Kari Huikuri – Ajatus on, että äänitetään ja miksataan musiikkia, ei soundeja. Anna Kokkonen – Olen aina rakastanut kerroksia, harmoniaa, polyfoniaa ja polyrytmiikkaa. Nro 2-2025 Hinta 18,50 € DUESENBERG FANTOM – tarpeeksi tuttu, riittävän omaperäinen! TECHRA – hiilikuitu haastaa hikkorin Leija Lautamaja – Laulu määrittää sävellajit ja laulettavuus on aina prioriteetti. CHARLES BERTHOUD – Eihän musiikki kehity, jos jatkuvasti tekee sitä mitä ennenkin on tehty! 01 Kansi 225.indd 1 01 Kansi 225.indd 1 12.5.2025 15.39 12.5.2025 15.39
Huom! Lehtiluukku-palvelu on EPaper Finland oy:n ylläpitämä ja vaatii sen vuoksi oman käyttäjätilinsä. Käyttäjätili avataan omalla sähköpostiosoitteella ja varmennetaan Riffin asiakasnumerolla. Oman asiakasnumerosi löydät lehden jakeluosoitteen ensimmäiseltä riviltä tai viimeisimmästä tilaajalaskusta. (Riffin omalle sivustolle rekisteröity käyttäjätunnus/tili ei siis toimi Lehtiluukku-palvelussa). TOIMI NÄIN: • Mene osoitteeseen: www.lehtiluukku.fi/lehdet/riffi • Valitse Kirjaudu ja kirjaudu sisään tunnuksillasi tai luo uusi käyttäjätunnus • Valitse Aktivoi tilaajatunnus ja anna asiakasnumerosi • Lukuoikeus on aktivoitu • Nyt kaikki lehden numerot ovat luettavissa osoitteessa: www.lehtiluukku.fi/lehdet/riffi Kysy tarvittaessa lisäohjeita s-postilla: asiakaspalvelu@riffi.fi 02-03 Ilm_Fleck.indd 2 02-03 Ilm_Fleck.indd 2 11.5.2025 11.33 11.5.2025 11.33. Lukeminen vaatii käyttäjätilin perustamisen Lehtiluukku-palveluun. Huomio, huomio! Vuonna 2025 printtilehden voimassa olevaan tilaukseen sisältyy lukuoikeus RIFFIN digitaaliseen arkistoon, josta löytyvät kaikki numerot vuosikerrasta 2011 alkaen
Lukeminen vaatii käyttäjätilin perustamisen Lehtiluukku-palveluun. Erikoista kokoonpanoa ja Bela Fleckin monesta eri lähteestä vaikutteita saanutta mestarillista soittoa kuullaan siis tulevan kesän festivaalilla Porissa, kun Bela Fleck, Edmar Castaneda & Antonio Sanchez Trio nousevat Pori Jazzin Lokkilavalle torstaina 17. – Kaikki soittivat yhtä aikaa, ja kokonaisuus koottiin editoimalla ottoja. TOIMI NÄIN: • Mene osoitteeseen: www.lehtiluukku.fi/lehdet/riffi • Valitse Kirjaudu ja kirjaudu sisään tunnuksillasi tai luo uusi käyttäjätunnus • Valitse Aktivoi tilaajatunnus ja anna asiakasnumerosi • Lukuoikeus on aktivoitu • Nyt kaikki lehden numerot ovat luettavissa osoitteessa: www.lehtiluukku.fi/lehdet/riffi Kysy tarvittaessa lisäohjeita s-postilla: asiakaspalvelu@riffi.fi Lisätiedot: Pori Jazz 2025 • sposti: info@porijazz.fi • sivusto: porijazz.fi Pori Jazz -festivaalin kesän 2025 julisteen on suunnitellut graafikko Markus Viitakoski. Miten äänitykset tehtiin, livenä vai päällesoittoina. My Bluegrass Heart on viime vuosien parhaita levyjäsi, ja sen kappaleista Strider on oma suosikkini. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN Porin Jazzin mielen kiintoisimpiin vieraisiin kuuluva amerikkalainen banjotaituri on esiintynyt festivaalilla aiemminkin Flecktonesbändin kanssa. www.riffi.fi 2/2025 3 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA N ew Yorkissa vuonna 1959 syntynyt Fleck tunnetaan raja-aitoja ylittävänä muusikkona, ja hänen yhteistyökumppaninsa ovat vaihdelleet bluegrass-huipuista aina jazzmuusikkoihin, kuten edesmenneeseen Chick Coreaan. Lopussa minulla oli toimiva versio, jota vielä parantelin konserteissa. Rakastan kaikkea sitä musiikkia, mitä New Yorkissa oli ’60-70-luvuilla: kuulin reggaeta, jazzfuusiota, rokkia, klassista musiikkia sekä maailmanmusiikkia. heinäkuuta. Rhapsody in Blue -levyllä soitat orkesterin kanssa. – Kyllä varmasti. Levy on erinomainen, mutta koska banjo, rummut ja harppu eivät ole se kaikkein yleisin kokoonpano, piti tietysti kysyä Fleckiltä, mistä ajatus oikein lähti. Tuo kaikki vaikutti vahvasti omakuvaani siitä, minkälainen muusikon tulisi olla. Joten kysyin Chickiltä, miltä hänestä tuntuisi, jos käyttäisin tuota nimeä, ja hän antoi siunauksensa. (Riffin omalle sivustolle rekisteröity käyttäjätunnus/tili ei siis toimi Lehtiluukku-palvelussa). Käyttäjätili avataan omalla sähköpostiosoitteella ja varmennetaan Riffin asiakasnumerolla. Béla Fleck – kesällä Poriin! Tuotantosi tosiaan koostuu sekä bluegrassista että muista tyyleistä, joissa banjoa ei perinteisesti käytetä. Fleckin mukana Pori Jazziin saapuvat Edmar Castaneda (konserttiharppu) ja Antonio Sanchez (rummut), joiden kanssa syntyi myös aivan tuore BEATrio-levy. Mielestäni Strideria voi pitää jopa bluegrass-vastineena Chick Corean Spainille. Huomio, huomio! Vuonna 2025 printtilehden voimassa olevaan tilaukseen sisältyy lukuoikeus RIFFIN digitaaliseen arkistoon, josta löytyvät kaikki numerot vuosikerrasta 2011 alkaen. Bluegrass tuli sitten vasta myöhemmin. – Sovitin pianostemmaa banjolle läpi pandemia-ajan. 02-03 Ilm_Fleck.indd 3 02-03 Ilm_Fleck.indd 3 12.5.2025 19.59 12.5.2025 19.59. Oliko Chick sinulle inspiraation lähde tämän levyn teossa. Veikö sinulta kauan aikaa sovittaa Gershwinin sävellys banjolle, ja mikä tässä puuhassa oli kaikkein haastavinta. Samaan tapaan en itse ole etelävaltioista, mutta silti bluegrass on hyvin keskeistä minun tekemisilleni. Lopulta vaikutti siltä, että meillä oli kasassa todella epätavallinen, mutta samalla yhtenäinen ryhmä, Bela Fleck kertaa yhtyeen syntyhistoriaa. Oman asiakasnumerosi löydät lehden jakeluosoitteen ensimmäiseltä riviltä tai viimeisimmästä tilaajalaskusta. – Idea taisi syntyä, kun soitin mahtavan Edmarin kanssa pitkälti improvisoidun keikan Big Ears -festivaalilla Knoxvillessä. Teini-iässä olin Beatles-fani. Siitä tuli idea ottaa Edmar mukaan, ja katsoa, minkälainen kemia meidän kolmen välille syntyisi. Luuletko, että varttumisella New Yorkissa on ollut vaikutusta monipuolisuutesi muusikkona. Sain yhteyden Fleckiin sähköpostilla ja pääsin sillä tavalla poimimaan muutaman tiedonjyvän jaettavaksi. Huom! Lehtiluukku-palvelu on EPaper Finland oy:n ylläpitämä ja vaatii sen vuoksi oman käyttäjätilinsä. BEATrion ohella yksi uusimmista levytyksistäsi on Rhapsody in Blue. Banjolla ei voi soittaa kaikkea sitä, mitä pianolla voi, joten minun hommani oli luoda uskottava versio. Hieman myöhemmin upea Antonio pyysi minua äänittämään kanssaan duona erääseen projektiin, ja sehän meni varsin hienosti. Hänellähän on levy My Spanish Heart, jota rakastan, ja olin vaikuttunut siitä seikasta, että vaikka hän ei ollut espanjalainen, niin silti sillä musiikilla oli niin keskeinen rooli hänen musiikillisessa persoonassaan. Siinä kesti kauan, mutta minusta tuntuu, että onnistuin siinä. – Chick inspiroi kaikkea musiikkiani
Se ei ole vaan niin äänekkäästi iso. Avainsana on valinta, todellakin. Sellaisille, joiden kriittinen äänes sijaitsee käytännössä siellä jossain ylemmällä keskialueella. Ja laitettaisiinko tallan viereen kielten alle vielä kaitale jotakin retkipatjan tapaista lyhentämään soinnin pituutta. Jos samaa tekstiä soitetaan samalla bassolla, mutta sormin ja kirkasäänisillä round wound -kielillä, tilanne muuttuukin vallan toisin päin. Kaikki kelpo konsteja, jotka on syytä tuntea ja hallita, mutta siinä mielessä väkivaltaisia, että niillä kajotaan jo soimaan laskettuun ääneen sen sijaan, että ääni muotoiltaisiin alunperin soitinvalinnalla tai soittotavalla kokonaisuuteen istuvaksi. Tai hiljennetään kanavaa ekspanderilla tai gatella rummuniskujen väleissä, naputellaan mute-näppäimellä fraasien välit tyhjiksi ja niin pois päin. Yleensä tällä viitataan eri taajuusalueisiin, joita pyritään jakamaan tarkoituksenmukaisesti instrumenteille niin, ettei yhdelle ja samalle kaistalle tulisi tungosta. Tietysti kirkkaalle soinnille on omat perusteensa ja luvuttomasti tilanteita, joissa ne ovat juuri oikea valinta. Siksi pienille rummuille on aivan erityinen perusteensa, eikä se nyt ole roudauksen helppous tai lastenkokoa olevat lauteet keikkapaikalla. Mutta heti perään sitä diskanttia ei enää erity, vain hiotun kielen tumma ja alataajuuksille painottuva ydinsointi jatkuu. Ei välttämättä, mutta toisinaan ihan ehdottomasti. Melko usein olen törmännyt filosofisiin pohdintoihin siitä miten miksatessa kannattaa sijoitella eri instrumentteja ikäänkuin eri lentopinnoille. Pienellä rummulla voi soittaa tiheämpää tekstiä ja semmoisiin kohtiin, mihin se iso rumpu ei vaan millään mahdu. Avainsana on valinta. Tilaa se varaa miksauksessa itselleen kuitenkin, etten sanoisi – isosti. Taidokas rumpali soittaa isojakin patoja vivahteikkaasti, mutta kun rumpu on iso, sen ääni on aina iso vaikka hipi hiljaa koputtelisi. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja 04-05 Pääkirj_Sisältö 225.indd 4 04-05 Pääkirj_Sisältö 225.indd 4 13.5.2025 19.12 13.5.2025 19.12. Äänet syttyvät terävästi, kiitos sormea kovemman ja liukaspintaisemman plektran. Ja sitten sillä pienellä rummulla voikin soittaa samaa harvaa tekstiä kuin isolla rummulla. Tuon jyrkän atakin ansiosta rytmiikka piirtyy selkeästi, mutta basson sointi ei varaa itselleen tilaa ylärekisteristä kuin pienen hetken kerrallaan. Päästään ikuisuuskysymykseen: hiotut vai hiomattomat kielet. Niinpä edellä mainittujen muiden soitinten mahdollisuudet päästä esiin heikkenevät samalla, koska diskanttia puskee bassosta niin pitkään kuin kieli soi. Annetaan ekvalisoimalla tuolle soittimelle ensisijaisesti tuota kaistaa, jossa soi juuri sen karaktäärille kriittisiä ääneksiä ja luovutetaan tämä ei niin tärkeä kaista tuolle toiselle soittimelle, jolle se on hyvin tarpeellista. Tätä palapeliä on varmasti harjoitellut jokainen jotakin musiikkia miksannut sovitellessaan erillisiä raitoja yhteen ja samaan ruuhkaisaan kokonaisuuteen. Atakki pehmenee, mutta jälkisointi kirkastuu. Siitähän juuri on kyse, kun jonkin kanavan liukua opettaa seurailemaan musiikillisia tapahtumia milloin tasoa hiukan nostamalla, milloin laskemalla, Aivan kuten silloinkin, kun dynamiikkaprosessori kytketään side chain -ohjaukseen niin, että yhden kanavan voluumi saadaan niiaamaan sillä hetkellä, kun kyseistä taajuusaluetta tarvitaan kipeämmin jonkin toisen kanavan tarpeisiin. Samantapaisen ilmiön voi todentaa rummuista settinä. Ekvalisoinnin ohessa se tarkoittaa usein voluumitasojen jatkuvaa hienosäätöä, ja silloin palataan alussa mainitsemani ilmiön äärelle: jaetaan lentopintoja vuoroin sinne ja tänne, eikä pelkästään pysyvästi tietyille soittimille pyhitettyinä taajuuskaistoina. Sen jälkeen se väistää antaen tilaa hi-hatille, virvelin ghost-nuoteille, symbaaleille, tamburiinille ja mitä nyt muita groovea ylläpitäviä soittimia käytössä sattuu olemaankaan. De va kukku de. 4 www.riffi.fi 2/2025 ÄÄTOIMITTAJALTA Diskantti ihan eri kohdassa L aitetaan bassoon hiotut kielet ja soitetaan plektralla. Tätä seikkaa vesittää hieman nykytrendi, jossa soittovideoiden pikkuruisimmankin tomin sointi on muokattu satatuumaistakin rumpua syvemmäksi, toisin sanoen se jysähtää joka iskulla äänitehosteen kaltaisesti ja vaatisi oikeastaan toistimekseen ikioman subbarin
HAASTATTELUT & ESITTELYT 06 Riento Guitars – suomalaisen kitarainnovaation perinne jatkuu 10 Näin syntyy symbaali – Sami Parkkinen ei ollut seppä syntyessään, hänestä tuli sellainen! 22 Lobby Myyrmäki – klubin ei tarvitse sijaita keskustassa 24 The Moontwins – tutuilla eväillä kohti tuntematonta 28 Kemopetrol – hitaasti syvä tulee 33 Anna Kokkonen – artisti päättää LUKUPALAT 22 Ajankohtaisia uutisia • Frankfurt PLS 30 vuotta • tuoteuutuuksia • levypoimintoja SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 36 Charles Berthoud – karismaa, virtuositeettia ja substanssia 40 Elämäni kitarat: Jonne Kulluvaara – Solisti pitää saada kuulostamaan mahdollisimman hyvältä KÄYTTÖTESTIT 44 Sihi-symbaalit – suomalaiseen makuun! 46 Techra – niin hyvää hiilikuitua! 48 Kala Solid Body U-Bass – lankkurunkoinen uke-basso 49 Duesenberg Fantom A & Fantom S – wunderbar! 52 Yamaha FG9 MX – kovan luokan keikkakitara Atmosfeel-elektroniikalla 54 Electro-Harmonix POG III – viisikko harmoniaa tuottamassa 56 Mad Professor Simble Overdrive Mk2 – maukasta soundia jo toisessa polvessa 57 Sennheiser HD 505 – avoin rakenne, avoin soundi 58 FreqPort FreqInOut & FreqTube – työaseman analogiset liittolaiset 60 Audient iD48 & SSL 18 – otso ja kontio 64 Shure Nexadyne – mikitetään kohde, ei ympäristöä 66 Earthworks Ethos – asiallinen. klo 9–16) Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen www-sivustomme Riffi-kaupassa. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. 2025 julkaistaan neljä Riffin printtinumeroa. Virtanen Timo Östman Nettitoimitus: Anssi Eriksson, Toni Honkala, Timo Koskinen Matti Rinne, Sami Sarhamaa, Juha Seila, Jan-Olof Strandberg, A-J Syrjänen, Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Paperilehden tilaajat saavat Riffin näköispainoksen lukuoikeuden Lehtiluukkupalveluun vuoden 2025 ajaksi. 30. vuosikerta Aikakausmedia ry:n jäsen 04-05 Pääkirj_Sisältö 225.indd 5 04-05 Pääkirj_Sisältö 225.indd 5 13.5.2025 19.12 13.5.2025 19.12. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 66,00 € ja määräaikaisena 78,00 €. Uusimman irtonumeron voi tilata myös toimituksesta hintaan 18,50 € sis. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. 040 501 2745 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka: , Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. 74 Alangon päiväkirja – Tyypillinen epätyypillinen 40 ”Yksistään kylmältä ja kalsealta kuulostava soundi saattaa leikata bändin seasta juuri sopivasti läpi.” Jonne Kulluvaara YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinnat voit tarkistaa Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa. 67 Audio Technica System 20 Pro – tehty kokousväelle GRANDE FINALE 70 Tuumia verstaalta – Adirondack – purkkaa ja bluegrassia 72 Muusikkona maailmalla – Katoavatko kitaristien putkivahvistimet maailmasta. Irtonumeron hinta on 18,50 €. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Martin Berka Anssi Eriksson Esa Illi Anders Liljeström Minna Hatinen Kalle Heino Timo Koskinen Sami Sarhamaa Juha Seila Jan-Olof Strandberg Vilma Timonen Eliel Viitala Tommi E. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. 040 501 2745 (ark. postikulut. 040 501 2745 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset: Puh. www.riffi.fi 2/2025 5 SISÄLTÖ 66 28 10 Jatkuvasti päivitettävät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi
Siinä nälkä kasvoi, ja kun konserteissa esiintynyt espanjalainen Àlex Carrobé halusi tulla seuraavanakin vuonna mestarikurssia pitämään ja hän auttoi minua järjestelyissä ja verkostoitumisessa, ensimmäinen Tampereen kitarafestivaali järjestettiin 2005, Tolvanen aloittaa tarinansa. Sellaisen pohja oli valmiina ohjelmistossa ja verkkokauppa tuli kylkiäisenä. Rientolan siivestä löytyy Riento Guitarsin showroom, jossa paikalla ovat Tolvanen ja työpajalla työskentelevä soitinrakentaja Ville-Veikko Ponkiniemi. Rientolan Setlementti on perinteinen lielahtelainen yhdistys, joka on nimennyt talon oman toimintansa perusteella, ja kitaramerkki on saanut nimensä oman prosessin kautta. – Silloin minulla oli vielä täysi työ musiikkikoulun ja tapahtumien järjestämisen kanssa, mutta kun meni 20 vuotta, minusta olikin tullut Suomen suurin jälleenmyyjä Kantaren kitaroille. Jo siinä vaiheessa minulla oli monia piileviä ajatuksia. Se valittiin. Opettajasta yrittäjäksi Tomi Tolvasen urapolku on tuonut monta katselukulmaa kitaransoittoon ja kitaraan. Eurooppalaista valmistusta suomalaisille Liikaset olivat löytäneet Romaniasta jo aikaisemmin pätevän kitaratehtaan, jonka kanssa yhteistyötä jatketaan nyt Rientomerkillä. – Minulla oli paljon yksityisoppilaita ja perustin sitä varten musiikkikoulu Musiikkitoteemin, jonka nimessä on sanaleikki omasta nimestäni. Maailmanvalloitukseen mitä sopivin, sillä sanahaulla ei netistä löydy epämääräisiä tai epäilyttäviä merkityksiä millään kielellä. Meillä oli 75 nimiehdotusta, joita karsittiin kymmeneen ja sitten kolmeen. Tolvasen mielestä nimien samanlaisuus on onnekas sattuma, josta ei ainakaan haittaa ole. Oppilasja harrastajakäyttön suunnatun uuden malliston nimi oli Kantare ja sen myötä Tolvasesta tuli myös soitinkauppias. Verkkosivut piti saada ja kaverini oli perustanut mediafirman. – Useamman kuukauden pähkäilyn jälkeen päätin muuttua jälleenmyyjästä valmistajaksi. Kantare oli tuotemerkkinä rekisteröity toisaalle ja uudeksi nimeksi tuli Riento Guitars. 6 www.riffi.fi 2/2025 T ampereen Niemenrannassa Niemen kartanon entisen karjarakennuksen isot tiiliset rehuvarastot ovat kuin linnan tornit. Liikaset jäivät eläkkeelle 2022 ja kysyivät minulta, olisinko halukas jatkamaan liiketoimintaa. Olin Tampereen kitaraseuran hallituksessa, ja järjestimme kitarakonserttien sarjoja, joissa olin taiteellisena johtajana. TEKSTI: TIMO KOSKINEN Riento Guitars – suomalaisen kitarainnovaation perinne jatkuu Nimessä soivat italialaiset tai espanjalaiset sävyt, mutta sana juontuu tuiki tutusta verbistä rientää. 06-09 Riento v2.indd 6 06-09 Riento v2.indd 6 11.5.2025 11.35 11.5.2025 11.35. Kyselin ulkomaisilta festivaalijohtajilta ja artisteilta mielipidettä ja Riento kuulosti hyvältä italialaisten ja espanjalaisten mielestäkin. Hän rakensi verkkosivut ja kysyi, haluanko verkkokaupan. Kallein klassinen kitaramalli, Concierto, puolestaan valmistetaan Espanjassa. Ja lisäksi nähtävillä ja kokeiltavissa on koko Riento Guitarsin tuotevalikoima. Hän oli veljensä Kauko Liikasen (1941 – 2024) kanssa valmistanut klassisia kitaroita 70-luvulta alkaen ja he olivat kehittäneet uuden innovaation Lens Resonance Systemin. Mitä parhain paikka Rientola-keskuksella, jossa kävin tapaamassa Tomi Tolvasta, miestä hankkeen taustalla. – Muutaman kuukauden kuluttua Keijo Liikanen soitti Helsingistä, ja kysyi halukkuuttani alkaa jälleenmyyjäksi Pirkanmaalle. Puuhaa riitti vuosittaisten festivaalien väleissäkin. – Aloitin opiskelun kitaransoiton opettajaksi 90-luvulla, valmistuin 2002 ja suoritin erikoistumisopinnot 2003
Meidän on pystyttävä tarjoamaan vähintään yhtä hyvää ja tasalaatuista tuotetta jälleenmyyjille kuin Liikaset tekivät aikoinaan. Viimeistelyyn kuuluu mm. Kaikki tehtailta tulevat kitarat viimeistellään Tampereella soittokuntoon ja Tolvanen koesoittaa jokaisen ennen jälleenmyyjille toimittamista. Tämä jäykistää kannen keskeltä ja jättää joustavuutta reunoille. – Kyseessä on kotimainen innovaatio ja Suomessa viimeistelty hinta-laatusuhteeltaan kilpailukykyinen tuote. Rimoja on edelleen kannen muissa osissa. www.riffi.fi 2/2025 7 – Tuote on sama yli 25 vuotta vanha. Tolvanen puhuu pienistä ¼-, ½ja ¾-kokoisista soittimista välillä lasten kitaroina ja välillä pikkukitaroina, ja pitää jälkimmäistä termiä oikeastaan parempana, koska niitä aikuisetkin ostavat itselleen matkasoittimiksi ja mökille. Tällä hetkellä Riento-kitaroilla on seitsemän jälleenmyyjää muualla Suomessa, ja Tampereella niitä on tarjolla Niemenrannan showroomin lisäksi Riento Shopissa Tahmelassa. Riento-kitarat varustetaan ranskalaisilla Savarezin kielillä. Kitaranopettajan näkökulmastani panostus parempaan laatuun on Mikä on Lens Resonance System. Klassisen kitaran kansi on ohut, koska sen pitää voimistaa ja muovata kielten värähtelyn synnyttämää ääntä. Kielten veto kohdistaa kanteen melkoisen voiman, joten kantta on vahvistettava. Yksi toimivaksi osoittautunut ratkaisu on Kauko Liikasen ja Uwe Florathin kehittämä ja vuonna 2000 patentoitu Lens Resonance System. Uusina ajatuksina on matkan varrella tullut ¼-kokoisia lasten kitaroita ja soololovellisia sekä mikitettyjä kitaroita, Tolvanen kertoo Riennon alkuvaiheista. Riento-mallistoon kuuluu klassisia kitaroita kuudessa eri tuoteryhmässä ja teräskieliset ovat tulossa hiljalleen mukaan. Yrittäjänä Tolvanen joutuu pohtimaan koko tuotantoketjun kustannuksia ja materiaalien saatavuuden ja hinnan vaihteluita sekä energian kasvavaa hintaa. Rimat liimataan kannen sisään, usein viuhkamaisina ryhminä ja ne lisäävät kannen lujuutta sekä massaa, ja ohjaavat värähtelyjä kannessa. Romaniassa valmistetuissa kitaroissa sivut ja pohja ovat laminoitua puuta ja Espanjassa tehdyissä kokopuuta. Verkkosivutkin on tehty jo 11 kielellä. Muitakin ratkaisuja kannen lujittamiseen on kokeiltu. Sekin on tiedossa, että jälleenmyyjillä on tarjolla edullisia klassisia kitaroita jopa noin puolella siitä hinnasta, mitä Riennot maksavat. Teräskielien veto on yli kaksinkertainen klassisen kitaran kieliin verrattuna, joten lujempaa rakennetta tarvitaan. Ensimmäiset pari vuotta ovat menneet tuotannollisen prosessin ja laadunvalvonnan haltuun ottamisessa. Kaikissa Riento-kitaroissa on Lens Resonance System. 06-09 Riento v2.indd 7 06-09 Riento v2.indd 7 11.5.2025 11.35 11.5.2025 11.35. Vientiä on Liettuaan, Viroon ja Puolaan ja tavoitteena ovat Ruotsi ja muutkin maat. soittotuntuman tarkistus ja säätö. Kaikille yhteistä on kokopuukansi ja Lens Resonance System. Rimojen sijoittelulle on useita koulukuntia. Mutta perusteluja Riento Guitarsin puolesta on. Tämä tallan alle kiinnitettävä tukirakenne on symmetrinen ja soikion muotoinen puulevy, jonka toinen ja sisempi osa on ohut, kuusesta leikattu ja säleikkömäinen. Tomi Tolvasen 2004 perustama Musiikkitoteemi on nykyisin Pirkanmaan suurin yksityinen musiikkikoulu ja Tampereen neljänneksi suurin taiteen perusopetuksen työnantaja. Rinnalle ovat versoneet TGF-tapahtuma, soitinmyynti ja nyt viimeisimpänä Rientokitaroiden valmistus. Perinteinen tapa tähän on rimoitus. Klassisissa kitaroissa se on Liikasten alkuperäisen suunnittelun mukainen, teräskielisiin tulevan yksityiskohtia Tolvanen ja Ponkiniemi vielä testaavat
Siitä tulikin yllättävän hyvä. Kaikkiin Riento-kitaroihin voidaan asentaa lisävarusteena mikkijärjestelmä. Ponkiniemi kertoo Lens Resonance Systemin soveltamisesta teräskieliseen kitaraan: – Soitinrakentamisen innossa mietin, mitenkähän systeemi mahtaa toimia, mutta otin haasteen vastaan. Ja jos tarvetta on, kalliimman malliston kannet tehdään käsityönä täällä Tampereella. Ponkiniemi rakensi kolme Lens Resonancella varustettua prototyyppikantta, jotka lähetettiin tehtaalle Eurooppaan ja niistä kasattiin dreadnoughttyyppiset kitarat. Se on yksinkertainen, passiivinen. Muutamaa sisäosaa on muokattu ja nyt haetaan teolliseen tuotantoon parasta mahdollista ratkaisua. Ne putosivat ensiksi, ja lopulta valikoitui kaksi Lens Resonancella varustettua prototyyppiä, joista löysempi kansi tuntui sopivan hyvin fingerstyle-näppäilyyn ja jäykemmän kannen napakka ja kompakti sointi oli parhaimmillaan sooloihin ja komppaamiseen. Kitaristeilla oli mahdollisuus koesoittaa ja verrata prototyyppejä ja antaa palautetta, Tolvanen kertoo – Palaute on ollut kannustavaa ja tuote on otettu hyvin vastaan. Ennen sarjatuotannon aloittamista prototyyppejä haluttiin myös esitellä soittajille laajemman näkemyksen saamiseksi. u 06-09 Riento v2.indd 8 06-09 Riento v2.indd 8 11.5.2025 11.35 11.5.2025 11.35. Koska systeemi on puuta, se myötäilee kokopuisen kitaran kannen elämistä. Ja juuri eilen tehtaalle lähti 12 uutta prototyyppiä. Uuden tuotteen sisäänajo käynnissä Klassiselle kitaralle kehitettyä resonaattorilinssiä sovitellaan nyt myös teräskieliseen soittimeen. Niinpä on ollut kiva kuulla, että asiakkaat ovat tyytyväisiä ja opettajatkin kehuneet oppilaiden soittimia. 8 www.riffi.fi 2/2025 motivoivaa ja kiinnostus soittamiseen säilyy. Nyt voi hyvällä omatunnolla lähettää soittimia jälleenmyyjille ja myydä niitä asiakkaille, Tolvanen kommentoi lopuksi. Sointi kuulostaa paremmalta kuin nauhapietsolla, Ponkiniemi arvioi. Teolliseen malliin on odotettavissa kokopuukansi ja jäykemmät rakenteet, joita on turvallista valmistaa. Se voi olla mikä tahansa asiakkaan toivoma, mutta eniten asennettu on saksalainen K&K. Perinteinen teräskielisen rimoitus – oli se sitten Xtai Vtai tikapuurimoitus tai joku muu – on yleensä sidottu päistään kannen reunoihin, mutta meillä koko soiva alue on kelluva ja Lens Resonance System absorboi kielten vedon. Se kuulostaa paljolta, mutta siinä määrässä on mukana mallit LT eli Luthier Top, jonka kansi tehdään käsityönä Suomessa sekä DS (Dreadnought Standard). Kontaktimikki tuo yhtyesoitossa tarvittavaa erottelevuutta, kondensaattorimikrofoni antaa sointiin lämpöä, vaikka onkin toisaalta kiertoherkkä. – Kun otin haasteen vastaan, koin onnistumisen painetta, etten pilaa koko Kantaren hyvää mainetta. – Henkilökohtainen suosikkini on K&K:n Pure Mini kolmella kontaktimikillä. Jälkimmäisen kanssa testataan miten hyvin tehdas pystyy tekemään kannen meidän piirustuksiemme pohjalta, sekä sitä, miten hyvin tehtaan tekemä kansi soi käsintehtyyn verrattuna. – Koska tuotteistamisen näkökulmasta katsoen ei ole järkevää tehdä valtavasti eri variaatioita, meillä oli roadshow, joka kiersi neljä suomalaista jälleenmyyjäämme ja Tonefestin. – Järjestettiin sokkotesti, jossa mukana oli tehtaan omaa tuotantoa perinteisellä X-rimoituksella. Tuotevalikoimalla halutaan kuitenkin lähestyä kaikkia soittajia, ei pelkästään ohjatussa toiminnassa mukana olevia. Patteria ei tarvita ja voi keskittyä soittamiseen eikä säätämiseen. Tolvanen puolestaan ehdottaa K&K:n Trinity Pro -systeemiä, jossa kolmen kontaktin Puren lisäksi ääniaukon alle tulee pieni mikrofoni ja ulkoisena laitteena on kaksikanavainen etuaste säätöineen. Ikaalisista artesaaniksi valmistunut Ponkiniemi pystyy haluttaessa valmistamaan akustisen teräskielisen kokonaan käsityönä – ja on tehnytkin muutamia esimerkkimalleja Riento showroomiin – mutta niiden hinnat ovat kaksintai kolminkertaiset tehdasvalmisteiseen verrattuna. Jos käy ilmi, että käsin tehty kansi soi selvästi paremmin, jatketaan myös sen tuotantoa ja saadaan kaksi eri hintaluokkaa. Lisäksi mukana on ¾-kokoinen juniormalli. – Tavoitteena on kilpailukykyinen, mahdollisimman hyvin soiva kitara syksyyn mennessä jälleenmyyntimarkkinoille. Vuoden päästä toivottavasti ollaan fiksumpia ja meillä on jo silloin palautetta asiakkailta
Klassisen kitaran diskanttikielissä komposiittija nylonkielillä on suuri ero. Kaikki soittavat joko omia sävellyksiään tai heille sovitettua materiaalia. kertaa. KÄDET Pesemällä kädet aina ennen soittoa pidennät kielten käyttöikää ja parannat soinnin puhtautta. Tässä muutama vinkki jokaiselle kitaristille. Oikea pituus ja muoto sekä lopuksi kiillotus jopa 12 000 -karkeuksisella hiontapaperilla parantaa sointia merkittävästi. Myös liiallinen kosteus voi olla haitallista, mutta se on harvemmin ongelma näillä leveysasteilla. AINEET Hyvästä säilytyksestä ja puhtaanapidosta huolimatta kitara kaipaa aika ajoin huoltoa. www.riffi.fi 2/2025 9 Tomi Tolvasen viisi vinkkiä joilla akustinen kitara säilyy hyvänä ja soi kauniisti A siakaskuntamme jakautuu omatoimisiin soittajiin ja soittotunneilla käyviin oppilaisiin. Keskusteluissa avataan niitä näkökulmia, mitä yhdelle tai useammalle kitaralle sovittamisessa tulee esiin. Otelautakäden kynnet on hyvä pitää lyhyinä, jotta painaminen onnistuu hallitusti ja kohtisuoraan. – Lisäksi meillä on teema Celebrating Lithuanian Arts. Sovituksissa on muun muassa liettualaisen säveltäjän M.K. Löysä ja jäykkä kansi vaativat erilaiset kielet soidakseen parhaalla mahdollisella tavalla. Parhaiten selviää kokeilemalla, mikä sopii omaan soittotyyliin. Musiikkikoulu ja kitaroiden valmistus vievät minulta niin paljon aikaa juuri nyt, hän summaa lähitulevaisuutta – Tämän vuoden teemana on uuden kitararepertuaarin luominen sovitusten ja sävellysten keinoin. ?iurlionisin pianosävellyksiä. Kielten jäykkyydessä suosittelen soittotuntuman lisäksi kuuntelemaan, miten kitara syttyy eri kielillä. Tolvasella riittää puuhaa Riennon parissa yllin kyllin, mutta hän jatkaa edelleen TGF:n toiminnanjohtajana. Niin ikään myös bassokielissä on merkittäviä eroja. Jos näppäilet kynsillä, niiden muotoiluun ja hoitoon kannattaa panostaa. Uudet kielet soivat kirkkaasti ja puhtaasti, mutta kuluvat ajan myötä. Kannustan etsimään ja kokeilemaan, jotta löydät juuri itsellesi sopivat kielet – niillä on valtava vaikutus kitaran sointiin. SÄILYTYS Akustista kitaraa kannattaa säilyttää aina laukussa – erityisesti silloin, kun käytetään ääniaukkoon asetettavaa kostutinta. Suomen pakkaskaudella ilmankosteus laskee todella alas, mikä voi pahimmillaan rikkoa soittimen. Sävellysseminaarissa on Sibelius-akatemiasta 12 säveltäjää ja 15 kitaristia, jotka ovat vuoden verran opetelleet dialogia. Omatoimisilla vastuu näistä asioista on usein omilla harteilla. Suurin osa meille korjattavaksi tulevista kitaroista on rikkoutunut juuri liiallisen kuivumisen vuoksi. Festivaalin lipunmyynti onkin käynnissä lehtemme ilmestyessä. Bassokielten punokset voivat rispaantua erityisesti nauhojen kohdalta – viimeistään silloin on aika vaihtaa kielet. KIELET Oikea kielisetti on aina kitaraja soittajakohtainen. Seinätai lattia teline toimii ympäri vuoden, mikäli huoneessa on riittävä ilmankostutus ja soitin ei loju kenenkään jaloissa. Silloin teoksesta tulee soittimellinen ja soitettavissa ja sillä on parempi mahdollisuus jäädä elämään. KOSTEUS Kokopuisten akustisten soittimien kosteustasapainosta on tärkeää huolehtia. Nykyään tällaisia sekasarjoja saa valmiina settinä. Tapahtuma on lajissaan Suomen isoin ja Euroopan tasollakin varteenotettava toimija. Guitar Festival on pian täällä T ampere Guitar Festival tulee taas kesäkuussa, nyt 21. Jälkimmäisillä on se etu, että he tapaavat viikoittain ammattilaisen, joka voi tarvittaessa opastaa myös soittimen huoltoon ja säilytykseen liittyvissä asioissa. Konsertissa kuullaan kaikki syntyneet teokset. Liettuasta tulee kitaraduo, kitarakvartetti ja jazzkvartetti. Huomioithan, että vaaleita tai lakattuja otelautoja ei tule öljytä. Laukku suojaa soitinta myös kolhuilta ja auringonvalolta. Minusta on tärkeää, että haetaan orgaaninen yhteys musiikin säveltäjän ja sovittajan sekä esittäjän välille. Kielet ja otelauta kannattaa myös pyyhkäistä puhtaiksi soiton jälkeen. Itse suosin 1ja joskus 2-kieleksi lämpimämpää nylonia ja 3-kieleksi kirkkaampaa komposiittikieltä. 06-09 Riento v2.indd 9 06-09 Riento v2.indd 9 11.5.2025 11.35 11.5.2025 11.35. Vaihtoväli riippuu soittomäärästä ja yksilöllisistä tekijöistä, kuten käsien hikoilusta. Huollossamme puhdistamme likaantuneen otelaudan siihen tarkoitetulla aineella ja öljyämme sen. Festivaalin pääesiintyjä on argentiinalainen Pablo Márquez, joka konsertoi yhdessä saksalaissellisti Anja Lechnerin kanssa, sekä kantaesittää TGF:n Jukka Tiensuulta tilaaman kitarakonserton nykymusiikkiyhtye TampereRaw:n kanssa. Sellakattujen kitaroiden kanssa tulee olla erityisen varovainen, sillä niihin jää helposti jälkiä. Konserttipaikkana oli pitkään Tampere-talo, tulevana kesänä Tampereen konservatorio sekä Aleksanterin ja Pirkkalan kirkot. Helpoimmalla pääset viemällä sen ammattilaiselle, joka voi tarvittaessa myös säätää soittimen. Kiiltävälakkaisen kopan voi puhdistaa mikrokuituliinalla. Aktiivikäyttöön ja esimerkiksi lentomatkustamiseen liittyy puolestaan omat haasteensa ja vaatimuksensa. Käytännöllisyys on hyvä huomioida laukkua valitessa: esimerkiksi lasten ja nuorten kohdalla suosin aina omatoimisuuteen kannustamista – vaikkapa pyöräily on huomattavasti helpompaa reppumallisella laukulla. Kaikissa konserteissa on joko uusia sävellyksiä tai esittäjät ovat sovittaneet tai tilanneet sovituksia. – 25-vuotisjuhlaksi on kaavailtu meidän mittapuissa isompaa tapahtumaa, mutta jospa nyt neljä vuotta tehtäisiin nykyisiin henkilöja raharesursseihin sopiva festivaali
Olen kyllä kopioinut joskus oppimistarkoituksessa vanhoja KZildjianeja, Parkkinen avaa kertomuksensa. Näitä pelte jä varten on olemassa referenssejä, että mihin pyrkiä. Mä en ole itse keksinyt mitään. Daniel haluaa haitsujen kanssa sopivan, perinteiseen tapaan patinoidun symbaalin, sellaisen 50luvun henkisen patinan, joka tietysti myös vai kuttaa soundiin ja demppaa vähän ylimääräistä kohinaa pois. Tämän symbaalin pitäisi pärjätä sähkökitaroiden kanssa. Polku on viitoitettu, annetaan kuvien kertoa matkasta. TEKSTI JA KUVAT: ESA ILLI Näin syntyy SYMBAALI Symbaaliseppä, kirjailija Sami Parkkisesta voisi kirjoittaa montakin erilaista tarinaa, mutta tämä kertoo yhden tietyn symbaalin synnystä – siitä, miten 8 800 vasaran iskua muovaa pronssiseoksen vähä vähältä soittimeksi, jossa on kompleksinen, täyteläinen mutta selkeä soundi. Sellainen 1900 grammainen ride toimii vielä hyvin sähkökitaroiden kanssa, mut jos siitä aletaan mennä alle, niin sit se alkaa olla aika jazz. – Aihio mistä mä lähden liikkeelle on 2047 grammaa. Operointi tuhat asteiseksi kuumennetun juoksevan metallin kanssa ei kuiten kaan ole välttämättä sellainen työvaihe, johon omaa aikaa kannattaisi erityisesti uhrata, sillä kelpo aihioita tuleviksi sym baaleiksi voi ostaa myös asiaan läpikotaisin vihkiytyneiltä val mistajilta Turkista. – Paino ei ole kuitenkaan absoluuttinen asia. Tarina jatkuu tämän jutun ytimeen – tilaajan toiveiden mukaan valmistettavaan symbaaliin. Se on lähtökohtaisesti jo aika kevyt, joten tästä ei saa lähteä työstettäessä paljoakaan pois. Tämä on se perusseos mitä mä aina käytän. Seos vaikuttaa tekotapaan ja sitä kautta esimerkiksi siihen, millainen symbaalin profiili valitaan, joten itse seoksen vaikutusta soundiin on tosi vaikea erotella. – Mä olen aiemmin tehnyt ruotsalaiselle bluesrumpali Daniel Winerölle (The Kokomo Kings) 16 tuuman hait sut ja nyt hän tilasi 20tuumaisen riden. En en yleensä lähde ajatuksella, että nyt mä teen 18 tuumaisen crashin, vaan mä lähden tekemään 18 tuu maista symbaalia, jota sitten voi käyttää ridena tai crashina. Painon suhteen mulla on mielessä vain sellainen ihannealue, johon mä pyrin. Lätyk si kutsuttu karu rämiskä ei raakaaineen erinomaisuudesta huolimatta ole sellaisenaan vielä romupeltiä kummoisempi soitin, sellainen siitä tulee vasta taitajan käsissä. Sanotaan että alkuperäiset K-Zildjianit tehtiin juuri tuolla seoksella. Muuttujia on liian paljon. Tulee shufflea ja suoria kaseja ja ka pulasoundin täytyy erottua selkeästi. 10 www.riffi.fi 2/2025 – Tämä aihio on turkkilaista B20 pronssia, eli 80 prossaa kuparia ja 20 prossaa tinaa. Olisi kiinnostava kokeilla myös B25 pronssia. Tehtävää sepälle riittää yllin kyllin tästäkin alkupisteestä startattaessa ja symbaalin sointi ja ulkonäkö muotoutuvatkin käytännössä kokonaan vasta tämän prosessin aikana. Tämän takia mulla on myös back-up aihio valmiina varmuuden vuoksi. Mulle on syntynyt sellainen asiakaskunta, joka on kiinnostu neita lähinnä jazzpelleistä ja niistä soundeista. En kuitenkaan tee mitään klooneja. Lähtökohta on mul le vähän poikkeuksellinen. J os symbaalin tekemisen haluaisi aloittaa aivan nollasta, tarvittaisiin kuparia, tinaa ja sulatto. 10-12 Sami Parkkinen.indd 10 10-12 Sami Parkkinen.indd 10 11.5.2025 11.37 11.5.2025 11.37. Eräs avain onnistumiseen on tarkka fokus: ei tehdä kaik kea mahdollista vaan keskitytään vain tiettyihin malleihin ja estetikkaan. Symbaaleiden valmistuksen Parkkinen aloitti vasta 2022, mutta pohjaa työlle antavat aiemmin opiskeltu soitinrakenta jan tutkinto sekä oma soittokokemus vuosikymmenten varrel ta. – Mulla on suhteellisen suppea se skaala millaisia sym baaleita mä teen
