100% merinovillasta valmistettu kerrasto on testattu toimivaksi niin napajäätiköillä kuin erävaelluksillakin. VKO 2026-02 683219-2510 R ET K I 10 /2 25 ISOJÄRVEN KANSALLISPUISTO & ROSPUUTON HILJAISUUS Dolomiittien syysauringossa! Testissä untuvatakit talviretkille Alone Suomi -KAKSIKKO YHTEISELLÄ SYYSVAELLUKSELLA Kansanedustaja Pauli Kiuru arvostaa autiotupia Gröna Bandet KESÄLOMA VAELTAEN RUOTSIN TUNTUREILLA Pomokaira kaamoksen kynnyksellä. Verkkokauppa: ruskovilla.. | Toimitus 2–5 arkipäivässä Lahjaksi luonnollista lämpöä –ilahduta tänä jouluna kotimaisella lahjalla! 10/2025?— 11,90 € Retki PAL. Tarkkaan harkitut yksityiskohdat, kuten tuulilistallinen korkea kaulus, pitkät peukaloreiälliset hihat sekä polvija haara-alueen tuplaneulos eivät jätä pulaan haastavissakaan olosuhteissa. Käytämme tuotteissamme vain laadukkaimpia luomusertifioituja luonnonkuituja: merinovillaa, merinovillafleeceä, silkkivillaa ja silkkiä. U lkoilukerrastomme on suunniteltu vaativaan käyttöön. Näistä upeista raaka-aineista teemme käytännöllisiä ja kestäviä vaatteita sekä asusteita arkeen ja aktiiviseen elämään – vauvasta vuorikiipeilijään. R uskovillan klassiset vaatteet ja asusteet valmistetaan Artjärvellä
SISÄLLYS 36 Kaamoksen kynnyksellä Pomokairassa 62 Kesävaellus läpi Ruotsin tunturijonon 54 Syysruuhkaa aurinkoisilla Dolomiiteilla 10—2025
Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. 050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.fi ISSN 1456-8837 Vakituiset avustajat Joel Ahola Maija Arosuo Benjamin Hokkanen Sanna Häkkänen Olli Järvenkylä Saana Kamula Tuija Kauppinen Aksana Kurola Mikko Lamminpää Päivi Mattila Ossi Määttä Joppe Ranta Poppis Suomela Markus Thomenius Avustajat tässä numerossa Henna Kallo Aki Rahikka Mia Takula Kartat Retkeilymedia Ahola: Joel Ahola Pohjakartta-aineisto: Maanmittauslaitos Taitto Mäyrä Media, Benjamin Hokkanen aineistot@retkilehti.fi Paino Printall, Tallinna Kannen kuva Ossi Määttä Tilaajapalvelu tilaajapalvelu@outdoormedia.fi puh. Kestotilaus 6 numeron jaksoissa 55 euroa. Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. 03-4246 5354 arkisin kello 8–16 Vuonna 2026 ilmestyy 9 numeroa, joista yksi julkaistaan tuplanumerona. Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty. Tiedot & taidot 12 Pauli Kiuru arvostaa autiotupia 12 Luota hämäränäköösi! 16 Trangia 100 vuotta 18 Kylmäuinnin koukuttavuus 22 Juhlapyhät erämaassa 26 Retket 36 Lumikengillä kaamoksen Pomokairassa 36 Alone Suomi -kaksikko syysvaelluksella 42 Myrskyä & majavia uhmaten Isojärvellä 48 Dolomiittien syysauringossa 54 Kesäloma Ruotsin halki vaeltaen 62 Varusteet 72 Testissä paksut untuvatakit 72 SISÄLLYS Painotuote 4041 0820 YM PÄ RISTÖMERK KI MIL JÖMÄRK T www.facebook.com/retkilehti @retkilehti Retki-lehti Outdoor Media Oy. Määräaikaistilaus 9 numeroa 85 euroa. Päätoimittaja Petri Laine petri.laine@retkilehti.fi Julkaisija Outdoor Media Oy Pihlajatie 28 00270 Helsinki toimitus@retkilehti.fi Y-tunnus 1441340-4 Ilmoitusmyynti Reetta Salo reetta.salo@kruunumedia.fi +358 50 530 0044 Toimitusjohtaja Veikka Gustafsson p
Säästöjen pakottamana Luontopalvelut joutuu arvottamaan entistä tiukemmin, missä ja minkälaisia palveluita se retkeilijöille tarjoaa. Metsähallituksen uuden luokittelun mukaiset retkeilykohteet jaotellaan niiden käyttötarkoituksen mukaan esimerkiksi päiväretkikohteisiin ja vaativiin vaelluskohteisiin. Kun Luontopalveluiden säästöistä ensimmäisen kerran uutisoitiin, kirjoitti eräs lehti, että joka kolmas taukopaikka suljettaisiin. Meidän veroillammehan niitä ylläpidetään. Luontopalvelut hakee suurimpia säästöjä rakennusten ylläpidosta, siitä esimerkkinä Kilpisjärven luontokeskus, jota Metsähallitus tarjoaa Enontekiön kunnan ylläpidettäväksi. Kansallispuistojen palvelut eivät ole ilmaisia, vaikka ne maksuttomia usein ovatkin. Uudenmaan virkistysalueyhdistys Uuvi taas kunnostaa pääkaupunkiseudun pisintä retkeilyreittiä, joka tunnetaan nimellä Reitti 2000. Se on tietysti liioittelua, vaikka kovista säästöistä puhutaankin. Esimerkiksi Tampere ilmoitti syyskuussa pyrkivänsä Suomen retkeilypääkaupungiksi. Veronmaksajana pidän siitä, että veroeuroja käytetään tehokkaasti. Retkeilyn saralla tapahtuu myös myönteisiä asioita. Hyvää on myös se, ettei luonto ole tuolta mihinkään kadonnut ja kaamosväsymystä voi taltuttaa lähtemällä ulos! NATURE One GTX high metsästykseen, vaellukseen, retkeilyyn. Haastattelin edelliseen Retki-lehden numeroon luontopalvelujohtaja Henrik Janssonia, joka valotti uuden luokituksen taustoja. Tässä lehdessä Olli Järvenkylä kirjoittaa Metsähallituksen Luontopalveluiden uusista retkikohteiden luokituksista. Uusi R2-niminen reitti on aiempaa polkumaisempi ja huomioi paremmin maastopyöräilijät. Päiväretkikohteissa ei tarjota yöpymismahdollisuutta ja vaativissa kohteissa luotetaan siihen, että niitä käyttävä vaeltaja tietää mitä tekee. Suomalaiset ehkä tykkäävät piehtaroida kurjuudessa, etenkin näin marraskuussa, ja hyvä asiat jäävät näkemättä. Viime vuosituhannella rakennettiin muun muassa reittejä ja tulipaikkoja työllisyystöinä ja paikallispoliitikkojen vaatimuksesta, ei niinkään ihmisten tarpeiden mukaan. Painopiste olisi erityisesti lähiretkeilyn kehittäminen. 4 RETKI joulukuu 2025 PÄÄKIRJOITUS Petri Laine Ennen kaikki oli paremmin, vai
NATURE One GTX high metsästykseen, vaellukseen, retkeilyyn
A N T E R I N M U K A N sauna on toistaiseksi käyttökiellossa paloturvallisuussyistä.. Metsähallituksen uuden luokittelun mukaiset retkeilykohteet jaotellaan seuraavasti: lyhyen vierailun kohteet, päiväretkikohteet, palveluvarustukseen tukeutuvat vaelluskohteet, vaativat vaelluskohteet ja eräilykohteet. Retkikohteen luonne tulee jatkossa ohjaamaan osaltaan sitä, millaisia palveluita kohteessa on tarjolla ja minkälainen huollon taso niissä katsotaan riittäväksi. Retkikohteen luonne kuvaa muun muassa sitä, minkälaista palvelua ne kävijöille tarjoavat ja minkä tyyppinen palveluvarustus on olennaista. Retkikohteet erikoistuvat Tässä artikkelissa retkeilykohteiden uutta luokitusta peilataan Urho Kekkosen kansallispuistoon, sillä monipuolisena retkeilyalueena se sisältää useimpia uuden luokittelun mukaisia retkeilykohteita. Luontopalveluiden mukaan kohteen luonne ohjaa palvelujen kehittämistä entistä paremmin asiakkaan tarpeita ja odotuksia huomioivaksi. L uontopalvelut on tarkastellut ja käynyt läpi kansallispuistoissa ja muilla valtion alueilla sijaitsevia retkeilyreittejä, taukopaikkoja ja muita retkeilyrakenteita. Niistä valitaan ne, joiden ylläpitoa jatketaan tulevina vuosina. Työn tavoitteena on ollut tunnistaa niistä retkeilijöiden kannalta tärkeimmät kokonaisuudet. Syy tähän on se, että rahoituksen supistuessa kaikkia nyt olemassa olevia reittejä, taukopaikkoja ja tupia ei voida jatkossa enää turvallisesti ylläpitää. KARTALLA 6 RETKI joulukuu 2025 Kartalla T E KST I JA K U VAT Olli Järvenkylä Retkikohteiden luokitus uudistuu Metsähallituksen Luontopalvelut luokittelee jatkossa retkikohteensa sen mukaan, millaisilla retkillä kohteessa käydään
KARTALLA 7 RETKI joulukuu 2025 ”Emme pysty jatkossa tarjoamaan kaikkia palveluja kaikkialla, vaan tarkoituksena on mahdollistaa erikoistuminen ja keskittyä tarjoamaan sen luonteisia palveluita, mitkä kullekin retkikohteelle on tunnistettu luonteenomaisiksi. ”Päiväretkikohteet ovat tiheämmin huollettuja kuin esimerkiksi vaativan vaelluksen kohteet. Päiväretki-kohde on kävijöille yleensä päivän päävierailukohde. Luonne helpottaa retkikohteen valintaa ja retken suunnittelua, sillä asiakkaat etsivät yleensä tietynlaista kohdetta sen luonteen perusteella, esimerkiksi minne kannattaisi lähteä päiväretkelle. Viime mainittu tarkoittaa käytännössä sitä, että alueella ei ole, eikä tule olemaan tuotteistettuja ja hyvin merkittyjä vaellusreittejä. Tupia ja saunoja suljetaan Metsähallituksen Luontopalveluiden uudistus tulee vääjäämättä tarkoittamaan sitä, että osasta olemassa olevista kohteista luovutaan ja joissakin myös huolto loppuu. Esimerkiksi Urho Kekkosen kansallispuistossa tarkastellaan kriittisesti puolen kymmenen tupaverkostoon kuuluvan kohteen jatkoa. Palvelut ovat sellaisia, joille on myös kysyntää ja joita ei ehkä seutukunnalla muuten ole tarjolla”, toteaa palveluomistaja Hanna Ylitalo Luontopalvelujen Maastoja kulttuuriperintöpalveluista. Kekkospuiston päiväretki-kategoriaan kuuluvat muun muassa Saariselkä-Kiilopää-alueen teemalliset monikäyttöreitit, alueen latuverkosto ja esteettömät reitit sekä esimerkiksi Luulammen erämaakahvila. Porttikosken ja Kotakönkään siltojen jatkoa tarkastellaan siinä vaiheessa, kun niiden käyttöikä tulee vastaan. Päiväretkikohteilla ei satsata yöpymistä tukeviin palveluihin, vaan taukopaikat voivat olla tulettomia. Päiväretkikohteita huolletaan tiheämmin Lyhyen vierailun kohde voi olla esimerkiksi nähtävyys, lyhyt luontopolku tai näköalapaikka. Viestintä korostuu entisestään Retkikohdeuudistuksessa olennaista on myös muutoksista ja kohteista viestiminen. Muutoksista tiedotetaan Metsähallituksen suunnitteluprosessin edetessä. Usein päiväretkikohteilla voi olla myös esteettömiä retkeilyreittejä, joilla pääsee kulkemaan avustettuna pyörätuolilla tai esimerkiksi lastenrattailla. Suurten käyntimäärien ja eritasoisten liikkujien takia lyhyen vierailun kohteet vaativat selkeätä ohjausta. Tähänastisen suunnitellun perusteella näyttää siltä, että Urho Kekkosen kansallispuiston päiväretkialueella Rumakurun vanhan kämpän pihapiirin tulentekopaikasta ja parista muusta "pihatulipaikasta" luovutaan. Kohteiden reitti ei yleensä ole pitkä, mutta käyntimäärät saattavat olla suuria. Urho Kekkosen kansallispuistossa tällainen kohde on esimerkiksi Auroratupa ja Kiilopää-tunturin huippu. Hänen mukaansa Urho Kekkosen kansallispuistossa on päätetty keskittyä tarjoamaan Saariselkä-Kiilopää -alueella päiväretki-luonteisia palveluita ja erämaisissa osissa puistoa vähäisen palveluvarustuksen ja vaativan vaelluksen -luonteisia palveluja. Emme pysty jatkossa tarjoamaan kaikkia palveluja kaikkialla, vaan tarkoituksena on mahdollistaa erikoistuminen. Vaativan vaelluksen alueella esimerkiksi Hammaskota näyttäisi olevan kohde, jonka huollosta luovutaan. Ne ovat hyvin merkittyjä, selkeät lähtöja paluupisteet opasteineen ja pysäköintialueineen. PÄ I VÄ R E T K E I L I J Ö I TÄ Urho Kekkosen kansallispuistossa.. Vaativan vaelluksen alueilla keskitytään oikeastaan vain yöpymistä tukeviin palveluihin, joiden varaan omatoiminen retkeilijä saa itse suunnitella reittinsä, Ylitalo kertoo. ”Myös joku tai joitakin saunoja tullaan sulkemaan”, kertoo virkistyskäytön asiantuntija Petri Kulha Luontopalvelut Lapin toteutuksesta. Metsähallituksen Luontopalveluilla on tavoitteena viestiä kunkin retkikohteen luonteesta asiakkaille. Myös muutamia ilman käymälää olevien nuotiopaikkojen huolto päättyy. Alueella retkeily vaatii retkeilijältä kokemusta, omaa suunnittelua ja suunnistustaitoja
”Kadonnut luontoyhteys löytyy ainoastaan sillä, että menee luontoon. Luonnossa oppiminen ei vaadi Lapin tuntureita tai jylhää erämaata. Se pitää luonnon etäällä, mutta samaan aikaan nuoret kokevat ilmastoahdistusta. hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen teemoihin. Työssäni keskityn lähiluonnon hyödyntämiseen sekä oppimisen että hyvinvoinnin tukena.” Humakin tutkinnoissa aloittaa vuosittain eri puolilta maailmaa saapuneita opiskelijoita, joilla voi olla hyvin erilaiset luontosuhteet. VAHVASTI PROFILOITUNUT AMMATTIKORKEAKOULU Humanistinen ammattikorkeakoulu, eli Humak, tuottaa ihmisläheistä osaamista. Kaikkia taitoja ei voi oppia luokassa tai neukkarissa.” Yhteisöpedagogi (AMK), Nuorisoja yhteisötyön tulevaisuudet ja hyvinvointi sekä Yhteisöpedagogi (AMK), Seikkailukasvatus ovat kevään I yhteishaussa, joka tapahtuu Opintopolku.fi-osoitteessa. ”Ihminen on onnellisimmillaan saavuttaessaan jotain. ”Kun ihmisellä on vahva luontosuhde, hänellä on myös tahtoa pyrkiä hillitsemään ilmastonmuutosta. Yhteisöpedagogit ovat kehittämisen ja ohjaamisen ammattilaisia, joiden osaaminen tähtää yhteisöjen ja yksilöiden hyvinvoinnin parantamiseen. Olli viihtyy luonnossa sekä työn että vapaaajan merkeissä. Luonto on karkaamassa myös suomalaisten ulottumattomiin ja metsästä on tullut jännittävä, vieras – pelottavakin. Em m aKa ro lii na R ep on en. Humak kouluttaa AMKja YAMK-tasoisesti kulttuurituottajia, tulkkeja ja yhteisöpedagogeja. Siksi meidän Suomessa pitäisi keskittyä siihen, että teemme sen helpoksi. LÄHILUONNOSTA HYVINVOINTIA Kamusella on pitkä kokemus ryhmien ohjaamisesta Suomessa ja maailmalla. Kamunen heittääkin haasteen yrityksille: ”Mitä jos liikkuisitte enemmän lähiluonnossa. Haku on käynnissä 7.1.2026 klo 8.00 – 21.1.2026 klo 15.00. Luonto tuo meille ihmisille hyvinvointia, joten on meidän vuoromme pitää siitä huolta”, Kamunen selittää. Humakin yhteisöpedagogiopinnoissa on mahdollista suuntautua englanninkielisten AMK-tutkintojen kautta seikkailukasvatukseen tai nuorisoja yhteisötyön tulevaisuuteen ja hyvinvointiin. Helpolla retkeilyllä saa rohkeutta ja itsevarmuutta. Kamunen on työssään havainnut, että nuorilta voi puuttua taitoa lukea luonnon merkkejä. Elämme ajassa, jossa pari pyyhkäisyä kännykän ruudulla tuo ruoan kotiovelle kannettuna. Luonto haastaa meitä ponnistelemaan. Epämukavuuden voittamisesta syntyy onnistumisen ja onnellisuuden tunteita, joita voi olla vaikea saavuttaa sisätiloissa.” Luonnossa liikkujan lienee helppo allekirjoittaa Humakin lehtori Olli Kamusen kuvaus länsimaisen ihmisen yltäkylläisestä mukavuudesta. Lähiluonto on täynnä seikkailuja, joihin yhteisöpedagogi voi johdattaa. Tutkinnot valmistavat toimimaan myös maahanmuuttajien kanssa, sillä luonnon hyvinvointivaikutukset kantavat myös kotoutumisprosessin aikana. Luonto onkin lähtökohtaisesti erinomainen paikka oppia, sillä luokan ulkopuolella tapahtuu luonnollista ryhmäytymistä ja tekemisen kautta oppiminen onnistuu myös alkavalla kielitaidolla. Meillä perinteisesti on hyödynnetty luontoa jo varhaiskasvatuksessa. Seikkailukasvatus tähtää monipuolisiin lajitaitoihin ja ryhmänohjaukseen, kun taas nuorisoja yhteisötyön tulevaisuudet ja hyvinvointi -tutkinto keskittyy mm. Kouluttaessaan opettajia maailmalla Kamunen on huomannut, että monelle ajatus luonnosta oppimisympäristönä on uusi ajatus: ”Suomessa se on paljon tutumpaa. Tutustu osoitteessa humak.fi. Yhteisöpedagogi madaltaa kynnystä mennä luontoon”, Luhtala kertoo. Yhteisöosaamiselle on enemmän tarvetta kuin kenties koskaan. Ryhmätyötaidot ja kommunikointi saavat potkua ulkona olemisesta. Yhteisöpedagogi madaltaa kynnystä liikkua ja oppia luonnossa MAINOS Lähiluonnossa voi harjoitella hyödyllisiä erätaitoja. Luonnossa liikkumisesta on tullut työ ja elämäntapa. Häntä kiinnostaa erityisesti luonnon hyvinvointivaikutukset ja lähiluonnon hyödyntäminen oppimisympäristönä. ITSEVARMUUTTA JA RYHMÄTYÖTAITOJA HELPOLLA RETKEILYLLÄ Luontoja elämysalalla pitkään työskennellyt Tiina Luhtala on Humakin alumni, jonka monipuolinen ura on kulkenut eräretkien vetämisestä melontaohjaajan tehtäviin ja tuntiopettajan rooliin. Koulumaailma pohtii keinoja saada oppi perille nuorille, joiden huomiosta kilpailevat toinen toistaan houkuttelevammat äpit. Tiina nauttii muun muassa vapaalaskusta. Eikä luonnossa liikkujan tarvitse olla täydellinen ja valmis, vaan oppiminen on aina prosessi. Humak tarjoaa yhteisöpedagogiosaamista myös avoimen AMK:n opintoina ja työelämäpalveluina
Sa nn i H yd én. MAINOS Seikkailukasvatuksen opiskelijoita ruskaretkellä
Kirjasta saa paljon tietoa, vaikka se ei olekaan varsinainen luonnonlääkinnän opaskirja. Tuija Kauppisen uusi kirja Lapin ihmekasveista on tarinallinen teos pohjoisen kasvien merkityksestä alueen ihmisille. Lapissa luonnontuotteilla on erityinen asema kesän auringonvalon vahvistavan vaikutuksen takia. Tapahtuman keskiössä ovat suomalaisten tekijöiden lyhyet ja pidemmät ulkoilmaelämästä kertovat videoelokuvat. Keskiyön auringon kasvattamat. Kirjan on kuvittanut vahvalla otteella villiin luontoon erikoistunut Tytti Muurinen. Ainakin sata ihmistä on raportoinut karhun hyökänneen maan vuoristoisessa pohjoisosassa. Leffakiertue Helsingissä U U S I suomalainen kiertävä elokuvafestivaali saapuu Helsinkiin Lucianpäivänä 13.12. Useimmat saunoista sijaitsevat Urho Kekkosen kansallispuistossa. Tuija Kauppinen. Nojatuolimatka Orionissa vie katsojan tällä kertaa Haltin huipulle, Käsivarren ja Paistunturin erämaihin sekä Oulangan kansallispuistoon. Karhuhyökkäysten syyksi on arveltu niiden kannan kasvua ja muuttuneita elinolosuhteita. Karhujen kohteiksi ovat joutuneet erityisesti luonnossa liikkuneet vaeltajat, polkujuoksijat ja sienestäjät, mutta hyökkäyksiä on tapahtunut myös asutuilla alueilla. Sininen Jättiläinen 2025.. Suurin osa vaeltajista on karhujen pelossa joko luopunut tai muuttanut vaellussuunnitelmiaan. Väinönputkea, ruusujuurta ja kaarnikkaa on käytetty paitsi ravinnoksi, myös lääkinnällisiin tarkoituksiin. Metsähallituksen luontopalvelujen tilaston mukaan joko saunamaksun maksuinto tai saunomisen suosio on pienentynyt vuosi vuodelta. Tarinoita Lapin luonnonantimista. KARTALLA 10 RETKI joulukuu 2025 K I R J A L U O N T O T A P A H T U M A T R E T K I L U K U Vuonna 2024 saunamaksun maksoi 4 031 vaeltajaa seitsemästä eri erämaasaunasta. Moni kotimainen luonnontuote on kokenut 2000-luvulla maineenpalautuksen eikä esimerkiksi nokkosten kerääminen ruuaksi ole enää hihhuleiden hommaa. Elokuvia esitetään elokuvateatteri Orionissa lauantaina 13.12. Lisätietoa ohjelmasta ja pääsylipuista on osoitteessa reppuretki.fi/foff. Kaarnikan kunnianpalautus N O K KO S P I I R A K K A A iltapalaksi ja palan painikkeeksi kuusenkerkkäkuohuvaa. kello 11-17. Karhut pelottavat Japanissa JA PA N I S SA karhut ovat tappaneet ainakin 13 ihmistä viime keväästä alkaen
RETKI joulukuu 2025 11 tiedot & taidot 12 10 2025 HILJAISUUTTA, REVONTULTEN VÄRJÄÄMIÄ TAIVAANLAKIA JA KYNTTILÄKUUSTEN KATVEESTA SIIVILÖITYVÄÄ KUUN VALOA. Juhlapyhät erämaassa s. 26 NRO KOUK UTTA VA KYLM ÄUIN TI ”
Onko hallituksessa ja eduskunnassa tai Kiurun omassa puolueessa kovin eriäviä näkemyksiä luonnon ja retkeilyn merkityksestä. Siitä huolimatta Kiuru puolustaa Metsähallituksen Luontopalveluiden leikkauksia. Kiuru kertoo lukeneensa samat tiedot. ”Tarvitaan rakenteita, mutta Suomi on ihan T E KST I JA K U VAT Mia Takula AUTIOTUPIEN ASIALLA Kansanedustaja Pauli Kiuru harrastaa vaeltamista ja metsästystä. ”Omistan Asikkalassa puoliksi veljeni kanssa perittyä metsää 27 hehtaaria. Autiotupaverkoston kunnosta hän kuitenkin kantaa huolta. Luontopalveluiden leikkaukset Valtion talouden pitämisestä kunnossa ja myös sen vaatimista leikkauksista vallitsee varsin laaja yhteisymmärrys. 12 RETKI joulukuu 2025 KIURUN KANSSA PÄLKÄNEELLÄ T apaan kokoomuksen kansanedustajan, entisen triathlonkilpaurheilijan Pauli Kiurun Pälkäneen Kostia-areenan parkkipaikalla. Ihmiset liikkeelle ja luontoon, mutta miten Pohjustan kysymystäni ajatuksella, että kaikki eivät ole esimerkiksi tiedollisten, taidollisten tai terveydellisten syiden vuoksi kykeneviä liikkumaan vaikka umpimaastossa, kuten Kiuru tai minä. Moni kuitenkin kyseenalaistaa leikkausten kohdentumisen luontopalveluihin, varsinkin kun samaan aikaan valtion rahoista maksetaan ympäristölle haitallisia yritystukia. ”En lähtisi vertaamaan näkemyksiä muihin edustajiin ja kollegoihin, että kuka tietää mitäkin. Keskustalaiset katsovat ehkä enemmän maaja metsätalouden näkökulmasta, joskin myös kokoomuslaiset, ja sitten tulee ideologisia eroja, jotka liittyvät omistajuuteen ja näin poispäin.” Kiuru kertoo hänellä olevan retkeilyhattu päässä, mikä hänen mukaansa tarkoittaa, että hän tarkastelee luontoa luontoon.fi-sivuston tyyppisesti, eli kansallispuistojen, retkeilyalueiden ja autiotupaverkoston merkitys on suuri. Kiuru on myös metsänomistaja ja toteaa maanomistajan näkökulman kiinnostavan senkin vuoksi. Retkeilyrakenteet, joista nyt on säästetty, edistävät yhdenvertaisuutta siinä, että jokaisella olisi mahdollisuus mennä luontoon. Vastaavia vertailuja on monesta muustakin ja tietyllä varauksella niihin täytyy aina suhtautua, että mistä aikajänteestä on kysymys ja romahtaako se palvelu, jos tulee leikkauksia”, hän jatkaa. Kenenkään ei tarvitse päästä kaikkialle, mutta jokaisella tulisi olla oikeus päästä luontoon, josta on tutkitusti huomattavaa terveydellistä hyötyä.. Asioihin voi olla niin erilaisia tulokulmia. Se on talousmetsää, jota pyrimme hoitamaan hyvin, kuten talousmetsää kuuluu.” Kiurun mukaan heidän metsässään ei ole sellaisia luontoarvoja, että sitä kannattaisi suojella. Kenenkään ei tarvitse päästä kaikkialle, mutta jokaisella tulisi olla oikeus päästä luontoon, josta on tutkitusti huomattavaa terveydellistä hyötyä. Huristamme Kiurun autolla kohti Laipanmaan retkeilyaluetta. Kyseessä on valkeakoskelaiselle kansanedustajalle tuttu lähiretkikohde. Miksi. ”Olen lukenut vertailuja siitä, kuinka paljon luontokohteet ja kansallispuistot tuottavat kansallistalouteen. Kerron, että luontopalvelujen positiivinen vaikutus talouteen perustuu Metsähallituksen eli valtion omiin laskelmiin. Perillä teemme pienen patikan, mutta automatkoilla ja nuotiopaikalla puhumme luontopalveluista, niihin kohdistuvista leikkauksista ja Kiurun omista retkeilykokemuksista
Roskia tulee kerättyä ”kaikkialla” paitsi Helsingin keskustassa. 13 RETKI joulukuu 2025 KIURUN KANSSA PÄLKÄNEELLÄ K I U R U on sitoutunut roska päivässä -liikkeen ajatukseen. Lapsena hän sai huutia roskien keräämisestä, sillä roskat sisälsivät myös karkkipapereita, eivätkä aikuiset meinanneet uskoa, ettei poika ollut syönyt niitä itse.
