TOKELA: ”Kaikki Stratossa huutaa käytännöllisyyttä!” VIRGIL DONATI: N ro 5 -2 16 H in ta 10 ,1 E ”Hyvät soundit ei ole oikeastaan mikään uutinen. Pitää olla jokin ärsyke, että se herättää tunteita.” ”Monimutkainen on kaunista” HIILI HIILESMAA: 01 Kansi516.indd 1 4.10.2016 10.09
Miten teen biittejä. Konemusa musiikkiopetuksessa. 029 080 0830 • soundtools@soundtools.fi • www.soundtools.fi 70 softakontrolleria 12 äänikorttimerkkiä 55 äänitysratkaisua Kysy koulutusaikatauluja paikalliselta kauppiaaltasi tai tsekkaa omat aikataulumme netistä! Äänentoistoa uima-altaalta festarilavalle Ääntä videoon. Keikka talteen suoraan mikseristä. Miten rakennan lavan bändi-iltamissa. Digivai analogimikseri. TIETOA 02-03 Ilmoitukset.indd 2 4.10.2016 10.11. Maahantuonti: Soundtools Oy • Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • puh. Millaisella kotistudiolla levylle. Miten vältän kiertoa
s t u d i o t e c . f i , w w w. Malliston lisävarusteisiin kuuluu luonnollisesti telineet kaasujousilla ja ilman sekä suojahuput . Tehokas 1500W D-luokan vahvistin ja patentoitu Differential Drive® elementtiteknologia tarjoavat lyömättömän tehon ja painon hyöty suhteen. Mallisto: • PRX812W 12” tuumainen monikäyttökaiutin 52 20k Hz • PRX815W 15” tuumainen monilkäyttökaiutin 50 20k Hz • PRX825W 2x15” 2-tie PA-kaiutin 46 18k Hz • PRX835W 15” 3-tie PA-kaiutin 41 20k Hz • PRX815XLFW 15” sub 36 98 Hz • PRX818XLFW 18” sub 30 103 Hz Täysin kelluva kapseli takaa ylivoimaisen iskunvaimen nuksen. 02-03 Ilmoitukset.indd 3 4.10.2016 10.12. Tukeva vanerinen kotelorakenne on päällystetty kestävällä DuraFlex pinnoitteella ja elementtejä suojaa tanakka metallinen etu verkko. S t u d i o t e c O y K u u s i n i e m i 2 , 2 7 1 E s p o o p u h . Vaadi kokeiltavaksi asian tuntevalla AKGkauppiaallasi!. 2 7 5 1 2 3 s a l e s @ s t u d i o t e c . 24karaatin kultaus suojaa kapselia vuosiksi eteenpäin ja markkinoiden tarkin superherttasuunta kuvio eliminoi kiertoa tehokkaasti & estää vuotoäänien kuulumisen huonotapaisesti. Monipuoliset liitännät tekevät PRX800 sarjasta todellisen työhevosen bändeille, DJ ja ren talkäyttöön. Kaiuttimen universaalin virtalähteen etuna on vakaa toiminta sähköverkon jännitevaihteluista huolimatta. Lan gattomasti ohjattava DSP prosessori mahdollistaa helpon ja joustavan järjestelmäohjauksen ja virityksen ilmaisella PRX Connect appsilla. f i AKG C7 Studiotason käsimikrofoni haastavimpiin lavaolosuhteisiin JBL PRX800 Tehokas äänijärjestelmä langattomalla WIFI ohjauksella J BL PRX800 sarja on hintaluokkansa edistynein kaiutinmallisto
Mikrofonin enempi vähempi perinteiseen pohjautuva konstruktio saattaa uudessa versiossa olla myös himpun verran luotettavampi eikä niin altis vikaantumaan kuin edeltäjässään. Shure KSM8 (Riffi 2/2016) lukeutuu niihin harvinaisuuksiin, joissa täysin uudenlainen konstruktio ja poikkeuksellisen korkea audiolaatu paiskaavat kättä. Kondensaattorimalleissa taas kohinattomuus on yksi oleellinen ongelmattomuuden eli hyvyyden muoto. Silloin joku oman työpajansa ylläpitäjä voi kenties hankkia mikrofonin, jollaiseen hänellä ei aiemmin ollut varaa. T änä vuonna on ollut ilo raportoida jo useammastakin positiivisesta mikrofoniuutuudesta. Ykkösnumerossa käsitelty Sontronics puolestaan tarjoaa persoonallisia, mutta edullisia spesiaalimalleja erikoistarkoituksiin. 4 www.riffi.fi 5/2016 ÄÄTOIMITTAJALTA Säväreiden magnitudi ei mittaa laatua V oisi kuvitella, että dynaaminen mikrofoni on audiolaitehistorian tässä vaiheessa jo sen verran vanha keksintö, että tarinan olennaisimmat käänteet olisi kerrottu ja eri hahmot sivuhenkilöitä myöten kuvattu aina tylsistyttävyyden tuolle puolen asti. Ensinnäkin materiaalien kehittyminen ja uudenlaiset valmistusmenetelmät tarjoavat uusia mahdollisuuksia. Pedaaleista poiketen mikrofonin hyvyys nimittäin perustuu todella harvoin siihen, että sen oma soundi olisi jotenkin henkeäsalpaavan upea. Vaikka äänittäjä kalustaisikin pakkiaan aktiivisesti, niin se ei tarkoita, että ne aiemmin hankitut mikrofonit pitäisi heivata mäkeen. Mikäs sen mukavampaa. Jos uusi malli vähentää valmistamiseen liittyvää käsityön osuutta, saadaan yleensä kustannussäästöjä ja monesti myös tasalaatuisempia tuotteita. Samoin silloin, kun voidaan korvata kallista materiaalia edullisemmalla, tai löydetään helposti valmistusvaiheessa pilalle menevän materiaalin tilalle jokin helpommin käsiteltävä raaka-aine. Ja lisää on tulossa joulukuussa, jolloin julkaisemme AKG:n uuden solistimikrofonin testin. Tämäkin on järkeenkäypä arvo ja koituu omistajalle säästöksi pitkällä aikavälillä. Se ei vääristä ääntä, ei ole herkkä kierrolle, ei säröydy helposti, sen kautta kuuluvat vuotoäänet eivät ole ikävästi värittyneitä, eivätkä mekaaniset käsittelyäänet johdu runkoa myöten kapseliin ja sitä kautta vahvistettaviksi. Mikrofoni on mikrofoni, eikä mikään kitarapedaali… Ja vaikka edellinen olikin kevyt heitto sitä oikeaa soundia herkeämättä loputtomiin etsiville kitaristeille – jollaiseksi itsenikin luokittelen – niin siinä piilee silti viisauden siemen. 2016 taitaakin olla erinomainen mikrofonivuosi. Tässä lehdessä vuorossa on Electro-Voice keskihintaisine ammattilaismalleineen. Ainakin teoriassa. Miksi näin ei sitten kumminkaan ole. U usi mikrofoni ei myöskään mitätöi vanhoja koeteltuja ja hyviksi havaittuja malleja. T ulos saattaa ilahduttaa monella tavalla. Pääosin mallistojen uudistaminen pohjautuu kustannuspaineisiin ja kilpailuun – se menestyy, jolla on paras hinnan ja laadun balanssi. Kyllä niille on useimmiten jatkossakin käyttöä. Lisäksi ymmärrys akustiikasta ja kuulon toiminnasta lisääntyy kaiken aikaa. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja Sinimäentie 8 02630 ESPOO www.brightgroup.fi s-d@brightgroup.fi 04-05 Pääkirjoitus.indd 4 5.10.2016 15.44. Kun nuo pannaan yhteen, saadaan kokoon kelpo ainekset yhä uusien mikrofonimallistojen suunnitteluun. Pohjimmainen syy mikrofonen kehittämiseen ei siis välttämättä ole kokonaan uuden soundin etsiminen tai täysin mullistavan teknologian soveltaminen, vaikka sellaistakin kyllä tapahtuu. Pääsääntöisesti mikrofonin hyvyys perustuu siihen, että sen kanssa ei ilmene ongelmia. Tuollaisessa tilanteessa kehitys ei välttämättä tuota uuden malliston myötä aiempaa parempaa audiolaatua, mutta sekin on voitto, jos sama audiolaatu saadaan aikaan oleellisesti edullisemmin, ja säästö siirtyy oikeasti myös kuluttajahintoihin
vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen ”Valinta on tehtävä kuuntelemalla eikä sen perusteella että on etukäteen päättänyt jotain.” Täysin uudenlaista pianorealismia UUTUUS! Nord Piano 3:n uudet ominaisuudet ovat kuin suo raan ammattipianistin toiveunista. Irtonumeron hinta on 10,10 e . Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,00 e + postikulut. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen wwwsivustomme Riffi-kaupassa. Kolmas Nord Piano toden sanoo!!! UUTUUSOMINAISUUKSIA • 88 kosketinta kolmen liiketunnistimen teknologialla • Parannettu kosketinpainotus • Virtual Hammer Action -tek nologia – loistava soittotuntuma • Havainnollinen OLED-näyttö • 1 GB muistia Nord Piano -kirjastolle • 256 MB Nord Sample -kirjastolle Lisätietoja ja ääninäytteitä löydät Nordin sivuilta: www.nordkeyboards.com/piano3 NP3_Riffi_02_Layout 1 28.9.2016 15.00 Sivu 1 06-07 Sisältö.indd 6 5.10.2016 15.57. Kolmen liiketunnistimen rakenne sekä uu si Virtual Hammer Action -tek nologia saavat kosketti miston tuntumaan niin aidolta, ettei eroa hyvään ?yy gelitatsiin käytännössä enää ole. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 10,10 e + postikulut. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. • Näin syntyvät biisit ja levyt, kun Virgil Donati on puikoissa • George Massenburg – kaiuilla luodaan mielikuvia • Millaista on työ musikaalibändin liiderinä. Vaikka NP3 sisältääkin monenlai sia pienempiä herkkuja, on pääpaino kahdes sa tärkeimmässä asiassa eli kosket ti mis tossa ja piano soundeissa. 