Maki Kolehmainen: – Kun itse opettelee, niin ainakin kuulostaa itseltään. JO’ BUDDY: Audio Sprockets ToneDexter – impulssivasteella akustisen kitaran aito soundi. 01 Kansi 219.indd 1 1.4.2019 18.27. SENNHEISER XSW-D tekee langallisesta langattoman! Nro 2-2019 Hinta 10,90 E – Kukapa ei haluaisi tehdä englanniksi musaa ja valloittaa maailmaa
Missä vain. Milloin vain. Myös akkukäyttö. Reverb, EQ sekä ToneMatch®-presetit laululle ja kitaralle. Litiumioniakku nyt vakiona. Nyt F-Musiikista ja jälleenmyyjiltä. Sopii hyvin musiikkiesityksiin, DJ-keikoille ja yleisvahvistimeksi moneen käyttöön. 010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi Uusi Bose® S1 Pro on kätevä ja kevyt PA-järjestelmä jolla tuot ammattitason äänentoiston helposti kaikkialle. BOSE® S1 PRO KANNETTAVA PA-JÄRJESTELMÄ Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi | puh. STEREOTOISTO LANGATTOMASTI! Lataa uusi Bose Connect -sovellus! P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L 02-03 Ilmoitukset.indd 2 1.4.2019 18.30. 3-kanavainen mikseri. Ulkoinen äänilähde voidaan liittää helposti Bluetooth-yhteydellä. Auto-EQ säätää soundin automaattisesti kaiuttimen asennon mukaan
6066 Subminiature Headset 6060 Subminiature Lavalier minimizes distortion expands dynamic range increases clarity 3 mm of audio perfection Maahantuonti: Bright Sales & Installation Oy www.brightgroup.fi sales.fi@brightgroup.com dpamicrophones.com/3mm 5 25 75 95 100 02-03 Ilmoitukset.indd 3 3.4.2019 12.51
Sanoittajallekaan ei välttämättä tee hyvää tutkia aktiivisesti oman ikäluokan kollegoiden tai edes edeltäneen sukupolven tuotoksia, kyllä tyyliä voi imeä ja sanavarastoa laajentaa lukemalla jotain aivan muuta runoutta tai vaikka ihan silkkaa proosaa. Lopputulos kuitenkin vaikuttaa siltä, että samaan muottiin pyritään tietoisesti, ja joukosta erottuminen on yhtä paha juttu kuin erilainen penaali alakoulun alkajaisiksi. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rock-kitaroinnille. Luova studiotyö – äänittävän perusopas luo valmiudet studiohommiin. Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. 4 www.riffi.fi 2/2019 ÄÄTOIMITTAJALTA Miksi kilpahevosilla on silmälaput R adio antaa asemasta riippumatta ja jopa ne kaikki yhteenlaskettuina kapean ja pintapuolisen leikkauksen musiikista noin ylisummaan, ja ilmiö vaikuttaa näppituntumalla sitä kärjistyneemmältä mitä uudemman aikakauden musiikkia tarkastellaan. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. Mutta kun tuota valikoitumista ei tunnu ohjaavan välttämättä mikään musiikin sisäinen parametri, kyllä siinä tulivoimainen markkinointikoneisto usein määrää pelin suunnan. Kun vaikutteita kuitenkin halutaan ja tarvitaan, niin voimarokkia soittavan trion kannattaisi ehkä sitten mielummin kuunnella vaikka jousikvartettia oppimielessä ja popparin Glenn Millerin big bandia – ja viis veisata oman genrensä sen hetkisistä kuumista nimistä, joilta napatut makeat jutut tuppaavat latistumaan kopio kopiolta. Varmasti jokin tuntematon mestariteos tai kohtuullisen mukava sävelmä jää ilman ansaitsemaansa soittoa, mutta jonkinlainen konsensus aikaa kestävästä ja kuulijoita miellyttävästä teoslistasta vallitsee, ja ainakin omissa korvissani se kuulostaa verraten monipuoliselta ja rehevältä. Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. Rytmimusiikin puolella historia on lyhyempi, mutta sekin on ainakin 1970-luvulle asti ehditty jo kiteyttää pysyvään muotoonsa samaan tapaan kuin klassinenkin sektori. Samaa suosittelisin musiikin tekijöille, levy-yhtiöille ja niille radioihmisille. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. Menneiden vuosisatojen sävellykset kiertävät moneen kertaan suodatettuina ja jokunen määrä helmiä on jäljellä eri orkestereiden tulkittavaksi. f i . 04-05 Pa?a?kirjoitus 219.indd 4 3.4.2019 16.27. Kilpahevosilla on silmälaput, jotta ne eivät näkisi mitä muut hevoset tekevät. Niin sanotun rytmimusiikin määrä on niistä ajoista kasvanut huikeasti, ja jokaiselta vuosikymmeneltä julkiseen tietoisuuteen pääsee yhä kapeampi otos kyseisen ajan musiikista. Nyt radiosoittoon päätyvää tuotantoa leimaa vahva samankaltaisuus niin rytmiikan, soundien, harmonian, melodioiden tai melodiattomuuden kuin sanoitustenkin suhteen. Eikä sellaista statusta hevin riivitä pois, kun se on yhteisellä mielellä jollekin biisille annettu. Sellaisenkin teorian olen kuullut, että The Beatlesilla oli kyllä niin helppoa, kun pääsivät kirjoittamaan biisejään tyhjään maailmaan – pop-musiikkia vasta luotiin genrenä, siinä oli tilaa olla omaperäinen, ja uuden biisin nousu klassikoksi oli lähes automaattista. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . R i f f i k a u p p a Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. Ihan noinhan se ei ole, mutta siitä joskus toiste enemmän. Voihan toki olla, että klassiseen vihkiytyneelle valikoima ei näyttäydy samanlaisena. Tavallaan ymmärrettävää, koska jonkinlainen gaussin käyrä toteutuu kaikessa ihmisen tekemisessä – valioita syntyy vain rajallinen määrä. r i f f i . Aina voi arvella, että 50-luvun rokkareille oli hankalaa ponnistaa konservatiivisessa yhteiskunnassa esiin, eivätkä ne kaikki merkkiteosten joukkoon leimatut kappaleet nyt mitään sävellyksellisiä mestariteoksia ole. Juontuuko se tekijöiden omasta tahdosta, radioiden musiikkivalinnoista päättävien sanelusta vai levy-yhtiöiden päätöksistä, en tiedä. Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Puhdas energia, hätkähdyttävät soundit sekä esitystapa nostivat ne esiin ja niistä tuli aikansa symboleita
R i f f i k a u p p a Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rock-kitaroinnille. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. r i f f i . Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. 04-05 Pa?a?kirjoitus 219.indd 5 3.4.2019 16.27. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. f i . Luova studiotyö – äänittävän perusopas luo valmiudet studiohommiin. Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen
Irtonumeron hinta on 10,90 e . (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen 06-07 Sisa?lto. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, hinnan voit tarkistaa Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Untitled-1 1 9.12.2015 7:57:09 Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. 6 www.riffi.fi 2/2019 SISÄLTÖ 60 32 14 Jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 57,50 e (ensimmäinen kuuden numeron jakso) ja määrä aikaisena kuuden numeron jaksona 65,50 e . Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Martin Berka Anssi Eriksson Minna Hatinen Misha Koivunen Timo Koskinen Niko Laasonen Tommi Saarela Juha Seila Seppo Sillanpää Tommi E. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 10,90 e + posti kulut. HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Ikimuistoiset sessiot – muistelijana Maki Kolehmainen 14 Topmost – suomipopin pioneerit! 20 Seppo Ahokas – yli seitsemän tuhannen keikan mies 28 Duo ja Duo – kaksi kahden soittajan bändiä valtasi Tavastian: Ursus Factory ja The Pearl Hearts edustavat uusinta aaltoa 32 Tasha Taylor – mitä itsenäisempi sitä parempi 38 Karo Sampela – Ylöjärven juuret, Sevillan syke 40 Tapaus Jarmo Julkunen – kitarasta mandoliiniin ja mandoliinista ukuleleen SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 34 Jo’ Buddy – “Kun itse opettelee, niin ainakin kuulostaa itseltään.” KÄYTTÖTESTIT 46 Ashdown Pocket Tone – hupia ja hyötyä taskukoossa 47 Blackstar Unity 120 – bassosoundin kolmet eri kasvot 48 NUX Atlantic Delay & Reverb ja Tape Core Deluxe – efektejä, jotka innostavat soittamaan 50 Yamaha LL-TA BS Transacoustic – akustisen kitaran uusi ulottuvuus 52 Audio Sprockets ToneDexter – loihtiiko DSP pietsoon kitaran oikean soundin. 24. Riffi ilmestyy vuonna 2019 kuusi kertaa. Virtanen Timo Östman Nettitoimitus: Anssi Airas Toni Honkala Reima Lindroos Ville Pekkala Matti Rinne Tommi Saarela Tommi E. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen www-sivustomme Riffi-kaupassa. Virtanen Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. 219.indd 6 3.4.2019 11.04. 56 Unika – Dante-verkko korvaa JAMAKin 58 Electro-Voice ELX200 – aktiivina enemmän 60 Sennheiser XS Wireless Digital – langallisesta langattomaksi GRANDE FINALE 62 Normipäivä – mikrofonivalinnoista, sijoittelusta sekä monitoroinnista 64 Muusikkona maailmalla – jazzillisia sävyjä etsimässä 2 66 Alangon päiväkirja – liekeissä kaikin tavoin 8 ”Olin liian altis niille vaikutteille, joita olin saanut biisintekijänä Ruotsista.” Maki Kolehmainen, tuottaja Kannen kuva: Juha Seila YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh
