Samae KoSKinen: ”Soolokeikoilla merkitsee läsnäolo!” N ro 3 -2 16 H in ta 10 ,1 E Lasse Kurki: ”Se oli just sitä mistä oltiin puhuttu, että tällasta isoa ei tehdä.” Erja LyytinEn: ”Slide vaatii eri kitaran kuin normisoitto.” RoLi Seaboard Rise – tulevaisuus on nyt! Lasse Kurki: ”Se oli just sitä mistä oltiin puhuttu, että tällasta isoa ei tehdä.” 01 Kansi 316.indd 1 24.5.2016 11.23
Pidä instrumenteistasi hyvää huolta. Aguilar on kovassa nousussa oleva amerikkalainen bassolaitteiden valmistaja. 029 080 0830 • soundtools@soundtools.fi • www.soundtools.fi Suurta suosiota saanut Two Notes antaa uusia ulottuvuuksia kitaristeille ja basisteille. Maailman johtavin Ukulele valmistaja. 02-03 Ilmoitukset.indd 2 24.5.2016 11.26. Saatavina laadukkaat vahvistimet, kaapit, pedaalit sekä mikrofonit. Maahantuonti: Soundtools Oy • Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • puh. MONO Case on turvallinen kantolaukku laadusta välittäville muusikoille
s t u d i o t e c . f i , w w w. f i Soundcraft Vi2000 Vi3000:n teho pienemmässä koossa (leveys alle 116 cm) • 96 kanavaa miksaukseen • 24 mono-/stereoryhmää • Dante + optinen MADI vakiona • Ohjauspinnassa 48 mic in / 16 line out (konfiguroitavissa) • Yhteensopivat stageboxit: Soundcraft Vi, Compact ja Mini, Studer Compact • 2 lisäkorttipaikkaa • 4 Lexicon-efektiprosessoria • 28 liukua (2 inputlohkoa, 1 masterlohko, LRC ja MON) Ohjelmistopäivitys täydentää maustehyllyä Uusin ohjelmistoversio on tuonut mukanaan myös seuraavat ominaisuudet: • 8 kpl BSS DPR901ii dynaamista eq:ta • VM2 monitorointi seuraaviin langattomiin mikrofoneihin: AKG DMS800, Shure ULX-D, QLX-D, Axient • ViSi Remote iPad ohjaus sisältää kanavaja ryhmäprosessoinnit sekä gain, pan ja delay -asetukset • Showtiedostot ovat yhteensopivia Vi-sarjan eri mallien välillä O sa ll is tu ki lp ai lu un ja vo ita ! 02-03 Ilmoitukset.indd 3 24.5.2016 11.30. 2 7 5 1 2 3 s a l e s @ s t u d i o t e c . S t u d i o t e c O y K u u s i n i e m i 2 , 2 7 1 E s p o o p u h
Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. 2016-uutuuksia Zildjian A Avedis vintage-symbaalit 2016-uutuuksia Zildjian S-Series -symbaalit riffi-dlx-kamy-kokosivu.pdf 1 23/05/16 09:20 06-07 Sisältö316.indd 6 25.5.2016 16.40. 21. Aukioloajat: Ma–Pe 10–18 • La 10–15 Verkkokauppa: www.dlxmusic. Riffi ilmestyy vuonna 2016 kuusi kertaa. 6 www.riffi.fi 3/2016 Lue myös tämän numeron nettispesiaalit osoitteesta riffi.fi: • Sadan kämpän leveydeltä – Sound Inn panostaa laatuun ja viihtyisyyteen • Carl Palmer kiistää olevansa jazz-rumpali, mutta mikäs hän sitten on. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen ”Kilpailijoilla on mahdollisuus käyttää samoja soundeja kuin meillä, mutta niistä voi jalostaa jotain, jota ei ole muilla.” RIVAkAT PIkAkokEET 37 Tablet Page Turner Bundle – rauhoittava tabletti! kÄYTTÖTESTIT 38 Roland EC-10 – sähkö antaa uuden ulottuvuuden 40 Hagström Retroscape – rautalangan hohto 43 Electro-Harmonix Silencer – turinat pois! 44 Bogner La Grange – ei ihan tavallinen säröpedaali 46 Schaeffertec Loxx – nyt on jämpti! 48 Hotone Xtomp – pieni pedaali, paljon sisältöä 50 Yamaha SLG200 – näillähän lähdetäänkin keikalle! 52 Roli Seaboard Rise – rakkautta ensikosketuksella 55 RCF M 18 – miksaa tabletilla ja tallenna USB:lle 58 Turbosound iP1000 – DSP ja Bluetooth ovat nykyaikaa Suomen paras -valikoima löytyy Kalasataman DLX:stä. Kannen kuva: Tommi Posa 18 28 8 38 48 50 HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Lasse Kurki – Ikimuistoiset sessiot 14 Joonas Kaikko – Minneapolisin meiningillä! 18 Epic North – suurien äänikuvien säveltäjäkollektiivi 22 Sound Inn – Bändihotellissa on toimitilaa harrastajille ja ammattilaisille 24 Samae Koskinen – sisältö merkitsee, toteutustapa voi olla yllättäväkin 27 Carl Palmer – uutta särmää progeen! 28 Rodrigo y Gabriela – duo kuin bändi 33 Wavetool – kotimainen työkalu langattoman järjestelmän hallintaan SoITTImISTA jA kALUSToSTA 30 Elämäni kitarat: Erja Lyytinen – slide vaatii eri kitaran kuin normisoitto GRANDE FINALE 63 Muusikkona maailmalla – tuokiokuvia muusikon työpäivästä 64 Aamukahvilla – One Hour Guitar Chord Method on ainutlaatuinen applikaatio 66 Alangon päiväkirja – ainakin seitsemän presissyntiä YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Julkaisuassistentti Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 54,00 e ja määräaikaisena 60,60 e . (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen wwwsivustomme Riffi-kaupassa. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 10,10 e + postikulut. Kämy Kämäräinen Pop-rumpali DLX Deluxe Music Helsinki, Hermannin Rantatie 10, 00580 HELSINKI Puh. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,00 e + postikulut. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Palveluhakemisto: Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Martin Berka Minna Hatinen Misha Koivunen Timo Koskinen Tommi Saarela Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Irtonumeron hinta on 10,10 e . 0207 282250 • info@dlxmusic
Kämy Kämäräinen Pop-rumpali DLX Deluxe Music Helsinki, Hermannin Rantatie 10, 00580 HELSINKI Puh. 0207 282250 • info@dlxmusic. Aukioloajat: Ma–Pe 10–18 • La 10–15 Verkkokauppa: www.dlxmusic. Suomen paras -valikoima löytyy Kalasataman DLX:stä. 2016-uutuuksia Zildjian A Avedis vintage-symbaalit 2016-uutuuksia Zildjian S-Series -symbaalit riffi-dlx-kamy-kokosivu.pdf 1 23/05/16 09:20 06-07 Sisältö316.indd 7 25.5.2016 16.40
Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. TeksTi: Misha koivunen kuvaT: ToMMi Posa Lasse kurki IkImuIstoIset sessIot Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. kertojana on tällä kertaa Lasse kurki, joka kaivoi muistojensa kätköistä esiin egotripin ja Anna Puun lisäksi ipanapa 1 -levyn sessiomuistot. 08-13 Lasse Kurki ikimuistoiset.indd 8 25.5.2016 13.07. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi
www.riffi.fi 3/2016 9 egotrippi: Matkustaja, sony BMG 2003 Työskentely Egotripin kanssa oli Lasse Kurjelle neljän albumin mittainen rupeama. Yhtyeen ensimmäinen hitti oli 1997 julkaistu Unihiekkaa, jossa jo väreili lupaus jostain suuremmasta. Työstövaihe seurasi toistaan. Ilmassa oli toive, josko tässä nyt syntyisi viimein Se Albumi. – Kertsi oli jo olemassa, ja sen melodiasta tykättiin tosi paljon. Matkustaja oli periodin toinen etappi, levy joka lopulta nosti Egotripin Suomen ykkösbändien joukkoon. Ensimmäinen oli, että mennään biisin ehdoilla eikä välitetä mitä muut sanovat. Muistan sen fiiliksen mikä siitä tuli. Valmis biisi lähetettiin levy”Se oli just sitä mistä oltiin puhuttu, että tällasta isoa ei tehdä.” 08-13 Lasse Kurki ikimuistoiset.indd 9 25.5.2016 13.07. Kundit tulee studioon; syvä hiljaisuus, jonka jälkeen alkaa mutina ja puhaltelu. Lasse Kurki hyppäsi mukaan Helsinki – Hollola -levyllä. Tyypillinen pulma: koko muu bändi kyllä seisoi kompin takana, mutta rumpali ei halunnut sitä soittaa. – Kyllä me kaikki ollaan yleensä lopulta oltu sitä mieltä, että hyvä tämä on. Albumia suunniteltaessa luotiin pari dogmaa, joiden mukaan toimitaan. Vielä tarvittiin yksi levy ja vasta Matkustaja teki sen, mitä oli odotettu ja mitä odottaessa oli jo ehditty turhautua. Knipin mielestä laulu oli ihan ”tiktakkia” ja mies uhkasi jättää bändin, jos kappaleesta tulee sinkku. Biisi ei kuitenkaan vielä läpäissyt bändin seulaa. Jotkut biisit eivät myöskään tuntuneet löytävän jenkoilleen. Jossain vaiheessa kuitenkin bändin korkea vaatimustaso niin omille kuin muidenkin tuotoksille sekä tapa kyseenalaistaa aivan kaikki alkoivat syödä voimavaroja. – Mehän oltiin treenattu ja pyöritelty sitä paljon jo kämpillä, jossa mulle tuli jossain vaiheessa fiilis, että tässä pitää olla twist-komppi. Esimerkkinä Kurki mainitsee kappaleen Mustat varjot, josta Kalle Chydenius oli jo tehnyt