6 www.riffi.fi 5/2016 Lue myös tämän numeron aiheisiin liittyvät jutut ja jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset osoitteesta www.riffi.fi. Riffi ilmestyy vuonna 2016 kuusi kertaa. Ja koska maailman parhaina tun ne tut Nordin pianosoundit ovat melkoisia datajättiläisiä, on käyt tö muis tin tup laus parasta mitä pianisti voi Nordiltaan toivoa. – Jussi Vahvaselkä kertoo • Volume / Tone = Time / Groove – tältä se kuulostaa Kannen kuva: Alex Solca 14 8 26 36 40 46 56 HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Ikimuistoiset sessiot – Hiili Hiilesmaa 14 Marillion – progea ja joukkorahoitushommia 18 Virgil Donati – monimutkainen on kaunista! 22 Radiopuhelimet – niukkuuden runsautta 26 George Massenburg – anna musiikin hengittää! 32 Rock of Ages – takatukkarokin paluu! 34 F-Pro – audiota ja valoa ammattilaisille LUKUPALAT 58 Volume / Tone = Time / Groove – dynamiikka vaikuttaa kaikkeen… SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 36 Elämäni kitarat – Tokela – Stratossa kaikki huutaa käytännöllisyyttä 48 Oma unelma todeksi – Göran Asplund toteutti toiveidensa kitaran kahdella kannella KÄYTTÖTESTIT 40 Torpedo Live – jättipakkaus virtuaalista kitarakalustoa 42 Keeley Compressor Pro – studiokompressorin ominaisuudet pedaalissa 44 Greg Howe’s Lick Box – voimauttava kitaratehostin 46 Epiphone Masterbilt Zenith & Zenith Classic – orkesterikitaroita kokopuukannella 50 Korg Stageman 80 – kompakti kokonaisratkaisu trubaduureille 52 JBL Eon One – PA trubakeikoille ja messuhommiin 54 Electro-Voice ND44, ND46 ja ND68 – instrumenttimikrofonien nykypolvi 56 AKG K872 – omassa rauhassa GRANDE FINALE 63 Muusikkona maailmalla – Miksi kuuntelemme musiikkia 64 Aamukahvilla – Jouko Harjunpää, bassomies 66 Alangon päiväkirja – Ohut siivutus lisensoinnista YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 54,00 e ja määräaikaisena 60,60 e . Ilmoitusmyynti ja palveluhakemisto: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Martin Berka Toni Härkönen Misha Koivunen Timo Koskinen Tommi Saarela Juha Seila Petri Silas Tommi E. 21. Virtanen Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh
Vaikka NP3 sisältääkin monenlai sia pienempiä herkkuja, on pääpaino kahdes sa tärkeimmässä asiassa eli kosket ti mis tossa ja piano soundeissa. Kolmen liiketunnistimen rakenne sekä uu si Virtual Hammer Action -tek nologia saavat kosketti miston tuntumaan niin aidolta, ettei eroa hyvään ?yy gelitatsiin käytännössä enää ole. Kolmas Nord Piano toden sanoo!!! UUTUUSOMINAISUUKSIA • 88 kosketinta kolmen liiketunnistimen teknologialla • Parannettu kosketinpainotus • Virtual Hammer Action -tek nologia – loistava soittotuntuma • Havainnollinen OLED-näyttö • 1 GB muistia Nord Piano -kirjastolle • 256 MB Nord Sample -kirjastolle Lisätietoja ja ääninäytteitä löydät Nordin sivuilta: www.nordkeyboards.com/piano3 NP3_Riffi_02_Layout 1 28.9.2016 15.00 Sivu 1 06-07 Sisältö.indd 7 5.10.2016 15.57. Ja koska maailman parhaina tun ne tut Nordin pianosoundit ovat melkoisia datajättiläisiä, on käyt tö muis tin tup laus parasta mitä pianisti voi Nordiltaan toivoa. Täysin uudenlaista pianorealismia UUTUUS! Nord Piano 3:n uudet ominaisuudet ovat kuin suo raan ammattipianistin toiveunista
08-13 Ikimuistoiset Hiilesmaa.indd 8 5.10.2016 12.43. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: TONI HÄRKÖNEN Hiili HIILESMAA IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee
Hän halusi olla artisti ja laulaa, ja korostan että erittäin mukava kaveri. Nythän mies on aivan ilmiselvä Falco look-a-like! Biisimateriaalia Roterfeldilla oli jo jopa valmiiksi tuotettuna. – Mä olin siinä sessiossa tuottaja numero kaksi ja ymmärsin oman roolini hyvinkin. Falco jäi kytemään. Ego on iso, ja tottunut määräilemään. Tämä etsi uutta tuottajaa yhden miehen projektille, nimeltään Roterfeld. Viha/rakkaus-suhde kasvoi sen verran isoihin lukemiin, että Hiilesmaan ties kuinka monennen bändin – Skreppersin – rundatessa Itävallassa, oli pakko käydä Falcon haudalla. Kun seuraavat kriteerit täyttyvät, alkaa rytisemään: ollaan yksin ja tehdään biisit itse ja ikää on jo jonkin verran. Tästä käänteestä oli kuitenkin hyötyä – noin oppimismielessä. Silloin mulle alkoi valjeta, että miehen musiikin tuntemuksen taso ei ehkä olekaan ihan parasta A-ryhmää. Palaneen käry alkoi tuntua nenässä. Totta kai, sehän on ihan normihommaa. Homma oli lievästi sanottuna tavallisuudesta poikkeavaa. Eipä skandinaavinen aksentti ainakaan Björkin levymyyntiä paljoa haitannut. – Aaron väitti, että sointuja on muutettu. – Noin kerran vuodessa tulee tyyppejä, joista aistii, että saattaa olla tulossa riskialtis sessio. Onneksi tahmeanlaisesti etenevissä sessioissa ei ollut enää viivästysakko-uhkaa päällä, sillä lennot oli kuitenkin varattu. Hiilesmaan tehtävänä oli ”raskauttaa” biisejä, jotka olivat jenkkituottajien jäljiltä turhan popahtavia. Tässä tapauksessa jo sopimusluonnoksessa määriteltiin, kuinka kalliita etuasteita pitää studiosta löytyä. Roterfeldille oli hyvin tärkeää, että laulu kuulostaa ”Kalifornialta”. Alkoi laulujen äänitys. Siinä oli esimerkiksi uhkasakko levyn viivästymisestä. Jotkut kappaleet olivat sen verran raakileita, että ne vaativat jopa uusia melodioita ja sointuja. Kappaleita oli pyöritelty aiemmin Jenkeissä Coldplayta tuottaneiden Berman Brothersien kanssa, mutta artisti ei ollut kuitenkaan tyytyväinen lopputulokseen; rokkaavampaa pitäisi olla. Mietin että Hipissä, (Hipstudiot, jossa sessiot tehtiin) kyllä on tarpeeksi hyvät kamat, ja jos ei riitä niin Finnvoxissa ainakin. Yhden yksittäisen sanan opetteluun saattoi mennä kaksikymmentä minuuttia. Hiili innostui tehtävästä. www.riffi.fi 5/2016 9 Roterfeld: Blood Diamond Romance, Premium Records 2011 Hiili Hiilesmaa oli osaltaan luomassa vuosituhannen vaihteessa tutuksi tullutta pohjoismaista ”melankolista metallisoundia”, jota kuultiin hyvin monella tuon ajan levyllä. ”Meinaako tää rahastaa?”. Näin hänessä ilmiselvän Falco-aspektin. Itse sopimuskaan ei ollut ihan läpihuutojuttu, vaan sähköpostiin tuli kuusisivuinen saksankielellä laadittu nivaska täynnä ”erikoismeininkiä”. Proggista ei kehitetä, siihen ei kasveta vaan halutaan istua valmiiseen pöytään. Ja jos inhoo jotain, niin parhaiten siitä pääsee eroon tekemällä sitä itse. Laitoin viestiä hänelle, että ”Mitä jos ajat kolarin ja levy viivästyy sen takia, niin ei ole ihan oikein, että mä maksan sakkoja”. – Falco (itävaltalainen edesmennyt pop-artisti, jota Hiilesmaa on coveroinut Itä-Saksa-yhtyeessään) on ollut mun perversio koko elämän. Valitettavasti usein he eivät ole pärjänneet porukassa, kun lahjat eivät ole riittäneet. Suomessa vielä viisitoista vuotta sitten pyrittiin täydelliseen amerikanenglantiin, josta huomautettiin levy-arvosteluja myöten. Joskus toimii se, että mitä eksoottisemmalta lausunta kuulostaa, sen parempi. Esituotannon valmistuttua Aaron Roterfeld saapui paikalle. – Sillä oli kuitenkin hyvä lauluääni ja se lausuntaongelma oli mun mielestä liioiteltu. Parin päivän jälkeen artisti tiedusteli, että voiko studiossa ottaa valokuvia. Jos näin kävisi, mä joutuisin maksamaan kaksikymmentäviisituhatta euroa sakkoa. No, kuunneltiin demot, joissa soinnutus oli sama kuin pohjissa. Siitä jäi angsti päälle. Sessiot alkoivat uusien pohjien esittelyllä. – Se kaivoi esiin jonkun lausumis-softan, jonka avulla sitä pystyi opettelemaan. Kävikö projektin hylkääminen missään vaiheessa mielessä. Artistilla ja Berman Brothersilla olivat menneet sukset ristiin jossain vaiheessa, minkä takia alkuperäisiä Protools-sessioita ei Amerikasta ollut saatavissa. Mulla on Falcoon viha/rakkaus-suhde, koska nuorena, kun mun mopo hajosi, yks naapurin kaveri soitti aina Rock Me Amadeus -biisiä silloin ikkuna auki. – Falcon diggailun myötä alkoi koko Itävalta-scene avautumaan. Näillä maarittelevilla ominaisuuksilla varustetut asiakkaat aiheuttavat usein aika paljon säätämistä lennoista ja hotelleista lähtien, laitteista puhumattakaan. Mutta nyt ei menty musa edellä vaan kaikki muu edellä. – Aaron kyseli valokuvia niistä. Syy innostukseen juontui jo lapsuudesta ja on miltei yhtä kummallinen kuin käsillä olevat sessiot. HIM oli ensimmäisiä tuon soundiestetiikan edustajia, ja juuri tätä soundia haettiin, kun Hiili sai yhteydenoton itävaltalaiselta managerilta. Sillä, vaikkei saisi rahaa tai musiikillista tyydytystä, niin luvassa on ainakin hitonmoinen oppitunti. – Ollaan siis tekemässä kuutta biisiä ja käteen lyödään kuusisivuinen sopimus. Sitten kun Aaron Rothenfeld otti itävaltalaisena tyyppinä yhteyttä (Roterfeld paljasti myöhemmin itse olleensa yhteyttä ottanut manageri), mä olin siitä ihan liekeissä. Kuten myös vuorovaikutus ja teamplay. Ainakin meidän porukoissa tuli kenkää, jos ei osannut skulaa tarpeeksi hyvin, Hiili nauraa ja jatkaa: – Rahaa löytyy tai on joku investori, pappa tai mamma… Eli ostetaan se valmis tuotanto. Seuraavaksi ”Jos rokkia tehdään, niin nopeasti hyvä tulee.” 