219.indd 7 3.4.2019 11.04. 06-07 Sisa?lto
Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Jossain vaiheessa yhtyeeseen liittyi ammattilaistaustalla varustettu rumpali, jolla oli suurempia suunnitelmia. A i että naurattaa. Maki Kolehmainen aloitti ammatikseen soittamisen jo 80-luvun lopulla. 8 www.riffi.fi 2/2019 TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: MINNA HATINEN MAKI Kolehmainen IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Kyseessä oli perinteinen pop/rock -bändi, jossa hän soitti kitaraa ja lauloi. Maki Kolehmaisen jutut nimittäin. Hänen ajatuksensa oli, että viikonloppuisin tehtäisiin ammattikeikkaa ja viikolla omaa musiikkia. 08-13 Ikimuistoiset Maki.indd 8 2.4.2019 18.43. Tai ainakin jostain sieltä esihistorialliselta ajalta. Aloittakaamme siis alusta. No, se ammattilaispuoli saatiinkiin nopeasti uomiinsa ja yhtye teki keikkaa Einin, Lea Lavenin ja Marionin taustabändinä. Haastattelunauhaa purkaessaan kirjoittajan mieleen jää päällimmäisenä käkätyksen määrä. Tänä vuonna kolmekymmenvuotista uraansa taiteilijana juhlistavalta säveltäjä-tuottajalta irtoaa sen verran hauskoja tarinoita uraansa muistellessaan. Homma oli kuitenkin sen verran intensiivistä, että viikolla ei jaksettu enää tehdä mitään muuta. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin
– Aikakone on siinä mielessä oikea bändi, että se ei ole mikään levy-yhtiön kasaama juttu. Kun tulen takas niin ne plärää manuaalia kohdasta ”How to make more tracks”. – Ja sit yhtäkkiä se sitten sanoo; ”Maki, tossa kitara, sä tiedät sun juttus, mä tiedän sun juttus. Sitten aloin miettimään, että olis kiva kun olis pari tyttöä mukana tanssimassa. Tästä syystä hän ei pidä nykyään biisintekosessioista, kun monasti paikalle tulevat ihmiset tahtovat pysytellä omissa lokeroissaan. Ei silleen että, mulla on tää valmis biitti, jonka päälle aletaan tekemään. Kahden jätkän yhteistyönä syntyy täydellinen biisi ilman mitään ennakkovalmisteluja. Tästä puhelusta alkoi Berggrenin ja Kolehmaisen yhteistyö, joka ulottui Aikakoneen levyille asti. Kolehmaisen mielestä myös studiotyöskentelyssä kannattaa antaa intuitiolle mahdollisuus ja aikaa. Hänellä on käynyt näin monta kertaa. Ne kattoo mua ihmeissään, what the fuck you mean. ABBA ja Ace of Base. Jonas Berggren on yksi parhaimpia biisinkirjoittajia, mutta kaikella rakkaudella, ei hän tuottaa osannut, sanoi Elofsson. – Ja me soitettiin se biisi alusta loppuun siinä samantien. Toisessa päässä esitellään että, ”Hello is Maki there?” ”Yes.” ”This is Jonas Berggren from Ace of Base.” – Perkele, tää on joku radiopila. – Istuttiin kasvokkain ja otin kitaralla yhden soinnun. Kun levy-yhtiö ei pystynyt hommaamaan ruotsalaiselle soitinta, oli hän tokaissut kuulemma että: ”Antakaa Makin numero, mä soitan sille!” Tämän kerrottuaan Kolehmainen kävelee studion tarkkaamoon ja palaa olallaan valkoinen Rolandin kannettava kiippari. Yhdellä otolla. Ja sitten vielä silleen, että mikään ei kelpaa, vaan tehdään sen yhden tyypin ehdoilla. Se pöytä oli niin uusi ettei ne osanneet käyttää sitä. Suuri osa yhteistyöstä on tapahtunut Jörgen Elofssonin kanssa. Tehtiin biisit itse kuten myös soitettiin ja laulettiin ja pitkälle tuotettiin ne. ”Is this somekind of a joke?” – ”No, no, it’s really me. Mä olen aina tykännyt siitä, että kun alat tekemään muiden ihmisten kanssa duunia, ja kyseenalaistat sun omat lainalaisuudet ja ravistat itsestäs pölyt pois. Oli vaan luonnollista että Sani alkoi laulaa liidejä, vaikka hän tuli alussa Veran kanssa taustalaulajaksi. Kun Sani tuli mukaan homma muuttui heti, koska hän oli niin hyvä. Kolehmainen soitti hänelle Göteborgissa tehdyn kappaleen, jolloin hän kääntyi Makin puoleen ja tokaisi: ”Is this a joke?” – Se oli hänen mielestään niin kauhean kuuloista. Se on aika kaukana siitä mitä mä oikeasti olen. Maki muistelee hauskaa kohtausta äänityssessioista Ruotsin Göteborgissa. Bändiä perustaessaan Kolehmaisella oli monta esikuvaa, mutta kaksi oli yli muiden. Tästä päästäänkin näppärästi yhtyeeseen nimeltä Aikakone – Maki Kolehmaisen lempiluomukseen, joka oli aikoinaan kotimaamme suosituimpia yhtyeitä. Siinä oli kimppatekemisen korkein taso. – Tällä on vedetty Ace of Basen keikalla Olympiastadionilla. MAKI Kolehmainen 08-13 Ikimuistoiset Maki.indd 9 2.4.2019 18.43. Mä olin sen jälkeen ihan puhki, tilanne oli niin intensiivinen että se vei multa kaikki mehut. – Siellä oli Phonicin digitaalipöytä. En suosittele kenellekään, ei välttämättä natsaa joka kerta. Osa näihin aikoihin eli vuosien ’90–’93 välillä silloisen biisintekijäkaverin Mika Mettälän kanssa kirjoitetuista kappaleista päätyi aikanaan myös Aika-yhtyeen Hear Me Now -albumille. I’am huge fan of Aikakone!” – ”No voihan perkele!”, pysähdyin ja nojasin seinään. ”Onks tää hyvä sointu?” ”On”. Aloitetaan. Ei jumakauta…, Kolehmainen räkättää. – Tällöin tullaan tilanteeseen jossa päästään avoimin mielin haastamaan itseään kaikessa siinä mikä kuulostaa omasta mielestä hyvältä. Yhdessä valtakunnan suosituimmassa yhtyeessä musisoidessaan Kolehmainen sai tottua siihen että pärstä oli vähän väliä esillä milloin missäkin mediassa. Makin mukaan sessiot ovat silloin onnistuneita, jos onnistuu tapaamaan jonkun jonka kanssa synkkaa ja yhteistyö jatkuu yli sessioiden. www.riffi.fi 2/2019 9 Tätä jatkui täyspäiväisesti kaksi vuotta, kunnes Kolehmainen päätti siirtyä tanssibändiin joka teki keikkaa ainoastaan pääkaupunkiseudulla. – Mun Aikakone-hahmo on alkanut elää omaa elämää. Jörgen Elofsson Maki Kolehmainen on tehnyt työtä monen ruotsalaisen biisinkirjoittajan/tuottajan kanssa. Sessioiden jälkeen matka jatkui Tukholmaan, jossa oli tarkoitus työskennellä Jörgen Elofssonin kanssa, joka on yksi Ruotsin arvostetuimpia biisintekijä-tuottajia. – ”Ollaan tulossa Suomeen esiintymään ja ajattelin, että sulla Maki on pakko olla joku kannettava syntikka kun levy-yhtiö ei ollut löytänyt mulle sellaista”, Kolehmainen muistelee ensikeskusteluaan Berggrenin kanssa. Emmä viitti kysyy, kun Jonas on kuitenkin ”the Man”. – Aluksi Aikakoneessa oli vain minä ja Alex. Oltiin hirveen omavaraisia. Musta on tullut semmonen elämää suurempi hahmo, jota mua on itsekin aika vaikea tunnistaa. Kymmeniä miljoonia myyneen Ace of Basen biisintekijä kertoi olleensa Suomessa tekemässä jotain lanseerausta ja kuullut samalla Aikakonetta ja tykästynyt kovasti. Mä menen hämilleni, ”you know harmonies.” ”Okei, Maki käy hakemassa kahvia, anna meille vähän aikaa.” – No mitä hittoa mä jotain kahvia lähden hakemaan kun pitäis laulaa stemmoja. Kumpikin olivat ruotsalaisia ja kummassakin kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Sani oli laulanut liidit ja sanoin Jonakselle, että vois tehdä stemmoja. – Hänellä on sellainen tapa, että kun tavataan, käydään läpi kaikki kuulumiset ja sitten jauhetaan jostain yhteiskunnallisista asioista, kunnes mun pitää jossain vaiheessä keskeyttää, että ”Mites se biisi?” ”Odota vähän vielä”, ja juttu jatkuu jostain poliittisesta epäkohdasta. Maki muistelee hiljattain tapahtunutta biisintekosessiota, jossa kyhäiltiin kappaletta Ma tias Mikkosen levylle. Hedelmällisintä olisi kun heitettäisiin kaikki tittelit ja historia pois. Ei se ole mitään yhteistyötä, ei kukaan silloin heittäydy ja luo jotain uutta. Elettiin selkeästi studiotekniikan murrosaikaa. – Kävelin vuonna 1999 Helsingissä Kaivopihalla ja yhtäkkiä puhelin soi. Olikin käynyt niin, että yhdestä hänen esikuvistaan oli tullut Aikakoneen fani. Mulla on vieläkin tallessa se demo ja se sävellys pääty sellasenaan levylle. Ace of Base Maki Kolehmaisesta oli tullut jopa sen suuruusluokan hahmo, että hänet tiedettiin myös Suomenlahden länsipuolella. – Itse sessioissa ei synny mitään, mutta sit jälkikäteen ollaan tehty yhdessä juttuja. Tehdään prima vistana tää biisi, mä laulan, sä soitat soinnut.” Mä olin ihan paniikissa, että mitähän nyt tapahtuu. Hallussa oli kaikki bändin levyt
