66 Uusia taitoja oppimassa Siskot kiipeilyopissa Norjassa Leppoisa kesäkohde Leppoisa kesäkohde Melontaretki Melontaretki Lapin merellä Lapin merellä Vielä ehdit Vielä ehdit Kajakilla ja suksilla Lyngenissä Kajakilla ja suksilla Lyngenissä Nightwishin Nightwishin Tuomas Holopaisen Tuomas Holopaisen elämän retket elämän retket Alaskan Alaskan 3 kiehtovinta 3 kiehtovinta luonnonpuistoa luonnonpuistoa. Maistuva tarjous Retken tilaajalle sivulla 82 3 /2015 • 9,20 € Testissä 13 kätevää 13 kätevää päiväreppua päiväreppua Pidä kamat kuivina – muista kuivapussit! >> s
VAKITUISET AVUSTAJAT Joel Ahola Veikka Gustafsson Mikko Hieta Tuija Kauppinen Aksana Kurola Reetta Laaksonen Mikko Lamminpää Joppe Ranta Poppis Suomela etunimi.sukunimi@retkilehti.. Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. 03-4246 5354 arkisin kello 9–16 (tilaukset, laskutusasiat, osoitteet) VUONNA 2015 ILMESTYY 10 NUMEROA, JOISTA YKSI JULKAISTAAN TUPLANUMERONA Kestotilaus 6 numeron jaksoissa 50 € (sis. 10 %) Määräaikaistilaus 10 numeroa 84 € (sis. ISSN 1456-8837 www.retkilehti.. PAINO Reusner AS, Tallinna KANNEN KUVA Erkki Siirilä Sulitjelma, Norja Millaisen jäljen jätämme. Y-tunnus 1441340-4 TOIMITUSJOHTAJA, ILMOITUSMYYNTI Veikka Gustafsson p. AVUSTAJAT TÄSSÄ NUMEROSSA Johanna Kainu Sini Malminiemi Tea Karvinen Pentti Korpela TILAAJAPALVELU tilaajapalvelu@outdoormedia.. Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. alv. p. 17. vuosikerta 24 Norjassa kiipeilyoppia hakemassa Kolmen maan rajalla riittää tupia TAITTO Tenhelp Oy/Tenho Järvinen aineistot@retkilehti.. 050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.. 10 %) Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty. PÄÄTOIMITTAJA Petri Laine petri.laine@retkilehti.. JULKAISIJA Outdoor Media Oy Pihlajatie 28 00270 Helsinki toimitus@retkilehti.. KARTAT Retkeilymedia Ahola/Joel Ahola Pohjakartta-aineisto: Maanmittauslaitos KUV A Emma Kuokk a 6 KUV A Sini Malminiemi 16 KUV A Joel Ahola. alv
VARUSTEET Kokeiltua Sealskinz Dragon Eye 63 Hansikas, joka pitää kädet varmasti kuivina. LUONNOSSA Kotimaa Lusikkaa palauttamassa 24 Hiihtoretki kolmen valtakunnan rajalla. Varustekatsaus Kuivapussit 66 Pakkaa varusteet vedenpitävästi ja kevyesti. Ympäristö Maakotka 31 Maatkotkien kevätmuutto on käynnissä. Ympäristö Kevät keikkuen tulevi 30 Mitä kevään merkkejä luonnossa näkee. Pohjola Kajakilla Lyngenissä 44 Sukset matkaan ja melomaan! Kaukokohde Alaskan parhaat 50 Kolme luonnonpuistoa, kolme erilaista maailmaa. Uutuudet Keväthangille Lappiin 64 Sastan Peski-anorakki on moderni klassikko. Pohjola Pääsiäisretki hangille 56 Irtiotto arjesta onnistuu lyhyessäkin ajassa. Uutiset 10 Vuoden retkikohde vie Repovedelle. Ajankohtaista 13 Lukijoiden omat retkikuvat. Elämäni retki Tuomas Holopainen 80 Moni Nightwishin biisi on syntynyt erämaassa. IHMISET Taidot Kiipeilykoulussa Norjassa 16 Outdoor-Siskot jääkiipeilyä harjoittelemassa. Pohjola Lapin meri 32 Kesäretki Ruotsin Perämeren saaristossa. Kotimaa Rovaniemi 150 38 Kisa on tunnetumpi ulkomailla kuin Suomessa. 3/2015 huhtikuu 32 38 54 50 70 K U VAT Joppe Rant a AJANKOHTAISET Etsimessä Retkeilijän jäljet 6 Patikoitsija jättää jälkensä luontoon. MIELIPITEET Pääkirjoitus 4 Taukopaikka 32 Lapin merellä on aikaa nauttia maisemista Alaska on unelmakohde Päiväreput KUV A T ea K arvinen KUV A P entti K orpela 44 KUV A T ea Ahjosaari KUV A Antti Kurola 6 4 2 Tutustu näihin www.facebook.com/retkilehti Twitter: @retkilehti Instagram: @retkilehti. Testi Monikäyttöiset päiväreput 70 30–40 litraiset päiväreput kaupungille ja kairaan
Erityisesti talvella erämaassa oli tarpeen edetä rauhallisesti ja välttää hikoilemista, ettei seuraava pysähdys olisi ollut kohtalokas. Siksi nettisivuillamme ja Facebookissa on käynnissä kilpailu, jossa voit kertoa parhaat liikuntavinkkisi. huhtikuu 2015 4 PÄÄKIRJOITUS Hiki on hyväksi PETRI LAINE Haastattelin tätä lehteä varten Nightwishin Tuomas Holopaista, jonka rakkaus luontoon ja erämaahan on vahva. KUV A T ero Kuitunen PS. Kun aloimme puhumaan retkeilystä, sai hän kuitenkin uutta energiaa ja kertoi innostuneesti ja silmät säihkyen tunteesta, jonka voi saavuttaa, kun on patikoinut huonossa kelissä 20 kilometriä ja lopulta saavuttaa leiripaikan ja hartioita painavan rinkan voi laskea maahan. www.retkilehti.. Hän oli kiertänyt Eurooppaa kahden viikon ajan markkinoimassa bändin uutta levyä ja oli jo hieman väsynyt. Hiki oli entisaikojen eränkävijän kauhistus. Tässä vielä yksi syy harrastaa liikuntaa. Tuo tunne on tuttu monelle outdoor-lajeja harrastavalle. Grammanviilauksesta kiinnostunut voi käyttää parisataa euroa uuteen makuupussiin ja keventää kantokuormaa vaikkapa 400 grammaa. Vielä nykyisinkin tuntuu, että retkeilijät jakaantuvat kahteen ryhmään, hikoilua välttäviin ja hikiliikunnan ystäviin. Niihin, jotka osaavat rauhallisesti nauttia maisemista ja verkkaisesta askelluksesta ja niihin, jotka juoksevat poluilla, keräävät kilometrejä ja harrastavat tavoitteellista liikuntaa. Jokainen vaeltaja tietää kyllä, että viikon