MARSHALL – rouhea soundi ja raaka voima loivat maineen Nro 3-2019 Hinta 10,90 E LARKIN POE – perinnettä kunnioittaen, tämän ajan soundilla! Antti Kaukomaa, musiikintekijä: ”Tällaiselle muusikolle kuin minä ei koskaan ole ollut parempaa aikaa kuin tämä.” JUSSI JAAKONAHO: ”Tuottamisessa on se juttu, että sä väistämättä menetät sen fokuksen jossain vaiheessa.” 01 Kansi319.indd 1 25.5.2019 20.39
F-Musiikista ja jälleenmyyjiltä. Myös akkukäyttö. Soundi ällistytti heti ensimmäisellä kuuntelulla. Verraton myös Bluetooth-kaiuttimena keikkadösässä.” Temi Kinnunen MIKSAAJA / ANTTI KETONEN 02-03 Ilmoitukset.indd 2 25.5.2019 20.42. Bose S1 toimii akkari-PA:na, fillinä, viiveenä, jne. 3-kanavainen mikseri. Missä vain. STEREOTOISTO LANGATTOMASTI! Lataa uusi Bose Connect -sovellus! P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L ”Käytämme Bose S1 -aktiiveja akustisilla keikoillamme. Auto-EQ säätää soundin automaattisesti kaiuttimen asennon mukaan. Litiumioniakku nyt vakiona. Sopii hyvin liveja DJ-keikoille, kulmamonitoriksi ja äänentoistoksi moneen käyttöön. 010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi Uusi Bose® S1 Pro on kätevä ja kevyt PA-järjestelmä jolla tuot ammattitason äänentoiston helposti kaikkialle. Ulkoinen äänilähde voidaan liittää helposti Bluetooth-yhteydellä. Milloin vain. Reverb, EQ sekä ToneMatch®-presetit laululle ja kitaralle. Must have!” Antti Ketonen ARTISTI ”Pienestä kaiuttimesta iso ääni. BOSE® S1 PRO KANNETTAVA PA-JÄRJESTELMÄ Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi | puh
6066 Subminiature Headset 6060 Subminiature Lavalier minimizes distortion expands dynamic range increases clarity 3 mm of audio perfection Maahantuonti: Bright Sales & Installation Oy www.brightgroup.fi sales.fi@brightgroup.com dpamicrophones.com/3mm 5 25 75 95 100 02-03 Ilmoitukset.indd 3 27.5.2019 19.37
HAASTATTELUT & ESITTELYT 08 Ikimuistoiset sessiot – kertojana Jussi Jaakonaho 14 Larkin Poe – sisarukset syvästä etelästä 16 Antti Kaukomaa – koska suutari ei pysy lestissään 20 Lauri Tähkä & Revohka – keikkailua veitsen terällä! 30 Oodi on uuden ajan kirjasto – studioita jokamiehelle! LUKUPALAT 26 Näyteikkuna – kivijalkakaupan tarjoukset 29 Ajankohtaista – tiedotuksia ja suosituksia SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 34 Marshall – rouhea soundi ja raaka voima antoivat rock-kitaroinnille suunnan 40 Elämäni bassot: Jan-Olof ”Puppe” Strandberg – basso joka tyyliä kohden KÄYTTÖTESTIT 44 GR Bass GR210-860 – tuhti italialainen 47 Two notes Torpedo C.A.B. 62 Normipäivä – Messumatkailu avartaa 63 Muusikkona maailmalla – Sambakarnevaalit, kahvipavut, banaanit ja jalkapallo – Brasilia! 64 Alangon päiväkirja – Loanheittoa 20 ”Kitara on Tähkälle lyömä soitin. Kyllä, joskus. Kyllä, joskus! Yksi asia on selvää: he hyödyntävät edukseen laitteiden tekniset mahdollisuudet, tulkitsevat parhaiten asiakkaan taiteelliset ja toiminnalliset visiot, hyppäävät välillä ajattelemaan laatikon ulkopuolelle, kehittävät ajatteluaan, ymmärtävät ympäristönsä kokonaisuudessaan sekä toimivat vastuullisesti ja ammattimaisesti. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 57,50 e (ensimmäinen kuuden numeron jakso) ja määrä aikaisena kuuden numeron jaksona 65,50 e . Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 10,90 e + posti kulut. Virtanen, Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Martin Berka Anssi Eriksson Minna Hatinen Misha Koivunen Timo Koskinen Niko Laasonen Lars Mullen Tommi Saarela Juha Seila Timo Östman Nettitoimitus: Anssi Airas, Toni Honkala, Reima Lindroos, Lauri Nieminen, Ville Pekkala, Matti Rinne, Tommi Saarela, Jari Salo, Ari Vanha-Majamaa, Tommi E. 6 www.riffi.fi 3/2019 SISÄLTÖ 54 34 30 Jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. M – kaappi ja pääteaste DI-boksissa 50 Audient Sono – monitoimi-interface kitaristeille 52 Røde NTR – nauhamikki ajan hermolla 54 Bose T4S & T8S – patenttilääkkeitä soundinpuutokseen 58 Neumann NDH 20 – studiokuulokkeet ammattilaiselle GRANDE FINALE 60 Aamukahvilla Msonicilla – onko 360 saliäänen uusi normaali. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Msonic Experience Studio on paikka, jossa ammattilaiset tapaavat, syventävät osaamista, vaihtavat kokemuksia ja synnyttävät tuoreita ideoita. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen www-sivustomme Riffi-kaupassa. Miten he erottuvat massasta. 06-07 Sisältö 319.indd 6 28.5.2019 18.21. Kerran hän iski 12kielisestä akustisesta neljä kieltä poikki yhdellä laakilla.” Kannen kuva: Juha Seila YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. 24. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, hinnan voit tarkistaa Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Riffi ilmestyy vuonna 2019 kuusi kertaa. Onko heillä vain paras verkosto tukenaan. vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen MSONIC KOULUTTAA Tapahtumatekniikan & mediatuotannon ammattilaisten kokenut sparraaja ja kumppani Käyttävätkö he aina hienoimpia laitteita. Tervetuloa oppimaan msonic Experience Studioon! Uli Jetzinger, toimitusjohtaja msonic oy MASTER CLASSIT studioja live WORKSHOPIT d&b-ammattilaisille GREEN HIPPO mediaserverikoulutus SERTIFIOINTIKURSSIT Avid Pro Tools-käyttäjät UUTUUS! VALAISTUS Tukea esitysvalaisuun msonic.fi/koulutus Kalliosolantie 3, 01740 Vantaa I info@msonic Oletko miettinyt, miksi joistakuista äänimiehistä tai valosuunnittelijoista on tullut huippuosaajia, joiden kanssa kaikki haluavat työskennellä. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Untitled-1 1 9.12.2015 7:57:09 Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Irtonumeron hinta on 10,90 e
Onko heillä vain paras verkosto tukenaan. Kyllä, joskus! Yksi asia on selvää: he hyödyntävät edukseen laitteiden tekniset mahdollisuudet, tulkitsevat parhaiten asiakkaan taiteelliset ja toiminnalliset visiot, hyppäävät välillä ajattelemaan laatikon ulkopuolelle, kehittävät ajatteluaan, ymmärtävät ympäristönsä kokonaisuudessaan sekä toimivat vastuullisesti ja ammattimaisesti. MSONIC KOULUTTAA Tapahtumatekniikan & mediatuotannon ammattilaisten kokenut sparraaja ja kumppani Käyttävätkö he aina hienoimpia laitteita. Miten he erottuvat massasta. 06-07 Sisältö 319.indd 7 28.5.2019 18.21. Kyllä, joskus. Tervetuloa oppimaan msonic Experience Studioon! Uli Jetzinger, toimitusjohtaja msonic oy MASTER CLASSIT studioja live WORKSHOPIT d&b-ammattilaisille GREEN HIPPO mediaserverikoulutus SERTIFIOINTIKURSSIT Avid Pro Tools-käyttäjät UUTUUS! VALAISTUS Tukea esitysvalaisuun msonic.fi/koulutus Kalliosolantie 3, 01740 Vantaa I info@msonic Oletko miettinyt, miksi joistakuista äänimiehistä tai valosuunnittelijoista on tullut huippuosaajia, joiden kanssa kaikki haluavat työskennellä. Msonic Experience Studio on paikka, jossa ammattilaiset tapaavat, syventävät osaamista, vaihtavat kokemuksia ja synnyttävät tuoreita ideoita
Yhden biisin tuotantohommia olisi paljonkin, mutta silloin tuottamisen määrä verrattuna rahan määrään on harvemmin tasapainossa. 08-13 Ikimuistoiset Jaakonaho.indd 8 26.5.2019 8.13. 8 www.riffi.fi 3/2019 TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: MINNA HATINEN Jussi JAAKONAHO IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Nykyään tahti on jotakuinkin tuotanto vuodessa. Yhteenä syynä hän pitää sitä, että musiikkityyleillä joihin hänet yleensä yhdistetään, ei ole tänä päivänä niin paljon kysyntää. Mitä enemmän kappaleella on hittipaineita, sen kauemmin homma yleensä kestää. Myös musiikin kuluttaminen on muuttunut Jaakonahon kiireisimmistä ajoista. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Itse tekemiseen ei paljon aikaa kulu, mutta kaikenlaiseen levy-yhtiön pompotteluun, spekulointiin ja säätämiseen sitäkin enemmän. Tahti on hiljentynyt monestakin syystä. Jostain 90-luvun lopulta lähtien hommaa riitti noin kymmenen vuoden ajan miltei täysipäiväisesti. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. J ussi Jaakonahon tuottajahommat ovat vähentyneet vuosi vuodelta. Ja kun elääkin pitäisi. Silloin tehtiin vielä albumikokonaisuuksia, mutta nykyisin markkinoille julkaistaan musiikkia pääasiassa kappale kerrallaan
