Nro 3-2024 Hinta 12,70 € MIKKO HERRANEN ”Editointi tekee musalle hyvää, ylieditointi tappaa sen.” Laura Sippola Tommi Laine Timo Kahilainen ”Harmonia on dramaturgiaa, sillä luodaan tarinankerrontaa.” ”Hyvä vibrato riippuu siitä, mitä tunnelmaa haetaan.” ”Säädön määrä on lopulta aina sama vakio.” 01 Kansi 324.indd 1 01 Kansi 324.indd 1 2.6.2024 13.42 2.6.2024 13.42. SHURE NEXADYNE 8 – uusi standardi
Ainakin siihen pisteeseen, että täyttää muotopuhtauden kriteerit. Mahdollisesti on aikanaan hurahdettu yksittäisen soittajan sijasta johonkin tiettyyn musiikinlajiin, ja omaksuttu sitten kokonaisen genren estetiikka ja sen historialliset juuret. Vaistonvaraisesti tai määrätietoisesti tutkien ja opetellen äänen sävy, vibraton luonne ja rytminen fraseeraus kopioituvat lopulta esikuvalta seuraajalle. Jos syvällisempi murteen tuntemus puuttuu, lainasanoja saattaa varista suupielestä vähän sinne tänne, ja joskus ne tuntuvat osuvan oikeinkin hyvin. Joku näkee tai pikemminkin kuulee vaikuttavan soittajan, mieleen jää yksittäinen likki ja lisää kuuntelemalla uusia sellaisia tarttuu näppeihin. Mutta mitä sen jälkeen, mitä seuraavaksi, mikä on se kuuluisa next level. Sehän on todella sujuvan operoinnin tunnusmerkki. Ajan oloon, jos vaikkapa asuu vuosia tai vuosikymmeniä murrealueella, voi junantuomankin puheenparsi alkaa noudattaa kantaväestön perinnettä niin tarkoin, että ainakaan ulkopuolinen ei eroa huomaa. Olisiko se siinä, että pystyy kirjoittamaan omaa tarinaa vieraalla kielellä niin, että sitä kieltä äidinkielenään puhuvat eivät ainoastaan totea sen olevan sujuvaa kieltä, vaan samalla kirjoittajansa persoonaa ilmentävää ja omaperäisesti asioita ilmaisevaa. On noustu yhden likin haparoinnista kokonaisen tyylin hallitsevaksi soittajaksi. Ollaan päästy pitkälle, todella pitkälle – on otettu haltuun esikuvan tyyli ja osataan toistaa autenttisesti esikuvan biisejä. Samalla on tapahtunut muutakin – henkilö on omaksunut ainakin jollakin tasolla sen koko kontekstin, joka kyseisten ilmaus ten ympärille rakentuu, ja parhaassa tapauksessa myös ne piilotai sivumerkitykset, jotka niihin liittyvät. Toisinaan murrelainoilla pyritään sitten taas ihan tietoisesti luomaan leppoisaa tunnelmaa, antamaan vaikutelma ns. Arvelisin, että murteen tai vieran kielen puhumisen oppiminen on aika lailla samanlaista kuin musiikin omaksuminen. Toisinaan ne eivät sitten taas jotenkin istu ollenkaan siihen mihin niitä koettaa laittaa, vaikka tilanne olisi vaikuttanut juuri sopivalta. Ihan toinen asia on sisäistää vieraan kielen hallinta niin perusteellisesti, että käännösvaihe jää välistä pois, kun lauseet muodostuvat jo valmiiksi sillä ”vieraalla” kielellä. Se on edelleen vettä, sitä samaa sadevettä jota pisaroi ympäriinsä jo ajat sitten. Yhdellä se vie pitempään, toisella käy nopsempaan, mutta vasiten opiskelemalla voi yleensä jossain määrin nopeuttaa prosessia. Hän on edennyt sellaiselle tasolle, jossa käyttää murretta kuin se olisi hänen omaa kieltään. Mutta kuitenkin se on aivan uutta ja omaansa. Jos altistus on kyllin vahvaa, lainasanat voivat siirtyä nopeastikin omaan käyttösanastoon, aivan huomaamatta ja vailla taka-ajatuksia. Eivät ne hommat musiikin puolella niin kauheasti tuosta poikkea. Alkaa muodostua jonkinlaista verkkokudelmaa, jossa silmukat liittyvät toisiinsa ja muodostavat vähitellen yhä isomman kokonaisuuden. Maan pinnalle lankeavasta sateesta suuri osa haihtuu saman tien ilmaan, merkittävä osa valuu pintavesistöihin ja jokin pieni osa imeytyy maahan, jossa kasvit nappaavat siitä ensin osansa. rehdistä kansanmiehestä, vaikka tosiasiallisesti oltaisiin juuri myymässä kölilahoksi tiedettyä todella avomerikelpoisena ja häikäilemättömään ylihintaan. On tehty valtava matka, nähty vaivaa ja uurastettu. Käy kuten murteen hyvin sisäistäneelle – ainakin ulkopuolisesta soitto kuulostaa samalta kuin sen esikuvan. Riittävä määrä murresanoja ja sanontoja on silloin tarttunut muistiin ja asettunut osaksi käyttökieltä. Pohjavedestä kumpuavaa. Jos on luontaista kielitajua, oppiminen ei muuta vaadi kuin kuuntelemista ja mallin mukaan toistelua. Jokin pieni jäännösosa painuu maaperässä alemmas ja vajoaa lopulta niin syvälle, että siitä muodostuu pohjavettä, joka jossain sopivassa paikassa saattaa pulpahdella raikkaana lähteenä esiin. Se voi olla itse päämäärä ja mikäs siinä. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja 04-05 Pääkirj_Sislu 324.indd 4 04-05 Pääkirj_Sislu 324.indd 4 4.6.2024 18.15 4.6.2024 18.15. 4 www.riffi.fi 3/2024 ÄÄTOIMITTAJALTA Sateesta pohjavedeksi V ieraasta murteesta saattaa tarttua omaan puheeseen tuota pikaa sana tai pari, ne kaikkein omaksuttavimmat ja leimallisimmat. On yksi asia ajatella äidinkielellään ja kääntää ajatukset sitten jollekin oppimalleen vieraalle kielelle. Saattaa kestää todella kauan ennen kuin kaikista kuulluista vaikutteista jokin pieni osa on imeytynyt niin syvälle, että lähde puhkeaa tuottamaan uutta ja nimenomaan tekijänsä omaa musiikkia
Pitää olla jotain omaa kulmaa, että kannattaa lähteä julkaisemaan.” – Knucklebone Oscar Kannen kuva: Minna Hatinen 04-05 Pääkirj_Sislu 324.indd 5 04-05 Pääkirj_Sislu 324.indd 5 4.6.2024 18.15 4.6.2024 18.15. vuosikerta Aikakausmedia ry:n jäsen 28 20 12 Jatkuvasti päivitettävät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 64,00 € (ensimmäinen kuuden numeron jakso) ja määrä aikaisena kuuden numeron jaksona 75,00 €. Virtanen, Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 12,70 € sis. 040 501 2745 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka: , Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. 48 IK Multimedia ARC – mittaa ja säätää GRANDE FINALE 50 Tuumia verstaalta – Suora kaula on paras kaula 52 Muusikkona maailmalla – Scott Henderson – fuusiokitaran mestari 54 Alangon päiväkirja – Ykkösellä sisään, treenaamatta 23 ”Niin paljon kuin rakastankin vanhaa musaa, en halua tehdä siitä hiilipaperikopiota. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, hinnan voit tarkistaa Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Kari Antila Petri Alanko Martin Berka Anssi Eriksson Minna Hatinen Kalle Heino Misha Koivunen Niko Laasonen Anders Liljeström Jonas Lundqvist Juha Seila Vilma Timonen Tommi E. posti kulut. 040 501 2745 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset: Puh. klo 9–16) Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen www-sivustomme Riffi-kaupassa. Virtanen Timo Östman Nettitoimitus: Harri Hölttä, Matti Rinne, Topi Suuronen, Vilma Timonen, Tommi E. HAASTATTELUT & ESITTELYT 6 Ikimuistoiset sessiot, Mikko Herranen – Kovimmat jutut tulee siitä, että joku on tosi tinkimätön. Irtonumeron hinta on 12,70 €. www.riffi.fi 3/2024 5 SISÄLTÖ YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. 040 501 2745 (ark. Riffi ilmestyy vuonna 2024 kuusi kertaa. 29. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. 12 Timo Kahilainen – juuri ajallaan 20 Aural – musiikkia, joka saa kehon tanssimaan ja sielun itkemään 23 Oskari Martimo – blues ei ole mitään hifistelyä 26 Mia Hafrén – musiikkia pieteetillä LUKUPALAT 16 Ajankohtaisia uutisia • puhuttelevaa musiikkia • kirjoja lukevalle • nimityksiä ja maahantuontiuutisia SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 28 Elämäni kitarat: Tommi Laine – Keikalla soittaessa on valtava merkitys sillä, miltä kitara näyttää KÄYTTÖTESTIT 32 Lava – toisenlainen kitara 36 Heritage H-575 & H-150 – Gibsonin haastajat 40 Boss ME-90B – soundi poikineen 43 Lewitt Ray – liiku vain, kyllä mikki seuraa! 44 Mipro MI-58 – monitorit korviin 46 Shure Nexadyne 8 – uusi standardi
Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. 6 www.riffi.fi 3/2024 TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: MINNA HATINEN Mikko HERRANEN IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. 06-11 Ikimuistoiset 324 Herranen.indd 6 06-11 Ikimuistoiset 324 Herranen.indd 6 2.6.2024 13.52 2.6.2024 13.52
