KAUKOPARTIOIDEN ERÄNKÄVIJÄT · KODAT · RINNE-EVÄÄT · ALPPIEN JÄÄMIES
MARRASKUU 9/2011 · 8
R E T K EILY · M AT K A IL U · VA R US T EE T
JÄÄTIKKÖRETKELLÄ
Norjassa Tiveden
SELVIYTYJIEN SEUTU
Vaellusteltat
HURJASSA MYRSKYTESTISSÄ
SALLASSA POTKULAUDALLA
KYTÄJÄ KORPI KAUPUNGISSA
TUNTURIRETKI KARULLE ERÄKÄMPÄLLE
Actives Cool, Actives Regular, Actives Merino ja Actives Warm -tuotevalikoimissa on mm. Merinovillan tuottamisessa ei ole käytetty mulesing-menetelmää. SISÄPUOLELLA ON MERKITYSTÄ
Aluskerros on lähimpänä ihoa ja muodostaa tehokkaan kerrospukeutumisen perustan. Syksyllä Haglöfs esittelee uuden aluskerrossarjan, jonka tuotteet on tehty kierrätetystä polyesteristä, merinovillasta tai niiden yhdistelmästä. boksereita ja pitkähihaisia paitoja, jotka on suunniteltu toimimaan hyvin yhdessä kehon ja muun vaatetuksen kanssa säästä riippumatta.
Lisätietoja on saatavana jälleenmyyjiltämme ja osoitteessa www.haglofs.fi.
Pitää lämpöä sekä siirtää kosteutta hyvin. Saatavana sekä pitkillä että 3/4-lahkeilla.
AC TIV E S Q RE G U LA R R O UN DN EC K
Monipuolinen polyesteristä valmistettu aluspusero, jonka paneelirakenne on ihanteellinen lämmön- ja kosteudenhallintaan. Saatavana sekä pyöreällä kauluksella että korkealla kauluksella ja vetoketjulla. Saatavana sekä pitkillä että 3/4-lahkeilla.
AC T IV E S MERI NO L ONG J OH N AC T IV E S ME RINO Z IP TOP
Hienosta merinovillasta tehty aluskerros pitää lämmön kosteanakin. Saatavana sekä pyöreällä kauluksella että korkealla kauluksella ja vetoketjulla.
AC T IV E S Q WARM ZIP TOP
Tämä aluskerros on valmistettu merinovillasta ja polyesteristä, jotka yhdessä muodostavat erinomaisen suojan kylmiä olosuhteita vastaan. WWW.HAG LOFS .FI
AC TIV E S Q WA R M L O N G J O HN
Tämä aluskerros on valmistettu merinovillasta ja polyesteristä, jotka yhdessä muodostavat erinomaisen suojan kylmiä olosuhteita vastaan. Hienosta merinovillasta tehty aluskerros pitää lämmön kosteanakin. Pitää lämpöä sekä siirtää kosteutta hyvin.
O UTUT ST AN DINOUTDOOR EQUIPMEN T T O ST A NDIN G G OUTDOOR EQUIP MEN
77 V UODE S TA 19 SKIMBA AJA E T TAVA E N S I N ASK JONKUN ON L
AA SK@ MB O MEDIA.F TILJAPALVELUIOUTDOARAJA!I A
TILA 4 733 0022 TAI NUMEROSTA 04
TÄSSÄ NUMEROSSA
8 10
Pääkirjoitus Taukopaikka
marraskuu 1928
20 23
Uutiset Repussa Tarvikkeita telttavaellukseen 24 Retkeilijä Hannu Laitala 26 Tapahtumassa 27 Oma retki
kuvat Poppis Suomela
29 30
Pikatesti Savua ilman tulta Uutuudet 32 Testissä Vaellusteltat kesään ja talveen n 46 Eräaskareita Grilliritilä 48 Varustekatsaus Kodat
kuva Joppe Ranta
retkellä 5388
54 62
Potkien savotalta seuraavalle Rospuuton retriitti 68 Maailman laidalla 72 Selviytymisen seutukunta 78 Aktiivinen laakso 82 Kytäjä korpi kaupungin kupeessa 86 Eväät Rinteeseen ja rinteen juurelle
lopuksi 89
89
Jokamiehen oikeus
kuva Joppe Ranta
52 52 varusteet 2952
aluksi 810
kuva Antti Kurola
Poikkeuksen tekevät hintavaa teknistä kehitystyötä vaatineet tuotteet, joita myydään samalla mallinimellä vuosikausia. Tyypillisesti ketju etenee siten, että brändi esittelee uutuustuotteen maahantuojille, joiden on myytävä idea jälleenmyyjille. tyy, Pitkällä aikavälillä verkko-ostaminen varmasti yleistyy, liset kun kansainvälisen kaupan rajoitteita puretaan. Varastot ovat lähes olemattomia, sillä kaikki tuotteet halutaan suoraan kauppojen hyllyille. Kun tuotetta on ennakkojen mukaisesti valmistettu, ei lisätilauksia niin vain tehdä. Samaa mallistoa ei ehkä teetetä uutta erää, ja seuraavan vuoden mallit ovatkin jo aivan erilaisia. Valitsemme tuotteita niiden ominaisuuksien tai ajankohtaisuuden vuoksi vailla tarkkaa tietoa tuotemerkkien jälleenmyyjäverkostoista. Silti maahantuojakin tietää vain paljonko tuotetta on myyty eri jälleenmyyjille. Jos oikean kokoinen takki on päässyt loppumaan, ei sellaista saa välttämättä hankittua mistään. Yhdysvalloissa kohua on herättänyt tavaratalojätti än Searsin verkkokauppa, jossa voi luulla selaavansa heidän valikoimiaan, vaikka osa tuotteista onkin kolmansien osapuolien kauppaamia. Jos mieltymykset ovat tarkkoja, voi tiedossa olla pitkä soittokierros. Paikalliset akkaiden kaupat menestyvät vain rakentamalla valikoimansa asiakkaiden ikallisen toiveita kuunnellen. ita Tällaiset pienet verkkopuodit saattavat ostaa tuotteita ensin suurilta jälleenupataan myyjiltä alennushintaan, minkä jälkeen sama tuote kaupataan ilman takuuta n moninkertaisella hinnalla tunnetumman verkkokaupan välityksellä hdollija tämän mainetta hyödyntäen. Vaikka keinottelun mahdollipapaisuus ymmärretään, Sears kertoo vain tarjoavansa kauppapaikan ostajien ja myyjien kohtaamiselle. Myymäläkohtaiset varastosaldot selviävät soittamalla kyseiselle kauppiaalle. Meiltä asiakkailta se edellyttää paikallisen kallaan myymälän tukemista. Tuotemerkkien omat kaupat ovat luotettavia, mutta aina asiakas ei tiedä keneltä on ostamassa. Verkko-ostosten lomassa on paikallaan tarkistaa, löytyisikö sama tuote lähikaupastakin. Harvalla on omia tehtaita valmistamisesta huolehtivat alihankkijat. PÄÄKIRJOITUS
MIKKO
HIETA
Mistä näitä saa?