yhden version, ja joka sen jälkeen siirtyi perintönä Kurjelle työstettäväksi. – Suurelta osin kyse Älä koskaan ikinä -biisistä, josta tuli iso hitti. Vaikeuskerrointa lisäsi basisti Mikko Mäkelän ero bändistä kesken sessioiden. – Mikki alkoi soittaa niitä bassoja, mikä ei ollut ihan helppo juttu, kun mies ei ole mikään basisti. Kurki tietää mikä aiheutti muutoksen. Mutta ei. Miltei kaksi vuotta kestäneet sessiot kävivät lopulta Kurjen voimille sen verran, että mies alkoi kärsiä toden teolla. Älä koskaan ikinä -kappaleesta tuli Egotripin siihen astisen taipaleen tärkein kappale, johon Kurjen mukaan kiteytyi paljon artistina olemisen vaikeudesta ja siitä kuinka hankalaa on välillä sisältäpäin nähdä, mikä on hyvää ja mikä huonoa. Kun teksti alkoi hahmottua, kappaleen potentiaalikin heräili hiljalleen. – Ymmärtääkseni Sampolla oli sit kuitenkin ihan hauskaa soittaa sitä biisiä, varsinkin festareilla! Ratkaiseva idea syntyi, kun Kurki editoi kappaletta omassa makuuhuoneessaan: entäs jos palastellaankin koko biisin rakenne uusiksi. Biisin ehdoilla mentiin myös Kurjen olohuoneessa, jossa purkitettiin Onneton-kappale. Keikkaa riitti, mutta levymyynnit pyörivät viiden-kuuden tuhannen lukemissa. Mikki Kauste otti homman itselleen, mutta muutos heijastui prosessiin. Toinen, että albumista ei tehdä mitenkään ”supermiksattua”, sillä edellinen oli ollut turboahdettu kovaääninen kitaralevy. Siellä oli kuitenkin esimerkiksi Pakkasukko, josta tehtiin kasiraiturilla demo treeniksellä. – Eggarit oli tulossa meille editoimaan, ja sinä yönä ennen kuin bändi tuli, sain hengen ahdistusta. – Laulettiin se uudestaan ja miksattiin Jyrki Tuovisen kanssa. ”Ei saakeli! Ego trippi – ne tappaa mut.” Egotripin mottona on, että jokaisen pitää olla kappaleeseen tyytyväinen. Ne oli hetkiä jolloin huomasin, että aletaan olla kaikki ihan hapoilla. Koko biisi tehtiin makuuja olohuoneessa. Biisien dynamiikka muuttui aika paljon, mutta jotain mielenkiintoista ja harmonisesti rikasta siitä seurasi, kun hänen soittonsa oli aika epäkonventionaalista. Vaikka seuraavalta Alter Ego -albumiltakin lohkesi yksittäinen hitti, bändi ei vielä kiilannut kunnolla eturiviin. – Eipä silleen, että oltais joskus välitettykään muiden mielipiteistä. Kuinka pitkälle sellaisessa ollaan valmiita menemään ja saavutetaanko konsensusta koskaan. Niinpä miksauksessa haettiin luomua ja sopivasti elävää, jopa hieman ”köpöäkin” soundia. Muuta ei vielä ollut, eikä se sitten lähtenyt lentoon. Tekijät eivät itse ajatelleet, että käsissä olisi iso hitti. Äänitetään vähän tavaraa vaan päälle ja sillä hyvä. ”Me tehdään nyt tästä versio, joka on meidän mielestä helvetin hyvä ja saatte kuulla sen vasta kun se on valmis!” Ja ovessa lappu, että EI BÄNDIN JÄSENILLE!! – Tehtiin biisiä puoltoista päivää, ja oltiin ihan fiiliksissä, että meillä on aivan sikahyvä miksaus. Rumpuina toimi mikitetty kantapää, joka tupsutteli parkettia epävireisen pianon kanssa. – Siirsin rumpukompin alkuun ja loppukertsin breikistä kertsin siihen perään. Biisin ensimmäinen inkarnaatio oli itse asiassa mukana jo Helsinki – Hollola -sessioissa. Sampo ( Haapaniemi, rummut) oli ihan paskana, että hän ei ikinä soittais tällasta: ”Tää on ihan hanurista”. – Yhdessä vaiheessa oltiin Jyrki Tuovisen (albumin äänittäjä) kanssa lukittautuneena miksauskoppiin, että bändi ei saa nyt tulla tänne. Oltiin edelleen meiningillä, että tästä ei tehdä uutta Helsinki – Hollola -soundia. Tais olla Knipi, joka sävelsi säkeistön siihen Mikin kertsiin ja samalla syntyi idis siitä tarinasta. Mutta nyt ei välitetty mistään. Mutta se oli myös levy, jolla bändi meni syvemmälle lyriikoissaan ja onnistui tekemään musaa, joka puhutteli ilman, että olisi ollut jotenkin vain älyllisesti pikkunäppärää tai sävelteknisesti oivaltavaa. Kurki muistaa projektin pääsääntöisesti ihanana, koska koko ajan tehtiin kaikkea mitä haluttiin. ”Vittu tää on kova!” Mua pelotti soittaa sitä bändille, kun niiltä tulee kuitenkin se EI! Soitin biisin Kari Hynniselle, Eggareiden A&R -miehelle ja oli hienoa nähdä sen ilme kun se tajusi, että ”YES! Meillä on sinkku!”. Rummut yhdellä raidalla ja diggailtiin, että tää kuulostaa ihan sairaan hyvältä. Tämä kävi selväksi viimeistään loppuvaiheessa, kun levy oli periaatteessa jo valmis, mutta vielä kerran piti palata Mustat varjot -kappaleeseen. Joitain biisejähän on äänitetty kahteen kertaan ja jopa miksattu loppuun ja soitettu keikoilla, kunnes niistä on tehty ihan uudet versiot. Matkustajan aikaan mietittiin mitä levylle voisi vielä työstää ja tää biisi tuli esille. Älä koskaan ikinä vaikutti hyvältä powerpop-biisiltä, vähän äkkiväärällä melodialla
Se, että levy on ylipäätään olemassa, on kuulemma pieni ihme. Vasta biisin päätyminen Nousukausi-leffaan ja Radio Novan soittolistalle antoivat sille riittävän nosteen. ”Tuollapa on hyvä musamaku ja tuntuu selkeästi tietävän mitä tekee”. Näin kasassa oli Kurjen, Immosen ja Knipin muodostama tuotantotiimi. Me oltais oltu tyytyväisiä vaikka se olis myynyt seitsemäntuhatta, eikä edes kultaa. En ole ikinä kaivannut sitä turvaverkkoa, että rummuissa on kaksikymmentä mikkiä. – Aikoinaan oltiin, muttei enää. Siitäkin tehtiin erikseen Jyrkin kanssa hienompi miksaus, mutta Egotripin rohkeutta ja hienoutta kuvaa se että tää raakamiksaus oli parempi ja jäi levylle. Egotripin toimintatapana on äänittää biisit kahden-kolmen biisin ryppäissä, sitä mukaa kun niitä valmistuu. Nykyäänhän siitä on tullut pelkkä ohjelma. Tähän mennessä albumia on myyty 18 628 kappaletta. Kun Kurki kuuli loputuloksen, meinasi pokka pettää. Mua ei ole koskaan pelottanut tehdä valmista soundia. – Me oltiin monta kuukautta levyn julkaisun jälkeen jo silleen, että ei tääkään lähtenyt. Kun levyä tehdään pätkittäin, yhtenäisen soundin luominen levylle voi olla vaikeaa. Yksin ei Kurki olisi hommaan suostunut, mutta kun mukaan saatiin myös Jukka Immonen, niin miksikäs ei. Kurjen kanssa tehdyillä Egotrippi-albumeilla on ollut aina alussa jokin mielikuva tavoiteltavasta soundista. Heidän tarinat välittyivät, mikä oli mun mielestä se juttu miksi Egotripistä tuli iso bändi. – Se oli just sitä mistä oltiin puhuttu, että tällasta isoa ei tehdä. anna Puu: anna Puu, sony Music 2009 Kurki pudistelee päätään aloittaessaan Anna Puun debyyttilevyn synnyn kertaamisen. Mies on kuitenkin ”sikaylpeä” tuottamastaan levystä. – Biisejä syntyi Knipin kanssa aika nopeasti ja luontevasti. 10 www.riffi.fi 3/2016 yhtiöön, jossa toinen silloinen A&R, Kerkko Koskinen kuuli sen. Kun Anna oli Idolsissa, se lauloi biisejä mitä mä diggasin, mutta muut ei tuntuneet diggaavan. Ei mitään painetta siitä, millaista tulee. Siitä sitten lähti vitsi, että tätä ei mun CV:hen. Julkaisusta kului kuitenkin vielä liki puoli vuotta läpimurtoon. Helsinki – Hollolalle haettiin kitaravetoista turboahdettua soundia, jota olisi kiva kuunnella avoautolla Kaliforniassa. Puustjärven po tentiaa li oli näkyvillä ja sielujen sympatiaa ilmassa. Mutta tää kuulostaa helvetin hyvältä! Noh, kaikki diggas siitä tosi paljon ja siitä tuli sinkku. Jopa silleen että ihan lopussa tuli vielä se Matkustaja-biisi, josta tiedettiin että on hyvä biisi, mutta kenellekään ei vaan ollut enää voimia sen työstöön. Prosessi muovautuu koko ajan äänitysten myötä ja yhtye toimii näin vieläkin. – Meillä on vitsi Sininen-biisistä. Artikkeli julkaistiin Riffissä 2/2015, ja se on luettavissa myös osoitteesta riffi.fi). Erään jakson jälkeen Knipiltä lähti viesti Kurjelle, että tehdäänkö biisi tuolle. Ja niin alkoi levyn teko heti isolla päätöksellä: tehdäänkö suomeksi vai englanniksi. Levy-yhtiössä sanotiin vaan, että tehkää hyvä levy. Matkustajalla sointi sai olla taiteellinen ja koliseva, vastakohta Helsinki – Hollolalle. – Enemmän ehkä sitä Älä koskaan ikinä -biisin tuotettua meininkiä. Kolme riittää ja