ruskavaellus sujuu mukavimmin, jos on kesän aikana pannut jalkaa toiseen eteen ja harjoitellut. Retki-lehti haluaa tukea lukijoiden liikunnallista elämäntapaa. Polkujuoksutapahtumat, seikkailukisat ja rogaining-suunnistuskilpailut ovat tulevanakin kesänä suosittuja, ja niihin osallistuu tuhansia luonnossaliikkumisen ystäviä. Yhteistä on se, että tunne syntyy fyysisen tekemisen kautta, ponnistellen. Jako on turha. Hän käytti tunteesta sanaa katharsis, puhdistautuminen. × Petri Laine petri.laine@retkilehti.. Yhteistä on se, että tunne syntyy fyysisen tekemisen kautta, ponnistellen. Palkintona arvomme Garmin Fenix 3 -urheilukellon. lus suarjoiilla ja ailut osoi äKUV A T er o K ui tu n en. Halvempi tapa kevyempään kulkemiseen on kuitenkin pudottaa pari kiloa omalta vyötäröltä, se ei maksa mitään. Niiden viehätys perustuu siihen, että niissä voi saavuttaa nopeasti – vaikka ei sentään helposti – tuon Tuomas Holopaisen mainitseman tunteen, katharsiksen. Jotkut saavat sen pitkästä vaelluksesta tai vuoren huiputuksesta, toiset joen yli kahlaamisesta lokakuussa tai jäiden seassa melomisesta. Rinkkakin tuntuu kevyemmältä, jos talven aikana on käynyt salilla ja vahvistanut keskivartalon lihaksia
ospreyeurope.com The new Atmos/Aura AG series. Ventilation and comfort in 3D
aalisia, terveydellisiä ja taloudellisia hyötyjä usein korostetaan ja puistoja markkinoidaan oivallisina päiväretkija vaelluskohteina, ja sitähän ne ovatkin. huhtikuu 2015 6 JÄLJET LUONNOSSA etsimessä Kukapa retkeilijä kieltäytyisi rentouttavasta käyskentelystä luonnon helmassa, haastavasta erämaavaelluksesta tai adrenaliinitasoja nostattavasta seikkailuelämyksestä. Meille luonto on tärkeä ajanviete ja tiedostamme sen arvon. Lähdemme retkeilemään vapaa-ajallamme nollataksemme pääkopan työntäyteisen viikon jälkeen. Toki asiaan vaikuttaa se, että kansallispuistoja on tullut tuona aikana lisää, mutta yksittäisissäkin puistoissa kävijämäärät ovat olleet kasvussa. Lisäksi retkeily on tärkeä ympäristökasvatuksen väline lapsille ja nuorille ja miksei aikuisillekin. Voit melkeinpä luottaa siihen, että nuotiopaikoilta löytyy kunnossa oleva tulirinki, puiden pilkkomisvälineet ja polttopuuta tarpeisiisi. Kansallispuistojen tuomia sosiRetkemme jäljet Luonnossa retkeily antaa paljon, mutta retkeilijä jättää aina myös jäljen luontoon. Luonnossa liikkuminen on monelle osa päivittäistä elämää. Retkeilystä ja luontoliikkumisesta puhutaan useimmiten pelkästään positiiviseen sävyyn. Puistot lisäävät matkailua alueella, nostavat pieniä paikkakuntia maailmankartalle ja ovat hyväksi paikallistaloudelle. Talouskurimuksesta riippumatta käyrä on ollut nouseva eikä loppua näy. Kansallispuistolla on eräänlainen status, se lupaa asioita kävijöille. Kansallispuistojen kävijämäärät ovat olleet jatkuvassa kasvussa. Vuonna 2002 Suomen kansallispuistoissa vieraili yli miljoona kävijää ja vuonna 2011 kävijöitä oli jo yli 2 miljoonaa. Retkeilijä, tiedätkö jälkesi. Suomessa kansallispuisto voidaan perustaa alueelle, joka on kulttuuriperinnöllisesti tai luonnonsuojelun kannalta merkittävä: alueella saattaa elää uhanalaiseksi luokiteltua lajistoa tai siltä löytyy harvinaisia tai arvokkaita ekosysteemejä. Retkeily antaa ihmiselle uusia elämyksiä, avartaa ajattelua ja tuo ihmisen lähemmäksi omaa luontosuhdettaan ja omia alkukantaisia juuriaan. Kansallispuistot edustavat osaa maamme kauneimmasta luonnosta. Kun teet retken kansallispuistoon, voit olettaa, että tulet näkemään arvokasta tai harvinaista luonnonympäristöä, hienoja luontokohteita, pystyt kulkemaan merkittyjä ja huollettuja reittejä pitkin ja puistoon rakennetut taukopaikat noudattelevat samoja periaatteita, joihin olet jo tottunut muissa suomalaisissa kansallispuistoissa. Metsähallituksen huoltamina Suomen kansallispuistoilla on tietty palveluja varustelutaso. Retkellä ollessamme keskitymme hyvin pitkälti itseemme, omaan. Tiedämme, että luonnossa liikkumisella on tutkitusti monia terveysvaikutuksia: luonnonympäristö rentouttaa, laskee verenpainetta ja vähentää stressiä. Suomessa suuri osa kansainvälisestä luontoturismista hakeutuu elämysyrittäjien luokse kansallispuistoihin tai Lapin erämaahan, mutta hyvin suuri osa kantaväestöstäkin suuntaa retkensä kansallispuistoihin. Yhtä tärkeä edellytys on TEKSTI JA KUVAT Sini Malminiemi luontomatkailun mahdollisuus ja kansallispuistot ovatkin houkuttelevia luontokohteita. Ulkohuussit ovat useimmiten siistissä kunnossa ja kuljet puistossa luottavaisin mielin, koska tiedät, että reittimerkit johdattavat sinut turvallisesti seuraavalle etapille. Samalla meille lankeaa vastuu omasta käyttäytymisestämme luonnonympäristössä. Me retkeilijät miellämme itsemme usein ympäristöystävällisiksi ja tiedostaviksi ihmisiksi. Ehkäpä siksikin luontomatkailun osuus maailmanlaajuisessa matkailussa on kasvanut huimasti kahdenkymmenen vuoden aikana ja joidenkin tilastojen mukaan jopa viidesosa maailman matkailusta suuntautuu luontokohteisiin
