Ilkka ”Ilu” Herkman Juhani ”Junnu” Aaltonen – Mulle on hyvin tärkeää, mitä kappaleen otsikossa lukee. 01 Kansi.indd 1 01 Kansi.indd 1 17.11.2025 16.12 17.11.2025 16.12. STEVE MORSE – Isoon soundiin riittää kuusi raitaa. HOTONE VERBERA on konvoluutiokaiku kitaristille Nro 4-2025 Hinta 18,50 € – Jos se kuulostaa äänittäessä hyvältä, se kuulostaa siltä sitten myöhemminkin
Lukeminen vaatii käyttäjätilin perustamisen Lehtiluukku-palveluun. Käyttäjätili avataan omalla sähköpostiosoitteella ja varmennetaan Riffin asiakasnumerolla. (Riffin omalle sivustolle rekisteröity käyttäjätunnus/tili ei siis toimi Lehtiluukku-palvelussa). TOIMI NÄIN: • Mene osoitteeseen: www.lehtiluukku.fi/lehdet/riffi • Valitse Kirjaudu ja kirjaudu sisään tunnuksillasi tai luo uusi käyttäjätunnus • Valitse Aktivoi tilaajatunnus ja anna asiakasnumerosi • Lukuoikeus on aktivoitu • Nyt kaikki lehden numerot ovat luettavissa osoitteessa: www.lehtiluukku.fi/lehdet/riffi Kysy tarvittaessa lisäohjeita s-postilla: asiakaspalvelu@riffi.fi 02-03 Ilmoitukset 425.indd 2 02-03 Ilmoitukset 425.indd 2 16.11.2025 10.28 16.11.2025 10.28. Huom! Lehtiluukku-palvelu on EPaper Finland oy:n ylläpitämä ja vaatii sen vuoksi oman käyttäjätilinsä. Oman asiakasnumerosi löydät lehden jakeluosoitteen ensimmäiseltä riviltä tai viimeisimmästä tilaajalaskusta. Huomio, huomio! Vuonna 2025 printtilehden voimassa olevaan tilaukseen sisältyy lukuoikeus RIFFIN digitaaliseen arkistoon, josta löytyvät kaikki numerot vuosikerrasta 2011 alkaen
TOIMI NÄIN: • Mene osoitteeseen: www.lehtiluukku.fi/lehdet/riffi • Valitse Kirjaudu ja kirjaudu sisään tunnuksillasi tai luo uusi käyttäjätunnus • Valitse Aktivoi tilaajatunnus ja anna asiakasnumerosi • Lukuoikeus on aktivoitu • Nyt kaikki lehden numerot ovat luettavissa osoitteessa: www.lehtiluukku.fi/lehdet/riffi Kysy tarvittaessa lisäohjeita s-postilla: asiakaspalvelu@riffi.fi Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Netistä: www.riffi.fi . Lukeminen vaatii käyttäjätilin perustamisen Lehtiluukku-palveluun. (Riffin omalle sivustolle rekisteröity käyttäjätunnus/tili ei siis toimi Lehtiluukku-palvelussa). Huomio, huomio! Vuonna 2025 printtilehden voimassa olevaan tilaukseen sisältyy lukuoikeus RIFFIN digitaaliseen arkistoon, josta löytyvät kaikki numerot vuosikerrasta 2011 alkaen. Käyttäjätili avataan omalla sähköpostiosoitteella ja varmennetaan Riffin asiakasnumerolla. ÄÄNITYÖN KIVIJALKA – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi Laadukkaat AKG-tuotteet musiikkikaupoista kautta maan Audio Forum, Kitarataivas, Musacorner, Musatalo, Musikantti, Power-Sound, Soitin-Jylhä, St. Oman asiakasnumerosi löydät lehden jakeluosoitteen ensimmäiseltä riviltä tai viimeisimmästä tilaajalaskusta. Riffi-kauppa 62 € + toimituskulut 12 € Kaupan päällisisiksi Tilaääni-kirja (Arvo 20 €). Pauls Sound, Tammer-Piano, Tornion Musiikki 02-03 Ilmoitukset 425.indd 3 02-03 Ilmoitukset 425.indd 3 16.11.2025 20.16 16.11.2025 20.16. Huom! Lehtiluukku-palvelu on EPaper Finland oy:n ylläpitämä ja vaatii sen vuoksi oman käyttäjätilinsä
Ensimmäiseen mallintavaan laitteeseen on aikamatkaa osapuilleen 15 vuotta, oikeasti todella toimivaan paljon enemmän. Pahimmillaan velkapuolelle jääminen voi muuten olla ihan totista totta aivan kirjaimellisesti, olen kuullut. Sellainen toimintamalli suosii kaiken kattavia multiefektejä ja mallintavia monitoimilaitteita, joilla voi tuottaa kaikki tunnetut ja aiemmin tuntemattomatkin kitarasoundit. Parhaimmillaan ne vielä mahtuvat soittimen kuljetuspussin sivutaskuun. Paikallisjunalla Riihimäelle. Nuoruusvuosina selvittiin sillä horjumattomalla ajatuksella, että keikka on aina kannattava, olipa urakka miten työläs tahansa, maine vaarassa, tai vaikka tase jäisi vähän velan puolellekin. Normaalijärkinen ei seteliä lähde noutamaan, muusikko linkoaa itsensä pistokeikalle vaikka 1000 kilometrin päähän intoa puhkuen. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja p.s. Tämän numeron myötä pinoon onkin ladottu peräti 30 vuosikerrallista Riffiä. 4 www.riffi.fi 4/2025 ÄÄTOIMITTAJALTA Tärkeällä asialla N ykyaikaan kitaristi lähtee keikalle monesti pelkän pedaalilaudan kanssa ja kytkeytyy perillä suoraan PA- tai tallennuslaitteistoon. Kevyesti käypi askeleet… Muistuma reilun 40 vuoden takaa, lyhyt kuvaus. Rahastaja valpastuu ja kajauttaa valtaistuimeltaan maagisen loitsun ”käytävällä eteenpäin”. Noihin aikoihin Helsinki oli unelias pikkukaupunki, ei riskin häivää. Stu-di-o-muu-sik-ko. Tarpeistoon vain kaikkein välttämättömin: kaksi sähkökitaraa, yksi akustinen kitara, ehdottoman painava pedaalisalkku, verraten kookas kombovahvistin pyörättömässä kuljetuslaatikossa sekä isoon kassiin sullottu lajitelma sekalaisia ja epämääräisen muotoisia tarvikkeita sähköjohdoista nuottitelineeseen. Hohtimet mukaan ja seteli taskuun. Raitiovaunupysäkillä, länteen johtavilla kaistoilla vilistävän aamuliikenteen tuolla puolen odottavat kitarat noutajaansa. Niiden vieressä odotan kärsivällisesti punaisen valon vaihtumista vihreäksi. Perillä sessio sujui loistavasti, tietenkin. Ensin siirretään muutama pakaasi 30 metriä eteenpäin, sitten kipaistaan hakemaan seuraavat kamppeet ja kun tämän jaksaa toistaa tarpeeksi monta kertaa niin jopa päästään lopulta kaikkien kamojen kanssa pysäkille. Toimeen: etäisyys treenikämpältä lähimmälle pysäkille 200 metriä, helppo juttu. Ensi vuosi täytynee avata jonkinlaisella juhlanumerolla… 04-05 Pääkirj ja sislu 425.indd 4 04-05 Pääkirj ja sislu 425.indd 4 18.11.2025 19.46 18.11.2025 19.46. Kuutonen saapuu, lastaus alkaa. No eipä sitten olekaan toista kertaa kysytty saman tuottajan levylle soittamaan. On edettävä kuin mittarimato. Matkustussuunnitelma: raitiovaunulla numero 6 Helsingin Hermannista rautatieasemalle. Nyt ollaan kiinni unelmassa. Leikkaus Helsingin rautatieaseman edustalle: kombo, kassi ja pedaalisalkku ovat jo roudattuina Kaivokadun asemanpuoleiselle jalkakäytävälle. Jep, jep. Olkaa siis tarkkana räkningeissä, kun neuvottelette tilaisuuden järjestäjän kanssa lippuriskeistä, tippipalkoista ja takahuoneen tarjoiluista. Valojen vaihtuessa yksin jäävät vuorostaan vahvistin ja muut kampsut, kun sinkaisen soittimia hakemaan. Vähintään nollatulokseen pitäisi finanssit kammeta, vaikka kyseessä olisi alku-uran promootiovaihe. Kun ei epäile kykyjään, suorittaa häikäisevästi (ainakin omasta mielestään). Jos ohjelmasuoritus nimittäin olisi omiaan vähentämään illan alkoholimyyntiä, paikan pitäjä vetäisi töpselin seinästä kesken soiton. Mutta nimi painettiin älpeen kuoriin ja siitä LP oli vilpittömän otettu. Vankka usko siivitti itsetunnon lentoon myös päivän päätteeksi palkkioneuvotteluihin käytäessä. Tiedossa ainutlaatuinen tilaisuus: pääsy soittamaan oikeaan studioon, äänilevylle, jonka julkaisee oikea levyyhtiö. Äänittäjän kyydillä perille. Ja kyllähän se tarina 500 kilometrin päässä puuhun naulatusta 50 euron setelistä hymyilyttää, vaikka sen tietää perustuvan löyhää tiukemmin todellisuuteen, valitettavasti. Ihmiset takasillalla tekevät tilaa, mahdun kyytiin. Jos näin ei käy, olette varmaankin sitten eduksi atmosfäärille, eikä sellaisesta pidä illan artistia ryhtyä kuppaamaan
Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Martin Berka Anssi Eriksson Misha Koivunen Timo Koskinen Niko Laasonen Anders Liljeström Nick Nersesov Matti Rinne Juha Seila Topi Suuronen Vilma Timonen Eliel Viitala Tommi E. vuosikerta Aikakausmedia ry:n jäsen Kannen kuva: Nick Nersesov 04-05 Pääkirj ja sislu 425.indd 5 04-05 Pääkirj ja sislu 425.indd 5 18.11.2025 19.46 18.11.2025 19.46. Irtonumeron hinta on 18,50 €. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. 2025 julkaistaan neljä Riffin printtinumeroa. Uusimman irtonumeron voi tilata myös toimituksesta hintaan 18,50 € sis. klo 9–16) Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen www-sivustomme Riffi-kaupassa. 040 501 2745 (ark. Paperilehden tilaajat saavat Riffin näköispainoksen lukuoikeuden Lehtiluukkupalveluun vuoden 2025 ajaksi. www.riffi.fi 4/2025 5 SISÄLTÖ 38 34 24 Jatkuvasti päivitettävät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. Virtanen Timo Östman Nettitoimitus: Martin Berka, Anssi Eriksson, Minna Hatinen, Kalle Heino, Jaakko Kulomaa, Matti Rinne, Vilma Timonen Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 66,00 € ja määräaikaisena 78,00 €. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinnat voit tarkistaa Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa. HAASTATTELUT & ESITTELYT 6 Ikimuistoiset sessiot: Ilkka ”Ilu” Herkman – isoon soundiin riittää kuusi raitaa 18 Risto Kupiainen – sovitus syntyy kolmessa vaiheessa 21 Steve Morse – taitoa kannattaa hyödyntää 24 Juhani ”Junnu” Aaltonen – kuin pulloon puhaltaisit 28 Pentti ”Pena” Lahti – saxperiments & collaboration 32 Room Full of Hendrix – kiertue täynnä Jimiä LUKUPALAT 12 Ajankohtaisia uutisia • kirjaja levypoimintoja • tuoteuutuuksia SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 34 Elämäni kitarat: Tommi Kekoni – Kasevassa ei voi soittaa kovin lujaa, se ei sovi musiikin luonteeseen KÄYTTÖTESTIT 38 MezoDrums – kotimaisia ”stave”-rumpuja 40 GR Bass Dual Pre – kaksi kanavaa basistin lautaan 42 EHX LPB-3 & Spruce Goose – pienet purkit, valtaisat tehot 45 Hotone NC-200 Verbera – hybridikaiku ulkoavaruuden laitamilta 48 Schecter C-7 FR S Apocalypse – ei pelkkä hevimörkö 52 Franchin – la bella figura 54 EV Evolve 70 – isompaa kehiin 56 JBL PRX908 – käytännöllisyys edellä 58 Allen & Heath Qu – vain nimi ei ole muuttunut 62 Audient Oria Mini & Sonarworks SoundID Reference – laadukkaampaa monitorointia yhteistyöllä 66 Royer Labs R-12 – erikoistuminen kannattaa 68 DPA 4099 Core+ – ääntä päin! GRANDE FINALE 70 Tuumia verstaalta – Mahonki, statussymboli 72 Muusikkona maailmalla – Kiertueella Chilessä, osa 2: charangon pauloissa 74 Alangon päiväkirja – Old Man Yells At A Cloud 18 “Yksi sovittajan sudenkuoppa on siinä, että luottaa liikaa koneorkesteriin.” – Risto Kupiainen YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. 30. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. 040 501 2745 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset: Puh. 040 501 2745 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka: , Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. postikulut