aamme usein lukijapalautetta, jossa tiedustellaan, mistä lehdessä esitellyn tuotteen voisi ostaa. kkokaupan Joskus haluttu tuote löytyy onnekkaasti jonkun verkkokaupan valikoimasta, mutta ostajan uotettavia, on oltava tarkkana. Ilman riittäviä ennakkotilauksia tuote ei välttämättä pääse markkinoille lainkaan. korvaamatonta apua tuotteiden käyttöön ja huoltamiseen.
S
Aina asiakas ei tiedä keneltä on ostamassa.
Mikko Hieta mikko.hieta@retkilehti.fi
8
RETKI marraskuu 2011
kuva Mikaela Löfroth. Lähellä takuukornnalta jaukset on helppo hoitaa, ja asiantuntevalta henkilökunnalta saa een. Ostopaikoista saa tietoa maahantuojilta, joiden yhteystiedot mainitsemme. Vastaus ei ole helppo. Monet ylikansallisista ulkoiluvaate- ja varusteyhtiöistä keskittyvät lähinnä brändin ja logistiikan hallintaan
Silloin vielä kuvittelin, että keski-ikäisenä olen liian vanha vaihtamaan uraa täydellisesti, saati sitten tekemään työtä rakastamani urheilun, ulkoilun ja matkailun parissa. Carina Räihä carina@retkilehti.fi
"O
Onneksi olin väärässä.
kuva Mikko Nikkinen
10
RETKI marraskuu 2011. Kaikkea sitä mitä olin halunnut, mutta vain villeimmissä unelmissani. Mahdottomastakin tuli mahdollista, koska halusin sitä täydestä sydämestäni ja uskalsin uskoa elämän kantavan. Kahdessa vuodessa pankkiirista kuoriutui ensin vuorikiipeilijä, sitten kirjailija, luennoitsija, vuorivaellusopas ja valmentaja. Lähes kolme vuotta sitten päätin vaihtaa hyvän aseman ja taloudellisen turvan elämään niiden asioiden parissa, joista aidosti nautin. Vastaukseni heille on, että niinhän sinä voit. Yllättäen päätökseni ei olekaan tuntunut niin järjettömältä, ja kysymys minun hulluudestani on vaihtunut huokaisuun, että kunpa minäkin voisin. Tyhjän päältä löytyikin yllättävän paljon sisältöä. Saan usein postia ihmisiltä, jotka kertovat unelmoivansa elämänmuutoksesta ja toivovat rohkeutta elää mielekästä, itsensä näköistä elämää. Onneksi olin väärässä. Mottoni on, että kaikki on mahdollista, jos sitä haluaa riittävästi. Päätin rohkeasti toteuttaa kaikkein kaukaisimmankin unelmani ja kiivetä Everestille. Jokaisen pitämäni luennon jälkeen luokseni tulee ihmisiä kertomaan vastaavanlaisista haaveista tai jo toteuttamistaan rohkeista ratkaisuista. TAUKOPAIKKA
CARINA
RÄIHÄ
Hyppy tyhjyyteen
oksä ihan hullu?" Näin kuului erään elämänmuutoksestani kertoneen artikkelin otsikko ja kysymys, jonka sain kuulla jätettyäni vapaaehtoisesti urani ja hypättyäni niin sanotusti tyhjän päälle. Aloitin uuden elämäni periaatteella, että haluan päivieni kuluvan asioiden parissa, joista aidosti nautin tai pidän tärkeänä
Housuissa korkea vyötärö ja poolossa vetoketjukaulus.
249,-
49,90 Halti Atom
Lämmin ja hyvin kosteutta siirtävä välikerrospaita kuoritakin alle, useita värejä!
Haglöfs Belay Down Hood d
Superlämmin untuvatakki taukotakiksi tai muuten vain kovaan pakkaseen!
Helly Hansen Zeta 2l
Vedenpitävä kuoritakki, jossa irroitettava Primaloft-täytteinen sisätakki. 9-17 · 0103 970 490
P Puhelun hinta 8,28 snt/puh + 17,04 snt/min.. Sen sisältö elää ja laajenee syksyn uutuuksien myötä koko ajan. Erinomainen pito ylämäkeen ja hallittu liuku alamäessä.
IRROITIT JUURI UUDEN TALVIESITTEEMME!
Tässä ilmoituksessamme ja uudessa talviesitteessämme on vain pieni otos verkkokauppamme valikoimasta. Ne tarjoavat hyvät pitoominaisuudet lähes kaikissa lumiolosuhteissa.
89,69,-
149,-
75,349,Devold Expedition
Erittäin lämmin alusasu merinovillasta. Hyödynnä viimeisimmät uutuudet, tarjoukset ja ideat suoraan verkosta www.ScandinavianOutdoorStore.com
Fjällräven Greenland Parka
Klassikko vuodelta 1972! Reisipituinen naisten G-1000takki kevyellä toppauksella, useita värejä.
