Kohinaton chorus, analogisesti! Antti Rintamäki: – Suorissa lähetyksissä automaattimikseri on korvaamaton. MOUNT MARY – bändi eikä mikään workshop! Nro 2-2021 Hinta 11,30 E PESSI LEVANTO: – Alussa kannattaa tehdä kvantiteettia ja sit pikku hiljaa tiivistää kvaliteettia. 01 Kansi 221.indd 1 29.3.2021 7.50
C:n muotoisessa järjestelmässä on kahdeksan 2-tuumaista Articulated Array -neodyymielementtiä, joten se takaa laajan peittoalueen. 02-03 Ilmoitukset.indd 2 27.3.2021 16.50. 010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi Järjestelmässä on sisäänrakennettu mikseri jota voit ohjata myös L1 MIX -sovelluksella älylaitteellasi. Ääni kantaa myös alueen reunoille pienissä ja keskisuurissa tiloissa, kuten kahviloissa. L1 Pro8 on aina valmiina lähtemään mukaasi, ja se on helppo pakata autoon ja nopea asentaa. Aina valmiina keikalle BOSE® L1 PRO8 – KANNETTAVA PA-JÄRJESTELMÄ P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi | puh. Järjestelmä tarjoaa 180 asteen vaakasuuntaisen peiton ja äänen laajan pystysuuntaisen hajaantumisen, joten yleisö kuulee äänen selkeästi sekä istuessaan että seisoessaan
C M Y CM MY CY CMY K Riffi_kokosivunmainosDiGiCo_2_2021_IntersonicOy.pdf 1 26.3.2021 10.48.28 02-03 Ilmoitukset.indd 3 27.3.2021 16.50
Tuubin äänenlaadulla, mahdollisesti mobiililaitteen omien kaiutinten tai korviin tungettavien pikkunappien kautta kuunneltuna voi todella olla oikeasti mahdotonta kuulla eroa videolla esitellyn alkuperäisen ja muokatun signaalin välillä. Aistit eivät myöskään aina ole parhaassa iskussaan: väsymys, stressi, kofeiini, päihteet, niskajumi… kuulon toiminta voi sakata luvuttomista syistä. Eroa ei ole ainoastaan merkitsevän rajan linjauksessa, vaan jo siinä mitkä asiat ylisummaan merkitsevät. Nämä kaksi tulkintaa eivät useinkaan mahdu samaan todellisuuteen, sillä eri merkityksissä termiä käyttävät katselevat toistensa puuhia ikäänkuin lasiseinän eri puolilta. Rummut haltuun – selkeä ja havainnollinen johdatus settisoiton perusteisiin! RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT Hifistellen Y ksi sanoo kuulevansa ja tuntevansa erot soitinpuissa ja lakoissa, toinen putkissa ja transistoreissa, kolmas biteissä ja näytetaajuksissa. Ja aina löytyy epäilijä, jonka mukaan erot ovat keksittyjä tai ne eivät ole havaittavissa. Ikäviähän tällaiset pirunnyrkit ovat – kaikkien osasten pitäisi loksahtaa paikoilleen oikein tai ollaan ihan yhtä tyhjän kanssa. Voi olla, että videolla esitelty miksausmetodikin lunastaa itsensä vasta, kun se sen osaa toteuttaa juuri oikeassa ympäristössä ja oikein mitoitettuna. Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. R i f f i k a u p p a Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. Saattaa olla, että lakkauksen merkitys soittimen soinnille käy ilmi vasta, kun soittimen puut, rakenne, hienoviritys ja soittajan tatsi ovat kaikki huipussaan. Ilmiöön törmää keskustelupalstoilla tai katsomalla vaikka jonkin äänitysja miksaustaidoistaan tunnetun ässän opetusvideon ja lukemalla sitä kommentoivien puheenvuorojen ketjun. 4 www.riffi.fi 2/2021 ÄÄTOIMITTAJALTA RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. Tai sitten kuuntelijalta voi yksinkertaisesti ihan yhtä hyvin vain puuttua harjaannus kuunnella. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja 04-05 Pääkirjoitus.indd 4 28.3.2021 17.28. Onko kyse hifistelystä vai hifistelystä. Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. Kun näkemysja kokemusmaailmat ovat kaukana toisistaan, ei vastakkaisen puolen lähestymistapa vaikuta tolkulliselta. Ja havaitseminen on vain yksi asia. f i . Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Sanallahan voidaan kuvata ainakin kahta asiaa, joista ensimmäinen on vähemmän mairitteleva. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rock-kitaroinnille. Alunperin hifistely lienee kuitenkin merkinnyt pyrkimystä äärimmäiseen hyvään, kiistattomaan laatuun. Pitäisi oivaltaa missä ja miten, kuinka ja koska. Aisteja on koulittava, eivät ne muuten palvele parhaalla mahdollisella tavalla. Tai jos havaittavissa, niin ainakaan ne eivät ole merkityksellisiä. Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. Esitelty ero saattaa silti olla todellinen vaikka sitä ei juuri sillä hetkellä ja kyseisessä tilanteessa havaitse. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. r i f f i . T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . Siinä hifistely tarkoittaa keskittymistä toissijaisiin, epäolennaisiin tai ulkokohtaisiin asioihin. Peukuttajat ihastelevat taidon ja osaamisen määrää, kriittiset julistavat koko jutun pelkäksi päähenkilön egotrippailuksi. Se ei vaadi useinkaan isoa ja dramaattista muutosta, mutta aina se vaatii sitä, että myös kaikki muu asian ympärillä on tip top. Eivätkä asialliset kaiuttimetkaan kenties auta, jos työpisteen akustointi ei olekaan niin hyvällä tolalla kuin on uskonut. Eihän ruoankaan suolaisuutta voi arvioida, jos suu ei tunnista suolan makua ja erota mietoa väkevästä. Aika usein kyse on sellaisesta asiasta, jolla ihan hyvä ylennetään aivan erityisen hienoksi. Johtopäätösten tekeminen ja taito hyödyntää havaintoa on sitten taas kokonaan toinen juttu. Mutta sitten, kun näin joskus tapahtuu jonkin asian kohdalla, kylläpä se tuntuu makoisalta
Rummut haltuun – selkeä ja havainnollinen johdatus settisoiton perusteisiin! RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT 04-05 Pääkirjoitus.indd 5 28.3.2021 17.28. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. f i . r i f f i . Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rock-kitaroinnille. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. R i f f i k a u p p a Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen
Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, hinnan voit tarkistaa Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Virtanen, Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen www-sivustomme Riffi-kaupassa. Virtanen Timo Östman Nettitoimitus: Reima Lindroos, Ville Pekkala, Matti Rinne, Ari Vanha-Majamaa, Jari Salo, Tommi E. vuosikerta Aikakausmedia ry:n jäsen 52 44 38 Jatkuvasti päivitettävät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. Irtonumeron hinta on 11,30 e . ” Seppo Tyni Kannen kuva: Minna Hatinen 06-07 Sisältö 221.indd 6 28.3.2021 19.53. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 11,30 e + posti kulut. Riffi ilmestyy vuonna 2021 kuusi kertaa. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 58,50 e (ensimmäinen kuuden numeron jakso) ja määrä aikaisena kuuden numeron jaksona 67,50 e . Kunhan musiikki tehdään hyvin, niin se on hyvää. 54 Korg SoundLink MW-2408 – analoginen ja kuitenkin digitaalinen 56 Hedd Audio Type 05 MK2 – lineaarisesti sinun GRANDE FINALE 58 Normipäivä – Open source on ilmaista, jos aikasi on ilmaista 60 Muusikkona maailmalla – Jimi Hendrixin jalanjäljissä 2/2021 62 Alangon päiväkirja – Sotkuja ja taidetta 34 ”En ole koskaan sillä tavalla erotellut musaa, että joku olisi huonoa ja toinen hyvää. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Ikimuistoiset sessiot, Måns Groundstroem – Tänään meillä on vähän enemmän hommaa! 13 Ääniteknikon etätyöt – korona pisti vauhtia digiloikkaan 18 Mount Mary – raskaita riffejä ja rosoa 26 Kalevauva.fi – läpästä leipätyöksi 30 Pessi Levanto – draamallista elokuvamusiikkia unenomaisilla ja savuisilla soundeilla LUKUPALAT 21 tulipa mieleen… 22 ajankohtaiset poiminnat SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 34 Elämäni kitarat, Seppo Tyni – kitaroiden omistaminen on myös elämänlaatua KÄYTTÖTESTIT 38 Hughes & Kettner AmpMan Classic – klassisia soundeja pedaalilautaan 40 Mad Professor Electric Blue II – chorusta ja vibratoa 41 Musiikinopetusta etänä – USB-mikrofoni on myös äänikortti 44 Band in A Box – älykäs säestysohjelma opettaa miltei huomaamatta 48 Cubase 11 Pro – kyllä kelpaa! 52 Sennheiser HD 25 Light – kevyttä ja mukavaa 53 Earthworks Icon Pro – radio vaiko podcast. 6 www.riffi.fi 2/2021 SISÄLTÖ YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka , Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Anssi Eriksson Minna Hatinen Kalle Heino Toni Härkönen Misha Koivunen Niko Laasonen Jarmo Lehtelä Juha Metso Jussi Partanen Kari Purssila Matti Ruippo Sami Sarhamaa Jussi Suonikko Vilma Timonen Antti Vartiainen Tommi E. 26
Apollo tehostaa ja automatisoi rutiiniprosesseja ja vapauttaa työpanosta haastaviin selvittelytehtäviin. Suuria korvaussummia saatiin muun muassa Saksasta, Yhdysvalloista ja Ranskasta. Tällä palstalla muusikoiden ja äänitetuottajien tekijänoikeusjärjestö Gramex kertoo toiminnastaan. Ulkomailla soivien äänitteiden tietoja on kerätty ja täydennetty aktiivisesti Gramexin ääniterekisteriin. Miksi niitä tuli aiempaa enemmän. Äänitetietojen tarkkuus on ratkaisevan tärkeä, kun esitetään korvausvaateita ulkomaille. Viime vuonna saatiin ulkomailta muusikkoja tuottajakorvauksia liki kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 2019. LAURI KAIRA 06-07 Sisältö 221.indd 7 28.3.2021 19.53. Gramex kehitti Apollon yhdessä itävaltalaisen Biconceptsin kanssa. Nämä korvaukset ovat suomalaisten äänitteiden esityskorvauksia lähinnä perinteisestä radiokäytöstä, nettiradioista ja julkisesta esittämisestä. Vaikka ulkomailta saatu 818 934 euroa on iso raha, se on yhä alle neljä prosenttia Gramexin koko korvauskertymästä. Se on sittemmin ostettu monen muunkin maan tekijänoikeusjärjestöön. 13 26 18 ULKOMAILTA TUPLASTI GRAMEX-KORVAUKSIA T E R V E I S I Ä G R A M E X I S T A Gramexin kehittämä Apollo-oikeuksienhallintajärjestelmä ja aktiivinen ote tuottavat tulosta. Kirjoittaja on Gramexpresslehden päätoimittaja. Nämä olivat korvauksia useammalta vuodelta. Pääsyy on se, että Gramex pystyy kehittämänsä uuden Apollo-oikeuksienhallintajärjestelmän ansiosta tehostamaan soittojen jäljittämistä ja korvausvaateiden perustelemista sekä panostamaan näihin enemmän. Koska Gramex-korvaukset perustuvat äänitteiden soittomääriin, kotimaan korvaukset ovat silti leijonan osa Gramexin tuloista
Soittamisen ohella tekniikka on kiinnostanut häntä aina. Äänittäjä, joka ei ole mielestään hyvä missään. Kun töitä on kuitenkin paiskittu jo kuudella vuosikymmenellä, on hän jotain tehnyt oikein. 8 www.riffi.fi 2/2021 TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: JUHA METSO Måns Groundstroem IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Groundstroemin perhe on ollut aina tavalla tai toisella sidoksissa musiikkiin. Usein pääsee toteamaan, että taas tulee työpaikka vastaan. Tuo kolmikko oli myös kiinnostunut rockista, jazzista ja muusta ”uudesta musiikista”. Blues Section -yhtyeen basistipestin myötä hän tutustui Love Recordsin pomoihin Otto Donneriin, Atte Blomiin ja Chrisse Schwindtiin. Vanhan koulukunnan väellä oli aivan eri suhtautuminen rockiin kuin rautalankamusiikista tai Radio Luxemburgin tarjonnasta kiinnostuneella Månsilla. Lapsuudesta asti huonosta kuulosta kärsinyt muusikko. Mukaan lukien tietysti vielä soittohommat. Siihen päälle vielä edellä mainittu kiinnostus rakettitieteestä. B asisti, joka on kiinnostunut rakettitieteestä. – Mitään en kuitenkaan tekisi eri tavalla, hän toteaa perään. Ensisijassa tulevat Paul Jyrälä, Erkki Hyvönen ja Otto Donner. En ole hirveesti mihinkään pyrkinyt. Omiin tuotoksiin mies törmää vähän väliä. Pojan huono kuulo toi extramotivaatiota olla tekemisissä musiikin ja äänen kanssa. Ja omia juttuja tulee vastaan muissakin yhteyksissä. Lopullisesti kiinnostus musiikin tallentamiseen lähti Månsin jo lapsena alkaneesta esiintyjän urasta. ”Tästäkin on jo nelkytviis vuotta ja täällä pubissa se vaan soi”, Måsse pääsee usein laukomaan. Innostus lähti jo Märklinin junaradoista, joiden kanssa puuhaillessa piuhojen ja sähköjen yhdistäminen oli yhtä kiehtovaa kuin itse junan ajaminen. Jatketaan: Kuusitoistavuotiaana ensimmäisen ammattikeikkansa tehnyt ja kymmenillä eri bändien levyillä soittanut muusikko. Månsin studiotyöskentelyn alkuaikoina ala oli keskellä murrosta – kuinkas muutenkaan. Sama homma äänitysjuttujen kanssa. Ensimmäisenä hänelle tulevat mieleen monet Svart Recordsin tekemät Love Recordsin uusintajulkaisut. – Mä luokittelen itseni maailman huonoimmaksi basistiksi ja urkuriksi, mutta jostain helvetin syystä mä olen aina päässyt parhaisiin bändeihin. – Näyttelin ja lauloin paljon radiossa. Satoja studiosessioita hoitanut äänittäjä-tuottaja. Vaikka enhän mä pelkästään itse ole mitään tehnyt, mutta on niitä juttuja tehty kuitenkin aika helkkaristi. Mä olen vaan päätynyt kaikenlaisiin hommiin. 08-12 Ikim_221Groundstroem.indd 8 28.3.2021 14.39. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Aika hyvin huonokuuloiselta muusikolta ja mitään osaamattomalta studio-ässältä. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Hän listaa oppi-isikseen pitkän liudan kotimaisia alan pioneereja. Groundstroemin kanssa jutellessa miehen vaatimattomuus ja itsensä vähättely alkaa jossain vaiheessa suorastaan naurattamaan. ”Ilmeisesti”, Groundstroem lakonisoi, ja ihmettelee perään menestyksekästä uraansa. Siinäpä pari ristiriitaisuutta, jotka pätevät Måns Groundstroemiin. Rock oli hieman aiemmin rantautunut Suomeen, mutta siitä kiinnostuneita tekijöitä ei täältä löytynyt. Eikä varmasti tarvitsekaan, sillä kiistämätön fakta on, että Groundstroemilla on ollut näppinsä pelissä sadoissa suomalaisille rakkaissa musiikkiteoksissa. Eli olen tavallaan kasvanut siihen. – Onhan se kiva todeta, että hei, mähän olen tehnyt tän! Ja sehän on mannaa itsetunnolle. Siellä näin paljon orkestereita, mikrofoneja ja nauhureita
– Ja idiootti kun olen, niin jatkoin vaan samaa rataa. Mies pyöri Tukholmassa eri studioissa tehden kaikenlaisia hommia, alkaen puomimiehen pestistä elokuvapuolella. Ja sehän kannatti. Ruotsissa oppi-isiä olivat muunmuassa Leif Mases ja Michael B. Kasasin bändin, järjestin tuotannolliset seikat eli uudelle Wigwamille levytyssopimuksen, harjoitukset, valitsin musiikillisen johtajan eli Paven. Ruotsin suurin anti oli, että siellä nuori äänittäjä pääsi samantien teknisessä kehityksessä muutaman vuosikymmenen eteenpäin. Muusikkous ja äänittäminen ovat olleet hänelle aina yhtä tärkeitä. – Mun mielestä mä en ollut hyvä missään, mutta mä en antanut periksi. Toimintaa, joka oli päivästä päivään täysin suunnittelematonta kaaosta. Hän kuvaa kahden työn tasapainottelua sekasotkuksi. Kärsivällisyyttä vaativissa tilanteissa hän pärjäsi vaihtelevasti. Hyvässä ja huonossa. Joskus ei ollut mitään hommia ja välillä sitten taas ihan liikaa töitä. Äänittäjä tai tuottaja, mielipide löytyi aina. Tuo lause kertoo osaltaan siitä, mitä Måns Groundstroem pitää äänittäjänä parhaana puolenaan. Suomessa Måns Groundstroem teki jatkuvasti kahta työtä soittajana ja studioteknikkona. www.riffi.fi 2/2021 9 Måns Groundstroem – Alettiin tekemään hommia sellaiseen aikaan, jolloin tuota juttua ei edes ollut Suomessa. Se oli hieno koulu, joka vaan jatkui ja jatkui. – Being oli Loven kaltaiselle firmalle katastrofi, kun bändi ei saanut yksinkertaisesti puoleen vuoteen mitään aikaiseksi. Se oli kaaosta – kiitos vaan kundeille, jotka mokasivat kaiken. Joskus pinnaa löytyi enemmänkin ja välillä taas mies suurin piirtein käveli studiosta ulos. Haluttiin tehdä jotain kevyempää, popahtavampaa ja helpommin lähestyttävää. Ihan jopa kysymättä. Toinen onnistuminen on albumi, josta myös puhutaan mediassa vielä tänäkin päivänä, eli Hurriganesin Rock’n’roll All night Long. Tretow – Abban äänittäjiä molemmat. ”Mun mielestä mä en ollut hyvä missään, mutta mä en antanut periksi.” 08-12 Ikim_221Groundstroem.indd 9 28.3.2021 14.39. Ja mä käytin sitä välillä ihan liikaakin. Ja siitä tuli ihan hyvä levy, eli jonkinlainen onnistuminen. Måns päätyi – tai joutui – hiukkasen vaativaan rooliin oltuaan tuottajana jo Wigwamin edellisellä, suureellisella Being-albumilla. Ulkomailla – Ruotsi mukaanlukien – homma oli rullannut luonnollisesti jo vuosikymmeniä ihan eri tasolla. Ja soitin bassot. Mä olin siellä työnjohtajana enkä onnistunut. – Olin äänittäjä, jolla oli makutuomarin valta. Kun ei ollut äänitystä, silloin soitettiin enemmän ja toiste päin. Joskus olisi voinut olla hiljaakin tai olisi voinut olla vielä radikaalimpi. – Silti olin aina huonosti työllistettynä, hän aloittaa yllättävällä tiedolla, ja jatkaa: – Jotenkin sitä on aina pärjännyt. Hermot olivatkin välillä suhteellisen kireällä. Länsinaapuriin suuntasi myös Måns. – Sen jälkeen kasattiin Nuclear Nightclub -kokoonpano korjaamaan tilannetta. Suurimpina onnistumisinaan Måns Grounstroem listaa kaksi albumia: Ensimmäinen on Wigwamin Nuclear Nightclub, jota käytiin läpi Pave Maijasen Ikimuistoisissa sessioissa Riffin numerossa 6/14. – Ei siitä pääse yli eikä ympäri, vaikkei se lempilevy olekaan
Ja asetettuaan totesi vain, että ”tässä on se paikka”. De Godzinsky oli kokenut leikkaaja, joka oli tehnyt samaa ”Tänään meillä on vähän enemmän hommaa!” 08-12 Ikim_221Groundstroem.indd 10 28.3.2021 14.39. Maestro halusi kappaleesta kolme ottoa, joista valitaan parhaat palat ja yhdistetään. 10 www.riffi.fi 2/2021 – Senkin mä junailin ja äänitin ja tuotin osittain ne liveosuudet. ”Kyllä kyllä, tämä on televisiota varten. Onneksi mä sain apua ja pöytään oli kaikki merkattu. Mestari mikä mestari. – Se oli semmoinen, että savu vaan nousee. Kahdeksalta Saarioisten mies paukkaa sisään ja ihmettelee miksi flyygeli on väärässä paikassa. – Hän tiesi sen. Kello oli kymmenen, mikrofonit ja luurit oli pojan kanssa koputeltu läpi ja kaikki oli valmista aamun kahteen sessioon. Sitä koskien artistilla oli vain yksi vaatimus: että flyygeli on tietyssä asennossa suhteessa tarkkaamoon. Onneksi pärjättiin noin kuudella kuulokkeella. Samalla oven avauksella studioon rynnii kolmekymmentä poliisia. Mikä tarkoittaa tietysti, että tarvitaan hieman tiivimpää mikitystä. Ennen varsinaisten sessioiden muistelua Måns julistaa faktojen osalta ”dementia-varoituksen”nauraen. Mä olin unohtanut laittaa sen lapun studion oveen. Niillehän piti laittaa tietysti vielä iso kasa tuoleja ja nuottitelineitä. ”Päälle kaksikymmentä!” – Mä laskin, että se tekee seitsemän kahdeksan mikkiä… ”Ai niin, se lapsikuoro! Montako lasta on tulossa?”. – Jaa-a, oliko pulssia ollenkaan, Groundstroem puhisee loppuun. Tässä tarvikkeet, sakset, kynät ja niin pois päin…”. Mutta yllättävän hyvin meni ja meillähän oli noiden jätkien kanssa monta erittäin onnistunutta juttua. Eräs hänen pitkäkestoisimmista pesteistään oli Radion viihdeorkesterin kapellimestarin virka (1953–1980), ja juuri radiossa Måns Groundstroem oli Godzinskyyn aikanaan tutustunutkin. Månsin todetessa hiki otsalla, että ”No, tänään meillä on vähän enemmän hommaa”. Ja näin se lähtee. ”Suuri taiteilija”, Måns kuvaileee. – Hirvittävä määrä! Mulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin, että kuusivuotias poikani tuli illalla mukaan asettamaan mikrofonit, joita oli loppujen lopuksi yli kaksikymmentä. ”Päälle neljäkymmentä”. Flyygeli siirrettiin ja mikitettiin. Mestarillisen pianonsoiton lisäksi mies tunnettiin pätevänä kapellimestarina sekä tuotteliaana säveltäjänä ja sovittajana, jolle oli kertynyt meriittejä niin Suomesta kuin ulkomailta. Onneksi lapsikatraalla oli pari tätiä mukana kaitsemassa. Äänittämisestä hyvin kiinnostunut ja sen saloista perillä oleva taiteilija totesi, että hän voi sen asettaa. Ensimmäiseen session äänittämiseen olisi riittävästi aikaa, ennen kuin seitsemänkymmentä henkeä ottaisi B-studion haltuun. Tietysti Remu oli siinä mukana. Finnvoxissa oli tuohon aikaan yksinkertainen sisäinen viestijärjestelmä – Månsin kirjoittama lappu, jossa luki ”Äänitys jatkuu, älä siivoa!”. Ei tarvitse stereota”, Måns imitoi de Godzinskyn aristokraattista puhetapaa. ”Totta kai, monta soittajaa on tulossa?”. Ei siinä mennyt sen enempää, kun kamat saatiin paikoilleen. Eli yhden instrumentin, pianon. Ja heti perään neljäkymmentä lasta. Tiedäthän, sen tuttuakin tutumman klassisen mainoksen, jossa lauletaan ”Saarioisten”. Stressi oli kova lastentarhan kaitsijana toimineella Månsilla. Ford-automainoksen äänitys Love Recordsin studiolla George de Godzinskyn kanssa Seuraavan session kohdalla mennään ääripäästä toiseen – totaalisesta joukko-hulabaloosta minimalismiin. Minä voin kyllä auttaa”, mikä tarkoitti että ”Menes poika sivuun siitä!” ”Mutta kun se on mun duuni, mutta olkaa hyvä vaan. – Hän katseli mun mikrofoni-asetuksia ja totesi ruotsiksi – joka oli meidän käyttökieli – ettei tähän kahta mikrofonia tarvita… ”Okei, mihin mä laitan sen?”. Studiopäällikkö Risto Hemmi antoi hommaksi äänittää lapsikuoroa ja poliisien soittokuntaa. Mutta nyt oltiin tekemässä Fordin mainosta televisioon, ja sen musiikiksi maestro oli valinnut Franz Lizstin tulisen unkarilaisen pianoryöpytyksen. Neljäkymmenen sekunnin pätkä. Kun aiemmassa sessiossa oltiin valtavan ihmisjoukon kanssa keskellä kaaosta, nyt oltiin pienimmän mahdollisimman ääressä. Valmiina oltiin, mutta studiossa vallitsi täyskaaos. Sisään astui tyylikäs herrasmies smokissaan. Lapsia piti tietysti välillä viedä vessaan ja muutenkin oli kiire päällä, sillä soittajat olivat työvuorolaisia, joiden piti päästä ajoissa partiotehtäviin. Kaksikko oli kotona yhdentoista aikoihin, ja pojalla lähtö aamulla kouluun. Paikkana oli Love Recordsin studio Korkeavuorenkadulla ja äänitettävänä George de Godzinsky (5.7.1914–23.5.1994), jonka ura oli alkanut jo 30-luvun lopulla. Sessiot alkaisivat yhdeksältä seuraavana aamuna. Valmiina oli hyvä Steinwayn flyygeli, joka oli mikitetty kahdella mikrofonilla. Tuohon aikaan Måns oli Finnvoxissa töissä ja erittäin työllistetty. Ensimmäisestä sessiosta kuitenkin selvittiin ja artisti pääsi lähtemään tasan yhdeksältä. Seinät ja kuulokkeet paikoilleen. Päästiin aloittamaan vain puoli tuntia myöhässä. Poliisien soittokunta ja lapsikuoro: Liikennelaulu (levyltä ”Poliisiparaati”, Finnlevy 1975) Ensimmäinen ikimuistoinen sessio edustaa äänittämisen kaoottista puolta. Månsin ensimmäisissä radioesiintymisissä Godzinsky johti bändiä, jonka solistina Måns oli. – Eihän siitä olis selvinnyt millään. – Mä astun sisään ja jokainen piuha, jokainen mikrofoni, jokainen kuuloke ja teline on siivottu nätisti paikoilleen. Sitten yhteyttä ottaa soittokunnan johtaja, jonka toiveena oli, että ”kaikki soittimet saadaan kuulumaan ja eri soitinten äänentasoja voi sitten perästä päin muokata”. ”Mutta nythän tästä tulee mono”, Måns ihmetteli. ”No niin, nyt nämä pitäisi parsia kasaan. Juuri ennen kotiinlähtöä studiopäällikkö ilmoittaa, että samassa studiossa äänitetään tuntia aiemmin Saarioisten mainosta. Työskentely jatkui samassa moodissa. Sanoista tekoihin, soitto alkoi ja aivan huikealla tatsilla. Seuraavana aamuna Måns matkaa kevyin mielin taksilla töihin. Mikä mahtoi olla miehen pulssi
Sitten mulle selvis, että HERRAJUMALA, TÄÄ ON OLLUT ÄÄNITYS-ASENNOSSA! Molemmat, play ja rec oli jostain syystä päällä. Samaa tekniikkaa käytettiin televisiossa kuvan kanssa. ”Is this the place?” ”What for?”, Måns tiedustelee. ”For Albert Järvinen”, kuuLuettuaan Riffissä 6/2014 olleen Pave Maijasen Ikikuistoiset sessiot -artikkelin, tarinassa itsekin mukana ollut Måns Groundstroem haluaa oikaista yhden jutussa esiintyvän väittämän. – Jep, ja nyt opin ettei pidä painaa äänitystä kun ollaan kuuntelemassa ottoa. Homma menikin niin, että synkassa ei oltu vaan ensin äänitettiin tietty määrä soittimia, vaikka rummut, kitara, koko taustahöskä. ”Kuule, nyt ei tarvitse ottaa. Måns Groundstroem saa mystisen yhteydenoton Albert Järviseltä, joka pyytää miestä bookkaamaan hänelle studion demo-sessioita varten. – Kyllä, mutta jos otto ei olisi ollut täydellinen, ei sitä olisi jätetty siihen. Pave Maijanen oli yksi mun hyvistä ystävistä ja suurista idoleista, jonka kanssa olen tehnyt pitkälti toistakymmentä sessiota. Ja loppuun vielä tiedoksi, että näytelmä jossa Måns Groundstroen ja George de Godzinsky tapasivat ensimmäisen kerran, oli Hyppelihiiri eli Klas Klättermus. Ja koko juttu oli jyrätty viimeistä taukoa myöten. Se olisi hinkattu loppuun. Tiedustelin, että otetaanko leikkelyä varten vielä lisä-ottoja. Ja hän myös tiesi milloin kannattaa lopettaa. Här finns många skinkor feta, men de minskar ska ni veta. Se oli täydellinen. Homma oli hänellä paljon paremmin hallussa kuin äänittäjällä. tetty. Oliko kyse siis siitä, että täydellinen otto lähti vitutuksesta. – Hän venytteli sormensa yksitellen läpi: naks, naks, naks… …marssi flyygelin ääreen ja sama hirviömäinen ryöpytys lähti käyntiin. Yritetään uudelleen, eikä mitään kuulu vieläkään. Studiolla oli kaikki valmiina, kun paikalle pölähtää kolme englantia puhuvaa, vakuuttavan oloista tyyppiä. www.riffi.fi 2/2021 11 tuhansia kertoja aiemmin. – Painoin playta, mutta mitään ei kuulu. Laulun sanat ovat vieläkin Månsin muistissa: ”Jag är en fin vist-husmus. Siihen saatiin lisättyä helposti laulu tai kitarasoolo. Otsastaan hikeä pyyhkien taiteilija pyysi sitten kuulla mitä oli aikaan saatu. Loistava äijä. Får jag på skinka aptit, knaprar jag i mig en bit, och det gör jag hela dagen. Ja se oli täydellinen otto, joka kesti neljäkymmentä sekuntia. ”En tiedä mitä nyt tapahtuu”, totesin hänelle. ”Ei niitä tarvitse aina leikellä”. – Kun Nuclear Nightclubia demotettiin Lahden Microvoxissa, Pave muisteli että kaksi Revoxia kävivät synkassa, jolloin raitoja saatiin summattua. Ei tarvitse stereota” 08-12 Ikim_221Groundstroem.indd 11 28.3.2021 14.39. ”Pitäis vähän kattoa, tulisko yhdestä jutusta jotain…” – ”Okei, mitä soittimia?” ”Minä, laulu, toinen kitara, basso ja rummut”. Sitä ei ollut enää olemassa! Ja sitten alkoi pulssi taas vähän nousta… De Godzinsky käveli tarkkaamossa edestakaisin, katseli vähän aikaa ympärilleen, niisti nenänsä ja: ”No, meidän täytyy aloittaa sitten alusta”. Kolmesta otosta löytyi noin kaksikymmentä leikkauspaikkaa, jotka mestari haki tiskijukka-tyyliin keloja edestakaisin pyörittämällä. Kahden mankan taktiikalla Microvoxissa ”Tämä on televisiota varten. – Sen jälkeen käytiin ”ping pong” kahden Revoxin välillä, eli äänitettiin toiselle magnetofonille se mitä toiselle oli ääniKUVA: YLE /ARKISTO Kapellimestari George de Godzinsky soittaa flyygeliä radiostudiossa, arvioitu kuvausaika 1935. Leikkaa pois alkuja loppuhiljaisuus ja laita alkuja loppunauhat”. Mutta kyllä hävetti. Och så blir jag mätt i magen”. Alusta loppuun. – Merkkasi, leikkasi, laittoi palaset sivuun ja kasasi niistä neljänkymmenen sekunnin kokonaisuuden. Tällöin saatiin efekti jossa esiintyy vaikka kuusi samaa äijää samassa kuvassa. Näin musiikkia palloteltiin edestakaisin aina uusia instrumentteja lisäten. Sen verran pedantti – ja taitava – kaveri hän oli. Loppuun hän muistelee hiljattain edesmennyttä ystäväänsä. Här er mitt vist-hus-mus-hus. Totean Månsille, että niitä kutsutaan ymmärtääkseni oppirahoiksi. – Lähes jokainen sessio, jonka olen tehnyt Pave Maijasen kanssa ovat olleet kaaottisia, mutta järjestelmällisiä. Albert Järvisen ja Rockpilen demosessiot Love Recordsin studiolla Eletään Love Recordsin loppuaikoja