– isoon soundiin riittää kuusi raitaa 06-11 Ikimuistoiset 425 Herkman.indd 6 06-11 Ikimuistoiset 425 Herkman.indd 6 16.11.2025 12.07 16.11.2025 12.07. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. 6 www.riffi.fi 4/2025 TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: JUHA SEILA Ilkka ”Ilu” HERKMAN IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin
– Välillä olen jopa epävirittänyt niitä. Alesis oli juuri lanseerannut mullistavan ADAT-nauhurinsa (Alesis Digital Audio Tape, 1992), joka tallensi kahdeksan digitaalista audioraitaa Super VHS -kasetille. Adatia jonkin verran hinnakkaampi DA88 käytti tallennukseen Hi-8-kasetteja ja keskusteli eri protokollalla kuin Alesiksen nauhuri. Ja nyt palataan takaisin kertomukseen. Alkuperäinen Adat korvattiin myöhemmin XT-mallilla, joka luki ykköspolvella äänitettyjä tallenteita sujuvasti, vaikka olikin itse varustettu jo kehittyneemmillä muuntimilla ja tehty muutenkin järeämmin. Studio oli toiminnassa miltei kaksikymmentä vuotta ja laajeni 1999, jolloin perinteikäs Millbrook-studio sulautettiin siihen. Idea kaatui kuitenkin uskalluksen ja rahan puutteeseen. Ja sitten heittelee joissain raidoissa timea randomisti. Kun sama tyyppi laulaa samaa juttua kolmekymmentä kertaa, siitä ei vaan tule sitä isoutta samalla tavalla kuin jos kolme tyyppiä laulaa samaa ääntä yhteen mikkiin. Sittemmin vuodet ovat vieneet miestä ympäri Suomen studioita. äänikorteissa ja monissa etuvahvistimissa. Keikkamäärien kasvaessa livemiksaaminen alkoi viedä häneltä kuitenkin studiotöitä. HIPin lopetettua Ilu palasi samaan tarkkaamoon, josta 30 vuotta aikaisemmin oli lähtenyt. Kun niitä ei pääse enää tunettamaan, niistä tulee isomman kuuloista paljon pienemmällä raitamäärällä. Luin silloin paljon kirjoja ja lehtiä. Kun tuli ensimmäinen keikka mikrofonien kanssa, livehommat jo lopettanutta Ilua pyydettiin apuun. Miksasin just yhden jutun, jossa oli varmaan sataviiskyt raitaa taustalauluja ja silti se ei kuulostanut isolta. Ennen tätä nuori studiomiehen alku oli tehnyt kovia satsauksia uraansa hommaamalla 24-raitaisen liikkuvan äänityskaluston. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Yksittäisiin raitoihin chorusta vatkaamaan. Pääasiassa häntä työllisti Pekka Ruuskan kanssa yhdessä perustettu HIP-studio, joka aloitti 1995 toimintansa Kruunuhaassa, musiikkiliike Millbrookin varaston perällä. Pitäis vaihtaa edes mikkiä jossain välissä. Ilu teki studion rinnalla livemiksausta ysärin loppuun. Tyhjästä ei tarvinnut alkaa, Ilu oli harjoitellut äänittämistä yläasteelta asti neliraitaisella kasetti-Tascamilla, tehnyt livekeikkoja ja työskennellyt freelance-äänitarkkailijana YLE:llä 80-90-luvun taitteessa. Nauhuri oli kolmen räkkiyksikön kokoinen ja niitä sai suoraan synkronoitua keskenään, joten raitamäärää saattoi kasvattaa kahdeksan kappaleen nipuissa hankkimalla useampia laitteita. Isoon soundiin riittää kuusi raitaa. Siinä missä kevyitä analoginauhureita valmistanut Fostex lyöttäytyi Alesikseen kelkkaan lisensoimalla Adat-formaatin, liittyi Sony puolestaan Tascamin leiriin ryhtymällä valmistamaan omaa ja hieman entrattua versiotaan DA-88-nauhurista. ”2000-luvun alussa suomirock-levyn hyvä budjetti oli kolmekymmentä studiopäivää.” 06-11 Ikimuistoiset 425 Herkman.indd 7 06-11 Ikimuistoiset 425 Herkman.indd 7 16.11.2025 12.07 16.11.2025 12.07. Rajattoman ulkojäsen Don Huonoja miksatessaan Ilu tutustui bändin rumpali Jussi Chydeniukseen, joka joitakin vuosia myöhemmin oli mukana perustamassa lauluyhtye Rajatonta. Käytännössä Alesis muutti studiotoiminnan luonnetta kertaheitolla, sillä järeisiin analogisiin studionauhureihin verrattuna Adat oli fyysisesti pieni ja kevyt, tallennuslaadultaan ammattituotantoihin enemmän kuin kelpaava, ja kaiken lisäksi hinnaltaan huomattavan edullinen. Eikä sille ollut juurikaan kilpailijoita – itsenäiset kiintolevytallentimet ilmestyivät markkinoille vasta vuosien päästä, ja tietokoneen käyttö äänityksissä oli tuolloin aivan lapsen kengissä. Rajaton ei ole Ilulle prioriteetti, mutta hän kutsuu itseään ryhmän ulkojäseneksi. Y mpyrä on sulkeutunut. Istumme nimittäin samaisessa Music Makers -studion tarkkaamossa, jossa Ilkka ”Ilu” Herkman miksasi ensimmäisen kaupallisen julkaisunsa vuonna 1992. Vähemmän raitoja, isompi soundi Ilu avaa metodejaan, miten laulusta tehdään isomman kuuloinen. Tascam kyllä esitteli vuotta myöhemmin oman näkemyksensä samasta teemasta, mutta järjestelmät eivät olleet keskenään yhteensopivia. Ja siitä ne keikat vain lisääntyivät. Tuo ensimmäinen miksaus oli kuulemma Dimension 4 -yhtyeen ”Gotta Go To The Zoo” -albumi. Se tarkoittaa noin seitsemääkymmentäviittä keikkaa vuodessa, mikä on normiduunien päälle aika paljon. Alkuun tämä a cappella -ryhmä esiintyi vain akustisesti. Nykyään se toimii hänen työhuoneenaan ja Ilusound-yhtiön hermokeskuksena. Mielessä kävivät myös äänitysopinnot Jenkeissä, kun Mixis sä oli Full Sail Universityn ja Berkleen mainoksia. Keikkahommat hän lopetti kyllästyttyään jatkuvaan rundaamiseen ja korvien soimiseen. Bändeinä olivat ainakin Don Huonot, Wilma ja CMX. – Studiotyötä oli paljon, ja HIP-studioiden pyörittäminen vei paljon aikaa. – Mä ajattelin teininä, että haluan olla kuin TT ( Oksala) tai Danu ( Dan Tigerstedt), että on nimi levynkannessa. Elettiin siis nykyvinkkelistä katseltuna digitaalisen tallennuksen alkuaikoja ja sitä taustaa vasten Ilun peliliike oli rohkea oivallus. Kun taas ensimmäinen työ isolle levy-yhtiölle – EMI:lle – oli CMX:n Rautakantele, jonka Ilu äänitti 1993. Kaikki oli niin viritetty ja taimattu, ettei siellä ole mitään huojuntaa, joka tekee soundista ison. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Vaikka Adat-nauhurit alkavat olla jo museaalisia esineitä, on niitä varten kehitetty audion siirto-formaatti – optista Toslink-liitäntää käyttävä 8-kanavainen Adat-normi – edelleen käytössä yleisesti mm. The Mix Magazine oli mun suosikki. Hän on tehnyt melkein kaikki heidän levynsä ja keikkansa. – Lordin viimeisempiä levyjä tehtiin vanhaan malliin niin, että kolme tyyppiä vetää samaa harmonian ääntä yhteen mikkiin. www.riffi.fi 4/2025 7 Ilkka ”Ilu” HERKMAN Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Varsinkin kun noin puolet yhtyeen esiintymisistä on ulkomailla. Ajatus oli, että kompaktilla kalustolla pääsisi hyvin äänittämään livekeikkoja, ja jonkinlainen sumuinen muistikuva hänellä onkin, että joku Tavastian äänitys olisi jopa julkaistu. Kun se yksi ihminen on vielä laulanut samaan mikkiin. Jostain piti luopua ja livekeikkojen lopettaminen oli luonnollinen valinta
