LENNI-KALLE TAIPALE SPIRIT NANO – isoja pikku vahvistimia! – Kun laulaja on siinä lavalla, ei voi alkaa sössiä. Talo täynnä vanhoja rumpuja – koska ne ovat kaikki erilaisia! Nro 5-2020 Hinta 11,10 E TUOMO VALTONEN: – Lopputulosta kuunnellessaan ketään ei kiinnosta, kuinka paljon levyyn on vuodatettu hikeä ja kyyneleitä. 01 Kansi 520.indd 1 11.10.2020 18.32. Jyrki ”Muddy” MANNINEN: – Les Paulista saa hirveän paljon erilaisia soundeja
Ensimmäinen siirrettävä aktiivinen linjasäteilijä, jonka äänen peittoaluetta voi säätää pystysuunnassa. Siirrä helposti. BOSE® F1 MODEL 812 FLEXIBLE ARRAY P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L SUORA – Kun yleisösi on kaiuttimen kanssa samalla korkeudella. Näin äänen peittoalue on aina käyttötilaan sopiva. Voit siis mukauttaa PA-kaiutinjärjestelmäsi huoneeseen riippumatta siitä, toistatko ääntä lattiatasossa, lavalla vai porrastetun katsomon edessä. KÄÄNNETTY J – Kun yleisösi istuu nousevassa katsomossa. C-KUVIO – Kun korotettu katsomo alkaa lattian tasolta. 010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi Antti Ketonen, Minun jouluni -kiertue 2019 Kuva: Tamminen Photography 02-03 Ilmoitukset 520.indd 2 11.10.2020 17.28. Kaiutin säätää taajuuskorjainta automaattisesti siten, että äänitasapaino on optimaalinen kussakin muodossa. Suuntaa tarkasti. J-KUVIO – Kun yleisösi istuu ja kaiutin on korotetulla lavalla. Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi | puh. Valittavissa on neljä eri asetusta
C M Y CM MY CY CMY K Riffi_kokosivunmainos_10_2020_shure_Riffinro5.pdf 1 8.10.2020 15.17.03 02-03 Ilmoitukset 520.indd 3 11.10.2020 17.29
Mutta koska kaiken optimoinnin jälkeenkin lehdellä on hiilijalanjälkensä, osallistumme tästä numerosta alkaen Riffiä painavan PunaMustan kirjapainon kautta sertifioituun metsityshankkeeseen Etiopiassa. Muutokselle olisi silti tarvetta. Jos koneella tehdään musiikkia, tarvitaan erilaiset kilkkeet kuin tilitoimiston töihin. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Myös energian tuottamiseen aiempaa ekologisemmin on huutava tarve. 4 www.riffi.fi 5/2020 ÄÄTOIMITTAJALTA Kohti kestävää Ä lylaitteiden kohdalla on luontevaa ajatella, että kaupasta ostetaan vain fyysinen raami, johon käyttäjä asentaa sellaiset toiminnot kuin tarvitsee. Olisi keksittävä uusia ja markkinoillakin toimivia tapoja tuottaa tavaroita kuluttajille – aiempaa ekologisemmin. Tämähän pitää yllä uusien laitteiden kysyntää, joten valmistajalle se on motivoivaa. Asiakkaan soittoinnostukseen uudella pedaalilla on myös usein myönteinen vaikutus ja sekin on käypä peruste käytännölle. Isältä pojanpojalle periytyvään kuokan terään emme enää palaa, mutta esimerkiksi laadukas akustinen kitara täyttää jo nykyisin monta kriteeriä – semminkin, kun uhanalaisten puulajien käyttöä valvotaan aiempaa tarkemmin, ja merkittävä osuus soittajakunnasta hyväksyy jo tietyissä kohdissa rakennetta ainakin osittain kierrätykseen perustuvien materiaalien käytön. Tilaajille postitettavien lehtien pakkaus muovikääreisiin on postin lajittelusta johtuva ratkaisu, mutta pussit ovat kuitenkin kierrätysmuovia. Lukijoilta vuosien varrella saadun palautteen perusteella uskallan sanoa, ettei sisältökään vanhetu ihan hetkessä – moni säästää jokaisen numeron arkistoonsa ja palaa siihen tulevaisuudessakin. Muistelen nähneeni myös kosketinsoittimen, jossa idea käytettiin. Ei se yksinään muuta mitään, mutta yhtenä osatekijänä muiden joukossa sillä on merkityksensä. Kierrättäminen on yhä lapsen kengissä ja pahimmoillaan hyvässä uskossa kierrätykseen toimitettua tavaraa on dumpattu kehitysmaihin (anteeksi ruma sana), tai muuten vain meidän silmäimme näkemättömiin. Teollinen toiminta kuluttaa energiaa, eikä valmiiden tuotteiden purkaminen takaisin osiinsa ja aineisiinsa ole poikkeus sielläkään missä kierrätys tapahtuu vastuullisesti. Niiden rinnalle on kuitenkin nostettava kokonaan uudenlainen arvorypäs: tuotteen käyttöikä, sekä mahdollisuus uusiokäyttöön ja/tai kierrätykseen. Paperilehden julkaisijana en katso kehitystä sivusta, olen osa sitä. Kun flangeri alkaa kyllästyttää, se myydään ja sitten hankitaan mahdollisesti saman valmistajan jokin toinen pedaali tilalle. Ota äänityön perusteet haltuun! TIETO LISÄÄ FIILISTÄ – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi 48,50 e + postikulut 20 e + postikulut Go Deeper V-DRUMS ACOUSTIC DESIGN WWW.ROLAND.COM 04-05 Pääkirjoitus 520.indd 4 14.10.2020 18.31. Mitä pitempi palvelusikä tuotteella on sitä vähemmän kohdistuu painetta näiden uusien arvojen osoittamiseen. Sama logiikka toimisi periaatteessa moneen soitinlaitteeseen ja mieleen tulee muutamankin pedaalivalmistajan kokeilu tähän suuntaan. Hupaisaa on, että kotelo saattaa väriä lukuunottamatta olla ihan samanlainen, säätimiä, kytkimiä ja liittimiä on yhtäläinen määrä, ja ehkäpä rasian sisällä on jopa sama suoritin – lukittuna toimittamaan tällä kerralla vain eri asiaa. ÄÄNITYÖN KIVIJALKA Jukka Laaksosen ansiokas teos uudistettuna toisena painoksena. Ne eivät lyöneet läpi, sillä tyyppi haluaa edelleen flangerin flangerina ja monosyntikan monosyntikkana, vaikka ne olisivat sisuksiltaan miten digitaalisia hyvänsä. Neitseellistä raaka-ainetta on maailmassa vain rajallisesti, eikä kaivostoiminta kohtele luontoa yleensä suopeasti. Riffi-kauppa TILAÄÄNI Eero Aron syvä luotaus tilan ja äänen maail maan. Lehden tuotantoja painoprosessi on viilattu mahdollisimman ekologiseksi ja kehitystyö jatkuu edelleen. Yhteen tämä kaikki kietoutuu siten, että tulevaisuuden tuotteen suunnittelussa markkinatutkimus, muotoilu sekä teknisten ominaisuuksien puntarointi säilyttävät merkityksensä. Sen tavoitteena on palauttaa pahoin rapautuneen metsäalueen ekosysteemi toimintakuntoiseksi, vähentää tulvavahinkoja ja loiventaa näin ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Netissä sesongin mukaan vaihtuvia halpisasusteita kauppaava on aika heikoilla tässä arvostelussa, soitinala ainakin tietyiltä osin esimerkillistä toimintaa
Ota äänityön perusteet haltuun! TIETO LISÄÄ FIILISTÄ – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi 48,50 e + postikulut 20 e + postikulut Go Deeper V-DRUMS ACOUSTIC DESIGN WWW.ROLAND.COM 04-05 Pääkirjoitus 520.indd 5 14.10.2020 18.31. Riffi-kauppa TILAÄÄNI Eero Aron syvä luotaus tilan ja äänen maail maan. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . ÄÄNITYÖN KIVIJALKA Jukka Laaksosen ansiokas teos uudistettuna toisena painoksena
(09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. 25. 15 Janne Huttunen – monipuolisuus pitää mielen virkeänä 22 Töölön Funk Klubi – hyvää musiikkia ja vaaran tuntua 25 Lenni-Kalle Taipale – huippuunsa viilattua musiikkituotantoa televisioon LUKUPALAT 21 Ajankohtaiset poiminnat SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 30 Jussi Pohjola – vintage-rumpujen aarreaitassa! 34 Elämäni kitarat: Jyrki ”Muddy” Manninen – Les Paulista saa hirveän paljon erilaisia soundeja 38 Jussa Palve – jokainen pedaali on ainutlaatuinen! KÄYTTÖTESTIT 40 Yamaha CP-88 – valioluokan keikkapiano 42 Strymon Iridium – laadukkaamman sortin simulaatiot 44 Hughes & Kettner Spirit Nano Series – kokoaan suurempia pikkunuppeja 46 Boss Pocket GT – taskukokoinen voimanpesä 48 Radial HDI – hiukan erityisempi DI-boksi 50 Shure SLX-D – langaton on poikaa 52 Sennheiser Momentum 3 Wireless – rentoa menoa! GRANDE FINALE 54 Normipäivä – Onko studioja livetyöllä enemmän yhtäläisyyksiä vai eroavaisuuksia. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. En usko että nykyrummut olisivat sinänsä huonommin tehtyjä, mutta en vaan ole niistä kiinnostunut.” Jussi Pohjola 06-07 Sisältö 520.indd 6 14.10.2020 17.42. 