Retki 1/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

VEDENPITÄVÄT RETKIKAMERAT >> PITOPOHJASUKSET >> ARKTINEN RETKEILY TAMMIKUU 1/2012 · 9,20 R E T K EILY · M AT K A IL U L VIERASKIRJA ERÄMAAN SOSIAALINEN MEDIA VÄSYTYSTAISTELU ILMASTOSOPIMUKSESTA ETELÄ-AFRIKASSA KIINASSA SILKKITIEN VARRELLA lumikengät UMPIHANKEEN ETELÄN PROS N VEMAAT>> KYASTAJAN PARATIISI HARR T HUKU ÄR LOKATNLÄT EKOTJETUT HEINÄ TA >> KADONNEE KY JA A V LLOUK SATAVANVAUOITTSESTA
vuosikerta VAKITUISET AVUSTAJAT Mikko Hieta mikko.hieta@retkilehti.fi TOIMITUSSIHTEERI Tuukka Tams toimitussihteeri@retkilehti.fi TAITTO Joel Ahola Mikko Lamminpää Joppe Ranta Ville Siekkinen Marko Taavila Aksana Kurola Mikko Nikkinen Tiina Riikonen Poppis Suomela Salla Virta Joel Ahola Pohjakartta-aineisto © Maanmittauslaitos lupa nro 49/MML/12. ISSN 1456-8837 Veikka Gustafsson p. alv. 0400-750 780 jari.henttonen@outdoormedia.fi RETKI ILMESTYY 10 KERTAA VUONNA 2012 Pihlajatie 28, PL 10 00271 Helsinki toimitus@retkilehti.fi PAINO Tenhelp Oy, Kerava KANNEN KUVA Mikko Nikkinen PIIRROKSET Kestotilaus 6 numeron jaksoissa 50 (sis. 044-733 0022 tito klo 916 (tilaukset, laskutusasiat, osoitteet) KUVA Royal Geographical Society KUVA Joel Ahola. 9 %) TILAAJAPALVELU Oy Scanweb Ab, Kouvola Karoliina Lahti tilaajapalvelu@outdoormedia.fi p. Vieraskirjat Metsähallitus aloitti vieraskirjan pitämisen verkkosivuillaan. KUVA Pekka Tuuri Etelänapa Miksi tuhannet miehet halusivat sata vuotta sitten etelänavalle? 6 Pekka Tuuri Luontokuvaaja viihtyy kotimaisten vesien syvyyksissä. 18 JULKAISIJA KARTAT 28 Outdoor Media Oy Y-tunnus 1441340-4 TOIMITUSJOHTAJA www.retkilehti.fi PÄÄTOIMITTAJA 14. 050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.fi ILMOITUSMYYNTI etunimi.sukunimi@retkilehti.fi Aikakauslehtien liiton jäsen AVUSTAJAT TÄSSÄ NUMEROSSA Veikka Gustafsson p. Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. Jari Henttonen p. 9 %) Määräaikaistilaus 10 numeroa 84 (sis. 050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.fi LEVIKKIMYYNTI Tenho Järvinen aineistot@retkilehti.fi TOIMITUS Antti Koli REPRO Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty. Retki ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten tai kuvien säilytyksestä eikä palauttamisesta. alv
1/2012 tammikuu AJANKOHTAISET Etsimessä Vieraskirjat Vieraskirja on erämaan sosiaalinen media. 6 12 14 16 17 Ilmastokokous Matkustimme Etelä-Afrikkaan Suomen ilmastoneuvottelijoiden kanssa. Lue mitä kulissien takana tapahtui. Uutiset Metsähallitus palkitsi vapaaehtoisia. Kirjat Vaellus halki Alaskan. Tapahtumassa Villaterapiaa tarjolla. Oma retki Lamaretkellä. IHMISET Luontokuvaaja Pekka Tuuri Vedenalaisen maisemamme tallentaja. 18 24 26 28 34 36 40 48 54 60 66 67 68 70 74 78 4 32 90 KUVA Mikko Nikkinen Taidot Ruokailuvälinepussi Kuksat ja kupit talteen omaan pussiinsa. Mikä kantaa umpihangessa? Onko suksi lumikenkää parempi kulkupeli? Eväät Talvikuha Verkkokalasta herkkuruokaa. Kokemukset Etelänapa Sata vuotta etelänavan valloituksesta. LUONNOSSA Pohjantähti Talvitaivaan suunnannäyttäjä. Ympäristö Ilmastokokous Kulttuurivaellus Lokka Halki lumen ja jään Lokan tekojärvellä. Neuvottelijoiden matkassa Etelä-Afrikassa. Kaukomatka Kiina Idän jättiläinen on pullollaan vastakohtia. Euromatka Kypros Rantakohteesta harrastusparatiisiksi. Kiina Kaupunkien ulkopuolella turisti on kummajainen. Pohjola Ruotsi Arktiset erätaidot haltuun kurssilla. VARUSTEET Kokeiltua Aavikkokengät Vaaleapintaisia vaelluskenkiä. Pikatesti Liukulumikenkä Suksi vai lumikenkä? Repussa Talvivarusteita Lämpimästi suojaan pakkaselta. Ulkoilijan kamerat Vedenpitäviä kameroita retkikäyttöön. Erilaiset pitopohjasukset Suksi ei lipsu ilman voiteitakaan. Testi Lumikengät Kevyet ja ketterät kulkimet umpihankeen. MIELIPITEET Pääkirjoitus Taukopaikka Jokamiehen oikeus Lumikengät 78 KUVAT Mikko Nikkinen 48 KUVA Poppis Suomela 26 40 KUVA Joel Ahola 22 36 KUVA Pekka Tuuri
Tarkkaavaisimmat lukijamme huomaavat, että lehti on hieman uudistunut ulkoasultaan ja rakenteeltaan. Toimme lehden alkupuolelle uuden osion, joka käsittelee ihmisiä luonnossa, erilaisia taitoja ja kokemuksia. Kovan tuulen varoitus muuttuu lööppitehtaassa tuhomyrskyksi, vaikka tosta dellisuus on jotain aivan muuta. Luulen, että kykenisin toteamaan asian itsekin astumalla ulos kotiovesta. Tässä numerossa vierailemme Durbanin ilmastokonferenssissa. Niin kurjia kuin häiriötilanteet ovatkin, ei tarvitse olla survivalisti voidakseen nauttia voimaky kaista sääilmiöistä. Tarvitsemme sähkökatkoja aika ajoin muistaaksemme yhteiskuntamme haavoittuvuuden ja osataksemme varautua poikkeusoloihin. Varustejutut ovat muuttaneet lehden loppuun, ja testi löytyykin helpoiten lukemalla lehteä lopusta alkuun päin. Annamme tällä kertaa vinkkejä lumikenkien ja suksien ostajille, joten nyt on hyvä hetki varmistaa, että talviurheiluvälineet ovat ajanmukaisessa kunnossa. En ole täysin vakuuttunut siitä, kuinka hyödyllistä olisi vastaanottaa kenitekstiviesti, joka kertoisi minulle että ulkona on liukasta. Emmekö voisi luottaa arkijärottaa keen. Jos Aisopoksen kertomus sutta huutavasta ttäpojasta unohtuu, voi käydä niin, ettemme enää kiinnitä varoituksiin riittävästi huomiota todellisen vaaran uhatessa. × T >> Kannattaako lievästä vaarasta varoittaa? Mikko Hieta mikko.hieta@retkilehti.fi 4 tammikuu 2012 KUVA Mikaela Löfroth. Nykyaikaiset retkeilijän varusteet mahdollistavat hyvän toimintakyvyn ja jopa ulkona liikkumisen ilon äärimmäisissäkin oloissa. hin. Retkikertomusten osiossa käsittelemme laajemmin myös ympäristö- ja luontoaiheita. Vuoden ensimmäisissä artikkeleissa hankien pitäisi kimaltaa, mutta juttujen koostaminen Etelä-Suomen lumettomassa maisemassa on ollut meille ulkoilmaihmisille todella piinaavaa. Kehitystä on tapahtunut niin paljon, että vanhat välineet kannattaa nyt päivittää tuoreempiin. Varoitusten lisääntyminen on johtanut tiedotusvälineissä ylilyönteihin. PÄÄKIRJOITUS MIKKO HIETA Myrskyn jälkeen alvi on valjennut ja toimitus hyräilee. Lumen virkistävästä vaikutuksesta huolimatta tammikuussa on tapana heittäytyä haaveilemaan lomamatkoista lämpimiin maihin. Tämän numeron matkakohteita ovat kiehtova Kiina ja monipuolinen Kypros. itos Sääilmiöt pääsevät yllättämään meidät enää harvoin. Teimme myös katsauksen retkeilijälle sopivista kameroista. ceen Jos sähköt katkeavat, retkeilijä pystyttää pihalle teltan, pukeutuu fleeceen ja unta tuvaan, keittelee retkikeittimellä herkkuaterian ja raivaa kaatuneita puita työkalumme valikoimansa avulla. kijärKannattaako lievästä vaarasta varoittaa. Ilmatieteen laitos on ataan laajentanut erilaisten säävaroitusten valikoimaansa, ja kansalaisia ohjataan varautumaan säähän aiempaa tarkemmin. Tammikuun merkittävä luontouutinen on ollut kova tuuli ja sen aiheuttamat sähkökatkot. Moni reissuidea on saanut alkukipinänsä Matkamessuilla