Tai jouduin diilaamaan suunnittelemani projektin jollekin muulle, kun päivämäärät muuttuivat. Maailmalla se alkoi vähän aiemmin. On tietty mahtavaa, että yksittäisiä juttuja voi virittää ja säätää, mutta ennen asioita vaan kuunteli paljon tarkemmin. Ilu muistelee miten tarkkaamon takasohva oli aikoinaan täynnä porukkaa ja röökiä paloi. Bassolaukkua avatessa muistui mieleen yksi pikkujuttu. Toisinaan porukkaa piti myös uskaltaa heittää tarkkaamosta ulos mölinän kasvaessa liiallisuuksiin. Silloin ei välttämättä edes haeta mitään yksilöityä referenssiä. Nehän oli kunnon perinteisiä studiosessioita. Aikaisemmin toiminta oli suoraviivaisempaa, kun analogipöydän asetuksia ei voinut tallentaa. Yhtäkkiä kaikki nauhoitukset vähenivät merkittävästi. Nykyään, kun kaikkea voidaan korjailla, on lähestymiskulma aivan eri. Samuli Putrosta Rasmukseen, Rajattomasta Lost Societyyn. – Se on kakspiippuinen juttu. Rummut laulukoppiin, loput bändistä tarkkaamoon ja kitarakaapit oleskelutilaan. Pohjat ja päällesoitot viikossa tai kahdessa, lauluja viikko ja miksaukseen pari viikkoa. Jos haluttiin miksata uudelleen jokin tietty kohta, oli käytännössä nopeampaa miksata kokonaan uudelleen. Onhan sitä, mutta bändis essiot on hävinneet. Kirjoittaja aprikoi, että tietotekniikan jatkuvan kehittymisen olisi olettanut nopeuttaneen prosessia, mutta ei. Toisaalta sitä kautta sain duunia esimerkiksi Julius Mauraselle, joka teki Vesa-Matti Loirin hienot Lappi-levyt. Aika äkkiä oltiin siinä, että tyydytään ottoon, josta saa muokattua valmista. Maija Vilkkumaa: Satumaa-tango-single (Warner Music Finland,1999) ja Ei-albumi (Warner Music Finland, 2003) Jostain syystä Maija Vilkkumaan debyyttisingle piti äänittää juuri tiettynä sunnuntaina. Ensimmäinen asia joka tulee Ilulle sessioista mieleen on ahtaus. Myös estetiikka ja sen rakentaminen on muuttunut. Formaatti oli Adat ja aikakoodin perässä softana Pro Tools. Tai yhtäkkiä onkin hirveä kiire miksata joku sinkku, joka ei sitten kolmen kuukauden päästä olekaan ilmestynyt. Tuona päivänä HIP-studiolla oli vapaana vain pieni puoli, johon kuului laulukoppi ja kolmenkymmenen neliön tarkkaamo. Ilu muistelee, että vaikka sen ajan SSL:n pöydissä oli ”total recall” -toiminto, koko laitteiston asetusten palauttaminen kesti kolme tuntia. – Silloin 2000-luvun alussa suomirock-levyn hyvä budjetti oli kolmekymmentä studiopäivää. Seuraava mieleen nouseva asia on, että basisti Tommi Saarikivi tuli paikalle myöhässä suoraan Ultra Bran keikalta. Ilu muistelee, kuinka hän äänitti ja miksasi Yonan ”Uni johon herään” -levylle orkesterisovitukset. Pyrin välttämään pastissin tekemistä, mutta jos heitetään ilmaan vaikka trip-hop, niin lähden siitä, mitä mulle tulee ekana mieleen. Eikä noissa rupeamissa äänitetty itse asiassa kuin kaksi biisiä: Satumaa-tango ja Hiuksissa hiekkaa. Nykyään se menee niin, että kun voidaan säätää loputtomiin, juttuja saatetaan laulaa uudelleen vaikka julkaisupäivä olisi jo mennyt. Pro Toolsin myötä lepsuuntui nopeasti. Musiikillisesti kaikkiruokainen miksaaja lähtee kuulemma liikkeelle kuitenkin aina juuri työstettäväksi valitun biisin ehdoilla. Ilkka kuvailee, että viimeisen viidentoista vuoden aikana musabisnes on muuttunut rajusti. Valmiit miksaukset orkesterista stemmoittain ynnä stereomiksaus lähtivät tuottaja Mauri Syrjälälle ja mukaan laitettiin ohje, että ”käytä miten haluat”. 8 www.riffi.fi 4/2025 – Se liittyi osaltaan myös musabisneksen murrokseen. – Mä olen aloittanut silloin, kun ei korjailtu. Perinteinen äänittäjän ammatti on jossain määrin hävinnyt. – Mulla on usein samantien jokin ajatus, mihin suuntaan mennään, kun joku pyytää tekemään johonkin tyyliin. ”Pro Toolsin myötä lepsuuntui nopeasti. Se ei liittynyt häneen, vaan levyjä ei vain ylipäätään tehty. Laulatuksissa piti keskittyä paljon enemmän… Ilun ajattelussa asiat pitäisi saada loksahtamaan kohdalleen jo ensimmäisellä kerralla. – Tuovisen Jyrkin kanssa puhuttiin 2010 luvun alkupuolella, että kumpikaan ei tehnyt noihin aikoihin kuin neljä tai viisi levyä vuodessa. Iso bändi ja kaikki soittaa samaan aikaan. Kosketinsoittaja Visa-Pekka Mertasen valtava kiipparikiska ja Vilkkumaa siinä vieressä laulamassa. Kuuntelen miksausta kuin normaali ihminen, Ilu toteaa ja jatkaa, että nykyään tulee kuitenkin hinkattua kaikkea aivan liikaa, kun se nyt vaan on mahdollista. Asioihin otettiin kantaa, vaikka tuottajalla olikin viimeinen sana. Sointia ja sen estetiikkaa pitää toki myös pohtia, mutta tärkeintä on saada biisi toimimaan ja kaivaa siitä parhaat puolet esiin. Kommunikointi on sitä, että lähettelee miksauksia kuunneltavaksi ja sitten tulee kommentteja. Vuosina 2007–2008 oli tapauksia jolloin jouduin sanomaan ”ei” ja puhelin lakkasi soimasta. Aika äkkiä oltiin siinä, että tyydytään ottoon, josta saa muokattua valmista.” 06-11 Ikimuistoiset 425 Herkman.indd 8 06-11 Ikimuistoiset 425 Herkman.indd 8 16.11.2025 12.07 16.11.2025 12.07. Ainakaan hän ei osaa enää miksausvaiheessa miettiä virheitä, ellei jokin asia pomppaa kovasti esiin. Yhdistävä tekijä Ilun CV:stä löytyy hyvin erilaisia bändejä. Onneksi bändi tiesi ennakkoon miten ahdasta sessioissa olisi. – Pyrin välttämään ylianalyyttistä kuuntelua. Silloin asioita tehtiin myös paljon nopeammin. Tosi harvoin miksaillaan vaikka tuottajan kanssa. Oikeastaan hyvä tunnelma alkoi riittää. – Rokkiakin tehdään nykyään niin, että joku koodaa, sitten soitetaan vähän rumpuja jossain ja kaikki muu tehdään tuottajan kanssa kaksistaan. Miksaaminen on nykyään aika yksinäistä hommaa. Mä kaipaan enemmänkin sitä työryhmämeininkiä, jolloin tehtiin paljon asioita yhdessä. Kireä oli viisitoista päivää. Puhumattakaan iskelmästä. – Loppujen lopuksi hän käytti vain stereomiksausta, joita joihinkin biiseihin kaiutti ja filtteröi isolla kädellä, modernin tuottajan tapaan. Näin laajalla spektrillä operoimisen luulisi vaativan syvää tietämystä eri genrejen estetiikasta. Kaiken voi aina fiksata, eikä siinä silloin osaa kuunnella niin tarkkaan. Se, mitä mä olen siitä musiikista käsittänyt. Äänittäessä kuunneltiin tosi tarkkaan ja pohdittiin mikä tämän biisin ydin on ja miten sen saisi parhaiten tuotua esiin. Studiotyö on yksinäistä hommaa Kaipaako hän sitten aikaa, jolloin päätösten teko oli helpompaa. Ennen mentiin 20–25:n albumin vuositahdilla
Mä vihaan, kun laulussa kuuluu hengitykset. Yhteistyö Maija Vilkkumaan kanssa jatkui ”Ei” -albumilla, joka tehtiin kiinteäksi bändiksi muotoutuneella keikkakokoonpanolla. – Kyllähän kaikki mitä olen tehnyt kuulostaa loppujen lopuksi samalta, Ilu naurahtaa. Siinä on sopivan ärhäkkä meininki. Nyt päätettiin, että jokainen bändin jäsen on tuotantovastuussa, mutta ongelmatilanteissa Ilulla on viimeinen sana. Loppulevy äänitettiin kuitenkin suurelta osin Finnvoxilla. – Opin kikan Danulta. Kireästä aikataulusta johtuen mik saus valmistui neljältä yöllä. Ja C-osa vielä erikseen uudestaan, kun tarvittiin rohkempia liikkeitä. Mä valitan aina, että tää kuulostaa joltain keuhkotautiselta. Ja hyvin pärjäsikin. Yleensä kun jengi kompuroi paljon lauluja, ne ei tajuu laittaa hengityksiä alas. ”Ei” oli Ilulle viimeinen levy, jonka pohjat äänitettiin tarkoituksella nauhalle. www.riffi.fi 4/2025 9 – ”Ai niin, multa muuten katkes bassosta kaksi kieltä”, aloittaa Ilu kertomuksen, ja jatkaa: Koska oli sunnuntai, ei varakieliä saanut mistään ja jostain syystä studiollakaan ei ollut yhtään bassoa! Saarikivi vakuutti kuitenkin pärjäävänsä vajaakieliselläkin soittimella. Mutta siihen kohtaan ja tekstiin ne hengitykset sopi. Satumaatangon lauluun laitettiin roimasti säröä. Siinä on kuitenkin sama bändi. Niinhän silloin toimittiin aivan yleisesti. Ja rumpali Jan Pethmanin soittotyyli merkkasi aika paljon. On meinaan paljon nopeampaa kokeilla jotain kuin spekuloida siitä. Särö oli peräisin Marshallin pienestä paristokäyttöisestä kannettavasta skobesta. – Työnteko oli selkeätä ja helppoa. Yhtäkään ideaa ei tyrmätty suoralta kädeltä. Biisi oli demotettu jo pari vuotta aiemmin, eikä pohjien soittaminen livenä tuottanut ongelmia. Ainakin rummut on kovempaa. – Silloin oli just tullut Wavesin C4 -kompura, jonka ”Pop Voc” -presettiä käytettiin Ei-biisin a-osan laulusoundiin. ”Yhtäkään ideaa ei tyrmätty suoralta kädeltä.” 06-11 Ikimuistoiset 425 Herkman.indd 9 06-11 Ikimuistoiset 425 Herkman.indd 9 16.11.2025 12.07 16.11.2025 12.07. Hommassa oli luovaa tekemisen meininkiä. Ja kun äänitetään eri paikoissa, saattaa soundi vaihdella biisien kesken. – Hyviä biisejä, hyvä fiilis. – C-osa oli jotenkin laimea. Hyvässä ja huonossa. Satumaatangon bassoraita on nimittäin kovaa kamaa. Soundia yhtenäisti myös se, että levy miksattiin Finnvoxilla, joskin Satumaa-tango oli pitänyt viimeistellä jo samantien äänitysten perään. Tuotoksia nyt kuunnellessaan Ilu hehkuu tyytyväisyyttä. Bändi oli muutenkin kovassa tikissä. Se pikkumarsu oli mulla aina mik se rissä yhdessä lähdössä. Ei-biisi miksattiin muutamaankin kertaan uudestaan. Voidaan yhdessä sitten todeta, että toimiko vai ei. Meikäläisellä on mielestäni ennen ollut huono snare, semmonen koliseva, mutta se sopii tähän juttuun. Miksukin kuulostaa ihan hyvältä. Suhtaudun tähän himmeliin hieman epäillen, mutta Ilu vakuuttaa, ettei levynteosta tullut mitään huutoäänestystä. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä taas kerran mentiin biisin ehdoilla. Käytin sitä usein myös bassoon. Kappaleen lopussa jammailuosan soolot on nekin soitettu elävänä pohjaottoja tehdessä. Mankkana oli kaksituumaiselle tallentava Studerin 16-raitainen A800 – analogiajan parasta kalustoa – vaikka sessioiden aikaan (2003) myös Pro Tools oli jo käytössä. Se on leikattu masteriin toisesta miksauksesta