– Demokratia johtaa keskiverto-ratkaisuihin, jotka on yleensä tylsiä tai paskoja. Eihän tämä mitenkään harvinaista muusikkojen keskuudessa ole. Hommien pääpaino on jälkityöstössä, Mikko sanoo. Sitten tapaa jonkun jossain Tuskassa neljän vuoden jälkeen, että ”Vähän siistiä, kun miksasit sen meidän biisin!” ”Ai. Voin tehdä myös molemmat. Lähtökohtaisesti hän uskoo, että asiakkaat tietävät mitä musiikkia he ovat tekemässä. Näinä päivinä studiohomma painottuu muutenkin itsekseen tekemiseen. Rakennan biisipohjan, johon olen soittanut kaiken ja asiakas sitten lisäilee omat juttunsa siihen, ja pyytää muutoksia jos sellaisia haluaa. Tämä yhdistettynä monen soittimen virtuositeettiin mahdollistaa sen, että hän pystyy yksin tekemään monen ihmisen työpanoksen. Nykyään tuollaisilla sopimuksilla ei paljoa kostu. – Näin mentiin vielä kakskymmentä vuotta sitten. Hän liputtaakin bändidemokratian sijaan hyvässä hengessä toteutettuun diktatuuriin. www.riffi.fi 3/2024 7 M ikko Herraselta taittuu miltei kaikki äänentuottamiseen liittyvä. Lähtökohtaisesti olen ihmisten puolella, mutta vielä vähän enemmän heidän musansa puolella. Ja jatkaa kuvaamalla tuotantotapaansa ”ihmislähtöiseksi”. – Varsinkin kun täällä puhutaan niin pienistä summista, niin se on ihan sama. – No, olin mä kuullut biisit läpi rumpuja äänittäessä. Voidaan tehdä ihan hyvää musaa, mutta en usko että kovimmat jutut tulee kun annetaan siimaa kaikille, vaan siitä että joku on tosi tinkimätön. Vahvalla bänditaustalla varustetulla Herrasella ei ole kumminkaan asiaan suurempaa mielipidettä. Joka ryhmällä on omat toimintatapansa. Pitkiä päiviä ja rahat menee ja perhesuhteet kärsii ja hermot on tiukalla. Tyydytään johonkin keskiväliin, kun joku kitisee jostain, minkä toiset kokee hyväksi. Biisit hän otti haltuun ja soitti purkkiin yhdessä päivässä. – Ne on ihan kasvottomia. Niitä syitä on niin monia, etten halua mennä mihinkään joukkueeseen sen suhteen. Hänelle lähetetään paljon kotona tai ”jossain” äänitettyjä tiedostoja, jotka hän sitten viimeistelee julkaisukuntoon. Vaikeat päätökset saa jättää jollekin muulle. Kuuden biisin bassoraidoista vastasi äänittäjä-tuottaja itse. Bändejä käy silloin tällöin, mutta kaukana ovat ajat, jolloin koko bändi oli paikalla koko sessioiden ajan. Mä olen monen mielestä tyyppi, joka löytää uutta kulmaa heidän musaan. Usein vaikka on kuinka demokraattisia bändejä, se visio on yhden tai kahden. Vielä on niitäkin, jotka ottavat sen kaksi viikkoa vapaaksi, mutta ne alkavat olemaan Mikon mukaan jo ”aika setä-osastoa”. – Ohjailen kyllä mielelläni kuvioita suuntaan, joka mielestäni on oikea, mutta en halua ottaa vastuuta isoista linjoista, se kuuluu asiakkaalle. Sekin on ihan tavanomaista, että asiakasta ei edes tapaa. Pärjätään ja tehdään hyviä juttuja. – Hiton monella on tarve sanoa, muttei välttämättä mitään sanottavaa. – Mutta kun suurin osa niistä ihmisistä ei halua tehdä sitä kaikkea, vaan ne haluaa paistatella siinä, mitä toiset on tehneet. Ei ole samanlaista leirikouluhenkeä enää. Soittaminen, laulaminen, säveltäminen, sanoittaminen, äänittäminen, tuottaminen, miksaaminen ja niin edelleen. Hänellä on kuitenkin jotain, mitä kaikilla ei ole – ilmiömäinen omaksumiskyky. Sen takia Mikon luokse usein hakeudutaankin, sillä hän ei ole jees-miehen maineessa. – Sen jälkeen tulee tuottaja, joka sanoo, että laittakaa tuohon C-duuri ja toi vika kertsi vois lähtee tauolla niin hommat menee isoilleen. – Joskus saan hädin tuskin ymmärrettävät kitarademot ja saatteena: ”Saiskos tästä julkaisukelpoisen?” Sitten mä teen siitä sellaisen. Sillä, ettei tee isoa numeroa tuollaisista asioista, tekee tuotannoista paljon helpompia. Mikon näkemyksessä parhaiten musiikki saadaan maaliin silloin, kun kasassa on innokas ryhmä, joka tekee musiikkia riippumatta taitotasostaan. Ihmislähtöinen olematta jees-mies ”Mä olen neuvottelija”, Herranen vastaa kysyttäessä hänen tuotantofilosofiaansa. Suuri osa Mikon töistä tuleekin satunnaisilta biisinkirjoittajilta, jotka eivät syystä tai toisesta saa kappalettaan valmiiksi. Paikalle saapuessani Herrasen studiolla lopeteltiin juuri teknistä death metallia soittavan Infinite Chaosin laulusessioita. Mä voin osallistua sävellystyöhön ja lyriikan kirjoittamiseen. Mutta kun periksi antamalla ei tehdä parasta musaa. Yksi studiopäivä siihen meni, hän aloittaa. Eli asioita, joita ryhmän sisältä ei huomata koska korva on jo niin tottunut omiin ratkaisuihin. Taide on niin henkilökohtainen juttu… Miksi ylipäätään tehdään levyjä. Nykyään ne tulee yks kerrallaan. Ego on myöskin usein hyvien juttujen tiellä. Sen hän osaa ainakin omasta takaa sanoa, että kun tehdään tuottajan kanssa, koko bändin läsnäoloa ei tarvita päätöksen tekoon. Mutta he eivät välttämättä tiedä parhaita tapoja haluamansa lopputuloksen saavuttamiseksi. ”Editointi tekee musalle hyvää, ylieditointi tappaa sen.” 06-11 Ikimuistoiset 324 Herranen.indd 7 06-11 Ikimuistoiset 324 Herranen.indd 7 2.6.2024 13.52 2.6.2024 13.52. Jollain on ihan törkeä visio. Mun kokemuksen mukaan silloin saa tehdä rauhassa musaa ja sitä mikä on siistiä. Onpa siistiä kun tehtiin hommia ”yhdessä”. Ei siis mitään simppeliä tavaraa. – Kun mä myyn studiopäivän, mulle on ihan sama painanko mä reciä vai heilutanko rumpukapuloita. Mutta kyllä se pitää lähteä niistä ihmisistä jotka sitä musaa tekee. Yksi äänitti ja muut joi kaljaa. Hän on myös kokenut mitä näennäinen bändidemokratia tarkoittaa. Päivät menee mukavasti, kun on tekemistä. Sitten kun pitäisi tehdä uutisia someen tai tarvis apua lyriikoiden kanssa, niin usein on valitettavan hiljaista osallistumisen kanssa. Aikoinaan Herraselle lupailtiin Teosto-osuuksia studioalennusta vastaan. Perusajatushan on, että kun bändissä ollaan yhdessä, niin yhdessä myös tehdään. – Usein pitkien levyprojektien tekeminen on rankkaa. Herrasen konsepti on nerokas siinä mielessä, että studioon ei tarvitse palkata muusikoita erikseen. Ne otti duunista ja muusta elämästä vapaata siksi aikaa. Heidän tehtävänään on laittaa tuotoksensa niin hyvään kuntoon kuin mahdollista. Joku haluaa, että homma menee isolleen, toinen siksi, että on kiva tehdä muiden kanssa ja kolmas sen takia että päässä soi. Yksi mies voi soittaa kaiken – ja myös laulaa. Mikolle on aivan sama löytyykö hänen nimensä jokaisen soinnun kohdalla, jonka on jollekin sanonut. Ne lähettää vaan jonkun listan mitä ne haluaa. Asiakkaan ei tarvi tehdä mitään sen ydinosaamisen ulkopuolelta. Kiva tavata…”
Yksinkertaisia juttuja yksinkertaisella tavalla. – Olen tehnyt hitonmoiset määrät kitaravallia ja säveletöntä laulua eli huutoa ja murinaa. – Mä en enää edes kysy lupaa editointiin tai vaikka rumpusamplejen käyttöön. Lähe sä himaan, John on jo matkalla.” Suomessa ei tehdä niin, koska tää on liian pieni maa sellaiseen. Mikko Herranen on lopettanut näihin asioihin liittyvän tunteilun. Tehdään musaa, saadaan musaa. Ei toimi ollenkaan!” ”Mä viritin ne.” ”Ei käy!” Laitettiin epävireet takaisin. Kolme settiä biisejä lähtee ulkomuistista, lisää pienellä kertailulla. Oli siisti reissu, vaikka olinkin vähän ulkopuolinen. Jos nimi on levynkannessa, sen lajin duuneja vaan alkaa tulemaan. Sen takia muusikot usein vihaa soittaa sitä, kun ne ei ole tsekanneet sitä kunnolla. Oikein on väärin Joka bändillä on oma soundinsa. Ja osittain sen takia, että osattiin sotkea kaksi eri maailmaa. Sitä vedetään, koska laskunmaksukyky paranee. – Editointi tekee musalle hyvää, ylieditointi tappaa sen, Herranen filosofoi. Harvalla on oikeasti hajua, miten esimerkiksi vanhaa tanssimusaa oikeasti soitetaan. Sulle on pelkkää harmia siitä tittelistä. Mikolla on ollut asiakkaina rumpaleita, jotka ovat soittaneet samoilla kalvoilla vuosikymmeniä, eivätkä halua niitä vaihtaa. Käykin ilmi, ettei vaikka basisti osaa soittaa pätkääkään. Laitat rummut gridiin – lakkaa groovaamasta. Rumuuden estetiikkaa. Ei se ole ollut mulle ikinä mikään aatteen valinta vaikka Pantera ja Slayer onkin kovimpien bändien joukossa. Studion kamoja olen kerännyt varmaan kahdeksantoista vuotta. – Sen takia se Monroe pudottikin mut eikä päästänyt finaaliin, kun se sanoi että olen bändijätkä, mee sinne soittamaan. Se on vaan harmi kun on tietynlaista painolastia vaikka sieltä Voice of Finlandin ajoilta. 