Uutuus
!
299,-
269,-
Ludhags
Laadukkaat retkiluistimet Multi Nordic dic
Atlas 830 129,Tukeva alumiinirunkoinen lumikenkä. Kantavuus 68113 kg käyttäjälle.
159,-
Icebug Speed BUGrip
Nastoitettu vedenpitävä kävelykenkä miehille ja naisille.
Karhu Centra 169,- / Centra Lady Optigrip
Voiteluvapaat Optigrip -pitopohjasukset ovat helppo vaihtoehto perinteiseen hiihtoon. Avoinna 24h
TASOISSA LUONNON KANSSA Scandinavian Outdoor Store
ScandinavianOutdoorStore.com
Altai Skis HOK + X-Trace -side
Altai yhdistää suksen ja lumikengän parhaat ominaisuudet. Kumpaakin takkia voi käyttää erikseen ja yhdistämällä ne saat lämpimän talvitakin!
Käytä hyväksesi koko valikoima netissä:
www.ScandinavianOutdoorStore.com
Puhelinpalvelu ark
etsimessä
kaukopartio
teksti Joppe Ranta
Puuro maistuu aamutuimaan hyvältä. Kaukopartiomiehet olivat fyysisesti kovakuntoisia, mutta usein myös kotoisin rajaseudulta ja vanhastaan tottuneita erämaassa liikkujia. Vanhat sotaromaanit ovat kertoneet näistä rintamalinjojen takana seikkailleista sotilaista kymmeniä ellei satoja tarinoita. Liikkuminen oli pyrittävä pitämään salassa, ettei vihollinen olisi ryhtynyt ahdistelemaan. Pääasiassa kaukopartiomiesten oli tultava toimeen omillaan. Laskuvarjojääkärikilta perustettiin vuonna 1964 Laskuvarjojääkärikoulun käyneiden miesten ja koulun eli LJK:n yhdyssiteeksi. Jossittelua ei suvaita, koska niin moni on kaatunut. Luutnantti Penttilän kaukopartio suuntasi Rukajärveltä itään 21.9.5.10.1942.
Eräperinteitä kaukopartiosta
SODANAIKAISET KAUKOPARTIOMIEHET OLIVAT OMAN AIKANSA SANKAREITA MUTTA MYÖS TAITAVIA ERÄNKÄVIJÖITÄ. Vihollisen selustassa hääräilevä sotilas joutui elämään pitkiä aikoja myös erämaan armoilla. Tämän lisäksi kuljetettiin elämiseen ja toimeentuloon tarvittavat varusteet. Näin antoivat useat henkilöt ymmärtää, kun heiltä kysyttiin kaukopartiomiesten ja nykyisten vaeltajien mahdollisista yhteyksistä. Puolustusvoimien komentaja puolestaan vahvisti vuonna 1980 viime sotien aikaisen Päämajan tiedustelupataljoona ErP 4:n Laskuvarjojääkärikoulun perinnejoukko-osastoksi. "Vanhojen kaukopartiomiesten aikanaan suorittaman tärkeän työn ja perinteen vaaliminen on Laskuvarjojääkärikillan kunniatehtävä", Vermas vakuuttaa.
12
RETKI marraskuu 2011
kuva V. "Laskuvarjojääkäreiden osalta asia on melkoisen simppeli, sillä kilta on mahdollistanut jäsenistölleen Laskuvarjojääkärikoulussa opitun reippaan toimintatavan jatkamisen ja oikean sissihengen säilyttämisen", hän vastaa. Hollming/SA-kuva. Sotilaat kuljettivat mukanaan varusteita, joita he tarvitsivat puolustautumiseensa. Linjojen takana oli pystyttävä elämään kurjissakin olosuhteissa, jos kelit eivät suosineet tai leiripaikka täytyi turvallisuuden takia valita vähemmän viihtyisäksi.
K
Kaukopartiomies erävaeltajan esikuvana
Moniin sotien aikaisiin asioihin suhtaudutaan pyhinä. JÄTTIVÄTKÖ HE ISÄNMAAN ASIALLA OLLESSAAN JOTAIN MYÖS NYKYRETKEILIJÄLLE MUUTAKIN KUIN VAPAUDEN VAELTAA?
aukopartiomies kalskahtaa upealta. Mikko Vermas koordinoi Laskuvarjojääkärikillan erätoimintaa. Myös partiomatkoihin kuuluvan tuhoamistehtävän vaatimat räjähdystarvikkeet oli mahdollisesti kannettava mukana. Jo sodan aikana kaukopartioista pidettiin matalaa profiilia, mutta heti sotien jälkeen niistä oli lähes kiellettyä puhua. Mutta jos suodatetaan itse sota pois ja unohdetaan, että kaukopartiot eivät olleet vapaaehtoisesti vaellusreissuillaan, voidaanko silloin puhua yhtäläisyyksistä. "Ei voi puhua eräretkeilystä, kun oli sodan kauheudet ja kuolema koko ajan läsnä", moni sanoi
"Jos miettii laskuvarjojääkäreitä retkeilijöinä, niin kyllä retkeily- ja selviytymistaidot luonnossa ovat melkoisen korkealla tasolla." Tästä on Vermaksen mielestä seurauksena korkea toimintakyky vaikeissakin olosuhteissa. Hawun voi pystyttää umpi-
RETKI marraskuu 2011
13
kuva Jukka Kantokoski
kuva Joppe Ranta. Kaukopartiolaisen varustuksen kolme k-kirjainta: konepistooli, kompassi ja Koskenlaskijajuusto.
Kaukopartioista pidettiin matalaa profiilia.