08-13 Ikimuistoiset Hiilesmaa.indd 9 5.10.2016 12.44. Mutta kun synnyinmaa on sama kuin entisellä Kalifor nian kuvernöörillä, Arnold Schwarzeneggerilla, ei homma ihan taittunut. Roterfeldilla ei ollut tässä vaiheessa vielä levy-yhtiötä. Mukaan pestattiin sessiokitaristiksi Hiilin luottomies Kalle Sundström, joka soitti myös bassot. – Mä olen aika hyvä sanomaan ei, paitsi jos pyydetään tuottamaan. Näinpä esituotanto alkoi biisien uudelleen sovittamisella. Haluaa olla pomo, mutta visio puuttuu. Normaalisti muusikoilta löytyy jotain bänditaustaa, mutta tällaiset tyypit eivät ole tottuneet tekemään ryhmätyötä. Mies oli myöntyväinen muutoksiin, mutta sopimuksen läpikäymiseen Hiili joutui palkkaamaan lakimiehen. Varsinkaan kun mentorina oli ralli-englantia puhuva suomalainen. Sopimus saatiin valmiiksi ja esituotanto alkoi. Ikävä kyllä hän ei itse lämmennyt asialle. Se on ollut kovaa valuuttaa. Hiilesmaa soitti rummut ja ohjelmoi koskettimet. Studioksi edellä mainittu helsinkiläinen Hip ja äänittäjäksi Juha Heininen. Mä käytän näitä keissejä opetusmateriaalina TAMK:ssä, jossa opetan tulevia tuottajia
Vuoden päästä levy julkaistiin. – Silloin joutu kaivaa työkalupakkia vähän syvemmältä ja ostaa pari uuttakin työkalua. Pahoittelin tietenkin ja totesin, että koskaan ei ole tällaista tuhkapilveä mun elinaikana ollut, että mä en voi tuottaa tätä tilannetta. Kuvaaja saatiin TaiK:ista. Koko Euroopan lentoliikenteen pysäyttänyt tuhkapilvi oli aiheuttanut lennon peruuntumisen ja mies tiedusteli loukkaantuneena, että miksi hylkäsit minut. Vaan kun Hiili avasi puhelimensa viikonlopun jälkeen, se olikin täynnä viestejä Aaronilta, että ”miksi et vastaa?”. Miehet eivät olleet ilmeisesti artistin silmään riittävän valokuvauksellisia, sillä jossain vaiheessa Hiili löysi itsensä kameran takaa kuvaamasta ja mukaan palkatut naiset, eli meikkaaja ja kuvaaja päätyivät kuvattaviksi keisarin vaatteisiin pukeutuneen artistin viereen nojatuolin käsinojille. – Jännite alkoi kasvaa koko ajan. Kalle myös”. Korostan, että hän on tosi hauska jätkä, nauroi paljon, ja sessiot eivät päättyneet mihinkään riitaan, mutta kyllä ton rupeaman jälkeen joutui vetämään vähän aikaa happea. Yhdessä ohjeessa tilattiin ”More drug-vibe”. Aaronin palattua kotiin, hänelle lähetettiin sitten yksi masteroitu biisi koekuunteluun. Samana vuonna ”Great New Life” -kappale päätyi The Twilight Saga: Breaking Dawn pt.1 -elokuvaan. Miksaus käynnistyi hyvin yhdessä Heinisen kanssa, ja Aaron lähti kotona käymään. – Artisti saapui paikalle, piti alkaa äänitykset, niin laitettiinkin lamppuja paikalle ja alettiin ottamaan lavastettuja soittokuvia. Masteroijaksi valittiin Chartmakersin Svante Forsbäck, niin masterointitaitojensa, mutta myös sosiaalisten kykyjensä johdosta. Jos rokkia tehdään, niin nopeasti hyvä tulee. Aaron oli jo täysissä meikeissä, kun hän kysyi meiltä, että ”Sopiskos, että tekin meikkaisitte. Kaikki oli varpaillaan, että mitä se keksii seuraavaksi. ”Ahaa…”, Hiili huokaa. Vuonna 2012 Roterfeld oli Itävallan Amadeus Austrian Music Awardseissa ehdolla hard & heavy -kategoriassa. Ja vielä Munkkiniemen nuorisotalolla. Tässä vaiheessa alkoi tuottajasta olla mehut lopussa, joten Juha Heininen hoiti loppumiksauksen. – Kun hän kerran joutui jäämään tänne, niin oltais nyt tehty jotain – vaikka lisää biisejä. Mulle ei selvinnyt ikinä millaisia pannufillejä se olis halunnut. Daniel Lioneye: King of Rock’n’roll, BMG 2011 Näin siis tehdään rokkia: Hiilesmaa saa puhelun HIM:in kavereilta kesken Saksan kiertueen, että ”Varaa Munkka, (Munkkiniemen nuorisotalon MD-studio) meillä on uusi bändi. Aaron nimittäin halusi osallistua siihenkin. Otin fillejä toisista otoista, mutta ei kelvannut. Palautteen perkaamisesta tuli hyvinkin työlästä, varsinkin kun ohjeet olivat hyvinkin summittaisia. 10 www.riffi.fi 5/2016 tiedusteltiinkin, josko löytyisi joku kuvaaja. Olihan meikkaaminen Hiilille tuttua hommaa, kun Skreppersissä meikki kuuluu asiaan. Takaisin tuli puolitoista sivua palautetta. Hoida 08-13 Ikimuistoiset Hiilesmaa.indd 10 5.10.2016 12.44. Hän kuitenkin toteaa, että oli aika surrealistista, kun laulujen äänittämisen sijasta alettiinkin meikkaamaan ja kuvaamaan tiistai-aamupäivällä kello 11. Miksauksia lähetettiin Itävaltaan kommentoitavaksi. Irrotin sitten kasan sopivia erikseen, että valitse noista. Vaikka olen aika kauan tehnyt näitä hommia, niin tuossa sessiossa oli aika monta juttua, jota ei aikaisemmin eikä sen jälkeen ole tullut vastaan. – Se halusi vaihtaa pari rumpufilliä, mikä oli yllättävää, kun luulisi, että tommoset olis tullut aikaisemmin esille. – Kun muistelee esimerkiksi HIMin ekaa levyä, johon koko bändi saapui Migen äidin Ladalla; poltettiin tupakat ja aloitettiin hommat, ei siinä sen kummempaa. Blood Diamond Romancelta vuonna 2011 irroitettu ”Stop”single nousi Saksan klubilistalla sijalle 2, joka oli korkein Itävaltalaisen artistin saavuttama sijoitus kyseisellä listalla. Ne olivat sitten taas kuulemma liian samankaltaisia keskenään. Kyse ei siis ollut mistään reissumuistojen tallentamisesta, vaan kunnon fotosessioista. Jossain vaiheessa kirjallisen palautteen sijaan tulikin äänitiedosto, joka sisälsi kahdentoista minuutin monologin tajunnanvirtaa, jossa välillä soi miksaus taustalla ja ongelmakohtia kelattiin edestakaisin. Kun masterointi oli valmis, sulki Hiili puhelimen ja lähti viikonlopuksi Jyväskylään ja Aaron palasi kotiin. Yhteensä sessiot kestivät noin esituotantoineen neljä kuukautta. Svante Forsbäckin mukaan hänen oma ennätyksensä. ”No iliman muuta, tämä katsotaan loppuun”, vastasi joviaali tuottaja. Seuraavana päivänä studiolla soi ovikello: ”Hei, mä olen meikkaaja”
Yksi lauluraita tulee usein enemmän iholle, kuin tuplattu raita. ”Stressi ja epävarmuus tarttuu helposti ja pian aletaan epäillä kaikkea.” 08-13 Ikimuistoiset Hiilesmaa.indd 11 5.10.2016 12.44. Jos tuplataan, niin soundi on tietysti isomman ja leveemmän kuuloinen. Tuumasta toimeen ja bändi suoraan lentokentältä studioon, joka oli varattu viideksi päiväksi. Mulla on semmonen fiilis rocklevyjen kanssa, että mitä enemmän on laitettu haisemaan, sitä enemmän usein tulee vastakaikua. Luotto oli kova ja se kannatti. – Iso kysymys oli, tuplataanko komppikitarat. Joskus sessioissa kitaristi on esimerkiksi soittanut jonkun soolon, joka on mun mielestä hyvä, mutta hän vaan epäilee ja oikein kaivamalla kaivaa sieltä jonkun ”väärän” jutun, joka pitää pakosti korjata. Bändillä oli Hiilen muistin mukaan jo sopimus BMG:n kanssa, vaikkei mitään ollut vielä olemassa, mistä Hiilesmaa nostaa hattua labelin A&R Asko Kalloselle. Se oli työtapa, mihin hän oli jo muutenkin tottunut työskennellessään Munkkiniemen nuorisotalon demostudiossa. Sen takia myös härskiys onnistui, kun levylle toteutettiin kaikki kielletyt perversiot mitä pääbändin kanssa ei voinut tehdä. Stressi ja epävarmuus tarttuu helposti ja pian aletaan epäillä kaikkea. Kokoonpano oli seuraava: Linde Lindström: kitara ja laulu, Mige: basso, Ville Valo: rummut ja Hiili: kiipparit ja ohjelmointi. Kaikki oli päivän selvää koko ajan. Koska oli päätetty että levyn teko ei saa viedä viikkoa enempää, saatiin Mika Jussila houkuteltua aikaisin aamulla masteroimaan. Jo se, että saadaan tehdä levy, on jo voitto sinänsä. Hiili muistelee sessiota ”superhauskana”. Kuka siitä ei voisi pitää. Jussila jätti kuulemma olutkorin juomatta. Daniel Lioneye kyöräsi studioon korin kaljaa ja jalluja kossupullot. Eli tosi nopeeta