Retki 09/2020 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

9/2020?— 10,50 € Retki Narvik KIVIÄ, PUROJA & VUORISTOJÄRVIÄ PAL. VKO 2020-48 683219-2009 Testissä vaeltajan otsalamput Revontulien taikaa VA R U ST E E T RUSKARETKI VONGOIVAN HUIPULLE PETKELJÄRVI on pikkuinen erämaa ASLAK pelastaa kun vaeltaja loukkaantuu Tuulitakki sopii retkelle Ihmeteltta Dyneemasta
Hiihtoretki kaamoksen keskelle. MEILTÄ SAAT VARUSTEET LAINAAN! RETKEILYN JA VAELTAMISEN ERIKOISLEHTI TILAA RETKEILYN JA VAELTAMISEN ERIKOISLEHTI 6 numeroa + Tunturivaellus-kirja (arvo 25 €) Yhteensä 50 € Voit tilata lehden joko sähköpostilla tilaajapalvelustamme osoitteessa tilaajapalvelu@retkilehti.fi tai soittamalla numeroon 03-4246 5354. TALVIRETKEILYKURSSIT SEKÄ LUMIKENKÄJA HIIHTOVAELLUKSET. SISÄLLYS 18 Karhunkierros käsi kädessä 72 Testissä syksyn valaisijat 60 Pieni Petkeljärvi 9—2020. Retken tilaajat voivat lukea aiemmin ilmestyneitä numeroita Lehtiluukussa www.lehtiluukku.fi. TILAA Retki-lehti ja saat tilaajalahjana Calazo-kustannuksen Tunturivaellus-kirjan. MARKKINAPAIKKA ULKOILMA AKATEMIA ULKOILMA OUTDOOR ACADEMY KOE TÄNÄ TALVENA TALVIRETKEILYN RIEMU! MM. Retki Retki 10/2020 Seuraava Retki-lehti ilmestyy 26.11. 03 871 460 www.ruskovilla.. Luomuvillasta Artjärvellä valmistetut fleecevaatteet lämmittävät läpi talven RETKILLE SUOMALAISTA Tehtaanmyymälä Kinnarintie 32, 16230 Artjärvi ma-pe 9-16, la 10-14 puh. Hinnat sisältävät 10 % arvonlisäveroa
Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty. Päätoimittaja Petri Laine petri.laine@retkilehti.fi Julkaisija Outdoor Media Oy Pihlajatie 28 00270 Helsinki toimitusretkilehti.fi Y-tunnus 1441340-4 Toimitusjohtaja, ilmoitusmyynti Veikka Gustafsson p. Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. Vuonna 2020 ilmestyy 10 numeroa, joista yksi julkaistaan tuplanumerona Kestotilaus 6 numeron jaksoissa 50 euroa Määräaikaistilaus 10 numeroa 84 euroa. 050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.fi ISSN 1456-8837 Vakituiset avustajat Joel Ahola Maija Arosuo Mikko Hieta Benjamin Hokkanen Tuija Kauppinen Jenni Kurki-Suonio Aksana Kurola Mikko Lamminpää Joppe Ranta Eerikki Rundgren Poppis Suomela Pauliina Toivanen Marika Varpenius Avustajat tässä numerossa Olli Järvenkylä Ossi Määttä Anssi Romo Kartat Retkeilymedia Ahola: Joel Ahola Pohjakartta-aineisto: Maanmittauslaitos Taitto Mäyrä Media tmi, Benjamin Hokkanen aineistot@retkilehti.fi Paino Reusner, Tallinna Kannen kuva C. Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. Tiedot & taidot 11 Kaukopartiomies huoltaa autiotuvat 12 Sokea Outi vaelsi Karhunkierroksen 18 Kun kävelet, kävele oikein! 22 Retket 31 10 x Vätsäri kilpaillen 32 Ruska kutsui Vongoivalle 42 Revontulet kaipaavat pimeyttä 48 Narvik on Norjaa parhaimmillaan 54 Pieni on kaunista Petkeljärvellä 60 Varusteet 65 Swedteamin reilun kokoinen taukotakki 66 Dyneema-teltta ei paljoa paina 68 Älä unohda tuulitakkia 70 Testissä otsavalaisimet syysretkille 72 www.facebook.com/retkilehti Instagram: @retkilehti YouTube: Retki-lehti Outdoor Media Oy SISÄLLYS Tutustu näihin. Gibson Tilaajapalvelu tilaajapalvelu@outdoormedia.fi p. 03-4246 5354 arkisin kello 9–16 tilaukset, laskutusasiat, osoitteet
Mukana seikkailussa oli HAIX CrossNature-kisan neljä voittajaa sekä NATURE One ja BLACK EAGLE Nature –kengät. Se yltää rannikolta korkeiden vuorten yli Amazonin viidakkoon. JOKISEIKKAILU AMAZONILLA Ecuador on yksi maailman vaikuttavimmista maista. MAINOS. Kenkävalmistaja HAIX valitsikin Rio Napon ympärillä olevan viidakon CrossNaturemalliston koekentäksi
