Kohinaton chorus, analogisesti! Antti Rintamäki: – Suorissa lähetyksissä automaattimikseri on korvaamaton. MOUNT MARY – bändi eikä mikään workshop! Nro 2-2021 Hinta 11,30 E PESSI LEVANTO: – Alussa kannattaa tehdä kvantiteettia ja sit pikku hiljaa tiivistää kvaliteettia. 01 Kansi 221.indd 1 29.3.2021 7.50
C:n muotoisessa järjestelmässä on kahdeksan 2-tuumaista Articulated Array -neodyymielementtiä, joten se takaa laajan peittoalueen. 02-03 Ilmoitukset.indd 2 27.3.2021 16.50. 010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi Järjestelmässä on sisäänrakennettu mikseri jota voit ohjata myös L1 MIX -sovelluksella älylaitteellasi. Ääni kantaa myös alueen reunoille pienissä ja keskisuurissa tiloissa, kuten kahviloissa. L1 Pro8 on aina valmiina lähtemään mukaasi, ja se on helppo pakata autoon ja nopea asentaa. Aina valmiina keikalle BOSE® L1 PRO8 – KANNETTAVA PA-JÄRJESTELMÄ P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi | puh. Järjestelmä tarjoaa 180 asteen vaakasuuntaisen peiton ja äänen laajan pystysuuntaisen hajaantumisen, joten yleisö kuulee äänen selkeästi sekä istuessaan että seisoessaan
www.riffi.fi 2/2021 13 A ntti Rintamäki on seurannut myllerrystä näköalapaikalta niin päivätyösään Intersonicilla kuin freelancer-keikoillakin. Myös pandemian joskus hellittäessä. Kuten ajankuvaan sopii, tapasimme virtuaalisesti Zoomvideoneuvotteluohjelmiston välityksellä. Viimeisimmät isot artistiprojektit olivat The Rasmus, Interpol ja sitten Club for Five. TEKSTI: NIKO LAASONEN KUVAT: MINNA HATINEN Ääniteknikon etätyöt – korona pisti vauhtia digiloikkaan Ensimmäisistä kokoontumisrajoituksista on jo yli vuosi, ja viimeistään sen kuluessa erilaisten tilaisuuksien striimauksesta tapahtuma paikan ulkopuolelle on tullut arkea, joka itse kunkin audioammattilaisen on syytä hallita. 13-17 Striimaus.indd 13 29.3.2021 8.19. – Mun ura lähtee Kaustisten musiikkilukiosta, josta sitten lähdin kansantaiteen keskuksen tekniseksi vastaavaksi, aloittaa Rintamäki ammatillisesta historiasta kysyttäessä, ja jatkaa: – Vuosituhannen taitteessa päädyin soitinrakennusopintojen jälkeen ääniteknikoksi kiertueille
Esiintyjien mikittämisen lisäksi on huolehdittava työryhmän kommunikaation järjestämisestä, näistä tyypillisimpänä intercom-keskusteluliikenne ja haastattelijan IFB-korvamonitorikuuntelu ohjaajan viestejä varten. Standardilla haluttiin myös lopettaa niin kutsuttu loudness war, jossa erityisesti mainosten ja musiikin tuottajat pyrkivät maksimoimaan oman äänimateriaalinsa teknisen maksimiäänenvoimakkuuden. Esimerkiksi uutistenlukijan puheen keskimääräisen voimakkuuden ”Hyvä mittarointi on äärimmäisen tärkeä.” 13-17 Striimaus.indd 14 29.3.2021 8.19. Kalenteriin mahtuu valikoidusti toimeksiantoja seminaarija puhetilaisuuksissa sekä musiikin parissa. Viime vuosina painotus on siirtynyt yhä enemmän lähetysääneen ja striimeihin. Hybriditilaisuudet Vuoden takainen shokkireaktio synnytti monissa alan yrityksissä nopeasti ratkaisumalleja toteuttaa asiakastapahtumia pienemmällä läsnäolevalla yleisöllä samalla kun osallistujamäärää kasvatettiin verkon välityksellä. Kuvan ja valaisun osalta työn luonne ei välttämättä muuttunut niin paljon, mutta äänitekniikan kannalta tilanne toi lisää ulottuvuuksia. – Haluan myös pitää tuntuman siihen mitä kentällä tapahtuu, mikä sitten samalla helpottaa niiden samojen asiakkaiden palvelemista. Ja hybriditilaisuuksissa nämä standardit tulee myös osata ottaa huomioon. Bändikeikalla on varsin tavallista, että teknikot käyvät esiintyjien seassa lavalla fiksaamassa asioita, mutta striimeissä ja TV-lähetyksissä pyritään viimeiseen asti välttämään teknisen henkilökunnan ilmestymistä kuviin. Useimmiten tarvitaan lisäksi paluukuuntelu studiotilaan väli-inserttejä varten, sekä linjat etänä osallistuvien kanssa käytävään kommunikointiin. – Keikkatöistä valtaosa kuluneen vuoden aikana on ollut tavalla tai toisella Yleisradion tuotantoja: joko televisio-ohjelmia, kuten Arto Nyberg tai erilaisia puheohjelmia, radiojumalanpalveluksia tai musiikkituotannoissa kokonaisuuksien tai apusummauksien tekoa, Rintamäki kuvailee Päivätyössä arkeen kuuluu myynnin lisäksi teknisen tuen antaminen eri asiakasryhmille, milloin ammattikäyttäjille, milloin jonkin asennuskohteen suunnitteluun ja toteutukseen. Yleisradioyhtiöt ovat muutama vuosi sitten siirtyneet käyttämään yhteisesti sovittua EBU (European Broadcast Union) R.128-standardia, minkä tavoitteena on se, ettei kuuntelijan tarvitse jatkuvasti säätää kuunteluvoimakkuutta sisällön vaihtuessa. Nämä hybriditapahtumiksi kutsuttavat tilaisuudet asettivat tekniikan osaajille uudenlaisia haasteita. – Samanaikaisesti saattaa olla käytössä kolmekin eri järjestelmää, joihin pitää pystyä puhumaan ohi lähetysäänen, että hei kymmenen minuutin päästä on sun slotti. Kun kiertueja perhe-elämän yhteensovittaminen alkoi tuntua haastavalta, virisi kiinnostus säännölliseen päivätyöhön. Keikkailua Rintamäki jatkaa edelleen ja kertoo saavansa hyvää vastapainoa konttorihommiin, kun pääsee välillä toteuttamaan itseään myös äänipöydän taakse. Standardoimalla keskimääräinen voimakkuustaso sekä määrittelemällä eri ohjelmatyypeille hetkellisen voimakkuuden vaihteluvälit, varmistutaan siitä, että ohjelmavirran seuraaminen on mielekästä. Broadcast-miksereissä asia on huomioitu yleensä valmiiksi, mutta näitä mix-miinus ominaisuuksia ei yleensä löydy keikkakäyttöön suunnatuista keskihintaisistakaan miksereistä, joten edellämainittujen äänipakettien rakentaminen vaatii miksaajalta hyvää teknistä hahmotuskykyä. Luonteva vaihtoehto löytyi audiolaitteiden myyntipuolelta ja projektitehtävistä, joissa kokemusta on kertynyt Starliken, Studiotecin, Bright Installationin ja nykyisen työnantajan Intersonic Oy:n leivissä. Normaaliin livekeikkaan verrattuna tarvitaankin useampia mix-miinus-äänisummia, joilla eri kohteisiin tarjoillaan sama ohjelmaääni kuin lähetykseen, lukuunottamatta jotakin tiettyä äänilähdettä. Ja viimeistään siinä vaiheessa, kun etäosallistujat tulivat osaksi myös lähetyksen sisältöä livevieraina, monitoroinnin ja erilaisten paluukuunteluiden muodostaminen monimutkaisti äänituotannon ketjua ja nosti vaatimuksia äänilaitteistolta ja tietenkin myös tekijöiltä. Broadcast ja stream Päällepäin yksinkertaiselta vaikuttavassa, puheeseen perustuvassa televisio-ohjelmassa tai asiakastapahtumassa saattaa olla yllättävän paljon huolehdittavaa. Livetapahtumat alkoivatkin muistuttaa suoraa TV-lähetystä. Yritykset, jotka olivat jo tottuneet vastaavankaltaisiin toteutuksiin, saivat aluksi etumatkaa, mutta melko pian useat alan toimijat pystyivät tarjoamaan asiakkailleen hybridipalveluita. Ja kaiken päälle tulee ennakkoon huolehtia riittävistä vararatkaisuista, jos suorassa lähetyksessä ilmenee jokin tekninen ongelma. 14 www.riffi.fi 2/2021 Kilometrejä kertyi rutkasti sekä kotiettä ulkomailla. Samanaikaisesti piti pystyä luomaan paikanpäälle livetilanteen äänentoisto kuten ennenkin ja lähetysääneen ”paketoidumpi” sisältö etäosallistujille. Äänen osalta voidaan harvoin resursoida tuplamiehitystä, joten livemiksaajien on useimmiten samanaikaisesti suoriuduttava myös broadcast-äänen vaatimuksista. Monelle muutos on tarkoittanut kokonaan uuden toimintaympäristön opettelua, kun taas jo aiemmin lähetysäänen parissa toimineilla on kalenteri saattanut hetkellisesti täyttyä entisestään. Tasot hallintaan Audiotyön kannalta merkittävimpiä muutoksia lähetystoiminnassa on ollut äänekkyysmittaroinnin ja lähetysäänen ohjeistuksen standardoiminen. – Streamin ohella tapahtuu valtavasti asioita, Rintamäki sanoo
Etäkokouksia rasittaneet puutteet ovat saattaneet pysyä aivan ”siedettävissä” rajoissa satunnaisen käytön aikana, mutta ovat käyneet liian ilmeisiksi nyt, kun etäpalaverit ovatkin pääasiallinen neuvottelutapa. Tähän on ratkaisuksi esitetty vuonna 2010 Euroopan yleisradioyhtioiden järjestön EBUn laatima R128-suositus, jonka tavoitteena on tuottaa ihmisen kuulohavaintoa paremmin vastaavia mittauksia. Eri käyttökohteille (ja jakelualustoille) on olemassa omat suosituksensa äänekkyydelle, huippuarvoille ja vaihteluväleille. Varsinkin kun tehdään ääntä samaan aikaan live-yleisölle sekä lähetykseen, lähetysEBU R128:n mukaan äänekkyystasoja mitataan kolmella eri ajanjaksolla: • Hetkellinen (Momentary): kertoo äänekkyystason 400 mS pituisella ajanjaksolla • Lyhytaikainen (Short-term): kertoo äänekkyystason 3 sekunnin ajanjaksolla • Keskimääräinen äänekkyys (integrated): kertoo koko ohjelmamateriaalin keskiäänekkyyden. Kysyin Rintamäeltä, miten tämä sitten näkyy käytännön työtavoissa. LUFS sekä LKFS ovat synonyymejä. 13-17 Striimaus.indd 15 29.3.2021 8.19. Eikä tässä siis viitata keikkaäänipöydistä vakiona löytyviin huipputasomittareihin, vaan dedikoituihin LUFS-mittareihin, jotka näyttävän tasoja edellä mainitun R.128-standardin mukaisesti. LRA (Loudness range) Äänekkyyden vaihteluväli antaa käsityksen ohjelmamateriaalin sisäisestä voimakkuusvaihtelusta. True Peak: Perinteinen digitaalinen huippuarvomittari näyttää signaalin tasoa digitoituna, mutta kun äänisignaali muutetaan takaisin analogiseksi tai pakataan koodekilla, voi syntyä tilanne, jossa näytteiden välissä digitaalinen huipputaso ylitetään ja ääni leikkautuu. Tätä painotusta kutsutaan K-painotukseksi (K-weighting). www.riffi.fi 2/2021 15 LU, LUfs ja dBTP Perinteinen huippuarvomittaus tai edes RMSmittaus ei vastaa kovinkaan hyvin ihmisen kokemusta äänekkyydestä. ääntä täytyy yleensä prosessoida enemmän kuin äänentoistoa ja tämä tulee ottaa huomioon koko signaaliketjussa oikealla tavalla. Varsinkin radioja TV tuotannoissa kokonaiskeskiarvon tulee pysyä hyvin tarkkaan ennalta määrättyjen raja-arvojen sisällä. Kun kuunteluvoimakkuus on vakioitu, tapahtuu miksaaminen (kuten toivottavaa olisi) ensisijaisesti kuuntelemalla ja mittari antaa varmistuksen siitä missä mennään. Mittaroinnin ohella myös tarkkailukuuntelun voimakkuuden vakiointi on merkittävässä roolissa, ja tähänkin EBU on laatinut hyvän ohjeistuksen. Ylinäytteistetty True Peak -mittari laskee nämä todelliset huiput ja mahdollistaa sen, että äänenlaatu ei kärsi audiota rankastikaan pakatessa. Lisätietoja: https://tech.ebu.ch/loudness https://tech.ebu.ch/docs/r/r128.pdf https://tech.ebu.ch/docs/tech/tech3343.pdf on syytä pysyä varsin tasaisena, jotta viesti välittyy selkeästi perille. Tähän tarkoitukseen olevia äänekkyysmittareita löytyy sekä erillislaitteina (esimerkiksi TC Electronic Clarity M tai RTW Touch Monitor), sekä itsenäisenä softana tai plugareina (esimerkiksi Youlean, Waves tai Nugen Audio). PSR (Peak to Short-term Ratio) / PLR (Peak to Loudness Ratio) Monissa mittareissa esitetään myös keskimääräisen äänekkyystason ja huippuarvojen suhdetta. Kokoontumisrajoitukset ja etätyön yleistyminen ovat vaikuttaneet myös neuvottelukäytäntöihin. Monessa yrityksessä onkin havahduttu huomaamaan, että tilat ja laitteistot ovat auttamattomasti vanhentuneita ja kokonaisvaltaisella uudistamisella on jo kiire. Mittauksissa käytetään taajuuspainotuskäyrää, jonka tarkoitus on korostaa niitä alueita, joilla korva on herkempi ja vaimentaa niitä, joilla korva on epäherkempi. Mittauksista suodatetaan ohjelmamateriaalin hiljaiset kohdat pois, tätä kutsutaan termillä Gating. – Hyvä mittarointi on äärimmäisen tärkeä, Rintamäki vastaa. Tämä johtuu osin siitä, että kuuloaistin havainto äänekkyydestä on aina jokseenkin keskiarvoistava, sekä toisaalta siitä, että eri taajuusalueilla korvan herkkyys on erilainen. Ja jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, on eri striimialustoilla omia EBU-standardista poikkeavia LUFS-käytäntöjään. Mittauksissa yksikkö on LU (Loudness Unit) ja yhden LU:n muutos vastaa yhden desibelin muutosta äänekkyydessä. LKFS / LUFS K-painotettu äänekkyystaso suhteessa digitaaliseen huipputasoon (Loudness K-weighted relative to Full Scale). Toisaalta taas klassisessa musiikissa suuremmat dynamiikan vaihtelut ovat hyväksyttyjä, jopa odotettuja. Kokoukset etänä, paikan päällä tai kenties sekä että. Joka tapauksessa lähetysääntä miksataan aina tavalla tai toisella äänekkyysmittarin kanssa
Mikrofonit ja kamerat saavat useimmiten jo käyttöjännitteensäkin verkkokaapelia pitkin PoE:n (Power over Ethernet) avulla, jolloin laitteelle menee vain yksi kaapeli. Mikrofonien osalta pyrkimys on mahdollisimman suuntaaviin valintoihin. – Monissa ratkaisuissa audiosignaali menee Dante-verkkoa pitkin läpi koko ketjun alusta loppuun saakka, Rintamäki kertoo. Seurakuntien ”digiloikka” keväällä 2020 Kun kevään 2020 kokoontumisrajoitukset estivät normaalitoiminnan kirkoissa, piti löytää vaihtoehtoisia tapoja. Joissain paikoissa on myös asennettu vaikkapa urkuihin eräänlaisia ”triggerimikrofoneja”, joiden avulla puhemikrofonit hiljennetään musiikin ajaksi. Tilanne ei silti aina ole striimin kannalta toivoton. Shuren tapauksessa sama ohjelma avustaa myös käyttöönotossa sekä hallinnassa, eikä suunnitelma jää vain suunnittelijan työpöydälle, Rintamäki kuvailee, ja kääntää sitten huomion mikrofoneista kaiuttimiin: – Vieläkin hyvin usein kokoushuoneissa nähdään yhdistelmä, jossa tilan päätyseinään on kiinnitetty televisio ja sen molemmin puolin äänityskäyttöön tarkoitetut lähitarkkailukaiuttimet, joita ei ole suunniteltu siihen, että ääni kantaisi mahdollisimman pitkälle kontrolloidusti. Pahimmillaan kokoukseen osallistujat joutuvat silloin keskenään eriarvoiseen asemaan, kun omat puheenvuorot eivät kuulu muille, eivätkä muiden puheenvuorot itselle. Erittäin merkillepantavaa on myös se, että videoneuvottelusoftat säätävät adaptiivisesti audiosignaalia – koko ajan. Usein hyödynnetään kirkkosalien olemassa olevia kiinteitä äänijärjestelmiä ja niistä lainattua äänisummaa, joilla puhe saadaan verraten selkeänä verkkolähetykseen. Monesti päästään merkittävästi parempaan lopputulokseen, kun puhemikrofoneille luodaan rinnakkaiset, saliäänentoistosta erilliset säätönsä striimiä varten. Pyrkimys automaatioon on ymmärrettävää siksikin, että laitteistoa käyttää pääsääntöisesti henkilökunta, jonka ydinosaaminen on muussa kuin äänitekniikassa. – Pitkään, jo muutaman vuoden odotettu digiloikka tapahtui pandemiarajoitusten vauhdittamana, jos ei nyt yhdessä yössä, mutta parissa viikossa läpi koko maan. Puhemikrofonien signaali myös käsitellään ensisijaisesti saliäänen ehdoilla ja niissä voi olla voimakastakin ekvalisointia kierron ehkäisemiseksi, epäsuotuisan kaiutinsijoittelun tai voimakkaan saliakustiikan takia. Merkittävästi parempaan lopputulokseen Rintamäen mukaan pääsee, kun kaiutinjärjestelmä hajautetaan ja tuodaan tasaisesti lähemmäs kaikkia kuulijoita. Saliäänentoistoon suunnitellun laitteiston tekniset ominaisuudet eivät välttämättä tue verkkosisällön tuottamista parhaalla mahdollisella tavalla. Huolellisesti suunniteltu akustiikka sekä mikrofonija kaiutinsijoittelu antaa etäneuvottelujärjestelmien automaattiselle prosessoinnille merkittävästi paremmat mahdollisuudet onnistumiseen. Systeemi on aikanaan palvellut valmiin videon tai muun presentaation esitystä, mutta soveltuu huonommin nykyaikaiseen videoneuvotteluun. Ensimmäinen askel monissa seurakunnissa oli tilaisuuden välittäminen kännykkäkameralla seurakunnan Facebook-sivuille. Parhaimmillaan analogisia audiokaapeleita ei vedetä välttämättä ainoatakaan, vaan mikrofonit lähettävät äänen suoraan Audio Over IP verkkoon, joissa tyypillisin formaatti tällä hetkellä on Dante. Tilaisuudessa esitetty musiikki on oma lukunsa. Monilla valmistajilla onkin tarjolla tähän varsin huomaamattomia ratkaisuja, joko pöydälle sijoitettavana tai kattoon kiinteästi asennettuna. – Hyvän ohjelmaäänen rakentaminen kirkon striimiä varten on itseasiassa hyvin samankaltaista kuin radiolähetyksen miksaaminen, Rintamäki toteaa ja jatkaa: ”Uudistus projektissa olisi syytä ottaa akustikko heti mukaan arkkitehdin tai sisustajan kanssa käytävään suunnittelu vaiheeseen.” 13-17 Striimaus.indd 16 29.3.2021 8.19. Laitteisto voi olla kuinka priimaa tahansa, mutta fysiikan lakeja niillä ei vieläkään pysty kumoamaan. 16 www.riffi.fi 2/2021 Suurimpana yksittäisenä ongelmana, jopa laitteiston ominaisuuksia tärkeämpänä, Rintamäki mainitsee kokoustilojen kehnon akustiikan. Ääni pyritään eri algoritmeilla muokkaamaan mahdollisimman samankaltaiseksi, riippumatta millainen lähtösignaali on kyseessä. Neuvotteluhuoneiden nykyaikaistamisen saralla olisikin osaaville tekijöille työmahdollisuuksia, vinkkaa Rintamäki. Ja se jatkuu edelleen seurakuntien kohentaessa laitteistojaan ja osaamistaan, Rintamäki kertoo. Ihanteellisessa tilanteessa riittää, kun kytkee virran ja säätää korkeintaan yleisvoimakkuutta, kuten monessa paikassa on totuttu toimimaan saliäänentoiston kanssa. – Ohjelmat tunnistavat mikrofonien ja huoneen ominaissävyjä, jälkikaiuntaa, staattisia ja jopa hetkellisiä häiriöääniä. Järjestelmälle voidaan kertoa miltä istumapaikalta puhuja puhuu, jolloin myös kamerakuva seuraa automaattisesti puhujia, Rintamäki kertoo Automatiikka on parhaimmillaan hämmästyttävän laadukasta, kunhan videoneuvottelujärjestelmä on ensin viritetty huippuunsa. Audiovisuaalisia uudistuksia ei käytännössä voi nykyään tehdä ilman yrityksen IT-osaston osallistumista. Tämä helpottaa asennustyötä ja keventää kaapelointikustannuksia. Neuvottelujärjestelmän äänitekniikan suunnittelua varten laitevalmistajilla on myös varsin käypiä ohjelmistoja, näistä yhtenä esimerkkinä Shuren Designer -ohjelma, joilla mikrofonijärjestelmän ja kaiuttimien kattavuus voidaan suunnitella ennakkoon pohjakuvan perusteella. Kun vielä käytetään lisäksi automaattimiksereitä sulkemaan käyttämättömiä kanavia, saadaan kokonaisuus selkeämmäksi. – Usein on voitu ja voidaan hyödyntää olevassaolevaa tekniikkaa, esimerkiksi järjestelmäprosessoreita uudelleen ohjelmoimalla… Puhemikrofonien rinnalle voidaan lisätä tilamikrofoneja musiikkiesityksille ja uruille, Rintamäki kertoo. – Tehokkaimmin rahaa käytetään, kun se käytetään tilan akustoinnin parantamiseen. – Esimerkiksi urkuja ei vahvisteta kirkkosaliin, eikä indutktiosilmukkaan, joten pelkästään puhemikrofonien poimimana ne eivät kuulosta kovin hyvältä” kertoo Rintamäki havaituista haasteista. Uudistusprojektissa olisi syytä ottaa akustikko heti mukaan arkkitehdin tai sisustajan kanssa käytävään suunnitteluvaiheeseen, ja vasta sen jälkeen otetaan yhteyttä laitetoimittajiin, Rintamäki toteaa. Ihanteellisessa tilanteessa jokainen kuulee ja tulee kuulluksi. – Ohjelmistot tuovat huomattavasti paremman lopputuloksen, kuin se, että hankittaisiin kalustoa summittain ja katsotaan miten käy. Mikrofonista signaali siirtyy verkon yli etäyhteyttä hoitavalle tietokoneelle tai ääniprosessorille ja paluuääni tyypillisesti niin ikään takaisin verkkoon aina kaiuttimille asti. Valitettavan usein näin ei kuulemma kuitenkaan tapahdu
Ryhmittelemällä asiat loogisiksi kokonaisuuksiksi DCA/VCA-ryhmiin saadaan tilanne pidettyä hyvin ”näpeissä”. Lista voi olla perinteisesti paperinen tai moderniin tapaan sähköinen versio, kunhan se vain on yksiselitteinen ja helposti luettavissa, Rintamäki summaa. – Jos pitäisi listata tärkeimmät työkalut, mitkä tulisi löytyä äänipöydästä, niin aiemmin mainitun automaattimikserin lisäksi hyvä de-esser sekä monipuolinen dynamiikkaprosessori ovat äärettömän hyödyllisiä, varsinkin puheohjelmissa, Rintamäki luettelee. www.riffi.fi 2/2021 17 Yhdysvaltalainen ääniteknikko Dan Dugan tuli 1970-luvun alussa tulokseen, että monissa tilanteissa mikrofoni kannattaa pitää auki ainoastaan silloin, kun sieltä tulee hyödyllistä signaalia, sillä tarpeettomasti avonaiset mikrofonikanavat lisäävät ainoastaan pohjakohinan määrää ja kasvattavat konserttitilanteessa kierron vaaraa. Tämä on toki kovin haastavaa, koska laitteet eivät osaa tehdä lainkaan taiteellisia tai sisällöllisiä ratkaisuja. Asiansa osaava ääniammattilainen, jolla on kokemusta tilaisuuksien sisällöstä, on useimmiten edelleen paras apu. Kanavien välisestä balanssista huolehtiminen jää automaatiosta huolimatta vielä äänitarkkailijan hommaksi, samoin kuin mikrofonitulon dynamiikan hallinta. Ja jotta tilanne pysyisi hallussa, on tärkeää, että käsillä on ajolista. Dynamiikan hallintaa sekä prosessointia Kokonaisdynamiikka on osiensa summa ja Rintamäen metodilla se rakentuu askel askeleelta. Lähes jokaisesta nykyaikaisesta mikseristä löytyykin versionsa aiheesta, jopa hintahaitarin edullisimmasta päästä. Toisaalta eri tulojen painotusta tai toisin sanottuna herkkyyttä voidaan säätää automaattimikseristä käsin. Prosessiin on yhdistetty myös se, että mikäli kanavia on useampia samaan aikaan auki, lasketaan kaikkien tasoa (aina avoimien mikrofonien määrän kaksinkertaistuessa vahvistus laskee 3 dB), jotta kokonaisvahvistus vastaisi sitä, että yksi mikrofoni olisi auki. Pääsääntöisesti asiat hoituvat äänipöydän työkaluilla, mutta varsinkin suorissa lähetyksissä kokonaisuuden loppuprosessointiin valikoituu kuulemma usein jokin erillislaite. Uusiin kohteisiin ja suurempiin päivityksiin lisätään usein pieni tietokone, jonka avulla kirkon laitteisiin saadaan yhteys ja säätömahdollisuus koska tahansa, ilman paikanpäälle matkustamista. – Yrityspuolella myyjäyrityksen etäohjaus muodostuu kriittiseksi, kun yhä useammin pelkän kaluston sijaan myydään tekninen kokonaisratkaisu palveluna kuukausimaksulla, Rintamäki kertoo. – Etenkin suorissa lähetyksissä automaattimikseri on korvaamaton selkeyden ja vuotojen eliminoinnin takia, Rintamäki toteaa. Kompressoreista huolimatta merkittävä osa dynamiikan hallinnasta tapahtuu silti käsipelillä. Vaihtoehtoiset automaattimikserit perustuivat kompressorin sekä gaten kaltaisiin toiminnallisuuksiin, mutta niissä ongelmana on se, että kynnystasoja pitäisi olla jatkuvasti täsmentämässä ja osa hyötysignaalista saattaisi silti jäädä kuulumattomiin. Mikäli toiminnallisuutta ei laitteeseen edes lisäkortein saa asennettua, on oikein suositeltava vaihtoehto ratkaista asia kotimaista alkuperää olevalla Wavetool:in WT Automixer ohjelmistolla. Tämän ansiosta järjestelmä tunnistaa siis mistä kanavasta tulee pohjakohinan ylittävää hyötysignaalia, kohinan tasosta riippumatta. Silloin laitteiston toimittajan on pystyttävä tarjoamaan asiakkaan kannalta riittävän nopeasti tukea käyttötilanteiden mahdollisiin pulmiin. Tällä tavoin siitä saadaan luonnollisemman kuuloista verrattuna siihen, että yrittäisi tehdä kaiken yksittäisessä kanavassa” Antti Rintamäki kuvailee työtapojaan. u 13-17 Striimaus.indd 17 29.3.2021 8.19. Toisaalta ihmisen reaktionopeus on rajallinen, joten jatkuva liukujen ja mute-painikkeiden operointi vie tarpeettomasti huomiota pois tärkeämmiltä asioilta. Hyviä kokemuksia Rintamäellä on varsinkin TC Electronicin ja Wavesin rautakompressoreista. Nykyään lähes jokaisesta digitaalimikserissä, hintaluokasta riippumatta löytyy jokin versio automaattimikseristä, joko Duganin logolla tai valmistajan omana tulkintana. – Huippujen rajoittaminen on jaettu moneen eri portaaseen, esimerkiksi puheen prosessointi ei tapahdu yksinomaan mikrofonikanavassa. – Listan läpikäyminen vielä ennen tilaisuutta asiakkaan ja tuotantoryhmän kanssa varmistaa, että kaikilla on sama käsitys tulevan tapahtuman kulusta. Eri lähteet reititetään sopiviin ryhmiin, joissa muokataan puhetai soitinkokonaisuuksien dynamiikkaa, ehkä eri tyyppisin asetuksin. Duganin miksausautomaatio – Se vain pitäisi useimmiten pystyä tekemään niin automatisoiduksi ettei kenenkään välttämättä tarvitse olla fyysisesti miksaamassa. Etäohjaus voi myös olla osa ongelmien ratkaisua. Geittien tai kompressoreiden käyttöön verrattuna duganissa ei ole säädettävää kynnystasoa eikä viivettä kanavien avaamisessa ja sulkemisessa. Alunperin automaattimiksereitä myytiin erillislaitteina, myöhemmin lisäkortteina digitaalimiksereihin. Reitittämällä kanavat liukujen jälkeisestä inserttipisteestä automaattimikserille, voidaan prosessi kuitenkin unohtaa lähes täysin ja keskittyä olennaiseen. Puhemikrofonien määrän kasvaessa eräs toiminto nousee arvoonsa. Dugan-automaattimikseri perustuu siihen, että jokaisen kanavan tasoa verrataan kaikkien kanavien summaan. Ja lopuksi päälähdössä on vielä oma prosessointinsa
18-21 Mount Mary Parhaat riffit.indd 18 29.3.2021 8.21. Bändin tähänastinen ohjelmisto on kokonaan Hännisen kynästä. Me olimme Jukan kanssa törmänneet usein, ja aina puhuttiin, että pistäisi jotain keksiä, Hänninen kertoo. TEKSTI JA KUVAT: VILMA TIMONEN Mount Mary – raskaita riffejä ja rosoa Mount Maryn esteettiset esikuvat löytyvät 1970-luvulta, mutta pastissia ei haluta tehdä. Sopiva rumpali löytyi toisella yrittämällä. Mount Maryn muodostavat Petri Majuri (vas.), Maria Hänninen, Jukka Jylli ja Otto Haapanen. – Minullakin oli bluesbändi hajonnut sisäisiin ristiriitoihin eikä ollut bändiä alla, Majuri lisää. 18 www.riffi.fi 2/2021 -M ulla alkoivat biisit purskahdella päästä, vuoden 2018 lopussa niitä rupesi tulemaan. Lähti ihan joku käsittämätön vyöry, niitä vaan tuli yökaudet, kertoo Maria Hänninen Mount Mary -bändin syntyyn johtaneista tapahtumista. Kaikilla muusikoilla on vankkaa näyttöä erilaisista bändija soittokuvioista, ja Majuri on tehnyt mittavan uran myös äänittäjänä ja tuottajana (Ikimuistoiset sessiot, Riffi 1/2020). – Tapasin Petrin E-studion juhlissa, ja tuli puheeksi, että voitaisiinko tehdä jotakin yhteistyötä. Mount Mary on laulaja-kitaristi Hännisen, kitaristi Petri Majurin, basisti Jukka Jyllin ja rumpali Otto Haapasen muodostama yhtye, joka itse kuvailee musiikkiaan ”new wave hard rockiksi”. Bändi tarvitsi myös basistin, ja Hännisen mukaan ensimmäinen mieleen tullut vaihtoehto oli juuri Jylli. Tärkeintä on luoda musiikkia, joka miellyttää bändiä itseään. Mount Mary julkaisi ensimmäisen pitkäsoittonsa tammikuussa 2021. – Ei tullut ketään muuta mieleen. 2019 laitettiin tämä bändi pystyyn, Hänninen sanoo
– No se on kiva kuulla, Hänninen toteaa. Olen soittanut sellaisilla ”haloilla”, joissa on paksut kielet. Ja mun mielestäni aika helpon tuntuista jopa. Riffeistä se lähti Hänninen kertoo sävellysten ja sanojen syntyneen vaivattomasti. Ehkä riffejäkin syntyi helpommin, kun oli soittimena kerrankin ”ei-halko”, Hänninen sanoo. – Oli kiva laulaa, meni vaivattomasti. Luontevuus ja vaivattomuus kuuluvat olleen myös levyntekoa leimaavat tunnelmat. On ollut monenlaista ja monimuotoista, mutta tämä tällainen painava on varmaan kytenyt aina, Hänninen toteaa. Hänninen kertoo olleensa aluksi jossain määrin omien demojensa vanki ja sanoneensa herkästikin ”ei” muiden ideoille, mutta päässeensä siitä yli. Ja tietenkin on, kun tuollaisten ammattilaisten kanssa pääsee soittamaan, Haapanen toteaa. Monella bändillä ei ole tällaista, Majuri toteaa. Jopa sävellajit oli rukattu sinne matalaan vireeseen, Majuri sanoo. – Nyt vihdoinkin pääsi ulos joku tällainen raskaampi, joka on odottanut ulospääsyä vuosikymmenet. Ei liiallista silottelua Mount Maryn ensilevy näki päivänvalon alkuvuodesta, ja sitä ennen oli jo ehditty julkaista muutama sinkku digistriimeinä. Ja osaat karsia. – Sitä on kiva soittaa, se on niin kevyt. – Sen takia ei ruvettu laittamaan esimerkiksi koskettimia joka biisiin, kuten musiikin tyylilajiin saattaisi kuulua. Äänitykset tehtiin Majurin studiolla, joka sijaitsee bändin treenikämpän naapurissa Herttoniemessä. Mount Maryn musiikki on riffivetoista. Vaikka Mount Maryn tähänastiset kappaleet ovat kaikki Hännisen yksin tekemiä, niiden sovittaminen tapahtuu ryhmätyönä. – Oli vähän teemana, ettei ruveta hienostelemaan hirveästi, että annetaan niitä virheitäkin jäädä, Majuri kertoo. – Mä taas rupesin nimenomaan hienostelemaan ja hankin 5-kielisen basson, Jylli sanoo. Kaikki on luontevaa eikä tarvitse äärettömästi etsiä sitä, miten pitäisi soittaa, Jylli sanoo. – Jos olisimme menneet maksulliseen studioon ja joutuneet viikonlopun aikana väsäämään hirveällä kiireellä, niin levystä olisi tullut paljon paskempi, hän jatkaa. Hännisen mukaan riffit konkreettisesti synnyttivät kappaleet. – Osa raskautta on myös se, että on vähemmän kamaa ja ilmaa enemmän, Majuri toteaa. Mun demoilla oli liikaakin koukkuja ja koukeroita, osasit yksinkertaistaa ja tehdä jämäkkyyttä, Hänninen sanoo. – Saimme tehdä rauhassa ja ilman liikapaineita, Haapanen lisää. Monesti olen törmännyt siihen, että ihmiset sanovat, että ”soita tälleen ja vedä tälleen”, ja sitten sitä yrittää toteuttaa, mutta Marian kanssa meillä on jotenkin samanlainen kela musasta. Majurin mukaan kappaleet olivat jo treeneihin tuotaessa varsin valmiissa kunnossa. – Olen siitä iloinen ja onnellinen, että olet niin pitkän linjan basisti ja tottunut kuulemaan ja soittamaan. Hän arvelee yhden riffien putkahtelemiseen myötävaikuttaneen syyn olleen Majurilta ostamansa Gibson SG -kitaran. Hänninen ja Majuri kertovat yhteistyön sujuneen hyvin, toinen toistaan ruokkien. Levy äänitettiin pitkälti livesoittona, ja se on Majurin termein ”vanhan liiton meiningillä nauhoiteltu”. Eikä ruvettu niitäkään hiomaan ylisiisteiksi, Hänninen kertoo. www.riffi.fi 2/2021 19 – Aluksi kokeilimme toisen rumpalin kanssa, mutta hänellä oli hyvin erilainen soittotyyli ja sitten hänelle tuli muita kiireitä. Siten saadaan raskas meininki, mahtuu niin sanotusti soundit sinne levylle, Majuri toteaa. – On selkeitä biisejä ja demoja, joista saa itse koppia – niin kuin Jukka sanoi, on luontevaa. Paitsi raskaus, Mount Maryn tavoitteena on ollut rosoinen soundi ilman liiallista silottelua. Luontevaa ja helpon tuntuista Jylli kertoo olevan mielenkiintoista soittaa basistina basistin bändissä. – Kun tulemme kämpille ja rupeamme katsomaan jotain uutta biisiä tekemäni alkeellisen demon perusteella, niin Otto on aina tajunnut heti, mitä sille pitää tehdä, Hänninen sanoo. Petri ei koko ajan katkaise äänitystä, vaan vedettiin läpi niitä biisejä ja sitten kuunneltiin, mitä ehkä piti ottaa uusiksi. Hän kuvailee prosessia padon murtumiseksi. – Mariahan on basisti itse. – Se menee jotenkin helposti siihen, kun sä omistat sen biisin, olet tehnyt sen ja kuunnellut sitä, hän lisää. – Sovitettiin me jonkin verran, mutta kyllä ne aika hallussa jo olivat. Sitten otettiin Ottoon yhteyttä, ja hän lupautui. – Niin, että pääset tarpeeksi alas, Majuri kuittaa. Myös Haapanen kehuu yhteistyön luontevuutta. Meillä ei kuitenkaan ole keikoilla kosketinsoittajaa kuin joskus vierailijana, Hänninen sanoo. Levyn julkaisi Ainoa Productions. Siihen kuuluvat muun muassa Kingston Wall ja Havana Black -yhtyeet, joista kumpikaan ei ollut aivan höyhensarjalainen soundiensakaan puolesta. Ja on monta muutakin aspektia: D-vire ja se, että on tarpeeksi ilmaan sovituksissa. 18-21 Mount Mary Parhaat riffit.indd 19 29.3.2021 8.21. Hänninen kehuu rumpaliaan ja kertoo, että treeneissä Haapasella on usein ensimmäisenä näkemys siitä, miten uutta kappaletta pitäisi käsitellä. – Se on biisintekijän ensireaktio, mutta sä onneksi onnistuit nielemään sen aika nopeasti, Jylli kommentoi. – Petrin kanssa oli hyvä tehdä, kun hänellä on niin pitkä kokemus – vuosikymmeniä tuottajana, miksaajana, masteroijana… Petri saa aina soundin ruuvattua hyväksi, Hänninen sanoo. Yhtä kappaletta kohden tehtiin korkeintaan kolme tai neljä ottoa, joitakin saatiin tallennettua heti ensimmäisellä yrityksellä. Se oli aika helppo synnytystarina, Hänninen sanoo. – Olemme onnellisessa asemassa siinä, että meillä on tällainen mahdollisuus, että voimme tehdä täällä omassa studiossamme. – Kyllä se lähtee myös bändin hihasta se soundi. – Jotenkin tuntui, että pitää möristä ja möyrytä tarpeeksi alhaalla, joten pistin kitaran heti D-vireeseen, kun aloin tekemään näitä biisejä, Hänninen kertoo ja toteaa perään suuren merkityksen olevan myös bändikavereiden musiikillisella menneisyydellä. Sovitusten ideana oli pitää ne levylläkin sellaisina, että ne on mahdollista toteuttaa myös livenä. Olin ollut vierailemassa Oton bändin Liivit Boysin klubilla, ja mieleeni tuli, että Ottohan oli hyvä rumpali, että olisikohan hän kiireinen