KUV A Sini Mal m iniemi. Mutta mitä me tarjosimme luonnolle. MAASTON kulumista kartoittamassa. Muistelemme, mitä kaikkea retken luonto tarjosi meille: kauniita maisemia, hetken hiljaisuutta, tilaisuuden rauhoittua, kenties syötävääkin. KUV A Ri k u P u ll ia in e n KALLION pinnalta on kulkukohdasta kulunut sammalja jäkäläpeite kokonaan pois. Onko loppujen lopuksi kuitenkin niin, että meidän retkeilijöidenkin kesken luonnon arvostus riippuu siitä, miten paljon pystymme luontoa hyödyntämään. 7 huhtikuu 2015 hyvinvointiimme, tarkenemiseen ja ympäristön ja maisemien aikaansaamiin tuntemuksiin. Saavumme retkeltä kotiin väsyneinä mutta onnellisina ja myöhemmin muistelemme lämmöllä menneitä reissuja. Kuinka moni kääntyy katsomaan taakseen nähdäkseen luontoon jättämänsä jäljet. Kuinka moni kääntyy katsomaan taakseen nähdäkseen luontoon jättämänsä jäljet tai moniko pysähtyy maastossa miettimään omien tapojensa vaikutusta ympäristöön
Ristiriita luontomatkailun ja luonnonsuojelun välille syntyy siinä tapauksessa, jos esimerkiksi retkeilijöiden suosima kansallispuisto on perustettu suojelemaan haavoittuvaa ja harvinaista luonnonympäristöä. Saaren maaperä on erityisen eroosioherkkää, sääolot armottomat ja kävijämäärät jatkuvassa nousussa. Tiuhaan käytetyn retkeilyreitin tunnistaa siitä, että puiden juuret ovat kaivautuneet pintaan. Suosituilla alueilla vierailu kuluttaa pois maata sitovan kasvillisuuden, jolloin vesisateet pääsevät huuhtomaan irtonaisen maa-aineksen mennessään. Ihanteellisessa tapauksessa otetaan vain kuvia ja jätetään vain ( jalan)jälkiä, mutta massojen ollessa kyseessä tämä harvoin toteutuu täysin. Esimerkiksi Islannissa luontomatkailijoiden ja sään yhteisvaikutus maaperään on järisyttävä. Sen lisäksi syntyy uusia epävirallisia polkuja kunnostettujen ulkopuolelle, kun retkeilijät joutuvat väistämään estettä, esimerkiksi polulle kaatunutta puuta tai tarpeeksi moni käy ihastelemassa reitin ulkopuolella olevaa maisemaa. Muualla maailmassa retkeilyharrastuksen jatkuva kaupallistuminen ja kävijöitä lisäävä puistojen markkinointi ovat jo paikoin todellinen uhka alueen luonnolle. Kallioisella näköalapaikalla edestakaisin juoksentelu rasittaa jo valmiiksi niukoissa oloissa sinnittelevää kasvustoa. Kovan kävijäpaineen vuoksi huoltokeikkoja pitää tehdä useammin, muuten suositun telttailualueen ulkohuussit täyttyvät uhkaavasti. huhtikuu 2015 8 Ihmisestä jää aina jälki, minne hän meneekään. Luontotyypillä on suuri vaikutus alueen kulutuskestävyyteen. Merkittävimpiä kävijävaikutuksia ovat reittien roskaantuminen ja maapohjan kuluminen. Roskaisuutta esiintyy erityisesti taukopaikoilla, vaikka Metsähallituksen roskattoman retkeilyn valistus onkin uponnut suurimpaan osaan kansallispuistojen käyttäjistä. Karuilla kasvuJÄLJET LUONNOSSA PITKOSPUUT suojaavat herkkää kasvillisuutta tallaantumiselta. Myöskään retkeilyn jäljet eivät ole täysin näkymättömiä. Tämän seurauksena harmittomalta näyttävä polku saattaa sateisen jakson jälkeen olla jopa metrin syvä. Sesonkiaikoina kuhina suosituimmissa kansallispuistoissa on kova.. Vaikutukset ovat saaneet tutkijat ja suojelualueiden hoitajat huolestumaan. Sesonkiaikoina kuhina suosituimmissa kansallispuistoissa on kova: rakennetut retkeilyreitit ovat kovalla koetuksella, nuotiopaikoilla lojuu tyhjiä makkarapaketteja ja herkillä alueilla kulkevat polut lisäävät eroosiota, valmiit polut syvenevät ja levenevät
Ympäristövaikutukset pienemmiksi puistosuunnittelulla Maaperän kulumiseen vaikuttavat pinnanmuotojen ja luontotyypin lisäksi alueella harrastetut aktiviteetit ja puiston rakenteet. Suojelun tavoitteena on, ettei kansallispuistojen käyttö heikentäisi niitä luontotai kulttuuriarvoja, joiden pohjalta puisto on perustettu. Kävijöitä opastetaan ympäristöystävälliseen retkeilyyn myös puistojen infopisteillä ja leirintäalueilla. Miksi meillä on pitkospuita tai silta kosteikon yli. Miksei tuonne päin ole ohjattu retkeilijöitä, vaikka kartalla on siellä houkuttelevan näköinen avosuo. 9 huhtikuu 2015 Kirjoittaja on eräopas ja ekologian ja evoluutiobiologian maisteriopiskelja, joka tarkastelee lopputyössään retkeilijöiden ympäristövaikutuksia luonnonsuojelualueilla. Jokaisen kansallispuiston järjestyssäännöt löytyvät netistä kyseisen kansallispuiston sivuilta, mutta myös luontokeskuksesta, mikäli puistossa on sellainen. Joskus reitti ei kuitenkaan täysin pysty kiertämään herkkiä alueita, esimerkiksi kosteikkoja. Tämä tapahtuu muun muassa puistosuunnittelulla ja puistokohtaisilla säännöillä. Polkujen jatkuva käyttö estää kasvillisuuden palaamisen kuluneisiin kohtiin ja tiivistää maa-ainesta, mikä puolestaan lisää pintavaluntaa ja eroosiota. Puistojen rakentamisella on kuitenkin merkitystä. Suomessa Metsäntutkimuslaitos on suorittanut tallauskokeita ja tutkinut, miten maapohja kestää retkeilijöitä kotimaisilla suojelualueilla. Näköalapaikan aitaaminen pienemmälle alueelle saattaa herättää enemmän negatiivisia kuin positiivisia tuntemuksia ja vähentää alueen luonnonmukaista ilmettä, mutta se vähentää kulkua aidatun alueen ulkopuolella ja siten suojaa luonnollista kasvustoa. Oletko