OONA KAPARI: – Koulutus antoi tekniset valmiudet ja teoriapohjan, työn tekeminen opetti työn. Nro 1-2021 Hinta 11,30 E ESA PULLIAINEN: – Reverb on horisontaalinen, mutta jousikaiusta tulee syvyys. V COLLECTION 8 – kun runsaudenpula on ainoa pula! 01 Kansi 121.indd 1 1.2.2021 17.30
Ääni kantaa myös alueen reunoille pienissä ja keskisuurissa tiloissa, kuten kahviloissa. C:n muotoisessa järjestelmässä on kahdeksan 2-tuumaista Articulated Array -neodyymielementtiä, joten se takaa laajan peittoalueen. 02-03 Ilmoitukset.indd 2 31.1.2021 16.45. Aina valmiina keikalle BOSE® L1 PRO8 – KANNETTAVA PA-JÄRJESTELMÄ P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi | puh. Järjestelmä tarjoaa 180 asteen vaakasuuntaisen peiton ja äänen laajan pystysuuntaisen hajaantumisen, joten yleisö kuulee äänen selkeästi sekä istuessaan että seisoessaan. 010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi Järjestelmässä on sisäänrakennettu mikseri jota voit ohjata myös L1 MIX -sovelluksella älylaitteellasi. L1 Pro8 on aina valmiina lähtemään mukaasi, ja se on helppo pakata autoon ja nopea asentaa
C M Y CM MY CY CMY K Riffi_kokosivunmainos_1_2021_IntersonicOy.pdf 1 1.2.2021 11.59.18
Kiitos teille. Itsessään perusteet ovat järkeenkäypiä, mutta monen mielestä ja monelle kohtuuttoman raskaita kohdata. Järjestön voima on jäsenistössä ja sen määrässä. 4 www.riffi.fi 1/2021 ÄÄTOIMITTAJALTA Mieltä kuohuttavia aikoja E lämme kaikin puolin ajatuksia kuohuttavia aikoja. Kun kaikki tuotot kerätään yhteen isoon kasaan, josta korvauksia jaetaan sitten striimausmäärien mukaisina osuuksina, jää marginaali nuolemaan näppejään. Korona yllätti maailman heikosti valmistautuneena ja toimivia ratkaisuja on jouduttu hakemaan kiireessä. Tallenteita kyllä kuunnellaan, mutta latauspalveluiden korvauslogiikka on vinossa. Usean eri viranomaisen vastuulle jakautuneen sääntelyn suuntaviivat sekä perusteet ovat osin ristiriitaisia ja epäreilun tuntuisia. Yksittäisen soittajan, sanoittajan tai säveltäjän on yhä hankalampaa taistella markkinamekanismeja vastaan, mutta maailmanlaajuista yhteistyötä keskenään tekevillä tekijänoikeusjärjestöillä on vielä sentään jonkinlaiset mahdollisuudet vaikuttaa korvauksiin. Jo tämänkin epäkohdan vuoksi kotimaisten etujärjestöjen – Gramexin ja Teoston – merkitys kasvaa entisestään. Pandemian aikana tämä ajatus on näyttänyt nurjan puolensa, kun keikoille ei voikaan lähteä ja opetustyötäkin on rajoitettu. Lukuterveisin, Lauri Paloposki, päätoimittaja J oulukuussa 41-vuotiaana kuollut Alexi Laiho ja tammikuussa 70-vuotiaana menehtynyt Pave Maijanen olivat molemmat musiikillisia esikuvia, joiden vaikutus omaan ikäluokkaan ja nuorempiin soittajapolviin on valtava. Mökkihöperyys uhkaa iskeä kuuliaiseen etäeristäytyjään, olipa kyse puolittain vapaaehtoisesta järjestelystä tai siitä että toimeentulon hankkiminen omalla ammattityöllä on yksinkertaisesti kielletty. Korjausliikettä kaipaisi myös suhtautuminen tallennettuun musiikkiin, jota jopa musiikin tekijät itse tuntuvat usein pitävän ”vain käyntikorttina”. Suosittelen tutustumaan sekä Teostoon että Gramexiin lähemmin, olipa musiikki rakas harrastus tai peräti ammatti. Yhteiskunnan tasolla on selviydytty melko hyvin, mutta yksittäisten alojen, yritysten ja ihmisyksilöiden kohdalla surullisilta kohtaloilta ei olla vältytty ja valitettavasti niitä todennäköisesti tulee vielä lisää. 04-05 Pääk 121.indd 4 2.2.2021 19.11. Levymyynnistä tai studiosessioista ei ole merkittäväksi menetysten paikkaajaksi. On korjattava tulevaisuutta, koska menneisyyttä emme pysty muuttamaan ja nykyisyyteen ehdimme vaikuttaa vain hipaisun verran. Toivoa ei silti sopisi heittää menemään, eikä nyt paljastuneita epäkohtia saa jättää pandemian hellittäessä ratkaisematta. Tarvittaisiin korvamerkitty maksujen jyvitys, jossa tiettyä artistia kuuntelevan maksu ohjautuisi juuri kyseiselle artistille eikä striimien kuninkaille ja kuningattarille. Joiden toteutumista ne myös pystyvät valvomaan ja tilittämään rahat tekijöille asianmukaisesti. Huippumusikaalinen Maijanen puolestaan soitti uransa varrella kotimaisissa kärkikokoonpanoissa useita eri instrumentteja, lauloi, sävelsi ja sanoitti, työskenteli tuottajana… Ammatillinen ura kantoi yli viiden vuosikymmenen ja sen hedelmistä suuri yleisö nauttii tallenteiden kautta vielä mestarin mentyäkin. Virtuoosimainen soittimen hallinta nosti Laihon maailman metallikitaristien arvostetuimpaan joukkoon, eikä myöskään hänen työtään säveltäjänä voi sivuuttaa. Harva suomalaismuusikko on luotsannut yhtyeensä yhtä laajaan kansainväliseen menestykseen
04-05 Pääk 121.indd 5 2.2.2021 19.11
Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Tero Ahonen Jirina Alanko Petri Alanko Kari Antila Siri Elaine Anssi Eriksson Minna Hatinen Kalle Heino Samuel Järvinen Kimmo Karjalainen Misha Koivunen Toimo Koskinen Niko Laasonen Juha Seila Alex Solca Vilma Timonen Ari Vanha-Majamaa Tommi E. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 11,30 e + posti kulut. Virtanen Timo Östman Nettitoimitus: Toni Honkala, Misha Koivunen, Reima Lindroos, Lauri Nieminen, Ville Pekkala, Matti Rinne, Ari Vanha-Majamaa, Tommi E. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. ” Juikki Jääskä Kannen kuva: Jirina Alanko 06-07 Sisältö 121.indd 6 1.2.2021 17.53. Irtonumeron hinta on 11,30 e . (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Ikimuistoiset sessiot, Suikki Jääskä – ”Pitää luoda se luottamus, jolloin voi rennosti tehdä sitä asiaa.” 13 Oona Kapari – jos joku kuulostaa robotilta, sillä pitää olla myös vertailukohta 16 Riston vieraana Kuusankoskella – kulttuuriväki löysi vanhan tehtaan 18 Ole kuin joki – Tigran Hamasyan maalaa jazzin uusia horisontteja 26 Mikko Mäkinen – tontti otetaan tai ollaan ottamatta tarpeen mukaan 30 Pekka Laine & Esa Pulliainen asialla – musiikki syntyy vähin, mutta voimakkain maustein 34 Steve Lukather – biisi pitää tehdä päivässä tuotantoineen LUKUPALAT 22 ajankohtaiset poiminnat 23 tuoteuutiset 24 levyarviot SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 36 Elämäni kitarat, Miihkali Jaatinen – Parker Fly on heittämällä ergonomisin kitara KÄYTTÖTESTIT 40 Blackstar Acoustic Core – kombo ajan henkeen 42 Nux MG-300 – kotisoittajan pakettiratkaisu 44 WaldenB1E – basson ja kitaran välissä 46 IK Multimedia Mixbox CS – 500-sarjaa virtuaalisena 48 Arturia V Collection 8 – tästäpä pussiin, ja tuokin vielä! 50 Bose L1 Pro – pilari pystyyn, pelimanni GRANDE FINALE 54 Normipäivä – Harjoitus tekee mestarin 56 Muusikkona maailmalla – Jimi Hendrixin jalanjäljissä 58 Alangon päiväkirja – Konsepti-kirjasto-kokonaisuus 8 ” Liskin Jussi sano, että Järvenpäässä on yhden autokorjaamon takaseinällä mikseri pystyssä. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka , Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Riffi ilmestyy vuonna 2021 kuusi kertaa. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, hinnan voit tarkistaa Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 58,50 e (ensimmäinen kuuden numeron jakso) ja määrä aikaisena kuuden numeron jaksona 67,50 e . Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen www-sivustomme Riffi-kaupassa. 26. 6 www.riffi.fi 1/2021 SISÄLTÖ YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. vuosikerta Aikakausmedia ry:n jäsen 46 34 16 Jatkuvasti päivitettävät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. Virtanen, Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla
48 36 30 GRAMEX-KORVAUKSET TÄRKEITÄ MUSIIKILLE T E R V E I S I Ä G R A M E X I S T A Tekijänoikeusjärjestöjen jakamat korvaukset ovat koronan aikana entistä tärkeämpiä. Gramex edustaa muusikoita, laulajia ja äänitteiden tuottajia. Koska koronan aikana keikkapalkkioita ei juuri tule, tekijänoikeuskorvaukset ovat juuri nyt entistä tärkeämpiä. LAURI KAIRA 06-07 Sisältö 121.indd 7 1.2.2021 17.53. Nyt olemme tehneet myös aikaistettuja ja ylimääräisiä tilityksiä, joilla tuetaan koronasta kärsivää musiikkialaa. Teosto ja Gramex edustavat kuitenkin eri tahoja. Kuten olen tällä palstalla kertonut, Gramex on musiikin tekijänoikeusjärjestö. Sieltä saa taustamusiikkiluvat kummankin järjestön puolesta. Gramex tekee töitä sen eteen, että muusikot voivat elää työllään ja että musiikkia voi Suomessa tehdä huomennakin. Sen tehtävänä on kerätä korvauksia ja myöntää lupia musiikin käyttöön sekä edistää musiikkia. Kirjoittaja on Gramexpresslehden päätoimittaja. Tällä palstalla muusikoiden ja äänitetuottajien tekijänoikeusjärjestö Gramex kertoo toiminnastaan. Koska tuplatyötä ei kannata tehdä, perustimme muutama vuosi sitten yhteisen lupakaupan, Musiikkiluvat.fi . Tekijänoikeusjärjestö Gramex on jakanut viime vuosina korvauksia musiikille osimoilleen parinkymmenen miljoonan euron suuruusluokassa. Teosto edustaa säveltäjiä, sovittajia, sanoittajia ja musiikkikustantajia. Tarkkoja lukuja vuodesta 2020 ei tätä kirjoittaessa vielä ole, mutta aiempien Global Music Report -julkaisujen mukaan Gramex-korvaukset ovat liki kolmannes Suomen koko äänitealan tuloista. Teemme siis samoja hommia Teoston kanssa. Se helpottaa lupien hankkimista ja musiikin käyttöä
8 www.riffi.fi 1/2021 TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: MINNA HATINEN Suikki JÄÄSKÄ IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Erityisen tärkeää Suikille on siis, että jälkipolvilla on mah08-12 Ikimuist 121 Suikki.indd 8 31.1.2021 16.54. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Keräilyn takana on kuitenkin syvempi ajatus historian tallentamisesta. Nimittäin studiolaitteiden keräilyyn. Siitä huolimatta, että eläkeikä on saavutettu jonkin aikaa sitten, painaa mies hommia vieläkin miltei entiseen malliin. Miehen sadoista äänityksistä ja tuottamista äänitteistä huolimatta kääntyy puhe heti hänen rakkaaseen harrastukseensa. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. – Jos näitä laitteita ei ota nyt talteen, niin sen jälkeen kun ne on tuolla Kuusankoskella, niin sitten niitä ei enää ole. Asian voi asettaa myös toisin; hän on ollut neljäkymmentä vuotta vain myymättä tavaroitansa eteenpäin. S uikki Jääskä aloitti äänittämisen jo kuusikymmentäluvun lopulla
Tavaraa löytyy laidasta laitaan; miksereitä, erilaisia kaikuja… pelkästään kelanauhureita on pitkälle yli kaksisataa. Seassa saattaa olla pari samanlaista Studeria ja Telefunkenia, mutta muuten kaikki ovat eri laitteita. Sen takia mulla on vaihtokortteja ja vaihtokanavia tallessa. Sillä oli pihalla valtava lumikasa ja se oli tehnyt niistä pöydän sähköisistä kelarullista hiihtohissin lapsilleen. Hilpeä tarina kertoo, että kyseisestä autosta oli jotenkin katkennut runko. Hän ei varmaan viitsinyt lastensa hiihtohissiä teille myydä. Ennen pitkää ainakin Suikin asiakkaat oli käsitelty ja matka jatkui kohti Rääkkylää. Niin kauan kesti että hän sai kaikki puuttuvat osat kerätyksi. Tai jos jossain on jääkaappi ja termostaatti menee päälle, niin sähköihin tulee napsu, Suikki luettelee kenttä-äänityksen haasteita. Sekään ei ollut olennaista, että laitteet olivat toimivia. Kun tavaraa oli niin paljon, että varastoja oli pitkin poikin ja kotonakin yksi huone täynnä, oli pakko tehdä jokin ratkaisu. Loppujen lopuksi päädyttiin Osuuspankin erämaajärven rannalla sijaitsevaan hienoon harjakattoiseen huvilaan. – Se on vähän sama, jos rupeet tekemään kantria, niin kyllä sun täytyy tietää, mikä juttu tekee sen kantriksi. Suikki muistaa suntion, joka kävi vähän väliä kysymässä, että ”koska te lopetatte, kun pitäis laittaa toi uuni päälle. Taustalla oli siis vahva kansanmusiikkija kuorotuntemus. Enemmän kuin näyttelyssä. – Tai jos talossa on kiertovesipumppu päällä, niin mistä sen hurinan saa pois päältä. – Liskin Jussi sanoo mulle, että hän on kuullut, että Järvenpäässä on yhdessä autokorjaamossa mikseri siellä takaseinällä pystyssä. Ne piti ottaa talteen, kun kohta niitä ei enää ole missään, Suikki selittää. Auto piti kuitenkin poistaa ja järvenpääläinen autokorjaamo päätyi ostamaan sen. Ei tärpännyt. – Varsinkin kun ollaan tekemisissä tällaisten iäkkäämpien äänipöytien kanssa. Kun tiedustelen, mitä miehen keräilyinnolle tällä hetkellä kuuluu, hän vastaa kaarrellen, että eihän siitä ole kuin kaksi kuukautta aikaa, kun YLE lahjoitti heille noin kaksisataa esinettä. Ja Tampereelta tulee vielä ainakin yksi kuorma, Suikki nauraa. – Mähän ostin kaikki pois kuleksimasta. Jäljellä oli oikeastaan enää runko. Suikin historia kansanmusiikin parissa johti sitten yhteydenottoon Värttinän tiimoilta. – Jep, en viitsinyt edes kysyä. Toinen syy on, että insinöörin sielulla varustettu äänittäjä arvostaa suuresti kauniita laitteita niin muotoilultaan kuin mekaniikaltaan. Mikä asia pitää olla esillä. Vanhan koulukunnan miehenä Suikille oli hyvin tärkeää myös osata korjata ostamiaan laitteita. Koska homma tehtiin livenä, piti äänittäjän tietysti kuulla myös, mitä siellä ympärillä tapahtuu. ”Joo on mulla kotona”. Pitääkö liikenne katkaista siltä kohtaa. Ja se näkyi tietysti hinnassa. www.riffi.fi 1/2021 9 dollisuus nähdä millaisilla laitteilla ennen on toimittu. Pöytä oli Suikilla varastossa kymmenen vuotta. Jos ääni yhtäkkiä katoaa, niin on jonkinlainen haisu, mistä päin sitä vikaa lähtee etsimään. Tien katkaisua ei varmaan paikalliset arvostaneet. Matkan ensimmäinen etappi oli Hämeenlinnassa, jossa äänitettiin paikallista varusmies-soittokuntaa. ”Studiona” toimi paikallinen krematorio, jonka siunauskappelin parvella orkesteri soitti. Kysyin vielä sieltä korjaamosta, että onko mitään kemoja jäljellä. Miten, sitä ei tarina kerro. Ja sitä tavaraa muuten riittää. No, lähdetään kattomaan! – Ja siellähän se oli, mutta siitä puuttui melkein kaikki kanavat. Ja kuoroja olin tehnyt kaiken kokoisia jo ennen tätä. Sen jälkeen laitteita oli kaikkialla kirppareilla myynnissä. ”Jos rupeet tekemään kantria, niin kyllä sun täytyy tietää, mikä juttu tekee sen kantriksi.” 08-12 Ikimuist 121 Suikki.indd 9 31.1.2021 16.54. Suikki kertoo kiertäneensä kaksikymmentä vuotta kirppareita, osto ja myynti -liikkeitä ja YLE:n huutokauppoja. Äänityspaikaksi oli valittu nuorisoseurantalo, joka oli muutettu kapakaksi. Nyt suunnittelun alla on uusi näyttely, sillä tavaraahan on varastoissa vaikka kuinka paljon. Joitain asioita kannatti tiedustella myös etukäteen, kuten, että meneekö tie läheltä äänityspaikkaa. – YLE oli ottanut suurimman osan siitä varaosiksi. – Mulla on käskyvalta kamoihin elämän loppuun asti, mutta siitä eteenpäin Rytmi-instituutti hoitaa kamat hamaan tappiin asti. Suikki pakkasi autoon Seinäjoella Revox 700 -mankan, mikserin, mikit ja ständit. Jääskä toimi jossain vaiheessa syntymäkaupunkinsa Seinäjoen Rytmi-instituutin kannatusyhdistyksen puheenjohtajana. Jos isäntä alkaa pellolla yhtäkkiä kyntämään, niin pitää pystyä kuulemaan, haittaako se äänitystä. Suikki epäili paikan kolkkoa soundia, joten lähdettiin katsastamaan muita paikkoja. Mulla oli käsitys siitä harmoniasta, miten altot, sopraanot, tenorit ja bassot sijoitetaan. Mies sai loistoidean: mitäpä jos hän lahjoittaisi kamat heille vähän niinkuin museoitavaksi. Se oli aikoinaan Tampereella YLE:n ääniautossa. Ajan saatossa Kaustisilta oli sentään karttunut jonkinlaista tuntumaa, että mitä se kansanmusiikki oikein tarkoittaa. Tässä olisi vähän ’asiakkaita’ käsiteltävänä”. Pöytä kasattiin, ja ihme ja kumma! Sehän toimi! Nyt se on ollut Suikilla kahdeksan vuotta päätiskinä. 90-luvulla tietty sukupolvi, jolla oli ollut kotinauhureita, oli kadonnut. Mentiin asentajan kotiin Järvenpäässä. Ja sitähän Pohjanmaalla riittää. Tiski oli vielä autossa sisällä. – Ja taas piti hoitaa kuorma-auto, että saadaan ne kamat Seinäjoelle. Tämäkin Studerin 900-sarjan pöytä (Master Recording -studion pääpöytä, jonka ääressä haastattelua käydään) on 80-luvulta. Tämä käytännössä tarkoitti, että mentiin pitkin pitäjää isojen maatalojen oviin koputtamaan, että pääsisikö tupaa katsomaan. Tai oli sen verran, että hän osasi ottaa oikean määrän mikkejä mukaan. Ja niinpä Seinäjoen Rytmikorjaamon alakerrassa avattiin kaksi vuotta sitten Ääniaallot-näyttely, johon Suikki on tähän mennessä ajanut kaksitoista rekkalastillista tavaraa. Hän äänitteli milloin mitäkin; hääkuoroja, pelimanneja… kaikenlaista ”etno”-otsakkeen alle istuvaa. Kuka heistä on liideri. Miten ne sopii sinne lomittain. Korva oli harjaantunut siihen harmonian kuulemiseen. Värttinä: Värttinä, omakustanne 1987 Suikki oli toiminut jo vuosia Kaustisten kansanmusikkifestivaaleilla ennen Värttinän ensimmäisen levyn tekoa. Mä maksoin siitä kakssataaviiskyt euroa. Kaikella on kuitenkin rajansa. Työstettävästä orkesterista ei Suikilla ollut minkäänlaista haisua
Kansa oli suunnitellut studion perustamista ja ostanut Love recordsin konkurssipesältä kaikki sen studiokamat. Bussin takaseinässä oli iso ikkuna, joten se peruutettiin lavan viereen, jotta saadaan visuaalinen kontakti. Ja tietysti laulut. Onneksi tuohon aikaan bändit oli hyvin treenattuja, joten bändin balanssi oli kunnossa. Ja dokumentti siitä hetkestä. Kuinka kauan äänitysauton käyttökuntoon laittaminen kesti. Tää on 80-luvun ajatusta ja meininkiä. Asiat tehdään joka vuosikymmenellä eri tavalla. ”Ne valinnat, mitkä siellä tehdään – se on siinä”, Suikki sanoo. Kappaleiden suuri määrä aiheutti pohdintaa, sillä myös tuottajan nimikkeellä operoinut Suikki ei voinut tietää millaiseen jälkeen bändi kykenee. Levy äänitettiin kahdessa päivässä. – Se haettiin samana päivänä. – Muistan muuten kerran kun Sari ( Kaasinen, yksi Värttinän perustajista) oli jossain radiohaastattelussa, missä ne kaivoi tän levyn esille ja soitti yhden biisin siitä, niin ei se nyt kauhean riemuissaan siitä ollut. Vaikka soundin piti olla samoin tein kohdallaan, ei Suikki tilannetta liiemmin stressannut. – Äsken kun kuuntelin, niin oli ne ihan balanssissa. Muistan kun tehtiin hääkuoroa Kaustisilla valtuustosalissa, niin kaikki lähti hakemaan kotoa jotain peittoa tai patjaa, että saatiin akustoitua sitä tilaa, kun kaiku oli niin tyly. Kamat kyytiin ja ajettiin paikalle. Ambienssi oli päälähtökohta, kun piti saada se harmonia esiin sieltä. Ja kun Tehu oli tehnyt livejä jo paljon, niin sillä oli jo hyvä käsitys mitä tarvitaan. Ja balanssia tosiaan säädettiin siirtämällä soittajaa eteentai taaksepäin. Onko lähimikitys tällaisissa tuotannoissa ihan turhaa. Se oli luopunut asiasta sitten. Jotain tietysti pystyy tekemään perästä päin. Nyt kun tekisi, niin varmaan tekisi ihan eri tavalla. Myös miksaus, joka tehtiin soittajien sijoittelulla. – Mihin asti pitää kaivaa, että saadaan haluttua jälkeä. Ambienssimikkeinä toimineet Neumannin 84-puikot ja Bruel & Kjaerin pallokuvioiset 4006:t sijoitettiin talon parvelle. Mitään ei edes kaiutettu jälkeen päin. – Tehtiin semmonen vanhan ajan balanssi sijoittelulla. Varsinkin soolojen kanssa se on olennaista. Tällä kertaa ei tarvinnut turvautua kenenkään petivaatteisiin, eikä alkaa sisustamaan. Mukaan otettiin vielä toinen yleläinen – äänittäjä ja muusikko Terho Kemppi. Eli mulla oli hyvät vehkeet tehdä sitä. 08-12 Ikimuist 121 Suikki.indd 10 31.1.2021 16.54. – Ei ole, kun sun pitää saada se pisteytys äänikuvaan, että pystyt tarkemmin hahmottamaan äänien sijaintia äänikuvassa. Bändi oli iso. Koska tätä ei miksattu jälkikäteen, niin ne asiat piti kerralla kuulla. En minäkään mikään untuvikko ollut, olinhan mäkin aloittanut jo ’64. Tietysti, kun kyseessä oli akustinen ryhmä, olivat he tottuneet siihen, että pitää pystyä toimimaan tilanteessa kuin tilanteessa. – Levyn akustiikka on sieltä tilasta. Homma ei ollut ainakaan äänityskamojen laadusta kiinni, sillä Suikki oli ostanut Tapani Kansalta 70-luvun lopussa Neumannin mikkejä ja Tannoyn kaappeja. Ja hyvää jälkeä tuli. Siinähän on tietysti soittajallakin iso vastuu. Palataan sessioiden mikitykseen. – Ja opetelleet tietysti kuuntelemaan. Erilaisia kanteleita, hanureita, mandoliini, huiluja… pyykkilautakin. Teipin teksti “Sattuiko leukaan?” edustaa kuulemma YLE:läistä huumoria. Ensiksi tehtiin akustiikka. Ei se ole balanssissa jos soittajatkaan ei ole. Alku se on ollut heilläkin. Suikki kiittelee etenkin puhaltimien hyvää keskinäistä harmoniaa. Provinssi-rock ’80 Live, Kehittyvän musiikin yhdistys 1980 Nyt otetaan Suikin mukaan käsittelyyn ensimmäisiä rockfestivaaleilta taltioituja live-festivaalilevyjä Suomessa. Biisejä äänitettiin seitsemäntoista. Ja parhaansa kaikki teki. Kokoonpanot vaihteli biisien välillä ja sen mukaan mikityksiä tietysti muutettiin. 10 www.riffi.fi 1/2021 – Päinvastoin, nehän oli tottakai heti mukana. Sekaisin vai stemmoittain. Etsittiin vain hyvä akustinen kohta, jossa jokainen kuulee toisensa, kun mitään monitorointia ei ollut. Ja sehän oli tietysti sen ajan henki muutenkin. Äänikuvassa ajattelin stereon niin että kolmella ambienssimikillä – reunat ja keskusta. Auto oli käyty katsomassa ja kaikki oli tietysti suunniteltu hyvin etukäteen. Soittimet taas niin että hiljaisimmat tietysti lähelle eteen. – Tarina kertoo, että joku oli kuitenkin sanonut hänelle, että tarvitset miljoonan jos aiot perustaa studion. – Se on dokumentti siitä hetkestä. Yhdeksäntoista soittajaa. Instrumenttien sijoittelu aloitettiin kuoroista. Käytettiin ambienssimikkejä ja sitä tilaa hyväkseen. Tilanteessa oli pakko hyväksyä, että siinä ollaan tietylla tavalla niiden tilojen armoilla. Ja kaikki sataprosenttisesti livenä. Ensimmäinen asia on selvittää miten kuoro tykkää sijoittua. Niin rytmillinen kuin soinnillinen harmonia balanssiin. Suikilla oli laitteet ja Kempillä tatsia liveäänittämisestä, sillä hän oli tehnyt paljon Porin Jazzia YLE:lle. Ääniautoa ei ollut, joten sellainen tehtiin paikallisen firman esittelybussista. Tottakai jotain yllätyksiä tulee, mutta kun olet paljon tehnyt, niin sulla on Tähän luukkuun lankesi myös kirjoittaja pöytään nojatessaan. Kyllä siellä jotain muutettiin, mutta pääasiassa kaikki toimi, olihan ne niin taitavia nuoria. Suikki Jääskä oli ehtinyt tehdä kotikaupunkinsa Seinäjoen Provinssirockissa liveääntä jo muutaman vuoden, kun paikallisen ”Kehittyvän musiikin yhdistyksen”, eli KEMU:n idealinko ja YLE:n toimittaja Risto Vuorinen sai idean festivaalien tallentamisesta. Siihen lähimikkejä lisäillen ja siitä balansoimalla