Niin hän sitten Tukholmassa äänitti oman osuutensa, kun me olimme saaneet tehtyä pohjat ja muun muutenkin aika lailla valmiiksi. Tai Wiberg löysi Hännisen. Hän vastasi heti, että kyllä hän voisi soittaa. – Nyt jännitetään seuraavaa. Sitten joku ilta istuin kotona keittiössä ja päässäni alkoi pyöriä sellainen itämainen riffi. – Meillä ei ole mitään plaania. – Oikeasti hemmetin hyvä huuliharppu, niin rokkaava! En olisi voinut kuvitella siihen ketään muuta kuin Michaelin, Hänninen kommentoi Monroen panosta. – Olin käynyt tykkäämässä jostain Wibergin kuvasta, ja hän laittoikin viestin, että ”Hi, I remember you!”. Ei voi tehdä oikeasti hyvää bändiä niin, että ”meillä on tällainen bändi ja me soitetaan tällaista musiikkia”, että nyt perustetaan reggaebändi. 20 www.riffi.fi 2/2021 Featuring… Levyllä on mukana kaksi vierailijaa: Hanoi Rocks -solistiuden jälkeen soolouraa tehnyt Michael Monroe soittaa huuliharppua kappaleessa ”Holy Matrimony” ja ruotsalainen multi-instrumentalisti Per Wiberg koskettimia kappaleessa ”Footprints in the Dark”. Bändillä oli sovittuna lisäkeikkoja syksyksi ja talveksi, mutta nyt ne ovat siirtyneet ”hamaan tulevaisuuteen”. Ja tällainen minun ikäiseni henkilö kuin minäkin olen – ei siis mikään talent scouttien himometsästettävä – niin ihan vapaasti saa olla se, kuka on. Tekniikassakin luotetaan vanhaan ja hyväksi havaittuun. Mount Marylla on ollut suunnitteilla myös yhteiskiertue Wibergin Kamchatka-bändin kanssa, mutta toistaiseksi vallitseva tautitilanne on hidastanut hanketta. Majuri toteaa luonnollisen ja itsemääriteltävän tavan tehdä musiikkia olevan Mount Marylle juuri se oikea. On helpompi seisoa tekemisten takana, hän sanoo. – Jos ei keikkoja ala tulla, niin kohta tulee uusi levy, Majuri muotoilee. On puhuttu, että jos löytyy riffejä tai biisejä, niin kaikilla on yhtä lailla tilaisuus tuoda esille omia tuotoksiaan, Hänninen toteaa. Ja kun tekee ilman laskelmointia, on täysin mahdotonta arvioida vastaanottoa, Jylli jatkaa. Kuulin päässäni, että siihen sopisi älyttömän hyvin, jos häneltä löytyisi koskettimista jotain soundia. Kumpikin päätyi levylle aiempien yhteistyökuvioiden kautta. u ”Osa raskautta on myös se, että on vähemmän kamaa ja ilmaa enemmän.” Maria Hänninen vastaa kaikista Mount Maryn ensilevyn sävellyksistä ja sanoituksista. – Tai kesällä oli ihan yksi radioshow, jossa vedettiin livenä puoliakustisesti pari biisiä, mutta oikeita keikkoja on ollut yksi ainut. Se kuuluu myös musiikissa, sitä ei ole kukaan puristanut muottiin, Hänninen toteaa. Toukokuussa meidän pitäisi olla taas On the Rocksissa, Electric Boysia lämppäämässä. Olennaista on, että musiikin linja pysyy jatkossakin sellaisena, josta bändi itse pitää ja että homma on edelleen vaivatonta ja luontevaa. – Olemme myös iloisia siitä, että vastaanotto on ollut hyvää. Jos ei keikkoja, niin ainakin levyjä Levy on saatu julkaistua, mutta keikat ovat Mount Maryllakin jääneet vähiin. Ihmiset ovat menneet levykauppoihin tai tilanneet levyn, Hänninen toteaa. – On pakko hyödyntää aika tulevaisuuden tekemiseen. On muiden tehtävä määritellä, mitä se musa on, Jylli sanoo. Mutta kun he tulevat Ruotsista, jos tulevat… Ja mikä tilanne muutenkaan on, ei voi tietää, Hänninen sanoo. 18-21 Mount Mary Parhaat riffit.indd 20 29.3.2021 8.21. Uutta materiaalia syntyy, ja toista levyäkin mietitään jo. – On hyvä, että tehdään näin. – Ja sekin oli reilun puolen tunnin keikka, Jylli lisää. Että ainakin biisit hiotaan nyt keikkakuntoon, hän sanoo. Omalla linjalla eteenpäin Tulevalle levylle saattaa päätyä muidenkin kuin Hännisen tuotantoa. – Yksi keikka ehdittiin tehdä, Majuri sanoo. – En ole mikään despootti. Sitä paitsi sitten, jos niitä keikkoja alkaa tulla, niin ei ehditä sitä levyä edes tekemäänkään. – Ja on tämä tärkeää myös ihan oman pään kasassa pysymiseksi, Jylli toteaa. Se oli syyskuussa On the Rocksissa, ja silloinkin oli koronarajoitukset päällä eikä sisään saanut ottaa kuin sata ja risat, Hänninen kertoo. – Eikä bändi ole workshop. Tein pienen demon ja lähetin Wibergille. Treenaamista on kuitenkin jatkettu ahkerasti, ja bändin katse on tulevaisuudessa. – Meninkin sitten Ruotsiin. Muun muassa Opeth-yhtyeestä tutun Wibergin Hänninen löysi pitkän yhteydenpidossa olleen tauon jälkeen Instagramin kautta. Musaa ei voi tehdä laskelmoiden. Kävimme kahvilla, ja hän antoi mukaani ison kasan levyjä. Ja Petri miksasi koko kakun, Hänninen kertoo. – On myös täysin mahdoton arvioida etukäteen, mikä on vastaanotto. Hän sanoi, että jos joskus tulet käymään Tukholmassa, niin ilmoittele, Hänninen muistelee
Mitä suurempi otos, sitä pienempi virhemarginaali ja tarkempi lopputulos. Black Sabbath: Iron Man (1970) Kärkikymmenikköön mahtuivat vielä Walk This Way, Layla, Sweet Child O’ Mine, Enter Sandman, Paranoid, Satisfaction ja Whole Lotta Love. Luulisi että jo vaikka seitsemän lähteen pohjalta nousee varmasti esiin ainakin kärkikolmikko. Muutamassa sekunnissa se luo tunnistettavuuden, joka porautuu pään sisään ikuisiksi ajoiksi. Viittaan tässä johonkin yksilölliseen, aitoon ja tunnistettavaan teoksen osaan, sen ytimeen. AC/DC: Back In Black (1980) 3. Deep Purple: Smoke On The Water (1972) 2. Jokainen sen tietää. Monesta poptai rock-kappaleesta voi löytää jotakin mitä voisi sanoa sen ”sieluksi”. soittamasta ”Stairway To Heavenin” introa, sillä uhalla että diivailijaa kolautetaan päähän lähimmällä Gibsonilla. On siinä poweria. Planet Rock ja Louder. Innokkaiden muusikonalkujen käsissä ne muuttuivat kliseiksi – niinpä kerrotaan että jo 70-luvulla Lontoossa oli soitinliikkeitä, joiden seinällä olevissa kylteissä kiellettiin esim. Jokaisella soittajalla on omat suosikkiriffinsä, ja ”kaikkien aikojen riffeistä” järjestetään äänestyksiä ja paremmuuslistoja. K ertosäkeeseen on ladattu kappaleen mieleenjäävin osuus, riffi ehtii identifioida kappaleen ennen kuin kertsistä on vielä mitään tietoa. Tuloksissa toistuvat useimmiten samat kappaleet, mutta yllättävän paljon on satunnaisvaihteluakin: ”Sushine Of Your Love” saattaa olla yhdessä listassa no.2 ja toisessa sijalla 40. Tätä selvitystä varten laskin tulosten keskiarvot seuraavista lähteistä: kitaravalmistajat Fender ja Gibson, julkaisut Guitar Player, Guitar World ja New Musical Express sekä sivustot TEKSTI: KARI PURSSILA KUVITUS: TONI HÄRKÖNEN Tulipa mieleen… – Tässäkö ovat kaikkien aikojen parhaat riffit. Monista riffeistä on vuosien mittaan muodostunut ikonisia kuvioita, joista jo pienellä harjoittelulla voi saada aikaan uskottavan kuuloista ääntä. Ja Smoke On The Water – tietysti! Tottakai! Mikämuumuka! Kitaran kahdella keskimmäisellä kielellä nollanauhalta alkaen se on jopa helppo. Tilastotieteen mukaan satunnaisvaihtelua voi vähentää laajentamalla otantaa. AtlasArtin mainiot soitto-oppaat nyt myös Riffin verkkokaupasta Katso tarkat tiedot osoitteesta: riffi.fi/ verkkokauppa 36,00 e + toimituskulut 28,50 e + toimituskulut 26,00 e + toimituskulut 18-21 Mount Mary Parhaat riffit.indd 21 29.3.2021 8.21. ”All-Time Greatest Riffs” -luetteloita löytyy viime vuosilta helposti toistakymmentä. Julkaisuvuosikymmenten mukaan 1970-luvulla tuotettuja riffejä oli yhtä paljon kuin muina vuosikymmeninä yhteensä. Sieluvaihtoehtoja on lähinnä kaksi: kertosäe tai riffi. Kahden kielen yhteissoinnin avulla mennään koko matka voimasoinnuilla, eikä touhu mene yhdellä kielellä tiluttamiseksi. Tulos ei yllätä: 60-luvun melodiapohjaisten biisien jälkeen alalle oli kasvanut joukoittain päteviä kitarajumalia, jotka käyttivät taitojaan siihen missä niitä tarvittiin: korvaantarttuvien riffien luomiseen, joilla lisääntyneessä kilpailussa miehet erosivat marjanpoimijoista. Useampien lähteiden mukaanottaminen ei aiheuttanut kärkipäässä muutoksia. Tulokset muodostuivat seuraaviksi: 1. Ei ollenkaan liian nopea
Työ artistien asianhoitajana ja uskottuna vaatii luottamuksellisuutta, eikä sitä rikota kirjassakaan. Mukana on kovaa kaartia ja pelkästään kitaristien lista on väkevää A-sarjaa: Jeff Beck, Gary Moore, Brian May, Clem Clempson ja Steve Lukather. Hän kuunteli muiden muassa Buddy Richia sekä Louie Bellsonia, muttei koskaan varsinaisesti analysoinut tai pyrkinyt kopioimaan näiden tekemisiä. Brian Mayn yhtyeessä, Black Sabbathissa sekä Loppuunmyyty – Musiikkibisneksen muutoksen virrassa 2000–2020 22-25 Ajankoht_Näyteikkuna 221.indd 22 28.3.2021 16.24. Uralle mahtuivat lyhyemmät jaksot mm. ARVIO: LAURI PALOPOSKI Taija Holm: Loppuunmyyty – Musiikkibisneksen muutoksen virrassa 2000 – 2020 (Docendo, 2020) hottamalla häntä soittamaan vain symbaaleja, ettei tämä rikkoisi rumpusettiä. Kollegiaalista muistelua sujuvasti kirjoitettuna. Pitkään levyyhtiö Pokon leivissä, sittemmin oman yrityksensä lukuun. Yrityksen tausta on pitkälti sama kuin Helsinki Tonefest-tapahtumalla ja Arvo-kitaramerkillä. Shenton väittää ykskantaan Powellin olleen tarkka yksityisyydestään, eikä ole teostaan varten haastatellut elossaolevia kollegoita ja soittokavereita! Näitä olisi kyllä edelleen melkoisesti riittänyt, ja olisivat nuo varmaankin pyydettäessä sanansa sanoneet. ••• Kirjassaan Holm peilaa mm. 17-kesäisenä koulu oli jäänyttä elämää ja miekkonen muutti bändinsä, The Sorcerersin, kanssa Saksaan, monen muun brittimuusikon tapaan. Ohessa Holm on toiminut useita vuosia Tampereella järjestettävän Musiikki ja media -tapahtuman organisaatiossa, joten näköaloja on. Jos joku janoaa sensaatiota, Holmin kirjasta ei sellaista löydy. 22 www.riffi.fi 2/2021 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA V iestinnän ammattilainen Taija Holm on työskennellyt viihteen tiedotusja markkinointitehtävissä 2000-luvun alusta. Musiikkibisneksen muutoksen virrassa lukeutuu siihen joukkoon. ARVIO: MATTI RINNE Dance with the Devil – The Cozy Powell Story (Wymer Publishing, 2020) Dance with the Devil – The Cozy Powell Story L aura Shenton on koonnut mielenkiintoisen kirjansa pääosin arkistolähteistä. Sessiomuusikkous johti Powellin Jeff Beckin bändiin ja sittemmin cv:lle kirjattiin mm. ••• Omien sanojensa mukaan Cozyllä oli ”puolittain kelvollinen” rytmitaju. Rainbow, Whitesnake, Michael Schenker Group sekä yllättäen ELP, jossa Powell täytti Peen paikan teknisesti paljon taitavampana pidetyn Carl Palmerin jälkeen – onnistuneesti. Rumpali Cozy Powell (1947–1998) sai toki mainetta ja menestystä osakseen, muttei silti lopulta ehkä sellaista huomiota ja kunnioitusta, jonka täydellä kohtuudella olisi ansainnut. ••• Laura Shentonin kirja sisältää mukavasti faktoja, mutta teos jättää erittäin suuria aukkoja tarinaan ja sen kuvaliite on vaatimaton. Kirjan nimihän on poimittu luultavasti tunnetuimmasta Powellin sävellyksestä, josta löytyy useitakin youtube-videoita. Tonefest Guitar Gallery Helsinginkatu 14, Helsinki • www.tonefestguitargallery.com Peter Greenin Splinter Groupissa, jossa tyylinmukaiseen soittoon riitti yksi bassorumpu! Powell julkaisi myös joukon mainioita soololevyjä. Yksityiskohtaisimmin suhdetta artistiin ja hänen elämäänsä avataan Olli Lindholmin kohdalla, ja hänestä Holm antaa varauksettoman myönteisen arvion. Tietokirjoillaan tunnetuksi noussut Docendo julkaisee myös kevyempää kirjallisuutta. Ota suunnaksi riffi.fi ! parkkipaikalla vuokra-auton keulaan rynnänneen betoniporsaan tapausta, ja VIP-vieraille vahingossa ostetun holittoman kaljan noloutta. Lähimmäs klikkiotsikoita Holm luisuu kuvaillessaan vieraaseen pikkukaupunkiin miltei eksyneen popparin aiheuttamaa huolta, yllättäen Tonefest Guitar Gallery – uusi kitarakauppa P ääkaupungin hipsterikaupunginosaan avattu Tonefest Guitar Gallery profiloituu pääasiassa vanhojen vuosikertasoittimien, custom-kitaroiden sekä vahvistimien ja pedaaleiden myymälänä. Kolme vuotta kovaa työtä teki tehtävänsä ja kotimaahan palattuaan Powell yhytti Fairport Conventionin basistin, Dave Peggin, jonka kautta aukesivat studiomaailman ovet. Kirja ei ole tutkimusraportti, vaan valikoitu otos henkilökohtaisia muistoja ja havaintoja. Sujuvaa ajanvietettä ja sitä mielenkiintoisempaa mitä tiiviimmin on elämänsä viihdemaailman toimijoihin kietonut. Hämmentävällä ja surullisellakin tavalla teos osoittaa, miten vähän yhdestä aikamme nimimuusikosta oikeastaan tiedetään. Itseoppineen muusikon ura alkoi kouluyhtyeissä, joissa Cozyn rajuhkoa otetta yritettiin hillitä keLisää kirjaja levyarvioita sekä tuoteuutisia löydät Riffin jatkuvasti päivitettävältä nettisivustolta. musiikin jakelun muutosta fyysisistä tallenteista latauslinkeiksi ja striimeiksi, television laulukilpailuiden ja somen vaikutusta artistin urakehitykseen sekä keikkapaikkojen kasvua klubeista stadioneiksi
Paul’s Sound Oy, Veikkointie 12, NUMMELA 010 281 3730, myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi AUDIENT ASP880 mikrofonietuaste Huippuluokan 8-kanavainen mikrofonietuaste ja ADC-muunnin! • A-luokan etuvahvistimet • Burr Brown -muuntimet. 569 € Savonlinnan Soitinkulma Oy Kirkkokatu 7, SAVONLINNA (015) 515 670, soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com Boss Pocket GT Pocket GT on pieni, mutta tehokas efekti prosessori, johon on integroitu oppimistoimintoja. Bändi on erinomainen ja tasapainoinen, äänityskin ensiluokkaista. 255 € St. Tämä levy sisältää syvemmälle kätkettyjä kerroksia, joista ansioituneemmat harrastajat varmasti saavat yltäkylläisesti ravintoa jazzinnälkäänsä, mutta niiden päällä soivat harmoniat ja melodiat ovat kutsuvia, eivätkä lainkaan sisäänpäinkääntyneitä. Levy on soundeiltaan yhtenäinen, mutta vaihtelua on sävellysten monipuolisuuden ansiosta. ••• Riitta Paakki on säveltänyt kappaleet levytystä edeltäneenä talvena Pariisissa. Kaunista. 699 € DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi Katso päivän hinta osoitteesta dlxmusic.fi Uudet ja upeat PRS SE 2021 -sähkökitarat myymälässä. Albuminn päättää Piste, jonka jälkeen tekee mieli kuunnella sama levy uudestaan. Jokainen soittaja saa Riitan kvartetissa hyvin tilaa. Sävellykset ovat hienoja ja antavat taitavien muusikoiden improvisoinnille selkeät kehykset. Kannetkin ovat graafisesti hienot, paketti on kasassa. Kun on jazzista kyse, kaltaiseni – ei niin kovin syvälle genren syövereihin uponnut – kuulija helposti jää murehtimaan, onko itse riittävän taitava kuuntelija näin hienolle musiikille. Olen erottavinani kaikuja vanhoista kansansävelmistä, välillä ollaan 1970-lukuisissa suomalaismaisemissa ja välillä taas käydään hakemassa bebop-vauhtia 1950-luvun Amerikasta. Seuraava kappale Pilot on vähintäänkin yhtä vangitseva kokemus, ja Riitta Paakin soitto on tässä kuin Thelonious Monkia, mutta tätä pehmeämpänä, keinuvampana versiona jostain aamuyön usvan läpi. www.riffi.fi 2/2021 23 n näyteikkuna TV-Sävel Music Shop Tiiriönsuontie 2, HÄMEENLINNA (03) 6127 333, tvsavel@gmail.com www.tevari.fi PRS Sonzera 20 -kitaravahvistin 20-wattinen, 2-kanavainen putkikombo 1x12" Celestion -kaiuttimella. ARVIO: ARI VANHA-MAJAMAA Riitta Paakki Quartet: ”Piste” (Flame Jazz Records, 2020) 22-25 Ajankoht_Näyteikkuna 221.indd 23 28.3.2021 16.24. DLX-hinta alk. Lempikappaleeni näistä. Ja sitten ollaankin jo Joonas Riipan tahtien mukana vauhdissa. Levyn toinen raita Garag vie minut mukanaan takaa-ajokuvastoon New Yorkin kaduille Jimmy ”Popeye” Doylen kanssa, tai ehkä San Franciscoon ”Dirty” Harry Callahanin ja Frank Bullittin seuraksi. Garag. 888 € Focal Alpha 50 Focalin edullinen aktiivimonitori tarjoaa markkinoiden parasta hinta/laatu-suhdetta Focal Alpha 65 Focalin edullinen aktiivimonitori tarjoaa markkinoiden parasta hinta/laatu-suhdetta Focal Alpha 80 Alpha-sarjan aktiivimonitorien lippulaiva www.kruunuradio.fi SSL UF8 -DAW-kontrolleri 1 111 € Musacorner Oy, Näsilinnankatu 22, TAMPERE 050 365 9509, info@musacorner.fi www.musacorner.fi/ssl Riitta Paakki Quartet – Piste R iitta Paakki Quartet on toisella levyllään tehnyt tyylikkään ja hienostuneen kokonaisuuden täynnä jazzia, jota on ilo kuunnella. ••• Levyn aloittavassa Rebecca-kappaleessa kuullaan piano-intron jälkeen komeasti kappaleelle ryhtiä tuova Antti Lötjösen kontrabassosoolo ennen Manuel Dunckelin saksofonia
ANNA SOIDA! – Pianokoulu aikuisille – UUTUUS! Toivottu pianokoulu jälleen saatavilla! 34,90 € F-Musiikki Kuopio, Kuninkaankatu 21, KUOPIO Puh. 010 320 7440, info@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. F-Musiikki Helsinki, Kaisaniemenkatu 7, HELSINKI Puh. 010 320 7475, f-kuopio@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta LINE6 POD GO Wireless -kitaraprosessori – UUTUUS! Parhaat Line6-mallinnukset ja -efektit. Riffi-kauppa Power Sound Ky, Jokioistentie 993, SOMERO (02) 748 3932, myynti@power-sound.fi Japanissa valmistettu laadukas elektroakustinen nylonkielinen kitara Takamine TC135SC 1 699 € Tammer-Piano ja Soitin Ky, Pinninkatu 26–28 TAMPERE, (03) 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi Roland FP-30 X Supersuosittu FP-sarja nyt päivitettynä! Uusittu äänigeneraattori, tehokkaammat kaiuttimet ja Bluetooth-äänentoisto älylaitteista. 010 320 7480, f-espoo@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. HUOM! Näyteikkunan löydät myös Riffin verkkosivuilta: riffi.fi/nayteikkuna Kysy tarkemmat tiedot: • puh. 040 501 2745 / Lauri Paloposki • s-posti: lauri.paloposki@riffi.fi F-Musiikki Espoo, Isonniitynkuja 2 (kauppakeskus Merituuli), ESPOO Puh. Mukana langaton lähetin ja vastaanotin. 635 € 28,50 € RUMMUT HALTUUN – Aivan uudentyyppinen rumpuopas perustuu helppolukuisiin kuvamerkkeihin www.riffi.fi . 24 www.riffi.fi 2/2021 n näyteikkuna Nosta tuotteesi Riffin NÄYTEIKKUNAAN! Seuraava julkaisu 9.6.2021 ilmestyvässä printtinumerossa 3/2021. 698 € Vantaan musiikki, Peltolantie 2, VANTAA 010 439 3730, info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi NUX MG-300 Mallinnettuina perinteiset kitarafektit sekä studioefektit, vahvistimet ja kaapit… loopperi sekä rumpukone… ja toimii myös äänikorttina! Hinta 150 € 22-25 Ajankoht_Näyteikkuna 221.indd 24 28.3.2021 16.24. 1 089,90 € YAMAHA DTX6KX -sähkörummut – UUTUUS! Täysin uusi sähkörumpusarja autenttisella soittotuntumalla
84,90 € F-Musiikki Tampere-Pirkkala, Kauppakeskus Veska, Saapastie 2, PIRKKALA Puh. 010 3207 400, f-vantaa@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta KÖNIG & MEYER 12195, tietokoneteline – UUTUUS! Kätevä ja tukeva teline kannettavalle tietokoneelle tai vaikkapa mikserille jne. 010 320 7460, f-turku@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 010 320 7490, f-tampere@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. www.riffi.fi . Riffi-kauppa DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi DLX-hinta: 137 € Katso päivän hinta osoitteesta dlxmusic.fi Ernie Ball VOLT Erittäin kompakti virtalähde pedaalilautaasi Keskusmusiikki Lahti Oy Hämeenkatu 23, LAHTI (03) 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi Mahtavat SIGMA-kitarat 310 € alkaen 22-25 Ajankoht_Näyteikkuna 221.indd 25 28.3.2021 16.24. www.riffi.fi 2/2021 25 Tampereen Musiikki, Musiikki Aartio Oy Kuninkaankatu 13, TAMPERE (03) 222 5570, info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi 3 990 € Kawai CA99 -digitaalipiano Concert Artist -malliston lippulaiva! Soitin Laine Oy Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi MOOG Claravox Centennial Limited Edition Theremin 100-vuotis juhla malli on kunnioituksen osoitus Theremintaiteilija Clara Rockmorelle Tulossa pian myyntiin! Hinta 1 699 € + teline 299 € F-Musiikki Vantaa, Antaksentie 4, VANTAA Puh. 699 € F-Musiikki Turku, Viilarinkatu 1, TURKU Puh. Mad Professor Amplification www.mpamp.com facebook.com/MadProfessorAmplification Mad Professor Electric Blue Chorus II 100% analoginen supermusikaalinen Chorus/ Vibratopedaali 210 € 35 € Sävel on vapaa! …ja alussa oli improvisointi. 3 333 € BOSE L1 Pro32 + SUB2, PA-järjestelmä – UUTUUS! Ainutlaatuinen suorituskyky ja ylivoimainen äänenlaatu. LINE6 HX STOMP XL -kitaraprosessori – UUTUUS! Kompakti kitaraprosessori ennenäkemättömillä ominaisuuksilla
Vantaan Myyrmäessä sijaitseva lukio on ollut merkittävä opinahjo ja startti monen ammattimuusikkoudelle. Kuitenkin aina tulee tuoreita tekijöitä, jotka pystyvät hyödyntämään muuttuneen kentän ja tekevät itse menestyksensä. Kalevauva .fi TEKSTI JA KUVAT: TOMMI E. Pitkäikäistä uraa siitä tuskin olisi syntynyt, ellei miehillä olisi ollut takanaan vankka muusikkotausta. Pian – läpästä leipätyöksi Kalevauva.fi piti olla Aapo Niiniselle ja Kimmo Nummiselle vain yksi projekti muiden joukossa, kunnes siitä tuli äkkisuosion myötä kaksikon päätoimi. 26 www.riffi.fi 2/2021 A apo Niininen (s. Kaikki lähti Vaskivuoren musiikkilukiosta, joka on herrojen musiikillisen sivistyksen pohja. Viimeistään nyt, kun kaikki toiminta studiota myöten on ohjattu vastaperustetun Vallilan sorvi -yrityksen alle, ollaan joka suhteessa ammattimaisella tasolla. Siellä syntyi itseluottamus ja oikea työmoraali. Pälkäneentiellä on myös Vallilan sorvin studio. Miehet suitsuttavatkin koulun merkitystä. Menestys ei ole sattumaa, vaan sitä on edeltänyt määrätietoinen työ. Täällä syntyvät niin Kalevauvan studioäänitykset kuin livenä vedetyt musiikkivideotkin. Mutta tämä onkin ollut Nummisen ja Niinisen päämäärä jo paljon ennen Kalevauvaa. Alueesta on tullut nopeasti melkoinen studiokeskittymä ja pelkästään parin korttelin sisällä musaa tahkotaan lukuisissa pajoissa. Musiikkialalla pärjääminen on ollut vuosi vuodelta vaikeampaa. Musiikkiviihdettä YouTubessa Kalevauva.fi syntyi tempauksena Kaustisen kansanmusiikkijuhlille ja duon ajatus oli tehdä vain kaksi sovittua keikkaa. 1989) ja Kimmo Numminen (1985) ovat pääkallopaikallaan Helsingin Vallilassa. Kaikesta näkee, että viiden vuoden uurastus on kantanut hedelmää. Puitteet ovat hienot. VIRTANEN 26-29 Kalevauva.indd 26 28.3.2021 14.42. Numminen ja Niininen ovat tietenkin laittaneet itsensä likoon ja olleet ahkeria, mutta sen lisäksi he ovat myös osanneet käyttää somea luovasti ja uusiutuneet koko ajan sopivasti yleisön huomion pitämiseksi
Se määrittää tekemistämme tosi paljon. Yritetään toki saada biisi toimimaan itsenään, mutta musavideo tuo siihen lisätason”, kertoo Numminen. Se on kuitenkin inspiroivaa tekemistä”, kertoo Numminen. Tietenkin pohjana oli toimivat biisit ja ammattimainen toteutus – myös sitä kuuluisaa onnea tarvittiin. Eikö leimautuminen huumorimuusikoiksi pelottanut. ”Tehtiin videoita ja pyydettiin ihmisiltä hyviä keskusteluaiheita. Joka video on viikkojen työ, eikä niillä ole varsinaisesti mitään rahoitusta. Sekin oli olemassa jo alkutaipaleella. Yksi biisi saa aikaa maksimissaan 10 sekuntia ja biisit vaihtuvat saumattomasti hengästyttävällä tahdilla. Jotain kuitenkin kertoo se, ettei Kalevauva.fi julkaise fyysisiä levyjä, vaan satsaa mieluummin YouTubeen ja omiin nettisivuihin. Siten päädyttiin perustamaan duo”, kertoo Numminen. Siinä on paljon asioita mitä mietitään jo sävellysvaiheessa. Siinä huomattiin että meillä synkkaa ja ollaan samalla aaltopituudella. Niininen näkee asian aivan toisin: ”Ei meillä ollut mitään tarkkaa suunnitelmaa ja tietoa tulevaisuudesta. Niininen on ryhmän videovastaava ja itseoppinut visualisti, joka vastaa leikkauksesta. Tartuttiin siihen ja taottiin rautaa alussa”, sanoo Numminen. Vaikka minullakin on omat singer-songwriter-juttuni ja jotkut tulevat kysymään harmittiko että menestys tuli tätä kautta. Suomirokkikoulun basisti, Oskari Halsti, on myös tärkeä henkilö. Aamulehti tarttui siihen ja teki siitä hauskan kesäuutisen, jonka Iltalehti jakoi. ”Keikkailu on se, mistä yleensä tienaa rahaa. Monen Kalevauva-biisin äänittäjä ja miksaaja on myös Skandinavian Music Groupin basisti, joka opiskelee tällä hetkellä musiikkiteknologiaa Briteissä Guildhall School of Music & Dramassa. Nuo videot tehdään edelleen ihan persnetolla. Nummisella oli englanninkielistä americanaa tekevä Kim Curly Band, jonka eetos oli kaikkea muuta kuin vitsien esittämistä banjolla. Miten se voisi harmittaa, että tulee menestystä. Tärkeä osa ammatillista valmiutta olikin videoiden merkityksen tajuaminen heti alussa osana markkinointia, tietysti myös visuaalinen osaaminen. Mietitään, miten ne voidaan toteuttaa livenä. Jos ei tee niitä videoita, ei niitä keikkojakaan tule. En minä ainakaan ehtinyt edes miettiä mitään tuollaista. Hän on myös Vallilan sorvin kolmas osakas ja studion perustaja. ’Pitääkö synnytyksessä todellakin olla alapää paljaana’ -keskustelu oli voittoehdotus. Nyt sekin on saanut väistyä Kalevauvan tieltä. Kalevauvan huumori osui kuitenkin aikaan ja herätti välittömän kiinnostuksen yleisössä. Vitsi voi olla visuaalinen, jolloin se tarvitsee sen videon. Eikä se pois sulje, etteikö muutakin voisi tehdä, vaikka nyt tehdään viihdettä ja komiikkaa”, pohtii Numminen. Suomirokkikoulu oli tärkeä askel kohti täysveristä ammattilaisuutta myös siten, että se antoi rutiinia keikkailuun. Numminen toimii vokalistina ja Niininen rumpalina. Miehet itsekin vertaavat toimintaansa tubettamiseen, vaikka eivät mitään päivän postauksia elämästään teekään. ”Ollin täytyy seurata tekstejä, koska hän ajaa niitä meidän rytmin mukaan. ”Se bändisoittoon innostaminen ja kouluissa kiertäminen on magee juttu. Minä jättäydyin jossain vaiheessa musiikinopettajan päivätöistä pois kun Kalevauva vei ajan. Niininen oli kouluttautunut rumpaliksi Pop & Jazz Konservatoriolla ja Numminen on valmistunut musiikinopettajaksi. Musiikkivideot, kuten Vantaa (yli puoli miljoonaa klikkausta), ovat huolellisesti suunniteltuja käsikirjoitettuja ja toteutettuja teoksia. ”Vakavampi” ura Mutta entäpä jos Kalevauva olisikin jäänyt kertaluontoiseksi vitsiksi ja kaksikko olisikin parin keikan jälkeen suunnannut ”vakavammalle” musiikkiuralle. Kannattaa käydä katsomassa YouTubessa Suomirokkikoulun 100 biisiä 10 minuutissa -potpuri. Yhteisöllisyys on ollut tässä aina hauskaa”, Numminen sanoo. ”Visuaalisuus vaikuttaa biisintekoon.” 26-29 Kalevauva.indd 27 28.3.2021 14.42. Esimerkiksi synnytysbiisi tuli niin. Neljän hengen bändi käy suomalaisen rockhistorian läpi vuodesta 1960 vuoteen 2016. ”Toki me oltiin panostettu jo sävellysvaiheessa ja meillä oli tunne treenivaiheessa, että tässä on jotain. Se myös antoi varmuutta esiintymiseen ja yleisön edessä olemiseen”, sanoo Numminen. Vaikka olisihan se hienoa, jos niistä YouTube-videoista saisi kurantimmat korvaukset”, Niininen toteaa. Uusia biisiaiheita haettiin kilpailuilla ja fanit saivat osallistua tekemiseen. www.riffi.fi 2/2021 27 asiasta kiinnostuivat kuitenkin niin yleisö kuin mediakin ja kaksikkoa vietiin. Videot ovatkin olleet avainasemassa Kalevauvan menestyksessä ja niihin on satsattu. Tubeconista on kuitenkin seinälle päätynyt kunniakirja vuoden komediavideosta 2019 (Lomalle lompsis). Tämä loi vain valtavan tekemisen palon ja siinäkin oli internetillä tärkeä sijansa. ”Konserttikeskuksen projektin puitteissa alettiin Aapon kanssa tehdä yhteistyötä ja käsikirjoitettiin tuo meidän Suomirokkikoulu-show. ”Musavideot ovat taiteellista työtä, mutta ovathan ne myös sijoittamista omaan juttuun. Olin siitä mahdollisuudesta vain mielissäni. Livenä vedetyn yhden oton video (joka on kuvattu Vallilan sorvin tiloissa) on hämmästyttävin kuitenkin sen musiikillisen virtuositeetin vuoksi. ”Ei me mistään jouduttu luopumaan, vaikka huomattiinkin ettei kaikkeen ollut aikaa. Ei olekaan yllätys kuulla, että kaksikon esikuvista löytyvät sellaiset musiikista ammentavat tv-koomikot, kuten jenkkiläiset Jimmy Fallon tai Key & Peele -kaksikko tai norjalaisten muusikkoveljesten muodostama Ylvis. Näin on esimerkiksi Vantaa-videossa, jossa lauletaan reippaasta talkoomeiningistä ja samalla näytetään, kuinka roskat heitetään yli kunnanrajan Espoon puolelle. Se on hienosti toteutettu video, joka sai paljon some-huomiota ilmestyessään vuonna 2017. Mitään ei olisi kuitenkaan syntynyt ilman nopeaa reagointia ja somea. Kalevauvan suosiosta huolimatta Suomirokkikoulu on jatkanut yhä keikkailuaan. Pian Yle otti yhteyttä ja sen tiimoilta meillä olikin jo keikka sovittuna Helsingissä”, kertaa Numminen nopeasti edenneitä tapahtumia. Konserttikeskuksen alainen projekti oli kekseliäs konsepti, joka työllisti neljä nuorta muusikkoa. Tästä kouluja varten luodusta projektista heidän yhteistyönsä käynnistyikin. Keikoilla videoiden ajo on VJ Olli Juutilaisen heiniä. Lumipalloefekti kuitenkin lähti Kaustisella tehdystä videosta. Toisella keikalla oli paljon porukkaa ja se keikkavideo jaettiin nettiin. Visuaalisuus vaikuttaa biisintekoon. Oikeasti kun elää elämää, niin sitä tekee juttuja mitä tulee eteen ja yksi asia kerrallaan.” Entäpä ne kunnianhimoiset haaveet. ”Onneksi Aapo hoksasi laittaa kameran pystyyn ja onneksi oli kaveri mukana, joka hoiti videoinnin. Hän on Kalevauvassa lähes kolmas jäsen – mies, joka näkyy esimerkiksi Lomalle lompsis -videolla
