MELLOTRON ON SÄHKÖMEKAANINEN SAMPLERI! Nro 1-2019 Hinta 10,90 E Maton EMTE Mini – kokopuinen pikkukoppa ja huippuluokan mikrofonisysteemi ”Yleisesti ottaen kitara voi ihan hyvin, vaikka jotkut sanoo, että tämä on hiipuva ala.” Kitaristi Tuomo Dahlblom: Shure SE846 – nappikuulokkeet, jotka suojaavat korvia 01 Kansi119.indd 1 28.1.2019 17.57
Kaiutin säätää taajuuskorjainta automaattisesti siten, että äänitasapaino on optimaalinen kussakin muodossa. Näin äänen peittoalue on aina käyttötilaan sopiva. KÄÄNNETTY J – Kun yleisösi istuu nousevassa katsomossa. C-KUVIO – Kun korotettu katsomo alkaa lattian tasolta. Voit siis mukauttaa PA-kaiutinjärjestelmäsi huoneeseen riippumatta siitä, toistatko ääntä lattiatasossa, lavalla vai porrastetun katsomon edessä. Suuntaa tarkasti. Ensimmäinen siirrettävä aktiivinen linjasäteilijä, jonka äänen peittoaluetta voi säätää pystysuunnassa. J-KUVIO – Kun yleisösi istuu ja kaiutin on korotetulla lavalla. Siirrä helposti. 02-03 Ilmoitukset.indd 2 27.1.2019 13.25. Valittavissa on neljä eri asetusta. 010 320 7300 BOSE® F1 MODEL 812 FLEXIBLE ARRAY P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L SUORA – Kun yleisösi on kaiuttimen kanssa samalla korkeudella. Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy | www.f-musiikki.fi | puh
6066 Subminiature Headset 6060 Subminiature Lavalier minimizes distortion expands dynamic range increases clarity 3 mm of audio perfection Maahantuonti: Bright Sales & Installation Oy www.brightgroup.fi sales.fi@brightgroup.com dpamicrophones.com/3mm 5 25 75 95 100 02-03 Ilmoitukset.indd 3 27.1.2019 13.26
Onhan ainoa yhteys noiden kahden maailman välillä musiikki ja toisinaan tuo yhteys ei vain toimi. On täysin mahdollista, että yhteys kuulijaan syntyy, ja ihan mahdollista on ettei synnykään. Joskus ne tekevät mahdottomia olemalla nopeampia ja täsmällisempiä kuin kukaan soittaja milloinkaan. Mutta se riippuu kovin vähän siitä millaisin välinein ja konstein musiikki on tehty. Ja jos viesti ymmärretään väärin tai se ei kosketa kuulijaa, ei asialle oikein mahda siinä vaiheessa enää mitään. Niin kauan kuin tekniikkaa on ollut, siitä on toivottu myös soittotaidottomuuden paikkaajaa tai toisin muotoiltuna: keinoa, jolla ajatukset ja ideat saa esityskelpoiseen muotoon silloinkin, kun ne ylittävät luojansa oman musiikillisen taitotason. Eikä matka kotiuruista 1980luvun rumpukoneisiin ja itsenäisiin midi-sekvenssereihin ollut enää taival eikä mikään – samaa jakamatonta evoluutiopyörrettä, jota nykyisin muokkaavat ajankuvaksi tietokoneisiin ja mobiililaitteisiin koodatut ohjelmistotuotteet. Jos musiikista sykkii elämä ja henki, ei sen tekotavalla ja keinoilla ole niin merkitystä, kunhan ei kanssaihmisiä tai muita luontokappaleita rääkätä luomisprosessin aikana. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja 04-05 Pääkirj 119.indd 4 29.1.2019 20.44. Silti tässäkin akselissa on kaksi päätä, yhdessä on kuulija ja toisessa tekijä. Apuvälineitä on kaivattu, keksitty ja käytetty aina kun niitä on siunaantunut saataville. Toisinaan niillä saadaan sävyjä, joita ei muuten tai kohtuullisin ponnisteluin kyettäisi tuottamaan. Pohjimmiltaan kyseessä on viestintä ja viestintää koskee yksi murtumaton sääntö: viesti on lähettäjälle eri kuin vastaanottajalle. Reaktio tai sen puute eivät kerro myöskään siitä, että musiikki olisi ollut huonoa tai jollain tavalla epäonnistunutta. Vanhan polven polkua kulkeneelle saattaa tiskijukan tai samplekollaasia koostavan konemuusikon touhu olla kauhistuttavaa, mutta miten se oikeastaan poikkeaa vaikkapa nyt sitten The Edgen kitaransoitosta, jossa mies harjaisee simppelin soinnun ja delay tekee siitä kiehtovaa musiikkia. Ideatasolla niistä on kovin lyhyt matka lapsuuteni ajan kotiurkuihin, joista löytyi erilaisia rytmikoneita ja säestysautomatiikkaa. Laulajan sävy voi olla prikulleen nappi, mutta vire niiaa kiusallisessa kohdassa. Suuret tunteet eivät aina välity niinkuin ne on koettu. Musiikkia pitää tehdä niillä keinoilla, joita ulottuvilla on. Ei enempää eikä vähempää. Jos taas musiikki pelkistyy hengettömäksi äänivirraksi, ei tekotavalla pitäisi olla senkään vertaa merkitystä – sama se kuinka luomuna on laulettu ja soitettu, ilman kuulijassa heräävää tunnereaktiota jää musiikkikin kuolleeksi, ainakin yleisellä tasolla ajateltuna. Kuulijan reaktio kertoo kuulijan reaktiosta sillä hetkellä ja niissä oloissa, siinä henkisessä tilassa jossa kuulija sattumoisin juuri kuuntelun hetkellä on. 4 www.riffi.fi 1/2019 www.msonic.fi Get all Genelec professional studio monitors from your certified SAM dealer ÄÄTOIMITTAJALTA Kyllä, kyllä… T ämän numeron sivuilla vilahtavat sellaisetkin kummallisuudet kuin kitaran kaulaan kiinnitettävä ja näppäinkomennoilla kitarasointuja automaattisesti muodostava saksalainen mekaniikkapaketti jostain vuosikymmenten takaa, sekä ensimmäisen polven Mellotroniin valmiiksi tallennetut rytmitallenteet, jotka nekin voidaan lukea sijoittuviksi musiikkitekniikan varhaisvaiheisiin. Ne laimentuvat tai paisuvat milloin eivät värity tai muutu ihan tunnistamattomiksi. Mutta kyllä inhimillisen suorituskyvyn ulottumattomissakin olevat juoksutukset tai arpeggiot ovat musiikkia, jos ja kun ohjelmoijalla on tajua sijoittaa ne oikeaan kontekstiin. Tämä riski jää aina tekijälle, musiikin tekotavasta ja mahdollisista laatumääreistä riippumatta. Puhdistetaanko vire raitaa editoimalla ja pidetään emootio, vai aletaanko prässätä laulajaa uusilla otoilla ja menetetään ehkä emootio vireen kuitenkaan mainittavasti korjautumatta. Kuulijan reaktio tai sen puute eivät välttämättä kerrokaan mitään tekijästä ja hänen tilanteestaan
www.riffi.fi 1/2019 5 www.msonic.fi Get all Genelec professional studio monitors from your certified SAM dealer AtlasArtin mainiot soitto-oppaat nyt myös Riffin verkkokaupasta Katso tarkat tiedot osoitteesta: riffi.fi/verkkokauppa 04-05 Pääkirj 119.indd 5 29.1.2019 20.44
6 www.riffi.fi 1/2019 YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Virtanen Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Riffi ilmestyy vuonna 2019 kuusi kertaa. Salo Tommi E. HAASTATTELUT JA ESITTELYT 8 Ikimuistoiset sessiot – muistelijana Julius ”Juppu” Mauranen 16 Jaska Lukkarinen – kapuloiden taikuri 20 Mikko Pellinen – säveltää, sovittaa, bassottaa 24 Ina Forsman – pitää olla fiilistä ja röyhkeyttä 26 Walter Trout – selviytyjän blues SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 22 Tuomo Dahlblom – kun tekee omaa musiikkia, on hyvä ettei kitaran luonne kahlitse 30 5-kielinen banjo – bluegrass-banjo on se yleisin malli 34 Olavi ja Jan Lindén – torviviuluista simpukkabassoon käy keksijän tie 38 Mellotron – sähkömekaaninen sampleri KÄYTTÖTESTIT 46 Ludwig Neusonic – L niinkuin legendaarinen 48 Tokai TST-50 Modern Maple – uusvanha perinnesoitin 50 Maton EMTE Mini – Tommy Emmanuelin Mini 52 PRS MT15 – putkinuppi Mark Tremontin tapaan 54 Shure SE846 – napit kuulon suojana 56 DB Technologies B•Hype M – täysin varusteltu kenttä-PA 58 FBT Ventis 110A – kelpo työkalu! 60 DPA Core 6000 – miniatyyri vain kokonsa osalta GRANDE FINALE 62 Normipäivä – takaisin perusasioihin, eli mitä opin miksaamisesta vuonna 2018 64 Muusikkona maailmalla – jazzillisia sävyjä etsimässä 66 Alangon päiväkirja – pässiä sarvista, sanasta miestä ”Mä koen, että levy on elävä olento siihen asti kun se on masteroitu.” Julius ”Juppu” Mauranen, tuottaja SISÄLTÖ 06-07 Sis 119.indd 6 29.1.2019 19.34. