Henrik Linder – Inspiraatio tulee, jos tulee… Jukka Tolonen – Kyse on siitä, että kuuntelee mikä kuulostaa hyvältä. Herra Ylppö. NORDIC AUDIO LABS – Mikr ofoneja maailmalle! Nro 1-2026 Hinta 18,80 € – Live-soitto on live-soittoa ja siellä tapahtuu aina jotakin odottamatonta
Huom! Lehtiluukku-palvelu on EPaper Finland oy:n ylläpitämä ja vaatii sen vuoksi oman käyttäjätilinsä. Lukeminen vaatii käyttäjätilin perustamisen Lehtiluukku-palveluun. Oman asiakasnumerosi löydät lehden jakeluosoitteen ensimmäiseltä riviltä tai viimeisimmästä tilaajalaskusta. Käyttäjätili avataan omalla sähköpostiosoitteella ja varmennetaan Riffin asiakasnumerolla. Huomio, huomio! Vuonna 2026 printtilehden voimassa olevaan tilaukseen sisältyy lukuoikeus RIFFIN digitaaliseen arkistoon, josta löytyvät kaikki numerot vuosikerrasta 2011 alkaen. (Riffin omalle sivustolle rekisteröity käyttäjätunnus/tili ei siis toimi Lehtiluukku-palvelussa). TOIMI NÄIN: • Mene osoitteeseen: www.lehtiluukku.fi/lehdet/riffi • Valitse Kirjaudu ja kirjaudu sisään tunnuksillasi tai luo uusi käyttäjätunnus • Valitse Aktivoi tilaajatunnus ja anna asiakasnumerosi • Lukuoikeus on aktivoitu • Nyt kaikki lehden numerot ovat luettavissa osoitteessa: www.lehtiluukku.fi/lehdet/riffi Kysy tarvittaessa lisäohjeita s-postilla: asiakaspalvelu@riffi.fi
(Riffin omalle sivustolle rekisteröity käyttäjätunnus/tili ei siis toimi Lehtiluukku-palvelussa). Mutta miksi. Ei kuitenkaan lähtenyt. Toinen Martta Pirkkasen niksi oli leikata kombovahvistimen myyntipakkauksesta turhat lipat pois, että siitä sai pahvisuojan roudaukseen. Eipä olisi ainakaan muskeleista kiinni. Vähitellen Nokia alkoi vetää koko maata perässään kohti kukoistusta. Mediakentällä uskottiin aidosti, että viidessä vuodessa koko ala julkaisee kaiken sähköisesti. Elettiin ison murroksen kynnyksellä, lineaarinen televisio ja printtimedia tarjosivat viihdettä ja ravintoa kansan henkiseen nälkään, internetiä ei sen nykymuodossa vielä ollut. Mutta kovasti houkutti tietää, millä se tuon soundin tekee ja miten nuo kompit rummutetaan. TOIMI NÄIN: • Mene osoitteeseen: www.lehtiluukku.fi/lehdet/riffi • Valitse Kirjaudu ja kirjaudu sisään tunnuksillasi tai luo uusi käyttäjätunnus • Valitse Aktivoi tilaajatunnus ja anna asiakasnumerosi • Lukuoikeus on aktivoitu • Nyt kaikki lehden numerot ovat luettavissa osoitteessa: www.lehtiluukku.fi/lehdet/riffi Kysy tarvittaessa lisäohjeita s-postilla: asiakaspalvelu@riffi.fi ÄÄTOIMITTAJALTA www.riffi.fi 1/2026 3 30 vuotta yhdessä hujauksessa E lettiin nousukautta1990-luvun puolivälissä. Suomi kampesi itseään työläästi pystyasentoon järkyttävän laman alta. Paperikuvat skannattiin taittajan työhuoneella leiskan suunnittelua varten, mutta kirjapainossa samat kuvat skannattiin arkkupakastimen kokoisella koneella uudestaan, nyt painokelpoiseen laatuun. Meidän vähemmistöryhmässä luettiin ulkomaisia soittajalehtiä ja oltaisiin haluttu tehdä niiden kaltaista julkaisua. Oman asiakasnumerosi löydät lehden jakeluosoitteen ensimmäiseltä riviltä tai viimeisimmästä tilaajalaskusta. Netti, ei ole Internettiä ei käytännössä vielä ollut, mutta oli lupaus. Ja oli muitakin kikkoja jaossa. Lopulta lehden toimituskunnan kokouksissa ei ollut rytmiä eikä musiikkia ja ne alkoivat mennä ihon alle. Ja vaikka nyt naurattaa, niin se oli ihan validia tietoa sellaisella aikakaudella, jolla kaupalliset pop-filtterit maksoivat lähestulkoon saman kuin mikrofonit. Lukeminen vaatii käyttäjätilin perustamisen Lehtiluukku-palveluun. Edellisellä vuosikymmenellä mediakenttä oli hetken näyttänyt valoisammalta, kun Pentti Niemen luotsaama Musiikkiuutiset oli löytänyt toimivalta tuntuvan tavan lähestyä musiikin parissa työskenteleviä ja sitä harrastavia monella eri tasolla samanaikaisesti. Muistan myyjän katseen Mäkisen pukimossa, kun koetin löytää myyntitelineestä sopivan tiheät mustat sukkahousut hanketta varten. Aviisia kustantanut yhdistys pantiin polvilleen ja lehden kustannusoikeudet siirtyivät eteenpäin. Huom! Lehtiluukku-palvelu on EPaper Finland oy:n ylläpitämä ja vaatii sen vuoksi oman käyttäjätilinsä. Arkit piti osata taitella tietyllä tavalla nipuksi, että siitä muodostui luettavan lehden tapainen pinkka, jossa sivut olivat yllättäen oikein päin ja numerojärjestyksessä. Samoin kourallinen meitä vanhoja Musiikkiuutisten kirjoittajia. Sen kirjoittajakuntaan oli päädytty sattumusten kautta ja vähin erin tunnelma happani. Vuosien saatossa on kyllä seurattu sivusta, miten markkinoille on koetettu puskea ihan uusiakin julkaisuita, mutta kivinen on ollut. Se toinen klenkkaaja oli Jazz-liiton perinteikäs Rytmi, stand by -asentoon kytketty kustantajansa päänsärky. Huomio, huomio! Vuonna 2026 printtilehden voimassa olevaan tilaukseen sisältyy lukuoikeus RIFFIN digitaaliseen arkistoon, josta löytyvät kaikki numerot vuosikerrasta 2011 alkaen. Keulat kolisivat, otettin hatkat. Käyttäjätili avataan omalla sähköpostiosoitteella ja varmennetaan Riffin asiakasnumerolla. Siksipä Riffille avattiinkin sivusto ihan ensimmäisten joukossa tässä maassa. Ja jos ei ole koskaan saanut edes maantiekarttaa avaamisen jälkeen takaisin siistiksi vihkoseksi, niin… Ajankuvaa on sekin, että ensimmäisen numeron lopussa julkaistu Vinkki-Riffi opasti valmistamaan ompelukehyksestä ja sukkahousuista pop-filtterin. Nyt tiedetään paremmin, mutta silloin uskottiin ihan vilpittömästi, että kaksi henkitoreissaan korisevaa rampaa muodostaisivat letkeän parin. Etenkin kun sen kustannusoikeudet hankki itselleen Edita (os. Ajatus alkoi murentua, kun ne isot kustantamot ryhtyivät lakkauttamaan monta kertaa Riffiä isompia julkaisuita ”kannattamattomina”. Painostava pimeys hälveni, nähtiin toistuvia pilkahduksia auringosta. Liikkeellepaneva voima Riffin perustamiseen oli pettymys erään kotimaisen musiikkilehden sisältöön ja tapaan, jolla lehteä tehtiin. Laivat eivät olleet enää puuta, mutta valokuvat otettiin filmikameralla ja kehitettiin paperille litkuissa kylvettämällä. Kaksi jalkapuolta naittamalla saatiin aikaan Rytmimusiikki, keinotekoinen yhdistelmä, jolla kuitenkin piti olla kaikki mahdollisuudet. Syventymistä varsinaiseen soittamiseen taas ei pidetty tärkeänä journalismina, saatikka että oltaisin nähty musiikin tekemiseen tarvittavasta välineistöstä kirjoittamisessa jotakin arvoa. Prototyyppi on muuten tallella ja se toimii, vaikka onkin museoitu jo aikoja sitten. Perustettiin sitten oma lehti, tämä Riffi. Ei niinkään kiinnostanut artistin frisyyri eikä pöksyjen kuosi. Uskottiin myös, että viiden vuoden kohdalla julkaisu on sen kokoinen, että vääjäämättä joku iso kustantamo haluaa sen meiltä ostaa. Toimituksen palavereissa kulttuuria edusti valmis (juuri)musiikki lieveilmiöineen, ja oireyhtymään kuului, että vapaaliput tapahtumiin – erityisesti kesäfestareille – arvostettiin korkealle. Mitään valmiita paketteja tai appeja ei ollut, mutta kymmenen hengen perustajaporukkaan kuului onneksi tietojenkäsittelyn ammattilaisia, jotka junailivat koko homman, juurikoodia vääntämällä. Alkoi valjeta, että tässä taidettiinkin solmia pysyvämpi suhde tähän juttuun. Ruskeasuon toimituksessa olin itsekin ottanut Penan ohjastuksessa ensimmäisiä askeleitani journalistina, mutta se lama oli sitten liikaa myös Musiikkiuutisten kantokyvylle. Lehtikin tarkistettiin ennen painatusta ”sinareista”, vanhan kansan kouluaikaisissa muistoissa elävien spriimonisteiden tapaisista tulosteista, joilla kahdeksan samalle painopinnalle sijoittuvaa sivua olivat yhdellä arkilla milloin ylösmilloin alaspäin. Kalenterit vaihtuivat, vinkeistä tuli sofistikoituneempia. Peltonen rakensi malliksi yhden putken etuvahvistimen, Kantolan Martin suunnitteli kokonaisen efektipedaalien sarjan Riffin lukijoiden iloksi. Valtion painatuskeskus), jolla näytti olevan pyrkyä maan suurimmaksi aikakauslehtitaloksi