Ehkä olin, mutta se johdatti mut tähän ruotsalaiseen biisintekomaailmaan. ”Kukapa ei haluisi tehdä englanniksi musaa ja valloittaa maailmaa?”, hän kysyy. Homma lähti liikkeelle Kolehmaisen ruotsalaisen kustantajan kautta. Niin se on paljon mukavampaa kaikille. Minusta tuntui, ettei hän ollut valmis heittäytymään. Ilman että siitä aletaan sen enempää keskustella. – Mutta ei näitä hommia rahojen takia tehdä. Tyhjensi studion roskiksia. – Kun tuollanen maailmanluokan tekijä tekee tuollaisen tarjouksen, niin totta kai mä katson sen kortin. – Vaikka tehtiinkin hommia kasvokkain, mentiin silti täysin hänen ehdoillaan. Mä kuitenkin ajattelin, että meillä on se oma juttu, eikä ne teknisesti kuulostanut yhtään meiltä. ”Toiko on Max Martin?” – Denniz PoPista on tarina, että hänelle oli soitettu pankista, että ”Meillä on ongelma sun tilin kanssa.” ”Ei ei, kyllä siellä pitäis olla rahaa… ei voi olla miinuksella.” – ”Rauhoitu, se ei ole ongelma, että siellä ei ole rahaa vaan se, että siellä on liikaa rahaa. Niin kauan kun musan teko on hauskaa ja menee läpi johonkin, mä jatkan. Hän ehdotti biisintekoa ruotsalaisten kanssa. Loppuiko Kolehmaiselta paukut vai haluttiinko homma viedä uusille leveleille ulkomaisin voimin. Toinen biiseistä kuulosti ihan Beach Boysilta, eikä se sopinut Aikakoneelle ollenkaan. Millaista oli hylätä noin kovan kaverin tekemä biisi. Aikakone oli neljän vuoden aikana julkaissut kolme huippulukemiin yltänyttä levyä. Mistä sä pystyt sanomaan, että jos joku sanoo biisiin vaikka vain yhden sanan – mutta jos se on sen biisin avainsana, johon kaikki tarttuu. Se avasi hänelle aivan uuden maailman. Sitä ei julkaistu oikeana päivänä, joka olis ollut tietysti vuosituhannen viimeinen päivä. – Kaikki sano mulle, että olet tyhmä kun teet sen. Jos tälle alalle haluaa, rahan tekemisen saa unohtaa. Levy oli osiltaan paluuta Aikakonetta edeltävään aikaan, sillä osa kappaleista oli sävelletty vuosina ’90–’95 eli ennen yhtyeen perustamista. Tapasin Max Martinin 90-luvulla. – Se olikin rankka päätös, jota mietin pitkään. Mä ajattelin myös, että kun alan tekemään ruotsalaisten kanssa niin pääsen lähemmäs mun yhtä tavoitetta eli maailmanlaajuista hittiä. En määrittele kappaleen hyvyyttä kuitenkaan listasijoituksilla, mutta jos mä tiedän sisälläni, että nää ei enää tästä parane, että selkeesti on jokin kulminaatiopiste saavutettu, mä lopetan. – Oli kiva seurata, kun Jörgen pamahti samalla kaikkien tietoisuuteen. – Mä halusin, että homma elää. Mä kuitenkin katson aina eteenpäin, ja yritän oppia virheistäni. Se on suojaamaton tili ja siellä on kolmekymmentämiljoonaa kruunua rahaa.” Ei ne mieti sitä rahaa – eikä pidäkään. Kustantajista puheen ollen, Kolehmainen teki ensimmäisen kansainvälisen kustannussopimuksensa vuonna ’95. Loppujen lopuksi Harris tuli Suomeen vain yhden kappaleen takia. Mentiin sinne, laulukopista tuli nuori mimmi ja esitteli itsensä mulle: ”Hello, my name is Britney Spears from America.” – Kuka helkkarin Britney Spears?, mietin ja vastasin, että ”Hello, my name is Maki Kolehmainen from Finland.” Muutaman kuukauden päästä Spearsin single ”…Baby One More Time” räjähti koko maailman tietoisuuteen. Lienee syytä vielä kerran mainita, että Aikakone oli samaan aikaan yksi valtakunnan suosituimmista yhtyeistä. – Tottakai haluan. Oikeastaan englanniksi tekeminen oli aina ollut Kolehmaisen lähtökohtana. Aina ei voi tehdä listaykköstä. Kauhtuneet verkkarit, joissa oli pussit polvissa ja liian monta kertaa pesty t-paita. Ei kukaan noista tyypeistä. – Ruotsalaisilta opin myös sen, että käytä vähemmän sointuja, haha… Maki Kolehmainen palaa vielä kerran biisin tekemisen ihmeelliseen maailmaan. Kolehmaisen kaveri, Jörgen Elofsson teki samalle albumille Sometimes-kappaleen. 10 www.riffi.fi 2/2019 Biisisessiot amerikkalaisen Tina Harrisin kanssa ovat hyvä esimerkki lokerossa pysyttelemisestä. Mä luulin sitä siivoojaksi, kun sillä oli niin epäsiistit vaatteet. Tuottaja oli norjalainen Ole Evinrud, joka oli tehnyt työtä muun muassa Ace of Basen kanssa. Kumpikin kappale äänitettiin, mutta… – Ei me pystytty julkaisemaan niitä, kun ne ei laadullisesti täyttänyt Aikakoneen kriteerejä. Aika: Hear Me Now, RCA 2001 Jätetään name-droppaus vähäksi aikaa. Oli halu oppia uutta ja saada uusia vaikutteita. Kun hänellä oli niin karmea repertuaari pohjalla, ei oikein uskaltanut sanoa siihen mitään. Makin seikkailut ruotsalaisten kanssa ”Mä ajattelin myös, että kun alan tekemään ruotsalaisten kanssa niin pääsen lähemmäs mun yhtä tavoitetta eli maailman laajuista hittiä.” 08-13 Ikimuistoiset Maki.indd 10 2.4.2019 18.43. Looginen jatke tälle oli vaihtaa esiintymiskieltä ja suuntaa tavoitteet ulkomaille. Love is the Answer päätyi Aika-yhtyeen ainoalle albumille. – Suomenkieli tuli vaan siitä että joka puolella toitotettiin että pitää vetää suomeksi. Ilmoitin hänelle, että ei voida julkaista sitä enää seuraavana vuonna, mutta ehkä me julkaistaan se myöhemmin jossain kokoelmalla… ei ole vielä tullut sitä päivää. – Totta kai biisintekijänä ketuttaa, jos joku juttu ei mene läpi, ja välillä hämmästyy kun jokin juttu menee läpi. Kolehmainen innostui yhteistyöstä niin paljon että päätti että Aikakone tekee englanninkielisen levyn. Mutta siinä vaiheessa, kun en voi enää kehittää itseäni ja löytää jotain uutta, vähän kuin huippu-urheilua: jos tulokset alkaa laskemaan, niin sitten on aika lopettaa. Myös Jonas Berggren halusi osallistua levyn tekoon kahdella kappaleellaan. Ensimmäinen albumi myi sataneljäkymmentätuhatta, toinen 100 000 ja kolmas viisikymmentätuhatta kappaletta. Pyörin studiossa Jörgenin kanssa, joka kysyi, että haluanko käydä Cheironissa, joka oli sen hetken maailman kovin tuotantopaikka. Hear Me Now oli levy, jolla käytettiin eri biisintekijöitä ja uutta tuottajaa. – Mä opin Ruotsissa sen, että aina kun huoneessa on neljä ihmistä niin jaetaan krediitit neljän kesken. Harris tuli Suomeen Kolehmaisen kustantajan kutsumana. Saatiin sitten takaportti toisen biisin nimestä, joka oli ”Last Day of ’99”. Mantra, jota Kolehmainen tykkää toistaa on: ”Tekee hyvää työskennellä muiden kanssa.” Tätä oppia hän on ainakin itse toteuttanut uskollisesti. Eniten kansainvälistä yhteistyötä hän on tehnyt ruotsalaisten kanssa. Kaikki, mitä Suomessa voi saavuttaa oli jo saavutettu
Lattiat täynnä arvolevyläjiä. – Asko Kallonen kysy haluttaisko tehdä Vintiöt-levy. Ja hirnuntaa aiheuttavat tarinat jatkuvat. – Silloin ajattelin että tehdään tää silleen ruotsalaisittain, että se siis soundaa ruotsalaiselta. Se nosti vähän nolona sen autotallin oven ja se oli täynnä kultaja platinalevyjä. Biisi oli myös pitkän aikaa listaykkösenä. Suomessa oltiin totuttu siihen, että lavalle mennessä jengi sekoaa. – Ja nyt kun katsoo taaksepäin niin kaksi ensimmäistä albumia on myös äänitysteknisesti kaikkein korkeatasoisimpia. Kysyin, että minkä takia hän ei aja autoa sinne sisään. – Siellä oli muuten hauska juttu hänen autotallinsa kanssa. Levy-yhtiö ei kuitenkaan uskonut bändin kansainväliseen menestykseen. – Kun se oli tietyllä tavalla semmosta sinisilmästä touhua. No, totta kai ne suostu tekemään sen, olihan niiden vaikea sanoa ei bändille, joka on just myynyt 300 000 levyä. Alkuun mä ajattelin että voitais käyttää ekan levyn pohjia ja vaan laulaa ne englanniksi. Onnea syntymäpäivänne johdosta…” Otti yleisön saman tien haltuun. Oli hyvä oppitunti meille, että tässä on vielä vähän matkaa. Henkilönä hän on aivan loistava ihminen. Hänen ammattiinsa kuuluu jatkuva itsetutkiskelu. Albumi oli Maki Kolehmaiselle merkityksellinen levy, koska muiden kanssa työskennellessä hän oppi paljon uusia tapoja tehdä biisejä. – Ne aloitti keikan toivottamalla, ”Hello Mr. Huumoriryhmän sloganit kuten ”Asiaa”, ”Rane on kingi” ja ”Tsiisus, mikä pjönttö” olivat pesiytyneet vahvasti nuorison käyttökieleen. Aikaa ei ollut hukattavana. – Eihän me saatu levy-yhtiöltä hirveästi tukea. – Mä en uskonut, että se levy menis niinkään hyvin läpi. Kun levyn ympäriltä oli pöly laskeutunut, oli olo ristiriitainen. – Stefan Goldberg sanoi mulle, että ei ole kuullut Abban jälkeen näin hyviä biisejä. Ja tottahan toki siihen saumaan piti tehdä myös levy. Plus, että mä olin liian altis niille vaikutteille, joita olin saanut biisintekijänä Ruotsista. Tänä päivänä albumia kuunnellessaan häntä naurattaa. Levyn tekeminen oli kuitenkin Makille myös henkisesti tärkeä levy, sillä se edusti hänelle ja toiselle bändin perustajajäsenelle Alexille paluuta alkuperäiseen linjaan. Jos vertaa Aikakoneen kolmea ensimmäistä albumia, niin varsinkin kahdella ekalla (Tähtikaaren taa, 1995 ja Toiseen maailmaan, 1996) on aika uniikkia materiaalia. Vaikka olis ollut minkälainen ilma, autoa ei ikinä ajettu talliin sisään. – Oltiin kerran BMG Eventissä Kreetalla 2000. Koska mies kykeni samaan aikaan säveltämään esimerkiksi Tiktakille hittejä, ymmärsi hän, ettei menestymättömyys voi olla biiseistä kiinni. Rock Me Baby -kappale kuulosti jopa niin ruotsalaiselta, että Ruotsin EMI Music Publishing tarjosi Kolehmaiselle rahakasta kustannussopimusta. Se ja se. Kolmannella levyllä (Maa, 1998) mukaan tuli jo ruotsalaisia. Kova talvisota-fani, jonka kanssa oli kiva turista niistä asioista hänen merenrantakämpässään. Levy on hyvä esimerkki nopeasta projektista, sillä Kallosen soiton jälkeen Vintiöt oli studiossa noin kahden viikon pääs”Ei näitä tule kuunneltua, ellei joku laita jossain erikseen soimaan.” 