Hänen mukaansa osa killan tekemää työtä ja veteraaniperinteen vaalimista on myös erätaitojen harjoittaminen. Ylirisku on itse kehitellyt kohta kahdenkymmenen vuoden ajan Hawu-nimistä telttamajoitetta, joka soveltuisi esimerkiksi liikkuville sisseille mutta myös piilotukikohdaksi. "Lähtökohdat olivat kuitenkin hyvin erilaiset, joten yhdistävänä tekijänä voisi lähinnä pitää luonnossa liikkumista ja suunnistamista." Kantokosken mukaan pitkät siirtymät ja viikkojen reissut ovat enää harvojen vaeltajien tavoite. Jukka Kantokoski on mukana reserviläisten toiminnassa ja käy sen puitteissa jotoksilla ja muissa erilaisissa kilpailuissa. Pasi Ylirisku ei aluksi näe mitään yhteneväisyyksiä. "Kaukopartiomiehet taivalsivat tai heidät kuljetettiin linjojen taakse, jossa heidän toiminnalleen oli asetettu aina selkeä tehtävä, kun taas nykyvaeltajien tehtävät ja tavoitteet ovat hyvin erilaisia." Usein kaukopar-
Jukka Kantokoski on istahtanut partiohiihdon lomassa pakkauksen päälle huilaamaan.
tiomiehet odottivat myös linjojen siirtyvän heidän taakseen, eli he eivät liikkuneet vaan odottivat paikallaan sopivassa piilossa. Myös hänen mielestään kaukopartiomiehillä ja nykyvaeltajilla on paljon yhteistä
Tätä taustaa vasten Pasi Ylirisku on osaltaan viemässä kaukopartiomiesten perinteitä eteenpäin, sillä Hawun on tarkoitus olla helposti liikuteltava kamiinamajoite. "Heidän luontosuhteensa oli koko elämän mittainen käytännönkoulu, missä punnittiin toimivat ja toimimattomat välineet sekä toimintatavat arkipäiväisessä elämässä." Yliriskun mukaan miehet joutuivat pärjäämään kaikissa vastaan tulevissa tilanteissa mukanaan vähäiset välineet mutta suuret taidot. "Molemmat kantavat tietenkin omat ruokansa ja varusteensa, mutta molemmilta vaaditaan taitoja selviytyä luonnossa", Ylirisku ynnää. Hieman kärjistettynä esimerkiksi puukolla ja kirveellä tuli hoi-
kuva V. Jalan, hiihtäen tai lentokuljetuksin tapahtuneet siirtymiset vihollisen selustaan olivat tosiaan muuta kuin leppoisia vaellusretkiä. Sissejä, rintamalinjojen takanakin toimineita, oli useissa joukkoosastoissa ja armeijan yhtymissä. Alituiseen oli pelättävä paljastumista ja vihollisen yllätystä. Rukajärvi, 13.8.1942.
14
RETKI marraskuu 2011
kuva V. Hollming/SA-kuva
teltan lisäksi myös avomajoitteeksi, ja se on käyttökelpoinen ympäri vuoden. Kaukopartiomies valitsee hyvän sekä suojaisan leiripaikan ja voi nukkua vaikka kuusen alla tai kääriytyä telttakankaaseensa.
Pasi Ylirisku muistelee kaukopartiomiesten olleen henkilöitä, jotka olivat asuneet tai muutoin viettäneet aikaa kyseisillä toimintaalueilla. Rukajärvi, 8.9.1942.
Kuka oli kaukopartiomies?
Usein puhutaan myös sisseistä, mutta tarkkaan ottaen kaukopartiomiehiä olivat vain suoraan Päämajan alaisuudessa toimineiden neljän osaston sotilaat, jotka heinäkuussa 1943 nimettiin Erillispataljoona 4:ksi. Kaukopartiomiehet tekivät usean viikonkin mittaisia reissuja, mutta pisimmäksi väitetään puolentoista kuukauden retkeä.
Soilta kerätään lakkoja matkaeväiksi. Pohdittuaan asiaa tarkemmin hän löytää montakin yhteneväisyyttä kaukopartiomiesten ja vaeltajien välillä. Kuitenkin selkein ero kaukopartiotoiminnalla on tehtävän luonne, jossa sissi oli enemmän tuhoaja, kun kaukopartiomies oli tarkkailija tai vakooja. Talvella sitä lämmitetään Sawu-kamiinalla. etsimessä
kaukopartio
Kaukopartio on pysähtynyt lepäämään ja ruokailemaan metsän siimekseen. Partiomatkat kestivät tavallisesti muutamasta päivästä viikkoon. Hollming/SA-kuva
Soisessa maastossa pelkät nahkasaappaat kastuivat läpi, joten joillain miehillä oli käytössä kesäkelillä myös nauha- ja hiihtokenkiä. Kaukopartiomiehen vaatetus pyrki olemaan mahdollisimman käytännöllinen, eikä välttämättä lainkaan sotilaallinen. Tuhoamistehtävissä liikkuvilla partioilla oli kantamuksinaan räjähdysaineita ja niiden sytyttimiä. Metsässä liikkunut osasi sopeutua ja yritti tehdä elämänsä mahdollisimman mukavaksi. Välillä tähän riittivät pienet kynsitulet, kun taas joskus saattoi nukkua runsaan rakotulen loisteessa. Jalkineina kaukopartiomiehet käyttivät kumiteräsaappaita tai kumisaappaita. Hän kirjoitti vuonna 1944 julkaistussa Kaukopartio-oppaassa, että kaukopartiojoukon tärkein ominaisuus on sen jokaisen jäsenen horjumaton henkilökohtainen itseluottamus. Tätä samaa yrittävät Mikko Vermaksen mukaan Laskuvarjojääkärikillan jäsenetkin nykyisin toteuttaa. Kengissä käytettiin sukkia tai mieluummin jalkarättejä. Kaukopartiomiehen oli osattava tehdä tilanteeseen sopiva nuotio. Monet kirjalliset lähteet mainitsevat, että joillain partioreissuilla Suomen armeijan univormuun viittasivat ainoastaan kenttälakki ja kokardi.
Suomen armeijan univormuun viittasivat ainoastaan kenttälakki ja kokardi.