Katsellaan nyt rauhassa vuosi tai kaksi, että pysyykö lehti edes olemassa… Hesarin jutun jälkeen Ärrävaarasta soitettiin ja kysyttiin, saisiko sitä jo julkaistua numeroa vielä tilata tai voitaisiinko neuvotella ainakin kakkosnumerosta alkaen myynnistä heidän kauttaan. Tekijäkunta kasvoi määrässä ja laadussa, lehteen lisättiin numeroita ja numeroihin lisättiin sivuja. Ja kyllähän siitä toisesta Riffistä alkaen sukeutui kumppanuus Rautakirjan ja sen nykyisen perillisen, Lehtipisteen kanssa. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja p.s. 4 www.riffi.fi 1/2026 pelto kylvää ja laiha on ollut korjattu sato niin soittajlle kuin kulttuurin ystäville yleisemminkin suunnatuilla lehdillä. Jatkettiin kuin ei mitään, paitsi kovemmalla höngällä. Aika oli otollinen, meillä oli hirveä into – ja sitten Helsingin Sanomissa julkaistu toimittaja Pirkko Kotirinnan myönteinen arvio ensimmäisestä Riffistä antoi siivet lehden lentää. Sori siitä. Muutama järjestölehti kuitenkin on osoittautunut kestäväksi. Ei ollut mahdollista, kuului vastaus. Lehmanin veljekset, prkl! Tultiin vuosituhannen vaihteen yli, eivätkä tietokoneen jäätyneet pelättyyn K2-hetkeen. Noilla tietämillä tehtiin myös yksimielinen ratkaisu perustajaosakkaiden kesken. Lähdeviitettä ei nyt ole antaa, kun ei sellaista ole, mutta ulkomuistista hamuten voin kertoa suhteellisen varmana tietona, että noihin aikoihin suurinpiirtein jokaisessa suomalaiskaupungissa toimi vähintään yksi musiikkiliike ja pienissä taajamissakin joku saattoi sellaista pitää – ihan vaikka rakkaudesta lajiin, kun varsinainen leipä tuli kodinkoneita liikkeen toisessa päädyssä myymällä. Nyt ollaan kuin sillä kuuluisalla lisäajalla vakavasta sairaudesta hiljalleen toipuen. Nousukautta odotellen… Salainen ainesosa Kaikki tiedämme ettei sellaista ole. Sukanvarsi oli tyhjä, ei vältytty irtisanomisilta, eikä kolhuilta. Silloin ei mennyt yhtään mitenkään. Siihen aikaan lehtien kioskija markettimyyntiä dominoineelta Rautakirjalta oli stunttilehteä esitellen tiedusteltu mahdollisuutta saada ”uusi musiikkitekniikan aikakauslehti Riffi” irtonumeromyyntiin. Ja kun sitä aikaa kerran näyttää tulevan edelleen lisää, niin käärittiin jo hihamme ja seuraavakin numero on työn alla. Vuosikymmenen lopulla pankkikriisin jälkiaalto pisti koko alan – ei vaan maailman – ja sen myötä Riffinkin seinää vasten. Riffi elää marginaalissa, outona osana kulttuurin kenttää. Itse tein raportin Stratovariuksen studiotyöskentelystä Finnvoxilla ja kaikenlaista sälää siinä ohessa. Pandemiasta kuitenkin selvittiin, ja selvitty on sen jälkeenkin. Ja onhan tässä lehden rinnalla tullut julkaistua myös erinäisiä oppikirjoja, mutta se on ihan toisen tarinan aihe se.. Alusta asti on ollut kuitenkin tiettyjä avaintekijöitä, joiden varassa Riffi on toiminut. Ne myös heijastuvat ilmoittajakunnan elinkeinoon – soitinten, audiolaitteiden ja tarvikkeiden myyntiin: eihän keikaton kitaristi kovin montaa kielipakkaa vuodessa tarvitse… Kuusi vuotta sitten näihin aikoihin näytti siltä, että lehden julkaisu loppuu. Muutoksista teki kivuliaampia toimintaa alusta asti leimannut meininki: kaikki rahat oli aina käytetty seuraavien numeroiden tekemiseen – vähän isompana ja himpun parempana. Riffiä näistä liikkeistä ryhtyi myymään päälle kaksikymmentä, maailma oli totisesti eri. On ollut joukko yrityksiä, jotka ovat halunneet käyttää Riffiä yhtenä markkinoinnin kanavanaan ja ostaneet lehdestä ilmoitustilaa. Martin Kantola puolestaan laati peräti kahdeksan suurikalvoisen studiomikrofonin vertailun ja kirjoitti vielä erikseen Groove Tubesin putkimikin testin. Paikoillenne, valmiit… 1996 aloittanut Riffi sai vahvan lähdön. Näin kehä kiertyy, ei kiinni, vaan seuraavalle kierrokselle. Mutta jos sellaisia olisi, niin niitä olisi mahdotonta laittaa mihinkään tärkeysjärjestykseen. Se ensimmäinen numero oli kumminkin lähetetty maailmalle ihan muita reittejä. Riffi ei nimittäin täytä Taiteen edistämiskeskuksen määritelmää kulttuurilehdestä. Näitä sammuneita tähtiä on arkistoitu Riffin toimituksen kahvihuoneen lehtihyllyyn useampia. Silti kulttuuritukeen yleisesti kohdistuneet leikkaukset näkyvät kyllä Riffissä, koska ne osuvat suoraan niin monen lukijan ja Riffiä toimittavan elämään, kirjastoihin, oppilaitoksiin ja niin pois päin. Tällaiset hetket muistaa, koska niitä on niin vähän. Takaisin alkuun Riffin perustamisen aikoihin Music Makers -studiolla äänittäjänä työskennellyt Sami Sarhamaa kirjoitti numeroon 1/1996 testin Yamahan järeästä 02R-digimikseristä otsikolla ”Iso pöytä hintaisekseen”. On pieni, mutta erittäin sitoutunut lukijakunta, joka uskollisesti tilaa lehteä kotiinsa ja ostaa irtonumeroita. Erikoislehdellä menee parhaimmillaan lähes yhtä hyvin kuin sen lukijoilla ja ilmoittajakunnalla menee. Lunastin muiden osuudet itselleni, ja jälkimmäiset 15 vuotta olen nyt ollut Riffin kustannusyhtiön ainoa omistaja. On yhtä sitoutunut tekijäkunta, joka on paiskinut töitä pienen pienellä korvauksella, ”aatteen vuoksi”. Lehti ei nauti minkäänlaista yhteiskunnan tukea, sen on elätettävä itsensä omalla myynnillään. DAF ry:n viidakkorumpu on aina yhtä mielenkiintoinen tutkittava ja Musiikintekijät ry:n jäsenjulkaisu on ansiokas aviisi. Ihmisiä, jotka messutapahtumissa saattavat tulla kertomaan, että jokainen numero on hyllyssä. Tähän numeroon haastattelin Martinia, jonka suunnittelemasta mikrofonista Sami on laatinut testijutun. Tyylipisteitä ei ansaittu eikä lohtareita jaettu. Ehkä kauppias oli muusikko itsekin, tai ehkä soittajilla oli paremmat jutut, kuin mikrouunin ostajalla, mene tiedä. Pikemmin kyseessä on kuulemma jonkinlainen järjestötai ammattijulkaisu, jonka kustantaminen kuuluisi jollekin järjestölle tai ammattiliitolle (itse asiassa Tanskassa sikäläinen muusikoiden liitto julkaisi aikanaan lehteä, jonka sisältö oli hyvin samankaltainen kuin Riffin)
vuosikerta Aikakausmedia ry:n jäsen KANNEN KUVA: KALLE HEINO. 2026 julkaistaan neljä Riffin printtinumeroa. HAASTATTELUT & ESITTELYT 6 Ikimuistoiset sessiot: Antti "Ana" Murto – Rock-festareilta oopperaan 18 Aapo Heinonen & Aikamme mieskuvat – otetaan kantaa! 20 Teemu Korpipää – ääntä ihan mihin vain! 24 Herra Ylppö – ei sääntöjä, taide edellä 28 Jukka Tolonen – suuri muusikko 32 Paul Gilbert – studiossa livenä 34 Henrik Linder – musiikissa pitää aina olla substanssia! 67 Aamukahvilla Vaasassa – Nordic Audio Labs tekee mikrofoneja maailmalle LUKUPALAT 12 Ajankohtaisia uutisia • levypoimintoja • Finnvox juhlamielellä • tuoteuutuuksia SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 38 Elämäni kitarat: Juhani Grönroos – Kitara saa olla haastava KÄYTTÖTESTIT 42 Duesenberg Alliance Chris Chaney Bass – no todellakin! 44 Saito Guitars – taidokasta japanilaista käsityötä 46 Tone King Imperial – hallitsijasukua 48 Expressive-e Osmose 61 – next level 53 Valco VMK25.2 – Valcoista vastamelua 54 Sennheiser HDB 630 – kuulokkeet nautiskelijalle 56 Kali Audio HP-1 – studiokuulokkeet lomalle 57 IK Multimedia ARC On Ear – kuulokkeilla kuin kaiuttimilla 58 NU-100K FloFET – parempaakin parempaa 60 AKG C114 – partakoneen iso pikkuveli 62 UA Volt 876 Studio – paja soikoon! 64 Neural DSP Mantra – mielentila GRANDE FINALE 70 Tuumia verstaalta – Ikääntyvä soitin on ajan ja ympäristön muovaama 72 Muusikkona maailmalla – Juhlavuoden ajatuksia 74 Alangon päiväkirja – Vihapuheella äänitapettia vastaan 6 ”Paltio, joka oli tosi vanha, hän oli nelkyt. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinnat voit tarkistaa osoitteesta: www.riffi.fi/verkkokauppa. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Martin Berka Anssi Eriksson Kalle Heino Misha Koivunen Timo Koskinen Jaakko Kulomaa Anders Liljeström Pasi Ristolainen Sami Sarhamaa Pekka Seppänen Jan-Olof Strandberg Topi Suuronen Vilma Timonen Tommi E. postikulut. Uusimman irtonumeron voi tilata myös toimituksesta hintaan 18,80 € sis. www.riffi.fi 1/2026 5 SISÄLTÖ 38 28 20 Jatkuvasti päivitettävät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. Virtanen Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. 31. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 65 € (ensimmäinen neljän numeron jakso) ja määräaikaisena neljän numeron jaksona 76 €. Virtanen Timo Östman Nettityöryhmä: Martin Berka, Anssi Eriksson, Timo Koskinen, Tommi E. klo 9–16) Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen www-sivustomme Riffi-kaupassa. 040 501 2745 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka: , Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. 040 501 2745 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset: Puh. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Riffin irtonumeron hinta on 18,80 €. Paperilehden tilaajat saavat Riffin näköispainoksen lukuoikeuden Lehtiluukkupalveluun vuoden 2026 ajaksi. Sen vanhempia ei ollut…” ”Silloin tehtiin vaan niitä keikkoja ja kun pärjäsi paremmin, joutui enemmän vastuuseen.” – Ana Murto YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. 040 501 2745 (ark. Irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet
Kun muistelut lähtevät näinkin kaukaa menneiltä vuosikymmeniltä, on aivan luonnollista että mainituista henkilöistä moni on jo siirtynyt manan majoille. Niin myös ne kaikkein tärkeimmät hahmot uran varrelta, Seppo ”Basti” Sorvali ja Matti Sarapaltio, lähipiirin puheissa ytimekkäästi vain ”Paltio”. Ensinmainitun Ana kohtasi Oulunkylän Yhteiskoulua käydessään, jossa matematiikan ja fysiikan opettajana työskennellyt Basti osallistui aktiivisesti koulun musiikilliseen toimintaan – opetti kitaransoittoa, opasti laitteiden käytössä ja huolehti konserttien äänentoistosta. 6 www.riffi.fi 1/2026 A ntti ”Ana” Murto ei osaa mielestään mitään ”mestarillisesti”, silti hän on ehtinyt kunnostautua musiikkikentällä monessa lajissa. Oli kyse sitten soittamisesta, äänittämisestä, laitteiden myymisestä, tilojen äänentoiston suunnittelusta tai vaikkapa studion suunnittelusta: ”Niin siinä on vain käynyt”, hän levittelee käsiään. TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: LAURI PALOPOSKI JA ANTTI MURRON KOTIALBUMI Ana MURTO IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Jälkimmäinen taas tarjosi töitä omistamansa MS-Audiotronin toiminnassa huomat. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Mihinkään ei ole kuulemma hakeuduttu, vaan joka hommaan on vain jotenkin ajauduttu kuten 80-luvun alussa ”oli tapana”
Milloin mukana Pop&Jazz-opiston audio-opetuksen sisältöjä hahmoteltaessa, milloin Otto Romanowskin johdolla Sibelius-akatemiassa aloitetun musiikkiteknologian opetuksessa. ”Meille tuli yksi Prophetin kuussatanen, teillä on Jupiter-kutonen, tuo tänne”. Se oli ikimuistoinen hetki!. Ensimmäiset virallisemmat synaopit Ana sai, kun osallistui 1978 Sibiksen Osmo Lindemanin ”Elektroninen musiikki” -kurssille. Viikonlopun mittainen lukuvuosi oli mahtava. Klasu antoi mulle viisisataa markkaa, että osta kirjallisuutta. Muistot noilta vuosilta ovat lämpimät. 1980-luvun puoliväliä kohden tultaessa Pop & Jazz Konservatoriolle ryhdyttiin vihdoin ja viimein järjestämään ihan omia toimitiloja Oulunkylän vanhalta Seurahuoneelta, jonne oli määrä rakentaa myös oikea studio. – Mä katoin, että tää on ihan päin peetä. Musiikki todella täytti päivät, ja kun koulun pop-konsertissa saattoi esiintyä kahdeksantoistakin bändiä, niin Ana oli helposti mukana seitsemässä niistä. Kyselin samalla eri studiopomoilta oppia. Bändi taisi olla Girlschool… B-tiimin. – Silloin tehtiin vaan niitä keikkoja ja kun pärjäsi paremmin, joutui enemmän vastuuseen. Audiovisuaalisen alan audiomääritteen puitteissa ei koulutusta vielä järjestetty. Sen jälHistoriallinen midikytkentä Ihan vaan knoppina, että Antti Murto on suorittanut Suomen ensimmäisen midikytkennän. – Olin MS-Audiotronissa ja soitin Pauli Ylhäiselle Pro-Centeriin. Palaute oli suoraa, värikästä ja meiningillä. Ana muistelee kuinka koko ala oli hyvin nuori ja nuori hän oli itsekin, aloittaessaan myyjänä juuri ja juuri täysiikäinen. – Paltio, joka oli tosi vanha, hän oli nelkyt. Ja innolla: kipsi kädessä ei ole este, eikä edes hidaste, kun voihan niitä urkuja soittaa yhdelläkin kädellä! – Hyvä meininki. Luottoa nyt ainakin sitten riitti. Porukoissa pyörineelle Analle esiteltiin studion piirustuksia, jotka oli tehnyt arvostettu ”vanhan liiton” akustikko. Ogeli ja Sorvalin veljesten kanssa puuhastelu oli ensimmäinen niistä. – Puhuimme kaverini Jonnen kanssa Klasun ympäri ja pääsimme Ogelin sivuaineena Esa Kotilaisen studiolle viikonlopuksi sekoilemaan. Tiskin toisella puolen asioineet ja keikka-auton matkustamon jakaneet ”vanhat starat”, kuten Hande Mertanen, Jukka Linkola, Albert Järvinen, Häkä Virtanen ja Upi Sorvali olivat kaikki kolmenkympin paikkeilla. Basti opetti Ogelissa ”musiikkisähköoppia” ja hoiti äänihommat. Hän otti mut oppipojakseen ja myöhemmin hommansa jatkajaksi, kertoo Ana ja toteaa, että ”Ogelissa tuli oltua myös vahtimestarina ja opettajana”. Sen vanhempia ei ollut… Myöhemmin alan koulutustilanne on onneksi kohentunut huomattavasti ja Antti Murrolla on ollut lusikkansa siinäkin sopassa. Ana kutsuu eri elämänvaiheitaan ”kouluiksi”. Siellä sattui ja tapahtui, mutta saatiin kumminkin Heepille setti kasaan ja keikka rimaa hipoen läpi. – Holmin Jani, Stade ja Otis otti MS:n uudet Thielekamat ja lähti Motörheadin rundille… Mä sain romut ja Kuuden vuoden siivu – Ogelin kesäleirin roudauksista 1978 Ahvenlammen Juhannuksen monitorimiksaajaksi 1984. Toinen ”kouluista” oli jo kertaalleen mainittu MS-Audiotron, jossa Ana ehti hommailla niin puotipuksuna Ruskeasuon myymälässä kuin kentällä sekalaisissa äänentoistohommissa. Muina tärkeinä tahoina Oulunkylän aikoihin olivat Kaj Backlund ja Bastin veli Upi Sorvali, jonka myöhemmin perustama Big Bad Family oli Analle todella iso juttu. Sinä vuonna siellä oli ainakin Frank Marino ja Uriah Heep! Ilmeisesti tapahtuma ei ollut Audiotronin ykkösprioriteetti, sillä ”vanhemmat virkaveljet” kuorivat varastolta kermat ja suuntasivat tärkeämpään tehtävään. Ei ollut mitään organisointia vaan homma toimi ihan tosta vaan. Audiotron oli alansa ykkönen Suomessa noihin aikoihin, ja Paltiolta saikin palkan lisäksi runsaasti arvokasta alan oppia. Pohjat kaikelle on siis antanut aktiivinen musiikinharrastus, johon ovat mahtuneet niin poikakuoro Cantores Minores kuin Yhteiskoulun musiikinopetus bändikerhoineen, sekä tietysti soittotunnit ja musiikin opiskelu Seija ja Klaus Järvisen johdolla 1972 toimintansa aloittaneessa Oulunkylän Pop&Jazz-opistossa, joka pitkään toimi juuri Oulunkylän Yhteiskoulun tiloissa. – Mut laitettiin parikymppisenä muun muassa liidaamaan Oulun Kuusrockin PA:ta. Sähköt pois varmuuden vuoksi, piuha kiinni… Kun tästä soitti, ääni kuului myös tuolta. Näissä hommissa ei järin ihmeellisiä sattumuksia tullut vastaan, ellei mukaan lasketa erästä kummallista episodia. Ei ole mitään järkeä. www.riffi.fi 1/2026 7 tuaan miten lukiolaiseksi varttunut nuorukainen ilmestyi tämän tästä koulupäivän päätteeksi myymälään – ja viihtyi siellä loputtomiin syntikoita tutkimassa. Käytössä oli jonkinlainen darwinistinen uimaopetuksen metodi: viskataan oppilas altaaseen – lahjakas oppii uimaan, lahjaton ei. Samalla alkoivat rakentua Anan ammatillisen elämän perusverkostot melko lailla kuin itsestään. Noihin aikoihin Ylen äänitarkkailijakurssi oli ainoa paikka hankkia minkäänlaista miksaamiseen liittyvää koulutusta Suomessa – ellei sellaiseksi lasketa insinööriopintoja audiotekniikan tai sähköopin puolella
1990 Tiitinen pyysi Anaa miksaamaan John Adamsin ”Nixon in China” -oopperan, jossa oli sävelletty miksaus. Studiossa selvisi aika äkkiä, että Emulatorilla soitettuja sampleja ei kannata tallentaa nauhalle, vaan ne täytyy soittaa livenä esityksessä. – Heidän kanssa oli hauskaa ja opin heiltä paljon. Rivi oli kirjoitettu harpulle joka on italiaksi Arpa. Juhani Liimatainen ja Ana: Kaija Saariahon Maa-baletti 1991 vanhassa oopperatalossa. Tätä kautta Ana tutustui hiljattain edesmenneeseen Kari Tiitiseen, oopperan legendaariseen äänipäällikköön. SiirFinlandia-talo 1986.. Uskalsit siis kaksikymmentäkaksivuotiaana haastaa ammattilaisen. Ana saa tehtäväkseen äänittää Oopperan uudessa digitaalistudiossa Rautavaaran teoksen ”Runo 42 – Sammon ryöstö”. Ja käytössä langattomat mikrofonit, jotka nekään eivät vielä olleet kovin yleisiä klassisen musiikin puolella. – ”Tulisitko studioon tekemään vähän jotain nauhoja?” Voin tulla, kyllä mä nuottia osaan lukea. Iisalmesta tuli aina seuraavaksi päiväksi tuoreet! Thomaksen seuraava esitys oli Helsingissä seuraavana vuonna. Siispä keikalle, jossa Analla oli varusteinaan MS Multimix -mikseri, Emulaattori ja kaksi kelanauhuria. SESSIO 1 – klasarihommat ja vaativat säveltäjät Ana oleili paljon myös Soundtrack-studiossa, jota pyörittivät Sepi Myllyrinne ja Tipi Tuovinen. Niitä ajettiin liian pienillä päätteillä, joten melkein joka ilta