08-13 Ikimuistoiset Maki.indd 11 2.4.2019 18.43. Osa materiaalista on ihan loistavaa, osa ihan hirveetä paskaa. Ja se kuului niissä biiseissä. Niiden oli vähän pakko suostua siihen. Nyt tarkasteltuna se oli virhe. www.riffi.fi 2/2019 11 – Oli myös kiva huomata, että on ne maailmantähdetkin ihan inhimillisiä. Mä vastasin, että toi on aika hienosti sanottu suomalaiselle jätkälle. Nyt jengi ei seonnutkaan vaan istu siellä jäykkänä kuin PohjoisKoreassa kommunistisen puolueen kokouksessa. Hän näkee sen erillisenä osana Aikakoneesta. Sen jälkeen tuli kuitenkin sellanen fiilis, että ehkä tää oli nyt tässä – ainakin vähäksi aikaa. Ne kestää vieläkin päivänvaloa ja se näkyy myös keikoilla. Kylmät levyyhtiötyypit katto vaan että mikäs poppoo tää on. Meidän keikka oli vähä kuin lampaat teuraalle -tyyppinen homma. Maki Kolehmainen kertoo loppuun eräästä Aika-yhtyeen harvoista ulkomaan keikoista. Jopa Sanin ääni rupes värisemään. Aikakoneen mittareilla koettiin että oltiin epäonnistuttu. – Jos ajatellaan että kyseessä on englanninkielinen levy, niin sehän on tosi hyvin menestynyt. No totta kai! Olihan siellä kuitenkin Samuli Edelmann ja kumppanit mukana. Aikan esiintymisen jälkeen lavalle tuli nuori amerikkalainen bändi nimeltä N’Sync, jossa johtohahmona kohtalaisen lupaava Justin Timberlake. No, eihän se ihan samaan malliin myynyt. Sillisalaatti on sana, jolla Kolehmainen albumia kuvailee. Biisinkirjoittajana Maki ei kuitenkaan lannistunut ”flopanneen” albumin jälkeen. Mä olin että ei saakeli. Toisaalta taas Hear Me Now -kappale päätyi Young Love -elokuvan tunnariksi. Suomenkieli oli aina ollut hänelle suosiosta huolimatta jonkinasteinen harharetki. Vintiöt: Asiaa, BMG Ariola oy 1995 Vuonna 1995 Vintiöt oli jokaisen kansalaisen tietoisuudessa. – Jälkikäteen kun ajattelee, niin meillä oli myös se hirveä ongelma, että englanninkielinen ääntämys ei ollut ominta Sania
Kuuntelun perusteella taiteilijat saivat valita niistä omansa. – ”Eiku sun pitää lähteä mun mukaan sinne viemään sitä!” Mulla oli maiharit ja farkut päällä, en ollut mitenkään valmistautunut tuollaiseen. Näillä mennään. – Totesin Ilta-Sanomien haastattelussa, että harvoin biisintekijä saa tehtyä samaan aikaan valtakunnan pidetyimmän ja vihatuimman biisin. Kyse on tietysti Kuuden vuoden kuuliaisuus -kappaleesta, joka tehtiin tilaustyönä Kurt Westerlundille eli Kurrelle. ”Asiaa” oli Kolehmaiselle mielenkiintoinen levy siinä mielessä, että se oli vähän kuin rapin tekemistä. On se kuitenkin muutama satatuhatta kertaa siellä pyörinyt. Kurt Westerlundin piti tulla laulamaan kappale lauantaina, mutta mies oli jäänyt päiväksi jumiin Lontooseen lumimyrskyn takia. Kolmen ikimuistoisen session lisäksi Maki Kolehmainen nosti esiin erään yksittäisen biisisession, jolla mies sai osakseen vähän erikoisemman tunnustuksen. Tuottaja ei muuten halua, että hänen nimensä tulee kenenkään tietoon. – Multa kysytään usein, että koska mä saan kutsun Linnan juhliin. Westerlund oli tullut suoraan lentokentältä studioon ja halusi luovuttaa levyn ennen tuloksen julkistamista. Sessioiden ehdoton takaraja oli seurueelle maanantaiksi varattu Tallinnan risteily, joka viimeistään nosti Samuli Edelmannin koko kansan tietoisuuteen. ”Nyt on vittu kiire, jos meinaat antaa tän lahjaks niille ennen kuin vaalit päättyy. Tekevälle sattuu. Se laitto sinne kuvan ja sen biisin perään. – No kolme biisiä päivässä ja olihan niillä ne vitsit valmiina, vaikka kyllähän niitäkin muokattiin koko ajan siinä lennossa. Kurren levylle päätynyttä versiota hinkattiin vielä pitemmälle. – Totesin, että helvetin huono idea. Alko tulla tappouhkauksia ja muuta. Kuuntelemme kun Kari Hie… eikun Kaido Kuukap lauMaki ja Kurre 08-13 Ikimuistoiset Maki.indd 12 2.4.2019 18.43. Trackit ja kertosäkeet oli tehty valmiiksi ja artistit vetivät juttunsa siihen päälle. Aikaa äänityksiin oli varattu perjantaista maanantaihin. Olisi todella noloa antaa se heille sen jälkeen. Lienee turha mainita, että tätä taidetta tuotettiin vahvasti kosteissa olosuhteissa. Kappaleen sävellys valmistui viikkoa ennen vaalien toista kierrosta. Kaikesta biisiin kohdistuneesta vihapuheesta huolimatta ainakin Asko Kallonen kehui kappaletta. – Okei, levy oli annettu. 12 www.riffi.fi 2/2019 tä. – Ehkä me joskus vielä soitetaan se Senaatintorilla sinfonia-orkesterin kanssa. Mua nauratti. Radio Helsingin Paskalista soitti biisiä hyvin paljon. Neljä päivää kuulostaa aika lyhyeltä ajalta. ”Tässä on Saulille neljä CD-R:ää…” ja tulos julkistettiin samaan aikaan. Silloin huomasin, että ei tää olekaan Nelonen vaan YLE. Meidät haukuttiin ihan maan rakoon. Minkälaisia meemejä siitä tulee, jos mä menen kättelemään Sauli Niinistöä. – Mä jouduin sammuttaa sen. – Joo, ne pyysi mua sinne haastatteluun. Monta päivää. – ”Mihin tää oikein menee?” ”Ykkösen suureen vaalilähetykseen. Siitä se tais olla kiinni. Se oli silloin todella paljon vaikeampaa kuin nykyään. Sanoja ei ollut. – ”Älä sä siitä välitä”, vastasi tilaaja. Sauli ei vaan uskalla kutsua mua. Kun lähdettiin studiosta Finlandia-talolle, Kurre pyysi vielä tuottajaa laittamaan sen nettiin. Kuuluu huuto, ”Hei Maki, voitsä jotenkin kommentoida tätä voittoa?” ”Eijeijei, kysykää Kurrelta.” ”Eikun me halutaan sut tähän!”, ja ne veti mut siihen pöydän ääreen. – ”Emmä kerkee, Maki. – Sitten me mentiin sinne Taka-Töölöstä hirveessä lumisateessa. Noin kolmetuhatta peukaloa alaspäin ja kolmesataa ylös. Olisin mennytkin, mutta jostain syystä sitä ei koskaan tehty. – Hän ei ymmärrä miksi sitä haukutaan. Mä tarviin ne.” Hän suostui ja lähetti ne mulle, ja mä en edes avannut niitä. Silloin meitä syytetään perseennuolemisesta!” Sanat kaivettiin mailista ja Kolehmainen luki ne ensimmäisen kerran. – ”Nää on ihan hirveet, et sä voi laulaa näitä. Antaa Makin kertoa tarkemmin. Biisin julkaisun jälkeen Kolehmaisen puhelin soi taukoamatta. Kurre sai levyn käteen klo 19:30. Biisiaihioita oli läjäpäin. Juostaan yläkertaan, vastaan tulee Niinistön turvamiehiä. Nyt mä lähden pois täältä kenenkään huomaamatta. Westerlund soitti Kolehmaiselle ilmoittaen haluavansa tehdä kappaleen Sauli Niinistölle ja Jenni Haukiolle, joiden tuttu Westerlund on. Mukana oli myös raitoja, joissa oli pelkkää puhetta. Mä kerkesin sanomaan hänelle, että älä vaan kysy multa vaalibiisiä. – Joo, tai ei sitä ryhmää saanut pysymään paikalla pidempään. – Menin moikkaamaan Pekka Haavistoa hänen vaalitilaisuuteen ja hän oli sanomassa mulle jotain. Maki oli lähdössä kotiin, Kurre viemään levyä Jennille ja Saulille vaalivalvojaisiin Finlandia-talolle. Laulaja pääsi paikalle sunnuntaina, joka oli päivä jolloin myös presidenttikilpa ratkesi. Katoin, että okei, tää on Nelonen, ei sitä kukaan katso. Kappale editoitiin ja laitettiin valmiiksi. Väitän, että jokainen Helsingin hipsteri tulee silloin paikalle. Mentiin aika paljon intuition pohjalta. Jos haluat hävitä vaalit varmasti, mä voin tehdä sen. Kymmenen, yhdeksän, kahdeksan…” Mä jouduin sinne aivan pystymetsästä, mitenkään valmistautumatta. Mä lupasin hänelle. Oli siis tarkoituksella mietitty, että neljä päivää riittää. Hän repesi, ”Just sitä mä olin kysymässä.” – En varmaan tee, jos et halua hävitä vaaleja. Tästä tulee sanottavaa.” Silti se halusi vetää ne, Sanoin hänelle, että sä kannat sit vastuun… – Alettiin äänittämään ja naurettiin tuottajan kanssa. Ne ottaa mun takin pois ja työntää siihen pöydän ääreen. Se mikä Youtubessa on kuultavissa on vaan demo. Olen juuri lähdössä mökille.” Mies odotti jo eteisessä ulkovaatteet päällä. Apuun pyydettiin – tai siis rukoiltiin – Sanna Mustosta, joka oli tehnyt muun muassa Robinin Frontside Ollien. – Sellaista oli harvemmin tehty Suomessa ja varsinkin mulle se oli ihan erilainen tapa tehdä kuin Aikakoneen tapauksessa. – Äänestys päättyi kahdeksalta ja Kurre pääsi studioon viideksi. Ehkä kappaleen tekstimaailma saattaa kirpaista joitakuita, Maki pohtii. Sit sinne alkoi tulee sitä ”palautetta”. ”Pliis, tee nyt. Kommentoin muunmuassa, että ”Aina kun olen päässyt äänestämään Saulia, olen äänestänyt Saulia.” Se kommentti on seurannut mua siitä lähtien
