CRANBORNE AUDIO CARNABY HE2 – harmoninen ekvalisaattori 01 Kansi 125.indd 1 01 Kansi 125.indd 1 9.2.2025 19.34 9.2.2025 19.34. Nro 1-2025 Hinta 18,50 € JOONAS KASURINEN ”Ei ole olemassa mitään yhtä reseptiä.” ”Musa on kuitenkin aina vaan musaa eikä mitään salatiedettä.” Antti Lehtinen ”Pelkällä kopioimisella ei vielä saavuteta mitään.” Mohini Dey EARTHWORKS DM6 – seisminen bassorumpu mikrofoni!
Lukeminen vaatii käyttäjätilin perustamisen Lehtiluukku-palveluun. Huom! Lehtiluukku-palvelu on EPaper Finland oy:n ylläpitämä ja vaatii sen vuoksi oman käyttäjätilinsä. Huomio, huomio! Vuonna 2025 printtilehden voimassa olevaan tilaukseen sisältyy lukuoikeus RIFFIN digitaaliseen arkistoon, josta löytyvät kaikki numerot vuosikerrasta 2011 alkaen. (Riffin omalle sivustolle rekisteröity käyttäjätunnus/tili ei siis toimi Lehtiluukku-palvelussa). Käyttäjätili avataan omalla sähköpostiosoitteella ja varmennetaan Riffin asiakasnumerolla. TOIMI NÄIN: • Mene osoitteeseen: www.lehtiluukku.fi/lehdet/riffi • Valitse Kirjaudu ja kirjaudu sisään tunnuksillasi tai luo uusi käyttäjätunnus • Valitse Aktivoi tilaajatunnus ja anna asiakasnumerosi • Lukuoikeus on aktivoitu • Nyt kaikki lehden numerot ovat luettavissa osoitteessa: www.lehtiluukku.fi/lehdet/riffi Kysy tarvittaessa lisäohjeita s-postilla: asiakaspalvelu@riffi.fi 02-03 Ilmoitukset.indd 2 02-03 Ilmoitukset.indd 2 9.2.2025 16.30 9.2.2025 16.30. Oman asiakasnumerosi löydät lehden jakeluosoitteen ensimmäiseltä riviltä tai viimeisimmästä tilaajalaskusta
Oman asiakasnumerosi löydät lehden jakeluosoitteen ensimmäiseltä riviltä tai viimeisimmästä tilaajalaskusta. Lukeminen vaatii käyttäjätilin perustamisen Lehtiluukku-palveluun. (Riffin omalle sivustolle rekisteröity käyttäjätunnus/tili ei siis toimi Lehtiluukku-palvelussa). helmikuuta 2025 22.32.00 02-03 Ilmoitukset.indd 3 02-03 Ilmoitukset.indd 3 10.2.2025 16.25 10.2.2025 16.25. Huom! Lehtiluukku-palvelu on EPaper Finland oy:n ylläpitämä ja vaatii sen vuoksi oman käyttäjätilinsä. TOIMI NÄIN: • Mene osoitteeseen: www.lehtiluukku.fi/lehdet/riffi • Valitse Kirjaudu ja kirjaudu sisään tunnuksillasi tai luo uusi käyttäjätunnus • Valitse Aktivoi tilaajatunnus ja anna asiakasnumerosi • Lukuoikeus on aktivoitu • Nyt kaikki lehden numerot ovat luettavissa osoitteessa: www.lehtiluukku.fi/lehdet/riffi Kysy tarvittaessa lisäohjeita s-postilla: asiakaspalvelu@riffi.fi 5 25 75 95 100 Riffi 2025-01 Shure Nexadyne kokosivu sunnuntai 9. Huomio, huomio! Vuonna 2025 printtilehden voimassa olevaan tilaukseen sisältyy lukuoikeus RIFFIN digitaaliseen arkistoon, josta löytyvät kaikki numerot vuosikerrasta 2011 alkaen. Käyttäjätili avataan omalla sähköpostiosoitteella ja varmennetaan Riffin asiakasnumerolla
Lukuoikeuden varmentamiseen tarvittavan tilaajanumeron voi tarkistaa lehden postitusosoitteen ensimmäiseltä riviltä, viimeisimmästä tilauslaskusta tai tiedustelemalla Riffin asiakaspalvelusta. Jottei julkaisuvälin harventuessa kävisi odotus niin pitkäksi, avaamme samalla Lehtiluukku.fi-palveluun vuodesta 2011 alkaen kertyneet numerot Riffin tilaajien vapaasti luettavaksi. Se tarkoittaa tälle vuodelle paluuta lehden juurille. Aloitimme aikanaan neljällä numerolla vuodessa ja sama temppu tehdään nyt. Tällä menettelyllä pidämme koneet käynnissä ja Riffin väen työn touhussa. Ja saman teemme kesän jälkeen. Toivon, että tämä ratkaisu käy myös teille lehden lukijoille ja sitäkin toivon, että kerrotte vaikka Riffin FB-sivulla mielipiteenne asiasta. Jälkimmäinen vasta olisikin paluuta juurille, sillä Riffin alkuaikoina viime vuosisadalla – kun netti oli vasta nörttien haaveissa, eikä somea osattu kuvitellakaan – toimituksen puhelin soi varsin tiuhaan. Silti on elettävä ja toimittava, lamaantuminen ei auta. Nyt lohkaisimme kevätpuolen keskimmäisen numeron sisällöstä aimo annoksen jo tähän vuoden ensimmäiseen lehteen, ja loput vyörytämme toukokuussa julkaistavaan seuraavaan Riffiin. Syyskauden keskimmäisen numeron sisältöä jaetaan sekä kesän jälkeen julkaistavaan että joulua edeltävään Riffiin. Pandemian jälkeen Venäjän hyökkäys Ukrainaan on sekin hankaloittanut monia asioita myös lännessä, vaikka elämää täällä ei mitenkään voikaan verrata siihen raadollisuuteen, jossa oman olemassaolonsa puolesta kamppailevan Ukrainan kansalaiset joutuvat arkensa ja juhlansa järjestämään. Signaali ja kohina, tehän tiedätte kyllä. Riffi operoi siinä välissä, kulttuurin kentällä yhtenä toimijana muiden joukossa – vaikka se ei täytäkään Taiteen edistämiskeskuksen määritelmää kulttuurilehdestä. Rako on ahdas, kun sekä lukijoilla että ilmoittajilla on tiukkaa. Ja tuostapa tulikin mieleeni: tämän numeron myötä käynnistyy lehden 30. Toimituksen sähköposti ja puhelinnumerokin ovat käypiä viestikanavia. Lehtiluukku on E-Paper Finland oy:n ylläpitämä palvelu, johon tulee rekisteröityä erikseen. Näiden asioiden yhteisvaikutus on kuitenkin selvä: elämä täällä on kallistunut kaikilla ja hyvin monilla usko tulevaisuuteen on vähissä. Aiemmin on julkaistu kuusi Riffiä vuodessa – kolme kevään puolella ja toiset kolme syksyn mittaan. Yhdistelmänumeroissa ei itsessään ole mitään uutta lehtimaailmassa, mutta jättipaksun tuplanumeron sijasta tasaamme yhden pois jätettävän lehden sisältöä nyt siis kahteen eri numeroon, jotain ennakkoon ja jotain perään. Lehtien väliin jää pitempi tauko, mutta kerta-annos on aiempaa isompi. Vaikka päättäjät mielellään näyttäytyvätkin UMK-kilpailun kaltaisissa tilaisuuksissa, vaikuttavat tuollaiset aktit enemmänkin vaalityöltä kuin aidon arvostuksen ilmentymiltä. Ohjeita löydät myös tästä samasta numerosta, sivulle 2 sijoitetusta tiedotteesta. 4 www.riffi.fi 1/2025 ÄÄTOIMITTAJALTA Paluu juurille V iime vuodet eivät ole kohdelleet suopeasti kulttuuri alaa, eikä hallituksen leikkauslistoilla toipilaan vointia ainakaan kohenneta. Välillisesti kylläkin, sillä lukijoidemme mahdollisuudet harrastaa ja työllistyä musiikin parissa ovat kuluvalla vuosikymmenellä heikentyneet. vuosikerta! Lukuterveisin, Lauri Paloposki Päätoimittaja 04-05 Pääkirj Sisältö.indd 4 04-05 Pääkirj Sisältö.indd 4 11.2.2025 17.15 11.2.2025 17.15. Etu on voimassa vuoden 2025 ajan ja lukuoikeus perustuu voimassaolevaan paperilehden tilaukseen. Samaan aikaan ilmoittajakuntamme kohtaa kustannusten nousun ja talouden alavireisyyden muodossa samoja haasteita kuin mikä tahansa muukin kaupan ala. Logiikka on lopulta simppeli: kun jaamme vuoden aikana tehtävän sisällön kuuden peruslehden sijasta neljään paksumpaan numeroon, saadaan painatusja postituskustannusten suhteellista osuutta oleellisesti pienemmäksi – tai toisin päin ilmaistuna: hyötysuhdetta merkittävästi paremmaksi. On siis löydettävä jokin tapa painaa näitä kuluja alas ja parantaa lehden toimintaedellytyksiä. Riffi ei saa julkista tukea toimintaansa, joten määrärahojen ja avustusten leikkaukset eivät ole kohdistuneet lehden talouteen suoraan. Tällaisessa tilanteessa ei viime vuosien kustannusten nousua voi siirtää sellaisenaan eteenpäin sen enempää lukijoiden kuin ilmoittajienkaan maksettavaksi
Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Anssi Eriksson Anders Liljeström Minna Hatinen Kalle Heino Misha Koivunen Timo Koskinen Jaakko Kulomaa Sakari Partanen Pasi Ristolainen Juha Seila Jan-Olof Strandberg Topi Suuronen Vilma Timonen Eliel Viitala Tommi E. 72 Muusikkona maailmalla – Klonin taikaa 74 Alangon päiväkirja – Topologisia tutkimuksia 32 ”En ole keräilijä, enkä vaihtele soittimia heppoisin perustein.” – Antti Vuorenmaa Kannen kuva: Juha Seila 04-05 Pääkirj Sisältö.indd 5 04-05 Pääkirj Sisältö.indd 5 11.2.2025 17.15 11.2.2025 17.15. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. 30. www.riffi.fi 1/2025 5 SISÄLTÖ YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. vuosikerta Aikakausmedia ry:n jäsen 44 39 6 Jatkuvasti päivitettävät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. 040 501 2745 (ark. postikulut. Uusimman irtonumeron voi tilata myös toimituksesta hintaan 18,50 € sis. Virtanen Timo Östman Nettitoimitus: Anssi Eriksson, Toni Honkala, Matti Rinne, Ari Vanha-Majamaa, Taneli Rantala, Tommi Saarela, Sami Sarhamaa, Topi Suuronen, Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. klo 9–16) Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen www-sivustomme Riffi-kaupassa. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinnat voit tarkistaa Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa. HAASTATTELUT & ESITTELYT 6 Ikimuistoiset sessiot: Antti ”Letku” Lehtinen – ei hetken rauhaa 10 Mohini Dey – virtuositeettia joka solua myöten 14 Joonas Kasurinen – kaikki lähtee innostuksesta 17 Puro Paju – soundi lähtee tunteesta, groove kehosta! 20 Ollie T – Haluan, että kappaleissa olisi aina jokin elementti, jota olisi helppo seurata LUKUPALAT 22 Ajankohtaisia uutisia • tuotepoimintoja • nimityksiä • kirja-arvioita SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 32 Elämäni kitarat: Antti Vuorenmaa – Bebopin ja steel-kitaran treenaamisessa on yllättävän paljon samaa 36 Museo de la Guitarra, Almeria – klassisen kitaran alkujuurilla 39 Soitinten keräily on haaveiden toteuttamista – ja vintage on määrittelykysymys KÄYTTÖTESTIT 44 Dowina – eurooppalaisia kitaroita tunteella tehtynä 47 Boss GX-10 – tehty keikoille 50 Blackstar TV-10A – Amerikan soundeja brittityyliin 52 Bluetone Plexi 10 Head ja 2 ×10" – kotistäkki 54 Yamaha DTX10K-M – huipun tuntumassa 57 Roland Juno-D8 – edullinen ja monipuolinen keikkakiippari, joka ei yritä olla työasema. 62 Shure MV-6 – tallenna, kun täytyy 63 Cranborne Audio Carnaby HE2 – ei lainkaan tavanomainen 66 Earthworks Audio – konkkamikeillä koko setti! 68 Sennheiser Profile Wireless – ääntä kuvalle GRANDE FINALE 70 Tuumia verstaalta – Miehestä mittaa. 040 501 2745 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset: Puh. 040 501 2745 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka: , Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Paperilehden tilaajat saavat Riffin näköispainoksen lukuoikeuden Lehtiluukkupalveluun vuoden 2025 ajaksi. 2025 julkaistaan neljä Riffin printtinumeroa. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Irtonumeron hinta on 18,50 €. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 66,00 € ja määräaikaisena 78,00 €
