TONE PROJECTS BASSLANE PRO – stereokuvan säätöä bassorekisterissä Nro 1-2023 Hinta 12,20 € HEIKKI RUOKANGAS ”Yhtä lailla tekniikka on myös äänenmuodostusta.” ”Sitä levyä ei olisi ikinä pitänyt tehdä.” Esa Nieminen Juha Kuoppala ”Levyille ei viitsi hirveästi virheitä jättää.” FENDER ’68 Custom Princeton Reverb Amp & Tone Master Princeton Reverb – kuin kaksi eri marjaa! 01 Kansi_123.indd 1 01 Kansi_123.indd 1 29.1.2023 19.35 29.1.2023 19.35
Integroituun mikseriin voit liittää erilaisia mikrofoneja, soittimia tai muita äänilähteitä. 010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi 5 25 75 95 100 Riffi 2023-01 Shure PSM300 kokosivu final tiistai 24. L1 Pro -äänentoistojärjestelmä on aina valmiina lähtemään mukaasi, ja se on helppo pakata autoon ja nopea asentaa. tammikuuta 2023 15.54.32 02-03 Ilmoitukset.indd 2 02-03 Ilmoitukset.indd 2 29.1.2023 18.48 29.1.2023 18.48. Optimoitujen EQ-asetusten avulla on todella helppoa esittää livemusiikkia tai tallennettua musiikkia. Bose L1 Mix -sovelluksen avulla voit ohjata laitteiston toimintoja älypuhelimellasi. C:n muotoiset Articulated Array -neodyymielementit takaavat laajan peittoalueen. Aina valmiina keikalle BOSE® L1 PRO – KANNETTAVAT PA-JÄRJESTELMÄT P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi | puh
010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi 5 25 75 95 100 Riffi 2023-01 Shure PSM300 kokosivu final tiistai 24. Integroituun mikseriin voit liittää erilaisia mikrofoneja, soittimia tai muita äänilähteitä. Optimoitujen EQ-asetusten avulla on todella helppoa esittää livemusiikkia tai tallennettua musiikkia. Bose L1 Mix -sovelluksen avulla voit ohjata laitteiston toimintoja älypuhelimellasi. L1 Pro -äänentoistojärjestelmä on aina valmiina lähtemään mukaasi, ja se on helppo pakata autoon ja nopea asentaa. Aina valmiina keikalle BOSE® L1 PRO – KANNETTAVAT PA-JÄRJESTELMÄT P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi | puh. tammikuuta 2023 15.54.32 02-03 Ilmoitukset.indd 3 02-03 Ilmoitukset.indd 3 29.1.2023 18.48 29.1.2023 18.48. C:n muotoiset Articulated Array -neodyymielementit takaavat laajan peittoalueen
Mutta valmiit miksaukset olen aina lähettänyt ulkopuoliselle masteroijalle ja joskus olen riemastunut siitä, että miksat tuna jotenkin odotukset alittanut kappale on kummallisesti saanut hahmoonsa oikeanlaista ryhtiä juuri masteroinnissa. Siitä nyt ei kuitenkaan ole kyse. Eikä ensimmäistä varsinaista ääntä edeltävälle pohjakohinalle ole useinkaan perusteita. Niinpä kappale alkoi hiuskarvan alkuperäistä hiljaisempana ja lopussa se soi aavistuksen alkuperäistä äänekkäämpänä. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja 04-05 Pääkirj Sisällys 123.indd 4 04-05 Pääkirj Sisällys 123.indd 4 31.1.2023 18.11 31.1.2023 18.11. Kyseinen kappale oli periaatteessa ok mitä hyvänsä erillistä osaa kuunnellessa, eikä säkeistön ja kerronkaan välillä ollut sohjoa tai kitkaa. Kitarani olen myös oppinut kantamaan ammattilaiselle huollettavaksi, koska parempia niistä tulee heidän käsit telyssään kuin omin nokin säätäessä. Masterointi on se työvaihe, jossa periaatteessa jo valmis äänite puunataan julkaisukuntoon. Soittoa ennakoivaa sisäänlaskua ei enää ole tarpeen säästellä, paitsi toisinaan aivan tietoi sesti valittuna tehokeinona. Oma lukunsa on vinyyli, jossa masteroinnin päämää ränä on onnistunut kaiverrus. Näin pääpiirteissään. Masterointia käsitellään tässä numerossa laajem minkin, kun haasteteltavana on kokenut masteroija Jaakko Viitalähde, ja testipuolellakin liikutaan liki aihetta. Silloin on huomioitava vielä koko joukko mekaanisen levyn rajoitteita tallennusmediana. Mutta biisi kantoi paremmin sen ansiosta vaikka sovitus ja soundi puoli olivatkin ennallaan. Oppia ja tarinoita soitinverstaalta on luvassa myös tämän vuoden Riffeissä kun uusi kolumnistimme, soitin rakentaja/korjaaja Anders Liljeström avaa palstansa jo näin vuoden alkuun. Aika ei riittänyt paketin aukirepimiseen, piti kiiruhtaa kohti julkaisua. Äänitysstudion varustaminen masterointiin sopivaksi ei vaadikaan välttämättä valtavaa lisäsatsausta, jos tarkkaamo on alunperin jo rakennettu akustiikaltaan asianmukaiseksi ja kuuntelu on kunnossa. Siinä hipaistiin taikuutta. Ja yleensä opinkin siinä samalla jotain, tai saatan kuulla jonkin mielenkiintoisen tarinan. Yksittäisessä kappaleessa tarkastellaan sen sisäistä taajuusbalanssia ja dynamiikkaa, albumin ollessa kyseessä asetellaan kappaleet haluttuun järjestyk seen ja viimeistellään niiden välit sopivan mittaisiksi. Ammattilaisella oli konsti tiedossaan ja se oli pätevä konsti. Masteroinnissa huolitellaan myös mahdolliset loppu häivytykset, ja viimeistään silloin putsataan seuraavan kappaleen alkukin siistiksi. 4 www.riffi.fi 1/2023 ÄÄTOIMITTAJALTA Masterointi ei ole mestarointia M asterointi liitetään mielikuvissa alkemiaan, toimintaan, jonka on määrä muuttaa vähempiarvoista materiaa kullaksi. Mutta ovatko eri työvaiheisiin vaadittavat taidot aivan samanlaisia. Kerran kysyin miten temppu oikein oli tehty ja kikka oli niin yksinkertainen, että melkein nolotti, kun en itse hoksannut. Äänityksen aikana materiaalin läpikotaisin jo omaksu neet korvaparit ovat myös kuunnelleet samoja raitoja vielä miksausvaiheessakin yhä uudestaan kerta kerran jälkeen. Masteroija tunnisti ilmiön, pudotti kappaleen alussa tasoa uskaliaat 1,5 desibeliä alkuperäisestä ja lisäsi vahvistusta sitten ensimmäisen kerron jälkeen jokaisen uuden osan taitteessa 0,5 desibeliä. Voimakkuuden muutos oli niin loivaa ja jakautui niin pitkälle ajalle, ettei siihen kiinnittänyt kuunnellessa tietoista huomiota. Äänittäminen, miksaaminen ja masterointi ovat saman taiteellisen prosessin perättäisiä työvaiheita ja ne täyden tävät toisiaan. Lähtökohtaisesti koetan itse tehdä aina kaiken itse. Mahtavatko yhdet ja samat matkan mittaan kyllästetyt korvat olla enää parhaat mahdolliset arvioimaan lopullista viimeistelyä silloinkaan, kun taidot ja harjaannus kenties muuten riittäisivät. Mutta verkkainen tempo sekä raskasotteinen soitto raskailla soundeilla kävivät lukuisten säkeistöjen mittaan painostavaksi, vaikka sovituksessa olikin haettu pikkuhiljaa jännitettä nostavaa muotoa. Siivotaan pois
Uusimman irtonume ron voi tilata myös toi mituksesta hintaan 12,20 € sis. Riffin irtonumeroita myyvät Lehti pisteen myymälät, Akateemiset kirjakau pat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Riffi ilmestyy vuonna 2023 kuusi kertaa. 040 501 2745 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset: Puh. vuosikerta Aikakausmedia ry:n jäsen 46 18 6 Jatkuvasti päivitettävät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. Irtonumeron hinta on 12,20 €. 040 501 2745 Julkaisunumero ISSN 1238982X Painopaikka: , Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. www.riffi.fi 1/2023 5 SISÄLTÖ YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. 28. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, hinnan voit tarkistaa Riffin verkko kaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa. HAASTATTELUT & ESITTELYT 06 Ikimuistoiset sessiot: Esa Nieminen – ”Kukaan ei yhdelläkään keikalla kaivanut nuotteja esiin” 18 Kohteena Virtalähde Mastering – opintomatkalle käy! 24 Kenny Wayne Shepherd – Dumble soi kuin surround 26 Heikki Ruokangas – ruman ja kauniin vaihtelua 28 Juha Kuoppala – oleellinen haltuun ja omaa elämää sekaan 52 Saanko esitellä: Anders Liljeström – soitinrakentaja, ja nyt myös kolumnisti LUKUPALAT 14 Ajankohtaisia uutisia SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 32 Elämäni bassot: Jesse Mäläskä – Fodera on parasta laatua KÄYTTÖTESTIT 36 Peterson StroboStomp LE – Vähän juhlavampi pedaaliviritin 38 Fender ’68 Custom Princeton Reverb Amp & Tone Master Princeton Reverb – kaksi erilaista tulkintaa 41 FBT XPro 112MA – monitori käy myös PAkaapiksi 42 Tascam Mixcast 4 – studio onkin tässä 45 Fuse Audio Labs VRev305 – kaunista ja puhdasta! 46 Dear Reality Exoverb – avaruudellinen kaiku 48 Tone Projects Basslane Pro – stereokuvan säätöä bassorekisterissä 50 Smaart V9 – ammattilaisen mittasoftan iso päivitys GRANDE FINALE 54 Tuumia verstaalta – Minkä epoksi on yhteen liimannut, sitä älköön ihminen yrittäkö erottaa 56 Muusikkona maailmalla – Ajatuksia harmoniasta afroamerikkalaisessa musiikissa 58 Alangon päiväkirja – Workflow ja MöyhöKetjut 32 “Tässä ei ole vanhan soittimen ongelmia. Virtanen, Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Minna Hatinen Kalle Heino Misha Koivunen Jussi Koponen Niko Laasonen Anders Liljeström Vesa Ranta Juha Seila Mark Seliger Aleksi Villberg Timo Östman Nettitoimitus: Anssi Eriksson, Reijo Holopainen, Misha Koivunen, Timo Koskinen, Kalle Heino, Niko Laasonen, Ville Pekkala, Matti Rinne, Ari VanhaMajamaa, Vilma Timonen, Tommi E. Tämän saa hyviin säätöihin ja otelauta soi tasaisesti.” – Jesse Mäläskä Kannen kuva: Vesa Ranta 04-05 Pääkirj Sisällys 123.indd 5 04-05 Pääkirj Sisällys 123.indd 5 31.1.2023 18.11 31.1.2023 18.11. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. 040 501 2745 (ark. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 63,00 € (ensimmäinen kuuden numeron jakso) ja määrä aikaisena kuuden numeron jaksona 73,00 €. posti kulut. klo 9–16) Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen wwwsivustomme Riffikaupassa. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista
Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. S atakuusikymmentä albumia tuottanutta Esa Niemistä voi hyvällä syyllä kutsua alan konkariksi, joka myös säveltää ja sovittaa itse, ja johtaa tarvittaessa orkesteriakin. 6 www.riffi.fi 1/2023 TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: MINNA HATINEN Esa NIEMINEN IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Niemisen ura on sen verran pitkällä, että Tommi Saarelan kirjoittama elämäkertakin ehdittiin julkaista jo alku06-13 Ikimuistoiset 123 Nieminen.indd 6 06-13 Ikimuistoiset 123 Nieminen.indd 6 30.1.2023 19.04 30.1.2023 19.04. Studiotuottajuuden ohessa hän on ollut keskeisenä henkilönä mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa television suurkonsertteja ja Suomessa uraa uurtaneita mega-kiertueita
Ja levy-yhtiösedät hakee nykyään tyyppiä ja karismaa. Pysyy kondiksessa ja kiinni siinä, mitä tänä päivänä tehdään. – Nykymimmeistä mä en tunnista kuin Jenni Vartiaisen ja Kaija Koon, Laura Närhen. Lokakuun lopussa Temppeliaukion kirkossa järjestettiin Joululaulut 50 vuotta -konsertti, jonka YLE kuvasi. www.riffi.fi 1/2023 7 vuodesta 2022. Kiva tehdä jotain duuneja. Paula Koivuniemen musikaalin työryhmä, johon Esa kutsuttiin mukaan – hän kun on toiminut Koivuniemen tuottajana kaksikymmentäkuusi vuotta. Ei edes teksteihin. – Osata lukea edes yksirivistä melodiaa. – Teen jonkun verran myös yhden ja kahden miehen keikkoja, sen mukaan mikä sopii aikatauluun ja genreen. – Mä teen biisejä heille, jotka isojen levy-yhtiöiden syrjinnästä johtuen joutuvat tekemään omakustanteita, kuten Komiat, Ville Liimatainen ja Ajomiehet, Weranta… On biisija tuotantotarpeita. Tämän päivän artisteilta Nieminen taas kaipaa heittäytymisen osaamista ja kipeitä vaikuttavia tulkintoja. – Eihän hyvä musiikki kuole koskaan eikä hyvä soittaminen voi olla vanhanaikaista. Levy-yhtiön herrat sanovat, että se on näin. Esa oli projektissa kapellimestarina ja sovittajana. Pääosa heistä tekee vähintäänkin tekstit. Sitten tuli viisi puhaltajaa ja yleensä vielä kahdentoista hengen jousisetti. Ihan kuin kuorosta olisi irrotettu laulamaan. Hiphopin ja rapin hän luovuttaa ilomielin muille. Pitkästä urasta huolimatta Niemisellä ei ole tarvetta täysipainoiseen eläköitymiseen. Niin miehissä mutta varsinkin naisten kohdalla. Ne piti hakata päähän. Eikä myöskään kellään omaa stemmakorvaa. Ja päivää ennen haastattelua Nieminen esiintyi Cantores Minores -kuoron 70-vuotisjuhlissa, jossa esitti säveltämänsä mainosmusiikkipotpurin ja Lennonin Imagine -kappaleen. Musiikki on radion musapäälliköiden mielestä vanhanaikaista. Jos ajattelee nykypäivän tyttösolisteja, niin kyllä ne on järjestään kaikki saman kuuloisia piipittäjiä. Mutta niin naiset kuin miehet siltä aikakaudelta olivat solisteja, jotka luovuttivat projekteihin vain omat äänensä. Musiikki ei ole duuni, vaan elämäntapa. – Tällaisissa isoissa kahdeksan solistin projekteissa tarvitaan vielä sovittajaa, joka pystyy tekemään nuotit. Se oli korvakuulolta opettelua niinkuin ne on opetelleet omat biisinsä. Me treenattiin ennen Leidien rundia mun studion takatiloissa melkein kaksi kuukautta. Tehtiin myös paljon käännösbiisejä. Ne on mulle todella mielenkiintoisia ja helppoja projekteja, koska iskelmä on tuttu genre. Kun tuotanto ei riitä… Kuten sanottu, Esaa riepoo sovitusten poistuminen digitaalisuuden mukaantullessa. Esimerkiksi ystäväpiiri koostuu aika pitkälle musiikki-alan ihmisistä. Tänä päivänä radioon on vaikea päästä, jos musiikista ei löydy edellä mainittuja, helposti havaittavia nykyajan tunnusmerkkejä. Lista jatkuu. ”Vaihda toi teksti”, jne… Sellaista pientä hierontaa ne tekee, muttei levy-yhtiöt tänä päivänä enää synnytä ketään. Hän muistelee kuinka iskelmiä tehtiin viiden miehen komppibändillä. Mutta musiikillinen liha sen luun ympärillä on paksumpaa kuin tän päivän biiseissä, joissa kaiken takana velloo syntikkamassa, josta ei erota enää yksittäisiä instrumentteja. – Se on ihan läpilaulamista ja se uskottavuus tulee siitä, että ollaan biisintai ainakin tekstintekijöitä. Esa on aina ihmetellyt, että ihmiset jotka tekevät monikymmenvuotisia uria eivät sinäkään aikana kehitä itseänsä musiikillisesti. Laulajissa ei ole enää samaa estraditaiteilijoiden syvyyttä, hän sanoo. Sävellyskynä on vielä hyvässä terässä, ja säveltäminen onkin hänelle musiikin rakkain osa-alue. Mielenkiintoisia persoonia ja biisintekijöitä, jotka tuo sen musan mukanaan levyyhtiöön, jossa on töissä entisiä radiotoimittajia. Mutta bändit oli isoja ja sovitukset kestää tänäkin päivänä aikaa, vaikka äänitystekniikka on ollut puutteellista. Hommia tehdään sen verran mitä huvittaa. Sen päälle taustakuoro, jossa lauloi keskimäärin neljä henkeä, kaksi naista, kaksi miestä. Siinä ei tavallaan maksa kuin studiot. Perinteiselle ammattitaidolle on edelleen kysyntää. Siellä ei ole musiikki-ihmisiä. Suurin sauhuaminen on kuitenkin jäänyt taakse. Ne eivät ole Esan osaamisaluetta, eikä hän myöskään halua tehdä niitä. Korkeintaan rummut, jotka nekin on useimmiten ohjelmoituja. Solisti tulee ja luovuttaa äänensä. Kun taas ajattelee aiempien sukupolvien iskelmäartisteja, näkee heistä usein vain yhden puolen – solistin, joka laulaa muiden säveltämää musiikkia. Italiasta, slaavipuolelta ja jonkun verran Ruotsista. Ne ei sävellä, ne ei osaa puuttua musiikin teoreettisiin ratkaisuihin, vaan ne odottaa että sieltä tulee sitä materiaalia, johon ne pystyy käyttämään sitä vainuaan, että tää on sille ja sille kohderyhmälle. – Mä olen törmännyt omasta mielestä hyvien laulajien ”Musiikillinen liha sen luun ympärillä on paksumpaa kuin tän päivän biiseissä.” 06-13 Ikimuistoiset 123 Nieminen.indd 7 06-13 Ikimuistoiset 123 Nieminen.indd 7 30.1.2023 19.04 30.1.2023 19.04. – Tässä tapauksessa nää kaikki on 60-luvulla pinnalle nousseita konkareita, jolloin musan teki aina joku muu. Budjetit on pieniä mutta ei haittaa koska bändit soittaa itse ja mä voin soittaa jotain myös, enkä rahasta. Moni tämän päivän artisti kokee, että oman materiaalin tekeminen on lähes välttämätöntä. Ja mä pimputtelin yhdellä sormella stemmoja. – Todella harvalla on merkittävä lauluääni. – Tausta oli jonkun toisen musiikki-ihmisen aikaansaannos. Kyllä musa on joka päivä mun elämässä läsnä. Ajattele millaisia ääniä meillä oli ennen: Kirka, Paula, Lea Laven, Fredi, Mårtenson, Irwin, Katri Helena… Sellaisia artisteja, jotka tunnisti heti kun avasivat suunsa. Sitten vasta solisti. Kuten vaikka Tom Jones. Siitä päästäänkin näppärän kliseisesti luotaamaan nykymusiikin tilaa: eniten Nieminen suree sovitusten totaalista häviämistä ja lauluäänien persoonattomuutta. – Onhan sitä maailmallakin paljon esimerkkejä menneiden vuosien solisteista, jotka ei puutu ollenkaan oman musiikkinsa synnyttämiseen. Esa manaa, että monipuolisuus biisien taustoilta on hävinnyt kokonaan. Esa luotaa muutosta historian kautta. Esimerkiksi ennen tietokoneita nuottien opettelusta olisi ollut valtava apu uusien biisien oppimisessa. Ja kaikenlaista muutakin hommaa riittää. Ajat on muuttuneet ihan totaalisesti, mutta ei siinä suhteessa. Mutta ei kellään ollut sitä hallussa. Näin he profiloituvat enemmänkin laulaja-lauluntekijöiksi. Ei edes kauheasti kritisoi. Myös äänien etsiminen on lakannut