6 www.riffi.fi 5/2020 SISÄLTÖ 52 38 15 Jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. Irtonumeron hinta on 11,10 e . Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Aika vain saattaa olla väärä. Riffi ilmestyy vuonna 2020 kuusi kertaa. HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Tuomo Valtonen: Ikimuistoiset sessiot – Kysymys ei ole siitä, että musiikki olisi huonoa. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Anssi Eriksson Kalle Heino Misha Koivunen Jussi Koponen Timo Koskinen Niko Laasonen Duncan Laker Jani Rutanen Tommi Saarela Petteri Särmälä Saku Tiainen Vilma Timonen Timo Östman Nettitoimitus: Toni Honkala, Misha Koivunen, Reima Lindroos, Lauri Nieminen, Ville Pekkala, Matti Rinne, Tommi Saarela, Ari Vanha-Majamaa, Tommi E. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 58,50 e (ensimmäinen kuuden numeron jakso) ja määrä aikaisena kuuden numeron jaksona 66,00 e . Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 11,10 e + posti kulut. 56 Muusikkona maailmalla – Jazzillisia sävyjä etsimässä 5/2020, laajennussäveliä… 58 Alangon päiväkirja – Roadmappeja ja valintoja 30 Kannen kuva: Saku Tiainen YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen ”Vanhojen rumpujen soundissa on enemmän kysymys mielikuvasta kuin mistään todellisesta. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Virtanen, Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, hinnan voit tarkistaa Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen www-sivustomme Riffi-kaupassa. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka , Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta
Ja kuten lukija tietty arvaa taiteilijan vahingoksi. Valitettavasti tekijänoikeuskorvauksia kohdellaan toisin. Tämä pelisääntö käy järkeen. Moni muusikko on joutunut koronan takia työttömäksi ja taistelee arkisesta toimeentulostaan. Gramex ja Teosto eivät ole muusikon työnantajia, vaan ne välittävät hänelle muiden maksamia lisensointi-korvauksia. Asetuksen eri pykälissä on tekijänoikeustulon osalta kafkamainen ristiriitaisuus. 06-07 Sisältö 520.indd 7 14.10.2020 17.42. Syynä on se, että jopa menneiden vuosien tekijänoikeuskorvaukset leikkaavat työttömyyskorvausta samalla tavalla kuin työttömänä ansaittu palkka. Ne leikkaavat työttömyyskorvausta, vaikka eivät kerrytä sitä. Tällä palstalla muusikoiden ja äänitetuottajien tekijänoikeusjärjestö Gramex kertoo toiminnastaan. Työtulot leikkaavat korvausta, mutta mm. Gramex vetoaa alan muiden järjestöjen rinnalla, että korjaus tehdään asap. Työtön voi nykyisin ansaita jonkin verran palkkatuloja työttömänä. On täysin väärin, että niitä silloin kohdellaan kuten työttömänä ansaittua palkkaa. Pääsääntö on se , että ne tulot leikkaavat korvausta, jotka myös kerryttävät sitä. Ne ovat korvausta teosten käytöstä, eivätkä palkkaa studiotyöstä. vuokratai myyntitulot eivät. Siksi niitä myös tulee usein vuosia sen jälkeen kun levy on äänitetty studiossa. Olin mukana ojentamassa ministerille adressia, joka vaatii asian korjaamista. Taiteilijan työttömyysturvassa on kuitenkin aukko. Yhdessä pykälässä se tulkitaan korvaukseksi työstä, toisessa taas ei. Niitä voi tulla siis myös työttömyysaikana, kun muut tulot ovat romahtaneet. Jos ansaitsee yli 300 euroa kuussa, työttömyyskorvaus leikkautuu asteittain. LAURI KAIRA Kirjoittaja on Gramexpresslehden päätoimittaja. Vaikka taiteilija olisi työttömyyskassan jäsen, hän ei välttämättä saa lainkaan työttömyyskorvausta. 40 34 8 PAREMPI TYÖTTÖMYYSTURVA MUUSIKOILLE T E R V E I S I Ä G R A M E X I S T A Tekijänoikeuskorvauksia saavan taiteilijan työttömyysturvaongelmat pitää korjata
Märkäkorvainen äänittäjä oli tottunut siihen, että hommia tehdään niin kauan kuin ukkoja pysyy pystyssä. Tekemisen intoa Tuomolla on vuosien varrella riittänyt, musiikkia kirjaimellisesti laidasta laitaan: on naiskuorolaulua, mieskuorolaulua, klassista orkesterimusiikkia, heviä, iskelmää, kansanmusiikkia… kaikenlaista. Pelkästään Finnvoxin Mika Jussilan lähettämiä mastereiden kopioita on ”hemmetinmoinen pahvilaatikko”. Aamulla aletaan ja koko ajan työskennellään, muttei hapoteta heti. – Ykkösen viulisti nousee ylös ja lähtee kävelemään. – Voi olla, että mä kuvittelen, mutta niitä on enemmän. Toinen työtapoihin liittyvä opetus tuli, kun Valtonen oli ensimmäistä kertaa tekemässä Solistiyhtye Suomenkin muusikoita sisältäneen Flamingon albumia raskaansarjan iskelmäammattilaisten kanssa. Suomalaiset orkesterit ei anna semmosen tapahtua. Takomo-studioiden alkuperäinen studiopäällikkö Jukka Teittinen oli tuottajana. Sessio saattoi valmistuessaan vaipua saman tien unohduksiin. Kun Valtosen studiolla tehtiin aikanaan kansainvälistä heviä maailmalle, tokaisi hän soittajille, että ei ensimmäisen kolmen päivän aikana tarvitse soittaa itseään puuduksiin. Edessä on pitkä sessio. Ensimmäisinä päivinä tuntuu yleensä siltä, että tässähän voisi vetää vähän pitempääkin päivää. Tuomo ymmärsi myöhemmin, että jos kapellimestarille antaa minuutin, huomenna se on kaksi. Hän oli sitä mieltä että kahdeksassa tunnissa soittaja pystyy tekemään kaikki hyvät otot. Sen jälkeen aletaan tekemään kahteen kertaan. Tuomo muistelee ensimmäistä oopperaäänitystään, jolloin orkesterin harjoitukset loppuivat ennen kuin oltiin päästy edes teoksen läpi. Esimerkiksi venäläisen Mariinski-teatterin maailmankuulu kapellimestari Valeri Gergijev suorastaan nöyryytti muusikoita ja tuli paikalle milloin huvitti. Eri musiikkilajeja työstäessä on päässyt tutustumaan hyvinkin erilaisiin työskentelykulttuureihin. Valtonen vertaa sessioita kuitenkin pitkän matkan juoksuun, jossa hinta maksetaan vasta loppumetreillä. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Sivustolta ei löydy kuitenkaan lähellekään kaikkia teoksia, joihin mies on osallistunut. 8 www.riffi.fi 5/2020 puun harjoituspianistin kanssa. TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: JUSSI KOPONEN Tuomo VALTONEN IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Kapellimestarin piti asia tietää. Ja tätä kautta asian on täytynyt joskus sitten eskaloitua. Jossain vaiheessa Valtonen tajusi, että hirmuinen määrä levyjen tekijäkappaleitakin on vain jäänyt saamatta. Kun kirjoittaa haun ”Tuomo Valtonen” teoshakemisto Discogsiin, näyttää luettelo kahtasataaneljäätoista artikkelia. Se oli alkuun vähän vaikeasti nieltävä juttu. – Ainut syy, että jotain on jätetty tekemättä, on että ei kerkii. Siitä saa jonkunlaisen hahmotuksen, kuinka paljon juttuja on jäänyt matkan varrelle. Se on yks tapa tehdä. Jo pelkästään siinä pahvilaatikossa on satoja CD:tä. Taakse ei katseltu. K aikenlaista on tullut tehtyä – ja paljon. Tuli kello täyteen. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Että käytetään se aika tehokkaasti, mutta ei siellä tarvi alkaa notkumaan kellon ympäri. – Häneltä sain sen tärkeän opin, että tää ei ole nopeuslaji, vaan laatulaji, jossa pitää jakaa voimansa oikein. On määritelty, että harjotukset kestää kello kuuteentoista ja silloin lähdetään. Eikä yhtäkään sessiota ole jäänyt tekemättä sen takia, että ”tämä ei ole minun juttu”. – Se istututti orkesteria ja ootatutti itseään. Eikä Jussila ole edes masteroinut kaikkia Tuomon tekeleitä. Loput lähtee perään kesken vedon. Oli joskus nimittäin aika, jolloin hän oli enemmänkin kiinnostunut itse tekemisestä ja käsillä olevasta musiikista, kuin taakse jääneistä jutuista ja kreditoinneista. No, sitten vedettiin biisi lop08-14 Ikimuist 520 Valtonen.indd 8 12.10.2020 18.52