Ruoka höyryää Enemmän kuin TEKSTI JA KUVAT Joel Ahola tämä on. Vieraskirja on erämaan sosiaalinen media. Uusi vieras haluaa vastauksen moneen kysymykseen: Kuka, milloin ja miksi. Vaeltajalla on tarve jakaa kokemuksensa, vaikka hän liikkuisi yksin. Vaikka paita on hiessä ja nälkä kurnii, katse etsii ja käsi hamuaa T 6 tammikuu 2012. Tunnin kuluttua tupa tuntuu jo vähän lämpimämmältä, kosteat vaatteet roikkuvat kuivumassa katonrajassa ja vaeltaja on saanut ylleen kuivat kuosit. Joku piirtää, toinen runoilee ja kolmas sepittää laulun omaksi ja toisten iloksi. Kanssakulkijoiden kommentit, kertomukset ja kokemukset vievät mennessään. Illallisen viimeiset lusikalliset kauhotaan jäähtyneinä. Myös huoltomiehet ja ylläpitäjät saavat ansaitsemaansa kiitosta, kun tuvat, kodat ja laavut ovat maksutta yöpyjien suojana. Ensitöikseen pitäisi vaihtaa kuivia vaatteita ylle, sytyttää kamiinaan tulet ja laittaa illallinen kypsymään. Kulkijan hengitys höyryää viileässä kämpässä. Hiljaisen tuvan vieraskirjan sivuille tallentuu yksinäisenkin kulkijan elämykset ja kommellukset sekä tunnelmat ja sääolot. Joskus jokin sattumus tai tapahtuma jatkaa elämäänsä vieraskirjan sivuilla netin keskusteluryhmien tapaan. Jokainen kirjoitus on oma kokonaisuutensa, mutta siinäkin viitataan usein edellisten kirjoittajien raapustuksiin. Yleisimmin edellisiä kävijöitä kiitetään puhtaasta kämpästä sekä valmiista klapivarastosta ja samanaikaisesti tuvalla yöpyneitä retkeilijöitä seurasta. Esimerkiksi vuosituhannen vaihteessa Lemmenjoen retkeilijöitä härnännyt varasteleva kettu kirvoitti kiroa, vinkkejä ja havaintoja kirjoituksesta ja sivusta seuraavaan. Ajankulu ja syöminen unohtuvat. Entäpä onko tuvalle odotettavissa vielä illan tunteina muita vaeltajia. VIERASKIRJAT lautasella, ja vihdoin on aikaa tutustua vieraskirjaan tarkemmin. Katse pälyilee nopeasti pienen pirtin peskat ja naulakot tyhjähän kämpän vieraskirjaa. Pahimmillaan kettu kävi anastamassa rinkasta ruoat ja teltan eteisestä haisevat vaelluskengät. Joku löysi retkikeittimensä kaukaa tunturista, etsimessä vieraskirja Autiotupien vieraskirjat eivät tallenna vain vierailijoiden nimiä vaan valtavan tietomäärän seudun eräelämästä, luonnosta, sääoloista ja retkeilijöiden liikkeistä. uvan ovi aukeaa narahtaen. Pakkohan viimeiset merkinnät on heti vilkaista
Jos edellisen ryhmän reitti on tiedossa, seuraavat tuvan vierailijat voivat muuttaa reittisuunnitelmiaan rauhallisemmille seuduille. Upottavien hankien aikana on hyvä mainita, jos tuloreitillä oli huoltokelkan jälki. Myös jokien vedenkorkeudet kahlaamoiden kohdalla kiinnostavat jokaista taivaltajaa. Samalle päiväykselle saattaa tulla jopa satoja kuittauksia. Mitä hiljaisempi taukopaikka, sitä todennäköisemmin jokainen kävijä rustaa nimensä ja kulkureittinsä vieraskirjan sivuille. Apua etsivä kiittää seuraavan yöpaikan ilmoittamisesta, sillä rivakalla kävelyllä hän saattaa saavuttaa edellään kulkevat. Kunkin sallittakoon kulkea tavallaan, vaikka autiotupien ohjeissa neuvotaankin jokaista vierailijaa kirjaamaan oman nimensä lisäksi tulo- ja lähtösuunta. Tällöin reitin il- NIVATUNTURIN entisen palovartiomajan käyttäjät ovat tallentaneet vieraskirjoihin vuosikymmenien aikana kulttuurin ja retkeilyn muutokset. tammikuu 2012 7. Joillakin tuntemattomammilla tuvilla yhä käytössä olevien vieraskirjojen ensimmäiset merkinnät on päivätty puolen vuosisadan taakse mikä kulttuuriaarre! >> Vieraskirja on erämaan sosiaalinen media. moittajatkin hyötyvät antamastaan tiedosta välttäen turhat ruuhkat ja kinat. jonne repolainen oli raahannut herkulliselta tuoksuvaa kantamustaan muovikassissa. Sama vihko eri täytteillä Parhaimmillaan vieraskirja elävöittää retkeä aktiivisesti käytetyillä tuvilla, joilla ei ole varsinaisesti ruuhkaa, mutta kävijöitä riittää ainakin viikoittain vuoden jokaisena kuukautena. Tiedot heikoista jäistä, maininnat kevättulvien särkemistä silloista ja pois kuljettamista pitkoksista tai vaikkapa havainnot lähitunturin lumen kantavuudesta ovat arvokkaita neuvoja kanssaretkeilijöille. Asialliset kirjoitukset ovat myös omaksi hyödyksi, sillä eksymis- ja loukkaantumistapauksissa etsintäpartiot tarkastavat ensimmäisenä vieraskirjojen merkinnät. Suosituimmilla kohteilla, kuten tunturikeskusten lähimmillä laavuilla ja tuvilla, vieraskirjat ovat käytännössä pelkkiä nimilistoja. Erikoiset eväät tai erämaassa vietetyt juhlat herättävät lukijoiden mielenkiinnon. Omaksi avuksi ja muiden iloksi Vieraskirjan merkinnät ovat julkisia. Tällaiseen vieraskirjaan tallentuu muutaman vuoden kulkijat ja erämaan tapahtumat ennen uuden vieraskirjan käyttöönottoa. Omat kommellukset ja sattumukset piristävät tulevien vierailijoiden iltahetkeä. Joku pinkoo yhdellä reissulla halki monen erämaan, mutta toinen on ollut kuvaamassa revontulia samalla paikalla useita päiviä. Oman kulkureitin mainitseminen auttaa pelastustoimien lisäksi muiden vaeltajien reitinvalintaa: Talviretkeilijät hyödyntävät mielellään edellisen seurueen umpihankeen avaamaa uraa. Suurin osa kirjoittajista esiintyy ruutuvihkojen sivuilla omalla nimellään, mutta sopii joukkoon iso liuta nimimerkkejä ja pelkkiä etu- nimiä. Muutamat jättävät tarkoituksella nimensä raapustamatta varjellakseen yksityisyyttään ja etsiessään rauhaa. Vinkki oivasta lähteestä taukopaikan näköpiirin ulkopuolella on aina tervetullut. Siitä huolimatta erämaistamme löytyy yhä rauhan tyyssijoja, joiden tarjoamasta suojasta nauttii vuosittain vain pari satunnaista kulkijaa. Etenkin suurten retkiseurueiden, kuten leirikoulujen ja vaellusrippikoulujen pitäisi ilmoittaa kulkureittinsä mahdollisimman tarkasti, jotta muut voivat valita taipaleelleen toisen vaihtoehdon. Toisaalta kirjoittamatta jättäneitä kävijöitä on usein vielä enemmän. Kaikki omaan kulkureittiin liittyvät huomiot ovat muille tärkeää tietoa