”Ei me silti olla kiinnostuneita. Se on myös osa tän homman viehätystä. ”Kaikessa sitä on oltu mukana”, Kolehmainen hymähtää. Kun mä en ole masokisti. Kolehmaisella oli Universalin kanssa sopimus, että kolmen vuoden ajan kaikki hänen artistinsa ja albuminsa julkaistaan heidän kauttaan. Me käytännössä valvottiin koko äänitysten ajan. Työ alkoi hirvittävällä editointisavotalla. Robinin debyyttiä alettiin työstää epätietoisuuden vallassa. – Se oli levy, johon me uskottiin. Mikä tää juttu oikein on?” – Selitin mistä oli kyse, ja vastaus oli silti ”Ei kiinnosta”. Perillä odotti kaksi voimansa tunnossa olevaa uutta kykyä. Onkohan Samulin porttikielto Viikkarille vielä voimassa. Miltä tuntuu kun Robin ei enää esitä vanhoja kappaleitaan, joihin sinäkin olet osallistunut. Mä tein kaikki biisit. Kuinka usein tulee tätä levyä kuunneltua. En minä ole hullu, vaan te tulette myymään näitä levyjä paljon. – Palaveri käynnistyi.”Mitä sulla olisi tarjolla?” – Käytiin muut artistit läpi, olin säästänyt Robinin viimeiseksi. – ”Oisko sulla vielä jotain?” ”Joo, mulla olis tämmönen nuori kundi”, soitin biisin heille. Sanoin levy-yhtiölle ekan levyn ilmestyttyä, että tehdään toinen levy heti putkeen. – Ehdotin, että menen yhden biisin kanssa McDonaldsiin, kun olin tehnyt Aikakoneella heidän kanssa duunia aiemmin. Seuraavana vuonna Robin valittiin Emma-gaalassa vuoden tulokkaaksi, Koodi vuoden pop-albumiksi ja Frontside Ollie vuoden biisiksi. Jimi Constan tine, Ville Alajuuma, Pekko Haimi ja Mats Stanfors ruotsista olivat tiimissä mukana. Kolehmainen on hyvä säveltäjä, mutta tulevaisuuden näkemiseen ei hänkään pysty. Ja näinhän siinä kävikin sillä Robinin kaksi ensimmäistä albumia myivät vuoden aikana miltei 200 000 kappaletta. – Mä jouduin tekemään sitä levyä yksinään omalla riskillä, kun en tiennyt, haluaako uusi A&R jatkaa sitä sopimusta. ”Te olette jo sainanneet ton jätkän!” Ja taas toisiinsa tuijottelua. Kolehmainen totesi lakonisesti, että ”Sitten meillä on ongelma.” – Kumpikin kaveri vilkaisi toisiinsa ja nojasi eteenpäin. – Mun mielestä se on täysin loogista, kun lähdetään tekemään englanninkielistä musiikkia. Ei voi koskaan tietää. Levy oli tehty melkein valmiiksi. Kumpikin nojaili seinään kädet niskan takana. Ja tärkeä levy senkin takia, koska palasin sillä takaisin nuorisopoppiin joka meni helkkarin hyvin läpi. u ”Se on aina mysteeri, kun uusi levy tulee, että mikä kappale sieltä poimitaan esiin.” 08-13 Ikimuistoiset Maki.indd 13 2.4.2019 18.43. – Sessiot on jäänyt mulle kuitenkin päällimmäisenä mieleen siitä, että Samuli Edelmann putosi laivalta mereen, mitä en ihmettele yhtään kun katto missä kunnossa ne lähti studiosta. Maki oli Aikakoneen jälkeen ollut poissa kansan silmistä, mutta materiaalia oli syntynyt koko ajan läjäpäin. Mentiin himaan nukkumaan. Jos se lyö maailmalla läpi, niin ne biisithän saa uuden elämän kun miljardit ihmiset tulee katsomaan, mitä se on aiemmin tehnyt. – Sanoin Jimille, että tule mukaan, siitä tulee hauska palaveri. Oli uuden palaverin aika Universalilla. Ei se sitä kuitenkaan tekemättömäksi saa. Robinin debyyttialbumi Koodi myi päivässä triplaplatinaa eli 60 000 kappaletta. Ilmestymisvuonna albumia myytiin Musiikkituottajien tilastojen mukaan yhteensä kaikkiaan 117 126 kappaletta. – ”Mitäs sulla nyt on Maki?” – Kuule, kävi sillain että mä ostin sen saunan ja laitoin sen päälle. Sinkuksi valittiin edellämainittu Frontside Ollie. Sieltä sanottiin, että sä olet ihan hullu. Kuitenkin taho, jonka kanssa sopimus oli tehty, oli poistunut Universalin palveluksesta. Hyvänä esimerkkinä on, että kun Robinin ensimmäinen single, Frontside Ollie julkaistiin, oli biisivalinta hänen mielestään väärä. Ja sittenhän ne kiinnostu siitä. ”Mikä ongelma, Maki?” Oli Makin vuoro nojata taaksepäin. – Levyn teon aikana naurettiin ihan saakelisti. Mä myin niille 40 000 kokopitkää levyä. Faija vastasi, että mee mieluummin Hesburgeriin, joka on myös Turusta. Vaikkei Kolehmainen yksin homman takan ollutkaan, antoi hän kuitenkin kasvot Robinin taustatiimille. – Siinä joutui tekemään tosi nopeasti. Kaverit pyysi meitä mukaan Viroon, mutta ei. Niin mäkin tekisin. Palaamme keskusteluun biisintekijän jatkuvasta oman työnsä analysoinnista. Ei voinut jäädä tuleen makaamaan, vaan piti mennä koko ajan eteenpäin ja keksiä ratkaisuja. Kappale jonka Maki levy-yhtiön edustajille soitti oli Robinin myöhemmin breikannut Frontside Ollie. Robin: Koodi, Universal Music 2012 Robin oli artisti ja Frontside Ollie kappale, jotka palauttivat Maki Kolehmaisen koko kansan tietoisuuteen. Universalin palvelukseen oli astunut kaksi uutta A&R:ää, joiden kanssa oli tarkoitus palaveroida. Se oli hieman erilaista levyntekoa. Oltiin aika rikki sen jälkeen. Voit vaan kuvitella, kun tommonen huumoriryhmä tulee kaljan voimalla levyä tekemään. www.riffi.fi 2/2019 13 leskelee virolaisella aksentilla ”kukkerpallia”. – Ei näitä tule kuunneltua, ellei joku laita jossain erikseen soimaan. Studion jälkeen levy viimeisteltiin Music Makersissa. Kato Maki, jos sä meet saunaan ja kiukaassa ei ole lämpöä, niin sinne on turha heittää vettä.” – Okei, fair enough, mutta mä palaan vielä aiheeseen. Loppu onkin sitten musiikin historiaa. Laulut oli äänitetty nauhalle ja samplattu siitä koneelle. Maki oli siis vähän aikaa ilman yhtiön puolista kontaktia. Näissäkin sessioissa oli opettavainen puolensa. – Se on aina mysteeri, kun uusi levy tulee, että mikä kappale sieltä poimitaan esiin. Eikä muuten tule Robinin ekaakaan kuunneltua…, lopettaa Kolehmainen mystisesti rakentaen oivan aasinsillan viimeiseen sessioon. Katsoivat toisiinsa ja: ”Ei me kyl tämmösestä olla kiinnostuneita. Voi olla että joku kävi jopa paikkaamassa jotain seuraavalla viikolla. Tosi hektistä, kun piti koko ajan tehdä sitä hommaa ja pitää ryhmä jotenkin kasassa. Otattekste tän vai teenkö mä tän, kun mä jo myin tätä levyä nelkyttuhatta kappaletta. Seuraavaksi palaveroitiin Robinin isän kanssa. Nyt se on kuumana ja sinne voi heittää taas vettä. Esimerkiksi neljä Laura Voutilaisen albumia ja ties mitä muuta
Yhtye hajosi vuonna 1968, mutta palasi yhteen parikymmentä vuotta myöhemmin – 25-vuotisjuhliinsa Provinssirockin lavalle. Siitä lähtien Topmost on jälleen esiintynyt säännöllisesti. Bändi opittiin tuntemaan tiukasta stemmalaulusta ja taidolla tulkituista päivän pophiteistä, mutta myös rhythm’n’bluesja soul-henkisestä revittelystä. Topmost juhlistaa kunniakasta taivaltaan konsertti kiertueella kevään ajan, mutta juhlatunnelmissa jatketaan läpi vuoden. – Kun Topmost koottiin uudestaan kahdeksankymmenluvun lopussa, niin meikäläisestä joka oli bändin hajoamisen jälkeen kehittynyt ammattimuusikoksi tuntui mukavalta palata vanTEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA Topmost – suomipopin pioneerit! 1964 perustettu Topmost juhlii 55-vuotista uraansa konserttikiertueen merkeissä. 14 www.riffi.fi 2/2019 M aaliskuussa käynnistetty Topmostin keikkabussi vierailee juhlakiertueen puitteissa noin kymmenellä paikkakunnalla. Jo pari vuotta perustamisensa jälkeen siitä tuli Suomen suosituin nuorisoyhtye, jonka keikkamatkat ulottuivat Ruotsiin ja Tanskaan saakka. Tämän lehden ilmestyttyä Topparit ehtii nähdä vielä Järvenpäässä, Tampereella ja Hyvinkäällä, ja kiertue päättyy toukokuussa Aleksanterin teatterin kupeeseen Helsingissä. Helsinkiläisten koulupoikien vuonna 1964 perustama Topmost on varmaankin maamme vanhin toimiva rokkibändi. Ennen Topmostin uutta tulemista kitaristi Eero Lupari ehti soittaa vuosikaudet muun muassa Eero & Jussi Raittisen The Boys -yhtyeessä sekä levyttää studiomuusikkona vaikuttavan määrän raitoja. ”Topparit” on maailmanluokan harvinaisuus – bändi, joka soittaa edelleen 1960-luvun kokoonpanossaan. Kiertueen jälkeenkin Topmostin juhlavuosi jatkuu keikkailun merkeissä, ja aikeena on koluta koko maa Lapin perukoita myöten. Vaikka Topmostin keikkaohjelmisto oli ja on paljolti englanninkielistä, tunnetuimmat hittinsä se lauloi suomeksi, kuten ”Näen mustaa vain” (Black is Black) ja ”Merisairaat kasvot” (A Whiter Shade of Pale). 14-19 Topmost.indd 14 3.4.2019 16.28
