CMX KIERTUEELLA – VAHVAA VÄHEMMÄLLÄ! Nro 2-2018 Hinta 10,50 E Tony Levin, instrumentalisti: ”Tässä triossa minua motivoi vain musiikki” Niklas Nylund, tuottaja: ”Kun tietoisesti yrittää tehdä hittiä, se harvemmin onnistuu.” Sensory Percussion on uuden ajan triggeri! 01 Kansi 218.indd 1 9.4.2018 16.09
Litiumioniakku S1 Battery Pack lisävarusteena. Nyt F-Musiikista ja jälleenmyyjiltä. 3-kanavainen mikseri. 010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi Uusi Bose® S1 Pro on kätevä ja kevyt PA-järjestelmä jolla tuot ammattitason äänentoiston helposti kaikkialle. Auto-EQ säätää soundin automaattisesti kaiuttimen asennon mukaan. Reverb, EQ sekä ToneMatch®-presetit laululle ja kitaralle. Ulkoinen äänilähde voidaan liittää helposti Bluetooth-yhteydellä. 02-03 Ilmoitukset.indd 2 8.4.2018 12.10. Milloin vain. Sopii hyvin musiikkiesityksiin, DJ-keikoille ja yleisvahvistimeksi moneen käyttöön. P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L Missä vain. Myös akkukäyttö. BOSE® S1 PRO KANNETTAVA PA-JÄRJESTELMÄ Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi | puh
Soundtools Oy • Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • +358 290 800835 • store@soundtools.fi • www.soundtools.fi KUVA: JANI MAHKONEN OLLI SIIKANEN PASI JÄÄSKELÄINEN TUOMAS WÄINÖLÄ TUOMAS WÄINÖLÄ KUVA: KAI KOIVISTO L I I T Y A M M A T T I L A I S T E N J O U K K O O N JARI ILOMÄKI PETTERI SARIOLA KUVA: AJ SAVOLAINEN ANSSI KELA KUVA: RAMI SAARISTO 02-03 Ilmoitukset.indd 3 8.4.2018 12.09
TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: MINNA HATINEN Niklas NYLUND IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. 08-15 Ikimuistoiset_Näyteikkuna.indd 8 8.4.2018 17.48. N iklas Nylund on kuluvana keväänäkin aktiivinen, muttei niinkään tuottajan ominaisuudessa – hänet näet tunnetaan myös Leevi and the Leavingsin rumpalina, ja tänä keväänä muistellaan yhtyeen edesmenneen nokkamiehen Gösta Sundqvistin uraa kiertueen muodossa. Ennen kuin päästään itse asiaan, oli pakko tiedustella Niklas Nylundin tuntemuksia kiertueen tiimoilta. Sundqvist olisi täyttänyt viime vuonna 60, ja yhtye teki hänestä kertovan kirjan julkaisun yhteydessä jo muutaman keikan. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin
Vielä 1950–60-luvulla luotiin ja löydettiin uutta, myöskin klassisella puolella. Soundeja ei enää itse rakenneta. Siellä on ne neljä sointua ja jopa niin, että ei saa olla mitään muuta. Kommentoin, että jos tehdään päivän soundia, on se helposti jo huomenna vanhentunutta. Päädyttiinkö kenties alkuun… Leevi and the Leavings: Häntä koipien välissä (Pyramid 1988) Nyt ainakin tiedetään, mihin 23-vuotias musiikin harrastaja ja kauppatieteiden opiskelija Niklas Nylund päätyi kesällä 1987. Ei varmaan kellään muullakaan ollut hirveesti näkemystä, mitä siitä kappaleesta tulee. Mutta se on tätä päivää ja sen kanssa pitää vaan elää. Ei Risto ( Paananen, basso, kitara ja taustalulu) ja Juha ( Karastie, kitara) ole tarvinnut mitään parrasvaloa ja mä olen ehkä saanut sitä muualta ihan riittävästi. Se oli tietyllä tavalla aika outoa, mutta siitä kehkeytyikin Leevi and the Leavingsin täysin oma soundi. – Jos miettii pitkää kaarta, vaikka harmonioita Bachiin asti, kun keksittiin temperoidut harmoniat, musiikki oli silloin vaikempaa, mutta kyllä ne sitä ymmärsi. Sovittiin koesoitosta, joka järjestettiin syksyllä Soundtrack-studiossa Helsingin Pitäjänmäessä. Vasta kun koko levy oli äänitetty, valkeni, että hän todella on mukana. www.riffi.fi 2/2018 9 Koska yhtye henkilöityi vain ja ainoastaan Sundqvistiin, näkivätkö Leavingsin jäsenet muistokiertueen mahdollisuutena saada viimein tunnustusta itselleen. Mutta nyt myös pomon bändi tarvitsi rumpalia. Se tehtiin vähän epä ortodoksisella tavalla. Se on joku muu kuka ne tekee. – Eihän se mikään koesoitto ollut, vaan ruvettiin tekemään samantien studiossa Teuvoa (Teuvo, maanteiden kuningas, eräs yhtyeen tunnetuimmista kappaleista). Ja meno oli hyvin kummallista. Muutaman oton jälkeen Nylundin mieleen oli hiipinyt ajatus, että tästä ei taida tulla pysyvää pestiä. Jossain EDM:ssä (Electronic dance music) on se ongelma, että välillä tuntuu, että musaa ohjaa enemmänkin laitevalmistajat, kuin ne jotka rakentaa sen musan. Kultainen 80-luku oli otollista aikaa keikkailevalle bändille. Nylund pohtii alkuun Sundqvistin kykyä tuottaa tekstejä, jotka ovat riittävän ajankohtaisia vieläkin. Varmaan kuulijatkin kuluttaa musaa ihan eri tavalla, mitä itse silloin nuorena. Eli vertailuun siitä miten hommat tehtiin ennen ja nyt. Kun on nähnyt aika nuoresta miten paljon musa-ala on muuttunut (etenkin) viimeisen viidentoista vuoden aikana ja kuinka nopeeta se muutos on. – Ei meillä ole mitään hinkua päästä parrasvaloihin. – Sen huomaa siitä kun fillejä tulee välillä aika outoihin paikkoihin. Sitä vaan piti seurata. – Mehän tehtiin hommia tälleen vuosikaudet. Kun totean Leevi and the Leavingsin musiikin kestäneen hyvin aikaa, ajautuu keskustelu tuttuun uomaan, jossa olen käynyt jokaisen haastattelemani digimurroksen läpikäyneen studioammattilaisen kanssa. Biisin hahmotusvai keuk sien kanssa kamppaillut rumpali ei ollut järin tyytyväinen omaan suoritukseensa. Ei klikkiä, ei melodiaa. Jälkipolvet voi sitten tarkastella mihin päädyttiin kolmen sadan vuoden päästä. ”Säästyttiin kritiikiltä, kun Gösta oli kilpenä siinä edessä.” 