8 www.riffi.fi 3/2024 – Pääajatus on, että tehdään työtä, saadaan rahaa. – On se ollut hiton monen vuoden ruljanssi. Mitäs silloin tehdään. – Se onkin se olennainen juttu, että miten niitä asioita saadaan eteenpäin. Täällä oikea basisti soittaa sen jutun ja kun se lähtee kahville tai kotiin, niin mä soitan sen uudelleen, ja seuraavana päivänä ollaan vaan, että ”Etkö olekin soittanut tuon jutun hienosti?” – Kaikesta ei voi ottaa krediittiä. Ja kohta alkoi puhelin soimaan: ”Vittu mitä paskaa!! Mitä sä olet tehnyt noille lauluille. Miksaushommia tulee laidasta laitaan. Sekin on taiteellinen valinta. Tangot, valssit, foxit ym. – Siinä se monialaisuus alkaa maksamaan itseään takaisin. Vaikka monen mielestä hän osaakin laulaa, on hän silti panostanut paljon enemmän miksaamisen osaamiseen kuin laulamiseen. Herranen kokee, että tyyppi joka on tiukasti sisällä jossain genressä, ei todennöisesti tule keksimään siihen mitään uutta, kun lajin muotokieli ja kliseet on liian hyvin hallussa. Laitat laulun vireeseen – lakkaa soundaamasta. Jengi tulee sitten valittamaan, jos ne ei tykkää, mutta usein ne tykkää kun niiden laulu kuulostaa paremmalta. Hänen vahvuutensa on tyylitaju ja monenlaisen musiikin tunteminen. Kaikilla soittimilla ja laulajana. – Yhden black metal -bändin puhtaat laulut meni aika vihkoon, joten mä tunetin ne. Saara Aalto voi siitä hyötyä vaikka miten. Shania Twainilla meni hommat superisoksi, kun saatiin kantrimimmille rokkituottaja. Iskelmästä jopa lattariin, hevistä tanssimusaan. Kaikkien bändien estetiikkaan ei edes sovi mikään kiillotettu juttu. – Keikalla menee täydestä, mutta levykuuntelua ei kestä. Ja nyt jälkeenpäin mietittynä se oli oikea valinta. Eri genrejen soundiestetiikkaa Herranen on päässyt opiskelemaan ihan keikoilla asti. Harmi, mutta tavallaan mahtavaa, koska sitä kautta on tullut kaikkea. – Moni on myös sitä mieltä, että mä osaan myös miksata, hän nauraa. Mutta kun sä soitat ensimmäisen kerran rumpalina kunnon haitaristin kanssa keikalla, saattaa mieli muuttua… Niin monesta musatyylistä saa parhaat fiilarit irti tekemällä sellasten kanssa jotka oikeasti tietää ja osaa. Amerikassa se menee näin: ”Ei se mitään, John tulee hoitamaan ton raidan. Musta on vaan hienoa, että on tarinoita, joita ei voi kertoa. – Voisin koska tahansa lähteä vanhan liiton hudakeikalle, jos joku maksaa. Usein siis se absoluuttinen oikea ei olekaan oikein. Ja niin hänet laitettiin finaaliin. Tiukka ei profiloitumiselle Suuri yleisö tuntee Mikko Herrasen parhaiten laulajana, joka menestyi aikoinaan aika hyvin Voice of Finland -ohjelmassa. Mä olen ollut hevimiksaaja sen takia, että mulle on tullut paljon niitä duuneja. Siitä voi tehdä tai olla tekemättä ongelmaa. 06-11 Ikimuistoiset 324 Herranen.indd 8 06-11 Ikimuistoiset 324 Herranen.indd 8 2.6.2024 13.52 2.6.2024 13.52. Aika tuttu juttu on kertoa haastattelussa, kuinka rummut äänitettiin yhdellä otolla, tai että laulua ei ole viritetty, vaikka harvoin se on totta. Puunatessa saatetaan jopa menettää jotain. Se on sitä sen musan estetiikkaa. Hänen kohdalleen on osunut myös tapauksia, jossa levyyhtiön maksama, vuosia yhdessä soittanut bändi tulee tekemään ”menestyslevyään”. ”Se on se jätkä ketä vetää Iron Maidenia ja Foo Fightersia”
Nyt tehtiin siis Ajattaran comeback-levyä. Tuotantopalaveria pidettiin Herrasen kotona, koska häneltä oli taas kerran purettu studio alta. Takana oli paljon huonoja kokemuksia laulujen äänityksestä. – Sitä jännitti ja ahdisti laulusessiot ihan hitosti. Tilaan häneltä aika montaa asiaa; vire oli vähän alle, OK hyvä, no nyt time hiukan heitti, pientä ääntämisasiaa ja vielä tulkintaakin tarvittaisiin. – ”Sun ketju kolisee siellä housuissa. Se ei ollut kummankaan kielenkäyttöä. Lainion kanssa bändi oli ehtinyt tehdä jo kaksi levyä, mutta nyt alla oli pitempi suvantovaihe. Kunnes taas fokus alkaa hävitä. Se on myös artistille helpompaa, sillä suurin osa laulajista – vaikka olis kuinka kovia heviäijiä – ei uskalla pyytää, että ”Voisko toi kitaristi, joka on tehnyt nää biisit, painua helvettiin täältä?”. Jos tarvii, mä heitän jengiä studiosta ulos. Se juna kuitenkin missattiin, sillä sitä yhtä kitararaitaa äänitettiin koko päivä. Tää onkin hieno ala siinä mielessä, että tää on tarina-ala, koska mikään ei mene ikinä niin kuin suunniteltiin. Silloin heittelen todella matalalla kynnyksellä tarkkaamosta ulos. Palaamme tuottamisen psykologiaan. – Aletaan äänittämään. ”Tässä on sellainen tilanne, että rumputaiteilija kävi toisen bändin rundilla Espanjassa vetämässä nipun biisejä nauhalle. – Olen tehnyt paljon laulajien kanssa ja ovat tykänneet paljon mun tulkintalähtöisestä tavasta. Mun piti herätellä häntä. Vire ja taimikin on tärkeitä, mutta niitä pystyy tarvittaessa korjaamaan, mutta siihen tulkintaan pitää keskittyä kunnolla. Mutta sen takia se toimi – loputtomasti. Tai sitten se menee just niin kuin leffoissa. Voisitsä olla puhisematta siihen mikkiin. Lullacry: Where Angels Fear, Outo Records (2012) Lullacryn viimeisen levyn tekeminen annettiin Mikko Herraselle seuraavien saatesanojen kanssa: ”Ollaan kuunneltu sun tekemiä levyjä, että kyllä tää varmaan menee päätyyn, mutta saatkohan sä laulatettua tota meidän laulajaa?” Tuottamisesta puolet on psykologiaa ja tämä sessio on psykologian riemuvoitto, Mikko alustaa perään. Tilanne vaati sellaisen rempseän mutta tiukan otteen, että asioita tapahtuu. Ja hän tiesi, että mä en ole se jätkä joka tulee tisseihin kiinni. Sitä ei saa editissä, se toimii tai ei. ”Sen takia näitä voisko sanoa ’ongelmaryhmiä’ on mulle jonkin verran siunaantunut”, hän siunailee. Ja ne ovatkin hyviä ominaisuuksia, kun ollaan studiossa. Vuodet 2008–2013 oli mulle metallin ruuhkavuosia, jolloin ei mitään muuta tullut oikeastaan tehtyäkään. Ja heti saatiinkin kaksikymmentä hyvää ottoa. Mutta ei hätää, mä leikkaan ne”, oli laulaja Pasi Koskinen pohjustanut asiaa. – Tanja hyppäsi aika vauhdista mukaan. www.riffi.fi 3/2024 9 Mutta nää on hyviä tarinoita. Täyskaaosta kesti minuutin, ja takaisin laulamaan. Huomenna se tajuaa miksi se on heitetty sieltä ulos. Lauluihin oli varattu muistin mukaan vajaat kaksi viikkoa. – Tottakai, aina jotain tekis eri tavalla, mutta kyllä sitä ihan kuuntelee. Ujo mimmi. Elettiin aikaa, jolloin tällainen oli vielä mahdollista. Lähtötilanne ei ollut paras mahdollinen. – Teen kaikki laulut nykyään tarkkaamossa, se on kommunikaation kannalta paras vaihtoehto. Kitaristi fiilistelee, että enää yksi akustinen biisi. Joskus bändin jäsenet haluavat olla mukana studiossa joka käänteessä, mutta esimerkiksi laulusessioissa joskus jopa biisin säveltäjä on liikaa. Laulut saatiin siis onnistuneesti tallennettua. – Mä ajattelen sen silleen, että kyllä tähän piikkiin mahtuu. Kolmastoista otto ja fokus alkaa hieman häviämään. Vaikka oli laulanut, hän ei omannut kokemusta hevistä. ”Mites te päädyitte tuollaseen?” ”No sen takia kun toi jätkä uskaltaa suorittaa, kun te ette ole paikalla.” Nyt kuunnellessaan kahdentoista vuoden takaista tuotosta, Mikko on ihan tyytyväinen. Siihen tarvittiin vaan jotain niin far out -kamaa. Mikko Herranen on taas siinä maineessa, että tulee ihmisten kanssa toimeen. Kolmas ihminen siinä saattaa pilata sekä kommunikaation että soundin rapistellessaan jotain kahvipurkkia. Ja eikun uudelleen jotain supertörkeää juttua mikkiin. Olen ollut tekniikan riveissä tilanteessa, jossa ujommanpuoleinen artisti ei uskaltanut itse sanoa, niin tyhjensin takahuoneen hänen puolestaan. Hyvä, mutta ne ei mee ihan tolleen. Kakussa on monta palaa. Se jotenkin jäätyi studioissa. – Mutta kaikella kunnioituksella, Koskinen ei ole kaikista kovin äijä editoimaan. Mutta… – Kyllä mä osaan tiukkakin olla. Mikon pään päällä syttyy lamppu! ”Nyt mä heitän tähän jotain törkeää”: – ”No niin, nyt pidetään tauko ja nussitaan, ota vaan jo vaatetta pois”…Se ei ole minun kieltä, enkä juttele naisille niin. Se oli työkalu, joka ei tylsynyt. Mikko Herrasen kanssa jutellessa huomaa olevansa huumorintajuisen ja lupsakan miehen seurassa. Vaatteet kahisee, nyt ei ollut time kohdallaan…” Se oli ihan loputonta. Ja yhtäkkiä piti olla nousevan bändin nokkahahmona, pitäis löytyä lavakarismaa, osata biisit ja kyetä tuottamaan musaa. Aletaan äänittämään kymmeneltä sillä ajatuksella, että mä ehdin 18.30 lähtevään Provinssirockin junaan. Kesti koko session. – Tanja Lainiohan on enemmän lady kuin rockbitch. Äänitykset olivat jo loppusuoralla ja jäljellä oli enää… – Tää on yksi klassisimmista jutuista studiohommissa. Jälleen sellaista, jolla nykymaailmassa päätyisi julkisesti kivitettäväksi. Enkä edes odota, että ihmiset olis mitenkään sujut sen kanssa. ”Jos tarvii, mä heitän jengiä studiosta ulos.” 06-11 Ikimuistoiset 324 Herranen.indd 9 06-11 Ikimuistoiset 324 Herranen.indd 9 2.6.2024 13.52 2.6.2024 13.52. Ajattara: Lupaus, Svart records 2017 Ajattara on etabloitunut suomalainen black metal -ilmiö, joka on niittänyt mainetta nimenomaan tinkimättömyydellään ja pahuuden ihannoinnillaan. Laulaja Tanja Lainio oli liittynyt bändiin vuonna 2002, toisen Tanjan ( Kemppainen) jätettyä yhtyeen. Yksi kitararaita ja se on siinä. Mutta tein sen siksi, koska sessiopsykologia vaati sitä. Härskillä tavalla vaan syvään päätyyn