Esimerkiksi japanilainen seppä Manabu Yamamoto takoo ihan järjettömään täyteen symbaalinsa, mutta se ottaakin sitten tonnin niistä. Kun tämä on näin kevyt aihio, niin mä haen aika korkeaa profiilia siihen kelloon. Pahimmassa tapauksessa saattaa ilmestyä ns. Tää kello on sellainen hillitsevä elementti ja pyrkimyksenä on saada selkeä kellosoundi aikaan, ettei se ottaisi liikaa mukaan bodyn kohinoita, jolloin soundista saattaa tulla ikävästi puuroinen.Tavallaan tässä on kaksi symbaalia päällekkäin, kuppi on yksi symbaali ja body on sitten toinen. Muoto on soundi. – Pitää olla koko ajan varovainen, koska jatkuvasti on se mahdollisuus, että symbaalista tulee epäsymmetrinen tai siitä tulee epätasainen. Ja oli tosi vaikea aluksi nähdä, että jos jossain on vajaampi alue, niin mihin lyödä, että se nousee. Se suhde, kuinka paljon lyödään ylle ja alle on tosi tärkeä. Ainoa periaate on, että alle vähemmän, mutta muuten pitää vain oppia näkemään miten symbaali alkaa muotoutua ja sen mukaan se suhde sitten määräytyy. Mulla on omat parametrit siihen, miten syvää profiilia mä haen. www.riffi.fi 2/2025 11 – Periaatteessa kun lyödään päälle, niin sillä on kovettava vaikutus ja kun lyödään alle niin se pehmentää, mutta sekään ei ole ihan noin yksioikoinen asia. Käsintaotussa symbaalissa ei pääse tietenkään absoluuttiseen tasalaatuisuuteen, mutta lähelle kuitenkin. Kun sitä on tarpeeksi lyönyt niin se aihio alkaa jännittymään ja kaareutumaan, eli haetaan sitä symbaalin muotoa, ja jossain vaiheessa se alkaa flippautua ympäri. ”barking seal”, haukkuva hylje, eli sellainen alue, joka jää löysäksi eikä soi. Sitten mä lähden altapäin rakentamaan kelloa. Keskeltä ulospäin. 10-12 Sami Parkkinen.indd 11 10-12 Sami Parkkinen.indd 11 11.5.2025 11.37 11.5.2025 11.37. Sitten alkaa se perustakominen, eli mä alan täyttää sitä aihiota lyönneillä. Tää on symbaalintekijöiden käyttämä termi ”entering the taco world”, jolloin alkaa tapahtua varsin epämiellyttäviä asioita. – Jos takoo liikaa alle niin sitten siitä tulee taco. – Meni tosi pitkään ja lukemattomia aihioita, että pääsi siihen pisteeseen, että kertataonnalla sai reunan tasaiseksi. Symbaalin kello on esteettinen piirre, mutta sillä on paitsi tietysti oma sointinsa, myös oleellinen vaikutuksensa koko symbaalin sointiin. Missä järjestyksessä ja miten lyödään. – Mä lähden tekemään tähän Danielille tulevaan symbaaliin sellaista vanhan K-Zildjianin Istanbul-tyyppistä, mutta pikkasen pienempää kelloa kuin niissä on yleensä. – Ensin aihio keskitetään ja piirretään ääriviivat kellolle. Kello ei ole ihan täydellinen puoliovaali, vaan se on päältä lähes tasainen. Bodyn ja kellon rajan pitää erottua kunnolla. Siinä onkin sitten loputtomasti vaihtoehtoja ja valintoja. Sitten mä katson kummin päin sen aihion pitää olla, että mä saan siihen tarvittavan jännitteen. Sitten mä käännän sen ympäri ja katson että se on oikeassa muodossa ja sitten käännän sen takaisin ympäri. Mitä enemmän taotaan, sitä jyrkempi siitä profiilista tulee. Kun kello on nostettu niin sitten mä piirrän apuviivan, että miten pitkälle mä voin lyödä kun mä meen ulospäin
Että siellä olisi kaikki ne taajuudet mitä pitää olla, että se soundi olis täyteläinen. Täyteläinen ja kompleksinen mutta selkeä. Aika hyvin kuitenkin osaa jo korjata asioita. – Kun kapulalla lyödään symbaalia, niin ääniaallot alkaa edetä siinä. Sorvaaminen avaa sitä pintaa ja samalla crust poistetaan. – Sorvausurat ohjaa ääntä, jaksottaa sitä soundia. 10-12 Sami Parkkinen.indd 12 10-12 Sami Parkkinen.indd 12 11.5.2025 11.37 11.5.2025 11.37. Vaimentaa staattista kohinaa ja nostaa peruskapulasoundia ylös. Suhteet löytyy yrityksen ja erehdyksen kautta, sillä patinoituminen on aika arvaamatonta puuhaa. u – Mä en väitä tietäväni kaikkia tekijöitä. Jotkut käyttää teen sijasta kahvia. Olen myös joskus käyttänyt mustaoksidipatinointia, mutta se on ikävä kyllä aikamoista myrkkyä. Että osaa mennä oikeaan suuntaan. Joskus edelleen yllättää, että jostain syystä symbaalin soundi on – tai ei ole – sellainen kuin on lähtenyt etsimään. Mun tärkein opettaja, brittiläinen Dave Collingwood sanoi kerran: ”This is a way, not the way” – Useimmiten mä käytän peruspatinaseosta, suolan, etikan ja teepussien yhdistelmää. Kesti aika monta vuotta, että pääsi kiinni edes perusasioihin. Ja se minkälaisiin ja kuinka moneen ”esteeseen” ne matkallaan törmää ja mitä monimuotoisempia ne esteet on niin syvyys kuin pintatasossa, niin sitä kompleksisempi siitä soundista tulee. Tää on pitkä tie, loppuelämän kestävä. 12 www.riffi.fi 2/2025 Lopullinen paino 1964 grammaa – juuri kuten seppä alkuun arvioi. – Mä en virittele mittarin kanssa, vaan kuuntelemalla. Jos pinta on tasainen, niin soundista tulee kellomainen. New Stamp -kaudella vanhoissa K Istanbul Zildjianieissa käytettiin. Mä käytän tässä sellaisia sentin välein sorvattavia uria, jollaisia ns. Mä oon tässä sellaisen pitkän kaaren alkupäässä
Mikä hemmetin ModTruss, luki osastolla jaettavissa kangaskasseissakin. Siinä missä Event Planner auttaa infran suunnittelussa, jelppaa Ticket Regional -nettialusta yksittäisen alueellisen tapahtuman lipunmyynnissä ja markkinoinnissa (ei toistaiseksi saatavilla Suomessa, hoks, hoks). Future Hub taas kokosi yhteen toimijoita koulutusja järjestöpuolelta ja aiempaan tapaan sen yhteydessä toimi tuleville ammattilaisille suunnattu rekrytointipalvelu. Luontevan jatkon edelliselle antoi väliverholla muusta hallista erotettu lohko, jonka yhteen päähän oli rakennettu luokkatilan lisäksi myös pieni tuotantostudio audio-opetuksen tarpeita palvelemaan. Pro audio -nimike ei kenties olekaan enää tämän hallin varsinainen anti vaan pikemminkin fokus on suuntautunut laajemmin audiovisuaalisen tuotannon eri osa-alueisiin ja sen liitännäisiin. Yrityksen oman tiimin käsikirjoittama ja tuottama, kymmenminuuttinen Fifth Dimension -esitys yhdisti nykyteatteria ja nykysirkusta pienoistarinaksi, joka valaistiin yli 360 Roben liikkuvalla heittimellä ja led-valaisimella. Aivan oma lukunsa ovat lukuisat vuokrafirmoille suunnatut ohjelmistot, joihin on implementoitu kaluston varauskirjat, henkilöstön työtehtävät ja reservit, aikataulut kuljetusja rakennussuunnitelmineen ja niin pois päin. Tekee mieli kysyä ja kysynkin: missä on suomalainen koodausosaaminen tällä saralla. Vireän satavuotiaan osastolla oli myös näiden messujen ehdottomasti kaunein kattaus! ••• Halli 11 oli jälleen varattu ammattiäänelle, joskin yli 700 neliön laajuinen Image Creation Hubiksi nimetty kokonaisuus keskittyi kokonaan kameratuotannon teemaan ammattimaisin painotuksin ja vahvasti koulutuksellisella otteella. Vastaus ei ole lyhyt, mutta se on kattava: modulaarisia rakenteita kaikenlaisiin teollisuuden ja tapahtumatekniikan tarpeisiin F1-varikkopilttuista ja kisakatsomoista lentokonehangaareihin, ja elokuvalavasteista konserttien lavarakennelmiin – sekä kaikkeen muuhun lailliseen liiketoimintaan, kuten viimeinen klausuuli aina muotoillaan. Mielummin överit kuin vajarit sopii tämänkin elämyksellisen teoksen motoksi! • lhe.fi KUVA: FRANKFURT MESSE / JOCHEN GU?NTHER Eräs selkeästi erottuva juonne messuilla oli erilaisten tapahtumien toteutukseen erikoistuneiden apuohjelmien laaja edustus. • modtruss.com 13-21 Ajankohtaiset 225.indd 13 13-21 Ajankohtaiset 225.indd 13 12.5.2025 18.20 12.5.2025 18.20. M essuille tullaan myös juhlistamaan tasavuosia alalla, se kuuluu asiaan. Alueen vastakkainen pääty oli varattu menneiden vuosikymmenten PA-kalustojen näyttelytilaksi, mutta väliin jäävä laaja-alue olikin sitten pyhitetty kaiken näköisten konemusiikin välineiden omatoimiseen kokeiluun. www.riffi.fi 2/2025 13 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA Prolight & Sound – 30 vuotta! Huhtikuun alussa Frankfurtissa messuttiin jälleen kolmen ison hallin ja mittavan ulkoalueen voimin. ••• Hallin 12 kahteen eri kerrokseen oli puolestaan koottu näyttämötekniikan ja valaistuksen kavalkaadi, jonka yhtenä vahvana tuoteryhmänä voisi nostaa esiin erilaiset liikuteltavat esiintymislavat polkupyörällä (kyllä vain) kuljetettaRoben osasto ”Robe Village” ei pettänyt tänäkään vuonna. Aivan kaikkea en varmasti huomannut, mutta epäilen vahvasti, että pisimmän korren veti saksalainen Stumpe Glas toteamuksellaan ”seit 1925”. Siinä missä ProLight & Sound itse juhlisti komeasti 30-vuotista historiaansa, toivat näytteilleasettajat esiin omia merkkipäiviään: Ampton Cases niin ikään 30 vuotta, JB Lightning jo 35 vuotta, Neutrik peräti 50 vuotta ja niin pois päin
Riippumattomuus sähköverkosta tekee Veloconserts-paketista erinomaisen käyttökelpoisen myös niissä kolmansissa maissa, joissa sähköverkko ei ulotu syrjäkyliin ja kuitenkin pitäisi pitää tiedotustilaisuuksia, järjestää opetusta ja esittää eläviä esityksiä. Kuvassa otetaan haltuun MA:n valopöytiä. Prolight & Sound – 30 vuotta! 14 www.riffi.fi 2/2025 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA Koulutus on oleellinen osa messuapakettia, ja sitä järjestetään sekä halliosastoilla että erillisissä seminaaritiloissa. • sign-ware.de Kaapelivalmistajan on elettävä ajassa ja aika on nyt digitaalisen audion ja tiedonvälityksen. Vienti Afrikkaan onkin kuulemma vahvaa. Kuvatai äänituotanto, bittien on siirryttävä nopeasti, täsmällisesti ja luotettavasti. • www.veloconcerts.com Sign-Ware valmistaa kätevää alumiiniprofiilia, josta kootaan esiintymislavan maskille kiinnityskehikko. Kaapeleiden tuonti lavan alta vaikkapa etulaidan lattiamonitoreille järjestyy käytännöllisesti elementin ja maskikehikon välistä. Naapurimaihin verrattuna meillä on aika niukasti vientitoimintaa harjoittavia audiovalmistajia Suomessa. • noretroncomponents.com Turkulainen Aura Audio kuuluu Frankfurtin uskolliseen näytteilleasettajakaartiin. Kokonaisuus viimeistellään tarrakiinnitteisellä maskilla, ulkokäyttöön luonnollisestikin säänkestävällä. Tallitus talveksi on sitten kyllä suositeltavaa. Ja kuosi printataan tilanteeseen sopivaksi, tietenkin. u Hallin 12 laitimmaisessa korttelissa sijainneen JB Lightningin kaksi uutuutta oli laitettu yllättäen aivan osaston takaosaan – sille reunalle, jossa ohikulkijoita ei ole!. • auraaudio.fi van ja moottoroidulla pumppukärryllä siirreltävän kokonaisuuden kaltaisista pienistä yksiköistä erikokoisilla trailereilla kuskattaviin lavoihin asti. Niinkin yksinkertainen toimi, kuin joukkoliikenteen lähilipun yhdistäminen tapahtuman pääsylippuun saattaa muuttaa kokonaisuutta aika tavalla: vähemmän yksityisautoilua, vähemmän saastetta… mutta samalla myös vähemmän tarvetta paikotukselle ja siitä huolehtivalle henkilöstölle. Jos jonkin vahvan teeman haluaa nimetä, niin se on akkukäyttöisyys, joka ledien yleistyttyä on paljon mahdollisempaa aiempaa useammassa kokoluokassa. Jos hallin 12 alakerrassa olikin hieman arkisempi ilme trussien, riggaustarvikkeiden, vinssien ja lavarakenteiden, katosten ja muiden rakennusteknisten välineistöjen ollessa vahvasti edustettuina, niin saman hallin kakkoskerroksessa elettiin täyttä valon juhlaa. Täällä meillä kunnan tai kaupungin nuorisotoimi ja kulttuuripalvelut lienevät potentiaalisin tällaisen kaluston hankkija. Hattu päästä jokaisen edessä, kuulkaas. Taipaleella vara-akkua voi ladata peräkärryn katolle levitetyllä aurinkokennolla. No, P15-profiiliheitintäkin kiinnostavampi oli heittimen jalustaksi sopiva akkupaketti, jollaiselle on käyttöä vaikkapa silloin, kun heitintä pitää siirrellä lavasteiden mukana tai tilaisuus järjestetäänkin yllättävässä paikassa, johon ei kaapelia saa kätevästi vedetyksi. Ja kiinnostuneita riitti tänäkin vuonna sekä osastolla hallissa 11 että ulkoalueen soittolavalla. Systeemin kokoaminen esiintyjiä varten ja viikkaus takaisin kuljetuskuntoon käy näppärästi ja pienen puistokonsertin tai korttelijuhlat saa pystyyn, vaikka sähkökaapeleita ei olisi vedetty lähimaillekaan. Tätä ideaa Frankfurtin messut muuten toteuttaa jo pitkällä perinteellä itsekin. N T H E R 13-21 Ajankohtaiset 225.indd 14 13-21 Ajankohtaiset 225.indd 14 12.5.2025 18.20 12.5.2025 18.20. • intersonic.fi F R A N K F U R T M E S S E / JO C H E N G U. Lukuisat valokujat, heitinpatteristoin valaistut seinät ja lavat, sekä perinteiset avoimet osastot korkealle trusseihin ripustettuine valaisimineen pitivät huolen, että hallissa riitti visuaalista ihmeteltävää. • malighting.com Veloconcerts on ajan henkeen sopiva ja monella tavalla kekseliäs tapa vaihtoehtoiseen toimintaan. Raamit voi kiinnittää kaiken merkkisiin lavaelementteihin, joiden reunassa on hahlo, ja huomioitu on niin jalkojen korkeudet kuin elementtien mitatkin. Hiukan kuin perhosen siipien tapaan paketiksi taiteltava esiintymislava, taustasermit ja pieni akkukäyttöinen PA mahtuvat kaikki yhden ja saman sähköavusteisen tavarapyörän kyytiin. Kesäkauden lyhyydestä huolimatta tällaisella ehtii tehdä monta keikkaa. ••• Muina messujen teemoina mainittakoon kestävän kulutuksen periaatteiden huomioiminen tapahtumien järjestämisessä koulutuksellisena teemana ja siihenhän sisältyy paljon muutakin kuin catering-tarvikkeiden lajittelua ja kierrätystä
Vintage-show on järjestetty nyt jo useampana vuonna ja vanhan tavaran määritelmä on siitä jännä, että esillähän oli paljon omankin kokemuksen piiriin mahtuvia laitteita. Vaikka nuoria tässä vielä ollaankin, aivan jokainen. Baarit ja diskoteekit, harjoitushuoneet ja kotiteatterit. Ltd, valmistaa sisustuksellisia ja helposti siirreltäviä bassoresonaattoreita, jotka voidaan virittää eri taajuuksille sisuksia muokkaamalla. Kyllähän niitä käyttökohteita löytyy… • narrowbandabs.com Ranskalainen Innled valmistaa elegantteja akkuvalaisimia. Etualalla uusia pöytälamppuja, taustalla sorjaan kuljetussalkkuun pakattavia mastoja catering-palvelun tarpeisiin. www.riffi.fi 2/2025 15 Power-Sound Ky 02 748 3932 | myynti@power-sound.fi Ei netistä kaikkea löydä, välttämättä. Tämäkin uusi tuttavuus, brittiläinen Narrowband Absorber Co. 13-21 Ajankohtaiset 225.indd 15 13-21 Ajankohtaiset 225.indd 15 12.5.2025 18.20 12.5.2025 18.20. Veteraanit verestivät muistojaan, nuorukaiset ihmettelivät. • innled.fr Nämä voitaisiin myydä taidelasinakin, vaikka kyse on käyttötavarasta – linssejä valonheittimiin. Stumpe Glas ”seit 1925“! • stumpeglas.com Nostalgian vetovoimaa ei pidä aliarvioitaman
AJANKOHTAISIA POIMINTOJA Distributed in the Nordics by www.fitzpatrick.se warm audio fentone riffi.indd 1 warm audio fentone riffi.indd 1 2025-05-06 14:40 2025-05-06 14:40 TUOTEUUTISIA Gretsch Limited Edition Paisley Penguin Koreatakin koreammassa juhlamallissa on osittain ontto mahonkirunko vaahterakannella, mahonkikaula eebenpuisella otelaudalla, 12-tuuman radius ja 22 medium jumbo -nauhaa, Bigsby-vibra, Adjustomatic-talla, TV Jonesin Filtertron-tyyppiset mikrofonit ja tietenkin hulppeasti kullanhohtoinen pinta. Kantomatkaksi ilmoitetaan enimmillään 35 metriä ja latenssiksi alle kuusi millisekuntia. Kumpikin rasia painaa 45 grammaa ja on mitoiltaan 67 × 37,2 × 20,5 millimetriä. Akkukäyttöisen järjestelmän käyttöajaksi luvataan yhdellä latauksella yhdeksän tuntia. Klikkaa stpaulssound.fi, soita 010 281 3730 tai lähetä savumerkkejä. Saatanan trumpistit, tarkoitin tunarit. Lähettimen luvataan sopivan yhtä sujuvasti pintatasoon asennettuun soittimen jakkiin kuin runkoon upotettuihinkin malleihin. 13-21 Ajankohtaiset 225.indd 16 13-21 Ajankohtaiset 225.indd 16 12.5.2025 18.20 12.5.2025 18.20. Vastaanottimen puolestaan pitäisi asettua vahvistimen naamatauluun tai pedaalilaudan ensimmäisen laitteen kylkeen yhtä kätevästi. Soundia kuvaillaan ensiluokkaiseksi, ja jos tämä on liikaa, käytettävissä on soundia huonontava ”cable tone” .-suodin. Erikoismallin hintaa jää 3 500 taalan huitteille, miten nyt päätön tullipolitiikka sitä ennakkoarviosta heiluttaakaan. Lisätiedot: Gretsch Blackstar Airwire i58 Blackstar liittyy Airwire i58 -systeemillään kitarakäyttöön tarkoitettujen langattomien laitteiden valmistajiin. Lisätiedot: EM Nordic Pohjoiskalotin parhaat Universal Audio Gen 1 Twin X Quad ja x Series hinnat meiltä. No enkä tarkoittanut. Valmistajan mukaan systeemi tunnistaa ulkoiset häiriöt ja osaa automaattisesti vaihtaa toiselle taajuudelle, mikäli viestintä alkuperäisellä käy vaivalloiseksi. Airwire i58 operoi 5,8 GHz:n taajuusalueella ja kanavia on käytössä neljä
USB-liitäntä (C) on tarkoitettu Darkglass Suite -ohjelman käyttöön, ohjelmistopäivityksiin sekä midi-käskyjen välitykseen. Plugarissa on myös stereokuvan avarrin, jonka luvataan tuottavan monosignaalista täysin vaihekoherenttia ja monosummauksen kestävää stereota. Klikkaa stpaulssound.fi, soita 010 281 3730 tai lähetä savumerkkejä. Perusefektien lisäksi Anagram osaa käsitellä Neuralmallinnoksia, kuten NAM ja AIDA-X, ja se hallitsee luonnollisesti myös IR-pohjaisen vahvistinja kaiutinsimuloinnin. Lisätiedot: Slate Digital Pohjoiskalotin parhaat Universal Audio Gen 1 Twin X Quad ja x Series hinnat meiltä. Slaten plugarissa voi myös miksata portaattomasti yhteen kahta erilaista virtuaalimikrofonia, joiden taajuusvaste, säröytymistapa ja yksilölliset epälineaariset ominaisuudet Darkglass Anagram Basisteille optimoitu Anagram on helppokäyttöiseksi suunniteltu multiefekti. Sen kuusi ytiminen prosessori tuottaa enimmillään 24 samanaikaista efektiä, jotka voi jakaa myös rinnakkaisiksi ketjuiksi. Lisätoimintoina pedaalissa on looper, viritysmittari sekä metronomi. Distributed in the Nordics by www.fitzpatrick.se warm audio fentone riffi.indd 1 warm audio fentone riffi.indd 1 2025-05-06 14:40 2025-05-06 14:40 Slate ML-1A ML-1A on laajakalvoinen herttakuvioinen kondensaattorimikrofoni, joka toimii aivan sellaisenaankin, mutta varsinaisesti se on suunniteltu käytettäväksi Slaten oman Virtual Microphone System -plugarin parina. Silloin tämän yhden reaalimaailman mikrofonin takaa avautuu 36 virtuaalisen studiomikrofonin valikoima, jolla soundia voi muovailla näille ominaiseen suuntaan. Sekä Proximity-säädin, jolla äänitysetäisyyttä voidaan jälkikäteen vielä muuttaa. Balansoidut lähdöt linjasoittoa varten joko monona tai stereona, sekä efektilenkki ulkoisten laitteiden kytkentää varten kuuluvat kokonaisuuteen. Lisätiedot: Studiotec saa valmistajan mukaan sulautettua toisiinsa saumattomasti. 13-21 Ajankohtaiset 225.indd 17 13-21 Ajankohtaiset 225.indd 17 12.5.2025 18.20 12.5.2025 18.20. ML-1A:n runkoon on upotettu kolmiportainen vaimennuskytkin (0 /-10/ -20, dB) ja mikrofonin äänenpaineen kestoksi luvataan 145 dB (SPL)
Mausteet antaa konvoluutiotekniikalla toteutettu jousikaikumallinnos, ja nykytapaan myös Imperial osaa hyödyntää IR-vasteita. RIMEn kerrotaan toimivan kaikissa yleisimmissä audio-ohjelmissa sekä Macettä PC-alustoilla, ja tuetut formaatit ovat AAX, AU, sekä VST. Digital Wireless System N-Series True Diversity True Digital True Wideband True DPA Clarity dpamicrophones.com/n-series N-Series Digital Wireless System will be available in Europe in Spring 2025 and the US in late Summer 2025. • Renowned DPA clarity – known from our mics • True Radio Diversity – strongest, most reliable stability • Fully digital – all the way through, no quality loss points • True Wideband – 470 to 870 MHz in same system • True dynamic range of 126 dB N-Series is a fully digital, true diversity, wideband system that features DPA-quality sound. • Renowned DPA clarity – known from our mics • True Radio Diversity – strongest, most reliable stability • Fully digital – all the way through, no quality loss points • True Wideband – 470 to 870 MHz in same system • True dynamic range of 126 dB N-Series is a fully digital, true diversity, wideband system that features DPA-quality sound. Erilaisia monikanavaisia kuuntelujärjestelmiä simuloiva RIME hallitsee perinteisten Dolby-versioiden (max, 7.1.4) lisäksi myös Sennheiserin kehittämän AMBEO-formaatin. Valmistajan mukaan näin saadaan autenttinen pääteasteen vaikutelma ilman varsinaista päätevahvistinta. AJANKOHTAISIA POIMINTOJA Maahantuonti: ANAGRAM Basson tulevaisuus! Nyt kokeiltavissa musakaupoissa ympäri Suomea: Musikantti, DLX Musiikki, Tampereen Musiikki, Power-Sound, Musacorner, Tammer-Piano, Custom Sounds, Audio Forum, St.Pauls Sound, FMusiikki, Kitarataivas dpamicrophones.com/n-series N-Series Digital Wireless System will be available in Europe in Spring 2025 and the US in late Summer 2025. Etuvahvistimen lisäksi putkikytkentää käytetään toisintamaan MKII-vahvistimen pääteasteen toimintaa hallitulla 0-watin teholla. Digital Wireless System N-Series True Diversity True Digital True Wideband True DPA Clarity dpamicrophones.com/n-series N-Series Digital Wireless System will be available in Europe in Spring 2025 and the US in late Summer 2025. Lisätiedot: Fitzpatrick Neumann RIME Reference Immersive Monitoring Environment on Neumannin vastaus alati yleistyvän immersiiviäänen tuotantovaatimuksiin, ja plugi on räätälöity nimenomaan valmistajan omien kuulokkeiden kanssa käytettäväksi. • Renowned DPA clarity – known from our mics • True Radio Diversity – strongest, most reliable stability • Fully digital – all the way through, no quality loss points • True Wideband – 470 to 870 MHz in same system • True dynamic range of 126 dB N-Series is a fully digital, true diversity, wideband system that features DPA-quality sound. Vaikka Neumannin kuulokkeissa ei ole itsessään pään asentoa aistivia antureita, ymmärtää RIME OSC-normia noudattavien ulkoisten headtracker-laitteiden viestit ja osaa huomioida ne äänikuvan suuntavaikutelmia luodessaan. Lisätiedot: Sennheiser Suomi 13-21 Ajankohtaiset 225.indd 18 13-21 Ajankohtaiset 225.indd 18 12.5.2025 18.20 12.5.2025 18.20. Digital Wireless System N-Series True Diversity True Digital True Wideband True DPA Clarity SÄYNÄSLAHDENTIE 12, 00560 HELSINKI ARVAAUDIO.FI INFO@ARVAAUDIO.FI Tone King Imperial Preamp Kolmen 12AX7-putken voimalla toimiva Imperial-pedaali toimittaa valmistajansa MKII-vahvistimien ’50-luvun tweed-soundin, ’60-luvun blackfacen sekä vintage-henkisen brittirockin sävyt
Digital Wireless System N-Series True Diversity True Digital True Wideband True DPA Clarity dpamicrophones.com/n-series N-Series Digital Wireless System will be available in Europe in Spring 2025 and the US in late Summer 2025. Valittavana on 16 erilaista aaltomuotoa, joiden joukossa on myös hyvin spesifejä vaihto ehtoja, kuten Solina-viulukoneen sekä Casio-tyyppisen vaihesärön mukaiset aaltomuodot. Näitä pyrkii lieventämään nyt myös Lewitt, jonka Space Replicator -applikaatio kykenee valmistajan mukaan luomaan kuulokekuunteluun uskottavan akustisen ympäristön. • Renowned DPA clarity – known from our mics • True Radio Diversity – strongest, most reliable stability • Fully digital – all the way through, no quality loss points • True Wideband – 470 to 870 MHz in same system • True dynamic range of 126 dB N-Series is a fully digital, true diversity, wideband system that features DPA-quality sound. Digital Wireless System N-Series True Diversity True Digital True Wideband True DPA Clarity SÄYNÄSLAHDENTIE 12, 00560 HELSINKI ARVAAUDIO.FI INFO@ARVAAUDIO.FI Lewitt Space Replicator Kuulokkeilla työskentely on monelle miksaajalle pakollinen tapa toimia, vaikka siihen sisältyy tunnetusti tiettyjä heikkouksia ja rasitteita. • Renowned DPA clarity – known from our mics • True Radio Diversity – strongest, most reliable stability • Fully digital – all the way through, no quality loss points • True Wideband – 470 to 870 MHz in same system • True dynamic range of 126 dB N-Series is a fully digital, true diversity, wideband system that features DPA-quality sound. Jäljitellä voidaan esimerkiksi loppukäyttäjän tilannetta (vaikkapa kuuntelua autossa tai olohuoneessa) tai työsMonumatic Knobula Modulaarisen EuroRack-normin mukainen Knobula on kahdeksan ääninen syntetisaattori, joka vie räkistä tilaa 12 HP:n verran. Koska simulaatioita kuunnellaan käyttäjän omilla kuulokkeilla, on Lewitt sisällyttänyt applikaatioon tiedot myös yli 600 erityyppisen kuulokemallin toistovasteesta, joita käyttäen applikaation simulaatiot sovitetaan aina kulloinkin käytettäviin kuulokkeisiin. Maahantuonti: ANAGRAM Basson tulevaisuus! Nyt kokeiltavissa musakaupoissa ympäri Suomea: Musikantti, DLX Musiikki, Tampereen Musiikki, Power-Sound, Musacorner, Tammer-Piano, Custom Sounds, Audio Forum, St.Pauls Sound, FMusiikki, Kitarataivas dpamicrophones.com/n-series N-Series Digital Wireless System will be available in Europe in Spring 2025 and the US in late Summer 2025. Knobula muuttuu yhdellä napinpainalluksesta monosyntikaksi ja seuraavalla jälleen polyfonikseksi soittimeksi. Lisätiedot: Nordic Audio Distribution 13-21 Ajankohtaiset 225.indd 19 13-21 Ajankohtaiset 225.indd 19 12.5.2025 18.20 12.5.2025 18.20. • Renowned DPA clarity – known from our mics • True Radio Diversity – strongest, most reliable stability • Fully digital – all the way through, no quality loss points • True Wideband – 470 to 870 MHz in same system • True dynamic range of 126 dB N-Series is a fully digital, true diversity, wideband system that features DPA-quality sound. Lisätiedot: Monumatic kentelyä jossakin studiossa (jolloin huoneen lisäksi simuloidaan tarkkaamon monitorikaiuttimia). Digital Wireless System N-Series True Diversity True Digital True Wideband True DPA Clarity dpamicrophones.com/n-series N-Series Digital Wireless System will be available in Europe in Spring 2025 and the US in late Summer 2025. Suotimia on kuusi ja niiden valikoimaan kuuluu vaihevastetta muuttavan all pass -suotimen lisäksi 12 desibeliä oktaavia kohden vaimentava ylipäästösuodin, kaksi alipäästösuodinta (12 ja 24 dB), kaistanpäästösuodin (12 dB Notch) sekä vokaaliefektejä (Vowel) tuottava suodin
Sennheiser_Spectera_230x135_Riffi_FIN.indd 1 Sennheiser_Spectera_230x135_Riffi_FIN.indd 1 09.05.25 09:46 09.05.25 09:46 Minimalismia ja tunnelmointia E sa Eloranta, pitkän linjan konkari, on tehnyt upean levyn. Spectera solves the complexity and hassle of frequency coordination once and for all, using a single wideband RF carrier to accommodate an entire production. Levyn niTobias Original Collection Gibson kertoo herättäneensä henkiin legendaarisen Tobias-bassomerkin peräti kuuden mallin Original-kokoelmalla. Karjalai nen, toinen romantikko. Lisätiedot: Gibson 13-21 Ajankohtaiset 225.indd 20 13-21 Ajankohtaiset 225.indd 20 12.5.2025 18.20 12.5.2025 18.20. Mies ja kitara. AJANKOHTAISIA POIMINTOJA The future of wireless pro audio is here — and it’s bidirectional. Classicissa kaula jatkuu yhtenäisenä rungon läpi, kahdessa jälkimmäisessä on ruuvikiinnitteiset kaulat. Rakenteeseen kuuluvat Tobiaksen alkuperäinen epäsymmetrinen kaulaprofiili, Bartolinin mikit, Babiczin ja Gotohin metalliosat ja tietenkin näyttävät puulajit. Otelaudan puulaji on kaikissa malleissa wenge. Classic, Killer ja Growler-malleja valmistetaan sekä neliettä viisikielisinä versioina. Karjalaisen levyllä minimalismi on viety huippuunsa ja maagisia hetkiä tarjoaa esimerkiksi anfangista kertova Mary Ann. First units shipping. Naivismi ja minimalismi. Learn more at www.sennheiser.com/spectera SPECTERA The wait is over. Näitä miehiä yhdistää moni asia; molemmat ovat selvinneet alan murroksista läpi vuosikymmenten, ja ammentavat amerikkalaisesta bluesperinteestä sekä sen kerronnasta. Eloranta osoittaa, että kuusikymppinenkin mies voi laulaa rakastumisesta uskottavasti musiikin menemättä siirappiseksi. Siinä kuuluu elämänkokemus ja käsityöläisen taito tehdä tasapainoisia biisejä. Eloranta on imenyt ydinmehun samasta maaperästä kuin aikalaisensa J. Karjalaisesta on tullut instituutio, mutta hieman ihmettelen, miksei Eloranta ole vielä lyönyt isommin läpi. Featuring up to 64 channels (32 in/32 out) in a single rack unit, Spectera is the world’s first wideband, bidirectional digital wireless ecosystem and gives audio professionals unparalleled capability and flexibility
Kansikuva johdattelee oivasti tunnelmaan aivan kuin seuraavassakin esittelyssä. VIRTANEN • Esa Eloranta: Kaikki se valo • J. Featuring up to 64 channels (32 in/32 out) in a single rack unit, Spectera is the world’s first wideband, bidirectional digital wireless ecosystem and gives audio professionals unparalleled capability and flexibility. Maa palaa muistuttaakin ilmaisussaan jo Suistamon sähköä. Kauhanen on myös laulajana huikean ilmaisukykyinen pääosin sanattomalla laulullaan, jossa on arkaaista ikiaikaisuutta. Aiemman levyn kantaaottavuus on vaihtunut instrumentaalimusiikkiin, jossa solistina on Verneri Pohjola. Karjalainen Suomalaista muotoiluu • Maija Kauhanen & Johannes Geworkian Hellman: Migrating • Päivi Hirvonen: Maa palaa (Kansikuva: Kim Saarinen) • Tuomo & Markus: Music For Roads mikappaleen yksinkertaisuus tosin lähentelee jo ”hetken laulua”, enkä voi aivan käsittää sen merkitystä muuten mestarillisessa kokonaisuudessa. Viulutrion sekvensseinä etenevä vyörytys on saanut taustalle sähköisen pulssin. Sennheiser_Spectera_230x135_Riffi_FIN.indd 1 Sennheiser_Spectera_230x135_Riffi_FIN.indd 1 09.05.25 09:46 09.05.25 09:46 manin kanssa. Nimeä myöten käyttöohje kertoo mistä on kyse. Samasta amerikkalaisesta musiikkiperinteestä ammentaa myös Tuomo & Markus. Onneksi voimakkaassa tuskanhuudossa on mukana myös rakkautta ja lempeyttä. Vaikuttava kokonaisuus. Viulisti Päivi Hirvosen teema-albumi käsittelee ekokatastrofia. Apokalyptisessa purkauksessa ei kritiikkiä verhoilla metaforiin vaan tykitetään suoraan päin naamaa. Kaiken yllä loistaa Pohjolan mestarillinen trumpetti. Jos edellä mainitut artistit ammensivat rapakon takaa, ovat Maija Kauhanen ja Päivi Hirvonen erinomaisia esimerkkejä suomalaisista kansanmuusikoista, jotka vievät kulttuuriperintöämme kansainvälisille areenoille. The future of wireless pro audio is here — and it’s bidirectional. Suomalaisen kantelemusiikin maailmanlähettiläs Maija Kauhanen on perustanut duon ruotsalaisen Johannes Geworkian Hell Lisää kirjaja levyarvioita sekä tuoteuutisia löydät Riffin jatkuvasti päivitettävältä nettisivustolta riffi.fi ! K U V A : T E R O A H O N E N 13-21 Ajankohtaiset 225.indd 21 13-21 Ajankohtaiset 225.indd 21 12.5.2025 18.20 12.5.2025 18.20. Kantele ja hurdy-gurdy kutovat orgaanista maailmaa ja instrumentaalimusiikin vaikutus on meditatiivinen. First units shipping. Kokonaisuus kosiskelee myös popahtavimpia sävyjä. Spectera solves the complexity and hassle of frequency coordination once and for all, using a single wideband RF carrier to accommodate an entire production. Uudella levyllään kaksikko Prättälä–Norden streng on elokuvallisissa sfääreissä, mikä näkyy jo upean kannen luomassa skenaariossa. TEKSTI: TOMMI E. Learn more at www.sennheiser.com/spectera SPECTERA The wait is over. Albumia voi kuunnella loputtomiin, koska sen luoma maisema on niin laaja ja antaa tilaa assosioinnille
Ensiajatuksena klubin sijainti kuulostaa varsin eksoottiselta. Mittailin joskus, että on noin 20 minuuttia netto, kun Oodista [Helsingin keskustakirjasto] on täällä, itse asiassa Helsingin keskustasta katsottuna tämä ei ole kaukana. Koko ajan tulee yleisöä enemmän omilta kulmilta, mutta myös tosi kaukaa on tultu katsomaan, Suvanne sanoo. Lobbyn 22-23 Lobby Myyrmäki.indd 22 22-23 Lobby Myyrmäki.indd 22 11.5.2025 11.39 11.5.2025 11.39. Maaliskuisena perjantaina Lobby Myyrmäen lavalle nousi Tero Lindberg & The Tijuana GT. Toiminnan taustalla on halu tarjota tunnelmallinen keikkapaikka ja luoda yhteisöllisyyttä. Ja tälläkin suur-Myyrmäen alueella asuu 60 000 ihmistä. Klubi oli täynnä, ja loppuillasta osa yleisöstä intoutui tanssimaan. – Jos miettii New Yorkia, niin sielläkin on klubeja mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Lobby Myyrmäen ihanne on Suvanteen mukaan juuri newyorkilainen jazzklubi – intiimi tila, jossa yleisö pääsee läTEKSTI JA KUVAT: VILMA TIMONEN LOBBY Myyrmäki – klubin ei tarvitse sijaita keskustassa Vantaalainen pikkuklubi ottaa mallia New Yorkin jazzklubeilta ja panostaa esiintyjätarjonnassaan laatuun. 22 www.riffi.fi 2/2025 toiminnanjohtaja William Suvanne kertoo, että tähän mennessä klubilla on järjestetty jo parisataa keikkaa. Miksi ihmeessä perustaa klubi Vantaalle. V uonna 2021 perustettu, Myyrmäen aseman kupeessa sijaitseva Lobby Myyrmäki on toimintavuosiensa aikana tuonut viikoittain lavalle korkeatasoista livemusiikkia