koskaan miettinyt, miksi polkumerkit kulkevat juuri tästä kohtaa. Kävijän omalle vastuulle jää, seuraako hän merkittyä polkua ja käyttäytyykö jokamiehenvelvoitteiden mukaisesti. Rakennettu polku on selkeä ja useimmiten myös kuiva reitti, mutta se myös suojaa ympärillä viheriöivääkasvillisuutta.. Rauhallisemmilla alueilla pioneerilajit valtaavat alueita, joilta alkuperäiskasvillisuus on kulunut pois. Kun alue ja sen luonnon ominaisuudet tunnetaan, voidaan kävijät ohjata pois herkimmiltä alueilta reittimerkkien avulla. Tähän riittävä määrä ihmisiä vierailee puistossa päivittäin. Brisbanen ympäristössä Australiassa tehdyn tutkimuksen mukaan jo 12 käyntiä eukalyptusmetsässä puolitti tallauskohdan kasvillisuusmäärän ja riitti aikaansaamaan näkyvän polun. Rakentaa suojakuori ihmisen ja luonnon väliin. Lisäksi retkeilijän mukana kuluneelle alueelle saattaa levitä niin mikrobikuin kasvitason vieraslajistoa, joka hyötyy paljaasta maapohjasta. Tällöin polkuja täytyy erikseen vahvistaa maa-aineksella tai pitkospuilla. Portaat jyrkässä rinteessä. × ISLANNIN suositulla telttailualueella Landmannalaugarissa kuumalle lähteelle mielivät ohjataan laudoitetulle polulle. Ohjatussa luontoliikunnassa ja elämysmatkailussa erityisen tärkeää on yrittäjän ja oppaan esimerkki: luonnossa liikkumisen ammattilaiset ovat niitä, jotka siirtävät erätaitoja ja luontoa kunnioittavia käyttäytymistapoja eteenpäin. Järven keskellä saattaa sijaita saari, jolle maihinnousu on kielletty tiettyyn aikaan vuodesta lintujen pesimärauhan takaamiseksi. Retkeilyreittejä ei ole merkitty hyvin ainoastaan eksymisen ehkäisemiseksi. Palveluvarustus, opasteet ja polkuverkosto ovat tärkeä osa suojelua. paikoilla elävät kasviyhdyskunnat ovat herkimpiä kulumiselle ja useimmiten lajit ovat myös hitaita uusiutumaan. Kansallispuistoissa voi liikkua rajoitetuin jokamiehenoikeuksin, esimerkiksi leiriytyminen on sallittu maaperää säästäen vain siihen varatuilla alueilla. Maan pinnan kuluminen myös köyhdyttää maaperän mikrobilajistoa ennen kaikkea polkukohdassa, mutta myös polun välittömässä läheisyydessä. Suomessa Metsähallitus on vastuussa arvokkaan luonnon suojelun edistämisestä. Useimpia näistä ei ole rakennettu pelkästään mukavuuden luomiseksi tai liikkumisen helpottamiseksi, vaan herkän luonnon suojaamiseksi. Toisen, Nuuksiossa tehdyn tallaustutkimuksen mukaan näkyvä polku kasvillisuuteen syntyi jo 48 kävelijän jälkeen. Suomessa kansallispuistojen ”liian rakennettu” ympäristö on jo pitkään karkottanut paatuneimmat erakot, erävaeltajat ja aidon, koskemattoman luonnon etsijät erämaihin ja yleisön lisääntyessä sesonkiaikoina yhä useampi valitsee retkikohteensa sen mukaan, kuinka todennäköisesti reitillä törmää muihin ihmisiin. Rokuan kansallispuiston karuilla kasvupaikoilla tehdyn tutkimuksen mukaan tasaisella maalla 500 kulkijaa riitti paljastamaan maata peittävän humuskerroksen, mutta rinteessä kulkijoita tarvittiin vain parisenkymmentä. Mutta mitä haittaa maan kulumisesta ja polkujen syntymisestä on. Suurin osa kansallispuistokävijöistä pitäytyy merkityillä poluilla ja näin merkittävä osa kulutuksesta painottuu sille suunnitellulle ja sen kestävälle alueelle. Suunnittelun tuloksena syntyvät myös erilaiset rauhoitusja suoja-alueet, joilla liikkuminen on kokonaan kielletty
Takki sopii hyvin polkujuoksijalle tai päiväretkille tunturiin. Se on valmistettu Bergansin omasta, Hydroshell Hyper -materiaalista, jonka vesipilariarvo on 15 000 mm. GARMIN on tuonut markkinoille GPSkellon, jossa on värillinen kosketusnäyttö. Messut haluaa nostaa luontoharrastuksen ja luonnossa liikkumisen suosiota nuorten keskuudessa. Erämelonnan SM-kilpailut Vihdissä 23.–24.5. Reitin valtteja ovat hyvät kulkuyhteydet, majoituspalvelut sekä monipuoliset retkeilymahdollisuudet. Kilpailu kestää noin 30 tuntia ja maastossa yövytään omilla majoitteilla. Keveydestään huolimatta takki on vedenja tuulenpitävä. Reitin varrella on tyypillistä eteläsavolaista maisemaa, pitkospuita, suopursuja ja koivikkoa. Laitteessa on valmiit lajikohtaiset pro. ilit ja toiminnot useille eri urheilulajeille. Ohjelmistossa on luontokuvaamista, perhonheittoa ja retkeilyä. Epix käyttää sekä GPSettä GLONASS -satelliitteja, mikä nopeuttaa ja tarkentaa paikannusta verrattuna pelkkään GPS-signaaliin. Suuntaa tänne! ?. Repoveden kansallispuiston alueella maisemat muuttuvat toisenlaisiksi, kymmenien järvien ja lampien muodostamasta metsämaisemasta nousee mahtavia mäkiä ja jylhiä kallioita. Vaude esittelee omalla osastollaan telttoja, makuupusseja ja rinkkoja. Fjällräven esittelee vaatteita ja telttoja. Kuljetun reitin voi tallentaa laitteeseen reittipisteiden ja koordinaattien avulla. jolloin se mahtuu helposti reppuun. Korkeusmittari kalibroituu automaattisesti ja nousun ja laskun seuraaminen on tarkkaa. Reitti Mäntyharjulta Repovedelle on noin 33 kilometriä pitkä. Takin voi pakata mukana tulevaan pussukkaan, jolloin se mahtuu helposti reppuun. Laitteeseen on ladattu 1:100 000 Euroopan maastokartta, jota voi tarkastella kosketusnäytön avulla. Se sijoittuu harjujen ja metsäjärvien väliselle alueelle, jonne levittäytyy erilaisia maastopyörä-, patikointi – ja melontareittejä. Mäntyharju on kehittänyt reittiä osana kunnan elinkeinopolitiikkaa, sillä Repovesi houkuttelee vuosittain lähes satatuhatta kävijää. Materiaali myös hengittää. Kosketusnäyttö ranteessa. Myös omia lajeja voidaan lisätä. Kartasta näkyvät metsät, maastonmuodot, korkeustiedot, järvet ja kohdepisteet. huhtikuu 2015 10 UUTISET ajank ohtaiset ?. Voittaja saa palkinnoksi Suomen Messusäätiön myöntämän 5 000 euron stipendin, jolla on tarkoitus kehittää aluetta edelleen. Savon Erämessujen teemana on eväitä erälle . Kuopio 24.