toimintaa. Albumi oli siis tervetullut breikki myös Hiilesmaalle. Yhdellä kitararaidalla esiin tulee enemmän yksi käsi, yksi ihminen, joka tuo enemmän koskettavuutta. – Koko jengi oli niin liekeissä kun sitä tehtiin. – Ja me tehdään koko juttu viidessä päivässä ja miksataan alasti. Omalta osaltaan valmis diili toi ”semmosta eroottista värinää sessioihin”. En ymmärrä miksi studiossa niin usein jarrutellaan. – Mentiinkin studioon vilvoittelemaan. Vika päivä jätettiin miksauksille. Sama juttu kuin laulussa. Linde ei ollut ikinä laulanut. Siinä pitää olla joku piikki lihassa, jotain tartuntapintaa. Viiden aikaan aamulla miksaus alkoi olla valmis. Kun albumin laittaa pyörimään, ensimmäiseksi naamalle hyökyy järjettömän iso, rasvaisen likainen kitara. Nopeasti tekeminen oli Hiilelle hyvin virkistävää. Mutta toisaalta tuplattuna soundi hiukan tasoittuu ja persoona ei tule samalla tavalla esille, kuin yhdellä kitaralla. Osa biiseistä oli valmiina ja viimeiset sävellykset, kaikki sanoitukset ja tietenkin äänitys ja miksaus tehtiin tuon viiden päivän aikana. Se on varmaan pelko siitä, että jengi ei ehkä tykkää tästä. Ja Valokin on vielä hyvä rumpali. Volat ja säröt täysille, ja aletaan äänittämään alasti. Saunominen toikin oman mausteensa levyn miksaukseen. – Olen aina tykännyt miksauksista, missä on joku epäkohta. Kaikenlaiset sattumuksethan kuuluu asiaan. Vaikka toiminta oli nopeaa, aina löytyy aikaa saunomiseen. Paineita materiaalin luomiseksi ei nähtävästi siis ollut. Kaikki niin tappiin kuin voi ja hyvin onnistui. Pitää olla jokin ärsyke, että se herättää tunteita ja jää elämään. Viivästys toimi Hiilen mukaan erittäin hyvin tässä tapauksessa. Niiden yhdessä toimimisen rutiini oli niin kova. Levyn teko tuli niin bändille kuin tuottajalle hyvään saumaan, jolloin luomisen ilo ja rentous oli huipussaan. Vaikka takana oli monikansallinen levy-yhtiö, ei tarvinnut varoa mitään, eikä vakuuttaa ketään. Ainekset räkäisen rock-levyn synnyttämiseen olivat kasassa. Hiili toteaa, että King of Rock’n’Rollilla on ”käytetty aika/menestymis-suhde ennätyksellisen kohdillaan”. Näin saatiin aikaan äänikuva, jossa on kahdeksankymmentä prosenttia kitarasoundia, kymmenen laulua ja loput kymmenen bassoa ja rumpuja. Yksi kitara myös mahdollisti sen laittamisen mahdollisimman kovalle, kun useissa päällekkäisissä raidoissa soitto menee sotkuisemmaksi. Sessioissa kun saa hyvän meiningin päälle, niin se alkaa menemään omalla painollaan. Studiossa oli suunnilleen sama kitara set-up, kuin HIMillä, mutta soundia mietittiin Daniel Lioneyen persoonan kautta. Varsinkin rockissa. – Sitä mekin miksauksessa haettiin. Siinä vaiheessa jos kaikki on kondiksessa, se on semmonen kouluhyvä. Ainoa ohje masteroinnissa oli, että ”tee härskein masterointi, mitä olet tehnyt”. Hyvät soundit ei ole oikeastaan mikään uutinen. Eli saunottiin puoli tuntia, sitten studioon munasiltaan tunniksi miksaamaan ja takaisin saunaan. Äijät oli hyvässä soittovireessä, koska alla oli pitkä keikkaputki. Siellä tahti oli sata demoa vuodessa. – Todella antoisa sessio. – Vähän aikaa ne pyöritteli niitä pohjia ja sopi rakenteet ja siinä se sitten oli. Soolot ekalla sisään. Kitara pysyy paremmin kasassa. Kitaran kanssa päädyttiin välimalliin, jossa kitara tuplattiin 20 millisekunnin delaylla. Mutta usein jos homma alkaa töksähtelee, niin siitä lähtee helposti semmonen epäilyksen siemen itämään. www.riffi.fi 5/2016 11 sinne jotkut hyvät rummut”. Laulujen vetäminen kopissa tuntui sille liian jäykältä, joten laulut äänitettiin tarkkaamon sohvalla istuen käsimikkiin. Pohjia tehtiin muutama päivä, sitten Linde soitteli sooloja ja muut väsäili sanoituksia sohvalla siinä takana. Homma tehtiin täysin intuition vallassa ja alkukantaiselle meiningillä. Ja näin toimittiin sessioiden jokaisena päivänä. Luovia tyyppejä ja aikamoisia idealinkoja kaikki. Sessioiden alussa bändin nokkamies Linde, a.k.a. – Kovin juttu oli, että bändi jäi elämään. Ja tämä vain lisäsi liek kien roihua. – Se oli yhtä hauskaa kuin ajaa ylinopeutta tai ampua rynnäkkökiväärillä lonkalta. Päätyihän esimerkiksi albumin nimikkobiisi Bam Margeran ”Viva la Bam” -ohjelman tunnariksi. Ja taksilla, joka oli yksi sessioiden prinsiipeistä. Kerrankin sai sikailla oikein kunnolla ja roiskia oikein kunnolla. Semmoset levyt, jossa jokainen bändin tyyppi muodostaa mielipiteen joka ikiseen asiaan, on niin pystyyn kuolleita
Ladan kilisevä käyntiääni tallennettiin studion alla olevassa pysäköintihallissa, johon lisättiin Hiilen sianvenäjäistä puhetta ja näin saatiin radioteatterimeiningillä loistava intro aikaiseksi. 12 www.riffi.fi 5/2016 Bändi teki viime uutena vuotena keikan originaalikokoonpanolla ja elokuussa julkaistu yhtyeen 3.s albumi sai Helsingin Sanomissa hyvät arvostelut. Studiossa kitaraständeissa lojui sekaisin aseita ja kitaroita; rynnäkkökivääri, kitara, kitara, haulikko… – Sitten välillä odotellessa hiplailtiin niitä aseita. Tunnusomaista on että molemmat bändit ovat yhä voimissaan ja kumpainenkin julkaisi hiljattain uudet albumin. Kumpikin bändi on lähtenyt projektista liikkeelle, ilman sen kummempia tulevaisuuden suunnitelmia ihan vaan levyn tekemisen halusta. Kun pitch otetaan pois, rummut soivat hidastettuina. Alkutalven perustamispäätöksestä studiossa oltiin jo kesällä. Eki käsitti eka, että bändi tarvitsi kääntäjää, eikä laulajaa. No Lopakka oli ihan samaa mieltä. – Venäjänkielistä doomia! Tää kortti on pakko kattoa! Studio varattiin seuraavana päivänä. Oululaisella rannalla vastaan tuli Lada, joka kirvoitti ajatuksen, että levylle pitää saada sen ääntä. Samanlaisilla metodeilla saatiin levyn puheosuuksiin omanlaista tunnelmaa, kun studiossa nukkunutta laulajaa äänitettiin minuutti herätyksen jälkeen. Setissä oli vielä kaksi patarumpua ja trukilla taakse nostettu kirkonkello. Soundi oli erittäin stimuloiva. Ja miten ”Setissä oli vielä kaksi patarumpua ja trukilla taakse nostettu kirkonkello.” NEWS 2016 MUST HAVE ••• UUSI MIKSERIVAHVISTINSARJA, EMX2 EMX5 EMX7 ••• UUSI STUDIOKUULOKE, HPH-MT7 ••• UUSI AKTIIVI ASENNUSKAIUTINSARJA, HS “I” ••• UUSI VAHVISTINSARJA PROSESSORILLA, PX Halvsida_MIPA_Blandannons. En ole koskaan kuullut sellaista rumpusoundia. Että olis siistiä tehdä semmosta helkkarin hidasta kamaa. Rummut oli pystytetty lentokonehallia muistuttavaan 2000 neliön kokoiseen Kansallisteatterin varastoon Klaukkalaan. Rummut äänitettiin etukäteen Klaukkalassa ja loput Oulussa. – Siinä on liian isot riskit. Myös uuden levy-yhtiön perustanut Atte Blom ihastui hulluun ajatukseen ja tarjosi yhtyeelle sopimusta samoin tein. Koska kielisoittimien vire oli A tai G kappaleesta riippuen ja säröä enemmän kuin tarpeeksi, rämisivät vapaat kielet niin paljon, että ne piti sammuttaa. Rumpuja äänittäessä toteutettiin Hiilen unelmaa isosta soundista. Homma on kuitenkin sen verran kokeilevaa, että Hiilesmaa ei ole muille rumpaleille metodia ehdottanut. Demojen ja videoiden perusteella Eki oli kuitenkin sopiva mies. Pohjat oli valmiina, Eki aloittaa ensimmäisen kappaleen, niin viiden sekunnin jälkeen oli pakko katkaista, kun me naurettiin kyyneleet silmissä. Ja onnistuihan se. Jossain vaiheessa puseroon hiipi fiilis, että käsissä on nyt sen verran väkevää kamaa, että mukaan studioon pitäisi saada myös aseita, joilla saataisiin meininkiin tiettyä jännitettä. Käytiin vaan edellisenä iltana syömässä ja sitten studioon. Elettiin vuotta 2007. KYPCK:n kahdellä ensimmäisen levyllä käytettiin samaa äänitysmetodia. Yksi hienoimmista esimerkeistä on Ylä-Raution yksikielinen basso, Kyklooppi tai Kypcklop. – Mulla oli työn alla just Himin Venus Doom, ja kehuin Lopakalle miten hienoja doom-kohtia levyllä on. Meidän visio venäjänkielisestä doomista niillä soundeilla loksahti täydellisesti kohdalleen. Hiilesmaa selventää: – Biisit soitettiin klikillä sisään ja kun nauha siirrettiin kakulle, klikkiä nopeutettiin 11,6 prosenttia. indd.indd 1 2016-09-30 12:38 08-13 Ikimuistoiset Hiilesmaa.indd 12 5.10.2016 12.44. Jos rumpuja äänitettiin poikkeavalla metodilla, piti muitakin soittimia muokata vision mukaisen soundin saavuttamiseksi. – Mehän ei oltu tavattu Ekiä