Fernando osoittaa aluskasvillisuuteen. Kissapedot ovat olleet yöllä liikkeellä. Vain apinoiden huudot keskeyttävät kaskaiden lakkaamattoman sirityksen. Pickupin ajovalot tunkeutuvat märkään viidakkoon, kun HAIX CrossNature -retkikunnan osallistujat saavuttavat Rio Alacunin rannat kuoppaisen matkan jälkeen. ”Onko täällä paljon käärmeitä?” kysyy yksi ryhmästä. ”Hyvät kengät”, hän sanoo BLACK EAGLE Nature -kengistään. Haude estää verisolujen tarttumisen yhteen, jolloin käärmeen myrkky ei vaikuta kuolettavasti. LUONNON LÄÄKETTÄ VIIDAKOSTA Jatkamme jalan läpi paksun viidakon. ”Viisi erilaista käärmelajia ryömi täällä pensaissa.” Jos käärme puree, kestää avun saanti viidakossa liian kauan. AAMIAINEN VIIDAKOSSA Rannalla sijaitsevassa pienessä asutuksessa paikalliset asukkaat tarjoavat ryhmälle aamiaista. M atka alkaa kello neljä aamuyön pimeydessä. Muutaman kilometrin jälkeen seikkailijat kiipeävät veneestä. Paikalliset käyttävät monia sen kasveja lääkkeinä. Onneksi CrossNature-kengät ovat täysin vedenpitävät. Paikalliset ihmiset nuolevat elävät muurahaiset lehdiltä, sillä niillä on antibioottisia vaikutuksia. Illallisen jälkeen Werner, yksi kisan voittajista, yrittää kiivetä valtavaan puuhun. Trooppinen sade on piiskannut majataloa koko yön. HAIX CROSSNATURE -KENGÄT VOI TILATA TÄÄLTÄ: Vaeltajankauppa Kaurialankatu 21 13130 Hämeenlinna www.vaeltajankauppa.fi Prisma Rovaniemi Teollisuustie 2 96320 Rovaniemi www.prisma.fi Green Trail Oy Keskuskatu 26 76100 Pieksämäki www.greentrail.fi MAINOS. CrossNature-kengät on valmistettu kestävästä nupukkinahasta, joka suojaa jalkoja piikeiltä, aluskasvillisuudelta ja ehkä jopa käärmeen puremilta. Oppaamme Fernando poimii eräästä pensaasta lehtiä, joissa vilisee muurahaisia. Kulkuväline vaihtuu jokiveneeksi. Siksi paikalliset valmistavat lehdistä haudetta, jota juodaan ennen kuin viidakkoon lähdetään metsästämään. Mutta kun Wernerin kiipeilytaidot loppuvat kolmen metrin korkeudessa, ei edes hyvä kenkä auta. Amazoniin virtaavasta Rio Alacunista saatu kalasaalis kypsentyy banaaninlehdissä ja kyläläiset viipaloivat sammakonjalkoja sekä kuorivat banaaneja, papaijaa ja muita hedelmiä aamiaiseksi, joka nautitaan puiden varjossa. Ruokokattoisissa majoissa tarjotaan viidakon herkkuja: bambutikuissa grillattuja sormenpituisia toukkia. Reitti vie ylävirtaan vesipyörteiden läpi ja savenruskea vesi roiskuu veneen laitojen yli. Mutaisesta rannasta löytyy muitakin kuin HAIX-kenkien jälkiä. Kevyessä retkikengässä on luistamaton pohja, joka tarjoaa turvallisen pidon kosteassa viidakossa
Salla on hakemuksensa kanssa tosissaan, sillä apuna on käytetty konsulttitoimistoa. Evo on kuitenkin Etelä-Suomessa ja kun maaja metsätalousministeri Jari Leppä on keskustalainen, on aluepolitiikallakin merkitystä. Tärkeintä on, että mahdollisuudet luonnossa vaeltamiseen paranevat. Loihdi helposti maukkaita, säilyviä, kevyitä ja energi apitoisia retkiherkkuja. Posiolla on jo Riisitunturin kansallispuisto, joten voisi veikata, että Salla on valinnassa vahvoilla. Suomessa on ollut viime vuosikymmeninä tapana, että kukin hallitus perustaa yhden uuden kansallispuiston. Posion Korouoma ja Sallatunturi ovat molemmat ehdolla ja ne sijaitsevat riittävän pohjoisessa. Ajatus kahdesta kansallispuistosta saattaakin olla ihan vaan politiikkaa. Hankkeen puuhahenkilöillä on hyvät suhteet vihreään ympäristöministeriin ja konsepti vaikuttaa uudenlaiselta tavalta yhdistää luonnonsuojelu ja retkeily. Kansallispuistostatus kun tuo alueelle lisää matkailijoita ja euroja. Ja Sallalla on pitkä perinne luonnossa liikkuvista matkailijoista; hiihtomatkailu tunturissa alkoi jo 1930-luvulla. Sekä Posio että Salla ovat