yläpään draiverit paloi. Eletään vuotta 1985, Rautavaara tekee uutta oopperaa. Tätä kautta Anan elämään astui uusi henkilö, Einojuhani Rautavaara, jonka kanssa työskentely on ollut Analle huikea kokemus, josta ammennettu oppi kantaa vielä tänäkin päivänä. Tuovinen oli kertonut Rautavaaralle, että Analla on E-mu Emulator 2, yksi aivan ensimmäisistä samplereista. Tuotanto oli niin mittava, että se piti siirtää Bulevardin vanhalta Oopperalta Finlandia-taloon. Ne sisälsivät hänen itsensä tuottamia synamaailmoja sekä säveltäjän persoonallista puhetta. Eli miksaaja todella lukee partituuria, johon on kirjoitettu erilaiset vahvistukset ja muut efektoinnit. – Sitten tajusin, että olin jo laittanut sinne loppuun kaiun, joka jää päälle lähes loputtomiin. – PA oli Genelecin ensimmäisiä, Altec 817 -pohjainen. Klasulle propsit siitä, että luotti. Senhän vois laittaa siihen alkuun väärinpäin! Murto kutsuu säveltäjän arvioimaan luomustaan ja istuttaa tämän mikserin äärelle, parhaaseen kuuntelupisteeseen. Sen sai sentään jo vuonna ’95 viritettyä, mutta kohinan poisto ei täysin onnistunut sen aikaisella Pro Toolsilla ja DINRillä… Hankala tilanne, kun ”eihän tää voi alkaa tällaisella suhinalla”. – Kyllä se vähän jännä paikka oli, mutta sinne vaan. Saatiin mukaan fiksu arkkitehti, ja mä hoidin toiminnallisuuspuolen. Että mitä meistä kuuluu ja miltä kenenkin ääni kuulostaa!”. Onneksi vasta teoksen lopussa. – Mukana oli Suomen tunnetuimpia laulajia. Tuohon aikaan samplerin käyttö klasarituotannossa oli melko harvinaista, toisin kuten tänään. Kuoroosuuksista vastaa Ylioppilaskunnan laulajat, ja mukana on lisäksi solisteja sekä erilaisia ääninauhoja – Rautavaara oli nimitttäin tehnyt 1978 säveltämäänsä teokseen aikanaan efektinauhoja kaksiraitakeloille. – Se nauha kohisi ihan helevetisti! Ja se oli vielä neljäsosasävelaskeleen huti, mikä häiritsi absoluuttisen sävelkorvan omaavia kuorolaisia. Kun se löi orkesteripartsikan käteen, kattelin, että tässä on kiva tää yks rivi. Ja että mun jutut meni koulun johtokunnalle jakeluun. Se oli nuorelle pojalle kova paikka. Tehtiin sitten suunnitelmat uudelleen. Ja oopperan nimi oli Thomas, ensi-iltansa Joensuun uudessa Karelia-salissa samana vuonna saanut teos. Oli pakko yrittää selittää, että tässä vaan tehdään pientä lisä-akustointia… Viisi vuotta myöhemmin ajat ovatkin jo ihan toiset. ”Oli tulen aika, oli jään aika”, lausuu Ana jonkinlaista vuosisatoja maan alla asunutta örkkiä aika uskottavasti jäljitellen. 8 www.riffi.fi 1/2026 keen menin Popjazzin johtokunnan eteen esittämään, miksi tää guru-akustikko on piirtänyt ihan puppua. Eräs heistä tuli harjoituksen jälkeen mun luokse itkien, että ”Sä tulet tulevaisuudessa päättämään meidän urasta. Siinä on Arpa, että arvotaanko tässä, mikä soitin siinä on. Thomas-oopperassa emulaattorilta soitettiin muunmuassa Novgorodin kirkonkelloja, megakuoroja ja hevoslaumoja, jotka oli kaikki kirjoitettu partituuriin
Mutta tämä on nyt sinun säveltämääsi, voinko minä käyttää sitä?” ”Aaaa… se on mun niinku, öö, miksaama. Vuorokauden aikaan kolme täysin erilaista juttua. – Olin tekemässä Zero Ninelle studiossa synahommia. – Olin Avantin rundilla miksaamassa erään suomalaisen huippusäveltäjän monimutkaista materiaalia, jossa oli neljä jousta ja elektroniikkaa. SESSIO 2 – klasarimuusikot ja tötteröpäät Leningrad Cowboys -maailmaan Murto päätyi toimiessaan Mato Valtosen ”ATK-tukena”. Sittemmin yhteistyötahona ollut myös Avanti!, jonka meininki oli vielä modernimpaa. Yksi elämäni hetkiä! Hesperian Talvikarnevaalit oli kuitenkin Analle kova juttu, siellähän kävivät vuosien varrella maailman todelliset huiput. NE VAAN TULEE ja kaikki seis. Ja mä olen ehdottamassa sen levylle jotain ihan muuta, mitä se on koskaan kuullut. Ja kun biisi ei todellakaan mene neljään, paitsi ehkä joku tahti joskus. Haastavuutta riittää kuulemma kyllä ihan perusoopperassakin. Monasti kun keskittyy siihen nuotinlukuun, unohtuu miksaaminen. Mä olen hullu! ”Ota ihan iisisti, tää on vaan mun ehdotus”. Yöt menivät siellä, päivät soittohommissa Umo-jazzklubilla, jossa tehtiin telkkariin ohjelmaa. – Eikun syömään! Sisäänajo taidemusiikin maailmaan oli tapahtunut poikakuorossa ”perinteisten” klassisten teosten kautta. Voi äiti, ei tulis tänä päivänä mieleenkään! Ana oli tutustunut YLE:n arvostettuun äänittäjään, Heikki ”Superhessu” Savolaiseen , jonka kanssa oli tehty muunmuassa Trio Töykeitä. Ana kiittelee, että onneksi rinnalla on usein ollut oopperan pääjärjestäjä Antti Pesonen, rautahermoinen kaveri. Orkesteria miksaamaan lähtivät Ana sekä Jussi Liimatainen, eikä aikaa valmistautumiseen ollut liikaa. Odottaa, mitä tuleman pitää. Basisti Harri Merilahti tökkäs mua selkään, ja samassa kuuluu ”…kol – nel”. ”Meillä on tällainen pieni kuoro-ajatus tässä”, Valtonen aloitti… Palataan vuoteen 1993, jolloin Helsingin Senaatintorilla järjestettiin Cowboysien ja Puna-armeijan kuoron yhteinen jättikeikka, ”Total Balalaika -show”. Niin kuitenkin kävi, että nukahdin kesken lähetyksen. – Eeppisimpiä iltoja oli, kun Kuuban kovin, Rumbavana & Omara Portuondo ja Nykin kovin, Machito & Celia Cruz kohtasivat. Sitten pää nousee: ”Nyt on jotain tuttua!” Kuuntelee aikansa, painaa stoppia ja kääntyy: ”Mutta näinhän tämä olisikin pitänyt säveltää. www.riffi.fi 1/2026 9 tyy sitten tämän taakse seisomaan. Eikä kiinni ottaminen ole aina suinkaan niin yksinkertaista. Einojuhani Rautavaara puolestaan edustaa uudempaa suuntausta, jossa saatetaan pelata ihan eri estetiikalla. – Mutta ei tainneet tietää aina ne soittajatkaan. Menee varmaan minuutti… ”ei mitään tuttua”. Machiton tiesin ja heidän soundcheckissään kattelin, että nyt yrittää joku lössi lavalle, täytyy pysäyttää. Autojen vakiokalustuksen jatkeeksi Liikaa duunia ja sambaa 1980-luvulla Ana ajautui miksaamaan Hesperian talvikarnevaaleja. – Nään, kun se kuuntelee ja ajattelee ”ei mitään tuttua”. Siellä on yleisö paikalla ja tehdään suoraa lähetystä. Ohjelmoin soundeja tai jotain. ”Superhessu on ehkä tarkkakorvaisin äänittäjä, kenet tunnen”, Ana toteaa. Ei ne olleet kukaan tajunneet kuinka vaikeata se oli sieltä selkäpuolelta katsellessa! Mä olin sentään opetellut sen, joten jatkoin itse. Usein suurissa teoksissa mukana onkin erikseen nuotinlukija, joka varoittaa ja lyö eteen asioita. Tilanne on kutkuttava, jännitys yltyy, kone käyntiin. Ei tule heti ekana mieleen, että vois vaikka nukkua. Tää on niinku sovitusta. Osa nuoteista oli Anan mukaan vieläpä niin koukeroisia, ettei oikein tiennyt miten päin lappua tulisi katsella. – Kyllä Toscassakin putoaa parvelta, jos ei ole tarkkana. Kyllä tästä yhdellä lounaalla selvitään.” No kuinka siinä sitten kävi. Ana kertoo tarinan siitä, miten hankalaa nykyklassisen ymmärtäminen saattaa joskus olla. Tarinan paikkana on Berliini, johon Avanti! hälytettiin pika pikaa paikkaamaan sairaustapauksen vuoksi keikkansa peruuttanutta ranskalaiskokoonpanoa. Toisinaan se apukaan ei auta. Toisin sanoen Ana avusti Valtosta Pro Toolsin käytössä ja jossain vaiheessa siinä kävi ilmi, että Murto on tehnyt myös klasarijuttuja. On mahtavaa, kun mun ei tarvi lukea ja kääntää sivua. Sit ne alkaa halaamaan ja itkemään. – Nauretaan poikain kanssa vieläkin, että millä osaamisella ja vehkeillä sitä on tehty. Ja hämmentyi, kun putosi ensimmäisellä sivulla. Crystal Sound ja Sliipparit 2007.. Jos taas alat yhtään kuuntelemaan, putoat siitä nuotista. – Ajattelin, että kyllähän mä pärjään. Sieltä Tampereelle johonkin puoluejuhlaan soittamaan ja sieltä sitten vielä Joensuuhun oopperaharjoituksiin. – On se hiton vaikeaa miksata ja lukea nuottia, ja seurata kapua selkäpuolelta, kun käsi ei näy. – Mietin, että tossa istuu Sibeliuksen jälkeen Suomen suurin säveltäjä. Varsinkin jos on modernia kamaa. Homma piti ottaa haltuun pikatreeneillä ja kasettia lentokoneessa kuuntelemalla. Savolaisen oli määrä vastata konsertin äänityksestä ja hanketta varten hän oli vuokrannut YLE:ltä kaksi ääniautoa, joissa oli 24-raitaiset DASH-nauhurit (Digital Audio Stationary Head, Sonyn kehittämä huippukallis tekniikka, jolla varttituuman nauhalle pystyttiin tallentamaan 24 tai jopa 48 digitaalista ääniraitaa). Yleensä partsikan tutkimiseen käytetään aikaa, mutta nyt oli vaan, että ”ota kiinni mistä saat”. Yksi soittajista sitten lupautui lukemaan nuottia, kun oli siinä vapaana. Mä valittelin, että vaikea pysyä perässä, kun kapu on selin muhun. Se oli Rumbavana! Kaverit tapas ensimmäistä kertaa Kuuban vallankumouksen jälkeen! Duunin määrästä noina vuosina kertoo myös seuraava tarina. Se oli kattonut mua takaa, että nyt ei hyvin mene