Perinteisessä mielessä bändisoitolla yhden biisin tekee kolmessa neljässä päivässä, eikä ohjelmoimallakaan siihen mene yhtään sen enempää. – Vaikkei se henkilökohtaisesti välttämättä aina mitään lempimusaa olisikaan, niin kiinnostaa kuitenkin miten sitä tehdään. Kaikki soittohommat – vähemmän kivatkin – on otettu vastaan. Meillä oli mainstream-mielessä ihan uus jengi, joka näytti vanhalle jengille närhen munat. Youtuben myötä kaikennäköistä opetusmatskua on paljon saatavissa. Tällä hetkellä esituotanto on lähinnä tiedostojen lähettelyä. Jonna oli sainattu Polygramille vuosi aikaisemmin, ja kaikenlaista oli kokeiltu. Yhden biisin tuotannot sopivat hänelle senkin takia, koska hän kertoo olevansa ”ammatillisesti sitoutumiskammoinen”. Tuohon aikaan tuottajan hommat ja koko kuvio oli vähän toisenlainen. Jaakonaholle ammatillisesti elossa pysymisen ehtona on, että uudistuu koko ajan. Muita duuneja on sitten aseteltu niiden mukaan. – Sä olet kuitenkin monenlaisten olosuhteiden armoilla. www.riffi.fi 3/2019 9 – Olen kuullut että jonkun biisin tekeminen on kestänyt kuukausia. Olet vastuussa, että pitää toimittaa, silloin kun pitää toimittaa. Nyt elokuvamusaa on tehty yksi proggis ja pari on tulossa. Ensimmäinen julkaistu kappale oli jättihitti Suljettu sydän, joka tehtiin Soundtrack-studiossa Helsingin Pitäjänmäellä yhden biisin sessiona. Tai ihan vaan ottamalla jonkun softan haltuun, kuten mun tapauksessa Ableton liven, jonka otin Pro Toolsin rinnalle. Luovana ihmisenä hän pyrkii koko ajan keksimään jotain uutta. Koska kyse on instru-musasta, niin ihmiset sai siitä mielikuvan että täähän on vähän tämmöstä elokuvallista musiikkia. Oli kuitenkin kiva tehdä semmonen juttu, jossa itse määrittelee joka ikisen asian loppuun saakka. Soittajiksi valikoitui sen ajan nykymusiikkia soittavia tyyppejä, eikä ”patinoituneita” sessiomuusikoita. Kaikki edellämainitut on nykyäänkin erittäin aktiivisia musiikkitoimijoita. Siirtyminen yhden kappaleen sessioihin voi olla jopa vapauttavaa. Tervomaa ei vielä noihin aikoihin säveltänyt omia kappaleitaan – sanoitti toki – joten biisejä saatiin Tuure Kilpeläiseltä, Lasse Kurjelta ja Mikki Kausteelta. Tai kun olet nuori tyyppi, miten saat sellaisen aseman, että joku bändi haluaa sut tuottamaan heidän levyn. Ehkä siinä on semmonen juttu, että kun on tehnyt asioita tarpeeksi kauan niin positiiviset yllätykset ei ole niin yleisiä. Mä en useinkaan ole se tyyppi joka sanoo sen viimeisen sanan. Jaakonaho ei nykyään ihan herkästi lähdekään tuottamaan, vaikka kyselyitä tulee varsinkin mainstreamin ulkopuolelta. Vaikka musiikkiala on jatkuvassa myllerryksessä, ei Jussia huoleta tulevaisuus. – Yleensä kaikki mun duunit on palveluammattia. Sellaisella jyrkkyydellä ja asenteella, jos tähdet on oikeassa asennossa, saadaan tehtyä jotain freesiä. Muistuttaa itselleen, mistä siinä musajutussa olikaan kyse. Tiukalla asenteella varustettu 26-vuotias tuottaja halusi tehdä ensimmäisellä tuotannollaan pesäeron aiempaan sukupolveen. Rummuissa tältäkin palstalta tuttu Sampo Haapa niemi, Antti Växby bassossa, Jaakonaho kitarassa ja Mikko von Hertzen stemmoissa. Jussi JAAKONAHO ”Sellaisella jyrkkyydellä ja asenteella, jos tähdet on oikeassa asennossa, saadaan tehtyä jotain freesiä.” 08-13 Ikimuistoiset Jaakonaho.indd 9 26.5.2019 8.13. Syksyn Säveltä ja muuta sekalaista. Mennäänkö yhden biisin sessioissakin treenikämpälle istumaan. Olihan Jussi toki harrastanut äänittämistä jo teini-ikäisestä asti kaveribändejä neliraiturilla taltioiden, mutta jonkinlaisena käänteenä ammatillisuuden suuntaan voi pitää 1994 järjestettyä Sibelius Akatemian tuottajakurssia, jossa hän tutustui tässäkin sarjassa vierailleeseen Jyrki Tuoviseen. Jonna Tervomaa: Jonna Tervomaa, Polygram 1998 Ammattimainen musiikin tuottaminen alkoi Jussi Jaakonaholla tästä albumista. Se lähti jo siitä miten kitaraa soitettiin kotimaisilla levyillä. Viime vuonna hän teki oman levyn, joka poiki töitä TV:n puolella. Jaakonaholle musahommassa ja oman levyn tekemisessa oli myös kyse siitä että hän on ensisijaisesti soittaja. Vaikka teet kuinka skarpisti oman duunin, niin et sä voi vaikuttaa kuinka hyvin joku laulaa tai kuinka hyviä biisejä joku tekee. Etenkin jos on joku porukka, jonka kanssa en ole tehnyt aiemmmin. Kaikessa toiminnassa on kuitenkin tavoitteena saada vain mahdollisimman hyvää musaa aikaiseksi. Mukavinta on tehdä lyhyitä napakoita keikkoja. Toimenkuvaan kuului, että piti hallita aivan erilainen kokonaisuus tekniikkaa, mikä ei ollut todellakaan kaikkien saatavilla, kuten se nykyään on. Silloin Hannu hiffasi, että nää tyypithän pitää yhdistää, nehän puhuu ihan samoista asioista. – Se vaati erilaisia olosuhteita. – Joskus on kiva tietää, etten ole vielä seitsemän kuukauden päästä sidoksissa jonkun jutun kanssa. – Mä olen kuitenkin sen verran vanha kettu, että ajattelin, että kyllä tästä jotain voi seurata. – Jos edellinen sukupolvi oli ollut vaikka jotain Kuustosta – sellasta miessolisti-hommaa – niin siitä oli silloin hirveän tärkeetä päästä mahdollisimman kauas. Koolla oli nykymusiikkia ajatellen aikamoinen all-star-jengi. Tai että levy-yhtiö on tyytyväinen. Mä olin koppavasti sitä mieltä että täällä tehdään junttimusaa. Eikä siinä ole kauheesti pelivaraa. – Jos on kyse on perinteisestä bänditouhusta, niin kyllä. – Me oltiin varmaan Hannun silmissä freesejä innokkaita tulokkaita. Eikä se ole oikeastaan oleellistakaan. Toki valmista on vasta kun tilaaja näyttää vihreää valoa. Tuottamisen ja kitaran soittamisen lisäksi hän äänitti ja miksasi albumin. Tuottaminen on mukavampaa hommaa, kun sitä ei ole liikaa, hän sanoo. Onneksi uusi musiikki on aina kiinnostanut häntä – vähintäänkin siinä ammattillisessa mielessä. Kaksikko aloitti monen vuoden hedelmällisen yhteistyön, joka poiki Polygramilla silloin vaikuttaneelta Hannu Sormuselta erilaisia pikku duuneja. Oman levyn tekemisessä oli ennenkaikkea ajatuksena raikastaa omaa musiikkifiilistä. Joskus avauduin hänelle siitä, millaista musaa haluaisin tuottaa. Nykyään kun musiikkituotanto on usein hyvin tuottajavetoista, jossa haetaan kyseisen tuottajan soundia, ei tarvitsekaan välittää sopiiko jokin kappale sen aikaisemman jutun kanssa. Siihen aikaan ei Suomessa ollut tuottajia, jotka olisivat tehneet hänen haluamaansa soundia. Ja tästä on aikaa 22 vuotta. Jaakonaho ei kuitenkaan kaipaa vanhoja aikoja. Nyt kun toi bändihomma ei ole niin hottia, niin saa nähdä mihin tämä tästä menee. Jos sä äänität bändiä, niin miten pääset studioon maksamatta