Alusvaatteina suosittiin villaa ja flanellia. Pelkkien retkeilyvälineiden lisäksi mukana oli oltava aseistus ja tehtävän vaatima välineistö. Ne pysyivät paremmin kuivina, koska niistä pystyi aina kääntämään kostean
Koskenlaskijaa ja konepistooli
Liikkuvan tehtävänsä vuoksi kaukopartiomiesten varusteiden täytyi olla kevyitä, joten heitä varmaan nykyään kutsuttaisiin ultravälinein liikkuviksi grammanviilaajiksi. Kaukopartiomies osasi pitää huolta itsestään rakentamalla leiripaikan piiloon viholliselta, suojautumalla sateelta telttakankaan alle ja pysymällä lämpimänä nukkumalla kiinni tovereissaan. Käytössä oli suomalaisia asetakkeja, mutta myös venäläisten ja saksalaisten
RETKI marraskuu 2011
15
kuva Pasi Ylirisku
Hawu-teltta on Pasi Yliriskun (oikealla) innovatiivinen keksintö, jonka tämän päivän kaukopartiomies saattaisi ottaa mukaansa vihollislinjojen taakse.
kuva Pasi Ylirisku. Tarkkailijoilla kulki mukana kiikareita ja Kyynel-radiot, joilla tiedot viestitettiin omalle puolelle. Talveksi puettiin villahuovasta valmistetut hiihtomonot. Tulen tekeminen oli välttämättömyys ruoanlaitossa ja huonolla kelillä tai talvella lämpimänä pysymisen takia. Marttina esittelee oppaassaan paljon näkemyksiään kaukopartiomiesten hyvistä ominaisuuksista ja kirjoittaa muun muassa: "Toiminnan luonteesta johtuen sopivin aines on löydettävissä raja- ja erämaaseutujemme nuorista miehistä, joiden luontaisia erämiesominaisuuksia voidaan tässä palveluslajissa käyttää hyväksi." Tästä on osoituksina ylimääräisen ruoan hankinta partiomatkoilla, metsästämällä, kalastamalla, sieniä ja marjoja keräämällä tai vaikka viholliselta varastamalla. Toisaalta kuljetettava oli vain välttämättömin mutta kuitenkin riittävä varustus. Kaukopartiomiesten vaatetus koostui sotilaspuvuista. Paul Marttina oli nimeään kantavan kaukopartio-osaston komentaja. Hikisissä askareissa flanelli tosin imi itseensä runsaasti kosteutta eikä siirtänyt sitä nykyalusvaatteiden tavoin eteenpäin. Mukana oli reissun pituuden mukaan yleensä yksi tai useampi alusvaatekerta. taa majoitteiden rakentaminen, polttopuiden teko, välineiden korjaaminen, ruoan paloittelu, syöminen, parranajo ja pahimmillaan vihollisen hiljentäminen. Vedenpitävyyttä saatiin sadetakeilla, -viitoilla sekä -lahkeilla, ja talvivarusteissa käytettiin sarkaa ja turkiksia. "Ehkä siellä on taustalla vahva ajatus, joka on lähtöisin jo Erillispataljoona 4:n veteraanien toiminnasta: kun mies ei liiku, hän huoltaa ja lepää."
maasto- tai lumipukuja. Kaiken aikaa oli kuitenkin pidettävä huoli varusteista ja omasta kunnosta. Joihinkin vaatteisiin tehtailtiin itse taskuja ja muita lisukkeita. Rikkoutuneen suksenkin tilalle kaukopartiomies valmisti metsästä uuden
Joskus saatiin myös eläimiä saaliiksi, mutta metsästämistä harrastettiin enemmän tukikohdassa partiomatkojen väleissä. Uupumusta torjuttiin jo silloin piristeillä, mutta nykyisten energiageelien sijaan sissien valikoimaan kuului myöhemmin huumausaineeksi luokiteltuja Pervitin-tabletteja.
Kaukopartiomiesten tavaroilla vaelletaan periaatteessa nykyisinkin. Muutamasta telttakankaasta sai suojaisan laavun. Jokaisella taistelijalla oli pullollinen pikiöljyä itikoiden torjuntaan. Ryhmällä oli muutama kirves ja joillakin miehillä vyön sisällä pitkä sahanterä. Kerrotaan myös, että kaukopartiomiehille kehiteltiin rinkkaa, mutta hankkeesta luovuttiin putken heikon metallin vuoksi. "He menevät sinne käymään, ei asumaan, ja retkeilijällä on erikseen juuri tätä vaeltamis- eli liikkumistavoitetta varten hankitut varusteet." Yliriskun mukaan osa nykyvaeltajan varusteista on varsin tarkasti tavoitemääriteltyjä, eli eri tehtäviä varten on aina eri esine. Jukka Kantokosken mielestä vanhoja sissimuonia voi ajatukseltaan verrata suoraan nykyisiin esikypsytettyihin ja pakastekuivattuihin retkimuoniin. Hänellä itsellään on kokemusta raskaiden taakkojen kanssa kulkemisesta muun muassa lukuisilta kiipeilyreissuilta ja vaelluksilta Huippuvuorilla, Grönlannissa ja Pohjoisnavalla. Majoittumista varten jokaisella partiomiehellä oli kahden metrin levyinen telttakangas. Näiden lisäksi miehet saattoivat varustella reppujaan erilaisilla herkuilla, mitä sattuivat saamaan hankittua. Käsissä käytettiin kelin mukaan nahkahansikkaita tai lapasia ja nahkarukkasia. Kangas voitiin myös pingottaa puiden tai narujen varaan katokseksi. Silti lukemat ovat helposti samoja kaukopartiomiesten kanssa, vaikka varusteet ovatkin muuttuneet hurjasti. Materiaalit ovat osin vaihtuneet ja kehittyneet, mutta perusajatus on pysynyt samana. Se voitiin kiinnittää notkeaan näreeseen, kun tarvittiin sahausta. Kaukopartiomiesten voidaan sanoa käyttäneen parasta, mitä oli aikanaan tarjolla. Siihen saattoi kääriytyä yöksi ja käyttää makuupussin tavoin. Osa retkeilijöistä samaistuu sotilaisiin ja käyttää keskinkertaisia varusteita, kunhan vain ovat sotaisan näköisiä. Näin on esimerkiksi Yliriskun suunnittelemassa Hawu-teltassa, joka soveltuu lämpimäksi talviteltaksi mutta muuntuu kahdeksi avolaavuksi. "Monilla on vaelluksillaan edelleen mukana Koskenlaskijaa ja suklaata." Kantamusten painoa nykyiset erävaeltajatkin yrittävät pienentää. He vievät varusteita perus-