Piekanan syöksyjen kohteeksi joutuneen tarina auttaa ehkä muita välttämään saman kohtalon. Netin vieraskirja on erinomainen paikka kiittää retkikohteen huoltoa ja antaa palautetta, jolloin tarvittavat korjaustoimet luonnistuvat entistä nopeammin. MUIDEN kulkijoiden liikkeet, kokemukset ja kommellukset ovat mieluista tauko- ja iltalukemista. Sään tavoin suuri osa vieraskirjojen sisällöstä liittyy luontokokemuksien tallentamiseen: Vaellukselta on lähdetty hakemaan luonnon kosketusta. Huollon huomautukset eivät ole moitteita vaan arvokasta palautetta: eihän huoltomies voi havaita lyhyellä vierailulla samoja seikkoja kuin tuvalla yöpynyt ja kaikkia kapistuksia hyödyntänyt vaeltaja. Ainahan se löytyy, jos sitä ei hukkaa hiertäviin kenkiin tai vaellusporukan sisäisiin ristiriitoihin. Osa puhkuu kirjoituksissaan ruskan upeutta, kuusten huminaa, naavaisia mäntyjä, puronvarsien kukkaloistoa tai rankkasateen rummutusta tuvan katolla. Loukkaantumiset, hiertymät, epäonniset kahluut, varusterikot, ruokien pilaantuminen tai vaikkapa puhelimen katoaminen hiljentävät ainakin ajattelemaan, kuinka itse on varautunut samaan ongelmaan. Jos ne ovat tehneet reikiä viime päivinä jopa rinkkojen kankaisiin, kannattaa ripustaa kaikki eväät köydellä eteisen kattoon. Huolto kiittää Retkeilyreittien ylläpitäjät hyödyntävät taukopaikkojen vieraskirjatietoja huollon suunnitteluun. Heidän pitäisi merkitä vieraskirjaan kaikki havaitsemansa puutteet ja viat. Sen kirjoituksiin on moni asia tallennettu paljon tarkemmin kuin bittiviidakkoon. Luontopäiväkirja Suomalainen puhuu aina säästä niin myös vieraskirjan sivuilla. Huoltomies ei voi tietää ilman apua ulospäin näkymättömistä ongelmista, kuten kaasuletkun murtumasta, kamiinan piipun rikkoutumisesta tai sateella havaitusta kattovuodosta. Karhun, suden tai ahman kohtaaja hehkuttaa omaa tarinaansa, jota seuraavat kirjoitukset ylistävät tai kateellisina vähättelevät. Maamme retkikohteiden huolto on pääosin erinomaista, mutta parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi kaivataan myös retkeilijöiden panosta. Ei kaikkea tarvitse oppia kantapään kautta. Hyödyllisimmät vieraskirjojen luontohavainnot liittyvät usein varsinaisen taukopaikan eläimiin. Kävijämäärien arviointi vaikuttaa puuhuoltoon, reittirakenteiden kunnostukseen ja käymälöiden tyhjentämiseen lähes kaikkeen viihtyvyyteen. VIERASKIRJAT Virheistä viisastuu, joten omat mokat on hyvä jakaa myös muiden opiksi. Onhan siinä pientä henkseleidenkin paukuttelua, kun luettelee pitkän listan tunturikasveja, jotka vain harva tunnistaa. Samaan listaan voi lisätä avantoon pudonneen kirveen tai kosken voimakkaan virtauksen mukaansa tempaaman vesiämpärin. Ja ne iänikuiset myyrät ja hiiret jyrsivine hampaineen. Osin säätilat tulevat tekstiin huomaamatta ja sivulauseissa, kun kuivatellaan märkiä vaatteita tai odotetaan sopivaa hetkeä tunturin huiputukseen. VIERASKIRJOJEN maininnat vedenkorkeuksista ja kahluupaikoista auttavat turvallisen ylityksen tekemistä. 8 tammikuu 2012. Petolinnut puolustavat raivokkaasti pesiensä ympäristöä. Välikatolla meuhkaava kärppä, näätä tai orava pitää varmasti valveilla, joten pitäisiköhän pystyttää teltta pihaan. Jokainen on mielestään asiantuntija aivan kuten netin keskusteluryhmissä. Teksti kääntyy helposti runolliseksi, kun paatuneinkin kulkija koh- Erämaan hakukone Kotopuolessa tietoa etsitään netin hakukoneilla, mutta erämaassa informaatio löytyy vieraskirjan sivuilta. Kasvi-, lintu- ja eläinhavainnot kerrotaan auliisti muille kulkijoille. Kansallispuistojen, erämaiden ja useiden muiden retkikohteiden taukopaikkojen huollosta vastaava Metsähallitus on avannut internetiin yhteisö.luontoon.fi-sivuston, jonka vieraskirjat, blogit ja käyttäjien jakamat kuvat sekä videot vievät perinteisen taukopaikan vieraskirjan uusiin ulottuvuuksiin. Vikojen ja puutteiden kirjaaminen auttaa myös muita vaeltajia. Petojen käyttäytymistä ja liikkeitä analysoidaan. taa jotain häkellyttävän kaunista tai ennenkokematonta löytää palasen onnea. Palovaaran aiheuttavaan kamiinaan tai kaasulieteen on kiinnitettävä lisäksi erillinen varoitus. Eipä tarvitse aina kehuskella pelkillä kilometreillä ja vaellusten pituuksilla. Sataa, paistaa tai pyryttää, kyllähän se muille kerrotaan
Erään vieraskirjamerkinnän mukaan yksi vaeltaja päivysti kännykkäänsä Pöyrisjärven erämaan syrjäisellä Stallojärven tuvalla. Vieraskirja on ainoa lähde, josta saa todellisen yleiskuvan retkikohteesta ja sen kulkijoista. Sitähän luonnosta haetaan kaikessa ihanuudessaan ja kurjuudessaan.