Niinkuin on aina ollutkin, mutta nyt jopa vahvemmin kuin koskaan johtuen radiokanavien voimasoittopoliitikasta. Eikös sovittaminen ole tänä päivänä enemmän soundien luomista. Siinä oli kaksi eri sointua päällekkäin. Ne on nörttejä jotka tänä päivänä tuottaa musiikkia. Ohjelmoidut rummut ja kaikki muu. Paljon se on tuonut myös sitä, että taso laskee. Onhan se mahtavaa, mitä se digihomma mahdollistaa. 06-13 Ikimuistoiset 123 Nieminen.indd 8 06-13 Ikimuistoiset 123 Nieminen.indd 8 30.1.2023 19.04 30.1.2023 19.04. Useita tuhansia biisejä joka päivä! Silti pelätään, että jos me ei soiteta tätä samaa Tähkää, meidän kokkolalainen toimistorouva vaihtaa kanavaa. Teknisesti kylläkin. Tänä päivänä studiomuusikoiden ammattikunta on käytännössä hävinnyt. Neljä staraa, joilla kaikilla on omia hittejä. Kuka tahansa lahjaton voi tehdä musiikkia, jos vain osaa käyttää tietokonetta. Koska he eivät ole välttämättä soittotaitoisia ihmisiä, joudutaan ohjelmoimaan tai painamaan syntikasta sointuja. Jumalauta, kakskyt samaa artistia jauhaa joka kanavalla, eikä siitä uskalleta poiketa! Ei mitään marginaalia. – Hiphop, pop ja iskelmä kuulostaa tänä päivänä ihan samalta. Joitakin nykybiisintekijöitä löytyy kyllä ”vanhan koulukunnan” tyylin jatkajina, harvoja nastoja poikkeuksia. – Se ei olisi rehellistä. 8 www.riffi.fi 1/2023 hyvien tuotoksien kohdalla musiikkipäälliköiden repliikkiin “tuotanto ei riitä”. – Mä kuulin siinä päällekkäin kaksi sointua, jotka oli ristiriidassa. Henkitoreissaan korahtelun sijaan se onkin hitintekijä. Nieminen kokee, että hänen sukupolvenssa edustajien ei kannata nykyään edes yrittää äänilevybisnekseen, sillä näkemykset ja toimintatavat ovat muuttuneet niin paljon. Lea Laven, Marion Rung, Paula Koivuniemi ja Katri Helena. Esa on viime aikoina miettinyt vallalla olevaa tilannetta paljonkin. Ajattele, 60–90-luvuilla kaikki iskelmä, jota levytettiin oli tanssi-iskelmää! Sit ne tekee mielestään niitä omia tutkimuksiaan, joissa soitetaan kahdeksan sekuntia joka biisin alusta, ja kuulija kääntää nappulaa: ”tykkään/en tykkää”. Se tarkoittaa sitä että kuulostaa vanhanaikaiselta, kun kuuluu vähän kitara, monasti joku puhallin… Eikä takana vellovaa syntikkamassaa ja sekvensserisäksätystä. Kun siellä ei ole soittamisen osaamista, niin kyllähän se jättää sen sovituksen aika köyhäksi. Kun niiden pitäisi kuitenkin olla profiloituneita eri musiikkiin. Musiikkia julkaistaan tällä hetkellä enemmän kuin koskaan. Kun ei ole koulutettuja musiikki-ihmisiä säveltämässä. Jokainen voi tehdä levyn omassa keittiössään. Esimerkiksi erään iskelmiin nimensä mukaisesti profiloituneen kanavan musapäällikkö sanoi, että tanssi-iskelmä ei kuulu radioon. Tai Lauri Tähkän uutuusbiisi voi tulla samalta kanavalta useita kertoja päivässä. Produktion suunnittelu oli alkanut vuoden ’99 puolella Niklas Rosströmin ja Aarni Kuorikosken kanssa. Leidit lavalla -kiertue ja levy, 2000 Ensin tuli vuonna 1999 Mestarit areenalla, seuraavana vuonna Leidit lavalla. Tuottaja vastaa ”En mä tiedä mitkä ne on, mutta mä voin soittaa hiirellä sulle ne äänet”. Myös säveltäminen. Ei ne ole melodikkoja vaan klikkailee asioita hiirellä, muutamalla fraasilla, eri korkeuksilta. Ei ole liveä! – Melodioiden säveltäminen on samasta syystä kokenut muodonmuutoksen. Tiimin keskinäinen kemia oli koeponnistettu jo aiemmin, yhdessä oli tehty peräti viisi Puhdas elämä lapselle -keikkaa Stadionilla. Ja sen yhteydessä syntyy se soundimaailma. Mitä järkeä siinä on. – Se on tuotantoa. Ei siihen levy-yhtiöitä enää tarvita. – Joku nuorempi voisi sanoa, että tilannehan on helvetin hyvä. Ei Anssi Nykästä tai Sami Kuoppamäkeä. Se on tilanne, jossa tuotanto ei riitä. – Eräänä vuonna Juha Tapion biisejä soi yli 60 000 kertaa eri radiokanavilla. Rosström toimi tuottajana, Nieminen kapellimestarina ja Aarni vastasi alkujaan MTV:n kautta kuvauksista. Esa ei kuitenkaan yksipuolisesti tuomitse vallalla olevaa kehitystä. Me tehtiin musa nuoteille, soitatettiin se elävillä muusikoilla. Mutta siinä se vaan porskuttaa. Ne voi jopa julkaista itse. Niinhän se onkin, mutta musiikillisesti asiat eivät ole menneet parempaan suuntaan. Mutta on se kiistatta yksipuolistanut populaarimusiikkia. Leidit oli Esa Niemisen idea, joka oli kokoonpanoltaan matkittu täysin Mestareista. Jos studiossa työskentelevät tuottajat säveltävät, niin usein sen tuotannon yhteydessä syntyy se biisi. Mikkola, Kilpeläinen, Vesterinen, Juha Tapiokin… Radio ei ole kuollut, se vain haisee omituiselta Ennusteiden mukaan radion olisi pitänyt kuolla jo kauan sitten. Johtuen siitä, että nörtit otti vallan. – Missä on musapäälliköiden rohkeus. Esa muistelee kuinka joutui sovittajan ominaisuudessa soittamaan erään nykybiisin tuottajalle, että mikä sointu soi tahtia ennen kertosäettä. Vaikka suurimmat kanavat näennäisesti profiloituvat, ei se tarkoita sitä etteikö samat artistit soisi niillä jokaisella. Teoreettisesti väärin, mutta olivat miellyttäneet korvaa, Esa ihmettelee. Usein kitaristia tai rumpalia. Tätä kutsutaankin tietokoneen soittamiseksi. Ne käyttää silloin tällöin yksittäisiä muusikoita. Kivaa musaa syntyy ja kalkkikset on kalkkiksia ja mennyt on mennyttä. Esa Nieminen lyö nyrkkiä pöytään esitellen samalla vaikuttavaa numeromuistiaan. Ei nykyään kuule pillisektioita tai isoja oikeita jousiryhmiä, ellei ole jonkun riittävän ison solistin levy, jossa jouset teetetään Prahassa tai Bratislavassa, jossa ne maksaa pari tonnia biisi
Pöydällä oli vähän yli kahdeksankymmentä levyä, josta biisejä alettiin valikoida. Säveltäjänä Nieminen ja Niklas Rosström. Potpurit mukaanlukien, joita oli konsertissa lukuisia. Projekti, jossa pääsee työskentelemään kollegoiden kanssa, laulamaan stemmoja, muiden kappaleita ja harjoittelemaan koreografiaa. Esityspäivät tarkoittivatkin Hulkkoselle 6–8 tunnin meikkaussessiota. – Silloin ymmärsin että okei, se on kulmakysymys. ”Nää neljä esittää jotain uutta yhdessä” – sillä oli pieni uutisarvo. Pelkästään jo ne saattaa herättää mielenkiintoa levyä tai konserttia kohtaan. Ja kukaan ei yhdelläkään keikalla kaivanut nuotteja esiin. Joka leidille valmistettiin neljä asua. Myös tekniikka oli mielissään, kun pääsivät rauhassa seuraavaan esiintymispaikkaan, jonne ajettiin suoraan yöllä. Ei sitä rahaa muuten olisi ollut. Ruuska on erittäin älykäs tekstintekijä. Siihen päälle pukujen sovitukset ja Mindy Lindblomin koreografiaharjoitukset. Kuluja pienensi myös se, että Espoon areena – silloinen Länsi-autoareena – oli upo uusi, ja halusi kiertueen ensimmäisen ja viimeisen konsertin saadakseen näkyvyyttä. – Me ei voitu samana päivänä ajaa uuteen kaupunkiin, tehdä soundcheck ja meikata. Kaikki työskentelivät suhteellisen hyvillä palkoilla ja kaikki SAIVAT palkkansa, Esa painottaa. Ohjelmiston sisäänajoa helpotti juuri kiertueen alla tehty levy, koska sama bändi soitti sekä studiossa että keikalla. Se oli musta hienoa. Omat konsertit veti täysiä saleja ja kesällä oli valittuja keikkoja. Ja Raili Hulkkonen oli ainoa, joka kelpasi heille. Jo ensimmäisessä konsertissa kaikki meni hyvin. Joihinkin halleihin meidän piti viedä myös tuolit. Firma lakkautettiin pian rundin jälkeen. Perustelut kelpasivat. Tehdään alkutunnari konsertille ja levylle. Tämä johtui siitä, että jokaisen laulajan meikkaamiseen meni kaksi tuntia. Kun Mestarit laittoi puhtaan paidan ja pikkutakin päälle, se oli siinä, konsertit peräkkäisinä päivinä. Ja sille ihan erilainen biisi. Bändinkin kanssa harjoiteltiin kokonainen viikko ja vasta parina viimeisenä päivänä Leidit tulivat mukaan, kun show laitettiin lopullisesti kasaan. Harjoitukset kävivät täysin päivätyöstä. www.riffi.fi 1/2023 9 Siinä vaiheessa Esa oli tehnyt Paula Koivuniemen kanssa töitä kaksikymmentä vuotta, Katri Helenan viisitoista, Lavenin kanssa muutaman levyn ja Marionin kanssa jonkin verran konserttiyhteistyötä, jossa Marion oli ollut yhtenä solistina muiden joukossa. Treenaaminen aloitettiin 1999/2000 vuodenvaihteen jälkeen ja helmikuun lopulla oli ensimmäinen konsertti. Vanhojen biisien kohdalla vaalittiin sitä, että ihmiset muistaisivat nämä versiot ikäänkuin samoina kuin alkuperäiset versiot. – Mä esitin toivomuksen soittajille, että ensimmäisen keikan tapahtuessa neljän päivän päästä, olisi kiva kun opittais ulkoa nää jutut. Hän tekstittää valitettavan vähän nykyään. Niemisen elämäkerrassa Katri Helena muistelee Leiditrundia ja sanoo, että oli hienoa että Esa piti huolen alusta asti, että kaikki saavat yhtä paljon lauluja, yhtä paljon harjoitusta, ja lavalla ollaan minuuttimääräisesti samoja aikoja, jolloin kukaan ei päässyt pahoittamaan mieltään tai sanomaan, miksi mulla on vähemmän. – Kun tytöt juttelivat keskenään, ”kuka sut meikkaa?” ”Hulkkonen, Hulkkonen, Hulkkonen…” Sit tajuttiin, että se on saakeli peräkkäin. ”Jaksan”, oli vastaus. Tämä poisti tiettyjä ristiriitoja ja sai Katri Helenalta jälkikäteen kiitosta. Kaikki maksoi paljon. Levylle kaksitoista ja konserttiin kolmekymmentä. Uudet biisit on kokoelmalevyn ikäänkuin bonusbiisejä. Alkupään rahoitus