Retki 10/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

ITÄKAIRAN PRINSESSA · RETKILUISTIMET · LUMIKAMMI · VÅLÅDALEN LUMIKENGILLÄ JOULUKUU 10/2011 · 8 R E T K EILY · M AT K A IL U · VA R US T EE T Talviretken TUNNELMAA Rautupilkillä POHJOISKALOTILLA Kamelikaravaani GOBIN AUTIOMAASSA ulkoilukengät TUNTSA LUMINEN ERÄMAA LEIVONMÄEN PIENI KANSALLISPUISTO BRATISLAVA KARPAATTIEN KAINALOSSA TALVEN PARHAAT
Retken lukijakilpailun matkat · 2000 Annapurna · 2001 Amazonia · 2002 Sahara · 2003 Tahiti · 2004 Dakota · 2005 Santiago de Compostela · 2006 Skotlanti · 2007 Kanada · 2008 Islanti · 2009 Intia · 2010 Kenia · 2011 Borneo
050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.fi ILMOITUSMY YNTI etunimi.sukunimi@retkilehti.fi TAIT TO Aikakauslehtien liiton jäsen Veikka Gustafsson p. 044-733 0022 tito klo 916 (tilaukset, laskutusasiat, osoitteet) kuva Ville Siekkinen joulukuu. 9 %) Määräaikaistilaus 10 numeroa 84 (sis. alv. Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. Jari Henttonen p. alv. Retki ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten tai kuvien säilytyksestä eikä palauttamisesta. vuosikerta VAKITUISET AVUSTAJAT K ARTAT Outdoor Media Oy Y-tunnus 1441340-4 TOIMITUSJOHTAJA Mikko Hieta mikko.hieta@retkilehti.fi TOIMITUSSIHTEERI Tuukka Tams toimitussihteeri@retkilehti.fi Joel Ahola Mikko Lamminpää Joppe Ranta Ville Siekkinen Marko Taavila Aksana Kurola Mikko Nikkinen Tiina Riikonen Poppis Suomela Joel Ahola Pohjakartta-aineisto © Maanmittauslaitos lupa nro 49/MML/11. ISSN 1456-8837 Veikka Gustafsson p. 0400-750 780 jari.henttonen@outdoormedia.fi RETKI ILMEST Y Y 10 KERTA A VUONNA 2012 Pihlajatie 28, PL 10 00271 Helsinki toimitus@retkilehti.fi PAINO Mikko Nikkinen PIIRROKSET Karoliina Lahti Oy Scanweb Ab, Kouvola Kestotilaus 6 numeron jaksoissa 50 (sis. 050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.fi LEVIKKIMY YNTI Tenho Järvinen aineistot@retkilehti.fi TOIMITUS REPRO Tenhelp Oy, Kerava K ANNEN KUVA Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty. Äärettömiltä lumikentiltä löytyi todellista rauhaa. JULK AISIJA www.retkilehti.fi PÄ ÄTOIMIT TAJA 13. Vaikka kalaonni olikin tavallista parempi, onnistui osa saaliista katoamaan parempiin suihin. Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. 10/2011 etsimessä 1218 Valkeuden keskeltä värikkäitä kaloja Toimittajamme Ville Siekkinen matkusti kalamiesten innoittamana Pohjoiskalotille kokemaan ensi kertaa raudun pilkintää. 9 %) TIL A AJAPALVELU tilaajapalvelu@outdoormedia.fi p
TÄSSÄ NUMEROSSA aluksi 610 Taipaleelta Pääkirjoitus 10 Taukopaikka 8 6 joulukuu 1928 20 23 Uutiset Repussa Kaupunkimatkan varusteet 25 Retkeilijä Sirkka Ikonen 24 Kirjat 26 Tapahtumassa 27 Oma retki kuvat Mikko Nikkinen 29 30 Pikatesti Kerroksittain talvihanskoja Uutuudet 32 Testissä Talven parhaat ulkoilukengät 42 Eräaskareita Käpysytykkeet 44 Varustekatsaus Retkiluistimet kuva Poppis Suomela retkellä 5189 52 60 Kynttiläkuusikon kaamos Nailonkankaan alla 64 Talven riemuja lumikammissa 66 Suksi suolle Leivonmäen kansallispuistoon 72 Kinoksissa kulkien Vålådalen 78 Hiekkaa varpaissa, pölyä hampaissa Gobi 86 Karpaattien kainalossa Bratislava 88 Eväät Kuluneen vuoden maukkaimmat ruoat lopuksi 89 89 Jokamiehen oikeus kuva Joppe Ranta 50 varusteet 2950 kuva Joel Ahola
taipaleelta kuva Joel Ahola 6 RETKI joulukuu 2011
Erämaan valot voittavat kaamoksen pimeyden. Naltijärvi, Pöyrisjärven erämaa RETKI joulukuu 2011 7
Saamelaiskulttuurille tärkeän poronhoidon pitää olla sallittua suojellussa erämaassakin. Taustalla on oltava myös valtion halu pitää koko valtakunta asutettuna ja elinvoimaisena. Ennakkoluulotonta ajattelua edustaa vaikkapa Kiirunaan suunniteltu asema avaruuslentoja varten. PÄÄKIRJOITUS MIKKO HIETA Lapin elinvoimaisuus on turvattava L auha sää ja lumentulon lykkääntyminen saivat minut ajattelemaan Lappia. Pohjoisessa monen perheen toimeentulo on säästä kiinni. Ilman valkoista kultaa asiakasvirrat ehtyvät. Tänä syksynä on juhlittu kaksikymmentä vuotta sitten lailla turvattuja erämaitamme. Kylien elinvoimaisuus on pitkälti kiinni asukkaista itsestään, mutta se on myös tahdon asia, johon voidaan vaikuttaa poliittisen päätöksenteon