keskustavetoisia kuntia. Hämeenlinnan Evo havittelee uudenlaista tiedekansallispuistoa ja on valinnassa vahvoilla. Kattavin opas auttaa löytämään Nuuksion helmet, parhaat reitit ja upeimmat taukopaikat. Nyt ympäristöja ilmastoministeri Krista Mikkonen (vihr.) aikoo esittää peräti kahta uutta kansallispuistoa. Uutta luontokeskusta ei siis tarvittaisi. Jos Suomeen ensi vuonna saadaan kaksi uutta kansallispuistoa, ei ole kuitenkaan väliä, miten päätökset syntyivät. Kattavin opas auttaa löytämään Nuuksion helmet, parhaat reitit ja upeimmat taukopaikat. Kirjaviisautta kairojen kulkijoille 20 % ale lokakuun ajan! Käytä alennuskoodia ”Retki202020” Tutustu ja tilaa nettikaupastamme www.calazo.fi. Petri Laine Kaksinverroin kansallispuistoja PÄÄKIRJOITUS 6 RETKI lokakuu 2020 Calazo.fi on uudistunut! Untitled-1 1 30/03/16 16:54 Loihdi helposti maukkaita, säilyviä, kevyitä ja energi apitoisia retkiherkkuja. Kuten edellisessä Retki-lehdessä kerroimme, on ympäristöministeriöön tullut kansallispuistohakemuksia viideltä paikkakunnalta. Sallassa on jo 10 000 hehtaarin luonnonsuojelualue ja Metsähallituksella on Sallan Poropuistossa näyttelytila. Mikkonen on julkisuudessa kertonut, että siellä on myös muutamia aiempia hakemuksia
Loihdi helposti maukkaita, säilyviä, kevyitä ja energi apitoisia retkiherkkuja. Kirjaviisautta kairojen kulkijoille 20 % ale lokakuun ajan! Käytä alennuskoodia ”Retki202020” Tutustu ja tilaa nettikaupastamme www.calazo.fi. Kattavin opas auttaa löytämään Nuuksion helmet, parhaat reitit ja upeimmat taukopaikat. Calazo.fi on uudistunut! Untitled-1 1 30/03/16 16:54 Loihdi helposti maukkaita, säilyviä, kevyitä ja energi apitoisia retkiherkkuja. Kattavin opas auttaa löytämään Nuuksion helmet, parhaat reitit ja upeimmat taukopaikat
RETKI lokakuu 2020 8 KARTALLA Kartalla K ATJA Rautiainen odottaa pääsyä helikopteriin.
Siinä vaiheessa aloin miettiä, josko pääsisin itse samalla kyydillä pois erämaasta. Syystä tai toisesta jatkoimme kuitenkin matkaa Tuiskukuruun saakka. Lento Sodankylään kesti puolisen tuntia. Vaellus ei sujunut toiveiden mukaan, ja näin hän kertoo pelastushelikopterin kyytiin päättyneestä retkestä: ”Kohteenamme oli Luirojärvi ja Sokostin huiputus. Teimme pikaisen päätöksen, että lähden sen kyytiin. Lähtöpaikkana oli Kiilopää ja suuntana Urho Kekkosen kansallispuisto. Siinä miettiessä kaverimme tuli takaisin ja ilmoitti, että kohta tulee pelastushelikopteri ja melkein tämän sanottuaan kuulimmekin kopterin äänen. Tunnelma oli lähes epätodellinen Aslakin laskeutuessa Luirojärven rantaan. Kolme muuta kaveria oli kokeneita vaeltajia ja erämiehiä, itselleni tällainen varsinainen vaellus oli ensimmäinen laatuaan. Seuraavaa vaellusta varten opimme monenmoista ja on todella hyvä ja turvallista tietää, että pohjoisessa on pelastushelikopteri Aslak kiperiä tilanteita varten.” P E L AST U S H E L I KO PT E R I Aslak on Lapin pelastuslaitoksen sopimusyksikkö, jolle hätäkeskuslaitos välittää tehtävät. Aslak toimii keräysvaroin.. Paluumatkaa olisi ollut käveltävänä noin 35 km. Silloin voi apu tulla taivaalta, pelastushelikopteri Aslakilta. Seurueemme kaksi muuta vaeltajaa olivat ehtineet jo aiemmin perille ja toinen heistä oli lähtenyt tunturiin hälyttämään apua, koska tuvalla oli yksinäinen vaeltaja, joka oli loukannut nilkkansa jo edellisenä päivänä, eikä kävelystä tullut mitään. RETKI lokakuu 2020 9 KARTALLA KARTALLA T E KST I Petri Laine K U VAT Katja Rautiainen Aslak auttaa vaeltajaa Jos jalka pettää kesken Lapin-vaelluksen, on lääkäriin pitkä matka. Olin todella otettu ja kiitollinen tästä palvelusta. Hämmästykseni oli melkoinen, kun