hoidettiin sponsoreilla, eihän penniäkään oltu vielä ansaittu. Menin Tampereelle häntä tapaamaan, kysyin asiaa ja hänen ensimmäinen kysymys oli: Miksi minun pitäisi sinun mielestä lähteä tähän mukaan, kun mä pärjään itsekin niin hyvin. Ja jokainen heistä kysyi ensimmäisenä kysymyksenä: lähteekö Katri. Jotain ihan muuta kuin hänen urallaan on tähän asti ollut. Treenit, lava, tekniikka, catering, asut. Leidit-rundi ei tuottanut sinällään voittoa, muttei myöskään tappiota. Näin heillä oli koko päivä aikaa rakentaa ja vasta seuraavana päivänä piti tekniikan olla valmiina, kun soundcheck alkoi iltapäivällä neljän aikaan. – Kaikki toi oli ainoastaan sen takia mahdollista. – Se työ vain piti tehdä. Lasku kasvoi myös siitä, että porukalla oli aina kaksi hotellipäivää yhtä esiintymistä kohden. Ei joka hallissa ole tuoleja, Esa muistelee, ja toteaa, että ”pelkästään tuolit vaativat yhden rekan”. – Nopea avausbiisi ja toinen hidas balladi. Teksteistä vastasi Pekka Ruuska. Pelkästään biisejä treenattiin useampana päivänä viikossa. – Sitä tehtiin enemmänkin sen takia, ettei ainakaan miinukselle jäädä. Rahaa tarvittiin muun muassa pukuihin, kahden kuukauden treeneihin laulajien kanssa, bändille viikon treenit hyvällä palkalla ja tietysti Niemisen palkkaan. Tämä on haaste. Se oli kertalaakista kohdallaan. – Teknisen toteutuksen puolesta biisit olivat muuttuneet varmasti paremmaksi. Katri oli silloin uransa huipulla. Tämän kaiken pyörittämiseen perustettiin oma firma, Blue West. Liikuttiin aika monella rekalla. Jokaiselle saman kokoinen siivu biisejä. Perusteluina oli, että käsillä on yksinäisen solistin työtä aina tehneelle poikkeuksellinen hanke. Miehelle tällainen, näinkin merkittävä asia, ei olisi tullut mieleen. Jaksaako Raili. Mitään biisirypästä, mistä valita ei ollut. ”Kukaan ei yhdelläkään keikalla kaivanut nuotteja esiin.” 06-13 Ikimuistoiset 123 Nieminen.indd 9 06-13 Ikimuistoiset 123 Nieminen.indd 9 30.1.2023 19.04 30.1.2023 19.04. Biisejä ja varsinkin stemmoja harjoiteltiin alkuun yksin pianon kanssa. Me tehtiin mittatilaustyönä kaksi biisiä ja Pekka Ruuska oikein hyvät tekstit. Levylle taltioitiin varovaisesti uudelleen sovitettuja versioita vanhoista biiseistä ja kaksi uutta kappaletta: Nää laulut rakkaudesta soi ja Laulun mä sain. Se oli aika monen päivän kuuntelusessio, missä piti ensinnäkin kartoittaa kaikki isot hitit, mistä tän ohjelmiston pitää koostua. Vetäjäksi ryhtyi Hilkka Ahde, jonka lisäksi töissä oli pari muuta henkilöä. Siirryttiin, rakennettiin, ja esiintymispäivänä chekattiin ja meikattiin. Studiosessioissa olin tuottajana Leri Leskisen assaroidessa ja Markus Kaarlonen miksasi diskoimpia biisejä
Tytöt – korjaan leidit – oli sitä mieltä, että tehdään, koska riskiä ei ollut ja hinta kattoi kulut. Asuttiin hotelleissa, oli välipäivä. Kundit vietti sillä aikaa sitä rock’n’roll -elämää. Muutamaa vuotta myöhemmin hän jopa toi mulle ja äänittäjä Jetro Vainiolle omalla kustannuksellaan tuplaplatinalevyt, jotka hän oli itse teetättänyt. Platinaversiossa tekstit on käännetty englanniksi. Ainoa, joka puuttui oli Gugi ja hänkin vain alkuvaiheessa. Vikat keikat Ruotsissa soitettiin jo aika pienille yleisölle ja oli aika kornin näköistä kun isossa hallissa oli vähän väkeä. Eikä ne heti tule katsomaan uudelleen. Silloin sovittiin myös, että siihen hanke sitten ehdottomasti loppuu. Ja siinä me kertakaikkiaan onnistuttiin. Tarja Turunen: Henkäys ikuisuudesta, Universal 2006 Esa Nieminen kaivaa esiin kaksi versiota albumista, normija platinapainoksen. Esa kiittelee Turusen laulamiseen ja siinäkin eritoten lausumiseen keskittyneen argentiinalaisen panosta. Koko homma meni onnellisissa merkeissä. Äänitysten edetessä Esaa hämmästytti myös miten hyvin ”Helkkarin ammatti taitoista ja tarkkaa duunia.” 06-13 Ikimuistoiset 123 Nieminen.indd 10 06-13 Ikimuistoiset 123 Nieminen.indd 10 30.1.2023 19.04 30.1.2023 19.04. Laulupäivien keskellä täytyi pitää kahden tunnin ruokataukoja, kun Turunen otti heitä sisään. – Mestarit oli siinä vaiheessa jo kuivahtanut. Seuraavalle kesälle tuli vielä keikat Joensuun laululavalla ja Ilmajoen musiikkijuhlilla. Anna Erikssonin Kun katsoit minuun ja Kaikista kasvoista. – Jokainen solisti kiitti jälkikäteen, että se oli heidän elämässään luksusta. Sensijaan Nightwish-yhtyeen maanrakoon haukkuma Marcelo Cabuli, Tarjan tuleva aviomies, oli osatuottajana studiossa. Siitä me tiedettiin, että tämmösiä megaprojekteja, jotka kiertää lätkähalleja, ei kannata tehdä liian pitkään näin pienessä maassa. Siitä eteenpäin prosessi eteni ihan normaalin levytuotannon mukaisesti. Universal oli juuri silloin ostanut Spinefarmin (eli Nightwishin levy-yhtiön) jonka päällikkönä oli Riku Pääkkönen, jonka kanssa Esa ei puhunut kertaakaan albumista. Keskustelut käytiin ainoastaan Kokljuschkinin kanssa. – Mä kysyin Gugilta, että ”Hei haloo, mitäs nyt tehdään. – Nightwish-pojat oli sitä mieltä että Marcelo aiheutti Tarjan potkut puuttumalla bändin liidaukseen ja asioihin. Kesäkeikat mukaanlukien Leideistä tuli vuoden mittainen projekti. Päinvastoin. Marcelo joutui välillä huomauttamaan asiasta, mutta koska hän oli kuitenkin bändin mielestä täysin ulkopuolinen siinä yhtälössä, niin tää oli lopputulos. – Mä ymmärsin syyn, koska ennen kuin me aloitettiin, Tarja sai ”potkut” Nightwishista. Se oli tavallaan etabloituneiden taiteilijoiden yks iso projekti, jossa täytyi tehdä heidän uralleen kunniaa. 10 www.riffi.fi 1/2023 Projektin elämänkaari sovittiin etukäteen. ”Nightwishin solisti. – Se kävi hänelle sen verran ylivoimaiseksi, että hän tarvitsi apua kaiken tämän kanssa. Ei markkinointiin, ei biiseihin, eikä kertaakaan kysynyt miten levy edistyy. Onko ne levy-yhtiön kanssa myös?” ”Ei, jos Tarja on vaan henkisesti ja fyysisesti kunnossa, niin siitä vaan.”, oli toimarin vastaus. Liput oli kuitenkin aika kalliita. Esa oli täysin varma, että projekti saattaa peruuntua tai vähintään siirtyä vuodella, mutta niin ei käynyt. Firman toimitusjohtaja Gugi Kokljuschkin otti Esaan yhteyttä ilmoittaen, että Tarja Turunen haluaisi tehdä joululevyn. Sopimuksessa laulajat olivat kertakorvauksella per konsertti, ja palkka oli suuruudeltaan ”kova”. – Mä olin ihan, että wau! Tää on kummallinen yhdistelmä, mutta mukana ollaan. Kimaraan kuuluivat myös Abban Thank You for the Music, John Lennonin Happy Xmas, muutamia tuntemattomia englanninkielisiä biisejä ja tietenkin jo tutuksi tullut Lumiukko-elokuvan kappale Walking in the Air. En etsi valtaa loistoa. Muuten ei mitään syytä hurjastelle budjetilla. Mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa Marcelosta. Tarjan versio taas oli, että aina kun tultiin uuteen kaupunkiin, hänellä oli valtava garderobi, joka piti hoitaa pesuun. Kiertue aikataulutettiin loppumaan niin, että jokainen pääsee syksyllä jälleen omille keikoille. – Ihan tilattuja keikkoja, missä ei ollut enää omaa riskiä. Mutta ei se sitten suinkaan siihen päättynyt. Musiikkituottajien tilastojen mukaan sitä on myyty kaikkineensa 22 873 kappaletta. Sen lisäksi yksittäisiä biisejä joidenkin Universalin artistien levyille. Okei, minkälaisen?” ”Perinteisen.” ”Suomen kielelläkö?” ”Ei pelkästään, vaan suomen, englannin ja espanjan kielellä.» Biisivalikoima vaihteli Ave Mariasta suomalaisten merkkisäveltäjien kappaleisiin, joiden joukossa taas oli mm. Hän hoiti lehditötilaisuudet. Jokaisella alla upouusi Saab. Tää tehdään Nightwishin levy-yhtiölle ja ne on riidoissa bändin kanssa. – Hän ei korvaansa lotkauttanut tämän levyn eteen. Hän meni tapaamaan niitä ihmisiä keitä piti tavata. Kun levyä alettiin tehdä Finnvoxissa, parveili studion ulkopuolella valtavasti Tarja-faneja eri maista. Onnellinen muisto. Esa oli vähän aiemmin tehnyt Universalille kaksi isoa hittiä. Leidit-konserttitaltiointi on tullut nyt tv:stä neljä kertaa ja jonain päivänä, kun aika jostain heistä jättää, siihen tullaan palaamaan. Kundit oli missä milloinkin osallistumatta mitenkään tähän puoleen. Eikä koskaan kahta päivää peräkkäin. Ne oli aloittaneet ’99 ja jatkoi aina vuoteen 2001 asti. Esa spekuloi, että Pääkkönen todennäköisesti tiesi, että Turusta ollaan erottamassa. – Mun 50-vuotiskonsertissa 2002 ne kokoontui vielä kerran laulamaan nää uudet biisit. Loppukesällä tehtiin silti neljä ylimääräistä keikkaa, joista jouduttiin käymään uudet neuvottelut artistien ja bändin kanssa. Levy-yhtiö oli laskenut, että normaalikokoisella komppibändillä ja jousiryhmällä pärjätään. Loppuu jengi kesken. – Helkkarin ammattitaitoista ja tarkkaa duunia. Leidit levyllä myi kultaa samana keväänä ja oli itseasiassa tehnyt niin jo etukäteen. Mukana oli myös Sibeliuksen ja Heino Kasken vähän tuntemattomampia klassisia biisejä, esimerkiksi vaikkapa Mökit nukkuu lumiset. – Mä kattelin, että tää on oikeasti ”maailmantähti”