Testi”kasetin” jälkeen pyysin, että pudottaa vielä toisetkin kuusi. Kerran kun ehdotin hänelle jotain, hän katsoi mua pahasti, murahti ja käveli taas sen luokse, ketä asia koskee. Oltiin onneksi vierekkäin niin yhteistyöllä selvittiin. ”Paa nää monitorit pois”. Tarvittaessa joku eri huoneessa. ”Sammuta nää vahvistimet”. ”Anna niiden mennä sinne ja ota suppaset kokonaan veke”. Tuon määrän laatikoista purkamiseen ja käyttökuntoon laittamiseen meni muutama tunti. Ja Donnerin viimeisiä levyjä. – Näytin hänelle, että tossa on talkback-nappi. Esimerkiksi Sorvali Big Bad Familyssa homma oli keikalla toteutettu niin, että komppi oli edessä keskellä ja pillit kaaressa takana. Sitten vielä uusi testi ja perään lisää neuvottelua. Sen spagetin selvittämisessä ei pari tuntia enää riittänyt. Yleensä iso bändi laitetaan samaan tilaan ”Basie/ Ellington-tyyliin”. ”En tarvitse”. SESSIO 3 – Ricky-Tick Big Band Antti Murto on ollut mukana Ricky-Tick Big Bandin toiminnassa alusta asti. Otto ei paljoa muutenkaan puhunut vaan enemmänkin murahteli. Kun halutaan lisää erottelua, helpottaa kun rummut laitetaan toiseen huoneeseen ja loppu komppikin jonnekin muualle. Kun oltiin keskellä keskustaa, niin treenit piti pitää lyhyinä. Tietenkään ei vältytty yllätyksiltä. Seuraavana vuonna vastaava juttu tehtiin Berliinissä ja nyt kuorolle ostettiin kahdeksankymmentä headsettiä, joita silloin kutsuttiin Madonna-mikeiksi. Sen tuotti Otto Donner. Rikitikissä trumpat ja pasuunat on yleensä studiossa vastakkain. – Hänellä oli todella tarkka korva. – Vikoissa treeneissä aamulla en kuule kuorosta oikein mitään. Ensimmäinen levy ”Ricky-Tick Allstars” oli jotakuinkin modernia big band -jazzia. – ”Miten alas asti yläpäät menee?” ”Viiteenviiteen”. Ne oli kivoja hetkiä, kun hän nyökkäsi ja murahti mulle hyväksyvästi. Bändin tokalle levylle mukaan astuivat räppärit eli Julkinen Sana. Kun paremmuudesta ei saatu tolkkua, niitä laitettiin puolet ja puolet. Kuoron mikitykseen oli varattu kolmekymmentäkaksi AKG:n 414:sta ja samanverran Beyerdynamicin 201-mikrofoneja, joita sitten vertailtiin. Kun ne tuli, niin ”Aaa! Juri Gagarin! Veri guud”. Historian kertaaminen alkaakin Donnerin muistelulla. Bäkkärillä Lepakossa ennen keikkaa pohdin, että olikohan niillä laulajilla kankkunen tai säästeleekö he. – Tää oli juttu, josta mulla ei mikään mene ohi, eikä tule menemään. Kysyin talonmieheltä (PA-järjestelmästä vastaavalta henkilöltä), että voidaanko pudottaa samantien suppasia kuusi desibeliä. – Mä hoidin orkesterin ja kuoron miksauksen ja Iso-Aholan Hessu miksas Cowboysin. Keikan jälkeen mikit piuhoineen oli tietysti yhdessä valtavassa kasassa. Ihan oikea ratkaisu silloin, mutta Ricky-Tickin myöhemmissä rap-jutuissa suppasilla on kyllä sitten todellakin ollut käyttöä! Ana kertaa ison bändin äänittämisen ja miksaamisen prinsiippejä. Kuuluu vieläkin. ”Selvä”. 10 www.riffi.fi 1/2026 haettiin YLE:ltä vielä kaikennäköisiä haastattelumikkejä keräilyeräpohjalta. Muurit murtuu ja Neuvostoliitto romahtaa. Poikkeuksellinen kokoonpano vaati toisinaan myös hiukan ekstrasäätöä äänentoistoon. Kun asia esiteltiin Murrolle, hän ei oitis lämmennyt. Enää ei ole mitään päällä. Siinä oppi, että jokainen mikki varastoidaan omaan muovipussiin ja varataan lavalle pöydiksi isot keissit, joissa jokaiselle mikille on numeroitu paikka. – Mietin samalla, että mitä nää Puna-armeijan upseerit mahtaa miettiä, kun niille laitetaan Madonna-mikit. Antti palasi Cowboysien pariin vielä myöhemmin ja kertoo kuriositeettina, että keikka Senaatintorilla 2003 oli Suomen ensimmäinen TV-lähetys, jonka ääni lähetettiin ulos 5.1-formaatissa. Joutui vähän selittämään, kun talonmies oli eri mieltä: ”Matalinta bändissä on 18-tuumainen basari ja kontrabasso, en mä halua mitään sen alapuolelta, kun siellä ei mitään ole”. Siis niin sanotusti markkeeraa, eli klasaripuolella suunnilleen vaan vähän aukoo suutaan ääntä säästääkseen. Jos sillä oli bändille jotain asiaa, ”Seis!”, sitten se käveli soittajan luokse ja puhui hänen korvaansa sen asian. Vuonna ’93 Suomi oli lamassa. Fonit on siellä pitkällä sivulla jolloin molemmat soittaa fonien ohi. – Bändi esiintyi Pori Jazzin Kirjurilla, jossa PA:ssa oli paljon suppasia. Sali on täysi ja hän kuulee kohinaa. Olin parikymppisenä Finlandia-talolla miksaamassa monitoreita Oton bändille. Mietin ääneen, että tosta mikseriltä on hyvä lähteä suoraan ruotsinlaivalle, jos jokin menee vikaan. Vastaanottimia oli tuolloin YLEn ulkopuolella yksi. En vieläkään tiedä oliko se vitsi… Kysyn, tuliko se lähtö ruotsinlaivalle, ja Ana huokaisee vastauksen, että ”kyllä siitäkin sitten selvittiin”. Laitan, kohina kuuluu vieläkin. Onneksi tehtiin DVD. Levittelen käsiä, että se on ilmastointi, minkä hän kuulee, enkä voi auttaa. Sanoin Hessulle, että paa välillä hiukan hiljemmalle, että mullekin jää vähän elintilaa. Jos puhutaan keikan ikimuistoisuudesta, niin sitä kyllä piisasi. Tosin, ulkomaille kyllä lähdettiin, nimittäin esiintymään. – Miksasin sen TT Oksalan kanssa. Mato ja Sakke totesi vaan, että älä jää Ruotsiin, sut kyllä löydetään. – Perus big band -fonisektion toimintapiste on mun mielestä ihan rikosasia, kun niillä on siinä takana pasuunat, joka vetää suoraan korvaan. Otolla oli todella kova korva monessa asiassa! Ricky-Tickin debyytti 2010 oli Analle ainoa studiotyö Donnerin kanssa. Ricky-Tickin live-asettelussa ollaan loppujen lopuksi päädytty samanlaiseen muotoon
– Tässä tullaan siihen, että mulla ei ole minkään musan kanssa stailia. Toivottavasti samaa… Jo kertaalleen jäähyväiset jättänyt Ricky-Tick palaa kehiin uudella levyllään tämän kevään aikana. Laivoja ja helikoptereita Paavo Suuri -oopperassa Olympiastadionilla tehtiin niin, että koko kenttä oli lavaa ja orkesteri sijoitettiin Olympiastadionin sisäjuoksuradalle. Kaikessa on kyse siitä, mitä hommaa ollaan tekemässä. Esityksessä se lensi vain yli. – Nyt kun Naumanen oli tehnyt laulut ja mä en ollut hieronut niitä, ne olikin miksauksessa liian kovalla ja Jonas tekikin ”voc-down”-version. Haaste oli enemmänkin siinä, että bändin kokonaissoundi muuttui. Mukana oli Pasi-panssarivaunuja ja valtava MI-8-helikopteri, joka haluttiin saada laskeutumaan stadionille, mutta seitsemässäkymmenessä metrissä myrsky oli jo sellainen, ettei siitä mitään tullut. Taas samat ongelmat; jouduin tappelemaan siitä, että orkesteri on oikeassa paikassa. Ei ollut mitään referenssejä. Vaikka raidat mykistäisi kokonaan, ne soivat edelleen miksaajan omassa päässä, koska niitä on kuunneltu niin paljon. Sitä oppia hyödynnettiin nyt Ricky-Tickin kanssa. Ana Murto on nähnyt kaiken! Ana täsmentää, että jokainen on hoitanut omaa vastuualuettaan, ja tätä ryhmätyötä oli haastattelun aikoihin tehty jo puolisen vuotta. Esimerkkinä Ana kertoo, että ennen tehtiin yleensä miksauksesta erikseen ”voc-up-versio”, joka juontuu siitä, että miksatessa lauluraitoja on työstetty todella paljon. Jos vaikkapa jollain on huono päivä, yritän armahtaa, Ana kuvailee ja poimii muistista ulkoisen auktoriteetin vahvistuksen: – Muunmuassa Pink Floydia miksannut Buford Jones kertoi hienosti, että bändi on se kokki ja hän on tarjoilija. Uuden levyn suuntaviivat piirtyivät kuulemma jo pandemian aikana, jolloin Pöyhösellä oli aikaa tutustua paremmin digitaalisen tallennuksen ja syntetisaattorien maailmaan. – Kun aloin miksaamaan koko juttua, Valtsu ilmoitti, että ei näin. – Ollaan tehty Anan kanssa pitkään duunia. – Otin tuottamisessa aiempaa isompaa roolia ja mukaan tuli enemmän synia ja sampleja. Loppujen lopuksi räpin ja jazzin yhdistäminen olikin aika mahtavaa, koska siinä tehtiin oikeasti ihan uutta juttua. Ja hyvin usein se on juuri se versio, joka masteroinnissa käytetään. Toki mulla on maneereja kuten kaikilla, ajattelen asioista tietyllä tavalla. – Hänellä on tuore ote hommaan ja hän on tehnyt asioita ihan eri tavalla, miten mä tekisin. Häneltä tulee