08-15 Ikimuistoiset_Näyteikkuna.indd 9 8.4.2018 17.48. Koko levy purkitettiin siis samalla metodilla, ilman sen suurempia apuja. Homma ei kuitenkaan loppunut siihen, vaan tekeminen vaan jatkui. Me saatiin leikkiä studiossa sillä tavalla, että kukaan ei edes huomannut, että me ollaan olemassa. Kun ne soundit on koluttu, niin pitää odottaa, että jotain uutta tulee markkinoille. Nyt ei hirveesti. Olin ihan haavi auki, että mitä tästä tulee. Omaperäinen oli yhtyekin, sillä sehän ei tehnyt ollenkaan keikkoja. On totta, että Sundqvistin ympärillä kaikki pyöri. Välillä kuulee jopa samoja soundeja eri artisteilla, ja se ei ole kauheen makeeta, kun ihan samaa tulee vain vähän eri muodossa. – Nykyään ihmiset mieltää, että kun on läppäri, softa ja mikki, niin mulla on studio. Koulussa Nylundilla oli jo hyvä bändi, jolla riitti vientiä. Ei siinä oikein pysy mukana. – Mulle oli täysin uutta, että levyä ei tehty livenä vaan osissa. Onko musiikin vaatimustaso sitten muuttunut. Silloin kuunneltiin sitä samaa ja odotettiin levyjä ja kuunneltiin ne puhki. Mutta nyt meillä on enää neljä sointua, joita vaan käännetään ja väännetään, eikä tule mitään muuta. Eli tämä tahtoo sanoa, että musiikista ei saisi tehdä ”liian vaikeaa”. Se oli hyvä sauma juhlistaa ja päästä keikoille. Yhtyeen musiikki ei ole myöskään soinnillisesti sidoksissa mihinkään tiettyyn aikaan. – Se menee minne menee. Risto istui kopissa ja soitti demoakkaria. Tehdään nää, jatkuu jos jatkuu. Entiset ajat, jolloin studiossa luotiin, kehiteltiin, palloteltiin ideoita ja rakennettiin soundeja, eivät tule koskaan enää takaisin. Hän päätyi kesätöihin firmaan, jossa hänen esimiehenään oli Risto Paananen, joka soitti myös bassoa Leevi and the Leavingsissä. Välillä mukana oli klikki, välillä Gösta Sundqvist lauloi sointupohjien päälle diibadaabaa. Nyt tuli tää Gösta memoriam -kiertue ja samaan syssyyn julkaistiin kirja ja koko katalogi vinyylinä. Moni kuitenkin unohtaa, että bändin omaperäinen soundi luotiin yhdessä. Samalla pitää muistaa, että kyllähän musiikin pitää aina kehittyä eikä sitä pysty kukaan muuttamaan tai hillitsemään. Gatekeeperit näkee heti punaista, että ei tällaista voi soittaa. Miten tää kehittyy tästä eteenpäin. Nylundille ei ilmoitettu, onko hän bändissä vai ei. Mutta silloin kun jotain musiikkia sanotaan liian vaikeaksi, syyllistytään kuulijan aliarvioimiseen. Se oli ensimmäinen biisi. Rumpali Harri Ala-Kojola soitti mulle joskus, kun sen piti soittaa Teuvo jossain, niin ihmetteli, että mitä ihmettä sä olet siellä soittanut. Ei ollut mitään hajua biisistä. Vaikkei se ihan ole sama asia. Ei mitään. Mozart kirjoitti paljon musaa sen ajan taviksille – joka oli kuitenkin vaikeaa musaa. Tää on varioitu tästä teemasta”. – Valitettavasti. Ja samalla säästyttiin kritiikiltä, kun Gösta oli kilpenä siinä edessä. Se on vähän liian helppoa. Kirjoittihan hän kaikki biisit ja sanoitukset. Nykyään on joidenkin muiden tekemiä soittolistoja ja ne soi siellä taustalla jossain… Myös musiikin tekeminen on Nylundin mielestä tietyllä tapaa demystifioitu, kun jokainen pystyy nykyään asentamaan ohjelman läppärilleen ja tekemään jonkin asteista musiikkia. Tämä päätös sopi bändin jäsenille erittäin hyvin. – Nykyään uutta musaa kuunnellessa harmittelee, että ”tän mä olen kuullut jo
Homma meni pääpiirteittäin näin: Villen Pusan Silver-albumin ensimmäista sinkkua miksataan ja miksataan. Tuntui että ne tulee tosi hiljaa vaikka soitti miten kovaa. Siellä oli mahtava iso Apin pöytä, joka sitten myytiin melkein raatona Ruotsiin Cardigansin studiolle. Jossain vaiheessa levy-yhtiön A&R päättää lähettää kappaleen muualle miksattavaksi. Se kuulostaa ihmeelliseltä, mutta niin oli ainutlaatuinen bändikin, että mitään ei tehty ”by the book”. – En tiedä. Mä säälin jotain jousisoittajia ja puhaltajia kun ei saa mistään akustiikasta tukea, kun rummut jo kuulosti todella oudoilta. – Aivan kuollut, rummut ei soineet yhtään. Kai se on mennyt riittävän hyvin. Kai ne olis viheltänyt sen poikki, jos siinä olis ollut jotain häikkää. Pikku juttu, saattaa joku ajatella, mutta siinä vaiheessa, kun yhtä biisiä on palloteltu lukuisilla miksaajilla maasta toiseen on pikku jutusta kasvanut aika iso. – Tykkäsin Soundtrackista, kun se oli semmonen vanhan ajan studio. Se oli valtavan makee paikka. Vaikka bändiin liittyminen oli Nylundille iso juttu, oli itse levyn tekemisellä vielä suurempi merkitys. Ei toimi. Nylundin alalle päätyminen onkin ollut hänen mukaan täysin sattumankauppaa. Siksi tää ala onkin niin ihmeellinen, että kun tietoisesti yrittää tehdä hittiä, se harvemmin onnistuu. Olen kuullut, että esimerkiksi Michael Jacksonin Thrillerillä oli myös aivan järjetön määrä miksauksia. En ollut ikinä ollut sellaisessa. Koesoitosta tulikin levyn äänitys, jonka myötä hän kiinnostui alasta. 10 www.riffi.fi 2/2018 Samanlaista kummallista fillailua löytyy muutamaltakin kappaleelta, mutta samaan syssyyn Nylund soitti vielä pari raidallista kitaroita. Tehdään eri versioita, menee viikkoja eikä riittävän hyvää vain synny. Vähän kuin pelaisi pajatsoa. – Ei se vaan ollut oikea miksaaja siihen, ei sille annettu luultavasti myöskään aikaa eikä ehkä briifattu tarpeeksi. Se oli kaameeta. Istut siinä ja väännät jotain nappulaa, että mitä eroa tässä nyt on. Myös Svante Forsbäck pääsi kokeilemaan. Itse miksauksessa ei ollut varmaankaan mitään vikaa. Sitten se masteroitiin ja siitä tuli sinkku. Ja kuinka ollakaan, sieltähän se voittaja sitten löytyi. – Kyllähän me siinä kuitenkin jotenkin onnistuttiin ja Teuvosta tuli Leevin yksi suurimmista hiteistä. Näitä asioita ei vain voi tehdä tietoisesti. – Joku jossa oli jotain makeeta, joka alkaa vaikuttaa silleen. Ei se ollut sen vika. Siellä oli vanhan ajan henki. Levyn teko nimittäin sysäsi hänet peruuttamattomasti studiotyön tielle. Mutta ei. Suosion määrä oli yllätys, sillä olihan biisin kielenä se vähemmän puhut”Klassinen juttu, juostaan ympyrää, eikä nähdä metsää puilta, ja sitten se kolmas versio onkin se oikea.” 