annetaan sen mikityksen ohjata mitä siihen päälle soitetaan. Onneksi miesten suhteet Tuure Kilpeläiseen, Mariskaan ja 08-13 Lasse Kurki ikimuistoiset.indd 10 25.5.2016 13.07. Vielä koittaa uusi aika -levyllä taas haettiin isompaa bändisoundia joka toimisi livenä. Maailman joka meni ihon alle. Ihmettelen levy-yhtiön liberaalia suhtautumista, enkä voi olla toteamatta kyynisesti, että eikös levy-yhtiöissä oltu kuitenkin aika varmoja, siitä että Idols-top 3 myy aina hyvin, oli musiikki millaista tahansa. Suomeksi tehdään, jos tulee hyviä tarinoita. Tarinan pohjalla on Kurjen ja Egotri pin Knipin pitkä yhteinen historia. Mennään biisikohtaisesti ja tehdään vain mitä se vaatii. Kappale todettiin hyväksi, mutta Koskinen halusi miksata sen uudelleen Finnvoxissa Dan Tigerstedtin kanssa. Linnuton puu tuli helposti ja tuli fiilis, että nyt tapahtui jotain sikamakeeta. – Me ollaan molemmat fanitettu toistemme tekemisiä, käyty toistemme keikoilla ja tehty yhdessä biisejä The Krispiesille, muttei muille (Krispies on Knipin ja Kurjen yhteinen kokoonpano, jonka levyn syntyä muisteli aikanaan tämän saman juttusarjan puitteissa Tom Nyman. Kaikki tapahtui jotenkin tosi hitaasti ja kulmikkaasti. Valmista soundia ilman viittätoista rumpumikkiä. Siinä pitää myös olla aika itsevarma ja tietää mitä tekee. Myös Knipi katseli kotisohvalla, kun tuohon aikaan Anna Puustjärvenä tunnettu neito lauloi Emiliana Torrinia ja Death Cab for a Cutie:ta tv:ssä. Varmentamattomien tietojen mukaan ”Matkustaja nousi Suomen virallisen listan sijalle 9 ja sai kultalevyn ylitettyään siihen oikeuttavan 15 000 myydyn albumin rajan vuonna 2004”. – Matkustaja on klassinen levy, jossa ihmiset vaan ajaa itsensä ja toisensa aivan loppuun. Kun Puustjärvi sijoittui kilpailussa toiseksi, kysyi Sony Musicin A&R Janne Halmkrona Kurkea Puustjärven levyn tuottajaksi. Tärkeintä albumissa kuitenkin oli että Mikki ja Knipi löysi lyyrisesti semmosen maailman joka kommunikoi isomman yleisön kanssa. Onhan sitä käynyt niinkin, että jossain biiseissä on toivonut, että ”Hitto kun oltais äänitetty kunnolla…” Nykyään Matkustaja-albumin kuuntelu ei aiheuta Kurjelle hengenahdistusta, mutta sessioiden jälkeen ensimmäiseen kuuntelukertaan meni puolitoista vuotta. Maailmanloppua odotellessa -albumilla pohjalla oli taas Ipanapat, jolla olin ihanalla tavalla onnistunut rikkomaan ajatukset siitä, miten musaa pitää tehdä. Ne ei olleet enää mitään kikattelevia raitapaita-opiskelijapoikia, vaan heistä oli tullut miehiä. Levyversio on mun makkarissa tekemä miksaus
– Silloin totesin, että luojan kiitos, on olemassa ihmisiä, jotka osaa oikeasti soittaa näitä soittimia. Ny kyään Anna tekee itse sanoitukset. Kaunis päivä -kappaleesta syntyi hyvä fiilis, mutta silti jotain puuttui. Meille on syntynyt semmonen mieletön yhteys, mikä on tosi harvinaista. Me tykättiin kaikki flirttailla 50 – 60-luvun suomispiritin kanssa, mikä oli myös osa Annan imagoa ja henkeä. Alussa oli niitä kujeilevia juttuja. Epäilen, että tuotantotiimi olisi tehnyt päätöksen laulukielestä Puustjärven puolesta, mutta Kurjen mukaan he korkeintaan auttoivat päätöksessä. Tehtiin sellaista musaa jota digataan, ja kuunneltiin paljon myös muiden biisejä, muttei siellä mitään ollut. Tätä ennen biisistä oli puhuttu Tuomari Nurmio -biisinä, sen hyvin paljon nykyisestä poikkeavan sovituksen johdosta. Näissäkin tapauk sis sa kokeiltiin melkein aina ensin itse. Oikea kieli löytyi vain kokeilemalla. – Varsinkin Antaudun-levyllä tehtiin paljon yhdellä-kahdella mikillä, soundi edellä; isoja päätöksiä hyvin äkkiä. Mulle on aina ollut studiossa tärkeetä, että on olemassa muusikoita, jotka on superhyviä siinä, että ne toistaa jonkun olemassa olevan asian, ja pystyy viemään sen livenä seuraavalle tasolle. www.riffi.fi 3/2016 11 Timo Kiiskiseen olivat kunnossa. Ja lopulta valmistui levy, Jukka Immosen tyyliin kuuluvalla tavalla: vaikka aikaa olisi kuinka paljon, niin viimeiset yöt kuluvat aina töitä paiskiessa. Sitä paitsi numero kakkosen ei myöskään tarvinnut juosta haastatteluissa niin paljon kuin hallitsevan mestarin. Tähän jengiin on tosi vaikea kenenkään muun tulla ulkopuolelta. ”Kun se voi olla ihan pieni oivallus, joka ohjaa sen sille tielle, että siitä tulee koko kansan rakastama biisi.” 08-13 Lasse Kurki ikimuistoiset.indd 11 25.5.2016 13.07. Sellainen fiilis, että asiat ovat menossa pieleen…” Tämä briiffi lähetettiin Mariskalle, ja takaisin tuli teksti kappaleeseen C’est la vie. Ensimmäisenä asiana levyn sessioista Kurjen mieleen tulevat pitkät keskustelut – Musta tuntuu, että me vaan juteltiin. Sieltä tuli pari hienoa tekstiä, kuten Kaunis päivä ja Melankolian riemut. Totta kai trumpetisti Mikko Karjalainen, Pessi Levanto ja Haapaniemi ovat soittimensa rautaisia taitajia, mutta heitä käytettiin ainoas taan erikoistapauksissa. – Annalla oli alusta asti hyvä meininki. Ne ei kuitenkaan ole aina maailman luovimpia muusikoita studiossa, koska ne on niin soittimensa pauloissa. Loppujen lopuksi paikalle pyydettiin Pessi Levanto soittamaan oikea pianoraita. Se oli vaan sitä meidän puuhastelua, juttelua ja kahvittelua. Ne ei välttämättä osaa kuulla sitä mitä tää biisi tarvitsee. Se ei antanut mitään turhia haastiksia, vaan nyt keskityttiin levyyn. Kurjen mukaan Annan Puun levyjen sointi muodostuu pitkälle juuri siitä, että soittamassa eivät ole virtuoosit. – Suomessa enkuksi tekeminen on sellaista 8+-hommaa, kun se ei kuitenkaan ei ole meidän äidinkieli. Kurjen tuotantotiimi taas oli onnekas, kun Puustjärvi ei voittanut kisaa, sillä nyt aikaa levyn julkaisuun oli pari kuukautta enemmän kuin kisan voittaneella Koop Arposella. Kun mukana ei ollut esimerkiksi jotain ammattirumpalia, joka miettii miltä tomit soundaa. Olen aina tykännyt siitä, että kun joku teknisesti rajallinen soittaa, siellä on vain ne olennaiset asiat. – Oli vahva fiilis, että kirjoittajien pitää kuulla laulajan tarinat ja kirjoittaa tekstit niiden pohjalta. Levy ei saa olla liian hienostunut sillä tavalla, että kaikki on ”kondiksessa ja oikein” vaan musassa pitää olla fiilis, että ”tää on purkalla ja teipillä kasassa”. Syntyi myös ajatus, että ennen kuin hommiin aletaan, olisi laulajan hyvä tavata kyseiset lyyrikot. Puustjärvi sai eräästä, vielä nimeämättömästä sävelmästä seuraavanlaisia mielikuvia: ”Kuin heräisi aamulla märkä villasukka vasemmassa jalassa. Ja se oli maailman hauskinta. Sit kun tuli kiire, niin piti soittaa Sampo (Haapaniemi, Egotripin entinen rumpali) pariin biisiin rumpuihin, kun ei meidän köpsöttelyt toiminut vaikka koodasi ne gridiin. Se soitti, kenellä oli fiilis. Hän erottaa teksteistä olennaisen. Sillä on ollut aina hyvä näkemys teksteistä ja siitä mitä se haluaa. Samalla porukalla ollaan tehty jo neljä levyä. Tähän tähdäten tiimi soitti miltei kaikki raidat itse, hieman epävireistä bassoa myöten. Mulla on fiilis, että meillä vois olla connection”. – Mä tai Knipi oltiin välillä rummuissa, vaikkei kumpikaan osaa niitä oikeastaan soittaa. Tosi harva sen silleen hyvin taitaa. Kun Idolsin tulos selvisi, alkoi hitonmoinen kiire, kun voittajan levy piti saada momentumiin. Silloin tuli fiilis, että meillä on tämmönen jengi – bändi. Kuka nyt sattui olemaan jonkun soittimen äärellä. – Viimeinen lisäys tiimiin oli ihana Heimo Hatakka, joka oli ottanut Knipiin yhteyttä, että ”Kirjoittelen tekstejä ja diggailen sun biisejä. Tää on klassikko: aina kun tulee miksaus, niin rumpali kommentoi tomeja, Kurki hihittää. – Meillä ei ollut mitään tollasta. Aiheita tuntui riittävän: musiikki, tekstit, Annan syvin olemus… Myös albumin sointimaailmasta keskusteltiin ja päädyttiin seuraavaan: pitää kuulostaa orgaaniselta, mutta mukana saa olla myös koodattua tavaraa