tätä ennen. – Mä soitin Ekille vastaajaan, että tarvittais laulajaa venäjänkieliseen doombändiin. Sitten Lopakka lausui maagisen ehdotuksen, että lauluun otettaisiin ”joku venäläinen Sergei”. UHO Productionsin Petri Tyynelä vinkkasi, että laulajaa ei muuten tarvitse etsiä Venäjältä asti, sillä kaveripiiristä löytyi venäjällä asunut Erkki Seppänen, jolla oli laulutaustaa erinäisten bändien kanssa. Työreissulla Oulussa käydessään Hiilesmaa treffasi vanhan tuttunsa, Sentencedkitaristi Sami Lopakan. Rekisteri ylös, ja soitto omistajalle, että voisikos autoa äänittää. Ja äänitys tehtiin tietysti analoginauhurilla. Ylä-Rautio hoiti homman ilmeisesti metsästyssuhteillansa ja näin lähdettiin kohti Oulua takakontti aseita pullollaan. Soitat yksin klikin päälle, 11,6 prosenttia nopeammin, ja analogille. Mä itkin onnesta kun se kuulosti niin hyvältä. Homma nytkähti eteenpäin nopeasti. KYPCK: Cherno, UHO Productions 2007 KYPCK:ssa tai suomalaisittain Kurskissa on Daniel Lioneyen kanssa paljon yhtäläisyyksiä. Bassoon pestattiin Skreppersmies, Jaska Ylä-Rautio. Oululainen Sentenced, jota Hiili oli tuottanut, oli lopettanut pari vuotta aiemmin. Jos se ei onnistukaan, niin aika paljon joutuu tekemään uusiksi. King of Rock’n’Roll -kappale oli maailmanlaajuisesti toiseksi soitetuin Suomalaiskappale vuonna 2006. Kun summataan todella hitaat tempot, hidastetut rummut, iso tila, 26"-, 14"-, 18"-, ja 20"-pöntöt ja jättimäinen ride. Ei oltu edes treenattu yhdessä. Tästä innostuneena päätettiin laittaa pystyyn doom-projekti, joka olisi tarkoitus saada nopeasti vain alta pois. Ja eikun biisin tekoon
Kaikki alkuperäiset pohjat on lentäneet roskiin. Miten haitsu kuulostaa noin saastaiselta, Hiili nauraa, ja jatkaa, että omat projektit mahdollistavat kaikenlaisia koeponnisteluja. Malttaako oman jutun miksaamisen lopettaa ajoissa. En mä mikään muusikko ole, enkä myöskään biisinikkari. Tehot katoaa helposti, jos katalysaattori on liian tiukalla. Venäläisillä metalli-keskustelupalstoilla riideltiin bändistä, kun jotkut tahot soimasivat, että ”Hitto me venäläiset ollaan tolloja, kattokaa kun suomalaiset tulee ja tekee tän jutun venäjäksi paljon paremmin kuin me”. Ilmestyessään Cherno herätti enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia. Kun teet työtä toisille, joudut usein pelaamaan jollain tavalla varman päälle. Kykloopin ainoata viritystappia käännetään muuten jakoavaimella… Hiili palaa vielä siihen, kuinka jännittävä aspekti soittimien muokkaantuminen tietynlaisen soundien hakemisessa oli. Kun käsi alkoi puutua tarpeeksi, tuli ajatus että loput kielet otetaan pois kokonaan. Nyt käsissä on versio numero kolme. – Mulla on omien juttujen kanssa kaksi metodia: joko tosi nopeesti tai tosi hitaasti. Hän on vuosien aikana tajunnut, että ykkös-ilmaisukanava on soundit, sekä olla osa sitä luovaa prosessia, osa sitä kemiallista yhtälöä. Se oli myös ensimmäinen venäjänkielinen levy, joka nousi Suomessa top kymmeneen, sijalle kuusi. Vaikka Teostosta löytyy 300 biisiä, jossa mun nimi on. tämä tehtiin. Siinä keskustelun äärilaidat. indd.indd 1 2016-09-30 12:38 08-13 Ikimuistoiset Hiilesmaa.indd 13 5.10.2016 12.44. Mä aloin äänittää samaan aikaan, kun aloin soittamaan. Tämä oli samalla Hiilesmaan omien bändien paras sijoitus. – Silloin soundi selkeytyi huomattavasti. Kymmeniltä tyypeiltä on tullut kyselyjä, että mitä rumpusoundeille on tehty. Kaikki kunnia Jaskalle, että pystyy soittamaan yhdellä kielellä aika kiireisiä juttuja. – Prosessi itsessään on se mun juttu. Poikkeava äänitysmetodi antoi uuden sysäyksen kokonaan uuteen soundimaailmaan. Aika väsymättömästi jaksan käydä sitä debattia, jos haetaan vaikka jotain uutta soundia. Moni onkin aavistellut, että rummuille on tehty jotain. Biisit on vain sitä pakokaasua, mitä tulee prosessin jälkeen sieltä putkesta ulos. Sain rummut ja mankan samaan aikaan, ja aloin heti äänittämään. Viittä vaille valmista Itä-Saksan levyä on tehty vuodesta 2011 asti. Levy pääsi myös nuorisokanava YleX:n soittolistoille, mikä oli venäjänkieliselle doomille aika hyvä saavutus. Noh, soittaessa oli pakko käyttää avustajaa, joka sormellaan sammutti vapaat kielet. Alkuperäisistä pohjista ei ole enää mitään jäljellä. Itse prosessi on mulle olennaisempi asia. Toiset taas väittivät, että kyseessä on tuotteistettu rahastus jota masinoivat hulppeissa kartanoissa asuvat suomalainen huipputuottaja ja Sentencedin kitaristi. Välimuotoa ei ole. Hiilesmaa ei tunne suurta tarvetta itsensä ilmaisuun muusikkona, vaikka bändejä on lukuisia ja julkaistuja levyjä noin neljätoista. Yksikielinen basso avasi muutenkin soittoon uusia ulottuvuuksia, kun löysää kieltä pystyi bendaamaan paljon enemmän. u NEWS 2016 MUST HAVE ••• UUSI MIKSERIVAHVISTINSARJA, EMX2 EMX5 EMX7 ••• UUSI STUDIOKUULOKE, HPH-MT7 ••• UUSI AKTIIVI ASENNUSKAIUTINSARJA, HS “I” ••• UUSI VAHVISTINSARJA PROSESSORILLA, PX Halvsida_MIPA_Blandannons. Tässä tapauksessa avustaja oli Hiilesmaa
14 www.riffi.fi 5/2016 B rittiprogen aatelisiin lukeutuva Marillion astui parikymmentä vuotta sitten syrjään perinteisestä levy-yhtiömallista tullen samalla antaneeksi alkusysäyksen eri taiteiden parissa pian suosituksi käyneelle crowdfundingille eli suomalaisittain talkoistamiselle tai joukkorahoitukselle. Lähetimme isojakona viestin, jossa pyysimme vastaamaan jompaankumpaan, omaa TEKSTI: PETRI SILAS KUVAT: ALISON TOON Marillion – progea ja joukkorahoitushommia Marillion tunnetaan paitsi pakahduttavan kauniista melodioistaan ja yhtä lailla romanttisista kuin kantaa ottavistakin teksteistään, myös bisnes ratkaisuihin liittyvästä rohkeudestaan. Tempauksen tehoa korostivat uutiset siitä, miten jotkin levykauppiaat olivat äkeissään repineet bändin yhteystiedot sisältävän sivun irti vihkosista, koska olivat ymmärtäneet irtioton kaventavan pitkällä aikavälillä omaa provisiotaan. – Olimme solminet kolmen kiekon diilin, ja painoimme ne pihalle kolmessa vuodessa, eli laiskottelusta meitä ei ainakaan voinut syyttää. Perustaja jäsen Mark Kelly kertaa tärkeimmät 18:nnen albumin kohdalla. Viimeiseen levyn tultaessa oli kuitenkin käynyt selväksi, ettemme halua jatkaa yhteistyötä, joten vetäisimme sen nimeksi Marillion.com ja painatimme kansivihkon viimeiselle sivulle selkeät ohjeet siitä, miten fanit pääsisivät suoraan kontaktiin kanssamme. Vuoden 1999 peloton mainostemppu tepsi yli odotusten: Marillion sai kokoon 20 000 nimeä ja osoitetta kattavan tietokannan, jota hyödyntää suoramarkkinoinnissa. Kukaan meistä ei oikein uskonut, että jutusta tulisi mitään, mutta niinpä vain tarvittu 60 000 dollaria oli koossa puolessa vuodessa. – Siellä joku heitti idean rundista ilmaan, ja minä päätin laskea hankkeelle budjetin. Uuden vuosituhannen myötä tuli aika ottaa seuraava askel. – Internet oli vielä lapsenkengissään, ja musafanien yhteyskanavia olivat erilaiset mailing listit, kertaa Facetimen välityksellä tietokoneen ruudulle ilmestynyt Mark Kelly, Marillionin musiikillinen johtaja ja kosketinsoittaja. Suodakkeeton yhteys faneihin, samoin kuin Misplaced Childhoodin (1985), Seasons Endin (1989) ja Braven (1994) kaltaisten EMI-ajan albumien jatkuva, hyvä ”long tail” -myynti rohkaisi Marillionia kokeilemaan, olisivatko kuulijat valmiita sitoutumaan niin, että kustantaisivat orkesterin kahdennentoista studioalbumin ennakolta. Joku brittikin lahjoitti 800 puntaa, koska kannatti ideaa meistä esiintymässä Jenkeissä! Seuraavana vuonna toteutuneen USA:n kierroksen jälkeen pallo keräsi lisää vauhtia siitä, että seuraavat albumit This Strange Engine (1997) ja Radiation (1998) eivät saaneet bändin mielestä riittävää tukea ja huomiota Castle/Sanctuary -levy-yhtiöltä. Elettiin vuotta 1996, ja pitkäaikainen sopimus EMI:n kanssa oli hiljan päättynyt, kun yhdysvaltalaisten fanien aloitteesta liikkeelle lähtenyt varainkeruuoperaatio käynnistyi. Oli legendaarisiksi muodostuneiden yes@ marillion.comja no@marillion.com-emailien aika. 14-17 Marillion.indd 14 5.10.2016 12.45. – Se oli helpoin tapa selvittää asia. Lupasimme jopa ilmaisen livelevyn kaikille sivuillemme kirjautuville. Yhtye sitoutti kuulijat toimintaansa alun perin päästäkseen mielekkäälle kiertueelle USA:han