16
RETKI marraskuu 2011. Kaukopartiomies käytti lusikka-haarukkaa syödessään ruokansa kenttäpakista. "Olemme perustaneet toimintamme kaikessa omatoimisuuteen, josta esimerkkinä on Mount Everest -retkikunta vuonna 2009, joka rakensi leirit ja kantoi kaikki varusteensa ylös rinteelle ja takaisin alas perusleiriin omin voimin." Aivan kaikkea ei aina tarvitse itse kantaa, sillä vuoristossa kantajina toimivat osin myös paikalliset sherpat. Pasi Ylirisku näkee tämän päivän vaeltajat pitkälti kaupunkien tai niiden lähiseutujen asukkeina, jotka liikkuvat luonnossa ennalta määrätyn ajan. etsimessä
kaukopartio
kuva Joppe Ranta
Maastovaatteita tarvitaan nykyisin esimerkiksi eläimiä valokuvatessa. "Toki jos kaukopartio kestää kaksikymmentä vuorokautta tai ylikin, niin väistämättä reput tulevat melkoisen raskaiksi," Mikko Vermas muistuttaa. Ne olivat kookkaita, ja niiden ulkopinnan suuret taskut ja remmit helpottivat kuormaamista ja isomman tavaramäärän kuljettamista.
Sama varustelista nykyretkeilijälle
puolen ulos ja käärimään rätin uudelleen jalkaan. Ruokatarvikkeisiin lisättiin usein tuoretta voita ja ruisleipää sekä kahvia, maitojauhetta, suklaata ja monivitamiinia. Moni nykyretkeilijä arvostaa sotilaille tehtyjä välineitä ja hankkiikin niitä käyttöönsä mikä muodostaa selkeimmän eron kaukopartiomieheen. Pakkaukseen kuuluivat myös kauraryynit, hernetiivisteet ja teetä sekä suolaa ja sokeria. Perussotilaille on hankittu paljon kohtuullisesti toimivia ja edullisia varusteita. Kaukopartiomiesten varusteisiin kuului ensiapusetti, joka sisälsi muun muassa särky- ja kuumelääkkeitä, jotka olivat vahvempia kuin nykyiset käsikauppalääkkeet. Aina kun partiomatkoilla oli mahdollista, luonnosta kalastettiin ja kerättiin muutakin syötäväksi kelpaavaa. Kaukopartiomiesten hengessä olisi vähien varusteiden sovelluttava useampaan käyttöön. Jopa niin samana, että retkeilyasuiksi valikoituu vihertävä mieluummin kuin kirkas, vaikka maastoutumisen tarvetta ei olekaan entisten sotilaiden tapaan. Sissimuona koostui näkkileivästä, Koskenlaskija-juustosta ja lihasäilykkeistä. Ruoat olivat tärkeässä roolissa, ja niitä oli myös Päämajan taholta yritetty kehittää keveiksi, energisiksi ja helpoiksi. Tärkeintä oli toimivuus. Tavarat kuljetettiin satularepuissa. Jokaisella miehellä oli taskussaan kompassi ja vyöllä puukko. Toiset taas seuraavat kaukopartiomiesten perinteitä opettelemalla erätaitoja ja elämistä luonnossa sekä käyttämällä tarkoituksenmukaisia ja erinomaisia välineitä
Tämä on luonnollista, sillä kuvat ovat partiomiesten itsensä ottamia: TK-miehiä ei rintaman takana ollut filmille sotaa tallentamassa. "Joka vuosi järjestettävä Laskuvarjojääkärikillan jäätikkövaelluskurssi on tunnetuin, myös kiltaan kuulumattomille kohdistettu, koulutus- ja elämystapahtuma", Vermas summaa. Suurin osa on asiatietoihin pohjautuvaa mutta aikojen saatossa hieman värittynyttä tarinaa. Tästä syystä kirjoitettua tietoa metsissä vietetystä leirielämästä on tarjolla sangen vähän. Kilta jakaa myös muille kokemuksiaan erityisesti erätoiminnan, jäätikkövaelluksen ja arktisten retkikuntien osalta. Ylirisku naureskelee, että hiihtäjän pitäisi ottaa 1025 kilogrammaa ylimääräistä painoa ja palkata paikallinen hirviseura ampumaan kohti kerran tai pari päivässä. Tekstejä useammin kirjallisuudessa esiintyy kuvia taukopaikoilta ja leirielämästä. Varsinaisia taistelukuvia on aniharvoin näytillä. Tätä aineistoa on kasattu viime vuosina kansiin, ja esimerkiksi Osasto Marttinan toiminnasta on tehty kaksi Jaana Janhilan kirjoittamaa suurta ja mielenkiintoista kirjaa Sissisotaa kaukopartiossa. Panoksena oli kuitenkin oma ja kavereiden henki", Kantokoski muistuttaa.
Otetaan opiksi
Mikko Vermas on ollut nuoresta pojasta saakka mukana partiotoiminnassa, joten hän sanoo liikkumisen luonnossa olleen aina tärkeä osa hänen elämäänsä. Usein ne kuitataan takaa-ajojen tai taistelujen välillä tapahtuvaksi hengähtämiseksi suojaisessa paikassa. Sen sijaan he kirjoittivat partiomatkoistaan raportteja. Nykyisin kaukopartiomiesten tekemisiä muistellaan ja samanlaisista suorituksista kilpaillaan vuosittain järjestettävillä Kaukopartiomarssilla ja Kaukopartiohiihdolla. "Samanlaista kuolemanpelkoa kuin kaukopartiomiehillä tai kiinnijäämisen jännitettä on varmasti hankala harrastaa", hän vakavoituu. Samaa aatetta soisi useammankin nykyretkeilijän soveltavan eikä jättävän roskia, nuotionpohjia ja riivittyjä puita jälkeensä.