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Eero Aro Anssi Eriksson Austin Hargave Minna Hatinen Toni Honkala Misha Koivunen Niko Laasonen Ulla Nikula Tommi Saarela Juha Seila Seppo Sillanpää Otto Virtanen Timo Östman Nettitoimitus: Anssi Airas Reima Lindroos Ari Vanha-Majamaa Jari Mäkelä Lauri Nieminen Ville Pekkala Matti Rinne Tommi Saarela Jari J. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 10,90 e + posti kulut. Irtonumeron hinta on 10,90 e . (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Untitled-1 1 9.12.2015 7:57:09 Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen www-sivustomme Riffi-kaupassa. vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen Kannen kuva: Juha Seila 25 52 64 8 Jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 57,50 e (ensimmäinen kuuden numeron jakso) ja määrä aikaisena kuuden numeron jaksona 65,50 e . (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. 24. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, hinnan voit tarkistaa Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa
Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. J ulius ”Juppu” Mauranen on erikoismies. 8 www.riffi.fi 1/2019 TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: MINNA HATINEN Julius MAURANEN IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Erikoisen hänestä tekee se, että hän on kykeneväinen operoimaan miltei minkä tahansa musiikkigenren alueella undergroundista val08-15 Ikimuistoiset Mauranen Näyteikkuna 119.indd 8 29.1.2019 20.04. Vielä se, että hän tekee oikeastaan mitä tahansa studiotyöhön liittyvää äänittämisestä tuottamiseen ei ole vielä kauhean erikoista
Saan tehdä sellaisia levyjä joista tykkään ja mua pyydetään edelleenkin tosi outoihin juttuihin. Levy-yhtiön A&R Riku Mattilan ja Vesan välille ilmaantui kuitenkin luottamuspula, jonka johdosta Vesa päättikin jättäytyä projektista pois. Toinen on kulkenut indie-ympyröiden kautta ja toinen main streamin kautta. Myös Julius Maurasen ensimmäiseksi valitsema sessio käsittelee artistia, joka lentelee jossain ulkokehällä. Osa oli pelkkiä hahmotelmia ja osa todella hyviä. Ainakin pianoa, rumpuja ja kitaraa. Olavi Uusivirta: Elvis istuu oikealla Johanna kustannus 2012 Elvis istuu oikealla oli Olavi Uusivirralle levy, jolla luotiin nahkaa uudelleen. Vesa ja Uusivirta olivat aiemmin soittaneet yhdessä Soma-nimisessä yhtyeessä. Mutta minkälaisen tuottajan. Uusivirran suosikki oli taas David Bowie ja Juice ja Mikko -levy, joka oli hänen ensimmäinen omistamansa albumi. Ja sehän hänelle sopii. Mielenkiintoisten projektien ääreen on hankkiuduttu ihan tarkoituksella. Innostuvaista sorttia oleva Mauranen selittää motivaation erilaisten nurkkien koluamiseen kumpuavan puhtaasta uteliaisuudesta. Kun ne on niin eri laidoissa, ei sitä kukaan välttämättä edes tajua. – Mutta eihän se edes mene niin. Piirsin haastattelua varten oikein tommosen kartan, kenen kanssa olen tehnyt duunia ja miten ne linkittyy toisiinsa. Sitten taas jonkun Delay Treesin kohdalla mun duunina oli enemmänkin kaitsea sitä laumaa ja viedä hommaa eteenpäin. Kahdesta aiemmasta albumista, Minä olen hullu ja Preeria, oli vastannut kitaristi Murros. Pitää vain valita mikä tapa sopii kuhunkin tilanteeseen. – Mä voin pitää monenlaisia hattuja ja viihdyn niissä kaikissa mainiosti. Samaan syssyyn vaihtui myös tuottaja. Ne näyttäytyy niin erilaisissa valoissa. Miehen katalogista löytyy hyvin erilaisia levyjä niin black metallista joululauluihin kuin Vesa-Matti Loirista kansanmusiikkiin. Tämän päivän soundia tehtäessä asettaa itsensä tiettyyn karsinaan. Kolmas ajatus oli vahva esikuvien kunnioittaminen. Mä olen hyvin kiitollinen omasta asemastani. – Emma Salokosken levyllä mulla oli aika iso rooli. Vaikka olen tehnyt isoja levyjä, en ole ollut ikinä mikään trendituottaja, mistä olen todella onnellinen. – Edelliset kaksi levyä oli olleet enemmän bändivetoisia. Ja ne sitten taas johtaa niihin seuraaviin juttuihin. – ”Eihän ton kanssa voi tehdä jotain tällaista ihme surinahommaa…”, hän muotoilee. Hänen mukaan mainstream-musiikin tekemisessä piilee riski, että pienemmän tason bändit eivät halua enää lähestyä. Mauranen luonnehtii myös tuottajana työskennellyttä Mattilaa vahvaksi A&R:ksi, joka oli Uusivirran tapauksessa vain hyvä asia. Maurasella on säilynyt yhteys indie/undergroundpiireihin, vaikka samaan aikaan on tehty paljon myös niin sanotusti ”koko kansan” musiikkia, kuten Vesa-Matti Loiria. Rikun metodi Olaville oli, että mieluummin haalitaan todella paljon tavaraa, josta sitten karsitaan, kuin liian vähän. Tangosta black metaliin. Pienessä maassa on myös sellaiset realiteetit, että duunit mitkä tulee ovesta sisään, kannattaa myös tehdä. Maurasen ura on edennyt kahta vierekkäistä polkua. Seuraava asia johon Mauranen halusi muutosta oli edellisten albumien viimeistelty jälki. Kiksinsä hän saa siitä että joutuu selvittämään mistä jossain jutussa on kyse. Tällöin omaa työnkuvaa joutuu muokkaamaan tapauskohtaisesti. Sen mä tajusin jo aikaisessa vaiheessa. Kaksi edellistä albumia olivat ahdistuneita kokonaisuuksia, joissa oli tietynlainen angstisuus vahvasti läsnä. Tarjoan hänelle teoriaa, että yhteydenottoja tulee niin monesta suunnasta juuri hänen muokkautuvuutensa takia. Eivätkä ne ohjenuorat vielä siihen loppuneet. Levylle laitettiin asioita niin Uusivirran kuin Maurasen fanittamilta levyiltä. – Biisejä oltiin käyty läpi ja mulle annettiin kolmenkymmenen demon nippu kuunneltavaksi. Uuden levyn kappaleita raakatessaan alkoi Mauraselle puskea seesteinen fiilis materiaalista läpi. Se oli viimeinen levy, jossa bändinä oli Jaakko Murros kitarassa, Jiri Kuronen koskettimissa, Olli Krogerus rummuissa ja Jaakko Kämäräinen bassossa. – Mä tykkään tehdä asioita silleen että viedään ihmisiä pois mukavuusalueeltaan, jolloin saadaan mukaan vähän vaaran tuntua. Viittaukset esikuviin saattoivat ilmetä vaikka sovituksellisina asioina, mutta joillain raidoilla käytettiin esimerkiksi samaa kaikua kuin Juice ja Mikko -levyllä. – Mun duuni on olla Scrabble-pelissä se blanko-nappula, hän maalailee. Mä meen jossain omalla kehällä tuolla tietyn päivän popin ulkopuolella. Julius MAURANEN ”Mä koen, että levy on elävä olento siihen asti kun se on masteroitu ja mun täytyy elää sen kanssa.” 08-15 Ikimuistoiset Mauranen Näyteikkuna 119.indd 9 29.1.2019 20.04. Kyky muokata omaa työnkuvaa vaatii paljon näkemystä ja kokemusta. Arrasin tyhjästä valtaosan biiseistä, soitin sinne paljon ja koodasin kaikennäköistä. Levyn tuottaminenhan lähtee aina biisimatskusta. Julius haki innoitusta Springsteen/Dylan-akselilta. Levyt elää ihan omaa elämäänsä, kun ne lähtee studiolta. www.riffi.fi 1/2019 9 tavirtaan. – Se on asemoinut mut myös tavallaan tän päivän soundin ulkopuolelle. Ehkä jopa ihan muissa sfääreissä. Näinpä Uusivirta pyysi sitten äänittäjämiksaajaksi palkattua Maurasta tuottajaksi. Oli tälläkin paljon bändisoittoa, mutta nyt haettiin vähemmän semmosta treenikämpällä tuottamista. Kun joku levy päätyy jonkun käsiin, se katsoo että ”oho, tää on tehnyt tällaistakin kamaa”. Alunperin tuottajaksi oli kaavailtu Maurasen ystävää Vesa Aleksia. Hänellä kun ei ole vain yhtä tapaa tehdä levyä – niitä on miljoona. Erilaisten juttujen tekeminen onkin ollut ihan tietoinen valinta. Toinen aspekti oli, että hän halusi tuoda Uusivirran keskiöön. Eri studiotöistä makoisinta hänelle ovat tuottajan hommat. Siitä saatiin ensimmäinen ohjenuora. Nyt haluttiin vähemmän fiiniä, enemmänkin kirveellä veistettyä asiaa. – Sattumallahan on suuri osa. – On ollut myöskin onni, että olen saanut tehdä aika pitkiä rupeamia eri artistien ja bändien kanssa. Mua ei karsinoida jonkun tietyn jutun takia. Yksi keino sen saavuttamiseksi oli laittaa Uusivirta soittamaan mahdollisimman paljon instrumentteja. Mikä on tosi hyvä juttu. Julius Maurasen soundi on, että hänellä ei ole soundia