Ihmiselämä on kuitenkin niin ainutkertainen, että pitäisi jokaisella ihmisellä kivaakin olla, Tuomo vään– Mielenkiinto loppuu ja väsymys tulee. Levyä tehtäessä tuottajalla olisi hyvä olla edes muutaman vuoden kaula bändin jäseniin, sillä ikä ja kokemus vaikuttavat aina tilanteisiin. hättyä valtavasti. Usein – varoituksista huolimatta – virheet pitää tehdä itse niistä oppiakseen. – Kyllähän se asetelma on yleensä aina se, että virka-iältään vanhin kaveri joutuu olemaan ikävästikin välillä jarrumiehenä, että ”Tota juttua on pojat kokeiltu muutaman kerran huonolla menestyksellä, siihen ei kannata ehkä lähteä”. Tuomo miettii levyntekoon liittyvää psykologiaa, joka on hänen mielestään jopa tärkeämpää kuin laitteet tai niiden hallinta. Kun se tulee kahdeksannen kerran, niin se ei välttämättä ole sitä enää. Kun se ”titityy” on saatu kerran, niin pitäis uskoa, että se on nyt hyvä. – Kun Beatles on mennyt studioon, siellä on teknikot olleet lääkärin takki päällä. Mikittäneet ja äänittäneet ja tuottaja on johtanut toimintaa maksajan edustajana. Editoidaanko vai otetaanko vielä kerran. – Kaiken kaikkiaan voidaan ajatella, että työt ja tehtävät on selvärajaisia tai sitten ne ei ole, hän aloittaa mystisesti. Se on luonnollinen kehitys. Se on aina vaarallista. Teknisten laitteiden ongelmia saahaan ratkottua, mutta pystyykö taiteilija antamaan parhaansa. Valtonen laittaa filosofisen vaihteen silmään ja ottaa pohdiskelun raameiksi ’60-luvun Abbey Road -studion. – Toisaalta voidaan miettiä, että lopputulosta kuunnellessaan ketään ei kiinnosta, kuinka paljon levyyn on vuodatettu hikeä ja kyyneleitä. Kantapää on opettavainen ruumiinosa. Väsyneet ihmiset on riitasia ja sitten tehdään asioita uudestaan. Myöhemmin homma on mennyt ryhmätyön suuntaan. Lopulta ihmetellään jälkeen päin, että ollaanko tosiaan oltu tätä mieltä. Oliko otto nyt sitä tasoa mihin hän pystyy. Ja sitten on harmissaan kun varoitus ei mene läpi. Hierarkia on kadonnut ja kommunikointi tapahtuu sen verran tiiviissä porukassa, että sosiaaliset taidot on nousseet koko ajan tärkeämmäksi. Kun itse on ottanut joskus ottanut joissain asioissa turpaan, niin osaa jo varoittaa. – Esimerkiksi vaikka jokin efekti, johon soittaja saattaa vie”Mielenkiinto loppuu ja väsymys tulee.” 08-14 Ikimuist 520 Valtonen.indd 9 12.10.2020 18.52. Pääsee vaan helpommalla kun pitää itestään huolta. Kun on itsekin parikymppinen, on niin sanotusti kaltaistensa joukossa, mutta porukan seniorina oleminen muuttaa asetelmaa väistämättä
Alla oli nimittäin kahdeksankymmenen keikan putki. Olin silloin vaan niin asian ytimessä. Lauluja äänitettäessä Tuomolla on jännityksen managerointiin samantien ainakin yksi hyvä keino. Toiset tarvii tilaa, toiset ei. Testosteroni on meidän miesten iso ongelma. Ei ole aikatauluja ja ketään ei odoteta mihinkään. Tuomo spekuloi, että levystä olisi saattanut tulla vieläkin parempi, jos hän olisi silloin tajunnut kuinka hyviä he ovat. Ei taiteen ei siis tarvitse aina syntyä tuskasta, saa sen helpomminkin puristettua. 10 www.riffi.fi 5/2020 tää rautalankaa. Hän kutsuu sessioita elämäntapahippileiriksi, jossa notkuttiin ja silloin tällöin ääniteltiinkin piirtelyn ja hengailun lomassa. Se nuoren miehen uhon voima, että ”jos tästä maapallosta löytyy kahva joka kestää, niin minä perkele vedän sen suorille käsille!”. Siitä levystä ei olis koskaan tullut sillä tavalla – eikä siitä tullut tälleenkään – kenellekään kannattavaa projektia taloudellisessa mielessä. – Ajetaan meidän silloisen firman, Savonlinnan äänentoistopalvelun keikkabussi maamiesseurantalon pihaan ja kasaillaan kamoja, rupatellaan, kenelläkään ei ole kiire mihinkään, eikä ketään odotella. Se on loukkaavaa, vaikka kyllä ne sen ymmärtää. – Sehän on ihanaa, jos se sessio lähtee silleen liikkeelle, että ihmiset on ihmisiä. – Miksaamossa selän takana ei voi olla porukkaa, kun lauluja äänitetään. Se asenne – väkisin vääntäminen – ei taas aina johda hyviin tuloksiin. – Tosin meillä jokaisella, jotka yrittää jotain elämässä – oli kyseessä urheilu taikka muu – se horisontti helposti katoaa ja yritys menee yli. Oppii näkemään millaisia tyyppejä nyt paikalla on ja miten ne lähestyy asioita. Ja onneksi moniraita-äänittäminen mahdollistaa sen. – Sitten jälkipäin ajattelee, että pitikö tuohonkin laittaa noin paljon kaikkea. Mutta se, että oli tämmösiä suuria livesessioita oli mahtavaa. Rupattelutilat oli sitten erikseen. Työstössä oli siis kouvolalaisen Barefoot Brothersin ensimmäinen pitkäsoitto, joka tehtiin käytännössä livenä Tuhkalan maamiesseurantalolla. Silloin kun mulla oli Viuhokadun studio, sen ideologia oli että tarkkaamo on aika askeetti. Studiossa hän kutsuu sitä jännittämisen manageroinniksi. Silloin kun talkbackin tangettia painetaan, muut paikalla olijat on ”kuolleita”! Mieti nyt ite, että laulat tuolla perse hiessä ja talkbackistä kuuluu jotain käkättelyä. – Minä olin viehättynyt siitä livenä sisään soittamisesta ja 08-14 Ikimuist 520 Valtonen.indd 10 12.10.2020 18.52. Ydinryhmä – ne ketä kiinnostaa, pysyi jakkaroilla. Kello ei todellakaan raksuttanut. Siinä oli varmaan meikäläisellä semmonen ”taidetta taiteen vuoksi” -ajattelu. Siellä ei ollut sohvaa, eli siinä vaiheessa kun sohva alkoi kiinnostamaan enemmän, porukka häipyi. Mutta jonkunhan täytyy maksaa se kaikki. – Voi, kun olis monta asiaa voinut lopettaa aikaisemmin, Tuomo voivottelee, ja toteaa, että hieromisen lopettamisen aikaisemmin olisi johtanut usein parempiin tuloksiin. – Mutta en tajunnut. Barefoot Brothers: Liquid Pigfarm, Big Records 1992 Tuomo Valtonen palaa jutun alussa käsiteltyyn rupatteluun erilaisista työskentelykulttuureista. Eikä sitä sohvaa tullut koskaan Sundillekaan (Valtosen myöhempi studio Sundi Coop). Jos Flamingon kanssa pyrittiin tehokkuuteen, niin Barefoot Brothersin kanssa hommaa tehtiin täysin eri lähtökohdista. Bändi oli tehnyt jo kaksi edellistä sinkkua Valtosen kanssa ja nyt levyä tehtiin ESEKin rahojen turvin. Mä vaan kuuntelin sitä musaa ja vasta myöhemmin totesin, että mehän oltiin maailman tasoa. Voi, voi… Tuomon mukaan taito käsitellä erilaisia ihmisiä on korvaamatonta. – No sehän olikin se homman huumori. Ollaan siis ajattomuuden illuusiossa. Bändi oli hirveässä tikissä
Oli ulkoisiaja erillisiä levyjä, joita vaihdeltiin sitten tilanteen mukaan. – Mä nään sen vieläkin sieluni silmillä kun Tatti ja Make istui naamat vastakkain pipot päässä kesähelteellä ja AKG:n 414 siinä välissä. Tuomo ja kompression ihmeet Barefoot Brothersin Liquid Pigfarm -debyyttiä miksattaessa päälle jäänyt tylyn kuuloinen kompura aiheutti bändin innostumisen lisäksi Valtoselle ymmärryksen siitä, kuinka paljon kompressointi on vaikuttanut kaikkeen populaarimusiikin kuulemiseen. Pohjia syntyi kauheata vauhtia. Se loppukaiku on vaan vedetty käsivaralla feidereillä alas. ”Miten niin?” ”No kun me tehtiin YUP:n levyjä, niin ainakin yksi päivä viikossa meni, että koitetaan löytää fileja ja laittaa konetta kasaan”. Se dynamiikka-alue määrittyi tietyllä tavalla ja siitä syntyi meille se tietty muistijälki. ”Mitä mie teen tässä bändissä. – Paljon myöhemmin, Trio Niskalaukaus-aikoina Martikaisen Jarkko sanoi levynteon loppupuolella, että ”Ei olla tehty minkäänlaista koneremppaa koko sessioiden aikana”. Ja toisaalta systeemiä pystyssä pitävälle kovalevylle ei ikinä äänitetty. – Se oli tavallaan oppitunti siitä, miten kompressio on meidän kollektiivisessa muistissa rock’n’rollin ääni. – Minähän olin tosi pitkään nauhamies, kun se ”Ohon” sanominen oli niin vaikeata. Ja heti me saadaan kiinni siitä soundista, että milloin tai mihin henkeen musiikki on miksattu ja masteroitu. Valtonenkin joutui muusikoksi. Intiaanikylä-asetelma. Kunhan on hyvät lähtösoundit, niin ei haittaa yhtään. Mikä tahansa alkupään tuotanto, vaikka Elvis, se soundi on muodostunut siitä, kun piti päästä kohinan ja särön väliin. Ne ajo sillä niiden volkkarin-pikkubussilla ympäriinsä. – Olin tehnyt selkeät rajat itselleni. Soittohommissahan täällä ollaan, eikä tietokonehommissa”. Bändin soundi oli hyvinkin ”au naturel”, joka ei vuonna ’92 ollut ihan niin ”in”. Ai mie joudun laulamaan”. Alussa oli vain akustinen kitara ja laulaja. Ne oli tosi yhtä köyttä -yhdistys. Se oli älyttömän kiva sessio. Tapausta leimaa se, että nauha oli noihin aikoihin niin kallista, ettei sitä haluttu heittää hukkaan. – Ainoa, että sieltä kaukaisuudesta kuuluu mun todella kuuluva PERKELE!, joka sitten leikattiin pois. – Big-kappaleeseen piti saada sireenin ulvontaa, ja kuulutus-komentoja. Sillä tavalla pidin sitä puhtautta yllä. ”Tommosessa rokissahan ei mitkään ristiin vuodot haittaa mitään, kunhan on hyvät lähtösoundit.” 