TUOMAS RAUHALA – On unohdettu, että jazz oli vuosikymmeniä koko kansan ”popmusiikkia”. 01 Kansi317.indd 1 30.5.2017 12.07. N ro 3 -2 17 H in ta 10 ,3 E Overdriven sveitsiläinen – On unohdettu, että jazz oli vuosikymmeniä koko kansan ”popmusiikkia”. Kultsa soi Hendrixin hengessä – ennakkoluulottomin ottein! Jukka Nykänen, Transmix – Mikrofonin todellisen laadun tunnistaa sen poimimasta off-axis-soundista
Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Kannen kuva: Valtteri Hirvonen 26 36 8 18 60 YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Irtonumeron hinta on 10,30 e . 22 Tuomas Rauhala – pelimanni ja pedagogi 34 Fantastic Negrito – blues on fiilis eikä prosessi SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 26 Juha Lottonen – kitaralla pitää olla oma tarina 28 Leonardo etsii soitinpuuta lähimetsästä – löytyykö trooppisille lajeille vaihtoehtoja. vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen ”Maailman markkinoilla ei menesty tekemällä kopioita.” HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Ikimuistoiset sessiot – Jani Viitanen 14 Äänirekan kyydissä – live-taltiointia digimikrofoneilla! 18 Hendrix elää! – m.o.t. 31 Kitaroita tehdään puusta pitkään – mutta muitakin materiaaleja on tarjolla 36 Elämäni kitarat: Jarmo Saari – kitara saa kuulostaa muultakin kuin kitaralta 60 Roundwoundista se sitten lähti! – kierros Rotosoundin tehtaalla KÄYTTÖTESTIT 44 Roland TD-50KV – voi ”V” mitkä rummut! 46 Electro-Harmonix Synth9 – kitaristi palaa kosketinsoittajien menneisyyteen 48 Strymon Sunset Dual Overdrive – overdriven sveitsiläinen. Ilmoitusmyynti ja palveluhakemisto: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Martin Berka Timo Happonen Valtteri Hirvonen Jussi Huolman Max Karlsson Misha Koivunen Santeri Korvenpää Timo Koskinen Kirsi Laesvirta Jari Latomaa Lars Mullen Juha Rinne Tommi Saarela Juha Seila Tommi E. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen wwwsivustomme Riffi-kaupassa. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 10,30 e + postikulut. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,00 e + postikulut. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. 50 iRig Acoustic Stage – mobiilimikitys akustiselle kitaralle 52 Cubase Pro 9 – konkarin uudet kasvot! 55 Allen & Heath Qu-SB – lavarasia onkin mikseri GRANDE FINALE 63 Muusikkona maailmalla – Austin, Texas – maailman livemusiikin pääkaupunki 64 Aamukahvilla – Krapin pajalla taotaan taiteen jalometalleja 66 Keikalla – Olavi Uusivirta yhtyeineen, saliäänen miksaus Matti Kemppainen 67 Alangon päiväkirja – Suomi-arvojen vaikutus liikenneturvaan 06-07 Sisältö.indd 6 31.5.2017 15.18. 22. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 55,00 e ja määrä aikaisena 62,00 e . (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Riffi ilmestyy vuonna 2017 kuusi kertaa. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. 6 www.riffi.fi 3/2017 Jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset löydät osoitteesta www.riffi.fi. Virtanen Timo Östman Nettitoimitus: Timo Koskinen Tommi Saarela Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh
Toimitukset AD-lähettimillä alkavat loppukesästä ja ADX-lähettimillä vuoden 2017 alussa. ”Lähes täydelliseksi pistesäteilijäksi” kuvatun rakenteen etuna on vakaa suuntaus koko toistokaistalla sekä äänikentän tasaisuus myös pääakselin sivustalla. Perusmoodissaan digitaalinen Axient tarjoaa 17 yhtäaikaista kanavaa 8 mHz:n kaistalla ja High Density -moodissa yhden TV-kanavan kaistalle mahtuu peräti 47 langatonta kanavaa. Uutuusmallit nivoutuvat osaksi Genelecin SAMmallistoa, joka tarjoaa mahdollisuuden jopa 40 kaiutPOIMINTOJA Geneleciltä koaksiaalinen monitorimallisto timen ja subwooferin käyttämiseen samassa järjestelmässä. Hajonta oli niin suurta, ettei selkeää voittajaa löytynyt. Onnittelut voittajalle ja kiitoksia kaikille osallistuneille! J ärjestelmän ytimenä on uusi Axient-vastaanotin, jota voi käyttää kahden eri lähetinmalliston kanssa. Edullisemmat ADX-lähettimet tarjoavat kaikki peruskäyttöön tarvittavat toiminnot, kun taas ADXsarjan lähettimiä voi lisäksi hallinnoida etänä ShowLink-ohjelmalla. Audio-ominaisuuksiltaan mallistot ovat yhteneväiset ja tarjoavat 20 – 20 000 Hz:n toistokaistan, laajan dynamiikan sekä AES-256-suojauksen salakuuntelua vastaan. Kaikkien vastanneiden kesken arvottiin Bossin juhlavuoden painos DS-1-4A-pedaalista. Särö ja kaiku eri muodoissaan nousivat kuitenkin vahvasti esiin. Systeemin toistokäyttäytymistä voidaan säätää GLM™-ohjelmistolla ja ne voidaan kalibroida kuunteluympäristöön myös automaattisesti AutoCal™ohjelmalla. The Ones malliston pienin on 8331, jonka toistoalueeksi ilmoitetaan 58 Hz – 20 kHz +/-1,5 dB:n hahlossa ja maksimiäänenpaineeksi 104 dB metrin päästä mitattuna. Palaamme aiheeseen laajemman artikkelin kera. Mallin 8341 vastaavat tunnusluvut ovat 45 Hz – 20 kHz ja 110 dB, kun taas perheen kookkaimmalle ilmoitetaan toistoalueeksi samalla +/1,5 dB:n tarkkuudella 38 Hz – 20 kHz ja maksimiäänenpaineeksi metrin etäisyydellä 111 dB. Uutuusmalliston toimitusten ennakoidaan alkavan elokuussa ja palaamme aiheeseen laajemman artikkelin kera. Ohjelmisto on saatavilla sekä PCettä Mac-käyttöjärjestelmiin. Yhteensopivuus Dante-verkkoon kuuluu speksiin. Palkinnon lahjoitti Roland Suomi ja sen saa: Markku Jalonen Simpeleeltä. www.riffi.fi 3/2017 7 Hae opiskelemaan lukuvuoden 2017 2018 kursseille Viestinnän kurssit Radioja TV-työ Journalistinen kirjoittaminen Mediatekniikka ja tapahtumatuotanto Laulusolisti Opi keskeisimmät asiat laulusolistin tiedoista ja taidoista Laajenna rytmimusiikin tuntemustasi Kasvata esiintymisvarmuuttasi Ilmoittaudu valintakokeeseen: laajasalonopisto.fi Onnetar asialla V aativaan ammattikäyttöön suunniteltu The Ones -mallisto koostuu kolmesta aktiivisesta kolmitiekaiuttimesta, joissa käytetään Genelecin kehittämää uutta Minimum Diffraction Coaxial (MDC™) -koaksiaalielementtiä. Shurelta Axient ® digitaali-langaton Digitaalisen Axientin myötä Shure esittelee myös Quadversity-tekniikan, jonka ansiosta häiriötön kantavuus voidaan turvata hankalissa RF-ympäristöissä tai isommilla areenoilla käyttämällä useita samanaikaisia diversity-antennipareja. • www.brightgroup.fi 06-07 Sisältö.indd 7 31.5.2017 15.18. • www.genelec.com Riffin numerossa 2/2017 kysyimme mikä on kitaristin tärkein efekti. Shure ilmoittaa mikrofonin kapselilta vastaanottimen analogilähtöön kertyväksi kokonaislatenssiksi kaksi millisekuntia. Järjestelmää voi operoida Wire less Workbench®sekä ShurePlus™-applikaatioilla