Perusasetelma on kuitenkin pysynyt tekstin suhteen, sävellys syntyy sen luomaan rytmiin. ”Ihmisillä voi olla sellainen käsitys, että me vain lauletaan niitä sanoja. Omaan juttuun uskominen on myös kaiken A ja O. Säveltäminen on tekstille alisteinen Kaikki lähti Vauva.fi:n kirjoituksista, mutta konsepti on sen jälkeen varioitunut ja laajentunut. Sävellysprosessissa voi tietysti olla myös improamista”, selittää Numminen. Ei meillä ole koskaan mitään sapluunaa mihin upotetaan tekstit suoraan. ”Ihmisillä voi olla sellainen käsitys, että me vain lauletaan niitä sanoja. Hauska nähdä, että meillä on siinä ammattitaito kehittynyt. Se on ollut kannustavaa. Näin miehet ovat onnistuneet tekemään brändistään paljon vahvemman. Mietitään myös tosi paljon sitä, miten tekstissä olevaan huumorin saisi lisätehoja sävellyksen ja sovituksen kautta”, sanoo Numminen. Aina on myös paljon ihmisiä, jotka eivät näe sitä ironista puolta, mikä toisille on ilmeinen. Jatkuva itsensä haastaminen on myös kehittänyt heitä säveltäjinä. Tällaisesta voi saada myös sen käsityksen, että kundeilla on valmiita pohjia, joihin sanat vain suolletaan päälle ilman sen kummempaa säveltämistä. ”Hokemia on popmusa täynnä, meillä oli dogma tehdä biisi, joka on niitä täynnä. Tekovaiheessa se voi ensin tuntua hankalalta, mutta lopputuloksesta voi tulla parempi kun on annetut raamit. Nimenomaan se musiikki on aina tehty sanoja varten. Tekemiseen suhtaudutaan niin kuin minkä tahansa folk-pop-biisin tekemiseen. Vaikka joku tuntuu turhalta, siitä voi olla myöhemmin hyötyä”, pohtii Numminen. Monenlaista tekstiä kaksikko on saanutkin tehdä. 28 www.riffi.fi 2/2021 Vuonna 2020 ilmestyi Tuijottava koira -video, johon fanit saivat lähettää kuvia omasta koirastaan. Duolla tuntuu olevan vahva oma kannattajakuntansa, joka haluaa osallistua toimintaan. Kalevauva.fi onkin jo pitkään tarjonnut loistavan alustan tehdä erityyppisiä huumoribiisejä. Se on eri estetiikka”, painottaa Niininen. Se on dogmaattista”, täydentää Numminen. ”Se oli vain palkallinen keikka muiden joukossa, mutta idea oli hauskan kuuloinen ja on hauska tehdä uusia aluevaltauksia”, lisää Numminen. Kaksikko on päässyt kertomaan ammattilaisuudestaan myös vanhalle koululleen, Vaskivuoren lukioon. ”Se ei eroa muun musiikin tekemisestä. Mitään ruusuista polkua he eivät kuitenkaan maalaile, vaikka heillä raudan takominen silloin, kun se on kuumaa, johtikin menestykseen. ”Kaikesta mitä on tehnyt jo aikaisemmin elämässä, on ollut hyötyä. Miehet rohkaisevatkin nuoria muusikonalkuja tekemään täysillä erilaisia projekteja, sillä he ovat itse huomanneet kuinka kaikesta on ollut hyötyä. Se twist piilee siinä, että me ei ajatella tekevämme huumorimusaa, vaan sävelletään ne tekstit ikään kuin tehtäisiin pop tai folkpop-biisejä”, sanoo Niininen. ”Esimerkiksi Sorvin ääreen haluttiin tehdä tsemppibiisiksi, jota voi kuunnella aamulla töihin mennessään – joko tosissaan tai ironisesti”, kertoo Niininen. Kuten HOK-Elannon osuuskauppavaalien kannatuslaulun. Se menee jo yli, eikä ärsytäkään enää”, sanoo Niininen. Jos saa tehdä ihan mitä vaan, se voi olla vaikeampaa. ”Me tehdään niin paljon tilausbiisejä, että sävellyskynä pysyy terävänä. ”Meidän ero improlauluihin on juuri siinä, että me hiomme alusta loppuun pop-kappaleen, jossa on A-, Bja ehkä C-osa. Kaikesta on ollut hyötyä keikoilla. Idea on kuitenkin periaatteessa sama: muiden tuottama tekstiaines jalostetaan pop-sävellykseksi. Kalevauva on valmis brändi ja yleisö on olemassa. Lopputulos on tiivis ja toimiva kolmen minuutin biisi. Ja monet ovatkin kuunnelleet Kalevauvan biisejä ihan vain siksi, että ne ovat hyviä biisejä. Se sai isosti näkyvyyttä. Toinen onnistunut pläjäys oli Fingerpori-elokuvaan syntynyt Juhannussimaa-biisi, joka syntyi yhteistyössä Teflon Brothersien kanssa. Erikoinen oli myös se kerta, kun duo tilattiin Paasosen polttaritoimisto -ohjelmaan, jossa tilaustyö oli säveltää morsiamen puhe kaasoilleen. Polttareiden tilausbiisi jäi tietenkin kertaluontoiseksi ”hitiksi”, joka soitettiin vain tuossa tilaisuudessa. Mitään ”hetken lauluja” kaksikko ei tee, vaan jokaisen sovituksen takana on huolellinen työskentely. Eli lausetta ei muokata sävellyksen mukaan”, sanoo Niininen. Kuten bändit, musiikinopettajaopinnot, hääkeikkailut tai koulukeikkailu mistä on saanut isoimman luontevuuden esiintymiseen. Ei me lähdetä tekemään mitään riimejä, vaan se teksti on oltava kopioitavissa sieltä sellaisenaan lause kerrallaan. Sen takia en rohkaise opportunistisesti tarttumaan vain johonkin, jos se ei puhuttele. Tai heitä ei ärsytä lomalle lompsis -letkautus. Tämä vaatii myös niin paljon vaivaa ja se voi olla raskasta, jos se ei miellytä”, sanoo Niininen. Se ei missään nimessä ole sellaista.” 26-29 Kalevauva.indd 28 28.3.2021 14.42. Se on vaatinut sitä, että tehdään tätä kokopäiväisesti. ”Tämä on DIY-bisnestä. ”Sävellys muotoutuu sen tekstin antaman raamin mukaan. Pelkkien kuvien lataamiseen Niinisellä meni kaksi päivää, kuvia ja videoita tuli peräti 1 500 kappaletta. Sekin kuitenkin kannatti tehdä. Se ei missään nimessä ole sellaista. No siinä he ovat onnistuneet. ”Ehkä jonkun sanan voi jättää lopusta pois, mutta kyllä me hyvin orjallisesti noudatetaan niitä tekstejä. Sävellyksistä ovat kuultavissa popmusiikin perinteet, kuten beatleaaniset sointukuljetukset ja taidokkaasti rakennetut laulustemmat – jopa poikkeuksellisen jalostuneina, jos miettii, minkälaista suomipop on perinteisesti ollut
Tällaisessa taustanauhassa on koko bändi komppeineen, vain laulu puuttuu. Näihin on valmiiksi ladattuna bassorumpusamplen lisäksi rumpuluuppeja, erilaisia soundeja ja jopa kokonaisia taustanauhoja. Yleensä pedalboard looppeineen on kuitenkin tehokeinona mukana. Mahtipontisella pop-balladilla Numminen laulaa sinfoniaorkesterin säestyksellä. Duo esiintyy yleensä aina seisaaltaan, jolloin pedaalien ohjaus tapahtuu aina jaloilla. Sen tekstit on koostettu kirjasta, jossa ammattikunta puhuu tehdyistä hoitovirheistä. Se oli duollekin uusi alueval taus ja hieno kokemus. Laudasta löytyy myös Bossin virittimen lisäksi TC Electronic Flashback -looper, jolla Niininen voi tehdä livenä kitaraloopeja. Yleensä Kalevauvan keikoilla kuitenkin pedaalilaudalta tulee vain Niinisen polkema rumpukomppi, kaikki muu tulee livenä kahdesta miehestä. Siksi se on ehkä kestänyt, vaikka porukka ei tajuaisikaan mikä työ tai ammattitaito sen tekemisen taustalla on. Niininen polkee pedaaleita aina oikealla jalallaan. Siellä Kalevauva.fi näyttäytyi ensi kertaa suurelle yleisölle. Sitten homma kehittyi ja nyt käytössä on kaksi Roland SPD::ONE -perkussiopadia. Silloin pelkät akustiset soittimet eivät yksinkertaisesti enää kuulu. ”Viimeisenä vaihtoehtona voin laittaa vaikka siellä laivan yökerhossa koko biisin taustanauhalta. Sen kehittynyt mallinnusteknologia mahdollistaa näppäilyosuuksien kuulumisen ja Niininen pystyy saamaan akustisen kitaran kuulostamaan aina mieleiseltään, kun valmiit akustiset soundit on tallennettu koneen kovalevylle. Syyskuussa 2020 he vierailivat Docventures-ohjelmassa, jonka teeHieman tekniikasta Nummisen soitinarsenaalissa on nelikielinen banjo, 12-kielinen kitara ja huuliharppu. ”Docventuresista saatiin vapaat kädet. Se oli uusi kulma. ”Kyllä me myös kieltäydytään monista yhteistyötarjouksista, ei me voida tehdä kaikkia tilausbiisejä, koska meidän täytyy tehdä omiakin biisejä”, sanoo Numminen. Toisella Niininen voi polkasta rytmiloopin ja polkea toisella päälle bassorumpua. ”Teksti ja se ajatusmaailma on hirveä, mutta vastaavasti sovitus ja sävellys on kaunis. Siinä me päädyimme tekemään biisin lääkärilausunnoista. Tämän jälkeen Nummisen ja Niinisen banjo-kitara-duo oli kaikille tuttu. Ne kuitenkin kestää aikaa paremmin. Siitä tulee kutkuttavaa ristiriitaa”, huokaa Numminen. Esityksen kruunasi Palefacen – eli Palevauvan – fiittaus. Aluksi Niinisellä oli perusmalli, jolla hän polki rytmiä. Syntyi Hoidosta huolimatta. Oli myös hienoa tehdä se Docventuresiin, jota itse arvostan”, sanoo Numminen. Eri biiseille on valmiiksi ohjelmoituina omia asetuksia. Joka tarjoukseen he eivät kuitenkaan tartu, eikä siihen aika riittäisikään. Hänellä soittimenaan on joko Martinin tai Gibsonin akustinen kitara sekä pedaalilauta, joka avaa monenlaista ikkunaa. Siinä Kalevauva ”suolasi” juontajajoukon kertomalla ”totuuden”, eli kaikkein tylyimmät keskustelupalstoilta poimitut kommentit – tämä kaikki hienossa tasan 3 minuutin pop-formaatissa. Lauantai-illan primetime-aikaan suoraan lähetykseen duo pääsi Possessa viime vuonna. On hienoa, että olemme saaneet ammattipiireissä luottamuksen, että teemme hyvää sisältöä. Se on kyllä upeimpia projekteja mitä ollaan päästy tekemään. Heidän ammattitaitoonsa luotetaan ja tilaustöitä tulee tasaisesti. u Entä miksi pitää olla kaksi pedaalia. Niininen muistuttaa vielä, että aina kiva vaihtoehto on myös mennä keikalle akustisten soittimien kanssa ilman mitään efektejä ja nauhoja. Hän teki kaikki sovitukset. Kunnianhimoisimmillaan Kalevauvat ovat olleet uusimman SOME FOLK -albumin kappaleella Annatteko lastenne leikkiä vuokratalojen lasten kanssa. maillassa käsiteltiin terveydenhoitoa – erityisesti sen virheitä. ”Esimerkiksi Panohanskat biisissä oktaaveri täydentää kitarariffin. Yhdellä polkaisulla Niininen valikoi esimerkiksi Lomalle lompsis -biisin rumpuluupin. Kuitenkin ylivoimaisesti näkyvin esiintyminen oli vuoden 2018 itsenäisyyspäivän juhlien jatkoilla. Kyllä me kaikki parhaat ideat ollaan laitettu, vaikka teksti olisi ”sohva haisee perseeltä”. Stomp box on kuitenkin se laudan tärkein laite. Jutussa mainitut Kalevauva.fi:n biisit säv/san: Aapo Niininen – Kimmo Numminen, paitsi Juhannussimaa säv: Numminen– Niininen–Sirviö– Kuoppala; san: Numminen– Niininen–Sirviö– Kuoppala–Kuula– Tuohimaa 26-29 Kalevauva.indd 29 28.3.2021 14.42. Mietin sitä tehdessäni, kuinka se soveltuu sinfoniaorkesterin kanssa.” Rakettimainen nousu kahdessa vuodessa vitsistä sinfoniaorkesterin säestettäväksi on kyllä uskomaton temppu. Kaiken keskiössä on kuitenkin hyvä biisi. www.riffi.fi 2/2021 29 ”Yritetään tehdä hyviä biisejä. Teeveestä tuttu Televisio-ohjelmissa Kalevauva-duo on jo tuttu näky. Tein konserttiin uudeksi biisiksi Annatteko lastenne leikkiä vuokratalojen lasten kanssa. Ja hyvälle biisillehän löytyy aina kuulijoita. Laudasta löytyy mm. Mutta jos kuuntelee duon biisejä, varsinkin livenä, huomaa miten pieteetillä nämä muusikot suhtautuvat tekemiseensä. Se on vasta äärimmäisessä hädässä, kun mikään ei riitä”, Niininen toteaa. Silti halutaan panostaa musiikkiin. Vaikka ollaankin puhuttu paljon videoiden merkityksestä ja visuaalinen komiikka on tärkeä osa Kalevauvan brändiä, on kaikkein tärkein kuitenkin musiikki. Tekninen taustaefektointi on jätetty Niinisen huoleksi. Kalevauva.fi valittiin vuoden vantaalaisiksi yleisöäänestyksessä vuonna 2017. Myös vantaalaiset ovat huomanneet omien poikiensa menestyksen. Se jää helposti komiikan alle piiloon. Klubiympäristössä se tukevoittaa kokonaissoundia”, selittää Niininen. Bossin oktaaveri, jolla saa lisättyä kitaroista puuttuvaa alakertaa. Siitä tulee ristiriita”, lisää Numminen. Soundien kannalta tärkeä rooli on myös akustisen kitaran ToneDexter -etuasteella. ”Meillä oli kaksivuotistaiteilijajuhlakonsertti Vantaan viihdeorkesterin kanssa, jonka kapellimestarina oli Risto Kupiainen. Niillä hän periaatteessa pärjää keikan kuin keikan. Näin hänestä tulee yhden miehen perkussio-osasto. Suosion on kuljettanut Kalevauvaa hyvin erilaisiin akustisiin ympäristöihin, myös baareihin, laivakeikoille ja erilaisiin bileisiin
C M Y CM MY CY CMY K Riffi_kokosivunmainosDiGiCo_2_2021_IntersonicOy.pdf 1 26.3.2021 10.48.28 02-03 Ilmoitukset.indd 3 27.3.2021 16.50
– On vaatinut aika paljon kokemusta, että osaa keskustella hedelmällisesti ihmisen kanssa, joka ei tunne musiikkitermistöä laajasti. – Tyylini on sellaista kevyttä draamascorea, jossa on akustisia instrumentteja, jousija puupuhallinvoittoisesti. Toisin kuin ehkä muuten elokuvasäveltämisen tämänhetkisissä trendeissä on tapana, Levanto panostaa edelleen ”vanhan liiton” orkestrointiin ja oikeiden soittajien hyödyntämiseen. Säveltämisen puolella Levannon jazz-tausta puolestaan tuo klassisiin sävellyksiin jazz-henkisiä harmonioita ja soinnutuksia. Äänitän akustisia instrumentteja mahdollisimman hyvin ja sitten ajan niitä esimerkiksi nauhan läpi ja puolitempossa takaisin tai pedalboardin läpi. Usein se muodostuu akustisista instrumenteista, joita Levanto kokeiluluontoisesti ajaa erilaisten efektien läpi. Tällöin pallotellaan, mitä musiikki voisi olla. Pallotteluun auttaa esimerkiksi yhteissoittolista Spotifyssa, jonne referenssibiisejä pudotellaan. Muutenhan se ei ole kaupan, kun kyse on valtion ”firmasta”, eikä se saa olla kaupallisissa tuotannoissa mukana, Levanto sanoo. Levannon mukaan tässä vaiheessa säveltäjältä vaaditaan psykologin taitoja, ja keskiössä on hyvä kommunikaatio. Lähinnä niitä on joinain vaivihkaisina layereina siellä alla, tai vaikka joku bassotuplaus siniaallolla. – Kytkykauppana talon sisällä oli mahdollisuus käyttää Radion sinfoniaorkesteria kolme päivää. Harva ohjaaja osaa sanoa jotain tyyliin, että ”toivoisin että käyrätorvi tuplaisi tuon englannintorven tuossa vastamelodiassa”, Levanto sanoo. Joskus kyse voi olla myös toisin päin toimimisesta – tämäntyyppistä juttua ei ainakaan tehdä. Levanto tunnetaan monipuolisena säveltäjänä, joka oman jazzja pianistitaustansa ansiosta osaa hyödyntää eri tyyppisiä musiikkigenrejä elokuvissa. Viime vuosina Levanto on kehittänyt myös tarkemmin omaa ominaissoundiaan. Jotkut voivat olla anteeksipyytäviä ja jotkut kärttyisiä. Se auttaa nopeasti hahmottamaan, minkälaista punaista lankaa viitemusiikista löytyy. 30 www.riffi.fi 2/2021 E lokuvasäveltäjä Pessi Levanto on vuosien varrella tehnyt musiikkia yli 25 pitkään elokuvaan sekä niiden lisäksi moniin lyhytelokuviin ja tv-sarjoihin. Aluillaan on myös toinen norjalaiselokuva, joka kertoo 1970-luvun lopun saamelaisten kansannoususta ja kiistasta kalastuselinkeinon kannalta tärkeän joen patoamisesta. Tässä tapauksessa, niin kuin muutenkin ideaaliolosuhteissa, säveltäjä on yh teydessä ohjaajan kanssa esituotantovaiheessa ennen kuvauksia. Säveltäjän tehtävä on saada muutettua ohjaajan abstraktit ajatukset ja fiilikset musiikin kielelle ja konkreettiseksi elokuvamusiikiksi. – Rakastan syntetisaattoreita, mutta en kauheasti käytä niitä omissa jutuissa. Viime vuosina hän on erityisesti hionut omaa soundiaan, johon kuuluu akustisten instrumenttien laadukas äänittäminen ja niiden tahallinen huonontaminen kokeellisesti erilaisten efektien ja pedaalien avulla. Monet ohjaajat voivat tuntea olonsa epämukavaksi säveltäjän kanssa, mikä voi manifestoitua monella tavalla. Kyseessä on tietty ”unenomaisuus ja savuisuus” soundissa, hi-tech-äänitysten tahallinen huonontaminen, jopa esimerkiksi c-kasetin läpi, Levanto kertoo. Psykologin taitoja ja kommunikaatiota Viime aikoina Levantoa on työllistänyt esimerkiksi Eskil Vogtin ohjaaman norjalaisen The Innocents -elokuvan musiikki sekä maaliskuussa alkanut Ylen tv-sarja Pala sydämestä, isohko inhouse-tuotanto, jonka Yle tuotti poikkeuksellisesti kokonaan itse alihankkijan sijaan. ”Alussa kannattaa tehdä kvantiteettiä ja sit pikku hiljaa tiivistää kvaliteettia.” 30-33 Pessi Levanto.indd 30 28.3.2021 14.44. – Pitää osata luoda keskusteluyhteys. Ohjaajat eivät tunne musiikkitermejä, eikä heidän pidäkään. – Usein siellä on jotain yhdistäviä tekijöitä, ja otan niitä asioita lähtökohdaksi kun teen ensimmäistä demoa. Elokuvamusiikki syntyy Levannon käsissä useimmiten hyvin saman tyyppisellä prosessilla kuin nytkin. Ei niin, että matkisin niitä asioita tai jotain nuotteja, vaan siellä on joku instrumentaatiojuttu tai yleinen muudi tai tempo, josta on helppo lähteä liikkeelle. TEKSTI: KALLE HEINO KUVAT: MINNA HATINEN Pessi LEVANTO – draamallista elokuvamusiikkia unenomaisilla ja savuisilla soundeilla Elokuvasäveltäjä Pessi Levanto on tehnyt monipuolisesti monenlaista musiikkia lukuisiin suomalaiselokuviin. – Usein lähdetään tunnustelemaan, minkälaisia ajatuksia ohjaajalla ylipäätään on, ja onko mielessä esimerkiksi jotain referenssiä tai musiikkia, josta ohjaaja on ajatellut, että tämäntyylinen voisi sopia leffaan, Levanto kertoo. Täytyy tunnustaa, että kun aloitin näissä hommissa, niin olin varmaan sikaärsyttävä ja arrogantti tyyliin ”mä olen se musatyyppi, joka näyttää miten tää hoidetaan”
Se on ihan katastrofi. Roolihenkilöiden elokuvassa esittämä musiikki puolestaan vaatii jonkinlaisen version tekemistä jo ennen kuvauksia, jotta kohtaus ja sen kuvat voidaan kuvata playbackina. Sen takia leikkaajat käyttävät jonkinlaista musiikkia leikkauksen alusta alkaen, oli sellaista kyseistä elokuvaa varten olemassa tai ei. Siinä on se ongelma, että nopeasti valitusta ”temporarysta” tulee nopeasti ”permanent”, kun leikkaaja ja ohjaaja katsovat samaa kohtausta joka päivän kolmen kuukauden ajan. – Ohjaajalle tulee myös mukavampi fiilis, kun tietää ku vauksissa, että musahomma on hallussa. – On aivan horroria yrittää mätsätä rytmisesti johonkin, jos on vain niin sanotusti hatusta vedetysti tehty kuvauksissa, ja sitten pitäisi rakentaa siihen bändi soimaan ympärille. Ei niin, että joka minuutti on yksityiskohtaista sävellystä, vaan siellä on paljon esimerkiksi tiettyä soundia tai ideaa muutaman minuutin demona. – Jos ei olla varovaisia, tässä tullaan elokuvasäveltäjän pahimpaan viholliseen eli leikkausmusiikkiin, ”temporary trackiin”. Esimerkiksi The Innocents -elokuvaan mä toimitin melkein viisi tuntia demoja. – Yleensä siinä vaiheessa en ole yhteydessä ohjaajaan lainkaan. Leikkausmusiikki voi olla säveltäjän vihollinen Yleensä elokuvatuotannossa musiikin hyödyntäminen jo leikkausvaiheen alussa on tärkeää, koska musiikki manipuloi elokuvassa katsojan ajan kokemusta ja on siksi olennainen osa rytmitystä. Ohjaajalla ei riitä aika ja energia miettiä musiikkia. Leikkausmusiikkiansa eli niin kutsuttu ”temp love” on yleismaailmallinen ilmiö. Kaukana ovat ajat, jolloin sävellyksiä esiteltiin ohjaajalle esimerkiksi pianolla. www.riffi.fi 2/2021 31 Kuvauksissa ohjaajalle rauha musiikista Kuvausten lähestyessä ohjaajalla on vino pino muita mietittäviä asioita, kuten casting, lokaatiot ja kuvaussuunnitelmat. Kaikki muu musiikki tuntuu väärältä, ja jos placeholderina on käytetty vaikkapa Hans Zimmeriä, siinä on säveltäjä kusessa, kun yhtäkkiä tilalle ei tunnukaan sopivan enää mikään muu. Levanto kertoo, että hän itsekin uransa alussa kompastui siihen, että ajatteli ettei hänen kannata tehdä etukäteen jotakin, minkä sopivuudesta ei vielä tiePessi Levanto muistuttaa, että elokuvasäveltäjänkin pitää nykyään pystyä tekemään valmiin kuuloisia demoja. Sillä varmistetaan, että jo heti jälkituotantovaiheessa leikkaajalla on asiaankuuluvaa musiikkia käytössä. 30-33 Pessi Levanto.indd 31 28.3.2021 14.44. Ennen kuvauksia on kuitenkin viisasta lähettää ohjaajalle demoja, jotta ollaan varmoja siitä, että ohjaaja ja säveltäjä ovat musiikin suhteen samalla kartalla. Järkevä keino välttää tämä on juuri iso kasa erilaisia säveltäjän omia demoja, jotta leikkaaja voi käyttää leikkausmusiikkina suoraan jo elokuvan säveltäjän itsensä tekemiä musiikkeja. Varsinaisesti musiikki on aktuaalista vasta sitten jälkituotantovaiheessa, kun leffa on kuvattu. Itseään on helpompi korvata kuin vaikka John Williamsia. – Mä suollan yleensä suuria määriä demoja leikkaajalle, tai sitten leikkausmusiikki on mun jostain vanhasta leffasta. Kiihkeän musiikin kanssa sama kohtaus tuntuu kestävän vähemmän aikaa kuin seesteisellä musiikilla, vaikka kyse on absoluuttisesti samasta ajasta. Niillä voi kokeilla, ja joku miellyttää enemmän ja joku vähemmän. Varhaisilla demoilla on toinenkin tärkeä funktio
Siksi Levannon mukaan on tyhmää olla tekemättä hyvää demoa, koska jos musiikki torpataan sen takia, että se on tehty kehnoilla soundeilla , työ on mennyt hukkaan. – Vuokraorkesterit on helpompi buukata nopealla varoitusajalla kuin vaikkapa kuukausipalkkainen orkesteri, kuten monet suomalaiset orkesterit. Levanto on työskennellyt monessa elokuvassa Miikka Huttusen kanssa, joka on kehittänyt esimerkiksi Atmosta varten oman mikitystavan. 30-33 Pessi Levanto.indd 32 28.3.2021 14.44. – Olen itsekin ollut monissa isoissa leffoissa riviorkestroijana, tyyliin tehnyt jonkun yhden pätkän osana tiimiä. Joskus pitää tulla tulosta nopeasti, eikä kokeiluihin ole hirveästi aikaa. – Joskus voi olla, että on leikattu juuri keskeltä kohtaa, jossa musa on, pätkä pois. Orkestrointi sujuu käytännössä niin, että säveltäjä exportoi midit sekvensseristä, ja midit nuotinnetaan soittamista varten kuntoon. Varsinaisesti säveltämiseen tämä ei vaikuta, mutta toki tällä on merkityksensä äänittämisessä ja miksaamisessa. Elokuvat miksataan yleensä monikanavaiseksi, nykyään usein jopa esimerkiksi kolmiulotteiseen Dolbyn Atmos-ääneen. Maailmalla, kuten Hollywoodissa, tällaista rumbaa varten on erilliset music editorit, jotka leikkaavat musiikkia. Suomessa rahoittajat ovat pääasiassa julkisia tahoja, jotka mielellään katsovat ja kommentoivat, mutta kaikki ymmärtävät, että jokaisen leikkausversion ei tarvitse olla kuin ”mukamas valmis”. Tai jos mä teen saman aikaisemmin, niin sitten tuossa kohdassa osutaan ykköselle, toimisiko se paremmin. – Elokuvasäveltämisessä kannattaa varautua, että tekee paljon ja kokeilee ja ehdottaa kaikkea. Sitten pitää miettiä, että jos mä vaikka laitan tuohon kohtaan 3/4-tahdin, niin kuulostaako se hölmöltä. Tätäkään ei kuitenkaan kannata tehdä hirveän tarkasti, jos leikkaus vielä hirveästi muuttuu. Siltikin lähtökohtaisesti musiikkia tehdään kuitenkin monikanavaäänessäkin käytännössä stereona, mutta äänikuvaa avataan. Tietysti jos on laakeaa ambient-musaa, sitten muutos ei välttämättä vaikuta niin olennaisesti. Buukkaukset pitäisi tehdä hyvissä ajoin. Parhaat jää ja heikot heitetään pois. Siellä tosin paineet pitää jokainen versio viimeisen päälle hiottuna on kovempi, sillä versioita on näytettävä rahoittajille. Se on aikamoista palapeliä. Silloin mennään autopilotilla”, Pessi Levanto sanoo. Yleensä työvaiheessa on mukana erillinen orkestroija tai kokonainen orkestroijatiimi – tai jos on aikaa, niin toki säveltäjä voi tehdä tämän itsekin. Jos demo on huono, ohjaaja voi ajatella, että musiikki on huono, vaikka oikeasti taustalla olisi voinut olla hyvä ja toimiva musiikki tai sävellys. – Kun saan leikkaajalta leikkausversion, voin alkaa tehdä ajastettua musiikkia eli esimerkiksi miettiä, että musa lähtee hitaasti, mutta kun hahmo tekee näin ja näin, niin musaan tulee joku kerros. Synkkausta vuoltuihin freimeihin Musiikin muoto tarkentuu, kun kohtausten järjestys ja leikkausrytmi alkavat työn edetessä suurin piirtein löytää paikkansa. Hyvän kuuloiset demot tärkeitä Myös elokuvamusiikissa on nykypäivänä tärkeää se, että jo demot kuulostavat hyviltä ja valmiilta. Se ei taas välttämättä osu yhteen elokuvatuotannon nopean syklin kanssa. Vuokraorkesterit nopeasti käyttöön Kun elokuvasävellyksen suhteen ollaan valmiita, ja jos kyseessä on orkesterimusiikki, on vuorossa orkesterointi ja äänitys. Mutta demojen teossa on logiikkansa taustalla. Alussa kannattaa tehdä kvantiteettiä ja sit pikku hiljaa tiivistää kvaliteettia. Levannolla on Cubasessa valmis temp”Aika ei ole leffasäveltäjillä aina ylellisyys. Levannolla on käytössään uunituore Mac, joka pyörittää Cubasea. Yksityiskohtaisia erikoisjuttuja kuten pisteääniä tietyssä kohdassa on tietenkin mahdollista tehdä, mutta Levannon mukaan se menee useimmiten helposti kikkailun puolelle. Levanto on työskennellyt niin suomalaisten orkesterien kanssa kuin esimerkiksi itäeurooppalaisten vuokraorkesterien kanssa. Käytännössä säveltäjä tekee jo demot ”messevillä” kamoilla työhuoneellaan. Lopuksi musiikki miksataan ja miksattu musiikki toimitetaan äänisuunnittelijalle. – Kaukana on ajat, jolloin säveltäjä teki pianolla demon ja kertoi ohjaajalle, että tää juttu tulee sitten jousella ja tää käyrätorvella – ja lopullisen sovituksen ohjaaja kuuli sitten vasta äänityksissä. 32 www.riffi.fi 2/2021 dä ennen kuin näkee kuvan. Jos pitäisi tehdä viikon päästä äänitykset, ja orkesterin viikkotyöaika on täynnä, niin se ei onnistu. Levanto muistuttaa, että leffasäveltäjän pitää kiinnittää huomiota logistisiin asioihin: on pidettävä kirjaa versioista, ja jokaiselle cuelle ja musiikkipätkälle on syytä olla tarkat nimet ja numerot. Jos leikkausversio muuttuu, on käytävä läpi kaikki aikakoodit ja katsottava mihin muutokset vaikuttavat. Vasta kun kyse on enää muutamien freimien vuolemisesta sieltä täältä, sävellys kannattaa synkata tarkasti kuvan kanssa. Tai kun tuossa hahmo juoksee ja sitten pysähtyy, miten musiikki reagoi. Jos musan tekemistä panttaa ja leikkausmusiikki on jotain muuta, hinta on aika paljon kovempi kuin se, että tekee muutaman demon, jotka ei ehkä lopulta päädykään elokuvaan. Maailman parhaat orkesterit elokuvamusiikkia varten olisivat Lontoossa tai Los Angelesissa, mutta ne eivät ole käytännössä suomalaisten elokuvien budjettien ulottuvissa