08-15 Ikimuistoiset_Näyteikkuna.indd 10 8.4.2018 17.48. – Klassinen juttu, juostaan ympyrää, eikä nähdä metsää puilta ja sitten se kolmas versio onkin se oikea. Siis Ruotsiin. Huomattavaa on että kolme yhtyeen albumia – Häntä koipien välissä, Musiikkiluokka ja Unelmia ja toiveita – saavuttivat samana vuonna kultalevyrajan. Kirjoittaja ei meinaa päästä millään asian yli. Jälkikäteen on helppo todeta miksauksen onnistuneen, sillä Ingen Vinner sai ilmestyessään paljon radiosoittoa. Luottamus omaan tekemiseen karisee. Kirjoittajaa ihmetyttää ettei Ruotsin versiotakaan hyväksytty. Nylund spekuloi, että syynä järkyttävään vatvomiseen olisi ollut jokin radiosta paukahtanut jättihitti. Ei mitään kolinaa. ”Onko tää tätä päivää?” Sitten menee viikkoja. Tämän jälkeen kokeiluvuoroon pääsee Jussi Jaakonaho, jonka jälkeen kappale palaa takaisin Nylundille. Kaikki epävireydet ja yläsävelsarjat kuului ihan selvästi. Jos biisi on hyvä, taimaus kohdallaan ja tähdet sopivassa asennossa, niin osumia vaan tulee, vaikka kuinka ihmetyttää. Studioilla hengatessa oppi tuntemaan alan ihmisiä, kuten Pekka Aarnion ja Atte Blomin Johanna Kustannukselta. Kun sopivat raamit oli löydetty, sujui loppulevyn miksaus kivuttomasti. Ifpin tilastojen mukaan albumia on myyty tähän mennessä 50 905 kappaletta. Voihan olla, että bändin muut jäsenet katsoivat Nylundia vähän sillä silmällä, että tässähän on hyödyllinen jätkä. Ville Pusa: Ingen vinner (Zen Garden 2000) Niklas Nylundin seuraava valinta käsittelee oikeastaan vain yhtä biisiä. Kummallisista lähtökohdista huolimatta Häntä koipien välissä -albumista tuli suomalainen ikivihreä ja Teuvo, maanteiden kuningas -kappaleesta kaikkien karaokemestojen kestohitti. Sessiot tapahtuivat ennen Soundtrack-studion remonttia, jolloin koko iso sali oli täysin dempattu plyyshillä ja matolla. Mä luulen, että se on ollut aika yleistä varmaan kaikilla tuottajilla ja miksaajilla, että tällaista tapahtuu jossain vaiheessa uraa. Sääli, ettei sitä enää ole olemassa. Tilanne oli kuitenkin todella outo, eivätkä studiossa vallinneet olosuhteet helpottaneet asiaa ollenkaan. Nylund toteaa miksauksen olleen laimeahko. Ja se oli raskasta hommaa. Näin ihmeellistä tää on. Mitään hajua hommasta ei ollut, mutta pikkuhiljaa mies imi tietoa itseensä. Mitä he oikein ajattelivat, kun laitettiin tuntematon tyyppi saman tien tekemään levyä. Alkaa semmonen skitsoilu, että ollaanko me jäljessä tässä soundissa. Hitaasti nousukiitoon lähtenyt levy saavutti kultarajan vuonna 1990 ja platinaa pokattiin seuraavana vuonna. Leevi and the Leavings toi hänet tuottamismaailmaan ja myöhemmin hän myös tuotti yhtyettä. Hän kertoo lumoutuneensa studiosta ja siellä työskentelystä niin paljon, että alkoi hengailla siellä vapaa-ajallakin. Luulisi, että viimeistään siellä saataisiin timanttia aikaiseksi. Siellä oli kaameeta soittaa. Se on vaan sattumaa ja tietyllä tavalla tuuria. Kymmenien työstämä sinkku ei pomppaa esiin loppumateriaalista esiin kuin pompöösiudellaan. Mä en voi ymmärtää kuka on keksinyt täysin dempatun studion. Kun Nylund sai pallottelusta tarpeekseen, päätti hän käydä vielä kerran ensimmäiset miksaukset läpi. Vaikka mun mielestä en soittanut mitenkään hyvin
Hän kuvaa tapahtumaa skitsottavaksi. – Sehän oli tietyllä tavalla oman kuulosensa, mutta kunnioittaa hyvin sitä originaalia. Mikäs siinä. Pekka Witikka tuotti puolet ja mä toisen puolikkaan. Ikuiseksi hinkkaajaksi tunnustautuva Nylund ei mieluusti kuuntele omia tekemisiään. – Se oli myös sellaista aikaa, jonka toivoisin tulevan takaisin. Nylund kuulee kappalemateriaalissa joitain eroavaisuuksia. Kyse oli Sirkesalon vahvasta visiosta, mihin kappaleisiin ainakin tietyt soittajat sopivat. Ainakin jos tarkastelee edellisen albumin En ängel faller ner -kappaleen saama suosiota. Paljon maahanmuuttajia asuttavasta Itä-Helsingistä kotoisin oleva tuottaja ihmetteleekin missä on heidän tekemänsä musiikki, sillä Ruotsissa suuri osa hiphopista on maahanmuuttajien tekemää. Hänellähän oli oma bändi, mutta osaan biiseistä hän halusi vanhat kaverinsa, joiden kanssa oli tehnyt joskus cover-keikkaa. Sitä ei muuten helsinkiläinen tajuakaan kuinka lähellä Suomea Ruotsi siellä päin onkaan. On epäselvää miten kappaleet valikoituivat eri tuottajien kesken. Bändi koostui pääosin ruotsalaisista ja pohjanmaalaisista soittajista. On sanomattakin selvää, että uuden version suosioon vaikutti osaltaan esityskieli. Pohjat äänitettiin seuraavalla kokoonpanolla: Andreas Habo rummuissa ja Bengan Bengtsson bassossa, kitarassa Mikko Paavola ja koskettimissa Mikael Svarvar. Tänä päivänä hommaa voisi tehdä ihan millä kielellä tahansa. Sitä paitsi olihan Ingen vinner jo lopahtanut. Tämä ei ole kuitenkaan Nylundilla päällimmäisenä mielessä, kun hän muistelee albumin syntyä, vaan suru Sirkesalon menehdyttyä tsunamiturmassa Thaimaassa juuri ennen albumin valmistumista. Muistot itse levyn tekemisestä ovat kuitenkin mieluisia. Nyt tuntuu, että homma on vähän kapenemaan päin. Vajaan viikon mittaisissa Tornion sessioissa käyttökielenä oli ruotsi, jota myös Sirkesalo puhui sujuvasti. ”Ai, olenks mä tehnyt noin?” Kuuntelin kuitenkin niitä biisejä vähän aikaa sitten ja perskules, nehän oli aika hyviä! Aki Sirkesalo: Sanasta miestä, Capitol Records, 2005 Aki Sirkesalon viimeiseksi jäänyttä albumia tehtiin ison maailman tyyliin kolmessa eri paikassa, kahden tuottajan ja kolmen bändin kanssa, joista kahden kokoonpano oli varsin kansainvälinen. Torniossa, Witikan studiolla Espoossa ja Pitäjänmäessä Sountrackilla, jossa myös oli mukana ruotsalaisia, kuten Per Lindvall ja Mats Schubert Bo Kaspers Orkesterista. – Niinpä, se on ihan sama kuin lähtisi Tallinnaan. Silloin elettiin varmaan viimeisiä aikoja, kun levy-yhtiö antoi vapauksia. Pakkohan se on luopua siitä, mutta jotenkin se on pelottava juttu. Silti Nylund veikkaa Ville Pusan suosion perustuneen kuitenkin paljolti juuri suomenkielisten diggailuun. Nylund ei ollut mustasukkainen uuden version saamalle suosiolle. Sirkesalo oli siis tutustunut ruotsalaisiin soittoniekkoihin keikkaillessaan Pohjanmaalla. Kyllä tänne mahtuis. Nylund valittiin sen takia, että myös hän tunsi ruotsalaisia soittajia. Tähän osavaikuttajana oli ollut Mikael Svarvar, joka tekee Vaasasta käsin keikkaa myöskin lahden toisella puolella. Ilmassa väreili luksuksen tuntua kun pohjien äänitykseen Tornioon mentiin oikein lentokoneella ja soittajia tuli sieltä täältä. – Todella mahtava levy tehdä. Että kieliasioilla ei olisi niin paljon merkitystä radiosoittoon. Akilla oli visio, että levy tehdään monen eri soittajan kanssa. ”Silloin elettiin varmaan viimeisiä aikoja, kun levy-yhtiö antoi vapauksia.” 08-15 Ikimuistoiset_Näyteikkuna.indd 11 8.4.2018 17.49. Kaiken kaikkiaan kappaleita äänitettiin siis kolmessa osoitteessa. Levyn vieminen masterointiin aiheuttaa painajaisia. – Ei tiennyt mitä odottaa kun tunsin vain Paavolan ja Svarvarin, mutta hemmetin hauskaa oli. Vielä suurempi hitti tuli kappaleen suomenkielisestä versiosta Haaveet kaatuu, joka soi sen ajan hittielokuvassa Pahat Pojat. www.riffi.fi 2/2018 11 tu kotimainen, jonka joku saattoikin jo nimestä päätellä. Bändi oli haalittu pääosin kasaan ruotsista. – No kun ei se miksaus ikinä ole siinä