vastaus oli, että ei tämä mitään maksa! Hämmennykseni nousi vielä seuraavalle tasolle, koska palvelu ei päättynyt tähän. Loppumatkasta kipu oli siirtynyt myös polveen. Toinen asiakas vietiin autolla bussiasemalle, lennon aikana pelastaja oli selvittänyt hänelle bussiaikataulut ja jatkolennot kotiin Helsinkiin. Pelastaja vei meidät yksitellen kyytiin, jossa ihanan ystävällinen naispilotti otti meidät vastaan. Itse olin aivan hämilläni kaikesta, harmitti vietävästi jättää reissu kesken ja polveen sattui ja mietin, että mitä ihmettä nyt tapahtuu, joten itkuhan siinä pääsi. Molemmat pelastajat taputtivat polvelle ja rauhoittelivat lempeästi ja ottivat tilanteen haltuun. Perillä otin särkylääkettä ja lepuutin jalkaa. Minut vietiin terveysaseman oven eteen ja neuvottiin paikallinen leirintäalue. Alkumatka meni hienosti, mutta melko pian kipu yltyi ja etenkin alamäet oli tuskaisaa kuljettavaa. Seuraavana aamuna matka jatkui, Luirojärvelle oli matkaa noin 8 km. Jossain vaiheessa huomasin oikean jalan säären etuosaan hiipivän kivun. Olimme kulkeneet ehkä noin 15 km ja jälkikäteen ajateltuna olisi ollut järkevä päättää sen päivän vaellus siihen. Lähdimme matkaan iloisin ja reippain mielin. Kentälle saavuttuamme esitin kysymyksen, että kuinka tämä kyyti maksetaan. Huikeaa oli nähdä UK-kansallispuistoa hieman erilaisesta perspektiivistä. Vaelsimme kohtalaista vauhtia ja kerran tunnissa pidimme tauon. Muutamien itkujen jälkeen pääsimme perille Luirojärvelle, jossa otin lisää särkylääkettä ja annoin kylmää polvelle. Olin liian jääräpää myöntämään, että sattuu melko lailla. K atja Rautiainen lähti elokuussa ensi kertaa vaellukselle kolmen kokeneemman retkeilijän kanssa
Lounais-Lapin retkiopas, Pentti Korpela, Kivalo-kirjat, 2020. Kuvassa on Poppis Suomelan kasvomaski, jota hän käytti hiihtäessään ilman ulkopuolista tukea Etelänavalle Pasi Ikosen kanssa vuonna 2008. R E T K I L U K U Helvetinjärven kansallispuiston kävijämäärät kasvoivat 158 % kesällä edelliseen vuoteen verrattuna. Veikka Gustafsson lahjoitti museolle Everest-hakun ja Jukka Viljanen lippiksen. Sillä tarkoitetaan, ainakin Lounais-Lapin retkioppaassa, aluetta Hailuodosta Pelloon. Kirjasta löytyy yksityiskohtaisia reittikuvauksia päiväretkille ja kiinnostavia tarinoita alueen menneisyydestä. RETKI lokakuu 2020 10 KARTALLA V A S T U U L L I S U U S K I R J A Lounaassakin on Lappia Lounais-Lappi ei liene käsitteenä kaikille tuttu. Kilpaurheilun lisäksi museossa on esillä kiipeilyä, ultrajuoksua ja naparetkeilyä. Vastuullisia vaatteita Kansalaisjärjestö Eetti on julkaissut selvityksen suomalaisten vaatebrändien ilmasto-, ihmisoikeusja ympäristötyöstä. Tulokset kertovat erityisesti siitä, kuinka paljon ja avoimesti valmistajat kertovat tekemästään vastuullisuustyöstä. PO PP IS SU O M EL A. Konkaritoimittaja ja retkikirjailija Pentti Korpela on tehnyt valtavan urakan ja kirjannut alueen luontoretkikohteet, patikkapolut ja laavut yhteen oppaaseen. Seikkailu on urheilua Uudistettu Urheilumuseo avautui lokakuussa. Sasta oli D-kategoriassa ja Reima, Luhta sekä Rukka alimmassa eli E-kategoriassa. Halti sijoittui kategoriaan C eli keskivaiheille. Mukana oli viisi ulkoiluvaatteisiin erikoistunutta kotimaista valmistajaa
Kansallispuiston kaukopartiomies, s. 12 NRO KARH UNK IERR OS KÄSI KÄDE SSÄ ”. RETKI syyskuu 2020 11 tiedot & taidot 12 9 2020 ROSKATTOMASTA RETKEILYSTÄ ON PUHUTTU VUOSIA, MUTTA HUOLTOMIEHILLÄ RIITTÄÄ EDELLEEN TÖITÄ
12 RETKI lokakuu 2020 AUTIOTUPIEN HUOLTAJA P I T K Ä N linjan luontoyrittäjä ja eräopas Juha Laitinen huoltaa Urho Kekkosen kansallispuiston tupia ja laavuja kävellen.