Ja sä osaat sen!” – Vastasin, että ”Kato sä Euge, että biisit ja sovitukset on kunnossa, mä voin katsoa, että ne soitetaan hyvin sisään”. Kun laulutkin äänitettiin Neumannin U47:lla, ei niitäLost in the box – Kun ”in the box” -hommat alkoi, huomasin jossain vaiheessa poukkoilevani biisistä toiseen. ”Osaan mä myös äänittää niin, että olen hiljaa.” 06-11 Ikimuistoiset 425 Herkman.indd 10 06-11 Ikimuistoiset 425 Herkman.indd 10 16.11.2025 12.07 16.11.2025 12.07. – Niin ja se, että uskaltaa sanoa, on määrittänyt mun tekemistä jo CMX:stä asti. Tehdään rummuista heti sen kuuloiset, että niille ei tarvitse enää tehdä mitään. Jos se alkaa jossain vaiheessa ketuttamaan, sitten tehdään sille jotain, tai tehdään uudestaan”. Mutta kun mä en ole halunnut. Tätä ennen Ilu oli tehnyt paljon Pro Tools -sessioita, joissa haluttiin vielä miksausvaiheessa muuttaa lukuisia asioita. – Teemulla oli vahva visio. Tiedustelen, että saa siis sanoa, vaikkei kysytä. Välillä jos tuli fiilis, etten saa mitään aikaiseksi, oli helppo hypätä toiseen biisiin. Ensimmäisellä levyllä bändi käytti ulkopuolista tuottajaa, mutta Brunilalla oli niin selkeä juttu, että tuottaja jäi statistin rooliin. Pitäis saada sellaista vanhaa Guns’n’Roses -meininkiä. Mutta yhtäkkiä sulla onkin kymmenen biisiä kesken. Bändin silloinen A&R Euge Valovirta esitti asian näin: ”Olis kiva, jos sä äänittäisit ja miksaisit ton. ”Teen vähän tota ja välissä tuota”, kunnes kasassa oli totaalinen kaaos. Kun hypätään biisistä toiseen, ei tarvi kuin avata kanavat. Kun ei se ole mikään juttu, vaan pitäisi kuunnella sitä musaa kokoajan eikä vaan sitä soundia. 10 www.riffi.fi 4/2025 The Crash: Wildlife (Warner Music Finland, 2001) Ilu vastasi turkulaisen The Crashin kahden ensimmäisen levyn äänityksestä ja miksauksesta. Tältä turhalta työvaiheelta olisi säästytty, jos kommunikaatio olisi toiminut jo äänitysvaiheessa. Wildlifen kohdalla mentiin samalla kaavalla. ”Tää soundi on tämmönen vaikka se olisi huono. Wildlife-albumista on jäänyt mieleen, että sitä tehtiin paljon kaksistaan laulaja-säveltäjä Teemu Brunilan kanssa, tunteja laskematta. Se vaati alkuun extraduunia, mutta kannatti. Ilu muistelee, kuinka häntä pyydettiin tekemään Santa Cruz -yhtyeen debyyttiä, Screaming for Adrenaline, 2013. Ennen pyrki tekemään käsillä olevasta biisistä jonkun version, eikä silleen, että yrittää tehdä joka biisiin eka rumpusoundit. Levyllä ei ollut ulkopuolista tuottajaa, vaan Ilu toimi kommentoivana äänittäjänä ja miksaajana. Monesti mua pyydetään antamaan vähän enemmän inputtia. – Me pyrittiin siihen, että pohjat soundaa jo heti valmiilta. Muitakin elementtejä ajateltiin samaan tyyliin. Koko se laulusoundi ja sen tekemät biisit, joita ne oli sovittaneet bändin kanssa tosi makeesti. Mua on myös pyydetty tekemään sillä kulmalla, että tuottaisin levyn. Sen tyyppisiä tuotantojuttuja olen tehnyt ja jotain kimppajuttuja. Alttius kommentoimiseen on kuulemma määrittänyt Ilun uraa aika paljonkin… – Osaan mä myös äänittää niin, että olen hiljaa, haha. Esimerkiksi päätettiin tehdä kuivakka rumpusoundi, joten hommattiin Erkille vanha Ludarin setti, johon laitettiin vielä paitoja kalvojen päälle
Kaikki olivat albumin soundiin tyytyväisiä. Mukana oli pari reilusti yli kymmenenminuuttista kappaletta, jotka on jotenkin saksittu kuuteen minuuttiin. Soitto kuulostaa elävältä, eikä miltään samplelta, jossa jokainen virvelinisku kuulostaa samalta. Kun tiedustelen, miltä levy nyt kuulostaa, Ilu toteaa, ettei muuttaisi mitään. Perään muistuu vielä yksi tarina. Pohjat äänitettiin Munkkiniemen nuorisotalon MD-studiossa Jukka Puurulan toimesta. Se on sen ajan kuva. Piti miksata vanhaan tyyliin niin, että tehtiin kaksi eri sessiota. – Jokainen teki himassa juttuja ja lähetteli niitä toisilleen välimiksauksineen. Mutta kasassa oli raidat, mitä pitäisi käyttää. Ilu aprikoi, että kyseessä oli luultavasti Kiss a Wish -kappaleen c-osa. Mietin, että miten se on tehnyt ton. Hänen hommaansa kuului eri soundien miettiminen ja jopa niiden luominen aina tilanteen mukaan. Lindell toikin studioon ison kasan eri syntikoita. Tämä kuitenkin tunsi arvonsa ja se oli tyrmäävän kova. Silti raitojen avaamiseen, välimiksausten poistamiseen ja kuuntelukuosiin saamiseen meni joka kappaleen työstämisen aluksi tunti tai pari. Yksi biisin c-osalle ja toinen loppubiisille. Kyllähän niitä tehdään paljonkin uudelleen. Ei me muuten pärjätä siinä miksauksessa, kun matsku oli tehty kolmella läppärillä. Tarvittiin enää tyyppi, joka hoitaisi kasauksen ja miksaisi koko potin. – Halusin vaan kokeilla, saisinko tehtyä samanlaisen. Luonnollisesti bändin oma sointi muodosti suuren osan levyn soundista. Niin analogisia kuin digitaalisiakin. Me saatiin sieltä postia, että ovat kuulleet bändistä, Kentin laulaja oli sen heille vinkannut. – Tottakai se oli myös sitä Pro Tools -preppausta, johon menee nykyäänkin aikaa. Ja sitten alettiin saksimaan. Sekä joidenkin juttujen soittaminen. Kaikki meni niin kuin oltiin ajateltu. – Oli se erilainen, en mä olis osannut tehdä sitä niin hyvin. ”Olemme kiinnostuneita bändistä, mutta tämä varmaan kilpistyy siihen, että vähän on aikataulujen kanssa hommia ja hinta on tämä”. Miksauksessa oli sitten tarkoitus kasata kaikki oikeat raidat. Vähän LA 2:sta perään, niin se oli siinä. Eikä matkiminen olisi auttanut muutenkaan, sillä materiaalia miksattiin samanaikaisesti kummassakin paikassa. Ei siinä ole tehty mitään erikoista, mutta jotain siinä kuitenkin on. Noihin aikoihin bändissä ei ollut kosketinsoittajaa, joten Brunila soitti kosketinosuudet itse. – Kun mä kuulin, miten kaikki biisit ja äänitykset oli tehty, totesin, että jonkun täytyy kasata se. Siellä ei tehty edes sinkkua. Kaikilla oli miljoona välimiksausta ja joka asiaan haluttiin vaikuttaa. Kitaristi Kie von Hertzen esitteli idean Ilulle. Noina aikoina toiminta oli hyvin hidasta. M-Box oli ilmestynyt vähän aiemmin ja bändin jäsenet käyttivät sitä levyn äänityksiin. Käytin siihen pari tuntia. Von Hertzen Brothers: Approach (Dynasty Recordings, 2006) Approach-levyn teko jäi mieleen sen takia, että se oli Ilun ensimmäisiä ”In the box”-miksauksia, eli albumi miksattiin tietokoneella äänipöydän sijaan. Ja palaset yhdistettiin sitten masterissa. – Eihän se tietenkään pystynyt avaamaan niitä sillä MBoxilla. Varsinkin kun pohjat oli äänitetty yhdessä, vaikka kitarat ja osa bassoista tehtiin uudelleen. Siinä vaiheessa, kun Ruotsissa miksattu sinkku tuli kuunteluun, oli loppualbumin miksaus täällä jo valmis. Joillainhan on assistentit, jotka tekee sen homman. Ihmettelen asioita sen enempää tuntematta, että kova meininki, kun artistilla on pokeria hylätä tuotos, johon levy-yhtiö on laittanut paljon rahaa. Mä meinaan yritin. Jotain ulkopuolisia kompuroita ja kaikuja oli sentään käytössä. Hipissä oli siihen aikaan kyllä Pro Toolsissa hyvin tehokas seitsemän DSPkortin systeemi. Jos joskus tulee re-master, pitää laittaa sitä lisää. – Levy-yhtiöstä tuli ”yllättävä” ei. – Vaikka kaikki meni ihan hyvin, näki Teemu loppuvaiheessa unia jättimäisestä Pro Toolsin ”Delete all” -nappulasta leijumassa naaman edessä, Ilu kertoo huvittuneena. Osa biiseistä oli paljon pidempiä kuin lopulliset versiot ovat levyllä. Tommi Lindell otettiin mukaan jonkinlaiseksi kosketinvelhoksi. – Teemu ei tykännyt New Yorkin miksauksesta, joten mä miksasin sen ja tietty loppulevyn. Miten yksittäinen ulkopuolisen miksaama biisi sopi albumikokonaisuuteen. Mutta… – Nyt myöhemmin kuunneltuna, siinä voisi olla enemmän botnea. – Heti kun kuuli millaista musaa se on, tuli ajatus tietynlaisesta soundista. Näistä vain ensimmäinen kuitenkin käytettiin. Levyä oli tehty siihen asti omakustanteena. Levytyssopimus solmittiin vasta myöhemmin. Esimerkiksi Kuoppiksen ( Sami Kuoppamäki, rummut) rumpuihin ei tehdä mitään jytysoundia, vaan hän tykkää että soundi tulee enemmän overheadeista. Tuotantotiimillä oli idea, että levyn miksaisi Ruotsissa Cardigans-tuottaja Tore Johansson. – Sehän oli ensimmäinen interface jolla pystyi äänittämään Pro Toolsilla himassa. u ”Heti kun kuuli millaista musaa se on, tuli ajatus tietynlaisesta soundista.” 06-11 Ikimuistoiset 425 Herkman.indd 11 06-11 Ikimuistoiset 425 Herkman.indd 11 16.11.2025 12.07 16.11.2025 12.07. www.riffi.fi 4/2025 11 kään tarvinnut enempää säätää. Raitoja oli muistaakseni kuusitoista tai kolkytkaks, mitä se soitti. – Kukaan ei muista kuka mitäkin soitti. Enkä ihmettele, kun hinta taisi olla yli kymmenentuhatta dollaria per biisi. Tässäkään tapauksessa ei käytetty minkäänlaisia referenssejä. Kie paiski töitä pyöreän kuukauden, että tavara saatiin sille mallille, että voitiin aloittaa miksaaminen. Yhteistyökumppaniksi löydettiin sitten Neneh Cherrya tehnyt Adam Kviman, joka miksasikin kaksi biisiä: Lauren Caught My Eye ja New York. Joistain on julkaistu sinkkuversioita, jotka ovat alkuperäisessä kestossaan. Katoin muuten, että jossain oli ihan vääriä tietoja levystä. Ainakin ”Lauren Caught My Eyen” robottilaulusoundi on Tommin tekemä, mutta hänen muistinsa mukaan Teemu soitti sen. – Jossain biisissä Protarista loppui raidat ja teho kesken. – Sehän on ihan perushommaa levy-yhtiöiden kohdalla