Että kehitettävää tässä systeemissä on. – Tällä kapasiteettimäärällä julkinen tuki on ehdottoman tärkeää. Lobbyssa asiakaspaikkoja on 60, ja tunnelma tilassa on olohuonemainen. Ja totta kai menen soittamaan, jamittelu on parasta. Laadukasta musiikkia ja oikeita soittajia Suvanne on pitkän linjan ammattimuusikko ja kiertänyt eri kokoonpanoissa maata aktiivisesti 20 vuoden ajan. Klubin pyörittäminen on rankkaa puuhaa, mutta Suvanne nauttii työstään eikä ”vaihtaisi päivääkään pois”. – Mä saan hirveästi kiksejä siitä, että pystyn tarjoamaan artisteille ja bändeille paikan esiintyä ja hyvän tunnelman. – Ihmiset ostavat liput varsin myöhään ja valitsevat mahdollisesti kotiin jäämisen. Mutta on ihanaa kuulla, kun joku tulee sanomaan keikan jälkeen, että ”mietittiin, jaksaako lähetä, mutta onneksi lähdettiin”. Suvanne pitää pikkuklubeja tärkeinä muusikontyön kannalta. Olisi hienoa, että muusikoilla olisi vielä paljon enemmän paikkoja, joissa soittaa. Sellaiset, jotka aiemmin kävivät katsomassa keikkaa 20 kertaa vuodessa, käyvät nyt 5–10 kertaa. On tullut kehuja, että joka paikassa kuulee hyvin. Jos verrataan vaikka Tanskaan, niin Tanskassa klubituet ovat huomattavasti paremmassa kondiksessa kuin Suomessa. Aktiivisena shakkiharrastajana tunnetun Suvanteen klubin varustukseen kuuluu totta kai myös shakkilauta. Ennen meidän remppaa soitin yksin tässä huoneessa alttosaksofonia, ja akustiikka oli sietämätön. 22-23 Lobby Myyrmäki.indd 23 22-23 Lobby Myyrmäki.indd 23 11.5.2025 11.39 11.5.2025 11.39. Kaikki lähtee akustoinnista Alkunsa Lobby Myyrmäki sai sattumalta. Ja käykää enemmän oman paikkakunnan livemusapaikoissa, siitä on itselle ja kaikille muille hyötyä! u William Suvanne klubinsa backstagella. Yhteisöllisyyden luominen on myös tosi tärkeää. Tämä on meidän pikkuklubi, ja me hoidamme sitä niin hyvin kuin pystymme. Seiniä kaadettiin, ja tilaan tehtiin perusteellinen akustointi. Hän kertoo, että on halunnut tuoda oman klubinsa ohjelmistoon muun muassa sellaisia esiintyjiä, joiden keikoille ei itse ole omien töidensä vuoksi ehtinyt. Monesti lavalle päätyy myös klubin isäntä itse. Entinen toimistokompleksi vaati mittavia muutostöitä, jotta siitä saatiin musiikin esittämiseen soveltuva. – Alun perin tämä on ollut jonkinlainen lääkäriasema. – Muusikkona jos mietin, niin olisi hyvä, jos olisi 10– 20 pikkuklubia ympäri Suomea, ja niitä tuettaisiin ja muusikoiden kiertueet olisi helpompaa järjestää. Musan asialla tässä ollaan, sen voin sanoa. Se oli kuin leffasta. Mentiin lounaalle, ja siitä se lähti. – Olin etsimässä itselleni studioja työskentelytilaa, kun tuottajana työskentelevä Jane Manninen sanoi, että oli löytänyt tilan, että perustetaan jazzklubi. Tämä on hyvin demppi. Klubi saa toiminnalleen tukea Musiikin edistämissäätiöltä, Vantaan kaupungilta ja Taikelta. Kattoa ja lavarakenteita akustoitiin myös eristysvillalla. Lobbyn ohjelmiston punainen lanka ovat hänen mukaansa laatu ja monipuolisuus. Jos yhden asian voisi toivoa, niin että ihmiset ostaisivat keikkaliput enemmän etupainotteisesti. Me emme edes ehdi vastata kaikkiin kyselyihin, mutta terveisiä kaikille viestin lähettäneille, että tehdään mitä pystytään. – Ohjelmisto on rytmimusiikkipainotteinen, mutta meillä ei ole mitään muita kriteerejä kuin että musiikki on laadukasta ja että on oikeita soittimia ja oikeita soittajia. Niin sanotun oman keikan soitin täällä viime keväänä, kun julkaisin uuden levyn. Klubi on vahvasti henkilöitynyt omistajiinsa. Onneksi Suomessa on monta tahoa, joilta voi hakea tukea. Suvanne sanoo, että bändeiltä tulee Lobbyyn keikkakyselyitä ”koko ajan enemmän ja enemmän”. Totta kai sointi aukeaa vähän yleisölle, ei ole niin kuiva kuin lavalla. – Aika useasti saan pyynnön, että ”kai sä tuut meidän kanssa vetään”. Musan asialla Nykyisin Suvanne jakaa vastuun Lobbysta yhdessä puolisonsa Suvi Leppätien kanssa. Tässä pystyy myös äänittämään. Korona-aikaan perustettu klubi on löytänyt asiakkaansa, mutta tapahtumien peruuttamisiin tottuneiden ihmisten nykyinen tapa lykätä päätöstä keikalle lähtemisestä hankaloittaa jonkin verran esimerkiksi klubi-iltojen henkilökunnan mitoituksen suunnittelua. www.riffi.fi 2/2025 23 helle esiintyjää. Suvanteen mielestä on ihanaa, että toiminnan takana ovat suuren ketjukoneiston sijaan asiakkaille tutut ihmiset. Akustiikka on yleisön kannalta hyvä. Soitan omalla klubilla epävirallisesti varmasti joka kuukausi. Lähdimme parantamaan akustiikkaa: lavan takaseinä rakennettiin uudelleen eristysvillalla, kipsilevyillä ja Molton-kankailla. Julkiset avustukset ovat tärkeä osa myös Lobbylle. – Totta kai se on huolestuttavaa, koska se on signaali, että jengillä ei ole töitä. Vaikka soitettaisiin lujaa, se ei tunnu siltä, että tulisi liian kovaa
– Mietin, että haitari on fantastinen soitin. Kaiken lisäksi se on pienikokoinen kuljettaa. The Moontwinsin musiikki rakentuu samoille peruspilareille, mutta olennainen osa sen musiikillista coctailia on Leija Lautamajan (s. H annu ”PK” Keräsen (s.1964) karaktäärinen ääni oli 22-Pistepirkon tavaramerkki yli 40 vuoden ajan. VIRTANEN The Moontwins – tutuilla eväillä kohti tuntematonta 22-Pistepirkko-yhtyeen PK Keränen löysi kansanmuusikko Leija Lautamajasta täydellisen kumppanin. 1990) haitari ja taustalaulu. Vaikka debyyttilevy julkaistiin tänä keväänä, tulikaste yhTEKSTI JA KUVAT: TOMMI E. Keränen kysyi neuvoa kokeellisen haitarin gurulta, Kimmo Pohjoselta. Häntä kiehtoi haitarin orgaaninen soundi. Viime vuonna kuopattu bändi opittiin tuntemaan niin garage rokista kuin kaihoisista poplauluistaan. Vähärivisen haitarin ja sähkökitaran liitto on maailmallakin uniikki yhdistelmä. – Kimmo suositteli Leija Lautamajaa. Se on rytmisoitin, mutta siitä löytyy harmoniat ja melodiat. 24-27 Moontwins.indd 24 24-27 Moontwins.indd 24 11.5.2025 11.40 11.5.2025 11.40. Hiljaa kypsytelty duo sai alkunsa siitä, kun Keränen halusi laajentaa omaa musiikillista ilmaisuaan. Samaa sanoi pari muutakin muusikkoa, Keränen muistelee. Syntyi duo The Moontwins
Tämä tuli siihen saumaan vastaukseksi. Kunnes viikko Muusikkojen liiton residenssissä Mijaksessa talvella 2023 antoi tarvittavan inspiraation ja käynnisti luovan pöhinän – aivan kuten residenssi parhaimmillaan tekee. www.riffi.fi 2/2025 25 teistyölle saatiin jo syksyllä 2020, kun duolla oli ensimmäinen keikka. – Biisit rakentuivat sitä mukaa kun äänitimme niitä. – Koulutuksestani huolimatta olen aina soittanut myös ihmisten kanssa, jotka eivät osaa nuotteja tai musiikin teoriaa. Keskusteluyhteys löytyi, mutta kun Utley kuuli, millaisella kengännauhabudjetilla levyä tehdään, eivät tähtituottajan kiireet enää antaneetkaan myöten. Olin valmistunut kansanmusiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta, reissannut ja tehnyt monta levyä. Biisit antoivat hyvän kuvan siitä, mitä oli tulossa. Pian valmistuivat myös duon ensimmäiset omat biisit. – Ympärilläni on ollut niin paljon ihmisiä, jotka pitävät valtavasti Pistepirkoista. Omia biisejä alkoi syntyä hiljalleen. Materiaalia alkoi syntyä ja Espanjassa sai alkunsa moni levylle päätynyt biisi. Kymmenisen vuotta aktiivisena toiminut, nuorista kansanmuusikoista koostuva kvartetti Enkel julkaisi kolmannen levynsä, Love Hurts. Kehittelyä projektien viidakossa Lautamajalle kaikki sattui sopivaan aikaan. – Se tuntui mahtavalta. Hänellä on siis kompetenssia asettua eri tilanteisiin. – Koronan vuoksi työt olivat katkolla. Out tonight julkaistiin vielä molempien nimillä kesällä 2022, mutta syksyllä ilmestynyt Sadder Than Sad oli jo The Moon twins -julkaisu. Hän kuitenkin rohkaisi Kerästä ajattelemaan asiaa uudella tavalla, ottamaan käyttöön kaiken sen, mitä hän oli kymmenissä levysessioissa oppinut. Mitä vähemmän on ihmisiä, joiden kanssa tarvitsee vääntää, sitä parempi, pohtii Lautamaja. Sen valmistuminen vei pari vuotta, jonka jälkeen trio kiersi pari vuotta ympäri Eurooppaa. Ensin mietin, kehtaanko edes kertoa tätä, että se olinkin minä, joka pääsin soittamaan PK:n kanssa. Yksi niistä oli Pistepirkkojen joutsenlauluksi tarkoitettu Kind Hearts Have A Run Run. Etelä-Pohjanmaan Alavudella pelimannisuvussa kasvanut Lautamaja ymmärsi Keräsen ilmaisua välittömästi niin hyvin, että syntyhetkestä lähtien perusta liitolle oli valettu. Soololevyn myötä sain toteutettua pitkäaikaisen haaveeni, kertoo Lautamaja. Fasiliteetit löytyivät läheltä. Mutta toisaalta – so fucking what! Se on taltiointi meidän elämästämme, toteaa Keränen. Kaikki tuntui olevan kohdallaan, mutta ennen Moontwinsin täysimittaista toimintaa oli kuitenkin monta muuta levyä tehtävänä. Hänellä oli visio soundista. – Mietittiin vaihtoehtoja, että mihin kultasormituottajan huippustudioon me matkustaisimme. Niissä Keräsen visiona oli toteuttaa hengittävän ilmava soundi, jossa haitarilla oli selkeä rooli. Kuviossa ei sinänsä ollut mitään outoa, sillä myös Lautamaja on työskennellyt ympäri Skandinaviaa jo pelkästään Floating Sofa Quartetin riveissä. Lautamaja on analyyttisempi. Se oli paljon meidän soiton ansiota. Albumi on karvoineen päivineen meidän tuotos ja varmaan teknisiä vivahteita olisi voinut tehdä toisella lailla, se on päivänselvää. Keränen oli ajatellut äänittää levyn ulkomailla jonkin meritoituneen tuottajan kanssa, aivan kuten hän oli tehnyt 22-Pistepirkon kanssa. Skandinaavisen Floating Sofa Quartetin riveissä ainoana suomalaisjäsenenä Lautamaja matkasi koronankin keskellä ympäri Pohjoismaita. Duo teki lisää keikkoja soittaen materiaalia Keräsen vuonna 2020 ilmestyneeltä soololevyltä Serobi Songs. Kiinnostava vaihtoehto pestiin olisi Portisheadia tuottanut Adrian Utley. – Isoissa studioissa lasku pitää maksaa joka tapauksessa. Tämmöinen metodi mahdollisti sen, sanoo Lautamaja. Musiikillisesti kaikki oli luontevaa, vaikka Lautamajaa ensin jännitti Keräsen legendaarinen maine. Toki The Moontwins oli soolouran luonnollinen jatke, mutta Keränen ei halunnut vain liimata oman pakettinsa päälle haitaria. Kunnes meillä oli syksyllä PK:n kanssa vetäytyminen Norjassa ja työstimme lisää materiaalia. Se poiki mielenkiintoisen yhteistyön, kun PK Keränen vieraili FSQ:n solistina syksyllä 2021. Eikä mittari raksuttaisi laskua vaikka aikaa kuluisikin. Se joko on tai ei ole, pohtii Keränen. Keränen roudasi äänityskamat 22-Pistepirkko-yhtyeen treenikämpältä kotiinsa. Lautamajan tausta on paitsi pelimanniperinteessä, myös Sibelius-Akatemiassa. Kööpenhaminassa Märkbarissa kuvattu video on ensimmäinen julkaisu, jolla Lautamaja ja Keränen esiintyvät yhdessä. Mutta loppujen lopuksi yksinkertainen rock ja kansanmusiikki perustuvat molemmat yhteissoittoon ja reagointiin. Mihin tarvitsisimme tuottajaa tai äänittäjää. Ja olihan kompositiossa jotain uniikkia. Kaikki loksahti heti kohdalleen. Yhtäkkiä minulla oli edessäni elävä esimerkki artistista, joka oli tehnyt 40 vuotta omaa juttuaan ja menestynyt siinä. Olin muutenkin kelannut paljon mitä haluan tehdä. Lautamajaa lähtö ulkomaan studioihin mietitytti. Oli hyvä hetki pysähtyä ja miettiä mitä olen tehnyt ja oppinut. – Olin ensin yllättynyt, että se oli niin luontevaa. – On hämmentävää, etten ole löytänyt yhtään vastaavanlaista duoa maailmalta, Keränen sanoo. Hän halusi myös tehdä pesäeron 22-Pistepirkkoon ja soolouraansa. Toinen kiireisenä pitänyt projekti vei ulkomaille. Meillä ei olisi laukullista kappaleita, jotka soitetaan studiossa läpi niin kuin olen kansanmusiikkilevyt tottunut tekemään‚ Lautamaja muistelee. Lautamajan rytmikäs haitarin käsittely sopi täydellisesti pakettiin ja Keräsen oneman-bandistä kasvoi duo. ”Yksinkertainen rock ja kansanmusiikki perustuvat molemmat yhteissoittoon ja reagointiin.” ”Jos jokin ei kuulostanut hyvältä, se otettiin uudestaan.” 24-27 Moontwins.indd 25 24-27 Moontwins.indd 25 11.5.2025 11.40 11.5.2025 11.40. Se oli jännittävää. Tiesin, miten minun pitää puhua, että ymmärrämme toisiamme, hän kertoo. Luontevuus ja yhteinen svengi ei tule ajattelemalla. Uuden soundin pitäisi rakentua tasavertaisuuteen. Vanha hirsitalo tarjosi loistavat puitteet kotistudiolle. Tuntui muutenkin hauskalta idealta tehdäkin kaikki itse. – Alkoi myös selvitä, että tämä on senluonteinen prosessi, ettei biisit valmistu yhtä aikaa. Soololevynikin tuli samoista pohdinnoista. Oivalsin, ettei viikko kalliissa ulkomaanstudiossa välttämättä tuottaisi sen parempaa jälkeä, joka kelpaisi vaativalle PK:lle. Levynteko käynnistyy Biisit eivät kuitenkaan tupsahtaneet pöydälle tuosta vain. Samaan aikaan Lautamaja oli todella työllistetty
Vähärivisten haasteena on se, ettei niillä noin vain pysty soittamaan kaikissa sävellajeissa. – Kun aloitettiin, meillä oli joku rumpukone jonka päälle alettiin rakentaa. Yritän myös aina soittaa niin, että soundi olisi hyvä. Vähärivinen soi kuitenkin toisista sävellajeista paremmin, siten se ei ole kuin mikä tahansa soitin. Tietysti musiikin ultimaattinen tavoitehan on tunteiden välittäminen. Sitten tajuttiin, että jos meidän vahvuus on saumaton yhteissoitto, niin meidän pitää ottaa se lähestymistavaksi. Koska tämä oli todistettu moneen kertaan, ajattelimme, että voisimme valjastaa PK:n osaamisen käyttöömme, kertoo Lautamaja. Lautamajalle duo on tarjonnut mahdollisuuden kokeilla jotain uutta. Se oli vapauttavaa ja valtavan innostavaa, Lautamaja riemuitsee. – Kalle oli taiteellinen tuottaja. Se pohjautuu osaltaan siihen havaintoon, että paineettomassa mielentilassa soitetut demoraidat kuulostavat monesti erilaisilta kuin varsinaisessa sessiossa tallennetut. Se oli hyvä linjaus. Rajattiin sointia niin, että lähtökohtaisesti yritetään pärjätä kitaralla ja haitarilla. Etelä-Pohjanmaalla se on kansallissoittimen asemassa, mutta Lautamaja kaipasi perinnemalliin kuitenkin laajennusta yhden lisärivin verran. Sitä hän halusi vaalia myös levyn äänityksissä. – Kallen kanssa mietimme huonesoundin salaisuutta ja vuokrasimme kivan kuuloisia nauhamikkejä, kokeiltiin eri ratkaisuja. – Diatonisen haitarin kanssa olen tottunut, että sitä katsotaan vähän vinoon. – Se on yhden nappulan riffi eli siitä yhdestä napista tulee eri ääni kun vetää tai työntää. Hän kävi täällä säännöllisin väliajoin kuuntelemassa, mitä ollaan tehty, kommentoi ja esitti muutosehdotuksia. Keränen kysyi, haluaisiko Vainio tulla tekemään levyä heidän kanssaan ja tämä suostui. – Pelimannikappaleita soitetaan siitä sävellajista kuin soitin soi, kolmas eli kromaattinen lisärivi mahdollistaa minulle muissakin sävellajeissa soittamisen, vaikka siitä on loogisuus kaukana. Ammattilaisena Lautamaja pystyy kuitenkin mukautumaan sävellajiin kuin sävellajiin, joten Keränen voi vapaasti siirrellä capoa sopivaan ”laatikkoon”. Omaa soittoani olen äänittänyt itse asiassa jo Bare Bone Nest -levyltä asti, PK toteaa. 1986). On tärkeää äänittää paljon, ettei hyydy sitten kun punainen valo palaa. – Norjassa saamamme oivallus oli, että PK:n itse äänittämät demot ja miksaukset ovat monesti kuulostaneet soinnillisesti hauskoilta. Kaiken pohjana oli duo, joka soi yhdessä. Keränen komppaa vierestä: – Minulle on tärkeintä, että musiikki on vilpitöntä. Helpoiten vähärivisellä revittelee G-duurista. Kun vieras ihminen on vieressä kuuntelemassa, kuuntelee itsekin jälkeä ihan erilailla, kertoo Keränen. Duo tavoitteli äänityksissään luontevaa yhteissoittoa. – Laulu määrittää sävellajit ja laulettavuus on aina prioriteetti. Keräsellä on myös filosofia äänittämiseen. Kalle sparrasi meitä ja kokeiltiin asioita. Olemme joutuneet tekemään kompromisseja, niin että PK pystyy laulamaan ja minä pystyn soittamaan, selventää Lautamaja. Muttta sitten duo törmäsi lähiravintolassa lounastaessaan Lautamajan opiskelukaveriin, elokuvasäveltäjä ja äänittäjä Kalle Vainioon (s. – Tavoittelimme eloisuutta ja halusimme nauhalle meidän soiton tuntua. Toiveidensa mukaisesti rakennettua soitintaan hän kutsuu itse joko vähäriviseksi tai kolmiriviseksi. PK näki soittimen vain tasavertaisena instrumenttina, jolla voi soittaa musiikkia! Sen myötä pääsin takaisin aikaan, kun olin teiniikäinen, enkä osannut liikaa. Jotta kombinaatio olisi mahdollisimman vaikeasti hahmoteltavissa, käyttää Keränen avointa virettä, jossa alin E on pudotettu C:hen. Kaksirivinen on kuin kaksi huuliharppua vierekkäin, kolmas rivi tuo siihen kromaattisuutta. – Olen Pistepirkko-levyillä seurannut aina hyvin tarkkaan mitä on tapahtunut. Kauniin soittimen kruunaa palkeisiin kirjailtu LEIJA-signeeraus. 26 www.riffi.fi 2/2025 Äänittämisen filosofiaa Kahdestaan työskentely tuntui oikealta ratkaisulta. – Jos jokin ei kuulostanut hyvältä, se otettiin uudestaan, että päästiin lopputulokseen, joka kuulostaisi simppeliltä. Sen kanssa pitää soittaa G:stä. Monet niksit Keränen on painanut mieleensä 22-Pistepirkko-levyjen studiosessioissa. Niinpä hän pyrkii äänittämään aina soittoaan, jotta prosessista tulisi mahdollisimman luonteva. Varsinaista sovitusja sävellystyötä Lautamaja vertaa kansanmusiikkibändeihinsä. Oppi on ollut arvokasta, sillä tuottajina ovat toimineet muun muassa kotimaiset Riku Mattila ja Pave Maijanen sekä ruotsalaiset Per Sunding, Kalle Gustafsson-Jerneholm ja Tobias Fröberg , kaikki meritoituneita tuottajia. Lautamaja arvostaa Keräsessä pelimanniutta, joka luo hänelle tuttuuden tunteen. Eri sävellajissa se ei enää toimi samoin, tarkentaa Lautamaja. Sen jälkeen soitettiin monet pohjat kahdestaan, kertoo Lautamaja prosessista. Keräsen soitto on omintakeista ja duon asetelma jättää paljon pelivaraa sovituksellisille ratkaisuille. Me otettiinkin huoneentauluksi ajatus, että tämä on duo. Kun oikea soundi löytyi, jätettiin mikit paikoilleen ja soitettiin, kertoo Keränen työskentelystä. Vaikka Keränen hoiti pääasiassa äänitykset, pähkäili kolmikko yhdessä miten kokonaisuus soundaisi mahdollisimman ilmavalta. Biisin aloittavan haitaririffin on säveltänyt PK – haitarilla! Kahden sävelen riffi nimenomaan haitarilla soitettuna luo omintakeisen tunnelman. Vähärivinen haitari Lautamajan soittama haitari on niin sanottu diatoninen haitari, ”kaksirivinen”. Jos se ei tunnu miltään, sillä ei tee mitään. Kuusikielinen on viritetty alhaalta lähtien C-F-C-F-F-C, eli tietynlaiseen avoimeen F-sointuun, jossa ei ole terssiä. ”Laulu määrittää sävellajit ja laulettavuus on aina prioriteetti.” 24-27 Moontwins.indd 26 24-27 Moontwins.indd 26 11.5.2025 11.40 11.5.2025 11.40. Tämä saattoi vaatia paljon toistoja, ennen kuin soundi tyydytti kumpaakin. Esimerkiksi F#-duuri on hankala, selventää Lautamaja kryptistä järjestelmää. – Kun rämpyttelen kitaraa, äänitän aina itseäni. Erikoisvireinen power chord onkin monen PK:n riffin mahdollistaja. Se on ikuisesti vaikea kysymys, kuinka työlästä yksinkertaisuuden taltiointi voi välillä olla, pohtii Keränen. Hyvä esimerkki bändin ilmaisusta on No Sunshine Song
– Tänä aamuna heräsin aikaisin ja menin kellariin kuuntelemaan Erik Satieta. Keräselle The Moontwins on ainoa työpaikka. Räminärockia ja pöhköyttä Moni 22-Pistepirkko-fani saattaa yllättyä iloisesti, sillä duon levyllä on varsin monta napakkaa rokkibiisiä. Kun puhumme vaikutteista, nostaa Lautamaja esille kaksi tämän hetken kovaa artistia: Good Boysin ja Evil Stöön. Mielestäni on inspiroivaa käyttää soittimia muulla tavoin kuin olisi oletettavaa. Tänä keväänä hänelle myönnettiin ylimääräinen taiteilijaeläke, joka takaa perustoimeentulon. – Olen ikuisesti kiitollinen Pistepirkko-historiassa siitä asiasta, että levyistä yritetään tehdä niin hyviä kuin vaan ikinä pystytään. – Koronasulun aikaan opin sen tärkeyden, mikä paikallaan olemisella on. Pitkäsoiton myötä duo lähtee keikkailemaan pitkin Eurooppaa. Eilen soi Tallarin Komiammasti, joka oli älyttömän hyvä. Naiivin pöhköt rallit tuovat vahvasti mieleen alkuaikojen 22-Pistepirkon. Keikkamyyjän kanssa sovittiin, että tämä kevät on pyhitetty Moontwinsille. Mutta molemmissa tapauksissa täytyy muistaa, että Keränen kiersi jo Pistepirkon kanssa maailmaa, kun nämä kaverit vasta aloittelivat hommiaan. Pitää kulkea tarvittava matka. Latu on auki Skandinaviaan ja Keski-Eurooppaan, tampattu moneen kertaan 22-Pistepirkon kanssa. Työprosessi otti aikansa ja siitähän 22-Pistepirkkokin on tunnettu. Vakavampisävyisen Serobi Songsin jälkeen purkkapop on sähköistävän raikasta. Viime syksyn hengästyttävä keikkatahti kesken levytysprosessin meinasi uuvuttaa Lautamajan. Keränen ei kuitenkaan halua tehdä asioita vaikeimman kautta, vaikka tunnustautuukin perfektionistiksi. Kun ehdotan, että Jack White ja White Stripes on tehnyt rapakon takana samankaltaista juttua samaan aikaan, nyökyttelee Keränen hyväksyvästi. Kypsän taiteilijan merkki ei ole aina se, että biisi on hidas ja pohdiskelevä. Siinä ei ole mitään hienoa, että levynteossa menee kauan aikaa. – Mä rakastan rockmusaa. Niin on nytkin, hän toteaa pragmaattisesti. Jää myös nähtäväksi, kuinka hyvin bändin radioystävällinen pop tavoittaa ihmisiä laajemmalti. Jos nää molemmat mahtuu luontevasti samalle lautaselle, se on tasapainossa. Sitä paitsi jos on pelkästään haikeita ja puolitempoisia biisejä, se on hirveän tylsää keikoilla, sanoo Keränen. 22-Pistepirkko on museoitu ja vitriinissä. Niiden hurttius ja roisi meno puhuttelee myös Kerästä, joka ei jaksa enää tippaakaan genreajattelua. – Serobi Songsissa on tiettyä haikeutta, mikä ei ole mun mielestä PK:n koko musiikillinen olemus. Meidän levy on myös vähän revanssi, että PK tekee myös hauskoja duurirockkappaleita, sanoo Lautamaja. On toinen asia onnistuuko siinä, mutta ainakin pitää yrittää. – Jack White on mielestäni mainitsemisen arvoinen, koska hän tekee musiikkia oikeista lähtökohdista. Ensimmäiseksi suunnataan Irlantiin. – Se kun meitä on vain kaksi, on edelleenkin älyttömän inspiroivaa, täydentää Keränen. Jos siinä menee kauan aikaa, niin sitten siinä menee, hän pohtii. Toinen maailmalla samasta estetiikasta ammentava musiikintekijä on kanadalainen Dan Auerbach, jota Keränen on seurannut ja tunnistaa sukulaissielukseen. Jos olen vaikka kuullut Beyoncén biisissä hyvän bassoriffin, saatan kysyä, voisimmeko me soittaa samanlaisen viululla ja hanurilla tähän polkan taustalle. Ymmärrän mistä hän puhuu. Käyntikortti maailmalle Maaliskuussa julkaistu levy on kerännyt kehuja ja Keränen kokee saavuttaneen visionsa niin hyvin kun se on mahdollista. Voisi kuvitella, että irkkukulttuuri on ympäristö, jossa ymmärretään duon estetiikan päälle. Vilpittömän oloinen jannu, joka audiofiilinä on innostunut kokonaisuudesta, ei vain kitarasta. Mutta eivät epävarmat ajat duunarihenkistä muusikkoa muutenkaan hetkauta. – Olen mielissäni, ettei haaveni ollut aivan utopiaa. Leija on myös soittanut minulle jotain hyviä kansanmusiikkilevyjä. – Aina ennenkin on ollut tekemistä, että saa asiat toimimaan ja rullaamaan. Mutta keikkoja on tietenkin mahtava tehdä ja sieltä tulee elanto. Mutta välillä myös kuulostaa hyvältä se, kun soittaa niin kuin se on luontevaa, pohtii Lautamaja. u ”Jos on pelkästään haikeita ja puolitempoisia biisejä, se on hirveän tylsää keikoilla!” 24-27 Moontwins.indd 27 24-27 Moontwins.indd 27 11.5.2025 11.40 11.5.2025 11.40. Se voi olla räminää ja olen sen kanssa aivan yhtä tosissaan. www.riffi.fi 2/2025 27 – Enkelin kanssa tuomme paljon referenssejä. Keikkamyyntiä on jeesaamassa jo 90-luvulla mukana ollut norjalainen Kai Jarre
– Meillä meni paletit ihan uusiksi, kun ei voinut tehdä pitkään aikaan mitään. Ajateltiin, että saataisiin se vuoden sisällä julkaistua, Koivisto muistelee. Varmaan yli puolet levyn biiseistä tuli sävellettyä ja sanoitettua pandemiavuosina. Ja mehän vedettiin kaikki levyn biisit, In The Endiä lukuun ottamatta. Moniulotteinen rockja pop-estetiikka sekoittuu tunnelmalliseen, elektroniseen äänimaisemaan, ja muhkeat bassot tukevat Laura Närhen monisävyistä laulua. Edellinen levy A Song & A Reason (2011) oli teemalevy, jonka tekemisen jälkeen Koivistolla oli sekä ”Kemopetrolburnout” että monia muita projekteja. 28-32 Kemopetrol.indd 28 28-32 Kemopetrol.indd 28 11.5.2025 11.42 11.5.2025 11.42. Laura Närhi puolestaan teki omaa soolouraansa. Meillä oli tammikuussa 2020 sessiot, ja silloin meillä taisi olla viisi biisiä työn alla. Halusin, että vinyyli ei ole ylipitkä ja että se soi fyysisesti parhaalTEKSTI: KALLE HEINO KUVAT: JUHA SEILA KEMOPETROL – hitaasti syvä tulee Kemopetrol jalosti tuoretta Engine-levyään studiossa useamman vuoden kuin hullun professorin koelaboratoriossa. Kun Kemopetrolin 20-vuotisjuhlat alkoivat lähestyä, bändille syntyi ajatus uuden musiikin tekemisestä sen sijaan, että lähdettäisiin vain soittamaan vanhoja biisejä keikoille. Sopimuksen Kemopetrol oli tehnyt Playground Musicin kanssa, joka halusi julkaista levyn myös vinyylinä. Aiempiin levyihin verrattuna Engine sisältää jopa elokuvallisia sävyjä. – Tämänkin piti olla nopeampi projekti. Vinyyli sisällön sapluunana Biisejä syntyi lopulta poikkeuksellisesti 15–16 eli enemmän kuin mitä levylle mahtuu. 28 www.riffi.fi 2/2025 K un edellisestä julkaistusta levystä ehti kulua jo 13 vuotta, ollaan arvaamattoman äärellä – kohtaavatko tekijöiden ja yhtyeen musiikin ystävien maailmat yhä toisensa, ollaanko kasvettu samaan vai eri suuntaan. Levyn julkaisun jälkeen Kemopetrol teki myös klubikiertueen. Alussa hänellä ei kylläkään ollut valmista punaista lankaa, vaan ajatus, että kun tekee tarpeeksi biisejä, niin kyllä niistä joku kokonaisuus muodostuu. Mutta vaikka alkupiste olisi ollut elektroninen, meidän levyt tehdään aina alitajuisesti niin, että sinne tulee paljon liveinstrumentaatiota, Kalle Koivisto sanoo. Oli kyllä tosi hyvä suoritus, Marko Soukka hehkuttaa. Alun perin Enginen biisit alkoivat syntyä kuitenkin yksittäin. Koivisto alkoi työstää uusia Kemopetrol-kappaleita vuoden 2016 jälkeen. Haastattelun aikaan eletään jo huhtikuun alkua, ja yhtyeen jäsenet, säveltäjä-kosketinsoittaja ja levyn tuottaja Kalle Koivisto sekä kitaristi Marko Soukka ovat kokoontuneet äänittäjä-miksaaja Kari ”Huikka” Huikurin Scandal Recording -studiolle, jossa kolmikko fiilistelee albumia ja soitettuja keikkoja. Ainahan meillä on ollut pelko puserossa, että miten me saadaan soitettua biisit livenä. Mutta sitten pandemia puuttui peliin. – Oli kyllä sairaan siistiä keikoilla. Lähes kaikkien levyn biisien soittaminen keikoilla on ollut ymmärrettävä ratkaisu, sillä Engine on ajan yleisestä hengestä poiketen kokonainen, eheä albumi, josta saa eniten irti yhtenäisenä teoksena kuunneltuna. Mä sain itse tosi paljon inspiraatiota biisien kirjoittamiseen, kun ei ollut mitään muuta tekemistä. – Siitä tuli happy problem, että mitä vinyylille mahtuu. Sen ainakin tohtii sanoa, että alkuvuodesta julkaistu Engine on bändille tuttuun tapaan jälleen upean vangitseva levykokonaisuus. – Hyvä levyhän se meidän mielestä on
Vasta siinä vaiheessa alan hahmottaa, mitä genreä biisi edustaa, onko se teknoa vai pianoballadi. Luulen, että universumissa jossa me operoidaan, ihmiset kuuntelee nykyään musaa vaan niin, että ne joko laittaa musiikin soimaan ja kuuntelee alusta loppuun mutta tekee kaikkea muuta sitten samalla, tai sitten vaikkapa perjantai-iltana laittaa soimaan listan, jossa on vain biisejä laidasta laitaan, Huikuri analysoi. – Klassikkolevyillä on usein alkupuolella nopeita biisejä ja hitaampia loppupuolella. Ratkaisut ovat silti ehkä olleet oikeita, koska Koiviston mukaan juuri levyn kokonaistunnelmasta on tullut paljon kehuja ja positiivista palautetta. Sävellys vartissa, tuotanto kahdessa vuodessa Mutta mistä Kemopetrol-biisit lähtevät konkreettisesti liikkeelle. Mutta on se musta siistiä, että jos diggaa bändistä tai artistista, niin tulee yhtenäinen albumi. Saattaa olla piano tai vaikka joku samplerumpusetti tai softasynan presetti, ja lähden kikkailemaan. Koivisto tekee paljon monenlaista musiikkia, ja usein vasta tässä vaiheessa hän myös hahmottaa, onko syntynyt idea pohja nimenomaan Kemopetrol-biisille. – Me ollaan itse vinyylisukupolvea, ja tavallaan omaksi iloksi tehdään tällaisia albumikokonaisuuksia. Jossain kohtaa mä saan ekan cluen, eli tulee joku makea sointu tai sointukulku tai sitten joku makea biitti, ja lähden sen ympärille tekemään jotain. Laskin, että siihen mahtuu kymmenen biisiä, ja laitoin niitä järjestykseen himassa ja katsoin, että mikä on A-puoli ja mikä B-puoli, ja että ne puolet kantaa ja että biisijärjestys muodostaa kokonaisuuden, Koivisto kertoo. – Sävellys lähtee yleensä siitä, että istun alas. Siihen maailmaan pääsee syvemmin sisälle kuin jos tulisi yksi biisi muutaman kuukauden välein. Mutta en tiedä välittääkö joku tänä päivänä tällaisista. Kitaristi Soukka ja äänittäjä-miksaaja Huikuri alkavat pohtia, miettivätkö he vinyylin kannalta jopa basson soinnin eroa levyn alkuja loppupuolella. – Se vaikuttaa suoranaisesti siihen, millaista sanoitusta alan tekemään, koska mä tiedän, että Laura laulaa sen biiKemopetrolin Kalle Koivisto ja Marko Soukka ovat viettäneet lukemattomia tunteja Kari Huikurin studiolla työstämässä Engine-albumia. www.riffi.fi 2/2025 29 la mahdollisella tavalla. Koivisto kuvailee sävellystapaansa palapelin tekemiseksi, ”puzzleksi”. Tai biisien tempoja. Juttu lähtee muodostumaan johonkin suuntaan. Koivisto toteaa, että lopputuloksessa ehkä loppujen lopuksi ratkaisi lopulta vain se, että Enginen biisit ylipäätään toimivat kokonaisuutena. 28-32 Kemopetrol.indd 29 28-32 Kemopetrol.indd 29 11.5.2025 11.42 11.5.2025 11.42
– Mulle on helpointa, että teen biisin ensin alusta loppuun valmiiksi, jotta muut ehkä sitten voivat hiffata mitä ajan takaa verrattuna siihen, että tulisin vain jonkun pianodemoraakileen kanssa. Ja aletaan karsimaan pois niitä mun demoraitoja. Koivistolla on myös muutama kitara, ja välillä hän säveltää myös kitaralla. Saan hyvistä preseteistä inspiraatiota, ja sehän on tärkeintä, että saa inspiraatiota siitä instrumentista mikä sulla on. Ja rumpalit kuulee asiat aina omanlaisesta vinkkelistä. Mun omat jutut on äänimaailmallisesti enemmän pre-2000 eli en välttämättä ymmärrä kaikkea mitä sen jälkeen on tullut. Mutta täällä saa tosi hyvän kuivan soundin, tai sitten studion käytävää sin. – Esimerkiksi levyn eka biisi A Ship Without Sails tuli, kun olin hankkinut jonkun jousiorkesterikirjaston ja rupesin soittamaan sitä. Teemu taas kuuntelee omantyyppistä musiikkia, aiemmin paljon funkkia, nykyään singer-songwritermusaa ja rauhallista ambienttia. 28-32 Kemopetrol.indd 30 28-32 Kemopetrol.indd 30 11.5.2025 11.42 11.5.2025 11.42. Jos biisejä lähtisi sovittamaan tyhjästä, niistä tulisi helposti sellaisia konventionaalisia rokkibändijuttuja, Koivisto täydentää. Niiden tuotantotyyleissä on käyty läpi paletti laidasta laitaan. – Kyllä niitä myös jääkin, Huikuri huomauttaa ja jatkaa: – Monesti kun tällä porukalla tehdään, niin kaikilta tulee vähän erilaisia näkökulmia. Markolla on taas oma näkökulmansa, ja Marko tuo studioon analogisynansa ja efektipurkkinsa. Raitojen käsittelyä valmiista biisidemoista Niin, kun pitkälle valmiiksi sävelletyt biisit päätyvät sitten bändin ja äänivelho Huikurin työstettäväksi, päästäänkin bändin omien sanojen mukaan ”hullujen professorien” maailmaan. Mähän olen itse presetmiehiä. Koivisto pohtii, että usein parhaat jutut syntyvät vahingossa, ainakin suurimmaksi osaksi. – Something’s Got To Change -biisi syntyi varmaan noin 15 minuutissa melodioita myöten, kun soitin pianoa. Bändi alkaa työstää biisejä usein rummuista. Läppäri, Logic Pro, master-kiippari ja softasynia, joita Koivisto kertoo hankkivansa jatkuvasti alennusmyynneistä. Mun pitää tehdä aika universaalia tekstiä, sellaista johon Laura pystyy laulajana samaistumaan. Lauralla on laulajana erityisen paljon painoarvoa päätöksenteossa. Ratkaisut ovat sisältäneet kaikkea Koiviston alkuperäisien luuppien käytöstä isoihin rumpusoundeihin asti. Koiviston suosikkeja ovat esimerkiksi Cherry Audion softasyntetisaattorit, jotka mallintavat monia klassikkosyntetisaattoreita. Kotona säveltäessä Koivistolla on hyvin yksinkertainen arsenaali instrumentteja. – Mutta sitten, kun biisi tuli tänne pajalle, menikin kaksi vuotta, Huikuri virnistää. 30 www.riffi.fi 2/2025 Koivisto tuo muulle bändille mahdollisimman valmiita biisiaihioita ja demoja. – Me digataan tehdä asioita, jotka kuulostaa vähän erilaisilta kuin perus rokkibändimeininki. Soittelen presettejä, ja sitten sieltä tulee joku hyvän kuuloinen juttu, vaikka joku arpeggio, jota käytän suoraan. Kari Huikuri luottaa työskentelyfilosofiaan, jossa keskitytään sisältöön eikä teknologiaan. Se biisin intro on täysin identtinen, mitä soitin, sointujuttu ja melodia siinä päällä. Keksin sen saman tien ja se kuulosti makealta. Muu bändi ja Huikuri rankkaavat yhdessä Koiviston kanssa, mitä biisejä he kokevat jatkotyöstämisen arvoisiksi. Mietin jopa, että plagioinko mä tässä jotakin, kun se tuli niin helposti. – Valinnan jälkeen tuon biisien raidat himasta tänne, ja me aletaan porukalla miettimään, mitä esimerkiksi Teemu ( Nordman, rumpali) ja Marko siihen soittavat. Ehkä vähän muokkaan soundia. – Niissä on myös hyvät presetit. – Yritin ensimmäiset kymmenen vuotta tehdä täällä niin, että saadaan rummut kuulostamaan tosi isolta