Retkeilijämäärän kasvun myötä Metsähallitus on myös lisännyt läsnäoloa ja neuvontaa maastossa.. Työmuoto koettiin toimivaksi ja sitä päätettiin jatkaa. Taustalla on paitsi huoli luonnon kulumisesta myös retkeilijöiltä saatu palaute. 13 RETKI lokakuu 2020 AUTIOTUPIEN HUOLTAJA T E KST I JA K U VAT Olli Järvenkylä Kansallispuiston KAUKOPARTIOMIES Urho Kekkosen kansallispuiston viimevuotisessa kokeilussa osa huoltotöistä tehtiin jalan
Siivoamista ja jätehuoltoa Laitinen saapuu huoltokohteisiin aamupäivällä, kun retkeilijät tekevät sieltä lähtöä. Laitisen mukaan jokainen kohde käydään huoltamassa kahdesta neljään kertaan kesän aikana. Huollan kansallispuiston tupaverkostoa, nuotiopaikkoja ja laavupaikkoja sellaisissa kohteissa, joissa maasto ei vielä ole niin kulunutta, että sinne olisi tullut valtavia mönkijäuria. Kävellen tehtävä kesähuolto alkaa heti lumien sulettua, kun kansallispuistossa alkaa ihmisiä liikkumaan jalkaisin. Valitettavan usein hän joutuu myös keräämään roskia ympäristöstä ja siivoamaan kämppiä. Retkeilijöiden poistuttua Laitisella on aikaa katsoa kämpät lävitse ja tehdä tarvittavat korjausja täydennystoimet. Juha Laitinen yöpyy huoltoretkillään yleensä metsässä laavussa tai teltassa. Osa niistä on päiväretkiä ja pisimmät kestävät neljä, jopa viisi päivää. Siksi teen tätä hommaa kävelemällä kohteesta toiseen”, Laitinen kertoo. Huoltokohteeseen saavuttua Juha Laitinen istahtaa alas ja kaivaa esille tarkistuslistan ja katsoo, että kohteen varustus on sellainen, mitä sinne on suunnitelU R H O Kekkosen kansallispuiston pohjoisosassa sijaitseva Suomun Villen vuokratupa on yksi Laitisen paristakymmenestä huollettavasta kohteesta.. 14 RETKI lokakuu 2020 AUTIOTUPIEN HUOLTAJA E räopas ja luontoyrittäjä Juha Laitinen nostaa Aittajärven pysäköintialueella rinkan selkäänsä ja suuntaa syvemmälle Urho Kekkosen kansallispuistoon. Huoltoväli on kolmesta neljään viikkoa, kohteen suosiosta ja sijainnista riippuen. Parikymmentä kiloa painava rinkka on selässä koko ajan päivämatkojen ollessa 10-15 kilometriä. Tuvan kaasuliesi on lähes aina siinä kunnossa, että se vaatii perusteellisen kuuraamisen. ”Olen varmaan jonkinlainen kansallispuiston kaukopartiomies. Hän kyselee retkeilijöiltä kuulumisia ja ovatko he huomanneet puutteita tai epäkohtia. Juhannukselta käynnistyvä huolto jatkuu niin pitkälle kuin kelejä piisaa, käytännössä syyskuun loppuun. Tällä kertaa kyse ei ole perinteisestä rinkkavaelluksesta, vaan kansallispuistoon suuntautuvasta huoltoretkestä. Laitisen huoltoretkien kesto vaihtelee
Helpoin tapa vähentää turhaa jäterallia on tuoda omat roskat pois maastosta”, Laitinen vinkkaa. Jos astiat ovat likaisia niin ne tiskataan”, Laitinen kertoo huoltorutiineista. Jos astia on yli puolen välin täynnä, niin se vetäistään takakautta ulos ja vaihdetaan tyhjä astia tilalle. Jos on roskiksia, niihin vaihdetaan säkit ja täydet säkit siirretään odottamaan jatkokuljetusta säilytysastiaan. Kopfin mukaan kohteen sijainti, etäisyydet ja maaston erityispiirteet vaikuttavat luonnonsuojelullisen näkökulman lisäksi siihen, hoidetaanko huolto sulan maan aikaan jalan, mönkijällä tai peräti helikopterilla. Mulla on tapana tyhjentää talikolla jätökset toisesta astiasta toiseen ja näin saadaan tyhjät astiat molempiin vessoihin kerralla. Täydet käymäläastiat kuljetetaan talvella moottorikelkalla pois maastosta ja kompostoidaan. Näin tehtynä pois kuljetettavat käymäläastiat ovat täysiä ja niiden määrä on saatu puolitettua.” Jokaisessa kohteessa käydään noin kolmen, neljän viikon välein. ”Kun tupa on siivottu ja lähiympäristö on kunnossa, tehdään vielä jätehuolto. Ennen mönkijöiden käyttöönottoa suurin osa kansallispuiston huoltotöistä tehtiin lihasvoimin maastossa liikkumalla ja siellä yöpyen. Painetta vähentää mönkijöillä liikkumista Metsähallituksen Lapin luontopalveluiden kenttäpäällikkö Alexander Kopf vastaa maan suurimpien kansallispuistojen, Lemmenjoen ja Urho Kekkosen huollon suunnittelusta ja koordinoinnista. M E TSÄ H A L L I T U KS E N kenttäpäällikkö Alexander Kopf haluaa vähentää ympäristöä kuluttavaa moottoriliikennettä kansallispuistossa.. Siksi se kannattaa huoltaa perusteellisesti, Juha Laitinen kertoo. Tänä kesänä Urho Kekkosen kansallispuistossa raivattiin ja kunnostettiin autioja varaustupien lähellä olevat