Tosin miehellä on sen verran rautoja tulessa, että niitä rakoja on läpi vuoden ihan yhtä vähän. 6 www.riffi.fi 1/2025 TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: MINNA HATINEN Antti ”Letku” LEHTINEN IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan – ei hetken rauhaa ”Maailma on saatava valmiiksi ennen joulua”, huokaa Antti Lehtinen, kun yritän mahduttaa tunnin haastattelua johonkin kalenterin rakoon. 06-09 Ikimuistoiset 125 Letku.indd 6 06-09 Ikimuistoiset 125 Letku.indd 6 11.2.2025 17.17 11.2.2025 17.17
Joskus kyseessä on kuitenkin esteettinen valinta. – En ole pääsovittaja, mutta avulias apuri. www.riffi.fi 1/2025 7 S uuri yleisö tuntee Letkun parhaiten tv:stä tuttuna rumpalina, jonka soittoa sai ihastella muunmuassa ”Tähdet, tähdet”-ohjelmassa. Kerkko Koskinen säveltää ja kantaa päävastuun sovituksista. Ultra Bran lopettamisen jälkeen Antti Lehtinen sai enenevässä määrin elokuvamusiikkia säveltääkseen. Mutta aina aulis ja innokas rumpali nakitettiinkin tapahtuman johtoryhmään yhtenä bändin edustajana. – Eri ammattiryhmillä on erilaiset tarpeet, Antti jatkaa. – Uudessa SMG:n biisissä pohdittiin miten se rumpuraita tehtäis, niin mä päädyin ohjelmoimaan sen niin, miten mä kiilaisin siinä biisissä. Ja sainkin. – Jos osaa vähän ruuvata Moogia tai muuta perustason synaa, niin aika nopeasti saa hakemaansa soundia aikaiseksi. En olisi uskonut, että hommaa on näin paljon, Lehtinen puuskahtaa juttutukion alkuun. Rumpsuttelu on kuitenkin vain pieni osa hänen työnkuvaansa, johon kuuluu myös elokuvamusiikin säveltämistä, tuottamista ja miksaamista. Musiikkia A:sta Ö:hön Antti Lehtisen tuotantoa Discogs-tietokannassa kahlatessa huomionarvoista on, miten monipuolisesti hän on tehnyt mu”Halutaanko, että musa elää vapaasti, muka-vapaasti vai ihan gridissä.” 06-09 Ikimuistoiset 125 Letku.indd 7 06-09 Ikimuistoiset 125 Letku.indd 7 11.2.2025 17.17 11.2.2025 17.17. – Sama homma, jos tarvitsen jotain shaker-looppia, niin etsimisen sijaan soitan sen mieluummin itse. Ne ovat nykyään isossa osassa äänittämisestä ja miksaamisesta. Onko siitä johtuen ilmaantunut enemmän tarvetta ottaa asioihin kantaa. Jos tehdään kasari-synthwavea, siinä pitää soida nimenomaan rumpukone eikä akustinen soitin. Esimerkiksi jos screenit ja valot seuraavat aikakoodia, silloin klikki on hyvä apuri. Antti ei ole se aloitteellinen osapuoli tässä yhtälössä. Ihmettelen perään, että kotimaisten bändien stadionkeikat myyvät järjestään loppuun, jopa useamman perättäisen keikan verran. Tuotan ihmistä Miltei kaikki Lehtisen tuottamat projektit ovat olleet niin sanotusti ”soitettua kamaa”, eli koneista vapaata musiikkia. – Mun piti tehdä johonkin ohjelmaan räppibiisi ja tuottaja kysy huolestuneena olenko tehnyt räppibiittejä. En mä tietenkään mitään bajamajoja tilaa, mutta tiedän myös jossain vaiheessa, montako niitä sinne tulee ja otan siihenkin kantaa. Levy on yksi juttu, toinen juttu on haluaako keikalla käyttää klikkiä. Bändeistä hän on vaikuttanut ainakin Don Huonojen, Ultra Bran ja Scandinavian Music Groupin riveissä. Beatlesin levyt on tehty ilman klikkiä ja Rammsteinin levyt klikin kanssa. Mutta kyllä mä akustisista soittimista pidän. Enkä mä itse niitä valikoi. Ja sitten se otetaan vastaan, hän toteaa partiopoikamaisella reippaudella. – Ei, Kerkko määrittelee sen itse, riippuen siitä kuinka kiireinen hän on. Hyvin työllistetty mies! Kirjoittajalla oli sellainen mielikuva, että Stadionin keikkoja varten olisi riittänyt bändin virittely viimeisen päälle soittokuntoon. Osaan biiseistä arrasin pillit ja viulut. Sen jälkeen niihin oli helppo soittaa ja lisätä midiraitoja. Halutaanko, että musa elää vapaasti, muka-vapaasti vai ihan gridissä. Kaikki on vaan helpompaa, jos homma on gridissä. Nakki viuhahtaa, jos on viuhahtaakseen. Se ei ole ollut hänelle tietoinen valinta. No en ole ikinä, mutta sitten mä soitan vaikka Olli-Pekka Vuoriselle ja kysyn neuvoa. Marssijärjestys on tuttu. Ja kummallakin menee ihan hyvin. Klikin käyttö parantaa raidan editoitavuutta, eikä se aina tarkoita kuitenkaan vakiotempoa läpi biisin. Kyllä niitä aina yhteistyössä tehdään ja vähintäänkin luen arrit läpi. Ruuvailu on puuhana kuulemma mielekkäämpää kuin valtavan soundikirjaston läpi kahlaaminen. – Mä veikkaan, että nää hiirityövoimin levyjä tekevät ihmiset ei oikeastaan mun apua tarvitse. Se kertoo siitä, että yleisö on valmis käyttämään aika paljonkin rahaa nähdäkseen kotimaisia bändejä, Antti analysoi. Sen lisäksi hän työskentelee sessiorumpalina. Joskus myös telkkarissa pitää käyttää aikakoodeja, kun otetaan esimerkiksi monta ottoa, joiden pitää olla juuri freimilleen saman mittaisia. Lehtinen arrasi jo aikoinaan joidenkin kappaleiden puhaltimet ja jouset. Ja edellisten päälle vielä ensi kesänä tapahtuvan Ultra Bran kaksipäiväisen Stadion-konsertin järjestelyjä… Haastattelua tehtäessä työn alla olivat juuri Scandinavian Music Groupin uuden levyn soitot ja niiden äänittäminen. Ja tehdään pois. – Sehän on vain hyvä homma. – Meidän pitää ottaa kantaa joka ikiseen asiaan yhtyeen puolelta. Samaan aikaan Ultra Bra työstää uusia biisejä, joista kaksi oli jo julkaistu haastattelua tehtäessä. Sekä bändien äänittämistä, sovittamista ja tuottamista. Antti ei ole mitenkään sormi pulssilla näissä asioissa, mutta jos tämäntyyppinen duuni tulee vastaan, niin sitten otetaan selvää mitä homma vaatii. Kerkko Koskisen tulevaan soololevyyn ja Risto Räppääjään Antti ohjelmoi klikin Koskisen demojen päälle. Juuri päivää aiemmin Lehtinen oli käynyt keskustelua siitä, miten paljon nopeammin pääsee maaliin, kun tekee itse. Ne on parempia koneenkäyttäjiä kuin minä. Mä jeesaan sitten siinä. Ei kuitenkaan valitellen vaan pikemminkin hämmästyneenä. Niin soitot kuin soundit. Koneiden käytöltä ei pysty tietenkään enää millään välttymään. Soittajan roolissa Antti ei pääse itse vaikuttamaan sen käyttöön, vaan siitä päättää tuottaja. Homma on kuulemma ollut erittäin mielenkiintoista, vaikka viekin aikaa rutosti. Musa on kuitenkin aina vaan musaa eikä mitään salatiedettä ja se on kaikkien saavutettavissa! Koneiden käytöstä päästäänkin metronomin käyttöön, joka on nykyään standardi miltei kaikenlaisen musiikin tekemisessä. Ihmisen soittoa voi emuloida ohjelmoimalla tarvittaviin kohtiin jarrutuksia tai kiihdytyksiä. Näin myös tällä kertaa. Kerkko arras nää aika pitkälle itse ja jotain orkesterielementtejä vinguin sinne mukaan. Parin päivän päästä olivat alkamassa uuden Risto Räppääjä -elokuvan rumpujen äänitykset. Se vaan on nopeampaa
Taide on mahtava asia, mutta ei sen takia pidä menettää mielenterveyttään. – Mun filosofia on, että jos ihmiset ovat rentoja ja hyvällä tuulella, he soittavat paremmin. – Vähemmällä pääsee, jos joku muu on sen musiikin tehnyt. Työhyvinvointi on kaikkien asia. Matias Melleri ja Joel Melastniemi tuottivat ja Antti soitti rumpuja. Vuosien varrella hän kertoo työskentelyyn tulleen ripaus valtiomiesmäisyyttä, nuorena mentiin enemmän vaahto suussa. Kyllä mä jotain bassoraitoja voin myös kuunnella sillä korvalla, mutta kitaraan en osaa sanoa mitään, kun en osaa sitä muutenkaan soittaa. Antin uusin aluevaltaus on laulujen äänittäminen. Lajina oli kantri, mitä oli Antin mukaan älyttömän hauska soittaa. Onko joku otto hyvä vai ei… Jos hommana on saada soittajasta kaikki irti, silloin ei ole väliä, kuka sen arrin tai biisin on tehnyt. Tein sinne luultavasti jotain puhaltimia. Kun miehen musiikkituotanto käsittää kaikenlaisia genrejä punkista leffascoreen, luulisi tuotantoajatuksen ja -metodien laajentuneen ajan ja kokemuksen myötä. Antti kuvailee miten päässä surraa, että ”Miksi mä en nyt pysty tähän?” Joku lohduttaa, että älä huoli, näin käy kaikille ja sehän juuri ei lohduta lainkaan. JA kyllä se virvelikin on tärkeä. Pyrin pitämään sen tilanteen kevyen humoristisena. Laulattamisessa pätevät eri lainalaisuudet kuin rumpukompin äänittämisessä. Hän saa kuitenkin kaivettua lyhyitä muistivälähdyksiä alitajuntansa sopukoista. Monessa eri roolissa työskentelevän on myös tärkeätä hahmottaa mihin asiaan milloinkin kannattaa tai pitää kiinnittää huomiota. – Demolla oli muutama filli, jotka he toivoivat mun soittavan levyllekin juuri niin. – Markku Aron tuotannossa olin sovittajana. ”Kun epävarmuus ja hermostuneisuus iskee, sitä ihan itse skitsoilee itsensä solmuun.” 