Yhtenä päivänä homma ei lähde ollenkaan ja toisena taas kuin vettä vain. Kun välittää niistä pienistä yksityiskohdista ja jaksaa sen viimeisen kyseenalaistuksen. ”Tuomari Nurmio -biisi” oli kokenut aikamoisen muodonmuutoksen Immosen lisättyä jousia siihen. – Se oli mun mielestä ensimmäinen levy mistä intohimoiset musadiggaritkin piti, vaikka olikin Idols-levy. Tietojen mukaan myös albumin debyyttisinglen, C’est la vie:n myynti on ylittänyt kultarajan. Jousista olikin jotenkin tullut sen biisin juttu ja kun ne lisättiin ensimmäisen säkeistön perään, oli toinen sinkku selviö. Ensiksi soitettiin sitä kitarariffiä isoilla Marshalleilla ja se jotenkin tosi kulmikas ja jäykkä. Oikeasti kestävän ja merkityksellisen luominen on supervaikeata. – Nehän niin pieniä asioita, joita normaali ihminen ei edes välttämättä kuule, mutta kun me itse ollaan syvällä siellä ihan atomitasolla, missä me tekijät kuullaan ne erot, niin sieltä se suuruus kuitenkin tulee. Tuottajien valinta oli Linnuton puu, mutta levy-yhtiö oli eri mieltä. Silloin pitää myös löytyä ratkaisuja, totean Kurjelle, joka jatkaa, että sen takia olikin hyvä että tuottajia oli kaksi. Kun yksi romahti, niin toinen jatkoi siitä. Tässä tullaankin Kurjen mukaan musiikin tekemisen hie nouteen. Timo esitteli konseptia, ja sanoi että tuottajana saan kasata bändin ja kerätä laulajat. Ilmestymisvuonna rikottiin platinaraja ja seuraavana vuonna jo tuplaplatinaraja. Siitä on myös tullut se yhtenäinen sointi niille levyille, kun ne on tehty aika ryppäässä saman energian alla, vaikkakin biisi kerrallaan ja ihan sen ehdoilla. Tuottamistaukoa oli kestänyt jo puolitoista vuotta ja takaisin artistiksi muuntautunut Kurki oli jopa hankkinut työhuoneen. Kappale muutti muotoaan periaatteessa miksauspöydällä, kun jousien myötä mukaan tuli tietynlainen suuruuden tuntu. – Mulla oli pitkän aikaa ollut ajatus, että olis kiva kun Aholan Kalle (mm. Sitten tuli Pessin pianot ja Jukka koodas yks yö ne jouset. – Sitä ennen oltiin vähän kipuiltu, että mikä tää juttu on. Pikku juttu, joka ratkaisee mitä ja kuinka suurta jostain biisistä tulee. – Just tuon takia Jukan kanssa on ollut ihana tehdä Annan levyjä. – Mä olin vaan tehnyt liikaa. Ei hitto, kuulostaa hauskalta. Sitten kun levyn suosio lähti ihan lapasesta, niin me oltiin ihan että Kääk! ipanapa 1, ipanapa records/eMi 2007 Elettiin aikaa jolloin Lasse Kurki oli viimeisen päälle kyllästynyt tuottamiseen ja halusi keskittyä säveltämiseen. Kaikkiaan albumi pysyi top 3:ssa kaksikymmentäyksi viikkoa. Tuottaminen on raskasta duunia, joka imee kuiviin. Se oli kuitenkin ollut ohimenevä ajatus, jota en koskaan edes sanonut ääneen. – Sama juttu Kaunis päivä -biisin kanssa, josta tuli toinen sinkku. Vaimo kuitenkin rohkaisi miestään ja ajatus tarpeeksi erilaisesta proggiksesta ja etenkin oman unelmabändin kasaamisesta alkoi houkuttaa. Kaikki biisit käytiin läpi ja vasta loppukaarteessa kärkeen kiilasi C’est la vie. Se vaan on nii-in hienoa, kun sä meet siihen loppukirin zoneen ja viimeisellä minuutilla alat kyseenalaistamaan niitä juttuja. 08-13 Lasse Kurki ikimuistoiset.indd 12 25.5.2016 13.07. Don Huonot) tai joku muu rokkari tekis lastenbiisin. Anna Puun debyytti nousi ilmestyessään listaykköseksi ja pysyi siellä seitsemäntoista viikkoa. Siinä on jotain jumalaista, kun biisi alkaa heräämään henkiin. 12 www.riffi.fi 3/2016 – Se fiilistelee niin pitkään kuin mahdollista. ”Mee kahville hetkeksi, mä hoidan”. Tää on ihan hyvä, meidän pitää vaan miettiä mitä tää vielä tarvitsee”. Kun se voi olla ihan pieni oivallus, joka ohjaa sen sille tielle, että siitä tulee koko kansan rakastama biisi. Timo Kuoppamäki EMI:ltä soittaa, että nyt olisi lastenlevyproggis, johon tulisi uusia biisejä joita esittäisivät eri artistit genrestä riippumatta. Sitten kävi niin, että puhelin taskussa hälyytti, Berliinissä, jossa Kurki oli vaimonsa kanssa lomailemassa. Ei vittu, tää on ihan paska…” – ”Jukka, ei ole. Vastaus oli kyllä. Tähän mennessä ”Anna Puu” on myynyt Ifpin tilastojen mukaan 77 925 kappaletta. Levy valmistui ja alkoi perinteinen ”sinkkupaini”. Taide on herkkä laji, henkien hommaa ja tuulien haistelua. Kolmen aikaan yöllä Jukalla herää epäusko: ”Onks tää c-osa hyvä. Mä olin et Wau! Kauniin päivän ensimmäisessä versiossa jousia käytettiin vain kappaleen alussa, mutta Kurki kaipasi niitä lisää. Eikä siitä niin paljoa fyrkkaa saa, että se olis aina sen arvoista; ellet tee sitä ihan vain intohimosta. Miksatessa kaikki alkoi fiilistelemään sitä biisiä, mutta ei me tajuttu sitä hyvyyttä siinä matkalla. Ison sinkun tekeminen on maailman vaikeinta. Sitten mä soittelen jotain symbaalia siihen päälle ja loppujen lopuksi ollaan ihan fiiliksissä siitä. Mutta mä olen periaatteessa tauolla, joten pitää miettiä. – Siitä tuli semmonen poppi, jossa oli siihen Amy Winehouse -aikaan sopiva retrosoul-fiilis. Tulisitko tuottamaan. Tehtiin Vieraiden valo -biisiä, jonka piti olla miksattuna yhdeksältä aamulla, että saadaan se masterointiin
Ei skidejä pidä aliarvioida, sillä ne on oikeasti skarppeja. Uusien asioiden mukaan tuominen on kuitenkin hyvin innostavaa. Ja muksut etenkin, vaikka lastenlevythän myydään ensisijaisesti vanhemmille. Pitää olla rytmiikkaa, ja se ei saa olla laahaavaa. Pelkästään kolmen levyn tiimoilta mies sai äänittää viittäkymmentä eri solistia ja työskennellä monen eri biisintekijän kanssa, mikä oli hyvin inspiroivaa. Pianistin jakkaralle Pessi Levanto, jonka muusikkoutta Kurki kertoo arvostavansa äärimmäisesti. Alettiin haalia materiaalia, ja biisien pummailu oli samalla hyvä keino kontaktoitua artistien kanssa. Tuohon aikaan hänellä ei itsellään vielä niitä ollut, mutta bändin kautta pysyi jokin tuntuma siihen, tykkäisivätkö lapset tällaisesta. Yleensä minä. Kunhan asiat tapahtuu oikeista syistä”. Opin myös, että on olemassa kahdenlaista tekijää. – Oli hauskaa, kun Samuli Putro ja Jarkko Martikainen mielettöminä sanaseppoina pystyivät tuomaan omaa osaamistaan ihan uudella tavalla esille. Ipanapa-levyihin panostettiin perusproggista enemmän. www.riffi.fi 3/2016 13 Soittajat bändiin valittiin kuin tähdistökentälliseen ikään. Kitaraan Miikka Paatelainen, Kurjen luonnehdinnan mukaan jumalainen kitaristi ja muusikko. Mahtipontisella Kuningas Ei -kappaleella on erityinen merkitys Lasse Kurjelle. – Siinä oppi aika paljon laulattamisesta ja tavallaan tajus sen että me kaikki toimitaan eri tavalla, mutta musan tekeminen on kaikilla loppupeleissä intuitiivista. – Oli mieletöntä, että se satsaus kannatti tietysti kaupallisesti, mutta myös ihmiset arvostivat sitä satsausta. Kurki teki Ipanapaa yhteensä kolme levyä ja yhden ep:n. Mutta se kuulostaa kuitenkin siltä bändiltä. Välillä se vaatii hartiavoimia ja joskus homma on hyvä juuri näin. Loppupeleissä se ääni tai bändi on aina se sama. Se puhdisti mun paletin ja avasi hirveesti uusia ovia. Se on just kiehtovaa, kun siitä huolimatta hän ha luaa niitä kuunnella. – Siinä on samaa eeppisyyttä kuin Mikki Hiiri merihädässä -biisissä, joka on mun suosikkilastenlaulu. – Tämä kiteytyi Palefacen biisin kohdalla, josta oli olemassa helkkarin hyvä demo. Tietty syke ja lyriikan pitää tietty olla oivaltavaa, hyvää ja pöhköäkin. Ipanapa 1 on myynyt Ifpin tilastojen mukaan 22 988 kappaletta. Kuitenkin monessa tapauksessa se artisti on myös paljon jotain muuta. Kultaraja ylittyi ilmestymisvuonna ja se oli samana vuonna ehdolla Emma-gaalassa vuoden lastenlevyksi. Ulkopuolisista paineista riippumaton projekti, jossa ei tarvitse miettiä sinkkuja, tai onko samaa tyyliä kuin edellinen levy. Lastenlevyillä ei myöskään yleensä tunneta genrerajoja. Ja bassoon Pekka Gröhn, jota Kurki luonnehtii monisanaisesti: – Loistava kiipparisti, jonka halusin nimenomaan basistiksi, semmonen äkkiväärä ja melodinen soittaja. Piti vain miettiä, mitä tää vielä tarvii, kun oli fiilis, että biisi loppuu kesken. Idiksenä oli ettei lyriikka saa olla tyhmää, vaan sen pitää olla myös sellaista, josta vanhemmat diggaa. Yleensä hyppy tuntemattomaan – tilanne, jossa joutuu kysymään itseltään, että selviänkö tästä, onkin yllättäen erittäin inspiroiva. Siinä välissä ei ole oikein mitään.” 