14 RETKI joulukuu 2025 KIURUN KANSSA PÄLKÄNEELLÄ poikkeuksellinen maa siinä, että luonto, metsä ja rannat ovat lähestulkoon missä tahansa ihmisten saavutettavissa, jopa ihan pääkaupunkiseudulta löytyy kansallispuistoja, merenrantaa ja upeita pyöräteitä. Yksi yö oltiin autiotuvassa, toinen kodassa, ja yhteiskunta tarjoaa. Onnistuin saamaan esimerkiksi UKK-puiston tuville korvamerkattua rahaa 100 000 euroa.” Eduskunnan sivuilta käy ilmi, että Kiuru on useasta eri positiosta käsin pitänyt autiotupien kunnostuksen tarvitsemaa rahoitusta esillä. Niin kuin tämä Laipanmaa. Miten ihmiset saadaan liikkumaan enemmän luonnossa. Me oltiin Utsjoella kaverin kanssa heinäkuun alussa, viikko vaellettiin. ”Se on hyvä kysymys. Se on tosi hämmästyttävää. Asemani pitkälti ratkaisi ympäristöhallinnon lisäysten kohdentamisen kansallispuistoille ja myös autiotuville. Käsittääkseni se on kuntien ylläpitämä ilman valtion rahoitusta. Liikkumattomuus maksaa valtiolle tarkastelun näkökulmasta riippuen noin 3,5–5 miljardia. Joka kunnasta löytyy laavuja, paikkoja, ja pururatoja, ja vaikka mitä.” Sitten se kysymys. ”Olin vaalikaudella 2015–2019 sekä ympäristöja valtiovarainvaliokunnan jäsen ja lisäksi ympäristövaliokunnassa valiokuntavastaava. Harvoin olen eduskunnassa kokenut vastaavaa onnistumisen tunnetta.” Kyseessä oli yhteensä yli 3 730 000 euroa, jota käytettiin useiden kansallispuistojen kehittämiseen ja niiden retkeilyrakenteiden korjaamiseen sekä esimerkiksi Aulangon näkötornin peruskorjaukseen. ”Kukaan ei voi politiikassa tehdä mitään yksin, mutta olen ollut aktiivisena edistämässä autiotupien korjausvelan rahoitusta. Sitten se kysymys, miten saataisiin ihmiset liikkumaan. AutiotupaverM O N I STA retkistä Laipanmaalle Kiuru muistelee erityisellä lämmöllä hänen lapsensa elämän ensimmäistä laavuyötä täällä.. Siihen kun olisi vastaus, se olisi hieno asia. Mutta ei ihmisiä voi pakottaa liikkumaan, ihmiset tekevät omia valintojaan ja se on heidän oikeutensa.” Autiotupaverkosto Autiotupaverkosto on Kiurulle henkilökohtaisesti tärkeä asia ja hän on pyrkinyt edistämään niiden korjausvelan hoitamista eli sitä, että tupien kunnossapitoon riittäisi rahaa. Meillä on jokaisenoikeudet, kansallispuistot ovat maksuttomia ja metsässä liikkuminen on sallittua toisin kuin vaikka Jenkeissä.” ”Mahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon
”Ennen matkaa totesin, ettei näillä tossuilla kannata enää juosta, koska iskunvaimennuksen ominaisuudet ovat heikot. Hän tajusi uivansa nousuveden voimaa vastaan. Metsähallituksen ylläpidon alla oli tuolloin 327 tupaa. Ajattelin, että tossujen viimeinen palvelus on vuorelle nousu. Jälkeen päin on hienoa muistella niitä öitä, mutta kyllä se aika rankkaakin välillä oli.” Vahvoja muistoja on syntynyt myös lapsuudesta 1970-luvulta, jolloin telttailu oli perheiden yleinen tapa viettää kesälomaa. Sen jälkeen voisi yhdistellä näitä jo tehtyjä asioita yhteen eli patikoida vähän, valmistaa retkiruokaa ja lopulta yöpyä teltassa, lasten ehdoilla. Kaveri vastasi ilmeenkään värähtämättä, että koska se on ydinvoimalan lauhdevettä.” Uudessa-Seelannissa uitiin avomerellä kolmion muotoinen reitti. Matkoilta on jäänyt muistojen kansioon paljon sisältöä. Repun sivutaskussa on iso reikä. Nykyisin Kiurun luontolajeihin kuuluvat vaellus, juoksu, uinti ja uutena metsästys.. Uiminen sujui hyvin, mutta lepovuorossa tukialuksena toiminut kalastusalus lemusi vanhalle turskalle ja kun lisänä tuli aaltojen keinutus, merisairaus tahtoi tavoittaa. Koska laavakivellä ei voinut vaeltaa ilman tossuja, mietin korjausvaihtoehtoja. Tänä vuonna kansanedustaja on Utsjoen vaelluksen lisäksi patikoinut Kilimanjaron huipulle. ”Kaikkia nauratti, että kuinka se olisi mahdollista, sillä kevät oli pirun kylmä, ilma ja vedet olivat kylmiä. ”Tavoitteena on kiertää ystäväni Jouni Laakson kanssa kaikki maamme kansallispuistot. ”Ensimmäisenä tulee mieleen intin yöt sissiteltassa likaisena, väsyneenä ja ärtyneenä, samanlaista porukkaa ympärillä”, naurahtaa Kiuru. Telttaansa mies kuvailee sanalla ”ylipainoinen”. Tansania haluaa, että matkailijoilta jää rahaa paikallisille yrittäjille, joita palkataan niin kokeiksi kuin kantajiksi. Ei ole selvää, että sinne pääsee. Oppi on aloitettu mustikoita poimien ja pitkospuilla kävellen. 15 RETKI joulukuu 2025 KIURUN KANSSA PÄLKÄNEELLÄ kostoon ohjattiin 200 000 euroa. Tärkeintä on se luonto, maisemat, retkikaveri, se että voi puhua tai olla puhumatta, ja teltassa vietetyt yöt.” Mikä on ollut ikimuistoisin telttayö. Joka vuosi mennään johonkin molemmille uuteen puistoon. Sitä ei etukäteen tiedä, miten keho reagoi. Laipanmaan lammet, pitkospuut, eri ikäiset talousmetsät ja nuotiopaikka ovat jääneet taakse. ”Kilimanjaro on niin korkea, että se on jo haaste. Kiuru opettaa eräelämää myös lapsenlapsille. Seuraavaksi ajatus on tehdä retki, jolla kokataan Trangialla. ”Fuji-vuorella meinasi käydä hullusti, kun vanhoista lenkkareistani hajosi pohjat”, kuvailee kansanedustaja. Laipanmaan retken kengät ovat käyneet suutarilla jo pari kertaa ja ne toimivat yhä hyvin, toisin kuin eräät tossut. Vuonna 1985 Kiuru osallistui Lontoo-Pariisi kilpailuun, jossa juostiin ensin Englannin kanaalin rannalle ja sitten uitiin joukkueena sen yli. ”Ei sinne kärsimään mennä. Hollannissa järjestettyjen kilpailuiden alkuinfossa kerrottiin, että uintipaikan merivesi oli 19 asteista. Parin tunnin jälkeen huomasin, että pohja alkoi irrota ensin vasemmasta ja sitten myös oikeasta tossusta. ”Rahan kohdentamisessa voidaan huomioida maakunnalliset painotukset, sillä kansallispuistoja on ympäri Suomea.” Kisaseikkailut Menneisyyden triathlonja Ironman-kisat sekä treenit veivät Kiurua pitkin maailmaa. Kiuru pääsi vanhempien matkassa aina Keski-Eurooppaan asti. Kiuru kuvailee onnistuneensa ”myymään” ajatuksen kansallispuistojen rahoitustarpeesta valiokunnan muille jäsenille. Vuori sijaitsee kansallispuistossa, jonne päästäkseen pitää maksaa pääsymaksu, kuten monissa maissa. Yritin myös muuttaa askeltyyliä.” Hän kertoo tossujen pysyneen lopulta kuitenkin kasassa. Luonnossa tärkeintä ei ole suoritus, ainakaan nykyisin. Tuoreempia muistoja telttaöistä on syntynyt varsinkin Suomessa. Vaellushousut löytyivät alle viidellä kympillä työvaatteita kauppaavasta myymäläketjusta. Olemme saapuneet taas Kostia-areenan parkkipaikalle ja sanomme heipat. Hän naurahtaa oppineensa, että varusteet saavat olla vanhoja, mutta niiden pitää olla kunnossa nousuissa tai pidemmillä vaelluksilla. Meillä oli hyvä porukka ja tuuriakin, kaikki neljä pääsivät huipulle.” Kiurun mukaan Kilimanjaron huiputusta ei ole mahdollista tehdä itsenäisesti vaan pitää ottaa matkanjärjestäjän paketti. ”Mieleisin paikka on ollut Uusi-Seelanti, jossa olen viettänyt pitkiä aikoja treenaten Suomen talviolosuhteita varten. Meillä on nyt noin puolet käytynä.” Retkeilijä-Kiuru ei perusta hintavista varusteista tai vaellusvaatetrendeistä. Siellä on vahva ulkoilmaelämän kulttuuri.” Vuorenhuipuilla ja kotimaan maastoissa Nykyisin Kiurun luontolajeihin kuuluvat vaellus, juoksu, uinti ja uutena metsästys. Toisella, kilometrin mittaisella etapilla Kiuru alkoi ihmettelemään, että tunsi pysyvänsä paikallaan, vaikka kuinka ui. ”Niissä oli oma henki ja yhteisöllisyys. Matkat taittuivat autolla, jossa ei ajan mukaisesti ollut turvavöitä takapenkillä
Silti riippumatossa yöunille asettuessasi oksien napsahtelut saavat sinut valpastumaan tavallista enemmän. Näkökyky kuitenkin tarvitsee hieman aikaa sopeutuakseen. Hecht et al. Hennan Instagram: @aivot_rinkkaan Teksti pohjaa seuraaviin tutkimuksiin: Steidle & Werth (2013). (2015). Primate retina trades singlephoton detection for high-fidelity contrast encoding. Tutkimuksen mukaan pelkkä silmien sulkeminen parantaa tuntoaistin tarkkuutta. Suomessa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että pystymme erottamaan pieniäkin valon intensiteetin vaihteluita lähes täydellisessä pimeydessä. Rasahdusten suoranainen ryntääminen tietoisuuteen johtuu todennäköisesti emotionaalisista tekijöistä. Kilpeläinen et al. Oksien rasahtelu ja mielikuvitus Entä mitä tapahtuu kuuloaistille. Tuntoaistiin on nyt luotettava, silmiä siristelemällä ei näe yhtään mitään. Freedom from constraints: Darkness and dim illumination promote creativity. Aivot tavallaan kalibroivat itsensä uudelleen, minkä seurauksena näköaistin hallinta väistyy ja aivojen prosessointi kääntyy tuntoaistimusta tukevaksi. Tutkimukset eivät tue ajatusta, että kuulo terävöityisi pimeässä – päinvastoin, äänten erottelu saattaa olla hiukan parempi valossa. Scientific Reports. Kun siis sammutat otsalampun ja maailma katoaa, malta hetki. Esimerkiksi hajuaistin on todettu olevan herkimmillään pian melatoniinin tuotannon käynnistymisen jälkeen – ehkä siksi, että pimeän laskeutuessa mahdolliset saalistajat havaittaisiin ajoissa. Frontiers in Neuroscience. Kuvittele itsesi öiselle hiihtoretkelle, kun yhtäkkiä kahden metrin päästä lumikiepistään lentoon pyrähtävä metsäkanalintu saa sinut suorastaan hypähtämään ilmaan huudahduksen kera. Tuntuuko, että pimeässä metsässä pienikin rasahdus kuulostaa moninkertaiselta. Silmän verkkokalvolla on tappija sauvasoluja: tappisolut mukautuvat pimeään muutamassa minuutissa, mutta sauvat ottavat aikansa – jopa 30 minuuttia. Shanahan & Kahnt (2022) On the state-dependent nature of odor perception. 16 RETKI lokakuu 2025 VAELTAJAN AIVOT TEKSTI Henna Kallo KUVITUS Benjamin Hokkanen Aistit pimeässä Pitkät, pimeät illat – siitä on loppuvuoden viikot tehty. Jätätkö otsalampun sammuksiin, kunnes alat kompuroida juurakoihin – tai arvailemaan, oliko tuo polun varressa kanto vai karhu. Kannattaa joskus kokeilla, mitkä ovat toimintoja, joihin todella tarvitset lisävaloa. Sauvasolut ovat hämärässä näkemiseen erikoistuneita soluja. Pian alat jo hahmottaa metsän tummia siluetteja ja lumen heijastamaa valoa. Sulje ne siis kokonaan – ja luota sormenpäihin. Sulje silmäsi, kun tukeudut sorminäppäryyteen Kuvittele: heräät teltassa pilkkopimeässä ja olisi päästävä asioille. (2024). Mutta muista: leiriytyessäsi jyrkänteen läheisyydessä, ei välttämättä kannata lähteä etsimään tarpeidentekopaikkaa ihan vain rajojen testaamiseksi. Evoluutio on suosinut ominaisuuksia, jotka pitävät kulkijan turvassa. Luota hämäränäköösi Tutkimukset osoittavat, että ihminen näkee yllättävän hyvin vielä hämärän ja pimeän rajamailla. U tsjoella kaamos kestää lähes kaksi kuukautta, Keski-Lapissa Kittilän korkeudella pari viikkoa. Mielikuvituksen luomat tarinat sävyttävät pimeässä koettua: oliko se sittenkään metsäkanalintu. Ehkä nuotio syttyykin vielä ilman otsalamppua. (1937). Tutkimusten mukaan myös luovuus on huipussaan hämärässä valaistuksessa, joten mielikuvituksella on otolliset olosuhteet tehdä tepposet virittyneelle vaeltajalle. Nature Communications. Brodoehl et al. Journal of Environmental Psychology. Aistien joustavuus suojaa kulkijaa Aistikokemusten voimistuminen pimeässä – olipa kyse sitten psykologisista syistä tai tehostuneesta aistimuksen prosessoinnista – on osa ihmisen selviytymisvaistoa. Aistien kyky adaptoitua pimeään ei korvaa maalaisjärkeä. The Influence of Light Adaptation on Subsequent Dark Adaptation of the Eye. Missä ovat paperirulla, kakkalapio ja otsalamppu. Aivot ja aistit siis mukautuvat ympäristöönsä. Kuinka herkästi sinä turvaudut lisävaloon ulkoillessasi hämärtyvinä iltoina. Eye closure enhances dark night perceptions. Journal of General Physiology.. Äänen aiheuttama säikähdysrefleksi onkin usein voimakkaampi pimeässä. Napapiirin eteläpuolellakin hämärää riittää: talvipäivänseisauksen aikaan Kuopiossa päivän pituus on vain vajaat viisi tuntia
17 RETKI lokakuu 2025 VAELTAJAN AIVOT
Hiihtokengille vakiintunut nimitys mono on aikoinaan kilpailun kautta keksitty nimi kaikille Lahden saapas ja lapikasteollisuus Oy:n eli Monosen kenkätehtaan tuotteille. Se on ollut kaikkien retkikeittimien yleisnimi Suomessa jo reilun parin vuosikymmenen ajan. Yrityksen M Y RS K Y K E I T I N 25-1 vuosimallia 1952 ja 2020. Eivätkä kaikki sopu-teltat suinkaan olleet Telttaliike Sopu Oy:n valmistamia, vaan niitä tekivät useat ompelimot Suomessa. 18 RETKI joulukuu 2025 TRANGIA 100 VUOTTA T E KST I Joppe Ranta K U VAT Trangia & Joppe Ranta TRANGIA – retkikeittimen synonyymi Tuotteessa on aina jotain erikoista ja suurta, kun tuotemerkistä tulee synonyymi koko tuoteryhmälle, brändistä riippumatta. Samassa sarjassa on ruotsalainen Trangia. Kuppeja ja kattiloita Trångsvikenistä Vuonna 1925 ruotsalainen John E. TRANGIA 100 VUOTTA. Kuupat, maitokannut, pesuvadit ja ämpärit menivät pitkälti maatilojen käyttöön. Johnson perusti yhdessä appensa Fritiof Svenssonin kanssa metalliverstaan, joka valmisti kattiloita ja alumiiniastioita kotitalouksille. Nyt saatetaan jopa puolivirallisessa tekstissä sanoa, että avotulta ei saa tehdä, mutta trangiaa saa käyttää. Mielenkiintoinen kuriositeetti on, että retkikeittimet olivat Suomessa priimuksia usean vuosikymmenen ajan aina 1980-luvulle asti, vaikka retkikeittimiä valmistivat monet muutkin kuin ruotsalainen Primus. V anhoja tunnettuja yleisnimiksi vakiintuneita esimerkkejä ovat muun muassa abloy-lukko ja kaikkia metallijousitettuja sänkyjä tarkoittava heteka
U N O H E M M I N G S S O N kiillottaa astian sisusta. T U OTA N TO L A I TO S 1980-luvulla. 19 RETKI joulukuu 2025 TRANGIA 100 VUOTTA T R A N G I A N perustaja John E. O L L E H E M M I N G S S O N sorvaamassa.. G U STAV FÄ R N ST R Ö M painesorvin ääressä. L A RS-E R I K O LS S O N värjää keittimen runkoa 1960-luvulla. Jonsson vuonna 1947
20 RETKI joulukuu 2025 TRANGIA 100 VUOTTA 1926 esitteessä se oli pyöreä, kolmessa koossa saatavissa, mutta jo 1950-vuoden katalogi esittelee jo Matdosa 212:n. Työläisten kahden viikon vuosiloma mahdollisti monenlaisen uuden harrastamista ja retkeilyinnostus kasvoi räjähdysmäisesti. M Y RS K Y K E I T T I M E N vanha mainos.. Trangian alumiininen eväsrasia tunnetaan henkiinnimeksi valittiin Trangia Aluminium, mikä oli juonnettu kotipaikkakunnan nimestä Trångsviken, ja vuodesta 1963 lähtien nimi on ollut Trangia Ab. Se tarkoitti ulkoilussa tarvittavien tuotteiden tarpeen lisääntymistä ja monet yritykset huomasivatkin siinä markkinaraon. Tuote, joka on kulkenut mukana koko Trangian satavuotisen historian on matdosa eli eväsrasia. Samalla numerolla se löytyy valikoimasta edelleen. Trangian vuoden 1950-kuvastossa ei enää esiintynyt kotitai maatalouteen tarkoitettuja tuotteita, vaan yrityksen fokus oli uteliv ulkoilmaelämä. Vuoden A LU M I I N I N E N eväsrasia varusteltu selviytymispakkaukseksi. Partioliikkeestä oli tullut Ruotsissa nopeasti kasvava harrastus ja siten Trangialle hyvää asiakaskuntaa, mutta Ruotsin vuonna 1938 voimaan tullut vuosilomalaki nosti keveiden keittiövälineiden kysynnän uudelle tasolle. Tilanne muutti myös Trangian suuntaa ja retkeilyyn tarkoitettujen kattiloiden, kahvipannujen ja muiden astioiden valikoima lisääntyi, vaikka perustuotteet pysyivät vielä pitkään tuotannossa. Pyöreä, alkuperäinen eväsrasia numero 21, joita valmistettiin 1930-luvulta lähtien, myytiin aivan äskettäin loppuun Trangian nettikaupan Vintage-tuoteryhmässä, mutta vuosina 1939-1967 valmistettu kaareva on nostalgiannälkäisille edelleenkin saatavissa sieltä ja tehtaanmyymälästä. Keveät alumiiniset kattilat kiinnostivat erityisesti partiolaisia, jotka halusivat kulkea kevein kantamuksin
Messinkisessä kaksiseinäisessä kupissa palavan polttoaineen lämpö saa seinämien sisäosan kankaaseen imeytyneen polttoaineen höyrystymään ja palamaan voimakkaasti lieriön reunan rei’issä. Vaikka maailma tarjoilee toinen toistaan erikoisempia uutuuskeittimiä, on Trangia ympäri maailmaa retkeilijöiden, partiolaisten, leirikoululaisten, seikkailijoiden sekä pelastusviranomaisten ja sotilaiden käytössä. Kun markkinat innostuivat titaanisista keittoastioista, toi Trangia sellaisetkin markkinoille. Myrskykeittimestä tuli klassikko Trangian perustajan John E. Johnsonin pojat Olle ja Eric olivat ulkoilmaihmisiä ja heidän panoksensa retkeilyastioiden kehittämisessä oli merkittävää. Kaikki osat pakkautuvat kattilan sisään. Trangia myrskykeitin Nro 25 koostuu alaosasta, jonka keskireikään asetetaan spriipoltin, ja alaosan päälle tulevasta tuulisuojasta, jonka kolmen saranoidun kielen päälle asetetaan kattila. Ja kaikki uudetkin osat sopivat siihen 1951 lanseerattuun myrskykeittimeen. 21 RETKI joulukuu 2025 TRANGIA 100 VUOTTA jäämispakkauksista. Ensi vuonna juhlaan on aihetta myös Kannonkari Oy:llä. Se on noussut suosituksi kesäretkikohteeksi, vaikka se on suhteellisen kaukana esimerkiksi Tukholmasta. Perusretkeilijöille Trangia on tarjonnut kaasupoltinta jo kolmekymmentä vuotta. Militariaa harrastavat tietävät Ruotsin armeijan pakkikeittimet M40 ja M44, jotka hyödyntävät Trångsvikenissä valmistettua spriipoltinta. Pitkät perinteet ja merkkipaaluja Trangia valmistetaan edelleen Trångsvikenissä ja sen johdossa on perhe jo neljännessä polvessa. Vielä tänäkin päivänä rasiaa esitellään erilaisilla kursseilla ja niitä hankitaan oman selviytymispaketin kasaamiseksi. Verrattuna nestekaasuun tai bensiinipohjaisiin polttoaineisiin, haaverit ovat vähäisempiä. Toisaalta spriikeittimien huomattiin olevan nykymaailmaan liian hitaita ja talvikäyttö toi joskus ongelmia. Lähes samanlainen poltin on edelleen käytössä. Tällä lisättiin lämmönjohtokykyä, joka teräksessä on alumiinia heikompi. Merkkipaalut eivät rajoitu vain tähän vuoteen, vaan ensi vuonna tulee kuluneeksi 75 vuotta Trangia 25:n eli alkuperäisen Trangia-keittimen tulosta markkinoille. Kaasua ja bensaa spriin ohella Yksi Trangian polttimen eduista on polttoaineen edullisuus ja turvallisuus. Alusta asti trangialaiset pitivät tärkeänä, että mukana kuljetettavia kattiloita ja astioita voisi pakata kompaktisti sisäkkäin, jotta pakkauskoko olisi mahdollisimman pieni. Se on toiminut Trangian maahantuojana Suomessa jo vuodesta 1956. Vuonna 2025 Trangia on juhlinut siis satavuotiasta taivaltaan. Se on kelvannut myös useiden maiden armeijoille, jotka ovat teettäneet tarvittavat astiat Trangian valmistaman polttimen ympärille. Aikoinaan siihen koottiin tarvikkeita, mitä tarvitaan, kun eksytään ja retki muuttuu eloonjäämiskamppailuksi. 1960-luvun lopussa myrskykeittimiä alkoi saada jo teflon-pinnoitetulla paistinpannulla. Vuosien varrella alueelle on rakennettu uusi tuotantolaitos ja nykyään siellä on myös vierailukeskus, jossa on Trangia-museo ja tehtaanmyymälä. Trangian myrskykeittimen ydin on spriillä toimiva poltin. Hiljalleen pinnoite tuli myös kattiloihin. Kaikki pakkautuvat sisäkkäin, paistinpannun ollessa setin kansi. Tran gian vuoden 1950-kuvastossa ei enää esiintynyt kotitai maatalouteen tarkoitettuja tuotteita, vaan yrityksen fokus oli uteliv ulkoilmaelämä.. Pakkaukseen kuuluu keitinosan lisäksi kaksi kattilaa, paistinpannu ja kattiloiden irtokahva. Trangia suunnitteli spriipolttimen alle lisälämmittimen, mutta sille oli saatavissa myös painekeitin, Kap-Arctic ja myöhemmin Multifuel X2, jotka toimivat kovissakin pakkasissa. Vaikka ei retkeilyhenkinen olisikaan, oppivat monet nuoret tuntemaan Trangian viimeistään varusmiespalveluksessa. Varsinainen retkeilymaailmaa ravisteleva mullistus syntyi, kun Johnsonin perhe keksi myrskykeittimen. Keskustelu alumiinin vaarallisuudesta nostaa aika ajoin päätään, mitä taklaamaan Trangia toi 1990-luvulla markkinoille nerokkaat Duossall-kattilat, joissa teräskattilan ulkopinta oli päällystetty alumiinilla. Moni käyttäjä vannoo silti edelleen spriipolttimeen, kun toisen koulukunnan mielestä ”jos kerran kokeilet kaasu-Trangiaa, et ikinä vaihda spriihin takaisin.” Oli niin tai näin, on Trangian spriipoltin edelleen hyvin suosittu käyttäjien keskuudessa ja ensimmäisenä keittimenä perusversio varsin yleinen. Eväsrasia kahvalla oli pelastuspakkauksen kattila. Campingköket Trangia Nro 24 löytyy vuoden 1930-luvun esitteestä ja se sisältää kattilan, kahvija paistinpannun sekä lautaset, mukit ja kupit kahdelle hengelle
Pidemmän kylmäuinnin jälkeen keho jäähtyy vielä uinnin jälkeen, jolloin liian nopea lämmittäminen voi olla vahingollista ja aiheuttaa kammiovärinää. Hengitys muuttuu epätasaiseksi, verenpaine kohoaa ja syke nousee. Shokkitila on normaali ja ohimenevä, ja jo muutaman kylmäuintikerran jälkeen reaktio laimenee. Suurin osa talviuimareista ei käy avannon yhteydessä saunassa ja useimmat uivat kahdesta kolmeen kertaa viikossa. Yritys ja erehdys on hyvä tapa kerryttää retkitaitoja, mutta myös toisen kantapään kautta voi oppia – ja laastaria kuluu vähemmän! T E KST I Maija Arosuo K U VAT Adobe Stock KYLMÄUINNIN VOIMA Kaksitoista prosenttia suomalaisista kertoo käyvänsä säännöllisesti avannossa tai kylmässä vedessä uimassa. Neopreenitossut ja -sormikkaat vähentävät ääreisraajojen lämpöhävikkiä. Lihasten hapensaanti huononee tällöin. Kyselyissä monet uimareista kuvailevat talviuintia (avantouintia, kylmäuintia lajilla on monta nimeä, joilla omat vivahde-eronsa) elämykseksi, joka tuo hyvinvointia ja yhdistää luontoon. Älä siis kastele aluksi kasvoja, äläkä varsinkaan hyppää pää edellä veteen! Vedessä elimistö menettää lämpöä enemmän kuin ilmassa. Shokkireaktiota lisää pään ja kasvojen kasteleminen. Kuka lähtisi hyiseen veteen. Raja itsen ja luonnon välillä häviää. Säännöllisellä totuttelulla se häviää kokonaan. Jotkut kertovat, että kylmäaltistus on heille keino oppia tunteiden hallintaa, kun taas toisille se on tapa rentoutua ja seurustella ystävien kanssa. Avaamme lajin mystiikkaa niille, jotka eivät vielä ole siitä villiintyneet. Uimari haukkoo happea kuin kala kuivalla maalla. Ensimmäisellä uintikerralla on siis hyvä tietää mitä tapahtuu ja pitää kaveri lähellä. Normaalin, lyhytaikaisen avantouinnin aikana ei kuitenkaan ole hypotermiariskiä. Kun tottumaton ihminen altistuu nopeasti kylmään veteen, menee elimistö shokkitilaan. Tyypillinen kylmäuimari on yli 50-vuotias, terveydestään kiinnostunut nainen. Suomessa on noin 720 000 avantouintiharrastajaa. Kuinka pitkään avannossa on mukava viipyä, riippuu ihmisen iästä, ihonalaisen rasvakerroksen paksuudesta ja tottumisesta kylmään. Ensimmäisenä sen tuntee sormien ja varpaiden jäykistymisenä, pistelynä ja toimintakyvyttömyytenä. 22 RETKI joulukuu 2025 KANTAPÄÄN KAUTTA Tällä palstalla kerromme, miten asiantuntijat toimivat retkillään. Tottuneet kylmäuimarit saattavat viihtyä alle 10-asteisessa vedessä jopa 5-15 minuuttia, mutta terveyden kannalta pulahtamista pidemmästä altistuksesta ei ole hyötyä – siitä saattaa olla jopa haittaa. Virtaava vesi – kuten kylmä puro – ja uiminen lisäävät lämpöhukkaa. Avanto herkistää ja palkitsee aistit. Avannossa he ovat luonnon ”sylissä” ja armoilla. Tällöin uimari saattaa vetää vettä keuhkoihinsa ja hukkua. Tyypillistä harrastajille on, että he ovat lajista haltioissaan, monet jopa koukussa siihen. Kaiken tämän vastapainona, ylös. Mitä kylmäuinnissa tapahtuu