06-09 Ikimuistoiset 125 Letku.indd 8 06-09 Ikimuistoiset 125 Letku.indd 8 11.2.2025 17.17 11.2.2025 17.17. Basisti ilmoittaa, että siellä on jo kakskyt ottoa, hän voisi vaikka mennä kahville. Eri laulajatkin arvottavat eri asioita… Jonkun mielestä voi olla tärkeää mitä laulussa sanotaan. Toisaalta mäkin kyllä sätin tyyppejä joskus sellaisessa ”vittuilu on välittämistä” -hengessä, mutta oikeasti mä kehun niitä. Ripsipiirakan ja kuopiolaisen Hampaat suussa punkbändin levyjä oli erittäin hauska tehdä. Samuli Putron uutta levyä äänitettäessä on pohdittu paljon, milloin ja mistä tietää, että tämä ei tästä enää muutu. Jos joku juttu ei vaan mene, niin sen tarkoitus ei kai ollutkaan mennä. Se on vaan duunia. Silloin asioita pystyy neutraalisti seuraamaan sivusta. – Jokaisella soittimella ja niiden taitajilla on omat painotuksensa. Silloin kuunnellaan vaan, että kaikki soittaa hyvin. Mutta kun sen tajuaminen, että tämän ihmisen paras on vielä siellä sisällä… tai sen tunnistaminen, että koska se hänen paras on annettu… sen sweetspotin löytäminen kun ei aina onnistukaan! Putron laulujen äänittäminen tipahti Antille ihan vain kaveruuden ja naapuruuden kautta. – Ainahan kandee ottaa pari lisäottoa varmuuden vuoksi, mutta ei kannata silti laulattaa turhaan. Janan yhdestä päästä löytyy Markku Aron klassista iskelmää ja toisesta Ripsipiirakan teinipunkkia. Tottakai homma on myös hyvin mielenkiintoista. Niin soittajana, säveltäjänä, kuin tuottajana ja sovittajanakin. Antti toteaa, että harvoin vastaan tulee sellaisia asioita, jotka menevät oman ihon alle. Sellaisella piiskaamisella ja sillä, että etsitään hyvää haitsusoundia kolme viikkoa, ei saa kauhean hyvää tulosta aikaiseksi. – Ja varmaan laiskuutta, ettei jaksa lähteä mihinkään kauas. 8 www.riffi.fi 1/2025 siikkia. Mutta kunnon tanssilevyä en ole päässyt vielä tuottamaan. Antin mukaan äänittäjän on tärkeää tietää, milloin ottoja on kylliksi. Rumpalina miettii ihan eri juttuja, kuten osuuko kapula tohon keskelle, tai ehtiikö pyöräyttää kapulaa tossa välissä! No eikös tuo ajatus päde myös soittajiin; kaikki kuuntelevat ja katsovat omasta kulmastaan sitä yhteistä asiaa ja tuottaja on sitten se, joka ratkaisee milloin se virvelisoundi kelpaa. Kun mä sitten soitin niin, Joel olikin, että ”Älä ihan just tolleen, mutta vähän just tolleen”. Ne on kaksi tärkeintä asiaa, virveli ja laulu! Alitajuntaan piilotettua ikimuistoisuutta Kun tiedustelen Antti Lehtiseltä tuotantoihin liittyviä ikimuistoisia sessioita, hän vastaa lannistuneesti, ettei mikään tarina pysty ylittämään sitä, että Anssi Nykänen on säestänyt laulavaa koiraa. – Ihan painajaismaista oli tehdä Lili ja Luna -duon ensimmäistä levyä (Kolme kaljaa ja kaupunkiin, Sony Music ja Elements Music 2022). Tuntuu, että mulla on myös SMG:n uudella Rakkaani,-levyllä päävastuu lauluäänityksistä. Kuten myös kitaristi… Ja mä jään sinne takomaan. Minuahan se ei rumpuja soittaessa kosketa, mutta kuulijaa se saattaa jonkin verran koskettaa. – Mun uran aikana ei ole tullut asioita, joita ei olisi pystynyt ratkomaan. Hiljalleen siitä tuli semmonen mieletön henkinen este ja aina kun se fillikohta tuli, mä menin ihan lukkoon ja se meni pieleen
Antti kävi duon kanssa keikoillakin ja oikein kivaa oli. Kerkko Koskisen uutta trio-levyä jokainen teki omissa pajoissaan toisiaan tapaamatta. Eikä yhteissoiton taika välttämättä kuulu silloinkaan, vaikka soitettaisiin kaikki samaan aikaan. Sitten Karmila vaan laittoi biisit läjään soittajien näkemättä toisiaan. Laittakaa vaan klikki pyörimään, mä jauhan tätä pelkkää yhtä juttua! Mä olen vaan nyt niin henkisessä lukossa”. Mutta koska mulla oli vähän huono omatunto, soitin heidän äänenjohtajalle ja vannotin, että heti sillä sekunnilla kun julkistus tulee, heille se kerrotaan. Se oli kyllä huonoin hetki tavata työnantajansa. www.riffi.fi 1/2025 9 – ”Mä en halua, että mulle käy näin ja varsinkaan nyt! Kyllähän tää vielä treeneissä meni. Se oli tosi hauskaa. Oli aivan sairaan hauskaa laittaa semmonen old school -setti pystyyn. Kerkko kysyikin, meinaanko soittaa niitä kaikki tomeja. – Mikko Karmila soitti mulle demot, jossa oli hänen ja Peitsamon kitarat, Tuomas Holopaisen Kiteellä tekemät urut ja Jukka Puurulan kotona soittamat bassot. Nuoteista pääsi seuraamaan komppeja, vaikka bassoja ei ollut. Sitä ei kuitenkaan voitu heille kertoa sillä Ultra Bran comebackia ei voitu paljastaa ennen virallista julkistusta. u ”Soitetaan samassa tilassa ja kaikki vähän vuotaa ja kaikki tuijottaa toisiaan.” 06-09 Ikimuistoiset 125 Letku.indd 9 06-09 Ikimuistoiset 125 Letku.indd 9 11.2.2025 17.17 11.2.2025 17.17. Ja jos me alettais niitä yhdessä äänittämään studiossa, ei varmaan tulis onnistumaan. – Jos halutaan, se sitten teeskennellään sinne jollain tavalla. – Yhtäkkiä tarkkaamon ovi avautuu, sisään astuvat artistit – joita en ole siis vieläkään silloin tavannut… Ja mukana tulee valokuvaajan perässä levy-yhtiön ja kustantamon edustajat… Sieltä ne toljottaa lasin läpi ja mä olen, että älkää vithu just nyt tulko! Ensitapaamiseta painajaismaisissa tunnelmissa kuitenkin selvittiin ja levystäkin tuli kelpo. – Kyllä, mutta siellä on yksi viulujuoksutus, josta sellainen löytyy. – Viimeistään sen bändifiiliksen saa nitistettyä kvantisoinnilla. Tää on ääripää uudelle Vesterinen yhtyeineen -levylle, jota tehdään niin, että kaikki on samassa tilassa. – Näähän on aina omassa mielessä kymmenentuhatta kertaa isompia juttuja, kuin ovatkaan, hän jatkaa. Älkää peljätkö, kyllä se bändisointi sieltä häviää, hän myhäilee. Ultra Bran uudet biisit Risto Räppääjän sessioissa oli mukana viulisteja, joilla soitatettin samalla myös Ultra Bran uusia biisejä. Seuraavaksi multa varmaan katoaa toi beatkomppi ja mitä mä sitten niinkuin teen. Kaiken piti olla just eikä melkein. – Aika työlästä, mutta olipahan mielenkiintoista! Näinkin voi siis tehdä. Lehtinen toteaakin, että etätekeminen on tullut jäädäkseen. Totean hänelle, että tuo on jotain ihan muuta, minkä takia itse olen joskus bändihommat aloittanut. Tai mä en ihan suoranaisesti valehdellu heille, mutta annoin ymmärtää jotain muuta. – Soitin levylle erittäin törkeällä 80-luvun Pearlin M-sarjan setillä. Täysin vieras ei tämäkään metodi ole, sillä Kari Peitsamon Taistelujen tiellä -levy tehtiin niin, että Antti soitti rummut Finnvoxilla biisejä aiemmin kuulematta ja muita muusikoita tapaamatta. Raitoihin oli ympätty demobassoja, mutta Lehtinen laittoi ne mutelle ja kuunteli pelkkää pianoraitaa. Ei saakeli, Antti hirnuu. Kyllä, ja soitinkin, kuten myös Risto Räppääjässä. – Mutta kyllä sitä aika pieneksi itsensä tunsi. Oikein haetaan sitä yhteissoittosoundia. Voi hitto, tähän nyt tätä aikaa menee, Lehtinen manaa mielessään. Kirjoittajan on vaikea yhdistää UB:n musiikkia ja pitkiä neljän tomin fillejä. – Totta, mutta samaan aikaan on ihan kiva kokeilla tällaista tekemistä. Kerkko Koskisen uusin soololevy, Lämpö Kerkko Koskisen tammikuussa 2025 julkaistu sooloalbumi on Antille ikimuistoinen sen takia, että se tehtiin täysin etätöinä. Mitä täällä oikein tapahtuu. Mutta ainakin tässä Kerkon tapauksessa, se oli niitä puoli vuotta äänitellyt himassa. – Näin se nykyään menee. Antti Lehtinen ei ainakaan. Ei se aina ole kivaa eikä aina ihan tarpeellistakaan. Soitetaan samassa tilassa ja kaikki vähän vuotaa ja kaikki tuijottaa toisiaan. – Mä soitin sitä usein keikalla, eikä samoja ongelmia enää ollut. Mä en siis saa tällaista yksinkertaista juttua menemään. Aarre-kappaleen puolesta välistä, Antti vihjaa loppuun. Kun epävarmuus ja hermostuneisuus iskee, sitä ihan itse skitsoilee itsensä solmuun. Välillä vaan planeetat ei ole oikeassa asennossa. Koskiselta tuli valmiit pianoraidat lappuineen. Kuuleeko edes harjaantunut korva jotain eroa, siinä miten levyt on tehty. Enkä missään tapauksessa kertonut heille että tämä biisi on UB:ta. Murentunut mies kohkaa soittohuoneessa aivan hiessä, ja väki tarkkaamossa näyttää vähän vaivaantuneelta. Ne ihmettelee, että kuka toi kääkkä on ja miksei se osaa mitään. Aina kun noissa leffoissa halutaan jotain äksöniä, niin ohjaaja pyytää, että laita paljon tomeja. Perinteistä bändisointiakin on vaikea tavoittaa, jos ja kun levyjä tehdään raita kerrallaan. Neljä räkkitomia ja todella törkeän näköinen setti. – Mä valehtelin niille viulisteille, että nää on Risto Räppääjän biisejä. Kenellekään ei jäänyt tietenkään mitään hampaankoloon, ja fillikin sujui kuin luonnostaan. Eka kerta, kun olen valehdellut soittajille studiossa. Klikki oli pakko ohjelmoida päälle, kun raidoilla oli erikoisen mittaisia breikkejä, joihin piti sisällyttää laskuja. Ainakaan ei mee aikaa kahvilla istumiseen