–26.4. on pohjoisen suurin erätapahtuma. Takissa on ¾ vetoketju edessä ja yksi vetoketjullinen tasku hihassa. Kevyesti polulle BERGHAUS Vapourlight Hyper Smock 2.0 painaa noin 75 grammaa (miesten koko L) ja on kevyin markkinoilla oleva juoksutakki. Pohjois-Suomen Erämessut Oulussa 14.–17.5. Takki sopii hyvin polkujuoksijalle tai päiväretkille tunturiin. Tänä vuonna erikoisuutena on eläintentäytön EM-kisat. Vuoden retkikohde on reitti Mäntyharjulta Repovedelle VUODEN RETKIKOHDE 2015 -yleisöäänestyksen voitti Mikkelin ja Kouvolan välillä sijaitseva Mäntyharju-Repovesi -reitistö. on avoin kaikille, joita vesillä ja luonnossa liikkuminen kiinnostaa. OutdoorErä Tampereen Supermessujen yhteydessä 17.–19.4. Laitteeseen voi ladata lisää karttoja, kuten alueellisia TOPO PRO tai TOPO Light –karttoja
11 huhtikuu 2015 Taitajien tekijä Lisätietoja koulutuksista sekä hakeutuminen: Eräja luonto-oppaan ammattitutkinto aloitus 2.6.2015, haku 30.4.2015 mennessä Luonnontuotealan ammattitutkinto aloitus 2.6.2015, haku 30.4. Pahoittelemme virhettä.. Suurin osa oppaan kattamasta alueesta kuuluu Pallas–Yllästunturin kansallispuistoon. Kohteet on jaettu neljään aihepiiriin: Reitit, lintutornit ja muut retkeilypalvelut esitellään Uusi opas Pallaksen ja Hetan alueelle omassa luvussaan. Oppaassa esitellään 130 vierailukohdetta – kaikkea pyhistä seitakivistä historiallisiin kalamajoihin, sodan raunioista peurahautoihin ja luontopoluista autiotupiin. Opaskirjan ja kartan yhteispaketti on erinomainen apu Hetta–Pallas-reitin vaeltajalle, mutta se antaa myös vinkit leppoisiin päiväretkiin tunturikeskusten läheisyydessä. Myös välineiden myynti on kasvanut vuosi vuodelta. n EM-kisat Oulussa 2016 EUROOPAN frisbeegol. Tieto on kuitenkin väärä, sillä Suunnon omasta verkkokaupasta löytyy pyöräkiinnike. Frisbeegolf on Suomen nopeimmin kasvava urheilulaji. Kilpailupaikaksi valittiin Oulun Meri-Toppila, jossa sijaitsee yksi Euroopan arvostetuimmista frisbeegolfradoista. Suomessa on jo yli 430 virallista frisbeegolfrataa ja harrastajia arvioidaan olevan yli 100 000. Kirjan on kirjoittanut retkeilytoimittaja Joel Ahola ja sen kustantaa Karttakeskus. Mukana on myös Acerbin keinon melontareitti nähtävyyksineen ja reittikuvauksineen. n kattojärjestö PDGA Europe on myöntänyt Suomelle vuoden 2016 EM-kisojen järjestelyoikeuden. Frisbeegol. Opas esittelee Hetta–Pallas -reitin palveluineen, nähtävyyksineen ja maisemineen, mutta vierailijoille tarjotaan parhaat palat myös Muonion, Oloksen, Jerisjärven sekä Pallaksen ja Hetan ympäristöstä. mennessä Puistopuutarhurin ammattitutkinto oppisopimuskoulutuksena aloitus 1.9.2015, haku 10.8.2015 mennessä PALLAS HETTA RETKEILYOPAS JA KARTTA –teos esittelee tunnetuimman retkeilyreittimme ja sen ympärille muodostuneen ainutlaatuisen luonto-, retkeilyja matkailukokonaisuuden. Luontokohteisiin on kerätty alueen parhaat näköalatunturit, perinnemaisemat ja muut luontonähtävyydet. Oikaisu GPS-testiin KIRJOITIMME Retki-lehdessä 1/2015, että ”Suunto Ambit3 Peak on tarkoitettu kuljetettavaksi vain ranteessa, sillä edes lisävarusteena ei ole tarjolla pyöräkiinnikettä”
PL Kammit ja autiotuvat. 42 euroa. PL Retkellä – yhden kuvan tähden. Kirjan lopussa on katsaus eräkärryn valmistukseen. Books on Demand 2014. Taskukameralla otetuilla kuvilla kuvitetussa teoksessa ihmetellään lasten kanssa luonnon ihmeitä, pakataan liikaa tavaroita reppuun sekä syödään paljon pinaattilettuja. Sari Lehtola on keski-ikäisenä retkeilyyn hurahtanut nainen, joka yhden kuvan lehdessä nähtyään päätti oppia retkeilemään. 25 euroa. Turhankävelijän myöhemmät vaiheet RETKEN toimitus sai sähköpostia, jossa turkulainen pitkän linjan retkeilijä kertoi, että “huolimatta yleisön mielipiteistä olen kirjoittanut jatko-osan Turhankävelijän Retkipäiväkirjalle”. 204 sivua. PL Maininki. 36 euroa. Kirja on taitavasti, joskin niukasti kuvitettu. Huonolla kelillä niiden merkityksen ymmärtää helposti ja tunnelman luojina ne ovat vertaansa vailla. Kirjan kertomusten ja muistelujen yhdistävä tekijä on lapinhulluus monille tutuissa erämaissa. Kajakinmitta kerrallaan ELÄMÄN tienhaarojen valinnat ovat aina vaikeampia kuin retkireittien, siitä huolimatta retkeily ja eteenpäin jatkamisen vaikeudet sopivat hyvin muutostilanteiden ja kriisien kuvaamiseen. Kammit kunniaan ERÄMAAN turvapaikat, autiotuvat ja kammit, kiehtovat vaeltajia. Arkkitehti Manu Humppi on kirjoittanut kattavan teoksen molempien rakennustyyppien kulttuurihistoriasta ja nykytilasta retkeilijöiden käytössä. 