Varoitus! K Y L M ÄU I N N I N on todettu aiheuttavan riippuvuutta. Elimistö sopeutuu kylmään ja mielihyvän tuottamiseen tarvitaan pitempi altistus ja useampia uintikertoja. Avantoriippuvuus on kuitenkin suhteellisen vaaratonta ja menee ohi.. Toiset ratkaisevat asian istumalla jäävedellä täytetyssä pakastearkussa (jätä kansi auki!). 23 RETKI joulukuu 2025 KANTAPÄÄN KAUTTA K Y L M ÄU I N T I A harrastaa Suomessa yli 700 000 ihmistä, joista suurin osa on naisia. Jotkut kokevat masentuvansa, kun lopettavat uimisen
24 RETKI joulukuu 2025 KANTAPÄÄN KAUTTA noustessa verenkiero vilkastuu, keho lämpenee, alkaa kihelmöidä mukavasti ja seuraa lähes euforinen olo. Yhdistelmää ei suositella sydäntautiriskin omaaville. Tottuneilla uimareilla tämäkin olotila valitettavasti on laimeampi. Aloittaa tulee kuitenkin maltilla: toteuttele kylmään veteen vähitellen. Kylmäuinti ei sovi niille, joilla on vaikea sepelvaltimotauti tai jotka kärsivät rytmihäiriöistä. × Laskeudu veteen hitaasti, ulos puhaltaen. Onko avantouinti turvallista. Ketään ei avantoon saa pakottaa, eikä avantouintirohkeudesta tule käydä kisaa. × Yritä antaa hengityksen tasaantua hetken vedessä. Talviuinti sopii myös lapsille, jos he osaavat jo itse ilmaista mielipiteensä asiasta. Jos käyt ensin saunassa, jäähdyttele matkalla. Saunan ja avannon yhteisvaikutuksia on tutkittu vähän, mutta terveille siitä ei tiedetä olevan haittaa. Pintaverenkierto pitää huolen, ettet palele. Veden kylmenemisen myötä harrastusta on helppo jatkaa avantoon. Lasten tulee tutustua lajiin vanhemman seurassa. SÄ Ä N N Ö L L I N E N kylmäaltistus tekee kylpemisen purossa tai järvessä miellyttäväksi myös retkeillessä.. × Kietoudu pyyhkeeseen ja kulje varovasti takaisin. Suurin riski terveelle uimarille on kaatuminen liukkaalla polulla avantoon käveltäessä. Aloita näin × Pukeudu uima-asuun ja pipoon. × Lämmittele käymällä lämpimässä suihkussa tai saunassa tai pukeutumalla lämpimästi ja liikkumalla kevyesti. Vaikka olisit tottunutkin uimari, kuuntele kehoa, sillä kylmässä lihakset kangistuvat ja uiminen voi käydä mahdottomaksi. × Älä kasta päätä veteen. Nouse rauhallisesti ylös. × Syksy ja alkutalvi ovat hyvä aika aloittaa kylmäuinnilla. Pienikokoisina lapset jäähtyvät nopeammin ja pieni pulahdus riittää. Vaikka edellinen saattoi kuulostaa shokeeraavalta, on avantouinti turvallista, kun sitä harrastetaan oikein. Käytä neopreenijalkineita tai villasukkia, sekä halutessasi villatai neopreenihanskoja. × Nauti riittävästi nestettä uimisen jälkeen ja mahdollisten uintikertojen välissä. Sitä ei myöskään tule harrastaa sairaana, alkoholin vaikutuksen alaisena tai krapulassa
Kylmäaltistuksen vaikutuksia terveyteen on tutkittu enemmän vasta viime aikoina, eikä kaikkia mekanismeja vielä tunneta. Kolmasosa tutkimukseen vastanneista ilmoitti saaneensa uimisesta helpotusta säännöllisiin kipuihin, jotka aiheutuivat esimerkiksi reumasta, migreenistä, fibromyalgiasta, nivelrikosta tai eri tulehduksista. 25 RETKI joulukuu 2025 KANTAPÄÄN KAUTTA Mitä terveysvaikutuksia avantouinnilla on. Tutkijoiden mukaan ihmisten omat kokemukset puoltavat kylmäuinnin merkitystä täydentävänä hoitomuotona, vaikkei kaikkea olisi voitu tieteellisesti todistaakaan. Retkillä kylmänsietokyky on hyvä ominaisuus, sillä kylmiä ei pysty välttämään. Terveydenhoitomuotona se yleistyi 1920-luvulta, jolloin perustettiin myös ensimmäisiä avantouintiseuroja. Kylmäuinti antaakin monelle kokemuksen omasta kyvykkyydestä, itsensä voittamisesta. Uuden, mukavan harrastuksen lisäksi retkeilijä saa etuja säännöllisestä kylmäuinnista. Retkellä päätyy usein tilanteisiin, jolloin ainoa peseytymismahdollisuus on kylmässä purossa tai järvessä. Tiettävästi sillä haluttiin estää jälkihikoilu saunan jälkeen. Monet avannossa säännöllisesti käyvät ihmiset kertovat kyselytutkimuksissa, että he kokevat saavansa siitä terveyshyötyjä. VA RS I N K I N pään alueeseen kohdistuva kylmä vesi on elimistölle suuri shokki. Puolet uimareista koki, että uiminen edistää aineenvaihduntaa, verenkiertoa, helpottaa nukahtamista, parantaa unen laatua, tasoittaa verenpainetta, helpottaa allergioita, vaihdevuosioireita tai ihosairauksia. Kylmään sopeutuminen tapahtuu jo muutamissa viikoissa, joten ennen talviretkiä kannattaa aloittaa säännöllinen kylmäuinti, tai ainakin säätää sisälämpötilaa pienemmälle. Kylmäuintia ja lumessa kieriskelyä tiedetään Suomessa harjoitetun jo ainakin 1600–1700-luvulla. Lisäksi artikkelin kirjoittamiseen on käytetty seuraavia lähteitä: Lisa Bjerre, Heli Björkmann, Ulf Huett: Vinterbad, Ordfront 2021 Pasi Heikura, Pirkko Hiissa Huttunen, Taina Kinnunen, Antti Lindfors: Avantoon!, Minerva 2022 Sirkka Rissanen, Juhani Smolander: Lääkärilehti 3.12.2024 ”Onko talviuinti aina terveellistä?” suomenlatu.fi/ulkoilu/talviuinti Ei näin! Ä Ä R E I S R A A JAT, kuten jalat ja kädet, kangistuvat kylmässä vedessä ensimmäiseksi. Harjaantuminen ei silloin ole pahitteeksi. Miten retkeilijä hyötyy talviuinnista. Kun kylmänpelko häviää, tulee ihmisestä rohkeampi retkeilijä. Talviuimarit kokevat myös yleisesti vastustuskyvyn paranevan ja ylähengitystieinfektioiden vähenevän, mistä on myös tieteellistä näyttöä. Mikäli retkellä joutuu kylmän veden varaan vahingossa, on hukkumisriski pienempi, jos shokkireaktio ei tule yhtä voimakkaana. Siksi veteen kannattaa laskeutua vähitellen, eikä jäiseen veteen tule koskaan hypätä pää edellä.. Säännöllinen kylmäuinti lisää ruskeaa rasvaa ja aiheuttaa elimistössä muutoksia, jotka parantavat kylmänsietoa. Tossut suojaavat sekä liukastumiselta että helpottavat vedessä olemista. Artikkelin kirjoittaja on uinut useita vuosia lähes päivittäin ympäri vuoden niin retkillä kuin kotirannassaan, ja on jäänyt kylmäkoukkuun
Kaamosvaelluksen A ja O on se, että päiväetapit suunnitellaan lyhyiksi. On myös oleellista, että matkatavoitteesta pystytään tarvittaessa joustamaan. 26 RETKI joulukuu 2025 TRANGIA 100 VUOTTA T E KST I Päivi Mattila Juhlapyhät erämaassa Haaveiletko siitä, että vetäytyisit joulunpyhiksi tai vuodenvaihteeksi erämaan rauhaan ja hiljaisuuteen. Saattaa olla, että hanki ei kanna ollenkaan. Tarjolla ei ehkä ole moottorikelkan jälkiä, joita matkanteossa voi hyödyntää. Varaudu umpihankeen Lumen laatua ei voi tietää tarkasti etukäteen, mutta joulukuun lopulla hiihtäminen on lähtökohtaisesti selvästi vaivalloisempaa kuin kevättalvella. Mitä pitäisi tietää, jos joululoma erämaassa houkuttelee. Lisäksi poronhoitajat tai rajavartijat olivat sattumalta ajaneet reitillä moottorikelkalla. Vaikka kuljimme suositulla Kiilopää–Luirojärvi-reitillä, saimme hiihtää osan matkasta umpihankea, sillä olimme maastossa ensimmäisten sen talven retkeilijöiden joukossa. Kaamosaikaan esimerkiksi Saariselän Joulukuun lopulla hiihtäminen on lähtökohtaisesti selvästi vaivalloisempaa kuin kevättalvella.. Joskus on toisaalta ollut pilvistä ja harmaata viikko putkeen. Itse lähdin viime jouluksi Urho Kekkosen kansallispuistoon. Sen edellytyksenä on, että mukana on talvitelttailukamppeet. Olen saanut osakseni sanoin kuvaamatonta hiljaisuutta, revontulten värjäämiä taivaanlakia ja kynttiläkuusten katveesta siivilöityvää kuun valoa. Paluumatka oli huomattavasti helpompi, koska joulun välipäivinä moni muukin vaeltaja oli jo kulkenut samaa latua. Vaikka tavoitteena olisi majoittua tupaan joka yöksi, turvallisuussyistä on kyettävä yöpymään maastossakin, mikäli olosuhteet niin vaativat. Unelman voi toteuttaa perinteisenä kämppävaelluksena tai tehden päiväretkiä vuokratuvalta. Kokonaisuudessaan Hetta–Pallaksen latu on huollon piirissä vain maalis–huhtikuussa. Päivässä ei kannata ajatella etenevänsä enempää kuin 10–15 kilometriä. Esimerkiksi Hetta–Pallas-hiihtovaellusreittiä ei avata jouluksi, vaan latujen teko aloitetaan matkailukeskusten läheltä vasta helmikuussa. 26 RETKI joulukuu 2025 JOULU ILMAN TELKKARIA O len viettänyt erämaan sydämessä viidet joulut tai uudet vuodet. Upottavassa lumessa hiihto sujuu parhaiten pitkillä ja leveillä metsäsuksilla. Jokainen näistä retkistä on jättänyt voimakkaat muistot
27 RETKI joulukuu 2025 TRANGIA 100 VUOTTA 27 RETKI joulukuu 2025 JOULU ILMAN TELKKARIA T E E M U S A LO R IU T TA T Y K K Y LU M I kuorrutti kuusia vuodenvaihteen tienoilla. Tykkyä esiintyy tunturien rinteillä ja vaarojen lakialueilla.
Talvella elintarvikkeet säilyvät hyvin, eikä niiden tilavuutta ja painoa ole välttämätöntä minimoida, jos tavaroita kuljettaa ahkiossa. Jos siltaa ei ole, mukana on syytä olla naskalit, turvaköysi sekä retkikirves, jonka avulla jään paksuutta voi tutkia. Joen suvannotkaan eivät ehkä ole ehtineet jäätyä, tai jos ovatkin, jää ei kenties vielä kanna hiihtäjää. Viime jouluna sää kävi UK-puistossa yllättäen plussalla. Mikäli kohteena on Kekkospuisto, pään voi painaa tyynyyn vaikkapa Sodankylässä tai Saariselällä. Kaveriporukka majoittui Mantoselän varaustuvalle. Moni haluaa viettää aattoillan tuvalla, jolla on erämaasauna. Onneksi takkalaa eli nuoskaa kesti kerrallaan vain pari tuntia. Talvella autiotuvilla on iso riski, että retkieväät houkuttelevat kutsumattomia ruokavieraita. Viikon mittaisen vaelluksen aikana lämpömittari voi painua huomattavasti alemmas kuin kotoa lähtiessä ennustettiin. Terassin naulakkoon ripustettu säkki on seinää pitkin taidokkaasti kipuavien jyrsijöiden ulottuvilla. Vaeltajankin ruokapöydässä voi olla esimerkiksi valmiita jouluruokia. Ovatkohan joet jäässä. Mökkiretkeily on vaihtoehto Kaamosvaeltaminen on talviretkeilyn raskain ja vaativin alalaji. Mutta voi käydä toisinkin. Omilla joulun ja vuodenvaihteen vaelluksillani olen aina mahtunut nukkumaan autiotuvilla. 28 RETKI joulukuu 2025 TRANGIA 100 VUOTTA korkeuksilla näkee hiihtää hämärässä alle kuusi tuntia vuorokaudessa. Jos petipaikkojen riittävyys kuitenkin mietityttää, on hyvä tietää, että uutena vuonna retkeilijöitä on liikkeellä hieman enemmän kuin jouluna. Kaamosvaeltamisen rento puoli on se, että retkellä voi halutessaan syödä muutakin kuin kuivamuonaa. T E E M U S A LO R IU T TA JOULU ILMAN TELKKARIA. Luisto loppui kuin seinään, ja lumipaakkuja sai olla kaapimassa tuon tuosta. Alkutalvella vesistöjen ylitykseen pitää suhtautua erityisen nöyrästi. Kylmillään ollut tupa lämpenee hitaasti, ja lattiat pysyvät viileinä lämmityksen jälkeenkin. Jouluretkille kannattaa ottaa mukaan toppavaatteiden lisäksi istuinalusta ja tupakengät. Jos myyrät ovat kotiutuneet tuvalle, niitä vilistää niin sisällä pirtissä kuin ulkona terassilla. Siksi ruoat on varminta pakata yöksi myyränkestävään muovilaatikkoon tai muonasäkin voi ripustaa roikkumaan narusta. Sen seurauksena lumi tarrasi muutamina päivinä suksien pohjiin ja ahkioonkin. Entä jos vuokraisi erämaatuvan jonkin kansallispuiston reunalta ja tekisi sieltä sopivan mittaisia päiväretkiä eri suuntiin. Joku saattaa ajatella, että voisihan samalla idealla viettää aikaa myös hiljaisella Onko tuvilla tilaa. Kun sää viileni hieman, ongelma katosi. Retkeä edeltävä yö on fiksua nukkua retkikohteen tuntumassa, jotta suksille pääsee hyvissä ajoin myös ensimmäisenä maastopäivänä eikä taivalta joudu taittamaan pilkkopimeässä. Mikäli omissa hiihtovaellustaidoissa on vielä runsaasti kehitettävää tai tiedostaa tarvitsevansa leppoisan loman, haaveen erämaiden rauhasta voi toteuttaa astetta helpommalla tavalla. Tammikuu on keskimäärin vuoden kylmin kuukausi, ja myös joulun kantissa saattaa Lapissa olla 30 asteen paukkupakkasia. U U D E N vuoden aatto Kekkospuistossa. Ennen joulun tienoota kairassa liikkuu nimittäin todella vähän ihmisiä, ja saattaa olla, että kämpässä on viimeksi nukuttu pari kuukautta sitten. J O U LU N P Y H ÄT eivät ole yhtä suosittu retkeilysesonki kuin pääsiäinen tai ruska-aika. Varminta on ylittää joet siltaa pitkin
Metsähallituksen hoivassa olevia vuokratupia voi tutkailla osoitteessa Eraluvat.fi. Samoin varaustuvasta voi varata petipaikan maksimissaan kahdeksi yöksi kerrallaan. Esimerkiksi Pallas–Yllästunturin seudulla erämaat alkavat matkailukeskusten kupeesta, joten yön tai parin minivaellukselle voi lähteä suoraan kyliltä. Jos olennaista juhlapyhinä on talvinen tunnelma eikä niinkään kaamos, hyviä hiihtoretkikohteita löytyy etelämpääkin. Suomen Ladun jäsenistö voi vuokrata muutamia järjestön mökkejä. Esimerkiksi Kolin kansallispuiston Ikolanahon vuokratupa ja Syötteen kansallispuiston Ahmatupa sijaitsevat tykkylumen koristamien vaarametsien tuntumassa. Erämaan makuun pääsee esimerkiksi Pallaksella Keimiöjärven vuokratuvalla ja Sallassa Vaarinkehuman vuokratuvalla. PÄ I V I M AT T I L A PÄ I V I M AT T I L A AVO I M E T ja vähäpuustoiset suot ovat helpompia hiihtomaastoja kuin metsät. Tuvan koosta ja petipaikkojen määrästä riippuen vuorokausihinta on 50–200 euroa. 29 RETKI joulukuu 2025 TRANGIA 100 VUOTTA autiotuvalla. Kannattaa muistaa myös vaatimattomat erämaamökit, joita yksityisillä on tarjolla. Vuokratuvan sen sijaan saa omaan ja kavereiden käyttöön vaikka koko viikoksi. Jos itse kaipaa umpihankeen, mutta osa perheenjäsenistä toivoo mukavaa sisämajoitusta hyvillä internetyhteyksillä, samaan lomaan on ehkä mahdollista yhdistää molemmat. H I I H TO-O LO S U H T E E T eivät ole joulun aikaan helpoimmillaan, mutta tärkeintä EteläSuomesta tulleelle vaeltajalle on se, että Keski-Lapissa pääsee varmasti suksille. JOULU ILMAN TELKKARIA. Niillä ei kuitenkaan ole sallittua viipyä montaa päivää, vaan autiotuvat on tarkoitettu enintään kahden yön mittaisiksi majapaikoiksi. Avosuolla lumi saattaa kantaa jo kaamosretkellä, jos jossain vaiheessa on ollut suojakeli
Digitaalinen luonto kuulostaa varsin oivalta keinolta tarjota luontokokemuksia henkilöille, jotka eivät itse pääse luontoon kuten hoivakotien vanhukset tai pitkiä aikoja sairaalassa viettävät potilaat. Kirjoittaja on pyöräilemässä Uudesta-Seelannista Vietnamiin ja aikoo palattuaan ahmia Lapin luontoa pyrystä ja pakkasta piittaamatta. Long Play -verkkomedian mukaan vuosien 2018–2023 välillä esimerkiksi Ylläksellä rakentaminen nieli 23 jalkapallokentällistä luontoa, Levillä peräti 32. Luonnon näkökulmasta tietenkin olisi paras, että kaikki virittäisimme virtuaalilasit silmillemme kotisohvilla ja pysyisimme neljän seinän sisällä patikkapolkuja kuluttamasta ja kaupunkipuistoja roskaamasta. 30 RETKI joulukuu 2025 KOLUMNI Uusi erä supersuosittua testivoittajaa, Rock Machinen Vyöry E90 sähköläskiä nyt kaupoissa! Huippulaadukkaassa sähköläskissä on nyt Shimano EP6 moottori, superkestävä Shimano Cues Linkglide 1x10 vaihteisto, suorituskykyinen Manitou Mastodon 120mm joustohaarukka ja Shimanon nelimäntäjarrut. Ei vaivaa tuuli, hyttyset, pakkanen tai sade. Huoleni on se, että viekö lasi-ikkunan takaa takkatulen lämmössä tapahtuva luontonautiskelu meiltä viimeisetkin rippeet erityiseksi väitetystä luontosuhteestamme samalla tavalla kuin digilaitteet ja tekoäly ovat viemässä meiltä keskittymiskyvyn sekä lukuja kirjoitustaidon. Ei vaivaa tuuli, hyttyset, pakkanen tai sade. Suopursu ei tuoksu eikä maailman puhtain ilma pääse keuhkorakkuloihin. Luonto kaikilla aisteilla on arktista ja arkista luksusta, eivät seinät ja ikkunat. Upeiden sähköläskien lisäksi Vyöry 30 luomuläskiä on nyt saatavilla kampanjahintaan 1299€ (norm.1749€). Teknologian avulla kuka tahansa voi päästä luonnontilaiseen metsään, jollaisia on pian jäljellä enää satukirjoissa. Sisustuksen jokaisen yksityiskohdan markkinoidaan olevan harmoniassa herkän tunturiluonnon kanssa. Vyöry kohti seikkailuja! Jälleenmyyjät ja tarkemmat speksit löydät täältä. Tähänkö on tultu, ajattelin. Sinne ei kuulu linnun laulu eikä tuulen suhina, suomätäs ei litise, hiekka ei rahise eikä lumi kahise saappaan alla. Tuija Kauppinen Luontonautiskelua Luontonautiskelua lasin takaa lasin takaa Arktista luontoa ahmitaan lasin takaa. Meille, jotka kykenemme jalkautumaan ulkoilmaan, luksushuvilan lasin takaa koettu luonto ei korvaa aitoa luontokokemusta. Tällaisten luksusvillojen ja -iglujen alta katoaa luontoa jalkapallokentällisin. O npa innovatiivisen näköistä luontonautiskelua! Näin kommentoi joku sosiaalisessa mediassa julkaistua kuvaa lappilaiseen tunturikeskukseen valmistumassa olevasta huvilasta, jonka lattiasta kattoon olevista ikkunoista näkyy syksyinen suo ja tunturin laki. Viima ei viillä poskipäitä eikä aamukaste hivele hipiää. Syke ja verenpaine laskevat, mieli rauhoittuu, stressi lievenee. Virtuaalisella luontokokemuksella näyttäisi tutkimusten mukaan olevan samantyyppisiä vaikutuksia kuin aidolla luontokokemuksella. Sitä ei mainita, että suuret lasipinnat ovat surmanloukku linnuille. Arktista luontoa ahmitaan lasin takaa. Digiluonnolla on myös opetuksellinen tehtävä. Sitten luin Voima-lehden metsäkirjeestä, kuinka Helsingin yliopiston Viikin kampuksella tutkitaan virtuaalisia luontokokemuksia VirtuLab-virtuaaliluontolaboratoriossa. Olo on lämmin ja pörröinen kuin uunin pankolla makaavalla kissalla
Upeiden sähköläskien lisäksi Vyöry 30 luomuläskiä on nyt saatavilla kampanjahintaan 1299€ (norm.1749€). Uusi erä supersuosittua testivoittajaa, Rock Machinen Vyöry E90 sähköläskiä nyt kaupoissa! Huippulaadukkaassa sähköläskissä on nyt Shimano EP6 moottori, superkestävä Shimano Cues Linkglide 1x10 vaihteisto, suorituskykyinen Manitou Mastodon 120mm joustohaarukka ja Shimanon nelimäntäjarrut. Vyöry kohti seikkailuja! Jälleenmyyjät ja tarkemmat speksit löydät täältä
Osa meistä sukelsi muhkeisiin untuvamakuupusseihin taivasalla. Koko 11-päinen joukkomme ahtautui quinzeenä oppimamme suojan sisään kuin teekkarit puhelinkoppiin kokeillaksemme sen tilavuutta. Aamulla lumikammista ryömi ulos viidet hymyilevät kasvot tyystin tietämättä, että mittari oli paria tuntia aiemmin näyttänyt -28 astetta!. Pimeän tullen hakeuduimme yösijalle. Kerran retkemme suuntautui Hollolan Hälvälän suppamaastoihin, jonne emme olleet edes kysyneet tulentekolupaa. 32 RETKI joulukuu 2025 LUONNOSSA T E KST I Mikko Lamminpää K U VA Benjamin Hokkanen Lumen suojaan N uoruuteni partioporukalla, miltei neljä vuosikymmentä sitten, oli tapana lähteä itsenäisyyspäiväviikonloppuna laavuretkelle jonnekin Lahden ympäristön metsiin. Teimme ruokamme keittimillä eikä laavujen eteen ollut tällä kertaa tarkoitus tehdä tulia. Ohuelti jäätynyt lampi aaltoili allamme, mikä olisi saattanut ahdistaa ahtaanpaikankammoista. Aamulla muutamat kertoivat kylmän päässeen luihin asti, joten aloitimme päivän reippaalla aamujumpalla. Suosikkikohteeksemme muodostui Evo, mutta laavuilimme myös Asikkalassa ja Hollolassa, kun vain löysimme myötämielisen maanomistajan. Samalla päätimme, että seuraavana yönä kenenkään ei tarvitsisi palella. Löysimme suolammen. Iltapäivällä kaivoimme lumikasan ontoksi jättäen seinämät noin 30 sentin vahvuisiksi. Kolme meistä oli toiminut Yhdysvalloissa partiolaisten retkikeskuksessa talviretkioppaana, ja nyt koitti sopiva hetki kokeilla saamiamme oppeja kotimaan kamaralla. Muut ahtautuivat parin laavukankaan alle, jonne yöllä kiristynyt pakkanen hiipi ilman vastarintaa. Keräsimme lammen jäälle kertynyttä lunta parilla lapiolla laavukankaallinen kerrallaan vajaan kahden metrin korkuiseksi kasaksi, jonka halkaisija oli reilu kolme metriä. Lunta oli vain viitisen senttiä, joten suunnistimme leiripaikalle polkuja pitkin. Jätimme lumivuoren painumaan, ja aloitimme päivän muut touhut. Edellisenä yönä viluilleet pojat menivät seuraavaksi yöksi lumikammin suojaan
Kantaa rasittavat pesimäalueiden loiset, heikentynyt poikastuotto ja naaraiden lisääntynyt aikuiskuolleisuus. Laihat simpukat taas heikentävät haahkan elinoloja.. Itämeren rehevöityminen runsastutti sinisimpukkaa – ja samalla haahka yleistyi, kunnes alkoi taas taantua. Veden lämpenemisen on huomattu pitävän simpukat aktiivisina talven yli, mikä kuluttaa energiaa, joten simpukat menettävät painoaan. Kenkäheinät niitettiin ja kuivattiin kesähelteillä ja riista-aitta täytettiin loppusyksyllä. 33 RETKI joulukuu 2025 LUONNOSSA T E KST I Mikko Lamminpää K U VA Adobe Stock Pörröistä lämpöä M enneiden sukupolvien varautuminen vuodenaikojen vaihteluun oli kaukonäköistä puuhaa: Rakennuspuut kaadettiin ja ajettiin tanhuville talvipakkasilla, samoin kesän jääkellariin hankittiin kylmikkeet jo talvella. Polttopuut tavataan yhä tehdä kevätauringon paistaessa. Kesäkuun alkupäivinä saaristolaiset seurasivat herkeämättä pesueiden puuhien edistymistä. Niinpä voimakaskaan tuuli ei pääse lennättämään untuvia munien ja poikasten ympäriltä. Yhteen peitteeseen tarvitaan yli 60:n pesän täytteet. Merikotkan yleistyminen on aiheuttanut vain paikallisia kannanvaihteluita, sillä haahka kykenee muuttamaan pesintätapoja ja -paikkoja. Ahkera poimija voi nykyisinkin kerätä riittävästi täytettä ainakin tyynytarpeiksi. Eniten untuvia kerätään Islannissa, Kanadassa ja yllättäen Suomessa. Lisäksi se vuoraa pesän hentoisilla, hiekanharmailla untuvilla, joita se nyhtää nokallaan rinnastaan ja alavatsastaan muhkean kasan. Se on äärimmäisen hienoa, kevyttä ja pörröistä. Näin untuva pystyy sitomaan itseensä runsaasti ilmaa. Yhdestä pesästä kertyy reilu kourallinen arvokasta untuvaa. Koiraat jättävät hautovan puolisonsa ja kerääntyvät eteläiselle Itämerelle sulkakadon alkaessa. Haahkanuntuvan sanotaan olevan paras tunnettu lämmöneriste. Yksilömäärä seuraa sinisimpukan vaihteluja. Lisäksi siinä on pienenpieniä väkäsiä, joilla untuvat tarttuvat toisiinsa. Untuvien myynnistä saatava tulo on kerääjälle verotonta. Vasta kun poikaset jättävät pesän, untuvankerääjät poimivat eristävät pehmikkeet talteen. Untuvat suojaavat munia ja poikasia emon ollessa ravinnonhakumatkalla. Suomen haahkakanta, noin 100 000 paria, on tihein Saaristomerellä, mutta se on taantunut kaikkialla Perämerta lukuun ottamatta. Kun poikaset jättivät pesänsä, riennettiin joukoin pesäsaarille. Saaristomme näkyvimpiin lajeihin kuuluva haahka (Somateria mollissima) tekee huhtikuussa pesänsä pensaskerroksen suojaamaan rantakivikkoon tai paljaisiin kallionkoloihin. Naaras tietää jäävänsä yksin, joten se suosii lokkitai tiirakolonioiden vartioimia saaria
Calazo.. Tarkasti tunturiin! Tarkasti tunturiin! Calazo.. Retkioppaat ja Retkioppaat ja vedenkestävät kartat Untitled-1 1 30/03/16 16:54 Klikkaa nettikauppaamme www.calazo.. Calazo.. Retkioppaat ja Retkioppaat ja vedenkestävät kartat vedenkestävät kartat Meiltä myös Karttakeskuksen topoja veneilykartat. Uutuudet!. Calazo.