kautta. Etelän kaupungeissa lumettomuus haittaa lähinnä suksikauppiaita me muut voimme iloita lumitöiden välttelystä. Aito kulttuuri uusintuu parhaiten, kun sen säilyminen ei riipu matkailijamääristä. Kun Suomessa kiistellään siitä, kuinka nopeaan internetyhteyteen pohjoisen asukkailla on oikeus, ei länsinaapureiltamme puutu uskoa pohjoisen mahdollisuuksiin. Kaikki metsät eivät ole talousmetsää. Nuorille pitää olla matkailun ja metsätalouden ohella muitakin suuntautumisvaihtoehtoja. Jään mielenkiinnolla odottamaan, millainen innovaatio voisi nostaa pohjoisten seutujemme vetovoiman uudelle tasolle. Ihminenkin kuuluu luontoon. Mikko Hieta .fi mikko.hieta@retkilehti.fi kuva Mikaela Löfroth 8 RETKI joulukuu 2011. Mutta voiko Lappi olla muutakin kuin tuntureita ja lunta. On oikein taistella Lapin luonnon puolesta, mutta yhtä ponnekkaasti tulee vaalia kulttuurista ja taloudellista elinvoimaisuutta. Suomen Lapissa on ollut toimeliaisuutta ainakin kulttuurin saralla. Itsestään tällaiset investointipäätökset eivät synny. Samalla myönnettiin, ettei metsää pidä kuitenkaan museoida. Ihminenkin kuuluu luontoon. Erämaalain syntyminen muistuttaa luonnonvarojen kestävästä käytöstä. Sellaiseen elämykseen ei riitä espoolaisen kausityöläisen pukeminen saamelaisasuun rinnehotellin aulassa. Vaikka luonnonvaroja hyödynnettäisiin kestävällä tavalla, monipuolinen elinkeinorakenne edellyttää myös sellaista uutta yritystoimintaa, joka ei ensisijaisesti perustu luontoarvojen hyödyntämiseen. Sitä paitsi matkailijat haluavat nähdä ja kokea luontokohteiden ohella paikallista kulttuuria ja tavata paikallisia ihmisiä. Tuoreimpana uutisena yhteisöpalvelu Facebook ilmoitti rakentavansa Luulajaan palvelinkeskuksen, jonka arvo on satoja miljoonia euroja. Luulajan investointia Ruotsi vauhditti yli kymmenen miljoonan euron tuella. Erilaisten elinkeinojen harjoittamiselle tulee olla pohjoisessakin edellytykset. Hiihtokeskusten ympärille kasvaneet asutuskeskukset elävät turismista
© 2010 Columbia Sportswear Company. Sinun tarvitsee vain laittaa takki päällesi ja huomaat -se toimii! Käy Columbia.com/omni-heat sivulla katsomassa miten maailman eniten palelevat ihmiset testaavat mailman lämpimimpiä takkeja. Lisätiedustelut: Columbia Sportswear Finland Oy Puh. All rights reserved. OMNI-HEAT: 20% LÄMPIMÄMPI Patentoitu Omni-Heat Reflective vuorikangas hengittää ja säätelee lämpöä niin, ettet ylikuumennu. Vuorikankaan hopeapilkut heijastavat kehonlämmöstäsi peräti 20% takaisin. 0207 669100
sin uusi suomalaisen ruokakulttuurin makunautinto. Jos päädyn käyttämään nettikauppoja hankinnoissa. Oli erittäin mukavaa tavata oppilaita ja opettajia. sani, yritän pitäytyä kotimaisissa vaihtoehdoissa. yrittäjän kuin kansainvälisen jättiläisen eduksi. mpia Hyvää joulun odotusta ja joulua sekä parempia retkiä vuodelle 2012. TAUKOPAIKKA VEIKKA GUSTAFSSON Kotimaan katsaus ietin juuri syyslomaviikon, joka kului Zest-kouluvierailuja tehdessä. Omasta mielestäni tunnen itärajan tienoot kuin omat taskuni. Ajellessani mielenkiintoisten paikkojen ohitse huomasin tuon tuosta ajattelevani, että tänne on päästävä uudestaan. Kun illalla katselin kartasta seuraavan päivän ajoreittiä, silmäilin samalla kivoja reittejä tulevaa kesälomaani ajatellen. Olin liikkeellä ilman autonavigaattoria, edeten vanhan liiton periaattein, oppaanani paperinen autoilijan tiekartta. Veikka Gustafsson veikka.gustafsson@retkilehti.fi V Tänne on päästävä uudestaan. 10 RETKI joulukuu 2011 kuva Mikko Nikkinen. Teltta säilyy kumminkin kauemmin kuin tietokonepeli. Viikon aikana pidin 15 luentoa eri yläkouluilla alkaen Kymenlaaksosta ja päätyen Pohjois-Karjalaan. Aina ei todellakaan tarvitse lähteä kotimaata kauemmaksi. Olen koko ikäni matkustanut edestakaisin Espoon ja Pohjois-Karjalan Tuupovaaran väliä pikkupoikana mökille, nuorena kotoa Tuupovaarasta Espooseen ja myöhemmin taas pääkaupunkiseudulta takaisin entiselle kotiseudulleni Karjalaan. Jälkimmäiselle pennoset annettuaan ei voi tietää, jääkö Suomeen mitään. a Kun taloustilanne on tällainen ja valtiovalta jo tyhjentänyt elvytyspusme sinsa, uskon, että meidän omat elvytyseuromme ovat todella tarpeen. Viime viikon aikana yllätyin monta