– Liikevaihto koostuu pääsin keikkailusta, oheistavaramyynnistä ja Marillion Weekend -tapahtumiemme tuotoista. Viime levyillä vakiintuneen, loppuaikojen Pink Floydiin viittaavan jylhän soundin seasta erottuu silti nyt ehkä tavallista ” Kukaan meistä ei oikein uskonut, että jutusta tulisi mitään, mutta niinpä vain tarvittu 60 000 dollaria oli koossa puolessa vuodessa.” 14-17 Marillion.indd 15 5.10.2016 12.45. ”Tee se itse” -mallissa on hyvät puolensa, mutta myös huonot. Ensin mainitun suunnalta ilmoitettiin jälkimmäiselle, että koska heillä on vuodelta 2003 hyväksytty patentti joukkorahoitukselle, kaikkien samaa bisnesmallia hyödyntävien tulee maksaa lisenssikorvauksia. Ja tästä Kickstarterin väki kutsui minut oikeuteen puhumaan. Tosin onneksi todistajan roolissa. Artistdirect oli kytkenyt caseen pilvipalvelujaan ja muuta vastaavaa, jotta tuote ja toiminta näyttäisivät jotenkin erilaiselta. Projektin break even -raja oli 6000 ”yes”-vastausta, mikä iloksemme ylittyi hienosti. Vaikka täysi taiteellinen vapaus on tietysti hieno asia, on matkalla pisteestä, jossa uusi musa on tehty, äänitetty ja miksattu pisteeseen, jossa valmis levy on tilaajalla, monta vaaran paikkaa. Siitä eteenpäin brittikvintetti julkaisi albuminsa pitkään samalla mallilla, ja huomasi käärivänsä rahaa aivan eri tapaan kuin levy-yhtiöiden kanssa toimiessaan. Ennakkomyynti itse asiassa kasvoi jonkun verran tuoreemmista itse toteuttamistamme levyistä, mikä oli myönteinen yllätys. – Se oli Artistdirectin ja Kickstarterin välinen kiista. Näiden riskien hallinnoimisesta halusimme eroon, ja siksi toimimme ainakin nyt näin. Talkoistaminen vei Kellyn viitisen vuotta sitten oikeuteenkin. – Taloutemme on ollut vakaa Anoraknophobiasta saakka, Kelly toteaa. – Halusimme pienentää omaa vastuuta. Eli Artistdirect jäi nuolemaan näppejään, mikä oli aivan oikein. Mutta perusidea oli täsmälleen sama, jonka me olimme toteuttaneet ensi kerran jo 1999–2001. Uusimman levynsä kohdalla yhtye päätti ulkoistaa talkoistamisen siihen erikoistuneen Pledgemusicin hoidettavaksi. Kohta 40 vuotta ja 20 studioalbumia Koska juuri ilmestynyt F.E.A.R. Lopulta todettiin, että koska me emme aikoinaan olleet metodia patentoineet, ei sitä kukaan muukaan voi patentoida. www.riffi.fi 5/2016 15 kantaa edustavaan email-osoitteeseen. Niin teimme Anoraknophobian, jota myytiin lopulta 12 500 kappaletta. (F*** Everyone and Run) on jo Marillion-studioalbumi numero 18, ovat kuulijat ehtineet tottua värikylläiseen ilmaisuun, johon sulautuu erilaisia vaikutteita
– Asiasta käytiin itse asiassa pitkähkö debatti. Aluksi rauhallinen jälkisoitto oli kiinni kappaleessa ja tuli siis heti tämän ”keikan” perään, mutta äänittäjämme ja tuottajamme Mike Hunter avasi miksausvaiheessa keskustelun siitä, miten juuri tätä tarinaa voisi pukea hyvin livehenkinen päätös eli se äänekäs osa. Ensimmäisestä ideasta saattaa olla vuosien matka lopputulokseen, sillä niitä kypsytellään pikku hiljaa jameissa. Biisin kovaääninen osa kuvaa konserttia ja sitä, miten ihmiset kokoontuvat musiikin äärellä yhteen: lähtijät eli bändi ja jääjät eli yleisö. Joten Hunterin pyynnöstä höyläpenkkiin nostettiin White Paper, joka onnistuikin paineettomassa tilanteessa kuulemma jopa yli odotusten. Vanhat vihaiset miehet Kuten yhtyeessä alkuun laulaneen Fishin joutsenlauluksi jääneeltä Clutching at Strawsilta (1987) löytyvä huikea White Russian tai Sounds That Can’t Be Maden avaava korskea Gaza osoittavat, terävöityvät Marillionin sanoitukset tarpeen mukaan poleemisen kantaaottaviksi. Progessa joskus tärkeänä pidetty teoksen mitta ei toisin sanoen ole ollut bändille enää pitkään mikään itseisarvo, vaikka Kelly aikoinaan vitsailikin biisien tahtovan venähtää, koska napakan lopetuksen keksiminen ei käy helposti. [Viiteen osaan jaettu] The Leavers kertoo kiertävän bändin toiminnasta ja suhteesta kuulijoihin. Paketti kannatti painonsa ja jopa viittaili mukavasti joihinkin perinteisiin protestilauluihin. Solisti Steve Hogarth maistelee Kellyn, kitaristi Steve Rotheryn, basisti Pete Trewavasin sekä rumpali Ian Mosleyn improvisoimaa musiikkia ja sovittelee siihen lennosta sanoitusluonnoksiaan ja melodiahahmotelmiaan. Muuan genrelle tyypillinen ratkaisu F.E.A.R:iltä kuitenkin löytyy: albumin päättävän Tomorrow’s New Countryn jälkeen tulee kertaus levyn alkupuolella kuullun The Leaversin teemasta. Niinpä päätimme kokeilla, syntyisikö White Paperin ideasta jotain. Vaikka varsinaiset sessiot sijoittuivat nytkin muualle, on oma studio luksusta ja olennainen osa biisinte koam me. – Ymmärrän tulokulmasi, 55-vuotias Kelly nauraa. Meillä oli siinä vaiheessa kasassa [viisiosainen] El Dorado, The Leavers, [neliosainen] The New Kings sekä Living in Fear. – Finanssikriisistä laulamisen ajatushan näyttää paperilla pähkähullulta, mutta kun kokeilimme yhdistää uutisissa toistettuja lauseita kuten ”Too big to fail” musiikkiin, yllätyimme kytköksen toimivuudesta. Se oli minulle helpotus, koska halusin joka tapauksessa jättää ne vielä hautumaan. Niissäkin oli sanoma, mutta ihmiset kuuntelivat niitä levyiltä ja keikoilla uudestaan ja uudestaan. Paikoin levyn äärellä tuntuukin lähes siltä kuin olisi eksynyt Nicholas Shaxsonin Aarresaaret-kirjan tai jonkun Thomas Pikettyn artikkelin pariin. Mark Kelly myöntää hetkisen pohdittuaan, että edellinen yhtä tyylillisesti kurotteleva albumi saattoi hyvinkin olla vuoden 1995 Afraid of Sunlight. Kelly vetää hetken henkeä ja jatkaa. – Pidempien biisien kohdalla prosessi on totta kai aina pidempi. – Jos musiikista puhutaan, Living in Fear taisi olla ensimmäinen valmiiksi tullut kappale. F.E.A.R:in sanoituksista vanhimmat Kelly ajoittaa yllättävän pitkälle menneeseen. Tässä vaiheessa Marillion oli viettänyt Peter Gabrielin Real World -studioilla lähes viikon ja saanut tallennettua koko lailla kaiken kaavaillun. – Asiaa ei hahmota vastaavasti näin sisältä käsin, koska inspiraatiokirjomme on ollut aina laaja. Mutta ehkä jotain vastaavuuksia Sunlightiin todellakin löytyy, vuonna 1979 perustetun bändin yksi johtohahmo arvelee. Kuten meillä jo pitkään, kaikki alkoi nytkin jameista, joiden kautta juuri näiden biisien ideat valikoituivat jatkokäsittelyyn. Etenkin kun ei tässä nuoremmiksikaan enää muututa. Se tuli aika loppusuoralla. Kosketinsoittajan mukaan takaumaa ei silti laskelmoitu millään tavalla. Mutta H pysyi tiukkana siitä, että tärkeistä asioista puhumisen mahdollisuutta ei sovi jättää käyttämättä. Meidän muiden siunauksella, totta kai. – Ja tästäkin kyllä keskusteltiin. Pöydällä keikkui kaksi keskeneräistä juttua, joista emme olleet kaikilta osin niin vakuuttuneita. Toki homman voi tulkita myös tyypilliseksi proge-kliseeksi, mutta näin asiaa ei ajateltu. Siellä saamme touhuta rauhassa ja antaa musiikille sen ajan, minkä se tarvitsee. F.E.A.R:illä Steve Hogarth ottaa tähtäimeen erityisesti veroparatiisikeinottelijat ja vastaavat oman edun tavoittelijat. White Paper puolestaan on tuorein. Lyriikkapuoli oli koko lailla nipussa, mutta sävellystyö kesken. Tekstiä, jota kaikki eivät allekirjoita, Marilion ei levytä. Jos hän löytää musa-aihiota pukevan tekstinjuuren, joka vaatii tilaa, kappaleelle tulee mittaa. Se oli ehkä jo heti vuonna 2012. – Omasta mielestäni The New Kings ja El Dorado kuulostavat selkeimmin jokseenkin samasta puusta veistetyiltä. Mark muistelee, että F.E.A.R:in biisit alkoivat hahmottua pian edellisalbumi Sounds That Can’t Be Maden valmistuttua. 16 www.riffi.fi 5/2016 enemmän sävyjä. Välillä soitamme keikkoja, pyöritämme bisnestä, teemme muita juttuja ja elämme elämää. The Leavers taas soi hyvin erilaisena, etenkin sen alkuosiot… Ja White Paper on aika tyylipuhdas balladi. – Pankit, demokratia, Venäjä, oligarkit… The New Kings ”Ihmiset lähestyvät biisejä omilla tavoillaan, jotka vielä usein muuttuvat ajan kuluessa.” – Mark Kelly 14-17 Marillion.indd 16 5.10.2016 12.45. Ja niin balladinomainen coda sijoitettiin koko albumin lopetukseksi. – Nimenomaan H:n jutut ja ajatukset yleensä ratkaisevat biisin pituuden. Kuulijan voi olla vaikea niin sanotusti viihtyä, jos kappaleen viesti on kovin painava tai kärkevä. 27 vuotta samalla kokoonpanolla operoineen Marillionin kohdalla myös tekstit kulkevat kehitystyössä alusta asti. Jos tarinan voi kertoa lyhyemmin, niin toki tehdään, Mark linjaa. Hän on potenut jonkun aikaa eräänlaista kriisiä siitä, mitä on olla britti tässä ajassa, ja käsittelee muun muassa niitä asioita. Lopulta Mike taisi ratkaista kappaleiden kohtalon sanomalla, ettei hän usko niihin