Hän oli kuullut kaikki biisit. – Vitikalla on oma tosi hieno, tiivis soundi. Kun ei se koskaan oo niin, että vaan istutaan alas ja aletaan soittamaan ja homma on kahden oton jälkeen valmis. Kaiken kaikkiaan neljä Sirkesalon albumia: Sanasta miestä, Enkeleitä onko heitä, Aika ja Halutuimmat, saavuttivat kultaa tuona vuonna. Hommat luisti tosi helposti ja hän oli semmonen visionääri. – Se oli kauhea järkytys. Kaikki tietysti kävi, kun enhän mä edes tuntenut niitä kahta ruotsalaista soittajaa. Kun seuraavaa sinkkua ryhdyttiin editoimaan, lähti Sirkesalo lomalle palaamatta koskaan takaisin. Bändi oli saanut demot biiseistä etukäteen. Kyllähän siellä käydään hommia läpi ihan komppitasolta lähtien. Se oli hemmetin hauskaa aikaa, mutta kauhea päätös. – Onhan se tietty haaste. En edes tiedä miten hän sen tekee. Sen verran lähellä ne oli. Mutta Aki oli todella hyvin kartalla koko ajan, siitä miten hän tietyt asiat haluaa ja näkee. Aika eloisa ja kaikuisa huone, jonka takia ei päästy soittamaan kaikki yhdessä huoneessa, Nylund muistelee Albumia pitää ajatella aina kokonaisuutena, mutta miten se toteutetaan kun levyä tehdään kolmessa paikassa eri soittajien kanssa. Ja hän pystyi myös kertomaan sen. Kyllä siitä ihan tasapuolinen levy kuitenkin tuli. Aina tehnyt tosi hyvää jälkeä. 12 www.riffi.fi 2/2018 n näyteikkuna Tammer-Piano ja Soitin Ky, Pinninkatu 26–28 TAMPERE, (03) 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi NORD STAGE 3 88 Nord Stage tarjoaa Nordin palkitut urku-, pianoja synateknologiat yhdessä ja samassa paketissa – Tule ja testaa! 3 599 € Kysy tarjous! Top Sound Oy Puolatie 5, HYLLYKALLIO (06) 438 7788 topsound@topsound.fi The Pugilist! Fender 2018 uutuuspedaalit alkaen 99 € H&K audio IHME PA:t NYT MEILTÄ Nano 605 FX 1 048 € Nano 305 FX 748 € – Kyllähän niitä demoja kuunneltiin ja Aki kyseli meidän mielipiteitä. Tuottajana se oli tosi helppoa, kun hänellä oli niin vankka ja selkeä näkemys, mitä hän hakee. Joku biisi josta aloin miettimään, että kumpi sen oli tehnyt. Akin kanssa oli todella kivaa tehdä. Samana vuonna se saavutti kultaja platinarajan. Mä en ollut kuullut Vitikan miksauksia. Hyvä levyhän siitä tuli ja sai kohtalaisia arvosteluja, mutta en mä sitäkään pystynyt silloin kuuntelemaan. Sanasta miestä -albumi valmistui jo vuonna 2004, ja se julkaistiin omaisten pyynnöstä alkuperäisen aikataulun mukaisesti keväällä 2005. Rakenteet, vikat sävellajit ja viilaukset sun muut… Kun lähdetään noinkin pitkälle äänittämään ja aika on aina rajallista, homman pitää toimia heti. – No vaikka ohjata miten jotain juttuja soitetaan. Albumi oli muuten valmis ja siltä oli julkaistu ensimmäinen sinkku. Albumin tuotto on ohjattu hyväntekeväisyyteen. Pohjat tehtiin paikallisen studiokoulun tiloissa ja mukana oli talon puolesta äänitarkkailija, joka auttoi patchauksissa ja muissa käytännön asioissa. Onko jonkun biisin rummuissa liikaa tavaraa tai pitäiskö joku homma soittaakin sudeilla. Päässä pyöri koko ajan seuraava projekti. Sanasta miestä on myyty tähän mennessä 39 684 kappaletta. Se piti ihan tarkistaa. Olin aika kovassa seurassa. Se oli ihan kauheeta. – On aina hankalaa tulla uuteen paikkaan, kun ei tunne sen akustiikkaa, eikä huoneita. Mitäs sinun hommaksi sitten jäi. Olen aina ihaillut sitä. Jokainen miksasi omat biisinsä. Juha Tikka oli EMI:llä A&R:nä ja hänen näkemyksestään oli paljon hyötyä. Se on sessioita, joita en ikinä unohda. Veikkaan, että keskiverto-kuulija ei edes huomaa mitään eroa sessioiden välillä. (Lähteet: Ifpi, Wikipedia) u 08-15 Ikimuistoiset_Näyteikkuna.indd 12 8.4.2018 17.49
pussin Soitin Laine Oy, Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410, soitinlaine@soitinlaine.fi, www.soitinlaine.fi QSC TouchMix -sarjan mikserit Soitin Laineelta! 999 € 1 399 € 1 999 € TouchMix-8: TouchMix-16: TouchMix-30 Pro: DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi Trace Elliot ELF Bass Head – Massiivinen soundi pakattuna erittäin kätevään kuoreen. Neligan Cigar Box Hogshead Sis. 465 € Kimmon Soitin Oy, Torikatu 21, JOENSUU 044 970 0991, 0400 386 001 www.kimmonsoitin.fi GEM PROMEGA 2+ Huippuluokan käsintehty digipiano Suomesta! 2 790 € Huom! Uusi osoite: Varaa paikkasi Riffin NÄYTEIKKUNAAN! Seuraava julkaisupäivä 13.6.2018 ilmestyvässä numerossa 3/2018. 20 eri tyylistä rumpusettiä ja efektit niiden muokkaamiseen. Kysy tarkemmat tiedot: • puh. DLX-hinta: 299 € Katso päivän hinta osoitteesta www.dlxmusic.fi R-JAM Group Oy, Ennekuja 2, ESPOO, 0500 400 310 Katso jälleenmyyjät: www.r-jamgroup.fi VS Audio Royal Flush Kaksikanavainen Overdrive! CH 1: low gain overdrive CH 2: kermainen medium gain overdrive Molemmat yhdessä antavat agressiivisen putkisoundin ja mahtavan sustainin Kummallekin kanavalle on omat säätönsä Eurooppalaista käsityötä 220 € Vantaan musiikki, Peltolantie 2, VANTAA 010 439 3730, info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi NUX DM-1: kompakti rumpusetti huippuominaisuuksilla. P O R I S O U N D C I T Y. F I Flight Mikitetty basso-ukulele + Gigbag 399 € Savonlinnan Soitinkulma Oy Kirkkokatu 7, SAVONLINNA (015) 515 670, soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com Hinta 215 € J. www.riffi.fi 2/2018 13 Pori Sound City Oy Rautatienpuistok. Ilmoituksen moduulikoko on 61 × 76 mm tai 128 × 76 mm. 2 PORI 020 721 8450 sound.city@pp.inet.fi W W W . 040 501 2745 / Lauri Paloposki • s-posti: lauri.paloposki@riffi.fi 08-15 Ikimuistoiset_Näyteikkuna.indd 13 8.4.2018 17.49