kertaa, kun poikkeamalla pääväylältä eli tieltä numero 6 löysin monia, itselleni täysin tuntemattomia hienoja paikkoja. Kuinka moni meistä on maistanut vaikkapa Lemin särää. Vuosikymmeniä olen ajellut niiden ohitse niistä tietämättä. Ensi kerralla en tulisi autolla vaan polkupyörällä tai meloen. Ajelin kouluille kiharaisia kulttuurimaisemia halkovia teitä pitkin, ja tiukasta aikataulusta huolimatta nautin kovasti uusien paikkojen löytämisestä. maisen Näin joulun alla aion noudattaa samaa kotimaisen kaupan onttiin periaatetta haaliessani tapani mukaan pukinkonttiin yleensä oiveiden retkeilyvarusteita esimerkiksi kummilasteni toiveiden vasuin taisesti. Aikatauluni ei olisi sallinut harhaan ajoa. Hienon luonnon lisäksi tarjolla on paljon muutakin nähtävää ja koettavaa, esimerkiksi ruokaan liittyen. Muutaman kerran soitin tien päältä määräpaikkaani varmistaakseni, että olin oikealla tiellä. Itselleni se oli täyautinto. Karttaa ihmetellessäni ymmärsin, että esimerkiksi Saimaan ympäristö on täydellinen melonta- ja pyöräilykohde. n Itse ainakin käytän matkakassani mieluummin jonkun paikallisen i
mäiset asiakkaamme äiset käyttäjämme olivat olivat kalastajia ja kalastajat, työläiset ja työläisiä, jotka joutuivat tutki musmatkailijat, jotka liikkumaan kovissa joutuivat liikkumaan kovissa sääoloissa rannikoilla, sääoloissa rannikolla, tuntureilla ja jäätiköillä. Villavaatteista tuli pian Devold villavaatteista tuli nopeasti erittäin suotivät hyvin suosittuja, ja niitä käyttivät tunnetut sellaiset kuuluisuudet kuin Fridtjof Nansen, kuten löytöretkeilijät Roald Amundsen, Lincoln Fridtjof Nansen, Roald Amundsen ja suosivat Ellsworth. tuntureilla ja jää tiköillä. Devoldiin yhtä lailla Villakerrastoja luottavat myös päivän käytmyös tämän tämän päivän retkikunnat. Ensimvuodesta 1853. Ensimm. retkikunnat. Worn by Norwegians since 1853 www.devold.com Foto: Fred JonnyTM. DEVOLD® HISTORIA Devold on valmistanut Devold on valmistanut villavaatteita Norjassa vuodesta 1853. NiitäLincoln Ellsworth
etsimessä rautupilkillä teksti ja kuvat Ville Siekkinen Valkeuden keskeltä värikkäitä kaloja "SAIT KYLLÄ HIEMAN VÄÄRÄN KUVAN TÄSTÄ RAUDUN PILKINNÄSTÄ", OLI LOPULLINEN TUOMIO, KUN PAKKAILIMME TAVAROITA REISSUN PÄÄTTEEKSI. VIIKON PÄIVÄT OLIVAT VIERÄHTÄNEET NORJALAISESSA AVOTUNTURISSA HILJAISUUTTA TUTKIEN JA AURINGOSTA NAUTTIEN. 12 RETKI joulukuu 2011
Aloimme jo pohtia uutta suunnitelmaa miehittämättömästä järvestä, mutta tyydyimme lopulta ajamaan niemenkärjen taakse ja pistämään leirin sinne. PaiIlma oli loistava. Kaunis ilma antoi luvan käydä kokeilemassa kalaonnea hetken verran ennen leirin pystytystä. Ensimmäinen aamu Lapissa tervehti hyvin kipakalla pakkasella. Lopulta omistukseeni siirtyi isohko kenkäpari ja irtonaiset huopavuoret. Kuljimme viimeisen pätkän kohti Kautokeinon suljettua kuparikaivosta, kunnes tien aurattu osuus päättyi pienen lomakylän pihaan. Pääsin onnekseni kokeneiden kalamiesten joukkoon. Ajelimme Muoniosta Enontekiölle ja siitä Norjan puolelle Kautokeinoon. Useamman tunnin tyhjän pilkkimisen jälkeen vaihdoimme lajin leirin pystyttämiseen. RETKI joulukuu 2011 13. "Olen aina vähän ihmetellyt vaellusharrastusta, kun siinä jätetään kokonaan se hauska osuus pois", Veli kiusasi minua omasta eräelämästäni jo ennen lähtöä. Kairat jatkovarsineen ja varaterineen, sukset ja sauvat, puolijoukkueteltta, lumilapiot, pilkkireput, päiväreput, kamerat ja kolmijalat sekä pari poronnahkaa ja polttopuut muodostivat kohtalaisen kuorman ja lupasivat poikkeuksellista viikkoa. Aurinko paisteli ohuen harson takaa pehmeää valoa. Siirryimme autolla Muonioon, jossa pakkailimme peräkärryihin kelkat, reet ja kaiken muun talvisen tavaran. uulin ensi kertaa raudun eli nieriän pilkkimisestä vuosia takaperin. Aivan ensimmäiseksi kuormasta purettiin pilkkivälineet. Hänelle se kaikki samoilun ja hiihtelyn vaiva on tapa päästä kalapaikoille. Parin tunnin ajo erinomaisessa kelissä toi meidät tavoitteeksi asetetulle leirijärvelle. Kun utelin oikeaa kenkävalintaa, tuli tuomio yksikantaan: huopavuorellinen kumisaapas on ainut oikea valinta. Samalla kun järvi alkoi siintää horisontissa, ilmestyi näkökenttään pettymykseksemme myös järvelle jo