100 sivua. UUTISET huhtikuu 2015 12. Maurits Kouhia. Lapin tupien bongauksesta kiinnostuneille kirjassa on oma kappale, jossa tehdään kierros Urho Kekkosen kansallispuiston mielenkiintoisimmilla tuvilla. Ahkeralle lapinkävijälle tupien tarinat voivat pääpiirteissään olla tuttuja, mutta Humppi on tehnyt perusteellista työtä ja löytänyt mielenkiintoisia yksityiskohtia saamelaisten elämäntavasta, Lapin erämaarakentamisesta ja autiotupakulttuurin muutoksesta. Books on Demand 2014. Kirjakaari 2014. 278 sivua. Ja hyvä niin. 30 euroa. Pekka Lassila. Sari Lehtola. Kirja on kauniisti kuvitettu ja taitettu. PL Turhankävelijän retkipäiväkirja II. Vaikka kirja ei olekaan iloa pursuava, on loppu toiveikas. Tammi 2014. Hän toivoo kirjansa innostavan muitakin huonokuntoisia sohvankuluttajia liikkeelle luontoon. Manu Humppi. Jatko-osa on tyyliltään kepeän riemastuttava ja kuvat poukkoilevat viihdyttävästi vuosikymmeneltä toiselle. Retken riemua ja luonnon lumoa OMAKUSTANTEIDEN julkaisemisen helppous näkyy retkikirjojenkin tarjonnassa. Kirjan viisikymppinen kirjoittaja on menettänyt työpaikkansa ja päättää meloa 1 300 kilometriä Virolahdelta Tornioon, jotainhan miehen on tehtävä, vaikkei itsekään tiedä miksi. Kirja ei ihannoi menneisyyttä ja muistuttaa myös tehdyistä huonoista rakennusratkaisuista, kuten esimerkiksi 1970-luvun muovisista tuvista, ja tarjoaa vinkkejä uusien tupien ja kammien rakentamiseen ja vanhojen korjaamiseen. 171 sivua
Naisystäväni pesi kasvojaan hikisen nousun jälkeen vilvoittavassa vedessä, jonka laineissa kimmelsi tuhat auringon kuvajaista.” KUVA Seppo Suhonen, Kuopio ssä ja vassa tapah vaan liittyy. Reitin purjehti ja teki kuuluisaksi aikoinaan Juhani Aho.” KUVA Ea Söderberg, Porvoo Giedde ohkka ”Olimme naisystäväni kanssa Käsivarressa vaeltamassa elokuun alussa 2010. Pieni saari sijaitsee Puumalan ja Savonlinnan välillä. OMA RETKIKUVA 13 huhtikuu 2015 Oma retkikuva Lähetä oma retkikuvasi sähköpostilla osoitteeseen toimitus@retkilehti. Parhaat kuvat palkitaan Led Lenserin ja Leathermanin tuotteilla. Tunturin satulasta löytyi lampare, jossa ajelehti yhä jäätä. . Riippumaton sadesuojalle ei ollut käyttöä koko kahtena viikkona. Kävimme helteisenä päivänä vielä Giedde ohkkan huipulla. Peilityyniä järvenselkiä oli mukava meloa helteessä. Kerro myös missä ja milloin kuva on otettu, mitä kuvassa tapahtuu ja mitä erityistä kuvaan liittyy. Parhaa Led Lenserin ja Leather illa.. Vaellus oli loppusuoralla ja olimme matkalla Guolasjärvelle Haltin länsipuolitse. . Saimaa ”Kuva on viime kesän melontavaellukselta Lappeenrannasta Iisalmeen
×. huhtikuu 2015 14 SIPSIT ev äät Moni kuivaa myös valmiiksi pilkottuja pakastevihanneksia, mutta jos vaivaudut pilkkomaan aineet itse, voit tehdä samalla herkullista naposteltavaa vaikkapa iltapalaksi. Kuivatessa juureksista poistuva neste keventää retkeilijän taakkaa mukavasti. TEKSTI JA KUVAT Reetta Laaksonen jyä kattilaan tai valurautapataan ja kuumenna öljy. Sopiva lämpötila on 175–190 astetta. Noin 150–175 astetta on yleensä sopiva. Uppopaista ja mausta Toinen tapa valmistaa juuressipsejä on uppopaistaminen. Kuivaa siis sopiva määrä juureksia retkikäyttöön ja jätä osa sivuun toisenlaista herkkua varten. Pese ja kuori juurekset ja leikkaa ne mahdollisimman ohuiksi siivuiksi, jolloin ne kuivuvat nopeiten. Kuivatus sujuu parhaiten kiertoilmauunissa, jos kuivuria ei ole saatavilla. Pelkkä suola käy hyvin mausteeksi, mutta myös parmesaaniraaste, soijakastike ja erilaiset kuivamaustesekoitukset sopivat. Jotkut myös paistavat lastuja ensin kymmenisen minuuttia noin 200 asteessa ja laskevat lämpötilan sen jälkeen alle 100 asteeseen. Lastut kannattaa levittää uunipellille mahdollisimman ohuelti ja lastujen määrästä riippuen tarvitsetkin useamman pellin käyttöösi. Yksinkertaisempi tapa on pyöritellä juureslastut muutamassa ruokalusikallisessa öljyä ja paistaa lastuja uunissa. Sipsit uunissa Juuressipsit voi tehdä kahdella tapaa. Tähän tarvitaan huomattavasti enemmän öljyä, mutta sipsit valmistuvat nopeammin. Uunissa juuressipsit valmistuvat suunnilleen 1–2 tunnissa. Kuivattuna retkelle Juuresten kuivaaminen tapahtuu kuten muidenkin ruoka-aineiden. Kaada suuri määrä ölJuuressipsejä naposteltavaksi Kuivatut juurekset sopivat hyvin vaellusja reissuevääksi. Mitään terveysruokaa eivät juuressipsit nimestään huolimatta ole, sillä valmistukseen käytetään rasvaa ja suolaa. Juureksia voi napostella sellaisenaan tai liottaa ne ateriaa varten. Uppopaista sipsit rapeiksi ja mausta ne paistamisen jälkeen suolalla tai muilla mausteilla. Maukkaiden juuressipsien valmistukseen sopivat lähes kaikki juurekset. Olipa tapa kumpi tahansa, lastuja tulee vahtia, sillä valmistusaika voi myös vaihdella eri juuresten välillä. Jos et nauti lastuja heti valmistamisen jälkeen, säilö ne tiiviiseen astiaan. Anna lastujen olla uunissa kunnes ne ovat kuivuneet ja mausta rapeat lastut suolalla. Sipsit sopivat nautittavaksi erilaisten dippien, juustojen tai hillojen kanssa. Uppopaistaminen on huomattavasti sotkuisempi tapa valmistaa sipsejä ja öljyn lämpötilaa tulee tarkkailla valmistuksen ajan, jottei se kuumene liikaa ja syty palamaan. Älä lämmitä uunia liian kuumaksi, sillä juurekset palavat helposti. Puukapula uuninluukun välissä antaa ilman kiertää paremmin ja alhainen, noin 50 asteen lämpötila estää juureksia palamasta