Suikki oli saanut Hillin vaihtokaupassa, jossa toiseen suuntaan liikkui tiettävästi Suomen ainoa Marshallin PA. Mä juoksin sinne lavalle. Tiedettiin kuinka varuillaan piti olla. Koetin kuvitella sen livetilanteen ja saada sitä festivaalifiilistä. Tähän päivään mennessä ei ole tullut lupaa. Mutta siinä on oma viehätyksensä. Kun käytössä oli ainoastaan kahdeksan raitaa, niin kanavia piti tietysti niputtaa, jotta saatiin kaikki kuulumaan. Ne tanskalaiset muutteli koko ajan sitä juttua. Mulla oli käytössä vaan yksi Orbanin jousikaiku. Suikin mukaan se olikin nimenomaan näyttelyauto, jolla käytiin esittelemässä niitä potkukelkkoja. Me oltiin haarotettu jotain ja laitettu omia mikkejä. ”Kun olet paljon tehnyt, niin sulla on myös paljon esimerkkejä, miten ongelmat saadaan ratkaistua.” 08-12 Ikimuist 121 Suikki.indd 11 31.1.2021 16.54. Onneksi meillä oli ikkuna sinne lavalle, niin nähtiin koska bändit aloittaa ja mitä lavalla tapahtuu. Voi vitsi mikä homma. Oma juttunsa oli että onko nauhoja tarpeeksi mukana. Pöytä oli päätynyt Suomeen Ruotsista. Sitä me sinne lisäiltiin. Kun jotakin kävi bändit pyytämässä, niin mitään ei tapahtunut. Näitä kyseisiä nauhojahan ei enää ole olemassa. Ja Paven laulu ei kuulu ollenkaan. Kyllä hiki lenti. Autoon kerättiin siis kolmen mikserin ”hässäkkä”, jossa vanhin pöytä oli Hurriganesin vanha Hill. Piti vaan vahtia, ettei mene ihan päreiksi. Keikkatilanne pitää pystyä kuvittelemaan jo edeltä käsin, ja miettiä kaikki asiat mitä voi tapahtua. Maijanen siihen että ”Mitä sä siellä ryömit?” ”Sun laulu ei kuulu!” ”Mitä?! Sabotaasia!”, mies huusi ja heitti kitaran pitkin lavaa. – Yhtenä vuotena YLE ilmoitti mulle, että lähetys lähtee kymmenen minuutin päästä. – Yksin mä niitä sitten miksasin. Mä olin vielä yksin ilman apulaista. Suikki muistelee, että eräänä aiempana festarivuonna Sarapaltion porukan ylimielisyyteen hermostuttiin niin paljon, että seuraavilla festareilla esiintynyt tanskalainen reggae-bändi toi mukanaan omat PA:t. Huonotkin asiat pitää olla mietittynä. – Mä juoksen sitten lavalle ja menen siellä nelinkontin. Yllätyksiä saattoi aiheuttaa ainakin se, että tuolloin bändit eivät tehneet festareilla soundcheckejä. Englantilainen Capital Letters ei kieltänyt eikä puoltanut, sillä he eivät koskaan vastanneet kyselyyn. Livehomma syö ainakin paljon enemmän energiaa, kun tuntosarvien pitää olla jatkuvasti pystyssä. Olihan sitäkin tietysti mietitty, mutta ei ollut mitenkään harvinaista, että nauha loppui kesken. Ja kuten siitä yhdestä kuvasta näkee, meillä on kolme mikseriä niitä haarotuksia varten. Kun ei siihen aikaan ajateltu, että näitä tapahtumia pitäisi dokumentoida. – Laitettiin niiden biisi mukaan joka tapauksessa ja ajateltiin että lähdetään sitten Lontooseen käräjille, jos tulee jotain juttua. Ja Jussi Raittinen bassossa. Suikki pohtii livetilanteen ja studion eroavaisuuksia. Liven tuntua levylle ainakin saatiin, sillä esimerkiksi Capital Lettersin vedosta kuulee kuinka mikki kiertää. Suikki oli kuitenkin nuori kolli, jonka pää ei paljoa palellut. Mä oli välillä aivan kuutamolla, että mihin kanavaan toi nyt tulee. Bussin omisti ME-autot niminen firma, joka kuului samaan konserniin Kouran potkukelkkatehtaan kanssa. – Kävin Matille sitten jälkeenpäin sanomassa, että otetaankohan teitä tänne enää ollenkaan, kun se teidän porukka vaan haistattaa. Soitto alkoi tietysti suoraan ilman checkejä. Sieltä ne sitten lopuksi miksattiin ulos tuuman Otarille. Joka päivä miksattiin ja valmista tuli parissa viikossa. Yleisöön sojottavia ambienssimikkejä oli tietysti jonkun verran, että saatiin yleisöä ja atmösfääriä myös sinne purkille mukaan. Me sitten valittiin biisit ja siellä on esimerkiksi meidän valitsema Kalle Kiwes Blues Bandin ”Satisfaction”, jonka Pekka Tammilehto eli Topi Sorsakoski laulaa ihan täböllä. – Niin on, mutta oltiin rohkeita poikia. Ja on niitä paljon tullut tehtyäkin. Kyllä me se lopuksi saatiin kuulumaan. Kurkku suorana. Suoraan vaan linjaan. Hehän vain tallensivat parhaansa mukaan. Se erottelukyky on jotenkin niin erilainen, kun sulla ei tule niitä vaihevirheitä, kun on se valmis äänikuva, jota vaan vähän hierot. Pyrin saamaan vain mahdollisimman paljon ilmaa siihen miksaukseen. Lähetys lähtee tasalta ja mä revin kaikki piuhat irti. Uraa uurtavan levyn onnistumisen mahdollisti osaltaan tietysti miesten valjastama ääniauto, joka palveli hyvin. Bändeille tehtiin miksauksista kasettikopiot hyväksytettäväksi. – Jos jostain tulee prummia, mitä ne vaihtoehdot on. Kun mä aukaan hanat, niin kauhee pärinä. Äänittäjillä ei tietenkään ollut osuutta asiaan. Mä muistelen, että Sarapaltion firma (edesmenneen Matti Sarapaltion MS-Audiotron) hoiti siellä äänentoiston. Myöhemmin MTV:n autolla äänitetyt festarit on vielä Suikin kätköissä tallella. – Eihän meillä mitään kompressoreita ollut. – Eli kun bändi aloitti, meidän piti päästä saman tien kiinni siihen juttuun. Sellainen yhtenäisyys siinä tietysti oli, että kaikki oli samalla lavalla. Vaikeaa oli myös seuraavana vuonna Pave Maijasella, joka tuli keikalle oman miksaajan kanssa. ”Kukaan ei onneksi kieltänyt julkaisua”, Suikki nauraa. Se liveääni, se on jotenkin niin erilaista kun äänität raita kerrallaan ja alat siitä koostamaan. Hill toimi pääpöytänä ja muut sitten apukanavina. Ongelma olikin siinä että joku oli pökännyt salimikkiä niin, että se otti miksaustelineeseen ja siitä tuli maalenkki. Kaksikymmentäyksi erilaista bändiä miksattavana – kohtuullisen paljon työmaata. Kaikki kuulosti samantyyppiseltä. Tämä on siis laiton levy. Mutta tällainen tatsi tohon hommaan jo oli. Se oli enemmänkin balansointia, kun bändi vaihtui. Sillä paloi päreet aivan kokonaan. Samalla he valitsivat levylle päätyvän biisin. www.riffi.fi 1/2021 11 myös paljon esimerkkejä, miten ongelmat saadaan ratkaistua. Eli aikamoinen yhdistelmä – potkukelkkoja ja rock’n’rollia. Mä olen aina digannut livejutun tekemisestä
– Kyllä se toimi. Nyt käsitellään kuitenkin sessioita, joissa äänitettiin edellämainittuja Carl Michael Bellmannin sävellyksiä. Salin isoilla verhoilla peitetyt ikkunat hoitivat akustiikan. Mitä heiltä pitää olettaa ja mihin he pystyy venymään. Muuten niitä tehtiin jossain seuraintaloilla tai kouluilla. Mä olen aina sanonut, että mun pitää olla yksi heistä, ettei tarvi miettiä, että mitähän se siellä tekee. Sama tietysti kaiken muunkin henkilökunnan kanssa. Meet vaan paikalle ja aletaan hommiin. Kahdessa päivässä äänitettiin kuusitoista biisiä. Mä olinkin ystävällinen ja auttavainen. Alkuun Kirjoset esitti kansanlauluja ja Carl Michael Bellmannin sävellyksiä. Suikki pudistelee päätään, että hän on vuonna 1978 ollut aika alkutaipaleella äänitystyön kanssa. Ei siinä voinut muuta kuin mikkiä pystyyn ja tekemään. Välillä kansanmusiikkia ja välillä humppaa. Ja taas tehtiin sataprosenttista liveä. Mutta kun ei tiedä mikä heidän maksimitasonsa on. – Tyytyi siihen mitä oli ympärillä. – Mulle supistiin että ”Älä sille laita mitään, kun ei se osaa soittaa yhtään”. Ei tiennyt mitä oli tulossa, kun peräkkäin saattoi olla humppa-orkesteri, kirkkokuoro, räppäri ja iskelmälaulaja. 12 www.riffi.fi 1/2021 Kirjoset: Viinit ja impyet – Bellmannin lauluja, Kirjoset 1978 Kirjoset on alunperin Kirjo-nimellä Oulussa vuonna 1973 perustettu kuoro. Mikki laitettiin, muttei sitä aukaistu ollenkaan. Suikki tottui ripeään työtahtiin tehdessään Lions Clubille pitäjäkohtaisia kasetteja. Ja piti olla luottamuksen arvoinen. Sitä paitsi, tuollaista se oli siihen aikaan kaikkien kuorojen kanssa. Perillä oltiin vielä samana iltana ja äänityslokaatiossa Oulun kaupungintalolla odotti iso kokoonpano, johon kuului kolmetoista laulajaa, puhaltimia: kaksi oboeta ja kornoa sekä fagotti, piano, urut, lyömäsoittimet, basso ja akustinen kitara. Nykyään ohjelmiston painottuessa jazziin muutti Lauluja soitinryhmä Kirjoset nimensä KirjoSwingiksi. Positiivisuuden kautta kuitenkin. ”Juujuu, ilman muuta, hoituu hoituu…” ja kyllähän se nyt sitten hoitu… Oulun kaupungintalo on hieno paikka ja mikä parasta, nyt ei tarvinnut sisustaa. Suuri osuus oli tietysti sillä, että soittajat ja laulajat osasi asiansa. – Kyllä sitä aika hullu on ollut, kun on suostunut. Kyseessä oli siis Lions Clubin kustantama äänite, jossa esitellään paikallisia musiikkitalentteja. Ne ajatteli, että taas tulee joku etelän mies tänne nenä pitkällään. Bändi oli hyvässä iskussa. – Sitä on kasvanut siihen kuvioon ja osaa asennoitua. Nykyään miehen korva on sen verran harjaantunut, ettei tällaiset toimeksiannot aiheuta suurempia nikotteluja. Varsinkin, kun mähän olin siellä toisessa huoneessa. Saada muutos aikaan siinä vaiheessa on aika hankala toteuttaa. Paikan päällä kuunneltiin, mikit paikoilleen ja tekemään. Eteisessä istui porukkaa odottamassa; ”Seuraava!” Ja sitten pantiin pyörimään. Joku pyysikin joskus anteeksi, kun hän epäili mun olevan ihan toisenlainen henkilö. Sä voit kuvitella, kun katot mun vanhoja valokuvia. Esimerkiksi, että talonmiehen kanssa pitää olla hyvät välit jos haluat pärjätä. – Jos ne yhtäkkiä sanookin, että ”kuuntele sä miltä tää kuulostaa”. Kalajoella tuulilasinpyyhkijät simahti. Eli myös tällaista sosiaalista ja henkistä asiaa kaatui mun niskoille. Kun on taiteellisista ihmisistä kysymys, on temperamentti helposti pinnassa. Mukaan oli otettu Revoxin 700-mankka ja MS-Audiotronin mikseri. Kaikki otettiin salista ja miksattiin saman tien. Sillain me sitten päästiin perille. Tavaraa tehtiin valtavat määrät pienessä ajassa. Maaperää pitää tunnustella tietääkseen, mitä uskaltaa sanoa. Samanlainen tilanne tuli, kun Suikki oli mikittämässä torvensoittajaa. Asiasta ilmoittaminen sysättiin usein äänittäjän harteille. Aina sama juttu. Ja aikamoiset haasteet otettiin heti vastaan. Oppia ei tullut niinkään mistään äänittämiseen liittyvästä, vaan asioista joilla vaikeita kenttäolosuhteita voi parantaa. Sen asian oppi aika nopeasti ja se tietty sopi mun luonteelle hyvin. – Jos alat häijyilemään, niin helppoa ei tule olemaan. – No jotain tollasta. u ”Pitää luoda se luottamus, jolloin voi rennosti tehdä sitä asiaa.” 08-12 Ikimuist 121 Suikki.indd 12 31.1.2021 16.54. Jaa, siis niinkuin kossupullolla sisään. – Mä pyörin paljon tuolla Keski-Suomessa niitä tekemässä. Ja mikäs sen hupaisampaa, että Suikki Jääskä kävi pari vuotta sitten tekemässä myös KirjoSwingin levyn. Ne hallitsi sitä tilannetta omalla laillaan. Että en mää kyllä tekisi tätä levyä. Suikki on joutunut silloin tällöin myös ikävään välikäteen, kun kuoron johtaja ei ole voinut sanoa jollekin vaikka liian kova-äänisestä laulamisesta. Kun ajattelee, että joku kuoro on harjoitellut yhdessä vuosikausia, niin ne ei edes kuule niitä virheitä kun ne on niin tottuneet niihin. Sidottiin sitten mikkipiuha pyyhkijöihin ja sivulasit auki ja velipoika veteli koko matkan edestakas. Loppusyksyinen ajomatka Seinäjoelta Ouluun ei sujunut voitokkaissa merkeissä. Mene siinä sitten eteen kertomaan, että tää on ihan surkeeta. Ja taaskaan ei tietoa, minkälaista musaa ollaan tekemässä. Veljen kanssa pähkäiltiin mitä tehdään. Kevyttä, vakavaa – ihan mitä vaan. – Lainattiin kaverilta Mersun 506-pakettiauto ja tottakai alkaa räntää satamaan. Mulla oli valtava Hendrix-tukka ja kun mä meen johonkin kirkkoon kuoroa äänittämään, niin kyllähän siellä epäilyksen syvät rintaäänet tuli esiin. Lions Clubin reissut olivat opettavaisia retkiä. Ulkopuolisena ei myöskään tiedä ihmisten keskinäisiä kyräilyjä. Pitää luoda se luottamus, jolloin voi rennosti tehdä sitä asiaa. Ja vielä tuohon aikaan ei Suikin korvat ollut ihan niin höröllään. Joskus oli semmonen humppabändi, jolle sanoin, että pitäiskö teidän tulla tonne Seinäjoelle studioon tekemään, kun toi ei oikeen toimi täällä silleen miellyttävästi
Osan näistä soittimista, varsinkin rummut, Kapari äänitti Finnvoxilla, mutta muuten levy on tehty paljolti hänen työhuonestudiollaan. Levy sisältää kappaleita noin kymmenen vuoden periodilta, ja lisäksi artisti on myös tuottanut levyn itse. – Aika paljon tuota live-soittoa olen sitten leikellyt ja käsitellyt, esimerkiksi monet koneellisilta kuulostavat asiat ovat soitTEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JIRINA ALANKO, SIRI ELAINE Oona Kapari – jos joku kuulostaa robotilta, sillä pitää olla myös vertailukohta Tuottaja-miksaaja-muusikko Oona Kaparin soololevy Maailmojen murheet otti syntyäkseen melkoisen tovin. www.riffi.fi 1/2021 13 M aailmojen Murheet on kirjoittajan korvaan aika koneelliselta tuntuva levy, mutta Oona Kapari kertoo, että pintakerroksen alta löytyy kuitenkin paljon live-soittoa ja akustisia soittimia, kuten kitara, rummut ( Jari Salminen), basso ( Visu Uimonen), piano ( Emilia Takayama), kantele ( Maija Kauhanen) ja viulu ( Iiris Pyrhönen-Koivula). Miten kaikki saatiin maaliin. 13-15 Oona Kapari.indd 13 31.1.2021 17.03
– Koulutuksesta sain tekniset taidot ja opin käyttämään Pro Toolsia. – Se on viimeistä lausahdusta (”…ku se tykkää siitä”) myöten alkuperäistä demoa vastaava. Levyn lopussa halataankin puuta. Siinä vaiheessa huomaan, että lauluhan on ihan sairaan hidas ja se toimisi paremmin nopeana. Tuttujen musiikintekijöiden biisiringissä hän sai kyllä lauluista palautetta, mutta lopulta kuitenkin pitkät tauot antoivat perspektiiviä tuotannollisiin asioihin. Myös Björkin ja brittiartisti Self Esteemin (Rebecca Taylor) musiikki kiinnostaa. – Aika usein käsissä on sitten jonkinlainen slovari, jonka annan hautua, kunnes se pulpahtaa takaisin ajatuksiin. ÄÄNITYÖN KIVIJALKA Jukka Laaksosen ansiokas teos uudistettuna toisena painoksena. Ota äänityön perusteet haltuun! TIETO LISÄÄ FIILISTÄ – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi 48,50 e + postikulut 20 e + postikulut 14 www.riffi.fi 1/2021 timien efektointeja. Oona Kapari kertoo, että varsinaisesti hän lähti säveltämään ja sanoittamaan albumiaan yli kymmenen vuotta sitten. Maailmojen murheet -levyn päättävä, pelkällä puoliakustisella jazz-kitaralla säestetty Puunhalaaja on lähellä tätä slovarimuotoa. Tämä pitkä aikajänne mahdollisti Oonan mukaan sen, että hän pystyi ylipäänsä oman levynsä itse tuottamaan. – Silloin ajattelin, että haluan tehdä levyn, ja aloinkin tekemään sitä. Haluan, että tarvittaessa soittajan kädenjälki voi kuulua sellaisena kuin se on tallennettu ja siellä saa olla esimerkiksi rytmistä vaihtelua. Puran siihen kaikenlaisia tunneasioita muutenkin, mutta joskus tulee vain mieleen jokin juttu, mistä haluan kirjoittaa. Musiikki tulee tekstin pariksi pikkuhiljaa, ja soinnut etsitään siinä vaiheessa, kun teksti on paperilla. Sitten teen ensimmäisenä kertsin, josta tulee myöhemmin A-osa, Oona nauraa. Eli siis tällaista teoriapohjaa. Varsinaisen työn oppii sitten kyllä vasta töissä, Oona kertoo. Rakastan myös dynamiikkaa, mitä tällä levyllä on valtavirtamusiikkiin verrattuna poikkeuksellisen paljon. Oona toteaa myös, että kappale on samalla hänen paluunsa juurille eli kitara/laulu-esittämiseen. ”Ihminen on psyykkinen hahmo, ja kyllä sitä varmasti tekee toisenlaisia ratkaisuja, jos on boksissa tai jos käyttää ulkoisia laitteita.” 13-15 Oona Kapari.indd 14 31.1.2021 17.03. Sen jälkeen en enää malta pysyä pois pianon tai kitaran ääreltä, koska melodia alkaa jo kaivata sointuja kaveriksi. – On ollut pitkiä aikoja siinä välissä, jolloin en ole kuunnellut kappaleita ollenkaan, jotta olen myöhemmin pystynyt tuoreilla korvilla arvioimaan niitä. Riffi-kauppa TILAÄÄNI Eero Aron syvä luotaus tilan ja äänen maail maan. Kun laulujen tekstejä kuuntelee, niin Maailmojen murheet ei tunnu olevan albumina sieltä iloisimmasta päästä. Siinä mielessä tämä on ehkä poikkeuksellinen levy, että tuo kymmenen vuoden aika näkyy noissa teksteissä, sillä niissä on vähän kuin oma elämänkaari tuolta ajalta. Kun omia tuotantotöitä alkoi olla paljon, hän hankki yksityisen työhuoneen ja perusti myös levymerkin (Kuohu Records). Sanoista välittyy ahdistuneisuutta, mutta lopulta kyllä toivoakin. Tuolloin minulla käynnistyy yleensä jo tuotantoprosessi, Oona perkaa. Kuinka maailmojen murheista selviydytään. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Kun jutun juoni on valmis, istun sohvalle vihkon kanssa ja kirjoitan sanat oikeasti. Kappale syntyy ensin slovarina Oona Kaparin musiikki on persoonallista, ja siksi kiinnostaa myös se, että mistä hänen tyylinsä tulee – siis onko tärkeitä esikuvia. Opeteltiin myös perusasiat, kuten signaalitie ja äänenmuokkaus: esimerkiksi mikä on kompressori ja mitä se tekee. Tosi paljon teen sillä tavalla, että äänitän ensin esimerkiksi kitaralla, ja alan sitten ”syntetisoimaan” sitä, kertoo artisti-tuottaja metodistaan. Lopussa on se ymmärrys siitä, että maailma on tällainen kuin on, eikä sille kauheasti voi mitään: koko maailman perspektiivissä ne omat murheet eivät ehkä niin valtavan suuria ole, Oona toteaa. Kaparin tuotantofilosofiassa live-otto ja editoitu aines eivät ole toisensa poissulkevia asioita. Äänitin demon alunperin himassa akustisella kitaralla, jolloin se oli vielä vähän folkimpi versio. Sitten se jäi kesken monestakin syystä. Saan vastauksen, ettei hän ole koskaan ”fanittanut” varsinaisesti mitään bändiä tai artistia, vaan ne esikuvat ovat enemmänkin yksittäisiä albumeita, kuten Princen Diamonds and Pearls ja Massive Attackin 100th Window, samoin kuin Keith Jarretin Köln Concert. – Sanat pyörivät pitkään mielessä niin, etten kirjoita edes mitään ylös. Siinä vaiheessa alkaa jo muotoutua myös jokin melodia. Työharjoitteluun Kapari haki Finnvoxille, ja jäi sinne lopulta töihin kahdeksaksi vuodeksi. – Kun haluan, että joku kuulostaa robotilta, niin sillä tulee olla myös jotain mihin se vertautuu. Jätin siitä sen loppuosan sitten pois, mutta levyllä on kuitenkin sellainen kaari, missä loppupuolella päästään sinne toivon puolelle. Oman lauluntekotapansa Kapari osaa kyllä purkaa sanaiseen muotoon varsin selkeästi. Kappaleista uusimmat, Antaa uurteiden tulla ja Puunhalaaja, ovat niitä positiivisia. – Levyn työnimi oli ”Maailmojen murheet ja kuinka niistä selviydytään”. – Yleensä aloitan tekstistä siten, että minulla on joku ajatus tai tunnetila. Oona Kapari opiskeli Helsingin Pop-Jazz Konservatoriolla ensin muusikoksi (kitara), jonka jälkeen hän hankki samasta koulusta vielä erikseen musiikkiteknologin paperit. Puunhalaaja on myös ainoa levyn kappaleista, joka on äänitetty yhtenä kokonaisena ottona, eikä sitä ole viritetty tai leikelty ollenkaan. Kun halusin ottaa siihen jazz-tyylisen kitaran, niin siinä kohtaa biisi vähän muuttui, sillä kun vaihdan instrumenttia, tykkään tehdä myös erilaisia sointukäännöksiä. Tuolta ajalta on jäänyt levylle muutama kappale, kun taas jotkut ovat enemmän tätä päivää ja loput siitä väliltä
Onneksi olin nopea. Kuitenkin yhden kappaleen (Ruumiinosat) kohdalla on miksaajaksi merkitty Greg-Woodford Wells (tutummin Greg Wells), jonka tuottajan, muusikon, lauluntekijän ja äänittäjän taitoja on hyödyntänyt yksi jos toinenkin hittiartisti. Greg innostui Läpikuultava-kappaleestani ihan hirveästi, minkä johdosta olemme pitäneet somessa yhteyttä. ÄÄNITYÖN KIVIJALKA Jukka Laaksosen ansiokas teos uudistettuna toisena painoksena. Työhuoneeseensa hän on asentanut strategisiin kohtiin isoja akustiikkapaneeleita, mutta peruslähtökohtaa sekään ei muuta. Löytyikö tästä uutta näkökulmaa omaan tekemiseen. – Kaikkein haasteellisinta minulle on ollut omien kappaleiden miksaamisessa oma laulusoundi, sillä kuulen tietysti ääneni erilailla ja siinä olevat asiat häiritsevät minua eri tavalla kuin ulkopuolista kuuntelijaa. Kaikkein tärkein tekijä Oonalle on kuitenkin hyvä akustiikka, ja sen hän on saanut hyvin tuta Finnvoxilta omaan pajaan siirtyessä. Riffi-kauppa TILAÄÄNI Eero Aron syvä luotaus tilan ja äänen maail maan. Se oli tosi mahtava juttu, Oona iloitsee. Kun tuotantourakka oli valmis, Kapari myös luonnollisesti miksasi levynsä omassa pajassaan. Tuollainen summa on nimittäin hänen miksauksestaan aika vähän. – Olin Tukholmassa Battle of Stockholm -seminaarissa, missä Andrew Scheps ja Greg Wells opettivat. Koneen parina hänellä on Universal Audion äänikortti, jonka kautta mukaan saa sitten klassikkolaitteiden mallinnetut versiot, ja ”ne ovat kaikki käytössä”. Kun sain Gregiltä pelkän laulusoundin miksattuna siten kuin hän sen kuulee, pystyin käyttämään sitä referenssinä levyn muissa kappaleissa. Siellä kukin sai myös soittaa yhden oman biisin, joista saimme sitten palautetta heiltä. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Siinä vaiheessa, kun alan pakettia kasaamaan on Pro Tools on minun pääsoitin. Kuinkas nyt näin sattui. Lisäksi Greg otti näyttökuvat kaikista plugareista, lähetti koko session stemmoina, ja kertoi mitä hän oli biisille tehnyt. – Biisinkirjoitusja äänityspuoli ovat minulla ehdottomasti tietokoneen ulkopuolella. Erityisesti sen olen nyt huomannut, että kun ensin teki Finnvoxilla kahdeksan vuotta ja sen jälkeen yrittää saada tässä työhuoneessa samanlaista soundia, niin on se kyllä tosi ison työn takana. Siinä varmasti tapahtuu päässä asennemuutoksia. Myöskin Finnvoxilla työskentelin tietokoneella, tosin jonkin verran käytin esimerkiksi Lexiconin kaikuja. Sen sijaan äänittäessä minulla on kyllä oikeita kompressoreita käytössä. u 13-15 Oona Kapari.indd 15 31.1.2021 17.03. Sitten korona-homman alkaessa huomasin, että Greg teki sellaisen hyväntekeväisyystempauksen, jossa hän miksaisi yhden biisin ilmaiseksi, mikäli lahjoittaa 100 dollaria Doctors Without Borders -järjestölle. – Äänittäessä vaikuttaa ehdottomasti se missä tilassa tehdään, minkälaisilla mikeillä äänitetään ja minkälaisella laitteistolla. Ota äänityön perusteet haltuun! TIETO LISÄÄ FIILISTÄ – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi 48,50 e + postikulut 20 e + postikulut Boksissa Oona Kapari toteaa, että hänelle tietokone ja Pro Tools ovat aina olleet se luonnollisin alusta työskennellä. Ihminen on psyykkinen hahmo, ja kyllä sitä varmasti tekee toisenlaisia ratkaisuja, jos on boksissa tai jos käyttää ulkoisia laitteita
Pato on lämminhenkinen paikka, ja kaikki hoidetaan a-luokkaisesti. Niinikoski on tyytyväinen Pato Klubin tarjoamiin puitteisiin ja järjestelyihin. 16 www.riffi.fi 1/2021 vät välttämättä muuten kaupunkiin löytäisi, perustelee rumpali Risto Niinikoski ideaansa perustaa oma musiikkiklubi vanhaan kotikaupunkiin. -K uusankoski on antanut minulle hyvät lähtökohdat muusikonuraan, joten ajattelin, että voisin antaa hyvän kiertää – pyörittää omaa klubia ja saada keikalle artisteja, jotka eiKuusankoskella 16-17 Risto Niinikoski.indd 16 31.1.2021 17.04. – Amanda ja Vesa osaavat hommat. Riston vieraana -klubi on pyörinyt nyt parisen vuotta Kuusankosken Taideruukissa toimivan Pato Klubin tiloissa. Klubi-iltojen vieraina on maan ykkösartisteja, joiTEKSTI: VILMA TIMONEN KUVAT: TERO AHONEN, KIMMO KARJALAINEN Riston vieraana Kulttuurija taideväki on löytänyt oman paikkansa alas ajetun paperitehtaan vanhoista rakennuksista Kuusankoskella. Klubi-isännän karkkikauppa Niinikoski kertoo saaneensa hyvin vapaat kädet klubinsa sisällön suhteen. Risto Niinikoski kertoo saaneensa Kuusankoskelta hyvät lähtökohdat muusikkoudelleen. Samaisissa Taideruukin tiloissa toimii myös suosittu musiikkiklubi. Klubiillat sijoittuvat sunnuntain alkuiltaan. On hyviä artistibuukkauksia, ja pieni paperiteollisuuskaupunki on kulttuurin puolesta aktiivinen. – Klubin soittoaika kello 18 on monelle aikuiselle hyvä aika lähteä konserttiin, Niinikoski sanoo. Klubi-iltoja on normaalioloissa ollut kolme niin kevätkuin syyskaudellakin. Niinikoski itse vieraili Pato Klubilla ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten keikalla Egotrippi-yhtyeen kanssa. Paikan päällä asiat toimivat hienosti, Niinikoski sanoo. – Ajattelin, että onpa kivaa, kun tapahtuu kaikkea. Niinikoski otti yhteyttä Pato Klubin yrittäjiin Amanda Kareenkoskeen ja Vesa Parviseen, ja niin Riston vieraana -klubi starttasi tammikuussa 2019. Ja on makeita vanhoja paperitehtaan rakennuksia – tämä on fantastista uusiokäyttöä niille. Sitä ennen hän oli seurannut klubin toimintaa lähinnä sosiaalisessa mediassa
Esimerkiksi Kouvolasta kotoisin olevan Tuure Kilpeläisen kanssa illan kantavana ideana oli koostaa bändi pelkästään kouvolalaisista muusikoista. Oli kolme synaa, sähkörummut ja saksofonissa Anssi. On myös ollut fantastista, että joissain konserteissa klubin viereiseen yleisötilaan on viritetty screeni, jolta on voinut seurata keikkaa. Paperiteollisuuskaupunki on myös kulttuurikaupunki Koronapandemia on vaikeuttanut klubitoimintaa, mutta Kuusankoskella tilaisuuksien järjestäminen on onnistunut hieman esimerkiksi pääkaupunkiseutua paremmin. Miksi vain isoissa kaupungeissa pitäisi tapahtua, kun puitteita on muuallakin. – Se on kulttuurin monimuotoisuutta. Niinikoski sanoo, että artistivieraita on ollut suhteellisen helppo löytää, vaikka klubi toimiikin hieman syrjemmällä. Toki artisteilla on aina ne tietyt kappaleet, jotka yleisö haluaa kuulla, ja niitä on versioitu, Niinikoski toteaa. Asiat on hoidettu tosi hienosti, mutta luonnollisesti joulukuun alun klubi peruuntui huonontuneen tilanteen vuoksi. Myös Niinikoski itse on ollut tähänastisissa klubi-illoissaan aina mukana soittamassa. Klubin housebändi vaihtuu joka kerta, ja se koostetaan kullekin artistille sopivaksi. – Klubilla on mahdollista tehdä keikka vähän eri tavalla kuin normaalisti sekä kokoonpanon että ohjelmiston suhteen. – Varsinkin ne, jotka tietävät paikan, lähtevät mielellään. Niinikoski kertoo, että Kuusankoskelle ja Kouvolaan on syntynyt konserteissa käymisen kulttuuri. – Anssi Kelan kanssa tehtiin täysin elektroninen konsertti. – Klubilla on ollut mahdollisuus pitää etäisyyttä ja kaikilla on ollut kasvomaskit. Välillä on työlästä saada artistien kanssa aikataulut sopimaan, mutta hyvin tämä on toistaiseksi sujunut. Niinikoski kysyy. – Ensin kannattaa miettiä oma kulma, mikä se ikinä onkaan, että erottuu muista, hän sanoo. www.riffi.fi 1/2021 17 den keikoista saattaa tyylillisesti muotoutua totutusta hyvinkin poikkeavia kokonaisuuksia. Se on hieno rikkaus. u 16-17 Risto Niinikoski.indd 17 31.1.2021 17.04. Risto vieraana on ollut monia eturivin artisteja, kuten Tuure Kilpeläinen. Riston vieraana -klubi saatiin syksyllä pidettyä kahdesti. – Ei ole mitään kiinteää housebändiä. Nyt, kun tarkastelen vaikka vanhaa kotikaupunkiani, niin siellä tapahtuu tosi paljon. Tällä hetkellä tulevan kevään klubi-iltojen suunnittelu on kovassa vauhdissa ja vierailijoiksi ovat jo lupautuneet muun muassa Arttu Wiskari ja Neumann. On hauska juttu, että voi artistin kanssa mehustella, että keitä halutaan, ketkä ovat kulloinkin parhaat pelurit… Mulle toi on yhden sortin karkkikauppa. – On ollut ilo huomata, että vaikka ihmiset ovat olleet varovaisia eivätkä ole lähteneet niin helposti edes konsertteihin, niin yllättävän hyvin on tullut porukkaa. Niinikosken mukaan poikkeusajan turvajärjestelyistä on Pato Klubilla huolehdittu erinomaisesti. Entä miksi klubi kannattaisi perustaa pikkukaupunkiin. Vastakohtana taas Pave Maijasen kanssa oli täysin akustinen lähestymistapa, soittimina muun muassa cajon ja kontrabasso. Hän sanoo olevansa ylpeä siitä, että paikalliset ovat alkaneet arvostaa Pato Klubin tarjoamaa laadukasta ohjelmaa ja oppineet käymään keikoilla. Niinikoski suosittelee klubin perustamista muillekin. Yhtä lailla ihmiset janoavat kulttuuria pienillä paikkakunnilla