08-13 Ikimuistoiset Viitanen.indd 8 30.5.2017 11.47. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. 8 www.riffi.fi 3/2017 TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: JARI LATOMAA Jani VIITANEN IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi
Odoteltiin ja odoteltiin, eikä miestä näy missään. – Kun mentiin Yön kanssa kahden julkaistun albumin jälkeen Finnvoxiin tekemään singleä, niin sen aikainen Pokon tuotantopäällikkö Petteri Halkoaho -vainaa sano meille, että ”Kun meette sinne, niin olette sitten kondiksessa. Niillä on pokkaa sanoa tyypeille, että älä nyt noin vedä! Kyllä mulla on hirveen iso kynnys sanoo Mustajärven Paulille sillä tavalla, vaikka asioista paljon keskustellaankin. Soundipuolen asiat olivat hänelle olennaisempia. Viitanen nostaa esiin TT Oksalan, edesmenneen tuottajasuuruuden, johon hän tutustui 80-luvulla Yö-yhtyeessä soittaes saan. Pate Mustajärven kanssa vuosikaudet työskennellyt Viitanen kertoo Stigin tuottaneen Popedan uuden Haista Popeda -levyn, mikä on hänen mielestään ”tosi mageeta”. Myös tuottaja tuli paikalle, mutta ei pitkäksi aikaa. Alustetaan siis tarinaa hänen näkemyksellään tuottamisesta. Albumi äänitettiin muuten Helsingissä ja kitaristi Costello Hautamäen studiolla, mutta Mustajärvi halusi tehdä laulut Viitasen kanssa Tampereella. Ei tommoset asiat hirveesti kuitenkaan levymyyntiin vaikuta. Oksala oli hänen mielestään uraauurtava suomalainen tuottaja. Joskus puolen päivän aikaan hän saapui paikalle vähän puhallellen, että ”Moro jätkät, otetaan ihan rauhallisesti nyt vaan”. – Mä olen sitä mieltä, että jos uusi bändi tarvii tuottajaa, se ei ole vielä valmis levyttämään. En tunne Stigiä entuudestaan ja hän osoittautui ihan eri mieheksi kuin julkisuus antaa olettaa. Jos se siitä lähtee etenemään, niin se on luonnollinen reitti. Meihin verrattuna tommonen nuori kaveri ajattelee asioita ihan eri tavalla ja just sen takia on hienoa, että vanhat bändit ottaa nuoria tyyppejä mukaan. Jani Viitasen maailmassa ei muutenkaan liioin eritellä tuottamista muusta studiotyöskentelystä. Tietyt luottosuhteen solmineet artistit toimivat sessiosta toiseen itselleen ominaisella tavalla, satunnaisempien vierailijoiden toiminnassa kokemattomuus tuppaa heijastumaan tietyin lainalaisuuksin, samoin artistin sukupolvi ja genre lyövät leimansa. – Se totesi vaan: ”Noh, olettehan te tätä hommaa tehnyt aiem minkin, että mä taidankin tästä lähteä…” Ennen oli ennen ja nyt on nyt Ja näin päästään Viitasen ensimmäiseen teemaan – tekemisen tavat ennen ja nykyään. Mutta jos joku sanoo heti, että älä nyt noin vedä, niin kyllä silloin tietyllä tavalla se bändin oma identiteetti katoaa. Eikä sitä sitten korjattu. Ei se meitä yrittänyt mitenkään muuttaa. – Mitä hiton väliä sillä on, miten se lausuu jonkun chilikastikkeen nimen. Ne tuo mukanaan biisejä, joka taas ei istu ollenkaan mun ideologiaan. Oikeastaan ensimmäinen ”oikea” kotimainen tuottaja. Aloitetaan pohdinnalla millainen Stigin panos Popedan uudelle ”Haista Popeda” levylle oli. – Uudella Popeda-levyllä oli mahtavaa kun siinä Lihaa ja perunaa -biisissä mainitaan Sriracha. – Hän oli semmonen hyvä vanhan liiton tuottaja, joka keskittyi nimenomaan siihen, miltä se kuulostaa. Mä kun olen nuorena poikana tehnyt ekaa omaa levyä, oli niin siistiä lähteä luomaan sitä omaa juttua. Nämä muistelot ovat enemmänkin kokoelma irrallisia tapahtumia ja kohtauksia kuin tiiviitä kertomuksia jonkin tietyn albumin synnystä. Pahimmillaan se menee noin. Se saattoi ehdottaa eri kitaraa tai vahvaria, mutta ”Jos uusi bändi tarvii tuottajaa, se ei ole vielä valmis levyttämään!” 08-13 Ikimuistoiset Viitanen.indd 9 30.5.2017 11.47. Uudella sukupolvella on aivan eri meininki. www.riffi.fi 3/2017 9 J ani Viitanen on työllistänyt itsensä studiotöillä 1980-luvun lopulta alkaen sen verran hyvin, että hänen on vaikea muistaa, saati eritellä eri sessioita itsenäisiksi tuotannoiksi. TT on ihan helkkarin tarkka jätkä”. Onhan se aika julmaa, jos tuottaja sanoo nuorelle bändille, että te ette nyt kukaan soita tällä levyllä. Esimerkki kertoo, että ajat olivat todellakin toiset. Ja me kelattiin, että tää on nyt se tiukka jätkä… Viitanen ei muista yhtäkään kertaa, että Oksala olisi puuttunut johonkin biisiasiaan. Sehän on ihan kova jätkä. Stig soitti mulle, että ”Tää on muuten hyvä, mutta Pauli lausuu väärin tän Srirachan”. Siltä tuli enemmän semmosta, että ”Soitetaan tää silleen että rumpali soittaa roskapönttöä ja pahvilaatikkoa”. Viitanen näkee tuottajan käyttämisen nuorien bändien kanssa suorastaan haitallisena, etenkin jos kyseessä on tuottaja joka tykkää muokata biisimateriaalin täysin uusiksi. – Onhan se jollain tapaa erilainen levy. – Kyllä mä niitä kunnioitan. En osaa myöskään sanoa, kuinka paljon tapauksissa on levy-yhtiön pakottamista, tyyliin: ellette ota tota tuottajaa, ette saa tehdä levyä ollenkaan. – Kyllä siinä lyödään heti pois se bändin oma näkemys. Ja ne on paljon röyhkeämpiä. Neljänkymmenen projektin vuositahdilla paiskiva studioyrittäjä kertaa asioita hieman leveämmällä pensselillä. Ne tietää mitä ne haluu ja se juttu on ihan erilainen. Viitasen mukaan vanhan koulukunnan – jota hän laskee itse edustavansa – ajatteluun kuuluu, että edellämainitun kaltaisiin asioihin ei tarvitse puuttua. Että näin me ollaan tää aateltu. Sanoin Paulille siitä, niin se sano, että ”Emmä ees tiiä mikä se on”. Viitanen on viime aikoina ollut jonkin verran muutenkin tekemisissä nuoremman polven tekijöiden, kuten Pauli Hanhiniemen ”Minä ja Hehkumo” -levyn tuottaneen Jonas Olssonin, tai vaikka Viitasen Headline-studiolla Yön levyä tuottaneen Jimmy Westerlundin kanssa. – Oltiin sitten ihan tärinöissä ja roudattiin kamat tosi aikasin. Ja näin päädytään yhteen esimerkkiin aikojen muuttumisesta