Sissisotaa kaukopartiossa, Jaana Janhila. "Varusmiespalvelus Laskuvarjojääkärikoulussa toi lisäksi hivenen kiinnostusta myös sotahistoriaan." Laskuvarjojääkärikilta on järjestänyt toimintaa jo usean vuoden ajan myös kiltaan kuulumattomille. Partiomiesten koluamille alueille tehtiin Matteja eli varustetäydennyskätköjä, joiden sijainti oli tiedossa koordinaatteina ja karttamerkintöinä. He saivat täydennyksiä ilmateitse. Valitettavasti kaukopartiomiehet eivät pitäneet retkiltään blogia. Minerva Kustannus 2009.
Kaukopartiomiehet eivät jättäneet yöpymisistään merkkejä.
manlaisia lenkkejä vanhan kansan varusteissa", hän naurahtaa. Jukka Kantokosken luonnossa liikkuminen on perua nuoruuden retkistä partiolaiskavereiden kanssa Sipoonkorvessa. Alas tullessa huolletussa perusleirissä on odottamassa kokit ja ruokaa sekä aiemmin jätetyt vaihtovarusteet. "Fyysisen kunnon merkitystä ei voi väheksyä. Monet kaukopartioporukoiden miehistä olivat kansallisen tason huippu-urheilijoita tai muuten vaan kovakuntoisia. Vähän vastaavaa huoltotoimintaa on ollut kaukopartiomiehilläkin. Nimenomaan tämä kiinnostaisi retkeilijöitä. Näiden kautta kulkevat sotilaat saivat lisämuonaa ja ehjiä varusteita. "Totta kai voi lähteä kiertämään aitoja tapahtumapaikkoja tai hiihtää sa-
RETKI marraskuu 2011
17. "Nykyään maastossa liikkuessa ei tule ensimmäisenä mieleen mahdollisimman huomaamattomasti liikkuminen, harhautukset, ansat, jälkien peittäminen ja naamioituminen." Hän muistuttaa, että olisi sinänsä hienoa, jos retkeilijät pyrkisivät tuohon eivätkä esimerkiksi jättäisi roskia luontoon. Kaukopartiomiehet eivät jättäneet yöpymisistään merkkejä, jotka olisivat paljastaneet heidät vihollisille. Tätäkin asiaa voidaan tulkita nykypäivään vertailemalla: kaukopartiomiehet olivatkin Suomen ensimmäisiä geokätkennän harrastajia.
Kirjallisuutta
Leirikokemuksista vähän tietoa
Kaukopartiomiesten seikkailuista on kirjoitettu lukuisia kirjoja. "Viime sodissa palvelleet taas varmistivat, että meillä on edelleen mahdollisuus liikkua vapaasti maastossa, joten heidän saavutuksiaan on syytä muistaa ja kunnioittaa." Kantokosken mielestä kaukopartiomiesten lähtökohdat nykymaailmaan verrattuna olivat hyvin erilaiset. Vanhoihin tapahtumiin eläytyminen on nykyisin suosittua. leiriin, josta kiipeilijät lähtevät kantamuksineen ylöspäin. Näistä ja muutamasta muusta teoksesta saa hyvin tietoa kaukopartiomiehistä sekä heidän tehtävistään ja elämästään vihollisen selustassa sekä varusteista. Sotakirjallisuus on yleensä keskittynyt jännittäviin taistelutilanteisiin, eivätkä kaukopartiokirjat tee poikkeusta. Pasi Yliriskun mielestä kaukopartiotoimintaakin voi vielä harrastaa. Taistelujen sijaan leirikokemuksista olisi hyötyä nykyretkeilijöillekin. Kun todellisuudessa kaukopartiot ovat vakoilleet vihollista ja tarkkailleet liikennettä rintaman takana, on väliaikoina ehditty viettää tovi jos toinenkin perusleirissä
Tämä takaa sen, että poikaset syntyvät keväällä luonnon runsaan ruokapöydän ääreen. Sulavalinjainen kärppä jahtaa mieluiten maanpinnalla, mutta se mahtuu puikkelehtimaan myös myyrien käytävissä, kiipeää puissa ja osaa jopa uida.
K
Kärppää saa metsästää marraskuun alusta maaliskuun loppuun, mutta vain harvat lähtevät jahtaamaan nopeita mustahäntiä. marrask
www.retkilehti.fi
kuva June Barnard
Ajassa
20 2028
Kuninkaan viitan koristus
teksti Mikko Lamminpää piirros Karoliina Lahti
Ennen tervaporvareiden aikaa kärpännahkakauppa oli pohjalaisille niin merkittävä elinkeino, että vilkas pikkupeto pääsi maakunnan vaakunaan.
Valtamerisoutaja Roz Savage.
20
uutiset
Vuoden luontokuva ja maakuntajärvet on valittu.
23
repussa
Telttavaelluksen varusteet.
24
retkeilijä
Hannu Laitala rakentaa suksia.
26
tapahtumassa
Skiexpo avaa talven.
27
oma retki
Jalat, jalat.
ärppä (Mustela erminea) asustaa laajoilla alueilla Euroopassa sekä Pohjois-Amerikassa ja Siperiassa. Myös portimoksi kutsuttu vikkelä peto saalistaa päästäisiä, myyriä, oravia ja jopa jäniksiä. Pohjoisilla seuduilla esiintyvät kärpät vaihtavat lämpimän talviturkin ensilumen aikaan. Niinpä sillä lasketaan olevan kymmeniä alalajeja. Nälkä lienee ajanut yksilöitä kaupunkeihinkin, joissa ne hakevat suojaa ja ruokaa talojen alta ja varastoista.