– Hauskaksi sen tekee se, että – tai onhan tämä hauska jo valmiiksi – varauduttiin siihen mikeillä ja varmuuden vuoksi otettiin vielä jokin katutallennin, jos siitä tulee järjetön pa maus ja mikit menee murolle. Hän sitten kohteliaana kysyy ehkä tunnin jälkeen, että voisko ihan vaan kaksi kaljaa. Destroy-albumin rummut tehtiin Hollolan Petraxilla ja loput yhtyeen punkkiluolassa. Eikä oikein tahtonut lähteä. Paitsi... – ”Kun kuunnellessa alkaa ahdistaa, sulla tulee fyysisesti paha olo, tää levy on valmis”. Viitalähde sai ohjeet, että masterissa saa olla paljon kaikkea ja sitä saa lytätä niin paljon kuin uskaltaa. Ja aivan pirstaleiksihan se meni. – Siinähän oli mystistä, että miten ne oli saaneet soitettua kaiken materiaalin Koskisen ihan päin peetä editoiman matskun päälle. Editti oli valmis, hakupäivän aamuna soi puhelin. Oli laulusessioiden aika. Ja yhtäkkiä meillä oli viisitoista biisiä, joista muistaakseni kahdeksan meni niin kuin rumpali ne soitti. Mikko vetää syvään happea. – ”Semmonen homma, että mä en saa tietokonetta päälle”. Ja nyt bändillä oli albumin intro. Eihän niistä kielistä kuulu mitään kun ne repeää irti sieltä. Piano kannettiin suurella vaivalla kerrostalosta autoon ja vietiin sillalle. – Vapaalla hanskalla. Eli siihen on DUBATTU jälkeenpäin piano. – Studioon tulee kohtelias nuorimies – selvinpäin. Joo, mähän pyysin että tulet tänne selvinpäin. Siitä saatiin se pianon soundi. Hän säästi loppuun ”pari niin hyvää juttua, että ne pitää kertoa”. Profane Omen: Destroy, Spinefarm 2011 ja Reset, Spinefarm 2014 Viimeiseen osioon Mikko Herranen valitsi kaksi albumia lahtelaiselta Profane Omenilta. Perillä neljä kaveria nostaa soittimen sillankaiteen yli ja tyrkkää sen monen metrin pudotukseen alas maahan. Materiaali lähti Jaakko Viitalähteelle masteroitavaksi. Tiesin, että ne saa käynnistettyä Firewirella, jolloin se toimii ulkoisena kovalevynä, ja sainkin ronkittua failit sieltä ulos. Koska piti saada ääni kun piano rikotaan, tein sen loppujen lopuksi niin, että lyön studion kiippariin koko kämmenellä. Laulut saatiin valmiiksi. – Siis sulla on kakku rumpuja, jotka menee näin ja kakku kaikkea muuta, jotka ei todellakaan mene näin. Herrasella oli reunaehto: Koskinen tulee selvinpäin. ”Mähän voisin tehdä sen!” Editointiin meni sitten vähän toista kuukautta. – Kun piano putoaa, siitä kuuluukin todella ankea ”räks”. Se menee keskimäärin päätyyn ilman kitinöitä tai uusintoja, jos mä menen mukaan valvomaan sitä masterointia. ”Oli kyllä tosi vaikea saada osumaan niitä”. Mä en mitään apinointia ala kattomaan, mutta siis toki voit juoda pari kaljaa. ”Jossain biisissä oli semmonen kolmen sekunnin filli-ripuli.” ”Kun kuunnellessa alkaa ahdistaa, tää levy on valmis” 06-11 Ikimuistoiset 324 Herranen.indd 10 06-11 Ikimuistoiset 324 Herranen.indd 10 2.6.2024 13.52 2.6.2024 13.52. ”Aijaa, miltäs ajalta sulla on back-upit?” Kymmenen sekunnin hiljaisuus: ”No tota… ei oikeastaan ole.” ”Se on kuule semmonen homma, että jos niitä faileja ei sieltä saa, tää levy on varmaan tässä. Levynteon edetessä he totesivat, että tuhotaan piano ja tehdään siitä levylle intro. Ihan vaan sen takia, että kun mä teen jotain juttua joskus jopa kuukausia, niin en oikein usko, että joku tekee yhdessä päivässä masterista timantin tietämättä mitä haetaan. Ja aivan kaikki piti editoida. Heillä oli selkeästi henkilökohtainen suhde tähän kapistukseen. Aloitettiin äänitys. Sitäpaitsi vaikka saisitte mitä tukea, ei teillä olisi tarpeeksi rahaa, että tän joku tekisi, ilman että tuntee sen matskun. Ja semmonen se on. Seuraavaksi kertomus Herrasen ja lahtelaisbändin viimeisen yhteislevyn, Resetin sessioista. Eli vielä tarvittiin editointi ja miksaus. Et varmaan halua sitä editti-rumbaa aloittaa uudestaan. Siinä ei vaan ole mitään järkeä. Ei sillä, ettenkö luottaisi ihmisiin, mutta mulla on visio, jonka mä haluan tapahtuvan. Eikä halua kukaan muukaan…” – Otin mukaan Macbookin, joka löytyi myös toisesta päästä. Ja vielä vähän lauluja, koska äänittäjä, Kari Reini, oli kieltäytynyt tekemästä hommaa loppuun saatuaan vokalistilta yhden tappouhkauksen LIIKAA. Kitaristi Williami Kurjella ja hänen veljellä Waltterilla oli sukupiano, jota he vihasivat syvästi. 10 www.riffi.fi 3/2024 Sen hän kuitenkin teki, ilmeisesti jollain Garagebändin tyyppisellä, ilman gridiä. Päästiin yhdestä katastrofista eroon. ”Asia selvä”, Mikko tuumi, mutta ihan muutama homma: – Sitä edittiähän mä en tee, koska en tiedä miten ne biisit menee oikeasti. No älä, Mikko tuhahtaa. – Mulla on tapana antaa masteroijille ohjeita. Varman päälle, you know. Soittaja on editin tehnyt rumpalismies. Rumpali Rainer Tuomikanto nostaa tassun pystyyn, että hän itseasiassa tykkää editoinnista
Nyt oli alkamassa Reset-albumin laulujen teko. Ja sen pitäisi siinä vaiheessa olla kaikille ok. Ehkä ne ajatteli, että homma menee kuin vettä vaan, mutta jouduin tilaamaan toistuvasti uusintoja vähän sieltä täältä: ”Huono meno, taimi erilailla, väärä fiilis…” Mihin nyt yleensäkin laulusessioissa puutun. Ja kaveri on ihan onnessaan, että nyt on hyvä meininki! – Oli siinä tietysti hyviäkin hetkiä, sillä Juleshan on tosi lahjakas ja monipuolinen muusikko. Tässä ehdot, haluatteko te tehdä tän levyn. Siitä tuli ihan älytön savotta, että saatiin se päätyyn. Bändin vokalisti Jules Näveri halusi Mikon mukaan kokea asiat kärsimyksen kautta. Sanoin Samulille, että tolle rumpufillille pitää kyllä tehdä jotain. – Sille jäi niin paska fiilis siitä, että mä en vaatinut häneltä tarpeeksi. – Resetillä on sellainen kohta missä häneltä menee taju. En mä siitä tuskaisesta pohjavireestä tykännyt. Joskus tuottaja on pelkkä rec-nappulan painaja, joskus pitää tehdä ihan kaikki. Eikä se tietenkään toiminut, kun mä olin levyn vastaava tuottaja. – Bändi kun ottaa tuottajan, se luovuttaa samalla tuottajalle jonkinlaisen mandaatin tehdä se viimeinen päätös. – Tää on pahimpia sessioita, mitä mä olen tehnyt. Kirjoittaja toteaa, että rumpali Samuli Mikkosen tyyli sopi hyvin Profane Omenin turboahdettuun meininkiin. Levy-yhtiö Spinefarmilta tuli nimittäin ukaasi että rumpali pitää saada aisoihin tai rahaa ei tipu. – Joo, mutta olisin silti ottanut filleistä puolet pois. – Mä pidin sitten ennen sessioita heille puhuttelun. Eikä se ole pelkästään tuottajan tuotantopäätös, vaan siinä voidaan jo alkaa miettimään, mikä palvelee musaa ja biisiä. Hän koki, että antaa parhaansa, jos sattuu tarpeeksi. Pariin otteeseen hän konttasi ulos laulukopista. Ja se kuka vihelsi pelin poikki, ei ollut laulaja vaan tuottaja. Joku roti siihen, miten paljon soitetaan. Mutta Jules ei halunnut luovuttaa. Mutta hän tykkää soittaa pikkasen liikaa. Ensimmäisen levyn laulusessiot oli pitänyt toistuvasti keskeyttää, kun häntä sattui päähän niin paljon, että mies tuli kopista ulos kahdella kädellä päätään pidellen. u Seagull Guitars Jo 40 vuoden ajan Seagull on ollut kitaristien suosiossa ympäri maailmaa hienon käsityötaidon, äänen ja muotoilunsa ansiosta. Laulujen teko oli vaikeaa myös Mikolle. Ja sitä hän teki – niin, että tuntuu. Ennen Reset-levyn tekoa oltiin mielenkiintoisessa tilanteessa. ”Se on niin kova filli, että siitä mä en tingi!”, hän vastasi kädet torjuvasti puuskassa. Se ei ollut enää inhimillistä, se oli hirveetä. Vokalistin kanssa sovittiin ihan erikseen, että kyllä Herranenkin osaa piiskata. Distributed in the Nordics by www.fitzpatrick.se seagull riffi 5.indd 1 seagull riffi 5.indd 1 2024-05-30 14:53 2024-05-30 14:53 06-11 Ikimuistoiset 324 Herranen.indd 11 06-11 Ikimuistoiset 324 Herranen.indd 11 2.6.2024 13.52 2.6.2024 13.52. Ja se fiilishän mulla on aina päällä, kun mä ajattelen niitä sessioita. Kaikki perusarvot ovat ennallaan; kitarat valmistetaan käsityönä Kanadassa käyttämällä seetriä, kuusta ja villikirsikkaa, jotka ovat kasvaneet vuosisatojen ajan samassa ilmastovyöhykkeessä kuin Pohjoismaat, joten ne kestävät Pohjolan ilmastoa ilman ongelmia. Ja silloin ei tule ajatelleeksi, että mikä määrä riittää. Ei se voi noin mennä. Herranen oli tuottamassa bändille kahta levyä ja Inherit the Voidille hän tuotti laulut. Tokkopa kukaan nauttii siitä, että asiakas kärsii. Se halusi kärsiä. – Destroyta tehdessä oli ”mahtavaa”, kun jossain biisissä oli semmonen kolmen sekunnin filli-ripuli. Toki tässäkin jokainen ryhmä on erilainen. Samulihan on taitava rumpali, siitä ei ole epäilystäkään. Koko ajan ei vaan voi liekittää. Natsitat sitä jätkää niin paljon, että se hajoaa kappaleiksi. Hän teki siksi seuraavan levyn, Destroyn, laulusessiot Aksu Hantun kanssa erikseen, kun mä en osannut vaatia