Olin tutustunut Siskoihin jo aiemmin talvella, ja ryhmässä huhuiltiin jäätikkö ja alppikiipeilykurssista kiinnostuneiden perään. Olin käynyt seinäkiipeilyn peruskurssin ja kokeillut jääkiipeilyä. Vihdoin Norjassa Emma ja minä lensimme Narvikiin jo pari päivää ennen kurssia. Ja kun ryhmä on mieluinen, on oppiminenkin hauskaa. Toistaiseksi Emman vapaa aika kului lähinnä muoviotteiden parissa, mutta vuoret kuitenkin kiinnostivat. Huhut Norjan hintatasosta pitivät todella paikkansa. Jo bussilippua ostaessa ja ensikäynnillä ruokakaupassa tuntui, kun olisi heitellyt viidenkympin seteleitä ilmaan. Anna -Maijan ilmoitukseen vastasi Emma, joka oli löytänyt ulkoilmaelämän ja urheilun ilon vasta viime vuosina, ja täysin hurahtanut kiipeilyyn. Hänellä oli jo jonkin verran kokemusta jäätiköiltä ja vuorilta, ja hän kaipasi nyt tietoa ja taitoja turvalliseen ja suunnitelmalliseen jäätiköllä liikkumiseen. Kuuntelin haltioituneena ystäväni tarinoita vuorilta ja hetken päästä olin jo kyselemässä, miten vuorikiipeilyn voi aloittaa. Kurssin aloitusta odotellessa päätimme budjettitietoisina naisina telttailla Narvikin. Pian ulkona vilisevät maisemat kuitenkin hiljensivät hintoja kauhistelevat reissaajat. Kurssin vetäjäksi palkkasimme tuttujen suosittelemana Petter Reuterin. Vuorten ja kapeiden merenlahtien vuorottelu, niittyjen keskellä kohoavat pikkusievät puutalot ja uskomattoman kirkas, pilvetön taivas ohjasivat ajatukset kohti juuri alkanutta reissua. Päätös lähteä jäätikkö ja alppikiipeilykurssille syntyi vuosi sitten. Kurssiseuraa etsi Anna -Maija. huhtikuu 2015 16 koulutus KIIPEILYKURSSI TEKSTI Johanna Kainu KUVAT Emma Kuokka Siskot jäätikköja kiipeilykurssilla Uusien taitojen oppiminen sujuu parhaiten ryhmässä. Petter on kokenut kiipeilyohjaaja ja yksi harvoista suomalaisista, jolla on kansainvälisen vuoristo oppaan pätevyys. Tämä oli ensimmäinen kertani Norjassa ja tiesin jo ihastuneeni. Vastaus löytyi Outdoor -Siskojen kautta. Outdoor -Siskot on naisten ulkoiluhenkinen Facebook -ryhmä, jossa jäsenet etsivät seuraa erilaisille reissuille, harrastuksiin ja kisoihin. Paikaksi valikoitui Petterin suosituksesta Pohjois -Norjan Narvik, jonne suuntaisimme elokuussa. Olin tästä kaikesta aika täpinöissäni
17 huhtikuu 2015 NORJASSA pääsee oikean vuorikiipeilyn tunnelmaan.
En ollut koskaan aiemmin kantanut näin raskasta kuormaa! Yksi rinkka oli selässä, toinen edessä ja kaiken päällä vielä köysivyyhti. Jäätikkötietoja ja -taitoja opettelemassa Seuraavan päivän ensimmäinen oppi tuokio tarjoiltiin heti aamulla leirissä, kun pääsimme harjoittelemaan köysitaitoja. Toistoja tehtiin niin monta, että kaikki pääsivät varmasti kärryille. Vaikka liukastuminen olisi todennäköisesti johtanut vain lyhyeen pyllymäkeen ja pieniin mustelmiin, aiheutti tämä harjoitus sydämentykytyksiä. Tärkein sanoma oli riittävän hidas kävelyvauhti, vaativissa olosuhteissa kannattaa kävellä verkkaisesti, energiaa säästäen. huhtikuu 2015 18 vesilaitoksen takametsissä. Jäätikön reunalla jakauduimme ohjeiden mukaisesti kahteen köysistöön ja tuoreille opeille tuli heti käyttöä. Erityisesti Emmalle släbillä kävely oli jäärailoja ja jyrkkiä vuorenrinteitäkin pelottavampaa, kurssin eniten psyykkaamista vaatinut kohta. Kurssin parasta antia oli oppi itsenäiseen toimintaan jäätiköllä ja vastuun ottaminen valintojen tekemisestä. ”Kolme pientä elefanttia marssi näin…” soi päässäni ja loputtomalta tuntuneen taaperruksen aikana ehdin laulaa lastenlaulun mielessäni ainakin 70 kertaa. Suomalainen pitää yksityisyydestään kiinni keskellä vuoristoerämaatakin. Petterin alustuksen jälkeen teimme solmuja ja vyyhdimme köyttä uudestaan ja uudestaan. KIIPEILYKURSSI PETTER opettaa ankkureiden tekoa.. Harvinaisen pitkältä tuntunut puolitoistatuntinen oli kuitenkin vaivan arvoinen. Kävelymatka vesilaitokselle oli pelkkää ylämäkeä ja neljä isoa rinkkaa kahden pienen naisen selässä herätti ohiajavat autoilijat kannustaviin huutoihin: ”You crazy sporty ladies!” Kohti jäätikköä Storsteinin jäätikölle oli Narvikista matkaa reilut 50 kilometriä. Isoa nurmikenttää reunustivat korkeat penkereet. Kiinnittäessäni itseäni köyteen, aloin tuntea vatsassani perhosten lepattelua. Täydellinen leiripaikkamme sijaitsi entisellä järvenpohjalla, jonka toisella laidalla virtasi pieni jäätikköjoki. Saimme harjoitella kaltevilla kallioilla eli släbeillä kävelyä. Parkkipaikalta oli vielä noin puolentoista tunnin kipuaminen ylös leiripaikalle, jossa viimeistään havahduimme, että tänne ei oltu tultu lepäämään. Jo matkalla leiriin saimme nauttia ensimmäisestä koulutustuokiosta, aiheena kävelemään oppiminen. Muutaman kymmenen metrin päässä kohoava jäätikön reuna näytti yhtäkkiä pelottavalta. Jonkin ajan kuluttua harmaansävyistä maisemaa väritti viisi sinkkutelttaa, jotka ruotsalaisen apukouluttajamme Callen suureksi huvitukseksi oli kaikki pystytetty eri puolille leiriä. Kävelytekniikkatuokion jälkeen punnersimme rinkat selkäämme ja jatkoimme matkaa. Matkalla jäätikölle tuli vastaan toinen rastipiste