Tämä herättää miehessä suurta kummastusta. Kun aiemmin livenä soitetut ja lauletut levyt olivat standardi, tänä päivänä tunettaminen on standardi. Jani jatkaa digitaaliajan luotaamista editoinnin kautta. Jos halutaan samaan tuotteeseen Bonhamin rumpusoundi, ”Metallica-kitarat” ja ”Lemmy-basso”, saattaa olla vaikeuksia tiedossa. ”Tässä on nyt vähän huonompi teksti, mutta ei se haittaa, jos laitetaan hyvät soundit”, hän muotoilee. Noh, kuunnellaas sitten Ramonesia. Sellanen fiilis mulla on. Oho, nyt mä paljastin sen… Soundien pitää soida yhdessä Viitanen törmää usein kohtuuttomiin soundivaatimuksiin. – Me kelattiin, että eka päivä soitetaan, toka lauletaan ja kolmas miksataan ja kaksi päivää dokataan jossain hotellissa. Se, että edellämainitun kaltaiset asiat ovat nykyään korostuneet, kuvastaa Viitasen mukaan tietyllä tavalla sitä, että muoto on tänä päivänä sisältöä tärkeämpi. 10 www.riffi.fi 3/2017 ei se ikinä sanonut, että tää on huono biisi, ei tehdä tätä. – Mä en oikein ymmärrä, miten nykyään mennään tuotanto edellä. Vaikka aikakautta paljon mollataankin, tehtiin silloin kuitenkin erittäin paljon erittäin hienoja biisejä. Eikä niissä mennyt sen enempää kuin mitä ne biisit kesti. Ja Sundqvist vaan totesi, ”Joo-o, ei tähän ole mitään sanomista”. Semmonen äänihän siitä kuuluu, mikä siitä kuuluu… Nyt vanhemmiten on sitten tajunnut, että virvelissä tosiaan on eri ääniä. Kokemattomia porilaispoikia tietenkin oltiin, mutta kyllä niitä biisejä oli jo kaksi vuotta jauhettu. Totta kai mäkin editoin, mutta en silloin kun tyypit istuu siinä takana. – Pitäiskö se levy kuitenkin eka tehdä ja miettiä sitä masterointia sen jälkeen. Kahdeksankytluvulla pyydettiin usein Ramones-soundia. Kaiken loputon muokattavuus tekee soittajista helposti laiskoja harjoittelun suhteen. ”No en, mutta eikös se levy aina kuulu masteroida?” Onhan masterointi tottakai tärkeä asia, mutta ei sitä nyt heti aluksi aleta miettimään. Usein ei myöskään huomioida sitä, että kun isot bändit meni studioon, niillä oli ihan rajattomasti studioaikaa. Kirjoittajan mielikuvassa studioiden digitalisaatio on vaikuttanut bändien studiovalmistautumiseen. Haluan pitää sen illuusion, että se rumpali ei tiedä, että mä olen editoinut niitä rumpuja. Jos Richards saatto sanoa, että kaivas sieltä esiin se otto numero 68, niin nyt digitaaliaikana sanotaan, että kyllä tosta jo saa. Onko virvelissä eri soundeja. Biisejä oli mahdollista hieroo siellä loputtomiin. Hän pitää omituisena ja jopa hiukan epäkohteliaana tapaa editoida ottoja soittajien läsnäollessa. Näin niinkuin raakasti yleistäen. Ei kellään ole varaa semmoseen nykyään. Siihen aikaan levyt tehtiin silleen. – No eihän se ole mahdollista. – Pitää ottaa huomioon, että ihminen ei voi haluta sellaista, mitä ei ole olemassa. Vertailu jatkuu. Usein kun demotai indiebändie varaa studioaikaa, yksi ensimmäisiä kysymyksiä on, voisiko Viitanen myös masteroida tuotteen. Jostain Rollareiden biisista saattoi olla kahdeksankymmentä ottoa. Varsinkin kun kysyn, että tiedätkö mitä se masterointi tarkoittaa. ”No ei tää kyl kauheen isoa ole.” ”No ei kyl ookkaan…” Kyllä se soundi tulee jostain muusta! 08-13 Ikimuistoiset Viitanen.indd 10 30.5.2017 11.47. – Jos Ollia ( Lindholm, Yön laulusolisti) pyydettiin laulamaan joku juttu uudelleen, me oltiin että ”Miks, mitä vikaa tässä on?” Ja kun hän kysyi, että ”millaista virvelisoundia olette tähän ajatelleet?” niin mä poltin siinä tupakkia ja mietin, että mitähän toi tarkoittaa. Kyllä me ne osattiin. Kysyn usein studiolla bändeiltä, että missä on hyvä soundi. Viitanen on eri mieltä. Toinen tärkeä oppi-isä Jani Viitaselle on Mika Sundqvist, jonka kanssa Yö teki kaksi ensimmäistä levyään. Vaikka tänä päivänä sampleilla onkin mahdollista luoda vaikka minkälaisia soundeja, harva kuitenkaan ymmärtää, mikä on soundia, mikä on fiilistä – taikka millaisia soundeja on edes mahdollista yhdistää. Jani Viitasen mielestä 80-luvulla mentiin aina kappale edellä. Debyyttialbumin viiden päivän sessioita suunnitellessa bändin fokus oli kuitenkin jossain ihan muualla. Etenkin kun jokainen soundi vaikuttaa kaikkiin muihin. Että ei sillä biisillä ole niin väliä. Olen varma, että jos silloin olis ollut autotune ja samplerit, niitä olis käytetty. Häneltä mä olen sen ideologian oppinut. – Bändi on soittanut pohjat, joka todetaan hyväksi, niin tuottaja rupee editoimaan siinä vaiheessa ja jätkät ihmettelee siinä takana, että mitähän toi nyt tossa tekee
Kuhan joku on vaan kirjoittanut ne. www.riffi.fi 3/2017 11 Kirjoittaja pohtii, että kyse onkin enemmän siitä, että Ramonesin energia on saatu hyvin taltioitua, kuin siitä, millainen Ramonesin snaresoundi on. Kun mua vaan hämää se biisimateriaali, mä en vaan erota niitä toisistaan. Dave ja Dobro -albumia tehdessä elettiin vielä aikaa, jolloin vanhan liiton kaveri Lindholm ei ymmärtänyt klikin päälle oikeastaan mitään. – Mä olin ”Ei jumalauta…” Ja Tontsa toteaa normaaliin tyyliinsä, että ”Jani älä hermostu, tää on ihan hallussa”. Nyt ne on Suomen isoimpia bändejä. Viitanen on miksannut monta kappaletta ilman lauluraitaa ja hyvältä on kuulostanut. Eikä siinäkään mitään, sitähän ne radiot hakee. Jos joskus saadaan hommat valmiiksi ennen viittä, niin kyllä me jotain tehdään vielä se vartti. Kun haetaan uusia artisteja, niin levy-yhtiöt ja tuottajat pyrkivät iskemään siihen mikä on jo in. – Usein viimeistään miksauksessa huomataan jotain ja sit alkaa se kinastelu, että kuka tossa nyt kiilaa. Onneksi olen sitten myöhemmin tajunnut, että se soundi tuli jostain muusta kuin niistä kamoista. Mutta jos mä haluaisin tuottaa jotain uutta, mä tekisin jotain semmosta, mikä ei varmaan mee läpi. Silloin vain äänitetään ja mietitään kaksi kertaa ennen kun puututaan johonkin. – Mä itseäni ajatellen ehdotin klikkia, koska se helpottaisi ihan sikana mun työtä. Dave Lindholmin ja Pate Mustajärven kanssa yhteistä historiaa löytyy jo noin kolmenkymmenen vuoden ajalta, ja heidän kanssaan Viitanen on synnyttänyt monta levyä. Yhtenä aamuna hän vain ilmoittaa mulle, että tänään tulee sitten jousisektio. Eikä siitä mitään tullutkaan. Laulusoundista