Ainoa kunnolla perusteltu soraääni tuli Trewavasin suunnalta. – Totta, aika hauska havainto. Toisille levyjen lyyrinen anti ei merkitse mitään, kuten Kelly muistuttaa. Yhtäältä oli palkitsevaa huomata, että uusi musamme on aivan tätä päivää. Onneksi saimme Peten pään kääntymään. www.riffi.fi 5/2016 17 ”Kuulijan voi olla vaikea niin sanotusti viihtyä, jos kappaleen viesti on kovin painava tai kärkevä.” heijastaa vahvasti syntyhetkiään. – Täsmälleen! Kyse on nimenomaan siitä, että jos joku päättää loukkaantua toisen puheista, vikaa kannattaa hakea vastaanottajapäästä. Kun Marillion etsi tuttuun tapaansa uuden levyn otsikkoa sen teksteistä, mikään fraaseista ei hypännyt esiin, kunnes Hogarth ehdotti lausetta ”Fuck everyone and run”. Kelly kertoo tämän pelänneen, että otsikko jollain tavalla vähentäisi albumin arvoa ja tekisi siitä banaalin. Verrokiksi mies nostaa klassikon 43 vuoden takaa. On myös hyvä pitää mielessä, ettei yhden kirosanan ehkä näinä aikoina kannattaisi antaa pilata koko päivää. Meilläkin on paljon faneja, jotka eivät puhu englantia kunnolla tai lainkaan, mutta sävelmämme koskettavat heitä silti syvästi. USA on tietenkin ääriesimerkki. Kiinnostava kontrasti piilee myös siinä, että pelkät tekstit nähdessään moni voisi arvella niiden tulevan jonkun hard coreyhtyeen levyltä. Itse en ollut miettinyt asiaa sitä kautta, vaikka omat lapseni ovat hänen jälkikasvuaan nuorempia. – Ihmiset lähestyvät biisejä omilla tavoillaan, jotka vielä usein muuttuvat ajan kuluessa. En ole ainoa ihminen, jota hyytää ajatus Donald Trumpista Yhdysvaltain ydinasearsenaalista vastavana henkilönä. Eli skaalaa on. Kellyn kotimaan tekopyhyyteen ja kaksinaismoralismiin ovat viime aikoina pureutuneet tiukasti Ricky Gervaisin sekä Stephen Fryn kaltaiset koomikot ja mediahahmot. Toisaalta käsitellyt aiheet ovat sangen ikäviä ja isoja, joten tuntuisi vähän ristiriitaiselta alkaa kovaan ääneen paukuttaa henkseleitä siitä, miten ajassa kiinni tässä ollaankaan! Kukin lisäksi muodostaa musiikkiin oman suhteensa. – Minusta idea oli aivan briljantti. Kelly kertoo innostuneensa välittömästi. Lyhenne F.E.A.R. Se osuu varmasti johonkin vuoden 2008 paikkeille, vaikka onkin sisällöltään yhä pelottavan ajankohtainen. Kaikilla on oikeus kantaa asetta, mutta jonkun leffan mieto seksikohtaus laittaa koko paikan hälytystilaan. – Jos ajatellaan The Dark Side of the Moonia, yhtä maailman kaikkien aikojen myydyimmistä levyistä, niin onhan se aika pirun kolkko kokonaisuus. Synkkyyttä, epätoivoa, yksinäisyyttä… Elämän turhuutta. Gervais on kyllä hurja, äijä päästelee gaalojen juontohommissa kovia ja kiistanalaisia juttuja. Ympärillä on vakavampiakin asioita. Mutta eipä asia ole minua kuuntelijana koskaan haitannut. – Hän pohti perheensä reaktioita ja sanoi tahtovansa tuntea levystä ylpeyttä. u 14-17 Marillion.indd 17 5.10.2016 12.45. kuvaa levyn fiilistä sekä teemaa täydellisesti ja lisäksi nimi herättää avattuna ainakin jonkun verran huomiota. Yksi huolenaihe tosin kohosi esiin: tulkittaisiinko nimi siten, että pyrimme esittämään jollain lailla rajua ja nuorekasta. Ehkä itsekin toivon salaa, että muksujeni mielestä on coolia, kun isän bändin levyn nimessä sanotaan ”fuck”. Havaitsimme levyä viimeistellessä esimerkiksi Brexitin myötä, että kyseistä tekstiä ja koko kiekkoa leimaava painostava ja pahaenteisen odotuksen tunnelma on edelleen turhan kurantti. Niin ikään tälle levylle osui yksi omasta mielestäni kauneimmista ja koskettavimmista teksteistämme ikinä eli El Dorado
18 www.riffi.fi 5/2016 TEKSTI: TOMMI SAARELA KUVAT: ALEX SOLCA Virgil – ”monimutkainen on kaunista!” Maailman arvostetuimpiin fuusioja progerumpaleihin lukeutuva Virgil Donati vieraili tiukkoine bändeineen Suomessa syyskuun lopulla. – Onneksi nykyään biisejä voi päivittää jälkikäteen vaikka soittamalla tuoreen liveversion ja julkaisemalla sen Youtubessa! Donati 18-21 Virgil Donati.indd 18 5.10.2016 12.47. Rumpaliyhteisö tuntee australialaissyntyisen Donatin ilman referenssilistaakin, muut tunnistavat miehen Steve Vain ja Allan Holdsworthin kaltaisten kitarasankareiden kokoonpanoista. Virgil Donati ei pysy kauan tyytyväisenä tekemisiinsä
Brasilialaisen musiikkipe rinteen kasvattina Nieri on kehittänyt ilmiömäisen pikkaustai tonsa akustisen nailonkielisen varressa, ja Donatin bändissäkin hän pääsee ajoittain väläyttelemään samaa juurta olevaa soitto tapaa, mutta säröefektillä varustetun lankkukitaran kanssa, mi kä tuo sähkiksen sointiin uusia ulottuvuuksia. Basistina on toinen brasilialainen, Junior Braguinha. Hän kertoo teke vänsä jonkin verran puhtaita klinikkakiertueitakin, vaikka yrit tääkin mieluummin yhdistää klinikat ”taiteelliseen toimintaan” eli keikkojen välisiin vapaapäiviin ja hetkiin. – Youtubessa! Elämme Youtubeaikaa, tällainen kohtaami nen ei olisi ollut mahdollista ennen vanhaan. – No totta puhuen ei, hän huokaa. Kaverusten nuoruus on Donatille arvo sinänsä, sillä hän kuvailee musiik kiaan soittajan kannalta niin vaativaksi, että silkan taidon lisäk si tarvitaan myös intoa ja energiaa – ja sitähän nuorista löytyy. Hän suorastaan kiduttaa itseään sillä, että on aina tyy tymätön siihen mitä tuli tehneeksi. Frankfurtin vierailu oli Donatille vähän kuin Euroopan ensi esittäytyminen, hän oli tuolloin useimmille tuore kasvo, ja soitti vielä Premierin rummuilla. Se oli hienoa aikaa, olin juuri muutta nut Yhdysvaltoihin, ja nimeni oli alkanut herättää kiinnostusta. Lattiatomit ovat normaalia matalampia, Gong-rummussa on myös resonanssikalvo, ja bassorummut ovat 23ja 24-tuumaiset. Sisäistä taistelua Donatin syyskiertueen ohjelmisto nivoutuu vahvasti kolmen vuoden takaisen sooloal bumin materiaaliin, minkä tilkkeenä kuul laan muutamia Allan Holdsworthin biise jä. Hillitön polyrytmiikka ja rumpu akrobatia tekivät suuren vaikutuksen, varsinkin lähietäisyydeltä. Jotta voisi ilmaista itseään kei noilla, jotka on valinnut välineekseen, joutuu taistelemaan joka päivä kehittyäkseen paremmaksi. Brazilian Connection Tour esittelee Donatin johtamassa triossa nimensä mukaisesti kaksi brasilialaista soitinvirtuoosia. Virveli on DW Top Edge. Juutuubista julkisuuteen Donatin ja bändin Euroopantukikohta on rumpalin vanhempi en synnyinmaassa Italiassa. www.riffi.fi 5/2016 19 V irgil Donatin ”Brazilian Connection Tour” toi huippu rumpalin Suomeen ”noin kolmatta” kertaa. – Ajattele, että siitä on jo kaksikymmentä vuotta! Tunnistan tuon keikan siitä, että olin Paisteen vieraana Frankfurtissa silloin 1996 ensimmäistä kertaa. ”Jotta voisi ilmaista itseään niillä keinoilla, jotka on valinnut välineekseen, joutuu taistelemaan joka päivä kehittyäkseen paremmaksi.” K U V A : R Y A N P O Y E R 18-21 Virgil Donati.indd 19 5.10.2016 12.47. Hän väittää, ettei pidä saavuttamaansa teknistä tasoa it seisarvona, eikä oikeastaan ole edes saavuttanut mitään pää määrää. MannerEuroopassa backline kulkee maanteitse bändin matkas sa, mutta Suomi kuuluu maanosan harvoihin ”lentokeikkamai hin”, mikä tarkoittaa, että rumpusankarin edessä oli täällä pai kallinen vuokrasetti. Yhden keikan aikojen takaa Donati kuitenkin muistaa, kun toimittaja alkaa kuvailla ensimmäistä törmäämistään tähän aust ralialaiseen pyörremyrskyyn Frankfurtin musiikkimessujen rum puhallin ahtaassa demokopissa. 