Varsinkin jos siellä ei ole vielä kitaraa, niin löytyykö sieltä tilaa vai korvataanko vai tuplataanko joku syna kitaralla. – Ja en tiedä onko kyse miksaamisesta vai reamp-vaiheesta, mutta ollaan myös monesti otettu joku raita ja jos se on ollut tylsän kuuloinen, laitettu se vaikka jonkun vanhan Line6:n pedaalin läpi. Huikuri pohtii, että vaikka tuotantomaailman teknologinen muutos on mennyt eteenpäin ja vaihtoehtoja tehdä kaikenlaisia asioita helpommin on enemmän kuin koskaan, Engine-levyllä on otettu jopa pieni askel taaksepäin. Something’s Got To Change -biisissä Koivisto soitti MPC:llä livenä alaspäin pitchattuja, Teemun soitosta poimittuja rumpusampleja. – Jos mä oon tehnyt jonkun demokitaran ja sä et diggaa soundista, niin välillä naureskelet, että ”ei kai mun tällaista pidä soittaa”. Kitaran soittoa soundia vasten Tuotannon edetessä rumpujen ohella myös muut raidat alkavat saada muotoaan, ja tietenkin työvaiheisiin kuuluu bassojen, kitaroiden ja laulujen tallentaminen. Enginenkin miksauksessa Huikurilla on toki ollut laitteita hardware-inserteissä, ja esimerkiksi API-buskompressori on ollut käytössä ”varmaan kaikessa”. Yksi eniten Engine-levyillä käytetyistä syntetisaattoreista on Korgin MS-20, josta bändin käytössä on ollut tuore mini-versio. – Nykyään kiinnitetään liikaa huomiota teknologiaan. – Tämä potikka on varmasti kaikista eniten käytetyin, Soukka osoittaa alipäästöfiltterin cutoff-potikkaa. – Nehän on sitten ihan erilaisia juttuja kuin mitä itse keksisin, kun soitat ne luonnostaan eri suuntaan. Enkä mä olekaan mikään perinteisten juttujen soittaja, Soukka toteaa. Joskus on ollut joku hieno laite käytössä ja innostunut pelkästään sen takia. – Ja tietysti koko synahomma, ja asioiden ajaminen synan läpi, en tiedä onko se sitten miksaamista vai jopa sovitusvaihetta. Yksittäinen soundi tai raita voi kuulostaa yksinään kuunneltuna hassulta tai jopa huonolta, mutta osana kokonaisuutta hyvältä. – Ajatus on, että äänitetään ja miksataan musiikkia, ei soundeja. Joskus ne menee vikaan ja äänitykset on pakko tehdä uusiksi. Miksataan musiikkia eikä soundeja S candal Recording -studiota pyörittävä tuottaja, äänittäjä ja miksaaja Kari ”Huikka” Huikuri kertoo, että hänen nykyinen työskentelyfilosofiansa keskittyy itse musiikkiin ja sen tuottamiseen tekniikan ja laitteiden sijaan. Koiviston kitarasävellyksissä ja Soukan tavassa sovittaa kitarasävellykset on välillä yksi hankaluus. Jos joku muu säätää kitarasoundeja, mulla menee pasmat sekaisin enkä välttämättä osaa soittaa sitä. Silloin saatettiin myös laittaa ehkä esimerkiksi enemmän mikkejä. – Monestihan me annetaan Teemulle vaikka joku efekti, ja se tykkää soittaa sen efektin kautta ja saada inspiraatiota. Huikuri pitää muutenkin esimerkiksi pluginien määrän rajallisena ja perustekemisen kokeellisuudesta huolimatta yksinkertaisena. Koivisto muistuttaa, että Soukalla on vahva identiteetti kitaristina, Andy Summersin tai The Edgen hengessä. En jaksa hirveästi selata enää mitään laitevideoitakaan. Huomaan, että musta tulee tuotteliaampi, kun teen asioita vain niillä laitteilla, mitä mulla on käytössä, Huikuri kertoo. www.riffi.fi 2/2025 31 käyttämällä vintagekäytäväsoundin. Usein tehdään soundit jo valmiiksi. – Siihen kun laittaa vähän Mackien ysärisäröä niin sehän on ihan instant-soundi, Huikuri toteaa. Kovassa käytössä on ollut myös Korgin Minilogue ja Novationin Bass Station. – Tämä on jopa ollut tavallaan vähän askeettisempi levy kuin edellinen. Voi olla ihan vaikka tehty juttuja yhdellä mikrofonilla, johon Marko on laittanut jonkin pedaalin perään. Koivisto kertoo, että myös Akain MPC on ollut Enginen teossa käytössä. Esimerkiksi arpeggiot, Soukka kommentoi Koivistolle. Muistutan aina, että ei tarvitse, vaan vedät sun omalla meiningillä, Koivisto sanoo Soukalle. – Meillä on tekeminen muutenkin old school -henkistä. – Mä tykkään laittaa jonkun soundin ja soittaa sitten sitä soundia vasten. Mun pitää vähän aikaa aina päästä soittamaan soundia, jotta soitto sujuu. – Tietenkin Kallen biiseissä on aina myös kysymys, että missä sieltä löytyy tilaa kitaroille. Vaikka Marko Soukka julistautuukin yhdeksi studion professoreista, kitaroiden suhteen filosofia on suoraviivaisempi. Sitten kuuntelee, että ”tämä on ihan liian kompressoitua tai ihan liian säröllä, ei tätä voi käyttää mihinkään.” ”Me ollaan saatettu tehdä jotain järjetöntä, esimerkiksi etsiä yhtä kaikua tyyliin kaksi päivää.” 28-32 Kemopetrol.indd 31 28-32 Kemopetrol.indd 31 11.5.2025 11.42 11.5.2025 11.42. Soukka kertoo, että levyn kitaroissa hän on käyttänyt paljon delayta. Soukka ei esimerkiksi tunnustaudu suureksi kitarasoundien säätäjäksi. – Mäkään en jaksa aina kuitenkaan hirveästi tietokoneella tehdä, niin noissa on paljon perinteistä fyysisyyttä, Huikuri sanoo. Mä huomaan olevani kyllästynyt tuohon kaikkeen. Jos haluaa ison perinteisen soundin, niin sitten pitää mennä isoon studioon, Huikuri sanoo. Akain samplerista on hyödynnetty myös testisignaalia eli siniaaltoa synabassona. Esimerkiksi biisikohtaisten rumpuraitojen määrä Enginellä on verraten pieni, enimmillään kuuden verran. Engine-levyllä Huikuri kertoo käyttäneensä rajallista määrää mikrofoneja, jotka ovat menneet muutaman etuasteen sekä kompressorin ja distressorin läpi. Huikurin hybridistudio pyörii Nuendon ympärillä. Soukka onkin erityisesti yksi studion ”hulluista professoreista”, joka työstää kokeellisia soundeja efektipedaaleilla ja syntetisaattoreilla. Ihmiset on kiinnostuneita kaikista laitteista. Miksauksessa on käytössä SSL:n ohjain ja kanavakohtaiset pluginit. Efekteistä kuulemma myös Eventide H9 Max. Koivisto on vasenkätinen, mutta soittaa oikeakielistä kitaraa ”väärin päin”. Erilaisten efektipedaalien ja syntetisaattorien käyttö tuo myös fyysisyyttä levytuotantoon. Huikuri kuvailee, että esimerkiksi Kemopetrolin kohdalla tärkeintä on, että soundit tukevat kokonaisuutta. Eikä sinne välttämättä perinteisiä juttuja soiteta. MS-20:llä on soitettu synabassoja, mutta sen filtterin läpi on vedetty kaikkea pianosta lauluihin
Koivisto kertoo, että esimerkiksi Some Kind of Engine -kappale tehtiin monta kertaa uusiksi. – Jos on erilaisia venueita ja saleissa erilaisia kaikuja, niin jos bändiltä tulee liikaa taustaa kovalevyltä, oman kokemukseni mukaan se vain tukkii soundia, Huikuri sanoo. Levyillä on ollut niin livekuin synabassoja ja monia bassonsoittajia, toisaalta monia muitakin instrumenttiraitoja on pyöritelty monia kertoja monien ihmisten käsien kautta. – Varmaan kuusi biisiä miksattiin viikossa, muutama tunti per ilta. Deadline on ystävä, ja nytkin pakko vei homman lopulta maaliin. Soitinko mä kitaraa tuossa kohdassa. Mute on tehty käytettäväksi Koivisto kertoo, että koska biisejä jäi tällä kertaa paljon yli, bändi suunnittelee EP:n julkaisemista vielä tämän vuoden aikana. Sitten on seuraavana päivänä tajuttu, että eihän tässä ole mitään järkeä. Kaikki työstävät kokonaisuutta yhdessä, mutta Koivisto on viime kädessä taiteellinen johtaja. Studiossa Huikuri haluaa aina ajatella, että kaikki on mahdollista. Sitten me on jääty hinkkaamaan tiettyä kohtaa ja unohdettu, että se kohta on kuitenkin vain osa kokonaisuutta, Koivisto sanoo. – Kun saatiin sitten julkaisija ja aikataulut, niin yhtäkkiä huomattiin, että meillähän loppuu aika kesken. Bändinelikon lisäksi livenä bassoa soittaa Kalle Chydenius, joka toimi aikanaan myös bändin varhaisimpien albumien tuottajana. – Tuollainen luuppi voi kestää monta iltaa, pyöritellään monta päivää jotain 16 tahdin pätkää. – Siinä me muuten ollaan hyviä, nimittäin raitojen mutettelussa. Enginen kohdalla taustanauhoille ei lopulta jäänyt älyttömästi materiaalia. – Ennen kuin saatiin Playground julkaisijaksi, eihän meillä ollut insentiiviä saattaa biisejä valmiiksi. Biisissä oli alun perin paljon Kingston Wall -tyylisiä rumpukomppeja ja kitaroita. – Mulle nakitetiin tietenkin levyn krediittilista. Kuka soitti tuon basson. – Mutta loppujen lopuksi biisi alkoikin kuulostaa liian oudolta. Ja vaikka muistaisi, ei voi tietää jäikö ne kaikki raidat sinne lopulliseen biisiin vai ei, koska monesti raitoja on mutetettu, jos niitä on ollut liikaa. Koivisto ja Soukka nyökkäävät. Kyllä ne biisit alkaa valmistumaan, kun niitä vain alkaa tekemään, Huikuri muistuttaa. Mutta siinä joutui harrastamaan salapoliisityötä, kuka soittanut milläkin biisillä. Kun biisejä työstetään antaumuksella eivätkä deadlinet pukkaa päälle, hinkkaaminen saattaa kolmikon mukaan mennä joskus överiksi. Kesälle Kemopetrolilla on suunnitteilla muutama festivaalikeikka. – Huikan verbaalireferenssit on mahtavia, esimerkiksi ”laitetaan tähän Panteraa ja tähän AC/DC:tä ja tähän Metallicaa”. ”Joskus on tietysti tainnut käydä niinkin, että mutetettuja kitararaitoja on alettu tehdä uudelleen.” 28-32 Kemopetrol.indd 32 28-32 Kemopetrol.indd 32 11.5.2025 11.42 11.5.2025 11.42. – Esimerkiksi In the Endissä on hillitön maisema menossa koko ajan. Meillä jäi lopulta tosi vähän aikaa viimeistellä levy, ja loppujen lopuksi painettiin koko levy parissa viikossa valmiiksi. – Joskus on tietysti tainnut käydä niinkin, että mutetettuja kitararaitoja on alettu tehdä uudelleen, kun ei ole muistettu, että tällainenkin raita on ollut olemassa, Soukka heittää. Koivisto toteaa, että kukaan ei ole mustasukkainen omista raidoistaan tai riffeistään. Koivisto kuvailee. Ei tuollaisia pysty muistamaan, kuka on soittanut mitäkin, jos biisi on äänitetty tammikuussa 2020. Huikuri kertoo, että hänen tapansa on laittaa mikserin feideri alas ja sitten laittaa mute, jotta raita jää oikeasti pois käytöstä – toisin kuin esimerkiksi muten apukäytössä miksausvaiheessa. Siellä on akkareita neljä raitaa ja kaikkia erilaisia pianojuttuja. u Kalle Koivisto ja Marko Soukka ovat tyytyväisiä Enginealbumiin ja siihen, miten sen biisit ja tunnelma toimivat kokonaisuutena. Raitoja laitetaan myös kokonaan pois talteen niin sanottuun disable-kansioon. Bändi oli aluksi fiiliksissä, että kyseessä on hieman erityyppistä Kemopetrolia. Se on ihan virkistävää. Kolmikko kertoo, että monet referenssiviittaukset studiossa ovat kulkeutuneetkin tuohon maailman. Me ollaan saatettu tehdä jotain järjetöntä, esimerkiksi etsiä yhtä kaikua tyyliin kaksi päivää. Myös keikkailuun on nälkä. 32 www.riffi.fi 2/2025 Tähän väliin tulee Panteraa Keskustelun tuoksinnassa monet viittaukset ja referenssit viittaavat esimerkiksi U2:n, Depeche Moden ja Pink Floydin sävellysja tuotantotapoihin tai klassikkoteoksiin. Biisin sisällä on saattanut olla tietyssä kohdassa eri soundimaailma kuin jossain aiemmassa. Bassoihin – ja ylipäätään levyn soittajiin – liittyy Koiviston mukaan myös hauska anekdootti. Huikuri pitää liveja studiomiksausta erillisinä toimenkuvina, joissa vaaditaan erilaista työfilosofiaa. Livetaustojen hiomisessa auttoi PA-treenit, jotka bändi teki Huikurin kanssa ennen kevään keikkoja. Huikurilla on kosolti kokemusta myös raskaan musiikin tekemisestä. Huikuri on toiminut Kemopetrolin livemiksaajana käytännössä jo bändin historian alusta alkaen. Kemopetrolin kohdalla livessä pitää ajatella myös taustanauhoja. Voimme kehua itseämme, Huikuri huomauttaa. – Niin, eli ollaan vain saatu sama idea uudestaan, Koivisto täydentää ja kolmikko räjähtää nauramaan. Muutamassa biisissä on orkesterisovituksia, jotka tulevat keikalla nauhalta. Bändin ja Huikurin roolit studiossa jakautuvat kulloinkin eri lailla. Kun kuuntelee jutun alusta loppuun, niin huomaa, että se onkin ollut jo hyvä, Huikuri jatkaa. Se räjäytettiin ja tehtiin kokonaan uusiksi, Koivisto sanoo
– En tee perinteistä ”akustinen kitara ja laulu” -demoa, vaan saman tien mieli lähtee kehittelemään siihen kerroksia. Ja langat hän pitää tiukasti omissa käsissään aina esituotannosta miksaukseen ja masterointiin. Jo uuden kappaleen syntyvaiheessa hän miettii sovitukset instrumenttikohtaisesti mahdollisimman pitkälle. Musiikkiteknologiasta Kokkonen opiskeli Sibelius-Akatemian opintokokonaisuuden, mikä onkin auttanut sekä omien demojen tekemisessä että koko prosessin ymmärtämisessä. Se on sitten vaikuttanut omaankin tekemiseeni instrumentaatioiden ja pikkustemmojen muodossa. – En ole opiskellut mitään ihan ammattiin asti. Olen aina ollut hirveän kiinnostunut pienistä yksityiskohdista musiikissa, juuri niistä olen saanut kiksejä. Pystyn kuitenkin puhumaan samaa kieltä, kun olen tekemisissä soittajien sekä miksaajan ja masteroijan kanssa. Koen olevani nimenomaan laulaja-laulunkirjoittaja, mutta nuoruudessa lauloin myös bändeissä kasariheviä ja metallia. – Minulla on siis käsitystä monesta asiasta, mutta mihinkään en ole jaksanut keskittyä täysin. Kustakin uudesta laulusta hän tekee mahdollisimman valmiin demon ennen sen esittelyä bändilleen. Olenkin aina rakastanut kerKUVA: JARKKO KOKKONEN 33-35 Anna Kokkonen.indd 33 33-35 Anna Kokkonen.indd 33 11.5.2025 11.46 11.5.2025 11.46. Opintoja kertyi myös laulusta ja pianonsoitosta. Se syntyi samanlaisen työprosessin kautta kuin hänen aiemmatkin albuminsa. A nna Kokkosen viimeisin albumi, Kadonneet taivaankappaleet, julkaistiin helmikuussa. Klassisella musiikilla aloittanut Anna Kokkonen vaihtoi soittimen teini-iässä viulusta sähkökitaraan, jota hän opiskeli Pop & Jazz Konservatoriossa opistotasoiseen päättötutkintoon asti. Silloin ei tarvitse käyttää aikaa siihen, että etsii jotain, hän kertoo. Sitä helpottaa juuri se, että biisit on jo pitkälle mietittyjä siinä vaiheessa, kun niitä treenataan. Koska aloitin klassisella viululla, niin sieltä klasaripuolelta tulee tapani hahmottaa musiikkia. – Me olemme äänittäneet kaikki levyt aika nopeasti. www.riffi.fi 2/2025 33 TEKSTI: TIMO ÖSTMAN Anna Kokkonen – artisti päättää Vaikka Anna Kokkonen nähdään keikoillaan usein akustisen kitaran kanssa, musiikkiaan hän luo huomattavasti laajemmalla soitinarsenaalilla
Varsinkin tämän levyn teossa kosketinsoittajamme Marja Ahlsved ilmoitti, mitkä raidoista hän soittaa uudestaan. Saatamme tehdä aika paljon korjauksiakin, mutta ne mietin aina tosi tarkkaan, ja ylipäätänsä meidänkin yhteistyö on ollut todella hedelmällistä. Anna Kokkosen kaksi viimeisintä levyä on äänitetty Hannu Lamminmäen Musapaahtimo-studiolla. Myös päälaulut Kokkonen äänitti Hannu Lamminmäen studiolla, mutta taustalaulut hoituivat nykytyyliin kotioloissa. Käytän itse demojen työstämiseen Logicia, joka on helppo ja yksinkertainen käyttää, mutta olen tehnyt myös Reaperilla ja Cubasella aikoinaan. Demot syntyvät pääosin oikeilla soittimilla, ja ainoastaan rummut hän ohjelmoi. – En ole rumpali, joten rumpalimme Niklas ( Ahlsved) kuuntelee juttujani ymmärtäväisesti, ja ottaa sieltä ne tärkeimmät asiat ja tekee niistä rumpujen soiton kuuloista. Kun esityö on hyvin tehty, ei studiossa tarvitse miettiä soitettavia asioita. Artisti tosin lähtee tässäkin vaiheessa itse mukaan päätöksien tekoon. Kaikki levyni miksannut Ville Alajuuma on huikean taitava ja nauttii haasteista. Työnjako menee siis siten, että lähetän bändille paitsi sen demon, niin lisäksi irrotan sieltä yksittäisiä raitoja jokaiselle soittajalle. Eli tekemisessä on tietty vapaus, mutta minulla on kuitenkin langat käsissäni, ja sanon aina sen viimeisen sanan. Miten paljon olet itse kirjaimellisesti mukana levyn miksausja masterointivaiheissa. 34 www.riffi.fi 2/2025 – Myös kosketinsoittajamme Marja äänitti omat laulustemmansa kotonaan, samoin bändimme uusin jäsen, kitaristi Heikki Selamo soitti myös joitain raitoja kotoaan käsin. Tämän jälkeen bändi soittaa kappaleiden pohjat livenä, ja luonnollisesti klikkiin, mikä helpottaa tulevia päällekkäisäänityksiä. Balanssi tulee jo demoista Vaikka Kokkonen pitää ohjat tiukasti käsissään, hän haluaa tehdä nimenomaan bändilevyjä, ja antaa jokaiselle muusikolle mahdollisuuden tuoda esiin omaa sielua ja sydäntään. – Päätyy kyllä. – Nyt meillä meni kaksi päivää siihen, että äänitimme kaikkien kahdeksan biisin pohjat, mikä oli minun mielestäni tosi tehokasta työtä, koska siinä ajassa ehdittiin tehdä myös jokunen päällekkäisraitakin kitaralle. Meillä on mukavan leppoisa tunnelma, ja kaikki ovat toki kartalla siitä, että kun tehdään Anna Kokkosen levyä, niin hän kertoo, mitä tehdään. Kaikkiaan meillä on ollut tosi hyvä tunnelma levyn teossa. Mutta jokaisella on se oma panos, ja hirveän mielellään otan ideoita vastaan, vaikka en kaikkia niistä voikaan toteuttaa. – Jokaisen jäsenen kanssa on ollut todella hedelmällistä tehdä musiikkia. Anna Kokkosen kappaleissa saattaa olla äänitysten jälkeen yli satakin raitaa, mutta ne kaikki ovat hänen mukaansa tarpeen. Teen hänelle aika tarkat ohjeet, ja minulla saattaa olla referenssejä eri osa-alueisiin tai ihan kokonaissoundiinkin, ja ne tekemäni listat voi olla aika pitkiäkin. Lähden heti miettimään sitä kokonaisuutta, instrumentaatiota. Musiikki ei saa olla kompromissi Tyyliltään Kadonneet taivaankappaleet on melodista poppia, kappaleet kestoltaan kompakteja ja tekstit luonteeltaan positiivisia ja rakkaudellisia. – Demoissani on jo aika pitkälle mietitty se balanssi, eli se kokonaisuus on jo niissä olemassa. – Toisaalta haluan, että äänittäjä, miksaaja ja masteroija pystyvät hekin seisomaan oman tekemisensä takana. Hän on kehittänyt raitakaaoksen kanssa systeemin, jolla hän sen hallitsee. – Vaikka alussa Villeä on saattanut hirvittää, kun on tullut sadan raidan sessio, mutta lopulta hänkin on ollut sitä mieltä, että kaikki on ollut tarpeellista. Käy ilmi, että musiikin tekeminen on Anna Kokkoselle myös tapa ”parantaa” itseään, ja lauluissaan hän haluaa välittää valonpilkahduksia. Logic on senkin vuoksi hyvä vaihtoehto, että miksaajamme Ville Alajuuma käyttää sitä. Päätyykö itse soittamiasi demoraitoja paljon lopulliseen miksaukseen, kuten nykyään tapana on. Kokkosen bändi onkin melko iso, ja siinä soittavat Marja Ahlsved (kosketinsoittimet), Niklas Ahlsved (rummut), Heikki Selamo (kitara), Seidi Guzejev (viulu), Jani Snellman (basso) ja Janica Pörhönen (sello). Saatan olla tosi haastavakin, mutta kunnioitan aivan äärimmäisen paljon kaikkia, joiden kanssa pääsen tekemään töitä. – En vältä rankkoja aiheita, vaan kysymys on siitä, miten haluan niistä kertoa, eli nostan niitä hyviä asioita esiin. Tuo on hyvä tahti, koska siinä säilyy vielä se rentous, artisti pohtii. Kokkonen kehuu Lamminmäkeä todella tarkkakorvaiseksi äänittäjäksi, joka tekee ”laadukasta ja timanttista soundia”. Hänellä on selkeästi oma soundi, joka on istunut tosi hyvin tähän minun toivomaani soundimaailmaan. ”Kaikki ovat kartalla siitä, että kun tehdään Anna Kokkosen levyä, niin hän kertoo, mitä tehdään” 33-35 Anna Kokkonen.indd 34 33-35 Anna Kokkonen.indd 34 11.5.2025 11.46 11.5.2025 11.46. Minulla on sellainen persoonallisuuden piirre, että saatan olla välillä olla tosi synkässäkin mielentilassa, ja se tapa miten pääsen sieltä pois on se, että otan kitaran, laitan luurit pääroksia, harmoniaa, polyfoniaa ja polyrytmiikkaa
Vaikka vaikutteita on, niin en koskaan yritä tehdä mitään tiettyä, vaan se mitä tulee on luontevaa. Mietitkö paljon levyn kokonaisuutta, jotta kappaleet ja tuotanto kuulostaisi yhtenäiseltä, vaiko yksittäisiä kappaleita, joista tulee sitten sellainen kokonaisuus kuin tulee. – Välillä kyllä, ja aina silloin tällöin saattaa napsahtaa myös joku apuraha. Erityisen tarttuva on Hollywoodin hylkäämä rakkausleffa, levyn iskelmällisin kappale. Mietitkö koskaan kappaletta tehdessäsi siltä kannalta, että tästä voisi tulla radiobiisi. 7.8.2025 Kahvila Saha | Kokkola Lisätietoja: www.elivejazz.fi | @elivejazz Ennakk oliput: NetTick et.fi 6.8.2025 KOKKOLA SEA JAZZ 33-35 Anna Kokkonen.indd 35 33-35 Anna Kokkonen.indd 35 11.5.2025 11.46 11.5.2025 11.46. Kun mieli lähti vuosikymmenien taakse, niin kappaleeseen tuli höysteeksi rautalankatyylistä kitaraa. En myöskään ajattele, että onko tämä nyt muodikasta tai tietyn kaavan mukaista. Mutta en halua, että joutuisin tekemään mitään kompromisseja musiikkini suhteen, siinä kohtaa minulla menee raja. Olen tosi kiitollinen, että olen tällaisenaankin mahtunut mukaan. www.riffi.fi 2/2025 35 hän ja lähden tekemään musiikkia. – Tykkään siitä, että kappaleessa on punainen lanka. – Session aikana tulee pieniä asioita, jotka alkavat sitten tasapainottamaan sitä kehoa. Pääsen sillä tavalla harmoniaan. u Kala UBASS -mallit testattavissa myymälässämme. Biisi syntyi ihan hirveän nopeasti, en ole varmaan ikinä tehnyt biisiä sellaisessa tahdissa, että sanat, sävellys ja demo esituotantoineen syntyi yhden viikonlopun aikana. Siinä tekemisen aikana käytännössä siis parannan itseni. Kullevo Linna -pystilläkin palkitun Kokkosen musiikki on saanut hyvin vastakaikua myös radion puolella, erityisesti Radio Suomessa, mutta myös vaikkapa Aito Iskelmä -kanavalla. – Sen tarina lähti siitä, että näin vanhan Suomi-filmin Katupeilin takana, jossa pääosassa olivat Matti Ranin ja Eeva-Kaarina Volanen. to. Anna Kokkoselle on siis tärkeää olla vapaa kaupallisista vaatimuksista. MARTIN TAYLOR (UK) ke. Se on minulle tosi nopeaa työskentelyä, sillä välillä saatan hinkata jotain tekstiä hyvinkin pitkään. Ensimmäinen versio kappaleesta voi olla ihan jotain muuta kuin lopullinen. – Yleensä aluksi se on niin, että tulee mitä tulee. Se oli niin hieno, ja mietin, että miksi tällaisia elokuvia ei enää tehdä. Ne ovat niitä stemmoja, pieniä rytmisiä leikkejä ynnä muuta. Onneksi sain myös luvan käyttää leffan materiaalia musiikkivideossa. – En pystyisi tekemään sillä tavalla, en kertakaikkiaan. Sitten kun tiedän, että tässä on se levykokonaisuus, niin alan tarkastelemaan sitä, mitä tuli tehtyä, ja löydän siitä tosi nopeasti sen asian, mistä siinä on kysymys. Esimerkiksi Hollywoodin hylkäämä rakkausleffa syntyi juuri sellaisessa tilanteessa, etten välttämättä voinut kovin hyvin. Uudella levyllä on selvää radiopotentiaalia. 6.8. En siedäkään sitä ajatusta, Anna Kokkonen toteaa. Siinä biisinteon aikana mietin, että haluanko oikeasti ajatella asiasta tällä tavalla, ja saatan päätyä myös muuttamaan suhtautumistani asiaan. Tekovaihe voi aluksi olla hyvinkin kaoottista, sillä toimin silloin aivan eri aivoilla, kuin biisien ollessa valmiina. Se vaatii niin erilaista moodia. Tuleeko sillä tavalla myös elantoa
Todennäköisesti hän olisi tehnyt saman myös perinteisillä verkostoitumiskeinoilla, sillä hänen musiikillinen taustansa on erittäin vahva ja yllättävänkin perinteinen, ja siihen sisältyvät opiskeluvuodet Berklee College of Musicissa. 36-39 Charles Berthoud.indd 36 36-39 Charles Berthoud.indd 36 11.5.2025 11.43 11.5.2025 11.43. 36 www.riffi.fi 2/2025 TEKSTI: JAN-OLOF STRANDBERG Charles BERTHOUD – karismaa, virtuositeettia ja substanssia Karisma – vaikuttavuus, vetovoima Virtuositeetti – taiturillisuus, taidokkuus Substanssi – olennainen olemus tai perusaines Lähde: suomisanakirja.fi C harles Berthoud on uuden sukupolven artisti, joka nousi maailmanlaajuisesti tunnetuksi Youtuben sekä sosiaalisen median kautta
Lähestulkoon kuitenkin heti, sillä halusin todella opiskella musiikkia. Neljä julkaistua sooloalbumia, sekä kirja ”kahden käden” tapping-tekniikasta ovat jo meriittilistalla, ja esiintymismatkat suuntautuvat nykyään myös USAn ulkopuolelle. Tapasin siellä valtavasti erilaisia ihmisiä ja muusikoita. Esimerkiksi joillain Led Zeppelin -levyillä huomaa, että on kohtia, joissa bändi ei ole täydellisessä synkassa keskenään, mutta homma toimii silti ja energia välittyy kuulijalle. Epäilin ensin, että siinä oli joku unohdus, kunnes selvisi, että basistin pitääkin rakentaa bassolinjat sointujen pohjalta itse! Sainkin sitten opetusta siihen hommaan. RIFFI: Miten innostuit musiikista, mistä aloit. RIFFI: Toisaalta sitä täydellisyyttäkin voi hakea hinkkaamalla riittävän kauan. Jazz on kyllä hienoa ja pidän siitä, mutta ei se ole minun ykkösvaihtoehtoni. CB: Kyllä, olen täysin samaa mieltä. Berkleessä oli myös paljon mielenkiintoisia kursseja, joista sai valita mieleisensä. Videota tehdessään voi kuvata niin monta ottoa kuin tarve vaatii ja senkin jälkeen voi korjailla pieniä virheitä. Eikös loppuviimein kaikki, mikä kuulostaa omaan korvaan hyvältä, ole hyvää musiikkia. www.riffi.fi 2/2025 37 Bassonsoiton lisäksi Charles on myös klassisesti koulutettu pianisti ja monen muunkin instrumentin taitaja. RIFFI: Teorian opetus ainakin taitaa erota aika lailla klassisesta musiikista, vaikka tietyt perusasiat ovat samat. Rupeaa toistamaan itseään ja yrittää saada asiat teknisesti kuntoon, mutta samalla se alkuperäinen energia ja ajatus hivenen katoaa – ainakin monessa tapauksessa. Kun olin 11, ryhdyin kuuntelemaan enemmän rock-musiikkia, erityisesti Metallicaa. RIFFI: Yllätyin aikoinaan, kun selvisi että suurin osa omista idoleistani on itseoppineita. CB: Aikaisemmin Berkleessä tosiaan keskityttiin täysin jazziin. CB: Aloitin klassisella pianolla, seitsemän vanhana siis. On mukava astua elävän yleisön eteen ja saada homma toimimaan, vaikka mikään keikka ei voikaan olla 100-prosenttisesti täydellinen suoritus teknisesti – aina sattuu jotakin… RIFFI: No sinulla tilanne on kyllä selkeästi se, että keikallakin taso on häikäisevä. Ja se oli kyllä erittäin suuri askel. Vanhempani olivat sitä mieltä, että se on hyvä idea ja itse asiassa minä myös nautin siitä. Tuskin kuulija erottaa, missä jotakin sattuu, jos nyt sattuukin sattumaan. Halusin vain mennä opiskelemaan musiikkia yleisesti ja oppimaan uutta. Kaikki tehdään täydelliseksi. Normaalisti lapsi tai nuori rupeaa itse kiinnostumaan musiikista vasta siinä 11–12-vuotiaana, jolloin edellä mainituilla on jo aikamoinen etumat36-39 Charles Berthoud.indd 37 36-39 Charles Berthoud.indd 37 11.5.2025 11.43 11.5.2025 11.43. Innostuin todella, kun sain tietää, että voinkin opiskella funkia ja slap-basson soittoa! Ei tarvinnutkaan opiskella klassista musiikkia tai jazzia ja pohtia sitten, että miten siirtää sitä oppia omaan tyyliini. Hän on siis ollut musiikin ympäröimänä koko elämänsä ja näin on ilmeisesti myös Richard Bonan ja monen muun itseoppineen kanssa. RIFFI: Menit sinne aika nuorena… CB: Kyllä, melkein suoraan koulusta, vaikka luinkin fysiikkaa ensin vuoden. Hän taisi olla kolmen vanha, kun hän jo alkoi seurata veljensä tekemisiä. CB: Jep, esimerkiksi Victor Wootenia opettivat hänen veljensä. Valitsin oitis slap bassja tapping-kurssit! RIFFI: Mitä ihmettä, oliko siellä sellaisiakin kursseja. Olen iloinen, että he ovat päästäneet siitä irti. Charles esiintyi luonnollisesti illan tähtenä! RIFFI: Olen jo vuosia seurannut erilaisia todella taitavia muusikoita Youtuben välityksellä, mutta sitten kun tapaan kaverit livenä, huomaan, että taso ei ole ihan sama kuin mitä YouTube on antanut ymmärtää! CB: Tämä on totta. Opiskelijat voivat enemmän keskittyä mieleiseensä musiikkiin ja omaan tapaansa soittaa. Siitä tulee vahvemmin sellainen olo kuin olisi itse paikan päällä kuuntelemassa yhtyeen esitystä, sen sijaan että kuuntelisi jotakin valmiiksi puristettua ”täydellistä” tuotetta. CB: Olihan siinä eroa. Kaikki kaverit soittivat joko kitaraa tai rumpuja, joten ajattelin että kun kukaan ei soita bassoa, niin mahdollisuudet päästä bändiin ovat erinomaiset. Itseäni silti ainakin viehätti ja viehättää edelleen moni ’70-luvulla tehty äänite, jossa suoritus ei ole täydellistä, mutta se energian läsnäolo tuntuu ja välittyy kuulijalle. CB: Tavallaan kyllä, vaikka oikeastaan mitä enemmän ottoja soittaa, sitä enemmän sitä energiaa katoaa. Livenä mitään ei korjailla tai oteta uusiksi! Soittaminen keikalla tai kameran edessä ovat kaksi ihan eri asiaa. Berklee oli nykyaikaisempi, moderni ja hyvin erilainen koulu. Rupesin sitten aika nopeasti todella pitämään bassonsoitosta, ja ensimmäiset idolit olivat Flea (Red Hot Chilli Peppers), Cliff Burton (Metallica), ja bändeistä Green Day, Muse, Foo Fighters yms. Tiesin, että haluan soittaa jotakin soitinta, joka sopii rockiin, mutta en vielä silloin tiennyt, että mikä instrumentti olisi sopiva. Bändiluokassa meille jaettiin heti alkuun nuotit, joissa oli melodia ja soinnut kirjoitettuna. Sitten kun täytin 19, lähdin Bostoniin (Berklee College of Music) opiskelemaan. Ihmettelin, että missä on bassostemma… mitäs minun tässä pitäisi soittaa. Oikeastaan tilanne on vähän samanlainen myös nykyään – kitaristeja on valtavasti, mutta basisteja vähemmän. CB: Kyllä! Asiat ovat muuttuneet… RIFFI: Stanley Clarke kertoi minulle joskus aikaisemmin, että asiat tosiaan muuttuvat Berkleessä ja monessa muussakin koulussa. Mutta nykyäänhän tämä editointi ja korjailu koskee levytyksiä. Meininki on nykyisin avoimempaa. Tavastia oli lähes loppuunmyyty ja suosio näytti olevan valtava. Tapasin Charlesin Tavastialla, jossa hän konsertoi tammikuussa ”Escape the Internet” -kiertueellaan yhdessä itävaltalaiskitaristi Bernthin sekä ruotsalaisen kitaristi-tuottaja Ola Englundin kanssa. Pidän molemmista, mutta livessä on kyllä se hieno puoli, että saa kohdata kuuntelijansa kasvotusten. En ollut aikaisemmin saanut mitään sen tapaista musiikin koulutusta, kaikki aiempi perustui enemmän klassiseen musiikkiin. Ja se korvaa monesti pienet virheet. Soitossaan hän käyttää nykyaikaisia kitaratekniikoita ja hämmästyttävän nopeita, lähes flamenco-tyyppisiä osuuksia
Olin silloin parikymppinen, eikä ollut ketään mukana. Musiikin tyyli voi olla mitä tahansa: rockia, reggaeta, metallia, poppia – aivan mitä vain! Olen soittanut tähän mennessä bassoraidan noin tuhanteen biisiin. Kaikenhan voi kyllä opetella ominkin päin, mutta opettajan johdolla ne asiat saa haltuun parhaassa tapauksessa paljon nopeammin. Alussa käytin soolokeikoilla looppereita, joihin äänitin looppeja livetilanteessa ja soitin sitten päälle. Kun menin Berkleen, olin enemmän kiinnostunut slap bassosta ja tappingista ja muista nykytyyleistä. CB: Eihän musiikki kehity, jos jatkuvasti tekee sitä mitä ennenkin on tehty! Kaikkea on hyvä tutkia, mutta jos on palava halu tehdä jotakin uutta ja erilaista, se pitää tehdä! Sen huomaa myös heti lavalla, jos ja kun muusikko soittaa sitä mitä itse haluaa tai sillä tyylillä millä itse haluaa. Moni olisi voinut sanoa, että älä keskity noihin juttuihin nyt tai jotakin vastaavaa. Onneksi siellä huomioitiin tämä asia, vaikka perimmäinen ajatus kai on, että opiskelijoita koulutetaan siihen mitä kenttä vaatii – eli soittamaan aika perinteisesti. Onkin kyllä hienoa, että on musiikkikouluja, joissa voidaan edetä nopeasti ja kuroa välimatkaa kiinni. On hyvä taito osata soittaa myös yksin soolona ilman muita muusikoita, mutta pidän silti enemmän muiden kanssa soittamisesta. RIFFI: Alussa puhuttiin videoista, mutta oletko löytänyt muita tapoja internetin hyödyntämiseen. KU VA : JA NO LO F ST RA ND BE RG 36-39 Charles Berthoud.indd 38 36-39 Charles Berthoud.indd 38 11.5.2025 11.43 11.5.2025 11.43. Aluksi sain 10 dollaria per kappale ja soitin periaatteessa kenelle tahansa, joka lähetti tiedostoja soitettavaksi. RIFFI: Kukaan ei aikoinaan kertonut afrikkalaisille huippumuusikoille mitä ei ”saa” soittaa, vaan he soittivat sitä mitä heidän omasta mielestään kuulosti hyvältä ja toivat samalla sitten uusia mausteita länsimaiseen musiikkiin. Jos lapsi kuulee kolmivuotiaana vaikkapa nyt espanjaa jatkuvasti, hän oppii sen luultavasti nopeasti. CB: Eivät oikeastaan ihan puhtaasti kumpiakaan. Sessiotyössä ei paljon slappausta tai tappingia tarvita, vaan enemmänkin juuri niitä perinteisiä bassolinjoja. Toki meillä on myös taustanauha käytössä useassa kappaleessa. RIFFI: Sehän oli todella mahtavaa. Pidän muiden muusikoiden kanssa soittamisesta. Jos taas aikuinen menee vuodeksi Espanjaan, niin se ei ehkä lähde ihan yhtä helposti… RIFFI: Kyllä musiikkikoulutus on tärkeää. Mutta kyllä joukossa on myös soolobassokappaleita. Sieltä saa oikeat työkalut soittamiseen ja musiikin tekemiseen. Erittäin hyvä kokemus ja samalla myös hyvin opettavaista. Alkuvaiheessa palkat olivat niin pieniä, että oli parempi esiintyä yksin. Mutta opettajani huomasi, että minulla oli kykyä ja halua edetä siihen suuntaan. CB: Nykyään kouluissa on vielä se hyvä puoli, että niissä voi usein soittaa ja opiskella asioita joita itse haluaa, kaiken muun ohessa. 38 www.riffi.fi 2/2025 ka tässä asiassa. Se on vähän sama kuin kielten oppiminen. Ja joillakin taas soitan kaikki instrumentit itse. Ja ovathan teoria ja ”säännöt” kuitenkin ”samat” kaikessa musiikissa – C on C lattarissa, ihan kuten se on C jazzissa ja klassisessakin musiikissa. Sitä kautta sitten joku saattaa lähettää tiedostona kappaleen, johon haluaa bassoraidan. Ovatko ne soolobassolevyjä vai bändillä tehtyjä levyjä. Hän innosti minua jatkamaan sillä tiellä. Aluksi minulla oli hyvin alhaiset hinnat, koska halusin vain kokemuksia asiasta ja alasta. RIFFI: On aika haastavaa mennä yksin lavalle ja soittaa 45 minuuttia yksin, niin että sanottava on tarpeeksi ja yleisö pysyy valppaana. Aikaisemmin soitin paljon soolobassokeikkoja, mutta nyt esimerkiksi täällä Tavastialla soitamme triona. Nyt voin jo valikoida mitä soitan, ja määrätä myös hinnan. Minun onnekseni opettajani oli kuitenkin hyvin avarakatseinen ja huomasi nopeasti miten kiinnostunut olin kaikkiin erikoistekniikoihin. Eri kappaleissa kyllä soittaa monia muusikoita – joillakin vierailee kitaristeja, joillakin rumpaleita. Tilaaja voi antaa arvioita saamistaan raidoista ja viiden tähden arviot ovat arvokkaita – ne johtavat uusiin projekteihin. CB: Netissä on muutama alusta, joilla voi ilmoittautua ottamaan töitä vastaan. Oppia ne samat perusteet, jotka nämä musiikin ympäröimät nuoret ovat omaksuneet jo ”luonnostaan” kotona. Ajoin autoa, hoidin äänentoiston ja soitin… Se tuntui kyllä mukavalta silloin. RIFFI: Olet julkaissut jo neljä omaa levyä, kerro jotain niistä. CB: Kyllä