pelastushelikopterin laskeutumispaikat. Parikymmentä vuotta sitten asiakasturvallisuutta edistämään rakennetut kohteet olivat paikoin kasvaneet umpeen tai lahonneet. ”Kahden miehen mönkijäpartiolta paikkojen raivaamiseen ja kunnostamiseen olisi mennyt noin kuukausi, kun helikopterilla tehtävästä suoriuduttiin noin kolmessakymmenessä tunnissa”, Kopf toteaa. ”Samoin käyn käymälät läpi, että laareissa on kuiviketta. Hän heittääkin haasteen jokaiselle kulkijalle, että tuokaa edes joka toinen syntyvä roska itse pois maastosta. Tuohon aikaan tosin huoltomiehiäkin oli huomattavasti J U H A Laitinen tuo tarvittaessa lisää kuiviketta käymälöihin. Se on helpoin tapa vähentää jätteen määrä puoleen. Kun se on tehty, käyn tuvan lävitse ja katson, että se on siisti, että tulisijat ovat ehjät ja tuhkat on poistettu. Jos käymälöitä on kaksi ja ovat vaikka vähän vajaammatkin, niin ne vedetään molemmat ulos. ”Autioja varaustuvissa, tulipaikoilla ja laavuissa on kaikissa hieman eri varustus, mitä sieltä pitäisi löytyä. Kopfin mukaan lihasvoimin tehtävässä huoltotyössä on kaikuja menneisyydestä. 15 RETKI lokakuu 2020 AUTIOTUPIEN HUOLTAJA tu. Hänen mukaansa on tapauskohtaisesti katsottava, mikä huoltotoiminnassa on järkevää ympäristön ja asiakkaan näkökulmasta. Sen lisäksi huollon tulee olla myös kustannustehokasta. Sekajätesäkit ja käymälöistä tuleva kompostoitava jäte ajetaan pois maastosta moottorikelkoilla vasta talvella
Kelkalla maastossa liikkuminen ei ole työntekijälle läheskään yhtä kuormittavaa kuin mönkijällä ajaminen. Viime vuoden kokeilun tulokset olivat kuitenkin niin rohkaisevia ja yhteistyö yrittäjän kanssa erinomaista, että jalan tehtävää huoltotyötä jatketaan myös tulevina vuosina. Jotta kesällä kohteissa on esimerkiksi tarpeeksi kaasupulloja, kuiviketta ja tarvikkeita, pitää ne viedä perille talven aikana. 16 RETKI lokakuu 2020 AUTIOTUPIEN HUOLTAJA enemmän. Vuokratupa poikkeaa varaustuvasta siitä, että asiakas vuokraa koko tuvan käyttöönsä, kun taas varaustuvasta voi hankkia yksittäisen petipaikan. Tämänkertainen huoltoretki suuntautuu aivan kansallispuiston pohjoisosassa, Suomujoen alajuoksulla sijaitsevalle Suomun Villen vuokratuvalle. Tuvan kaasuliesi on lähes aina siinä kunnossa, että se vaatii perusteellisen kuuraamisen. Kopfin mukaan Metsähallituksen henkilökunnalta pyydetään maastossa yllättävän paljon neuvoa tai vinkkejä, jos vain siihen annetaan mahdollisuus. Hätälähetin turvana erämaassa Juha Laitisen huoltoreitille mahtuu koko Suomujoen varsi. Kenttäpäällikkö Kopf kertoo, että lisääntyneistä mönkijäjäljistä on tullut palautetta myös retkeilijöiltä. Onnistunut talvihuolto tukee kesää Lihasvoimin tehtävän huoltotyön tuloksellisuuteen vaikuttaa myös edellistalven huollon suunnittelu ja onnistuminen. Runsaasta lumesta huolimatta maastossa kulkeminen on talvisin paljon sujuvampaa kuin mönkijällä kesäisin. SÄ K I L L I N E N tyhjiä oluttölkkejä, viinapulloja ja muuta roskaa löytyi Suomujoen varren suositulta laavulta.. Raututuntureilta alkunsa saava joki halkaisee kansallispuiston ja yhtyy puiston pohjoisosassa Luttojokeen matkallaan kohti Barentsinmerta. Neljän hengen vuokratupa on pääosin hyvässä kunnossa, mutta pientä fiksaamista ja siistimistä löytyy tälläkin kertaa. Kaiken kaikkiaan huollettavia kohteita hänellä on parisenkymmentä kappaletta. Moottorikelkalla kulkeminen ei myöskään jätä maastoon yhtä paljon jälkiä kuin mönkijä. Laitinen pesee myös lattian ja ikkunat. Hänen mukaansa monelle vaeltajalle tulee yllätyksenä myös se, kuinka paljon työtä kansallispuiston huoltaminen vaatii. ”On tärkeää, että ihmiset pääsevät myös kysymään ja kertomaan kokemuksistaan Metsähallituksen henkilökunnalle”, Kopf muistuttaa. Ensikertalaisia tai vähemmän kokeneita retkeilijöitä on ollut kesän ja alkusyksyn aikana paljon liikenteessä kansallispuistoissa. Suomujoen varren kämppien lisäksi Laitinen huoltaa muun muassa Snelmannin, Muorravaarakan, Jyrkkävaaran, Sarviojan ja Sudenpesän kämppiä, kammeja ja laavuja. K A N SA L L I S P U I STO N kaukopartiomies kirjaa havaitsemansa puutteet ylös ja toimittaa niistä tiedon Metsähallitukselle
