Ilkka ”Ilu” Herkman Juhani ”Junnu” Aaltonen – Mulle on hyvin tärkeää, mitä kappaleen otsikossa lukee. 01 Kansi.indd 1 01 Kansi.indd 1 17.11.2025 16.12 17.11.2025 16.12. STEVE MORSE – Isoon soundiin riittää kuusi raitaa. HOTONE VERBERA on konvoluutiokaiku kitaristille Nro 4-2025 Hinta 18,50 € – Jos se kuulostaa äänittäessä hyvältä, se kuulostaa siltä sitten myöhemminkin
Lukeminen vaatii käyttäjätilin perustamisen Lehtiluukku-palveluun. Käyttäjätili avataan omalla sähköpostiosoitteella ja varmennetaan Riffin asiakasnumerolla. (Riffin omalle sivustolle rekisteröity käyttäjätunnus/tili ei siis toimi Lehtiluukku-palvelussa). TOIMI NÄIN: • Mene osoitteeseen: www.lehtiluukku.fi/lehdet/riffi • Valitse Kirjaudu ja kirjaudu sisään tunnuksillasi tai luo uusi käyttäjätunnus • Valitse Aktivoi tilaajatunnus ja anna asiakasnumerosi • Lukuoikeus on aktivoitu • Nyt kaikki lehden numerot ovat luettavissa osoitteessa: www.lehtiluukku.fi/lehdet/riffi Kysy tarvittaessa lisäohjeita s-postilla: asiakaspalvelu@riffi.fi 02-03 Ilmoitukset 425.indd 2 02-03 Ilmoitukset 425.indd 2 16.11.2025 10.28 16.11.2025 10.28. Huom! Lehtiluukku-palvelu on EPaper Finland oy:n ylläpitämä ja vaatii sen vuoksi oman käyttäjätilinsä. Oman asiakasnumerosi löydät lehden jakeluosoitteen ensimmäiseltä riviltä tai viimeisimmästä tilaajalaskusta. Huomio, huomio! Vuonna 2025 printtilehden voimassa olevaan tilaukseen sisältyy lukuoikeus RIFFIN digitaaliseen arkistoon, josta löytyvät kaikki numerot vuosikerrasta 2011 alkaen
TOIMI NÄIN: • Mene osoitteeseen: www.lehtiluukku.fi/lehdet/riffi • Valitse Kirjaudu ja kirjaudu sisään tunnuksillasi tai luo uusi käyttäjätunnus • Valitse Aktivoi tilaajatunnus ja anna asiakasnumerosi • Lukuoikeus on aktivoitu • Nyt kaikki lehden numerot ovat luettavissa osoitteessa: www.lehtiluukku.fi/lehdet/riffi Kysy tarvittaessa lisäohjeita s-postilla: asiakaspalvelu@riffi.fi Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Netistä: www.riffi.fi . Lukeminen vaatii käyttäjätilin perustamisen Lehtiluukku-palveluun. (Riffin omalle sivustolle rekisteröity käyttäjätunnus/tili ei siis toimi Lehtiluukku-palvelussa). Huomio, huomio! Vuonna 2025 printtilehden voimassa olevaan tilaukseen sisältyy lukuoikeus RIFFIN digitaaliseen arkistoon, josta löytyvät kaikki numerot vuosikerrasta 2011 alkaen. Käyttäjätili avataan omalla sähköpostiosoitteella ja varmennetaan Riffin asiakasnumerolla. ÄÄNITYÖN KIVIJALKA – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi Laadukkaat AKG-tuotteet musiikkikaupoista kautta maan Audio Forum, Kitarataivas, Musacorner, Musatalo, Musikantti, Power-Sound, Soitin-Jylhä, St. Oman asiakasnumerosi löydät lehden jakeluosoitteen ensimmäiseltä riviltä tai viimeisimmästä tilaajalaskusta. Riffi-kauppa 62 € + toimituskulut 12 € Kaupan päällisisiksi Tilaääni-kirja (Arvo 20 €). Pauls Sound, Tammer-Piano, Tornion Musiikki 02-03 Ilmoitukset 425.indd 3 02-03 Ilmoitukset 425.indd 3 16.11.2025 20.16 16.11.2025 20.16. Huom! Lehtiluukku-palvelu on EPaper Finland oy:n ylläpitämä ja vaatii sen vuoksi oman käyttäjätilinsä
Ensimmäiseen mallintavaan laitteeseen on aikamatkaa osapuilleen 15 vuotta, oikeasti todella toimivaan paljon enemmän. Pahimmillaan velkapuolelle jääminen voi muuten olla ihan totista totta aivan kirjaimellisesti, olen kuullut. Sellainen toimintamalli suosii kaiken kattavia multiefektejä ja mallintavia monitoimilaitteita, joilla voi tuottaa kaikki tunnetut ja aiemmin tuntemattomatkin kitarasoundit. Parhaimmillaan ne vielä mahtuvat soittimen kuljetuspussin sivutaskuun. Paikallisjunalla Riihimäelle. Nuoruusvuosina selvittiin sillä horjumattomalla ajatuksella, että keikka on aina kannattava, olipa urakka miten työläs tahansa, maine vaarassa, tai vaikka tase jäisi vähän velan puolellekin. Normaalijärkinen ei seteliä lähde noutamaan, muusikko linkoaa itsensä pistokeikalle vaikka 1000 kilometrin päähän intoa puhkuen. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja p.s. Tämän numeron myötä pinoon onkin ladottu peräti 30 vuosikerrallista Riffiä. 4 www.riffi.fi 4/2025 ÄÄTOIMITTAJALTA Tärkeällä asialla N ykyaikaan kitaristi lähtee keikalle monesti pelkän pedaalilaudan kanssa ja kytkeytyy perillä suoraan PA- tai tallennuslaitteistoon. Kevyesti käypi askeleet… Muistuma reilun 40 vuoden takaa, lyhyt kuvaus. Rahastaja valpastuu ja kajauttaa valtaistuimeltaan maagisen loitsun ”käytävällä eteenpäin”. Noihin aikoihin Helsinki oli unelias pikkukaupunki, ei riskin häivää. Stu-di-o-muu-sik-ko. Tarpeistoon vain kaikkein välttämättömin: kaksi sähkökitaraa, yksi akustinen kitara, ehdottoman painava pedaalisalkku, verraten kookas kombovahvistin pyörättömässä kuljetuslaatikossa sekä isoon kassiin sullottu lajitelma sekalaisia ja epämääräisen muotoisia tarvikkeita sähköjohdoista nuottitelineeseen. Hohtimet mukaan ja seteli taskuun. Raitiovaunupysäkillä, länteen johtavilla kaistoilla vilistävän aamuliikenteen tuolla puolen odottavat kitarat noutajaansa. Niiden vieressä odotan kärsivällisesti punaisen valon vaihtumista vihreäksi. Perillä sessio sujui loistavasti, tietenkin. Ensin siirretään muutama pakaasi 30 metriä eteenpäin, sitten kipaistaan hakemaan seuraavat kamppeet ja kun tämän jaksaa toistaa tarpeeksi monta kertaa niin jopa päästään lopulta kaikkien kamojen kanssa pysäkille. Toimeen: etäisyys treenikämpältä lähimmälle pysäkille 200 metriä, helppo juttu. Ensi vuosi täytynee avata jonkinlaisella juhlanumerolla… 04-05 Pääkirj ja sislu 425.indd 4 04-05 Pääkirj ja sislu 425.indd 4 18.11.2025 19.46 18.11.2025 19.46. Kuutonen saapuu, lastaus alkaa. No eipä sitten olekaan toista kertaa kysytty saman tuottajan levylle soittamaan. On edettävä kuin mittarimato. Matkustussuunnitelma: raitiovaunulla numero 6 Helsingin Hermannista rautatieasemalle. Nyt ollaan kiinni unelmassa. Leikkaus Helsingin rautatieaseman edustalle: kombo, kassi ja pedaalisalkku ovat jo roudattuina Kaivokadun asemanpuoleiselle jalkakäytävälle. Jep, jep. Olkaa siis tarkkana räkningeissä, kun neuvottelette tilaisuuden järjestäjän kanssa lippuriskeistä, tippipalkoista ja takahuoneen tarjoiluista. Valojen vaihtuessa yksin jäävät vuorostaan vahvistin ja muut kampsut, kun sinkaisen soittimia hakemaan. Vähintään nollatulokseen pitäisi finanssit kammeta, vaikka kyseessä olisi alku-uran promootiovaihe. Kun ei epäile kykyjään, suorittaa häikäisevästi (ainakin omasta mielestään). Jos ohjelmasuoritus nimittäin olisi omiaan vähentämään illan alkoholimyyntiä, paikan pitäjä vetäisi töpselin seinästä kesken soiton. Mutta nimi painettiin älpeen kuoriin ja siitä LP oli vilpittömän otettu. Vankka usko siivitti itsetunnon lentoon myös päivän päätteeksi palkkioneuvotteluihin käytäessä. Tiedossa ainutlaatuinen tilaisuus: pääsy soittamaan oikeaan studioon, äänilevylle, jonka julkaisee oikea levyyhtiö. Äänittäjän kyydillä perille. Ja kyllähän se tarina 500 kilometrin päässä puuhun naulatusta 50 euron setelistä hymyilyttää, vaikka sen tietää perustuvan löyhää tiukemmin todellisuuteen, valitettavasti. Ihmiset takasillalla tekevät tilaa, mahdun kyytiin. Jos näin ei käy, olette varmaankin sitten eduksi atmosfäärille, eikä sellaisesta pidä illan artistia ryhtyä kuppaamaan
Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Martin Berka Anssi Eriksson Misha Koivunen Timo Koskinen Niko Laasonen Anders Liljeström Nick Nersesov Matti Rinne Juha Seila Topi Suuronen Vilma Timonen Eliel Viitala Tommi E. vuosikerta Aikakausmedia ry:n jäsen Kannen kuva: Nick Nersesov 04-05 Pääkirj ja sislu 425.indd 5 04-05 Pääkirj ja sislu 425.indd 5 18.11.2025 19.46 18.11.2025 19.46. Irtonumeron hinta on 18,50 €. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. 2025 julkaistaan neljä Riffin printtinumeroa. Uusimman irtonumeron voi tilata myös toimituksesta hintaan 18,50 € sis. klo 9–16) Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen www-sivustomme Riffi-kaupassa. 040 501 2745 (ark. Paperilehden tilaajat saavat Riffin näköispainoksen lukuoikeuden Lehtiluukkupalveluun vuoden 2025 ajaksi. www.riffi.fi 4/2025 5 SISÄLTÖ 38 34 24 Jatkuvasti päivitettävät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. Virtanen Timo Östman Nettitoimitus: Martin Berka, Anssi Eriksson, Minna Hatinen, Kalle Heino, Jaakko Kulomaa, Matti Rinne, Vilma Timonen Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 66,00 € ja määräaikaisena 78,00 €. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinnat voit tarkistaa Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa. HAASTATTELUT & ESITTELYT 6 Ikimuistoiset sessiot: Ilkka ”Ilu” Herkman – isoon soundiin riittää kuusi raitaa 18 Risto Kupiainen – sovitus syntyy kolmessa vaiheessa 21 Steve Morse – taitoa kannattaa hyödyntää 24 Juhani ”Junnu” Aaltonen – kuin pulloon puhaltaisit 28 Pentti ”Pena” Lahti – saxperiments & collaboration 32 Room Full of Hendrix – kiertue täynnä Jimiä LUKUPALAT 12 Ajankohtaisia uutisia • kirjaja levypoimintoja • tuoteuutuuksia SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 34 Elämäni kitarat: Tommi Kekoni – Kasevassa ei voi soittaa kovin lujaa, se ei sovi musiikin luonteeseen KÄYTTÖTESTIT 38 MezoDrums – kotimaisia ”stave”-rumpuja 40 GR Bass Dual Pre – kaksi kanavaa basistin lautaan 42 EHX LPB-3 & Spruce Goose – pienet purkit, valtaisat tehot 45 Hotone NC-200 Verbera – hybridikaiku ulkoavaruuden laitamilta 48 Schecter C-7 FR S Apocalypse – ei pelkkä hevimörkö 52 Franchin – la bella figura 54 EV Evolve 70 – isompaa kehiin 56 JBL PRX908 – käytännöllisyys edellä 58 Allen & Heath Qu – vain nimi ei ole muuttunut 62 Audient Oria Mini & Sonarworks SoundID Reference – laadukkaampaa monitorointia yhteistyöllä 66 Royer Labs R-12 – erikoistuminen kannattaa 68 DPA 4099 Core+ – ääntä päin! GRANDE FINALE 70 Tuumia verstaalta – Mahonki, statussymboli 72 Muusikkona maailmalla – Kiertueella Chilessä, osa 2: charangon pauloissa 74 Alangon päiväkirja – Old Man Yells At A Cloud 18 “Yksi sovittajan sudenkuoppa on siinä, että luottaa liikaa koneorkesteriin.” – Risto Kupiainen YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. 30. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. 040 501 2745 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset: Puh. 040 501 2745 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka: , Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. postikulut
– isoon soundiin riittää kuusi raitaa 06-11 Ikimuistoiset 425 Herkman.indd 6 06-11 Ikimuistoiset 425 Herkman.indd 6 16.11.2025 12.07 16.11.2025 12.07. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. 6 www.riffi.fi 4/2025 TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: JUHA SEILA Ilkka ”Ilu” HERKMAN IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin
– Välillä olen jopa epävirittänyt niitä. Alesis oli juuri lanseerannut mullistavan ADAT-nauhurinsa (Alesis Digital Audio Tape, 1992), joka tallensi kahdeksan digitaalista audioraitaa Super VHS -kasetille. Adatia jonkin verran hinnakkaampi DA88 käytti tallennukseen Hi-8-kasetteja ja keskusteli eri protokollalla kuin Alesiksen nauhuri. Ja nyt palataan takaisin kertomukseen. Alkuperäinen Adat korvattiin myöhemmin XT-mallilla, joka luki ykköspolvella äänitettyjä tallenteita sujuvasti, vaikka olikin itse varustettu jo kehittyneemmillä muuntimilla ja tehty muutenkin järeämmin. Studio oli toiminnassa miltei kaksikymmentä vuotta ja laajeni 1999, jolloin perinteikäs Millbrook-studio sulautettiin siihen. Idea kaatui kuitenkin uskalluksen ja rahan puutteeseen. Ja sitten heittelee joissain raidoissa timea randomisti. Kun sama tyyppi laulaa samaa juttua kolmekymmentä kertaa, siitä ei vaan tule sitä isoutta samalla tavalla kuin jos kolme tyyppiä laulaa samaa ääntä yhteen mikkiin. Sittemmin vuodet ovat vieneet miestä ympäri Suomen studioita. äänikorteissa ja monissa etuvahvistimissa. Keikkamäärien kasvaessa livemiksaaminen alkoi viedä häneltä kuitenkin studiotöitä. HIPin lopetettua Ilu palasi samaan tarkkaamoon, josta 30 vuotta aikaisemmin oli lähtenyt. Kun niitä ei pääse enää tunettamaan, niistä tulee isomman kuuloista paljon pienemmällä raitamäärällä. Luin silloin paljon kirjoja ja lehtiä. Kun tuli ensimmäinen keikka mikrofonien kanssa, livehommat jo lopettanutta Ilua pyydettiin apuun. Miksasin just yhden jutun, jossa oli varmaan sataviiskyt raitaa taustalauluja ja silti se ei kuulostanut isolta. Ennen tätä nuori studiomiehen alku oli tehnyt kovia satsauksia uraansa hommaamalla 24-raitaisen liikkuvan äänityskaluston. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Yksittäisiin raitoihin chorusta vatkaamaan. Pääasiassa häntä työllisti Pekka Ruuskan kanssa yhdessä perustettu HIP-studio, joka aloitti 1995 toimintansa Kruunuhaassa, musiikkiliike Millbrookin varaston perällä. Pitäis vaihtaa edes mikkiä jossain välissä. Ilu teki studion rinnalla livemiksausta ysärin loppuun. Tyhjästä ei tarvinnut alkaa, Ilu oli harjoitellut äänittämistä yläasteelta asti neliraitaisella kasetti-Tascamilla, tehnyt livekeikkoja ja työskennellyt freelance-äänitarkkailijana YLE:llä 80-90-luvun taitteessa. Nauhuri oli kolmen räkkiyksikön kokoinen ja niitä sai suoraan synkronoitua keskenään, joten raitamäärää saattoi kasvattaa kahdeksan kappaleen nipuissa hankkimalla useampia laitteita. Isoon soundiin riittää kuusi raitaa. Siinä missä kevyitä analoginauhureita valmistanut Fostex lyöttäytyi Alesikseen kelkkaan lisensoimalla Adat-formaatin, liittyi Sony puolestaan Tascamin leiriin ryhtymällä valmistamaan omaa ja hieman entrattua versiotaan DA-88-nauhurista. ”2000-luvun alussa suomirock-levyn hyvä budjetti oli kolmekymmentä studiopäivää.” 06-11 Ikimuistoiset 425 Herkman.indd 7 06-11 Ikimuistoiset 425 Herkman.indd 7 16.11.2025 12.07 16.11.2025 12.07. Rajattoman ulkojäsen Don Huonoja miksatessaan Ilu tutustui bändin rumpali Jussi Chydeniukseen, joka joitakin vuosia myöhemmin oli mukana perustamassa lauluyhtye Rajatonta. Käytännössä Alesis muutti studiotoiminnan luonnetta kertaheitolla, sillä järeisiin analogisiin studionauhureihin verrattuna Adat oli fyysisesti pieni ja kevyt, tallennuslaadultaan ammattituotantoihin enemmän kuin kelpaava, ja kaiken lisäksi hinnaltaan huomattavan edullinen. Eikä sille ollut juurikaan kilpailijoita – itsenäiset kiintolevytallentimet ilmestyivät markkinoille vasta vuosien päästä, ja tietokoneen käyttö äänityksissä oli tuolloin aivan lapsen kengissä. Rajaton ei ole Ilulle prioriteetti, mutta hän kutsuu itseään ryhmän ulkojäseneksi. Y mpyrä on sulkeutunut. Istumme nimittäin samaisessa Music Makers -studion tarkkaamossa, jossa Ilkka ”Ilu” Herkman miksasi ensimmäisen kaupallisen julkaisunsa vuonna 1992. Vähemmän raitoja, isompi soundi Ilu avaa metodejaan, miten laulusta tehdään isomman kuuloinen. Tascam kyllä esitteli vuotta myöhemmin oman näkemyksensä samasta teemasta, mutta järjestelmät eivät olleet keskenään yhteensopivia. Ja siitä ne keikat vain lisääntyivät. Tuo ensimmäinen miksaus oli kuulemma Dimension 4 -yhtyeen ”Gotta Go To The Zoo” -albumi. Se tarkoittaa noin seitsemääkymmentäviittä keikkaa vuodessa, mikä on normiduunien päälle aika paljon. Alkuun tämä a cappella -ryhmä esiintyi vain akustisesti. Nykyään se toimii hänen työhuoneenaan ja Ilusound-yhtiön hermokeskuksena. Mielessä kävivät myös äänitysopinnot Jenkeissä, kun Mixis sä oli Full Sail Universityn ja Berkleen mainoksia. Keikkahommat hän lopetti kyllästyttyään jatkuvaan rundaamiseen ja korvien soimiseen. Bändeinä olivat ainakin Don Huonot, Wilma ja CMX. – Studiotyötä oli paljon, ja HIP-studioiden pyörittäminen vei paljon aikaa. – Mä ajattelin teininä, että haluan olla kuin TT ( Oksala) tai Danu ( Dan Tigerstedt), että on nimi levynkannessa. Elettiin siis nykyvinkkelistä katseltuna digitaalisen tallennuksen alkuaikoja ja sitä taustaa vasten Ilun peliliike oli rohkea oivallus. Kun taas ensimmäinen työ isolle levy-yhtiölle – EMI:lle – oli CMX:n Rautakantele, jonka Ilu äänitti 1993. Kaikki oli niin viritetty ja taimattu, ettei siellä ole mitään huojuntaa, joka tekee soundista ison. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Vaikka Adat-nauhurit alkavat olla jo museaalisia esineitä, on niitä varten kehitetty audion siirto-formaatti – optista Toslink-liitäntää käyttävä 8-kanavainen Adat-normi – edelleen käytössä yleisesti mm. The Mix Magazine oli mun suosikki. Hän on tehnyt melkein kaikki heidän levynsä ja keikkansa. – Lordin viimeisempiä levyjä tehtiin vanhaan malliin niin, että kolme tyyppiä vetää samaa harmonian ääntä yhteen mikkiin. www.riffi.fi 4/2025 7 Ilkka ”Ilu” HERKMAN Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Varsinkin kun noin puolet yhtyeen esiintymisistä on ulkomailla. Ajatus oli, että kompaktilla kalustolla pääsisi hyvin äänittämään livekeikkoja, ja jonkinlainen sumuinen muistikuva hänellä onkin, että joku Tavastian äänitys olisi jopa julkaistu. Kun se yksi ihminen on vielä laulanut samaan mikkiin. Jostain piti luopua ja livekeikkojen lopettaminen oli luonnollinen valinta
Tai jouduin diilaamaan suunnittelemani projektin jollekin muulle, kun päivämäärät muuttuivat. Maailmalla se alkoi vähän aiemmin. On tietty mahtavaa, että yksittäisiä juttuja voi virittää ja säätää, mutta ennen asioita vaan kuunteli paljon tarkemmin. Ilu muistelee miten tarkkaamon takasohva oli aikoinaan täynnä porukkaa ja röökiä paloi. Bassolaukkua avatessa muistui mieleen yksi pikkujuttu. Toisinaan porukkaa piti myös uskaltaa heittää tarkkaamosta ulos mölinän kasvaessa liiallisuuksiin. Silloin ei välttämättä edes haeta mitään yksilöityä referenssiä. Nehän oli kunnon perinteisiä studiosessioita. Aikaisemmin toiminta oli suoraviivaisempaa, kun analogipöydän asetuksia ei voinut tallentaa. Yhtäkkiä kaikki nauhoitukset vähenivät merkittävästi. Nykyään, kun kaikkea voidaan korjailla, on lähestymiskulma aivan eri. Samuli Putrosta Rasmukseen, Rajattomasta Lost Societyyn. – Se on kakspiippuinen juttu. Rummut laulukoppiin, loput bändistä tarkkaamoon ja kitarakaapit oleskelutilaan. Pohjat ja päällesoitot viikossa tai kahdessa, lauluja viikko ja miksaukseen pari viikkoa. Jos haluttiin miksata uudelleen jokin tietty kohta, oli käytännössä nopeampaa miksata kokonaan uudelleen. Onhan sitä, mutta bändis essiot on hävinneet. Kirjoittaja aprikoi, että tietotekniikan jatkuvan kehittymisen olisi olettanut nopeuttaneen prosessia, mutta ei. Toisaalta sitä kautta sain duunia esimerkiksi Julius Mauraselle, joka teki Vesa-Matti Loirin hienot Lappi-levyt. Aika äkkiä oltiin siinä, että tyydytään ottoon, josta saa muokattua valmista. Maija Vilkkumaa: Satumaa-tango-single (Warner Music Finland,1999) ja Ei-albumi (Warner Music Finland, 2003) Jostain syystä Maija Vilkkumaan debyyttisingle piti äänittää juuri tiettynä sunnuntaina. Ensimmäinen asia joka tulee Ilulle sessioista mieleen on ahtaus. Myös estetiikka ja sen rakentaminen on muuttunut. Formaatti oli Adat ja aikakoodin perässä softana Pro Tools. Tai yhtäkkiä onkin hirveä kiire miksata joku sinkku, joka ei sitten kolmen kuukauden päästä olekaan ilmestynyt. Tuona päivänä HIP-studiolla oli vapaana vain pieni puoli, johon kuului laulukoppi ja kolmenkymmenen neliön tarkkaamo. Ilu muistelee, että vaikka sen ajan SSL:n pöydissä oli ”total recall” -toiminto, koko laitteiston asetusten palauttaminen kesti kolme tuntia. – Silloin 2000-luvun alussa suomirock-levyn hyvä budjetti oli kolmekymmentä studiopäivää. Seuraava mieleen nouseva asia on, että basisti Tommi Saarikivi tuli paikalle myöhässä suoraan Ultra Bran keikalta. Ilu muistelee, kuinka hän äänitti ja miksasi Yonan ”Uni johon herään” -levylle orkesterisovitukset. Pyrin välttämään pastissin tekemistä, mutta jos heitetään ilmaan vaikka trip-hop, niin lähden siitä, mitä mulle tulee ekana mieleen. Eikä noissa rupeamissa äänitetty itse asiassa kuin kaksi biisiä: Satumaa-tango ja Hiuksissa hiekkaa. Nykyään se menee niin, että kun voidaan säätää loputtomiin, juttuja saatetaan laulaa uudelleen vaikka julkaisupäivä olisi jo mennyt. Pro Toolsin myötä lepsuuntui nopeasti. Musiikillisesti kaikkiruokainen miksaaja lähtee kuulemma liikkeelle kuitenkin aina juuri työstettäväksi valitun biisin ehdoilla. Ilkka kuvailee, että viimeisen viidentoista vuoden aikana musabisnes on muuttunut rajusti. Valmiit miksaukset orkesterista stemmoittain ynnä stereomiksaus lähtivät tuottaja Mauri Syrjälälle ja mukaan laitettiin ohje, että ”käytä miten haluat”. 8 www.riffi.fi 4/2025 – Se liittyi osaltaan myös musabisneksen murrokseen. – Mä olen aloittanut silloin, kun ei korjailtu. Perinteinen äänittäjän ammatti on jossain määrin hävinnyt. – Mulla on usein samantien jokin ajatus, mihin suuntaan mennään, kun joku pyytää tekemään johonkin tyyliin. ”Pro Toolsin myötä lepsuuntui nopeasti. Se ei liittynyt häneen, vaan levyjä ei vain ylipäätään tehty. Laulatuksissa piti keskittyä paljon enemmän… Ilun ajattelussa asiat pitäisi saada loksahtamaan kohdalleen jo ensimmäisellä kerralla. – Tuovisen Jyrkin kanssa puhuttiin 2010 luvun alkupuolella, että kumpikaan ei tehnyt noihin aikoihin kuin neljä tai viisi levyä vuodessa. Iso bändi ja kaikki soittaa samaan aikaan. Kosketinsoittaja Visa-Pekka Mertasen valtava kiipparikiska ja Vilkkumaa siinä vieressä laulamassa. Kuuntelen miksausta kuin normaali ihminen, Ilu toteaa ja jatkaa, että nykyään tulee kuitenkin hinkattua kaikkea aivan liikaa, kun se nyt vaan on mahdollista. Asioihin otettiin kantaa, vaikka tuottajalla olikin viimeinen sana. Sointia ja sen estetiikkaa pitää toki myös pohtia, mutta tärkeintä on saada biisi toimimaan ja kaivaa siitä parhaat puolet esiin. Kommunikointi on sitä, että lähettelee miksauksia kuunneltavaksi ja sitten tulee kommentteja. Vuosina 2007–2008 oli tapauksia jolloin jouduin sanomaan ”ei” ja puhelin lakkasi soimasta. Aika äkkiä oltiin siinä, että tyydytään ottoon, josta saa muokattua valmista.” 06-11 Ikimuistoiset 425 Herkman.indd 8 06-11 Ikimuistoiset 425 Herkman.indd 8 16.11.2025 12.07 16.11.2025 12.07. Ainakaan hän ei osaa enää miksausvaiheessa miettiä virheitä, ellei jokin asia pomppaa kovasti esiin. Yhdistävä tekijä Ilun CV:stä löytyy hyvin erilaisia bändejä. Onneksi bändi tiesi ennakkoon miten ahdasta sessioissa olisi. – Pyrin välttämään ylianalyyttistä kuuntelua. Silloin asioita tehtiin myös paljon nopeammin. Tosi harvoin miksaillaan vaikka tuottajan kanssa. Oikeastaan hyvä tunnelma alkoi riittää. – Rokkiakin tehdään nykyään niin, että joku koodaa, sitten soitetaan vähän rumpuja jossain ja kaikki muu tehdään tuottajan kanssa kaksistaan. Miksaaminen on nykyään aika yksinäistä hommaa. Mä kaipaan enemmänkin sitä työryhmämeininkiä, jolloin tehtiin paljon asioita yhdessä. Kireä oli viisitoista päivää. Puhumattakaan iskelmästä. – Loppujen lopuksi hän käytti vain stereomiksausta, joita joihinkin biiseihin kaiutti ja filtteröi isolla kädellä, modernin tuottajan tapaan. Näin laajalla spektrillä operoimisen luulisi vaativan syvää tietämystä eri genrejen estetiikasta. Kaiken voi aina fiksata, eikä siinä silloin osaa kuunnella niin tarkkaan. Se, mitä mä olen siitä musiikista käsittänyt. Äänittäessä kuunneltiin tosi tarkkaan ja pohdittiin mikä tämän biisin ydin on ja miten sen saisi parhaiten tuotua esiin. Studiotyö on yksinäistä hommaa Kaipaako hän sitten aikaa, jolloin päätösten teko oli helpompaa. Ennen mentiin 20–25:n albumin vuositahdilla
Mä vihaan, kun laulussa kuuluu hengitykset. Yhteistyö Maija Vilkkumaan kanssa jatkui ”Ei” -albumilla, joka tehtiin kiinteäksi bändiksi muotoutuneella keikkakokoonpanolla. – Kyllähän kaikki mitä olen tehnyt kuulostaa loppujen lopuksi samalta, Ilu naurahtaa. Siinä on sopivan ärhäkkä meininki. Nyt päätettiin, että jokainen bändin jäsen on tuotantovastuussa, mutta ongelmatilanteissa Ilulla on viimeinen sana. Loppulevy äänitettiin kuitenkin suurelta osin Finnvoxilla. – Opin kikan Danulta. Kireästä aikataulusta johtuen mik saus valmistui neljältä yöllä. Ja C-osa vielä erikseen uudestaan, kun tarvittiin rohkempia liikkeitä. Mä valitan aina, että tää kuulostaa joltain keuhkotautiselta. Ja hyvin pärjäsikin. Yleensä kun jengi kompuroi paljon lauluja, ne ei tajuu laittaa hengityksiä alas. ”Ei” oli Ilulle viimeinen levy, jonka pohjat äänitettiin tarkoituksella nauhalle. www.riffi.fi 4/2025 9 – ”Ai niin, multa muuten katkes bassosta kaksi kieltä”, aloittaa Ilu kertomuksen, ja jatkaa: Koska oli sunnuntai, ei varakieliä saanut mistään ja jostain syystä studiollakaan ei ollut yhtään bassoa! Saarikivi vakuutti kuitenkin pärjäävänsä vajaakieliselläkin soittimella. Mutta siihen kohtaan ja tekstiin ne hengitykset sopi. Satumaatangon lauluun laitettiin roimasti säröä. Siinä on kuitenkin sama bändi. Niinhän silloin toimittiin aivan yleisesti. Ja rumpali Jan Pethmanin soittotyyli merkkasi aika paljon. On meinaan paljon nopeampaa kokeilla jotain kuin spekuloida siitä. Särö oli peräisin Marshallin pienestä paristokäyttöisestä kannettavasta skobesta. – Työnteko oli selkeätä ja helppoa. Yhtäkään ideaa ei tyrmätty suoralta kädeltä. Biisi oli demotettu jo pari vuotta aiemmin, eikä pohjien soittaminen livenä tuottanut ongelmia. Ainakin rummut on kovempaa. – Silloin oli just tullut Wavesin C4 -kompura, jonka ”Pop Voc” -presettiä käytettiin Ei-biisin a-osan laulusoundiin. ”Yhtäkään ideaa ei tyrmätty suoralta kädeltä.” 06-11 Ikimuistoiset 425 Herkman.indd 9 06-11 Ikimuistoiset 425 Herkman.indd 9 16.11.2025 12.07 16.11.2025 12.07. Hommassa oli luovaa tekemisen meininkiä. Ja kun äänitetään eri paikoissa, saattaa soundi vaihdella biisien kesken. – Hyviä biisejä, hyvä fiilis. – C-osa oli jotenkin laimea. Hyvässä ja huonossa. Satumaatangon bassoraita on nimittäin kovaa kamaa. Soundia yhtenäisti myös se, että levy miksattiin Finnvoxilla, joskin Satumaa-tango oli pitänyt viimeistellä jo samantien äänitysten perään. Tuotoksia nyt kuunnellessaan Ilu hehkuu tyytyväisyyttä. Bändi oli muutenkin kovassa tikissä. Se pikkumarsu oli mulla aina mik se rissä yhdessä lähdössä. Ei-biisi miksattiin muutamaankin kertaan uudestaan. Voidaan yhdessä sitten todeta, että toimiko vai ei. Meikäläisellä on mielestäni ennen ollut huono snare, semmonen koliseva, mutta se sopii tähän juttuun. Miksukin kuulostaa ihan hyvältä. Suhtaudun tähän himmeliin hieman epäillen, mutta Ilu vakuuttaa, ettei levynteosta tullut mitään huutoäänestystä. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä taas kerran mentiin biisin ehdoilla. Käytin sitä usein myös bassoon. Kappaleen lopussa jammailuosan soolot on nekin soitettu elävänä pohjaottoja tehdessä. Mankkana oli kaksituumaiselle tallentava Studerin 16-raitainen A800 – analogiajan parasta kalustoa – vaikka sessioiden aikaan (2003) myös Pro Tools oli jo käytössä. Se on leikattu masteriin toisesta miksauksesta
Ja sä osaat sen!” – Vastasin, että ”Kato sä Euge, että biisit ja sovitukset on kunnossa, mä voin katsoa, että ne soitetaan hyvin sisään”. Kun laulutkin äänitettiin Neumannin U47:lla, ei niitäLost in the box – Kun ”in the box” -hommat alkoi, huomasin jossain vaiheessa poukkoilevani biisistä toiseen. ”Osaan mä myös äänittää niin, että olen hiljaa.” 06-11 Ikimuistoiset 425 Herkman.indd 10 06-11 Ikimuistoiset 425 Herkman.indd 10 16.11.2025 12.07 16.11.2025 12.07. – Niin ja se, että uskaltaa sanoa, on määrittänyt mun tekemistä jo CMX:stä asti. Tehdään rummuista heti sen kuuloiset, että niille ei tarvitse enää tehdä mitään. Jos se alkaa jossain vaiheessa ketuttamaan, sitten tehdään sille jotain, tai tehdään uudestaan”. Mutta kun mä en ole halunnut. Tätä ennen Ilu oli tehnyt paljon Pro Tools -sessioita, joissa haluttiin vielä miksausvaiheessa muuttaa lukuisia asioita. – Teemulla oli vahva visio. Tiedustelen, että saa siis sanoa, vaikkei kysytä. Välillä jos tuli fiilis, etten saa mitään aikaiseksi, oli helppo hypätä toiseen biisiin. Ensimmäisellä levyllä bändi käytti ulkopuolista tuottajaa, mutta Brunilalla oli niin selkeä juttu, että tuottaja jäi statistin rooliin. Pitäis saada sellaista vanhaa Guns’n’Roses -meininkiä. Mutta yhtäkkiä sulla onkin kymmenen biisiä kesken. Bändin silloinen A&R Euge Valovirta esitti asian näin: ”Olis kiva, jos sä äänittäisit ja miksaisit ton. ”Teen vähän tota ja välissä tuota”, kunnes kasassa oli totaalinen kaaos. Kun hypätään biisistä toiseen, ei tarvi kuin avata kanavat. Kun ei se ole mikään juttu, vaan pitäisi kuunnella sitä musaa kokoajan eikä vaan sitä soundia. 10 www.riffi.fi 4/2025 The Crash: Wildlife (Warner Music Finland, 2001) Ilu vastasi turkulaisen The Crashin kahden ensimmäisen levyn äänityksestä ja miksauksesta. Tältä turhalta työvaiheelta olisi säästytty, jos kommunikaatio olisi toiminut jo äänitysvaiheessa. Wildlifen kohdalla mentiin samalla kaavalla. ”Tää soundi on tämmönen vaikka se olisi huono. Wildlife-albumista on jäänyt mieleen, että sitä tehtiin paljon kaksistaan laulaja-säveltäjä Teemu Brunilan kanssa, tunteja laskematta. Se vaati alkuun extraduunia, mutta kannatti. Ilu muistelee, kuinka häntä pyydettiin tekemään Santa Cruz -yhtyeen debyyttiä, Screaming for Adrenaline, 2013. Ennen pyrki tekemään käsillä olevasta biisistä jonkun version, eikä silleen, että yrittää tehdä joka biisiin eka rumpusoundit. Levyllä ei ollut ulkopuolista tuottajaa, vaan Ilu toimi kommentoivana äänittäjänä ja miksaajana. Monesti mua pyydetään antamaan vähän enemmän inputtia. – Me pyrittiin siihen, että pohjat soundaa jo heti valmiilta. Muitakin elementtejä ajateltiin samaan tyyliin. Koko se laulusoundi ja sen tekemät biisit, joita ne oli sovittaneet bändin kanssa tosi makeesti. Mua on myös pyydetty tekemään sillä kulmalla, että tuottaisin levyn. Sen tyyppisiä tuotantojuttuja olen tehnyt ja jotain kimppajuttuja. Alttius kommentoimiseen on kuulemma määrittänyt Ilun uraa aika paljonkin… – Osaan mä myös äänittää niin, että olen hiljaa, haha. Esimerkiksi päätettiin tehdä kuivakka rumpusoundi, joten hommattiin Erkille vanha Ludarin setti, johon laitettiin vielä paitoja kalvojen päälle
Kaikki olivat albumin soundiin tyytyväisiä. Mukana oli pari reilusti yli kymmenenminuuttista kappaletta, jotka on jotenkin saksittu kuuteen minuuttiin. Soitto kuulostaa elävältä, eikä miltään samplelta, jossa jokainen virvelinisku kuulostaa samalta. Kun tiedustelen, miltä levy nyt kuulostaa, Ilu toteaa, ettei muuttaisi mitään. Perään muistuu vielä yksi tarina. Pohjat äänitettiin Munkkiniemen nuorisotalon MD-studiossa Jukka Puurulan toimesta. Se on sen ajan kuva. Piti miksata vanhaan tyyliin niin, että tehtiin kaksi eri sessiota. – Jokainen teki himassa juttuja ja lähetteli niitä toisilleen välimiksauksineen. Mutta kasassa oli raidat, mitä pitäisi käyttää. Ilu aprikoi, että kyseessä oli luultavasti Kiss a Wish -kappaleen c-osa. Mietin, että miten se on tehnyt ton. Hänen hommaansa kuului eri soundien miettiminen ja jopa niiden luominen aina tilanteen mukaan. Lindell toikin studioon ison kasan eri syntikoita. Tämä kuitenkin tunsi arvonsa ja se oli tyrmäävän kova. Silti raitojen avaamiseen, välimiksausten poistamiseen ja kuuntelukuosiin saamiseen meni joka kappaleen työstämisen aluksi tunti tai pari. Yksi biisin c-osalle ja toinen loppubiisille. Kyllähän niitä tehdään paljonkin uudelleen. Ei me muuten pärjätä siinä miksauksessa, kun matsku oli tehty kolmella läppärillä. Tarvittiin enää tyyppi, joka hoitaisi kasauksen ja miksaisi koko potin. – Halusin vaan kokeilla, saisinko tehtyä samanlaisen. Luonnollisesti bändin oma sointi muodosti suuren osan levyn soundista. Niin analogisia kuin digitaalisiakin. Me saatiin sieltä postia, että ovat kuulleet bändistä, Kentin laulaja oli sen heille vinkannut. – Tottakai se oli myös sitä Pro Tools -preppausta, johon menee nykyäänkin aikaa. Ja sitten alettiin saksimaan. Sekä joidenkin juttujen soittaminen. Kaikki meni niin kuin oltiin ajateltu. – Oli se erilainen, en mä olis osannut tehdä sitä niin hyvin. ”Olemme kiinnostuneita bändistä, mutta tämä varmaan kilpistyy siihen, että vähän on aikataulujen kanssa hommia ja hinta on tämä”. Miksauksessa oli sitten tarkoitus kasata kaikki oikeat raidat. Vähän LA 2:sta perään, niin se oli siinä. Eikä matkiminen olisi auttanut muutenkaan, sillä materiaalia miksattiin samanaikaisesti kummassakin paikassa. Ei siinä ole tehty mitään erikoista, mutta jotain siinä kuitenkin on. Noihin aikoihin bändissä ei ollut kosketinsoittajaa, joten Brunila soitti kosketinosuudet itse. – Kun mä kuulin, miten kaikki biisit ja äänitykset oli tehty, totesin, että jonkun täytyy kasata se. Siellä ei tehty edes sinkkua. Kaikilla oli miljoona välimiksausta ja joka asiaan haluttiin vaikuttaa. Kitaristi Kie von Hertzen esitteli idean Ilulle. Noina aikoina toiminta oli hyvin hidasta. M-Box oli ilmestynyt vähän aiemmin ja bändin jäsenet käyttivät sitä levyn äänityksiin. Käytin siihen pari tuntia. Von Hertzen Brothers: Approach (Dynasty Recordings, 2006) Approach-levyn teko jäi mieleen sen takia, että se oli Ilun ensimmäisiä ”In the box”-miksauksia, eli albumi miksattiin tietokoneella äänipöydän sijaan. Ja palaset yhdistettiin sitten masterissa. – Eihän se tietenkään pystynyt avaamaan niitä sillä MBoxilla. Varsinkin kun pohjat oli äänitetty yhdessä, vaikka kitarat ja osa bassoista tehtiin uudelleen. Siinä vaiheessa, kun Ruotsissa miksattu sinkku tuli kuunteluun, oli loppualbumin miksaus täällä jo valmis. Joillainhan on assistentit, jotka tekee sen homman. Ihmettelen asioita sen enempää tuntematta, että kova meininki, kun artistilla on pokeria hylätä tuotos, johon levy-yhtiö on laittanut paljon rahaa. Mä meinaan yritin. Jotain ulkopuolisia kompuroita ja kaikuja oli sentään käytössä. Hipissä oli siihen aikaan kyllä Pro Toolsissa hyvin tehokas seitsemän DSPkortin systeemi. Jos joskus tulee re-master, pitää laittaa sitä lisää. – Levy-yhtiöstä tuli ”yllättävä” ei. – Vaikka kaikki meni ihan hyvin, näki Teemu loppuvaiheessa unia jättimäisestä Pro Toolsin ”Delete all” -nappulasta leijumassa naaman edessä, Ilu kertoo huvittuneena. Osa biiseistä oli paljon pidempiä kuin lopulliset versiot ovat levyllä. Tommi Lindell otettiin mukaan jonkinlaiseksi kosketinvelhoksi. – Teemu ei tykännyt New Yorkin miksauksesta, joten mä miksasin sen ja tietty loppulevyn. Miten yksittäinen ulkopuolisen miksaama biisi sopi albumikokonaisuuteen. Mutta… – Nyt myöhemmin kuunneltuna, siinä voisi olla enemmän botnea. – Heti kun kuuli millaista musaa se on, tuli ajatus tietynlaisesta soundista. Näistä vain ensimmäinen kuitenkin käytettiin. Levyä oli tehty siihen asti omakustanteena. Levytyssopimus solmittiin vasta myöhemmin. Esimerkiksi Kuoppiksen ( Sami Kuoppamäki, rummut) rumpuihin ei tehdä mitään jytysoundia, vaan hän tykkää että soundi tulee enemmän overheadeista. Tuotantotiimillä oli idea, että levyn miksaisi Ruotsissa Cardigans-tuottaja Tore Johansson. – Sehän oli ensimmäinen interface jolla pystyi äänittämään Pro Toolsilla himassa. u ”Heti kun kuuli millaista musaa se on, tuli ajatus tietynlaisesta soundista.” 06-11 Ikimuistoiset 425 Herkman.indd 11 06-11 Ikimuistoiset 425 Herkman.indd 11 16.11.2025 12.07 16.11.2025 12.07. www.riffi.fi 4/2025 11 kään tarvinnut enempää säätää. Raitoja oli muistaakseni kuusitoista tai kolkytkaks, mitä se soitti. – Kukaan ei muista kuka mitäkin soitti. Enkä ihmettele, kun hinta taisi olla yli kymmenentuhatta dollaria per biisi. Tässäkään tapauksessa ei käytetty minkäänlaisia referenssejä. Kie paiski töitä pyöreän kuukauden, että tavara saatiin sille mallille, että voitiin aloittaa miksaaminen. Yhteistyökumppaniksi löydettiin sitten Neneh Cherrya tehnyt Adam Kviman, joka miksasikin kaksi biisiä: Lauren Caught My Eye ja New York. Joistain on julkaistu sinkkuversioita, jotka ovat alkuperäisessä kestossaan. Katoin muuten, että jossain oli ihan vääriä tietoja levystä. Ainakin ”Lauren Caught My Eyen” robottilaulusoundi on Tommin tekemä, mutta hänen muistinsa mukaan Teemu soitti sen. – Jossain biisissä Protarista loppui raidat ja teho kesken. – Sehän on ihan perushommaa levy-yhtiöiden kohdalla
