkaistun kap paleen merkityksen omalle imagolleen sekä uralleen, ja suhtau tuu asiaan maltillisen nöyrästi. Frank ei painosta nut mitenkään, ja osan sain totta kai haltuun helposti. ”Mitäs tästä tykkäät, Bozzio?” hän kysyi tutun virnistyksen säestämänä. Pian olin Jimmy Pagen Solstudiolla Englannissa tekemässä Jeff Beck’s Guitar Shop levyä (1989). ”Ohoh, olen vaikuttunut”, vasta sin katsottuani papereita ja aloin treenata suu rin piirtein siltä seisomalta. OZGA – yhden miehen orkesteri Harva onnistuu hyödyntämään otolliset lähtökohdat yhtä onnistuneesti kuin Terry Bozzio. Oli aika siirtyä eteenpäin. Bozzio nautti maaseudulla sijainneen stu dion tiloissa asumisesta, mutta sai ”la dolce vitan” keskellä myös muistutuksen ammattitaidon ylläpidon tärkeydestä. Beckin uran uuteen liitoon nostaneella kie kolla oli mukana myös hänen luottokosketin soittajansa Tony Hymas, ja komeasti rullaa van levyn huippuja ovat lyyrisen hypnoottiset Two Rivers ja Where Were You. – Frank oli silloin kroonisesti myöhässä harjoituksista laki tai bisnesasioiden takia, joten ei siinä mikään paniikki ollut päällä. Ammatti muusikkona toimineen isän haitarinsoiton äärellä herkistymi nen johti ensin lyhyeksi jääneeseen suhteeseen kitaran kanssa ja kolmentoista vanhana rumpuihin rakastumiseen. – Sain kutsun Mick Jaggerin videon tekoon ja paikalla oli myös yksi nuoruuteni suurimmista sankareista eli Jeff Beck. Kontak teja luotiin ja yksi asia johti toiseen. Tony on vähintään yhtä kova luu kuin Jeff, mutta täy sin eri tavalla. – Istuin studiolla suu auki ja ällistelin Jeffin soittoa. Bozzio viihtyi Zappan yhtyeessä muutaman vuoden, joi den jälkeen tuli The Brecker Brothersin, Group87:n sekä UK:n vuoro. En tuntenut miestä ennalta yh tään, mutta ymmärsin pian, että hän on yksi järeimmistä koskaan tapaamistani muusikoista. Kukaan ei kuitenkaan ollut tehnyt tätä rumpu setillä ennen minua.” 18-21 Terry Bozzio.indd 18 29.11.2017 15.58. En muista nähneeni, että hän olisi virittänyt kitaraansa kertaakaan sessioiden aikana. Teinivuodet menivät rockbändeissä soittaen ja koska koti kaupunki oli San Francisco, hiipi Grateful Deadin ja Jefferson Airplanen kaltaisia virikkeitä esiin joka nurkan takaa. Ei mi tään pedaaleja ja nurkassa vain pieni Fender Champ combo, jossa oli sisäänrakennettuna joku alkeellinen kaiku. Eräänä päivänä Terry sai ystäviensä, viulisti Eddie Jobsonin ja kosketinsoittaja George Duken kautta kutsun Frank Zappan pakeille. Julkaisimme itse asiassa hiljattain Drum Workshopin kans sa virvelin, jonka kylkeen on painettu The Black Pagen nuotit. Katselin touhua ja ajattelin, että siinä missä minun urani tavallaan perustuu parille hassulle rumpujutulle, kaveri tuossa ”En suinkaan väitä tekeväni mitään, mitä ei olisi tehty jo 400 vuoden ajan. Yhtye nousi USA:ssa suureen suosioon, keikkaili ja sai kul talevyn. Seuraavaksi hän perusti silloisen vaimonsa Dale Bozzion ja exZappakitaristi Warren Cuccurullon kanssa Mis sing Personsin kokeillaakseen kynänsä terävyyttä popsäveltäjä nä. Minun olisi pitänyt pitää siitä käsin lyijykynällä kirjoitetus ta originaalista kiinni kynsin hampain! Toisaalta, paperi päätyi käsittääkseni sittemmin rakkaan ystäväni Chad Wackermanin haltuun. Olen kiitollinen ja siunat tu, enkä unohda hetkeä koskaan. 18 www.riffi.fi 6/2017 M usiikki oli joulukuussa 1950 syntyneelle Terry Bozziolle samanaikaisesti magneetti ja pehmeä tyyny. Andy Warholin säätämän vartin julkisuuden jälkeen se hajosi. Rumpusetin soiton ohella musiikin teoriaa ja klassisia lyömäsoittimia opiskellut Terry up poutui hankalaan biisiin