Harjoittelimme taitoja sekä karttoja tutkimalla että jäätikköä ja railoja lukemalla. Yksi kurssin mieleenpainuvimmista opeista oli nöyryys sään sekä jäätiköllä vallitsevien olosuhteiden edessä. Jäätikön ulkopuolella harjoittelimme muun muassa railopelastusta, lumiankkurien tekoa ja self arrest -tekniikkaa. Opetus jatkui jäätiköllä kolmena päivänä ja tekemiemme retkien aikana pääpuheenaiheena oli reitinvalinta ja turvallisuus. Jäätiköllä aloitimme jälleen perusasioista, eli siitä, miten kävellään jääraudat jaloissa ja miten erottaa lumi jäästä, jotta tunnistaisimme petolliset lumisillat. Lisäksi meillä oli molempien köysistöjen kärjessä kokenut ohjaaja. Tästä saimme kokemusta viimeisenä päivänä, Pääpuheenaiheena oli reitinvalinta ja turvallisuus. RASTIPISTEELLÄ self arrest -tekniikan ja railopelastuksen opettelua.. Petter sai minut vakuuttuneeksi myös siitä, etteivät railot olleet erityisen arvaamattomia. Aluksi pelottavilta tuntuneet railojen ylityksetkään eivät enää kolmantena päivänä tuntuneet niin vaikeilta. Railot olivat tähän aikaan vuodesta hyvin näkyvissä, niiden yli kulkevia lumisiltoja ei olisi montaa ja nekin luultavasti näkyisivät hyvin. Kurssin parasta antia oli oppi itsenäiseen toimintaan jäätiköllä ja vastuun ottaminen valintojen tekemisestä, sen sijaan että oma turvallisuus jäisi muiden tekemien päätösten varaan. HETI ensimmäisenä päivänä pääsimme harjoittelemaan railojen turvallista ylittämistä. Ne eivät liikkuisi äkisti tai ilmestyisi tyhjästä jalkojemme alle. Sää oli mitä aurinkoisin, ja GoProkuvailujen ja vitsin heittojen välissä jouduimme vähän väliä muistuttamaan itseämme, että tositilanteessa tunnelma tuskin olisi näin leppoisa. 19 huhtikuu 2015 Aivan kuin aavistaen mietteeni, Petter kertoi, ettei meidän tarvinnut pelätä jäätikölle menemistä. Huiputus ei saa olla turvallisuutta tärkeämpää
Leirielämä oli meille kaikille ennestään tuttua. Leirielämää Päivät jäätiköllä olivat pitkiä. Osa niistä oli liian leveitä, ja kun etsimme reittiä niiden ohittamiseen, eteen tuli jälleen uusi railo. Aamupalasta ja lounaasta jokainen vastasi itse, mutta päivälliset teimme Emman ja AnnaMaijan kanssa yhdessä. Emman lounaat olivat retkiruokailun aatelia, tosin siinä vaiheessa, kun Emma iltamyöhään uppopaistoi falafeleja seuraavaa päivää varten, taisi retki gourmet mennä jo turhankin pitkälle. KARU mutta kaunis perusleirimme oli noin kilometrin päässä jäätiköltä. Oma lounaani oli rakennettu pääravintoaineiden ympärille: säilyketonnikalaa (proteiini), pähkinöitä (rasvat) ja suklaata (hiilihydraatit). Siksakkia kulkeminen oli hidasta, ja köysistön kärjessä kulkiessani alkoi ihon alle hiipiä epämiellyttävä tunne. Parin tunnin aikana taivaalle oli myös alkanut ilmaantua harmaita pilviä. Minä hoidin puolestani lisukepuolen, joka tarkoitti käytännössä riisiä. AAMUT perusleirissä olivat aurinkoisia ja alkoivat usein köysiharjoituksilla.. AnnaMaija vastasi ruokakuntamme lihatarjonnasta. Petter oli puhunut jo aamulla aikataulujen noudattamisen tärkeydestä vaativilla vaelluksilla. Hyvien varusteiden merkitys todettiin päivittäin. Jokaisen lounastottumukset olivat erilaiset. Huippu oli edessämme, mutta etenemisestä oli tullut sen verran hidasta, että Petterin rohkaisemana päätimme kääntyä takaisin. Emma oli ennen reissua suunnitellut meille upean päivällismenun koko reissun ajaksi. Sää oli muuttumassa. Ehkä juuri siksi rinkkani oli ollut niin painava. Innokas kotikokki = yli -innokas retkikokki. Satula, jonne olimme matkalla ja joka näytti olevan niin lähellä, oli sinä päivänä liian kaukana. huhtikuu 2015 20 KIIPEILYKURSSI kun railoja alkoi tulla vastaan yhä enemmän. Buff -huivi, Retkeily tuo kaivattua vaihtelua arkeen ja vapauttavaa irtiottoa toimistotyöläisen roolista. Merinovillainen kerrasto, untuvatakki, vedenpitävä kuorikerros ja hyvät vaelluskengät olivat tarpeen. Siksi olisi tärkeä suunnitella päivän aikataulu yhdessä ja erityisesti päättää kellonaika, jolloin käännytään takaisin, oltiin huipulla tai ei. Anna -Maija oli jo jonkun aikaa noudattanut vähähiilihydraattista ruokavaliota, joten hiilareita korvatakseen Anna -Maijalla oli mukana iso paketti voita, säkillinen pähkinöitä sekä kotitekoista siemennäkkäriä. Jokaisen päivällisen tärkeänä ainesosana oli Anna -Maijan kuivaama jauheliha. Palasimme leiriin yleensä vasta iltamyöhään. Erityisesti kaveriporukassa lähtö aamulla helposti viivästyy ja halu päästä huipulle voi vaarantaa turvallisen paluun leiriin. Emmalla oli mukanaan kuivattuja kasviksia ja jos jonkinlaista maustepussia ja hän vastasi siitä, että ruoka maistui hyvälle