× >> Kulttuuriteko Vuosikymmeniä käytössä olleen tuvan lukuisat vieraskirjat tallentavat pala palalta erämaan ainutlaatuista historiaa ja sen tuomia muutoksia. Hyvä esimerkki retkeilyn muutoksesta on viestimien kehitys. Kuittaukset kertovat, onko syrjäisen jokivarren tuvan pääkäyttäjinä patikoitsijat, hiihtovaeltajat, melojat, poromiehet, rajavartijat, suven kalastajat, syksyn metsästäjät vai läheisen kelkkareitit käyttäjät. Vastaavasti riekonpyytäjä tutkii, missä edelliset porukat ovat lintuja jahdanneet, ja yrittää sitten keksiä, minne kannattaisi itse pyssyinensä suunnata. Sotien jälkeen vieraskirjoista voi löytää merkintöjä, jotka kertovat viestinviejän kuluista. Sivuja selaamalla voi selvittää tuvan peruskorjausten ja remonttien ajankohdat, vaikkei niitä olisi muuten arkistoitu. Kalastaja lukee riveiltä ja niiden välistä parhaat apajat, syönnin ajankohdat sekä saaliskalojen lajit ja koot. Nykyään maisemassa vilkkuvat kirjavat kal- SIIVOUS, puiden pilkkominen ja vieraskirjan kirjoittaminen kuuluvat aamuisiin lähtöpuuhiin. Matkapuhelimella saa nykyisin yhteyden ainakin erämaiden korkeimmilta vaaroilta ja tuntureilta. Vinkkejä kuuluvuudesta on kirjattu vieraskirjojenkin sivuille, sillä joskus yhteyden saavuttamiseksi riittää tuvan katolle kiipeäminen. Sen takaa yksinkertaisen elämän tavoittelu. Hän osallistui vaelluksen välipäivänä viereisen vaaran laelta puhelintodistajana Helsingin käräjäoikeuden istuntoon. Jossain vaiheessa poromiesten tai palovartijoiden havainnot ovat vaihtuneet vaeltajien matkakertomuksiin. Nämä eräelämän muutokset ovat tallentuneet kuin varkain vieraskirjojen sivuille. Päivätyt vieraskirjamerkinnät paljastavat kulkijoiden jakautumisen sesonkeihin sekä niiden välisiin rospuuttoaikoihin ja hiljaisiin ajanjaksoihin. Epäsiististä tuvasta ei kannata moittia edellistä vieraskirjassa mainittua seuruetta, sillä sottaajat ovat jättäneet todennäköisesti kulkunsa merkitsemättä. tammikuu 2012 9. Puhelimien myötä erämaan elo muuttuu. Vieraskirjan sivuilta voi etsiä vinkkejä visaisten vesistöjen ylitykseen. Saman kohteen vieraskirjojen tietoja vertaamalla pääsee näkemään retkeilymäärien nousut ja laskut sekä tuvan käyttötarkoituksen muutokset. Muutamien vuosien kirjoitukset selaamalla saa hyvän käsityksen kävijämäärästä, ulkomaalaisten retkeilijöiden osuudesta ja kotimaasta, suosituimmista reiteistä, vaellusten tarkoituksesta ja kestosta. Jokainen kirjoitus kasvattaa huomaamatta tuota kulttuurin rikkautta. Viestimet muuttavat myös vieraskirjojen käyttöä. Niitä seurasivat NMT ja GSM. Luontohavainnot ja kulkukelpoisuudesta kertovat kommentit antavat kuvan koko erämaan luonteesta. Vedenkorkeuksia voi verrata lähikuiden lisäksi edellisiin vaelluskausiin. Perinteinen vieraskirja säilyy teknologioiden kehityksestä välittämättä. Puoli vuosisataa sitten kannettiin useammin asetta ja kalavehkeitä, käytettiin puuvillaa, satulalaukkuja, säilykkeitä ja maihareita tai kumisaappaita. Palovartiomajoille vedettiin puhelinlinjat, ja vähitellen keskeisille autiotuville pystytettiin erämaapuhelimet. Ne, joilla on suurin tarve jakaa kokemuksiaan, eivät enää välttämättä tallenna omia tuntojaan nuhjuiseen vieraskirjaan: puhelinyhteys sallii blogin, Twitterin tai Facebookin päivitykset. Vuosikymmenien saatossa retkeilyperinteemme on muuttunut. Useiden vuosien merkintöjen selaaminen antaa viitteitä jopa lintukantojen kehityksestä, jota täydentävät siihen vaikuttavat havainnot kettujen, myyrien ja sopuleiden määristä. TUPIEN vieraat ovat useimmiten vaeltajia, mutta vieraskirjojen sivuille kertyy kuittauksia kalastajista kullankaivajiin ja tutkijoista poromiehiin. Puhelimien myötä erämaan elo muuttuu. vokuosit ja ruoka on kuivattua pikamuonaa. Osa jutuista menee kalavaleen puolelle tai oman saaliin vähättelyksi, mutta aina joukossa on totuuden siemen
Niinhän siinä lopulta käy, että paperinen vieraskirja täyttyy ja on aika vaihtaa uuteen vihkoseen. Huollon matkassa vieraskirja päätyy paikallisen ylläpitäjän huomaan. Palveluun ladattavat retkeilijöiden omat matkakuvat ja -videot antavat vaeltajalle oivan yleiskuvan kohteesta. Niiden täyttyneet vieraskirjat arkistoidaan Vantaan Tikkurilassa sijaitsevaan keskusarkistoon. Marraskuun viimeisenä päivänä 2011 julkistettu palvelu sisältää vieraskirjat jokaiselle maamme kansallispuistolle. Viime aikoina Metsähallitus on siirtynyt keskitettyyn arkistointiin, joten nykyisin vieraskirjat päätyvät Vantaan Tikkurilassa sijaitsevaan keskusarkistoon. Samalla syntyy arvokas side retkeilijöiden ja kohteen ylläpidon välille. Kokoelmaa 10 tammikuu 2012. Täsmällinen merkintä auttaa pelastuspalvelua eksymis- tai loukkaantumistapauksessa. METSÄHALLITUS huoltaa suurinta osaa erämaiden ja retkikohteiden taukopaikoista. Entä mitä tapahtuu syrjäisellä tuvalla sivunsa täyteen saaneelle perinteiselle vihkolle? TEKSTI JA KUVAT Joel Ahola "L KUVA Terhi Ahola uontoon.fi-sivuston käyttäjät ovat jo pitkään toivoneet retkikohteiden asiatiedon rinnalle retkeilijöiden omia kokemuksia ja kuvia yhteisöllisyyttä. Kansallispuis- toja ja erämaa-alueita hoitavan Metsähallituksen organisaatiossa paikallinen taho tarkoittaa yleensä lähintä luontokeskusta. Rekisteröityneet käyttäjät voivat jättää sivuille kommentit omasta retkestään, vinkit tuleville reissaajille sekä arvokkaat palautteet ja kiitokset huollolle. "Vieraskirja-osio kattaa tällä hetkellä vain kansallispuistot, mutta palvelua on tarkoi- tus laajentaa myös muihin retkikohteisiin. "Suurin osa arkiston vieraskirjoista on 1990-luvulta tai sitä nuorempia. Vieraskirjan tiedot tarkastetaan, ja niitä hyödynnetään kävijämäärien arviointiin ja huollon suunnitteluun. Meiltä on puuttunut työkalut tällaiseen palveluun, mutta verkkouudistuksemme myötä saimme avattua yhteisö.luontoon.fi-sivuston", iloitsee Metsähallituksen verkkopäätoimittaja Katariina Hopponen. VIERASKIRJASSA kannattaa mainita päiväyksen ja nimen lisäksi tulosuunta ja seuraava etappi. Tavoitteemme on luoda aktiivinen palvelu", Hopponen viitoittaa tulevaa. Tuvalta arkistoon "Helppoa tekstiä ja nopeasti luettu", tokaisi eräs retkeilijä selaamastaan vieraskirjasta, kun ensimmäisellä sivulla oli vain huoltomiehen allekirjoitus. Sitä ennen kehitämme vieraskirjamerkintöjen luku- ja hakuominaisuuksia. VIERASKIRJAT Vieraskirjat muutoksessa Sähköinen vieraskirja kuvineen ja videoineen on jo nykypäivää. Puistonhoitajien pitämät blogit kertovat ajankohtaiset kuulumiset sekä retkeilyreitteihin ja -rakenteisiin liittyvät muutokset. Aiemmin vieraskirjat arkistoitiin paikallisesti, jolloin niitä voitiin käyttää helposti alueellisissa tutkimuksissa ja kehittämishankkeissa