Ainakin Manissa, Everly Brotherseissa ja Dire Straitsissa. Sehän tarkoitti sitä sen dynamiikka oli mieletön, mutta soitossa oli silti draivia. Jutussa mainittujen ässien lisäksi hän nostaa esiin vielä seuraavat henkilöt: • Jukka Teittinen ja Tom Wuori, Alppi/Finnlevy -studion äänittäjiä • Jouko Ahera, Scandia • Ronnie Krank, muusikko-äänittäjä, Photosonic-studion pomo, joka työskenteli myös Neitsytpolun Accu-studiolla Matti Sarapaltion ja Pärre Waleniuksen kanssa. ”Meidän pitäisi vähän soitella ja kattoa tuleeko meidän yhteistyöstä mitään”, jatkaa Järvinen. Järvisen soitto tuntui irralliselta, ”neliskulmaiselta” muun bändin ilmavaan soittoon verrattuna. Järvinen saapuu paikalle ja ihmetystä täynnä oleva äänittäjä tiedustelee mistä on kyse. Näin ollen, vaikka sessioissa tehtiin kuutisen kappaletta, ei niistä jäänyt mitään käteen. Eikä hän ollut silloin välttämättä parhaassa kunnossakaan. – Mun mielestä se olis toiminut paremmin, jos Albertille olis annettu enemmän sooloileva, fillaus-tyyppinen rooli. Tämä oli ensimmäinen kerta Månsille, kun äänitettiin tuplanopeudella. Äänittäjän mielestä roolitus ei toiminut. – Kuulosti helevetin hyvältä. Järvinen ei ollut vielä paikalla, mutta soittajat aseteltiin paikoilleen. Suoraviivaisen ”rängräng-ringring” -maton soitto ei ollut parasta käyttöä Järviselle. Hän kuvailee musiikkia ”kovalla draivilla soitetuksi pubirockiksi”. – ”No, tos on Nick Lowe, Terry Williams ja Martin Belmont”. Yhteistyöstä ei kuitenkaan tullut mitään. 12 www.riffi.fi 2/2021 luu vastaus. Jostain ihmeen syystä mä tunnistin, että tää on se Rockpile. Sessioista ei jäänyt Månsille mitään audiojälkeä, sillä Nick Lowe vei kakut mennesään Britteihin. Tai kuten hän sanoo: ”saadaan lisää räyhykkyyttä”. Se oli hänen itse miksaamansa ”I Have Been a Fool for too Long”. u Lisää opettajia Månsilla oppi-isiä ja kollegoita riittää. Hän ei saanut itsestään tarpeeksi irti. Äänitykseen oli käytettävissä perinteiset kuusitoista raitaa, mutta Nick Lowe halusi äänittää tuplanopeudella eli kolmekymmentä tuumaa sekunnissa. Biisit olivat Månsille ennestään tuntemattomia, eikä niiden alkuperä ole vieläkään hänelle selvinnyt. Nuoren oloinen rumpali kapulat kädessä etsi omaa paikkaansa ja pyysi käyttöönsä vain iso-tomia. Ihmettelen että Nick Lowe selkeästi halusi Albert Järvisen bändiinsä, koska oli valmis maksamaan kolmen miehen lennot Briteistä Suomeen aikana, jolloin lentäminen ei todellakaan ollut halpaa. Järvisen rooli oli soittaa jyräävämpää tavaraa Belmontin ilmavan soiton päälle. – Terry Williamshan on soittanut vaikka kenen kanssa. Äänitysten edetessä Månsille alkoi valjeta, että nyt on puikoissa maailmanluokan rumpali. Järvinen oli itse kahden vaiheilla. Yhteistyön kariutumisesta on Lowelta jälkeenpäin tiedusteltu, mutta tyhjentävää vastausta siihen ei ole kuitenkaan saatu. Hän yritti kyllä parhaansa. Hämmästyttävintä hänen soitossaan oli se, kuinka hiljaa hän soitti. Näin sitten meidän piti tyytyä Pekka Rechardtiin, Måns virnistää. Mähän muuten yritin saada Järvistä aikanaan Wigwamiin, mutta Remu ei päästänyt. Kunhan signaalia ajetaan tarpeeksi kovalla volyymilla, jolloin soundiin saadaan pientä säröytymistä. ”Olis toiminut paremmin, jos Albertille olis annettu enemmän sooloileva, fillaustyyppinen rooli.” 08-12 Ikim_221Groundstroem.indd 12 28.3.2021 14.39. – Jollain tavalla mukana oli Rockpilen ja muunmuassa Elvis Costellon levy-yhtiö, Stiff Records. Yhden kappaleen hän muistaa. – Basisti tarvitsi ainoastaan piuhan, ei vahvistinta. Kitaristi Belmont soitti tyypillisiä rock-komppeja, joissa oli paljon ilmaa välissä. • Pekka Nurmikallio, Microvox Lahti • Pikku-Reiska Iso-aho, YLE/MTV • Heikki Hölttä YLE/Love • TT Oksala ja Risto Hemmi Finnvoxista Nuorempaa kaartia: • Jimi Sumen • Kari Kalen – Leevi and the Leavingsiä paljon äänittänyt kaveri. Osasyynä oli varmasti sekin, että mies oli tottunut liidaamaan muissa bändeissään ja nyt piti mennä muiden soittajien ehdoilla. Hän kuvailee, että tuplanopeudella saavutetaan enemmän atakkia, eikä dolbya tarvitse käyttää
Viimeisimmät isot artistiprojektit olivat The Rasmus, Interpol ja sitten Club for Five. Kuten ajankuvaan sopii, tapasimme virtuaalisesti Zoomvideoneuvotteluohjelmiston välityksellä. www.riffi.fi 2/2021 13 A ntti Rintamäki on seurannut myllerrystä näköalapaikalta niin päivätyösään Intersonicilla kuin freelancer-keikoillakin. Myös pandemian joskus hellittäessä. – Mun ura lähtee Kaustisten musiikkilukiosta, josta sitten lähdin kansantaiteen keskuksen tekniseksi vastaavaksi, aloittaa Rintamäki ammatillisesta historiasta kysyttäessä, ja jatkaa: – Vuosituhannen taitteessa päädyin soitinrakennusopintojen jälkeen ääniteknikoksi kiertueille. 13-17 Striimaus.indd 13 29.3.2021 8.19. TEKSTI: NIKO LAASONEN KUVAT: MINNA HATINEN Ääniteknikon etätyöt – korona pisti vauhtia digiloikkaan Ensimmäisistä kokoontumisrajoituksista on jo yli vuosi, ja viimeistään sen kuluessa erilaisten tilaisuuksien striimauksesta tapahtuma paikan ulkopuolelle on tullut arkea, joka itse kunkin audioammattilaisen on syytä hallita
Nämä hybriditapahtumiksi kutsuttavat tilaisuudet asettivat tekniikan osaajille uudenlaisia haasteita. Standardoimalla keskimääräinen voimakkuustaso sekä määrittelemällä eri ohjelmatyypeille hetkellisen voimakkuuden vaihteluvälit, varmistutaan siitä, että ohjelmavirran seuraaminen on mielekästä. – Keikkatöistä valtaosa kuluneen vuoden aikana on ollut tavalla tai toisella Yleisradion tuotantoja: joko televisio-ohjelmia, kuten Arto Nyberg tai erilaisia puheohjelmia, radiojumalanpalveluksia tai musiikkituotannoissa kokonaisuuksien tai apusummauksien tekoa, Rintamäki kuvailee Päivätyössä arkeen kuuluu myynnin lisäksi teknisen tuen antaminen eri asiakasryhmille, milloin ammattikäyttäjille, milloin jonkin asennuskohteen suunnitteluun ja toteutukseen. Äänen osalta voidaan harvoin resursoida tuplamiehitystä, joten livemiksaajien on useimmiten samanaikaisesti suoriuduttava myös broadcast-äänen vaatimuksista. Tasot hallintaan Audiotyön kannalta merkittävimpiä muutoksia lähetystoiminnassa on ollut äänekkyysmittaroinnin ja lähetysäänen ohjeistuksen standardoiminen. Standardilla haluttiin myös lopettaa niin kutsuttu loudness war, jossa erityisesti mainosten ja musiikin tuottajat pyrkivät maksimoimaan oman äänimateriaalinsa teknisen maksimiäänenvoimakkuuden. Bändikeikalla on varsin tavallista, että teknikot käyvät esiintyjien seassa lavalla fiksaamassa asioita, mutta striimeissä ja TV-lähetyksissä pyritään viimeiseen asti välttämään teknisen henkilökunnan ilmestymistä kuviin. Kalenteriin mahtuu valikoidusti toimeksiantoja seminaarija puhetilaisuuksissa sekä musiikin parissa. Ja viimeistään siinä vaiheessa, kun etäosallistujat tulivat osaksi myös lähetyksen sisältöä livevieraina, monitoroinnin ja erilaisten paluukuunteluiden muodostaminen monimutkaisti äänituotannon ketjua ja nosti vaatimuksia äänilaitteistolta ja tietenkin myös tekijöiltä. 14 www.riffi.fi 2/2021 Kilometrejä kertyi rutkasti sekä kotiettä ulkomailla. Monelle muutos on tarkoittanut kokonaan uuden toimintaympäristön opettelua, kun taas jo aiemmin lähetysäänen parissa toimineilla on kalenteri saattanut hetkellisesti täyttyä entisestään. Normaaliin livekeikkaan verrattuna tarvitaankin useampia mix-miinus-äänisummia, joilla eri kohteisiin tarjoillaan sama ohjelmaääni kuin lähetykseen, lukuunottamatta jotakin tiettyä äänilähdettä. Yleisradioyhtiöt ovat muutama vuosi sitten siirtyneet käyttämään yhteisesti sovittua EBU (European Broadcast Union) R.128-standardia, minkä tavoitteena on se, ettei kuuntelijan tarvitse jatkuvasti säätää kuunteluvoimakkuutta sisällön vaihtuessa. Hybriditilaisuudet Vuoden takainen shokkireaktio synnytti monissa alan yrityksissä nopeasti ratkaisumalleja toteuttaa asiakastapahtumia pienemmällä läsnäolevalla yleisöllä samalla kun osallistujamäärää kasvatettiin verkon välityksellä. Broadcast ja stream Päällepäin yksinkertaiselta vaikuttavassa, puheeseen perustuvassa televisio-ohjelmassa tai asiakastapahtumassa saattaa olla yllättävän paljon huolehdittavaa. Keikkailua Rintamäki jatkaa edelleen ja kertoo saavansa hyvää vastapainoa konttorihommiin, kun pääsee välillä toteuttamaan itseään myös äänipöydän taakse. Ja hybriditilaisuuksissa nämä standardit tulee myös osata ottaa huomioon. Ja kaiken päälle tulee ennakkoon huolehtia riittävistä vararatkaisuista, jos suorassa lähetyksessä ilmenee jokin tekninen ongelma. Yritykset, jotka olivat jo tottuneet vastaavankaltaisiin toteutuksiin, saivat aluksi etumatkaa, mutta melko pian useat alan toimijat pystyivät tarjoamaan asiakkailleen hybridipalveluita. Useimmiten tarvitaan lisäksi paluukuuntelu studiotilaan väli-inserttejä varten, sekä linjat etänä osallistuvien kanssa käytävään kommunikointiin. Esimerkiksi uutistenlukijan puheen keskimääräisen voimakkuuden ”Hyvä mittarointi on äärimmäisen tärkeä.” 13-17 Striimaus.indd 14 29.3.2021 8.19. Broadcast-miksereissä asia on huomioitu yleensä valmiiksi, mutta näitä mix-miinus ominaisuuksia ei yleensä löydy keikkakäyttöön suunnatuista keskihintaisistakaan miksereistä, joten edellämainittujen äänipakettien rakentaminen vaatii miksaajalta hyvää teknistä hahmotuskykyä. – Haluan myös pitää tuntuman siihen mitä kentällä tapahtuu, mikä sitten samalla helpottaa niiden samojen asiakkaiden palvelemista. Viime vuosina painotus on siirtynyt yhä enemmän lähetysääneen ja striimeihin. Samanaikaisesti piti pystyä luomaan paikanpäälle livetilanteen äänentoisto kuten ennenkin ja lähetysääneen ”paketoidumpi” sisältö etäosallistujille. Livetapahtumat alkoivatkin muistuttaa suoraa TV-lähetystä. Kun kiertueja perhe-elämän yhteensovittaminen alkoi tuntua haastavalta, virisi kiinnostus säännölliseen päivätyöhön. – Samanaikaisesti saattaa olla käytössä kolmekin eri järjestelmää, joihin pitää pystyä puhumaan ohi lähetysäänen, että hei kymmenen minuutin päästä on sun slotti. Esiintyjien mikittämisen lisäksi on huolehdittava työryhmän kommunikaation järjestämisestä, näistä tyypillisimpänä intercom-keskusteluliikenne ja haastattelijan IFB-korvamonitorikuuntelu ohjaajan viestejä varten. – Streamin ohella tapahtuu valtavasti asioita, Rintamäki sanoo. Kuvan ja valaisun osalta työn luonne ei välttämättä muuttunut niin paljon, mutta äänitekniikan kannalta tilanne toi lisää ulottuvuuksia. Luonteva vaihtoehto löytyi audiolaitteiden myyntipuolelta ja projektitehtävistä, joissa kokemusta on kertynyt Starliken, Studiotecin, Bright Installationin ja nykyisen työnantajan Intersonic Oy:n leivissä
Monessa yrityksessä onkin havahduttu huomaamaan, että tilat ja laitteistot ovat auttamattomasti vanhentuneita ja kokonaisvaltaisella uudistamisella on jo kiire. Kun kuunteluvoimakkuus on vakioitu, tapahtuu miksaaminen (kuten toivottavaa olisi) ensisijaisesti kuuntelemalla ja mittari antaa varmistuksen siitä missä mennään. Tähän tarkoitukseen olevia äänekkyysmittareita löytyy sekä erillislaitteina (esimerkiksi TC Electronic Clarity M tai RTW Touch Monitor), sekä itsenäisenä softana tai plugareina (esimerkiksi Youlean, Waves tai Nugen Audio). Eikä tässä siis viitata keikkaäänipöydistä vakiona löytyviin huipputasomittareihin, vaan dedikoituihin LUFS-mittareihin, jotka näyttävän tasoja edellä mainitun R.128-standardin mukaisesti. Mittauksissa käytetään taajuuspainotuskäyrää, jonka tarkoitus on korostaa niitä alueita, joilla korva on herkempi ja vaimentaa niitä, joilla korva on epäherkempi. Joka tapauksessa lähetysääntä miksataan aina tavalla tai toisella äänekkyysmittarin kanssa. Varsinkin kun tehdään ääntä samaan aikaan live-yleisölle sekä lähetykseen, lähetysEBU R128:n mukaan äänekkyystasoja mitataan kolmella eri ajanjaksolla: • Hetkellinen (Momentary): kertoo äänekkyystason 400 mS pituisella ajanjaksolla • Lyhytaikainen (Short-term): kertoo äänekkyystason 3 sekunnin ajanjaksolla • Keskimääräinen äänekkyys (integrated): kertoo koko ohjelmamateriaalin keskiäänekkyyden. – Hyvä mittarointi on äärimmäisen tärkeä, Rintamäki vastaa. Kokoukset etänä, paikan päällä tai kenties sekä että. Kysyin Rintamäeltä, miten tämä sitten näkyy käytännön työtavoissa. ääntä täytyy yleensä prosessoida enemmän kuin äänentoistoa ja tämä tulee ottaa huomioon koko signaaliketjussa oikealla tavalla. LRA (Loudness range) Äänekkyyden vaihteluväli antaa käsityksen ohjelmamateriaalin sisäisestä voimakkuusvaihtelusta. LUFS sekä LKFS ovat synonyymejä. Tämä johtuu osin siitä, että kuuloaistin havainto äänekkyydestä on aina jokseenkin keskiarvoistava, sekä toisaalta siitä, että eri taajuusalueilla korvan herkkyys on erilainen. Kokoontumisrajoitukset ja etätyön yleistyminen ovat vaikuttaneet myös neuvottelukäytäntöihin. Tähän on ratkaisuksi esitetty vuonna 2010 Euroopan yleisradioyhtioiden järjestön EBUn laatima R128-suositus, jonka tavoitteena on tuottaa ihmisen kuulohavaintoa paremmin vastaavia mittauksia. Ja jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, on eri striimialustoilla omia EBU-standardista poikkeavia LUFS-käytäntöjään. Tätä painotusta kutsutaan K-painotukseksi (K-weighting). www.riffi.fi 2/2021 15 LU, LUfs ja dBTP Perinteinen huippuarvomittaus tai edes RMSmittaus ei vastaa kovinkaan hyvin ihmisen kokemusta äänekkyydestä. LKFS / LUFS K-painotettu äänekkyystaso suhteessa digitaaliseen huipputasoon (Loudness K-weighted relative to Full Scale). Mittauksissa yksikkö on LU (Loudness Unit) ja yhden LU:n muutos vastaa yhden desibelin muutosta äänekkyydessä. Mittaroinnin ohella myös tarkkailukuuntelun voimakkuuden vakiointi on merkittävässä roolissa, ja tähänkin EBU on laatinut hyvän ohjeistuksen. Varsinkin radioja TV tuotannoissa kokonaiskeskiarvon tulee pysyä hyvin tarkkaan ennalta määrättyjen raja-arvojen sisällä. Ylinäytteistetty True Peak -mittari laskee nämä todelliset huiput ja mahdollistaa sen, että äänenlaatu ei kärsi audiota rankastikaan pakatessa. Lisätietoja: https://tech.ebu.ch/loudness https://tech.ebu.ch/docs/r/r128.pdf https://tech.ebu.ch/docs/tech/tech3343.pdf on syytä pysyä varsin tasaisena, jotta viesti välittyy selkeästi perille. Etäkokouksia rasittaneet puutteet ovat saattaneet pysyä aivan ”siedettävissä” rajoissa satunnaisen käytön aikana, mutta ovat käyneet liian ilmeisiksi nyt, kun etäpalaverit ovatkin pääasiallinen neuvottelutapa. 13-17 Striimaus.indd 15 29.3.2021 8.19. True Peak: Perinteinen digitaalinen huippuarvomittari näyttää signaalin tasoa digitoituna, mutta kun äänisignaali muutetaan takaisin analogiseksi tai pakataan koodekilla, voi syntyä tilanne, jossa näytteiden välissä digitaalinen huipputaso ylitetään ja ääni leikkautuu. Mittauksista suodatetaan ohjelmamateriaalin hiljaiset kohdat pois, tätä kutsutaan termillä Gating. PSR (Peak to Short-term Ratio) / PLR (Peak to Loudness Ratio) Monissa mittareissa esitetään myös keskimääräisen äänekkyystason ja huippuarvojen suhdetta. Eri käyttökohteille (ja jakelualustoille) on olemassa omat suosituksensa äänekkyydelle, huippuarvoille ja vaihteluväleille. Toisaalta taas klassisessa musiikissa suuremmat dynamiikan vaihtelut ovat hyväksyttyjä, jopa odotettuja
Merkittävästi parempaan lopputulokseen Rintamäen mukaan pääsee, kun kaiutinjärjestelmä hajautetaan ja tuodaan tasaisesti lähemmäs kaikkia kuulijoita. Tilaisuudessa esitetty musiikki on oma lukunsa. 16 www.riffi.fi 2/2021 Suurimpana yksittäisenä ongelmana, jopa laitteiston ominaisuuksia tärkeämpänä, Rintamäki mainitsee kokoustilojen kehnon akustiikan. Saliäänentoistoon suunnitellun laitteiston tekniset ominaisuudet eivät välttämättä tue verkkosisällön tuottamista parhaalla mahdollisella tavalla. Ääni pyritään eri algoritmeilla muokkaamaan mahdollisimman samankaltaiseksi, riippumatta millainen lähtösignaali on kyseessä. Monilla valmistajilla onkin tarjolla tähän varsin huomaamattomia ratkaisuja, joko pöydälle sijoitettavana tai kattoon kiinteästi asennettuna. Valitettavan usein näin ei kuulemma kuitenkaan tapahdu. Joissain paikoissa on myös asennettu vaikkapa urkuihin eräänlaisia ”triggerimikrofoneja”, joiden avulla puhemikrofonit hiljennetään musiikin ajaksi. Järjestelmälle voidaan kertoa miltä istumapaikalta puhuja puhuu, jolloin myös kamerakuva seuraa automaattisesti puhujia, Rintamäki kertoo Automatiikka on parhaimmillaan hämmästyttävän laadukasta, kunhan videoneuvottelujärjestelmä on ensin viritetty huippuunsa. Tilanne ei silti aina ole striimin kannalta toivoton. Kun vielä käytetään lisäksi automaattimiksereitä sulkemaan käyttämättömiä kanavia, saadaan kokonaisuus selkeämmäksi. Pyrkimys automaatioon on ymmärrettävää siksikin, että laitteistoa käyttää pääsääntöisesti henkilökunta, jonka ydinosaaminen on muussa kuin äänitekniikassa. Seurakuntien ”digiloikka” keväällä 2020 Kun kevään 2020 kokoontumisrajoitukset estivät normaalitoiminnan kirkoissa, piti löytää vaihtoehtoisia tapoja. Uudistusprojektissa olisi syytä ottaa akustikko heti mukaan arkkitehdin tai sisustajan kanssa käytävään suunnitteluvaiheeseen, ja vasta sen jälkeen otetaan yhteyttä laitetoimittajiin, Rintamäki toteaa. – Hyvän ohjelmaäänen rakentaminen kirkon striimiä varten on itseasiassa hyvin samankaltaista kuin radiolähetyksen miksaaminen, Rintamäki toteaa ja jatkaa: ”Uudistus projektissa olisi syytä ottaa akustikko heti mukaan arkkitehdin tai sisustajan kanssa käytävään suunnittelu vaiheeseen.” 13-17 Striimaus.indd 16 29.3.2021 8.19. – Esimerkiksi urkuja ei vahvisteta kirkkosaliin, eikä indutktiosilmukkaan, joten pelkästään puhemikrofonien poimimana ne eivät kuulosta kovin hyvältä” kertoo Rintamäki havaituista haasteista. Systeemi on aikanaan palvellut valmiin videon tai muun presentaation esitystä, mutta soveltuu huonommin nykyaikaiseen videoneuvotteluun. – Monissa ratkaisuissa audiosignaali menee Dante-verkkoa pitkin läpi koko ketjun alusta loppuun saakka, Rintamäki kertoo. Pahimmillaan kokoukseen osallistujat joutuvat silloin keskenään eriarvoiseen asemaan, kun omat puheenvuorot eivät kuulu muille, eivätkä muiden puheenvuorot itselle. – Pitkään, jo muutaman vuoden odotettu digiloikka tapahtui pandemiarajoitusten vauhdittamana, jos ei nyt yhdessä yössä, mutta parissa viikossa läpi koko maan. Erittäin merkillepantavaa on myös se, että videoneuvottelusoftat säätävät adaptiivisesti audiosignaalia – koko ajan. Laitteisto voi olla kuinka priimaa tahansa, mutta fysiikan lakeja niillä ei vieläkään pysty kumoamaan. Puhemikrofonien signaali myös käsitellään ensisijaisesti saliäänen ehdoilla ja niissä voi olla voimakastakin ekvalisointia kierron ehkäisemiseksi, epäsuotuisan kaiutinsijoittelun tai voimakkaan saliakustiikan takia. Ihanteellisessa tilanteessa jokainen kuulee ja tulee kuulluksi. – Ohjelmat tunnistavat mikrofonien ja huoneen ominaissävyjä, jälkikaiuntaa, staattisia ja jopa hetkellisiä häiriöääniä. – Usein on voitu ja voidaan hyödyntää olevassaolevaa tekniikkaa, esimerkiksi järjestelmäprosessoreita uudelleen ohjelmoimalla… Puhemikrofonien rinnalle voidaan lisätä tilamikrofoneja musiikkiesityksille ja uruille, Rintamäki kertoo. Parhaimmillaan analogisia audiokaapeleita ei vedetä välttämättä ainoatakaan, vaan mikrofonit lähettävät äänen suoraan Audio Over IP verkkoon, joissa tyypillisin formaatti tällä hetkellä on Dante. Audiovisuaalisia uudistuksia ei käytännössä voi nykyään tehdä ilman yrityksen IT-osaston osallistumista. Huolellisesti suunniteltu akustiikka sekä mikrofonija kaiutinsijoittelu antaa etäneuvottelujärjestelmien automaattiselle prosessoinnille merkittävästi paremmat mahdollisuudet onnistumiseen. Ihanteellisessa tilanteessa riittää, kun kytkee virran ja säätää korkeintaan yleisvoimakkuutta, kuten monessa paikassa on totuttu toimimaan saliäänentoiston kanssa. Shuren tapauksessa sama ohjelma avustaa myös käyttöönotossa sekä hallinnassa, eikä suunnitelma jää vain suunnittelijan työpöydälle, Rintamäki kuvailee, ja kääntää sitten huomion mikrofoneista kaiuttimiin: – Vieläkin hyvin usein kokoushuoneissa nähdään yhdistelmä, jossa tilan päätyseinään on kiinnitetty televisio ja sen molemmin puolin äänityskäyttöön tarkoitetut lähitarkkailukaiuttimet, joita ei ole suunniteltu siihen, että ääni kantaisi mahdollisimman pitkälle kontrolloidusti. Mikrofonien osalta pyrkimys on mahdollisimman suuntaaviin valintoihin. – Ohjelmistot tuovat huomattavasti paremman lopputuloksen, kuin se, että hankittaisiin kalustoa summittain ja katsotaan miten käy. Usein hyödynnetään kirkkosalien olemassa olevia kiinteitä äänijärjestelmiä ja niistä lainattua äänisummaa, joilla puhe saadaan verraten selkeänä verkkolähetykseen. Neuvotteluhuoneiden nykyaikaistamisen saralla olisikin osaaville tekijöille työmahdollisuuksia, vinkkaa Rintamäki. Neuvottelujärjestelmän äänitekniikan suunnittelua varten laitevalmistajilla on myös varsin käypiä ohjelmistoja, näistä yhtenä esimerkkinä Shuren Designer -ohjelma, joilla mikrofonijärjestelmän ja kaiuttimien kattavuus voidaan suunnitella ennakkoon pohjakuvan perusteella. Ja se jatkuu edelleen seurakuntien kohentaessa laitteistojaan ja osaamistaan, Rintamäki kertoo. Tämä helpottaa asennustyötä ja keventää kaapelointikustannuksia. Ensimmäinen askel monissa seurakunnissa oli tilaisuuden välittäminen kännykkäkameralla seurakunnan Facebook-sivuille. – Tehokkaimmin rahaa käytetään, kun se käytetään tilan akustoinnin parantamiseen. Mikrofonista signaali siirtyy verkon yli etäyhteyttä hoitavalle tietokoneelle tai ääniprosessorille ja paluuääni tyypillisesti niin ikään takaisin verkkoon aina kaiuttimille asti. Monesti päästään merkittävästi parempaan lopputulokseen, kun puhemikrofoneille luodaan rinnakkaiset, saliäänentoistosta erilliset säätönsä striimiä varten. Mikrofonit ja kamerat saavat useimmiten jo käyttöjännitteensäkin verkkokaapelia pitkin PoE:n (Power over Ethernet) avulla, jolloin laitteelle menee vain yksi kaapeli
u 13-17 Striimaus.indd 17 29.3.2021 8.19. Toisaalta eri tulojen painotusta tai toisin sanottuna herkkyyttä voidaan säätää automaattimikseristä käsin. Vaihtoehtoiset automaattimikserit perustuivat kompressorin sekä gaten kaltaisiin toiminnallisuuksiin, mutta niissä ongelmana on se, että kynnystasoja pitäisi olla jatkuvasti täsmentämässä ja osa hyötysignaalista saattaisi silti jäädä kuulumattomiin. Prosessiin on yhdistetty myös se, että mikäli kanavia on useampia samaan aikaan auki, lasketaan kaikkien tasoa (aina avoimien mikrofonien määrän kaksinkertaistuessa vahvistus laskee 3 dB), jotta kokonaisvahvistus vastaisi sitä, että yksi mikrofoni olisi auki. Ryhmittelemällä asiat loogisiksi kokonaisuuksiksi DCA/VCA-ryhmiin saadaan tilanne pidettyä hyvin ”näpeissä”. Dynamiikan hallintaa sekä prosessointia Kokonaisdynamiikka on osiensa summa ja Rintamäen metodilla se rakentuu askel askeleelta. Ja jotta tilanne pysyisi hallussa, on tärkeää, että käsillä on ajolista. – Huippujen rajoittaminen on jaettu moneen eri portaaseen, esimerkiksi puheen prosessointi ei tapahdu yksinomaan mikrofonikanavassa. Geittien tai kompressoreiden käyttöön verrattuna duganissa ei ole säädettävää kynnystasoa eikä viivettä kanavien avaamisessa ja sulkemisessa. – Listan läpikäyminen vielä ennen tilaisuutta asiakkaan ja tuotantoryhmän kanssa varmistaa, että kaikilla on sama käsitys tulevan tapahtuman kulusta. Tämä on toki kovin haastavaa, koska laitteet eivät osaa tehdä lainkaan taiteellisia tai sisällöllisiä ratkaisuja. Tällä tavoin siitä saadaan luonnollisemman kuuloista verrattuna siihen, että yrittäisi tehdä kaiken yksittäisessä kanavassa” Antti Rintamäki kuvailee työtapojaan. Uusiin kohteisiin ja suurempiin päivityksiin lisätään usein pieni tietokone, jonka avulla kirkon laitteisiin saadaan yhteys ja säätömahdollisuus koska tahansa, ilman paikanpäälle matkustamista. Mikäli toiminnallisuutta ei laitteeseen edes lisäkortein saa asennettua, on oikein suositeltava vaihtoehto ratkaista asia kotimaista alkuperää olevalla Wavetool:in WT Automixer ohjelmistolla. Dugan-automaattimikseri perustuu siihen, että jokaisen kanavan tasoa verrataan kaikkien kanavien summaan. Nykyään lähes jokaisesta digitaalimikserissä, hintaluokasta riippumatta löytyy jokin versio automaattimikseristä, joko Duganin logolla tai valmistajan omana tulkintana. Toisaalta ihmisen reaktionopeus on rajallinen, joten jatkuva liukujen ja mute-painikkeiden operointi vie tarpeettomasti huomiota pois tärkeämmiltä asioilta. – Jos pitäisi listata tärkeimmät työkalut, mitkä tulisi löytyä äänipöydästä, niin aiemmin mainitun automaattimikserin lisäksi hyvä de-esser sekä monipuolinen dynamiikkaprosessori ovat äärettömän hyödyllisiä, varsinkin puheohjelmissa, Rintamäki luettelee. Puhemikrofonien määrän kasvaessa eräs toiminto nousee arvoonsa. Silloin laitteiston toimittajan on pystyttävä tarjoamaan asiakkaan kannalta riittävän nopeasti tukea käyttötilanteiden mahdollisiin pulmiin. – Etenkin suorissa lähetyksissä automaattimikseri on korvaamaton selkeyden ja vuotojen eliminoinnin takia, Rintamäki toteaa. Kanavien välisestä balanssista huolehtiminen jää automaatiosta huolimatta vielä äänitarkkailijan hommaksi, samoin kuin mikrofonitulon dynamiikan hallinta. Reitittämällä kanavat liukujen jälkeisestä inserttipisteestä automaattimikserille, voidaan prosessi kuitenkin unohtaa lähes täysin ja keskittyä olennaiseen. Pääsääntöisesti asiat hoituvat äänipöydän työkaluilla, mutta varsinkin suorissa lähetyksissä kokonaisuuden loppuprosessointiin valikoituu kuulemma usein jokin erillislaite. – Yrityspuolella myyjäyrityksen etäohjaus muodostuu kriittiseksi, kun yhä useammin pelkän kaluston sijaan myydään tekninen kokonaisratkaisu palveluna kuukausimaksulla, Rintamäki kertoo. Eri lähteet reititetään sopiviin ryhmiin, joissa muokataan puhetai soitinkokonaisuuksien dynamiikkaa, ehkä eri tyyppisin asetuksin. Lähes jokaisesta nykyaikaisesta mikseristä löytyykin versionsa aiheesta, jopa hintahaitarin edullisimmasta päästä. Duganin miksausautomaatio – Se vain pitäisi useimmiten pystyä tekemään niin automatisoiduksi ettei kenenkään välttämättä tarvitse olla fyysisesti miksaamassa. Alunperin automaattimiksereitä myytiin erillislaitteina, myöhemmin lisäkortteina digitaalimiksereihin. Etäohjaus voi myös olla osa ongelmien ratkaisua. Ja lopuksi päälähdössä on vielä oma prosessointinsa. Kompressoreista huolimatta merkittävä osa dynamiikan hallinnasta tapahtuu silti käsipelillä. www.riffi.fi 2/2021 17 Yhdysvaltalainen ääniteknikko Dan Dugan tuli 1970-luvun alussa tulokseen, että monissa tilanteissa mikrofoni kannattaa pitää auki ainoastaan silloin, kun sieltä tulee hyödyllistä signaalia, sillä tarpeettomasti avonaiset mikrofonikanavat lisäävät ainoastaan pohjakohinan määrää ja kasvattavat konserttitilanteessa kierron vaaraa. Tämän ansiosta järjestelmä tunnistaa siis mistä kanavasta tulee pohjakohinan ylittävää hyötysignaalia, kohinan tasosta riippumatta. Lista voi olla perinteisesti paperinen tai moderniin tapaan sähköinen versio, kunhan se vain on yksiselitteinen ja helposti luettavissa, Rintamäki summaa. Hyviä kokemuksia Rintamäellä on varsinkin TC Electronicin ja Wavesin rautakompressoreista. Asiansa osaava ääniammattilainen, jolla on kokemusta tilaisuuksien sisällöstä, on useimmiten edelleen paras apu
Mount Mary on laulaja-kitaristi Hännisen, kitaristi Petri Majurin, basisti Jukka Jyllin ja rumpali Otto Haapasen muodostama yhtye, joka itse kuvailee musiikkiaan ”new wave hard rockiksi”. Mount Mary julkaisi ensimmäisen pitkäsoittonsa tammikuussa 2021. Bändin tähänastinen ohjelmisto on kokonaan Hännisen kynästä. Lähti ihan joku käsittämätön vyöry, niitä vaan tuli yökaudet, kertoo Maria Hänninen Mount Mary -bändin syntyyn johtaneista tapahtumista. Me olimme Jukan kanssa törmänneet usein, ja aina puhuttiin, että pistäisi jotain keksiä, Hänninen kertoo. 18-21 Mount Mary Parhaat riffit.indd 18 29.3.2021 8.21. 2019 laitettiin tämä bändi pystyyn, Hänninen sanoo. 18 www.riffi.fi 2/2021 -M ulla alkoivat biisit purskahdella päästä, vuoden 2018 lopussa niitä rupesi tulemaan. Tärkeintä on luoda musiikkia, joka miellyttää bändiä itseään. Bändi tarvitsi myös basistin, ja Hännisen mukaan ensimmäinen mieleen tullut vaihtoehto oli juuri Jylli. TEKSTI JA KUVAT: VILMA TIMONEN Mount Mary – raskaita riffejä ja rosoa Mount Maryn esteettiset esikuvat löytyvät 1970-luvulta, mutta pastissia ei haluta tehdä. Mount Maryn muodostavat Petri Majuri (vas.), Maria Hänninen, Jukka Jylli ja Otto Haapanen. Sopiva rumpali löytyi toisella yrittämällä. – Minullakin oli bluesbändi hajonnut sisäisiin ristiriitoihin eikä ollut bändiä alla, Majuri lisää. – Ei tullut ketään muuta mieleen. Kaikilla muusikoilla on vankkaa näyttöä erilaisista bändija soittokuvioista, ja Majuri on tehnyt mittavan uran myös äänittäjänä ja tuottajana (Ikimuistoiset sessiot, Riffi 1/2020). – Tapasin Petrin E-studion juhlissa, ja tuli puheeksi, että voitaisiinko tehdä jotakin yhteistyötä