Pitää myös puhua yleisölle ja pitää ohjelma mielenkiintoisena. Jos G-kieli on ohuempi, en saa siihen niin paljon sustainia kuin haluan, ja bändisoitossa Gja Dkielet hukkuvat, jos ne ovat kovin ohuita …vaikka kyllähän niillä voisi soittaa vähän nopeammin! Mutta bändisoitossa tukeva soundi on tärkeää. Michaelilla taitaa olla piccolo-kielet (.20–.52 siis E,A,D,G, mutta oktaavia korkeammalla) siinä bassossaan, jota hän enimmäkseen käyttää soolokonserteissa. Itse asiassa veljeni on muuttamassa Suomeen, koska hänen vaimonsa on suomalainen. Joten minulla on paljon sukua Suomessa ja käyn Suomessa melko usein! RIFFI: No jopas oli uutinen, Suomi on siis hyvinkin tuttu paikka sinulle. Ja niin sen pitäisi mielestäni pitkälti ollakin. Käytätkö jotain erikoisia kielityksiä vai miten homma menee. RIFFI: Jos itse teen musiikkia, soitan sen ensin vaimolleni, jolta saan suoraa palautetta. CB: Ja sitten hän tekee vielä niitä hauskoja temppuja rummuttamalla kitaraa käsin ja välillä taas sudeilla… Uskomaton kaveri! Se on taiteellista, viihdyttävää, hauskaa ja musikaalista samassa paketissa. RIFFI: Tämän kiertueen tiimoilta pidät myös joitakin klinikoita. CB: Jep. CB: Ei oikeastaan, mutta haluan, että bassossa on tilaa soittaa myös 24 nauhan kohdalta, joten pitää olla vapaa pääsy aivan kaulan yläpäähän asti. Hän kuuntelee ainoastaan kokonaisuutta, miltä musiikki kuulostaa. Kun aloin seurata enemmän tekemisiäsi, luin kotisivuiltasi että sinullahan on suomalaiset sukujuuret! CB: Se pitää paikkansa! Äitini on suomalainen ja isä englantilainen. RIFFI: Sinulla on itse asiassa kyllä paljon samantyyppisiä piirteitä esiintymisessä. Käytän .45–.125 settiä, joka on suht’ normaali tietääkseni. Hän ei tiedä teknisistä asioista juuri mitään, eikä siis ajattele, onko jokin asia vaikea soittaa vai ei. Joten meillä on paljon yhteyksiä Suomeen! u KU VA : JA NO LO F ST RA ND BE RG ”Eihän musiikki kehity, jos jatkuvasti tekee sitä mitä ennenkin on tehty!” 36-39 Charles Berthoud.indd 39 36-39 Charles Berthoud.indd 39 11.5.2025 11.43 11.5.2025 11.43. Myös kaikissa covereissa ja sovituksissa yritän huolehtia, että melodia tulee voimakkaasti esiin. Mutta usein käydään kesäisin, koska meillä on kesämökki Tammisaaressa. CB: Joo meillä on oikein mukava mökki, jossa on sauna ja kaikki! Joten tämä on hyvin tuttua! Valitettavasti en puhu suomea, mutta tunnen joitakin sanoja sieltä täältä ja äitini kehotti minua sanomaan keikalla myös jotakin suomeksi. Joskus laulan säveltäessäni ensin melodian ja sitten yritän soveltaa sitä bassolle uudestaan sovitettuna, koska melodia nyt vain on niin tärkeä. www.riffi.fi 2/2025 39 CB: Kyllä, siinä on niin paljon muutakin kuin pelkästään mennä lavalle soittamaan. He tapasivat yliopisto-opiskelijoina Australiassa ja muuttivat sitten yhdessä Englantiin, jossa synnyin. Asumme vaimoni kanssa nykyään Bostonissa, mutta käyn ainakin muutaman kerran vuodessa Englannissa vanhempiani tapaamassa, ja Suomessa sitten vähintään kerran vuodessa. Meillä seurattiin aikoinaan paljon Formula ykkösiä kun Mika Häkkinen oli puikoissa, ja myös silloin kun Kimi Räikkönen oli mukana. CB: En oikeastaan. RIFFI: Soitat kuitenkin aika monimutkaisia juttuja bassolla. Ne tuntuvat hivenen kömpelöiltä ja niissähän ei ole 24 nauhaa… Soitan nykyään myös paljon kuusikielisellä bassolla ja olen saamassa uuden nimikkobasson lähiaikoina. CB: Kyllä, kyllä. Tosin esimerkiksi Michael Manringin soitossa, varsinkin kun hän soittaa niitä soolokonsertteja, ohuet kielet toimivat mainiosti. RIFFI: Tämähän oli hauska kuulla ja yllättävä uutinen. Suosin myös ohuempia kauloja. Se on eräänlainen YouTube-kanava livenä, eli soitamme, opetamme ja tapaamme fanimme kasvotusten! RIFFI: Yksi juttu täytyy vielä selvittää. Pidän Fender Jazz-basson soundista, mutta en niiden soitettavuudesta. CB: Kyllä. Jokaiseen konserttiin myymme myös VIP-lippuja, jotka sisältävät workshopin ennen varsinaista konserttia. Sitten se ympäröidään kaikilla hienoilla mausteilla, vaikka tappingilla ja slappaamalla. Vaikka osa soittamistani biiseistä on monimutkaisia ja vaativia, yritän aina huolehtia, että melodia on läsnä. RIFFI: Onko sinulla joitain aivan erityisiä vaatimuksia soittimen suhteen. Itse haluan, että myös sellaiset ihmiset kuuntelevat musiikkiani, jotka eivät tiedä bassonsoitosta yhtään mitään.Toivon, että ihmiset tuntevat musiikin energian ja soundin sen kummemmin sitä analysoimatta ja ajattelevat sitten ehkä vain, että tämähän kuulostaa hienolta. RIFFI: Olen nähnyt Tommy Emanuelin muutaman kerran livenä ja hämmästellyt hänen taitoaan tuottaa akustisella kitaralla erilaisia sävyjä ja dynamiikkaa niin monipuolisesti, ettei ketään pitkästytä vaikka konsertti kestää kaksi tuntia. CB: Kiitoksia. Kuusikielinen sopii hyvin tapping-hommiin. Ollaan käyty ihan siitä lähtien, kun olin pieni poika ja välillä käytiin jopa Lapissa hiihtämässä
Vuorossa: E l ä m ä n i k i t a r a t Jonne Kulluvaara – Solisti pitää saada kuulostamaan mahdollisimman hyvältä ”Esimerkiksi sellainen pehmeä soundi voi olla yksin soittaessa mahtava, mutta kun menet rumpalin kanssa treenikämpälle, niin tuletkin sitten ihan masentuneena kotiin. Hän myös muistuttaa, että yksinään hyvältä kuulostava soundi ei välttämättä toimi bändin seassa: TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Kulluvaara on omistautunut täysin bluesille ja soulille. 40-43 EK 225 Kulluvaara.indd 40 40-43 EK 225 Kulluvaara.indd 40 11.5.2025 11.45 11.5.2025 11.45. Yhteistyökumppaneihin kuuluvat niin lukuisat suomalaisbändit kuin ulkomaiset kiertueartistitkin. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. Päinvastoin, juurikin yksistään kylmältä ja kalsealta kuulostava soundi saattaa leikata bändin seasta juuri sopivasti läpi, ja siinä samalla siitä häviää ne ilkeät taajuudet”. Hänelle on kitarasoundin suhteen tärkeää se, että siinä on riittävästi keskialuetta. Tapasimme Kulluvaaran hänen kotonaan Helsingissä, ja kuulimme tiukkaa asiaa bluesin ympäriltä. 40 www.riffi.fi 2/2025 J onne Kulluvaara tunnetaan kotimaisen bluesin kentällä, jossa hän on ollut erittäin työllistetty kitaristi jo pitkän aikaa
Tallassa on perinteiset messinkipalat, joilla saa täyteläisemmän äänen. Käsittääkseni Risto Klemola alunperin toi tämän Texasista Suomeen ’90-luvulla. Maksoin tästä 1300, mikä on todella vähän, sillä juuri nämä ’82-reissuemallit ovat nykyään haluttuja ja huomattavasti kalliimpia. Ja se ensimmäinen vaikutuksen tehnyt levy oli tietysti Hurriganesin Roadrunner. Frank Anthony -niminen henkilö on aikoinaan tilannut tehtaalta itselleen nimikoidun mallin, koska silloin niin pystyi tekemään. – Silloin kyse ei ollut minulle vielä kitarasoitosta, vaan kokonaisuudesta: levyn kansi ja soundi oli niin makea, ja se oli niin epäsuomalaista. Sitten pääsin kokeilemaan näitä minihumbuckereita, ja ne ovat ääneltään kirkaampia, ja ikään kuin P90:n ja P.A.F-humbuckerin väliltä. Minun oli jotenkin vaikea löytää sopivaa soundia, mutta kun kokeilin tätä kitaraa, ja se oli siinä. Tämä kitara on soittaessa relikoitunut, sillä nämä on ilmeisesti tehty siten, että pinnoite lähtee helpommin. Se levy oli Jimi Hendrixin Band of Gypsies, ja ”Sellainen pehmeä soundi voi olla yksin soittaessa mahtava…” 40-43 EK 225 Kulluvaara.indd 41 40-43 EK 225 Kulluvaara.indd 41 11.5.2025 11.45 11.5.2025 11.45. Tämä kitara oli se viimeinen Tele-niitti minulle. Blues-herätys pohjoisessa Kajaanin vieressä Otanmäen taajamassa syntynyt Kulluvaara varttui pääosin Kolarissa, ja ensimmäisistä kitaraopeista vastasi vanhempi velipuoli Jukka Tervo. Lisäksi tässä on myös vastavaihekytkentä, joten saan tarvittaessa myös kunnon honotussoundin. Huono puoli on sitten se, että nämä mikit ovat aika kovia hurisemaan, ja mikrofonisuuttakin näissä on. – Telecasterilla voi soittaa periaatteessa mitä vaan, ja siksi se on minulla aina varmin ensimmäinen valinta. Tomi puolestaan hankki tähän kaksi Gibsonin P13mikkiä, joita Gibson kehitti 1940-luvulla. Harmony sitten osti heiltä isot varastot, ja käytti näitä omissa hintavammissa kitaroissaan. Fender American Vintage ’52 Telecaster, 1982 – Tämä on Mikko Kuustosen entinen kitara, jolla hän soitti Q-Klubi-lähetyksissä vuonna 1991. – Kitara oli Tomin Suprovox-studiolla, kun aloimme tekemään Helge Talqvist Bandin tulevaa levyä. Olen aina tykännyt näiden estetiikasta, ja minulla onkin ollut hirveä määrä ES 335-, 345ja 355-malleja. Jos haluaa sellaisen autenttisen Chesslevyjen soundin, joka toimii harpistin kanssa, niin tällä se löytyy. Epiphonen Riviera vuodelta 1964 – Ostin Epiphonen eBaysta alle 2000 eurolla kaikkine maksuineen. He eivät kuitenkaan ehtineet käyttää näitä kitaroissaan, sillä P90-mikki tuotiin markkinoille jo vuonna 1946. Lisäksi kahdelle kielelle yhteinen tallapala on aina pieni kompromissi vireen suhteen, mutta se kuuluu tähän kitaraan. Mutta niissä kaikissa on täysikokoiset humbuckerit, eivätkä ne ole koskaan istuneet minun soundiini. Samalla ne ovat myös akilleen kantapää, sillä joku kieli alkaa aina jossain vaiheessa ”sitaroimaan”, mikä on tosi ärsyttävää. Tällaiset f-aukkoiset puoliakustiset ovat varmaankin ikonisimpia blues-kitaroita. www.riffi.fi 2/2025 41 National Debonaire vuodelta 1956 – Tämä on uusin käyttökitarani, jonka ostin Tomi Leinolta, ja soitan tällä todella ”old school” vintage-kamaa. Sitten kun kävin velipuoleni luona kylässä, kuulin ensimmäisen kerran vinyylilevyä levysoittimesta kuulokkeet korvilla. Samoin tämä sopii jazz-tyyliseen soundiin
Kingin juttuihin. Kingin Live at Regal, Albert Collinsin Frostbite, Otis Rushin kokoelma sekä Freddie Kingin Gives You a Bonanza of Instrumentals olivat tarkassa kuuntelussa, hän kertoo. Alakitara ja yläkitara Jonne Kulluvaara nimeää yhdeksi leipälajeistaan juuri huuliharpistien säestämisen. Jossain vaiheessa tuli ajankohtaiseksi myös täyspäiväiseksi soittajaksi ryhtyminen. Heidän Blues Skies -levynsä oli ollut ’90-luvun alussa aivan sensaatio. Kotimaisista vaikuttajista Kulluvaara mainitsee Jarkka Rissasen ohella Jaakko Heinosen, lahtelaisen Chicago Overcoat -bändin kitaristin, jota hän pitää Suomessa uranuurtajana. Tästä lähtee samantyyppinen keskialue soundi kuin tuosta Debonairestakin. Muistan lukeneeni Junior Watsonin haastattelun, jossa hän sanoi, että kannattaa perehtyä harpistien säestämiseen. – Kun muutin Helsinkiin, niin sitten pikkuhiljaa tutustuin Jaskaan (Heinoseen), ja hän pyysi minut vuonna ’96 J. Sekö, ettei soita päälle. Silloin minulla tapahtui blues-herätys. – Vaikka kannessa saattoi olla joku itselleni epäkiinnostava kitaristi, niin jokaisessa numerossa oli kuitenkin joku juttu jokaiselle lukijalle. – Sain Kolarin kunnalta kesällä ’83 ensimmäisen kesätyöpaikan, josta sain palkkaa 3 050 markkaa. Sitä ennen minulla oli vähän aikaa Yamahan SG-kopio kokeiltavana, mutta pian oli jo palo saada oikea Gibson. Myös B.B. Hän perehtyi myös Otish Rushin ja B.B. Kun itse olin bändissä, niin teimme pari levyä, Don’t Hesitate (1997) ja From Now On (2001). – Tomi Leino, vaikka hän oli minua nuorempi, näytti esimerkkiä ryhtymällä ammattimaiseksi soittajaksi. Mitä huuliharpistin säestämisessä on tärkeää huomioida. Ahkera bluesin kuuntelu alkoi kylläkin heti: – Sen jälkeen aina odotin seuraavaa kertaa, kun Jarkka tuli käymään Ilpon luona, koska hänellä oli aina matkalaukullinen levyjä mukana, joita sitten äänitin itselleni kelanauhurille. Viimeinen Blues Guys -keikka oli vuonna 2004 Prahassa. Hän alkoi tuomaan todella kovan luokan ulkomaisia soittajia tänne kiertueille. Sitten suunta kääntyi kohti pääkaupunkia. Hän mielestäni muutenkin nosti tämän suomibluesin vielä ihan uudelle tasolle. Leino & Blues Guys -yhtyeeseen. Kulluvaaran ensimmäinen sähkökitarakin oli heti Gibson, SG Firebrand. Ja vaikka hän ehkä saikin Albert Kingiltä taiteilijanimensä, niin en ole kuullut hänen soitossaan ikinä mitään Albert King -vaikutetta, jos tällä tavalla puristisesti haluaa asiaa katsoa. Jos ajatellaan suomalaista blues-kitarismia, niin kaikki kunnia vaan Albert Järviselle, mutta sehän oli brittibluesin kopiota. Slide-soiton lisäksi tällaiset kitarat sopivat hyvin vaikkapa Hot Jazz -musaan. – Jaakko Heinonen sekä Pepe Ahlqvist bändin solistina toivat amerikkalaisen bluesin Suomeen. – Sieltä löytyi studio, uimahalli, palloiluhalli ja tietysti Systembolag… Siellä oli myös pitserian pubi, jossa alettiin käydä keikoilla ensimmäisillä bändivirityksillä. Kahta työtä samaan aikaan Kolarista Jonne Kulluvaara muutti ensin opiskelemaan musiikkitiedettä Jyväskylän yliopistoon, ja toimi siinä sivussa esimerkiksi Yarin bändin autokuskina. Sen jälkeen sitä Roadrunneriakin alkoi kuuntelemaan ihan uudesta näkökulmasta. Siinä oltiin jopa Ruotsia edellä. Distributed in the Nordics by www.fitzpatrick.se TONE KING IMPERIAL PREAMP High Voltage Tri-Tube Preamp Pedal The Heart of the Imperial MKII, Now on Your Pedalboard imperial riffi maj 2025.indd 1 imperial riffi maj 2025.indd 1 2025-05-06 14:41 2025-05-06 14:41 40-43 EK 225 Kulluvaara.indd 42 40-43 EK 225 Kulluvaara.indd 42 11.5.2025 11.45 11.5.2025 11.45. 42 www.riffi.fi 2/2025 se oli se lopullinen niitti kitaran suhteen. Se Gibson maksoi 2 995 markkaa Oulun F-Musiikissa. Siinä piti alkaa jo varomaan jonkinlaista loppuunpalamista, hän muistelee. Näissä on alumiini kartio, joka toimii mekaanisena kaiuttimena, koska silloin etsittiin isompaa ääntä, jotta kitaristi erottuisi bändin seasta. Olin hänen mukanaan New Yorkissa, missä hänellä oli keikka legendaarisen Steve Guygerin kanssa, ja sen reissun innoittamana tein päätöksen jäädä pois päivätöistä. Teinivuosina Kolarissa merkittäväksi hahmoksi muodostui sinne opettajaksi muuttanut Ilpo Jalkanen, Kari-Tapion serkku, jonka ansiosta Kulluvaaran muusikon ura sai hyvän lähdön. Soittamassa hän kävi jo tuohon aikaan Ruotsin puolella, sillä 25 kilometrin päässä rajan takana sijainnut Pajala oli ’80-luvun alussa ”ihan toinen maailma” Kolariin verrattuna. Tein käytännössä kolme vuotta kahta työtä samaan aikaan. Tässä yllättävän tärkeäksi avuksi sattui oleman Guitar Player -lehti, joita hän ryhtyi ahmimaan jo nuorena Kolarissa. Kaikki viikonloput olin keikoilla ja välillä arkipäivisinkin, koko ajan reissussa. Bändi voitti levyraadinkin, ja sai hyviä festivaalitarjouksia. Se oli hyvä sattuma, sillä monella rintamalla alkoi olla keikkoja niin paljon, että päätös oli tehtävä. En silloin vielä ihan suoranaisesti mennyt blues-juttuun, mutta hän näytti esimerkiksi avoimen G-vireen. Jaakko alkoi ensimmäisenä puhua täällä Robert Lockwoodista, joka oli Little Walterin ja Sonny Boy Williamsonin säestäjäkitaristi. – Hän pyysi Jarkka Rissasen pitämään paikkakunnalla kitara-workshoppia, ja se oli aivan totaalinen mullistus. – Juuri ennen tuota New Yorkin matkaa kävi sellainen juttu, että Hesari uutisoi Ylen tarjoavan lähtöpaketteja. Keikkailun ohessa Kulluvaara työskenteli tosiaankin Ylellä musiikki-informaatikkona lähemmäs 20 vuotta. Fabulous Thunderbirdin T-Bird Rhythm oli silloin aika uusi levy. Sen jälkeen olin vielä Jaakko Heinonen Bandissa mukana. Tätä seurasi sukellus akustisen bluesin soittamiseen, jota Kulluvaara teki ensin pitkään huuliharpisti-laulaja Juha Kartanon kanssa. – National alkoi valmistaa näitä soittimia vuonna 1927. Myös Jimmie Lawsonin kautta tuli lisää keikkoja. Koska olen itse freelance-säestäjä, niin aloin tutkimaan Little Walterin, Sonny Boy Williamsonin ja Big Walter Hortonin levyjä, ja kuuntelin, että mitä siellä kitaristit soittaa
Tämän jälkeen bändissä ovat laulaneet niin ikään soolouralle siirtynyt Emilia Sisco, samoin kuin Charlotta Kerbs, ja nyt siis Unna Kortehisto. – R.J. Tyylilajista riippuen sähköbasso tuli blues-levytyksiin vasta ’50-luvun lopulla. Kat Balloun taas on amerikkalainen harpisti, joka on asunut Berliinissä parikymmentä vuotta. Siitä syntyy sellainen kudelma. – Kolme levyä olemme tehneet yhdessä, ja nyt on neljäs masteroinnissa. Molemmat jutut voi soittaa myös samaan aikaan, kun on tarpeeksi hyvä. Kulluvaara mainitsee tästä esimerkkinä Little Walterin kappaleen Shake Dancer. Toissa vuonna mikseristä suoraan äänitetty keikka Angelniemen Lossirannassa julkaistiin viime kesänä levynä (Kat Baloun & The Frostbites: Live at Lossiranta, toim huom.) ”Perinteisessä Chicagobluesissa pitää tietää se roolitus.” Ja tietysti soittokumppaneihin on kuulunut juurikin huuliharpistina tunnettu Pepe Ahlqvist, johon Kulluvaara tutustui Jarkka Rissasen kautta. – Varsinkin 2000-luvulla tein hänen kanssaan paljon duo-keikkoja, mutta siinä vaiheessa roolini oli jo sähkösoitto, koska Pepe alkoi itsekin jo soittaa kitaraa ja vähemmän harppua. Sillä on laulajana Unna Kortehisto. Bändi on vuosien varrella tullut tunnetuksi eritoten naislaulajien ponnahduslautana. Harpisti-laulaja Helge Tallqvistin bändi on Kulluvaaran nykykokoonpanoista ahkera levyttäjä. Mischoa ja Kat Balounia. Kyse ei kuitenkaan ole ollut niinkään harpistin säestämisestä, sillä tuon soittimen kanssa Ahlqvistia on nähty vähemmän ja vähemmän. Eli alakitara soittaa komppia alakielillä, kun taas yläkitara soittaa ylemmillä kielillä pariääniä soinnuista. Sellainen yksiääninen sooloilu tuli vasta myöhemmin. – Siinä on juuri niitä kutosja ysisointukäännöksiä, jotka ovat tosi hyödyllisiä osata. Tulee mieleen eräs toinen bändi vuosien takaa… – Helge Tallqvist Band on ollut laulajille vähän samanlainen bändi kuin mitä John Mayallin Bluesbreakers oli aikoinaan kitaristeille, kiteyttää Jonne Kulluvaara lopuksi. Ulkomaisista harpisteista Jonne on säestänyt esimerkiksi edellämainittua Steve Guygeriä, R.J. – Joo, solisti pitää saada kuulostamaan mahdollisimman hyvältä. on suuri suosikkini, ja reilu vuosi sitten teimme Tomi Leinon studiolla levyn, jossa olin ensisijaisesti äänittäjänä, mutta myös soittajana. Minun aikanani bändissä lauloi ensin Ina Forsman, josta tuli niin iso nimi, että hän siirtyi omalle soolouralle, ja asuu nykyään Berliinissä. Perinteisessä Chicago-bluesissa pitää tietää se roolitus, eli kärjistetysti on alakitara ja yläkitara. u Distributed in the Nordics by www.fitzpatrick.se TONE KING IMPERIAL PREAMP High Voltage Tri-Tube Preamp Pedal The Heart of the Imperial MKII, Now on Your Pedalboard imperial riffi maj 2025.indd 1 imperial riffi maj 2025.indd 1 2025-05-06 14:41 2025-05-06 14:41 40-43 EK 225 Kulluvaara.indd 43 40-43 EK 225 Kulluvaara.indd 43 11.5.2025 11.45 11.5.2025 11.45. Itseasiassa vanhan Chicago-bluesin improvisaatiokin perustui aika pitkälle juuri noihin käännöksiin. Tammikuussa soitimme pitkästä aikaa Inan kanssa yhdessä Storyvillen Bluesfestissä
Ulkoisesta olemuksesta voi päätellä asioita suuntaa-antavasti, mutta kun sointiin vaikuttavia tekijöitä on näin monia, ei lopullista totuutta tiedä kuuntelematta. Reunaan soittaessa ridet myös crashaavat hyvin, vaikka molemmilla on painoa yli 2 700 grammaa. Sorvausurat ovat hieman leveämpiä kuin Ahjo-sarjan symbaaleissa. Suuren kellon omaava symbaali taas tuottaa yleensä enemmän yläsäveliä ja äänenvoimakkuutta kuin pienikelloinen symbaali. Symbaalien sorvausja taontajäljissä on kuitenkin eroja. Sekä symbaalin selkään että kelloon soitetut lyönnit ovat selkeitä ja erottuvia. Symbaalin taonnalla saavutetaan symbaalin kaareva muoto ja jännite. Korkea ja pyöreä profiili soi korkeammalta ja vastaavasti tasainen symbaali värähtelee hitaammin ja soi matalammalta. Koon lisäksi sointiin vaikuttavat myös symbaalin profiili sekä kellon eli kuvun koko. Tälle ei löytynyt suoraa vertailukappaletta, sillä Ahjo-sarjasta saatiin testiin 17-tuumainen crash, joka painoi 1184 grammaa. 44 www.riffi.fi 2/2025 T ällä hetkellä Sihin valikoimassa on kuusi erilaista B20seoksesta valmistettua symbaalilinjaa, joista saimme testattavaksi yleiskäyttöön suunnitellun Kaski-setin sekä vintagerock-henkisen Ahjo-sarjan. Myös ”washia” eli kapulaäänen alla kuohuvaa kohinaa on sopivassa suhteessa kapulaäänen kanssa. Sen sijaan taonta on hillitympää verrattuna Ahjo-symbaaleihin. Myös kellot ovat kooltaan sopusuhtaisia symbaalien halkaisijoihin nähden. 44-45 Sihi.indd 44 44-45 Sihi.indd 44 11.5.2025 13.46 11.5.2025 13.46. Esimerkiksi ohut symbaali värähtelee hitaammin kuin paksu symbaali ja tuottaa matalampia taajuuksia. Kaski ja Ahjo Kaikki testiin saapuneet symbaalit ovat profiileiltaan hyvin samankaltaisia – ei ole poikkeuksellisen korkeita tai matalia, vaan loivasti ja luonnollisesti kaartuvia. Soundi Soundiltaan ride-symbaalit ovat melko kirkkaita ja avoimia. Ahjo-symbaalit ovat kokonaan sorvattuja. Kokeiluun saatu Kaski ride painoi 2 734 grammaa ja Ahjo ride puolestaan 2 710 grammaa. Taonnalla voidaan lisäksi määrittää, kuinka monisyinen symbaalin sointi on. Halkaisijaltaan iso symbaali soi matalammalta, voimakkaammin ja kauemmin kuin pieni symbaali. Molemmat crashit ovat painoluokaltaan kuitenkin samaa kategoriaa ”thin”. Siinä kaupassa voittavat molemmat osapuolet. Molempien sarjojen 14-tuumaiset hi-hatit ovat vähän kevyempiä suhteessa komppilautasiin. Eroa on reilun prosentin verran, käytännössä ei siis juuri mitään. B20 on kenties eniten symbaalien valmistuksessa käytetty materiaali, metalliseos, jossa on karkeasti 80 prosenttia kuparia ja 20 prosenttia tinaa. Sorvausjälki on tiheää ja hienovaraista, mutta taontajälki runsasta ja erottuvaa. Symbaalia valitessa usein ensimmäisenä huomio kiinnittyy sen halkaisijaan ja painoon. Sorvauksen tarkoituksena on taas paitsi ohentaa symbaali haluttuun paksuuteen, myös leikata symbaalin pintaan uria, jotka osaltaan vaikuttavat värähtelyn etenemiseen. TEKSTI: ELIEL VIITALA SIHI-symbaalit – suomalaiseen makuun! Vuonna 2019 perustettu Sihi suunnittelee symbaalinsa Suomessa ja valmistuttaa ne Turkissa. 18-tuumaisella Kaski crashilla oli painoa 1 370 grammaa. Kaski-sarjan hi-hat painoi 956/1164 grammaa ja Ahjo hi-hat 982/1162 grammaa. Vastaavasti Kaski-symbaaleissa sorvaus ulottuu reunasta kellon juureen asti, mutta kello on jätetty sorvaamatta. Myös paksuus vaikuttaa symbaalin sävelkorkeuteen ja soinnin pituuteen. Painoluokaltaan 21-tuumaiset komppilautaset sijoittuvat kategoriaan ”medium heavy”. Muita symbaalien valmistuksessa käytettyjä seoksia ovat esimerkiksi B8 sekä B10 ja B12
Kaski crash on kuitenkin soundiltaan ehkä hieman peltinen verrattuna Ahjo crashiin, jonka soinnissa on enemmän runkoa ja syvyyttä. 045 116 62 40 • sihicymbals.com Kumpikin hi-hat-pari kuulostaa suljettuna selkeältä ja tarkalta. Sihin konttori sijaitsee Karjaalla, mutta Suomessa rumpaleita on sittenkin lopulta vain rajallisesti liiketoiminnan jatkuvuutta ja kasvua ajatellen. Lisäksi huomattavan laajan crash-valikoiman ansiosta symbaaleista voi tehdä itselleen vaikkapa ohuet jättihaitsut tai kevyen crash-riden. Lopuksi Sihin Kaskija Ahjo-sarjan symbaalit vaikuttavat erittäin hyviltä yleissymbaaleilta, jotka sopivat helposti moneen eri tarkoitukseen. Myös haitsujen polkusoundit erottuvat helposti painavamman alasymbaalin ansiosta. Firman verkkosivusto palvelee suomen ohella englanniksi ja toimitukset EU-alueelle onnistuvat näppärästi. Kuten molempien sarjojen hi-hatit ja ridet, myös crashit kuulostavat suoraviivaisilta ja selkeiltä. u 44-45 Sihi.indd 45 44-45 Sihi.indd 45 11.5.2025 13.46 11.5.2025 13.46. Vaikka molemmat aksenttipellit hoitavat tehtävänsä oikein hyvin, jäävät ne lievästi rideja hi-hat-symbaalien varjoon. Soundierot sarjojen välillä ovat yllättävän pieniä, joten voisikin ajatella, että eri sarjoja on helppo yhdistellä keskenään. Jos vienti vetää, tulevaisuus näyttää hyvältä. Ja miksipä ei vetäisi, kun tuote ainakin on kunnossa. Kaskija Ahjo-symbaalien lisäksi Sihin valikoimassa on tällä hetkellä myös raskaampaan soittoon suunniteltu Kaaossarja, jatsahtava Sysi sekä Kai Hahdon nimikkosarja Hohto. Avattaessa Kaski hi-hat sihahtaa ehkä aavistuksen verran herkemmin kuin Ahjo hi-hat, mutta yleisesti ottaen molemmat hi-hatit toimivat juuri toivotulla tavalla eikä mitään ylimääräisiä häiriöääniä tai outoja taajuuksia kuulu. www.riffi.fi Pätevät oppaat pikkurumpaleille ja mestareille löydät hyvin varustelluista soitinliikkeistä sekä Riffin verkkokaupasta! Sihi Kaski & Ahjo Kotimaisia turkkilaissymbaaleita • Kaski ride, 21", medium heavy, hinta 349 € • Ahjo ride, 21", medium heavy, hinta 349 € • Kaski crash, 18", thin, hinta 249 € • Ahjo crash, 17", thin, hinta 249 € • Kaski hi-hat, 14", hinta 339 € • Ahjo hi-hat, 14", hinta 359 € Lisätiedot: Sihi Cymbals Puh. Näiden lisäksi on Sihiltä löytyy myös kuivahko, kevyempään soittoon soveltuva Louhi ride, jonka rinnalle on mahdollisesti tulossa myös Louhi crash
Toistaiseksi Techran valikoimissa ei näyttäisi olevan muunlaisia kapulankärkiä. Värien ansiosta kapulat on helppo tunnistaa, kun ne ovat vaikkapa kapulapussissa. T echran mukaan heidän hiilikuitukapulansa ovat täydellisesti tasapainotettuja, ympäristöystävällisiä ja jopa kymmenen kertaa kestävämpiä kuin perinteiset puukapulat. Molemmissa testikapuloissa on samanlaiset tammenterhon muotoiset nupit. Materiaali siis tunnetaan ja sen käsittely on tuttua. The Black Diamond -kapula painaa 58 grammaa, kun taas XCarb 48 grammaa. Valikoimaan kuuluu tällä hetkellä kuusi erilaista kapulamallia, joista saimme testattavaksi The Black Diamond ja XCarb-kapulat, molemmat kokoa 5A. Se, kuinka jyrkästi kapula kapenee kärkeä kohti, vaikuttaa merkittävästi kapulan soittotuntumaan ja tasapainoon. Vaikka kapulat ovat saman kokoisia, on mallien välillä painoeroa kuitenkin 10 grammaa. Vastaavasti lyhyt ja jyrkästi kapeneva muoto saa kapulan tuntumaan raskaammalta, mutta antaa lyöntiin enemmän voimaa. Vertailun – niin hyvää hiilikuitua! 46-47 Techra.indd 46 46-47 Techra.indd 46 11.5.2025 13.48 11.5.2025 13.48. Molemmat 5A-kapulat ovat pituudeltaan 411 millimetriä ja halkaisijaltaan 14,3 millimetriä. Punnittaessa kaikki kapulat olivat juuri luvatun painoisia. Kapula, jossa on pitkä ja loivasti kapeneva profiili, tuntuu soittaessa kevyeltä ja nopealta. 46 www.riffi.fi 2/2025 vuoksi esimerkiksi Vic Firthin hikkorista valmistettu American Classic 5A -kapula painoi 54 grammaa. Molempien Techra-kapuloiden profiilit ovat lyhyitä ja lähellä kärkeä kapenevia. Ainoana poikTEKSTI: ELIEL VIITALA Techra Hiilikuidusta rumpukapuloita valmistava italialainen Techra on yrityksenä vielä melko nuori, mutta sen taustalla toimiva perhe yritys, Tecnoplast S.r.l., on valmistanut hiilikuitu komponentteja tunnetuille automerkeille jo useiden vuosikymmenten ajan. Rakenne on ontto ja kapulan peräpäässä on kuminen tulppa, jonka tarkoituksena on vaimentaa lyönnistä aiheutuvaa tärinää. Esimerkiksi klassinen, pisaranmuotoinen ”acorn”-nuppi tuottaa leveän ja rikkaan symbaalisoundin, kun taas pyöreäkärkisellä kapulalla symbaalista saa kapean ja tarkan äänen. Kapulan kärki vaikuttaa eniten siihen, miltä symbaalit kuulostavat. 5A-kapuloissa tämä Anti Vibration -tulppa on valkoinen ja esimerkiksi 7A-kapuloissa sininen
Näihin saatamme palata ehkä sitten tuonnempana. Kapuloiden numerointi on tiivistettynä seuraavanlainen: Pieni numero = paksu kapula Suuri numero = ohut kapula Kapuloita valmistetaan useista eri materiaaleista, kuten esimerkiksi hikkorista, vaahterasta, tammesta sekä hiilikuidusta. Onkin mielenkiintoista seurata, millaisia uusia kapuloita Techra tuo markkinoille tulevaisuudessa. Jostain syystä kevyemmät, mutta samankokoiset XCarb-kapulat eivät sitten taas värähdelleet lyödessä yhtä voimakkaasti. Myös kapuloiden ontolla rakenteella ja seinämän paksuudella on varmasti vaikutusta siihen, miten kapulat pomppaavat tai joustavat. Tällä hetkellä kaikissa Techran valmistamissa kapuloissa on kuitenkin lyhyt ja nopeasti kapeneva profiili. Kapuloissa oli ainoastaan symbaalin reunoista tulleita pieniä kolhuja, joten valmistajan lupaama kestävyys voi hyvinkin pitää paikkansa. Techra The Black Diamond & XCarb Synteettisiä rumpukapuloita • materiaalina hiilikuitu • ontto varsi • otepäässä tärinää vaimentava tulppa • nupin muoto “acorn” • pituus 411 mm • paksuus 14,3 mm Hinnat: • The Black Diamond 5A: 23 € • XCarb 5A: 29 € Lisätiedot: Musiikki Silfverberg Puh. Kämmeneen tai harjoituspadiin soittaessa voi kuitenkin kuulla kapuloiden ominaissoinnin, joka on noin kvintin matalampi verrattuna vastaaviin hikkorista valmistettuihin kapuloihin. Tämä ei ole missään nimessä kuitenkaan huono ominaisuus. Komppilautaseen soittaessa molemmat kapulat tuottavat kirkkaan ja heleän soundin verrattuna samankokoiseen ja samanlaisella nupilla olevaan hikkori-kapulaan. Lopuksi Hiilikuitukapulat eivät ehkä syrjäytä hikkorista valmistettuja kapuloita ihan lähiaikoina, mutta jotain jännittävää synteettisissä kapuloissa kuitenkin on. 010 439 3733 • musiikkisilfverberg.fi Kestävyyden lisäksi Techran sivuilla kerrotaan hiilikuitukapuloiden valmistamisen olevan ympäristöystävällisempi vaihtoehto puiden kaatamiselle. Vastaavasti S on yhtä kuin ”street” eli marssisoittoon suunniteltu kapula. Entä kuulostavat. Esimerkiksi The Black Diamond -kapulassa käytetty hiilikuitu on erilaista kuin kevyemmässä XCarbissa tai Techran edistyneimmässä Colossus-nimisessä kapulassa. Soundi on jopa kirkkaampi kuin nylon-kärkisessä kapulassa. Vastaavasti rumpuihin lyödessä soundiero puuja hiilikuitukapulan välillä on hyvin pieni tai lähes olematon. Valmistajan sivustolta kuitenkin selviää, että pyöreäkärkinen ja kevyempään soittoon suunniteltu kapulamalli on jo kehitteillä. Kestävyys ja ympäristöystävällisyys Valmistajan sivuilla kerrotaan, että kapuloiden pitäisi olla moninkertaisesti kestävämpiä kuin puukapuloiden. Tuleekin mieleen, toisiko loivemmalla profiililla muotoiltu kapula ketteryyttä soittotuntumaan. Kokeilun perusteella Techra-kapulat ovat varmasti parhaimpia synteettisiä kapuloita, joita tällä hetkellä on saatavilla. Miltä kapulat tuntuvat. Suosituin kapulamateriaali on hikkori. Matalasta kanttilyöntisoundista saattaisi olla hyötyä esimerkiksi äänitystilanteessa. Kenties valmistusmateriaalien ero vaikuttaa siihen, kuinka paljon kapulat tärisevät soittaessa. Techran kapulat pomppaavat rumpukalvosta puukapulan tavoin, mutta komppisymbaaliin soittaessa ne tuntuvat aavistuksen verran laiskoilta. www.riffi.fi 2/2025 47 Koko juttu Rumpukapuloiden kokoluokitus on peräisin rumpuvalmistaja Ludwigilta, joka aloitti kapuloiden teollisen valmistuksen vuoden 1916 paikkeilla. Soittotuntuma on pehmeähkö ja jopa vähän joustava verrattuna samankokoiseen hikkorikapulaan. Vastaavasti vanhemmat mallit XCarb ja Colossus ovat kuitenkin edelleen öljypohjaisia. Kapuloiden mataksi jätetty pinta on hieman liukas verrattuna puukapuloihin. Anti Vibration -ominaisuudesta huolimatta The Black Diamond -kapulat tärisevät jonkin verran soittaessa. Valmistajan mukaan kyseinen malli sopii erinomaisesti esimerkiksi sähkörummuille. Jos tuntuu, että ote lipsuu, niin Techran valikoimassa on myös Supergrip-versiot, joiden luvataan pysyvän nimensä mukaisesti paremmin kädessä. Lisäksi Techra lupaa, että vuoden 2025 lopussa julkaistaan myös marssisoittoon suunniteltu Marching Stick. Lisäksi molemmat kapulamallit tuntuvat hieman etupainoisilta jyrkän profiilinsa vuoksi. Myös koivu, pyökki, pähkinäpuu ja jopa persimon kelpaavat kapuloiden materiaaliksi, mutta ne ovat harvinaisempia. Noin viikon käytön jälkeen molempien kapulaparien kärjet olivat edelleen ehjät eikä kapuloiden varsissa näkynyt minkäänlaisia jälkiä rimshot-lyönneistä. u keuk sena on vuonna 2016 julkaistu E-Rythm-kapula, jossa on kuminen kärki. Valmistajan mukaan kapuloissa käytetään erilaisia hiilikuitulaatuja. Alunperin A-sarja tarkoitti kevyitä orkesterikapuloita, kun taas B eli ”band size” -kapulat olivat tarkoitettu yhtyesoittoon. Sen sijaan valmistukseen tarvittava hartsi on tehty kasviöljystä. Hiilikuitu ei itsessään ole kasvipohjaista, mutta esimerkiksi uusimman kapulamallin, The Black Diamondin valmistuksessa ei ole käytetty öljypohjaisia polymeerejä ollenkaan. 46-47 Techra.indd 47 46-47 Techra.indd 47 11.5.2025 13.48 11.5.2025 13.48. Tällä hetkellä Techran valikoimassa ei ole esimerkiksi malletteja, vispilöitä tai vaikkapa ”rodeja”. Soittaessa huomaa nopeasti, että Techra-kapulat tuntuvat erilaisilta kuin tavanomaiset puukapulat. Tavallista matalamman kapulasoinnin erottaa esimerkiksi virvelin cross stick -lyönnin soundissa
Luonnollisesti soittimen ultralyhyt mensuuri vaikuttaa hieman atakin tarkkuuteen, sillä tuntuma on normimitoitukseen verrattuna hiukan ”löysempi”. Vaikka Kalan Solid Body on tarkoitettu ukulelebändin basisteille, olisi tämä soitin varmasti myös oiva valinta reissubassoksi tai Stanley Clarke -tyylisiin pikkolobasso-kokeiluihin. Mustapintaiset nykyaikaiset virittimet ja Fender-tyylinen talla täydentävät paketin. Passiiviektroniikka sisältää volumen sekä tonen. u TEKSTI JA KUVA: MARTIN BERKA KALA Solid Body U-Bass Kaikukoppa vaihtui umpipuuhun ja polyuretaanikielet sekä piezomikrofoni metalliin ja presarimikkiin! – lankkurunkoinen uke-basso 48 Kala U-Bass.indd 48 48 Kala U-Bass.indd 48 11.5.2025 13.50 11.5.2025 13.50. Sähköbasistin oma ukulele Kala Solid Body U-Bass taas on selkeästi tarkoitettu sähköbasson vastineeksi ukulelebändissä. Otelautaan on asennettu siististi 22 mediumkokoista nauhaa. Niin kuin monissa edullisissa ja keskihintaisissa sähkökitaroissa ja -bassoissa, myös Kala käyttää otelautaan laakeripuuta. Se on rajusti kutistettu lankkubasso roundwound-kielillä ja P-tyylisellä magneettisella mikrofonilla. Perinteisesti ukulelebändin basistin pestiä hoidettiin pitkään kontrabassolla ja 1990-luvulta lähtien tyypillisesti akustisella bassokitaralla. Runko on veistetty gabon-puusta ja ruuvikiinnitteinen kaula on vaahteraa. 48 www.riffi.fi 2/2025 Kala Solid Body U-Bass Minikokoinen lankkubasso • runko gabonia • vaahterakaula • otelauta laakeripuuta • 22 nauhaa • mensuuri 59,7 cm • P-tyylinen mikki, volume & tone • laadukas topattu pussi kuuluu hintaan • hinta: 333 euroa Lisätiedot: Studiotec Puh. Testisoitin oli nelikielinen versio, mutta bassoa tehdään nykyään myös viisikielisenä ja MM-tyylisellä mikrofonilla. 2010-luvun alussa basisteille luotiin omia pienikokoisia ukulelebassoja, joissa on kaikukoppa, paksut poly uretaanikielet sekä pietsomikitys. Uke-bändiin, reissuun tai kouluun – kyllä! Siihen nähden, että koko Kala Solid Body -basso on jopa lyhyempi (84,5 cm) kuin vaikkapa Presarin mensuuri (86,4 cm), testissä käynyt yksilö on hieman painavahko, mutta täysikokoiseen lankkubassoon verrattuna kuitenkin hyvin kevyt. 020 7512 300 • studiotec.fi K ala Brand on maailman suurin ukuleleihin keskittynyt valmistaja, jolla on tarjolla erittäin laaja valikoima erikokoisia soittimia. Mensuuri vaikuttaa myös nuottien sustainiin, mutta tämäkin vaikutus jää selvästi pienemmäksi kuin mitä tuumailin etukäteen. Myös lasten bändikerhoissa ja koululuokissa tällaiselle pikkubassolle olisi varmaan käyttöä. Kaularaudan säätäminen hoituu kätevästi säätöpyörällä rungon puolelta. Umpipuinen runko tekee toisaalta soittimesta tasapainoisemman, kun lankku toimii ikäänkuin kaulan vastapainona. Täytyy myöntää, että olin ennen tätä testiä hieman skeptinen, tuntuuko superlyhyt mensuuri enää bassolta, ja miltä soitin kuulostaisi. Tällaisen basson erittäin pehmeä soittotuntuma istuu hyvin ukulelesoittajan käteen, ja soundillisesti u-basson soundi lähestyy kontrabassoa. Huoleni olivat kuitenkin suurilta osin turhia, sillä Kala Solid Body U-Bass tuntuu bassolta ja se myös soi kuin sähköbasso