Julius Mauranen koki kesken levynteon epämiellyttävän tunnevyöryn nimeltä temposkitsoilu. Mauranen lanseerasi ajatuksen, että leikitään levyn äänittämistä. – Sitten tuli mieleen, että mä en ole syönyt kolmeen päivään muuta kuin suklaata ja nukkunut noin neljä tuntia. – Me oltiin Olavin kanssa ihan pöyristyneitä, että meidän taideteos menee ihan pilalle sen takia. Ja siinä kyllä onnistuttiin. Vaikka looppi meni eri sävellajissa, pystyi sen päälle soittamaan. – Kokonaisuutta miettiessään joutui haravoimaan ja kuvittelemaan erilaisia skenaarioita ja viritelmiä; mitä kaikkea levystä olisi saanut vain paria biisiä vaihtamalla. Tätä levyä tehtiin kolme kuukautta, mutta Topi Sahan ja Emma Salokosken albumeita tehtiin vuosi kumpaakin. huom.) -biisiä oli erityisen hauska tehdä. Maurasen mielestä näin pitääkin tapahtua. Nekin biisit päätyi sitten muualle. Niinkin monimuotoista musiikkia kuin mitä Olavi Uusivirta esittää, on aika vaikea puristaa soundillisesti yhteen muottiin. Elvis istuu oikealla -sessioiden vihkosta löytyvät lyhyet luonnehdinnat kappalemateriaalista, jota oli siis noin kolmekymmentä. Mutta biisijärkän päättäminen oli yllättävän vaikeeta ja jouduin luopumaan parista mulle aika olennaisesta biisistä, mutta jälkikäteen tajusin että ihan oikein se meni. Hän oli vakaasti sitä mieltä että kaikki kappaleet olivat 10 bpm liian hitaita. ”Hmmm”, joka tarkoittaa että ei jatkoon. – Mä koen, että levy on elävä olento siihen asti kun se on masteroitu ja mun täytyy elää sen kanssa. No eihän niissä mitään vikaa ollutkaan. Välissä Uusivirta kävi vielä teatteritöissä. Soundillinen ajatus oli tietyllä tapaa ”classic albums” -fiilis. – Olen huomannut kuitenkin jälkikäteen, että tää on tosi yhtenäisen kuuloinen levy. Levyn bändipohjat äänitettiin pääasiassa Studio Mankussa Porvoossa, jonka jälkeen siirryttiin Helsinkiin Studio Kekkoseen yksittäisiin sessioihin. Se että suurimmassa osassa biisejä on samat soittajat ja Olavi joka biisissä, riittää aika hyvin punaiseksi langaksi. Mauranen kaivaa esiin nipun vihkoja, joista löytyy muistiinpanoja eri sessioista. Halusin liioitella molempia kohtuuttomasti. Kappaleen menestyksen johdosta tulevalle levylle ei kohdistunut niin suuria hittipaineita. Paino sanalla leikkiminen. Täydellinen uppoutuminen artistin maailmaan on tärkeä metodi hänen tuottamisessaan. Kuitenkin Mattilan ehdottama biisijärjestys sisälsi myös edellämainitun kappaleen. Alkuun Mauranen mietti jopa, että voiko valittuja biisejä edes laittaa samalle levylle. Syynä siihen, että levyä saatiin tehdä hyvinkin vapaasti oli alle vuotta aiemmin Anna Järvisen kanssa tehty duetto Nuori ja kaunis, josta tuli valtava radiohitti. Pitäisköhän vaan lähteä himaan ja palata asiaan tuorein korvin. Tarviihan niitä levyjä jotenkin saada sinne kauppojen hyllyille. 08-15 Ikimuistoiset Mauranen Näyteikkuna 119.indd 10 29.1.2019 20.04. Sen pitää tuntua leikiltä ja hassuttelulta. Siinä vaiheessa kun kappaleet on valittu, on levy tavallaan jo tehty. Haluttiin vain hyvä levy, koska hitti oli jo plakkarissa. Kappaleessa oli iso kertosäe, mutta hyvin intiimi säkeistö. Nyt onkin korostunut, että asioita tehdään pitemmällä jänteellä. Se oli treenikämpällä säätämisen vastakohta. Kappale laitettiin levylle viimeiseksi, jolloin mietitty kokonaisuus ei kärsinyt. Kaiken kaikkiaan studiossa oltiin noin kaksi kuukautta. Verensokeriasiat vaan vaikuttaa niin moneen asiaan. Mun pitää olla sataprosenttisesti mukana siinä jutussa. Albumin työstö kesti noin kolme kuukautta. – Juoksepoistyttö (kyllä, tämä on kappaleen kirjoitusasu, toim. Siihen lukeutuu myös treenaus ja esituotanto. Kappalejärjestys oli toinen iso kysymys, josta väännettiin Maurasen, Mattilan ja Uusivirran välillä ”niin maan perkeleesti”. – Jos studiossa ei ole hauskaa, ei siellä kannata olla. – Studiossa leikkiminen on ihanaa ja useimmiten hyvin hedelmällistä, mutta se vaatii myös paljon itsekuria, ettei itse kappale – kaiken perusyksikkö – hautaannu kaiken kuorrutteen alle. Hän yritti jopa kokeeksi nopeuttaa niitä Elastic Audiolla. Parilla muutoksella olisi tullut ihan erilainen levy… Oikean biisikokonaisuuden valitseminen on Maurasen mielestä yksi levynteon tärkeimmistä vaiheista. Ei silleen että myötäilisin sitä, vaan jotenkin niin että pääsen sisään artistin päähän. Noh, se tuli sitten CD:lle bonukseksi, ja ymmärrän sen nyt paremmin. On yllättävän vaikea tehdä oikeasti poukkoilevia levyjä. Totean että on aika helppoa vajota omaan sisäavaruuteen, kun puurtaa yksin tuntikausia pikku detaljien kanssa. Tarjosin Olaville haasteen, että hänen pitää itse sitoutua ja heittäytyä siihen hommaan. Esimerkiksi Vien sut täältä pois -kappaleessa studiossa oli Uusivirran vanha bändi Shimizu, jota oli vahvistettu levyllä soittavalla bändillä. Kappaleen hymistelevä säkeistö hyppää suorastaan naurettaville leveleille kertosäkeessä. Ja muutenkin. Säkeistöön klikiksi annettiin looppi Neil Youngin Out On The Weekend -biisistä kitaroineen kaikkineen. Mauranen tulkitsee: – ”Hyvä”, ”ok”, ”upea, mutta taide”. Päällä oli vaikea hetki siviilielämässä, jolloin esimerkiksi nukkumisesta ei tullut mitään. – Olavin toimintatapoihin kuuluu, että niitä asioita pyöritellään aika monellakin taholla, ja jotain sieltä aina suodattuu mukaan. Sama pätee artistiin. – Ei ne halunneet vaihtaa sitä edes. (Julius Mauranen työskentelee Metropolia ammattikorkeakoulun musiikkituotannon ja -teknologian lehtorina). Se on kylläkin niin kreisi tyyppi että lähtee mukaan tollaiseen sekoileen ilman turhia yllyttämisiä. Jos se olisi ollut levyn keskellä, tilanne olisi ollut toinen. – Mähän olen aika hidas tekemään levyjä osaksi myös päivätyöni takia. 10 www.riffi.fi 1/2019 Sitä saatiin ainakin Vien sut täältä pois -biisin rumpusessioissa, jossa Uusivirta hakkasi sudeilla niin kovaa että metallilangat sinkoilivat ympäri huonetta. Vanhanaikaisuus ja ajattomuus. Niitä on kymmenkunta. Siinä oli läsnä sellainen villin kokeilun eetos