Kaikki lähti kitaristi Jarmo Nikun tekstiviestistä, jossa tämä kehotti Kahilaista kuuntelemaan Young Gun Silver Fox -nimistä duoa, joka soittaa yacht rockiksi kutsuttua musiikkia. 12 www.riffi.fi 3/2024 M utta miksi soololevy juuri nyt. Kuppusami on Mauritiukselta kotoisin oleva rumpali, perkussionisti ja laulaja, joka on pitkään vaikuttanut Tampereen musiikkipiireissä monissa bändeissä ja yhteyksissä. Kahilainen soitti biiseihin joitain demokitaroita koskettimilla, mutta projektiin ja tuotantoon tuli nopeasti mukaan Timo Timonen, jonka kanssa kitaroita oli ”mukava fiilistellä yhdessä”. Gilbert on todella mahtava hahmo, joka on virkistänyt Tampereen skeneä tulemalla ulkopuolelta ilman mitään painolasteja. Toki tein biisejä paljon pianolla ja mielessä, mutta Logicilla syntyi jälkeä nopeasti. Nytkin alkaa olemaan jo seuraavatkin kymmenen biisiä olemassa. – Eli sitten löytyi vielä aikaakin levyntekoon. Ja tietysti myös esimerkiksi urkuja. Kolmas ja ehkä merkittävin vaikuttaja soololevyn realisoitumisessa oli muusikko Gilbert Kuppusamin tapaaminen. – Teen kaiken ekaksi pelkästään Logicilla, ja esimerkiksi rummut Drummerilla. – Se rupesi tuottamaan ja sain tehtyä demoja. Musanteko on sellaista, että sitä pitää vain ruveta tekemään. Yacht rock on 2000-luvun alussa keksitty genretermi, joka kattaa tietyn tyyppisen soulahtavan, hyvin tuotetun soft rockin 1970ja 1980-lukujen vaihteesta. – Tekstiviesti päättyi lauseeseen: ”The Doobie Brothersin keikkaa odotellessa.” Näin Young Gun Silver Foxin Pori Jazzeilla 2019, ja siitä syntyi innostus, että yacht rock ei ehkä ole kuopattu genre, Kahilainen muistelee. Kahilainen työsti soololevynsä lyriikat yhdessä Gilbert Kuppusamin ja Suvi Karjulan kanssa. – Soitin demojani Gilbertille, joka innostui ja sanoi saman tien, että ”let’s make a record”. Bassoa soittaa Mikko Löytty, ja Kuppusami laulaa ja soittaa rumpuja. Kun kappaleiden demoversiot on saatu valmiiksi, kaikki tehdään uusiksi – eli äänitetään. Samoihin aikoihin alkoi koronapandemia, joka oli viimeinen lähtölaukaus projektille. 12-15 Kahilainen.indd 12 12-15 Kahilainen.indd 12 2.6.2024 13.56 2.6.2024 13.56. Näin kaikkea voi vielä rukata, ja laulun kanssa voi säätää esimerkiksi tempoa ja sävellajia. Kahilainen huomasi, että demojen tekeminen Logicilla oli todella nopeaa. Levyllä soivat niin soul-, funkja yacht rock -vaikutteet Kahilaisen koko omasta musadiggailuja soittohistoriasta. Kahilainen soitti yhdessä Kuppusamin kanssa funkia soittavan Dumb Stuff Bandin riveissä. Ei tule lauluja äänittäessä sellaista, että ”vitsit täällä on jo kitarat ja rummut, mutta olisi ollut kiva jos biisi olisi mennyt pari pykälää korkeammalta ja pari biittiä hitaammin”. Toinen eteenpäin vievä voima oli muutos Kahilaisen studiolla Kangasalla: hän siirtyi Pro Toolsin käytöstä Logic Prohon. Jos ei sitä tee, sitä ei synny. Ensin palettiin tulevat kitarat. Pitkälti Kuppusamin kautta löytyi myös muusikot sooloprojektiin, kuten kitaristi Timo Timonen ja laulaja Suvi Karjula. Niin koomikkoryhmä Kummelista kuin monista muista yhteyksistä tutun muusikon, näyttelijän, tuottajan ja käsikirjoittajan Timo Kahilaisen uralla osui useampikin sellainen tekijä yhtä aikaa kohdalle, jotka laittoivat soololevyprojektin rattaat pyörimään. Esimerkiksi The Beatles opetTEKSTI JA KUVAT: KALLE HEINO Timo Kahilainen – juuri ajallaan Musiikin, tv:n, elokuvan ja teatterin monitoimimies Timo Kahilainen julkaisi keväällä ensimmäisen oman soololevynsä Just in Time. – Löytyn Mikko sanoi, että ei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä musiikkia, ja hän on oikeassa. Aika oli viimein otollinen, ”just in time”, juuri ajallaan, juuri oikeaan aikaan. Rummut viimeisenä Just in Time -levy koostuu vahvasti soitetusta, Steely Danin, The Doobie Brothersin ja The Beatlesinkin suuntaan kumartavasta groovaavasta ja soulahtavasta rock-musiikista. Kaikki musiikki ulostautui sitten nopeasti. Suhteessa musiikkityyliin Kahilainen kutsuu biisiensä tekemistä ja tuotantoa epäortodoksiseksi, koska työtavassa esimerkiksi rummut äänitetään viimeiseksi. – Sen jälkeen äänitettiin basso ja häntäpäässä rummut
Dave’s Song puolestaan kertoo diskohiletyypistä, joka ei ole päässyt ikinä eroon bilemeiningistään. Levyn sanoitukset Kahilainen teki yhteistyössä Kuppusamin ja Karjulan kanssa. Rima oli ehkä vähän turhankin korkealla, mutta mä olen jo yli 60-vuotias, niin ajattelin, että ei ole enää väliä, jos ei pääse riman yli. Sitä täytyy osata riisua, ja siihen tauot on tärkeitä. Teksti on tuonut mieleen sen koko maailman tai pienen elokuvan tai novellin, tarinan. Monesti kun lukee jonkun hyvän biisin tekstin, sitä ihmettelee, että ”olikos tässä vain neljä riviä?” Tajuat, että olet kuvitellut sen kaiken lopun. Miksaamisessa oli Kahilaisen mukaan urakkaa, vaikka hänellä onkin pitkän linjan kokemus monenlaisen musiikin tuottamisesta aina bändimateriaalista elokuvaja tv-musiikkeihin, joita Kahilaisen studiolta on valmistunut valtaisa määrä. Mutta kun A New World Record ilmestyi, olin 13-vuotias ja menin kauppaan ostamaan levyn omilla pikku rahoillani. Se oli levy, joka soi koko ajan ja oli pitkään, ja on vieläkin, hieno levy. Toinen oli This Time ja toinen beatlesmainen See the Sunrise, jossa demolaulut päätyivät levylle asti. Alkuperäinen idea oli, että kaikki tarinat voisivat tapahtua samassa kaupungissa. – Kun olin herkässä iässä yläasteella, kuuntelin 50-luvun musaa. Jeff Lynne on nero. Kahilainen toki pohtii, että raitojen ja ”kaman” määrää on tärkeää käydä jo aiemmin sovitusvaiheessa läpi. www.riffi.fi 3/2024 13 teli eka biisit ja sitten soitti ne. Musiikissahan parhaimmat tekstit ovat sellaisia, että niissä on enemmän kuin mitä tekstissä sanotaan. Jos jää siihen rimalle pomppimaan, niin sekin on ihan hyvä. Mutta tämä oli myös oppimisprosessi. Kahilaisen ei ollut tarkoitus laulaa itse yhtään biisiä levylle, mutta loppujen lopuksi kaksi biiseistä on hänen laulamiaan. – Kun Gilbert kuuli ne, hän totesi: ”Sun pitää laulaa tämä biisi.” Suosikit tatuoituvat takaraivoon Levyllä kuuluvat Kahilaisen oma musadiggailun juuret, kuten Steely Dan ja The Doobie Brothers. Kahilainen miksasi levyn yhdessä Kari Luukkosen kanssa. Luukkonen auttoi Kahilaista myös äänien säätämisessä äänityksissä, mutta pääasiassa Kahilainen äänitti levyn itse. – Tässä mun tekotavassa tulee tietysti jossain kohdassa soitettua kokeiluna tai omaa epävarmuuttaan tavaraa äkkiä paikat täyteen, verrattuna aikakauteen, kun oli vain 16 raitaa käytössä. Esimerkiksi This Love Lies on onneton rakkaustarina ja Love Remains the Same kertoo pariskunnasta, joka eivät rakkaudesta huolimatta vain sovi yhteen. Siellä on tuotettu muun muassa musiikit moniin elokuviin. Omat korvat ei enää kuule sitä, kun on mielessään jo sovittanut biisin, ja sinne vain soittaa ja soittaa lisää kamaa. ”Säädön määrä on lopulta aina sama vakio.” 12-15 Kahilainen.indd 13 12-15 Kahilainen.indd 13 2.6.2024 13.56 2.6.2024 13.56. – Kyllä niitä biisejä sai miksata. Kahilainen rakennutti hirsitalostudion Kangasalle reilut kymmenen vuotta sitten. Siellä oli paljon kamaa. Kun viikon tai kahden tauon jälkeen kuuntelee biisiä, niin sen jälkeen saattaa huomata, miten turvoksiin on soittanut koko homman. Myös esimerkiksi Electric Light Orchestra on yksi suuresti Kahilaiseen vaikuttanut bändi, ja etenkin sen vuonna 1976 ilmestynyt A New World Record -albumi. – Ne ovat pieniä tarinoita. Mutta heillä oli paljon ottoja. Tässä on käytännössä vain yksi otto, mutta säädön määrä on lopulta aina sama vakio