Biisit valikoitui vain niiden aiheuttamien visioiden mukaan. Albumia kuunnellessaan Jussi Jaakonaho ei tekisi mitään eri tavalla. – Kävin pari kertaa treeneissä, Maija oli just aloittamassa soolouraansa. – Silloin demot oli mies-kitara-yninädemoja ilman sanoja. Koska tehtiin uutta, tuoretta musiikkia, käytettiin tuotannossa paljon sille ajalle tyypillisiä juttuja. Suomessa oli niin pienet meiningit silloin. Ihanteellisia nuoria se otti siinä vaiheessa tietysti rankasti päähän, kun ei oltu aiemmin tehty duunia kriittisten levy-yhtiö-äijien kanssa, eikä ollut kokemusta siitäkään. Yksi näistä oli rumpuloopit, jonka kuultuaan kuulija toteaa välittömästi, että ”Tää on niin ysäriä”. – On niissä muissakin biiseissä sitä aikaa. Ja se sieltä aika voimakkaasti välillä kuuluukin. Eihän kukaan nykyään alkaisi vertailemaan jotain Chisua ja Sannia. Onneksi me oltiin Jonnan kanssa kumpikin aika idealisteja ja seisottiin yhdessä rintamassa portinvartijoita vastaan. Levy on puhtaan mielen tuotos, jollaista ei tehdä kuin kerran. – Brittipop ja muu kitaraorientoitunut tavara. – Ei sitä osannut oikein muuten ottaakaan, kuin henkilökohtaisesti. Siihen aikaan jos pääsi Radio Novaan, niin sä olit koko kansan artisti. Tilauksessa oli ”epästeriiliä elämänmakua”. Levy-yhtiön palaute valmiista materiaalista saattoi osua arkaan paikkaan. Nykyään Jaakonaho ymmärtää heitäkin. – Ne yritti miettiä sitä omasta näkökulmasta. Lisää yhdeksänkymmentäluvun ilmiöitä: ”Vihaiset nuoret naiset” -oli kategoria, johon niputettiin kaikki suunnilleen saman ikäiset omalla nimellään esiintyvät naisartistit. Mä miettisin liikaa. Ei ollut biisinkirjoitusleirejä. Olenkin yrittänyt pysyä pois tämän päivän soundista ja tehdä vain sellaista soundia, jota jaksais kuunnella, haha… Uudenlaista meininkiä oli myös se että rokkilevyllä käytettiin eri biisintekijöitä. On vain hauska juttu, että jos mut olisi otettu siihen, niin mihin suuntaan mun ura olisi toisen naisartistin kanssa lähtenyt. Mä en varmaankaan ollut vaan tarpeeksi hyvä. Se oli niin raikas ja omalla tavalla sympaattinen platta, Jaakonaho julistaa. Nykyään demot voisi laittaa melkein sellaisenaan levylle, ne on niin pitkälle hiottuja. Ja vääntämistä riitti. Silloin demossa piti olla tosi vahva melodinen ydin, että se vakuuttaa ja saa tarttumaan siihen. Tottakai, jos tehdään oikeiden soittajien kanssa tehtyä bändimusaa, niin se kuulostaa joihinkin korviin aina vanhanaikaiselta. Jonnan levyltä julkaistiin kuitenkin 5–6 singleä ja kaikki soi radiossa. Jonnan kolme ekaa levyä tehtiin tuolla metodilla. Näin oltiin toimittu aikaisemmin ainostaan iskelmäpuolella. Onneksi se aika on ohi. Tehokeinoja, jotka jälkikäteen tarkasteltuna naulaavat musiikin tiukasti juuri tiettyyn ajankohtaan. Albumin synty tapahtui onnellisten tähtien alla. – Kun tulee tommonen isolle levy-yhtiölle tekevä entinen lapsitähti, joka ei sävellä itse, niin potentiaalia rajuunkin mollauk seen toimittajien osalta oli. Se oli kuitenkin sen ajan radioon aika rosoista kamaa. Yhdessä jaksoi vääntää. Jaakonaho oli käynyt kokeilemassa kitaristin hommaa Vilkkumaan bändissä parisen vuotta ennen Jonnan sessioita. Ensimmäinen tuotanto, artistin debyytti, nuoret tyypit joiden nahkaa ei kova maailma ollut vielä parkinnut. Silloin teki myös kahdeksantoistatuntista päivää ihan vaan koska 08-13 Ikimuistoiset Jaakonaho.indd 10 26.5.2019 8.13. Jokainen tiesi minkälaista musiikkia ollaan tekemässä. En myöskään ollut silloin kauhean monipuolinen kitaristi, niin siitä tuli sitäkin kautta aika yhtenäinen levy, vaikkei biisit olleetkaan saman tekijän. En muista pääsikö tuolta levyltä mikään. Tän levyn jälkeen olen pyrkinyt jonkinlaiseen ajattomuuteen. Se oli kuitenkin mun jälkiviisaassa mielessä vaan niin aseistariisuva plätty, että ei sille voinut olla kauhean kyyninen. 10 www.riffi.fi 3/2019 Toinen ajatus oli soittaa asioita mahdollisimman paljon livenä ja ilman klikkiä. Annettiin biisien tulla ja ryntäillä. Jopa toimittajat pitivät levystä, mitä oli syytä hieman ihmetellä, sillä tuohon aikaan uskottavuus oli melkein tärkeämpää kuin itse musiikki. Jo siinä taisteltiin osaltaan edellistä sukupolvea vastaan. Kasassa oli ”helvetin hyvä nippu biisejä” ja Tervomaa onnistui teksteissään kiteyttämään hänen ikäisensä ihmisen ajatuksia, jotka vetosivat kuulijoihin. Eihän niillä ollut mitään tekemistä toistensa kanssa paitsi sukupuoli ja ikä. Näin kävi myös Jonna Tervomaalle, joka lokeroitiin samaan jengiin puoli vuotta myöhemmin breikanneen Maija Vilkkumaan kanssa. Siinä oli jo silloin se hardrock-aspekti ja ne oli mun korvaan tosi monimutkaisia. Se oli se mitä koettiin tekevämme. Sattumaako. – Se tuli tosi luonnostaan, mutta kyllä mä niitä arrasin aika suoraviivaiseksi. Vaikutteita saatiin hieman aiemmin päällä olleista grungeja powerpop-buumeista, joita kumpikin, Tervomaa ja Jaakonaho kovasti diggailivat. – Mä en enää osaisi tehdä sellaista. Ajattomuus on hyvin vaikeeta. Siihen aikaan mainstream-musa alternative-vaikutteilla oli uus juttu Suomessa. Miten niitä voisi sovittaa lisää tai saiko Jonna saman tien jotain sanoitusajatusta. Yhtenäisyys saavutettiin samoilla soittajilla ja Jaakonahon isossa roolissa olleella kitaralla. Novalla kun ei silloin saanut tulla särökitaraa, mikä on ihan uskomatonta, kun sitä on sittemmin ollut jo Suvi Teräsniskankin musassa. Kolmen eri biisintekijän tuotosten ymppääminen samalle levylle saattaa olla hankalaa, jos ja kun tavoitellaan jonkinlaista yhtenäistä linjaa. Osassa kappaleita kuultiinkiin toista sen ajan signature-trendiä eli hiljainen säkeistö – kova kertsi -muotoa, jota varsinkin Nirvana viljeli 90-luvulla. Tänä päivänä naisartisteja on todella paljon. Looppi löytyi heti ensimmäisestä sinkusta, joka oli muutenkin tuotannollisesti Jaakonahon mukaan eniten siinä ajassa kiinni. Niitä oltiin tuomassa albumille enemmänkin, mutta jo seuraavassa biisissä tuli fiilis, että eiköhän se ollut siinä
Mutta aikataulu-asiat, ne vasta jotain aivan dadaa olivatkin. – Jos yritit saada jonkun tyypin vaikka paikalle laulamaan, niin kyllä se sinne saman vuorokauden sisällä ehkä tuli. Ainoastaan kaksi biisiä tehtiin Pro Toolsilla, loput Adateilla. Sitä voi vaikka kuinka yrittää varautua kaikkeen etukäteen ja yrittää valmistaa itseään tulevaan, mutta ei vaan auttanut. Loppuäänitykset tehtiin Tansaniassa, koska mukaan haluttiin paikallisia lyömäsoittajia, taustalaulajia ja fiittaajia. – Vuokrattiin ihan keskeltä hevon viidakkoa omakotitalo ja laitettiin mobilesysteemit pystyyn. Se ei vaan jotenkin käynyt hänen ajatukseen. Andrew oli esiintynyt hänen kanssaan samoilla festareilla, koska hän esitti luonnonmukaisempaa materiaalia pinnalla olevan konemusiikin sijaan. Taustalaulajien ilmestyessä paikalle ilmeni, että kaikissa kappaleissa ei lauletakaan swahilin kielellä vaan jollain heimokielellä. Mutta aina kun päästiin tilanteeseen, että sähköä on, mikään hyönteinen ei ole kirkumassa ja muusikko paikalla, niin soittamisen ja tekemisen taso oli joka kerta aivan briljanttia. – Sitten Teholla alkoi mopo hyytymään yksintekemisen kanssa ja soitti mulle, että haluaisinko lähteä mukaan. Siinä oli sellaista melkein hälläväliä-asennetta. Sinne oli tullut tosi vahvasti blingbling-hiphop. www.riffi.fi 3/2019 11 halusi. Äänityspaikaksi oli valittu Euroopassa työskentelevän pariskunnan suhteellisen moderni kaksikerroksinen talo, joka sijaitsi savihökkelikylän vieressä. Diggasin siitä kovasti ja lähdin mukaan. ”Aijaa, joku parvi vai?” ”No, one!” Sitten mentiin ulos katsomaan jotain puuta, minkä kyljessä oli yks koppakuoriainen, mistä lähti se järjetön ääni. ”Mielenkiintoisin proggis” pitää sisällään myös ”legendaarisimman jutun”, joka menee näin: Tansanian vieressä on pieni Zanzibarin saari, jossa asusti tietynlaista arabi-lauluperinnettä edustava laulajatar, nimeltään Bi Kidude, joka tunnetaan myös lisänimellä ”Queen of Taarab”. Tansanialainen oli kaivanut akustisen esiin ja ilmoille alkoi pulputa ”huippumatskua” biisi toisensa perään. ”Mitä hittoa?”, äimisteli Majamäki samalla leukaansa maasta keräten. Rummuissa oli Juho Viljanen. Se on myöskin elämäntilannekysymys. Läppärit ja simppelit interfacet. Albumi ylitti hissukseen sen aikaisen kultalevyrajan eli 20 000 kappaletta. Majamäen kokoamassa bändissä soittivat ”ReggaeHulkkoset”, eli Kari ja Jori. Ei pystynyt äänittää. Artisti lennätettiin kavereineen uudelleen Suomeen. Oman vaikeutensa hommaan aiheuttivat erilaiset hyönteiset, muttei perinteisellä tavalla, vaan omalla ääntelehtimisellään. Treenien jälkeen painuttiin Soundtrackstudiolle ja äänitettiin kymmenen kappaletta, että saadaan levylle jonkinlaiset raamit. Ajanut varsinkin naisten asiaa, eikä ollut esimerkiksi suostunut pakko-avioliittoon. – Tällaisessa proggiksessa, jossa ei ole levy-yhtiötä, artisti kehitysmaasta ja kaikki logistiikka helkkarin raskasta, kaikki perustuu vaan siihen, että uskallatko sä laittaa rahaa ja aikaa siihen. Jaakonaho oli kitarassa. Siellä tehtiin levyn pohjat – pääsääntöisesti lauluja myöten – livenä. On meinaa aivan satavarmaa, että rahoja ei tulla koskaan saamaan takaisin. Ero Suomen ja kehitysmaan välillä on niin valtava.” 