Valtamedia oli Nightwishin puolella. En tiedä kuinka paljon he kelasivat hommaa kaksistaan. Eikä vire muuttunut. Hän ei edes lähtenyt tarjoamaan niihin biiseihin sitä klasarijuttua. Esa ei osaa sanoa, onko Cabulilla mitään merkittävämpää musiikkitaustaa. Siihen mennessä niitä oli ehtinyt kerääntyä noin neljäkymmentä. Hän antoi lauluista aivan suoraa kritiikkiä. Sen kuulee bassoraidasta ja hivenen tummuneesta soundista. Tarjan levyn kannessa lukee, ”There’s no Christmas bells on this album”. Minä ja äänittäjä siinä tuijoteltiin kattoon. Mun mielestä asia ei kuitenkaan ollut niin. Tuli aika suoraa palautetta, mutta hermot piti. – Tarja on tutustunut häneen, kun hän on myynyt bändille keikkoja Etelä-Amerikassa. Hän ei mitenkään halunnut puhua asiasta, eikä myöskään mitenkään voivotellut kohtaloaan. Olivat täysin hiljaa ja keskittyivät tähän projektiin. Siitä tuli helvetin hyvä, kaunis levy. – Tosi hyvä meininki. Ehkä sen aika tulee. Nyt he keskittyivät Tarjan soolouraan, eivätkä lähteneet mustamaalaamaan ketään. Sen hän osaa kuitenkin sanoa, että argentiinalainen on täysi Beatles-friikki. Kuten myös Esa Nieminen itse. Sessioista jäi hänelle hyvä fiilis. Mä otin niitä mielipiteitä mielelläni vastaan. Cabulilla ei ollut kuitenkaan minkäänlaista veto-oikeutta, eikä taiteellisiin asioihin mitään asiaa. Ja korjattavaa riitti. Cabulin tuottamisesta oli Esalle suuri apu, sillä hän kiinnitti soundillisesti huomiota sellaisiin asioihin, joihin hän iskelmätuottajana ei välttämättä olisi tarttunut. Eniten hän ihmetteli, että erottaminen tehtiin kirjeellä, muistelee Esa, ja jatkaa: – Tarjaahan mustamaalattiin aika isosti. Asetelmahan näytti aika selvältä: ulkopuolinen tyyppi haluaa hajottaa bändin. Vaikka albumi on välillä aika raskasta särökitaroineen, ei studiossa tullut kiusausta vääntää mitään kappaletta Nightwish-muottiin. Totean Esalle, että kilpailu joululevyrintamalla on kyllä aika kovaa, kun joka vuosi julkaistaan varmaan viisitoista uutta suomenkielistä joululevyä. – Hän ei laula paineella, vaan heleällä äänellä. Ja ihan oikeita mielipiteitä, Esa korostaa. Hän istui koko miksauksen ajan mukana ja toi oman mielipiteen esille, kun kysyttiin. www.riffi.fi 1/2023 11 kaksikko pystyi pariskuntana keskittymään toisen työhön ilman että tuli ristiriitaa. Hänellä on hyvin nätti, lyyrinen sopraano. – Jep, joka helkkarin iskelmäartisti julkaisee joululevyn. Henkäys ikuisuudesta -albumi pokkasi ilmestymisvuonna platinaa ja on Musiikkituottajien tilaston mukaan myynyt tähän mennessä 50 293 kappaletta. Mä ihmettelin, että jumakauta tää tekniikka on nykyään taitavaa! Ja tää oli vielä 2006. Saman tilaston mukaan se on myös Tarja Turusen myydyin sooloalbumi. Studiopäiviä tuli monta ja jokaisen jälkeen pariskunta otti kopion sen päivän lauluista. Ja muistuttaa ehkä eniten Nightwish-maailmaa, muttei sitä Tarjan laulamaa. Esa sai Sonylta – jolle hän ei ole paljoa hommia tehnyt (sillä mies on ollut Warnerin kaartia) – toimeksiannon. Vastasi lyhyesti jos kysyttiin. Sovitukset on joissakin ihan banaaleja. Jousista huolehti Heikki Hämäläisen jousikvartetti kaupunginorkesterista. Ainoastaan Turusen lauluun liittyviin seikkoihin. Seuraavaana aamuna korjattiin jopa yksittäisiä sanoja aikakoodien avulla. Se soi vaan säälittävän vähän radiossa. Kompit tehtiin tutuilla luottojätkillä: Ako Kiiski bassossa, Sami Kuoppamäki rummuissa ja Juha Lanu kitarassa. 06-13 Ikimuistoiset 123 Nieminen.indd 11 06-13 Ikimuistoiset 123 Nieminen.indd 11 30.1.2023 19.04 30.1.2023 19.04. Joka päivä. Reijo Taipale: Valon Lapsi, SonyBMG 2014 Valon lapsi jäi Reijo Taipaleen viimeiseksi albumiksi. Näinpä lauluja tehtiin kaksi viikkoa. – Basso menee alhaalla alueelle, johon se ei normaalisti pääse. Esimerkiksi Walking in the Air on Cliff Richardin tyyliin aika erikoinen versio aiheesta. Esa esitti toiveen, että koska biisimateriaali on erilaista, pitäisi klassiset kappaleet laulaa klasarityyliin, ja popparibiisit keveämmällä otteella. Ne oli hyväksyneet bändin päätöksen, en tiedä olivatko jopa toivoneet sitä. Levyä tehtiin tarkasti ja huolella, erityisesti lauluja. Hän ei ollenkaan hyppinyt mun tai Jetron tonteille. – Mun mielestä niissä biiseissä joku muu – Tarjan laulusuoritus tai hienot jouset vaikka – oli mulle tärkeämpää. Zikaviruksesta ja lintuinfluenssasta huolimatta Turusen erottaminen Nightwishista oli pitkän aikaa valtakunnan ykkösuutinen, joka jakoi fanikunnan kahtia, mutta eittämättä satoi julkisuuden kautta kummankin osapuolen laariin. Erittäin hyvä Tarjan uran ja imagon vaalija. Sessiot olivat Esalle ensimmäiset, joissa digitaalisesti laskettiin jo tehtyjen taustojen sävellajia yhdellä pykälällä. Ei niitä paineita ollut. Laitetaan jotain tiukuja soimaan. Se mediamylläys ei näkynyt mitenkään studiossa, vaikka samana päivänä olis ollut jotain otsikoita. Se ei ainakaan onneksi välittynyt meille ja saatiin täydellinen työrauha. – Sillä oli myös erittäin hyvä psykologia. Yllättävän hyvin se toimi, mikään ääniaallon värinä ei muuttunut. Mutta hän kiinnitti huomiota sellaisiin asioihin, kuten kitaran volumeen tai vastaavaan. – ”Ei noin voi lausua!”. – Se on aika suoraan skribattu siitä. Mitä se onkaan tänään. Sopraanon alueelta, aika korkealta, mutta ilman mitään kailotusta tai äänen isouden näyttöä, mitä klasarit joskus tekee
Mä en kokenut sitä varmaksi ykkösbiisiksi. – Ja sitten Reijoa tapaamaan, biisejä oli jo alkanut tulemaan ja Reijolla oli myös jotain ehdotuksia. Joka tapauksessa sitä levyä ei olisi ikinä pitänyt tehdä. Nyt hän oli sängyssä makaavan vaimonsa hoitaja. ”Joo mutta sijoitetaan se sinne albumin keskelle. Tää nolaa koko helvetin hienon uran. Hän varmaan luuli, että on vielä sellaisessa kondiksessa että homma hoituu. Nimibiisin säveltäjä Tuure Kilpeläinen oli oman kappaleen radiosta kuultuaan postannut someen hyvin kriittisen vuodatuksen, miten hänen säveltämästä kappaleesta oli tehty niin valju. Löin pianosta ”bling” johonkin välisoittoon... Siis toinen kuppi otsalle, toinen takaraivolle. – Mä soitin Tuurelle, nyt äkkiä se sun teksti pois sieltä somesta! Sä et voi olla noin rakastunut omaan kunkkubiisiis. Reijo se meni jo. Tähän mennessä joka levyllä oli ollut uusia biisejä. Ettei tää murenna mitään hienosta urasta. – Että niissä tunnelmissa… Mä koin itse, että tässä huorataan rahalle. Haettiin noin yhdeksää biisiä. Sekään ei toiminut. Niin voitaisiin aloittaa äänitykset. – Menin palaveriin, Reijo ei ollut paikalla. Reijo ei ollut enää siinä kunnossa. – Soitin Matintalolle, että mikä tilanne. ”Mutta kun se ei opi biisejä!”, Esa jatkoi. – Yritettiin uudelleen, eikä tullut mitään. ”Voi saatana. Tää on surullinen tarina. ”Eikun tee vaan!”, Esaa tuputettiin. Että Reijon levy myy viistonnia joka tapauksessa, niin se tuo rahat takaisin ja jää jopa vähän plussalle. Se oli tommosta. Oot sä varma, että se edes on hyvä biisi. Ääni oli ikäisekseen kunnossa, mutta kappaleiden oppiminen tuotti hankaluuksia. Mä mietin, että tää on ihan legendanraiskausta. ”No nyt kuuluu!” ”No saapa nähdä”, Esa huokasi istahtaessaan tarkkaamon tuolille. Biiseistä päätettiin vaihtaa puolet laulajalle tutumpiin, aiemmin äänitettyihin kappaleisiin. Matintalo kertoi Esalle, että Taipale haluaisi tehdä todennäköisesti viimeisen levynsä. Mitä järkeä on tehdä kolkyt vuotta sitten levytettyjä biisejä uudelleen. Se ei ollut enää Reijo Taipale vaan vanhus, jonka muisti pätki. Koska sisäänmenojen kanssa oli ongelmia, Esa päätti että otetaan kokonaisia ottoja. Vaikeuksien kautta perille, mutta ei voittoon, Esa tuhahtaa. Mutta ainoa tapa saada levy valmiiksi oli vaihtaa viisi biisiä. Soitin Matintalolle, että mitä tehdään. Ei oo totta! Toi on tehnyt neljäkymmentä levyä! Otin ne pois hänen päästään, ”onko näissä luureissa jotain vikaa?”, esitin ja asetin ne sen korville. – Se äänittäminen oli sellaista että: Reijo, tule neljän tahdin jälkeen mukaan. Treenit alkoivat, mutta Taipaleen hoksottimet kävivät vähän hitaalla. – Mun mielestä se oli niin aiheetonta. – Soitin Matintalolle laulua, ”kuuntele nyt tätä! Se ei ole yhtään läsnä, se osaa ne tekstit muttei tajua niitä”. ”Tsori, mulla on ollut kaikkea… Mä otan sen pois, sorisori…” Kerroin mikä on Reijon tilanne. Mä en nää sitä, ”Reijo kuuletsä?!” Rohinaa kuuluu. Ilmeni että Taipale on kärsinyt pienistä verisuonikatkoksista, jotka saattavat vaikuttaa tasapainoon ja puhekykyyn. Hän laittaa kuulokkeet päähän väärinpäin. Ja laulaja oli aivan kauhuissaan, kun hän ei ollut ikinä suunnilleen edes keittänyt kahvia. – Ihan kuin lapselle puhuisi. Radiohaastatteluun mun piti mennä mukaan, koska Reijo ei osannu puhua uudesta levystään juurikaan. 