Niitä tarvitaan varsinkin kesäaikaan, sillä silloin kämppien ikkunat ovat sääsken raatoja täynnä. Niistä on suomalaisten roskaton retkeily tehty. Paluumatkalla poikkeamme Harrimukan laavupaikalla, joka on erittäin suosittu kalastajien keskuudessa. Juha Laitisen huoltoreissut voivat kestää jopa viisi päivää.. Rinkasta löytyy myös teippiä, rautalankaa, nauloja, vasara, jätesäkkejä ja jopa ikkunanpesuvälineet. Lisäksi rinkassa kulkee mukana majoitusja ruuanvalmistusvälineet. Kymmeniä tyhjiä oluttölkkejä, viinapulloja, katkennut virvelin vapa, ruosteisia halstereita, pyykkinaruja, roskaa, tupakannatsoja, sukkia, pariton varvastossu ja tiskiharjoja. P I E N I KO KO I S E T hätälähettimet ovat yleistyneet yksin maastossa liikkuvien keskuudessa. R I N K K A selkään ja kohti seuraavaa huoltokohdetta. 17 RETKI lokakuu 2020 AUTIOTUPIEN HUOLTAJA ”Kirves on tietty ihan ehdoton, mitä ilman ei lähdetä mihinkään”, Laitinen kertoo huoltovarusteistaan. Siitä kertoo vesirajasta löytyvä taimenen pää ruotoineen sekä täysin tyhjä polttopuuvaja. Työturvallisuutta lisää mukana kulkeva hätälähetin, sillä suurimmassa osassa kansallispuistoa ei matkapuhelimelle ole kuuluvuutta. Roskattomasta retkeilystä on puhuttu vuosia, mutta valitettavasti huoltomiehillä riittää edelleen töitä. Juha Laitinen nostaa säkin selkäänsä ja lähtee kävelemään kairan halki tien varressa odottavalle autolleen
Tällä reseptillä toteutettiin elokuussa kahden vaeltajan Karhunkierros-unelma. Toinen heistä on Outi Keskinen, joka on vuodesta 2012 asti ollut täysin sokea.. 18 RETKI lokakuu 2020 UNELMA KARHUNKIERROKSESTA T E KST I Maija Arosuo K U VAT Petri Kinnunen Sokea Outi kiersi Karhunkierroksen Tavoitteita, kovaa työtä ja yhteinen sävel
Hän käveli avustajansa kanssa kotinsa lähimaastoissa, Sipoonkorvessa ja Nuuksiossa. Tällä tavoin matkavauhti nopeutui ja kaksikko eteni jopa kolme kilometriä tunnissa. Aamulla herätys oli aikaisimmillaan 5.30 ja leiripaikkaan saavuttiin usein vasta kello 18, joskus jopa vasta pimeän tultua. Mutta Heidi otti haasteen vastaan ja asetti ryhmälle tavoitteen: vuosi harjoitellaan retkeilytaitoja ja maastokävelyä ja kohotetaan kuntoa, sitten katsotaan, voidaanko Karhu selättää. Vielä vuosi sitten hän ajatteli, ettei vaeltaminen olisi hänelle mahdollista. ”Pidän aikaisista aamuista. Itse ajattelin, että ensimmäinen tavoite täyttyy, jos pääsemme puoleen väliin. Avustajillakaan ei ollut juuri retkeilytaustaa. Kuukausittaisilla viikonloppuleireillä harjoiteltiin teltan pystytystä, makuualustan täyttämistä, alkusammutusta, ensiapua, retkikeitinten käyttöä, ruoan kuivaamista ja kompuroitiin kivikoissa. Aamu-usvaa ja sadetta Karhunkierros on tunnetusti kivinen, kulunut ja paikoitellen myös mäkinen reitti. ”Olen aina ollut luontoihminen ja pitänyt kävelemisestä, mutta vaeltamisesta olin pitkään vain haaveillut”, 32-vuotias helsinkiläinen kertoo. Harjoitukset aloitettiin heti heinäkuussa. Viikko-ohjelmassa oli vähintään yksi kymmenen kilometrin lenkki ja useita lyhyempiä. ”Tällä kahdeksan hengen porukalla pidimme kesäkuussa 2019 Sokeiden seikkailuviikon Kuusamossa ja Posiolla. ”Aluksi kuvailin laveasti, millainen polku on ja missä on kiviä, mutta matka eteni näin hitaasti. Päättäväisyydellä, kovalla harjoittelulla ja saumattomalla yhteistyöllä haaveesta tuli totta. Harjoituksia jatkettiin koko syksyn ja talven, kunnes korona katkaisi ne, kuten niin monen muunkin toiminnan. Molemmat ihmettelevät, miten he eivät kertaakaan hermostuneet toisiinsa tai matkan haasteisiin. Koodikieltä Heidi oli toiminut harjoituksissa ryhmäoppaana, ja vain sijaistanut henkilökohtaisena avustajana, joten tilanne oli lähtöviivalla vähän jännittävä. Paluulento oli varattu reilun viikon päähän. Elokuussa täysin sokea Outi Keskinen käveli yhdessä oppaan Heidi Savolaisen kanssa Karhunkierroksen, 82 kilometriä. Punteilla täytetty rinkka oli matkassa mukana. ”Aikaa meillä oli viikko, mutta maaliin saakka ei ollut pakko päästä. Syntyi yhteinen koodikieli. Heidi käveli edellä ja Outi piti kiinni rinkan takana olevasta kahvasta. Koronatilanne oli sen verran helpottanut, että vaikkei ryhmämatkaa pystytty järjestämään, kaksikko päätti ottaa äkkilähdön. Vähitellen lyhensin lauseita ja opimme kommunikoimaan tehokkaasti. Outista on täydellistä, kun ei kuule muuta kuin luonnon äänet. Sellaista paikkaa hän on lähtenyt hakemaan, ja nyt hän on sen löytänyt. Kaikille hankittiin samanlaiset kahvalliset rinkat, jotka opeteltiin pakkaamaan samalla tavoin. Oikeassa kädessä Outilla oli vaellussauva. Sen päätteeksi Outi tuumasi, että eiköhän me se isokin vedetä!”, Seikkailuapinat nimellä toimiva luontomatkailuyrittäjä Heidi Savolainen muistelee. Outilla haave jäi kuitenkin kytemään ja hän jatkoi harjoittelua kotonaan. Joen solina täyttää mielen. Monikin innostui ja lopulta koossa oli kolmen näkövammaisen ja heidän henkilökohtaisten avustajien, sekä kahden oppaan ryhmä. 