Vaikka levy ei sisälläkään juuri yhtään improvisaatiota, on Hamasyan jazzmuusikkona taipuvainen keikoilla tulkitsemaan kappaleita yhtyeensä kanssa hieman vapaammin. – Lauloin Queenin kappaleita keksityillä sanoilla, koska en ymmärtänyt englantia. Ne horisontit ovat aina mielessäni ja alati muuttuvia, mutta siitä minä juuri pidän. Hamasyan ei kuitenkaan tunnusta itseään erityisen suureksi metallifaniksi. – Pidän raskaasta musiikista, mutta tykkään siitä silloin, kun se on omaperäistä. Pianisti-ilmiön musiikki on esimerkiksi poikinut taannoin tribuuttikonsertin helsinkiläismuusikoiden toimesta, ja yllättäen myös esimerkiksi raskaan modernin metallin ystävät ovat ottaneet hänet omakseen. Eräs läheinen ystäväni, jonka kanssa kävin ala-astetta, sanoi, että muistatko kun lauloit sitä kaikkea, ja ihmiset luulivat, että osaat englantia, vaikka oikeasti lauloitkin siansaksaa, Hamasyan nauraa katseessaan muistojen tuomaa lämpöä. Joten kaksi eri konserttiani eivät ole täysin samanlaisia. Lapsuuskodissaan oli musiikki aina läsnä; hänen isovanhemmillaan oli suuri kokoelma klassista musiikkia, hänen enonsa kuunteli paljon jazzia ja hänen isänsä soitatti kotona jatkuvasti rockia levysoittimesta. – Pyrin aina säveltämään mielenkiintoista musiikkia, puskemaan itseni äärirajoilleni ja löytämään uusia horisontteja. Metallimusiikin vaikutus Hamasyanissa juontaa juurensa hänen nuoruuteensa. 18 www.riffi.fi 1/2021 I nnovaatio, uudet ideat ja niiden taidokas toteutus ovat musiikin suola. 18-19 Tigran.indd 18 31.1.2021 17.05. Metallivaikutteista jazzia Tänä päivänä Hamasyan tunnetaan innovatiivisena soittajana, jonka musiikista nauttivat samaan aikaan sekä jazzin ystävät kuin myös hieman yllättäenkin raskasta modernia metallia kuunteleva yleisö. Täytyy olla todella hyvä tekemään valintoja levylle: pitää olla hieman julma, ja ajatella, että tuosta täytyy tinkiä. Itsestään idearikkaan kuvan antava pianisti kertoo usein keksivänsä kappaleisiinsa niin paljon eri ideoita, ettei hän voi niitä mitenkään sisällyttää samalla albumille, vaan eri aihioita täytyy kehitellä eteenpäin. Myös jazz astui jo varhain kuvioihin. Varsinkin, kun levy aina vangitsee kappaleet tiettyyn muottiin. – Minä väsyn usein soittamaan samoja juttuja, se ei tule minulta luonnostaan. Hamasyanilla on selvästi siis rockin kuuntelemisen tausta, jonka lisäksi hän tykkää myös edellä mainitun Meshuggahin lisäksi esimerkiksi huuruista matikkaprogea esittävästä Toolista, kaoottista sekoilumetallia hakkaavasta Car Bombista, sekä futuristista ja teknistä metallia taituroivasta Animals As Leadersista. Hamasyanin eno yritti varovaisesti tehdä nuorukaisesta jazzin ystävää soitattamalla tälle jazz-funk-albumeita, joihin lukeutui esimerkiksi Herbie Hancockin 70-luvun tuotantoa, josta nuori Hamasyan piti ilman sen kummempaa totuttelua. Näihin aikoihin Hamasyanin vanhemmat huomasivat, että lapsi piti musiikista enemmän kuin TEKSTI: SAMUEL JÄRVINEN Ole kuin joki – Tigran Hamasyan maalaa jazzin uusia horisontteja Muusikoiden arvostamasta Tigran Hamasyanista on tullut vuosien saatossa puhuttu nimi jazzin maailmassa. Se, mitä Meshuggah on tehnyt, on aina ollut uniikkia, mutta siitä tuli jonkinlainen standardi, jota monen metallibändin tuntuu olevan hankala paeta nykyään. Niin Black Sabbathin, Led Zeppelinin kuin Queeninkin sulosoinnut tulivat nuorelle Hamasyanille tutuiksi siis jo nuoresta iästä lähtien. Viimeksi mainitun kokoonpanon palvottu moderni kitarasankari Tosin Abasi itse asiassa vieraileekin ”The Call Withinilla” kappaleessa ”Vortex”, joka juontaa sävellyksenä juurensa Hamasyanin teinivuosiin. Kun löydän livenä jotain sellaista, mistä pidän, haluan katsoa, että mihin voin sen jutun viedä. Aluksi pelkällä triolla ja muutamalla valitulla vierailijalla toteutettavaksi tarkoitettu albumi sisältää kauttaaltaan läpisävellettyä ja -sovitettua musiikkia, jossa jälkituotantoa ja päällekkäisäänityksiä kuulee vain harvakseltaan. Erityisesti Hamasyanin vuoden 2015 ”Mockroot” -albumilla kuultava rytmiikka ja sävelkuljetus muistuttaa monia metallin kuuntelijoita ruotsalaisesta Meshuggahista, sekä kyseisen orkesterin innoittamasta, 2010-luvulla metallimusiikin status quoksi nousseesta djent-tyylisuunnasta. Tämän tietää myös armenialaissyntyinen pianisti-säveltäjä Tigran Hamasyan, joka julkaisi syksyllä 2020 kymmenennen albuminsa ”The Call Within”. Kyseinen tyyli nojaa matalavireisyyteen, polymetriikkaan ja rytmiseen monimutkaisuuteen – kaikki elementtejä, jotka ovat kuultavissa Hamasyanin musiikissa. Jos pysyttelee vain omalla mukavuusalueellaan, niin kaikki pysyy samana. Sen sijaan voi olla kuin joki, joka virtaa aina, pianisti summaa visiotaan tuoreelle albumilleen
Hänen sävellyksissään voi jazzin ja metallivaikutteiden ohella kuulla myös paljon kansanmusiikinomaisia melodioita, ja hänen kansitaiteessaan ja musiikkivideoissaan esiintyy paljon armenian inspiroimaa taidetta. Osaksi ikuisuutta Osa syy Hamasyanin näkemykselle on hänen rakkautensa kansanmusiikkiin. Siinä musiikissa on jonkinlainen ikuisuuden piirre. En koskaan tykännyt rakenteista siinä iässä, ja tykkäsin improvisoida. Jos kykenee esimerkiksi sovittamaan bulgarialaista folk-musiikkia ilman, että se muuttuu huonoksi, niin silloin on erittäin kyvykäs, koska sellainen on todella haastavaa. Jazzissa Hamasyan muistaa tykästyneensä erityisesti improvisaatioon. Ja kun huomaa, että sellainen musiikki ei tarvitse aina harmoniaa, niin pääsee syvälle siihen. En osaa täysin kuvailla sitä. Voisin puhua asiasta tuntikausia – siitä, miten se musiikki on rakentunut, miten sitä sävelletään… Se on minulle kaiken musiikin alkulähde, Hamasyan kertoo silmät kiiluen, ja jatkaa: – Se on samalla myös hyvä tapa oppia, miten lähestyä melodioiden säveltämistä. Tietysti myöhemmin minun oli opittava myös improvisoimaan rakenteiden sisällä, Hamasyan pohtii. u ”Kansanmusiikki on minulle kaiken musiikin pohja ja syvin musiikin muoto.” 18-19 Tigran.indd 19 31.1.2021 17.05. – Silloinkin, kun kuuntelin rockia, niin tykkäsin aina keksiä samalla itse uusia melodioita. Kansanmusiikin ymmärtäminen on elämän mittainen työ. Innovaatiota ja uuden etsimistä rakastava Hamasyan on musiikista yhä samalla lapsen innolla puhuva tutkimusmatkailija, joka pitää musiikkia itsessään kauniina ja perimmäisenä elämän ja olevaisuuden ilmiönä. – Kansanmusiikki on minulle kaiken musiikin pohja ja syvin musiikin muoto. – Melodinen sisältö on minulle tärkeintä, ja rytmiikka on vain yksi osa omaa sävelkieltäni. Säveltäessäni en mieti rytmejä, ja joudun myöhemmin avaamaan niitä muille ja analysoimaan itsekin, että mitä kappaleissa oikein tapahtuu. Oli kyseessä sitten jazz, metalli tai kansanmusiikki, arvostaa Hamasyan musiikissa jotain ajatonta. Aivot solmuun laittavan rytmiikkansa takia palvotulle muusikolle on kuitenkin lopulta musiikissa tärkeintä itse liha ja peruna – kappaleiden melodia. Sitä kuunnellessa tuntuu, kuin olisi osa jotain ikuista. www.riffi.fi 1/2021 19 muista leluistaan, jonka jälkeen hänelle järjestettiin pianotunteja osaavien opettajien ohjauksessa. – Kuuntelin hetki sitten Hilliard Ensemblen nauhoitetta vanhasta gregoriaanisesta laulusta. Se on juuri nyt minulle jännittävintä musiikissa – tuon ikuisuuden vangitseminen. Se on myös juurtunut syvälle säveltämiseen ja improvisaatioon. Olen kuunnellut sitä 14-vuotiaasta asti, ja aina kun kuuntelen sitä, niin olen sen pauloissa
349,90 € Esa Pulliainen Series Fuzz – UUTUUS! Vain F-Musiikista! Kotimaista käsityötä. 20 www.riffi.fi 1/2021 n näyteikkuna Focal Alpha 50 Focalin edullinen aktiivimonitori tarjoaa markkinoiden parasta hinta/laatu-suhdetta Focal Alpha 65 Focalin edullinen aktiivimonitori tarjoaa markkinoiden parasta hinta/laatu-suhdetta Focal Alpha 80 Alpha-sarjan aktiivimonitorien lippulaiva www.kruunuradio.fi F-Musiikki Helsinki, Kaisaniemenkatu 7, HELSINKI Puh. F-Musiikki Kuopio, Kuninkaankatu 21, KUOPIO Puh. Bluetooth audiotoistoa varten. 010 320 7480, f-espoo@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. Riffi-kauppa St. Paul’s Sound Oy, Veikkointie 12, NUMMELA 010 281 3730, myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi 7 989 € Yamaha QL1 Kompakti pro-luokan digitaalimikseri! 20-25 Näyteikkuna 121 ja Uutiset.indd 20 2.2.2021 19.01. YAMAHA THR-30IIA -vahvistin – UUTUUS! Monipuolinen vahvistin akustisille soittimille ja trubaduurikäyttöön. 529 € F-Musiikki Espoo, Isonniitynkuja 2 (kauppakeskus Merituuli), ESPOO Puh. Arvo 80 € Musacorner Oy, Näsilinnankatu 22, TAMPERE 050 365 9509, info@musacorner.fi www.musacorner.fi/korg 1 333 € KORG MS-20 FS Monophonic Synthesizer Täysikokoinen uusintapainos MS-20:stä Tampereen Musiikki, Musiikki Aartio Oy Kuninkaankatu 13, TAMPERE (03) 222 5570, info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi 3 990 € Kawai CA99 -digitaalipiano Concert Artist -malliston lippulaiva! Nosta tuotteesi Riffin NÄYTEIKKUNAAN! Seuraava julkaisu 7.4.2021 ilmestyvässä printtinumerossa 2/2021. 010 320 7475, f-kuopio@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta 31.3.2021 asti. 040 501 2745 / Lauri Paloposki • s-posti: lauri.paloposki@riffi.fi 28,50 € RUMMUT HALTUUN – Aivan uudentyyppinen rumpuopas perustuu helppolukuisiin kuvamerkkeihin www.riffi.fi . Helix-kitaraprosessorin ostajalle PLUGARI KAUPAN PÄÄLLE! Line6 Helix-, Helix LTtai Helix Rack -ostajalle Helix Native -plug-in kaupan päälle. Numeroitu 100 kappaleen erä. 010 320 7440, info@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. HUOM! Näyteikkunan löydät myös Riffin verkkosivuilta: riffi.fi/nayteikkuna Kysy tarkemmat tiedot: • puh
010 3207 400, f-vantaa@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. Riffi-kauppa Power Sound Ky, Jokioistentie 993, SOMERO (02) 748 3932, myynti@power-sound.fi Soultone Extreme -symbaalit Käsintaotut turkkilaiset splashit, crashit, haitsut, chinat ja ridet Extremesarjasta 89 € – 339 € 20-25 Näyteikkuna 121 ja Uutiset.indd 21 2.2.2021 19.01. 010 320 7460, f-turku@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi BOSE L1 Pro8, kannettava PA-järjestelmä – UUTUUS! Ainutlaatuinen suoritus kyky ja poikkeuksellisen helppo käyttö ja siirreltävyys. Taajuusalue 20 Hz–20 kHz takaa erinomaisen, viiveettömän äänen. F-Musiikki Vantaa, Antaksentie 4, VANTAA Puh. 1 089,90 € YAMAHA DTX6KX -sähkörummut – UUTUUS! Täysin uusi sähkörumpusarja autenttisella soittotuntumalla. 119,90 € Savonlinnan Soitinkulma Oy Kirkkokatu 7, SAVONLINNA (015) 515 670, soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com Uutuus! PRESONUS Revelator USB-mikrofoni 179 € DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi DLX-hinta: 599 € Katso päivän hinta osoitteesta dlxmusic.fi Trace Elliot ELF 1x10" Bass Combo Superkompakti bassocombo niin keikalle, studioon kuin kotiinkin Mad Professor Amplification www.mpamp.com facebook.com/MadProfessorAmplification Super Black 259 € Soitin Laine Oy Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi MOOG Claravox Centennial Limited Edition Theremin 100-vuotis juhla malli on kunnioituksen osoitus Theremintaiteilija Clara Rockmorelle Tulossa pian myyntiin! Hinta 1 699 € + teline 299 € 35 € Sävel on vapaa! …ja alussa oli improvisointi. 1 333 € F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 010 320 7490, f-tampere@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. ORTEGA OWDS-1 langaton järjestelmä kitaralle Akun kesto 4 tuntia. www.riffi.fi 1/2021 21 F-Musiikki Turku, Viilarinkatu 1, TURKU Puh. www.riffi.fi . F-Musiikki Tampere, Kauppakeskus Veska, Saapastie 2, PIRKKALA Puh
Lisätiedot: Music Gear Import Finland • puh. Valikoimassa on myös kookkaampia 2-, 3ja 4-tiekaiuttimia. EVE Audion kaiuttimet ovat aktiivisia ja niiden ylätaajuuksien toistossa käytetään nauhaelementtejä. 050 531 9184 • samuli@mgif.fi • www.mgif.fi TV-Sävel Music Shop Tiiriönsuontie 2, HÄMEENLINNA (03) 6127 333, tvsavel@gmail.com www.tevari.fi 1 535 € PRS SE Hollowbody II Piezo Tuttu PRSsähkistuntuma yhdistettynä herkkään ja kirkkaaseen elektroakkarin soundiin Vantaan musiikki, Peltolantie 2, VANTAA 010 439 3730, info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi GR-Bass Aerotech – maailman kevyimmät bassokaapit ja combot! AT-212 Slim 2x12" 900 W RMS 4 Ohm 12,9 kg 1158 € 20-25 Näyteikkuna 121 ja Uutiset.indd 22 2.2.2021 19.01. EVE Audion malliston kevyimpään reunaan kuuluu esimerkiksi tietokoneen rinnalle tarkoitettu 2-tiemalli SC203, jossa stereovahvistimin varustetun aktiivisen kaiuttimen parina on sille alisteinen passiivikaiutin. 532 €) DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi Katso päivän hinta osoitteesta dlxmusic.fi Peavey AUREUS Aureus, ehkä helpoin ja intuitiivisin digimikseri ikinä. Settirumpalin tarpeiden lisäksi Turkishsymbaaleita taotaan myös orkesterikäyttöön tarkoitettuina malleina. 22 www.riffi.fi 1/2021 n näyteikkuna AJANKOHTAISIA POIMINTOJA Tammer-Piano ja Soitin Ky, Pinninkatu 26–28 TAMPERE, (03) 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi 498 € Darkglass ADAM Bassosäröjen ehdoton huippu, nyt varastossa! (norm. Malliston täydentävät 8-,10ja 12-tuumaisilla kartioilla ladatut subwooferit. Turkish Symbaaleita valmistetaan neljää musiikillisten tyylien mukaan nimikoitua perussarjaa, sekä niiden rinnalla suppeampia nimikkomallistoja. DLX-hinta: 1 499 € Keskusmusiikki Lahti Oy Hämeenkatu 23, LAHTI (03) 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi 777 € DB TECHNOLOGIES ES 503 DSP-kontrolloitu äänentoistojärjestelmä • kaksi passiivista satelliittia • aktiivisubbari • 3-kanavainen mikseri • Bluetooth EVE Audio Turkish Cymbals Espoolainen Music Gear Import Finland edustaa saksalaista tarkkaamokaiutinten valmistajaa, EVE Audiota, sekä perinteisin menetelmin käsintaottuja ja -sorvattuja Turkish-symbaaleita. Ei enää MENU-sekoiluja vaan selkeää ajoa
Näin yksi ja sama työpiste muuntuu näppärästi vaikkapa musiikin miksaukseen käytettävästä stereojärjestelmästä kuvatuotannossa tarvittavaan monikanavaisuuteen tai johonkin ns. Käytännössä kaiuttimien kuvakkeet raahataan hiirellä hunajakennomaiseen rasteriin, joka kuvaa niiden fyysistä sijaintia. Tai kolmantena vaihtoehtona Genelecin ilmaiseen pilvipalveluun, josta kulloinkin tarpeelliset asetukset voi ladata kyseistä sessiota varten. Samassa työpajassa eri aikoina työskentelevät voivat myös muokata automatiikan tuottamaa vastetta henkilökohtaisten mieltymystensä mukaisiksi. www.riffi.fi 1/2021 23 Tuoteuutiset G enelecin Loudspeaker Manager -ohjelmisto palvelee kaiutinjärjestelmän perusvirityksen lisäksi nyt myös päivittäiseen työskentelyyn tarkoitettuna kontrollerina, josta voi asettaa kuunteluvoimakkuuden, avata ja mykistää yksittäisiä kaiuttimia erityyppisiä kokoonpanoja kuunneltaessa. Ohjelma on suunniteltu käytettäväksi ensisijaisesti internetyhteyden kautta, jolloin Genelecin pilvipalvelu analysoi mittaustulokset ja lähettää korjauksiin suositellun datan takaisin ohjelmalle. Molemmissa on linjatason stereolähdöt tarkkailukaiuttimille, ja iD14:sta varusteluun kuuluu myös toinen linjatason stereolähtö. Kattava käyttöopas sekä kuusi askelta oman kaiutinvirityksen tekemiseksi opastava videosarja jelppaavat nekin. Kaikki prosessointi tapahtuu digitaalisesti ja sopeutus huoneakustiikkaan sekä henkilökohtaisiin kuuntelumieltymyksiin tehdään vasta kaiuttimessa. Käyttöä kuvaillaan yksinkertaiseksi ja ohjelmistoon kuuluu Online-helppi, jolle lähetettyyn kysymykseen voi liittää mukaan mittaustuloksen ja kuvan kuunteluympäristöstä. Asetusten tallentaminen käy joko suoraan kaiuttimeen, jolloin samat asetukset ovat suoraan käytössä jälleen käyttövirran kytkemisen jälkeen. iD4:ssä on yksi tulokanava linjasignaalille/mikrofonille (phantom-virran syöttö kytkimellä) ja toinen instrumentille. Yhteen järjestelmään voidaan liittää samanaikaisesti yli 80 Genelec-kaiutinta. Kakkossukupolven laitteiden koteloiden pääväri on tumman harmaa aiemman hopean sijaan. Ohjelman ikkuna on vapaasti skaalattavissa ja sille voi valita vaalean tai tumman taustan, jolloin sen sovitus muuhun työympäristöön käy helposti. Lisätiedot: Genelec • Puh. Sound Character Profiler antaa puitteet loivaan taajuusvasteen muotoiluun esimerkiksi tummemman tai kirkkaamman yleissoundin suhteen, manuaalimoodissa aukeavat sitten työkalut myös yksityiskohtaisempaan säätöön. 020767 9450 • info@intersonic • www.intersonic.fi Lisää tuoteuutisia löydät Riffin jatkuvasti päivitettävältä sivustolta. GLM 4:n ulkoasua suunnittelemassa on ollut muotoilija Harri Koskinen, jonka visuaalinen näkemys on jo aiemmin päässyt esiin Genelecin kaiutinten muotoilussa. Näin signaalitie pysyy muuttumattona aina viimeiseen lenkkiin asti. GLM 4 toimii sekä Mac ja Windows -ympäristöissä, ja käyttö vaatii pakettiin kuuluvan mittamikrofonin sekä etuvahvistin/ dsp-yksikön. Lisätiedot: Intersonic • puh. Dynamiikan laajuus on nyt kumpaisessakin A/D-muunnoksen osalta 121 dB ja D/A-muunnoksissa 126 dB. Ota suunnaksi riffi.fi ! 20-25 Näyteikkuna 121 ja Uutiset.indd 23 2.2.2021 19.01. immersiivijärjestelmään, jossa kuunteluavaruus käsittää myös korkeussuunnan. Lisäksi iD14 on varustettu optisella digitaalitulolla (stereo). (017) 83 881 • genelec@genelec.com • www.genelec.fi Genelec GLM 4 – aiempaakin monipuolisempi B rittifirma Audient uudisti kaksi iD-sarjansa interfacea ja varusti ne samalla USB-C-liitännöin, joiden kautta ne imaisevat itselleen myös käyttövirran. iD14 puolestaan on varustettu kahdella linja/mikrofonitulolla (+48 V kytkimellä), joista toista voi vaihtoehtoisesti käyttää myös instrumenttien linjasoittoon. Ohjelmisto tunnistaa automaattisesti kaikki järjestelmään kytketyt Genelecin SAM-sarjan kaiuttimet, mutta niiden sijainti kerrotaan ohjelmalla manuaalisesti. Audient iD4 & iD14 – ovat nyt Mk II Kumpaisessakin mallissa on yksi kuulokelähtö, jolle on rasian etulaidassa kaksi eri liitintä: 3,5 mm:n jakki sekä 6,3 mm:n jakki. Mikäli nettiyhteyttä ei ole mahdollista järjestää, voi GLMohjelmistoa käyttää myös apu-applikaation avulla paikallisesti. Tai paikallisesti tietokoneelle, jolloin ohjelmaan saa tallennettua useita erilaisia kaiutinkokoonpanoja sekä erityyppisiä virityksiä
Tällä muutama vuosi elokuvan (2017) jälkeen ilmestyneellä levyllä päästään vihdoin kuulemaan mestarisoittajien musiikkia täysipainoisesti, elokuvan keskityttyä ymmärrettävästi enemmän muusikoihin ja heidän tarinoihinsa. Jo ensihetkestä on päivänselvää, että soittajilla on ammattiylpeys ja rima korkealla. Kämäräinen on useimmille Olavi Uusivirran bändin värikäs kitarasankari. Mutta miehestä on moneksi. Mikä ilahduttavinta, kokemus ja rutiini eivät tämän levyn todistusaineiston perusteella vähennä soittamisen iloa ja riemua. 1979) on levyttänyt albumillisen impro visaatioita. Studiomuusikkouden kulta-ajat ovat ehkä takanapäin, mutta taidot eivät näiltä soittajilta ole minnekään kadonneet. T u t u s t u s i s ä l t ö i h i n l ä h e m m i n : w w w . CD-versiolla levyn aloittava Vauhtijatsi on nimensä mukaisesti juuri sitä. Kyllä tässä alkuperäisversiolla M aamme valovoimaisimpiin kitaristeihin kuuluva Timo Kämäräinen (s. Suomen Kompin soitto ei armoa anna eikä anele. Elokuvan tunnussävel – Tuhansien Raitojen Miehet – lainailee hengästyttävällä tahdilla takavuosien hittikappaleiden teemoja ja mausteita riemastuttavaksi kimaraksi. Niissä viehättävät vahva melodisuus ja energinen progeilu sekä Kämäräisen laulu. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. Suomen studiomuusikkojen kerma irrottelemassa livenä Finnvoxin B-studiolla. Virtuoosia Kämäräisessä piisaakin ja ilmaisukyvyltään hän on onnistunut hämmästyttämään pahvikorvaisimmatkin kuulijat. Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. r i f f i . Tahdon Olla Sulle Hyvin Hellä – Danny ja Armi -klassikko kääntyy keinuvaksi pehmeäksi tunnelmapalaksi. Ja Suomen Komppihan on: Nappi Ikonen rummuissa, Vesa Aaltonen hoitaa perkussiot, Häkä Virtanen bassonvarressa, Janne Louhivuori ja Juha Björninen kitaroissa, Olli Ahvenlahti Rhodes-pianossa. Marjo-Riitan laulu on riemastuttavan sielukasta ja sävykästä. Blacksploitaatioklassikko Shaftin tunnarin tunnelmista liikkeelle lähtevä ”Sahtia-Reggae” (mikä sanaleikki!) ja saman teeman pidempi, iskevämpi ”Sahtia” esittelevät komppiryhmän taituruutta tavalla, joka ei jätä kylmäksi. R i f f i k a u p p a Komppi elää! – Teemu Viinikaisen kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Rummut haltuun – selkeä ja havainnollinen johdatus settisoiton perusteisiin! MUUT Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. ARVIO: ARI VANHA-MAJAMAA Soundtrack elokuvasta ”Tuhansien raitojen miehet” -live at Finnvox 24.5.2017, Illume / Emsalö Music (2020, EMCD008) Taidolla ja fiiliksellä! Hetkessä 20-25 Näyteikkuna 121 ja Uutiset.indd 24 2.2.2021 19.01. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perus resepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. Kolme vuotta sitten ilmestynyt Ihana Leijonan (Kämäräisen alter ego) albumi, seikkaili sekin mahtipontisen pop-progen maailmassa. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan blues ja rockkitaroinnille. Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. Ja entä sitten Fever! Monesti kuultu, mutta kyllä nyt ollaan niin tasokkaan esityksen äärellä, ettei voi kuin hämmästellä. Lopputulos on jotain muuta kuin mitä häneltä on viime vuosina totuttu odottamaan. RUMPALEILLE KITARISTEILLE T uhansien taitojen miehet niin levynä kuin elokuvana on täyttä musiikin juhlaa. f i . Itseeni ovat tehneet suuren vaikutuksen Kämäräisen sooloalbumit, jazzahtava Unea (2005) ja polveilevampi Pulpae (2009) – jossa mukana oli myös jazzkitaristi Teemu Viinikainen. Groove In – syväluotaus settisoiton perus teisiin ja niiden jalostamiseen. Sähköpyyhitään lattiaa. Koronan langettama pakollinen keikkatauko johdatteli kuitenkin iisalmelaislähtöisen muusikon pienimuotoisemman ilmaisun pariin. Solistina kolmella kappaleella oleva Marjo-Riitta Kervinen laulaa taituruudella ja äänellä, joka ei kalpene kenellekään. AJANKOHTAISIA POIMINTOJA RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. Ja scat kruunaa kaiken
Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. Hetkittäin siinä määrin, että improvisaatioissa ovat kuultavissa klassiset vaikutteet ja Bachin tiukka muotokieli. R i f f i k a u p p a Komppi elää! – Teemu Viinikaisen kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. ARVIO: TOMMI E. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perus resepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. RUMPALEILLE KITARISTEILLE kitara vaihtui akustiseen teräskieliseen ja pop-rock lyyrisemmäksi kitaramusiikiksi. Se ei ole muotivirtauksille alisteille, vaan palvelee musiikkia. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. Välillä improvisaatiot seikkailevat jazzahtavilla reiteillä hieman samaan tapaan kuin Jukka Tolonen tyylitteli joskus 1970-luvulla, välillä Kämäräinen heittää lattarivaihteen päälle kuulostaen jo Yamandu Costalta, kunnes hän on jo aivan muissa tunnelmissa. 12.5.2021 HAE YHTEISHAUSSA 23.2. Eli kunnon vanhan tyylin älppäri! Se tässä levyssä viehättääkin: Kämäräisessä on monessa mielessä jotain hyvin perinteikästä kitaristia, josta huokuu käsityöläishenkinen muusikkous. Maidonvalkoisen vinyylin A-puoli on vain hivenen yli 20 minuuttia, B-puoli vain vartin. Ota suunnaksi riffi.fi ! Savolaista synergiaa Savolaista synergiaa Kouluttaudu musiikin ammattilaiseksi Kuopiossa! Musiikkialan perustutkinto, muusikko I Kuopio VALINTAKOEPÄIVÄT 10. Näitä pieniä hetkiä levylle on kertynyt 23, ja ne seuraavat toisiaan saumattomasti, niin kuin ajatus toistaan. Lisää kirjaja levyarvioita löydät Riffin jatkuvasti päivitettävältä sivustolta. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan blues ja rockkitaroinnille. 28.5.2021 RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. Tyylikkäät Tero Ahosen suunnittelemat kannet tekevät vinyylistä kokonaistaideteoksen. 23.3.2021 kuopionkonservatorio.. f i . VIRTANEN Timo Kämäräinen: Blink and You Miss It Eclipse Music 2021 20-25 Näyteikkuna 121 ja Uutiset.indd 25 2.2.2021 19.01. Hetkiä elämästä luonnostellen. T u t u s t u s i s ä l t ö i h i n l ä h e m m i n : w w w . Groove In – syväluotaus settisoiton perus teisiin ja niiden jalostamiseen. r i f f i . Levy poikkeaa pienimuotoisuudessaan nykylevyistä myös pituuden puolesta. rytmimusiikki / klassinen musiikki rytmimusiikki / klassinen musiikki 180 osp, 2-3 vuotta HAE YHTEISHAUSSA 17. Musiikkipedagogi (AMK) 240 op, 4 vuotta I Päivätoteutus I Kuopio VALINTAKOEPÄIVÄT savonia.. Toivottavasti. Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. On mielenkiintoista kuulla, saako tämä albumi jatko-osia. Rummut haltuun – selkeä ja havainnollinen johdatus settisoiton perusteisiin! MUUT Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. 31.3.2021 26. Sitähän improvisointi juuri on, assosiointia