08-13 Ikimuistoiset Jaakonaho.indd 11 26.5.2019 8.13. Ero Suomen ja kehitysmaan välillä on niin valtava. Tiedossa oli pari keikkaa tansanialais-suomalaisella kokoonpanolla. Ikävä kyllä, sitä odottelua ja pähkäilyä oli enemmän kuin tarpeeksi. Eli ei voinut hieroa ihan jokaista asiaa. Siltä istumalta hän päätti, että näin lahjakkaan tyypin kanssa on pakko tehdä levy. Niin vähän tavaraa kuin oli mahdollista. ”Andrew, mikä tää on?” Se kerto mistä on kyse. Tehtiin levyllinen rempseää rönsyilevää kitararokkia. Hätistettiin se pois, se lens johonkin lähelle ja sama melu jatkui. – Se oli niille ihan guru. Ne biisit oli meikäläisittäin meinaan aika vaikeita. Ei liene yllätys, että asioita oli hyvin vähän ennustettavissa ja tiedonkulku vaikeata ja puhelinyhteydet huonot. – Tohon pisteeseen pääseminen vaati hyvin paljon, Jussi korostaa. Jonna Tervomaan aikuisiän debyytti sai kaikenkaikkiaan kolme Emmaa, jotka myönnettiin kategorioissa: Naissolistitulokas, vuoden debyyttialbumi ja vuoden biisi. – Kuulu semmosta hirveetä särinää. Sen jälkeen painuttiin uudelleen studioon, joka oli tällä kertaa Hitsville. Talonmies lähti läheisestä kylästä hakemaan bensaa, mutta aina vain yhdellä kanisterilla. Ja siinä on hyvät puolensa. Yhtaikaa sä näät, että nää tyypit on tosi onnellisia ja pyörittää sitä omaa yksinkertaista arkeaan. Macin ”omena+S” -yhdistelmää sai painella koko ajan, kun ei tiennyt kauan virtaa riittää. – Vieläkin kun mä kuuntelen sitä levyä, niin se kuulostaa freesiltä. Ei vaan voinut olla sitä varakanisteria. On ihan eri hommaa, kun et tuijota ruutua. Esituotanto aloitettiin jo Tansaniassa. Sähkö tuotettiin aggregaatilla, josta aina välillä loppui bensa. Majamäki äänitteli akustisia demoja, kunnes oli aika lennättää kaveri Suomeen ja aloittaa treenit bändin kanssa. Olin jossain vaiheessa hurahtanut afrikkalaiseen musaan, mutta tää oli aivan omanlaistaan. – Me treenattiin saakelisti. Onneksi pohjat oli tehty Suomessa, ei tarvinnut rontata sataaviittäkymmentäkiloa mikkitelineitä. Suljettu sydän sai sitten kuitenkin Emman ja Jonna sai Emman. Iltanuotiolla puhe oli kääntynyt bassoa soittaneen Andrewn kanssa hänen muihin harrastuksiinsa. Sitten se bensa aina välillä loppui ja lisää hakemaan. Kaikki kamat tuotiin mukana. Perkussionisti Teho Majamäki asui jossain vaiheessa Tansaniassa jonkin aikaa ja soitti Ashimban eli Andrewn kanssa samassa bändissä. Ashimba: Wakukaya, Grandpop Records & UduMood Music 2012 Tansanialaisen Ashimban Wakukaya -albumin työstö on kuulemma mielenkiintoisin projekti, jossa Jussi Jaakonaho on ollut mukana. Kukaan ei myöskään tiennyt hänen ikäänsä paitsi, että se oli vähintään sata. – Me yritettiin, että ota useampi kanisteri, me maksetaan. Kulttuurishokkihan on aina väistämätön. Jussi muistelee parin viikon mittaista reissua Afrikkaan. Nykyään en suostuisi vaikka aseella pakotettaisiin. Laulajat olivat ihmeissään ja artisti opetti heille laulettavia sanoja. Nyt edesmenneen muusikon statusta voisi verrata Suomessa vaikka Vesa-Matti Loiriin. Todellinen ”erikoisproggis”. Niillä videoilla näkyy ”Kulttuuri shokkihan on aina väistämätön. Vetänyt omaa linjaa koko elämän. – Sä kuitenkin järkytyt siitä. Muistan kuinka Jonna tuli Lostariin muovikassillinen Emma-patsaita mukanaan. Jos sä omistat kaiken siihen hommaan, se myös kuuluu. Siellä ei hierottu, eikä tavoiteltu Toto-tyyppisiä aspekteja
Tää on yksi levyistä, johon olen eniten tyytyväinen. Kauhea myllytysintro voi kestää puoli minuuttia ja sen jälkeen saattoi alkaa joku kolmen soinnun jumitus… Introt ja outrot – ne oli Andrewn juttu. Sä tallennat hetkiä. Siihen menee turhaan aikaa”. Siinä oltiin musan ytimessä. 08-13 Ikimuistoiset Jaakonaho.indd 12 26.5.2019 8.13. Se alkaa nuotion sytyttämisellä, jonka äärellä rummun nahka venytetään tiettyyn vireeseen. Ei näkynyt, suomalainen tietysti oletti, että kai he nyt sentään viimeistään aamupäivän aikana tulevat. Albumin teko edustaa Jaakonaholle jotain suurempaa kuin pelkästään musiikin taltiointia. Koko prosessi näyttäytyy Jaakonaholle nykyään unenomaisena. – Mutta siinä musakulttuurissa ei ajatella sitä silleen. Jussi kertoo Andrewn olleen kiltti suomalaisille soittajille. Andrewn kautta Kidude saatiin levylle mukaan. Paikallisille hän oli vähintään jumalolento. Legendan sanoma olikin positiivista ja nainen onnellinen siitä, että hänen kulttuuriaan huomioidaan. Jos sä nyt tekisit sen uudelleen, siitä tulisi ihan erilainen. Kun suomalaiset muusikot laitettiin soittamaan Tansanialaista musiikkia, saattoipa olla että pohjoisen soittajat eivät saaneet ihan jokaista nyanssia kiinni. Se mikä on toiselle aivan normaalia, saattaa olla toiselle aivan käsittämätöntä ääniakrobatiaa, josta ei löydä musiikkia ilveelläkään. Niillä on ihan eri kela siitä mitä musiikki on. Silloin tuli pari oivallusta: ”Aijaa, okei, Tota se meinas.” Meillä saattoi olla ykkönen väärässä paikassa… – Toisaalta kyllä se meitä aidosti arvosti. Tilanteeseen, jossa kaikki on recin painamista vaille, pääseminen kesti todella kauan. – Yhteistyö Tehon kanssa toimi todella hyvin ja luonteet natsas. – Olen kuullut näitä biisejä hänen soittaminaan paikallisten muusikoiden kanssa. ”Jumalauta te suomalaiset olette kovia muusikoita!” Mutta mä olin nähnyt niiden keikan ja oli pakko sanoa, että ei me kyllä olla. Laulajaa managereineen odotettiin saapuvaksi aamulla. Mutta sehän kertoo meidän musiikkikulttuurien eroista. – Niillä oli muuten hauska juttu, että välillä biisien introissa oli yhtä paljon informaatiota kuin yhdessä King Crimsonin biisissä. Nyt on kova meininki päällä. – Perkussionisti alkaa virittämään soitintaan. Vielä miksauksessakin meidän visiot osui vielä lähelle toisiaan. Juuri toi on levyjen tekemisessä hyvää ja armotonta samaan aikaan. Kun saattue saapui, oli aurinko juuri laskemassa. Pelkästään suomalaisten soittajien soitto toi soundiin jonkinlaista tuttuutta. – Jossain vaiheessa hän piti mulle puhuttelun: ottaa kädestä kiinni, tuijottaa ja selittää omalla kielellään. Wakukayan myyntiluvut jäivät jonnekin parin sadan tienoille. Tulee ilta, ilma viilenee. Projekti oli Jussille hyvin raskas mutta arvokas. Eri puolilta maailmaa tulevilla ihmisillä saattaa olla täysin erilainen ajatus musiikista. Meno oli hippasen erilaista kuin rutiininomainen toiminta koto-Suomessa. Kun alettiin hommiin, kuunteli hän kerran mistä kappaleessa on kyse ja aloitti improamisen. Jos on rahaa, niin se TODELLAKIN näytetään. Mies ei tajunnut siitä mitään, vaikka hänen kappaleensa menivätkin usein neljään. Sellainen ”älä yritäkään” -katse. 