Yleisilme levyllä kokonaisuutena on kenties hiukan liian tasainen. VIRTANEN kin: yksinkertaisia ja tarkasti mietittyjä. Levy on napakka myös kestoltaan. Washerin parasta antia on industrialpunkrytinä, jossa kulmikkuus luo vangitsevan svengin. Neljännesvuosisadan aikana kolmikko on kehittynyt sovituksellisesti, menettämättä kuitenkaan alkuaikojen viehättävää kotikutoisuutta. Tinyhawk & Bizarron instrumentaalimusaan on uinut tyylikkään kitaroinnin sekaan syntetisaattoreita, mikä laajentaa upeasti kokonaiskuvaa. En ole varma, onko funkahtava meininki sinänsä koskaan kiitänyt Suomessa mitenkään isosti aallonharjalla – Funky President, Steel City, Funkykarkurit ja Eternal Erection… olikos vielä muita. Rumpali Tomi Salesvuon johtama yhtye kuitenkin liputtaa ansiokkaasti ja uskollisesti funkin nimeen. Tomi Salesvuo East Funk Attack: Rhythm Manifesto IV (Eclipse Music, 2024) ARVIO: MATTI RINNE 12-17 Ajankohtaiset 425.indd 12 12-17 Ajankohtaiset 425.indd 12 18.11.2025 19.15 18.11.2025 19.15. Lawrence -leffan fiiliksiin – näin minulla. Myös bändin ex-jäsen, lyömäsoittaja Joonas Kaikko on mukana parilla kappaleella. Kolme hyvin erilaista bändiä jo kitaroidensa puolesta, jos nyt Cleaning Womenin soittimia edes voi kutsua kitaroiksi. Tinyhawk & Bizarro: Neko-A-Sekai (Humu Records, 2025) Cleaning Women: Washer (Svart, 2025) Julien Tassin ja Heikki Ruokangas: Behing the Mask (Challenge Records, 2025) TOMMI E. Yhdeksän raitaa paahdetaan kiihkolla läpi reilussa puolessa tunnissa. Paradoksaalisesti CW:n kolmikko tekee arvokasta työtä pelastamalla meidät liian siistiltä teflonsoundilta. Japaninkieliset (?) huudahdukset vievät kuulijan äkkiä Tyynenmeren rannalle Merry Christmas, Mr. Bändi on hitsautunut yhtenäiseksi koneeksi, joka pystyy hoitamaan tanssivan klubikansan maaniseen transsiin tai kutomaan tyylikkäästi pitkän mykkäleffasäestyksen. 12 www.riffi.fi 4/2025 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA T ämä viiveellä haltuuni saama rytmilevy on ilahduttava jo siinäkin mielessä, että tyylillisesti ollaan aidosti marginaalissa. Ratilainen laulaa hyvin. Heistä mainittakoon Ukko Heinonen, Erja Lyytinen sekä Sami Pitkämö. Biiseissä on yllättäviä koukkuja ja sovituksellisia ratkaisuja ilman, että ilmaisu menee missään vaiheessa kikkailun puolelle. Meditatiivisuutta ja herkkyyttä. Salesvuon fillit ovat parhaimmillaan juuri sellaisia kuin pitääShut up and play your guitar! S attumalta marraskuiselle levylautaselle päätyi täysin (lähes) instrumentaalista musaa. Ennen kaikkea omaperäistä. Kiinnostava ja omaperäinen improvisoija on löytänyt duokaverikseen belgialaisen kitaristi Julien Tassin ja lopputulos on enemmän kuin osiensa summa. Oululainen Heikki Ruokangas operoi akustisella kitarallaan marginaalissa jazzin ja avantgarden kentällä. Tokyo No Go soi väkevästi ja kitaristisäveltäjä Jenni Kinnunen loistaa, yhteistyö kitaristi Markus Väisäsen kanssa on myös saumatonta. Selkeimpänä korvakarkkina erottuu Losing You, jossa toista kitaraa soittaa Riku Rajamaa. Ja bändi on myös keikalla yhtä napakka kuin tällä neljännellä levyllään. Levyn loppu on murhaa, punkahtava Vortex on sinfonia Mars-planeetalta. Mitä geneerisemmäksi radiomusakki on mennyt, sitä kiinnostavammalta Cleaning Women kuulostaa. Vai onko sillä sittenkään väliä. Bändin kakkosalbumin meininki on niin vakuuttavaa, että voisi odotella jo laajempaakin kansainvälistä kiinnostusta Taustatarinan mukaan Cleaning Womenin siivoojarobotit ovat tulleet Clinus-planeetalta Maata pelastamaan. Kuulija pääsee heti tiloihin Linnunradan maitobaariin. En tiedä, onko vain kömmähdys, mutta kokoonpanoa ei eritellä levyn kansissa ja netistäkin tiedon kaivaminen vaati vaivannäköä. Kahden akustisen kitaran keitos on yllättävä ja rikas. Levyllä he ovat yhtä, eikä kuulija hetkittäin edes muista, että orkesterissa on tosiaan vain kaksi kitaraa. Aina tehokas on se filli, joka ei päätykään symbaaliin. Kulmikkuutta ja tekstuuria. Soundimaailma on tiukka ja genreä kumartava. Vierailijoita levyllä mukana on paljon. Sävellykset ovat pääosin juuri Salesvuon kynästä, ja lyriikat puolestaan Julia Vuorisen. Dissonanssia ja harmoniaa. Uudenlaista lyyrisyyttä bändi osoittaa Particles In a Vacuum -teoksellaan, jonka kudelmat tuovat mieleen jopa Radioheadin. Tämän haluaisin kuulla livenä jo siksi, että tietäisin kumpi soittaa mitäkin. Mukavan anarkistisesti liikkeelle polkaistaan instrumentaalilla, jonka tempo onkin nimensä mukainen: Hectic. Kulttuurit kohtaavat ja sävellykset ovat vahvoja. Vokalisti on Taru Ratilainen, kitaraa soitTomi Salesvuo East Funk Attack: Rhythm Manifesto IV taa Matias Kiiveri, basisti on Janne Kinnunen, kosketinsoittajana Ilmari Aitoaho ja nimimieshän itse siis soittaa rumpuja
Ruutupaperivihko ja kynäkin riittää. VIRTANEN Lisää kirjaja levyarvioita sekä tuoteuutisia löydät Riffin jatkuvasti päivitettävältä nettisivustolta riffi.fi ! 12-17 Ajankohtaiset 425.indd 13 12-17 Ajankohtaiset 425.indd 13 18.11.2025 19.15 18.11.2025 19.15. Teksti on helppolukuista ja se etenee loogisesti asiasta toiseen. Rima ei nouse liian korkeaksi, vaan pikemminkin ohjaa tekemään omista lähtökohdista. Ja kehottaa opettelemaan historian, mistä voi ammentaa. Työvälineiksi kelpaavat kiippari ja Garageband tai kitara ja puhelimen sanelin. Teknisesti tekeminen on helpompaa kuin koskaan, mutta persoonallisen tekstin tekeminen on yhä yhtä haastavaa. Tälle kirjalle oli tilausta, sillä biisintekemisestä on tullut varsin suosittu harrastus. Myös Heikkilä tietää mistä puhuu. Heikkilän kirja avaa eri tekniikat ja metodit, mutta ennen kaikkea rohkaisee tekemään omalla tyylillä. Siihen Heikkilän kirja antaa hyvät eväät – niin aloittelijalle kuin konkarillekin. Näin lukija saa opettajikseen kaikki parhaat. Sekä 2021 julkaistu Iisa Pajulan kirja ”Itke kirjoita laula” (Nemo), joka tarjoaa henkilökohtaisemman kulman tekemiseen. Heikkilä avaa myytin ja metaforan, symbolin ja kliseen, eikä sorru saarnaamaan. Lauluja rustaa niin Billie Eilishista innostunut teini-ikäinen tyttö kuin Hectorinsa kuunnellut eläkeläismies. Hän on kouluttanut biisintekijöitä vuosikymmenet ja hänen omasta kynästään on lähtenyt teksti Hanna Ekolan laulamaan Villihevosia-hittiin, joka oli vuoden 1991 soitetuin radiobiisi. Laulunkirjoittajan käsikirja L aulunkirjoittaminen on pienen tilan taidetta, kuten Martti Heikkilä Sanoittajan runousoppi -kirjassaan osuvasti sanoo. Onhan oppaita tullut aiemminkin. Apunaan Heikkilällä on koko Suomen biisintekijäkaarti aina Reino Helismaasta Saara Törmään, joiden sitaatteja hän kirjassaan viljelee. Iskelmät ja poptekstit puretaan osiin ja mutustellaan niiden ainesosia. Järkäle saattaa hirvittää, mutta pelkkä selailu ja yhden luvun lukeminen voi antaa toivottavan kipinän tekemiseen, tai sekoittaa pakkaa kun umpikuja ahdistaa. Sanoittajan runousoppi – Aiheesta riimeihin ISBN: ISBN 978-952-4-17227-1 Kirjoittaja: Martti Heikkilä Kustantaja: Momentum kirjat, 2025 ARVIO: TOMMI E. Tunnetuimpana Heikki Salon ”Kahlekuningaslaji” (Like, 2006), josta on otettu jo yli 10 painosta. Se on myös rivien väliin kirjoittamista ja häpeän kohtaamista, lainaamista ja liioittelua
Käteistä, kaljaa ja makkaraa jaellaan sinne tänne, soittimia ostetaan tarvitseville, studioja matkakustannuksista ei tingitä, mutta silti toimintaa pyöritetään vekselivetoisesti, lukijallekin vatsahaavan aiheuttavan taloudellisen stressin keskellä. Virtasen kirjoittama teos Knipi – Kuinka vangita perhonen tarkastelee Egotrippi-yhtyeestä ja soolotuotannostaan tunnetun Zachris ”Knipi” Stierncreutzin elämää sekä ilahduttavasti myös biisinkirjoittamista ja luovuutta. Muistelmateos tuo elävästi esiin vuosituhannen vaihteen kulttuurikentän, striimauspalvelujen nakertaessa levymyyntiä ja Radiomafian muuttuessa nuorekkaammaksi YleX:ksi. Erittäin poikkeuksellisista lähtökohdista ponnistanut lauluntekijä kertoo pyrkineensä teini-iän kuohunnan jälkeen tavallisuuteen – ja siinä hän onkin onnistunut epätavallisen hyvin. Kolmekymppiseksi varttuneen taiteilijan persoona myös ”miehistyy” aiempiin teoksiin verrattuna, mikä antaa lukijalle tilaisuuden peilata omaa kasvuaan eri elämänvaiheissa. Teos käy ansiokkaasti läpi Blomin teot sekä Loven ja hänen myöhemmät yhtiönsä – muun muassa Johannan, Megamanian ja Pyramidin – artistien ja kokoonpanojen historiaa myöten. Atte Blomin arvoitus säilyy mittavasta taustoittamisestaan huolimatta yhtä ratkaisemattomana. Se tarjoaa kiinnostavan sisäpiirinäkymän Egotripin lisäksi parin muunkin bändin ja artistin treenikämpälle, studiosessioihin ja keikoille. Vaikka tarina etenee ilman suurta draamaa, kirja ei silti käy tylsäksi. Atte Blom – Mies Love Recordsin takana EAN: 978-951-0-49756-2 Kirjoittaja: Elina Saksala, kustantaja: Johnny Kniga, 2025 ARVIO: TOPI SUURONEN 12-17 Ajankohtaiset 425.indd 14 12-17 Ajankohtaiset 425.indd 14 18.11.2025 19.15 18.11.2025 19.15. Vauhti on huima, kun levyjä ja musiikkikirjoja syntyy. Bändi, joka aikanaan herätti rocklehdissä paljon positiivista huomiota lelusoittimineen, tulisi nykyään sanoituksiensa vuoksi hetkessä ”canceloiduksi”. Kirjaa lukiessa mieleeni nousi uudelleen ja uudelleen kysymys: mistä lopulta löytyi kaikki se raha tämän kalliin, mutta suomalaiselle kulttuurille