Esikuviensa suorien kopioiden sijaan testiin saapui kaksi tiukasti omilla jaloillaan seisovaa soitinta, jotka tekivät vaikutuksen heti ensisilmäyksellä ja -kosketuksella. Kontrollien osalta riittänee, että totean niiden olevan jämäköimmät, joita olen kuunaan pyöritellyt, eikä yksityiskohtiin panostettaessa ole unohdettu funktionaalisuutta. Fantom A:ssa kielten särisemätön kor keus on onnistuttu laskemaan jopa yleensä hyvin matalaa tatsia suosivaa allekirjoittanuttakin hämmästyttävälle tasolle. Nopea viritys, ja soitin on valmis lavalle tai studioon. Dieter Gölsdorfin perustaman yhtiön nimikin on aiheeseen sopivasti napattu suoraan 1900-luvun alkuvuosina toimineelta amerikkalaiselta automerkiltä. sijoitettua yksittäistä potikkaa. Valittu tyyli näkyy instrumenttien yksityiskohdissa kuten lapojen siivekkäässä muotoilussa ja mikkivalitsimien porrastetuissa nupeissa. Esimerkiksi potikoiden reunoja halkovat viillot paitsi pitävät kartalla 49-51 Duesenberg.indd 49 49-51 Duesenberg.indd 49 11.5.2025 15.53 11.5.2025 15.53. www.riffi.fi 2/2025 49 N elikymppisiään ensi vuonna viettävän Duesenbergin ensimmäinen kitaramalli oli puoliakustinen Starplayer TV, jossa oli jo selvästi näkyvissä saksalaisvalmistajan tavaramerkiksi sittemmin muodostunut, retrofuturismia ja art deco -henkeä huokuva muotoilu. Molemmille on yhteistä myös suorastaan erinomainen soitettavuus suoraan paketista. Maalipinnat ja lakkaukset ovat virheettömiä, metalliosat laadukkaita ja reunalistat sekä muiden muoviosien leikkaukset viimeistä piirtoa myöten tarkkaa työtä. Krouvisti luokiteltuna Fantom A on nykyaikaisempi versio aiheesta, kun taas Fantom S on selkeästi vintage-hakuisempi soitin. Säätimen funktio itsessään on hyvä ja laajentaa mukavasti päävoimakkuuden, tonen ja valintakytkimen suomia mahdollisuuksia. Kyseessä on kaulamikin oma voimakkuudensäädin, jonka sijoittaminen muista erilleen jäi ratkaisuna hieman epäselväksi. Siinä missä kitaroiden muotokieli muutoin noudattelee Gibsonin viitoittamia linjoja, kontrollit on kiinnitetty fendermäisesti suoraan pleksiin, lukuun ottamatta soololoven lähelle TEKSTI: ANSSI ERIKSSON Duesenberg Fantom A & Fantom S – wunderbar! Kun tietty laatutaso saavutetaan, erot sen jälkeen alkavat muodostua pienistä yksityiskohdista. PLEK-prosessin läpikäyneet jumbokokoiset nauhat ovat molemmissa testikitaroissa peilimäisen liukkaat ja nauhatyö muutoinkin moitteetonta. Hiljattain Duesenberg otti ensimmäisen loikkansa 24,6" (625 mm) mensuurin maailmaan kahden Les Paul -johdannaisen voimin. Yhteistä hyvää Molemmat Fantom-mallistoa edustavat soittimet on viimeistelty äärimmäisen huolellisesti. Kaikki sävelet soivat otelautojen koko matkalta ilman minkäänlaisia kinnauksia tai särinöitä
50 Juhlavat helmiäislistat ja kirkkaana hohtava kultaus ovat tyylikäs vastapari huippu kiiltoon viimeistellylle mustalle pinnalle. Tallamikrofoni on Duesenberg Crunchbucker ja kaula-asemassa Grand Vintage. Entäpä sitten soundipolitiikka. Ilmiöön olennaisesti liittyvä vireen hyppy oli kuitenkin joka kerta miltei olematon. Kaulaja keskiasennon ero on Fantom A:n tavoin hyvin hienovarainen, mutta olipa mikkivalitsin sitten missä tahanDuesenbergin muotokieli on tunnistettavaa ja johdonmukaista jakin kiinnityksestä kielten kiinnitys palkkiin ja kytkimen hammas tetusta nupista pleksin porrastettuun reunaan. Kaulan profiili itsessään on miellyttävä Medium D, jonka kuvittelisin istuvan moneen kouraan. Myös mikit eroavat mallien kesken. Käytännössä mikeissä on kuitenkin reiluhkosti hönkää ja ominaissoundi on asennetta uhkuvan nenäkäs. Muita visuaalisia eroja näiden kitaroiden välillä löytyy reunalistoista ja otelaudoista. Käytännössä molemmilla irtoaa varsin kermainen soolosoundi, jolla kelpaa imitoida Slashia tai 60-luvun Eric Claptonia. Voimasoinnut lohkeavat mureasti ja dempattuna soundi on todella perkussiivinen ja tanakka. Liian kumeaksi tai kihiseväksi soundia ei saa kuitenkaan millään. Mikkivalitsimen kaulaja keskiasennon kesken soundi ero jää kuitenkin yllättävän marginaaliseksi. Kulta sopiikin mitä mainioimmin testiyksilön muutoin kiiltävän mustaan väritykseen. Fantom S otelauta on ruusupuuta ja siihen on istutettu yläreunasta pilkistävät Duesenberg wings -otelautamerkit. Kitarassa ei ole yksityiskohtien suhteen kitsailtu muutoinkaan: lapaan istutettu D-logo on metallia, samoin elektroniikan asennuskolon peittävä takakansi, kaularaudan säätömutterin peite sekä jakkilevy. Soitinta on saatavilla myös Aged Whitesekä mattapintaisella Olive-värityksellä. Kaikki kytkimet ja potentio metrien nupit (Master Volume, Master Tone sekä kolmiasentoinen mikkivalitsin) on kullattu, samoin mikkien kuoret. Reunalistaan on kuitenkin upotettu perinteiset pisteet kertomaan soittajalle missä kulloinkin mennään. Testiyksilössä AAA-luokitellun puupinnan näyttävyyttä korosti syykuviot esiin nostava Light Antique Burst. Fantom S:n tallassa ja kaulassa nököttävät Duesenbergin Grand Vintage II:t, jotka edustavat valmistajan valikoimien matalatehoisempaa päätä. Lakkakerroksen paksuutta on vaikea arvioida, mutta ainakaan kaulassa se ei tunnu missään vaiheessa liialliselta. Lavan kullatut Duesenberg Z-Tuners -virittimet hakevat nekin tarkkuudessa ja tuntumassa vertaistaan. Muina viimeistelyvaihtoehtoina ovat perinteinen musta, Tobacco Burst sekä Lumina Green. Responsiivisen Tonen avulla kelpaa pyöritellä tallamikille lisää massaa ja kaulamikkiin vaihdettaessa peruutella siitä kaikkein muhjuisimmat alataajuudet pois. Tässä yhteydessä lienee olennaista mainita, että viimeistelyyn käytetty lakka on nitroselluloosan sijaan polyuretaania. säätimen kulloisestakin asennosta, auttavat myös reilujen karhennusten ohella pitämään ne tiukemmin näpeissä. Luultavasti pieni lyijykynän pyyhkäisy tai tarkoitukseen kehitellyn kitkanpoistajan annostelu olisi riittänyt poistamaan ongelman kertaheitolla. Fantom S Jos Fantom A mukaili spekseiltään Les Paul Customia, Fantom S lienee lähimpänä G-pajan Standardia. Sen erotteleva mutta lihaksikas soundi soveltuu moneen tarkoitukseen bluesista raskaampaan rokkiin. Vaikka sitä moititaankin monesti tylsäksi ratkaisuksi, näyttävien yksityiskohtien myötä lopputulos on ennen kaikkea tyylikäs – enemmän arvokkuuteen kuin pröystäilyyn kallellaan. Ainoana moitteena molemmissa testikitaroissa ohuimmat kielet tuppasivat tarttumaan suhteellisen herkästi yläsatuloihin ja päästivät viritettäessä usein sen kuuluisan ping-äänen. Pikanttina yksityiskohtana monikerroksiset reunalistat ovat näyttävästi kimaltelevaa helmiäistä. Kitaran rungon ja kaulan lisäksi myös sen kaareva kansi on mahonkia, ja reunalistat kiertävät sekä soittimen takapuolen, kannen että lavan. Lisäksi S-mallissa lapa on musta rungon väristä riippumatta (poikkeuksena Lumina Green, jonka lapa täsmää rungon väriin) ja logo on painettu, ei erillinen metallikoriste. 49-51 Duesenberg.indd 50 49-51 Duesenberg.indd 50 11.5.2025 15.53 11.5.2025 15.53. Fantom A Spekseiltään Fantom A muistuttaa Gibsonin klassista Les Paul Customia. Sustainia riittää ja huiluäänet irtoavat sen kummempia yrittämättä. Lainasoittimeen en kuitenkaan näitä konsteja rohjennut kokeilla. Duesenbergin tuttu porrasmuoto on tuotu sekä viritys koneistojen nuppien että kaularaudan säätömutterin peittävän levyn muotoon. Tallamikissä on yksin käytettynä sitten jo selkeästi enemmän räyhäkkyyttä. Valmistaja luokittelee molemmat high output -malleiksi, ja sitä ne myös käytännössä ovat. Kitaran runko ja kaula ovat yhtä lailla mahonkia, mutta kansi on tällä kertaa vaahteraa. Kaulaprofiili on identtinen A:n kanssa, mutta listat ovat tavanomaisempaa viisikerroksista kermanväristä muovia. Eebenpuisessa otelaudassa ei ole lainkaan otelautamerkkejä, joten tumma puupinta ja sen syyt pääsevät oikeuksiinsa
Suurin osa koteloiden pinta-alasta on kangasta ja nahkapinta on varattu reunalistoihin. Jälkimmäistä käyttöä varten kitaroissa on valmiiksi lukkoyhteensopivat hihnatapit. Laatu näkyy väistämättä myös hintalapuissa. Viimeistely ja hienosäädöt tehdään kuitenkin aina Saksassa. Laatu maksaa Sekä Fantom A että S ovat ensiluokkaisia instrumentteja. Kumpikaan ei ole tässä kontekstissa mitään kaikkein järeimpiä möhkäleitä, ja molemmat myös pysyvät hyvässä tasapainossa niin sylissä kuin hihnankin varassa. Hintoihin sisältyvät myös Duesenbergin Custom Line -kotelot, jotka nekään eivät edusta niitä kaikkein tavanomaisimpia suojausja kuljetusratkaisuja. Ne tuovat pöytään tarpeeksi omaa ollakseen aito vaihtoehto kaikkein perinteisimmille Les Paul -kopioille, mutta pitävät silti kiinni niistä olennaisimmista ja tutuimmista elementeistä. Kitaroista joutuu pulittamaan miltei custom shop -summia, ja tämä varmasti rajaa osaltaan potentiaalista ostajakuntaa. Lukittavissa koteloissa on kuusi jämäkkää salpaa ja erittäin tyköistuvaksi muotoiltu sisusta. Mukana seuraavista normaaleista työkaluista, ohjekirjasista ja aitoustodistuksista erottuu hauskana lisukkeena kummankin soittimen mukaan ympätty Duesenbergin logoa mukaileva monitoimityökalu. u Duesenberg Fantom A & Fantom S Kuusikieliset umpirunkoiset sähkökitarat • mahonkirunko • mahonkikaula, liimaliitos • säätimet: Master Volume, Master Tone, Neck Preset Volume, kolmiasentoinen mikrofonivalitsin • talla: Duesenberg Steel Saddle Bridge • kielipalkki alumiinia, kielten pujotus läpi tai ympäri kiertäen • mensuuri: 24,6" (625 mm) • otelaudan radius: 12" (305 mm) Fantom A • reunalista: viisikerroksista helmiäistä • mikrofonit: Crunchbucker & Grand Vintage • kansimateriaali: mahonki • otelauta: eeben-puu • metalliosat: mattamusta tai kulta • hinta: 3 808 € Fantom S • reunalista: viisikerroksista muovia • mikrofonit: Grand Vintage II • kansimateriaali: vaahtera • otelauta: ruusupuu • otelautamerkit: Duesenberg Wings • metalliosat: niklatut • hinta: 4 070 € Lisätiedot: Fitzpatrick • www.fitzpatrick.se Legendaarisen Orangen kitaraja bassolaitteet kokeiltavissa liikkeessämme! www.riffi.fi Pätevät oppaat kuusikielisen taitureille löydät hyvin varustelluista soitinliikkeistä sekä Riffin verkkokaupasta! 49-51 Duesenberg.indd 51 49-51 Duesenberg.indd 51 11.5.2025 15.53 11.5.2025 15.53. Testiyksilöistä Fantom S osoittautui hivenen A:ta kevyemmäksi. Yksi hinnan selittävä tekijä löytyy valmistusmaasta – vaikka merkki itsessään on saksalainen, soittimet rakennetaan nettitietojen perusteella Kroatiassa. www.riffi.fi 2/2025 51 sa asennossa, soundi on aina silkkaa lespaulia: paksu, kevyesti honottava ja pitkään soiva. Mitä mainitsinkaan aiemmin yksityiskohdista ja niihin panostamisesta. Näihin soittimiin tarttuminen ei siis tuota kulttuurishokkia tai vaadi soittajalta kummoistakaan mukautumista
Kaulan profiili on pyöristetty V-muoto, ja omaan käteeni se osui hyvin: tuntuma oli mukava ja soittaminen tuntui helpolta. Testiin otetun FG9 MX:n koppa on mitoiltaan melko lailla samaa kokoluokkaa kuin Martinin perinteinen D-malli. 52-53 Yamaha.indd 52 52-53 Yamaha.indd 52 11.5.2025 13.57 11.5.2025 13.57. nauhalle saakka pääsin melko vaivattomasti, siitä eteenpäin oli hankalampaa, mutta ei nyt niin usein edes tarpeellistakaan. Myös mukana tuleva kova laukku on sekin esteettisesti tyylikäs, ja kotelo vaikutti myös käyttöä kestävältä. Tallaluun alle sijoitetun pietsoelementin tehtävänä on ensinnäkin poiTEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Yamaha FG9 MX – kovan luokan keikkakitara Atmosfeel-elektroniikalla Vuosi takaperin Yamaha esitteli uudet Japanissa rakennettavat teräskieliset F9-sarjan huippukitaransa, ja nyt 2025 mallistoon lisättiin Atmosfeel-elektroniikalla varustetut variantit. Tähän vaikuttanee osaltaan paitsi kielten soiva pituus, joka on 25 tuumaa eli hieman lyhyempi kuin joissain D-malleissa (25,4"). 52 www.riffi.fi 2/2025 F G9/FS9-mallisto jakautuu ilman elektroniikkaa tai sen kanssa myytäviin soittimiin, joista jälkimmäisen merkkinä on kirjain X mallitunnuksen lopussa. Mahongista työstetyn kaulan liitos koppaan on toteutettu kahdella pultilla kaulablokin puolelta, ja pultit ovat myös selkeästi nähtävissä ääniaukosta tähystäen. Tällaisella kitaralla voi tietysti soittaa mitä vain, mutta varsinkin plektrakomppaus ynnä soolosoitto vaikuttivat olevan tämän mallin todellisia leipälajeja, kuten niin usein D-koppaisten kitaroiden kohdalla onkin. Sointia leimasi myös ikään kuin tietty levollisuus, jossa ylärekisterin kirkkauteen sekoittui korvaa miellyttävää pehmeyttä. Vahvistus kolmesta lähteestä Soittimen elektroniikasta Yamaha käyttää nimeä ”Atmosfeel”, ja se onkin tavallista monimutkaisempi. Matalat taajuudet soivat täyteläisesti, mutta ilman liiallista dominointia. Samoin mainitaan japanilaisen estetiikan näkyvän ääniaukkoa ympyröivän rosetin suunnittelussa. Virityspään muotoilu on klassista Yamahaa, joka on tullut tutuksi vuosikymmenten aikana valmistajan monista kitaroista. Kielten särinää tai huonoa soivuutta en kuitenkaan otelaudalta huomannut, lukuunottamatta aivan pienen pientä alimpien kielten resonointia ensimmäiseltä nauhalta painettaessa. Ja ehkä japanilaiseksi piirteeksi voi vielä tulkita myös yleisen virheettömyyden, sillä minkäänlaisia kauneusvirheitä en kitaran viimeistelystä löytänyt. Kyljet ja pohja ovat nekin umpipuuta viilun sijaan. FG9-mallien viimeistelyssä kerrotaan olevan piiloteltua japanilaista estetiikkaa. Myös kielten korkeus oli säädetty aika alas, millä silläkin varmasti oli suotuisaa vaikutusta helppoon soitettavuuteen. Kitarat ovat saatavilla joko dreadnought-tyyppisellä kopalla (G) tai pienempänä eli konserttikokoisena (S). Kaiken kaikkiaan soittaminen tällä kitaralla oli myös ergonomisesti helppoa. Täytyy sanoa, että ensi katsomalla se vaikutti tosiaankin piilotetulta, mutta pian tajusin, että tällä ilmeisesti viitataan persoonallisiin ja samalla tyylikkäisiin otelautamerkkeihin, jotka ulottuvat kaulan yläsivusta otelaudan puolelle. Tyylikäs yksityiskohta kyllä. Eebenpuisessa otelaudassa on kopasta vapaita nauhoja 14 kappaletta, joten aina 15. Valmistaja kuvailee soittimen soundia lämpimäksi ja samalla kirkkaaksi, ja tämä vastaa aika lailla myös omia kuulohavaintojani. Yamaha perustelee pulttiliitoksen parantavan äänen voimakkuutta ja projektiota sekä tietenkin helpottavan korjaustöitä perinteiseen liimaliitokseen verrattuna. Myös koppamateriaaleja on kaksi, ruusupuu (R) tai mahdonki (M). Kansipuu taas on kaikissa Adirondack-kuusi (Picea rubens) – myös punakuusena tai Appalakkien kuusena tunnettu laji, jota kasvaa Yhdysvaltojen koillisosissa. Virityskoneistot ovat rataspuoleltaan avoimet, ja toimivat erittäin moitteettomasti, eli kaiken kaikkiaan virittäminen niillä oli vaivatonta. Vaikka dreadnought-koppamalli on selkeästi isompi verrattuna konserttikokoisiin kitaroihin, en kokenut FG9:ää mitenkään hankalana soittaa
Kukin tietysti toimii oman makunsa mukaisesti, ja kulloisen keikkatilanteen vaatimuksetkin vaikuttavat siihen, kuinka paljon koppamikkiä haluaa ja voi käyttää. Yamaha FG9 MX on kiinnostava uutuus, johon kannattaa tutustua, jos tällaiselle soittimelle on tarvetta. Tavallaan säätimistön asentaminen näin kalliin ja kauniin kitaran kylkeen on eräänlainen kauneusvirhe, mutta Atmosfeel on olemukseltaan tyylikäs, eikä se hyppää räikeästi silmille. u Atmosfeel on hienostunut systeemi myös asennuksen osalta. Toisaalta taas tämän saa suoraan kaupan hyllyltä, ja pitää huomioida myös elektroniikan osuus hinnassa. Pelkät bassot eivät tietenkään riitä, joten pietsoa täydentää Yamahan kehittämä ohut sensori, joka on kiinnitetty soittimen kanteen, hieman tallasta soittajan kyynärvarren lepuutuskohdan suuntaan. Mutta nyt ollaan ihan toisessa päässä hintahaitaria, ja kyllähän valmistajan kalleimmat kitarat vaikuttavat tämän tutustumisen perusteella myös ansaitsevan paikkansa siellä. Laatu näkyy toki myös hinnassa, joka on sitä luokkaa, että samalla rahalla onnistuu Suomessa myös akustisen kitaran teettäminen. Tyypiltään se on kellokorjain, ja vaikutusalueen keskitaajuus on kohdistettu aina kulloisenkin koppamallin ja puulajille tyypillisen ominaissoundin mukaan. Taajuusalueiden sovitus toisiinsa on onnistumisen kannalta kriittinen asia ja niinpä näiden kahden anturin (pickup) poimimat signaalit onkin miksattu valmiiksi yhteen, ja ne muodostavat yhden kokonaisuuden. Kolmas säädin on yksiselitteisesti nollasta kymppiin vaikuttava äänenvoimakkuus. Tämä toki on yleensäkin lähtökohta akustisen kitaran kanssa. Jos säätimen kääntää täysin vastapäivään, kuunnellaan vain pietson ja kontaktisensorin keräämää signaalia. Pääperiaate on selkeä, mutta säädinten yksityiskohtaisen vaikutuksen Yamaha pitää omana tietonaan – osittain ehkä sen vuoksi, että jokaiselle kitaramallille on oma Atmosfeel-versionsa, jossa huomioidaan myös mahongin ja ruusupuukoppaisen kitaran luontaisesti erityyppinen klangi. Myötäpäivään käännettäessä sekaan miksataan portaattomasti koppamikrofonin kuulemaa ääntä, ja maksimiasennossa sekoitussuhde on 50/50. Mielestäni parhaalta kuulosti, kun valtaosa soundista tulee pietson ja kontaktisensorin yhdistelmästä, ja loppusilaus sitten koppamikistä. Atmosfeelin koppamikrofoni toimii sekin mallikkaasti, mutta sijoitus FG9:n kopan sisälle tuottaa tietenkin hyvin erilaisen soundin verrattuna tilanteeseen, jossa mikrofoni sijoitettaisiin soittimen ulkopuolelle. Kaikki säätimet toimivat mallikkaasti, ja esimerkiksi Bass EQ -säätimellä mieluummin leikkasin matalia taajuuksia kuin korostin niitä. FG9 MX antoi itsestään hyvän kuvan akustiselta ääneltään laadukkaana soittimena, jonka toinen valtti on sitten perinteisen pietsomikkiratkaisun päihittävä elektroniikka. Joka tapauksessa Mic Blendillä asetetaan pietson ja kontaktisensorin muodostaman yhdistelmän (PU) ja koppamikin (Mic) keskinäinen suhde. Laadulla on hintansa Yamahan akustisilla kitaroilla on oman käsitykseni mukaan maine tasalaatuisina ja hinta-laatusuhteeltaan hyvinä soittimina. Mitä tulee itse soundiin, niin täytyy sanoa, että jo pietson ja kontaktisensorin yhdessä tuottama sointi oli ihan selkeästi erilainen kuin perinteisen tallanaluselementin tuottama ääni. Ja onneksi heille, jotka eivät sitä halua, on vaihtoehto, kun täysin samanlainen kitara on saatavilla myös ilman elektroniikkaa. Hommaa täydentää vielä kopan sisälle sen yläosaan sijoitettu ihan oikea miniatyyrimikrofoni, jonka tehtävänä on tuoda haluttu määrä pyöreyttä ja täyteläisyyttä sensoreiden kuivakkaan sointiin. Säätimiä Atmosfeelissä on kolme ja ne on asennettu perinteiseen tapaan kopan yläsivun pintaan, josta niitä pääsee kätevästi käyttämään. Kun käänsin Blendin jonnekin kello 9 – 10 kohdalle, kuulin soinnissa sekä tarpeeksi purevuutta että koppamikin tuomaa akustisuutta. www.riffi.fi 2/2025 53 YAMAHA FG9 MX Japanissa valmistettu teräskielinen akustinen kitara • kokoluokka: dreadnought • kokopuinen kansi Adirondack-kuusesta ohennetulla rimoituksella • pohja ja kyljet kokopuista afrikkalaista mahonkia • mahonkikaula pyöristelyllä V-muodolla • kaulaliitos kahdella pultilla • otelauta eebenpuuta (20 nauhaa), samoin talla • satula ja tallaluu oikeasta luusta (satulan leveys: 44 mm) • kielten soiva pituus: 25 tuumaa (634 mm) • Atmosfeel™-elektroniikka (pietso+kansisensori, koppamikki sekä esivahvistin säätöineen) • viimeistely: nitroselluloosalakkaus • kova kantolaukku • hinta: 4 339 € • rinnakkaisversio ilman elektroniikka • sisarmalli konserttikokoisena Lisätiedot: F-Musiikki Puh. Reikiä tarvitaan vain minimaalinen määrä ja ergonomisesti sijoitetut säätimet sulautuvat nätisti kokonaisuuteen. 010-320 7300 • www.f-musiikki.fi mia vain soittimen kaikkein matalimmat taajuudet. Toinen soinnin väriin ja luonteeseen vaikuttava säätö on aktivinen bassokorjain (Bass EQ), jolla voi vaimentaa tai vahvistaa tiettyä taajuusaluetta. Atmosfeelin sointi on selkeästi elävämpi ja isompi, eikä niin kuiva kuin esimerkiksi omissa kitaroissani olevilla elektreettielementeillä. Yamahan mukaan pietsoanturi on tässä juuri parhaimmillaan. 52-53 Yamaha.indd 53 52-53 Yamaha.indd 53 11.5.2025 13.57 11.5.2025 13.57. Sirot virityskoneistot istuvat toimivat jouheasti ja tarkasti. Sensorin tehtävänä on välittää ylemmät taajuusalueet, joiden poimimisessa se puolestaan on teknisesti parhaimmillaan
POG III:lla on toki monia yhteisiäkin piirteitä POG II:n kanssa. Oktaavikerrannaisten +1 ja +2 alapuolella on vielä Focus-painike, jolla voi vaihdella kyseisten oktaavien kohdalla alkuperäisen POGalgoritmin ja Pitch Forkista tutun raaemman version välillä. Envelope-säädin puolestaan määrittää pyyhkäisyn kulkusuunnan. Äänenvoimakkuudesta huolehtivat pedaalin vastakkaisella puolella nököttävät Input gain -slideri ja sen yläpuolinen Master volume -potikka. Jokaisen liukurin yläpuolelta löytyy minipotikka efektin panoroimiseksi vasemmalle tai oikealle. Kuivan signaalin päälle voi liittää samalla kertaa useita oktaaveja ja äänten syttymisaikaa voidaan hienosäätää halutuksi. Näiden vuosien varrella pedaalista on nähty jos jonkinlaista variaatiota aina pikkuriikkisistä Nano-versioista HOG-sivujuonteeseen sekä tietenkin POG II:een. Pelkkien oktaaviefektien lisäksi POG III taipuu yllättäviinkin suuntiin. Käyttäjän preseteille on tilaa varmasti riittävästi, kaikkiaan sadan paikan verran. Oikeassa laidassa nököttävät kolme lisäslideriä päästävät attackin, filtterin leikkaustaajuuden ja detune-efektin syvyyden kimppuun. Kunnianhimoinen on myös pedaalin hintapyyntö – mutta löytyykö sille katetta. Signaalin voi jakaa stereoksi, efektit ovat vapaasti panoroitavissa ja kaiken päälle tarjolla on vielä vireen hienovaraista väpätystä. Utelias virittelijä palkitaan, sillä parhaat soundit löytyvät lähes poikkeuksetta omilla säädöillä. Ja viisi ääntä soittoon. Kotelon kansipinnasta suurimman alan vievät kuusi liukua, jotka mahdollistavat oktaavien keskinäisen balanssin säätämisen. 54 www.riffi.fi 2/2025 A lkuperäisen POG:in julkaisusta on ehtinyt vierähtää jo 20 vuotta. Kymmenen valmista tehdasasetusta antavat hieman osviittaa POG III:n mahdollisuuksista, mutta jäävät raapaisuna auttamattoman pintapuolisiksi. Ensinnäkin sitä voi käyttää ekspressiopedaalilla kontrolloitavana envelope-filtterinä, tai polyfonisena pitch shifterinä, jolla voi sukeltaa kaksi oktaavia alas, pyrähtää saman verran ylöspäin, ja heittää vielä kvintinkin päälle. Presettejä, olivatpa ne sitten valmiita tai omia, voi selata ylösja alaspäin kahdella vasemmanpuoleisella jalkakytkimellä. Kaikki liitännät on kuitenkin sijoitettu pedaalin takalaitaan, mikä säästää tilaa sivuttaissuunnassa. Paperilla tähän on helppo uskoa, sillä POG III lyö pöytään varsin kattavat stereoäänimaailmat sekä runsain mitoin viriteltävää. Pedaali on suhteellisen kookas – leveydeltään se vastaa noin kahta ja puolta tavallista Bosspedaalia. Nyt julkaistua uutukaista mainostetaan Electro-Harmonixin kaikkien aikojen kunnianhimoisimpana oktaavipedaalina. Intuitio riittää pitkälle Vaikka manuaalin plaraaminen onkin suositeltavaa, kylmiltäänkin pääsee mainiosti vauhtiin, ja mitä todennäköisimmin myös päätyy nopeasti mielenkiintoisten soundien äärelle. Paljon vanhaa, paljon uutta Paketista kuoritussa tummanpunaisessa metallimöhkäleessä nököttää monenlaista säädintä. Kullekin löytyy myös oma Dry-painikkeensa, joka lisää efektin kattamaan myös kuivan signaalin. Kun nupin kääntää iltapäivän puolelle, envelope jatkaa matkaansa ylöspäin Filter-sliderin kulloisestakin asennosta, kun taas ennen puoltapäivää suodin sukeltaa alaspäin. Näppäränä ratkaisuna kaikkien sliTEKSTI: ANSSI ERIKSSON Electro-Harmonix Electro-Harmonix POG III POG III – viisikko harmoniaa tuottamassa Maineikkaan POG-tuoteperheen uusin jäsen lisää mausteita tuttuun reseptiin. Kolmosversiosta löytyy myös edeltäjänsä debytoima detune, joka on käytännössä kuin chorus ilman modulaatiota: lisätty sävel voidaan asettaa poikkeamaan alkuperäisen äänen vireestä muutamia senttejä, mikä tuo soundiin paksuutta ja eloa. 54-55 Electro Harmonix.indd 54 54-55 Electro Harmonix.indd 54 11.5.2025 13.58 11.5.2025 13.58. Filtterin resonanssia voidaan säätää Q-potikalla – piikki terävöityy ja efekti voimistuu myötäpäivään rullattaessa
Tähän päälle soittaja voi sujuvasti luritella mitä mieleen juolahtaa. Ja luritellahan kelpaa. Tälläisenaan painikkeen operointi vaatii hieman sorminäppäryyttä, mutta ei muodostu vielä ongelmaksi. Perusteltu päivitys Onko päivitys POG II:sta III:een sitten kuinka tarpeellinen. Macsovelluksen lupaillaan ilmestyvän vielä kevään 2025 aikana. Kontrollit ovat myös mukavan jämäkät kautta linjan ja liuku on kitkatonta. Ääni haltuun Muita pedaalin päätypaneelista löytyviä liitäntöjä ovat tulojakki kitaralle, erilliset lähdöt signaalin jakamiseen vasemmalle ja oikealle, pelkän efektoimattoman signaalin säilyttävä Dry out sekä jakki expressio-pedaalille. Menut itsessään toimivat loogisesti eikä parametrien editoiminen ole hankalaa. Näyttö on ratkaisuna kaksipiippuinen: toisaalta se on melko pieni ja matalaresoluutioinen, mutta vastapainoksi fontit ovat suurikokoiset ja ruutu hyvin valaistu. Näytön kautta Loput parametrit on piilotettu Oled-näytön ja siihen yhdistetyn NavCoder-painikkeen taakse. Oktaavit soivat kirkkaina ja yleistä äänimaailmaa voisi kuvailla hifimäiseksi. Jos kuitenkin halajaa vain yksinkertaisesti mahdollisimman kattavaa ja moitteettomasti hommansa hoitavaa oktaavigeneraattoria, ei tällä vikaan mene, sillä ennalta hehkutettu kunnianhimo näkyy ja kuuluu lopputuloksessa. 54-55 Electro Harmonix.indd 55 54-55 Electro Harmonix.indd 55 11.5.2025 13.58 11.5.2025 13.58. Asetuksia voidaan muutella myös midin välityksellä, ja siihen on tarvittavat portit pedaalin takalaidassa. Expressiopedaalilla voidaan muun muassa skaalailla filtterin taajuuksia tai lisätä/häivyttää efektien voimakkuutta. Hintaero POG III:n ja edeltäjänsä välillä on suhteellisen suuri, joten harkintaa ennen hankintaa kannattaa käyttää. Expressioja midi-liitännät ovat parametrien ohjailuun ja USB päivityksiin sekä applikaation käyttöön. Testissä päädyin muokkailemaan erityisesti efektien syttymisaikoja Attack-liukurilla, sillä urkusoundit ovat parhaita mitä POG:eista on tähän mennessä kuunaan irronnut. Tällöin viimeisin kuultu nuotti tai sointu jää soimaan loputtomalla loopilla. Korkeimmissa nuoteissa kuivan signaalin ympärille saattaa joskus harvoin tarttua lievää rosoa, mutta mistään soittoa tai soundia häiritsevästä viasta ei voida puhua. Reilummalla kädellä annosteltuna se pääsee oikeuksiinsa ennen kaikkea stereona – monona soundi livahtaa herkästi muhjuiseksi. Detune on efektinä erinomainen soundin elävöittäjä, joka toimii erityisen hyvin säröillä soitettaessa. Oktaavit on mahdollista annostella hyvinkin tarkasti erittäin hienovaraisista soundin elävöittäjistä aina koko signaalista yliotteen nappaaviksi vinkunoiksi ja/tai murinoiksi. Näin moneen toimintoon valjastettuna vaatimattoman kokoisen namiskan pinta-ala on juuri ja juuri riittävä, eikä se voisi olla enää tuosta yhtään pienempi. Tämä harmillisesti karsii hieman sen monikäyttöisyyttä. Viimeksi mainittu osoittautuu varsin tervetulleeksi uudistukseksi, sillä POG III hyödyntää polkimen tarjoamia mahdollisuuksia todella kiitettävästi. Myös 12-kielisen ja jopa 18-kielisen jäljittely luonnistuu tarpeeksi uskottavasti. 650 € Lisätiedot: Electro Harmonix • ehx.com dereiden ledit hehkuvat sitä kirkkaampana mitä lähemmäs maksimiasetuksia mennään. www.riffi.fi 2/2025 55 Electro-Harmonix POG III Polyfoninen oktaavipedaali / harmonia-generaattori Viisi lisä-ääntä • kaksi oktaavia alkuperäisen äänen alapuolelle • yksi oktaavi alkuperäisen äänen alapuolelle • kvintti alkuperäisen äänen yläpuolelle • kaksi oktaavia alkuperäisen äänen yläpuolelle • yksi oktaavi alkuperäisen äänen yläpuolelle • jokaiselle lisä-äänelle oma voimakkuudensäätö & panorointi • Attack-säädin lisä-äänten syttymisnopeudelle • erillinen voimakuudensäätö ja panorointi alkuperäiselle äänelle Alipäästösuodin: • Filter-, Q-, ja Envelope-säädöt Detune-efekti • Depthja Spread-säätö • bufferoitu ohituskytkentä (bypass) • Virrantarve: 9 V 500 mA (virtalähde mukana) • EHXport-yhteensopiva (Windows ja Mac (kesä 2025)) • mitat: 181 × 57 × 146 mm • hintaluokka . Efektiä voidaan myös panoroida, ja kahdella vahvistimella operoidessa Spread-säädin mahdollistaa ”epävireen” annostelun molemmille puolille keskenään poikkeavilla viiveillä. Soiva ääni on myös mahdollista vaihtaa liu’uttelemalla pedaalin keskiasennon tienoilla (vaihdon nopeus hidastuu sitä mukaa mitä lähemmäs ala-asentoa mennään). Painikkeen tuntuma on ihan ok ja ääriasennot löytyvät mukavan taktiilisen naksunnan säestämänä. Pedaalin avulla on myös (Focus-toiminto kytkettynä) mahdollista taivuttaa oktaaveja ylös tai alas Digitechin Whammyn tavoin. Toisin kuin Whammyllä, POG III:n efekti ei kuitenkaan vaikuta kuivaan signaaliin – ainoastaan oktaaveihin. NavCoder toimittaa samalla useita virkoja, sillä se toimii paitsi normaalina painikkeena myös d-padina, jota heiluttelemalla ja pyörittelemällä skrollaillaan näytössä viliseviä valikoita. Aiemmista POG:eista tuttu efektien selkeys on edelleen vahvasti läsnä. Muihin polkimella toteutettaviin temppuihin lukeutuvat muun muassa ristihäivytys kahden eri soundin välillä sekä äänen jäädytys poljin pohjaan painettaessa. Vastaus riippunee ennen kaikkea siitä, kuinka paljon kaipaa viritysmahdollisuuksia, ja kuinka kummallisiin sfääreihin kohoavia äänimaailmoja on hakemassa. Näytön syövereistä löytyy muun muas sa mahdollisuus valita filtterin tyyppi (lowpass, bandpass ja highpass) sekä lyhentää tai pidentää äänten sammumisnopeutta määrittelevää decaytä. Pedaalin latenssi on lähes olematon ja seuraa mallikkaasti soiton perässä vauhdikkaammassakin menossa. u Runsaat liitännät tukevat monipuolisia toimintoja ja valikoimaan kuuluvat: monotulo kitaralle sekä mono/stereolähtö efektoidulle äänelle (muokkaamattoman signaalin saa jakoon tarvittaessa direct out -jakin kautta). Laitteen voi myös liittää usb-piuhalla EHXport-sovellukseen, mutta kirjoitushetkellä tämä oli ladattavissa ainoastaan Windowsille
Vuosien varrella saatu asiakaspalaute ja valmistajan itsensä huomaamat kehittelymahdollisuudet ovat johtaneet yksityiskohtien hienosäätöön. Pontta päämäärän pyrkimiselle antoi se, että verrokiksi saatiin tuolloin aito, Peter Lerchen omistama Dumble, ilmeisestikin Suomen ainoa laatuaan. Soundit ovat kauttaaltaan erinomaisia ja kyllä tässä hyvin voidaan todeta, että Mk2 antaa rahalle entistäkin parempaa vastinetta. Ne tärkeimmät muutokset ovat kuitenkin kotelon sisällä, piirilevyssä ja komponenttien arvoissa. Alkuperäisen pedaalin suunnitellut Lassi Ukkonen hääri myös uudistetun version taustalla. u TEKSTI: TIMO KOSKINEN Mad Professor Simble Overdrive Mk2 – maukasta soundia jo toisessa polvessa Uusien omistajien luotsaama kotimainen efektimerkki julkaisi päivitetyn version mainiosta Simble-overdrivesta. Tuon kehittelyn tulos oli Simble, joka arvioitiin Riffissä 5/2014. Ei siis ihme, että Mad Professorkin otti jo yli 10 vuotta sitten tavoitteekseen Dumblen soundimaailmaa jäljittelevän pedaalin valmistaminen. Soundi on mieluisaa kuultavaa, mehevä ja erotteleva – ja kuitenkin säröltään varsin maltillinen. 56-57 Simble_Sennheiser.indd 56 56-57 Simble_Sennheiser.indd 56 11.5.2025 14.00 11.5.2025 14.00. Myöhemmin saman teeman jatkoksi valmistettu Simble Predriver käsiteltiin numerossa 2/2016. Heti alkuun kiva havainto: Simble Mk2 on pedaali, josta lähtee hyvä soundi kaikilla asetuksilla. Totaalisen rämäkkään paahtoon tätä pedaalia ei ole suunniteltu, sen sijaan perusrock, blues ja jazz ovat oivallisia tyylilajeja tälle. Ainakin yhden laitteen särösoundeista tuntuu kuitenkin vallitsevan maailmanlaajuinen konsensus: Alexander Howard Dumblen käsin valmistamat vahvistimet tuottavat korvia hivelevän särömaailman (toki myös nättejä puhtaita soundeja), eikä poikkipuolista sanaa lausu kukaan. Säröä löytyy kuitenkin tarvittaessa myös suoraan Simble Mk2:sta itsessään, joten vahvistimen voi myös säätää niin, ettei se osallistu särön muodostamiseen ollenkaan. Koska hyviä erilaisia soundeja saa tästä pedaalista ulos paljon, se ei keikkatilanteessa ole pelkästään päälle ja pois polkaistava purkki, vaan asetuksia voi ja kannattaa vaihdella biisikohtaisesti tai kulloisenkin soittimen mukaan. 56 www.riffi.fi 2/2025 Mad Professor Simble Mk. Nyt Mk2 maksaa saman verran ja on taiwanilaista tuotantoa. 2 Yliohjausja säröpedaali Dumblen äänimaailmasta • säätöinä Level, Sensitivity, Attack, Contour • toimii 9 V paristolla tai virtalähteellä • suomalainen suunnittelu, valmistus Taiwanissa • hinta 199 € Lisätietoa: Mad Professor • mpamp.com M ad Professorin tuotantoon kuuluu monta erityyppistä säröja overdrive-pedaalia. Ja hyvä niin, koska mielipiteitä ja käsityksiä ihanteellisesta särösoundista on loputtomasti, eikä yksi laite pysty niitä kaikkia toteuttamaan. Näistä jälkimmäiseen saadaan pehmeyttä häivyttämällä plektran iskuääni säätämällä Accent lähelle minimiä. Simblessä ei ole taajuuskaistoille omia säätimiä, sen sijaan Countour säätelee sävypakettia portaattomasti kokonaisuutena ja yhteistyö vahvistimen kanssa sinetöidään tarpeen vaatiessa vahvistimen sävyasetuksilla höystäen. Mikäli särötyksen määrää annostelevaa Sensitivityä avaa vain vähän tai ei ollenkaan, laite toimii pelkkänä boosterina, jolla voi puskea vahvistimen säröytymään. Päivitys näkyy ja kuuluu Kun 11 vuotta sitten kirjoitimme Riffissä Simblen ykkösversiosta, se maksoi silloin 199 euroa ja oli Suomessa valmistettu. Rockia soitettaessa taas kunnon atakki ja ylä-äänien syttyminen varmistetaan avaamalla Accentia oikein reilusti. Kun Sensitivityä avaa reilummin, siirrytään sille alueelle, jossa Simble pääsee parhaimmilleen. Nyt koekäyttöön saapui Simble Overdrive Mk2, joka on suoraa jatkoa ykkösversiolle ja sisältää samat toiminnot ja säätimet. Niinpä Mk2:ssa kerrotaan olevan laajennettu toiminnallisuus ja kirkkaampi soundi. Kotelon värikin on vaihtunut kirkkaan punaiseen
