DAVE LINDHOLM: ”Kitaristit on aina olleet lapsellisia.” Nexo ID24 + S110 Sub = hifi-ääntä PA:sta! N ro 6 -2 16 H in ta 10 ,1 E AKG ja Darkglass – tiptop! Peloton orkesteri luo sirkuksen ääni maailman LOISTAVAT LOUHIVUOREN POJAT KALEVI, trumpetti JA OLAVI, rummut LOISTAVAT LOUHIVUOREN POJAT KALEVI, trumpetti JA OLAVI, rummut 01 Kansi.indd 1 22.11.2016 10.59
Maahantuonti: Soundtools Oy • Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • puh. Tsekkaa tapahtumamme niin omassa puodissamme kuin kauppiailla pitkin maata: Naisten Studiopäivä, Ableton-klinikat, Syntikoiden Yö, PAja kotistudiokoulutukset, Pupen bassoklinikat..... Tervetuloa syvällisen tiedon maailmaan! Mystistä modulaaria ja syntisiä syntikoita Pöhäkkää PA:ta ja massiivisia miksereitä Skittoja skeboja ja buleja bassoja Dösiä DJ-kamoja ja kryptisiä kontrollereita 02-03 Ilmoitukset.indd 2 22.11.2016 10.02. 029 080 0830 • soundtools@soundtools.fi • www.soundtools.fi Jos mainoslauseet menivät pieleen, niin vastapainoksi sitten löytyy todella paljon tietoa ja taitoa yltiöpäisen hyvien tuotteidemme osalta
Appsys ProAudio 02-03 Ilmoitukset.indd 3 23.11.2016 18.08. 2 7 5 1 2 3 s a l e s @ s t u d i o t e c . S t u d i o t e c O y K u u s i n i e m i 2 , 2 7 1 E s p o o p u h . f i , w w w. f i Toni Partti Avainasiakaspäällikkö, Broadcast Audio toni.partti@studiotec.fi 044 768 5260 Antti Murto Myyntipäällikkö, Professional sound antti.murto@studiotec.fi 040 082 6225 Janne Koivulahti Myyntipäällikkö, Theatre lighting janne.koivulahti@studiotec.fi 040 591 5484 Tapio Järvinen Tuotepäällikkö, Professional light tapio.jarvinen@studiotec.fi 040 148 6767 Rami Peltonen Tuotepäällikkö, Professional light rami.peltonen@studiotec.fi 044 735 8203 Satu Juntto Myyntisihteeri satu.juntto@studiotec.fi 044 735 8209 Jami Lehtonen Myyntipäällikkö, Professional light jami.lehtonen@studiotec.fi 044 734 2865 Topi Suuronen Tuotepäällikkö, Audio consoles & networking topi.suuronen@studiotec.fi 040 528 0104 Antti Rintamäki Tuotepäällikkö, Sound reinforcement antti.rintamaki@studiotec.fi 044 793 0877 Ilkka Toivanen Tuotepäällikkö, Broadcast Audio ilkka.toivanen@studiotec.fi 050 555 6560 Solja Nieminen Tuotepäällikkö, Microphones solja.nieminen@studiotec.fi 044 769 9624 Marko Ylianttila Myyntipäällikkö, Distribution marko.ylianttila@studiotec.fi 044 735 8200 Laadukkaita merkkejä. Asiantuntevaa palvelua. s t u d i o t e c
Pehmeämmät kielet sormenpäiden alla helpottivat osaltaan soittotuokioiden pidentämistä ja vähin erin toimintakyky elpyi. Onneksi. Mutta kun ajatukseen jonkun aikaa totuttelee, idea alkaa löytää uusia muotoja kuin itsestään. Tutustu mikrofonin syntyhistoriaan osoitteessa: ksm8.shure.eu Myynti: Shure-ammattijälleenmyyjät 04-05 Pääkirjoitus.indd 4 23.11.2016 15.06. Tunnistin vastauksista monia tuttuja ajatuksia. J os keski-ikäisenä menee futiskentälle, huomaa pian nuorempien vikkelyyden. Basistiksi en kokenut erityistä vetoa, mutta sen sijaan, että olisin kaivanut sähkökitaran esiin laukusta ja ryhtynyt tapailemaan asioita, joita en enää osannut sillä soittaa, poimin käteeni nailonkielisen akustisen, jonka hallintaa taas en ollut koskaan varsinaisesti harjoitellut. Vaatii hivenen miettimistä, millainen rytmiikka tukee tätä ajatusta niin etteivät sointuvaihdoksia edeltävät tauot jää irrallisiksi aukoiksi muuten ehyessä kompissa. Omilla vahvuuksillaan voi pärjätä aika kivastikin, kunhan malttaa jättää sähläämättä ja keskittyy tekemään niitä asioita, jotka sujuvat ja jotka oikeasti ratkaisevat. Takaisin musiikkiin: räpeltämällä soitto kuulostaa amatöörimäiseltä ja sellaiseksi itseni toki luenkin. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja Sinimäentie 8, 02630 ESPOO www.brightgroup.fi s-d@ brightgroup.fi Laaja toiminta-alue Tasainen taajuusvaste Puhdasoppinen suuntakuvio Lähes olematon lähiefekti Erinomainen perussoundi ilman prosessointia Käyttäytyy luonnollisesti vaativissa olosuhteissa Langalliset ja langattomat versiot. Sen kanssa oli myös luontevaa ryhtyä soittamaan jotain vallan muuta kuin joskus ammoin. Ensinnäkin sain jossain vaiheessa idean vaihtaa soitinta. Kun seuraava sointu rävähtää ajallaan, poljento ei horju ja tyhjä tila ennen sointua saattaa antaa myös lisätehoa. Ja senkin voin luontevasti jakaa, että musiikin tehtävänä on luoda hetkellinen järjestys kaoottiseen maailmaan. K omppikitaran soitto vaatii tilanteesta riippuen akordin vaihtoa joko harvemmin tai tiuhemmin. Satunnaiset keskeytykset soittamattomuuden jaksoihin muuttuivat yhä ankeammiksi, kun kuilu taitojen ja muistikuvien välillä kasvoi. Ettei jäisi hahmottoman ajatuksen tasolle, otetaan käytännöllinen esimerkki. Vieraalta ei myöskään tunnu idea musiikista yhtenä vaikutuskeinona, jos ei ihan protestilauluna niin jonakin hienovaraisempana viestinviejänä. Ratkaisu on yksinkertainen: usein riittää, että jättää sen edellisen soinnun hännän soittamatta. A siasta toiseen ilman aasia ja siltaa: edellisessä numerossa kysyimme, mikä piirre tai ominaisuus musiikissa on vastaajalle kaikkein tärkeintä. Lähestymistapaan liittyi myös musiikin rakenteiden tutkiskelua ja pienten oivallusten suomaa mielihyvää. Nyt voisin todeta, että onneksi soittokamat eivät kuitenkaan menneet kokonaan myyntiin, mikä sekin oli harkinnassa – kun ei tästä mitään tule, niin miksi varastoida nurkissa noita romppeitakaan suotta. 4 www.riffi.fi 6/2016 ÄÄTOIMITTAJALTA Karsimalla paranee K ulkemani polku ei ole mitenkään poikkeuksellinen ja juuri siksi jaankin tarinan tässä, mutkia oikoen. H arrastuksen uudesta viriämisestä ja hetkittäisistä onnistumisista on kiittäminen kahta seikkaa. Sähkökitaran pariin palatessa soittokunto alkoi jo kantaa, vaikka nuoruudenaikaista sorminäppäryyttä ei nykyisillä soittomäärillä ja tässä iässä enää saavuta. Kiitokset kaikista vastauksista ja kurkatkaahan myös tämän numeron sivulle 66, jossa on jälleen uusi kysymys uusine arvontoineen. Jotkut otteet on helpompi sormittaa, joihinkin vaihtoihin tuppaa kulumaan aikaa – ei sekuntitolkulla, mutta tempossa pysyttelyyn nähden liikaa. Kun malttaa karsia hörsyt ja hörhelöt pois ja keskittyy olennaiseen, niin soitto alkaa kuulostaa yllättävän paljon vakuuttavammalta. Silloin ei auta juosta kilpaa, vaan pitää lukea peliä etevämmin ja sijoittua fiksummin. Jos kyseistä sointua on soittanut jo puolenkin tahdin verran, harmonia ei katoa kuulijan päästä vaikka viimeisen kahdeksasosan jättäisi piiskaamatta ja antaisi itselleen rauhan vaihtaa otetta. Kun tuollainen soinnun vaihto lähestyy, paine kasvaa ja sohlaamiseksi menee sekä edellisen soinnun häntä että sen seuraavan soinnun alku. Kun nuoruusvuosien lähes maanisten soittomäärien jälkeen aikuiselämän haasteet vaativat täyden huomion, jäi soittaminen ensin vähemmälle ja tyrehtyi sitten tykkänään. Samalla päästään ytimeen: rytmikitaran soitto perustuu rytmitykseen, eikä siihen ole vain yhtä ainoaa oikeaa kaavaa. Pulasta pelasti filosofinen oivallus: karsimalla paranee. Kukapa soittaja ei kokisi mielihyvää siitä, että jokin oma ajatus muotoutuu säveliksi juuri sellaisena kuin miksi sen ajatteli. Ja kun ei ollut muistissa mittapuuta, vähäisempikin onnistuminen palkitsi vaivan. Viimeistely musta tai tyylikäs harjattu nikkeli. Räpellys saa kumminkin kuuntelijan vaivaantumaan ja se on tylsää
Viimeistely musta tai tyylikäs harjattu nikkeli. Sinimäentie 8, 02630 ESPOO www.brightgroup.fi s-d@ brightgroup.fi Laaja toiminta-alue Tasainen taajuusvaste Puhdasoppinen suuntakuvio Lähes olematon lähiefekti Erinomainen perussoundi ilman prosessointia Käyttäytyy luonnollisesti vaativissa olosuhteissa Langalliset ja langattomat versiot. Tutustu mikrofonin syntyhistoriaan osoitteessa: ksm8.shure.eu Myynti: Shure-ammattijälleenmyyjät 04-05 Pääkirjoitus.indd 5 23.11.2016 15.06