08-13 Lasse Kurki ikimuistoiset.indd 13 25.5.2016 13.08. Levyn idis oli, että sitä kuuntelee kummatkin. Mä sain tietää, että jokainen biisi oli jonkun lapsen lempibiisi, kun sain siitä paljon viestiä. Kurjen mukaan lastenlevyihin ei yleensä satsata paljoa rahaa, mikä valitettavasti kuuluu. Sen jälkeen en ole ottanut itseäni niin vakavasti ja olen oppinut leikittelemään musan kanssa. – Mulla itellä oli vahva fiilis omasta kokemuksesta lasten musaa kohtaan. Kurki summaa, että lastenmusiikki pelasti hänen tuottajauransa ja muutti täysin suhtautumisen musiikintekoon. Bändin jäsenet olivat Kurjen unelmasoittajia, mutta valintoihin oli toinen, yhtä tärkeä syy: heillä kaikilla oli lapsia. Me voidaan tehdä tämä oikein, muttei siitä parempi tule. – Muistan, kun kuulin Tuure Kilpeläisen Kuningas Ei:n – näähän on ihan klassikkobiisejä. Joskus tekee hyvää jättää nahkahousut kotiin. Yksi johtoajatuksista oli saada englanniksi tekeviä tyyppejä laulamaan suomeksi. Hyvä opetus siitä, että joskus on hyvä jättää tekemättä. Ipanapa vaikutti paljon Egotripin Maailmanloppua odotellessa -levyyn, kun myös Knipi innostui siitä leikittelevyydestä ilman rajoja. Ja jotkut kritisoi, että tää on aikuisten levy, mutta mun mielestä se on enemmänkin niiden kritisoijien ongelma. Mä tajusin, että me ei tulla ikinä saamaan tähän tätä fiilistä. Kurki kertoo laulajien kokeneen projektin hyvin vapauttavana; ei tarvinnut tavallaan välittää ollenkaan omasta artistihistoriasta vaan sai puuhata vapaasti. Niitä jotka tekee samantien, kun pyydetään ja niitä jotka tekee kun deadline on jo mennyt. Hän onkin todennut, että ”hyvää tuottamista on myös sekin, että ei tee mitään, sen sijaan että tekee helvetisti. Lemonatorin (Kurjen oma yhtye) kanssa mietittiin, että voidaanko me tehdä vaikka rumpukoneen kanssa. Kurki kiittelee Ipanapaa monella tapaa hauskimmaksi levyksi tehdä. Joka proggiksessa pitää olla joku semmonen. Oli vain hauskaa, kun levylle tuli jazzia, rokkia, bluesia, hiphoppia ja poppia sekaisin. Rumpuihin Sami Kuoppamäki, jota Kurki oli ihaillut aikoinaan jo Kettutien nuorisotalolla, kun silloin vasta 12 vuotias ”Kuoppis” oli soittanut Angel Dust -bändissä. Kasassa oli nyt Kurjen unelmabändi, jossa mies itse ”soitteli sit kitaraa”. Sekin oli semmonen, ettei alettu väkisin tekemään, vaan se demo kaikessa köpösyydessään oli niin hurmaava. Mietittiin, että miten tähän voisi vielä lisätä bändin. Päädyttiin käyttämään kaksi-kolmasosaa sitä demoa ja lyötiin bändi sinne loppuun. Niitä jotka tekee samantien, kun pyydetään ja niitä jotka tekee kun deadline on jo mennyt. Kurki sai myytyä ajatuksen lastenlevystä aika monelle tyypille mainossanoin, että nyt saa tehdä ihan mitä huvittaa. u ”On olemassa kahdenlaista tekijää. – Artistina helposti lokeroi omassa päässään itsensä, joka on osa sitä artistiutta. – Ipanapan jälkeen mä innostuin taas tuottamisesta. Jokaisessa proggiksessa Kurki pyrkii maksimoimaan sen hyvän, mitä siitä löytyy. Ei itsestäänselvää, sillä ”silloin vielä oli englanniksi laulavia artisteja…” Esimerkkinä olkoon Palefacen Hip hoppii englantii, jonka syntyaikoihin mies esitti musiikkiaan vielä englannin kielellä. Siinä välissä ei ole oikein mitään. Pekka oli tavallaan se ”rikkinäinen” palanen, epäsovinnainen osa. Eli soitettiin demon jatkeeksi bändi. Nyt olisi mahdollisuus päästä uudelle tontille ja kaataa raja-aitoja. Ketään ei myöskään haitannut, että pääsi työskentelemään huippubändin kanssa. On mahtavaa kun mun nelivuotiaan skidin mielestä kummatkin biisit on vähän pelottavia
k un ensimmäisen kerran törmäsin Joonas Kaikkoon pari vuotta sitten eräässä levytyssessiossa, hän oli ”up and coming”. TeksTi ja avauskuva: Tommi saarela lavakuvaT: Toni salminen joonas kaikko nuoresta iästään huolimatta joonas kaikko alkaa olla tuttu kasvo rumpuja perkussiokioskien takaa niin kotimaisten huippuartistien kuin television menestyssarjojen orkestereista. Se oli ensimmäinen iso proggikseni: loppuunmyytyjä keikkoja ensimmäisestä alkaen. – Anna halusi vaihtaa koko bändinsä samalla kun kieli vaihtui englannista suomeksi. – Artistirintamalla kaikki lähti Isac Elliotista, jossa olin mukana alusta asti. Tuotantopanos puolestaan liittyy livesektoriin, kiertueiden esituotantoon ja sovittamiseen. Siinäkö tärkeysjärjestys. Olen lapsesta lähtien diggaillut afrokuubalaista musaa, sitä kautta perkussiot ovat uineet elämääni, Kaikko toteaa. – Jos bändi on kakku, niin perkussiot on ne makeet kirsikat siinä päällä! 14-17 Joonas Kaikko.indd 14 25.5.2016 13.10. Anna Abreu on nyt kolmas nimekkäämpi artisti, jonka riveissä Kaikko soittaa vakituisesti. Nyt hän ei ole enää ”coming” vaan selvästi ”up”. Kaikko on luonnehtinut toimenkuvaansa yhdistelmällä rumpali-lyömäsoittaja-tuottaja. Kaikki vanha tuotanto jäi taa. Kaikko on ollut nimiartistien keikkabändeissä MD (Musical Director) eli suomeksi ”kapu”. Joonas Kaikko soittaa nykyään enimmäkseen settiä, mutta lyömäsoittajana näkee tehtäväkseen tuottaa ”kuohkeutta grooveen”. Uusi bändi vetää vain suomenkielistä matskua. Tai ei riveissä, vaan on itse asiassa kapuna, kuten kahden aiemminkin mainitun kanssa. Hänestähän tuli teinisensaatio Suomessa ja vielä isompi Norjassa, Kaikko kuvailee. Janna Hurmerinnan rumpalina Kaikko oli esikoislevyä seuranneilla kiertueilla pari vuotta, kunnes Janna vaihtui Annaan vuodenvaihteessa. – Olen ensisijaisesti rumpali, lyömäsoittimet ovat tulleet siinä sivussa
Tutuksi telkkariin Nimekkäiden popartistien lisäksi Kaikko soittaa Ogeli-vetoisissa soul/funk/jazz-kokoonpanoissa ja -projekteissa, joista tärkein lienee Tomi Salesvuon East Funk Attack. – On miltei kaikissa. Miksi näin. 14-17 Joonas Kaikko.indd 15 25.5.2016 13.10. Ei ole minun juttuni, mutta mielenkiinnolla menin – piti ottaa vähän tuplabassaria haltuun. lattariperkussioihin en varsinaisesti saanut mitään opetusta, lähinnä matkin sitä miten muut tekivät. Onko kaikissa proggiksissasi aina klikki ja taustaraidat matkassa. rummut tulivat mukaan koulussa jo ekatokaluokkalaisena. kaikko kertoo kiinnostuneensa jazzista ja lattarista jo koulussa kolmannella tai neljännellä luokalla. Valitettavan harvoin kumminkaan pystytään etukäteen käymään kaikkea tarkasti läpi, yleensä paketti tarkentuu keikkojen myötä, ja lähinnä se on karsimista, ei lisäämistä. – Siinä soitan perkussioita, ja keikkaa on tasaisesti. www.riffi.fi 3/2016 15 levystä liveen Kaikko kertoo yhteistyönsä mainitun artistikolmikon kanssa rajoittuneen keikkarintamalle. live on live Kaikon tapauksessa keikkojen esituotanto lähtee liikkeelle biisilistasta ja -järjestyksestä, siitä millainen olisi paras draaman kaari. – Telkkarihommat alkoivat minulla SuomiLOVE-sarjasta, joka on basisti Ako Kiiskin proggis. Vaikka levyt tehdään koneilla ja koneellisilta ne kuulostavatkin, keikalla Kaikon ja kumppanien maali on toinen. Se on maailma, joka on tullut luontevasti mukaan matkan varrella, ja on pitänyt ottaa haltuun. Yhden ystävän kurssitutkintokonsertissa soitettiin Dream Theateria. – Näissä genreissä ei levyillä juuri kuule bändisoundia, esimerkiksi rummut ovat samplehommaa. Niissä ympyröissä tutustuin rumpali Kalle Torniaiseen ja Lenni-Kalleenkin, ja heidän kauttaan olen käynyt myös Voice of Finlandissa tuurailemassa. – eihän minulla aluksi mitään congia ollut, eli läpsyttelin tomeihin, mikä ei ollut käsille kovin terveellistä, kun tomeissa on ne terävät metalliset vanteet. – Esimerkiksi Annan tapaisella räväkällä poppitähdellä alku lähtee tykisti, heti bileet käyntiin, sitten sopivassa kohdassa tullaan alas ihan akustiseen. Saatoin soittaa Isacin esikoislevylle muutamaan biisiin jotain rumpuraitoja, samoin