pystytetty toinen leiri. Voin todeta, että kertaakaan ei tarvinnut reissussa varpaiden palella. Niissä ei kuulemma jalka palele. Lähdimme ajamaan ensin tien pohjaa kaivokselle, sitten moottorikelkkareitille ja kaivoksen raakku- eli sivukivikasojen ohi pitkin poroaidan vartta yhä syvemmälle lumiseen erämaahan. Talven jo kääntyessä loppukiriinsä kotiseudullani Pirkanmaalla, oli talvisaappaiden hankinta pienoinen haaste. Luontokuvaaja Timo Veijalainen sekä Miika Sirkiä, luontokuvaaja hänkin, ja isoveljensä Veli Alatalo, luontomies monella muulla tapaa, olivat ainakin kokemustensa pohjalta turvallinen valinta seuraksi itselleni täysin uudenlaiselle matkalle. Seuraavaksi oli hankittava kalastusluvat, jotka Norjassa pilkintään vaaditaan läänikohtaisesti. Viimeiset jerrykannut täytettiin huoltoasemalla, ja varustepuoli oli viimeistä piirtoa myöten kunnossa. Matkustin yöjunalla Kolariin ja sieltä Kittilään, jossa suoritimme viimeiset ostokset: syöttejä, pilkkejä, ruokaa, kahvia ja muuta tarpeellista. Seurue oli käynyt pitkillä rauturetkillä käytännössä siitä asti kun kotoa oli päästetty. Ei sillä, että he kulkisivat välimatkat laput silmillä. K norajoituksia ei sinänsä tarvittu, koska leiriin oli tarkoitus matkata moottorikelkalla. Kalastuskokemukseni rajoittuvat oikeastaan vain mökkihuviksi, mutta autio erämaa herätti minussakin halun päästä kokeilemaan lajia. Muoniosta kotoisin olevat kaverukset ottivat untuvikon mukaansa ja onnistuivat rakentamaan jo etukäteen kovan innon. Purimme kuormat autoista vain pakataksemme ne uudelleen rekien kyytiin. Todellinen matka Talvivarusteet keväällä Aloitin oman osallistumiseni etsimällä kunnon talvisaappaat. Pilkkionget, rautulätkät ja perhot ladottiin riviin ja tarkistettiin, että kärpäsen toukat liikkuvat vilkkaina purkeissaan
Kun suksen alle oli saatu jääkansi, alkoi tulinen uurastus. Ensimmäiset yritykset todettiin tyhjiksi, ja kovin into karisseena hiihtelimme kauemmas järvelle. Aamiaisen jälkeen pakkasimme ahkioon päivän tavarat ja lähdimme hiihtämään seuraavalle järvelle. Lopulta kala kävi kunnolla kiinni. Ankaralla ohjeiden huutelulla ja isolla kasalla tuuria kairareiästä sujahti jäälle komea oranssikylkinen rautu. Jokaisella kerralla syke pääsi himpun verran nousemaan. Saalista ei tuntunut tulevan. Saalis oli lähes kokonaan kadonnut rikollisiin suihin. Omaan koukkuuni tarttui niskasta epäonninen kymmensenttinen poikanen. Lumi levisi yli järvien ja kukkuloiden ja nousi suurtuntureiden kylkiä ylös yhdenkään puun rikkomatta maisemaa. Muutama mukavan kokoinen kala nousi kokeneempien kalamiesten pilkeillä jäälle. Se ensimmäinen saalis Päivän mittaan olin tuntenut jokusen kunnon nykäisyn, mutta piskuisen sintin lisäksi ei mitään ollut jäälle päätynyt. Louhikon ja tunturin jyrkänteiden mustat pisteet olivat ainoat, jotka erottuivat valkoisesta ja aamukajon pastellin sävyistä. Kala tuntui jatkavan syöntiään, ja paikalle syntyi nopeasti uusia reikiä, jotta kaikki pääsivät osille parvesta. Kokeneiden kävijöiden mielestä sieltä olisi varmasti tiedossa rautua, eli saalispaineesta päästäisiin heti eroon. Ylitimme kapean leirijärven ja pienen kukkulan ja laskimme lopulta muutaman hehtaarin kokoisen järven rantaan. Varsinkin kun nytkin teltanpystytys päättyi korkean myrskyvallin rakenteluun, joka sekin nosti hien pintaan. Hiihdellen pilkille Ensimmäinen päivä vierähti suuren innostuksen vallassa, mutta toiseen osasi nousta makuupussista rauhallisemmin. Kun vatsa oli täytetty, alkoi myös taivas näyttää paremmalta. "Eipä ollut kenelläkään epäselvää Pohjois-Norjassa, kun Siekkinen sai ensimmäisen rautunsa." Reilusti mitoitetut tuuletushuutoni saivat palautetta. Siirsimme lapioilla lumet sivuun, ja kaira pääsi työhönsä. Sen narsketta saa näillä pilkkijäillä kuunnella pitkään, ja sisätöissä viihtyneen hartiat liittyivät vielä kuoroon ennen veteen saakka pääsyä. Taivaan vetäessä harmaaksi ja untuvamaisten kiteiden leijaillessa harvakseltaan alas kävimme viettämään lounasta. Tässä porukassa jaettiin 14 RETKI joulukuu 2011. Kuten minulle oli opetettu, irrotin kalan vauhdilla perhokoukusta ja tipautin lätkän takaisin pimeyteen, jos parvi sattuisi olemaan kohdalla. etsimessä rautupilkillä Ensimmäisen päivän rautusaaliista osa katosi ketun suuhun. Tasainen lumikenttä rannassa paljastui kaivu-urakan jälkeen melkoisen möykkyiseksi, mutta toista monttua ei viitsinyt enää kaivaa. Kirkastuvaan aamuun herääminen ja ympärilleen katsominen esittelivät ensikertalaiselle täysin poikkeuksellisen maiseman. Jäätä oli todella paksulti, ja reikä on parempi tyhjentää välillä kairaa nostamalla, jotta työ ei käy tuskaiseksi. Uudet pilkkireiät ryhtyivät tuottamaan tulosta