12 www.riffi.fi 1/2023 Seppo Matintalo oli ollut vuosikausia Reijo Taipaleen tuottajana ja A&R-miehenä jo pitkään. Mutta ei mitään ”merkittävää”. Meillä oli jotain käännösbiisejä ja Tuure Kilpeläisen Valon lapsesta tehtiin levyn nimibiisi. Annetaan huilata tai siirretään seuraavalle päivälle. 03 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi Kuninkaankatu 13, TAMPERE 03 222 5570 info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Kirkkokatu 7, SAVONLINNA 015 515 670 soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com S ITINKULMA S ITINKULMA Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi 06-13 Ikimuistoiset 123 Nieminen.indd 12 06-13 Ikimuistoiset 123 Nieminen.indd 12 30.1.2023 19.04 30.1.2023 19.04. Maailmanlopun tie, eli Chris Rean Road to Hell, joka on myös tällä levyllä. Reijo Taipaleen levytysura kesti neljäkymmentäkahdeksan vuotta. Laulatetaan niin kauan kunnes hän väsyy. Normaali briiffaus: tee sovituksia, pitää tulla uusia biisejä, kysele säveltäjiltä… Reijo oli tehnyt aiemmin uskomattomia versioita kuten Eppujen Voi kuinka me sinua kaivataan, mikä oli yllättävän hyvä versio häneltä. Reijo tykkää siitä ja se on oppinut sen jo”. ”Eikun tehdään! Tää on budjetoitu ja kyllä Reijo aina viisi tonnia myy”. Alzheimeria sairastanut tango-ikoni poistui keskuudestamme vuonna 2019. Mä olen aina ollut ylpeä siitä, että olen tehnyt Reijo Taipaleen kanssa levyn, mutta se ei käänny eduksi hänelle eikä levy-yhtiölle. – Sit piti antaa jotain merkkejä. Ei tästä tule mitään. Mä meen katsomaan. Taipaleen vaimo oli samoihin aikoihin katkaissut jalkansa ja Reijo joutui käytännössä hänen kotihoitajakseen. u ”Sitä levyä ei olisi ikinä pitänyt tehdä.” Lähikauppa palvelee! Menossa mukana Hämeenkatu 23, LAHTI 03 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi Veikkointie 16, NUMMELA 010 281 3730 myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Pinninkatu 26–28, TAMPERE Puh. Mitäs tehdään. Mä sanoin jo aiemmin Matintalolle, että tästäkö me tehdään albumin nimi. Sori, sori…”. ”Okei joojoo, laita pyörimään.” Ja taas sama juttu. Miksi tää pitää tehdä. – Tietyissä jutuissa pitäis vaan olla tyylikäs ja kunnioittaa ihmisten pitkää uraa ja helvetin hienoa mainetta. Se oli epäonnistunut projekti. Tää piti tehdä sen takia, että se oli budjetoitu syksyn myynteihin! Sama kun Kari Tapion kuoleman jälkeen julkaistiin neljä albumia seuraavan kolmen vuoden aikana, niin kaikki sanoi että toi on kuin haudanryöstöä. ”Aijaa??”, kuului toisesta päästä. Me tehdään nyt kaikkemme ettei niin käy. Ja Kentin Dom Andra. – Mennään ensimmäisen kerran studioon, pohjat on lähes valmiina, Reijo valmiina laulamaan. Niissä tunnelmissa levy sitten kasattiin
Itselleni ylivoimaisesti kiinnostavin kirjan osuus oli viimeinen neljännes, jossa koko levytrilogia avattiin studiossa. VIRTANEN Lisää kirjaja levyarvioita sekä tuoteuutisia löydät Riffin jatkuvasti päivitettävältä nettisivustolta riffi.fi ! 14-17 Ajankohtaiset.indd 14 14-17 Ajankohtaiset.indd 14 31.1.2023 18.09 31.1.2023 18.09. Erityisesti Sepiassa – levyn suosikkini – Kujanpään pianon säestyksellä soivat laulumelodiat luovat pohjattoman kaihoisan tunnelman. Tähän jatkumoon Old Ways, New Ways istuu hyvin luontevasti. Aroluoma kertookin, kuinka vaikea levy Tri-Logy on hänelle sen jälkeen ollut. Ehkä se kansanmusiikki oli viuluissa, sillä jousisoittimet ovat vaihtuneet puhaltimiin. Ensembelen ydinporukan muodostavat basisti Tero Tuovinen, rumpali Jussi Miettola ja kitaristi Timo Kämäräinen, joka on soittanut kaikilla Kujanpään neljällä levyllä. Tämä tarina luo kehikon, joka tuntuu välillä epäkiinnostavalta, jopa turhaltakin. Opus tavallaan jatkaa siitä, mihin Viljami Puustisen kirjoittama Petri Wallin Saaga loppui. Levyn soundissa on perkussiivistä jäntevyyttä. Jukka Jyllin, Sami Kuoppamäen ja Robert Palomäen tarinoiden myötä monet biisit aukenivat täysin uudella tavalla ja jopa Tri-Logyn kuunteleminen tuntui mieltä avartavalta. Toisaalta se luo kaikkeen nimenomaan omakohtaisuuden vuoksi helposti seurattavan punaisen langan. Olemme samaa ikäluokkaa, joten minun on helppo samastua Aroluomaan. Myös Kingston Wall muuttui kolmen levynsä myötä, kun jamittelevasta rock-triosta kasvoi trancepulputuksella vahvistettu psykedeliatrippi. Sekoiluksi menneet vuodet johtivat lopulta irtisanoutumiseen koko psykedeliakulttuurista. Myös itselleni Wallin murheellista loppua enteilevä levy on ollut traumaattinen. Huippuammattilaisista kootun Juha Kujanpää Ensemblen soitto kohottaakin kokonaisuuden yleväksi, jopa hartaaksi. Erityisesti meritoituneet Joakim Berghäll (saksofoni) ja Verneri Pohjola (trumpetti) tuovat herkkyydellään upeaa maisemaa. Kohdettaan hän ei koskaan tavannut, mutta omat vaiheet rocksoittajana ja Kingston Wall -fanina käydään heti alkuun läpi. Pohjola loistaa upeasti soivassa Morning Star Rauhoittavan kaihoisaa instrumentaalimusiikkia /Aamutähti -kappaleessa ja Berghällin fonipyrskähtelyt luovat hauskaa jännitettä Trekators-kappaleessa. Tärkeä osa soundia ovat myös laulajat Eeppi Ursin, Susanna Lukkarinen ja Jouni Kannisto. Tämä on hyvä ratkaisu. Nyt hän on tarttunut kunnianhimoiseen hankkeeseen selvittää kitaristi Petri Wallin soiton ”salaisuus”. Silti tunnelma ei ole paatoksellinen, vaan keveä. Heidän sanaton ja saumaton laulunsa tekee moniin kappaleisiin tunnelman, joka tuo mieleeni jazzmestari Heikki Sarmannon musiikin, vaikkei Kujanpään tuotanto varsinaisesti jazzia olekaan. Toinen kysymys on se, kuka kokee mielekkääksi loputtoman kitarakamojen ruotimisen. Niinpä myös Wallin ilmaisu muuttui vahvasti matkan aikana. Petri Wallin traaginen loppu oli vauhdittamassa päätöstä. 14 www.riffi.fi 1/2023 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA S äveltäjä ja pianisti Juha Kujanpään levyllä yhdistyvät elementit tekevät kokonaisuudesta vaikeasti kategorisoitavaa ja ajatonta. Varmasti osansa, mutta toisaalta räiskyväluonteinen Walli maalasi isolla pensselillä. Kirja onkin myös Aroluoman matka hänen omaan menneisyyteensä 90-luvulle. Musiikki soljuu pakottomasti kuin vuoristopuro, sen enempää itsestään meteliä pitämättä. Juha Kujanpää on julkaissut vuosien 2013– 2017 aikana kolme erinomaista instrumentaalilevyä. Neljänsadan sivun jälkeen Aroluoma pääsee myös lopulta päätelmäänsä, mikä on tavallaan itsestäänselvyys: ”Petri Walli sai soundinsa aikaan olemalla Petri Walli.” Kingston Wallin perintö Kirjoittaja: Kimmo Aroluoma ISBN: 978-951-1-44364-3 Kustantaja: Like, 2023 ARVIO: TOMMI E. VIRTANEN Haamujen jäljillä K itarateknikko Kimmo Aroluoma on tunnettu kitarasoundeja ruotivista blogeistaan ja kahdesta kirjastaan. Levyn aloituskappaleen aloittaa kantele, jota soittaa Kujanpään puoliso Emmi Kujanpää. Juha Kujanpää: Old Ways, New Ways Kuu Records, 2022 ARVIO: TOMMI E. Edellisten levyjen kansanmusiikkivaikutteet ovat painuneet taka-alalle. Kuulostaako mielipuoliselta. Kuten nimikin kertoo, kirja keskittyy lähihistoriaan, jossa Aroluoman tehtävänä oli työskennellä Kie von Hertzenin kitarateknikkona KW:n tribuuttikeikoilla vuonna 2019. Tilalle on tullut yhä enemmän elokuvallisia sävyjä jazzin ja progressiivisen musiikin väliseltä nimeämättömältä vyöhykkeeltä. Entä kuinka suurta merkitystä messinkisellä tallalla tai mikkien tehoilla oli taiteellisissa ratkaisuissa. Sitä Aroluoma itsekin pohtii omaelämäkerrallisesti etenevässä kirjassaan, jossa hän dokumentoi omaa tutkimusmatkaansa Wallin mielen saloihin. Jatkuva itsereflektointi on kuitenkin se elementti, josta kirjaa olisi ehkä voinut tiivistää. Albumiin kiteytyy kaikki se turhautuminen mitä luomisvoimaisen Wallin sekoaminen ja ennenaikainen kuolema niin monessa meistä aiheutti