Irtonumeron hinta on 10,10 e . Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,00 e + postikulut. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. 6 www.riffi.fi 6/2016 ”Popmusassa riittää myös se, että se on kepeää tilantäytettä, ilman isoa tunnelatausta. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Tämä on ollut mulle hetkittäin vaikeata, kun itse haen musiikista sitä emootiota – haluaisin kovasti liikuttua jostain biisistä, ja mä en vain koe sitä.” Tuovinen ”Jotkut rumpalit lyövät koko ajan poikittaista mailaa soittokavereiden selkään. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 54,00 e ja määräaikaisena 60,60 e . Oma tavoitteeni on päinvastainen – haluan olla se näkymätön voima, joka nostaa muita soittajia esiin.” 06-07 Sisältö616.indd 6 23.11.2016 14.38. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen wwwsivustomme Riffi-kaupassa. 44 The Holy Grail Guitar Show 2016 – käsityöläisyyden puolesta YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen ”Ehkä tänä päivänä musiikin ei tarvitsekaan mennä ihon alle, vaan se on jokin muu asia, joka sinne menee.” ”Popmusassa riittää myös se, että se on kepeää tilantäytettä, ilman isoa tunnelatausta. Virtanen Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 10,10 e + postikulut. Tämä on ollut mulle hetkittäin vaikeata, kun itse haen musiikista sitä emootiota – haluaisin kovasti liikuttua jostain biisistä.” Kannen kuva: Toni Härkönen 8 40 44 22 28 HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Ikimuistoiset sessiot – Jyrki Tuovinen 14 Peloton-orkesteri – päivä sirkuksessa 18 Louhivuoren veljekset – onko perhe paras vai pahin 22 Aki Louhela – pubin nurkasta parrasvaloihin 26 Eric Sardinas – dobro, messinkiputki ja magneettimikrofoni… 28 Thomas Rönnholm – kannujen kameleontti! 32 Mikko Tamminen – artistin ehdoilla SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 40 Elämäni kitarat: Dave Lindholm – Kitaristit on aina olleet lapsellisia. 21. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Riffi ilmestyy vuonna 2016 kuusi kertaa. Ilmoitusmyynti ja palveluhakemisto: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Martin Berka Jiri Halttunen Toni Härkönen Misha Koivunen Niko Laasonen Lars Mullen Tommi Saarela Juha Seila Petri Silas Tommi E
Lue myös tämän numeron aiheisiin liittyvät nettijutut: • Tanssiteatteri Hurjaruuthin tuottaman Talvisirkus Muistin ohjaaja Arja Pettersson arvostaa yhteistyökykyisiä muusikoita – kunhan heillä on myös tinkimätön oma näkemys! • Rumpali Thomas Rönnholm viehättyi New Orleansin sykkeeseen – ja sen groovessa kuuluvaan karibialaiseen claveen. Suunnittelu, asennus ja huolto. fi 06-07 Sisältö616.indd 7 23.11.2016 14.38. Ota yhteyttä! ALLEN & HEATH Qu-SB digitaalimikseri Qu-Pad – iPad-sovellus mikserin ohjaukseen Qu-Drive – suora moniraitaäänitys USB-muistiin. F-Musiikki Oy, Antaksentie 4, 01510 Vantaa Puh. 010 320 7300 (ark 10–16) | www.f-pro.fi | www.f-musiikki.fi Valoja äänitekniset laaturatkaisut kaikkiin tiloihin. Jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset löydät nekin osoitteesta www.riffi.fi 48 KÄYTTÖTESTIT 48 Loota Percussion – ei cajon eikä rumpusetti vaan Loota! 50 Darkglass Microtubes 900 – tehoa basisteille 52 Furch Baritone 23 CR – tsekkiläinen syväkurkku 54 Oek-Sound Soothe – kotimainen plugari näyttää kaapin paikan! 55 Roland System-8 – isommissa raameissa! 58 Mackie Reach PA – ääntä sekä yleisölle että esiintyjille 60 Nexo ID24 & S110 – hifi-soundia PA-setistä 62 AKG C7 – tiptop! 63 Bose ShowMatch DeltaQ – avainsana on muunneltavuus GRANDE FINALE 69 Muusikkona maailmalla – Vuodet vierivät 70 Alangon päiväkirja – Kokoa ja hallitse (Congregate et impera!) Kompaktit huippumikserit livekäyttöön. En helkkarissa käytä.” 54 58 63 w w w .r if fi . 16 Mono In (TRS + XLR), 1 Stereo In (TRS) 12 on-board Mix Out, 1 Stereo Matrix Out ALLEN & HEATH ZEDi-10 ja ZEDi-10FX analogimikserit 4 in, 4 out USB Audio Interface (24-bit/96 kHz) Cubase LE Software + Cubasis LE App 3-alueinen taajuuskorjain ZEDi-10FX -mallissa mukana efektit ”Käytänkö pilvi palveluita
TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: TONI HÄRKÖNEN Jyrki TUOVINEN IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Liekki: Korppi, Ranka Recordings 2003 Jyrki Tuovisen valitsemia sessioita yhdistää ”ahaa-elämys”, joista jokainen on jättänyt häneen vahvan jäljen ja jopa kannustanut miettimään omia toimintatapoja uudelleen. Tuovinen alustaa tarinaansa kertomalla, että riippumatta siitä, mikä miehen tontti kussakin projektissa on, hänen mission sa on saada emotionaalinen sysäys läpi kuulijalle. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein tausta hahmoksi. Musiikil08-13 Ikimuistoiset Tuovinen.indd 8 23.11.2016 11.41
Kun studiopäiviä on näinkin rajallisesti, pitää timanttia tarttua nauhalle suhteellisen nopeaan tahtiin. Ensimmäinen prinsiippi, kuten Juhani Tamminen sanoo, oli että kimpassa tehdään mahdollisimman paljon. Ja siihen lisättiin ”kaksituhatta-lukuista koboltinsinistä erottelua”. Pitää päästä semmoseen tilaan, että sä et oikeastaan ajattele mitä sä teet, vaan toimit siinä hetkessä. – Avain on se flow-tila. Pystypianoa kokeiltiin, mutta se ei toiminut ollenkaan samassa tilassa rauhallisesti soitettujen seiskytlukuisesti soivien rumpujen kanssa. Jos äänessä ei ole mitään eloa, se ei ole kiinnostavaa. Pääroolissa oleva piano ja alkuperäinen ajatus sen karaktäärisestä soundista aiheutti kuitenkin harmaita hiuksia. Käydä röökillä tai vaikka pelata pleikkaa. Ainoastaan muutamissa biiseissä on kitaraa tuplattuna tai soitettuja lisästemmoja. Lopussa oltiin ja tosi kova kiire. Se paras otto voi olla jo siellä alussa, mutta yleensä bändin kanssa se kasvaa, kun kaikki oikein keskittyy siihen hommaan. – Mä mielestäni osaan lukea sitä tilannetta silleen, että luulen tietäväni, milloin ollaan hyvällä polulla. – Yritettiin soittaa klikkiin koska ajateltiin, että pianoraidan voisi korvata jälkeenpäin akustisella päälle. Nyt Tuovinen ymmärsi kuitenkin samoin tein, että tätä ei tarvitse alkaa kopeloimaan. Mä lähdin palvelemaan ja toteuttamaan heidän jut tuaan. – En muista mikä biisi, ehkä vika biisi. Ei sitä kunnolla huomaa, mutta se ei ollut enää ihan niin steriili. Jyrki Tuovinen muistelee sessioissa olleen muutakin riupelointia. Musan ja soiton intensiteetti kasvaa tiettyyn pisteeseen asti, jolloin tulee se tärkeä otto ja sitten se taas romahtaa pitkäksi aikaa. Tuovinen ei usko, että homma löytyisi loputtomalla pyörityksellä. Mutta siitä ei tullut mitään, kun bändi oli tottunut treeneissä elämään biisin mukana paljon. Jo aiemmin oli päätetty, että Pienokainen-kappaleesta tehdään single. – Nyt pääsi kokeilemaan, mitä kaikkea siinä kimpassa soittamisessa on. Levy-yhtiö Spinefarm antoi levylle pienen budjetin, jolla saatiin yhdeksän päivää studioaikaa, sisältäen äänitykset ja miksauk sen. Ne oli hienoja hetkiä kun huomasi, että nyt noilla rullaa, tästä tulee tajutonta matskua. Se oli maagisen kuuloista jo treenikämpällä. Ne tyypit pursus sitä musaa. Saatin se sitten tallennettua lopulta useamman yrityksen jälkeen. Omaan itse vahvan synataustan, ja niissä soundeissa pitää olla LFO:ta (oskillaattorin aiheuttamaa huojuntaa), että se väpättää, sit se on hyvä. Lopulta päädyttiin siihen, että Okke Komulainen siirtyi tarkkaamon puolelle soittamaan Nordin Stage -pianolla, kun muut hoitivat osuutensa soittohuoneessa. Ainoa mitä mä keksin oli, että mä runttasin sen koko miksauksen Petraxin pitchillä varustettuun c-kasettinauhuriin ja vatkasin pitchiä kädellä, samalla kun nauhuri äänitti sitä biisiä. Pienokainen piti miksata äänitysten välissä, koska sinkku täytyi saada julkaistuksi mahdollisimman nopeasti. Siitä tulee vieläkin mulle hyvä fiilis. Sai vähän fiilistellä sitä seisari-asiaa, mikä ei ollut ihan normaalihommaa mulle. Niskassa painoi kova kiire, sillä yhdeksästä päivästä oli melkein puolet käytetty. Sen takia uskalsin lähteä tuolla aikataululla mukaan. Yleensä treenikämppätilanteessa biisejä pystytään työstämään tiettyyn pisteeseen asti, mutta sovitus on harvoin siinä vaiheessa vielä levytyskelpoinen, ja niin alkaa yleensä tuottajan muistivihko täyttyä ja viittaava käsi nousta. Ja sitten vaan treenikämpälle tutustumaan. ”Mikäs nyt meni pieleen. – Kun ihmiset soittaa yhdessä, ne pyrkii tietyllä tavalla täyttämään sen tilan musalla, mikä on ihan luonnollista. Täydellisen vedon löytymiseen tarvittiin viidestä ja kymmeneen ottoa per biisi. Korppihan on melkein sataprossanen livelevy pohjien osalta. Levyn soundillinen viitekehys oli laaja, eikä mainittu seiskytluvun suuntaus tarkoittanut mitään hirveän konkreettista. Noissa sessioissa oli aika paljon samanlaista hommaa. Referenssiä haettiin enemmän mielikuvatasolla – kysymällä millainen levy olisi voinut olla 70-luvulla. – Silloin oli jo selkeätä, että matsku on kavereilla hyvin hallussa. No miksataan kuitenkin loppuun ja bounce eteenpäin. Tunkkaset rummut ja vähän tilaa, mikä oli aivan toista mitä silloin tehtiin. Bändin basisti Teemu Soininen oli pitänyt miehen tuotannoista, kuten Tuovinenkin Liekin aikaisemmista julkaisuista. Tuovinen miksasi kappaleen ja oli suhteellisen tyytyväinen tulokseen, paitsi pianoon. Tuovinen oli kokenut noihin aikoihin monta livekeikkaa, jotka olivat aiheuttaneet voimakkaan fyysisen reaktion musiikkiin ja siihen miten soittajat parhaimmillaan saavat yhdessä aikaan jotain yksilösuoritusta suurempaa. Petraxin soittotilassa paiskittiinkin keskimäärin kahdeksantoistatuntista päivää. www.riffi.fi 6/2016 9 la kun ei ole muuta funktiota kuin synnyttää tai siirtää energiaa. Klikkiin orjuutettuna se alkoi kuulostamaan falskilta. Sellainen energia pitäisi saada toisinnettua myös studiossa. Päällä oli todella epäuskoinen fiilis. Yritin vieläkin kaikin tavoin saada siihen eloa. – Hyvähän se oli, mutta ei vastannut sitä alkuperäistä ajatusta vieläkään. Pyörittelin siinä vähän aikaa peukaloita hoo moilasena, että mitäs nyt. Kun biisit oli hyvin hallussa, niin haettiin oikeastaan vaan täydellistä ottoa. Luomulta tuoksuvaa bändisoundia vasten kosketinraita vain vaikutti liian steriililtä ja jotenkin päälleliimatulta. Sen jälkeen biisi takaisin Toolsiin ja taimasin sen kohdalleen muun miksauksen kanssa. Varsinkin pianovälikkeet olivat herkät koska jos tuli huti, niin koko otto meni uusiksi. Lopputuloksena saatiin siihen semmosta pientä outoa chorusta sinne tänne. Studioksi valittiin Hollolan Petrax. Ei kai tää nyt niin huono ole?”