Palettiin on mahtunut tietenkin myös työskentely teattereissa. Ensimmäistä kautta tehdessä jos jonkun biisin sävellaji vaihdettiin tai tehtiin rakennemuutos, tuotannolle piti laittaa uudet nuotit Sibeliuksesta sähköpostilla tai muistitikulla, ja sitten odotettiin vartti, että mustesuihkutulostimella tulostettiin uudet laput, Mäkinen muistelee. – Eli tarpeen mukaan otan tai olen ottamatta tonttia. Juuri vaikkapa laulajaa säestäessä mielestäni on usein paras soittaa vaikka tukevaa neljäsosapianoa oman briljeeraamisen sijaan. Viime aikoina Mäkinen on isolle yleisölle ollut näkyvimmin esillä Vain elämää -bändin kiipparistina. Vain elämään lisäksi parina viime vuonna työlistalla on ollut myös uuden Tuttu Juttu Show’n studiobändi sekä kosketinraitojen soittaminen osaan Masked Singer Suomen biiseistä. – Eli poikkeus vahvistaa säännön, Mäkinen nauraa. Hän on aiemmin ollut mukana esimerkiksi Idolsin finaalibändissä ja Tartu mikkiin -ohjelmassa. SitTEKSTI: KALLE HEINO KUVAT: KUVAT: MIKKO MÄKINEN JA ARTISTA FILM Mikko MÄKINEN – tontti otetaan tai ollaan ottamatta tarpeen mukaan Pianisti, kosketinsoittaja, musikaalinen johtaja, tuottaja ja sovittaja Mikko Mäkinen on tuttu muun muassa televisiosta, teatteri lavoilta ja useiden artistien bändeistä. Esimerkiksi laulajan säestys voi tarkoittaa vaikkapa pianolla isosti, triotyyppisesti tai bändillä kitaravetoisesti. Ensimmäisellä kaudella treeneihin mentäessä ei ollut valmista sovitusta eikä ohjelmointeja, vaan biisejä alettiin aina rakentaa kasaan bändivetoisesti. Toki tällekin joskus voi olla paikkansa, Mäkinen sanoo. Lisäksi Mäkinen on nähty välillä esimerkiksi kitaran tai klarinetin varressa. Ohjelman ykköskaudella myös levyversiot tehtiin täysin erikseen. Kokonaisuutta kuunnellaan ja mietitään, ja sitten omaa soittoa muokataan kokoonpanon mukaan. Musiikissa pitää aina tuntea jotain. 26 www.riffi.fi 1/2021 A ina kun Mikko Mäkinen astuu mukaan uuteen proggikseen tai bändiin, hänen filosofiansa on olla aluksi liikenteessä niin sanotusti isoin korvin. – Nautin erityisesti laulajien kanssa työskentelystä. – Nyt työflow on kehittynyt, on Sibelius, Dropbox ja ForScore iPadille. Mutta tästäkään niksistä ei Mäkisen mukaan välttämättä ole hyötyä, mikäli musiikki ei tunnu miltään. Käytännössä bändi alkoi soittaa pohjia lounastauolla. Kuluneena syksynä ohjelmasta nähtiin televisiossa 11. kausi. Työnjako on se, että Leri Leskinen soittaa pääasiassa pianoa ja toimii kapellimestarina ja sanoo musiikillisiin ratkaisuihin aina viimeisen sanan. Jälkimmäisestä Mäkinen jäi viime vuoden alussa pois. Tv on Mäkiselle tuttu väline. Tällä hetkellä Mäkinen tosin valmistelee omaa soololevyä, joka on pääosin instrumentaalista. Mutta oli se tekeminen aika erilaista muutenkin. – Kyllähän sekin kuulosti hyvältä, ja sitten myös matkan varrella koodattiin jos tarvitsi. Tekeminen on matkan varrella kehittynyt valtavasti. Kehitys kehittyy televisiossa Vain elämää -ohjelmassa Mäkinen on soittanut alusta asti. 26-29 Mikko Mäkinen.indd 26 31.1.2021 17.06. Mulla oli instrumentaalivaihekin joskus, mutta se ei herätä samalla lailla tunteita. Mäkisen kosketintontin painotus on synajutuissa, joiden lisäksi Mäkinen hoitaa taustanauhojen raitoja. Eri projektien parissa työskentelyyn Mäkisellä on simppeli niksi: kunkin kokonaisuuden kuuntelu ja oman roolin sopeutus sen mukaan. Mäkinen on johtanut Anna Erikssonin bändiä noin viisitoista vuotta ja Laura Voutilaisen bändiä muutaman vuoden. Musiikin monitoimimies nähdään usein pianon tai kiippareiden ääressä, mutta hän työskentelee yhtä lailla niin bän dien musikaalisena johtajana ja kapellimestarina kuin tuottajana ja sovittajana
Ohjelmassa Mäkinen toimi kapellimestarina. Kaikki on kuitenkin naulattu nappiin. Käytännössä Mäkinen soitti bassot synabassolla tai kiippareiden sähköbassosaundilla. Nykyään artistit tekee biisit melkeinpä valmiiksi. Ohjelman nykyversiossa on artisteja vain harvoin, ja bändi soittaakin lähinnä tunnaria, mainoskatkolle menon ja sieltä paluun sekä lopputekstien musiikin, ja vain silloin tällöin varsinaisen musiikkiesityksen. Me saadaan niihin kaikki raidat ja tuotetaan sitten meidän bändille sopivat ja hyvin soivat tv-versiot. Siinä oppi elämään häpeän kanssa tai jopa unohtamaan häpeän. Mutta hyvin se oikeakin käsi luovi siinä mukana. – Siitä oppi paljon, koska biisejä ei oikeastaan harjoiteltu yhtään. Yksi iso proggis viime vuosina on ollut show & dinnerit Casino Helsingissä. Show & dinnerin Mäkinen on tuottanut, käsikirjoittanut ja sovittanut yhdessä Risto Niinikosken kanssa. Yksi merkittävä tuotanto Mäkisen tv-historiassa on Tartu mikkiin, joka oli ikään kuin eräänlainen livekaraokejami. Paljon siirretään esimerkiksi rumpusampleja Riston ( Niinikoski) Abletonja samplepädi-setillä soitettavaksi. Lady Gagallahan on tosi paljon synaohjelmointia, jotka eivät ole soitettavissa livenä. Siinä erityistä oli se, että bändissä ei ollut basistia. Tuoreista tv-jutuista myös uudessa Tuttu Juttu Show’ssa on mielenkiintoisia elementtejä. Päävastuu bassolinjoista vaikutti jonkin verran tietysti kokonaissoittoon. Ja tietysti myös skarppaamaan. 26-29 Mikko Mäkinen.indd 27 31.1.2021 17.06. Basso sitten jäi, Mäkinen kertoo. Tällaisessa projektissa työ alkaa biisien tutkimisella. Viime vuonna vuorossa oli Lady Gaga, joka tosin ehti toistaiseksi pyöriä vain muutaman esityksen verran koronarajoitusten tiukentumisesta johtuen. Vain elämää on Mäkisen mielestä siinä mielessä haastava ohjelma, että genrejä on laidasta laitaan, popista aina esimerkiksi punkiin ja hardrockiin. Ajatus itsestään selvästi oli, että kokoonpanossa on basso, rummut, kitara ja kiipparit. Toissa vuonna show’t tehtiin Abban ja Madonnan musiikeista. Ja tietysti myös skarppaamaan. Mutta halusin mukaan saksofonin, ja mietin mistä karsitaan. Ohjelmaan oli budjetoitu neljän hengen bändi. – Tämä oli alun perin budjettikysymys. Teatteria ja illallisshow’ta Mikko Mäkinen on ehtinyt vuosien mittaan olla mukana erilaisissa teatteritöissä. – Selvitän, miten ne on tuotettu. Useimmiten selvittiin kunnialla. www.riffi.fi 1/2021 27 ten Mäkinen teki pohjien ohjelmointeja, synalayereita ja rumpuluuppeja. Mäkinen joko soitti bassot käsin tai ohjelmoi ne etukäteen. Useimmiten selvittiin kunnialla, Mäkinen muistelee. – Oli se tietysti motorisesti haastavaa, eli pakka meni rytmisesti vasen käsi edellä. Kopioin ne biisit ensin yksi yhteen, ja sitten päätän, mitkä synaSiinä oppi elämään häpeän kanssa tai jopa unohtamaan häpeän. Yhdessä tutkitaan raitoja, joille painetaan mutea ja soitetaan ne oikeasti. Tuttu Juttu Show oli hieman erilainen tuotanto musiikillisesti esimerkiksi Vain elämään verrattuna. – Vuosien varrella tämä on kehittynyt
Koronan takia Mäkinen teki pari tuurausta myös Tanssii tähtien kanssa ohjelmassa, jossa hän on soittanut aiemmin kin. Varsinkin nyt, kun kaikissa tuotannoissa on ollut nollato leranssi minkäänlaisille flunssaoireille, nopeita tuurauksia on tullut paljon. Tuolloin Mäkinen tuurasi Sami Pitkämöä bändin kapelli mestarina. Tarkoitus oli tehdä viime kesänä bändi ja duokeikkoja, erityisesti isoissa konserttisaleissa, mutta loppujen lopuksi kokoonpano ehti esiintyä kirkossa Uudessakaupungissa kolme kertaa lokakuussa. – Mainstagea mun ei tarvitse stressata, ja nuotitkin sain soitettua kiitettävästi. Mutta koska tuossa on kymmenisen hengen kokoonpano, niin ei se sitä kokonaisuutta kaada. Korona lyhensi varoitusajat E i liene yllätys, että koronapandemia sekoitti – tai oikeas taan tyhjensi – myös Mikko Mäkisen kalenterin. Myös eri töiden aikatauluja korona on siirtänyt. Vain elämää kuvaukset puolestaan siirtyivät kesäkuusta loppukesälle. – Teatterissahan on tietysti aina kakkosmiehitys, mutta yhtenä keskiviikkoiltana kello kymmenen tuli puhelu, että molemmat kosketinsoittajat on flunssassa, kun perjantaina oli seuraava näytös. – Kun koko bändi piti vaihtaa, niin Pitkämön kanssa tie tenkin katsottiin ketä buukataan. – Toiveissa olisi, että huhtikuussa taas jatkettaisiin, mutta tällä hetkellä ei voi tietää. – Isoin juttu on, että asioita ja keikkoja on nyt tullut lyhyellä varoitusajalla. Mäkinen esimerkiksi kutsuttiin kahden päivän varoitusajalla soittamaan Pienen merenneidon näytöksiin Helsingin Kaupunginteatteriin. Mutta kun hyppää ilman harjoituksia projektiin, jossa tahtilajit ja soundit vaihtuu jopa tahdin välein, niin jäi sieltä ehkä muutama ääni soittamatta tai soitin ne vää rällä soundilla. 26-29 Mikko Mäkinen.indd 28 31.1.2021 17.06. – Tanssii tähtien kanssa on läpisovitettuja ja hyvin arrat tua kamaa, jossa on hyvät nuotit, joten tuo oli aika helppo tuuraus. Tuttu Juttu Show’n viimeisin kausi piti nauhoittaa huhtikuussa, mutta se siirtyi elokuulle. Nämä olivat kuitenkin pieniä siirtoja. Myös kitaralla on Lady Gagan musiikissa selkeä tontti. Pieni merenneito oli Mäkiselle siinä mielessä helppo, että siinä käytössä oli Mainstageohjelma ja selkeät nuotit. Mäkinen on myös esimerkiksi We Will Rock You suurmusikaalissa, jota eh dittiin treenata vähän ennen kuin koko koronahässäkkä alkoi. Tämän jälkeen Mäkinen tekee show’n tähden Jonna Geagean kanssa taustakuoroja ja sitten päättää Niinikosken kanssa, miten hommaan tuodaan rokkibändin piirteitä. Näillä näkymin musikaalin esitykset olisivat touko kesäkuussa. – Gagalla on tosi selkeitä rumpusoundeja, karaktäärisiä kläppija virvelisaundeja. Lopulta soitin sitten kolme näytöstä. Mutta eihän pyörää pidä keksiä uudestaan. Myöhemmin syksyllä kävi niin, että koko bändi joudut tiin laittamaan yhdestä jaksosta varotoimien vuoksi sivuun. Tyylit, joita soitettiin, olivat tuttuja, ja koko hommahan menee tietysti tanssin ehdoilla. Ensimmäisen kerran tuurauksen piti koskea vain yhden ohjelman treenejä, mutta koska pöpöt eivät niin sanotusti menneet ajoissa kuriin, Mäkinen päättyi soittamaan myös kyseisen viikon lähetykseen. Biisien läpikäymisessä on hirveä homma, mutta se on tosi mielikuvituksellista. Pohjatyön ansiosta Mäkinen löytää yleensä selkeitä elementtejä joita toteuttaa, niin nytkin Lady Gagan kanssa. Mäkinen jättäytyi vuoden 2020 alusta pois Laura Vouti laisen bändistä, ajatuksena keskittyä Anna Erikssonin bän diin. Olihan tuo iso vastuunot to. Parhaimmillaan saadaan tehtyä niitä samplattuina, tai sitten tehdään aina itse vastaava soundi. Toisaalta se toi myös uudenlaisia projekteja ja paljon tuuraushommia ja esimerkiksi striimikeikkoja. Casinon show & dinnerissä on ollut mukana sama porukka, Niinikosken ja Mäkisen lisäksi Ville Nurmi kitarassa ja Janne Rajala bassossa. 28 www.riffi.fi 1/2021 liidit sieltä soitetaan. Tärkeintä kapellimestarin roolissa on, että biisit lähtevät oikeaan aikaan. Aiemmin työt tiesi kuukausia eteenpäin, nyt vain pari viikkoa eteenpäin, Mäkinen sanoo
– Vaikka artistit ovat superstaroja, he eivät esitä omia biisejään. Artisti tulee paikalle puolilta päivin, ja harjoitukset etenevät useimmiten mutkattomasti. Kaikki menee moniraidalle ja treeniraitoja voidaan käyt tää biisien levyversioihin. – Onhan se raskaampi soitin urkuihin, mutta kyllä sillä simppelit urkuasiat soittaa. – Kyllähän vintagesoittimet lämmittävät, mutta harvoin niitä tulee keikoille roudattua. Levystä tuli muuten tosi hieno! Egotripin sinfonialevy on Leri Leskisen ja Risto Niinikosken tuottama. Tilanne on heillekin uusi. Etukäteisharjoittelua bändi tekee kunkin artistin kanssa päivän verran. u On kyllä ollut hieno etuoikeus kuulla monta uskomatonta stooria, jotka eivät ole sitten mahtuneet itse ohjelmaan. Silloin ei ole edes lounaspaikat auki, vaan odotellaan kello yh teentoista ja sitten mennään syömään, Mäkinen kertoo. Itse biisit ovat ainutkertaisia esityksiä päivän artisteil le, joten niitä otetaan harvoin uusiksi. Vintagesoittimien puolelta Mäkisen omistuksesta löytyy esimerkiksi Wurlitzer, joista jälkimmäistä kuultiin muun muassa Mäkisen Instagram-tililleen (@mikkomaekinen) tekemästä joululaulukalenterista. – Siellä on muutamat tärkeät piano-osuudet soitettavana, mutta monessa kohtaa voi vaan nautiskella kappaleista ja sovituksista ja olla soittamatta yhtään mitään. Ja yleensä kuunnellaan seuraavan päivän biisit, Mäkinen kertoo. Bän din lisäksi tärkeässä roolissa kokonaisuuden kannalta ovat myös monitorimiksaaja Karri Soilamo ja samoin musiikkikoordinaattori, assari, äänittäjä ja yleismies Lasse Mikkonen, joka muun muassa huolehtii moniraita äänityksistä. Sain sen testiin juuri tuotantoa ennen, mutta en oikein ehtinyt tutustua kunnolla, mitä kaikkea siitä saa irti. – Jos kolmentana päivänä kysytään, mitä biisejä soi titte tokana päivänä, niin ei enää kyllä muista. Syksyllä kokonaisuuden nimissä ehdittiin tehdä myös muutama turvavälikonsertti. Kahdella laudalla vähemmän säätöä Laitteiston suhteen Mäkinen luottaa yksinkertaisiin ratkaisuihin. Se on kivaa. Heti jos soittimia on enemmän, säätöä ja muuttujiakin on enempi. Esimerkiksi Vain elämää -ohjelman viimeisimmällä kaudella Mäkisellä oli pääsoittimena Nord Stage 3 ja kakkossoittimena Yamahan MODX, joka toimi myös midiohjaimena. – Tällä kertaa mukana oli lisäksi myös Nord Wave 2, mutta se jäi tosi vähälle käytölle. – Aluksi tämä tuntui erikoiselta, eikä kaupungin lai tamilta välttämättä edes pääse silloin julkisilla paikalle. Treenipäivinä bändi tulee paikalle aamulta. 26-29 Mikko Mäkinen.indd 29 31.1.2021 17.06. Aamu päivällä on soundcheck ja harjoitukset. Ainoastaan silloin, jos kyseessä on esimerkiksi kriittinen tekninen ongelma. Käytössä on silent-mallinen akustinen pystypiano, jonka voi vaimentaa ja kytkeä midillä läppäriin. Softasynista Mäkisellä on käytössä erityisesti Omnisphere, Keyscape, Spitfiren Olafur-kokoelma sekä Native Instrumentsin ja Arturian paketit. Bändin kannalta Vain elämää ohjelmassa on lisäksi tärkeää muistaa, että tilanne on myös artisteille erilainen kuin yleensä. Sekä tasaväkisinä soittajina että vuorottain niin että toinen niin sanotusti pomo ja alainen, esimerkiksi mä kapuna tai Risto tuottajana. Kuvauksissa biisien väleissä on aina noin puoli tuntia jut telua. Illalliskuvaukset tapahtuvat samalla kaa valla ja päättyvät usein puolenyön aikoihin. – On hauskaa, että ollaan Riston kanssa soitettu ylivoimaisesti eniten yhdessä. Meillä on backstagella oma televisio, josta seurata nauhoitusta. Kotona käytössä on myös Nord Stage 3, Nord Electro 6 ja Native Instrumentsin Komplete Kontrol -midikiippari, Universal Audion Apollo Twin -äänikortti ja pienet Genelecit. Vaikka projekti on ollut inspiroiva ja hauska, on se ollut myös haastava Mäkisen oman filosofian vinkkelistä. Toinen voi ym märtää jo elehtimisestä, mitä haetaan. – Olen kyllä yrittänyt hakeutua tuottamaan ja säveltämään enemmän. – Me ollaan soitettu niin paljon yhdessä, että ei tar vitse edes välttämättä sanoa mitään. – Usein sen jälkeen sitten vielä grillaillaan makkaraa tai saunotaan. – Aika paljonhan siinä on odottelua takahuoneessa. Usein hänellä on käytössään kahden kosketinsoittimen setti. Mäkisen kotoa löytyy tarvittava studiovarustus. Urkujuttuja varten Mäkisen arsenaalista löytyy myös Nord Electro 6, mutta esimerkiksi Vain elämää -ohjelmassa urut hoituivat Stagella ja sen painotetuilla koskettimilla. Mutta usein meillä on kello kymmeneltä valmista. Joskus tehdään jotain uusiksi, jos joku vaikkapa saa niin sanotun ahaa elämyksen. Viime vuonna Egotrippi teki yhdessä Turun filharmonisen orkesterin kanssa vastaavan kokonaisuuden levylle, johon Mäkinen soitti omat osuutensa keväällä juuri koronarajoitusten alettua. www.riffi.fi 1/2021 29 Kuudelta treeneihin ja yhdeltätoista lounaalle V ain elämää ohjelman bändi on tehnyt hitsautunut ta yhteistyötä jo ohjelman historian alusta lähtien. Työskentelytavat ovat muotoutuneet tehokkaiksi. Mäkinen kuvailee Vain elämää kuvauksia hyvin in tensiivisiksi, joissa fokus on aina siinä hetkessä. On kyllä ollut hieno etuoikeus kuulla monta uskomatonta stooria, jotka eivät ole sitten mahtuneet itse ohjelmaan. Lounaskuvausten jälkeen on pari tuntia breikkiä, jol loin bändin jäsenet kerkeävät vaikkapa saunaan, lenkille tai päiväunille. – Sillä saan helpommin tehtyä ennakkovalmistelut. Sen jälkeen bändi siirtyy ruokailun, vaatteiden vaihdon ja maskin kautta kuvauksiin. Nykyään meillä on myös treeneissä monitorimiksaaja Soilamo mukana. – On ollut hienoa päästä soittamaan yhteen lempibändeistä mukaan, keskelle sinfoniaorkesteria 360-tyyppisellä kuuntelulla, Mäkinen sanoo. Nautiskelua soittamatta mitään Mäkinen oli myös mukana pianistina Egotripin ja Tapiola Sinfoniettan yhteiskonsertissa Helsingin Huvila-teltassa vuonna 2018. Meidän pitää tukea heitä ja säestää vierasta biisiä parhaalla tavalla. Kapellimestari Leri Leskisen treenit ovat kuu luisia siitä, että ne alkavat aamulla kello 6 tai 7. Itse kuvauksissa Hirvensalmella päivät bändin osalta kestävät noin aamuyhdeksästä puoleen yöhön
Henkisenä mestarina prosessia johti Esa Pulliainen, joka pyrki luomaan mahdollisimman kivuttoman synnytyksen. Niiden lisäksi on vielä kolmaskin pumppu, amerikkalaishenkisen kitararäminän tunnelmissa liikkuva surfbändi The Fanatic IV. 30 www.riffi.fi 1/2021 P ekka Laine (s. Sen tyylillisenä esikuvana ovat 1960-luvun amerikkalaiset ja ranskalaiset instrumentaalilevytykset. Rockabilly-yhtye The Hip-Shooters ja garage-beat-bändi The Mike Bell Cartel ovat molemmat julkaisemassa tahoillaan pitkäsoittoa. 1966) on joka musadiggarin tuntema radioääni, televisiostakin tuttu tietäjä. TEKSTI JA KUVAT: TOMMI E. Laineen taidot olivat tuttuja myös Esa Pulliaiselle (s. VIRTANEN Pekka Laineen musiikki syntyy Vähin mutta voimakkain maustein Pekka Laine on kitaristina pitkän linjan bändijätkä, jonka unelmat toteutuivat oman soololevyn myötä. 1957), joka ehdotti soololevyn tekemistä. Hän on myös varsin tyylitajuinen kitaristi, jolla on takanaan neljännesvuosisata musisointia esimerkiksi The Hypnomenissa, kuusi pitkäsoittoa julkaisseessa instrumentaalibändissä. Pienen hiljaiselon jälkeen Laine on taas aktivoitunut. 30-33 Laine_Pulliainen.indd 30 31.1.2021 17.07. Burnsin 12-kielinen sähkökitara osoittautui todella vangitsevaksi melodiasoittimeksi ja sen persoonallista helinää kuullaan levyllä paljon
Pulliaisen mielestä svengi syntyy jostain muusta kuin äärimmäisyyteen viedystä tarkkuudesta. Albumin B-puolen avaava Silent Star on kappale, jossa kuuluu se suomalaisille tuttu klassinen rautalankasoundi. Soittajana hän on minimalisti, mutta se riittää. En silti koskaan pyri saamaan soittajaa tai laulajaa tekemään, mitä minulla on mielessä, tai yritä pakottaa häntä. Kaikki lähtee tekijästä”, sanoo Pulliainen. ”Sitä tässä on tullut tehtyä.” ”Jokainen studiossa soittanut tietää, että se on aika hauras tilanne.” 30-33 Laine_Pulliainen.indd 31 31.1.2021 17.07. Ja jos Esa Pulliainen sanoo että saundi on hyvä, silloin se on hyvä. ”Hän on keskeinen tyyppi tässä studiossa. ”Näin valokuvan Pekasta nuorena ja ajattelin, että tässähän on valmis levynkansi! Ehdotin Pekalle, että nyt tehdään levy, minulla on studio”, kertoo Pulliainen. Mutta Tuomari Nurmio & Köyhien ystävät: Kohdusta hautaan oli levy, mitä arvostin ja kunnioitin. Kuulostaa niin saatanan hienolta”, Laine kuvailee. Se vaikutti soittooni ja siitä lähti ton jäbän fanitus”, muistelee Laine – kuitenkin tähdentäen perään: ”Kun on aikuinen ihminen, pitää olla tuon idoli-sanan kanssa tosi tarkkana, ettei kuulosta tyhmältä.” Laine innostui vanhasta rock’n’rollista samoihin aikoihin, kun ilmestyi rautalankamusiikkia esittelevä kokoelma Finnish Graffiti. ”Kahdeksankymmentäluvun alussa mua ei kiinnostanut suomalainen musa millään tavalla. Tunnistan sen ihmisestä, milloin se tarvii snadii buustia. maaliskuuta”, kertoo Laine, jolle Pulliaisen taidot edustavat korkeinta mahdollista osaamista maassamme. Laineen piti kuitenkin ensin varmistaa, että hänen ”karun primitiivinen tyylinsä” – niin kuin hän itse kuvailee soittoaan – kelpaa Pulliaiselle. ”Pekka on hirveän hyvä kappaleen tekijä. Oon niin monta levyä itse tuottanut”, toteaa Pulliainen kuivakkaan tyylinsä. Laine hymähtää, että on normaalista poikkeavaa, kun lasin toisella puolen soittoa kuuntelee oma idoli. Yhteinen nimittäjä löytyi Link Wrayn roisista soitosta. Kipsi oli valmis. ”Pidin spirittiä yllä – sen homman mä kyllä osaan. Etukäteen Laine tuskasteli omien kykyjensä kanssa. ”Jokainen studiossa soittanut tietää, että se on aika hauras tilanne. Ihan sama asia, kun näin ekan kerran Tuomari Nurmion USA 200 vuotta -konsertissa Kulttuuritalolla. ”Tällaisessa kitaramusiikissa soundin merkitys on kaikki kaikessa. Kaiken pohjana ovat hyvät biisit Tuottajana Pulliaiselle tärkeintä on kuitenkin materiaalin laadukkuus – miltään kaveripohjalta hän ei hommaan ryhtynyt. Useiden kultalevyjen tuottajana Pulliainen onkin itse ottanut keskustelevan tyyliin pyrkiessään parhaimpaan tulokseen soittajien kanssa. En mä sitä tiennyt, mutta kattelin, että tuon kanssa vielä soitetaan ja tehdään levy. Tuli aavistus, että täytyy laittaa nauhat pyörimään. Yllättäen Pulliainen ryhtyy muistelemaan uransa alkutaivalta. Tässä sitä nyt soitellaan samalla raidalla. Laine toivoi Pulliaiselta joitain vastamelodioita omaan soittoonsa ja niitä hän sai. Tämä on aika kaukana perusrautalangasta. ”Vastamelodia obligato is my middle name”, kiteyttää Pulliainen. ”Olin nähnyt monta kertaa Pekan soittavan ja tiesin, että häneltä löytyy mielenkiintoista kamaa – enkä väärin arvannut”, sanoo Pulliainen. ”Sitten tuli tämä Pulliainen, joka yhdisti nämä molemmat asiat.” Vaikka Pulliaisen harteilla lepääkin eräänlainen suurmestarin viitta, oli tunnelma studiossa kuitenkin kollegiaalinen. Siihen tuli Esalta aika ymmärtävä kanta, ’tää on ihan hyvä’”, nauraa Laine. Tulee hetkiä, että tämä on ihan täyttä paskaa. ”Siinä kohtaa alkaa mennä roska silmään. Hän oli äänittäjä ja ”henkinen opas”, kuten Laine tehtävän määritteli. Ja jos iskujen paikkaa aletaan jälkeenpäin korjailemaan hiirellä liiaksi, on ”sama soittaa metronomin kanssa”, kuten hän asian ilmaisee. Suorituskeskeisyys on levytysten pahimpia vihollisia ja moni muusikko alkaa alisuorittaa, kun punainen valo palaa. Viimeinen niitti oli se, jos tuottaja löi nuotit eteen. Kyseinen levy on tietenkin Kohdusta hautaan, joka singautti niin Nurmion kuin Pulliaisen suoraan menestyksen aallon harjalle. Ne jutut, joihin Esa puuttui, oli sellaisia, joihin pystyy myös vaikuttamaan. Täällä tuottajamestari on äänittänyt levyjään aina Agents-levyistä lähtien. Pieniä asioita”, lisää Pulliainen. www.riffi.fi 1/2021 31 ”Sain ihan puun takaa sähköpostiviestin Esalta kesken koronakevättä, syntymäpäivänäni 21. Kuka täällä nyt enemmän siitä tietää”, Laine pohtii ja jatkaa: ”Jos taitotaso on näin robusti ja tuottaja pyytää soittamaan kauniimmin, se voi olla tuhoisaa. Riittävätkö pelimannin taidot studiossa. Kun tarkkaan kuuntelee, sieltä löytyy niin Link Wray kuin Hank Marvin”, sanoo Pulliainen. ”Instrumentaalimusiikkia voi tehdä niin monesta vinkkelistä. Miten saa pidettyä itseluottamuksen. Se on instrumentaalimusiikkia, joka on fuusio monesta”, pohtii Pulliainen. Siihen rooliin hän pestasi luottomiehensä Toni Liimatan, joka on useimmille tuttu Pulliaisen oman instrumentaalitrion, C-combon, rumpalina. Skitsoilen sitä itse. Esa puuttui soittamiseeni määrällisesti vähän, mutta olennaisiin asioihin, kuten soundeihin”, sanoo Laine. Soundikysymyksiä hän on miettinyt hartaasti ja sitä kautta löytänyt oman esteettisen palettinsa. Oikean tunnelman luominen ei olekaan mikään pikku juttu. ”Minulla on semmoinen jurrinen taimi, joka elää. Yllättävää kyllä, Pulliainen ei kuitenkaan halunnut istua tuottajan pallilla. Ollaan Pulliaisen studiolla Helsingin Pitäjänmäessä, Finnvoxin naapurustossa. Studiokeikat olivat joskus traumaattisia, kun tulosta ei aina syntynyt. Tykkään todella paljon näistä sävellyksistä. Hänellä on helvetin hyvä psykologinen silmä, joka on tullut kokemuksen myötä.” Pulliainen pistäytyi itsekin kitaran varressa. ”Kyllä se oli hyvin hienovaraista. Ei siinä mennyt kuin vuosi”, tarinoi Pulliainen. Tarkkaamossa kuuntelin ja annoin ohjeita: ’liikaa kaikuu, liian vähän kaikuu’. ”En tiennyt, että Pekalla on jo materiaalia. ”Pekalla on persoonallinen ja tunnistettava tatsi, sitä arvostan. Tietenkin, jos tuntuu siltä, että osaa homman, se on helpompaa, mutta siihen liittyy epävarmuutta. Tiesin, että Tonilla on aika spadduinen tapa ajatella musiikista ja se sopii tähän.” Pulliaisen rooli studiossa oli kuitenkin merkittävä. ”Yhden levyn aikana ehtii mennä niin monta kertaa jumiin, minä ainakin. Samainen levy sattui olemaan myös teini-ikäisen Laineen lempilevy. On monenlaista soittajaa, tosi primitiivisiä ja tosi taitavia.” Laine kuitenkin tietää mitä tekee. Joistain tyypeistä vain tietää, että tuon kanssa tehdään levy joku päivä