Vierailijat pääsevät tutustumaan siihen keväällä 2013", Ten- ho Kokkonen kertoo miettiessään, kuinka tavalliset retkeilijät pääsevät käsiksi menneeseen aineistoon. Viime vuosikymmenien vieraskirjojen suuri määrä ei selity retkeilijämäärien räjähdysmäisellä kasvulla vaan entistä huolellisemmalla arkistoinnilla ja vieraskirjalla varustettujen laavujen ja kotien rakentamisella. Olisihan se herkullista selvittää vaikkapa Kekkosen hiihtoreitit omien vaellusten pohjaksi. Poromiesten merkinnät liittyvät aitojen kuntoon, tokkien liikkeisiin ja erotuksen etenemiseen. Linnansaaren kansallispuistoissa sekä Käsivarren erämaassa, Katariina Sokka, Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja 2006. voi pitää kohtalaisen kattavana 1970-luvulle, mutta sitä vanhemmista vieraskirjoista ei löydy kaikkia kappaleita", selventää asiakirjahallinnon asiantuntija Tenho Kokkonen Metsähallituksesta. "Nuuksioon rakennettavan Suomen luontokeskus Haltian yhteyteen tehdään näyttely autiotupien vieraskirjoista. Vieraskirjat palvelujen kehittämisen välineenä ulkomaiset matkailijat Urho Kekkosen kansallispuistossa, Minni Haanpää ja Outi Rantala (toim.), Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja 2010. raskirjat ovat voineet päätyä myös paliskuntien, yhteismetsien tai muiden tahojen omiin kokoelmiin. Kohti digiaikaa Metsähallituksen arkistossa vieraskirjat ovat heidän omien ja ulkopuolisten tutkijoiden käytettävissä. Tuvilla on tai on ollut myös muita ylläpitäjiä. Ahkera vaeltaja innostuu oitis ajatuksesta digitaalisesta tietokannasta, jossa skannatut vieraskirjat olisivat kaikkien käyttäjien luettavissa. Pari tutkimusta on jo saatu kansien väliin. Näin ollen kaikki vieraskirja-aineisto ei ole päätynyt Metsähallituksen keskusarkistoon", Kokkonen selittää menneiden vuosikymmenien osittain epätäydellistä arkistokokoelmaa. "Autiotupaverkoston alkuaikoina tupien vieraskirjoja ylläpitivät ensi sijassa retkeilyjärjestöt, kuten Suomen Latu ja Suomen Matkailuliitto. Suosittuja retkeilykohteita on ollut myös alueilla, jotka ovat aiemmin olleet Metsäntutkimuslaitoksen hallinnassa. ×. Vie- Vieraskirjoihin liittyviä julkaisuja Vieraskirjamerkintöjä Nuuksion ja VIERASKIRJAT tallentavat erämaan kulttuuria. "Näyttelyä varten joitakin vieraskirjamerkintöjä digitoidaan, mutta digitaaliset tallenteet eivät kuitenkaan syrjäytä alkuperäisiä arkistokappaleita", Kokkonen jatkaa. Avoimilla porokämpillä ja erämaiden kammeilla saattaa olla yhä iso nippu vieraskirjoja, kun arkistointia ei ole tehty lainkaan. Osa vaeltajien suosimista tuvista on alkujaan yksityishenkilöiden, retkeily-yhdistysten tai Rajavartiolaitoksen rakentamia
Uuteen keskukseen rakennetaan muun muassa elämykselliset näyttely- ja oleskelutilat sekä ravintola. Muussa väestössä ulkoilun harrastaminen on pysynyt samalla korkealla tasolla. Tulitikkulaatikkoon on talletettu Kolin kansallispuistosta löytynyt, pikkuriikkiseltä nuppineulalta näyttävä sieni. www.ounasjoki.fi 12 tammikuu 2012. Loppukilpailuun päässeiden karsinnassa painotettiin vuoden teemaa eli perheretkeilyä. Valituksen sanaa ei silti kuulu. × Ounasjoki sai nettisivut MELOJILLE ja kalastuksen harrastajille suunnattu www.ounasjoki.fi-verkkopalvelu on avattu. Metsähallituksen luontopalvelut palkitsi kolmikon vuoden vapaaehtoisina kannustaakseen yhä uusia ihmisiä toimintaan. Hän aikoo juosta autiomaan poikki yksin ensimmäisenä maailmassa. Näyttely valmistuu kesäksi, jolloin talo avataan kokonaisuudessaan yleisölle. Luonto kätkee saloihinsa niin paljon selvitettävää ja löydettävää.× Naava kasvoi harjakorkeuteen PYHÄTUNTURIN luonto- ja kulttuurikeskus Naava on noussut harjakorkeuteensa. Tulokset pohjautuvat vuosina 2009 2010 tehtyyn kyselyyn, johon vastasi noin 9 000 suomalaista. METSÄHALLITUKSEN luontopalveluiden vuoden vapaaehtoiset emeritustutkijat Esteri Ohenoja ja Tauno Ulvinen. Ulkoilua harrastetaan 23 kertaa viikossa. On selvää, että nyt puhutaan intohimosta rakkaudesta lajiin. Kilpailuun saapui yli kaksisataa ehdotusta, joista ammattilaisraati valitsi kymmenen finalistia. Mikä saa jatkamaan työskentelyä vielä eläkkeelläkin. Kuvasta puuttuu Martti Ohenoja. Metsähallitus palkitsi vapaaehtoisia OULUN yliopiston kasvimuseolta löytyy jotakin ainutlaatuista: Emeritaario, emeritustutkijoiden työtila, jossa eläkkeelle jääneet Esteri Ohenoja ja Tauno Ulvinen jatkavat työtään Suomen luonnon hyväksi. Aikaa hän arvioi tähän kuluvan noin 35 päivää. Aiemmin Viljanen on juossut muun muassa Kalaharin autiomaan halki. UUTISET ajankohtaiset Ikääntyneet ulkoilevat nyt enemmän LUONNON virkistyskäyttöä selvittänyt Metsäntutkimuslaitoksen tutkimus osoittaa, että suomalaiset 6574-vuotiaat osallistuvat nykyään ulkoiluharrastuksiin aktiivisemmin kuin samanikäiset kymmenen vuotta sitten. Mukana on myös tietoa majoitus- ja ruokailupaikoista sekä ohjelmapalveluista. Sivuilta voi ladata muun muassa karttoja ja gps-pisteitä sekä tietoja koskiluokituksista ja melontareiteistä. Asiakaspalvelu uudisrakennuksessa aloitetaan maaliskuussa. Kalastuksen suosio on ollut lievästi laskeva. Suosiotaan ovat kasvattaneet muun muassa sauvakävely, lenkkeily, telttailu ja retkiluistelu. Ulvisen mielenkiinnon kohteena ovat sammalet ja putkilokasvit, Esteri Ohenoja on erikoistunut sieniin, ja Martti Ohenoja työskentelee kotona Kiimingissä samoissa merkeissä. Siitä, että aina ilmenee jotain uutta, eikä koskaan tule valmista. Kerättyjen näytteiden tunnistaminen vie paljon aikaa, kuten myös toiminta tieteellisissä seuroissa sekä erilaiset tutkimusprojektit. Kasvimuseon pöydällä on nipussa pieniä ruskeita kuoria, joiden kätköistä löytyy lukuisia sammalnäytteitä. Omaa suosikkiaan voi äänestää osoitteessa www.goexpo.fi. Aikuisilla on keskimäärin 13 ulkoiluharrastusta, mikä on kaksi enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Hän myös toimii oppaana matkatoimisto Aventuran juoksumatkoilla. Äänestä vuoden retkikohde VUODEN RETKIKOHDE -kilpailun yleisöäänestys on alkanut. Lähes jokainen ulkoilee jollain tavalla. Äänestäjien kesken arvotaan 20 kahden hengen lippupakettia Retkimessuille. Näyttelyn lieriön muotoinen elämystila esittelee kuva-aiheillaan kansallispuiston vaikuttavimpia maisemia, vuodenkiertoa sekä luonnon erikoislaatuisia yksityiskohtia. Saharan halki hölkäten ESPOOLAINEN Jukka Viljanen on aloittanut 2 000 kilometrin matkansa Saharan halki. "Hulluus", Ohenoja ja Ulvinen vastaavat ensin, mutta jatkavat samaan hengenvetoon, että kyse on luonnollisesti muustakin ikuisesta tiedonjanosta