hyviä huomioita, kun miksatessa usein oma pää puutuu joihinkin juttuihin. Tykkään nostaa hyviä asioita ja piilottaa huonoja asioita. Fysiikan lakeja joutuu miettimään näissä hommissa aika paljon, sillä joskus työryhmässä saattaa tulla korkeataiteellisia visioita – kuten 400 neliömetrin taustakangas laivalle! Ei onneksi toteutunut, koska paatti olisi kaatunut… KUVA: PIA RAITALA Paavo Suuri oli tuotantona valtava, siitä kertoo jo miksauskioskin piuhakimara. www.riffi.fi 1/2026 11 asialle. On se hienoa, kun saa aina oppia lisää! ◆ Ricky-Tick Big Bandin uusi levy julkaistaan keväällä 2026 ja yhtye lähtee sen myötä jälleen myös keikoille. Otto Donner, Ana ja Valtteri Laurell Pöyhönen korvat tarkkoina Finnvoxilla 2010 .. Tein matskun niin pitkälle kuin mun oli mahdollista. Johannes Naumanen puolestaan äänitti ja miksasi räpit, ja lähetetti ne valmiina nippuina levyä miksaavalle Murrolla. – Nyt on kyseessä uusi tuotantotapa, jossa Valtterikin miksaa ja tuottaa. Komppi ja puhaltimet äänitettiin erikseen E-studiolla Jyri Riikosen toimesta, bändin pääjehu Valtteri Laurell Pöyhösen tekemien pohjien päälle. Yleensä kaikkiruokainen kertoo vierastaneensa räppiä, josta ei omien sanojensa mukaan ”tajunnut mitään”. Artistit eivät tästä hätkähtäneet, ”Mä opetan sulle”, sanoi Paleface, yksi Julkisen sanan kolmesta räppäristä, ja käänsi siinä sitten esiin uutta sivua Murron CV:ssä. Silloin ei ole niin pahoja latenssiongelmia. Oikea suunta löytyi onneksi aika nopeasti. – Ulos tuli pelkkää sähköistä ääntä. Bändi laitettiin proomuun ja Suomen joutsenta vedettiin sen verran ulos laiturista että proomu mahtui siihen väliin. Hän on rakas kaveri, jota arvostan kovasti. Muuten solistit ja orkesteri olis ollut neljäsosanuotin eri ajassa eri jakkaroilla istuessa. Sen takia laulu joskus hautautuu miksauksessa. Voc-up-versiossa laulu on siis nostettu tietoisella päätöksellä hieman kovemmalle asian kompensoimiseksi. – Lentävässä Hollantilaisessa Turussa Suomen Joutsen ja Sigyn olivat lavana. Sen jälkeen Analle lähti noin sata raitaa työstettäväksi. Räppiosuuksien äänittämisen Ana luovutti kuitenkin suosiolla muille, kun ei kokenut hommaa omakseen. Vasta tulossa olevaa albumia on tehty taas hieman uudella tavalla. Myös masteroija Jonas Karlsson saa Analta kiitosta näkemyksellisyydestä. Kun suuntaviivat uudelle estetiikalle oli keskusteltu, löytyi yhteinen näkemys siitä mitä tavoitellaan ja miten. Otan välipuhelun, ja Valtteri Laurell Pöyhönen avaa näkemyserojen taustaa
TUOTEUUTISET. Käyttövirtaa mikrofonille toimittava etuvahvistin tunnistaa automaattisesti käyttöpaikan sähköjännitteen ja mukautuu siihen. 12 www.riffi.fi 1/2026 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA Direct Out USB.MADI Maailman pienimmäksi monikanavaiseksi äänikortiksi kehaistun USB.MADIn suunnitteluun on osallistunut myös RME, joka tunnetaan USB-väylän tehokkaan hyödyntämisen osaajana. Volume-säätimiä on kaksi ja niistä toinen tottelee ulkoista jalkakytkintä. Cognio-järjestelmällä voidaan ohjata mitä tahansa API-ohjelmointipinnalla varustettua laitetta, ja se tukee käytännössä kaikkia nykyaikaisia kontrolli-protokollia. Lisätiedot: Neumann • neumann.com Orange OR60 UK Viimeisin lisäys Orangen Englannissa rakennettavien mallien joukkoon on 60-wattinen täysputkivahvistin, jonka teho voidaan myös puolittaa 30 watiksi. Tietokoneeseen liitettäessä käytetään ajuria, joka pitää samalla myös latenssin pienenä. Lisätiedot: LightHouse Entertainment • lhe.fi Oikaisu Riffissä 4-2025 julkaistun DPA 4099 Core+ artikkeliin otsikkoon oli lipsahtanut lyöntivirhe. Kaapelin lisäksi pakettiin kuuluu Y-kirjainta muistuttava ja tärinävaimennettu haarukka-adapteri sekä kuljetuslaukku. 1950-luvulla mallia käytettiin yleisesti levy-yhtiö Deccan äänitteillä kolmen mikrofonin yhdistelmänä, joka tunnetaan nimellä Decca Tree. USB.MADI täyttää kuitenkin myös Class Compliant -ehdot, ja se voidaan kytkeä suoraan mobiililaitteisiin, kuten iPadiin. Putkikytkennällä bufferoitu efektilenkki ulkoisten laitteiden liittämistä varten kuuluu ominaisuuksiin. USB.MADI voidaan liittää Mactai Windowstietokoneeseen ja sen kautta saa kulkemaan 64 kanavaa kumpaankin suuntaan. Nimitys ei kuitenkaan tule mikrofonien lukumäärästä vaan puun oksistoa muistuvasta pidikkeestä, johon mikrofonit kiinnitettiin. Symetrixin mukaan Cognio on nopeasti ja kustannustehokkaasti skaalattava sekä helposti hallittava järjestelmä. Uusiopainoksen nykyaikaista miniatyyri-putkea hyödyntävä kytkentä tuottaa Neumannin mukaan kohinattoman ja puhtaan signaalin, jonka häiriöttömyydestä matkalla mikrofonin mukana toimitettavalle erilliselle etuvahvistimelle huolehtivat RF-suojatut liitännät ja ensiluokkainen 10 metrin kaapeli. Näin vahvistimeen voi kätevästi asettaa ennalta kaksi eri soittovoimakkuutta, joita voi vaihdella esimerkiksi kompista sooloon siirryttäessä tai soittimesta toiseen vaihdettaessa. Lisätiedot: Studiotec Distribution • shop.studiotec.fi Symetrix Gognio 50-vuotisjuliaan viettävä Symetrix esitteli ISEmessuilla ohjelmistopohjaisen Gognio-alustansa, jossa AVja järjestelmäohjaus yhdistyvät uudella tavalla. Tämän ansiosta järjestelmä kokonaisuudessaan ei ole yhtä haavoittuvainen kuin yhden keskuslaitteen varaan rakennettu systeemi. Lisätiedot: Msonic • msonic.fi Neumann M50 V Saksassa käsityönä valmistettava M50 V on klassikkomallin uusiopainos, jonka erikoisuutena on titaanista valmistetun kapselin ja sitä ympäröivän pallomaisen akryylikuoren yhdistelmä. Tavanomaisten sävynsäätimien lisäksi vahvistimessa on Brightkytkin ylätaajuuksien korostamiseen. Vahvistimen pääteaste on toteutettu kahdella 6L6-putkella ja sen toimintaa voi kontrolloida erillisillä Precenceja Resonance-säädöillä, joiden ansiosta sovitus kulloiseenkin kaiutinkaappiin ja esiintymistilaan käy helposti. M50 V on suuntakuvioltaan pallo, ja sitä suositellaan erityisesti akustisen musiikin äänityksiin. Symetrix käyttää Cogniossa hajautettua DSPprosessointia. Se perustui A-B-stereopariin johon lisättiin keskelle kolmas mikrofoni. Käyttöpintojen luonti sekä järjestelmän konfigurointi perustuvat drag’n drop -työskentelyyn, eikä se vaadi erityisiä koodaustaitoja. Mallitunnuksen olisi kuulunut olla 4099 ei 4009, kuten otsikko väitti. Kahden tai useamman kappaleen tilauksissa mikrofonin keskinäinen sovitus kuuluu automaattisesti hintaan. Perinteisemmän, yhden keskusyksikön alaisuudessa olevasta ”tyhmien” päätelaitteiden verkostosta poiketen Cognion järjestelmäkaavio koostuu keskenään juttelevista älylaitteista, joissa on omat DSP-prosessorinsa
Metalliosat stoppari-tallasta virityskoneistoihin ovat nekin Epiphonen omaa tuotantoa. Kirkkaan valon lisäksi tempo ilmaistaan pietso-elementin naksutuksena, jonka voimakkuutta voi säätää. Lisätiedot: Epiphone • epiphone.com. Satula sen sijaan on GraphTechin mallistoa. kahdella soololovella veistetty Les Paul Double Cut, sekä kaksi vähän erikoisempaa mallia: klassisen Firebirdin toisinto ja 1970-luvun Flying V. Uutukaisten joukossa on mukana myös mm. Mahonkirungot, vaahterakannet ja ruusupuiset otelaudat sekä valmistajan omat ProBucker-mikrofonit kuuluvat reseptiin. Näistä Kiinassa käsityönä rakennettavista malleista nostettaakon esille autenttisiksi kuvaillut Les Paul -toisinnot 1950ja ’60-luvuilta. Nivelöidyn kiinnityskannakkeen ansiosta sen saa käännettyä aina ihanteelliseen katseluasentoon. Valolle on kolme eri vilketapaa. Yksi mallaa kapellimestarin käden liikkeitä, toinen ilmaisee pulssin välähdyksinä ja kolmannessa mittari käännetään vaaka-asentoon, jolloin näyttö vuorottelee vasemmalta oikealle vanhanaikaisen mekaanisen metronomin tavoin. Korg MetroClip Pienillä pyykkipoikamaisilla leuoillaan kohteeseen tarraava MetroClip sopii sijoitettavaksi nuottitelineen tai tabletin reunaan, soittimeen tai vaikka mikkitelineeseen. MetroClip voi näyttää enimmällään 12 iskua per tahti ja mahdollisen aksentin paikan voi määritellä itse. Lisätiedot: EM Nordic • emnordic.fi Epiphone inspired by Gibson Gibsonin omistama Epiphone on täydentänyt ison G:n historialliseen mallistoon perustuvien soitinten jo entuudestaankin valtaisaa valikoimaa