jazzin taitaja Louis Banks. Gino Banks, Gergo Borlai, Bumblefoot, Mike Gotthard, Guthrie Govan, Nishant Hagjer, Mark Hartsuch, Scott Kinsey, Marco Minneman, Simon Phillips, Daniel Szebenyi, Narada Michael Walden sekä niinikään Mumbaista kotoisin oleva nuori kitaristi Rhythm Shaw. Melkoinen lista nuoren muusikon ensilevylle! Tapasin Mohini Deyn Tampereella, jossa hän oli esiintymässä Greg Howen bändissä. Esiintymislavalle hän astui 11-vuotiaana ja pian hänen lahjakkuutensa huomasi myös isän ystävä, rumpali-tuottaja Ranjit Barot ( John McLaughlin, vink, vink.), joka myöhemmin ottikin hänet mukaansa oman bändinsä kiertueille. Se on kuulemma toistaiseksi vaatinut häntä asettamaan muiden ihmisten työt aina etusijalle, vaikka hän kertoo kirjoittaneensa samaan aikaan kuitenkin myös omaa musiikkiaan. Ensimmäisen bassokitaransa Dey sai yhdeksän ikäisenä ja osoittautui saman tien ihmelapseksi. Mohini kertoo, että jo alle kymmenen ikäisenä aloittelijana hänen unelmanaan oli päästä soittamaan mahdollisimman monien eri tyylisuuntien taitajina tunnettujen artistien kanssa. Sellainen kuulemma edustaa häntä parhaiten ja juuri siitä oli kyse hänen debyyttijulkaisullaan ”Mohini Dey” (2023). Tähän musiikilliseen mestariteokseen Mohini kutsui mukaansa monia maailman huippuartisteja ja levyllä soittavat mm. Koti ei ollut varakas, mutta sessiomuusikkona työskentelevä isä huomasi tyttärensä musiikillisen lahjakkuuden jo ennen kuin tämä täytti kolme vuotta ja alkoi vaalia sitä. Mohine Dey sai muitakin mentoreita, joiden joukkoon kuului mm. Palo siihen kasvoi kasvamistaan, kunnes hän oli lopulta valmis kertomaan omaa tarinaansa uraauurtavan ja bassovoittoisen alkuperäismusiikin muodossa. 10 www.riffi.fi 1/2025 M ohini Dey (20.7.1996) syntyi ja kasvoi Mumbaissa. Eikä ihme, hänen suhteensa instrumenttiin vaikuttaa täysin saumattomalta ja teknisen taituruuden ohessa huomion kiinnittää tyylilajista toiseen ulottuva musikaalisuus. Niin palkitsevaa kuin soittaminen muiden kanssa on ollutkin, Mohini kuvailee sydämensä sykkineen kaiken aikaa vahvasti myös säveltämiselle ja musiikin tuottamiselle. Soitossa oli todella kova imu ja harvakselHAASTATTELU: JAN-OLOF STRANDBERG Mohini – virtuositeettia joka solua myöten Mohini Dey on muutamassa vuodessa noussut basistien nuoren polven kärkinimiin. Sanottava on, että Mohini Dey sai kaiken päähuomion konsertissa jo räväkän ulkoisen olemuksensa vuoksi, mutta myös käsittämättömän tarkan bassottelunsa ansiota. Sittemmin unelmista muotoutui tavoitteita ja tavoitteista on puolestaan tullut monin osin totta. DEY 10-13 Mohini Dey.indd 10 10-13 Mohini Dey.indd 10 9.2.2025 9.28 9.2.2025 9.28
Mutta tietysti pidän myös oikeasta live-soittamisesta studiossa, se ei vain aina ole mahdollista – tai edes tarkoituksenmukaista. Ryhdyin ystävieni johdolla sitten opettelemaan sitä, ja aloin soveltaa kaikkea oppimaani bassonsoittoon. Riffi: Aioin kysyä, että käytitkö klikkiä äänityksissä, mutta tässä tapauksessa se on ilmeistä. Tämä kaikki vie aikansa, joten levyn tekemiseen kului todella paljon aikaa. Intia oli musiikillisesti niin monipuolinen ihan perinteisen klassisen musiikin, popmusiikin jazzin, funkin – aivan kaiken osalta. Miten tuo mikstuura on muodostunut. Halusin myös käyttää eri rumpaleita eri biiseissä, joten jo heidän matkustamisensa ja rumpusoundien tekeminen yksittäisiä kappaleita varten olisi tullut aivan liian kalliiksi ja hankalaksi. Jotakin sellaista, jonka vuoksi olen alunperin pyytänytkin heitä mukaan. Joskus palautin jonkin äänityksen takaisin ja pyysin soittajaa muuttamaan jonkin pienen kohdan, mutta korjaukset ovat useimmiten hyvin pieniä ja kyse on pohjimmiltaan makuasioista. MD: Tavallisesti lähetän ainoastaan mp3-tiedoston. Minähän soitin itsekin keikkoja silloin jo ihan pikkutyttönä jazz-klubeilla. He ovat muusikoita, jotka sopivat yhtyeeseen ja joiden kanssa voin soittaa musiikkiani sellaisena kuin haluan. www.riffi.fi 1/2025 11 taan väläyteltyjä teknisiä suorituksia, joiden ilmentämä virtuositeetti ei jättänyt ketään kylmäksi! Ja näin keskustelumme eteni alkutervehdysten jälkeen. Ja isäni oli samanlainen; hän opetti aina olemaan avarakatseinen ja avoin uusille asioille, joita voisi tutkia. MD: Nuorelle muusikolle on hyvin tärkeää vastata myönteisesti kaikkiin tuleviin työtarjouksiin koska siinä vaiheessa on ”Käyttämäni muusikot ovat sillä tasolla, että odotan heidän tuovan tullessaan jotakin ainutlaatuista sessioon.” 10-13 Mohini Dey.indd 11 10-13 Mohini Dey.indd 11 9.2.2025 9.28 9.2.2025 9.28. Tämä avasi minulle aivan uuden maailman ja olin todella innoissani tästä löydöstä, intialaisesta karnaattisesta musiikista, kuten kuuluu sanoa. Riffi: Soitossasi kuuluu perinteinen intialainen rytmiikka, mutta samalla myös länsimainen musiikki. MD: Se, että sain varttua Intiassa oli minulle tärkeä asia, ja sillä on suuri vaikutus musiikkiini. Korkeintaan kuvailen minkälaista tunnelmaa olen etsimässä ja mitä ”genreä” haluan biisin edustavan! Riffi: Ymmärrän, ja silloin muusikot tuovat parhaat puolensa esiin ja ovat kaikkein luovimmillaan… MD: Kyllä, ehdottomasti, ja sitä juuri haluan! Monesti on parempi, että ei sano huippumuusikolle mitään, koska silloin on hauskempaa ja saattaa tulla positiivisia yllätyksiä. Riffi: Käytätkö keikkabändissäsi vakiomuusikoita. Riffi: Minkälainen musiikki teillä soi lapsuudenkodissasi. Merkkaan paikat, joihin haluan heidän soittavan jonkun tietyn melodian, unisonon tai riffin. Jos olisin käyttänyt ainoastaan yhtä bändiä koko levyn teon ajan, se ehkä olisi ollutkin vielä mahdollista, mutta halusin mukaan monia eri muusikoita. Kävin nuorena isäni kanssa paljon konserteissa, ja olisin todennäköisesti kyllästynyt nopeasti, jos kyseessä olisi ainoastaan yksi musiikin tyylisuunta. He soittivat omat osuutena ja lähettivät sitten vuorostaan tiedostot minulle. MD: Useimmiten, mutta aina se ei ole mahdollista. Siellä kuulin myös ensi kertaa tablan ja ghatamin kaltaisia intialaisia instrumentteja ja ajattelin, että tuolta minä haluan kuulostaa bassolla. On parempi antaa huippumuusikoiden jättää oman kätensä jälki musiikkiin, se tekee siitä ainutlaatuista. MD: Kyllä tietysti! Yleensä levytyksissä on hyvä käyttää klikkiä niin, että muusikot ymmärtävät asiat paremmin ja on sitten huomattavasti helpompaa saada hyvää aikaiseksi. Rumpalille kerron, mihin kohtaan haluan jonkun tietyn fillin. Isäni ei koskaan sanonut, että keskity siihen rahaa tuottavaan osaan vaan kehotti paneutumaan siihen mistä pidän. MD: Isäni oli hänkin basisti, ja meillä kuunneltiin paljon länsimaista musiikkia; funkia, poppia, jazzia… ja paljon basisteja kuten Mark Kingiä, Stanley Clarkea, Victor Wootenia jne. Mutta käyttämäni muusikot ovat sillä tasolla, että odotan heidän tuovan tullessaan jotakin ainutlaatuista sessioon. MD: Siitä on juuri kysymys. Nämä kaverit ovat niin taitavia ja mestareita siinä mitä tekevät, että eipä siihen ole tarpeen paljoa puuttua! Riffi: Kun pyydät muusikoita levyllesi, tiedät siis jo mitä juuri heiltä odottaa ja miltä he kuulostavat. En halua kertoa kenellekään, että tässä soitat tällä tavalla ja tuossa tuolla tavalla. Jos en olisi syntynyt Intiassa, tuskin olisin tällainen basisti. Riffi: Tarkoitatko, ettei sovi olla liian kranttu töiden suhteen. Riffi: Tuollaista syntyy vain, jos ei naulaa itseään kiinni johonkin tiukkaan genreen jo ensi metreillä. MD: Valmistelin kotistudiossani sävellyksiäni mahdollisimman tarkasti ja sitten lähettelin niitä midi-tiedostoina eri muusikoille. MD: En ole koskaan halunnut jumiutua johonkin yhteen juttuun, vaan olen aina tutkinut uusia asioita. Uskoisin, että juuri se saa minut erottumaan muista, ainakin näin basistina. Minua ennen kukaan ei ollut soittanut bassoa tällä tavalla – ei edes Intiassa, kun ei siellä niin montaa basistia muutenkaan ollut! Ajattelen kuten rumpali, siinä se. Kun esimerkiksi lähetin tiedoston Guthrie Govanille, hän lähetti takaisin kaksi eri sooloa, joista sain valita mieleiseni. Riffi: Kirjoitatko tarkat nuotit vai annatko laajat vapaudet muusikoille. Jos esimerkiksi rumpalini ei pääse tulemaan, soitan Gergo Borlaille, mutta minulla on yleensä aina kolme vaihtoehtoa jokaiselle soittimelle. Mutta 13-vuotiaana pääsin sitten Etelä-Intiaan ja siellä tutustuin yht’äkkiä erilaisiin intialaisiin musiikkityyleihin ja instrumentteihin. Toisin sanoen levy tehtiin pääasiassa etätöinä! Olisi tullut liian kalliiksi lennättää muusikot eri puolilta maailmaa studioon Nashvilleen. Riffi: Esikoislevylläsi 2023 soittaa aivan uskomaton joukko todella nimekkäitä huippumuusikoita! Miten levy tehtiin käytännössä, soititteko samassa studiossa yhtä aikaa, vai lähetitkö äänitiedostot muusikoille vai sekä että. Näin miten siellä lähestyttiin musiikkia, ja se oli todellinen elämys – jotain täysin erilaista kuin se, mihin olin tottunut. Ja hän opasti myös, että sano aina ”kyllä” jokaiseen yhteydenottoon ja päätä sitten mitä haluat tehdä, kun on enemmän kokemusta asioista