Nostalgiasta ja avaruusmusiikista Pulliainen on suomalaisen rautalankaperinteen messias, joka herätti jo kuolleeksi julistetun genren henkiin. Sana rautalanka herättää kuitenkin molemmissa ristiriitaisia tunteita. Rytmimusiikin historian läpikotaisin tuntevana hän myös tietää minkälaisia aikakausien kerrostumia hän tavoittelee. Laine ei halua rajata musiikkiaan niin ahtaaseen karsinaan. Hän soitti ja rikastutti levyä pienillä jutuilla”, kehuu Laine. ”Liimatta on helvetin hyvä rumpali. ”Kyllä Pekalla oli päässä koko juttu. Inhoan sitä, että vain tehdään eikä mietitä. Erillinen kaikutankki ja sitten Gibson-vahvistimen oma kaiku”, sanoo Pulliainen. Esa on ehtymätön ja ylittämätön tietolähde ja nämä sauhuamistuokiot toimivat sellaisena kitarakulttuurikylpynä, joka varmasti vaikutti levyn henkeen”, sanoo Pekka Laine käsissään Guild ”Starfire III”. Minulla on syntynyt tietynlaisia maneereja kolmessakymmenessä vuodessa: esimerkiksi rumpujen mikitys. En usko sellaiseen. 30-33 Laine_Pulliainen.indd 32 31.1.2021 17.07. ”Kun laitan kaiut täysille ja raapaisen äänen, avaruus kutsuu. Oltiin aika kanjonissa”, kertoo Laine. Myös Liimatan kanssa prosessi eteni keskustellen. Eihän knoppitiedoilla luoda koukuttavia sävellyksiä, mutta kyllä perinteen tuntemus varmasti auttaa kuvan rajauksessa. ”Meillä oli selkeä marssijärjestys. Laine intoutuu kertomaan esikuvistaan. ”Aina välillä tapahtuu jotain pikkasen outoa. Kokonoiskuva ja Toni ”El Blanco” Liimatta Laine puhuu musiikistaan radiosta tutulla verbaalisella kiinnostavuudella. Fender Reverb Unit, tweed-päällysteinen surf-kitaristien suosimaklassikkomalli, oli tärkeä yksikkö. Siellä kuuluu Jaakko Salon opit, että asioita ei lyödä suoraan naamalle. Yks vaikuttava juttu, mistä Tonin kans puhuttiin paljon, on 90-luvun hip hop ja erityisesti se, miten rumpuja on siellä sämplätty. Sellaiseksi paljastuu erikoisuus: Joe Meekin I Hear a New World. Kanjonikaiussa on syvyttä Kaikulaitteista puhuttaessa päästään selvästi näiden kitaristien lempiaiheisiin. ”Vanhat levyt tekee usein kiinnostavaksi se, että vaikka ne on tehty niin hyvin kuin mahdollista, siellä on jotain villiä ja arvaamatonta.” ”Sessioiden aikana käytiin todella antoisia keskusteluita kitaroista ja soittovehkeistä. Sitä 60–70-luvun soundimaailma levy muutenkin edustaa, modernein höystein. Hänen vaikutteensa lepäävät enemmän ranskalaisessa elokuvamusiikissa ja 1950-luvun jenkkiläisessä kitaraja viihdemusiikissa. Teknologinen soundimaailma enteileekin jo Kraftwerkin kaltaisten konebändien syntyä. Tämän lisäksi signaaliketjussa oli usein Carl Martin Red Repeat -delay-pedaali. ”Pekan soundi perustui siihen, että siinä oli kaksi reverbiä peräkkäin. Toni tähtäsi siihen lopputyöstöön, miksaukseen – mun tehtävä oli tuottaa materiaaalia siihen. Vuonna 1960 ilmestyneen futuristisen instrumentaalialbumin psykedeeliset avaruussoundit ovat kaukana Emma-rautalangasta. Se kuuluu tällaiseen musaan, läpisäveltäminen. ”Me puhuttiin asioista paljon. ”Sitä käytettiin todella reippaalla kädellä. Miksauksessa kakku kuorrutettiin Pearl Echo Orbit -nauhakaiulla. Hyväksytin ne ensiksi Pekalla”, hän sanoo. Totta kai levyni melodioissa on myös nostalgisia sävyjä, koska niissä on klassisia viihdeja teinipopin sävyjä”, kuvailee Laine. Siitä syntyy sellainen kolmiulotteinen, kaikuva maailma”, Laine maalailee. ”Tiedostan, ettei minulla ole soitannollista finessiä, minkä varaan voisin rakentaa. Pitää siis tehdä jotain muuta kiinnostavaa – se kirkastui matkalla. Laineen levyllä hän toimi myös rumpalina ja multi-instrumentalistina. Tämä on viihdemusaa, ei mitään jammailua.” Yksittäinen biisi lähtee pienemmästä idusta, soundista tai musiikillisesta ideasta. Soitan tosi simppelisti.” Molemmat herrat korostavat myös kolmannen osapuolen, tuottaja Toni Liimatan merkitystä lopputulokseen. Mutta halusin, että tehdään just niin kuin kun tuottaja sanoo, koska tiesin, että hän hallitsee nää hommat. Kokonaisuus rakennetaan orkestraalisesti, vaikka elementtejä on vähän”, hehkuttaa Laine. Kitarassa täytyy olla kaiku ja reverb, mieluummin yhtä aikaa päällä ja täysillä. Toni osaa tehdä myös klassisella tavalla oikeaa, siistiä soundia. Jos sanoo, että sitä kaikua oli helvetisti, niin en liioittele. Nuorempaa sukupolvea edustavasta muusikosta on tullut paitsi Pulliaisen käyttämä luottomuusikko, myös studiovelho, joka hallitsee virtuoosimaisesti niin vanhat kuin uudet niksit. Se jako oli hirveän selvä”, kertoo Pulliainen. Hän on omaksunut todella musikaalisen tavan ajatella esimerkiksi miksaamisesta. ”Mulla oli ajatus kitaraorkesterista, joka on niin kuin se vanha iskelmäkappale, Sadoin kitaroin. Jos ei tiedetä, mitä ollaan tekemässä, miten siitä voi tulla mitään?”, Laine kysyy. Hän on myös perfektionisti, jota piti rauhoitella, että ”se on jo hyvä”. ”Se molli, mikä niissä on, ei ole Suomi-molli. Pulliainen taas luovutti tuottajalle päätäntävallan, eikä juntannut omia työskentelytapojaan, niin menestyksekkäitä kun ne ovat olleetkin. Jokaisessa Laineen käyttämässä kolmessa vahvistimessa – Gibson Falconin lisäksi myös Fender Vibrolux ja Ampeg Gemini II – oli jousikaiku kiinteänä. Kyllä mä aika vahvasti soittajana ammennan 50–60-luvun maailmasta”, sanoo Laine. Toni tuli ja pisti kaiken uusiksi, tehden radikaalejakin ratkaisuja. Liimatta myös toi mukaan tuoreempaa ajattelutapaa. Nyt päästään Laineen musiikilliseen kotiin. Minun rooli oli olla spiritual guide. ”Levyllä oli myös erilaisia tyylillisiä aikakerroksia. ”Sellainen iso kuva, maisema ja harmoniat, on sitä mitä mietin. Minä buustasin Pekkaa, että homma pysyi käynnissä ja saatiin levy tehtyä. ”Joe Meek edusti futurismin ensimmäistä aaltoa. Se on täysin sähköistä musiikkia, ääniä, joita ei löydy luonnosta”, Laine kertoo. Tällä levyllä vilahtavat samplet heijastelevat sitä maailmaa.” Levy äänitettiin 60-luvun metodein, vähillä mikeillä. Minulle se edustaa futurismia. Toni lisäili hommia ja mä lisäsin muutaman kitararaidan. 32 www.riffi.fi 1/2021 Pulliainen kuitenkin vähättelee omaa panostaan ja antaa kunnian Laineelle
Mutta miten tämä keväällä 2021 päivänvalon saava albumi sijoittuu maaliskuussa 55 vuotta täyttävän Laineen omaan historiaan. Tässä on tehty kaikki päinvastoin. Fiilistellään ja hifistellään kaikkia efektejä, kitaran just ja just tunnistaa kitaraksi”, sanoo Pulliainen ja ottaa vertailuksi Rolling Stonesin Satisfaction-klassikkoriffin käraktäärisen soundin. ”80-luvulla kaikkea annosteltiin varovaisesti. Niitä efektejä on vähän, mutta ne voivat olla tosi jyrkkiä. Laineen soitto edustaa minimalismia parhaimmillaan, eikä hänellä efektejäkään ole paljoa. Mutta siitä syntyy kauneus, että on epäsymmetristä.” Tästä ajatuksesta päästäänkin takaisin tämän artikkelin albumiin. ”Jonkun verran taitettiin peistä, että minulla on trebleä järkyttävän paljon. Saan erilaisista rooleista tyydytystä. Se on nörtteilyä, kun pitäisi olla ajatus ja näkemys. Ei se musa ole sitä, että on oikeat vermeet”, Laine pohtii. Monille se on osa harrastusta, joka on ylikorostunut. Joku on liian lujalla tai on epäselvää soundia. Silti hämää pedaaleihin kohdistuva huomio. Ja toivottavasti spiritual guide on silloin myös mukana. u Vaikka Pulliaisen pajalla olisi ollut luonnollisesti Vox-soundia tarjolla, luotettiin vahvistinpuolella ”Amerikan herkkuihin” eli vuosikerta Ampeg-, Fenderja Gibsoncombot takasivat oikean klangin. Välillä tuntuu, että erikseen ovat ne, jotka soittaa kiinnostavasti ja ne, jotka puhuu pelkästään potikoiden arvoista”, sanoo Laine. Pekka Laineella on tähän selkeä näkemys. ”Puritaani-sanalla on negatiivinen kaiku. Fuzz ja wah sekä erilaiset kaiut, mitä usein lisättiin studiossa. Hävittävätkö liian monet efektit kitaran kielen soundin ja missä kuuluu soittajan oma soundi. Tiedän, että aihe on kuuma peruna, koska tämä on liiketoimintaakin monelle. ”Ymmärrän, että on ammattisoittajia, jotka joutuu nyhtämään kitarastaan eri sävyjä ja he käyttävät taitavasti efektejä. Sen estetiikan näkökulmasta, mitä itse edustan, kaikki voidaan ryssiä siistimällä liikaa. Enää ei tarvitse ostaa Voxin vahvistinta, kun sen soundin voi saada kymmenestä eri purnukasta. Kauneus on tietenkin katsojan silmässä. Pulliaisella on asiaan vielä pidempi historiallinen perspektiivi. ”Vanhat levyt tekee usein kiinnostavaksi se, että vaikka ne on tehty niin hyvin kuin mahdollista, siellä on jotain villiä ja arvaamatonta. Silti ihmettelen sitä äärimmilleen vietyä pedaalihässäkkää, mitä nykyään on nähtävillä noissa pedalboardeissa. ”On vallalla ajatus, että kaiken pitää olla kontrolloitua, eikä saa olla häiriöitä. Reverb on horisontaalinen, mutta jousikaiusta tulee syvyys”, selventää Pulliainen. Sitä hurinaa ja pirinää, epämääräistä huumeista älämölöä pitää sietää ja rakastaa”, lataa Laine, omista sanoistaan provosoituen, mutta perustelee hyvin näkemyksensä. Rumuutta pitää olla, se kuuluu tähän pakettiin. Kovemmalla kädellä käytettynä tavanomaisen efektin luonne muuttuu. Koen tämän hyvin henkilökohtaiseksi, miten avaan sisäistä maailmaani. Haluaisin ajatella, että tämä johtaa jatkotoimenpiteisiin.” Toivottavasti. Semmoinen nörttiajattelu vaivaa nykyään tätäkin maailmaa. Minimalismi ja nykyajan efektimarkkinat Tästä päästäänkin tähän päivään ja siihen valtavaan tarjontaan, mitä pedaalimarkkinat ovat kuluttajille luoneet. Tämän kaltaisiin asioihin uskon. Fanitan 1950–60luvun kitarasoundia – se on sama kuin kokkauksessa, missä käytetään vähän mausteita. Instrumentaalimusassa yleinen piirre on se, että kamat on tip top, mutta musa ei ole tarpeeksi hyvää. Ei ole efektiä efektin päälle, mutta ne on aika voimakkaita kun niitä käytetään. Tämä on kaunista ja tällaista haluan tavoitella. Klassinen, täysin ylittämätön efekti”, jatkaa Laine. ”En halua vähätellä pitkää bändihistoriaani, mutta kyllä tämä tuntuu toisenlaiselta. Keikoillakin usein tulee joku kysymään että ’miten sä saat tuon saundin?’”, hän sanoo. Nettifoorumien puhe ei lopu ikinä. Energia keskittyy niihin vekottimiin, luotetaan liikaa nauhakaikuihin ja vanhoihin laitteisin. Kyseessä on selvästikin tekijälleen pitkän työn kiteytymä. Mutta se kuuluu minun soundiin. ”Olen aika dogmaattinen ja aika puritaani näissä asioissa. Tämä on intiimi tunnustus. Tämä tuntuu poikkeukselliselta, johtuen siitä miten tämä sai alkunsa. Mutta mä en ymmärräkään sitä maailmaa ollenkaan, olen jäänyt enemmän tänne käpylehmä-tasolle”, Laine toteaa. ”Sama, mikä on rautalangassa, dub-reggaessa tai psykedeliassa. Aina ajatellaan että laulaja-lauluntekijät paljastavat syvimpiä tuntoja, niin kyllä minä ajattelen tästä samoin. Se on bisnes, joka elää omaa elämäänsä. Se ydin ei katoa sinne maustepilven alle. www.riffi.fi 1/2021 33 Tämän lisäksi tremolo oli ahkerassa käytössä. Vai voiko. Mikään ei saanut kuulua. 30-33 Laine_Pulliainen.indd 33 31.1.2021 17.07. Kyse on myös vanhan rouheamman ja nykyajan siistimmän soundi-ihanteen törmäyksestä. Mutta silloin kun niitä on, ei niissä säästellä. Sitä minä tavoittelen: vahvaa presenssiä soundissa. Jos sen raivaa pois, se vesittyy. ”Se on jousikaiku
34-35 Steve Lukather.indd 34 31.1.2021 17.09. Se tehtiin tietoisen nopealla aikataululla, eikä asioita liikaa hierottu. Sekä uusista kappaleista että muutamasta cover-palasta TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVA: ALEX SOLCA Steve Lukather – biisi pitää tehdä päivässä tuotantoineen Steve Lukather on hyödyntänyt koronaajan siten kuin monet muutkin, julkaisemalla soolotuotantoa. 34 www.riffi.fi 1/2021 S teve Lukather ilmestyy näytölle ja pahoittelee myöhästymistään. Pihalta siirretään kuulemma trampoliinia pois. Tulee mieleen edellinen kerta kun Lukatheria haastattelin, jolloin hän yhtälailla kiroili samaa asiaa. Ja näyttää vielä varmuuden vuoksi työpöydällä olevan Heineken-pullon etikettiä: nolla prosenttia. Heti perään artisti avaa suunsa näyttääkseen, että häneltä on poistettu hampaita, ja jos puhe kuulostaa sokeltamiselta, niin siitä se johtuu, ei mistään muusta. Tiedäthän sinä millainen internet on. Nimeltään tämä peräti jo yhdeksäs levy on I Found The Sun Again. Kuten levyn nimi antaa ymmärtää, Luke tuntuu elävän elämänsä kevättä, mitä nyt keikoille on ikävä. – 11 vuotta. Ihan vain tiedoksi. Mutta varsinaisesti syy haastatteluun on Steve Lukatherin uusi levy, I Found The Sun Again. Ne tosiaankin rakastaa minua siellä, Steve sanoo
Siihen asti piileskelen täällä kotona, Steve kuittaa. Soitin heidän kanssaan samassa huoneessa ja sain todistaa kuinka homma tapahtui, miten he ottivat soolonsa. Kun traagisesti menetimme Jeffin, minusta tuli se bändin toinen kaveri. Käytin levylläkin Music Manin kitaroita ja Yamahan akustisia (LJXja NX-sarjaa). Sen sijaan polte päästä tien päälle on edelleen kova. Toivotaan, että rokote toimii. – Minulla on idea ja hän osaa täydellisesti toimia sen kanssa. Reinhold ( Bogner) on kanssa yksi velho, tekee maagisia laitteita. Haluatko kertoa siitä. Ja edelleen soitat Bognerin vahvistimilla. Hän laittoi homman pelittämään. Levyn nimikappale I Found The Sun Again taitaa siis olla omaelämänkerrallinen. Heti perään 63-vuotias kitaristi toteaa ettei hän kuitenkaan ole vanha mies, vaan on nyt erilainen mies. Eikä kotipajaa taida olla vieläkään. Äänitimme biisin hänen luonaan, soitimme kaksistaan, koska emme luonnollisesti tapaa kovin monia ihmisiä tällä hetkellä. David Paich ja Joseph Williams olivat tekemässä Steven kanssa kappaletta Run To Me, joka on melodialtaan levyn tarttuvinta sorttia. Tai oikeastaan Toto ei ollut bändi vaan perhe, ja isossa perheessä on kaksi puolta. Se on kuin rakennettaisiin robottia, mutta silloin ei voinut. – Minulla on nyt jalat maassa. – Soitimme livenä laput edessä, siten kuin sessiomuusikkona tapasimme tehdä. Niin, jo etukäteen oli managerin puolelta ilmoitettu, ettei Toton lakisopimusta, Steven perheasioita ja politiikkaa koskevia kysymyksiä saisi haastattelussa esittää. Mutta me tehtiin biisi päivässä tuotantoineen. Nykyään voi muokata ihmisen ulkonäköä tai sitä miltä hän kuulostaa, virittää, leikata ja liimata. Koko levy tehtiin tokalla otolla, se oli kuin tanssia. – Ei, en ole tekniikkaäijä. Itse en ole mikään keräilijä, kuten kaverini Joe Bonamassa, joka on ihan pähkähullu. Sitten tehtiin jotain päällesoittoja, tuplasin riffejä, lauloin ja sen sellaista. Kun sain mallin kokeiltavaksi, se sujahti syliini, ja sanoin että tämän minä pidän. Joseph teki sitten laulunsa kotonaan. Ringon kaveri, ohjaaja Brent Carpenter, joka kuvaa All-Stars -kiertueita kuvasi meidän sessiomme videoksi. Lukather on kuitenkin ylpeä siitä, että levy tehtiin rivakassa tahdissa, biisi päivässä valmiiksi. Me käytiin laput läpi kerran, katsottiin oliko siellä vaikeita kohtia, halutaanko muuttaa jotain, sovittiin soolot ja sitten soitettiin. Meillä oli maskit, ja näytän vähän tyhmältä sen takia, mutta nyt on sellaiset ajat. Rakastuin kauniiseen tyttöön nimeltä Amber. Levyn toteutuksessa Lukather kiittelee nimenomaan Babkon osuutta. Minulla on tämä toimistoni, missä on kamojani. – Haluan päästä rokkaamaan, näkemään maailmaa ja nauttimaan sen mauista. Kaikki meni täydellisesti. – Halusin, että bändi soittaa yhdessä vasta studiossa. Steve kertoo, että näillä vanhoilla suosikeillaan hän halusi asettaa sävyn sille, millainen levystä olisi fiilikseltään tulossa. Edellisessä haastattelussamme Steve Lukather oikein painotti, että hänellä ei ole kotistudiota vaan koti. Sitten sanomme hei, ja Steve poistuu näytöltä. Tyttöystävä on saanut minun harrastamaan puutarhahommia, käteni eivät ole nyt likaiset kitaroista ja kiertueista vaan mullasta. u ”Sanoin, hei kundit, palataan takaisin siihen aikaan, kun kaikki soittivat biisin kimpassa purkkiin.” 34-35 Steve Lukather.indd 35 31.1.2021 17.09. Levyllä ovat parhaat kaverini, sielunveljeni. Ihailen hänen kokoelmiaan kyllä. Samoin mukana ovat Toto-kaverit David Paich ja Joseph Williams. – David Paich on ollut paras opettaja elämässäni. www.riffi.fi 1/2021 35 koostuva levy on artistin mielestä tekotavaltaan ”paluuta vuoteen 1972”, toki soundit ovat tätä päivää. – Siinä on uudet DiMarzion mikit, ja se on oikeastaan suurin ero edellisiin. No, sinulla on uusi versio Music Manin Luke-nimikkokitarastasi, versio LIII. – Sanoin, hei kundit, palataan takaisin siihen aikaan, kun kaikki soittivat biisin kimpassa purkkiin ja sen jälkeen tehtiin laulu päälleäänityksenä. Tapasin aikoinaan olla maailman äänekkäin persläpi ja kadun sitä todellakin. Steve toteaa, ettei hän pyri kilpailemaan listoilla, siihen hän on jo liian vanha. Arvokitarat piilossa Tässä vaiheessa Lukather kysyy, että oliko vielä muuta. Tajuathan, se tekee hyvää sielulleni: olen hyvin siunattu ja onnellinen, etten elä kissan tai muun sellaisen kanssa, vaan kuin tavallinen tyyppi. Minähän olen jo kuollut, nenäni on kuollut!, Steve sanoo ja räjähtää nauramaan. Hän on elämäni. Rumpuja siinä soittaa puolestaan Ringo Starr, jonka All-Stars -yhtyeessä Lukather on soittanut jo pitkään. En osaa edes aloittaa siitä, miten paljon hän ja Jeff Porcaro auttoivat minua, sillä he muuttivat elämäni. Steve Lukather sai omiin kappaleisiinsa kirjoitusapua juuri Joseph Williamsilta ja Stan Lynchilta, kuten myös David Paichilta, jota hän haluaa kiittää ylipäänsä kaikesta mahdollisesta. Biisi päivässä I Found The Sun Again -levyllä on originaalimateriaalin ohella kolme cover-kappaletta, Trafficin Low Spark of High Heeled Boys, Joe Walshin Welcome To The Club ja Robin Trowerin Bridge of Sighs. Sitten kun kupsahdan, annan ne pojalleni Treville, joka on hieno kitaristi. Näen elämän siten kuin se todella on. – Kyllä, sataprosenttisesti. Levyllä ovat artistin ohella esimerkiksi rumpali Greg Bissonette, kosketinsoittaja Jeff Babko, basistit Jorgen Carlsson ja Jim Pierce. – Olen hyvin otettu, että voin kutsua häntä ystäväkseni, niin ne vain unelmat käyvät toteen. Roolit jaettiin kuin elokuvan teossa, etsin sopivat tyypit ja heille sopivat kappaleet. Siksi legendaa oli helppo pyytää levylle. Music Man tekee tosi korkealuokkaisia soittimia, tosi ”high end” -kamaa. – On, kirjaimellisesti. No, mä olen vanha, ja tämä on vain läppää, sanoo Steve ja nauraa päälle. Tiedän missä ne ovat, ja soitan niitä kyllä silloin tällöin. Kaikki muut tulivat ja menivät. Niillä on soitettu monille hittilevyille, joten niissä on paljon sekä rahallista että katutason arvoa, mutta myös tunnearvoa. Jotenkin tuntui, että minun piti aina todistaa jotain, minua kiusattiin lapsena ja minä kiusasin ihmisiä. Malli on Helios. Minullakin on pari kassaholviaarretta, mutta ne ovat piilossa. Vain tuon verran voin sanoa. Toto oli kuitenkin tasa-arvoinen bändi, kaikki olivat yhtä arvokkaita. Voin harjoitella täällä, mutta enemmän täällä on perhejuttuja ja CD-levyjä, vaikken enää omistakaan CD-soitinta
Näin kummalliseksi kitaraksi näitä löytyy omastakin tuttavapiiristä yllättävän monta. Jutellessa kävi ilmi, että Jaatisella ei ole yhtään ”isojen” merkkien kitaroita, vaan sen si jaan pienempien laatuvalmistajien instrumentteja. Raoulilla oli monta muutakin kitaraa, mutta Parker jäi jotenkin mieleen. Parker on nimittäin tosi monipuolinen hifi kitara, ja vasta nyt osaan ottaa siitä irti kaikkia hienouksia. 36 www.riffi.fi 1/2021 TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. – Tämä on heittämällä ergonomisin kitara, mitä olen pääs syt soittamaan. Parker Fly Deluxe – Oikeastaan ensimmäinen ammattisoitin, millä olen tehnyt hommia on ollut Parkerin Fly ja sen parina Line 6:n AX2vah vistin. Tämä oli hyvä ratkaisu, sillä jo seuraavana vuon na hän elätti itseni pääasiassa banjoa soittamalla, kun teatteri esitykseen tarvittiin nuotteja lukeva banjonsoittaja. Hän toteaa, että vaikka ki tara on se varsinainen ”äidinkieli”, niin banjo on tuonut viime vuosina enemmän keikkoja. 36-39 EK Jaatinen.indd 36 31.1.2021 17.10. Aika pitkään kuitenkin vas tustin sitä, että hankkisin Telecasterin ja putkivahvistimen. Angry Angus Telecaster, rakentaja Dean Campbell – Kantria soittelin jo silloin kun omistin vain Parkerin kitaran. Koronaaikana Jaatista on pitänyt kiireisenä etäopetuksen ohella oman studion rakentaminen sekä SuomiFinland Ban jo soololevynsä valmiiksi saattaminen. Banjosta Miihkali Jaatinen innostui 2000luvun alussa, ja huomasi jossain vaiheessa, että jos banjonsoittajan haluaa saa da aina mukaan omille keikoille, sitä on parempi opetella soit tamaan itse. Aluksi hankin G&L Asat Specialin, ja soitin sillä jonkin aikaa. Se oli aika eri maailma verrattuna Parkeriin ja mallintavaan vah vistimeen, joten jonkinlainen henkinen hyppäys siinä piti ottaa. Kun sitten opiskelin Metropolialla käytiin Hynnisen Jarmon kanssa paljonkin läpi niitä juttuja. Tosin jälkeenpäin ajateltuna olisi ensin voinut olla joku Telecaster. Mi tä olen jutellut nuoremman sukupolven suomalaisten soitinra kentajien kanssa, niin monet ovat nimenneet Parkerin tärkeäksi suunnannäyttäjäksi. Jaatiselta taittuu yhtälailla niin sähkökitara kuin akustinen fingerstylepikkaus. Ei paina mitään. Vibrakammen puo lestaan saa kelluvaksi tai kiinteäksi tuosta vaan, ja sitten tässä on rulla, jolla pystyy säätämään tallan jäykkyyttä. Mikkeinä tässä on DiMarzion humbuckerit, joissa on kelojen puolitus. Lisäksi hä nellä on toinenkin pääsoitin, banjo. Toistakymmentä vuotta olin lastenmu siikkiorkesterissa, missä tuli soitettua rokkia ja ryntäiltyä ympä riinsä, joten tämä oli täydellinen kitara sellaiseen juoksemiseen. Esimerkiksi tämä lavan muo tokieli tulee juuri siitä, että otetaan ylimääräinen puu pois, jot ta saadaan soitin keveämmäksi. Kaulakin on tosi ohut ja siinä on hiilikuituvahvikkeet. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. – Sitten kävin Yhdysvalloissa opiskelemassa Berkleessä, ja – Parker Fly on heittämällä ergonomisin kitara Parker Fly on kevyt kuin mikä. Myös kaulaliitos on tosi vaivaton. Näin aikoinaan Raoul Björkenheimin Joensuun Konservatorion salissa, mikä oli ensimmäinen kokemani jazz keikka. Oma yksilöni on niitä alkuperäisiä Parkerin kitaroita vuo delta 1997. Vuorossa: E l ä m ä n i k i t a r a t Miihkali Jaatinen M iihkali Jaatinen on tuttu moninaisista musiikillisista yh teyksistä, esimerkiksi keikoista Palefacen kanssa sekä duosta Aino & Miihkali, jossa hän soittaa puolisonsa, kante leensoittaja Aino Ruotasen kanssa. Lisäksi tallassa on piet somikki, mikä on aikanaan ollut erikoista