08-14 Ikimuist 520 Valtonen.indd 11 12.10.2020 18.52. Huonoja ottoja ei säästetty. – Basisti Börtsillä oli aivan hillitön pehko tuohon aikaan, Tuomo aloittaa hersyvällä yksityiskohdalla. Oli se sitten mitä tahansa Fairchildia tai Pultecia, jo siinä vaiheessa se teknologia pyrki kompressoimaan. Ottojen jälkeen homma aina muuttui. Hiljaa se sieltä kuuluu, mutta otto oli niin hyvä, että päätettiin että nyt loppu hinkkaaminen ja tuon piipityksen kanssa vaan pitää elää. Mä pelkäsin silloin vuotoja paljon enemmän. Niitä asioita tuli silloin pohdittua. Ne improvisoi sitä kappaletta siinä lennossa. Putket ja nauha tekee helposti sen, jos sitä ajaa vähän reippaammin. Ehkä. Sillä tavalla pysyi roti siinä hommassa. Niiden kamat oli tosi kälyset, mutta ne vaan veti. www.riffi.fi 5/2020 11 niin oli bändikin. Musa oli hyvinkin retroa ja kun se oli vielä ison tukan aikaa, niin ne ei olleet kauhean muodikkaita. Jälkeä syntyi niin hätäseen tahtiin, että bändillä oli aikaa pitää iltaisin jamisessioita, tai oikeastaan ne oli festarit. Mä kokeilin monia laitteita, ja se oli tosi perseestä sanoa asiakkaalle, ”Tsori, tää ei nyt toimi”. Mutta tommosessa rokissahan ei mitkään ristiin vuodot haittaa mitään. Kone ei ollut koskaan verkossa, siihen ei asennettu ikinä mitään muuta kun ne ohjelmat jotka oli sen työnteon kannalta olennaisia. Niillä oli vain eri aseet. Tärkeä oppi siitä, miksi me miellämme asiat kuulostavan siltä kuin ne kuulostavat. – Virat oli kitaristi, laulusolisti, rumpali ja basisti. Ne oli jo silloin sen volyymisodan kanssa tekemisissä. Sitten oli vaan laitettu, että kuka missäkin kokoonpanossa esiintyy. Päällä oli kolmesataa metriä pitkä telakkahalli. Koska elettiin nauha-aikaa, ei sitä alettu räpeltämään. – Olis voitu vetää paljon rohkeammin. Niin kauhean romanttista… Tuomo muistaa erityisesti Because-kappaleen, jonka muotoa ei oltu vielä lyöty lukkoon. Minulla oli semmonen megafoni. ”Mulle tuli villi idea, että tähän voisi laittaa vielä tämmösen”. Laitoin mikit halliin ja Börtsi alkoi huudattamaan sireeniä. Ja monta kertaa; ”MEE ETÄÄMMÄKS, EI KUULU MISSÄÄN!”. ”Ei kaiu tarpeeksi, mee etäämmäks!”. – Eri aikoina musaa on kompressoitu vähän eri koneilla ja eri tavoin. – Niin silleen tiipiin ympärillä. Muistissa ei ole, monesko versio päätyi narulle, mutta kun se tuli, jokainen bändin jäsen tiesi, että se on siinä! Mutta kuinka ollakaan, loppukaiun päälle lähtee bändin yhteinen matkalaukun kokoinen L M Ericsson soimaan. Tuomo veikkaa, että koko sessioissa meni viikon verran. – ”No eihän se kuulu bisnekseen ollenkaan. Jälkeenpäin asiaa ajatellessaan Tuomo toteaa, että olisihan sen loppukaiun voinut leikata jostain toisesta otosta, mutta kun ei niitä ollut. Loppujen lopuksi ne mikit oli siellä alhaalla telakka-altaaseen päin ja Börtsi oli koko hallin toisessa päässä. Nyt vedettäis ainakin rohkeammin. Biisit olivat kasassa ja tehtiin vielä lisä-äänityksiä Inkilänniemen telakalla. Paikka oli laitettu pari vuotta aiemmin kiinni ja Valtosella oli studiotilat telakan alla. Ja se väli on näin pieni (Tuomo demonstroi käsillään kymmenen sentin väliä). Sen takia olen myös MOTU-mies, sillä ne oli ensimmäiset vehkeet, jotka kesti luotettavasti synkassa nauhakoneiden kanssa päivästä toiseen. Äänityksissä bändi asettui Tuomon mukaan Intiaanikyläasetelmaan. Telakkahallissa oli loistava luonnollinen kaiku, niin sinne sitten sireeniä äänittämään
Te ette vaan tiedä, mutta te ootte tietämättänne aivan asian ytimessä. Ei se vaikuttanut äänittämiseen mutta se oli vaan itseni turvana, jos tulee jotain öhellystä. Bändiläiset hämmästyivät itsekin, ”Kattokaa, näitä levyjä oikeesti myydään!”. ”Joku tyyppi tuli ovesta, katto vähän aikaa, pyöritti päätään ja laittoi oven kiinni”. Se, että bändissä oli kolme kitaristia, antoi jo jonkinlaista osviittaa mihin suuntaan sitä tul08-14 Ikimuist 520 Valtonen.indd 12 12.10.2020 18.52. – Parin kilowatin setti ja hän seisoo siinä metrin päässä. – Kaveri on varmaan miettinyt, että jonkinlainen avotapaus kyseessä. Laittakaa tuo nauha nyt jollekin pienkustantajalle”. Hän sai siitä voimasta uskoa omaan juttuunsa, että kyllä tää täältä tulee. Tuomo Valtosen kuunnellessa tänä päivänä Liquid Pigfarmia, mieleen tulevat ensimmäisenä sessioiden aurinkoiset päivät. He halus, että se on aika napakka. Bändi soitti pohjia sisään kovalla tahdilla, jonka jälkeen pohjia alettiin soittamaan puhtaaksi raita kerrallaan. Kitarasoundin löytyessä alkoi hahmottua jo nyt kaikille tutuksi tullut bändin soundiestetiikka. Ei kun yhteys oman kylän poikaan, Tuomo Valtoseen. Luureilla ei pääse samaan tunnelmaan. Ei ketään muuta kiinnosta. Ei ammu sitten monitoreita seinälle. Siitä tuli kyllä tosi hyvä. – Tyhjässä telakkahallissa seisoo keskellä kesää järkyttävällä tukalla varustettu huonoryhtinen heppu, pilottilasit, oranssi kypärä ja kuulosuojaimet päässään ja sohottaa sireeniä kattoa kohti. Lähimmäksi päästiin Marshallin Valvestate-vahvistimilla, joiden soundi vaati kuitenkin roimasti työtä. Myös kitaravahvistimien kanssa oli ongelmia. Kun miksaus alkoi, oli näkemys selvä. Tatin kanssa miksattiin, kun Make oli hävinnyt tyttöjen perään. Osumatarkkuus ei ollut ihan niin hyvä, mutta voimaa senkin edestä. Mitään muuta ei tehty. Mutta paljonkin vaihtoehtopiirien kanssa tekemisissä ollut Tuomo näki homman toisin. Sitä masteroitiin vähän niinkuin siinä kaivertaessa. – Minulla oli iso Amekin tiski, jossa kompura masterissa. Mie viritin kuunteluun PA:n, koska Alaluusua uskoi voimaan. Kaksikymmentä vuotta miehet kulkivat eri latuja, kunnes tapasivat uudelleen, Rautiaisen tullessa Savonlinnaan Opettajankoulutuslaitokseen eli OKL:ään. Se, miltä levyn pitää kuulostaa, paljastui vasta soittoaikana. Tämä ei erityisesti ihmetyttänyt sillä vinyyliajalla oli nähty vieläkin suoraviivaisempaa. Timo Rautiainen ja Trio Niskalaukaus: Lopunajan merkit, Ranka Recordings 1999 Samanikäiset Tuomo Valtonen ja Timo Rautiainen ovat syntyneet samassa kylässä Sulkavalla. – Kun kävin kaiverruttamassa ensimmäisiä levyjä Finnvoxissa, eihän niitä masteroitu ollenkaan vaan ne vietiin suoraan kaivertamoon. – Hänellä oli oman tarinansa mukaan ”rynnäkköbasso-ote”. Nauhuri tuohon, Genelecit viereen ja kaapeli hallin toiseen päähän. Se on hieno levy. Jos meillä olis ollut tylympiä kompuroita siitä olis tullut varmaan paljon rajumpi. – No ei siinä mitään. Se jäi tosi karkeisiin säätöihin, silleen, että se pumppas ihan saakelisti. Gainilla saatiin taas neula heilumaan. Hyväsoundisia vahvistimia, joista olisi saanut Rautiaisen termin mukaan ”nuorisometallisoundia” ei oikein tahtonut vuonna 1999 löytyä. Se on päivänpaisteinen esitys, vaikka kaikki kappaleet ei ole päivänpaisteisia. Toisena tulee helpotus siitä, ettei hän mokannut levyä. Bändi kasas kamat ja eikun soitetaan. Noihin aikoihin CDmasterointi tarkoitti käytännössä piikkitason säätöä. Lyijykomppanian jälkeen Rautiaiselle oli kertynyt niin paljon kappaleita, että ne piti äänittää Tuomon kanssa alta pois. – ”Te ette usko, miten trendikkäitä te saatatte olla. Äänite tehtiin ja bändi oli sitä mieltä, että tämä on täysin heidän omaa huviaan. 