– Petrin kanssa oli hyvä tehdä, kun hänellä on niin pitkä kokemus – vuosikymmeniä tuottajana, miksaajana, masteroijana… Petri saa aina soundin ruuvattua hyväksi, Hänninen sanoo. Jopa sävellajit oli rukattu sinne matalaan vireeseen, Majuri sanoo. Majurin mukaan kappaleet olivat jo treeneihin tuotaessa varsin valmiissa kunnossa. Yhtä kappaletta kohden tehtiin korkeintaan kolme tai neljä ottoa, joitakin saatiin tallennettua heti ensimmäisellä yrityksellä. – Se on biisintekijän ensireaktio, mutta sä onneksi onnistuit nielemään sen aika nopeasti, Jylli kommentoi. Levyn julkaisi Ainoa Productions. – Jotenkin tuntui, että pitää möristä ja möyrytä tarpeeksi alhaalla, joten pistin kitaran heti D-vireeseen, kun aloin tekemään näitä biisejä, Hänninen kertoo ja toteaa perään suuren merkityksen olevan myös bändikavereiden musiikillisella menneisyydellä. Hännisen mukaan riffit konkreettisesti synnyttivät kappaleet. – Oli kiva laulaa, meni vaivattomasti. Petri ei koko ajan katkaise äänitystä, vaan vedettiin läpi niitä biisejä ja sitten kuunneltiin, mitä ehkä piti ottaa uusiksi. – Mä taas rupesin nimenomaan hienostelemaan ja hankin 5-kielisen basson, Jylli sanoo. Riffeistä se lähti Hänninen kertoo sävellysten ja sanojen syntyneen vaivattomasti. Olen soittanut sellaisilla ”haloilla”, joissa on paksut kielet. Hän kuvailee prosessia padon murtumiseksi. Ja on monta muutakin aspektia: D-vire ja se, että on tarpeeksi ilmaan sovituksissa. Sovitusten ideana oli pitää ne levylläkin sellaisina, että ne on mahdollista toteuttaa myös livenä. On ollut monenlaista ja monimuotoista, mutta tämä tällainen painava on varmaan kytenyt aina, Hänninen toteaa. Sitten otettiin Ottoon yhteyttä, ja hän lupautui. Eikä ruvettu niitäkään hiomaan ylisiisteiksi, Hänninen kertoo. Meillä ei kuitenkaan ole keikoilla kosketinsoittajaa kuin joskus vierailijana, Hänninen sanoo. – Osa raskautta on myös se, että on vähemmän kamaa ja ilmaa enemmän, Majuri toteaa. – Niin, että pääset tarpeeksi alas, Majuri kuittaa. Ehkä riffejäkin syntyi helpommin, kun oli soittimena kerrankin ”ei-halko”, Hänninen sanoo. Levy äänitettiin pitkälti livesoittona, ja se on Majurin termein ”vanhan liiton meiningillä nauhoiteltu”. Siten saadaan raskas meininki, mahtuu niin sanotusti soundit sinne levylle, Majuri toteaa. – Kun tulemme kämpille ja rupeamme katsomaan jotain uutta biisiä tekemäni alkeellisen demon perusteella, niin Otto on aina tajunnut heti, mitä sille pitää tehdä, Hänninen sanoo. – Jos olisimme menneet maksulliseen studioon ja joutuneet viikonlopun aikana väsäämään hirveällä kiireellä, niin levystä olisi tullut paljon paskempi, hän jatkaa. Kaikki on luontevaa eikä tarvitse äärettömästi etsiä sitä, miten pitäisi soittaa, Jylli sanoo. – Sovitettiin me jonkin verran, mutta kyllä ne aika hallussa jo olivat. Se oli aika helppo synnytystarina, Hänninen sanoo. Mun demoilla oli liikaakin koukkuja ja koukeroita, osasit yksinkertaistaa ja tehdä jämäkkyyttä, Hänninen sanoo. Siihen kuuluvat muun muassa Kingston Wall ja Havana Black -yhtyeet, joista kumpikaan ei ollut aivan höyhensarjalainen soundiensakaan puolesta. 18-21 Mount Mary Parhaat riffit.indd 19 29.3.2021 8.21. – Sen takia ei ruvettu laittamaan esimerkiksi koskettimia joka biisiin, kuten musiikin tyylilajiin saattaisi kuulua. Luontevaa ja helpon tuntuista Jylli kertoo olevan mielenkiintoista soittaa basistina basistin bändissä. – No se on kiva kuulla, Hänninen toteaa. Monesti olen törmännyt siihen, että ihmiset sanovat, että ”soita tälleen ja vedä tälleen”, ja sitten sitä yrittää toteuttaa, mutta Marian kanssa meillä on jotenkin samanlainen kela musasta. Vaikka Mount Maryn tähänastiset kappaleet ovat kaikki Hännisen yksin tekemiä, niiden sovittaminen tapahtuu ryhmätyönä. www.riffi.fi 2/2021 19 – Aluksi kokeilimme toisen rumpalin kanssa, mutta hänellä oli hyvin erilainen soittotyyli ja sitten hänelle tuli muita kiireitä. Ei liiallista silottelua Mount Maryn ensilevy näki päivänvalon alkuvuodesta, ja sitä ennen oli jo ehditty julkaista muutama sinkku digistriimeinä. Olin ollut vierailemassa Oton bändin Liivit Boysin klubilla, ja mieleeni tuli, että Ottohan oli hyvä rumpali, että olisikohan hän kiireinen. Monella bändillä ei ole tällaista, Majuri toteaa. – Sitä on kiva soittaa, se on niin kevyt. – Mariahan on basisti itse. – Kyllä se lähtee myös bändin hihasta se soundi. Ja osaat karsia. Ja tietenkin on, kun tuollaisten ammattilaisten kanssa pääsee soittamaan, Haapanen toteaa. Hänninen ja Majuri kertovat yhteistyön sujuneen hyvin, toinen toistaan ruokkien. – Nyt vihdoinkin pääsi ulos joku tällainen raskaampi, joka on odottanut ulospääsyä vuosikymmenet. Mount Maryn musiikki on riffivetoista. Luontevuus ja vaivattomuus kuuluvat olleen myös levyntekoa leimaavat tunnelmat. Myös Haapanen kehuu yhteistyön luontevuutta. Paitsi raskaus, Mount Maryn tavoitteena on ollut rosoinen soundi ilman liiallista silottelua. – Se menee jotenkin helposti siihen, kun sä omistat sen biisin, olet tehnyt sen ja kuunnellut sitä, hän lisää. Ja mun mielestäni aika helpon tuntuista jopa. – On selkeitä biisejä ja demoja, joista saa itse koppia – niin kuin Jukka sanoi, on luontevaa. – Olemme onnellisessa asemassa siinä, että meillä on tällainen mahdollisuus, että voimme tehdä täällä omassa studiossamme. Hänninen kertoo olleensa aluksi jossain määrin omien demojensa vanki ja sanoneensa herkästikin ”ei” muiden ideoille, mutta päässeensä siitä yli. Äänitykset tehtiin Majurin studiolla, joka sijaitsee bändin treenikämpän naapurissa Herttoniemessä. – Olen siitä iloinen ja onnellinen, että olet niin pitkän linjan basisti ja tottunut kuulemaan ja soittamaan. – Saimme tehdä rauhassa ja ilman liikapaineita, Haapanen lisää. Hänninen kehuu rumpaliaan ja kertoo, että treeneissä Haapasella on usein ensimmäisenä näkemys siitä, miten uutta kappaletta pitäisi käsitellä. – Oli vähän teemana, ettei ruveta hienostelemaan hirveästi, että annetaan niitä virheitäkin jäädä, Majuri kertoo. Hän arvelee yhden riffien putkahtelemiseen myötävaikuttaneen syyn olleen Majurilta ostamansa Gibson SG -kitaran
Ihmiset ovat menneet levykauppoihin tai tilanneet levyn, Hänninen toteaa. Toukokuussa meidän pitäisi olla taas On the Rocksissa, Electric Boysia lämppäämässä. On puhuttu, että jos löytyy riffejä tai biisejä, niin kaikilla on yhtä lailla tilaisuus tuoda esille omia tuotoksiaan, Hänninen toteaa. On helpompi seisoa tekemisten takana, hän sanoo. – Oikeasti hemmetin hyvä huuliharppu, niin rokkaava! En olisi voinut kuvitella siihen ketään muuta kuin Michaelin, Hänninen kommentoi Monroen panosta. Kumpikin päätyi levylle aiempien yhteistyökuvioiden kautta. Se oli syyskuussa On the Rocksissa, ja silloinkin oli koronarajoitukset päällä eikä sisään saanut ottaa kuin sata ja risat, Hänninen kertoo. Sitten joku ilta istuin kotona keittiössä ja päässäni alkoi pyöriä sellainen itämainen riffi. 20 www.riffi.fi 2/2021 Featuring… Levyllä on mukana kaksi vierailijaa: Hanoi Rocks -solistiuden jälkeen soolouraa tehnyt Michael Monroe soittaa huuliharppua kappaleessa ”Holy Matrimony” ja ruotsalainen multi-instrumentalisti Per Wiberg koskettimia kappaleessa ”Footprints in the Dark”. – On hyvä, että tehdään näin. Ja kun tekee ilman laskelmointia, on täysin mahdotonta arvioida vastaanottoa, Jylli jatkaa. – Tai kesällä oli ihan yksi radioshow, jossa vedettiin livenä puoliakustisesti pari biisiä, mutta oikeita keikkoja on ollut yksi ainut. Että ainakin biisit hiotaan nyt keikkakuntoon, hän sanoo. Kuulin päässäni, että siihen sopisi älyttömän hyvin, jos häneltä löytyisi koskettimista jotain soundia. Uutta materiaalia syntyy, ja toista levyäkin mietitään jo. Mutta kun he tulevat Ruotsista, jos tulevat… Ja mikä tilanne muutenkaan on, ei voi tietää, Hänninen sanoo. – Yksi keikka ehdittiin tehdä, Majuri sanoo. – Ja on tämä tärkeää myös ihan oman pään kasassa pysymiseksi, Jylli toteaa. – On myös täysin mahdoton arvioida etukäteen, mikä on vastaanotto. – Meillä ei ole mitään plaania. Omalla linjalla eteenpäin Tulevalle levylle saattaa päätyä muidenkin kuin Hännisen tuotantoa. – En ole mikään despootti. – Olin käynyt tykkäämässä jostain Wibergin kuvasta, ja hän laittoikin viestin, että ”Hi, I remember you!”. Musaa ei voi tehdä laskelmoiden. – Meninkin sitten Ruotsiin. u ”Osa raskautta on myös se, että on vähemmän kamaa ja ilmaa enemmän.” Maria Hänninen vastaa kaikista Mount Maryn ensilevyn sävellyksistä ja sanoituksista. Se kuuluu myös musiikissa, sitä ei ole kukaan puristanut muottiin, Hänninen toteaa. Olennaista on, että musiikin linja pysyy jatkossakin sellaisena, josta bändi itse pitää ja että homma on edelleen vaivatonta ja luontevaa. Jos ei keikkoja, niin ainakin levyjä Levy on saatu julkaistua, mutta keikat ovat Mount Maryllakin jääneet vähiin. Hän sanoi, että jos joskus tulet käymään Tukholmassa, niin ilmoittele, Hänninen muistelee. Ei voi tehdä oikeasti hyvää bändiä niin, että ”meillä on tällainen bändi ja me soitetaan tällaista musiikkia”, että nyt perustetaan reggaebändi. Treenaamista on kuitenkin jatkettu ahkerasti, ja bändin katse on tulevaisuudessa. Niin hän sitten Tukholmassa äänitti oman osuutensa, kun me olimme saaneet tehtyä pohjat ja muun muutenkin aika lailla valmiiksi. Tekniikassakin luotetaan vanhaan ja hyväksi havaittuun. Majuri toteaa luonnollisen ja itsemääriteltävän tavan tehdä musiikkia olevan Mount Marylle juuri se oikea. – Olemme myös iloisia siitä, että vastaanotto on ollut hyvää. Kävimme kahvilla, ja hän antoi mukaani ison kasan levyjä. On muiden tehtävä määritellä, mitä se musa on, Jylli sanoo. – On pakko hyödyntää aika tulevaisuuden tekemiseen. Tai Wiberg löysi Hännisen. Sitä paitsi sitten, jos niitä keikkoja alkaa tulla, niin ei ehditä sitä levyä edes tekemäänkään. – Eikä bändi ole workshop. Ja Petri miksasi koko kakun, Hänninen kertoo. 18-21 Mount Mary Parhaat riffit.indd 20 29.3.2021 8.21. – Nyt jännitetään seuraavaa. – Jos ei keikkoja ala tulla, niin kohta tulee uusi levy, Majuri muotoilee. Hän vastasi heti, että kyllä hän voisi soittaa. Mount Marylla on ollut suunnitteilla myös yhteiskiertue Wibergin Kamchatka-bändin kanssa, mutta toistaiseksi vallitseva tautitilanne on hidastanut hanketta. Muun muassa Opeth-yhtyeestä tutun Wibergin Hänninen löysi pitkän yhteydenpidossa olleen tauon jälkeen Instagramin kautta. Bändillä oli sovittuna lisäkeikkoja syksyksi ja talveksi, mutta nyt ne ovat siirtyneet ”hamaan tulevaisuuteen”. Ja tällainen minun ikäiseni henkilö kuin minäkin olen – ei siis mikään talent scouttien himometsästettävä – niin ihan vapaasti saa olla se, kuka on. Tein pienen demon ja lähetin Wibergille. – Ja sekin oli reilun puolen tunnin keikka, Jylli lisää
Deep Purple: Smoke On The Water (1972) 2. Planet Rock ja Louder. Tuloksissa toistuvat useimmiten samat kappaleet, mutta yllättävän paljon on satunnaisvaihteluakin: ”Sushine Of Your Love” saattaa olla yhdessä listassa no.2 ja toisessa sijalla 40. Black Sabbath: Iron Man (1970) Kärkikymmenikköön mahtuivat vielä Walk This Way, Layla, Sweet Child O’ Mine, Enter Sandman, Paranoid, Satisfaction ja Whole Lotta Love. soittamasta ”Stairway To Heavenin” introa, sillä uhalla että diivailijaa kolautetaan päähän lähimmällä Gibsonilla. Julkaisuvuosikymmenten mukaan 1970-luvulla tuotettuja riffejä oli yhtä paljon kuin muina vuosikymmeninä yhteensä. Tilastotieteen mukaan satunnaisvaihtelua voi vähentää laajentamalla otantaa. Sieluvaihtoehtoja on lähinnä kaksi: kertosäe tai riffi. Monista riffeistä on vuosien mittaan muodostunut ikonisia kuvioita, joista jo pienellä harjoittelulla voi saada aikaan uskottavan kuuloista ääntä. Luulisi että jo vaikka seitsemän lähteen pohjalta nousee varmasti esiin ainakin kärkikolmikko. Kahden kielen yhteissoinnin avulla mennään koko matka voimasoinnuilla, eikä touhu mene yhdellä kielellä tiluttamiseksi. Tätä selvitystä varten laskin tulosten keskiarvot seuraavista lähteistä: kitaravalmistajat Fender ja Gibson, julkaisut Guitar Player, Guitar World ja New Musical Express sekä sivustot TEKSTI: KARI PURSSILA KUVITUS: TONI HÄRKÖNEN Tulipa mieleen… – Tässäkö ovat kaikkien aikojen parhaat riffit. Jokaisella soittajalla on omat suosikkiriffinsä, ja ”kaikkien aikojen riffeistä” järjestetään äänestyksiä ja paremmuuslistoja. Monesta poptai rock-kappaleesta voi löytää jotakin mitä voisi sanoa sen ”sieluksi”. Ei ollenkaan liian nopea. K ertosäkeeseen on ladattu kappaleen mieleenjäävin osuus, riffi ehtii identifioida kappaleen ennen kuin kertsistä on vielä mitään tietoa. Innokkaiden muusikonalkujen käsissä ne muuttuivat kliseiksi – niinpä kerrotaan että jo 70-luvulla Lontoossa oli soitinliikkeitä, joiden seinällä olevissa kylteissä kiellettiin esim. AC/DC: Back In Black (1980) 3. On siinä poweria. Tulokset muodostuivat seuraaviksi: 1. AtlasArtin mainiot soitto-oppaat nyt myös Riffin verkkokaupasta Katso tarkat tiedot osoitteesta: riffi.fi/ verkkokauppa 36,00 e + toimituskulut 28,50 e + toimituskulut 26,00 e + toimituskulut 18-21 Mount Mary Parhaat riffit.indd 21 29.3.2021 8.21. Jokainen sen tietää. Muutamassa sekunnissa se luo tunnistettavuuden, joka porautuu pään sisään ikuisiksi ajoiksi. Viittaan tässä johonkin yksilölliseen, aitoon ja tunnistettavaan teoksen osaan, sen ytimeen. ”All-Time Greatest Riffs” -luetteloita löytyy viime vuosilta helposti toistakymmentä. Tulos ei yllätä: 60-luvun melodiapohjaisten biisien jälkeen alalle oli kasvanut joukoittain päteviä kitarajumalia, jotka käyttivät taitojaan siihen missä niitä tarvittiin: korvaantarttuvien riffien luomiseen, joilla lisääntyneessä kilpailussa miehet erosivat marjanpoimijoista. Useampien lähteiden mukaanottaminen ei aiheuttanut kärkipäässä muutoksia. Ja Smoke On The Water – tietysti! Tottakai! Mikämuumuka! Kitaran kahdella keskimmäisellä kielellä nollanauhalta alkaen se on jopa helppo. Mitä suurempi otos, sitä pienempi virhemarginaali ja tarkempi lopputulos
••• Laura Shentonin kirja sisältää mukavasti faktoja, mutta teos jättää erittäin suuria aukkoja tarinaan ja sen kuvaliite on vaatimaton. Kirjan nimihän on poimittu luultavasti tunnetuimmasta Powellin sävellyksestä, josta löytyy useitakin youtube-videoita. Sujuvaa ajanvietettä ja sitä mielenkiintoisempaa mitä tiiviimmin on elämänsä viihdemaailman toimijoihin kietonut. ••• Omien sanojensa mukaan Cozyllä oli ”puolittain kelvollinen” rytmitaju. Pitkään levyyhtiö Pokon leivissä, sittemmin oman yrityksensä lukuun. Lähimmäs klikkiotsikoita Holm luisuu kuvaillessaan vieraaseen pikkukaupunkiin miltei eksyneen popparin aiheuttamaa huolta, yllättäen Tonefest Guitar Gallery – uusi kitarakauppa P ääkaupungin hipsterikaupunginosaan avattu Tonefest Guitar Gallery profiloituu pääasiassa vanhojen vuosikertasoittimien, custom-kitaroiden sekä vahvistimien ja pedaaleiden myymälänä. Ota suunnaksi riffi.fi ! parkkipaikalla vuokra-auton keulaan rynnänneen betoniporsaan tapausta, ja VIP-vieraille vahingossa ostetun holittoman kaljan noloutta. Brian Mayn yhtyeessä, Black Sabbathissa sekä Loppuunmyyty – Musiikkibisneksen muutoksen virrassa 2000–2020 22-25 Ajankoht_Näyteikkuna 221.indd 22 28.3.2021 16.24. Tietokirjoillaan tunnetuksi noussut Docendo julkaisee myös kevyempää kirjallisuutta. Yksityiskohtaisimmin suhdetta artistiin ja hänen elämäänsä avataan Olli Lindholmin kohdalla, ja hänestä Holm antaa varauksettoman myönteisen arvion. Musiikkibisneksen muutoksen virrassa lukeutuu siihen joukkoon. 17-kesäisenä koulu oli jäänyttä elämää ja miekkonen muutti bändinsä, The Sorcerersin, kanssa Saksaan, monen muun brittimuusikon tapaan. Shenton väittää ykskantaan Powellin olleen tarkka yksityisyydestään, eikä ole teostaan varten haastatellut elossaolevia kollegoita ja soittokavereita! Näitä olisi kyllä edelleen melkoisesti riittänyt, ja olisivat nuo varmaankin pyydettäessä sanansa sanoneet. Mukana on kovaa kaartia ja pelkästään kitaristien lista on väkevää A-sarjaa: Jeff Beck, Gary Moore, Brian May, Clem Clempson ja Steve Lukather. Sessiomuusikkous johti Powellin Jeff Beckin bändiin ja sittemmin cv:lle kirjattiin mm. Ohessa Holm on toiminut useita vuosia Tampereella järjestettävän Musiikki ja media -tapahtuman organisaatiossa, joten näköaloja on. musiikin jakelun muutosta fyysisistä tallenteista latauslinkeiksi ja striimeiksi, television laulukilpailuiden ja somen vaikutusta artistin urakehitykseen sekä keikkapaikkojen kasvua klubeista stadioneiksi. Työ artistien asianhoitajana ja uskottuna vaatii luottamuksellisuutta, eikä sitä rikota kirjassakaan. Uralle mahtuivat lyhyemmät jaksot mm. ••• Kirjassaan Holm peilaa mm. Hämmentävällä ja surullisellakin tavalla teos osoittaa, miten vähän yhdestä aikamme nimimuusikosta oikeastaan tiedetään. Hän kuunteli muiden muassa Buddy Richia sekä Louie Bellsonia, muttei koskaan varsinaisesti analysoinut tai pyrkinyt kopioimaan näiden tekemisiä. Yrityksen tausta on pitkälti sama kuin Helsinki Tonefest-tapahtumalla ja Arvo-kitaramerkillä. Kolme vuotta kovaa työtä teki tehtävänsä ja kotimaahan palattuaan Powell yhytti Fairport Conventionin basistin, Dave Peggin, jonka kautta aukesivat studiomaailman ovet. ARVIO: LAURI PALOPOSKI Taija Holm: Loppuunmyyty – Musiikkibisneksen muutoksen virrassa 2000 – 2020 (Docendo, 2020) hottamalla häntä soittamaan vain symbaaleja, ettei tämä rikkoisi rumpusettiä. Rumpali Cozy Powell (1947–1998) sai toki mainetta ja menestystä osakseen, muttei silti lopulta ehkä sellaista huomiota ja kunnioitusta, jonka täydellä kohtuudella olisi ansainnut. ARVIO: MATTI RINNE Dance with the Devil – The Cozy Powell Story (Wymer Publishing, 2020) Dance with the Devil – The Cozy Powell Story L aura Shenton on koonnut mielenkiintoisen kirjansa pääosin arkistolähteistä. 22 www.riffi.fi 2/2021 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA V iestinnän ammattilainen Taija Holm on työskennellyt viihteen tiedotusja markkinointitehtävissä 2000-luvun alusta. Kollegiaalista muistelua sujuvasti kirjoitettuna. Rainbow, Whitesnake, Michael Schenker Group sekä yllättäen ELP, jossa Powell täytti Peen paikan teknisesti paljon taitavampana pidetyn Carl Palmerin jälkeen – onnistuneesti. Kirja ei ole tutkimusraportti, vaan valikoitu otos henkilökohtaisia muistoja ja havaintoja. Jos joku janoaa sensaatiota, Holmin kirjasta ei sellaista löydy. Tonefest Guitar Gallery Helsinginkatu 14, Helsinki • www.tonefestguitargallery.com Peter Greenin Splinter Groupissa, jossa tyylinmukaiseen soittoon riitti yksi bassorumpu! Powell julkaisi myös joukon mainioita soololevyjä. Itseoppineen muusikon ura alkoi kouluyhtyeissä, joissa Cozyn rajuhkoa otetta yritettiin hillitä keLisää kirjaja levyarvioita sekä tuoteuutisia löydät Riffin jatkuvasti päivitettävältä nettisivustolta
569 € Savonlinnan Soitinkulma Oy Kirkkokatu 7, SAVONLINNA (015) 515 670, soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com Boss Pocket GT Pocket GT on pieni, mutta tehokas efekti prosessori, johon on integroitu oppimistoimintoja. DLX-hinta alk. Lempikappaleeni näistä. Paul’s Sound Oy, Veikkointie 12, NUMMELA 010 281 3730, myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi AUDIENT ASP880 mikrofonietuaste Huippuluokan 8-kanavainen mikrofonietuaste ja ADC-muunnin! • A-luokan etuvahvistimet • Burr Brown -muuntimet. Jokainen soittaja saa Riitan kvartetissa hyvin tilaa. Kaunista. ••• Riitta Paakki on säveltänyt kappaleet levytystä edeltäneenä talvena Pariisissa. ARVIO: ARI VANHA-MAJAMAA Riitta Paakki Quartet: ”Piste” (Flame Jazz Records, 2020) 22-25 Ajankoht_Näyteikkuna 221.indd 23 28.3.2021 16.24. Kannetkin ovat graafisesti hienot, paketti on kasassa. Garag. Levy on soundeiltaan yhtenäinen, mutta vaihtelua on sävellysten monipuolisuuden ansiosta. Olen erottavinani kaikuja vanhoista kansansävelmistä, välillä ollaan 1970-lukuisissa suomalaismaisemissa ja välillä taas käydään hakemassa bebop-vauhtia 1950-luvun Amerikasta. Ja sitten ollaankin jo Joonas Riipan tahtien mukana vauhdissa. 255 € St. 699 € DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi Katso päivän hinta osoitteesta dlxmusic.fi Uudet ja upeat PRS SE 2021 -sähkökitarat myymälässä. 888 € Focal Alpha 50 Focalin edullinen aktiivimonitori tarjoaa markkinoiden parasta hinta/laatu-suhdetta Focal Alpha 65 Focalin edullinen aktiivimonitori tarjoaa markkinoiden parasta hinta/laatu-suhdetta Focal Alpha 80 Alpha-sarjan aktiivimonitorien lippulaiva www.kruunuradio.fi SSL UF8 -DAW-kontrolleri 1 111 € Musacorner Oy, Näsilinnankatu 22, TAMPERE 050 365 9509, info@musacorner.fi www.musacorner.fi/ssl Riitta Paakki Quartet – Piste R iitta Paakki Quartet on toisella levyllään tehnyt tyylikkään ja hienostuneen kokonaisuuden täynnä jazzia, jota on ilo kuunnella. Tämä levy sisältää syvemmälle kätkettyjä kerroksia, joista ansioituneemmat harrastajat varmasti saavat yltäkylläisesti ravintoa jazzinnälkäänsä, mutta niiden päällä soivat harmoniat ja melodiat ovat kutsuvia, eivätkä lainkaan sisäänpäinkääntyneitä. Albuminn päättää Piste, jonka jälkeen tekee mieli kuunnella sama levy uudestaan. Seuraava kappale Pilot on vähintäänkin yhtä vangitseva kokemus, ja Riitta Paakin soitto on tässä kuin Thelonious Monkia, mutta tätä pehmeämpänä, keinuvampana versiona jostain aamuyön usvan läpi. www.riffi.fi 2/2021 23 n näyteikkuna TV-Sävel Music Shop Tiiriönsuontie 2, HÄMEENLINNA (03) 6127 333, tvsavel@gmail.com www.tevari.fi PRS Sonzera 20 -kitaravahvistin 20-wattinen, 2-kanavainen putkikombo 1x12" Celestion -kaiuttimella. ••• Levyn aloittavassa Rebecca-kappaleessa kuullaan piano-intron jälkeen komeasti kappaleelle ryhtiä tuova Antti Lötjösen kontrabassosoolo ennen Manuel Dunckelin saksofonia. Levyn toinen raita Garag vie minut mukanaan takaa-ajokuvastoon New Yorkin kaduille Jimmy ”Popeye” Doylen kanssa, tai ehkä San Franciscoon ”Dirty” Harry Callahanin ja Frank Bullittin seuraksi. Kun on jazzista kyse, kaltaiseni – ei niin kovin syvälle genren syövereihin uponnut – kuulija helposti jää murehtimaan, onko itse riittävän taitava kuuntelija näin hienolle musiikille. Sävellykset ovat hienoja ja antavat taitavien muusikoiden improvisoinnille selkeät kehykset. Bändi on erinomainen ja tasapainoinen, äänityskin ensiluokkaista
F-Musiikki Helsinki, Kaisaniemenkatu 7, HELSINKI Puh. 040 501 2745 / Lauri Paloposki • s-posti: lauri.paloposki@riffi.fi F-Musiikki Espoo, Isonniitynkuja 2 (kauppakeskus Merituuli), ESPOO Puh. 010 320 7440, info@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 1 089,90 € YAMAHA DTX6KX -sähkörummut – UUTUUS! Täysin uusi sähkörumpusarja autenttisella soittotuntumalla. Riffi-kauppa Power Sound Ky, Jokioistentie 993, SOMERO (02) 748 3932, myynti@power-sound.fi Japanissa valmistettu laadukas elektroakustinen nylonkielinen kitara Takamine TC135SC 1 699 € Tammer-Piano ja Soitin Ky, Pinninkatu 26–28 TAMPERE, (03) 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi Roland FP-30 X Supersuosittu FP-sarja nyt päivitettynä! Uusittu äänigeneraattori, tehokkaammat kaiuttimet ja Bluetooth-äänentoisto älylaitteista. 24 www.riffi.fi 2/2021 n näyteikkuna Nosta tuotteesi Riffin NÄYTEIKKUNAAN! Seuraava julkaisu 9.6.2021 ilmestyvässä printtinumerossa 3/2021. 698 € Vantaan musiikki, Peltolantie 2, VANTAA 010 439 3730, info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi NUX MG-300 Mallinnettuina perinteiset kitarafektit sekä studioefektit, vahvistimet ja kaapit… loopperi sekä rumpukone… ja toimii myös äänikorttina! Hinta 150 € 22-25 Ajankoht_Näyteikkuna 221.indd 24 28.3.2021 16.24. HUOM! Näyteikkunan löydät myös Riffin verkkosivuilta: riffi.fi/nayteikkuna Kysy tarkemmat tiedot: • puh. 010 320 7475, f-kuopio@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta LINE6 POD GO Wireless -kitaraprosessori – UUTUUS! Parhaat Line6-mallinnukset ja -efektit. Mukana langaton lähetin ja vastaanotin. 635 € 28,50 € RUMMUT HALTUUN – Aivan uudentyyppinen rumpuopas perustuu helppolukuisiin kuvamerkkeihin www.riffi.fi . 010 320 7480, f-espoo@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. ANNA SOIDA! – Pianokoulu aikuisille – UUTUUS! Toivottu pianokoulu jälleen saatavilla! 34,90 € F-Musiikki Kuopio, Kuninkaankatu 21, KUOPIO Puh
Riffi-kauppa DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi DLX-hinta: 137 € Katso päivän hinta osoitteesta dlxmusic.fi Ernie Ball VOLT Erittäin kompakti virtalähde pedaalilautaasi Keskusmusiikki Lahti Oy Hämeenkatu 23, LAHTI (03) 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi Mahtavat SIGMA-kitarat 310 € alkaen 22-25 Ajankoht_Näyteikkuna 221.indd 25 28.3.2021 16.24. 3 333 € BOSE L1 Pro32 + SUB2, PA-järjestelmä – UUTUUS! Ainutlaatuinen suorituskyky ja ylivoimainen äänenlaatu. www.riffi.fi 2/2021 25 Tampereen Musiikki, Musiikki Aartio Oy Kuninkaankatu 13, TAMPERE (03) 222 5570, info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi 3 990 € Kawai CA99 -digitaalipiano Concert Artist -malliston lippulaiva! Soitin Laine Oy Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi MOOG Claravox Centennial Limited Edition Theremin 100-vuotis juhla malli on kunnioituksen osoitus Theremintaiteilija Clara Rockmorelle Tulossa pian myyntiin! Hinta 1 699 € + teline 299 € F-Musiikki Vantaa, Antaksentie 4, VANTAA Puh. 699 € F-Musiikki Turku, Viilarinkatu 1, TURKU Puh. Mad Professor Amplification www.mpamp.com facebook.com/MadProfessorAmplification Mad Professor Electric Blue Chorus II 100% analoginen supermusikaalinen Chorus/ Vibratopedaali 210 € 35 € Sävel on vapaa! …ja alussa oli improvisointi. 010 3207 400, f-vantaa@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta KÖNIG & MEYER 12195, tietokoneteline – UUTUUS! Kätevä ja tukeva teline kannettavalle tietokoneelle tai vaikkapa mikserille jne. 010 320 7460, f-turku@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 84,90 € F-Musiikki Tampere-Pirkkala, Kauppakeskus Veska, Saapastie 2, PIRKKALA Puh. www.riffi.fi . LINE6 HX STOMP XL -kitaraprosessori – UUTUUS! Kompakti kitaraprosessori ennenäkemättömillä ominaisuuksilla. 010 320 7490, f-tampere@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta
Kaikki lähti Vaskivuoren musiikkilukiosta, joka on herrojen musiikillisen sivistyksen pohja. Menestys ei ole sattumaa, vaan sitä on edeltänyt määrätietoinen työ. Vantaan Myyrmäessä sijaitseva lukio on ollut merkittävä opinahjo ja startti monen ammattimuusikkoudelle. Pälkäneentiellä on myös Vallilan sorvin studio. Täällä syntyvät niin Kalevauvan studioäänitykset kuin livenä vedetyt musiikkivideotkin. Viimeistään nyt, kun kaikki toiminta studiota myöten on ohjattu vastaperustetun Vallilan sorvi -yrityksen alle, ollaan joka suhteessa ammattimaisella tasolla. Kalevauva .fi TEKSTI JA KUVAT: TOMMI E. Kaikesta näkee, että viiden vuoden uurastus on kantanut hedelmää. Mutta tämä onkin ollut Nummisen ja Niinisen päämäärä jo paljon ennen Kalevauvaa. Musiikkialalla pärjääminen on ollut vuosi vuodelta vaikeampaa. 1989) ja Kimmo Numminen (1985) ovat pääkallopaikallaan Helsingin Vallilassa. VIRTANEN 26-29 Kalevauva.indd 26 28.3.2021 14.42. Musiikkiviihdettä YouTubessa Kalevauva.fi syntyi tempauksena Kaustisen kansanmusiikkijuhlille ja duon ajatus oli tehdä vain kaksi sovittua keikkaa. Siellä syntyi itseluottamus ja oikea työmoraali. Puitteet ovat hienot. Kuitenkin aina tulee tuoreita tekijöitä, jotka pystyvät hyödyntämään muuttuneen kentän ja tekevät itse menestyksensä. Pian – läpästä leipätyöksi Kalevauva.fi piti olla Aapo Niiniselle ja Kimmo Nummiselle vain yksi projekti muiden joukossa, kunnes siitä tuli äkkisuosion myötä kaksikon päätoimi. 26 www.riffi.fi 2/2021 A apo Niininen (s. Alueesta on tullut nopeasti melkoinen studiokeskittymä ja pelkästään parin korttelin sisällä musaa tahkotaan lukuisissa pajoissa. Numminen ja Niininen ovat tietenkin laittaneet itsensä likoon ja olleet ahkeria, mutta sen lisäksi he ovat myös osanneet käyttää somea luovasti ja uusiutuneet koko ajan sopivasti yleisön huomion pitämiseksi. Pitkäikäistä uraa siitä tuskin olisi syntynyt, ellei miehillä olisi ollut takanaan vankka muusikkotausta. Miehet suitsuttavatkin koulun merkitystä