Uutuudet! retket 36 10 2025 NRO AKIN & ESAN SYYS VAEL LUS ” NRO AAMULLA ILMASSA OLI SELVÄÄ SYKSYN TUNTUA Dolomiittien lumoissa s. Calazo.. Retkioppaat ja Retkioppaat ja vedenkestävät kartat Untitled-1 1 30/03/16 16:54 Klikkaa nettikauppaamme www.calazo.. 54. 35 RETKI joulukuu 2025 Tarkasti tunturiin! Tarkasti tunturiin! Calazo.. Calazo.. Retkioppaat ja Retkioppaat ja vedenkestävät kartat vedenkestävät kartat Meiltä myös Karttakeskuksen topoja veneilykartat. Calazo.
36 RETKI joulukuu 2025 METSÄ-LAPISSA MARRASKUUSSA Pimeä Pomokaira 36 RETKI joulukuu 2025 METSÄ-LAPISSA MARRASKUUSSA M A R R AS K U U 2024 — P O M O K A I R A, S O DA N K Y L Ä
T E KST I JA K U VAT Ossi Määttä 37 RETKI joulukuu 2025 METSÄ-LAPISSA MARRASKUUSSA I S O Postoaapa on Pomokairan sydänaluetta.. 37 RETKI joulukuu 2025 METSÄ-LAPISSA MARRASKUUSSA Lumikenkäretki kaamoksen kynnyksellä Pomokairaan esitteli erämaan harvemmin kuljettuna vuodenaikana
Myös ahkio on hyvä vaihtoehto, sillä se lisää lumikenkien kantavuutta. Tähän vuodenaikaan lunta on usein jo reilusti, mutta ei vielä niin paljon, että hiihtäminen metsässä onnistuisi. Marraskuun loppu on aikaa, jolloin vaeltajat harvemmin ovat liikkeellä. Joku oli nytkin puskenut maastoautolla syvän lumen läpi. 38 RETKI joulukuu 2025 METSÄ-LAPISSA MARRASKUUSSA P omokaira ei ole Lapin retkeilykohteista kaikista näkyvimpiä. Liikkumisvälineeksi marrasvaellukselle Pomokairaan valikoituivat siis kevyet lumikengät. Lumikenkäilijä voi vaihtaa hiihtäjää joustavammin kengillä kävelyyn, kun lumi loppuu. syystä, että auton navigaattori silloin tällöin ohjaa pahaa-aavistamattoman autoilijan huonokuntoiselle tielle, jonne on oikeasti asiaa vain maastoautolla. Käännyin tieltä umpihankeen Pulterinkumpuja kohti ja kiinnitin jalkoihini lumikengät. Ota mukaan sommalliset vaellussauvat, jotka ovat lyhyemmät kuin hiihtosauvat. × 25 tuuman lumikengät ovat paras valinta tunturilumeen, 30” lumikengät alkutalven pehmeään lumeen (kuten artikkelissa), ja 33” lumikengät syvimpään sydäntalven lumeen. Pitkä ja pimeä metsäautotie yhdistää Nelostien ja Kittilän. Upottavalla alustalla kenkien ja lumikenkien painolla on erittäin suuri merkitys. × Mieti lumikenkien korjausvarusteet huolella, jos olet kaukana syvässä lumessa. Kuljin maastoauton lumeen jättämää kapeaa uraa astumalla jalkaa toisen eteen kuin nuorallatanssija. × Pakkaa rinkka kevyesti, jolloin askel on kevyempi ja kelluvampi. Näin toteutat onnistuneen lumikenkävaelluksen: × Pakkautunut tunturilumi tai kelkkaura on paras alusta rentoon lumikenkävaellukseen. × Valitse mahdollisimman kevyet talvikengät, jotka ovat kuitenkin riittävän lämpimät. Järvinen, joka kuvasi lintupyyntiä Pomokairassa useissa kirjoissaan. Ennen Porttipahdan tekoaltaan täyttämistä 1967 se oli suuri kaira, ja on sitä toki yhä. Pahamaineinen tie Jätin auton Peurasuvannolle, ja lähdin jalkaisin Pomokairantielle. Pomokaira on erityisesti metsästäjien suosiossa. × Harkitse lumikenkäretkeä kevään viimeisillä lumilla, jolloin laaksossa on jo sulaa, mutta tunturissa vielä lunta. Kulku Raskaat talvikengät, lumikengät ja upottava lumi saivat vaelluksen tuntumaan porraskoneessa kävelyltä.. Se on sivunäyttämö hiljaisille Metsä-Lapin vaelluksille, joissa nautitaan myöhäissyksyn ja sydäntalven pimeistä metsäöistä. Pomokairalle ominaiset suuret aapasuot ovat marraskuun lopulla jäässä, joten liikVinkkejä useamman yön lumikenkä vaellukselle U S E A M M A N yön lumikenkävaellukset ovat melko harvinaisia, eikä tietoa ole saatavilla paljon. Se on niittänyt huonoa mainetta siitä P I M E YS vallitsee marraskuun lopun vaelluksella, ja valoisat tunnit käyvät jo vähiin. kuminen on vapaampaa kuin kesällä. Osasyyllisenä tähän on varmasti A.E. Pomokairaa halkovat muutamat metsäautotiet, mutta talvella niitä ei aurata, jolloin ne tavallaan lakkaavat hetkeksi olemasta
Hämärä alkoi laskeutua. Lunta oli parhaimmillaan polveen asti. Ylä-Postojoen laaksossa tuli vastaan muutama rakkakivikko. Jatkoin hitaasti eteenpäin tähdäten jalat porojen jättämiin painanteisiin, hakien jalan alle sekoittuneen lumen tarjoamaa kovaa kerrosta. Kartalla lyhyeltä näyttävä pätkä olikin lumisessa maailmassa varsin pitkä, ja lonkankoukistajat kramppasivat jalkojen nostelusta. Yllätyin iloisesti, sillä kova kerros löytyi syvemmältä: joku oli ajanut kelkalla ensilumien jälkeen. Iso Postoaapa Aamulla otin suunnaksi pohjoisessa sijaitsevan Neiti-Karjalan kodan. Raskaat talvikengät, lumikengät ja upottava lumi saivat vaelluksen tuntumaan porraskoneessa kävelyltä. Kylmä tuuli puhalsi, ja söin lounaaksi kylmiä nakkeja ja suklaata. Lähdin kokeilemaan etenemistä ensin ilman lumikenkiä. Hain sulasta Ylä-Postojoesta ämpärillisen vettä ja unohduin tuijottamaan kamiinan ilmaraossa tanssivaa tulta. Nakkien rasva tarttui ikävästi kitalakeen, mutta sillä ei ollut nyt väliä, koska kehoni kaipasi maksimikaloreita raskaaseen lumeen. Lumikengät estivät jääpallon kasaantumisen kengän pohjaan ja päälle. Lohkareiden päällä hyppiminen lumikengillä oli erikoinen kokemus. Tunnustelin lunta sauvoilla kuin sokea, mutta jossain vaiheessa erkanin kantavalta uralta väkisin, löytääkseni sen taas parinkymmenen minuutin päästä uudestaan. Kuljin varovasti, sillä kiven väliin luiskahtava jalka voisi koitua suureksi ongelmaksi maastossa, jossa eteneminen oli näin hidasta. Keskittyisin energiatankkaamiseen ja riittävän hitaaseen tahtiin, jotta ensimmäisen päivän uupuminen ei toistuisi nyt kun olisin syvemmällä erämaassa. Olin viritellyt ajatusta, että jatkaisin vielä eteenpäin, mutta uupumus oli totaalinen, ja jäisin ehdottomasti yöksi tuvalle. Lähdin kuitenkin viittojen suuntaan. Olin aamulla ajatellut, että pitäisin myöhäisen lounaan Rautavan kämpällä. Muutaman tunnin päästä saavutin Pomokairaa halkovan merkityn kelkkauran. Kuljin kieli keskellä suuta täysin näkymätöntä uraa haistellen. Saavuin lounasaikaan Ylä-Posto aavan laitamille. Kynttiläkuuset huojuivat tuvan vieressä, ja tähdet loistivat kuuttomalla iltataivaalla. Kynttiläkuuset huojuivat tuvan vieressä, ja tähdet loistivat kuuttomalla iltataivaalla.. Vaikka jalkaisin eteneminen oli mahdollista, olivat lumikengät selvästi paremmat, ja päätin pukea ne puolen kilometrin jälkeen. 39 RETKI joulukuu 2025 METSÄ-LAPISSA MARRASKUUSSA tuntui raskaalta, sillä lumi oli varsin pehmeää puuteria, eikä se juuri kantanut edes lumikengän alla. Soilla oli vielä lumen alla kosteutta, minkä takia kenkien ympärille alkoi muodostua jääpallo. hämärässä. Monien tuntien vaelluksen jälkeen energia alkoi kuitenkin olla totaalisen vähissä, ja ahmin suklaapatukan hätäisenä verensokereiden hälyttäessä punaista. Pääsin jonkin ajan kuluttua uran päähän, ja siirryin alun talousmetsästä aapasuolle ja vanhaan kuusikkoon. Pettymys oli kuitenkin suuri, sillä kulkua helpottavaa kelkkajälkeä ei näkynyt. Suksien kanssa reitti kivikkoisen alueen läpi olisi ollut mahdoton. Nukuin ylirasittuneena surkeat unet tuvan laverilla. Saavuin Rautavan kämpälle iltapäivän LU M I K E N G ÄT ovat toimivat varuste, kun lunta on vielä liian vähän hiihtämiseen
Keitin lounasvettä tulomatkalla huomaamastani sulasta Ylä-Postojoen latvapurosta. Tuuli tuiversi aapasuolla ja vedin sormet hanskan sisällä kippuraan niitä lämmittääkseni. Pakkanen oli kiristynyt pariinkymmeneen asteeseen. Kurkistin seuraavana aamuna Pomoaavan laitamia, ja suuntasin omia jälkiäni takaisin. Se soveltuu paremmin päiväpysäkiksi kuin yöpymiseen.. Nyt kulku oli helppoa! Samoja askeleita lumikengillä palattaessa oli kulku vähintään puolet kevyempää. N E I T I-K A RJA L A N kota sijaitsee kauniissa kuusikossa. 40 RETKI joulukuu 2025 METSÄ-LAPISSA MARRASKUUSSA Pakkasyö kodan lattialla Saavuin otsalampun valossa Neiti-Karjalan upeaan kuusikkoon, josta löytyi pian myös yöpaikkanani oleva kota. Nukuin kuumissani kovasta pakkasesta huolimatta. Strategiani oli onnistunut, ja rauhallisella etenemisellä ja systemaattisella tankkaamisella uupumus ei ollut iskenyt yhtä voimakkaasti kuin edellispäivänä. Sytytin tulet kotaan ja nautin erätunnelmasta Pomokairan sydämessä tähtien loisteessa. Kodan laverit oli sahattu kapeiksi ilmeisesti paloriskin takia, joten potkin tuvan maalattialta hiilet ja roskat pois yösijaksi. Viettäisin siis toisen yön Rautavan tuvalla. Hämmästelin, sillä joku oli viettäVesien sulatuksen jälkeen vetäydyin makuupussiin katselemaan vieressä hiipuvaa hiillosta muuten sysipimeässä kodassa. Nautin lumikenkäilystä ja huomasin hyräileväni. Vesien sulatuksen jälkeen vetäydyin makuupussiin katselemaan vieressä hiipuvaa hiillosta muuten sysipimeässä kodassa. Harkitsin yrittämistä takaisin autollekin, mutta en kuitenkaan uskaltanut lähteä ensimmäisen päivän tuskien taipaleelle enää pimeällä. Eteneminen oli kuitenkin reipasta, ja pääsin takaisin Rautavan tuvalle taas hämärän koitteessa
Räjäytysleirin aikana varoalue on valtavat 270 neliökilometriä, joka on Turun kaupungin pinta-alan kokoluokkaa. Uusi lumi oli peittänyt ensimmäisen päivän jälkiäni, mutta tarkalla silmällä ne löytyivät yhä. vaellusreitti Ylä-Postojoki Rautava Iso Postoaapa Pomoaapa Neiti-Karjala Porttipahta Kitinen Peurasuvanto Pomokaira 2 km. Keskipäivällä pääsin Pomokairantielle ja sitä pitkin muutaman tunnin päästä Peurasuvantoon autolle. Räjäytysajat voi tarkistaa Puolustusvoimien ampumatiedotteista. Ahkiokulkija oli kulkenut osin tulojälkiäni, mikä hankaloitti hieman kulkemista, sillä ahkioura oli turhan kapea lumikengillä käveltäväksi. Lampun valo paljasti pienet varjot hangen pinnassa, minkä avulla pysyin jäljillä. N U OT I O NeitiKarjalan kodalla tarjosi lämpöä ja erätunnelmaa pimeässä alkuillassa. Tällainen latinki voi tuntua jopa 70 kilometrin päässä Hukkakerolta, ja saa takuulla läntisen Pomokairan kuuset tutisemaan. Jälkikoirana Kaita-aavalla Aamulla lumisade jatkui. Kaita-aavalle saapuessani jälkiä piti etsiä toden teolla, sillä tuuli oli peittänyt jäljet uudella lumella tehokkaasti. 30 000 kilon pommi P O M O K A I R A N syrjäisessä länsiosassa sijaitsee Hukkakeron massaräjäytysalue, jossa Puolustusvoimat räjäyttää vanhentuneita ja vioittuneita räjähteitä. Suuret lumisateet saapuivat Pomokairaan seuraavana päivänä, ja kaamos seurasi viikon päästä. Ennustettu rankka lumisade saapui parin tunnin päästä. Kertaräjäytyksenä hävitetään enintään 30 000 kilon edestä räjähteitä. 41 RETKI joulukuu 2025 METSÄ-LAPISSA MARRASKUUSSA nyt kämpällä edellisen yön, ja saapunut jäljistä päätellen vielä suksin ja ahkioin. Otsalamppuni oli päällä vielä yhdeltätoista aamulla, sillä taivas oli pimeän harmaa ja kaamos kolkutteli jo. Räjäytysaikaan varoalueelle läntiseen Pomokairaan ei tule mennä, ja varoaluetta vartioidaan myös tarkasti
42 RETKI joulukuu 2025 ALONE SUOMI-KAKSIKKO UKK:SSA T E KST I JA K U VAT Aki Rahikka Aki, Esa ja Igor syysvaelluksella Alone Suomi -selviytymisrealityn kaksi pisimpään erämaassa viihtynyttä kilpailijaa lähti yhteiselle vaellukselle. Jossain kohtaa kuvausten jälkeen löimme suunnitelmat yhteisestä seikkailusta kiinni. Esa luotti virveliin, mutta oli hänelläkin kuivattuna kanaa ja vihanneksia mukana. Seuraavaksi tulisi varmaan avata lukijalle mistä toisemme tunnemme. Esa asuu Utsjoella ja itse pidän majaa Helsingissä. Kiilopään legendaarinen vetovaaka kuitenkin kertoi raakoja numeroitaan ja 20 kilon repuilla 15 kilon tavoitteet menivät hiukan yli. K aksi kulkijaa, jotka asuivat Suomen mitan päässä toisistaan, lähtivät menneenä syksynä kiertämään jalan Saariselän tuntureita ilman telttaa ja keitintä. Olihan kulkijoissa jotain samaakin, kova into tarttua haasteisiin, rakkaus tuntureihin ja syvä suhde luontoon. Oman, ohjelmassakin paljastuneen huonon kalastusoppimääräni takia halusin oppia kokeneemmalta ja tällä reissulla sen uskoin hoituvan. Mukaan lähtisi myös Esan samojedi, Igor. Näin voisi alkaa tarina Esan ja minun yhdeksän päivän vaelluksestamme erämaan ympäri. Ruokaa toki oli mukana. Avataan henkilösuhteita sen verran, että olimme kumpikin vuotta aiemmin osallistuneet MTV3:n Alone Suomi –selviytymisreality-ohjelmaan ja muistankin jo, kun ennen kuvauksia harjoitusleirillä Inarijärven rannalla saunan jälkeen mietimme seuraavaa reissua. Teltan korvasi loueAlkuperäinen ajatus oli lähteä runsaaksi viikoksi kiertämään UKK-puisto mahdollisimman vähällä kantamuksella.. Alkuperäinen ajatus oli lähteä runsaaksi viikoksi kiertämään UKK-puisto mahdollisimman vähällä kantamuksella. Telttaa tai keitintä ei mukaan kuitenkaan otettu, sen verran vaelluksen teema löi kättä TV-ohjelman kanssa. Ikäeroakin kun on 23 vuotta eikä ihan naapureitakaan olla. Itselläni 3,5 kiloa kuivattua nautaa ja kanaa erilaisten patapussien myötä rakennetuissa minigrip-annoksissa. TV-ohjelmassa kalastusonni ei ollut parhaimmillaan, joten tällä kertaa mukaan otettiin ruokaakin
SY YS K U U 2025 — U R H O K E K KO S E N K A N SA L L I S P U I STO. 43 RETKI joulukuu 2025 ALONE SUOMI-KAKSIKKO UKK:SSA R E T K I T R I O Luirojärven rannassa
Ohvi kelpasi, ei tarvinnut huitoa. Onneksi Esa oli varautunut vanhalla kunnon Johnsonin tervamyrkyllä, jota louteen nurkasta oiennut käsi aamuyöstä etelän miehellekin tarjosi. Esa taas paineli rinteitä kuin mikäkin alppivuohi, minun kysellessä väliin mahdollisia taukoja. Lennosta typistimme päivämatkat 15 kilometriin ja koukkaisimme Hammaskurun ja Muorravaarakanjoen kautta takaisin länttä kohti. Illalla kaksikko palasi reissultaan ja kaksi ahventa M ATS U TA K E M E STA R I sienimaastoissa.. Aamulla heräsimme silmät raskaina soistuneen lammen rannalta. Suomujoen rannoilta lähdimme seuraamaan Palovanganjokea tunturiin. Itselläni oli lähihistoriassa iso aukko sulanmaan vaelluksista ja siinä samalla rinkankin kannosta. Syksyinen hyttyshyökkäys Matka alkoi Kiilopäältä, jonne Eskelinen allekirjoittaneen kolmeksi tiputti. Vain parin ahvenen tähden Nyt louteemme kuitenkin seisoi soisen Harrilammen rannalla, istuin nuotiopiirissä ja katselin Apujoukkojenvaaran takaa noussutta kuuta. Esa ja Igor olivat kalareissulla Luirojärven suunnalla. Yleiskunto oli kuitenkin kunnossa ja reidestäkin löytyi sitä vanhaa reserviä. Syksy, kuten edellinenkin oli poikkeuksellisen lämmin eivätkä pakkasyöt olleet hoidelleet hyttysongelmaa, vaan aamuyöstä kulkijoiden riesaksi iskivät itikat kiinni. Ensimmäiseen loueleiriin Kotakönkäälle saavuimme otsalamppujen valossa pimeän jo laskeuduttua tunturiin. Itse olin nostanut kuntoa työpyöräilyllä ja allasuinnilla, mutta nyt ei ollut pyörää alla eikä allasta näkynyt missään. Toisena päivänä meille valkeni, että suunnittelemamme 20 kilometrin päivämatkat, sekä alkuperäinen suunnitelma kiertää puisto Vongoivan, Anterinmukan ja Jyrkkävaaran kämpän kautta oli aivan liian optimistinen tavoite yhdeksään päivään. Viime vuodet olin keskittynyt enemmän hiihtovaelluksiin, joilla kuorma seurasi lonkkavedolla eikä harteet joutuneet töihin kuten nyt. Vaeltamista kannattaa harjoitella vaeltamisella ja repun kantoa repun kantamisella. 44 RETKI joulukuu 2025 ALONE SUOMI-KAKSIKKO UKK:SSA kangas ja keittimen avotulet ja pakit. Tosin itselläkin hommaan tuli rutiini kolmen päivän jälkeen. Makuupussien suojina toimivat lisäksi bivy-pussit