Se on sinänsä ihan ok, kunhan tiedostaa että vaikka siihen olisi kuinka kiinnittynyt, levy on vain läpikulkumatkalla mun luona ja artisti on se, joka sen kanssa elää siitä eteenpäin. Se asettuu kaanoniin ja siinä on tietty esikuvien kunnioitus, mikä irroittaa sen tästä ajasta. Albumia ryhdyttiin tekemään, ei metalli-, vaan rock-levynä, joka oli myös bändin toive. – Levythän syntyy jonkinlaiseen maailmaan. Sama metodi jatkuu tuotannon aikana. Kasassa oli levyllinen rautaisia kappaleita, mutta julkaisija puuttui. – Ne jutut on siellä vain detaljeita. Bändi aloitti, ja tuomari Mauranen oli kuin puulla päähän lyöty. Antin levy on jäänyt kaikista mun työstämistä levyistä henkilökohtaisimmaksi. Maurasen valinta oli kylläkin mailissa hyvin perusteltu. Siitä tulikin albumin ensimmäinen single. Prosessi käynnistyi kun Pouta itse pyysi Maurasta mukaan levyä tekemään. Ei katkaista tätä, ei muuteta mitään. Toki aika äärimmäistä musaa, mikä on saakelin hienoa. Bändihommat, laulut ja paljon muutakin tehdään kimpassa Kekkosella. Vaikka musiikki olikin epämuodikasta, kuuli siitä helposti Antti Poudan kyvyt. – ”Mikä ihmeen jätkä tää on. Minkäänlaisen rahantulon varaan ei tässä tapauksessa voi laskea. Myöhemmin levyn julkaisijaksi löytyi helsinkiläinen M.dulor, jonka kanssa hän oli tehnyt paljon yhteistyötä. Luottamuksen pitää toimia kaikkien kolmen –artistin, tuottajan ja levy-yhtiön – kesken. – ”Haluaisimme sinut äänittämään ja miksaamaan seuraavaa albumiamme.” – Miks ihmeessä ne pyytää mua. Muun muassa Matti Johannes Koivu, Ultramariini ja Pimeys. Toki siihen liittyy paljon erilaisia musiikillisia valintoja, mutta koitan pitää asiat niin että Antti saa tehdä mahdollisimman paljon itse niitä valintoja. Mun pitää vain jotenkin kanavoida sitä ja tietysti luoda se äänikuva ja kokonaisuus. Noihin aikoihin Suomessa ei ollut mitään vähemmän muodikasta tahi kaupallista kuin kitaravetoinen englanninkielinen indierock, jonka yhtye oli valinnut tyylilajikseen. Oranssi Pazuzu: Värähtelijä Svart Records 2016 Aamukahvit menivät Julius Maurasella pahemman kerran väärään kurkkuun hänen lukiessa e-mailia, joka oli peräisin psykedeelistä black metalia esittävältä Oranssi Pazuzu -yhtyeeltä. Silloin vasta tajuaa mitä on tullut tehtyä. – Tuottajalle syntyy helposti eräänlainen ”väliaikainen omistussuhde” levyyn jota tuottaa. On hienoa että tällaiselle musalle löytyy kanava. – Ja ne kuulosti ihan uskomattomalta. Annan hänelle läksyjä, että ”tee kokeeksi nopea biisi”. Vaikkei suuria summia rahaa ollut varmasti tiedossa, oli materiaali niin hyvää, että Maurasen oli pakko lähteä mukaan. Lähimpänä tällaista tavaraa oli Maurasen tekemät Tuvaluja Murmank-yhtyeiden noiserokiksi luonnehdittavat levyt. En mistään hinnasta jättäis väliin. – Pyrittiin siihen että se kuulostaa siltä ettei sitä ole tehty minään tiettynä aikakautena. Sain tehdä Anttia, Matti Johannes Koivua, Oranssi Pazuzua ja Vilma Timosta ja bonuksena Katri Helenan joululevyä. Tällä se oli puolen vuoden jakso, yleensä kolme kuukautta. Ja materiaali sen kun vain parani, kun Pouta esitteli jossain vaiheessa uusia suomenkielisiä kappaleitaan. Antti vaan selittää, että ”Kyllä mä näitä vähän aikaa väänsin. Se meni himaan ja teki nopean biisin ja se oli ihan sairaan hyvä. Ei mulla ole metallitaustaa. Levyä ei voi tehdä jos ei luota toiseen. – 2015 oli tosi hyvä vuosi. Otetaan hyppäys vuoteen 2015. Kun levy oli valmis sanoin Antille, että aletaan tekemään seuraavaa juttua. Yhteys oli Julius Mauraselle hyvin rakas projekti. Biisiaihioita oli hyvä nippu. Joka levyllä on oma karenssinsa, jolloin ei pysty kuuntelemaan sitä, kuukaudesta vuoteen. Pienemmät päällesoitot ja kuorrutukset Antti tekee himassa ja ne perataan yhdessä. Tämä on hyvä systeemi. Ei sen demoista voi aina edes laittaa paremmaksi. – Siinä luki, että ”me tiedetään, että tää on hiukan raskaampaa tavaraa, jota yleensä teet”, mikä oli aika miedosti sanottu. Pouta oli kisaamassa hänen sukunimeään kantavan bändinsä kanssa ja Mauranen istui tuomaristossa. Vuoteen jolloin työstettiin Antti Poudan ensimmäistä täysimittaista sooloalbumia. Joissain tapauksissa ne onkin olleet melkein siinä. Välillä kokeilen myös juttuja itsekseni. Jo ensimmäisten nuottien vyöryessä tarkkaamon kaiuttimista, oli selvää, että nyt on käsillä hurjaa tavaraa. Antti Pouta: Yhteys, M.dulor 2017 Julius Mauranen ja Antti Pouta tutustuivat toisiinsa vuonna 2007 tai 2008 jonkin unohdetun bändikisan yhteydessä. Napsubasari ei istunut bändin eetokseen. Sairaan hyviä biisejä. Tuottaja kasasi bändin, jossa rummuissa Jari Salminen, kitarassa Jaakko Murros ja Juho Kanervo bassossa. Mä luotan häneen ja hän luottaa muhun. – Mitä vähemmän mä sorkin sitä musaa, sen parempi. – Soitin biisin ”Sudenpennun luut” yhtiön Tuomas Ilmavirralle ja hän soitti mulle takaisin, että hänellä ei ole rahaa eikä oikein aikaakaan, mutta tää on vaan pakko tehdä. ”Mitä vähemmän mä sorkin sitä musaa, sen parempi.” 08-15 Ikimuistoiset Mauranen Näyteikkuna 119.indd 11 29.1.2019 20.04. Tällaisten artistien julkaiseminenhan on ihan pelkkää mesenaattitouhua. Niitä tehdessä vallitsee jokin tietty viba, mikä määrittää älyttömästi ensinnäkin sitä prosessia ja tietenkin sitä lopputulosta. – Googlasin levyt ja totesin että kyllähän mä tällaista lähden tekemään ihan koska tahansa. Soitin noi rummut ilman klikkiä midikiippariin naputtamalla.” Se on ihan poikkeuksellinen muusikko. – Niiden musahan on enemmän tunnelmavetoista kuin soittimilla tai riffeillä briljeeraamista. Oranssi Pazuzu ei ollut tuttu Mauraselle edes nimensä puolesta. www.riffi.fi 1/2019 11 Kuuden vuoden jälkeen albumia kuunnellessaan Mauranen on sitä mieltä, että jotain voisi tehdä toisin, mutta mitään hän ei muuttaisi. Ei edes isobroidia joka olisi kuunnellut Iron Maidenia pienenä. Mun on pakko tehdä sen kanssa jotain!”, hän hihkui. Koko tää konsepti kuulostaa niin järjettömältä ja kohtuuttomalta. Albumilla saavutettiin asiat joita lähdettiin hakemaan. Näin kävi esimerkiksi Valkea valo -kappaleen kanssa. Pohjat äänitettiin studio Mankussa. – Meidän systeemissä Antti lähettää mulle demoja, ja yhdessä pohditaan niitä. Kaikki oli Poudan itse Logicilla tekemiä. Siinä mitä toi kaveri tekee, on jotain niin hienoa ja herkkää
Vasemman käden hierarkia -kappale vie reilulla seitsemäntoista minuutin kestollaan tuplalevyltä yhden puolen. Esimerkiksi Vasemman käden hierarkiaa äänitettäessä loppui kelanauha kerran kesken. – He tiesivät että mä tulen tilanteeseen ihan eri kulmasta. Eli tällä kertaa työstössä on kymmenminuuttisia black/doommetal eepoksia joululaulujen vastapainoksi. Onneksi kappale tallennettiin myös Pro-toolsin, jolloin otto olisi voitu käyttää. – Konseptissa yhdistetään kaksi yhtyettä ja katsotaan mitä ne saa aikaiseksi. Pitkien biisien äänittämisessä on aina omat vaikeuskertoimensa. Ja he halusivat juuri mun inputtia – sitä mitä osaan – levylleen. Tää on todella siistiä! Albumin kappaleet ovat hyvin pitkiä. Pahaksi onneksi Mauranen oli unohtanut kelata kolmenkymmenenkahden minuutin kelan alkuun, joten kaksi ottoa seitsemäntoista minuuttisesta kappaleesta ei tulisi mahtumaan. u ”Oli yllättävää huomata näin pitkiä biisejä miksatessa, että niitä ei ehdi yhden päivän aikana edes kuunnella montaa kertaa päivässä.” 08-15 Ikimuistoiset Mauranen Näyteikkuna 119.indd 12 29.1.2019 20.05. Vasemman käden hierarkiaa miksatessa, saadessani mielestäni eri osien rumpusoundit kohdilleen päivä olikin jo siinä. Kattelin että ollaan 31. Studiosta lähti usein hyvin uupunut tuottaja. Aiempina vuosina pahimmillaan bändit on vain soittaneet lavalla kaljapäissään jonkun tunnin jamin, mutta nyt oli paljon kunnianhimoisempi yhdeksänosainen teos. Yhteistyö Oranssi Pazuzun kanssa poiki jatkoa, kun hollantilainen Roadburn-festivaali tilasi Pazuzut ja suomalaisen Dark Buddha Rising -yhtyeen viime vuonna paikalle yhteiskeikalle. – Se oli niin kuumottavaa. Siihen tilanteeseen pitää mennä nöyränä. – Oli yllättävää huomata näin pitkiä biisejä miksatessa, että niitä ei ehdi yhden päivän aikana edes kuunnella montaa kertaa päivässä. Tää on kuitenkin palveluammatti. 