Lisätiedot: MSonic • msonic.fi EBS Curly Square & Straight Square Square-kaapeleiden ulkovaippa on muotoiltu neliskanttiseksi, minkä kerrotaan vähentävän kaapelin sotkeutumista käytön aikana. Lisätiedot: F-Musiikki • f-musiikki.fi TUOTEUUTISET Maahantuonti & huolto | www.electrowaves.fi | Yamaha Pro Suomi C M Y CM MY CY CMY K Riffi Yamaha AD 2026.pdf 1 9.2.2026 10.59 Pienikalvoinen KSM32C (hertta), sekä suurikalvoiset KSM40C (hertta) ja KSM44P (pallo, hertta, kahdeksikko) muodostavat kolmikon, jossa on huomioitu niin instrumenttikuin lauluäänityksenkin käyttötilanteet. Square-kaapeleita valmistetaan näyttävänä jumbokoon kierrepiuhoina (pituudet 4,6 m ja 7,6 m) sekä vähemmän huomiota herättävinä suorina johtoina. Jälkimmäisten pituudet ovat 3,8 metriä ja 6,8 metriä. Lisätiedot: Intersonic • intersonic.fi Shure KSM32C, KSM40C & KSM44MP. AJANKOHTAISIA POIMINTOJA Radial TrainTrack Metallikannakkeella Radialin apulaitteen, kuten DI-boksin, kitarasignaalin balansointiin ja siirtoon tehtyjen buffereiden yms. KSM32C:n mukana toimitetaan kiinteä adapteri ja vetoketjullinen kuljetuspussukka, KSM40C ja KSM44P on varusteltu kehtoripustimilla ja magneetein kiinnittyvillä pop-filttereillä sekä kuljetuskoteloilla. KSM44P:n mukana tulee lisäksi myös kiintoadapteri. Toinen tekninen juju on plugin piikkiin tehty uritus, jonka pitäisi estää liittimen tahaton pullahdus ulos jakista. Liitinyhdistelmät ovat joko mallia suora & suora tai suora & kulma. asennus pedaalilaudan alapintaan käy samaan tapaan kuin tiettyjen valmistajien virtalähteidenkin. Toimintaperiaatteeltaan kaikki kolme ovat kondensaattorimikrofoneja ja ne tarvitsevat toimiakseen phantom-virtaa. Näin laudan yläpinnalta vapautuu tilaa varsinaisille efekteille
Mattokoneistona on emomerkki DW:n MAG Throw-Off. Settiä myydään kahtena kokoonpanona. Neljän rummun satsiin kuuluvat tomit kokoa 10"×7", 12"×8" ja 16"×16", sekä 22"×16" bassorumpu. PDP Concept Acrylic Läpinäkyvästä akryylistä valmistetun setin sekä virvelirummun rungot ovat saumattomia. Kuuden rummun settiin kuuluu lisäksi vielä kaksi tomia, joiden koot ovat 14"×14" ja 8"×7". Niin ovat myös akryylistä tehdyt vanteet, joiden kerrotaan tuovan kanttilyönteihin särmää, samalla kun ne vaimentavat kalvojen epäsuotuisia resonansseja. Virvelin syvyys on 6,5 tuumaa halkaisijan ollessa 14 tuumaa. Lisätiedot: Pacific Drums • pacificdrums.com Maahantuonti & huolto | www.electrowaves.fi | Yamaha Pro Suomi C M Y CM MY CY CMY K Riffi Yamaha AD 2026.pdf 1 9.2.2026 10.59
Ursus Factory on tämän hetken nuorisonvillitsijä nro 1. Containing a stereo pair of 2015 Wide Cardioid Mics together with a lightweight stereo boom and accessories, this kit fits both grand and upright pianos. Ani Harmi on täysin uusi tuttavuus, jonka debyytti on persoonallinen ja vahva paketti. Uhkaava ”On vain sinä” saa kylmät väreet selkäpiihin. Biiseissä on vastustamaton svengi ja bändin soitto virtuoosimaista. Ah, ja kaiken yllä on Kozákován lumoava ääni. Omaa nuoruutta peilaavat sanoitukset näyttävät taiteilijan sielun paljaana, herkkänä. Stunning sound. Musassa on dramatiikkaa ja kuulen siinä myös sukulaisuutta Lana Del Rayn tummaan poppiin muutenkin laulussa. It can quickly and easily be mounted inside or outside the piano with lid open or closed. Timo Kämäräinen: Laulu pelastaa, Lördag, 2026 Ursus Factory: Itua, Lördag, 2025 Ani Harmi: Rakkaudesta ja kuolemasta, Humu Records, 2025 Júlia Kozáková: Manuša II: CPL-Music, 2025 TOMMI E. AJANKOHTAISIA POIMINTOJA T imo Kämäräinen tunnetaan virtuoosimaisena kitaraässänä, mutta viimeistään tämän levyn myötä hänestä voidaan puhua nimenomaan loistavana lauluntekijänä. Yllättäen biisissä on myös jotain Eppu Normaalia. Levyn avaava Kylmä maa on hymni, joka on kuin tehty festareiden päälavalle. Pelkosen sanoituksissa onkin poikkeuksellista voimaa ja oivaltavuutta, jonka vuoksi Ituun ei väsy. VIRTANEN Vahvoja värejä määrätietoisin ottein Myynti: UA-jälleenmyyjät � Voimassa 28.2.2026 saakka � Voimassa 31.3.2026 saakka Neljä UAD Guitar Amp -plug-inia ILMAISEKSI, kun hankit kampanjaan kuuluvan UAFX-pedaalin tai Volt USB Recording Studion https://msonic.fi/ajankohtaista/tarjoukset/ dpamicrophones.com/dpk2015 Stress-free set up. Duon toinen osapuoli on monesta tunnettu rumpali Niko Votkin, joka saa käyttää sirkusmuusikkona omaksumaansa laajaa väripalettia. Jussi Pelkosen laulussa ja erityisesti kitaransoitossa kuuluu Soundgarden ja grunge, vaikka suomenkieliset lyriikat ankkuroivatkin musiikin vahvasti Suomi-rockin kaanoniin heti Donkkareiden ja Siekkareiden jatkoksi. DPK2015 is an out-of-the-box miking solution that takes a minute to install and ensures that the true voice of the piano shines. Erityisesti cimbalomia soittava Géza Jónás loistaa. www.arvaaudio.fi info@arvaaudio.fi. Bändin harteille on viritelty rockin pelastajan manttelia – eikä syyttä! Meno on vastustamatonta ja duosta irtoava soundi on röyhkeän hyökkäävä. Vahva suositus! Slovakialainen laulaja Júlia Kozáková on asunut ympäri Eurooppaa, mutta tällä levyllä hän keskittyy kuitenkin nimenomaan romanimusiikkiin tuoden sen hienosti tähän päivään. Laulaja-kitaristi Anniina Ståhlberg on kuin nuori Maritta Kuula, joka trippailee jossain David Lynchin surrealistisessa leffassa. Minua viehättää suuresti Kämäräisen kyky olla naiivi ja auki. Jeff Lynnemäiset sovitukset tekevät kokonaissoundista mahtavan täyteläisen ja bändin soitto on mestarillista – ja tietenkin niitä loistokkaita kitarasoolojakin kuullaan. Tämän päivän radiopoptarjonnassa Ani Harmi on kuin pitkään kypsytelty punaviini, joka täyttää kaikki aistit. ”Hei kaikki nallet ja kollit, unohdetaan itsekontrollit!” -tyyppiset lainit tuovat mieleen 70-luvun purkkapopin
Kuuden vuosikymmenen historiaan mahtuu lukemattomia anekdootteja ja käännekohtia – alkaen alkuaikojen levy-yhtiöpomon epäilyksestä siitä, olisiko Suomessa koskaan tarvetta neliraitaiselle äänitysstudiolle. Finnvox – Suomen ääni: ensimmäiset 60 vuotta 1965–2025 on viihdyttävä ja tarinallisesti etenevä teos, jonka lukeminen kuuluu jokaisen sinivalkoisin lasein maailmaa katsovan musiikinystävän yleissivistykseen. Stunning sound. DPK2015 is an out-of-the-box miking solution that takes a minute to install and ensures that the true voice of the piano shines. Kirjassa avataan myös studion teknistä kehitystä: miten ja miksi tietynlaisia soundeja on tavoiteltu, millaisiin haasteisiin matkan varrella on törmätty – ja mikä on esimerkiksi Jozo-suolan yllättävä rooli studion historiassa. Ainoastaan henkilöhakemiston ja sisällysluettelon puute jää harmittamaan. ARVIO: TOPI SUURONEN Finnvox – suomalaisen soundin 60 vuotta Myynti: UA-jälleenmyyjät � Voimassa 28.2.2026 saakka � Voimassa 31.3.2026 saakka Neljä UAD Guitar Amp -plug-inia ILMAISEKSI, kun hankit kampanjaan kuuluvan UAFX-pedaalin tai Volt USB Recording Studion https://msonic.fi/ajankohtaista/tarjoukset/ dpamicrophones.com/dpk2015 Stress-free set up. Merkkipaalun kunniaksi suomalaisen musiikin historiaan erikoistunut toimittaja Mikko Mattlar sai yritykseltä tehtäväkseen koota vuosikymmenten tarinat yksiin kansiin, ja loppuvuodesta päivänvalon näki historiikki Finnvox – Suomen ääni: ensimmäiset 60 vuotta 1965–2025. Containing a stereo pair of 2015 Wide Cardioid Mics together with a lightweight stereo boom and accessories, this kit fits both grand and upright pianos. S uomen Abbey Roadiksikin kutsuttu Finnvox aloitti toimintansa Helsingin Pitäjänmäellä vuonna 1965. www.arvaaudio.fi info@arvaaudio.fi. It can quickly and easily be mounted inside or outside the piano with lid open or closed
instrumentaalimusiikilla, kappaleiden nimiä ehkä lukuunottamatta. Yhteisestä teemastaan huolimatta asian käsittelyssä on tiettyjä eroja levyjen välillä. Nämä levyt syntyivät sanomisen tarpeesta, ja taustalla on ollut myös nykyinen maailmantilanne, jatkuva kriiseily, ja ylipäänsä tunne siitä, että asiat menevät jatkuvasti huonompaan suuntaan. Tällä uudemmalla taas välitetään enemmän niistä hahmoista, heidän arvomaailmaansa kohtaan tunnetaan enemmän lämpöä. Taustalla on ”mitan täyttyminen” tiettyihin yhteiskunnallisiin asioihin, eikä sellaisia voi oikein kommentoida Jazz-pianisti Aapo Heinonen vaihtoi instrumentaalit laulettuun musiikkiin ja julkaisi yhtyeensä kera hiljattain jo toisen levyn, jonka teksteissä pureudutaan ajan ilmiöihin. – otetaan kantaa! Aapo HEINONEN & Aikamme mieskuvat TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVA: PEKKA SEPPÄNEN. – Aikamiehen elämästä -levyllä on ehkä enemmän sellaista valittavaa sävyä. Aikamiehen elämästä ja Keskellä emojienkelten ovat musiikiltaan monipuolisia, ulottuen aina jazzsävyistä poppiin, A ikamiehen elämästä (2023) ja Keskellä emojienkelten (2025) kiertyvät yhden kysymyksen äärelle: mikä miehiä vaivaa