päästäänkin Viitasen seuraavaan ihmettelyn aiheeseen. – Siinä me muutama tunti oltiin, mutta eihän siitä tule mitään. Aloitetaan äsken mainitusta heinolalaisyhtyeesta. Kun bändi alkoi siirtyä punkista nätimpään ilmaisuun, käsillä oli eka biisi, mihin Toni oli tilannut jousisektion. Viitanen soitti albumilla kontrabassoa, pianoa ja ”jotain kolinaa”. ”Excuse me?” ”Joo, kahdeksan jousisoittajaa. – Davessa on helkkarin siisti piirre, että se tulee studioon aina klo 13 ja lähtee viideltä. ”Ei sun tarvikkaan, naputtele jalkaas näin, kuten sä muutenkin teet”. Jos soitetaan ilman klikkiä, tulee asia jossain vaiheessa vastaan. Niiden piti tehdä se homma ite, kun kenellekaan ei kelvannut. Äänitin sitä naputtelua ja soitin sille siitä tehdyn yhden tahdin loopin. Nehän on hirveen hyviä laulajia. – Se snaresoundi on oikeastaan ihan yhdentekevää. Ja joka kerta se sanoo sen mulle. Jokaiselle pitää kirjoittaa oma stemma. Viitanen luonnehtii klikin käyttöä asennekysymykseksi. Mää ja mun kaverit Tuhansien studiosessioiden mies Jani Viitanen ei siis pysty hahmottelemaan muistinsa sopukoista kokonaisia sessioita tai levyjen syntytarinoita. Toinen esimerkki tulee Motörheadin soinnista, josta esiin pomppaa Lemmy Kilmisterin lauluja bassosoundi. – Tämän tarinan haluan aina kertoa suuresti kunnioittamastani Apulanta-yhtyeestä. Vanhan liiton miehet on vähän tollasia, mut hitto, ne tietää mitä ne tekee ja tietää mitä ne haluu. Ja kaveruksilla on täysi luotto keskenään. ”Ei kun mä näytän niille kitaralla”. Hänen logiikkansa mukaan siihen suuntaan ei pitäisi mennä ollenkaan, vaan pitäisi ainakin yrittää hakea sitä seuraavaa juttua. Se vaan on päätetty. Se suunnittelee kaiken sen mukaan. Alttoviuluja ja selloja…” ”Miks et sä mulle mitään sanonu?” ”Miten niin?” ”No kun niille pitää kirjoittaa laput – nuotit”. Eihän Apulantaankaan kukaan uskonut. ”Ei saakeli, mitä sä tarkoitat?”, se ihmetteli. Niissä on se sama kaava kaikissa. Olin nuori ja kokematon, niin mietin itekin, etta mä en oikeen osaa näitä hommia. – Tekeekö joku yks tyyppi niiden biisit. – Sillä on usein asioita, joita on jo päätetty etukäteen. Daven B. – Se on laskenut, että sen energia riittää sellaseen. Inventive -levylle ehdotin akustista kitaraa johonkin biisiin ja vähän aikaa se mietti – eikä siis ikinä tyrmää mitään etukäteen – se sano jotenkin hassusti; ”Öööhhh, tälle levylle ei tule akustista ollenkaan”. Viitanen kiittelee, että Lindholmin kanssa hienoa tehdä töitä, sillä hän nimittäin aivan oikeasti tietää mitä tekee. Hän ottaa esimerkiksi nuoret naislaulajat, joita on putkahdellut esiin viime aikoina taajaan. Sehän on legendaarinen läppä, kun yks jätkä tuli sanoon mulle, että kun hänellä on ihan samanlaiset kitarakamat kun Stevie Ray Vaughanilla, niin miksi sä et saa mulle samanlaista soundia aikaseksi. Mutta tärkeää siinä on se niiden hiton komea yhteissoitto ja soundi. Mutta kun lauluraita on avattu, niin eipä enää kuulostanutkaan Eli taas kerran: kaikki vaikuttaa kaikkeen. Sitkun aletaan vielä pistää hommaa koneilla vireeseen ja kohdilleen, niin se kuulostaa oikeastaan samalta miltä kaikki muutkin. Noh, ainakin se klikki on klikissä ja sitten voidaan kattoa kuka kiilaa, jos halutaan. Niinkuin Alma, ihan järjettömän hyvä laulaja. Yksittäisiä, irrallisia tapahtumia uran varrelta hänellä kuitenkin riittää. ”Joojoo, mut mä halusin vaan varmistaa”. Ei se halua edes koittaa. ”Sä olet Dave sanonut mulle ton aikataulun jo kakskyt vuotta. ”Okei, nyt mä tajuun”. Laulusoundikin vaikuttaa kokonaissointiin. Ne lähti siitä sitten pois, ja Toni istuu siinä sohvalla pää käsiin hautautuneena: ”Miten Jani tän pitää aina mennä kantapään kautta?” – Nehän joutu maksamaan sen tietty, mutta sen jälkeenhän ollaan useatkin jousisovitukset tehty. ”Vanhan liiton miehet on vähän tollasia, mut hitto, ne tietää mitä ne tekee ja tietää mitä ne haluu.” 08-13 Ikimuistoiset Viitanen.indd 11 30.5.2017 11.47. Joskus kun sen käyttöä ehdotetaan, on vastauksena usein ”Ai, enks mä pidä timea sun mielestäs?” Mutta siitähän ei ole kyse. Loppuun se sanoo aina ”Kiitti jameista”. ”Tu mä minkään lehmänkellon kanssa rupee soittaa”, Dave vastas. – Rumpali Philty Animal Tayloria pidetään todella kovana takojana, mutta kun kuuntelet kunnolla vaikka No Sleep ’Til Hammersmith -levyä, niin siinä on todella koppaset rumpusoundit. Soundi tulee siitä kokonaisuudesta. Sitä asiaa ei vaan oikein oivalleta. Klikin käyttö vain helpottaa kaikkien elämää
Mikkeihin kyllä saa kytkettyä kompressorit, limitterit ja muut – mutta periaatteessa niitä ei tarvita. Käytännön eduista Simonsuuri mainitsee, että äänitystilanne on tietyllä tapaa huolettomampi. Digimikillä päästään huippuhyvään signaali-kohinasuhteeseen. 14 www.riffi.fi 3/2017 T ransmixin Pekko Simonsuuri kuvailee äänityshankkeen käyttöön saatua Neumannin suurija pienikalvoisten klassikkomikrofonien digiversioista koostuvaa Solution-D-sarjaa ”mullistavaksi” – siitä kun saadaan ulos digitaalisignaalia ammattiformaatissa. Transmix taltioi uudella digitaalisella mikrofonikalustolla April Jazz -festivaalien antia kahtena rupeamana: ensin Tapiolasalin isoa klassishenkistä avajaiskonserttia ja seuraavana iltana intiimimmässä Louhisalissa NYC Projectin modernia mainstreamjazzia ja Kairan soulahtavaa groovea. Auton perusinfraa ei silti voitu paljonkaan säilyttää, vaan kulkupeli purettiin alkutekijöihinsä ja rakennettiin uusiksi. Kurkistimme modernin keikkaäänityksen kulisseihin. Rumpali Ari Hoenigin tähdittämä NYC Project oli yksi Louhisalin digimikkiäänitysten kohteista, ja ytimekäs jazz-kvartetti soveltui tarkoitukseen hyvin: dynamiikan skaala oli aika lailla laveampi kuin tyypillisessä rokkimusiikissa. KUVA: TUOMO ANTIKAINEN Pekko Simonsuuren (vas.) ja Jukka Nykäsen viime syksynä hankkima uusi äänirekka palveli aiemmin ulkomaisen tv-yhtiön ulkotuotannossa. TEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA Äänirekan kyydissä – live-taltiointia digimikrofoneilla! Maan järein yksityinen ulkoäänitysrekka Transmix parkkeerasi huhtikuun lopussa Espoon Kulttuurikeskuksen nurkalle April Jazziin, jonka artisteja taltioitiin ensi kertaa Suomessa digitaalisella mikrofoni kalustolla. 14-17 Transmix.indd 14 30.5.2017 11.52. – Digimikrofonien äänittäminen on erilaista esimerkiksi siinä, että gain-säätöä ei tarvita. Oikein säädetty digimikki ei koskaan säröydy, sillä se suojelee itse itseään