Lisäksi tarjotaan ohjeet esimerkiksi päreiden valmistamiseen ja hirsisalvosten tekemiseen. Pyörällä etelänavalle JOS kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, brittiläinen 28-vuotias tv-julkkis Helen Skelton saavuttaa etelänavan pyöräillen tämän lehden ilmestymisen aikoihin. Luonnollisesti rakentaja myös vastaa itse siitä, tuliko lopputuloksesta näköinen. Erikoisvalmisteisen pyörän ohella 805 kilometrin etenemiseen käytetään suksia ja leijoja. Tiedon jakamisen tavoitteena on edistää luonnossa liikkumisen olosuhteita, kun kaikki retkeilyn rakenteita ylläpitävät tahot voivat nyt hyödyntää valmiita suunnitelmia hyviksi havaituista ratkaisuista. Kokoelmassa on piirustuksia muun muassa opasteista, tulipaikoista, laavuista, käymälöistä, lintutorneista, pitkospuista ja aidoista. Jokaisen kotinikkarin tulee selvittää tarvittavat luvat ennen rakennuspuuhiin ryhtymistä. Vapaasti ladattavissa olevat dokumentit sisältävät myös materiaaliluettelot sekä kustannusarviot. 020 758 9966 Tilaa verkosta tai katso lähin jälleenmyyjäsi www.fenixvalaisimet.fi Maahantuonti ja myynti: Delotec Oy, 014-337 9460. Tammikuun alussa alkaneeseen matkaan hän arvioi käyttävänsä 20 päivää. Matkan tarkoituksena on kerätä varoja hyväntekeväisyyteen. Aiemmin Skelton on muun muassa melonut Amazonin yksin päästä päähän. HP11 R5 on valintasi kun vaadit valotehoa! Huikea 277 lm valoteho ja 154 m kantomatka. Voita huippu Fenix omaksesi! Löydä meidät facebookista ja osallistu samalla mahtavien tuotepalkintojen arvontaan osoitteessa facebook.com/ fenixvalaisimet. Maahantuonti ja markkinointi: www.finscoop.fi puh. × Huipulla testatut. Oletko jo kokeillut markkinoiden nykyaikaisimpia otsavalaisimia? Valovoimaiset ja huippunykyaikaiset Fenixit testataan ääriolosuhteissa vain siksi, että sinä saisit parhaan valaisimen Fenix. HELEN SKELTONIN käyttämä arktinen pyörä kehiteltiin alunperin Doug Stoupille. METSÄHALLITUKSEN luontopalvelut on julkaissut parhaimpien retkeilyrakenteidensa piirustukset internetissä. Matkasta kertoi Suomessa ensimmäisenä Helsingin Sanomat. × www.metsa.fi (hakusana: retkeilyrakenteiden piirustuskokoelma) Kuva: Tawastia Expedition 2010 - Chimborazo, Ecuador. Rakenna laavu valtion malliin HL21 R2 HP11 R5 KIRKKAIMMAT UUTUUDET! HL21 R2 valaisee huikean 93 m kantomatkan vain yhdellä AA-sormiparistolla
Toimittaja-joogaopettaja Satu Rommi kertoo tämän matkan varrelle sattuvista kommelluksista mielenkiintoisessa matkakirjassaan. Kirja riemastuttaa niin eläintenystäviä kuin nippelitiedon kerääjiäkin. Liitteenä olevan varusteluettelon avulla voi pohtia varusteiden kehittymistä 90-luvulta tähän päivään. 47,80 euroa. Keskeisimpänä sisältönä on usein matkalta karttunut kuva-anti, päiväkirjamerkinnät sekä paikallisen kulttuurin ja luonnon taustoittaminen. MH Vaellus halki Alaskan, Lars Monsen. 240 sivua. Samalla hän valottaa Intian kulttuurihistoriaa ja käynnissä olevaa yhteiskunnallista murrosta. Useimmat retkikuntakirjat kertovat mies- tai naisporukan edesottamuksista, mutta tässä päähuomio kiinnittyy miehen n ja naisen väliseen vuorovaikutukseen a äärimmäisissä olosuhteissa. Suom. Miksi pariskunnan tiet erosivat. 27 euroa. Basam Books 2011. Kolokolo ja ai-ai ON elikoita, jotka pystyvät elämään avaruuden tyhjyydessä ja toisia, jotka ovat tehneet kotinsa muurahaisen päähän; niin valtavia, että ne pystyvät upottamaan laivan ja niin pikkuruisia, että ne elävät silmäripsissä. Gösta Serlachiuksen taidesäätiö 2011. 14 tammikuu 2012. Vaellus halki Alaskan on retkikuntakirja vain näennäisesti. He pohtivat myös motiivejaan, arvojaan ja metsästyksen oikeutusta nykymaailmassa. Se kertoo 1990-luvun alussa tapahtuneesta 3 000 kilometrin vaelluksesta, joka kesti kymmenen kuukautta. Schildts 2011. Piipun takaa SUOMESSA on noin 300 000 metsästäjää eniten Euroopassa väkilukuun suhteutettuna. MH Omituisten otusten ensyklopedia, Sir Pilkington-Smythe. Kirjan loppu jättää monta kysymystä avoimeksi. Julkaisussa eri-ikäiset metsästäjät tarinoivat metsästystottumuksistaan ja kokemuksistaan. Kirjan kruunaavat metsien miesten nuotiotarinat. Tämä viihdyttävä tietokirja esittelee maailman kummallisimpia eläimiä rempseällä otteella. Kirja on kuitenkin erityisen mielenkiintoinen siksi, että Lars Monsenin vaellusparina oli tarkoitusta varten etsitty tyttö parikymppinen Marit Holm, joka oli valehdellut ikänsä päästäkseen mukaan. Kirjajärkäle kuuluu ehdottomasti jokaisen retkeilevän pariskunnan kokoelmiin. Se selittää myös monia reissun vastoinkäymisiä. Matkan haasteita kuvataan kirjan alussa kohtalokkaasti: "Jos me ei kuolla, siitä tulee hieno matka." MH Moottoripyörällä Himalajalle, Satu Rommi. 174 sivua. Niitä tehdään pitkien tutkimusmatkojen tai vaellusten jälkeen matkan rahoittamiseksi. Lars tunnetaan nykyisin erämaiden chucknorrisina kovana jätkänä, joka selviytyy missä tahansa. 32 euroa. Tämä Serlachius-museon Gustafin metsästyskulttuuria käsittelevään näyttelyyn liittyvä teos tuo harrastuksen metsästä kaikkien nähtäväksi. Salla Korpela. 192 sivua. Alaskan retken jälkeen hän vietti lähes kolme vuotta kulkeakseen Kanadan halki, mutta Marit puolestaan päätyi Grönlantiin koirien eläinlääkäriksi. 27 euroa. MH Metsästäjät, Pauli Sivonen. 440 sivua. Runsaat päiväkirjamerkinnät kuvaavat parin mielentiloja rehellisesti ja koruttomasti. Mitä vaelluksen jälkeen tapahtui. Ainakin tuo legendaarinen retki siintelee monen haaveissa. Vaikka a kumpikin vakuuttaa, ettei taustalla ollut pyrkimystä parinmuodostukseen, niin rakkaustarinaksihan koko homma pian kääntyy ja juuri siksi tämä teos onkin niin kiehtova. KIRJAT Teräsmies ja tyttö ERÄKIRJALLISUUDESSA retkikuntakirjat ovat oma lajityyppinsä. Gummerus 2011. Moottorimarssi MATKA Intian pohjoisimpaan kärkeen Ladakhiin vanhalla Royal Enfield -moottoripyörällä lienee tuttu seikkailu usealle Retken lukijalle. Kiehtovan sisältönsä lisäksi kirja on kauniisti taitettu ja sidottu