. – Mua on aina vaivannut äänissä, jos ne on liian suoria. Monastihan artistit jännittää omia biisejään. Sitä yritettiin vielä äänittää pystypianolla ilman klikkiä siihen päälle, mutta bändi eli pohjalla sen verran ettei siitä tullut hyvää. Jannut oli nälkäisiä ja bändi hyvässä tikissä, Kuuselan Janne (yhtyeen laulava kitaristi-säveltäjä-sanoittaja) mukaan lukien. Oliskos tästä kyse. Ja se oli kivaa. Pyysin Janskua kuuntelemaan sen miksausta, ja hän ilmoitti suoralta kuuntelemalta, että ”Mä en halua julkaista tällaista musiikkia”, ja poistui samantien huoneesta. Yhteistyöhön Liekin kanssa Tuovinen päätyi yhtyeen toiveesta. Sit kun se tapahtuu, on tärkeää tehdä vähän aikaa jotain ihan muuta. ”Mä en halua julkaista tällaista musiikkia” 08-13 Ikimuistoiset Tuovinen.indd 9 23.11.2016 11.41. Tunnin päästä Jansku kuitenkin palasi ja totesi biisin kuultuaan, että ”Täähän on itse asiassa aika hyvä”. Varsinkin, kun miksaus vie ajasta karkeasti jakaen puolet. Mitä vaan ja sitten uudestaan
Suomen pienimmästä kaupungista kotoisin oleva Sara kutsui Jyrki Tuovisen luokseen synnyttämään yhtyeen neljättä levyä. Meillä oli hyvä vuorovaikutus heti lähdöstä. Joa Korhonen (bändin laulaja-kitaristi-säveltäjä-sanoittaja) laittoi mulle alkuun demoja. Tuovinen tulkitsee asiaa niin, että paljon kirjoittavien ihmisten kohdalla on laadullisesti parempia ja huonompia aikoja. – Mä näen kaikessa tekemisessä saman universaalin rakenteen. Sara: He kutsuivat luokseen, Universal Music 2006/ Veden äärelle, Universal Music 2008 …he kutsuivat luokseen – Kaskisiin. 08-13 Ikimuistoiset Tuovinen.indd 10 23.11.2016 11.41. Tähän mennessä bändin musiikillinen linja oli muokkautunut joka levyllä. Mikä oli kiinnostava ajatus, kun normaalisti halutaan, että siellä on yksi elementti, jota seurataan. Sinne noustiin kapeita rappuja, joita pitkin ei ollut mitenkään miellyttävää roudata kaappeja tai basareita. – Kun miksasin sen kovemmalle, niin Joa sanoi, että ”Ei! Tässä on kolme laulajaa!”. Ehkä tänä päivänä musiikin ei tarvitsekaan mennä ihon alle, vaan se on jokin muu asia, joka sinne menee. – Bändi oli nälkäinen ja just menossa semmoseen ultimaattiseen tikkiin. – Se lopputulos vaan loksahti paikalleen. Mutta kiinnostavat sisällöt harvoin sisältävät onnellisia loppuja. Nykyään saatetaan tehdä mun mielestä tosi kevyitä ratkaisuja. Jos menee asiat liian hyvin, niin ei vain tule merkittäviä juttuja. Se oli edullinen, hyvä ja täynnä fiilistä. Popmusassa riittää myös se, että se on kepeää tilantäytettä, ilman isoa tunnelatausta. Mutta kun kyseessä on sävellyksellisesti selkeä väliosa, niin mun pop-estetiikkaan ei mene se, että väliosa on ennen sitä kliimaksia. Basso jäi kuitenkin sivuosaan, kun tuli Rauhan aika -nimisen kappaleen vuoro. – Se ei ollut enää nousujohteista Korpin jälkeen. Kaikki palaset on onnistuttu tekemään oikeaan aikaan ja oikeassa mielentilassa. – Se oli kuitenkin osoitus siitä että ei ne optimi-olosuhteet välttämättä luo sitä parasta tulosta. Toinen mieleenpainuva tapahtumaketju koettiin Veden ääreen -albumin sessioissa. Ehkä se on se syy miksi joku asia on olemassa. Kolmiäänisen stemman seuraaminen voi olla popmusassa aika haastavaa. Liekin toinen studio-albumi Korppi on yhtyeen kaupallisesti menestynein. Väitän että kaikissa parhaissa teoksissa on jatkuvasti onnistuttu siinä flow-tilan hakemisessa. Koko luomisprosessin lähteestä loppuun asti. Ne oli sopeutuneet siihen tilaan. Oikeastaan riippumatta siitä, mikä se duuni on. Se on traagista, mutta usein juuri se tekee sen kiinnostavuuden. Tuovisen ja Liekin yhteistyö jatkui vielä kolmen albumin verran, mutta vastaavaan ei enää löydetty polkua. He kutsuivat luokseen -albumin ensimmäinen single oli kappale nimeltä Momentum, jossa kolmiääninen laulu vilistää läpi kappaleen. Hyvässä tapauksessa samalla saataisiin myös bassot purkkiin. – Näissä sessioissa oli enemmän biisien ja rakenteiden hinkkaamista. Toisaalta mä tajuan sen sitä kautta, että kun musiikki herättää positiivista tai negatiivista, niin samalla syntyy aina myös vastavoima. Seuraavissa sessioissa oli jo merkittäviä vaikeuksia. Biisit purkitettiin osittain myös bändin treenikämpällä, vanhan nuorisoseurantalon vintillä, joka on kosteusvaurion johdosta kolmekymmentä senttimetriä kallellaan. Materiaalia lähdettiin purkamaan tuota kautta. Tuovisen maailmassa Sara-yhtyeen levyt He kutsuivat luokseen ja Veden äärelle muodostavat yhden kokonaisuuden, joten kummatkin albumit esiintyvät jutussa ristiin rastiin. Levyhän oli tietynlainen käännekohta myös bändille, jolle tapahtui paljon hyviä asioita sen jälkeen. Joku vuosi kaikki vaan loksahtaa, jolloin tulee vain hyvää materiaalia, kunnes varannot on käytetty loppuun ja tulee se väistämätön putoaminen. Levy nousi suomen virallisella listalla parhaimmillaan sijalle 5. Lähdetään liikkeelle pienistä kohtaamisista. Mä pääsin ehkä säkälläkin siihen hyvään saumaan mukaan. – Tän päivän popmusassa on paljon tosi hyviä elementtejä, mutta musta tuntuu että monilla tekijöillä kaikki on vähän liian hyvin. Debyyttilevyn materiaali hiihteli jossain suomeksi lauletun nu-metalin maisemissa ja soundi rankentui levy levyltä, kahmien aineksia industrialista ja goottilaisesta melankoliasta. Siis säkeistö, c-osa, kertsi säkeistö… tosi persoonallinen tapa ja joskus se toimi todella hyvin. Radio Helsingin äänestyksessä Korppi valittiin 2010-luvun parhaaksi kotimaiseksi albumiksi. Hänellä oli tapana laittaa biisiin c-osa ennen ensimmäistä kertsiä. Korppi-albumin synnytys oli merkityksellinen prosessi Jyrki Tuoviselle – siinä tiivistyi hyvin paljon asioita hyvin pienessä ajassa ja monella ihmisellä oli juuri se oikea mielentila. – Periaatteessa populaarikulttuurissa on ollut aina niin, että asiat mitkä herättää valtavirrassa närää, ovat asioita, jotka myös menevät eteenpäin. Ne oli todella pitkälle vietyjä. 10 www.riffi.fi 6/2016 Silloin yleensä syntyy ihan parasta kaikilta. Tuovisen mielestä harmoniassa oli selkeästi yksi johtoääni. Tämä on ollut mulle hetkittäin vaikeata, kun itse haen musiikista sitä emootiota – haluaisin kovasti liikuttua jostain biisistä, ja mä en vain koe sitä. Vaikka traagisuus on jotain, josta halutaan pois, niin se merkittävyyden ydin piilee usein juuri siinä traagisuudessa. Traagista tai ei, mutta ruotsalaisessa Cutting Roomissa albumin masteroinut miekkonen lähetti Tuoviselle takaisin seuraavanlaisen viestin: ”En tajua mitään tästä musiikista, mutta tämä on jotenkin tosi kaunista”. Tila oli myös niin matala, ettei bändin basisti mahtunut seisomaan suorana. Kun rumpupohjia alettiin tehdä Petraxissa Korhosen ohjelmoimien taustojen päälle, ehdoton edellytys oli, että koko bändi soittaa mukana parhaan energian saavuttamiseksi