Yleisilme levyllä kokonaisuutena on kenties hiukan liian tasainen. VIRTANEN kin: yksinkertaisia ja tarkasti mietittyjä. Levy on napakka myös kestoltaan. Washerin parasta antia on industrialpunkrytinä, jossa kulmikkuus luo vangitsevan svengin. Neljännesvuosisadan aikana kolmikko on kehittynyt sovituksellisesti, menettämättä kuitenkaan alkuaikojen viehättävää kotikutoisuutta. Tinyhawk & Bizarron instrumentaalimusaan on uinut tyylikkään kitaroinnin sekaan syntetisaattoreita, mikä laajentaa upeasti kokonaiskuvaa. En ole varma, onko funkahtava meininki sinänsä koskaan kiitänyt Suomessa mitenkään isosti aallonharjalla – Funky President, Steel City, Funkykarkurit ja Eternal Erection… olikos vielä muita. Rumpali Tomi Salesvuon johtama yhtye kuitenkin liputtaa ansiokkaasti ja uskollisesti funkin nimeen. Tomi Salesvuo East Funk Attack: Rhythm Manifesto IV (Eclipse Music, 2024) ARVIO: MATTI RINNE 12-17 Ajankohtaiset 425.indd 12 12-17 Ajankohtaiset 425.indd 12 18.11.2025 19.15 18.11.2025 19.15. Lawrence -leffan fiiliksiin – näin minulla. Myös bändin ex-jäsen, lyömäsoittaja Joonas Kaikko on mukana parilla kappaleella. Kolme hyvin erilaista bändiä jo kitaroidensa puolesta, jos nyt Cleaning Womenin soittimia edes voi kutsua kitaroiksi. Tinyhawk & Bizarro: Neko-A-Sekai (Humu Records, 2025) Cleaning Women: Washer (Svart, 2025) Julien Tassin ja Heikki Ruokangas: Behing the Mask (Challenge Records, 2025) TOMMI E. Yhdeksän raitaa paahdetaan kiihkolla läpi reilussa puolessa tunnissa. Paradoksaalisesti CW:n kolmikko tekee arvokasta työtä pelastamalla meidät liian siistiltä teflonsoundilta. Japaninkieliset (?) huudahdukset vievät kuulijan äkkiä Tyynenmeren rannalle Merry Christmas, Mr. Bändi on hitsautunut yhtenäiseksi koneeksi, joka pystyy hoitamaan tanssivan klubikansan maaniseen transsiin tai kutomaan tyylikkäästi pitkän mykkäleffasäestyksen. 12 www.riffi.fi 4/2025 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA T ämä viiveellä haltuuni saama rytmilevy on ilahduttava jo siinäkin mielessä, että tyylillisesti ollaan aidosti marginaalissa. Ratilainen laulaa hyvin. Heistä mainittakoon Ukko Heinonen, Erja Lyytinen sekä Sami Pitkämö. Biiseissä on yllättäviä koukkuja ja sovituksellisia ratkaisuja ilman, että ilmaisu menee missään vaiheessa kikkailun puolelle. Meditatiivisuutta ja herkkyyttä. Salesvuon fillit ovat parhaimmillaan juuri sellaisia kuin pitääShut up and play your guitar! S attumalta marraskuiselle levylautaselle päätyi täysin (lähes) instrumentaalista musaa. Ennen kaikkea omaperäistä. Kiinnostava ja omaperäinen improvisoija on löytänyt duokaverikseen belgialaisen kitaristi Julien Tassin ja lopputulos on enemmän kuin osiensa summa. Oululainen Heikki Ruokangas operoi akustisella kitarallaan marginaalissa jazzin ja avantgarden kentällä. Tokyo No Go soi väkevästi ja kitaristisäveltäjä Jenni Kinnunen loistaa, yhteistyö kitaristi Markus Väisäsen kanssa on myös saumatonta. Selkeimpänä korvakarkkina erottuu Losing You, jossa toista kitaraa soittaa Riku Rajamaa. Ja bändi on myös keikalla yhtä napakka kuin tällä neljännellä levyllään. Levyn loppu on murhaa, punkahtava Vortex on sinfonia Mars-planeetalta. Mitä geneerisemmäksi radiomusakki on mennyt, sitä kiinnostavammalta Cleaning Women kuulostaa. Vai onko sillä sittenkään väliä. Bändin kakkosalbumin meininki on niin vakuuttavaa, että voisi odotella jo laajempaakin kansainvälistä kiinnostusta Taustatarinan mukaan Cleaning Womenin siivoojarobotit ovat tulleet Clinus-planeetalta Maata pelastamaan. Kuulija pääsee heti tiloihin Linnunradan maitobaariin. En tiedä, onko vain kömmähdys, mutta kokoonpanoa ei eritellä levyn kansissa ja netistäkin tiedon kaivaminen vaati vaivannäköä. Kahden akustisen kitaran keitos on yllättävä ja rikas. Levyllä he ovat yhtä, eikä kuulija hetkittäin edes muista, että orkesterissa on tosiaan vain kaksi kitaraa. Aina tehokas on se filli, joka ei päätykään symbaaliin. Kulmikkuutta ja tekstuuria. Soundimaailma on tiukka ja genreä kumartava. Vierailijoita levyllä mukana on paljon. Sävellykset ovat pääosin juuri Salesvuon kynästä, ja lyriikat puolestaan Julia Vuorisen. Dissonanssia ja harmoniaa. Uudenlaista lyyrisyyttä bändi osoittaa Particles In a Vacuum -teoksellaan, jonka kudelmat tuovat mieleen jopa Radioheadin. Tämän haluaisin kuulla livenä jo siksi, että tietäisin kumpi soittaa mitäkin. Mukavan anarkistisesti liikkeelle polkaistaan instrumentaalilla, jonka tempo onkin nimensä mukainen: Hectic. Kulttuurit kohtaavat ja sävellykset ovat vahvoja. Vokalisti on Taru Ratilainen, kitaraa soitTomi Salesvuo East Funk Attack: Rhythm Manifesto IV taa Matias Kiiveri, basisti on Janne Kinnunen, kosketinsoittajana Ilmari Aitoaho ja nimimieshän itse siis soittaa rumpuja
Ruutupaperivihko ja kynäkin riittää. VIRTANEN Lisää kirjaja levyarvioita sekä tuoteuutisia löydät Riffin jatkuvasti päivitettävältä nettisivustolta riffi.fi ! 12-17 Ajankohtaiset 425.indd 13 12-17 Ajankohtaiset 425.indd 13 18.11.2025 19.15 18.11.2025 19.15. Teksti on helppolukuista ja se etenee loogisesti asiasta toiseen. Rima ei nouse liian korkeaksi, vaan pikemminkin ohjaa tekemään omista lähtökohdista. Ja kehottaa opettelemaan historian, mistä voi ammentaa. Työvälineiksi kelpaavat kiippari ja Garageband tai kitara ja puhelimen sanelin. Teknisesti tekeminen on helpompaa kuin koskaan, mutta persoonallisen tekstin tekeminen on yhä yhtä haastavaa. Tälle kirjalle oli tilausta, sillä biisintekemisestä on tullut varsin suosittu harrastus. Myös Heikkilä tietää mistä puhuu. Heikkilän kirja avaa eri tekniikat ja metodit, mutta ennen kaikkea rohkaisee tekemään omalla tyylillä. Siihen Heikkilän kirja antaa hyvät eväät – niin aloittelijalle kuin konkarillekin. Näin lukija saa opettajikseen kaikki parhaat. Sekä 2021 julkaistu Iisa Pajulan kirja ”Itke kirjoita laula” (Nemo), joka tarjoaa henkilökohtaisemman kulman tekemiseen. Heikkilä avaa myytin ja metaforan, symbolin ja kliseen, eikä sorru saarnaamaan. Lauluja rustaa niin Billie Eilishista innostunut teini-ikäinen tyttö kuin Hectorinsa kuunnellut eläkeläismies. Hän on kouluttanut biisintekijöitä vuosikymmenet ja hänen omasta kynästään on lähtenyt teksti Hanna Ekolan laulamaan Villihevosia-hittiin, joka oli vuoden 1991 soitetuin radiobiisi. Laulunkirjoittajan käsikirja L aulunkirjoittaminen on pienen tilan taidetta, kuten Martti Heikkilä Sanoittajan runousoppi -kirjassaan osuvasti sanoo. Onhan oppaita tullut aiemminkin. Apunaan Heikkilällä on koko Suomen biisintekijäkaarti aina Reino Helismaasta Saara Törmään, joiden sitaatteja hän kirjassaan viljelee. Iskelmät ja poptekstit puretaan osiin ja mutustellaan niiden ainesosia. Järkäle saattaa hirvittää, mutta pelkkä selailu ja yhden luvun lukeminen voi antaa toivottavan kipinän tekemiseen, tai sekoittaa pakkaa kun umpikuja ahdistaa. Sanoittajan runousoppi – Aiheesta riimeihin ISBN: ISBN 978-952-4-17227-1 Kirjoittaja: Martti Heikkilä Kustantaja: Momentum kirjat, 2025 ARVIO: TOMMI E. Tunnetuimpana Heikki Salon ”Kahlekuningaslaji” (Like, 2006), josta on otettu jo yli 10 painosta. Se on myös rivien väliin kirjoittamista ja häpeän kohtaamista, lainaamista ja liioittelua
Käteistä, kaljaa ja makkaraa jaellaan sinne tänne, soittimia ostetaan tarvitseville, studioja matkakustannuksista ei tingitä, mutta silti toimintaa pyöritetään vekselivetoisesti, lukijallekin vatsahaavan aiheuttavan taloudellisen stressin keskellä. Virtasen kirjoittama teos Knipi – Kuinka vangita perhonen tarkastelee Egotrippi-yhtyeestä ja soolotuotannostaan tunnetun Zachris ”Knipi” Stierncreutzin elämää sekä ilahduttavasti myös biisinkirjoittamista ja luovuutta. Muistelmateos tuo elävästi esiin vuosituhannen vaihteen kulttuurikentän, striimauspalvelujen nakertaessa levymyyntiä ja Radiomafian muuttuessa nuorekkaammaksi YleX:ksi. Erittäin poikkeuksellisista lähtökohdista ponnistanut lauluntekijä kertoo pyrkineensä teini-iän kuohunnan jälkeen tavallisuuteen – ja siinä hän onkin onnistunut epätavallisen hyvin. Kolmekymppiseksi varttuneen taiteilijan persoona myös ”miehistyy” aiempiin teoksiin verrattuna, mikä antaa lukijalle tilaisuuden peilata omaa kasvuaan eri elämänvaiheissa. Teos käy ansiokkaasti läpi Blomin teot sekä Loven ja hänen myöhemmät yhtiönsä – muun muassa Johannan, Megamanian ja Pyramidin – artistien ja kokoonpanojen historiaa myöten. Atte Blomin arvoitus säilyy mittavasta taustoittamisestaan huolimatta yhtä ratkaisemattomana. Se tarjoaa kiinnostavan sisäpiirinäkymän Egotripin lisäksi parin muunkin bändin ja artistin treenikämpälle, studiosessioihin ja keikoille. Vaikka tarina etenee ilman suurta draamaa, kirja ei silti käy tylsäksi. Atte Blom – Mies Love Recordsin takana EAN: 978-951-0-49756-2 Kirjoittaja: Elina Saksala, kustantaja: Johnny Kniga, 2025 ARVIO: TOPI SUURONEN 12-17 Ajankohtaiset 425.indd 14 12-17 Ajankohtaiset 425.indd 14 18.11.2025 19.15 18.11.2025 19.15. Vauhti on huima, kun levyjä ja musiikkikirjoja syntyy. Bändi, joka aikanaan herätti rocklehdissä paljon positiivista huomiota lelusoittimineen, tulisi nykyään sanoituksiensa vuoksi hetkessä ”canceloiduksi”. Kirjaa lukiessa mieleeni nousi uudelleen ja uudelleen kysymys: mistä lopulta löytyi kaikki se raha tämän kalliin, mutta suomalaiselle kulttuurille jopa mittaamattoman arvokkaan hullunmyllyn pyörittämiseen. Nykyperspektiivistä katsottuna välillä tuntuu kuin lukisi jonkin vaihtoehtoisen universumin musiikkibisneksestä kertovaa fantasiakirjaa: Dave Lindholmin levynkansikuvaa otettaessa kaikki on valmista – paitsi kamera, jota lähdetään ostamaan kuvauskohteen jo hikoillessa lamppujen loisteessa. Parisuhteenkin arvo tuntuu löytyneen Blomille vasta myöhempinä vuosina. Knipin luova työtoveri Mikki Kauste näyttäytyy kirjassa ajoittain oikukkaana, mutta lopulta hyvin arvokkaana ja inspiroivana kumppanina. Virtanen Kustantaja: Tammi, 2025 ARVIO: TOPI SUURONEN Mansesta Stadiin – Liimatta muistelee T ommi Liimatta on monialainen taiteilija, joka lienee lehden lukijoille tutuin vuonna 1991 perustetun Absoluuttinen Nollapiste -yhtyeen keulahahmona. Lukijan mielenkiinnon herättää ennen kaikkea sisäpiirin kuvaus musiikillisesti arvostetun, mutta taloudellisesti niukasti menestyneen bändin elämästä sekä omaehtoisen taiteilijaelämän avoimuus ja rehellisyys. Knipi – Kuinka vangita perhonen ISBN: 978-952-0-46710-4 Kirjoittaja: Tommi E. Tässä olisi ollut erinomainen tilaisuus päästää lukija lähemmäksi kohdettaan. Apolloissa mahtihinnat! Atte Blomin tarina on yhtä kaaosta ja kulttuuria A tte Blom – Mies Love Recordsin takana valottaa suomalaisen musiikkielämän kiistatta tärkeimpiin vaikuttajiin lukeutuvan Atte Blomin persoonaa. Pitkä, ilmeisen onnellinen parisuhde saman puolison kanssa, perheelämä ja tasapaino ilman ulkoisia kriisejä tai päihdesekoiluja luovat kuvan ihmisestä, joka on löytänyt oman paikkansa maailmasta. Harvat kiivastumiset yhteistyökumppaneille jäävät irrallisiksi maininnoiksi, vaikka juuri niiden perkaamisesta olisi kenties löytynyt jotain uutta miehen persoonasta. Taistelutoverit näyttävät tässäkin tapauksessa kirittävän toisiaan – aivan kuten Lennon ja McCartney aikoinaan. Onko Liimatta oman sukupolveni Päätalo. Kirjan kirjoittanut Elina Saksala kuuluu jossain määrin Blomin lähipiiriin, mikä on varmasti vaikuttanut myönteisesti teoksen syntyyn, mutta ehkäpä tämän hintana teksti jää paikoin melko kritiikittömäksi päähenkilöään kohtaan. Manse – Södikan kausi ISBN: 978-951-1-51511-1 Kirjoittaja: Tommi Liimatta, kustantaja: Like, 2025 ARVIO: TOPI SUURONEN www.msonic.fi Myynti: UA-jälleenmyyjät Hyvä hinta, parempi mieli. Kirjan mukaan pahimmillaan viisi askia päivässä polttanut Blom ei silti pysähdy, vaikka velkojen erääntyminen jää eräänkin kerran vain tunnista kiinni – sauhuaminen jatkuu pankista suoraan Pori Jazziin. On lopulta vaikea selittää, miksi Liimatan yksityiskohtainen muistelu vetää lukijaa puoleensa kirja toisensa jälkeen, mutta niin vain hänen lakonisen kuiva ja aforistinen tyylinsä toimii edelleen yli 700 sivun järkälemäisyydestä huolimatta. Julkisuuden hahmona Knipi on ollut kunnollisempi kuin lastenlaulun Ukko Nooa konsanaan. Tuorein osa Liimatan muistelmasarjasta, Manse – Södikan kausi, käsittelee 2000-luvun ensimmäistä vuosikymmentä ja tuo bändielämän rinnalla esiin hänen kirjailijanuransa alkutaipaleen WSOY:n kustantamossa. Kirjan suurin heikkous liittyy visuaaliseen puoleen: valokuvien käyttö rajoittuu pelkkiin kansikuviin. 14 www.riffi.fi 4/2025 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA Knipi – tavallisuuden taituri T ommi E. Vaikka läheisyyttä ei varsinkaan lapsuudessa juuri ollut, oma tytär jakaa kirjassa isälleen vain ymmärrystä. Virtanen, meritoitunut tietokirjailija ja dokumentaristi, rakentaa kirjasta rauhallisen ja harkitsevan tarinan, joka kerrotaan Knipin perspektiivistä. Nähtäväksi jää, mikä tai kuka on nyt muuttunut, sillä kuulemani mukaan Simpanssit ahkeroivat uutta levyä yli 20 vuoden tauon jälkeen. Toki muutamat kuolemantapaukset lähipiirissä rikkovat tätä harmoniaa, mutta kuvaavaa on, että Knipin kapina rajoittuu lähinnä keskisormen näyttämiseen erään levy-yhtiön konttorin kohdalla. Ajan hengen muuttumista korostaa esimerkiksi Liimatan sivuprojektin, Ahkerien Simpanssien, tuotanto
Mikrofonit toimitetaan kiintoadapterin kera. Miksata voi myös langattomasti (Bluetooth) Alto Mix -applikaatiolla (iOS/Android). Lisätiedot: EM Nordic • emnordic.fi Boss XS-1 & XS-100 Bossin pienemmällä viremuuntimella voi tuottaa kevyttä sivuvirettä +/20 sentin (sävelaskeleen sadasosan) hahlolla, ja isompaa seitsemän sävelaskeleen tai kolmen oktaavin haarukassa. Omia asetuksia saa 30 muistipaikkaan. Jollei käytä liukuefektiä, voi pedaalilla transponoida kahdeksan oktaavin alalla kiinteän intervallin mukaan. Kanavissa on parametrisen eq:n lisäksi kompressori, ja pystyväksi kuvailtu efektiprosessori täydentää kokonaisuutta. Äänenpainetta CC8-SC kestää 155 dB SPL ja CC8 puolestaan 146 dB SPL. Vaimennuskytkin (pad 0 dB/ -10 dB / -20 dB) sekä bassoleikkuri (0 / 60 Hz / 120 Hz) kuuluvat varusteluun CC8 ja CC8-SC ovat kumpikin pituudeltaan 140 mm, halkaisijan ollessa 23 mm ja painon 140 grammaa. www.msonic.fi Myynti: UA-jälleenmyyjät Hyvä hinta, parempi mieli. Kookkaampi XS-100 on varustettu keinupolkimella, jolla voi liukua neljän oktaavin verran alastai ylöspäin lähtövireestä. Lisätiedot: Studiotec Distribution • shop.studiotec.fi Alto TMD16 Alto löi tiskiin 16 analogista tuloa ja 12 lähtöä. Apolloissa mahtihinnat! Austrian Audio CC8-SC Herttakuvioisen CC8-mallin rinnalle hiljattain tuotu superhertta, CC8-SC, on ulkomitoiltaan ja olemuksellaan sisarmallinsa identtinen kaksonen. Pudotettu vire ja capon korvaus onnistuvat tälläkin pedaalilla, ja hienoista vireen siirtoa saa aikaan +/50 sentin haarukassa. Kaikille on fyysiset liitännät suoraan mikserissä. Kanavaliukujen tilalla on kosketuksen tunnistavat liukupinnat, ja muina kontrolleina painikkeita ja enkoodereita. Kanavia on 8 monona ja päälle vielä neljä joko monona tai stereona toimivia. Suuntakuvion eroavaisuuden lisäksi myös teknisissä arvoissa on tiettyjä eroja. Lisätiedot: Boss Suomi • boss.info/fi TUOTEUUTISIA 12-17 Ajankohtaiset 425.indd 15 12-17 Ajankohtaiset 425.indd 15 18.11.2025 19.15 18.11.2025 19.15. Superhertan herkkyydeksi ilmoitetaan 18mV/Pa [hertalla 15 mV/Pa] ja itseiskohinaksi 13 dB SPL (A) [hertalla 15 dB SPL (A)]. Polyfonisuutensa ansiosta pedaalia voi käyttä drop-vireessä soittoon sekä virtuaalisena capona. Kummankin mikrofonin taajuusalueeksi ilmoitetaan 20 Hz – 20 kHz
Completely revamped and better than ever, the 4099 CORE+ Instrument Mic takes your instrument, your sound, your performance to the next level. Studiotec Distributionille on avattu uusi sivusto osoitteessa shop.studiotec.fi. Mallistossa on sekä kolmen yksikelaisen että H-S-S-muodostelmia. Wampler-pedaaleita myyvät Suomessa DLX, Musacorner, Musikantti, Power Sound, Soitin Laine, sekä Tampereen Musiikki. 16 www.riffi.fi 4/2025 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA www.arvaaudio.fi dpamicrophones.com/4099-core-plus Supersize your performance It’s your stage. Potentiometrien sijasta Mini Ego76:ssa käytetään kolmiasentoisia kytkimiä attackja release-aikojen valintaan. Vahvistimissa ei käytetä tuuletinjäähdytystä, joten ne eivät tuota myöskään akustista häiriöääntä ollessaan päällä. Studiotec Services keskittyy AV-järjestelmien suunnitteluun, toteutukseen, sekä ylläpidon, huollon ja käyttäjätuen palveluihin. Ulkomitoiltaan 8380A vastaa aiempia 1038ja 1238-malleja, joten se voidaan asentaa helposti näiden tilalle studion kalustoa päivitet täessä. Lisätiedot: F-Musiikki • f-musiikki.fi Allen & Heath ja Bose LightHouse Entertainmentille Sekä Allen & Heathin että Bosen audiotuotteiden maahantuonti ja edustus ovat siirtyneet F-Pro oy:n ja LightHouse Entertainment oy:n keskinäisellä sopimuksella jälkimmäisen vastuulle. Lisätiedot: F-Musiikki • f-musiikki.fi 12-17 Ajankohtaiset 425.indd 16 12-17 Ajankohtaiset 425.indd 16 18.11.2025 19.15 18.11.2025 19.15. Rinnakkaiskompression mahdollistava Blend-säädin, sekä Levelja Compsäätimet ovat kummassakin mallissa samat. Perinteisen tyylin virityskoneistoja sekä tallaa on niitäkin kohennettu, ja tämän pitäisi kuulua parempana vireisyytenä. Lisätiedot: Genelec • genelec.fi Fender American Professional Classic Stratocaster Hieman ylikäämityt, Pure Vintage -henkiset Coastline-mikrofonit tuovat sointiin selkeyttä ja voimaa koko kitaran äänialalla, kertoo Fenderin tiedote. Lisätiedot: Msonic • msonic.fi Genelec 8380A The Main Ones -tuoteperheeseen kuuluva 8380A on keskikokoisiin ja suuriin tarkkaamoihin soveltuva aktiivinen kolmitiekaiutin. Kummankin tuotemerkin taustalla on yhteinen omistaja, australialainen Freedman Group. Lisätiedot: Lighthouse Entertainment • lhe.fi MSonic & InLed Lighting Esitystekniikan ja sisustuksen sekä arkkitehtoonisiin led-valaisimiin erikoistunut InLed Lighting (Slovenia) ja MSonic oy ovat solmineet InLedin tuotteiden maahantuontia ja edustusta koskevan sopimuksen. 8030A kuuluu Genelecin SAM (Smart Active Monitor) -sarjaan, ja sen sovitus huonetilan akustiikkaan ja ohjaus käytön aikana voidaan hoitaa Genelecin GLMohjelmistolla (Genelec Loudspeaker Manager). 15-tuumaisen bassoelementin ja koaksiaalirakenteisen keski/ylä-äänikaiuttimen toistama taajuusalue on 29 Hz – 43 kHz ja maksimiäänenpaineeksi ilmoitetaan 122 dB SPL. Make it HUGE. Svanfield Oy & Mackie Røde-mikrofonien maahantuoja Svanfield oy edustaa nyt myös Mackien audiotuotteita. Sisällöntuottajille ja kotiäänittäjille suunnatussa mallissa on signaalitason vaimennin (pad dB / -10 dB / -20 dB) sekä bassoleikkuri (off 80 Hz / 160 Hz). Studiotec Distribution puolestaan vastaa äänija valokaluston sekä soitinten ja soitinlaitteiden maahantuonnista ja jakelusta. Lisätiedot: Fitzpatrick • fitzpatrick.se Studiotec uudisti rakenteensa Studiotec on jakanut toimintansa kahteen itsenäiseen osaan. Pristine clarity, balanced isolation, no distortion – all important aspects to ensure the audience feels your music in their soul. Studiotec Services käyttää jatkossa verkkosivuston osoitetta studiotec.fi. Lisätiedot: Studiotec Services | Studiotec Distribution • studiotec.fi | • shop.studiotec.fi Yamaha YCM705 Herttakuvioisessa kondensaattorimikrofonissa on tuuman kapseli ja sen toistoalueeksi ilmoitetaan 20 Hz – 20 kHz. Fenderiltä todetaan, että otelaudan kanttien pyöristykset tekevät nykyaikaisesta C-profiilin kaulasta aiempaakin miellyttävämmän. Lisätiedot: Fender • fi.fender.com Wampler Mini Ego76 Esikuvana on FET-kytkentään perustuva Urei / Universal Audio 1176 -kompressori/limitteri, ja toteutus on pienoisversio Wampler Ego 76 -pedaalista. Bassoja keskialueen vahvistimet toimivat D-tyypin kytkennällä ja ovat nimellistehoiltaan 500 W ja 250 W. Kaupan myötä myös tuotepäällikkö Veijo Laine siirtyi F-Pron palkkalistoilta LHE:n henkilöstöön. It’s your time. Ylimmän taajuusalueen vahvistin toimii AB-luokassa ja sen tehoksi kerrotaan 200 W. Lisätiedot: Svanfield • Svanfield.fi Yamaha & Steinberg Yamahan entraa omaa organisaatiotaan ja siinä yhteydessä äänikorttien suunnittelu ja valmistaminen siirtyvät kokonaisuudessaan Yamaha-nimen alle Steinbergin keskittyessä jatkossa pelkästään ohjelmistotuotteisiin
• ikmultimedia.com Seuraa jatkuvasti päivitettäviä tuoteuutisia osoitteessa riffi.fi. Completely revamped and better than ever, the 4099 CORE+ Instrument Mic takes your instrument, your sound, your performance to the next level. Keikalle virtuaaliset laitteet otetaan mukaan joko pienemmällä Tonex One -pedaalilla (20 muistipaikkaa) tai kookkaammalla Tonexpedaalilla (150 muistipaikkaa). 12-17 Ajankohtaiset 425.indd 17 12-17 Ajankohtaiset 425.indd 17 18.11.2025 19.15 18.11.2025 19.15. Make it HUGE. www.riffi.fi 4/2025 17 www.arvaaudio.fi dpamicrophones.com/4099-core-plus Supersize your performance It’s your stage. Pristine clarity, balanced isolation, no distortion – all important aspects to ensure the audience feels your music in their soul. It’s your time. kolmen eri Ampeg-vahvistimen mallinnokset, neljä eri Fenderin Bassmania ja niiden perään mm. Kaiutinkaappien IR-simulaatiot ovat nekin mukana, ja pedaali huolehtii automaattisesti siitä, että laitteen läpi kulkeva suora signaali ja efektoitu signaali lähtevät prosessin päätteeksi keskenään samassa vaiheessa, jotta soundi pysyy selkeänä ja kiinteänä. virtuaalisia GallienKruegerin, Markbassin, Orangen ja Trace Elliotin vahvistimia… Sekä mallinnettuja efektipedaaleita ja muita muokkaimia, yhteensä 150 laitteen verran. Soundit muokataan ja arkistoidaan Tonex-applikaatiolla, ja lisäksi Amplitude 5 sekä Amplitude SVX 1 & 2 -lisenssit kuuluvat hintaan. fi.audioforum.eu IK Multimedia Tonex Bass Basisteille suunnatuille Tonex-pedaaleille on tässä vaiheessa valmiina mm. Lisätiedot: IK Multimedia
Teatterissa Kupiainen pääsi soittamaan kokeneiden vanhemman polven studiomuusikoiden kanssa. Oikeastaan se, että päädyin teatteriin soittamaan, kokosi kaiken yksiin. Lapsesta asti pianoa ja kosketinsoittimia treenannut Kupiainen sai huomata, että teatterimuusikon repertuaari vaatii muun muassa rautaista nuotinlukutaitoa. Silta omaan nuoruuteen oli kiipparien ja eri soundien tosi mittava ja pikkutarkka käyttö, se kiehtoi. Olin ihan sellainen bändijätkätyyppinen, mutta samalla kävin musaopistoa ja jazzpuoli veti mukaansa. Siitä lähti mun jonkinlainen merkittävin oppiminen. Siellä oli proggis, jossa oli neljä kiipparia. Sanoin, että jos tarvitsette tuuraajaa, niin mä tulen. Sain lokeroitua sen, mistä ammentaa, mikä kiinnostaa ja missä on haastetta. – Perustimme luokan poikien kanssa bändin ja treenasimme välkillä. Teatterissa bändiys, rytmimusa, jazzillisuus ja niiden kautta orkesterimaisuus yhdistyvät. 18 www.riffi.fi 4/2025 T eatterikorkeakoulun musiikin lehtorina, monipuolisena freelancesovittajana ja teatterimuusikkona työskentelevä Risto Kupiainen kuvailee muusikkouttaan ”sekasopaksi”. 18-20 Risto Kupiainen.indd 18 18-20 Risto Kupiainen.indd 18 16.11.2025 12.34 16.11.2025 12.34. Ura alkoi koulubändissä. Vähän isompina siirryimme autotalleihin ja kellareihin. Teatteri alkoi vetää puoleensa niin paljon, että lopulta Kupiainen nosti hääkeikoilla tienaamansa rahat ja matkusti viikoksi Lontooseen katsomaan ja erityisesti kuuntelemaan teatteria. Onnistuneimpia lopputuloksia yhdistää kyky tukea ja syventää olemassa olevaa musiikillista materiaalia. Teatterimusiikin Kupiainen löysi lukioiässä teatterista innostuneen kaveriporukan myötä. Pääsinkin tuuraamaan muistaakseni kolmea eri stemmaa. – Sitten teatterikärpänen oli puraissut niin paljon, että olin yhteydessä Kaupunginteatteriin. – Mulla oli ihan nuotinluvussa ja pianismissakin TEKSTI JA KUVAT: VILMA TIMONEN Risto KUPIAINEN – sovitus syntyy kolmessa vaiheessa Hyvä sovitus voi syntyä monenlaisin työkaluin ja metodein
Omista projekteistaan Kupiainen mainitsee Vantaan Viihde orkesterille ja Kalevauvalle tekemänsä sovitukset. Vince Mendoza on tehnyt sovitukset kappaleisiin, jotka on otettu vuosikymmenien takaa. Hänen mielestään olennaista on ennen kaikkea tukea ja syventää olemassa olevaa materiaalia. Siinä on tarvittu juuri nämä kaksi tekijää – solisti ja sovittaja – jotta on saatu vielä jotain erilaista tulkintaa ja merkitystä siihen biisiin. Usein soittajia on 8–14, ja sovittajan tehtävä on kiteyttää oleellinen sisältö pienelle porukalle. Silloin vietin oikeasti ekan kerran pitkiä iltoja harjoitushuoneessa. Mukana on oltava mielikuvitusta ja soitinten oikean kuulokuvan tuntemista, jotta se myös toimii livenä. Kapellimestarina on Nick Davies ja laulusolistina Johanna Försti. Ennen kakkosja kolmosvaiheisiin siirtymistä pitää kuitenkin päästä selville siitä, miksi ja kenen sovitusta ylipäätään pitäisi ryhtyä tekemään. – Mä ajattelen, että yksi sovittajan sudenkuoppa on siinä, että luottaa liikaa koneorkesteriin. Sitten lähtevät ideat sinkoilemaan, että olisiko tämmöinen kokoonpano ja mitä sillä voisikaan saada aikaan… Kupiaisella suunnitteluvaiheen työvälineet vaihtelevat tilanteen mukaan. Ensimmäisen sovituksensa isolle bändille Kupiainen teki jo musiikkiopistossa. Usein käytössä on nuotinnusohjelma, mutta yhtä hyvin välineinä voivat olla kynä ja paperi tai DAW. www.riffi.fi 4/2025 19 kiinniotettavaa, vaikka olin soittanut koko pienen ikäni. Keskimmäinen on nuotinnussoftalla puurtamista, että soinnut ovat balanssissa ja äänenkuljetukset kivasti, kokonaisuus ja yksityiskohdat ovat hallinnassa. Kupiainen nostaa esimerkiksi vanhan suosikkilevynsä. Onko yhtä ja oikeaa tapaa saada aikaan ammattimainen ja hyvän soiva orkesterisovitus. – Levy, johon aina palaan, on Joni Mitchellin ”Both Sides Now”. Sitten olen toki opiskellut Arabiassa rytmimusaa, ja siellä tietysti oli jazzmusan harmoniaa, sovittamistekniikkaa ja kaikkea tällaista. Sovituksen kolme työvaihetta Kupiainen on tehnyt kymmeniä orkesterisovituksia paitsi teatteriin myös muun muassa sinfoniaja viihdeorkestereille. Kupiainen jakaa sovituksen tekemisen kolmeen työvaiheeseen. – Ensinnäkin se, että miksi vaikka minä tekisin Kalevauvan kanssa yhteistyötä. Niissä sampleissa on eroja, kuulokkeissa on eroja – kaikessa on eroja. Mutta on fakta, että nykyään sampleja käytetään demottamisessa ja tuotannoissa sekä teatterissa että levyillä. Kupiainen toteaa, että sovituksen idea ei ole toistaa yksi yhteen alkuperäistä kappaletta. Se matsku oli yhtäkkiä niin haastavaa – varsinkin jos olin harjoituspianistina, jolloin piti vetää koko orkesterin puolesta ja niin, että tanssijat kuulevat sykkeen. Tulkinta muuttuu sovituksen myötä Sovittajia on moneen lähtöön, ja jokaisella on oma tapa lähestyä sovituksen tekemistä. – Meillä oli mahtava opettaja Vellu Halkosalmi, joka antoi mahdollisuuden tehdä big band -sovitus. Jotta sovituksen määritelmä täyttyy, tarvitaan aina jotakin uutta ja muunneltua. Kupiainen uskoo, että asiaan harjaantunut ammattilainen osaa arvioida jo nuotinnussoftalla tehdyn demon perusteella, miten sovitus toimii oikeassa kontekstissa. En sitä, että se olisi erityisesti sovittajan kuuloista tai että se nyt täyttää ne sovituksen kriteerit, vaan että oikeasti halutaan sanoa vielä lisää johonkin upeaan biisiin. Onko tekstissä jotain, joka houkuttelee tietynlaisia sävyjä, onko musatyylissä jotain, mitä mä voin vaikka näillä puhaltimilla tukea. Että mä kiinnostun jostain ja tajuan ehdottaa sitä. Eri sektiot tukevat toisiaan, mutta myös sektioiden sisällä olevat yksityiskohdat ovat kunnossa. Hiljattain Kupiainen sovitti kolmen kappaleen verran ”jazzahtavaa rytmimusaa” joulukonserttiin, jossa Jyväskylä Sinfonia ja Jyväskylä Big Band yhdistävät voimansa suurkokoonpanoksi. Hänen viimeisimpiä projektejaan ovat Vantaan Viihdeorkesterin ja Kalevauva-yhtyeen yhteiskonsertti kuluneena syksynä sekä Kaj Chydeniuksen sävellyksistä sinfoniaorkesterille ja laulusolisteille koostettu Jos rakastat -konserttikokonaisuus, jossa oli mukana useita eri sovittajia. Mietin aina, miten kappaleesta voisi saada vielä enemmän tai syventää sitä. Mutta ideointivaihe voi olla monenlainen. Siinä on nuori ihminen, joka on tehnyt sen biisin, ja vanhempi ihminen, joka sen tulkitsee. Olen aika käytännöllistä koulukuntaa, mutta tiedostan, että on omaehtoisempaakin sovittajakuntaa, ja arvostan sitä. Kupiaisen työtä vahvimmin määrittelevä asia on teatteri. Kotimaisessa teatterissa harvemmin on käytössä Broadwayn kulta-ajoista muistuttavaa 24 soittajan orkesteria. Tai multa pyydetään; joku näkee, että tolla Kupiaisella olisi jotain tuotavaa tähän. Sen koommin en ole käsin kirjoittanut, mutta siitä oppi sen, miten pitkäjänteistä työskentelyä sovittaminen on. Onko sovittajan käyttämällä työvälineellä merkitystä, ja millaista. Ja sitten tehdään jopa niin, että irrotetaan lauluraita ja sen kanssa pelataan. Alun perin yksinkertaisesti kitaralla säestetyistä lauluista ja niiden nettikeskusteluihin pohjautuvista teksteistä saatiin orkesterisovituksilla kaivettua esiin uudenlaisia merkityksiä. Risto KUPIAINEN ”Yksi sovittajan sudenkuoppa on siinä, että luottaa liikaa koneorkesteriin.” 18-20 Risto Kupiainen.indd 19 18-20 Risto Kupiainen.indd 19 16.11.2025 12.34 16.11.2025 12.34. – Klassinen tapahan on, että otetaan nuottipaperia ja tehdään luonnos kahdelle riville, mutta monet tekevät nykyään DAWilla, soittavat sinne sisään luonnoksia. – Jos lähdetään loppupäästä, niin viimeinen on viimeistely ja puhtaaksikirjoittaminen, että kaikki näyttää hyvältä eikä ole kirjoitusvirheitä. Mä ajattelen, että mitä mä voin tällä käytettävissä olevalla kokoonpanolla tuoda tähän, mitä ehkä juuri minä voin sieltä nähdä tai nostaa. – On ihmisiä, jotka haluavat tehdä sovituksesta omannäköisen, että on kunnia-asia, että ”tässä on mun soundi”. Se on jonkinlainen yhdistelmä työkalua, ikään kuin luonnostelua, ja sitten sitä mielikuvitusta. Ja kun sovittaja korostaa vaikka vaskilla niitä jännitteitä, niin silloin ollaan siinä, mitä itse tavoittelen sovittamisella. Mä istuin koko lomaviikon ja kirjoitin puhtaaksi stemmoja – koska käsin tehtiin. – Minussa teatterimuusikko kiinnostuu juuri tulkinnallisuudesta ja siitä, miten tulkinta muuttuu sovituksen myötä. Hyvä paha DAW