Toisella keikalla oli paljon porukkaa ja se keikkavideo jaettiin nettiin. Olin siitä mahdollisuudesta vain mielissäni. Yksi biisi saa aikaa maksimissaan 10 sekuntia ja biisit vaihtuvat saumattomasti hengästyttävällä tahdilla. Visuaalisuus vaikuttaa biisintekoon. Niininen oli kouluttautunut rumpaliksi Pop & Jazz Konservatoriolla ja Numminen on valmistunut musiikinopettajaksi. Eikä se pois sulje, etteikö muutakin voisi tehdä, vaikka nyt tehdään viihdettä ja komiikkaa”, pohtii Numminen. Esimerkiksi synnytysbiisi tuli niin. Ei olekaan yllätys kuulla, että kaksikon esikuvista löytyvät sellaiset musiikista ammentavat tv-koomikot, kuten jenkkiläiset Jimmy Fallon tai Key & Peele -kaksikko tai norjalaisten muusikkoveljesten muodostama Ylvis. Livenä vedetyn yhden oton video (joka on kuvattu Vallilan sorvin tiloissa) on hämmästyttävin kuitenkin sen musiikillisen virtuositeetin vuoksi. Yritetään toki saada biisi toimimaan itsenään, mutta musavideo tuo siihen lisätason”, kertoo Numminen. Hän on Kalevauvassa lähes kolmas jäsen – mies, joka näkyy esimerkiksi Lomalle lompsis -videolla. Tubeconista on kuitenkin seinälle päätynyt kunniakirja vuoden komediavideosta 2019 (Lomalle lompsis). Siinä on paljon asioita mitä mietitään jo sävellysvaiheessa. ”Se bändisoittoon innostaminen ja kouluissa kiertäminen on magee juttu. Tietenkin pohjana oli toimivat biisit ja ammattimainen toteutus – myös sitä kuuluisaa onnea tarvittiin. Vaikka minullakin on omat singer-songwriter-juttuni ja jotkut tulevat kysymään harmittiko että menestys tuli tätä kautta. Uusia biisiaiheita haettiin kilpailuilla ja fanit saivat osallistua tekemiseen. Joka video on viikkojen työ, eikä niillä ole varsinaisesti mitään rahoitusta. Hän on myös Vallilan sorvin kolmas osakas ja studion perustaja. Miehet itsekin vertaavat toimintaansa tubettamiseen, vaikka eivät mitään päivän postauksia elämästään teekään. Minä jättäydyin jossain vaiheessa musiikinopettajan päivätöistä pois kun Kalevauva vei ajan. Suomirokkikoulu oli tärkeä askel kohti täysveristä ammattilaisuutta myös siten, että se antoi rutiinia keikkailuun. Se myös antoi varmuutta esiintymiseen ja yleisön edessä olemiseen”, sanoo Numminen. Tämä loi vain valtavan tekemisen palon ja siinäkin oli internetillä tärkeä sijansa. Vaikka olisihan se hienoa, jos niistä YouTube-videoista saisi kurantimmat korvaukset”, Niininen toteaa. Kalevauvan huumori osui kuitenkin aikaan ja herätti välittömän kiinnostuksen yleisössä. Se on kuitenkin inspiroivaa tekemistä”, kertoo Numminen. Se määrittää tekemistämme tosi paljon. Tärkeä osa ammatillista valmiutta olikin videoiden merkityksen tajuaminen heti alussa osana markkinointia, tietysti myös visuaalinen osaaminen. Keikoilla videoiden ajo on VJ Olli Juutilaisen heiniä. Neljän hengen bändi käy suomalaisen rockhistorian läpi vuodesta 1960 vuoteen 2016. ”Vakavampi” ura Mutta entäpä jos Kalevauva olisikin jäänyt kertaluontoiseksi vitsiksi ja kaksikko olisikin parin keikan jälkeen suunnannut ”vakavammalle” musiikkiuralle. Mietitään, miten ne voidaan toteuttaa livenä. Pian Yle otti yhteyttä ja sen tiimoilta meillä olikin jo keikka sovittuna Helsingissä”, kertaa Numminen nopeasti edenneitä tapahtumia. Aamulehti tarttui siihen ja teki siitä hauskan kesäuutisen, jonka Iltalehti jakoi. Yhteisöllisyys on ollut tässä aina hauskaa”, Numminen sanoo. ’Pitääkö synnytyksessä todellakin olla alapää paljaana’ -keskustelu oli voittoehdotus. Näin on esimerkiksi Vantaa-videossa, jossa lauletaan reippaasta talkoomeiningistä ja samalla näytetään, kuinka roskat heitetään yli kunnanrajan Espoon puolelle. Niininen on ryhmän videovastaava ja itseoppinut visualisti, joka vastaa leikkauksesta. Lumipalloefekti kuitenkin lähti Kaustisella tehdystä videosta. ”Konserttikeskuksen projektin puitteissa alettiin Aapon kanssa tehdä yhteistyötä ja käsikirjoitettiin tuo meidän Suomirokkikoulu-show. Nuo videot tehdään edelleen ihan persnetolla. Sekin oli olemassa jo alkutaipaleella. Siten päädyttiin perustamaan duo”, kertoo Numminen. Suomirokkikoulun basisti, Oskari Halsti, on myös tärkeä henkilö. ”Toki me oltiin panostettu jo sävellysvaiheessa ja meillä oli tunne treenivaiheessa, että tässä on jotain. Siinä huomattiin että meillä synkkaa ja ollaan samalla aaltopituudella. ”Onneksi Aapo hoksasi laittaa kameran pystyyn ja onneksi oli kaveri mukana, joka hoiti videoinnin. ”Musavideot ovat taiteellista työtä, mutta ovathan ne myös sijoittamista omaan juttuun. Konserttikeskuksen alainen projekti oli kekseliäs konsepti, joka työllisti neljä nuorta muusikkoa. ”Visuaalisuus vaikuttaa biisintekoon.” 26-29 Kalevauva.indd 27 28.3.2021 14.42. Miten se voisi harmittaa, että tulee menestystä. www.riffi.fi 2/2021 27 asiasta kiinnostuivat kuitenkin niin yleisö kuin mediakin ja kaksikkoa vietiin. Tästä kouluja varten luodusta projektista heidän yhteistyönsä käynnistyikin. Videot ovatkin olleet avainasemassa Kalevauvan menestyksessä ja niihin on satsattu. Nummisella oli englanninkielistä americanaa tekevä Kim Curly Band, jonka eetos oli kaikkea muuta kuin vitsien esittämistä banjolla. ”Ollin täytyy seurata tekstejä, koska hän ajaa niitä meidän rytmin mukaan. Musiikkivideot, kuten Vantaa (yli puoli miljoonaa klikkausta), ovat huolellisesti suunniteltuja käsikirjoitettuja ja toteutettuja teoksia. Niininen näkee asian aivan toisin: ”Ei meillä ollut mitään tarkkaa suunnitelmaa ja tietoa tulevaisuudesta. Kalevauvan suosiosta huolimatta Suomirokkikoulu on jatkanut yhä keikkailuaan. Numminen toimii vokalistina ja Niininen rumpalina. Eikö leimautuminen huumorimuusikoiksi pelottanut. Mitään ei olisi kuitenkaan syntynyt ilman nopeaa reagointia ja somea. Oikeasti kun elää elämää, niin sitä tekee juttuja mitä tulee eteen ja yksi asia kerrallaan.” Entäpä ne kunnianhimoiset haaveet. Jotain kuitenkin kertoo se, ettei Kalevauva.fi julkaise fyysisiä levyjä, vaan satsaa mieluummin YouTubeen ja omiin nettisivuihin. Se on hienosti toteutettu video, joka sai paljon some-huomiota ilmestyessään vuonna 2017. ”Keikkailu on se, mistä yleensä tienaa rahaa. Jos ei tee niitä videoita, ei niitä keikkojakaan tule. En minä ainakaan ehtinyt edes miettiä mitään tuollaista. ”Ei me mistään jouduttu luopumaan, vaikka huomattiinkin ettei kaikkeen ollut aikaa. ”Tehtiin videoita ja pyydettiin ihmisiltä hyviä keskusteluaiheita. Nyt sekin on saanut väistyä Kalevauvan tieltä. Vitsi voi olla visuaalinen, jolloin se tarvitsee sen videon. Monen Kalevauva-biisin äänittäjä ja miksaaja on myös Skandinavian Music Groupin basisti, joka opiskelee tällä hetkellä musiikkiteknologiaa Briteissä Guildhall School of Music & Dramassa. Kannattaa käydä katsomassa YouTubessa Suomirokkikoulun 100 biisiä 10 minuutissa -potpuri. Tartuttiin siihen ja taottiin rautaa alussa”, sanoo Numminen
Se on ollut kannustavaa. Tämä vaatii myös niin paljon vaivaa ja se voi olla raskasta, jos se ei miellytä”, sanoo Niininen. ”Se oli vain palkallinen keikka muiden joukossa, mutta idea oli hauskan kuuloinen ja on hauska tehdä uusia aluevaltauksia”, lisää Numminen. ”Me tehdään niin paljon tilausbiisejä, että sävellyskynä pysyy terävänä. Hauska nähdä, että meillä on siinä ammattitaito kehittynyt. Erikoinen oli myös se kerta, kun duo tilattiin Paasosen polttaritoimisto -ohjelmaan, jossa tilaustyö oli säveltää morsiamen puhe kaasoilleen. Kalevauva on valmis brändi ja yleisö on olemassa. Ei me lähdetä tekemään mitään riimejä, vaan se teksti on oltava kopioitavissa sieltä sellaisenaan lause kerrallaan. Omaan juttuun uskominen on myös kaiken A ja O. Mitään ”hetken lauluja” kaksikko ei tee, vaan jokaisen sovituksen takana on huolellinen työskentely. Mietitään myös tosi paljon sitä, miten tekstissä olevaan huumorin saisi lisätehoja sävellyksen ja sovituksen kautta”, sanoo Numminen. Vaikka joku tuntuu turhalta, siitä voi olla myöhemmin hyötyä”, pohtii Numminen. Aina on myös paljon ihmisiä, jotka eivät näe sitä ironista puolta, mikä toisille on ilmeinen. Idea on kuitenkin periaatteessa sama: muiden tuottama tekstiaines jalostetaan pop-sävellykseksi. ”Esimerkiksi Sorvin ääreen haluttiin tehdä tsemppibiisiksi, jota voi kuunnella aamulla töihin mennessään – joko tosissaan tai ironisesti”, kertoo Niininen. 28 www.riffi.fi 2/2021 Vuonna 2020 ilmestyi Tuijottava koira -video, johon fanit saivat lähettää kuvia omasta koirastaan. Ei meillä ole koskaan mitään sapluunaa mihin upotetaan tekstit suoraan. Kalevauva.fi onkin jo pitkään tarjonnut loistavan alustan tehdä erityyppisiä huumoribiisejä. Sekin kuitenkin kannatti tehdä. Se twist piilee siinä, että me ei ajatella tekevämme huumorimusaa, vaan sävelletään ne tekstit ikään kuin tehtäisiin pop tai folkpop-biisejä”, sanoo Niininen. Tekovaiheessa se voi ensin tuntua hankalalta, mutta lopputuloksesta voi tulla parempi kun on annetut raamit. Perusasetelma on kuitenkin pysynyt tekstin suhteen, sävellys syntyy sen luomaan rytmiin. Sävellyksistä ovat kuultavissa popmusiikin perinteet, kuten beatleaaniset sointukuljetukset ja taidokkaasti rakennetut laulustemmat – jopa poikkeuksellisen jalostuneina, jos miettii, minkälaista suomipop on perinteisesti ollut. ”Meidän ero improlauluihin on juuri siinä, että me hiomme alusta loppuun pop-kappaleen, jossa on A-, Bja ehkä C-osa. ”Ihmisillä voi olla sellainen käsitys, että me vain lauletaan niitä sanoja. Kaikesta on ollut hyötyä keikoilla. ”Tämä on DIY-bisnestä. Pelkkien kuvien lataamiseen Niinisellä meni kaksi päivää, kuvia ja videoita tuli peräti 1 500 kappaletta. Se on dogmaattista”, täydentää Numminen. ”Se ei eroa muun musiikin tekemisestä. Kaksikko on päässyt kertomaan ammattilaisuudestaan myös vanhalle koululleen, Vaskivuoren lukioon. Jatkuva itsensä haastaminen on myös kehittänyt heitä säveltäjinä. Kuten bändit, musiikinopettajaopinnot, hääkeikkailut tai koulukeikkailu mistä on saanut isoimman luontevuuden esiintymiseen. Näin miehet ovat onnistuneet tekemään brändistään paljon vahvemman. ”Kaikesta mitä on tehnyt jo aikaisemmin elämässä, on ollut hyötyä. Duolla tuntuu olevan vahva oma kannattajakuntansa, joka haluaa osallistua toimintaan. Se sai isosti näkyvyyttä. Se on vaatinut sitä, että tehdään tätä kokopäiväisesti. Säveltäminen on tekstille alisteinen Kaikki lähti Vauva.fi:n kirjoituksista, mutta konsepti on sen jälkeen varioitunut ja laajentunut. Miehet rohkaisevatkin nuoria muusikonalkuja tekemään täysillä erilaisia projekteja, sillä he ovat itse huomanneet kuinka kaikesta on ollut hyötyä. ”Hokemia on popmusa täynnä, meillä oli dogma tehdä biisi, joka on niitä täynnä. ”Ehkä jonkun sanan voi jättää lopusta pois, mutta kyllä me hyvin orjallisesti noudatetaan niitä tekstejä. Eli lausetta ei muokata sävellyksen mukaan”, sanoo Niininen. ”Ihmisillä voi olla sellainen käsitys, että me vain lauletaan niitä sanoja. ”Sävellys muotoutuu sen tekstin antaman raamin mukaan. Nimenomaan se musiikki on aina tehty sanoja varten. Tällaisesta voi saada myös sen käsityksen, että kundeilla on valmiita pohjia, joihin sanat vain suolletaan päälle ilman sen kummempaa säveltämistä. No siinä he ovat onnistuneet. Monenlaista tekstiä kaksikko on saanutkin tehdä. Polttareiden tilausbiisi jäi tietenkin kertaluontoiseksi ”hitiksi”, joka soitettiin vain tuossa tilaisuudessa. Mitään ruusuista polkua he eivät kuitenkaan maalaile, vaikka heillä raudan takominen silloin, kun se on kuumaa, johtikin menestykseen. Lopputulos on tiivis ja toimiva kolmen minuutin biisi. Se menee jo yli, eikä ärsytäkään enää”, sanoo Niininen. Toinen onnistunut pläjäys oli Fingerpori-elokuvaan syntynyt Juhannussimaa-biisi, joka syntyi yhteistyössä Teflon Brothersien kanssa. Sen takia en rohkaise opportunistisesti tarttumaan vain johonkin, jos se ei puhuttele. Se on eri estetiikka”, painottaa Niininen. Tekemiseen suhtaudutaan niin kuin minkä tahansa folk-pop-biisin tekemiseen. Ja monet ovatkin kuunnelleet Kalevauvan biisejä ihan vain siksi, että ne ovat hyviä biisejä. Kuten HOK-Elannon osuuskauppavaalien kannatuslaulun. Se ei missään nimessä ole sellaista.” 26-29 Kalevauva.indd 28 28.3.2021 14.42. Sävellysprosessissa voi tietysti olla myös improamista”, selittää Numminen. Se ei missään nimessä ole sellaista. Tai heitä ei ärsytä lomalle lompsis -letkautus. Jos saa tehdä ihan mitä vaan, se voi olla vaikeampaa
Kunnianhimoisimmillaan Kalevauvat ovat olleet uusimman SOME FOLK -albumin kappaleella Annatteko lastenne leikkiä vuokratalojen lasten kanssa. Niillä hän periaatteessa pärjää keikan kuin keikan. Joka tarjoukseen he eivät kuitenkaan tartu, eikä siihen aika riittäisikään. Eri biiseille on valmiiksi ohjelmoituina omia asetuksia. Näihin on valmiiksi ladattuna bassorumpusamplen lisäksi rumpuluuppeja, erilaisia soundeja ja jopa kokonaisia taustanauhoja. www.riffi.fi 2/2021 29 ”Yritetään tehdä hyviä biisejä. Myös vantaalaiset ovat huomanneet omien poikiensa menestyksen. Tekninen taustaefektointi on jätetty Niinisen huoleksi. Duo esiintyy yleensä aina seisaaltaan, jolloin pedaalien ohjaus tapahtuu aina jaloilla. Yleensä Kalevauvan keikoilla kuitenkin pedaalilaudalta tulee vain Niinisen polkema rumpukomppi, kaikki muu tulee livenä kahdesta miehestä. Niininen muistuttaa vielä, että aina kiva vaihtoehto on myös mennä keikalle akustisten soittimien kanssa ilman mitään efektejä ja nauhoja. Se on vasta äärimmäisessä hädässä, kun mikään ei riitä”, Niininen toteaa. ”Kyllä me myös kieltäydytään monista yhteistyötarjouksista, ei me voida tehdä kaikkia tilausbiisejä, koska meidän täytyy tehdä omiakin biisejä”, sanoo Numminen. ”Docventuresista saatiin vapaat kädet. Syntyi Hoidosta huolimatta. Ne kuitenkin kestää aikaa paremmin. Tällaisessa taustanauhassa on koko bändi komppeineen, vain laulu puuttuu. ”Esimerkiksi Panohanskat biisissä oktaaveri täydentää kitarariffin. Syyskuussa 2020 he vierailivat Docventures-ohjelmassa, jonka teeHieman tekniikasta Nummisen soitinarsenaalissa on nelikielinen banjo, 12-kielinen kitara ja huuliharppu. Siitä tulee kutkuttavaa ristiriitaa”, huokaa Numminen. Mahtipontisella pop-balladilla Numminen laulaa sinfoniaorkesterin säestyksellä. Kalevauva.fi valittiin vuoden vantaalaisiksi yleisöäänestyksessä vuonna 2017. Lauantai-illan primetime-aikaan suoraan lähetykseen duo pääsi Possessa viime vuonna. Kaiken keskiössä on kuitenkin hyvä biisi. Jutussa mainitut Kalevauva.fi:n biisit säv/san: Aapo Niininen – Kimmo Numminen, paitsi Juhannussimaa säv: Numminen– Niininen–Sirviö– Kuoppala; san: Numminen– Niininen–Sirviö– Kuoppala–Kuula– Tuohimaa 26-29 Kalevauva.indd 29 28.3.2021 14.42. ”Teksti ja se ajatusmaailma on hirveä, mutta vastaavasti sovitus ja sävellys on kaunis. Hän teki kaikki sovitukset. Yleensä pedalboard looppeineen on kuitenkin tehokeinona mukana. Soundien kannalta tärkeä rooli on myös akustisen kitaran ToneDexter -etuasteella. Aluksi Niinisellä oli perusmalli, jolla hän polki rytmiä. Se on kyllä upeimpia projekteja mitä ollaan päästy tekemään. Laudasta löytyy myös Bossin virittimen lisäksi TC Electronic Flashback -looper, jolla Niininen voi tehdä livenä kitaraloopeja. Tein konserttiin uudeksi biisiksi Annatteko lastenne leikkiä vuokratalojen lasten kanssa. Sen tekstit on koostettu kirjasta, jossa ammattikunta puhuu tehdyistä hoitovirheistä. ”Meillä oli kaksivuotistaiteilijajuhlakonsertti Vantaan viihdeorkesterin kanssa, jonka kapellimestarina oli Risto Kupiainen. Se oli duollekin uusi alueval taus ja hieno kokemus. Ja hyvälle biisillehän löytyy aina kuulijoita. Kyllä me kaikki parhaat ideat ollaan laitettu, vaikka teksti olisi ”sohva haisee perseeltä”. Heidän ammattitaitoonsa luotetaan ja tilaustöitä tulee tasaisesti. ”Viimeisenä vaihtoehtona voin laittaa vaikka siellä laivan yökerhossa koko biisin taustanauhalta. Siksi se on ehkä kestänyt, vaikka porukka ei tajuaisikaan mikä työ tai ammattitaito sen tekemisen taustalla on. Näin hänestä tulee yhden miehen perkussio-osasto. Silloin pelkät akustiset soittimet eivät yksinkertaisesti enää kuulu. Mutta jos kuuntelee duon biisejä, varsinkin livenä, huomaa miten pieteetillä nämä muusikot suhtautuvat tekemiseensä. Vaikka ollaankin puhuttu paljon videoiden merkityksestä ja visuaalinen komiikka on tärkeä osa Kalevauvan brändiä, on kaikkein tärkein kuitenkin musiikki. Siitä tulee ristiriita”, lisää Numminen. Sitten homma kehittyi ja nyt käytössä on kaksi Roland SPD::ONE -perkussiopadia. Esityksen kruunasi Palefacen – eli Palevauvan – fiittaus. Oli myös hienoa tehdä se Docventuresiin, jota itse arvostan”, sanoo Numminen. Siinä me päädyimme tekemään biisin lääkärilausunnoista. Se jää helposti komiikan alle piiloon. Tämän jälkeen Nummisen ja Niinisen banjo-kitara-duo oli kaikille tuttu. Se oli uusi kulma. Siinä Kalevauva ”suolasi” juontajajoukon kertomalla ”totuuden”, eli kaikkein tylyimmät keskustelupalstoilta poimitut kommentit – tämä kaikki hienossa tasan 3 minuutin pop-formaatissa. Laudasta löytyy mm. Suosion on kuljettanut Kalevauvaa hyvin erilaisiin akustisiin ympäristöihin, myös baareihin, laivakeikoille ja erilaisiin bileisiin. Teeveestä tuttu Televisio-ohjelmissa Kalevauva-duo on jo tuttu näky. Yhdellä polkaisulla Niininen valikoi esimerkiksi Lomalle lompsis -biisin rumpuluupin. Sen kehittynyt mallinnusteknologia mahdollistaa näppäilyosuuksien kuulumisen ja Niininen pystyy saamaan akustisen kitaran kuulostamaan aina mieleiseltään, kun valmiit akustiset soundit on tallennettu koneen kovalevylle. Silti halutaan panostaa musiikkiin. Mietin sitä tehdessäni, kuinka se soveltuu sinfoniaorkesterin kanssa.” Rakettimainen nousu kahdessa vuodessa vitsistä sinfoniaorkesterin säestettäväksi on kyllä uskomaton temppu. Klubiympäristössä se tukevoittaa kokonaissoundia”, selittää Niininen. On hienoa, että olemme saaneet ammattipiireissä luottamuksen, että teemme hyvää sisältöä. Stomp box on kuitenkin se laudan tärkein laite. u Entä miksi pitää olla kaksi pedaalia. Bossin oktaaveri, jolla saa lisättyä kitaroista puuttuvaa alakertaa. maillassa käsiteltiin terveydenhoitoa – erityisesti sen virheitä. Niininen polkee pedaaleita aina oikealla jalallaan. Siellä Kalevauva.fi näyttäytyi ensi kertaa suurelle yleisölle. Hänellä soittimenaan on joko Martinin tai Gibsonin akustinen kitara sekä pedaalilauta, joka avaa monenlaista ikkunaa. Toisella Niininen voi polkasta rytmiloopin ja polkea toisella päälle bassorumpua. Kuitenkin ylivoimaisesti näkyvin esiintyminen oli vuoden 2018 itsenäisyyspäivän juhlien jatkoilla
Levannon mukaan tässä vaiheessa säveltäjältä vaaditaan psykologin taitoja, ja keskiössä on hyvä kommunikaatio. – Tyylini on sellaista kevyttä draamascorea, jossa on akustisia instrumentteja, jousija puupuhallinvoittoisesti. Lähinnä niitä on joinain vaivihkaisina layereina siellä alla, tai vaikka joku bassotuplaus siniaallolla. Jotkut voivat olla anteeksipyytäviä ja jotkut kärttyisiä. Tässä tapauksessa, niin kuin muutenkin ideaaliolosuhteissa, säveltäjä on yh teydessä ohjaajan kanssa esituotantovaiheessa ennen kuvauksia. Kyseessä on tietty ”unenomaisuus ja savuisuus” soundissa, hi-tech-äänitysten tahallinen huonontaminen, jopa esimerkiksi c-kasetin läpi, Levanto kertoo. – Kytkykauppana talon sisällä oli mahdollisuus käyttää Radion sinfoniaorkesteria kolme päivää. Muutenhan se ei ole kaupan, kun kyse on valtion ”firmasta”, eikä se saa olla kaupallisissa tuotannoissa mukana, Levanto sanoo. Tällöin pallotellaan, mitä musiikki voisi olla. Pallotteluun auttaa esimerkiksi yhteissoittolista Spotifyssa, jonne referenssibiisejä pudotellaan. Monet ohjaajat voivat tuntea olonsa epämukavaksi säveltäjän kanssa, mikä voi manifestoitua monella tavalla. Toisin kuin ehkä muuten elokuvasäveltämisen tämänhetkisissä trendeissä on tapana, Levanto panostaa edelleen ”vanhan liiton” orkestrointiin ja oikeiden soittajien hyödyntämiseen. ”Alussa kannattaa tehdä kvantiteettiä ja sit pikku hiljaa tiivistää kvaliteettia.” 30-33 Pessi Levanto.indd 30 28.3.2021 14.44. Ohjaajat eivät tunne musiikkitermejä, eikä heidän pidäkään. Viime vuosina Levanto on kehittänyt myös tarkemmin omaa ominaissoundiaan. – Usein lähdetään tunnustelemaan, minkälaisia ajatuksia ohjaajalla ylipäätään on, ja onko mielessä esimerkiksi jotain referenssiä tai musiikkia, josta ohjaaja on ajatellut, että tämäntyylinen voisi sopia leffaan, Levanto kertoo. TEKSTI: KALLE HEINO KUVAT: MINNA HATINEN Pessi LEVANTO – draamallista elokuvamusiikkia unenomaisilla ja savuisilla soundeilla Elokuvasäveltäjä Pessi Levanto on tehnyt monipuolisesti monenlaista musiikkia lukuisiin suomalaiselokuviin. Elokuvamusiikki syntyy Levannon käsissä useimmiten hyvin saman tyyppisellä prosessilla kuin nytkin. Äänitän akustisia instrumentteja mahdollisimman hyvin ja sitten ajan niitä esimerkiksi nauhan läpi ja puolitempossa takaisin tai pedalboardin läpi. 30 www.riffi.fi 2/2021 E lokuvasäveltäjä Pessi Levanto on vuosien varrella tehnyt musiikkia yli 25 pitkään elokuvaan sekä niiden lisäksi moniin lyhytelokuviin ja tv-sarjoihin. Levanto tunnetaan monipuolisena säveltäjänä, joka oman jazzja pianistitaustansa ansiosta osaa hyödyntää eri tyyppisiä musiikkigenrejä elokuvissa. Se auttaa nopeasti hahmottamaan, minkälaista punaista lankaa viitemusiikista löytyy. Harva ohjaaja osaa sanoa jotain tyyliin, että ”toivoisin että käyrätorvi tuplaisi tuon englannintorven tuossa vastamelodiassa”, Levanto sanoo. Joskus kyse voi olla myös toisin päin toimimisesta – tämäntyyppistä juttua ei ainakaan tehdä. Täytyy tunnustaa, että kun aloitin näissä hommissa, niin olin varmaan sikaärsyttävä ja arrogantti tyyliin ”mä olen se musatyyppi, joka näyttää miten tää hoidetaan”. Säveltäjän tehtävä on saada muutettua ohjaajan abstraktit ajatukset ja fiilikset musiikin kielelle ja konkreettiseksi elokuvamusiikiksi. – On vaatinut aika paljon kokemusta, että osaa keskustella hedelmällisesti ihmisen kanssa, joka ei tunne musiikkitermistöä laajasti. – Pitää osata luoda keskusteluyhteys. Ei niin, että matkisin niitä asioita tai jotain nuotteja, vaan siellä on joku instrumentaatiojuttu tai yleinen muudi tai tempo, josta on helppo lähteä liikkeelle. – Rakastan syntetisaattoreita, mutta en kauheasti käytä niitä omissa jutuissa. Säveltämisen puolella Levannon jazz-tausta puolestaan tuo klassisiin sävellyksiin jazz-henkisiä harmonioita ja soinnutuksia. – Usein siellä on jotain yhdistäviä tekijöitä, ja otan niitä asioita lähtökohdaksi kun teen ensimmäistä demoa. Usein se muodostuu akustisista instrumenteista, joita Levanto kokeiluluontoisesti ajaa erilaisten efektien läpi. Aluillaan on myös toinen norjalaiselokuva, joka kertoo 1970-luvun lopun saamelaisten kansannoususta ja kiistasta kalastuselinkeinon kannalta tärkeän joen patoamisesta. Viime vuosina hän on erityisesti hionut omaa soundiaan, johon kuuluu akustisten instrumenttien laadukas äänittäminen ja niiden tahallinen huonontaminen kokeellisesti erilaisten efektien ja pedaalien avulla. Psykologin taitoja ja kommunikaatiota Viime aikoina Levantoa on työllistänyt esimerkiksi Eskil Vogtin ohjaaman norjalaisen The Innocents -elokuvan musiikki sekä maaliskuussa alkanut Ylen tv-sarja Pala sydämestä, isohko inhouse-tuotanto, jonka Yle tuotti poikkeuksellisesti kokonaan itse alihankkijan sijaan
– Yleensä siinä vaiheessa en ole yhteydessä ohjaajaan lainkaan. – Mä suollan yleensä suuria määriä demoja leikkaajalle, tai sitten leikkausmusiikki on mun jostain vanhasta leffasta. Sen takia leikkaajat käyttävät jonkinlaista musiikkia leikkauksen alusta alkaen, oli sellaista kyseistä elokuvaa varten olemassa tai ei. Kaukana ovat ajat, jolloin sävellyksiä esiteltiin ohjaajalle esimerkiksi pianolla. Ei niin, että joka minuutti on yksityiskohtaista sävellystä, vaan siellä on paljon esimerkiksi tiettyä soundia tai ideaa muutaman minuutin demona. Järkevä keino välttää tämä on juuri iso kasa erilaisia säveltäjän omia demoja, jotta leikkaaja voi käyttää leikkausmusiikkina suoraan jo elokuvan säveltäjän itsensä tekemiä musiikkeja. – Ohjaajalle tulee myös mukavampi fiilis, kun tietää ku vauksissa, että musahomma on hallussa. www.riffi.fi 2/2021 31 Kuvauksissa ohjaajalle rauha musiikista Kuvausten lähestyessä ohjaajalla on vino pino muita mietittäviä asioita, kuten casting, lokaatiot ja kuvaussuunnitelmat. Leikkausmusiikki voi olla säveltäjän vihollinen Yleensä elokuvatuotannossa musiikin hyödyntäminen jo leikkausvaiheen alussa on tärkeää, koska musiikki manipuloi elokuvassa katsojan ajan kokemusta ja on siksi olennainen osa rytmitystä. Varhaisilla demoilla on toinenkin tärkeä funktio. Siinä on se ongelma, että nopeasti valitusta ”temporarysta” tulee nopeasti ”permanent”, kun leikkaaja ja ohjaaja katsovat samaa kohtausta joka päivän kolmen kuukauden ajan. Kaikki muu musiikki tuntuu väärältä, ja jos placeholderina on käytetty vaikkapa Hans Zimmeriä, siinä on säveltäjä kusessa, kun yhtäkkiä tilalle ei tunnukaan sopivan enää mikään muu. 30-33 Pessi Levanto.indd 31 28.3.2021 14.44. Kiihkeän musiikin kanssa sama kohtaus tuntuu kestävän vähemmän aikaa kuin seesteisellä musiikilla, vaikka kyse on absoluuttisesti samasta ajasta. Ohjaajalla ei riitä aika ja energia miettiä musiikkia. – On aivan horroria yrittää mätsätä rytmisesti johonkin, jos on vain niin sanotusti hatusta vedetysti tehty kuvauksissa, ja sitten pitäisi rakentaa siihen bändi soimaan ympärille. Esimerkiksi The Innocents -elokuvaan mä toimitin melkein viisi tuntia demoja. Roolihenkilöiden elokuvassa esittämä musiikki puolestaan vaatii jonkinlaisen version tekemistä jo ennen kuvauksia, jotta kohtaus ja sen kuvat voidaan kuvata playbackina. Leikkausmusiikkiansa eli niin kutsuttu ”temp love” on yleismaailmallinen ilmiö. Varsinaisesti musiikki on aktuaalista vasta sitten jälkituotantovaiheessa, kun leffa on kuvattu. Sillä varmistetaan, että jo heti jälkituotantovaiheessa leikkaajalla on asiaankuuluvaa musiikkia käytössä. Ennen kuvauksia on kuitenkin viisasta lähettää ohjaajalle demoja, jotta ollaan varmoja siitä, että ohjaaja ja säveltäjä ovat musiikin suhteen samalla kartalla. Itseään on helpompi korvata kuin vaikka John Williamsia. Niillä voi kokeilla, ja joku miellyttää enemmän ja joku vähemmän. – Jos ei olla varovaisia, tässä tullaan elokuvasäveltäjän pahimpaan viholliseen eli leikkausmusiikkiin, ”temporary trackiin”. Levanto kertoo, että hän itsekin uransa alussa kompastui siihen, että ajatteli ettei hänen kannata tehdä etukäteen jotakin, minkä sopivuudesta ei vielä tiePessi Levanto muistuttaa, että elokuvasäveltäjänkin pitää nykyään pystyä tekemään valmiin kuuloisia demoja. Se on ihan katastrofi
Joskus pitää tulla tulosta nopeasti, eikä kokeiluihin ole hirveästi aikaa. Levannolla on käytössään uunituore Mac, joka pyörittää Cubasea. Jos musan tekemistä panttaa ja leikkausmusiikki on jotain muuta, hinta on aika paljon kovempi kuin se, että tekee muutaman demon, jotka ei ehkä lopulta päädykään elokuvaan. Alussa kannattaa tehdä kvantiteettiä ja sit pikku hiljaa tiivistää kvaliteettia. Varsinaisesti säveltämiseen tämä ei vaikuta, mutta toki tällä on merkityksensä äänittämisessä ja miksaamisessa. Orkestrointi sujuu käytännössä niin, että säveltäjä exportoi midit sekvensseristä, ja midit nuotinnetaan soittamista varten kuntoon. Suomessa rahoittajat ovat pääasiassa julkisia tahoja, jotka mielellään katsovat ja kommentoivat, mutta kaikki ymmärtävät, että jokaisen leikkausversion ei tarvitse olla kuin ”mukamas valmis”. Yleensä työvaiheessa on mukana erillinen orkestroija tai kokonainen orkestroijatiimi – tai jos on aikaa, niin toki säveltäjä voi tehdä tämän itsekin. – Kun saan leikkaajalta leikkausversion, voin alkaa tehdä ajastettua musiikkia eli esimerkiksi miettiä, että musa lähtee hitaasti, mutta kun hahmo tekee näin ja näin, niin musaan tulee joku kerros. Maailman parhaat orkesterit elokuvamusiikkia varten olisivat Lontoossa tai Los Angelesissa, mutta ne eivät ole käytännössä suomalaisten elokuvien budjettien ulottuvissa. – Joskus voi olla, että on leikattu juuri keskeltä kohtaa, jossa musa on, pätkä pois. Silloin mennään autopilotilla”, Pessi Levanto sanoo. – Elokuvasäveltämisessä kannattaa varautua, että tekee paljon ja kokeilee ja ehdottaa kaikkea. Mutta demojen teossa on logiikkansa taustalla. Lopuksi musiikki miksataan ja miksattu musiikki toimitetaan äänisuunnittelijalle. Levanto muistuttaa, että leffasäveltäjän pitää kiinnittää huomiota logistisiin asioihin: on pidettävä kirjaa versioista, ja jokaiselle cuelle ja musiikkipätkälle on syytä olla tarkat nimet ja numerot. Maailmalla, kuten Hollywoodissa, tällaista rumbaa varten on erilliset music editorit, jotka leikkaavat musiikkia. Siltikin lähtökohtaisesti musiikkia tehdään kuitenkin monikanavaäänessäkin käytännössä stereona, mutta äänikuvaa avataan. Jos pitäisi tehdä viikon päästä äänitykset, ja orkesterin viikkotyöaika on täynnä, niin se ei onnistu. Hyvän kuuloiset demot tärkeitä Myös elokuvamusiikissa on nykypäivänä tärkeää se, että jo demot kuulostavat hyviltä ja valmiilta. Vuokraorkesterit nopeasti käyttöön Kun elokuvasävellyksen suhteen ollaan valmiita, ja jos kyseessä on orkesterimusiikki, on vuorossa orkesterointi ja äänitys. 30-33 Pessi Levanto.indd 32 28.3.2021 14.44. Tätäkään ei kuitenkaan kannata tehdä hirveän tarkasti, jos leikkaus vielä hirveästi muuttuu. – Kaukana on ajat, jolloin säveltäjä teki pianolla demon ja kertoi ohjaajalle, että tää juttu tulee sitten jousella ja tää käyrätorvella – ja lopullisen sovituksen ohjaaja kuuli sitten vasta äänityksissä. Tietysti jos on laakeaa ambient-musaa, sitten muutos ei välttämättä vaikuta niin olennaisesti. Se on aikamoista palapeliä. Levanto on työskennellyt niin suomalaisten orkesterien kanssa kuin esimerkiksi itäeurooppalaisten vuokraorkesterien kanssa. Siellä tosin paineet pitää jokainen versio viimeisen päälle hiottuna on kovempi, sillä versioita on näytettävä rahoittajille. Vasta kun kyse on enää muutamien freimien vuolemisesta sieltä täältä, sävellys kannattaa synkata tarkasti kuvan kanssa. Parhaat jää ja heikot heitetään pois. – Olen itsekin ollut monissa isoissa leffoissa riviorkestroijana, tyyliin tehnyt jonkun yhden pätkän osana tiimiä. Levanto on työskennellyt monessa elokuvassa Miikka Huttusen kanssa, joka on kehittänyt esimerkiksi Atmosta varten oman mikitystavan. 32 www.riffi.fi 2/2021 dä ennen kuin näkee kuvan. Levannolla on Cubasessa valmis temp”Aika ei ole leffasäveltäjillä aina ylellisyys. Siksi Levannon mukaan on tyhmää olla tekemättä hyvää demoa, koska jos musiikki torpataan sen takia, että se on tehty kehnoilla soundeilla , työ on mennyt hukkaan. Yksityiskohtaisia erikoisjuttuja kuten pisteääniä tietyssä kohdassa on tietenkin mahdollista tehdä, mutta Levannon mukaan se menee useimmiten helposti kikkailun puolelle. Synkkausta vuoltuihin freimeihin Musiikin muoto tarkentuu, kun kohtausten järjestys ja leikkausrytmi alkavat työn edetessä suurin piirtein löytää paikkansa. Sitten pitää miettiä, että jos mä vaikka laitan tuohon kohtaan 3/4-tahdin, niin kuulostaako se hölmöltä. Tai jos mä teen saman aikaisemmin, niin sitten tuossa kohdassa osutaan ykköselle, toimisiko se paremmin. – Vuokraorkesterit on helpompi buukata nopealla varoitusajalla kuin vaikkapa kuukausipalkkainen orkesteri, kuten monet suomalaiset orkesterit. Se ei taas välttämättä osu yhteen elokuvatuotannon nopean syklin kanssa. Buukkaukset pitäisi tehdä hyvissä ajoin. Tai kun tuossa hahmo juoksee ja sitten pysähtyy, miten musiikki reagoi. Elokuvat miksataan yleensä monikanavaiseksi, nykyään usein jopa esimerkiksi kolmiulotteiseen Dolbyn Atmos-ääneen. Käytännössä säveltäjä tekee jo demot ”messevillä” kamoilla työhuoneellaan. Jos leikkausversio muuttuu, on käytävä läpi kaikki aikakoodit ja katsottava mihin muutokset vaikuttavat. Jos demo on huono, ohjaaja voi ajatella, että musiikki on huono, vaikka oikeasti taustalla olisi voinut olla hyvä ja toimiva musiikki tai sävellys