Eri genrejen konventiot on syytä tuntea hyvin, ja elokuvasivistyksen on suotavaa olla laajaa ja kiinnostuksen aitoa. Midikontrollerin ruuvaus on mulle välttämätön paha. – Etenkin Stream Deck on kätevä, siihen saa säädettyä omia Keyboard Maestro -makroja. Levannon suosikkipedaaleita on ovat muun muassa Hologramin Microcosm ja Chase Blissin MOOD. Elokuvasäveltäjiä on kahden tyyppisiä: niitä, jotka tekevät erityyppistä musiikkia, ja niitä, joilla on selvä oma tyylinsä. Muuten varsinaisiin sävellystyökaluihin ei kuulu lähinnä kuin kiipparit ja erilaiset DAW-kontrollerit. Aiemmin mulla oli slave-PC vieressä farmikoneena, joka pyöritti sampleja. Musiikki ja sen tyyli vaikuttavat paljon siihen, miten katsoja lukee elokuvaa. Leffasäveltäjä ei voi lähteä siitä, että kuunnelkaa, miten nokkelaa musaa. Tärkeää elokuvamusiikissa on myös sen koko. Efektien lisäksi laudassa on patchbay, joten signaalin voi routata haluamallaan tavalla. Musiikki lunastaa lupauksia Elokuvasäveltäjän on myös tärkeä tuntea elokuvan genret, elokuvan kielen ja elokuvamusiikin konventiot. Mä en ole hirveän kiinnostunut piirtämään automaatiokäyrää kontrollerijanalle Cubasessa. – Musiikki on elokuvamusiikkia, jos se on tehty elokuvaan. Enemmän olen myös mennyt siihen, että olen luonut omia soundikirjastoja omista äänityksistä. Sanasta tulee yleensä helposti mieleen perinteinen romanttinen sinfoniaorkesterimusiikki, vaikka se voi olla myös vaikka punkrockia, syntikka-ambienttia tai karnaattista eteläintialaista musiikkia. Levanto muistuttaa, että elokuvamusiikki ei ole itsessään genre, vaan kyse on käyttötarkoituksesta. Uusi Mac on törkeän tehokas juustoraastin, pystyn tekemään kaiken sillä. Se menee jopa helposti korniksi, jos musat on grandioosit, mutta kuva Puotilan ostarilta marraskuussa. Siihen menee tosi paljon aikaa, ja syystäkin, koska se on vaikeaa. Tämän säätämiseen saa kyllä menemään aikaa, mutta on tärkeää olla systeemi, että jos pitää tehdä nopeasti uusi projekti, niin kaikki on valmiina. Levannon omaan erityissoundimaailmaan olennainen väline on kuitenkin pedaalilauta, joka palvelee erilaisia soundikokeiluja ja äänenmuokkausta. Värielementteihin voi määritellä, kuinka usein ja kuinka kovaa ne soivat. Vastaavantyyppinen semialeatorinen huiluinstrumentti on myös työstetty toisista huiluäänityksistä. Leffasäveltäjän päämotivaatio pitää olla se, että haluaa tehdä hyvän elokuvan. Jos lähtee, niin silloin kannattaa tehdä mieluummin konserttimusaa. – John Williamsista tykkään musiikkina enemmän, mutta Jerry Goldsmithista vielä enemmän elokuvamusiikkina. Pala sydämestä -tv-sarjan yhteydessä Levanto teki Tuomas Nikkisen kanssa Radion sinfoniaorkesterista oman sampleinstrumentin, jossa on pitkiä pätkiä erilaisia artikulaatioita sekä värityselementtejä, jotka esiintyvät satunnaisesti. Ensimmäisellä on ehkä enemmän ja monipuolisemmin töitä, mutta jälkimmäinen on enemmän taitelija, jolta tehdään ti laus, kun halutaan juuri hänenlaistaan soundia. Jos musiikki johdattaa katsojaa lukemaan elokuvaa väärällä tai ei-halutulla tavalla, katsoja voi pettyä ja elokuvantekijät epäonnistua. Isompia äänityksiä varten hän vuokraa varsinaisia studioita käyttöönsä. Levanto on opiskellut myös Max/MSP-koodailua ja sen hyödyntämistä. – Tästä on sitten helppo tallentaa versio, jossa on instrumentit, joita tarvitsen kussakin projektissa. – Täällä meidän mittapuulla pitää muistaa, että vaikkapa 1,2 miljoonan euron leffaa ei saa näyttämään 100 miljoonan euron leffalta, vaikka siihen laittaisi kuinka isot musat. Musiikin genre on tärkeää määrittää jo alkuvaiheessa projektia. Eri genreissä musiikki toimii eri tavalla, jo rytmiikaltaan ja teemojen käytöltään. Hän on muun muassa tehnyt satunnaispatchin, joka lähettää midiä pedaaleihin niin, että signaali muuttuu hieman ja heiluttelee parametrejä, jolloin soundi elää. – Itse olen soundieksperimentoinnilla suunnannut vähän pois esimerkiksi semmoisesta, miten ohjelmoidaan realistiset jousilegatot. – Ei niin, että katsotaan nyt tää Citizen Kane, kun kerran sanottiin, että pitää tuntea elokuva. Levanto kertoo itse kuuluvansa ensimmäiseen joukkioon, vaikka hän onkin kehitellyt edellä kuvailtua omaa soundiaan viime aikoina melko pitkälle. Sen on vastattava elokuvan kokoa. Mutta sitä ei voi oikein välttää näissä duuneissa. Vaikkapa lastenelokuvan ja historiallisen pukudraaman lähtökohdat poikkeavat toisistaan valtavasti. Bethany-nimisen sampleinstrumentin tekemisestä löytyy myös making of -video Youtubesta hakusanalla Making of Bethany. Toki Levannon työhuoneelta löytyy flyygeli, joitakin syntetisaattoreita ja pieni laulukoppi yksittäisten liveinstrumenttien äänittämiseen. Lehlen splitteri ja summaaja sekä kaksi Radialin Reamp-moduulia täydentävät varustelun. Ei sille voi sanoa, että haluaisin Vangelis-henkisen Blade Runner -scoren. u ”Se menee jopa helposti korniksi, jos musat on grandioosit, mutta kuva Puotilan ostarilta marraskuussa.” 30-33 Pessi Levanto.indd 33 28.3.2021 14.44. – Mun kamat ei ole sitä, mitä maailmalla – maailmalla ne studiot on vähän sellaisia overkillejä välillä. Levannon omia suosikkeja elokuvamusiikin saralta ovat Jerry Goldsmith, John Williams ja Bernard Herrmann. – Jos on hardcore klassinen säveltäjä, voi olla vaikea alistua siihen, miten elokuvassa se musiikki on vain yksi kuvalle alisteinen osa kokonaisuutta. On hieman nihkeä alkaa siinä vaiheessa tehdä uutta projektia tyhjästä. Toisaalta odotukset voidaan tällä tavalla myös tehokeinona tietoisesti ja tahallaan pettää. www.riffi.fi 2/2021 33 late, jossa on käytännössä koko orkesterisamplekirjasto valmiina, noin 1 500 raitaa. Elokuvamusiikki ei ole genre Mutta palataan vielä elokuvamusiikin syvimpään olemukseen. – Etenkin länsimaiset ihmiset on nähneet niin järkyttävän määrän elokuvia ja sarjoja, että kaikkea peilataan kaikkeen, mitä on nähty aiemmin. Jos musiikki luo jännityssarjan tunnelman, mutta kyse ei olekaan jännitysgenrestä, lupaukset eivät lunastu. Näin on mahdollista esimerksi lähetettää Cubasesta ulos stereota ja summata kanavat Lehlellä, viedä pedaalien läpi ja sitten jakaa toisella Lehlellä takaisin stereoksi. Goldsmith antoi vielä enemmän tilaa kuvalle. – Jos tilaat Philip Glassin tekemään musat, niin ei se tee muuta kuin Philip Glass -musaa
Hankin Schecterin sen jälkeen, kun olin myynyt vuoden ’65 Stratocasterini. Pian tämän jälkeen joululahjaksi saatu kitara vei kuitenkin pidemmän korren, ja vasta ’70-luvun lopulla hän tarttui bassoon toden teolla kitaran rinnalla. Ja kuten Tyni toteaa, ”keikoille on päässyt täältäkin”. Nimenomaan tällä olen soittanut pari Pohjolan levyä, Space Waltz ja Flight Of The Angel; – kitaroiden omistaminen on myös elämänlaatua esimerkiksi Risto-kappaleen. Tyni on paljasjalkainen porilainen, ja vaikka hän on ehtinyt kantaa kitaristin viittaa Pekka Pohjolan bändissä ja RinneRadiossa, ovat vakituiset leipäpuut löytyneet kotikaupungista niin kitaransoiton opettajana kuin Porin teatterin kapellimestarina ja kitaristina. Siihen aikaan tämä olikin ainoa soittimeni klassisen kitaran ohella. Mikit olen varmaan vaihtanut, ja muistaakseni tässä on nyt Lindy Fralinit. Seppo Tyni on soittanut kitaran rinnalla paljon myös bassoa. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. Seppo Tynin mielestä kitaroiden omistaminen on myös elämänlaatua: kun katsoo jotain kaunista esinettä, niin siitä tulee hyvä mieli. Tällä hetkellä työn alla on Aale Tynnin runoihin sävelletyn levyn miksaaminen. Schecter Stratocaster, Kitarapajan kokoama – Tämän kitaran käytöstä kertoo se, että esimerkiksi otelauta on relikoitunut ihan vaan soittamalla. Tässä Tyni siis veistelee samaan tyyliin kuin Ile Kallio tämän juttusarjan aivan ensimmäisessä osassa. Siksi tämä on todella painava kitara, mutta kyllä sointikin on tosi hyvä. Kaikki jopa alkoi Tekniikan Maailman ohjeiden mukaisesti koulussa itse rakennetulla sähköbassolla. Syksylle on keikkakalenteriin merkitty ainakin säveltäjä Harri Kerkon konsertto sähkökitaralle ja jousisoittimille, jossa Tynillä on solistin rooli. – Kitaran rungossa on käytetty jotain afrikkalaista tai eteläamerikkalaista puuta. Telecasterin kaulan halusin ainoastaan siksi, että se oli mielestäni niin kaunis. Viime keväänä teatterityöt kuitenkin loppuivat koronan takia kuin seinään, jonka johdosta aikaa on jäänyt omalle musiikille. 34 www.riffi.fi 2/2021 TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUSSI PARTANEN Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Vuorossa: E l ä m ä n i k i t a r a t Seppo Tyni T avoitan Seppo Tynin videopuhelulla kotoaan Porista. Enää viime vuosina en ole tällä juurikaan soitellut, mutta jossain vaiheessa käytin tätä harjoituskitarana eli laitoin todella paksut kielet, pohjalta yk34-37 EK Tyni.indd 34 28.3.2021 14.45
Tein sen ihan sen takia, että sain voimaa sormiin. Tämä oli alunperin kuusikielinen, mutta kun kielet oli makuuni liian lähellä toisiaan, pyysin muuttamaan tämän viisikieliseksi. Sitten kun soitti kymppisetillä, niin nehän tuntui tosi kevyiltä. Mä luotan Fenderin Custom Shopiin siinä mielessä. Pulliaisen Esallahan on myös sininen Stratocaster, ja hän sanoi kun näki tämän, että ”ai, sulla on tollainen”. www.riffi.fi 2/2021 35 köskieli 0.15. Tallamikkinä noissa kitaroissa on kaksi vierekkäin sijoitettua yksikelaista mikkiä, jotka on yhdistetty humbuckeriksi. 34-37 EK Tyni.indd 35 28.3.2021 14.45. Fender Custom Shop Stratocaster, Daphne Blue – Minulla on neljä Fenderin Custom Shop Stratocasteria. Ensimmäinen niistä, vuoden ’60 malli, on ihan Custom Shopin alkuvaiheilta ’90-luvun lopulta. Ne saa sitten puolitettua yhdeksi yksikelaiseksi. Niissäkin on molemmissa Telecaster-kaula, mikä ei juurikaan vaikuta soundiin, ei ainakaan omasta mielestäni. Mikki on Benedetton tekemä, ja se on ruuvattu plektrasuojaan, eikä kosketa lainkaan soittimen kantta. – Jossain vaiheessa tuli kokeiltua kaikenlaisia mikkejä kitaroihin, mutta näissä ne on niin hyvät, ettei tulisi mieleenkään vaihtaa. Se meni niin hienosti, että teetin sen jälkeen kaksi Stratocaster-tyyppistä kitaraa. Siksi teetin pariksi ihan perinteisen Precision-basson, joka on niin ikään todella hyvin soiva instrumentti. Timo Mustosen rakentamia Tonecraft-kitaroita ja -bassoja – ’80-luvun lopulla aloin teettämään kitaroita ja bassoja silloin tamperelaisella, nykyään Fiskarsissa vaikuttavalla Timo Mustosella. Hän omistaa koomikko Eemelin aikoinaan maahantuoman Gibson L5 -mallin, joten speksit otettiin suoraan siitä sillä poikkeuksella, että lavan muoto napattiin vielä varhaisemmista L5-malleista. Näissä kitaroissa on myös sarjaanja rinnankytkentä valittavissa. Rakennutin ensimmäisenä kuusikielisen basson. Toinen poikkeus on se, että soololovi jätettiin pois, koska etenkään tällaisessa kitarassa ei niillä ylimmillä nauhoilla tee mitään, koska muu alue otelaudasta soi vaan paljon paremmin. Porin Teat terissa on tehty paljon vanhoja musikaaleja, ja niissä kaikissa on tarvittu tällaista soundia. Halusin Daphne Blue -värjäyksen, ja sitähän se on aina virityspäätä myöten. Gibson L5 -kopio, rakentaja Timo Mustonen – Timo Mustosen rakentama on myöskin tämä L5-mallinen orkesterikitara vuodelta ’94. Toinen plussa on se, että nämä ovat myös kevyitä kitaroita, kuten StraKuvassa vasemmalta: Schecter, Gibson SG, Gibson ES-335, Gibson J-45 Legend, Tonecraft ja Fender Stratocaster. Aluksi jopa hämmästyin sitä, kun tallamikkikään ei kuulostanut yhtään liian kireältä tai kirskuvalta, vaan tosi paksulta. Myös Neumann halusi ostaa tämän jossain vaiheessa, mutta en myynyt. Se on hyvä, sillä varsinkin straton ensimmäisessä väliasennossa pitää olla mielestäni kaksi yksikelaista, koska ainoastaan sillä tavalla saa sen heleän soinnin. Soundi on tosi hieno, ja juuri tällä bassolla soitin todella paljon tanssija jazzkeikoilla ’90-luvulla. Siten olen soittanut tällä kitaralla satoja, ellei peräti tuhat esitystä, ja lisäksi toki muitakin keikkoja, esimerkiksi Pori Big Bandissa. – Mustosen nauhaton basso on aika spesiaali soitin sekin. Toki tämäkin painaa tosi paljon. – Tällä orkesterikitaralla olen tuonut leipää pöytään kaikkein eniten, sillä tämä on ollut nimenomaan teatterikitara
Noihin aikoihin soitin myös Kätkän Ippen yhtyeessä. Sellaiseen sopii sitten paremmin se tavallinen J-45. Tässäkin oli Maestro-vibra, mutta sen otin pois, sillä mielestäni vibrakammet ovat jotenkin väärässä asennossa näissä uusissa malleissa. Nuotteja ei käytetty juuri koskaan, vaan Pohjola näytti pianolla miten teemat menivät ja ne opeteltiin saman tien ulkoa. Ihastuin tähän yksilöön, koska tämä on musta ja mikkeinä on kolme humbuckeria. – Tämä on paras akustinen kitara, mitä olen ikinä soittanut. Merle Travis sai aikaan tosi hienoja juttuja sillä kahden sormen pikkaustekniikallaan. Itse en ainakaan ole niin hyvä prima vista -nuotinlukija, että pystyisin ihan suoraan soittamaan lapuista. Silloin kun kuulee asiat ja opettelee ne saman tien, se on minusta hyvä tapa toimia. Siinäkin tämä kitara toimii tosi hienosti. – Viimeisin hankintani on Gibson 355, ja sitä ei oikeastaan olisi pitänyt ostaa, koska keikat loppui koronan takia. Siinä oli säännöllinen tulo ja viiden minuutin työmatka, sillä autossa istumiseen alkoi kyllästyä tuossa vaiheessa. 36 www.riffi.fi 2/2021 tocasterin pitää ollakin – kevyt leppä tai saarni toimii rungossa kaikkein parhaiten. 34-37 EK Tyni.indd 36 28.3.2021 14.45. Siitä jatkui aika kitaristina Pekka Pohjolan ja Tapani Rinteen kokoonpanoissa. Seppo Tyni pohtii, että yksi syy, miksi hän tuli Pekka Pohjolan kanssa niin hyvin toimeen oli se, että säveltäjä piti siitä blues-otteesta, minkä Tyni hänen musiikkiinsa toi. Gibson Custom Shop SG & ES-355 – Custom Shop SG:n ostin ihan siksi, että ’70-luvun lopulla vaihdoin Tukholmassa vuoden ’63 Gibson SG:n ’65 Stratocasteriin, joka taas on nykyään Jaakko Kinnarilla. Sooloihin Pekka ei puuttunut millään lailla, ja muutenkin sai aika vapaasti valita mitä itse soittaa, mikä oli tosi hienoa, hän muistelee. – Se oli aika nopea tapa. Yhdessä vaiheessa treenasin tällä Travis-pikkaustakin, koska halusin selvittää mitä sillä tarkoitetaan. He muodostivat The Group -yhtyeen, joka teki yhden instrumentaalimusiikkia sisältäneen levyn vuonna ’78. Eli siis näyttää komealta, mutta onhan tällä hemmetin mukava soittaakin. Sen jälkeen tuli tämä Porin teatterin kuvio, ja se on vienyt oikeastaan 22 vuotta tähän päivään saakka. J-45-kitaroita minulla on kaksi, mutta tämä on erikoismalli, J-45 Legend, joka on tehty täysin samanlaiseksi kuin vuoden ’42 malli. Pekka piti blues-otteesta Seppo Tyni kertoo, että rumpali Ilpo Kallio hoiti hänet vuonna ’76 keikalle Svenska Teaterniin, missä hän tutustui Häkä Virtaseen ja sitä kautta Olli Ahvenlahteen, Vesa Aaltoseen ja Pekka Pohjolaan. – Kävin aika tiiviisti Helsingin bändeissä soittamassa ’80/90lukujen taitteeseen saakka, Pohjolan Pekan bändissä ja RinneRadiossa. Käytännössähän tämä on samanlainen kitara kuin 335, mutta on enemmän krumeluuria. ’90-luvulla Seppo Tyni teki myös kaksi laadukasta soololevyä, Juhlat suulissa ja Niin aina. Puut ovat samanlaisia, samoin väritys, joka on aika tumma, mistä tykkään. On hämmästyttävää, miten helposti ääni tulee tästä ulos. 2013 ilmestyi puolestaan SaiEniten keikkoja Seppo Tyni on soittanut tällä Gibson L5 -malliin pohjautuvalla orkesterikitaralla. Gibson J-45 Legend – Tämän yksilön hankin Jyväskylästä Mika Lähteenmäeltä. Jostain syystä tämä toimii kaikkein parhaiten sormisoitossa, sillä soundi tuntuu liian hyvältä plektrasoittoon. Samalla tämä on tavallaan kunnianosoitus mustalle ’57 Gibson Les Paulille, jossa oli niin ikään kolme mikkiä. Tuosta SG:stä luopuminen harmittaa vieläkin, mutta tämän pitäisi olla samanlainen kuin ne vanhat
Ne ovat hänen mielestään niin hyviä, ettei hän laita enää vahvistinta ”huutamaan”. Sen sijaan vähemmän tunnettu asia on se, että hän on soittanut paljon myös tanssimusiikkia. www.riffi.fi 2/2021 37 ma Harmajan runoihin sävelletty omakustanne, ja nyt on uutta tulossa. Mutta ylipäänsä Porissa asuminen tarjosi jo nuorena sen luontaisedun, että maailman parhaita jazz-soittajia kuuli ihan kotikulmilla. Cannesissa soitettiin karjalanpiirakkaa Porin nykyisestä musiikkielämästä Seppo Tyni nostaa esiin erityisesti Jyrki Laihon järjestämän Validi Karkia -klubin, jonka puitteissa on kuultu hienoja konsertteja. – Se on tuonut leipää pöytään. Ei sellaisia tarvitse enää oikein missään. Se olikin hieno konsertti, esimerkiksi mun vieressä istui Jan Akkerman, siellä oli tällaisia kovia tyyppejä. Kunhan musiikki tehdään hyvin, niin se on hyvää. Parempi on pieni vahvistin, jossa on hyvä soundi. 34-37 EK Tyni.indd 37 28.3.2021 14.45. Toisaalta taas Fenderin vahvistin vaihtui säröisempään peliin. Loppujen lopuksi se oli kuitenkin paljon huonompi vahvistin. u Nuori Tyni ja ’63 Gibson SG Custom – kitara, josta luopuminen harmittaa yhä. Samoin muistan kun haettiin ’70-luvulla Carlos Santana -tyylistä etuasteen säröä, niin vaihdoin Fenderin Twinin Peaveyn vahvistimeen, että sai sitä säröä. En ole koskaan sillä tavalla erotellut musaa, että joku olisi huonoa ja toinen hyvää. Esimerkiksi vuoden ’63 valkoinen Gibson SG vaihtui ’70-luvun lopulla ’65 vuoden Stratocasteriin, koska sellaista ”piti silloin soittaa”. Ja nimenomaan niissä hommissa instrumentti on ollut usein basso. Sen vuoksi tuli tehtyä sellaisia kauppoja, jotka nykyään harmittavat. – Jos täällä kotona teen, niin niillä saa tosi laadukasta soundia aikaan. Arvaa miltä se kuulosti, Seppo Tyni toteaa. Liian tehokkaita vahvistimia Seppo Tyni kertoo, että varsinkin aika 20–30 ikävuoden välillä oli yhtä soundin hakemista. Lisäksi ranskalainen sovittaja oli ottanut yhdeksi biisiksi mun ekan soololevyn kappaleen ”Karjalanpiirakkaa” ja oli sovittanut sen 11 kitaristille. – Jyrki vaan teki, ja sai aikaan sillä tavalla. Pyysin, että tee siihen sellainen Stevie Ray Vaughan -soundi. Sama juttu Fenderin Vibro Kingin kanssa, teatterikeikoilla se on ollut aina ykkösellä ja sekin on liian lujaa, Seppo nauraa. Myöhemmin Lassi Ukkonen modasi Mesan, eikä se ole enää Boogie vaan Ukkonen. ’80-luvulla Pekka Pohjolan kanssa Tyni kertoo soittaneensa vuoden ’81 Mesa Boogie MKII -combolla. Herra Pori Jazzin, Jyrki Kankaan, Tyni muistaa puolestaan aikaansaavaksi ja mukavaksi ihmiseksi, vaikka ”kaikki eivät häntä sellaisena tunteneet”. Nykyään Tyni tyytyy äänittäessään käyttämään suosiolla mallinnuksia, joita Universal Audion -äänikortista löytyy. Tottakai sinne Cannesiin oli pakko lähteä. Espan Lavan keikalla minulla taisi olla joku vanha Marshall, mikä tuli sekin myytyä. – Jälkeenpäin olen tajunnut, että ’50-luvun Fenderit soi niin hienosti, että ei mikään sen jälkeen. Tuohon aikaan kovasti blues-kitaristi Mike Bloomfieldia diggaillut Tyni muistelee lämmöllä Herbie Hancockin sekstetin ja Chick Co rean (Return to Forever) keikkoja Pori Jazzissa ’70-luvun alussa, ja sitä kuinka suuren vaikutuksen ne tekivät. Omistan esimerkiksi 40-wattisen Matchless Chieftainin, mutta kun ei sitä voi käyttää missään. Velipojalla oli tuolloin ’65 Deluxe Reverb, ja sekin tuli myytyä pois. – Pedaaleja en silloin käyttänyt, se oli sen vahvistimen soundi. Varsinkin vanhaa suomalaista tanssimusiikkia, ’50/60-lukujen vaihteeseen asti tehtyä swing-iskelmää diggaan oikein kovastikin. Se vähän harmittaa, että jossain vaiheessa tuli ostettua aivan liian tehokkaita vahvistimia. Mieleen muistuu anekdootti: kun Porin teatterissa harjoiteltiin musikaalia, saapasteli Jyrki Kangas paikalle ja sanoi, että Cannesissa on 11 eri maan jazz-kitaristien konsertti, mä ilmoitin sut sinne, lähdetkö
Sagging tuo sointiin paksua kermaisaa pääteastesärön sävyä ja notkuvaa tuntumaa soittoon. Molemmat AmpMan-vahvistimet ovat kaksikanavaisia ja nimellisteholtaan 50-wattisia. Viimeksi mainittu muuttaa vahvistimen dynaamista luonnetta. Yleisilme on kulmikkaampi ja soundi tottelee käskyjä suoraviivaisemmin. Sen päällä nököttää kaksi riviä säätimiä – molemmille kanaville omansa, sekä kaksi niille yhteistä namiskaa. Sitä edelsi järeä Black Spirit 200 Floor -malli, joka painii kuitenkin uutukaiseen nähden aivan toisessa hintaluokassa. Testissä on ensin mainittu, heleän puhtaita ja klassisia särösoundeja tarjoava loota. Nyt julkaistu AmpMan-sarja jatkaa 1990-luvun alussa julkistetun, sittemmin tuotannosta jo poistuneen Tubeman-vahvistimen jalanjäljissä. 38 www.riffi.fi 2/2021 H ughes & Kettner on viime vuosina ottanut kaikki irti kehittämästään analogisesta Spirit Tone Generator -tekniikasta. Soundia päästään muokkaamaan vielä Tone-sävynsäätimellä, jonka skaala on hyvin musikaalinen: se ei ääriasennoissakaan muuta soundia tumpuksi alataajuusmössöksi tai ikkunalaseja heTEKSTI: ANSSI ERIKSSON Hughes & Kettner AmpMan Classic – klassisia soundeja pedaalilaudasta Hughes & Kettner jatkaa muinaisen Tubeman-vahvistimen perintöä uudella pedaalilautaan istuvalla vahvistinsarjallaan. Aiemmin lanseerattuja Black Spirit -lippulaivanuppia ja Spirit Nano -pikkuvahvistinten sarjaa (Riffi 5/2020) seuraa tähän mennessä muotokieleltään kaikkein kompaktein tekniikkaa hyödyntävä masiina. Pientä säätöä AmpMan Classicin ulkoasu on yksinkertaisen utilitaarinen. Säädöt ovat tuttuakin tutummat: Tarjolla on molemmat kanavat kattava Master volume, kanavakohtainen Volume sekä pääteasteen rutistusefektiä jäljittelevä Sagging. Säätimen alkupäässä reagointi soittodynamiikkaan on kipakampaa ja soundi terävämpi. Presencellä hienoviritellään pääteasteen ylätaajuuksia ja Resonancella voidaan myötäpäivään rullatessa kiristää alapäätä pehmeämmästä tiukemmaksi ja iskevämmäksi. 38-39 Hughes_Kettner.indd 38 28.3.2021 14.46. Sarjaan kuuluu menneiden aikojen suuntaan kumartava Classic sekä jo nimellään moderneimpiin särömaailmoihin kurottava AmpMan Modern. Keskiasento on perusvälimaastoa, mutta riittävän pitkälle myötäpäivään käännettäessä vahvistimen reagointi kielen värähtelyihin pehmenee ja vaikutuksen myös tuntee näpeissään
Red Boxia ja ulkoista kaappia voidaan käyttää myös samanaikaisesti, esimerkiksi liittämällä lavamonitori suoraan kaappiulostulosta ja yhdistämällä AmpMan mikseriin Red Boxin kautta. Ulkoisiksi kaiuttimiksi vahvistimet puolestaan kelpuuttuvat minkä tahansa 8–16-ohmisen kaapin. Valikoima sisältää suoraan paketista sekä vintagehenkisiä että modernimpiakin ämyreitä. Kakkoskanavalle pyhitetyn alarivin vasemmassa laidassa muista punaisella huomiovärillään erottuvalla Solo-potikalla signaali voidaan nostaa bändimiksauksen pintaan maksimissaan kuuden desibelin lisäpotkun turvin. Muutoin AmpManin parissa työskentely on vaivatonta ja helppoa. Tarjolla on muhevan autenttista soundia, joka mukailee notkeasti soittajan ja käytetyn soittopelin dynamiikkaa. Tämän laitteen perusteella AmpMan ottaa sujuvasti paikkansa Hughes & Kettnerin tuotevalikoimassa erottumalla Tone Spirit -nupeista kaksikanavaisuudellaan ja monipuolisuudellaan, mutta samalla Black Spirit 200 Flooria riisutumpana ja reilusti edullisempana vaihtoehtona. Kaappiin tai linjaan, kaikki käy AmpManin takapaneelista löytyvät sisääntulo kitaralle, kohinaportin säädin, efektilenkin sisäänja ulostulo, Redbox linjaja mikki-valitsin sekä kaappivalitsin, stereofonisella tilaefektillä varustettu kuulokeliitäntä ja sen volume, ulkoiselle äänilähteelle tarkoitettu aux in, virtakytkin sekä ulostulo kaiutinkaapille. Toisin kuin Black Spiritissä ja Spirit Nano -sarjassa, kuulokkeiden liittäminen ei vaimenna AmpManeissa ulkoiseen kaappiin yhdistettyä signaalia. Valkoinen fontti häviää hopeaan taustaan vähänkin hämärämmässä valaistuksessa harmillisen helposti. Ominaisuus polkaistaan päälle suoraan säätimen alta löytyvällä kytkimellä. Kakkoskanavalla rajat tulevat vastaan aiemmin, ja se vie säröytymisen luonnollisesti askeleen pidemmälle – boostin kanssa jopa yllättävänkin hi gain -sfääreihin. Pieni mutta pippurinen AmpMan Classic on ihanteellinen ratkaisu ”kamat kasaan ja menoksi” -tilanteisiin puolentoista kilon painollaan ja muutoinkin maltillisilla tilavaatimuksillaan. Efektit istuvat AmpManin eteen moitteetta ja toisen satsin tehostelaitteita pääsee liittämään efektilenkkiin, jossa esimerkiksi viive-efektit pysyvät paremmin kontrolloitavissa ja toistot erottelevampina saturaatioasteen noustessa. Säätömahdollisuudet viimeistelee särön määrää annosteleva Gain-potikka. Ampman muistaa myös kohinaportin säädöt kanavakohtaisesti, mikä mahdollistaa esimerkiksi minimaalisen vaimennuksen puhtaaseen soittoon, mutta samalla tiukemman suhinoiden taltuttamisen särötetymmälle kanavalle lennosta siirryttäessä. Tuosta eteenpäin portti pitääkin kohinat todella tiukasti kurissa. Classicin äänimaailma kattaa laajan kirjon aina kalifornialaisista heleistä puhtaista brittihenkiseen murinaan, ja vaikka säröarsenaali käytössä olevien boost-lisäpuhtien kanssa riittää pitkälle kasarihenkiseen veivaukseen saakka, Modernille jää vielä hyvin liikkumatilaa kohti äärimmäisempää mäiskettä. Säätimen viimeisen neljänneksen merkitys jääkin jo hieman arvoitukseksi – millaisessa tilanteessa niin tiukalle pidolle on oikeasti tarvetta, sitä en uskalla edes arvailla. Käytännössä mainospuheille löytyy aiempien Spirit Tone Generator -laitteiden lailla katetta. u 38-39 Hughes_Kettner.indd 39 28.3.2021 14.46. Klassisia säveliä Hughes & Kettner kertoo AmpMan-mallien etuasteiden olevan perinteisen putkivahvistimen kaltaisia ja sopivan mitä mainioimmin ennen vahvistinta kytkettäville efektilaitteille. Sinänsä simppeliä käytettävyyttä hankaloittaa kuitenkin yksi seikka: tekstien väri. Näppäränä lisänä boostja efektilenkkiasetukset on mahdollista tallentaa kanavakohtaisesti erikseen päälle kytkettävässä Smart Mode -tilassa. Vahvistimella on myös mahdollista käyttää ulkoisia IR-vasteita. www.riffi.fi 2/2021 39 Hughes & Kettner AmpMan Classic Pedaalimallinen kaksikanavainen täysanalogivahvistin • nimellisteho: 50 wattia • säädöt: Master volume, Volume, Sagging, Presence, Resonance, Tone, Gain, Solo • Aux in -liitäntä • Redbox AE+ -linjalähtö • efektilenkki jalkakytkimellä • kuulokeliitäntä • sisäänrakennettu kohinaportti • mukana virtalähde • hinta: 319,90 e Lisätiedot: F-Musiikki Puh. Kohinaportti toimii sulavasti, mutta suurinpiirtein puolenvälin paikkeilla tapahtuu asetuksissa hiukan isompi harppaus, jonka huomaa oikein kovalla luukutettaessa. PAja linjasoittotarpeisiin tarkoitettu Red Box AE+ -linjalähtö sisältää kahdeksan eri kappaletta latenssittomia kaiutinsimulaatioita aina 1×12:sta 4 ×12-mörssäreihin asti. Hughes & Kettnerin täysin analoginen Spirit Tone Generator -tekniikka on puolestaan jo monesti toimivaksi todettu ja ammattikäyttöönkin kelpuutettu. Se aktivoidaan painamalla Soloja kanavavalitsinkytkimet samanaikaisesti pohjaan. Oma päälle/pois-jalkakytkimensä on myös efektilenkille sekä aiemmin mainitulle boostille. Etuastetta Gain-potikalla kutiteltaessa puhtaamman ykköskanavan signaali alkaa ratkeilla reunoiltaan nautittavaksi bluesrosoksi kello kahden korvilla ja siirtyy lopullisesti särön puolelle viimeisellä neljännäksellään. 010 320 7400 • www.f-musiikki.fi lisyttäväksi kirskunnaksi. Kahdelle eri mallille on perustelunsa, sillä kummankin vahvistimen perussoundi on suunnattu tyylillisesti omalle sektorilleen ja ainakin Classicin kohdalla kuvaukset pitävät kutinsa
Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. Sanallahan voidaan kuvata ainakin kahta asiaa, joista ensimmäinen on vähemmän mairitteleva. Onko kyse hifistelystä vai hifistelystä. r i f f i . Esitelty ero saattaa silti olla todellinen vaikka sitä ei juuri sillä hetkellä ja kyseisessä tilanteessa havaitse. Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. Tuubin äänenlaadulla, mahdollisesti mobiililaitteen omien kaiutinten tai korviin tungettavien pikkunappien kautta kuunneltuna voi todella olla oikeasti mahdotonta kuulla eroa videolla esitellyn alkuperäisen ja muokatun signaalin välillä. Eihän ruoankaan suolaisuutta voi arvioida, jos suu ei tunnista suolan makua ja erota mietoa väkevästä. Saattaa olla, että lakkauksen merkitys soittimen soinnille käy ilmi vasta, kun soittimen puut, rakenne, hienoviritys ja soittajan tatsi ovat kaikki huipussaan. Ikäviähän tällaiset pirunnyrkit ovat – kaikkien osasten pitäisi loksahtaa paikoilleen oikein tai ollaan ihan yhtä tyhjän kanssa. Se ei vaadi useinkaan isoa ja dramaattista muutosta, mutta aina se vaatii sitä, että myös kaikki muu asian ympärillä on tip top. R i f f i k a u p p a Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. Alunperin hifistely lienee kuitenkin merkinnyt pyrkimystä äärimmäiseen hyvään, kiistattomaan laatuun. Ilmiöön törmää keskustelupalstoilla tai katsomalla vaikka jonkin äänitysja miksaustaidoistaan tunnetun ässän opetusvideon ja lukemalla sitä kommentoivien puheenvuorojen ketjun. Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rock-kitaroinnille. Eivätkä asialliset kaiuttimetkaan kenties auta, jos työpisteen akustointi ei olekaan niin hyvällä tolalla kuin on uskonut. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. Voi olla, että videolla esitelty miksausmetodikin lunastaa itsensä vasta, kun se sen osaa toteuttaa juuri oikeassa ympäristössä ja oikein mitoitettuna. Mutta sitten, kun näin joskus tapahtuu jonkin asian kohdalla, kylläpä se tuntuu makoisalta. Tai sitten kuuntelijalta voi yksinkertaisesti ihan yhtä hyvin vain puuttua harjaannus kuunnella. Ja havaitseminen on vain yksi asia. Kun näkemysja kokemusmaailmat ovat kaukana toisistaan, ei vastakkaisen puolen lähestymistapa vaikuta tolkulliselta. Johtopäätösten tekeminen ja taito hyödyntää havaintoa on sitten taas kokonaan toinen juttu. Tai jos havaittavissa, niin ainakaan ne eivät ole merkityksellisiä. Aisteja on koulittava, eivät ne muuten palvele parhaalla mahdollisella tavalla. Rummut haltuun – selkeä ja havainnollinen johdatus settisoiton perusteisiin! RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT Hifistellen Y ksi sanoo kuulevansa ja tuntevansa erot soitinpuissa ja lakoissa, toinen putkissa ja transistoreissa, kolmas biteissä ja näytetaajuksissa. 4 www.riffi.fi 2/2021 ÄÄTOIMITTAJALTA RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. Siinä hifistely tarkoittaa keskittymistä toissijaisiin, epäolennaisiin tai ulkokohtaisiin asioihin. Eroa ei ole ainoastaan merkitsevän rajan linjauksessa, vaan jo siinä mitkä asiat ylisummaan merkitsevät. f i . Pitäisi oivaltaa missä ja miten, kuinka ja koska. Ja aina löytyy epäilijä, jonka mukaan erot ovat keksittyjä tai ne eivät ole havaittavissa. Aika usein kyse on sellaisesta asiasta, jolla ihan hyvä ylennetään aivan erityisen hienoksi. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja 04-05 Pääkirjoitus.indd 4 28.3.2021 17.28. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . Nämä kaksi tulkintaa eivät useinkaan mahdu samaan todellisuuteen, sillä eri merkityksissä termiä käyttävät katselevat toistensa puuhia ikäänkuin lasiseinän eri puolilta. Aistit eivät myöskään aina ole parhaassa iskussaan: väsymys, stressi, kofeiini, päihteet, niskajumi… kuulon toiminta voi sakata luvuttomista syistä. Peukuttajat ihastelevat taidon ja osaamisen määrää, kriittiset julistavat koko jutun pelkäksi päähenkilön egotrippailuksi
Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. R i f f i k a u p p a Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. r i f f i . Rummut haltuun – selkeä ja havainnollinen johdatus settisoiton perusteisiin! RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT 04-05 Pääkirjoitus.indd 5 28.3.2021 17.28. Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rock-kitaroinnille. f i
40-43 MadProf_USB-mikit.indd 40 29.3.2021 12.52. Liikkeen nopeutta säädellään erikseen ja hitaimmillaan speed-namikan takaa löytyy lähes staattinen tila, kun taas toiseen ääreen käännettynä efekti pulputtaa todella eloisasti. Toisin sanoen pedaalin koko elektroniikka ohitetaan silloin, kun efekti ei ole päällä. Vibratolla saa jopa ihan omanlaisensa räyhäsoundin, kun tonen kääntää täysin kiinni ja mixin samaan aika apposelleen – siinä ei tarvita enää lisämausteeksi edes säröä, äkäisempi akordin käskytys riittää mitä kuuluu ja kuka käskee -meininkiin. Sen kaksi puoliskoa eroavat toisistaan enemmän kuin ne kuuluisat kolikon kääntöpuolet ja kummallakin – niin choruksella kuin vibratollakin – saa aikaan todella moninaisia ja läpeensä musikaalisia sävyjä. 40 www.riffi.fi 2/2021 Mad Professor Electric Blue II Analoginen Chorus/vibrato-efekti • depth-, speed-, mixja tone-säädöt • chorus/vibrato-valitsin • true bypass -ohituskytkentä • hinta 210 e Lisätiedot: Mad Professor • www.mpamp.com J ämerään metallikoteloon rakennettu Electric Blue II on uusi versio liki vuosikymmen sitten esitellystä pedaalista, eikä sekoittumisen vaaraa aiemman kanssa ole, vaikka kotelon pinta ja merkki-led hohtavat edelleen tutuissa sinisen sävyissä. Loistava suoritus proffalta. Efektin ohitus hoidetaan naksahtavalla jalkakytkimellä ja kytkentä on tyypiltään true bypass. u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Mad Professor Electric Blue II Mad Professor Electric Blue II – chorusta ja vibratoa Jos on tähän asti ajatellut niiden olevan yksi ja sama efekti, niin nyt asia on helppo tarkistaa: kahelin proffan uusin pedaali toimittaa kumpaakin ja vaihto käy salamana. Kokonaan uutena ominaisuutena ykköspolveen nähden on tone-säädin, jolla efektin sointia voi himmata tai kirkastaa. Depth määrittää helinän tai vouvauksen laajuutta säätöhaarukan ulottuessa vienosta huojunnasta hulvattomaan liiraukseen. Siinä missä ykköspolven laitteessa oli kolme säädintä pelkän chorus-efektin hallintaan, on kakkosversiossa neljä potentiometriä sekä vipukytkin, jolla valitaan efektiksi joko chorus tai vibrato. Analogisen kytkennän lisäksi laite on perinteinen kitaraefekti myös siinä suhteessa, että signaali on monoa mennen tullen. Erityisen ilahduttavaa on se, että tuotokset saa kuuluviin ilman minkäänlaista taustakohinaa. Miedoimmillaankin pedaali antaa kevyen sävytyksen soinnille – choruksen puolella aavistuksen helisevää kimalletta, vibraton osalta lempeää huojuttelua, jolla vibrakammen loivan käytön voi korvata pitkään soivien sointujen elävöittäjänä. Napakymppi Näin simppeliltä vaikuttavaksi laitteeksi Electric Blue II on hämmästyttävän moni-ilmeinen efekti. Nupista pedaalia Säädinnelikko on selkeä. Ja silti säädintä sopivasti kiinnipäin kääntämällä sävy pyöristyy oivallisesti ja ennen kaikkea selkeyttään menettämättä. Vaikka ero ääripäiden välillä on suuri, riittää potentiometrissa tarkkuutta, jolla esiin saa musiikin luonteeseen passaavan modulaatiovauhdin. Mix on nimensä mukaisesti kuivan ja efektoidun signaalin keskinäisen miksauksen säätö, mutta täysin kuivaa signaalia ei Electric Blue II:n läpi virtaa vaikka mixin kääntäisi aivan minimiinsä. Käyttö hoituu joko virtalähteellä tai neppariparistolla, sillä virtapihin laitteen kulutukseksi ilmoitetaan vaivaiset 35 milliampeeria – noin kymmenesosa tyypillisen digipedaalin virrantarpeesta. Kitaran oma soundi välittyy myös hienosti pedaalin läpi, eikä efekti peitä soitinten ominaispiirteitä vaikka sitä annostelisi vähän reippaamminkin. Kasarivaikutteista superhelisevää ja ultra-ohkoista digi-chorus-soundia ei ihan sentään tästä pedaalista irtoa, mutta analogiseksi chorukseksi sen saa soimaan huomattavan kirkkaasti
Se on saatavilla vain työpöytäversiossa ja siitä on hyötyä etenkin ulkoisen mikrofonin kanssa. Nyt syvennytään kuitenkin alustoihin, joissa yhdistyvät video ja ääni. Parhaan äänenlaadun Zoomissa saa High Fidelity Music Modessa, joka kaksinkertaistaa äänikaistan bittivirran. Lisäksi musiikkia opitaan kuuntelemalla, eivätkä tekstipohjaiset välineet ole siis kovin käteviä. Testasimme mikrofoneja myös näiden soittimien sekä puheäänen kanssa. Yleisistä kokousohjelmista Meets ja Teams ovat keskittyneet puheääneen ja niiden äänitoiminnot rajoittuvatkin tällä hetkellä ainoastaan taustamelun suodatukseen. Liitettävyyttä ja toimintaa mobiililaitteiden kanssa emme testanneet. Niinpä verkko-opetuksessakin kiinnostavat nimenomaan ns. Testi-instrumentteina käytimme taajuusalueiden ääripäissä operoivia kontrabassoa ja huilua sekä pianoa. Etäopetusohjelmistojen vaatimukset ovat onneksi melko vaatimattomia. Musiikinopetusta palveleekin parhaiten Zoom, jossa on kilpailijoita enemmän äänitoimintoja. USB-mikrofoni ei tuo niissä ratkaisevaa parannusta äänenlaatuun, vaikka ulkoisen mikrofonin voikin sijoittaa vapaammin. Toisaalta, jos joku osallistuu opetukseen matkapuhelimella, jonka yhteys on vain 1 Mbps, on tilanne jo lähtökohtaisesti laitteen ja yhteyden puolesta huono. Zoom päivittyy tiheään ja sen äänitoimintoihin on tullut kuluneen vuoden aikana useita parannuksia. Esimerkiksi Zoom tarvitsee nopeutta maksimissaan vain noin 4 Mbps sisään ja ulos. Tuloksia voi soveltaa myös kotistudioon tai muuhun pienimuotoiseen äänitystoimintaan, esimerkiksi yksittäisten raitojen tallennukseen. Sopivilla lisävarusteilla ne saattavat palvella vieläkin paremmin. Musiikinopetusta etänä – USB-mikrofoni on myös äänikortti Testatut mikrofonit: AKG Lyra Audio-Technica AT2020USB+ Blue Yeti Eikon CM14USB Mackie EleMent Carbon Presonus Revelator Røde NT-USB Samson G-Track Pro 40-43 MadProf_USB-mikit.indd 41 29.3.2021 12.52. Alustaksi käyvät vaikkapa Cleanfeed, Jamulus tai Sonobus, joiden etuina on hyvän äänenlaadun lisäksi liki viiveetön äänen siirto, kunhan verkkoyhteys on riittävän nopea. Näköyhteyden voi avata siihen rinnalle vaikka Zoomilla, joskin huulisynkronointi puuttuu. Opetuksen voi järjestää myös pelkällä ääniyhteydellä. TEKSTI: MATTI RUIPPO, JUSSI SUONIKKO, ANTTI VARTIAINEN Pandemia siirsi musiikkitunnit luokista nettiin ja verkkokokouksiin tarkoiteut ohjelmistot valjastettiin pika pikaa tähänkin tarkoitukseen. Tietokone on mobiililaitetta parempi myös lisälaitteiden puolesta. Käytimme testeissä ohjelmistojen työpöytäja selainversioita. USB-mikrofoni on kätevä USB-mikrofoni toimii itse ulkoisena äänikorttina tietokoneelle, mitä voi pitää etuna erillisen mikrofonin ja äänikortin yhdistelmään verrattaessa. Esimerkiksi Google Meets, Microsoft Teams ja Zoom täyttävät tämän ehdon. Laadukkaiden kuulokkeiden tai kaiuttimien käyttö etäopetustilanteessa mahdollistaa miellyttävämmän kuuntelukokemuksen. Esimerkiksi Original Sound -toiminto parantaa äänenlaatua musiikinopetuksessa merkittävästi. www.riffi.fi 2/2021 41 M usiikkia opitaan paljolti tekemisen kautta ja opettajan palaute musisointitilanteessa on olennaista. Monet USB-mikrofonit saa adapterein kiinni mobiililaitteisiin, mutta tällöin tulee varmistaa, että laite suostuu käyttämään ulkoista mikrofonia Zoomin kanssa. Etäopetuksessa ne ovat osoittautuneet hyvän äänenlaadun kannalta hankaliksi instrumenteiksi. Tällöin auttaa USB-porttiin liitettävä webkamera. Laitteistolle ja ohjelmille vaativaa toistettavaa ovat myös lyömäsoitinten laaja dynamiikka ja voimakkaat transienttiäänet sekä toisaalta hiljaiset äänilähteet, kuten kantele. Kannettava tietokone voi olla hankalampi sijoittaa hyvän kuvakulman löytämiseksi. Mainitut automatiikat selkiyttävät kuitenkin puheen välittymistä, joten keskusteluiden aikana Original Sound kannattaa kytkeä pois. Se ohittaa automaattisen tasosäädön, taustahälyn vaimennuksen ja poistaa matalien äänten suodatuksen. Kokeilimme artikkelia varten kahdeksaa USB-mikrofonia erityisesti etäopetuksen ja musiikkioppilaitostoiminnan (esimerkiksi oppilaskonserttien suoratoistot) näkökulmasta ja teimme myös testiäänityksiä. synkroniset ratkaisut, joissa opettaja ja oppilas työskentelevät samanaikaisesti. Monoäänen vaihtoehtona siinä on myös stereofonia. Yhteydet kuntoon Verkkoyhteyden on oltava riittävän nopea ja vakaa
Muissa voi valita soveltuvin osin käyttöön myös superhertta-, palloja kahdeksikkokuvion. Audio-Technican, Eikonin ja Røden mikrofoneista gainin säätö puuttuu ja taso täytyy asettaa käyttöjärjestelmän ja/tai käytettävän ohjelman ääniasetuksista. Vaihdettaville suuntakuvioille voi olla käyttösovelluksia myös etäopetuksessa, opetettavasta instrumentista, kokoonpanosta tai opetustilasta riippuen. erilaisia efektejä ja monipuolisia tietokoneen sisäisiä reititysmahdollisuuksia. Kaikki mikrofonit saa kiinni myös mikrofonitelineeseen, tosin Samson G-Track Pro:hon 40-43 MadProf_USB-mikit.indd 42 29.3.2021 12.52. Kuunteluvoimakkuuden säätö löytyy jokaisesta, ja useimmissa myös mikrofonisignaalin vahvistuksen määrää (gain) voi säätää suoraan mikrofonin rungosta. Audio-Technican, Eikonin ja Røden suuntakuvio on kiinteä hertta. Audio-Technican ja Røden kolmijalkatelineet tuntuivat aluksi hieman kiikkeriltä, mutta niillekin löytyi pienellä säätämisellä tukeva asento. Lisäksi AKG:n, Bluen ja Mackien mikrofoneissa on stereovaihtoehto. Presonuksella gainin säätö löytyy valmistajan omasta applikaatiosta, joka laajentaa muittenkin ominaisuuksiensa ansiosta mikrofonin käyttömahdollisuuksia merkittävästi. Fyysisiltä ominaisuuksiltaan mikrofonit tuntuivat olevan lujaa tekoa ja Eikonia lukuunottamatta jokaisessa on oma pöytäjalustansa. Nämä ovat, mykistysnapin (mute) ohella, osoittautuneet työskentelyä helpottaviksi toiminnoiksi suoratoistoja opetuskäytössä. Apuohjelma tarjoaa mm. 42 www.riffi.fi 2/2021 Mikrofoni AKG Lyra Audio-Technica Blue Microphones Yeti Eikon CM14 USB Mackie Element Carbon Presonus Revelator Røde NT-USB Samson G-Track Pro AT2020USB+ Suuntakuvio front, front & back, hertta hertta, pallo, kahdeksikko, hertta hertta, superhertta, pallo, hertta, pallo, kahdeksikko hertta hertta, pallo, kahdeksikko tight stereo, wide stereo stereo kahdeksikko, stereo Mono / stereo stereo mono stereo mono stereo mono mono mono / 2 track Resoluutio 24 bit 16 bit 16 bit 24 bit 16 bit 24 bit 16 bit 24 bit Taajuusvaste 20–20 000 Hz 20–20 000 Hz 20–20 000 Hz 20–20 000 Hz 20–20 000 Hz 20–20 000 Hz 20–20 000 Hz 50–20 000 Hz (valmistajan ilmoittama) Näytetaajuus 192 kHz 44,1 kHz 48 kHz 96 kHz 48 kHz 96 kHz 48 kHz 96 kHz Adapteri mikrofonitelineeseen on on on pelkkä mikkiständi on on on ei Pöytäständi on on on ei on on on on Säätimet kuulokelähdön volume, monitoroinnin balanssin kuulokelähdön volume, kuulokelähdön volume, kuulokelähdön volume, kuulokelähdön volume (mikrofonissa), monitoroinnin balanssin säätö, kuulokelähdön volume, mikrofonisignaalin vahvistus säätö, mikrofonisignaalin vahvistus mute-painike mikrofonisignaalin vahvistus mute-painike (mikrofonissa), kuulokelähdön volume, mikrofonisignaalin vahvistus (gain), kuulokelähdön volume, (gain), (gain), suora monitorointi (mikrofonissa), gain-säätö puuttuu (gain), suuntakuviovalitsin, gainin säätö puuttuu suuntakuviovalitsin, suuntakuviovalitsin, presettien valinta (mikrofonissa), linjatulon vahvistus (gain), mute-painike mute-painike mute-painike mikrofonisignaalin vahvistus (softassa), suuntakuviovalitsin, suuntakuviovalitsin (softassa), mute-painike presettien hallinta (softassa), monitoroinnin balanssin säätö (mikrofonissa) Erityispiirteitä suuntakuvioilla pieni koko, xlr-liitin jykevä rakenne oma softa ja pop-filtteri, instrumenttitulo erikoiset nimet testeissä hyvä soundi dsp-prosessointi mikissä hieman kiikkerä pöytäteline Hinta 139 € 129 € 139 € 99 € 149 € 179 € 169 € 249 € Lisätiedot Studiotec Studiotec Blue Studiotec Studiotec Nordic Audio Distribution Svanfield EM Nordic (Baltic Latvian Universal Electronics) studiotec.fi studiotec.fi bluemic.com studiotec.fi studiotec.fi nordicaudio.eu svanfield.fi emnordic.fi Havaintoja Kaikissa mikrofoneissa on kuulokelähtö, jonka kautta voidaan kuunnella saapuvaa signaalia. Kaikki testatut mikrofonit asentuivat sekä Macettä Windows-ympäristöön helposti ilman ajurikikkailua. AKG:n Lyra rakentuu peräti neljästä erillisestä kapselista ja suuntakuviot on nimetty ei-oppikirjamaisesti Front (hertta), Front & Back (pallo), Tight Stereo (X/Y-tyylinen stereo) ja Wide Stereo (Blumlein-tyylinen stereo)
Røde NT-USB:n erityispiirteeksi mainittakoon mukana tuleva, mikrofoniin integroituva pop-filtteri. Jutussa esiintyvien kahdeksan mikrofonin lisäksi markkinoilla on useita muitakin USB-mikrfoneja, joista Riffissä on aiemmin erikseen käsitelty mm. Soundimielessä Audio-Technican AT2020USB+ oli kaikissa testeissä tasaisen vahva, mutta muilta toiminnoiltaan mikrofoni on niukka. Eikon CM14USB on varustettu USB-liitännän lisäksi XLRliittimellä, ja se toimii siis phantom-virran avulla myös ulkoisten äänikorttien ja esivahvistimien kanssa. Suurimmat erot löytyivät eri ominaisuuksia laajentavista toiminnoista, joilla saattaa käyttötarpeesta riippuen olla merkittäviäkin arvoja. USB-mikrofonit ajavat siis asiansa oikein hyvin. Toisaalta, jos käyttötarve on yksinkertaisesti etäyhteys soittotunneilla, voivat muut toiminnot olla vain tiellä. Shuren tuotteita edustaa Suomessa Intersonic (intersonic.fi) Lisätietoa: ruippo.fi/zoom 40-43 MadProf_USB-mikit.indd 43 29.3.2021 12.52. Jopa rumpujensoiton opetuksessakin myös puheäänen pitäisi kuulua järkevällä voimakkuudella. Testiryhmä ei huomannut etua kalliimman äänitysmikrofonin ja etuasteen käytössä etäopetuksessa, kun verrataan USB-mikrofoniin. www.riffi.fi 2/2021 43 Mikrofoni AKG Lyra Audio-Technica Blue Microphones Yeti Eikon CM14 USB Mackie Element Carbon Presonus Revelator Røde NT-USB Samson G-Track Pro AT2020USB+ Suuntakuvio front, front & back, hertta hertta, pallo, kahdeksikko, hertta hertta, superhertta, pallo, hertta, pallo, kahdeksikko hertta hertta, pallo, kahdeksikko tight stereo, wide stereo stereo kahdeksikko, stereo Mono / stereo stereo mono stereo mono stereo mono mono mono / 2 track Resoluutio 24 bit 16 bit 16 bit 24 bit 16 bit 24 bit 16 bit 24 bit Taajuusvaste 20–20 000 Hz 20–20 000 Hz 20–20 000 Hz 20–20 000 Hz 20–20 000 Hz 20–20 000 Hz 20–20 000 Hz 50–20 000 Hz (valmistajan ilmoittama) Näytetaajuus 192 kHz 44,1 kHz 48 kHz 96 kHz 48 kHz 96 kHz 48 kHz 96 kHz Adapteri mikrofonitelineeseen on on on pelkkä mikkiständi on on on ei Pöytäständi on on on ei on on on on Säätimet kuulokelähdön volume, monitoroinnin balanssin kuulokelähdön volume, kuulokelähdön volume, kuulokelähdön volume, kuulokelähdön volume (mikrofonissa), monitoroinnin balanssin säätö, kuulokelähdön volume, mikrofonisignaalin vahvistus säätö, mikrofonisignaalin vahvistus mute-painike mikrofonisignaalin vahvistus mute-painike (mikrofonissa), kuulokelähdön volume, mikrofonisignaalin vahvistus (gain), kuulokelähdön volume, (gain), (gain), suora monitorointi (mikrofonissa), gain-säätö puuttuu (gain), suuntakuviovalitsin, gainin säätö puuttuu suuntakuviovalitsin, suuntakuviovalitsin, presettien valinta (mikrofonissa), linjatulon vahvistus (gain), mute-painike mute-painike mute-painike mikrofonisignaalin vahvistus (softassa), suuntakuviovalitsin, suuntakuviovalitsin (softassa), mute-painike presettien hallinta (softassa), monitoroinnin balanssin säätö (mikrofonissa) Erityispiirteitä suuntakuvioilla pieni koko, xlr-liitin jykevä rakenne oma softa ja pop-filtteri, instrumenttitulo erikoiset nimet testeissä hyvä soundi dsp-prosessointi mikissä hieman kiikkerä pöytäteline Hinta 139 € 129 € 139 € 99 € 149 € 179 € 169 € 249 € Lisätiedot Studiotec Studiotec Blue Studiotec Studiotec Nordic Audio Distribution Svanfield EM Nordic (Baltic Latvian Universal Electronics) studiotec.fi studiotec.fi bluemic.com studiotec.fi studiotec.fi nordicaudio.eu svanfield.fi emnordic.fi AKG Lyran, Blue Yetin ja Mackie Element Carbonin stereovaihtoehdot lisäävät tuntuvasti monikäyttöisyyttä äänitysja suoratoistotilanteisiin. u täytyy hankkia telineadapteri erillisenä lisävarusteena. Se on miltei pakollinen hankinta kaikkiin muihin testin mikrofoneihin, mikäli mikrofoniin puhuu tai laulaa lähietäisyydeltä. Oikea sijoituspaikka mikrofonille löytyy kokeilemalla, jolloin erilaisista suuntakuvioista saattaa olla merkittävää hyötyä. Mikrofonin tulee poimia instrumentin ja käyttäjän ääntä sopivassa balanssissa. Soiton ja puheen tulee silti olla eriaikaista. 2 track -toimintoa käyttämällä mikrofonin ja instrumenttitulon äänet voi jakaa eri kanaville mikä helpottaa balanssin hallintaa. Shuren MV7 (Riffi 6/2020) sekä Shuren Motivsarjan MV5, MV51 sekä MVi (Riffi 5/2015). Kaikki testissä olleet mikrofonit olivat riittävän hyvälaatuisia ja osoittautuivat käyttökelpoisiksi hankalammillekin äänilähteille. Samson G-Track Prossa on erillinen liitäntä instrumentille, vaikkapa sähkökitaralle tai -bassolle. Äänensävyissä oli eroja, mutta Zoomin kautta kuunnellessa erot eivät olleet merkittäviä
Käyttöliittymä on kokenut hienoisia muutoksia viime vuosina, TEKSTI: JARMO LEHTELÄ Band-in-a-Box – älykäs säestysohjelma opettaa miltei huomaamatta Kyllä, bändi on laatikossa ja osaava bändi onkin. Heti seuraavana vuonna julkaistiin RealTracks. Kirjoita soinnut, valitse tyyli ja Band-in-a-Box hoitaa loput. Sanotaan nyt vaikka, että se on Windows XP -aikakauden tuote. 44-47 Band-in-a-Box.indd 44 28.3.2021 14.48. Kymmenessä vuodessa repertuaaria kartutettiin ahkerasti ja yli 100 sessiosoittajaa esiintyi Band-in-a-Boxissa. Esimerkiksi countryn saralla ovat hääränneet sellaiset nimet kuin Brent Mason ja Johnny Hiland. Kun Peter 2000-luvun alkupuolella huomasi synteettisten soundien menettävän suosiotaan, PG Music julkaisi ohjelmaan RealDrums-laajennuksen (2006). Käyttäjäkunnan tuttavallisesti Biabiksi kutsumaan ohjelmaan on lisätty vuosien kuluessa uusia ominaisuuksia ja nykyisellään ohjelma on oiva apu vaikkapa sävellysideoiden toteuttamiseen, harjoittelukumppaniksi, yhden miehen bändiksi, omiin äänityksiin, musiikin opiskeluun jne. Ensimmäiset yhdeksän vuotta ohjelma perustui pelkästään mididataan, mutta digitalisoitumisen myötä käyttäjälle avattiin mahdollisuus tallentaa myös laulua tai soittoa suoraan kappaleisiin. Taustaa suvussa on muutenkin, sillä veljesten isä Joe Gannon soitti ammattipianistina Dublinissa, kunnes perhe muutti 50-luvun lopulla Winnipegiin. itse soitettu), punainen = mute eli vaimennettu. Muusikot soittavat yleensä tuotostaan ohjelmaan viidessä eri sävellajissa, jonka jälkeen softa kykenee tekemään riittävät päätelmät erilaisiin käyttäjän luomiin tilanteisiin. RealTrack, sininen = midi super track, oranssi = esitysraita (esim. Kanadalainen PG Music esitteli Band-in-a-Boxin alunperin 1990. Nykyversiossa miditkin soivat paljon paremmin ja aivan erinomaisena lisänä ovat oikeiden soittajien soittamat raidat (RealTracks). 44 www.riffi.fi 2/2021 V iime vuosituhannella Band-in-a-Box oli hauska idea, mutta sen midi-muodossa toteutetut säestykset kuulostivat vielä hiukan hassuilta. Ohjelmasta voi tuoda raidat DAW-ohjelmaan VST-plugarilla joko erikseen tai yhdessä, joten Biabilla voi vaikkapa omin päin työstää tyylikkään demon uudesta biisistä, joka sitten jalostetaan oikean bändin kanssa julkaisukuntoon jossakin VSTplugit huolivassa midi/audiosekvensserissä. Softapäivityksissä mukaan tuli jo hyvin varhaisessa vaiheessa Soloist, jolla saadaan soinnutuksen päälle soolosuorituksia eri artistien tyylin mukaan, kuten vaikkapa jazzin pioneerilta Miles Davisilta tai countryriffien kuninkaalta Johnny Hilandilta. Softan luoja on tohtori Peter Gannon, jonka vanhempi veli, jazzkitaristi Oliver, työskenteli firman musiikillisena johtajana aina vuoteen 2008 asti. Nyt asialla olivat oikeat soittajat oikeine soittimineen ja raitoja pystyi siirtämään eri tyylilajeihin sekä eri soinnutuksiin, tempoihin tai sävellajeihin. Visuaalista iloittelua Biab on saanut hieman kritiikkiä ulkoisesta olemuksestaan. Värikoodit ilmaisevat soitinten eri tiloja: valkoinen = ei käytössä, keltainen = midiraita, vihreä = nk
genret), tahtilajia tai tempoa, ellei sitten halua hakea mallia jonkun tunnetun kappaleen tai artistin nimellä. Tahdin eri osat erotellaan toisistaan pilkulla. Sitten valitaan vain sopiva tyyli, naputellaan otsikkokenttään kappaleen nimi ja voila: Biab hoitaa säestyksen, johon kuuluvat pääasiassa piano, kitara, basso, rummut, jouset ja puhaltimet. Jos taloudessa tekee tiukkaa, kuten näin korona-aikana saattaa hyvinkin tehdä, niin voi aloittaa vaikka MegaPak-versiolla ja kun PG Musicilla on tapana tarjota vuoden lopussa huomattavasti halvemmalla päivitystä tuoreempaan versioon, niin voi päivittää vuoden lopulla softan UltraPakiksi, kuten itsekin tein. Joukosta löytyy mm, fuusiota, smooth jazzia, modernia jazzfunkia a la Jeff Lorber, afrikkalaista nanigoa, kuubalaista cascaraa, poppia dublinilaisittain jne. Pro-versio vaatii muistia 18 Gt, MegaPak 28 Gt, kun taas UltraPak jo 140 Gt (UltraPakissa asennus vaatii vielä ylimääräiset 100 Gt). siitä, että esimerkiksi UltraPak -versiossa on jo huomattavasti enemmän RealTrackseja saatavilla. Näitä myynnissä olevia versioita on enemmänkin, PG Musicin sivustolla on aika kattava luettelo siitä, mitä kaikkea mikäkin versio pitää sisällään. Eli kiva juttu, mutta vaatii lisäinvestointia. Videopainike puolestaan ilmestyy näkyville, mikäli aiheesta löytyy video (yli 80 aiheesta sellainen jo on, ja niitä voi Biabissa hakea myös sanalla ”video”). Feature Browser, joka kysymysmerkkiä klikkaamalla listaa useita Biabin ominaisuuksia ja antaa aiheeseen joko pikahelpin tai linkin manuaalin vastaavalle sivulle, ja näyttää myös pikavalinnan ko. StylePicker-työkalulla, ja tulosten suodatukseen voi käyttää kategoriaa (esim. Tämä on selkeä puute tällä hetkellä Band In A Boxissa. Ohjelmasta myydään eri versioita eri kattauksella, luonnollisesti. Asian ympäri on erinäisiä kiertotapoja, mutta suoraan ei voi 4/4-tahtilajiin syöttää sointua kahdeksastai kuudestoistaosalle. Band-in-a-Box 2021 ominaisuudet ja lisäykset Uuden version myötä ohjelmaan on lisätty 80 ominaisuutta, 202 uutta RealTracksia, kokonaan uusia tyylejä (RealStyles), 19 uutta midisuperraitaa, instrumenttiharjoituksia jne. Normaalitapauksessa pienin aikayksikkö, jolle soinnun voi syöttää, on neljäsosa. Soinnutus ensin Yksinkertaisimmillaan kappaleen soinnut voi kirjoittaa tekstinä ohjelman soluihin eli numeroituihin tahtilaatikoihin. Sävellajia voidaan toki muuttaa eli transponointi onnistuu. Kuvan mukaisesti kappaleessa soitetaan Jazz Swing -tyylillä tahdit 1–32 kolmesti läpi tempolla 140, 4/4-tahtilajissa. Erot johtuvat mm. Kappaleesta saadaan Lead Sheet eli vaikka bändille lappu tuossa tuokiossa joko tulosteena tai sähköisenä. 44-47 Band-in-a-Box.indd 45 28.3.2021 14.48. Valitaan kursorilla tahdin osa, soitetaan sointu ja painetaan Ctrl + Enter. Sointuja voi syöttää myös midikiipparilla, eikä puuha ole sen monimutkaisempaa. Aika kuluukin rattoisasti, kun tutustuttavana on myös 300 uutta RealStyles-tyyliä, jotka käyttävät noita uusia RealTrackseja. Sitten vaan lunastamaan laajempaa pakettia… Ohjelman käyttöopas on aika kattava, joskin tiedon omaksuminen ottaa aikansa, kun ominaisuuksia riittää. UltraPakin asennus netin ylitse vaatii jo mielellään kuidun nopeutta, mutta vaihtoehtoisesti ohjelman voi tilata vaikka USBilla tai DVD:llä. ominaisuudelle. www.riffi.fi 2/2021 45 joskaan ne eivät ole olleet mitenkään dramaattisia, ehkäpä siinä on odotettavissa tulevina vuosina lisää kevyttä viilausta. Ups, kappale on vielä nimeämättä (Untitled Song). Jos ne on asennettu, Practice-ikkuna löytää ne kyllä. Koska eri tyylejä on todella valtavasti, nämä apukeinot ovat oikeasti tarpeen. Kun bonuspaketit huomioidaan, on saatavilla peräti 256 RealTracksja RealDrums-nimikettä, yli 100 uutta RealDrums-transkriptiota ja 30 uutta midityyliä. Erilaisia harjoitteita löytyy Practiceikkunasta, jossa useimpien painikkeiden takaa löytyy lisäohjelma, joka ei kuulu Bandin-a-Box-pakettiin. Apuna on myös nk. Onneksi käytettävissä on Suosikit-toiminto (Favorites), johon voi tallennella itselle tärkeimmät tyylit vastaisen varalle. Eri tyylejä säestykseen voi hakea mm. Lisäksi on saatavilla RealBand, jossa ei ole kaikkia Biabin hienouksia, mutta sillä voi mm. tallentaa ja editoida enemmän raitoja. Haun voi myös rajata pelkästään mideihin tai vaihtoehtoisesti vain RealTrackstyyleihin. Tässä on muuten aika koukuttava myyntikikka, sillä versiosta riippumatta näkyvät kyllä aivan kaikki tyylit, mutta niistäpä voikin ottaa käyttöönsä vain versioon kuuluvat
Äänenlaatu hitaammalla tempolla on loistava, parempi kuin useissa muissa ohjelmissa. Biabin Woodshed Tempo -asetus on juuri tätä varten. Näitä apuraitoja on 16 ja niille voi tuoda Biabin valmiita soittotyylejä tai luoda aivan oman raidan, jonka voi sijoittaa haluamaansa kappaleeseen. ”Up then reset” nostaa tempoa maksimiin saakka ja aloittaa sitten homman alusta. Iphone toimii myös Biabin kauko-ohjaimena. Niitä voi lisätä raidalle tai tyylille, ja soitattaa kuten muitakin midiraitoja valitun tyylin mukaan. Tällaisen raidan voi luoda myös ilman Biabia, nekin ohjeet löytyvät verkosta. Plugareiden ohjausta on sitäkin paranneltu, ja niihin on suora pääsy mikseristä. Siinä missä tavalliset midiraidat monistavat samaa sointukuviota kappaleen eri sointuihin, midi superraidat välttävät kaavamaisuutta, koska ne perustuvat jonkun oikean muusikon todelliseen soittoon ja sisältävät enemmän tai vähemmän variaatioita. Woodshed Tempolle on neljä eri toimintatapaa ja se soveltuu myös pyramidiharjoitteluun. Yksittäisen raidan, vaikkapa basson, voi esimerkiksi mykistää ja treenata sitten walking-bassoa niin pitkään kuin sielu sietää. ”Up only” kasvattaa nopeutta koko ajan, kunnes saavutetaan asetettu tavoite, joka voi olla maksimissaan 500. Superraidoiksi niitä kutsutaan, koska ne generoidaan eri tavalla kuin tavalliset midiraidat. Erityisesti, kun Chord Sheet -ikkunasta voi valita jonkin tietyn alueen, jota mylly luuppaa sitten niin pitkään kuin tarpeen on. Ja transponoimalla saa laajennettua tämänkin harjoitteen vaikutuksia. Kaikkea löytyy. Oma lukunsa ovat midisuperraidat, jotka RealTracsien tavoin perustuvat oikean soittajan soittoon. 10 5 10 5 10 5 5 5 -5 OUTPUT LEVEL MONO PHONES PEDAL HOLD PATCH SHIFT SAVE LOAD TUNE MIDI IN OUT THRU POWER MEMORY PROTECT STEREO TAPE 10 10 5 5 10 10 5 5 GATE 10 10 5 5 10 10 5 5 GATE 10 10 5 5 10 10 5 5 GATE 10 10 5 5 10 10 5 5 GATE M O D E L E X PA N S I O N S F O R www.roland.com LEGENDARY MODEL EXPANSIONS FOR ALL FANTOM OWNERS From rare and sought-after classics to the designs of tomorrow, Model Expansions give you unprecedented access to the historic and ever-evolving world of Roland synthesizers. Tai sitten voi jättää juuri pelkän basson soittelemaan ja harjoitella kitaralla sopivan täyteläistä komppausta näin intiimillä kokoonpanolla. Iphonea voi käyttää myös kauko-ohjaimena moneen tarkoitukseen. Tämä on mainio työkalu soitonopetteluun ja vaikkapa nuotinnosten tekoon. ”Up then down” puolestaan kasvattaa nopeutta maksimiin saakka ja jarruttelee sitten takaisin alkuperäiseen tempoon. Kätevä keikoilla, kun voi seurata rakennetta ja soinnutusta. Jos sävelten paikat otelaudalla ovat jääneet vähän hatarammalle, niin Fretboard-työkalulla voi kohentaa sitäkin puolta. Lisäksi kaikilla RealDrumseilla on oma RealChart tarkalla rumpunuotinnoksella ja mahdollisuudella trigata rumpusoundeja. ”Up and stay max” kasvattaa nopeutta valittuun huippuun saakka ja jää sitten jatkamaan sillä. Video mukaan ja videon mukaan Eräs Biabin hauskimmista ominaisuuksista on mahdollisuus ladata ohjelmaan esimerkiksi netistä poimittu video, jonka ääniraidan Biab sitten muuntaa omaksi audioraidakseen. 46 www.riffi.fi 2/2021 Uutta ovat myös editoitavat Utility-raidat, joille voi tallentaa midiä tai audiota. Ohjelma on tietyllä tavalla yhteisöllinen ja omia tyylejä on myös mahdollista laittaa myyntiin. Kaikkiaan Biabissa on todella runsaasti harjoittelua ja oppimista tukevia ominaisuuksia. Uutta on myös tuki kolmannen osapuolen ohjelmille, jotka jakavat audion useille raidoille. Audiopuoli on kohentunut sekin. Kanavien mute/solo-tilat voi tallentaa nyt kappaleisiin, audiota voi näyttää millä tahansa raidalla ja audioraidan osia voi kopioida apuraidalle. Itse mikseriäkin on paranneltu, se siirtyy nyt tarvittaessa kätevästi omalle paikalleen sivuun ja samalla sointukartta näytöllä kaventuu. Toiston aikana videota voi hidastaa jopa puoleen ja audio pysyy silti synkassa videon kanssa. Koodi on nyt 24-bittistä, epävireisiä nuotteja voi korjata automatiikalla, ja nopeudeltaan nelinkertainen DSP-prosessointi antaa sekä tallennukseen että miksaukseen tukevamman pohjan. Audioraitaa voi hidastaa vielä enemmänkin äänenlaadun pysyessä edelleen hyvänä, mutta silloin videon toisto lakkaa. Biab tukee muutenkin soittoharjoittelua. Split and layer multiple Model Expansions or mix them with V-Piano sounds, custom multisamples, or other ZEN-Core tones for unique voices and textures. Nuotinlukutaitoakin voi harjoittaa, kun avaa Lead Sheet -painikkeella valitun instrumentin stemman nuotinnoksena ja siitä sitten vain lappua soittamaan. Stop-komennolla toisto pysähtyy ja tempo palautuu takaisin alkuperäiseksi. Jos Iphonea ei löydy ja kauko-ohjain olisi kiva saada, niin sellainenkin löytyy lisävarusteena. Jos Utility-raita sisältää midiä, se voidaan nuotintaa. Jos RealTracks sisältää myös RealChartin, sen sisältöä voi tarkastella nuottina, tai katsella tapahtumia vaikka kitaran otelaudalla tai pianon koskettimistolla. Biab harjoittelun tukena Kappaletta harjoiteltaessa on hyödyllistä, että saa aloittaa riittävän hitaasti ja voi sitten nostaa tempoa pikku hiljaa, esimerkiksi kierros kierrokselta jokaisen läpimenokerran jälkeen. Viritysmittari on optimoitu kitaralle ja bassolle, mutta voi olla toki hyödyllinen muidenkin instrumenttien kanssa. Mainittakoon tässä vielä Scale Wizard, joka näyttää kuhunkin sointuun sopivan skaalan – loistava apu esimerkiksi jazz-standardien kanssa touhuttaessa. Eikä siinä vielä kaikki: audioharmoniat voi luoda yksittäiselle raidalle, soinnut saa kopioitua tekstimuodossa ja siirrettyä toiseen kappaleeseen tai tekstiin. Jos sen arvoksi asettaa esimerkiksi viisi, tempo kasvaa viidellä pykälällä joka kerta, kun valittu alue tai koko kappale on menty läpi. 44-47 Band-in-a-Box.indd 46 28.3.2021 14.48. Infuse your FANTOM with the characters of entirely different instruments, each with their own sonic personalities, features, and preset tones. Jos taas vaihtaa sointumerkinnät Nashvillen tapaan vain soinnun asteeseen viittaaviksi roomalaisiksi numeroiksi, pääsee hiertämään sointuteoriaa hyppysiinsä soittamalla