Tv:n monikameratuotannoissa Transmixin äänipöydän takaa seurataan isolta ruudulta kameroiden tulevaa ja lähtevää kuvaa. Tuplilla testaillen April Jazzin äänityssessioiden lähtöajatuksena oli päästä vertailemaan tuplamikityksellä digitaalisia ja perinteisiä mikrofoneja samalla musiikkimateriaalilla. Espoossa televisio ei ollut paikalla, joten käyttöön otettiin auton oma kamerajärjestelmä ja videoyhteys. Käytännössä yleisön kuulema salitoisto hoidettiin analogimikrofonien kautta, ja äänitys taltioitiin rinnakkain niillä ja vastaavilla digitaalimikeillä. Espoon kuvaton äänitallennus hoidettiin kahteen pekkaan Nykäsen keskittyessä auton tarkkaamossa äänipöytään ja Simonsuuren vastatessa mikityksestä ja kytkennöistä salin puolella. Ruudun takaa Simonsuuren yhtiökumppani Jukka Nykänen kuvailee Kulttuurikeskuksen Louhisalia otolliseksi äänitystilaksi. Niitä odotellessa signaali muunnetaan lähtöpäässä AES/EBU:ksi, ja ohjaustoimet hoidetaan esimerkiksi kannettavalla tietokoneella, Melkein kuin kaksi marjaa: Ari Hoenigin virvelirumpua kuuntelee vasemmalla klassinen analoginen KM 184 -konkkapuikko ja vieressä ledmerkkivalolla varustettu digitaalinen vastine. Kolmannellekin miehelle olisi ollut juostavaa kahden ääripisteen välillä, mutta näinkin pärjättiin, varsinkin kun viestintä hoituu langattoman komentojärjestelmän kautta. Neumannin digikapuloiden lisäksi Espoon äänityksissä käytettiin ensi kertaa myös Sennheiserin uuden 6000-sarjan digitaalilangattomia. Näissä oloissa lavaa kuvaava kamera ja ääniauton kuvamonitori vastaavat kiinteän tarkkaamon ja soittotilan välistä ikkunaa, jonka kautta voidaan tirkistellä artistin puuhia. www.riffi.fi 3/2017 15 Ennakkosuunnitelmista poiketen Solution-D-sarjan isokalvoiset mallit eivät ehtineet maailmalta Espooseen ajoissa, joten konserteissa hyödynnettiin pääasiassa legendaariseen kardioidipuikkoon perustuvaa KM 184D -arsenaalia. Mikrofonien toimintaa voidaan tulevaisuudessa ohjata suoraan äänipöydästä, kunhan mikseritehtaat saavat AES42-korttinsa markkinoille. Jos tehdään tv-taltiointia, Transmix-auton kyytiin saattaa hypätä neljäkin teknikkoa. 14-17 Transmix.indd 15 30.5.2017 11.52. Tapiolasalin konsertissa käytettiin lisäksi Anna-Mari Kähärän lauluun KMS 105 -solistikondensaattorin digitaaliversiota. Kompaktin kokoinen ja jälkikaiunnaltaan maltillinen tila sopii vahvistetun musiikin tallennukseen hyvin. – Kuva on tärkeä referenssi, jotta äänittäjä pysyy kärryillä siitä, mitä lavalla tapahtuu. Jos bändissä vaikka puhaltaja vaihtaa soitinta biisien välillä, on hyvä pystyä reagoimaan siihen etukäteen, Nykänen antaa esimerkin. Neumannin digimikkien käyttämä signaalinsiirtostandardi AES42 tarjoaa kommunikaatioväylän kahteen suuntaan
Mahdollisia ohjausparametreja ovat esimerkiksi mikin oman pre-gainin, alapään leikkurin, kompressorin tai limitterin säätö ja jopa suuntakuvion vaihtaminen. April Jazz nähtiin mainiona tämänkaltaisen mikrofonisopan kokeilukeittiönä, tarjosihan se yhdellä iskulla digimikkien testaukseen lajiltaan soveliasta musiikkia, niin isoja kuin pieniä kokoonpanoja ja lisäksi useamman päivän työskentelyaikaa kätevästi pääkaupunkiseudulla. – Levytavaraa tulee joka tapauksessa, eihän tänne mitään sutta tultu tekemään, hän naurahtaa Kulttuurikeskuksen kupeeseen parkkeeratun äänitysauton tarkkaamossa. Jopa genren – tässä tapauksessa jazzin – sisällä on eri ihannesointeja, joita mikityksellä pyritään myötäilemään. Digitaalimikrofoneja äänitettäessä myös synkronointi näyttelee tärkeää osaa. Vuotoääni sinänsä ei ole huono juttu, vaan vain silloin kun se heikentää lopputulosta. Esimerkiksi rumpujen mikittäminen riippuu musiikista. Tarkkailuun käytetään Neumannin tuoreita KH310 -kolmitiekaiuttimia subbarilla. Avid S6L -pöytä ohjaa noin 130 sisääntulokanavan Pro Tools HDX -tallennusjärjestelmää. – Sovittiin, että festivaali luovuttaa meille bändit ja me heille äänitteet, Simonsuuri summaa projektin taustoja. Tätä kirjoitettaessa ei vielä tiedetä, innostuiko joku artisteista julkaisemaan livelevyn Tapiolan äänitysten pohjalta. Yleispäteviä mikitysohjeita kaverukset välttelevät antamasta. 16 www.riffi.fi 3/2017 kuten April Jazzissakin meneteltiin. Aina kun kyseessä on April Jazzin tapainen keikka tai konserttisarja, jossa on elävää yleisöä, Transmix-miekkosten seuraava kysymys mikkilistan jälkeen kuuluu: miten toimitaan saliäänen kanssa. Ehdottoman tärkeää on miettiä akustisia vuotoja: miten saadaan soittimet ja mikit aseteltua sopusuhtaisesti, että kokonaisuus kuulostaa hyvältä vaikka tallenteelle tarttuu vuotoääntäkin. – Voi tulla paikkoja, joissa pitäisi päästä piuhojen kanssa saliin, mutta ei kerta kaikkiaan ole mitään reikää mistä se onnistuu. Toinen tärkeä etukäteistieto liittyy ääniauton sijoittamiseen, sen sähkösyöttöön ja kaapelivetoihin. Hyvää vuotoa Selän takaa kurkkien toiminta pyörien päälle nostetussa äänittämössä vaikuttaa samansuuntaiselta kuin kiinteässä äänitysstudiossa. Ratkaisuksi suositellun aktiivisen mikrofonihaaroituksen etuna on, että muuntajilla erotetut itsenäiset vahvistimet syöttävät kutakin mikkiä jo lähtöpäässä, jolloin päästään häiriöttömään splittaukseen. Sitten vedellään kaapeleita kattojen kautta tai kolmannen kerroksen ikkunasta, Nykänen kertoo. Tässä esiintyjäraiderit ovat luonteva lähtökohta. Lähtösoundi tuntuu olevan kaikki kaikessa, ja sen optimoimiseksi mikrofonien valinta ja sijoittelu ovat avainasemassa. Useimmat paikat ovat jo tuttuja parinkymmenen vuoden kiertämisen jälkeen, mutta uusiakin tulee aina joskus. Sen vuoksi äänityskeikoilla olennaisin ennalta sovittava asia on, millainen on mikrofonilistaus ja kuka toimittaa mitäkin. Vaan eipä sillä ole Simonsuuren mukaan juuri merkitystäkään. April Jazzissa koko 96 kilohertsin näytetaajuudella toimiva järjestelmä synkattiin Transmixin äänipöydän kelloon. – Ei riitä, että mikrofonin poimima suora ääni kuulostaa hyvältä. April Jazzin keikoilla analogiset mikit haaroitettiin aktiivisplit te rin kautta etupäähän, monitoreille ja äänitysautoon, digimikkien signaalit siirrettiin Neumannin ohjausyksikön ja konvertterin läpi suoraan autoon. Kaikkien mikkien vuotosumma alkaa helposti kumuloitua ja huonontaa kokonaisuutta. Auton päätarkkaamo kytkeytyy nopeasti minkä tahansa soveliaan akustisen äänitystilan jatkeeksi. Nykänen kärjistää, että ”off-axis”-soundi on oikeastaan se mitä mikrofonia arvioidessaan tulisi kuunnella, koska sillä mitataan mikin laatu. – Satojen metrien mittaisia hankalia vetoja joudutaan tekemään esimerkiksi Olympiastadionilla, jossa taltioitiin Cheekin dvd:n ääni. Signaalit täytyy splitata, että saadaan kaikki kanavat sekä muusikkojen kuunteluun, saliin että ääniautoon. ”Ei riitä, että mikrofoni kuulee hyvin vain suoran äänen – todellisen laadun tunnistaa sen poimimasta off-axis-soundista.” 