12 www.riffi.fi 5/2020 – Äänityksen jälkeen Börtsi kertoi, että hänellä oli kohtaaminen. Siinä vaiheessa poppari hyppää ilmaan: ”NNNYTTT! Näin, just näin!!” Ahaa… ei me nyt sinne asti menty, mutta nyt mie tiesin mistä me puhutaan. Timo on vieressä ja näyttää ilmabassolla että näin! Soita silleen! Alaluusua soittaa ja se usko ja voima tulee siitä valtavasta jyrinästä mikä tulee päin näköä. Mitään kiinnepistettä ei näy missään. Sivutuotteena saatiin myös valtavia määriä silmälaseja täryyttävää pirinää 2,5–3,5 kHz:n alueella. Nyt hän oli käynyt soittelemassa lukio-aikaisella bändillään, Lyijykomppanialla ja tuumi että olisi kiva tehdä tallenne itselleen muistoksi. Vois olla parempikin, vois olla myös huonompikin. Ja mun mielestä se kuuluu just ton levyn meininkiin, että se meni noin. ”Ai, mikäs kohtaaminen?”. – Se bändi oli niin hyvä – minä en ollut niin hyvä, mutta kuuntelin mitä minulle sanottiin. Tuomon käkätys alkaa vaikuttamaan jo hyperventiloinnilta. Pahaksi onneksi hänen Viuhonkadun studionsa oli jouduttu juuri purkamaan ja kamat oli siirretty PA-varastoon isoon teollisuushalliin. Timo Rautiainen oli paikallinen pelimanni, joka vaikutti monessa bändissä. Käänsin vaan 2 × 18" suppasen nurin ja siihen äänipöytä päälle. Mutta ei suinkaan loppunut. Tuomo muistelee basisti Arto Alaluusuan vaikeuksia tuottaa julkaisukelpoista jälkeä. Kun levy sitten masteroitiin, muistelee Tuomo että raidat vain normalisoitiin. Sit sitä vähän kuunneltiin sieltä täältä, kun kaivertajan pitää tietää, jos seuraava biisi tulee hiljempaa. Levyn meininkiin kuului myös, että se miksattiin kelalle. Jossain vaiheessa musiikilliset intohimot alkoivat kuitenkin viedä miehiä eri suuntiin ja Lyijykomppania jäi taakse. Mutta en mie halunnut sen varsinaisesti pumppaavan. Ja siitä se lähti. Fiilis oli niin vahva
Ja soittotatsi oli niin vahva. – Jos me halutaan siitä stydi, se tarkoittaa, että toinen hoitaa tuon, toinen tän. Kuten myös Suomessa tehty ruotsinkielinen metalli. – Biisien voima! Kaikki muu oli mitä oli, mutta ei siitä olis tullut ikinä sellaista tarinaa ilman niin hyviä biisejä. Yhtyeen sointi on orgaaninen kokonaisuus, jonka muodosti bändi ja sitä tallentanut Tuomo Valtonen. Onneksi, koska minä en näe mitään järkeä, että käydään ruudulla asioita taimaamaan. Mikä on yleisesti ottaen pieni ongelma. – Minä annoin vinkkejä ja kokeiltiin. Mutta myöhemmässä vaiheessa nimenomaan kitaristi Jarkko Petosalmen äärimmäinen soitontarkkuus mahdollisti kitaroiden runsaampaa duplikointia. Valtonen sanoo arvoituksellisesti, että mukana oli paljon onneakin, että levystä tuli niinkin hyvä. Sitten joku iloinen aloittelevien junnujen jousiorkesteri, se sävel on niillä tämän kokoinen (levittää käsiään). – Ja meillä oli pyrkimys sellaiseen äärimmäisen jämäkkään soittoon. Sitäpaitsi pitää olla aika helvetin hyvät soundit, että paskaa musaa jaksaa kuunnella. Musa on musaa ja hyvät äänimiehet ei mogaa. Joidenkin bändien kanssa Valtonen on toiminut niin, että sama kitaristi soittaa aina kompit. Olosuhteisiin nähden se kuulostaa kuitenkin yllättävänkin hyvältä käytettyyn aikaan ja voimavaroihin suhteutettuna. Trio Niskalaukauksen kanssa pärjättiin kolmosen gaineilla, kun taas joku toinen käänsi saman vahvistimen seiskaan tai kasiin. – Se lähikenttä on niin täydellisen heijastumaton. Tärkeimmäksi tekijäksi hän nostaa silti hyvät biisit. Ei väärin, mutta on jokin erilainen juttu miten kukin vaihtaa esimerkiksi sointua. Huomaako, kun lisää neljännen. Mutta vaarana on, jos ruvetaan lisäämään ja lisäämään, että siitä tulee epäskarppi. Eihän se mono ole, mutta on se kyllä tosi mono siihen nähden mitä olis voinut olla. Laita kolmas, paraneeko. ”Se on sitten esteettinen valinta että halutaanko enemmän tiukkuutta vai soitellaanko kuin Rollarit, vähän enemmän sieltä omasta elämästä.” 08-14 Ikimuist 520 Valtonen.indd 13 12.10.2020 18.52. Ja pojat oli kyllä tosi kovia treenaamaan. Niin kuin Tuomo Valtonen toteaa, suomenkielistä heviä tehtiin jo monella suunnalla, mutta viimeistään Timo Rautiaisen ja Trio Niskalaukauksen debyytin ja sen saavuttaman radiosoiton myötä se nousi koko kansan tietoisuuteen. Ja se vaan aukeaa välillä legatompaan osaan, mikä edellytti todella skarppia soittoa. Se on sitten esteettinen valinta että halutaanko enemmän tiukkuutta vai soitellaanko kuin Rollarit, vähän enemmän sieltä omasta elämästä. Oli tosi kiva olla kerrankin siellä missä tapahtuu. Kaksi ihmistä soittaa usein samat asiat eri tavalla. Se jynkytys, rapsutus, oli isossa roolissa suurimmassa osassa biisejä. Mutta taimiongelma on isompi asia. Siis kuiva. Ja siinä matkalla Ewo sai sen diilin puhuttua. Jos haluaa tietyllä tavalla hyvää jälkeä, kannattaa kyseenalaistaa se gainin määrä. Yksi mainitsemisen arvoinen asia kitaroiden kohdalla on särön määrä. Aktiivimikit tekee high gain -vahvistimeen usein sellaisen epämiellyttävän karkeuden (harshness). Se vaan todennäköisesti aiheuttaa sen, että myöhemmässä vaiheessa alkaa tulemaan sitä pientä inhimillistä heittoa. Jos siihen ei tule mitään pomppua, sitä ei luultavasti kannata siihen laittaa. En minä oikein… ja taas puhelin soi. Ja Timo makasi siellä selällään PA-pinojen päällä ja huuti ohjeita. Sovituspuolella oli karsittu pois kaikki rönsyt. Finntroll: Midnattens Widunder, Spinefarm 1999 Huhtikuussa julkaistu Markus Laakson kirjoittama ”Folk Metal Big 5” -kirja kirvoitti Tuomo Valtosen muistelemaan folk metal -scenen alkua. Sillä sitä tiukkuutta saadaan lisää. Tavallaan hauskan kuulonen, kun siinä on sitä chorusta. Meillä on yks, laita siihen toinen – se on parempi. Pohjola), joka maanitteli Rautiaista Spinen talliin. Samalla kotimaisen hevin historiankirjoihin tuli kirjoitettua uusi luku. – Siinä tulee tavallaan kamariorkesterin ja suuren orkesterin ero. – Monasti mietittiin, että mikä on se piste, missä asiat kääntyy väärään suuntaan. Kriittinen massa saavutettiin ja se kosahti. Ja kaikki tuntui itestä niin luontevalta. – Se soitti muutaman kilometrin välein, että ”Nyt kyllä sitä sun tätä…” ja Timo laittoi aina luurin pois ja kyseli muilta, että pitäiskö lähteä siihen Spinefarmin kelkkaan. Levyn masteroi Mika Jussila Finnvoxissa. Kun kitarasta kuuluu muutakin kuin surinaa, soundiin jää enemmän karkeutta ja lopputulos pysyy musikaalisempana. Säröä oli, muttei tolkuttomasti. Nyt kun kuuntelin levyä, niin ällistyin miten mono se on. Mutta kotimatkalla alkoi Rautiaisen puhelin soida. www.riffi.fi 5/2020 13 laan viemään. – Oli jännää huomata yhtäkkiä, että tämmöstä suomenkielistä heviä tehtiin samaan aikaan toisista tietämättä. Voimakkaasti kompressoidussa nykymetallissa kitara on dynamiikaltaan miltei syntikka. Berliinin filharmoonikot soittaa hyvin yksniittisesti. Oliko mulla sitten kaiuttimet niin järjettömän horollaan vai mikä. Klassiseen Marshalliin saattaa aktiivimikki toimia ihan hyvin mutta high gain -vahvistimen kanssa se saattaa kompressoitua niin paljon, että kontrolli ei ole enää soittajan kädessä. Soittaja oli Spinefarmin Ewo Rytkönen (nyk. Henkilöiden määrä, jotka siihen liittyi, oli ällistyttävän pieni. Silleen laajemmalla viuhkalla. Kontrolloitua jälkeä on hankala toteuttaa. Ruutilanka paloi samaan aikaan aika monella kulmalla. Keskellä rakennusta soundi oli kuiva ja isossa salissa pre-delay oli pitkä, eikä jälkikaiulla ollut enää mitään vaikutusta. Oli jännää, kun se hehkutus alkoi, itse mietin, että mikäs tässä nyt ihmeellistä on. Eli taimi ja vire. Tietysti vahvistin vaikuttaa myös asiaan. Masteroinnin aikana työstössä oli vielä omakustanne. Se on valtava viuhka. Onhan tätä hinkattu iän ja ajan. Jos sulla on yksi tarkka piste, mitä enemmän siihen tulee tikanheittoja kummallekin puolelle sitä epämääräisemmäksi se menee. Levy miksattiin samassa 50 kertaa 30 metrin laajuisessa salissa, joka oli kuin luotu siihen. Kun tähän mennessä oli hoettu kuin yhdestä suusta, ettei kotimaan kielellä heviä voi esittää, on se nykyään suorastaan eksoottinen vientituote. Valtonen ei usko, että kitararaitoja lisäämällä oltaisiin edes saatu parempaa. – Särön määrää pähkäiltiin tosi paljon. – Olen etuoikeutettu kun olen saanut olla aloittamassa sitä kaikkea, hän pohjustaa. Jos ne soittaa yhden sävelen, se on tuossa. Nyt siis valittiin valittiin liki militaarinen jämäkkyys, jolloin osumia ei kannattanut lisätä