u 10 5 10 5 10 5 5 5 -5 OUTPUT LEVEL MONO PHONES PEDAL HOLD PATCH SHIFT SAVE LOAD TUNE MIDI IN OUT THRU POWER MEMORY PROTECT STEREO TAPE 10 10 5 5 10 10 5 5 GATE 10 10 5 5 10 10 5 5 GATE 10 10 5 5 10 10 5 5 GATE 10 10 5 5 10 10 5 5 GATE M O D E L E X PA N S I O N S F O R www.roland.com LEGENDARY MODEL EXPANSIONS FOR ALL FANTOM OWNERS From rare and sought-after classics to the designs of tomorrow, Model Expansions give you unprecedented access to the historic and ever-evolving world of Roland synthesizers. Näin ohjelma tutustuttaa kuin huomaamatta asioihin, joihin ei ehkä omissa soittokuvioissa muuten törmäisi. Toivoisin myös jatkossa mahdollisuuden syöttää 4/4 -tahtilajiin neljäsosaa pienempiä aikayksiköitä ilman kiertotapoja. Split and layer multiple Model Expansions or mix them with V-Piano sounds, custom multisamples, or other ZEN-Core tones for unique voices and textures. Erikseen toimitettava RealBand saa taas ajattelemaan, että pitäisiko kuitenkin kaikki olla samassa ohjelmassa vai onko sittenkin helpompaa pitää tuo DAW-ajattelu omanaan. Kaiken kaikkiaan Biab on loistava työkalu, jota ainakin itse suosittelen kokeilemaan. Muitakin taikureita ohjelmassa on. 44-47 Band-in-a-Box.indd 47 28.3.2021 14.48. Ohjelmassa voisi kenties olla oppimiskäyrää ajatellen joku Basic ja Advanced Mode helpottamaan aloittelijaa omaksumaan ensin perusjutut. Toisaalta nytkin pystyy jo hieman rajoittamaan näyttöä, mutta tässä voisi olla kehittämisen varaa vieläkin. Tämä on aivan mainio työkalu, kun haluaa sovittaa jonkun kappaleen soinnutuksen aivan uuteen uskoon, ja samalla tulee opiskeltua sointuteoriaa. Helppien eteen on jo tehty aika paljon hommia, mutta edelleen riittää kehitettävää. Käyttöliittymä on monelle kriittinen piste – onko siinä kerralla vähän liikaakin näkyvillä. Yleensähän tämän tapaiset automatiikat eivät ole toimineet kovinkaan hyvin, mutta Biabilla lopputulosta voi pitää kyllä aivan kohtuullisena. Tässä jutussa ei ollut mahdollisuutta käydä kaikkia ominaisuuksia läpi, koska niitä on niin paljon, eikä ole tarkoitus kirjoittaa manuaalia uusiksi, joten tässä maistiaiset ja loput herkut nautiskellaan kotona. Se on aivan erityisen ansiokas harjoittelukumppani sekä oiva väline biisien sovittamiseen ja tallentamiseen. Eräs mielenkiintoinen ajatus toteutettavaksi olisi jonkunlainen perkussiotyökalu. Myös opetuskäyttöön ohjelma on arvokas lisä. Audio Chord Wizard päättelee soinnut audiosta ja näyttää ne Biabissa. Intron luominen tyhjästä onnistuu helposti, ja halutessaan voi soolovuoroja jakaa sopivin tyylievästyksin muillekin soittajille. Tulevaisuuden ajatelmia Band-in-a-Box on todella laaja kokonaisuus. Automatiikkaa Biabissa riittää kyllä muutenkin. Chord Substitution Wizard on hauska toimintoa, joka ehdottaa vaihtoehtoja valittujen tahtien soinnutuksille. Itse olen nyt käyttänyt Toon trackia apuna. Band-in-a-Box Älykäs säestysohjelma • Biab 2021 julkaistu Windows-alustalle • Biab 2020 Mac-tietokoneille • tyylilajin mukaisia taustoja midija audioraitoina • Hinnat PG Musicin verkkosivustolla alkaen 129 Kanadan dollaria Lisätiedot PG Music • www.pgmusic.com Myös sointupuolella voi sivistää itseään. Infuse your FANTOM with the characters of entirely different instruments, each with their own sonic personalities, features, and preset tones. Ja vaikka tyylejä riittääkin hurumycke, niin freesimpää otetta voisi hakea keskustelemalla ammattimuusikoiden kanssa hieman lisää
Vahvin kilpailija Mac-puolella on Logic Pro, jolla niinikään on juurensa Saksassa. Ikkunasta toiseen Verrokkiensa tavoin Cubasen käyttö keskittyy muutamaan pääikkunaan. Vasemmalla on Inspector-ikkuna, josta nähdään valitun raidan eri komponentit, versiot, instrumentTEKSTI: SAMI SARHAMAA Cubase Pro 11 – kyllä kelpaa! Ohjelmistotalojen vanhemmistoon kuuluva Steinberg ei ole laiskistunut iän myötä vaan elää valppaasti ajassa. Logicia ja Performeria lukuun ottamatta kaikki kyseiset softat löytyvät myös Windows-alustalle. Muita Mac-vertailukohtia voisivat olla amerikkalaisen MOTUn Performer ja ruotsalaisen Propellerheadin Reason, jotka lienevät hieman pienemmän käyttäjäkunnan ohjelmistoja kumpainenkin. Pro Tools puolestaan on ensisijaisesti audion äänittämiseen, editoimiseen ja miksaamiseen keskittynyt ohjelma, johon itsessään ihan toimivat midiominaisuudet on lisätty vasta matkan varrella, kun esimerkiksi Cubasessa ne ovat alkujaan olleet koko ohjelman perustana. Ensi avauksella ulkoasu ei aiheuta reaktioita suuntaan eikä toiseen, ohjelman melko konservatiiviseen väritykseen tottuu nopeasti, ja halutessaan raitoja ja kanavia voi värittää mieleisikseen. Cubasen uusin iso versio sisältää tukun tuoreita innovaatioita, jotka siivittävät sen eräiltä osin kisan kärkipaikalle. 48 www.riffi.fi 2/2021 C ubase Pro lukeutuu niihin ammattitason musiikkiohjelmiin, joissa audio ja midi yhdistetään muusikon ja hänen musiikkinsa palvelukseen missä hyvänsä työskentelyn vaiheessa sävellyksestä sovittamiseen ja äänityksestä miksauksen kautta masterointiin. Raitanäkymän nimi on Project ja sen ympärillä on kolme muuta ikkunaa eli Zonea. Varteenotettavaksi tekijäksi on noussut myös hiljattain testaamani PreSonus Studio One, jonka vitosversion testiartikkeli julkaistiin Riffissä 6/2020. Pidän Ableton Liveä jonkin verran erilaisena ja tietyiltä osiltaan rajoitetulta softalta, jonka vahvuudet ovat hieman toisaalla. 48-51 Cubase.indd 48 28.3.2021 14.49
Tästä on myös efektiversio, jolla saadaan rytmisesti muuteltua mitä tahansa audiota. instrumentti-valikko, tiedostoikkuna, VST-efektien valikko sekä päälähdön mittari, jossa on myös nykyisin tuiki tarpeellinen LUFS-mittarointi. Audion säätöön varatut Elastiqueja MPEX-algoritmit venyttävät ja vanuttavat ääntä miten vain, AudioWarpilla voi kvantisoida ääntä, kääntää napaisuuden tai soittaa ääntä vaikka takaperin ja niin pois päin. Efektoidun ja raidalle renderöidyn klipin saa koska tahansa myöhemmin avattua prosesseineen ja muokattua sitä edelleen. Granulaaritai spectral-syntikaksi luonnehdittava Padshop2 on sekin kiinnostava uudempaa ajattelua edustava soitin. Periaatteessa tuttuja juttuja, mutta Direct Offline Processing on kuitenkin aikamoisen erilainen kuin muissa softissa, sillä Cubasessa soivaan tiedostoon tehdyt prosessoinnit voi myöhemmin helposti perua tai niitä voi muokata. Samaiseen lohkoon saadaan näkymään myös mikseri-ikkuna, MixConsole, jonka tosin voi avata erikseen vaikka toiselle näytölle tai vaihtoehtoisesti toiseen ikkunasettiin eli workspaceen. Omille urilleen Cubase lähtee Offline-työkalujensa osalta. Mystic on sekin digitaalisyna, mutta sen erikoisuutena on kolme rinnakkaista kampafiltteriä feedbackilla. Multitimbraalissa HalionSE-samplesoittimessa on sample-instrumenttien toiston lisäksi kaksi soundimoottoria: wavetable-tyyppinen syntikka sekä kolmen oskillaattorin ”analogisyna”, jossa on myös arpeggiaattori ja askelsekvensseri. Oikeasta zonesta löytyvällä Control Room -välilehdellä pääsee myös säätämään tarkkailukautinten voimakkuuden, tilapäisen vaimennuksen, kuuntelun monotuksen ja muut äänittämössä tarpeelliset asiat. Groove AgentSE -rumpusamplerissa on tuttu MPC-tyyppinen formaatti, mutta Steinbergilla on kyllä vahvaa halua myös viedä kehitystä eteenpäin, eikä ainoastaan toistaa perinnettä eri muodoissaan. Aina voi tarttua suoraan käppyrään kiinni ja säätää siitä tai sitten voi numeerisen tarkasti nakutella parametreille arvoja. Määrä on lähes hengästyttävä ja pelkästään ohjelman omilla efekteillä saa varmasti tehtyä ihan kaiken mitä mieleen juolahtaa. Ja ajan henkeen myös kitaravahvistinmallinnokset, säröt fuzzeista bittimurskaimiin ja erilaisiin häiriöäänten tuottajiin asti löytyvät paketista nekin. Erityisesti Cubasen plugeissa miellyttää niiden hyvät graafiset käyttöliittymät – varsinkin EQ:issa ja kompuroissa, mutta myös viiveissä ja monissa muissa prosessoreissa. Melko kova meininki! Instrumentit Myös virtuaalisoitinten valikoima Cubasessa on kohtuullisen laaja ja monipuolinen. Lisäksi pakettiin kuuluu kolme erilaista kaikua (algoritmipohjaiset RoomWorks ja REVelation sekä konvoluutiokaiku REVerence) ja monipuolisesti muokattavia viiveitä, joissa viivästettyä signaalia voi kurittaa sisäisillä efekteillä mielin määrin –niin säröllä kuin vaikkapa pitch shifterillä. Yhdestä loopista tehdään master, jota muut seuraavat master-loopin määrittämien todennäköisyyksien mukaan. Käyttö tuntui jotenkin erityisen vaivattomalta ja ymmärrettävältä heti saman tien. Ikkunasettejä voi ja kannattaa rakentaa omien työtapojen mukaisesti, jotta saa aina työn alla olevan asian selkeästi ja toistettavasti eteensä. Oikealta puolelta taas löytyvät mm. Paloista voi koostaa eri yhdistelmiä, joita voi tallentaa tai trigata peräkkäin. Performance Control -välilehdeltä pääsee tekemään hauskoja, melkoisesti Output Arcaden tyyppisiä rytmisiä muokkauksia looppeihin. www.riffi.fi 2/2021 49 ti (jos kyseessä instrumenttiraita), insertit, tasonsäätö ja mittari, cue-syötöt jne. 48-51 Cubase.indd 49 28.3.2021 14.49. Ensinnäkin jokaisessa kanavassa on suoraan EQ, kompressori, gate, tools (de-esser ja envelope shaper), saturaatiot sekä limitteri. Esimerkiksi ”digitaalisyntikka” Spectorissa voi piirtää taajuuskaistaa eli äänen sointia Spectrum Filteriin mielenkiintoisten soundien tuottamiseksi. Kun tarvitaan tymäkämpää monikanavaista kompressoria, Squasher tulee hätiin. Oikeassa lohkossa on myös VSTi-instrumenttiräkki, jossa näkyvät käytössä olevat soittimet, niille varattuja pikaohjauksia, pääsy editoreihin jne. Ikkunan alalaitaan avautuvat puolestaan editorit, valitusta raidasta riippuen joko midille tai audiolle. Tämä on kiva tapa päästä nopeasti säätämään instru menttien perusparametrejä kootusti avaamatta itse editoreita. Etenkin, kun efektit tuntuivat testin perusteella varsin laadukkailta. Efektiplugeja tarpeeseen ja ylikin Modernien ohjelmistojen tapaan myös Cubase Prossa on mittava valikoima efektejä ja instrumentteja. Vintage-henkistä virtuaalista analogisynteesiä edustaa kolmen oskillaattorin ja sub-oskillaattorin Retrologue, kevyemmin varusteltu Prologue puolestaan peilaa uudempaa maailmaa. Pihistelyyn ei ole perusteita, tällaisia settejä saa Cubaseen tehtyä haluamansa määrän. Loopmash saa kyllä ainakin meikäläisen luovat energiat liikkeelle! Cubase Pro 11 SuperVIsion on monipuolinen skaalattava ja muokattava mittarivalikoima. Se on kelpo perustyökalu demotukseen ja miksei pidemmällekin. Offl ine-prosessointiketjuun voi myös asetella useita efektejä peräkkäin, säätää niiden parametreja itsenäisesti ja tallentaa eri ketjuja myöhempää käyttöä varten. Hännän huippuna arsenaalin kruunaa Loopmash, johon voi vetää looppeja Media Baysta tai suoraan raidoilta, leikellä niitä paloiksi ja asetella soimaan päällekkäin
Mittareita voi olla samassa ikkunassa useita ja ikkunan kokoa voi muuttaa. Instrumentissa on drivellä varustettu monipuolinen suodin, transponointi, LFO (filtteriin ja vahvistimeen) ja vahvistin. Esimerkiksi Imagerilla voi manipuloida raidan stereofonisuutta itsenäisesti eri taajuuskaistoilla. Siinä voidaan määrittää kirjoitetaanko sessiosta ulos yksittäinen raita (varmaankin yleensä miksaus masterista) vai erillisiä stemmoja, ja jos stemmoja, niin mistä raidoista ja millä prosessoinnilla. Toiminnolla saa kivasti instrumenteista kuten padeista ja jousista leveämpiä, bassopuolen instrumenteille myös päinvastainen eli monottaminen on usein eduksi ja sekin siis onnistuu tällä. Dynaaminen ekvalisaattori, Frequency2, toimii kahdeksalla erillisellä kaistalla ja monon ohessa sitä voi käyttää myös tavallisen stereon tai M/S-stereon muovaamisessa. Sampler track on hauska ”lelu”, johon voi pudottaa joko audiota tai midiä ja kas: samantein käytössä on instrumentti, jota voi soittaa midikoskettimistolla. Valitut taajuudet voi myös siirtää omaan kerrokseensa (layer) ja eri kerroksia voidaan kirjoittaa omiksi tiedostoikseen. Niiden käyttöliittyVasemmalla: Prosessoi audiota ja muokkaa asetuksia myöhemminkin; Offline Processingtoiminto on Cubasen kovimpia ominaisuuksia. Keinoälyavusteisesti toimivalla SpectraLayersillä saa poimittua täydestä miksauksesta (tai yksittäisestä raidasta) eri taajuuksia eli säveliä ja vaikkapa vaimennettua tai poistettua niitä. Asiallisin perussäädöin varustellut kaistat saa erikseen päälle ja pois, niitä voi kuunnella soolona ja rinnakkaiskompressiokin onnistuu helposti. Uuden Slicing Moden avulla saa automaattisesti pilkottua valitun kynnystason ylittävät audiopalat omille koskettimilleen ja soiteltua niitä sitten halutussa järjestyksessä (slice-pisteitä saa manuaalisesti muutettua, jos tarvitsee). Valmiin miksauksen tallentaminen erillisiksi stemmoiksi saattaa noin yleisesti ottaen olla yllättävän työlästä ja aikaa vievää, jos eri raitoja ja ryhmiä on runsaasti – ja varsinkin silloin, jos masteriin kytketyt efektit täytyy saada mukaan eri stemmoihin. Senkin voi valita otetaanko mukaan ryhmät ja syötöt (CSP) vai myös masterin efektit (CSPM). Enimmillään kaistoja on neljä ja jokaiselle voi säätää erikseen leveyden, tason sekä panoroinnin. Se on eräänlainen midi-osaston autotune, joka auttaa pitämään sävelet sävellajissa. Myös editoreissa on joitakin uusia toiminnallisia ominaisuuksia, joista ensimmäisenä Scale Assistant. Quality mode -valinnalla samplen laatua voi määritellä standardista ekstriimiin – tai toiseen suuntaan vintageksi, jossa koodin tarkkuudeksi voi valita 8, 10 tai 12 bittiä. Invert gain -kytkimellä käyrän saa käännettyä korostuksesta leikkaukseen, jolloin on helppo etsiä ensin häiritsevä taajuus ja vaimentaa sitä sen jälkeen. Editoida voi katsellen joko kaikkia kaistoja tai vain editoitavaa. SpectraLayersissä näkee graafisesti äänen suhteutettuna aikaan ja vireeseen (taajuuteen), ja sen työkalut muistuttavat paljon kuvankäsittelyohjelmia, esim. CCja Pitch Bend -laneilla voidaan nyt piirtää helposti käyriä, joissa on erilaisia ramppeja ja kurveja. ARA2tuen ansiosta tämä spektraalieditointi voidaan tehdä myös suoraan Cubasessa. Esimerkiksi rumpusetin balansointi käy näpsästi. Eri elementtien summautuminen masterissa aiheuttaa tietysti joka tapauksessa sen, etteivät uudelleen myöhemmin yhdistetyt stemmat kuulosta aivan samoilta kuin miksaus, mutta monasti on kuitenkin hyödyksi saada vaikkapa masterin limitteri tai putkilämmitin tms. Cubase Logic/PT/Live-käyttäjän silmin Cubase avautui sujuvasti jo ensimmäisessä sessiossa, eikä Pro Toolsissa ja Logicissa toisinaan takkuileva plugareiden skannaus tökkinyt mitenkään. mukaan eri stemmoihin. Squasher on enimmillään kolmialueinen kompressori/ekspanderi, jota voi ohjata myös sidechain-kytkennällä. Steinbergin vastaus iZotope RX:lle on SpectraLayers Pro, jonka kevennetty One-versio on paketoitu Cubasen mukaan. vaihemittarin, spectrogrammin tai multi korrelaatiomittarin. Muiden valmistajien plugien Cubaselle tarkoitetut VST-versiot löytyivät ja toimivat asianmukaisesti. Cubasen Stem Export on hyvä apuri tässä puuhassa. Ilahduttavan helppokäyttöinen työkalu on hieman Wavesin F6:n oloinen, taajuusspektrin alle saa koskettimiston, mistä voi valita sävelet, joiden alueelta ekvalisoidaan. Cubasen normaaliin multiband compressor -plugiin verrattuna Squasherilla saa tarvittaessa aikaan rajumpaa soundia. Stemmoja saa tehtyä (luonnollisesti) kappaleen osasta tai koko kappaleesta. 50 www.riffi.fi 2/2021 Cubase 11 Pro valikoidut uudet ominaisuudet Steinberg on kehittänyt miksauksen avuksi monia mainioita työkaluja. SuperVision esittää soivan audion, yleensä master-inserttiin asetettuna, erilaisina graafisina esityksinä. Photoshopia. Normaalin tasomittarin lisäksi näkyviin saa mm. Mittarointikin on saanut uusia omainaisuuksia. Monikaistaisuus taitaa olla päivän sana, myös kompressiossa. Eräs merkittävimmistä uudistuksista liittyy valmiin mik sauksen purkamiseen osiksi, esimerkiksi keikalla käytettäviksi taustakomponenteiksi eli stemmoiksi. Lisäksi pitch bendin edit-pisteet voi pakottaa puolisävelaskelittain paikalleen snap-toiminnolla. Oikealla: Nopeaa ja intuitiivista samplerointia – vedä ja pudota mikä tahansa audiotai instrumentti klippi ja soita! 48-51 Cubase.indd 50 28.3.2021 14.49
Ja toimivat muuten todella hyvin! Ensivaikutelma oli, että Cubasen EuCon-integraatio on itse asiassa jopa hieman parempi kuin Logicin. Cubasen hyvä stemmaeksportointi sekä mahdollisuus tehdä sessiosta AAF-tiedosto takaavat, että kamat saadaan hyvin vietyä muihin musaja audio-ohjelmiin. Mikseri-ikkunan automaation oma Undo on todella hyvä toiminto. VariAudio puolestaan on Melodynen kaltainen monofonisen audion editori. Pro Tools Avidin omana softana on ehkäpä askeleen edellä, mutta vain pienen. Sinne on järjestetty kansioittain valmiiksi huikea määrä erilaisten valikoiden ja toimintojen komentoja, joita voi asettaa näppäimistölle eri vaihtonäppäinten kanssa tai ihan vain suoraan. Cubase toimii kyllä hiirelläkin ohjattaessa vallan mainiosti, mutta suurena näppäinkomentojen ystävänä ilahduin Edit/Key Commands -valikon sisällöstä. Hieman spesiaalimmat työvaiheet luontuvat hetken pähkäilyn jälkeen jouheasti. Tässä on yksi Liven kompastuskivistä; se on varsin suljettu ympäristö, johon toki saadaan tuotua ja vietyä matskua, mutta paljon rajallisemmin kuin esimerkiksi Pro Toolsiin. UA:n rauta löytyi suoraan ja nopeasti sain myös kaikki tulot ja lähdöt käyttöön. Laitteiston konfigurointi ja esimerkiksi uusien bussien ja ryhmien teko Studio/Studio Setup -valikossa on yksinkertaista ja helppoa. Se, missä Cubase kuroo kaulaa muihin, on midin muuttaminen audioksi. u 48-51 Cubase.indd 51 28.3.2021 14.49. Ulkoisia ohjaimia käyttävälle Cubasen Eucon-tuki tarkoittaa, että myös Avidin kontrollerit toimivat sen kanssa, suurinta S6:a myöten. Voinkin lämmöllä suositella sitä erinomaisena vaihtoehtona – tuntumaksi jäi, että Cubase saattaa jopa olla jo jonkin verran Logicia edellä. Jokaisella ammatitason softalla saa tehtyä kaiken tarvittavan, kyse on pitkälti terminologian pienistä eroista valmistajien välillä ja työkalujen käyttölogiikan tai sijoituspaikan eroavaisuuksista. Ableton Livessä ja Locigissa samaan lopputulokseen päästään lähes yhtä näppärästi, mutta tuntuma on, että Cubasessa tämän tyyppinen toiminta on selkeästi helpointa. Esimerkiksi automatisointi sujuu Cubasella kuin unelma: ohjaimen potikasta kiinni ja vääntö, parametrien muutokset kirjautuvat omille kaistoilleen (lane), sieltä niitä saa mukavasti editoitua tarvittaessa eteenpäin hiirellä. Tavanomaisemmat audioeditoinnit voi tehdä suoraan Project-ikkunassa tai Sample Editorissa, ja kopioinnit, duplikoinnit, leikkaamiset sun muut toimet sujuvat mukavasti näppikseltä eli kyllä voi vetää! Clip gain löytyy suoraan audioklipin yläreunasta ja fadet yläja alakulmista. Kolmesta järeimmästä versiosta Elements vastaa kotimuusikon tarpeisiin, kun taas Pro-versio palvelee nimensä mukaisesti ammattistudion moninaisia vaatimuksia. Tiedostojen siirto ohjelmien välillä on useinkin tarpeen, ja tässä on myös eroja. Valitettavasti ARAa ei tueta Pro Toolsissa, joten viritetävien materiaalien siirto täytyy tehdä reaaliajassa. Tämä ominaisuus pesee Pro Toolsin kirkkaasti. Toki myös itse Melodyne on tuettu ja ARA2tuen ansiosta käyttö on nopeaa ja jouhevaa. Logic on tässäkin suhteessa hyvin saman kaltainen Cubasen kanssa. Ja onhan ohjelmissa omat inspiroivat erikoisuutensa, jotka saattavat auttaa heruttamaan ulos sen seuraavan mestariteoksen. AudioWarp-toiminnolla ääntä saa venytettyä warp-pisteiden välissä hyvin samantapaisesti kuin Livessä. Artist sijoittuu niiden väliin. Kun ohjelmassa on runsaasti ominaisuuksia, tulee ikkunaseteistä ja näppiskomennoista jouhevan käytön edellytys. Lopputuloksen laatu ei riipu käytetystä ohjelmasta, enemmän onneksi on kyse käyttäjästä ja käyttäjän mielenliikkeistä. Jokaisessa on myös omia erinomaisia ominaisuuksiaan eikä täydellistä yhtä ohjelmaa olekaan. Se käy päinsä pudottamalla dataa Sampler-raidalle tai sitten Exporttai Render in place -komennoilla siitä riippuen, haluaako inserttejä ja esimerkiksi send-efektejä mukaan. Eri efektit löytyvät valikoista luonnollisesti samoin kuin Inspectorista eli hyvin. Raitojen tuloissa saadaan sisäiset efektikanavat myös näkyviin eli prosessoreiden kautta äänittäminen onnistuu helposti. Toisin päin homma toimii myös sujuvasti. Se nopeutti huomattavasti ohjelman käyttöä. Videon kanssa työskentely onnistui sekin Cubasella hyvin verrokkiensa tavoin. Omat valintani olen tehnyt jo aikaa sitten, paljolti musaohjelmien kohdalla kyse on mielikuvista ja sattumasta, jos asiat olisivat menneet hieman toisin, saattaisin hyvinkin olla tyytyväinen Cubasen käyttäjä. Cubasessa, Logicin tavoin, on helppo käyttää ja määrittää kumpiakin, PT ja Live jäävät hieman jälkeen tässä mielessä. Lopputuumailua Taitaa olla niin, että jokainen ohjelma muokkaa väistämättä käyttäjänsä työtapoja ja niillä on omat kulmansa samojen tehtävien suorittamiseen. Jos haussa on monipuolinen ohjelma, jolla voi tehdä erilaisia audioon ja musiikkiin liittyviä toimia, on Cubase siihen mainio valinta. Steinberg on muotoillut Cubasesta viisi eri kokoluokan tarpeisiin mitoitettua pakettia, jotka poikkeavat toisistaan käytössä olevien raitamäärien, settiin kuuluvien efektiplugien, sekä tulo/ lähtökanavien lukumäärän mukaan. Kiistely siitä, mikä softista on paras, lienee turhaakin turhempaa. Tämän testin jälkeen olen entistäkin vakuuttuneempi siitä, että ohjelman nimellä ei ole juurikaan väliä. www.riffi.fi 2/2021 51 Steinberg Cubase 11 Audio/midi-selvensseri / DAW-ohjelma • sopii Macja Windows-alustoille • 64-bittinen prosessointi, näytetaajuus 192 kHz • Hinnat: Elements 99 e , Artist 331,99 e , Pro 581,99e Lisätiedot: Steinberg • steinberg.net mäthän pysyvät samoina, oli kyse sitten AAX-, AUtai VSTversiosta. Tämä osio vastaa pitkälti PT:n I/O Setupia. Terminologia on suurimmaksi osaksi helppoa ymmärtää ja melko nopeasti sain asetettua komentoja eniten käyttämilleni komennoille. Sujuva ja hyvin toimiva softa ja sen osaaminen siinä määrin, ettei ohjelma tule tekemisen tielle, on tietenkin ensisijaisen tärkeää. Tutun oloista hommaa siis. Sulavasti aukeavat ja sulkeutuvat insert-, EQja strip-näkymät sekä graafisesti miellyttävä ja toimiva käyttöliittymä takaavat, että perusmiksaus ilman automatisointia toimii todella näppärästi. Myös esimerkiksi Pro Tools -komennot voidaan ottaa käyttöön ja mikä parasta, niitä voidaan muokata ja lisäillä edelleen, mitä Pro Toolsissa ei voi tehdä, ainakaan ilman SoundFlowta. Kahta kevyintä versiota jaetaan esimerkiksi tiettyjen äänikorttien liitännäisinä, eikä niitä ole erikseen hinnoiteltu
020 7191990 • https://en-fi.sennheiser.com H D 25 Lightin kuuloke-elementti on sama kuin alkuperäisessä HD 25 -mallissa ja huojennus hintaan on saatu tiristettyä muuta rakennetta yksinkertaistamalla. Siirto käy vaivattomasti, eikä kuuloke paina korvaa vaikka onkin vähän sivuun asemoituna. Molempien valmistajana kunnostautunut Sennheiser näyttää jälleen kerran, että kokemus on valttia. Heille tervetullut on sekin mahdollisuus, että toista tai molempia kuulokekuppeja on helppo siirtää pikkuisen sivuun, jolloin vaikka juuri omaa laulua tai esimerkiksi akustista kitaraa kuulee myös akustisesti. 52 www.riffi.fi 2/2021 Sennheiser HD 25 Studiokuulokkeet • paino n. Sangan sisäpintaan on liimattu joustava solumuovikaitale, joka riittää vallan mainiosti pehmukkeeksi muovin ja luun väliin, kun ei tämän raskaammista luureista ole kysymys. Kojeliitin on asiallinen tuplamalli, jossa 6,3 millin TRS-plugi kätkee sisälleen pienemmän, 3,5 millin pikkujakkiin tarkoitetun plugin. Soundikaan ei moisesta kärsi. Tuloksena tällä kertaa edulliset, mutta ammattikäyttöön riittävät ja moneen tilanteeseen soveltuvat muusikkoluurit. Korvaa vasten painautuvan pehmukkeen pinta tuntuu mukavalta, ja pehmukkeet voi myös vaihtaa. • kiinteä johto 6,3 / 3,5 mm:n liittimellä • hintaluokka 100 e Lisätiedot: Sennheiser Nordic, Suomi • Puh. Pitempää toimintasädettä tarvitseville varataan sitten erikseen jatkojohtoja. Pyöreä ja mitoiltaan siromman puoleinen kuulokekuppi ei ympäröi korvaa vaan asettuu korvalehden päälle. Tuntuma on tiivis, vaan ei ahdistava, ja tällaiseksi keveäksi malliksi nämä kuulokkeet eristävät ulkoista ääntä varsin tehokkaasti. Tämä on käypä ratkaisu. 52-53 Sennheiser_Earthworks.indd 52 29.3.2021 8.55. Yhtä kappaletta oleva, yhtenäinen sanka on riittävän taipuisa mukautuakseen kuuntelijan päänupin kokoon, mutta samalla riittävän jäntevä pitääkseen kuulokkeet töpäkästi hollilla. Mitäpä muuta studiokuulokkeilta enää sopisi odottaa. Käytännöllistä tämäkin, semminkin kun irrotettava sovitekappale lukittuu sijoilleen kierteellä, eikä pääse vahingossa jäämään jonkun laitteen kansilevyyn, kun luurit tempaistaan irti session päätteeksi. Y-mallinen johto on kiinteä ja puolitoista metriä on sille käytännöllinen mitta: piuha ei sotkeudu liian helposti tuolin jalkoihin tai ympäröiviin mikkitelineisiin, mutta sallii kohtuullisen eläytymisen. Puoli tusinaa näin alkuun, kiitos Studiossa ei koskaan ole liikaa mikrofoneja ja kuulokkeita. Erikseen myytävään varaosasettiin kuuluu munkkien lisäksi kuuloke-elementtiä suojaava ohut vaahtomuovikerros, mainiota. Musisoinnin ohessa uskoisin mallin olevan kätevä ja pätevä myös tiskijukkailussa. Näitä voi hankkia pajaan isommallekin ryhmälle budjetin kellahtamatta. Toimivaa ja kustannustehokasta. 120 grammaa • toistoalue 16 – 22 000 Hz • maksimiäänenpaine 120 dB SPL • impedanssi: 70 . Umpikuppeja suosiville rumpaleille niiden vaimennus ei varmastikaan riitä, mutta useimmille soittajille ja laulajille kyllä. u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Sennheiser HD 25 Light – kevyttä ja mukavaa Rakenteeltaan simppelit ja soinniltaan miellyttävät, sopivasti eristävät