– Larriveen kitaran olen omistanut aika kauan, ja ennen hankintaa kokeilin kaikki mitä siihen aikaan löytyi Helsingistä. Mutta nyt kun katson näitä muita soit timiani, niin niissähän on kaikissa tumma otelauta. Baggsin Anthem systeemin. www.riffi.fi 1/2021 37 tilasin Angry Anguksen. Ruusupuuotelaudan valitsin ihan estetiikka edellä, koska minulla oli sellainen kausi, että pukeuduin lähes pelkästään vaaleanpunaiseen ja halusin myös kitaran saman värisenä. Tämä ki tara on oikeastaan niin perinteinen Telecaster kuin voi olla sillä poikkeuksella, että mikkikytkin on neliasentoinen ja virityskoneis tot ovat lukittuvat. Kierreltiin kaiken laisia musiikkikauppoja, ja yllättäen tämä löytyi Guitar Cente ristä. Siitä huolimatta soundi on pehmeä ja lämmin, tavallaan jopa vä hän jatsikas, mitä se nyt sitten tarkoittaakaan. Omaan silmään tummempi puu oli pinkille parempi kontrasti kuin vaahtera. Soundia on vaikea kuvailla, mutta ehkä siinä on jotain sellaista harsoisuutta, vähän kuin Mesa Boogien omassa särössä. Keikkasoittimenakin tämä on ollut todella mainio sen jäl keen kun asensin L.R. Akustiset kitarat: Lowden S32 & Larrivee OM-09 – Lowdenin akustisessa on pienehkö concerttyylin kaikukoppa. Mutta silloin oltiin Chet Atkins Appreciation Societyn järjestämässä fingerstyleko koontumisessa, ja koska olin ilman soitinta oli pakko käydä osta massa kitara, että pääsee itsekin soittamaan. Lowden soi lämpimästi. Pienehkö koppa on ihan ergo nomiaan liittyvä asia, sillä olen joskus saanut olkapään ihan tosi pa hasti kipeäksi, kun omistin jonkin aikaa jumbotyylisen akustisen. Dean Campbell on paikallinen soi tinrakentaja, jonka verstas on Bostonin ulkopuolella. Angry Angus ja analogikamppeita: Roland Space Echo ja Vox AC15. – Ostin Lowdenin Nashvillestä, ja tietyllä tapaa oli hölmöä ostaa eurooppalainen kitara Yhdysvalloista. 36-39 EK Jaatinen.indd 37 31.1.2021 17.10
Sen sijaan hän mainitsee erityisen tärkeäksi asiaksi kielten ”actionin” eli niiden korkeuden otelau dasta. Sen omistan edelleen, mutta nyt se on säädetty tummempaa, Bela Fleck tyylistä soundia varten, joka toimii usein äänittäessä. Sää töinä on mikkivalitsin sekä mikeille yhteinen volume ja tone. Samoin kaulan muoto merkitsee, sillä vuosien soittami nen Parkerin kitaralla johti siihen, että Telecasterista oli kaulaa hiottava hieman ohuemmaksi. Jos taas soittaa yksiäänistä linjaa, sillä Aino & Miihkali -duon musiikkiin istuu Larrivéen soundi. Monesti kielet on vedetty niin alas kuin mahdollista, sil lä tykkään soittaa fingerstylejuttuja. Mihin huomio kiinnittyy soittimissa. Nechville Nuvo on paras banjo siinä mielessä, että vire pysyy capon kanssa suhteellisen hyvin, minkä ansiosta li vekeikoilla ei tarvitse virittää biisien välillä. Tässä on EMG:n humbuckerit painettuna kalvoa vasten superlonitäytteillä. Tämän haastateltavan kohdalla sillä ei tun nu olevan merkitystä, ei ainakaan tietoisesti, vaan enemmän kin Miihkalille merkitsee se, että muodostuuko jonkinlainen ”yhteys” soittimen kanssa. Tämä oli aika pitkään soittamatta, kuten myös tuo Parker, koska mi nulla oli pitkään yhden akustisen ja yhden sähkökitaran kausi. Sähköbanjo Deering Crossfire – Tämän löysin käytettynä Kitarapajalta. Erityisesti sä rön kanssa pitää olla tarkkana, mutta pieni roso toimii ja jos kus isompikin. Uuden levyni Cold War kappaleessa soitan tätä banjoa wahpedaalin kanssa. Koska metalliplektroista tuleva kilinä voimistuu suhteessa enemmän kuin akustisessa banjossa, oikean käden paikka on tarkempi ja riippuu siitä onko käytössä kaula vai tallamikki. Se vie akustisen soundista ehkä vähän bassoa, mutta toisaalta soundi voi olla silloin myös pikkuisen erottelevampi. 36-39 EK Jaatinen.indd 38 31.1.2021 17.10. Akustiset banjot – Ensimmäisen Sagabanjoni jälkeen ostin Gold Star GF100 mallin, joka on Gibsonkopio, kuten periaatteessa suurin osa banjoista on. – Capo on banjon soitossa enemmän sääntö kuin poikkeus, mikäli haluaa bluegrasssoundin. Sitä siis käytetään sävellajien perusteella. Näitä säätöasioita on myös haettu hänen kanssaan aika paljon. Jos efektoi turhan paljon, tämä al kaa nopeasti kuulostamaan vain sähkökitaralta. Tämä on tärkeää, kun varsinkin isommilla Palefacen keikoilla jo pelkkä välispiik kien volume saattaa olla sitä luokkaa, että virittäminen capon laiton yhteydessä on mahdotonta sen enempää korvakuulolta kuin mittarinkaan kanssa. Lowdeniin verrattuna tämä taas ei ole ihan yhtä nopea soittaa, koska kaula on paksumpi. Muutenkin Deeringin kanssa on ollut soundin ja musiikillisen roolin suhteen aika paljon miettimistä. Monille on tärkeä kriteeri uutta sähkökitaraa kokeiltaessa sen akustinen soivuus. Gold Star on perineinen Gibson-kopio. Nykyinen ykkösbanjoni on Nechville Nuvo, ja se on livesoitossakin mainio. Siinä on nimittäin perinteisiin malleihin verrattuna kiinteä capojärjestelmä, mikä helpottaa capon kanssa operoimista. 38 www.riffi.fi 1/2021 Nyt kun Aino sai uuden Koistisen elektroakustisen kanteleen, niin tuntuu, että tämä sopii aika hyvin sen kanssa yhteen, kos ka soundi on aika moderni. Monella tapaa siinä pää see luontevasti yhdistämään sähkökitara ja banjojuttuja, mutta itse olen kokenut tärkeänä etsiä sellaisia ratkaisuja joissa banjon ominaisluonne pääsee esiin. – Angry Anguksesta Juha Lottonen hioikin kaulaa ohuem maksi. Olen päätynyt käyttämään tämän kanssa lähin nä erilaisia tiloja ja mietoja modulaatioefektejä
– Äänitimme myös kehyskertomuksen, mikä vähän selittää mistä tällaisessa albumissa on kysymys, kun on toisessa ääri päässä täysin akustista banjonsoittoa ja toisessa heavymetallia. Pikkuveljeni Ohto Jaatinen soitti siihen kitarat. Kitaran volu me ja tonesäätöjä saattaa käyttää jonkin verran soiton aikana, mutta tämä riippuu soittotilanteesta. Jot kuthan soittavat sitä nykyään ihan tavallisella kitaraplektralla. Sit ten on esimerkiksi jazzia sekä heavymetalbiisi, jossa on akus tinen banjo ja laulajana Staminan Hyrde. Metallibiisissäkin banjo Miihkali Jaatisen maaliskuussa ilmestyvällä soololevyllä Suomi Finland Banjo juuri kyseinen soitin on monipuolista kappalema teriaalia yhteen sitova tekijä. Nyt on aika pitkän aikaa ollut Telecasterissa 009setti. Jaatinen kertoo, että hänen oma musiikillinen identiteettinsä on ollut aina haastavaa määritellä niin itselle kuin muillekin, sillä se kattaa hyvin monenlaista mu siikkia. Kitarabanjo on oma soitin, ja sellais takin olen kuullut, että Nashvillessa monilla muusikoilla on ny kyään sekä se että viisikielinen banjo. Miihkali käyttää sähkökitarassa nykyään ohuita kieliä. Banjon suosio instrumenttina on viime vuosina kasvanut. Mutta jos haluaa perinteisen bluegrasssoundin, niin silloin tarvitsee näh dä se vaiva, että opettelee soittamaan sormiplektroilla. Keikoilla ja usein äänittäessäkin Miihkali käyttää Fractal Audion mallinnuksiin perustuvaa esivahvistinta, johon hän te kee soundit valmiiksi eri bändiprojekteja varten. Mutta muuten minul la on ollut sähkökitaroissa 010 ja 011settejä ja joskus jopa 012. Sillä tavalla saa myös hieman isomman soundin. Jos tä hän päädyn, niin Vox AC15 on tällä hetkellä sellainen aution saaren vahvistin. Samoin jos on joku jamitilanne ja haluaa vapaasti säätää särön määrää ja dy namiikkaa, niin silloin käytän volapotikkaa. Nechville Nuvossa (vas.) on kiinteä capo, joka siirretään haluttuun nauhaväliin. Kolme levyn kappaleista, esimerkiksi videon kera You Tubeen ladattu kitarabanjokaksintaistelu Cold War on soitet tu komppiryhmällä Nykänen & Rantanen. – En ole siinä mielessä puristi, että minulla olisi tarvetta mennä sanomaan kenellekään miten pitäisi tehdä. Levyn päättää 30 banjonsoittajan esitys, jonka Miihkali Jaa tinen sävelsi Ruotsinpyhtään Bluegrassfestivaalin 30vuotisjuh lan kunniaksi. Olen mahdollisuuksien mukaan valinnut levylle soittajat kappaleiden tyylien mukaan. 009settiin hän siirtyi asteittain 012setistä, mikä oli iso muutos ja vaati vahvistinsäätöjenkin uudelleen arviointia. Myöhemmin piti kaikki soundit säätää erilailla, koska ohuilla kielillä ei esimerkiksi trebleä tar vinnut vahvistimesta ollenkaan niin paljon. Se on siis mennyt niin pit källe, että joskus halutaan nimenomaan sitä kitarabanjon soin tia, Miihkali aprikoi. Yllättäen olen alkanut soittamaan akkarikeikatkin nykyään sil lä, ja sähkökitaran äänityksessäkin käytän sitä aika paljon, sillä soundi alkaa olla niin hyvä. u Sähköbanjo Deering Crossfire. Siksi haluan vielä kysyä Miihkalilta kuinka oleellista hänen mie lestään on hallita viisikielisen banjon perinteinen tekniikka. Nykyään minun pitää jo erikseen perustella, että laittaa oikean vahvistimen ja mikrofonin. Mutta muuten tu lee kyllä ohjelmoitua biisien mukaan Fractal Audio Axe FX:lle, jotta saan yhdellä polkaisulla kaiken varmasti oikealle tasolle. Se tuli oikeastaan siitä, että kokeilin Jim Campilongon kitaraa kun hän oli Helsingissä käymässä. – Parkeriin ei oikeastaan pysty kielten paksuutta edes vaih tamaan, sillä jousi pitäisi hankkia aina paksuuden mukaan ja niiden löytäminen on nykyään vaikeaa. Jos aja tellaan banjoa poppilevyillä, niin ehkä tärkeämpää on se, että sinne tulee vähän maustetta hyvässä taimissa. www.riffi.fi 1/2021 39 ei ole niin paljon väliä, vaan kielet voivat olla vähän korkeam mallakin. – Silloin kun tekee keikan vain yhdellä sähkökitaralla ja ha luaa esimerkiksi jazzbiisin sopivan soundin, niin tottakai tone potikasta saa irti aika paljon monipuolisuutta. Ja vire pysyy. Toisaalta banjon soundista iso osa tulee äänivalinnoista, mikä taas on seurausta perinteisestä tekniikasta, eikä sitä soundia saa, jos soittaa ban joa kitaristin tekniikalla. Piti siksi ottaa draamalliset keinot käyttöön. Sitä itse aina miet tii, että onko nyt liian monipuolinen levy, mutta kun ajattelee omia suosikkeja, ’6070luvun bändejä, niin eihän sielläkään ol lut mitään musiikillisia rajoja. Viisikielisen banjon perinteisessä tekniikassa käytetään sormiplektroja. 36-39 EK Jaatinen.indd 39 31.1.2021 17.10. – Näissä kolmessa kappaleessa on aika samantyyppinen soundi, toinen niistä on boogie ja kolmas (Brokeback Moun tain Breakdown) viittaa ehkä ’70luvun diskofunksuuntaan
Kaiku noudattaa samaa kahta yhdestä -logiikkaa. 40 www.riffi.fi 1/2021 Y ksi kanava akustiselle kitaralle asianmukaisin maustein, toinen puhetai laulumikrofonille sille soveltuvin muokkauskeinoin. Kanavien yhteisvoimakkuudelle on erikseen päähanikka, eikä tässä sitten muuta tarvitakaan. Siitä kanniskeltaessa vahvistin asettuu aika tavalla kenoon, mutta kun kokoa on vähän eikä painoa juuri laisinkaan, on liikuttelu silti helppoa. Alkuun miksataan sointiin vanhahtavaa analogistyyppistä maustetta, kello yhdestä eteenpäin vuoron saa Widek si nimitetty versio. Siinäpä yksinkertaisuudessaan Blackstarin ydinresepti, joka palvelee perinteistä esiintyvää soittajaa tai trubaduuria siinä missä vaikkapa etätuntia oppilaalleen pitävää soitonopettajaa, tai youtube-videoita nikkaroivaa musikanttia. Laulumikrofonin suhteen Acoustic Core ohjaa valitsemaan dynaamisia malleja; phantom-virtaa kondensaattorimikrofoneille tai esimerkiksi aktiivisille DI-bokseille ei ole tarjolla. Omien kaiutinten lisäksi analogilähtö PA-käyttöön, digitaalisesti USBin kautta yhteys tietokoneelle tai vaikka striimaavaan puhelimeen. Laulukanavaan voi liittyä mikrofonin sijaan myös linjatason signaalilähteellä, eikä itse asiassa akustisen kitaran instrumenttisignaalikaan toiminut yhtään kehnommin. Keskellä pohjaa on nimittäin ulos kierrettävä ruuvitanko, jolla sisätiloissa lattialle tai katusoittoa harjoitettaessa tantereelle asetettavan Acoustic Coren saa kallistettua sopivasti takavinoon. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Blackstar Acoustic Core – kombo ajan henkeen Huomiotalouden ja vaikuttajien aikakaudella on selvää, että kitara kombollakin pitää pystyä striimaamaan. Kaiun tapaista syvyyttä Enhance ei soundiin tuo, pikemminkin se muistuttaa perinteistä keinostereota, jossa yhteen laitaan panoroidaan kuiva ääni ja vastakkaiseen laitaan muutamia kymmeniä millisekunteja delayllä viivästetty signaali. Väylä on muodoltaan nelikanavainen, ja sen kautta voi reitittää saman stereosignaalin kuin kaiuttimillekin ohjataan ja kummankin kanavan kuivan signaalin erikseen. Chorusta tai jotain erityisesti laululle sopivaa lisäefektiä ei ole pakattu matkaan, mutta samat kaksi kaikuvarianttia löytyvät kyllä. Kenossa tämä kombo sitä paitsi viettää varmaan suurimman osan ajastaan. Kun samalla vaimennetaan hiukan alempaa keskialuetta, on tuloksena kyllä oikein muikea ja kolmiulotteinen soundi. Bassoja diskanttihanikat antavat kumpainenkin mahdollisuuden sekä vaimennukseen että korostukseen, ja vaikutukset ovat maltillisia. Chorusta kitaralle on kahta lajia ja ne löytyvät saman säätimen kiertoradalta. Yleissointi kitaralla oli tummahko, mutta tämän kanavan kolmialueisella eq:lla ja Vocal Clarity -painokytkimen takaa löytyvällä muokkauksella sointia voi kyllä muokata aika monipuolisesti. Digiyhteys ei vaadi erillisiä ajureita, käyttöjärjestelmien geneeristen audio-ominaisuuksien pitäisi riittää. 40-41 BlackStar.indd 40 1.2.2021 17.55. Molemmat ovat onnistuneita ja kumpaakin kestää annostella isojakin määriä soinnin sulosteeksi. Kumpikin on käyttökelpoinen, mutta omaan korvaan kevyt ripaus kumpaa tahansa oli riittävästi. Keikalle, sitten joskus kun… Mukaan Acoustic Core nousee, kun tarttuu takalaitaan muotoiltuun upotettuun kädensijaan. Säädintä käännettäessä voimistuu alkuun pienehköä huonetta jäljittelevä tilasointi yhä voimallisemmaksi, kunnes iltapäivän puolella vuoroon tulee avaramman hallin humahdus. Acoustic Coren kitarakanavalla ekvalisointi on supistettu bassoja diskanttisäätimiin, mutta perussävyn muovaukseen on myös Enhance-kytkin, jonka vaikutusta valmistaja kuvaa ”studiotyyppisen ekvalisoinnin ja spatiaalisen vaikutelman” yhdistelmäksi. Pilalle ei soundia niillä saa, musikaalisen painotuksen luo vaivatta
Soundillisesti Blackstar onnistuu vallan hienosti sovittamaan yhteen instrumenttija laulukäytön. Latureiden aikakaudella olemme toki tottuneet siihen, että yksi sun toinen vekotin on vähän väliä piuhalla kiinni jossain ja osaamme hiukan jo varoakin äkkiriuhtaisuita. Aivan korvan juureen tai soittajan taakse ei ämyriä tee muutenkaan mieli asettaa, sillä pikkuisen akselilta sivussa ja sopivan etäisyyden päästä kuunneltaessa ääni pyöristyy sopivasti ja elektro akustiselle tyypillinen terävyys miedontuu samalla, kun kuiva sointi ja kaiku sulavat mukavasti toisiinsa. Pieni koko asettaa luonnollisestikin rajansa voluumille, mutta linjalähtöä tai USB-väylää hyödyntämällä oman henkilökohtaisen vahvistimen voi asemoida monitoriksi ja liittää isompaan äänijärjestelmään yleisöä varten. Blackstar Acoustic Core 30 Vahvistin akustiselle kitaralle ja laululle Kitarakanava • low ja high ekvalisointi • enhancemuokkaus • chorus (vintage / wide) • reverb (room / hall) Laulukanava • low, mid ja high ekvalisointi • claritymuokkaus • reverb (room / hall) • master volume • balansoitu linjalähtö, monoXLR • USBlähtö • kuuloke/linjalähtö, stereo, 3,5 mm • liitäntä FS18jalkakytkimelle • nimellisteho 2 × 15 W (stereo) • kaksi 5" kaiutinelementtiä • mitat: 375 × 292 × 185 (L × K × S, mm) • paino: 6,3 kg • hintaluokka < 250 e Lisätiedot: Luthman Nordic • https://catalog.luthmansmtts.com AtlasArtin mainiot soitto-oppaat nyt myös Riffin verkkokaupasta Katso tarkat tiedot osoitteesta: riffi.fi/verkkokauppa 36,00 e + toimituskulut 28,50 e + toimituskulut 26,00 e + toimituskulut Mekaaninen toteutus on vankan tuntuinen ja ainoa miinus merkataan ulkoisen virtalähteen liitäntään. Pohjalevyn ruuvitangon tilalle sopii myös erillisvarusteena myytävä sovite kaiutintelineelle, mutta parhaimmillaan kombo on jalkain juureen laskettuna. Klangi on terveen ryhdikäs ja soiton dynamiikka välittyy luontevana. u 40-41 BlackStar.indd 41 1.2.2021 17.55. Mutta kyllä jonkinlainen vedonpoistonipukka virtalähteen kaapelille olisi edelleen tällaisessa käyttökapineessa paikallaan, ettei liitin mene kerrasta rikki. Kompensaationa basson korostus ei aja samaa asiaa kuin laaja pinta kaiuttimen alapuolella, vaan soundi menee helposti tukkoiseksi ja kombon koppakin alkaa resonoida soiton tahdissa. Ylös nostettaessa bassoilta katoaa tarpeellinen tuki ja keskialuevoittoisammaksi pelkistyvä soundi alkaa jossain määrin honottaa. Kahden viisituumaisen bassotoisto saa silloin alapuolisesta pinnasta kaipaamaansa tukea ja sointi on mukavan tanakka, mutta kuitenkin silti napakka ja selkeä
Jazz-tunnelmoinnista ruotsalaiseen kuolometalliin Efektivalikoima kattaa signaalin kompressoimisen ja murustamisen osalta varsin kattavat kompressori-, boost-, overdrive-, särösekä fuzz-arsenaalit. Viiveitä on käytettävissä kahdeksan erilaista, ja toistojen tempo on taputeltavissa laitteeseen omalla Tap-namiskallaan. Kevyt ja kompakti paketti kätkee sisäänsä melkoisen määrän efekti-, vahvistinja kaappi mallinnuksia, mutta onko siitä tyyriimpien virkasisartensa haastajaksi. Modulaatiopuolta edustavaan 11 virtuaalipurnukkaan mahtuu niin phaseria, chorusta, flangeria, tremoloa, univibeä/vibratoa kuin detunea, harmonizeria ja oktaavi-efektiäkin. Kaiutinmallinnokset perustuvat impulssivasteisiin, joissa aidosta kaiuttimesta tallennettu signaalinäyte palvelee laskentatoimen ohjeena. 42 www.riffi.fi 1/2021 M inimalistiseen tyyliin muotoillun Nux MG-300:n mallinnusprosessit pyörivät yhtiön itse kehittämällä TSAC-tekniikalla (True Simulation fo Analog Circuit). Kaikki täysin käyttökelpoisia. Mallinnos kattaa koko signaaliketjun kitarasta efektien kautta vahvistimelle ja siitä edelleen kaiutinkaapeille, ulottuen aina käytettävän mikrofonin malliin sekä sen haluttuun sijoitteluun virtuaalisen kartion edessä. 42-43 Nux.indd 42 31.1.2021 17.12. Kaikkiaan siristimiä löytyy 13 eri mallia ja säröä riittää kaikkiin mahdollisiin tarpeisiin. Sen luvataan tuottavan aitoa vahvistinta vastaavan soittotuntuman ja soundin, sekä dynaamiset ja autenttisesti käyttäytyvät efektit. TEKSTI: ANSSI ERIKSSON Nux MG-300 Nux MG-300 – kotisoittajan pakettiratkaisu Keskihintaisista efekteistään tunnettu Nux lanseeraa yhden markkinoiden edullisimmista mallintavista multiefekteistä. Lisäksi tarjolla on kolmetaajuuksinen eq ja ylimääräiset kohinat vaimentava noise gate. Kaikuja on valittavissa neljää eri tyyppiä. 25 valmiin IR-vasteen lisäksi käyttäjä voi ladata MG-300:aan myös omia impulssivasteitaan, tai jonkin kolmannen osapuolen valmiita paketteja, jotka pedaali ymmärtää ottaa vastaan 48 kHz:n näytetaajuudelle tallennettuina wav-tiedostoina. Efektien realiaikaiseen kontrollointiin pedaalissa on myös sisäänrakennettu keinupoljin
Säröpuolessa ei siinäkään ole moittimista. Nimet ovat kuitenkin pikkunäppäriä muunnoksia alkuperäisistä tavaramerkkioikeuksien takia. Pedaaleita voi lisätä ja poistaa signaalipolulta ja niitä voi vaihdella keskenään toisiin samantyyppisiin. Select-säätimellä selataan presettejä sekä editointitilassa valmiita laitekokoonpanoja. Ei tarvetta ohjelmointikursseille Tallennusmahdollisuudelle onkin tarvetta, sillä käytännössä kaikki MG-300 sisuksista löytyvät parametrit ovat käyttäjän säädettävissä. QuickTone-applikaatio liitetään laitteeseen USB:n kautta, ja sama portti palvelee myös käyttöjärjestelmän päivityksissä, sekä kaksikanavaisen audion stereo-striimauksessa tietokoneelle ja takaisin. Kulloinenkin signaaliketju on mallinnettu vahvistimista kaappeihin ja aina maestrojen käyttämiin pedaaleihin asti. Lisää vain kitara Nux MG-300 on mitä kätevin tapa tutustua erilaisiin vahvistimiin, efekteihin ja niiden yhdistelmiin. Group Module -painikkeilla selataan preset-pankkeja ja editointitilassa niillä valikoidaan haluttu kohde signaaliketjusta tarkempia säätöjä varten. www.riffi.fi 1/2021 43 NUX MG-300 Mallintava kitaraprosessori, multiefekti ja äänikortti • TSAC-HD -pre-efektit, etuasteja pääteastemallinnukset • Quick Tone -editointiohjelmisto • 56 rumpukomppia, 60 sekunnin loopperi rytmikoneella • sisäänrakennettu keinupoljin • LCD-näyttö • Micro-B USB-, Aux inja vahvistinliittimet • painikkeet: Edit/Save, Save, Mode, Jam, Tap, Pedal, Group module • säädöt: Select, gain, level, master • 13 erilaista särölaitteen mallinnosta, 11 modulaatioefektiä, 8 delaytä ja 4 kaikua • 25 kaappisimulaatiota, 4 mikrofonimallinnusta ja 3 paikkavalintaa • hinta 150 e Lisätiedot: Musiikki Silfverberg Puh. Rytmikästä työskentelyä Save-painikkeen vieressä sijaitsevalla Modella valitaan signaalin ulostulotyyppi. Kotisoittajalle Nux MG-300 on alle kilon painava pakettiratkaisu, jonka edullinen hinta ja monipuolisuus tekevät siitä järeämpien ja kalliimpien kilpailijoidensa rinnalla varsin houkuttelevan vaihtoehdon. Save-painike tallentaa kulloinkin työn alla olevat asetukset muistiin. Vähänkin aiheeseen perehtyneelle näytöllä vilisevät pedaalija vahvistingrafiikat eivät jätä kulloisenkin laitteen esikuvaa arvailujen varaan. u 42-43 Nux.indd 43 31.1.2021 17.12. Kaikissa tyylilajeissa on käytettävissä seitsemän eri komppityyliä, ja niiden tempo ja voimakkuus ovat vapaasti säädettävissä. Vaihtoehtoina ovat wah-filtteri, särön määrä, sävelkorkeus, äänenvoimakkuus sekä modulaatioiden, viiveen tai kaiun osuus suhteessa puhtaaseen signaaliin. Erityistä tunnustusta on annettava pedaalin tuottamille puhtaille äänille, joita sopivasti mukana olevilla efekteillä maustamalla saavutetaan hyvinkin autenttisia soundeja. Studio direct on tarkoitettu liitettäväksi suoraan audio interfaceen tai mikseriin, muiden vaihtoehtojen ollessa suunnattu joko vahvistimen eteen tai efektilenkkiin ajettaviksi. Muutoin vasemmanpuoleisesta kytkimestä pedaali kytketään päälle ja pois, vasemmanpuoleisen toimiessa rumpukoneen kontrollikytkimenä. 010 439 3733 www.musiikkisilfverberg.fi Gain-, levelja master-potikat vaikuttavat peruskäytössä äänenvoimakkuuteen ja särön määrään, editointitilassa samoilla potikoilla hienosäädetään efektien parametrejä. Pedaalin takareunaa koristavat tulojakki kitaralle, lähtöliitäntä vahvistimelle tai kuulokkeille, Aux in -liitäntä ulkoisille äänilähteille sekä tietokoneelle tarkoitettu Micro-B USB -liitin ja kytkentä virtalähteelle. Ohjelmien muokkaukseen ja täysin omien sommitelmien luontiin on oma QuickTone-applikaationsa, jonka avulla pedaaliin voi tallentaa valmiita ohjelmia 72 kappaletta. Mukana on valmiita rytmejä rockista ja metallista aina jazziin ja poppiin. Rumpukoneen luupit kaipaisivat hieman lisää botnea, mutta nekin ajavat treenijammailussa asiansa. Virtuaalisten efektien ja vahvistimien säädöt ovat muokattavissa samaan tapaan kuin esikuvissaan. Preset-pankit ovat selattavissa myös tyylilajien mukaan, jolloin voimaballadien loputtomat viiveet tai Texas blues -louhijoiden rotary speaker -väpätykset kaikkine tilpehööreineen voidaan aktivoida kertaheitolla päälle. Keinupolkimen toiminta määritellään Pedal-painikkeella, jolla voidaan editointitilassa valita muokattava parametri. Sisäänrakennettu viritin aktivoidaan painamalla molemmat jalkakytkimet samanaikaisesti pohjaan. Äänittäminen on monipuolisten liitäntämahdollisuuksien myötä vaivatonta ja äänenlaatu riittää vaativampiinkin tarpeisiin. Nämä on jaoteltu tunnettujen kitarasankareiden, kuten Eddie Van Halenin tai Stevie Ray Vaughanin laitteistoihin. Vaikka säätömahdollisuuksia riittääkin, kontrollit ovat tarpeeksi intuitiiviset, että navigointi luonnistuu mainiosti ilman ohjekirjaakin – vaikka sellainen pakettiin toki kuuluukin, virtalähteen kera. Jam-potikalla päästään käsiksi tarjolla oleviin rumpulooppeihin. Sen avulla voi tehdä kokeiluja, jotka voivat ohjata tulevia laitehankintoja, mutta sitä voi mainiosti käyttää myös sellaisenaan. Editointi tila käynnistetään ja siitä poistutaan näytön vieressä nököttävällä Edit/exit-painikkeella