Ja pojat mikitettyyn vessaan, paidat pois ja kasteltiin selät. Mutta siinä menis koko päivä, kun lasten kanssa lähdet tollaseen puuhamaahan. Vielä kun olis pari värssyä vetäny, niin liekit olis nousseet. Sähköhella päälle ja kattila siihen. Hyvin se kesti, mutta keikalla Saksassa tämän nimenomaisen Bastuvisanin aikana Samu ihmetteli, että miksi saksalainen äänimies tulee yhtäkkiä syliin. – ”Voiko tähän laittaa tällaisen. Lähellä se kuitenkin oli. Siitä tuli saamarin hyvä. Ei ne liekissä ole olleet, mutta savu nous. Uutta tehdessä sitä yleisöä ei aina löydy ajoissa. Minusta tuo on kova! Bastuvisan on tulista kamaa! Levyn vaikuttavuutta kuvaa myös hetki, kun Tuomon sen aikainen puoliso puhkesi kyyneliin kuultuaan Henri Sorvalin levylle soittaman intron. Ja onhan se hyvä, Tuomo niittaa. – Ensimmäinen juttu: uudet rummut tulee Matkahuollossa suoraan studiolle. – Siinä oli lueteltu myös, että rumpujakkaraa ei saa säätää kun sen päällä istuu. Yleisö ja bändi ei kohtaa. Kun Amerikassa on tämä tuoteturvalaki tehnyt sen, että mukana tuli monisivuinen luettelo, jossa yksityiskohtaiset ohjeet, mitä niillä rummuilla sai ja ei saanut tehdä. – Kun puhutaan tulisesta soittamisesta, niin Samu on sytyttänyt soittamalla virvelin tuleen. u • ”Folk Metal Big 5” -kirja on arvosteltu Riffissä 4/2020. Kun se lasikuituteippi oli sen verran nahkea, niin kitka kasvoi resonoinnin myötä niin isoksi, että virveli oli alkanut savuamaan. Siitä tulee vaan niin surulliseksi, kun niin paljon hyvää menee maailmassa keturalleen. Sen parhaassa kohdassa luki näin: ”In case of earthquake, strong vibrations such as an earthquake can cause drumset shift or fall over. Hyvä meininki. Se on siinä levyn alussa ja sitä on siinä vaikka kuinka paljon. Ja kaikki päättyy tietysti räjähdykseen. Se on niin paljon vielä kaikesta muusta kiinni. Jannut oli aivan loistavia muusikoita. Työstöön tuli ”Bastuvisan”, eli saunalaulu. ”Tätä on tarvittu koko ajan”, ja niin synkän black metalin seassa törähtelivät iloisesti haitarit ja käyrätorvet. Jos Sorvali tarjosi haitaria johonkin kohtaan, ”VÄHÄN KOVA!” oli vastauksena. Pari päivää asiasta keskusteltiin, mutta homma tyssäsi aina siihen, että miten asia toteutettaisiin. Mulla on vieläkin tallessa ne strapit ja ne on ruskeet. Ja varsinkin Henri Sorvali koskettimissa aivan järkyttävän kova. – ”Ei helvetissä!” Minä olin tehnyt siihen edellisen session aikana maton strapit lasikuituteipistä. Stay clear of drumset if an earthquake should occure”. Ei soittaja vaan MUUSIKKO! Valtonen kuvailee, että Sorvalilla on siis vahva muusikkous, mutta lahjana myös ääretön luovuus. Kuulostaa valheelta, mutta ei ole. 14 www.riffi.fi 5/2020 Helsinkiläinen Finntroll-niminen yhtye oli bookattu Tuomon studioon. Jos heität 80 metriä piirimestaruuskisoissa, olet suomenmestaruuskisoissa. Täällä taas saatat soittaa vaikka minkälaista, mutta se tarkoittaa, että olet vasta saanut lottoarvan. – Monta juttua olen nähnyt menevän päin helvettiä sen takia, että olosuhteet tai jokin muu mättää. No tottakai siihen voi!” Siellä ei jarruja polettu. Bändistä ei ollut muuta haisua, kuin että black metalia ovat tulossa tekemään. – Ja siellä tapahtui kaikkea kauheaa mitä en edes tiedä. • Lue myös Rifiin sivustolta sessiojännityksen hallinnasta ja Trio Niskalaukauksen kitarasoundin synnystä kertovat nettispesiaalit: riffi.fi/artikkelit/nettispesiaalit • Kuuntele samalla reissulla myös haastattelun tiimoilta toimitetut podcastit! ”Kun puhutaan tulisesta soittamisesta, niin Samu on sytyttänyt soittamalla virvelin tuleen” 08-14 Ikimuist 520 Valtonen.indd 14 12.10.2020 18.52. – Mutta tässä Finntrollin tapauksessa se liekki oli tosi iso. Oli ilo ja onni olla mukana sellaisessa projektissa, joka menee maaliin ja kuulijat löytää sen. Valtonen aloittaa huumoripläjjäyksellä. Samalla Tuomolle alkoi selvitä, että nyt tehdään black metalia, mutta ruotsiksi. Aika vain saattaa olla väärä. Kappale kertoo ilmeisesti saunovista sukupuolivähemmistöön kuuluvista ruotsalaispapeista. Saatiin sitä oikeata saunomisen ääntä. Rummut saatiin pystyyn. Kamat kastuu ja kaikkea. – Tuli toinen idea: kävin ratapenkalta hakemassa nuorta koivua, tein niistä imastointiteipillä vastat. Välillä Ruotsalaisen Samu (bändin rumpali) heittää vettä kiukaalle, eli hellan päälle. Kun bändi tuli Valtosen luokse uudelleen levyä tekemään, kertoi rumpali, että virveli oli syttynyt keikalla tuleen. Yleisö saattaa löytyä vasta kymmenen vuoden päästä. – Kuulosti aika huimalta, mutta eihän siinä mitään, kieli kuin kieli. Vaikka oltiin black metalin ytimessä, siihen ei suhtauduttu silleen nurkkakuntaisesti juuttuneesti vaan nimenomaan oltiin hakemassa uutta kulmaa. Kysymys ei ole siitä että musiikki olisi huonoa. Täähän ei ole mitään tulosurheilua. Soittajat halusivat biisiin saunomisen ääntä. – Se on jännä, että joistain jutuista vaan tietää. Me ei ehkä ikinä olla kuultu maailman parhaita levyjä. ”Nyt alatte sitten saunomaan!” No, alkuun se oli vaan sitä vastan läiskettä, mutta kun ne aikansa vastoo niin ne alkaa ähkää. Mies viljelee solkenaan kaikenlaisia villejä virityksiä ja muut soittajat aivan estottomia niiden suhteen. Sitähän ei saa kuin saunomalla. Alettiin äänittämään ja sieltä tulee välillä aika humppaakin. Jos heität siellä 85 metriä, pääset olympialaisiin. – ”Perkele, täs on jotain voimaa”. Samasta biisistä saatiin myös legendaarinen keikkakokemus. – Mietin, että voitais lähteä Casinolle kylpemään ja äänitettäis siinä samalla. Puretaan Tamat laatikosta ja siinä oli jo heti eka kova juttu
Huttunen tekee musiikkituottajan töitä, säveltää musiikkia elokuviin, tv-sarjoihin ja mainoksiin ja toimii kapellimestarina erilaisissa projekteissa areenakonserteista teatterituoJanne Huttusen työnkuvaan kuuluu projekteja laidasta laitaan. Positiivinen ja ennakkoluuloton asenne ja hyvä organisointikyky auttavat paletin hallinnassa. 15-17 Janne Huttunen.indd 15 12.10.2020 18.55. www.riffi.fi 5/2020 15 TEKSTI JA KUVAT: VILMA TIMONEN Janne Huttunen – monipuolisuus pitää mielen virkeänä -J os joku kysyy, mitä teet työksesi, vastaan yleensä, että olen musiikin yleismies, kuvailee Janne Huttunen monipuolista toimenkuvaansa musiikin parissa. – Se onkin tavallaan se iso eksistentialistinen kysymys, että mitäs mä nyt oikein teen – musaa