14-17 Transmix.indd 16 30.5.2017 11.52. Perinteisemmässä jatsissa rummuissa saa olla tilaa, sähköisemmässä suositaan lähimikitystä. Kilometri kaapelia April Jazzin testikeikkojen kaltaista tuplamikitystä ei enää nykypäivänä juuri käytetä. Tai Tampereella Ratinan stadionilla, jossa äänitimme Eppujen juhlakonsertin dvd:n, Simonsuuri jatkaa
Lisäksi yritys tarjoaa kenttä-äänityspalvelua kannettavalla kalustolla television ENG-tuotantoon sekä harjoittaa mikrofonien, langattomien ja muun äänikaluston vuokraustoimintaa. Särötöntä hiljaisuutta April Jazz -sessioissa Simonsuuri ja Nykänen halusivat testata digimikrofonien käyttäytymistä aidossa äänitystilanteessa. www.riffi.fi 3/2017 17 Läppäri kontrolloi digimikkejä lavan sivustassa, ja äänisignaali kääntyy Neumannin interfacen ja NTP:n konvertterin kautta MADI:ksi ja etenee kaapelia pitkin äänitysautoon. Kuoromikit ja orkesterin päämikit olivat kaikki digitaalisia. Analogija digitaalikalustolla äänitettyjä raitoja jälkikäteen rinnakkain tarkastelemalla kävi selväksi, että yksi digimikkien suurimpia etuja on hiljaisuus. Viime syksynä hankittu ja rakennettu uusi auto sisältää kaksi tarkkaamoa, joista pienemmässä voi työstää vaikkapa jousien tai kuoron alimiksausta päätarkkaamon pöytään, tai aloitella jo editointia kun päätarkkaamossa äänitetään. Tuuriin ei kannata luottaa, vaan asiat pitää osata varmistaa – ja varmistaa uudelleen. Digimikkejä tuntui olevan mahdotonta saada särölle, ja digitaalisen siirtotien ansiosta kapselin kapasiteettia voidaankin hyödyntää täysmääräisesti. – Tapiolasalin konsertissa matka äärimmäisestä hiljaisuudesta raivokkaimpaan forte fortissimoon saattoi yli 100 desibeliä. Nämä ominaisuudet olivat ilmeisen paikallaan erityisesti April Jazzin avajaiskonsertissa, jossa kuultiin muun muassa Marzi Nymanin trumpettikonserton kantaesitys kuoron ja sinfoniaorkesterin voimin. – Enää ei painiskella brummien ja pirinöiden kanssa, ollaan siirrytty valokuituyhteyteen, eikä panikoida sen kanssa, suostuvatko Adatit synkkautumaan ja pysyykö ”Rec” päällä, Nykänen naurahtaa. Siinä alkoivat jo nousta esiin muiden komponenttien, kuten kuulokevahvistimien suorituskyky, kun mikrofoneista ei tule toistoketjuun mitään häiriöitä, Simonsuuri summaa. Tulevaisuuden AES42-kortilla varustetuilla äänipöydillä liikenteen pitäisi sujua kahteen suuntaan ilman välipurkkeja. Transmixin miesten mukaan erityisesti klassistyyppinen musiikki näyttäisikin olevan digimikkien mukavuusalueella, sillä pohjakohinan puuttuessa kanavilla on täysi hiljaisuus silloin kun soitto ei soi. Onko saatu uusia tilalle. Samalla kun yli kahdenkymmenen vuoden kokemus äänitysmaailman ulkoruokinnassa on opettanut Pekko Simonsuurelle ja Jukka Nykäselle monenmoista, myös tekninen toimintaympäristö on nyt aivan toisesta maailmasta kuin 1990-luvun loppupuoliskolla. – Tämä asetelma on aiemminkin hyväksi havaittu. Näin rumpali itse tuottaa keinopään tyyppisen erottelevuuden mik kien väliin, ja vaiheetkaan eivät mene ristiin, Simonsuuri esittelee. Äänen palveluksessa Transmix Recording Services on tuottanut äänitysja studiopalveluita tv-, radioja äänitetuotantoon jo reilut parikymmentä vuotta. Ongelmat on pitkälti eliminoitu sillä, että järjestelmä liikkuu kokonaisena ja käyttövalmiina, ainoa muuttuja on äänitystila. – Ehkä suurin on digitaalisuuden ehdottomuus: laite joko toimii tai ei toimi ollenkaan. Transmixin miehet pitävät yhtenä kiinteänä pakettina liikkuvaa äänitysautoa ylivoimaisena työskentely-ympäristönä verrattuna laatikoista purettavaan, paikalla rakennettavaan ja kytkettävään retkistudioon. Jos jotain hajoaa niin se oli sitten siinä. Analogiaikoina saattoi pystyä kiertämään ongelman ja pelastamaan tilanteen jollain vippaskonstilla. Transmixin toimintaan kuuluu saleissa, turuilla ja toreilla tehtyjen puhtaiden musiikkiäänitysten lisäksi suuri määrä tv-tuotantoja Voice of Finlandista Vain elämään. Ja kääntäen: mitä enemmän mikkejä projektissa tarvitaan, sitä suuremmaksi kasvaa digitaalimikrofonien etumatka. Pyörien päälle nostetusta ulkotuotantoyksiköstään tunnetulla Transmixillä on tukikohdassaan Vallilan vanhoilla vaunuhalleilla myös kolme kiinteää Pro Tools -ääniedittiä. – Studioympäristö on aina sama, tarkkailukuuntelu sellainen joksi se on määritelty, ja kuunteluolosuhteetkin tunnetaan. Lukuisat epävarmuustekijät ovat siis kilometrien varrella liudentuneet. Louhisalin bebop-henkiselle ja -vireiselle rummustolle viriteltiin kattava pyydys vain neljällä mikillä ja harkituilla positioilla: virveli ja bassorumpu äänitettiin erikseen ja koko muu setti tomeineen ja pelteineen overhead-parilla melko matalalta ja setin takaa, rumpupenkin molemmin puolin. Mikään ei saa mennä tilanteessa pieleen, sillä uusintaottoa ei yleensä tule. Simonsuuri ja Nykänen kuvailevat digimikeistä hankittua omakohtaista kokemusta rohkaisevaksi askeleeksi kohti tulevaisuutta eli täysin digitaalista äänitysketjua. Nyt sellainen harvemmin onnistuu, Simonsuuri huokaa. Siltikin onnistunut livetaltiointi lokaatiossa äänitysautolla on aina monen nappiin hoidetun asian summa. Transmixin kyljessä toimii mikrofonien ja äänitystarvikkeiden jälleenmyyntiin keskittynyt ”mikrofonikauppa.fi”, jonka puitteissa yrityksellä on Suomen yksinoikeus Neumannin digimikkisarjaan jakeluun. u 14-17 Transmix.indd 17 30.5.2017 11.52. Toinen havaittu etu verrattuna vastaavilla kapseleilla varustettuihin analogimikkeihin oli lähes äärettömältä tuntuva dynamiikka-alue. Analogisten mikkien kihinä alkaa summautua olennaiseksi häiriötekijäksi silloin, kun niiden määrä lisääntyy