Genre yhdistelee soft rockin, soulin, jazzin, R&B:n ja diskon sävyjä ja sen edustajia ovat muun muassa The Doobie Brothers, Steely Dan, The Eagles, Toto, Michael McDonald, Little River Band, 10cc, Supertramp, Boz Scaggs, Chicago, Billy Joel, Earth, Wind & Fire, Ambrosia, George Benson ja Al Jarreau… Termi myös viittaa ironisesti mielikuvaan musiikista, jota jupit kuuntelevat jahtiensa kansilla. Kolme uutta UA Standard -mikrofonia. – Siinä lähti JJ-Studion Tannoyt eloon, Kahilainen muistelee. Ne ovat syntyneet siksi todella intuitiivisesti. UUTUUS UUTUUS UUTUUS 12-15 Kahilainen.indd 14 12-15 Kahilainen.indd 14 2.6.2024 13.56 2.6.2024 13.56. Lisäksi hän soitti kasarihardrockia Jukka Salmelan Salmela Komiteassa ja myöhemmin Heikkien Hela ja Silvennoinen useilla soololevyillä. Sitä ei ole keretty pumppaamaan tyhjiin. Kahilaisen näkemyksen mukaan alkuperäisen musiikin aikakausi loppui nopeasti 1980-luvulla pop-musiikin ja esimerkiksi rumpukoneiden varjoon. Kahilainen miettii, että kun ihminen menee oman vanhan suosikkibändinsä konserttiin ja itkee tutun hittibiisin tahdissa, ihminen itkee siinä samalla myös omaa nuoruuttaan. – Kyllä niissä kieltämättä on vähän samaa. – Mutta tämä tyyli nousee aina silloin tällöin esiin. Yacht rock on jatkumoa niin kutsutulle länsirannikon soundille ja AOR-musiikille ja viittaa suurin piirtein vuosina 1975–1984 syntyneeseen tietyn tyyppiseen musiikkiin. Kyse on samasta asiasta. Aiemmin puhuttiin juuri länsirannikon soundista, mutta yacht rock ei ole pelkkää länsirannikkoa. Äänittäjä Kari Luukkosen kanssa he selvittivät Youtubesta, miten vibrato korjataan paristolla. ”Tässä iässä ei enää kannata jäädä odottamaan mitään.” www.msonic.fi Myynti: UA-jälleenmyyjät Perhe on paras. – Meidän Kummelin Ensimmäisellä jäähyväiskiertueella viime vuonna Olli Keskinenkin sanoi hienosti yleisölle, että ”kiitokset, että me Kummelit olemme saaneet olla pieni osa teidän elämäänne, niissä hyvissä hetkissä.” Jengi nousi seisomaan ja taputtamaan. Livenä ydinbändi laajentui kahdeksanhenkiseksi kokoonpanoksi, johon kuuluvat myös toinen kosketinsoittaja Tuukka Ojala, taustalaulaja Jenna Kaura-aho sekä rumpali Joonas Nieminen. Vaikka levyllä Kuppusami hoiti sekä laulut että rummut, hän joutui toteamaan, että lavalla molemmat osa-alueet eivät taivu yhtaikaa riittävän hyvin. Levystä muodostui yksi Kahilaiselle tärkeistä albumeista. “Ollaan suunniteltu, että pitäisi tehdä samanlainen Youtube-video suomeksi”, Kahilainen virnistää. Lavalla valintojen maailma Levynjulkkarikeikan Kahilainen ja Just in Time -bändi soitti huhtikuun alussa Tampereen G Livelabissa. Kahilainen soitti itse Hammondja Leslie-yhdistelmällä, joten urkuosuudet osuivat luonnollisesti ensisijaisesti hänen tontilleen. Ja musa on hyvin tehtyä, Kahilainen analysoi. Kahilaisen soololevyssä voi tietenkin nähdä myös huipentuman Kahilaisen omasta soittajaurasta: Missing Linkin jälkeen Kahilaisella oli häröilybändi Torpedot. Ojalan kanssa Kahilainen jakoi kosketinosuuksia. Genre ei ole hirveän tarkkarajainen, mutta siinä on joku yhdistävä tekijä ja fiilis. – Mehän tehtiin melkein joka sketsiin joku musiikki, ja usein todella vauhdilla. Esimerkiksi Spotifyn virallisen Yacht Rock -soittolistan läpikuuntelu tuo väistämättä mieleen myös sketsisarja Kummelin taustamusiikit. Ennakoiko Kummeli-funk yacht rock -buumin. Meidän juttuja on yhdessä naurettu eri hetkissä. – Se on hyvä termi, siinä on pieni pilkan häive, mutta se on hyvä. Se varmaan pitää paikkansa, että kun nuorena kuuntelee tiettyä musaa, se tatuoituu takaraivoon, oli se sitten mitä tahansa. Niiden tyylissä on paljon samaa kuin yacht rockissa. Ojala soitti enemmän pianoja ja klavinetteja. Myös Tuukka on todella loistava soittaja, jonka kanssa saatiin nostettua hommaa seuraavalle levelille. Silvennoinen soitti nuorille soittajapojille Steely Danin vasta ilmestynyttä Gaucho-levyä. Kahilaisen Hammond B3:ssa oli pitkään vibrato rikki. – Ja myös Earth, Wind & Fire oli ja on tietenkin kova. – Toki tietenkin oli hyvä, että saatiin laulaja myös oikeasti eturiviin. Kummeli-funk jatkaa edelleen elämää myös esimerkiksi muusikkopiireissä eri muodoissaan. Kahilainen äityy muistelemaan, että monet Kummeli-sketsien musiikit tehtiin todella nopeasti. Siinä voi flirttailla jazzin ja progen kanssa, toisaalta siinä on rytmillisiä elementtejä, on c-osaa sekä vaikkapa perkussiot ja torvet käytettävissä. Ja kaikissa tietysti Hemisphere-mallinnus. Tämä saattaa olla yksi syy, miksi niissä kuuluu niin vahvasti sekä soittajien omat musiikkijuuret sekä poikkeuksellisen nerokkaasti hyödynnetyt genrevaikutteet. Tuntuu, että yacht rockissa on vielä ammennettavaa. 14 www.riffi.fi 3/2024 Steely Daniin Kahilainen tutustui paremmin, kun hän oli aivan 1980-luvun alussa Heikki Helan kanssa tekemässä heidän Missing Link -yhtyeensä demoa Tampereella JJ-studiolla, jossa Heikki Silvennoinen toimi äänittäjänä. Samantyyppisen asian hän on huomannut myös Kummeli-ympyröissä ja siinä, mikä merkitys Kummeli-ilmiöllä on monelle ollut. Kahilainen myöntää, että genren kattama musiikki onkin koko Kummeli-musiikkiporukan eli Kahilaisen, Heikki Silvennoisen ja Heikki Helan sekä kitaristi Jarmo Nikun, basisti Harri Rantasen ja rumpali Anssi Nykäsen suosikkikamaa. Vieläkin joskus kun näkee jonkun sketsin, niin ihmettelee että ”soitinko mä sinne oikeasti tollaisenkin jutun”. Monissa näistä on kuultavissa saman soundin ja samojen musiikkityylien kaikuja kuin Just in Time -albumilla. Bändi soitti keikan, joka koostui pelkästään Kummelin sketsimusiikista. Ja tietenkin kaikki Kummeli-kuviot ja elokuva-, televisioja teatteriprojektit. Anssihan alkoi kutsua meidän sketseihin soittamaa musaa Kummeli-funkiksi. – Kaikki nämä vanhat suosikit on sellaisia, että ne nousee edelleen säännöllisesti kuunteluun. – Yksi ilahduttavimpia oli viime vuonna yhteydenotto Rumat ihmiset -bändiltä. Kahilainen kokeili keikalla myös tietokoneen ja MainY acht rock -genre, jota Kahilaisen Just in Time -albumikin miehen itsensä mukaan vahvasti edustaa, on genremääritelmä, joka syntyi vuonna 2005 samannimisen nettivideosarjan mukaan
Hotel Californian sooloon ei voi mennä sotkemaan omia, Kahilainen vitsailee. Tässä iässä ei enää kannata jäädä odottamaan mitään. Levy ei ole hirveästi päässyt soittolistoille, mutta kuunteluita on, eli sitä on käyty varta vasten kuuntelemassa. Ja kaikissa tietysti Hemisphere-mallinnus. Niin kuin vaikka The Eagles. Toki ne säädöt sieltä tietokoneeltakin löytyy, itsekin soitin Moog-sooloja koneelta ihan stagepianolla. – Vai ottaako rennon asenteen ja niskalenkin biiseistä: tehdään biiseistä liveversiot ja pidetään hauskaa, lisätään sooloja ja mietitään, että ”tehdään vaikka tähän joku kiva juttu”. www.msonic.fi Myynti: UA-jälleenmyyjät Perhe on paras. Raudassa on kuitenkin enemmän rähinää. Hän on tehnyt levyn itseään varten, ja levyn tekemisessä on ollut mukana ”artisti maksaa” -filosofiaa. Ja jos on vaikka jotain Moog-tyyppistä sooloa, niin kyllähän se on eri juttu päästä säätelemään nuppeja suoraan. Kokemus ei kuitenkaan vakuuttanut häntä täysin. – Tupa oli täynnä ja oli tosi kiva ilta, vaikka vähän jännittikin. Vastaanotto on kuitenkin ollut vahvasti positiivinen. Kolme uutta UA Standard -mikrofonia. Enää ei kannata odotella Keikkoja on toistaiseksi tiedossa vain yksittäisiä, mutta tämä on johtunut pitkälti levyn julkaisuaikatauluista. Uusia biisejä on syntynyt kovaa tahtia ja seuraava levy periaatteessa odotuttaa jo itse itseään. Levy ilmestyi hankalaan ajankohtaan keikkakesää ajatellen – eli liian myöhään, vaikka albumin nimi muuhun viittaakin. Haastatteluhetkellä tiedossa on ainakin keikat Kangasala Jazzissa ja Tampereen TTT-klubilla, ja suunnitelmia on myös syksylle. stagen käyttöä esimerkiksi synasoundien kanssa. – Joku voimattomuus niissä soundeissa on. UUTUUS UUTUUS UUTUUS 12-15 Kahilainen.indd 15 12-15 Kahilainen.indd 15 2.6.2024 13.56 2.6.2024 13.56. Kaikki ei siihen tietysti pysty. – En aio lopettaa, tai en ainakaan aio luovuttaa. Kun sitä soittaa yksin, se kuulostaa hyvältä, mutta kun muita soittimia tulee mukaan, tapahtuu jotain hävikkiä. Hetken aikaa hänelle oli jopa kauhistus, että soololevy oikeasti julkaistaan – hieman sama tunne kuin aikoinaan ensimmäisten Kummeli-jaksojen kanssa. u Kahilainen käytti laulujen äänityksessä Townsend Labsin mallintavaa mikrofonia. Yleisesti Kahilainen on tyytyväinen levynjulkaisukeikkaan, vaikka sen läpiveto ei ollut täysin itsestäänselvyys. Kahilainen korostaa, että soolobändi on ollut ennen kaikkea intohimoprojekti. Just in Time saa Kahilaisen mukaan melko varmasti jatkoa. Levynjulkkarikeikka on aina paha ja siinä on valintojen maailma: haluaako soittaa kaiken juuri niin kuin levyllä, jota kukaan ei ole kuitenkaan vielä kuullut, ja tuijottaa lavalla toisia, että ”nyt soitit tuonkin jutun väärin”. – Odotukset eivät sinällään olleet korkealla, mutta on tullut hyvää palautetta