Midikontrollerin ruuvaus on mulle välttämätön paha. Uusi Mac on törkeän tehokas juustoraastin, pystyn tekemään kaiken sillä. Mutta sitä ei voi oikein välttää näissä duuneissa. Värielementteihin voi määritellä, kuinka usein ja kuinka kovaa ne soivat. Musiikin genre on tärkeää määrittää jo alkuvaiheessa projektia. Levanto kertoo itse kuuluvansa ensimmäiseen joukkioon, vaikka hän onkin kehitellyt edellä kuvailtua omaa soundiaan viime aikoina melko pitkälle. On hieman nihkeä alkaa siinä vaiheessa tehdä uutta projektia tyhjästä. Goldsmith antoi vielä enemmän tilaa kuvalle. Jos musiikki johdattaa katsojaa lukemaan elokuvaa väärällä tai ei-halutulla tavalla, katsoja voi pettyä ja elokuvantekijät epäonnistua. Musiikki lunastaa lupauksia Elokuvasäveltäjän on myös tärkeä tuntea elokuvan genret, elokuvan kielen ja elokuvamusiikin konventiot. Siihen menee tosi paljon aikaa, ja syystäkin, koska se on vaikeaa. Elokuvamusiikki ei ole genre Mutta palataan vielä elokuvamusiikin syvimpään olemukseen. Levannon omia suosikkeja elokuvamusiikin saralta ovat Jerry Goldsmith, John Williams ja Bernard Herrmann. Levanto muistuttaa, että elokuvamusiikki ei ole itsessään genre, vaan kyse on käyttötarkoituksesta. – Jos tilaat Philip Glassin tekemään musat, niin ei se tee muuta kuin Philip Glass -musaa. Leffasäveltäjän päämotivaatio pitää olla se, että haluaa tehdä hyvän elokuvan. Eri genrejen konventiot on syytä tuntea hyvin, ja elokuvasivistyksen on suotavaa olla laajaa ja kiinnostuksen aitoa. – Etenkin Stream Deck on kätevä, siihen saa säädettyä omia Keyboard Maestro -makroja. Tämän säätämiseen saa kyllä menemään aikaa, mutta on tärkeää olla systeemi, että jos pitää tehdä nopeasti uusi projekti, niin kaikki on valmiina. Jos lähtee, niin silloin kannattaa tehdä mieluummin konserttimusaa. – Etenkin länsimaiset ihmiset on nähneet niin järkyttävän määrän elokuvia ja sarjoja, että kaikkea peilataan kaikkeen, mitä on nähty aiemmin. Vastaavantyyppinen semialeatorinen huiluinstrumentti on myös työstetty toisista huiluäänityksistä. u ”Se menee jopa helposti korniksi, jos musat on grandioosit, mutta kuva Puotilan ostarilta marraskuussa.” 30-33 Pessi Levanto.indd 33 28.3.2021 14.44. Sanasta tulee yleensä helposti mieleen perinteinen romanttinen sinfoniaorkesterimusiikki, vaikka se voi olla myös vaikka punkrockia, syntikka-ambienttia tai karnaattista eteläintialaista musiikkia. – John Williamsista tykkään musiikkina enemmän, mutta Jerry Goldsmithista vielä enemmän elokuvamusiikkina. Pala sydämestä -tv-sarjan yhteydessä Levanto teki Tuomas Nikkisen kanssa Radion sinfoniaorkesterista oman sampleinstrumentin, jossa on pitkiä pätkiä erilaisia artikulaatioita sekä värityselementtejä, jotka esiintyvät satunnaisesti. Ensimmäisellä on ehkä enemmän ja monipuolisemmin töitä, mutta jälkimmäinen on enemmän taitelija, jolta tehdään ti laus, kun halutaan juuri hänenlaistaan soundia. Ei sille voi sanoa, että haluaisin Vangelis-henkisen Blade Runner -scoren. Lehlen splitteri ja summaaja sekä kaksi Radialin Reamp-moduulia täydentävät varustelun. Efektien lisäksi laudassa on patchbay, joten signaalin voi routata haluamallaan tavalla. – Mun kamat ei ole sitä, mitä maailmalla – maailmalla ne studiot on vähän sellaisia overkillejä välillä. Muuten varsinaisiin sävellystyökaluihin ei kuulu lähinnä kuin kiipparit ja erilaiset DAW-kontrollerit. – Musiikki on elokuvamusiikkia, jos se on tehty elokuvaan. Leffasäveltäjä ei voi lähteä siitä, että kuunnelkaa, miten nokkelaa musaa. Musiikki ja sen tyyli vaikuttavat paljon siihen, miten katsoja lukee elokuvaa. – Tästä on sitten helppo tallentaa versio, jossa on instrumentit, joita tarvitsen kussakin projektissa. Levannon suosikkipedaaleita on ovat muun muassa Hologramin Microcosm ja Chase Blissin MOOD. Näin on mahdollista esimerksi lähetettää Cubasesta ulos stereota ja summata kanavat Lehlellä, viedä pedaalien läpi ja sitten jakaa toisella Lehlellä takaisin stereoksi. Eri genreissä musiikki toimii eri tavalla, jo rytmiikaltaan ja teemojen käytöltään. Se menee jopa helposti korniksi, jos musat on grandioosit, mutta kuva Puotilan ostarilta marraskuussa. Toki Levannon työhuoneelta löytyy flyygeli, joitakin syntetisaattoreita ja pieni laulukoppi yksittäisten liveinstrumenttien äänittämiseen. Aiemmin mulla oli slave-PC vieressä farmikoneena, joka pyöritti sampleja. Vaikkapa lastenelokuvan ja historiallisen pukudraaman lähtökohdat poikkeavat toisistaan valtavasti. Bethany-nimisen sampleinstrumentin tekemisestä löytyy myös making of -video Youtubesta hakusanalla Making of Bethany. Jos musiikki luo jännityssarjan tunnelman, mutta kyse ei olekaan jännitysgenrestä, lupaukset eivät lunastu. Tärkeää elokuvamusiikissa on myös sen koko. Isompia äänityksiä varten hän vuokraa varsinaisia studioita käyttöönsä. Enemmän olen myös mennyt siihen, että olen luonut omia soundikirjastoja omista äänityksistä. www.riffi.fi 2/2021 33 late, jossa on käytännössä koko orkesterisamplekirjasto valmiina, noin 1 500 raitaa. Toisaalta odotukset voidaan tällä tavalla myös tehokeinona tietoisesti ja tahallaan pettää. Levanto on opiskellut myös Max/MSP-koodailua ja sen hyödyntämistä. Mä en ole hirveän kiinnostunut piirtämään automaatiokäyrää kontrollerijanalle Cubasessa. – Itse olen soundieksperimentoinnilla suunnannut vähän pois esimerkiksi semmoisesta, miten ohjelmoidaan realistiset jousilegatot. – Ei niin, että katsotaan nyt tää Citizen Kane, kun kerran sanottiin, että pitää tuntea elokuva. Sen on vastattava elokuvan kokoa. Hän on muun muassa tehnyt satunnaispatchin, joka lähettää midiä pedaaleihin niin, että signaali muuttuu hieman ja heiluttelee parametrejä, jolloin soundi elää. Elokuvasäveltäjiä on kahden tyyppisiä: niitä, jotka tekevät erityyppistä musiikkia, ja niitä, joilla on selvä oma tyylinsä. – Täällä meidän mittapuulla pitää muistaa, että vaikkapa 1,2 miljoonan euron leffaa ei saa näyttämään 100 miljoonan euron leffalta, vaikka siihen laittaisi kuinka isot musat. Levannon omaan erityissoundimaailmaan olennainen väline on kuitenkin pedaalilauta, joka palvelee erilaisia soundikokeiluja ja äänenmuokkausta. – Jos on hardcore klassinen säveltäjä, voi olla vaikea alistua siihen, miten elokuvassa se musiikki on vain yksi kuvalle alisteinen osa kokonaisuutta
Tässä Tyni siis veistelee samaan tyyliin kuin Ile Kallio tämän juttusarjan aivan ensimmäisessä osassa. Tyni on paljasjalkainen porilainen, ja vaikka hän on ehtinyt kantaa kitaristin viittaa Pekka Pohjolan bändissä ja RinneRadiossa, ovat vakituiset leipäpuut löytyneet kotikaupungista niin kitaransoiton opettajana kuin Porin teatterin kapellimestarina ja kitaristina. Schecter Stratocaster, Kitarapajan kokoama – Tämän kitaran käytöstä kertoo se, että esimerkiksi otelauta on relikoitunut ihan vaan soittamalla. Telecasterin kaulan halusin ainoastaan siksi, että se oli mielestäni niin kaunis. Mikit olen varmaan vaihtanut, ja muistaakseni tässä on nyt Lindy Fralinit. Syksylle on keikkakalenteriin merkitty ainakin säveltäjä Harri Kerkon konsertto sähkökitaralle ja jousisoittimille, jossa Tynillä on solistin rooli. Vuorossa: E l ä m ä n i k i t a r a t Seppo Tyni T avoitan Seppo Tynin videopuhelulla kotoaan Porista. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. – Kitaran rungossa on käytetty jotain afrikkalaista tai eteläamerikkalaista puuta. Seppo Tynin mielestä kitaroiden omistaminen on myös elämänlaatua: kun katsoo jotain kaunista esinettä, niin siitä tulee hyvä mieli. Pian tämän jälkeen joululahjaksi saatu kitara vei kuitenkin pidemmän korren, ja vasta ’70-luvun lopulla hän tarttui bassoon toden teolla kitaran rinnalla. Viime keväänä teatterityöt kuitenkin loppuivat koronan takia kuin seinään, jonka johdosta aikaa on jäänyt omalle musiikille. Tällä hetkellä työn alla on Aale Tynnin runoihin sävelletyn levyn miksaaminen. Siihen aikaan tämä olikin ainoa soittimeni klassisen kitaran ohella. 34 www.riffi.fi 2/2021 TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUSSI PARTANEN Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Nimenomaan tällä olen soittanut pari Pohjolan levyä, Space Waltz ja Flight Of The Angel; – kitaroiden omistaminen on myös elämänlaatua esimerkiksi Risto-kappaleen. Ja kuten Tyni toteaa, ”keikoille on päässyt täältäkin”. Hankin Schecterin sen jälkeen, kun olin myynyt vuoden ’65 Stratocasterini. Seppo Tyni on soittanut kitaran rinnalla paljon myös bassoa. Siksi tämä on todella painava kitara, mutta kyllä sointikin on tosi hyvä. Enää viime vuosina en ole tällä juurikaan soitellut, mutta jossain vaiheessa käytin tätä harjoituskitarana eli laitoin todella paksut kielet, pohjalta yk34-37 EK Tyni.indd 34 28.3.2021 14.45. Kaikki jopa alkoi Tekniikan Maailman ohjeiden mukaisesti koulussa itse rakennetulla sähköbassolla
Se on hyvä, sillä varsinkin straton ensimmäisessä väliasennossa pitää olla mielestäni kaksi yksikelaista, koska ainoastaan sillä tavalla saa sen heleän soinnin. Soundi on tosi hieno, ja juuri tällä bassolla soitin todella paljon tanssija jazzkeikoilla ’90-luvulla. – Jossain vaiheessa tuli kokeiltua kaikenlaisia mikkejä kitaroihin, mutta näissä ne on niin hyvät, ettei tulisi mieleenkään vaihtaa. Ensimmäinen niistä, vuoden ’60 malli, on ihan Custom Shopin alkuvaiheilta ’90-luvun lopulta. Ne saa sitten puolitettua yhdeksi yksikelaiseksi. – Mustosen nauhaton basso on aika spesiaali soitin sekin. Aluksi jopa hämmästyin sitä, kun tallamikkikään ei kuulostanut yhtään liian kireältä tai kirskuvalta, vaan tosi paksulta. – Tällä orkesterikitaralla olen tuonut leipää pöytään kaikkein eniten, sillä tämä on ollut nimenomaan teatterikitara. Siten olen soittanut tällä kitaralla satoja, ellei peräti tuhat esitystä, ja lisäksi toki muitakin keikkoja, esimerkiksi Pori Big Bandissa. www.riffi.fi 2/2021 35 köskieli 0.15. Porin Teat terissa on tehty paljon vanhoja musikaaleja, ja niissä kaikissa on tarvittu tällaista soundia. Timo Mustosen rakentamia Tonecraft-kitaroita ja -bassoja – ’80-luvun lopulla aloin teettämään kitaroita ja bassoja silloin tamperelaisella, nykyään Fiskarsissa vaikuttavalla Timo Mustosella. Mikki on Benedetton tekemä, ja se on ruuvattu plektrasuojaan, eikä kosketa lainkaan soittimen kantta. Hän omistaa koomikko Eemelin aikoinaan maahantuoman Gibson L5 -mallin, joten speksit otettiin suoraan siitä sillä poikkeuksella, että lavan muoto napattiin vielä varhaisemmista L5-malleista. Näissä kitaroissa on myös sarjaanja rinnankytkentä valittavissa. Siksi teetin pariksi ihan perinteisen Precision-basson, joka on niin ikään todella hyvin soiva instrumentti. Halusin Daphne Blue -värjäyksen, ja sitähän se on aina virityspäätä myöten. Fender Custom Shop Stratocaster, Daphne Blue – Minulla on neljä Fenderin Custom Shop Stratocasteria. Tämä oli alunperin kuusikielinen, mutta kun kielet oli makuuni liian lähellä toisiaan, pyysin muuttamaan tämän viisikieliseksi. Se meni niin hienosti, että teetin sen jälkeen kaksi Stratocaster-tyyppistä kitaraa. Rakennutin ensimmäisenä kuusikielisen basson. Tallamikkinä noissa kitaroissa on kaksi vierekkäin sijoitettua yksikelaista mikkiä, jotka on yhdistetty humbuckeriksi. Tein sen ihan sen takia, että sain voimaa sormiin. Myös Neumann halusi ostaa tämän jossain vaiheessa, mutta en myynyt. Toinen poikkeus on se, että soololovi jätettiin pois, koska etenkään tällaisessa kitarassa ei niillä ylimmillä nauhoilla tee mitään, koska muu alue otelaudasta soi vaan paljon paremmin. Pulliaisen Esallahan on myös sininen Stratocaster, ja hän sanoi kun näki tämän, että ”ai, sulla on tollainen”. 34-37 EK Tyni.indd 35 28.3.2021 14.45. Mä luotan Fenderin Custom Shopiin siinä mielessä. Toinen plussa on se, että nämä ovat myös kevyitä kitaroita, kuten StraKuvassa vasemmalta: Schecter, Gibson SG, Gibson ES-335, Gibson J-45 Legend, Tonecraft ja Fender Stratocaster. Sitten kun soitti kymppisetillä, niin nehän tuntui tosi kevyiltä. Niissäkin on molemmissa Telecaster-kaula, mikä ei juurikaan vaikuta soundiin, ei ainakaan omasta mielestäni. Gibson L5 -kopio, rakentaja Timo Mustonen – Timo Mustosen rakentama on myöskin tämä L5-mallinen orkesterikitara vuodelta ’94. Toki tämäkin painaa tosi paljon
Tässäkin oli Maestro-vibra, mutta sen otin pois, sillä mielestäni vibrakammet ovat jotenkin väärässä asennossa näissä uusissa malleissa. ’90-luvulla Seppo Tyni teki myös kaksi laadukasta soololevyä, Juhlat suulissa ja Niin aina. 2013 ilmestyi puolestaan SaiEniten keikkoja Seppo Tyni on soittanut tällä Gibson L5 -malliin pohjautuvalla orkesterikitaralla. J-45-kitaroita minulla on kaksi, mutta tämä on erikoismalli, J-45 Legend, joka on tehty täysin samanlaiseksi kuin vuoden ’42 malli. Tuosta SG:stä luopuminen harmittaa vieläkin, mutta tämän pitäisi olla samanlainen kuin ne vanhat. Sen jälkeen tuli tämä Porin teatterin kuvio, ja se on vienyt oikeastaan 22 vuotta tähän päivään saakka. Puut ovat samanlaisia, samoin väritys, joka on aika tumma, mistä tykkään. Sellaiseen sopii sitten paremmin se tavallinen J-45. – Tämä on paras akustinen kitara, mitä olen ikinä soittanut. Silloin kun kuulee asiat ja opettelee ne saman tien, se on minusta hyvä tapa toimia. Siinäkin tämä kitara toimii tosi hienosti. Siitä jatkui aika kitaristina Pekka Pohjolan ja Tapani Rinteen kokoonpanoissa. 34-37 EK Tyni.indd 36 28.3.2021 14.45. He muodostivat The Group -yhtyeen, joka teki yhden instrumentaalimusiikkia sisältäneen levyn vuonna ’78. Sooloihin Pekka ei puuttunut millään lailla, ja muutenkin sai aika vapaasti valita mitä itse soittaa, mikä oli tosi hienoa, hän muistelee. Samalla tämä on tavallaan kunnianosoitus mustalle ’57 Gibson Les Paulille, jossa oli niin ikään kolme mikkiä. – Se oli aika nopea tapa. Eli siis näyttää komealta, mutta onhan tällä hemmetin mukava soittaakin. Seppo Tyni pohtii, että yksi syy, miksi hän tuli Pekka Pohjolan kanssa niin hyvin toimeen oli se, että säveltäjä piti siitä blues-otteesta, minkä Tyni hänen musiikkiinsa toi. On hämmästyttävää, miten helposti ääni tulee tästä ulos. Siinä oli säännöllinen tulo ja viiden minuutin työmatka, sillä autossa istumiseen alkoi kyllästyä tuossa vaiheessa. – Viimeisin hankintani on Gibson 355, ja sitä ei oikeastaan olisi pitänyt ostaa, koska keikat loppui koronan takia. Noihin aikoihin soitin myös Kätkän Ippen yhtyeessä. Ihastuin tähän yksilöön, koska tämä on musta ja mikkeinä on kolme humbuckeria. Nuotteja ei käytetty juuri koskaan, vaan Pohjola näytti pianolla miten teemat menivät ja ne opeteltiin saman tien ulkoa. Itse en ainakaan ole niin hyvä prima vista -nuotinlukija, että pystyisin ihan suoraan soittamaan lapuista. – Kävin aika tiiviisti Helsingin bändeissä soittamassa ’80/90lukujen taitteeseen saakka, Pohjolan Pekan bändissä ja RinneRadiossa. Pekka piti blues-otteesta Seppo Tyni kertoo, että rumpali Ilpo Kallio hoiti hänet vuonna ’76 keikalle Svenska Teaterniin, missä hän tutustui Häkä Virtaseen ja sitä kautta Olli Ahvenlahteen, Vesa Aaltoseen ja Pekka Pohjolaan. Käytännössähän tämä on samanlainen kitara kuin 335, mutta on enemmän krumeluuria. Gibson Custom Shop SG & ES-355 – Custom Shop SG:n ostin ihan siksi, että ’70-luvun lopulla vaihdoin Tukholmassa vuoden ’63 Gibson SG:n ’65 Stratocasteriin, joka taas on nykyään Jaakko Kinnarilla. 36 www.riffi.fi 2/2021 tocasterin pitää ollakin – kevyt leppä tai saarni toimii rungossa kaikkein parhaiten. Merle Travis sai aikaan tosi hienoja juttuja sillä kahden sormen pikkaustekniikallaan. Yhdessä vaiheessa treenasin tällä Travis-pikkaustakin, koska halusin selvittää mitä sillä tarkoitetaan. Gibson J-45 Legend – Tämän yksilön hankin Jyväskylästä Mika Lähteenmäeltä. Jostain syystä tämä toimii kaikkein parhaiten sormisoitossa, sillä soundi tuntuu liian hyvältä plektrasoittoon
Ei sellaisia tarvitse enää oikein missään. Nykyään Tyni tyytyy äänittäessään käyttämään suosiolla mallinnuksia, joita Universal Audion -äänikortista löytyy. Ne ovat hänen mielestään niin hyviä, ettei hän laita enää vahvistinta ”huutamaan”. – Se on tuonut leipää pöytään. Omistan esimerkiksi 40-wattisen Matchless Chieftainin, mutta kun ei sitä voi käyttää missään. Samoin muistan kun haettiin ’70-luvulla Carlos Santana -tyylistä etuasteen säröä, niin vaihdoin Fenderin Twinin Peaveyn vahvistimeen, että sai sitä säröä. En ole koskaan sillä tavalla erotellut musaa, että joku olisi huonoa ja toinen hyvää. Arvaa miltä se kuulosti, Seppo Tyni toteaa. Sen sijaan vähemmän tunnettu asia on se, että hän on soittanut paljon myös tanssimusiikkia. Parempi on pieni vahvistin, jossa on hyvä soundi. Se vähän harmittaa, että jossain vaiheessa tuli ostettua aivan liian tehokkaita vahvistimia. Mieleen muistuu anekdootti: kun Porin teatterissa harjoiteltiin musikaalia, saapasteli Jyrki Kangas paikalle ja sanoi, että Cannesissa on 11 eri maan jazz-kitaristien konsertti, mä ilmoitin sut sinne, lähdetkö. Ja nimenomaan niissä hommissa instrumentti on ollut usein basso. – Jos täällä kotona teen, niin niillä saa tosi laadukasta soundia aikaan. Velipojalla oli tuolloin ’65 Deluxe Reverb, ja sekin tuli myytyä pois. Tuohon aikaan kovasti blues-kitaristi Mike Bloomfieldia diggaillut Tyni muistelee lämmöllä Herbie Hancockin sekstetin ja Chick Co rean (Return to Forever) keikkoja Pori Jazzissa ’70-luvun alussa, ja sitä kuinka suuren vaikutuksen ne tekivät. Varsinkin vanhaa suomalaista tanssimusiikkia, ’50/60-lukujen vaihteeseen asti tehtyä swing-iskelmää diggaan oikein kovastikin. Se olikin hieno konsertti, esimerkiksi mun vieressä istui Jan Akkerman, siellä oli tällaisia kovia tyyppejä. Toisaalta taas Fenderin vahvistin vaihtui säröisempään peliin. Kunhan musiikki tehdään hyvin, niin se on hyvää. – Pedaaleja en silloin käyttänyt, se oli sen vahvistimen soundi. Esimerkiksi vuoden ’63 valkoinen Gibson SG vaihtui ’70-luvun lopulla ’65 vuoden Stratocasteriin, koska sellaista ”piti silloin soittaa”. – Jälkeenpäin olen tajunnut, että ’50-luvun Fenderit soi niin hienosti, että ei mikään sen jälkeen. Sen vuoksi tuli tehtyä sellaisia kauppoja, jotka nykyään harmittavat. u Nuori Tyni ja ’63 Gibson SG Custom – kitara, josta luopuminen harmittaa yhä. – Jyrki vaan teki, ja sai aikaan sillä tavalla. 34-37 EK Tyni.indd 37 28.3.2021 14.45. Herra Pori Jazzin, Jyrki Kankaan, Tyni muistaa puolestaan aikaansaavaksi ja mukavaksi ihmiseksi, vaikka ”kaikki eivät häntä sellaisena tunteneet”. Lisäksi ranskalainen sovittaja oli ottanut yhdeksi biisiksi mun ekan soololevyn kappaleen ”Karjalanpiirakkaa” ja oli sovittanut sen 11 kitaristille. Loppujen lopuksi se oli kuitenkin paljon huonompi vahvistin. www.riffi.fi 2/2021 37 ma Harmajan runoihin sävelletty omakustanne, ja nyt on uutta tulossa. Mutta ylipäänsä Porissa asuminen tarjosi jo nuorena sen luontaisedun, että maailman parhaita jazz-soittajia kuuli ihan kotikulmilla. Cannesissa soitettiin karjalanpiirakkaa Porin nykyisestä musiikkielämästä Seppo Tyni nostaa esiin erityisesti Jyrki Laihon järjestämän Validi Karkia -klubin, jonka puitteissa on kuultu hienoja konsertteja. Tottakai sinne Cannesiin oli pakko lähteä. Myöhemmin Lassi Ukkonen modasi Mesan, eikä se ole enää Boogie vaan Ukkonen. Espan Lavan keikalla minulla taisi olla joku vanha Marshall, mikä tuli sekin myytyä. ’80-luvulla Pekka Pohjolan kanssa Tyni kertoo soittaneensa vuoden ’81 Mesa Boogie MKII -combolla. Pyysin, että tee siihen sellainen Stevie Ray Vaughan -soundi. Liian tehokkaita vahvistimia Seppo Tyni kertoo, että varsinkin aika 20–30 ikävuoden välillä oli yhtä soundin hakemista. Sama juttu Fenderin Vibro Kingin kanssa, teatterikeikoilla se on ollut aina ykkösellä ja sekin on liian lujaa, Seppo nauraa
Presencellä hienoviritellään pääteasteen ylätaajuuksia ja Resonancella voidaan myötäpäivään rullatessa kiristää alapäätä pehmeämmästä tiukemmaksi ja iskevämmäksi. Sagging tuo sointiin paksua kermaisaa pääteastesärön sävyä ja notkuvaa tuntumaa soittoon. Nyt julkaistu AmpMan-sarja jatkaa 1990-luvun alussa julkistetun, sittemmin tuotannosta jo poistuneen Tubeman-vahvistimen jalanjäljissä. Säätimen alkupäässä reagointi soittodynamiikkaan on kipakampaa ja soundi terävämpi. Pientä säätöä AmpMan Classicin ulkoasu on yksinkertaisen utilitaarinen. Säädöt ovat tuttuakin tutummat: Tarjolla on molemmat kanavat kattava Master volume, kanavakohtainen Volume sekä pääteasteen rutistusefektiä jäljittelevä Sagging. 38-39 Hughes_Kettner.indd 38 28.3.2021 14.46. Sen päällä nököttää kaksi riviä säätimiä – molemmille kanaville omansa, sekä kaksi niille yhteistä namiskaa. Viimeksi mainittu muuttaa vahvistimen dynaamista luonnetta. Molemmat AmpMan-vahvistimet ovat kaksikanavaisia ja nimellisteholtaan 50-wattisia. 38 www.riffi.fi 2/2021 H ughes & Kettner on viime vuosina ottanut kaikki irti kehittämästään analogisesta Spirit Tone Generator -tekniikasta. Testissä on ensin mainittu, heleän puhtaita ja klassisia särösoundeja tarjoava loota. Keskiasento on perusvälimaastoa, mutta riittävän pitkälle myötäpäivään käännettäessä vahvistimen reagointi kielen värähtelyihin pehmenee ja vaikutuksen myös tuntee näpeissään. Soundia päästään muokkaamaan vielä Tone-sävynsäätimellä, jonka skaala on hyvin musikaalinen: se ei ääriasennoissakaan muuta soundia tumpuksi alataajuusmössöksi tai ikkunalaseja heTEKSTI: ANSSI ERIKSSON Hughes & Kettner AmpMan Classic – klassisia soundeja pedaalilaudasta Hughes & Kettner jatkaa muinaisen Tubeman-vahvistimen perintöä uudella pedaalilautaan istuvalla vahvistinsarjallaan. Yleisilme on kulmikkaampi ja soundi tottelee käskyjä suoraviivaisemmin. Aiemmin lanseerattuja Black Spirit -lippulaivanuppia ja Spirit Nano -pikkuvahvistinten sarjaa (Riffi 5/2020) seuraa tähän mennessä muotokieleltään kaikkein kompaktein tekniikkaa hyödyntävä masiina. Sitä edelsi järeä Black Spirit 200 Floor -malli, joka painii kuitenkin uutukaiseen nähden aivan toisessa hintaluokassa. Sarjaan kuuluu menneiden aikojen suuntaan kumartava Classic sekä jo nimellään moderneimpiin särömaailmoihin kurottava AmpMan Modern
Tuosta eteenpäin portti pitääkin kohinat todella tiukasti kurissa. Säätömahdollisuudet viimeistelee särön määrää annosteleva Gain-potikka. Red Boxia ja ulkoista kaappia voidaan käyttää myös samanaikaisesti, esimerkiksi liittämällä lavamonitori suoraan kaappiulostulosta ja yhdistämällä AmpMan mikseriin Red Boxin kautta. Se aktivoidaan painamalla Soloja kanavavalitsinkytkimet samanaikaisesti pohjaan. Classicin äänimaailma kattaa laajan kirjon aina kalifornialaisista heleistä puhtaista brittihenkiseen murinaan, ja vaikka säröarsenaali käytössä olevien boost-lisäpuhtien kanssa riittää pitkälle kasarihenkiseen veivaukseen saakka, Modernille jää vielä hyvin liikkumatilaa kohti äärimmäisempää mäiskettä. Toisin kuin Black Spiritissä ja Spirit Nano -sarjassa, kuulokkeiden liittäminen ei vaimenna AmpManeissa ulkoiseen kaappiin yhdistettyä signaalia. Käytännössä mainospuheille löytyy aiempien Spirit Tone Generator -laitteiden lailla katetta. Ulkoisiksi kaiuttimiksi vahvistimet puolestaan kelpuuttuvat minkä tahansa 8–16-ohmisen kaapin. Kahdelle eri mallille on perustelunsa, sillä kummankin vahvistimen perussoundi on suunnattu tyylillisesti omalle sektorilleen ja ainakin Classicin kohdalla kuvaukset pitävät kutinsa. Kohinaportti toimii sulavasti, mutta suurinpiirtein puolenvälin paikkeilla tapahtuu asetuksissa hiukan isompi harppaus, jonka huomaa oikein kovalla luukutettaessa. Muutoin AmpManin parissa työskentely on vaivatonta ja helppoa. Pieni mutta pippurinen AmpMan Classic on ihanteellinen ratkaisu ”kamat kasaan ja menoksi” -tilanteisiin puolentoista kilon painollaan ja muutoinkin maltillisilla tilavaatimuksillaan. Valikoima sisältää suoraan paketista sekä vintagehenkisiä että modernimpiakin ämyreitä. Oma päälle/pois-jalkakytkimensä on myös efektilenkille sekä aiemmin mainitulle boostille. Ominaisuus polkaistaan päälle suoraan säätimen alta löytyvällä kytkimellä. PAja linjasoittotarpeisiin tarkoitettu Red Box AE+ -linjalähtö sisältää kahdeksan eri kappaletta latenssittomia kaiutinsimulaatioita aina 1×12:sta 4 ×12-mörssäreihin asti. Ampman muistaa myös kohinaportin säädöt kanavakohtaisesti, mikä mahdollistaa esimerkiksi minimaalisen vaimennuksen puhtaaseen soittoon, mutta samalla tiukemman suhinoiden taltuttamisen särötetymmälle kanavalle lennosta siirryttäessä. Kakkoskanavalle pyhitetyn alarivin vasemmassa laidassa muista punaisella huomiovärillään erottuvalla Solo-potikalla signaali voidaan nostaa bändimiksauksen pintaan maksimissaan kuuden desibelin lisäpotkun turvin. u 38-39 Hughes_Kettner.indd 39 28.3.2021 14.46. Vahvistimella on myös mahdollista käyttää ulkoisia IR-vasteita. Tarjolla on muhevan autenttista soundia, joka mukailee notkeasti soittajan ja käytetyn soittopelin dynamiikkaa. 010 320 7400 • www.f-musiikki.fi lisyttäväksi kirskunnaksi. Säätimen viimeisen neljänneksen merkitys jääkin jo hieman arvoitukseksi – millaisessa tilanteessa niin tiukalle pidolle on oikeasti tarvetta, sitä en uskalla edes arvailla. Efektit istuvat AmpManin eteen moitteetta ja toisen satsin tehostelaitteita pääsee liittämään efektilenkkiin, jossa esimerkiksi viive-efektit pysyvät paremmin kontrolloitavissa ja toistot erottelevampina saturaatioasteen noustessa. www.riffi.fi 2/2021 39 Hughes & Kettner AmpMan Classic Pedaalimallinen kaksikanavainen täysanalogivahvistin • nimellisteho: 50 wattia • säädöt: Master volume, Volume, Sagging, Presence, Resonance, Tone, Gain, Solo • Aux in -liitäntä • Redbox AE+ -linjalähtö • efektilenkki jalkakytkimellä • kuulokeliitäntä • sisäänrakennettu kohinaportti • mukana virtalähde • hinta: 319,90 e Lisätiedot: F-Musiikki Puh. Tämän laitteen perusteella AmpMan ottaa sujuvasti paikkansa Hughes & Kettnerin tuotevalikoimassa erottumalla Tone Spirit -nupeista kaksikanavaisuudellaan ja monipuolisuudellaan, mutta samalla Black Spirit 200 Flooria riisutumpana ja reilusti edullisempana vaihtoehtona. Kakkoskanavalla rajat tulevat vastaan aiemmin, ja se vie säröytymisen luonnollisesti askeleen pidemmälle – boostin kanssa jopa yllättävänkin hi gain -sfääreihin. Hughes & Kettnerin täysin analoginen Spirit Tone Generator -tekniikka on puolestaan jo monesti toimivaksi todettu ja ammattikäyttöönkin kelpuutettu. Näppäränä lisänä boostja efektilenkkiasetukset on mahdollista tallentaa kanavakohtaisesti erikseen päälle kytkettävässä Smart Mode -tilassa. Sinänsä simppeliä käytettävyyttä hankaloittaa kuitenkin yksi seikka: tekstien väri. Klassisia säveliä Hughes & Kettner kertoo AmpMan-mallien etuasteiden olevan perinteisen putkivahvistimen kaltaisia ja sopivan mitä mainioimmin ennen vahvistinta kytkettäville efektilaitteille. Valkoinen fontti häviää hopeaan taustaan vähänkin hämärämmässä valaistuksessa harmillisen helposti. Kaappiin tai linjaan, kaikki käy AmpManin takapaneelista löytyvät sisääntulo kitaralle, kohinaportin säädin, efektilenkin sisäänja ulostulo, Redbox linjaja mikki-valitsin sekä kaappivalitsin, stereofonisella tilaefektillä varustettu kuulokeliitäntä ja sen volume, ulkoiselle äänilähteelle tarkoitettu aux in, virtakytkin sekä ulostulo kaiutinkaapille. Etuastetta Gain-potikalla kutiteltaessa puhtaamman ykköskanavan signaali alkaa ratkeilla reunoiltaan nautittavaksi bluesrosoksi kello kahden korvilla ja siirtyy lopullisesti särön puolelle viimeisellä neljännäksellään
Napakymppi Näin simppeliltä vaikuttavaksi laitteeksi Electric Blue II on hämmästyttävän moni-ilmeinen efekti. Toisin sanoen pedaalin koko elektroniikka ohitetaan silloin, kun efekti ei ole päällä. Kasarivaikutteista superhelisevää ja ultra-ohkoista digi-chorus-soundia ei ihan sentään tästä pedaalista irtoa, mutta analogiseksi chorukseksi sen saa soimaan huomattavan kirkkaasti. Siinä missä ykköspolven laitteessa oli kolme säädintä pelkän chorus-efektin hallintaan, on kakkosversiossa neljä potentiometriä sekä vipukytkin, jolla valitaan efektiksi joko chorus tai vibrato. Vibratolla saa jopa ihan omanlaisensa räyhäsoundin, kun tonen kääntää täysin kiinni ja mixin samaan aika apposelleen – siinä ei tarvita enää lisämausteeksi edes säröä, äkäisempi akordin käskytys riittää mitä kuuluu ja kuka käskee -meininkiin. Loistava suoritus proffalta. u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Mad Professor Electric Blue II Mad Professor Electric Blue II – chorusta ja vibratoa Jos on tähän asti ajatellut niiden olevan yksi ja sama efekti, niin nyt asia on helppo tarkistaa: kahelin proffan uusin pedaali toimittaa kumpaakin ja vaihto käy salamana. Ja silti säädintä sopivasti kiinnipäin kääntämällä sävy pyöristyy oivallisesti ja ennen kaikkea selkeyttään menettämättä. Efektin ohitus hoidetaan naksahtavalla jalkakytkimellä ja kytkentä on tyypiltään true bypass. Käyttö hoituu joko virtalähteellä tai neppariparistolla, sillä virtapihin laitteen kulutukseksi ilmoitetaan vaivaiset 35 milliampeeria – noin kymmenesosa tyypillisen digipedaalin virrantarpeesta. 40-43 MadProf_USB-mikit.indd 40 29.3.2021 12.52. Kokonaan uutena ominaisuutena ykköspolveen nähden on tone-säädin, jolla efektin sointia voi himmata tai kirkastaa. Mix on nimensä mukaisesti kuivan ja efektoidun signaalin keskinäisen miksauksen säätö, mutta täysin kuivaa signaalia ei Electric Blue II:n läpi virtaa vaikka mixin kääntäisi aivan minimiinsä. Analogisen kytkennän lisäksi laite on perinteinen kitaraefekti myös siinä suhteessa, että signaali on monoa mennen tullen. Kitaran oma soundi välittyy myös hienosti pedaalin läpi, eikä efekti peitä soitinten ominaispiirteitä vaikka sitä annostelisi vähän reippaamminkin. Vaikka ero ääripäiden välillä on suuri, riittää potentiometrissa tarkkuutta, jolla esiin saa musiikin luonteeseen passaavan modulaatiovauhdin. Liikkeen nopeutta säädellään erikseen ja hitaimmillaan speed-namikan takaa löytyy lähes staattinen tila, kun taas toiseen ääreen käännettynä efekti pulputtaa todella eloisasti. Erityisen ilahduttavaa on se, että tuotokset saa kuuluviin ilman minkäänlaista taustakohinaa. Sen kaksi puoliskoa eroavat toisistaan enemmän kuin ne kuuluisat kolikon kääntöpuolet ja kummallakin – niin choruksella kuin vibratollakin – saa aikaan todella moninaisia ja läpeensä musikaalisia sävyjä. Nupista pedaalia Säädinnelikko on selkeä. Miedoimmillaankin pedaali antaa kevyen sävytyksen soinnille – choruksen puolella aavistuksen helisevää kimalletta, vibraton osalta lempeää huojuttelua, jolla vibrakammen loivan käytön voi korvata pitkään soivien sointujen elävöittäjänä. Depth määrittää helinän tai vouvauksen laajuutta säätöhaarukan ulottuessa vienosta huojunnasta hulvattomaan liiraukseen. 40 www.riffi.fi 2/2021 Mad Professor Electric Blue II Analoginen Chorus/vibrato-efekti • depth-, speed-, mixja tone-säädöt • chorus/vibrato-valitsin • true bypass -ohituskytkentä • hinta 210 e Lisätiedot: Mad Professor • www.mpamp.com J ämerään metallikoteloon rakennettu Electric Blue II on uusi versio liki vuosikymmen sitten esitellystä pedaalista, eikä sekoittumisen vaaraa aiemman kanssa ole, vaikka kotelon pinta ja merkki-led hohtavat edelleen tutuissa sinisen sävyissä