Ja mitä tulee äänenlaatuun, sen kuvailinkin jo tekstin alkuosassa. u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Sennheiser HD 505 – avoin rakenne, avoin soundi Muutama tunnusmerkki kertoo, onko sitä laatua vai ei. Merkintä muistioon: jos tällaisia kuulokkeita käyttäisi editoinnin ja miksauksen aikana eri työvaiheiden tarkistamiseen, ei niitä äkkinäisiä saumauksia ja kaikenlaisia ysköksiä tarvitsisi sitten kenenkään ihmetellä valmista musiikkia kuunnellessaan. 56-57 Simble_Sennheiser.indd 57 56-57 Simble_Sennheiser.indd 57 11.5.2025 14.00 11.5.2025 14.00. www.riffi.fi 2/2025 57 Sennheiser HD 505 Avoimet kuulokkeet • Sennheiser-elementti, halkaisija 38 mm • impedanssi 120 . Edellyttäen, että mieluisan musiikkisisällön lisäksi äänitteen audiolaatu on ensiluokkainen. Tutultakin referenssilevyltä saattaa löytää uusia yksityiskohtia. Ei purista eikä paina, sanka asettuu mukavasti päälaelle ja tilanteeseen ikäänkuin unohtuu musiikkiin uppoutuessaan. Nautiskeluun ja studiohommiin HD 505 -kuulokkeet ovat rakenteeltaan kauttaaltaan muovia ja siksi verraten kevyet. Kummankin version mukana tulee nyörillä suljettava kangaspussi säilytykseen ja reissukäyttöön. • toistoalue 12 Hz to 38.5 kHz • irrotettava johto, pituus 1,8 m, liitin 3,5 mm / 6,3 mm TRS • paino 237 g • kuljetuspussi kuuluu mukaan • hintaluokka 280 € Lisätiedot: Sennheiser Nordic, Suomi Puh. Kokeiltavaksi saadut HD 505 -kuulokkeet ovat Copperedition erikoispainos, mutta ero kokomustaan vakiomalliin on ainostaan kuparinhohteisissa yksityiskohdissa. Ne eivät kuitenkaan tunnu muovisilta sanan ikävässä merkityksessä, vaan olemuksessa on paljon kalliimman hintaluokan näköä ja tuntua. Lisäksi pehmukkeet voi tarvittaessa vaihtaa, kuten bajonettilukitteisen johdonkin, mainio juttu. Normaalin menettelyn mukaisesti klikin kilkatuksen mahdollinen vuoto kannattaa silti tarkistaa ennen varsinaista ottoa. Sangan säätövara on riittävä ja päälakea vasten painautuvan pehmukkeen keinonahkainen pinta tuntuu miellyttävältä. Korvaa ympäröivät ovaalit ja samettipintaiset rinkulat ovat mukavan pehmeät, eivätkä ne puserra silmälasien sankoja ikävästi kalloa vasten. Voi vaikka huomata, että tuon stemmanhan soittaakin itse asiassa kaksi eri instrumenttia uniksessa. Kuulokekupit ovat takaa avoimet, mutta ulospäin säteilevän äänen määrä pysyy kohtuullisena ja näillä kuulokkeilla kuunnellen voi äänittää vaikkapa akustisen kitaran raitoja. Soundit ovat nautinnolliset ja luurit istuvat miellyttävästi. Piano äänityksessä voi kuulla pianon soinnin lisäksi pedaalin käytön ja vaimennusmekaniikan liikkeiden aiheuttamat hiljaistakin hiljaisemmat sivuäänet. Toisin sanoen kaikki kuulostaa elävämmältä, maukkaammalta ja nautinnollisemmalta silloin, kun asettelee korvilleen erinomaiset kuulokkeet. Tai että vastarytmi perkussioille onkin piilotettu lähes huomaamattoman hiljaisena elementtinä tuonne vähän oikealle. 020 7191990 • https://en-fi.sennheiser.com K un kokeiltavakseen saa hyvät kuulokkeet, asian tunnistaa jo siitä, että kuuntelusessiot yksinkertaisesti tuppaavat venymään. Sovitus on sopivan napakka, eivätkä luurit keikahtele minnekään kuulijan nojautuessa eteen tai taakse – esimerkiksi soittotoimissa puuhasteltaessa. Puhallinsoittimen läpät, sormenpään ihon ja kynnen kosketusten välinen ero äänessä, rumpukalvoa pyyhkäisevän sudin laitimmaisten lankojen haparoiva viiperrys ovatkin yht’äkkiä selkeästi läsnä. Suoranaiset editointivirheet sekä huolimattomuudet esimerkiksi volumeja muteautomatiikan käytössä saattavat nimittäin nousta kuuluville vaikka ne olisivat jääneet tyystin huomaamatta aiemmin
Firman taustalta löytyy musiikin ja tuotannon ammattilaisia sekä elektroniikan ja audiotekniikan parissa kannuksensa ansainneita henkilöitä, joilla on selkeästi aimo annos luovaa ja ennakkoluulotonta asennetta matkassaan. Tuloja ja lähtöjä voi kuitenkin konfiguroida myös pareiksi, jolloin insertteihin saadaan kytkettyä stereolaitteita. Tämä on mainio ominaisuus erityisesti silloin, kun halutaan kytkeä useampia analogi pelejä tietyssä järjestyksessä yhteen työaseman digitaaliseen inserttiin. Yksinkertaisimmillaan työaseman yhdessä digitaalisessa insertissä käytetään yhtä ulkoista laitetta ja toisessa toista. Riippuu siis paljonkin kytkettävistä laitteista, montako saadaan mukaan. Ja kuten Analog Hub -apuohjelman ikkunasta nähdään, järjestelmään voi liittää tarvittaessa toisenkin FO1:n, jolloin käytössä tuplasti liitäntöjä. FreqPortin muistiin tallennettava kuva ei ehkä edusta digiloikkaa sanan perimmäisessä merkityksessä, mutta ihan hauska ja kätevä nykyajan mahdollistama optio se on. Testipenkkiin asettui ensimmäisenä Yamaha SPX90, johon mennään sisään monona ja jolta palataan stereona. Freqport ei ole lähtenyt tyrkyttämään markkinoille uutta näköispainosta vintage-ekvalisaattorista tai putkikompressorista, vaan valmistaa aidosti omanlaisiaan hybridilaitteita, joilla analoginen ja digitaalisen audiomaailma yhdistetään hedelmällisesti. Testiin järjestyi yrityksen koko tuotevalikoima eli FreqInOut ja FreqTube, jotka ovat USB-C-väylään kytkettäviä, AAX/AU/ VST-plugilla ohjattavia analogilaitteita. Minkäänlaista latenssia ei tunnu olevan ja M/S -koodatun materiaalin prosessointi onnistuu sekin. Plugarissa saa säädettyä lähtöja tulotasoja, sekä suoran ja efektoidun signaalin sekoitussuhdetta. Hauska ominaisuus inserteissä on, että ulkoisen laitteen maskista voi ottaa kuvan vaikkapa kännykällä ja kuvan voi tallentaa kyseisen plugarin asetusten kanssa muistiin. 58 www.riffi.fi 2/2025 F reqport on toimintansa 2019 aloittanut tanskalais-australialainen laitevalmistaja, jonka ensimmäiset tuotteet julkistettiin syksyllä 2024 ja saateltiin markkinoille nyt alkuvuodesta. Kytkennän jälkeen kapasiteettia jäi vapaaksi vaikkapa toiselle samanlaiselle, yhdelle täysin stereona toimivalle tai kahdelle erilliselle monolaitteelle. FreqInOutia voi käyttää USB-Cväylän kautta saatavalla virralla, mutta takalevyssä on myös liitäntä ulkoiselle 12 voltin verkkolaitteelle. Jos käytössä on laite, jossa on potikoita, saadaan valokuvasta luonnollisesti kopioitua efektin asetukset käyttöön seuraavassa sessiossa. Ekstraplussaa on se, että FreqInOutia ei ole mikään pakko käyttää insertteihin vaan se toimii myös muuntimena, jolTEKSTI: SAMI SARHAMAA Freqport FreqInOut & FreqTube – työaseman analogiset liittolaiset FreqInOut mahdollistaa ulkoisten äänenmuokkainten sujuvan liittämisen tietokoneessa puksuttavaan audiotallentimeen, FreqTube puolestaan värittää ääntä ihan itse. Freqtube tarvitsee aina oman virtalähteensä, jollainen kuuluukin pakettiin. Kanavat ovat kaikki teknisesti monofonisia ja liitännät mennen tullen balansoituja. 58-59 Freqport.indd 58 58-59 Freqport.indd 58 11.5.2025 14.01 11.5.2025 14.01. FreqInOut FO1 FO1 on nelikanavainen muunnin, jolla digitaaliseen työasemaan saa neljä analogista inserttipistettä ulkoisten äänenmuokkauslaitteden kytkemiseksi. Apilla ohjattavan analogimatriisin ansiosta ulkoisia laitteita voi myös ketjuttaa keskenään, ja niiden järjestystä voi vaihtaa vetämällä ja pudottamalla. Samaa analogilaitetta ei tietenkään saa monelle raidalle samanaikaisesti, vaan plugari lukitsee toisaalla käytössä olevan I/O:n
Audio-ohjelmalle FreqTuben kanavat näkyvät insertteihin kytkettävinä plugeina. Keskenään samantyyppiset putket on valikoitu arvoiltaan tasamittaisiksi pareiksi ja stereosignaalia väritettäessä kaksi kanavaa voidaan yhdistää stereoksi. Jokaisella kanavalla on kaksi parametrista suodinta, putkisoundiin vaikuttava pääfiltteri ja sen lisäksi suoraan signaaliin vaikuttava rinnakkaisfiltteri. Audio-ohjelmaan FreqTube integroidaan plugin-applikaatiolla, joka toimii samalla tavalla kuin mikä tahansa plugari. Kaikki laitteen parametrit näkyvät myös tietokoneella ja ne voi automatisoida plugarissa muistipaikkojen vaihtoja myöten. Kuva talteen, niin ulkolaitakalustonkin saa palautettua seuraavassa sessiossa jälleen samoihin asetuksiin. Kahdessa ensimmäisessä kanavassa putkityyppi on 12AX7 (ECC83), kolmannessa ja neljännessä kanavassa puolestaan 12AT7 (ECC81). FO1 onkin mitä näppärin peli pedaaleiden ja räkkiefektien mukaanottoon, tai niiden mainittujen lisäkanavien toteuttamiseen. Rinnakkaisprosessointi ja suotimet antavat paljon mahdollisuuksia erilaiseen maustamiseen. Plugari on myös todella vakaa, ei mitään käytönaikaisia ongelmia silläkään rintamalla. Mansikat ja mustikat, niinkuin sanotaan. FreqTube FT1 Toista testissä olevaa laitosta voisi kuvailla ulkoiseksi putkiplugariksi, jonka neljää monokanavaa voi käyttää äänen värittämiseen (lue: saturoimiseen) joko yksittäin tai stereopareina. Varmasti saman oloista väritystä saa plugareista ja fiilistasollahan tässä liikutaan vahvasti. www.riffi.fi 2/2025 59 la saa neljä linjatasoista lisätuloa tai -lähtöä työasemaan vaikkapa ulkoisten mikrofonivahvistinten käyttöön tai monitoroinnin tarpeisiin. 650 euroa FreqTube – äänenmuokkain • 32-bittiset D/Aja A/D-muunnokset • neljä kanavaa putkiprosessointia • kanavat 1 – 2: 12AX7 (ECC83) • kanavat 3 – 4: 12AT7 (ECC81) • kaksi parametrista suodinta / kanava • käyttömuodot: 4 × mono, tai 2 × mono + 1 × stereo, tai 2 × stereo • hintaluokka . Plugari inserttiin, sopiva muistipaikka käyttöön ja menoksi. Meikäläinen (luonnollisesti) kyllä liputtaa tällaisen käsinkosketeltavan käyttöliittymän perään. Suoran ja prosessoidun signaalin suhdetta saadaan sitäkin säädettyä. Maksimissaan FreqTubea voi samanaikaisesti käyttää joko neljässä monokanavassa, kahdessa monokanavassa ja yhdessä stereokanavassa, tai kahdessa stereokanavassa. FreqTubessa itsessään on kahdeksan fyysistä potikkaa ja niiden toimintaa visualisoiva näyttö. 58-59 Freqport.indd 59 58-59 Freqport.indd 59 11.5.2025 14.01 11.5.2025 14.01. u Freqport FreqInOut & FreqTube Analogisia lisälaitteita digitaaliseen työasemaan FreqInOut – liitäntälaite • 32-bittiset D/Aja A/D-muunnokset • maksiminäytetajuus 192 kHz • neljä analogilähtöä ja -tuloa (6,3 mm TRS-jakki, balansoitu, 10 dBV/+4 dBu) • käyttömuodot: 4 × mono in/out, tai 2 × mono + 1 × stereo, tai 2 × stereo • hintaluokka . Käytännössä se varaa FreqInOutin liitännöistä puolet. Minkäänlaista ”soundia” en laitteessa havainnut, muunnokset kumpaankin suuntaan ovat transparentteja. Kun prosessori on konfiguroitu, ei minkäänlaista häslinkiä ole luvassa. Fyysiseen laitteeseen ei siis tarvitse koskea lainkaan, jos ei halua – mutta onhan se ilo käyttää tällaista välitöntä purkkia, potikasta kiinni ja ruuvaten. Potikkaohjaus saadaan asetettua valituille parametreille ja säätimen väri näytöllä vaihtuu sillä hetkellä, kun potikka tarttuu kiinni asetukseen. Soi ja toimii, todellakin FreqTubesta saatava saturaatio ulottuu, kuten asiaan kuuluu, kevyestä reunassäröstä melkoiseen surinaan. Sillä erotuksella, että äänenmuokkaus tapahtuu analogisesti eikä ohjelmallisesti. SPX on tyypillinen aikakautensa laite, joka efektoimalla laventaa kuivaa monosignaalia stereoksi. Applikaation muistipaikkojen myötä pääsee rakentamaan omia settejä, joita voidaan hyödyntää koska tahansa. Käytännössä FreqInOutin täysin latenssivapaa signaalitie takaa välittömän ja inspiroivan vasteen ja räkissä turhan panttina roikkuneet efektit saavat sen ansiosta uutta elämää, kun pääsevät mukaan tuotantoihin. Tämä on nopeaa ja intuitiivista, mutta ei hupi siihen lopu. 1 000 euroa Lisätiedot: Freqport • freqport.com Fyysisten säätimien tehtävät voi konfiguroida omien päämäärien mukaan
Siis toimintoja, joita tarvitaan silloin, kun työskennellään isommalla joukolla ja useampaan huoneeseen jakautuneena. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Audient iD48 & SSL 18 – otso ja kontio Interface, silta tietokoneen audiomaailman ja reaalitodellisuuden välillä, määrittää audio laadun ohessa myös työskentelyn sujuvuutta. 60 www.riffi.fi 2/2025 tuvista ja audiolaadultaan vertailukelpoisista laitteista tämän kaksikon erottaa ensinnäkin kanavien suuresta lukumäärästä, mutta studiomaisuutta tuovat muutkin piirteet: molemmissa on huomioitu esimerkiksi mahdollinen tarve käyttää tarkkaamossa kahta eri kaiutinparia vuorotellen, vaimentaa kaiutinkuuntelun voimakkuutta keskustelun ajaksi, jutella komentomikrofonin kautta muusikoille, sekä tarkistaa miksaus monona kuunnellen. Yksittäiseen työpisteeseen sovel60-63 Audient_SSL 2.indd 60 60-63 Audient_SSL 2.indd 60 13.5.2025 19.10 13.5.2025 19.10. K umpikin laite on perusidealtaan sama – USB-väylään liitettävä äänikortti, jossa on tuloja lähtökanavien lisäksi tarkkaamokuunteluun sekä soittajien luurikuuntelun hallintaan tarvittavat toiminnot
Etulaidan puolelle sijoitetut analogitulot soveltuvat myös instrumenttikäyttöön, mutta sähköinen sovitus pitää siinä tilanteessa aktivoida SSL 18 Mixer -apuohjelmasta. Erillinen räkki tai studiotyöhön suunniteltu konsoli räkkipaikkoineen on suositeltava ratkaisu. Paikallinen mittarointi laitteessa on hyvä mukavuuslisä, mutta molemmilla toteutustavoilla pärjää hyvin, koska kummankin käyttöä tukeva mikseriapplikaatio sisältää joka tapauk sessa tarkat ja selkeät tasomittarit. Erittäin selkeää ja käytännöllistä. Ergonomia Sekä Audient iD48 että SSL 18 ovat pohjimmiltaan räkkilaitteita ja yhden yksikön kokoisia. Pienistä mukavuuseroista huolimatta näiden laitteiden sujuvin käyttötilanne syntyy sopivalla räkkiasennuksella käden ulottuville, ehkäpä mieluummin taaksepäin kallistettuun kulmaan, tai vaihtoehtoisesti reippaasti pöydän pintaa ylemmäs, jolloin säätimiä ja kytkimiä pääsee lähestymään esteettä. SSL puolestaan on sijoittanut etulaidan puolelle kaksi XLR-komboliitintä (kanavat 1–2), ja loput etuvahvistimilla varustettujen kanavien (3–8) liitännät laitteen takalaitaan. Liitännät edessä ja takana Laitteen asennuspaikkaa miettiessä on syytä huomioida toinenkin ergonominen näkökulma: liitäntöjen sijainti ja mahdollinen käyttö instrumenttien tallennuksessa. Vaikka iD48 toimitetaan siloposkisena, on sen pakkaukseen sujautettu mukaan räkkikorvakkeet, ja niille on kiinnityspaikat kotelon etunurkissa. SSL 18 etulevy puolestaan jatkuu yhtenäisenä kotelon kummallekin sivulle ja korvakkeet ovat kiinteä osa kokonaisuutta silloinkin, kun laitetta ei kiinnitetä ruuveilla minnekään. Signaalitason mittaroinnin Audient on pelkistänyt kahteen lediin, joista ensimmäinen kertoo signaalia havaitun ja toinen ilmaisee signaalitason olevan liian korkea. Di-käyttö on usein hetkellistä, joten kitaratai bassopiuhan lykkääminen suoraan etulaidan liitäntään on näppärää ja nopeaa, kunhan laitteen edessä on vapaata tilaa eivätkä johdot ole työskentelyn tiellä. Signaalitason tyyppi valitaan kanavakohtaisesti laitteen etulaidan kytkimillä joko linjatasolle tai mikrofonikäyttöön sopivaksi. Näistä syistä sivuutan tämän puolen nyt sen enemmittä pohdinnoitta ja keskityn vain fyysisiin laitteisiin ja niiden käyttöön tarvittavan apuohjelman käsittelyyn. SSL 18 on säätimien käytettävyydessä edellä, nupeista saa hyvän otteen ja asentoa osoittava viisari jatkuu hatun kyljessä selkeästi merkittynä viivana, mikä helpottaa nupin asennon näkemistä viistostakin katseltaessa. Niitä voi myös käyttää insertteinä. Heti perään totean, ettei Audient tässä erityisesti minkäänlaista etumatkaa kuitenkaan repäise. Molempien laitteiden käyttö perustuu tietokoneeseen asennettavaan apuohjelmaan, jolla hoidetaan sekä signaaleiden reititykset että monitorointimik sauksen balanssit. SSL on varustellut oman laitteensa viiden ledin pylväsmittarein, joita on kahdeksan ensimmäisen tulokanavan lisäksi myös päälähdön stereosignaalin tason näyttöä varten. 60-63 Audient_SSL 2.indd 61 60-63 Audient_SSL 2.indd 61 13.5.2025 19.10 13.5.2025 19.10. Ne eivät ole ehkä niin tyylikkäitä, mutta käytännöllisempiä kyllä. Kookkaampi säätimen hattu ja selkeämmin nupin asentoa osoittava merkintä olisivat myös eduksi ja sellaisia Audient onkin käyttänyt esimerkiksi aiemmissa iD-sarjan malleissa sekä ASP-sarjan räkkilaitteissa. Sitä valmistaja ei erikseen mainitse, onko liitäntää optimoitu muun kuin juuri signaalitason ja impedanssin osalta soitinkäyttöön. Potikkaa kääntäessä sormenpää myös törmää helposti kytkimeen kiinni ja vaikka vaiva on pieni, se saattaa harmittaa. Alan yleiseen käytäntöön näyttää kuuluvan, että osaan oheistuotteista saattaa saada pysyvän lisenssin, toisinaan käyttöoikeus on määritelty jonkin tietyn ajan mittaiseksi. Kanavien valintakytkimet ovat potentiometrien alapuolella ja niiden sujuva käyttö vaatii joko laitteen asennusta räkkiin tai jotakin koroketta kotelon alle, jotta sormet mahtuvat kunnolla napeille. Etulaidan potentiometrit ovat Audientissa verraten ylhäällä, eikä niiden alle ole sijoitettu kytkimiä, joille pitäisi sormenpää ujuttaa. www.riffi.fi 2/2025 61 Muutakin yhteistä on. Kanavien sinänsä asialliset phantom-kytkimet on nimittäin sijoitettu aivan iD48:n potentiometrien viereen, jossa ne hahmottuvat kyllä selkeästi aina omaan kanavaansa kuuluviksi asioiksi, mutta jossa niiden käyttö on hiukan hankalaa. Kummassakaan ei ole äänitystä varten efektejä, jotka voisi joko taltioida suoraan äänitteelle tai joita voisi käyttää äänitysvaiheessa vaikkapa laulun kaiuttamiseen. Sen sijaan kumpikin valmistaja tarjoaa laitteen kylkiäisenä mittavan kokoelman ohjelmistotuotteita erilaisiin toimiin. Usein tällaisten pakettien koostumus vaihtelee ajan saatossa ja tarjoomuksiin on mahdollisuus tutustua sekä fyysisen laitteen valmistajan että kylkiäisenä jaettavien ohjelmien tekijöiden sivustoilla. Audientin ratkaisu vihjaa siihen, että mahdolliseksi käyttötavaksi on ajateltu myös sijoitusta työpisteen tasaiselle pöytäpinnalle ja sellaiseen iD48 sopiikin hieman sujuvammin kuin kilpakumppaninsa. Mikrofonien käyttö voi sekin tietysti olla vain hetkellistä, jolloin etulaidan liittimiin pääAudientin ässä ovat kaksi D-liitintä, joiden kautta saa ulos ja sisään kahdeksan analogista lisäkanavaa. Etulaidan jakit on laitteen sisällä reititetty kahteen ensimmäiseen kanavaan ja plugin työntäminen jakkiin kytkee takalaidan XLR-komboliitännän pois käytöstä, ohjaten samalla signaalin instrumenttikäyttöön varta vasten suunnitellulle JFet-etuvahvistimelle. SSL 18 on tältä osin sommiteltu toisin. Audient on sijoittanut kaikki kahdeksan mikrofoni/linjatuloa iD48:n takalaitaan ja lisäksi etupuolelle kaksi jakkia instrumenteille
Midi-liitännät sekä mahdollisuus hyödyntää analogisia lähtöjä myös CV-jännitteen jakeluun ovat SSL:n erikoisherkkuja. Kahdeksan XLR-kombon lisäksi iD48:n takalaidassa on neljä analogista lähtöjakkia tarkkaamon kaiutinkuuntelua varten, kun taas SSL on sisällyttänyt takalevyyn edellisten lisäksi vielä kuusi jakkia ulkolaitakaluston käyttöä varten. Ääni Valehtelisin jos sanoisin, että näiden laitteiden äänenlaadussa tai soundin yleisluonteessa on jokin sellainen ratkaiseva ero, jonka pystyisin myöhemmin sokkotestissä tunnistamaan. Tummanpuhuva yleisilme on levollinen, mutta kyllä sitä väriä ja kontrastia saisi olla hieman enemmänkin käytössä, että asiat jäsentyisivät ja löytyisivät vaivattomammin. Jakkien määrä ei kerro silti kaikkea, eikä Audient jää suinkaan alakynteen. Teknisesti tämä on hyvä ratkaisu ja lisäarvoa sille tuo käyttömahdollisuuksien moninaisuus. Hillityillä väreillä maalaa myös SSL, mutta omaan silmään tämä estetiikka tuntui luontevammalta, vaikka Audientin ID-appi oli tuttu jo entuudestaan. Ja sellaisiahan on. Minijakki midi-liittimenä ei ole mikään harvinaisuus, ja teknisesti se on täysin yhtä toimiva. Kun takalaidassa on tilaa rajallisesti, voi olla jo täysin välttämätöntäkin sijoittaa kahden kanavan tulot etupuolelle, jotta taakse saadaan mahtumaan kaikki muut tähdelliset liittimet. Varman päälle pelaava tekee kytkennät silloin, kun laitteessa ei ole sähköt päällä. Yksi tapa on hyödyntää Dliittimen kautta kulkevia kanavia vapaasti reititettävinä inserttipisteinä. Toiminta on rajattu maksimissaan +/-5 voltin jännitealuetta käyttäville laitteille, mutta tässäkin kohden käyttäjän on oltava tarkkana, sillä väärään kohteeseen lähetetty ohjausjännite ei välttämättä tee hyvää vastaanottajalle. Sopivia, Tascamin kytkentäjärjestystä noudattavia viuhkoja valmistetaan ja myydään monella eri tuomerkillä, joten kysymys pelkistyy budjetointiin. Ensinnäkin sen takalaidassa on erilliset midi-liitännät lähteville ja tuleville viesteille. Ainoa ero on siinä, että sisään työnnettäessä plugi aiheuttaa hetkellisen oikosulun ja jakista ulos vedettäessä toisen. Se on järjestänyt kahdeksan balansoitua analogista linjatason tuloa ja saman verran lähtöjä kahden moninapaliittimen kautta. Studiomaisemmassa ympäristössä kaapelointi on usein laiteräkissä pysyvämpää sorttia ja sessiosta riippuen eri mikrofoneja kytketään käyttöön ja käytöstä pois soittotilan puolella eikä räkissä. Ratkaisun hyödyntäminen vaatii siis hankkimaan laitteen lisäksi asianmukaiset kaapeliviuhkat, joilla DB25-liittimen kanavapaketti jaetaan erillisiksi komponenteiksi. Koska tulot ja lähdöt ovat itsenäisiä, voi lähdöistä jakaa signaaleita myös vaikkapa re-amppaukseen tai monitorointiin. Kyseessä on toki makuasia, eikä SSL ole ainoa asian tällä tavalla ratkaissut. Tässä kohden kallistunkin vahvasti Audientin puoleen, jonka järjestely liitännöille on mielestäni selkeästi käytännöllisempi. 62 www.riffi.fi 2/2025 see nopeasti ja tilanteen muuttuessa kytkennät voi vaihtaa saman tien seuraaviin. SSL:n logiikka pohjaa hyvin pitkälti isojen miksauspöytien rakenteeseen ja appi tuntuu esimerkiksi reititysten osalta joustavammallta kuin Audientin vastaava. Midin lisäksi SSL 18 kykenee lähettämään CV-jännitettä, joten sen avulla sekvensseriohjelman dataa voi välittää ohjaus jännitteenä fyysisille syntikoille tai muille CV-ohjausta totteleville laitteille. 60-63 Audient_SSL 2.indd 62 60-63 Audient_SSL 2.indd 62 13.5.2025 19.10 13.5.2025 19.10. Midi Yhdessä suhteessa SSL 18 on aivan eri maata, niin sanotusti. ID-mikseri on silti kokonaisuutena selkeä ja looginen ja perusmonitorointien säätäminen käy todella helposti. Ne on toteutettu tilaa säästävinä pikkujakkeina (TRS), joten keskustelu DIN-liitäntäisen laitteen kanssa vaatii sovitejohdot. Tulot puolestaan sopivat analogisen lisäkaluston – esimerkiksi ulkoisten mikrofonivahvistimien – kytkentään niin, että signaalit ohjautuvat suoraan Audientin A/D-muuntimille ja digitaalisina eteenpäin tietokoneelle
Vaikka mikseriapplikaatioissa onkin eroja, niin molemmat ovat riittävän loogisia ja selkeitä, jotta niillä operoiminen sujuu hetken tutustumisen ja totuttelun jälkeen aivan luontevasti. Tässä mielessä olisi mukavaa, jos kyseisiä ohjelmia voisi ennakkoon kokeilla jonkinlaisessa simulaattorissa valmistajan sivustolla. Teknisissä suoritusarvoissa ainoa poissulkeva ero lienee korkein mahdollinen näytetaajuus, joka iD48:ssa on 96 kHz ja SSL 18:ssa puolestaan 192 kHz. On aivan eri asia katsoa sujuvaksi hiottua ja tiiviiksi leikattua esittelyvideota kuin tunnustella oikeasti omalla hiirellä valikkorakenteen sokkeloisuutta, reitittää signaaleita, nimikoida kanavia ja asetella tasoja. Tässäkin kohdassa lipsahtaa nyt kuitenkin vielä lopuksi ylistyksen puolelle. u 60-63 Audient_SSL 2.indd 63 60-63 Audient_SSL 2.indd 63 13.5.2025 19.10 13.5.2025 19.10. Sellaisessa kontekstissa ratkaisevat erot syntyvät ennen kuin yhtään signaalia on saatu interfacelle asti. Sekä se, miten apuohjelman logiikka aukeaa ja kuinka sujuvaksi sen käytön juuri itse kokee. Tässä kohden on vain sitten huomioitava muu käytössä oleva laitteisto. www.riffi.fi 2/2025 63 Audient iD48 SSL 18 24 tuloa / 32 lähtöä 26 tuloa / 28 lähtöä Liitäntä tietokoneelle USBC USBC Analogiset tulokanavat etuvahvistimilla kanavat 1–8: mikrofoni/linjatulo: +48 V phantom, PAD (10 dB), HPF (@100 Hz, 12 dB/oktaavi) kanavat 1–8: mikrofoni/linjatulo: +48 V phantom, HPF (@75 Hz, 18 dB/oktaavi), 4K (diskanttikorostus), napaisuuden kääntö Instrumenttitulot (DI) tulokanavat 1– 2, JFetetuasteet, monojakki, 500 . tulokanavat 12 sopivat myös instrumenteille Muut analogiset linjatulot 8 kanavaa, Dliitin kaapeliviuhkalle Digitaaliset tulot 2 x Adat in 2 x Adat in, S/P DIF Analogiset lähdöt 8 balansoitua linjalähtöä, Dliitin kaapeliviuhkalle 10 balansoitua linjalähtöä (sisältää monitorilähdöt A ja B) Digitaaliset lähdöt 2 x Adat out 2 x Adat out, S/P DIF Lähdöt monitorointiin 4 balansoitua TRSjakkia A ja Bkaiutinpareille sisältyvät yleiskäyttöisiin analogilähtöihin Inserttipisteet 8 balansoitua, reititettävissä vapaasti, Dliitin kaapeliviuhkalle 2 balansoitua, reititettävissä vapaasti, TRSjakit Kuulokelähdöt kaksi itsenäistä (oma miksaus, oma voimakkuus), 600 . Sitähän siinä koetetaan ilmentää, että vertailla voi maailman tappiin, mutta loppujen lopuksi kumpikin on metsän kuningas. Otsikon vihjaus onkin vaihtoehtoinen muotoilu kuluneelle sanonnalle ”kuin kaksi eri marjaa”. Molemmat ovat yksinkertaisesti erittäin päteviä, ja niiden kautta äänittäessä pääsee nautiskelemaan ensiluokkaisesta äänestä. Molemmilla syntyy dynaamiselta ja terveeltä kuulostavaa jälkeä, jossa asiat kuulostavat oikeilta ja täysimittaisilta. Kumpikaan näistä laitteista ei myöskään väritä ääntä mihinkään tiettyyn suuntaan niin vahvasti, että se leimaisi äänitteen. Niinpä ratkaisevampaa on lopulta se, millaisia tarpeita työskentely asettaa signaaleiden reitityksille, kanavamäärille, ulkolaitakaluston kytkemiselle tai vaikkapa midin käytölle. kaksi itsenäistä Talkback (komentomikrofoni) Tarvitsee ulkoisen mikrofonin, joka voidaan kytkeä johonkin iD48:n omaan mikrofonituloon tai reitittää jonkin ulkopuolisen lähteen kautta Käytetään ulkoista mikrofonia, joka kytketään mikrofonikanavaan 8. Tätä aspektia ei pidä väheksyttämän, sillä erityisesti silloin, kun työskennellään jonkin ryhmän kanssa, on erittäin tärkeää pystyä toimimaan muuttuvissa tilanteissa luontevasti ja nopeasti ilman, että on pelkoa hasseista tai joutuu jossain käänteessä pähkäilemään muiden odotellessa. 045 729 2930 • www.nordicaudio.eu Kumpikin on suunniteltu monikanavaiseen ja moniraitaiseen äänitykseen, jossa tyypillisesti käytetään samassa projektissa useita erilaisia mikrofoneja vaihtelevien instrumenttien tallennukseen. Soittaja tai laulaja, mikrofoni, äänitystila ja eri päivinä vallitseva mielentila ovat merkitsevämpiä muuttujia kokonaisuuden kannalta. Mikrofonivahvistimien maksimivahvistus 68 dB 67 dB Dynamiikka-alue 120 dB (Apainotus) 120 dB (Apainotus) Taajuusvaste ±0,5dB 10Hz – Fs/2 (Nyquist) ±0,5dB 20 Hz – 20 kHz A/Dja D/A-muunnokset 32 bittiä 32 bittiä Korkein mahdollinen näytetaajuus 96 kHz 192 kHz Word Clock in ja out (2 x BNC) out (1 x BNC) Hinta 900 € 1100 € Lisätiedot Intersonic Puh. 020 767 9450 • www.intersonic.fi Nordic Audio Distribution Suomi Puh
Jos suuntakuvio ei pidä kutiaan, raita raidalta kumuloituva huonesointi kasvaa hiljalleen ja lopulta haisee koko miksaus bändikämpältä. 64-65 Shure.indd 64 64-65 Shure.indd 64 11.5.2025 14.03 11.5.2025 14.03. Eivätkä tomimikit kerää symbaalivuotoa tai muutakaan tauhkaa vaan niiden kautta välittyy se rumpu, jota kohden mikki on suunnattu. Se tavoiteltu ääni on läsnä ja pääosassa, häly jää taustalle eikä tee itseään tiettäväksi. Tätä mikkiä ei kukaan koppaa kesken esityksen käteensä ja laita sitten biisin päättyessä takaisin telineeseen, kuten solistimal lien kanssa on tapana toimia. Rumpumallien kokoluokka vastaa alan yleisiä suuntaviivoja, mutta kitaravahvistimelle suositeltu NXN5 on kyllä aika kookas kapistus. Aivan hyvin olisi voitu muotoilla runko tasapaksuksi ja käyttää samantapaista varren ympäri tiukatTEKSTI: LAURI PALOPOSKI Shure Nexadyne Shure Nexadyne – mikitetään kohde, ei ympäristöä Fokusoitunut on paras yksittäinen sana kuvaamaan Nexadyne-instrumenttimikrofonien olemusta. Sitten taas normalisaatio: ei vuotoäänen suodatus tietenkään täydellistä ole. Seikka ei ehkä ravistele audiohenkilökunnan mielentilaa silloin, kun vaikkapa äänitetään yhtä yksittäistä instrumenttia nätisti soivassa tilassa. Tiukasta suuntaavuudesta huolimatta sen varsinaisesta pyyntisuunnasta taltioitavan äänen sävy on lisäksi erinomaisen miellyttävä ja olemus raikkaan avara. 64 www.riffi.fi 2/2025 S huren kehittämään Revonic-kapseliin perustuva kolmikko, bassorummulle suunniteltu NXN2, tomi/virvelimikiksi nimetty NXN6, ja numeroinnissa niiden väliin sijoitettu, kitaravahvistimille tarkoitettu NXN5 jakavat yhden yhteisen piirteen: niiden huomio kiinnittyy ihaltavan keskittyneesti juuri siihen kohteeseen, johon ne on suunnattu. Ollaan paljon lähempänä kalliin studiomikrofonin soundia kuin perusvarmalla 57:lla operoitaessa. Ei Nexadyne tietysti huonosta akustiikasta hyvää tee, mutta jotenkin se onnistuu poikkeuksellisen hienosti poimimaan talteen enemmän hyvää ja vähemmän sitä kehnoa. Lisäksi tämä puolikasta vintage-puhelimen luuria muistuttava mikrofoni kiinnitetään telineeseen perinteistäkin perinteikkäämmällä haarukka-adapterilla, joka ei tällaisessa käyttötarkoituksessa oikein puolla paikkaansa. Ja jos suuntaus on huolimaton tai samalle linjalle vain pakosti osuu myös jokin toinen äänilähde, niin kyllähän se sieltä jossain määrin kuuluu. Mutta jos taas joudutaan tekemään sama vähemmän ihanteellisessa ympäristössä, ilmenee asia tallenteen selkeydessä aika vikkelästi – Nexadyneä käytettäessä huone taustalla ei kajahtele sointia ikävästi värittäen, ja tämä on sitä merkityksellisempää, mitä useampia raitoja samaan kokonaisuuteen äänitetään ja mitä etäämmälle mikrofoni kohteesta asemoidaan. Konkreettisia kapistuksia Fyysisesti nämä mikrofonit ovat jämeriä työkaluja. Merkillepantavaa Nexadynessä on kuitenkin se, että hyötysuhde on parempi ja vuotojen määrä on oleellisesti vähäisempää. Bassarimikistä bassari, eikä muut. Virvelimikin kautta kuuluu virveli, ei hihat. Perinteisessä koko bändin sessiossa – ja arvatenkin myös esiintymislavalla (etenkin jos käytetään perinteisiä vahvistimia) – tämä on ilmeinen etu ja sen huomaa jo kokonaista rumpusettiä studiossa äänitettäessä
Sillä erotuksella, että NXN2:n kaapeli liitetään mikrofonin takaosaan, kun 52:ssa liitin on integroitu osaksi telineeseen ruuvattavaa jalustaosaa. ÄÄNITYÖN KIVIJALKA – jälleen saatavilla! 64-65 Shure.indd 65 64-65 Shure.indd 65 11.5.2025 14.03 11.5.2025 14.03. Ultra-accurate. 020 767 9450 • www.intersonic.fi tavaa holkkipidikettä, jollainen on tomimikeissä. Bassarimikkiä ei kuitenkaan ole väännetty niin leimallisesti elämää suuremman jysäyksen ja huipputerävän napsun tuottavaksi kuin tämän kategorian edustajilla rajuimmillaan on. Bassarimikissä ei ole erillistä kiinnikettä ja suoraan runkoon liitetty sovite on yhtä kätevä kuin vaikkapa Beta52:ssa. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Netistä: www.riffi.fi . u Kali Audio LP-UNF Ultra-detailed. • paino 245 g • hinta 229 € Lisätiedot: Intersonic Puh. Riffi-kauppa 62,00 € + toimituskulut 10 € 30 nopeimmalle Tilaääni-kirja kaupan päällisisiksi. • paino 535 g • hinta 268 € NXN5 – kitaravahvistinmikrofoni • suuntakuvio superhertta • toistoalue 50 Hz – 16 kHz • impedanssi 335 . Säätövaraa suuntaukseen on riittävästi ja kookkaat sormiruuvit ovat helppoja käyttää. Ultra-nearfield. Sellaisessa mikrofoni pysyy luotettavasti sijoillaan, eikä ole sitäkään vaaraa, että pidike halkeaa, jos henkilökunnan voimankäyttö on summittaista. Näin on hyvä ja kun sama periaate pätee myös kitaravahvistimille tarkoitettuun vitoseen, niin vieläkin parempi. Mahdoton sanoa, onko kyseessä vain alkujäykkyys, joka käytön myötä muuttuu joustavammaksi. • paino 295 g • hinta 259 € NXN6 – rumpumikrofoni • suuntakuvio superhertta • toistoalue 50 Hz – 16 kHz • impedanssi 335 . Mutta kerran paikoilleen asetettuna pidike istuu kyllä todella tiukasti. www.riffi.fi 2/2025 65 Shure Nexadyne 2, 5 ja 6 Revonic-kapseliin perustuvia dynaamisia instrumenttimikrofoneja NXN2 – bassorumpumikrofoni • suuntakuvio superhertta • toistoalue 20 Hz – 16 kHz • impedanssi 225 . Siinä se on Nexadynellä saa niin sanotusti valmista soundia. Tomimikkien kiinnike puristuu napakasti suoraan rummun vanteeseen ja ote on niin piukka, että pidikkeen irrottaminen käytön jälkeen vaatii vahvoja näppejä. Fokusoituneisuus ja valmiiksi tietyllä tapaa viritetty soundi eivät siten tarkoita orjuuttavaa sitoutumista yhteen tiettyyn esteettiseen ihanteeseen. Päinvastoin, se on tulkittava optimoiduksi lähtökohdaksi, josta käyttäjä voi edetä omien päämääriensä mukaiseen suuntaan. Ekvalisoimalla voi myös vaimentaa vapaana resonoivan kalvon huutoa menettämättä saman tien koko rumpua, sillä vaimennuskohdan alaja yläpuolella on aineksia, jotka kantavat kokonaisuutta. Tomimikin soundi on sekin jytkyä sorttia, mutta molempiin pätee se, että sointia voi keventää vaimentamalla alimpia kerroksia, eikä ääni katoa mihinkään, koska niitä ylempiä kerroksiakin löytyy