12 www.riffi.fi 3/2019 kultakelloa ja muuta vielä enemmän kuin amerikkalaisilla videoilla. Levyä kuunnellessa hyvä fiilis valtaa mielen, vaikkei Andrewn uraa saatukaan nousuun. – Aina kun Andrew soitti niille, niin ”tulossa ollaan, ihan kohta siellä.” Kun he viimein kaksitoista tuntia sovitun ajan jälkeen saapuvat, ojentaa taiteilijan manageri kouransa: Rahaa peliin! Itse Kiduden astuessa maantien varrella autosta ulos, lakosivat ohikulkijat polvilleen. Monella tasolla. Monen mutkan kautta päädyttiin levyn miksaamisen. Se kysy, että ”miks meidän pitää aina laskea neljään, kun aloitetaan. Ihan mieletön spektaakkeli. Esimerkiksi kotoinen 4/4-tasamaastorytmiikka oli Andrewlle täysin vieras asia. Siinä oli paljon mulle vierasta asiaa, mutta se oli tosi freesiä. Siihen on tallennettu sen hetkinen aika. Tapasin Tansaniassa Andrewn kongolaisia kovan tason muusikkokavereita, ja soitin heille levyämme. Kun Andrewn musassa on paljon myös länsimaisia vaikutteita, niin ei se kauhean kaukana ollut. Ja taas nuotio päälle ja virittämään. – Oltiin aika diipeissä. ”Ei se ihan riitä, me tarvitaan vähän tempoinformaatiota”. Lähellä äänityspaikkaa sijaitsee nimittäin museo-alue, jossa oli esillä paikallisia artefakteja, jotka olivat ei enempää eikä vähempää kuin vanhimpia todisteita ihmisen olemassaolosta. Huikeata on kuitenkin se, että hienoisten kommunikaatiovaikeuksien ylitse muusikot ymmärsivät toisiaan musiikin kautta. Kaksi biisiä tehtiin. Siihen päälle vielä kun oltiin rytmimusan emomailla, niin se kaikki siellä koettu oli aika opettavaista. Mutta se on siinä armottomuudessaan just sitä, mitä se on. Mutta jotain juttuja kuitenkin oli. Ne ajattelee pitempiä kaaria. Niitä hierottiin. Hoidettiin eri asioita. Mä sitä teknistä puolta ja Teho kaiken logistiikan ja muun säätämisen. Mä en tajua mitään, Andrew yrittää tulkata. – Kurttunen mummo, jolla todella naulitseva intensiivinen katse. Se oli mulle yksi isoimmista jutuista siellä. Kuulematta albumia mietin, että taisi miksaaminen olla vähän haasteellisempaa kuin normi rokkilevyn kohdalla. Henkisesti ja myös fyysisesti oltiin oikeastaan kaiken alkulähteillä. Se hetki. Albumi saatiin kuitenkin marraskuussa 2012 World Music Charts Europen listalle sijoituksella 20. – Se on isoksi osaksi afro-poppia, jota kantautuu aika paljon Suomeenkin. – Mutta sehän näissä levyissä on hienoa, että ne jää elämään, mikä on aivan mahtavaa. Ja saatiin lopputuloksena levy, johon kaikki oli tyytyväisiä. Sovittiin sitten kompromissiksi, että lasketaan kahteen. Todella raflaavalla arabi-laulutyylillä. – Mutta kyllä siinä jotain läksytystäkin taisi mukana olla. Ne oli aivan helewetin fiiliksissä. Röökiä meni ankarasti. ”No mikä olis parempi?” ”Yksi”. Mä pelkäsin, että mut noidutaan. Ei sitten kuitenkaan
Laitettiin tahoillamme biisit paremmuusjärjestykseen. Ja niin ne biisit ikäänkuin muotoutui hiljalleen. Maailmanlopun sushibaari ylitti ilmestymisvuonnaan kultalevyrajan, eli 15 000 kappaletta. – Mulle tulee sellainen olo, että nyt varmaan se biisin sielu tulee sieltä läpi. Että tulisiko Jussi sitten kuitenkin tuottamaan. Jussin ehdoton panostus oli taivutella Alanko soittamaan itselleen tuntemattomien soittajien kanssa. Alangolla oli ajatuksena että levyllä olisi kaikkia tyylejä joita hänen levyillään on esiintynyt. Puolet biiseistä rakennettiin bändiytimen ympärille, loppumateriaali määritteli itse itsensä. – Ismo tuli paikalle, ja kertoi että uusia biisejä olisi taas iso nippu. Jussi sai ajatuksen. Lisäraitojahan on helppo tehdä, mutta jossain vaiheessa tulee se saturaatiopiste, jolloin pitää alkaa ennemmin ottaa pois kuin lisätä. Suoraan vaan studioon näiden uusien typpien kanssa. Vältellään sitä punaista lankaa. www.riffi.fi 3/2019 13 Ismo Alanko: Maailmanlopun sushibaari, Fullsteam Records 2013 Jussi ja Ismo ovat vanhoja tuttuja. – Mä ostin sille muutaman teran muistia. Nyt oltiin Tehon ja Alangon yhteisellä treenikämpällä treenaamassa Ashimban musiikkia. Tehtiin vanhan liiton metodilla. No mikä ettei. Hommaan pestatiin jazz-pianisti Seppo Kantonen, joka toimitti jykevämmän pianosovituksen. Miten tuollaisen metodin kohdalla sitten tietää koska kappale on valmis. Vaikkei Jaakonaholla ollut aikeita alkaa tuottamaan, otti hän kuitenkin biisit vanhasta muistista kommentoitavaksi. Onnistunut juttu. Jos halutaan jotain erikoissoitinta niin se hommattiin sinne. Dogmana oli myös, että ei treenata. On vakavaa, rempseää, hauskaa, syvällistä, hömppää, rujoa, kaunista, rokkaavaa, poppaavaa, taidetta, punkkia… Ne biisit jotenki juttelee keskenään kivasti. Lopulliseksi määräksi saatiin seitsemäntoista. Erikoismeininkiäkin biiseista löytyi, kuten Naapurin saunareissu -kappaleessa, jossa oli ainoastaan acapella-kuoro ja Ismon laulu. u ”Mitä tän biisin pitää olla, tehdään se niin.” 08-13 Ikimuistoiset Jaakonaho.indd 13 26.5.2019 8.13. – Mä en olis vuonna 98 ikinä osannut tehdä tällaista levyä. Äänittämistä varten vuokrattiin pitkäksi ajaksi Sonic Pumpilta työhuone ja äänittäjäksi palkattiin työharjoittelijana talossa ollut Jussi Kraft. Se oli yksi tapa tehdä. – Tuottamisessa on se juttu, että sä väistämättä menetät sen fokuksen jossain vaiheessa. Samaan aikaan Jaakonaho ajatteli, että nyt kannetaan laariin kaikki se ammattitaito ja näkemys, jota neljäntoista vuoden aikana on hänelle kertynyt. – Siellä on sellasiakin biisejä, mitä ei mitenkään timanttisesti osattu, mutta soiton jälkeen mietittiin, että ”Nythän ei kukaan mogannut. Kyllä Jussi tietää, sen hän on osannut aina. Jussi tuotti vuosina 2001– 2003 Ismolle pari biisiä ja 2004 tehtiin kokopitkä. Siihen mennessä Alanko oli tehnyt kaikkinensa yli kaksikymmentä levyä. – Aina kun sä teet levyn, niin siitä puhutaan, että se kuulostaa taas yhdeltä Ismo Alangon levyltä. Ei voi ihan tietää mitä tästä tulee, mutta kyllä tästä tällä porukalla jotain tulee. Vasta vuosien päästä sä tiedät miten hyvin tuli onnistuttua. Mahdollisimman monipuolisesti. – Käytiin jammailemassa varmaan kaksi kertaa ja ehkä yhtä biisiä kokeiltiin. Tähtiä vertaillessa Alanko totesi, että heillähän on tässä nyt hyvä viba. Nyt käsissä oli kuitenkin sen verran sekalainen seurakunta, että punaista lankaa ei vaan löytynyt. Loppumatsku äänitettiin sen jälkeen. Jos joku on punkkia, tehdään siitä punkkia. Biisin mukaan, biisi kerrallaan. – Viimeinen levy, mitä olen saanut sellaisella budjetilla tehdä. Albumin nimikkokappale oli pianoriffiin perustuva pitkä, kertova kappale, johon hän halusi rikkaampaa harmoniaa. Jokaisen jamin äänittäminen tarkoitti myös sitä, ettei punaisen valon kauhua ollut missään vaiheessa. Kaikki sai liiton liksat ja kaikki studiot maksettiin, eikä keneltäkään tarvinnut pyytää mitään palveluksia. Kun koskaan ei voinut tietää, milloin kappale olisi kasassa. – Ismolla on aina ollut levyissä jokin punainen lanka, että tämmönen tästä levystä tulee. Kappaleiden löytäessä muotoaan, tilattiin studioon lisää muusikoita, joita esiintyy Jaakonahon muistin mukaan levyllä kaksikymmentäneljä. Mitä jos tällä kertaa ei mietitä yhtään mitään, vaan laitetaan kaikki tyylit. Olikohan se siinä. Tällöin vältetään kaikki vakioratkaisut ja hyväksi havaitut toimintatavat. Tää menee levylle.” Ei jääty murehtimaan. Jos Jonnan levy viisitoistavuotta aiemmin oli läpeensä treenattu ja arrattu ennen studiota, niin nyt oltiin liikkeellä aivan eri lähtökohdista. Sä menet sen hetken vision kanssa ja jossei kauheesti hälytyskellot soi, niin sillä mennään. – Itunesissa pystyi ennen antamaan biiseille tähtiä yhdestä viiteen. Tämmöstä me tehtiin viikkokaudet. – Mitä tän biisin pitää olla, tehdään se niin. Ollaan pitkään studiossa ja hierotaan ja kaikki saa liksansa. ”Kansanmusa-osastolle” taas päätyi kaksi rallia. Jos joku biisi on kansanmusaa, tehdään se niin. Työstö alkoi biisien karsimisessa, joka oli samalla isoin homma. Se dramaturgia tuli sitä kautta. – Mun mielestä siihen saatiin kyllä tosi hyvin kaikki Ismon puolet. Se levy on onnistunut yhteenveto Ismon tekemisistä siihen saakka ja samalla mun senaikaisesta osaamisesta. – Kantonen ja Niko Votkin soitti sen kahdestaan ja Ismo lauloi. Täysin ainutlaatuinen juttu. Tässähän on aika freesi meno. Jussi ja Ismo ovat myös vanhoja naapureita. Hän ei etsinyt tuottajaa, mutta totesi, että ”kun asut siinä naapurissa niin tule joskus kuuntelemaan.” Kappaleita oli totta totisesti yli neljäkymmentä. Mitä lyhyempi se väli on, sen pienempi vaara, että sitä aletaan turhaan hinkuttamaan Mitä ajatuksia levyn kuuleminen tänä päivänä aiheuttaa. Mutta taas näillä kilsoilla osasi ja eritoten uskalsi hypätä tuntemattomaan ja aika monta kertaa. Periaatteena oli, että äänittäjä äänittää kaiken mitä soitetaan, jolloin ei tarvi kysyä erikseen pyöriikö. Kun sä laulat sun biisejä ja tekstejä, kukaan ei varmaankaan luule sitä jonkun toisen levyksi. Eikä ajatusta mitä niillä tekisi. Ja sitä kaikkea pääsi myös käyttämään. Ismo on perinteisesti aika kova spekuloimaan ja miettimään asioita pitkällisesti, ja se vältettiin tällä levyllä kokonaan. Huonoin tilanne on se, jos levy on valmis maaliskuussa ja se masteroidaan vaikka marraskuussa, niin sen tietää, että tätä tullaan säätämään