Jokainen säätää tasapainoa omalla etäisyydellään mikistä. Soundi syntyy lauteilla Topmostin basisti Heimo ”Holle” Holopainen lopetti päätoimisen muusikon uransa jo 30-vuotiaana vuonna 1978, ja lähti Hectorin kehotuksesta toimittajaksi Yleisradioon. Eiväthän soittimeni – saksofoni ja munnari – päivän kitarapoppiin sopineet, mutta Topmostin biisilistalle mahtui myös blues-pohjaista matskua, ja loppuaikoina jopa soulia, Saksala sanoo. Suomessa bändit esiintyivät koko kuusikymmenluvun pelkällä backlinella sekä niin kevyillä laulukamoilla, ettei niihin voinut ajaa edes kiippareita.” ”Topmostin hajoamisen aikoihin ei alalla ollut kannustavia esimerkkejä siitä, että soittamisella voisi hankkia taloudellisesti turvatun tulevaisuuden, joten opiskelin ja ohessa esiinnyin monissa kokoonpanoissa 1970-luvun puoliväliin asti, jolloin valmistuin ekonomiksi ja menin Finnlevyyn tuotepäälliköksi. Ja suurin osa miespuolisesta yleisöstä ei jostain syystä tykännyt meistä ollenkaan, kun ajeltiin tanssilavalle hienoissa vaatteissa ja komealla Chryslerin jenkkiraudalla, jolla vedettiin kamoja isossa perävaunussa! Kokljuschkin hymähtää ”Topparit” ovat vaikuttaneet yli viidenkymmenen vuoden ajan populaarikulttuurin eri alueilla. Topmostin toinen laulusolisti, lakimieheksi opiskellut Harri Saksala tunnetaan suomalaisen rytmimusiikin monitoimimiehenä, joka on työskennellyt niin levy-yhtiöissä kuin konserttitalojen ja radiokanavien palveluksessa. – Osittain Mick Jaggerin ansiosta taisi huuliharppu minullekin kolahtaa. Alkuaikoina poppibändit olivat tanssipaikkojen ”väliaikamusiikkia” – pääkaupungin pitkätukkiin suhtauduttiin kuin pakkopullaan. Sittemmin Musiikin ja esiintymisen lisäksi muodikas pukeutuminenkin kasvatti Topmostin suosiota, varsinkin tyttöjen keskuudessa. Sekin katsottiin eduksi, jos oli itse aikoinaan ollut poptähti.” ”Rakkain akustinen kitarani on soololovella varustettu ja mikitetty Guildin True American. Hän ajatteli, että soitin voisi olla minulle tärkeä, olenhan aloittanut urani levybisneksessä nimenomaan Finnlevyssä, joka kuului Musiikki-Fazerille.” 14-19 Topmost.indd 15 3.4.2019 16.28. Esimerkiksi Rolling Stonesin vaikutuksesta rautalankabänditkin alkoivat pian ottaa vaikutteita myös rhythm’n’bluesin suunnalta. – Hesassahan ne esiintymiset alussa pääasiassa olivat, tosin keikkoja saattoikin sitten olla jopa kolme illassa, Gugi Kokljuschkin muistelee. – Setti kesti vajaan tunnin keskellä iltaa. Ensimmäinen ”Dingo” Topmost loi ympärilleen ensimmäisiä musiikkivetoisia teinihysteriailmiöitä Suomessa, bändi oli oman aikakautensa Dingo. Se on kuitenkin painava, siksi käytän Topmostin keikoilla mieluummin Martinin HD28akkaria.” ”Harvinaisin sähkökitarani on Fenderin Custom Shopin tekemä ’fazerinvihreä’ Fazercaster, joita teetettiin aikoinaan seitsemän kappaletta Fasun satavuotisjuhliin. Gugi Kokljuschkin, laulu ja kitara ”Topmostissa kaikki laulavat, ja lauluissamme on tänäkin päivänä sama periaate kuin kuusikymmenluvulla, että kaikki mikit ovat yhtä kovalla, oli stemma tai liidi. Niihin aikoihin ei ollut meriitti, että on hyvä numeroissa – tärkeämpää oli pystyä osoittamaan, että tajusi musiikkia. Siitä saakka legendaarinen ryhmä on säilynyt samana, lukuun ottamatta tällä vuosituhannella yläkerran orkesteriin siirtynyttä urkuri Arto ”Poku” Tarkkosta, jonka tilalle Topmostiin astui Tommi Lindell. Musiikkineuvos Vasilij ”Gugi” Kokljuschkin siirtyi soittoja lauluhommien jälkeen levybisnekseen, ja jäätyään alalta eläkkeelle on palannut taas esittäväksi taiteilijaksi, ja julkaissut viime vuosina kaksi sooloalbumia. www.riffi.fi 2/2019 15 han, hyvän materiaalin pariin – mutta huomattavasti paremmilla soittotaidoilla, kertoo Lupari, joka liittyi 1960-luvun kokoonpanoon viimeisenä, vuonna 1966. – Ensimmäisissä koulubändeissä muut olivat rautalankafaneja, itse olin se ainoa jazz-mies, Saksala hymähtää. Oma kitarani on ensimmäinen eli sarjanumero 00, se kuului alun perin Ruotsin Warnerin Hasse Englundille, joka myi sen minulle muutama vuosi sitten. Ilmiö alkoi levitä pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, kun tanssijärjestäjille tuli tarve vastata kysyntään: maaseudunkin nuoriso ryhtyi vaatimaan vaihtoehtoista kuunneltavaa
Niin Topmost kuin 1970-luvun alkupuoliskon Hullujussi olivat molemmat jonkin aikaa Suomen ykkösbändejä. Topmost ei silti ehtinyt ihan ammattibändiksi ennen hajoamistaan, olimmehan niin nuoria – jotkut vielä koululaisia. Kaikki rahat pantiin soittimiin ja laitteisiin, joten ne olivat vertailukohtiin nähden tosi kovat. Jos kokee 14-vuotiaana elämänsä ensimmäisenä jazzkonserttina Ellingtonin bändin, on selvää että haitari lensi saman tien nurkkaan – ja jäi sinne vuosikausiksi.” ”Fredalta Aron Soittimesta hankin kaksi ekaa saksofoniani, joista jälkimmäinen on jatkanut vaihtokaupassa matkaansa Junnu Aaltoselle. Siihen aikaan kamat piti tullata, joten ostokset hänestä tuli koko kansan tuntema tv-hahmo Frank Pappa. Hyvällä onnella niitä saatiin mankallekin talteen. – Joskus oli vaikea kontrolloida omaa ääntään, sillä laulukaiuttimet lavan sivuilla lähtivät kiertämään aika herkästi. Monitoreita ei Topmostin aikoina tunnettu, silti kumma kyllä kuuntelun puuttumisesta ei ole jäänyt Kisulle traumoja. Romut jätettiin Ruotsiin, ja tuotiin niiden tilalla Fendereitä, Voxeja ja muuta.” ”Ruotsista ostimme Gugin kanssa laadukkaat Ackusetin laulukamat, johon kuului mikserivahvistin ja kaksi kaappia, myöhemmin kasvatimme settiä italialaisen Binsonin tasokkaalla levykaikulaitteella. Myös Sarapaltio alkoi tehdä niistä kopioita Suomessa 1970-luvulla.” ”Loppuaikoina tekniikka alkoi olla Topmostilla sen ajan mittapuulla tosi laadukasta. – Kuusikymmenluvulla ja vielä Hullujussinkin aikaan kaikki soitto vahvistettiin lavalla. Munnarin soittajista Paul Butterfield on suosikkejani, ja olin ihmetellyt miksen saanut hänen riffejä menemään, vaikka tiesin tarkkaan millä Hohnerin mallilla hän soittaa ja niin edelleen. – Topmostissa aloin laulaa heti stemmoja, ja pian myös muutamia liidejä, kertoo rumpali Kristian ”Kisu” Jernström, joka tuli Topmostin jälkeen tunnetuksi sooloartistina, ja on menestynyt sittemmin biisintekijänä ja tuottajana. No ilmankos!” ”Topmostille tuli aika varhaisessa vaiheessa tilaisuus lähteä keikoille Ruotsiin, jossa oli korkea elintaso Suomeen verrattuna. Jos bändillä oli asiat siellä hallussa, niin tiesi että soundi oli silloin hyvä myös yleisölle, Holopainen toteaa ja sanookin hieman vieroksuvansa nykykäytäntöä, jossa lavalla ei soi enää mikään vaan kaikki menee PA:han. Niiden teho oli vaatimattomat 2 × 60 wattia, mutta se riitti, ja soundi oli äärimmäisen hyvä. Kävimme Hollen kanssa yhtenä kesänä Briteissä, sielläkin nähtiin klubikeikalla Eric Claptonilla Ackusetin kamat. Siksi esiintymisiin valmistauduttiin huolella, treenaamalla jatkuvasti uusia biisejä, joita plokattiin korvat höröllä esimerkiksi Radio Luxemburgista. Ei soittamista osannut sen ikäisenä miettiä minään elämänurana, kunhan elettiin hetkessä.” Harri Saksala, laulu, huuliharppu ja saksofoni ”Kaikki rahat pantiin soittimiin ja laitteisiin.” 14-19 Topmost.indd 16 3.4.2019 16.28. Mainittu Selmer on edelleen hänen ykköstenorinsa, se kuuluu 1960-luvun alussa valmistettuun pieneen sarjaan, jossa on käytetty jotain todella hyväsointista metalliseosta.” ”Topmostin keikoilla käytän Hohnerin blues-huuliharppuja. Korvat höröllä Gugi Kokljuschkinilla on Topmostin huippuvuosien keikkaoloista hieman toinen kuva kuin Kisulla. Selvisi, että hän kääntää tarpeen mukaan harpun väärin päin. Bändikamat kuusikymmenluvulla olivat nykyiseen verrattuna kovin vaatimattomia, volyymit hiljaisia ja laulukamoihin ajettiin tosiaan vain laulu. Niitä ei voinut itselleen luntiksi sen enempää kääntää, oli parempi vain painaa sormea korvaan ja yrittää kuunnella pään sisältä missä mennään! Gugi kertoo, että kuusikymmenluvun nuori yleisö oppi nopeasti odottamaan keikalle tulevalta Topmostilta päivän uusimpia hittejä. Ruotsista hoidettiin ilman tullimaksuja niin, että lastattiin menomatkalle peräkärry täyteen kaiken maailman romua, mutta listaan merkattiinkin kamat, joita oli päätetty matkalta ostaa. – Soundi ei ole silloin enää samalla lailla soittajien itsensä hallinnassa. – Jotenkin ne kaapit saatiin yleensä suunnattua niin, että rumpujenkin takaa kuuli lauluääntään kohtuullisesti. Ennen radioja tv-uraansa Holopainen sai muusikkona maistaa hurjaa menestystä kahdella eri aikakaudella. 16 www.riffi.fi 2/2019 ”Olin soittanut seitsemänvuotiaasta harmonikkaa, ja edistynyt sen kanssa jo aika pitkälle, kun näin Duke Ellingtonin Helsingissä