Ajattelen ehkä, että mun syvällisin ja koskettavin sovitus saattaa tulla 40 vuoden päästä. Demoilla kommunikoidaan solistien ja tuottajien ja muiden kanssa, että minkälaista sieltä on tulossa. Mun mielestä kumpikin lähestymistapa on arvokas. Yksi syy voi olla se, että sovittamista on hidasta harjoitella. Seuraavalla kerralla lähdetään taas tyhjältä paperilta. Toki se sitoo aika paljon. Yhtä lailla voi lähestyä niin, että ”tässä biisissä on nyt sellainen ydin, joka me voitaisiin ottaa ohi alkuperäisen sovituksen ja ammentaa siitä uusi versio”. Että alkuperäisessä sovituksessa on jo kiehtovia asioita, jotka otetaan mukaan kokonaisuuteen, ja täydennetään siihen ympärille tai vahvistetaan niitä. 20 www.riffi.fi 4/2025 – Ihmiset, jotka käyttävät paljon tietokonedemoja, harjaantuvat kuulemaan, mitä ohjelmisto ei oikeasti toteuta. – Instrumenttien sävyihin ja nyansseihin ja sudenkuoppiin tutustuminen on jatkuvaa, elinikäistä. Siellä otetaan ikään kuin kaikki tehot irti niistä soittajista, joita on. Toisaalta mulla on ollut sellaisia töitä, joissa olen aika paljon ratkaissut asioita työhuoneella. Tämä on aika inhimillistä, että mikä on kivaa työntekoa. u ”Nykyään on vaatimuksena myös tuottaa demoja, jotta työskentely olisi kaikille helpompaa.” Syntymässä on sovitus Jyväskylä Sinfonian ja Jyväskylä Big Bandin yhteiseen joulukonserttiin 18-20 Risto Kupiainen.indd 20 18-20 Risto Kupiainen.indd 20 16.11.2025 12.34 16.11.2025 12.34. Elektroniset apuvälineet ovat ahkerassa käytössä myös muun muassa teatterin lavalla. – Ehkä halutaan tehdä isosti ja näyttävästi, ajatellaan, että ”tähän voisi lisätä vielä jotain”. Se ei ole ihan niin tiheää. Kupiainen sanoo, että nuotinnustai äänitysohjelmistoilla tehdyt demot ovat myös tärkeä osa tuotantoryhmien keskinäistä viestintää. – Jotkut ihmiset ovat taitavia neuvottelevassa yhteydenpidossa ja oikein vaalivat sitä prosessia. Sovittamisen ohella Kupiainen myös säveltää. Sitten yksi ilta, ja se oli siinä. Tein sovituksen Kirka-musiikkinäytelmään, ja siinä oli kohtaus, jossa näyttelijäporukka esitti orkesteria. Kurinalaisuutta ja pitkäjänteisyyttä sovittajalta siis vaaditaan, mutta niitä ei tunnu Kupiaiselta puuttuvan. Tai joku ajattelee, että ”sä voisit tehdä”. Jokaisen, joka tekee DAWilla hyvän kuuloista, on pitänyt oppia, mistä äänialasta vaikka huilu soi heleimmin tai mitä alemmas ei pasuunalle kannata kirjoittaa. Tosi paljon tehdään yhteistyötä miksaajan kanssa, että mikä vaikka kolmen tai neljän jousisoittajan yhteissointi on ja miten sitä tuetaan kiippareilla. Se on se kattoremontin suunnitelma, osataan jo vähän aavistaa, että tähän suuntaan ollaan menossa. Sitten on ihan sama, käytätkö sä softaa vai mietitkö vain päässäsi. Aina välillä löytyy joku sellainen, että klikkaa, että ”tehdään me”. Samat säännönmukaisuudet tulevat kuitenkin loppujen lopuksi joka suunnalta. Illuusio siitä, että orkesteri soittaa, toimi tosi hyvin. Sovittaminen taas on sellaista, että saat tehtyä projektin loppuun ja ehkä seurattua harjoittelun ja kuultua lopputuloksen, ja vasta sitten saat ikään kuin sen lopullisen palautteen tekijänä, oppimiskokemuksen. On hieno sanonta, että ”stemma on kuin rakkauskirje soittajalle”. – Olen säveltänyt jokaiselle vuosikurssille jonkun runosävellyksen lauluyhtyebiisiksi, jota on työstetty. Jos jo alkuperäinen sovitus sisältää runsaasti sovituksellisia elementtejä, täytyy Kupiaisen mukaan miettiä tarkkaan, miksi sovitusta paisutetaan vielä entisestään tai miksi sen tunnelmaa halutaan muuttaa. Sovittajan työssä on musiikillisten valmiuksien lisäksi etua myös neuvottelutaidoista. Treenasimme ihan koreografiat, että miten jousi liikkuu. Mä pidän vain mielen uteliaana. – Eihän aina kaikille ole soitettavaa, mutta olen tottunut teatterissa siihen, että kaikilla on paljon soitettavaa. Kun pienen bändin musiikkia lähdetään sovittamaan isolle orkesterille, liikkumavaraa esimerkiksi sointujen värittämisen ja muun massan lisäämisen suhteen on runsaasti. Tätä nykyä hänen sävellystuotantonsa koostuu pääosin Teatterikorkeakoulun opiskelijoille sävelletyistä lauluyhtyekappaleista. Tämä on jatkuvaa uteliaisuutta osana omaa muusikkoutta, uteliaisuutta eri sävyjä kohtaan ja eri yhteistyökuvioita kohtaan. Solistien kanssa käydään keskustelua, teatterissa myös esimerkiksi ohjaajan kanssa. En juurikaan sävellä instrumentaalimusaa tai isommalle kokoonpanolle – tai bändille, niin kuin nuorena tuli tehtyä oman bändin kanssa biisejä. Mutta ajattelen, että stemma sinänsä ei ole mikään esitäytetty veroilmoitus, että se pitäisi syynätä samalla lailla, vaan se on ehdotus. – Nykyään on vaatimuksena myös tuottaa demoja, jotta työskentely olisi kaikille helpompaa. Sitten käytimme taustanauhalta samplejousistoa, ja yksi sellisti tuplasi sitä livenä. Nyt olen tehnyt Federico García Lorcan runoista kappaleita, joissa on piano stemma ja neljä laulustemmaa. Mun mielestä se kiteyttää hyvin sen, että stemman pitää olla kunnioittava ja houkutteleva – tai miten nyt kukin näkee hyvän rakkauskirjeen. Musikaaleissa voidaan esimerkiksi jousistoa vahvistaa kosketinsoittimin. Suhde omaan tekemiseen syvenee koko ajan, ja omat taiteelliset näkemykset ja ammattitaito kypsyvät hiljalleen. – Se on paljon illuusion luomista, koska ei ole isoa orkesteria mutta halutaan tuhtia soundia. Teatterissa on ollut harjoitusprosesseissa aikaa jalostaa ja muokata sovituksia. Mutta tiedän myös sen, että kun lähden sovittamaan yhtäkin isompaa biisiä, niin se tarkoittaa työhuoneessa istumista. Sovitukset kirjoitetaan muusikoille soitettaviksi ja hyvä sovitus myös innostaa soittamaan. – Pianoa pystyy treenaamaan päivittäin niin paljon kuin sielu sietää. Jos stemma on hyvin tylppä, niin ei se sitten niin innosta. Yritän itsekin tehdä aika täyteläisiä sovituksia. Hyvä stemma tekee soittamisesta mielekästä Kupiaisella on kokemusta monien eri musiikkigenrejen sovittamisesta. Välillä et tee mitään, ja yhtäkkiä istut kaksi kuukautta kirjoittamassa tosi intensiivisesti. Elinikäistä oppimista Kupiainen suhtautuu sovittajan työhön maratonmatkana
Steve Morse Band: Van Romaine, Steve Morse ja Dave LaRue. Uuden TriangulationTEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: NICK NERSESOV Steve MORSE – taitoa kannattaa hyödyntää Steve Morse Bandin edellisestä levystä ehti kertyä aikaa jo 15 vuotta, mutta tänä syksynä julkaistu Triangulation lopetti tuon tauon. Vaikka Steve Morse Band ei ole pitänyt kiirettä levyttämisen kanssa vuoden 2009 jälkeen, niin bändi on keikkaillut, ja lisäksi Flying Colors sekä Deep Purple ovat pitäneet Morsea kiireisinä. Levyllä kuullaan myös Eric Johnsonia ja John Petruccia. Janine oli tuttu myös Steve Morse Bandin keikoilla käyneille, sillä hän oli usein mukana myyntipöydän takana. 21-23 Steve Morse.indd 21 21-23 Steve Morse.indd 21 16.11.2025 12.35 16.11.2025 12.35. Tai pitivät. www.riffi.fi 4/2025 21 T avoitan Steve Morsen hänen maatilaltaan Floridan Ocalassa. 2022 keikkailuun tuli stoppi, sillä Morse erosi Deep Purplesta hoitaakseen vaimoaan Janinea, joka oli sairastunut ja lopulta menehtyi viime vuonna. Siellä hän soittamisen ohella viljelee maata, ja lisäksi paikka on sopiva niin studiolle kuin lentokonetallillekin
– Ehdottomasti, sillä haluan kirjoittaa aina niille, joiden kanssa työskentelen. Joskus se lähtee siitä, mitä soittelen kitaralla yksiäänisesti, joskus taas monimutkaisemmin eli klassisen kitaran tapaan säestyksen kera. Dave nauroi, ja se on aina hyvä merkki. Seuraavana päivänä tullessaan Dave kysyi, että mitäs uutta tänään on, joten näytin uuden osan, jonka hän opetteli, ja se toimi hyvin. – Kun olin saanut sävellysideoitani valmiimmaksi, pyysin Dave LaRuen käymään, ja soitin hänelle kappaleisiin ajattelemani bassolinjat ja kitaraosuudet. 21-23 Steve Morse.indd 22 21-23 Steve Morse.indd 22 16.11.2025 12.35 16.11.2025 12.35. Triangulation viittaa sanana merija ilmanavigoinnissa käytettyyn varhaiseen menetelmään, ja Steve rinnastaa sen myös triosoittoon. 22 www.riffi.fi 4/2025 levyn viimeinen kappale, akustishenkinen Taken by an Angel on omistettu hänelle. Lopuksi sanoin, että meillä on tässä nyt tällainen kappale, joka kestää 11 minuuttia, ja mielestäni sitä pitäisi kutsua nimellä Tumeni parts. – Se vähän riippuu, sillä sävellän osuuksia noin neljällä tavalla. Hän otti sen haltuun, ja lupasin lisäillä uuden osan. Juuri basisti LaRuella on levyllä paljon soolotilaa, ja hän soittaa usein melodioita myös unisonossa Morsen kanssa. Sekä Morse että LaRue asuvat molemmat Floridassa, kun taas rumpali Van Romaine vaikuttaa New Jerseyssä. Ajattelin tuolloin, että biisistä tulisi noin neliminuuttinen. Sen jälkeen lähetin kitaraja basso-osuudet Van Romainelle, joka tsekkasi ne, ja tuli sen jälkeen tänne Floridaan, missä soitimme kappaleita bändinä tehden taas lisää muutoksia. Aloitatko säveltämisen aina melodiasta. Tilaisuuden jälkeen monet sanoivat, että minun kannattaisi levyttää tuo kappale. Niinpä kehitin sitä vielä pidemmälle, jotta se kuvaisi tunnelmaani sillä hetkellä, jolloin ymmärsin, että mikään ei enää auta. – Minulla oli idea sävellyksestä, kun basistimme Dave LaRue tuli käymään. Kevin säestää minua myös levyllä hienosti akustisella kitaralla, Steve kuvailee. Sävellys antaa myös positiivisemman lopun, käytävän siihen, minkä toivon olevan hänen seuraava elämänsä. Niinkin paljon, että hän tavallaan levyn toinen solisti. Melodiat kitaralta ja bassolta Monet muistanevat High Tension Wires -levyn kappaleen Tumeni notes, joka lienee Steve Morsen tunnetuimpia sävellyksiä. Säveltäjänä haluan muuttaa soundia niin paljon kuin mahdollista, ja esimerkiksi avaus raita Breakthrough alkaa vahvalla kompilla, ja seuraavassa osassa taas melodia tulee bassolta. Triona me tukeudumme samalla tavalla toisiimme. Fiilis on tavallaan sama kuin miten Jaco ( Pastorius) soitti melodiaa Weather Reportin Birdlandissa, vaikka tyyli onkin erilainen ja rokkaavampi. Levyn musiiki ei Taken by an Angelia lukuunottamatta sinänsä tarjoa suuria yllätyksiä, vaan monissa kappaleissa kuuluu Morselle tuttu syvän etelän tahtiin rokkaava, mutta samalla kompleksinen sävellystyyli. Tällä levyllä on monisyisiä melodioita, jotka silti ovat nautittavia. – Ennen vanhaan sillä nähtiin oma sijainti perustuen kahteen muuhun tunnettuun pisteeseen. Sitten biisi vain paisui ja paisui uusilla osilla. Mitenkäs näin pääsi käymään. – Kappaleiden tekeminen vei paljon enemmän aikaa kuin niiden äänittäminen, koska halusin säveltää rennosti, korkeintaan muutaman tunnin päivässä, ja sitten palasin aikaansaannokseeni päivän parin päästä tuoreilla korvilla. Albumin kannessa meidät on kuvattu humanoidimaisina hahmoina, joista yksi yrittää murtautua eräänlaisen muurin läpi. – Olin jo kirjoittanut osan sävellyksestä Janinen muistotilaisuuttaan varten, ja poikani Kevin soitti sen kanssani. Dave on niin taitava, että olisi sääli olla hyödyntämättä tuota vahvuutta. Triangulationilla taas on kappale Tumeni parts, joka on lähes 11 minuuttia pitkä. Siinä tuo yksi figuuri tarkkailee, miten toiset ovat ratkaisseet asian, siis päässeet läpi, jotta voisi hyödyntää sitä itsekin. Lisäksi Triangulation on sellainen nimi, jota kukaan muu ei ole tainnut levyllään käyttää. Niitä sitten hioimme kahdestaan, kunnes saimme sävellykset tarvittavaan kuosiin. Välillä taas soittelen koskettimilla, ja toisinaan teen taustan tietokoneelle, jonka päälle kokeilen erilaisia asioita, Steve erittelee
u ”Jos se kuulostaa äänittäessä hyvältä, niin se kuulostaa siltä sitten myöhemminkin.” 21-23 Steve Morse.indd 23 21-23 Steve Morse.indd 23 16.11.2025 12.35 16.11.2025 12.35. Vasta tämän jälkeen oli vuorossa lopulliset äänitykset, jotka kukin soittaja teki itsekseen. Mitenkäs on laita pedaalien kanssa, käytätkö taltioinneissa niitä paljonkin. Carl Roa miksasi tämän levyn, eikä hänen siis tarvinnut tehdä noita päätöksiä efektien suhteen, koska ne olivat jo siellä. Tämän pienemmän taas voin kytkeä suoraan linjatuloon, sillä tässä on IR-kaappimallinnuksetkin. Nuo volume-pedaalit mahdollistavat sen, että voin feidata viiveet tarvittavissa paikoissa. Lisäksi skotlantilaista säkkipilliä soittaa Scott Sim March of the Nomads -biisissä. Jos se kuulostaa äänittäessä hyvältä, niin se kuulostaa siltä sitten myöhemminkin. – En, sillä Englin puhdas soundikin on niin hyvä, että pärjään tällä. Minähän äänitän edelleen samalla tavalla, kuin jos äänittäisin nauhalle. Hän uppoutui erinomaisesti biisin lähtökohtaan, ja soitti upeasti. – Tässä vaiheessa teemme kiertueen vain Yhdysvalloissa itärannikolla. – Ennen soitin studiossa aina 100-wattisella Engl-nupillani ja mikitin kaapin. Se tekee myös päätöksistä nopeampia, koska vaihtoehtoja on vähemmän. Nollasta sataan wattiin Levyllä on kaksi nimekästä vierailijaa, Eric Johnson TexUS -kappaleessa ja John Petrucci Triangulationissa. Samalla tämä on kuitenkin putkinuppi, jossa on kolme päätetehoa: 20, 5, ja nolla wattia, joilla saan hieman erilaisen, mutta samankaltaisen soundin kuin 100-wattisella nupillani. Tätä asiaa emme ole vielä ratkaisseet, Steve toteaa lopuksi. – Mutta vihdoinkin kehtasin pyytää Eric Johnsonia soittamaan levylleni, sillä tämä on erityinen albumi, ja toisaalta emme ole soittaneet yhdessä vuosikymmeniin. Lehdistötiedotteessa mainitaan myös ”PRISM guitar post-production”, joka on merkitty Bill Evansin (PhD) nimiin. www.riffi.fi 4/2025 23 Kun kaikki olivat tyytyväisiä omiin osuuksiinsa ja minä sovituksiin, niin äänitimme kappaleet livenä. Bill osaa tehdä nuo hommat hyvin. Mitä tämä tarkoittaa. Joskus kun tuplaan osuuksia, niin soitan toisen tällä nupilla, ja toisen taas tuolla isommalla, jolloin saan hieman soinnillista variaatiota. Kirjoitin TexUS-biisin perustuen ’70-luvun melodiseen rockfiilikseen, sillä se on minun ja Ericin yhteistä aluetta, siis melodinen rock-instrumentaali up beat -tempolla, joka ei ole liian nopea tai liian hidas. Kaipaatko mitään niistä ajoista, kun vielä äänitettiin nauhalle. Me haluaisimme kiertää toisen hieman samantyylisen bändin kanssa, ja tehdä keikkoja, jotka olisivat yleisölle kiinnostavia siinä mielessä, että bändien välillä olisi kuitenkin hieman eroa. Steve toteaa, ettei hän yleensä halua pyytää apua muilta, vaan pyrkii tekemään kaiken itse. Morse kehuu myös John Petruccin osuuksia nimikappaleessa, jossa he kaksi vuorottelevat peräkkäisissä osuuksissa. Entä käytätkö vahvistinmallinnuksia tietokoneelta, nehän ovat kehittyneet vuosien aikana paljonkin. Toki tuosta on äänityksissä vaivaa, koska silloin minun pitää mikittää toinenkin kaappi. Toki minullakin on softa, jolla sen voi tehdä, mutta sillä se kuulostaa hieman teennäiseltä. Siihen menee enemmän aikaa, mutta sen jälkeen minun ei tarvitse enää miettiä efektiasioita. Ne bändit, jotka ovat isoja liikekoneistoja tietävät hyvissä ajoin, missä keikkailevat, mutta me emme. – Bill on kaverini, ja hän teki tempoon liittyvää jälkituotantoa Taken by an Angel -kappaleessa, koska halusin venyttää tempoa poikani Kevinin soittamassa arpeggio-osuudessa. Haastatteluaika on lopuillaan, joten yksi kysymys vielä: onko Steve Morse Bandilla aikomusta keikkailla Euroopassa jossain vaiheessa. Aina silloin tällöin laitoin tulille koko keikkasettini, mutta siihen ei kuulu kovin montaa pedaalia, ainoastaan volume-pedaalit pitkälle ja lyhyelle delaylle sekä kompressori ja viritysmittari. Siinä ovat minun efektini. Olemme äänittäneet levyjä soittamalla yhtäaikaisesti samassa tilassa, ja siitä on hyötyä tietyssä mielessä, mutta nämä kaverit saavat aikaan hyvää jälkeä, oli tekotapa mikä tahansa. Steve toteaa, ettei hän ole nirso korvaamaan säveltä sieltä ja täältä, jos otto on muuten hyvä. Oikea korvani vaurioitui viruksen vuoksi, joten en voi enää miksata levyjäni. Mutta TexUS:in ja Triangulationin nimenomaan valmistelin näille kitaristivieraille. – Sama pätee Johnin kohdalla, en oikein millään kehtaisi pyytää palveluksia, mutta kun toisaalta sitä ei tiedä, että kuinka monta levyä tässä vielä tekee. Kun hän suostui, niin muokkasin biisin sovitusta siten, että siinä toistuvat vuorotellen meidän kahden osuudet, ikään kuin duetossa. Bill taas on kehittänyt sitä varten ihan oman softan, jolla nuo hommat saa kuulostamaan aivan yhtä luonnolliselta kuin alkuperäistempossa. Olitko nimenomaan säveltänyt nämä kappaleet heille. – Jos siellä muutama huono nuotti, niin osaan kyllä fiksata ne nopeasti, mutta joissain paikoissa se nopea fiksaus ei vain kuulosta hyvältä. Kun kysyn, onko laitepuolella mitään uutuuksia, Steve kääntyy osoittamaan takanaan näkyvää ENGL E658 Steve Morse Signature 20 -vahvistinnuppia, joka tuli myyntiin viime vuonna. Lisäksi hän auttoi muutamassa muussakin pikkujutussa. – Kaikilla on kuitenkin kotistudionsa, joten tuo liveäänitys valmisti meitä siihen, ja toimi kullekin ohjenuorana, kun sitten soitimme lopulliset osuudet tykönämme. Teen sillä samalla hetkellä päätöksiä soundien, esimerkiksi kaikujen ja viiveiden suhteen, enkä voi enää myöhemmin muuttaa niitä. – Itse asiassa Van Romaine äänitti Scott Simin osuuden March of the Nomadsiin New Jerseyssä. – En kovin paljon. – Tavallaan kyllä
Aaltoset halusivat kuitenkin asua Suomessa. Just Us on sanaleikki, sillä ”Justus” on myös Sarmannon antama lempinimi Junnulle. Aaltonen nauraa, kuinka Duke pisti keikalla Gonsalvesin hikoilemaan rangaistuksena töppäilystä. Siellä hänestä tehtiin dokumenttikin. Yhdysvallat onkin ollut tärkeä työmaa Aaltoselle. maaliskuuta julkaistiin Heikki Sarmannon, (s. Hän asui Jenkeissä jo 1960-luvulla, kun he Sarmannon kanssa opiskelivat Berkleessa Bostonissa. Uskon asioista Junnu puhuukin mielellään, mutta ei saarnaamalla. Sitähän kaikki soittajat jahtaavat kuin hullu varjoaan, persoonallista soundia, jolla erottautua muista. 24 www.riffi.fi 4/2025 TEKSTI JA KUVAT: TOMMI E. Mistä tuo omalaatuisuus on peräisin. ”Pianon kanssa joudun käyttämään kymmentä sormea. ”Heidän kanssaan olen saanut olla minä.” tekemisen ydin Junnulla jo pitkään ja Sarmannon kanssa se sujuu silmät kiinni, vaistolla. Mutta jazz-diggareille ympäri maailman Juhani Aaltosen nimi on synonyymi persoonalliselle ilmaisulle vailla rajoja. Mies on kuin elohopeaa ja siinä rinnalla tunnen itseni hitaaksi. Fokus on tekemisessä ja tänä vuonna on ilmestymässä myös yksi triolevytys TUM:n kautta sekä uskonnollista materiaalia sisältävä rukouslevy. Ja uutta musiikkia syntyy koko ajan. En osaa soittaa kunnolla, mutta se on kehittänyt refleksejäni. Usko onkin ollut musiikin ohella se keskeisin asiaa Aaltosen elämässä jo vuosikymmeniä. Ikoninen todiste ajanjaksosta on Heikki Sarmanto Quintetin albumi Counterbalance (1971). Usko on kanavoitunut soittamisen kautta ja se on vienyt häntä Yhdysvaltoja myöten. Energiaa tuntuu riittävän, vaikka korona meinasikin viedä hengen. Aaltonen on juuri pyörähtänyt autolla Mynämäellä Mietoisten kirkossa soittamassa huilukeikan ja ajokilometrejä kertyi parisataa suuntaansa. Polku kävi studiomuusikosta Edward Vesalan ja Heikki Sarmannon musiikin tulkiksi. Minulla on vielä tämän ikäisenä ihan hirveän hyvät refleksit.” Refleksit ovat tärkeitä niin huilun soitossa kuin autoilussakin. Junnun elämä on kirjaimellisesti uskomaton. päivä 90 vuotta täyttävä saksofonisti– huilisti Juhani ”Junnu” Aaltonen ponnisti tehdastyöläisestä maailmanluokan puhaltajaksi. VIRTANEN Junnu AALTONEN – kuin pulloon puhaltaisit T ämä ei ole perinteinen 90-vuotishaastattelu, sellainen artikkeli eläköityneestä maestrosta, jossa puhutaan vain menneistä. Olemme Aaltosten kotona Vantaan Martinlaaksossa, ja olohuoneen flyygelin päällä on läjä nuotteja. Sovitukset menivät uusiksi ja tulos oli askel tuntemattomaan. Gonsal”Soundin pitää olla niin vahva ja hyvä, että se kuulostaa pasuunalta tai Miles Davisin trumpetilta.” 24-27 Junnu Aaltonen.indd 24 24-27 Junnu Aaltonen.indd 24 16.11.2025 15.39 16.11.2025 15.39. Heittäytyminen onkin ollut kaiken Joulukuun 12. Kahvipöydässä pulppuavan puheen keskeyttää ainoastaan poikamaisen spontaani nauru, joka on räjähtävä kuin bebop-soolo. 6. Junnu sanoo, että kysyntää hänellä olisi ollut amerikkalaisiin herätysjuhliin. Puhe siirtyy Duke Ellingtoniin ja hänen luottofonistiinsa, Paul Gonsalvesiin. Aaltosesta kannattaa ottaa mallia siinä, miten hän itseään treenaa ja haastaa aivot uudella tavalla. 1939) kanssa äänitetty duolevy, Just Us – 60-vuotisen yhteisen taipaleen kunniaksi. Helsingin Cafe Carousellissa järjestetty levynjulkkarikonsertti myös taltioitiin ja Svart on julkaissut siitä livealbumin, Spur of the Moment. Aivoissa tapahtuu mullistus, koska siinä on niin paljon duunia kun on kaikki sormet pelissä. Saksofonin soiton lääkäri kielsi sen aiheuttaman paineen vuoksi muutama vuosi sitten, mutta huilun kanssa Aaltonen sanoo olevansa kovassa iskussa. Keikan versiot poikkeavat täysin studioversioista, sillä Sarmanto kehotti Aaltosta pitämään sävellyksiä vain suuntaviittoina. Flyygelin päällä on kirja, jossa Junnun ja Heikin soitto on löytänyt muotonsa uskonnollisina teksteinä
Toisiinsa he olivat törmänneet Kouvolassa Tarkelan musiikkikaupassa, joka oli tärkeä kohtauspaikka. ”Niin kuin pulloon puhaltaisit.” Epuli antoi mulle sen neuvon, että mitenkä huilua soitetaan. Holidayn verevän raaka laulusoundi vaikutti syvästi, sitä Junnu on aina tavoitellut soitossaan. Soittoa oli viikonloppuisin tanssibändeissä, mutta opinnot eivät olleet käyneet mielessäkään. Soitettiin Lars Gullinin ja Shorty Rodgersin kolmelle blosarille tehtyjä arreja. Aaltosen päivät menivät kuitenkin vielä tehtaalla. ”Sieltä mä baritonin ostin ja pääsin Rosendahlin bändiin soittamaan. Billie Holidayn hän näki sattumalta Ruotsissa asuessaan siellä 1950-luvulla. Taas täytyi mennä Tarkelaan ja poikkihuilu tilattiin. Monet heistä ovat jo eläköityneet ja useat edesmenneitä. Ihmisääntä. www.riffi.fi 4/2025 25 Junnu AALTONEN vesin tyyli puhutteli Junnua ja on yksi hänen tärkeistä esikuvistaan. Kuin pulloon puhaltaisit Mennäänpä alkulähteille, niin saadaan perspektiiviä. Persoona rakentui eletystä elämästä. Muistan, kuinka olin menossa ulos ovesta huilun kanssa ja se huikkas mun perään. Kouvolassa 1935 syntynyt Aaltonen edustaa sukupolvea, joka oppi jazzin kielen yhdessä. Se oli mun musiikkikoulu. Stooreja riittää ja on kieltämättä hämmentävää, että Aaltonen on kohdannut kaikki nämä myyttiset hahmot. Se oli huilu. Tarina singahtaa Count Basien konserttiin ja siihen, kuinka Helsingissä ” Erkki Valaste pyydettiin rumpuihin”. Tarkelasta haettiin aina vaikeimmat nuotit, Bachia ja muuta klassista. Juuri Pethman aikoinaan vaikutti isosti siihen, että tehdastyöläisenä itseään elättänyt Aaltonen lähti muusikon polulle. ”Kun hain huilun Tarkelasta, Esa Pethman sattui olemaan siellä. Siitä se lähti”, kertoo Aaltonen ja päivittelee vieläkin, miten tärkeä hetki tuo yksittäinen opetus oli. Rakas ja tärkein kollega Esa Pethman kuoli viime tammikuussa. Nuotit olin oppinut itse kitaralla, koska olen matemaattinen.” Sitten Aaltonen ajatteli, että tarvitsee lisäsoittimen. Aaltonen oli jo ottanut ensimmäiset muusikonaskeleensa saksofonistina Ruotsissa ja päässyt kotimaassa soittamaan itsensä Heikki Rosendahlin bändissä. Kunnes tuohon aikaan Laila 24-27 Junnu Aaltonen.indd 25 24-27 Junnu Aaltonen.indd 25 16.11.2025 15.39 16.11.2025 15.39. Sen jälkeen alkoi armoton treenaus. Bändissä oli kolme puhaltajaa. Musiikkikoulut olivat tehdasduunarin tavoittamattomissa, mutta soittajakollegat jakoivat neuvoja
Soundi on tärkeää ja sen pitää olla elävä – niin kuin se Holidayn laulusoundi. Heikin kappaleessa puhutaan jotain satamasta. Huilua samoin kuin fonia hän soitti omalla tavallaan, ei kuten klasarissa on tapana. Aloitan sen niin, ettei sillä ole mitään tekemistä sen melodian kanssa. Se oli jo sinänsä ihme, sillä Ruotsin vuosiin oli kuulunut pari vuotta niin raskaita tehdastöitä, että kädet olivat siinä touhussa menneet aivan soittokelvottomaan kuntoon. ”Se soitin muuttuu kokonaan vähän toisenlaiseksi. Melodisuus tanssimusasta, soundi Holidaylta ja vapaus freejazzista. Avainsana on soundi. Junnu pohtii, kuinka puhaltaja voi saada aikaiseksi saman tunnelman kuin laulaja, mutta avaamatta suutaan. Jos on hieno soundi, se on ihan sama mitä soitat, se on aina se vain hieno soundi.” Junnu nostaa esimerkiksi Just Us -levyltä Sarmannon laulun, jossa puhutaan satamasta. ”Mulle on hyvin tärkeää, mitä kappaleen otsikossa lukee. Yksi lause, se muutti koko mun elämän”, sanoo Junnu äänessään suuri ihmetys johdatuksesta. Ei niin, että soitetaan kaunis pitkä ääni. 26 www.riffi.fi 4/2025 Kinnusen bändissä soittanut Pethman heitti toisen kohtalokkaan neuvonsa. Siitä mies oli kuitenkin toipunut ja arvovaltainen raati Joonas Kokkosen johdolla toivotti Aaltosen tervetulleeksi Sibelius-Akatemiaan. Soundi kuin sumuinen satama Pethmanin neuvoilla alkoivat opinnot, mutta Sibiksessä Aaltonen ei lopulta ollut kuin vuoden. ”Soundin pitää olla niin vahva ja hyvä, että se kuulostaa pasuunalta tai Miles Davisin trumpetilta.” Aaltonen kuvailee soittamistaan elehtien ja pillejä matkien kuin Vesa-Matti Loiri elokuvassa Ulvova mylläri, ja luulen ymmärtäväni. Kun tuli tauko, Epuli sanoi mulle, että ’Sibelius-Akatemiaan voi pyrkiä syksylläkin’. Tuo Coltranen luottomies oli uudistaja, joka vaikutti pitkälti siihen, että huilusta ja bassoklarinetista tuli monien saksofonistien sivusoittimia. Otti sieltä mitä tarvitsi ja soitti kaikenlaista. Totta kai me käytetään aina samoja ääniä, sehän on selvää, mutta se painotus muuttuu ihan toisenlaiseksi”, kuvailee Aaltonen. Tai kuten Eric Dolphyllä, josta Aaltonen piti. Aloitin sen vaistomaisesti pitkällä äänellä – ikään kuin sumuinen satama. ”Mulle on hyvin tärkeää, mitä kappaleen otsikossa lukee.” 24-27 Junnu Aaltonen.indd 26 24-27 Junnu Aaltonen.indd 26 16.11.2025 15.39 16.11.2025 15.39. Aaltosesta kehittyi nopeasti jazztaituri, jonka soundin valjastivat musiikkinsa käyttövoimaksi niin Heikki Sarmanto kuin Edward Vesalakin. Sarmannon kanssa kävi tie Yhdysvaltoihin, mutta Vesalan kanssa työskenneltiin kotimaassa Suomessa, Vesalan omassa ”valtakunnassa”. Molempiin hän törmäsi 60-luvulla. Pitää muuttua musiikin mukana, eikä jäädä soittamaan vain oikeita ääniä. Soitto kumpuaa vaistosta. ”Se rooli on minulle luontevaa. ”Oltiin tulevan vaimoni kanssa Korian lavalla, joka oli Kouvolan lähellä hyvin tunnettu tanssipaikka, ja päätettiin mennä kuuntelemaan Epulia, joka soitti Kinnusen bändissä. Syyksi omaehtoiselle soittotyylilleen hän epäilee musiikillisen peruskoulutuksen vähäisyyttä. Se on se dramatiikan taju.” Aaltonen lähestyykin soittamista niin kuin metodinäyttelijä, roolin kautta: tuntosarvet kohollaan. Seuraavana syksynä hän oli pääsykokeissa
Mulla on kaikki pelissä”, sanoo Aaltonen. En kuvaa musiikkia äänillä, vaan mitä siinä tapahtuu, mikä on tunnelma”, Aaltonen kuvailee. Ideaali tila säveltäjä Sarmannolle. Ei minun tarvinnut harjoitella, kun mennä vaan siihen ja soittaa. Levyltä kuulee joistakin kappaleista, että mulla särkyy ääni. Laineella on rummutkin Aaltosten kodin yläkerrassa valmiina äänityksiä varten. Kyky sulautua uusiin konteksteihin ilmentää täydellisesti hänen ideologiaansa soittaa vapaasti ja ”antaa mennä”. Sellaisilla vuosilla voisi hyvin jäädä nautiskelemaan saavutuksista ja muistelemaan vanhoja hyviä aikoja. Aaltonen kutsui trion soittamaan myös omaan juhlakonserttiinsa Helsingin Savoyhin 18. Vaikka en ole aina tiennyt ollenkaan sanoista, olen tajunnut, mitä se tarkoittaa, mitä tapahtuu melodiassa. Jos itken sitä ääntä, se vire kuulostaa vähän erilaiselta, kuin jos nauran sitä. Minä soitan huilua niin kuin fonia, en nätisti. No tää ois pitänyt saada nauhalle… mennään kahville. Maailmallakin arvostettu levy, josta myös Vesala muistetaan. Kuvailenkin itseäni, että olen enemmänkin kuin laulaja.” Aaltonen kuunteleekin aina biisin sanoja, tai tunnelmaa. Ainakin sieltä tuli tietynlainen pakko selviytyä. Olen ihan näihin loppuvuosiin asti elänyt ja soittanut koko ajan veitsi kurkulla. Sellaista hän ei kuitenkaan halunnut. Mutta positiivisuus ja uteliaisuus ovat silti päällimmäisenä. ”Äänittäjä sanoi, ettei ole koskaan kuullut, että joku soittaa fonia koko ajan virettä muuttaen. Siitä syntyi Conversations (TUM), Sarmannon ja Aaltosen yhteislevytys vuodelta 2011. Ehkä lopulta Aaltosen duunaritausta teki hänestä väkevämmän soittajan, mene ja tiedä. Levy, PLOP & Junnu, palkittiin vuoden 2022 Jazz-Emmalla. Kaikki lähtee kuitenkin ihmisistä! Se saa hänet jatkamaan yhteistyötä itseään puolta nuorempien muusikoiden kanssa. Mutta tärkeintä on soittaa sitä musaa. ”Se improvisointihan oli minun ja Tolosen kilpajuoksua”, muistelee Aaltonen. Varhaisvuosina häntä työllistivät tanssibändit, pestit esimerkiksi Annikki Tähden ja Kai Lindin bändeissä. Tästä yhteistyö PLOPin kanssa on hyvä esimerkki. Iso studiotila… Kun Coltrane soitti soolon, Miles juttelee pasunistin kanssa ja polttaa tupakkaa – samalla, kun toinen veti sooloa! Tällainen uskomattoman rento meininki. Tuloksena oli lähes kaksi tuntia musiikkia. Taas tulee tarinaa. PLOP ja uusi sukupolvi Aaltosella on takanaan keikkailua jo yli 70 vuotta. Sitten soitettiin ja se oli siinä!”, kuvailee Aaltonen prosessin luontevuutta. Siellä ovat tietenkin myös pitkäaikaisimmat soittokaverit Heikki Sarmanto ja Reino Laine, joiden kanssa soitot alkoivat jo 60-luvulla ja jatkuvat edelleen. Tiedän Heikin sävellyksistäkin heti kuullessani, kenen runoihin ne on sävelletty. Se ei oo tasainen puhdas ääni, vaan se elää. ”Sanat ovat tärkeät. ”Eetu ihmetteli, että pystyn vaihtamaan suoraan. Vedän ensin päivän humppaa ja kun tulen soittamaan friitä, soitan heti sitä. ”Huilussa pyritään yleensä siihen, että soittajalla on hieno soundi. Saumatonta yhteistyötä jo yli 60 vuotta Aaltonen innostuu alkaessa kertomaan levytysreissusta Ruotsissa. Täysimittainen Steinway nökötti keskellä isoa tilaa ja paikkaan oli viritelty useita eri mikitysvaihtoehtoja valmiiksi. Heikki Sarmanto uskoo, että Junnun tavattoman hieno kyky soittaa teemoja kumpuaa nimenomaan siitä, että ”hän on studiosessioissa soittanut paljon selkeitä melodioita”. Voin soittaa täydellisen puhtaan äänen, mutta minusta se on tosi kornia. Mulla on tällainen ymmärrys, hyvä dramatiikataju. Palataan Miles Davisiin ja vanhaan kaartiin. ”Näin videon, missä äänitettiin Sketches of Spainia. ”Siitä tuli ihan ihmeellistä. Kun se itkee, niin se nousee. Heikki osaa varioida ja soittaa samaa kappaletta eri sävellajeissa, niin se toimii silti. Heikki on todella harvinainen tyyppi, ja melodikkona ihan nerokas”, hehkuttaa Aaltonen. Jo pelkkä biisin nimi vaikuttaa, kuten todettiin. Oli se mitä tyyliä tahansa”, Aaltonen sanoo. Ja kun tanssilavakeikatkin jäivät taakse niiden raskauden vuoksi, oli studiosessioille aikaa ja niitä oli valtavasti – niin paljon, että Aaltonen on edelleen Suomen käytetyin puhallinsoittaja raitojen määriä laskettaessa. Olen aina soittanut niin. Aaltonen laitettiin koppiin ja duo alkoi improvisoida. Pressa-hommat kuitenkin jäivät jo vuoden jälkeen, koska elantoa siitä ei saanut. Eikä Junnu ole karsastanut mitään tyylejä. Etelä-Ruotsissa sijaitseva Nilento Studio oli rakennettu vanhaan navettaan. Minä muutan sitä virettä soittaessani. Tanssilavoilta tie kävi studiomuusikoksi ja siellä Aaltonen soitti ihan mitä vain pyydettiin. Maailma muuttunut ja Junnu hieman harmittelee, ettei musaa aina tehdä isoina kokonaisuuksina vaan pieninä paloina. marraskuuta. ”Me yritettiin harjoitella vähän ennen. Aaltosen menestyksen yksi salaisuus on kuitenkin ennakkoluulottomuus. Soundi on puhaltajan käyntikortti ja Aaltosen soundia ihmetteli Jan Garbarekin, kuten Sarmanto kertoo. Iso osa levystä syntyi improvisoimalla. Hän oli 60-luvulla myös osa progressiivista rockliikettä ja yksi Tasavallan Presidentin perustajista. Olla ihan oma itseni”, hän toteaa. Yhteistyö Vesalan kanssa kantoi, ja 1975 julkaistu Lumi on yksi Aaltosen kruununjalokivistä. www.riffi.fi 4/2025 27 Studiomuusikosta Pressaan Merkittävää on Aaltosen monipuolisuus ja uran valtava kirjo. Minulla on kyky sulautua siihen kyseessä olevaan musiikkiin. Vesalan kanssa yhteistyö teki hänestä ECM-levy-yhtiön artistin ja soololevykin olisi ollut mahdollista tehdä. PLOP-trion muodostavat Mikko Innanen, Ville Herrala ja Joonas Riippa. Selkeät teemat toimivat myös Sarmannon musassa, jossa on melodista lyyrisyyttä. Se on just niin, miten se mun mielestä pitää olla.” Nilento Studion äänittäjä Ruotsissa puolestaan hämmästeli Aaltosen tapaa muokata soundia. Tyylinvaihdos oli jyrkkä, mutta Aaltoselle siinä ei ollut mitään ongelmaa. Kommunikointi heidän välillään on lähes telepaattista. u ”Voin soittaa täydellisen puhtaan äänen, mutta minusta se on tosi kornia.” 24-27 Junnu Aaltonen.indd 27 24-27 Junnu Aaltonen.indd 27 16.11.2025 15.39 16.11.2025 15.39. Iskelmäsessioiden jälkeen hän oli kuitenkin valmis soittamaan illalla freejazzia Vesalan kanssa. ”Tehtiin rundikin