Robinin ”Boom Kah” -albumille, mutta ei tuollaisia sessioita yleisesti levyrintamalla paljon ole. opinnot jatkuivat paikallisessa musiikkiopistossa, jossa opetettiin sekä klassista että rytmimusiikkia. Levyillehän on hallituissa oloissa helppo puristaa kamaa kaistat täyteen ja stereokuva turvoksiin. kannustus musiikkiharrastukseen viulunsoittoineen kumpuaa kotioloista. Kaikko sanoo, että vaikka kaikki suunnitellaan tarkasti spiikkipaikkoja myöten, show’hun pitää jättää vähän väljyyttäkin. imatran vireä ja tasokas musiikkielämän big bandeineen ja soittokuntineen ruokki soittointoa, ja Helsinkiin kaikko muuttikin jo 15-vuotiaana päästyään sisään Pop & jazz konservatorioon. Mausteeksi bändille muutama oma paikka, joissa saa vetää. Käydäänkö keikkamiksaajan kanssa läpi etukäteen, paljonko keikkasovituksiin ylipäätään mahtuu taustaraitoja livesoiton sekaan. – Fani voi tulla katsomaan vaikka kahtena iltana peräkkäin, ja aina on ”eri keikka”, vaikka klikkiin soitetaankin. Tyylinä on sama mikä ennenkin, ”latin jazz”, ja olen siinä kotonani. – Ihan eri laidalta on sitten taas Lenni-Kalle Taipaleen Trio, jota kootaan taas, ja saattaa olla että siinä olen mukana. kaikon ensimmäiset isot esikuvat Art Blakey, Tito Puente tai Trio Töykeät eivät kuuluneet alle kymmenvuotiaiden ikätoverien musiikkivalikoimaan. Lisäksi tuuraan, esimerkiksi isossa Northern Governors -orkesterissa. Rakastan kaikkea musaa! Kaikon naama on vilahtanut parissa suursuosion saavuttaneessa televisiotuotannossa. Periaatteessa en halua, että soitetaan liikaa levyn soundeilla, vaikka totta kai kioskissa on sitä varten pädit ja systeemit. rummut ja perkussiot tulivat kuvioihin rinta rinnan, congat luonnollisesti lattarikiinnostuksen myötä. joonas kaikko – minneapolisin meiningillä! jatsia alakoulussa joonas kaikko (25) on syntynyt ja kasvanut imatralla, ”viiden kilometrin päässä venäjän rajalta”. Olen päässyt tekemään jo aika paljon livesovitushommaa, ja taustaraitojen kannalta se tarkoittaa lähinnä niiden karsimista, ettei bändi kuulostaisi keikalla levyltä. – Esimerkiksi Annan bändissä olen MD, eli päätän artistin kanssa miltä biisien pitää keikalla kuulostaa. – Joo, keikat ovat niin eri asia, kaikki tulee live-PA:sta eri tavalla. sieltä matka jatkui vielä metropoliaan pedagogikoulutukseen, mikä piti lopulta jättää kesken, kun työelämä vei mukanaan. Olen ollut siinä alusta asti mukana, kolmas kausi kuvataan kesällä
Räkkiefekteillekään ei juuri löydy käyttöä. Minneapolis, gospel ja pop ovat minulle tärkeitä käsitteitä. Suorat tv-finaalikonsertit elävän yleisön edessä vertautuvat sinänsä pitkälti isoon areenakonserttiin, mutta tv-tuotanto lisää päälle sen, että suorituksen aikana pitää keskittyä vieläkin enemmän. Ja yleensä se koko VoF-bändin meininki, millä vauhdilla biisit otetaan haltuun. Siihen liittyy uusi treenikämppästudio Vallilassa, jossa on myös kavereiden työhuoneita. En itse sanoisi kenellekään, että joku soittaa jotain väärin, se on niin makuasia. Se on kunnioitettavaa, jos soittajalla on tyyli, jolla haluaa toimia. Jos on vakkarina bändissä, mutta tarjolle tulee ”isompi” keikka, niin yleensä bändien liidereiltä löytyy ymmärrystä, jos on hoitanut tonttinsa hyvin. – Luulen, että etsin ominta juttuani vielä. Omasta mielestäni teen vain ”toisin”. Vaikka Lennin kanssa soitankin jatsimpaa kamaa, teen sen omalla tavallani. – Kyllä, bändit ovat niin isoja, että jollain soittajalla voi tulla este. Minusta se on tosi heikko väite. – On paljon, josta on itse eri mieltä ja ajattelee että ei tekisi noin, mutta silti voi arvostaa sitä, että toinen tekee omalla tavallaan. Kolmikirjaimista bändiäkin on nähty keikoilla silloin tällöin. En minä mitenkään jazzissa hakoteillä ole, mutta en toisaalta kuvittele, että pystyn kuulostamaan joltain Jaska Lukkariselta. Toisto puuduttaa, vaihtelu virkistää. Ensi alkuun haluan tehdä oman levyn, Prince-tyyliin, eli soittaa kaikki instrumentit itse. Kaikko kertoo surevansa huhtikuun lopussa yllättäen menehtynyttä Princeä, joka kuuluu musiikintekijänä hänen suurimpiin esikuviinsa. Esimerkiksi Salesvuon kanssa on yhteisymmärrys siitä, että jos EFA:n keikan kanssa tulee päällekkäin Isacin hallikonsertti Norjassa, niin pääsen sen tekemään. 14-17 Joonas Kaikko.indd 16 25.5.2016 13.10. Ennen kaikkea sitä rautaista ammattilaisuutta, jota heillä kaikilla on. Jännää muuten miten gospelista on tullut Suomessakin ilmiö nyt, aika jälkijunassa. Biisien lähtökohtana ovat netistä ladatut acapella-raidat, joiden päälle Kaikko kumppaneineen sovittelee uusia instrumenttitaustoja. Kyllä niihinkin voi joutua tai päästä tuuraamaan, vaikka ovatkin tiukkoja keikkoja. – Vaikkei tässä vielä töihin hukukaan, kyllä sitä tiettyjä ”siirtoja” joutuu tekemään. Muuton yhteydessä kaksikko luopui aiemman studiotilan kaupanpäällisinä tulleesta raskaasta Pro Tools -raudasta ja -kontrollereista. ilmiöksi tuubiin Kaikko pyörittää JKB-firmaa ja yhteistä työhuonestudiota Janne Björkrothin kanssa. klasaa ja jaskaa Kaikko kertoo pitävänsä kovasti myös klassisesta musiikista ja tehneensä lajin piirissä satunnaisia keikkojakin. vaihtelu virkistää Kaikko kuvailee soveltuvansa luonteeltaan mieluummin projektija sessiosoittajaksi, joka häärää samalla viikolla viidessä kokoonpanossa kuin bändisoittajaksi, joka hoitaisi vain yhden bändin keikat. 16 www.riffi.fi 3/2016 Tuurauskeikka miljoonayleisön edessä suorassa tv-lähetyksessä tuntuu erikoiselta lähtötilanteelta – sellaistakin siis tapahtuu. – Jos pitää nimetä minulle vaikein genre, niin se on varmaan jazz. – Totta kai, vaikka mitä. – Juuri jazziin liittyen minullekin on sanottu, että teen jotain väärin. Aukeaako sitä kautta myös jotain ammatinharjoittamisen salaisuuksia. Se on hienoa, että ollaan kaikki omia itsejämme, että on niin paljon erilaisia soittajia. – Ei ole varaa virheille, vaan pitää pysyä rakenteessa, soittaa hyvin ja hyvällä meiningillä. – Teimme omalla porukalla Youtubeen muutamia videoita, ja pian niissä olivat mukana Varre Vartiaiset, Marzi Nymanit, Osmo Ikoset ja muut! u – Poppikeikoilla settini on lähdössä iso, mutta lavat Suomessa ovat usein niin pieniä, että kyllä tästä muutama tomi ja lisävirveli joutaa pois jos tilanne vaatii, Joonas Kaikko sanoo. Toni Porthén taitaa olla ensimmäisiä, joka on alkanut viljellä ”gospel chopseja”, eli sitä tyyliä mitä tummat miehet amerikkalaisissa kirkoissa soittaa. Mallettihomma ei lähde, se on niin eri laji, että sitä pitäisi treenata paljon ja koko ajan. Mutta olisiko kaikkiruokaisella ja klasarista poppiin venyvällä Kaikolla joku musiikki tai soittotilanne, joka olisi selvästi omin ja rakkain. – Soitan patoja. ei riskipeliä Kaikko vertailee tilannetta ”normikeikkaan” siten, että tv-tuotannossa – varsinkaan suorassa – ei voi ottaa riskejä eikä innostua liiaksi. Eli muuten sama kuin studiosessiossa, mutta lisäksi kaikkia kuvataan, joten pitää myös esiintyä ja näyttää hyvältä. Monessa mukana olevalle freelancelle oikeiden valintojen tekeminen on oma lajinsa. Biisit koete taan saada talteen ensimmäisellä otolla. – Hiirellä miksataan ja efektipuolella plugarit ovat nykyään erittäin korkealla tasolla. – Siitä on muodostunut hyvien ystävien porukka, jonka kautta voi pyörittää omia toimintoja. JKB on tehnyt soittoklippejä Youtubeen otsikolla TörkyTorstai. Näissä kuvioissa lennikallet, akokiiskit ja kalletorniaiset ovat kaikki virkaiältään Kaikkoa vanhempia ja kokeneempia. Esimerkiksi Torniainen on niin varma rumpali, että vaikka sitä menisi kutittamaan kainaloista niin komppi ei horju. On mahtavaa päästä katsomaan vierestä kuinka he toimivat. Kaikko lisää, ettei nauhoitetuissakaan jaksoissa hirveästi paikkailla, koska niissäkin on paikalla elävää yleisöä