Se on saatavilla vain työpöytäversiossa ja siitä on hyötyä etenkin ulkoisen mikrofonin kanssa. USB-mikrofoni ei tuo niissä ratkaisevaa parannusta äänenlaatuun, vaikka ulkoisen mikrofonin voikin sijoittaa vapaammin. Laitteistolle ja ohjelmille vaativaa toistettavaa ovat myös lyömäsoitinten laaja dynamiikka ja voimakkaat transienttiäänet sekä toisaalta hiljaiset äänilähteet, kuten kantele. Testasimme mikrofoneja myös näiden soittimien sekä puheäänen kanssa. Niinpä verkko-opetuksessakin kiinnostavat nimenomaan ns. Monoäänen vaihtoehtona siinä on myös stereofonia. Esimerkiksi Google Meets, Microsoft Teams ja Zoom täyttävät tämän ehdon. Etäopetuksessa ne ovat osoittautuneet hyvän äänenlaadun kannalta hankaliksi instrumenteiksi. Toisaalta, jos joku osallistuu opetukseen matkapuhelimella, jonka yhteys on vain 1 Mbps, on tilanne jo lähtökohtaisesti laitteen ja yhteyden puolesta huono. Lisäksi musiikkia opitaan kuuntelemalla, eivätkä tekstipohjaiset välineet ole siis kovin käteviä. Käytimme testeissä ohjelmistojen työpöytäja selainversioita. Alustaksi käyvät vaikkapa Cleanfeed, Jamulus tai Sonobus, joiden etuina on hyvän äänenlaadun lisäksi liki viiveetön äänen siirto, kunhan verkkoyhteys on riittävän nopea. Musiikinopetusta palveleekin parhaiten Zoom, jossa on kilpailijoita enemmän äänitoimintoja. Etäopetusohjelmistojen vaatimukset ovat onneksi melko vaatimattomia. TEKSTI: MATTI RUIPPO, JUSSI SUONIKKO, ANTTI VARTIAINEN Pandemia siirsi musiikkitunnit luokista nettiin ja verkkokokouksiin tarkoiteut ohjelmistot valjastettiin pika pikaa tähänkin tarkoitukseen. Tällöin auttaa USB-porttiin liitettävä webkamera. Esimerkiksi Zoom tarvitsee nopeutta maksimissaan vain noin 4 Mbps sisään ja ulos. Mainitut automatiikat selkiyttävät kuitenkin puheen välittymistä, joten keskusteluiden aikana Original Sound kannattaa kytkeä pois. Yhteydet kuntoon Verkkoyhteyden on oltava riittävän nopea ja vakaa. Tietokone on mobiililaitetta parempi myös lisälaitteiden puolesta. Liitettävyyttä ja toimintaa mobiililaitteiden kanssa emme testanneet. Laadukkaiden kuulokkeiden tai kaiuttimien käyttö etäopetustilanteessa mahdollistaa miellyttävämmän kuuntelukokemuksen. synkroniset ratkaisut, joissa opettaja ja oppilas työskentelevät samanaikaisesti. USB-mikrofoni on kätevä USB-mikrofoni toimii itse ulkoisena äänikorttina tietokoneelle, mitä voi pitää etuna erillisen mikrofonin ja äänikortin yhdistelmään verrattaessa. Testi-instrumentteina käytimme taajuusalueiden ääripäissä operoivia kontrabassoa ja huilua sekä pianoa. Nyt syvennytään kuitenkin alustoihin, joissa yhdistyvät video ja ääni. Yleisistä kokousohjelmista Meets ja Teams ovat keskittyneet puheääneen ja niiden äänitoiminnot rajoittuvatkin tällä hetkellä ainoastaan taustamelun suodatukseen. Se ohittaa automaattisen tasosäädön, taustahälyn vaimennuksen ja poistaa matalien äänten suodatuksen. Zoom päivittyy tiheään ja sen äänitoimintoihin on tullut kuluneen vuoden aikana useita parannuksia. Monet USB-mikrofonit saa adapterein kiinni mobiililaitteisiin, mutta tällöin tulee varmistaa, että laite suostuu käyttämään ulkoista mikrofonia Zoomin kanssa. Esimerkiksi Original Sound -toiminto parantaa äänenlaatua musiikinopetuksessa merkittävästi. www.riffi.fi 2/2021 41 M usiikkia opitaan paljolti tekemisen kautta ja opettajan palaute musisointitilanteessa on olennaista. Musiikinopetusta etänä – USB-mikrofoni on myös äänikortti Testatut mikrofonit: AKG Lyra Audio-Technica AT2020USB+ Blue Yeti Eikon CM14USB Mackie EleMent Carbon Presonus Revelator Røde NT-USB Samson G-Track Pro 40-43 MadProf_USB-mikit.indd 41 29.3.2021 12.52. Kokeilimme artikkelia varten kahdeksaa USB-mikrofonia erityisesti etäopetuksen ja musiikkioppilaitostoiminnan (esimerkiksi oppilaskonserttien suoratoistot) näkökulmasta ja teimme myös testiäänityksiä. Näköyhteyden voi avata siihen rinnalle vaikka Zoomilla, joskin huulisynkronointi puuttuu. Opetuksen voi järjestää myös pelkällä ääniyhteydellä. Parhaan äänenlaadun Zoomissa saa High Fidelity Music Modessa, joka kaksinkertaistaa äänikaistan bittivirran. Kannettava tietokone voi olla hankalampi sijoittaa hyvän kuvakulman löytämiseksi. Tuloksia voi soveltaa myös kotistudioon tai muuhun pienimuotoiseen äänitystoimintaan, esimerkiksi yksittäisten raitojen tallennukseen. Sopivilla lisävarusteilla ne saattavat palvella vieläkin paremmin
Apuohjelma tarjoaa mm. Kuunteluvoimakkuuden säätö löytyy jokaisesta, ja useimmissa myös mikrofonisignaalin vahvistuksen määrää (gain) voi säätää suoraan mikrofonin rungosta. 42 www.riffi.fi 2/2021 Mikrofoni AKG Lyra Audio-Technica Blue Microphones Yeti Eikon CM14 USB Mackie Element Carbon Presonus Revelator Røde NT-USB Samson G-Track Pro AT2020USB+ Suuntakuvio front, front & back, hertta hertta, pallo, kahdeksikko, hertta hertta, superhertta, pallo, hertta, pallo, kahdeksikko hertta hertta, pallo, kahdeksikko tight stereo, wide stereo stereo kahdeksikko, stereo Mono / stereo stereo mono stereo mono stereo mono mono mono / 2 track Resoluutio 24 bit 16 bit 16 bit 24 bit 16 bit 24 bit 16 bit 24 bit Taajuusvaste 20–20 000 Hz 20–20 000 Hz 20–20 000 Hz 20–20 000 Hz 20–20 000 Hz 20–20 000 Hz 20–20 000 Hz 50–20 000 Hz (valmistajan ilmoittama) Näytetaajuus 192 kHz 44,1 kHz 48 kHz 96 kHz 48 kHz 96 kHz 48 kHz 96 kHz Adapteri mikrofonitelineeseen on on on pelkkä mikkiständi on on on ei Pöytäständi on on on ei on on on on Säätimet kuulokelähdön volume, monitoroinnin balanssin kuulokelähdön volume, kuulokelähdön volume, kuulokelähdön volume, kuulokelähdön volume (mikrofonissa), monitoroinnin balanssin säätö, kuulokelähdön volume, mikrofonisignaalin vahvistus säätö, mikrofonisignaalin vahvistus mute-painike mikrofonisignaalin vahvistus mute-painike (mikrofonissa), kuulokelähdön volume, mikrofonisignaalin vahvistus (gain), kuulokelähdön volume, (gain), (gain), suora monitorointi (mikrofonissa), gain-säätö puuttuu (gain), suuntakuviovalitsin, gainin säätö puuttuu suuntakuviovalitsin, suuntakuviovalitsin, presettien valinta (mikrofonissa), linjatulon vahvistus (gain), mute-painike mute-painike mute-painike mikrofonisignaalin vahvistus (softassa), suuntakuviovalitsin, suuntakuviovalitsin (softassa), mute-painike presettien hallinta (softassa), monitoroinnin balanssin säätö (mikrofonissa) Erityispiirteitä suuntakuvioilla pieni koko, xlr-liitin jykevä rakenne oma softa ja pop-filtteri, instrumenttitulo erikoiset nimet testeissä hyvä soundi dsp-prosessointi mikissä hieman kiikkerä pöytäteline Hinta 139 € 129 € 139 € 99 € 149 € 179 € 169 € 249 € Lisätiedot Studiotec Studiotec Blue Studiotec Studiotec Nordic Audio Distribution Svanfield EM Nordic (Baltic Latvian Universal Electronics) studiotec.fi studiotec.fi bluemic.com studiotec.fi studiotec.fi nordicaudio.eu svanfield.fi emnordic.fi Havaintoja Kaikissa mikrofoneissa on kuulokelähtö, jonka kautta voidaan kuunnella saapuvaa signaalia. Audio-Technican ja Røden kolmijalkatelineet tuntuivat aluksi hieman kiikkeriltä, mutta niillekin löytyi pienellä säätämisellä tukeva asento. Muissa voi valita soveltuvin osin käyttöön myös superhertta-, palloja kahdeksikkokuvion. Lisäksi AKG:n, Bluen ja Mackien mikrofoneissa on stereovaihtoehto. Audio-Technican, Eikonin ja Røden mikrofoneista gainin säätö puuttuu ja taso täytyy asettaa käyttöjärjestelmän ja/tai käytettävän ohjelman ääniasetuksista. Kaikki mikrofonit saa kiinni myös mikrofonitelineeseen, tosin Samson G-Track Pro:hon 40-43 MadProf_USB-mikit.indd 42 29.3.2021 12.52. Fyysisiltä ominaisuuksiltaan mikrofonit tuntuivat olevan lujaa tekoa ja Eikonia lukuunottamatta jokaisessa on oma pöytäjalustansa. Presonuksella gainin säätö löytyy valmistajan omasta applikaatiosta, joka laajentaa muittenkin ominaisuuksiensa ansiosta mikrofonin käyttömahdollisuuksia merkittävästi. Nämä ovat, mykistysnapin (mute) ohella, osoittautuneet työskentelyä helpottaviksi toiminnoiksi suoratoistoja opetuskäytössä. erilaisia efektejä ja monipuolisia tietokoneen sisäisiä reititysmahdollisuuksia. Kaikki testatut mikrofonit asentuivat sekä Macettä Windows-ympäristöön helposti ilman ajurikikkailua. AKG:n Lyra rakentuu peräti neljästä erillisestä kapselista ja suuntakuviot on nimetty ei-oppikirjamaisesti Front (hertta), Front & Back (pallo), Tight Stereo (X/Y-tyylinen stereo) ja Wide Stereo (Blumlein-tyylinen stereo). Audio-Technican, Eikonin ja Røden suuntakuvio on kiinteä hertta. Vaihdettaville suuntakuvioille voi olla käyttösovelluksia myös etäopetuksessa, opetettavasta instrumentista, kokoonpanosta tai opetustilasta riippuen
Äänensävyissä oli eroja, mutta Zoomin kautta kuunnellessa erot eivät olleet merkittäviä. Kaikki testissä olleet mikrofonit olivat riittävän hyvälaatuisia ja osoittautuivat käyttökelpoisiksi hankalammillekin äänilähteille. Jopa rumpujensoiton opetuksessakin myös puheäänen pitäisi kuulua järkevällä voimakkuudella. Toisaalta, jos käyttötarve on yksinkertaisesti etäyhteys soittotunneilla, voivat muut toiminnot olla vain tiellä. USB-mikrofonit ajavat siis asiansa oikein hyvin. 2 track -toimintoa käyttämällä mikrofonin ja instrumenttitulon äänet voi jakaa eri kanaville mikä helpottaa balanssin hallintaa. Samson G-Track Prossa on erillinen liitäntä instrumentille, vaikkapa sähkökitaralle tai -bassolle. Soiton ja puheen tulee silti olla eriaikaista. Jutussa esiintyvien kahdeksan mikrofonin lisäksi markkinoilla on useita muitakin USB-mikrfoneja, joista Riffissä on aiemmin erikseen käsitelty mm. Shuren tuotteita edustaa Suomessa Intersonic (intersonic.fi) Lisätietoa: ruippo.fi/zoom 40-43 MadProf_USB-mikit.indd 43 29.3.2021 12.52. Testiryhmä ei huomannut etua kalliimman äänitysmikrofonin ja etuasteen käytössä etäopetuksessa, kun verrataan USB-mikrofoniin. Shuren MV7 (Riffi 6/2020) sekä Shuren Motivsarjan MV5, MV51 sekä MVi (Riffi 5/2015). Oikea sijoituspaikka mikrofonille löytyy kokeilemalla, jolloin erilaisista suuntakuvioista saattaa olla merkittävää hyötyä. Mikrofonin tulee poimia instrumentin ja käyttäjän ääntä sopivassa balanssissa. u täytyy hankkia telineadapteri erillisenä lisävarusteena. Suurimmat erot löytyivät eri ominaisuuksia laajentavista toiminnoista, joilla saattaa käyttötarpeesta riippuen olla merkittäviäkin arvoja. Røde NT-USB:n erityispiirteeksi mainittakoon mukana tuleva, mikrofoniin integroituva pop-filtteri. www.riffi.fi 2/2021 43 Mikrofoni AKG Lyra Audio-Technica Blue Microphones Yeti Eikon CM14 USB Mackie Element Carbon Presonus Revelator Røde NT-USB Samson G-Track Pro AT2020USB+ Suuntakuvio front, front & back, hertta hertta, pallo, kahdeksikko, hertta hertta, superhertta, pallo, hertta, pallo, kahdeksikko hertta hertta, pallo, kahdeksikko tight stereo, wide stereo stereo kahdeksikko, stereo Mono / stereo stereo mono stereo mono stereo mono mono mono / 2 track Resoluutio 24 bit 16 bit 16 bit 24 bit 16 bit 24 bit 16 bit 24 bit Taajuusvaste 20–20 000 Hz 20–20 000 Hz 20–20 000 Hz 20–20 000 Hz 20–20 000 Hz 20–20 000 Hz 20–20 000 Hz 50–20 000 Hz (valmistajan ilmoittama) Näytetaajuus 192 kHz 44,1 kHz 48 kHz 96 kHz 48 kHz 96 kHz 48 kHz 96 kHz Adapteri mikrofonitelineeseen on on on pelkkä mikkiständi on on on ei Pöytäständi on on on ei on on on on Säätimet kuulokelähdön volume, monitoroinnin balanssin kuulokelähdön volume, kuulokelähdön volume, kuulokelähdön volume, kuulokelähdön volume (mikrofonissa), monitoroinnin balanssin säätö, kuulokelähdön volume, mikrofonisignaalin vahvistus säätö, mikrofonisignaalin vahvistus mute-painike mikrofonisignaalin vahvistus mute-painike (mikrofonissa), kuulokelähdön volume, mikrofonisignaalin vahvistus (gain), kuulokelähdön volume, (gain), (gain), suora monitorointi (mikrofonissa), gain-säätö puuttuu (gain), suuntakuviovalitsin, gainin säätö puuttuu suuntakuviovalitsin, suuntakuviovalitsin, presettien valinta (mikrofonissa), linjatulon vahvistus (gain), mute-painike mute-painike mute-painike mikrofonisignaalin vahvistus (softassa), suuntakuviovalitsin, suuntakuviovalitsin (softassa), mute-painike presettien hallinta (softassa), monitoroinnin balanssin säätö (mikrofonissa) Erityispiirteitä suuntakuvioilla pieni koko, xlr-liitin jykevä rakenne oma softa ja pop-filtteri, instrumenttitulo erikoiset nimet testeissä hyvä soundi dsp-prosessointi mikissä hieman kiikkerä pöytäteline Hinta 139 € 129 € 139 € 99 € 149 € 179 € 169 € 249 € Lisätiedot Studiotec Studiotec Blue Studiotec Studiotec Nordic Audio Distribution Svanfield EM Nordic (Baltic Latvian Universal Electronics) studiotec.fi studiotec.fi bluemic.com studiotec.fi studiotec.fi nordicaudio.eu svanfield.fi emnordic.fi AKG Lyran, Blue Yetin ja Mackie Element Carbonin stereovaihtoehdot lisäävät tuntuvasti monikäyttöisyyttä äänitysja suoratoistotilanteisiin. Eikon CM14USB on varustettu USB-liitännän lisäksi XLRliittimellä, ja se toimii siis phantom-virran avulla myös ulkoisten äänikorttien ja esivahvistimien kanssa. Soundimielessä Audio-Technican AT2020USB+ oli kaikissa testeissä tasaisen vahva, mutta muilta toiminnoiltaan mikrofoni on niukka. Se on miltei pakollinen hankinta kaikkiin muihin testin mikrofoneihin, mikäli mikrofoniin puhuu tai laulaa lähietäisyydeltä
44-47 Band-in-a-Box.indd 44 28.3.2021 14.48. Taustaa suvussa on muutenkin, sillä veljesten isä Joe Gannon soitti ammattipianistina Dublinissa, kunnes perhe muutti 50-luvun lopulla Winnipegiin. Käyttäjäkunnan tuttavallisesti Biabiksi kutsumaan ohjelmaan on lisätty vuosien kuluessa uusia ominaisuuksia ja nykyisellään ohjelma on oiva apu vaikkapa sävellysideoiden toteuttamiseen, harjoittelukumppaniksi, yhden miehen bändiksi, omiin äänityksiin, musiikin opiskeluun jne. RealTrack, sininen = midi super track, oranssi = esitysraita (esim. Nykyversiossa miditkin soivat paljon paremmin ja aivan erinomaisena lisänä ovat oikeiden soittajien soittamat raidat (RealTracks). Kymmenessä vuodessa repertuaaria kartutettiin ahkerasti ja yli 100 sessiosoittajaa esiintyi Band-in-a-Boxissa. Visuaalista iloittelua Biab on saanut hieman kritiikkiä ulkoisesta olemuksestaan. Käyttöliittymä on kokenut hienoisia muutoksia viime vuosina, TEKSTI: JARMO LEHTELÄ Band-in-a-Box – älykäs säestysohjelma opettaa miltei huomaamatta Kyllä, bändi on laatikossa ja osaava bändi onkin. Värikoodit ilmaisevat soitinten eri tiloja: valkoinen = ei käytössä, keltainen = midiraita, vihreä = nk. Esimerkiksi countryn saralla ovat hääränneet sellaiset nimet kuin Brent Mason ja Johnny Hiland. Muusikot soittavat yleensä tuotostaan ohjelmaan viidessä eri sävellajissa, jonka jälkeen softa kykenee tekemään riittävät päätelmät erilaisiin käyttäjän luomiin tilanteisiin. Softapäivityksissä mukaan tuli jo hyvin varhaisessa vaiheessa Soloist, jolla saadaan soinnutuksen päälle soolosuorituksia eri artistien tyylin mukaan, kuten vaikkapa jazzin pioneerilta Miles Davisilta tai countryriffien kuninkaalta Johnny Hilandilta. Ensimmäiset yhdeksän vuotta ohjelma perustui pelkästään mididataan, mutta digitalisoitumisen myötä käyttäjälle avattiin mahdollisuus tallentaa myös laulua tai soittoa suoraan kappaleisiin. Nyt asialla olivat oikeat soittajat oikeine soittimineen ja raitoja pystyi siirtämään eri tyylilajeihin sekä eri soinnutuksiin, tempoihin tai sävellajeihin. Kirjoita soinnut, valitse tyyli ja Band-in-a-Box hoitaa loput. Kun Peter 2000-luvun alkupuolella huomasi synteettisten soundien menettävän suosiotaan, PG Music julkaisi ohjelmaan RealDrums-laajennuksen (2006). Heti seuraavana vuonna julkaistiin RealTracks. Ohjelmasta voi tuoda raidat DAW-ohjelmaan VST-plugarilla joko erikseen tai yhdessä, joten Biabilla voi vaikkapa omin päin työstää tyylikkään demon uudesta biisistä, joka sitten jalostetaan oikean bändin kanssa julkaisukuntoon jossakin VSTplugit huolivassa midi/audiosekvensserissä. Sanotaan nyt vaikka, että se on Windows XP -aikakauden tuote. 44 www.riffi.fi 2/2021 V iime vuosituhannella Band-in-a-Box oli hauska idea, mutta sen midi-muodossa toteutetut säestykset kuulostivat vielä hiukan hassuilta. Softan luoja on tohtori Peter Gannon, jonka vanhempi veli, jazzkitaristi Oliver, työskenteli firman musiikillisena johtajana aina vuoteen 2008 asti. Kanadalainen PG Music esitteli Band-in-a-Boxin alunperin 1990. itse soitettu), punainen = mute eli vaimennettu
Haun voi myös rajata pelkästään mideihin tai vaihtoehtoisesti vain RealTrackstyyleihin. Valitaan kursorilla tahdin osa, soitetaan sointu ja painetaan Ctrl + Enter. tallentaa ja editoida enemmän raitoja. Onneksi käytettävissä on Suosikit-toiminto (Favorites), johon voi tallennella itselle tärkeimmät tyylit vastaisen varalle. genret), tahtilajia tai tempoa, ellei sitten halua hakea mallia jonkun tunnetun kappaleen tai artistin nimellä. Band-in-a-Box 2021 ominaisuudet ja lisäykset Uuden version myötä ohjelmaan on lisätty 80 ominaisuutta, 202 uutta RealTracksia, kokonaan uusia tyylejä (RealStyles), 19 uutta midisuperraitaa, instrumenttiharjoituksia jne. Feature Browser, joka kysymysmerkkiä klikkaamalla listaa useita Biabin ominaisuuksia ja antaa aiheeseen joko pikahelpin tai linkin manuaalin vastaavalle sivulle, ja näyttää myös pikavalinnan ko. StylePicker-työkalulla, ja tulosten suodatukseen voi käyttää kategoriaa (esim. www.riffi.fi 2/2021 45 joskaan ne eivät ole olleet mitenkään dramaattisia, ehkäpä siinä on odotettavissa tulevina vuosina lisää kevyttä viilausta. Normaalitapauksessa pienin aikayksikkö, jolle soinnun voi syöttää, on neljäsosa. Kappaleesta saadaan Lead Sheet eli vaikka bändille lappu tuossa tuokiossa joko tulosteena tai sähköisenä. Ups, kappale on vielä nimeämättä (Untitled Song). Ohjelmasta myydään eri versioita eri kattauksella, luonnollisesti. Sitten valitaan vain sopiva tyyli, naputellaan otsikkokenttään kappaleen nimi ja voila: Biab hoitaa säestyksen, johon kuuluvat pääasiassa piano, kitara, basso, rummut, jouset ja puhaltimet. Lisäksi on saatavilla RealBand, jossa ei ole kaikkia Biabin hienouksia, mutta sillä voi mm. Kun bonuspaketit huomioidaan, on saatavilla peräti 256 RealTracksja RealDrums-nimikettä, yli 100 uutta RealDrums-transkriptiota ja 30 uutta midityyliä. Sitten vaan lunastamaan laajempaa pakettia… Ohjelman käyttöopas on aika kattava, joskin tiedon omaksuminen ottaa aikansa, kun ominaisuuksia riittää. ominaisuudelle. Pro-versio vaatii muistia 18 Gt, MegaPak 28 Gt, kun taas UltraPak jo 140 Gt (UltraPakissa asennus vaatii vielä ylimääräiset 100 Gt). Tahdin eri osat erotellaan toisistaan pilkulla. Tässä on muuten aika koukuttava myyntikikka, sillä versiosta riippumatta näkyvät kyllä aivan kaikki tyylit, mutta niistäpä voikin ottaa käyttöönsä vain versioon kuuluvat. Koska eri tyylejä on todella valtavasti, nämä apukeinot ovat oikeasti tarpeen. UltraPakin asennus netin ylitse vaatii jo mielellään kuidun nopeutta, mutta vaihtoehtoisesti ohjelman voi tilata vaikka USBilla tai DVD:llä. Erilaisia harjoitteita löytyy Practiceikkunasta, jossa useimpien painikkeiden takaa löytyy lisäohjelma, joka ei kuulu Bandin-a-Box-pakettiin. Jos ne on asennettu, Practice-ikkuna löytää ne kyllä. Sointuja voi syöttää myös midikiipparilla, eikä puuha ole sen monimutkaisempaa. siitä, että esimerkiksi UltraPak -versiossa on jo huomattavasti enemmän RealTrackseja saatavilla. Erot johtuvat mm. Soinnutus ensin Yksinkertaisimmillaan kappaleen soinnut voi kirjoittaa tekstinä ohjelman soluihin eli numeroituihin tahtilaatikoihin. Joukosta löytyy mm, fuusiota, smooth jazzia, modernia jazzfunkia a la Jeff Lorber, afrikkalaista nanigoa, kuubalaista cascaraa, poppia dublinilaisittain jne. Aika kuluukin rattoisasti, kun tutustuttavana on myös 300 uutta RealStyles-tyyliä, jotka käyttävät noita uusia RealTrackseja. Videopainike puolestaan ilmestyy näkyville, mikäli aiheesta löytyy video (yli 80 aiheesta sellainen jo on, ja niitä voi Biabissa hakea myös sanalla ”video”). Näitä myynnissä olevia versioita on enemmänkin, PG Musicin sivustolla on aika kattava luettelo siitä, mitä kaikkea mikäkin versio pitää sisällään. Apuna on myös nk. Tämä on selkeä puute tällä hetkellä Band In A Boxissa. Kuvan mukaisesti kappaleessa soitetaan Jazz Swing -tyylillä tahdit 1–32 kolmesti läpi tempolla 140, 4/4-tahtilajissa. 44-47 Band-in-a-Box.indd 45 28.3.2021 14.48. Eri tyylejä säestykseen voi hakea mm. Asian ympäri on erinäisiä kiertotapoja, mutta suoraan ei voi 4/4-tahtilajiin syöttää sointua kahdeksastai kuudestoistaosalle. Eli kiva juttu, mutta vaatii lisäinvestointia. Jos taloudessa tekee tiukkaa, kuten näin korona-aikana saattaa hyvinkin tehdä, niin voi aloittaa vaikka MegaPak-versiolla ja kun PG Musicilla on tapana tarjota vuoden lopussa huomattavasti halvemmalla päivitystä tuoreempaan versioon, niin voi päivittää vuoden lopulla softan UltraPakiksi, kuten itsekin tein. Sävellajia voidaan toki muuttaa eli transponointi onnistuu
Niitä voi lisätä raidalle tai tyylille, ja soitattaa kuten muitakin midiraitoja valitun tyylin mukaan. Lisäksi kaikilla RealDrumseilla on oma RealChart tarkalla rumpunuotinnoksella ja mahdollisuudella trigata rumpusoundeja. Toiston aikana videota voi hidastaa jopa puoleen ja audio pysyy silti synkassa videon kanssa. Woodshed Tempolle on neljä eri toimintatapaa ja se soveltuu myös pyramidiharjoitteluun. Jos sävelten paikat otelaudalla ovat jääneet vähän hatarammalle, niin Fretboard-työkalulla voi kohentaa sitäkin puolta. Eikä siinä vielä kaikki: audioharmoniat voi luoda yksittäiselle raidalle, soinnut saa kopioitua tekstimuodossa ja siirrettyä toiseen kappaleeseen tai tekstiin. Uutta on myös tuki kolmannen osapuolen ohjelmille, jotka jakavat audion useille raidoille. Erityisesti, kun Chord Sheet -ikkunasta voi valita jonkin tietyn alueen, jota mylly luuppaa sitten niin pitkään kuin tarpeen on. Itse mikseriäkin on paranneltu, se siirtyy nyt tarvittaessa kätevästi omalle paikalleen sivuun ja samalla sointukartta näytöllä kaventuu. Yksittäisen raidan, vaikkapa basson, voi esimerkiksi mykistää ja treenata sitten walking-bassoa niin pitkään kuin sielu sietää. Stop-komennolla toisto pysähtyy ja tempo palautuu takaisin alkuperäiseksi. ”Up and stay max” kasvattaa nopeutta valittuun huippuun saakka ja jää sitten jatkamaan sillä. Koodi on nyt 24-bittistä, epävireisiä nuotteja voi korjata automatiikalla, ja nopeudeltaan nelinkertainen DSP-prosessointi antaa sekä tallennukseen että miksaukseen tukevamman pohjan. Mainittakoon tässä vielä Scale Wizard, joka näyttää kuhunkin sointuun sopivan skaalan – loistava apu esimerkiksi jazz-standardien kanssa touhuttaessa. ”Up then reset” nostaa tempoa maksimiin saakka ja aloittaa sitten homman alusta. 46 www.riffi.fi 2/2021 Uutta ovat myös editoitavat Utility-raidat, joille voi tallentaa midiä tai audiota. Tai sitten voi jättää juuri pelkän basson soittelemaan ja harjoitella kitaralla sopivan täyteläistä komppausta näin intiimillä kokoonpanolla. Ohjelma on tietyllä tavalla yhteisöllinen ja omia tyylejä on myös mahdollista laittaa myyntiin. Oma lukunsa ovat midisuperraidat, jotka RealTracsien tavoin perustuvat oikean soittajan soittoon. Nuotinlukutaitoakin voi harjoittaa, kun avaa Lead Sheet -painikkeella valitun instrumentin stemman nuotinnoksena ja siitä sitten vain lappua soittamaan. Kanavien mute/solo-tilat voi tallentaa nyt kappaleisiin, audiota voi näyttää millä tahansa raidalla ja audioraidan osia voi kopioida apuraidalle. 10 5 10 5 10 5 5 5 -5 OUTPUT LEVEL MONO PHONES PEDAL HOLD PATCH SHIFT SAVE LOAD TUNE MIDI IN OUT THRU POWER MEMORY PROTECT STEREO TAPE 10 10 5 5 10 10 5 5 GATE 10 10 5 5 10 10 5 5 GATE 10 10 5 5 10 10 5 5 GATE 10 10 5 5 10 10 5 5 GATE M O D E L E X PA N S I O N S F O R www.roland.com LEGENDARY MODEL EXPANSIONS FOR ALL FANTOM OWNERS From rare and sought-after classics to the designs of tomorrow, Model Expansions give you unprecedented access to the historic and ever-evolving world of Roland synthesizers. Biab tukee muutenkin soittoharjoittelua. Split and layer multiple Model Expansions or mix them with V-Piano sounds, custom multisamples, or other ZEN-Core tones for unique voices and textures. Näitä apuraitoja on 16 ja niille voi tuoda Biabin valmiita soittotyylejä tai luoda aivan oman raidan, jonka voi sijoittaa haluamaansa kappaleeseen. Kaikkea löytyy. Biabin Woodshed Tempo -asetus on juuri tätä varten. ”Up only” kasvattaa nopeutta koko ajan, kunnes saavutetaan asetettu tavoite, joka voi olla maksimissaan 500. Iphonea voi käyttää myös kauko-ohjaimena moneen tarkoitukseen. Äänenlaatu hitaammalla tempolla on loistava, parempi kuin useissa muissa ohjelmissa. Iphone toimii myös Biabin kauko-ohjaimena. Video mukaan ja videon mukaan Eräs Biabin hauskimmista ominaisuuksista on mahdollisuus ladata ohjelmaan esimerkiksi netistä poimittu video, jonka ääniraidan Biab sitten muuntaa omaksi audioraidakseen. Siinä missä tavalliset midiraidat monistavat samaa sointukuviota kappaleen eri sointuihin, midi superraidat välttävät kaavamaisuutta, koska ne perustuvat jonkun oikean muusikon todelliseen soittoon ja sisältävät enemmän tai vähemmän variaatioita. 44-47 Band-in-a-Box.indd 46 28.3.2021 14.48. ”Up then down” puolestaan kasvattaa nopeutta maksimiin saakka ja jarruttelee sitten takaisin alkuperäiseen tempoon. Audioraitaa voi hidastaa vielä enemmänkin äänenlaadun pysyessä edelleen hyvänä, mutta silloin videon toisto lakkaa. Viritysmittari on optimoitu kitaralle ja bassolle, mutta voi olla toki hyödyllinen muidenkin instrumenttien kanssa. Infuse your FANTOM with the characters of entirely different instruments, each with their own sonic personalities, features, and preset tones. Biab harjoittelun tukena Kappaletta harjoiteltaessa on hyödyllistä, että saa aloittaa riittävän hitaasti ja voi sitten nostaa tempoa pikku hiljaa, esimerkiksi kierros kierrokselta jokaisen läpimenokerran jälkeen. Jos sen arvoksi asettaa esimerkiksi viisi, tempo kasvaa viidellä pykälällä joka kerta, kun valittu alue tai koko kappale on menty läpi. Superraidoiksi niitä kutsutaan, koska ne generoidaan eri tavalla kuin tavalliset midiraidat. Audiopuoli on kohentunut sekin. Ja transponoimalla saa laajennettua tämänkin harjoitteen vaikutuksia. Jos RealTracks sisältää myös RealChartin, sen sisältöä voi tarkastella nuottina, tai katsella tapahtumia vaikka kitaran otelaudalla tai pianon koskettimistolla. Plugareiden ohjausta on sitäkin paranneltu, ja niihin on suora pääsy mikseristä. Tämä on mainio työkalu soitonopetteluun ja vaikkapa nuotinnosten tekoon. Kaikkiaan Biabissa on todella runsaasti harjoittelua ja oppimista tukevia ominaisuuksia. Jos Iphonea ei löydy ja kauko-ohjain olisi kiva saada, niin sellainenkin löytyy lisävarusteena. Jos taas vaihtaa sointumerkinnät Nashvillen tapaan vain soinnun asteeseen viittaaviksi roomalaisiksi numeroiksi, pääsee hiertämään sointuteoriaa hyppysiinsä soittamalla. Jos Utility-raita sisältää midiä, se voidaan nuotintaa. Tällaisen raidan voi luoda myös ilman Biabia, nekin ohjeet löytyvät verkosta. Kätevä keikoilla, kun voi seurata rakennetta ja soinnutusta