”Kokemuksen jakaminen oli merkityksellistä. TEKSTI JA KUVAT: TOMMI E. Lava oli täynnä soittajakavereita, osa jo vuosikymmeniä kestäneen yhteistyön ja ystävyyden siivittäminä, osa vasta viime vuosina samaan suureen joukkoon liittyneenä. Komeasti 80-vuotisjuhliaan Keuda-salissa viettänyt Lahti näki alan arvostuksen siinä, että nuoren polven soittajat olivat juhlistamassa hänen mittavaa 28-31 Pentti Lahti.indd 28 28-31 Pentti Lahti.indd 28 17.11.2025 19.34 17.11.2025 19.34. P entti Lahti on juurtunut Keravalle. UMOn perustajajäsen on tehnyt musiikillisia matkojaan niin intialaisen kuin afrikkalaisen musiikin parissa. Kun jakaa tarpeeksi, saa takaisin. VIRTANEN Pentti LAHTI – saxperiments & collaboration Saksofonisti Pentti Lahti tunnetaan 12 pillin miehenä. Olen tehnyt paljon opetustyötä”, hän sanoo. Kun kysyn, mikä on tärkein yksittäinen asia saksofonin soittamisessa, nostaa Lahti äänenmuodostuksen merkityksen. Sille on vaikea tehdä mitään. Ja Lahti on jakanut, esimerkiksi opettamalla Arabian Pop & Jazz -opistolla suomalaisia saksofonisteja. ”Hyvä soundi on aika tärkeä. Voi yrittää opettaa hengitystekniikkaa”, hän pohtii. 28 www.riffi.fi 4/2025 uraansa. Jos jonkun ääni ei kiinnosta, niin se on hankala paikka. Stadin kundi on asunut siellä jo 50 vuotta
Tämän arvoa Lahti pitää suuressa arvossa. Kaikki levyn kappaleet ovat Thad Jonesin käsialaa. ”Hän oli merkittävä tekijä urallani”, painottaa Lahti, tarkoittaen erityisesti Linkolan merkitystä työllistäjänä Helsingin Kaupunginteatterissa. UMO on ainoa niin sanottu kevyen musiikin bändi, josta saa eläkkeen. ”Olin UMOssa 35 vuotta ja viimeinen perustajajäsen, joka lähti eläkkeelle UMOsta”, toteaa Lahti. ”Linnavalli omisti elämänsä UMOlle. Kaikki opit ovat kierrossa. UMOn jenkkivierailijoiden lista on pitkä, eikä Lahti oikein muista edes, ketä kaikkia tähtiä Suomessa kävi. Lahti nostaa vaikuttavimmiksi kokemuksiksi Gil Evansin (1912–1988) ja Thad Jonesin (1923–1986) vierailut. Jos saa muusikkona kuukausipalkkaa, niin mieluummin on sellaisessa kuin ainaisessa pätkätyössä.” UMO koottiin, kun tietty porukka jazzmuusikoita kyllästyi Radion tanssiorkesterin linjaan. ”Amerikkalainen kapellimestari Herb Pomeroy sanoi minulle, että ’your’re singing, Pena!’ – laula, kun soitat.” Tässä tulee hyvin esille se, miten asiat kiertävät. Pyritään liikaa virheettömyyteen”, hän pohtii ja lisää perään: ”Kyllä minä kuuntelen mielelläni ihan virheitäkin. Nykyisin Suomessa on loistavat puitteet musiikin opiskeluun, mutta Lahti näkee siinä myös sudenkuopan – ihan maailmanlaajuisesti. Erittäin merkittäviä Lahdelle ovat olleet vierailijat, joita orkesterissa kävi tiuhaan varsinkin 1980ja 90-luvuilla. Varma tilipussi ei ole musa hommissa todellakaan mikään selviö. ”Vesala vaikutti minuun hyvin paljon – että jazz on muutakin kuin swingia. Ei tarvi edes soittaa hankalien tyyppien kanssa”, hän toteaa lakonisesti. ”Ehkä se, että opetetaan, että ’vain tämä on oikein’. Jazzjättiläiset Suomessa Mutta on UMO antanut suunnattoman paljon muutakin kuin varman leivän pöytään. Lahti istui teatterimontussa 1980–90-luvulla lukuisat isot musikaalit, joissa Linkola oli joko kapellimestarina tai säveltäjä-kapellimestarina. Hän on soittanut todella monenlaisissa ympäristöissä ja kutsu on käynyt sessiosta toiseen. Yhdistävä tekijä näissä herroissa oli se, että he olivat karaktäärejä. Sitten mukaan tuli Yleisradio, ja UMO olikin pitkään Yleisradion bändi. Samoin tein Lahti kiiruhtaa täsmentämään, ettei halua haukkua järjestelmää, mutta haluaa pohtia silti, mikä tähän on johtanut. Kokemus avarsi ajatusmaailmani, että voi tehdä kaikennäköisiä juttuja.” ”Erilaisuuksia ei ole tarpeeksi. Siitä lähti koko juttu”, muistelee Lahti tärkeää episodia. Muusikot halusivat jotain muuta, he halusivat enemmän jatsia. Merkittävää oli myös, että UMO sai Helsingin kaupungin taakseen”, kertoo Lahti. Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Heikki von Hertzen sai järjestettyä UMOlle rahoitusta, joka kantoi hetken. ”Siellä kävi oikeastaan kaikki jazzmaailman jättiläiset johtamassa orkesteria. ”Thad Jones, Mel Lewis & UMO” (RCA Victor) levy julkaistiin vuonna 1978 ja se oli Grammy-ehdokkaana vuotta myöhemmin. Erilaisuuksia ei ole tarpeeksi. Se tekee sellaisen pienen finessin siihen hommaan. Vetovastuun otti Esko Linnavalli, ja Markku Johansson keksi nimen ”Uuden musiikin orkesteri”, joka lyheni ja vakiintui muotoon UMO. ”Koulutetaan niin paljon muusikoita ja sitten kaikki soittaa vähän samalla lailla”, hän toteaa. Enää ei ole niin paljon itseoppineita. Siihen tarpeeseen syntyi UMO. ”Eläkkeellä voin tehdä mitä huvittaa ja mennä mihin huvittaa. Instituutio syntyy Aloitetaan UMOsta eli vuonna 1975 perustetusta Uuden musiikin orkesterista. Sai soittaa niiden kanssa, jotka nyt ovat jo taivaassa”, sanoo Lahti ja katsoo ylöspäin. Ensimmäisenä tekijänä ja lähtölaukauksena oli Heikki Sarmanto, joka kokosi bändin Lontooseen Suomi-viikon keikkaa varten. Eksentrinen nero Edward Vesala UMOn kapellimestarina oli myös Edward Vesala (1945– 1999), joka ei varmasti ollut kenenkään kanssa samasta pakasta vedetty tapaus. On suuri määrä vähän samalla tyylillä soittavia. Trumpetisti, säveltäjä ja sovittaja Thad Jonesin kanssa syntyi albumillinen musiikkia, ja nimensä levyn kanteen sai myös rumpali Mel Lewis. Se on ollut työnantaja ja yhteisö. Lahti kertoo oppineensa hirveästi niin UMOssa vierailevilta kapellimestareilta kuin kollegoiltaan pultissa tai erilaisissa projekteissa, tai vaikkapa säveltäjäpersoonallisuudelta Edward Vesalalta, jonka kelkassa Lahti vietti monta vuotta 1970-luvulla. ”Kaikki olivat tärkeitä”, muistelee Lahti kaiholla aikoja, jolloin sai konsertoida ja soittaa näiden menneiden aikojen jazzjättiläisten kanssa. VOS-orkesteri, joka toimii Valtion tuella. Oppi karttui matkan varrella eikä varsinainen koulutusjärjestelmä ollut syntynytkään. Levy äänitettiin Helsingissä joulukuussa 1977 ja siinä soittivat Lahden rinnalla rakkaat kollegat Junnu Aaltonen ja Mircea Stan. Kunnes muistuu taas yksi: Duke Ellingtonin poika, Mercey Ellington, joka oli johtamassa isänsä musiikkia. ”UMO on ollut merkittävä tekijä minulle. ”Semmoisia tähtiä, suuria persoonallisuuksia. ”Laulamista kohti”, sanoo Lahti. ”Esitettiin Sarmannon musiikkia. Lahti on ilmeisen mukavan ja yhteistyökykyisen miehen maineessa. Jos kaikki on ennalta selvää, niin se ei sillä lailla kiinnosta.” Lahti edustaa sukupolvea, joka kaivoi asiat vinyyleiltä tai plokkasi asiat kavereilta. Soitto vierailevien kapellimestareiden johdolla ei jäänyt vain konsertteihin. Myös suomalaisia kapellimestareita vieraili orkesteria johtamassa, kuten Jukka Linkola. Esimerkiksi Aaltosen Junnu on ollut nuorempana jopa paimenena”, toteaa Lahti. Perustaminen tapahtui vaiheiden kautta. Nykyisin bändi on ns. Minun mielestä semmoisia persoonallisuuksia ei enää ole. Kun muusikot palasivat kotimaahan, ei Yhdysvalloissa asuvalla ja siellä nousujohteista uraa tekevällä Sarmannolla kuitenkaan ollut aikaa olla mukana. www.riffi.fi 4/2025 29 Mentaalitasolla pitäisi pyrkiä kohti ihmisääntä. Pyritään liikaa virheettömyyteen.” 28-31 Pentti Lahti.indd 29 28-31 Pentti Lahti.indd 29 17.11.2025 19.34 17.11.2025 19.34. Tosin enää Lahti ei opeta, eikä oikein tee keikkaakaan
Lahti nostaakin kaksi fonistiesikuvaa ylitse muiden, Garbarekin (1947– ) lisäksi yhdysvaltalaisen alttosaksofonisti Julian ”Cannonball” Adderleyn (1928–1975). ”Eero sävelsi siihen intialaistyylistä musiikkia. Hän näytti, että pitäisi saada tällaista meininkiä. ”Eeron kanssa tutustuin intialaiseen musiikkiin. Vesala osasi olla äärimmäisen hankala. ”Vesalasta teki persoonan hänen valtavan hyvä mielikuvituksensa. Eetu saattoi yllättäen antaa potkut kesken sessioiden. Mutta muusikothan ovat hirveän herkkiä myös haukkumaan.” Pentti Lahti oli Vesalan matkassa muutaman vuoden. Hän itse soitti norjalaisen Jan Garbarekin kanssa, jota arvostan maailman huipulle. Klassisen musiikin säveltäjä on hänkin keravalainen. Vierailtiin New Yorkissa. Mutta Mircea yhdisti siihen myös romanialaista kansanmusiikkia, jonka pohjalta lähdettiin säveltämään levyä.” Siihen jatkoksi Lahden myöhemmin syntyneet soololevyt, Ben Bay (1991) ja BaranBaran (2002), syntyivät niin ikään pitkälti Vesalan innoittamana. Sen kanssa me käytiin muun muassa Ranskassa paljon soittamassa. ”Vesala johti rumpujensa takaa”, muistelee Lahti, ja kertoo: ”Meidän yhteistyö oli alkanut paljon aikaisemmin vuonna 1974, kun Vesala pyysi minua levyttämään kanssaan.” Albumi oli Nan Madol, Vesalan ensimmäinen levytys maineikkaalle jazz-levy-yhtiölle ECM:lle. Minäkin taisin saada Lumi-levyä tehtäessä pari kertaa potkut bändistä. 30 www.riffi.fi 4/2025 Vesala tunnettiin tuittupäisenä nerona, joka haali ympärilleen persoonallisia soittajia toteuttamaan kunnianhimoisia visioitaan. Pidän häntä yhtenä suomalaisen improvisoivan musiikin suurmiehenä. Bändissä soitti muun muassa kapellimestari-viulisti John Storgårds. Se syntyi niin, että kun olin joskus 90-luvun lopulla kuuntelemassa Eeroa, heitin Eerolle idean, että voitaisiinko tehdä bändi, jossa on klasarimuusikoita ja sitten meitä jazzareita. Saxperimentin levy ilmestyi 1988 ja siinäkin kuuluu Eetun vaikutus paljon.” Selvää on, että Vesala on ollut suuri mentori monelle. ” Paroni Paakkunainen perusti Saxperimentin. Mestarissa oli kuitenkin myös äkkipikainen puolensa, jonka hänen kanssan työskennelleet oppivat tuntemaan. Ainakin minä arvostin sitä. ”Olen selviytynyt aina kuuntelemalla. Viimeiseksi levyksi jäi Lumi, ECM:n julkaisema klassikko vuodelta 1975. Merkittävä yhteistyöpartnereista puhuttaessa ei voi sivuuttaa Mircea Stania (1943–2025), joka siirtyi ajasta ikuisuuteen viime keväänä. Jotkut koulukaverit haukkuivat häntä siitä, ettei hänellä ole taimia, mutta se nyt ei paljon haitannut siinä kokonaiskuvassa, kun hän soitti omaa juttuaan. Sen lisäksi meitä oli Pepa Päivinen, Janne Murto ja minä. Eetu ei toivonut mitään. Nada – ei mitään ja kaikkea Yksi Lahden periaatteista musiikintekemisessä on aina ollut vaikutteiden imeminen ja kokeilu. ”Eetulla on ollut suuri merkitys tekemisiin ja arvostin häntä suuresti. Eero sitten innostui asiasta.” Siitä syntyi Nada. Romanialaistaustainen Stan soitti niin Vesalan levyillä, UMOssa kuin rock-yhtye Islandersissa eli Kirkan taustabändissä 1970-luvulla. ”Siinähän mulla oli paljon Vesalan hengessä tehtyjä kokeilua, kaikennäköisiä improvisointijuttuja.” Vielä yksi bändi täytyy mainita, Saxperiment – neljän saksofonistin muodostama yhtye. Lahti ja Stan olivat vuosikaudet erittäin läheisiä. Oli Junnu Aaltonen, Jimi Sumén ja oli Pentti Lahti. Aivan kuten Junnu Aaltonen, myös Lahti suitsuttaa mentorinsa näkemyksellisyyttä. Siis kun olen joutunut erilaisiin paikkoihin ja yrittänyt klaarata niitä.” 28-31 Pentti Lahti.indd 30 28-31 Pentti Lahti.indd 30 17.11.2025 19.34 17.11.2025 19.34. Toisin kuin Sarmanto, joka lähti vuosikymmeniksi rapakon taakse, pysyi Vesala Turussa omalla talollaan ja teki poikkeuksellista musiikkiaan Suomesta käsin. Siis kun olen joutunut erilaisiin paikkoihin ja yrittänyt klaarata niitä”, hän pohtii. Uuden edessä Lahti oli, kun kuuli Eero Hämeenniemen musiikkia. Eerohan on käynyt joka vuosi luennoimassa Intiassa. Käytiin Intiassa levyttämässä. Vierailijoita levyillä riitti ulkomailta ja kotimaassa hän teki yhteistyötä myös UMOn kanssa. Tämän hedelmänä syntyi duolevytys: ”Friendship & Collaboration” (1985). Se ei vaan tykännyt mun naamasta”, nauraa Lahti. ”Olen selviytynyt aina kuuntelemalla. ”Edward Vesala vaikutti paljon meidän hommaan. ”Sillä oli oikkunsa, hän oli ailahteleva. Eetulla oli myös paljon kansainvälisiä vieraita, kuten puolalainen Tomasz Sta?ko (1942–2018) monilla levyillä ja useat amerikkalaiset soittajat
”Kaikki nää tyypit on antanu mulle uusia fiboja. Yksi selitys on Lahden valmius tarttua haasteisiin. Myös studiossa Lahti ehti soittaa useilla Kirkan levyillä, sekä lähes kaikilla Maaritin levyillä. Shamanistisuus on yhdistävä tekijä. Nimi kertonee jotain tavoitteesta. ”Olen kiinnostunut myös samanistisesta musiikista. fi stpaulssound.fi 28-31 Pentti Lahti.indd 31 28-31 Pentti Lahti.indd 31 17.11.2025 19.34 17.11.2025 19.34. Silti hän nostaa myös nuoremmat soittajat vaikuttajikseen, vaikkapa Jukka Perkon. Pyrin tietynlaiseen transsitilaan myös jazzissa. Päivällä Umo-treenit ja illalla teatteri. Vaikka tuottajat ovat vaihtuneet, Maarit ja Sami itse valitsivat, keitä levyille tulee soittamaan.” Sessioiden lista on valtavan pitkä ja se leikkaa todella monipuolisesti suomalaisen musiikkimaailman eri puolia ja ilmiöitä. ”Työsuhde Hurmerintojen kanssa on ollut hyvin pitkä. Minua on luettu kuin avointa kirjaa. Pelkästään Discogs-tietokannassa on nimetty pitkälti viidettäsataa albumia, joilla Lahti on ollut mukana soittamassa, ja lisäksi kymmenkunta sellaistakin levyä, joissa hänet on merkitty kannessa artistiksi. Afrikkalainen musiikki on inspiroinut laajasti ja se on poikinut monta albumillista afrikkalaistyylistä musiikkia. Kun antaa, saa paljon. Edeltävästä sukupolvesta merkittävä fonisti oli Seppo Rannikko (1928– 2000). Gramexin listalla Pentti Lahti on korkealla noin 2 500 levylle tallennetulla raidallaan. Sitähän me teimme Edward Vesalankin kanssa silloin aikoinaan”, Lahti muistelee. Olen saanut ja yhdistänyt niitä omiin juttuihini.”u Heittäydy improvisoimaan! Innostavat vinkit löydät hyvin varustelluista soitinliikkeistä sekä Riffin verkkokaupasta! w w w .r if fi. Mircea, Junnu, Markku Johansson (1949–) kuuluvat siihen vanhempaan polveen, jonka kyytiin Lahti vertauskuvallisesti aikanaan nousi. Tämä kaikki kertoo samaa tarinaa. www.riffi.fi 4/2025 31 Orkesteri on nyt täyttänyt 25 vuotta. Orkesteripestien rinnalla olivat aina studiotyöt iskelmäja pop-levyillä, ja tietyllä tapaa Lahden monipuolisuutta kuvaavat vähän yllättävämmätkin kiinnitykset: ”Tärkeä oli myös pesti Kirkan keikkabändissä, Islandersissa”. En nyt joka näytelmässä ollut, mutta oli suurmusikaaleja, kuten esimerkiksi Cats, tai Linkolan omia juttuja, mitä hän oli säveltänyt kaupunginteatterille”, Lahti kertaa, ja painottaa samalla myös Linkolan merkittävyyttä suomalaisessa säveltäjäkunnassa. Siinä olin teatterin jälkeen jo aika ventti. Lahtea kiinnostaa muut kulttuurit. Kaukana edellä on kollega Junnu Aaltonen, mutta perässä tulevat tasarivissä Markku Johansson, Unto Haapa-aho ja Lahti. ”Kun vanhaa kalenteria katsoo, niin ihmettelen, miten paljon sitä työtä oli. He ovat myös antaneet, ja olen antanut. ”Motiivina oli, että olen työläismuusikko. Työläismuusikko ja yhteisön merkitys Shamanistisuuden vastapainona Lahti on ahkeroinut studiossa kaikkea mahdollista tanssimusasta iskelmään ja jatsiin. Sana on espanjaa ja se tarkoittaa ”ei mitään”. Soitin kaikkea, mihin pyydettiin ja mihin riitti aika.” Ja pyyntöjä sekä pyytäjiä myös riitti
Stratocaster on tietenkin oleellinen osa Hendrix-soundia, mutta miten muuten tämä ”autenttisuus” sitten varsinaisesti on läsnä laitteistossa. Haluan, että kun ihmiset tulevat sisään konserttipaikkaan, niin jo lava itsessään huokuu ’60-luvun tunnelmaa. Soitan kuitenkin noilla pedaaleilla ihan normaalistikin. Samoin autenttisuus näkyy ja kuuluu myös laitteissa, joissa on pyritty Hendrix-ajan tunnelmaan: – Se on tässä oleellinen juttu. – Tämä lähti siitä, että olemme kaikki Hendrix-musiikin suuria faneja, ja tätä on tosi hauskaa soittaa. Ihmiset ovat tykänneet keikoilla tosi paljon, ja se on nyt se syy, että lähdemme tekemään tällaista kiertuetta. 32 www.riffi.fi 4/2025 V aikka sopivasti tuleekin täyteen 60 vuotta siitä, kun Jimi Hendrix aloitti levytyshommat Englannissa, niin kiertueen taustalla on hänen musiikkiinsa pitkäaikaisempi fanittaminen, kertoo kitaransoiton ohella laulusta vastaava Juho Pitkänen. Lisäksi settiini kuuluu uusia replikoita Hendrixin käyttämistä wahja univibe-pedaaleista, samoin kuin fuzz face -säröstä. 32-33 Juho Pitkänen.indd 32 32-33 Juho Pitkänen.indd 32 16.11.2025 12.37 16.11.2025 12.37. Lisäksi olen hankkinut kromisia mikrofonin jalkoja, eikä keikoilla todellakaan tule olemaan mitään langattomia mikrofoneja. Kerrotko tarkemmin vahvistimista ja polkimista. Minulla ei siis ole juuri noita 100-wattisia nuppeja, mutta kylläkin vuodelta ’68 peräisin olevat kaiutinkaapit. Pitkänen lupaa toistaa keikoilla tarpeelliset Hendrix-maneerit aina hampailla ja selän takaa soittamisineen. – Olen ostanut vanhat Marshallin vahvistimet, ja parhaillaan teetän kiertuetta varten vasenkätistä kitaraa, joka on minulla sitten keikoilla väärin päin. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVA: HANNU SORMUNEN Room Full of HENDRIX – kiertue täynnä Jimiä Tulevan vuoden alkupuolella tuvat täyttyvät Jimi Hendrixin musiikilla, kun Juho ”Kihara” Pitkäsen, basisti Hannu Sormusen ja rumpali Jarkko Rantasen muodostama Room Full of Hendrix esiintyy tammi-helmikuun aikana yli kymmenellä paikkakunnalla. Laitteisto tulee olemaan (tarpeeksi) autenttista, samoin pukeutuminen. – Hendrix käytti itse Marshallin Super Lead -nuppeja, mutta nykyään sellaisilla ei tule kuuloonkaan soittaa missään konserttisaleissa tai pienissä klubeissa
Kimara, Keuruu 17.1. Mitchell ja Cox Room Full of Hendrix on soittanut keikkoja viiden vuoden ajan, mutta Juho Pitkäsellä on muutenkin kokemusta Jimi Hendrixin esittämisestä, sillä hän oli mukana 10 vuotta sitten Peacockissa ja Aleksanterin teatterissa esitetyssä Club 27 -musiikkiesityksessä. Poppari, Jyväskylä 7.2. – Siinä näyteltiin 27-vuotiaina kuolleita artisteja, mutta musiikki oli pääosassa. He loivat kimpassa esimerkiksi juuri All Along the Watchtowerin äänimaailman. Aivan viimeinen niitti oli se, kun näin pätkiä Live at Monterey -konsertista sekä ’70-luvulla hänestä tehdyn leffan. – Siinä pitää olla hyvä ihmistuntija; se on musapsykologiaa, jossa pitää osata lukea sen ihmisen mielenliikettä. Kun hän esimerkiksi soitti Woodstockissa versionsa Yhdysvaltain kansallislaulusta, niin siinä kuuluu, kun pommit putoilee ja napalmi räjähtää. Toppila-klubi, Oulu 12.2. – Käytän, mutta se liittyy juuri visuaalisuuteen, eikä siihen, että ne poistaa yläpäätä, sillä sitähän voi poistaa vääntämällä trebleä pienemmälle. Hän tavallaan kuuli ääniä, ja teki niistä musiikkia: niiden korvien välissä soi koko universumi. Se on paljon tärkeämpää kuin kaavamainen toistaminen äänestä ääneen; olen nähnyt kun jotkut soittavat siten, ja se on totaalisen fiiliksetöntä. G Livelab, Helsinki 31.1. – Varmasti se olisi ihan yhtä ikoninen. – Meillä on setissä ne klassikot, mitkä on pakko soittaa, mutta myös suurelle yleisölle vähemmän tunnettuja biisejä. Hän saavutti asemansa ihan teoillaan, ja ilman muuta hän olisi mennyt vielä pidemmällä, sillä hän oli vasta oppinut käyttämään koko lahjakkuuttaan, Pitkänen uskoo. Kuulostaa järkevältä, mutta miten tuollaiseen mielentilaan oikein pääsee. Eräs omista Hendrix-suosikeistani on Live at Monterey -levyllä oleva versio Bob Dylanin Like a Rolling Stone -kappaleesta, ja sitä olemme soittaneet paljon keikoilla. – Se ei kuulosta pelkästään ’60-luvun musiikilta, vaan voisi olla tehty tänäkin päivänä, hän näkee. Sanoisin, että Kramer oli Hendrixille sama kuin George Martin oli Beatlesille. Hyvinkääsali, Hyvinkää 6.2. Lisäksi pitää olla myös sellaista elämänkokemusta, mitä en itse monilla YouTube-kitaristeilla kuule. Sitten yht’äkkiä niitä alkoi tulla myyntiin, mikä oli todella outoa. Vanha 123, Porvoo 32-33 Juho Pitkänen.indd 33 32-33 Juho Pitkänen.indd 33 16.11.2025 12.37 16.11.2025 12.37. – Mitch Mitchellin soitto on aivan hirveän tärkeä osa Hendrixin äänimaisemaa. Pitkänen puhuu Jimi Hendrixin musiikin ajattomuudesta, ja nostaa esimerkiksi tämän toisen Dylan-versioinnin, All Along the Watchtower -kappaleen. Miten päädyit aikoinaan näin vahvasti Jimi Hendrixin musiikin pariin. Jos otetaan esimerkiksi Voodoo Child, niin siinä intron on toki oltava juuri kuten levyllä, samoin biisin lähtiessä käyntiin on pari sellaista kitaralikkiä, jotka on oltava juuri siten. www.riffi.fi 4/2025 33 Pitkänen kertoo, että Jarkko Rantasella taas on ’50-luvun Gretsch-setti, ”joka on hyvin samanlainen kuin millä Mitch Mitchell soitti”. Jimi Hendrixin elämä paloi täydellä liekillä, mutta vain vähän aikaa. Sitä hommaa ei kopioida siten, että ”nyt se liu’uttaa sormet tuonne” ynnä muuta, vaan pitää olla jotenkin sisäisesti halu ilmaista se asia kitaralla. Maxim, Kuopio 29.1 Krapin paja, Tuusula 30.1. Kulttuuritila Nuijamies, Lappeenranta 24.1. – En ole koskaan kopioinut sooloja nuotti nuotilta. u Room Full of HENDRIX ”Eddie Kramer oli Hendrixille sama kuin George Martin oli Beatlesille.” ROOM FULL OF HENDRIX – Jimi Hendrix Tribute -kiertue 2026 16.1. En näe, että hänen asemansa rock-musiikin historiassa liittyisi traagiseen kuolemaan, kuten ehkä joillain hahmoilla. Ne hahmot oli tehty hieman kansantajuisemmaksi, ja itse väänsinkin käsikirjoitusta hieman todenmukaisemmaksi Hendrixin osalta. Jos sitä ei koe, niin ei sitä pysty toisintamaan. Mikähän mahtoi olla äänittäjä/tuottaja Eddie Kramerin vaikutus Hendrixin levysoundiin. Siinä hänen läheisensä harmittelivat sitä, että Hendrix mielletään jotenkin mystiseksi tai pelottavaksi hahmoksi, vaikka hän oli todellisuudessa aivan erilainen. Soolot ovat ’90-prosenttisesti improvisoituja. Entä käyttääkö kitaristi tuolle ajalle tyypillisiä kierrepiuhoja. – Ensimmäistä kertaa kuulin hänen musiikkiaan isäni autossa, biisi oli ehkä Purple Haze tai Hey Joe, ja muistan, että se kuulosti jotenkin tosi pelottavalta, mutta samalla kiehtovalta. Hendrix-katalogin klassikot kuullaan tietenkin jokaisella keikalla, mutta luvassa on myös harvemmin soitettuja kappaleita. Mielestäni Jimi Hendrix ei ajatellut kitarassa olevaa 12 säveltä ainoana äänipalettina. Entä jos Hendrix olisikin elänyt vanhaksi, minkälaisena olettaisit hänen asemansa olevan nykyään. Mutta se levyversiokin oli improvisoitu, joten menen siihen mielentilaan, jossa löydän sen maiseman, jota Hendrix välittää. Muistan kun sain ensimmäisen kitarani ’90-luvulla, ja Hendrix-päissäni etsin silloin kierrepiuhoja, niin ei niitä myyty missään. Telakka, Tampere 13.2. Voisi kuitenkin sanoa, että soinniltaan kappale viittaa omaan aikaansa. Kannusali, Espoo 23.1. Pidän toki Band of Gypsies -levystä, mikä on monien suosikki, mutta se on koostettu ihan parhaista paloista neljältä keikalta. Siinä kuulee, kun he soittavat Experience-biisejä, kuten Fire ja Foxy Lady, niin ne eivät kerta kaikkiaan lähteneet rumpali Buddy Milesilta. Samoin settiin kuuluu hidas blues Hear My Train a Comin’, jota ei koskaan julkaistu hänen studiolevyillään. – Hän vaikutti aivan hirveästi. Juho Pitkäsen mielestä Mitch Mitchell ja Billy Cox olivat ”ultimaattinen” komppipari Hendrixin taustalla, ja nämä kaksi soittivatkin hänen kanssaan viimeiset ajat. Mielentila tärkeämpi kuin nuotti nuotilta toisto Jos soittimien ja laitteiden kohdalla pyritään menemään mahdollisimman autenttisesti, niin miten tarkkaan Pitkänen on käynyt läpi Hendrixin soiton kiemurat kaikkinensa. Etenkin se osaaminen ja lähestymistapa, että ”kokeillaan tällaista”
’80-luvulla tällaiset kulmikkaat ja raidalliset kitarat olivat muotia. Ensimmäinen suora kosketus Kasevan musiikkiin tuli Kekonille teini-iässä, ja hieman erikoisella tavalla. Keikkasuosiota hän selittää sillä, että ”Kaseva on iätöntä suomalaista pop-musiikkia. Myös Tommi Kekoni vietti nuoruutensa Kalevassa, joten yhtyeen jäsenet olivat hänelle tuttuja jo sitä kautta. Aluksi hänen rinnalleen ja sitten tilalleen tuli Tapio Virtanen, jonka kanssa itse tein ’90-luvulla satoja keikkoja. Esa piirsi pahvimallin, joka oli Stratocasterin pohjalta, mutta kulmikkaampi. Ottaen huomioon, että Kasevan hittivuosista on aikaa jo todella kauan, niin myös bändin nykyiselle kokoonpanolle on riittänyt yleisöä: viime vuonna oli 50-vuotisjuhlakiertue, ja myös tänä vuonna bändillä riittää keikkoja aina joulukuulle saakka. Myös hän joutui jäämään soittohommista pois terveyden takia, ja suositteli sitten minua. Bändin alkuperäinen sähkökitaristi Tapio Rauma oli vielä mukana uudelleen toimintansa aloittaneessa Kasevassa 2000-luvun alussa, mutta hän joutui myöhemmin terveydellisistä syistä jättämään paikkansa bändissä. Matti Nevalainen teki rungon punamahongista, ja se resonoi hyvin. 34 www.riffi.fi 4/2025 TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: PASI RISTOLAINEN Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Kaseva on aina yhdistetty Tampereen Kalevan kaupunginosaan, jossa bändin soittajat olivat varttuneet. 34-37 EK 425 Kekoni.indd 34 34-37 EK 425 Kekoni.indd 34 17.11.2025 20.15 17.11.2025 20.15. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. Vuorossa: E l ä m ä n i k i t a r a t Tommi Kekoni V ain kolme levyä ’70/80-luvulla tehnyt Kaseva on mielenkiintoinen tapaus suomirockin historiassa. Mikko Jokelan ja Asko Raivion ’70-luvulla tekemissä kappaleissa on vain osuttu sellaiseen, mikä edelleen uppoaa”. Tässä onkin todella hyvä sustain, ja muutenkin kyseessä on soinniltaan hyvin persoonallinen kitara. Puhuimme samalla vähän kitaroistakin. Kalevan bändi Vaikka Kaseva on mukana Tampereen Museokeskus Vapriikissa käynnissä olevassa Manserock-näyttelyssä, aktiivisina vuosinaan ’70-luvulla se oli varsin erillään Juice Leskinen Coitus Intin ja Alwari Tuohitorven lanseeraamista Manserock-kuvioista. Pyysimme haastateltavaksi Kasevan uusista jäsenistä ”vanhimman”, Tommi Kekonin, joka on soittanut bändissä vuodesta 2015 lähtien. Se ei välttämättä ollut ”piireissä”, mutta esimerkiksi 1976 ilmestynyttä Kun maailma elää -albumia on kehuttu suomalaisen popmusiikin klassikoksi moneltakin taholta. – Olen samoilta kulmilta kotoisin, joten tiesin kundit. – Meillä oli ’70-luvun lopulla koulukavereiden kanssa bändi, jolle kosketinsoittajan isä, nimeltään Pena, hommasi treenikämpän ja ilmoitti, että hän maksaa myös treenikämpän – Kasevassa ei voi soittaa kovin lujaa, se ei sovi musiikin luonteeseen Custom-kitara (Matti Nevalainen) – Tämä kitara suunniteltiin yhdessä Salmela Komitea -bändissä soittaneen Esa Nivan kanssa
Bändin molemmat levyt äänitti ja tuotti Heikki Silvennoinen silloisella JJ-studiolla, ja hänelle Kekoni on kiitollinen vieläkin. – Se oli tyyliltään amerikkalaisvaikutteista kovempaa rokkia. – Laulan Kasevassa pääosin stemmoja, mutta koska Tapio lauloi aikoinaan muutaman biisin myös päälaulajana, niin nekin ovat myös minun tonttiani. Kun sitten näin TV:ssä Albert Järvisen ja Pave Maijasen esittämässä joitain Albertin soololevyn kappaleita, niin se oli valaistus. 1980-luvulla Kekoni oli mukana Sidi ja Hermottomat -yhtyeessä, joka edusti hieman erilaista manserockia. Kekonin seuraava bändi, Salmela komitea teki puolestaan T.T. Matti osaa hienosti laulajana tulkita näitä kappaleita samanlaiseen tyyliin kuin Asko Raivio ja Mikko Jokela. Varsinaisesti Kekonin soittotaipale alkoi klassisella pianonsoitolla, mutta hänen kuultuaan ’70-luvulla Beatlesin kokoelmalevyjä suunta muuttui. Hervannan kirjastoon tuli vuosituhannen vaihteessa työharjoitteluun Matti Mikkonen, ja pian he huomasivat, että ovat molemmat kovia Beatles-faneja. ” 34-37 EK 425 Kekoni.indd 35 34-37 EK 425 Kekoni.indd 35 17.11.2025 20.15 17.11.2025 20.15. – Kun piano-opettaja ei innostunut tunnille tuomistani Beatles-nuoteista, lopetin ne tunnit, ja sain sitten kitaran. Mutta siihen sisältyi ehto, että hän tulee aina välillä katsomaan mitä touhuamme, ja aina kun hän astuu ovesta sisään, meidän pitää soittaa Kasevan kappale Pena. – Antti Vihinen sanoitti, Antti ja minä sävelsimme bändin biisit, joista tehtiin kaksi albumia (Vieraana älyn valtakunnassa, Runoja raunioille). Toinen laulunkirjoittaja ja solisti, Mikko Jokela sen sijaan vetäytyi toiminnista eläkkeelle viitisen vuotta sitten, ja luovutti paikkansa Matti Mikkoselle, joka on tehnyt omia levyjä Mathau Mikojan -nimellä. Koko ajan hän opasti ja neuvoi, miten tietynlaisen soundin voi saada aikaan, eikä mitenkään salaillut kikkojaan. Lopullinen sysäys sähkökitaraan oli Albert Järvinen, kuten niin monilla tuohon aikaan. Se oli aivan korvaamatonta oppia. Keikkoja kuitenkin tehtiin pari kolme vuotta aika paljonkin. Keikkaa ei kuitenkaan tuolloin minun bändiin tullessa ollut mitenkään ruuhkaksi asti, ehkä muutama kymmenen vuodessa. Stemmat tärkeitä Kaseva on aina ollut tunnettu stemmalaulustaan, ja kun Kekoni tuli mukaan bändiin, niin oli vaatimus, että hän pystyy osallistumaan siihenkin puoleen. – Kun Asko Raivio oli vielä mukana, niin se kitarakokoonpano meni niin, että Tapio Rauma soitti sähkökitaraa, ”Kasevasta pitää tavallaan puhua kahtena eri versiona: sinä mikä soitti studiossa, ja sinä mikä soittaa livenä. www.riffi.fi 4/2025 35 vuokran. Laulunkirjoittajista ja solisteista toinen, Asko Raivio kuoli vuonna 1989, ja kitaristi Rauma kuusi vuotta sitten. Sitä biisiä treenatessa ymmärsin myös lauluharmonioiden periaatteen. – Voisin omaan kitaristihabitukseeni liittyen nostaa esille sen, että nuo kaksi studiosessioita olivat kyllä sellaista oppia, josta annan Heikille vieläkin suuret kiitokset tuonne ylös. Mikkosen tontille kuuluu kuuluu laulamisen ohella 12-kielinen akustinen kitara, mikä on aina ollut yksi Kasevan tavaramerkki. – Mikko Jokela oli aktiivisten soittovuosiensa jälkeen Tampereen kirjastoissa töissä vahtimestarina. Hän kertookin, että bändin musiikkia kuvailtiin usein ”älykköpopiksi”. Sieltä se yhteys oli olemassa. Hannu ”Sidi” Mäki-Laurila toimi laulusolistina. Lisäksi kontolle tulivat ne muutamat kappaleet, joissa Tapio Rauma oli pääsolisti. Aloin kopioimaan Albertin juttuja omin päin, samoin kuin Eric Claptonin Bluesbreakersja Cream-ajan biisejä. Hän näytti ylipäänsä tavan, miten studiossa kannattaa toimia, eli olla rentona ja kokeilla asioita. Bändikavereihin kuului myös myöhemmin Kummelista tunnetuksi tullut Timo Kahilainen. Alkuperäisjäseniä on nykyisessä Kasevassa kaksi, rumpali Nils Jokela ja basisti Jouko Järvinen. Oksalan tuottamana yhden levyn. Lisäksi oli Procol Harum -vaikutteita, jotka nekin soitettiin aika raskaalla kitarakädellä. Bändi sai kriitikoilta paljon kehuja, mutta ostava yleisö ei kuitenkaan löytänyt levyjä niin hyvin
Mutta Kun maailma elää -levyllä oli jo tuottajana Otto Donner, ja silloin tulivat mukaan orkestraatiot, jotka olivat, usko tai älä, Asko Raivion ja Mikko Jokelan itse kirjoittamia. Kasevan musiikki ei välttämättä vaadi soitannan puolesta virtuoosimaisia suorituksia, mutta laulustemmat ja sovitukset ovat vanhoilla levyillä hienoja. Siitä saan pienelläkin volumella sopivan soundin, sillä Kasevassa ei voi soittaa kovin lujaa. Esimerkiksi Les Paulin ’50-lukulainen ”baseball bat” -kaula ei sovi minulle lainkaan.” www.f-musiikki.fi Yamaha DTX6K5-M -sähkörummut yhdistävät aidon akustisen tuntuman, huippuluokan soundit ja monipuoliset harjoitustoiminnot. Vanhalta bändikaveriltani Jukka Salmelalta ostin sitten tämän Norrlin-kauden mallin, jossa on hyvä soundi, mutta otelaudassa on hieman ongelmaa intonaation kanssa. – Se jätkien kolmiääninen laulu kantoi niitä biisejä aika hyvin. Kaulakin on minun käteen sopiva, ei siis liian liian paksu. Mitenkäs vahvistinasiat. 36 www.riffi.fi 4/2025 Jokelan Mikko 12-kielistä ja Asko taas kuusikielistä akustista. Alkuperäisen kokoonpanon osalta Youtubesta löytyy Ylen Pop-Liisa-taltiointeja vuodelta ’76, jossa bändi soittaa isoimmat hittinsä ilman jousija puhallinarreja. Vahvistimesta Kekoni hakee hyvin soivan puhtaan äänen, ja särön hän tekee pedaaleilla. Erinomainen kitara. – Pedaalilaudassa on säröjä ja boosteri, sekä tietenkin wah ja phase shifter, koska Kasevan musiikissa sellaista pitää olla. Nevalainen Flying Finn – Ikävöin Matin aikoinaan rakentamaa Stratocasteria, jonka olin mennyt myymään pois. Lisäksi he kaikki lauloivat. Tietenkin myös ’70-luvun suosikkiefekti kuuluu kuvioon. Tapio Rauma soitti Kasevan ’70-luvun levytyksissä Gibson SG:llä. Edelleenkin stemmoilla on sama rooli, mutta sen lisäksi olen soittanut sähkökitaralla joitain puhallinlinjoja. Music Man onneksi soi hyvin matalilla voimakkuuksilla. – Kasevan keikoilla minulla on vahvistimena Music Manin 112 RD, johon kytken jatkeeksi Marshallin lisäkaapin. Mikit taas ovat Matin tyttären Saara-Maija Nevalaisen käämimät, hieman voimakkaammat kuin tavallisen straton mikit. Soundit pitää löytää kohtuullisella voimakkuudella, sillä kova volume ei sovi musiikin luonteeseen. – Kasevasta pitää tavallaan puhua kahtena eri versiona: sinä mikä soitti studiossa, ja sinä mikä soittaa livenä. Tällä hetkellä bändissä on siis sähkökitara ja 12-kielinen akustinen. Täydellinen valinta kotiin ja lavalle! DTX6K5-M 34-37 EK 425 Kekoni.indd 36 34-37 EK 425 Kekoni.indd 36 17.11.2025 20.15 17.11.2025 20.15. Sen sijaan pari vuotta vanha Les Paul Standard on teknisesti ja soundiltaan täysin moitteeton kitara. Niille on DDR:n aikaisen sotilasradion kytkimistö, jolla voi yksittäin kytkeä kunkin mikin päälle tai pois. Ja ylipäänsä me olemme sen verran vanhanaikainen bändi kuvioidemme suhteen, etteivät mallintavat laitteet tai korvamonitoroinnit meidän kanssa toimi. Yhtäältä oli niitä kappaleita, joissa Tapio Rauma pääsi soittamaan sooloja, esimerkiksi Tyhjää. Varavahvistimena on sitten Kochin Twintone III. Kekoni kertoo, ettei tule SG:n kanssa toimeen, mutta soittaa kuitenkin saman valmistajan Les Paulilla, joten soundi on samankaltainen. Kun kymmenen vuotta sitten otin asian puheeksi, ja hän ehdotti Flying Finniä. Gibson Les Paul ’75 & Gibson Les Paul Standard – Ensimmäinen kunnon kitarani oli Gibson Les Paul Deluxe, jonka myin pois jo ‘70-luvulla, ja kadun sitä. Tuo kyseinen musari on edellisen Kaseva-kitaristin, Tapio Virtasen, vanha vahvistin. Hänellä oli useita näitä runkoja, ja valitsin tämän, joka oli jo valmiiksi relikoitu. Runko on yhdestä palasta, muistaakseni Kalifornian leppää, ja kaulan muotoa viilattiin tietysti toiveitteni mukaan