RETKI joulukuu 2011 15
Joukkoon mahtui muutama kunnon rautu, mutta otsa hiessä ei ahkiota tarvinnut leiriä päin kiskoa ainakaan saaliin vuoksi. Lähdimme isommalle järvelle, jolta oli muistissa isoja saaliita. Kalaakin piti olla luvassa, ja hiihtelimme pienen nyppylän yli entistä kirkkaammassa säässä. Illalliseksi nautimme vielä ehkä kaikkien aikojen parasta kalakeittoa. Kun normaalin kokoinen kettu nauttii kolmisen kiloa jäistä rautua, ei juoksuinto ole enää entisensä. Päivän ollessa jo pitkällä tuloksena oli yksi parikymmensenttinen made. Väliaikaisen kotijärven rannassa totesimme toisen rautuleirin puretuksi ja saimme nauttia tyhjyydestä yksin. Ihmettelimme, miksi se ei lähtenyt karkuun, vaikka lähestyimme sitä aivan suoraan kohti. Itsekin vaihdoin vielä paikkaa, ja jäälle ilmestyi lisää eväkkäitä. Iltapäivä alkoi kääntyä alkuillaksi. Kattilaan sujahti soppakaloja, tukevia 300-grammaisia rautuja viiden sentin siivuina, vettä ja suolaa. etsimessä rautupilkillä Teltan ympärille rakennettiin kunnon myrskyvallit. reilusti onnitteluita jokaisesta onnistumisesta ja karkulaisista sai rutkasti myötätuntoa. Timo nosti muutaman metrin päästä pari reilua kalaa. Uskomattoman maukas ateria päätti pakkasessa vietetyn päivän upeasti. evästä. Pakkasimme tavaramme ahkioon ja lähdimme hiihtelemään takaisin leiriin. Miika muisteli kesällä ylempänä tunturissa olleesta lammesta nousseen muutaman raudun. Mitä kaunein päivä oli kuitenkin myös todellisen pilkkimasennuksen synnyttäjä. Kohti telttoja lähdimme myöhään, vasta kahdeksan jälkeen, kun aurinko oli jo aivan horisontissa. Reitin varrella köllötteli naalin maisemat vallannut punaturkkinen kettu. Aamun lähtö oli kovimman innon kaikottua ollut hieman hitaampi, ja aloitimme pilkkimisen vasta puolen päivän maissa. Kalaa ei juuri kuulunut. Pettyneinä katsoimme, kuinka ensimmäisen päivän saalis oli lähes kokonaan kadonnut rikollisiin suihin. Toisen ahkiomme päällyskankaat oli revitty ja saalissäkistä poimittu Miika nauttii todellista kalakeittoa vain rautua, vettä ja suolaa. 16 RETKI joulukuu 2011. Pohjoisreunan rantojen tuntumassa oli paljon lunta ja jäätä. Syy tyyneyteen paljastui leirissä. Yön yli päätimme mennä hätäratkaisulla ja aamulla luoda reestä, ahkiosta, kuomaliinoista ja kaikesta ylimääräisestä materiaalista rautuholvin, jossa kalat säilyisivät omaan käyttöömme. Lähemmäs kalaan Lähitunturin juurelta löytyi sopiva järvi. Sopan oli annettu hautua kamiinan päällä. Vasta muutamaa metriä ennen kohtaamista se lähti jolkottelemaan jään yli. Oma onkeni sai vain muutaman nykäisyn, mutta raudut selvisivät päivästä kaikin puolin vähäisin tappioin. Päätimme mennä yrittämään, sillä eipä tässä enää voinut päivän suhteen juuri hävitä. Suurrautuja etsimässä Toisen päivän tavoite oli hankkia ennätyskaloja. Kaikkiaan saalis ei liiemmin imarrellut. Matkalla tapasimme siirtolaisen, josta tuli koko loppureissun vaiva. Tapauksesta viisastuneina suunnittelimme ketun kestävän kalojensäilytysmenetelmän. Epätoivoiset ajat vaativat epätoivoisia tekoja
Tällaista kuormaa veti suorastaan ilokseen. Lopulta aamun ensimmäiset tunnit menivät ohi ilman suurempia onnistumisia. Nopea pulssin tarkastelu vahvisti asian. Me sen sijaan jatkoimme eteenpäin valkeudessa kohti sitä ensimmäistä pistettä, joka ei ollut liikkunut mihinkään ja joka muutaman sadan metrin jälkeen paljastui pieneksi kiveksi. Suuntasimme entistä kauemmas. Niin ne säilyivät mukavasti Tampereelle asti. Aurinko alkoi olla jo melko ylhäällä taivaalla, kun syönti alkoi. Gps:n avulla saimme varmistettua todella olevamme lammella, sillä muuten paikka olisi voinut olla mikä tahansa notko. Isolla järvellä tuli melkeinpä nähtyä puu. Ensi vuonna lähden