jopa mittaamattoman arvokkaan hullunmyllyn pyörittämiseen. Nykyperspektiivistä katsottuna välillä tuntuu kuin lukisi jonkin vaihtoehtoisen universumin musiikkibisneksestä kertovaa fantasiakirjaa: Dave Lindholmin levynkansikuvaa otettaessa kaikki on valmista – paitsi kamera, jota lähdetään ostamaan kuvauskohteen jo hikoillessa lamppujen loisteessa. Parisuhteenkin arvo tuntuu löytyneen Blomille vasta myöhempinä vuosina. Knipin luova työtoveri Mikki Kauste näyttäytyy kirjassa ajoittain oikukkaana, mutta lopulta hyvin arvokkaana ja inspiroivana kumppanina. Virtanen Kustantaja: Tammi, 2025 ARVIO: TOPI SUURONEN Mansesta Stadiin – Liimatta muistelee T ommi Liimatta on monialainen taiteilija, joka lienee lehden lukijoille tutuin vuonna 1991 perustetun Absoluuttinen Nollapiste -yhtyeen keulahahmona. Lukijan mielenkiinnon herättää ennen kaikkea sisäpiirin kuvaus musiikillisesti arvostetun, mutta taloudellisesti niukasti menestyneen bändin elämästä sekä omaehtoisen taiteilijaelämän avoimuus ja rehellisyys. Knipi – Kuinka vangita perhonen ISBN: 978-952-0-46710-4 Kirjoittaja: Tommi E. Tässä olisi ollut erinomainen tilaisuus päästää lukija lähemmäksi kohdettaan. Apolloissa mahtihinnat! Atte Blomin tarina on yhtä kaaosta ja kulttuuria A tte Blom – Mies Love Recordsin takana valottaa suomalaisen musiikkielämän kiistatta tärkeimpiin vaikuttajiin lukeutuvan Atte Blomin persoonaa. Pitkä, ilmeisen onnellinen parisuhde saman puolison kanssa, perheelämä ja tasapaino ilman ulkoisia kriisejä tai päihdesekoiluja luovat kuvan ihmisestä, joka on löytänyt oman paikkansa maailmasta. Harvat kiivastumiset yhteistyökumppaneille jäävät irrallisiksi maininnoiksi, vaikka juuri niiden perkaamisesta olisi kenties löytynyt jotain uutta miehen persoonasta. Taistelutoverit näyttävät tässäkin tapauksessa kirittävän toisiaan – aivan kuten Lennon ja McCartney aikoinaan. Onko Liimatta oman sukupolveni Päätalo. Kirjan kirjoittanut Elina Saksala kuuluu jossain määrin Blomin lähipiiriin, mikä on varmasti vaikuttanut myönteisesti teoksen syntyyn, mutta ehkäpä tämän hintana teksti jää paikoin melko kritiikittömäksi päähenkilöään kohtaan. Manse – Södikan kausi ISBN: 978-951-1-51511-1 Kirjoittaja: Tommi Liimatta, kustantaja: Like, 2025 ARVIO: TOPI SUURONEN www.msonic.fi Myynti: UA-jälleenmyyjät Hyvä hinta, parempi mieli. Kirjan mukaan pahimmillaan viisi askia päivässä polttanut Blom ei silti pysähdy, vaikka velkojen erääntyminen jää eräänkin kerran vain tunnista kiinni – sauhuaminen jatkuu pankista suoraan Pori Jazziin. On lopulta vaikea selittää, miksi Liimatan yksityiskohtainen muistelu vetää lukijaa puoleensa kirja toisensa jälkeen, mutta niin vain hänen lakonisen kuiva ja aforistinen tyylinsä toimii edelleen yli 700 sivun järkälemäisyydestä huolimatta. Julkisuuden hahmona Knipi on ollut kunnollisempi kuin lastenlaulun Ukko Nooa konsanaan. Tuorein osa Liimatan muistelmasarjasta, Manse – Södikan kausi, käsittelee 2000-luvun ensimmäistä vuosikymmentä ja tuo bändielämän rinnalla esiin hänen kirjailijanuransa alkutaipaleen WSOY:n kustantamossa. Kirjan suurin heikkous liittyy visuaaliseen puoleen: valokuvien käyttö rajoittuu pelkkiin kansikuviin. 14 www.riffi.fi 4/2025 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA Knipi – tavallisuuden taituri T ommi E. Vaikka läheisyyttä ei varsinkaan lapsuudessa juuri ollut, oma tytär jakaa kirjassa isälleen vain ymmärrystä. Virtanen, meritoitunut tietokirjailija ja dokumentaristi, rakentaa kirjasta rauhallisen ja harkitsevan tarinan, joka kerrotaan Knipin perspektiivistä. Nähtäväksi jää, mikä tai kuka on nyt muuttunut, sillä kuulemani mukaan Simpanssit ahkeroivat uutta levyä yli 20 vuoden tauon jälkeen. Toki muutamat kuolemantapaukset lähipiirissä rikkovat tätä harmoniaa, mutta kuvaavaa on, että Knipin kapina rajoittuu lähinnä keskisormen näyttämiseen erään levy-yhtiön konttorin kohdalla. Ajan hengen muuttumista korostaa esimerkiksi Liimatan sivuprojektin, Ahkerien Simpanssien, tuotanto
Mikrofonit toimitetaan kiintoadapterin kera. Miksata voi myös langattomasti (Bluetooth) Alto Mix -applikaatiolla (iOS/Android). Lisätiedot: EM Nordic • emnordic.fi Boss XS-1 & XS-100 Bossin pienemmällä viremuuntimella voi tuottaa kevyttä sivuvirettä +/20 sentin (sävelaskeleen sadasosan) hahlolla, ja isompaa seitsemän sävelaskeleen tai kolmen oktaavin haarukassa. Omia asetuksia saa 30 muistipaikkaan. Jollei käytä liukuefektiä, voi pedaalilla transponoida kahdeksan oktaavin alalla kiinteän intervallin mukaan. Kanavissa on parametrisen eq:n lisäksi kompressori, ja pystyväksi kuvailtu efektiprosessori täydentää kokonaisuutta. Äänenpainetta CC8-SC kestää 155 dB SPL ja CC8 puolestaan 146 dB SPL. Vaimennuskytkin (pad 0 dB/ -10 dB / -20 dB) sekä bassoleikkuri (0 / 60 Hz / 120 Hz) kuuluvat varusteluun CC8 ja CC8-SC ovat kumpikin pituudeltaan 140 mm, halkaisijan ollessa 23 mm ja painon 140 grammaa. www.msonic.fi Myynti: UA-jälleenmyyjät Hyvä hinta, parempi mieli. Kookkaampi XS-100 on varustettu keinupolkimella, jolla voi liukua neljän oktaavin verran alastai ylöspäin lähtövireestä. Lisätiedot: Studiotec Distribution • shop.studiotec.fi Alto TMD16 Alto löi tiskiin 16 analogista tuloa ja 12 lähtöä. Apolloissa mahtihinnat! Austrian Audio CC8-SC Herttakuvioisen CC8-mallin rinnalle hiljattain tuotu superhertta, CC8-SC, on ulkomitoiltaan ja olemuksellaan sisarmallinsa identtinen kaksonen. Pudotettu vire ja capon korvaus onnistuvat tälläkin pedaalilla, ja hienoista vireen siirtoa saa aikaan +/50 sentin haarukassa. Kaikille on fyysiset liitännät suoraan mikserissä. Kanavaliukujen tilalla on kosketuksen tunnistavat liukupinnat, ja muina kontrolleina painikkeita ja enkoodereita. Kanavia on 8 monona ja päälle vielä neljä joko monona tai stereona toimivia. Suuntakuvion eroavaisuuden lisäksi myös teknisissä arvoissa on tiettyjä eroja. Lisätiedot: Boss Suomi • boss.info/fi TUOTEUUTISIA 12-17 Ajankohtaiset 425.indd 15 12-17 Ajankohtaiset 425.indd 15 18.11.2025 19.15 18.11.2025 19.15. Superhertan herkkyydeksi ilmoitetaan 18mV/Pa [hertalla 15 mV/Pa] ja itseiskohinaksi 13 dB SPL (A) [hertalla 15 dB SPL (A)]. Polyfonisuutensa ansiosta pedaalia voi käyttä drop-vireessä soittoon sekä virtuaalisena capona. Kummankin mikrofonin taajuusalueeksi ilmoitetaan 20 Hz – 20 kHz
Completely revamped and better than ever, the 4099 CORE+ Instrument Mic takes your instrument, your sound, your performance to the next level. Studiotec Distributionille on avattu uusi sivusto osoitteessa shop.studiotec.fi. Mallistossa on sekä kolmen yksikelaisen että H-S-S-muodostelmia. Wampler-pedaaleita myyvät Suomessa DLX, Musacorner, Musikantti, Power Sound, Soitin Laine, sekä Tampereen Musiikki. 16 www.riffi.fi 4/2025 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA www.arvaaudio.fi dpamicrophones.com/4099-core-plus Supersize your performance It’s your stage. Potentiometrien sijasta Mini Ego76:ssa käytetään kolmiasentoisia kytkimiä attackja release-aikojen valintaan. Vahvistimissa ei käytetä tuuletinjäähdytystä, joten ne eivät tuota myöskään akustista häiriöääntä ollessaan päällä. Studiotec Services keskittyy AV-järjestelmien suunnitteluun, toteutukseen, sekä ylläpidon, huollon ja käyttäjätuen palveluihin. Ulkomitoiltaan 8380A vastaa aiempia 1038ja 1238-malleja, joten se voidaan asentaa helposti näiden tilalle studion kalustoa päivitet täessä. Lisätiedot: F-Musiikki • f-musiikki.fi Allen & Heath ja Bose LightHouse Entertainmentille Sekä Allen & Heathin että Bosen audiotuotteiden maahantuonti ja edustus ovat siirtyneet F-Pro oy:n ja LightHouse Entertainment oy:n keskinäisellä sopimuksella jälkimmäisen vastuulle. Lisätiedot: F-Musiikki • f-musiikki.fi 12-17 Ajankohtaiset 425.indd 16 12-17 Ajankohtaiset 425.indd 16 18.11.2025 19.15 18.11.2025 19.15. Rinnakkaiskompression mahdollistava Blend-säädin, sekä Levelja Compsäätimet ovat kummassakin mallissa samat. Perinteisen tyylin virityskoneistoja sekä tallaa on niitäkin kohennettu, ja tämän pitäisi kuulua parempana vireisyytenä. Lisätiedot: Genelec • genelec.fi Fender American Professional Classic Stratocaster Hieman ylikäämityt, Pure Vintage -henkiset Coastline-mikrofonit tuovat sointiin selkeyttä ja voimaa koko kitaran äänialalla, kertoo Fenderin tiedote. Lisätiedot: Msonic • msonic.fi Genelec 8380A The Main Ones -tuoteperheeseen kuuluva 8380A on keskikokoisiin ja suuriin tarkkaamoihin soveltuva aktiivinen kolmitiekaiutin. Kummankin tuotemerkin taustalla on yhteinen omistaja, australialainen Freedman Group. Lisätiedot: Lighthouse Entertainment • lhe.fi MSonic & InLed Lighting Esitystekniikan ja sisustuksen sekä arkkitehtoonisiin led-valaisimiin erikoistunut InLed Lighting (Slovenia) ja MSonic oy ovat solmineet InLedin tuotteiden maahantuontia ja edustusta koskevan sopimuksen. 8030A kuuluu Genelecin SAM (Smart Active Monitor) -sarjaan, ja sen sovitus huonetilan akustiikkaan ja ohjaus käytön aikana voidaan hoitaa Genelecin GLMohjelmistolla (Genelec Loudspeaker Manager). 