u www.f-musiikki.fi Yamaha DTX6K5-M -sähkörummut yhdistävät aidon akustisen tuntuman, huippuluokan soundit ja monipuoliset harjoitustoiminnot. Koetin tavoitella siinä sellaista ’70-luvun Kasevan hienovaraisuutta, Tommi Kekoni kertoo. Vastaanotto tälle meidän nykyiselle kokoonpanolle on ollut todella hyvä. Esimerkiksi omilla pojillanikin on sellaisia kavereita, jotka tykkäävät Kasevasta. Mutta lisäksi on havaittu sellainen ilmiö, että yleisössä on myös parikymppisiä nuoria, jotka laulavat biisien sanoja mukana. – Aikataulut meni sellaisiksi, että yht’äkkiä kukaan muu ei kerinnytkään sitä tehdä. Täydellinen valinta kotiin ja lavalle! DTX6K5-M 34-37 EK 425 Kekoni.indd 37 34-37 EK 425 Kekoni.indd 37 17.11.2025 20.15 17.11.2025 20.15. Livemiksaajamme Nuuska oli ottanut keikat mikseristä omalle läppärilleen, ja minä sitten otin sen sekalaisen wav-kasan haltuuni, ja miksasin biisit parhaan kykyni mukaan täällä kotona. Tuolta kiertueelta äänitettiin tänä vuonna julkaistu Eilen tänään -livelevy, jota varten bändi tallensi höysteeksi myös uuden kokoopanon originaalimateriaalia. Heitä on yllättävän paljon. He ovat sellaisia, jotka ovat pienenä kuulleet mummon ja papan luona näitä kappaleita LP-levyiltä. – Viime syksynä kävimme J.J. He edelleen tulevat mielellään keikalle kuulemaan näitä kappaleita. Viime vuoden juhlakiertueella oli lisäsoittajia puhaltimissa ( Inari Ruona maa, Antti Hermaja), sekä kosketinsoittimissa ( Anna Pesonen). Ei vain 70-vuotiaita Vuodet vierivät, ja Kasevan alkuperäiskokoonpanon päivistä on tullut jo puoli vuosisataa täyteen. – Siellä on paljon 70-vuotiaita ihmisiä, jotka ovat kuunnelleet Kasevan musiikkia ihan sieltä ’70-luvulta lähtien. Minkälainen Kasevan yleisörakenne sitten tänä päivänä on, koostuuko se vain tuon ajan nuorista. Studiolla äänittämässä viisi uutta ekstrakappaletta, joista kaksi julkaistiin livelevyn cdversiolla: minun säveltämäni ja Matti Mikkosen sanoittama Kissankello sekä Matin sanoittama ja säveltämä Olisi sietänyt saada, kitaristi mainitsee. Neljän hengen peruskokoonpanoa (Nils Jokela, Jouko Järvinen, Matti Mikkonen, Tommi Kekoni) täydentää nykyään Nils Jokelan poika Ville Jokela perkussioissa. Livelevyn Kekoni miksasi itse, joskin vähän sattuman seurauksena. Martinin akustinen oli käytössä Kasevan viime vuoden juhlakiertueella En päivällä sua nää -kappaleessa
Stave-runko voi olla kuitenkin herkkä lämpöja kosteusvaihteluille, sillä yhtenäinen puu elää enemmän kuin esimerkiksi viiluista kerroksittain liimattu ply-runko. 38-39 MezoDrums.indd 38 38-39 MezoDrums.indd 38 16.11.2025 15.43 16.11.2025 15.43. Stave, ply ja muut tekniikat Stave-rumpu rakennetaan tynnyriladontamenetelmällä, jossa useat viistoiksi sahatut puulistat liimataan kylki kylkeen lieriöksi. höyryllä taivutettu ”steambent”-runko (esim. Muita puisen rumpurungon rakennustapoja ovat mm. Craviotto Solid Shell) sekä kokonaisesta puusta ontoksi koverrettu runko (esim. Yleisempi ply-runko valmistetaan useista ohuista puuviiluista, jotka taivutetaan ja liimataan ristikkäin yhteen muotin avulla. Viiluista rakennettu runko on yleensä kevyt, vahva ja tasalaatuinen. Kymmenen vuoden aikana Mezo-virveleitä on syntynyt jo kymmeniä erilaisia ja kokonaisia stave-rumpusettejäkin useampia. 38 www.riffi.fi 4/2025 L ieriö se on rumpukin ja niitä Markku Pehkonen valmistaa tällä tekniikalla Jyväskylän liepeillä Keski-Suomessa. kirsikkapuusta, koivusta, vaahterasta, saarnista sekä amerikkalaisesta pähkinäpuusta. Lisäksi se pitää muotonsa hyvin ja kestää myös melko hyvin lämpötilan ja kosteuden vaihteluita. Materiaalit ovat tuttuja soitinpuita ja rumpuja syntyy mm. Canopus Zelkova). Massiivipuinen rakenne säilyttää puun luonnolliset äänija värähtelyominaisuudet hyvin, mikä tuottaa stave-rungolle tunnistettavan, lämpimän ja puumaisen soundin. Lopputuloksena on vankka, massiivipuinen rumpurunko, jonka seinämän paksuus vaihtelee valmistajasta riippuen yleensä noin 6–25 mm:n välillä. Saadaan runkoaihio, joka sorvataan ja hiotaan sekä sisältä että ulkoa. TEKSTI: ELIEL VIITALA KUVAT: JUHA SEILA MezoDrums – kotimaisia ”stave”-rumpuja Stave-rakenne muistuttaa perinteistä puutynnyriä, jossa sopivasti viistokylkisiksi sahattuja lautoja toisiinsa liittämällä on saatu syntymään lieriö. Lujuutensa ansiosta viilurungosta voidaan tehdä myös erittäin ohut
Testattavaksi saatiin kaksi Mezon virvelirumpua. Mezot ovat myös uniikkeja, ja rummun ominaisuuksiin pääsee itse vaikuttamaan. Muita merkkejä, jotka valmistavat tällä hetkellä stave-virveleitä: • Canopus • Gretsch • Pearl • Tama + lukuisat pienet putiikkivalmistajat Maton nostin on yksinkertainen ja juoheasti toimiva vipukoneisto. Baseball bat -viiste oli suosittu etenkin 1960-luvulla valmistetuissa rummuissa. Pehkosen mukaan aaltomuodolla saadaan vähennettyä niitä rummun taajuuksia, jotka yleensä iskevät epämiellyttävästi korviin ja joita joudutaan usein hillitsemään kalvoja demppaamalla. Koivurummun sointi oli aavistuksen verran kontrolloidumpi verrattuna kirsikkarummun resonanssiin. u Kirsikkapuisen virvelirungon sisäpintaan on sorvattu kaksi ohuempaa vyöhykettä, joiden välissä kaareutuu paksumpi osuus. Etenkin, kun kokonaisuus toimii käytännössä näin hienosti. Erilaisten aaltokuvioiden lisäksi testirummuissa on myös erilaiset reunaviisteet. www.riffi.fi 4/2025 39 MezoDrums Kotimaisia rumpuja Testivirvelit • koko 14" × 6,5" • runko kirsikkapuuta (malli 1) • runko lämpökäsiteltyä koivua (malli 2) • hinta (/kpl): 600 € Lisätiedot: MezoDrums • info@mezodrums.fi • facebook – MezoDrums Aalto-virveli. Kotimaisuus kunniaan Mezo-virvelirummut kuulostavat loistavilta ja edustavat ainutlaatuista, korkealaatuista kotimaista käsityötä. Roundover-viisteen avulla saavutetaan parempi rungon ja kalvon välinen kontakti, mikä takaa pehmeämmän ja lämpimämmän yleissoundin kuin esimerkiksi moderni 45 asteen terävä viiste. Ehkä persoonalliset Mezo-lugit olisivat vielä hieno lisä rumpuihin! Mezo-virveleiden hinta asettuu tyypillisesti 550–750 euron luokkaan, mikä on niiden rakenteeseen ja kansainväliseen kilpailuun nähden huomattavan edullinen hintataso. Molemmat rummut toimivat erinomaisesti sekä korkeassa että matalassa vireessä. Testiin pyrittiin valitsemaan tarkoituksella samankokoiset rummut, jotta runkomateriaalien ominaissoundit erottuisivat mahdollisimman selkeästi. Soinnin pituudessa oli kuitenkin havaittavissa pientä eroa. Koivurummussa on vastaavasti ns. Kirsikkarummussa on yhteensä 20 yksipuolista virityspesää, kun taas koivurumpuun on asennettu kymmenen kaksipuolista kromilugia. ”roundover”viiste, joka on ikään kuin 45 asteen viiste, mutta pyöristetty sellainen. Se on mukava lisäporkkana ammattirumpalin työkaluvaatimukset täyttäville ja innovatiivisille rummuille. Pehkonen kertoo kokeilleensa vuosien varrella useita erilaisia sisäpinnan profiileja. ”baseball bat” -viiste, joka on täysin pyöreä molemmin puolin. Kirsikkarummussa on ns. Mezon virvelit näyttävät ulkoisesti varsin samankaltaisilta kuin monet muut virvelirummut, mutta rungon sisäpuolella paljastuu ainutlaatuinen, aaltomainen muotoilu, jota ei tietääkseni ole nähty muiden valmistajien tuotteissa. Molemmat rummut on viimeistelty kiiltävällä lakkapinnalla. Molemmissa rummuissa on yksinkertainen, mutta toimiva mattokoneisto sekä teräksiset prässivanteet. Punamustaksi liukuvärjätty malli on valmistettu kirsikkapuusta ja sen koko on 14" × 6,5". Tässä kohden luotetaan Pehkosen kokemukseen ja siihen perustuviin ratkaisuihin. Yllätyksekseni rummut kuulostivat kuitenkin hämmästyttävän yhdenmukaisilta. Puulaji tuo eroa – vai tuoko. 38-39 MezoDrums.indd 39 38-39 MezoDrums.indd 39 16.11.2025 15.43 16.11.2025 15.43. Rungon sisäpuolelle sorvatun aaltomuodon merkitystä ei myöskään pysty erikseen arvioimaan, kun rinnalle ei ollut asettaa vertailua varten muilta osin vastaavaa, mutta suoralla sisäpinnalla valmistettua virveliä. Lisäksi ne voidaan valmistaa asiakkaan toiveiden mukaisesti – sekä rummun koon että materiaalin voi valita itse. Testissä molemmat rummut tuottivat voimakkaan ja täyteläisen soundin, jossa oli sopivasti yläsäveliä. Toisaalta kokeiltavana olleiden rumpujen välillä on eroa sekä reunaviisteissä että rungon sisäpuolen aaltomuodoissa, joten pelkän puulajin vaikutuksen arvioiminen olisi joka tapauksessa hankalaa. Pehkonen hankkii hardwaren ensisijaisesti porilaiselta Jackshopilta, mutta asiakkaan toiveiden mukaan rummun lugit, koneisto ja vanteet voidaan vaihtaa myös muunlaisiin. Lisäksi ne soivat tasapainoisesti niin hiljaa ja herkästi soittaessa kuin voimakkaammassakin soitossa. Tämän tyyppinen viiste tuottaa paksun ja tumman soundin, jossa on vähiten yläsäveliä verrattuna muihin reunaviisteisiin. Punaruskea versio puolestaan on tehty lämpökäsitellystä koivusta ja on mitoiltaan hieman matalampi, 14" × 6". Myös testiin saapuneisiin rumpuihin on tehty hieman toisistaan poikkeavat aaltokuviot. Rungon rakenteen ja muotoilun ansiosta soundi on ikään kuin valmiiksi taajuuskorjattu ja hieman vaimennettu
Nyt kokeiltavaksi saatiin jotakin vieläkin keveämpää ja helpommin mukana kuljetettavaa: pedaaliksi rakennettu etuvahvistin. Valmistajia on paljon, ja vähänkään isompaa efektisysteemiä kokoava hankkii useimmiten joka tapauksessa sellaisen virtalähteen, jolla saa koko laitteiston virtasyötöt kerralla kuntoon. Ykköskanava (mustat säätimet) sisältää EQ-osaston lisäksi säädettävän kompressorin kolmella valinnaisella kompressiosuhteella sekä efektilenkin ulkoiselle efektille. Kakkoskanavalla on kompressorin sijaan säädettävä, bassolle optimoitu särö kahdella soundivaihtoehdolla. Käytännölliset toiminnot ja hiilikuitukoppaisten kombojen keveys ovat merkin valtteja. 40 www.riffi.fi 4/2025 I talialainen GR Bass on aiemmin ilahduttanut fiksusti mietityillä vahvistimillaan, joista paistaa suunnittelijan vahva tuntuma basistin arkeen. TEKSTI: MARTIN BERKA GR Bass Dual Pre – kaksi kanavaa basistin lautaan Monipuolinen, moni-ilmeinen ja monikäyttöinen. Tämä on aivan ymmärrettävää. Eikä pulassa ole, vaikka Dual Pre tulisikin käyttöön basistin ainoana pedaalina, sillä virtasyöppöjen digitaalisten efektien yleistyttyä markkinoilla on runsaasti myös riittävän tehokkaita yksittäisen laitteen virtalähteitä. Signaalitien osalta Dual Pre on täysin analoginen ja sen ainoa digitaalinen toiminto on sisäinen viritysmittari, joka kytkeytyy päälle aina, kun laite mykistetään. Virtalähdettä GR Bass ei toimita Dual Pren mukana, vaan se pitää hankkia erillisenä lisävarusteena. Dual Pren kaksi kanavaa eivät ole aivan pilkulleen identtisiä. Jännitevaatimus on tuttu yhdeksän volttia, mutta virtaa laite tarvitsee melko reippaasti, 500 milliampeerin verran. Pikanttina yksityiskohtana on Pure-kytkin, jolla ykköskanavan ekvalisaattorin voi poistaa kokonaan signaalitieltä. Jämäkän oloinen laite on optimoitu pedaalilautaan asennettavaksi, mistä kielii myös Boss/Ibanez-standardin mukainen ulkoisen virtalähteen liitin. 40-41 GR Bass.indd 40 40-41 GR Bass.indd 40 16.11.2025 16.04 16.11.2025 16.04
liitin virtalähteelle. www.riffi.fi 4/2025 41 GR Bass Dual Pre Kaksikanavainen etuvahvistin bassolle Molemmissa kanavissa • gainja master volume -säädöt • nelialueinen eq: bass (+/13 dB @ 50 Hz), low mid (+/12 dB @ 185 Hz / @ 800 Hz), hi mid (+/12 dB @ 800 Hz / @ 1600 Hz), treble (+/13 dB @ 7,6 kHz) • deep-bassokorostus (+5 dB @ 50 Hz | +3 dB @ 170 Hz) • bright-preesenskorostus (+3 dB @ 2,7 kHz | +6 dB @ 9,6 kHz) Kompressori (kanava 1) • threshold • ratio-valinta (2:1 / 4:1 / 8:1) • volume (make-up gain) • release-valinta (fast / slow) Overdrive-särö (Kanava 2) • Overdrive-säätö särön määrälle • säröytymistyypin valinta (hard / soft clipping) • Blend-säädin särön miksaukseen • HPF-kytkin ylipäästösuotimen käyttöön säröytettävälle signaalille • hinta: 449 euroa Lisätiedot: Musiikki Silfverberg Puh. Dual Pren tulojakeissa on sisäiset kytkimet, joiden perusteella laite tunnistaa onko siihen liitetty yksi vai kaksi soitinta. Dual Pre voi olla koko bassojärjestelmän kulmakivi ja pedaalilaudan viimeinen pykälä, ennen kuin signaali lähtee eteenpäin joko päätevahvistimen ja kaiutinkaapin yhdistelmälle tai suoraan salimikserille. Pro, ei epäilystäkään GR Bassin Dual Pre -etuvahvistin on erittäin kätevä ja monipuolinen laite, joka vakuuttaa myös kompaktiudellaan ja selkeydellään. Keinot soundin muotoiluun ovat monipuolisia. 010 439 3733 • musiikkisilfverberg.fi Yhdellä vai kahdella bassolla. Laitteen vasempaan päätyyn on puolestaan sijoitettu soittajan omaan monitorointiin liittyviä asioita. Oikealta tullaan sisään, ja instrumenttiliitäntöjen lisäksi kotelon kyljessä on minijakki aux-signaalille sekä jo em. Ykköskanavan kompressori on hyvin musikaalinen tapaus, jota on helppoa ja intuitiivista käyttää. Jos käytössä on kaksi eri bassoa, jalkakytkimillä voi vuorotella omiin kanaviinsa kytkettyjen soitinten välillä, mutta myös tässä tapauksessa voi laittaa molemmat kanavat samanaikaisesti päälle. Bassokaista pysyy puhtaana ja soundi selkeänä rankemmillakin särömäärillä. Vähän harmillista on se, että efektilenkki on kiinteästi aina ykköskanavan käytössä, eikä sitä voi kytkimellä vaihtaa kakkoskanavan ominaisuudeksi. Kolmesta eri kompressiosuhteesta saa helposti poimittua tilanteeseen kuin tilanteeseen sen ”oikean” vaihtoehdon. Jaottelu ryhmiksi on loogista. HPF-suotimella voi vielä lisäksi suodattaa säröytettävästä signaalista bassotaajuudet pois ja kohdistaa vaikutuksen vain keskirekisteriin ja ylätaajuuksiin. Kummankin kanavan EQ tarjoaa runsaasti säätövoimaa neljällä kaistalla. Myös äänityskäytössä GR Bassin Dual Pre on hyvin kätevä työväline, jolla soittaja pystyy tarjoamaan omat soundinsa suoraan miksauspöytään tai äänikortille samalla kun käyttää pedaalia kuulokevahvistimenaan. u 40-41 GR Bass.indd 41 40-41 GR Bass.indd 41 16.11.2025 16.04 16.11.2025 16.04. Toisella linjalähtöihin liittyvällä kytkimellä voi turvallisesti katkaista näistä lähdöistä audiomaaton mahdollisesta maalenkistä aiheutuvan brummin estämiseksi. Liittimet Dual Pren liittimet on jaettu kotelon kolmelle kyljelle, ja liitännät ovat sellaisia, että useimpiin niistä pitää päästä käsiksi, jollei nyt ihan jokaisella käyttökerralla niin ainakin usein. Lisäksi tämä laite on oiva treenija opetuslaite, koska siihen voi liittää kaksi eri soitinta (opettaja ja oppilas), joiden välillä voi saumattomasti vaihtaa lennossa. Samassa rivissä on myös kuulokeliitäntä (3,5 mm:n minijakki), ja kolme pelkästään kuulokekuunteluun vaikuttavaa mainiota, joskin kooltaan melko pientä säädintä: voluumi, basso ja diskantti. Jälkimmäinen vaihtoehto voi olla kätevä toiminto esimerkiksi opetustilanteissa, jolloin sekä oppilaan että opettajan soittimet saadaan kuuluviin samalla kerralla. Kakkoskanavalla voi valita pehmeämmän tai ärhäkkäämmän särötyypin Mode-kytkimellä ja hallita Blend-säätimellä sitten puhtaan ja särösignaalin välistä tasapainoa. Jos vain yhdessä jakissa on plugi, etuvahvistimen tarjoamat vaihtoehdot ovat vaihtaminen ykkösja kakkoskanavan välillä, sekä molempien kanavien samanaikainen käyttö, kaikki siis yhdellä ja samalla soittimella. Sen vuoksi pedaalin ympärille tarvitaan vapaata tilaa joka puolelle. Erinomaista on se, että kummallekin XLR-lähdölle on oma lähtötason säätimensä. Siellä on kaksi jakkilähtöä, joista ensimmäinen on päälähtö efekteineen, ja toinen through-lähtö, josta saadaan vain täysin kuivaa bassosignaalia. Jos käyttää kahta erilaista bassoa – vaikka nauhallista ja nauhatonta – niiden soundia voi muokata pedaalissa itsenäisesti omilla kanavillaan, ja valmiit lopputulokset saa halutessaan ohjattua erillisinä myös eteenpäin mikserille. Matalin ja korkein säädin vaikuttavat aina ennalta valituilla taajuuksilla, mutta molemmissa kanavissa voi kytkimellä valita keskialueen säätimille kahdesta eri taajuudesta ja tämä laajentaa eq:n käyttötapoja ja mahdollisuuksia oleellisesti. Takalaidassa ovat jakit ykköskanavan efektilenkille ulkoisten lisäefektien käyttöä varten sekä kaksi balansoitua XLRlähtöä PAtai tallennusjärjestelmään liittymistä varten. Lähes kaikki muut pedaalin toiminnot kun kuitenkin ovat jollain tavalla muunneltavissa. Todetaan siis, että GR Bass Dual Pre -etuvahvistin on kaikkinensa erittäin hyvin suunniteltu ja toteutettu laite, joka täyttää selkeästi ammattivaatimukset. Lisäksi kummallakin kanavalla voi aktivoida erikseen ennalta valituilla taajuuksilla vaikuttavat Deepja Bright-buustit, joilla soundiin saa tömäkkyyttä tai kirkkautta. Erityismaininnan GR Bass ansaitsee sitten taas siitä, että käyttäjä voi kytkimellä valita tuleeko kummastakin XLR-liitännästä vain siihen kuuluva kanava, vai tarjoavatko molemmat XLR-lähdöt kanavien summasignaalia
Lisävahvistuksen enimmäismäärälle on pedaalin kansilevyssä kytkin, jolla ylärajaksi voi valita joko 20 desibeliä tai yltiöpäisesti 33 desibeliä. Tyypillisellä normikitaralla tuollaista vahvistusmäärää ei konventionaalisten soundien tuottamiseen tarvita. Niinpä taiteilu puhtaan ja aavistuksen jo särölle murtuvan äänen rajamailla käy luontevasti ja innostavasti. Sen ansiosta efektiketjuun myöhemmäksi sijoitettuja muita pedaaleita sai huoletta polkea päälle ja pois ilman pelkoa siitä, että soundi tyssähtää jonkin efektin tullessa mukaan leikkiin tai poistuessa käytöstä. Pienemmillä vahvistuksilla ja sopivasti säädettynä se tukevoittaa ja parhaimmillaan samaan aikaan myös selkeyttää kitaran soundia. Jos käytössä olisi jokin kitaran kanssa tiiviisti vuorovaikuksessa elävä fuzz, sijoittaisin LPB-3:n luonnollisestikin vasta sen jälkeen, jottei pyhä liitto soittimen ja surmuttimen välillä purkautuisi. 42-44 EHX.indd 42 42-44 EHX.indd 42 16.11.2025 16.05 16.11.2025 16.05. Jälkimmäinen riittänee heiveröisimmänkin soittimen signaalin kasvattamiseen sellaiseksi, että sillä saa vahvistimen etuasteen murtumaan särölle. Maksimivahvistuksilla tahtoo myös helposti käydä niin, että ketjussa seuraavana oleva laite menee ruvelle ihan tahattomasti. Päädyin kokeiluiden jälkeen pitämään kytkimen TEKSTI: LAURI PALOPOSKI EHX LPB-3 & Spruce Goose – pienet purkit, valtaisat tehot Saisiko olla lisää fjongaa tai kenties Bluesbraker-säröä. Samat vaikutukset ilmenevät myös kovempaa soitettaessa ja etenkin ison pedaalikokoelman kanssa operoitaessa LPB3 saikin ketjun ensimmäisenä laitteena olla päällä kaiken aikaa eräänlaisena soundin vakauttajana, bufferina. 42 www.riffi.fi 4/2025 E HX LPB-3 on kitarakäyttöön suunniteltu esivahvistin, jossa on myös tehokas ekvalisaattori äänensävyn muokkaamiseen. Se myös seuraa herkeämättä soittajan näppityöskentelyä ja vastaa dynamiikkaan täsmällisesti. Tosin LPB-3 on itsekin hyvin vuorovaikutteinen ja noteeraa kitaran volumepotikan asetukset tarkoin. Aivan erityistä iloa tällä tavalla entratusta soundista on hiljaisilla voluumeilla soitettaessa, kun sointi ei meltoonnu vaan säilyttää pedaalin ansiosta paremmin ryhtinsä ja jäntevyytensä. Pedaalin yhtenä tavoitteena on antaa niin paljon lisäpontta kitaran signaalille, että sillä saa tuupattua vahvistimen etupäätä kevyesti murolle
Juurille, juurille Spruce Goose tekee säröä jo ihan itsessäänkin ja tavoitteena on Marshall Bluesbrakerin tyyppinen soundimaailma. Kruununa on Q-arvon valintakytkin, jolla muokattavan kaistan voi määritellä leveäksi (pieni Qarvo) tai kapeaksi (suuri Q-arvo). Käyttö on silti suoraviivaista ja intuitiivista. Oivana lisäapuna tasojen täsmäytyksessä on pedaalin pregain, jolla tulosignaalin taso säädetään sopivaksi ennen ekvalisointia. Säätimistö on rajattu aktiivisiin bassoja diskanttihanikoiEHX LPB-3 & Spruce Goose Jalkakytkimen kantaan on asennettu pikkuinen liukukytkin, jolla LPB-3:n ohituskytkennän voi valita joko bufferoiduksi tai true bypass -tyyppiseksi. Raju korostus kapealla kaistalla kuulostaa helposti piikikkäältä, mutta esimerksi puoliväliin jumitettua wah-pedaalia tai Claptonin buusterikytkentää muistuttava lisäbuusti voi kyllä olla maukas tehoste särölle sekin. MAAHANTUONTI www.riffi.fi Pätevät oppaat kuusikielisen taitureille löydät hyvin varustelluista soitinliikkeistä sekä Riffin verkkokaupasta! www.riffi.fi 4/2025 43 20 desibelin asennossa, eikä lähtötason säädintä tullut tuollakaan valinnalla avattua kuin kokeeksi yli kello kahdentoista asennon. Varsinainen lähtötaso määritellään pääasiassa Boostpotikalla. 42-44 EHX.indd 43 42-44 EHX.indd 43 16.11.2025 16.05 16.11.2025 16.05. Leveämmän kaistan korjaus toimii maltillisessa soundin muotoilussa erinomaisesti, ja kapea puolestaan sallii jonkin ongelmataajuuden rajunkin leikkaamisen ilman, että korjaus alkaa syödä voimaa koko soundista. Koska pre-gain kuitenkin vaikuttaa ekvalisaattorin toimintaan ja ekvalisointi puolestaan vaikuttaa boosterin toimintaan, tulee säätöpuuhissa käänneltyä jo kerran aseteltujakin namikoita uudestaan, jotta kokonaisuus asettuu haluttuun muotoon. Kala UBASS -mallit testattavissa myymälässämme. Soundin muotoilua Erityisvalttina LPB-3:ssa on kolmialueinen ekvalisaattori, jonka basso ja diskantti ovatkin oikein käyttökelpoisia alarekisterin jykevyyden ja soinnin yleisen kirkkauden säätelyyn. Enempää EHX ei asiasta kerro, mutta numerotiedon puuttuessakin voi silti todeta, että kumpikin vaihtoehto on käyttökelpoinen. Palkitsevia tuloksia saa täällä pedaalilla nopeasti. Yhdellä hanikalla valitaan muokattava taajuus ja toisella joko vaimennetaan tai korostetaan. Keskialueen korjain pelaa sekin erinomaisesti
Olemukseltaan laite oli muutenkin askeettinen: kulmikkaan kotelon yhdessä päädyssä sojottava suora plugi lykättiin vahvistimeen ja rasian toisessa päädyssä olevaan jakkiin kytkettiin kitaran piuha. Kumpainenkin toimii yhtä lailla humbuckereiden kuin yksikelaistenkin mikrofonien kanssa, eivätkä ne vaikuta olevan kranttuja vahvistimienkaan suhteen. Kaluston vaihtoihin ne sopeutuvat notkeasti, hieman säätöjen tarkistuksia ja sitten jo mennään. hin äänen värin osalta, eikä säröytystäkään tarvitse hakea sen moni mutkaisemmin. Ensimmäinen ja toinen edeltäjä J oskus estetiikan kehitys on suoraa seurausta laitetekniikan harppauksista, kun innovaatio synnyttää kapineen, jolla voidaan tuottaa jokin uusi ja kiehtova soundi. Tuttuun tapaan gain ja volume riittävät särön määrän ja lopullisen voluumin asettamiseen, mutta eräs merkittävä lisäominaisuus täytyy mainita. Mallimerkinnäksi tuli LPB-2, mutta perusperiaate pysyi ennallaan. Vaikka lisävahvistusta saa enemmän kuin roimasti, ja bassoja diskantti-korjaimilla voi periaatteessa hakea keskeltä skuupattua soundia laitoja korostamalla, niin myöhempien vuosikymmenten metallimusiikista tuttua kompressoitua ja tanakkaa ahtojunttaa ei Spruce Goosella saa aikaan. Perimätiedon mukaan omatoimiset riisuivatkin päällykset pois ja asensivat elektroniikan suoraan kitaraansa. Se ei itsessään tuottanut säröä, mutta nosti kitarasignaalin voimakkuutta juuri sopivasti, jotta vahvistimen tuloaste saatiin puskettua rapeasti murolle. Karuun peltiaskiin rakennetussa LPB-1:ssä oli potentiometri vahvistuksen määrälle ja liukukytkin päälle/pois-valintaa varten. Kelpo kaksikko Molemmat pedaalit, LPB-3 ja Spruce Goose, ovat erittäin monipuolisesti hyödynnettäviä laitteita. 44 www.riffi.fi 4/2025 EHX LPB-3 & Spruce Goose Etuvahvistin eq:lla & Marshall Bluesbraker -henkinen särö LPB-3 Linear Power Booster • pregainja volume-säätimet • aktiiviset äänenvärin säätimet: bass (< 240 Hz), treble (> 3,2 kHz) • aktiivinen keskialueen säätö (kohdistettavissa 240 Hz – 3,3 kHz), kytkin Q-arvon valinnalle • kytkinvalinta maksimivahvistukselle: +20 dB / +33 dB • käyttövirta 9 V / 120 mA (sisäinen toimintajännite +/30 V) • tarvitsee ulkoisen virtalähteen (toimitetaan laitteen mukana) • valittavissa bufferoitu tai true bypass -ohituskytkentä • hintaluokka 160 € Spruce Goose • gainja volume-säätimet • aktiiviset bassja treble-säätimet • kolme lisävahvistuksen teholuokkaa • käyttövirta 9 V / 20 mA, paristo tai ulkoinen virtalähde • true bypass -ohituskytkentä • hintaluokka: 150 € Lisätiedot: Electro-Harmonix • ehx.com Ilmeisesti tällä jälkimmäisellä tavalla sai alkunsa 1968 julkaistu LBP-1, tarkalta nimeltään Linear Power Booster numero yksi – Electro-Harmonixin ensimmäinen tuote kautta aikain! Kun sähkökitaran puhdas soundi koettiin liian kesyksi sellaisenaan, mutta fuzzien räkäisyys oli liikaa, piti keksiä uusi laite – boosteri. Käytettyjä originaaleja kaupitellaan maailmalla melko railakkailla hintapyynnöillä, mutta vintagen sijaan voi tietysti harkita uustuotantoa. Tämä on mainio ominaisuus, vaikka perinnesoundien parissa puuhaillessani itselleni riitti kyllä kaikkein miedoin vaihtoehto vallan hyvin. EHX valmistaa kumpaakin kantamallia edelleen, tosin sopuisammin pedaalilautaan mahtuviin, nykyaikaisiin laitekoteloihin rakennettuina. LPB-1:n kytkentä koostui vain muutamista komponenteista, eikä se vaatinut juurikaan tilaa. Ei kun lähikauppaan kokeilemaan! u 42-44 EHX.indd 44 42-44 EHX.indd 44 16.11.2025 16.05 16.11.2025 16.05. Hinnat puolestaan ovat sellaisella tasolla, ettei henkeä salpaa, jos nyt ei aivan sentään heräteostoksistakaan puhuta. Toisinaan on ensin taiteellinen idea, jonka toteuttamiseen ei ole välinettä, joten sellainen pitää keksiä. Pleksin alle piti kylläkin kovertaa sopiva kolo myös paristolle… 70-luvulla EHX paketoi kojeen silloisen tyyliinsä mukaiseen isompaan laitekoteloon ja varusti sen polkaistavalla päälle/pois-kytkimellä. Jo keskimmäisen pykälän +9 dB tuo nimittäin melkoisen muutoksen soundin luonteeseen, ja ääriasennon 21 dB:n etuvahvistuksella ollaankin sitten tietyllä tapaa jo aika kaukana lähtöruudusta. Sellaisen sijaan pedaalin säröt ovat tyylipuhtaasti juurimusiikkiin ja ’60ja ’70-lukujen jyräbändien estetiikkaan maukkaasti mallaavaa sorttia. Kolmiasentoisella Lift-kytkimellä voi nimittäin antaa tulosignaalille lisävahvistusta samaan tapaan kuin jos pedaalin edessä käyttäisi erikseen boosteria
90 asteen kulmaplugit lienevät paras vaihtoehto midi-liitäntöjen tekoon, ja suositeltavaa on myös asentaa Verbera pedaalilautaan, jolloin mainitut kaapelit saa sidottua sijoilleen niin suojaan kuin suinkin. Sellainenkin on toki tarjolla, selkeästi laadittuna ja havainnollisesti kuvitettuna. Algoritmeilla pelaavan XR-tekniikan rinnalla Verbera pystyy tuottamaan kaikua myös impulssivasteisiin perustuvalla konvoluutiolla. Rauhallisemmissa studio-oloissa ongelma on pienempi, mutta edelleen läsnä. Liitinten sijoittelusta Hotone saa kuitenkin pitkän miinuksen: Midi Thru ja Midi In/Exp -jakit on nimittäin sijoitettu kummallisesti kotelon etulaitaan, suoraan oikean jalkakytkimen alle. Oletusarvoisesti jalkakytkimillä selataan pedaalin muistiin tallennettuja valmiita ohjelmia: oikealla siirrytään eteenpäin ja vasemmalla peruutetaan. Tällöin vasen poljin kytkee efektin päälle ja TEKSTI: ANSSI ERIKSSON Hotone NC-200 Verbera – hybridikaiku ulkoavaruuden laitamilta Hotone haastaa Strymonin ja Eventiden kaltaiset jättiläiset uudella kaikuefektillään. Jalkakytkimet puolestaan toimivat esimerkillisen pehmeästi, ja työnjälki on kokonaisuudessaan vakuuttavaa. Purkki kuin scifi-rainasta Vankkaan metallikoteloon rakennettu Verbera näyttää siltä kuin se olisi revitty suoraan Kielletty planeetta -elokuvasta, ja suunnittelutyöhön on selkeästi panostettu myös liitäntöjen valikoiman suhteen. Kun molemmat painetaan samanaikaisesti alas, Verbera vaihtaa moodiin jossa se toimii enemmän perinteisen efektipedaalin tavoin. 45-47 Hotone.indd 45 45-47 Hotone.indd 45 16.11.2025 16.07 16.11.2025 16.07. Strymonin malleihin verrattuna Verbera on fyysisesti kompaktimpi, mutta yhtä kaikki jämäkästi koottu paketti, jonka kontrollit ovat näppituntumaltaan luottamusta herättävän täsmälliset ja responsiiviset. Molemmat puolet ovat myös käytettävissä samaan aikaan, signaalin jatkaessa konvoluutiokaiun jälkeen XR-moottorin muovailtavaksi. Namikoiden sommittelu on loogista ja intuitiivinen käyttöliittymä mahdollistaa kaikkien ominaisuuksien hallinnan ilman liiallista manuaalin plarausta. Nykytapaan Verberaa voi ohjata myös etänä ilman fyysisten säätimien pyörittelyä. www.riffi.fi 4/2025 45 V erberan kaksilohkoinen hybridimoottori yhdistää algoritmija konvoluutiotekniikat saumattomaksi kokonaisuudeksi, jossa työnjako on selvä: XR-nimikkeen alle niputettu algoritmikoneisto takaa pääsyn kaikkein abstrakteimpienkin äänimaisemien äärelle, kun taas konvoluutio tuo pöytään impulssivasteiden realismin. Johdot liittimineen jäävät alttiiksi bootsien tallonnalle, eikä asia ole varsinaisesti omiaan takaamaan rentoa live-esiintymistä
Laitteeseen voi myös ladata omia IR:iä, muistiin niitä mahtuu kaikkiaan 1024 kappaletta. Sillä näet muovataan pikemminkin kaiun tekstuuria tummasävyisestä heleän kirkkaaksi. Pedaalin ylälaidasta löytyvät Decay, Attack ja Tone -säädöt. Attack näyttelee tällöin oleellista osaa kokonaissoundissa, sillä sen avulla kaiku saadaan liukumaan esiin loivemmin ja sitä kautta pohjanuotti nousee esiin runsaankin ambienssin seasta. Koska kahta eri kaikuteknologaa hallitaan yhdellä säätimistöllä, käytetään apuna värikoodausta. Algoritmia ei välttämättä mikään sido todellisuuteen – se heijastaa laatijansa mielikuvitusta ja käsitystä siitä mikä olisi käyttökelpoista johonkin päämäärään pyrittäessä. Verberan tulojen ja lähtöjen toimintaa, midiohjauksen ja ekspressiopolkimen käyttöön liittyviä asetuksia sekä USB:n toimintaa. Kaava voi sisältää vaikkapa määritykset sille kuinka nopeasti kaiku syttyy, miten nopeasti se vaimenee, onko se sävyltään tummaa vai kirkasta, samettisen pehmeää vai metallisen kalskahtavaa ja niin poispäin. Komerosta kanjoniin Verberaan on ladattu valmiiksi 120 impulssivastetta, jotka on taltioitu mitä moninaisimmista studioista, konserttisaleista, muinaisista katedraaleista ja jopa lentoliikenteen käyttöön tarkoitetuista rakennelmista. Plate on puolestaan kepeä ja miellyttävän pyöreäkulmainen soundin elävöittäjä. Värit loistavat selkeinä potikoita ympäröivissä LED-renkaissa, jotka samalla kertovat myös voimassa olevan arvon kullekin säätimelle. Ja koska jokainen ominaisuus on osa laskentakavaa, voidaan periaatteessa vaikka jokaiseen ominaisuuteen avata käyttäjälle jokin säädettävä parametri efektin muuntelemiseksi. Konvoluutio puolestaan toisintaa reaalimaailmaa. Pedaalin keskiössä nököttävän kirkkaan LCD-näytön yläpuolelle sijoitetuilla säätimillä voidaan selata presettejä (Preset), hienovirittää efektin voimakkuutta suhteessa kuivaan signaaliin (Mix) sekä kahlata impulssivalikoimien läpi (IR). 46 www.riffi.fi 4/2025 pois, kun taas oikean takaa löytyy kaiun häntää loputtomasti kierrättävä Freeze-tila. Ja kyllä jousienkin ystäville on tarjolla ihan tarpeeksi käyttökelpoisia vaihtoehtoja. Ja vastavuoroisesti se voidaan myös häivyttää syöksymällä suoraan shoegazen syvään päätyyn ja keskittymällä tunnelmoimaan pelkkien häntien huminoilla. Algoritmi on pohjimmiltaan laskentakaava, jonka mukaisesti DSPprosessori tuottaa efektin. Sen kautta käyttäjä voi muun muassa merkitä suosikkejaan, jotka nousevat kätevästi aina listan kärkeen kun valikoimia järjestellään nimien perusteella. Syvemmälle asetuksiin sukellettaessa pääsee määrittelemään mm. Alt-moodi aktivoimalla ja algoritmiasetuksiin siirryttäessä samat säätimet muuttuvat Decayksi, Pre-Delayksi sekä Modulationiksi. Macilla ja Windowsilla toimiva ilmainen Neon Collector -sovellus auttaa pitämään arsenaalin järjestyksessä. Se on luonteeltaan muotoonsa lukittu, mutta skaalattavissa oleva sapluuna, jolla voidaan piirtää sama kuva sen kokoisena kuin kulloinkin halutaan. Pienenä rajoituksena on se, että modulaatiokaiuissa voidaan kontrolloida vain efektin syvyyttä/intensiteettiä, ei niinkään nopeutta. Näistä mainittakoon erikseen Tone-potikka, joka ei ole aivan tavanomainen korkeita tai matalia taajuksia vaimentava tai korostava säätö. Pedaalin hehkuessa oranssina häärätään impulssien kimpussa ja turkoosin hohteessa algoritmien lumoissa. 45-47 Hotone.indd 46 45-47 Hotone.indd 46 16.11.2025 16.07 16.11.2025 16.07. Jälkimmäisestä säätimestä löytyy vielä sellainen näppärä ominaisuus, että alas painettuna sillä voidaan vaihdella IR:ien listausjärjestystä lennosta. Tähän kelpaa yhdistää Freeze-toiminto, jolloin soimaan jääneen kaikupyrstön muodostaman äänimaton päälle kelpaa luritella taas uusia kuvioita. Kuvaa voi suurentaa tai pienentää, sitä voi kenties värittää, haalistaa tai kirkastaa, mutta sen mittasuhteita ei periaatteessa voi muuttaa eikä sen rakennetta voi purkaa samalla tavalla osiksi kuin algoritmeilla operoitaessa. Toisaalta tarjolla on sen verran rutkasti erilaisia rytmisiä impulsseja ja filtterimäisiä sweeppejä sun muita Algoritmi vai impulssivaste. IR:stä kun nyt puhutaan, siinä missä kaikkein nyanssirikkain sekä soittimen ja vahvistimen keskinäiseen dynamiikkaan reagoivan vintage-kaikutankin helinä ei välttämättä ole Verberan ominta aluetta, perinteisemmältä puolelta löytyy kuitenkin Hallin tyyppisiä tilavia ja unenomaisesti leijuvia kaikuja, jotka ovat omiaan arpeggioissa ja yksittäisissä nuoteissa. Verberan selkein vahvuus on impulsseihin perustuvien ”aitojen” tilaefektien yhdistäminen algoritmeilla luotuihin toismaailmallisiin äänimattokylpyihin, ja sellaisena se tuottaa parhaimmillaan suorastaan huikaisevia tuloksia. Vaihtoehtoja järjestyksen perusteksi on kuusi: nimi, pituus, smooth, diffusion, brightness ja attack