uudestaan, jos vaikka saisin myrskyä ja tunnelmaa. Jo ensimmäinen reikä oli tuottoisa. Vaikka vettä jäikin jään ja pohjan väliin ehkä vain puolisen metriä, sinne mahtui ihan järkevän kokoisia rautuja uimaan. Lopulta Timo nosti ennätyskalansa yli puolitoistakiloisen hirmun. Ympärilleni katseltua en voinut keksiä muuta äänenlähdettä kuin oman sydämeni. Pikkuisen saaren reunalta nousi käppyräinen koivu niukasti lumesta esiin. Kevätauringon noustessa korkeammalle alkoi valkoisuus kaikota, ja sininen taivas hymyili pilkkijöille. Ensikokemukseni oli ollut monella tapaa virheellinen. Viikon aikana tie oli aurattu auki aina kaivokselle ja lähellä olevien erämaamökkien luo. Kaivuhommat veivät aikaa, ja pohjalle nousi aina vesi. "Nyt pitää kyllä vaihtaa vetäjää. Seuraava harha oli porotokka edessä olevalla rinteellä, joka oli vuorostaan näyttänyt kasalta isompia lohkarei- Maailmassa on vielä todellista rauhaa. Rauhan tyyssija Illalla saalis jaettiin tasan. Lähdimme hiihtelemään täydellisessä valkeudessa. Timon tiukka syöksy sivulle pysäytti kohteen. Seisoin pilkkimässä untuviin tälläytyneenä ja aloin ihmetellä vaimeita kumahduksia. Samoin ensimmäisen matkan melkein kilon kala oli hieman ylimitoitettu. Oma kuumeinen yrittämiseni ei vain tuottanut tulosta muutamaa nyppäisyä lukuun ottamatta. Jokunen kala nousi, mutta omaa syöttiäni käytiin vain vähän nykimässä. Itselleni tuli taas nollapäivä: ei kalan kalaa. ta. Taivas teki samat temput kuin aamusella: harmaus peitti maiseman. Jo ensimmäisenä päivänä löysin uuden äänen. Onneksi toinen piste alkoi lähestyä mukavasti suoraan kohti. Loppujen lopuksi piste pompotteli yhä lähempänä. Sekä Timo, Miika että Veli saivat hyvää saalista. Vajaan puolen tunnin hiihtely toi joukon pieneen notkoon. Oikeaan kuvaan pilkkireissusta olisi kuulunut kunnon telttaa paukuttava myrsky ja kovempaa keliä. Lunta oli jäällä paljon. Toki kolme täysin kalatonta pilkkipäivää kasvattivat luonnetta. Kiisimme kelkoilla entistä vauhdikkaammin takaisin kohti sivistystä. Upeat kuvat heti. EOS vie sinut seikkailuun. Tulosta syntyy Uusi päivä ja uusi järvi. Paluumatkan riemuksi ilmestyi horisonttiin musta piste. Ainoa seuralaisemme avotunturissa oli kuivunut sopulin puolikas. Takaa-ajo ei onnistunut, vaan piste tuntui pysyvän sitkeästi yhtä kaukana. Päällimmäiseksi hyvässä seurassa vietetystä viikosta jäi mieleen hiljaisuus. Tällä kertaa ahkiossa oli selvästi painoa kalansaaliin johdosta. Illan tullen lähdimme hiihtelemään leiriin. Pari kairausyritystä päätyi pohjaan, kun rannalla jään alle ei sopinut vettä lainkaan. Kiireellä kairailimme lisää, ja lopulta lampi alkoi muistuttaa reikineen juustoa. Sain monta yli puolikiloista rautua, ja kalaonnea tuntui jakautuvan lähes koko porukalle. Maailmassa on vielä todellista rauhaa. SE TOIMII. Katso lähin Canon-jälleenmyyjäsi osoitteessa canon.fi RETKI joulukuu 2011 17. Tosin itse ensikertalaisena ja hieman huonommalla tuloksella luovutin omasta kasastani osia taitavammille. Aamupäivä oli jälleen melko laiha kalasaaliiltaan, mutta lounastauon lähestyessä alkoi tuloksiakin tulla. Kymmenen maissa keräilimme tavarat ja läksimme purkamaan leiriä. Kaikki pakkailtiin takaisin rekiin ja suunnattiin kelkoilla takaisin kohti autoja. Kotimatkaa varten käärin jäiset kalat kunnon eristeisiin. Kirpakassa pakkassäässä horisontin takaa tulevan valon kajossa hiihtelimme takaisin jo aiemmin koetulle suurten rautujen järvelle. Tulee hulluksi, kun katselee koko ajan valkoista", Miika ilmoitti jossain vaiheessa menomatkaa. Jopa keskellä valkeutta on ilmeisesti taipumusta nähdä jotain mielenkiintoista. Alppilähtö Leirissä sorvailimme viimeiselle aamulle suunnitelman lähteä kokeilemaan aamukalaa ja olla valmiina pilkkireiällä jo auringon noustessa. Tuuli tarttui sopuliin nopeasti uudestaan ja lähti pompottamaan sitä pitkin jälkiämme. Kompassi ja gps ohjasivat kuitenkin luotettavasti oikeaan kohteeseen. Siirryimme suoraan alueelle, josta edellisen käynnin parhaat saaliit tulivat