Klooneja ja jäljittelijöitä löytyy pilvin pimein, ja yksi jos toinen nykyinen suuruus nimeää Hendrixin esikuvakseen. Vastaanotto oli suotuisa ja laajalti palautetta, joten päätin taltioida kokonaisuuden. VIRTANEN Hendrix elää! – m.o.t. Se on 15 minuutin teos, joka yhdistelee Hendrixin biisejä Saarisen omaan sävellykseen. Jimi Hendrix konsertoi maanantaina 22.5.1967 Helsingin Kulttuuritalolla. 18-21 Hendrix.indd 18 30.5.2017 11.59. – Isäni taksia ajoi Hurriganesin ex-roudari, Leksa, joka soitti mulle Hendrixin keikkaa c-kasetilta. 1963), jolle Hendrixin musiikki teki lähtemättömän vaikutuksen. – Siitä tämä koko juttu lähti. Päivälleen 50 vuoden päästä maanantaina täpötäysi Kultsa todisti, että Hendrixin perintö elää vahvana. Olin 16-vuotias ja päätin, että jonain päivänä yritän tehdä samankaltaista harmonikalla. Seuraavaksi tuli Electric Ladyland. Vuonna 2004 valmistui Saarisen luomus, Hendrix Rhapsody. Laulajaksi Saarinen oli pestannut Reeta Vestmanin, jota livenä säesti viisimiehinen bändi. Teos sai ensiesityksensä Yhdysvaltojen Seattlessa, eli kaupungissa, jossa Hendrixin hauta sijaitsee. Olen mieltänyt tätä teostani usein kuntosalibiisiksi, koska rakenteet, tempot, tunnelmat ja tahtilajitkin välillä vaihtuvat. Siksi onkin kiinnostavaa, että Kulttuuritalon tribuuttikonsertin idean isä onkin harmonikan taitaja – hän on järvenpääläinen Pauli ”Pale” Saarinen (s. Tämän bändin rytmiryhmä, rumpali Anssi Nykänen ja basisti Ape Anttila, TEKSTI JA KUVAT: TOMMI E. Siinä oli Johnny B. Se kävi päälle sieltä auton ämyreistä. 18 www.riffi.fi 3/2017 V uonna 1970 kuollut Jimi Hendrix on todennäköisesti maailman arvostetuin kitaristi. Tämä vaatii hyvää soittokuntoa ison kokoonpanon solistina, kuvailee Saarinen progressiivisen sinfonista teostaan, jossa soittaa 13 muusikkoa. Timo Kämäräinen ja Ina Forsman. Goode, jossa oli uskomaton energia ja voima. Roots of Love Plays the Music of Jimi Hendrix -levy ilmestyi keväällä 2015
Sen kuulee esimerkiksi Burning of the Midnight Lamp -introssa, joka on kuin suoraan 1700-luvulta. Kokemus oli hengellisenä miehenä tunntetulle Aaltoselle spiritualistinen. Näin sellaisen kuvan, että se koko bändi nousi ilmaan sen musiikin myötä. Teoksessani on osuus, joka on aggressiivisemmin soitettu plus9-sointuun pohjautuva riffittely trion kanssa. Vaikka Hendrix sanelikin uudet pelisäännöt kitarismille ja jotkut Henkka-maneerit saattavat monille olla nykyään myös kirosana, oli mestari itse avoin kaikelle musiikille. Hän oli kuitenkin säveltäjänä vähintään yhtä suuri mestari kuin muusikkona. Olli Haavisto. – Eihän tuollaisia biisejä tehnyt, kuten Kultsan Experience-konsertissa esittämämme Third Stone From The Sun, vielä kukaan vuonna 1967. – Electric Ladyland -levyllä on teos 1983 (A Merman I Should Turn to Be), johon rakastuin. – Työn puolesta olen saanut soittaa tietenkin myös rock’n’rollia, mutta vasta 80-luvulla näin tallenteen, josta minulle tuli vahva visio. Hendrixin soitto oli fyysisesti hyvin voimakasta. – Hendrixhän diggaili keikkareissuilla hotellihuoneessaan esimerkiksi Bachia ja Händeliä. www.riffi.fi 3/2017 19 vastasivat myös Hendrix-tribuutti-illan kompista lähes koko illan, upeasti homman hoitaen. Tällaisia juttuja voi haitarilla käsitellä ja palje on tässäkin omiaan korostamaan näitä vaihteluita. Vaikutteita musiikkiinsa Hendrix imi niin jazzista kuin vaikka barokista. Se melodia alkaa soimaan eri lailla kun se on tehty vahvasti kropalla. Sain vaikutelman, että olimme tehneet hyvää jälkeä. Tässä saattaa piillä selitys, miksi Hendrix diggaili fonia. Vaikutukset 70-luvun popmusiikissa olivat lähtemättömät. Jimi Hendrixin isä, Al Hendrix, oli saksofonisti. Hän myös soittaa kropallaan niin kuin puhaltaja. Säveltäjän ja muusikon rooli oli hyvin balanssissa. Se melodiikka on sellaista kuin puhaltajilla. Hendrix seurasi aikaansa, mutta oli askeleen muita edellä yhdistellessään ennakkoluulottoman nerokkaasti eri tyylejä. – Hendrix soittaa pentatonisia melodioita, mutta se ei kuulosta siltä. Band of Gypsys -vaiheessa Hendrixin soitossa taas kuuluu selvästi Coltrane. Kyllä siinä Beatlesiä myöten useat muusikkokollegat ihmettelivät. ”Hendrix soittaa pentatonisia melodioita, mutta se ei kuulosta siltä.” Junnu Aaltonen. Jimi Hendrixin musiikki menee Suomen epävirallisen kansallissoittimen siivittämänä uusille vesille ja sen sävyistä on nauttinut myös Band of Gypsys ja New Experience -basisti, 75-vuotias Billy Cox, joka on tiettävästi ainoa hengissä oleva Hendrixin soittokaveri. Plus9-sointu on todella murhaavaa haitarilla. Hendrix oli parhaimmillaan upea visionääri, jolla oli kaksi vahvaa puolta. Saarinen itse on tutkinut Hendrixin musiikkia laajalti ja tunnistaa helposti jäljet sylttytehtaalle ne kuullessaan. – Billy oli kuullut levyn ja kertoi, että haluaisi tavata minut. Tämä visuaalinen kokemus oli hyvin voimakas ja muistan sen elävästi, vaikka siitä on jo kolmekymmentä vuotta. Soundi lähtee kropasta Saarisen yksi oppi-isä, saksofonia ja huilua puoli vuosisataa soittanut Junnu Aaltonen (s. 18-21 Hendrix.indd 19 30.5.2017 11.59. Kokonaisvaikutelma ratkaisee, pohtii kansainvälisestikin arvostettu jazzmies Aaltonen. Marzi Nyman. Halusimme bändin kanssa viedä Hendrixin musiikin uudelle tasolle. Marzi Nymanissa on jotain samaa, ilmaisu pulppuaa hyvin fyysisesti, sanoo Aaltonen. Hänen soivasta fraseerauksestaan voi löytää vaikutteita puhallinsoittimista. Sähkökitaran ilmaisua ei eittämättä ole kukaan muu muuttanut niin paljon kuin Hendrix, joka lyhyen uransa aikana modernisoi bluesin ja venytti rockin käsitettä. – Välillä sävellykset saattoivat jäädä hieman vähemmälle huomiolle. Aaltonen ymmärsi Hendrixin suuruuden vasta videotallenteelta. – Harmonikalla pystyy määrättyjä juttuja soveltamaan hyvin. Virtuositeetti jätti varjoonsa luomisvoimaisen säveltäjän. Kyllä sen saman ambientin, mistä Pink Floyd teki myöhemmin itselleen tavaramerkin, kuulee. Hendrix nosti soitollaan musiikin ilmaan ja hän oli ilmiö koko kaveri. Se oli tärkeää ja antoi tunteen, että tehty työ ei ollut turhaa. Niin ikään haitari on hyvä soitin Hendrixin sävellyksille. 1935), oli tribuutti-illan vanhin esiintyjä. David Gilmore on kertonut, että se kappale vaikutti valtavasti Pink Floydin ilmaisuun. Hän käyttää intervalleina paljon sekuntia, kvarttia ja kvinttiä. Hän kuulee Jimi Hendrixin musiikissa myös kaikuja puhaltimista