www.riffi.fi 3/2016 17 isolla kioskilla j oonas kaikko yrittää kiteyttää rumpusoundi-ihanteensa tarkasti ja päätyy määritelmään ”kuiva”: rummut eivät jää humisemaan, ätäkki on selkeä ja dempparit ovat erittäin ookoo. Perkussiopuolen arsenaalista löytyvät timbalesit, bongot ja lP:n lasikuituiset Galaxy-congat. kun tulee irtokeikka, studioon pystytetty Yamaha absolute maple Custom täytyy pakata kyytiin. kaikko valittelee kalustossaan olevaa yhden setin vajetta. 14-17 Joonas Kaikko.indd 17 25.5.2016 13.10. – sitten jos vire on matala, se saa olla reilusti matala. Tällä ulkoilmaestradilla tomikattausta on kutistettu, mutta virveleitä on täydet kolme. miehellä on omistuksessaan vain kaksi settiä, joista isompi on pysyvästi artistin keikkabussissa ja pienempi omassa pajassa. silti kaikko kuvailee kattaustaan monipuoliseksi: on isoa, pientä, syvää, matalaa, puista ja metallista. Anna Abreun keikalla Yamaha Live Custom, 22-tuumaisella bassarilla. molempia tarvitaan, sillä kummassakin on hyvät puolensa. myös lehmänkelloille löytyy aina käyttöä, rumpusettiinkin niitä on ripoteltu sinne tänne. virveleissä on muutenkin hyvä olla valinnanvaraa. lyömäkioskiin kuuluu luonnollisesti chimesien tyyppisiä perusefektejä, kiinanpeltejä ja stäkkejä. jos pitää valita, viritys on mieluummin kireä kuin medium tai löysä. Samplet trigataan Rolandin SPD-SX:llä, taustaraidat Macilla ja Ableton Livellä. abreun keikoilla joonas kaikon settinä on 22-tuumaisen bassarin ympärille rakennettu Yamaha live Custom viidellä tomilla ja kolmella virvelillä. jos soitetaan salsaa aidossa salsabändissä niin sitten ymmärrän, mutta telkkarissa ja pophommissa tuommoisella ei ole soundin eikä tatsin kannalta merkitystä. Perkat ja sähköt virveleitä kaikko kuvailee omistavansa maltillisen määrän, eikä joukossa kuulemma ole mitään ”erikoista tai vintagea”. noble & Cooleyn musta metallivirveli on yksi erikoissuosikeista: kipakka ja soiva, ei mikään jokapaikan rumpu. – setti on lähdössä iso, mutta lavat suomessa ovat usein niin pieniä, että kyllä sieltä muutama tomi ja lisävirveli joutaa pois, kun tilanne vaatii. näiden rinnalla uutuutena on korgin Wavedrum, jolla voi paikata sähköisesti esimerkiksi djembe-tyyppisiä rumpusoundeja. – ei sille vielä hirveästi ole käyttöä ollut, mutta se on nyt olemassa optiona. anna abreun setissä minulla on kolme virveliä eli normaalin rinnalla yksi syvä ”diskosnare” ja toinen piccolo, josta saa 808-tyyppistä soundia. – Congia soitan seisaaltaan, vaikka niin ei kuulemma saisi. sähköpuolella käytössä ovat rolandin uudempi sPDsX ja vanhempi sPD-s. Toiveiden ride on vielä haussa, sellaista etsitään parhaillaan turkkilaisen amedia-merkin suunnalta. Peltisektorilla kaikko tunnustaa tykkäävänsä yleisesti ottaen aika ohuista symbaaleista, jotka eivät soi liikaa eivätkä sisällä korvaa ärsyttäviä piikkitaajuuksia
Ryhmän erikoisalaa on elokuvatrailerien ja mainosspottien jylhä musiikki. – suurien äänikuvien säveltäjäkollektiivi T uotannon koordinaattori Niko Kelkka summaa aluksi porukan lyhyen historian: – Tuotantoyhtiö Time Films perustettiin kesäkuussa 2012 ja mukana olimme silloin minä ja Pauli Hausmann. Yhtiö jatkaa edelleen videopuolen hommia. Tarvittiin tuottajaa, ja Miro Laiho liittyi mukaan keväällä 2013. Ensimmäinen levy Rising Storm tuli ulos toukokuussa. 18-21 Epic North.indd 18 25.5.2016 13.15. 18 www.riffi.fi 3/2016 TeksTi: Timo koskinen kuvaT: Tommi Posa Epic North Epic North suomalaisen säveltäjäyhteisön musiikki tavoittaa miljoonat kuulijat maailmanlaajuisesti. Epic North tuli mukaan noin puolen vuoden kuluttua, jolloin Pauli ja Peter Roe alkoivat suunnitella musiikkipuolta ja pian säveltäjiä olikin kasassa useita. Seisomassa Tapsa Kuusniemi (vas.), Hannu Honkonen ja Pauli Hausmann, istumassa Miro Laiho ja Niko Kelkka
Uuden oman levyn kanssa voimme saada firmalle ja säveltäjille kunnon summia, jos saamme biisejä myydyksi. Keskustelu on aina äärimmäisen kovassa käytössä, kun levy alkaa valmistua ja pieniäkin palasia käsitellään saman tien. Haaveena olisi oma putiikki Losin puolelle, koska verkostoituminen toisi meille lisää kauppaa siellä. Jos vain runttaa biisiä ulos, eikä oikein tiedä suuntaa, voi mennä kuukausi tai enemmän oikeasti hyvään tulokseen. Kansitaiteessakin näkyy hirviöitä ja taistelevia jumalia. Vasta suunnilleen yhdeksän kuukauden jälkeen levy tulee yleisön kuultaville iTunesiin, Spotifyyn ja muihin nettistriimaus saitteihin. Sitä tehdessä meidän soundi muuttui elo kuvamusiikista blockbusterien trailerimusiikiksi. Iso soundi korreloi kuvaston kanssa ja meistä tehtiin juttua Trailer Music Newsiin jo ennen ensimmäistäkään Hollywoodin placementtia, Laiho muistaa. Muut ryhmän säveltäjäjäsenet ovat Henri Vartio, Peter Roe, Karri Neenberg ja Hannu Honkonen. – Music supervisor tai leikkaaja ilmoittaa haluavansa käyttää tiettyä biisiä, minkä jälkeen katsotaan, kuinka monta sekuntia käytetään. Hollywoodin traileri koostetaan useimmiten monesta biisistä, joten säveltäjän pitää osata loihtia sellaista materiaalia, joka innostaa leikkaajia tekemään ratkaisuja. Markkinoinnista vastaava CEO Miro Laiho kertoo, miten: – Meillä on kaksi myyntikanavaa. Pitkissä trailereissa – kuten Pan – on jatkuvia melodioita. Alkuvaiheessa meillä oli traditiona Hollywoodtiistai, jolloin meidän yöllä soittelin sinne traileritaloihin supervisoreille. Ja näköjään jäätiin mieleen, koska pian siellä tunnettiin meidän kolme ekaa levyä ja niiden biisit. Really Slow Motioniin olemme olleet tyytyväisiä ja he ovat auttaneet meidät tähän pisteeseen, mutta nyt uskallamme toimia yksinkin. Ryhmän voima vie hommaa eteenpäin, Kuusniemi kiittelee. Kuten Pauli sanoikin, ei saa olla liian spesifinen, mutta tietysti pitää olla persoonallisuutta ja erottumista joukosta. www.riffi.fi 3/2016 19 Ryhmä on varsin nopeasti onnistunut murtautumaan suurten elokuvatuotantoyhtiöiden tietoisuuteen alalle, jossa kilpailu on kovaa. – Jos he päättävät käyttää biisejä, niitä ei ole missään muualla kuultavana. Yleensä oikeudet käyttöön halutaan maailmanlaajuisesti ja ilmoitetaan, tuleeko se nettiin, televisioon tai teatterilevitykseen. Laiho ja Kelkka kertovat, että musiikki hinnoitellaan tyypillisesti tapauskohtaisesti käyttöoikeutena. Säveltäjällä on jonkinlainen tunneside musiikkkiinsa, mutta jos tietää tehneensä hienon melodian, josta käytetään vain palanen, ei tee mieli käydä vetämässä leikkaajaa turpaan – pikemminkin yllättyy, että biisiä pystyi tuollakin tavalla käyttämään, Kuusniemi naurahtaa. Pisin aika – suurien äänikuvien säveltäjäkollektiivi ”Jos muutama kymmenen raitaa kuulostaa hyvältä, silloin olet tehnyt homman oikein!” 18-21 Epic North.indd 19 25.5.2016 13.15. Levy oli jo kertaalleen valmis, mutta biisit vaihdettiin. Siinä välillä olemme jo luultavasti tehneet uuden levyn, Kelkka ja Laiho kertovat nopeasta uusiutumisesta. Yksin ja kollektiivina Vaikka Epic Northin säveltäjät eivät tapaa toisiaan kovinkaan usein, heillä on jatkuvaa keskinäistä vuorovaikutusta Facebookryhmässä, jossa kaikki säveltäjät osallistuvat aktiivisesti keskusteluihin kehityksen suunnista, kansitaiteesta ja tietysti uusista biiseistä sitä mukaa kuin ryhmä jakaa niitä kuultavaksi keskenään. Helmikuisen Superbowlin maailman katsotuimmassa mainosspotissa heidän musiikkinsa puolestaan soi 117 miljoonalle katsojalle osana Turkish Airlinesin Batman v Superman -mainosta. – Olen säveltäjänä kokenut poikkeuksellisen hyvänä, että kaikki pääsevät keskustelussa vaikuttamaan, eivätkä vaan väännä yksin biisejä kopissa. Laiho kaavailee. – Disneyn kanssa neuvottelin satasista Big Hero Six’in jälkimarkkinointiin, koska rahat olivat kuulemma lopussa. Keskusteluun liittyvät nyt säveltäjät Pauli Hausmann ja Tapsa Kuusniemi, edellinen päätoimisesti Epic Northissa työskentelevä, jälkimmäinen taas Ylen äänisuunnittelija päivisin. – Uusin levymme Arctic Engine on parhaillaan masteroinnissa, minkä jälkeen se lähtee rapakon taakse