Hinta huomioon ottaen se onkin mitä varteenotettavin vaihtoehto pedaalilaudan – tai mikseipä vaikka oman studion – uudeksi kaikukeskukseksi. Suoraan tietokoneeseen yhdistettäessä Verbera toimii myös ulkoisena USB-kovalevynä, josta tiedostoja voidaan yksinkertaisesti raahata sisään tai ulos. Tällöin studion nurkissa pölyttyvät vintagelaitteet voi ottaa virtuaalimuodossa turvallisesti mukaan keikoille. Kloonaus kunniaan Erilaisista tiloista napattujen impulssivasteiden lisäksi Verberassa voi käyttää myös muista laitteista taltioituja impulssivasteita. u www.riffi.fi Pätevät oppaat kuusikielisen taitureille löydät hyvin varustelluista soitinliikkeistä sekä Riffin verkkokaupasta! tammerpianojasoitin.fi 45-47 Hotone.indd 47 45-47 Hotone.indd 47 16.11.2025 16.07 16.11.2025 16.07. Tämä tietenkin suojelee Hotonen omaa tehdaskirjastoa, mutta samalla ehkäisee sen monipuolisempaa hyödyntämistä muissa laitteissa. Vasteiden osalta monoversioiden maksimipituus on 20 sekuntia ja stereona tästä puolet. Lisäksi monipuoliset säätöja hallintamahdollisuudet sekä olematon latenssi tekevät siitä soveliaan valinnan lähes mihin tahansa käyttötarkoitukseen. Tuontiprosessi on yksinkertainen: Clone-namiska painetaan alas ja näyttöön ilmestyvät ohjeet avittavat prosessin läpi kertoen muun muassa milloin kaapeleita sopii yhdistellä. • muistipaikat 200 presetille • ohituskytkentä valittavissa: true bypass tai buffer Liitännät • stereo-tulo, 6,3 mm TRS • stereo-lähtö, 2 × 6,3 mm TRS / TS • MIDI/EXP, 2 × 3,5 mm TRS • käyttö ulkoisella verkkolaitteella: 9V, 1000 mA Hintaluokka 300 € Lisätiedot: Fitzpatrick • www.fitzpatrick.se erikoisempia kohinoita, että jokaiselle luulisi löytyvän jotakin ilman kaikkien mahdollisten parametrin puolikkaidenkin hienosäätömahdollisuuksia. Verberan äänenlaatua ei silti käy kiistäminen. Ne myös toimivat soittokäytössä moitteetta ja kuulostivat juuri niin kasarilta kuin kuuluukin, loistaen erityisesti lyhyissä ja keskipitkissä kaiuissa. www.riffi.fi 4/2025 47 Hotone NC-200 Verbera Hybridikaikupedaali Kaksi menetelmää kaikujen tuottamiseen • algoritmeihin perustuva XR • impulssivasteisiin perustuva IR (120 valmista impulssivastetta, tallennustilaa 1024 impulssille) Seitsemän kaikutyyppiä • room, hall, plate, spring, shimmer, dynamic ja modulation. Kokeilun vuoksi vanhasta Lexicon PCM60 -kaikulaitteesta taltioidut impulssit asentuivat Neon Collectorin kautta pedaaliin parilla klikkauksella ja olivat käyttövalmiina sekunneissa. Täyden kympin arvosanaa IR-käytön osalta himmentää hieman se, että vaikka Verberasta voikin ottaa sen valmiita impulsseja ulos, valmistajan pakottama HRIR-formaatti rajoittaa niiden vapaata käyttöä. Wav-tiedostot kelpaavat aina 32-bittiin/192kHz:iin asti. Tällä tekniikalla aidolta kuulostaviin tuloksiin päästään melkoisella säästöllä vertailtaessa alkuperäisten laitteiden nykyisiin hintapyyntöihin
Testiin saapunut soittopeli, jo nimellään vahvasti tuomiopäivän murinoihin mielleyhtymiä luovan Apocalypse-malliston edustaja, onkin oiva esimerkki kaukoidän nykyisestä tuotantolaadusta. teräsnauhat, kaksi oktaavia kattavat otelaudat sekä perinnemuotoilua sulavammat kaulaliitokset. Muutkin mausteet ovat mallia ”kaikki mitä kioskista löytyy”, joten tutkittavaa riittää. Ja koska enemmän on aina enemmän, kitarassa on yksi ”ekstrakieli”, sekä sointia pidentävä Sustainiac-mikrofoni. Sellaisia ovat mm. 48-51 Schecter.indd 48 48-51 Schecter.indd 48 18.11.2025 19.50 18.11.2025 19.50. Speksit kunnossa Kitarasta huomaa heti ensisilmäyksellä, että suunnittelussa on panostettu tyylikkyyteen ja moderneihin mukavuuksiin. Kielten soiva mitta eli soittimen skaala on perinteisiin kuusikielisiin perusmalleihin nähden pitkä, 673 mm (26,5 tuumaa). SKAALA Etäisyys satulasta tallaan, vapaana soivan kielenosan mitta. Kitaran 24 nauhaa ovat ruostumatonta terästä ja ne on viimeistelty moitteettomasti. Kaula on liimattu runkoon ja liitoskohta on veistelty ”Ultra Access” -sapluunalla. Kuin varmemmaksi vakuudeksi lavan ja kaulan yhtymäkohtaankin on veistetty jo 70-luvulla toimivaksi todettu volute eli rakennetta tukeva paksunnos ikävien lapamurtumien välttämiseksi. Siinä leikissä eivät lisäkieletkään ole pahitteeksi. Käytännössä siirtymä kaulan ja rungon välillä on todella huomaamaton ja yläkielille pääsy helppoa. Yhtiö valmistaa soittimia custom shop -pohjalta edelleen Yhdysvalloissa, nykyisin myös Japanissa, mutta sarjatuontantomallit ovat pääosin peräisin Etelä-Koreasta. TEKSTI: ANSSI ERIKSSON Schecter C-7 FR S Apocalypse – ei pelkkä hevimörkö Schecter on viime vuosina kutitellut raskaamman musiikin parissa puuhailevien pelimannien makuhermoja täsmäohjaamalla tarjontaansa vahvasti kohti superstratoja ja hevisuunnikkaita. Kolmesta vaahterasiivusta koottu kaula on ryyditetty kahdella punaveripihkapuusta eli padaukista veistetyllä viipaleella, ja rakenteen kykyä sietää lämpötilan ja ilmankosteuden vaihteluita on parannettu lisäksi vielä hiilikuituvahvikkeilla. Taustapuolen profiililtaan kaula on ”Thin C”, ja otelaudan kaarevuus puolestaan tasoittuu hiljalleen cowboy-nauhavälien jyrkemmästä kuperuudesta ylemmän oktaavin laakeampaan muotoon. 48 www.riffi.fi 4/2025 S ysimustalle sykkiviä sydämiä Schecter on voittanut puolelleen ominaisuuksilla, joita perinteisiltä valmistajilta on kauan kaivattu
Sillä säädetään sitä, kuinka herkästi kitaran kaula-asemaan sijoitettu Sustainiac-mikrofoni alkaa kierrättää soivaa signaalia. Itse potikat ovat Hipshotin helposti hyppysissä pysyvää ja juoheasti kääntyvää O-Ring-mallistoa. Sustainiac ratkaisee pulman kierrättämällä kitaran omaa luonnollista signaalia aktiivipiirinsä avulla. Tästä lisää myöhemmin. Kuuma paketti Kaarevakantisen suosaarnirungon päällä kimaltelee näyttävä ja punamustana hohtava Red Reign -viimeistely, ja musta muovilista kiertää rungon lisäksi niin otelaudan kuin lavankin reunat. Sustainiac-mikrofonin tarkemmat hallintalaitteet on sijoitettu muiden kontrollien perään. Virittimiinkin on panostettu, vaikka periaatteessa molemmista päistä lukittuvalla vibrajärjestelmällä moiseen ei olisi edes niin tarvetta. Mitä parempi sustain, sitä pitempään kieli soi yhdellä näppäyksellä. Otelauta on eebenpuuta ja otelautamerkit on toteutettu näppärästi roomalaisin numeroin. Ensimäisellä minikytkimellä ajuri napsaistaan päälle ja pois, kun taas toinen toimii Harmonic mode -valitsimena, jolla voidaan valita haluttu toiminto kolmesta eri vaihtoehdosta. Se on soittimen muiden metalliosien lailla peitetty kauttaaltaan tummanpuhuvalla satiinimaalilla. Kaksi ensin mainittua tuskin kaipaavat sen kattavampaa lisäselvitystä, mutta letkan kolmas on sitten erikoisuus. Tallan tuntumaan sijoitettu Schecter USA ApocalypseVII -humbucker on hevin henkeen sattuvasti sihisevän kuumaa sorttia, mutta toimii hyvässä yhteistyössä volumen ja tonen kanssa. 48-51 Schecter.indd 49 48-51 Schecter.indd 49 18.11.2025 19.50 18.11.2025 19.50. Vinkuu niin kauan kuin virtaa riittää Kaulan Sustainiac-mikrofoni vastaa kitaristien ikuisuuskysymykseen: kuinka saavuttaa vahvistimen hallittu kierto ilman, että asettaa samalla keittiön astiaston tai ikkunalasien kestävyyden vaaraan, soittajan tai yleisön kuulosta nyt puhumattakaan. Vipstaaki keskiasennossa molemmat ovat päällä samanaikaisesti. Myös puhtailla soitettaessa soundissa on hyvä tasapaino korkeampien ja matalampien taajuuksien kesken. www.riffi.fi 4/2025 49 Ja kun nyt kitaran takapuolella ollaan, kerrotaan saman tien että se on viimeistelty kauttaaltaan läpikuultavalla, puun syyt tuntuville jättävällä harmaalla satiinipinnalla. Sointujen kohdalla paksuimmat kielet jäävät kiertämään punomattomia herkemmin. Perinteisellä kolmiasentoisella mikkivalitsimella voidaan vaihdella kaulaja tallamikkien välillä. Mikki sisältää paristolla toimivan ajurin, joka päälle kytkettynä tuottaa kitaran kielten värähtelyä vastaavia sähkömagneettisia pulsseja ja saa näin kielet jatkamaan värähtelyään väsymättömästi niin pitkään kuin rungon taakse omaan poteroonsa sijoitetussa paristossa tai soittajan sormissa riittää virtaa. Nämä muuttavat kierron luonnetta vaihtamalla soivan signaalin puhtaasta pohjanuotista korkeaan kiertoääneen ja/tai niiden yhdistelmään. Raskaamman menon lisäksi mikillä irtoavat myös rapsakat reunasäröt bluesiin ja muuhun juurevampaan tunnelmointiin. Grover Rotomatic 18:1 -koneistot ovat joka tapauksessa tarkat ja miellyttävät käyttää. Pikantiksi yksityiskohdaksi tallan intonaationsäätöruuvit, inserttien lukitusruuvit ja lukkosatulan ruuvit on jätetty kromatuiksi. Saturaatiota voi näin hillitä tehokkaasti vahvistimen säätöjen lisäksi myös soittimen tuottamaa signaalia hiljentämällä. Mikki on luontaisen pieniteSUSTAIN Soimaan näpätyn äänen kesto. Maalitai lakkapinnasta ei löydy sanomista kummaltakaan puolelta runkoa ja soitin tuntuu käsiteltäessä kaiken kaikkiaan vakuuttavan jämäkältä. Tallana nököttää Floyd Rosen 1500-sarjalainen, jonka kampi lukittuu paikoilleen alas painamalla. Kitaran kontrolliosastolta löytyvät omat potikat volumelle ja tonelle – sekä Intensitylle. Namiskat kaakossa mikrofonista lohkeaa keskialuevoittoista, terävää ja selkeää säröä, joka vähemmän yllättäen istuu tanakkaan ja vikkelätahtiseen komppaukseen kuin sirkkelit W.A.S.P.:in keikalle. Tarjolla on hurinatonta ja taajuuksiltaan tasaista signaalia, josta voi eq:lla säätää juuri sellaista soundia kuin kulloinkin kaipaa. Kun kiertotoiminto on pois päältä, Sustainiac toimii kuin mikä tahansa aktiivimikki. Työn jälki on näiltäkin osin moitteetonta
Tällainen muuntuva otelaudan radius on ideana tunnettu jo pitkään, mutta sen yleistyminen on ottanut aikaa, ja edelleen valtaosa kitaroista rakennetaan perinteiseen tapaan niin, että radius pysyy samana kaikilla nauhoilla. R-Go kaulassa huomioidaan vakioprofiileita tarkemmin myös se, miten kitaristin käden asento luontaisesti muuttuu, kun kättä siirretään asemasta toiseen. Tyypillisesti profiili ilmaistaan kaulan poikkileikkausta muistuttavalla kirjaimella ja tarvittaessa siihen liitetyllä tarkenteella. Kokeilussa olleen Schecter C-7 FR S:n muuntuva radius alkaa satulan luota lukemasta 305 mm (12 tuuman säde), ja se päätyy ylimmillä nauhoilla 406 mm:n (16 tuuman) säteeksi. Toinen amerikkalaisjätti, Gibson, aloitti 50-luvulla Les Paul -tuotannon tuhdilla U-muodolla, hoikensi sitä 60-luvulle tultaessa (jonkin verran D-muotoa solakammaksi Slim Taperiksi) ja käyttää nykykitaroissaan (vuosikertamallien uusiopainoksia lukuunottamatta) pääasiassa erilaisia C-profiilin variaatioita. 50 www.riffi.fi 4/2025 Profiili ja radius K aulan profiiliksi kutsutaan taustapuolen muotoa, jota vasten otekäden peukalohanka painautuu. Otelaudan kaareutuvuus voi olla yksi ja sama koko kaulan mitalla, mutta se voi myös muuttua jyrkästä kaaresta loivemmaksi ylänauhoja kohti tultaessa. Asymmetrisen kaulan uusin ilmentymä on kotimainen R-Go Instrumentsin kehittämä ja patentoima kaula, jonka muoto veistetään yksilöllisesti soittajan käden mittojen ja soittoasennon perusteella (Riffi 6/2022). Sähkökitaran soittotapojen kehittyessä on ilmennyt myös tarvetta uusille, enemmän tai vähemmän perinnemuodoista poikkeaville kaulaprofiileille. Pitkän historian omaava Fender on versioinut C-profiilia sekä vuosikymmenten että kitaramallien mukaan. Radius Otelaudan pinnan kaareutuvuutta puolestaan ilmaistaan täsmällisellä lukuarvolla, radiuksella eli otelaudan säteellä. 48-51 Schecter.indd 50 48-51 Schecter.indd 50 18.11.2025 19.50 18.11.2025 19.50. Barre-ote sujuu helpommin. Edellisiä reippaasti myöhemmin kitarataivaan kiintotähdeksi itsensä vakiinnuttanut PRS listaa sivustollaan peräti 20 erikseen nimettyä ja jollain tavalla toisistaan poikkeavaa kaulan muotoa. Kun otelauta kaareutuu riittävästi, etusormen on luontevaa painaa kaikki kielet yhtäaikaa nauhoja vasten. Laakeampi muoto olisi tässä kohden suotuisampi ratkaisu, etenkin, jos kielet säädetään hyvin lähelle otelautaa. Sitten, kun nauhaa vasten painettua kieltä puolestaan venytetään liu’uttamalla sitä poikkisuunnassa, kääntyy jyrkän kaarevuuden etu usein haitaksi: kielen värähtely tukahtuu sen osuessa seuraavaan yläpuoliseen nauhaan. On pullea tai hoikka C, terävä tai loiva V, ja D-kirjainta muistuttava muoto. Perusmuotoja on perinteisesti nimetty vain muutamia. Tarkalleen ottaen kyseessä on sen ympyrän säde, jonka kehälle otelaudan pinta asettuisi. Luokittelulle ei ole virallista mittataulukkoa, vaan kyseessä on viitteellinen nimikkeistö, jota valmistajat tulkitsevat kukin omalla tavallaan. Siksi rajat eri muotojen väleillä ovat häilyviä ja tulkinnat ovat myös muuttuneet ajan saatossa. Muuntuvan radiuksen ideana on tehdä soitosta helppoa sillä oletuksella, että alanauhoilla soitetaan enemmän sointuja eikä venytellä kieliä niin paljon, ja ylänauhoilla puolestaan nimenomaan venytyksille on vahva tarve. Kyse on jälleen kerran kompromissista. Uusimpana virtauksena ovat eri tavoin epäsymmetriset kaulaprofiilit, joissa keskilinjan yhdellä puolella muoto on eri kuin keskilinjan toisella puolella. Mitä pienempi on säde, sitä jyrkemmin otelaudan pinta kaareutuu ja päin vastoin
Lisäkielen lumo Apocalypsen seitsemäs kieli on viritetty valmiiksi b:hen. Tämä on kuitenkin lopulta tottumiskysymys, ja ratkennee kovalla soitolla. Schecter C-7 FR S Apocalypse 7-kielinen sähkökitara • runko: suosaarni • vaahterakaula punaveripihkapuusiivuin ja hiilikuituvahvikkein • otelauta eebenpuusta • Grover Rotomatic 18:1 -virittimet • lukittava satula • Floyd Rose 1500 -vibramekanismi • 24 nauhaa, ruostumatonta terästä • kaulan liitos liimattu • testisoittimessa Red Reign -viimeistely • etumikrofonina aktivinen Sustainiac • tallamikrofonina Schecter USA Apocalypse-VII • säädöt: volume, tone, Intensity, kolmiasentoinen mikrofonivalitsin, Sustainiac on/off, Sustainiac harmonic mode -valitsin • hinta noin 1 850 € Lisätiedot: Studiotec Puh. Ekstrakieli on nimittäin mitä näppärin lisä sointuja melodiakulkujen taustalla liikkuvien bassokuvioiden luomiseen. Kun tehtaan säädöissäkään ei ole nokan koputtamista, kyseessä on varsin varteenotettava työkalu tilanteisiin, joissa kuusi kieltä ei vain ole tarpeeksi. 24 nauhaa ja 7 kieltä mahdollistavat riffittelyn matalilla sävelillä ja sellaisen sointu asemavalikoiman kaikkine inversioineen, että ovet modernin metallin maailmaan ovat välittömästi sepposen selällään. Toki mikrofonia voi hyödyntää myös sävellystyökaluna – ja näin on myös vuosien varrella tehty, vieläpä varsin hyvällä menestyksellä – esimerkkeinä ja inspiraation lähteinä mainittakoon vaikkapa David Bowien Heroes ja Don Henleyn Boys of Summer. Lisäksi tutut sointusormitukset voivat vaatia orientoitumaan uudelleen ”normaalikielten” siirryttyä pykälän lattiaa kohden. 020 7512 300 • studiotec.fi hoisuutensa myötä myös mahdollista ruuvata mahdollisimman lähelle kieliä sustainista tinkimättä. Varoituksen sana lienee kuitenkin paikoillaan kaikille seitsemänkielisiin kitaroihin tottumattomille: kaula saattaa yllättää leveydellään, onhan Apocalypsen otelaudan leveys kuitenkin ensimmäisen nauhan kohdalta 50 millimetriä ja kahdenneltatoista hieman reilut 60 milliä. Loppuun mainittakoon, että vaikka kitara saapui testiin pahvilaatikossa sellaisenaan, siihen löytyy kyllä erillisvarusteena myytävä kova laukku. Useimmat potentiaaliset Apocalypsen ostajat epäilemättä silmäilevät kitaraa raskaamman musiikin esittämistarkoituksiin, ja siihen se onkin toki omiaan. u www.riffi.fi Pätevät oppaat pikkurumpaleille ja mestareille löydät hyvin varustelluista soitinliikkeistä sekä Riffin verkkokaupasta! 48-51 Schecter.indd 51 48-51 Schecter.indd 51 18.11.2025 19.50 18.11.2025 19.50. Sen harjoittamista puolestaan edesauttaa laadukas työnjälki, jonka myötä kitaran kaikki nauhavälit soivat puhtaasti ilman ylimääräisiä surinoita tai särinöitä. Käytännössä Sustainiacia voi käyttää vinkeänä mausteena muun soiton seassa, ja kelluvalla tallalla efektiin saadaan vielä lisää manipulaatiomahdollisuuksia, kun virettä voidaan laskea ja nostaa pelkkää kampea veivaamalla. Ratkaisulla haetaan usein ytyä matalamman pään möyrintään, mutta ”ylimääräisiä” kieliä on hyödynnetty iät ja ajat myös jazzin parissa
Neptunessa puolestaan on kaksi Franchinin oman pajan valmistamaa P90-tyyppistä mikkiä, ja niille simppeli kolmiasentoinen vipukytkin. 52 www.riffi.fi 4/2025 K aukaisella 50-luvulla Leo Fender kumppaneineen osui sähkökitaroiden muotoilun ja toiminnallisuuden yhdistelmään niin onnistuneesti, että samoja ideoita jäljitellään ja tarkastikin toistetaan yhä edelleen. 52-55 Franchin ja EV.indd 52 52-55 Franchin ja EV.indd 52 16.11.2025 16.21 16.11.2025 16.21. Näyttää Fenderiltä, mutta ei ole Sähkökitaroissa Franchinilla on kolme mallistoa: Mercuryn muotojen lähteenä on ollut Fender Stratocaster ja Mars perustuu Telecasteriin. Ja nyt Franchinin kitaroita saa Suomestakin, kun tamperelainen musiikkiliike MusaCorner on ryhtynyt niitä tuomaan maahan. Ensinnäkin alkuperäisessä Jazzmasterissa on kaksi sitä varten 50-luvulla suunniteltua, litteää ja leveää yksikelaista mikkiä, joita ei muissa Fendereissä nähty. Nykyinen Fender tuottaa itse valtavaa valikoimaa kitaroita ja bassoja, joista suosituimpia ovat juuri nuo 50-luvulla alkunsa saaneet mallit. TEKSTI: TIMO KOSKINEN Franchin – la bella figura Pienet valmistajat eivät kilpaile massatuotannon tuomalla hintaedulla. Maahantuojalla oli näitäkin varastossa, mutta koesoittoon valikoitui Neptune, joka näyttää linjoiltaan vakaasti Jazzmasterilta, mutta kaksi seikkaa tekevät siitä selvästi esikuvaansa nähden erilaisen. Toinen poikkeuksellinen ominaisuus on erikoinen soundityypin valintakytkin ja siihen liittyen omat säätimet kahdelle eri soundille, kompille ja soololle. Maine on hiljalleen laajentunut koko Eurooppaan, pitkälti erilasten kitaratapahtumien ansiosta. Niiden on pärjättävä erikoistumisella ja osaamisella, josta asiakkaat ovat valmiita maksamaan hieman enemmän. Yksi Fendereihin ihastuneista on taidekoulun kasvatti Mattia Franchin, joka pienen työryhmänsä kanssa rakentaa käsityönä yksilöllisiä sähkökitaroita Pohjois-Italiassa, Monticello Conte Otton pikkutaajamassa. Ensi vuonna Franchinin kitaravalmistus viettää jo kymmenvuotisjuhliaan. Lisäksi maailmalta löytyy lukematon määrä kitaranrakentajia, joille Fenderit ovat olleet vähintään inspiraation lähde, ellei jopa tarkan kopioinnin tavoite
Monipuolisuutta tuo sekin, että sävysäädön logaritmisella potentiometrillä on hyvin laajakaistainen vaikutus. Mutta soundithan rakennetaan kuuntelemalla eikä katsomalla säätimien numeroita. Moni tehdasvalmisteinen muun valmistajan sähkökitara saatettaisiin näillä jäljillä myydä lievästi kolhiintuneena alehintaan. Sama meininki tuntuu toistuvan Franchineissa yleisesti. Siinä on muutama pikkukolhu rungossa, ikään kuin olisi vahingossa törmätty ovenpieleen tai bändikaverin kitaraan. Yksikelaisuus merkitsee ensinnäkin napakkaa ylätaajuuksien antia – ei kuitenkaan yhtä heleänä soivaa kuin kapeammista Mercuryn tai Marsin mikeistä – ja lisäksi varsin tuhtia alapään pauhua. Ja tämä on hyvä juttu. Kotisivuillaan Franchin esittelee muutamia jännittäviä värierikoisuuksia, kuten lehtikullalla tai hopealla päällystettyjä runkoja tai roimasti relikoituja yksilöitä, joissa mukamas alkuperäisen värin päälle olisi vetäisty uusi maalaus ja kerrokset olisivat tulleet näkyviin pitkäaikaisen hankaamisen jälkeen. Maahantuojan varastossa oli samaan aikaan kaksi vieläkin vähemmän relikoitua Marsia sekä yksi oikein roimasti kuluneelta näyttäväksi hierretty Mercury. Toisenlaista kampikokemusta kaipaaville Franchin tekee Neptunea myös perinteisellä, päältä ladattavalla ja lievemmin keinuvalla Jazzmaster-tyylisellä vibratallalla varustettuna. Hittiä kitarasta ei kuitenkaan tullut, mutta yksi tavoite onnistui, ja sen huomaa Neptunessakin: soitin asettuu erittäin mukavasti syliin istuessa ja on tasapainoinen myös hihnaan ripustettuna. www.riffi.fi 4/2025 53 Yksikelainenhan P90:kin on, mutta sen rakenne on aivan erilainen kuin Jazzmaster-mikissä. Koesoitettava Neptune kuuluu vain vähän kulutettujen yksilöiden luokkaan. Tuota ominaisuutta voi hienosäädöllä muuttaa. Toinen iso ero Jazzmasteriin on tähän Neptunen yksilöön valittu vibratalla, joka on Stratocaster-tyyppiä. Näyttää vanhalta, mutta ei ole Rungon värejä on valmistajan valikoimassa tarjolla laaja valikoima ja viimeistelyyn käytetään vanhan liiton tyyliin nitroselluloosalakkaa. Lepän ja vaahteran yhdistelmä on Franchinin kaikille malleilla ominaista. Sopivasti säädetyn vahvistimen säröytyminen voidaankin käynnistää kitaran volyyminupin avaamisella ja paluu puhtaan soundin käyttöön hoituu vastaavasti säätöä hiukan pienemmälle kääntäen. Mainittakoon, että tässä Neptunessa, kuten näköjään aika monessa Franchinin kitarassa, säätönupit ovat metallisia, eikä niissä ole numeroita kuten Fenderin muovinupeissa on tapana. Vaahteraotelautaakin he toisinaan tekevät. Jazzmaster suunniteltiin aikoinaan hiukan kalliimmaksi deluxe-malliksi Stratocasterin oheen ja sitä oli tarkoitus soittaa joko istualtaan, kuten jazzväellä oli tapana, tai seisaaltaan rokaten. Talla oli tässä kitarassa säädetty siten, että kammella pystyi pudottamaan kielet veteläksi, mutta ei nostamaan sointia perusvirettä korkeammaksi. Niinpä siinä on asiaankuuluva iso metalliblokki sekä jousille koverrettu kolo rungon takana. 52-55 Franchin ja EV.indd 53 52-55 Franchin ja EV.indd 53 16.11.2025 16.21 16.11.2025 16.21. Jokaisella soittajalla on oma mielipiteensä siitä, onko uuden soittimen pintaviimeistelyn ja maalipinnan rikkominen jo ennen käyttöönottoa hyvä vai huono asia vai onko sillä oikeastaan merkitystä. Nyt naarmut ja raapeet lasketaan tavoitelluiksi kauneuspilkuiksi. Viritinkoneistot ja tallat ovat japanilaisen Gotohin valmistamia. Kitaran spekseihin kuuluvat lisäksi kolmipalainen punaleppärunko C-profiilisella vaahterakaulalla ja ruusupuuotelaudalla. Tällaisilla asetuksilla vire palautui reilunkin kammen käsittelyn jälkeen aika hyvin ja luultavasti ajan mittaan vieläkin paremmin, kunhan luusatulan urat muovautuvat käytössä. Jousilokeron suojakansi on jätetty pois, eikä avoimen kolon ympärillä ole edes reikiä ruuveille. P90 on mikkityyppi, joka pystyy toistamaan laajan kirjon soundeja. Relikointi on Franchinin kaikille kitaroille ominaista. Ainakin aidosti vuosikymmeniä käytössä kuluneen kitaran näkeminen kertoo, että paljon on soitettu ja kitarasta on pidetty, eikä maalin ja lakan hiipuminen ole lainkaan menoa haitannut. Franchin tekee relikoinnin erittäin taitavasti. Otelaudan nauhat ovat medium jumbokokoa kuten tässä Neptunessa tai jumboa. Kuulemma rankalle esikulutukselle on kysyntää, joten jatkossa Suomeen on odotettavissa lisää very heavy relic -osastoa. Käsin kirjoitettu sarjanumero sekä tekijän signeeraus ovat osa Franchinin käsityöläis-imagoa. P90:n magneetit ovat kelan alla, kela on reilusti paksumpi ja näin ollen siinä on huomattavasti enemmän kuparilankaa ja siten tuntuvasti vahvempi signaali
Subwoofer on myös suunniteltu siten, että kahdesta kaapista voi muodostaa kätevästi yhden suuntaavan bassokaiuttimen. Nopeammin ja helpommin samat asetukset tekee kuitenkin mobiiliapplikaatiolla. Takasuuntaan vyöryvän kumun pitäisi silloin vaimentua merkittävästi, mutta tätä ominaisuutta ei kuitenkaan nyt kokeiltu käytännössä. Sitten vain virtajohto paikoilleen ja systeemi päälle. Otelaudan nauhojen kiillotus ja päiden viimeistely on tehty sekin huolella. Viritinkoneistoissa, tallan osissa, ruuveissa ja säätimissä on toki vain vähäistä pintajälkeä. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI ElectroVoice Evolve 70 – isompaa kehiin Konsepti on tuttu, mutta kokoa ja tehoa on nyt reippaasti enemmän, samoin DSP-toimintoja. 54 www.riffi.fi 4/2025 Franchin Neptune Käsintehty Fender-vaikutteinen sähkökitara • valmistusmaa Italia • leppärunko • vaahterakaula • ruusupuuotelauta • Franchin-mikrofonit (P90-tyyppiset tai humbuckerit) • puuosien relikointi kevyestä erittäin kuluneelta näyttävään • kevyesti relikoidut metalliosat • mahdollisuus tilata itse valikoitujen ominaisuuksien yhdistelmä • hintaluokka 2 590 € (koesoitettu yksilö) – 2 990 € ja lisävälinnoista riippuen enemmänkin Lisätiedot: MusaCorner Puh. Franchin on valinnut kitaroihinsa arvostetut kitaramuodot sekä laadukkaat materiaalit ja tehnyt niistä suoraan kotelosta käyttöön otettavia soittimia. Audio subbarilta pilarille kytkeytyy automaattisesti yhdysputken sisällä kulkevien johti mien kautta. Franchinin tuotantoon kuuluu sähköbassojakin: Uranius on Jazz Bassin muotokieleen perustuva ja Jupiter puolestaan Precision Bassin johdannainen. Kaksi Evolve 70 -settiä voi kytkeä stereoksi yhdellä linkki kaapelilla, eikä pelkkää taustamusiikkia bluetoothilla soitettaessa tarvita edes kaapelia. Kitarat toimitetaan tyylikkäässä kovassa kotelossa ja mukana on hihna sekä Mattia Franchinin allekirjoittama todistus. Ajan kanssa kokeiltavaksi saatu Neptune, samoin kuin Tampereen liikkeessä esillä olleet muut Franchinit ovat kaikin puolin kelpo soittimia ja mukava lisä perusmerkkien valikoimaan. Kardioidi syntyy, kun subit sijoitetaan kylki kylkeä vasten niin, että yksi on suunnattu eteenpäin ja toinen taaksepäin. Vajaan metrin mittainen jämäkkä yhdysputki loksahtaa subbarikotelon kannessa olevaan koloon täsmällisesti, ja yläpäähän nostetaan samaan tapaan sijoilleen asettuva pilari. Fyysisesti tai mobiililla Kaikkiin Evolve 70:n säätöihin pääsee kiinni subwooferin oman näytön, enkooderin ja valintapainikkeiden avulla. Toistaiseksi näitä ei ole kuitenkaan tuotu Suomeen. Hinnaltaan nämä ovat sarjatuotantoisia kalliimpia, mutta oikeampia vertailukohteita olisivatkin muiden käsityöläispajojen soittimet sekä valtamerkkien custom shop -kitarat, joiden rinnalla Franchin kilpailee aivan tasapäisesti. Vaikuttaa kelpo soittimelta, ja on myös! Hyvin tehdyllä kitaralla on ilo soittaa, oli runkomalli mikä tahansa tai väri ehjä ellei jopa puuhun asti kulutettu. Vaan niissäpä ei jälkiä kulutuksesta ole, luonnollisestikaan. 52-55 Franchin ja EV.indd 54 52-55 Franchin ja EV.indd 54 16.11.2025 16.21 16.11.2025 16.21. Vanerikoteloon rakennettu subbari on vielä jollain tavalla yhden miehen roudattavissa, mutta komposiittimateriaalista tehdyn pilarin ja samaan topattuun olkalaukkuun sen kanssa pakattavan alumiinisen yhdystolpan jättää silloin jo mieluusti jollekin toiselle kannettavaksi – nyt liikutaan kaikin osin trubaduurisettiä raskaammassa sarjassa ja keikalle lähdetään henkilöauton sijaan pakulla. Työnjako tapahtuu 160 Hz:n kohdalla, ja molemmille kaistoille on subwooferin sisällä oma päätevahvistimensa. u E volve 70 koostuu 15-tuumaisella toteutetusta bassokaiuttimesta ja peräti kahdeksan 4,7-tuumaista pikkuelementtiä sisältävästä pilarista. 050 365 9509 • musacorner.fi Relikointi ulottuu metalliosiinkin
Tehoa on riittämiin ja soundi vakuuttavan selkeä ja tanakka. Musiikin voimakkuutta Evolve 70:n ducker vaimentaa nopeasti ja sulavasti. u Electro-Voice Evolve 30 (Riffi 2/2020) ja Evolve 50 (Riffi 1/2018) on käsitelty Riffissä aikaisemmin ja kyseiset artikkelit voi lukea Riffin verkkosivustolla tai näköislehdestä Lehtiluukku.fi-palvelussa. Lukuoikeus Lehtiluukku-palvelussa oleviin Riffeihin sisältyy voimassaolevaan printti-Riffin tilaukseen. Evolve 70 on päälle kahden metrin korkeuteen ulottuvan piippunsa kera verraten kookas PA-kaluste, jonka resurssit riittävätkin sitten jo pienen klubin tai ison juhlatilan tarpeisiin. Parametrisen korjaimen palluroihinkin voi tarttua suoraan sormenpäällä. Puhujan vaiettua taso palautuu verraten nopeasti, mutta pehmeästi. Tämänkin työkalun käyttö sujuu suhteellisen nopeasti ja vaivattomasti jopa puhelimen pieneltä näytöltä, kiitos parametrien loogisen jäsentelyn ja applikaation visuaalisen selkeyden. Muutoin ansiokas appi ei valitettavasti ilmaise milloin kompressori tarttuu signaaliin, vaan vaikutuksia täytyy osata kuulostella. Mikrofonikanavissa voi myös valita ns. Lisäksi mikrofonikanavissa on simppeli kompressori, jota ohjataan yhdellä, samanaikaisesti kynnystasoon sekä kompressiosuhteeseen vaikuttavalla säätimellä. Miksausta Jokaisessa tulokanavassa on oma kolmialueinen perus-eq sävyn säätöön. suoran vasteen sijaan jonkin tehtaalla valmiiksi laaditun ekvalisoinnin, tai yksinkertaisesti vaikka bassoleikkurin joko 80 Hz:n tai 120 Hz:n rajataajuudella. 52-55 Franchin ja EV.indd 55 52-55 Franchin ja EV.indd 55 16.11.2025 16.21 16.11.2025 16.21. Musiikin volyymin hetkellinen niiaus tuskin herättääkään huomiota, jos puhuja ei ala haparoida. Ducker kytketään päälle kanavakohtaisesti ja se toimii kummalla tahansa tai vaikka molemmilla mikrofonikanavilla ohjattuina. Jos ulosanti purkautuu muutaman sanan katkottaisina ryöpsähdyksinä tai harkittuja taidepausseja on alvariinsa, systeemi alkaa helposti pumpata. 0400 101 220 • www.profitron.fi Yleissoundin viritykseen Evolve 70:ssä on ns. Vieläkin tarkempia korjauksia haluava voi valita graafisen ekvalisaattorin sijaan seitsemän täysparametrisen korjaimen setin, jossa alimman ja ylimmän kaistan voi asettaa myös hyllykorjaimeksi. Plussaa EV saa siitä, että mikrofonikanavissa on kanavakohtaisesti päälle ja pois kytkettävä phantom-syöttö (+48 V), jonka ansiosta myös kondensaattorimikrofoneja sekä aktiivisia di-bokseja voi käyttää sujuvasti. Jos tuo ei vielä riitä, voi setin sointia virittää 7-alueisella master-eq:lla. Kun on valmista, Evolve 70:n asetukset voi lukita ja suojata varmuudeksi PIN-koodilla. Yleissointia voi passailla myös manuaalisesti kolmella sävynsäätimellä (basso, keskiäänet, diskantti) sekä subbasen voimakkuuteen varatulla tasosäätimellä. www.riffi.fi 4/2025 55 Electro-Voice Evolve 70 Aktiivi-PA • kaksi mikrofonituloa (phantom, +48 V) • analoginen linjatulo (mono/stereo) • digitaalinen AES/EBU-tulo (mono/stereo) • BlueTooth-vastaanotto audiolle sekä applikaatio-ohjaukselle • kaiuttimet: 1 × 15" | 8 × 4,7" • jakotaajuus 160 Hz • D-luokan vahvistimet, nimellisteho 1000 W + 1000 W • toistoalue 40 Hz – 18 000 (-3 dB) | 35 Hz – 20 000 (-10 dB) • maksimiäänenpaine 133 dB (SPL) • analoginen summalähtö ja analoginen sub-lähtö • digitaalinen AES/EBU-lähtö • QuickSmart Link -lähtö (ethernet-liitäntä digitaaliselle audiolle sekä ohjauskomennoille) • kootun setin korkeus 2 m 26 cm Subwoofer • 62 cm × 45 cm × 61 cm • paino 33 kiloa Pilari (materiaalina komposiitti) • 109 cm × 131,5 cm × 259 cm • paino 11 kiloa Yhdysputki • 74,5 cm × 6,6 cm × 9,6 cmm Hinta: 3 035 € Lisätiedot: Profitron Puh. Ummikolle kompressori voikin olla vaikeasti hahmotettava ja muita toimintoja työläämpi haltuunotettava. Toinen näppärä lisä on ducker, joka automaattisesti vaimentaa taustamusiikkia 12 desibelin verran silloin, kun mikrofoniin puhutaan. Subbariin integroitu pienoismikseri tekee Evolve 70 -setistä tietyissä tilanteissa täysin itsenäisen systeemin, ja ulkoisella mikserillä täydennettynä se kasvaa bändikeikkailuun sopivaksi ratkaisuksi. Ex tempore -kuulutukset ynnä muut satunnaiset äkkitilanteet ducker hoitaa varmasti kunnialla, mutta stand-upin ajaksi musiikkia kannattaa vaimentaa kanavasäädöillä miksaten. ElectroVoice Evolve 70 Valittua arvoa voi muuttaa pyyhkäisyllä tai naputtelamalla +/- painikkeita. Käyttöoppaan suositusarvoilla käytettävänä ”varmuuden vuoksi ja kaiken varalta” -suojauksena se puoltaa silti paikkaansa. flatin vaihtoehdoksi useita geneerisiä, johonkin käyttötilanteeseen, kuten esimerkiksi puheiden pitoa tai taustamusiikin soittoa varten valmiiksi tehtyjä toistokäyriä