12 www.riffi.fi 1/2019 n näyteikkuna Tampereen Musiikki, Musiikki Aartio Oy Kuninkaankatu 13, TAMPERE (03) 222 5570, info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Moog Grandmother Lämpöisellä äänellä varustettu puolimodulaarinen analogimummo. Albumin miksaus keskellä synkeintä syksyä vei Maurasen aikamoisiin tiloihin. minuutissa ja vasta tässä osassa. Ilman sitä tää duuni olis jollain tapaa teeskentelyä. Kaikkien artistien kanssa on se, että pitää myös tutustua aikaisempaan materiaaliin, että saa luotua jonkinlaisen suhteen siihen artistiin. – Mitä enemmän tiedän, sen parempi. Ekan biisin ekan oton aikana tajusin, että nyt ollaan asian ytimessä. Yleensä miksaan yhden biisin per päivä. Festareiden jälkeen bändit totesivat, että tää pitää tehdä myös levylle. Koska bändi koko genreä myöten oli Mauraselle täysin tuntematon ja kappaleet hyvinkin haastavia, oli syytä paneutua kunnolla työstettävään materiaaliin. Varsinkin jos ne äänitetään ilman metronomia. Biisi päätettiin kuitenkin muista syistä äänittää vielä kerran. – Siinä siirryttiin aika hyvin tunnelmasta toiseen. Ei tule riittämään. Kappaleesta oli otettu yksi otto, mutta se päätettiin soittaa heti perään vielä uudelleen. 179 € – Vaikka olin kuullut matskun jo aiemmin, niin kun ne rupes vetää, niin sitä vain havahtui että mitä ihmettä tuolta kaiuttimista tulee?! Tää on ihan saakelin kova. Albumin tekemiseen sisältyy myös Julius Maurasen ehkä oudoin työpäivä, kun aamupäivä masteroitiin Ville Riipan kanssa Katri Helenan joululevyä ja illalla miksattiin Oranssi Pazuzua. Ihan sellaista genren haltuunottoa. Mä olen vain paimentamassa niitä ääniä sinne. Että mistä tässä musassa on kyse. Teen mä mitä tahansa, miksausta tai tuottamista, mun tekeminen on aina tukipalvelua sille bändille. Tämmösissä jutuissa joka on musagenrenä mulle ihan vieras niin se vaatii ihan erityistä mielen avaamista. 999 € Soitin Laine Oy Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi Analoginen Semi-modulaarinen Moog DFAM -rumpukone sekä Mother-32-syntikka Laiteräkki myydään erikseen 75 € 699 € /kpl TV-Sävel Music Shop Tiiriönsuontie 2, HÄMEENLINNA (03) 6127 333, tvsavel@gmail.com www.tevari.fi NUX B-3 langaton mikrofonijärjestelmä – Tee mistä tahansa mikrofonistasi langaton, ilman häiriöitä tai viivettä. Tuplalevyn jokaiselle sivulle mahtuu niitä kaksi
Liisankatu 3, HELSINKI 09 6840 0010 yrityspalvelut@kruunuradio.fi Palvelemme ark. Sis. FOCAL SHAPE PROFESSIONAL -aktiivikaiutinmallisto on suunniteltu lähikenttämonitorointiin ja koostuu neljästä eri mallista. Sis. kantolaukun. 10–18, la 10–15 FOCAL CLEAR PROFESSIONAL on korkealuokkainen kuuloke musiikin ammattilaisille ja sen suorituskyky vastaa parhaimpia studiokaiuttimia. kantolaukun. www.riffi.fi 1/2019 13 n näyteikkuna Seuraava julkaisupäivä 10.4.2019 ilmestyvässä numerossa 2/2019. FOCAL LISTEN PROFESSIONAL on suljettu kuuloke, jonka toiston tarkkuus tekee siitä erinomaisen työkalun ammattimaiseen musiikintuotantoon. mikserillä/DSP:llä. DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi Korg Minilogue-XD Uuden sukupolven analogisyna Tulossa maaliskuussa 2019 DLX-hinta: 649 € Musamaailma Retail Liisankatu 18, Kruununhaka, HELSINKI 09 5627 1240, retail@musamaailma.fi www.musamaailma.fi 2 045 € ylpeänä esittelee – Spector Euro Series! Spector Euro5 LX Bartolini Poplar Burl Power Sound Ky, Jokioistentie 993, SOMERO (02) 748 3932, myynti@power-sound.fi Gibson 2019 Custom Shop Todella laaja valikoima Gibsoneita joka hintaluokassa! 799 – 6 499 € Valtuutettu Gibson Custom Shop -dealer Top Sound Oy Puolatie 5, HYLLYKALLIO (06) 438 7788 topsound@topsound.fi 545 € PRS Mark Tremonti ODOTETTU UUTUUS! 15 W / 7 W Tornion Musiikki Oy Eliaksenkatu 11, TORNIO (016) 480 450, tornionmusiikki@gmail.com www.tornionmusiikki.com 399 € Presonus AIR10 -aktiivikaiutin Aktiivinen PA-kaiutin 10" bassoelementillä ja 1" kompressiodriverilla, 1200 W (peak) teholla, kahdella Combo (TRS/XLR) -sisäänmenolla, yhdellä 3,5 mm sisäänmenolla sekä sis.rak. Kaiuttimien stereokuva on jäsentynyt, bassotoisto erotteleva ja diskantti puhdas. Clear Pro...1 599 € Listen Pro....269 € Shape 40.....399 € Shape 50.....549 € Shape 65......699 € Shape Twin....849 € info@aronsoitin.fi, www.aronsoitin.fi Aron Soitin Herttoniemi Sahaajankatu 12, HKI (09) 4289 0555 Aron Soitin Vantaa Elannontie 5, VANTAA (09) 4289 0557 149 € HUIPPULAATUA YHTEISHINTAAN Solo dynaaminen laulumikki MS 4322 B mikkiteline PROM06X Neutrik XLR 6m mikkijohto Mad Professor Amplification www.mpamp.com facebook.com/MadProfessorAmplification 295 € Double Moon analoginen modulaatiopedaali 08-15 Ikimuistoiset Mauranen Näyteikkuna 119.indd 13 29.1.2019 20.05
08-15 Ikimuistoiset Mauranen Näyteikkuna 119.indd 14 29.1.2019 20.05. F-Musiikin myymälöissä ja verkkokaupassa helmikuussa. 9 voimakkuusherkkää padia on varustettu muokattavilla RGB-valoilla, ja ne on helppo konfiguroida juuri sinun tarpeisiisi sopiviksi. 010 320 7480, f-espoo@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi 139,90 € 129,90 € Myös ¾ja ½-kokoisena Ortega RST5 – UUTUUS! Laadukas, kuusikantinen ja helpposoittoinen nailonkielinen kitara aloittelijalle ja harrastajalle. 695 € Keskusmusiikki Lahti Oy Hämeenkatu 23, LAHTI (03) 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi 599 € Bose S1 Pro Kätevä kannettava PA-järjestelmä DJ-keikoille ja yleisvahvistimeksi moneen käyttöön. Alkaen 169 € F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 1 990 € Alkaen F-Musiikki Kuopio, Kuninkaankatu 21, KUOPIO Puh. Paul’s Sound Oy, Joukolankuja 2, NUMMELA 010 281 3730, myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi 299 € Warm Audio WA-47jr isokalvomikrofoni Vintagehenkiset ja lämpimät Warm Audio -mikrofonit saatavissa heti meiltä. 010 320 7440, info@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi Uudistettu Yamaha CP -stagepiano Huippupianistien luottotyökalu. 14 www.riffi.fi 1/2019 n näyteikkuna St. Musiikki Lukinmaa Oy Välikatu 15 KAJAANI 050 4329301 www.musiikkilukinmaa.fi Käsintehty Japanissa Tokai TTE-55 Heritage Dark Cherry sis.kotelon 1 185 € Lisätiedot Alesis Strike Multipadista sekä tuhansista muista tuotteista: www.intoluthman.fi ALESIS STRIKE MULTIPAD Alesis Strike MultiPad on laite, jolla voit samplata, editoida, luupata ja luoda ennenkuulumattomia perkussiivisia live-ilotulituksia. WA-47jr laajakalvokonkka nyt kampanjahintaan! Savonlinnan Soitinkulma Oy Kirkkokatu 7, SAVONLINNA (015) 515 670, soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com 349 € Meters OV-1B Bluetooth -vastamelukuuloke F-Musiikki Espoo, Finnoonlaaksontie 9 (kauppakeskus Merituuli), ESPOO Puh. Akku vakiona. 010 320 7475, f-kuopio@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi Seagull M4 Merlin Hauska diatoninen soitin jonka soittaminen on helppo oppia. Se tarjoaa uskomattomat 7000 sisäistä soundia, 32 GB tallennustilaa sekä mahdollisuuden äänittää sampleja käytännöllisesti katsoen mistä tahansa lähteestä (älypuhelin, mikrofoni, USB jne.). F-Musiikki Helsinki, Kaisaniemenkatu 7, HELSINKI Puh. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta
Piano, laulu ja kitara. 19, TAMPERE Puh. F-Musiikki Turku, Viilarinkatu 1, TURKU Puh. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. Toimii myös paristoilla! F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. Alkaen 594,90 € F-Musiikki Vantaa, Antaksentie 4, VANTAA Puh. 010 320 7460, f-turku@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi Uudet Yamaha Recording Custom -koivuvirvelit Legendan paluu! RBS1455 (14" × 5,5) ja RBS1480 (14" × 8). 040 501 2745 / Lauri Paloposki• s-posti: lauri.paloposki@riffi.fi F-Musiikki Tampere, Kuninkaank. www.riffi.fi 1/2019 15 Varaukset / lisätiedot: • puh. 449 € DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi DLX-hinta: 444 € QSC CP8 Compact powered Kevyt ja todella monipuolinen 1000 W aktiivikaiutin Tarkasta päivän hinta www.dlxmusic.fi Tammer-Piano ja Soitin Ky, Pinninkatu 26–28 TAMPERE, (03) 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi MESA BOOGIE – MARK V 25W Tule, testaa ja ihastu! -valikoimaa nyt esillä! 1 895 € 5 vuoden takuu (koskee myös jalkakytkintä, putket 6 kk) H&K audio IHME PA:t NYT MEILTÄ Nano 605 FX 995 € Nano 305 FX 696 € Vantaan musiikki, Peltolantie 2, VANTAA 010 439 3730, info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi Guitar World -lehden Gold Award -palkinnon voittaja! NUX B2 Langaton kitaralähetin ja vastaanotin 129 € NUX B3 Lähetin ja vastaanotin muuttavat minkä tahansa mikrofonisi langattomaksi! 179 € Musacorner Oy, Näsilinnankatu 22, TAMPERE 050 365 9509, info@musacorner.fi www.musacorner.fi/prs PRS SE Standard 24 Moderni kitara, joka palvelee yli genrerajojen. 575 € 08-15 Ikimuistoiset Mauranen Näyteikkuna 119.indd 15 29.1.2019 20.05. 010 320 7490, f-tampere@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi UUTUUS! Bohemian Rhapsody -nuottikirja 24 € Hittielokuvan soundtrackin 20 kappaletta nuottikirjana. 010 3207 400, f-vantaa@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi UUTUUS! Casio CDP-S100 Solakka, tyylikäs ja älykäs digitaalipiano! Paino vain 10,5 kg
Viimeinen niitti oli Espoon Kulttuurikeskuksessa 12-vuotiaana koettu keikka, jossa soittivat jazzprogebändi XL rumpalinaan Tomi Salesvuo ja Groove Convention rumpalinaan Sami Kuoppamäki. Lukkarinen rinen KUVA: JYRKI KALLIO J aska Lukkarinen muistaa vieläkin hetken, jolloin päätös rumpaliksi ryhtymisestä syntyi. Tota mä haluun!” Siltä seisomalta pantiin oppilas rumputunneille ja peli oli selvä – ei tule pojasta pianistia vaan rumpali. & T-Bonesin riveistä tunnettu rumputaiteilija Jaska Lukkarinen opettaa, säveltää ja pyörittää omaa levymerkkiä. 16 www.riffi.fi 1/2019 TEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA Jaska – kapuloiden taikuri Muun muassa Ricky-Tick Big Bandin, Dalindèon, Värttinän ja Honey B. 16-19 Jaska Lukkarinen.indd 16 27.1.2019 16.08. Pianotunnilla opettaja erehtyi jostain syystä naputtelemaan sormillaan pöydänkulmaan biittiä: ”Mitä toi on
– Se oli uran kannalta iso, tärkeä juttu. – Meinasin pudota rumpupenkiltä kun hän sitä kysyi, Lukkarinen muistaa. Lukkarisen opintie kulki yksityistunneilta Pop Jazz -konservatorion pedaoppilaaksi ja musiikkiluokalle Ebeliin, sieltä Sibiksen nuorisolinjalle ja lopulta saman talon jazzosastolle. Vauhtia Manhattanilta Tänään Lukkarisella on kolme tärkeää, pitkäikäistä bändiä: Dalindèo, Ricky-Tick Big Band ja tietysti Jaska Lukkarinen Trio. Jouduin maailmalla kiertävään, isoon bändiin, soittamaan itselleni vierasta ja haastavaa musaa. Ja melkein saman tien Värttinä buukattiin säveltämään musiikkia ”Taru sormusten herrasta” -musikaaliin, jota tehtiin Lontoossa A. Kotitalon kellarissa hän kolasi läpi Beatlesin punaista ja sinistä tuplaa, ja 1970-luvun alun Queen oli myös kova. Rahmanin kanssa parin vuoden ajan. Kultahippuja poimimassa Lukkarisen vihkiytyminen rumpujensoiton saloihin tuntuu olleen poikkeuksellisen systemaattista ja opettajajohtoista. – Siinä joutui kasvamaan isoksi aika nopeaksi. Otin tunteja kaikilta, jotka kuulostivat minusta kiinnostavilta, ja joilta uskalsin mennä kysymään. 16-19 Jaska Lukkarinen.indd 17 27.1.2019 16.08. www.riffi.fi 1/2019 17 – Varsinkin Kuoppiksen soitto keikalla kolahti lujaa, niin kuin se on kolahtanut muillekin samoihin aikoihin aloittaneille, Jaska Lukkarinen sanoo. Viiden Värttinä-vuoden jälkeen seurasi pitkä kiinnitys toisella lailla juurevaan kokoonpanoon, Honey B. R. Se oivallus oli Värttinän aikojen parasta antia. Nuori Lukkarinen diggaili varsin poikkeuksellista musaa, ollakseen vasta 1990-luvulla rummunsoiton pariin ryhtynyt. Ja kun ei ollut, Timonen pyysi Lukkarista tilalleen kansainvälistä uraa tekevään Värttinään. Hän opetti pedanttiutta, perusasioita ja rudimentteja, ja välitti esimerkillään intohimoista suhtautumista rumpuihin ja musiikkiin. – Kuoppikselta olen ottanut vain muutaman tunnin, mutta hän on ollut tosi tärkeä esikuva. – Dalindèon kanssa tehtiin joulukuussa isompi proggis We Jazz -festivaaleille, esitettiin Roman Polanskin leffoja säveltäneen Krzysztof Komedan musaa yhdistettynä komeisiin visuGretschin Bop Outfit ’61 ”Starlight sparkle” on Jaska Lukkarisen lempisettejä. – Se on aina kullanarvoista, jos saa tilaisuuden keskustella soittimestaan itseään kokeneemman kanssa! Tomi Parkkonen täytyy mainita ensimmäisenä opettajanani, jota ilman en olisi tässä. Eihän minulla ollut ollut mitään kosketusta kansanmusaan – sitä musaa ei ollut edes olemassa minulle ennen Värttinää. Urakkaa hän kuvaa massiiviseksi, mutta toisaalta jatko-opinnot antavat hyvän syyn harjoitella ja kehittyä edelleen. Lukkarinen kertoo tunkeneensa itsensä musiikinnälkäisenä alaikäisenä kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, joissa oli mahdollista nähdä kotimaisia suosikkirumpaleita livenä. – Minulla on ollut varmaan parikymmentä opettajaa. Lukkarisen virvelihyllyn helmiä 1930–1960-luvuilta, joukossa muun muassa messinkirunkoinen Leedy Reliance, litteä Ludwig Downbeat, valkoinen Slingerland Radio King ja Gretschin Tangerine Sparkle -värinen Progressive Jazz. 20-tuumaisen bassarin ja 13ja 16-tuumaisten tomien rummuston täydentää viisituumainen puuvirveli. Hänessä on samaa kuin Kepa Kettusessa sikäli, että molemmat kohtelivat minua alusta alkaen vertaisenaan, olivat hurjan kannustavia ja osasivat antaa hyviä harjoituksia ja vaatia oikeanlaisia asioita. Opettajien johdolla harjoittelustani tuli ohjattua ja tavoitteellista, ja pystyin soveltamaan kaikkea opittua sitten bändeissä. Isoihin kehiin Lukkarisen breikkaus ammattikehiin tapahtui jo jazzosaston nuorisolinjalla, kun opettaja Marko Timonen kysyi kevätlukukauden päättyessä, oliko oppilaalla tekemistä ajateltuna kesäksi. Lukkarinen oli juuri täyttänyt kaksikymmentä. Niitattu Zildjian K Istanbul ja 16-tuumaiset Avedis-haitsut ovat viisikymmenluvulta. Ei harjoittelulla ole mitään merkitystä, jos ei ole bändiä. – Silloin tajusin ensimmäisen kerran, että rumpustemman täytyy palvella kappaletta, laulua. Timosen ja hänen edeltäjiensä muovaama ”Värttinä-setti” pani myös toden teolla miettimään rummuston roolia, soundeja ja käyttötapoja. – Tuntuu, että olen aina kulkenut muutaman vuosikymmenen ajastani jäljessä, niin silloin kuin nytkin, Lukkarinen hymähtää. & T-Bonesiin, jonka kanssa tuli tehtyä keikka poikineen ja useampi albumikin. Siinä hän toljotti sitten setin vieressä tarkkailemassa, että ”mitä tuossa tapahtuu?” – Jazz-puolelta Sibiksen professori Jukkis Uotila on myös tärkeä hahmo, muistuttaa Lukkarinen ja paljastaa tekevänsä kaiken kiireensä ohessa parhaillaan jatkotutkintoa SibeliusAkatemiaan