Maailmanmestaruus ratkaistaan toisen päivän umpihankireitillä, jonka pituus on noin 7 kilometriä. Varausten kanssa kannattaa olla ripeä, sillä aiempina vuosina viikot on varattu nopeasti loppuun. www.suomenlatu.fi Miten hakea? Kolin lammaspaimenviikot (viikot 2236) > varaukset 16.29.1. www.matkamessut.fi aikojen testivoittajatuotteisiin saman katon alla. Kyseessä on loman ja luonnonhoitotyön yhdistävä elämysmatkailupaketti, jossa maallikkopaimenten tehtävänä on lampaiden laskemisen lisäksi hoitaa niitä ja seurata eläinten yleiskuntoa. MATKAMESSUT MESSUKESKUS, HELSINKI Matkamessuilla kotimaankohteet esittäytyvät tällä kertaa samassa messuhallissa ulkomaiden kera. TAPAHTUMASSA Villaterapiaa iltä kuulostaisi kesätyö, jossa toimenkuvaan kuuluu lähinnä hellimistä ja rapsuttelua. KUUTAMOHIIHTO SEITSEMISEN LUONTOKESKUS, YLÖJÄRVI Luontokeskus järjestää koko perheen hiihtotapahtuman lauantaina kello 1820. Paimeneksi pääsee viikoksi kerrallaan, ja 350 euron maksulla katetaan tilojen ylläpidon ja luonnonhoidon kuluja. VENEMESSUT MESSUKESKUS, HELSINKI Messukeskuksessa esitellään erilaisia vesikulkuvälineitä kajakeista suuriin huvijahteihin, mutta myös varusteita ja kohteita. Isojärvellä paimenet saavat käyttöönsä Luutsaaren tilan päärakennuksen sekä puulämmitteisen rantasaunan ja soutuveneen Isojärven rannalta. osoitteesta ukko@metsa.fi > 350 euroa / viikko, enintään 6 henkeä (vaihtopäivä maanantai) Lisätietoja: www.luontoon.fi/koli > ajankohtaista Luutsaaren lammaspaimenviikot (8.6.24.8.) > varaukset 18.1. Piika tai renki osallistuu kahden päivän ajan ohjatusti perinnetilan töihin ja pukeutuu 1930-luvun asuihin tilan henkilökunnan tavoin. 4.2. LUMIKENKÄKARNEVAALIT OITTAAN ULKOILUKESKUS, ESPOO Lumikenkäilevän kansan kokoontumiskävely. alkaen osoitteesta seitseminen@metsa.fi > 350 euroa / viikko, enintään 6 henkeä (vaihtopäivä perjantai) Lisätietoja: www.luontoon.fi/isojarvi > ajankohtaista Koveron piika- ja renkipäivät (kesäelokuu) > varaukset osoitteesta seitseminen@metsa.fi > 56 euroa / henkilö (kaksi päivää sis. Mukana maahantuojien edustajat. Käytettyjen alusten venepörssissä on tarjolla suuri valikoima käytettyjä veneilyvarusteita. Välineet voi vuokrata Hiihtopalvelusta 10 eurolla. Lumikenkävaellukselle osallistutaan 35-henkisin joukkuein. Tapahtumassa tarkkaillaan kotipihan lintuja tunnin verran ja havainnot ilmoitetaan nettiin. www.pihabongaus.fi 11.2. www.suomenlatu.fi 25.26.2. Hinta 20 euroa. SAAKKA, RETKILUISTELU TUTUKSI OITTAA, ESPOO Suomen Latu neuvoo retkiluistelun alkeita kolmen tunnin kursseilla lauantaisin. Tätä on tarjolla Kolin ja Isojärven kansallispuistoissa, joihin haetaan parhaillaan lammaspaimenia. Matkailijat voivat halutessaan osallistua myös muihin kansallispuiston töihin. www.suomenlatu.fi Pirkanmaalle piikomaan Pirkanmaalla Seitsemisen kansallispuistossa voi hypähtää 1930-luvun elämänmenoon pestautumalla kahdeksi päiväksi piiaksi tai rengiksi Koveron kruununmetsätorppaan. Aiempi kokemus ei kuitenkaan ole välttämätöntä, sillä paimenet saavat hyvän perehdytyksen lomansa alussa. 10.12.2. RETKEN TESTIVOITTAJAPÄIVÄ VARUSTE.NET, RUOSILANKUJA 3, HELSINKI Retki-lehden testivoittajapäivä on ainutlaatuinen tapahtuma, jossa voit tutustua kerralla useisiin viime 16 tammikuu 2012. FINLANDIA-HIIHTO LAHTI Finlandia-hiihtoa sauvotaan Lahdessa perinteiseen tapaan. Varaukseen tulee liittää yhteystiedot, haluttu ajankohta, seurueen koko ja lyhyt kuvaus eläintenhoitokokemuksesta. Retki alkaa kello 17.15 ja kestää kaksi tuntia. Sään salliessa tekniikkaopastusta annetaan Bodomjärvellä. Samalla voi ihastella tähtikuvioita "tähtikaukoputkilla". Suomen mestaruuden ratkaisee toisen kilpailupäivän viiden kilometrin vaellusosuus. Retkille ja tapahtumaan vapaa pääsy. Ensimmäisenä päivänä on suunnistusta ja tehtävärasteja. www.venemessut.fi 28.29.1. Kahvitarjoilu. 10.19.2. UMPIHANKIHIIHDON MM-KILPAILUT JA LUMIKENKÄVAELLUKSEN SM-KILPAILUT SYÖTE, PUDASJÄRVI Umpihankihiihdossa kisajoukkueen koko on 35 henkilöä. Myymälä avoinna kello 1020. Lapsille on oma hiihtolenkki Ahvenlammilla; aikuiset voivat hiihtää Kivinevan lenkin. 30 euron kurssimaksu maksetaan ulkoilukeskuksen välinevuokraamon kassalle. LUMIKENKÄILY TUTUKSI PALOHEINÄ, HELSINKI Aikuisille suunnattu lumikenkäilyretki, jonka aikana opetellaan tekniikoita. Perusreitti on ensimmäisenä päivänä 1525 kilometriä. Talkootöitä on tarjolla kesällä myös usealla muulla perinnetilalla. Tule ja hyödynnä päivän tarjoukset. PIHABONGAUS OMALLA KOTIPIHALLA BirdLife Finlandin organisoiman pihabongauksen tarkoituksena on innostaa suuret joukot tarkkailemaan lähiluontoa ja kartuttaa tietoa kantojen kehityksestä. www.umpihankihiihto.pudasjarvi.fi KUVA Eemeli Peltonen/Vastavalo M 19.22.1. Muista hiihtotapahtumista ja laturetkistä löydät tietoa esimerkiksi Suomen hiihtoliiton hiihtokalenterista. Aikaa jää lampaiden hoidon lomassa myös retkeilyyn. Perusreitti on noin 30 kilometriä. Suomen Ladun valtakunnallinen la- 9.2. Kahtena päivänä toimintaa retkeilijöille, perheille, kuntoilijoille tai lumikenkien ostoa harkitseville. Kolilla paimenten käytössä on pestinsä ajan Seppälän päärakennus savusaunoineen. Työloma sopii erinomaisesti perheille ja pariskunnille. majoituksen) Lisätietoja: www.luontoon.fi/seitseminen > ajankohtaista 4.5.2. www.luontoon.fi 13.2