15-tuumaisen bassoelementin ja koaksiaalirakenteisen keski/ylä-äänikaiuttimen toistama taajuusalue on 29 Hz – 43 kHz ja maksimiäänenpaineeksi ilmoitetaan 122 dB SPL. Make it HUGE. Svanfield Oy & Mackie Røde-mikrofonien maahantuoja Svanfield oy edustaa nyt myös Mackien audiotuotteita. Sisällöntuottajille ja kotiäänittäjille suunnatussa mallissa on signaalitason vaimennin (pad dB / -10 dB / -20 dB) sekä bassoleikkuri (off 80 Hz / 160 Hz). Studiotec Distribution puolestaan vastaa äänija valokaluston sekä soitinten ja soitinlaitteiden maahantuonnista ja jakelusta. Lisätiedot: Fitzpatrick • fitzpatrick.se Studiotec uudisti rakenteensa Studiotec on jakanut toimintansa kahteen itsenäiseen osaan. Pristine clarity, balanced isolation, no distortion – all important aspects to ensure the audience feels your music in their soul. Studiotec Services käyttää jatkossa verkkosivuston osoitetta studiotec.fi. Lisätiedot: Studiotec Services | Studiotec Distribution • studiotec.fi | • shop.studiotec.fi Yamaha YCM705 Herttakuvioisessa kondensaattorimikrofonissa on tuuman kapseli ja sen toistoalueeksi ilmoitetaan 20 Hz – 20 kHz. Fenderiltä todetaan, että otelaudan kanttien pyöristykset tekevät nykyaikaisesta C-profiilin kaulasta aiempaakin miellyttävämmän. Lisätiedot: Fender • fi.fender.com Wampler Mini Ego76 Esikuvana on FET-kytkentään perustuva Urei / Universal Audio 1176 -kompressori/limitteri, ja toteutus on pienoisversio Wampler Ego 76 -pedaalista. Bassoja keskialueen vahvistimet toimivat D-tyypin kytkennällä ja ovat nimellistehoiltaan 500 W ja 250 W. Kaupan myötä myös tuotepäällikkö Veijo Laine siirtyi F-Pron palkkalistoilta LHE:n henkilöstöön. It’s your time. Ylimmän taajuusalueen vahvistin toimii AB-luokassa ja sen tehoksi kerrotaan 200 W. Lisätiedot: Svanfield • Svanfield.fi Yamaha & Steinberg Yamahan entraa omaa organisaatiotaan ja siinä yhteydessä äänikorttien suunnittelu ja valmistaminen siirtyvät kokonaisuudessaan Yamaha-nimen alle Steinbergin keskittyessä jatkossa pelkästään ohjelmistotuotteisiin
• ikmultimedia.com Seuraa jatkuvasti päivitettäviä tuoteuutisia osoitteessa riffi.fi. Completely revamped and better than ever, the 4099 CORE+ Instrument Mic takes your instrument, your sound, your performance to the next level. Keikalle virtuaaliset laitteet otetaan mukaan joko pienemmällä Tonex One -pedaalilla (20 muistipaikkaa) tai kookkaammalla Tonexpedaalilla (150 muistipaikkaa). 12-17 Ajankohtaiset 425.indd 17 12-17 Ajankohtaiset 425.indd 17 18.11.2025 19.15 18.11.2025 19.15. Make it HUGE. www.riffi.fi 4/2025 17 www.arvaaudio.fi dpamicrophones.com/4099-core-plus Supersize your performance It’s your stage. Pristine clarity, balanced isolation, no distortion – all important aspects to ensure the audience feels your music in their soul. It’s your time. kolmen eri Ampeg-vahvistimen mallinnokset, neljä eri Fenderin Bassmania ja niiden perään mm. Kaiutinkaappien IR-simulaatiot ovat nekin mukana, ja pedaali huolehtii automaattisesti siitä, että laitteen läpi kulkeva suora signaali ja efektoitu signaali lähtevät prosessin päätteeksi keskenään samassa vaiheessa, jotta soundi pysyy selkeänä ja kiinteänä. virtuaalisia GallienKruegerin, Markbassin, Orangen ja Trace Elliotin vahvistimia… Sekä mallinnettuja efektipedaaleita ja muita muokkaimia, yhteensä 150 laitteen verran. Soundit muokataan ja arkistoidaan Tonex-applikaatiolla, ja lisäksi Amplitude 5 sekä Amplitude SVX 1 & 2 -lisenssit kuuluvat hintaan. fi.audioforum.eu IK Multimedia Tonex Bass Basisteille suunnatuille Tonex-pedaaleille on tässä vaiheessa valmiina mm. Lisätiedot: IK Multimedia
Teatterissa Kupiainen pääsi soittamaan kokeneiden vanhemman polven studiomuusikoiden kanssa. Oikeastaan se, että päädyin teatteriin soittamaan, kokosi kaiken yksiin. Lapsesta asti pianoa ja kosketinsoittimia treenannut Kupiainen sai huomata, että teatterimuusikon repertuaari vaatii muun muassa rautaista nuotinlukutaitoa. Silta omaan nuoruuteen oli kiipparien ja eri soundien tosi mittava ja pikkutarkka käyttö, se kiehtoi. Olin ihan sellainen bändijätkätyyppinen, mutta samalla kävin musaopistoa ja jazzpuoli veti mukaansa. Siitä lähti mun jonkinlainen merkittävin oppiminen. Siellä oli proggis, jossa oli neljä kiipparia. Sanoin, että jos tarvitsette tuuraajaa, niin mä tulen. Sain lokeroitua sen, mistä ammentaa, mikä kiinnostaa ja missä on haastetta. – Perustimme luokan poikien kanssa bändin ja treenasimme välkillä. Teatterissa bändiys, rytmimusa, jazzillisuus ja niiden kautta orkesterimaisuus yhdistyvät. 18 www.riffi.fi 4/2025 T eatterikorkeakoulun musiikin lehtorina, monipuolisena freelancesovittajana ja teatterimuusikkona työskentelevä Risto Kupiainen kuvailee muusikkouttaan ”sekasopaksi”. 18-20 Risto Kupiainen.indd 18 18-20 Risto Kupiainen.indd 18 16.11.2025 12.34 16.11.2025 12.34. Ura alkoi koulubändissä. Vähän isompina siirryimme autotalleihin ja kellareihin. Teatteri alkoi vetää puoleensa niin paljon, että lopulta Kupiainen nosti hääkeikoilla tienaamansa rahat ja matkusti viikoksi Lontooseen katsomaan ja erityisesti kuuntelemaan teatteria. Onnistuneimpia lopputuloksia yhdistää kyky tukea ja syventää olemassa olevaa musiikillista materiaalia. Teatterimusiikin Kupiainen löysi lukioiässä teatterista innostuneen kaveriporukan myötä. Pääsinkin tuuraamaan muistaakseni kolmea eri stemmaa. – Sitten teatterikärpänen oli puraissut niin paljon, että olin yhteydessä Kaupunginteatteriin. – Mulla oli ihan nuotinluvussa ja pianismissakin TEKSTI JA KUVAT: VILMA TIMONEN Risto KUPIAINEN – sovitus syntyy kolmessa vaiheessa Hyvä sovitus voi syntyä monenlaisin työkaluin ja metodein
Omista projekteistaan Kupiainen mainitsee Vantaan Viihde orkesterille ja Kalevauvalle tekemänsä sovitukset. Vince Mendoza on tehnyt sovitukset kappaleisiin, jotka on otettu vuosikymmenien takaa. Hänen mielestään olennaista on ennen kaikkea tukea ja syventää olemassa olevaa materiaalia. Siinä on tarvittu juuri nämä kaksi tekijää – solisti ja sovittaja – jotta on saatu vielä jotain erilaista tulkintaa ja merkitystä siihen biisiin. Usein soittajia on 8–14, ja sovittajan tehtävä on kiteyttää oleellinen sisältö pienelle porukalle. Silloin vietin oikeasti ekan kerran pitkiä iltoja harjoitushuoneessa. Mukana on oltava mielikuvitusta ja soitinten oikean kuulokuvan tuntemista, jotta se myös toimii livenä. Kapellimestarina on Nick Davies ja laulusolistina Johanna Försti. Ennen kakkosja kolmosvaiheisiin siirtymistä pitää kuitenkin päästä selville siitä, miksi ja kenen sovitusta ylipäätään pitäisi ryhtyä tekemään. – Mä ajattelen, että yksi sovittajan sudenkuoppa on siinä, että luottaa liikaa koneorkesteriin. Sitten lähtevät ideat sinkoilemaan, että olisiko tämmöinen kokoonpano ja mitä sillä voisikaan saada aikaan… Kupiaisella suunnitteluvaiheen työvälineet vaihtelevat tilanteen mukaan. Ensimmäisen sovituksensa isolle bändille Kupiainen teki jo musiikkiopistossa. Usein käytössä on nuotinnusohjelma, mutta yhtä hyvin välineinä voivat olla kynä ja paperi tai DAW. www.riffi.fi 4/2025 19 kiinniotettavaa, vaikka olin soittanut koko pienen ikäni. Keskimmäinen on nuotinnussoftalla puurtamista, että soinnut ovat balanssissa ja äänenkuljetukset kivasti, kokonaisuus ja yksityiskohdat ovat hallinnassa. Kupiainen nostaa esimerkiksi vanhan suosikkilevynsä. Onko yhtä ja oikeaa tapaa saada aikaan ammattimainen ja hyvän soiva orkesterisovitus. – Levy, johon aina palaan, on Joni Mitchellin ”Both Sides Now”. Sitten olen toki opiskellut Arabiassa rytmimusaa, ja siellä tietysti oli jazzmusan harmoniaa, sovittamistekniikkaa ja kaikkea tällaista. Sovituksen kolme työvaihetta Kupiainen on tehnyt kymmeniä orkesterisovituksia paitsi teatteriin myös muun muassa sinfoniaja viihdeorkestereille. Kupiainen jakaa sovituksen tekemisen kolmeen työvaiheeseen. – Ensinnäkin se, että miksi vaikka minä tekisin Kalevauvan kanssa yhteistyötä. Niissä sampleissa on eroja, kuulokkeissa on eroja – kaikessa on eroja. Mutta on fakta, että nykyään sampleja käytetään demottamisessa ja tuotannoissa sekä teatterissa että levyillä. Kupiainen toteaa, että sovituksen idea ei ole toistaa yksi yhteen alkuperäistä kappaletta. Se matsku oli yhtäkkiä niin haastavaa – varsinkin jos olin harjoituspianistina, jolloin piti vetää koko orkesterin puolesta ja niin, että tanssijat kuulevat sykkeen. Tulkinta muuttuu sovituksen myötä Sovittajia on moneen lähtöön, ja jokaisella on oma tapa lähestyä sovituksen tekemistä. – Meillä oli mahtava opettaja Vellu Halkosalmi, joka antoi mahdollisuuden tehdä big band -sovitus. Jotta sovituksen määritelmä täyttyy, tarvitaan aina jotakin uutta ja muunneltua. Kupiainen uskoo, että asiaan harjaantunut ammattilainen osaa arvioida jo nuotinnussoftalla tehdyn demon perusteella, miten sovitus toimii oikeassa kontekstissa. En sitä, että se olisi erityisesti sovittajan kuuloista tai että se nyt täyttää ne sovituksen kriteerit, vaan että oikeasti halutaan sanoa vielä lisää johonkin upeaan biisiin. Onko tekstissä jotain, joka houkuttelee