Useita värivaihtoehtoja. 14 www.riffi.fi 2/2018 n näyteikkuna F-Musiikki Helsinki, Kaisaniemenkatu 7, HELSINKI Puh. 010 320 7480, f-espoo@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi UUTUUS! YAMAHA APX600 elektroakustinen kitara Uudessa APX600-sarjassa on uusittu rimoitus, joka tuo alaääniin muhkeutta. DJ-käyttöön, musiikkiesityksiin, lattiamonitoriksi, U name it! F-Musiikki Kuopio, Kuninkaankatu 21, KUOPIO Puh. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. Markkinoiden paras Hammond-soundi, sekä 100 muuta soundia. 325 € DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi Katso päivän hinta osoitteesta www.dlxmusic.fi DLX-hinta: 555 € Zildjian A City pack – City pack on yhdistelmä soundia ja kätevyyttä. 08-15 Ikimuistoiset_Näyteikkuna.indd 14 8.4.2018 17.49. Mukana kielet, asennustarvikkeet, slideputki, opaskirja ja CD. Musacorner Oy, Näsilinnankatu 22, TAMPERE 050 365 9509, info@musacorner.fi www.musacorner.fi/okko OKKO Motörbass -bassosärö Saksassa käsintehdyt OKKO-efektit meiltä! 189 € Lisätiedot MPC X:stä sekä tuhansista muista tuotteista: kuvasto.intoluthman.fi AKAI MPC X MPC-sarjan uusi ”stand alone” -lippulaiva on täynnä huikeita ominaisuuksia kuten suuri täysvärinäyttö multi-touchteknologialla, 16 erittäin herkkää värikoodattua sormipadia, 16 GB:n tallennustila, kaksi USBväylää, MIDI-liitännät sekä stand alone -moodissa toimiva uskomattoman monipuolinen MPC 2.0 -softa! Hyvin varustetuista musiikkiliikkeistä kautta maan! 2 199 € Power Sound Ky, Jokioistentie 993, SOMERO (02) 748 3932, myynti@power-sound.fi 1 550 € Hammond SK1 Kevyt keikkaurku loistavilla soundeilla. F-Musiikki Espoo, Finnoonlaaksontie 9 (kauppakeskus Merituuli), ESPOO Puh. 55 € Koottava sikarilaatikkokitara. 010 320 7440, info@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi Blues Box -sikarilaatikkokitara – UUTUUS! F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. TV-Sävel Music Shop Tiiriönsuontie 2, HÄMEENLINNA (03) 6165 929, tvsavel@gmail.com www.tevari.fi 599 € Bose S1 Pro – Uutta Boselta! Kannettava PA-järjestelmä. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. Saatavana myös 73ja 88-koskettimisena versiona. 010 320 7475, f-kuopio@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi 29,95 € UUTUUS! ALPINE Partyplug Pro Natural -korvatulpat Suodattavat kaikkia taajuuksia tasaisesti ja antavat vaimennettuna luonnollisen äänikuvan
1 295 € Tornion Musiikki Oy Eliaksenkatu 11, TORNIO (016) 480 450, tornionmusiikki@gmail.com www.tornionmusiikki.com Epiphone Korina Explorer 1958 Aikaansa edellä olleen soitinlegendan paluu! • SlimTaper™ ”D” -kaulaprofiili • Alnico Classic™ humbucker -mikit 490 € St. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. Keikalle, studioon tai kotiin. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 559,90 € Yamaha EAD10 – UUTUUS! F-Musiikki Tampere, Kuninkaank. 010 320 7490, f-tampere@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi 1 399 € Akustisten vahvistimien uusi aika jatkuu! 400 W, 2 x 8" woofer + 1" dome tweeter. Paul’s Sound Oy, Säntikuja 5, NUMMELA 010 281 3730, myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Yamaha TF-3 digimikseri Vääntää, soundaa, helppo käyttää! 2 590 € Tilaa suoraan kustantajalta: www.riffi.fi/verkkokauppa Tila & ääni, siinä se! Verraton opas Atmokseen matkaaville. Äänitä, miksaa, triggaa ja soita suosikkibiisiesi mukana! F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 1 190 € Keskusmusiikki Lahti Oy Hämeenkatu 23, LAHTI (03) 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi 990 € DB TECHNOLOGIES ES 503 DSP-kontrolloitu äänentoistojärjestelmä • kaksi passiivista satelliittia • aktiivisubbari • 3-kanavainen mikseri • Bluetooth Mad Professor Amplification www.mpamp.com facebook.com/MadProfessorAmplification Little Tweedy Drive Tweed Deluxen legendaarinen soundi ja käyttäytyminen pedaalissa. www.riffi.fi 2/2018 15 F-Musiikki Vantaa, Antaksentie 4, VANTAA Puh. 19, TAMPERE Puh. Hughes & Kettner era 2 – UUTUUS! F-Musiikki Turku, Viilarinkatu 1, TURKU Puh. 010 3207 400, f-vantaa@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi Elektroakustinen rumpumoduli. 20 € 08-15 Ikimuistoiset_Näyteikkuna.indd 15 8.4.2018 17.49. 010 320 7460, f-turku@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi UUTUUS! YAMAHA PSR-S775 työasema Ammattilaisen työasema todella moni puolisilla ominaisuuksilla. 205 € Kemin Musiikki Ky, Keskuspuistokatu 5, KEMI (016) 223 251, info@keminmusiikki.fi www.keminmusiikki.fi Tokai TTE-55 AG WBL Tokai Premium Series TE-malli, tehty Japanissa, saarnirunko, vaahterakaula, Seymour Duncan STK -mikit
Kaikki artikkelin kuvat ovat soundcheckistä. 16 www.riffi.fi 2/2018 TEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA CMX lähti tien päälle – vahvaa vähemmällä! Jo 16 albumia julkaisseen CMX:n retrospektiivinen kiertue ”Kolmen vuosikymmenen lauluja” kuljetti suomirockin ykköskastiin kuuluvaa nelikkoa ja kolmemiehistä tekniikkaryhmää kevättalvella halki maan. Kitarakaapit paahtavat sidefillien takaa vain soittajien korviin. CMX juhlistaa kiertueellaan yli 30-vuotista taivaltaan sekä uuden ”Alkuteos”albumin julkaisua. Lavakuuntelu hoituu vanhan liiton malliin tuplakulmilla sekä rumpuja sidefilleillä. Kävi ilmi, että vähemmälläkin teknisellä varustelulla syntyy ensi luokkaista jälkeä, jos vain materiaali on tarpeeksi vahvaa ja kaikki sen toteuttajat tilanteen tasalla. 16-21 CMX.indd 16 9.4.2018 16.35