Sarjassa kalastushistoriani lyhyt oppimäärä näkyy hyvin verkkojen laskussa, kun niitä persposket paljaana valtakunnallisella kanavalla laskin erämaajärveen. Lounaan jälkeen etsimme hetken uraa ja jatkoimme kohti Hammaskurua. Niin se meni. Kala ei liikkunut. Nyt en ollut myöskään yksin reissussa, joten monella tapaa olin tällä kertaa uuden äärellä. Tosin muitakin kulkijoita löytyy, mutta päiväetappeja suunnitellen voi yöpyä autiotupien välillä ja hyödyntää niitä välipysäkkeinä saaden yöksi oman rauhan joko louteessa tai teltassa. 45 RETKI joulukuu 2025 ALONE SUOMI-KAKSIKKO UKK:SSA päätyy tikun päähän tuleen. Kynttiläkuuset koristivat maisemaa ja heikko ruska värjäsi Kärppäpäiden rinteitä. Usein olenkin sanonut, että olipa ainakin erilainen kalastuskoulu. Varsinkin Muorravaarakanjoki ja Sotavaaranoja huusivat laadukasta tallennusta, mutta täällähän nuo paikat odottivat. Illalla satoi reippaasti ja lumikuruun Tämä oli ajallisesti lyhin vaellukseni Lapissa. Sääli ettei hän ehtinyt nähdä niitä muutamaa kalastuksellista onnistumistani TV-ohjelmassa. Täällä kohtaa vanhaa ikimetsää, lampia, jokia ja paljakkaa samalla matkalla. Olin aina pitänyt kahta viikkoa alarajana, sitä lyhyemmäksi aikaa ei tänne kannattanut mielestäni tulla. Edesmennyt isoveljeni sitä vastoin oli kalamies sanan kaikissa merkityksissä. Tosin vastaan tuli paikkoja, joissa isokennoista kameraa tuli totisesti ikävä. Kesän norovirusepidemiastakin oli muistona vessan luukulle jätetty lappu. E SA K A R P O F F Sotavaaranojalla.. Tämä oli ajallisesti lyhin vaellukseni Lapissa. Siinä missä aiemmin kannoin mukanani järjestelmäkameraa, jalustaa ja äänityspuolta, tuli nyt mukaan vain kaksi pientä action-kameraa ja kännykkä. Yksinvaeltamisessa pidän siitä suunnittelun vapaudesta, jossa olet vain itsellesi velkaa päätöksistä. Tuoksuvalmuskaa ilalliseksi Hammaskurulta käännyimme pohjoiseen kohti Muorravaarakanjokea, jolle laskeuduimme näyttävää Akanhärkäkurua pitkin. Aloin pikkuhiljaa ymmärtämään harrastusta paremmin, joka itseltäni jäi lapsena väliin huonojen saaliiden myötä. Hän hoiti kalat, minä pyörin metsissä. Olin aina pitänyt kahta viikkoa alarajana, sitä lyhyemmäksi aikaa ei tänne kannattanut mielestäni tulla. Paljon oli vielä opittavaa – kalastuksenkin saralla. Moni teki ohjelmassa lautan ja itsekin niitä tein kaksin kappalein huonoin tuloksin. Hammaskurun kämpällä vietimme lepopäivän ja tutkimme etelämpänä Hammasjokeen yhtyvää Repojokea, tosin tyhjin käsin. Eivät nämä parhaita kalavesiä olleet, rannat matalia ja joet kivikkoisia. Vaara oli kuulemma toistaiseksi ohi. Aikaisemmilta reissuilta tämä poikkesi myös varsin kevyen kuvauskaluston puolesta. Tekemisestä puuttui kaikki kokemus. Harrilammelta suuntasimme etelään, ylitimme Luirojoen saappaat jalassa ja ihmettelimme tyhjää Luiron ”keskusta”, mistä löysimme vain kaksi kulkijaa varaustuvasta. Pidän Saariselästä juuri sen visuaalisen monipuolisuuden takia. Lääniä ainakin löytyy. Tämä reissu onnistui kuitenkin varsin hyvän henkilökemian myötä ja päiviäkin olisi saanut olla enemmän. Sain kuulla päivien mittaan paljon tarinaa kalasta, sen sielunmaisemasta, lajien elinympäristöistä
Täällä on niin paljon kuljettavaa, kuvattavaa ja koettavaa. Esa oli löytänyt Suomun rannoilta tuoksuvalmuskaa SA D E S I I RT Y M Ä Hammaskurusta Lumikuruun. Sarviojalta ylitimme Kaarnepään eteläisen hartian ja lähdimme seuraamaan Sotavaaranojaa. Yöllä nostin kerran Esan jalan naamaltani, mutta muutoin antoi nukkumatti meidän viettää rauhassa yömme. Yöksi nousimme läheiselle Taimenlammelle yöksi. Lumikuru vaihtui aamulla Paratiisikuruun, jonka laskeuduin Nokian Kontioilla alas. Yhdeksän päivää tuntui liian lyhyeltä ajalta. 46 RETKI joulukuu 2025 ALONE SUOMI-KAKSIKKO UKK:SSA pystytetyllä louteella oli tunkua Igorinkin tultua kankaan alle suojaan. Igor sai huomiota ja me paketin makkaraa ja tölkin olutta mieheen. Aamulla tiet erosivat ja vanha kolmikkomme jatkoi etelään Lankojärven kautta Rautulammen kämpälle, missä nautimme reissun arvokkaimman illallisen. Sarviojan autiotuvalle seurasimme turhapuroksi nimeämäämme jokea. Piia oli tuonut meille lisäksi kanelipullat ja ruisleipää. E SA K A R P O F F E SA K A R P O F F. L AS K E U T U M I N E N Muorravaarakanjoelle. Esan perhetuttu ja Igorin kolme sisarusta olivat tulleet meitä vastaan sillalle. Minua puhuttelevat nämä pohjoisen joet, kelohonkien kyljet, kynttiläkuuset ja ruskaa hohkaavat suot. Valkoisia samojedeja juoksi jaloissa ja tuttu loue nousi rantaan. Minua puhuttelevat nämä pohjoisen joet, kelohonkien kyljet, kynttiläkuuset ja ruskaa hohkaavat suot. Paikalla oli muitakin, jokunen teltta rannalla, varaustupa naisia täynnä ja autiopuolella tilaa jakoi kanssamme yksinäinen kulkija. Keitimme heti kahvit ja nautimme eväät. Ylitimme Sotavaaranojan pariinkin otteeseen Suomujoen Porttikosken siltaa pitkin, missä meitä odotti suuri yllätys
Takana mahtavat 130 kilometriä soita, jokivarsia, tuntureita ja kuruja. Tutustuin paremmin kanssakisaajaan, jonka kanssa olimme viimeiset selviytyjät TV-sarja Alone Suomen ensimmäisellä kaudella. M U O R R AVA A R A K A N J O E STA yli. Vietimme kumpikin omilla tiluksillamme yli kuukauden päivät. Esa voitti kisan ja minulta lääkäri vihelsi kisan poikki liiallisen painonmenetyksen vuoksi. 47 RETKI joulukuu 2025 ALONE SUOMI-KAKSIKKO UKK:SSA ja nyt kanan ja vihannesten seassa kypsyi arvokas matsutakesieni, josta Kaukoidässä maksetaan isoja rahoja. Kaikkihan on loppupeleissä kiinni henkilökemiasta ja askeleen rytmistä. Luirojärvi Hammaskuru Akanhärkäkuru Vongoiva Anterinmukka Muorravaarakka Paratiisikuru Lumikuru Sokosti Sarvijoki Jyrkkävaara Lankojärvi Porttikoski Rautulampi Kotaköngäs Kiilopää kansallispuisto Urho Kekkosen vaellusreitti vaellusreitti Inar i Sod ank ylä ra ja vy öh yk e VENÄJÄ 5 km. Vaikka kumpikin matkamies oli sujut yksinolonsa kanssa, ei se tarkoittanut, etteikö hyvässä seurassakin voisi matkaa tehdä. Bisnesmahdollisuudet mielessämme jatkoimme matkaa hämärtyvään tunturiin. Retki, joka oli syntynyt mitä omituisimpien tapahtumaketjujen myötä oli nyt taputeltu kasaan. Viimeinen leiri sijaitsi puolivälissä Rautulammen kämppää ja Kiilopäätä, Rautuvangassa, missä nukuimme taivasalla ilman louetta
Idyllinen sauna odottaa vastarannalla.. 48 RETKI joulukuu 2025 ISOJÄRVEN KANSALLISPUISTO POIKKIPUITA PIMEYDESSÄ 48 RETKI joulukuu 2025 ISOJÄRVEN KANSALLISPUISTO M A JAV I E N nostattama tulva haittaa Lortikan kämpän käyttöä
49 RETKI joulukuu 2025 ISOJÄRVEN KANSALLISPUISTO Isojärven kansallispuiston kämpät ja niiden väliset urat ovat jäänteitä menneistä savotoista. Nyt poluille puita kaatavat myrskyt ja majavat. T E KST I JA K U VAT Joel Ahola 49 RETKI joulukuu 2025 ISOJÄRVEN KANSALLISPUISTO M A R R AS K U U 2024 — I S OJÄ R V E N K A N SA L L I S P U I STO
Paljon pysyvämpiä muistoja sai aikaan lumen tuonut Jari-myrsky, jonka kaatamia puita lojuu Heretyn kämpän pihapiirissä. Seudun puusto on parturoitu kokonaan savotoissa. Tienoo hiljeni vuonna 1967, kun vähitellen moottoriajoneuvot yleistyivät. Ensilumi on hetken muisto, joka katoaa parissa päivässä. Niin ne aatokset muuttuvat: vanhat metsät tuhonneista hakkuista on tehty nykyisen suojelualueen vetonaula. Kiven alla Nakkaamme kaverini Petterin kanssa rinkat selkään ja painumme taipaleelle. Nykyinen puusto on 60-vuotiasta, joten varsinaista vanhaa metsää ei taida löytyä kuin jonkin vaikeakulkuisimman rotkon pohjalta. VA LTAVA jalkakivi tasapainoilee muutaman pikkukiven päällä.. Nyt lämpötila on plussalla, kuten edellisinäkin päivinä. Heretyn kämppä majoitti parinkymmentä vuotta savotan hevosmiehiä sota-ajan jälkeen. Muutama kuusi on osunut ulkorakennuksiin, mutta kämppä näyttää selvinnee koskemattomana. Hetken talvi näytti jo saapuneen. 50 RETKI joulukuu 2025 ISOJÄRVEN KANSALLISPUISTO K ämpän edessä levittäytyy yhä muutamia vaaleita läikkiä muistona reilun viikon takaisesta lumimyräkästä. Polutkaan eivät taida olla pelkäämiämme jäisiä poljentoja, joten pari päivää sitten hankitut kevyet vaellusraudat saavat jäädä autoon. Fillarikelpoinen ura jatkuu Lortikalta vanhoja tiepohjia Huhtalan pihapiiriin. Eiväthän ne välttämättä ole kovin paksuja, mutta kun oksat estävät ylityksen ja alituksen, niin jäljellä jää kiertotien etsimien tai hankala kiipeily. Viikon mittaan varustelistasta putosivat säärystimet ja lumikengät. Tuolloin jätkille alettiin maksaa kulukorvauksia, joten töihin kannatti karauttaa mopolla kyliltä jatkuvan kämppäelämän sijaan. Kämppäkahvila kestitsee retkeilijöitä vain vilkkaimpana sesonkina, mutta pääsemme kurkistamaan sisään – Metsähallitus on juuri tarkastamassa myrskytuhoja entisessä savottamiljöössä. Keskellä reitistöjä sijaitsevan Lortikan kämpän ja Heretyn väli on vanhaa tukkijätkien käyttämään pyörätaivalta. Kansallispuisto ammentaa korpiromantiikkaa savotoista nimeten reitit Savottapoluksi, Jätkän poluksi ja Hevosenlenkiksi. Joulukalenterin ensimmäinen luukku avataan parin päivän kuluttua, joten Isojärven kansallispuisto elää hiljaista marrasta, kuoleman hetkeä. Jo ensimmäisten satojen metrien aikana kohtaamme monta polulle kaatunutta puuta. Parhaimmillaan valkoista vaippaa ehti sataa reilu vaaksa ja pakkanen jäädytti järvet. Ensilumi on hetken muisto, joka katoaa parissa päivässä
Ei me olla tultu tänne muutenkaan vain kilometrejä keräämään. Erikoisena luontokohteena monet niistä ovat olleet metsäsuomalaisten palvontapaikkoja. Vuosituhannen alussa vietimme Isojärvellä itsenäisyyspäivää ankarassa pakkasessa. Vaikuttaa siltä, että myrskytuhot tulevat hidastamaan kulkuamme merkittävästi. Mikäpä siinä – otetaan vastaan se mitä luonto tarjoaa. Valtaisa järkäle poikkeaa sisaruksistaan alustallaan. 51 RETKI joulukuu 2025 ISOJÄRVEN KANSALLISPUISTO Meillä on aikaa pari päivää. Tässähän sitä ehtii päivittää parin vuoden tapahtumat, yrittää ymmärtää elämää ja luoda muutama uusi kokemus. Esteiden kiertäminen on paikoin vaikeaa majavien nostattamien tulvien ja jyrkkien rinteiden vuoksi.. Jätämme rinkat ja teemme muutamien satojen metrien piston Heretyn luontopolulle. Jari-myrsky on tökkinyt noita rankoja kumoon sieltä täältä. Onhan niitä aiempia muistoja täältäkin. Maisema on kylmä, julma ja ruma, mutta kauheudessakin on oma kauneutensa. Salapoliisityöni on tuottanut tulosta ja löydämme polun varrella suuren siirtolohkareen. Veden hukuttamat juuret ovat menettäneet otteen elämästä ja kuuset sojottavat lahoina, julmina risurankoina usvaisessa harmaudessa. Kivi on jäänyt muutaman pienen murikan päälle tarjoten ilmavan katoksen. Petteristä tehtiin sideharsolla paleltuneen posken vuoksi muumio ja sieraimen palelluttanut Jussi lahjoitti kaatuessaan puolet lettutaikinasta isänmaalle. Kansallispuistojen kotisivujen uudistamisen myötä verkosta katosivat lähes kaikki historiatiedot ja nähtävyydet, joten nykyisin retkiä pitää suunnitella vanhojen opaskirjojen ja nettihakujen perusteella. Lahopuu lisää omalla Vaikuttaa siltä, että myrskytuhot tulevat hidastamaan kulkuamme merkittävästi. JA R I-M Y RS K Y N kaatamat kymmenet puut hidastavat etenemistä. Tavoitteena oli alkujaan kiertää koko polusto, mutta rimaa on pakko laskea heti kättelyssä. Edellisestä yhteisestä retkestämme taitaa olla jo kohta pari vuotta. Ei siinä välissä ole ollut tarvetta edes soitella. Olemme tulleet vaihtamaan kuulumisia. Toki vuoden pimeimpänä hetkenä se ei tarkoita montaa valoista tuntia. Esteradalla Kuorejärvi on heikossa jäässä. Takana on kymmeniä vaelluksia, joista pisin on yksinäänkin jo 350 kilometriä. On siinä jotain pyhää. Tällaista pikkukiven päällä lojuvaa lohkaretta kutsutaan jalkakiveksi. Suunnistusaikojen jälkeen olemme vaeltaneet satoja, ellei jo muutamia tuhansia kilometrejä yhdessä. Majavat ovat nostaneet vesistön pysyvään tulvaan, joka puolestaan on tappanut kuuset. Ystävyytemme on alkanut jo pikkupoikina oranssivalkoisia rastilippuja etsiessä. Samaa harmaata höttöä jatkuu myös syvälle rantakuusikkoon
52 RETKI joulukuu 2025 ISOJÄRVEN KANSALLISPUISTO panoksellaan luonnon monimuotoisuutta ja samalla mikään ei pysy entisellään. Sade muistuttaa vielä kuinka ihanaa ja helppoa retkeily on merkityllä reitillä. Aamupalaa, tuleen tuijottamista, verkkaista jutustelua, muutama raukea haukotus ja kuppi höyryävää kahvia. VA H T E RJÄ R V E N matala laavu tarjoaa erinomaisen yösijan. Ritilällä tirisee kattaus erilaisia makkaroita ja pannulla väriä keräävät paistinperunat. Laavun tulisijassa tanssivat liekit saavat hämäräksi painuvan iltapäivän näyttämään yhä synkemmältä. Muhkeat kasvisnyytit sihisevät liekkien lämmössä ja rasva tirisee kolarikauriin fileiden lomassa. Puulla on paksuutta niin paljon, että siitä voisi kovertaa kanootin, haapion. Kaatuneita puita on sikin sokin ja merkitty reitti katoaa jonnekin tuonne tukkisumaan. Paikoin polku katoaa tulvan alle ja talttahampaat ovat kaataneet valtavia haapoja vesiesteiden vierelle. Eteneminen muuttuu todella haastavaksi, sillä nyt emme väistele vain tuulenkaatoa, vaan kulkua haittaavat myös majavien kiusat. Seuraava kilometri vie aikaa yli tunnin. Jopa rantapolku etsii sijaa korkeammalta rinteestä. Ei ole enää täydellistä pimeyttä, vaan silmä erottaa jo osan hämärästä heräävästä maisemasta. Vastarannalla seisoo Vahtervuori, jonka laki kohoaa sata metriä Isojärveä ylemMajavista on tullut erottamaton osa Isojärven kansallispuistoa. On käsittämättömän hiljaista. Rospuuton hiljaisuus Kurkistan makuupussin aukosta järvelle. Homejuustoa, joulupipareita ja tilkka hapanta – kyllä kelpaa. Illalla valmiiksi pilkot puut ja nippu kiehisiä vangitsevat tikulla tarjotun tulen yltiöpäiseksi loimuksi. Otsalamppua tarvitaan heti lounaan jälkeen. Aamulla makuupussista näkee suoraan järvelle.. Majava on aloittanut jo keulan muotoilun: puun tyvestä on alle kolmannes enää katkaisematta! Kunpa tuo jätti ei kaatuisi retkeilijöiden päälle. Puhelimesta voisi tarkastaa ajan, mutta en halua pilata kiireetöntä hetkeä. Otsalamppumme tavoittavat Vahterjärven laavun ja kohta liekit valaisevat synkkää saloa. Matala taukopaikka näyttää pimeyden keskellä kauniilta keitaalta, johon on mukava levittää alusta ja makuupussi. Eväiden perimmäinen tarkoitus on tehdä muut retkeilijät kateellisiksi, mutta joudumme tyytymään vain omaan herkutteluun. Samassa paikassa yhtyvät Kuorejärveen ja siitä pois laskevat purot, jotka tulvivat majavien vuoksi yli äyräidensä. Siinä on kaikki kohdallaan. Katson pelonsekaisin tuntein haapajättiläistä. En tiedä mitä kello on, eipä ole tiukua matkassa. Tuntuu, että koko luonto on paennut kauas kuorsaustani. Taidamme olla puiston ainoat kulkijat
Oikaisemme metsän läpi vuokratupana nykyisin palvelevalle entiselle savottakämIsojärven vaellusreitti Isojärvi kansallispuisto jalkakivi Heretty Lortikka Renusaari Kalalahti Luutsaari Lortikka Vahterjärvi Kuorejärvi Kannuslahti Huhtala Vahtervuori Jämsä Kuhmoinen 1 km S U P P I LOVA H V E R O I TA löytyy yhä, vaikka joulukuu on juuri alkamassa ja maastossa on ollut jo liki 20 senttiä lunta. Jättimäinen haapa sinnittelee pystyssä enää kapean kaistaleen varassa. Jos ymmärsin oikein, jyrsijöiden tekemät tulvat ovat katkaisseet osittain reitin Kalalahden ympäristössä. pälle. M A JAVA N työ on jäänyt vaarallisesti kesken retkipolun reunalla. Majavista on tullut erottamaton osa Isojärven kansallispuistoa. Pohjoisin polkulenkki on nimetty niiden mukaan. Pitkosilla on huurretta ja samaa sokerimaista kimalletta on ripoteltu myös suppilovahveroiden ruskeille lakeille. Emme malta vielä lopettaa, vaan jäämme Kannuslahteen tulistelemaan pitkää lounastaukoa. Laavun edustalta vesi virtaa Isojärven kautta kohti Päijännettä ja Kymijokea. Majavien vuoksi pintavedet kannattaa keittää huolellisesti kaikkina vuodenaikoina. Vesivarantoja voi täydentää savottakämppien kaivoilla. Sille päästäksemme meidän on ylitettävä majavien tulvimaan laittama polku. Arki jatkuvana suoritusten jonona saa luvan odottaa vielä tovin. Lapset tuskin ilahtuvat sienipiiraasta, mutta saanpa syödä itse enemmän. Polkua mainostetaan pyöräreittinä, mutta nyt eteneminen on hieman haastavampaa. Kapeahko ura on pengerretty tasaiseksi taipaleeksi. Heretty ja kotimatka odottavat jo muutaman sadan metrin päässä. Viimeiset vahverot Lämpötila painui yöllä aavistuksen pakkasen puolelle. Puita on kaatunut jälleen kymmenittäin. Kohta tavoittelemaltamme Lortikalta vesi päätyy Kokemäenjoen vesistöön ja saavuttaa meren lapsuudenmaisemissani Porissa. Nautimme luonnosta koko valoisan ajan.. Olemme tässä vedenjakajalla. Onpa jotain tuliaisia kotiin viemisiksi. Kuljemme nyt savottakämppien välistä vanhaa pyöräreittiä. Sienet eivät ole varsinaisesti jäässä, vaan ne osoittautuvat erinomaisiksi. Kalliolla kulku käy hetkittäin joutuisasti, sillä männikkö on kestänyt Jarin riepotukset kuusikoita paremmin. 53 RETKI joulukuu 2025 ISOJÄRVEN KANSALLISPUISTO mäs. Eilen Heretyn myrskytuhoja arvioineet ammattilaiset puhuivat myös majavien aiheuttamista tuhoista. Tumma tupa on marraskuun harmaudessa hieman poistyöntävän oloinen, mutta ihastun idylliseen rantasaunaan. Vahterjärven ja Lortikan välillä tuulenkaatoa ei taida olla edes tusinaa. Otan ilolla vastaan suppilovahveroiden runsauden. Olin jo luovuttanut sienikauden osalta, kun lunta ehti sataa liki 20 senttiä. Nyt pumppaamme täytettä pulloihin Lortikan vesipaikalla, joka sijaitsee nuotiopaikan likellä, yli 300 metrin päässä tuvasta
T E KST I JA K U VAT Markus Thomenius 54 RETKI joulukuu 2025 ITALIAN DOLOMIITIT SY YS K U U 2023 — D O LO M I I T I T, I TA L I A. 54 RETKI joulukuu 2025 ITALIAN DOLOMIITIT Dolomiittien lumoissa Jälleennäkemisen riemua hyvässä seurassa, mykistäviä vuoria ja laaksoja, kotoisien alppimajajojen verkosto ja historiallisia sota-ajan näyttämöitä; tätä kaikkea ja paljon muuta meille tarjosivat syksyiset Dolomiitit
55 RETKI joulukuu 2025 ITALIAN DOLOMIITIT 55 RETKI joulukuu 2025 ITALIAN DOLOMIITIT K U VAT E KST I tälle kuvalle. KO L M I K KO M M E Tre Cime di Lavaredon ikonisissa maisemissa.