Tavoitin Rebecca ja Megan Lovellin puhelimitse toukokuun alussa Floridan Jacksonvillesta, minne Amerikan kiertue poikkesi kyseisenä iltana. Tässäpä meillä upeita roolimalleja, joiden musiikki löytää koko ajan suurempaa yleisöä. Nashvillessa nykyään majaansa pitävät, mutta Georgiasta, Atlantan lähistöltä kotoisin olevat Rebecca (laulu, kitara, banjo, mandoliini) sekä Megan (lap steel, dobro, laulu) aloittivat musiikinteon jo nuorena. Kun Puistoblues vahvisti Larkin Poen kiinnityksen, oli sopiva aika ottaa yhteys rapakon taa. 14-19 Larkin Poe_Kaukomaa.indd 14 26.5.2019 8.22. Tänä kesänä Rebecca ja Megan Lovellin bändiä kuulee Suomessa Puistobluesin pääesiintyjänä. T örmäsin Larkin Poen musiikkiin ensimmäisen kerran YouTubessa viitisen vuotta sitten, minkä jälkeen sisarusduon profiili on noussut huomattavasti samalla kun tyylikin muuttunut omaleimaisemmaksi. 14 www.riffi.fi 3/2019 TEKSTI: TIMO ÖSTMAN – sisarukset syvästä etelästä Larkin Poe tekee modernia rootsmusaa, jossa säröinen lap steel ja sähkökitara soivat komeasti nuorten naisten komennossa
Siksi halusimme levyttää osan noista Peachille. Se on paitsi mukavaa ja innostavaa, myös tuntuu meistä hyvin luonnolliselta. – Pidämme tuon sarjan tekemisestä tosi paljon ihan jo oppimisen vuoksi. Olimme 15–16-vuotiaita, kun aloitimme, ja kiitos vanhempiemme, saimme tehdä niin. Onko teillä jo ideoita tulevista cover-biiseistä, mitä aiotte sarjassa esittää. – Rebecca teki kaikki nuo biitit Garagebandilla käyttäen paljon orgaanisia soundeja, joista sitten teki luuppeja. Siksi stemmalaulu on meille todellakin vaivatonta. Onko oma sisko stemmalaulajana erityinen etu. www.riffi.fi 3/2019 15 – Synnyimme Tennesseessä, mutta kasvoimme pohjoisGeor giassa noin sadan kilometrin päässä Atlantasta. Myös uudelle levylle sovitimme pari tällaista, mutta samalla halusimme esitellä enemmän omaa laulunkirjoitustamme, Megan jatkaa. Sitten vain soiteltiin, ja alettiin säveltää kappaleita, joita päässä pyöri. Rebecca kertoo, että juuri Costellon palaute vaikutti siihen, että tästä tehokeinosta on sittemmin luovuttu. – Keikkailimme tavallaan harrastuksena viitisen vuotta. Saamme käyttää niitä soundeja mitä haluamme ja tehdä levyn mitä tykkäämme kuunnella, Rebecca kertoo. Megan kertoo, että esimerkiksi sovitusten rytmiluupit ovat paljolti kotitekoisia. Siinä on paljon voimaa. Mutta yhä enemmän saamme ideoita lauluihin videoiden kommenttikentistä, kun ihmiset postaavat toiveitaan. 14-19 Larkin Poe_Kaukomaa.indd 15 26.5.2019 8.22. – Haluamme ehdottomasti kunnioittaa amerikkalaisen musiikin lähdetyylejä, esimerkiksi bluesia. – Tahdoimme uudelle yhtyeelle raskaamman soundin, jonka vuoksi itse aloin soittaa sähkökitaraa, kun taas Megan otti haltuun lap steelin. Ne selvästi vetoavat ihmisiin. Edelliselle Peach-levylle Larkin Poe sovitti oman kuuloisekseen useammankin vanhan blues-kappaleen, kuten Black Betty ( Lead Belly) ja Preachin’ Blues ( Son House). – Teimme sitä enemmän aikaisemmilla levyillämme, emme niinkään näillä viimeisillä albumeilla. Viimeiset seitsemän vuotta on ollut meille suurta löytöretkeä musiikin suhteen. – Me vartuimme laulamalla paljon harmonioita, joten se on taatusti auttanut. Se vaikutti meihin, ja nyt pyrimme puhtaampaan ilmaisuun, jotta ihmiset kuulevat, miltä äänemme oikeasti kuulostavat. Ja kun olemme kotoisin samasta paikasta, lausumme sanat samalla tavalla, joten äänemme sekoittuvat todella helposti. Tip O’ The Hat -sarjanne videot ovat todella suosittuja Facebookissa. Onko sillä haettu rahisevien savikiekkojen fiilistä vai onko kyse vain modernin ja muodikkaan tuotantokikan käytöstä. Myös harmonialaulu on yksi Larkin Poen tavaramerkeistä. Mutta tämäpä kiinnostava kysymys, sillä kiersimme monta vuotta suuren puolestapuhujamme ja mentorimme Elvis Costellon lämppärinä ja säestäjinä. Rebecca uppoutui luomaan rytmejä ja soundipaletteja. Sitä rakastamme, Megan pohtii. Studiossa asiat ovat kuitenkin syntyneet vain Rebeccan ja Meganin kesken. – Studiossa alamme soitella rumpupohjan päälle kitarat, lap steelin, laulut… meille se on kuin musiikillinen leikkikenttä. – Muistan kun hän kirjoitti minulle sähköpostissa, ettei kuule ääneni karakteeria silloin kun siinä on säröä, ”neuvon teitä ehdottomasti välttämään sen käyttöä”. Kun sitten lähetimme hänelle levyttämiämme kappaleita, joissa laulua oli käsitelty säröefektillä, hän ei koskaan pitänyt siitä. Demot Garagebandilla Larkin Poen monessa kappaleessa yhdistyy roots-henkinen sävellys moderniin tuotantoon, esimerkkeinä vaikkapa Venom & Faith -levyn Bleach Blonde Bottle Blues tai Blue Ridge Mountain. Se on trendikäs juttu, esimerkiksi Black Keys käytti sitä, mikä sitten innosti monia, ja mekin hyppäsimme kelkkaan. Ainahan tuossa sisarusyhteydessä on ollut jotain erityistä, sillä vastaavia duoja ja trioja on vuosien varrella ollut paljon. – Meillä on ollut todella hauskaa tehdä viimeisimpiä levyjämme, sillä olemme löytäneet oman soundimme. Itse aloin soittaa mandoliinia, kitaraa ja banjoa ja Megan puolestaan dobroa, Rebecca pohjustaa. Siksi mukautamme näitä kappaleita hieman enemmän pop-laulun rakenteeseen. Soittamisen aloitimme todella nuorina, sillä vanhempamme laittoivat meidät klassisen viulun ja pianon tunneille. Toisaalta olemme myös autenttisia sille ajalle, missä musiikkia teemme, aloittaa Megan. Sysäys niiden levyttämiseen tuli osittain sisarusten videosarjasta, joka on YouTubessa ja Facebookissa kerännyt paljon seuraajia. Kiertueilla Larkin Poen sisaruskaksikon täydentävät rumpali ja basisti. Äänittämistä ja miksausta Rebecca ja Megan eivät ole ottaneet harteillensa, vaan siitä on ollut vastuussa Roger Alan Nichols, jonka Bell Tone Recording -studiossa Nashvillessa Peachja Venom & Faith -levyt syntyivät. Tiivis kiertäminen alkoi jo kouluvuosina, sillä vanhimman Jessica-sisaren kanssa perustettiin bluegrass-trio Lovell Sisters, joka kiersi bluegrass-festivaaleja tiiviillä tahdilla. Mukana oli paljon jalan tömistelyä jaoven paiskomista, Megan to teaa Rebeccan jatkaessa: – Haluamme toki osoittaa kunnioitusta alkuperäisartisteja kohtaan, mutta samalla pitää olla rehellinen itselleen. Sisarduon nimi löytyi sekin omasta suvusta: se otettiin siskosten iso-iso-iso-isoisältä Larkin Poelta, joka oli kirjailija/runoilija Edgar Allan Poen serkku. Vuonna 2010 Jessica halusi kuitenkin keskittyä muihin asioihin elämässään, ja silloin minä ja Megan perustimme Larkin Poen, hän jatkaa. Kun sitten varhaisteineinä tutustuimme bluegrass-musiikkiin, aloimme ajatella musiikin tekemistä vakavammin. Lisäksi kaikki on nykyään niin intuitiivista, että tiedämme oikeastaan jo vilkaisuista mitä toinen tarkoittaa. Siirtymä hieman uudenlaiseen soundiin oli kuulemma ”orgaaninen prosessi”. Sen vuoksi noilla levyillä on hieman modernimpi fiilis, mikä myös tuo intensiteettiä. – Kun aloitimme Tip O’ The Hat -videosarjamme, monet siinä esittämistämme vanhoista blues-kappaleista saivat hyvän vastaanoton. Aika monet noista cover-biiseistä ovat meille jotenkin merkityksellisiä, ja ovat aikoinaan muokanneet meitä artisteina. Oli tilaa kokeilla kaikkia sointivärejä, vastaa Megan. Näin ne eivät hyppää korville elektronisina, vaan tuntuvat luonnollisemmilta. Laulu ilman säröä, toivoi Elvis Kun olen Larkin Poen levyjä ja kappaleita kuunnellut, olen siellä täällä havainnut erään modernin tuotantokeinon eli säröfiltterin läpi ajetun laulusoundin, mikä ei välttämättä kaikkia miellytä. Tuotimme itse sekä Peachin että Venom & Faithin, ja soitimme myös kaikki instrumentit itse