Hänen kehittämänsä sanavarasto, ”rumpukieli”, on hyvin kiinnostavaa. Mutta. Jazzmusiikissa on aika ennen Jonesia ja aika Jonesin jälkeen. Bändin perustamiseen liittyi halu kokeilla siipiään jazzmuusikkona, säveltäjänä ja liiderinä. Dalindèossahan soittaa samaa porukkaa kuin RickyTickissä, molemmat bändit ovat pianisti Valtteri Pöyhösen liidaamia. – Olen yrittänyt kulkea kohti sitä, että löytää oman persoonan kautta sen, minkälainen olen rumpalina. Jokapaikanhöyläämisen sijaan Lukkarinen on halunnut uppoutua instrumenttiinsa. Täysillä soittaminen on vain yksi taso, ja kokonaisuus hengittää vasta kun monet eri tasot risteilevät. – Olen tehnyt paljon työtä soittoteknisten ja erityisesti käsiteknisten asioiden parissa, ja nyt minulla käy sen takia opissa paljon tyyppejä – ammattisoittajia, kollegoita. Sen seuraan sopivat niin ikään uudet mutta soundiltaan vanhahtavat K Custom Special Dry -symbaalit. Tasolta toiselle Lukkarinen kertoo hakeneensa, etsineensä ja ehkä löytäneensäkin oman tyylinsä ja soundinsa. Steve Gaddissa vetoaa hillitty tyylikkyys, se miten kärsivällisesti hän pystyy soittamaan. Siellä joutui joka viikko kirjoittamaan uutta musaa ja esittämään sitä. Olennaista etsimässä Pysähdymme pohtimaan ”käyttörumpalin” ja ”rumputaiteilijan” käsitteitä. Vapautuneimmin Lukkarisen musiikillinen minuus pääsee esiin omassa Jaska Lukkarinen Triossa, joka on julkaissut kymmenvuotiaan olemassa olonsa aikana kolme albumia. 18-tuumainen uusi mahonkinen pikkusetti on kotimaista Kumua. Minulle tuo ”ATK” on aina muodostanut pienen ongelman. Lukkarisen mielestä iso soundi ja intensiteetti syntyy siitä, että soittaa dynaamisesti. Siihen suuntaan olen päässytkin: siihen liittyy avoimuus, kuuntelevuus, ja samalla soitossa on energinen ja tarvittaessa aggressiivinenkin sävy. Lukkarinen kertoo säveltävänsä pianolla ja käyttävänsä nuotintamiseen Sibelius-ohjelmaa. Olin 16-19 Jaska Lukkarinen.indd 18 27.1.2019 16.08. Rumpujensoitosta oli tulossa minulle leipätyö, enkä halunnut siitä ainoastaan semmoista. Arvostan kyllä kovasti freelance-työtä ja kaipaan sen vaatimaa monipuolisuutta ja mukanaan tuomia erilaisia tilanteita, mutta tämä on ollut minulle hyvä ratkaisu. Päätin, että jos jatkan rumpujensoittoa on jokaisella nuotilla oltava itselleni musiikillinen merkitys. Ne asiat alkoivat kiinnostaa hurjasti heti, kun huomasin kuinka paljon käsien fyysisesti järkevä käyttö helpottaa soittoani ja edesauttaa musikaalista ilmaisua. – Lähdin opiskelemaan New Yorkiin vuonna 2006, kun tuli huutava tarve päästä pois Suomesta ja näistä kuvioista. Kuudenneksi nostaisin big band -puolelta Mel Lewisin, joka on tyylikkyydessään ja svengaavuudessaan sen lajin soittaja, jota olen kuunnellut paljon. Lukkarinen on osaltaan vienyt Manhattan School of Musicissa saamiaan John Rileyn oppeja eteenpäin. – Nopeammin tekisin varmaan käsin. – Mutta ei se lopputulos tietenkään synny pelkästään raajoilla vaan tarvitaan myös korvia, päätä sekä musiikin tuntemusta ja kuuntelua. Manhattanin fiiliksistä syntyi Suomeen palattua oma bändi saksofonisti Jussi Kannasteen ja basisti Antti Lötjösen kanssa. Lukkarinen kiteyttää, että rummut ovat instrumentti, josta ei saa ääntä ilman fyysistä liikettä, ja mitä paremmin ymmärretään, miten soitto voidaan fyysisesti toteuttaa sitä paremmat mahdollisuudet on päästä haluttuun lopputulokseen. – Se kaikki liittyy amerikkalaiseen jazzperinteeseen, Riley on saanut oman oppinsa suoraan Joe Morellolta. Nykypäivän jazzrumpaleista Brian Blade on hyvin sävykäs ja mielenkiintoinen, hän pystyy mielenkiintoisella tavalla välittämään musiikillista energiaa – ja on tehnyt myös paljon hyviä poplevysessioita omalla tavallaan, omalla soundillaan. – Siivosin itseni tarkoituksella etäälle freelance-kuviosta. Viime ajat Lukkarinen on halunnut profiloitua tekemään mieluummin itsensä näköistä taidetta kuin olemaan jonkun toisen käytettävissä. Philly Joe Jones on pioneeri, jota kukaan jazzrumpali ei voi sivuuttaa. Ajattelin, että tämä ei voi jatkua näin – liika työnteko söi mahdollisuudet kehittyä soittajana. Lukkarisen kuusi kovaa Ringo Starrista lähtien tietyt samat soittajaesikuvat ovat pysyneet matkassani koko soittohistorian alusta asti. 18 www.riffi.fi 1/2019 siihen asti aikamoinen ”käyttörumpali”, tein hirveät määrän keikkaa ihan tangokuningatarja viihdetuurauksiin asti. aaleihin. Tony Williamsissa puhuttelee yksinkertaisesti se, kuinka voimakas rumpali hän on, ja miten hän on kehittänyt jazz-rummunsoittoa eteenpäin. Nykissä pääsin John Rileyn mahtavaan oppiin
Vintage-rumpuihin puolestaan pakkautuu tuhtia lämpöä, ja ne reagoivat uskollisesti hiljaiseen ja lujaan soittoon. – Esimerkiksi kaikki nämä minun vanhat Gretschini ovat jumalattoman hyvin tehtyjä, Lukkarinen esittelee. www.riffi.fi 1/2019 19 Omalla kaistalla Jaska Lukkarisella on nurkat täynnä vanhoja amerikkalaisrumpuja, pääasiassa Gretschiä. Jos ei materiaaleissa niin ainakin sen työstössä, jossa kuulemma näkyy ylpeän käsityöläisyyden leima. – Pitää pystyä soittamaan hyvinkin yksinkertaisesti, hillitysti ja hiljaa – mutta tarvittaessa taas lujaa ja tiheämmin. Sieltä saattaa tulla kaikenlaista omituista, mikä voi kuulostaa livenä karultakin. – Mieluummin ripustan tomien päälle akustista roinaa kuin pädejä. Mamba Assefa on ollut tässä projektissa mikrotukihenkilöni, jolle olen aika monta kertaa joutunut soittamaan ja kysymään, että mistä mikäkin ”Spedessä” löytyy! u 16-19 Jaska Lukkarinen.indd 19 27.1.2019 16.08. Tästä johtuen moderni ja siisti, perushyvä ”nollakelin rumpusetti” ei anna Lukkariselle mitään fiiliksiä. Uusissa K Custom -sarjan Special Dry -symbaaleissa viehättää tumma ja kuiva, pakastakin vedettynä sopivan vanhahtava soundi. Lisäksi aika sinänsä tekee Lukkarisen mielestä rummuille ja varsinkin symbaaleille pelkkää hyvää. – Niin rummut kuin symbaalitkin pitää ”soittaa auki”. Ricky-Tickinkin uusin levy on tuotettu omakustanteena Lukkarisen merkillä. – Esimerkiksi Ricky-Tick on ollut hieno oppimiskokemus siinä, kuinka Ruisrockin tai Pori Jazzin päälavalla bändi voi soittaa yhtenä isona akustisena yksikkönä niin, että periaatteessa miksaajan ei tarvitse tehdä muuta kuin avata liu’ut. Ja sitten välillä taas osaa tulla sieltä ison bändin takaa vähän silmillekin. – Keikoilla levyjä menee kaupaksi ihan hyvin. Metalli ja puu elävät, ja ajan mittaan symbaaleista häviää turhaa kolinaa ja kolhoutta. Lukkarisen mielestä hyvällä maulla käytettynä konehomma ei ole soittoa rajoittava vaan rikastava juttu – vaikka se ei varsinaisesti hänen juttunsa olekaan. Keikoilla toteutamme sähkösoundit perkussionisti Sami Koskelan kanssa kahdestaan, ilman mitään hd-raitoja. Nyt siihen ei ole enää mielenkiintoa eikä tarvettakaan, kun settejä on ”aika monta”. – On kai myönnettävä, että yleisellä tasolla albumin funktio ja arvo tässä ajassa on kadonnut, mutta tällaisena ”kalkkiksena” haluaisin ajatella, että sillä on edelleen väliä missä järjestyksessä biisit ovat. Eikä minulla paljon muita peltejä olekaan kuin rideja, Lukkarinen hymähtää. Jos vain onnistuu pitämään tuotantokustannukset järkevinä, niin suoramyynnillä on mahdollista saada albumista omansa pois. Miehen symbaalit ovat uutta ja vanhaa Zildjiania, pääasiassa K-sarjaa. Aikoinaan Lukkarinen jaksoi väännellä settiensä vireitä ja vaihtaa