44-47 Band-in-a-Box.indd 47 28.3.2021 14.48. Se on aivan erityisen ansiokas harjoittelukumppani sekä oiva väline biisien sovittamiseen ja tallentamiseen. Erikseen toimitettava RealBand saa taas ajattelemaan, että pitäisiko kuitenkin kaikki olla samassa ohjelmassa vai onko sittenkin helpompaa pitää tuo DAW-ajattelu omanaan. Käyttöliittymä on monelle kriittinen piste – onko siinä kerralla vähän liikaakin näkyvillä. Intron luominen tyhjästä onnistuu helposti, ja halutessaan voi soolovuoroja jakaa sopivin tyylievästyksin muillekin soittajille. Itse olen nyt käyttänyt Toon trackia apuna. Helppien eteen on jo tehty aika paljon hommia, mutta edelleen riittää kehitettävää. Band-in-a-Box Älykäs säestysohjelma • Biab 2021 julkaistu Windows-alustalle • Biab 2020 Mac-tietokoneille • tyylilajin mukaisia taustoja midija audioraitoina • Hinnat PG Musicin verkkosivustolla alkaen 129 Kanadan dollaria Lisätiedot PG Music • www.pgmusic.com Myös sointupuolella voi sivistää itseään. Infuse your FANTOM with the characters of entirely different instruments, each with their own sonic personalities, features, and preset tones. Muitakin taikureita ohjelmassa on. Kaiken kaikkiaan Biab on loistava työkalu, jota ainakin itse suosittelen kokeilemaan. Chord Substitution Wizard on hauska toimintoa, joka ehdottaa vaihtoehtoja valittujen tahtien soinnutuksille. Toisaalta nytkin pystyy jo hieman rajoittamaan näyttöä, mutta tässä voisi olla kehittämisen varaa vieläkin. Audio Chord Wizard päättelee soinnut audiosta ja näyttää ne Biabissa. Yleensähän tämän tapaiset automatiikat eivät ole toimineet kovinkaan hyvin, mutta Biabilla lopputulosta voi pitää kyllä aivan kohtuullisena. Automatiikkaa Biabissa riittää kyllä muutenkin. Tulevaisuuden ajatelmia Band-in-a-Box on todella laaja kokonaisuus. Myös opetuskäyttöön ohjelma on arvokas lisä. Eräs mielenkiintoinen ajatus toteutettavaksi olisi jonkunlainen perkussiotyökalu. Ja vaikka tyylejä riittääkin hurumycke, niin freesimpää otetta voisi hakea keskustelemalla ammattimuusikoiden kanssa hieman lisää. Tässä jutussa ei ollut mahdollisuutta käydä kaikkia ominaisuuksia läpi, koska niitä on niin paljon, eikä ole tarkoitus kirjoittaa manuaalia uusiksi, joten tässä maistiaiset ja loput herkut nautiskellaan kotona. Näin ohjelma tutustuttaa kuin huomaamatta asioihin, joihin ei ehkä omissa soittokuvioissa muuten törmäisi. Ohjelmassa voisi kenties olla oppimiskäyrää ajatellen joku Basic ja Advanced Mode helpottamaan aloittelijaa omaksumaan ensin perusjutut. u 10 5 10 5 10 5 5 5 -5 OUTPUT LEVEL MONO PHONES PEDAL HOLD PATCH SHIFT SAVE LOAD TUNE MIDI IN OUT THRU POWER MEMORY PROTECT STEREO TAPE 10 10 5 5 10 10 5 5 GATE 10 10 5 5 10 10 5 5 GATE 10 10 5 5 10 10 5 5 GATE 10 10 5 5 10 10 5 5 GATE M O D E L E X PA N S I O N S F O R www.roland.com LEGENDARY MODEL EXPANSIONS FOR ALL FANTOM OWNERS From rare and sought-after classics to the designs of tomorrow, Model Expansions give you unprecedented access to the historic and ever-evolving world of Roland synthesizers. Toivoisin myös jatkossa mahdollisuuden syöttää 4/4 -tahtilajiin neljäsosaa pienempiä aikayksiköitä ilman kiertotapoja. Tämä on aivan mainio työkalu, kun haluaa sovittaa jonkun kappaleen soinnutuksen aivan uuteen uskoon, ja samalla tulee opiskeltua sointuteoriaa. Split and layer multiple Model Expansions or mix them with V-Piano sounds, custom multisamples, or other ZEN-Core tones for unique voices and textures
Pro Tools puolestaan on ensisijaisesti audion äänittämiseen, editoimiseen ja miksaamiseen keskittynyt ohjelma, johon itsessään ihan toimivat midiominaisuudet on lisätty vasta matkan varrella, kun esimerkiksi Cubasessa ne ovat alkujaan olleet koko ohjelman perustana. Vahvin kilpailija Mac-puolella on Logic Pro, jolla niinikään on juurensa Saksassa. 48-51 Cubase.indd 48 28.3.2021 14.49. Pidän Ableton Liveä jonkin verran erilaisena ja tietyiltä osiltaan rajoitetulta softalta, jonka vahvuudet ovat hieman toisaalla. Ikkunasta toiseen Verrokkiensa tavoin Cubasen käyttö keskittyy muutamaan pääikkunaan. Muita Mac-vertailukohtia voisivat olla amerikkalaisen MOTUn Performer ja ruotsalaisen Propellerheadin Reason, jotka lienevät hieman pienemmän käyttäjäkunnan ohjelmistoja kumpainenkin. Raitanäkymän nimi on Project ja sen ympärillä on kolme muuta ikkunaa eli Zonea. 48 www.riffi.fi 2/2021 C ubase Pro lukeutuu niihin ammattitason musiikkiohjelmiin, joissa audio ja midi yhdistetään muusikon ja hänen musiikkinsa palvelukseen missä hyvänsä työskentelyn vaiheessa sävellyksestä sovittamiseen ja äänityksestä miksauksen kautta masterointiin. Vasemmalla on Inspector-ikkuna, josta nähdään valitun raidan eri komponentit, versiot, instrumentTEKSTI: SAMI SARHAMAA Cubase Pro 11 – kyllä kelpaa! Ohjelmistotalojen vanhemmistoon kuuluva Steinberg ei ole laiskistunut iän myötä vaan elää valppaasti ajassa. Varteenotettavaksi tekijäksi on noussut myös hiljattain testaamani PreSonus Studio One, jonka vitosversion testiartikkeli julkaistiin Riffissä 6/2020. Ensi avauksella ulkoasu ei aiheuta reaktioita suuntaan eikä toiseen, ohjelman melko konservatiiviseen väritykseen tottuu nopeasti, ja halutessaan raitoja ja kanavia voi värittää mieleisikseen. Logicia ja Performeria lukuun ottamatta kaikki kyseiset softat löytyvät myös Windows-alustalle. Cubasen uusin iso versio sisältää tukun tuoreita innovaatioita, jotka siivittävät sen eräiltä osin kisan kärkipaikalle
Granulaaritai spectral-syntikaksi luonnehdittava Padshop2 on sekin kiinnostava uudempaa ajattelua edustava soitin. Ensinnäkin jokaisessa kanavassa on suoraan EQ, kompressori, gate, tools (de-esser ja envelope shaper), saturaatiot sekä limitteri. Mystic on sekin digitaalisyna, mutta sen erikoisuutena on kolme rinnakkaista kampafiltteriä feedbackilla. Se on kelpo perustyökalu demotukseen ja miksei pidemmällekin. Käyttö tuntui jotenkin erityisen vaivattomalta ja ymmärrettävältä heti saman tien. Samaiseen lohkoon saadaan näkymään myös mikseri-ikkuna, MixConsole, jonka tosin voi avata erikseen vaikka toiselle näytölle tai vaihtoehtoisesti toiseen ikkunasettiin eli workspaceen. Tästä on myös efektiversio, jolla saadaan rytmisesti muuteltua mitä tahansa audiota. Etenkin, kun efektit tuntuivat testin perusteella varsin laadukkailta. instrumentti-valikko, tiedostoikkuna, VST-efektien valikko sekä päälähdön mittari, jossa on myös nykyisin tuiki tarpeellinen LUFS-mittarointi. 48-51 Cubase.indd 49 28.3.2021 14.49. Efektiplugeja tarpeeseen ja ylikin Modernien ohjelmistojen tapaan myös Cubase Prossa on mittava valikoima efektejä ja instrumentteja. Groove AgentSE -rumpusamplerissa on tuttu MPC-tyyppinen formaatti, mutta Steinbergilla on kyllä vahvaa halua myös viedä kehitystä eteenpäin, eikä ainoastaan toistaa perinnettä eri muodoissaan. Aina voi tarttua suoraan käppyrään kiinni ja säätää siitä tai sitten voi numeerisen tarkasti nakutella parametreille arvoja. Lisäksi pakettiin kuuluu kolme erilaista kaikua (algoritmipohjaiset RoomWorks ja REVelation sekä konvoluutiokaiku REVerence) ja monipuolisesti muokattavia viiveitä, joissa viivästettyä signaalia voi kurittaa sisäisillä efekteillä mielin määrin –niin säröllä kuin vaikkapa pitch shifterillä. Erityisesti Cubasen plugeissa miellyttää niiden hyvät graafiset käyttöliittymät – varsinkin EQ:issa ja kompuroissa, mutta myös viiveissä ja monissa muissa prosessoreissa. Performance Control -välilehdeltä pääsee tekemään hauskoja, melkoisesti Output Arcaden tyyppisiä rytmisiä muokkauksia looppeihin. Pihistelyyn ei ole perusteita, tällaisia settejä saa Cubaseen tehtyä haluamansa määrän. Oikealta puolelta taas löytyvät mm. Oikeassa lohkossa on myös VSTi-instrumenttiräkki, jossa näkyvät käytössä olevat soittimet, niille varattuja pikaohjauksia, pääsy editoreihin jne. Yhdestä loopista tehdään master, jota muut seuraavat master-loopin määrittämien todennäköisyyksien mukaan. Periaatteessa tuttuja juttuja, mutta Direct Offline Processing on kuitenkin aikamoisen erilainen kuin muissa softissa, sillä Cubasessa soivaan tiedostoon tehdyt prosessoinnit voi myöhemmin helposti perua tai niitä voi muokata. Loopmash saa kyllä ainakin meikäläisen luovat energiat liikkeelle! Cubase Pro 11 SuperVIsion on monipuolinen skaalattava ja muokattava mittarivalikoima. Efektoidun ja raidalle renderöidyn klipin saa koska tahansa myöhemmin avattua prosesseineen ja muokattua sitä edelleen. Audion säätöön varatut Elastiqueja MPEX-algoritmit venyttävät ja vanuttavat ääntä miten vain, AudioWarpilla voi kvantisoida ääntä, kääntää napaisuuden tai soittaa ääntä vaikka takaperin ja niin pois päin. Multitimbraalissa HalionSE-samplesoittimessa on sample-instrumenttien toiston lisäksi kaksi soundimoottoria: wavetable-tyyppinen syntikka sekä kolmen oskillaattorin ”analogisyna”, jossa on myös arpeggiaattori ja askelsekvensseri. www.riffi.fi 2/2021 49 ti (jos kyseessä instrumenttiraita), insertit, tasonsäätö ja mittari, cue-syötöt jne. Melko kova meininki! Instrumentit Myös virtuaalisoitinten valikoima Cubasessa on kohtuullisen laaja ja monipuolinen. Oikeasta zonesta löytyvällä Control Room -välilehdellä pääsee myös säätämään tarkkailukautinten voimakkuuden, tilapäisen vaimennuksen, kuuntelun monotuksen ja muut äänittämössä tarpeelliset asiat. Offl ine-prosessointiketjuun voi myös asetella useita efektejä peräkkäin, säätää niiden parametreja itsenäisesti ja tallentaa eri ketjuja myöhempää käyttöä varten. Esimerkiksi ”digitaalisyntikka” Spectorissa voi piirtää taajuuskaistaa eli äänen sointia Spectrum Filteriin mielenkiintoisten soundien tuottamiseksi. Paloista voi koostaa eri yhdistelmiä, joita voi tallentaa tai trigata peräkkäin. Määrä on lähes hengästyttävä ja pelkästään ohjelman omilla efekteillä saa varmasti tehtyä ihan kaiken mitä mieleen juolahtaa. Ikkunan alalaitaan avautuvat puolestaan editorit, valitusta raidasta riippuen joko midille tai audiolle. Ja ajan henkeen myös kitaravahvistinmallinnokset, säröt fuzzeista bittimurskaimiin ja erilaisiin häiriöäänten tuottajiin asti löytyvät paketista nekin. Vintage-henkistä virtuaalista analogisynteesiä edustaa kolmen oskillaattorin ja sub-oskillaattorin Retrologue, kevyemmin varusteltu Prologue puolestaan peilaa uudempaa maailmaa. Kun tarvitaan tymäkämpää monikanavaista kompressoria, Squasher tulee hätiin. Tämä on kiva tapa päästä nopeasti säätämään instru menttien perusparametrejä kootusti avaamatta itse editoreita. Hännän huippuna arsenaalin kruunaa Loopmash, johon voi vetää looppeja Media Baysta tai suoraan raidoilta, leikellä niitä paloiksi ja asetella soimaan päällekkäin. Ikkunasettejä voi ja kannattaa rakentaa omien työtapojen mukaisesti, jotta saa aina työn alla olevan asian selkeästi ja toistettavasti eteensä. Omille urilleen Cubase lähtee Offline-työkalujensa osalta
Squasher on enimmillään kolmialueinen kompressori/ekspanderi, jota voi ohjata myös sidechain-kytkennällä. Eräs merkittävimmistä uudistuksista liittyy valmiin mik sauksen purkamiseen osiksi, esimerkiksi keikalla käytettäviksi taustakomponenteiksi eli stemmoiksi. Cubasen Stem Export on hyvä apuri tässä puuhassa. Oikealla: Nopeaa ja intuitiivista samplerointia – vedä ja pudota mikä tahansa audiotai instrumentti klippi ja soita! 48-51 Cubase.indd 50 28.3.2021 14.49. SuperVision esittää soivan audion, yleensä master-inserttiin asetettuna, erilaisina graafisina esityksinä. Stemmoja saa tehtyä (luonnollisesti) kappaleen osasta tai koko kappaleesta. Ilahduttavan helppokäyttöinen työkalu on hieman Wavesin F6:n oloinen, taajuusspektrin alle saa koskettimiston, mistä voi valita sävelet, joiden alueelta ekvalisoidaan. Quality mode -valinnalla samplen laatua voi määritellä standardista ekstriimiin – tai toiseen suuntaan vintageksi, jossa koodin tarkkuudeksi voi valita 8, 10 tai 12 bittiä. Keinoälyavusteisesti toimivalla SpectraLayersillä saa poimittua täydestä miksauksesta (tai yksittäisestä raidasta) eri taajuuksia eli säveliä ja vaikkapa vaimennettua tai poistettua niitä. Enimmillään kaistoja on neljä ja jokaiselle voi säätää erikseen leveyden, tason sekä panoroinnin. Muiden valmistajien plugien Cubaselle tarkoitetut VST-versiot löytyivät ja toimivat asianmukaisesti. Esimerkiksi rumpusetin balansointi käy näpsästi. Toiminnolla saa kivasti instrumenteista kuten padeista ja jousista leveämpiä, bassopuolen instrumenteille myös päinvastainen eli monottaminen on usein eduksi ja sekin siis onnistuu tällä. Cubasen normaaliin multiband compressor -plugiin verrattuna Squasherilla saa tarvittaessa aikaan rajumpaa soundia. Mittareita voi olla samassa ikkunassa useita ja ikkunan kokoa voi muuttaa. Steinbergin vastaus iZotope RX:lle on SpectraLayers Pro, jonka kevennetty One-versio on paketoitu Cubasen mukaan. 50 www.riffi.fi 2/2021 Cubase 11 Pro valikoidut uudet ominaisuudet Steinberg on kehittänyt miksauksen avuksi monia mainioita työkaluja. Normaalin tasomittarin lisäksi näkyviin saa mm. Instrumentissa on drivellä varustettu monipuolinen suodin, transponointi, LFO (filtteriin ja vahvistimeen) ja vahvistin. Uuden Slicing Moden avulla saa automaattisesti pilkottua valitun kynnystason ylittävät audiopalat omille koskettimilleen ja soiteltua niitä sitten halutussa järjestyksessä (slice-pisteitä saa manuaalisesti muutettua, jos tarvitsee). Senkin voi valita otetaanko mukaan ryhmät ja syötöt (CSP) vai myös masterin efektit (CSPM). Eri elementtien summautuminen masterissa aiheuttaa tietysti joka tapauksessa sen, etteivät uudelleen myöhemmin yhdistetyt stemmat kuulosta aivan samoilta kuin miksaus, mutta monasti on kuitenkin hyödyksi saada vaikkapa masterin limitteri tai putkilämmitin tms. CCja Pitch Bend -laneilla voidaan nyt piirtää helposti käyriä, joissa on erilaisia ramppeja ja kurveja. Asiallisin perussäädöin varustellut kaistat saa erikseen päälle ja pois, niitä voi kuunnella soolona ja rinnakkaiskompressiokin onnistuu helposti. Sampler track on hauska ”lelu”, johon voi pudottaa joko audiota tai midiä ja kas: samantein käytössä on instrumentti, jota voi soittaa midikoskettimistolla. Invert gain -kytkimellä käyrän saa käännettyä korostuksesta leikkaukseen, jolloin on helppo etsiä ensin häiritsevä taajuus ja vaimentaa sitä sen jälkeen. Myös editoreissa on joitakin uusia toiminnallisia ominaisuuksia, joista ensimmäisenä Scale Assistant. Mittarointikin on saanut uusia omainaisuuksia. vaihemittarin, spectrogrammin tai multi korrelaatiomittarin. ARA2tuen ansiosta tämä spektraalieditointi voidaan tehdä myös suoraan Cubasessa. SpectraLayersissä näkee graafisesti äänen suhteutettuna aikaan ja vireeseen (taajuuteen), ja sen työkalut muistuttavat paljon kuvankäsittelyohjelmia, esim. Photoshopia. Esimerkiksi Imagerilla voi manipuloida raidan stereofonisuutta itsenäisesti eri taajuuskaistoilla. Cubase Logic/PT/Live-käyttäjän silmin Cubase avautui sujuvasti jo ensimmäisessä sessiossa, eikä Pro Toolsissa ja Logicissa toisinaan takkuileva plugareiden skannaus tökkinyt mitenkään. Se on eräänlainen midi-osaston autotune, joka auttaa pitämään sävelet sävellajissa. Valmiin miksauksen tallentaminen erillisiksi stemmoiksi saattaa noin yleisesti ottaen olla yllättävän työlästä ja aikaa vievää, jos eri raitoja ja ryhmiä on runsaasti – ja varsinkin silloin, jos masteriin kytketyt efektit täytyy saada mukaan eri stemmoihin. Siinä voidaan määrittää kirjoitetaanko sessiosta ulos yksittäinen raita (varmaankin yleensä miksaus masterista) vai erillisiä stemmoja, ja jos stemmoja, niin mistä raidoista ja millä prosessoinnilla. Monikaistaisuus taitaa olla päivän sana, myös kompressiossa. Editoida voi katsellen joko kaikkia kaistoja tai vain editoitavaa. Lisäksi pitch bendin edit-pisteet voi pakottaa puolisävelaskelittain paikalleen snap-toiminnolla. Niiden käyttöliittyVasemmalla: Prosessoi audiota ja muokkaa asetuksia myöhemminkin; Offline Processingtoiminto on Cubasen kovimpia ominaisuuksia. Dynaaminen ekvalisaattori, Frequency2, toimii kahdeksalla erillisellä kaistalla ja monon ohessa sitä voi käyttää myös tavallisen stereon tai M/S-stereon muovaamisessa. Valitut taajuudet voi myös siirtää omaan kerrokseensa (layer) ja eri kerroksia voidaan kirjoittaa omiksi tiedostoikseen. mukaan eri stemmoihin
Tutun oloista hommaa siis. Cubasen hyvä stemmaeksportointi sekä mahdollisuus tehdä sessiosta AAF-tiedosto takaavat, että kamat saadaan hyvin vietyä muihin musaja audio-ohjelmiin. Se käy päinsä pudottamalla dataa Sampler-raidalle tai sitten Exporttai Render in place -komennoilla siitä riippuen, haluaako inserttejä ja esimerkiksi send-efektejä mukaan. u 48-51 Cubase.indd 51 28.3.2021 14.49. Tämä ominaisuus pesee Pro Toolsin kirkkaasti. Pro Tools Avidin omana softana on ehkäpä askeleen edellä, mutta vain pienen. Hieman spesiaalimmat työvaiheet luontuvat hetken pähkäilyn jälkeen jouheasti. VariAudio puolestaan on Melodynen kaltainen monofonisen audion editori. Jokaisella ammatitason softalla saa tehtyä kaiken tarvittavan, kyse on pitkälti terminologian pienistä eroista valmistajien välillä ja työkalujen käyttölogiikan tai sijoituspaikan eroavaisuuksista. Jos haussa on monipuolinen ohjelma, jolla voi tehdä erilaisia audioon ja musiikkiin liittyviä toimia, on Cubase siihen mainio valinta. Tämän testin jälkeen olen entistäkin vakuuttuneempi siitä, että ohjelman nimellä ei ole juurikaan väliä. Tässä on yksi Liven kompastuskivistä; se on varsin suljettu ympäristö, johon toki saadaan tuotua ja vietyä matskua, mutta paljon rajallisemmin kuin esimerkiksi Pro Toolsiin. Ja toimivat muuten todella hyvin! Ensivaikutelma oli, että Cubasen EuCon-integraatio on itse asiassa jopa hieman parempi kuin Logicin. Tavanomaisemmat audioeditoinnit voi tehdä suoraan Project-ikkunassa tai Sample Editorissa, ja kopioinnit, duplikoinnit, leikkaamiset sun muut toimet sujuvat mukavasti näppikseltä eli kyllä voi vetää! Clip gain löytyy suoraan audioklipin yläreunasta ja fadet yläja alakulmista. Sinne on järjestetty kansioittain valmiiksi huikea määrä erilaisten valikoiden ja toimintojen komentoja, joita voi asettaa näppäimistölle eri vaihtonäppäinten kanssa tai ihan vain suoraan. Artist sijoittuu niiden väliin. Eri efektit löytyvät valikoista luonnollisesti samoin kuin Inspectorista eli hyvin. Valitettavasti ARAa ei tueta Pro Toolsissa, joten viritetävien materiaalien siirto täytyy tehdä reaaliajassa. Terminologia on suurimmaksi osaksi helppoa ymmärtää ja melko nopeasti sain asetettua komentoja eniten käyttämilleni komennoille. Cubasessa, Logicin tavoin, on helppo käyttää ja määrittää kumpiakin, PT ja Live jäävät hieman jälkeen tässä mielessä. www.riffi.fi 2/2021 51 Steinberg Cubase 11 Audio/midi-selvensseri / DAW-ohjelma • sopii Macja Windows-alustoille • 64-bittinen prosessointi, näytetaajuus 192 kHz • Hinnat: Elements 99 e , Artist 331,99 e , Pro 581,99e Lisätiedot: Steinberg • steinberg.net mäthän pysyvät samoina, oli kyse sitten AAX-, AUtai VSTversiosta. Lopputuloksen laatu ei riipu käytetystä ohjelmasta, enemmän onneksi on kyse käyttäjästä ja käyttäjän mielenliikkeistä. Sujuva ja hyvin toimiva softa ja sen osaaminen siinä määrin, ettei ohjelma tule tekemisen tielle, on tietenkin ensisijaisen tärkeää. Kahta kevyintä versiota jaetaan esimerkiksi tiettyjen äänikorttien liitännäisinä, eikä niitä ole erikseen hinnoiteltu. Kolmesta järeimmästä versiosta Elements vastaa kotimuusikon tarpeisiin, kun taas Pro-versio palvelee nimensä mukaisesti ammattistudion moninaisia vaatimuksia. Videon kanssa työskentely onnistui sekin Cubasella hyvin verrokkiensa tavoin. UA:n rauta löytyi suoraan ja nopeasti sain myös kaikki tulot ja lähdöt käyttöön. Sulavasti aukeavat ja sulkeutuvat insert-, EQja strip-näkymät sekä graafisesti miellyttävä ja toimiva käyttöliittymä takaavat, että perusmiksaus ilman automatisointia toimii todella näppärästi. Steinberg on muotoillut Cubasesta viisi eri kokoluokan tarpeisiin mitoitettua pakettia, jotka poikkeavat toisistaan käytössä olevien raitamäärien, settiin kuuluvien efektiplugien, sekä tulo/ lähtökanavien lukumäärän mukaan. Esimerkiksi automatisointi sujuu Cubasella kuin unelma: ohjaimen potikasta kiinni ja vääntö, parametrien muutokset kirjautuvat omille kaistoilleen (lane), sieltä niitä saa mukavasti editoitua tarvittaessa eteenpäin hiirellä. Mikseri-ikkunan automaation oma Undo on todella hyvä toiminto. Kun ohjelmassa on runsaasti ominaisuuksia, tulee ikkunaseteistä ja näppiskomennoista jouhevan käytön edellytys. Ableton Livessä ja Locigissa samaan lopputulokseen päästään lähes yhtä näppärästi, mutta tuntuma on, että Cubasessa tämän tyyppinen toiminta on selkeästi helpointa. Lopputuumailua Taitaa olla niin, että jokainen ohjelma muokkaa väistämättä käyttäjänsä työtapoja ja niillä on omat kulmansa samojen tehtävien suorittamiseen. Se nopeutti huomattavasti ohjelman käyttöä. Jokaisessa on myös omia erinomaisia ominaisuuksiaan eikä täydellistä yhtä ohjelmaa olekaan. Se, missä Cubase kuroo kaulaa muihin, on midin muuttaminen audioksi. Myös esimerkiksi Pro Tools -komennot voidaan ottaa käyttöön ja mikä parasta, niitä voidaan muokata ja lisäillä edelleen, mitä Pro Toolsissa ei voi tehdä, ainakaan ilman SoundFlowta. Raitojen tuloissa saadaan sisäiset efektikanavat myös näkyviin eli prosessoreiden kautta äänittäminen onnistuu helposti. AudioWarp-toiminnolla ääntä saa venytettyä warp-pisteiden välissä hyvin samantapaisesti kuin Livessä. Toisin päin homma toimii myös sujuvasti. Laitteiston konfigurointi ja esimerkiksi uusien bussien ja ryhmien teko Studio/Studio Setup -valikossa on yksinkertaista ja helppoa. Omat valintani olen tehnyt jo aikaa sitten, paljolti musaohjelmien kohdalla kyse on mielikuvista ja sattumasta, jos asiat olisivat menneet hieman toisin, saattaisin hyvinkin olla tyytyväinen Cubasen käyttäjä. Toki myös itse Melodyne on tuettu ja ARA2tuen ansiosta käyttö on nopeaa ja jouhevaa. Ulkoisia ohjaimia käyttävälle Cubasen Eucon-tuki tarkoittaa, että myös Avidin kontrollerit toimivat sen kanssa, suurinta S6:a myöten. Tiedostojen siirto ohjelmien välillä on useinkin tarpeen, ja tässä on myös eroja. Kiistely siitä, mikä softista on paras, lienee turhaakin turhempaa. Logic on tässäkin suhteessa hyvin saman kaltainen Cubasen kanssa. Voinkin lämmöllä suositella sitä erinomaisena vaihtoehtona – tuntumaksi jäi, että Cubase saattaa jopa olla jo jonkin verran Logicia edellä. Cubase toimii kyllä hiirelläkin ohjattaessa vallan mainiosti, mutta suurena näppäinkomentojen ystävänä ilahduin Edit/Key Commands -valikon sisällöstä. Ja onhan ohjelmissa omat inspiroivat erikoisuutensa, jotka saattavat auttaa heruttamaan ulos sen seuraavan mestariteoksen. Tämä osio vastaa pitkälti PT:n I/O Setupia
Puoli tusinaa näin alkuun, kiitos Studiossa ei koskaan ole liikaa mikrofoneja ja kuulokkeita. Käytännöllistä tämäkin, semminkin kun irrotettava sovitekappale lukittuu sijoilleen kierteellä, eikä pääse vahingossa jäämään jonkun laitteen kansilevyyn, kun luurit tempaistaan irti session päätteeksi. Tuloksena tällä kertaa edulliset, mutta ammattikäyttöön riittävät ja moneen tilanteeseen soveltuvat muusikkoluurit. Siirto käy vaivattomasti, eikä kuuloke paina korvaa vaikka onkin vähän sivuun asemoituna. Sangan sisäpintaan on liimattu joustava solumuovikaitale, joka riittää vallan mainiosti pehmukkeeksi muovin ja luun väliin, kun ei tämän raskaammista luureista ole kysymys. 52 www.riffi.fi 2/2021 Sennheiser HD 25 Studiokuulokkeet • paino n. 120 grammaa • toistoalue 16 – 22 000 Hz • maksimiäänenpaine 120 dB SPL • impedanssi: 70 . Umpikuppeja suosiville rumpaleille niiden vaimennus ei varmastikaan riitä, mutta useimmille soittajille ja laulajille kyllä. u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Sennheiser HD 25 Light – kevyttä ja mukavaa Rakenteeltaan simppelit ja soinniltaan miellyttävät, sopivasti eristävät. Näitä voi hankkia pajaan isommallekin ryhmälle budjetin kellahtamatta. • kiinteä johto 6,3 / 3,5 mm:n liittimellä • hintaluokka 100 e Lisätiedot: Sennheiser Nordic, Suomi • Puh. Erikseen myytävään varaosasettiin kuuluu munkkien lisäksi kuuloke-elementtiä suojaava ohut vaahtomuovikerros, mainiota. Korvaa vasten painautuvan pehmukkeen pinta tuntuu mukavalta, ja pehmukkeet voi myös vaihtaa. Toimivaa ja kustannustehokasta. Molempien valmistajana kunnostautunut Sennheiser näyttää jälleen kerran, että kokemus on valttia. Tämä on käypä ratkaisu. Kojeliitin on asiallinen tuplamalli, jossa 6,3 millin TRS-plugi kätkee sisälleen pienemmän, 3,5 millin pikkujakkiin tarkoitetun plugin. Pitempää toimintasädettä tarvitseville varataan sitten erikseen jatkojohtoja. Pyöreä ja mitoiltaan siromman puoleinen kuulokekuppi ei ympäröi korvaa vaan asettuu korvalehden päälle. 020 7191990 • https://en-fi.sennheiser.com H D 25 Lightin kuuloke-elementti on sama kuin alkuperäisessä HD 25 -mallissa ja huojennus hintaan on saatu tiristettyä muuta rakennetta yksinkertaistamalla. Mitäpä muuta studiokuulokkeilta enää sopisi odottaa. Tuntuma on tiivis, vaan ei ahdistava, ja tällaiseksi keveäksi malliksi nämä kuulokkeet eristävät ulkoista ääntä varsin tehokkaasti. Soundikaan ei moisesta kärsi. 52-53 Sennheiser_Earthworks.indd 52 29.3.2021 8.55. Yhtä kappaletta oleva, yhtenäinen sanka on riittävän taipuisa mukautuakseen kuuntelijan päänupin kokoon, mutta samalla riittävän jäntevä pitääkseen kuulokkeet töpäkästi hollilla. Y-mallinen johto on kiinteä ja puolitoista metriä on sille käytännöllinen mitta: piuha ei sotkeudu liian helposti tuolin jalkoihin tai ympäröiviin mikkitelineisiin, mutta sallii kohtuullisen eläytymisen. Heille tervetullut on sekin mahdollisuus, että toista tai molempia kuulokekuppeja on helppo siirtää pikkuisen sivuun, jolloin vaikka juuri omaa laulua tai esimerkiksi akustista kitaraa kuulee myös akustisesti. Musisoinnin ohessa uskoisin mallin olevan kätevä ja pätevä myös tiskijukkailussa
Jo vain. Uteliaana kokeilin Iconia tietysti myös muihin äänitystehtäviin ja esimerkiksi akustisen kitaran – niin nailonkuin teräskielisenkin – tallennuksessa se toimi oikein hienosti. Itse asiassa kuulostaa siltä kuin preesens-alueen yläpuolella olisi jonkinlainen korostus, mutta mikrofonin taajuusvastetta esittävä mittauskäyrä ei kyllä sellaista vahvista. 010 4398800 • www.msonic.fi U lkoisesti Icon Pro muistuttaa avaruusseikkailun tai sairaalan leikkaussalin kapinetta, kiitos kiiltävän teräskuoren, jyrkkien muotojen sekä pakettiin kuuluvan Orbit M2-R -niveladapterin, jolla mikrofonin saa aseteltua telineeseen aivan minkälaiseen kulmaan ja asentoon vain. Äänen kulkuaukkoja peittää moninkertainen metalliverkko. Osapuilleen viidestä kolmeenkymmeneen senttiin ulottuvalla vyöhykkeellä sointi on hyvin neutraali, bassoa on riittävästi syvän rintaäänen tueksi eivätkä puhujan kevyet nojailut eteen tai taakse muuta soundia kohtuuttomasti. Keskialue on sekin selkeä ja bassorekisteri täsmällisen erotteleva. 52-53 Sennheiser_Earthworks.indd 53 29.3.2021 8.55. Vielä hurjemmaksi visio yltyy, kun rungon purkaa kahteen osaan – kapselia ympäröivä osa ulkokuoresta kiertyy irti ihan samalla tavalla kuin jäätelötötterön muotoisissa solistimalleissa, ja alta paljastuu lähinnä mittamikrofonin kärkeä muistuttava kapoinen kapseliosa, sekin kiiltävää terästä. Uskottava se on Perusasiat ovat kunnossa. Silti ylärekisterin sävy ja erottelevuus ovat hämmentävän vahvoja. Vaikka tuon kuvassa näkyvän, erillisenä varusteena myytävän pöytäjalustan kera. Kaikkein ominta aluetta sille on kuitenkin juuri se mihin se on suunniteltu – radion puheohjelmien tai podcastien taltiointiin. Iconin suuntakuvio vaimentaa tehokkaasti muista suunnista saapuvaa ääntä ja tekee sen miellyttävästi koko taajuusalueen poikki. Pienikalvoinen kondensaattorimikrofoni radiostudioon. Käytännössä verkotus on erittäin tehokas ilmavirran hämmentäjä, eivätkä peen paukkeet pamauta mittareita punaiselle kovinkaan helposti. u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Earthworks Icon Pro – radio vaiko podcast. Icon on kuitenkin hyvin hallittu tältäkin osin, bassokorostus ei kasva eikä vähene mitenkään äkkijyrkästi puhe-etäisyyttä muuteltaessa vaan pikemminkin muutosta voisi kuvailla loivaksi. www.riffi.fi 2/2021 53 Earthworks Icon Pienikalvoinen kondensaattorimikrofoni • toistoalue 20 – 30 000 Hz • suuntakuvio hertta • maksimiäänenpaineen kesto 139 dB SPL • itseiskohina 16 dB SPL (A) • käyttö phantom-jännitteellä, 48 V • paino 680 grammaa • hinta 595 e Lisätiedot: Msonic • Puh. Voimalliset puhahdukset kuitenkin jossain määrin läpäisevät verkotuksen ja matalia humahduksia pääsee kapselille asti, erityisesti aivan lähietäisyydeltä, jossa myös proximity-efektin vaikutus on voimakkaimmillaan. Tämä ei ole ihme, sillä bassovaimennus alkaa jo verraten korkealta, keskirekisterin puolelta. Kun matkaa äänilähteeseen on puoli metriä tai ylitse, vaimenee alarekisteri jo koko lailla olemattomiin ja soundin yleisilmeestä tulee kovahko, ehkä jopa aavistuksen metallinen. Uloimpana on jäykkää ja harvemmalla punonnalla kudottua sihtiä mekaanisten iskujen torppaamiseen ja klusiilien taltuttamiseen, sisäpuolella tiuhempaa ja joustavampaa verkkoa täydentämään vaikutusta. Kyllä Icon on tehty lähikäyttöön, se on selvä. Runkoäänetkään eivät pääse kapselille asti kohtuuttoman lujina vaikka telinettä tulisi vahingossa kopauttaneeksi. Yleissoinniltaan Icon on selkeä, ellei jopa äärimmäisen analyyttinen