Allen & Heath, Beyerdynamic, Bose sekä DB Technologies. Arva Audion Suomessa edustamia tuotemerkkejä ovat ATC:n studiomonitori, sekä d&b audiotechnikin ja K-Arrayn PA-järjestelmät. 5 25 75 95 100 Riffi 2023-01 Puolisivu Luminex tiistai 24. Akukon oy:llä.. Samalla tiedotetaan, että Noretron Communication on rekrytoinut myös projektisuunnitteluun ja asennuspuolelle uutta voimaa. Huollon koordinaattorina aloittanut huoltoteknikko/ soitinrakentaja Heidi Meri on aiemmin työskennellyt F-Musiikilla soitinja laitehuollossa. Lisätiedot F-Pro • f-pro.fi Noretron Communication Veli-Heikki Auvinen on aloittanut uudessa toimessa Noretron Communicationin palveluksessa. Lisätiedot: Intersonic • intersonic.fi Maahantuontiuutisia Yamaha Pro Audiolle uusi maahantuoja Electro Waves ja Yamaha ovat solmineet Yamaha Pro Audio -tuotteiden jakelua koskevan sopimuksen, joka astui voimaan 1.12.2022. Lisätiedot: Electro Waves • electrowaves.fi 14-17 Ajankohtaiset.indd 15 14-17 Ajankohtaiset.indd 15 31.1.2023 18.09 31.1.2023 18.09. tammikuuta 2023 15.37.55 Nimitysuutisia Arva Audio EM Nordicilla pitkän uran tehnyt Tuomas Lyly on astunut Arva Audion palvelukseen vastuualueenaan tekninen myynti ja tuotetuki. Auvinen on työskennellyt aiemmin Nores oy:llä, Noretron Audiolla, Brightilla sekä F-Pron palveluksessa Noretron Communicationin tuotemerkkeihin kuuluvat mm. Ashlyn sekä KV2 Audion prosessorit ja mikserit, sekä FBT:n ja KV2 Audion PA-laitteet. F-Pron tuotemerkkeihin kuuluvat mm. Toiminnan samalla laajentuessa myös henkilöstöä lisätään. Lisätiedot: • noretroncommunication.fi/ Intersonic avaa oman huollon Olariin Käytännössä Audicon nimissä ollut yksikkö siirtyy Intersonicille. Toimenkuvaan kuuluu, että Tuomas osallistuu myös projektisuunnitteluun ja avustaa hankkeiden toteutuksessa. Lisätiedot: Arva Audio • arvaaudio.fi F-Pro Pitkään Tampereen konservatoriolla musiikki teknologiaa opettanut ja sittemmin Tampereen Musiikissa työskennellyt Juha Sipilä puolestaan vahvistaa nyt F-Pron henkilöstöä. Hänen vastuullaan on myynnin ja markkinoinnin sekä tuotevalikoiman kehittäminen. Projektipäällikkö Jacob Löflund on aiemmin työskennellyt mm. Yamahan tuotteista Electro Wavesilla ottavat vastuun projekti-insinööri Kari Lehtonen, UC-tuotteiden myynnistä vastaava Jorma Kaarela, tekninen asiantuntija Minka Matikainen sekä huollosta vastaava Lasse Konttinen
Minulla oli myös vähän progempi täppäilyriffi, jota olin pyöritellyt mielessäni jonkin aikaa. Myynti: Universal Audio -jälleenmyyjät www.msonic.fi S O U N D & V I S I O N 14-17 Ajankohtaiset.indd 16 14-17 Ajankohtaiset.indd 16 31.1.2023 18.09 31.1.2023 18.09. Kuuntelen. Ei kumpaakaan. Right Now. Ghost To Ghost on kolmas tulevalta pitkäsoitolta lohkaistu single ja siitä on juuri julkaistu musiikkivideo Youtubessa. Soundit ovat progea ja metallia, arvelen. Ja tämä onkin hyvä, sillä erinomaiset – saGardenhead, hauska tutustua nottaisiinko nyt ”kansainvälisen tason” – laulusuoritukset sekä lopun tuplavalssiosuudelle sijoittuva tyylikäs ja melodinen kitarasoolo viipyilevine nuotteineen ovat komeaa kuunneltavaa. Rennosti keinuvaan 6/8-rytmiikkaan päästään lopulta kappaleen loppupuolella ja mielikuvatasolla tässä uidaankin kohti niitä progebändejä, joiden musiikissa melodisuudella on ollut rytmistä kikkailua suurempi painoarvo. Liikkeelle lähdetään tiukasti ajetulla 7/8-tahtilajilla, joka dominoi meininkiä koko alkukappaleen, vaikka välillä kolmijakoisuudella leikitelläänkin. Sanoitukset kertovat niin suuresta menetyksestä, että koko maailmankaikkeus luhistuu sen painon alla.” No, valssihan tahtoo sanana tuoda ihan ensimmäiseksi mieleen ruotsalaisittain kepeällä poljennolla vedetyn fallerii-falleraa-osaston saaristolaisjuhannuksineen. Josko kumminkin tässä olisi kyse folkkaavammasta tai vaikka afrikkalaisvaikutteisessta musiikista. Pitäkäähän korvalla! ARVIO: LAURI PALOPOSKI K U V A : JU S S I R A T IL A IN E N Classic Sound. Sitten eräänä päivänä aloimme jammailla näitä eri osia harjoituksissa ja palat loksahtivat kohdilleen. Gardenheadissa soittavat Jonne Nyberg (laulu & kitara), Antti ”Andy” Silkelä (rummut), Eero Silkelä (kitara) ja Antti Lammi (basso). 16 www.riffi.fi 1/2023 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA Y htyeen laulaja Jonne Nyberg kuvailee Ghost To Ghost -kappaleen kirjoitusprosessia: ”Kappale alkoi itse asiassa valssina, jota soitin akustisella kitaralla. Ei sitten alkuunkaan
Studio Popin aika on päättynyt. Kantaväki piti studion kuoppajaiset joulukuussa ja Ikimuistoisten sessioiden toimittaja Misha Kovunen hankkiutui paikan päälle kirjaamaan vielä viime hetkien tunnelmat. Pajalta on lähtöisin kotimaisen äänilevyhistorian eniten myynyt levy, ja studiossa vuosien saatossa työskennelleistä artisteista, tuottajista ja muusikoista saisi koostettua läkähdyttävän pitkän listan. Juttu julkaistaan Riffin verkkosivustolla 8. helmikuuta (riffi.fi/artikkelit/nettispesiaalit) ja se on vapaasti luettavissa. 14-17 Ajankohtaiset.indd 17 14-17 Ajankohtaiset.indd 17 31.1.2023 18.09 31.1.2023 18.09. www.riffi.fi 1/2023 17 Jäähyväiset Studio Popille! J oulukuun Riffissä (6/2022) Ikimuistoisia sessioitaan kertaili äänittäjä Jorma ”Hämis” Hämäläinen, jonka uran pisin yhtäjaksoinen vaihe on toteutunut Pöllölaaksona tunnetun MTV3:n rakennuskompleksissa sijainneessa Studio Popissa. Nyt koko kompleksi rouhitaan maan tasalle ja tilalle nousee asuntoja
Ja siellä on peltoaukeiden takana metsän reunassa myös paja, jonka pihalla voi kuulostella sananmukaisesti tuulen huminaa ja puron solinaa. 18-23 Virtalähde.indd 18 18-23 Virtalähde.indd 18 30.1.2023 19.08 30.1.2023 19.08. Siellä vanhan nelostien varressa on Kuhmoinen, päälle 2000 vakituisen asukkaan pirkanmaalainen kunta. Ja sisälle astuessaan musiikkia. 18 www.riffi.fi 1/2023 TEKSTI JA KUVAT: LAURI PALOPOSKI Kohteena Virtalähde Mastering – opintomatkalle käy! Reilu tunnin ajo Tampereelta tai Jyväskylästä, kaksi tuntia Helsingistä
www.riffi.fi 1/2023 19 Ä änitteet miksataan nykyään pääsääntöisesti digitaalisiksi tiedostoiksi, joita voi helposti lähetellä linjoja pitkin minne päin maailmaa vain. Täällähän peliliikkeet on nyt muutenkin kauhean pieniä. Englanninkieliset saatesanat käyvät järkeen, sillä toimeksiantoja Jaakolle tulee suhteellisen runsaasti suoraan ulkomailta. Kumpi masteroijalle on mieluisampaa, tehdä single kerrallaan sitä mukaa kuin niitä julkaistaan vai kokonainen albumi saman tien, kun toimeen tartutaan. – Mun mielestä se vaatii toisenlaisen pään. Stemmien kanssa työskentely kuitenkin poikkeaa normimasteroinnista oleellisesti. – Siinä tulee mieleen, että voiko sitä de-esseriä tässä ollenkaan edes käyttää sillä tavalla kuin haluaisi, vai muuttuuko esimerkiksi lausutun s-kirjaimen luonne jotenkin vääräksi… Sirpaleiset nykytuotannot Monikanavaisia immersiivituotantoja Virtalähteellä ei työstetä, mutta valmiiksi paketoidun steromiksauksen sijaan saatetaan masterointiin lähettää toisinaan raitapareja, joita ei ole vielä yhdistetty toisiinsa. Vai lähdetäänkö kenties oman osaamisen kartuttamiseksi katsomaan mitä sille miksaukselle oikeastaan tehdään. Ja toivon, että se sama välittyy sitten siihen musiikkiin itseensä. Mikä on nykyajan laitteilla onneksi ihan helppoa. – Kyllä se on oppimatka ihan selvästi. Ja varmasti onkin, kun on omat työtavat ja omat mieltymykset ja työkalut… Ja siksi mulle varmaan lähetetäänkin musiikkia, jossa saattaa olla mukana vaan terveiset, että ”do your thing”. – Kyllähän albumia on mukavampi tehdä kuin yksittäisiä singlejä. Äkkiseltään masteroinnin ytimen voisi ajatella olevan nimenomaan teknisen laadun huolittelussa, mutta pelkästään siitä ei ole kyse. Kyllähän tämä vaatii herkkää korvaa ja taiteellista näkemystä, että ylipäänsä voi tehdä. Soundin hiominen on vahvasti mukana. Sanon aina, että mä en kuuntele miltä musiikki kuulostaa, vaan sitä miltä se musiikki tuntuu. Stemmat, stemmit tai stemsit, kuten niitä kutsutaan, voivat olla esimerkiksi jaettuina siten, että laulut muodostavat oman kokonaisuutensa, komppi omansa ja vaikkapa koskettimet tai orkesteriosuudet sitten omansa. Ennen korona-aikaa täällä saattoi käydä melkein joka viikko joku asiakas, mutta kyllä se hiljeni pandemian aikana, kertoo Virtalähde Mastering perustaja ja omistaja Jaakko Viitalähde, jolla on kokemusta jo liki 20 vuoden ajalta. Että silloin ikäänkuin loksahdan osaksi sitä samaa kokonaisuutta. Itseäni helpottaa, jos saan tietää, että se albumikin on jossain vaiheessa tulossa. – Tietenkin on tapauksia, joista kuulee, että on ollut jotain ongelmaa ja sitten yritän parhaani mukaan auttaa. Enää ei tarvitse pakata nauhakelaa Kustin reppuun, tai ottaa pakaasia kainaloon ja ajaa itse viemään sitä masteroitavaksi. Mutta voiko rytmisiin asioihin enää masteroinnissa vaikuttaa. Vaikka tilanne on hiljalleen palautumassa ja ihmiset muutenkin liikkuvat jälleen vapautuneemmin, vierailijoita käy Virtalähteellä verraten harvakseltaan, ja todennäköisesti visiitille on silloin jokin erityinen syy. Puhutaan miksaajan desibeleistä ja sitten masteroijan desibeleistä, täsmentää Jaakko. Siinä