Pim! – iso ahaa-elämys: ihminen kommunikoi monilla eri tasoilla sen musiikin kanssa, jota on tekemässä. Ohjelmoinnin tiukkuus toimi hyvin, kun taas bändin kanssa kappaleesta uhkasi tulla välimalli. – Jätettiin muhimaan ja yritettiin seuraavana päivänä, mutta ei vaan taitu. Okei, soitetaan se mikä toimii eli säkeistöt ja palataan kertsiin myöhemmin. Kaskinen on hiljainen kaupunki, jossa ei oltu totuttu baritonikitaran matalaan mörinään. www.riffi.fi 6/2016 11 – Sen rytminen maailma oli hyvin eksakti. Laulun kompressointia en vaan voi tehdä plugareilla. Hommaa yritettiin illalla, yritettiin aamulla, otettiin kaljaa, ilman kaljaa… ei vaan myöntynyt millään. Rummuille taisi olla viikon verran varattuna. Usein tulee pinottua läjä plu”Kolmiäänisen stemman seuraaminen voi olla popmusassa aika haastavaa.” 08-13 Ikimuistoiset Tuovinen.indd 11 23.11.2016 11.41. Heräsi ajatus: – Voiskos kyse olla, siitä että kun siirrytään kone-estetiikasta luomumpaan estetiikkaan, niin meillä on väärä rytminen asteikko, mitä vasten hommaa yritetään tehdä. Tämänkin mahdollisti tietenkin digitaalitekniikka. – Näissä sessioissa aloin kyseenalaistamaan, että miksi sen koneen pitäisi toimia irrallaan pelkkänä nauhurina omilla ehdoillaan. Rupesin kokeilemaan erilaisia klikkisoundeja ja homma parani hiukan. Tuovinen tekee esimerkin digikompressoreista, jotka eivät hänen mukaan vain toimi kuin niiden pitäisi. – Ensimmäisenä iltana naapuri kävi ovella ihmettelemässä möykkää ja totesi, että ”kun te soitatte aina sitä samaa. On myös asioita jotka on nopeampaa ja helpompaa tehdä perinteisellä tavalla. Itse käytän tuotannoissa monia eri ohjelmia, joista pyrin löytämään työtäni helpottavan osan missä juuri se softa on hyvä ja teen vain sen jutun sillä. Ei ole ihme, että pullot alkaa aukeilemaan, kun ei sellaisessa laboratoriossa kestä kukaan olla jatkuvan suorituspaineen alla. Vaikka se vähän pirstaloi sitä tekemistä, väitän että lopputulos on mulle parempi. Sitten laitettiin erilaisia rytmisiä jakoja ja breikkejä sinne tänne – ei ihan vielä kuitenkaan. Kun jokaisessa sessiossa se kone on mukana, niin miksi me ei vaan yritettäisi ottaa sitä enemmän mukaan. Ilman sitä en enää voi tehdä levyä. – Kun puhutaan siitä, että bändit on usein livenä parempia, niin ymmärsin että se saattaa myös johtua siitä, että studiossa soittajat laitetaan sellaiseen steriiliin äänieristettyyn vakuumiin, jossa pitäisi olla helkkarin luovia ja taiteellisia. Tuovinen jatkaa: – Nyt kun koneet on mukana, niin me orjuutetaan itsemme ajattelemattomasti siihen pingpongin kuuntelemiseen. Vaikka Jyrki Tuovinen pääsi vaivattomasti tämän tekniikan kyytiin, kesti häneltä jonkin aikaa ymmärtää uuden tekniikan optimaalinen käyttö ja filosofia sen takana. Vaikka plugarikompurat toimii näkymättöminä volume-potikoina hyvin, luonnetta niistä ei oikein saa. Loppujen lopuksi nauhotin klikin audioksi ja tein siihen kvantisoinnin, joka oli voimakkaasti shuffle kertseissä. Suomen pienin kaupunki sopi hommaan kuin valettu. – Totesin, että ”Tää pitää saada jotenkin keinumaan”, ja koko bändi nyökytteli, mutta miten. Vaikutti siltä ettei kone-estetiikalla luotua kappaletta olisi välttämättä kannattanut soittaa bändillä ollenkaan. Tässä mielessä myös keskellä metsää sijaitseva Petrax syntyi suureen tarpeeseen. Kun tyypit ovat tuollaisessa ympäristössä, sen flow-tilan saavuttaminen on paljon helpompaa, kuin jossain kliinissä laboratorio-tyyppisessä paikassa. – Mä koin että ne oli niin vahvasti sitä yhteisöä, ne oli kasvaneet siellä ja tunsivat kaikki jotka osuivat ikähaitariin 20 – 80 vee. Sen sijaan, että yritetään syöttää sinne niitä asioita, joita meidän analogisessa maailmassa on, niin antaa sen tehdä omia asioitaan. Tuska alkoi hiipiä puseroon, koska kaikki olivat sitä mieltä, että käsillä on hyvä biisi. Tästä päästäänkin sessioiden toiseen ”ahaa-elämykseen”. Tämä ei ollut halunnut soittaa suoran klikin päälle, joten hänellä oli mukanaan oma rytmiboksi, jossa oli täysin käsittämättömiä jakoja ja outoja komppeja. – Kun meidän funktio on koskettaa ihmistä emotionaalisella tasolla ilmanpaineen värähtelyn avulla, niin eikös se kannattaisi synnyttää sellaisessa ympäristössä, jossa ihmiset eivät ole stressaantuneita. Soittajat kumminkin peilaa itseänsä toisiin ja nyt kun peilataan klikkiin, niin se on vain maaliin tähtäämistä. Rumpalista homma ei ollut kiinni, sillä Andreas Bäcklund -niminen umpiruotsinkielinen rumpuja soittava kurkkufarmari Petalaxista kyllä osasi hommansa. Parempi on olla pikkuisen päissään, että olisi edes vähän rennompi. Mutta jokin tökki. Ja taas rupes aika loppumaan kesken. Se johti päätelmään, että päihteiden käytöllä ja nauhoituksella on ihan selkeä syy. Klikkiin on helppo soittaa yksinkertaisia komppeja, mutta kun haetaan jotain syvempää grooven astetta, niin se ei enää ehkä onnistukaan. Ja silloin kun soittajat kommunikoivat keskenään, he ottavat toisistaan kiinni ja ikään kuin sulavat siihen yhteiseen grooveen. Sen jälkeen mä olenkin aika isolla kädellä manipuloinut klikkejä. Pro Tools on maailman paras rumpunauhoitus-softa, mutta kaikessa muussa se on kauhean hidas. Se oli bändille tärkeä kappale. Soittakaa välillä jotain muuta”. – ”He kutsuivat luokseen” oli eka levy jolla sain Fatso-kompuran (Empirical Labs Inc.) käyttöön. Joan demo oli tehty koneella ja kun bändi alkoi soittaa biisiä, niin fiilis biisistä ei ollutkaan sama. Saatiin kuitenkin biisi onnistumaan hyvin ja kaikki oli tyytyväisiä. Olen kokeillut sen plugariversiota, joka on melkein yhtä hyvä, muttei ihan. Taivaallinen laite, josta en luovu ikinä. – Nykypäivän digimaailmassa on se ongelma, että on otettu se toimintamalli, joka on ollut olemassa neljäkymmentä vuotta studiossa, ja vaan siirretty se sellaisenaan tietokoneelle. Jo ennen musiikkibusineksen suuria muutoksia studiotyöskentely koki oman murroksensa digitaalitekniikan astuessa kuvaan. Tuovinen laittaa suuren osan sessioiden onnistumisesta oikeanlaisen päällesoitto-äänityspaikan ansioksi. Kunhan naapurit olisivat vielä samaa mieltä. Ja se auttoi. Biisin klikkiraita on muuten suora, mutta kertsissä klikki on shuffle, joka aiheutti sen keinumisen soitettaessa. Se toimi murroksessa, jossa siirryttiin digimaailmaan, mutta nykyään se ei enää toimikaan. Sitten Tuovisen mieleen palautuivat sessiot rumpali Miri Miettisen kanssa
Ja kuitenkin pitää kuunnella niitä säkeistöjä alusta asti, että pääsen jyvälle, että onko sen oton flow samanlainen kuin muissa pätkissä. Tunnin pähkäilyn jälkeen päädyttiin lyhyeen kitarariffiin ja takapotkuiseen komppiin, josta saattaisi saada jotain aikaiseksi. 12 www.riffi.fi 6/2016 gareita laulukanavaan, mutta melkein aina mä saan sen kahdella räkkikompressorilla kertalaakista paremmaksi. Biisien keräily Irinan albumille aloitettiin 2015. Tässä toinen esimerkki uuden työtavan käytöstä. Ja se hetkessä tehty pitää voida ottaa käyttöön helposti ja nopeasti. Irina: vielä julkaisematon albumi, Sony Music Finland 2016/2017 Irinan uudella, juttua kirjoitettaessa vielä keskeneräisellä albumilla Jyrki Tuovinen toteuttaa itselleen uutta dogmaa. Eri levyarvosteluissa albumi sai keskimäärin 4/5 pistettä. Kun koko päivän tuijottaa ruutua, ja vääntelee virtuaalisia potikoita, niin tulee tehtyä paljon ratkaisuja, jotka on vain visuaalisesti hyviä – kuuntelun unohtaen. ”He kutsuivat luokseen” nousi Suomen virallisella listalle sijalle 12. Ilmeisesti biisiä kysyttäessä oli puhuttu ”perus-Irdestä”. Sellainen taiteen vaatima mystinen hahmo. Heidän tehtävänään on olla sellaisia ja ruokkia muita ihmisiä taiteellaan. Mun työhuone onkin rakennettu niin, että näyttö on alempana ja pyrin katsomaan siitä yli. Joa on aikalailla samanlainen hahmo kuin Liekin Jansku. Oltiin samaa mieltä asioista, eikä mitään konflikteja ollut. Irinan Parane-sinkun kiippareita äänitettäessä, sai kosketinsoittaja Antti Pitkäjärvi ajatuksen, että kappaleen c-osa tarvitsee kuorolaulua. Alkoi kappaleen päivittäminen. Työtavat, joita digitaalisessa työstössä käytetään, on apinoitu maailmasta, jossa ne oli alun perin tarkoitettu eri työkaluille. – Ja lopputulos kuulostaa joltain muovilta. Miltei joka albumilla tyylilajiaan muokannut yhtye jatkaa toimintaansa nykyään omakustannepohjalta. Loistavana laulajana Pitkäjärvi tempaisi stemmat kasaan samantien. Juuri se taiteellinen tinkimättömyys luultavasti estikin yhtyeen läpimurron suuren yleisön tietoisuuteen – Se hetki, jolloin olisi ehkä pitänyt jatkaa tietyllä staililla ja luoda kontakti ihmisiin, meni ohi. – Ajatuksena on, että pyrittäisiin spontaaneihin ratkaisuihin ja pitäytymään niissä. – Juuri tämä on mielenkiintoista musiikkibisneksessä, että on olemassa Joan ja Janskun kaltaisia evoluutio-ihmisiä, jotka eivät koskaan jää paikoilleen. 