44-45 Walden.indd 44 31.1.2021 17.15. Ja barito nien pienissä markkinoissa valtaosa on sähkökitaroita, mutta nyt tutkittavana oleva Walden B1E on oiva esimerkki elektroakustisen baritonin mahdollisuuksista. Henry David Thoreaun luontoaiheisten kirjoitusten inspiroimana nimetty Walden Guitars aloitti jo 90-luvulla, mutta toiminta vaikutti päättyvän 2014. Kaikukoppa on mitoiltaan samaa auditorium-kokoa kuin Waldenin ja muidenkin 6-kielisissä, eikä se tunnukaan poikkeuksellisen suurelta. 44 www.riffi.fi 1/2021 J os kitara halutaan soimaan perusvirettä matalammalta, voi kielten viritykset laskea tai käyttää soitinta, jossa kieliä on enemmän. Kelpo työtä ja omia ratkaisuja Kiinassa valmistettuun soittimeen on käytetty hyviä materiaaleja: täyspuinen kansi on kuusta, kopan pohja ja sivut sekä reunalistat puolestaan ovat ruusupuuta. Akustisen soittajahan kuulee oman kitaransa äänen erilaisena kuin muut ympärillä – usein huonompana, koska kansi ja ääniaukko heijastavat äänet paremmin suoraan eteen. Kannen alle on voitu nyt sijoittaa kaksi x:n muotoista tukirimoitusta. Kaula on mahonkia ja otelauta ruusupuuta. Viritinkoneistot toimivat pehmeästi ja ilman väljyyttä. Lisätyn tukevuuden ansiosta kaula on voitu muotoilla ohueen C-profiiliin. Kaulan sisällä on tukiraudan lisäksi kaksi grafiittitankoa lisäämässä jäykkyyttä ja auttamassa kielten soinnin perustaajuuksien välittymistä kanteen. KanTEKSTI: TIMO KOSKINEN Walden B1E – basson ja kitaran välissä Kun vireen laskeminen alemmas ei tavallisella kitaralla tuota tyydyttävää lopputulosta, on paikallaan katsastaa varta vasten matalien äänten soittimeksi suunniteltua instrumenttia – baritonikitaraa. Mutta kaikkihan eivät noita otelaudan pisteitä tai palkkeja edes halua. Otelaudassa ei ole nauhamerkintöjä, mikä on niihin tottuneelle puute, varsinkin kun kaulan sivun pistemerkinnät ovat aika pienet ja haaleat. Aikaisemmissa vaiheissakin Waldenilla oli valikoimassaan baritoni B1, johon verrattuna uusi malli on monella tavoin erilainen. Kaula liittyy runkoon 14. Baritonien osuus kitaramarkkinoista on pieni, mutta suurilla valmistajilla jatkuvaa tarjontaa kuitenkin on. Nauhojen viimeistely on tehty asiallisesti. Tämän saavuttamiseksi baritonikitarassa kielten soiva mitta on tavallista pitempi, kielet paksumpia ja loput hoidellaan virityskoneistoilla. Nykyinen mallisto esiteltiin noin vuosi sitten. Tai sitten ratkaisu voi olla baritonikitara, joka on kuusikielinen, mutta suunniteltu ja rakennettu viritettäväksi matalalle – tyypillinen baritonin viritys on kvarttia, kvinttiä tai terssiä matalampi kuin perusvire. nauhan kohdalla. Näitähän markkinoilla on sarjavalmisteisina sähköisinä jopa 9-kielisiin asti ja tilaustyönä tehdyissä kieliä voi olla vaikka kuinka paljon. Firman perustaja Jonathan Lee ei kuitenkaan luovuttanut, vaan hankki hiljattain oikeudet käynnistää Walden uudestaan. Kapealla helmiäiskoristelulla ympäröity ääniaukko on sijoitettu perinteistä poikkeavasti lähelle reunaa, mille valmistaja esittää perustelun: matalien taajuuksien pitkien aaltojen toistamiseen tarvitaan isompaa yhtenäistä kannen pintaa
Baritoni ei ole ensimmäinen eikä ainoa akustinen kitara käyttäjälleen. www.riffi.fi 1/2021 45 Walden B1E Akustinen baritonikitara. B1E:n kielet soivat tasapainoisesti ja akustisestikin huonetilan täyttävällä volyymilla. 0207 282 200 • www.emnordic.fi nen reunaan sijoitettu ääniaukko tuo paremmin soinnin lähelle, minkä lisäksi B1E:ssa on vielä toinenkin pieni aukko kopan sivussa kaulan vieressä ja se palvelee soittajan itsensä kuunteluelämystä lisää. Vaikka matalalta soimiseen on panostettu, kielien löysähkö tuntuma helpottaa huiluäänien syttymistä selvästi. X:n muotoon aseteltuihin tukirimoihin on leikattu sarjoina niiden massaa keventäviä reikiä. Tai isomman harmoniakuvan luominen, jos bändissä on jo kitaraa riittämiin perustaajuuksilla. Kielet ovat siten varsin löysät, eikä sävelten tai barren puristamiseen vaadita edes samaa voimaa kuin akustisella yleensä. Kitaraan tehtaalla asennetulla kielisetillä kielten venyttäminen on helppoa, mutta paksumpi setti varmaankin toisi napakampaa sointia. Se nyt on soittimille ominaista muutenkin ja harvalle kitaralle käy kuin Triggerille. • elektroniikkana Fishman Prefix Plus-T. Tai eri lailla soivia sointukäännöksiä tutummillekin sävellajeille. u Notch-suodin, puoliparametrinen keskialue (250 Hz – 3 kHz) ja erillinen brilliance antavat monipuoliset mahdollisuudet niin soundin kuin kierronkin hallintaan. Alue satulan ja viidennen nauhan välissä tosin vaatii nopeaa transpositioajattelua, mikäli soittaa nuoteista tai sointumerkinnöistä – ellei sitten kirjoita lappuja uusiksi. Vaikkapa akustinen trubaduurikeikka kahdella kitaralla – sen sijaan, että molemmat tunkisivat samaan sointukäännökseen, baritoni tuo mukaan basson taajuuksilta ryhdikkyyttä ja sointuihin muhkeutta. Kitarapop ja rock tuntuvat menevän jatkuvasti tietyistä sävellajeista, joita perusvireellä on kätevä soittaa. Plektrasuojusta ei ole. Kevennettyjen tukirimojen kerrotaan mahdollistavan värähtelyenergian tehokkaamman siirtymisen kuusikanteen. Tavanomaisesta poikkeavan äänimaailman löytyminen kitarasta on jo sellaisenaan inspiroivaa ja bassotaajuuksien tavoittaminen voi johtaa erilaisiin sovituksiin vanhoista biiseistä tai kokonaan uusiin sävelteoksiin. 44-45 Walden.indd 45 31.1.2021 17.15. B1E on sähköistetty Fishmanin elektroniikalla mallia Prefix Plus-T ja se toimitetaan Waldenin omassa kovassa kotelossa, johon soitin istuu tiiviisti ja hölskymättä. Nykyaikaisilla lujuuslaskelmilla pystytään arvioimaan reikien muotoa ja sijoittelua siten, että rakenteellinen lujuus säilyy. Vaikka näin saadaan käyttöön vain viisi matalampaa säveltä kuin perusvireessä, tällä on huomattava merkitys sille, mitä soittaa ja miltä se kuulostaa. • kielten soiva pituus 27 tuumaa (690 mm). Varsinkin jos kitaran virittäisi vielä matalammalle. Tämä tarkoittaa, että jossain vaiheessa, vuosien soittamisen jälkeen, kannen puuhun alkaa ilmaantua kulumajälkiä sormien ja plektran kosketuksista. Baritonin vire antaa mahdollisuuden kokeilla sellaisiakin sävellajeja, joita harvemmin tulee käyttäneeksi. Tai soolonäppäilijä, joka toivoo matalammalta soivaa bassolinjaa. Toki kitara on luonnostaan matalalta soiva, mikä on tehnyt siitä mainion säestyssoittimen. Sellaisen hankkii soittaja, joka haluaa laajentaa äänipalettiaan. Kitaran runko on viimeistelty varsin ohuelti satiinipintaisella lakkauksella. Pieni lisä onkin iso lisä B1E:lle suositeltu viritys on kvartin verran perusvirettä alempi (B-E-A-D-F#-B). • kova laukku • valmistusmaa Kiina • hinta 995 e Lisätiedot: EM Nordic Puh. Tiiraamalla tästä sivun aukosta kaikukopan sisään, näkee vielä yhden Waldenin rakenteellisen erikoisuuden nimeltään low-mass bracing. Hiukan pitemmät ensimmäiset nauhavälit eivät juurikaan lisää kurottamista siitä kohdasta soitettaessa. • kokopuukansi kuusta • sivut, pohja ja otelauta ruusupuuta • kaula mahonkia, tuettu kahdella grafiittitangolla. Jo mainittu harvemmin käytettyjen sävellajien mukaan saanti on yksi. Ja ainahan voi tietysti tehdä biisejä, jotka vain soivat matalissa sävyissä. Waldenin B1E on näihin päämääriin mitä mainioin instrumentti. Käyttötilanteita löytyy. Kielien soivaa pituutta ei B1E:ssä lopulta ole pidennetty valtavan paljon, eivätkä kielet tunnu erityisen paksuilta – toinen kielikin (F#) on punomaton, vaikka normaaleissa akustisissa lähes samalta korkeudelta soiva G-kieli onkin yleensä punottu
Hyvää on sekin, että Mixbox vie vain yhden insert-paikan ja jättää tilaa muillekin plugareille. Omana appina tai plugarina Mixboxia voi käyttää kahdella tavalla. Plugarien ohella suurin hyöty Mixboxissa on se, että käyttäjä voi muodostaa valmiita plugariketjuja ja tallentaa niitä esiasetuksiin. Lisäksi ketjussa olevien efektien keskinäistä järjestystä voi muuttaa tuosta vaan liu’uttamalla, mikä on erittäin kätevää. Mixbox CS on kuitenkin ensimmäinen myös iPadiin tuotu virtuaalinen plugariräkki, ja se vastaa toiminnoiltaan Mixboxin työpöytäversiota. Tällöin pystyy tallentamaan räkin asetukset kappaleiden mukaan (Song) aina tempoa myöten. Ensinnäkin itsenäisenä applikaationa, joka on tarkoitettu live-miksausta varten. Se on saatavilla sekä iPadille että Macja Windowsympäristöihin. 46 www.riffi.fi 1/2021 V irtuaalisen 500-räkin tiimoilla ei IK Multimedia ole ensimmäisenä asialla, vaan samantyyppisiä ratkaisuja ovat tehneet ainakin PSP, Slate ja McDSP. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN IK Multimedia Mixbox CS – 500-sarjaa virtuaalisena IK Multimedia Mixbox on virtuaalinen 500-sarjan räkki. Heti alkuun: iPadissa tulee olla vähintään käyttöjärjestelmä iOS12. Toinen tapa käyttää Mixboxia on avata se AUv3 -plugarina DAW-apin sisällä. Lisäksi löytyy Audio setup -lehti audio/midija reititysasetuksille. Pakettiin kuuluu 70 plugaria, jotka on kuratoitu valmistajan T-RackS-, AmpliTube& SampleTank-kokoelmista. Fabfilter, DDMF, Eventide, Klevgränd, PSP), mutta Mixbox on ihan merkittävä lisäys tähän joukkoon, sillä valmistaja ei ole julkaissut T-Racksia iPadille. Itse käyttämässäni Auria Pro’ssa Mixbox avataan kanavan, ryhmän tai master-lohkon insertteihin. 46-47 IK Mixbox.indd 46 31.1.2021 17.16. Niihin se sujahtikin nikottelematta. Yläreunasta valittuna stereotulo. Mixbox avattuna itsenäisenä appina. iOSja iPadOS-ympäristöön saa plugareita hyviltä valmistajilta (mm
Jokaiselle lohkolle on vielä oma wet/dry-säädin, johon pääsee molemmista aukeamista. Itselleni löytyi heti käyttöä Neve-, SSLja Pultec-tyylin ekvalisaattoreista (EQ81, British EQ, EQ-1A) sekä klassikkokompressoreita mallintavista (White 2A = LA2A, Black 76 = 1176, Model 670 = Fairchild sekä Bus Comp = SSL Bus Compressor). Yhteen räkkiin mahtuu enintään kahdeksan plugaria. 46-47 IK Mixbox.indd 47 31.1.2021 17.16. Näytön koosta puolestaan sanoisin, että mitä isompi, sitä parempi, ja jos haluaa parhaan käyttökokemuksen, mielellään yli 10 tuumaa. Jos käyttää iPadia musiikin tekoon, Mixboxin hankinta on erittäin helppo perustella itselleen vaikka hinta tästä nousisikin. Kullekin plugarilohkolle on oma liuku, jolla sen tasoa voi nollakohdasta muuttaa. Mixboxin työpöytäversio on kalliimpi, ja sen ostamista harkitseva punnitsee varmasti asioita senkin mukaan omistaako Mixboxissa olevia plugareita tai niiden vastineita paljon jo entuudestaan. Plugaribuffetti Mixbox avautuu omana appinaan koko näytön kokoisena, plugarina taas melko pienenä. Kaikuosastolla pääsin nopeiten sinuiksi Plate Reverbin kanssa. Myös Saturator X kuulosti heti hyvältä soundien lämmittämiseen. Toki virtuaaliräkki tuo oman lisäarvonsa. Vertailuna DDMF:n Magic Death Eye Stereo nostaa yksinäänkin 15–20 prosenttia prosessoritehon tarvetta. Toki tuli selväksi, että jos Mixboxilla viljelee jatkuvasti täysiä satseja sinne tänne, niin omalla vuoden 2017 i Pad Prolla rajat tulevat kyllä vastaan. Tuloja lähtösignaalien tasomittarit ja liukusäätimet löytyvät näkymän vastakkaisilta laidoilta. Mixboxin mikseriaukeama. Valmistajan tekemiin esiasetuksiin on koottu valmiita plugariräkkejä (Rack Presets) laululle ja instrumenteille, ja niitä voi halutessaan käyttää sekä muokata. www.riffi.fi 1/2021 47 IK Multimedia Mixbox CS Virtuaalinen 500-sarjan efektiräkki iPadille • 70 plugaria • käyttö itsenäisesti tai plugarina seuraavissa apeissa: Auria, Cubasis, GarageBand, AUM Mixer • käyttöjärjestelmä: iOS/iPadOS lähtien versiosta iOS12 • toiminta malleilla iPad, iPad mini, iPad Air ja iPad Pro • tarjoushinta App Storessa (kirjoitushetkellä) 43,99 e • saatavana työpöytäversiona (Mac, Windows) Lisätiedot: IK Multimedia • www.ikmultimedia.com Käytti Mixboxia sitten kummalla tavalla tahansa, palikat ovat samat. Sähkispuolelta taas omimmilta tuntuivat Twin Reverb -mallinnus American Vintage yhdessä Cabinetin kanssa, samoin kuin Opto Tremolo ja Tape Echo. Lisäksi on undo/redo -toiminto. Mixboxissa on myös miksausaukeama, johon pääsee näppärästi yhdellä täppäyksellä. Yksi täyteen ladattu, raskaammista plugareista koottu räkki nosti CPU:n kulutusta vajaan 30 prosenttia, kun käytin näytetaajutena 44,1 kilohertsiä. iPadille aivan ehdoton hankinta Mixboxin iPad-versio tarjoaa käsittämättömän hyvän hinta-laatusuhteen, sillä kirjoittaessa tarjoushinta oli noin 44 euroa, siis reilusti alle euron plugaria kohti. Kunkin plugarin voi laittaa bypass-tilaan. Myös jokaiselle plugarille on valmistajan omia esiasetuksia (Module Presets). Uudemmissa iPad-malleissa on tehokkaampi prosessori. Mixbox tarjoaa ison noutopöydän, josta ensimmäisenä tarttuvat haaviin ne, joista heti löytää hyvän soundin, muihin tutustuu sitten ajan kanssa. Kunkin efektislotin yläpuolelta pääsee valikkoon, josta plugareita voi ladata. Skaalaus onnistuu kuitenkin oikeasta alareunasta. Monet plugareista eivät kuormita CPU:ta juuri lainkaan, mutta joissakin tapauksissa mittari hyppäsi selvästi yhden plugarin vuoksi (esimerkiksi Saturator X, EQ81). Yleensäkin plugarit ovat iOS/ iPadOS-järjestelmässä normaalia selvästi halvempia, mutta tämä on jo posketonta. u Mixbox plugarina Auria Pro -softassa
48 www.riffi.fi 1/2021 O berheim OB-Xa, Sequential Circuit Prophet 5 ja Roland Jupiter 8 olivat aikanaan perusskeemaltaan hyvin toistensa kaltaisia. Kuukauden käytön jälkeen paluuta entiseen ei sitten olekaan – näitä soundeja on nyt kylvetty keskeneräisiin juttuihin ylt’ ympäriinsä ja jokaiselle on kelpo perusteensa. Jupiter 8:n mallinnos tuottaa vastaavan hieman edellisiä kepeämmällä soundilla, joka ei kuitenkaan ole ohkoinen. Virtuaalisessa OB-Xa:ssa on esikuvan mukaisesti eniten pärskettä ja pärinää, kun taas Prophet-mallinnos on pelkistetympi ja tylyn iskevä. 48-51 Arturia.indd 48 31.1.2021 17.17. Tämä pätee myös Arturian mallinnoksiin. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI ARTURIA V Collection 8 – tästäpä pussiin, ja tuokin vielä! Yllättävän sutjakasti asentui 28 virtuaalisoittimen paketti Maciin ja hirmuisen nopeasti meni ilta jos toinenkin. Alkuperäisessä Jumpin introssa soi OB-Xa, mutta cover-bändin kosketinsoittajat klaarasivat uskottavasti saman jutun kyllä Prophetilla tai Jupiterilla, ja jollei massia riittänyt näiden kalliimpien soitinten hankintaan, niin kyllä Juno-sarjankin Roland puski sahalaitaa riittävän tukevasti biletunnelmaan. Vaikka niillä on soundillisesti oma leimallinen ilmeensä, voi niistä kaivaa esiin myös huomattavan samantyyppisiä sointeja, vaikkapa brasseja
Tietyt soinnit voisi kaivaa menestyksekkäästi kolmikon mistä tahansa soittimesta pienin vivahde-eroin. Puhtoisten pianojen lisäksi mukana ovat pakolliset kapakkapianot epävireisyyksineen ja vasaroiden tyynyihin tungettuine nastoineen. Supersyntikoiksi luokittelemani Yamaha CS-80 ja Oberheim Matrix 12 puolestaan ovat virtuaalisinakin painoksina niin kompleksisia äänimaisemiltaan, että muutamalla isolla soinnulla ja sopivalla soundilla maalaa kokoillan elokuvan. Presettien joukosta löytyi kiinnostavia tehosteja tunnelmavärejä, sekä joitakin suoraviivaisempia soittosoundeja. www.riffi.fi 1/2021 49 Jos pelkkää sahalaita-aallosta muovattua brassisoundia kuuntelee, niin Prophetin tiukan napakka tuuttaus on se friteeratun banaanin ja siirapin rinnalle passaava ryhdikäs maitojäätelö, jonka rinnalla OB-Xa:n sointi on kuin rantabaarissa paksuimmasta kermajäätelöstä taiteiltu annos ekstra-kermavaahdolla ja nonparelleilla koristeltuna. Ilmiö tulee esiin myös bassoja mattosoundeissa, sekä urkujäljitelmissä, jotka kaikki kuuluvat analogisyntikoiden keskeiseen ilmaisukieleen. Aivan oma lukunsa on kuitenkin Buchla Easel V, jonka äänimaailmaan verrattuna edelliset olivat tuiki tavallisia. ARP-mallinnoksessa homman kruunaavat kytkentäkaapelit, joilla lohkoja voi yhdistellä taitojensa mukaan. Sama toteamus pätee myös urkusoundeihin, joita pystyy tuottamaan useimmilla pakettiin kuuluvilla soitinmalleilla. SEM V2 sekä ARP 2600 V3 luettakoon myös outoilun ystäville sopiviksi tapauksiksi. kuvitteellisiin studioihin ja konserttisaleihin, ja virtuaaliseen soundinmuodostukseen kuuluvaa mikitystä voi säätää lähemmäs tai kauemmas äänilähteestä. Jupiter puolestaan skuupataan puiston kioskilla aitovohveliin Wanhan ajan vaniljaksi nimetystä kaukalosta. Lähes jokaisesta kokoelman muustakin soittimesta löytyy valmiita klavinetin ja sähköpianon tyyppisiä soundeja, joten niiden puutteesta ei luovuus voi tämän kokoelman kanssa jäädä kiinni. Puhtaasti intuitiolla onnistuin ruuvaamaan soundeja erikoisesta kummalliseen ja toisinaan myös takaisin, mutta ilahduttavatkin löydökset olivat 48-51 Arturia.indd 49 31.1.2021 17.17. Jumpissa kuultu suoraviivainen sahalaitabrassi ei ole niille haaste eikä mikään, siitä vasta aletaan. Ja sekin on huomioitava, että myös modulaattoreiden reititykset ovat alkuperäiseen tapaan erilaisia, joten aaltomuodon lopullista hahmoa voi työstää hyvin eri tavoin. Jos sellainen puuha innostaa, pääsee itseään etsimään vieläkin suuremmalta suolta, kun vaihtaa soittimeksi pakettiin kuuluvan ison modulaarisyntikan – sekin soundeiltaan mellevää sorttia. Esikuvien tapaan soittodynamiikka vaikuttaa enemmän soundin mureuteen kuin volyymiin, ja soittimen omien säätöjen ohessa myös virtuaalisen ulkolaitakaluston asetuksia pääsee muokkaamaan vapaasti. Sitä nuolaistessa maku on ilmavan raikas, eikä kitalakeen jää kelmua. Erityyppisiä vaakaja pystypianon klangeja on tarjolla amerikkalaisesta japanilaiseen, saksalaista perinnettä unohtamatta. Vaikka suuri osa soundeista soittaa itse itseään erilaisten pyörteiden ja sirkutusten kautta tai pätkyttää menemään jonkin luupin voimalla, on joukossa myös täysin päteviä sooloja bassosoundeja ihan itse soitettaviksi. Tällaisen apuraitojen soittamiseen pystyvän käsissä Arturian akustinen piano ajaa asiansa ja kuulostaa musiikin sekaan miksattuna kerrassaan erinomaiselta. Esimerkiksi Bird Patch kuulostaa sademetsältä, jonka tipusteluun saa modulaatiopyörällä eloa ja väriä enemmän kuin virkamiehen arki sietää. Ne soivat kirkkosalin jylhyydellä, vellovat lätkämatsin siirappisena tunnelman kohottajana, jyräävät rouhean juurevasti tai surfaavat sopivan räikeästi ujeltaen – kaikkea löytyy ja omiin korviini uskottavin vivahtein. Näitä on hyvä käyttää silloin, kun tarvitaan ehtaa asiaa eikä vain jotain urun tapaista. Soinnit on sijoitettu mm. Sinne ajatuksen kantaa Synthi V:n soundi nimeltään On the Run, jonka yhtymäkohdat 70-luvun klassikkolevyyn ovat ilmeiset. Sähköpianot Rhodesin ja Wurlitzerin tyyliin ovat inspiroivia soitettavia ja näiden mallivariaatioita erilaisine efektointeineen on yllin kyllin. Onpa joukossa myös heleä FM-piano, vaikka sellaisen saa kokoelman DX-7-tulkinnastakin. Akustinen piano on kriittinen ja vaatisi nyanssien arviointiin oikean pianistin. Vaan kun yhteiseltä tontilta lähdetään eri suuntiin, voi noita vivahde-eroja tehostamalla alleviivata juuri kullekin soittimelle ominaisia piirteitä. Mainittakoon vielä se, että todella maukkaita ja käyttökelpoisia analogishenkisiä soittosoundeja löytyy myös pakettiin kuuluvista Casio CZsekä Roland Juno -tyyppisistä mallinnoksista. Synthin soinneista riittää muutenkin kummallista ammennettavaa. Eivätkä loputkaan presetit elottomuudesta kärsi, päinvastoin – tehostemaisuuden määrä on huimaava. Klavinetti puolestaan on marginaalinen soitin, mutta tervetullut lisä kokoelmaan, jonka suhteen on huomioitava vielä eräs seikka. Piano vai pianissimo Kolmen pianon ja yhden klavinetin valikoima kattaa perustarpeet hienosti. Onpa mukana myös simppeleitä ja sellaisenaan soittokelpoisia polyfonisia soundeja, varsin maukkaita sellaisia. Marginaalisia ilmiöitä Sitten matkataan kuun pimeällä puolelle. Kaikenlaisia rutputuksia ja öhkinöitä on roppakaupalla, mutta seassa myös täysin pistämättömiä monofonisia soittosoundeja sekä jonkin verran moniäänisiäkin raaka-aineksia perinneilmaisun tarpeisiin. Silti mukana on kolme historiallista urkua – Farfisa, Hammond ja Vox – jokainen selkeästi omaperäisine perussointeineen, ja asiaankuuluvine lisukkeineen varustettuina
Samaan ryhmään niputan Arturian koodaamat CMI-, Emulatorja Synclavier-toisinnot, joita kuulee kyllä isojen poikien levyillä käytetyn, mutta harvoin näkee fyysisenä laitteena. Kolmikko on innostava äänimaisemien ja ihan perinteisten soittosoundienkin lähde. Aaltomuotojen kirjo ja muokkausmahdollisuudet olivat rajallisia, modulaattoreiden vaikutustapa sekä niiden vaikutuskohteet vaihtelivat soittimittain. Vain DSP on rajana ominaisuuksille ja se raja on todella kaukana. Tämä loiventaa mukavasti kynnystä tarttua ohjaimiin. Jokaisesta irtoaa tietyn aikakauden rajallisen (tai sillä hetkellä rajattomalta tuntuneen) tekniikan tuottamia soundeja, joille on retrospektiivisen käytön ohessa myös uutta luovaa pelitilaa. 50 www.riffi.fi 1/2021 silkan sattuman ja onnen tuottamia – tätä vehjettä en saanut haltuun millään muotoa, tunnustan. CMI piirtää soivan äänen kuvaajan retronäytölle. Virtuaalimaailmassa ei ole rahaeikä tilakysymys lisätä soittimeen vielä yksi LFO tai verhokäyrä, tai paketoida mukaan tukku virtuaalisia efektilaitteita, jotka saman valmistajan toinen tiimi oli jo tullut aiemmin luoneeksi äänittäjille tai kitaristeille. Siksi on mukava huomata, että Arturia on malttanut pysyä alkuperäisissä raameissa – tunnettujen soitinten virtuaalivastineisiin ei ole ympätty uusia kekseliäitä ominaisuuksia vain siksi, että se sattuu olemaan mahdollista. Oskillaattorit kuulostivat erilaisilta, suotimet vieläkin erilaisemmilta. Keskiössä ovat perussoittimet sellaisina kuin ne aikanaan opittiin tuntemaan ja jos niihin on tarjolla lisäominaisuuksia, ne on selkeästi erotettu omaksi kokonaisuudekseen, jota voi hyödyntää tai jättä käyttämättä. Syvällisemmän tutustumisen näköispainoksen hanikoihin voi aloittaa kuulostelemalla jonkin yksittäisen säädön vaikutusta lähtökohdaksi valittuun soundiin. Turhaan ei kannata aristella, Realimaailmasta virtuaaliseen Analogikaudella sekä komponenttien että kytkentöjen erot soitinten välillä olivat selkeitä. Ohjelmoinnin kolme tasoa Jokaisessa Arturian soitinmallissa on perustana alkuperäiselle uskolliset toiminnallisuudet ja säätimet. Prophetissa on alkuperäisen analogipelin rinnalla myös uudempi vektorisynteesi ja näitä voi käyttää yksinään tai parina. Oikeassa laidassa on yhden makrosäädön alle alistettu monta erillistä muuttujaa. Merkeillä oli oma soundinsa Arpista Moogista ja Oberheimista Rolandiin. Lisäksi Arturia on varustanut mallinnoksensa makroiksi kutsutuilla pikasäädöillä. Virtuaalimaailmassa moni asia on toisin. 48-51 Arturia.indd 50 31.1.2021 17.17. Advanced-tilassa Jupiter 8:n soundeja pääsee muovailemaan vieläkin monipuolisemmin. Niillä saa justeerattua nopeasti soundin yleisluonnetta kuten vaikkapa kirkkautta tai äkkinäisyyttä ilman, että täytyy ryhtyä selvittämään mikä lohko tai parametri kyseisessä soundissa mitäkin asiaa toimittaa. Laskennallisesti voidaan tuottaa äänen alkuaineeksi mikä hyvänsä aaltomuoto ja suotimen toiminta voidaan virittää aivan millaiseksi tahansa. Maltillisempaa erikoista Mellotron poikkeaa kaikista muista soittimista ja hyvänä johdantona tämän elektromekaanisen samplerin toimintaan suosittelen Riffissä 1/2019 julkaistua ja nyt myös Riffin verkkosivustolla luettavissa olevaa artikkelia