Tällä kiertueella mukana kulkevat backlinen lisäksi vain mikrofonit ja DI-boksit. Häntä ei hetkeäkään hirvittänyt lähteä kiertueelle turvautuen keikkapaikkojen kamoihin. Kalusto kunnossa Kupiaisen ja Olli Hietajärven tekniikkaryhmän täydentää trioksi Mikko Kymäläinen, joka ajaa autoa ja toimii lavakätenä. Siinä saa miksaaja olla valppaana ja elää tilanteessa mukana. Bändi on alkanut luottaa siihen, että laadukkaista keikkapaikoista löytyy osaava teknikko, joka tuntee talon monitorijärjestelmän ja osaa ajaa sinne sen mitä bändi haluaa kuulla. 16-21 CMX.indd 17 9.4.2018 16.35. – Tällä rundilla mukana ei ole omaa pöytää, joten se puoli vaihtelee illasta toiseen riippuen siitä millaista laitteistoa on tarjolla. Bändi tuottaa lavalta lähes kaikki tarvitsemansa soundit ja sävyt, mutta jotain efektiasioita jää miksaajankin harteille. Hyvin suuri apu koituu siitä, että kitarakaapit ovat nykyään bändin ”sidefilleinä”. – Lähestyn asiaa niin, että tätä bändiä miksataan livenä, koska setti elää. Kupiaisen mukaan tilanne CMX:n kiertueella ei yleisöäänentoiston näkökulmasta dramaattisesti muutu, vaikka keikkapaikkojen kokoluokka vaihtelee muutaman sadan hengen rokkiklubista 1500-paikkaiseen Kulttuuritaloon. Monitorit hoitaa tällä kiertueella neljäs mies, joka vaihtuu joka ilta. Valppaana hetkessä CMX mahtuu livenä vajaaseen pariinkymmeneen kanavaan: rummut sähkölisukkeineen haukkaavat 12 kanavaa, basso tulee sekä mikillä että linjaan, kitarat tulevat monona ja kattauksen viimeistelevät A. Kaikki lähtee siitä, että bändi soittaa hyvin, on sovittanut treenikämpillä liveversiot järkeviksi, kitaroiden ja basson lähtösoundit ovat kohdallaan ja rummut hyvässä vireessä. Se taas tapahtuu sijoittamalla mikit niin, että jokainen niistä kuulee vain sitä, mitä varten se on lavalle laitettu. W. – Suomessa kalusto on todella hyvää, tiskit ja PA-kamat laadukkaita. Yrjänän liidija Janne Halmkronan köörimikit. Sekä Kupiaisen salainen ase – Wavesin Maxx BCL -masterjarru, jolla saa lyötyä miksausta vähän nippuun. Yrjänä haluaa kuulla reilusti laulua. Vaikka kiertueen paikat on likimain varusteltu digitiskeillä, joihin voisi tuikata vaikka omat ohjelmoinnit muistitikulla, Kupiainen ei ole lähtenyt CMX:n kanssa scene-pohjaiseen toimintaan. Heti kun lähtee ulkomaille, niin jo Englannissa – puhumattakaan Espanjasta ja Italiasta – vastaan tulee aika erikoisia viritelmiä. Ja kun kyseessä on vieläpä kulmamonitoreja käyttävä vanhan liiton joukkue, vastaan tulee kiertoasioita ynnä muuta. CMX:n äänestä kokonaisvastuun kantava Kupiainen työskentelee tällä hetkellä myös Michael Monroen miksaajana sekä teknisenä tuottajana festareilla ja Cheekin megakeikoilla. Varsinkin kun CMX:n monitorointi ei ole korkeampaa tiedettä: kitaristit haluavat monitoreista lähinnä ristiin toistensa kitarat, omaa soittoaan kumpikin kuuntelee oman kaappinsa kautta. – Hienosti kokonaisuutta pystyy kuitenkin PA:sta hallitsemaan. Bändin musiikki on niin monimuotoista, että jos kylmiltään lähtisi miksaamaan niin aika monta yksityiskohtaa jäisi hoitamatta, hymähtää miksaaja Pekka Kupiainen urakkansa erikoispiirteistä. Olli Hietajärvi lisää mukana kulkevan valosetin tueksi talon trusseissa roikkuvaa heitinkalustoa, jos sellaista on tarjolla. Silloin ei ihan aina voi mennä soundi edellä. CMX ei ole jatkuvasti tien päällä siinä kuin joku Popeda tai Yö, joten bändin oma äänikalusto on niukka. – Olen toisinaan käyttänyt Optogateja taustalaulumikkeihin, nehän ovat kaikista lavalla olevista mikeistä suurimman osan keikasta turhaan auki. – CMX:n etupään vahtimisessa biisien tuntemus on kyllä A ja O. Vuotojen hallinta on Kupiaisen lääkkeistä tärkein. CMX on huomannut aikaa myöten, ettei ole kuuntelun osalta niin vaativa orkesteri, että tarvitsisi reissuilleen omaa monitorimiksaajaa. Kupiainen myöntää, että tinkimättömän taiteellisiin levyihin nähden live on silti aina kompromissi, varsinkin kun puhutaan CMX:n kaltaisesta äänekkäästä kitarabändistä. Lisäelementtien ymppääminen käy sähäkästi, kun kotiläksyt on tehty. Silloin aina muistaa kuinka kivasti asiat ovat Suomessa tällä lohkolla! CMX:n kevään keikat ajeltiin talojen tarjoamilla äänipöydillä. Eli vaikka kitaristit soittavat lujaa, kitarat eivät enää puhalla lavalta naamalle. www.riffi.fi 2/2018 17 S oundcheck Helsingin Kulttuuritalon keikkaa varten alkaa olla paketissa. CMX on rundinsa alussa, Kultsa on vasta kiertueen toinen keikka – ja samalla sen isoin. Kulttuuritalolla Pekka Kupiainen sai näppeihinsä Digicon SD8:n
– CMX:n musa on valosuunnittelijalle kiitollista materiaalia. Nykyään minulla on myös oma laulumikki – hopeinen kapistus, jonka merkkiä en ole koskaan oppinut muistamaan (dynaaminen AKG D7, toim. A. Ajattelin soittaa tämän kiertueen sillä, sillä sen ergonomia on sopiva soittotyylilleni. Otin itseäni niskasta ja investoin kivikoviin laatuvehkeisiin. Monilla levyillä bassojutut ovat saaneet väistyä kitaroiden tieltä.” ”Pääsoittimiani keikoilla ovat Rickenbacker 4003, Fenderin J-basson käsin minulle tehty klooni sekä Timo Hirvosen tekemä erikoinen SG-basso – kaikissa vahvat passiivimikit. W. – Tuntuuhan tuo mukavalta, ja on se tietyllä tavalla käynytkin ilmi. Olen itse puolestani yrittänyt perustella valojen merkitystä esimerkiksi niin, että haluan selvittää kiertueen biisilistoista millä lailla livevedot poikkeavat levyversioista. Ja soundi on järeä vaikka soitin on pieni. Ei niin, että ääni olisi vähemmän tärkeä, mutta näiden soitta jien piirissä valonkin arvo selvästi ymmärretään. Viime vuonna kaivoin sen esiin ja sitkeällä säädöllä sain kaulan suoraksi, Kitarapaja laittoi uudet mikit ynnä muuta. Siinä oli Rictyyppinen soundi, mutta se hajosi kymmenen vuotta sitten. Toinen puoli basson kaulasta on Voyager-luotaimen rungossa matkalla ulos Aurinkokunnasta. Mutkan kautta kuultu tunnustus tuntuu imartelevan Hietajärveä, joka oli juuri ehtinyt kuvailla kirjoittajalle valosuunnittelijan tehtävää ”musiikin jatkona” olemiseksi. Peaveytä, Marshallia, japanilaisia