– Neomusicissa meitä on kolme osakasta, joista jokainen tekee vähän omiaan. Biisintekopuoli otti tuulta alleen, kun Huttunen sai sukujuhlissa sanoittaja Jorma Toiviaiselta nivaskan tekstejä, joihin teki sävellykset. Lisäksi mulla oli Mikko Kososen, Mikko Määtän ja Jussi Lehtosen kanssa The Homer -niminen kvartetti, jolle sävelsin biisejä. – Tein muutamia iskelmäkappaleita Jorman teksteihin, ja ne päätyivätkin heti iskelmätähtien levyille. Firma toimii alustana meidän musiikintekemiselle. Lisäksi hänet voi bongata lavalla saksofonistin roolissa niin jazzfestivaalilla kuin Popedan keikallakin. Nykyään Neomusicin työhuoneet sijaitsevat Sonic Pump Studion tiloissa Helsingin Kalasatamassa. Jonkin verran tulee myös sovitustilauksia. Jossain välissä kolkutellaan sitten levy-yhtiöiden ovia. – Iso vaikutus oli myös Boston Promenade Big Bandilla, jossa soitin saksofonia ja opin sovittamaan big bandille. 16 www.riffi.fi 5/2020 tantoihin. Ensin mietitään levyn biisit, sitten esituotanto ja sovitukset, muusikoiden ja orkesterin buukkaus ja niin edelleen. Perustimme ensimmäisen varsinaisen studiomme Mariankadulle Kruununhakaan. Kun minulla oli jotain osaamista pillija jousiarraamisesta, tuotantotöitä alkoi tulla lisää. Sitä kautta ensimmäiset tuotantonikin tulivat. – Mun broidilla Miikalla ja Petri Puolitaipaleella oli soittoäänifirma Neomusic, johon tarvittiin lisää työvoimaa. Pian sainkin jo kappaleita esimerkiksi Anna Erikssonille, Tiktakille ja Club For Fivelle, Huttunen muistelee. Iskelmillä ja soittoäänillä uran alkuun Tuotantopuoli ja biisinteko ovat Huttusella kulkeneet alusta asti käsi kädessä. – Meillä oli Huba-niminen bändi, jossa ajauduin osaltani tuottamaan levyjämme, vaikka ne olivatkin aika bändivetoisia. Miikka miksaa, äänittää ja säveltää leffamusaa, Petri tekee enemmän keikkoja ja opettaa saksofonia. Olin ikään kuin ”vastuuhenkilö”, Huttunen kertoo. Jo opiskeluaikojensa bändeissä Huttunen päätyi usein bändiliiderin, sovittajan tai säveltäjän rooliin. Se on tietynlainen prosessi ja vaatii organisaatiokykyä – siinä olen ihan hyvä. Työnkuva on laaja ja tekemistä paljon, mutta hyvät organisointitaidot auttavat kokonaisuuden hallinnassa. Nykyään usein levy-yhtiö tekee tilauksen, että tee tämän artistin kanssa tällainen kokonaisuus, ja sen jälkeen projekti viedään loppuun aikataulussa ja tietyssä budjetissa. Minä ja Jussi Lampela lähdimme mukaan hommaan, ja meistä tuli jossain välissä firman osakkaita. – Jos pitää vaikka saada huomiseksi studioon lapsikuoro ja sinfoniaorkesteri ja sahansoittaja, niin kyllä mä sen hoidan, Huttunen nauraa. Ensimmäisen oman studionsa Huttunen kavereineen rahoitti tehtailemalla kännykän soittoääniä. Totta kai niihin piti tehdä myös jonkinlaiset demot, ja siinä sitä oppi tuotantohommaakin, kun teki demoja enemmän ja enemmän. Sibelius-lukiosta Abbey Roadille Huttusen koulutuksellinen tausta on Sibelius-lukiossa ja Pop & Jazz Konservatoriossa, josta hän siirtyi Stadia-ammattikorkea15-17 Janne Huttunen.indd 16 12.10.2020 18.55. Toisaalta osa tuotannoista kestää jopa vuosia, jolloin aletaan ihan alusta bändin tai artistin kanssa, tehdään biisit, demot ja mietitään kokonaisuus
Poikkeustilanne on tuonut myös mahdollisuuksia Musiikkimaailmaa kurittaneella koronaviruksella on ollut vaikutusta Huttusenkin elämään, myös positiivisella tavalla. Pääsääntöisesti noin kolmasosa Huttusen tuloista kertyy nykyään tuotantotöistä, kolmannes tekijänoikeustuloista ja kolmannes keikoista. On ollut avuksi, että kävin aikoinaan Sibelius-lukion ja tutustuin jo siellä moniin lahjakkaisiin muusikonalkuihin. Elokuvamusiikin lisäksi Huttusella on muitakin ammatillisia haaveita. Ja nyt siitä on yhtäkkiä tullut harrastus. Moniin heistä törmään töiden merkeissä vielä nykyäänkin. – Puolitoista vuotta sitten tammikuussa rupesin maalaamaan tauluja, kun piti saada omaan kotiin sohvan yläpuolelle iso taulu. Sitten yhtäkkiä oltiin Abbey Roadilla. Olisi kiva tehdä vaikka leffa tai kaksi vuodessa, ja tv-sarjat kiinnostavat myös. On kiinnostavaa pallotella ohjaajan ja oman vision välillä, ja koen ainakin, että koko ajan siinä myös kehityn. – Varsinkin nykyään leffasäveltäminen on enemmän menossa sound designin puolelle, mikä on tavallaan tylsää, jos haluaa kirjoittaa suuria melodioita ja klassikkoleffamusaa – aika paljon käytetään matalaa dronea. Pari vuotta sitten sain vihdoin tehtyä oman soololevyn, se tuntui hyvältä. Koulut ovat olleet tärkeitä verkostoitumispaikkoja. www.riffi.fi 5/2020 17 koulun [nyk. – Ei minulla ole koulutusta kaikkeen, mihin olen ajautunut. Olen treenannut hulluna asteikkoja ja perustekniikkaa. Ja jossain välissä julkaista omaa musaa. Kun Jari Sillanpää äänitti Abbey Roadilla elokuvalevyä London Philharmonia -orkesterin kanssa, niin projektissa tuottajana ollut Pitkämön Sami soitti ja pyysi tekemään pari sinfisarria. Se piti minua työllistettynä – muuten olisi ollut kyllä aika hiljaista. Totta kai ohjaajan kanssa pitää löytää yhteinen visio siitä, mitä musiikki tulee olemaan, mutta näennäisesti kädet ovat vapaat. Normaalisti, kun on niin monta eri rautaa tulessa koko ajan, on välillä turhauttavaakin, kun kaikkeen ei riitä aikaa. Jotain Netflix-sarjaa tai vastaavaa olisi mahtavaa päästä tekemään, Huttunen miettii. Tässä työssä on ympärillä onneksi ihmisiä, joilta saa apua, kun osaa pyytää: on orkestroijia, hyviä soittajia, ohjelmoijia ja niin edelleen. Metropolia] puolelle ja valmistui saksofonipedagogiksi vuonna 2003. Olen myös aina nähnyt, mitä seuraava askel vaatii: jos haluaa maailmanluokan hitin, niin pitää kiertää biisileirejä sata päivää vuodessa, tai jos haluaa vaikka Hollywoodiin elokuvasäveltäjäksi, niin sitten pitää muuttaa perheen kanssa Losiin. Tämä on ollut vähän ajelehtimista mutta kuitenkin niin, että minulla on aina ollut jotain tavoitteita, että olisi kiva tehdä sitä tai tätä tai että joskus vielä teen elokuvamusaa tai hitin ulkomaille tai tuotan Idols-levyn… Jotenkin kummasti haaveet ovat toteutuneet, Huttunen pohtii. Opetustyöt ovat Huttusella jääneet vähemmälle, mutta muita alan töitä on sen sijaan riittänyt jo opiskeluajoista lähtien. Ja ainakin pitää mielen virkeänä, että on monenlaista hommaa. Kun on huiluja ja neljä eri fonia, joihin pitää säilyttää jonkinlainen soittokondis, ja kun haluaisi opetella uusimmat studiotyökalut ja -tekniikat… Olisi hienoa kehittyä myös orkestroinnissa ja sovittamisessa. Ensimmäiset sävellykset seuraavalle omalle albumille ovat jo syntyneet. Teemu tilasi Nimbyyn ”Lähi-idän kauhuleffamusaa”. Sekin oli hyvä, että pystyin tekemään projektia etänä eikä tarvinnut tavata aina kuin pari ihmistä kerrallaan. – Olen aina ollut leffadiggari, ja elokuvamusiikki on minulle luonteva ilmaisumuoto. – Se VALTAVA hitti on vielä tekemättä, mutta on siellä kuitenkin onnistumisiakin ollut. Sehän on tavallaan epäsäveltämistä, minimalismi ja tunnelman luominen ovat se juttu, hän toteaa. – Koska keväältä ja kesältä peruuntui noin 30 keikkaa, pystyin pitkästä aikaa keskittymään saksofonin harjoitteluun. Aikaa on riittänyt myös uudelle harrastukselle, maalaamiselle. Kaikkea ei voi kuitenkaan saada kerralla. Elämä on muutakin kuin musiikkia, Huttunen hymyilee. Näköjään jengi on niistä tykännytkin, ja joitakin maalauksiani on päätynyt kavereiden seinille. Toisinaan kannattaa hypätä rohkeasti vieraampiinkin vesiin. Olin myös kesällä [Muusikkojen liiton omistamassa] Villa Vikanissa omatoimisella viikon mittaisella sävellysresidenssillä. Korona-aikaankin Huttusella on riittänyt mukavasti töitä, vaikka keikkojen ohella myös studioja tuotantotyöt ovat vähentyneet tai siirtyneet. Aivan autenttista Lähi-idän musiikkia ei syntynyt, mutta tilaus inspiroi tiettyyn suuntaan heti aluksi. Vastasin ensin, että ”en mä osaa, en mä ole koskaan tehnyt”, mutta viiden minuutin päästä soitin takaisin, että ”joojoo, kyllä mä teen”. Tähän mennessä hän on säveltänyt musiikkia muun muassa Teemu Nikin elokuviin, joista uusin, Nimby, on syksyn ensi-iltaelokuvia. Tärkeä yhteistyökumppani on ollut myös Tuukka Temonen, jonka elokuvien Teit meistä kauniin-, Presidentintekijätja Valmentaja-elokuvien musiikki on Huttusen käsialaa. Koskaan en ole oikeastaan tehnyt mitään isoja tietoisia päätöksiä mihinkään suuntaan, että nyt ryhdyn tekemään vain jotakin tiettyä loppuelämäkseni. Levyn tiimoilta teimme bändin kanssa muutamia keikkoja, pääsimme muun muassa Pori Jazzille ja muutamille muille jazzfestareille, mikä oli hienoa, Huttunen myhäilee. Elokuvasäveltäminen kiehtoo Lähitulevaisuudessa Huttunen toivoo pääsevänsä tekemään yhä enemmän elokuvamusiikkia. u ”Elämä on muutakin kuin musiikkia.” 