19 RETKI lokakuu 2020 UNELMA KARHUNKIERROKSESTA O uti Keskinen istuu Oulankajoen rannassa ja kuuntelee. Kuulostin varmaan rallikartturilta: poikki, kivi oikea, korkea poikki, pitkos, normiaskel ylös, kaartuu loiva vasen…” Heidi nauraa. Söimme jäisiä puolukoita. Sysäys lähteä kokeilemaan siipiään katujen ulkopuolelle tuli toiselta näkövammaiselta, Heidi Koivuselta, joka kyseli eräässä Facebook-ryhmässä, löytyisikö hänelle opasta luontoon. Tavoitteena oli, että jokainen näkevä-näkövammainen-pari selviää askareistaan itsenäisesti. ”Yhteistyö tuntui kuitenkin heti alussa tosi luontevalta, oli kuin olisi tehty töitä aina”, Outi kiittelee. Vaikka maali ei ollut tavoite, halusi pari edetä niin pitkälle kuin mahdollista. Toinen tavoite on 60 kilometriä ja kolmas on tulla maaliin asti”, Outi kuvailee. Kesällä hän koki olevansa valmis ja soitti Heidille – eikö voitaisi mennä. Kävelypäiville tuli siksi pituutta. Lisäksi kävelimme 12 kilometrin mittaisen Pienen Karhunkierroksen. Sellaista rauhaa ei Etelä-Suomessa pääse kokemaan”, Outi O U T I ja Heidi kävelivät pitkiä päivämatkoja, aikaa kului usein kellotaulun ympäri. Ohjelmassa oli patikointia Riisitunturilla, koskenlaskua, köysilaskeutumista ja ratsastusta. Seitsemässä vaelluspäivässä se tietäisi yli kymmenen kilometrin päivämatkoja kivikkoista polkua. Kunnon lepotauot kuuluivat päivän ohjelmaan.. Ansaitusta päivästä tuli molemmille hyvä fiilis. Oli sumuista ja hiljaista. Outi kärsi lentopelosta, eikä ollut koskaan lentänyt yksin, mutta hän ei antanut sen jäädä esteeksi unelman toteutumiselle. Heidi selosti, mitä edessä näkyi. Viimeisenä päivänä Kumpuvaaralla lähdimme tosi varhain. Vuosi harjoittelua Seikkailuviikolla nukuttiin lakanoissa ja päivällä rymyttiin ulkona. Edessä oli pitkä matka. Vaellusta varten oli vielä paljon opittavaa. Hän lensi Helsingistä Kuusamoon, jossa Heidi otti hänet vastaan
Omaksumista on varmasti helpottanut Outin järjestelmällinen luonne: jokainen tavara palautuu takaisin sinne, mistä hän sen on ottanut. ”Tosin melkein kaikki olivat jo nukkumassa, kun me vasta tulimme perille”, hän nauraa. ”Eli aika normaali vaellustahti”, Heidi laskee. Outi huolehti myös leiritoimet, kuten puutyöt ja tulenteon. Sade teki maaston niin liukkaaksi, että eteneminen tuli mahdottomaksi. Ja sitten se luonnon hiljaisuus kaa. Hänelle vaelluksen kohokohta on hiljaisuus. 20 RETKI lokakuu 2020 UNELMA KARHUNKIERROKSESTA muistelee. Varsinkin ulkona, missä ei ole rajoja, menee tavaroiden etsimiseen muuten aivan turhaa aikaa. Karhunkierroksella riitti kesällä kävijöitä, joten majapaikoilla oli ruuhkiä varten. ”Ajattelin vuosi sitten, etten tulisi ikinä oppimaan kamppeiden käsittelyä, mutta nyt se sujuu kuin itsestään”, kertoo näpsäkkä retkeilijä, joka on juuri ostanut itselleen uuden kaasukeittimen tulevia retO U T I aistii luontoa pääosin kuuntelemalla. Yhtenä päivänä vaeltajat joutuivat antamaan periksi. Pisin päivämatka oli 16 kilometriä, sadepäivänä kaksikko eteni viisi ja muina päivinä 12–13 kilometriä. VA E LTA M I N E N vaatii saumatonta yhteistyötä ja luottamusta. Työllä tavoitteeseen Hienoja kokemuksia oli Outin mielestä vaelluksella niin paljon, ettei niitä voi laittaa järjestykseen. Outi ei ollut koskaan ennen tätä vuotta retkeillyt, joten kaikki toimet oli opeteltava alusta. Oli tosi mukavaa kokea kaikki nämä erilaiset majoitusmuodot yhden vaelluksen aikana”, Outi toteaa. Jokainen askel on varmistettava, ettei loukkaantumisia synny.. Kohdalle sattui Basecamp Oulanka, joten vaeltajat saivat vaihtelua puhtaista lakanoista ja tupaillallisesta. Positiivisen Outin mielestä oli mukavaa, että sai välillä seuraa. Outi kaatui muutaman kerran, ei onneksi loukannut itseään, mutta Heidi katsoi, että matkaa oli sinä päivänä vaarallista jatkaa. ”Yövyimme välillä teltassa, toisinaan laavussa ja kerran tuvassa. ”Kyllä se oli hienoa, kun sai aamulla lähteä matkaan ja illalla oli jossain muualla, perillä”