Se ei huomioi sitä, että harrastajienkin joukossa on hyvin erilaisia ja erityyppisiä toimijoita, eivätkä niin sanotut ammattilaisetkaan ole yhdestä muotista puristettu ryhmä. Soitatko lap steeliä koskaan puhtaalla soundilla. Sittemmin soitto jäi vähemmälle, kunnes… – Viime vuosina olen miettinyt, kuinka musiikkia harrastuksena voisi viedä eteenpäin ja löytää työn ja perhe-elämän lomaan sopiva tapa tehdä musiikkia. Ja ehkä Megan toisi myös dobron takaisin settiin, kuka tietää, Rebecca pohtii. Itselläni on banjo mukana, mikä on mukavaa. Pedaaliketju on aika simppeli, siinä on volume-pedaali, Rodenbergin TB Drive sekä kaikuja echo-pedaalit. Olen kuitenkin avoin muutoksille, toisin kuin Megan, joka pysyttelee yhdessä soittimessa; minä taas menen vähän virtausten mukana. Musiikkiprojektiensa tekijänimenä hän käyttää pseudonyymiä Antti Kaukomaa. Nuorena poikana soitin ja tein paljon musiikkia, ja vakavasti mietin sitä ammatiksi, mutta tein päätöksen, etten musiikista rupea leipääni tienaamaan. Haluaisin myös soittaa jälleen mandoliiniakin keikoilla. Siksi haluan tukevoittaa soundia, Megan toteaa. Mutta tosiaan, nuo ovat ainoita lap steel -kitaroita, joita olen soittanut. Toisaalta myös Jazzmaster on minulle tärkeä kitara ja soitan silläkin. TEKSTI: TIMO KOSKINEN KUVAT: KAUKOMAA Antti KAUKOMAA – koska suutari ei pysy lestissään Musiikkia voi tehdä todella kunnianhimoisesti ja kuitenkin paineetta – ainakin, jos se on pitkälle vietyä harrastustoimintaa, kuten Antti Kaukomaan tapauksessa: ”Tehdään niin hyvää kuin pystytään.” Lap steel soi parhaiten säröllä Lopuksi puhutaan hieman soittimista. Gospel Powerin Lasse Heikkilää hän kiittääkin hyvästä koulusta musiikin ja ammattimaisen esiintymisen rutiineihin. Mutta stratoja rakastan, ja niitä omistan kaksi. Minkälaisia laitteita käytät soittimesi parina. Tuo bändikuvio tarkoittaa mm. Muutan viritystä lennosta, kun ei ole useampaa soitinta matkassa. – Itse omistan näitä kolme yksilöä, jotka on valmistettu joskus 1940-luvulta. – Olen softa-alan ammattilainen ja tehnyt työkseni ohjelmistoja ja kulutuselektroniikkaa. ’80-luvun lopun Gospel Poweria, jonka kanssa Jaaksi kiersi Suomea jopa parinsadan vuotuisen keikan verran. Ja kuitenkin tehdä kaikki niin hyvin kuin pystytään. – Pidän säröstä lap steelin kanssa, ja lähinnä siksi, että tämä on aika kirkas instrumentti, koska on niin paljon metallia. 16 www.riffi.fi 3/2019 T amperelainen Ari Jaaksi ei miellä itseään muusikoksi, mutta tekee kuitenkin omassa työhuoneessaan huolellisesti laadittuja ja soitettuja kappaleita julkiseen kuunteluun. Soitan yleensä avoimella G-virityksellä, mutta tykkään myös avoimesta D:stä. Aika moni ammattimuusikko voisi työskennellä pätevästi jossain toisessakin ammatissa, miksei sitten päinvastoinkin. – Kaukomaa on suvussa kulkenut sukunimi ja Antti kummankin isoisäni etunimi, joten näistä saadaan hyvä humppanimi, hän selvittää nimen taustaa. – Kyllä, mutta eivät ihan niin paljon kuin haluaisimme. Osittain se johtuu siitä, että matkustaminen on hankalaa usean soittimen kanssa. Kun katsoin näitä lahjakkuuksia ja näin millaisen työn muusikoksi tuleminen vaatii, ajattelin, että musiikista tulee mieluummin hyvä harrastus kuin ammatti. – Kyllä, soitan lähinnä Stratocasteria. Megan soittaa vanhaa Rickenbackerin ”Bakelite” lap steeliä ja osoittautuu sille hyvin uskolliseksi. Tavaramerkkisi on tiheä särösoundi. Vieläkö akustiset instrumentit kuuluvat keikkojenne keinovalikoimaan. Minulla oli bändikavereita kuten Nykäsen Anssi ja Helan Heikki. Harrastamiseen liittyy käsitteenä tietty varaus tai rasite. Rebecca taas taitaa olla pohjimmiltaan Fendersoittaja mitä kitaroihin tulee. u 14-19 Larkin Poe_Kaukomaa.indd 16 26.5.2019 8.22. Tallamikrofonin olen vaihtanut humbuckeriksi, koska haluan vähän tukevampaa soundia. – Soitan normaalisti Fender Deluxe -vahvistimen kautta, joskus satunnaisesti käytän Vibroluxia. Jaaksi on tehnyt myös TV-musiikkia Heli Nevakareen ohjelmiin
Jos joku urheilija ryhtyy poliitikoksi tai missi laulajaksi, heitä ihmetellään. 14-19 Larkin Poe_Kaukomaa.indd 17 26.5.2019 8.22. Anita Hirvosen bändissä, ja tällä hetkellä tekee ääntä Riihimäen teatterille – ja hän ehdotti tekemään biisejä ihan valmiiksi. Antti KAUKOMAA – Usein ajatellaan, että ihminen saa olla yhtä asiaa, mutta ei kahta tai kolmea. Viime syksystä asti on ollut yhteistyötä Kari Paukolan kanssa – hän on soittanut mm. Sain palautetta ja se kannusti. Työhuoneesta maailmalle Homma olisi voinut jäädä puuhasteluksi kotona, mutta kiinnostus tuoda kappaleita muidenkin kuultavaksi ja arvioitavaksi heräsi matkan varrella. Jaaksi ryhtyi työstämään materiaalia toden teolla: lauloi ja soitti kappaleiden osia uusiksi, miksasi kerta toisensa perään ja koetti kuulemma myös masteroida valmiiksi saamiaan kappaleita – huonolla menestyksellä. Jos minä softantekijänä ryhdyn tekemään musiikkia vakavasti ja asetan riman korkealle, minustakin on luultu, että on mennyt jauhot ja vellit sekaisin. www.riffi.fi 3/2019 17 – Alun perin en tarkoittanut musiikkiani jaettavaksi, mutta aloitin muutama vuosi sitten pitämällä blogia ja facebook-sivua, joissa kerroin biisien tekemisen prosesseista. Uusi kierros ammattilaisvetoisesti tuotti kopulta kelpoa jälkeä. Ehkäpä tällainen humppanimi auttaa identifioimaan homman hiukan kauemmaksi
Cubaseen mahtuisi audioraitoja loputtomiin, mutta voi ajautua lisäämisen poluille: jos kappale ei toimi, eikä itse tiedä tähän syytä, voisi mennä halpaan ja yrittää parantaa lisäämällä tavaraa. Instrumentointi on hoidettu niin, että ohjelmoin rummut Cubasella, ja käytössä on Native Instrumensin plugareita, jolla mm. Entäpä tuotanto – onko ulkopuolinen korva tehnyt ehdotuksia soundeista, biiseistä ja muista. Mutta hän ei ole paikalla äänitysvaiheessa, koska joskus minulla on 15 minuuttia tai pari tuntia aikaa tehdä jokin osuus valmiiksi ja seuraavan kerran ehkä vasta parin päivän päästä. Jatkossa olisi mukava tehdä muidenkin kanssa, mutta tähän mennessä sellainen ei ole sopinut elämänrytmiini. u Antti Kaukomaan musiikkiin ja blogiin voit tutustua osoitteessa kaukomaa.com. Kiinnostaako kappaleiden esittäminen livenä, onnistuisivatko ne soolotulkintoina. Vaikka virallista roolitusta ei ole ollut, Kari on ollut tuottaja varsinkin Spotifyn projektissa. Joukossa on muutama erittäin henkilökohtainen laulu ja toivottavasti tämä välittyy kuulijalle. Annoin kappaleen olla päivän, soitin pianon uusiksi vanhalla Wurlitzerilla efektoituna. Soitin Telecasterilla kitarakompit hyvin hiljaa ja täydensin Hammond B3-liksit pluginilla. Kitarat, koskettimet ja muut soittimet on tehty käsipelillä niin pitkälti kuin mahdollista. Soitellessa ja projektia rakennellessa kappale on sävelletty ajan kuluessa. Sanat oli tehty, soinnutus ja melodia olivat valmiina ennen Cubasen avaamista. Minulla on monofoninen Moogin Little Phatty, joka on viimeinen Bob Moogin itsensä suunnittelema syntetisaattori ja se kuuluu monissa kappaleissa, vaikka onkin rajoittunut. Wurlitzerin äärellä vietän aikaa eniten. Aina ei tarvitse olla samassa kopissa. – Hyvällä tarkoitan sitä, että eivät pelkästään soitto ja laulu ole onnistuneita, vaan kappaleiden täytyy viestittää minulle tärkeitä asioita. Prosessi ja palautteeseen reagoiminen on hidasta, mutta toimii tässä kuviossa. Cubasen ja NI:n mainitsitkin softapuolelta, entäpä perinteiset soittimet. Livesoittaminen vaatii heittäytymistä ja uhrautumista ja se ei ole näköpiirissä. Kerropa tarkemmin parin kappaleen tekemisestä. ”Tällaiselle muusikolle kuin minä ei koskaan ole ollut parempaa aikaa kuin tämä.” 14-19 Larkin Poe_Kaukomaa.indd 18 28.5.2019 19.16. Koskettimethan ovat minun pääsoittimiani, joten pianoa ja sähköpianoa on paljon. Kari Paukola kehotti tekemään laulut uusiksi, koska niissä oli kuulemma liikaa emootiota. Halusin kertoa näistä fiiliksistä ja lauloin iPhoneen muistiinpanoksi melodian. 