040 555 9910 www.electrowaves.fi / Piispantilankuja 6, 02240 ESPOO Nexo ultra kompakti premium kaiutinsarja! iD24t/i Touring/install kaiuttimet. www.nexo.fr 08-13 Ikimuistoiset Tuovinen.indd 12 23.11.2016 11.41. Mä olen joutunut tällaisiin tilanteisiin jonkin verran, jolloin ainoa mahdollisuus on ollut tuhota kaikki ja aloittaa alusta. Subwoofer-mallit 1x10” tai 2x10”. Käännettävä torvi 1” driver:lla + 2x4” kartioelementit. Ei ollut varmaan paras mahdollinen stemmojen keskinäinen balanssi ja vähän se oli tunkkaisen kuuloinen, mutta oikea energia ja fiilis oli mukana. Ne ajaa aivoissa kaiken muun yli. Ja tässä sen oikean alustan valinta on kriittinen. – Kun suurin osa lauluraidoista kasataan eri otoista, joissa haetaan sitä täydellistä ottoa, niin mä koen hyvin paljon ahdistusta, jos mulla on käsi hiirellä koko ajan ja piirtelen jotain palkkeja ja painan montaa näppäintä, että voin kuunnella niitä ottoja. Meidän yhteistyö toimi tosi hyvin. Se laulu sen jälkeen vaan istahtaa siihen musan päälle. Pöydälle ilmestyi Lovex-miesten säveltämä biisi, joka oli lupaava. K U V A : L A R S JO H A N S S O N Ääni täydellisesti hallinnassa! Kari Lehtonen / kari.lehtonen@electrowaves.fi / puh. Ei niin, että biisi olisi vasta silloin valmis, kun kaikki resurssit on käytetty. Tein nopeasti vähän kaiutetun stereobouncen kuorosta ja siirsin sen sivuun. Tämän myötä hänelle on muodostunut jo mainittu työtapa, jossa tuotannon eri vaiheet tehdään eri ohjelmilla. Musiikki tapahtuu pienissä hetkissä silloin, kun jotain syntyy ja se fiilis on mahdollista kadottaa liialla jälkityöstöllä tai täydellisyyden tavoittelulla. ”Veden äärelle” nousi samaisella listalla sijalle 8. Pitää luottaa hetkessä tehtyyn myös. Lähdettiin hakemaan kappaleelle fiilistä ja muotoa. Taiteellisten ihmisten kanssa vain on niin, että he eivät pysty ajattelemaan, että pitäisi tehdä tietynlaista materiaalia. Ja tähän prosessiin liittyy seuraava tarina. Paikalla olivat kitaristi Miika Colliander, rumpali J Salonen ja Irina. …että miten päästäisiin tilanteeseen, jossa ei tarvitse tuijottaa ruutua, vaan voisi tuijottaa jonnekin kaukaisuuteen musiikkia kuunnellen. Erittäin kompakti, max. 126 dB SPL. Vaikka on se kaksisataaviisikymmentä raitaa käytössä, niitä ei tarvitse käyttää. DTD-T/I Touring/install/Dante kaiutinprosessorit, hallinta Nexo Dory:lla Windows sekä Android alustoilla. – Biisiä miksatessa en palannut alkuperäisiin stemmalauluraitoihin, vaan käytin jo valmista bouncea. Termi sisältää tietyntyyppisen sovitusmaailman joka ei kuitenkaan ollut se mitä oltiin lopullisesti hakemassa. Jos rummut äänitetään Pro Toolsilla, niin laulut editoidaan Reaperilla. Tuovinen nostaa esiin toisenkin pulman: kun digitaalimaailmassa kaikki jää talteen, syntyy valheellinen tunne, että ”voin palata tähän asiaan ja tehdä sen paremmin”, jolloin loppujen lopuksi sessiot ovat ”kaksisataaviisikymmentä-raitaisia helvettejä”, jossa joka raidassa on kymmenen kampafiltteriä poistamassa jotain resonanssia. – Digitaalimaailmassa ongelmana on, että silmät on paljon tärkeämpi informaation tuottaja kuin korvat. – Olin päättänyt, että pidetään hommat mahdollisimman spontaanina, koska on hirveän helppo huijata itseään, että ”tehdään tää nyt näin, ja palataan siihen myöhemmin”. Se lähti jo aiemmin esitellystä ajatuksesta, että tietokone on tekemisen keskipisteenä – halusi sitä tai ei. Reaperilla eri ottojen selaaminen käy kahta näppäintä käyttäen ilman että tarvitsee edes katsoa näyttöön. Vaikkei suuri suosio ole Sara-yhtyettä kohdannutkaan, ovat he varmasti taiteellisista näkökohdista katsoen itseensä tyytyväisiä. DTD-amp uutuus 4x1,1 kW tai 4x0,7kW vain 1U 19” räkkikoossa. – Mä yritän löytää tällaisia työtapoja, jotta se emootio ei katoaisi sinne loputtomaan nysväämiseen, johon mulla kuitenkin on taipumus. Niin kuin toimittiin vanhojen äänipöytien kanssa
Biisiä ei annettu miehelle kuunteluun ennen studiota kaikenlaisten ennakko-ajatusten välttämiseksi. Ja ne otot oli tosi hyviä. Tässä ei ole nyt oikea meininki.” – Täydellinen pysähtyminen ja kriisiytyminen kesken ottoa. Ehkä tämän biisin pitikin kriisiytyä syntyäkseen. Ammattilaisuuteen kuuluu, että pystyt toimittamaan parhaasi tilanteessa kuin tilanteessa, mikä ei tarkoita, että tehdään huonoa. ” Ja kuitenkin se biisi pitäisi saada valmiiksi. Mies soittaa lähes täydellisessä timessa musan kanssa, vaikka klikki tulee täysin epäsymmetrisesti sinne korviin. On aivan yhdentekevää, onko haitsusoundi hyvä tai biisi kunnossa, jos tilanne vaatii sitä, että aletaan keskustella tekijöille merkityksellisistä kysymyksistä tyyliin ”miksi teen tätä. www.nexo.fr 08-13 Ikimuistoiset Tuovinen.indd 13 23.11.2016 11.41. – Kyse on kuitenkin koskettavan sisällön tekemisen syvimmästä olemuksesta. u ”Musiikki tapahtuu pienissä hetkissä silloin, kun jotain syntyy ja se fiilis on mahdollista kadottaa liialla jälkityöstöllä tai täydellisyyden tavoittelulla.” Ääni täydellisesti hallinnassa! Kari Lehtonen / kari.lehtonen@electrowaves.fi / puh. 040 555 9910 www.electrowaves.fi / Piispantilankuja 6, 02240 ESPOO Nexo ultra kompakti premium kaiutinsarja! iD24t/i Touring/install kaiuttimet. – Soitettiin biisi muutama kerta, mutta ei saatu tiukaksi oikein millään. Näin sen pitää ollakin”. ”Mä en vaan pysty vetää tämmöstä musaa.” ”Musta on tosi hienoa ja arvostettavaa, että olet rehellinen. Subwoofer-mallit 1x10” tai 2x10”. DTD-amp uutuus 4x1,1 kW tai 4x0,7kW vain 1U 19” räkkikoossa. ”Ei, mä en pysty vetää tätä. – Tässä siis kaksi osoitusta ammattilaisuudesta. Mutta tässä tultiin myös tilanteeseen, jossa edes ammattilaisuus ei riitä. Oli niin hienoa, että kaiken tämän nopeuteen, määrään ja suorituksiin keskittyvän maailman keskellä meillä on pieni pysäyttävä hetki, jossa käydään keskustelu, että ”pystyyks vetämään?” ”Ei pysty!” Ja sitten löytyy uusi kaveri, ja homma menee eteenpäin kriisiytymisen kautta. Tilanne seisahtui, ja johti lounaiden ja kriisipalavereiden sarjaan, jossa tultiin siihen tulokseen että jonkun muun on sitten kappale soitettava. Rumpali ei alkanut kyseenalaistaa, vaan pyrki suoriutumaan täysin kyseenalaisessa ympäristössä. Pim! – viimeistään tässä oli tämän albumin ultimaattinen ”ahaa-elämys”. Rumpali J Salonen on kuitenkin sen verran tinkimätön kaveri, että kesken oton mieheltä putosi kapulat kädestä. – Biisin kehitys eteni portaittain kunnes oltiin tilanteessa, että se on muuten toimiva, mutta säkeistön komppipuolella homma vaati vielä mun mielestä suoristamista. Itse asiassa se viimeinen otto – joka oli todella hikoilemalla sinne soitettu – jäi singlelle. 126 dB SPL. DTD-T/I Touring/install/Dante kaiutinprosessorit, hallinta Nexo Dory:lla Windows sekä Android alustoilla. Kaikkea ei vain pysty tekemään, jos tekemiseen ei löydä omaa todellista kulmaa. Mä mietin, että mistä on kyse, Pöyhönen on kuitenkin tarkka jätkä. – Ehkä tämäkin oli jonkinlaista johdatusta, että miten sen pitikin mennä. Erittäin kompakti, max. – Silloin tulin ajatelleeksi, että tätä tuskin kukaan tarkoittaa kun puhutaan tuottamisesta. Äänityksiä jatkettiin Mikko Pöyhösen kanssa ja samalla metodilla mentiin eteenpäin. Kiukutin miestä siinä vähän aikaa, että ”Voitko soittaa yhtään enemmän sen klikin päälle?” Miehellä hiki nousee; ”Mä yritän...” – Pöyhönen soittaa kuin viimeistä päivää, kunnes huomaan, että uudessa sessiossa masterissa on päällä plugari, joka aiheuttaa puolen sekunnin viiveen. Käännettävä torvi 1” driver:lla + 2x4” kartioelementit. Irinan bändissä alusta asti mukana ollut Salonen oli yleensä ollut se henkilö, joka on vienyt bändiä hyvin yllättäviinkin suuntiin, mutta nyt tuli eteen täys-stoppi
KUVA: JOONA PETTERSSON 14-17 Hurjaruuth.indd 14 23.11.2016 11.43. 14 www.riffi.fi 6/2016 H urjaruuthin tämänvuotinen talvisirkus on nimeltään ”Muisti”, ja siinä on viitisentoista esiintyjää, joista valtaosa ulkomailta – Islannista, Englannista, Ranskasta, Belgiasta, Espanjasta ja Argentiinasta. Myös elävä orkesteri on olennainen osa esitystä. Kun katsotaan menneeseen, materiaali ankkuroituu tradTEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA – päivä sirkuksessa! Tanssiteatteri Hurjaruuthin talvisirkukset ovat jo instituutio. Näyttämöä hallitsee tänä vuonna jättimäinen metallirakennelma. Ryhmän johtohahmo Pentti ”Pena” Luomakangas kertoo, että kun Pelottoman aktiviteetteja suunnitellaan kuukausia etukäteen, samalla selvitetään keiden on kulloinkin mahdollista hypätä mukaan. Freelancemuusikolla muut keikat estävät toisinaan osallistumisen, ja Luomakankaan mielestä onkin vain etu, että kollektiivin liepeillä pyörii joukko erityyppisiä soittajia. Omia mausteitaan luovaan soppaan kaataa nyt kolmatta kertaa soittajakollektiivi Peloton, joka on erikoistunut toteuttamaan elävää musiikkia teatteriin, sirkukseen, tanssiin, avantgardeen, performanssiin ja sen sellaiseen. Riffiä tämänkaltaisessa produktiossa kiinnostaa varsinkin bändin työskentely nykysirkuksen lauteilla – paikassa, jossa tutut säännöt eivät enää päde. Talvisirkus Muisti määrittelee musiikille raamit jo otsikollaan. Hurjaruuthin talvisirkukset Helsingin Kaapelitehtaalla ovat reilun parin vuosikymmenen kuluessa muuntuneet kaikenikäisten viihteeksi