tietynlaisia sävyjä, onko musatyylissä jotain, mitä mä voin vaikka näillä puhaltimilla tukea. Että mä kiinnostun jostain ja tajuan ehdottaa sitä. Eri sektiot tukevat toisiaan, mutta myös sektioiden sisällä olevat yksityiskohdat ovat kunnossa. Hiljattain Kupiainen sovitti kolmen kappaleen verran ”jazzahtavaa rytmimusaa” joulukonserttiin, jossa Jyväskylä Sinfonia ja Jyväskylä Big Band yhdistävät voimansa suurkokoonpanoksi. Hänen viimeisimpiä projektejaan ovat Vantaan Viihdeorkesterin ja Kalevauva-yhtyeen yhteiskonsertti kuluneena syksynä sekä Kaj Chydeniuksen sävellyksistä sinfoniaorkesterille ja laulusolisteille koostettu Jos rakastat -konserttikokonaisuus, jossa oli mukana useita eri sovittajia. Mietin aina, miten kappaleesta voisi saada vielä enemmän tai syventää sitä. Mutta ideointivaihe voi olla monenlainen. Siinä on nuori ihminen, joka on tehnyt sen biisin, ja vanhempi ihminen, joka sen tulkitsee. Olen aika käytännöllistä koulukuntaa, mutta tiedostan, että on omaehtoisempaakin sovittajakuntaa, ja arvostan sitä. Kupiaisen työtä vahvimmin määrittelevä asia on teatteri. Kotimaisessa teatterissa harvemmin on käytössä Broadwayn kulta-ajoista muistuttavaa 24 soittajan orkesteria. Tai multa pyydetään; joku näkee, että tolla Kupiaisella olisi jotain tuotavaa tähän. Sen koommin en ole käsin kirjoittanut, mutta siitä oppi sen, miten pitkäjänteistä työskentelyä sovittaminen on. Onko sovittajan käyttämällä työvälineellä merkitystä, ja millaista. Ja sitten tehdään jopa niin, että irrotetaan lauluraita ja sen kanssa pelataan. Alun perin yksinkertaisesti kitaralla säestetyistä lauluista ja niiden nettikeskusteluihin pohjautuvista teksteistä saatiin orkesterisovituksilla kaivettua esiin uudenlaisia merkityksiä. Risto KUPIAINEN ”Yksi sovittajan sudenkuoppa on siinä, että luottaa liikaa koneorkesteriin.” 18-20 Risto Kupiainen.indd 19 18-20 Risto Kupiainen.indd 19 16.11.2025 12.34 16.11.2025 12.34. – Klassinen tapahan on, että otetaan nuottipaperia ja tehdään luonnos kahdelle riville, mutta monet tekevät nykyään DAWilla, soittavat sinne sisään luonnoksia. – Jos lähdetään loppupäästä, niin viimeinen on viimeistely ja puhtaaksikirjoittaminen, että kaikki näyttää hyvältä eikä ole kirjoitusvirheitä. Mä ajattelen, että mitä mä voin tällä käytettävissä olevalla kokoonpanolla tuoda tähän, mitä ehkä juuri minä voin sieltä nähdä tai nostaa. – On ihmisiä, jotka haluavat tehdä sovituksesta omannäköisen, että on kunnia-asia, että ”tässä on mun soundi”. Se on jonkinlainen yhdistelmä työkalua, ikään kuin luonnostelua, ja sitten sitä mielikuvitusta. Ja kun sovittaja korostaa vaikka vaskilla niitä jännitteitä, niin silloin ollaan siinä, mitä itse tavoittelen sovittamisella. Mä istuin koko lomaviikon ja kirjoitin puhtaaksi stemmoja – koska käsin tehtiin. – Minussa teatterimuusikko kiinnostuu juuri tulkinnallisuudesta ja siitä, miten tulkinta muuttuu sovituksen myötä. Hyvä paha DAW
Ajattelen ehkä, että mun syvällisin ja koskettavin sovitus saattaa tulla 40 vuoden päästä. Demoilla kommunikoidaan solistien ja tuottajien ja muiden kanssa, että minkälaista sieltä on tulossa. Mun mielestä kumpikin lähestymistapa on arvokas. Yksi syy voi olla se, että sovittamista on hidasta harjoitella. Seuraavalla kerralla lähdetään taas tyhjältä paperilta. Toki se sitoo aika paljon. Yhtä lailla voi lähestyä niin, että ”tässä biisissä on nyt sellainen ydin, joka me voitaisiin ottaa ohi alkuperäisen sovituksen ja ammentaa siitä uusi versio”. Että alkuperäisessä sovituksessa on jo kiehtovia asioita, jotka otetaan mukaan kokonaisuuteen, ja täydennetään siihen ympärille tai vahvistetaan niitä. 20 www.riffi.fi 4/2025 – Ihmiset, jotka käyttävät paljon tietokonedemoja, harjaantuvat kuulemaan, mitä ohjelmisto ei oikeasti toteuta. – Instrumenttien sävyihin ja nyansseihin ja sudenkuoppiin tutustuminen on jatkuvaa, elinikäistä. Siellä otetaan ikään kuin kaikki tehot irti niistä soittajista, joita on. Toisaalta mulla on ollut sellaisia töitä, joissa olen aika paljon ratkaissut asioita työhuoneella. Tämä on aika inhimillistä, että mikä on kivaa työntekoa. u ”Nykyään on vaatimuksena myös tuottaa demoja, jotta työskentely olisi kaikille helpompaa.” Syntymässä on sovitus Jyväskylä Sinfonian ja Jyväskylä Big Bandin yhteiseen joulukonserttiin 18-20 Risto Kupiainen.indd 20 18-20 Risto Kupiainen.indd 20 16.11.2025 12.34 16.11.2025 12.34. Elektroniset apuvälineet ovat ahkerassa käytössä myös muun muassa teatterin lavalla. – Ehkä halutaan tehdä isosti ja näyttävästi, ajatellaan, että ”tähän voisi lisätä vielä jotain”. Se ei ole ihan niin tiheää. Kupiainen sanoo, että nuotinnustai äänitysohjelmistoilla tehdyt demot ovat myös tärkeä osa tuotantoryhmien keskinäistä viestintää. – Jotkut ihmiset ovat taitavia neuvottelevassa yhteydenpidossa ja oikein vaalivat sitä prosessia. Sovittamisen ohella Kupiainen myös säveltää. Sitten yksi ilta, ja se oli siinä. Tein sovituksen Kirka-musiikkinäytelmään, ja siinä oli kohtaus, jossa näyttelijäporukka esitti orkesteria. Kurinalaisuutta ja pitkäjänteisyyttä sovittajalta siis vaaditaan, mutta niitä ei tunnu Kupiaiselta puuttuvan. Tai joku ajattelee, että ”sä voisit tehdä”. Jokaisen, joka tekee DAWilla hyvän kuuloista, on pitänyt oppia, mistä äänialasta vaikka huilu soi heleimmin tai mitä alemmas ei pasuunalle kannata kirjoittaa. Tosi paljon tehdään yhteistyötä miksaajan kanssa, että mikä vaikka kolmen tai neljän jousisoittajan yhteissointi on ja miten sitä tuetaan kiippareilla. Se on se kattoremontin suunnitelma, osataan jo vähän aavistaa, että tähän suuntaan ollaan menossa. Sitten on ihan sama, käytätkö sä softaa vai mietitkö vain päässäsi. Aina välillä löytyy joku sellainen, että klikkaa, että ”tehdään me”. Samat säännönmukaisuudet tulevat kuitenkin loppujen lopuksi joka suunnalta. Illuusio siitä, että orkesteri soittaa, toimi tosi hyvin. Sovittaminen taas on sellaista, että saat tehtyä projektin loppuun ja ehkä seurattua harjoittelun ja kuultua lopputuloksen, ja vasta sitten saat ikään kuin sen lopullisen palautteen tekijänä, oppimiskokemuksen. On hieno sanonta, että ”stemma on kuin rakkauskirje soittajalle”. – Olen säveltänyt jokaiselle vuosikurssille jonkun runosävellyksen lauluyhtyebiisiksi, jota on työstetty. Jos jo alkuperäinen sovitus sisältää runsaasti sovituksellisia elementtejä, täytyy Kupiaisen mukaan miettiä tarkkaan, miksi sovitusta paisutetaan vielä entisestään tai miksi sen tunnelmaa halutaan muuttaa. Sovittajan työssä on musiikillisten valmiuksien lisäksi etua myös neuvottelutaidoista. Treenasimme ihan koreografiat, että miten jousi liikkuu. Mä pidän vain mielen uteliaana. – Eihän aina kaikille ole soitettavaa, mutta olen tottunut teatterissa siihen, että kaikilla on paljon soitettavaa. Kun pienen bändin musiikkia lähdetään sovittamaan isolle orkesterille, liikkumavaraa esimerkiksi sointujen värittämisen ja muun massan lisäämisen suhteen on runsaasti. Tätä nykyä hänen sävellystuotantonsa koostuu pääosin Teatterikorkeakoulun opiskelijoille sävelletyistä lauluyhtyekappaleista. Tämä on jatkuvaa uteliaisuutta osana omaa muusikkoutta, uteliaisuutta eri sävyjä kohtaan ja eri yhteistyökuvioita kohtaan. Solistien kanssa käydään keskustelua, teatterissa myös esimerkiksi ohjaajan kanssa. En juurikaan sävellä instrumentaalimusaa tai isommalle kokoonpanolle – tai bändille, niin kuin nuorena tuli tehtyä oman bändin kanssa biisejä. Mutta ajattelen, että stemma sinänsä ei ole mikään esitäytetty veroilmoitus, että se pitäisi syynätä samalla lailla, vaan se on ehdotus. – Nykyään on vaatimuksena myös tuottaa demoja, jotta työskentely olisi kaikille helpompaa. Sitten käytimme taustanauhalta samplejousistoa, ja yksi sellisti tuplasi sitä livenä. Nyt olen tehnyt Federico García Lorcan runoista kappaleita, joissa on piano stemma ja neljä laulustemmaa. Mun mielestä se kiteyttää hyvin sen, että stemman pitää olla kunnioittava ja houkutteleva – tai miten nyt kukin näkee hyvän rakkauskirjeen. Musikaaleissa voidaan esimerkiksi jousistoa vahvistaa kosketinsoittimin. Suhde omaan tekemiseen syvenee koko ajan, ja omat taiteelliset näkemykset ja ammattitaito kypsyvät hiljalleen. – Se on paljon illuusion luomista, koska ei ole isoa orkesteria mutta halutaan tuhtia soundia. Teatterissa on ollut harjoitusprosesseissa aikaa jalostaa ja muokata sovituksia. Mutta tiedän myös sen, että kun lähden sovittamaan yhtäkin isompaa biisiä, niin se tarkoittaa työhuoneessa istumista. Sovitukset kirjoitetaan muusikoille soitettaviksi ja hyvä sovitus myös innostaa soittamaan. – Pianoa pystyy treenaamaan päivittäin niin paljon kuin sielu sietää. Jos stemma on hyvin tylppä, niin ei se sitten niin innosta. Yritän itsekin tehdä aika täyteläisiä sovituksia. Hyvä stemma tekee soittamisesta mielekästä Kupiaisella on kokemusta monien eri musiikkigenrejen sovittamisesta. Välillä et tee mitään, ja yhtäkkiä istut kaksi kuukautta kirjoittamassa tosi intensiivisesti. Elinikäistä oppimista Kupiainen suhtautuu sovittajan työhön maratonmatkana