Jos on taitava muusikko, mutta ongelmallinen persoona, niin kukapa haluaisi tehdä töitä sellaisen kanssa. Muusikolla pitää olla ammattitaidon lisäksi riittävästi nöyryyttä ja kyky tulla toimeen ihmisten kanssa. Kaveri vastasi, että hän antaa sen lahjaksi eikä tarvitse maksaa siitä mitään! Kysyin, että onko hän nyt aivan varma asiasta ja hän sanoi ykskantaan, että kyllä! Tapasin hänet muutama kuukausi sitten Japanissa ja hän sanoi, että tuo on yksi hänen parhaista päätöksistään, koska nyt hän näkee minun soittavan hänen soitintaan ympäri maailmaa. Itse haluan toimia toisin ja tuoda pöytään aina jotakin omaa. Riffi: Se taisi todella olla sitten rakkautta ensisilmäyksellä, tai ensikosketuksella, sen basson kanssa. MD: Se oli niin helposti soitettava, että soitto sujui kuin rasvattu. Pidän kirkkaasta ja erottelevasta soundista. MD: Minulle se on ainoa tie! Riffi: Millainen arsenaali erilaisia bassoja sinulla on käytössäsi. Niitä oli vähän yli kolmekymmentä. Jos se ei luonnistu bändin jäsenten kesken, niin turha on kuvitella pystyvänsä tekemään yhdessä musiikkia oikealla tasolla. MD: Ei, käytän normaaleja SIT-kieliä vahvuuksilla 45– 125, ja vaihdan niitä ehkä viiden tai kuuden keikan välein. Alalla joutuu väistämättä kommunikoimaan monentyyppisten ihmisten kanssa. Meitä lapsia on kaksi ja isäni halusi toisesta basistin ja toisesta rumpalin. Mutta minä haluan tutkia ja etsiä uutta. He tekevät kyllä työnsä, mutta eivät työskentele silloin oman persoonallisuutensa kautta tai oman identiteettinsä kanssa. Silloin ei tarvitse ”kaivautua otelaudalle” saadakseen kosketuksen. Keikalla se taas toimii mainiosti. Kun opettelen musiikkia jotakin kiertuetta varten, haluan tuoda siihen jotakin omaa mukanani. Mutta levysessioihin en koskaan vaihda uusia kieliä, tulee liikaa räminää ja yläpäätä. Kävi niin, että siskostani tuli rumpali ja minusta basisti – mista hän oli hyvin ylpeä! Ja nykyisin eri firmat lähettävät minulle myös soittimia tsekattavaksi jatkuvasti, joten minulla on niitä senkin vuoksi paljon kotonani! Riffi: Soitat pääasiassa viisikielistä bassoa, mutta millaista kielitystä käytät. Tuo basso tuntui niin hyvältä ja oli niin erinomaisissa säädöissä, että tuntui kuin olisin aina soittanut sitä! Kiertueen loputtua jouduin sanomaan basson omistajalle, että en taida voida enää palauttaa soitinta, koska se sopii minulle aivan liian hyvin. MD: Osa kollegoistani soittaa jonkun toisen artistin keikalla ollessaan täsmälleen samalla tavalla kuin tämän artistin levyllä on soitettu. MD: Sanotaan vaikka ainakin niin, että jos soitan samalla tavalla vielä sitten, kun täytän 40, niin jotain on vialla. MD: Kyllä, kyllä… jotkut muusikot ovat tyytyväisiä siihen mitä heillä jo on, ja he pitävät siitä kiinni. Heidän edustajansa Japanissa otti saman tien yhteyttä erääseen heidän soittimiaan myyvään soitinliikkeeseen, josta kaveri toi henkilökohtaisen bassonsa minulle lainaan jäljelle olevia keikkoja varten. Otin yhteyttä Mayones-firmaan, joka oli lähettänyt minulle aikaisemmin joitakin soittimia kokeiltavaksi. Palo musiikkiin kuolee, jollei pysy aktiivisena. En halua jäädä tähän vaan edistyä. MD: Olen iloinen, että tässä vaiheessa uraani pystyn jo sanomaan ihmisille ”ei kiitos” silloin, jos on jotakin mistä en innostu tai pidä. MD: Hmm… luulen kuitenkin, että tekniikka ja nopeus tulevat loppujen lopuksi sitä kautta, että soittimeni on hyvin trimmattu. Kokeilen eri asioita, ja se tekee minut onnelliseksi, ikäänkuin tunnen itseni taas lapseksi. En halua kadottaa tätä, vaan haluan jatkossakin toimia näin. Riffi: Soitat paljon tuhdimmalla kielityksellä kuin olin kuvitellut. MD: Minulla on tallessa kaikki isäni soittimet, jotka perin hänen poismenonsa jälkeen muutama vuosi sitten. Tätä vaadin myös muusikoilta omassa bändissäni. 12 www.riffi.fi 1/2025 juuri nimenomaan se – uusi tulokas, jolla ei ole yhtään kokemusta alasta! Silloin täytyy soittaa muiden kanssa oppiakseen perusasiat myös bisneksestä, siitä miten koko ala toimii. Soitan mitä haluan – ja sanon nykyään ei sellaisille töille, joista en pidä! Riffi: Millainen on Mohini Deyn musiikillinen polku tästä eteenpäin. Riffi: Se on hieno asenne. Pukeudun niin kuin haluan, syön mitä haluan. Haluan löytää vielä uuden soundin, nähdä uusia juttuja, etsiä uutta ilmaisua… mielestäni on tärkeää uudistua ja tutkia asioita jatkuvasti. Riffi: Itse asiassa, kun soittaa lavalla, näyttää aivan siltä kuin basso olisi osa sinua. Nämä asiat opin kokemuksen kautta. Liittyykö siihen jotain erikoisuuksia. Enkä toisaalta myöskään välitä liiemmin siitä, mitä ihmiset ajattelevat minusta tyyppinä. En etsi ongelmia! Riffi: Varmaan jossain vaiheessa jokaiselle tulee kuitenkin raja sille miten innokkaasti lähtee mukaan juttuihin, joista kaikki eivät välttämättä tunnu aina niin omilta. Riffi: Tuo on varmaan aika pitkälle luonnekysymys myös, ja liittyy siihen miten yleensäkin elämän näkee. Olin jo valmiiksi nopea, mutta tuolla bassolla soitto vain parani niin paljon! Tuntui kuin ei olisi minkäänlaista vastusta lainkaan, sormet vain liitelivät pitkin otelautaa. Alkuvuosina kielet olivat todella korkealla, enkä mitenkään ajatellut asiaa sen kummemmin, vaikka ranne kipeytyikin aina silloin tällöin. Kyse ei ole pelkästään soittamisesta, pitää myös ymmärtää ihmisiä, joiden kanssa tekee töitä. Olen käyttänyt tuota bassoa siitä lähtien kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa. Riffi: Voiko tuollaisen lähestymistavan säilyttää silloinkin, kun lähtee keikalle jonkun toisen bändiin. MD: No, välillä kyllä tuntuu, että se en ole minä joka bassoa soittaa! ”Mitä matalammalla kielet ovat, sitä nopeammin sormet liikkuvat otelaudalla.” 10-13 Mohini Dey.indd 12 10-13 Mohini Dey.indd 12 9.2.2025 9.28 9.2.2025 9.28. Ajattelin, että noin vaativia teknisiä asioita varten pitää olla ohkaisemmat kielet. Niinpä kysyin, paljonko hän haluaa minun maksavan siitä. Silloin hänelle soitetaan uudestaan ja taas uudestaan, ja siitä sitten pääsee vauhtiin. Sitten kävi niin, että erään Guthrie Govanin Japaninkiertueen aikana bassoni hajosi, enkä voinut enää käyttää sitä. Se on itse asiassa erittäin tärkeä asia: mitä matalammalla kielet ovat, sitä nopeammin sormet liikkuvat otelaudalla
Sen takia soitan keikan ja siirryn sitten mahdollisimman nopeasti hotelliin nukkumaan. Ehkä menen keittiöön kokkaamaan – rakastan sitä! Tai ehkä ryhdynkin siivoamaan. Siksi olen niin iloinen siitä, kun joskus saan vain olla kotona. Tietysti haluan arvostusta työlleni, ja uskon, että sitä saa antamalla jotakin yhteisölle ja arvostamalla muita. Riffi: Onko se edes tarpeen erotella naisja miesmuusikoita… jos ovat hyviä niin sitten ovat hyviä, sukupuolesta riippumatta. MD: Joskus silloin alkuaikoina henki oli se, että naiset joutuvat tekemään kymmenen kertaa enemmän töitä saavuttaakseen uskottavan aseman. Kiertueen jälkeen lennän Sveitsiin tekemään DarWinprojektia (Simon Phillips, Greg Howe, Matt Bissonette yms.), mutta sitten kun palaan jälleen kotiin, soitan vain pakolliset äänityssessiot ja ne ovat samalla harjoitteluni. Riffi: Harjoitteletko edelleen paljon. Olen vaan soittanut ja tehnyt musiikkia niillä soittimilla, joita minulla jo on ollut. MD: En ole koskaan sen kummemmin ajatellut mitään soittimia tai vahvistimia. Monelle riittää soittaa pienissä ympyröissä, mutta itse olen kunnianhimoinen ja määrätietoinen. Isäni etunenässä, vaikka kyllä tietysti hänen rinnallaan myös äitinikin, mutta hän onkin sitten muuten ainoa nainen tässä asiassa! En pidä itseäni kovinkaan naisellisena, vaan enemmänkin ”alfana”, joten tulen miesten kanssa hyvin toimeen. Uskon karmaan ja siihen, että oma mieli on suurin voimavara, joka minulla on. MD: Olen ehdottomasti samaa mieltä, mutta silti kuulee usein että ”olet paras naispuolinen basisti jota olen kuullut”. Saatan soittaa eri projekteihin raitoja läppärin edessä useita tunteja kerrallaan, mutta sen jälkeen onkin taas jonkin muun asian vuoro. Suosio tai kuuluisuus eivät ole myöskään perimmäinen syy musiikin tekemiseen, vaan pikemminkin niin, että haluan tällä tavalla dokumentoida elämääni ja asioita joista pidän. Ja musiikissa yleensä lopulta eniten huomiota saavat ne, joilla on oma soundi ja jotakin sanottavaa. Tunnen paljon lahjakkaita ihmisiä, mutta heitä ei kiinnosta soittaa Hollywood Bowlissa tai missään isommissa tapahtumissa. Tiedän, että ala on miesvaltainen ja monella naisella on ollut vaikeaa, mutta minun ta pauk ses sa ni asiat ovat juuri toisinpäin. Millaisen vastaanoton sait aloittaessasi ammattilaisena, ja onko maailma muuttunut sen jälkeen jollakin tavalla. Nyt on enemmänkin niin, että muusikot joutuvat tekemään kymmenen kertaa enemmän töitä kuin laulajat! Laulajat pääsevät helpommin valokeilaan. Joten kun olen paljon poissa kotoa, nautin siitä kun saan olla kotona ja järjestellä paikkoja. Se on mielestäni loukkaavaa ja toivoisin, etteivät ihmiset sanoisi niin. Toisaalta Willow Smithin bändissä on useita naismuusikoita ja tulen erinomaisesti toimeen heidänkin kanssa. Mutta onhan se todella mahtavaa huomata, että ihmiset tykkäävät siitä mitä teen! Riffi: Aivan taatusti tykkäävät! Uskon, että olet myös inspiroinut monia nuoria muusikoita musiikillasi. MD: En ole oikeastaan koskaan ajatellut niin, mutta hienoa, jos näin on! Riffi: Kiitoksia haastattelusta ja nähdään keikalla MD: Kiitoksia! u Mohini Deyn kotisivut: https://mohinideybass.in/ ”Kerron tarinaani musiikin kautta ja siinä mielessä teen tätä itselleni enkä yleisölle.” 