Soundi etusuunnasta on terve ja neutraali, tarkkapiirteinen ja siisti. Suuntaus mihin tahansa kulmaan on helppoa ja asennon lukitseminen sormiruuvilla käy luotettavasti ja vaivattomasti, vaikka tällä mikrofonilla onkin melko reippaasti painoa (454 grammaa). – asiallinen. Kelpo tuloksia Tasainen, kiinteä ja hallittu ovat sanoja, joilla Ethoksen soundia voi kuvailla. u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Earthworks Ethos Radion juontotöihin ja podcasthommiin suunnattu Ethos on myös varteenotettava yleismikrofoni musiikkistudion käyttötarpeisiin. Hieman etäämmältä ääni on asiallisen neutraali, superlonin tuntumaan hivuttauduttaessa puheääneen saa sitten proximity-ilmiön tuoman bassokorostuksen, määrältään kohtuullisen ja luonteeltaan hyvin täsmällisen. Näinkin kookkaaksi mikrofoniksi kapseli on verraten pieni, halkaisijaltaan 14 millimetriä. Vaikka bassorekisteri ei ole luonteeltaan muhkea, niin vahvuutta siinä kyllä on. Telineeseen Ethos kiinnitetään samanlaisella pallonivelsysteemillä, jollaista Earhworks käyttää Icon-malleissaan. Myös runkoäänten vaimennuksesta on huolehdittu esimerkillisesti, eikä käyttötilanteessa herännyt ajatusta kehtoripustimen tarpeesta. Ja sama pätee poikki koko spektrin – sointi on sellaisenaan tasapainoinen ja kelpo, ekvalisoimalla sitä voi sitten muunnella suuntaan tai toiseen hyvin vapaasti, sillä mitään aluetta ei ole ennalta suodatettu pois tai korostettu muiden kustannuksella. Sen alta paljastuvaan, rungon kapoisampaan osaan sijoitettu kapseli on suojattu asianmukaisesti metalliverkoilla, ja mikrofonia voikin käyttää myös ilman superlonhattua. Jos alataajuuksia halutaan lisää, ekvalisoimalla löytyy. Todetaan vielä sekin, että suuntakuvio on hallitusti rajattu ja mahdollinen vuotosoundi tai ympäröivän tilan jälkikaiku pysyy siististi taka-alalla. • paino 454 grammaa • mattamustan vaihtoehtona on kiiltävä teräspinta • hinta: Ethos 499 € Ethos Black 559 € Lisätiedot: Msonic Puh. Taajuusvasteeseen piirretyt loivat ja maltilliset kummut ja laaksot preesens-alueen yläpuolella peilautuvat ääneen lempeänä kirkkautena ja ilmavana selkeytenä. 66-69 Earthworks_Audio Technica.indd 66 66-69 Earthworks_Audio Technica.indd 66 11.5.2025 14.06 11.5.2025 14.06. Ethoksen keskialue on tasaisen täyteläinen, vailla minkäänlaista höttöä. Nivelen valmistaja on kaikenlaisten kojeiden telineisiin erikoistunut Triad-Orbit ja toteutus presiis yhtä täsmällistä työtä kuin itse mikrofonikin. Suuntakuvio on superhertta ja toistoalue erittäin laaja, 20 Hz – 30 kHz. Alarekisteri on tukeva ja täsmällinen, mutta minkäänlaista tehostusta ei alimmille oktaaveille ole lähdetty hakemaan. Pikkutarkasti viimeistellyn teräsrungon peräosa on aina näkyvillä, ohkaisemman etupään puolestaan kätkee paksuhko superlontuulisuoja, jonka voi halutessaan liu’uttaa pois paikaltaan. 010 439 88 00 • msonic.fi E thoksen muoto muistuttaa pienoissukellusvenettä, eikä rakennekaan taida olla yhtään sen heiveröisempi. Toimiakseen Ethos tarvitsee phantom-syötön (24 – 48 V). Ethosta markkinoidaan nimenomaan radioja podcastkäyttöön puhemikrofoniksi, mutta kokeilun perusteella se on varsin käyttökelpoinen yleismikrofoni myös musiikin äänittäjälle. Kapselia suojaava superlon toimii erinomaisesti ja suodattaa tehokkaasti pois sekä paukkuvat peet että humahtavat hoot. Mikrofoni sallii myös puhujalle vapautta liikehtiä kohtuullisella etäisyydellä, ettei tarvitse istua pää hievahtamatta ja niska jäykkänä kurotella mikkiä kohti. Äänenpaineen kestoakin riittää vaikkapa perkussioiden ja puhaltimien lähimikityksiin. Ylemmät taajuusalueet puolestaan toistuvat selkeinä ja kirkkaina – ilman pisteliäisyyttä tai riipivyyttä. Tarkkuus on määräävä piirre äänen ääriviivojen piirrossa, diplomaattinen selkeys ilmaisun sävynä. 66 www.riffi.fi 2/2025 Earthworks Ethos Pienikalvoinen kondensaattorimikrofoni • toistoalue 20Hz – 30kHz • suuntakuvio: superhertta • herkkyys 20 mV/Pa (-34 dBV/Pa) • itseiskohina 16 dB (A-painotus) • maksimi äänenpaineenkesto 145 db SPL (A-painotus) • nimellinen lähtöimpedanssi 65
Asialla on puolensa. Ulkoisen mikserin tällaisille ominaisuuksille voi siis löytyä hyvinkin kysyntää. Mikrofonien soundit ja voluumitasot voi kuitenkin asetella kohdilleen myös AT:n Wireless Manager -applikaatiolla, jonka ominaisuuksiin kuuluvat kanavakohtaiset tasojen säädöt, ylipäästösuotimet, mykistykset, ekvalisoinnit sekä kompressoinnit. Ja mikäli käyttötilanne tallennetaan arkistoitavaksi, ovat erilliset mikrofonikanavat omille raidoilleen tallennettuina paras lähtökohta litterointia tai keskustelun kuuntelua varten. Ensinnäkin antennit – joita on jokaiselle kanavalle omansa – kiinnitetään vastaanottimen etulaitaan upotettuun moduuliin. Toinen erityinen ominaisuus on se, että kaikki kanavat saa takalaidan liitännöistä ulos joko erillisinä signaaleina tai vaihtoehtoisesti ne voi summata jo laitteen sisällä yhdeksi analogiseksi audiosignaaliksi. www.riffi.fi 2/2025 67 S ystem 20 Pro -järjestelmän sydän on nelikanavainen ATW-R1440-vastaanotin, jossa on muutama aivan erityisesti mainittava ominaisuus. Toisaalta summaus voi olla todella arvokas ominaisuus. Automaattisia miksaustoimintoja keskustelun tai kokouksen puheenvuorojen hallintaan – tai mahdollisuutta asettaa yhtä mikrofonia pääkanavaksi ja muita sille alisteisiksi – System 20 Prossa ei itsessään ole. Lisäksi moduulissa on itsessään kamerastandardin mukainen kierre, joten sen voi kiinnittää vaihtoehtoisesti suoraan johonkin soveliaaseen telineeseen tai kannakkeeseen. Tarpeen vaatiessa moduulin voi pullauttaa ulos kolostaan ja laittaa erilliseen seinäkiinnikkeeseen, jollainen toimitetaan paketin mukana. 66-69 Earthworks_Audio Technica.indd 67 66-69 Earthworks_Audio Technica.indd 67 11.5.2025 14.06 11.5.2025 14.06. Sen avulla neljä mikrofonia voidaan ottaa käyttöön silloinkin, kun äänijärjestelmässä on ainoastaan yksi vapaa audiokanava puhekäyttöön. Tässä tilanteessa yhteys antenneilta vastaanottimelle solmitaan ethernet-kaapelilla ja näin antennit saa sijoitettua kätevästi esiintymislavan läheisyyteen, vaikka äänitarkkaamo olisi lasin takana yläparvella ja itse vastaanotin siellä. Vaikka juhlasali olisi siltä ajalta, jolloin mikrofonia tarvittiin vain rehtorin puheeseen, saadaan talon äänijärjestelmää kuitenkin hyödynnettyä esimerkiksi valtuusTEKSTI: LAURI PALOPOSKI Audio Technica System 20 Pro – tehty kokousväelle Joustavan kanavamäärän ja monipuolisen lähetinmalliston ansiosta AT:n digitaalinen langaton sopii moneen tarkoitukseen koulusta kirkkoon ja seminaarikäytöstä kokousten pitoon. Erillisiä kanavia voi luonnollisestikin prosessoida vaikkapa ulkoisella mikserillä ja siihen kuuluvilla tai siihen liitetyillä laitteilla
Setti toimi vakaasti, joskaan yhteys ei sokkeloisissa toimistotiloissa kantanut aivan yhtä pitkälle kuin parhaimmilla kilpakumppaneilla. Kuuluvuutta riitti kuitenkin vastaanottimelta kahden erillisen huoneen läpi neljänteen tilaan, joten melko huoletta mikrofonin voi varmastikin ojentaa käyttäjälle jo lämpiön puolella ennen lavalle astumista. Ne eivät vaeltele minnekään itsekseen, laskettiinpa ne kokouspöydän pinnalle tai puhujanpöntön kannelle. 68 www.riffi.fi 2/2025 ton kokouksessa tai paneelikeskustelussa koko konklaavin puheenvuorojen vahvistamiseen, ja käsikapulaa kierrättämällä yleisökysymyksetkin saadaan vahvistettua. System 20 PROn kanavamäärää voi kasvattaa lisäämällä ATW-R1440-vastaanottimia aina viiteen yksikköön asti. Jos langattomassa siirrossa käytetään Standard-moodia lyhemmällä latenssilla (2,8 ms), kanavien määrä on kaksi per vastaanotin. Molemmat ovat todella painavia kapistuksia jykevine metallirunkoineen. Muut vaihtoehdot ovat joko vastaanottimen ja kahden käsilähettimen tai kahden taskulähettimen yhdistelmät. Sarjan taskulähetin on kevyttäkin kevyempi muovikuorinen rasia, joka saa käyttövirtansa jousitetuin salvoin lukitun kansiläpän alle sujautettavista AA-paristoista. Langaton siirto on digitaalista (24 bittiä/48 kHz) ja viestiliikenteen osalta tietosuojasta huolehtii AES128-protokollan mukainen kryptaus. Virtakytkimen lisäksi lähettimessä on painonappi audioyhteyden mykistykselle, mutta säätimiä tai muita toimintaan vaikuttavia namikoita ei ole. Lisäksi lähettimiä myydään irtotavarana, joten lopullisen systeemin voi rakentaa omien käyttötarpeiden mukaisesti. Viiden vastaanottimen kokonaisuudessa on siten vähintään 10 ja enimmillään 20 kanavaa, mutta voi olla jotakin siltä väliltäkin, sillä Standard/HD-valinta tehdään jokaisessa vastaanottimessa erikseen. www.f-musiikki.fi Digitaalimikserien uusi standardi 48-kanavainen räkkiasennettava digitaalimikseri live-äänentoistoon, AV-käyttöön ja asennuksiin. Applikaatio mittaroi radiosignaalin laatua ja käyttäjä voi päätellä, onko tarvetta sijoitella antennit toisella tavalla tai pitääkö käyttäjiä ohjeistaa pysyttelemään jonkin tietyn alueen sisällä kantavuuden varmistamiseksi. Merkkejä tällaisesta ei testin aikana kuitenkaan ilmennyt, ei myöskään alttiutta ulkoisten häiriöiden vaikutukselle. Valmistaja lienee ajatellut sitä enemmänkin joutsenkaulaisten mallien vaihtoehdoksi kuin pöydän ympärille kokoontuneen neuvottelu kunnan yhteiseksi yleismikrofoniksi. Toimintavarman alueen rajat ja mahdolliset radioyhteyden katveet voi taas ennakkoon selvittää applikaation Walktestillä, jossa lähetintä siirrellään käyttöalueella sellaisiin pisteisiin, joihin se varsinaisessa tilanteessakin saattaa joutua. Se tarjoaa Allen & Heathin tunnetun 96 kHz SQ-ytimen kompaktissa, räkkiin asennettavassa muodossa. Ja vyölähettimen tapaan kyseessä on asiallinen peruslähetin siistiin sisäkäyttöön. Kumpainenkin toimii ladattavalla akulla ja lataus hoidetaan USB C -liitännän kautta. Isoakin kanavamäärää käytettäessä jokainen kanava tarvitsee kuitenkin oman antenninsa, sillä kalliimmista langattomista järjestelmistä tuttua yhteisantennia Audio Technicalla ei tähän sarjaan ole. Yhtä yksinkertainen on käsilähetin, jonka dynaamisen kapselin suuntakuvio on superhertta. Taskuun sujauttamisen sijaan lähettimen voi nipsauttaa klipsillä vyöhön tai vaikka hameen kaulukseen. Valinnan mukaan sormenpään ensimmäinen Taskulähettimeen voi liittää vapaavalintaisen nappimikrofonin, jolle on tarjolla 10 voltin polarisatiojännite. Liitäntä nappimikille tai headsetille on nelipiikkinen, ja käyttöohjeen mukaan siihen voi liittää myös erillisvarusteena myytävän instrumenttikaapelin. Tämäkin lähetin toimii kahdella AA-paristolla ja kytkimet vastaavat taskulähettimen varustelua. Teknisesti System 20 Pro operoi ruuhkaisaksi tunnetulla, mutta lupavapaalla 2,4 gigan alueella. Settinä tai erillisinä palikoina Valmiita laitekokoonpanoja on kolme: ensimmäinen sisältää vastaanottimen lisäksi yhden käsilähettimen ja yhden taskulähettimen. Puheenjohtaja, pappi tai rehtori – jämerään jalustaan liitetty joutsenkaulamikrofoni tukee arvovaltaista puhetta. Molemmissa malleissa on verraten iso ja pinnasta selkeästi erottuva hipaisukytkin, jonka toimintapa määritetään WMapplikaatiossa. Appi apuna Vaikka edellä mainittu Wireless Manager ei kisaakaan universumin intuitiivisimman tai näppärimmän applikaation palkinnosta, se osaa paljon hyödyllisiä asioita, kuten skannata radioavaruuden ja valita häiriöttömät taajuudet kanaville. Testiin saadussa setissä oli edellisten lisäksi kaksi pöytäpinnalle laskettavaa lähetintä: pöydälle asetettava rajapintamikrofoni (boundary mic) sekä sen kanssa saman kokoinen ja muotoinen, joutsenkaulamikrofonille suunniteltu jalusta. Pöydälle asetettavan ATW-T1406:n suuntakuvio onkin hertta, eikä lajityypille hyvin yleinen puolipallo. SQ-Rack on täydellinen työkalu äänialan ammattilaisille. Audio Technica mainitsee, että järjestelmä on suojattu tehokkaasti ulkoisilta häiriöiltä, mutta saattaa toisaalta tuottaa sellaisia itse esimerkiksi radiotai TV-vastaanottimen läheisyyteen sijoitettuna. 66-69 Earthworks_Audio Technica.indd 68 66-69 Earthworks_Audio Technica.indd 68 11.5.2025 14.06 11.5.2025 14.06. Jos valitaan HD-moodi (Hi Density?) ja sallitaan 6,7 millisekunnin viive, saa vastaanottimella hoidettua neljä rinnakkaista kanavaa. Simppeli perusmalli sopii mainiosti myös katsomon puolella hyppyytettäväksi silloin, kun yleisöä halutaan osallistaa
Jos valtuuston kokouksessa tarvitaan maanantaisin mielummin rajapintamikrofoneja tai joutsenkaulaisia mikrofoneja, mutta kansalaisopiston teatterikurssilla pitäisi saada käyttöön taskulähettimiä nappimikkeineen, niin vaihto onnistuu nopeasti kun kanavia ei tarvitse aina parittaa joka käyttökerralle uudestaan. Asia on päätetty, kops System 20 Pro on käytännöllisen tuntuinen perusratkaisu kokous ja seminaarikäyttöön. 020 7512 300 • studiotec.fi kosketus avaa mikrofonin ja seuraava hipaisu sulkee sen – tai sitten niin, että linja on avoinna vain silloin, kun sormea pidetään kytkimen päällä. SQ-Rack on täydellinen työkalu äänialan ammattilaisille. 66-69 Earthworks_Audio Technica.indd 69 66-69 Earthworks_Audio Technica.indd 69 11.5.2025 14.06 11.5.2025 14.06. Audio Technica System 20 Pro Digitaalinen langaton järjestelmä ATW-R1440-vastaanotin • operoi 2,4 gHz:n taajuusalueella • kantavuus 60 metriä • digitaalinen siirto AES128-salauksella • 24-bittinen koodaus 48 kHz:n näytetaajuudella • kanavamäärä 2 (standard-moodi) tai 4 (HD-moodi) • latenssi 2,8 ms (standard-moodi) tai 6,7 ms (HD-moodi) • dynamiikka-alue 120 dB • hinta 720 € ATW-T1401 (taskulähetin) sekä ATW-T1402 (käsilähetin) • on/offja audio mute -kytkimet • toimii kahdella AA-paristolla • hinnat ATW-T1401: 290 € ATW-T1402: 310 € ATW-T1406 (rajapintamikrofoni) • on/offja audio mute -kytkimet • toimii ladattavalla akulla (USB-C) • hinta 475 € ATW-T1407 (jalusta joutsenkaulamiokrofonille) • on/offja audio mute -kytkimet • toimii ladattavalla akulla (USB-C) • 24 voltin phantom-syöttö • hinta 410 € Lisätiedot: Studiotec Puh. Neljän eri lähetintyypin ansiosta kokonaisuuden voi koostaa tarpeiden mukaan. Sen verran käyttäjäkuntaa kannattaa kuitenkin opastaa, että lähetinten omia mykistyskytkimiä osataan tilanteen mukaan sujuvasti hyödyntää turhan hälyn minimoimiseksi ja kiertoilmiöiden ehkäisemiseksi. Audiolaadultaan System Pro on asiallinen järjestelmä, jonka latenssi pysyy HD-moodissakin puhekäyttöä ajatellen soveliaissa puitteissa. Se tarjoaa Allen & Heathin tunnetun 96 kHz SQ-ytimen kompaktissa, räkkiin asennettavassa muodossa. Lisää vapauksia suo se, että samaan vastaanottimen kanavaan voi ennalta yhdistää useamman erityyppisen lähettimen, joista käyttöön valitaan vain tilanteen kannalta käytännöllisin. u www.f-musiikki.fi Digitaalimikserien uusi standardi 48-kanavainen räkkiasennettava digitaalimikseri live-äänentoistoon, AV-käyttöön ja asennuksiin. Kertaalleen käyttökuntoon viriteltynä järjestelmä toimii ilman teknisen henkilökunnan jatkuvan päivystyksen tarvetta, kunhan paristot muistetaan vaihtaa ja akut ladata. Pieni asia, suuri mukavuusetu
Siellä se kuumennettiin juoksevaksi, suodatettiin ja jäähdytettiin uudelleen pihkapötköiksi. Materiaali oli käytössä ennen toista maailmansotaa sekä Gibsonin että Martinin soittimissa, ja nämä yksilöt ovat erityisesti soittajien ja keräilijöiden mieleen. ••• Soinnillisesti adirondack yhdistetään voimakkaaseen ääneen, joka pärjää hyvin banjon ja viulujen keskellä tyypillisessä bluegrass-musiikissa. ••• Adirondack on saanut nimensä alunperin intiaaneilta. Tukkijätkät saivat lisätuloja etsimällä puita, joissa oli rungossa pihkaa valuva haava. Tämä alkoi näkyä myös kitaroissa mitä lähemmäs 1940-lukua tultiin. Työ oli rankkaa ja kausiluonteista. Adirondackkuusen pihkan maku oli poikkeuksellisen hyvä ja makea, muut kuusilajit maistuivat enemmän tai vähemmän tärpätiltä. Hakkuut siirtyivät alueelta pois isompiin metsiin. Tämä PDF-muotoon tallennettu kirja on muuten luettavissa aivan ilmaiseksi USA:n kongressin kirjaston sivustolla. Kuusipurkkateollisuus oli kutistunut jo 1900-luvulle tultaessa muiden jauhettavien materiaalien ottaessa markkinat haltuunsa. Metsät oli kuitenkin siinä vaiheessa koluttu, ja jäljellä oli vain hyvin pieni osa puustoa. Lähde: Library of Congress, Washington 70-75 Finale 225.indd 70 70-75 Finale 225.indd 70 11.5.2025 20.06 11.5.2025 20.06. Tavat levisivät ja pian kuusipurkkaa ruvettiin myymään kymmenien yritysten rynnistäessä markkinoille. Jotkut myös jauhoivat pihkaa suussaan. Aina kun metsää harvennetaan tai puut saavat lisää valoa hakkuiden vieressä, ne kasvavat nopeammin, mikä näkyy leveämpänä vuosirenkaana. Niinpä soitinrakentaja mielellään valitseekin tiheäsyistä puuta, vaikka sitä onkin hankalampaa nykyisin löytää. New Yorkin osavaltion pohjoisosaan sijoittuvalla vuoristoalueella kasvava kuusilaji vaatii aikaa kasvakseen ja jää silti kooltaan pienemmäksi kuin esimerkiksi sitkakuusi. ••• Tukkijätkät viettivät pitkiä aikoja metsissä talvella kaataen ja raataen. 70 www.riffi.fi 2/2025 Tuumia verstaalta Anders Liljeström on erikoistunut soittimien luomistyöhön ja hengissä pitämiseen. Adirondack-kuusi on hieno materiaali akustisiin soittimiin, yksi varsin mainio vaihtoehto kovan plektrakäden omaaville! Adirondack – purkkaa ja bluegrassia Tutkija Gifford Pinchot syventyi vastuulliseen metsänhoitoon ja Adirondakkuusen erityisasemaaan jo 1898 julkaistussa kirjassaan The Adirondack Spruce – A Study of the Forest in Ne-Ha-Sa-Ne Park. Tuo vuoristoalue on tuttu talviurheilun ystäville Lake Placidin olympialaisista vuosilta 1932 ja 1980. Purkan jauhaminen oli kivaa, ja oli sillä luvattu olevan terveyshyötyjäkin. Painonsa ja jäykkyytensä vuoksi se ei syty soimaan ihan pienellä kosketuksella, ja sormilla soitettaessa se tykkää jämäkästä menosta. Nimittäin purkkaan. ••• Martinin ja Gibsonin aikanaan käyttämät kansipuut tulivat metsistä, jotka olivat kasvaneet rauhassa ja tiheässä. Erikoispitkällä työkalulla tai tolppakenkien avulla puuhun kiipeämällä pihka kerättiin astioihin ja toimitettiin eteenpäin purkkatehtaille. Toisella puolella Adirondackvuoria Nazarethin kaupungissa hääri toinen Martin – tehtaassa, jossa valmistettiin akustisia kitaroita. ••• Vanhojen metsien pienentyessä vilkkaiden hakkuiden vuoksi alkoi tarpeeksi leveiden runkojen löytäminen käydä hankalaksi. Se on hieman painavampaa kuin muut kuusilajit, mutta samalla myös vahvaa ja kestävää, ja siitä syystä sitä käytettiin maailmansotien aikana lentokoneiden runkomateriaalina. Nopeampi kasvu on kenties metsän omistajan toive, mutta puumateriaalin rakenteeseen ja ominaisuuksiin sillä on heikentävä vaikutus. ••• Yhdysvaltojen suurin purukumin valmistaja oli The Bennington, ja sitä johti mies nimeltä Herbert Martin. A dirondack-kuusi on akustisten kitaroiden maailmassa tarunhohtoinen ja tunnettu kansipuu. Niissä oli suhteellisen kapeat ja tasaiset syyt. Tuolla alueella alkuperäiskansa käytti puun pihkaa kaikenlaisiin tarkoituksiin haavojen parantamisesta kanootin reikien tulppaamiseen. Siitä pääsemmekin hienosti tuotteeseen, joka nosti tuon alueen laajempaan tietoon ja maineeseen 1800-luvulla. Adi, lyhennettynä, kestää hyvin voimakasta soittamista ja sen yksittäiset äänet ovat ponnekkaita ja sopivan mittaisia vikkelään soittoon. Ha de ron dah tarkoitti kaarnan syömistä, mikä oli sielläpäin asuville Mohawkheimoille tyypillistä paremman ravinnon puutteessa. Siellä käytettiin adirondackkuusta kitaroiden kansipuuna aina vuoteen 1946 asti. Pitkälti yli 50 vuotta jouduttin odottamaan, mutta onneksi puut kasvavat! Nykyään tuolta alueelta löytyy taas tarpeeksi leveitä puita isompiinkin kitaramalleihin
syyskuuta 2025. marraskuuta 2023 11.16.24 70-75 Finale 225.indd 71 70-75 Finale 225.indd 71 11.5.2025 20.06 11.5.2025 20.06. www.riffi.fi 2/2025 71 N Ä Y T Ö N P A I K K A Musikantti Oy Ahjokatu 8 40320 Jyväskylä 014-620120 www.musikantti.fi musikantti@musikantti.fi Logon perusmalli värit CMYK: musta C 0%, M 0%, Y 0%, 100% punainen C 0%, M 100%, Y 100%, K 15% värit RGB: musta R0, G0, B0 punainen R191, G0, B0 PMS: PMS musta PMS 1807 C Kirkkokatu 7, 57100 SAVONLINNA Puh. 050 402 9110 • soitinkulma.com Jo vuodesta 1991 palvellut soittimien ja äänentoiston erikoisliike Les Paul Classic EB Hämeenkatu 23 15110 LAHTI P. on oikea foorumi nostaa asia esiin. www.riffi.fi N Ä Y T Ö N P A I K K A 5 25 75 95 100 Riffi 2023-06 näytön paikka RollFM frame maanantai 27. Kysy lisää: lauri.paloposki@riffi.fi Uusi tuote tai tuotemerkki, huoltopalvelu tai laitevuokraus, soitinklinikka tai muuttomyynti. 03 7821700 keskusmusiikki.fi Myös kielisoitinten huollot Luotettavaa ja rentoa palvelua jo vuodesta 1979! Täydennä näkyvyyttä tarvittaessa liittämällä printin rinnalle ilmoitus Riffin verkkosivustolla. Seuraava Näytön paikka julkaistaan 10
Bändissä oli kaksi kitaristia: yhdellä Orangen 4×12-stäkki ja toisella Marshallin. Vanha Fenderin Black face Deluxe Amp -vahvistimeni vuodelta 1966 on vain niin lämminsoundinen, täynnä dynamiikkaa ja luonnollista soundia, että mitään vastaavaa ei nykypäivän mallinnuksilla saada aikaiseksi. Tästä muistuu mieleen esim. ••• Mutta mitenkäs sitten putkivahvistin . Putkivahvistimet eivät katoa minnekään. Olen alkanut viime vuosina suosia pienempiä ja kevyempiä vahvistimia ihan roudauksen helppouden vuoksi. Varsinkin nuoremman polven soittajilla (erityisesti kaupallisen musiikin puolella) näkee enää harvoin putkivahvistimia käytössä. Toisaalta ymmärrän, että rahaa säästetään, soundcheckit nopeutuvat ja on vähemmän tavaraa roudattavana ympäri Eurooppaa, kun on digitaaliset mallinnukset käytössä. No oma mielipiteeni on kyllä, että jos hyvää kitarasoundia haetaan livenä tai studiossa, niin putkivahvistin on se ykkösvalinta. Kätevää siis matkaillessa ja riittävän hyväsoundista pikku jazzkeikoille ja suurkaupunkeihin. Kun tekoäly ei pysty kuitenkaan keikkoja soittamaan, niin uskoisin tulevan senkin ajan, jolloin ihmiset lopulta alkavat kaivata taas jotain todellisempaa ja humaanimpaa – kuten livemusaa oikeiden ihmisten esittämänä ja vahvistimien kautta soitettuna. Kevätterveisin, Kari Antila Katoavatko kitaristien putkivahvistimet maailmasta. Ainakin DV Markin Little Jazzissa on lisäbonuksena hyväsoundinen line out, josta on helppo liittää vahvistin PA:han ilman mikittämistä. lisäkaappien muodossa. Omasta mielestäni näistä sosiaalisen median sisällön tuottamisista on tullut aikamoinen riippakivi ja aikasyöppö, mutta minkäs teet – eipä keikkailevana artistinakaan voi nykyään toimia, jollei jatkuvalla syötöllä ole promoamassa tekemisiään sosiaalisessa mediassa. Keikalla on oma kulmamonitori edessä tai korvamonitorit, ja kitaran soundit tulevat mallinnuksina Line 6 Helixin tai Neural DSP Quad Cortexin kaltaisista isoista lattiapedaaleista. Kun lavavolyymi on alhainen, miksaajan on helppo tehdä työtään ja livekeikoilla soundit saadaan selkeiksi yleisölle. ••• Mutta takaisin noihin vahvistimiin. Musa tuli lujalla, mutta kokemus kuulijalle oli jotenkin vaan voimakkaampi, tunteisiin vetoavampi ja orgaanisempi putkivahvistimilla. Putkivahvistimen taika on se, että kun vahvistin laitetaan tarpeeksi lujalle, ääni värittyy ja syntyy harmonista säröä, joka on korvalle miellyttävää. ••• Tekoäly kun kuitenkin valtaa maailmaa ja vie ehkä pian työpaikkoja varsinkin kaupallisen musiikin puolella (ainakin äänitystuotannoissa), niin on hyvä olla jotain vastavoimaa maailmassa. Näinpä se maailma muuttuu. Tämä tuntuu olevan looginen trendi ja ikäänkuin uusi normaali. Jazzkitaristeille on tullut paljon suosittuja pieniä, kevyitä ja isotehoisiakin ”solid state” vahvistimia kuten Henriksen Bud, DV Markin Jazz tai itse käyttämäni Little Jazz. Itselläkin on muutamia erilaisissa teholuokissa olevia vahvistimia ja jos lähden rock tai blueshenkistä keikkaa soittamaan, niin on tärkeä valita vahvistin salin tai klubin koon mukaan. 72 www.riffi.fi 2/2025 M u u s i k k o n a m a ai lma l l a V iime vuosina kitaravahvistinmarkkinat ovat rikastuneet erilaisten vahvistinmallinnusten ja digitaalistumisen kautta hurjalla tavalla. Nämä mallinnuspluginit ovat olleet kyllä monesti käteviä ja riittävän hyväsoundisia esimerkiksi nettiin materiaalia tehdessä. 70-75 Finale 225.indd 72 70-75 Finale 225.indd 72 11.5.2025 20.06 11.5.2025 20.06. Optimistisesti tulevaisuuteen katsoen olen siis sitä mieltä, että vastaus on ei. Maailma muuttuu tässäkin, mutta arvostan paljon kyllä niitä kitaristeja ja yhtyeitä, jotka vielä näkevät vaivaa ja tuovat mukanaan kunnon kitarabacklinen. Viime helmikuussa Lontoossa kuulemani erinomaisen, Radioheadiin keskittyvän cover-bändi Karma Policen keikka Underworld-klubilla. Painoa vahvistimessa on noin seitsemän kiloa ja sen saa tarvittaessa mahtumaan matkalaukkuun, mikäli oman vahvistimen haluaa ottaa ulkomaille mukaan. Tällöin vahvistin myös reagoi herkästi soittotapaan ja lopputuloksena syntyy dynaaminen ja ilmaisuvoimainen kitarasoundi, jota on inspiroivaa soittaa. ••• Viime vuonna kävin kuuntelemassa Bryan Adamsin maailmankiertuetta ja täytyy kyllä myöntää, että kitaristi Keith Scottin kuuleminen mallinnussoundeilla lavalla oli pienoinen pettymys. ••• Itsekin olen noita laitteita tutkiskellut, mutta käyttöni on keskittynyt pääasiassa tietokoneen plugareihin. Uskon, että tuolloin halutaan kuunnella myös mieluummin aitoa putkivahvistinta eikä siis digimallinnusta, josta ehkä kuitenkin jossain kohtaa ainakin perinteisemmissä musiikkityyleissä mitta tulee täyteen. Ulkoilmakeikoilla on myös mahtavaa, jos mukaan saa enemmän kaiutinpinta-alaa esim. Oma osansa on myös kitaravahvistimen äänenpaineella, joka varsinkin livekeikoilla on edelleen tärkeä osa esityksen taikaa. Iso pino vaikka Voxin AC kolmekymppisiä olisi ollut täydellinen valinta ja ”mojoa” olisi kitaravetoiseen keikkaan saatu varmasti lisää ja samalla äänenpainetta lavalle. Unohtaahan ei sovi, että monet kitaristit tuottavat nykyään enemmän videoita ja musiikkia sosiaaliseen mediaan kuin soittavat keikkoja
(02) 9080 2440 soitinlaine.fi Työasemat musiikin ja audion ammattilaisille! 70-75 Finale 225.indd 73 70-75 Finale 225.indd 73 11.5.2025 20.06 11.5.2025 20.06. (02) 9080 2400 Pohjoinen rautatiekatu 11, HELSINKI P. 050 569 7495, jussi.zenger@bluescase.com www.bluescase.com VIREESSÄ JO VUODESTA 1931! Maariankatu 10, TURKU P. 050 323 3167 tammerpianojasoitin.fi Kuljetuskotelot p. www.riffi.fi 2/2025 73 N Ä Y T Ö N P A I K K A Distributed in the Nordics by www.fitzpatrick.se Riffi modul 1 2 wampler.indd 1 Riffi modul 1 2 wampler.indd 1 2025-02-07 10:36 2025-02-07 10:36 www.bluetone.fi SE SININEN SUOMALAINEN Liikkeemme Tammelantorilla on palvellut musiikin ammattilaisia ja harrastajia täydellä sydämellä jo vuodesta 1975! Pinninkatu 26-28 3100 Tampere P. 03 222 1300 P
Mitäs siihen laittaisi. Kuin olisi jollakin vocoderilla tehnyt köörit. Tyypillinen epätyypillinen 70-75 Finale 225.indd 74 70-75 Finale 225.indd 74 11.5.2025 20.06 11.5.2025 20.06. Joo, hyvä, se on siinä. ••• Meillä kaikilla on joku pikku piippi, jonka tahtiin toimimme ja teemme itsellemme rakkaita asioita. ”Toi kohta vois hyristä vähän”, hän tuumasi, ja väänsi stemman virettä juuri mikroskooppisen verran vinoon, mutta vain tietyillä tavuilla tai sanoilla. On erikoista todistaa sellaista, varsinkin, kun olin myös läsnä oivalluksen hetkenä. En silti oikeastaan koskaan halua toistaa samaa jekkua kahdesti. Suunnilleen 30 senttiä vituralleen yläsuuntaan. Luottakaa siihen. Silloin kirkastui ja tyypin silmät laajenivat: ”Pitää laittaa sifonkihuivi sen kaulaan… se mikä sillä oli silloin kerran!” Ja ulkomuistista sekoittamaan jotakin anilliininpunaisen ja fuchsian välimaastosta. KUVA: VILLE JUURIKKALA ”U rani” on kiinnittynyt vahvasti muutamaan henkilökohtaiseen piirteeseeni, ja se huvittaa usein (tosin vasta jälkikäteen). Vähän paska diili ammatinharjoittajalle, asiakkaalle ”iha okei”. Porisevan kahvinkeittimen resonanssi taas on F. Tuossa etenee pari kovakantaisia kenkiä, ja niiden ohi pyyhältävä juoksija on juuri kirmannut pitkin Hietaniemen hautausmaan polkuja, joten kengänpohjien urissa on muutama sitkeä pikku kivi… Eikä siinä vielä kaikki. ••• Apropoo, hyvän ystäväni jääkaappi vinkuu lämpöisellä kelillä nuottia, joka on lähes A. Tuskinpa yksikään tilaaja kokee tuotteensa paistattelevan maireammassa valossa tuollaisen ansiosta. No mikä on, kun hyväntuulinen kaveri menee keittiöön ja palaa sieltä ärtyneenä. Itse sitten taas pyrin pakkomielteisesti kohti fotorealismia. Myöhemmin kävi ilmi, että kaveri muisti täsmälleen värin, olin mukana teosta luovutettaessa, enkä mitenkään olisi uskonut läppää, ellen olisi todistanut tapausta. Toivoo eteensä nuottien tai sointulapun sijaan työstettävän biisin sanat. ••• Ruotsalainen basistiystäväni hahmottaa asian ihan omalla tavallaan, hänkin. Jos lisäarvoa on, sen on oltava omasta työstään tuntemassaan ylpeydessä. En niinkään instrumentaation kautta, mutta kerroksien ja elementtien suhteen. Yritän tässä kaiketi sanoa, että on ihan okei olla vähän viturallaan. Mutta kun aivot kiljuvat ihan muuta, ja sitten mennään sen tahtiin, enkä laske työtunteja. Piruako minäkään tuhlaan aikaani turhaan. Lisäksi unohdan aina tekeleeni valoa nopeammin: olen toisinaan yllättynyt kuullessani radiosta jotakin tutulta vivahtavaa, jonka olen sitten pystynyt sijoittamaan omaan elämääni vasta, kun vieruskaveri valistaa minua, biisin tekijää… ••• Haluan aina tietää liikaa työn alla olevasta asiasta, ja joskus kysymykseni palaverissa ovat varmaankin asiakkaan mielestä melko outoja. ••• Taidemaalarituttuni puolestaan oli työstänyt pitkään asiakkaan muotokuvaa, mutta jokin kuvassa tuntui sotivan taiteilijan estetiikantajua vastaan. Koska siellähän nyt on kaikenlaista, kun sitä alkaa yhtään miettiä: ilma liikkuu, ehkä vaihtelevaa pilvisyyttä. Väri oli tismalleen sama. Paitsi, että paskat se mitään riitä. ••• Laulatin kerran taustastemmoja kotimaisella naislaulajalla, jonka erityispiirre oli se, että tuotetut harmoniat olivat erityisen vireiset – vähän kuin olisi laittanut Logicissa hermode tuningin päälle ja soittanut yksioskillaattorisella ES2-soundilla intervalleja tai sointuja. Sanovat, että se on jostain pois, jos on jossain muussa hyvä. Kaikkien autojen renkaita ei ole vielä vaihdettu kesärenkaiksi, jonkun venttiilinkansi kolisee ja voi miltei kuulla, miten öljy palaa… Jossain on lintuja, ja jonkin rakennuksen ilmastointikoneiston ääni kantautuu punaisten valojen hetkellä risteykseen. Melko hyvä muisti. Tälle tapaukselle on ominaista soittaa pitkä nuotti lauseen tai sivulauseen pääsanojen alle. ••• On vaikea kuvailla asiaa, mutta kuvitelkaa tilanne, jossa pitäisi luoda äänimaailma vaikkapa Helsingin Ruoholahden risteyksestä, siitä kohtaa, jossa Porkkalankadusta erkaantuu Länsiväylä. En juurikaan enää ihmettele mitään, tai sitten ihmettelen yhtenään. Joissakin tuplauksissa piti koneitse hieman virittää persiilleen, koska vaarana oli vaihenollautuminen tai monokuuntelussa katoaminen. On erikoista, miten eri tavalla teksti alkaa elää hepun säestäessä toisen rytmialttiin kollegansa kanssa jotakin biisiä. Tai kenties olen vain huvittunut siitä, mihin kaikkeen ihmismieli uppoutuu ja mitä kaikkea sen voi antaa luoda. Liikenteen ääniä. ••• Asiakas olisi luultavasti täysin tyytyväinen siihen perusautometeliin. Mutta sellaisia hetkiä on ollut ja sellaisia tulee, jolloin on vaikea vain kuunnella tai katsella jotakin, koska aistien sekoittuminen aiheuttaa melkoisen kaleidoskoopin päässäni. Autojen aiheuttama ilmavirta liikuttelee keskikorokkeelle talven jättämiä roskia, litistynyt mäkkärin juomakuppi leijailee tovin rekan kääntyessä kohti Hankoa… Ja niin edelleen. Tai jokin. Jalankulkijoille on heillekin valot ja ne piippaavat. Epäilen kykyjäni aina, vaikka lopulta olen – hirvittävän työstämisen jälkeen – lyhyen tovin tyytyväinen johonkin tekeleeseeni. Se ei asettunut, kuten sen olisi pitänyt. On absoluuttinen nuottikorva – jääkaappi ja kahvinkeitin eivät mahdu samaan harmoniaan. Enkä juurikaan tee iteraatioita tai versioita, vaan etenen sillä suunnitelmalla, johon olen itseni luiskauttanut pitkään harkittuani. 74 www.riffi.fi 2/2025 Alangon päiväkirja Sarja tosikertomuksia, joissa monenlaisiin musiikki-, pelija ITprojekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Juteltiin asiasta kahvikupposen äärellä ja puhe ajelehti pähkinäkrokantteihin ja kylmään kahviin. Se, mihin pop-tuotannoissa usein biisikirjoitusvuosinani pyrittiin, oli – anteeksi kärjistys – jokin hyvin yksinkertaistettu ja karikatyyrinomainen viivapiirros, tai kenties jokin vesivärilaveerauksen tapainen esitystapa hailakoin ja pehmeärajaisin siveltimen liikkein. Lopputulos tuntuu aina siltä kuin laittaisi kädet ristiin, sormet toistensa lomaan
010 281 3730, 050 592 4085, stpaulssound.fi TUTUSTU TUOTTEISIIMME! www.noretroncomponents.com Suomen monipuolisin valikoima AV-alan liittimiä, kaapeleita ja tarvikkeita komponentit@noretroncomponents.com 70-75 Finale 225.indd 75 70-75 Finale 225.indd 75 11.5.2025 20.05 11.5.2025 20.05. Soitinalalla jo vuodesta 1966! Kuninkaankatu 13 33210 TAMPERE P. 03 222 5570 www.tampereenmusiikki.fi Joukolankuja 2, 03100 NUMMELA P. www.riffi.fi 2/2025 75 N Ä Y T Ö N P A I K K A Vitikka 2, 02630 ESPOO www.noretroncommunication.fi info@noretroncommunication.fi Äänija valotekniikkaa: Click it and forget it. Ultra-nearfield. Ultra-accurate. Introducing dpamicrophones.com/microlock www.arvaaudio.fi info@arvaaudio.fi sales@studiotec.fi Kali Audio LP-UNF Ultra-detailed
SonicAdvisor TM Kampanja koskee 20.3.2023.–31.12.2025 ostettuja ja rekisteröityjä Genelec-malleja: 8381A, 8351B, 8361A, S360, 1237A, 1238A, 1238DF, 1234A, 1234, 1235A , 1236A ja W371A. Lopuksi he suorittavat kalibroinnin, jolla varmistetaan paras mahdollinen ääni juuri sinun tilaasi sopivaksi. juhlavuotta, jonka kunniaksi julkaisimme Genelec SonicAdvisor™ -kampanjan, jossa tarjoamme uusien, kampanjaan kuuluvien Genelec-kaiuttimien ostajille SonicAdvisor käyttöönottoja kalibrointipalvelun asiakkaan luona veloituksetta. Vietimme viime vuonna 45. Lue lisää: www.genelec.fi/sonicadvisor 76 Takakansi 225.indd 76 76 Takakansi 225.indd 76 12.5.2025 15.46 12.5.2025 15.46. Käyttöönottoja kalibrointipalvelu ei sisällä asennusta. 6 4 1 4 8 8 6 8 7 1 6 1 2 5 2 Jo yli 45 vuoden ajan missiomme on ollut auttaa asiakkaitamme toteuttamaan unelmiaan tarjoamalla parhaan mahdollisen totuudenmukaisen äänentoiston. Päätimme jatkaa suosittua kampanjaa vielä vuoden 2024 ajan, joten tervetuloa mukaan! Kun ilmoittaudut mukaan kampanjaan, Genelecin tekniset asiantuntijat tulevat luoksesi ja auttavat sinua kaiutinjärjestelmäsi käyttöönotossa