Toinen on Fenderin 1990-luvun Vintage-sarjan Surf Green -värinen, ja kolmas Fenderin ja Rolandin yhteistyönä valmistama kermanvärinen Stratocaster, jossa on heksamikki integroituna. Sillä voi ohjata mallinnuksia ja midijuttujakin.” ”Uniikein kitarani on Finlandia Instrumentsin Teemu Järvisellä tilaustyönä teetetty Rickenbacker-henkinen 12-kielinen ’Lupari’-sähkis, jota kuljetan mieluusti mukana näillä konserttikeikoillakin.” ”Olen joskus kokeillut jossain kitarassa lakkauksen poistamista, jotta soinnista tulisi avoimempi. En tiedä voiko vaikutusta tieteellisesti todistaa, mutta tein perässä kun muutkin tekivät. Voxilla oli myös nauhakaiku, jonka vaihtoehtona toimi halvempi Echolette.” ”Rickenbackerin jälkeen kitaraksi vaihtui Epiphone Casino, jolla oli merkittävä rooli Topmostin soundissa. Kultsalla ja Natsalla vierailevilta ulkomaisilta bändeiltä käytiin toki samaan aikaan vakoilemassa millaisia kamoja maailmalla käytetään. Nykyään omistan muun muassa kolme stratoa. Kun keräilijät määrittävät hyvien soitinten hinnat, niiden saatavuus muusikoille vaikeutuu ja se on murheellista koko alalle. Esimerkiksi salimiksausta ei ollut kotieikä ulkomaisillakaan akteilla. Mutta senhän nuoruudenaikainen krooninen budjettivaje tekee, että soittimet eivät jää nurkkiin museoitumaan vaan jatkavat matkaansa.” ”En ole sitä mieltä, että kitaroiden arvon tulisi nousta loputtomasti. Sen jälkeen muusikkona on voinut asennoitua niin, että keräilijät keräilköön vaan niitä Gibsoneitaan – se ei ole enää aikoihin ollut ammattimiehelle ongelma.” – Tulimme tunnetuksi siitä, että esitimme eri tyylisuuntia: Sam & Daven tyyliset soulja rhythm’n’blues-biisit olivat pääosin Harrin liidejä, minä taas keskityin enemmän The Four Seasons -bändin Frankie Vallin falsetin kopsaamiseen. www.riffi.fi 2/2019 17 Eero Lupari, kitara ja laulu ”Kitaroitani ennen Topmostia olivat puoliakustinen Framus, sekä vanhemmilta syntymäpäiväksi ruinattu lankkumallinen Cherry Golden -värinen Höfner, jonka vibrakampi ei ikävä kyllä ollut kestävää laatua, se kun on niin massiivinen osa kitaraa.” ”Kuusikymmenluvun alkuvuosina ajateltiin, että kitaroissa pitää olla hiotut kielet. Muuten en ole kitaroitani paljon kustomoinut, ehkä joskus vaihtanut vähän leveämpää nauhaa. Transistorivehje, jota Beatleskin käytti.” ”Käytän tänäkin päivänä Topmostin keikoilla AC-30 -komboa, joka ei tosin ole aiemmin mainittu yksilö, vaan 1970-luvulta. Siihen aikaan käytettiin kuivia ja kireitä näkkileipäsoundeja, ei ollut vielä mitään Clapton-tavoitteita näköpiirissä.” ”Vahvistimeksi hankin Fender Super Reverbin, joka oli 4 × 10" -kombo, eli vähän korkeampi kuin Twin – mukavan lämminsoundinen ja jousikaiulla varustettu, niin kuin nimikin kertoo. Ei se soundia ainakaan huonontanut, mutta oli ehkä vähän tarpeeton temppu. 14-19 Topmost.indd 17 3.4.2019 16.28. Mikkejä en ole pahemmin vaihdellut, korkeintaan jos joissain stratoissa ylä-E ei tunnu soivan riittävän voimakkaasti, niin olen yrittänyt kilkuttaa mikin napoja sopivalle korkeudelle.” ”Saattaa se hieman harmittaa, että aikoinaan on jäänyt tilaisuus käyttämättä eli hyvä kitara ostamatta, ja toisaalta jokin omistuksessa ollut aarre on tullut myytyä. Yksi niistä on Schecter, joita Kitarapaja alkoi 1980-luvulla kasailla amerikkalaisista osista. Tosin se on kustomoitu, siinä on alkuperäiseen tyyliin kolvattu ’ratapihasysteemi’, jossa piuhat kiertävät niin kuin ne kiersivät 1960-luvulla.” ”Kitaroissa Epiphone vaihtui myöhemmin Fender Jazzmasteriin, kun sellainen sattui tulemaan saataville, ja se puolestaan Gibson Les Paul Gold Topiin. Hankin sille styrkkariksi Ruotsista Vox Supreme Specialin liikuteltavassa metallirullakossa, sen sai myös kallistettua sopivasti. Sen jälkeen tuli Voxin AC-30, klassikko jolla Shadows ja Beatleskin soittivat. Kun jossain Gibsoneissa oli hiomattomat, sitä pidettiin ihan pula-ajan juttuna: ’täh, ei edes hiottuja kieliä’.” ”Topmostissa aloitin Rickenbacker 330:lla, jonka valinta ei varsinaisesti liittynyt minkään bändin tai soittajan fanitukseen. – Ensimmäinen järeä salimikseri Suomen leveyksillä nähtiin vasta Beach Boyseilla, joiden lämppärinä esiinnyimme Messuhallissa vuonna 1967! u Kotimaisen popin pioneerien vaiheisiin voi perehtyä perusteellisemmin esimerkiksi Holle Holopaisen (Edita 2000) ja Kisu Jernströmin (Reuna Kustannus 2019) muistelmista sekä Topmostin kotisivuilta osoitteesta www.topmosti.fi. Tilannetta onneksi helpotti se, kun alkoi tulla uusia hyviä merkkejä esimerkiksi Japanista. – Alkuvaiheessa koulukeikoilla saatettiin käyttää koulun ”laulukamoja” eli laulettiin puhemikkiin, ja vielä niin että kaiutin oli salin toisessa päässä! Harri Saksala naurahtaa
Yhdellä reissulla metsästin sunburstin väristä Fender Precisionia, jollaisen olisin ollut ostanut vaikka kuinka isolla velalla. Vastaavia näkee sen vuoden Beatles-fotoissa. Tuntuu siltä, että Kisun ja minun soitto vain jotenkin kasvoi yhteen silloin nuorina Topmostissa.” oli Jukka Tolonen kitarassa ja Häkä Virtanen bassossa, se oli maailman hauskin bändi, jossa oli mieletön energia ja synergia soittajien kesken.” ”Kun menin Dannyn Islandersiin rumpaliksi, hän totesi, että minun olisi aika astua eturiviin. Ludwigia pidettiin kovimpana merkkinä rock/pop-genressä, Gretschit ja Premierit miellettiin enemmin jazz-rummuiksi.” ”Ostin sen Ludwigin, ja soitin sillä koko Topmostin loppuajan ja sen jälkeenkin. Joskus rumpaleina on ollut tuuraajia, ja kyllä he poikkeuksetta soittavat hiljempaa, vaikka ovatkin taidoiltaan ammattilaisia. Se on hienon näköinen setti, mutta soundiltaan ei lopulta kummoinen, transistorivehje kun on. Runko on ollut ajan saatossa ties minkä värinen, mutta pari vuotta sitten soitin palautettiin kitaranrakentajalla alkuperäiskuntoon. Joku noista sen ajan kovista brittibändeistä oli tietysti käynyt Ruotsissa rundilla ja jättänyt basson vaihdossa Diekelle hankkiessaan muuta tilalle. Nykyinen styrkkarini on Ampegin pieni BA115-kombo, jolla pärjää konserttisaleissakin, ja on kuljetuksessa oikein näppärä.” ”Basistina pyrin mahdollisimman yksinkertaiseen soittotyyliin, ja soundini tyypillisiä osatekijöitä ovat hiotut kielet sekä plektra, jolla saan bassoni pehmeään ja matalaan sointiin selkeyttä ja voimaa. Se oli niin hyvä, ettei sitä parempaankaan olisi pystynyt vaihtamaan. Niitä on valmistettu vain pari–kolmekymmentä, Fender teki ne tilauksesta brittimarkkinoille, jossa ne menivät sen ajan huippubändien soittajille. Kaiken kukkuraksi sain sen suhteellisen edullisestikin, se maksoi vain vähän yli tuhat markkaa.” ”Ensimmäiset styrkkarit olivat Saloran radioita, Voimavahvistimia ja mitä kaikkea. Höfnereitä tuotiin Suomeen silloin, eivätkä ne olleet tolkuttoman kalliitakaan.” ”Keikkailimme useaan otteeseen Ruotsissa, ja ammattilaisten suosimasta Tukholman laitamilla sijaitsevasta Dieke Audiotron -musiikkiliikkeestä hankimme vuosien varrella tukun soittimia, vahvistimia, laulukamoja ja vaikka mitä. Olen jälkeenpäin pohtinut miten tällainen soitin löytyi Tukholmasta heti uutena. Ensimmäinen tehdasvalmisteinen bassoni olikin sitten Höfnerin viulubasso, tietysti Paul McCartneyn takia. The Whon John Entwistle omisti – ja pani mäsäksi – niitä peräti kolme kappaletta.” ”Olen soittanut vuosikymmeniä tällä samalla Slab-Body -bassollani, ja soundihan on paras mitä voi kuvitella. Sellaista ei löytynyt, mutta Dieken nurkassa nökötti valkoinen Slab-Body Precision ’66. 18 www.riffi.fi 2/2019 Kisu Jernström, rummut ja laulu ”Olin vasta 14-vuotias, kun pääsin ’isojen poikien’ bändiin, ja heti alusta tuntui, että tästä tulee jotakin. Kaduttaa, kun menin myymään sen ryhtyessäni lauleskelemaan solistina. Myöhemmin panin Voxit myyntiin, ja 1970-luvun puolella hankittiin Hullujussiin brittiläis-suomalaiset Hiwatt/Rewatt-kamat. Jos vastaava setti tulisi eteen tänä päivänä, hommaisin sellaisen kyllä uudestaan.” ”Topmostin ja yleensäkin bändisoiton osalta olen Hollen kanssa samaa mieltä siitä, että rumpalin ja basistin yhteispelistä se kaikki lähtee. En omistanut rumpuja ollenkaan vuosikausiin.” ”Ensimmäiset styrkkarit olivat Saloran radioita.” 14-19 Topmost.indd 18 3.4.2019 16.28. Keikkailun päästyä vauhtiin satuin näkemään Caloniuksenkadun Huttusella hienon Ludwigin setin kahdella etutomilla, ja siinä oli loistava syvä metallivirvelikin. Kisu soittaa rumpuja lujaa, mihin on basistin helppo tukeutua. Topmostin hajottua liityin muuten Kirkan ensimmäisen huippukauden bändiin, kun hän oli juuri noussut suursuosikiksi levytettyään ’Hetki lyö’ ja ’Leijat’. Mikrofonit ja muut hankittiin musiikkikaupasta. Se oli vaikea päätös, ei mikään ’piece of cake’, mutta tartuin ehdotukseen, ja Dannyn show-kiertueilta alkoi solistin urani, joka kesti viitisentoista vuotta. Kun Töölön yhteislyseon Shadows-intoilijoiden keskuudessa alettiin perustella bändejä, tartuin kuitenkin bassoon – olin nimittäin porukan mielestä meistä eniten Jet Harrisin (Shadowsin basisti) näköinen.” ”Ensimmäisiä kitaroita ja bassoja rakenneltiin kotitalon kellarissa, jossa oli höyläpenkkejä ja työkaluja. Kyllä ne itse tehdyt lankut olivat aika työläitä soittaa. Kaula ja otelauta vaahteraa, runko saarnia, ja se oli jo ilmestyessään yksi maailman harvinaisimpia bassoja. Siinä Holle Holopainen, basso ja laulu ”Kymmenvuotiaana sain akustisen skitan, jolla opettelin muutamia sointuja. Tarina kertoo Gugin sanoneen muille koesoiton jälkeen, että ’hemmetin pieni se on, mutta hyvin se soittaa’.” ”Ensimmäinen settini oli Olympic, brittiläisen Premierin ’halpismerkki’, jonka sain haalittua kasaan rumpu kerrallaan äidin taloudellisella avustuksella. Sitten tulivat tanskalaiset Maxin bassokamat, sen jälkeen Vox AC100 -putkistyrkkari ja -kaappi, joilla vedin vuoteen 1967, kunnes hankin velaksi – taas Dieken myymälästä – Voxin Super Foundation -nupin ja -kaapin