Jos vastus tuntuu vahvalta, voi antaa hieman löysää, ettei siima katkea ja kelata vedon hellittäessä petoa kohti pintaa. Lätkän annetaan laskeutua pohjalle ja kelataan muutaman kymmenen senttiä takaisin, niin että perho syötteineen irtoaa pohjasta. Viimeinen kuiville nosto kannattaa tehdä käsin, ettei kala onnistu katkaisemaan siimaa. Lapio on myös jokseenkin pakollinen, jotta pääsee lumen läpi jään pintaan. Pohjoisen jäillä vaaditaan kairalta pituutta ja todella hyvää terää. Pienessäkin raudussa on voimaa, kun se alkaa kiskoa. Lämpimät vaatteet, kengät ja sukset ovat talviretkeilijälle melkein itsestäänselvyyksiä. Toisten mielestä kairaaminen säikyttää kalat, joten reiät pitäisi tehdä jo edellisenä päivänä. Väliajat ongen voi antaa olla paikallaan tai nypytellä sitä hiljaa ylös alas. Keväthangille on varattava kunnollisen suojakertoimen aurinkovoidetta ja UV-säteiltä suojaavat aurinkolasit. sohjon kauhomisen jälkeen saavutettu, voi jakkaralleen asetella mukavan paikan reiän reunalle. Ankarina talvina voi olla kairan jatkovarsikin tarpeellinen. etsimessä rautupilkillä TIETOREPPU RAUTU ELI NIERIÄ elää Pohjoiskalotilla noin 0,31,5 kg ja on 2060 cm pitkä pidetään yhtenä maukkaimmista ruokakaloista viihtyy kirkkaissa kylmissä tunturijärvissä suosittu vapaa-ajan kalastuksen saalis mutta suurin saalis nostetaan verkoilla painaa Edullinen välinelaji Raudun pilkintään ei vaadita erikoisia välineitä: hyvinkin edullisella marketin pilkkiongella pääsee alkuun. Lisäksi tarvitaan repulla varustettua pilkkijakkaraa, puukkoa ja sohjokauhaa. Koukku irrotetaan nopeasti ja lasketaan takaisin reikään, jotta paikalla mahdollisesti oleva parvi tarjoaisi lisäsaalista. Kalan kiinni käymistä ei tarvitse epäillä. Kala kannattaa myös perata, ennen kuin se ehtii jäätyä tönköksi. Tekniikka kuntoon Kun varsinainen järvivesi on kaiken lapioimisen, kairaamisen ja Pilkkimisen työkalut ovat pilkkionki ja sohjokauha, jonka kahvassa on koukku kalan nostoon. 18 RETKI joulukuu 2011. Perhoa kannattaa käyttää välillä pohjassa pöllyttämässä materiaalia, jotta vaikuttaa siltä kuin paikalla olisi kiirettä tai nostaa nopeasti lätkää ylös ja antaa leijua alas. Taskun lämpimästä laitetaan syötti kiinni perhoon. Kovalla pakkasella on hyvä välillä koputella syntyvä jää pois reiästä. Itse pilkkiminen on varsin leppoisaa. Myös käsillä oleva muki on näppärä: sillä saa pilkkireiästä janon yllättäessä juomaa. Lätkän perään asetetaan muutaman kymmenen sentin päähän perho, jonka koukkuun pujotetaan syötiksi vaikkapa kärpäsen toukka. Varateräkään ei ole huono ajatus, sillä kerran pohjan kiveen karahtaneena se ei enää jäätä syö. Tässä vaiheessa voi myös mitata syvyyden, jos se kiinnos- taa tai haluaa pilkkiä nimenomaan tietyn syvyisestä vedestä. Tilanteen rauhoituttua saaliilta napsautetaan niska nurin ja veret lasketaan pois puukolla. Siiman päähän laitetaan rautulätkä, yleensä kuparinen tai kirkas noin viisi senttiä halkaisijaltaan oleva metallin pala, joka on mahdollisesti varustettu muutamalla värikkäällä raidalla tuomaan liikettä. Itse pilkkimiseen on varmasti vinkkejä ja tapoja yhtä monta kuin on kalamiehiä. V aikka olisikin kalassa halvemmilla välineillä, kannattaa vahvaa lohikalaa varten siima vaihtaa reilusti tukevampaan. Kun kala nousee reikään, sen saa mukavasti yleensä suulle asti
Tapa yleistyi ensin kartanoissa ja pappiloissa, joista se siirtyi viiveellä myös tavallisten kotien paraatipaikalle. Puu koristellaan monessa kodissa omien perinteiden mukaisesti, ja varsinkin latvatähden kiinnittämisvuoro kiertää perheenjäsenten kesken vuodesta toiseen. Koko perhe tai ainakin isä poikineen kahlasi nipistävässä pakkasessa ja syvässä lumessa puun juurelta toiselle, kunnes vihdoin löytyi se metsän komein kuusi. Pohjois-Lapin kodeissa, kuusirajan pohjoispuolella, joulua osataan juhlia myös koristellun männyn ympärillä. Joulun puu teksti Mikko Lamminpää piirros Karoliina Lahti kko Kuusi kannetaan jälleen annetaan iin tuhansiin koteihin. Korpisoturi myy Monkeykiipeilytarvikkeita. 20 uutiset Sähköinen arkisto avautuu. 23 repussa Matkalla kaupunkiin. 24 kirjat Kalottikirja opastaa kalastajia. J 25 retkeilijä Sirkka Ikonen on Itäkairan prinsessa. 26 tapahtumassa Kaamoshetki Kiutakönkäällä. 