Tyypillisen +/15 voltin sijaan käytetään +/16,5 voltin jännitettä, joka numeron perusteella näyttää vähäiseltä erolta, mutta on kuitenkin 10 prosentin luokkaa. W puolestaan viittaa Peter Wattsiin, Tridentillä jo 70-luvulla meritoituneeseen mikserisuunnittelijaan. Molemmissa malleissa on sama määrä monokanavia, mutta isompi versio on saanut matkaansa tuplaten linja-tason signaalille tarkoitettuja stereokanavia. Keskialueen vaikutuksen voi nimittäin kohdistaa poikkeuksellisen laajalla alueella (250 – 5 000 Hz). Loput kanavien varustelusta on sitten tavanomaisempaa sorttia, vaikka mute-kytkimeen kyllä liittyy vielä yksi poikkeuksellinen piirre: mykistys on digitalisoitu ja master-lohkosta löytyy peräti neljä pääkytkintä, joiden taakse eri kanavanippuja voi tallentaa pikavalintaa varten. Nekin on varustettu mikrofonivahvistimin, mutta siinä toimessa ne palvelevat monona. Kolmas analoginen erityisominaisuus on monokanavien ekvalisaattorissa. Musikaalinen puristin osaa laskea atakit läpi mankeloimatta niitä hengettömiksi ja automaattinen kompensaatio huolehtii siitä ettei signaalitaso putoa kompres siossa. Itse asiassa, kompressori tuntuu jopa hitusen nostavan signaalin voimakkuutta. Oikein käyttökelpoinen ja helposti hallittava muokkain. 54-55 Korg.indd 54 29.3.2021 8.56. Ei siis ole varsinaisesti ihme, että MW-miksereissä on ekstraa vähän siellä ja täällä, ihan alkuun nyt HiVolt-mikrofonvahvistimissa, joiden nimi juontuu kytkennän käyttöjännitteestä. Itse itseään miksaavalle perusbändille ei ehkä merkittävää, mutta jos mikserillä hoidellaan vaikka näyttämötoimintaa tai esimerkiksi kokoustai kirkkosalissa vaihtuvia tilanteita, niin tiettyjen mikrofoniryhmien komentaminen päälle ja pois käy kyllä kätevästi tällä avulla. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI – analoginen ja kuitenkin digitaalinen Harvoin törmää näin runsaasti varusteltuun laitteeseen, jonka käyttö on pystytty tekemään yhtä yksinkertaiseksi. Aivan loistojuttu siitä riippumatta kytkeekö kanavaan bassorummun vai laulusolistin mikin. Mallitunnuksen M-kirjain tulee Greg Mackielta, joka aikoinaan mullisti edullisten pikkumiksereiden lajityypin. Ohjelmointi on helppoa, mutta ryhmittely koskee vain tulokanavia – efektipaluulle on oma mykistyskytkimensä, jota ei saa niputettua samaan ryhmään kanavien vaientamisen kanssa. Suoraan toimeen vaan! Toinen monokanavien ekstra on kompressori, jonka toimintaa ohjataan yhdellä säätimellä. 54 www.riffi.fi 2/2021 U lkoiselta ilmeeltään SoundLink MW-2408 ja sen sisarmalli MW-1608 ovat perinteisiä analogimiksereitä, digitaalisella efektilaitteella varustettuna
Digipuoli yllättää Digitaalisen efektilaitteen lisääminen analogimikseriin on pitkään ollut ihan yleistä. Erittäin asiapitoisen ja selkeän manuaalin loppupuolella höllätään hetkeksi. Korg avaa kuitenkin käyttäjälle tavanomaista laajemman pääsyn efektien muokkaukseen ja niinpä esimerkiksi itsessään jo erinomaisista kaiuista saa vielä enemmän irti säätämällä kaiunnan kestoa tai kirkkautta. Päälähtöjen ohessa omat kompressori-limitterinsä on varattu myös monitorointiin pääasiallisesti tarkoitetuille auxeille 1–2. www.riffi.fi 2/2021 55 Korg MW-2408 Analogis-digitaalinen mikseri 8 monokanavaa • ylipäästösuodin • kolmialueinen eq puoliparametrisellä keskialueella • kompressori 8 stereokanavaa • nelialueinen eq kiintein taajuuksin Kaikissa kanavissa • gain • neljä aux-syöttöä & yksi efektisyöttö • panorointi • mute-kytkin (4 mute-ryhmää) • kanavaliuku Muuta • 8 alaryhmää (4 × stereo) • stereofoninen päälähtö • neljä ohjelmoitavaa mute-ryhmää • USB-liitäntä tallennukseen ja toistoon (stereo) • monipuoinen DSP-prosessointi • Hinta 1 380 e Lisätiedot: EM Nordic • Puh. Kaistat eivät siirry toistensa päälle, mutta kapeaksi asetettuina niitä voi käyttää esimerkiksi kierron estämiseen varsin tarkasti määritellyn taajuuden ansiosta. Kyllä tällä keikkaa tekisin, mieluusti. Ja nyt kun kierroista tuli puhetta, niin todetaan vielä, että mikserissähän on myös automaattiset kierronestosuotimet, jälleen itsenäisesti päälähtöjä sekä monitorointia varten. Luonnollisestikin kaikki digitaaliset asetukset voi tallentaa muistiin ja kutsua sieltä uudestaan käyttöön tai uudelleen muokattaviksi. Ei mix miinus vaan mix plus. Kätevää ja nopeaa. Kun haitallinen taajuus on näytöltä tunnistettu, palataan takaisin ekvalisoinnin pariin ja vaimennetaan kiertotaajuutta sopivasti. Talkbacksignaalin saa ohjattua niin auxeihin kuin päälähtöihinkin ja sille on oma voimakkuudesäätönsä. Jos korjaimen +/15 dB:n teho tuntuu vähän yliampuvalta yleissävyä säätäessä, niin kiertoja tapettaessa työkalun voima on pelkästään eduksi. Tässä moodissa myös kohdistusta voi muuttaa tarpeen mukaan alemmalle tai ylemmällä taajuudelle. Hulvaton mackiemainen gonzoilu elää edelleen, mutta nyt vain hillitymmässä mitassa. u 54-55 Korg.indd 55 29.3.2021 8.56. Yhtä vaivatonta on muokata master-lohkon dynamiikkaprässiä, joka toimii joko loivempana tai jyrkempänä kompressorina tai äärimuodossaan limitterinä. Mainiota. Minkä tahansa kaistan voi kuitenkin yksilöllisesti määrittää kapeaksi, jolloin se vastaa 31-alueisen korjaimen tyypillistä kaistaa. Käytännölliset ratkaisut sisäänrakennetusta virtalähteestä järkevästi sijoiteltuun kuulokeliitäntään ja simppelistä kanavakompressorista lähtöpään yhtä helposti hallittaviin digitaalisiin muokkaimiin kertovat, että suunnittelijoilla on vankka tuntuma käyttötilanteista ja niiden tarpeista. Mikserissä on muuten studiopöytien tapaan erillinen liitäntä dynaamiselle komentomikrofonille, joten yhteydenpito miksaajalta bändille ei syö yhtään miksauskanavaa tiskistä. Tai sitten voi käyttää pohjana päämiksausta, jota saa master-osaston Inject L/R -säätimellä ohjattua monitorointiin juuri sen verran kuin haluaa. Yhdessä ne kattavat koko taajuusalueen ja yleissävyn säätöön tämä asetelma sopii sellaisenaan. Muutamalla tarkasti valikoidulla parametrilla jokaisesta eri efektityypistä irtoaakin huomattavan monenlaisia versioita, helposti ja nopeasti. Viimeistään käyttöohjeen lukeminen vahvistaisi heränneet ounastelut oikeiksi. Sen voi rakentaa kokonaan kanavien aux-säätimillä täysin itsenäiseksi miksaukseksi. Kohdassa Notes ei suinkaan ole tyhjää tilaa käyttäjän muistiinpanoille vaan siihen on painettu kivasti aseteltu lajitelma erilaisia nuotteja… Kyllä, Korg on saanut aikaan erittäin näppärän ja monipuolisen pikkumikserin, joka kuulostaa hyvältä ja soveltuu moneen eri käyttötilanteeseen. Apuna tässä puuhassa on näytön kaksoisrooli – nappia painamalla esiin tulee spektrianalysaattori, joka näytön pienuudesta huolimatta on varsin selkeä luettava. Jottei lysti loppuisi kesken, on sama idea viety myös ekvalisaattoreihin, joita niin ikään on päälähtöjen ohessa myös kahdelle ensimmäisellä auxille. Sitten vain lisätään siihen päälle erillisiä kanavia aux-säädöillä sen verran kuin tarpeen on. Jotakin niin tuttua SoundLink MW-mikserin olemuksessa on niin vahvasti M-kierrettä, että suunnittelija tuskin pysyisi anonyyminä vaikka nimeä ei lausuttaisi missään. leveät kaistat. 0207 282 200 • www.emnordic.fi Mix plus Ideoita on laitteen suunnittelijoilla piisannut ja mikseriin tutustuessa tuleekin aika moneen otteeseen mieleen, että ”no niinpä tietysti”. Tällaisesta sopii nostaa esimerkiksi vaikkapa muusikoiden monitorikuuntelu. Mikserin näytölle avautuvassa graafisessa korjaimessa on yhdeksän liukua, joille on oletusarvoisesti annettu ns
Vahvistimen analogitulon herkkyydelle on ensinnäkin varattu neljä eri sovitusta, joilla syöttävän laitteen taso passataan vahvistimen tuloon. Refleksiaukon sulkeminen muuttaa kotelon akustisia ominaisuuksia, eikä se itsessään johda vielä mihinkään hyvään. Painoa kaiuttimella on 6,4 kiloa ja korkeusmittaa jotakuinkin 30 senttiä. Toinen perussoundiin vaikuttava valinta on bassotoiston luonne. Analogisen kytkennän vaihtoehtona on digitaalinen AES-tulo, josta signaalin saa lisäksi vielä ketjutettua eteenpäin. Hedd Audion valtteina ovat nauhadiskantti ja kaiuttimen oma DSP-prosessointi. Tulppaamisen yhteydessä onkin tarpeen kääntää takalaidan valitsin ported-asennosta closed-asentoon, jolloin sähköinen sovitus tehdään suljetun kotelon mukaisesti ja sointi asettuu mallilleen. 56-63 Hedd_Finale 221.indd 56 29.3.2021 11.51. Laajennettu kyllä kuulostaa muhkeammalta, mutta ei yhtä napakalta. Mikserin kansilevystä tai työpöydän pinnasta kimpoavien akustisten heijastusten neutralointia varten on oma neliasentoinen kiertokytkimensä. Kaiutinpari kävi testissä ilman erillistä sub-wooferia, jollaista käytettäessä tämäkin asia olisi kenties harkittava uudestaan ja valinta voisi olla toinen. Tässä kohden käyttöohje ja kaiuttimen takalaidan merkinnät poikkeavat hieman toisistaan: manuaalissa puhutaan ekvalisaattorin säädön porrastuksesta puolen desibelin pykäliin, mutta takalaitaan asennettu kiertokytkin naksahtaa kuitenkin desibelin kerrallaan. Näistä päädyin normaaliin, jossa on makuuni aivan riittävästi ja ennen kaikkea miellyttävän kontrolloitua bassoa. Niiden muovinen runko muistuttaa muodoltaan vanhanaikaista lankarullaa, mutta langan tilalla onkin nyt paksu rengas solukumia, joka joustavana materiaalina puristuu tiukasti refleksiputken seinämiä vasten ja kiilaa tulpan ilmatiiviisti paikoilleen. Jos kuunnellaan kaiuttimia ilman erillistä subia, valitaan joko normaali tai laajennettu bassotoisto. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Hedd Audio Type 05 MK2 – lineaarisesti sinun Aktiivinen 2-tiekaiutin lienee tarkkaamokaiutinten yleisin muoto. Yleissävyn säätöön varatut bassoja diskanttikorjaimet puolestaan ovat molemmat hyllytyyppisiä ja niillä voi korostaa tai vaimentaa enimmillään neljä desibeliä kyseistä aluetta. Syvyyttä on hiukan leveyttä enemmän ja refleksiaukot avautuvat kotelon etuseinämään. Jos umpikotelon sointityyppi kiehtoo refleksirakennetta enemmän, voi aukot tukkia paketin mukana toimitettavilla tulpilla. 56 www.riffi.fi 2/2021 U udistetun sarjan pienin malli, lähikuunteluun tarkoitettu 05 MK2 asettuu luontevasti ison mikserin mittarisillalle tai työpisteeseen näytön viereen. Bassotoistossa en havainnut dramaattista eroa, eivätkä musiikin balanssitkaan muuttuneet mihinkään suuntaan, mutta putkien tulppaaminen pakkasi soinnin koko taajuuskaistalla ikään kuin kuin tiivimpään ja hieman ahtaamman tuntuiseen pakettiin. Kokeiluiden jälkeen päädyin kuuntelemaan monitoriparia refleksiputket avoimina, jolloin sointi oli mielestäni hitusen avarampi ja hengitti ilmavammin. Perussäädöt kohdilleen Ennen käyttöä on syytä laittaa vielä muutama asetus kohdilleen. Sillä voi valita sopivan kompensaation (-1 / -2 / -3 dB), sekä neljäntenä vaihtoehtona suotimen ohituksen niihin tilanteisin, joissa kaiutin asetetaan omalla telineelleen siten ettei lähiheijastuksia synny. Erillisen subwooferin kanssa naksautetaan kytkin kolmanteen asentoon ja rajataan kaista 80 hertsin kohdalta, jotta lisäbasso saa oman pelitilansa. Tulpan saa poiskin helposti, sillä sen toisessa päässä on kierre, johon mukana toimitettava asetin ruuvataan kiinni asennuksen ajaksi. Käytännössä puolen desibelin jaotus on harvassa työpisteessä oikeasti tarpeen tai toisi mitään etua, kyllä porrastus desibelin välein on jo luksusta
Tämä toiminto on yksinkertaisesti joko päällä tai pois ja kysymys on vaihevasteen suoristamisesta. Sama ominaissoundi antaa myös esimerkiksi akustisille teräskielisille kitaroille hienon hienoa harppumaista sävyä, toisaalta muutamalla suosikkilevyllä olevat rujommanpuoleiset särökitarat kuulostivat jo liioitellunkin rujoilta. Maukas lisä kokonaisuuteen, jos soittaja on osannut kiinnittää tähänkin huomiota, tai vielä parempaa – käyttää sitä tehokeinona. 00560 HELSINKI Mikrofoni podcasteihin, vloggaamiseen, puheen ja laulun äänittämiseen, videokonferensseihin… • USB-C • 6/6 sisään/ulos audio interface • kaksi kuulokeliitäntää • viiveetön monitorointi • 16 ”valmista soundia” • applikaatiossa HPF, EQ, kompressori, kaiku ja erikoisefektit /kanava • kolme suuntakuviota • 96 kHz/24 bit UUTUUS! Revelator 169 € UCSurface-mikseriapplikaatio, StudioOne Artist ja Studio Magic -ohjelmat 56-63 Hedd_Finale 221.indd 57 29.3.2021 11.51. Bassotaajuudet kulkevat elektroniikan läpi hitaammin kuin diskantit, joten ne myöhästyvät. Pienessä tarkkaamossa ja verraten hiljaisilla kuunteluvoimakkuuksilla näillä pärjää vallan mainiosti ilman erillisen subin hankintaa. Soitinbalanssit eivät välttämättä poikkea muunlaisen ammattikaiuttimen kertomasta versiosta mitenkään, mutta äänen sävyssä on tietynlaista rahisevuutta ja rouheutta tyypillisen rihinän ja sihisevyyden sijaan. Prosessi vaatii kuitenkin lyhyen tiiman laskenta-aikaa, joten latenssin vuoksi se ei sovi käytettäväksi äänityksen tai muiden ajoituksen suhteen kriittisten työvaiheiden aikana. Hedd Audion 05 MK2 on pätevä ja piristävällä tavalla valtavirrasta poikkeava kaiutin, joka kyllä täyttää ammattikuuntelun vaatimukset. Säynäslahdentie 12 . u N Ä Y T Ö N P A I K K A Musikantti Oy Ahjokatu 8 40320 Jyväskylä 014-620120 www.musikantti.fi musikantti@musikantti.fi Logon perusmalli värit CMYK: musta C 0%, M 0%, Y 0%, 100% punainen C 0%, M 100%, Y 100%, K 15% värit RGB: musta R0, G0, B0 punainen R191, G0, B0 PMS: PMS musta PMS 1807 C p. Sitä suositellaankin vain musiikin kuunteluun ja miksaukseen, jolloin sen pitäisi taata puhtain mahdollinen äänentoisto, joka kyseisellä kaiuttimella voidaan saavuttaa. Bassorekisteri ulottuu hämmästyttävän alas näin pieneksi kaiuttimeksi, ja tekee sen turhia haippaamatta. Alempi keskialue asettuu nätisti omalle paikalleen, se ei jää jalkoihin eikä myöskään puske päälle. 010-281 2020 . Teknisten tietojen mukaan kaiutin toistaa peräti 45 – 40 000 hertsin taajuusalueen, jos sallitaan kolmen desibelin vaimentuma jollakin kohdalla. www.riffi.fi 2/2021 57 Hedd Audio 05 MK2 Aktiivinen 2-tiemonitori • 5" kartiolementti • nauhadiskantti • toistoalue 45 – 40 000 Hz (-3 dB) • jakotaajuus 2500 Hz • maksimiäänenpaine 112 dB SPL (pari) • nimellisteho 2 × 100 wattia / kaiutin • 24-bittiset A/Dja D/A-muunnokset • näytetaajuus 96 kHz • hintaluokka noin 700 e (kpl) Lisätiedot: Seastone • Puh. Ylemmällä keskialueella vastuu siirtyy nauhaelementille, jonka rapsakka sointi antaa esimerkiksi shakereille, symbaaleille ja muille voimakkaasti preesens-alueella soiville soundeille aivan omanlaisensa sävyn. Ammattilaiselle Yleissävyltään 05 MK2 on levollisen tasainen ja analyyttisen tarkka. Akustiset soittimet ja laulut soivat luonnollisina ja mukavan täyteläisesti. Aina erottuvien iskujen lisäksi näillä kaiuttimilla saattaa esimerkiksi kuulla miten jyväset marakassin sisällä vaeltavat pitkin sen sisäseinämää iskujen välillä. +358 (0)400 404 190 • www.seastone.audio Viimeinen kokonaistason säätö on Hedd Audion oma erikoisuus: linearisointi. Soitinbalanssit ja panoroinnit hahmottuvat tarkasti, äänitystilat ja keinokaiut piirtyvät luontevina. Alakerran osalta kuulohavainnot tukivat tätä, diskanttirekisterin osalta on jo pelkästään iän vuoksi vain luotettava valmistajan ilmoitukseen. Linearisointitoiminnolla DSP korjaa tuon kulkuaikaeron ja vaiheistus pysyy suorana läpi koko toistoalueen
••• Viime keväänä olisimme halunneet katsoa kotona muutamaa sarjaa, jotka löytyvät ainoastaan Amazon Prime -suoratoistopalvelusta. ••• Muutama kuukausi mentiin sitten näin, kunnes havaitsin, että televisiovanhus tukeekin Amazon Primeä (oikealla resoluutiolla ja tutummilla vakiokielillä). ••• Muutama vuosi sitten tuskastuin siihen, että vaikka nykyaikaiset mikserit ovat hyvin etäohjattavissa, niin touhu kaatuu siihen, että äänipöydän kaveriksi lyödään käytöstä poistettu kotikäyttöön suunnattu wlan-reititin. Ehkä näistä jotain oppiikin, en vaan vielä tiedä mitä. Ilmeni, että Amazon käyttää kopiosuojausta, mitä Raspberry Pi:n -käyttöjärjestelmä ei vakiomuodossaan tue. Ja yrityksistäni huolimatta aina uuden ohjelman alkaessa äänen kieli vaihtui saksaksi ja tekstitys luonnollisesti arabiaksi, no äkkiäkös sen sitten aina vaihtaa. Kuva näkyi (ihan toki satunnaisesti pätkien), joten laskin tämän löyhin perustein onnistumiseksi. Tai näin ainakin luulin. Siitä olisi tuleva olohuoneemme viihdekeskus. Luulin tärvänneeni koko laitteen tyystin, töpseliä irti ja takaisin, sekä yritystä SSH-etäyhteydellä. Lopputulos: Raspberry Pi saa siirtyä muihin tehtäviin ja olen käyttänyt varmaan viiden täyden päivän edestä työaikaa muutaman kympin säästön takia. Tietotekniikka kuuluu audiotyöhön päivä päivältä enemmän ja tuntuu, että tarvittavien, ääneen liittymättömien taitojen määrä kasvaa jatkuvasti. Iäkkäämpi ”älytelkkarimme” ei sisältänyt siihen soveltuvaa aplikaatiota, joten ”teen sen itse” -mies heräsi minussa. Normipäivä – audiosekatyömies muistelee nykyisyyttä K U V A : T O M M I P O S A 58 www.riffi.fi 2/2021 Niko Laasonen O tsikon väite tuntuu pitävän ainakin minun kohdallani paikkansa. Näiden tutkimusretkien aikana on seikkailut johtaneet satunnaisesti myös muuhun atk-harrastamiseen. Suivaannuin ja pienoistietokone sai luvan kerätä muutaman kuukauden pölyä. Tosin päätin asentaa vanhalle kannettavalle kokeeksi erään Linux-jakelun. Ja sitten voikin katsella aivan sujuvasti (väärällä resoluutiolla) tvsarjoja sekä elokuvia. Mitä vähemmän niitä pitää pohtia, sitä parempi. Ala-asteikäisenä olin merkittävästi kiinnostuneempi tietokoneista itsessään, harrastin jossain määrin ohjelmointia ja luin kaikki käsiin saamani teokset aiheesta. Tämän myötä on tullut paneuduttua verkkotekniikkaan ja nyt lienee ainakin alkeet hallussa. Alkoi ankara selvittäminen (puolisoni istui vieressäni sohvalla pohtien ”koska päästään katsomaan”) ja löysinkin skriptin, joka latasi laitteelle ensin koko Google Chrome OS:n, poimi sieltä jonkin osan ja sen perusteella asensi viritellyn version Chromium -selaimesta. ••• Myöhemmin sitten ohjelmistopäivityksen myötä selaimen erikoisversio lakkasi toimimasta, eikä aiemmin käyttämäni skripti myöskään enää toiminut. Taiteellisen kutsumuksen myötä niiden rooli on muuttunut enemmän työkaluksi muiden asioiden hoitamiseen. Kunnes löysin aivan tarkoitukseen suunnitellun käyttöjärjestelmän, jonka ainoa tehtävä oli toimia Kodi-viihdekeskusohjelmiston alustana. Vaikutti hyvältä, kunnes sain jollain päivityksellä kadotettua kaikki kuvakkeet työpöydältä ja tehtäväpalkista, tätä kirjoittaessa vasta osa niistä on saatu takaisin. Suuntasin kauppaan ja ostin Raspberry Pi -pienoistietokoneen, sekä sille langattoman näppäimistö-hiirikombinaation. Asensin sen muistikortille ja päätin kokeilla. Open source on ilmaista, jos aikasi on ilmaista 56-63 Hedd_Finale 221.indd 58 29.3.2021 11.51. Ilmeni, että jostain syystä kone ei käynnistettäessä tunnistanut televisiota lainkaan, joten se piti näyttöportin suljettuna. Virrat päälle ja vartomaan, mutta ruutu pysyi pimeänä. ••• Lupasin itselleni pitäytyä kaupallisissa ohjelmistoissa ja jättää nämä asiat niille, ketkä niistä jotain ymmärtävät. Ehkä kymmenennellä kerralla koetin kytkeä Raspberry Pi:n toiseen näyttöön, ja kas kaikki toimi. Muutaman kuukauden ajan prosessi meni seuraavasti: toinen näyttö kiinni, virrat päälle, HDMI:n vaihto televisioon
www.riffi.fi 2/2021 59 N Ä Y T Ö N P A I K K A HUIPPUKITAROITA suoraan Italiasta! KÄY KOKEILEMASSA www.nordsound.fi / 040 681 0910 / info@nordsound.fi Tonefest Guitar Gallery Helsinginkatu 14, Helsinki Kuljetuskotelot p. 050 569 7495, jussi.zenger@bluescase.com www.bluescase.com 56-63 Hedd_Finale 221.indd 59 29.3.2021 11.51
60 www.riffi.fi 2/2021 M u u s i k k o n a ma a i l mal l a Jimi Hendrixin jalanjäljissä 2/2021 Pikkusiipi 56-63 Hedd_Finale 221.indd 60 29.3.2021 11.51
Kierrossa esiintyy myös viidennessä tahdissa B-duuri kolmisointu, jonka voisi ajatella olevan tritonus-korvaussointu E7-soinnulle. ••• Harmonisesti kappaleessa liikuskellaan E-mollin perussoinnuissa Em, Am ja Hm (Hm on V-asteella modaalishenkinen korvaus H7-soinnulle) sekä rinnakkaisen duurin eli G-duurin soinnuissa G, C ja D(7). ••• Hendrix soitti Little Wingin periaatteessa E-mollissa, mutta alkuperäisessä levytyksessä hän oli virittänyt kitaransa puoli sävelaskelta alemmaksi. Kappaleen rakenne on ovelasti sellainen, että sointukierto on yhdeksän ja puoli tahtia pitkä! Hendrixin nerokkuudesta kertoo se, että tavallinen kuulija ei ehkä koskaan ole kiinnittänyt erikoiseen tahtimäärään huomiota, vaan kappaleen rakenne tuntuu täysin luonnolliselta. www.riffi.fi 2/2021 61 N Ä Y T Ö N P A I K K A J atkamme Jimi Hendrixin tuotannon tutkimista ja tällä kertaa keskitytään yhteen hänen tunnetuimmista sävellyksistään, Little Wingiin. ••• Hendrix käytti versioissaan paljon viime numerossa esittelemääni sointukomppaustyyliä, jota kannattaa hyödyntää tätäkin biisiä soitellessa. Tämän kerran ”Pikkusiipi”-sovituksessa olen kuitenkin lähestynyt aihetta hieman eri tavoin laajennellen sointuja jazzahtavasti, ja soittaen Hendrixin kappaleeseen löyhästi perustuvan melodian sointujen välissä. Kappaleen alkuperäisen levytyksen introhan (levyllä Axis Bold As Love, 1967) on malliesimerkki tästä Hendrixin ”sointusoolo”-komppaustyylistä. ”Klassikon”. 010-525 8000 www.noretron.fi communication@noretron.fi Äänija valotekniikkaa: 56-63 Hedd_Finale 221.indd 61 29.3.2021 11.51. Seuraava sointukulun sointu onkin Am, joka johdatteleekin meidät tähän lyhyeen segmenttiin C-duurissa (Am, C, G, F ), josta taas nerokkaasti palataan ”harhalopukkeen” kautta D7-soinnulla – ei G-duuriin – vaan takaisin Em-sointuun! Kappaleen rakenne ja soinnutus ovat täynnä näitä hienoja pieniä oivalluksia, jotka osaltaan ovat tehneet kappaleesta tehneet ns. Loppuosassa kiertoa esiintyy myös F-sointu, joka jälleen nerokkaasti on lainattu, tällä kertaa ”harmonisesti läheisestä” C-duurista (F on IV-asteen sointu C-duurissa). Mukavia soittohetkiä ja terveisin Kari Antila Noretron Communication Oy Mankkaantie 32, 02180 ESPOO, p. Levyllä kappale soi siis Eb-mollissa (vaikka Hendrix on soittanut kappaleen E-mollin sormituksilla)
••• Niin kävi, että yhteensä noin parissa viikossa tuli korvattua käytännössä koko lyhytelokuvan musiikki, ja lopulta ainoa, mitä alkuperäiseltä säveltäjältä käytettiin, oli alkutekstiplanssin alle sijoitettu viisisekuntinen, ääniefektiksi luokiteltava atonaalinen nosto, ns. (Onkohan kiristys edelleen rikos. Genreltään musa oli… käytetään nyt vaikka nimitystä ”ekspressionistinen atonaalinen avant garde” – sen laatuista tavaraa, jota sittemmin on kuultu täydellisyyteen hiottuna VVitch-leffan horror-kohtauksisa. Toisinaan vastaan tulee asiakas, jonka on vaikea tajuta tahtovan hengentuotteelleen pelkkää hyvää, jos tunti musaa pitää saada kasaan viikossa. Mitään kauhuun tai uhkaan viittaavaa ei kuvissa kuitenkaan ollut. Onneksi oheistettu videokasetti samasta kohtauksesta kyllä pelasi. Soitin tuottajalle, joka kielsi päästämästä tyyppiä sisälle. Vielä vähemmän leffa-, tvtai peliprojekteissa. Hyvä oli. Ja niin alkoi lähetti sinkoilla erinäisten osoitteiden välillä huomattavan taajaan, projekti saatiin käsittämättömin punnerruksin kuosiin vastoin kaikkia (ja kaikkien) odotuksia. No, mikäpä siinä totesin: ”Äkkiä kamat tänne, niin kyllä hoituu!” ••• Sain lähetillä kovalevyllä huonolaatuisen kohtausdigitoinnin musanteon oheen, ja kävi ilmi, että kyseinen klippi ei pyörinyt Macintoshissani, eikä kyllä missään muussakaan. ••• Itse olin 90-luvun loppupuolella mukana lyhytelokuvan tuotannossa, jossa äkillinen musantarve loppusuoralla oli biisi lopputeksteille, kesto noin minuutti. Ehkä se oli tässä projektissa se taiteen osuus: tuottaja ja ohjaaja ovat nimittäin pyrkineet pyyhkimään tiedot tuotoksesta kaikkialta, mutta itse löysin viime muutossa edelleen VHS-videoita kyseisestä lyhäristä, alkuperäisellä musiikilla. Tietääkseni hyypiö ei ole enää elossa, joten rauha hänen rauhattomalle sielulleen. Älysin kuitenkin vaatia, että häirikkö pitää saada talttumaan. Helppo keissi, biisi syntyi vaivatta viikonlopun aikana, eikä sitä tarvinnut edes muuttaa tuottajan ja ohjaajan kuunneltua tuotoksen. KUVA: VILLE JUURIKKALA Alangon päiväkirja 62 www.riffi.fi 2/2021 T uotantoaikataulut ovat säveltäjälle orjuuttavia, sillä aniharvoin mikään projekti etenee musiikin ehdoilla, eikä näin aina ole edes musikaalien kohdalla. Totesin, että pikkuisen etäällä tosiaan oltiin siitä itseltäni tilatusta lopputekstikipaleesta, jonka tyyliyhdistelmänä The Rock – The Preacher’s Wife oli niin ikään kaukana itse lyhytelokuvan muusta tunnelmasta. Kaverin puolesta kyselen.) Sotkuja ja taidetta 56-63 Hedd_Finale 221.indd 62 29.3.2021 11.51. Deadline maanantaina, puhelu tuli perjantaina. Kerrasta. Tiistaiaamuna kilahti uusi puhelu: ”Olisko sulla kaistaa, jos tehtäis pari kohtausta uusiksi vähän samalla meiningillä kuin se creditsien styge. Samalla videonauhalla oli kohtaukset alkuperäisellä musiikilla, joten uteliaisuudesta päätin käydä nekin läpi. Musiikki edellä ei mennä, niin se vain on. Mutta oisko sulla miten aikaa, jos ens viikolla vielä kahteen kohtaukseen musat…?” Olin nuori ja tarvitsin rahaa. Kamat lähetillä yhteyshenkilöille, editoija uitti raidat leffaan, pikatsekki: kaikki toimi, tempot matchasivat, ei edittitarpeita. ••• Istuin tiukasti koneideni ääressä ja sain öitä myöten valvoen Emulator-setilläni aikaan melkoiset teokset, ihan mukiinmenevää jälkeä kaikkinensa. Tämä oli ilmeisestikin liikaa säveltäjänplanttu ykköselle, joka ensin soitettuaan vastaajani täyteen, tunkeutui silloiseen porraskäytävääni raivohulluhumalassa, kilikalimeiningillä lasin läpi, solvauksia huudellen ja riehuen, talttuen vasta talkkarin lapioon, ja päätyen lopulta mustamaijan kyydissä ilmeisesti Pasilan poliisitalolle. Pari biisiä kuulemma riittäisi yhteensä noin kymmenen minuuttia kestäviin kohtauksiin, nettomitta ”pari kolme minsaa”. Sarja tosikertomuksia, joissa monenlaisiin musiikki-, pelija ITprojekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Näinkin on joskus käynyt, ja varmaan jokaisella on plakkarissa se yksi projekti helvetistä, jonka haluaisi unohtaa, mutta joka edelleen herättää öisin, juuri ennen influenssaa tai nuhakuumetta. Tietääkseni asiasta oli lopulta käyty viikkojen tiukka riita, jonka lopuksi ”music by” -osio meni allekirjoittaneen pseudonyymille, ja alkutekstiriser päätyi kreditoiduksi ”sound design” -tittelin alle, juuri sopivasti siinä kohtaa, kun lopputekstibiisissä soi ikään kuin Beethovenin viidennen tadada-daa:lta kuulostava pikainen muistuma. riser. Ohjaaja soitti heti perään: ”Juu, et anna edes osotettas sille herranjumala! Se on yks kävelevä katastrofi: älä missään nimessä anna sen puuttua mihinkään!” ”Onko teillä joku klausuuli sopparissa, että sen pitäis nimenomaan olla mukana?” ”NO EI TASAN OLE!” Asia selvä. Sinänsä valittu lopputekstimusatyyli sopi kyllä kuvaan, oltiinhan urbaanissa kaupunkimaisemassa (jonka oletin olleen Praha). Sitä katsellessa tein muistiinpanot sekunnilleen kellotettuna ja selvitin mielestäni sopivat tempot kohtaukseen kronometri/ laskinyhdistelmällä. Ja siitäkin huolimatta, ettei häirikkö suostunut elämään ihmisiksi. Että, jos me saatais kahden kärkikohtauksen musaa vähän samansuuntaiseksi…” En ollut missään vaiheessa kuullut lyhärin muuta musaa, ja varhaiszimmeriaaninen lopputekstibiisikin oli syntynyt tuottajalta ja ohjaajalta saatujen temppiraitojen ja fiilisbiisien perusteella. Tuut-tuut-tuut… ••• Lauantaina iltapäivällä tuli postilaatikosta ketsupin ja ilmeisesti veren sekä fariinisokerin sekoitusta, joka etsaantui puulattiaan. Ja jälkimmäinen biisi voisi jo heijastella credit-osion musiikkia. Helppo keikka. Se on tosi hyvä, mutta tohon muuhun verrattuna se paistaa vähän turhan framille sieltä. Illalla soitti tuottaja: ”No nyt sillä on sun osoite sitte…” ”Joo, mä tiedän.” ”Ai. Luulin aina, että taide olisi ikuista, mutta tässä tapauksessa ikuista on vain limakalvoilleni palanut löyhkä eteisen sotkusta. Jousikvartettiahan siinä matkittiin, ehkä jollain työasemasyntikalla. Kun alkuperäinen säveltäjä sai kuulla korvaavista raidoista, henkilö aloitti aktiivisen puhelinhäirinnän saatuaan jostakin numeroni, ja vaati tulla paikalle ”valvomaan omaa etuaan”
+358 68223801 sales@musiikkiliike.fi seastone audio & acoustics www.seastone.audio hello@seastone.audio +358 (0) 400 404 190 HEDDphone® /seastone.audio A New Chapter in Headphone Technology Tutustu lisää seastone.audio/hedd seastone better sound, better... www.seastone.audio hello@seastone.audio +358 (0) 400 404 190 Toimitamme vain laadukkaita ja tunnettuja tuotemerkkejä. Finlandia-talo, Kansallisteatteri, kaupunginteatterit, koulut ja kirkot, muusikot ja yhtyeet, Rentalrmat, urheiluja tapahtumapaikat, YLE jne. www.riffi.fi 2/2021 63 N Ä Y T Ö N P A I K K A Tervetuloa verkkokauppaamme! WWW.KOMPONENTIT.FI Suomen monipuolisin valikoima AV-alan liittimiä, kaapeleita ja tarvikkeita komponentit@noretron.fi IKÄ 35 vuotta. /seastone.audio Edustamiamme tuotteita käyttävät mm. 56-63 Hedd_Finale 221.indd 63 27.3.2021 16.55. Meiltä edelleen kaikkea alaan liittyvää sopivin hinnoin
Työtämme immersiivisyyttä tukevien äänentoistojärjestelmien kehittämisessä ohjaa halu tarjota asiakkaillemme entistä kokonaisvaltaisempia ja nautittavimpia elämyksiä. C O M MSONIC OY p. G E N E L E C . Immersiivinen Audio on Totta 64 Takakansi 221.indd 64 27.3.2021 16.53. 6 4 1 4 8 8 6 8 7 1 6 1 2 1 2 W W W. 010 4398 800 info@msonic.fi www.msonic.fi Ota yhteyttä SAM™-sertifioituun Genelec-jälleenmyyjään: Mahdollisuus kokea ja aistia musiikkia keskellä todellista 3D-ääniympäristöä on yksi aikamme jännittävin kotija ammattilaisäänentoistoon vaikuttava asia