10-13 Mohini Dey.indd 13 10-13 Mohini Dey.indd 13 9.2.2025 9.28 9.2.2025 9.28. Kerron tarinaani musiikin kautta ja siinä mielessä teen tätä itselleni enkä yleisölle. En itse asiassa edes lämmittele ennen keikkaa. Harrastan joogaa ja filosofiaa. Kiertäminen on todella raskasta, vaihdamme tälläkin rundilla maata lähes päivittäin, eikä jää aikaa lepäämiseen. Jos olisin aina kotona, haluaisin luultavasti ulos ja nähdä maailmaa! Olen kuitenkin matkustanut paljon ja passini jokainen sivu on täynnä leimoja. En kuitenkaan etsi kuuluisuutta sen itsensä vuoksi, vaan haluan tulla toimeen musiikillani ja levittää sitä mahdollisimman laajasti omilla ehdoillani. MD: En ollenkaan, ei ole enää aikaa sellaiselle. Riffi: Pidätkö myös siivoamisesta. MD: Kyllä, rakastan sitä! Ihmiset haluavat yleensä sitä mitä eivät saa. Nautin ympärilläni olevan energian hallitsemisesta ja tahdonvoimasta. Musiikki oli ainoa kiinnostava asia, mutta nyt tiedän miten paljon tuollainen ”oikea” soitin voi helpottaa elämää. Riffi: Musiikin pitäisi olla kaikille avoin asia, mutta siitä huolimatta tämä ala on edelleen hyvin miesvaltainen. Oikeastaan pitääkin tässä todeta, että kaikki tukijani ovat olleet miehiä, jotka ovat uskoneet minuun. Mielestäni asiat eivät lähdekään pelkästään sormista, vaan ne lähtevät päästä. www.riffi.fi 1/2025 13 Riffi: Ovatko kaikki kamppeesi tuolla tavalla onnekkaasti vain tupsahtaneet jotenkin elämääsi, vai oletko jossain vaiheessa käynyt läpi sen tyypillisen täydellisen pedaalin ja kaikkein parhaan vahvistimen etsimisprosessin. Olen vain muusikko ja sillä siisti! Riffi: Tässäkin asiassa ollaan mielestäni menossa onneksi oikeaan suuntaan. Olen iloinen, että ihmiset urani tässä vaiheessa luottivat minuun ja arvostivat tekemisiäni. Olen tälläkin hetkellä todella väsynyt, mutta heti kun ollaan lavalla, olen valmiina. MD: Kyllä vain, ei pelkällä kopioimisella vielä saavuteta mitään
Kasurinen kertoo, että Juha Tapion bändi on siitä mielenkiintoinen esimerkiksi tv-töihin verrattuna, että keikkailu perustuu samojen biisien soittamiseen uudelleen ja uudelleen. Hän on tuttu näky myös monen tv:n viihdeohjelman livebändissä. Molemmilla tonteilla hänen filosofiansa on kokeilla uusia asioita, äärilaidoista toiseen. Kasurisen mukaan Tapion bändissä keskeistä on vapaus sekä luotto soittajiin. 14 www.riffi.fi 1/2025 K un Joonas Kasurinen pohtii mennyttä pariakymmentä vuotta kosketinsoittajana Juha Tapion bändissä, hän vaikuttaa itsekin yllättyneeltä miettiessään, että ajanjakso käsittää oikeastaan hänen koko ammattilaisuransa. Joonas Kasurinen käyttää työhuonettaan soittamisen harjoitteluun, uusien soundien tutkimiseen sekä joskus keikkojen esituotantoon kuten Voice of Finlandin taustanauhojen tekemiseen. Tuo on niin pitkä pätkä, että siihen mahtuu omaa elämääkin paljon. – Kun menin bändiin, olin tietysti itse aivan alussa. Esimerkiksi soittaako vähän vai soittaako paljon, onko kosketinsoundimaailma enemmän rootsia eli pelkkää pianoa ja urkua vai onko enemmän synteettistä, Kasurinen pohtii. – Tässä on menty ääripäästä toiseen. TEKSTI: KALLE HEINO KUVAT: JUHA SEILA Joonas Kasurinen – kaikki lähtee innostuksesta Kosketinsoittaja Joonas Kasurisella tulee tänä vuonna täyteen 20 vuotta Juha Tapion bändissä. 14-16 Joonas Kasurinen.indd 14 14-16 Joonas Kasurinen.indd 14 9.2.2025 9.30 9.2.2025 9.30. Kasurisen soittofilosofiakin on perustunut erilaisiin kausiin ja innostuksiin erilaisista asioista
Näiden pohjalta on hyvä lähteä rakentamaan uusia soundeja. – Toki tällaisessa musassa on myös paljon juttuja lappujen ulkopuolella. – Tämä yhdistettynä siihen, että bändissä on kaksi puhallinsoittajaa, tekee siitä täydellisen kokoisen bändin tuon tyyppiseen tekemiseen. Tämä tuo kaikkeen selkeät raamit. Sitä ratkotaan sitten yhdessä, miten kaikki saadaan soimaan mahdollisimman hienosti. Kevyessä musiikissa muutenkaan soitto ei ole täysin uloskirjoitettua niin kuin klassisessa musiikissa. Toki tällaisessa kokoonpanossa kaikki pyörii tietysti laulun ympärillä, ja kaikki muu on lopulta alisteista sille. Se on mainio ja luonteva live-soitin, taipuu tosi moneen ja antaa tarvittaessa paljon energiaa. Mutta sen sijaan, että lähtee tekemään levytetyn version soundia yksi yhteen, niin ideana pitäisi olla tehdä sama juttu mutta vieläkin selkeämmin ja stydimmin. Kokemuksen myötä olen huomannut, että ei ole olemassa mitään yhtä reseptiä. Jos tilanne vaatii käyrätorvien soittamista syntetisaattorilla, sen voi tehdä, jos se vain kuulostaa hyvältä. Voi välillä kokeilla erilaisia asioita ja sitten taas tulla takaisin aiempaan. – Eli sitten multa odotetaan erityisesti soittajan roolia ja halutaan levylle nimenomaan soittoa. Väärässä paikassa syntetisaattori voi olla myös todella tuhoisa soitin. Lopullista totuutta oikeasta tai väärästä tavasta ei ole mahdollista löytää. Joskus pitää todella antaa mennä ja joskus pitää antaa tilaa. Vaikka asiat menevät kausittain, tällä hetkellä Kasurista kiinnostaa eniten synteettinen maailma sekä piano. – Urkua ja Hammondia olen aina soittanut erityisesti keikoilla paljon. www.riffi.fi 1/2025 15 – Tämä mahdollistaa sen, että biiseihin ja omaan työskentelyyn livenä pääsee todella syvälle. Kämäräinen soitti Kasurisen jazz-triossa, joka tällä oli teini-ikäisenä. Sama juttu selkeämmin ja stydimmin Juha Tapion bändin lisäksi Kasurista työllistävät säännöllisesti tv-työt. – Soittotilanteessa voidaan alkaa soittamalla keskustelemaan sovitusten valinnoista. Kasurinen muistelee, että kun hän lapsena näki television viihdeohjelmissa livebändejä, hän ajatteli, että kaikki kuulostaa todella jäsennellyltä ja että bändit ovat treenanneet varmaan ”ihan järjettömästi”. Kasurinen muistuttaa, että kevyen musiikin komppaaminen on mielenkiintoista, koska sitä voi soittaa monella tavalla. – Toki pitää tietää missä aina kulloinkin on. Kaikkea voi käyttää, mikä toimii, eikä mikään ole kiellettyä. Tämä mahdollistaa sen, että nopeatempoisessa tuotannossa pääsee nopeasti soittamisen pariin. Synasoundien luomisessa esimerkiksi Elämäni biisissä on Kasurisen mielestä keskeistä se, miten alkuperäisestä soundista löydetään sen olennaisuus. Kasurinen on tehnyt syntetisaattoreihinsa omia soundipankkeja, joihin hän on kerännyt vuosien varrella tekemiään hyväksi havaittuja soundeja. Jos joku soittaa Yamahan DX7:lla bluesia, jonkun mielestä se voi kuulostaa todella hyvältä ja jonkun toisen mielestä todella kamalalta. Kasurinen pohtii, että hän on viime aikoina lähestynyt soittamista aina vain vähemmän ei-sanan kautta. Kaksikko soitti myös Jipun bändissä. Kitara ei voi tulla liian lujaa Kun Kasurinen katsoo tähänastista soittajauraansa taaksepäin, hän toteaa, että oikeastaan kaikki lähtee innostuksesta. Kasurinen on tuttu näky esimerkiksi Elämäni biisi -ohjelmassa Lenni-Kalle Taipaleen aisaparina. – Se on tosi nasta ja monipuolinen tontti kosketinsoittajalle, koska voi soittaa kaikkea. – Sitten kun pääsi itse tekemään näitä juttuja, tajusi että ei niitä biisejä ihan kauhean montaa kertaa soitetakaan läpi. Alun perin Kasurinen päätyi mukaan televisiomuusikoiden joukkoon rumpali Kalle Torniaisen ja basisti Ako Kiiskin kautta, kun nämä tulivat Juha Tapion bändiin. Mutta nämäkin ovat mielipidekysymyksiä. Kasurinen kehuu, että Engbergin tekemät komppilaput sisältävät hyvin kattavasti kaikki biisien oleelliset elementit. Tänä keväänä edessä ovat myös pesti Voice of Finlandin livebändissä. Varsinkin livenä Juha Tapion bändissä Kasurinen pääsee soittamaan tasapuolisesti niin pianoa, urkua kuin syntikoitakin. Kasurinen päätyi Juha Tapion bändiin alun perin basisti Jaakko Kämäräisen kautta. Innostuksen ansiosta yksi asia uralla on johtanut toisiin. Kämäräinen päätyi myöhemmin Juha Tapion bändiin ja Kasurinen perässä hieman myöhemmin. Syntetisaattorien suhteen Kasurinen saattaa tehdä pohjaohjelmointeja jo valmiiksi ennen varsinaisia treenejä. Elämäni biisissä Lenni-Kalle Taipale soittaa ensisijaisesti pianoja ja Kasurinen kaikkea muuta, toki tässäkin on välillä vaihtelua. – Siinä pitäisi olla se sama karaktääri ja fiilis kuin alkuperäisessä. Elämäni biisi -bändissä on vain yksi kitaristi, aiemmin Marzi Nyman mutta nyttemmin Timo Kämäräinen. Väärässä paikassa syntikka voi olla tuhoisa Studiotyöskentelyssä Juha Tapion bändin kanssa Kasurinen näkee oman tonttinsa enemmän sessiosoittajan kaltaisena, jossa keskiössä on nimenomaan soittaminen. Toki me jutellaan paljon, mutta soittotilanne paljastaa kaikista nopeiten juttuja, mitkä toimii ja mitkä ei. Toki urkukin on ikisuosikkien joukossa. Kasurinen muistuttaa, että etenkin tv-töissä tärkeää monien muiden ominaisuuksien lisäksi on hallita nuottienluku, koska uusia biisejä tulee koko ajan ja niitä on pakko ottaa haltuun nopealla tempolla. Mutta voisin sanoa silti, että kaikista kovin Hammond-villitys on omalta kohdin takana. – Tietysti tämä on tilannekohtaista. Kasurinen arvioikin, että kitaristilla on erityisen iso tontti. Elämäni biisissä nuotinnosten takana on Peter Engberg. Kaikilla on iso tontti, ja on soittajalle tosi nautittavaa, kun materiaalina voi tulla monipuolisesti niin synteettista kamaa kuin viihdemusiikkiakin. Nykyajan studiosessioissahan yleisesti on tyypillistä, että esimerkiksi tuottajalla voi itsellään olla iso rooli tiettyjen kosketinosuuksien luomisessa ja koodaamisessa. Elämäni biisin bändiä Kasurinen kuvailee ihanteelliseksi, sillä kaksi kosketinsoittajaa bändissä täydentävät sopivasti toisiaan. KauJoonas Kasurinen ”Soittotilanteessa voidaan alkaa soittamalla keskustelemaan sovitusten valinnoista.” 14-16 Joonas Kasurinen.indd 15 14-16 Joonas Kasurinen.indd 15 9.2.2025 9.30 9.2.2025 9.30