PeD R A M A AT T I S I A pilviä matkalla Rifugio Fodara Vedlalle. Erilaisten työtehtäviemme takia meillä oli yhteistä aikaa vain neljän päivän verran. Parin vuoden kuulumisia vaihdellessamme matka taittui vauhdilla. Pääreitillä ihmisiä oli paljon, mutta paremmat maisemat löytyivät hieman kauemmilta poluilta, joilla saimme yllätykseksemme kulkea aivan kolmistaan.. Suunnitelmamme oli ensin tutkia Cortinan lähiseutuja kahden päivän ajan ja sitten suunnata Alta Via 1 -reitille. Tässä vaiheessa meille oli jo selvinnyt, kuinka täyteen varattuja melkein kaikki alppimajat olivat. Ikoninen Tre Cime di Lavaredo Aamulla vatsat täysinä suuntasimme liftaamalla sekä bussilla kohti Tre Cime di Lavaredon ikonisia vuoria. Pääreitillä ihmisiä oli paljon, mutta paremmat maisemat löytyivät hieman kauemmilta poluilta, joilla saimme yllätykseksemme kulkea aivan kolmistaan. 56 RETKI joulukuu 2025 ITALIAN DOLOMIITIT K un amerikkalainen ystäväni Desiree keväällä 2023 kysyi minua hänen ja yhteisen tšekkiläisen tuttumme Jaroslavin kanssa Dolomiiteille, vastasin saman tien kysymällä, milloin lähdetään! Olimme tutustuneet Nepalissa kolmen solan vaelluksella joulukuussa 2017 (Retki-lehti 9/2018) ja sen jälkeen olimme nähneet kahdesti samalla porukalla. Majalle ehdimme juuri auringonlaskun aikaan, loppuillan kuluessa maukkaasta paikallisesta ruoasta sekä illan tähtitaivaasta nauttien. Kierrettyämme vuoriryhmän päähuiput suuntasimme kapeita polkuja pitkin Carpin alppimajalle. Se ei lopulta pitänytkään paikkaansa ja päivittäinen jännitys majapaikan löytämisestä antoikin vaellukseen oman seikkailullisen mausteensa. Jälleennäkeminen Matkustimme jokainen omista maistamme ja reittejämme Cortina d’Ampezzoon. Sää oli upean lämmin, mutta ilmassa leijui koko ajan tummien pilvien muodossa kastumisen mahdollisuus. Mutta koska tykkäsimme kaikki aktiivilomista, niin siinä ajassa ehtisimme hyvin paljon. Säilyimme kuitenkin kuivana ja tummat pilvet valonsäteineen loivat upeaa kontrastia, oikein kruunaten huikeat vuorimaisemat. Otimme Cortinasta hissin ylös vuorille ja lähdimme kulkemaan kohti varaamaamme alppimajaa. Syksy olikin erittäin suosittu ajankohta ja jännitimmekin, miten onnistuisimme yösijan löytymisessä. Vetovastuu oli Desireellä ja hänen mukaansa syyskuussa väkimäärät olisivat jo niin vähäisiä, ettei reitin varrella olevia alppimajoja tarvitsisi edes varailla etukäteen
Järven rannat oikein kuhisevat ihmisiä, mutta pian polkumme oli jo vienyt meidät niin kauas, ettemme erottaneet ihmisiä, vaan vain koko ajan pienenevän järven. Valitsimme yösijaksemme majan viereisen sivurakennuksen, jossa ison makuusalin sijaan oli kerrossängyt vain neljälle. Pohjois-eteläsuunnassa kulkevan reitin alkupisteenä meillä toimi turkoosista vedestään kuuluisa Lago di Braiesin järvi. Matkan varrelta löytyi monia kerrossängyllisiä lepopaikkoja, KOTO I SA majoituksemme Rifugio Biellalla. Sodan aikaisissa tunneleissa Aamulla ilmassa oli selvää syksyn tuntua, mutta pian aurinko lämmitti jo meitä hyvin lämpöisesti. Lagazuoin järvellä pidimme uimaja evästauon, sitten edessämme oli päivän viimeinen ja raskain osuus. Ennen illallisen alkua hilpaisimme vielä läheiselle vuorenhuipulle ihailemaan sieltä aukeavia maisemia. Alta Via 1 alkaa Alta Via 1 on pituudeltaan 120 kilometriä ja sen aikana nousuja laskumetrejä kertyy reippaat 7 000. Ja näitä risteyksiä oli paljon. Aamuinen majoille tehty soittokierros ei ollut tuottanut tulosta ja kuljimme eteenpäin sormet ristissä, toivoen että joltain majalta löytyisi tilaa kolmikollemme. Pääruoan jälkeen valittavana oli lukuisia eri jälkiruokia sekä lautaja korttipelejä. Ilmanvaihtoa ja tähystämistä varten oli useita vuoren seinään tehtyjä aukkoja. Tunneleissa oli hyvät portaat ja opasteet jokaisessa risteyksessä. Koko reitin läpikulkuun on yleensä hyvä varata 6–10 päivää. Ihailimme aikamme vuoren huipulta aukeavia maisemia, kunnes oli aika sytyttää otsalamput ja suunnata alas laaksoon johtavia ensimmäisen maailman sodan aikaisia tunneleita pitkin. Illallisella nautimme samanhenkisten ihmisten seurasta jutellen useiden heistä kanssa. 57 RETKI joulukuu 2025 ITALIAN DOLOMIITIT rille saavuimme taas auringonlaskun aikaan, laakson lehmien kellojen kalkkeen toivottaessa meidät tervetulleeksi ja kuin kertoen illallisen olevan aivan pian valmis. Aamulla ilmassa oli selvää syksyn tuntua, mutta pian aurinko lämmitti jo meitä hyvin lämpöisesti.. Kaksi tuntia myöhemmin saavuimme Lagazuoin tuvalle, josta ei ikäväksemme meille yöpaikkaa löytynyt. Kuljimme usean alppimajan kautta ja kolmen tunnin jälkeen pysähdyimme Rifugio Lavarellalla pitkälle lounaalle. Meillä ei toki ollut koko reitin vaatimaa aikaa, mutta nopeina kulkijoina ehtisimme kuitenkin kokemaan eräitä reitin upeimmista ja mielenkiintoisimmista osuuksista. Rifugio Biellalla tuuri oli puolellamme. Ruokailu osui juuri oikeaan kohtaan, sillä moni seuraavista pienemmistä majoista oli kiinni. Reitti lähti heti myös selvään nousuun ja ylämäkeä riittikin useaksi tunniksi
58 RETKI joulukuu 2025 ITALIAN DOLOMIITIT J Y R K K Ä Ä laskeutumista Lagazuoin järvelle.
Tämä oli viimeinen iltamme yhdessä ja istuimmekin pitkälle iltaan yhdessä syöden ja heitellen ilmaan ideoita seuraavasta jälleennäkemisen kohteista. Vuosien mittaan sooloreissut ovatkin tarjonneet vaikka millaisia kokemuksia. Päätös vaihtaa reittiä perustui ajatukseen, että ehkä sen varrella olisi vähemmän vaeltajia, sillä olihan se Alta Via 1:tä selvästi pidempi ja paljon rankempi. Edessämme avautui vehreä auringonlaskun värjäämä laakso ja tuntui hyvältä olla ulkona tunnelien pimeydestä, taivas taas kattonamme. Vaihto Alta Via 2:lle Aamiaisen jälkeen oli haikeiden hyvästien aika. Päätin ottaa päivän kerrallaan ja katsoa mihin asti jalat sekä mieli minut kuljettaisivat. Kulkuvauhti voi myös olla juuri niin rauhallinen tai reipas, kuin miltä itsestä minäkin päivänä tuntuu. Ja se on tunne, jota todella rakastan! Gardenan solalta polku alkoi heti jyrkkänä, kiemurrellen ylöspäin kohti kapenevaa laaksoa. Jaroslavin lento lähti jo illalla ja Desireen seuraavana aamuna. Alta Via 2:lla on pituutta 160 kilometrtä ja nousua sekä laskua sen aikana kertyy huimat lähes 12 000 pystymetriä. Läpivaelluksen suositusaika on 11–14 päivää. Samalla kuitenkin yksin tapaa ja tutustuu helpommin uusiin ihmisiin. 59 RETKI joulukuu 2025 ITALIAN DOLOMIITIT tuliasemia ja muita sodan aikaisia rakennelmia. Reilu tunti ja 600 pystymetriä myöhemmin pitkät, jyrkät ja suurimmaksi osaksi täysin pilkkopimeät tunnelit olivat takanamme. Ja vaikka olimmekin yhdessä kulkeneet todella reipasta vauhtia, tuntui meno nyt melkein lentämiseltä. Minulla käytettävissä oli 3–4 päivää, riippuen kuinka viime tinkaan uskaltaisin lentokentälle ehtimisen jättää. Pian alkoivat via L AG A Z U O I N sodanaikaisissa tunneleissa. Itsellä loma kuitenkin vielä jatkui ja suuntasinkin suoraan Corvaran kylän kautta Gardenan solalle, josta pääsin hyppäämään Alta Via 2:n reitille. Liftasimme läheiseen kylään, josta löysimme helposti useita hotelleja, joista valita mieleisemme. Yksin kulkemisessa on aina omat hyvät ja huonot puolensa. M AT K A L L A Rifugio Viel Dal Panille ja Fedaian tekojärvelle.. Kokemuksia ei pääse jakamaan samaan tapaan kuin seurassa, ja kaikki haastavat asiat sekä ongelmat tulee pystyä selvittämään yksin. Nyt shortseissa ja t-paidoissa näitä tunneleita läpi kulkiessa, tuntui mahdottomalta kuvitella millaista elämä täällä tuohon aikaan oli ollut
Pilvikaton yläpuolella Herätessäni aamu sarasti jo ikkunasta makuusaliin. Tekojärveltä eteenpäin on kaksi mahdollisuutta: kulkea pitkä jyrkkä reitti Marmoladan vuorien ja jäätikön yli seuraavaan laaksoon tai ottaa nopea bussikyyti alas laakson pohjalle, josta polku taas jatkui eteenpäin. Samoin suihkun jälkeinen ruokailu ulkoterassilla, auringon hiljalleen laskiessa. Aamiaisen jälkeen lähdimme eilen tapaamani israelilaisen Yaarin kanssa yhdessä eteenpäin. Juuri tätä matkustaminen minusta oli parhaimmillaan; pitkiä päiviä upeissa haastavissa maisemissa, mielenkiintoisiin ihmisiin ja kulttuureihin tutustuen. Solalla täydensin vesivarantoni, ostin kauan kaivatun jäätelön ja tutkin reittiä eteenpäin. Rifugio Viel Dal Panille saavuttuani menojalkaa olisi edelleen vipattanut, mutta päätin kuitenkin pelata varman päälle ja tarttua tarjolla olevaan yöpaikkaan. Pilvet olivat jo hälvennyt kokonaan ja Fedaian tekojärvi kimalteli edessämme upean turkoosina. Peti löytyi onneksi jo seuraavalta, Vallesin solan päällä sijaitsevalta majalta. KO H T I Fedaian tekojärveä Yaarin kanssa.. 60 RETKI joulukuu 2025 ITALIAN DOLOMIITIT ferrata-osuudet, niiden antaessa taas oman syynsä suureen hymyyn. Aamiaiseen oli vielä aikaa ja riensin heti ulos maisemia katsomaan. San Pellegrinossa nautin myöhäisen ja pitkän lounaan. Tätä kaikkea ihastellessani en voinut kuin olla iloinen, etten ollut eilen lähtenyt jatkamaan seuraavalle majalle, joka sijaitsi nyt pilvien sisällä. Lähin maja sijaitsi noin tunnin matkan päässä ja siitä seuraavalle olisi toinen tunti. Oli kuin kelluisimme pilvikaton päällä. Tuntemattomalle jäätikölle meno yksin ja ilman tarvittavia varusteita ei ollut järkevää, joten valitsin bussin. Pordoin majalle asti reitti jatkui nousujohteisena, lähtien sitten jyrkkään laskuun kohti Pordoin solaa. Loppuillan vietin muihin vaeltajiin tutustuessa, heitä ollessa taas lukuisista eri maista. Pitkän päivän jälkeen suihku tuntui niin hyvältä. Marmolada lumosi minut kuitenkin niin suuresti, että jokin päivä varmasti palaisin kulkemaan tuon vaihtoehtoisen ja hyvin ilmavan via ferrata-osuuden omaavan reitin. Huokaisin helpotuksesta, Kuten aina, viimeinen ilta vuorilla tuntui haikealta. Päivänvaloa oli jäljellä vielä ainakin sen verran, joten päätin jatkaa eteenpäin. Pitsa vatsassani oli taas uusia voimia jatkaa kohti seuraavaa ylämäkeä, sormet ristissä mahdollisen yöpaikan löytymiselle. Parvekkeelle päästessäni en ollut uskoa näkemääni: aurinko oli juuri pilkistämässä vuoren takaa, laakson ollessa peittyneenä pilviin. Kello kaksi saavuin Pisciadùn majalle ja koska minulla ei ollut vielä pienenintäkään ajatusta missä yöni viettäisin, päätin nauttia oikein reippaan lounaan
Olin kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen 2,5 päivässä kattamaani matkaan, joka vastasi kolmannesta koko reitistä. Kohti Venetsiaa Seuraavana päivänä kuljin ristiin rastiin Venetsian kapeita kujia, nauttien sen värikkäistä taloista, nähtävyyksistä ja tietenkin italialaisesta ruoasta sekä gelatosta. Kuten aina, viimeinen ilta vuorilla tuntui haikealta. Solan autotie jäi nopeasti taakseni, edessä auetessa upeita terävähuippuisia vuoria ja karuja moreenin peittämiä vuorten välisiä laaksoja. Lago di Braies Rifugio Biella Rifugio Lagazuoi Passo Gardena Rifugio Lavarella Passo Pordoi Marmolada Passo San Pellegrino Passo Valles Rifugio Mulaz Rifugio Rosetta Cortina d’ Ampezzo Alta Via 2, 160 km Alta Via 1, 120 km ITALIA ITÄVALTA vaellusreitti vaellusreitti 10 km Dolomiitit Rifugio Pisciadú. Pesin päivän pyykit ja ne ehtivät vielä kuivua varsin hyvin ennen auringon katoamista vuorten huippujen taakse. Olin oppinut paljon taas tälläkin reissulla ja vaikka varattujen yöpaikkojen puuttuminen olikin välillä nostanut jännitystä, oli se samalla antanut hurjasti vapautta päiviin sekä tuonut aivan oman seikkailun makunsa kaikkeen. Näin saisin viettää viimeisen päivän rennosti Venetsian kanaaleihin ja nähtävyyksiin tutustuen, sen sijaan että jännittäisin lennolleni ehtimistä. 61 RETKI joulukuu 2025 ITALIAN DOLOMIITIT sillä seuraavalle majalle olisikin ollut hyvän matkaa. Tämä varsinkin kuin Alta Via reittejä oli kymmenen; kaikki omilla tavoillaan erilaisia ja näyttäviä, toiset näitäkin haastavampia, vielä hurjempine nousuja laskumetreineen. Monet pitkät päivät hurjine nousuja laskumetreineen tuntuivat kyllä koko kropassa, ja se sai ajatuksen rennosta päivästä turistina tuntumaan entistäkin paremmalta. Tämä kolmas päivä oli ehdottomasti ilmavin ja näyttävin päivä. Pienen riskin ottamalla olisin voinut vaeltaa vielä päivän verran, mutta päätin lopulta lähteä jo seuraavana päivänä kohti Venetsiaa. Kun luottaa ihmisten hyväntahtoisuuteen, pitää oman mielen avoimena ja positiivisena sekä hymyn kasvoillaan, niin asioilla oli kyllä yleensä taipumus onnistua. Ilmavilla poluilla Aamu sarasti pilvettömänä ja tyynenä, polun reunan kasvillisuuden kimaltaessa kasteesta. Majapaikan pitäjät istuskelivat ulkoterassilla nauttien hetken rauhasta, ennen kuin seuraavat vaeltajat saapuisivat lounasaikaan. Edestäpäin solan päältä löytyi lyhyt via ferrata -osuus ja sen jälkeen oli paljon kohtia, joissa toisella puolella polkua aukesi satojen pystymetrien pudotus, ainoana turvana ollessa toisella puolella kulkeva vaijeri, johon kiinnittyä. Polku kulki siksakkimaisesti näitä paikoin hyvinkin valuvia moreenirinteitä aina vain ylöspäin, kunnes oli taas aika lähteä alaspäin kohti seuraavaa laaksoa. YÖ Rifugio Rosettalla. Oli varmaa, että jokin päivä vielä palaisin Dolomiiteille. Volpi al Mulazin majalla kaikki yöpyjät olivat jo lähteneet jatkamaan matkaansa. Saavuin Rosettan tuvalle hieman kuuden jälkeen ja onnekseni yöpaikkojakin oli vielä jäljellä. Suihkun jälkeen oli aika tutkia julkisen liikenteen kulkuyhteyksiä Venetsiaan, josta lentoni lähtisi reilut kaksi päivää myöhemmin
62 RETKI joulukuu 2025 GRÖNA BANDET. Vaellus tunnetaan nimellä vihreä nauha ja samma på sveska: Gröna Bandet. 62 RETKI joulukuu 2025 GRÖNA BANDET T E KST I Aksana Kurola K U VAT Aksana & Lyydia Kurola Kesä kävellen – 1 392 kilometrin vaellus Skandien yli Tämä on tarina 14-vuotiaan Lyydian ja hänen äitinsä vaelluksesta läpi koulujen kesäloman matkaten Ruotsin Grövelsjönistä Kolmen valtakunnan rajapyykille, johon kaksikolta kului 60 päivää
Kuka oikeastaan tietää, miksi teini haluaa tai suostuu viettämään kesän äidin kanssa kahden vaeltaen. Kun kesän vaellus oli päätetty tehtäväksi Gröna Bandetilla, piti vain lukea karttoja ja suunnitella reitit. Vilkaistuani peiliin en voi todeta muuta kuin että hän on oikeassa. Kun minun askeleeni alkaa painaa ja vaikka olen koittanut välttää viimeiseen asti vetoavani vanhuuteen, pohdin ääneen, että tässä kohtaa saattaisi alkaa tuntua siltä. Emme kuitenkaan syöksyneet suin päin sotaan, vaan tiesimme kyllä mitä olimme tekemässä. ”Se on aivan sama, kun toisilla autoilla on ajettuja kilometrejä vähän enemmän kuin toisilla.” Mistä se kaikki alkoikaan. Kun minä 51. Alun perin Lyydian suunnitelmissa oli vaeltaa vuoden ympäri. Matka loi upeita muistoja myöhemmille päiville. Ehkä tämä kaikki johtuu siitä, että olen ollut välillä paljon reissuissa ja tyttärelläni on saattanut jäädä äitivaje. Lyydia taivalsi vain neljän kuukauden ikäisenä vauvana ahkiossa Hetta-Pallaksen välin ja se oli vasta alku kuljetuille taipaleille. Taipaleen kestoksi valikoitui 60 päivää, koska silloin ehtisimme kotiin ennen koulun alkua ja Lyydia ehtisi vähän levätäkin. Mutta sitten iskivät realiteetit ja koulu, jota osa vaelluskin on. Tämä tarkoitti keskimäärin 26 kilometrin Kun 14-vuotias tyttäreni Lyydia haluaa viettää kesän vaeltaen, lähden riemusta kiljuen mukaan.. Huoli oli kehon kestävyydessä ja riittävässä ravinnon saannissa varsinkin teini-ikäisellä, joka syö vain kasviksia. Lohdutukseksi tyttäreni kertoo, että se on ihan ymmärrettävää. Valmistautuminen alkoi jo kahta vuotta ennen ja vauhdittui vuotta aiemmin ja kiihtyi tappiin pari viikkoa ennen lähtöä. Tai siitä että oikeastaan tyttäreni on ollut jo ennen kävelyn oppimista kova menijä. 63 RETKI joulukuu 2025 GRÖNA BANDET K E SÄ 2025 — G R Ö N A BA N D E T, R U OTS I 63 RETKI joulukuu 2025 GRÖNA BANDET Ä I D I N ja tyttären laatuaikaa koko kesän pituisesti. K un 14-vuotias tyttäreni Lyydia haluaa viettää kesän vaeltaen, lähden riemusta kiljuen mukaan. Ruokaa ja vielä vähän ruokaa Ihan kaikki eivät uskoneet reissun toteutumiseen tai ainakaan tukeneet sitä. Ulkona meillä on hyvä olla. Sisälläkin on joskus pakko käydä, koska elämä rakentuu sisätiloihin. Ei ainakaan pakottamalla, vaikka sitäkin on epäilty tapahtuneen. Steinerkoulun yhdeksännellä luokalla oppilailla on edessä isompi lopputyö ja tämä oli Lyydian koulutyö. Matka sujuu ilman välirikkoja ja riitoja, mutta totuuksilta ei voi välttyä. päivän aamulla totean, että tyttäreni näyttää suloiselta leijonanpoikaselta, kuulen näyttäväni aivan moottoripyöräjengiläiseltä. Ehkä siksi, että olemme perheenä kulkeneet aina paljon ulkona
Siksi valitsimme proteiinipitoiset keittolounaat, jotka rakentuivat jonkin sortin pavuista tai linsseistä. Makumaailman tuli myös olla riittävän rikas, sillä yksitoikkoiset maut reissussa kärjistyvät ja pahanmakuinen ruoka jää helposti syömättä. Gäddedestä reitti lähti armottomaan nousuun ensin tietä pitkin ja sen jälkeen upottavaa märkää suota nousten harmaassa sateisessa säässä. Näytti siltä, että Gröna Bendet -reittiä vaeltaville ongelmat saapuivat toisen ja kolmannen viiKaikkea ei kannettu mukana, vaan kahdeksan ruokapakettia lähetettiin reitin varrelle. päivänä 67 806. Matkalla oli myös kauppoja, tunturiasemia, kyliä, hotelleja ja ravintoloita. Aina kuitenkin toivoi, että olisi päässyt jotenkin kevyemmin ja huomaamatta eteenpäin. Koska valmisruuilla ihminen ei voi elää kahta kuukautta, eikä voi luottaa, että matkan varrelta voisi saada ravitsevaa, monipuolista ja hyvää kasvisruokaa henkilöille, jotka ymmärtävät maukkaan ruuan päälle, niin ne oli tehtävä itse. Koska alkukesästä paikat olivat vielä kiinni, meillä oli matkaan lähtiessä isoin kuorma: 11 päivän sapuskat ja kaikkea turhaksi osoittautuvaa, kuten kumisaappaat ja sadeviitat. Poikkeuksellinen vaellus Aloitimme vaelluksemme rauhallisesti innokkuuttamme pidätellen. Kaikki seitsemän vapaapäivää vietimme sivistyksen parissa, missä saimme huollettua itseämme, varusteita, hankittua täydennyksiä ja hankkiuduttua eroon turhasta ja ylimääräisestä. Kaikkea ei kannettu mukana, vaan kahdeksan ruokapakettia lähetettiin reitin varrelle. Tämän tunteen muistan hyvin vahvasti 26. Myöhemmin emme enää katsoneet painoja, koska kaikki piti kuitenkin kantaa mukana. Enemmän hiilihydraatteja söimme aamulla ja illalla. päivänä. Askelta toisen eteen ja jokainen askel oli otettava, sillä mitään ei saanut ilmaiseksi – joskus kuljimme lentävin askelin ja joskus liu’uimme mudan matkassa. Reput painoivat tuolloin 23 ja 20 kiloa. 64 RETKI joulukuu 2025 GRÖNA BANDET päivämatkoja. Kokemuksestamme tiesimme mikä toimii meille parhaiten. Totesimme myös, että repun painon tuntu ei ollut yhteydessä repun painoon, vaan siihen, miten meillä meni niin fyysisesti kuin henkisesti. Välillä reppu nousi isossakin kuormassa kevyesti ja välillä se oli kuin lyijyä, vaikka eväskuorma oli olematon. Minulle askelia kertyi 2 124 072, ja pelkästään pisimpänä 60. Uskallanpa epäillä, ettei siinä ollut ihan kaikki koska välillä askeleita laskeva puhelimeni ei ollut päällä. 60 runsaan aamiaisen, keittolounaan ja ravitsevan päivällisen suunnittelu, valmistus, kuivatus ja pakkaaminen oli jo yksi iso projekti. Aterioiden välillä syötiin patukoita, pähkinöitä ja kuivahedelmiä, suklaata ja koko reissun aikana meni monta pussia sipsejä ja oliiveja. Olin erittäin uupunut kiskoessani jalkaa irti suosta plops-äänen säestyksellä. Kun matkaan lähtevät mahdollisimman kevyet mutta kestävät varusteet oli valittu, alkoi kokkaaminen. Mutta ennen laskeutumista alas Väktarmon-laaksoon taivas aukeni, pilvet liikkuivat vilkkaasti ja olivat lähes käsin kosketeltavissa, piekanat liitelivät ja yllämme kaikui pitkä valittava naukuna piieee… Kun on suunta kohti horisonttia, eikä muita suunnitelmia eikä myöskään huolia ja murheita kannettavaksi, tuntuu elämä selkeältä. Silloin kun emme jutelleet, Lyydia kertoo kulkeneensa taipaleet omissa ajatuksissaan, ja sen vuoksi ei ehtinyt pitkästymään. Itse laskin lähinnä askeleita, kun taival alkoi tuntua loputtomalta. Oli niin kaunista, että tuntui kuin perhoset olisivat lennelleet vatsan pohjassa ja itsekin liiteli niin, että askel aivan keveni. …ja sitten oli vain se kävely Elämä helpottuu huomattavasti, kun olemme vain me ja meidän koko elämä repuissamme sekä upea ja palkitseva luonto ympärillämme. J O K I E N ylitykset olivat hyytävän kylmiä mutta jaloille piristäviä ja palauttavia.