Tämä on jäänyt vanhimpien tyttöjen mieleen niin ihanana juttuna, että he muistelevat sitä vielä nyt aikuisenakin! Sari Lehtola Lähetä tarinasi ja voita palkinto! ä pal Tulevassa numerossa 23.2. Testissä monipolttoainekeittimet Talviurheilumessujen uutuudet Villapaitojen syntysijoilla Vuotsosta Inariin KUVA Joppe Ranta Lähetä kuva ja kertomus retkikokemuksistasi osoitteella a toimitus@retkilehti.fi tai Retki, PL 10, 00271 Helsinki. Norppasarjassa uidaan sama matka ilman ajanottoa ja kuuttisarjassa vain kastaudutaan. Muksut ujostelivat sen verran, että eivät halunneet kuvaan. Niinpä jo toisena talvena peräkkäin olemme pystyttäneet teltan olohuoneeseen. Kiertonäyttely pohjautuu puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelmassa karttuneeseen tietoon. E 2.2.15.4. Sunnuntain ohjelmassa ovat SMviestiuinnit ja kansainväliset viestit. Lauantaina kilpasarjoissa uidaan ikäluokittain 25 metrin matka rintauintina. Kuvia on Suomen lisäksi muun muassa Grönlannista, Botswanasta ja Alaskasta. Nuorin kuitenkin pötköttelee vieressäni pehmoheppansa kanssa. KUVA Joel Ahola OMA RETKI Lamaretkellä turetki järjestetään tänä vuonna 5. Liitä mukaan yhteystietosi, sillä jokaisessa numerossa mielenkiintoisimman kuvan tai kertomuksen lähettäjä palkitaan Petzl Tikka 2 -otsalampulla! Ilmoita tuleva tapahtuma: toimitus@retkilehti.fi. tammikuu 2012 17. Kun isommat lapset olivat pieniä ja 90-luvun lama kutisti reissurahojamme, olimme joskus "lamaretkellä" olohuoneessa. Yleisölle vapaa pääsy. Mieluummin luen niitä tarinoita Retki-lehdestä kotona takkatulen ääressä. Näyttely kiertää Suomen luontokeskuksia seuraavan kolmen vuoden ajan. BIVTTASTALLAT VAATETELLA TUNTURI-LAPIN LUONTOKESKUS, ENONTEKIÖ Näyttelyssä enontekiöläisen Maarit Maggan pukuja ja asusteita poronnahasta ja muista luonnonmateriaaleista. Kuvissa limasienet ryömivät hiljaa lahopuulla ja lattajalkakärpästen toukat asustavat kääpien alapinnan äkämissä. Retkikuume on jo todella kova, emmekä ole niin raskaan sarjan retkeilijöitä, että viihtyisimme lumen ja pakkasen aikaan ulkona teltassa. SAAKKA, YHTEINEN PERINTÖMME MATKA HALKI KANSALLISPUISTOJEN LUONTOKESKUS UKKO, LIEKSA Valokuvanäyttely on luontokuvaaja Tea Karvisen kunnianosoitus kansallispuistoille. SAAKKA, METSIEN TUNTEMATTOMAT SYÖTTEEN LUONTOKESKUS Elina Sivosen ja Marja Härkösen valokuvanäyttely esittelee metsiemme tuntemattomia eliöitä. www.suomenlatu.fi 30.6. www.luontoon.fi 16.18.3. www.thepole.fi n tiedä, voiko tätä kutsua retkeilyksi, mutta ainakin se on muksujen mielestä hauskaa. www.luontoon.fi 28.2. SAAKKA, ENONTEKIÖLTÄ ETELÄNAVALLE TUNTURI-LAPIN LUONTOKESKUS, ENONTEKIÖ Pasi Ikosen koostama näyttely Etelänavan retkikunnan matkasta halki Etelämantereen. www.finlandiahiihto.fi www.hiihtokalenteri.fi www.suomenlatu.fi/mikkelinlatu 28.3. Kirjoita viestin otsikoksi "Oma retki". Siellä on hauska nukkua yötä ja ottaa varaslähtö kesään. helmikuuta Mikkelissä. Kannoimme ruoat kerniliinan päälle olohuoneen lattialle ja söimme siellä. AVANTOUINNIN SM-KILPAILUT KYLPYLÄHOTELLI EDENIN RANTA, NOKIA Perjantaina uidaan vapaauintiviesti
Saaristomeri on kuitenkin se TEKSTI Salla Virta KUVAT Pekka Tuuri 18 tammikuu 2012. Jos katsoo oikein tarkkaan, voi nähdä pikkukalan livahtavan kivenkoloon ja kuvitella sukeltajan lipumaan tähän maisemaan. Kun liikkuu lähivesissä, voi kuvata niitä juttuja, jotka ovat itselle läheisiä", hän perustelee. Luontokuvaaja Pekka Tuuri haluaa ikuistaa vedenalaisen kansallismaisemamme. V alo siivilöityy kauniisti pohjasoraan. Voi vangita Saaristomeren hiekkasärkän ääriviivoja, kuvata möykkyisen rihmalevän tai sotilaallisen suorassa seisovan ruohon symmetriaa tai kohdata uteliaan harmaahylkeen. Etelän merissä lajeja on moninkertaisesti kotivesiin nähden. PEKKA TUURI ihmiset Pekka ja Baby pinnan alla Suomen vesistöt ovat pitkään kylmiä ja usein sameita. Ensimmäiset kuvauskohteet olivat etelässä. Uniikki Saaristomeri Tuuri kertoo kolunneensa ruskalapit ja kansallispuistot. Uskomattomalta Itämeri Tuurin kuvissa näyttääkin: vieraalta, salaperäiseltä maailmalta. Pimeiden vesien salaisuudet Kesti kauan ennen kuin 20 vuotta veden alla kuvannut Tuuri kiinnostui lähivesistä. Vesi näyttää kauempana turkoosilta, melkein trooppiselta. Hän on löytänyt Suomen vesistöjen satumaan; Pekka on vedessä kuin Liisa Ihmemaassa. "Suomalainen keski-ikäinen mies tropiikin vesissä on kuitenkin vieraalla maalla. Hän kahlaa uskollisen kameransa "Babyn" kanssa rantavesissä tai sinnittelee sukelluspuvussa hyisessä aallokossa ja innostuu melkein kaikesta löytämästään. "Tropiikin vesi näyttää taivaansiniseltä. Etualan kivet on kuorrutettu pehmeällä punaisella levällä, ja auringonsäteet hyväilevät sen reunamia. Kun yhdistät siihen värikkäät kalat, koralliriutat ja paljon kuvaamista helpottavaa valoa, se houkuttelee äärettömästi." Tuuri onkin kiertänyt kameransa kanssa sukelluskohteita ympäri maailmaa. Sukeltaja on vedenalaiseen valokuvaamiseen erikoistunut espoolainen diplomi-insinööri Pekka Tuuri
KOLMIPIIKKI on jäänyt kiinni rehevöityneissä vesissä viihtyvään rihmalevään. tammikuu 2012 19
"Aika hyvin olen saanut lomaa, mutta se edellyttää, että pitää olla kotona kiltti", hän virnistää. Yhden miehen kampanja Aina Itämeren pohjaa tutkiessa ei naurata. Hän pakkaa objektiivit, eväät ja kuivapuvun ja suuntaa vesille parina päivänä viikossa. Tämä on yksi syy, minkä vuoksi hän kokee velvollisuudekseenkin kuvata kotimaassa. Järvitaimenen kylki hehkuu syvänvihreää, mutta täplitys on kuin leopardilla. Siellä yhdistyvät kirkas vesi ja suomalaisittain harvinainen moreeni. Se on samalla tavoin uniikkia ja osa kansallismaisemaamme kuin Kolin jyrkät rinteet." Tuurin voitettua viime talvena Vuoden luontokuva -palkinnon hänet näkee kamera kädessä entistä useammin. "Tuuli on myrkkyä. Aallot hyrskyttävät rantoja ja irrottavat kaikenlaista mönjää veteen." Siksi hyvät päivät täytyy yrittää hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti. PEKKA TUURI paikka, johon hän palaa. Valokuvia pinnan alta on yllättävän vähän. Hän ylistää erityisesti Dragsfjärdissä sijaitsevaa Sandön-hiekkasärkkäsaarta. Kuvaaminen on hyvin sääriippuvaista. Vesikuvaajan mielestä Suomen pinnanalaiset vesistöt ovat erittäin huonosti tunnettuja. Onneksi työnantaja, vaimon käännöstoimisto, on joustava. "Haluan näyttää, että veden alla on mielenkiintoisia näkymiä. Ne ovat pitkään kylmiä ja monin paikoin sameita. Hapettomia alueita, joissa kasvaa rikkivetybakteeria, näkee loppukesästä matalissakin 20 tammikuu 2012. Tuuri puhuu sukeltamisesta seikkailuna, siitä kuinka pääsee hetkeksi tutusta ympäristöstä täysin vieraaseen ja kiehtovaan maailmaan. Lumpeen varsi tuntuu kasvavan äärettömyydestä kohti valoa. Se tekee merellä ope- roimisen ja sukeltamisen äärettömän vaikeaksi