– Ei mulla silti soittimia kauheasti ole. Siksi jollain tasolla myös garagerock liittyi lopulta moneen asiaan Kasurisen soitossa. Aina ei tarvitse tehdä soundeja itse. Nyt Kasurinen on myös ollut kiinnostunut esimerkiksi orkestraatiosta ja jousien ohjelmoinnista, joita hän on tehnyt esimerkiksi Voice of Finland -livejä varten. Innostus soundimaailmoihin on syntynyt jo lapsuudessa. – Mua ei ole ikinä haitannut klassinen ”kitara tulee liian lujaa”. – Ei sillä oikeastaan ole väliä, mistä ääni tulee tai onko se analoginen vai ei, jos se kuulostaa hyvältä. Kasurinen huomauttaa, että musiikki on universaalia ja kaikesta musiikista löytyy yhteisiä asioita. Hardwarella on usein myös selkeämpää lähteä tekemään soundeja. Aina nämä asiat eivät välttämättä liity millään tavalla sen hetkisen soittotai työprojekteihin, mutta ne saattavat myöhemmin johtaa konkreettisiin töihin aiheen parissa. Kasurisen mielestä Motifin kaltaisissa vanhemman ajan romplerisyntetisaattoreissa on usein tv-tarkoituksiin hienosti soivia ja selkeitä soundeja. – Olen aina tykännyt kitaroista ja kitaristien kanssa soittamisesta. – DX7:aa toki opettelin varsinaisesti ohjelmoimaan vasta aikuisiällä, koska se olisi silloin aikanaan vaatinut niin paljon kärsivällisyyttä vaikeaselkoisen käyttöliittymän takia. Sen arkkitehtuuri on niin kummallinen. Taajuushan on meillä sama. ”En ole enää kauhean kiinnostunut kiipparien haalimisesta, enemmänkin soittamisesta.” 14-16 Joonas Kasurinen.indd 16 14-16 Joonas Kasurinen.indd 16 9.2.2025 9.30 9.2.2025 9.30. Ohjelmistot helpottavat asioita, mutta mahdollisuudet ovat rajattomat. Melkein voisi sanoa, että kitara ei voi tulla liian lujaa. En ole enää kauhean kiinnostunut kiipparien haalimisesta, enemmänkin soittamisesta. Syntetisaattoreista Kasurinen käyttää paljon Novation Summitia, joka on hänen mukaansa erinomaisen monipuolinen syntetisaattori. Mä tykkään tutustua laitteisiin ja kokeilla tehdä soundeja alusta asti, mutta välillä voi olla tosi toimivaa käyttää vaan jotain valmista. u Kasurinen pitää kosketinsoittimissa eniten niiden monipuolisuudesta. Joskus olen käyttänyt Yamahan Motifin presettejä ja jälkeenpäin kuunnellut taltiointia ja todennut, että ”hitsit kuulostaapa tuo hyvältä”. Pianoa hän treenaa edelleen aktiivisesti työhuoneellaan. Ja joissain musatyyleissä koskettimien rooli on nimenomaan kitaran komppaaminen ja tukeminen, Kasurinen sanoo. Kunhan se ei vain peitä laulua. Kasurisen alkuperäinen tausta on pianossa, jota hän on soittanut pienestä alkaen ja opiskellut esimerkiksi Espoon musiikkiopistossa ja sen popjazz-linjalla Ebelissä sekä Stadiassa. Tällä hetkellä se on DX7, joskus se on ollut Rolandin XP-80. – Piano on perusta kaikkeen. Studiosessioissa Kasurinen saattaa käyttää myös vanhempia soittimia. Elämäni biisissä Kasurisella on myös neljäs, niin sanottu extrakiippari. – Tämä innostuksen kohde voi olla tietty musiikkityyli, vaikka boogie-woogie-piano tai esimerkiksi vanha viihdemusiikki. Kaikkia soundeja ei tarvitse tehdä itse Nykyisten soittimien osalta Kasurisen livekalustosta löytyy yleensä Nord Stage 2 tai 4, jotka toimivat ”perusvempeleinä”. Elämäni biisissä Kasurisella on myös Motfi XS räkkiversioina. Kasurinen kuitenkin mainitsee, että vanhojen soittimien roudaaminen lavalle ei hänelle ole mikään varsinainen fiiliskysymys. Kasurinen kehuu, että etenkin tässä maailmanajassa fyysiset synat ovat hyviä, koska ne rajaavat sopivasti mahdollisuuksia ja ruokkivat luovuutta. Tällaisia olivat esimerkiksi Yamahan legendaarinen FM-syntetisaattori DX7 sekä analoginen monofoninen CS30-syntetisaattori. Joskus mulla oli kausi, jolloin olin pitkään innostunut garagerockista, vaikka omalla soitolla eikä edes instrumentilla ollut mitään tekemistä genren kanssa. Jos matsku on hyvää, niin antaa tulla vaan. Kaikki keinot ovat sallittuja. – Ei niille hirveästi ole konkreettista käyttöä ja DX7:kin vaatii efektiä. 16 www.riffi.fi 1/2025 sittain esimerkiksi joku tietty asia kiinnostaa, ja tämä kiinnostus vie eteenpäin johonkin suuntaan. Vasta myöhemmin mulle selvisi, että se syntikkahan on ääritapaus ja lähenee melkein modulaarista synaa. – Tietysti on juuri tuollaisia synia, jotka on selkeitä presetkoneita. Lapsena puolestaan luulin, että kaikki synat toimivat samalla logiikalla kuin CS-30. Kasurisen lapsuudenkodissa oli paljon erilaisia soittimia ja etenkin syntetisaattoreita, joiden kanssa hän touhusi jo pienenä. Häneltä löytyy niin Rhodes, Wurlitzer kuin Korgin Polysixkin. Mutta välillä niistä saa kaivettua tosi hauskoja soundeja ja joihinkin paikkoihin ne saattaa kuulostaa tosi hyviltä
TEKSTI JA KUVAT: VILMA TIMONEN Puro PAJU – soundi lähtee tunteesta, groove kehosta! Opetusluokka, teatterimonttu tai esiintymislava: sykkeen energisyys tarvitsee parikseen levollisen pulssin. 17-19 Puro Paju.indd 17 17-19 Puro Paju.indd 17 9.2.2025 9.32 9.2.2025 9.32. Myös teatteriproduktiot ovat tärkeä osa Pajun työnkuvaa. www.riffi.fi 1/2025 17 F reelancemuusikkona 1990-luvulta alkaen työskennellyt Puro Paju on Pop & Jazz Konservatorion ja Metropoliaammattikorkeakoulun käynyt ja maisteritutkinnon SibeliusAkatemiassa suorittanut basisti, multi-instrumentalisti ja säveltäjä sekä Sibelius-Akatemian Global Music -osaston lehtori. Basson ohella Puro Paju soittaa muun muassa monenlaisia lyömäsoittimia. Sibelius-Akatemian Global Music -osaston ja kansanmusiikkiosaston yhteisessä perkussio luokassa niitä riittää
– Työskentelen paljon rytmin kanssa, ja kokonaisvaltainen ajatus rytmistä ja musiikin tekemisestä on monissa perinteissä tosi voimakas. Jos ajattelee vaikka monia latinalaisamerikkalaisia tai afrikkalaisia perinteitä, niin niissä liike ja laulu ja soitto ovat samaa asiaa. Kun se homma toimii, se istuu tosi rauhassa ja samanaikaisesti saa veren kiertämään. – Sukulaismies äänitti mulle ja mun veljelle kasetin, kun olin ehkä neljävuotias. Rytmi on tosi fyysistä, ja rytmin kokeminen liikkeen ja kehollisuuden kautta on yksi oman opetusfilosofian kulmakiviä. Kasetille oli toisella puolella brasilialaista musaa ja toisella Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen musaa. Rytmiä käsitellään koko olemuksen kautta. Valintaperusteissa kiitettiin erityisesti Pajun kanssamuusikoita kunnioittavaa ja tukevaa muusikkoutta sekä ovien avaamista uusille tekijöille Suomen musiikkikentällä. Minusta ei ole koskaan tuntunut siltä, vaan olen aina ollut tosi intohimoinen myös opettamisen suhteen. – Esimerkiksi, että on jaloissa pulssi ja joku bodyperkka käsissä, ja sitten sä vielä laulat jotain. Groove-asiat ovat ”Ääni tehdään yhteistyössä soittimen kanssa.” Freelancemuusikot ry myönsi tammikuussa 2025 Puro Pajulle stipendin tunnustuksena ansiokkaasta työstä muusikkona ja merkittävästä työstä suomalaisen musiikkielämän hyväksi. Paju sanoo rytmin olevan hänelle sydämen asia. Mua kiehtoo juuri se, että siinä on tietty paino, se on tosi maadoittunutta mutta samaan aikaan energistä. 17-19 Puro Paju.indd 18 17-19 Puro Paju.indd 18 9.2.2025 9.32 9.2.2025 9.32. Freelancemuusikot ry luovutti tammikuussa 2025 Pajulle stipendin tunnustuksena ansiokkaasta työstä muusikkona ja merkittävästä työstä suomalaisen musiikkielämän hyväksi. – Sama ylipäätään grooven kanssa, kun puhutaan, että soitetaan eteen tai paikalla tai taakse. Saatamme tehdä bändin kanssa tehdä tällaista harjoitetta alle, ja sitten vasta ottaa soittimet – silloin rytmi on tavallaan jo kehossa. ”Hyvä maadoitus” on erityisen tärkeä. – Kuubalaisen musan bassonsoitossa soundin pitää olla pyöreä mutta sellainen, jossa on punchia. 18 www.riffi.fi 1/2025 Tyylillisesti laaja-alaisen Pajun ominta aluetta ovat latinalaisamerikkalainen ja afrikkalainen rytmikulttuuri. Lattarirytmit kolahtivat heti Musiikki on ollut pikkulapsesta asti vahvasti läsnä Pajun elämässä, ja musiikkiopinnot alkoivat jo kolmivuotiaana pianotunneilla isoveljen esimerkin innostamana. – Sitä kautta pääsin soittamaan lattarimusaa, ja se vei mukanaan. Myös rakkaus latinalaisamerikkalaiseen musiikkiin ja laajemmin maailmanmusiikkiin syttyi jo lapsena. Mulla on alusta asti ollut sellainen haave, että haluan tehdä sekä hommia freelancer-muusikkona että opetusja koulutushommaa, Paju sanoo. Yläkouluiässä Pajun pääinstrumentiksi vakiintui sähköbasso, ja opettajaksi osui yksi Suomen tärkeimpiin kuuluneen afrokuubalaista musiikkia esittäneen bändin basisti, Fiestecita-yhtyeen Timo ”Unski” Salmi. Pajun mukaan kaikki lähtee kehollisuudesta. Kehollisuus on grooven perusta Miten sitten tavoitetaan ”hyvä maadoitus” ja rullaava groove. Paju käyttää opetuksessaan paljon erilaisia harjoituksia, joissa ikään kuin kerrostetaan erilaisia omalla keholla tuotettuja rytmejä. Pitää olla hyvä maadoitus. Siinä on jännite tai sellainen kuminauha: pulssi on maadoittunut, mutta sitten sä pusket energiaa sitä vasten. Että päästäisiin vähän pois sieltä analyyttisista aivoista kinesteettisempään ymmärtämiseen, Paju sanoo. Me kuunneltiin se aivan puhki. Jo sieltä se lähti, että ”tässä on jotain, mikä kolahtaa”. – Se, että olen raivannut muille tietä tai tukenut uusia tulokkaita, liittyy varmaan pedagogiseen intohimooni. Fiestecitan perustajajäsen ja pianisti Juha Sippu taas oli Pajun musiikinopettaja koulussa. Joskus opiskeluaikoina tuntui, että joillekin muusikkous oli se haave, ja opetettiin, jos oli pakko. Jos jutut ovat höttöisiä tai juoksevat eteenpäin, niin se saa mun niskakarvat pystyyn