Käytännössä verkotus on erittäin tehokas ilmavirran hämmentäjä, eivätkä peen paukkeet pamauta mittareita punaiselle kovinkaan helposti. Kaikkein ominta aluetta sille on kuitenkin juuri se mihin se on suunniteltu – radion puheohjelmien tai podcastien taltiointiin. Osapuilleen viidestä kolmeenkymmeneen senttiin ulottuvalla vyöhykkeellä sointi on hyvin neutraali, bassoa on riittävästi syvän rintaäänen tueksi eivätkä puhujan kevyet nojailut eteen tai taakse muuta soundia kohtuuttomasti. Kun matkaa äänilähteeseen on puoli metriä tai ylitse, vaimenee alarekisteri jo koko lailla olemattomiin ja soundin yleisilmeestä tulee kovahko, ehkä jopa aavistuksen metallinen. Äänen kulkuaukkoja peittää moninkertainen metalliverkko. www.riffi.fi 2/2021 53 Earthworks Icon Pienikalvoinen kondensaattorimikrofoni • toistoalue 20 – 30 000 Hz • suuntakuvio hertta • maksimiäänenpaineen kesto 139 dB SPL • itseiskohina 16 dB SPL (A) • käyttö phantom-jännitteellä, 48 V • paino 680 grammaa • hinta 595 e Lisätiedot: Msonic • Puh. Pienikalvoinen kondensaattorimikrofoni radiostudioon. Uteliaana kokeilin Iconia tietysti myös muihin äänitystehtäviin ja esimerkiksi akustisen kitaran – niin nailonkuin teräskielisenkin – tallennuksessa se toimi oikein hienosti. Voimalliset puhahdukset kuitenkin jossain määrin läpäisevät verkotuksen ja matalia humahduksia pääsee kapselille asti, erityisesti aivan lähietäisyydeltä, jossa myös proximity-efektin vaikutus on voimakkaimmillaan. Iconin suuntakuvio vaimentaa tehokkaasti muista suunnista saapuvaa ääntä ja tekee sen miellyttävästi koko taajuusalueen poikki. 52-53 Sennheiser_Earthworks.indd 53 29.3.2021 8.55. Vaikka tuon kuvassa näkyvän, erillisenä varusteena myytävän pöytäjalustan kera. Uskottava se on Perusasiat ovat kunnossa. Uloimpana on jäykkää ja harvemmalla punonnalla kudottua sihtiä mekaanisten iskujen torppaamiseen ja klusiilien taltuttamiseen, sisäpuolella tiuhempaa ja joustavampaa verkkoa täydentämään vaikutusta. 010 4398800 • www.msonic.fi U lkoisesti Icon Pro muistuttaa avaruusseikkailun tai sairaalan leikkaussalin kapinetta, kiitos kiiltävän teräskuoren, jyrkkien muotojen sekä pakettiin kuuluvan Orbit M2-R -niveladapterin, jolla mikrofonin saa aseteltua telineeseen aivan minkälaiseen kulmaan ja asentoon vain. Tämä ei ole ihme, sillä bassovaimennus alkaa jo verraten korkealta, keskirekisterin puolelta. Jo vain. Keskialue on sekin selkeä ja bassorekisteri täsmällisen erotteleva. u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Earthworks Icon Pro – radio vaiko podcast. Itse asiassa kuulostaa siltä kuin preesens-alueen yläpuolella olisi jonkinlainen korostus, mutta mikrofonin taajuusvastetta esittävä mittauskäyrä ei kyllä sellaista vahvista. Vielä hurjemmaksi visio yltyy, kun rungon purkaa kahteen osaan – kapselia ympäröivä osa ulkokuoresta kiertyy irti ihan samalla tavalla kuin jäätelötötterön muotoisissa solistimalleissa, ja alta paljastuu lähinnä mittamikrofonin kärkeä muistuttava kapoinen kapseliosa, sekin kiiltävää terästä. Kyllä Icon on tehty lähikäyttöön, se on selvä. Runkoäänetkään eivät pääse kapselille asti kohtuuttoman lujina vaikka telinettä tulisi vahingossa kopauttaneeksi. Icon on kuitenkin hyvin hallittu tältäkin osin, bassokorostus ei kasva eikä vähene mitenkään äkkijyrkästi puhe-etäisyyttä muuteltaessa vaan pikemminkin muutosta voisi kuvailla loivaksi. Yleissoinniltaan Icon on selkeä, ellei jopa äärimmäisen analyyttinen. Silti ylärekisterin sävy ja erottelevuus ovat hämmentävän vahvoja
Itse asiassa, kompressori tuntuu jopa hitusen nostavan signaalin voimakkuutta. Ei siis ole varsinaisesti ihme, että MW-miksereissä on ekstraa vähän siellä ja täällä, ihan alkuun nyt HiVolt-mikrofonvahvistimissa, joiden nimi juontuu kytkennän käyttöjännitteestä. Loput kanavien varustelusta on sitten tavanomaisempaa sorttia, vaikka mute-kytkimeen kyllä liittyy vielä yksi poikkeuksellinen piirre: mykistys on digitalisoitu ja master-lohkosta löytyy peräti neljä pääkytkintä, joiden taakse eri kanavanippuja voi tallentaa pikavalintaa varten. Tyypillisen +/15 voltin sijaan käytetään +/16,5 voltin jännitettä, joka numeron perusteella näyttää vähäiseltä erolta, mutta on kuitenkin 10 prosentin luokkaa. Mallitunnuksen M-kirjain tulee Greg Mackielta, joka aikoinaan mullisti edullisten pikkumiksereiden lajityypin. Oikein käyttökelpoinen ja helposti hallittava muokkain. Molemmissa malleissa on sama määrä monokanavia, mutta isompi versio on saanut matkaansa tuplaten linja-tason signaalille tarkoitettuja stereokanavia. 54 www.riffi.fi 2/2021 U lkoiselta ilmeeltään SoundLink MW-2408 ja sen sisarmalli MW-1608 ovat perinteisiä analogimiksereitä, digitaalisella efektilaitteella varustettuna. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI – analoginen ja kuitenkin digitaalinen Harvoin törmää näin runsaasti varusteltuun laitteeseen, jonka käyttö on pystytty tekemään yhtä yksinkertaiseksi. Keskialueen vaikutuksen voi nimittäin kohdistaa poikkeuksellisen laajalla alueella (250 – 5 000 Hz). Aivan loistojuttu siitä riippumatta kytkeekö kanavaan bassorummun vai laulusolistin mikin. Ohjelmointi on helppoa, mutta ryhmittely koskee vain tulokanavia – efektipaluulle on oma mykistyskytkimensä, jota ei saa niputettua samaan ryhmään kanavien vaientamisen kanssa. Nekin on varustettu mikrofonivahvistimin, mutta siinä toimessa ne palvelevat monona. Suoraan toimeen vaan! Toinen monokanavien ekstra on kompressori, jonka toimintaa ohjataan yhdellä säätimellä. 54-55 Korg.indd 54 29.3.2021 8.56. Itse itseään miksaavalle perusbändille ei ehkä merkittävää, mutta jos mikserillä hoidellaan vaikka näyttämötoimintaa tai esimerkiksi kokoustai kirkkosalissa vaihtuvia tilanteita, niin tiettyjen mikrofoniryhmien komentaminen päälle ja pois käy kyllä kätevästi tällä avulla. Musikaalinen puristin osaa laskea atakit läpi mankeloimatta niitä hengettömiksi ja automaattinen kompensaatio huolehtii siitä ettei signaalitaso putoa kompres siossa. Kolmas analoginen erityisominaisuus on monokanavien ekvalisaattorissa. W puolestaan viittaa Peter Wattsiin, Tridentillä jo 70-luvulla meritoituneeseen mikserisuunnittelijaan
Tällaisesta sopii nostaa esimerkiksi vaikkapa muusikoiden monitorikuuntelu. Erittäin asiapitoisen ja selkeän manuaalin loppupuolella höllätään hetkeksi. Käytännölliset ratkaisut sisäänrakennetusta virtalähteestä järkevästi sijoiteltuun kuulokeliitäntään ja simppelistä kanavakompressorista lähtöpään yhtä helposti hallittaviin digitaalisiin muokkaimiin kertovat, että suunnittelijoilla on vankka tuntuma käyttötilanteista ja niiden tarpeista. Mainiota. www.riffi.fi 2/2021 55 Korg MW-2408 Analogis-digitaalinen mikseri 8 monokanavaa • ylipäästösuodin • kolmialueinen eq puoliparametrisellä keskialueella • kompressori 8 stereokanavaa • nelialueinen eq kiintein taajuuksin Kaikissa kanavissa • gain • neljä aux-syöttöä & yksi efektisyöttö • panorointi • mute-kytkin (4 mute-ryhmää) • kanavaliuku Muuta • 8 alaryhmää (4 × stereo) • stereofoninen päälähtö • neljä ohjelmoitavaa mute-ryhmää • USB-liitäntä tallennukseen ja toistoon (stereo) • monipuoinen DSP-prosessointi • Hinta 1 380 e Lisätiedot: EM Nordic • Puh. Yhtä vaivatonta on muokata master-lohkon dynamiikkaprässiä, joka toimii joko loivempana tai jyrkempänä kompressorina tai äärimuodossaan limitterinä. Digipuoli yllättää Digitaalisen efektilaitteen lisääminen analogimikseriin on pitkään ollut ihan yleistä. Korg avaa kuitenkin käyttäjälle tavanomaista laajemman pääsyn efektien muokkaukseen ja niinpä esimerkiksi itsessään jo erinomaisista kaiuista saa vielä enemmän irti säätämällä kaiunnan kestoa tai kirkkautta. Tässä moodissa myös kohdistusta voi muuttaa tarpeen mukaan alemmalle tai ylemmällä taajuudelle. Minkä tahansa kaistan voi kuitenkin yksilöllisesti määrittää kapeaksi, jolloin se vastaa 31-alueisen korjaimen tyypillistä kaistaa. 0207 282 200 • www.emnordic.fi Mix plus Ideoita on laitteen suunnittelijoilla piisannut ja mikseriin tutustuessa tuleekin aika moneen otteeseen mieleen, että ”no niinpä tietysti”. Mikserin näytölle avautuvassa graafisessa korjaimessa on yhdeksän liukua, joille on oletusarvoisesti annettu ns. Kätevää ja nopeaa. Jotakin niin tuttua SoundLink MW-mikserin olemuksessa on niin vahvasti M-kierrettä, että suunnittelija tuskin pysyisi anonyyminä vaikka nimeä ei lausuttaisi missään. Jos korjaimen +/15 dB:n teho tuntuu vähän yliampuvalta yleissävyä säätäessä, niin kiertoja tapettaessa työkalun voima on pelkästään eduksi. Kaistat eivät siirry toistensa päälle, mutta kapeaksi asetettuina niitä voi käyttää esimerkiksi kierron estämiseen varsin tarkasti määritellyn taajuuden ansiosta. Tai sitten voi käyttää pohjana päämiksausta, jota saa master-osaston Inject L/R -säätimellä ohjattua monitorointiin juuri sen verran kuin haluaa. Apuna tässä puuhassa on näytön kaksoisrooli – nappia painamalla esiin tulee spektrianalysaattori, joka näytön pienuudesta huolimatta on varsin selkeä luettava. Muutamalla tarkasti valikoidulla parametrilla jokaisesta eri efektityypistä irtoaakin huomattavan monenlaisia versioita, helposti ja nopeasti. Sen voi rakentaa kokonaan kanavien aux-säätimillä täysin itsenäiseksi miksaukseksi. Jottei lysti loppuisi kesken, on sama idea viety myös ekvalisaattoreihin, joita niin ikään on päälähtöjen ohessa myös kahdelle ensimmäisellä auxille. Ja nyt kun kierroista tuli puhetta, niin todetaan vielä, että mikserissähän on myös automaattiset kierronestosuotimet, jälleen itsenäisesti päälähtöjä sekä monitorointia varten. u 54-55 Korg.indd 55 29.3.2021 8.56. Talkbacksignaalin saa ohjattua niin auxeihin kuin päälähtöihinkin ja sille on oma voimakkuudesäätönsä. Viimeistään käyttöohjeen lukeminen vahvistaisi heränneet ounastelut oikeiksi. Luonnollisestikin kaikki digitaaliset asetukset voi tallentaa muistiin ja kutsua sieltä uudestaan käyttöön tai uudelleen muokattaviksi. leveät kaistat. Mikserissä on muuten studiopöytien tapaan erillinen liitäntä dynaamiselle komentomikrofonille, joten yhteydenpito miksaajalta bändille ei syö yhtään miksauskanavaa tiskistä. Sitten vain lisätään siihen päälle erillisiä kanavia aux-säädöillä sen verran kuin tarpeen on. Hulvaton mackiemainen gonzoilu elää edelleen, mutta nyt vain hillitymmässä mitassa. Kyllä tällä keikkaa tekisin, mieluusti. Ei mix miinus vaan mix plus. Kun haitallinen taajuus on näytöltä tunnistettu, palataan takaisin ekvalisoinnin pariin ja vaimennetaan kiertotaajuutta sopivasti. Päälähtöjen ohessa omat kompressori-limitterinsä on varattu myös monitorointiin pääasiallisesti tarkoitetuille auxeille 1–2. Kohdassa Notes ei suinkaan ole tyhjää tilaa käyttäjän muistiinpanoille vaan siihen on painettu kivasti aseteltu lajitelma erilaisia nuotteja… Kyllä, Korg on saanut aikaan erittäin näppärän ja monipuolisen pikkumikserin, joka kuulostaa hyvältä ja soveltuu moneen eri käyttötilanteeseen. Yhdessä ne kattavat koko taajuusalueen ja yleissävyn säätöön tämä asetelma sopii sellaisenaan
Niiden muovinen runko muistuttaa muodoltaan vanhanaikaista lankarullaa, mutta langan tilalla onkin nyt paksu rengas solukumia, joka joustavana materiaalina puristuu tiukasti refleksiputken seinämiä vasten ja kiilaa tulpan ilmatiiviisti paikoilleen. 56-63 Hedd_Finale 221.indd 56 29.3.2021 11.51. Painoa kaiuttimella on 6,4 kiloa ja korkeusmittaa jotakuinkin 30 senttiä. Vahvistimen analogitulon herkkyydelle on ensinnäkin varattu neljä eri sovitusta, joilla syöttävän laitteen taso passataan vahvistimen tuloon. Jos kuunnellaan kaiuttimia ilman erillistä subia, valitaan joko normaali tai laajennettu bassotoisto. Tulpan saa poiskin helposti, sillä sen toisessa päässä on kierre, johon mukana toimitettava asetin ruuvataan kiinni asennuksen ajaksi. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Hedd Audio Type 05 MK2 – lineaarisesti sinun Aktiivinen 2-tiekaiutin lienee tarkkaamokaiutinten yleisin muoto. Toinen perussoundiin vaikuttava valinta on bassotoiston luonne. Jos umpikotelon sointityyppi kiehtoo refleksirakennetta enemmän, voi aukot tukkia paketin mukana toimitettavilla tulpilla. Käytännössä puolen desibelin jaotus on harvassa työpisteessä oikeasti tarpeen tai toisi mitään etua, kyllä porrastus desibelin välein on jo luksusta. Tässä kohden käyttöohje ja kaiuttimen takalaidan merkinnät poikkeavat hieman toisistaan: manuaalissa puhutaan ekvalisaattorin säädön porrastuksesta puolen desibelin pykäliin, mutta takalaitaan asennettu kiertokytkin naksahtaa kuitenkin desibelin kerrallaan. Analogisen kytkennän vaihtoehtona on digitaalinen AES-tulo, josta signaalin saa lisäksi vielä ketjutettua eteenpäin. Bassotoistossa en havainnut dramaattista eroa, eivätkä musiikin balanssitkaan muuttuneet mihinkään suuntaan, mutta putkien tulppaaminen pakkasi soinnin koko taajuuskaistalla ikään kuin kuin tiivimpään ja hieman ahtaamman tuntuiseen pakettiin. Kaiutinpari kävi testissä ilman erillistä sub-wooferia, jollaista käytettäessä tämäkin asia olisi kenties harkittava uudestaan ja valinta voisi olla toinen. Tulppaamisen yhteydessä onkin tarpeen kääntää takalaidan valitsin ported-asennosta closed-asentoon, jolloin sähköinen sovitus tehdään suljetun kotelon mukaisesti ja sointi asettuu mallilleen. Näistä päädyin normaaliin, jossa on makuuni aivan riittävästi ja ennen kaikkea miellyttävän kontrolloitua bassoa. 56 www.riffi.fi 2/2021 U udistetun sarjan pienin malli, lähikuunteluun tarkoitettu 05 MK2 asettuu luontevasti ison mikserin mittarisillalle tai työpisteeseen näytön viereen. Refleksiaukon sulkeminen muuttaa kotelon akustisia ominaisuuksia, eikä se itsessään johda vielä mihinkään hyvään. Laajennettu kyllä kuulostaa muhkeammalta, mutta ei yhtä napakalta. Mikserin kansilevystä tai työpöydän pinnasta kimpoavien akustisten heijastusten neutralointia varten on oma neliasentoinen kiertokytkimensä. Erillisen subwooferin kanssa naksautetaan kytkin kolmanteen asentoon ja rajataan kaista 80 hertsin kohdalta, jotta lisäbasso saa oman pelitilansa. Hedd Audion valtteina ovat nauhadiskantti ja kaiuttimen oma DSP-prosessointi. Yleissävyn säätöön varatut bassoja diskanttikorjaimet puolestaan ovat molemmat hyllytyyppisiä ja niillä voi korostaa tai vaimentaa enimmillään neljä desibeliä kyseistä aluetta. Syvyyttä on hiukan leveyttä enemmän ja refleksiaukot avautuvat kotelon etuseinämään. Sillä voi valita sopivan kompensaation (-1 / -2 / -3 dB), sekä neljäntenä vaihtoehtona suotimen ohituksen niihin tilanteisin, joissa kaiutin asetetaan omalla telineelleen siten ettei lähiheijastuksia synny. Kokeiluiden jälkeen päädyin kuuntelemaan monitoriparia refleksiputket avoimina, jolloin sointi oli mielestäni hitusen avarampi ja hengitti ilmavammin. Perussäädöt kohdilleen Ennen käyttöä on syytä laittaa vielä muutama asetus kohdilleen
Teknisten tietojen mukaan kaiutin toistaa peräti 45 – 40 000 hertsin taajuusalueen, jos sallitaan kolmen desibelin vaimentuma jollakin kohdalla. Akustiset soittimet ja laulut soivat luonnollisina ja mukavan täyteläisesti. Linearisointitoiminnolla DSP korjaa tuon kulkuaikaeron ja vaiheistus pysyy suorana läpi koko toistoalueen. Ylemmällä keskialueella vastuu siirtyy nauhaelementille, jonka rapsakka sointi antaa esimerkiksi shakereille, symbaaleille ja muille voimakkaasti preesens-alueella soiville soundeille aivan omanlaisensa sävyn. Pienessä tarkkaamossa ja verraten hiljaisilla kuunteluvoimakkuuksilla näillä pärjää vallan mainiosti ilman erillisen subin hankintaa. Sitä suositellaankin vain musiikin kuunteluun ja miksaukseen, jolloin sen pitäisi taata puhtain mahdollinen äänentoisto, joka kyseisellä kaiuttimella voidaan saavuttaa. Bassotaajuudet kulkevat elektroniikan läpi hitaammin kuin diskantit, joten ne myöhästyvät. +358 (0)400 404 190 • www.seastone.audio Viimeinen kokonaistason säätö on Hedd Audion oma erikoisuus: linearisointi. Prosessi vaatii kuitenkin lyhyen tiiman laskenta-aikaa, joten latenssin vuoksi se ei sovi käytettäväksi äänityksen tai muiden ajoituksen suhteen kriittisten työvaiheiden aikana. www.riffi.fi 2/2021 57 Hedd Audio 05 MK2 Aktiivinen 2-tiemonitori • 5" kartiolementti • nauhadiskantti • toistoalue 45 – 40 000 Hz (-3 dB) • jakotaajuus 2500 Hz • maksimiäänenpaine 112 dB SPL (pari) • nimellisteho 2 × 100 wattia / kaiutin • 24-bittiset A/Dja D/A-muunnokset • näytetaajuus 96 kHz • hintaluokka noin 700 e (kpl) Lisätiedot: Seastone • Puh. Soitinbalanssit ja panoroinnit hahmottuvat tarkasti, äänitystilat ja keinokaiut piirtyvät luontevina. 010-281 2020 . Ammattilaiselle Yleissävyltään 05 MK2 on levollisen tasainen ja analyyttisen tarkka. Tämä toiminto on yksinkertaisesti joko päällä tai pois ja kysymys on vaihevasteen suoristamisesta. Aina erottuvien iskujen lisäksi näillä kaiuttimilla saattaa esimerkiksi kuulla miten jyväset marakassin sisällä vaeltavat pitkin sen sisäseinämää iskujen välillä. Bassorekisteri ulottuu hämmästyttävän alas näin pieneksi kaiuttimeksi, ja tekee sen turhia haippaamatta. u N Ä Y T Ö N P A I K K A Musikantti Oy Ahjokatu 8 40320 Jyväskylä 014-620120 www.musikantti.fi musikantti@musikantti.fi Logon perusmalli värit CMYK: musta C 0%, M 0%, Y 0%, 100% punainen C 0%, M 100%, Y 100%, K 15% värit RGB: musta R0, G0, B0 punainen R191, G0, B0 PMS: PMS musta PMS 1807 C p. Alakerran osalta kuulohavainnot tukivat tätä, diskanttirekisterin osalta on jo pelkästään iän vuoksi vain luotettava valmistajan ilmoitukseen. Soitinbalanssit eivät välttämättä poikkea muunlaisen ammattikaiuttimen kertomasta versiosta mitenkään, mutta äänen sävyssä on tietynlaista rahisevuutta ja rouheutta tyypillisen rihinän ja sihisevyyden sijaan. 00560 HELSINKI Mikrofoni podcasteihin, vloggaamiseen, puheen ja laulun äänittämiseen, videokonferensseihin… • USB-C • 6/6 sisään/ulos audio interface • kaksi kuulokeliitäntää • viiveetön monitorointi • 16 ”valmista soundia” • applikaatiossa HPF, EQ, kompressori, kaiku ja erikoisefektit /kanava • kolme suuntakuviota • 96 kHz/24 bit UUTUUS! Revelator 169 € UCSurface-mikseriapplikaatio, StudioOne Artist ja Studio Magic -ohjelmat 56-63 Hedd_Finale 221.indd 57 29.3.2021 11.51. Alempi keskialue asettuu nätisti omalle paikalleen, se ei jää jalkoihin eikä myöskään puske päälle. Maukas lisä kokonaisuuteen, jos soittaja on osannut kiinnittää tähänkin huomiota, tai vielä parempaa – käyttää sitä tehokeinona. Sama ominaissoundi antaa myös esimerkiksi akustisille teräskielisille kitaroille hienon hienoa harppumaista sävyä, toisaalta muutamalla suosikkilevyllä olevat rujommanpuoleiset särökitarat kuulostivat jo liioitellunkin rujoilta. Säynäslahdentie 12 . Hedd Audion 05 MK2 on pätevä ja piristävällä tavalla valtavirrasta poikkeava kaiutin, joka kyllä täyttää ammattikuuntelun vaatimukset
Kunnes löysin aivan tarkoitukseen suunnitellun käyttöjärjestelmän, jonka ainoa tehtävä oli toimia Kodi-viihdekeskusohjelmiston alustana. Ehkä kymmenennellä kerralla koetin kytkeä Raspberry Pi:n toiseen näyttöön, ja kas kaikki toimi. Luulin tärvänneeni koko laitteen tyystin, töpseliä irti ja takaisin, sekä yritystä SSH-etäyhteydellä. Taiteellisen kutsumuksen myötä niiden rooli on muuttunut enemmän työkaluksi muiden asioiden hoitamiseen. Asensin sen muistikortille ja päätin kokeilla. Ala-asteikäisenä olin merkittävästi kiinnostuneempi tietokoneista itsessään, harrastin jossain määrin ohjelmointia ja luin kaikki käsiin saamani teokset aiheesta. ••• Muutama kuukausi mentiin sitten näin, kunnes havaitsin, että televisiovanhus tukeekin Amazon Primeä (oikealla resoluutiolla ja tutummilla vakiokielillä). Ilmeni, että jostain syystä kone ei käynnistettäessä tunnistanut televisiota lainkaan, joten se piti näyttöportin suljettuna. Tämän myötä on tullut paneuduttua verkkotekniikkaan ja nyt lienee ainakin alkeet hallussa. Mitä vähemmän niitä pitää pohtia, sitä parempi. Iäkkäämpi ”älytelkkarimme” ei sisältänyt siihen soveltuvaa aplikaatiota, joten ”teen sen itse” -mies heräsi minussa. ••• Lupasin itselleni pitäytyä kaupallisissa ohjelmistoissa ja jättää nämä asiat niille, ketkä niistä jotain ymmärtävät. Ja yrityksistäni huolimatta aina uuden ohjelman alkaessa äänen kieli vaihtui saksaksi ja tekstitys luonnollisesti arabiaksi, no äkkiäkös sen sitten aina vaihtaa. Lopputulos: Raspberry Pi saa siirtyä muihin tehtäviin ja olen käyttänyt varmaan viiden täyden päivän edestä työaikaa muutaman kympin säästön takia. Vaikutti hyvältä, kunnes sain jollain päivityksellä kadotettua kaikki kuvakkeet työpöydältä ja tehtäväpalkista, tätä kirjoittaessa vasta osa niistä on saatu takaisin. Muutaman kuukauden ajan prosessi meni seuraavasti: toinen näyttö kiinni, virrat päälle, HDMI:n vaihto televisioon. Open source on ilmaista, jos aikasi on ilmaista 56-63 Hedd_Finale 221.indd 58 29.3.2021 11.51. Tietotekniikka kuuluu audiotyöhön päivä päivältä enemmän ja tuntuu, että tarvittavien, ääneen liittymättömien taitojen määrä kasvaa jatkuvasti. Virrat päälle ja vartomaan, mutta ruutu pysyi pimeänä. Kuva näkyi (ihan toki satunnaisesti pätkien), joten laskin tämän löyhin perustein onnistumiseksi. Tosin päätin asentaa vanhalle kannettavalle kokeeksi erään Linux-jakelun. Normipäivä – audiosekatyömies muistelee nykyisyyttä K U V A : T O M M I P O S A 58 www.riffi.fi 2/2021 Niko Laasonen O tsikon väite tuntuu pitävän ainakin minun kohdallani paikkansa. Tai näin ainakin luulin. ••• Muutama vuosi sitten tuskastuin siihen, että vaikka nykyaikaiset mikserit ovat hyvin etäohjattavissa, niin touhu kaatuu siihen, että äänipöydän kaveriksi lyödään käytöstä poistettu kotikäyttöön suunnattu wlan-reititin. Alkoi ankara selvittäminen (puolisoni istui vieressäni sohvalla pohtien ”koska päästään katsomaan”) ja löysinkin skriptin, joka latasi laitteelle ensin koko Google Chrome OS:n, poimi sieltä jonkin osan ja sen perusteella asensi viritellyn version Chromium -selaimesta. Ja sitten voikin katsella aivan sujuvasti (väärällä resoluutiolla) tvsarjoja sekä elokuvia. Ehkä näistä jotain oppiikin, en vaan vielä tiedä mitä. Suivaannuin ja pienoistietokone sai luvan kerätä muutaman kuukauden pölyä. ••• Viime keväänä olisimme halunneet katsoa kotona muutamaa sarjaa, jotka löytyvät ainoastaan Amazon Prime -suoratoistopalvelusta. Näiden tutkimusretkien aikana on seikkailut johtaneet satunnaisesti myös muuhun atk-harrastamiseen. Suuntasin kauppaan ja ostin Raspberry Pi -pienoistietokoneen, sekä sille langattoman näppäimistö-hiirikombinaation. ••• Myöhemmin sitten ohjelmistopäivityksen myötä selaimen erikoisversio lakkasi toimimasta, eikä aiemmin käyttämäni skripti myöskään enää toiminut. Siitä olisi tuleva olohuoneemme viihdekeskus. Ilmeni, että Amazon käyttää kopiosuojausta, mitä Raspberry Pi:n -käyttöjärjestelmä ei vakiomuodossaan tue
050 569 7495, jussi.zenger@bluescase.com www.bluescase.com 56-63 Hedd_Finale 221.indd 59 29.3.2021 11.51. www.riffi.fi 2/2021 59 N Ä Y T Ö N P A I K K A HUIPPUKITAROITA suoraan Italiasta! KÄY KOKEILEMASSA www.nordsound.fi / 040 681 0910 / info@nordsound.fi Tonefest Guitar Gallery Helsinginkatu 14, Helsinki Kuljetuskotelot p
60 www.riffi.fi 2/2021 M u u s i k k o n a ma a i l mal l a Jimi Hendrixin jalanjäljissä 2/2021 Pikkusiipi 56-63 Hedd_Finale 221.indd 60 29.3.2021 11.51
Tämän kerran ”Pikkusiipi”-sovituksessa olen kuitenkin lähestynyt aihetta hieman eri tavoin laajennellen sointuja jazzahtavasti, ja soittaen Hendrixin kappaleeseen löyhästi perustuvan melodian sointujen välissä. Kappaleen alkuperäisen levytyksen introhan (levyllä Axis Bold As Love, 1967) on malliesimerkki tästä Hendrixin ”sointusoolo”-komppaustyylistä. ••• Harmonisesti kappaleessa liikuskellaan E-mollin perussoinnuissa Em, Am ja Hm (Hm on V-asteella modaalishenkinen korvaus H7-soinnulle) sekä rinnakkaisen duurin eli G-duurin soinnuissa G, C ja D(7). Loppuosassa kiertoa esiintyy myös F-sointu, joka jälleen nerokkaasti on lainattu, tällä kertaa ”harmonisesti läheisestä” C-duurista (F on IV-asteen sointu C-duurissa). www.riffi.fi 2/2021 61 N Ä Y T Ö N P A I K K A J atkamme Jimi Hendrixin tuotannon tutkimista ja tällä kertaa keskitytään yhteen hänen tunnetuimmista sävellyksistään, Little Wingiin. Kierrossa esiintyy myös viidennessä tahdissa B-duuri kolmisointu, jonka voisi ajatella olevan tritonus-korvaussointu E7-soinnulle. ••• Hendrix käytti versioissaan paljon viime numerossa esittelemääni sointukomppaustyyliä, jota kannattaa hyödyntää tätäkin biisiä soitellessa. ”Klassikon”. ••• Hendrix soitti Little Wingin periaatteessa E-mollissa, mutta alkuperäisessä levytyksessä hän oli virittänyt kitaransa puoli sävelaskelta alemmaksi. Seuraava sointukulun sointu onkin Am, joka johdatteleekin meidät tähän lyhyeen segmenttiin C-duurissa (Am, C, G, F ), josta taas nerokkaasti palataan ”harhalopukkeen” kautta D7-soinnulla – ei G-duuriin – vaan takaisin Em-sointuun! Kappaleen rakenne ja soinnutus ovat täynnä näitä hienoja pieniä oivalluksia, jotka osaltaan ovat tehneet kappaleesta tehneet ns. 010-525 8000 www.noretron.fi communication@noretron.fi Äänija valotekniikkaa: 56-63 Hedd_Finale 221.indd 61 29.3.2021 11.51. Mukavia soittohetkiä ja terveisin Kari Antila Noretron Communication Oy Mankkaantie 32, 02180 ESPOO, p. Levyllä kappale soi siis Eb-mollissa (vaikka Hendrix on soittanut kappaleen E-mollin sormituksilla). Kappaleen rakenne on ovelasti sellainen, että sointukierto on yhdeksän ja puoli tahtia pitkä! Hendrixin nerokkuudesta kertoo se, että tavallinen kuulija ei ehkä koskaan ole kiinnittänyt erikoiseen tahtimäärään huomiota, vaan kappaleen rakenne tuntuu täysin luonnolliselta
Jousikvartettiahan siinä matkittiin, ehkä jollain työasemasyntikalla. Ehkä se oli tässä projektissa se taiteen osuus: tuottaja ja ohjaaja ovat nimittäin pyrkineet pyyhkimään tiedot tuotoksesta kaikkialta, mutta itse löysin viime muutossa edelleen VHS-videoita kyseisestä lyhäristä, alkuperäisellä musiikilla. Sinänsä valittu lopputekstimusatyyli sopi kyllä kuvaan, oltiinhan urbaanissa kaupunkimaisemassa (jonka oletin olleen Praha). Kamat lähetillä yhteyshenkilöille, editoija uitti raidat leffaan, pikatsekki: kaikki toimi, tempot matchasivat, ei edittitarpeita. Samalla videonauhalla oli kohtaukset alkuperäisellä musiikilla, joten uteliaisuudesta päätin käydä nekin läpi. riser. Ja niin alkoi lähetti sinkoilla erinäisten osoitteiden välillä huomattavan taajaan, projekti saatiin käsittämättömin punnerruksin kuosiin vastoin kaikkia (ja kaikkien) odotuksia. Sitä katsellessa tein muistiinpanot sekunnilleen kellotettuna ja selvitin mielestäni sopivat tempot kohtaukseen kronometri/ laskinyhdistelmällä. ••• Itse olin 90-luvun loppupuolella mukana lyhytelokuvan tuotannossa, jossa äkillinen musantarve loppusuoralla oli biisi lopputeksteille, kesto noin minuutti. Tiistaiaamuna kilahti uusi puhelu: ”Olisko sulla kaistaa, jos tehtäis pari kohtausta uusiksi vähän samalla meiningillä kuin se creditsien styge. Ohjaaja soitti heti perään: ”Juu, et anna edes osotettas sille herranjumala! Se on yks kävelevä katastrofi: älä missään nimessä anna sen puuttua mihinkään!” ”Onko teillä joku klausuuli sopparissa, että sen pitäis nimenomaan olla mukana?” ”NO EI TASAN OLE!” Asia selvä. Illalla soitti tuottaja: ”No nyt sillä on sun osoite sitte…” ”Joo, mä tiedän.” ”Ai. Kun alkuperäinen säveltäjä sai kuulla korvaavista raidoista, henkilö aloitti aktiivisen puhelinhäirinnän saatuaan jostakin numeroni, ja vaati tulla paikalle ”valvomaan omaa etuaan”. Soitin tuottajalle, joka kielsi päästämästä tyyppiä sisälle. Toisinaan vastaan tulee asiakas, jonka on vaikea tajuta tahtovan hengentuotteelleen pelkkää hyvää, jos tunti musaa pitää saada kasaan viikossa. Musiikki edellä ei mennä, niin se vain on. Tietääkseni hyypiö ei ole enää elossa, joten rauha hänen rauhattomalle sielulleen. Sarja tosikertomuksia, joissa monenlaisiin musiikki-, pelija ITprojekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Kaverin puolesta kyselen.) Sotkuja ja taidetta 56-63 Hedd_Finale 221.indd 62 29.3.2021 11.51. ••• Istuin tiukasti koneideni ääressä ja sain öitä myöten valvoen Emulator-setilläni aikaan melkoiset teokset, ihan mukiinmenevää jälkeä kaikkinensa. Että, jos me saatais kahden kärkikohtauksen musaa vähän samansuuntaiseksi…” En ollut missään vaiheessa kuullut lyhärin muuta musaa, ja varhaiszimmeriaaninen lopputekstibiisikin oli syntynyt tuottajalta ja ohjaajalta saatujen temppiraitojen ja fiilisbiisien perusteella. Ja jälkimmäinen biisi voisi jo heijastella credit-osion musiikkia. Mitään kauhuun tai uhkaan viittaavaa ei kuvissa kuitenkaan ollut. Totesin, että pikkuisen etäällä tosiaan oltiin siitä itseltäni tilatusta lopputekstikipaleesta, jonka tyyliyhdistelmänä The Rock – The Preacher’s Wife oli niin ikään kaukana itse lyhytelokuvan muusta tunnelmasta. Mutta oisko sulla miten aikaa, jos ens viikolla vielä kahteen kohtaukseen musat…?” Olin nuori ja tarvitsin rahaa. Tietääkseni asiasta oli lopulta käyty viikkojen tiukka riita, jonka lopuksi ”music by” -osio meni allekirjoittaneen pseudonyymille, ja alkutekstiriser päätyi kreditoiduksi ”sound design” -tittelin alle, juuri sopivasti siinä kohtaa, kun lopputekstibiisissä soi ikään kuin Beethovenin viidennen tadada-daa:lta kuulostava pikainen muistuma. Ja siitäkin huolimatta, ettei häirikkö suostunut elämään ihmisiksi. Se on tosi hyvä, mutta tohon muuhun verrattuna se paistaa vähän turhan framille sieltä. Kerrasta. Hyvä oli. Vielä vähemmän leffa-, tvtai peliprojekteissa. Onneksi oheistettu videokasetti samasta kohtauksesta kyllä pelasi. Tuut-tuut-tuut… ••• Lauantaina iltapäivällä tuli postilaatikosta ketsupin ja ilmeisesti veren sekä fariinisokerin sekoitusta, joka etsaantui puulattiaan. (Onkohan kiristys edelleen rikos. Helppo keissi, biisi syntyi vaivatta viikonlopun aikana, eikä sitä tarvinnut edes muuttaa tuottajan ja ohjaajan kuunneltua tuotoksen. Genreltään musa oli… käytetään nyt vaikka nimitystä ”ekspressionistinen atonaalinen avant garde” – sen laatuista tavaraa, jota sittemmin on kuultu täydellisyyteen hiottuna VVitch-leffan horror-kohtauksisa. ••• Niin kävi, että yhteensä noin parissa viikossa tuli korvattua käytännössä koko lyhytelokuvan musiikki, ja lopulta ainoa, mitä alkuperäiseltä säveltäjältä käytettiin, oli alkutekstiplanssin alle sijoitettu viisisekuntinen, ääniefektiksi luokiteltava atonaalinen nosto, ns. Pari biisiä kuulemma riittäisi yhteensä noin kymmenen minuuttia kestäviin kohtauksiin, nettomitta ”pari kolme minsaa”. Älysin kuitenkin vaatia, että häirikkö pitää saada talttumaan. Helppo keikka. No, mikäpä siinä totesin: ”Äkkiä kamat tänne, niin kyllä hoituu!” ••• Sain lähetillä kovalevyllä huonolaatuisen kohtausdigitoinnin musanteon oheen, ja kävi ilmi, että kyseinen klippi ei pyörinyt Macintoshissani, eikä kyllä missään muussakaan. Deadline maanantaina, puhelu tuli perjantaina. Luulin aina, että taide olisi ikuista, mutta tässä tapauksessa ikuista on vain limakalvoilleni palanut löyhkä eteisen sotkusta. KUVA: VILLE JUURIKKALA Alangon päiväkirja 62 www.riffi.fi 2/2021 T uotantoaikataulut ovat säveltäjälle orjuuttavia, sillä aniharvoin mikään projekti etenee musiikin ehdoilla, eikä näin aina ole edes musikaalien kohdalla. Näinkin on joskus käynyt, ja varmaan jokaisella on plakkarissa se yksi projekti helvetistä, jonka haluaisi unohtaa, mutta joka edelleen herättää öisin, juuri ennen influenssaa tai nuhakuumetta. Tämä oli ilmeisestikin liikaa säveltäjänplanttu ykköselle, joka ensin soitettuaan vastaajani täyteen, tunkeutui silloiseen porraskäytävääni raivohulluhumalassa, kilikalimeiningillä lasin läpi, solvauksia huudellen ja riehuen, talttuen vasta talkkarin lapioon, ja päätyen lopulta mustamaijan kyydissä ilmeisesti Pasilan poliisitalolle
Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Anssi Eriksson Minna Hatinen Kalle Heino Toni Härkönen Misha Koivunen Niko Laasonen Jarmo Lehtelä Juha Metso Jussi Partanen Kari Purssila Matti Ruippo Sami Sarhamaa Jussi Suonikko Vilma Timonen Antti Vartiainen Tommi E. Irtonumeron hinta on 11,30 e . vuosikerta Aikakausmedia ry:n jäsen 52 44 38 Jatkuvasti päivitettävät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Ikimuistoiset sessiot, Måns Groundstroem – Tänään meillä on vähän enemmän hommaa! 13 Ääniteknikon etätyöt – korona pisti vauhtia digiloikkaan 18 Mount Mary – raskaita riffejä ja rosoa 26 Kalevauva.fi – läpästä leipätyöksi 30 Pessi Levanto – draamallista elokuvamusiikkia unenomaisilla ja savuisilla soundeilla LUKUPALAT 21 tulipa mieleen… 22 ajankohtaiset poiminnat SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 34 Elämäni kitarat, Seppo Tyni – kitaroiden omistaminen on myös elämänlaatua KÄYTTÖTESTIT 38 Hughes & Kettner AmpMan Classic – klassisia soundeja pedaalilautaan 40 Mad Professor Electric Blue II – chorusta ja vibratoa 41 Musiikinopetusta etänä – USB-mikrofoni on myös äänikortti 44 Band in A Box – älykäs säestysohjelma opettaa miltei huomaamatta 48 Cubase 11 Pro – kyllä kelpaa! 52 Sennheiser HD 25 Light – kevyttä ja mukavaa 53 Earthworks Icon Pro – radio vaiko podcast. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Virtanen Timo Östman Nettitoimitus: Reima Lindroos, Ville Pekkala, Matti Rinne, Ari Vanha-Majamaa, Jari Salo, Tommi E. ” Seppo Tyni Kannen kuva: Minna Hatinen 06-07 Sisältö 221.indd 6 28.3.2021 19.53. Riffi ilmestyy vuonna 2021 kuusi kertaa. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. 54 Korg SoundLink MW-2408 – analoginen ja kuitenkin digitaalinen 56 Hedd Audio Type 05 MK2 – lineaarisesti sinun GRANDE FINALE 58 Normipäivä – Open source on ilmaista, jos aikasi on ilmaista 60 Muusikkona maailmalla – Jimi Hendrixin jalanjäljissä 2/2021 62 Alangon päiväkirja – Sotkuja ja taidetta 34 ”En ole koskaan sillä tavalla erotellut musaa, että joku olisi huonoa ja toinen hyvää. Kunhan musiikki tehdään hyvin, niin se on hyvää. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 11,30 e + posti kulut. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Virtanen, Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka , Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. 26. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen www-sivustomme Riffi-kaupassa. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, hinnan voit tarkistaa Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa. 6 www.riffi.fi 2/2021 SISÄLTÖ YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 58,50 e (ensimmäinen kuuden numeron jakso) ja määrä aikaisena kuuden numeron jaksona 67,50 e
Gramex kehitti Apollon yhdessä itävaltalaisen Biconceptsin kanssa. Kirjoittaja on Gramexpresslehden päätoimittaja. Pääsyy on se, että Gramex pystyy kehittämänsä uuden Apollo-oikeuksienhallintajärjestelmän ansiosta tehostamaan soittojen jäljittämistä ja korvausvaateiden perustelemista sekä panostamaan näihin enemmän. Viime vuonna saatiin ulkomailta muusikkoja tuottajakorvauksia liki kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 2019. LAURI KAIRA 06-07 Sisältö 221.indd 7 28.3.2021 19.53. 13 26 18 ULKOMAILTA TUPLASTI GRAMEX-KORVAUKSIA T E R V E I S I Ä G R A M E X I S T A Gramexin kehittämä Apollo-oikeuksienhallintajärjestelmä ja aktiivinen ote tuottavat tulosta. Suuria korvaussummia saatiin muun muassa Saksasta, Yhdysvalloista ja Ranskasta. Apollo tehostaa ja automatisoi rutiiniprosesseja ja vapauttaa työpanosta haastaviin selvittelytehtäviin. Vaikka ulkomailta saatu 818 934 euroa on iso raha, se on yhä alle neljä prosenttia Gramexin koko korvauskertymästä. Koska Gramex-korvaukset perustuvat äänitteiden soittomääriin, kotimaan korvaukset ovat silti leijonan osa Gramexin tuloista. Se on sittemmin ostettu monen muunkin maan tekijänoikeusjärjestöön. Äänitetietojen tarkkuus on ratkaisevan tärkeä, kun esitetään korvausvaateita ulkomaille. Nämä olivat korvauksia useammalta vuodelta. Tällä palstalla muusikoiden ja äänitetuottajien tekijänoikeusjärjestö Gramex kertoo toiminnastaan. Nämä korvaukset ovat suomalaisten äänitteiden esityskorvauksia lähinnä perinteisestä radiokäytöstä, nettiradioista ja julkisesta esittämisestä. Ulkomailla soivien äänitteiden tietoja on kerätty ja täydennetty aktiivisesti Gramexin ääniterekisteriin. Miksi niitä tuli aiempaa enemmän
Månsin studiotyöskentelyn alkuaikoina ala oli keskellä murrosta – kuinkas muutenkaan. B asisti, joka on kiinnostunut rakettitieteestä. – Näyttelin ja lauloin paljon radiossa. Siihen päälle vielä edellä mainittu kiinnostus rakettitieteestä. Sama homma äänitysjuttujen kanssa. – Mä luokittelen itseni maailman huonoimmaksi basistiksi ja urkuriksi, mutta jostain helvetin syystä mä olen aina päässyt parhaisiin bändeihin. Groundstroemin kanssa jutellessa miehen vaatimattomuus ja itsensä vähättely alkaa jossain vaiheessa suorastaan naurattamaan. Kun töitä on kuitenkin paiskittu jo kuudella vuosikymmenellä, on hän jotain tehnyt oikein. Vanhan koulukunnan väellä oli aivan eri suhtautuminen rockiin kuin rautalankamusiikista tai Radio Luxemburgin tarjonnasta kiinnostuneella Månsilla. Omiin tuotoksiin mies törmää vähän väliä. Siinäpä pari ristiriitaisuutta, jotka pätevät Måns Groundstroemiin. Groundstroemin perhe on ollut aina tavalla tai toisella sidoksissa musiikkiin. Innostus lähti jo Märklinin junaradoista, joiden kanssa puuhaillessa piuhojen ja sähköjen yhdistäminen oli yhtä kiehtovaa kuin itse junan ajaminen. Soittamisen ohella tekniikka on kiinnostanut häntä aina. Rock oli hieman aiemmin rantautunut Suomeen, mutta siitä kiinnostuneita tekijöitä ei täältä löytynyt. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Siellä näin paljon orkestereita, mikrofoneja ja nauhureita. 8 www.riffi.fi 2/2021 TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: JUHA METSO Måns Groundstroem IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. – Onhan se kiva todeta, että hei, mähän olen tehnyt tän! Ja sehän on mannaa itsetunnolle. Blues Section -yhtyeen basistipestin myötä hän tutustui Love Recordsin pomoihin Otto Donneriin, Atte Blomiin ja Chrisse Schwindtiin. Lopullisesti kiinnostus musiikin tallentamiseen lähti Månsin jo lapsena alkaneesta esiintyjän urasta. – Mitään en kuitenkaan tekisi eri tavalla, hän toteaa perään. Usein pääsee toteamaan, että taas tulee työpaikka vastaan. Lapsuudesta asti huonosta kuulosta kärsinyt muusikko. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Eli olen tavallaan kasvanut siihen. Satoja studiosessioita hoitanut äänittäjä-tuottaja. En ole hirveesti mihinkään pyrkinyt. Ensisijassa tulevat Paul Jyrälä, Erkki Hyvönen ja Otto Donner. Tuo kolmikko oli myös kiinnostunut rockista, jazzista ja muusta ”uudesta musiikista”. Pojan huono kuulo toi extramotivaatiota olla tekemisissä musiikin ja äänen kanssa. Hän listaa oppi-isikseen pitkän liudan kotimaisia alan pioneereja. 08-12 Ikim_221Groundstroem.indd 8 28.3.2021 14.39. Mukaan lukien tietysti vielä soittohommat. ”Ilmeisesti”, Groundstroem lakonisoi, ja ihmettelee perään menestyksekästä uraansa. Vaikka enhän mä pelkästään itse ole mitään tehnyt, mutta on niitä juttuja tehty kuitenkin aika helkkaristi. Mä olen vaan päätynyt kaikenlaisiin hommiin. Eikä varmasti tarvitsekaan, sillä kiistämätön fakta on, että Groundstroemilla on ollut näppinsä pelissä sadoissa suomalaisille rakkaissa musiikkiteoksissa. Ja omia juttuja tulee vastaan muissakin yhteyksissä. Ensimmäisenä hänelle tulevat mieleen monet Svart Recordsin tekemät Love Recordsin uusintajulkaisut. ”Tästäkin on jo nelkytviis vuotta ja täällä pubissa se vaan soi”, Måsse pääsee usein laukomaan. Aika hyvin huonokuuloiselta muusikolta ja mitään osaamattomalta studio-ässältä. Äänittäjä, joka ei ole mielestään hyvä missään. Jatketaan: Kuusitoistavuotiaana ensimmäisen ammattikeikkansa tehnyt ja kymmenillä eri bändien levyillä soittanut muusikko
Suurimpina onnistumisinaan Måns Grounstroem listaa kaksi albumia: Ensimmäinen on Wigwamin Nuclear Nightclub, jota käytiin läpi Pave Maijasen Ikimuistoisissa sessioissa Riffin numerossa 6/14. – Ja idiootti kun olen, niin jatkoin vaan samaa rataa. ”Mun mielestä mä en ollut hyvä missään, mutta mä en antanut periksi.” 08-12 Ikim_221Groundstroem.indd 9 28.3.2021 14.39. Ja mä käytin sitä välillä ihan liikaakin. Ruotsissa oppi-isiä olivat muunmuassa Leif Mases ja Michael B. Ihan jopa kysymättä. Joskus ei ollut mitään hommia ja välillä sitten taas ihan liikaa töitä. Kun ei ollut äänitystä, silloin soitettiin enemmän ja toiste päin. Länsinaapuriin suuntasi myös Måns. Muusikkous ja äänittäminen ovat olleet hänelle aina yhtä tärkeitä. Tretow – Abban äänittäjiä molemmat. Mies pyöri Tukholmassa eri studioissa tehden kaikenlaisia hommia, alkaen puomimiehen pestistä elokuvapuolella. – Olin äänittäjä, jolla oli makutuomarin valta. Mä olin siellä työnjohtajana enkä onnistunut. – Being oli Loven kaltaiselle firmalle katastrofi, kun bändi ei saanut yksinkertaisesti puoleen vuoteen mitään aikaiseksi. Ja sehän kannatti. Ruotsin suurin anti oli, että siellä nuori äänittäjä pääsi samantien teknisessä kehityksessä muutaman vuosikymmenen eteenpäin. Tuo lause kertoo osaltaan siitä, mitä Måns Groundstroem pitää äänittäjänä parhaana puolenaan. Haluttiin tehdä jotain kevyempää, popahtavampaa ja helpommin lähestyttävää. Äänittäjä tai tuottaja, mielipide löytyi aina. Joskus pinnaa löytyi enemmänkin ja välillä taas mies suurin piirtein käveli studiosta ulos. – Ei siitä pääse yli eikä ympäri, vaikkei se lempilevy olekaan. Hän kuvaa kahden työn tasapainottelua sekasotkuksi. Toimintaa, joka oli päivästä päivään täysin suunnittelematonta kaaosta. Kasasin bändin, järjestin tuotannolliset seikat eli uudelle Wigwamille levytyssopimuksen, harjoitukset, valitsin musiikillisen johtajan eli Paven. Toinen onnistuminen on albumi, josta myös puhutaan mediassa vielä tänäkin päivänä, eli Hurriganesin Rock’n’roll All night Long. Joskus olisi voinut olla hiljaakin tai olisi voinut olla vielä radikaalimpi. Se oli hieno koulu, joka vaan jatkui ja jatkui. Hyvässä ja huonossa. Kärsivällisyyttä vaativissa tilanteissa hän pärjäsi vaihtelevasti. Ja siitä tuli ihan hyvä levy, eli jonkinlainen onnistuminen. Se oli kaaosta – kiitos vaan kundeille, jotka mokasivat kaiken. Måns päätyi – tai joutui – hiukkasen vaativaan rooliin oltuaan tuottajana jo Wigwamin edellisellä, suureellisella Being-albumilla. Suomessa Måns Groundstroem teki jatkuvasti kahta työtä soittajana ja studioteknikkona. Ulkomailla – Ruotsi mukaanlukien – homma oli rullannut luonnollisesti jo vuosikymmeniä ihan eri tasolla. – Mun mielestä mä en ollut hyvä missään, mutta mä en antanut periksi. – Sen jälkeen kasattiin Nuclear Nightclub -kokoonpano korjaamaan tilannetta. Hermot olivatkin välillä suhteellisen kireällä. Ja soitin bassot. www.riffi.fi 2/2021 9 Måns Groundstroem – Alettiin tekemään hommia sellaiseen aikaan, jolloin tuota juttua ei edes ollut Suomessa. – Silti olin aina huonosti työllistettynä, hän aloittaa yllättävällä tiedolla, ja jatkaa: – Jotenkin sitä on aina pärjännyt
Päästiin aloittamaan vain puoli tuntia myöhässä. 10 www.riffi.fi 2/2021 – Senkin mä junailin ja äänitin ja tuotin osittain ne liveosuudet. Mestarillisen pianonsoiton lisäksi mies tunnettiin pätevänä kapellimestarina sekä tuotteliaana säveltäjänä ja sovittajana, jolle oli kertynyt meriittejä niin Suomesta kuin ulkomailta. Mä olin unohtanut laittaa sen lapun studion oveen. Poliisien soittokunta ja lapsikuoro: Liikennelaulu (levyltä ”Poliisiparaati”, Finnlevy 1975) Ensimmäinen ikimuistoinen sessio edustaa äänittämisen kaoottista puolta. Kahdeksalta Saarioisten mies paukkaa sisään ja ihmettelee miksi flyygeli on väärässä paikassa. Sessiot alkaisivat yhdeksältä seuraavana aamuna. Månsin ensimmäisissä radioesiintymisissä Godzinsky johti bändiä, jonka solistina Måns oli. Mikä tarkoittaa tietysti, että tarvitaan hieman tiivimpää mikitystä. Niillehän piti laittaa tietysti vielä iso kasa tuoleja ja nuottitelineitä. Ennen varsinaisten sessioiden muistelua Måns julistaa faktojen osalta ”dementia-varoituksen”nauraen. – Se oli semmoinen, että savu vaan nousee. Samalla oven avauksella studioon rynnii kolmekymmentä poliisia. Sitä koskien artistilla oli vain yksi vaatimus: että flyygeli on tietyssä asennossa suhteessa tarkkaamoon. Minä voin kyllä auttaa”, mikä tarkoitti että ”Menes poika sivuun siitä!” ”Mutta kun se on mun duuni, mutta olkaa hyvä vaan. Tuohon aikaan Måns oli Finnvoxissa töissä ja erittäin työllistetty. Sitten yhteyttä ottaa soittokunnan johtaja, jonka toiveena oli, että ”kaikki soittimet saadaan kuulumaan ja eri soitinten äänentasoja voi sitten perästä päin muokata”. De Godzinsky oli kokenut leikkaaja, joka oli tehnyt samaa ”Tänään meillä on vähän enemmän hommaa!” 08-12 Ikim_221Groundstroem.indd 10 28.3.2021 14.39. Äänittämisestä hyvin kiinnostunut ja sen saloista perillä oleva taiteilija totesi, että hän voi sen asettaa. ”Kyllä kyllä, tämä on televisiota varten. Ei siinä mennyt sen enempää, kun kamat saatiin paikoilleen. Flyygeli siirrettiin ja mikitettiin. Onneksi lapsikatraalla oli pari tätiä mukana kaitsemassa. Tietysti Remu oli siinä mukana. ”Päälle kaksikymmentä!” – Mä laskin, että se tekee seitsemän kahdeksan mikkiä… ”Ai niin, se lapsikuoro! Montako lasta on tulossa?”. ”Mutta nythän tästä tulee mono”, Måns ihmetteli. ”No niin, nyt nämä pitäisi parsia kasaan. Ford-automainoksen äänitys Love Recordsin studiolla George de Godzinskyn kanssa Seuraavan session kohdalla mennään ääripäästä toiseen – totaalisesta joukko-hulabaloosta minimalismiin. – Hirvittävä määrä! Mulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin, että kuusivuotias poikani tuli illalla mukaan asettamaan mikrofonit, joita oli loppujen lopuksi yli kaksikymmentä. Ja heti perään neljäkymmentä lasta. Eli yhden instrumentin, pianon. Maestro halusi kappaleesta kolme ottoa, joista valitaan parhaat palat ja yhdistetään. Kun aiemmassa sessiossa oltiin valtavan ihmisjoukon kanssa keskellä kaaosta, nyt oltiin pienimmän mahdollisimman ääressä. – Hän tiesi sen. Eräs hänen pitkäkestoisimmista pesteistään oli Radion viihdeorkesterin kapellimestarin virka (1953–1980), ja juuri radiossa Måns Groundstroem oli Godzinskyyn aikanaan tutustunutkin. Månsin todetessa hiki otsalla, että ”No, tänään meillä on vähän enemmän hommaa”. Lapsia piti tietysti välillä viedä vessaan ja muutenkin oli kiire päällä, sillä soittajat olivat työvuorolaisia, joiden piti päästä ajoissa partiotehtäviin. Mestari mikä mestari. Kaksikko oli kotona yhdentoista aikoihin, ja pojalla lähtö aamulla kouluun. – Hän katseli mun mikrofoni-asetuksia ja totesi ruotsiksi – joka oli meidän käyttökieli – ettei tähän kahta mikrofonia tarvita… ”Okei, mihin mä laitan sen?”. Neljäkymmenen sekunnin pätkä. Työskentely jatkui samassa moodissa. ”Suuri taiteilija”, Måns kuvaileee. Seinät ja kuulokkeet paikoilleen. Seuraavana aamuna Måns matkaa kevyin mielin taksilla töihin. Mutta yllättävän hyvin meni ja meillähän oli noiden jätkien kanssa monta erittäin onnistunutta juttua. Juuri ennen kotiinlähtöä studiopäällikkö ilmoittaa, että samassa studiossa äänitetään tuntia aiemmin Saarioisten mainosta. Finnvoxissa oli tuohon aikaan yksinkertainen sisäinen viestijärjestelmä – Månsin kirjoittama lappu, jossa luki ”Äänitys jatkuu, älä siivoa!”. Ei tarvitse stereota”, Måns imitoi de Godzinskyn aristokraattista puhetapaa. Tiedäthän, sen tuttuakin tutumman klassisen mainoksen, jossa lauletaan ”Saarioisten”. Sisään astui tyylikäs herrasmies smokissaan. Onneksi pärjättiin noin kuudella kuulokkeella. Paikkana oli Love Recordsin studio Korkeavuorenkadulla ja äänitettävänä George de Godzinsky (5.7.1914–23.5.1994), jonka ura oli alkanut jo 30-luvun lopulla. Studiopäällikkö Risto Hemmi antoi hommaksi äänittää lapsikuoroa ja poliisien soittokuntaa. ”Päälle neljäkymmentä”. Stressi oli kova lastentarhan kaitsijana toimineella Månsilla. – Mä astun sisään ja jokainen piuha, jokainen mikrofoni, jokainen kuuloke ja teline on siivottu nätisti paikoilleen. Onneksi mä sain apua ja pöytään oli kaikki merkattu. Sanoista tekoihin, soitto alkoi ja aivan huikealla tatsilla. Valmiina oltiin, mutta studiossa vallitsi täyskaaos. Mikä mahtoi olla miehen pulssi. Ja asetettuaan totesi vain, että ”tässä on se paikka”. ”Totta kai, monta soittajaa on tulossa?”. Ensimmäisestä sessiosta kuitenkin selvittiin ja artisti pääsi lähtemään tasan yhdeksältä. Tässä tarvikkeet, sakset, kynät ja niin pois päin…”. Ensimmäiseen session äänittämiseen olisi riittävästi aikaa, ennen kuin seitsemänkymmentä henkeä ottaisi B-studion haltuun. Ja näin se lähtee. Valmiina oli hyvä Steinwayn flyygeli, joka oli mikitetty kahdella mikrofonilla. – Jaa-a, oliko pulssia ollenkaan, Groundstroem puhisee loppuun. – Eihän siitä olis selvinnyt millään. Mutta nyt oltiin tekemässä Fordin mainosta televisioon, ja sen musiikiksi maestro oli valinnut Franz Lizstin tulisen unkarilaisen pianoryöpytyksen. Kello oli kymmenen, mikrofonit ja luurit oli pojan kanssa koputeltu läpi ja kaikki oli valmista aamun kahteen sessioon
– Lähes jokainen sessio, jonka olen tehnyt Pave Maijasen kanssa ovat olleet kaaottisia, mutta järjestelmällisiä. Otsastaan hikeä pyyhkien taiteilija pyysi sitten kuulla mitä oli aikaan saatu. Ja hän myös tiesi milloin kannattaa lopettaa. Loppuun hän muistelee hiljattain edesmennyttä ystäväänsä. Studiolla oli kaikki valmiina, kun paikalle pölähtää kolme englantia puhuvaa, vakuuttavan oloista tyyppiä. Får jag på skinka aptit, knaprar jag i mig en bit, och det gör jag hela dagen. Ja loppuun vielä tiedoksi, että näytelmä jossa Måns Groundstroen ja George de Godzinsky tapasivat ensimmäisen kerran, oli Hyppelihiiri eli Klas Klättermus. ”Pitäis vähän kattoa, tulisko yhdestä jutusta jotain…” – ”Okei, mitä soittimia?” ”Minä, laulu, toinen kitara, basso ja rummut”. ”Ei niitä tarvitse aina leikellä”. Siihen saatiin lisättyä helposti laulu tai kitarasoolo. Leikkaa pois alkuja loppuhiljaisuus ja laita alkuja loppunauhat”. tetty. Här er mitt vist-hus-mus-hus. Kolmesta otosta löytyi noin kaksikymmentä leikkauspaikkaa, jotka mestari haki tiskijukka-tyyliin keloja edestakaisin pyörittämällä. Sitä ei ollut enää olemassa! Ja sitten alkoi pulssi taas vähän nousta… De Godzinsky käveli tarkkaamossa edestakaisin, katseli vähän aikaa ympärilleen, niisti nenänsä ja: ”No, meidän täytyy aloittaa sitten alusta”. Och så blir jag mätt i magen”. Totean Månsille, että niitä kutsutaan ymmärtääkseni oppirahoiksi. – Kyllä, mutta jos otto ei olisi ollut täydellinen, ei sitä olisi jätetty siihen. Sen verran pedantti – ja taitava – kaveri hän oli. Sitten mulle selvis, että HERRAJUMALA, TÄÄ ON OLLUT ÄÄNITYS-ASENNOSSA! Molemmat, play ja rec oli jostain syystä päällä. Näin musiikkia palloteltiin edestakaisin aina uusia instrumentteja lisäten. Laulun sanat ovat vieläkin Månsin muistissa: ”Jag är en fin vist-husmus. Yritetään uudelleen, eikä mitään kuulu vieläkään. Homma menikin niin, että synkassa ei oltu vaan ensin äänitettiin tietty määrä soittimia, vaikka rummut, kitara, koko taustahöskä. Pave Maijanen oli yksi mun hyvistä ystävistä ja suurista idoleista, jonka kanssa olen tehnyt pitkälti toistakymmentä sessiota. Ja koko juttu oli jyrätty viimeistä taukoa myöten. Måns Groundstroem saa mystisen yhteydenoton Albert Järviseltä, joka pyytää miestä bookkaamaan hänelle studion demo-sessioita varten. ”Kuule, nyt ei tarvitse ottaa. – Sen jälkeen käytiin ”ping pong” kahden Revoxin välillä, eli äänitettiin toiselle magnetofonille se mitä toiselle oli ääniKUVA: YLE /ARKISTO Kapellimestari George de Godzinsky soittaa flyygeliä radiostudiossa, arvioitu kuvausaika 1935. Se oli täydellinen. Alusta loppuun. – Painoin playta, mutta mitään ei kuulu. – Kun Nuclear Nightclubia demotettiin Lahden Microvoxissa, Pave muisteli että kaksi Revoxia kävivät synkassa, jolloin raitoja saatiin summattua. www.riffi.fi 2/2021 11 tuhansia kertoja aiemmin. ”En tiedä mitä nyt tapahtuu”, totesin hänelle. Se olisi hinkattu loppuun. – Jep, ja nyt opin ettei pidä painaa äänitystä kun ollaan kuuntelemassa ottoa. Ja se oli täydellinen otto, joka kesti neljäkymmentä sekuntia. – Hän venytteli sormensa yksitellen läpi: naks, naks, naks… …marssi flyygelin ääreen ja sama hirviömäinen ryöpytys lähti käyntiin. Ei tarvitse stereota” 08-12 Ikim_221Groundstroem.indd 11 28.3.2021 14.39. Mutta kyllä hävetti. Loistava äijä. Tällöin saatiin efekti jossa esiintyy vaikka kuusi samaa äijää samassa kuvassa. Här finns många skinkor feta, men de minskar ska ni veta. ”For Albert Järvinen”, kuuLuettuaan Riffissä 6/2014 olleen Pave Maijasen Ikikuistoiset sessiot -artikkelin, tarinassa itsekin mukana ollut Måns Groundstroem haluaa oikaista yhden jutussa esiintyvän väittämän. Kahden mankan taktiikalla Microvoxissa ”Tämä on televisiota varten. Samaa tekniikkaa käytettiin televisiossa kuvan kanssa. ”Is this the place?” ”What for?”, Måns tiedustelee. Oliko kyse siis siitä, että täydellinen otto lähti vitutuksesta. Albert Järvisen ja Rockpilen demosessiot Love Recordsin studiolla Eletään Love Recordsin loppuaikoja. Homma oli hänellä paljon paremmin hallussa kuin äänittäjällä. – Merkkasi, leikkasi, laittoi palaset sivuun ja kasasi niistä neljänkymmenen sekunnin kokonaisuuden. Tiedustelin, että otetaanko leikkelyä varten vielä lisä-ottoja
Ihmettelen että Nick Lowe selkeästi halusi Albert Järvisen bändiinsä, koska oli valmis maksamaan kolmen miehen lennot Briteistä Suomeen aikana, jolloin lentäminen ei todellakaan ollut halpaa. • Pekka Nurmikallio, Microvox Lahti • Pikku-Reiska Iso-aho, YLE/MTV • Heikki Hölttä YLE/Love • TT Oksala ja Risto Hemmi Finnvoxista Nuorempaa kaartia: • Jimi Sumen • Kari Kalen – Leevi and the Leavingsiä paljon äänittänyt kaveri. – Mun mielestä se olis toiminut paremmin, jos Albertille olis annettu enemmän sooloileva, fillaus-tyyppinen rooli. Järvinen saapuu paikalle ja ihmetystä täynnä oleva äänittäjä tiedustelee mistä on kyse. Hän yritti kyllä parhaansa. Kitaristi Belmont soitti tyypillisiä rock-komppeja, joissa oli paljon ilmaa välissä. Biisit olivat Månsille ennestään tuntemattomia, eikä niiden alkuperä ole vieläkään hänelle selvinnyt. – Basisti tarvitsi ainoastaan piuhan, ei vahvistinta. Tämä oli ensimmäinen kerta Månsille, kun äänitettiin tuplanopeudella. Järvinen oli itse kahden vaiheilla. Sehän tarkoitti sitä sen dynamiikka oli mieletön, mutta soitossa oli silti draivia. Jostain ihmeen syystä mä tunnistin, että tää on se Rockpile. Jutussa mainittujen ässien lisäksi hän nostaa esiin vielä seuraavat henkilöt: • Jukka Teittinen ja Tom Wuori, Alppi/Finnlevy -studion äänittäjiä • Jouko Ahera, Scandia • Ronnie Krank, muusikko-äänittäjä, Photosonic-studion pomo, joka työskenteli myös Neitsytpolun Accu-studiolla Matti Sarapaltion ja Pärre Waleniuksen kanssa. Yhteistyön kariutumisesta on Lowelta jälkeenpäin tiedusteltu, mutta tyhjentävää vastausta siihen ei ole kuitenkaan saatu. Mähän muuten yritin saada Järvistä aikanaan Wigwamiin, mutta Remu ei päästänyt. Äänitykseen oli käytettävissä perinteiset kuusitoista raitaa, mutta Nick Lowe halusi äänittää tuplanopeudella eli kolmekymmentä tuumaa sekunnissa. Järvinen ei ollut vielä paikalla, mutta soittajat aseteltiin paikoilleen. Suoraviivaisen ”rängräng-ringring” -maton soitto ei ollut parasta käyttöä Järviselle. ”Olis toiminut paremmin, jos Albertille olis annettu enemmän sooloileva, fillaustyyppinen rooli.” 08-12 Ikim_221Groundstroem.indd 12 28.3.2021 14.39. ”Meidän pitäisi vähän soitella ja kattoa tuleeko meidän yhteistyöstä mitään”, jatkaa Järvinen. Hän kuvailee, että tuplanopeudella saavutetaan enemmän atakkia, eikä dolbya tarvitse käyttää. Kunhan signaalia ajetaan tarpeeksi kovalla volyymilla, jolloin soundiin saadaan pientä säröytymistä. Äänittäjän mielestä roolitus ei toiminut. Nuoren oloinen rumpali kapulat kädessä etsi omaa paikkaansa ja pyysi käyttöönsä vain iso-tomia. – Kuulosti helevetin hyvältä. Hän ei saanut itsestään tarpeeksi irti. Osasyynä oli varmasti sekin, että mies oli tottunut liidaamaan muissa bändeissään ja nyt piti mennä muiden soittajien ehdoilla. Sessioista ei jäänyt Månsille mitään audiojälkeä, sillä Nick Lowe vei kakut mennesään Britteihin. – Terry Williamshan on soittanut vaikka kenen kanssa. 12 www.riffi.fi 2/2021 luu vastaus. – ”No, tos on Nick Lowe, Terry Williams ja Martin Belmont”. Yhteistyöstä ei kuitenkaan tullut mitään. – Jollain tavalla mukana oli Rockpilen ja muunmuassa Elvis Costellon levy-yhtiö, Stiff Records. Hän kuvailee musiikkia ”kovalla draivilla soitetuksi pubirockiksi”. Eikä hän ollut silloin välttämättä parhaassa kunnossakaan. Järvisen rooli oli soittaa jyräävämpää tavaraa Belmontin ilmavan soiton päälle. Näin sitten meidän piti tyytyä Pekka Rechardtiin, Måns virnistää. Äänitysten edetessä Månsille alkoi valjeta, että nyt on puikoissa maailmanluokan rumpali. Yhden kappaleen hän muistaa. Ainakin Manissa, Everly Brotherseissa ja Dire Straitsissa. Hämmästyttävintä hänen soitossaan oli se, kuinka hiljaa hän soitti. Tai kuten hän sanoo: ”saadaan lisää räyhykkyyttä”. Se oli hänen itse miksaamansa ”I Have Been a Fool for too Long”. u Lisää opettajia Månsilla oppi-isiä ja kollegoita riittää. Järvisen soitto tuntui irralliselta, ”neliskulmaiselta” muun bändin ilmavaan soittoon verrattuna. Näin ollen, vaikka sessioissa tehtiin kuutisen kappaletta, ei niistä jäänyt mitään käteen
+358 68223801 sales@musiikkiliike.fi seastone audio & acoustics www.seastone.audio hello@seastone.audio +358 (0) 400 404 190 HEDDphone® /seastone.audio A New Chapter in Headphone Technology Tutustu lisää seastone.audio/hedd seastone better sound, better... www.seastone.audio hello@seastone.audio +358 (0) 400 404 190 Toimitamme vain laadukkaita ja tunnettuja tuotemerkkejä. Finlandia-talo, Kansallisteatteri, kaupunginteatterit, koulut ja kirkot, muusikot ja yhtyeet, Rentalrmat, urheiluja tapahtumapaikat, YLE jne. www.riffi.fi 2/2021 63 N Ä Y T Ö N P A I K K A Tervetuloa verkkokauppaamme! WWW.KOMPONENTIT.FI Suomen monipuolisin valikoima AV-alan liittimiä, kaapeleita ja tarvikkeita komponentit@noretron.fi IKÄ 35 vuotta. /seastone.audio Edustamiamme tuotteita käyttävät mm. 56-63 Hedd_Finale 221.indd 63 27.3.2021 16.55. Meiltä edelleen kaikkea alaan liittyvää sopivin hinnoin
Työtämme immersiivisyyttä tukevien äänentoistojärjestelmien kehittämisessä ohjaa halu tarjota asiakkaillemme entistä kokonaisvaltaisempia ja nautittavimpia elämyksiä. C O M MSONIC OY p. G E N E L E C . Immersiivinen Audio on Totta 64 Takakansi 221.indd 64 27.3.2021 16.53. 6 4 1 4 8 8 6 8 7 1 6 1 2 1 2 W W W. 010 4398 800 info@msonic.fi www.msonic.fi Ota yhteyttä SAM™-sertifioituun Genelec-jälleenmyyjään: Mahdollisuus kokea ja aistia musiikkia keskellä todellista 3D-ääniympäristöä on yksi aikamme jännittävin kotija ammattilaisäänentoistoon vaikuttava asia