RETKI marraskuu 2011
19. Kärppäkantamme onkin vähentynyt parissa vuosikymmenessä puoleen. Se on mustaan hännänpäähän saakka puhtaan valkoinen, ja siitä tehdyt arvokkaat viitat kelpasivat jopa kuninkaallisten harteille. Muiden näätäeläinten tapaan laji parittelee kesällä, mutta alkio kiinnittyy ja alkaa kehittyä vasta vuodenvaihteessa. Saaliin määrä vaikuttaa suoraan kärppien pesuekokoon
Tällaisia alueita on Suomessa vain harvakseltaan. Tuomaristo näki kuvassa piirteitä klassisesta muotokuvauksesta ja piti kuvaa virstanpylväänä pelkän toteavan luontokuvauksen matkalla kohti todellista valokuvausta. Resepti voi olla alku- tai pääruoka, lisäke tai välipala. "Lajin parantunut pesimämenestys ja toisaalta Venäjältä suuntautuvat muuttovaellukset ovat lisänneet valkoselkätikkojen määrää Suomessa. Kannankas-
Valkoselkätikan tunnistaa sen selässä olevista valkoisista, vaakasuorista raidoista ja selän alaosan isosta valkoisesta laikusta. Palkintoina jaetaan paistinpannuja ja kirjallisuutta. Valkoselkätikan säilyminen Suomessa edellyttää aktiivisia suojelutoimia, sillä esimerkiksi tulomuutto Venäjältä ei välttämättä jatku tulevaisuudessa. 1990-luvun alussa arvioitiin olevan 3050 pesivää paria, mutta tänä vuonna kanta on jo 130 180 pesivää paria. "Tuoreimmassa uhanalaisuusluokituksessa valkoselkätikan uhanalaisuusluokitus parani yhdellä pykälällä. Lisäksi kannankasvua ovat saattaneet edistää pesimäalueiden suojelutoimet, lehtimetsien suhteellisen osuuden kasvu, talvien leudontuminen ilmastonmuutoksen myötä ja lintujen talviruokinta", sanoo suunnittelija Timo Laine Metsähallituksen luontopalveluista. Levinneisyys painottuu maan itäosiin, mutta levittäytyminen Päijänteen länsipuolelle jatkuu edelleen. Joitakin kohteita uudistetaan linjaamalla reittejä uudelleen. Reseptit tulee lähettää marraskuun loppuun mennessä osoitteella luonnostasinulle2@arktisetaromit.fi. Kilvassa arvostetaan herkullisuutta ja uusia oivalluksia raaka-aineiden yhdistämisessä. Alle 17-vuotiaiden sarjassa kuvamäärä kasvoi edellisvuodesta yli kaksinkertaiseksi.
SUOMESSA uhanalaisen valkoselkätikan pesimäkanta on kasvanut voimakkaasti viimeisten 15 vuoden aikana. Pitkäkestoinen rummutus eroaa selvästi tavallisen käpytikan lyhyistä pärrytyksistä.
vusta huolimatta laji on edelleen erittäin uhanalainen. Siksi myös kunnossapitoa keskitetään niihin kohteisiin, joilla on eniten kysyntää. Kilpailuun osallistui tänä vuonna ennätykselliset 11 466 kuvaa. Suosituimmat sarjat olivat edelleen linnut, maisemat sekä sommittelu ja muoto, joista kuhunkin lähetettiin noin 2 000 kuvaa. Valkoselkätikan suojelu edistää myös lukuisten muiden lahosta lehtipuusta riippuvaisten lajien suojelua", toteaa intendentti Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.
ILMASTOTIETOA NETISSÄ
TUORE verkkopalvelu Ilmasto-opas.fi kokoaa tietoa Suomen ilmastosta ja ilmastonmuutoksesta. Esimerkiksi kuntapäättäjät saavat nopean yleiskäsityksen ilmastonmuutoksen vaikutuksista oman kunnan eri toimialoilla ja mahdollisuuden arvioida oman kunnan tarpeisiin sopivia toimenpiteitä. Ilmasto-opas.fi
www.vuodenluontokuva.fi
KALARESEPTIKISA
ARKTISET AROMIT etsii reseptejä, joissa yhdistyvät järvikalat ja luonnontuotteet yrtit, marjat tai sienet. Todennäköisimmin tikan tapaakin Suomessa kohteilta, joilla on lajille sopivaa elinympäristöä laajoina ja yhtenäisinä alueina. Metsähallitus parantaa päiväreittejä vuoteen 2014 mennessä muun muassa Oulangan, Syötteen ja Riisitunturin kansallispuistojen alueella yli 400 000 eurolla.
20
RETKI marraskuu 2011
kuva Lassi Kujala/Metsähallitus
KETTU VUODEN VALKOSELKÄTIKAN KANTA KOLMINKERTAISTUI LUONTOKUVAKSI. marraskuu
uutiset
koonnut Mikko Hieta
VUODEN 2011 luontokuvaksi on valittu salolaisen Kai Fagerströmin eläinkuva Kettu. Koillismaalla huonokuntoisia rakenteita uusitaan ja reittien kestävyyttä parannetaan päällystämällä niitä murskeella. www.arktisetaromit.fi
KOILLISMAALLA KEHITETÄÄN PÄIVÄREITTEJÄ
LUONNONSUOJELU- ja retkeilyalueille tehdään yhä useammin päiväretkiä. Tieteellisen taustatiedon lisäksi sivustolla tuodaan esille konkreettisia hillintä- ja sopeutumiskeinoja. 1990-luvun alun aallonpohjasta valkoselkätikan rummutus on kolminkertaistunut. Voimakkainta kasvu on ollut Suomen itäosissa. Valkoselkätikka on vanhassa lehtimetsässä viihtyvä laji, jonka pesimäympäristössä tulee olla riittävästi lahoa puuainesta. Johtavat tutkijat ja asiantuntijat ovat koostaneet helppotajuista ja luotettavaa tietoa noin 400 sivun verran