Esimerkiksi Rhodes-mallinnoksessa makrotason Brightness vaikuttaa samanaikaisesti virtuaalisen esivahvistimen bassoja diskanttisäätöihin, joille voi myös itse antaa raja-arvot. Syntikoissa Timbre saattaa olla kytkettynä suotimen resonanssisäätöön, mutta sen voi reitittää itse uudestaan tai siihen voi yhdistää myös vaikkapa suotimen raja-taajuuden. Kolmannelle tasolle eli perussoittimen toiselle puolelle pääsee loikkaamaan naksauttamalla Advanced-painiketta, jonka takaa avautuu soittimen laajennusosia ja ominaisuuksia, joita alkuperäisissä esikuvissa ei ole. Nämä soittimet on ilmeisesti alunperin koodattu ihan erillisinä projekteina, ja kääritty yhteiseen pakettiin vasta myöhemmin. 0207 282 200 • www.emnordic.fi sillä säädöille on ensinnäkin undoja redo-komennot, joilla voi askeltaa kumpaankin suuntaan tehty muutos kerrallaan. Lisäksi kaikki muutokset tallentuvat lokiin, josta voi helposti tarkistaa, minkä verran vaikka suotimen rajataajuutta tulikaan muutettua tuossa aiemmin. u Erilaiset tyyppiryhmittelyt ja soundin sanalliset kuvailut auttavat sekä sopivan vaihtoehdon etsinnässä että sen käytössä. Mallinnokseen kun voi sisällyttää sellaistakin, mikä aikanaan olisi ollut teknisesti mahdotonta tai liian kallista kyseisessä hintaluokassa. Mallinnetut ovat hankittavissa kohtuulliseen hintaan ja ne soivat itsessään paremmin kuin pätevästi. Vaikka siten, että Brightness-säädön minimasetuksessa bassoteho on vaimennuttu minimiinsä ja diskanttiteho vahvistettu maksimiinsa. Niinpä niissä on toisistaan poikkeavia käytäntöjä esimerkiksi sen suhteen, miten tietyt perusasiat kuten soundien listaukset, tallennukset jne. Rhodes-soitinmallinnoksen Timbre puolestaan vaikuttaa kirkkauteen toista kautta – sillä valitaan vasaroiden tyynyjen pehmeys tai kovuus, jolloin atakki soi kulmikkaammin tai untuvaisemmin. Niiden säädöt on supistettu perustasolle, mutta ne kuulostavat oikein hyvältä kumpainenkin ja ne tuovat mainion lisän soittimen ilmaisuvoimaan. Jos on hajulla pakettiin kuuluvien soitinmallien ominaisluonteista, voi sopivaa soundia etsiä suoraan siihen todennäköisesti pystyvästä soittimesta. Analog Lab löytää neulan heinäsuovasta Kokeilujakson aikana Arturia päivitti pakettia ahkerasti ja hyvä niin. Pikasäädöillä kuosiin Edellämainitut makrot ovat kätevä oikotie soundin pääpiirteiden nopeaan muokkailuun, mutta ne ovat myös edistyneelle käyttäjälle oiva työkalu. Molemmille parametreille voi antaa rajat, joiden ulkopuolelle ne eivät pikasäädöllä mene ja näin on jälleen nopeasti hyppysissä makro, jolla soundin luonne muuttuu olennaisesti yhtä nuppia kääntämällä. Näin saman soinnin saa istumaan erilaisiin musiikillisiin tilanteisiin ja soittotapoihin kätevästi. Se on apuohjelma, jonka kautta tietyn tyyppistä soundia voi hakea kerralla kaikista pakettiin kuuluvista soittimista. Niinpä sopivan soundin seulominen johonkin tiettyyn kappaleeseen ei välttämättä suju parhaiten pudottelemalla kokelaita valmiille sekvensseriraidalle vuoronperään, vaan ainakin esikarsinta käy sutjakammin koskettimistolla soittaen ja eri soundeja kuulostellen. esitetään. Soittamisen riemua Se miten lähelle tai kuinka kauas virtuaalisoittimet jäävät fyysisestä esikuvastaan, on mielestäni käytännön kannalta toissijainen kysymys. Paluu lähtöruutuun on siten mahdollista, joskin monesti aikaa viepää. Pikasäätöjen taustamuuttujat ovat nimittäin käyttäjän itsensä määriteltäviksi. Lisäksi Advanced-lohko on varustettu delayja reverb-efekteillä. Tumma, mutta voimakkaasti resonoiva soundi voi Timbreä säädettäessä kirkastua, mutta asettua samalla miedommin resonoivaksi tai yhtä lailla päinvastoin – miten ohjelmoija asian hyväksi näkee. Mikä oleellisinta, tällainen kokoelma ruokkii musiikin tekoprosessia välittömästi käytössä olevilla inspiroivilla soundeilla, mutta antaa samalla mahdollisuuden pitkäjänteiseen ja palkitsevaan ajankuluun oman äänikirjaston ohjelmoinnin parissa. 48-51 Arturia.indd 51 31.1.2021 17.17. Yhteistä sopimusta esimerkiksi oktaavialasta, pich bendin laajuudesta tai normitetusta sointivoimakkuudesta ei tunnu olevan. Jos taas ei oikein tiedä, mistä etsiä, Arturia auttaa oikeaan suuntaan Analog Labilla. Advanced-näkymässä virtuaalisoittimeen avautuu kuitenkin mahdollisuus käyttää toistakin LFO:ta ja verhokäyrää, jolloin esimerkiksi vahvistimen ja suotimen ohjaamiseen aukeaa aivan uusia ulottuvuuksia. Syntikkasoundin Time-pikasäätimen takaa saattaa puolestaan paljastua saman idean laajempi muoto, jossa soittimen verhokäyrien useita parametrejä on määritelty muuttumaan tietyissä puitteissa makrosäätöä käännettäessä. www.riffi.fi 1/2021 51 Arturia V Collection 8 28 virtuaalisoittimen paketti • Pakettiin kuuluvat: Arturia Analog Lab V • ARP2600 V • Buchla Easel V • B-3 V • Farfisa V • Clavinet V • CMI V • CS-80 V • CZ V • DX7 V • Emulator II V • Jun-6 V • Jup-8 V • Matrix-12 V • Mellotron V • Mini V • Modular V • OB-Xa V • Piano V • Prophet V • SEM V • Solina V • Stage 73 V • Synclavier V • Synthi V • Vocoder V • Vox Continental V • Wurli V • Hinta 499 e Lisätiedot: EM Nordic Puh. Esimerkiksi Jun-6:ssa on perusmuodossaan yksi LFO ja yksi verhokäyrägeneraattori aivan kuten analogilaitteessakin aikanaan. Päivitysten myötä eroavaisuuksia hiottiin pois ja käyttö muuttui askel askeleelta vieläkin sujuvammaksi. Koska eri parametreille voi asettaa täysin itsenäiset raja-arvot, ne muuttuvat makrosäätöä käännettäessä samaan aikaan, mutta eivät välttämättä samaa määrää. Säätöä käännettäessä nämä saa sitten liukumaan ristiin kunnes toisessa ääressä tilanne on päinvastainen kuin alussa. Soitinmallien preset-soundeja on ollut ohjelmoimassa todella iso joukko väkeä, ja käytänteet vaihtelevat sekä saman soittimen preseteissä että soitinten välillä
Subwooferia valmistetaan kahtena eri kokona, Sub 1:ssä kaiuttimen koko on 7" × 13", kun taas kookkaampi SUB 2 on varustettu 10" × 18" elementillä. Subwoofer ja sen isoveli Bosen soikioelementille on perusteensa. Sarjan isoin versio, L1 Pro 32, ei käynyt tässä yhteydessä kokeiltavana. Kun setti asetetaan lavan reunalle, alimmat elementit suuntaavat äänen permannon eturiviä kohden, keskimmäiset suoraan eteenpäin ja ylimmät huolehtivat nousevan katsomon tai parven kuuluvuudesta. Jälleen etukatsomo lavatason alapuolella on huomioitu, mutta ylemmät elementit on suunnattu suoraan eteenpäin. Tässä tapauksessa ne muodostavat sivusta katsottuna J-kirjainta muistuttavan linjan. Keskimmäinen malli, L1 Pro 16, on varustettu kookkaammalla Sub 2 -bassokaiuttimella ja pilariin sijoitettuja pikkuelementtejäkin on tuplat eli 16. Rakenteellisesti pilarin yläosa on soivaa kaiutinta, jonka alle tulee korotukseksi pätkä umpinaista jalustaputkea. Rakennesuunnan edelläkävijä, Bose, näyttää jälleen tietä: bassokartion muoto ei enää ole pyöreä, vaan stadionin juoksuradan tapaan soikea. Pilarin pituus eli tolpan korkeus lienee yksi peruste, ja toinen se, että subiksi voi valita kumman tahansa edellä esitellyn mallin, ja tarvittaessa yhden pilarin kanssa voi käyttää kerralla useampaakin subia. Alan yleistä linjausta edustaa subwoofereihin integroitu pikkumikseri, jota voi takalaidan namikoiden lisäksi säädellä myös applikaatiolla Bluetooth-yhteyden kautta. Ihan omaa mojoa puolestaan on se, että Ethernet-kaapelilla laitteistoon voi kytkeä digitaalisesti Bosen T4Stai T8S-mikserin, joilla voi miksata sitten jo isompaakin kokoonpanoa (testattu Riffissä 3/2019, juttu luettavissa myös Riffin verkkosivustolla). Elementti on asemoitu pystyyn siten, että kotelo on kaiuttimen kokoon nähden huomattavan solakka – etulevyn nurkkiin kun ei jää ylimääräistä tilaa vaan elementti ulottuu lähes sen kulmauksiin asti. 52 www.riffi.fi 1/2021 S uppasen ja sen selkään telakoitavan pilarin yhdistelmä löytyy nykyään lähes kaikilta PA-merkeiltä, hieman eri vivahtein. Symmetrinen muoto verraten loivine kaarteineen on värähtelijänä todennäköisesti yhtä helppo hallita kuin ympyräkin ja haluttu pinta-ala saavutetaan eräässä mielessä käytännöllisemmillä mitoilla. Malliston kevyimmässä yhdistelmässä pilari on kalustettu kahdeksalla kartiolla, joiden muodostama linja on sivusta katsottuna tasaiselle kaarelle taivutettu C-kirjain. Siitä juontunee sen Racetrack-nimityskin. Lisäksi pilarin pikkukartiot on suunnattu vuorotellen viistoon vasemmalle ja oikealle, jolloin horisontaaliseksi avautumiskulmaksi saadaan 180 astetta. Pro-sarjaan kuuluu kolme eri kokoista yhdistelmää. Jalustana toimii Sub 1. Systeemiä pystytettässä jalustaputki painetaan paikoilleen subTEKSTI: LAURI PALOPOSKI Bose L1 Pro Bose L1 Pro – pilari pystyyn, pelimanni Trubaduurille tai pienkokoonpanolle, taustamusiikin soittoon tai elävän esitykseen. Sen pilarissa on vastaavia kahden tuuman elementtejä 32 kappaletta, mutta pilaria ei enää asenneta subwooferin kansilevyyn vaan lattialle omalle jalustalleen. L1 Pro käy moneen toimeen. 52-53 Bose.indd 52 2.2.2021 18.59. Yhdistelmälle on topattu kuljetuspussi, jossa palat kulkevat hyvin suojattuina
Osat menevät melko lyhyen matkaa sisäkkäin, eikä subwooferin kotelo anna kovinkaan tanakkaa tukea pilarille. Näillä eväillä pääseekin jo pitkälle, mutta lisääkin muokkausmahdollisuuksia on, kunhan ottaa avuksi Bosen applikaation. Tämä on kuitenkin tuttua huttua Bt-laitteiden kanssa, ja jos jotakin voisi toivoa, niin se olisi ammattikäyttöön suunnattu rinnakkainen protokolla, jossa käyttäjä voi ihan manuaalisesti määritellä lähettävän ja vastaanottavan laitteen ja mieluusti vielä kanavan tai taajuuden, jolla yhteyttä otetaan. Ehdottomasti jatkoon. 52-53 Bose.indd 53 2.2.2021 18.59. suora vaste. Siihen tarvitaan toinen kytkentä, jonka houkuttelu onnistui ensimmäisellä testisetillä ihan heittämällä, mutta vaati myöhemmin toisen testisetin kanssa sekä älyettä vahvistinlaitteiston useamman sammutuksen ja sulkemisen ryhtyäkseen toimimaan. Visuaalisesti hillittyä, mutta toimivaa. L1 Pron oma kaiku on pätevää sorttia ja ToneMatch-presetit eli tietyille mikrofoneille ja soitinmalleille mittatilauksena valmistellut asetukset antavat runsaasti mahdollisuuksia soundien optimointiin. Äänen laaja aukeamiskulma on kaksitahoinen seikka. Mahdollisuus liittää T4S tai T8S järjestelmän mikseriksi puolestaan kasvattaa resursseja isommankin kokoonpanon käyttöön. Jos sali on kapea, perinteisen PA:n tavoin lavan reunoille asetellut kaiut timet haaskaavat osan äänestä sivuseiniin. u Miksata voi suoraan suppasesta tai applikaatiolla. Soundi on Bosen tapaan tip top – hienostunut, hallittu ja levollinen. Äänivaroja ei puuttunut kummaltakaan kokeilussa käyneeltä setiltä, ja kokoonsa nähden nämä soivat lujaa. Toisaalta esimerkiksi laulu + kitara -kokoonpanolle yksi tällainen setti olisi aivan ihanteellinen ratkaisu useimmissa saleissa, kun yksi ja sama järjestelmä kattaisi koko yleisöalueen lisäksi myös monitoroinnin tarpeet. Bassorekisterissä on iskevyyttä ja täsmällisen tiukka sointi, keskialue piirtää akustiset soittimet ja laulut luonnollisin sävyin, kirkas diskantti erottelee miellyttävän tahdikkaasti. Silloin suorien vaihe-erojen ja heijastusten määrä pysyisi minimissään ja äänen selkeys maksimaalisena. Sieltä löytyvät edellämainittujen lisäksi myös kanavakohtaisesti valittavat soundipresetit, joita on laadittu tyypillisille ja hieman harvinaisemmillekin mikrofonija soitinmalleille. Toistovasteeksi on kolmeen eri käyttötilanteeseen viritetyt yleisekvalisoinnit (puhe, taustamusiikki, elävä musiikki), joissa todella on merkittävästi keskinäistä eroa, sekä lisäksi vielä neutraalina alustana palveleva ns. Jokaisessa kolmessa kanavassa on voimakkuudensäädön ohessa omat bassoja diskanttisäätönsä, joilla kanavakohtaista soundia voi muokata erikseen. 010 320 7300 • www.f-pro.fi wooferin kannen syvennykseen ja tässä on rakenteen kriittinen kohta. Mikserin säätöjen ohjaamiseen tarvittava ensimmäinen yhteys syntyi helposti, mutta se ei vielä kanna audiota älylaitteesta mikserikanavaan. Itse kytkentä älylaitteen ja L1 Pron välillä sujuu pitkälti automatisoidusti. Miksausta kahdella tapaa Kaikki systeemin käyttöön tarvittavat perusasetukset löytyvät subiin integroidusta mikseristä. Soundit kohdillaan, tehoa riittävästi L1 Pro on nimensä mukaisesti ammattilaiskehiin sopiva systeemi. Systeemin käyttö toiseen otteeseen sujui sitten kyllä taas mallikkaasti, kun osapuolet olivat entuudestaan jo tuttuja. Kaksi ensimmäistä kanavaa on tarkoitettu mikrofonitai instrumenttikäyttöön ja niissä voi käyttää mikserin omaa, sävyltään oikein musikaalista kaikua. Bluetooth-yhteyden kautta voi myös lähettää mikserille audiota, esimerkiksi väliaikatai taustamusiikit. www.riffi.fi 1/2021 53 Bose L1 Pro Täyden kaistan aktiivi-PA L1 Pro 8 • Sub 1 + 8 elementin pilari • D-luokan vahvistimet • nimellistehoteho 60W + 240W • maksimiäänenpaine hetkellisesti 118 dB SPL • toistoalueen alaraja 45 Hz • hintaluokka 1300 e L1 Pro 16 • Sub 1 + 16 elementin pilari • D-luokan vahvistimet • nimellistehoteho 250W + 1000W • maksimiäänenpaine hetkellisesti 124 dB SPL • toistoalueen alaraja 42 Hz • hintaluokka 2100 e Lisätiedot: F-Pro Esitystekniikka • Puh. Siistissä ja huolellisessa käytössä tämä ei muodosta varmastikaan ongelmaa, riehantuneen juhlijan töytäisemänä vaurioita saattaa kyllä syntyä. Mykän jalustaputken ja varsinaisen kaiuttimen liitos ylempänä on mekaanisesti paljon jämäkämmän oloinen
Monen instrumentin kohdalla paljon aikaa käytetään tiettyihin soittotekniikan perusteisiin. Arvelen kuitenkin, että tämänkaltaisia prosesseja tapahtuu, vaikkei harjoittelu päällepäin olisi niin suunnitelmallista tai tiedostettua. ••• Valitettavasti audiopuolelta kuitenkin vielä puuttuu musiikkiopistotyyppinen opintopolku, jossa ensin ”soitetaan asteikkoja ja käydään teoriatunneilla” ja askel kerrallaan kasvatetaan omaa taiteilijuutta. Aivan kuten viulisti pystyy alitajuisesti ryhtymään korjausliikkeeseen epävireisen tai epäpuhtaan äänen tunnistaessaan, olisi teknologian harjoittajalle eduksi tunnistaa tarkemmin ei-toivottu tilanne, jotta pystyy sen järjestelmällisesti ratkaisemaan. Kun kaikki keskittyminen ei mene äänen oikea-aikaiseen ja -laatuiseen tuottoon, vapautuu aivokapasiteettia suurempiin linjoihin. Harjoitus tekee mestarin 54-59 Finale 121.indd 54 2.2.2021 18.40. Arvelin, ettei oma motivaationi riittäisi moiseen. Instrumentin käsite muodostuu hyvin häilyväksi, mutta miellän siihen kuuluvan ainakin mikrofonit, mikserit (tai sitä matkivat tietokoneohjelmat), äänen erilaiset prosessointityökalut sekä mahdollisesti kaiuttimet. Myöhemmin koetin arvioida eri äänijärjestelmissä korostuvia tai puuttuvia taajuusalueita (tähän on olemassa Saksalaisessa Tonmeister-perinteessä hyvinkin toimivia työkaluja). Teini-ikäisenä opettelin tunnistamaan säveliä vaikkapa laseja kilistämällä. lihasmuistissa on helpompi siirtää painopistettä siihen, mitä soitolla halutaan ilmaista. Samalla annetaan työkaluja musiikin analysointiin. Ilmiöitä eristämällä ja liioittelemalla pystyy opettamaan korvaa tunnistamaan niitä, minkä jälkeen tunnistaminen helpottuu monimutkaisemmastakin materiaalista. Voisiko sellaisesta olla hyötyä. Erään opiskelukaverin kanssa aiheesta keskustellessa hän huomautti, että mikäli kaikki valmisteleva selvitystyö ja tutkiminen lasketaan ”meidän” harjoitteluksi, saattaa tuntimäärä olla hyvinkin huomattava. Olenkin kallistumassa siihen, että musiikin tekniset tukitoiminnot vaativat parhaimmillaan aivan saman harjoittelumäärän kuin vaikkapa instrumentin soittaminen. Paljon käytetään myös aikaa myös äänen puhtauteen sekä kontrolloituun ilmaisuun, mikä korostuu varsinkin esimerkiksi puhallinsoittimilla tai jousisoittimilla. Tähän kuuluu paljon asioita, jotka liikkuvat insinööritieteiden alueella, mutta niiden vaikutukset ovat konkreettisesti korvin kuultavissa. Erilaiset sokkotestit harjoittavat tunnistamaan eroavaisuuksia näytteiden välillä. ••• Mitä sitten olisi harjoittelu teknistaiteellista polkua kulkevalle. Tavoitteet ovat pääsääntöisesti taiteellisia, joten myös musiikillinen ymmärrys on mielestäni jossain määrin välttämätöntä. Eihän jazzkeikallekaan lähdetä pohtimaan bassokitaran vasemman käden otteita, ne on haettava sormiin jo valmiiksi. Ja vaikka moni meistä tiedostamattaankin harjoittelee paljon, harvalla on mietittynä tavoitteellista harjoitusohjelmaa tavoitteisiin päästäkseen. Enkä uskalla väittää, että muodollinen koulutus on ainoa tie onnistumiseen, päinvastoin. Prosessissa harjaannutetaan samalla soiton kannalta aktiivista kuuntelua ja sen tuoman tiedon hyödyntämistä fyysisen soittosuoritteen ohjaamiseen. ••• Mitä tavoitteelliseen harjoitteluun sitten kuuluu. Miellän siis monen teknisen lukemiston tutkimisen sekä vaikkapa simulaattoriohjelmien naputtamisen harjoitteluksi. Normipäivä – audiosekatyömies muistelee nykyisyyttä K U V A : T O M M I P O S A 54 www.riffi.fi 1/2021 Niko Laasonen O piskellessani Musiikkiteknologiaa samassa laitoksessa ammattimuusikoiksi tähtäävien kanssa, hämmästelin soitonopiskelijoiden suuria viikottaisia harjoitustuntimääriä. ••• Yhtenä esimerkkinä pitäisin sitä, että äänitys tai äänentoistotilanne ei mielestäni ole se missä lähtökohtaisesti kokeillaan erilaisia mikrofoniasetelmia, vaan tämän pitäisi tapahtua siihen soveltuvassa ja riittävän häiriöttömässä ympäristössä. ••• Myös omaa kuuloa voi ja kannattaa harjoittaa. ••• Vasta näiden asioiden ollessa ns. Vaikkapa asteikkojen soittamisella tähdätään siihen, että oikeat äänen löytyvät vaivattomammin kitaran otelaudalta tai koskettimistolta. Aina ei tietenkään voi osua ensiyrityksellä, mutta kokemus astuu peliin siinä, että tietää mihin suuntaan seuraava koe on suunnattava. Mikrofonimallien ja suuntakuvioiden käytöksen opiskeluun on löydettävissä järjestelmällisiä lähestymistapoja. Mikä olisi miksaajan vastine asteikkojen läpisoittamiselle. Siinä vaiheessa aiempi koulutus huolehtii siitä, että aiottu musiikki toistuu soittimesta halutunlaisena. Monesti näitä tukemaan harjoitetaan vielä musiikin tiedollisia perusteita, esimerkiksi musiikin teoriaa, jotta kommunikaatio muiden musiikin harjoittajien kanssa onnistuu yhteistä termistöä käyttäen
p. Finlandia-talo, Kansallisteatteri, kaupunginteatterit, koulut ja kirkot, muusikot ja yhtyeet, Rentalrmat, urheiluja tapahtumapaikat, YLE jne. Säynäslahdentie 12 . www.riffi.fi 1/2021 55 N Ä Y T Ö N P A I K K A Noretron Communication Oy Mankkaantie 32, 02180 ESPOO, p. 010-281 2020 . /seastone.audio Edustamiamme tuotteita käyttävät mm. 010-525 8000 www.noretron.fi communication@noretron.fi Äänija valotekniikkaa: seastone audio & acoustics www.seastone.audio hello@seastone.audio +358 (0) 400 404 190 HEDDphone® /seastone.audio A New Chapter in Headphone Technology Tutustu lisää seastone.audio/hedd seastone better sound, better... www.seastone.audio hello@seastone.audio +358 (0) 400 404 190 Toimitamme vain laadukkaita ja tunnettuja tuotemerkkejä. 00560 HELSINKI Mikrofoni podcasteihin, vloggaamiseen, puheen ja laulun äänittämiseen, videokonferensseihin… • USB-C • 6/6 sisään/ulos audio interface • kaksi kuulokeliitäntää • viiveetön monitorointi • 16 ”valmista soundia” • applikaatiossa HPF, EQ, kompressori, kaiku ja erikoisefektit /kanava • kolme suuntakuviota • 96 kHz/24 bit UUTUUS! Revelator 169 € UCSurface-mikseriapplikaatio, StudioOne Artist ja Studio Magic -ohjelmat 54-59 Finale 121.indd 55 2.2.2021 18.40
P. Meiltä edelleen kaikkea alaan liittyvää sopivin hinnoin. VANHA HELSINGINTIE 18 B, 00700 HELSINKI WWW.NORDICAUDIO.EU . f-pro@f-musiikki.fi | www.f-musiikki.fi The Sound of Speed. +358 68223801 sales@musiikkiliike.fi 54-59 Finale 121.indd 57 2.2.2021 18.40. www.riffi.fi 1/2021 57 N Ä Y T Ö N P A I K K A UUTUUS! Allen & Heath SQ5 ja SQ6. Vakiona 96 kHz ja ällistyttävän pieni 0,7 ms latenssi. +358 45 7292930 Kuljetuskotelot p. Maailman nopeimmat digitiskit. 050 569 7495, jussi.zenger@bluescase.com www.bluescase.com Tervetuloa verkkokauppaamme! WWW.KOMPONENTIT.FI Suomen monipuolisin valikoima AV-alan liittimiä, kaapeleita ja tarvikkeita komponentit@noretron.fi IKÄ 35 vuotta
Resonanssi sai kirskua. ••• Ynnäilin tuolloin SampleCell II/Session 8 -settini kanssa, että aika monta megaa tuli samplattua, ettei peräti reippaat 500 megaa kaikkinensa… huhhuh sentäs, pariin biisiin. En ole kovinkaan monessa muussa jutussa hyvä, mutta näissä hommissa koen olevani jonkin henkisesti arvokkaan äärellä – jokaisen projektin myötä oma energiani lisääntyy ja halu oppia uutta kasvaa, samoin kirjastoni. Oberheim XPander, Studio Electronics SE-1, Kurzweil K2000RS ja Waldorf Microwave saivat melkoisesti tavaraa sisuksiinsa, ja siihen mennessä tekemiini soundeihin verrattuna nämä tulokkaat tuntuivat avaavan mielessäni uusia ovia. ”Hei oisko sulla tohon virveliks semmostjoo, just.” Nykyään sanoisin, että äijä oli zonessa 24/7. On oikeastaan melkoisen etuoikeutettua touhuta ensin kuukausia hiekkalaatikolla leikkimässä ja pelleilemässä, ja istahtaa sitten hiljaksiin muina miehinä, tykkänään toinen hattu päässä tekemään jotakin melodista ja harmonista järjettömän hingun ja innostuksen vallassa. Kuudentoista kilowatin PA:sta. Velocity layereita sentään oli, ja niitä luonnollisesti käytettiin nyanssien rakentamiseen. Sarja tosikertomuksia, joissa monenlaisiin musiikki-, pelija ITprojekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Antakaa siis itsellenne aikaa, alussa voi olla hitaanpuoleista, mutta jahka aivonne ovat mallintaneet metodin, se kyllä siitä nopeutuu. ••• Vaikken juurikaan koskaan stressaa yhtikäs mistään, niin aloittamisen hankaluus alkoi jossain vaiheessa rassata. Ja lapsen mieli muuttuu, joten seuraavalla viikolla se ainoa toimiva jekku voikin olla ”imeskelen pihlajanmarjoja romuttamolla ja kuuntelen Tabermannin runoutta äänikirjana. On aivan järjettömän kivaa leikkiä ja telmiä laitteiden parissa, ja vaikka konsepti olisikin vielä osittain muotoutumatta, näissä alkuaskeleissa ja aivan siinä ensiraapaisussa, jonka tavoittaa soundien ja hapuilujen kautta, on jotakin, joka tulee elämään läpi koko projektin. Se yllättää joka kerta. Täysillä.” Jekuilla on aina aikansa ja paikkansa. Vaikka tuotteen toimitus sujui aina lopulta aikataulussa, kärvistelin nuoruudessani aivan tolkuttomasti jokaista vastaantullutta pientäkin projektia. Hei, lahtelainenkin oppi tähän, että sikäli. ••• Olen käyttänyt tismalleen samaa metodia kaikkiin tuon jälkeisiin hankkeisiin. Se on 16-bittistä, 44,1 kHz mono/stereoääntä yllättävän paljon, varsinkin, kun materiaali oli suunnilleen 80-prosenttisesti pelkkiä yksittäisiä iskuja. Niinpä päätin ennen ensimmäistä demotussessiota käyttää puolisentoista viikkoa soundinvääntöön – siistit ja helmeilevät syntikat saivat feidaantua taka-alalle, ja särön sekä saturaation määrä kasvoi pankeissa, samplerit täyttyivät vähän rumemmista soundeista, joita tallentelin milloin milläkin sanelukoneella, yleensä vaikeissa olosuhteissa, joten äänissä oli mukana myös tilanne, ei pelkkä staattinen vinkaisu. Siinä syntikka/sampleristackiäni säädellessä tulin tapailleeksi kuulemiani varhaisia mies-ja-kitara-demoja, ja loin mielessäni ”varmuuden vuoksi” soundin siihen, ”varmuuden vuoksi” tähän ja tuohon… ja tuonne. Tuntuu siltä, että kirjoittamisen/säveltämisen alkuun ei tahdo päästä mitenkään, vaikka kuinka yrittäisi. Se aloittaminen – vaikeaa se oli, kunnes tuli mielenkiintoinen proggis vastaan joskus 90-luvun alkupuolella: oli tarkoitus tehdä jotakin ihan muuta kuin mihin olin tottunut, ja ymmärsin jo ihan lähtökohdista, että nyt ollaan jonkin sellaisen äärellä, johon ei syntikoissani ja samplereissani ollut materiaalia. On olemassa kaikenlaisia jekkuja, joista useat oman elämänsä sarasvuot kirjoittavat elämäntaito-opuksiinsa, mutta jekut tahtovat olla poikkeuksetta melko henkilökohtaisia, tyyliin ”a mie ko veän puurot aamulla ja lahtaamma siat ni konu on, jossei kynä sauhua iltapäevästä kossun juotua.” Varmasti toimii hyvin yhdessä GPS-lokaatiossa, mutta vain siellä. Että semmoinen kanto kaskessa kuitenkin. Siihen aikaan ei hardwaresamplereissa ollut mitään round robin -toimintoja, jotka kierrättäisivät peräkkäisillä painalluksilla samankaltaisia sampleja tietyn järjestyksen tai satunnaisuuden mukaan. Tajusin, että tapailemani syntikkaosuudet ja leikilläni tekemät, irtopalasista koostuvat rumpuloopit ynnä muut kilkkeet olivat alkaneet elää päässäni ihan omaa elämäänsä, kasaantua ilman sen kummempaa aikajanaa tiettyjen kuulemieni biisidemojen ympärille, ja yllätys olikin melkoinen, kun ensimmäisessä varsinaisessa tuotantosessiossa homma tuntui kulkevan kuin itsestään. KUVA: VILLE JUURIKKALA Alangon päiväkirja 58 www.riffi.fi 1/2021 I somman projektin alussa voi joskus olla suunnattomia käynnistysvaikeuksia. Olin hyvin rentoutunut, itsevarma, rauhallinen, mutta äärimmäisen keskittynyt, ja jokainen ”tää saattas tarttee ny jonku semmos… joo, just tommosen soundin!” -kommentti selkäni takaa, sohvan syövereistä, tuntui olevan sidoksissa ajatuksiini melkeinpä maagisesti. Konsepti-kirjasto-kokonaisuus 54-59 Finale 121.indd 58 2.2.2021 18.40. Loppujen lopuksi siinä huomaa, että tarina kirjoittaa itsensä, mutta sen edellytyksenä on, että projektin peruskonsepti on imeytynyt aivoihin sovellettavalla ja ymmärrettävällä tavalla. Ja nyttemmin, kun peliprojektit voivat olla vuosienkin pläjäyksiä, aikaa esituotantoon (ja joskus välituotantoihinkin) on runsaasti, ja työkaluja on koodista rautaan. Esituotannossa kannattaa edetä vain ja ainoastaan intuitiolla (okei, suurissa äänikokonaisuuksissa kannattaa mennä jonninmoisen suunnitelman tai ajolistan mukaan), ja vain edetä, edetä, edetä
0400 101 220 info@profitron.fi www.profitron.fi Evolve 50M EV:n tolppasettiperhe kasvoi taas! • integroitu 6 + 2 -kanavainen mikseri • kaksi settiä Ethernet-linkillä tuplaa kanavamäärän! • 12-tuumainen subwoofer, 1000 W tehoa, tuhti soundi • langaton miksaus myös puhelimella tai padilla • efektit laululle ja instrumenteille, myös kompressori • äärimmäisen helppo roudata 54-59 Finale 121.indd 59 31.1.2021 16.52. www.riffi.fi 1/2021 59 N Ä Y T Ö N P A I K K A Musikantti Oy Ahjokatu 8 40320 Jyväskylä 014-620120 www.musikantti.fi musikantti@musikantti.fi Logon perusmalli värit CMYK: musta C 0%, M 0%, Y 0%, 100% punainen C 0%, M 100%, Y 100%, K 15% värit RGB: musta R0, G0, B0 punainen R191, G0, B0 PMS: PMS musta PMS 1807 C Äänityspaketti tarjous Hinnat alkaen 150 € /vkl Paketti sisältää • 2 kpl Genelec 8030C kaiuttimia • Behringer X32 Producer mikserin • Shure Beta 52 ja SM57, 4 kpl Sennheiser e604 ja 2 kpl AKG C214 mikit Tarjolla myös paljon muita mikkejä, kysy! broadway.fi • 010 830 3830 PROFITRON OY Puh
Immersiivinen Audio on Totta 6 4 1 4 8 8 6 8 7 1 6 1 2 1 1 60 Takakansi 121.indd 60 31.1.2021 16.48. W W W. G E N E L E C . Työtämme immersiivisyyttä tukevien äänentoistojärjestelmien kehittämisessä ohjaa halu tarjota asiakkaillemme entistä kokonaisvaltaisempia ja nautittavimpia elämyksiä. 010 4398 800 info@msonic.fi www.msonic.fi Ota yhteyttä SAM™-sertifioituun Genelec-jälleenmyyjään: Mahdollisuus kokea ja aistia musiikkia keskellä todellista 3D-ääniympäristöä on yksi aikamme jännittävin kotija ammattilaisäänentoistoon vaikuttava asia. C O M MSONIC OY p