Polypropyleenimuovis ta valmistetun kotelon ulkopinta on kuitenkin liukkaahko ja kaiuttimen nosto telinee seen vaatii määrätietoisen otteen, ettei kaappi karkaa hyppysistä. Ulkoasultaan hillitty applikaatio on askeettisen selkeä, ja eri toimintojen valinnat ja niiden asetukset huomattavasti hel pommin hallittavissa kuin kaiuttimen takalaidan napeilla. Sanka kannakkeita ja ripustusheloja varten PRX908:n kotelossa on kuusi runkoon upotettua M10kierrettä. DSPtoimintojen syvällisempään ruuvaamiseen pitää sit ten kyllä hieman totutella, jotta parametrien valitseminen ja lukuarvojen muuttaminen muutaman painikkeen ja datarul lan avulla alkavat oikeasti luontua. PRXsarjan lisäksi applikaatiolla voi komentaa myös tiet tyjä EONkaiuttimia. 56-57 JBL.indd 56 56-57 JBL.indd 56 18.11.2025 5.23 18.11.2025 5.23. Soundia ruuvaamaan Aktiivikaapin eräs hienous on se, että siihen voidaan kätevästi yhdistää myös oma DSP äänenmuokkausta varten. Kotelo on viistottu ta kaa sillä tavoin, että latti alle kyljelleen asetettuna kaiutinta voi käyttää myös sopivasti yläviistoon suun taavana kulmamonitori na. Muutkin käyttötilanteet ja tavat on huomioitu. Etu on mainittava jo yksittäisen kaiuttimen kanssa operoitaessa, mutta applikaation kätevyys korostuu, kun järjestelmään lisä tään kaiuttimia, jolloin koko systeemin viritys ja hallinta käy päinsä yhdeltä ja samalta käyttöpinnalta. Viistous on symmetri nen ja kallistuskulma siten sama riippumatta siitä on ko torvi monitorin vasem massa vai oikeassa reunas sa. Ja jommalla kummalla sa man tuoteperheen subwooferilla tuettuna se käy myös pie nen PA:n yläkerraksi. Tässä vaiheessa voi kui tenkin kaivaa esille kännykän, ladata siihen JBL Pro Con nect applikaation, ja siirtyä määrittelemään DSPasetuksia Bluetoothyhteydellä. Toimintoja voi säätää suoraan kaiuttimen omilla nappuloilla, ja kertaalleen toimintavalmiiksi viritetyn laitteen peruskäyt töön kuuluva äänilähteiden miksaus, sekä kanavien tai koko aparaatin mykistys sujuvatkin kätevästi. Mittaa ja painoa on kohtuullisesti ja kantaminen käy helposti yläpäädyn jämäkästä uppokahvasta, josta saa isol lakin kouralla vaivattomasti kiinni. Säädöt laitteen omilla namikoilla tai ajan henkeen applikaatiolla. Toinen kolo on pys tylinjaan nähden viistossa ja sitä käytettäessä kaiutin kallistuu hallitusti etuke noon, jolloin äänen koh distus korotetulta estradil ta alas permannolle hoituu kuin huomaamatta. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI JBL PRX908 JBL PRX908 – käytännöllisyys edellä Kaksi tuloa linjatai mikrofonikäyttöön, kolmas taustamusiikille. PRX908:n tapauksessa tämä toiminnallisuus on johdettu DBX:n Drive Rackista ja sisältää 12alueisen täysparametrisen pääekvali saattorin ohessa automaattisen kierroneston sekä limitterin. Soundiltaan se on terve ja kokoluokassaan vahvaääni nen. PRX908 myös tunnistaa automaattisesti kylkiasennon ja muokkaa taajuusvastettaan sen mukaisesti. Telinettä varten pohja levyssä on tuplakuppi, jos ta valitaan pystysuora ko lo silloin kun ääni pitää suunnata suoraan eteen päin. 56 www.riffi.fi 4/2025 P RX908 on mallisarjansa viidestä kokoäänialueen aktiivi kaiuttimesta pienin ja soveltuu sellaisenaan puheiden pi toon ja bilemusan soittoon, bändihommissa itselliseksi lau lukaapiksi tai kulmamonitoriksi
viivästää kaiuttimen ääntä enimmillään 180 millisekunnin verran, ja asetus valitaan 100 mikrosekunnin porrastuksella. Niinpä se voidaan eliminoida kapeal la kaistalla toimivalla ja automaattisesti oikealle taajuudelle virittyvällä suotimella. Testiyksilö oli puettu topattuun huppuun, jonka ve toketjuilla suljetun etureunan sai rullattua käytön ajaksi ylös. Näin hyvältä kuulostava ja oman DSPprosessorinsa ansiosta kä tevästi viriteltävä laulukaappi mallaisi varmastikin isomman järjestelmän täydentäjäksi, vaikkapa etufilliksi lavan reunal le tai viivekaiuttimeksi salin perälle. DSPprosessorilla voikin Vaakakuvassa korjainyksiköitä säädetään suoraviivaisesti sormenpäällä niin taajuuden kuin desibeliarvon ja kaistanleveydenkin suhteen. u 56-57 JBL.indd 57 56-57 JBL.indd 57 18.11.2025 5.23 18.11.2025 5.23. Vastaavalla idealla ta kalaidan ala ja yläosaan saa avattua tuuletusluukut, ja li säksi yhden läpällä suojatun läpiviennin kaapeleille. Sen oma DSP jakaa pyydettäessä taajuuskaistan 80 Hz:n kohdalta ja yläpuoliset taajuudet ohjautuvat sen it sensä toistettaviksi, kun taas alle 80 Hz:n taajuudet reititetään Mix Out XLR liitännästä subwooferille. Ulinat kuriin Kiertorajoilla häilyvä taajuus on mahdollista tunnistaa DSP:llä jo silloin, kun se ei vielä varsinaisesti aiheuta kuulta vaa vonkua tai vinkua. Kaik kea ovat ajatelleet. www.riffi.fi 4/2025 57 JBL PRX908 Aktiivinen PA-kaiutin • 8" kartioelementti • 1,5" kalvolla oleva kompressiodriver (JBL 2408H-2) • aalto-ohjain diskantille, suuntaavuus 105° × 60° • toistoalue 55 Hz – 20 kHz (-10 dB); 65 Hz – 20 kHz (-3 dB) • maksimiäänenpaine 126 dB (SPL) • D-tyypin vahvistimet, jäähdytys ilman tuuletinta • nimellinen vahvistinteho yhteensä 2000 W piikki / 1000 W RMS • jakotaajuus 1930 Hz • kotelon materiaali polypropyleenimuovi • yksi kantokahva • pohjassa kaksoiskuppi kaiutintelineelle • kuusi M10-kierreistukkaa asennusta ja ripustusta varten • mitat: 479 mm × 312 mm × 285 mm • paino: 13,7 kg DSP-toiminnot • 12-alueinen täysparametrinen eq • automaattinen kierronesto • automaattinen limitteri • kanavakohtaiset voimakkuudet, gain ja volume • viive; maksimi 180 ms, viiveen asetus 100 µs porrastuksella • taajuuskaistan jakosuodin sub wooferin käytölle • automaattinen käyttöasennon tunnistus • latenssi <1 ms Liitännät • XLR-kombo (kanavat 1 ja 2) • 3,5 mm aux-tulo (kanava 3) • kanavien 1 ja 2 signaalin reititys eteenpäin (2 × XLR) • mix out -summalähtö (XLR) Hinta: 929 € Lisätiedot: Studiotec Puh. Rullattu makkara puolestaan pysyy ylhäällä napakalla tarrakiinnityksellä. AFS muistaa edellisen käyttökerran asetukset, mutta suotimet voi myös nollata esimerkiksi uuteen esiintymis paikkaan saavuttaessa. Pystykuvaa katseltaessa ekvalisaattorin asetuksia naputellaan numeroina. Moneen käyttöön Laulukaapista kasvaa subbarilla tuettuna kahvila tai pubi setti, mutta rahkeita on vielä isompiikin ympyröihin. Tämäkin toiminto, AFS (Automatic Feedback Suppression), on kotoisin DBX:n DriveRackista ja jo sen yhteydessä toimivaksi todettu konsti pelaa vakuuttavas ti myös PRX908:n tapauksessa. Kaiuttimen oman teräsverkon eteen jäi silloin vain huppua muodossaan pitävä suurisilmäinen ja äänen kannalta läpi näkyvä kangasverkko. Käytännöllisyys ulottuu kaiuttimen lisävarusteisiin, joi den valikoimassa on useampiakin suojahuppuja ja kanto kasseja. 020 7512 300 • studiotec.fi Erityyppisiä käyttötilanteita varten JBL on laatinut PRX 908:lle ennalta kuusi erilaista perusekvalisointia, joista sopi vimman voi aktivoida käyttöön sellaisenaan – tai sitten sen voi ladata DSP:n työmuistiin lähtökohdaksi, jota muokkaa malla päästään maaliin. Subwooferin kanssa käytettäväksi PRX908 asettuu mut kattomasti
Audiotekniikan kannalta sisältö on kaikissa sama, ainoastaan kansilevyn fyysisten liukujen ja takapaneelin mikrofonitulojen määrä kasvaa Qu-5:n kuudestatoista Qu-6:n 24:n kautta Qu-7:n 32:een. Olkoonkin, että pakettiin kuuluvat työkalut on selvästi tarkoin valittu ja huolella perusteltu. Myös kosketusnäyttö on saanut lisää pinta-alaa, mikä on merkittävä parannus, sillä sen ääressä kuitenkin pääosa ajasta puuhataan. Kytke ja reititä Qu-5D:ssä on yhteensä 32 monokanavaa, joita voi linkittää stereopareiksi. Kansilevystä löytyvät esimerkiksi nelialueisen ekvalisaattorin kaikki fyysiset käyttösäätimet, sekä etuvahvistuksen ja kanavakohtaisten dynamiikkaprosessorien kynnystasojen säädöt. Jotain tuttua, mutta paljon myös uutta. Myös esimerkiksi jokaiselle MIX-lähdölle sekä sisäisten efektiprosessorien syötöille varatut ”sends on fader” -painikkeet ovat Allen & Heathin Quja SQ-sarjoista jo aiemmin tuttuja. Kolme valmiiksi stereona toimivaa kanavaa sekä erilliset dedikoidut efektipaluut täydentävät arsenaalin. Vaikka testattavana oli Qu-5D malli, pätevät havainnot muihinkin sarjan versioihin. Tuloja voidaan reitittää kahteentoista MIX-ryhmään, joista kuusi ensimmäistä voi olla joko mono tai stereoryhmiä, loppujen ollessa kiinteästi stereomuotoisia. Käyttöjärjestelmän logiikka on kaikkinensa siinä määrin sukua edeltäjälleen, että monien asioiden voi olettaa löytyvän tutuista paikoista. Mikserin ulkoasussa ja hallintalaitteistossa on paljon jo edeltäneestä polvesta tuttua. 58-61 AllenHeath.indd 58 58-61 AllenHeath.indd 58 16.11.2025 16.22 16.11.2025 16.22. TEKSTI: NIKO LAASONEN Allen & Heath Qu – vain nimi ei ole muuttunut Nopeasti omaksuttava ja käyttökelpoisia automaatiotoimintoja sisältävä Qu-sarja on täyspätevä mikseri audiolaatua vaativiin tilanteisiin bändikeikoilta pikkuteatteriin ja pubin PA:sta auditorion tai juhlasalin äänentoistoon. Uutta aikaisempaan nähden sen sijaan ovat täysin vapaasti järjesteltävät liukupankit, joihin voidaan valikoida neljään kerrokseen vapaa otanta tuloja lähtökanavia, joiden nimet ovat sitten luettavissa liukujen yläpuolisista pikkunäytöistä. Jokaisessa kokoluokassa on saatavilla D-kirjaimella varustettu rinnakkaisversio, joka sisältää perusominaisuuksien lisäksi kuudentoista kanavan verran tuloja ja lähtöjä Danteaudioverkkoon. 58 www.riffi.fi 4/2025 Q u-mikserit on selvästi suunnattu ensisijaisesti kohteisiin, joissa audiolaadun pitää olla tip top, mutta peruskäytön sujuvuus on tärkeämpää kuin työkalujen runsaus. Vaikka sijoittelu ei ole aivan millilleen sama, käsi hakeutui koeponnistuksessa yllättävän nopeasti oikeille enkoodereille
Sisäänrakennettu USB-C äänikortti mahdollistaa 32 kanavan verran audiota tietokoneelle ja takaisin. Mainitaan positiivisena ominaisuutena sekin, että mikä tahansa näistä fyysisistä tuloista ja lähdöistä on myös kytkettävissä esimerkiksi kanavan inserttipisteeseen. Tuleeko kaikki mausteet. Tämän lisäksi on mahdollista tallentaa stereoääntä USB-muistitikulle sekä 32 raidan verran (48 kHz:n näytetaajuudella) moniraitaa SD-kortille. Mikäli mikserin omat emmeet tuntuvat lopuvan kesken, voi Qu-mikseriinkin halutessaan hankkia valmistajan verkkokaupasta esimerkiksi klassisia (vaikkapa SSL masterkompressorin tai Urei 1176:n kaltaisia) dynamiikkaprosessoreita mikserin oman kanavakompressorin ohelle (ilman latenssia) tai monialueprosessoreita kulloisenkin tarpeen ja budjetin mukaan. Mikserin ohjausverkko puolestaan on sillattavissa Danteverkoon, mikä tarkoittaa sitä, että mikseriä voi ohjata etänä saman verkon kautta. Qu-5D:n kanavaprosessointi ja perusefektit ovat käytännössä varsin identtiset valmistajan muiden mallien kanssa, joten niiUudistetussa Qu-sarjassa on ytimenä yksi ja sama miksauskoneisto, jota käytetään jokaisessa mallissa. Dante verkkoon kytkeydytään D-malliversioissa yksittäisellä Ethercon-liittimellä, eikä varmistus rinnakkaiskytkennällä (redundant) ole mahdollista. Näiden lisäksi enintään kuudelle send-efektille on erillinen efektiräkki, jonka prosessoreita saa laitettua myös kanavainsertteihin. 58-61 AllenHeath.indd 59 58-61 AllenHeath.indd 59 16.11.2025 16.22 16.11.2025 16.22. Niiden erot muodostuvat siinä, miten moneen asiaan pääsee kansilevyn säätimillä ja painikkeilla den luonnehdinnoissa kannattaa tutustua aiempiin arvosteluihin, jotka ovat vapaasti luettavissa Riffin verkkosivustolla (sekä digitaalisissa näköislehdissä, joiden lukuoikeus Lehtiluukkupalvelussa kuuluu printtilehden tilaukseen). Erillistä ”virtual soundcheck” toimintoa ei ole, mutta reitityskirjastosta löytyvät valinnat yleisimmille skenaarioille, minkä ansiosta vaihto kuivaharjoittelun ja konsertin välillä on varsin nopeata. Jokaista kokoa valmistetaan kahtena rinnakkasversiona, yhtä Dante-liittymällä ja toista ilman Dantea. www.riffi.fi 4/2025 59 MIX-ryhmät voivat puolestaan toimia joko Aux-lähdön tai ala/apuryhmän tavoin. Tähän maailman aikaan ei kai oikein voi julkaista digitaalimikseriä ilman ns. Mikserin omien 16 mikrofonietuasteen, kahden stereotulon, 12 linjalähdön sekä AES/EBU-lähdön lisäksi Qu-5D on yhteensopiva kaikkien Allen & Heathin lavarasioiden kanssa. Allen & Heath kutsuu omaa versiotaan teemasta nimellä AMM (Automatic Microphone Mixer). Niinpä sellainen on implementoitu myös Qu-sarjaan. Todettakoon tässä kuitenkin se, että kanavakohtainen dynamiikkaprosessointi sekä kaiut ovat tasoa, jolla pärjää pitkälti äänityöläisen arjessa kaipaamatta ulkoisia plugareita tms. Kulloinkin prosessoitavat kanavat voidaan valita kaikista mikserin kanavista rajoisuoraan kiinni ja minkä verran toimintojen käyttö vaatii navigointia ja kanavalayereiden käyttöä. Jokaisessa kanavassa on kompressori ja gate, sekä lähtökanavissa kompressori. Audion käsittelyn osalta suorituskyky ja kanavamäärä on kaikissa sama, mutta käyttöpinnaksi voi valita jonkin kolmesta eri kokoisesta fyysisestä laitteesta. Myös takalaidan mikrofonitulojen lukumäärä kasvaa mallinumeron suuretessa. automaattimikseriä, joka omatoimisesti pitää huolen siitä, että esimerkiksi paneelikeskustelun kaltaisessa tilanteessa käyttämättömät mikrofonit pysyvät vaimennettuina
tuksetta, mutta ryhmittelyä useampaan erilliseen automaattimikseriryhmään Qu-5D ei mahdollista. Yhteenveto Testilaitteen kuljetuskoteloa avatessa pohdin, että eihän Allen & Heath Qu-16:n käyttötestistä vielä niin pitkä aika ole. 60 www.riffi.fi 4/2025 Feedback Assistant. TarQu-sarjan ohjaamiseen on kaksi eri applikaatiota, yksi miksaajan apuvälineeksi ja toinen muusikoiden omatoimiseen monitori miksaamiseen. Tämän voi tehdä joko kanava kerrallaan tai useammalle samaan aikaan. Kokeen perusteella AMM tekee sen mitä lupaa, mutta on esimerkiksi Yamahan Dugan -automaattimikseriin verrattuna hitaampi reagoimaan, mikä voi olla tilanteesta riippuen etu tai lievä haitta. Gain Assistantin annetaan nimensä mukaisesti kuunnella hetken kulloisenkin kanavan materiaalia ja sen perusteella asettaa etuvahvistus sopivaksi. Käytännössä tässä kierronpoistajassa on kahdeksan suodinta, jotka voidaan joko virittää eri taajuuksille ennakkoon tai sitten niiden voi antaa itsekseen hakeutua niiden kulloinkin havaitsemille kiertotaajuuksille. Tuomio on selkeä, eikä jäärän kannata soittaa poskeansa: kumpikin näistä tekee sen mitä lupaa ja varsinkin jälkimmäistä voisin kuvitella käyttäväni itsekin tilanteissa, joissa aikataulu on tiukka. Ensimmäistä, koko mikserin hallintaan pystyvää appia voi käyttää kahdella mobiilaitteella yhtä aikaa, kun taas pelkästään monitorimiksaukseen varattua voi operoida peräti kahdeksan eri käyttäjää samanaikaisesti. Koska pelkästään ennakkoluuloihin perustuva arviointi ei välttämättä kuitenkaan täyttäisi lehden julkaisukriteeristöä, päätin rohkeasti pistää ne koetukselle. Allen & Heathin oma Everything I/O sisältää lavarasioiden ohessa hubeja, break out -bokseja, Dante-liittymiä yms. Tämäkin toiminto tuntuu pelaavan ihan nikottelematta, ja automatiikan voi todella antaa omatoimisesti haistella ongelmataajuuksia. Hyvinhän tässä on tähänkin asti pärjätty. ja yhteys solmitaan mikserin SLinkportin kautta. Modulaarinen rakenne takaa skaalautuvuuden ja ammattitason hallinnan. Kuivaharjoittelun perusteella voisin hyvin ajatella käyttäväni myös Feedback Assistantia – esimerkiksi headset-mikrofonien kanssa ja haastavissa oloissa. Näihin kaikkiin kaltaiseni keski-ikäistyvä, kokeneena itseään pitävä suhtautuu asiaankuuluvan penseästi. Näistä mainittakoon esimerkiksi Gain assistant, Auto Gain sekä www.f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi dBTechnologies VIO -sarja tarjoaa huipputason äänenlaadun ja luotettavuuden vaativiin keikkoihin ja tapahtumiin. Feedback Assistant on nimensä mukaisesti suunniteltu tilanteisiin, joissa todennäköisesti on jo käytetty kaikki perinteiset keinot kiertoa vastaan. Uusi koira opettaa uusia temppuja Mikseri sisältää useita itselleni vieraampia työkaluja. 128 ×128-kanavainen systeemi palvelee tarvittaessa myös väylänä, jolla Qu keskustelee muiden A&H:n miksereiden kanssa. Toki rajummat asetukset kuulostavat siltä miltä voi kuvitellakin, mutta kierron vaaraa saa tällä menetelmällä kyllä reippaasti loitommalle. Assistentin voi yhdistää vielä erikseen kytkettävään Auto Gain -ominaisuuteen, joka jää tarkkailemaan signaalitasoa ja laskee hiljalleen vahvistusta mikäli yliohjauksen vaara on olemassa. 58-61 AllenHeath.indd 60 58-61 AllenHeath.indd 60 16.11.2025 16.22 16.11.2025 16.22. Automaattinen kierronestin on valittavissa jokaiseen MIX-lähtöön graafisen ekvalisaattorin korvaajaksi
Helppokäyttöisyytensä ja selkeytensä ansiosta arvioisin uuden Qu-sarjan sopivan hyvin erityisesti niihin paikkoihin, joissa mikserillä operoivat eivät ole päätoimisia ääniteknikoita, vaan hoitavat äänentoistoa jonkin muun toimen ohessa. Modulaarinen rakenne takaa skaalautuvuuden ja ammattitason hallinnan. Ja sitä järeämpiä ovat puolestaan SQ-sarja (2/2018) sekä vaativaan ammattikäyttöön soveltuvat Avantis (1/2020) ja Dlive (5/2021). u www.f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi dBTechnologies VIO -sarja tarjoaa huipputason äänenlaadun ja luotettavuuden vaativiin keikkoihin ja tapahtumiin. 58-61 AllenHeath.indd 61 58-61 AllenHeath.indd 61 16.11.2025 16.22 16.11.2025 16.22. Allen & Heath Qu Kompakti digitaalinen mikseri • kolme eri runkovaihtoehtoa Qu-5, Qu-6 ja Qu-7 • perusversio ilman Dante-liityntää, D-versio Dante-liitynnällä Kaikissa malleissa • 96kHz FPGA-prosessointi • 38 tuloa (32 monoa, 3 stereota) • valmius DEEP-prosessoinnin käyttöön • 12 miksausta (6 mono, 6 stereo) + LR • 4 -kanavainen matriisi (mono, kytkettävissä stereopareiksi) • 6 stereofonista efektiprosessoria, joille on omat paluuväylänsä • 128|128 Intelligent SLink -portti A&H Everything I/O -sarjan lavarasioiden käyttöön • 32|32 USB-audioliityntä • AES-lähtö • 32|32 tallennus ja toisto SD-kortilla • D-versiossa Dante-liityntä (16 ×16 kanavaa) Qu-5 & Qu-5D • 12 + 1 mikrofonituloa • 12 linjatason lähtöä • 16 + kanavaliukua (4 layeriä) • asennettavissa laiteräkkiin • hinnat: Qu-5: 1 990 €, Qu-5D: 2 290 € Qu-6 & Qu-6D • 16 + 1 mikrofonituloa • 16 linjatason lähtöä • 24 + kanavaliukua (4 layeriä) • hinnat: Qu-6: 2 690 €, Qu-6D: 2 890 € Qu-7 & Qu-7D • 32 + 1 mikrofonituloa • 16 linjatason lähtöä • 32 + kanavaliukua (4 layeriä) • hinnat: Qu-7: 3 290 €, Qu-5D: 3 590 € Lisätiedot: LightHouse Entertainment • Puh: 050 313 7250, https://lhe.fi kemmalla tutkimisella ilmeni kuitenkin, että siitähän on kaksitoista vuotta (Riffi 7/2013)! 2025 uudistettu ja nyt testattu Qu asettuu omalle paikalleen Allen & Heathin muiden mallisarjojen joukkoon. Käyttöä näyttämötoiminnassa puoltaa osaltaan myös mahdollisuus laatia muistiin tallennetuista sceneistä ajolista omassa järjestyksessään. Mikserille löytyy varmasti käyttötilanteita myös ammattitoiminnassa apukonsolina tai pienemmissä tapahtumissa päämikserinä. Ja bänditoiminnassa, jossa joku soittajista hoitaa oman tonttinsa ohessa myös äänentoistoa, tällainen työkalu on ihan harkitsemisen arvoinen vaihtoehto. Esimerkiksi koulut sekä kuntien ja seurakuntien erilaiset toimitilat, tai vaikkapa mahdollisesti harrastajaja kesäteatterit ja niin edelleen, voisivat olla juuri sopivia käyttöympäristöjä Qu:lle. Ominaisuuksiltaan uusi Qu on selkeästi CQ-sarjan kompaktien räkkimiksereiden (Riffi 6/2023) yläpuolella
Kaikki Minin liitännät on sijoitettu kojeen takalaitaan. Oria Control on kuitenkin muutakin kuin pelkkä työkalu alkuasetusten määrittelyyn. Audioammattilainen voi virittää esimerkiksi kokoustilan AV-järjestelmän, eivätkä asetuksen lipsahda yks kaks vinksalleen jonkun vieraan köpelöidessä. Minissä ei itsessään ole ainuttakaan fyysistä säädintä tai kytkintä, mutta ohjelma sisältää myös tyypillisille studion monitorikontrollereille ominaisia käteviä toimintoja. 62 www.riffi.fi 4/2025 O ria Mini on laite, jolla stereokuuntelu ekvalisoidaan ja pääkaiuttimien tukena mahdollisesti käytettävä erillinen subwoofer sovitetaan osaksi järjestelmää. 62-65 Audient Oria.indd 62 62-65 Audient Oria.indd 62 17.11.2025 19.35 17.11.2025 19.35. Stereosignaalin Oria Mini ottaa vastaan joko linjatason analogiaudiona (balansoidut TRS-jakkitulot) tai digitaalisena koodina (optinen TosLink). Mahdollisuutta kahden kaiutinparin vuorottelevaan käyttöön tai kuulokekuunteluun ei Oria Minissä kuitenkaan ole, joten näiltä osin se ei korvaa esimerkiksi Audientin omien EVOja iD-sarjan – tai muiden valmistajien – äänikortteja, vaan pikemminkin täydentää niitä. Optimoinnin voi tehdä täysin manuaalisesti, tai siinä voi käyttää apuna Sonarworksin kehittämää SoundID Reference -mittausohjelmaa, jolla tilan akustiikka analysoidaan ja jolla tuloksista muodostetaan säätöohjeet Oria Controlille. Mahdollisten uusien toimintojen sisällyttäminen Oria Miniin käy tulevaisuudessa yksinkertaisesti, koska se voidaan tehdä ohjelmallisesti suoraan käyttöjärjestelmään. Asetukset määritellään Audientin omalla Oria Control -ohjelmalla, ja konfiguroinnin jälkeen Mini osaa jatkaa toimintaansa täysin itsenäisesti. Toinen näkökulma on se, että sileän kotelon pinnalla ei myöskään ole nyt mitään ylimääräistä houkuttelemassa sivullisten uteliaita näppejä kohtalokkaisiin kokeiluihin. Näitä ei testin yhtey dessä koeponnistettu, vaan havainnot koskevat Macille koodattua ohjelmaa, joka noudattaa hyvin pitkälle käyttölogiikkansa ja ulkoasunsa osalta Audientin EVOja iDsarjojen apuohjelmia. Audient ja Sonarworks rientävät nyt hätiin. Mittamikrofoni toimitetaan Oria Minin mukana aina, mutta käyttölisenssi SoundID-ohjelmalle lunastetaan erillisenä tuotteena. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Audient Oria Mini & Sonarworks SoundID Reference – laadukkaampaa monitorointia yhteistyöllä Laadultaan hapero monitorointi tekee miksaamisesta arpapeliä, koska ratkaisevat päätökset perustuvat luotettavien havaintojen sijasta olettamuksiin. Näppäimen tai säätimen lisääminen ohjelmaan on yksinkertainen toimenpide, olemassaolevien fyysisten säätimien soveltaminen uusille toiminnoille puolestaan hankalampaa, sillä se vaatii usein keksimään erilaisia näppäinyhdistelmiä tai muita kikkoja uusien komentojen antamiseen. Käytön aikana Oria Miniä voi hallita tietokoneen sijaan iPadilla tai tietokoneiden apuvälineistä tunnetun Elgaton Stream Deck -sarjan kauko-ohjaimella. Yhteys tietokoneeseen (Mac/Windows) voidaan katkaista, ja tässä kohden laite vertautuukin järjestelmäprosessoriin, joka kertaalleen säädettynä huolehtii kuuntelun optimoinnista automaattisesti. Audientin linjanveto Oria Minin säätimistön kohdalla on ymmärrettävä
Mitä likempänä kaiuttimien ja kuuntelupisteen muodostama asetelma on oppikirjan mukaista ja ihanteellista tasakylkistä kolmiota (jossa kaiuttimien keskinäinen etäisyys on sama kuin niiden etäisyys kuuntelupisteeseen), sitä varmemmin ohjelma tuntuu mikrofonin sijainnin tunnistavan. Laite toimii 96 kHz:n sisäisellä näytetaajuudella ja mikäli digitaalinen audio toimitetaan sille jollakin alemmalla näytetaajuudella, Oria Mini muuntaa tulevan koodin automaattisesti omalle näytetaajuudelleen prosessointia varten. Minin muistiin mahtuu neljä eri profiilia kerrallaan, joten siihen voi ladata käyttövalmiiksi vaikka yhden profiilin pelkillä stereokaiuttimilla kuuntelua varten ja toisen subwooferilla laajennettua monitorointia varten. Jos luottoa omiin korviin on, tai apuna on jokin toinen mittausohjelma, voi Oria Miniä käyttää täysin itsellisesti ilman alussa mainittua SoundID Reference -ohjelmaa. Tai jos haluaa kohdistaa korjaukset vain jollekin rajatulle bassokaistalle, niin sekin onnistuu. Subwooferin jakotaajuuden ja voluumin pääsee nekin asettamaan näppihommina, samoin mahdollisen viivästyksen. Napaisuuden kääntöä ei subbarille ole, mutta sellainen lienee helppoa lisätä johonkin tulevaan päivitykseen, mikäli käyttäjäkunta sellaista alkaa laajemmin toivoa. Joissakin yksityiskohdissa tuoreus näkyi hienoisena kömpelyytenä, mutta viilaamiseen on annettava valmistajalle aikaa. Muistiin voi myös tallentaa jonkun toisen mieltymyksiä vastaavat asetukset tai vaikkapa jonkin tietyn tyyppisen kuuntelutilanteen simuloinnin, kuten autostereoiden tai nappikuulokkeiden toistoa jäljittelevän profiilin. Ohjelma osaa selvittää ne naksutuksia kuulostellen, mutta pienet heitot mikrofonin sijoituksessa saattavat antaa hieman metrimitan lukemista poikkeavia tuloksia. Koekäyttö tehtiin tarkkaamossa, jossa kaiuttimet ovat 140 senttimetrin etäisyydellä toisistaan ja tässä tilassa paikannus näytti toimivan moitteettomasti, kunhan etäisyys kaiuttimesta kuuntelupisteeksi ilmoitettuun kohtaan oli vähintään 125 senttimetriä. Kun mikrofoni on saatu oikeaan kohtaan, seuraa muutamia taajuuspyyhkäisyitä varsinaista analyysiä varten, ja sitten edetään jälleen seuraavaan pisteeseen. Isommat huomiot koskevat sitä paitsi makuasioita sen suhteen kuinka monipuolisesti huomioidaan erilaisten käyttäjien toimintatapoja. Esimerkisi manuaalisesti ekvalisoitaessa ei Orian applikaatioon saanut ainakaan testihetkellä stereon molempia kaLähtötiedoiksi SoundID tarvitsee kaiutinten keskinäisen etäisyyden sekä kuuntelupisteen sijainnin. Koko mittausprosessi ohjeistetaan alusta loppuun helppotajuisesti askel askeleelta, ja yhden harjoituskerran jälkeen homma sujuu juohevasti. Sonarworksin profiilit tallennetaan tietokoneelle omina tiedostoinaan, joita voi tarpeen mukaan ladata Oria Miniin yksitellen. Mittamikrofonin siirrot pisteestä toiseen havainnollistetaan näytöllä ja mittaussofta tunnistaa automaattisesti mikrofonin kulloisenkin sijainnin lähettämällä kaiuttimista naksutusta, jonka vaiheja voimakkuuseroista se osaa laskea mikrofonin etäisyyden ja paikan. www.riffi.fi 4/2025 63 Balansoituja lähtöjakkeja on kolme, kaksi on varattu stereokaiuttimille ja kolmas subwooferille. Valmis jo nyt, paranee ajan kanssa Oria Mini lanseerattiin vasta alkusyksystä ja testilaite sekä applikaatio olivat kokeilussa aivan saman tien. Sellaisessa tilanteessa eranto on syytä korjata naputtelemalla lukuarvot käsin. Etenkin pienessä tarkkaamossa ihanteellinen kuuntelupiste voi olla lähtökohtaisesti jo melko suppea alue, jolla pysytteleminen ei ole koko ajan mahdollista. USB-C-väylä on varattu vain applikaation ohjaustiedolle ja järjestelmän päivityksille – sekä käyttövirran syöttöön. Mittausprosessi onnistuu Sonarworksin saatesanojen mukaan jopa mikrofonia kädessä pidellen. Silloin myös kuuntelupisteen etupuolella olevat ja kaiuttimia lähinnä sijaitsevat mittapisteet löytyivät helposti ja nikottelematta. Itse käytin apuna suoraa limppujalkaista telinettä, jonka liu’uttelu lattialla sujui verraten helposti ja jonka ansiosta kaikki mittauspisteet sijoittuivat keskenään samalle korkeudelle, miksaajan korvien tasolle. profiileiksi, joita SoundID Reference -ohjelmassa voi vielä jossain määrin muokata. Optimoinnilla kuitenkin pyritään varmistamaan, että yhdessä määritellyssä kohdassa kuuntelu saataisiin mahdollisimman neutraaliksi ja luotettavaksi. SoundID Referencen analyysi ja siihen pohjaava ekvalisointisuositus perustuu 37 erillisen mittapisteen analyysiin. Sen avustamana prosessi on kuitenkin niin kätevä ja tulokset niin hyviä, että vaikeaa on perustella pitäytymistä kuulon varassa tehtävissä käsisäädöissä. Itse vai avustettuna. Suosittelen mittauksen ajaksi kuulosuojaimia, vaikka äänitaso ei korvia raastaisikaan. Tai laatia ihan omat asetuksensa siihen tilanteeseen, että koskettimia soittaessa istumapaikka onkin eri kohdassa huonetta kuin miksatessa. Nakseen ja swiippien kuuntelu on miellyttävämpää kupit korvilla kuin ihan paljaaltaan. Varsinaisia bugeja ei yllättäen tullut vastaan lainkaan, ja kaikki toiminnot sekä asetukset olivat käyttökunnossa. 62-65 Audient Oria.indd 63 62-65 Audient Oria.indd 63 17.11.2025 19.35 17.11.2025 19.35. Mittaustulokset tallennetaan ns. Oria Controlin manuaalinen taajuuskorjain sisältää hyllykorjaimet bassolle sekä diskantille, ja lisäksi kuusi täysparametrista korjainyksikköä. Luonnollisestikin kuuntelijan asento ja korvien etäisyys kaiuttimiin vaihtelevat jatkuvasti työn aikana. Mikäli korjaus on esimerkiksi oikeansuuntainen, mutta se vaikuttaa liian rajulta, voi koko ekvalisointikäyrää miedontaa kokonaisuutena. Nämä keskittyvät pääosin aivan kuuntelupisteen tuntumaan, mutta tuloksia kerätään myös sen ympäriltä
Oria Minin valttina on kuitenkin nopeus – kun akustiikan petraaminen ei syö tietokoneen tehoja, latenssi saadaan olemattomiin ja tietokoneen DSP palvelemaan päätarkoitustaan. SoundID Refe rence korjasi tilannetta kuitenkin hienostuneemmin: se analysoi ja käsitteli kumpaakin kanavaa yksilöllisesti ja laati omat suosituksensa kummallekin. u Työpiste tai tarkkaamo ei useinkaan ole oppikirjan mukaisesti täysin symmetrinen, ja kanavien kesken saattaa esiintyä vaikeasti paikallistettavia eroja. Kanavia ei myöskään saanut linkitettyä siten, että käsisäädöt olisivat kopioituineet naapurikanavaan sitä mukaa kuin niitä teki. Sillä voi vaimentaa kaiuttimia keskustelun ajaksi jonkin ennalta asetetun desibelimäärän verran (Dim), mykistää kuuntelun kokonaan (Mute) tai monottaa sen (Mono), kääntää toisen kanavan napaisuuden (Polarity), kytkeä subwooferin väliaikaisesti pois käytöstä ja niin edelleen. Toisaalta kriittisempi viritys on syytä ainakin kokeeksi antaa Sonarworksille. SoundID Reference -ohjelma on myynnissä myös itsenäisenä tuotteena, jota voi käyttää tietokoneen omalla prosessorilla äänilähtöjen jatkuvaan prosessointiin tai audiosekvensserin plugina tilannekohtaisesti. Äänenvärin tai taajuusalueiden keskinäisen balanssin yleisilmeessä ero käsisäätöihin ei ollut radikaali, mutta stereokuvan selkeyteen mittaohjelman käyttö toi merkittävän parannuksen. Kokeilun perusteella kahden firman taktinen liitto toimii erinomaisesti: uskotaan ekvalisoinnin suunnittelu Sonarwoksin vastuulle ja annetaan Oria Minin tehtäväksi toteuttaa suunnitelma mahdollisimman täydellisesti ja latenssittomasti. 64 www.riffi.fi 4/2025 Audient Oria Mini Huoneakustiikan korjain • sisältää myös monitori-kontrollerin toimintoja • ekvalisointi joko manuaalisesti tai SoundID Reference -ohjelman ohjauksella • analoginen linjatason stereotulo, balansoitu, 2 × 6,3 mm, TRS • analoginen linjatason stereolähtö, balansoitu, 2 × 6,3 mm, TRS • analoginen linjatason subwoofer-lähtö • digitaalinen stereotulo, optinen (TosLink) • DSP-prosessori, näytetaajuus 96 kHz • hinta: 299 € (sis. Distributed in the Nordics by www.fitzpatrick.se riffi aug 25 presonus eqp.indd 1 riffi aug 25 presonus eqp.indd 1 2025-11-17 08:22 2025-11-17 08:22 62-65 Audient Oria.indd 64 62-65 Audient Oria.indd 64 17.11.2025 19.35 17.11.2025 19.35. Tilan perusmitat eivät välttämättä ole akustiikan kannalta ihanteelliset, ja jälkikäteen lisätty akustointikin saattaa olla vaillinaista. Keskittyminen yhteen kaiuttimeen kerrallaan on kyllä perusteltua sekin, ja yhden kanavan asetukset voi toki siirtää toiseen kanavaan kopioimalla. Mittaohjelma tunnistaa niitä korvaa tarkemmin. mittamikrofonin) Lisätiedot: Intersonic Puh. Esimerkiksi omassa tarkkaamossani selkeästi kuultavissa ollut kuoppa bassotaajuuksilla kuulosti kyllä korjautuvan molempia kanavia symmetrisesti ekvalisoimalla. Sielläkin, missä akustiikka ja monitorointi on lähtökohtaisesti mietitty, voi kuuntelun sähköisestä optimoinnista saada vielä pikkuisen iloa lisää. Oria Control -ohjelmalla voi virittää koko monitoroinin myös täysin manuaalisesti, ja lisäksi applikaatiossa on tyypillisiä monitorikontrollerin toimintoja. 020 767 9450 • www.intersonic.fi Sonarworks SoundID Reference • huoneakustiikan mittausohjelma • luo profiileita, joita Oria Mini osaa hyödyntää huoneakustiikan korjaamiseen Lisätiedot: Arva Audio S-posti: info@arvaaudio.fi • www.arvaaudio.fi navia samanaikaisesti näkyville, joten niiden visuaalinen vertailu oli hieman työlästä. Mainio yhdistelmä. Mittaus nimittäin saattaa tuoda esiin asioita, joita ei kuulon varassa ole mitenkään helppoa tunnistaa. Käypäisestä kelpo, kelpoisesta erinomainen Musiikkia ja ääntä tallennetaan, käsitellään ja miksataan usein sellaisissa paikoissa, joita ei alunperin ole suunniteltu siihen. Tarve kuuntelun laadun sähköiseen korjaamiseen on suuri. Pikasäätö manuaalisesti olisi silti helpompaa, jos molemmat kanavat saisi säätämisen ajaksi kytkyyn
Distributed in the Nordics by www.fitzpatrick.se riffi aug 25 presonus eqp.indd 1 riffi aug 25 presonus eqp.indd 1 2025-11-17 08:22 2025-11-17 08:22 62-65 Audient Oria.indd 65 62-65 Audient Oria.indd 65 17.11.2025 19.35 17.11.2025 19.35