päivänä Fjällnäsissä leirintäalueen mökissä, ja katselimme ikkunasta, kun taivas putosi maahan kovana rankkasateena. Halusimme antaa kehollemme aikaa tottua uuteen päivärytmiin ja aluksi kävelimme noin 20 kilometrin päiviä. Olimme kuitenkin poikkeuksellisen onnellisia, iloisia ja tyytyväisiä siihen, että olimme juuri siellä missä olimme ja että meillä oli kunnon teltta, makuupussit ja varusteet. päivänä vanhaan metsään joen törmälle. Ylhäällä tuuli puski kovasti mutta Norjan lumihuippuiset vuoret tekivät maisemasta niin kauniin, että oli ilo edetä ylängöllä. Sitä ne eivät olleet, eivätkä muovipussit kengis31. Monesti illalla oli paljon kipuja mutta joogaliikkeet, rentoutuminen ja hieronta, lepo ja ravitsevat illalliset auttoivat pääsemään niistä eroon. Leirissä on aikaa kirjoittaa päivän seikkailuista, syödä hyvin ja hoitaa kehoa.. Nukuimme niin pitkään, että aamulla olimme palautuneet. Saimmekin sitten tottua näihin poikkeuksiin, sillä alkukesä oli poikkeuksellisen kylmä ja märkä, kunnes kesä muuttuikin poikkeuksellisen kuumaksi, jolloin ilmoilla liiteli poikkeuksellisen paljon hyttysiä, mäkäräisiä, paarmoja ja polttiaisia. Fjällnäsistä alkoikin suurtuntureiden osuus, missä lunta oli vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen paljon. Pidimme tärkeänä, että meillä oli hyvät ja lämpimät makuupussit nukkumiseen. Olimme tyytyväisiä päätökseemme pysähtyä, vaikka mieltä oli poltellut matkan jatkaminen. Aina märät jalat Aluksi luulin, että vaellettaessa kenkien tulisi olla kuivat. P YST Y T I M M E leirin 17. Ensimmäisen lepopäivän pidimme jo 5. 65 RETKI joulukuu 2025 GRÖNA BANDET kon kohdalla. PÄ I VÄ M M E taittui kovaa vauhtia välillä etenimme jopa kuusi kilometriä tunnissa
päivä oli korkeuserometreiltään meidän kovin, ja siten myös fyysisesti raskas päivä. Reitillä oli paljon lunta ja kapusimme jyrkkiäkin osuuksia potkaisten askelmia kovaan hankeen. Luonto oli villimpää kuin reittien läheisyydessä. Jos on talsinut pitkään paikoin polviin asti upottavassa suossa, kova pohja jalkojen alla onkin yllättävän mukavaa. Me rakastamme nimenomaan tuntureita, joten tämä vaihtoehto ei tullut kyseeseen. Paitsi että jalkapohjani ei pitänyt siitä, eikä siitä, että yllättäen kengätkin olivat kuivat ja joustamattomat ja jalkaan syntyi koko päkiän kokoinen rakko. Nautimme suuresti myös keskivaiheella olleesta Laplandsledenin reitistä, mitä pitkin kuljimme Klimpfjälletistä Hemavaniin korkeiden tuntureiden lomassa. Osa vaeltajista on jättänyt suurtuntureiden osuuden lyhyeksi ja lähtenyt jo Helagsista kohti Årea. Niin paljon kaunista Vaelluksella oli paljon, ja ihan joka päivä, jotain kaunista ihailtavaa. 13. 66 RETKI joulukuu 2025 GRÖNA BANDET sä pysyneet ehjinä, enkä onnistunut kenkiä öiden aikana kuivaamaankaan. Storlienin jälkeinen osuus oli mysteeri. Tapasimme hänet 11. Seuraavan kerran, kun kengät olivat jälleen kuivat, se aiheuttikin sitten ongelmia. Se oli upeaa. päivänä olimme alueella, jossa ei selkeästikään ihminen ollut juuri liikkunut. Ja vieläpä niin, että hylkäisimme valmiin polun ja menisimme suorassa linjassa kohti pohjoista aivan omaa reittiä. Minun suurin pelkoni oli sadan kilometrin maantieosuus ja olimmekin suunnitelleet sen kiertämistä erämaan kautta mutta tulvavesiä oli liiaksi. päivänä lähdimme nousemaan suoraan Norjan rajalle omille poluillemme. Maisema kantoi äärettömän kauaksi, ja saimme kokea, kuinka pieniä olimme. Vettä satoi, vaikka ennuste oli luvannut aurinkoa. Storlienista olisi voinut oikaista kahden päivän suotaipaleella, mutta sekään ei varsinaisesti houkutellut. Tunturin molemmin puolin maisema putosi jyrkästi alas mutta harjalla oli turvallista olla. Nautimme kovasti, kun reittiä sai etsiä ja nousujen jälkeen aukesi uusia upeita osuuksia.. Paikoin jouduimme kiertämään ja etsimään reittiä, mutta kun pääsimme puurajan yläpuolelle, matka taittui helpommin. Joet ylitimme niin korkealta kuin tarpeen, jotta pääsimme turvallisesti niiden yli. Erityisesti mieleen on jäänyt alkutaipaleella ollut Rogenin luonnonsuojelualue, joka tosin oli hyvin kivikkoinen ja hankala kulkea, mutta todella kaunis repaleisine järvimaisemineen. Nousimme ensin kapealle Ammarfjället -tunturille. Pääsimme lähemmäksi aitoa syvää luontoa. Tieto siitä, että märät kengät kuuluivat asiaan, helpotti ja hyvä niin. Siellä olimme vain me ja lukuisat linnut ja suuret porotokat. päivänä, joka oli meidän toinen vapaapäivämme. Oman polun kulkijat Upeimpia osuuksia olivat ne, jotka kuljimme vailla reittejä täysin oman askeleen paikan valiten. Toki tällaisella osuudella on paljon epävarmuutta, sillä emme tienneet varmasti mistä vielä onnistuisimme kulkemaan, paljonko joutuisimme kiertämään ja kuinka käy vesisVA E L LU KS E N 22. Välillä oli vaikeita osuuksia, kun puskimme tiheitä pusikkoja läpi ja tulimme kuilun partaalle. Rohkaiseva esimerkki oli eräs vaeltaja, jonka kengistä valui vettä Storlienin hotellin aamupalalla. 32. Sen sijaan kiertäminen Norjan kautta tuntui hyvältä vaihtoehdolta
Nousu meni sujuvasti ja pian näimme taas eteenpäin. Oli luontevaa laskea korkeutta, sillä tunturin kyljessä oli vielä paljon lunta, mikä teki tarpomisesta raskasta. Edellisessä virtapaikassa vesi oli ollut hyytävän kylmää ja tämä Näyttää siltä, että norjalaiset eivät yritä tehdä vaeltamisesta kevyttä. Jotenkin suuntavaistomme meni kuitenkin siinä kohtaa sekaisin ja oli vaikea tajuta, että meidän tuli kulkea länteen Norjan rajaa kohden, eikä suoraan pohjoiseen. Tämän huomasimme, kun myöhemmin 23. Tilanne näytti vielä ihan hyvältä ja nousimme tunturin oikeanpuoleiselle harjalle. Meillä oli ennakkotietoja, että sen ylitys olisi haastava ja että paras kahluukohta olisi 100–200 metriä Norjan puolelta – ja se piti paikkansa. J O K A KS I viikkoa hellettä takana. päivänä edessämme oli joen ylitys. Norjan puolelta alkoi nousta iso pilvimassa, joka peitti Murfjälletin huipun. Aluksi aioimme yöpyä siinä ja ylittää joen aamulla, sillä aamuisin virta on lähes aina hitaampi, kun sulamisvesiä on vähemmän. Näyttää siltä, että norjalaiset eivät yritä tehdä vaeltamisesta kevyttä. Ylhäällä oli helppo löytää reitti harjalle ja sieltä aika pian aukesi näkymä seuraavaan laaksoon ja Murfjälletille. Menin vaelluskengät jalassa, sillä kivikkoiseen pohjaan tarvitsi hyvän tuen nilkoille. Norjalainen luonto on upea mutta myös hyvin dramaattinen. Napaa myöten Lyydialla aamu ei ollut niin hyvä kuin yleensä, vaan hänellä väsytti. 67 RETKI joulukuu 2025 GRÖNA BANDET töjen ylityksissä, mutta se oli seikkailua. Suo-osuudet imaisivat kengät ja sauvat sisäänsä ja ne piti kiskaista sieltä ylös. Kun sitten pääsimme merkatulle jäljelle, reitti kulki ylös ja alas ja mutkitellen kuin keräten mahdollisimman paljon niin korkeuserometrejä kuin kilometrejäkin. Jyrkät ylämäet sopivat meille, sillä silloin pääsimme etenemään tasaisessa rytmissä, mutta välillä oli hengähdettävä katsomaan maisemia.. Hetken pohdiskelun jälkeen päätin lähteä ylitykseen. Olin kuvitellut, että meidän tulisi mennä vielä yhden harjan yli ennen kuin saapuisimme suurelle joelle mutta siellä me nyt jo olimme. Osuus tuntui loputtomalta ja meillä meni yllättävän pitkään nousta tunturiin. Pahantuulisuus ei onneksi kestänyt pitkään. Omaa osuutta oli huomattavasti helpompi ja kevyempi edetä kuin norjalaisten merkattuja reittejä. Kierrettyämme pieniä lompareita ympäri oli fokus hukassa. Laakso näytti valtavan suurelta. Alempana kuohupäitä oli runsaasti ja olimme nyt joen leveässä kohdassa. Metsän keskellä olevasta leiristämme oli nousua vain kuusi kilometriä mutta se oli yllättäen rankka: suota ja pieniä metsäosuuksia vuorotellen. Se on niin vahva, että ihmisestä voi sen rinnalla tulla aivan liian pieni
Kaikki meni hyvin ja lähdimme etsimään leiripaikkaa. Mutta pääasiassa on ollut hauskaa. Sitä, kuinka tiivistä se on ja onko sen alla tyhjää tilaa, mutta silti välillä tipahdin lumesta läpi. Olin aivan jäässä napaan asti märissä vaatteissa, joten menin telttaan ja puin päälle kaiken mitä oli. Keskellä jokea lähdin tunnustellen ylittämään päävirran ”lossaten” ja toisella puolella jokea takaisin akanvirtaan. Ikävät lumisillat Emme halunneet ottaa turhia riskejä ja muutimme jonkun verran reittiämme välttääksemme isojen jokien ylityksiä kovien sateiden jälkeen. Ylitys oli melkein jo ohi kun vesi yllättäen syveni. Tunne on huimaava, kun sekunnin murto-osan aavistelet jo pahinta. Lyydia tuntui sopeutuvan lämpöön minua paremmin. Vaelluksella parhaita hetkiä oli paljon. Näissä tilanteissa laitoin myös viestin ”vaaranpaikka” miehelleni Antille ja kuittasin kun vaara oli ohi. Sääskiäkin kestimme, sillä käytimme hyttysmyrkkyä korkeintaan viitenä päivänä koko reissun aikana. Löysin hyvän linjan kiven takaa akanvirtaan. Jos saa huonon kokemuksen, niin ei voi haluta lähteä pitkille vaelluksille. Niitä kun oli, eikä niille voinut mitään. Tämän ansiosta hän on saanut kokea koko tuntemusten kirjon, kun on vaellettu. Ehdin jo pelätä, että joutuisin uimaan rinkka selässä, kun vesi nousi napaan asti mutta se tapahtui vain hetkellisesti. Emme tienneet olimmeko vielä ihan valmiita lähtemään kotiin. Lämpenin vasta kun olimme syöneet mustapapupastaa tomaattifetakastikkeessa. Monia ihmetytti, miten teini-ikäinen jaksoi, ja halusi vaeltaa niin pitkän välin. Mutta olo oli edelleen aivan romu. Uskomattomat helteet olivat itselleni kova koetus. Joskus taas otimme tietoisen riskin pitkän harkinnan jälkeen, silloin kun koimme että riski oli loppujen lopuksi pieni ja kiikuimme tulvaveden hajottamasta sillasta yli. Tapasimme erään vaeltajan, joka oli mennyt lumesta läpi ja loukannut polvensa niin, että joutui palaamaan kotiin. 68 RETKI joulukuu 2025 GRÖNA BANDET oli edellistä leveämpi. Kengät kun olivat muutenkin jo märät, ei niiden kastuminen haitannut. Lumen laatua oppii kuitenkin lukemaan nopeasti. Vastarannalla heitin rinkan rantaan ja lähdin Lyydia vastaan ja opastin häntä tulemaan yli matalampaa reittiä. Tuuli puhalsi edelleen kovana ja koska suojaa ei juuri ollut avotunturissa pystytimme teltan tasaiseen paikkaan. ”Silloin aina kun oli hyvä fiilis ja oli niin kaunista ja näitä upeita paikkoja on niin paljon. Lyydia kertoo, että hänellä ei ole ollut sitä vaihtoehtoa, etteikö olisi lähdetty vaeltamaan. Lyydian tunnelmia vaeltamisesta ”TO S I kiva reissu ja oli oikein mukavaa”, tiivistää Lyydia reissutuntemuksiaan. Niin kauan minulla meni hyvin, kun pääsin tunnin välein jäähdyttelemään veteen joko uimaan tai ainakin kastelemaan pään. Pienikin pudotus voi aiheuttaa ison vahingon ja todellisuudessa esimerkiksi jokien ylitykset lumisiltoja pitkin olisivat voineet olla erittäin kohtalokkaita. Taivalta ei ollut enää kuin noin viikko ja meistä molemmista tuntui haikealta. Alku meni hyvin. Lumisiltojen ylitykset olivat häijyjä. Kun sulkee silmät, niin niitä vain lävähtää muistoista lukuisia mieleen.” TJÄ K TJA N laakso on ehdottomasti yksi reitin upeimmista paikoista.. Itse kannoin GPS:n mukanani – joten molemmilla oli viestintävälineet avunpyyntöön hätätapauksessa. Paras suoja ötököiltä tuntui olevan huivit ja vaatteet sekä välinpitämättömyys tai hyväksyntä. Jätin puhelimen Lyydialle, sillä sai GPS:n kautta yhteyden, jos bluetoothin kantavuus riittäisi. Jos rinkka on liian painava, se on säädetty ja pakattu väärin ja se roikkuu takapainoisena tai jos jalkineet ovat huonot tai niitä ei ole kiristetty kunnolla niin ei voi tuntua hyvältä. Lyydia kehottaa keräämään mukavia vaelluskokemuksia, ja olennaisessa roolissa ovat hyvät varusteet. Yöllä oli pakkasta ja aamulla aurinko paistoi kirkkaasti. Ei ihan vielä valmiita kotimatkalle Kulkiessamme Kebnekaisen maastoissa tiedostimme, että reissumme oli päättymässä
Lähdimme reippaasti liikkeelle mutta jo hetkessä kaikki varusteemme olivat umpimärät. Kuulemma se osuus tulisi olemaan upea mutta minulla oli jo epäilykseni. Kungsledenin osuudella oli tunturitupia, joiden putiikeista sai ostaa ruokaa. Lyydialla oli tullut reikä säkkiin ja osa varusteista oli märkiä. päivä 55. ”Olemme nauttineet jokaisesta päivästä!” Hän näytti varsin epäilevältä ja myöhemmin ymmärsin miksi. Olimme saapuneet sujuvasti Altevattnetiin ja pohdimme illan laskeutuessa, niin kuin melkein joka ilta, vieläkö jatkamme vai jäämmekö tähän, kun hyvä leiripaikka oli jo kerran löytynyt. Varusteet alkoivat painaa ja energian kulutus kasvoi kylmässä. Mitään suojaa luonnossa ei ollut tauoille ja kun nousimme kohti Dividalshyttaa, toivoimme että siellä olisi joku ja pääsisimme sisälle suojiin. Nyt eteemme hoiperteli kolmen hengen ryhmä väsyneitä kulkijoita ja myöhemmin vielä toiset kaksi. Ensin meidän piti pitää vain lyhyt tau”Tämä on helvetti ja voi olla, etten ikinä enää lähde vaeltamaan Norjaan.” 30. Joku varoitteli, että edessä olisi kivikkoista ja mutaista. Olimme nähneet reissun puoleen väliin mennessä alle kymmenen vastaantulijaa. Saimme taittaa taivalta kaikessa rauhassa yksin mitä kauneimmissa laaksoissa.. Varusteiden värit loistivat ja oma olo alkoi muuttua todella nuhjuiseksi. 57. Oli niin märkää, ettei edes suihkusta ole tullut niin märkänä”, Lyydia muistelee. Ja kun seuraava 58. Reissussa rähjääntyi ja siihen tuntemukseen sopeutui. Edessä oli lisää märkää, kaatuneita puita, pusikkoa, mutaa, kiviä ja saakelisti hyttysiä. Kuljimme märkää kivikkoista ja tylsää osuutta nousten. Kungsledenin osuudella ihmisiä riitti ja ihmiset olivat olleet iloisia ja valoisia. Riisuimme märät vaatteet pois, kietouduimme avaruushuopaan ja kömmimme makuupusseihin, jotka olivat säilyneet kuivina. Lähdimme jälleen kohti Norjaa ja kalottireittiä. Tuntui toki erikoiselta, kun alkoi haistamaan muut ihmiset joko monta sataa metriä etukäteen tai jäljessä, kuten kulkiessa pusikossa saattoi haistaa ihmisen, joka meni kaukana edelläsi. Päätimme kysyä vastaantulevalta vaeltajalta mitä edessä oli. 69 RETKI joulukuu 2025 GRÖNA BANDET Ruoka oli siihen asti riittänyt meillä hyvin, mutta nyt nälkä oli alkanut nakertelemaan. Hän kysyi, miten meillä oli mennyt ja kerroin, että upeasti. Mikään ei estänyt veden pääsyä iholle. päivänä lähestyessämme Abiskoa hajujen kirjo kasvoi. Päätimme pystyttää teltan ja pitää pienen tauon. Ovi oli kuitenkin tiukasti lukittu. Rinkkojemme päällä oli ollut sadesuojat mutta niistä vesi oli mennyt läpi. 53. päivän muistiinpanot alkavat näin: ”Tämä on helvetti ja voi olla, etten ikinä enää lähde vaeltamaan Norjaan.” Hyvä, että kirjoitin sen ylös koska jälkikäteen voi epäillä, että oliko se nyt ihan niin paha. Vettä satoi kaatamalla ja kun puskimme itseämme pusikoiden läpi, tuntui kuin jokainen puu olisi kipannut ämpärillisen kylmää vettä päällemme. PÄ I VÄ N Ä lähdimme etenemään Klimpfjällenistä Lapland ledeniä pitkin. Kaikki vastaantulijat olivat suorastaan riutuneita. Samat vaatteet kohta kaksi kuukautta putkeen, vaikka niitä olikin pesty keskimäärin kerran viikossa ja toki huljutettu joessa useammin. ”Jo heti aluksi oli masentunut olo ja sitten vaan satoi ja kaikki puskat kastelivat. Pahinta oli, että olimme odottaneet osuuden olevan helppo, mutta tuntui että se meni koko ajan pahemmaksi. Useimmiten meille lähti niistä 500 grammaa siemenleipää ja iso juustotuubi – ja ne syötiin ekstrana muiden ruokien lisäksi. Ihmiset tuoksuivat ja he näyttivät viimeisen päälle laitetuilta. Kaiken varalta rinkan varusteet oli pakattu isoon jätesäkkiin. päivänä lähdimme Abiskosta kantaen valtavaa kahden kilon limppua, sipsejä ja suklaata mukanamme viimeiselle taipaleelle. päivä oli edessä, tiesimme että edellinen oli ollut siihen verrattuna aivan kevyt. Hänkin oli kulkemassa Gröna Bandettia mutta oli vasta aloittanut taipaleen Kilpisjärveltä, kun meillä oli siellä lopetus. Kunnes tuli 57
Reitin voi kulkea kummin päin vain. Pältsan jälkeen nousu jatkui ja jatkui, kunnes seuraava laakso aukesi. Kova nousu oli helppo, jyrkkä lasku taas oli sujuva, pelottava joen ylitys oli lempeä ja niin taival eteni ja saavuimme yöksi muutaman kilometrin päähän Rostan majalle onnellisina niin kuin aina. M A A L I häämöttää. Jatkoimme myräkän laannuttua viimeiselle taipaleelle. Kun pääsimme takaisin tunturiin, ilma liikkui, pilvet väistyivät ja aurinko paistoi. Ruoka oli loppu, joten piti päästä syömään ja se toimikin loistavasti motivoijana! Grövelsjön Kolmen valtakunnan rajapyykki Gröna Bandet Gröna Bandet NORJA RUOTSI SUOMI Undersåker Håkafot Jäckvik Saltoluokta Nikkaluokta Torneträsk Norjanmeri Pohjanlahti 100 km Napapiiri. Vielä viimeisenäkin päivänä taival tuntui loputtomalta. × Reitin varrella on kuusi paikkakuntaa, joiden läntiseltä puolelta täytyy kulkea. Sen päätepisteet ovat Ruotsin Grövelsjön ja Kilpisjärven Kolmen valtakunnan rajapyykki. Olimme onnekkaita ajoituksemme suhteen. Olimme heränneet jo aamulla puoli kolmelta ja kävelimme iltakymmeneen asti. Kuljimme yhdessä Kolmen valtakunnan rajapyykille 60. × Talvella reittiä kutsutaan nimellä Vita Bandet. Loppu hyvin, kaikki hyvin Yhtä nopeasi kun kaikki muuttuu synkäksi ja ikäväksi niin se muuttuu taas hyväksi ja ihanaksi. Sillä on oma organisaatio, joka listaa reittiä kulkeneet vaeltajat. päivänä – ja vaelluksemme oli ohi. Muuten osuudet valitaan itse, joten taipaleen lopullinen pituus riippuu valituista osuuksista. 70 RETKI joulukuu 2025 GRÖNA BANDET Gröna bandet × Gröna bandet -vaellus kulkee Ruotsin koko tunturialueen. Laskeuduimme Rostalle, kuljimme Pältsalle ja kun siellä pysähdyimme tuvan suojiin lounaalle, ylitsemme jyräsi kova ukkosmyrsky. Heräsimme jo klo 3.30. Alkoi tuntua siltä, ettemme pääsisi koskaan täältä pois ja kotiin. Kiidimme rinnettä alas vain odottaen, milloin näkisimme tutut hahmot – toisen puolikkaan perheestämme. × Lisätietoja: vitagronabandet.se ko, mutta lopulta jäimme siihen yöksi. Mökki tärisi tuulesta ja maa tärähteli ukkosesta. Ihmisiä ryntäili lähimaastosta sisään. Norjan rajan ylittäminen on sallittua. Tämä olisi meidän viimeinen päivämme, sillä huomasimme, että ruokavaramme olivat huvenneet
varusteet 72 10 2025 LAADUKAS TAUKOTAKKI ON TALVIRETKEILIJÄN TÄRKEIMPIÄ TURVALLISUUSVARUSTEITA. Pakkasvarmat talviparkat s. 72 NRO ” 71 RETKI jouluäkuu 2025
Täytteenä untuvaa ja uusia materiaaleja Retki-lehden talvitakkitestiin valittiin takkeja valmistajien paksuimmasta päästä. Untuvalla täyteen pakattu takki on usein liian kuuma arkisissa talviaskareissa. Rabin L-koon takissa untuvaa on 300 grammaa, Joutsenen takissa 218 ja Patagonian takissa 181. Hyvä takki on kuin haarniska, jonka suojaan voi luottaa silloinkin, kun olosuhteet ovat kääntyneet yllättävän haastaviksi. Kyseessä ei ole tällä kertaa pelkästään keinokuitua, sillä Marmotin takissa on untuvan seuralaisena kapokkikuitua. Kapokkipuusta saatavan biohajoavan kapokkivanun käyttö on varsinainen uutuus, enkä ole kuullut aiemmin sitä käytettävän retkeilyvarusteissa. Selvitimme millaiset markkinoilla olevat talvitakit sopivat parhaiten vaellukselle, ja löytyykö joukosta takkeja, jotka soveltuvat myös yleiseen talviulkoiluun. Eristesekoitteet saattavat myös vähentää takin elinkaarta, sillä untuva on yleensä pitkäikäistä, siinä missä kuitueristeet tuppaavat pikkuhiljaa litistymään käytön myötä. Täytteenä oli lähes kaikissa takeissa untuvaa, ja joissakin takeissa lisäksi toista täytettä. Kovissa olosuhteissa riittävän lämmin takki voi jopa pelastaa vaeltajan hengen. Hyvä untuvan määrä hiihtovaeltajan talvitakkiin on yleisesti ottaen noin 300–400 grammaa. Haglöfsin takissa on 315 grammaa untuvaa, ja hupussa ja hartioilla lisäksi keinokuitua. Haglöfsin ja Haltin takissa on hartioiden ja hupun kohdalla käytetty keinokuitueristettä, ja Fjällrävenissä kuitua on vain hartioilla. Usein takkia valitessa viittaukset retkikuntakäyttöön ja seiskatonnisiin vuoriin ovat merkkejä siitä, että ollaan oikeilla jäljillä. L aadukas taukotakki on talviretkeilijän tärkeimpiä turvallisuusvarusteita. 72 RETKI joulukuu 2025 TESTISSÄ PAKSUT UNTUVATAKIT T E KST I JA K U VAT Ossi Määttä Pakkasvarmat talviparkat Retki-lehti testasi seitsemän talvitakkia retkeilijälle aina kevyestä superlämpimään. Paksulla taukotakilla on kuitenkin kääntöpuolensa. Untuvan ja muiden kuitujen sekoittaminen takissa ei ole välttämättä ongelmatonta. Kovassa Lapin pakkasessa seisoskeltaessa kiittää itseään vuolaasti siitä, että on valinnut takin, joka päällä näyttää michelinukolta eteläsuomalaisesta peilistä katsottuna. Fjällrävenin takissa on muhkeat 680 grammaa täytettä, josta tosin osa on untuvaa suhteellisesti painavampaa keinokuitua. Vaikka esimerkiksi Fjällrävenin kuitueriste hartioilla lisää näiden alueiden kosteudensietokykyä, lisää se samalla takin painoa ja pakkauskokoa. Oikeastaan vain selkeästi 8 000-metrisille vuorille tarkoitetut takit ovat liikaa talvivaeltajalle. Oikeastaan vain selkeästi 8 000-metrisille vuorille tarkoitetut takit ovat liikaa talvivaeltajalle.. Talvitakki kannattaa usein valita niin lämpimänä, ettei se jätä pulaan, vaikka sää olisi muuttunut odottamattoman kylmäksi. Haltin ja Marmotin untuvan määrää ei ole kerrottu. Etenkin Lapissa talviolosuhteet voivat olla haastavat. Yleisemmin kapokkia käytetään patjojen ja peittojen täytteenä. Monissa takeissa on untuvan lisäksi toista täytettä. Elohopea voi laskea paljon ennusteita alemmaksi, ja lisäksi kova tuuli voi muuttaa kohtalaisenkin pakkasen hyytävän kylmäksi. Muilla eristeillä totta kai myös säästetään kalliissa untuvassa, joten sekoitetun eristeen tulisi näkyä hintalapussa
73 RETKI joulukuu 2025 TESTISSÄ PAKSUT UNTUVATAKIT Testissä mukana Fjällräven Expedition Down Jacket Haglöfs Riksgränsen Down 850 Hood Halti Versant Untuvatakki Joutsen Tauko Marmot Guides Down Hoody Patagonia Fitz Roy Down Hoody Rab Positron Pro Down Jacket PA KS U N untuvatakin kanssa retkeilijän ei tarvitse pelätä kylmää talviretken tauolla.