käyttöbassoja. Rakas on myös Bartolinin elektroniikalla varustettu hiilikuitukaulainen viisikielinen Modulus 1980-luvulta, jolla soitan useilla levyillä. Soundin tuottamisessa plektra on tärkeä: olen soittanut kolmekymmentä vuotta Jim Dunlopin 0.88 mm:n vinyyliplektralla, jossa on sitkeä ja sormissa pysyvä tuntuma.” ”Bassoni langaton on jo viisitoistavuotias Sennheiserin setti. Ajan myötä Hietajärven ajatukset bändin valojen tekemisestä ovat kehittyneet, ja esimerkiksi dynamiikan sekä kontrastien korostamisesta on tullut entistä tärkeämpää. Haaveilin sellaisesta vuosia, ja kun vasuri vihdoin löytyi ostin sen – ja itkin onnesta! Toinen tärkeä on 1980-luvun Gibson SG -biisintekokitarani, jossa on minulle tehty uusi kaula Hagströmtyyppisellä stockilla ja jenkkiläisen pikkupajan humbuckereilla. Tykkään melusta lavalla, joten meillä on kulmamonitorit – korvamonitoreja en osaa sietää. Ja ruma.” ”Minulla oli kirjavat pilipalikamat jonnekin 1990-luvun puoliväliin. Niitä ei ole sitten tarvinnut vaihtaa. Ei ole koskaan pettänyt, vain virtapiuha on vaihdettu pari kertaa. Pidän erottuvasta, hieman röyhtäyksen kuuloisesta soundista, jolla harrastamani melodiset koristeet erottuvat – ainakin keikoilla. Siinä riittää dynamiikkaa, muutoksia, kontrasteja ja iskuja, Hietajärvi kuvailee. Nykyään toisinaan myös Aquilarin 500W diginuppia ja 12"-kaappia, joka kuulostaa eloisalta digivehkeeksi, sekä studiossa joskus myös Aquilarin Tonehammer-putkietuastetta.” ”Efektinä ja kompressorina on ollut vuosia Bossin jykevä multiefektiboksi, tosin käytän sitä lähinnä viritysmittarina ja satunnaisesti flangerina tai tremolona. Yrjänä, laulu ja basso: ”Soitan bassoa plektralla, sillä olin aluksi kitaristi – sankareistani Chris Squireja Lemmy-vainaat soittivat myös plektralla. huom.).” ”Rickenbacker-basso on aarteeni, josta en luovu. Siis oikeasti, hiilikuitu on samasta tuotantoerästä!” ”Korealaisen Tune-laatubasson ostin aikoinaan MSAudiotronin loppuunmyynnistä pikkurahalla. Riffin jutunteon alkumetreillä CMX:n muusikoiden piiristä esitettiin toiveita, että myös valopuolta olisi hyvä käsitellä, bändi kun kokee visuaalisen puolen tärkeäksi esiintymisessään. Keikoilla ja studiossa käytän klassista Ampegin 300W nuppia ja 8 × 10" -kaappia eli ’rantasaunaa’. Nehän saattavat poiketa paljonkin, ja vaikka muutokset tuntuvat soittajille pieniltä ja itsestään selviltä, ne ovat minulle valosuunnittelijana tärkeitä tietää. 18 www.riffi.fi 2/2018 Iskuista kiinni Hämeenlinnan Verkatehtaan teknisenä tuottajana työskentelevä Olli Hietajärvi on ollut CMX:n valosuunnittelijana vuosikymmenen alusta asti. Vieläkin nousee soundcheckissä hymy kasvoille kun Ampeg/Rickenbacker-yhdistelmä yskähtää eloon.” 16-21 CMX.indd 18 9.4.2018 16.35
Säröni tulee kuitenkin aina putkivahvistimesta.” ”Paras rokkisoundi lähtee Mesa Boogien Dual Rectifierista, jonka kanavien vaihdon livenä hoidan Bossilla sellaisen midi-härpäkkeen välityksellä. Nykyiset soittimet ovat olleet omistuksessani vuosia eikä uusia ole tarkoitus ostaa – ellei jostain pelmahda eteen valkoinen Gibson Firebird Bigsbyn kammella…” Janne Halmkrona, kitara: ”Juhlavinta on seisoa Mesa Boogien Dual Rectifierin edessä Les Paul tai SG kaulassa ja luukuttaa jotain E-pohjaista riffiä pikkuisen liian lujalla. Rokissa kun kaikki on aina vuorattu mustaan ja olen vastahankaan asiassa kuin asiassa. Eri kitaroissa on myös erilaiset biisit sisässään – oma mieli on ihan toissijainen sävellyspuuhissa, jos kitara niin haluaa!” Timo Rasio, kitara: ”Minulle kitara on ennen kaikkea lyömäsoitin, ja ketäpä sitä lujempaa kurittaa kuin rakkaintaan. Kun on klassinen putkinuppi, niin dynamiikkaa ei puutu ja räpylän iisimmällä käytöllä saa haettua monta eri tunnelmaa. Rokkiriffittely on mahtavaa, mutta toisaalta niin on myös Gretschin Power Jetin tai Telecasterin rämpyttely Johnny Marr -hengessä puhtaalla soundilla.” ”Kiertueella käytän kahta Gibson Les Paul Silverburstia, vaikka niiden paino rusentaakin välilevyt ja jäykistää hartiat. Pääasiassa puhtaiden soundien chorus-, phaserja delay-juttuja, mutta tälle kiertueelle kaivoin myös levyllä käytettyjä urkumaisia synasoundeja. Rikas ja lämmin vastakohta Tipin keskiäänisemmälle naamaanlyöntirunttaukselle.” ”Livenä käytän Bossin GT-100 -multiefektiä, keikalla olen luottanut Bossiin vuosikymmeniä. www.riffi.fi 2/2018 19 Molemmat ovat 1970–80-lukujen vaihteesta, joka ei kuulemma ole Gibsonin loistokautta, mutta minun keppini ovat erinomaisia soittaa ja soundi on muheva ja runsas. Muutama arvokitarakin on tullut hankittua, ja vaikka niitä ei kannattaisi ottaa kiertueelle jäätymään bussin perässä, nekin ovat työkaluja ja vaativat soittamista, joten en ole hysteerinen sen suhteen. 16-21 CMX.indd 19 9.4.2018 16.35. Ja kun ulkonäkö on tärkeää niin haksahdin valkoisiin kitarakamoihin. Myöhemmin aloin kaivata enemmän alakertaa ja tehoakin. Moulinexeihin kuuluvat Bossin Chorus, Flanger, Delay ja Echo, MXR:n Phaser, Fulltonen OCD, Electro Harmonixin Leslie G ja Mad Professorin Tremolo. Tavallaan se on suht hintava viritysmittari, mutta olen rakennellut sillä biisikohtaisestikin soundeja livekäyttöön. Sinänsä en ajattele että minulla olisi ’omaa soundia’. Signaalitie kulkee Les Paulista piuhalla suoraan Mesan kolmoskanavaan ja Mesan 4 × 12" -kaappiin jossa on Celestionin Vintage 30 -elementit.” ”Aarre, josta en luovu on Gibson SG ’73, koska se on valmistettu samana vuonna kuin maailmankaikkeuden paras levy, Black Sabbathin ”Sabbath Bloody Sabbath”. Eli omalla kohdallani suurin osa biiseistä mennään suhteellisen kuivalla soundilla.” ”Tämän rundin luutut ovat valkoinen Gibson 335 ’89, Gretsch White Falcon ja uusimpana kolmas valkoinen keppi, Hagström Fantomen. Perussoundi löytyy riittävän vähäisestä (!) säröstä: P-90:n tallamikistä Gibsonin 335:ssä ja OCD:n gaini kakkosella. Eli ’keep it simple & clear’, ja kun äänen toimittaa ’Hiiwatti’ (DR 103 -nuppi ja 300 W:n kaappi) niin kuulunee salin perällekin!” ”Rakkain kitarani on vuosi sitten kuolleen isäni Sunburstvärinen Hagström Viking 1960-luvun loppupuolelta, sama soitin jolla opettelin Shadowsin ’Apachea’ vuonna 1972!” ”Aloittaessani CMX:ssä vahvarini oli Marshall JCM 800 ja ainoa keppi Squierin strato