Vuonna 1990 ilmestynyt opetusvideo Melodic Drumming and the Ostinato oli väline uuden konseptin laajempaan esittelyyn. www.riffi.fi 6/2017 19 kehittää itseään opiskelemalla historian upeimpia sävelteoksia. Se veti nöyräksi ja inspiroi aivan tajuttomasti. Tiesin osuneeni johonkin kiinnosta vaan, kun hän astui sisään ja sanoi luulleensa, että huoneessa on kaksi rumpalia. Kun hän joskus myöhemmin tavatessa kehui soolobiisejäni, olin todella otettu. Ja kun seuraavan ker ran odottelin rumpuoppilasta, aloin pyöritellä ostinatoja ja im provisoida niiden päälle. Havaitsin olevani samalla ladulla, joten oli syvällisen pohdiskelun paikka. Näin ei kuiten 18-21 Terry Bozzio.indd 19 29.11.2017 15.58. Tajusin, että nyt on aika keksiä jotain omaa ja uutta. Itsensä niin studioissa kuin lavoillakin muiden kokoonpanoissa elättänyt ammattilainen päätti alkaa tosissaan tutkia sooloartistina toimi misen mahdollisuutta. Tämä tapahtui ekalla klinik karundillani, jonka tein Sonny Emoryn kanssa. Seuraavilla klinikoillaan Bozzio soitti ensin vanhan tutun soolonsa ja esitteli perään ostinatokeksintönsä. Bozzio ja Hymas jatkoivat yhteistyötä Jeff Beck’s Guitar Shopin jälkeen The Lonely Bearsin merkeissä. Mukana olivat myös fonisti Tony Coe sekä kitaristi Hugh Burns, ja levyjä joukkue julkaisi neljä. Hän purki me todin osiin kaikkien yleisöjen edessä ja ajatteli, että lumipallo lähtee liikkeelle ja moni muu seuraa esimerkkiä. – Kaikki alkoi siitä, kun oivalsin että lapsena suuresti ihai lemani Buddy Rich toisti aikoinaan periaatteessa yhtä sooloa vuosikymmenten ajan. Sen kaliiperin soittajan sanat merkitsivät paljon. Kohti ostinatoa ja sen yli! Neljääkymmentä käydessään Bozzio oli uuden edessä. Messuilla ja rumpuklinikoilla tavoitti oi kean yleisön, eikä sektori enää näyttäytynytkään viimeisenä ol jenkortena, johon tarrataan sessiotöiden hiipuessa
Joskus myöhemmin soitin levyltä Frankil le biisiä (City of the Dead), jolla Mick tunnelmoi jännittävällä didanimisellä tuplarööripuhaltimella minun perkussioimpro visaationi päällä. – Olemme Steven kanssa todella hyviä ystäviä, mutta mu siikin tekijöinä aivan eri planeetoilta. 20 www.riffi.fi 6/2017 kaan käynyt, joten innovointi jäi omiin käsiin. Edes King Crimsonissa tuos sa vaiheessa iät ja ajat vaikuttanut Levin ei ole Terryn mukaan kaksinen tyhjästä nyhjäisijä. Kitaristi Dweezil Zappan johtaman Zappa Plays Zappan kiertueen vieraina kuul tiin tuolloin häntä, Steve Vaita ja laulaja Napoleon Murphy Brockia. Rumpali oli joutunut laittamaan pe liin kaiken tietotaitonsa, jotta sai kaksi muuta tuntemaan olon sa kotoisaksi vapaassa ilmaisussa. Mikä voi si olla hienompaa. Stevensin ja laulaja Devin Townsendin kanssa albu min Sex & Religion, joka ilmestyi 1993. Haluan tosin painottaa, että puhun nyt sävellyksellisestä imp rovisaatiosta, en vain hetkeen heittäytymises tä ja ontosta meluamisesta. – Se oli fantastinen tilaisuus soittaa kahden suuresti arvos tamani taiteilijan ja hyvän ystäväni kanssa. – Meitä, samoin kuin Zappaa, yhdistävät italialaiset juuret, joten ihmisinä tulemme Steven kanssa edelleen toimeen erin omaisesti. Vuonna 1997 näki päivän valon basisti Tony Levinin ja kitaristi Steve Stevensin kanssa perustettu voimatroikka. Minun juttuni on improvi saatio, ja lähden mielelläni outoihin paikkoihin etsimään uutta. Sex & Religio nista oli kulunut tuskin vuosi, kun ilmestyi yksi 1990luvun hie noimmista jazzrocklevyistä, Polytown, jolla rumpali lyöttäytyi yhteen kitaristi David Tornin ja basisti Mick Karnin kanssa. Levyä pidetään yhtenä aikansa korskeimmista ja virtuoottisimmista rocklevyistä, mut ta kokemus oli Helsingissäkin poikenneine kiertueineen Bozzi olle kaikkea muuta kuin mukava. Sydän täni lämmitti, että Frank tykkäsi jutusta niin paljon. – Viritin tomit tarkasti ja valikoin symbaalit huolella har monisesti yhteensopiviksi. – Pian meillä oli tallessa parinkymmenen minuutin verran johdonmukaisesti eteenpäin virtaavaa ja energistä soittoa, josta erottelimme viisi erillistä sektiota jatkojalostukseen Tonyn kans sa. Aika oli kiireistä ja Bozzion luovuus