kalvoja. Tuottajana Lukkarista kiinnostaa selvittää, onko striimauksesta oikeasti mahdollista saada minkäänlaista tulovirtaa. Dalindèolle on pyhitetty toinen 20-tuumaisella bassarilla varustettu Gretschin Name Band Outfit -kattaus vuodelta 1964. – Gretschin Bop Outfit on tämänhetkinen settini bigbandeissa, mikä kattaa niin Ricky-Tickin kuin UMO:nkin, jossa käyn tuuraamassa Markus Ketolaa. Eli silloin on oikeasti väliä, miten niitä rumpuja soittaa. Levyä liveksi Lukkarinen perusti aikoinaan oman Jaskaa-levymerkkinsä silkasta kokeilunhalusta. – Auton pitää olla luotettava, rumpusetin ei. – Ehkä se on vastareaktio, joka kertoo siitä, että albumiformaatti nostaa uudestaan päätään, Lukkarinen toivoo. Täällä vanhat amerikkalaisrumpujen raadot saavat uudet viisteet, pinnat ja elämän. Samilla on kioskissaan Korgin Handsonic, ja minulla Rolandin SPD-SX sekä bassarin vieressä pedaalitriggeri. Lukkarisen mukaan jazzpuolella levyjä yhä tehdään ja ostetaankin, eikä fyysisen äänitteen muoto ole vielä häviämässä. Vanhoissa rummuissa Lukkarista viehättää myös yllätyksellisyys. Eniten viritystarvetta aiheuttaa tila, ja se onko rumpujen kaverina kontravai sähköbasso – ei musiikin laji sinänsä. On muuten yllättävän tärkeää big band -kuvioissakin, että rumpali osaa soittaa myös hiljaa. Rumpalin pitää hakea vireensä kaistalle, jossa se ei törmää muiden soittoon. – Se on Valtterin hengentuotetta, jota rakensi levylle käytännössä Minna Koivisto. Ricky-Tickin uusimman levyn komppimaailma taitaa muuten olla varsin koneellinen. Lukkarisen omakotitalon kellariin treenihuoneen kylkeen on noussut verstas konejyrsimineen ja puuntyöstökaluineen. Vinyylikin tuntuu tekevän vahvaa paluuta. Lukkarisen mielestä ihmiset eivät hamua niitä pelkän historian ja kilometrien kantaman tähtipölyn vuoksi, vaan niissä olisi havaittavissa oikeasti jotain laadullista hyvää. Työstettäviä rumpuja Lukkarinen löytää nettipalstoilta ja niitä tarttuu matkaan myös Chicagon jokakeväisiltä Drum Show -messuilta, jotka keskittyvät vuosikertarumpujen esittelyyn. Virveleissä valikoima laajenee Ludwigin suuntaan, ja kokoelman aarteena komeilee Slingerlandin ylistetty Radio King 1930-luvulta. Kuuntelemme molemmat klikkiä ja soitamme livenä kaikki konesoundit, olivat ne sitten yksittäisiä sampleja tai tahdin parin luuppeja. – Rummuissani on yleensä korkeahko ja sopivan lyhyesti soiva jazzvire, musasta riippumatta. – Ajattelen, että rumpalina tärkein soittimeni on ride-symbaali. Tähtipölyn tuoksua Pysähdymme miettimään, mistä vanhojen amerikkalaisrumpujen arvostus mahtaa kummuta. Monessa mukana oleva rumpali pääsee vähemmällä, kun kullakin setillä on oma käyttönsä, ja tarkoituksenmukainen kalvotus ja vire. Rummuston ei tarvitse olla ongelmaton – se saa yllättää soittajansa, ja silloin joutuu hakemaan, opettelemaan uutta. Nykyrummuissa Lukkarinen luottaa Kumuun, eikä niiden valmistaja Pekka Helanen ole Lukkariselle pelkkä soitintoimittaja vaan myös oppi-isä rumpukorjailussa, jota mies on alkanut harrastaa enenevässä määrin. – Pidän siitä, että soitin ei ole täysin kontrollissa
Pellinen on esiintynyt erilaisissa tilaisuuksissa monenlaisten ryhmien kanssa sekä Suomessa että ulkomailla. Vanhempana on aikataulusyistä kuitenkin joutunut sanomaan joillekin keikkatarjouksille ei. Kontran mikitys hoituu David Gagen The Realist tai The Realist Lifeline -piezomikrofoneilla. • Opiskellut sävellystä ja sovitusta Stadia AMK:ssa (nyk. Bassot ja niiden ulosannit Kontrabassoina Pellinen käyttää saksalaista Otto Rubneria ja tsekkiläistä Cremonaa. Esiintymiskokemusta on suurilta jazzfestivaaleilta ja pienemmiltä klubeilta muun muassa Pohjoismaista, Saksasta, Itävallasta, Espanjasta, Hollannista, Kosovosta, Meksikosta ja Venäjältä. Johtaa Ostrobothnian Jazz Orchestra big bandia (OJO) sekä toimii kapellimestarina Kokkolan kaupunginteatterissa teat teriesityksissä. 1983) on säveltäjä, sovittaja, basisti ja pedagogi, joka työskentelee lehtorina ja rytmimusiikin linjanjohtajana Keski-Pohjanmaan konservatoriossa. Hän säveltää ja sovittaa, soittaa bassoa, toimii kapellimestarina, sekä opettaa musiikin ammattiopiskelijoita konservatoriolla. Tuohon aikaan Suomessa ei ollut paljon vastaavanlaista koulutusta tarjolla. • Säveltänyt ja sovittanut musiikkia mm. – 1993 menin Alf Myllärin luotsaamaan Kokkolan Rokkikouluun, jossa sain laadukasta basson, bändisoiton ja rytmimusiikin opetusta. Nuorena oli suuri halu soittaa kaikki mahdolliset keikat, oli tyyli mikä tahansa. – Aguilarin Tone Hammer -vahvistin on pienikokoinen, mutta tehokas ja hyväsoundinen. Kontrabasson vahvistaminen on kompromissin hakemista tilan ja bändin tarpeiden suhteen. Stadia Big Bandin kanssa Imatra Big Band Festivaalin big band -kilpailun voitto 2006. MIKKO PELLINEN (s. Stadiaan pääsyn jälkeen jatkoin siellä Hannun oppilaana. Nokia Young Talent -stipendi 2007. Kaikki soittokokemus on arvokasta, mutta erityisesti yleisön edessä soittaminen on kehittävää, sanoo Pellinen. 20-23 Mikko Pellinen.indd 20 27.1.2019 16.10. • Pääinstrumentit ovat kontraja sähköbasso. Se TEKSTI: TONI HONKALA KUVAT: ULLA NIKULA JA OTTO VIRTANEN (Finnvox-studiolla) Mikko PELLINEN – säveltää, sovittaa, bassottaa Mikko Pellinen on monitoiminen musiikin ammattilainen. • Herd-trion kanssa voitti EBU:n eurooppalaisen jazzkilpailun, ja tuli toiseksi Young Nordic Jazz Comets -kisoissa 2009. Barefacedin Super Midget -kaiutin on uusi tuttavuus, mutta olen pitänyt siitä kovasti. – Kun tarvitaan vahvistusta, mulla on käytössä Headway EDB-1 esivahvistin, Aguilar Tone Hammer 500 -vahvistin ja Barefaced Super Midget -kaiutin. Esiintyminen Maratone Quintetin kanssa kansainvälisessä Getxo jazzkilpailun finaalissa Espanjassa 2010. Kävi klassisesti: kaveri pyysi mukaan bändiin, jossa muut soittimet oli jo varattu. Aili Ikoselle, Herd-triolle, Mikko Pellinen Mini Big Bandille sekä teatteriesityksiin. Hankin oman kontran vasta muutettuani Helsinkiin ammattiopintojen vuoksi. Tässä yhdistelmässä Headwayn esivahvistin on Pelliselle tärkeässä roolissa. Hannun lisäksi mulla on ollut myös muita bassonsoitonopettajia. Rokkikoulun toiminta oli tavoitteellista ja systemaattista, ja siellä tehtiin opintoja Oulunkylän pop-/jazzkonservatorion tutkintovaatimusten mukaan. – Nykyään omaa harjoitteluaikaa pitää jakaa sähköja kontrabasson välillä. – Kontrabassoa aloin soittaa noin 15–16-vuotiaana satunnaisilla lainabassoilla. Treeniaikaa molemmille soittimille on kuitenkin kaiken muun arjen ja työn ohessa vaikea löytää. 20 www.riffi.fi 1/2019 M uusikon uran Pellinen aloitti 10-vuotiaana sähköbassolla. Lisäksi käytössä on usein DPA 4099 -mikki, josta signaali ajetaan suoraan FOH-miksaajalle. Jazzbasistina Pelliselle kontrabassoissa on soundillisesti oleellista voimakas ja napakan attackin pizzicato, sekä hyvä soundi myös vahvistettuna. Metropolia AMK) sekä Sibelius-Akatemiassa, josta valmistui 2011 pääaineena jazzsävellys. Joitain keikkoja on tullut vain sen takia, että soitan molempia. Helsinkiin muutettuaan Pellinen keikkaili aktiivisesti monenlaisissa erityylistä musaa esittävissä soittoprojekteissa. Jo ennen muuttoa kävin Helsingissä yksityistunneilla Hannu Rantasella: aamulla matkustin junalla Kokkolasta Helsingin Malmille, ja palasin samana iltana takaisin. Usein on tarve myös hyvälle ekvalisaattorille, jossa on notch-filtteri