välissä saan resetoitua pääni ja pääsen tekemään taas ”oikeata kaks’raitatyötä”. Eikö masteroijalla ole sitten tunnistettavaa ominaissoundia tai käsialaa tai eikö sellaista saa edes olla. Kuuntelen kokonaisuutta ja sitä, mikä asia esimerkiksi rytmisesti ehkä tökkii, ja käännän sen sitten päässäni sen jälkeen ehkä taajuuksiksi. – Niistä täytyy vaan sopia erikseen. Kompuran käyttöhän on mulla hyvin vähäistä ja sitä ei oikein voi edes käyttää ilman, että on päässyt jollain kiinni siihen taajuuspuoleen. Erityisesti Ranskassa on kuulemma yllättävän aktiivista asiakaskuntaa, joka hieman mystisesti on päätynyt työllistämään juuri Kuhmoisten masteroijaa Suomesta. Masteroijahan pystyy vaikuttamaan laajoihin kokonaisuuksiin: jos on vaikka A-osa jäänyt jotenkin liian tummaksi tai B-osat on liian kirkkaita, niin silloin käsitellään niitä biisejä osa kerrallaan. – Kyllähän vaikka kompressorin käyttö vaikuttaa ihan suoraan rytmiin, ja sen kanssa pitää ollakin varovainen. Hyvin harvoin asiakas puuttuu taiteelliseen puoleen, ehkä johonkin albumin tauotuksiin tai crossfadeihin… Mutta ei yleensä itse soundipuoleen. Lähden kumminkin siitä, että se tuote mikä mulle tuodaan, ne miksaukset, on se mikä sen on tarkoituskin olla ja sitä koetan tukea. Itse kuvittelen aina, että teen semmoista työtä, että jos sitä ei kuule, olen tehnyt sen hyvin. – En voi sanoa, että kuuntelen taajuuksia. – Luulen että se on vähän sellainen ”juttu”, Jaakko Viitalähde avaa, ja jatkaa: Mä olen kuitenkin täällä ketjun loppupäässä, niin lähdetään tämmöiselle retriitille mukaan viimeistelemään sitä omaa hommaa. Aika usein teenkin niin, varsinkin jos on isompia raitamääriä, että käsittelen yhtenä päivänä ryhmät ja teen varsinaisen masteroinnin toisena. Onko masterointi hyvän jalostamista vai puutteiden silottelua. – Aika 50/50 molempia puolia. Se on kuitenkin työläämpi homma ja kyllä mä laskutankin siitä pikkuisen enemmän, Jaakko kertoo ja toteaa, että työtavalla on kyllä vissit etunsa, koska masteroijalla on silloin mahdollisuus päästä tarvittaessa käsiksi syvemmälle miksauksen eri osa-alueisiin. Tarjoan Jaakolle pohdittavaksi, onko kyseessä silloin puhdas fiilistely vai varmistellaanko siinä taiteellisen näkemyksen toteutumista. Toisinaan työskentely ulkomaisen toimeksiantajan kanssa nostaa esiin mielenkiintoisia kulttuurisia havahtumisia vaikkapa laulua kuunnellessa. Eivätkö tekniset aspektit sitten kuitenkin linkity vahvasti juuri desibeleihin ja hertseihin. Mutta kun nykypäivä on nykypäivää, niin ei se mitenkään harvinaista ole, että tehdään sinkku kerrallaan albumia. – Kyllä mä olen kuullut, että mullakin on olemassa joku oma soundini. – Hyvin harvoin. Tehdään yhdessä tämä viimeinen vaihe ja sitten kun palataan, tuotanto on valmis. Ensimmäisen sinkun kanssahan ei näin välttämättä vielä ole, mutta jos tiedän, että sieltä alkaa tulla ”Oma lähtökohta on, että en tee vahinkoa äänelle.” 18-23 Virtalähde.indd 19 18-23 Virtalähde.indd 19 30.1.2023 19.08 30.1.2023 19.08. Mutta miten on, saapuvatko tuottaja ja artisti nykyisin kuitenkin itse paikan päälle valvomaan masterointia. Valtaosa töistä tulee netin kautta. – Taajuuskorjaus ilman muuta. Kumpi on tärkeämpää ekvalisointi vai kompressointi
– Jos tulee biisijärjestykseen muutos, niin tauotus menee aivan satavarmasti uusiksi siinä saumassa. Kuka tahansa pystyy masteroimaan hyvin, kun saa tarpeeksi aikaa. Äänittäjät ja miksaajatkaan eivät ole homogeeninen ryhmä, kokemus ja kouluttautumisen taso vaihtelee kovasti. Bassosoundista tehdään silloin helposti sellainen, että siinä on paljon ihan alimpia taajuuksia muttei kerrannaisia. Absoluuttista kaavaa tai referenssiarvoa ei bassopitoisuudelle ole, etenkään kun bassoa on arvioitava määrän lisäksi myös sävyn tai ominaisluonteen osalta ja ennen kaikkea suhteessa aina kuhunkin musiikilliseen tilanteeseen. Ja sen vuoksi olisi hyvä, että niihin jätetään kunnolla varaa. Mutta lähes aina saan miettiä itse tauot ja aika usein on osunut oikeinkin. Joukossa on ammattilaisten suunnittelemia ja toteuttamia tarkkaamoita, ja toisaalta täysin harrastuspohjalta itse rakennettuja. Mutta toimitetaanko aineisto masterointiin yhtenä valmiiksi koostettuna kokonaisuutena vai putkahteleeko putkesta yksittäisiä biisejä masteroijan työstettäviksi. – Ja mielelläni teenkin. Albumia kasattaessa kappalejärjestys ja ylimenot yhdestä kappalesta toiseen ovat kriittisiä seikkoja, joita pohditaan yleensä jo miksaamossa. Laatua, laatua Materiaalia masterointiin tuottaa ja lähettää hyvin sekalainen joukko isoja ja pieniä studioita, joiden tilat ja kuunteluolot ovat varsin erilaisia ja vaihtelevia. – Valtaosin irtokappeleita, mutta joskus mukana tulee yksi mp3-pötkö malliksi. Ja riittävän nopeasti. – Isoin ongelma on usein ylikorostunut ja muhjuinen bassopää, josta kuulee että alimmat taajuudet ei ole siellä pajalla ihan hallinnassa. Mutta kyllä joskus joutuu pyytämään, että ottakaas ne 18-23 Virtalähde.indd 20 18-23 Virtalähde.indd 20 30.1.2023 19.08 30.1.2023 19.08. Sillä on tosi paljon merkitystä kuuntelukokemukseen. Yhtenäisyyden ylläpito pitkän aikajänteen yli on vaativaa. Vaikka jos ajatellaan kompressorin käyttöä masteroinnissa, niin enhän mäkään nykyään käytä kompressoria juurikaan kompressoimiseen dynamiikan rajoitusmielessä, koska se puoli on yleensä jo niin hyvin hallussa. Sopivalle tauolle ei ole yhtä ja oikeata vakiomittaa, sen pituus riippuu aina edeltävän kappaleen lopetuksesta ja seuraavan aloituksesta. Ammattilaisellakin on toki rajansa, eikä Jaakkokaan koe aivan kaikenlaista musiikkia itselleen ominaiseksi. – Joskus on tullut jonkun vanhan asiakkaan biisi kokonaan uutena versiona, johon havahtuu, että hetkinen – tämähän on tutun kuuloinen. Että on mitä feidata… Niitäkin tulee, joita täytyy sitten masteroinnissa jatkaa jollain kaiulla tai muulla konstilla, jos on vaikka liian äkäisesti feidattu studiolla. Mehän on tehty tämä joskus aikaisemmin, mutta ei se silloin näin hyvältä kuulostanut! Vaikka kehitys on Jaakon mukaan kulkenut parempaan vuosien saatossa, jää siihen masterointiinkin edelleen ihan selkeästi myös korjausja retusointitoimintaa. Jos ristiriita asiakkaan haluaman estetiikan ja oman näkemyksen välillä on liian suuri, asiakas ohjataan toisen firman puheille. Ja tämä ilmenee usein myös amatöörimiksaajilla, jos kuunnellaan pienillä kaiuttimilla, jotka ei ihan toista sitä alinta aluetta kunnolla. Mutta johonkin biisiin sopii sellainen möhköbasso. Mutta aika usein tulee silloin myös päivitettyjä miksauksia kappaleista. Tämä on varsin harvinaista ja tyypillisesti projektit sinetöidäänkin pankin varmennuksella. Kappaleita ketjuksi asetellessaan Jaakko Viitalähde tekee myös loppuhäivytykset niihin biiseihin, joissa sellaisia on määrä käyttää. Jos siellä laahautuu sellainen iso bassomassa perässä, niin kepeästäkin kappaleesta tulee raskas, eikä se sitten lähde oikein sillä tavalla elämään kuin muuten voisi tai pitäisi. 20 www.riffi.fi 1/2023 lisää, niin pidän sen session tuossa valmiina ja yritän vähän katsoa, että liikutaan samassa äänimaailmassa. Yleisen laatutason Jaakko näkee ilahduttavasti parantuneen vuosien saatossa. Kaikki on kovin tapauskohtaista. – Kyllä sitä tapahtuu. Toinen yleisestikin puhuttanut ilmiö on kompressoreiden liikakäyttö studiossa. Mutta ammattilaisen erottaa se, että hänelle voi tuoda päivästä toiseen hyvin erilaista tavaraa ja ulos lähtee tasaista laatua. Tuotantojen taso noin ylisummaan on sekin kohentunut. Joskus ne aiemmin tehdyt singlet menevät pienellä ruuvauksella albumille, joskus pitää lähteä ihan alusta asti. – Basson luonne vaikuttaa aivan suoraan biisin fiilikseen. Sehän voi olla myös sen biisin juttu, että on sellainen valtava massa mitä vasten se kaikki muu lepää. Syitä pohdittaessa todetaan, että yhä useammalla on kelvolliset laitteet, enemmän tietoa, ja ennen kaikkea aikaa harjoitella ja tehdä uudestaan, jos ei kerralla onnistu. Ja jopa näennäiseen tempoon. – Jos mä lähetän laskun, niin mun nimen saa laittaa kanteen. – Projektit tuppaa venymään ja sitten ollaan ongelmissa, jos puhutaan vuoden tai parinkin aikahaarukasta, jossa saattaa soundi muuttua aika radikaalistikin. – Mikä voi olla myös haitta… mutta sopivalla kurilla, että ne työt myös valmistuu joskus, aprikoi Jaakko, ja jatkaa: – Samaa ajattelen masteroinnista. Ja joskus sen huomaa vasta taukoa tehdessä, että tämä nyt vaatii jotain vielä sen edellisen biisin loppuun. Tauko, mutta millainen. Etenkin, jos on paljon cross-fadeja tai on muuten suunniteltu valmiiksi niitä tauotuksia