Viimeistelen synamatskut Ableton Live -ohjelmistolla ennen niiden siirtämistä Rolandiin.” ”Liipaisen Rolandista biisin alussa kaksi toisiinsa linkitettyä padia, yhden alta lähtevät syna-asiat ja toisen alta klikkiraita. Vain yksi voi olla tällainen La nk ap uh . Soitinraita menee PA:han ja soittajien kulmiin. – Sen jälkeen suunnittelen millä kalustolla ideat voidaan toteuttaa sekä miten kamat sijoitetaan bändin sekaan. Ja kun on tutustunut keikkapaikkojen valospekseihin etukäteen, pystyy vierasta kalustoa uittamaan nopeasti mukaan. Virveleinä käytän kahta Pearlin Sensitonesarjan 14" × 6,5" -snarea (runkoina kromattu messinki ja saumaton alumiini) jotka ovat pitkäaikaisia luottovehkeitä niin mekaniikkansa kuin soundinsa puolesta.” ”Symbaalit ovat olleet aina ja tulevat aina olemaan Zildjiania, lähinnä Avedis-sarjaa. Soittajien asettelu ei onneksi paljon muutu oli paikka pieni tai iso – jättimäisellä festarilavallakin he hakeutuvat lähekkäin. – Ylipäätään ennakkotyö on valosuunnittelussa tärkeää, ja nykyisissä valopöydissä on panostettu siihen, että show’ta pystyy muokkaamaan joustavasti. Kokonaisuuteen kuuluu 22" × 16" -bassari, 12" × 8" -etutomi sekä 14" × 12" ja 16" × 14" -lattiatomit. Tällä hetkellä setissä 14" Mastersound Hi-Hat ,18" Fast Crash, 22" Medium Ride, 19" Medium Thin Crash sekä K-sarjan 20" Crash/Ride.” ”Minulle soittimet ovat vain työkaluja. +6 ,0 sn t/ m in . Meidän painotalollamme on rutkasti juuri sellaista draivia, joka tuo sinulle kunniaa. Koska valopöydän 3D-suunnitteluohjelma vastaa todellisuutta vain johonkin saakka, Hietajärvi testaa käytännössä suuntia ja kiilojen avautumista kokoamalla setin kertaalleen ennen ensimmäistä keikkaa. ”Kolmen vuosikymmenen laulujen” valokalusto on kompakti klubisetti, joka nousee tolppiin lavan sivuille ja taakse. Olen ainoa bändistä, joka käyttää korvamonitoreja, ja vain klikin takia. Systeemi on äärimmäisen selkeä ja varma: rumpuraiserille ei tarvita alimiksereitä, kuulokevahvistimia, splittereitä eikä mitään!” Muutokset saattavat olla vaikka iskuja, joihin Hietajärvi tykkää valolla tarttua. Sen tiedän, että uusista Kumuistani en tule luopumaan koskaan. Siksi keikalla tärkeä osa settiäni on Rolandin SPD-SX Samplepad, jonka kautta saadaan mukaan synaosastoa. Ja kun muutkin kotiläksyt on tehty, loppu keikkapaikoilla on lähinnä hienosäätöä – esimerkiksi valojen intensiteetin osalta, mikä johtuu paljolti vaihtelusta esiintymistilojen valoisuudessa. Yhtään muodikasta liikkuvaa heitintä ei kattaukseen näytä sisältyvän. Se on ensimmäinen setti, jossa ei ärsytä mikään vaan kaikki on niin kuin haluan. Bändin soittoa kuuntelen luurien läpi isosta rumpufillistä. Suurkuvatulostus Painotuotteet Sähköiset julkaisut 16-21 CMX.indd 20 9.4.2018 16.35. +1 7,1 7 sn t/ m in . Käytän paljon aikaa niiden virittämiseen/säätämiseen. Mutta paljon silläkin vaan saa aikaan, kun tietää mitä tekee. Kun selvisi, että voisin tilata uudet Kumut vaahterarungolla, White Marine Pearl -wrapilla ja perinteisellä lugimallilla, niin olin myyty.” ”Kumuista on tullut kaikkien aikojen suosikkini. Keikka-auton perästä nouseva oma heitinkattaus vaikuttaa simppeliltä: reilu tusina lediparreja takaja sivuvaloina ja taustakankaan ”pesureina”, neljä himmennettävää blinderiä eli Molea sekä strobo. Liikkumaton rulettaa Kulttuuritalon kaltaisissa isommissa keikkapaikoissa Hietajärvi ottaa trusseissa roikkuvaa talon kalustoa reippaasti mukana kulkevan perussetin tueksi. Kun setin pystyttää kerran rauhassa, saa samalla tehtyä kytkennätkin etukäteen. M at ka pu h. 8, 35 sn t/ pu h. Pidän tomikompeista, ja minulle on tärkeää, että tomit soundaavat setissä vähintäänkin kiitettävältä. Nautin todella tämän setin soittamisesta. Näin setti nousee tositilanteessa sähäkästi pystyyn. Kaikissa aiemmissa seteissä on aina ollut jokin asia – isompi tai pienempi – joka on ajan mittaan alkanut tympiä ihan huolella.” ”CMX:n levyillä on biisejä, joille on tunnusomaista joku synajuttu, mutta bändissä ei ole kiipparinsoittajaa. Hietajärven ohjainkalustona on GrandMA2 onPC, johon sisältyy perusohjaimen ja lisäliukulaudan eli ”Wingin” lisäksi järjestelmän moottorina toimiva kannettava tietokone. 010 230 8400 | www.punamusta.com Jotkut nyt vaan ovat sellaisia, että tietävät muita paremmin mitä haluavat. 20 www.riffi.fi 2/2018 Olli-Matti Wahlström, rummut: ”Tykkään käyttää paljon tomeja. Omiin korvamonitoreihini Rolandista tulee klikki, jota kukaan muu ei kuule. Yritin joskus keräillä jotain, mutta en saanut siitä kiksejä. Kasauksessa näkee, miten piuhoitukset kannattaa tehdä ja voi esimerkiksi teipata valmiiksi ”jönköt” eli kaapelit, jotka kulkevat jonkin matkaa nippuina samaan suuntaan. – Olen jumiutunut sellaiseen ajatukseen, että vaikka liikkuvia olisikin, liike ei saa näkyä. Uusien elementtien lisääminen on nopeaa ja tehokasta. Settinä minulla on tällä kiertueella ensimmäistä kertaa ikinä Kumut! Pekka Helasen tekemä All Maple Custom perinteisillä lugeilla on upouusi setti, ja ensimmäinen laatuaan koko maailmassa. Aioin alun perin pyytää Helasta pinnoittamaan jonkun vanhoista seteistäni vaaleaksi. Haluavat erottua ja hoitaa hommansa muita paremmin. Eli jos suuntausta pitää vaihtaa, tehdään se pimeässä! u p. – Jos jätän sellaiset tilaisuudet käyttämättä, se saattaa näyttää yleisöstä virheeltä – ”nukkuuko valomies?” Setti pystyyn Koska CMX:llä ei ole välttämättä ollut tapana pitää PA-treenejä ennen kiertueita, Hietajärvi on katsonut parhaaksi järjestää sellaiset valon osalta omin päin – kunhan osapuolet ovat saaneet esiteltyä toisilleen ideansa. 8, 35 sn t/ pu h