Fjällrävenin nivusten kohdalla heiluvat kiristysnarut ovat hankalat, mikäli takkia aikoo käyttää köysitoiminnan yhteydessä, sillä ne jäävät herkästi varmistustai laskeutumislaitteen väliin. Villejä kokoeroja Hyvän talvitakin helma ulottuu takapuolen päälle, jolloin takki eristää myös lantion alueen suuria verisuonia. Etuhelmakin saa vaelluskäytössä olla pitkä, ja ainoa haaste pitkän etuhelman kanssa tulee kiipeilyvaljaita käytettäessä. Kaikissa takeissa oli helmakiristys, ja Fjällrävenin takissa lisäksi kiristys vyötäröllä, josta takkia saa istuvammaksi. Istuvuus taukotakilla saa olla hieman reilu. Takkien pintakankaat ovat selvästi erilaisia. Haglöfsin hartiaosan kangas on selvästi vahvennettua, mikä lisää kestävyyttä, mutta samalla painoa. Kestävin kangas on kuitenkin ylivoimaisesti Fjällrävenin tuhti polyamidi. Rabin takissa ulkokankaana oleva Pertex Quantum Pro on pinnoitettu polyuretaanilla, tehden siitä erityisen vettähylkivän. Fjällrävenin takissa helmakiristykset ovat edessä nivusten kohdalla, kun muissa takeissa ne ovat sivussa. Fjällrävenin, Haglöfsin ja Haltin takissa on keinokuituhartiat, jotka lisäävät kosteudensietoa. Fjällrävenin takki ei tämän R A B I N takki on yksi testin parhaista vaihtoehdoista talvivaelluksille pohjoisille tuntureille. Marmotin, Patagonian, Haltin, Fjällrävenin ja Haglöfsin takeissa on vettä hylkivä pintakylläste. Tämä on hyvä ratkaisu retkeilijälle, sillä talviparkassa ei tarvita juuri kevytuntuvatakkia paksumpaa kangasta, ja pienempi pakkauskoko helpottaa takin pakkaamista. Takkien pintakankaat ovat selvästi erilaisia.. Rab, Haglöfs ja Marmot ovat valinneet takkiinsa hydrofobisen untuvan, joka hylkii kosteutta tiettyyn pisteeseen asti. Rab, Patagonia ja Marmot ovat kankailtaan kevyempiä, ja sitä kautta kevyitä ja pieneen tilaan pakkautuvia. Patagonian takin kylläste vaikuttaa ainakin uutena erityisen laadukkaalta, sillä takki kestää tihkusadetta pitkän iltapäivän ilman että untuva lässähtää. Useimmat valmistajat luottavat polyamidiin eli nyloniin, mutta Marmot käyttää polyesteria ja Haglöfs myös osittain. 74 RETKI joulukuu 2025 TESTISSÄ PAKSUT UNTUVATAKIT Kosteudensietoa eri menetelmin Talviparka ei välttämättä ole kaikkein kosteudelle alttein varuste, mutta leudomman räntäkelin sattuessa kohdalle kosteudensiedosta voi olla hyötyä. Taukotakki puetaan vaellusvaatteiden päälle, ja vielä tämän jälkeenkin takin sisälle tulisi jäädä eristävä ilmakerros
Fjällrävenin ja Joutsenen koot olivat reilusti suurempia kuin muiden merkkien. Myös Haltin kokomitoitus on reilu. Näin tavarat eivät putoa taskusta käsiä lämmiteltäessä. Näiden L-koon takin sisälle mahtui kaksi aikuista, joten testitakit vaihdettiin kokoa pienempään näiden osalta. Fjällrävenissä on isot napilliset läppätaskut, joiden alla on käsienlämmittelytila. Takin painolla ja pakkauskoolla on totta kai merkitystä. Nämä tuntuvat testin parhailta, sillä Fjällrävenin taskuihin on helppo laittaa rukkaset hetkeksi talteen ilman pelkoa niiden tippumisesta irtolumeen. Kun riittävä lämpö on taattu, kiinnittyy huomio näihin kahteen ominaisuuteen. Mahtuuko takki rinkkaan. Takkien painot vaihtelivat melko paljon puolesta kilosta puoleentoista. Fjällrävenin ja Patagonian takin sisällä on kätevä H AG LÖ FS I N takissa on käsienlämmittelytaskut, joiden päällä on lisäksi toinen vaakasuuntainen vetoketjutasku tavaroille. Vastineeksi takki on erittäin lämmin, mutta lämpö-painosuhde ei ole vertailun parhaita. Reilu kokomitoitus on syytä huomioida takkeja tilattaessa.. Koska takissa on myös rintatasku, on takin ulkopuolella yhteensä viisi vetoketjutaskua! Näin suurta taskumäärää vaeltaja tuskin tarvitsee, ja paino kärsii vetoketjujen suuresta määrästä. Grammoja alkaa takissa olla jo niin paljon, että sillä on oikeasti merkitystä. Taskuja ja huppuja moneen lähtöön Takkien taskuratkaisuissa on yllättävän paljon eroja. Lumilautailija sen sijaan arvostaa Haglöfsin taskuja, joihin mahtuu hissilippu ja huulirasva poikineen. 75 RETKI joulukuu 2025 TESTISSÄ PAKSUT UNTUVATAKIT vuoksi ole ykkösvalinta vuorista ja jäätiköistä kiinnostuneelle. Testin takkien kokoluokitukset vaihtelevat villisti. FJÄ L L R ÄV E N I N hupun narut ovat kaunis yksityiskohta, mutta ne lepattavat hieman kasvoille kovemmassa viimassa. Koska taukotakki puetaan useimmiten muiden vaatteiden päälle, on osa valmistajista tiputtanut tämän vuoksi isonkin takin yhtä kokoluokkaa pienemmäksi. Toinen haaste Fjällrävenillä on pakkauskoko. Fjällrävenin takki on 1697 gramman painollaan testin painavin. Tämä on syytä huomioida takkeja tilattaessa. Haglöfsin taskut ovat testin erikoisimmat, sillä samalla kohdalla on kaksi päällekkäistä vetoketjutaskua, joista toiseen pääsee sivusta ja toiseen päältä. Hyvänä puolena edessä olevat narut eivät jää housuntaskujen vetoketjun väliin. Rab ja Marmot luottavat perinteisiin vetoketjullisiin sivutaskuihin. Ahkiossa se ei välttämättä haittaa, mutta rinkkaselkäiselle talvivaeltajalle iso pakkauskoko aiheuttaa ongelmia. Paksu kangas ja kuitutäytteiset hartiat kasvattavat takin pakkauskoon makuupussin kokoluokkaan
Tarvitaanko nappeja. Haglöfsin takissa on pienempi verkkotasku, johon isompia hanskoja saa hieman sulloa. Fjällrävenin hupun keltaiset kiristysnarut ovat näyttävän näköiset, mutta tuulessa ne lepattavat kiristimineen hieman kasvoille. 76 RETKI joulukuu 2025 TESTISSÄ PAKSUT UNTUVATAKIT isompi droppitasku, johon mahtuu rukkaset tai hautumassa oleva retkiruokapussi. Rabin huppu on mestarillisesti rakennettu, ja hupun reunoilla on viimaa ehkäisevä untuvakanava ja pieni lippa. Täydellinen talviparka olisi superlämmin, ultrakevyt, ja pakkautuisi olemattomiin.. Napit ovat enemmän tyyliseikka, eikä niitä rukkaset kädesH A LT I N tasapainoinen takki on riittävän lämmin retkille olematta liian paksu arkiulkoiluun. Kaikissa takeissa on vetoketjusulku, mutta Fjällrävenin ja Joutsenen takeissa on lisäksi napitus edessä. Se on ohuempi kuin muut testin takit. PATAG O N I A N takissa on testin parhaat leikkaukset. Talvitakissa on tärkeää olla huppu, ja sellainen löytyykin jokaisesta vertailun takista
Metallinapit nappilistoineen tuovat hieman lisäpainoa, ja on makuasia, haluaako vaihtaa nämä grammat tyylipisteisiin. Joutsenen takissa nappien kiinnitys on tärkeämpää, sillä vetoketjun takana ei ole lämpölistaa, joka eristää vetoketjun. TESTISSÄ sä tule useimmiten kiinnitettyä. 77 RETKI joulukuu 2025 TESTISSÄ PAKSUT UNTUVATAKIT Kun talvitakki pelastaa hengen PÄ ÄS I N testin aikana kokeilemaan naparetkeilijä Timo Polarin Marmot-merkkistä untuvatakkia lumitykin eteen. Mainittavasti lisäeristystä ne eivät tuo, etenkään jos niitä ei vaivaudu napittamaan kiinni. Takki oli selvästi laadukas, ja untuvaa oli paljon, arviolta 350 gramman luokkaa. On perusteltua olettaa, että Marmotin paksulla untuvatakilla on ollut tärkeä osa Polarin selviytymisessä. Täytteen määrää voi verrata tämän testin kaikista paksuimpiin takkeihin. Retkikunnalle oli tarjottu myös ohuempaa takkia, mutta ohimenevässä tilanteessa Polari oli tehnyt kriittisen päätöksen ja vaatinut parasta markkinoilla ollutta vaihtoehtoa. Fjällrävenillä vetoketju on eristetty sekä nappilistalla että vetoketjun takana olevalla lämpölistalla. Takin mitoitus on reilu, joten isokokoinenkin löytää takista sopivan mallin.. Riittävää lämpöä Lopuksi palataan talvitakin tärkeimpään ominaisuuteen eli lämpöön. Lähes 30 vuotta vanha takki oli lisäksi edelleen täysin käyttökelpoisessa kunnossa. Lumitykin edessä 28 m/s puhaltavassa tuulessakin olo takki päällä oli miellyttävän lämmin. Täydellinen talviparka olisi J O U TS E N E N takki pitää lämpimänä viimassakin. Kyseinen untuvatakki ja samanmerkkiset untuvahousut olivat Polarilla päällä selviytymistilanteessa Piteraq-myrskyssä Grönlannissa 1997, jossa kaksi hänen retkikumppaniaan menehtyivät
Eteläsuomalaisissa ja eurooppalaisissa talviolosuhteissa se toimii hyvin myös talvitakkina, mutta kaamokseen sen untuva ei riitä. Se syntyi, kun Fjällrävenin perustaja Åke Nordin ompeli kaksi untuvatakkia yhteen. Fjällräven, Rab ja Haglöfs ovat myös testin takit, joissa on hyödynnetty kylmäsiltoja ehkäisevää kammiorakennetta. Hyvänä ominaisuutena ovat myös isot etutaskut, joihin saa rukkaset kätevästi talteen tuulelta. Tässä kolmikossa olevat takit ovat mainioita myös arkisiin talviolosuhteisiin, joissa testin järeimmät taukotakit olisivat liian topattuja. Vertailun takkien lämpimyydessä on merkittäviä eroja. Se on toki myös selkeästi testin kevyin. Takin hartioilla käytetään keinokuitutoppausta, ja muualla takissa täytteenä on 700 fp untuva. Hupun ja helman keltaiset kiristysnarut jakavat myös mielipiteitä: ne lisäävät takkiin retrohenkistä tyylikkyyttä, mutta heiluvat tuulessa kasvoille ja voivat jäädä köysilaitteiden väliin retkikuntakäytössä. Lämpimin takki on Fjällräven. Täytettä on massiiviset 680 grammaa, mikä tarkoittaa lämpimyyttä maapallon kovimmissakin pakkasen ja tuulen yhdistelmissä. Muissa takeissa untuvakammiot ovat läpitikattuja, jolloin tikkauksen kohta on muuta takkia kylmempi. Patagonian takin paksuus ei ole yhtä suuri kuin testin muilla takeilla, eikä se sen vuoksi ole yhtä hyvä vaihtoehto koviin pakkasiin. Takki vaatii käytännössä ahkion, sillä se veisi rinkasta yhtä paljon tilaa kuin isohko makuupussi. Se on hyvä yleistakki talviulkoiluun.. Tilavuus on iso, ja alle mahtuvat paksutkin talvivaatteet. Takki on suurikokoinen, helman ulottuessa reisien puoliväliin. Expedition Down Jacket on varsinainen haarniska: takki päällä pääsee pakoon olosuhteilta, olivat ne millaiset tahansa. Haltin takki kirii tästä kolmikosta lämpimimmäksi paksuimpana. Näistä kolmesta takista kannattaakin aloittaa valinta, kun etsii taukotakkia hiihtovaellukselle kylmään Lappiin. Superlämmin Kestävä ja ajattoman tyylikäs Parhaat taskut Suuri pakkauskoko Paino VERTAILUN LÄMPIMIN superlämmin, ultrakevyt, ja pakkautuisi olemattomiin. Marmotin, Haltin ja Joutsenen takit ovat tasaväkisempiä testin keskivaiheilla. Fjällrävenin isona miinuspuolena on suuri paino ja iso pakkauskoko. SUURI KOKOLUOKITUS M A R M OT I N takissa on yksi testin parhaita hintalaatusuhteita. Rab ja Haglöfs tulevat seuraavina, ja etenkin Rab osaa yhdistää lämpimyyteen myös keveyden ja pakkautuvuuden. 78 RETKI joulukuu 2025 TESTISSÄ PAKSUT UNTUVATAKIT Fjällräven EXPEDITION DOWN JACKET HINTA: 830 euroa PAINO: 1 697 grammaa TÄYTEMATERIAALI: 700 fp untuva, hartioilla keinokuitu TÄYTTEEN PAINO: 680 grammaa (untuva ja keinokuitu) Superlämmin ja kestävä haarniska kylmimpiin olosuhteisiin FJÄ L L R ÄV E N Expedition Down Jacket täytti viime vuonna 50 vuotta
Sitä markkinoidaan lasketteluun ja lumilautailuun, mutta takki on sen verran paksu, että se toimii melkeinpä paremmin talviretkeilijän taukotakkina. Sopiva sekä arkikäyttöön että retkeilyyn Pidempi helma Riittävän lämmin kylmiin hiihtovaelluksiin Kestävä Mukavat kädenlämmittelytaskut Paino-lämpö-suhde ei testin kärkeä Melko painava HYVÄ OSTOS SUURI KOKOLUOKITUS. Versantin täytteenä on untuvaa hihoissa ja vartalossa, sekä keinokuitua hupussa ja hartioilla. 79 RETKI joulukuu 2025 TESTISSÄ PAKSUT UNTUVATAKIT Halti VERSANT UNTUVATAKKI HINTA: 479 euroa PAINO: 742 grammaa TÄYTEMATERIAALI: untuva, Microtherm ARCTY -kuitutäyte hartioilla ja hupussa TÄYTTEEN PAINO: ei ilmoitettu Haglöfs RIKSGRÄNSEN DOWN 850 HOOD HINTA: 599 euroa PAINO: 950 grammaa TÄYTEMATERIAALI: 850 fp hydrofobinen untuva, Mimic-keinokuitu hupussa ja olkapäillä TÄYTTEEN PAINO: 315 grammaa (untuvan määrä) Monipuolinen talvitakki arkeen ja retkeilyyn Erittäin lämmin parka omalaatuisilla taskuilla H A LT I N Versant-takki on paksu untuvatakki, joka on varsin monipuolinen vaihtoehto yleiskäyttöön. Sisäpuolella on verkkotasku hanskoille, jonka suuaukko saisi olla hieman suurempi. Haglöfsin takissa on erikoinen taskukombinaatio. Useimmissa takeissa leikkaus on hieman pidempi takapuolelta kuin edestä kiipeilyvaljaiden takia, mutta Haltin helma on pidennetty myös edestä. Haglöfsin takki on toimiva ja paksu, ja soveltuu retkeilijälle myös kovempiin pakkasiin. Takin helma on hieman pidempi, myös etupuolelta. H AG LÖ FS I N takki on testin lämpimimpien joukossa. Täytettä on sopivasti, jotta takki toimii retkeilyssä talvipakkasilla, mutta kuitenkin myös arkitakkina ilman että olo on liian topattu. Haltin takki on saatavissa vihreässä värissä, jota harvemmasta takista on saatavilla – useimmat taukotakit ovat joko kirkkaissa väreissä tai mustana. Läpitikatut kammiot laskevat hieman eristävyyttä Rabin ja Haglöfsin takkeihin verrattuna. Takin täytteenä on hydrofobista untuvaa muhkeat 315 grammaa, ja lisäksi hupussa ja hartioilla on keinokuitueristettä. Takissa on sekä pystysuuntaiset sivutaskut, jotka on selvästi suunniteltu käsien lämmittelyyn. Näiden päällä on toiset vaakasuuntaiset taskut, jotka ovat vähän turhan pieniä talvihanskoille, mutta riittävän isot etäluettavalle hissilipulle. Takin hartiat ja sivut on vahvistettu paksummalla kankaalla, joten takki on myös testin kestävimmästä päästä
Marmot Guides Down Hoody on yleiskäyttöinen talvitakki, joka toimii retkeilijän käytössä ja arkitakkina. Isokokoiselle takki on hyvä ratkaisu, mutta muiden kannattaa valita vähintään yksi koko pienempi kuin normaalisti. Polyesterikankaasta valmistettua Marmotin takkia on saatavilla vertailua tehtäessä muita takkeja edullisemmin, joten hinta-laatusuhde takissa on hyvä. Takissa on selvästi käytetty suomalaista isoa mitoitusta. Joutsen on kotimainen yritys, mutta Tauko-takki on valmistettu Aasiassa. M A R M OT I N Greenland-takki oli pitkään kestosuosikki talvivaeltajien taukotakkina. Ensimmäinen huomio Tauko-takista on sen suuri koko. Kapokki ei vaikuta testin perusteella huonolta täytemateriaalilta, joskaan se ei yllä untuvan lämpö-painosuhteeseen. 80 RETKI joulukuu 2025 TESTISSÄ PAKSUT UNTUVATAKIT Joutsen TAUKO HINTA: 505 euroa PAINO: 579 grammaa TÄYTEMATERIAALI: 750+ fp untuva TÄYTTEEN PAINO: 218 grammaa Marmot GUIDES DOWN HOODY HINTA: 300 euroa PAINO: 701 grammaa TÄYTEMATERIAALI: 80 % 700 fp hydrofobinen untuva, 20 % kapokki TÄYTTEEN PAINO: ei ilmoitettu Untuvatakki retkelle ja arkeen reilulla mitoituksella Yleistalvitakki untuvalla ja biohajoavalla kapokkitäytteellä J O U TS E N E N untuvavaatteet ovat olleet mukana suomalaisissa retkikunnissa aina ensimmäisestä Grönlannin ylityksestä vuonna 1966 Veikka Gustafssonin Everestin huiputukseen 2000-luvun taitteessa. Tauko-takki on talviparkojen sarjassa keskilämmin, mutta Lapin sydäntalven pakkaseen untuvaa saisi olla hieman enemmänkin. Joutsenen takki on kuitenkin hyvä valinta takiksi, joka toimii vaelluksen taukotakkina mutta joka on vielä kohtuullisen kokoinen arkikäyttöön. Täyte sataprosenttista untuvaa Hyvä pakkautuvuus Hyvä painon ja lämpimyyden suhde Monipuolinen arkija retkikäytössä Melko kevyt ja pieneen tilaan pakkautuva Hinta-laatusuhde Ei yllä vertailun lämpimimpien takkien joukkoon Materiaaleissa budjettiratkaisuja SUURI KOKOLUOKITUS. Sen poistuttua valikoimista on Guides Down Hoody ollut Marmotin malliston lämpimin takki. Kylmille hiihtovaelluksille takista saisi löytyä enemmän täytettä, mutta talvisia lähiretkiä tekevälle, laskettelijalle ja arkikäyttöön Guides Down Hoody toimii hyvin. Takin erityisin ominaisuus on sen biohajoava kapokkikuitu, jota on 20 % takin täytteestä
R A B Positron Pro on erinomaisen lämmin, mutta kevyimmästä päästä testattuja takkeja. Ultrakevyt ja kompakti Toimiva ja tyylikäs leikkaus Hyvät taskut Riittävä lämpö vaativiin talvivaelluksiin Kevyt Kompakti pakkauskoko Jää lämpimyydessä vertailun hännille Arkikäyttöön ohut kangas TOIMITUKSEN SUOSIKKI. Takissa riittää mainioita taskuja: kaksi rintataskua, kaksi sivutaskua ja iso droppitasku hanskoille ovat varsin riittävät. Takki on myös varsin tyylikäs arkikäytössä, joskin ohut kangas rajoittaa yleiskäyttöä hieman. Se on kevytuntuvatakkia lämpimämpi, mutta paksua talvitakkia selvästi kylmempi. Takissa on rintatasku ja kaksi sivutaskua. Fitz Royn vahvuutena ovat ultrakevyt paino ja pakkautuminen hyvin pieneen tilaan. Täytteenä on 300 grammaa laadukasta 800 fp hydrofobista untuvaa, ja kangas on vettä hylkivää Pertex Quantum Pro –kangasta. Nämä tarkoittavat sitä, että takki on kevyt ja pakkautuu pieneen tilaan. Se mahtuu myös talviretkeilijän rinkkaan. Etenkin hihojen toppauksessa alkaa kovalla pakkasella tulla rajat vastaan. Olen itsekin ollut seiskatonnisella, jossa yhdellä ryhmän jäsenellä oli huiputuspäivänä Positron Pro. Esimerkiksi alkutalven retkillä tai Etelä-Suomessa takki on mainio, ja se pakkautuu päiväreppuunkin kompaktisti. Myös talviretkeilijälle takki on erinomainen valinta, sillä lämpimyyden, painon ja pakkautuvuuden suhde on ratkaisu vertailun parhaiten. Nykyinen Fitz Roy on vertailun ohuin takki. Fitz Royn leikkaus on hyvä, ja käsien nostaminen ei nosta takin helmaa. Positron Pro on suosittu takki 5 000–7 000 metriä korkeilla vuorilla. Se on enemmän kotonaan kohtuullisissa talvikeleissä kuin kylmässä kaamoksessa. Huppu on taitavasti rakennettu, sillä hupun sisäosaa reunustaa lämpölista, ja hupussa on pieni lippa. 81 RETKI joulukuu 2025 TESTISSÄ PAKSUT UNTUVATAKIT Patagonia FITZ ROY DOWN HOODY HINTA: 450 euroa PAINO: 489 grammaa TÄYTEMATERIAALI: 800 fp untuva TÄYTTEEN PAINO: 181 grammaa Rab POSITRON PRO HINTA: 440 euroa PAINO: 746 grammaa TÄYTEMATERIAALI: 800 fp hydrofobinen untuva TÄYTTEEN PAINO: 300 grammaa Ohuempi talvitakki laadukkailla leikkauksilla Suorituskykyinen talviparka vaativiin kylmiin olosuhteisiin F I T Z Roy on ollut Patagonian mallistossa jo yli kymmenen vuoden ajan, mutta muuttunut pikkuhiljaa yhä ohuemmaksi
Vuoristo sijaitsee Ukrainan länsiosissa lähellä Romanian ja Unkarin rajaa eli Ukrainan turvallisimmassa kolkassa. 82 RETKI joulukuu 2025 LUONNOSTA K U VA Adobe Stock T E KST I Petri Laine Karpaattien kätköissä K A R PA AT I T on vuoristojono, joka kulkee Tšekin, Slovakian, Puolan, Romanian ja Ukrainan alueella. Ukrainan korkein huippu Hoverla ja Synevyrin järvi samannimisessä kansallispuistossa houkuttavat ihmisiä sodan vaaroista huolimatta. Sodasta huolimatta myös Ukrainan vuoristoalueilla harrastetaan yhä vaeltamista. Samoilla nurkilla sijaitsee myös Bukovelin hiihtokeskus, johon voi tälläkin hetkellä varata majoituksen valkoisen joulun toivossa.
SISÄLLYS 36 Kaamoksen kynnyksellä Pomokairassa 62 Kesävaellus läpi Ruotsin tunturijonon 54 Syysruuhkaa aurinkoisilla Dolomiiteilla 10—2025
U lkoilukerrastomme on suunniteltu vaativaan käyttöön. R uskovillan klassiset vaatteet ja asusteet valmistetaan Artjärvellä. 100% merinovillasta valmistettu kerrasto on testattu toimivaksi niin napajäätiköillä kuin erävaelluksillakin. Tarkkaan harkitut yksityiskohdat, kuten tuulilistallinen korkea kaulus, pitkät peukaloreiälliset hihat sekä polvija haara-alueen tuplaneulos eivät jätä pulaan haastavissakaan olosuhteissa. Verkkokauppa: ruskovilla.. | Toimitus 2–5 arkipäivässä Lahjaksi luonnollista lämpöä –ilahduta tänä jouluna kotimaisella lahjalla! 10/2025?— 11,90 € Retki PAL. Käytämme tuotteissamme vain laadukkaimpia luomusertifioituja luonnonkuituja: merinovillaa, merinovillafleeceä, silkkivillaa ja silkkiä. Näistä upeista raaka-aineista teemme käytännöllisiä ja kestäviä vaatteita sekä asusteita arkeen ja aktiiviseen elämään – vauvasta vuorikiipeilijään. VKO 2026-02 683219-2510 R ET K I 10 /2 25 ISOJÄRVEN KANSALLISPUISTO & ROSPUUTON HILJAISUUS Dolomiittien syysauringossa! Testissä untuvatakit talviretkille Alone Suomi -KAKSIKKO YHTEISELLÄ SYYSVAELLUKSELLA Kansanedustaja Pauli Kiuru arvostaa autiotupia Gröna Bandet KESÄLOMA VAELTAEN RUOTSIN TUNTUREILLA Pomokaira kaamoksen kynnyksellä