Hän ei niitä käytä ”oikeastaan ollenkaan”. Tällä hetkellä työllistävät Susanna Haaviston kirjottaman Raka rör -musikaalin esitykset Svenska Teaternissa. – Viime aikoina olen ajatellut, että haluaisin ehkä perustaa duon tai jonkun pienimuotoisen kokoonpanon. Sen suuntaista ajatusmaailmaa arvostan. Toki analyyttinen mieli on olemassa myös, mutta se ei riitä. Mä en ole sellainen, että tietäisin ihan hulluna kaikista elektroniikan yksityiskohdista, en ole tilannut ikään kuin joka elementtiä. Jo vähän koronan aikana oli sellainen olo, että en ehkä halua palata niin tiiviiseen keikkailuun kuin ennen koronaa. Hänelle soitin ei ole pelkkä esine vaan työkaveri, johon on tunneside. Mutta mun mielestä se on syvemmällä. Ei riitä se, että tulee hirveästi oikeita nuotteja oikeaan aikaan. Keväällä 2025 ”Kysy siskoilta” jatkuu Porin Teatterissa, ja Paju on mukana muutamissa näytöksissä. Ja kun projektit ovat tällaisia tarpeeksi pienimuotoisia, pystyn tekemään niitä opetustyön ohessa. Soundi lähtee tunteesta Kun puheeksi otetaan soundi, Paju kertoo hieman huvittuneena miettineensä etukäteen, mahdetaanko Riffi-lehden haastattelussa tiedustella heti alkuun lempipedaaleita. Mutta Jokke tietää, millaista soundia haen, ja muodot ja muut on saatu sellaisiksi, että soitin on mua miellyttävä. Paju puhuu muusikon ja instrumentin suhteesta. Sekin on kivaa, mutta ei kiinnosta enää niin paljon. Vähän myös se, etten minäkään olen enää 20-vuotias… Mutta en mä kokonaan esiintymisestä halua luopua. Teatterimuusikkona työskentely on Pajulle toteutunut pitkäaikainen unelma. – Kyllä Jokke on siinä ollut se bassonrakennuksen spesialisti. He puhuivat suhteesta soittimiin tai äänen tuottamiseen, että ääni tehdään yhteistyössä soittimen kanssa eikä niin, että ”mä omistan tämän soittimen ja soitan sitä”. – Meillä oli viime syksynä Globalilla vierailijoina kaksi maorimuusikkoa. ”Soundi on energiaa. Aktiivinen keikkailu sen sijaan mietityttää. 2024 hän oli mukana Hämeenlinnan kaupunginteatterissa Anna-Mari Kähärän säveltämässä Kysy siskoilta -musikaalissa ja Martti Suosalon pyörittämän Sirkus Suosalon Yökyöpelit-musikaalissa. – Korona oli käännekohta, siihen asti olin aika lailla fifty-fifty opettanut ja tehnyt keikkaa. Sitten kaikki keikat lähtivät, ja samaan aikaan Sibelius-Akatemiassa kasvoi ja kehittyi Global-osasto, jossa oli tarvetta ja mahdollisuutta opettaa enemmän. Mulle on tärkeämpää se, että koen yhteyttä omaan soittimeeni kuin se, että mulla olisi tosi monta erilaista soitinta. – Mitä enemmän kilsoja tulee, niin sen tärkeämmäksi tulee kysymys ”miksi soittaa?”. Teatteriproduktioiden ohella Paju on tehnyt tiivistä yhteistyötä latinopop-artisti Vili Mustalammen kanssa. Tykkään tällaisista asioista soittimessa. Mutta joku hyvin intiimi kokoonpano, jossa voisin soittaa eri soittimia, Paju kertoo. Kun on tunne siitä, minkälaisen äänen haluat tai minkälaisen rytmin teet, niin sieltä se lähtee. – Ymmärrän, että pedaalit olisivat ihan tärkeä osa, jos soittaisin vaikka tietyn tyyppistä popmusiikkia tänä päivänä. Muut asiat pitää sitten hoitaa kohdalleen, että ne pystyy toteuttamaan. Perinneinstrumentti on usein käsin tehty, sillä on tietty historia ja siihen tulee helposti syvempi suhde kuin soittimiin, joita on kauppojen hyllyt täynnänsä. Hänen mielestään sivuinstrumenttien soittamisesta on aina hyötyä. En tarkoita sitä, että kauppojen instrumentit ovat välttämättä huonoja, Paju sanoo. Paju on mukana myös lauluimprovisaatioyhtye Aito Collectivessa, jota luotsaa hänen puolisonsa, kuoronjohtaja ja säveltäjä Merzi Rajala. Meidän opiskelijat tulevat ihan joka puolelta maailmaa, ja heillä voi olla periaatteessa mikä tahansa soitin pääinstrumenttina, voi olla länsimainen instrumentti tai voi olla perinneinstrumentti. Mutta harvoin soitan esimerkiksi kokonaista keikkaa kontralla, että kyllä mä olen selvästi enemmän sähköbasisti. – Ehkä sekin on vaikuttanut, että Global Music -osasto on tosi monikulttuurinen. – Soitan kontraa auttavasti, sen verran, että pystyn käyttämään sitä teatteritöissä joissain biiseissä, joissa sitä tarvitaan. – Teatterimuusikkous on kiinnostanut mua pitkään. – Ostin vuosi sitten itselleni concertinan, ja nyt mulla on jo toinen teatteriproggis, jossa olen vähän päässyt soittamaan sitä. – Nyt mulla on kaksi rakasta bassoa. Se tuntuu spesiaalilta, koska siinä on tosi hyvä soundi niihin asioihin, mitä mä teen, ja se on visakoivua Mikkelistä, mistä mun omatkin juuret ovat kotoisin. Kiinnostaa semmoinen syvyyssuunta. Visakoivubasso on petsattu soittajansa lempivärillä turkoosilla, ja sen ominaisuudet on suunniteltu mittatilaustyönä. Myös monenlaisilla perkussioilla ja ”uudella rakkaudella” concertinalla on tärkeä rooli Pajun muusikon työssä. Teatterityössä unelma toteutuu Viime vuosina Paju on tehnyt paljon teatteritöitä. Soundi on energiaa. Totta kai on instrumentti ja vahvistin, ja sitten aina puhutaan, että soundi on sormissa. Kun soittaa muutakin kuin sitä pääsoitinta, niin se laajentaa yleisotetta musaan. u mun mielestä tosi kehollisia kokemuksia, ja sellaisia tunnekokemuksia. Kun on tunne siitä, minkälaisen äänen haluat tai minkälaisen rytmin teet, niin sieltä se lähtee.” 17-19 Puro Paju.indd 19 17-19 Puro Paju.indd 19 9.2.2025 9.32 9.2.2025 9.32. www.riffi.fi 1/2025 19 Kahden pääasiallisen basson – ja huoneellisen perkussioita – lisäksi Pajulla on sähkökontrabasso, kontrabasso ja akustinen basso, joita tulee soitettua jonkin verran. Tärkeintä on yhteys omaan soittimeen Pajun työhuone Porvoossa on vuosien mittaan täyttynyt erilaisista perkussioista ja muista soittimista balafonista sormipianoihin, mutta syvää suhdetta omaan pääinstrumenttiin hän vaalii vain kahden soittimen kanssa. Mutta mä ajattelen, että kaikki musa lähtee ensisijaisesti sydämestä, siitä tunteesta. Toinen on Music Man, jolla olen soittanut tosi pitkään, ja muutama vuosi sitten ystäväni Jouko Harjunpää rakensi mulle basson, jota nyt soitan enimmäkseen. En tiedä vielä, mitä se voisi olla, se on vasta sellainen itu. Paju toivoo saavansa tehdä teatteritöitä myös jatkossa, samoin intohimo opettamista kohtaan on voimissaan
– Minulla oli jo lukion jälkeen bändi, jossa tein instrumentaalimusiikkia, ja yksi levyn biiseistäkin on siltä aikakaudelta. Kun sitten menimme sitä äänittämään, niin rumpali Jarilla oli idea, jonka kautta sovitus asettui. 20-21 Ollie T.indd 20 20-21 Ollie T.indd 20 9.2.2025 9.34 9.2.2025 9.34. Let the Night Begin on muutenkin tyyliltään sellainen keikan aloitusbiisi, ja siksikin hyvä ensimmäiseksi. Se sisältää 99prosenttisesti instrumentaalimusiikkia, ja myös emoyhtye on sillä soitannollisesti läsnä. Se oli tarkoitettu ihan jazzblues-balladiksi, mutta osoittautui liian rockmaiseksi tuohon hommaan. – Blue One -biisin tein alunperin isäni jazz-bändille, jossa itsekin soitan. Kaksi ensimmäistä (Let the Night Begin, Firefly) menevät samasta sävellajista, ja niissä on samantyyppinen sointurakenne. Ei olekaan ihme, että tekijä nimeää Joe Satrianin sekä Steve Vain merkittäviksi vaikuttajikseen. 20 www.riffi.fi 1/2025 L ost Within the Firen sävellykset ovat Tukiaisen käsialaa, ja niitä leimaavat selkeät teemat sekä soolot, joissa revitellään ihan kunnollakin. Ne laitettiin siksi tarkoituksella peräkkäin. Toisaalta kokonaisuudesta hyvin mieleen jäävä Blue One tuo mieleen pidättyneesti soittavan Gary Mooren. Sitten lähetin meidän basistille ja rumpalille ( Jani Snellman, Jari Salminen) sellaisen demon, jossa oli melodian lisäksi vain klikki sekä yksi bassonuotti per sointu. Kun valitsin kappaleita, niin mietin, mitkä muodostaisivat kivan kokonaisuuden, jossa olisi vähän monipuolisuuttakin. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN Ollie T – Haluan, että kappaleissa olisi aina jokin elementti, jota olisi helppo seurata Poets of the Fall on tänä vuonna keikka tauolla, mutta kitaristi Ollie T (Olli Tukiainen) julkaisi heti alkuvuonna ensimmäisen soolo levynsä, Lost Within the Fire