– Minulla on sosiaalisen median kautta kokemusta siitä, miten paljon vihakommentteja erilaisten järjestöjen ja yhdistysten päivitykset keräävät, ja hirveän usein ne vihakommentit tulevat miehiltä, eivät toki sataprosenttisesti. Samoin laulumelodian kanssa piti olla tarkkana, ettei esimerkiksi puhallinlinja siellä taustalla häiriintynyt sen takia. Aapo Heinosen omaa tonttia oli tietysti kosketinsoittimien ohella laulu. Jos vaikka puhaltimilla tuli jotain iskuja, niin piti varmistaa, etteivät rummut kuulostaneet huonolta sen takia, että rumpali ei ollut pohjia tehdessä soittanut niitä. Sinne jäi sellaisia paikkoja, mitkä olisin voinut tehdä paremminkin, mutta en ruvennut hiomaan jokaista paikkaa ihan loppuun asti. Esimerkiksi Porttiteoria on tällainen. Entä minkälaista palautetta olet saanut näistä levyistä. – Olen itse soittanut näitä kappaleita yksin eri tilaisuuksissa, ja minulle on sanottu, että tämä on vähän kuin stand upin ja musiikkiesityksen yhdistelmää. Olen huomannut itsessäni sellaisen piirteen, että en ole välttämättä aina hyvä ottamaan palautetta vastaan. ◆ ”Yhteistä on nähdyksi tulemisen tarve.”. – Onhan nämä siinä mielessä yli vedettyjä, että on pakkokin korostaa niissä tiettyjä piirteitä, jotta sanomasta tulisi ymmärrettävä. Itse olen valkoihoinen suomalainen mies, joten minulla ei ole oikeutta lähteä vähemmistöryhmiä pilkkaamaan. Nämä biisit kun on vähän myös musikaalikamaa, hän pohtii lopuksi. Sen ohella paljon ääniteltiin kotioloissakin, kuten nykyään tapana on. Sovituksiin eniten aikaa Levyillä soittava Aikamme mieskuvat -bändi koostuu isosta joukosta muusikoita, joista Jussi Turunen (kitarat), Kalle Ylitalo (basso) ja Anssi Tirkkonen (rummut) muodostivat varsinaisen ydinryhmän. – Monet näistä teksteistä ovat saaneet alkunsa netissä käydyistä keskusteluista tai ihan omista facebook-kirjoituksistani. Joukossa on myös omakohtaisempia lauluja. Miten pitkälle kirjoitit sovitukset muille muusikoille. Itse en myöskään ole mikään koulutettu ammattilaulaja, joten sain tehdä aika paljon töitä oman laulamiseni eteen, että siitä tuli mielestäni julkaisukelpoista. Lisäksi kuullaan Lotta Heiskasta (viulu), Ricardo Padillaa (lyömäsoittimet), Teemu Vänskää (taustalaulu), Meeri Uusi-Äijöä (taustalaulu), Mikko Pettistä (trumpetti), Pekka Seppästä (tenorisaksofoni), Hannu Lamminmäkeä (pasuuna), Helmi Malmgrenia (bassoklarinetti) sekä Elias Patrikaista (Wokee-kappaleen ohjelmointi). Lauloin jokaisen biisin muutaman kerran, ja niistä sitten otettiin parhaat kohdat. Oma kokemukseni nettitreffeistä taas on, että naiset ovat olleet enimmässä määrin tasapainoisia. Nämähän äänitettiin sillä tavalla, että basso, rummut, kitara ja kosketinsoittimet oli se pohja. Hahmosta riippuen olen sitten ymmärtäväisempi tai vähemmän ymmärtävä heidän ongelmiensa kanssa. Siihen päälle alettiin sitten tekemään puhaltimia, jousia ja mitä kaikkea siellä onkaan. Jos siellä oli jotain melodisempaa linjaa, niin ne oli sitten auki kirjoitettuja. Aapo Heinonen on myös pohtinut, että nämä kappaleet voisivat toimia tulevaisuudessa teatterilavalla. Näille hahmoille yhteistä on nähdyksi tulemisen tarve, ja heillä on selvästi jokin ongelma, mikä tässä maailmanmenossa hiertää. Itse esimerkiksi reagoin nuorempana oman bändin jazz-levyistä tulleisiin arvioihin hyvin voimakkaasti, mikäli siinä oli jotain, mitä en itse ollut musiikkiin tarkoittanut, tai jos oli jätetty huomiotta jokin positiivinen asia. Voi tietysti sanoa, että muita on helppo arvostella, ja heistä on helppo tehdä parodiaa, mutta onko sinusta tärkeää, että pystyy nauramaan myös itselleen. Moittimisen sijaan hän on pyrkinyt siihen, että näillä kappaleilla voisi saada ihmiset katsomaan peiliin. Päällesoittojen osuudet vaativat tämän vuoksi tarkkuutta, jotta ne eivät menneet ristiin pohjien kanssa. Huumori ei saisi kuitenkaan mennä taskulämpimän viihteen tasolle, vaan kyllä se saa tuntua ja hiertääkin. Yleensä minulla oli kappaleesta joku säkeistö tai kertsi valmiina. – Suunnitelmissani on jonkinlainen teatteriesitys, jossa biisit voisi jakaa kolmelle tai neljälle henkilölle, koska levyillä on selvästi muutama eri teema. – No kyllähän se on aina sellaista veitsen terällä taiteilua, sillä huumorissa pitää olla tarkka ettei lyö alaspäin. Heinonen painottaa, että tarkoitus ei ole haukkua ihmisiä, vaikka laulujen hahmot ovatkin usein kuin karikatyyrejä. Nyt kahden levyn urakan jälkeen, koetko, että huumorin ja ironian ilmituonti musiikissa on helppoa. Mielestäni välillä on helppo olla luova silloin, kun on jotkut aika tarkatkin raamit. Kun sitä tekstiä alkoi lukea läpi jossain tempossa ja mietti, että minkälaisessa pulssissa se menisi, niin aika äkkiä se tunnelma ja sopivat soinnut siihen löytyivät. Pohjat äänitettiin Sonic Pump -studiolla Helsingissä, ja pelkät pianokappaleet taas Musapaahtimolla. – Muiden osuuksien sovittaminen piti tehdä siten, että pohjaäänitykset pysyivät järkevinä. – Komppiryhmälle oli yksi yhteinen lappu. Siinä olen yrittänyt kehittyä, koska eihän palautteen tarkoitus ole minua ihmisenä pilkata, Heinonen pohtii. www.riffi.fi 1/2026 19 Aapo HEINONEN räppiin ja jopa suomirockiin, näin lyhyesti kiteytettynä. – Ei se ainakaan siinä sävellyshetkellä tuntunut vaikealta, sillä nämä tekstit ja sävellykset syntyivät aika lailla samaan aikaan. Työn etenemisestä hän kertoo näin: – Sävellysprosessit olivat muutaman tunnin mittaisia, ja lopulta olin yllättynyt, kuinka kauan meni aikaa, kun niitä ruvettiin sovittamaan. Jälkimmäisestä tyylistä malliesimerkki on ensimmäiseltä levyltä löytyvä Karjala takas, kun taas räp-sävyjä tarjoaa levyistä uudemman lopettava Wokee, jota Heinonen kuvailee ”spoken word”-tyyliseksi kappaleeksi, joka kasvaa Palefaceja Paperi T-tyyliseksi. – Siitä nyt on aikaa, kun olen itse jossain nettitreffeillä käynyt, mutta mitä olen naisilta kuullut, että kun tapaa spontaanisti jonkun uuden ihmisen, niin miehet ovat enemmän sekaisin. Esimerkiksi Jos me oltais nähty vielä kerran, joka kertoo nettitreffailusta. Vaikka siellä aika rankasti irvaillaankin sellaiselle toksiselle maskuliinisuudelle, niin ihmisten haukkuminen ei ole tarkoitus, vaan monet muunlaisetkin henkilöt ovat löytäneet näistä teksteistä tarttumapintaa. – Se on hirveän tärkeää. Miksi laulat miehistä, etkä vain ihmisistä. Tämä on saanut myös minut itseni katsomaan peiliin. Oliko sinun ylipäänsä helppo löytää sävellyksissä näihin teksteihin sopiva tunnelma. Keikoilla minulla on ollut tarve hieman selittää kappaleiden taustoja, eli sitä etten laula itsenäni, vaan joka kerta on kyseessä eri hahmo
– Klassinen tarina on, kun Kuusiston Pekka tuli kysymään, millaisen mikrofonin voi niellä – ja jäädä henkiin. Sitten aloin selvitellä, mikä on pienin mikrofoni, joka kestää mahahappoja… erittäin hauska työtehtävä! Valtaosa Korpipään ratkaistavaksi uskotuista pulmista liittyy edellä kerrottua hieman tavanomaisempiin tilanteisiin. Korpipää on ongelmanratkaisijan maineessa: harvoin tulee. Äänittämisen ja miksaamisen ohella hän tekee muun muassa ”galleriahommia” eli ääntä monitaiteellisiin projekteihin. – ääntä ihan mihin vain! Teemu Korpipää TEKSTI JA KUVAT: VILMA TIMONEN vastaan ääneen liittyvää asiaa, jonka hän suoralta kädeltä arvioisi mahdottomaksi toteuttaa. – Olen esimerkiksi rakentanut liikkeeseen reagoivia äänisoittimia, kuten yhteen [taidegalleria] Forum Boxin näytteM usiikin ja äänen moniosaaja Teemu Korpipää kertoo kotisivuillaan olevansa äänisuunnittelija, äänittäjä, miksaaja, masteroija, rakentelija, audiokonsultti, säveltäjä, muusikko ja improvisoija, ”Ja niin edelleen.” Laajaa skaalaa selittää osaltaan ennakkoluuloton asenne. 20 www.riffi.fi 1/2026 Avoin mieli, monipuolinen osaaminen ja kyky etsiä ratkaisuja pulmiin ovat kantaneet ääniammattilaisen uralla jo 25 vuotta