Katseen tarkentumisesta puheen ollen Luomakankaalle tulee mieleen muistuttaa, että sirkuslaiset ovat fyysisten suoritusten tasolla ammattiurheilijoihin verrattavia tekijöitä, jotka ovat valinneet lajikseen esittävän taiteen. Kohtausten valmistuminen ja musiikin säveltäminen etenevät käsi kädessä. Esittävien taiteenlajien säestykseen erikoistunut soittajakollektiivi Peloton on Talvisirkuksen lavalla kolmatta kertaa. – Prosessihan on raadollinen, jos on omasta mielestään säveltänyt maailman parhaan jutun ja se muokataankin aivan toisenlaiseksi. Votkinin täytyy seurata esitystä kaikkein tarkimmin, koska hän määrää kohtausten alut, loput ja vaihtumiset. Koska aukkokohtia on hektisimmässä koostovaiheessa paljon, yhtye jakaa vastuun siitä, kuka säveltää musiikin mihinkin kohtaan. Joitain osia sovituksista on kirjoitettu nuoteille, sillä parituntisen esityksen toteuttamiseen tykkänään ilman lappuja ei kenenkään kapasiteetti eikä aika riittäisi. – Tässä kohtaa tongitaan myös vanhoja biisivarastoja ja leikkaa/liimaa-tekniikka on tehokäytössä, Luomakangas tunnustaa. Lapuilla ja ilman Useimpia matkan varrella syntyviä kappaleita tulee soitettua niin paljon, että ne tulevat tutuiksi. Kun kappale päätetään lukita tiettyyn kohtaukseen alkaa sovitusprosessi, jonka myötä musiikki muokataan tukemaan parhaiten esitystä. 14-17 Hurjaruuth.indd 15 23.11.2016 11.43. – Muusikon vastuulla on jättää yleisölle esityksestä hyvä fiilis, että ”mitään ei tapahtunut ja kaikki on hyvin”. Pitkän esityskauden aikana heille voi sattua loukkaantumisia, jolloin soittajan täytyy pitää pää kylmänä ja viedä esitystä eteenpäin vaikka silmien edessä tapahtuisi ikäviä. Tyylilaji tai tempo saattavat muuttua toiseksi, osia ja kestoja lyhennetään tai pidennetään tarpeen mukaan, ja lisäosia sävelletään. – Seuraamme sirkusartistien aktia hiljaisuudessa ja pohdimme, että ”miltähän tuokin oikein voisi kuulostaa”. Oma valintakysymyksensä on esimerkiksi se, alleviivataanko toimintaa vai luodaanko musiikilla siihen kontrastia. www.riffi.fi 6/2016 15 henkiseen perinnemusiikkiin. Monet kappaleista opetellaankin niin hitaasti, että ne menevät suoraan selkärankaan. Laveampi leikkikenttä Muun muassa Ismo Alangon yhtyeessä rumpuja soittavalle Niko Votkinille sirkusperiodit Pelottoman kanssa tuovat vaihtelua bändirumpalointiin. Luomakankaan mukaan itsekkyys onkin parasta unohtaa heti kättelyssä ja fokusoida kokonaisuuteen, joka on bändiä tai musiikkia suurempi: mukana on joukko sirkusartisteja, visuaalisuutta, valotekniikkaa, projektioita ja kaikkea muuta. Luomakangas lisää, että on luontevinta mitä enemmän esityksessä voi keskittyä vain soittamiseen. Neljästä kynästä Harjoitusperiodin aikana tulee tilanteita, joissa tarvitaan tietyntyyppistä musiikkia seuraavaksi päiväksi, mutta kappaletta ei ole. Jotta äänimaisema ei jämähtäisi paikalleen koostuu nelimiehinen bändi multi-instrumentalisteista, joiden voimin sointikuva muuntuu akustisesta haitari/tuubaorkesterista kokeelliseksi ambientryhmäksi, villiksi jazzkokoonpanoksi tai seitkytluvun rockbändiksi. Multi-instrumentalistin rumpukioskin ympäriltä löytyy vaikka mitä perkussioista sampleriin ja mandoliinista kitaroihin. Kapteenin roolissa hän luotsaa bändin esityksen läpi. Neljän säveltäjän tarjoama suuri etu on, että ideoi ta syntyy paljon. Ulkoa opettelu helpottaa suoriutumista, sillä esityksessä saattaa tulla yllättäviä käänteitä – on parempi, jos voi tarkentaa katseen näyttämölle eikä nuotteihin. – Musiikin luominen tällaiseen esitykseen on kuin alkaisi kasvattaa kukkaa, josta ei yhtään tiedä miltä se tulee näyttämään tai tuoksumaan, Luomakangas kuvailee. Kappaleita voidaan kokeilla eri aktien yhteydessä, kuulostella yleistunnelmaa ja sitä kuinka ne toimivat
Hallia kiertävällä parvekkeella on lisänä efektiiviseen äänen pyöritykseen sopiva satsi dB Technologiesin pieniä aktiivipurnukoita. Soitantaan Peloton saa ajoittain vahvistusta myös sirkustaiteilijoista, joiden käsissä soivat puhaltimet, haitari ja flamencokitara. 14-17 Hurjaruuth.indd 16 23.11.2016 11.43. – Yleisömäärä ylittää kaksi loppuunmyytyä Olympiastadionia, mikä on hyvä saldo punkjazzbändinä aloittaneelle ryhmälle, joka valitsi oman reittinsä eikä piitannut normeista. Päädyttiin siihen, että antaa bändistä tulla suoraan se mikä tulee, ja PA:lla täytetään se mikä jää puuttumaan. Esityksen vaatimat langattomat kanavat summataan QSC:n kosketusnäytölliseen TouchMix-pikkumikseriin, jotta Allen&Heathin Qu-digitiskin 24 kanavaa saadaan riittämään tulosignaaleille. Kaiutinasetteluun tuo oman mausteensa se, että yleisöä on Pannuhallin korkealle nousevissa katsomoissa joka puolella näyttämöä. Sitten muistin kollegan käyttäneen sellaista vuosia sitten, ja onnistuin jäljittämään laitteen. u Marraskuun alussa ensi-iltansa saanutta Hurjaruuthin Talvisirkus Muistia esitetään Kaapelitehtaan Pannuhallissa tammikuun alkupuolelle asti. Miksaaja työskentelee esityksen aikana PA:n kertoman ulottumattomissa, lähikenttämonitorien varassa. – 1930-luvun meiningillä rakennetussa teollisuushallissa betonin sekaan on pantu ratakiskoa niin että varmasti riittää! Pannuhalli on kuin Faradayn häkki – näyttämöltä löytyy kohtia, joissa ei tunnu tapahtuvan radioliikenteessä yhtään mitään, Kolehmainen parahtaa tarkentaen, että tässä tapauksessa lähettimet ja vastaanottimet ovat häkin sisällä. Viiden kaiuttimen pääsatsi on bändin yläpuolella ja strategisiin paikkoihin ympäri salia on sijoitettu puolen tusinaa lisää. Mielenkiintoisimmat sävellysja sovitusratkaisut tulevat usein ihan puun takaa, kunhan vain malttaa kurkata sinne puun taakse eikä porhalla ohitse oman ’ammattitaitoisuutensa’ siivittämänä. Yhtye pyrkii kuitenkin rakentamaan kappaleet niin, että niihin jää muuten pelivaraa, mikä tekee soittamisen mielekkäämmäksi. Vaarallinen kapistus, mutta kyllä sille heti pari sopivaa käyttökohdetta löytyi! 1930-luvun teollisuushallissa on betonin sekaan pantu ratakiskoa niin että tuntuu, joten langattomien käyttö on kaikkea muuta kuin pulmatonta, tietää miksaaja Tuomas Kolehmainen. Yhtään ideaa ei saa dumata, ellei ole tarjota parempaa tilalle. – Lipun maksaneille täytyy saada tasainen peitto, mutta kun osa yleisöstä istuu nyt kylki kyljessä bändin kanssa ongelmaksi muodostuu suoran ja vahvistetun äänen suhde. – Tämä proggis sisältää enemmän kollektiivista ideointia ja kokeilua suotuisassa ilmapiirissä. Langattomien käyttö Kaapelitehtaalla on kaukana vaivattomasta. Lavasteiden, valojen, trapetsien, köysien ja muiden tarpeistojen lisänä tilaa täyttää tänä talvena jättimäinen metallirakennelma, jonka tieltä bändi jouduttiin sijoittamaan nousevan amfikatsomon keskelle. – Ei ollut helppoa löytää ohjaamiseen sopivaa analogista surround-joystickiä. – Roolini alkoi kasvaa nykyiseen kokoonsa jo kaksi vuotta sitten Talvisirkus Unessa. Huomasin missä osa-alueissa vahvuuksiani kaivataan ja yhtä lailla huomasin myös heikkouksiani tuet ta van. Koska järjestelmä on pakon edessä mono, Kolehmainen leipoo siitä ”vähän leveämmän ja rapeamman” vippaskonsteilla, kuten puhaltimien chorusja delay-efekteillä. Bändin kuuntelu ajetaan päämikseriltä, mutta järjestelmä suo soittajille itselleen mahdollisuuden säätää monitoribalansseja tabletilla ja älypuhelimella. Esityksiä kertyy yli 80, joten on ymmärrettävää, että biiseihin on hauska uittaa mukaan pientä vaihtelua. Artikkeliin liittyvä nettispesiaali löytyy osoitteesta riffi.fi. Luomakangas laskeskelee, että kun Pelottoman kolmas talvisirkus tammikuussa päättyy, bändi on tullut soittaneeksi näissä puitteissa yli 90 000 hengelle omaa musiikkiaan ja työllistynytkin yhteensä toista vuotta. – Pari kilometriä ympäri ämpäri vedettyä valokaapelointia tuottaa interferenssiä, ja kun siihen lisätään päälle datakaapelit sekä hallin ja katsomon metallirakenteet, niin soppa on valmis. Pari stadionia Useimmissa ohjelmanumeroissa tarkasti oikeassa tempossa lähteminen ja eteneminen on välttämätöntä. Aiemmin olin tottunut istumaan paljon rumpupallilla ilman sen isompaa leikkikenttää – tosin onhan sekin kiva leikkikenttä jo itsessään, Votkin myhäilee. Lähes koko esitys on tarkkaan koreografioitu, joten nimenomaan tempojen suhteen vapaata liikkumatilaa on vähän. – Samplet ja biitit paukutellaan minun ja Oton samplereilta, mutta niidenkin täytyy olla kontrolloitavissa reaaliajassa, koska esityksessä voi tapahtua mitä vain, Votkin jatkaa. Systeemi toimii mono in/quad out -tyyppisesti ryhmästä ajettuna. 16 www.riffi.fi 6/2016 Faradayn häkissä – Täydet pisteet Hurjaruuthille, kun ovat pitäneet periaatteenaan, että sirkukseen kuuluu elävä orkesteri, kehaisee talvisirkusta jo kymmenettä kertaa miksaava Tuomas Kolehmainen. Pannuhallin tila on siis äänimestarille ennestään tuttu, mutta haasteet osittain uusia. Kaikki musiikki soitetaan livenä, ainakin melkein. Kun rokkivolyymeja ei onneksi tarvittu, RCF:n 8-tuumaisilla Theatre & Touring -aktiiveilla saatiin esitystilaan dsp-käsittelyn avittamana riittävästi puhdasta ääntä