Debyyttilevyn hitit, Foxy Lady ja Purple Haze – jotka molemmat soivat Kultsalla myös vuonna 1967 – saivat heidän käsittelyssään uskomattoman energialatauksen. Vaikka power trion perinteistä ilmaisua tarjosivatkin niin 69-vuotias Hasse Walli (vierailijanaan urkuri-laulaja Jukka Gustavsson) kuin 21-vuotias Samy Elbanna – molemmat mestarillisin ottein – oli konsertti, Olli Haavistoa lainatakseni, järjestetty ansaitusti ja oikeista lähtökohdista. – Piano oli minulle vahvempi soitin pitkään. Maukas combo. Ymmärsin, että siinä on ilmaisuvoimaa mitä pianosta ei löydy, voi venyttää ja on feedback. Haaviston triossa soittivat eri sukupolveen kuuluvat Timo Kämäräinen ja Olavi Uusivirta. 20 www.riffi.fi 3/2017 Kultsan yhdet kovimmat aplodit saikin Nymanin väkevä Machine Gun. – Varmasti samankaltaisia innovaatioita ovat tehneet muutkin, mutta Hendrix onnistui olemaan se, joka manifestoi ensimmäisenä nämä innovaatiot. Siitä huolimatta, tai juuri sen vuoksi, hän arvostaa Hendrixin rentoa heittäytymistä kaikkine rosoineen. Hendrix on eniten minuun vaikuttanut kitaristi. Jollain tavoin kuitenkin kaikki Hendrixin jälkeen tapahtunut on hänestä vaikuttunutta, jos ei suoraan niin ainakin Hendrixiä kommentoiden. Haavisto myöntää, ettei aivan täysin käsittänyt näkemäänsä, mutta kertoo, että vaikutukset olivat sitäkin mullistavammat. 18-21 Hendrix.indd 20 30.5.2017 11.59. Goodessa Nyman jalosti Hendrixin fyysisen livesoiton mestarilliselle tasolle. Vahva naisääni sai lukemattomissa jameissa veivattuihin biiseihin aivan uudenlaista räjähtävyyttä. Kämäräinen kertoo vähentäneensä jossain vaiheessa stratocasterilla soittamista, ”Hendrix-laatikosta” pois pyristelläkseen. Hän muutti koko pelin, kertoo iisalmelaislähtöinen Kämäräinen. Ensimmäinen visiitti oli sipoolaislähtöisen Ina Forsmanin kanssa. Myös tuottajan pallilla istunut muusikko on tutkinut kitaran mahdollisuuksia ja huomannut kuinka vaikeaa on olla muita edellä. On varmasti ennakkotapauksia, mutta tuossa mittakaavassa feedbackin ja fuzzien käyttäminen on aika erilaista kuin mitä kukaan oli tehnyt. – Monet kokevat Hendrixin livetallenteiden perusteella epävireisenä ja päämäärättömänä, mutta minä olen aina vaikuttunut siitä äärimmäisestä rentoudesta ja flexibiliteetistä yhdistettynä suvereniteettiin. Neljän tunnin paahto Kulttuuritalon konsertti venyi väliajan kanssa liki nelituntiseksi, mikä koetteli jo kuuntelijoiden vastaanottokykyä. Olin jo kitaraa soitellut, mutta vasta kun näin Hendrixin Woodstock Liven joskus 90-luvun alussa, tajusin kitaran mahdollisuudet. Johnny B. Bold As Love ja Burning of the Midnight Lamb saivat virkistävät versiot, jossa laulaja Uusivirran vallattoman rohkea rumputyöskentely nojasi maukkaaseen kitarointiin. Ihmiset tekevät samanlaisia keksintöjä uusiin laitteisiin liittyen ympäri maailman. Tarjonta oli hengästyttävää, mutta niin oli tasokin. Olen itsekin törmännyt siihen, että joku jenkkikitaristi on löytänyt aivan samantyyppisiä asioita mitä itsekin. Kämäräinen on koulutettu ja arvostettu studioammattilainen, joka tunnetaan täsmällisestä soitostaan. Varsin tuntemattomaksi jääneestä (Record Plant, 18.3.1969) versiosta löytyy paljon sellaisia kitarasävyjä, joita on myöhemmin totuttu kuulemaan indiemusiikissa. En usko olevani ainoa yleisöstä, joka toivoisi tämän yhteistyön jatkuvan. – Stratocaster on tietyllä lailla sähkökitaroiden kunkku mutta se on myös banaalein ja hankalin siinä mielessä, koska sen sointi tuo mieleen suurimmat kitarasankarit, etenkin ”Hendrixhän diggaili keikka reissuilla hotelli huoneessaan esimerkiksi Bachia ja Händeliä.” Samy Elbanna. Levyllä Hendrixin soitto on luontevan tarkkaa ja vireistä, ei kuitenkaan koskaan rentouden kustannuksella. Monesti myös unohtuu, millainen velho Hendrix oli studiossa. Hän esimerkiksi soitti stratoaan suulla. Mielenkiintoisena olen aina pitänyt Hendrixin studioversiota Star Spangled Bannerista. Hän onnistui olemaan niin ennakkoluuloton ja nopea, että teki tämän kaiken uskomattoman lyhyen uransa aikana. Puhe pyörii niin paljon sen kitarismin ja virtuoosimaisuuden ympärillä. Sitä hän todisti olevansakin. 38-vuotiaan Kämäräisen soitossa kuuluvat jazz ja progressiiviset vaikutteet. Toinen toistaan hienommat esitykset todistivat Hendrixin musiikin ajankohtaisuutta ja suurta vaikutusta nykymuusikoihin. Voi yrittää soittaa samaan tyyliin ja pyrkiä samaan, mutta se on mahdotonta. Kansainvälistä blueslaulajan uraa luova Forsman kertoi olevansa ”mukavasti poissa mukavuusalueeltaan”. Se on niin kaukana insinöörimäisestä ajattelusta. – Hendrix on täysin moderni vieläkin, koska kukaan toinen ei ole tehnyt samaa. Koruttomasti valkoiseen työhaalariin pukeutunut Kämäräinen laittoi peliin koko valtavan väripaletin, jota hän näpeissään kantaa. Kuitenkin hän tunnustaa kaiken alkaneen nimenomaan Hendrixistä. Huh-huh, mikä energia. Haavisto itse oli paikalla vuonna 1967 ihmettelemässä ”englantilaisen” Jimi Hendrix Experiencen esitystä vasta 12-vuotiaana pojan kloppina! Harvalla onkaan tarjota vastaavaa tarinaa ensikeikkakokemuksesta. Nostalgiaa oli toki ilmassa, mutta ote oli kauttaaltaan innostunut ja innovatiivinen – teemaa käsiteltiin ennakkoluulottomasti ja antoisasti. Sama kuin Bachilla tai Parkerilla – voi päästä lähelle, mutta et koskaan samaan, koska se on ainutkertaista. Illan juontaja, Esa Kuloniemi, esitteli Haaviston pedal steelin mestarina. Jälki oli jäätävää. Syy Hendrixin kestosuosioon on Aaltosen mielestä selvä. Sanoisin jopa, että voidaan puhua ajasta ennen ja jälkeen Hendrixin. Ymmärryksen kasvaessa Sitä voi musiikkia hyödyntää enemmän, mutta ihan kiinni et pääse koskaan. Kämäräinen pistäytyi lavalla peräti kahdesti