27 oma retki Makkaralenkki Evolla. oulukuusiperinne saapui maahamme Saksasta lähetettyjen joulukorttien kuvaaiheena 1800-luvun lopulla. Useat muistavat lapsuudestaan pitkään odotetut joulukuusenhakumatkat. Metsänomistajat antoivat mieluusti naapureilleen luvan käydä sahoineen ja kirveineen kaa- RETKI joulukuu 2011 19. Kuusen alaspäin lakoavat oksat ovat kuin turvalliset äidin kädet suojaa tarvitsevalle. joulukuu www.retkilehti.fi Ajassa 2 2028 tamassa itselleen hyvälle tuoksuvan joulurauhan tuojan. Moni pitää kunnia-asiana, että kuusi on peräisin omasta tai suvun metsästä. Ikivihreä kuusi syrjäytti olkipukin ja himmelin kodin tärkeimpänä joulukoristeena vasta viime vuosisadalla. Kotimainen joulukuusi on myös ekologinen valinta. Muovisille juhlapuille hymyillään edelleen, mutta kuusiallergikolle sellainen on kelvollinen valinta. Metsäkuusi (Picea abies) on pitänyt pintansa yleisimpänä joulupuulajina viljeltyjen ja esimerkiksi Tanskasta tuotujen jalokuusien kilpailusta huolimatta, mikä on yhä lisääntyvälle kuusenviljelijäkunnalle elinkeinon tae
Samalla yhtiö vahvisti osaamispääomaansa sitouttamalla Halti-tuotemerkin isän Juhani Hyökyvaaran mukaan hallitustyöskentelyyn. Lisäksi uusmediayhtiö Nitron toimitusjohtaja Leevi Parsama siirtyy johtamaan Partiovarusteen verkkoliiketoimintaa. Retkeilyalan ammattilaisista koostuva raati valitsee ehdokkaiden joukosta kymmenen finalistia. www.varuste.net 20 RETKI joulukuu 2011 kuva Tiina Kilpeläinen/Vastavalo. joulukuuta. Partiovarusteen toimitusjohtajana jatkaa Ari Linkolehto. Maastotiedot olisivat käytettävissä verkossa myös niin sanottuna rajapintapalveluna, mikä mahdollistaa uusien kartta-aineistoa hyödyntävien kaupallisten sovellusten kehittämisen. VUODEN RETKIKOHDE VALITAAN PERHEIDEN VINKKELISTÄ VUODEN retkikohde -kilpailun ehdokasasettelu on alkanut. joulukuu uutiset koonnut Mikko Hieta Lyhyesti Partiovaruste osti Retkiaitan PARTIOVARUSTEEN neljän myymälän ja kahden verkkokaupan ketju laajenee Varsinais-Suomesta pääkaupunkiseudulle, kun yhtiö hankki omistukseensa Retkiaitan koko osakekannan lokakuussa. Voittaja valitaan yleisöäänestyksessä, ja voittajakohde palkitaan Suomen Messusäätiön myöntämällä 5 000 euron stipendillä kevään Retkimessujen yhteydessä. Viime vuoden teema oli vesiretkeily ja tittelin voitti Hossan retkeilyalue. Varuste.net Konalaan Verkkokauppaan aiemmin keskittynyt Varuste.net on avannut kivijalkamyymälän Helsingin Konalaan. Uudessa myymälässä on satsattu asiakkaan kokemuksellisuuteen. Maksuttomuus koskisi muun muassa pieni- ja keskimittakaavaisia kartta-aineistoja vektori- ja rasterimuodossa sekä digitaalisia ilmakuvia. Liike on ydinkeskustassa World Trade Centerin kiinteistössä Aleksanterinkadulla, ja hyllyt on tällä hetkellä täytetty talven uudella Skiwearmallistolla. Tällä kertaa kilpailun teemana ovat perheretkeilykohteet. Huomioitavia asioita ovat esimerkiksi kohteen saavutettavuus, maaston asettamat vaatimukset ja taukopaikat. Partiovaruste on Suomen viimeinen partiolaisten omistama retkeilyvälineliike, jonka tuotto ohjataan suoraan lasten ja nuorten hyväksi. Kaupassa on muun muassa makuupussien testilaveri, uistimien uittoallas ja kiipeilykenkien testiseinä. Ajatuksena on avata verovaroin tuotettua julkista tietoa laajaan käyttöön valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti. www.partiovaruste.fi MAANMITTAUSLAITOS HALUAA TARJOTA ILMAISIA KARTTOJA Halti sai lippulaivamyymälän HALTI avasi marraskuun alussa Helsinkiin uuden lippulaivamyymälän eli kaupan, josta saa vain Haltin omia tuotteita. Yksi henkilö voi ehdottaa kilpailuun useampaakin retkikohdetta. Ehdokasasettelu päättyy keskiviikkona 21. Ehdolle voi asettaa minkä tahansa retkeilykohteen, jossa eri-ikäiset retkeilijät on otettu huomioon. Ehdotuksia Suomen parhaaksi retkikohteeksi voi jättää kuka tahansa retkeilystä ja ulkoilusta kiinnostunut osoitteessa www.goexpo.fi. Retkiaitalla on myymälät Helsingin Forumissa, Vantaan Tammistossa sekä verkossa. Palkinto jaetaan jo kahdeksannen kerran. Sen sijaan kiinteistötiedot säilyisivät maksullisina. www.halti.fi MAANMITTAUSLAITOS on esittänyt maaja metsätalousministeriölle, ettei maastotietojen luovuttamisesta enää perittäisi käyttömaksua toukokuun alusta alkaen. Kilpailussa etsitään nimenomaan luontoretkikohdetta eläintarhat ja huvipuistot eivät ole mukana kilpailussa