Sen kanssa käytän PDP:n paksuilla puuvanteilla varustettua syvää virveliä, johon ihastuin jokunen vuosi sitten. Ryhmähän on sikäli ainutlaatuinen, että kaikki jäsenet ovat tahoillaan tehneet merkittävän uran musiikkielämän eri sektoreilla, vaikka lähtökohtana alunperin oli vain kaveriporukka.” ”Nord Stage 3 Compact on luotettava työjuhtani, josta löydän Topmostin ohjelmistoon sopivat, tyylinmukaiset urku-, pianoja sähköpianomallinnukset. Ulkoisten häiriöiden ohella kuulokkeet eliminoivat myös kuulijan oman pään, ulkokorvan muodon ja olkapäiden aiheuttamat heijastukset, minkä vuoksi kuulokkeilla kuunneltava ääni kuulostaa erilaiselta kuin ilman kuulokkeita. Monet kappaleethan ovat alun perin kitarabändibiisejä, niihin pyrin keksimään sopivan niukkaa soitettavaa ’urut/piano/Rhodes-Wurlitzer’-pohjalta.” ”Topmostin aktivoiduttua yritin palata kuin vanhasta muistista Ludwigeihin, mutta en saanut 2000-luvun seteistä niitä soundeja ja fiiliksiä joita kaipasin, ja päädyin DW:hen. Lähtöaineistoksi tarvitaan esimerkiksi hyvälaatuisella kännykkämeralla kuvattu 360 asteen video kuulijan pääja hartiaalueesta. Äänitettä miksattaessa kuulokekuuntelussa on kuitenkin useita epävarmuustekijöitä yksittäisen äänen sointiväriä sekä soitinten keskinäistä balanssia arvioitaessa. Siellä olen aina kiinnittänyt huomiota erityisesti biisien rytmimaailmaan. Rytmimusassa sydämeni sykkii erityisesti soul-henkisille jutuille James Brownista Ray Charlesiin, ja Chicagosta Blood, Sweat & Tearsiin. HRTF-vasteella (Head-Related Transfer Function), jonka selvittäminen on perinteisesti vaatinut raskaita mittausjärjestelyitä ja erikoisosaamista. Lisätiedot: AV Marketing • www.avmarketing.fi Jyrki Mäkinen AV Marketingilta Proelin osastolla PLS 2019 messuilla 14-19 Topmost.indd 19 3.4.2019 16.28. Ne voidaan kuitenkin mitata ja niitä kuvataan ns. Sen perusteella Aural ID laskee, miten yksilölliset piirteet vaikuttavat eri vaakaja pystysuunnista saapuvaan ääneen. Vox-soundi kuuluu ehdottomasti Toppareiden ’Näen mustaa vain’-versioon, kun taas ’Merisairaat kasvot’ vaatii Hammondin. Geneleciltä kerrotaan, että Aural ID -tiedoston avulla äänimoottori pystyy tuottamaan tarkan äänikuvan stereoja immersiiviääntä kuulokkeilla toistettaessa. Lisätiedot: Genelec, puh. www.riffi.fi 2/2019 19 Tommi Lindell, koskettimet ja laulu ”Liityin Topmostiin 15 vuotta sitten Holopaisen Hollen kautta, jonka olin tuntenut jo Frank Pappa Show’sta 1990-luvun alusta. Minulle Ogelin kasvattina Topmost on ollut ikkuna aikakauteen, jolloin popmusiikkia ei vielä opetettu ja se oli radiossakin harvinaista herkkua. Jatkuvasti päivitettävät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset asiat löydät Riffin sivustolta: www.riffi.fi. Haitsut ovat tarpeeksi tuhteja mutta eivät ylijäykkiä, crash sopivan voimakas ja ride erinomainen – kaikki erottuu mitä tekee.” ”Olen ollut musa-alalla koko ikäni – ensin muusikko, sitten artisti ja lopulta tuottaja, joten studiossa on tullut oltua paljon. AV Marketing laajentaa audio-maahantuontiaan Uutena tuotemerkkinä talon katalookiin on liitetty Proel, jonka valikoimissa on musiikkikauppojen kautta myytävien mikseiden, mikrofonien ja PA-settien sekä tarvikkeiden ohessa myös raskaampaan äänentoistoon suunnitellut asennusja keikkalaitteistot Axiom-merkillä. Asiakas voi ladata itselleen oman HRTF-profiilinsa SOFA-tiedostomuodossa (AES-standardi), joka soveltuu formaattia jo yleisesti hyödyntäviin virtuaalitodellisuusympäristöihin (VR) ja peliaudion esitysmoottoreihin. 20-tuumainen pikkusetti osoittautui kuitenkin minulle keikkakäyttöön liian snadiksi. Genelec Aural ID -palvelu tuo nyt yksilöllisen kuulokevasteen muokkauksen tavallisen käyttäjän ulottuville. (017) 83 881 • www.genelec.com Oikaisu Numerossa 1/2019 uutisoimme Adamsonin PA-järjestelmien maa hantuonnin käynnistymisestä, mutta uutiseen oli lipsahtanut virheellinen tieto asianomaisesta tahosta. Sen soundi on aika tanakka ja kantti-isku läsähtää tukevasti, mikä sopii soittotapaani.” ”Symbaalini ovat Istanbulin Traditional-sarjaa, joita on mielestäni helppo soittaa. Alkuperäiset biisit sanelevat pitkälti soundivalintojani. Nämä kehon vaikutukset ovat yksilöllisiä, joten niiden huomioiminen kuulokkeiden rakenteessa tai pysyvässä vasteessa on hankalaa. Toisaalta yhtä lailla minua puhuttelevat esimerkiksi Eaglesin harmoniat.” AJANKOHTAISTA Genelec Aural ID tekee kuulokekuuntelusta luotettavampaa Kuuntelu kuulokkeilla on äänitettä editoitaessa suosittu työskentelytapa, sulkevathan kuulokkeet pois ympäristön häiriöitä ja helpottavat siten leikkaussaumojen siistintää. Video ladataan Genelecin verkkopalveluun, jossa laskentaprosessi rakentaa kuulijasta yksityiskohtaisen ja mittatarkan kolmiulotteisen mallin. Adamsonin tuotteiden uusi edustaja Suomessa on Intersonic Oy. Konevelhoiluistani huolimatta juureni ovat bändimeiningissä, ja Topmostin repertuaarissa on samoja soulin klassikoita, joita soitimme jo ensimmäisessä ammattibändissäni Bluesshakersissa.” ”Tämä bändi on perustettu kaksi vuotta ennen syntymääni. Lisätiedot: Intersonic Oy • www.intersonic.fi Myyntipäällikkö Marko Ylianttila Intersonicilta Adamsonin osastolla Frankfurtin Prolight & Sound messuilla 2019. Ensimmäinen DW-settini oli bambusta ja koivusta rakennettu EcoX. Menetelmän luvataan tuottavan jopa perinteistä mittausta kattavammat tiedot HRTF:n perustaksi. Kaipasin tukevampaa kalustoa ja hankin DW:n Collector’s-sarjan retrohenkisen vaahterasetin 22-tuumaisella bassarilla
Annetaan miehen kertoa, miten se on mahdollista, mitä se on vaatinut ja millä tavalla ajat ovat muuttuneet. Myös työterveyslääkäri oli rumpalin puolella. Seppo spekuloi, että ilman päivätöitä keikkaa olisi saattanut siunaantua jopa kaksinkertainen määrä. Työnantaja suostui ehdotukseen samantien. – Suurin osa työkavereista ja esimiehistä oli helkkarin kateellisia. Nyt jälkeenpäin ajateltuna tajusin että mähän olisin saanut paremman eläkkeen kaupungilla, mutta liiton eläke auttaa sen verran, että se on melkein samoissa. Asiaa olisi voinut auttaa, jos hän olisi joskus edes pyrkinyt johonkin nimibändiin, TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: MINNA HATINEN SEKÄ SEPPO AHOKKAAN KOTIALBUMI Seppo Ahokas – yli seitsemän tuhannen keikan mies Seppo Ahokas on keikkaillut kuudella eri vuosikymmenellä ja mittariin on kertynyt kilometrien ohella jäätävä määrä esiintymisiä. Osaltaan suuren keikkamäärän mahdollisti Ahokkaalle myötämielinen työnantaja, jonka kanssa sovittiin nelipäiväisestä työviikosta. Kyllä siitä saikin kuulla ja monta kertaa oli lopputilikin lähellä, kun välillä olin saikulla ja keikkailmoitus oli lehdessä. 20 www.riffi.fi 2/2019 S eitsemän tuhatta keikkaa on huikea luku kenelle tahansa muusikolle. Erikoiseen järjestelyyn päädyttiin, kun Ahokkaalle yhtyeineen tarjottiin Satakuntatalolta vakituista kahta keikkaa viikossa, joista toinen oli arkena. – Mä en ikinä ottanut mitään liksaa siitä – tottakai kaikki soittajat sai, mutta mä en ottanut mitään. Hän kirjoittaa vaikka sairauslomaa, koska keikoilla käynti on tärkeää mielenterveydellisistä syistä. Mutta jopa työpaikkalääkäri suositteli monta kertaa, että Ahokkaan on päästävä käymään keikoilla. Ne luuli, että mä tienaan ihan saakelisti. Jättimäisen keikkamäärän ohella hän työskenteli neljäkymmentäseitsemän vuotta Espoon kaupungilla mittausosastolla. 20-27 Seppo Ahokas_Na?yteikkuna.indd 20 3.4.2019 10.17. Ja Ahokas kiitti työnantajaa joustosta soittamalla kaikissa mittausosaston juhlissa, joita oli satoja. Tässä tapauksessa asiasta tekee vielä ihmeellisemmän, että Seppo Ahokas ei ikinä edes ole ollut täysipäiväinen muusikko