Hollywoodiin suoraan, ilman välikäsiä. – Trailerien musa on vain formaatti, jossa Hollywoodissa toimitaan ja minusta on vain hauskempaa kuin tekemisellä on raamit, joissa pysytään. Ja kun kyse on blockbusterluokan toiminta/seikkailu/scifielokuvasta, musiikinkin on oltava massiivista. Jakaminen, toisten biisien kuuleminen ja jumitilanteessa auttaminen toimivat hyvin. Pöydän ääreen saapuu kolmas ryhmän säveltäjä, Henri Vartio, joka arvioi yhden biisin valmistumiseen kuluvaa aikaa: – Vahva ajatus saattaa olla kasassa parissa päivässä, minkä jälkeen hiomiseen, soundien valitsemiseen ja tuotantoarvojen kohdalleen saamiseen voikin mennä kahteen viikkoon asti. Säveltäjänä ja music supervisorina toimiva Hausmann on viimeinen laaduntarkkailija ennen biisien esittelyä trailerien tuottajille. Olen tehnyt myyntiä meidän omilla levyillä, joilla ei ole subpublisheria ja lisäksi olemme tehneet neljä levyä brittiläiselle Really Slow Motionille, joka myös provisiolla myy niitä Hollywoodiin ja on järjestänyt viime aikojen placementit. Samaa biisiä voi siis markkinoida moneen kertaan. Formaattiin sopivaa Elokuvatraileri ei ole pariminuuttinen tiivistelmä filmin juonesta, vaan houkutus, jossa nopeaan ja kiihtyvään rytmiin leikataan poimintoja tarinan näyttävistä kohtauksista. Lisäksi meillä on ollut aktiivista markkinointia ja mieleenjäävä brändi: olemme eeppisiä viikinkejä Pohjolasta ja tulemme rymistellen. – Liian eksperimentaalinen ei kannata olla, vaan pitää laatia musiikkia, jonka voi laittaa melkein mihin tahansa leffaan. Olen ollut suoraan yhteydessä puhelimitse Disneyn edustajiin – jopa juhannusaattona kalja kädessä. Käännekohtana oli neljäs levymme Arcadia, jolle tehtiin 86 kappaletta 13 kuukauden aikana ja näistä 22 päätyi levylle. Biiseistä elokuviin Guardians of the Galaxy ja Big Hero Six sovittiin mailin kautta. Ryhmä julkaisee musiikkinsa levyinä, jotka aina tuoreeltaan toimitetaan elokuvastudioiden trailerien leikkaajille ja music supervisoreille. Melodian tulee olla sellainen, että sen pystyy leikkaamaan ilman, että se tuntuu epäloogiselta, Hausmann täsmentää. Tyypillisesti summat ovat nelinumeroisia tai isojen teatteritrailerien kohdalla suuria viisinumeroisia. Trailerin musiikki on kuitenkin eri tarkoitukseen ja eri asia kuin kohtauksiin sävelletty ja kontrasteja luova elokuvan soundtrack. Epic Northin musiikkia on sijoitettu jo yli 20 suuren elokuvan ja pelin traileriin, joista mainittakoot Guardians of the Galaxy, Warcraft, Pan ja Ant-Man. – Meillä meni jonkin aikaa, että Pauli ja säveltäjät saivat soundin kilpailukykyiseksi
Sitten taas on joku The Fountainin soundtrack, jossa on Kronos Quartet ja Mogwai tehtynä niin, että ne kuulostavat aivan saatanan isolta, Kuusniemi mainitsee esimerkiksi. Iso osa eroista tulee siitä, missä studiossa ne on äänitetty ja miten niiden käyttöä on ajateltu. – Ensiksi tulee mieleen, että kuuluuko tuollainen raitojen määrä oikeasti, Kuusniemi kysyy. Trendit muuttuvat niin nopeasti, että pyritään tekemään täsmäiskuja juuri siihen, mitä kulloinkin tarvitaan. Kuusniemen oma piilotus on lammas, joka saattaa olla mukana hänen sävellyksissään. Pitää olla oikeat kamat oikeilla taajuuksilla ja muutamat soundit joukossa ovat valtavia, Hausmann täydentää. Vaikka trailerissa musiikista soi vain osa, kokonaisuus viimeistellään huolellisesti. – Tein eräälle metallibändille äskettäin orkestraatiota synilla, eikä sekään ollut maksimissaan kuin 50 raitaa per biisi. – Millä sen tekee nopeiten. Monet muut kirjastot ovat tuttuja: – Suurin osa orkesterikirjastoista on päteviä. Uuden Star Warsin myötä on käytetty hyvin vähän elektronista soundia, mutta M83-tyyppinen synapohjainen musiikki, joka kuulostaa enemmän biiseiltä, on nousussa, Hausmann täydentää. Kuusniemen käytössä taas kuluu Spitfire Audio sekä valikoima softasyntetisaattoreita. Ja huonommilla työkaluillakin on tehty hyvän kuuloista musaa jo kymmenien vuosien ajan. – Suicide Squadin trailerin tyylinen remiksaus, jossa on Bohemian Rhapsodyyn lisätty kovaa iskeviä elementtejä on myös nopeasti nousevana trendinä. Trendeissä mukana Muoti-ilmiöt uudistavat trailerienkin koostamista, mutta tietyt elementit ovat vahvoilla juuri nyt. Hän on kuitenkin korvannut monet soundeista omillaan vuosien mittaan. 20 www.riffi.fi 3/2016 taitaa olla vuosi, koska vielä biisin käyttäjä saattaa esittää toivomuksen soundista tai muutoksista. Liian kokeellinen ei voi olla, koska silloin biisi ei uppoa tai se johdattelee, Kuusniemi jatkaa. 18-21 Epic North.indd 20 25.5.2016 13.15. Avainasemassa ovat myös juuri tarkoitukseen sopivat soundikirjastot. – Meidän soundistakin voi puhua isona, mutta ei se siitä johdu, kuinka paljon siellä on kamaa täyteen ahdettuna. Samoin puupuhaltimet tai kaikenlaista muuta perverssiä. Koko ryhmä työstää omat sävellyksensä PC-koneilla – näitä he pitävät audionkäsittelyyn parempina kuin Appleja, joilla puolestaan masteroinnit tehdään. Kun suurista soundeista puhuttaessa esiin nousee Wintersun ja Jari Mäenpään jo vuosia työstämä, satoja raitoja orkes terisampleil la toteutettuna sisältäväksi aiottu Time 2, Epic Northin säveltäjät ovat ihmeissään. Mutta on mielenkiintoista, miten erilaisia lähestymistapoja meilläkin on orkesterille säveltämisessä – ajatteleeko sitä paksuna satsina vai enemmänkin tekstuurin koostamisena yksittäisillä soundeilla, Vartio kertoo rakennustyöstä. – EastWestin vanhat Hollywood Strings ja Brass ovat minusta parhaita julkisesti saatavilla olevia samplekokoelmia. – Nykyään on ollut paljon puhtaasti orkesteripohjaista musiikkia. Hyvää biisiä saatetaan käyttää useita kertoja, mistä esimerkiksi mainitaan unkarilaisen Attila Atsin kaikkialla soiva kappale Shredder. Music supervisorien kautta tarjotaan biisejä leikkaajille sellaisena, että stemmat ovat kaikista irrotettavissa ja osien välillä on selvät tauot, Kelkka kertoo asiakkaiden odotuksista. Massiivista äänikuvaa heiltäkin syntyy, mutta raitojen määrä pysyy kohtuullisena. Silloin on tyhjäkäynnillä mahdollisimman vähän, pystyy tekemään musaa tehokkasti ja saa pidetyksi paketin kasassa, Vartio perustelee. Jos efektejä ja perkussioita on mukana, raitojen määrä saattaa hipoa sataa. – Joskus leffamusassa on aivan järjettömän kokoiset orkesterit, mutta lopputulos ei kuulosta niin isolta. Niko Kelkalla ja Miro Laiholla on jo seuraava placement kiikarissa. Hausmannin käyttämä sekvensseri on Reaper, kun taas Kuusniemi ja Vartio ovat valinneet Sonarin. Ja vastauksena kysymykseen, kuinka paljon raitoja Epic Northin sävellyksissä on: Hausmannin uusimmassa työssä on 63, joista osa on vain yhtä soundia tai efektiä, Kuusniemi taas arvioi käyttävänsä 30 – 80 raitaa. Nopea hiirikäsi on tarpeen datan sisäänsyöttämisessä. Sen jälkeen hypätään uuteen muottiin ja toimitaan sen mukana, Vartio havainnoi puolestaan. Hausmann suosiikin homman pitämistä simppelinä: – Jos muutama kymmenen raitaa kuulostaa hyvältä, silloin olet tehnyt homman oikein. Jos pitää viuluilla päästä niin ylös kuin mahdollista, jotkut kirjastot joutuu hylkäämään, koska ne eivät mene ylös, Hausmann perustelee valintansa. Säveltäjillä ei ole työhuoneessaan sinfoniaorkesteria val miustilas sa, vaan he ohjelmoivat kaiken musiikkinsa sampleja käyttäen. Minulla on jonkin verran klasaripohjaa ja jazzpianoa ja orkestraatiossa auttaa, kun tietää äänenkuljetuksesta. Niissä esimerkiksi viulujen koko rekisteri on samplattu. – Tällä hetkellä halutaan, että rummut ja soundilliset elementit ovat kovalla. Hollywoodeja käyttää Vartiokin, koska niissä on mojoa. Joskus apuna on ollut vokalisteja ja onpa Stratovariuksen Matias Kupiainenkin vieraillut äänittämässä soolon. Rokkirumpuja ei trailereissa juuri kuulla, vaan pitää olla kunnolla kumisevia taiko-rumpuja, paitsi… – Jos osaa rokkirummut taitavasti piilottaa sekaan, ne voi olla siellä