kukoisti. Kun improvisaa tiossa on tavoitteellisuutta, olen kotonani. Samalla tavalla ja samoista syistä Warren Cuccurullo on minulle kuin veli. ”Saatanan komeaa!”, hän kommentoi. Samoihin aikoihin lähestyi työtarjouksella kitaristi Steve Vai. Ihmiset ei vät arvaakaan, miten usein vastaavissa tilanteissa kehkeytyy jo tain ainutlaatuista. – Tony on yksi maailman kovimmista la jissaan, mutta hänen vahvuutensa ovat muu alla. Soi tetaan yhdessä ja kuunnellaan sekä analysoi daan ”saalis”. Kukaan ei kuitenkaan ollut tehnyt tätä rum pusetillä ennen minua. Sitten poimitaan jotain jatkoja lostukseen ja mennään eteenpäin. Rock & jazz & klassinen – samaa kaikki Vuosituhannen taitteen lähestyessä kävi selväksi, että trio oli Bozziolle erityisen sopiva formaatti. Steve taas sanoo, että hoitaa tämän vaiheen mieluiten yksin paperilla! Tästä johtuen rumpali koki levytyksen tyl sänä. Kaikki toivat omat kokemuksensa studiolle, missä aloimme soittaa ilman mitään sääntöjä. Terry katsoo pysyneensä väleissä jopa Frankin tun netusti hankalan lesken Gail Zappan kanssa, joka menehtyi lokakuussa 2015. Joulukuussa 1993 kuolleen entisen mentorinsa musiikin pa riin Bozzio palasi kymmenisen vuotta sitten. Täysin tasaarvoisesti ja vaistonvaraisesti. 18-21 Terry Bozzio.indd 20 29.11.2017 15.58. Typistimme juttuja porukalla vähän, soitimme ne talteen, ja siinä oli debyyttilevyn runko. Niitä, samoin kuin 1992 ilmestyneitä kahta Solo Drum Music albumia, on seu rannut toistakymmentä dvd tai cdjulkaisua. Bozzio innostui luettuaan Stravinskyn sanoneen, että sävel täjä on kuin sika, joka möyhii tryffeleitä. – Gailin käsitys asiasta voi olla toinen… Kun vuoden 2006 rundin tallenteista kasattiin dvdpakettia, minulle lähetettiin jo ku älytön yhden dollarin ulosostosopimus, koska ”kaikki mate ”Tiesin osuneeni johonkin kiinnostavaan, kun hän astui sisään ja sanoi luulleensa, että huoneessa on kaksi rumpalia.” Kuluvan vuoden alussa NAMM-messuilla lanseerattuja The Black Page -virveleitä valmistettiin 250 kappaleen erä, ja osan myyntivoitosta Drum Workshop on luvannut tilittää Memphisissä sijaitsevalle lastensairaalalle. Hän lähtee tuotanto edellä, ja tunnusti jännit tävänsä freesoittoa. Kos kaan ei tiedä, mikä Warrenin versio saapuu paikalle. Jutut johtivat ketjussa seuraavaan… Ja niinhän sen pitäisi aina mennä, mut ta säveltäjiä ja muita musiikin ammattilaisia opetetaan edelleen monessa paikassa turhan lukitussa kehyksessä. Bozzion mukaan Vai saneli kaiken kaikil le ja session päätteeksi hän joutuikin avautu maan ystävälleen, että tunsi olleensa töissä liukuhihnalla. Melodic Drum ming and the Ostinato sai kaksi jatkoosaa. – En suinkaan väitä tekeväni mitään, mitä ei olisi tehty jo 400 vuoden ajan. Ja sanomattakin on selvää, että säveltäjänä ja soitta jana arvostan häntä suuresti. Etenkin kun se syntyi niin spontaanisti ja paineitta. Hän sanoo ymmär täneensä, miten monta ovea opettaja sulkee kertoessaan oppi lailleen, että nyt toimitaan tasan tällä tavalla, koska niin myös Wolfgang Amadeus Mozart aikanaan toimi. Olin kuitenkin motivoi tunut, joten kutsuin Steven luokseni Austiniin ja sanoin, että nyt vain jammataan rennosti. Black Light Syndrome albu min rakennuspalikat syntyivät pakottamatta. Frank Zappan liemissä marinoidut miehet loihtivat basisti T.M. Luin esimerkiksi Igor Stravinskyn sekä Aaron Coplandin kirjoi tuksia, tutkin Harvard Brief Dictionary of Musicia hartaasti ja altistuin kaikenlaisille konsepteille sekä kaavoille. Lempeä ote ja määrätietoinen rohkaisu tuottivat tulosta. Levy oli siinä vaiheessa jo periaatteessa purkissa, mutta studioaikaa jäljellä. Mutta koska hän pai nii bipolaarisuuden kanssa, työnteko yhdessä on haastavaa. Näin myös melodioiden soitto onnis tui ja tein erilaisia diatonisia sekä kromaattisia kokeiluja. Steve taas on henkeen ja vereen rockmies