18 www.riffi.fi 3/2019 – Julkaisin Spotifyssa kuuden kappaleen EP:n – en rahatarkoituksessa – ja se vei asiaa eteenpäin, koska tämän jälkeen ei voi enää selitellä, olisiko jonkun voinut tehdä paremmin, vaan pitää olla niin hyvää kuin osaa, Jaaksi kertoo projektien etenemisestä nykyvaiheeseen. Kitarapuolella on Fenderin Highway One Telecaster sekä akustinen Taylor 510, minulle aivan liian hyvä ja sitä muutkin lainaavat studiohommiin. – Toinen esimerkki on Luumupuu, joka kertoo vaikeudesta saada puu kasvamaan, tai vaikeuksista elämässä. – Otetaan kappale Pieni Poika, joka oli alusta saakka vaivaton. Lauluun syntyyn on monta tapaa Kuinka paljon sisältöä yhteen kappaleeseen tarvitaan. Eri paikkakunnilla ja sähköpostin välitykselläkin voi toimia. – Instrumenttisettini on valikoitunut vuosien varrella, eikä tällä hetkellä ole tarvetta muuttaa. Soitin apuraidan pianolla klikin kanssa. Onko mukana soittamassa vanhoja kavereita tai muita muusikoita. Ero tuohon toiseen kappaleeseen kuuluukin selvästi, koska tämä on lähtenyt teknologia edellä. Ja väitän, että soitannollisesti ja soundimaailmaltaan tässä on saatu aikaiseksi kelpo kamaa. Olen aikoinaan tehnyt analogisilla 16-raitavehkeillä ja ne pakottivat miettimään asioita tiukemmin. – Tässä tulee Kari Paukola vahvasti mukaan, koska hän ajattelee samalla tavoin musiikista ja elämästä. Tällaiselle muusikolle kuin minä ei koskaan ole ollut parempaa aikaa kuin tämä. Minua haittaa rumpujen ja bassojen tekeminen plug-ineilla ja haluaisin osata soittaa niitä ja puhaltimiakin, mutta tällä hetkellä en parempaan pysty. Äärettömän yksinkertainen, ja se syntyi 15 minuutissa tilanteessa, jossa tulin töistä erittäin rankan työpäivän jälkeen. Haluankin keskittyä tekemään lauluja, joissa kuvataan itselle tärkeitä asioita, ja kehittää omaa käsialaa laulujen tekemisessä, niin etteivät ne kuulosta geneerisiltä. – Tällä hetkellä en ole erityisen innostunut asiasta, ainakaan rakentamaan tai vetämään itse bändiä. Ja vielä puinen Mylodica-merkkinen melodika, joka on ollut tosi inspiroiva. Se on niin hieno soitin, ja minulla on vielä aivan erinomaisessa kunnossa oleva. Mutta ei kappale yleensä parane tästä, vaan pohjan putsaaminen voi auttaa enemmän. – Olen soittanut ja laulanut kaiken itse. Se taas on tehty avaamalla Cubase ja leikkimällä. Ja kun aikaa oli kulunut, sainkin lauluun kertovan sävyn. Lauloin perusmelodian ja siihen kasan stemmoja. – Kyllä varmaan 20–30 raitaa menee kappaletta kohti. Lähetän usein varhaisia versioita hänelle ja saan palautetta arreista, soundeista ja sanoituksista. Lisäksi vielä muutama isku akustisella pystypianolla. Yhtään vierailevaa muusikkoa ei ole mukana. Eikä minulla olisi mitään muuta keinoa saada musiikkia niin monille kuultavaksi kuin tämä. Rakensin rummut ja bassot. Olen tullut siihen tulokseen, että tietokoneella tekemisen rajoittamattomuus ei välttämättä ole hyvä asia. Aikoinaan soitin livenä ja viime vuosinakin San Franciscossa asuessa coverbändissä. Mutta tästä olen saanut eniten positiivista palautetta. bassot on tehty koskettimien kanssa
0207 512 300 | sales@studiotec.. JÄLLEENMYYJÄT 14-19 Larkin Poe_Kaukomaa.indd 19 28.5.2019 19.17. | www.studiotec.. Atomcom äänentoistopalvelut Aurinkomusiikki Oy Botnia Musiikki Oy Custom Sounds Finland Oy F-Musiikki Oy Vantaa Keskusmusiikki Lahti Oy Kimmon Soitin Oy Kimmon Soitin Oy Kitarataivas T:mi Kokkolan Laitevälitys Oy Mikkelin Musiikki Musacorner Oy Musiikki Järvenpää Oy Musiikki Lukinmaa Oy Musiikki-Kullas Oy Musiikki-S Oy Musiikkiliike Musatalo Ky Musiikkitalo Ari Vähä Oy Pie Pietarsaaren Musiikki Power-Sound Ky Rovaniemen Musiikkimestarit Oy Savonlinnan Soitinkulma Oy Soitinasema Soundtools Oy St. Paul's Sound Oy Tammer-Piano ja Soitin Ky Tmi Jari-Mikko Pajunen TTornion Musiikki Oy TV-Sävel Oy Verkkokauppa.com Oy Viihdeässät Oy Ålands Music-Shop Ab Maahantuonti: Studiotec Oy | Kuusiniemi 2, 02710 Espoo | puh
Ei kannata pyrkiäkään tekemään jokaisesta soundista itsenään maailman suurinta, vaan päin vastoin kaventaa ja sovitella soundeja toisiinsa, Marko Ketola toteaa salimikserin takaa. Mitään ei pysty tekemään valmiiksi pöytään, vaan on elettävä tilanteessa. Esiintyjien tehtävänä on tuottaa musiikin välityksellä tunnetiloja ihmiseltä toiselle, ja Ketolan mielestä miksaajan työsarkana on tukea tätä pyrkimystä. – Lavalla voi tapahtua mitä tahansa, joten tässä eivät cuelistat auta äänessä eikä valoissa. Räkki takaisin Nykypäivän salimiksauspisteessä näkee enää harvoin laiteräkkejä. Näin on käynyt muutaman kerran 30-vuotisen urani aikana, Ketola hymähtää. Marko Ketolakin ehti jo hetken kiertää ilman ulkoisia prosessorivermeitä, mutta on nyt pakittanut takaisin soundillisista ja käytännöllisistä syistä. Tähkän ja Revohkan keikat ovat taitavan soiton ja laulun juhlaa, mutta myös täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. TEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA Lauri Tähkä & REVOHKA – keikkailua veitsen terällä! Lauri Tähkä on levymyynnin, radiosoiton ja keikkasukseen perusteella suomalaisten musiikinkuuntelijoiden suursuosikkeja. Kiertuekalusto ja tekniikkaryhmä kulkee kuorma-autolla, saapuu konserttipaikkoihin ennen esiintyjiä ja poistuu heidän jälkeensä. – Pitää vain rohkeasti hyllyttää eri elementtejä. Ketolan räkistä löytyy Tähkän laululle ja kitaralle pyhitetyn Drawmerin analogikompuran lisäksi TC Electronicin 3-alueinen masterkompura, TC:n 2290 Delay sekä Lexiconin legendaarinen PCM70. 20 www.riffi.fi 3/2019 E lonkerjuu-yhtyeen nokkamiehenä kuuluisuuteen noussut Lauri Tähkä siirtyi soolouralle vuosikymmenen alussa, ja kokosi kovista muusikoista seurakseen Revohkan, jonka ydinjoukko on kulkenut artistin matkassa tähän päivään asti. Toisaalta se on homman suola – ei pääse puutumaan, kun joutuu tekemään koko ajan. – On valittava, mikä on kuulokuvassa tärkeintä ja poimittava se esille. Bändi siirtyy paikkojen välillä omaan tahtiinsa. Tekniikasta huolehtii Marko Ketolan (saliääni), Petri Mähösen (monitorit), Marko Karnilan (backline) ja Kristoffer ”Toffe” Svenin (valot) tiimi. – Kun studiossa äänittelee ja vertailee alkuperäisiä laitteita plugareihin, tulee olo että jotain niistä puuttuu. Kiertueen miehistö kokonaisuudessaan on tusinan vahvuinen. Ensimmäisen biisin jälkeen voi yleensä heittää biisilistankin menemään, toinen biisi saattaa jo olla mikä vain. Tekniikan ja bändin lisäksi kiertuemiehistöön kuuluu bändibussin kuljettaja ja fanituotteiden myyjä. Neljännen sooloalbuminsa kunniaksi Tähkä bändeineen lähti maan kattavalle ”Palavaa vettä” -konserttikiertueelle, joka kulki keväällä yli kahdenkymmenen salin kautta Helsingistä Kuusamoon. Miten tästä selvitään kaikuisissa konserttisaleissa. Silloin kun saa orkesterin kuulostamaan yhdeltä isolta soittimelta, tuntee saavuttaneensa jotain. Tyhjässä Finlandiatalon salissa Revohkan soundcheckissä taajuusspektrin keskialue alkaa täyttyä laulujen ja rumpujen lisäksi lukuisista melodiaja harmoniasoittimista: on kolme kitaraa, kiipparit ja kovalevyraitojakin. 20-25 Lauri Tähkä.indd 20 26.5.2019 8.30. – On pöydässäkin neljä Lexiconia sisällä, mutta erillisen PCM70:n soundi varsinkin isojen kaikujen osalta on kuitenkin ihan toista. Keikkapöydän valintaa ja sen suurta kanavalohkojen määrää Ketola perustelee sillä, että Revohka on arvaamaton yhtye, joten kaiken pitää olla näkyvillä ja saatavilla. Ketolan Soundcraft Si3 -tiskiin tulee lavalta 32 kanavaa, monitoripäähän pari enemmän klikin takia