Pohjimmiltaan nauhamikrofoni on dynaaminen mikrofoni, jossa ääniaaltoja aistivan kalvon ja siihen kiinnitetyn kelan tilalla käytetään magneettikentässä liikkumaan pääsevää, ohutta alumiininauhaa (ribbon). Tyylikkään hillitty olemus luo hyvää tunnelmaa ja kierteellä mikrofonin kantaan paikoilleen tiukattava telineadapteri pitää huolen käytön sujuvuudesta. Tätä asetelmaa Royer on jo aiemmin uudistanut kekseliäällä aktiivikytkennällä, joka ei ole varsinaisesti mikään vahvistin. Saatesanojen mukaan R-12 ei ole niin hauras kuin vintagemikit, ja siinä käytetyn nauhaelementin suojana on lisäksi ilmavirtoja tehokkaasti hajottava kolminkertainen metalliverkko eli grilli. Nauha itsessään reagoi ilmavirtaan erittäin herkästi ja tämän lajityypin vintage-edustajan voikin rikkoa varomattomalla käytöllä. Siksi sellaisen päälle pujotetaan suojapussi aina, kun sitä ei käytetä. Mainitusta herkkyydestä huolimatta historialliset nauhamikrofonit eivät välttämättä ole olleet ykkösvalinta hiljaisten äänten taltioinnissa. Lähemmäs, muttei liian Sävyltään R-12 on kokonaisvaltaisesti miellyttävä, ja se antaa suuret vapaudet hakea mikrofonin paikkaa niin, että äänilähde ja äänitystila asettuvat sopivaan balanssiin sekä voimakkuuden että sävyn suhteen. Silti perinteen mukainen tyköistuva ja kurenauhalla paikoilleen tiukattava satiinihuppu toimitetaan tämänkin mikrofonin mukana ja se on myös tarkoitettu käytettäväksi. Niinpä R-12 voidaan kytkeä suoraan pro-tason äänikortin tai ulkoisen mikrofonivahvistimen tuloon, kunhan siinä on puhdasta ja kohinatonta vahvistusta 60 desibelin luokkaa tai enemmän, sekä 48 voltin phantom-syöttö. Se selviää aivan kohta. Ja erityisesti silloin, kun mikrofonia siirretään, jottei siirrosta syntyvä ilmavirta käärisi nauhaa serpentiiniksi. Kyseessä on bufferikytkentä, jonka tuella nauhaelementin pienen pieni signaali voidaan ohjata mikrofonissa käytettävälle erikoismuuntajalle, jonka kautta lähtösignaalin taso saadaan riittämään tavanomaisemmillekin mikrofonivahvistimille. ProTEKSTI: LAURI PALOPOSKI Royer Labs R-12 – erikoistuminen kannattaa Royer Labs on löytänyt oman lokeronsa keskittymällä nauhamikrofoneihin. Alarekisteri välittyy kiinteän ytimekkäänä ja basson määrää on helppo hallita äänitysetäisyyttä muuntelemalla. Testiin sovitettu stereopari saapui sirossa salkussa, jossa mikrofonien ja adaptereiden lisäksi oli kaksi satiinihuppua, joilla on ihan vissi käytännöllinen merkityksensä. Kyseinen nauhaelementti on myös testattu kenttäoloissa perin pohjin, sillä samaa elementtiä Royer on jo pitkään käyttänyt menestyksekkäästi lippulaivassaan, R121-mallissa. Suvereeni osaaminen kuuluu, näkyy ja tuntuu. Varmuuden vuoksi. 66-67 Royer.indd 66 66-67 Royer.indd 66 16.11.2025 16.25 16.11.2025 16.25. Nauhan värähtelyn tuottama virta on nimittäin tyypillisesti niin pientä, että sen vahvistamiseen tarvitaan todella tehokas ja kohinaton mikrofonivahvistin, ja sellaiset ovat huomattavan kalliita ja verraten harvinaisia. 66 www.riffi.fi 4/2025 E sineenä R-12 on vakuuttava
Se ei välitä esimerkiksi kitaristin otekäden siirrosta aiheutuvia sivuääniä terävästi vingahtavina kapoisina sirahduksina, vaan kertoo niistä kuivakkaammalla ja seesteisemmällä äänellä. Sointi on tasaisempi, muttei eloton eikä sävytön. Ja tietyillä soittimilla puhutaan aivan koko soundin ja soittimen luonteen muodostumisen eroista. Proximity on selkeästi havaittava, muttei kohtuuton. Rauhallista selkeyttä R-12 kohtelee kohdetta lempeästi, mutta rehellisesti. Esimerkiksi teräskielisen kitaran äänessä on vähemmän kielten sähinää, mutta enemmän puuta ja autenttista akustisuutta kuin verrokkina palvelleen Neumann U89:n kautta tallennettuna. Esimerkiksi akustisen kitaran ääni ei ohene tai kuihdu etäisyyttä lisätessä eikä se tunkkaannu mikrofonia lähestyttäessä yhtä helposti kuin tyypillisellä herttakuvioisella mikrofonilla. Loistava tilanne. www.riffi.fi 4/2025 67 Royer Labs R-12 Nauhamikrofoni • suuntakuvio kahdeksikko • sama nauhaelementti kuin R-121-mallissa • nauhan materiaali neodyymi • nauhan paksuus 2,5 mikronia • taajuusvaste 30 – 15 000 Hz (+/3 dB) • herkkyys 36 dB (1V/pa) • maksimiäänenpaineen kesto <160 dB SPL @ 1 kHz ja <135 dB SPL @ 30 Hz) • kytkin signaalitason vaimennukselle, -15 dB • kytkinvalintainen bassoleikkuri, nimellinen rajataajuus 100 Hz, jyrkkyys 6 dB / oktaavi • nimellinen lähtöimpedanssi 200 ohmia • vaatii toimiakseen phantom-syötön +48 V (4 mA) • toimitetaan salkussa kiintoadapterin ja suojapussin kera • pituus 209,5 mm, halkaisija 35 mm • paino 462 grammaa • saatavilla yksittäin sekä sovitettuina steopareina • hinta (yksi mikrofoni): 1 110 € • hinta (sovitettu stereopari): 2 190 € Lisätiedot: MSonic Puh. Suuntaus viistoon kuitenkin loiventaa mukavasti kaikenlaista turhaa räiskähtelyä ylemmällä keskialueella, jos sellaista esimerkiksi kaiutinkartion keskikuplan tietämiltä tuntuu puskevan. R-12:n soinnista myös puuttuu monelle nykymikrofonille ominainen hyperkorostettu preesens ja sen tilalla on levollisempi, mutta silti hyvin erotteleva yläkerta. u 66-67 Royer.indd 67 66-67 Royer.indd 67 16.11.2025 16.25 16.11.2025 16.25. Siksi ne eivät samalla tavoin kiinnitä huomiota soiton seassa vaan asettuvat äänikuvaan levollisemmin. 010 439 88 00 • msonic.fi ximity-efektin luoma matalien taajuuksien korostus ei myöskään tee bassosta hahmotonta massaa, vaan sointi säilyy hyvin täsmällisenä lähietäisyyksilläkin operoitaessa. Etäisyyden säätely toimii toiseenkin suuntaan. R-12 on tarkka, mutta sen tarkkuus on asiallisen toteavaa ja luonteeltaan kohteliaan pidättyväistä. Kitarakaapin edessä R-12 viihtyy loistavasti ja soinnin bassopitoisuutta pystyy hienosti kontrolloimaan muuttamalla mikrofonin etäisyyttä kaiuttimesta. Kun esimerkiksi erilaisten shakereiden sisällä liikkuvat jyväset selvästi sihisevät ja rihisevät U89:n kautta tallennetulla raidalla, kuulostavat sama soittimet R-12:n välityksellä soivan alempana, leveämmin ja rapean rahisevaisina tai kahisevaisina. Jotenkin se silti samalla hillitsee äkäisiä transientteja tavalla, joka ei muistuta kompressointia. Kenties ratkaisevin ero näiden kahden mikrofonin perusluonteessa tulee esiin preesens-alueella ja sen yläpuolella. Rumpujen overheadeina R-12 pidättäytyy vastaavalla tavalla realismissa. Soundi muuttuu tanakammaksi lähemmäs mentäessä, mutta pitää ryhtinsä ja ääriviivansa. Jos äänilähteen – vaikkapa kaiuttimen – lähellä vääjäämättä ilmenevä soinnin terävyys tai kireys alkaa häiritä, asiaan voi vaikuttaa mikrofonin suuntakulmaa muuttamalla. Ääni ei menetä iskevyyttään, mutta turhanpäiväisiä pärskyjä ei räpsähtele päin näköä. Hetken aikaa R-12:lla tallennettua raitaa kuunneltuani huomaan hieman vierastavani verrokkimikrofonin sähäkämpää ja kirkkaampaa sointia, jolle sillekin on kuitenkin löytynyt käyttötilanteensa etenkin akustista kitaraa sähköbändin sekaan miksatessa. Keskialue soi selkeän tasaisena ja erottelevana. Suoraan äänilähteen eteen laitettuna sointi välittyy selkeänä ja luonnonmukaisena, eikä Royer koeta hätkäyttää tai ällistyttää äänittäjää jollakin tempulla. Kaikki on silti skarppia ja raitoja voi huoleti ryhtyä ekvalisoimaan – tervettä materiaa on joka taajuusalueella ja sitä voi muotoilla kulloisenkin päämäärän mukaan. Se ei korosta kapuloiden osumisääntä eikä lisää tomisoundeihin märkää lätisevyyttä. Vastaava suoruus kuuluu muissakin pienissä yksityiskohdissa, kuten vaikkapa plektran kosketusäänessä kieltä vasten – liukaspintaisen liukkaus tai karhean plektran karheus piirtyvät näillä mikrofoneilla hieman eri taajuuksille ja R-12 välittää nuokin ilmiöt laveammalla soundilla. R-12 välittää äänen nimittäin hyvin luontevana ja perusluonteeltaan samankaltaisena vaikka mikrofoni ei katselisikaan suoraan äänen tulosuuntaan vaan ikään kuin hiukan ohi. Muotoillaan niin, että R-12 ei koeta tehdä kitaran äänestä jännittävämpää kuin se on, vaan instrumentin oma sointi välittyy selkeänä
Käytön jälkeen varmistus vapautetaan jousitettua lukkorengasta varovasti liu’uttamalla. DPA:n mukaan sen kehittämä Core+ tuo parannuksen näihin kumpaankin. Ulkoisesti mallit erottaa toisistaan joutsenkaulan toisessa päässä olevan merkkirenkaan väristä. Se lukitsee mikrofonin ja kaapelin kierteet toisiinsa hieman räikkämäisesti raksuttaen. Maksimiäänenpaineen kestoa eli klippauspistettä Core+ petraa 3 desibelin verran. hihnaan. Yhdyskaapelia valmistetaan kyllä kahta eri paksuutta – mikä on itsessään huomionarvoinen asia – mutta pituusmitta on molemmissa sama, 1,8 metriä. Sellaisen tilanteen voisi tosin estää muutenkin, sillä XLRsovitteessa on huomioitu moninaiset käyttötilanteet. Mainittu klipsi on tehty helposti irrotettavaksi, ja paljaan holkin ankkuroiminen esimerkiksi mikkitelineeseen tai johonkin rumputelineeseen käykin näppärästi sitä varten suunitellulla kiinnikkeellä. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI DPA 4009 Core+ – ääntä päin! Siellä missä audiolaatu perustelee budjetin, työkalutkin valitaan kunnon perustein. Välikaapelin toiseen päähän liitetään vastaavalla MicroLockilla XLR-sovite normaalia mikkijohtoa, lavarasiaa tai muuta kytkentää varten. 68 www.riffi.fi 4/2025 A udiolaitteiden yhteydessä toistuu kaksi keskeistä mittasuuretta. Kaiken lisäksi DPA valmistaa 4099 Core-plussaa kahtena eri painoksena, normaalina Loud SPL-mallina (maksimiäänenpaine 145 dB SPL) sekä hieman epäherkempänä Extreme SPL -versiona (maks. 68-69 DPA.indd 68 68-69 DPA.indd 68 17.11.2025 19.33 17.11.2025 19.33. Holkkimainen sovite on paksuudeltaan XLR:n luokkaa ja pituudeltaan vähän enemmän. Juuri merkkirenkaan tuntumasta löytyykin sitten seuraava merkittävä uudistus: MicroLock. Tälläisella johdon pituudella operointi pianon, flyygelin tai rumpujen äärellä sujuu hyvin, kun piuhaa riittää lattialle asti, eikä holkki jää kaapelinsa varaan killumaan. äänenpaineenkesto 152 dB SPL). Sen voi ankkuroida klipsillä vaikka soittajan vyölle tai kitaran, mandoliinin tms. Tällaisessa tapauksessa kaapelilla ei tarvitsisi olla mittaa kuin joitakin kymmeniä senttejä, mutta jostain syystä DPA:n tuoteluettelosta ei tällaista nysää näyttäisi löytyvän. Edeltävään 4099-malliin verrattuna yhden prosentin THD-särö ilmenee Core-plussassa peräti vasta 10 desibeliä ylempänä, joten puhdasta lineaarista dynamiikka-aluetta on tuon verran enemmän. Ja toinen on se taso, jossa THD-särön määräksi voidaan todeta 10 %. Kuin kaksoset Kumpikin on suuntakuvioltaan superhertta ja konstruktio superlonista muotoiltua tuulisuojaa myöten samanlainen. Ensimmäinen on piste, jossa THD-särön määrä saavuttaa yhden prosentin osuuden
Mikrofonin välittämä ääni on avoin ja sävyltään uskollinen alkuperäiselle. Kun mennään hyvin lähelle äänilähdettä, se ei tarkoita aina nättiä ja siloista, mutta avainsana tässä on värittymättömyys. Asia täytyy kuitenkin keskustella artistin kanssa, jos haluaa välttää yllätyksiä. Jääkin vain kysymys – miten ja minne itse mikrofoni kiinnitetään, ja tähän DPA:lla onkin sitten luvuttomasti erinomaisia vastauksia. Yleiskäyttöisten pidikkeiden lisäksi DPA:lla on jo pitkä kokemus eri soittimille varta vasten mitoitetuista mikrofonin pidikkeistä. 4099 Core+ on hyvin samanhenkinen kuin DPA:n mikrofonit yleisemminkin. Kapoisa hahlo nappaa tukevan otteen joutsenkaulasta silloin, kun käytetään välikaapelia. Joutsenkaulan pysyminen hahlossa varmistetaan pienellä kynnellä, joka puristuu mikrofonin vartta vasten, kun ulkopuolen lippa painetaan “kiinni” asentoon. Heti tuli mieleen, että millaisen metallilaatan voisikaan ruuvata kitarakaapin tai kombon etulaitaan niin, että mikin saisi aina kätevästi kiinni. Ura muistuttaa kameroissa yleisesti käytettävää kenkää ja kyllä vain, myös kamerakäyttöä varten on DPA:lla sovitepala, jolla juuri tuollainen kylmä kenkä ja mikrofonia pitelevän kumhahlon piskuinen jalustalaatta saadaan kohtaamaan. Viimeksimainittu on suunniteltu varsinaisesti flyygelin kanssa käytettäväksi, mutta sitä voi soveltaa mihin tahansa missä on riittävän laakea metallipinta, johon tarttua. 145 dB SPL (rinnakkaisversio ”for extreme SPL”: maks. Jos johto jätetään välistä pois, mikrofonin suoraan liitettävä XLR-sovite sujautetaan adapterin holkkiin. Kun laattaa voi pyörittää 90 asteen pykälissä, voi mikrofonia puolestaan asetella vaikkapa pyykkipoikamaisesti kiinnittyvään leukaan nähden pituussuunnassa myötätai vastakarvaan ja poikkisuunnassa vasemmalle tai oikealle suuntausta varten. 40 € mallista riippuen Lisätiedot: Arva Audio Puh. 68-69 DPA.indd 69 68-69 DPA.indd 69 17.11.2025 19.33 17.11.2025 19.33. Jousisoittimille on sitten vieläkin pidemmälle kehiteltyjä kumisia ja hyvin joustavia pidikkeitä, jotka pujotetaan kielten väliin tallan ja soittimen peräkappaleen välissä. Jotkut vain osaa Audiolaadultaan 4099 Core+ sijoittuu sille tasolle, jossa minkäänlaista huomauttamista ei ainakaan tällaisen verraten lyhyen ja aistinvaraisen arvioinnin perusteella löydy. Pidikkeen saa nimittäin kyllä tönäistyä irti, etenkin akustisen kitaran kaikukopasta, jossa pohjan puolelle kaartuvat varpaat ja kyljen myötäisesti kulkeva säätötanko ovat alttiita tönäisyille tai saattavat esimerkiksi takertua vaatteisiin asentoa vaihtaessa. +358 2 5122120 • www.arvaaudio.fi Välijohtoa ei myöskään ole pakko käyttää ollenkaan, tai sen voi korvata kehdeksan sentin pituisella joutsenkaulan jatkopalalla. www.riffi.fi 4/2025 69 DPA 4099 Core+ Kondensattorimikrofoni instrumenttikäyttöön • suuntakuvio superhertta • toistoalue 20 – 20 000 Hz • herkkyys 6 mV/Pa; -44 dB re. Mandoliinille ja viululle käy sama soittimen kanteen ja pohjaan samanaikaisesti tukeutuva malli, akustiselle kitaralle on omansa. Sano vain mihin, onnistuu DPA:N 4099:lle suunnitelemisa mikrofonikiinnikkeissä on yhteisenä piirteenä se, että joutsenkaula pujotetaan sen ympärille tiukasti puristuvaan kumihahloon, jossa sitä voi siirrellä ja käännellä tarpeen mukaan. Vanteeseen puristuva runko-osa pysyy samana, vain mikrofoniin kiinni tarraava osa täytyy vaihtaa. Tämän periaatteen sekä korkean äänenpaineen sietokykynsä ansiosta 4099 Core+ soveltuu todella monipuoliseen käyttöön ja pärjää varmasti aivan erityisesti siellä, missä sen hifi-ominaisuudet päätyvät lopputuotteelle asti, olipa kyseessä konserttien äänentoisto tai äänitteen taltiointi. Yksi ja sama liitospalikka toimii aina, kunhan adapterin runkoon tehdään sille sopiva ura. Sellolle mitoitettua pidikettä voi muuten käyttää myös djembelle, jonka viritysnaruista se sai riittävän lujan otteen. Huomioida kannattaa, että vaikka näiden mainittujen säätö ja kiristys paikoilleen toimii soittimen pintaa hellästi vaalien, ne pitävät mikrofonin hyvin paikoillaan, kunhan soittaja ei ylenmäärin hillu ja heilu. Tietystikin musiikkituotannoissa yleiset käyttötavat on huomioitu ja tarvikevalikoimassa on tahkeilla leuoillaan jämäkästi kiinni nappaavan pyykkipojan lisäksi esimerkiksi suoraan rummun vanteeseen puristuva malli, mikrofonitelineeseen ruuvattava adapteri sekä magneetilla kiinnittyvä pieni jalusta. 1 V/Pa (+/3 dB @ 1 kHz) • itseiskohina A-painotuksella tyypillisesti 23 dB (re. Kumihahlo puolestaan on kiinni pienehkössä, täsmälleen neliön muotoisessa muovilaatassa, jonka voi ujuttaa pois adapterin varsinaiseen runko-osaan tehdystä urasta ja uittaa sitten takaisin parempaan asentoon käännettynä. Tämä on kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas keksintö, sillä se mahdollistaa todella monenlaisten adaptereiden valmistamisen. 20 ?Pa) • äänenpaineen kesto hetkellisesti maks. u Rummun vanteeseen Core+ voidaan kiinnittää kahdella tavalla. Tiukempi puristus olisi silti jo jonkinmoinen riski soittimelle, ja näin muodoin on ihan oikein, että häkkyrä irtoaa jos siihen kohdistuu suurempia voimia. Ne lähestyvät ääntä tietyllä tavalla dokumentaarisesti, eivät kaunistele tai koristele ääntä tehdäkseen siitä jollakin tavalla todellisuutta makoisamman. 152 dB SPL) • hintaluokka < 650 € • kiinnike-adapterit erikseen ostettuina alkaen n
Mahongin vahva rakenne ei myöskään lohkeillut monimutkaisissa veistoksissa, mikä oli valtava etu sen ajan barokkija rokokootyylisissä huonekaluissa ja koristeissa. ••• Edellä mainitut ominaisuudet ovat tietysti täydellisiä näin soitinrakentajankin korvaan. Sitä löytyy sekä kauloista, pohjista ja sivuista että ihan vaan lankkuna sähkösoittimissa. 1500–1600-luvuilla espanjalaiset ja englantilaiset retkikunnat ryhtyivät käyttämään mahonkia laivojen korjaamiseen Karibialla, koska sitä oli paikallisesti helposti saatavilla. Siitä puhutaan nykyään ”aitona mahonkina” juuri tuon maineikkaan huonekaluhistoriansa vuoksi. Mahonkilajikkeita on paljon, ja tunnetuimpia ainakin näin soitinpiireissä ovat hondurasmahonki, sapele ja khaya. Tammea oli turha etsiä korjauksiin, sitä kun ei kasvanut niillä main, mutta mahonki onneksi osoittautui hyväksi paikkauspuuksi aluksiin. Mahongissa sen sijaan ei ollut oksia rungossa suurimmalla osalla sen pituutta, ja näin siitä sai valtavan leveitä ja suoria lankkuja. Sapele on painavampaa ja kovempaa kuin hondurasmahonki, mikä tuo sointiin hieman lisää kirkkautta. Mahongissa oli syvä, lämmin väri ja kirkas kiilto, joka tummeni arvokkaasti ajan myötä. ••• Kaikki alkoi uuden mantereen ja merireitin löytymisen myötä, ainakin meille eurooppalaisille. Sapele ja khaya ovat afrikkalaisia mahonkilajeja. Mutta miten mahonki aikanaan päätyi laajempaan käyttöön ja lopulta myös soittimiin. M ahonki on yksi yleisimmistä kitaroissa käytettävistä puista. Tämä olisi ollut aikanaan niissä rokokoo-pöydissä ylitsepääsemätön ongelma. Mahonkikaulat ovat vaahterakauloihin verrattuna stabiileja, ja niiden painokin on huomattavasti pienempi. Khaya-mahonki on kevyempää, ja sitä on käytetty jopa 1959 vuoden Les Paul -malleissa, joista on tullut soitinkeräilijöiden – ja soittajien – himoitsemia kohteita. Myrskyjen ja karikkoisten rannikkovesien kohtelu oli kuitenkin välillä julmaa ja laivat vaurioituivat sieltä täältä. Tämä teki siitä erinomaisen vientituotteen; huonekaluja voitiin kuljettaa kauas rikkoutumatta. Nykyajan höylät ja hiomakoneet toki auttavat asiaa huomattavasti. Esimerkiksi höylätessä terä tarttuu ja repii puuta ikäänkuin vastakarvaan veistettäessä, mutta sentin päässä siinä vieressä suunta onkin myötäkarvaan. Tämä puu löytyy myös suojeltujen lajien CITES-listalta, joten sen saatavuus on rajattua. Ne eivät ole soinniltaan lainkaan huonoja vaihtoehtoja, mutta veistämisen kannalta niiden syyrakenne on ärsyttävä. Tästä alkoi mahongin suosion nousu, ikäänkuin sattuman kautta. ••• Mahongista rakennettaessa esimerkiksi pöytien tai tuolien jalat eivät vääntyneet eikä runko elänyt ilmankosteuden mukaan kuten monet eurooppalaiset puut. ••• Puusepät olivat tottuneet väistelemään omien paikallisten puiden oksia tekemällä liitoksia ja pätkimällä osia puusta pois. Jos perheellä oli Chippendalen mahonkinen tuoli, se oli merkki suuresta vauraudesta, ikään kuin aikansa Ferrari. Laivaseurueita pyydettiin toimittamaan lisää mahonkilankkuja, yli niiden omien korjaustarpeiden. 1718–1779), yksi historian kuuluisimmista huonekalusuunnittelijoista, käytti lähes kaikissa tunnetuissa huonekaluissaan mahonkia. Kun laivat palasivat Eurooppaan, mukana oli mahonkisia korjauspaloja ja -lankkuja. Tuon ajan vanhan mantereen laivat valmistettiin paikallisista puista, kuten tammesta, männystä tai lehtikuusesta. Mahonki oli aikansa ”statussymboli”, jota tavalliset ihmiset eivät juuri nähneet. Honduras mahonki, nimestään huolimatta, kasvaa laajoilla alueilla Keskija Etelä-Amerikassa. Chippendale piti puusta, joka näytti kalliilta. Jos soitinrakennusta ajatellaan, niin ääneltään sitä voisi kuvata termeillä lämmin, selkeä ja hieman keskialuepainotteinen. Uusi puulaji herätti mielenkiintoa telakoilla, ja eurooppalaiset puusepät yllättyivät siitä, miten kaunista, kovapintaista ja helposti työstettävää tuo puu oli. Kuuluisimpia kitaroita, joissa mahonkia käytetään ovat Gibson Les Paul, L-00 ja vaikkapa SG, sekä Martinin akustiset kitarat D-18 ja 000-18. Sen ulkonäkö on tasaisen ruskea, vaikka toki eroavaisuuksia eri lajikkeiden välillä löytyy. ••• Thomas Chippendale (n. 70 www.riffi.fi 4/2025 Tuumia verstaalta Anders Liljeström on erikoistunut soittimien luomistyöhön ja hengissä pitämiseen. Mahonki, statussymboli 70-75 Finale 425.indd 70 70-75 Finale 425.indd 70 18.11.2025 16.12 18.11.2025 16.12
Kysy lisää: lauri.paloposki@riffi.fi Uusi tuote tai tuotemerkki, huoltopalvelu tai laitevuokraus, soitinklinikka tai muuttomyynti. NEW HANDWIRED SERIES more info at www.mpamp.com 70-75 Finale 425.indd 71 70-75 Finale 425.indd 71 18.11.2025 16.12 18.11.2025 16.12. At Your Feet. Seuraava Näytön paikka julkaistaan 18. (02) 9080 2400 Pohjoinen rautatiekatu 11, HELSINKI P. www.riffi.fi N Ä Y T Ö N P A I K K A Hämeenkatu 23 15110 LAHTI P. on oikea foorumi nostaa asia esiin. www.riffi.fi 4/2025 71 N Ä Y T Ö N P A I K K A Täydennä näkyvyyttä tarvittaessa liittämällä printin rinnalle ilmoitus Riffin verkkosivustolla. NYT. 03 7821700 keskusmusiikki.fi Luotettavaa ja rentoa palvelua jo vuodesta 1979! VIREESSÄ JO VUODESTA 1931! Maariankatu 10, TURKU P. helmikuuta 2026. (02) 9080 2440 soitinlaine.fi Musikantti Oy Ahjokatu 8 40320 Jyväskylä 014-620120 www.musikantti.fi musikantti@musikantti.fi Logon perusmalli värit CMYK: musta C 0%, M 0%, Y 0%, 100% punainen C 0%, M 100%, Y 100%, K 15% värit RGB: musta R0, G0, B0 punainen R191, G0, B0 PMS: PMS musta PMS 1807 C 60 Years of Analog Tone. Maahantuoja Uudet UAFX-pedaalit saatavana UA-jälleenmyyjiltä
Ensi alkuun oli suuri haaste saada noita soittimia vireeseen, koska en yksinkertaisesti tiennyt miten ne kuuluisi virittää eikä kaupan soittimista saanut asiaan apua. Santiagon metropolissa oli aluksi vaikea keksiä, mistä soittimen etsimisen aloittaisi, koska musiikkikauppoja oli paljon! Kyselin siis paikallisilta jazzmuusikoilta, olisiko heillä tietoa, mistä hyvän charangon voisi hankkia. Nyttemmin onneksi näistä eläinraukoista tehdään vähemmän charangoja, ja yleensä soittimen runko koverretaan naranjillotai jacarandapuusta. ••• Ennen kotiinpaluuta oli vielä mahdollisuus päästä tutustumaan Andeihin ja Santiagon lähistöllä sijaitsevaan Cajon del Maipoon. Ne kun olivat luvalla sanoen hyvin kaukana oikeasta vireestä. Tärkeitä paikallisia soittimia ovat esimerkiksi kuubalainen tres (jota käytetään mm. ••• Kun matka alkoi lähestyä päätöstään ja kaikki keikat oli jo soitettu, päädyin lopulta noin 400 euron hintaisen bolivialaisen El Chasqui -charangon ostoon keskikaupungin Meskosta. Aurinko paistoi lämpimästi luonnon ja satumaisten maisemien keskellä ja mietin, miten erilaisissa ja vaihtelevissa tilanteissa sitä maailmalla kiertelevä jazzmuusikko monasti oikein onkaan. ••• Las Condesin Los Dominicos -artesaanikeskuksesta löytyikin soitinrakentaja Enrique Rebolledon verstas. Kansi on usein kuusipuuta ja otelauta jacarandaa tai eebenpuuta. Nettihaulla tämäkin asia selkisi (charangon vapaiden kielten viritysalue mahtuu yhden oktaavin sisään ja säveltasot ovat parikielille g-c-e-a-e), Tulipa samassa hötäkässä jo opittua muutama sointukin. salsassa), brasilialainen cavaquinho (samba, choro) ja Andien alueella käytettävä charango. Vaikka tämä vierailu tuolle Andien vuoriston järvelle (josta koko Santiago saa juomavetensä) tehtiin muusikkoporukalla, niin musiikin sijaan painopiste oli rentoutumisessa ja kondorien bongailussa. ••• Chilessä kiertueella ollessani käytin aikaa charangoon tutustumiseen, ja olin jo päättänyt yrittää hankkia sellaisen myös kotiin vietäväksi. Minulle hän ojensi verstaalla tekemänsä kitaran ja sitten soittelimme muutamat bluesit yhdessä. Noita uljaita lintuja nähtiin tuona aurinkoisena päivänä muuten yli 50 kappaletta! Niitä ja komeata vuoristojärven maisemaa katsellessa mieleen palasi tulopäivä Santiagoon, ja rättiväsyneenä ekoparkissa, alkukantaisen rakennuksen yläkerrassa vietetty ensimmäinen yö. Jätin hyvästit siis Ericolle ja palasin keskikaupungille jääden miettimään, minkä näkemistäni charangoista haluasin lopulta ostaa. ••• Kun kerroin olevani ammatiltani muusikko, Enrique innostui jammailemaan kanssani. Lisäksi nyt jälkikäteen voin todeta, että tätä ostamaani charangoa olen ehtinyt soittaa jo kolmella keikalla, eli tällaiset investoinnit voivat johtaa myös uusiin työtilanteisiin ja laajentaa muusikon soitinreperuaaria keikoilla. Soitin on ammatti tasoinen, ja tämän tasoista charangoa ei Euroopasta helpolla löydy, veikkaisin. Heidän neuvonsa perusteella suuntasin sitten ensimmäisenä vapaapäivänä keskikaupungilla toimivaan soitinliikkeeseen nimeltään Mesko, joka osoittautuikin varsinaiseksi eteläamerikkalaisten akustisten perinnesoittimien aarreaitaksi. Loppuvuoden terveisin Kari Antila Kiertueella Chilessä, osa 2 – charangon pauloissa 70-75 Finale 425.indd 72 70-75 Finale 425.indd 72 18.11.2025 16.12 18.11.2025 16.12. Kiertueen päättyessä kymmenen päivää myöhemmin fiilikset olivat aika toisenlaiset. Google-kääntäjän tuella ja pienen elekielisession jälkeen pääsin kuitenkin soittelemaan erilaisia charangoja kokeiluhuoneeseen. Välillä soitin hänelle myös jonkin jazzstandardin soolona, ja sitten Enrique puolestaan tulkitsi minulle perinteistä charangomusiikkia ja kertoi charangonsoiton oikean ja vasemman käden soittotekniikoista. Tällaiset soitinostot rikastuttavat musiikki-ilmaisua ja näitä kannattaa tehdä eksoottisissa maissa vieraillessa. Englannilla ei siellä päin maailmaa niin vain pärjääkään. Oma kielitaitoni on melkoisen välttävää, joten kommunikointi kaupassa häärineen noin 70-vuotiaan herran kanssa oli haastavaa. Charangossa on 10 kieltä, joista muodostuu viiden kieliparin sarja. Enrique kertoi myös, että alunperin charangot rakennettiin armadillon eli vyötiäisen selkäkuoresta. Enrique on rakentanut koko elämänsä erilaisia charangon ja ronrocon tyyppisiä soittimia sekä muita kielisoittimia, ja tuntui tietävän kaiken näistä instrumenteista. Päätin siis suunnata vielä kyseiselle pajalle ennen lopullista ostopäätöstä. Tunnin kokeilusession jälkeen päätin kuitenkin miettiä yön yli, koska olin saanut vinkin myös paikallisesta artesaanikeskuksesta, jossa kuulemma piti jonkinlaista puotia myös eräs charangon rakentaja. 72 www.riffi.fi 4/2025 M u u s i k k o n a m a ai lma l l a E telä-Amerikassa on rikas ja monimuotoinen kielisoitinten perinne, joka heijastaa alueen alkuperäiskansojen sekä afrikkalaisten ja eurooppalaisten kulttuurien sekoittumista. Aika meni ihan huomaamatta ja minulle alkoi tulla jo kiire palata hotellilleni (jonne olin majoittunut parin ekoparkkiyön jälkeen) valmistautumaan illan keikkaan. ••• Etelä-Amerikassa voi kohdata ongelmia, jollei puhu sujuvaa espanjaa, koska paikalliset eivät juuri muita kieliä osaa. Kaupasta löytyi kokonainen huone täynnä erilaisia charangoja ja ronrocoja (hieman isompi ja alemmas viritetty charangon velisoitin)
03 222 5570 www.tampereenmusiikki.fi Distributed in the Nordics by www.fitzpatrick.se GUITAR WIRELESS SYSTEM, PEDAL TUNER RECEIVER 5.8 GHz Wireless Frequency Band Switchable True Bypass / Buffered Bypass. Riffi modul 1 2 wampler.indd 1 Riffi modul 1 2 wampler.indd 1 2025-08-27 11:08 2025-08-27 11:08 5 25 75 95 100 Riffi 2023-06 näytön paikka RollFM frame maanantai 27. 050 402 9110 • soitinkulma.com Jo vuodesta 1991 palvellut soittimien ja äänentoiston erikoisliike Kuljetuskotelot p. 050 569 7495, jussi.zenger@bluescase.com www.bluescase.com Soitinalalla jo vuodesta 1966! Kuninkaankatu 13 33210 TAMPERE P. marraskuuta 2023 11.16.24 70-75 Finale 425.indd 73 70-75 Finale 425.indd 73 18.11.2025 16.12 18.11.2025 16.12. www.riffi.fi 4/2025 73 N Ä Y T Ö N P A I K K A Kirkkokatu 7, 57100 SAVONLINNA Puh
Terkut Tompalle: arvostan, syvästi, aina. Mimmi kypsyy, lähtee kiitämään ja istuu vähän vanhemman sedän Mustangiin, koska sedän 10 000 h meni jo pari vuosikymmentä sitten ja nyt on vain osaamista. Niiden toisistaan irrallisten lauseiden koristettua soittolistoja koko kesän sanonkin tässä vain, että kaipaan niin kovin Maija Vilkkumaata ja Paula Vesalaa, että ette uskokaan. Auts töks töks, apu-va! ••• Olen omien muksujeni kohdalla törmännyt siihen, että lukuharrastus ei välttämättä ole hetken kuuminta hottia, sillä esiteinien attention span on suunnilleen maitohappobakteerin luokkaa. Tai että ekaks tulee sekunti, sitten tulee toinen. Tai ehkä nyt vaan piti korostaa sitä, että nimenomaisesti ensin vasemmasta ja sitten oikeasta ja sitten taas vasemmasta. Toisinaan on vaikeaa irrottautua itsestä ja survoa ympäristöä mukaan, vaikka jo immersion vuoksi niin olisi hyvä tehdä, luoda subjektiivisesta tunteesta tilannekuva kuulijalle. Kunnes tulee kolmas – ja nimenomaan tässä järjestyksessä, ettei siis mene sekaisin. Old Man Yells At A Cloud 70-75 Finale 425.indd 74 70-75 Finale 425.indd 74 18.11.2025 16.12 18.11.2025 16.12. (Viimeistään tässä vaiheessa lienee selvää, että ainakin kolmenkympin rajapyykki on ylitetty aikaa sitten ja nyt tilanne on se Simpsoneista tuttu ”old man yells at a cloud”.) ••• Sama se, yks pee ja hailee mitä ajattelette ja mitä minä ajattelen, mutta tilanne on todellakin se, että varsinkin miespuolisten nuoren polven henkilöiden tuottama lyriikka on hiton heikossa hapessa, jopa niillä ns. Tein. Opin lyhyessä ajassa aika tavalla, sanotaanko näin. Mutta kun se Tompan lyriikkakoulu on niin pirun hyvässä muistissa edelleen ja muistan sen ystävällisen ja hymyilevällä naamalla pidetyn saarnan ikuisesti. Mitäs luulette, millä Danny porskuttaa, häh. Sikäli tässä on itsetutkiskelun paikka monella tapaa – lienee aivan syystä. Ruotsin kuninkaan motto on ”för Sverige i tiden”, mikä on kunnioitettava tavoite, sillä maansa puolesta käyttämänsä keinot saattavat tosiaankin olla tällä hetkellä jotakin muuta kuin vuonna 1976, ja tuskinpa Folke Hubertus osasi arvatakaan jokaista käännettä. Old man todellakin yells at a cloud ihan justiinsa. Päätä pystyyn! ••• Ei sillä, eipä naispuolisillakaan mene erityisen mellevästi, sillä listojen kärjessä oli kesän ajan biisi, jonka sanoittaminen oli lopputuloksesta päätellen ollut aikamoisen väkinäinen ja kivulias prosessi. Kieli kehittyy ja saa uusia muotoja six seven. ••• Mutta ihan iloisella asialla tässä kuitenkin kirjoittelen: nämä ja monta muuta verbaalijekkua voit nyt oppia Aku Ankasta, siis se lehti, jossa on kuvia JA tekstiä. Tai sitten opetellaan kymmenentuhatta tuntia rakastamaan, mutta tuota noin ni… mitäs sen opettelun aikana tapahtuu. Että nyt juippi teet uusiksi ja minä haen sulle kahvia. Ja meidän pitää mennä mukana skibidi toilet. Luettuani lisäksi erään entisen pääministerin “muistelmat” pidättäydyn ainakin kolme seuraavaa kolumnia käyttämästä ajatusviivoja. Aikanaan arvoisa herra Tom Frisk moitti allekirjoittaneen tekstin läpikotaisin, koska eräässä tekeleessä oli useampiakin foneettisia, ns. Se. Ja siitä se sitten lähtee. Lähes taianomainen yhdistelmä, mutta vakuutan, että se soveltuu mainiosti huomiohäiriöisille. kielen syrjässä pienin ponnistuksin. Eikä minun pitäisi varmaan välittää tästä yhtään näin paljoa, koska kaikkien kukkien pitäisi antaa kukkia. räppiriimipareja. Ja kun selailen radiokanavia päivittäin autolla ajaessani, törmään toistuvasti ikävään ilmiöön: biisien tekstit ovat melkoista löpötystä, täynnä täytesanoja (”tarttis nelitavuisen ny tähä, heittäkää joku”) ja ovat pääasiassa hieman ohuenoloista virtaa, palvellen pääasiassa fraseerausta ja melodiaa olematta sen kummemmin sisällön tai merkityksen aallonharjalla. Mitäs jos ”jääkylmälle lattialle”, tai laskenut sekunteja ”ikuisuuden”. Pieninä annoksina (joita kutsutaan puhekupliksi, muuten) paatuneinkin tiktokkaaja pysyttelee ns. Sama pätee kieleen. kovilla jätkillä. Nyt käyttämämme puhekieli olisi vaikeasti ymmärrettävissä jokunen vuosikymmen takaperin, jo pelkästään lainasanojen vuoksi. ••• En minä tiedä. 74 www.riffi.fi 4/2025 Alangon päiväkirja Sarja tosikertomuksia, joissa monenlaisiin musiikki-, pelija ITprojekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Alan jo hiljalleen sisäistää sen, että foneettinen riimi voi olla käypä väline tekstin kuljettamiseen, eikä kaiken tarvitse rimmata kahden, kolmen tavun verran. KUVA: VILLE JUURIKKALA U skoisin, että aikuistumisen merkit alkavat kohdallani olla vahvasti ilmassa, koska tunnen helvetinmoista myötähäpeää nuoremman kansanosan sanoituksista. Eiku. ••• No, ajat muuttuvat ja tavat siinä samalla. Siis tiedättehän, “liisteriin/ kiipeliin”. Milloin joku laskee sekunteja yksitellen, milloin toisen kyyneleet putoavat vuorotellen lattijalle
010 281 3730, 050 592 4085, stpaulssound.fi www.arvaaudio.fi info@arvaaudio.fi Ferrofish A32Pro Dante Audioformaattien sveitsin linkkari! Vitikka 2, 02630 ESPOO www.noretroncommunication.fi info@noretroncommunication.fi Äänija valotekniikkaa: TUTUSTU TUOTTEISIIMME! www.noretroncomponents.com Suomen monipuolisin valikoima AV-alan liittimiä, kaapeleita ja tarvikkeita komponentit@noretroncomponents.com 70-75 Finale 425.indd 75 70-75 Finale 425.indd 75 16.11.2025 18.15 16.11.2025 18.15. 03 222 1300 P. 050 323 3167 tammerpianojasoitin.fi MAAHANTUONTI Joukolankuja 2, 03100 NUMMELA P. www.riffi.fi 4/2025 75 N Ä Y T Ö N P A I K K A Liikkeemme Tammelantorilla on palvellut musiikin ammattilaisia ja harrastajia täydellä sydämellä jo vuodesta 1975! Pinninkatu 26-28 3100 Tampere P
Paul’s Sound Veikkointie 16, 03100 Nummela genelec.?/8380a 76 Takakansi 425.indd 76 76 Takakansi 425.indd 76 16.11.2025 10.30 16.11.2025 10.30. 6 4 1 4 8 8 6 8 7 1 6 1 2 5 4 8380A Tehoa, suorituskykyä ja tarkkuutta — uusi SAM™ -studiomonitori on täällä! Nyt kuunneltavissa: Mareksound Laajalahdentie 23, 00330 Helsinki St