Ei liioin johonkin tieteenhaaraan tai taustateoriaan pohjautuvia ideologisia rakennelmia. 1972) ei kertaa jo moneen kertaan kuultua Yö-historiikkia, vaan mielenkiintoisen elämäntarinansa. Kertakaikkisen kreisi kokonaisuus päästää demonit valloilleen. Jousisektio – Maija Linkola, Elina Viitasaari, Lotta Poijärvi ja Markus Hohti – tuovat musiikkiin annoksen lyyrisyyttä. Teosta lukiessa on helppo ymmärtää, kuinka poikkeuksellinen herkkyys on mahdollistanut musiikin syvemmän ymmärtämisen. Kirjan alku piirtää kuvan erityisherkästä haitarivirtuoosista, jolla oli absoluuttinen sävelkorva. Toisinaan luku päättyy otsikon kaltaiseen mietelauseeseen, joka kiteyttää edeltäneet pohdinnat. Esikuvaksi nousivat brittipopparit Elton John ja ELO:n Jeff Lynne. Riemastuttava ilonpitoa! Virtuoosimaisen bändissä muut pelimannit ovat haitaristi Niko Kumpuvaara, basisti Antti Lötjönen ja sopraanosaksofonisti Jukka Perko. ARVIO: TOMMI E. Näitä on helppo ja mukava lukea vaikka sieltä täältä sattumanvaraisesti poimien. Sellaisten sijaan Rubin erittelee kirjallisesti havaintojaan ja ajatuksiaan luovuudesta ja taiteilijana elämisesta. VIRTANEN Maria Ylipää & Emma Salokoski: Kauniita piikkejä Texicalli Records (2024) Yön varjoista harmoniaan Y ön kapellimestarina yli kaksikymmentä vuotta toiminut Mikko Kangasjärvi (s. Teksti saattaa myös havahduttaa siihen, että omaan elämään voi sisältyä paljonkin luovuutta – ja etenkin potentiaalia sille – jos on pelisilmää huomata ja halua käyttää tilaisuus hyväksi. Siinä soivat sinisempien sointujen lisäksi vahvasti myös Beatlesin ja irkkumusiikin harmoniat. Kirjaa siteeraten: ”Luovuus ei liity vain tekemiseen, vaan se on tapa olla.” ARVIO: LAURI PALOPOSKI Luovuus ja olemisen taito Alkuteos: Rick Rubin Suomentanut: Kosti Salminen Like, 2024 978-951-148-456-1 Saatavilla myös sähköisenä sekä äänikirjana. Kauniita piikkejä on jatkoa 14 vuotta sitten saman työryhmän yhteistyön hedelmänä syntyneelle Omani uni -albumille. Kirja onkin varmasti monelle kollegalle kiinnostavaa luettavaa, mutta avaa myös hienosti tavallisille musiikin kuluttajille sitä herkkyyttä, mitä musiikin tekemiseen tarvitaan. Etsi sitä minkä sinä huomaat, mutta muut eivät näe 16-19 Ajankohtaiset 324.indd 16 16-19 Ajankohtaiset 324.indd 16 3.6.2024 18.59 3.6.2024 18.59. Harvasta suomalaisesta bändistä on kirjoitettu niin paljon kuin Yöstä. Matti Pentikäisen sanoitus ruotii parisuhteessa piilevää arvotyhjiötä. Yöstä sitten muodostui Kangasjärven instrumentti, mahdollisuus hyödyntää lahjakkuuttaan. Ensin oli poika ja haitari, kotioloissa niin rakkautta kuin suurta tragediaa. Kitaristi Teemu Viinikainen kuorruttaa hulluttelun hienolla soolollaan, kunnes koko biisi muuttuu yllättäen seesteiseksi sovinnoksi. Luvut ovat hyvin vaihtelevan mittaisia ja koostuvat milloin yhdestä, milloin useammasta lyhyestä tekstistä, jotka ovat mietelauseita pitempiä, mutta lyhyempiä kuin esseet. Rouheampaa linjaa sitä vastoin edustaa levyn nimikkobiisi. Omat ambitiot olivat säveltämisen puolella, ja haitari vaihtui pianoon. Ja harvallapa on havaintomateriaalin keruuseen ollut yhtä otolliset olot kuin juuri Rubinilla. Hotone Tuner Press – monipuolisuuden huipentuma! Tuner Press ei ole pelkästään virityspedaali; se on volumepedaali, ekspressiopedaali ja bufferipedaali kaikki yhdessä. Marzi Nymanin sävellys sekoittaa estottomasti punkahtavaa anarkismia, räppiä ja avantgardea. ARVIO: TOMMI E. Älä hautaa minua aamulla on Sofi Oksasen upea teksti, jota bändin rumpali Olavi Louhivuoren herkän aistikas sävellys tukee täydellisesti. Itselleni tunneside syntyi juuri suomenkielisiin lauluihin. VIRTANEN Mikko Kangasjärvi: Jäin yöksi Kirjoittanut: Mikko Kangasjärvi ja Jukka Poijärvi Docendo 2024, ISBN: 978-952-382-687-8 M enestystuottaja Rick Rubin on heittäytynyt pohtimaan luovuuden olemusta, sen syntyä ja sen todeksi tuloa. Kyse ei ole kuitenkaan muodikkaasta self help -lukemistosta, eikä se sisällä kymmenen askeleen, viikon tai kuukauden tietä valaistukseen. Tämä on rikkaus, mutta kaksikielisyys on ehkä myös vähän hajottava tekijä. Distributed in the Nordics by www.fitzpatrick.se Hotone.indd 1 Hotone.indd 1 2024-05-30 14:57 2024-05-30 14:57 Monisävyistä tunnelmointia K aksikon Maria Ylipää ja Emma Salokoski yhteistyö on osoitus suvereniteetista. Ne tarinat keskittyvät pitkälti laulaja Olli Lindholmiin ja hänen kulmikkaan rehvakkaaseen persoonaansa, jota on totuttu pitämään jonkinlaisensa aitona suomalaisen miehen mittarina. 16 www.riffi.fi 3/2024 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA Ampero II Stage on lukuisten IR-vahvistimien, -kaappien ja ikonisten efektiensä ansiosta ammattilaisten valinta IR-monitoimipedaaleissa. Kangasjärvi voitti lapsena haitarinsoiton MM-tittelin, josta tuli hänelle enemmänkin riippakivi kuin kipinä lähteä Veikko Ahvenaisen polulle tekemään suomalaista haitarihistoriaa. Alku on rohkaiseva, sillä Rubinin mukaan ”luovuus ei ole harvinainen kyky”. Se jakaa levyn kahteen eri maailmaan. Osansa Kangasjärven kirjassa on toki Lindholmillakin, mutta kiinnostavaksi tarinan tekee juuri se, ettei kerronta ole alisteinen läpikalutulle Yön tarinalle. Pulze on moderni digitaalinen mallinnusvahvistin, jonka minimalistinen muotoilu ja Bluetooth-toiminnot tekevät siitä sopivan monenlaisiin tilanteisiin. Tyylillisesti levy jatkaa samaa tarinaa, mutta nyt mukaan on otettu myös ruotsinkielisiä lauluntekstejä. Lähtöoletuksena on, etteivät välineet ratkaise, vaan se mitä ihmisen sisällä on ja kuinka hän sitä osaa tai haluaa käsitellä. Vaikka Rubin tunnetaan nimenomaan musiikkituottajana, uskoisin kirjan olevan virkistävää lukemistoa kaikille, jotka tekevät jotain luovaa arjessaan, töissä tai vapaa-ajalla. Sillä tiellä Kangasjärvi on vieläkin, Yöstä vain sattui tulemaan hänelle paikka näyttää taitonsa sovittajana ja orkesterinjohtajana. Molemman laulajattaren ääni taipuu ja soi täydellisyyttä hipovan upeasti
Riffi onnittelee! Lisätiedot: Studiotec • studiotec.fi Godin, Hotone & Fitzpatrick Kanadalainen kitaravalmistaja Godin on valtuuttanut Ruotsista käsin toimivan Fitzpatrickin edustamaan itseään nyt myös Suomessa. Lisäksi kerrotaan, että kiinalainen efektivalmistaja Hotone sekä Fitzpatrcik ovat sopineet Hotonen valmistamien tuotteiden edustuksesta Suomessa. Hotone Tuner Press – monipuolisuuden huipentuma! Tuner Press ei ole pelkästään virityspedaali; se on volumepedaali, ekspressiopedaali ja bufferipedaali kaikki yhdessä. Godinin tuotemerkkeihin kuuluvat myös seuraavat kitaramerkit: Art & Lutherie, Norman, Seagull sekä Simon & Patrick. Partti on työskennellyt monipuolisissa tehtävissä äänisuunnittelijana, laitemyyjänä ja järjestelmäprojektien vetäjänä mm. Edellä mainittujen merkkien tuotteet ovat myynnissä suomalaisten musiikkiliikkeiden kautta. Ampero II Stage on lukuisten IR-vahvistimien, -kaappien ja ikonisten efektiensä ansiosta ammattilaisten valinta IR-monitoimipedaaleissa. Pulze on moderni digitaalinen mallinnusvahvistin, jonka minimalistinen muotoilu ja Bluetooth-toiminnot tekevät siitä sopivan monenlaisiin tilanteisiin. Cape Soundissa, Noretron Audiolla, Studiotecillä ja Broadcast Solutions Finlandilla. Distributed in the Nordics by www.fitzpatrick.se Hotone.indd 1 Hotone.indd 1 2024-05-30 14:57 2024-05-30 14:57 Toni Partti MSonicin palvelukseen Audioja valotekniikan maahantuontia ja tukkukauppaa harjoittava MSonic on rekrytoinut Toni Partin henkilöstöönsä. Lisätiedot: Fitzpatrick • fitzpatrick.se Lisää kirjaja levyarvioita sekä tuoteuutisia löydät Riffin jatkuvasti päivitettävältä nettisivustolta riffi.fi ! 16-19 Ajankohtaiset 324.indd 17 16-19 Ajankohtaiset 324.indd 17 3.6.2024 18.59 3.6.2024 18.59. Lisätiedot: MSonic • msonic.fi Peter Stråhlmanille yrittäjäneuvoksen arvonimi Studiotecin perustaja ja entinen toimitusjohtaja, nykyään yrityksen hallituksessa vaikuttava Peter Stråhlman on nimitetty yrittäjäneuvokseksi. Nimitys osui oikeaan ajankohtaan, sillä kuluvana vuonna Strahlmanilla täyttyy sopivasti 50 vuotta yrittäjyyttä, joka alkoi 1974 Matti Sarapaltion yhtiökumppanina MS-Audiotronissa