1990luvulla ennen kansainvälistä breik kaustaan Donati tekaisi pari albumia omalla nimellään, mutta pitää vasta vuonna 2013 julkaistua ”In This Life” pitkäsoittoa ensimmäisenä aitona soo lolevynään, joka esittelee hänen taiteilijalaatunsa sellaisena kuin hän itse haluaa. Ja miten Donati törmäsi veikkosiin, joilla on ikää yhteensä suunnilleen saman verran kuin rumpalilla yksin. – Hän on niin loistava, ja ehkä hänestä on loistavan tehnyt juuri nöyryys, hän on yksi itsekriittisimmistä ihmisistä mitä voi kuvitella. Maailma on nyt vain yksi paikka, jossa kenestä tahansa voi tulla kaikkien tunte ma. Donati ei ole visiiteistään ihan varma, sillä tietyn määrän ja ajan jälkeen tar kemmat muistot keikkapaikoista alkavat kuulemma ”pikkuisen hämärtyä”. Vai esitteleekö sittenkään. Ilman internetiä ja sosiaalista mediaa olisin tuskin kuullut kummastakaan kaverista ikinä mitään. Sinne on varastoitu myös back line ja siellä pidettiin nelipäiväiset treenit ennen Euroopan keikkoja. Mie lenkiintoista on, että Donati bongasi kaverit yksitellen. Kitaraa soittaa Andre Nieri, kansainvälisen Guitar Idol kil pailun voittaja parin vuoden takaa. Donati kuvailee isoilla sanoilla taiteilijuuttaan ja sisäistä pa loaan. Donati kuvailee soittajatovereitaan lahjakkuuksiksi, jollaisia on ilo esitellä ihmisille keikoilla ympäri maailmaa. – Ihmiset haluavat enemmän vuorovaikutteisuutta, siksi pai nopiste on siirtymässä ”rumpuleirien” suuntaan, joita teen tänäkin vuonna ainakin Yhdysvalloissa, Euroopassa ja EteläAmerikassa. Maan miehet eivät siis vastoin oletusta tunteneet toisiaan entuudestaan – vaikka asuivat jopa samassa kaupungissa. – Kyllä se vaan niin on, ettei soittaminen ole muuttunut ai nakaan yhtään helpommaksi. Donatin mukaan koko klinikkahomma ylipäätään on ko vasti muutoksessa. Hän sanoo kuitenkin saaneensa riittävällä tarkkuudella spekseihinsä soveltuvan setin Espoon ja Äänekos ken keikkojen rumpuraisereille. Tänään Donatin nimi on tuttu kaik kialla fuusio ja progemetallipiireissä. Donatin studiosetti Los Angelesissa koostuu pääosin VLTja VLXrunkoisista DW:n vaahterarummuista. Teknisesti huipputaitavana soittajana Donati käyttää suuren osan ajastaan erimuotoisiin opetushommiin. – Minäkin muistan sen kuin eilisen päivän! Donati innostuu. Donati ottaa vertailukohdaksi Holdsworthin, ja kuvailee häntä hämmästyttävimmäksi muusikoksi, jonka kanssa on saa nut työskennellä. – Aina kun olen taltioinut jonkun biisin tai levyn, niin jon kin ajan kuluttua tajuan millä lailla siitä olisi tullut parempi! Jol lain aikavälillä tulen sovittaneeksi uusiksi enemmin tai vähem min kaiken mitä olen tehnyt
Toisen maailmansodan jälkeen Australiaan muuttaneiden italialaissiirtolaisten jälkeläisenä hän myöntää, että synnyinmaalla on kyllä puolensa, mutta musiikintekijän kannalta ”kotisaari” lilluu vähän yksinään siellä jossain, kaukana kaikesta. Hän ei kui tenkaan sano tätä arvostelevaan sävyyn, vaan toteaa itse valin neensa toisen väylän. Tosiseikka kuitenkin on, että Donati täyttää tämän lehden ilmestymisen aikoihin jo 58 vuotta. Pian Kaliforniaan kotiutumisen jälkeen alkoikin kunnon pöhinä: sana kiiri, että kaupungissa oli uusi rumpuvirtuoosi. mentaalin fuusioprogen piirissä. Donatin kattaus on rönsyilevään soittotyyliin sopien melko kookas, ja hän hyödyntää esimerkiksi tomisettiään järkevimmällä tavalla, virittämällä ääripäät kauas toisistaan, jolloin rumpujen Donati julkaisi juuri Suomen visiittinsä aikaan uuden pitkäsoiton ”Dawn of Time”, joka esittelee miehen orkestraalisia intohimoja klassisen kamarimusiikkikokoonpanon, sähköbasson ja rummuston voimin. Donati kuvailee, että hänellä on ehtinyt olla jo ”kaksi elämänuraa”, joista ensimmäinen Australiassa kesti reilusti kolmevitoseksi. Sana ”jo” tulee siitä, että häntä on hyvin vaikea mieltää sen soittajapolven aikalaiseksi, joka on aloittanut ammattiuransa 1970-luvulla. Donatin rumpalin uralla Ausseissa kaikki oli sinänsä reilassa, mutta katto oli tulossa vastaan. Donati kuvailee, kuinka settien soun dit poikkeavat ratkaisevasti toisistaan, mutta molemmat täyttä vät oman tarkoituksensa. Sen jälkeen puhelimen soidessa saattoi luurista kuulua Donatin omiin suuriin sankareihin lukeutuvan Steve Vain tai Allan Holdsworthin ääni. Lisäksi jos hallitsee monia musiikinlajeja, ja soittotekniikka on sen ver ran hyvä, että pystyy keikkojen ja levyjen li säksi opettamaan ja pitämään klinikoita, niin tottahan kaikki sellainen helpottaa sel viytymistä ammatissa. – Piano on suosikkisoittimeni: samaan aikaan perkussiivi nen, harmoninen, melodinen ja antaa kaupan päälle työkalut, joilla voin säveltää! Donatista onkin tosiaan rumpalinuransa lisäksi moneksi: mies on pätevä pianisti, säveltäjä, bändiliideri, tuottaja. Donati nimeääkin uransa ehdottomaksi huipentumaksi juuri rumpalikiinnityksen Holdsworthin kiertuebändiin. Ja budjetit ovat sitäkin piukemmat marginaalissa, kuten instru Yksi mies – kaksi karriääriä Kun Donati jossain yhteydessä muistuttaa, että on ”sentään soittanut rumpuja yli 50 vuotta, joista 40 jo ammatikseenkin”, niin tulee hetkeksi kumma olo. Näistä hän mainitsee studiossa käyttämänsä 23tuu maisen bassarin, joka tarjoaa tilkkasen enemmän jämäkkää pot kua ja puhkua kuin normaali 22tuumainen. Selviytymisestä puheen ollen, monilla nimekkäillä ja arvostetuilla muusikoillakin leipä on nykypäivänä maailmalla entistä pienempinä siivuina eikä yksikään niistä ole erityisen leveä. Osan kappaleista toteutamme sa taprosenttisesti livenä, mikä toimii koska kaikki soittavat niin paljon ääniä, mutta välillä tarvitaan mukaan sointupohjia ja äänenvärejä, joita emme pystyisi kolmistaan lavalla tuottamaan. 20 www.riffi.fi 5/2016 Siivu kerrallaan PikkuVirgil sai Melbournessa ensikosketuksen rumpuihin heti kohta sen jälkeen kun oli oppinut kävelemään ja puhumaan, ja alkoi kopsailla isän levykokoelmista Louie Bellsonin ja Buddy Richin soittoa. Hän kertoo tuntevansa huippurumpaleita, menestyneitä sellaisia, jot ka eivät esimerkiksi osaa lukea nuotin nuottia ja saattavat olla omankin soittimensa parissa melko rajoittuneita. Kansainvälisissä kehissä hän on toden teolla ollut vasta 1990-luvun jälkipuoliskolta, parikymmentä vuotta. Toinen DW:n eri koisuus on Donatin setissä vasemmalle puolelle asettuva Gong rumpu, joka on kuin jaloille nostettu kapuloilla soitettava yksi kalvoinen bassari. 18-21 Virgil Donati.indd 20 5.10.2016 12.47. – Olen soittanut myös pianoa rumpujen rinnalla pienestä pitäen, Donati tähdentää. Osansa tässä on rumpalin nuorekkaalla olemuksella, mutta vielä enemmän on kyse siitä, että Do na tin näkyvä kansainvälinen ura käynnistyi todellakin hyvin myöhään. – Jos lukee sujuvasti nuotteja, tuntee tietenkin paremmin alan jolla toimii. Taiteellisen karriäärinsä rinnalla Donati on korkean profiilin pedagogi, joka on julkaissut lukuisia videomuotoisia rumpuoppaita ja tarjoaa virtuaalista opetusta päivän henkeen muun muassa uuden Is Your Teacher -mobiilisovelluksen välityksellä (www.isyourteacher.com/en). Modernin rumputeknologian pioneeri ja kokeilijafirmana DW tarjoaa Donatin mielestä hänenkaltaiselleen rumpalille bo nusetuja. Kannut Kaliforniasta Donati tuli 2000luvulla tunnetuksi Pearlin mannekiinina, mut ta toistakymmentä vuotta kestänyt yhteistyö japanilaisjätin kans sa päättyi pari vuotta sitten, kun Donati vaihtoi Drum Work shopiin. Yksi ensimmäisiä pidempiä kiinnityksiä vuosituhannen vaihteessa oli Dream Theaterista lähteneen kosketinsoittajan Derek Sherinianin perustama Planet X, jonka parissa vierähti useampi vuosi ja tuli purkitettua neljä levyäkin. Donatin livenä suosima kvar tettikokoonpano on vaihtunut trioksi osin taloudellisista syistä. Rumpali kiittelee siirtymistään DW:lle esimerkiksi sii tä, että rumputehtaan päämaja löytyy kotikaupungin liepeiltä, jolloin vuorovaikutus nousee aivan toiselle tasolle kuin aiempi en yhteistyökumppanien kanssa. Donatin Los Angelesin ”studiosetti” on DW:n Collector’s malliston Maplesarjaa ja Euroopan rundisetti hybridirunkoi nen Cherry/Mahogany. Donati nostaakin kaikkien bändien, artistien ja levytysten yli uransa ylivoimaisimmaksi merkkipaaluksi muuton Yhdysvaltoihin. Hän aloitti vakavan keikkailun bändeissä jo kouluiässä, ja ensimmäinen rockrumpali, joka teki vaikutuksen oli Deep Purplen Ian Paice. – Mukana on nyt vain virtuaalinen kosketinsoittaja, eli mi nun Macbookkannettavani. Hän kokee lähteneensä synnyinmaastaan Australiasta viime tingassa, ja uskoo että myöhemmin tuskin olisi ollut enää saumaa yrittää minkäänlaista kansainvälistä karriääriä. Säveltäjä soittaa rumpujen lisäksi pianoa levyn kaikilla raidoilla