Votkin soittaa myös Rolandin uutta SPD-SX -sampleria ja 1970-luvun SH-2000 -monosyntikkaa. www.riffi.fi 6/2016 17 ”Mielen kiintoi simmat sävellys ja sovitus ratkaisut tulevat usein ihan puun takaa – kun vain malttaa kurkata sinne puun taakse eikä porhalla ohitse oman ’ammatti taitoisuutensa’ siivittämänä.” Ääntä joka tuutista – Instrumentit, pedaalit ja vahvistimet tulevat ja menevät, eikä suuria tunnesiteitä ei ole niistä mihinkään, Pentti Luomakangas linjaa, mutta myöntää samaan hengenvetoon 80-vuotiaan King Zephyr -tenorisaksofoninsa tulleen pitkän tuttavuuden myötä tärkeäksi ilmaisuvälineeksi. Skarppina saa siis olla mitä milloinkin käyttää! Niko Votkinin kioskin aarre on Slingerlandin puurunkoinen Radio King -virveli 1930–40-lukujen taitteesta. – Sisällytän settiini mieluusti roinaa ja kilkuttimia, joilla saa sähläävää toimintaa perusbiittien päälle. Eero Tikkasen sähköbasso on Fender Precision ’69, Bassman-vahvistin ja 2 × 15”-kaappi ovat sitäkin vanhempia. – Onneksi Jarkki sai liimattua kaulan takaisin eikä irtoaminen vaikuttanut soundiin. – Ampegin Scrambler Fuzzista ja MXR:n Phaserista puuttuvat ledit, joten niistä ei tiedä ovatko päällä vai eivät. Tikkanen kertoo tykkäävänsä soittimissa ”puun esiintuomisesta” ja värähtelyn maksimoinnista. Bassojen lisäksi Tikkanen soittaa Talvisirkuksessa myös viulua. Otto Eskelisen arsenaalista löytyvät muun muassa Akain MPC 2000 -sampleri, sähköurku, 2 1/2 -rivinen haitari, bassoklarinetti ja huilu. Orion 30 -vahvistin on Teemu Sauerin rakentama prototyyppi. Musalla voi ilmaista intohimoa ja Zephyr muuttaa intohimon liekeiksi. Olin ajanut siihen asti Ladalla! Radio Kingin ympäriltä löytyy 20-tuumaisella bassarilla varustettu Yamahan ohutrunkoinen vintagesetti 1960-luvulta. Olemme niin sanotusti kasvaneet yhteen eikä bassosta sen takia oikein voi luopua. – Rakkain on ehdottomasti lähes satavuotias Conn New Wonder -alttosaksofonini. Sekä sopraanoettä baritonisaksofonit ovat molemmat Conneja vuodelta 1928. Puhallinarsenaaliin kuuluu myös ajan patinoima ja lommoinen venäläinen tuuba. Samalta ajalta on myös Selmerin vahvistin, jonka läpi ajetaan paitsi molemmat kitarat myös syna ja banjo. Kun joskus oikein heittäytyy, tuntuu kuin soitin alkaisi kertoa omaa tarinaansa ja oma ego jää taka-alalle. Lyömäsoittimia on setin ympärillä vaikuttava kattaus, kaakkoisaasialaisesta laattasoittimesta peltitarjottimiin. Sähköbassossakin hän käyttää paksuimpia mahdollisia kieliä legendaarisen Motown -basisti James Jamersonin malliin. Luomakankaan kitaroina ovat Gibson Non-Reverse Firebird ja akustinen Dean Palomino. – Sellaisten käyttäminen on tietysti pois nopeasta ja teknisestä pilityksestä, mutta ”mun juttu” ovatkin puu ja jöpinä! Tikkanen osti Jarmo Heinisen 2012 rakentaman kontrabasson uutena, hieman pakon sanelemana, sillä ”ostopäätös” syntyi hänen katkaistuaan bassosta kaulan testaamisvaiheessa. – Pillingerin suukappaleella siitä saa ulos rajua ääntä. Myös Farfisa Syntorgan elää omaa elämäänsä ja esimerkiksi sen theremin-henkiset ujellukset ovat omaa luokkaansa. Poljinlaudasta löytyy tukku äänenvärittimiä Dunlopin volyymipedaalista MXR Micro Chorukseen ja RE-20 Space Echosta Line6:n M5:een. Sen Tikkanen kuitenkin myöntää, että soitin tai laite voi helpottaa ja tuoda mielekkyyttä soittamiseen sekä auttaa tavoitellun soundimieltymyksen saavuttamisessa. Saatan kompata oikealla kädellä haitsun sijaan vaikka johonkin kakkuvuokaan. Kielisoittimissa tärkeimpiä työkaluja ovat palasista koottu tele ja isokoppainen f-aukkoinen, mikitetty Harmony Silvertone vuodelta 1968. Massiivisissa kohdissa melkein kaikki efektit ovat käytössä, ja vaivaannuttavia tilanteita syntyy kun sellaisesta siirrytään nopeasti herkkään espanjalaiseen valssiin, jonka kitaraintrossa huomaa että särö on jäänyt päälle. – Soittamisen filosofiassani – ei tosin aina käytännössä – kamat ovat ruumiin ja mielen jatkeita eikä ole niin väliä mitä soitinta soittaa, itseltään sitä aina kuulostaa. Olen käyttänyt tätä yli viisitoista vuotta ja aina vain siitä löytyy uutta! 14-17 Hurjaruuth.indd 17 23.11.2016 11.43. Kontrabassossa on muhkea soundi, joka korostuu paksuilla suolikielillä. Myös symbaalit ovat vanhoja ja ohuita, merkkinä Avedis Zildjian. – Kun hommasin tämän, muuttui käsitykseni virvelirummuista. Pedaalikattaukseksi riittää virittimen lisäksi Darkglassin Super Symmetry Compressor
Sun Trion viimeisin taas näyttää kuulijalle uutta, hieman syvempää ja pohdiskelevampaa puolta veljestäni. Yhteisen artikkelin lämmittelyksi miehet valitsevat omasta ja toisen tuotannosta persoonia parhaiten kuvaavat levyt. Vaan palataan kaiken alkuun, tavallaan aikaan ennen mannerten irtoamista toisistaan. – Ihannoin valtavasti Yonan ensimmäisiä levyjä, joilla Kalevin kädenjälki oli vahvasti läsnä. Jazzeimmillaan ja virtuoottisesti häikäisevimmillään Kalevi on uusimmallaan (Almost American Standards, 2016). Omistani mainitsen Oddarrangin Agarthan (2016), sooloni Existencen (2014) sekä viimeisimpänä Elifantreen tuoreen Inexhaustible-singlen, jonka rumpuraita edustaa mielestäni aika uutta Olavia. Ensin mainitun pääsoitin on rummut, jälkimmäisen trumpetti, ja molemmat ovat niittäneet laakereita myös säveltäjinä. – Olavin monipuolisuus tulee parhaiten esiin Oddarrangin neljällä levyllä, aloittaa Kalevi. TEKSTI: PETRI SILAS KUVAT: TONI HÄRKÖNEN LOUHIVU OREN veljekset Sun Trio, Ilmiliekki Quartet, The Northern Governors, Ricky-Tick Big Band, Oddarrang, Piirpauke, Asa & Jätkäjätkät… Loistavat Louhivuoren pojat ovat keränneet kannuksia yhdessä ja erikseen useissa yhteyksissä. Ammattiura kummallekin aukesi improvisoidun musiikin liepeiltä, yhdelle kokeellisemmista ympäristöistä, toiselle pääosin traditionaalisista maisemista. – Omista nostan pöydälle Yonan kanssa tekemäni albumin Pilvet liikkuu, minä en (2010), The Northern Governorsin debyytin This Is the Northern Governors (2012) ja Sun Trion uusimman (Reborn, 2016). Nyt Olkki ja Kale kertovat, mistä kaikki alkoi, mitä he ovat toisiltaan saaneet ja miksi verisiteessä on taikaa. 18-21 Louhivuori.indd 18 23.11.2016 11.47. Sävelet ja sävelmät olivat lapsuudenkodissa aina luonteva osa arkea, jo ennen Jyväskylään asettumistakin. Hetkisen pohdittuaan Olavi kaivaa esiin tilanteen, jossa musiikki yhdistettynä kollektiiviseen toimintaan jätti mukavan jäljen ja mielikuvan. Olavi painottaa, että vastaukset tällaisiin kysymyksiin ovat aina aikasidonnaisia, ennen kuin poimii kumpaakin parhaiten juuri nyt edustavat äänitteet. Pääsin toteuttamaan kaikilla sävellyksellisesti ja sovituksellisesti täysin mielivaltaista politiikkaa, jolla oli kauaskantoiset vaikutukset. 18 www.riffi.fi 6/2016 O lavi Louhivuori ja Jorma Kalevi Louhivuori ovat soittaneet yhdessä kohta kolme vuosikymmentä. Niinpä on mahdotonta paikantaa yhtä tiettyä hetkeä, jolloin pojat tulivat ensi kertaa tietoisiksi musiikista ja sen vaikutuksesta tunteisiin