15-17 Janne Huttunen.indd 17 12.10.2020 18.55. Mutta siinä taas kiehtoo se, miten saa tehtyä persoonallista soundia ja millä työkaluilla, kun kukaan ei tavallaan määrittele, miten ja millä soittimilla sen tunnelman luo. – Tuottajan hommissa minulle on tärkeää, että tunnen paljon ihmisiä ja osaan toimia sekä klassisten muusikoiden että popparien ja jazzarien kanssa. – Opettamisesta ei tullut pääammattia; nämä muut duunit lisääntyivät sen verran, ettei opetushommille jäänyt aikaa. Ja että hahmotan eri estetiikkoja ja pystyn yhdistelemään niitä. Mutta pitää olla onnellinen, että töitä riittää. – Elokuvasäveltäminen kiehtoo enemmän ja enemmän. – Minulla oli onneksi yksi iso tv-tuotanto, joka alkoi alkukeväästä ja kesti syyskuuhun asti. – Olisi kiva vielä lähivuosina tuottaa joku hyvä poppilevy ja säveltää muutama hittibiisi
199,90 € F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 79,90 € F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. Melodia, soinnut, sanat. 010 320 7490, f-tampere@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi ORTEGA Keiki K3 -ukulele – UUTUUS! Designer Series -sarjan laadukas sopraanoukulele. Tarjous Mad Professor Amplification www.mpamp.com facebook.com/MadProfessorAmplification Super Black 259 € Savonlinnan Soitinkulma Oy Kirkkokatu 7, SAVONLINNA (015) 515 670, soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com FYNE Audio F301 hifikaiutin pari 349 € 18-21 Näyteikkuna 520.indd 18 13.10.2020 20.57. 76 laulua. 010 3207 400, f-vantaa@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi MAHALO Art Series -ukulele – UUTUUS! Pääkallokuvioitu laadukas sopraanoukulele. 18 www.riffi.fi 5/2020 n näyteikkuna DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi NATIVE INSTRUMENTS KOMPLETE13 Massiivinen tuotantopaketti, joka sisältää 68 instrumenttia ja efektiä, yli 36 000 soundia ja 320 Gt:n soundikirjaston DLX-hinta: 599 € Katso päivän hinta osoitteesta dlxmusic.fi F-Musiikki Espoo, Isonniitynkuja 2 (kauppakeskus Merituuli), ESPOO Puh. 010 320 7480, f-espoo@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. F-Musiikki Tampere, Kauppakeskus Veska, Saapastie 2, PIRKKALA Puh. 39,90 € F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 010 320 7460, f-turku@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi HUGHES & KETTNER Spirit Nano Metal – UUTUUS! Klassiset ja modernit metallisoundit voimariffeihin ja kaikkiin metalligenreihin. (norm. HUGHES & KETTNER Spirit Nano Vintage – UUTUUS! Voimakkaat klassikkosoundit 60-70-luvuilta kätevässä koossa! 199,90 € F-Musiikki Kuopio, Kuninkaankatu 21, KUOPIO Puh. F-Musiikki Helsinki, Kaisaniemenkatu 7, HELSINKI Puh. F-Musiikki Turku, Viilarinkatu 1, TURKU Puh. 010 320 7475, f-kuopio@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi HUGHES & KETTNER Spirit Nano Rock – UUTUUS! Mammuttimaiset stadionrocksoundit 80-90-luvuilta kätevässä koossa! 199,90 € F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 010 320 7440, info@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi 12,90 € F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. F-Musiikki Vantaa, Antaksentie 4, VANTAA Puh. 33 €) JUHA TAPIO, Laulukirja Sinun vuorosi loistaa -edition
Riffi-kauppa 18-21 Näyteikkuna 520.indd 19 13.10.2020 20.57. 1 385 € Tulevaisuuden klassikko! Soitin Laine Oy Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi 1 040 € 2 299 € Moog Grandmother DARK Moog Matriarch DARK Focal Alpha 50 Focalin edullinen aktiivimonitori tarjoaa markkinoiden parasta hinta/laatu-suhdetta Focal Alpha 65 Focalin edullinen aktiivimonitori tarjoaa markkinoiden parasta hinta/laatu-suhdetta Focal Alpha 80 Alpha-sarjan aktiivimonitorien lippulaiva www.kruunuradio.fi 28,50 € RUMMUT HALTUUN – Aivan uudentyyppinen rumpuopas perustuu helppolukuisiin kuvamerkkeihin www.riffi.fi . www.riffi.fi 5/2020 19 St. Paul’s Sound Oy, Veikkointie 12, NUMMELA 010 281 3730, myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi 499 € Neumann BCM 705 Dynaaminen Broadcast/ Podcastmikrofoni Tarjous Musamaailma Helsinki: Liisankatu 18 Musamaailma Turku: Brahenkatu 5 www.musamaailma.fi 288 € Ohjelmoitava studiotason taajuuskorjain pedaalin kokoisena! Source Audio EQ2 Musacorner Oy, Näsilinnankatu 22, TAMPERE 050 365 9509, info@musacorner.fi www.musacorner.fi/arturia ARTURIA PolyBrute Arturian polyfoninen analoginen lippulaivasyntikka kaikilla herkuilla 2 499 € Power Sound Ky, Jokioistentie 993, SOMERO (02) 748 3932, myynti@power-sound.fi FGN Mighty Jazz Boundary 599 € Japanissa valmistettu basso maltillisella hintalapulla. TV-Sävel Music Shop Tiiriönsuontie 2, HÄMEENLINNA (03) 6127 333, tvsavel@gmail.com www.tevari.fi PRS SE Parlor 20 Charcoal Parlor-kokoinen lämminsoundinen akustinen kitara 459 € Tampereen Musiikki, Musiikki Aartio Oy Kuninkaankatu 13, TAMPERE (03) 222 5570, info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi ASM Hydrasynth Äärimmäisen monipuolinen syntetisaattori polyfonisella aftertouchilla
Kysy tarkemmat tiedot: • puh. Se on siinä! Myynti: UA-jälleenmyyjät Pyydä lisätietoja: sales@msonic.fi www.uaudio.com www.msonic.fi S O U N D & V I S I O N 18-21 Näyteikkuna 520.indd 20 13.10.2020 20.57. 040 501 2745 / Lauri Paloposki • s-posti: lauri.paloposki@riffi.fi Top Sound Oy Puolatie 5, HYLLYKALLIO (06) 438 7788 topsound@topsound.fi WALDEN-kitarat kattavasti meiltä! Tammer-Piano ja Soitin Ky, Pinninkatu 26–28 TAMPERE, (03) 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi MARCUS MILLER V7 Alder-4 Huippusuosittu Sire Marcus Miller -bassomallisto vihdoin saatavilla: koe ennennäkemätön hinta/laatusuhde! 499 € Vantaan musiikki, Peltolantie 2, VANTAA 010 439 3730, info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi GR-Bass Aerotech – maailman kevyimmät bassokaapit ja combot! AT-212 Slim 2x12" 900 W RMS 4 Ohm 12,9 kg 1158 € DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi Katso päivän hinta osoitteesta dlxmusic.fi Sequential Prophet5 Legendan odotettu paluu DLX-hinta: 3 555 € Soittotekniikan perusteet sähköja kontrabassolle – Ilkka Hanski Katso tarkat tiedot osoitteesta: riffi.fi/verkkokauppa 20 € + postikulut Keskusmusiikki Lahti Oy Hämeenkatu 23, LAHTI (03) 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi 777 € DB TECHNOLOGIES ES 503 DSP-kontrolloitu äänentoistojärjestelmä • kaksi passiivista satelliittia • aktiivisubbari • 3-kanavainen mikseri • Bluetooth Soita +358 68223801 S-posti sales@musiikkiliike.fi hinnat alk. 450 € Maailmankuulut -kitarat NYT MEILTÄ 15.10.2020 34 vuotta nuotilleen ”joskus vähän vierestä” Reborn to Make Records. Apollo X – pöytämalliset äänikortit Valjasta analogistudion klassiset soundit käyttöösi Apollo x4 ja Twin X -äänikorteilla. Ilmoituksen moduulikoko on 61 × 76 mm tai 128 × 76 mm. 20 www.riffi.fi 5/2020 n näyteikkuna Varaa paikkasi Riffin NÄYTEIKKUNAAN! Seuraava julkaisupäivä 9.12.2020 ilmestyvässä numerossa 6/2020. Tyrmäävän laadukkaat A/D ja D/A -muuntimet, reaaliaikainen UAD-prosessointi ja erinomainen laajennettavuus