Se on selvästikin kannattanut, sillä ohjelmoidut ja oikeat instrumentit nivoutuvat kappaleissa varsin luontevasti. 3440A:n nimellinen vahvistinteho on 70 wattia ja äänenpainetta se tuottaa enimmillään 106 desibeliä (SPL). S mart IP -tuoteperheeseen kuuluva 3440A-subwoofer uurtaa uraa energiaratkaisullaan: sen käyttövirta kulkee samassa Ethernet-kaapelissa digitaalisen audiosignaalin kanssa (PoE, Power over Ethernet). Kaiuttimena bassorefleksiperiaatteella toimivassa kotelossa on 6,5-tuumainen kartioelementti, ja toistoalueeksi lmoitetaan 35– 120 Hz enintään +/-2,5 desibelin poikkeamalla. Lisävarusteina myytävillä kannekkeilla 3440A voidaan asentaa niin kattoon kuin seinäänkin, ja kaiutinta valmistetaan sekä valkoisena että mustana. Lisätiedot: Genelec • genelec.fi Geneleciltä uusi subwoofer asennuskäyttöön Analoginen kytkentämahdollisuus on järjestetty asennusmaailmasta tuttua käytäntöä noudattaen Euroblock-liitännällä. 18 www.riffi.fi 3/2024 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA T ulevan Pori Jazzin mielenkiintoisimpiin ulkomaan vieraisiin kuuluu englantilainen Fabiana Palladino, jonka samanniminen debyyttialbumi on ollut tapaus. Digitaalista audiota 3440A:n takalevyyn sijoitettu RJ45-liitin ottaa vastaan sekä AES67että Dante-formaatissa. Fabiana Palladino on vastannut itse paitsi kappaleista, myös ensilevynsä tuotannosta, ja sen kypsyttelyyn menikin peräti 13 vuotta. Kooltaan 3440A on sopuisa. Esimerkiksi Guardian arvioi ’80-luvun sävyjä moderniin soundimaailmaan yhdistelevän levyn viiFabiana Palladino ja Al DiMeola Pori Jazziin den tähden arvoiseksi. Kaiutinjärjestelmän hallintaan käytetään Genelecin omaa Smart IP -applikaatiota, jossa määritellään verkkoon liitettyjen eri kaiutinten voimakkuustasot, jakotaajuudet sekä huonekorjaukseen liittyvät asetukset. Vieraileviin soittajiin levyllä lukeutuu myös oma isä, bassolegenda Pino Palladino. Seuraa jatkuvasti päivitettäviä tuoteuutisia osoitteessa riffi.fi. Painoa 3440A:lla on 14,5 kiloa. 16-19 Ajankohtaiset 324.indd 18 16-19 Ajankohtaiset 324.indd 18 3.6.2024 18.59 3.6.2024 18.59. Leveyttä ja korkeutta on kumpaakin saman verran, 475 millimetriä, kun taas kotelon syvyydeksi ilmoitetaan 220 millimetriä. Avoimen API-rajapinnan kautta Smart IP -verkko voidaan myös integroida osaksi rakennuksen automaatiojärjestelmiä
Lauluosuudet tallennettiin Neumann U87 -mikrofonia käyttäen ja Neve 1073 -esivahvistimen kautta. Esiinnytkö äänitteillä. Premium Distribution Partner for Professional Audio & Video System Solutions Ota Yhteyttä: info@standardsystems.fi Löydä Jälleenmyyjäsi: www.standardsystems.fi/dealers KAIKKI KOMPONENTIT AV-JÄRJESTELMÄÄSI VARTEN Premium Distribution Partner for Professional Audio & Video System Solutions Ota Yhteyttä: info@standardsystems.fi Löydä Jälleenmyyjäsi: www.standardsystems.fi/dealers KAIKKI KOMPONENTIT AV-JÄRJESTELMÄÄSI VARTEN FOR THE MUSIC Jotta muusikot ja musiikintuottajat saavat työstään korvauksen. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVA: BUSTER GREY-JUNG (FABIANA PALLADINO) Lisätiedot: Pori Jazz • porijazz.fi 16-19 Ajankohtaiset 324.indd 19 16-19 Ajankohtaiset 324.indd 19 3.6.2024 18.59 3.6.2024 18.59. Akustisen musiikin tinkimätöntä ja korkeatasoista äänittämistä, äänentoistoa sekä striimaamista. Festivaalin tunnetuin kitaravieras on eittämättä Al DiMeola. www.gramex.fi Schoeps-mikrofonien maahantuonti ja virallinen edustus. Gramex Liity maksutta asiakkaaksemme. Keräämme ja tilittämme sinulle korvaukset esimerkiksi radiosoitoista. Mukana kevään keikoilla on ollut nelihenkinen yhtye, ja teemaan sopien DiMeola on soittanut myös vanhalla 1971 Gibson Les Paul Custom -kitarallaan (vaikka kuvassa onkin aivan toinen soitin…). Toinen ulkomainen kitaristivieras on southern rock -perinteestä ponnistava Devon Allman Project, eikä unohtaa kannata myöskään YouTube-videoistaan tunnettua Scary Pockets -yhtyettä, joka tekee uusia funk-versioita vanhoista hiteistä. Hän tulee Pori Jazziin Electric Years -kiertueellaan, jolla hän soittaa varhaista materiaaliaan niin Return To Forever -yhtyeen tuotannosta, kuin soololevyiltä Land of the Midnight Sun, Elegant Gypsy ja Casino. proaudile.fi Music Tech -lehden haastattelussa Fabiana Palladino kertoo, että debyyttilevyn soundille keskeiset instrumentit olivat Roland Juno-106ja Yamaha DX7 -syntetisaattorit, samoin kuin Arturian emulaatio jälkimmäisestä laitteesta. Tuotatko äänitteitä
Olin sairauslomalla melkein vuoden, ja sairausloman aikana lauluntekeminen ja musiikki eivät tuoneet iloa. Silloin ajattelin, että taiteilijanimen käyttäminen on luontevaa, koska kappale ei ollut omani. On tietysti hauskaa, että ensikuulemalta kaikki luulevat sen olevan Laura väärinpäin. – Tämä studio on kotoisa tila. Referenssilevyjä ja musiikillisia näkemyksiä käsitelleen puhelinpalaverin jälkeen varsinaiseen levyntekoon ryhdyttiin puhtaalta pöydältä. Sessiot olivat tosi mukavia, ja levy valmistui hiljalleen omalla painollaan, Sippola toteaa. – Kaikki nuo kokemukset taustoittavat vahvasti levyn biisejä. Hän sairasti vaikean masennuksen, jota seurasivat korona, oman lapsen vakava sairastuminen ja ero lapsen isästä sekä Ukrainan sota. Tuuli-kappale julkaistiin vuonna 2021, ja koko albumin valmistumiseen meni kolmisen vuotta. Sippola sanoo olevansa kokemuksistaan ammentava ja omakohtainen laulunkirjoittaja ja prosessoivansa elämää laulujen tekemisen kautta. Oli tärkeää, että kumpikin luotti prosessiin. Sen kantamoisena tuli impulssi ottaa Aural-nimi kokonaan käyttöön, Sippola kertoo. Koen myös suurta tuskaa siitä, kuinka tuhoava ihminen on luonnolle ja muille eläinlajeille. Viime vuodet olen elänyt eräänlaista elämäni taitekohtaa. 20-22 Aural.indd 20 20-22 Aural.indd 20 2.6.2024 13.57 2.6.2024 13.57. Tekemistä edisti viihtyisä studioympäristö. Lopulta sanoin itselleni, että ”älä tee lauluja, ei tarvitse”. Epäuskoa levyn valmistumisen suhteen hänellä ei ollut projektin missään vaiheessa. – Siinä on hyvää synestesiaa: miltä se näyttää ja miltä se kuulostaa. Levyprojektia edelsivät Sippolan yksityiselämässä tapahtuneet mullistukset. Joitakin miksauksia tarkennettiin vielä myöhemmin, Kiiveri kertoo. Ensimmäisenä työn alle otettiin Tuuli-niminen kappale, jonka tuotantoa Sippola oli itsekseen tuskaillut jo jonkin aikaa. Minusta levyssä kuuluu ylipäätään sellainen meidän yhteinen ennakkoluulottomuus, Kiiveri sanoo. Mukana vierailevat myös kitaristi Petri Kuusela ja laulaja Markus Perttula, kumpikin yhden raidan verran. 20 www.riffi.fi 3/2024 T änä vuonna 20-vuotistaiteilijajuhlaansa viettävä pianisti, laulaja-lauluntekijä ja musiikin tohtori Laura Sippola julkaisi maaliskuun puolivälissä albumillisen uutta musiikkia. – Albumi syntyi pitkällä aikavälillä, mutta tuotantosessiot olivat lyhyitä. – Mutta siitähän ne hyvät asiat syntyvät, että on mukava olla ja kotoisa fiilis – se on ihan hullun tärkeä juttu, Kiiveri sanoo. Aural-nimen lähtökohtaa ei tarvitse kaukaa etsiä, mutta sanaleikin lisäksi sillä on Sippolalle syvempiäkin merkityksiä. Tuo toteamus oli tietysti hetki, jonka jälkeen lauluja rupesikin tulemaan, Sippola sanoo. TEKSTI JA KUVA: VILMA TIMONEN Aural – musiikkia, joka saa kehon tanssimaan ja sielun itkemään Vahvan tunnelman taustalta löytyy draamaa rakentavia harmonioita, minimalistista pianonsoittoa ja ennakkoluulottomia tuotannollisia ratkaisuja. Sippolan edellisestä pitkäsoitosta ehti kulua kuusi vuotta, ja tuona aikana muuttui niin tapa tehdä lauluja kuin artistinimikin. Sippola kuvaa itseään musiikintekijänä tarinankertojaksi, mutta Valois-albumin kohdalla hän löysi uusia ja vähemmän tarinakeskeisiä tapoja tehdä. – Julkaisin coverin [Nocturne] vuonna 2019. Tarinoista soundeihin Kuten Sippolan aiemmin omalla nimellään tekemässä musiikissa, myös Auralin tuotannossa kaiken perusta ovat vahvat sävellykset ja sanoitukset. Prioriteetiksi nousivat tarinallisuuden sijaan soundit ja niiden kuulijoissa synnyttämät tunnetilat. Sippolan elämässä tapahtuneiden myllerrysten edesauttamana syntyi artisti nimeltä Aural. Nimi Aural jäi jyskyttämään päähäni. Oli hienoa heti alussa huomata, että molemmat olivat valmiita hyppäämään tuntemattomaan ja tekemään sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä. Sippola pohtii, että verkkainen työtahti toi tekemiseen keveyttä. On luonnonvaloa, hienot soittimet valmiina ja mikit pystyssä. Hyvät jutut syntyvät kotoisasta tunnelmasta Auralin tuore Valois-albumi on Sippolan ja tuottaja Matias Kiiverin yhteistyön tulos ja tehty kokonaisuudessaan Kiiverin Hollywood House -studiolla Helsingin Vallilassa. Teimme tuotantoa aina kaksi biisiä kerrallaan. Työtä tehtiin parin kolmen päivän periodeissa. – Minäkään en tiennyt automaattisesti, mitä tällaisen biisin kanssa niin sanotusti kannattaisi tehdä: on spoken wordia ja kuitenkin popkertsi. Kaikki tällaiset valoon ja auraan liittyvät teemat olivat olleet mieleni käsittelyssä. Työpari Sippola-Kiiveri tapasi toisensa tuttavien suositusten kautta, ja yhteistyö alkoi sujua mutkattomasti heti alkumetreiltä asti. Tänne tuli aina kuin kotipesään