Olennaiseksi vedenjakajaksi nousee ensimmäinen yhtyeprojekti. – Äiti ehdotti, että voisin kokeilla trumpettia. Ala-asteen luokanopettaja sai minulle torven lainaan ja ryhdyin soittamaan. Pian musiikkiin uitiin myös omien soittotuntien kautta, samoin koulusta kaikille suomalaisille tutun vakioinstrumentin välityksellä. Ratkaisu löytyi suunnan muutoksesta, jossa moottorina oli toinen vanhemmista, Jyväskylän yliopiston musiikkitieteen laitoksella opettava professori-isä Jukka. Ensimmäiseksi varsinaiseksi soittimekseen hän laskee kuitenkin vasta toisen näppeihinsä osuneen soittopelin. Silloin jotenkin ymmärsin, kuinka jotkut musatunneilla lauletut laulut liikuttivat ja koskettivat. Samoin luokallamme ollut Matti, vieläpä aika hyvin ikäisekseen. Kuusivuotiaana vaihdoin selloon, jota pidän ekana instrumenttinani. www.riffi.fi 6/2016 19 – Musiikki on aina ympäröinyt meitä, joten on vaikea nimetä varmuudella ihan ekaa kertaa, avaa kesällä 1981 syntynyt muusikko ja säveltäjä. Opiskelua kesti muutaman vuoden, mutta homma ei lopulta luonnistunut. – Olin ehkä kolmen aloittaessani viululla, mutta se oli alkuun ihan äidin ja isosiskon perässä hiihtämistä. Kaikki lauloivat. Kyseessä oli ensimmäinen säveltämäni ja sanoittamani kappale. Muistan sanat vieläkin: ”Oli kerran talo ja siihen tuli paha palo. Yhtyeessä oli viisi henkeä, minä soitin muistaakseni rumpuja ja Olavi kitaraa. Se oli minulle liian jäykkä soitin, ja vaikka en uskaltanut mainita asiasta opettajalle, jousikäteni väsyi tunneilla ja into lopahti. – Rumpujen hakkaamisen ohessa puhaltelin ekoilla luokilla totta kai siihen pakolliseen nokkahuiluun, mutta ihan ensimmäinen instrumentti, jota soitin enemmän, oli piano. – Taisin olla yhdeksän, kun isä laittoi minut kollegansa tunneille, joilla tehtiin monenlaista, muun muassa tietokonemusaa varhaisilla ohjelmilla. – Ehkä varhaisin muisto on ensimmäisestä kodistamme Orivedeltä, kun lauloimme isän, äidin ja siskon kanssa Kukkoni kuollut, kuollut on -laulua kaanonissa saunassa. Valintaan vaikutti vahvasti sekin, että myös pitkäaikaisen rakkauteni kohde Janiika soitti trumpettia. Musiikin tehosta minulla on muistoja ala-asteelta. – Yksi tärkeä herääminen tapahtui, kun perustimme kavereiden kanssa orkesterin. Sen nimi ”Palobändi” tuli kappaleesta, jonka tein. Viisilapsisen perheen yhdessä tekeminen korostuu myös Olavia kolmisen vuotta nuoremman Kalevin varhaisissa musiikkimuistoissa. Itse olin silloin ehkä kahden. Olavi starttasi samalla instrumentilla, jota musiikkipedagogina toiminut äiti Sini soitti. Nykyinen oma soitin löytyi 11-vuotiaana. Lisäksi soitimme pianoa, bassoa ja rumpuja, jotka tuntuivat eniten omilta. 18-21 Louhivuori.indd 19 23.11.2016 11.47. Opettaja Pekka Marjanen on kertonut havainneensa, että jotain liikahti sisälläni, kun asetuin setin taakse. Upoksissa musiikissa Kuten Olavi korostaa, soittaminen oli aluksi lähinnä mukava harrastus koko sisarusparvelle, jossa niin ikään touhusi Eva & LOUHIVU OREN veljekset – onko perhe paras vai pahin. Joten luova kateus ajoi minut harjoittelemaan varsinkin varhaisvaiheessa ahkerasti. Sitten tuli palomiehet ja he ruiskuttivat ja ruiskuttivat ja ruiskuttivat ja ruiskuttivat jotain valkoista mönjää.” Olin neljän tai viiden vanha, ja tienasimme karkkirahaa soit taen kadulla
Kalevi pääsi Jyväskylän Suomalaisen konservatorion jazzlinjalta valmistuttuaan Sibelius-Akatemian jazzosastolle, kulkien siis täsmälleen samaa opinpolkua kuin Olavi pari vuotta aikaisemmin. On helppo arvata, miten ylpeitä Oriveden opiston musiikkilinjan aikoinaan perustaneet opettajavanhemmat jälkikasvustaan ovat. – Tulkintamme (Herbie Hancockin) Watermelon Manistä loppui pitkään ”rumpusooloon”, ja sen myötä minulle valkeni jollain tasolla, että voin settiä hakkaamalla saada aikaan reaktioi ta ihan vieraissakin ihmisissä. Saan tulla paikalle rumpalina ja keskittyä siihen. Kyseinen serkku on Tuomo Prättälä. Eikä aikaakaan, kun myös Kalevista tuli siellä vakiokasvo. Kalevin ensimmäiset trumpetisti-epäjumalat olivat Freddie Hubbard, Miles Davis, Woody Shaw ja Kenny Wheeler, mutta lähin roolimalli paikantuu aivan käden ulottuvilta. Lisää bändejä en juuri nyt tarvitse. – Puoli vuotta minua vanhempi pikkuserkkumme Jyri Sariola oli minulle hyvin tärkeä esikuva, Olavi muistaa. Hänen ansiostaan aloin myös kiinnostua jazzista. Diggailin Tony Williamsin ja Jack DeJohnetten kaltaisia legendoja, mutta myös skandinaavirumpaleita kuten Jon Christensen ja Audun Kleive. Omien hankkeidensa ohella muun muassa Ilmiliekki Quartetin, trumpetisti Tomasz Stankon yhden bändin ja Joona Toivasen sekä Alexi Tuomarilan pianotriojen välillä luoviva Olavi komppaa. Toisaalta nautin suunnattomasti myös freelance-toiminnasta, jossa vetovastuu ei ole itsellä. Millä levylautasherkuilla UMO Talent Awardin voittaja ja niin omillaan kuin Ricky-Tick Big Bandin pultissakin perinteikästä jazzia suosiva trumpetisti hellii itseään yön pimeinä tunteina. Töitä riittää siis mukavasti, mutta liikaa ahmittavaa ei kummankaan lautaselle tunnu kertyneen. Hän ei kuitenkaan ole The Northern Governorsin tekemisiin osallistunut, ainakaan toistaiseksi. Koska myös pikkuveljen vastaava havainto liittyy rumpuhin, lienee hyvä muistaa, mitä viisas rumpali ja säveltäjä Bill Bruford kerran lausui. – Olavi oli toki iso esikuva, koska oli niin paljon edellä musiikillisesti ja teknisesti. Fiilikset vaihtelevat ja visiot muuttuvat, Kalevi pohtii. Noista ajoista on tultu pitkälle. Idoleita Olavin ja Kalevin ei ole tosin tarvinnut koskaan kaukaa hakea. – Taisi olla joku ala-asteen kevätjuhla, jossa Rocking Stones esiintyi, Olavi kertaa. Niin ikään yhden serkkuni kanssa kuuntelin monina juhannuksina mökillä uutta musiikkia. Olen pyrkinyt viime vuosina priorisoimaan omia hankkeitani, ja lähivuosille riittää päässä paljon hahmotelmia etenkin sävellyspuolella. – Perustimme bändin nimeltä Rocking Stones, ja pikkuhiljaa yhteiset touhut muuttivat muotoaan, kunnes vajaan kymmenen vuoden kuluttua soitimmekin jo säännöllisesti kotikaupunkimme Jazz Barin jameissa. Tämän osaamiskeskittymän ympärille rakentuva The Northern Governors on julkaissut koollekutsujansa Jorma Kalevi ”The Governator” Louhivuoren johdolla kaksi jazzista, soulista ja funkista ammentavaa albumia. Kunpa balanssi säilyisi niin, että riittäisi voimavaroja ja resursseja hoitaa molempia laitoja täydellä sydämellä. – Kaikki riippuu tietenkin aina siitä, mitä kulloinkin haluaisi tehdä. Itseään ei voi kutsua muusikoksi ennen kuin on todella saanut jonkun sielun tanssimaan. Jos joku on tutustunut heihin tai heistä jompaankumpaan vain yhden projektin kautta tai muuten pinnallisesti, saattavat jotkin musaintoilun kohteet tulla yllätyksenä. Olin jo soitellut Lee Ritenourin ja Herbie Hancockin levyjen mukana rumpuja, kun sitten innostuin tekemään Miles Davisin Four & Morella (1966) olevan Joshua-biisin tahdissa ensimmäisiä jazzharjoitteitani trumpetilla. Isä muistaa vieläkin elävästi, miten soitin monimutkaisen uptempo-kappaleen päälle isolla asenteella, vaikka tekniikkaa ei ollut vielä nimeksikään, minkäänlaisesta jazzfraseerauksesta puhumattakaan. Pitkään musisointi oli oikeastaan vain tietynlaista leikin jatketta. – Ala-asteella se minullakin tapahtui, toteaa Kalevi. – Asiaa tulee mietittyä aika tavalla, ja fiilis riippuu itselläkin päivästä. Myös kitaristi ja tuottaja Janne Louhivuori on muuten samaa sukua, tarkemmin Olavin ja Kalevin isän serkku. – Soitin yhdeksän vanhana rumpufillejä ympärillä ihmetteleville lapsille. Hänen tuomiltaan Fazerin musakerhon kaseteilta löytyivät Queen, Red Hot Chili Peppers, De La Soul ja monet muut. – Tällä hetkellä koen olevani erittäin tyytyväinen. 18-21 Louhivuori.indd 20 23.11.2016 11.47. Pakko kuitenkin alleviivata, että riippuu tilanteesta. Kolmannelle mennessä Olavin kanssa samalle musiikkiluokalle kuitenkin osui pianisti Joona Toivanen, ja yhteisen sävelen löydyttyä poikien suhde musiikkiin muuttui asteittain vakavammaksi. Siviilipuolella miesten elämät ovat peilanneet toisiaan sikäli jännittävällä tavalla, että kumpikin on ollut naimisissa taitavan laulajan kanssa, Olavi Emma Salokosken ja Kalevi Johanna ”Yona” Pitkäsen. 20 www.riffi.fi 6/2016 Manu -folkpopduon myötä sittemmin tutuksi tullut Eva Louhivuori. Mitä elektroakustisen Oddarranginsa heti esikoisalbumilla (Music Illustrated, 2006) Jazz-Emman saajaksi vienyt ohjelmoijavelho ja Tomasz Stankon luottorumpali kuuntelee, kun kukaan ei huomaa. Vaikka tilanne saattaa toki elää lyhyelläkin varoitusajalla suuntaan tai toiseen, tyytyväisyydestä kertoo, ettei ajatus uusien urakoiden ottamisesta aiheuta mitään välittömiä riemunkiljahduksia. – Hän on edelleen aivan huikea rumpali ja meni jo varhaisessa vaiheessa jotenkin tosi pitkällä. Tällä hetkellä molemmat veljekset tekevät tahollaan omaa kansainvälistä uraa, mutta myös yhteistä soittoa kertyy mittariin sekä The Northern Governorsin että kymmenvuotispäiviään hiljan viettäneen Sun Trion riveissä. Veljeyden edut, haitat ja yllätykset Laajalti ympäri maailmaa esiintyneet, muun muassa ECM:lle, Sonylle, Editionille, TUMille sekä Blue Note Finlandille levyttäneet ja Nordic Jazz Comets -kisassa menestyneet veljekset tunnetaan moniruokaisina muusikkoina, jotka menevät kaiken aikaa eteenpäin anturit herkkinä ja kanavat avoimina. Jo sukulaisissa ja lähipiirissä on riittänyt yllin kyllin lahjakkuutta ja ainesta inspiraatioon. Isän pojat muistavat puolestaan yhä yllättävän hyvin ne säväyttävät tilanteet, joissa heidän itse tekemänsä musiikki ensi kerran liikutti muita. Albumikantaan vuoden 2009 kehutun Time Is Now -debyytin myötä siirtyneen yhtyeen täydentää basisti Antti Lötjönen, ja neljäs levy Reborn ilmestyi juuri lokakuussa tuttuun tapaan italialaisen Cam Jazz -merkin kautta. Hän, Olavi, Kalevi, Jyri, tämän veli Petteri Sariola ja myös Osmo Ikonen ovat kaikki sukua keskenään