VKO 2026-12 683219-2602 R ET K I 2/ 20 26 Retki luistelua TUKHOLMASSA & SAIMAALLA Toppahame pitää pepun lämpimänä Aivosumu hälvenee parhaiten luonnossa Kaldoaivi kevätauringossa HÄMÄLÄINEN LAAVURETKI Andorra houkuttelee maastopyöräilijöitä. Ultrakevyet vaellusvarusteet Kotimainen kauppa Ainutlaatuiset tuotemerkit Suomen asiantuntevin palvelu Ole ultrakevyt. Farlite.fi 2/2026 — 11,90 € Retki PAL
Retki 3/2026 20.3.2026 www.facebook.com/retkilehti @retkilehti Retki-lehti Outdoor Media Oy Seuraava ssa numeros sa Teemana bushcraft SISÄLLYS 36 Tukholman jäät kutsuvat 64 Toppahame sopii kaikille 54 Patikointia & pyöräilyä Andorrassa 2—2026
Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. Määräaikaistilaus 9 numeroa 85 euroa. Kestotilaus 6 numeron jaksoissa 55 euroa. Lähde luontoon 16 Joelin teesit parempaan retkeilyyn 18 Vaelluksesta saa myös nauttia! 20 Retket 30 Laavuretki Mallinkaistenjärvellä 30 Tukholma luistellen 36 Kevätaurinkoa Kaldoaivissa 42 Potkukelkalla Saimaalla 50 Andorrassa poljettavaa riittää 54 Varusteet 62 Paksuakin paksumpi talvialusta 62 Testissä toppahameet 64 SISÄLLYS Painotuote 4041 0820 YM PÄ RISTÖMERK KI MIL JÖMÄRK T www.facebook.com/retkilehti @retkilehti Retki-lehti Outdoor Media Oy. Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty. Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. 050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.fi ISSN 1456-8837 Vakituiset avustajat Joel Ahola Maija Arosuo Benjamin Hokkanen Olli Järvenkylä Saana Kamula Tuija Kauppinen Aksana Kurola Mikko Lamminpää Päivi Mattila Ossi Määttä Joppe Ranta Poppis Suomela Markus Thomenius Avustajat tässä numerossa Henna Kallo Anu Kiiveri-Sahila Jussi Ovaskainen Tommi Sirviö Kartat Retkeilymedia Ahola: Joel Ahola Pohjakartta-aineisto: Maanmittauslaitos Taitto Mäyrä Media, Benjamin Hokkanen aineistot@retkilehti.fi Paino Printall, Tallinna Kannen kuva Saana Kamula Tilaajapalvelu tilaajapalvelu@outdoormedia.fi puh. Päätoimittaja Petri Laine petri.laine@retkilehti.fi Julkaisija Outdoor Media Oy Pihlajatie 28 00270 Helsinki toimitus@retkilehti.fi Y-tunnus 1441340-4 Ilmoitusmyynti Reetta Salo reetta.salo@kruunumedia.fi +358 50 530 0044 Toimitusjohtaja Veikka Gustafsson p. 03-4246 5354 arkisin kello 8–16 Vuonna 2026 ilmestyy 9 numeroa, joista yksi julkaistaan tuplanumerona. Tiedot & taidot 12 Narskuu, natisee ja paukkuu 12 Takkuaako keskittyminen
Museonjohtaja Timo Kukko kertookin Retki-lehdelle, että museo aikoo vuoden lopulla hakea kokonaisvaltaisen eräkulttuurin valtakunnallisen vastuumuseon asemaa. STARTTAA KEVÄTKAUSI KEVÄTMESSUILLA – LÖYDÄ PARHAAT IDEAT KOTIIN, MÖKILLE JA PUUTARHAAN Kevätmessut kokoaa saman katon alle satoja näytteilleasettajia rakentamisen, puutarhanhoidon, sisustamisen ja remontoinnin tiimoilta, mökkeilyä unohtamatta. Metsästysmuseo on tätä tallennustyötä jo tehnytkin. Valtion rahahanat ovat tunnetusti tiukentuneet, eikä museohanke ole saanut toivottuja miljoonia budjettiriihissä. 4 RETKI helmikuu 2026 PÄÄKIRJOITUS Petri Laine Retkeilyn historia tallennettava Vakoilumuseo, pelimuseo, mekaanisen musiikin museo, traktorimuseo ja hiihtomuseo. Toinen syy vastuualueen laajentamiseen on suurempien kävijämäärien houkuttelu museoon. Uuden nimen on tarkoitus kuvastaa sitä, että museo aikoo jatkossa olla enemmän kuin pelkkä metsästykseen keskittyvä laitos. Retkeilystä 1950-luvulla omakohtaista kokemusta omaavien ihmisten määrä hupenee ja heidän tarinansa pitäisi saada tallennettua mahdollisimman pian. Yksi kuitenkin puuttuu, retkeilymuseo. Museotoiminta ei kuitenkaan ole vielä käynnissä ja rakennuskin vasta suunnitteluasteella. Retkeilyn, luomun ja lähiruoan ystäville on niin ikään tarjolla ideoita ja elämyksiä. Tässä lehdessä kerromme Suomen Metsästysmuseossa Riihimäellä avautuvasta Eräretkeilyn edelläkävijät -näyttelystä. Imatralla on valinnan jälkeen tuotettu museon konseptikäsikirja, kokoelmapoliittinen ohjelma ja museon toteutussuunnitelma. Ilman valtion rahaa museo ei valmistu. Näyttelyssä on esillä eräkirjailija Kullervo Kemppisen käyttämiä varusteita. Vuonna 2020 käynnistyi hanke eräja luontokulttuurimuseon perustamiseksi. Suomessa eränkäynti, metsästys, kalastus, marjastus ja luonnossa liikkuminen limittyvät toisiinsa aika luontevasti. Kukon mukaan tähän on kaksi syytä. Kemppis-näyttely onkin Metsästysmuseolta askel kohti laajempaa eräkulttuurin ja luonnon virkistyskäytön tallentamista ja esittelyä. Siinä muutama esimerkki suomalaisten elämää tallentavista museoista. Tule mukaan fiilistelemään kevättä! AVOINNA: to, la 10-18, pe 10-20, su 10-17 Osta liput edullisemmin ennakkoon: kevätmessut.fi/liput SAMALLA LIPULLA: Golfmessut pe–su kevätmessut.fi | facebook.com/kevatmessut instagram.com/kevatmessut_official | #kevätmessut Herkuttelijan keidas Sisustamisen juhlaa Meille mökkihöperöille Askel kohti kesää Asu ja remontoi, elä ja unelmoi 26.–29.3.2026 Helsingin Messukeskus RETKELLE LUONTOON Teema-alue. Paikaksi valittiin monista halukkaista kaupungeista Imatra. Se tarkoittaisi sitä, että Metsästysmuseosta tulisi se taho, joka tallentaisi ja esittelisi myös retkeilyn historiaa. Kuka tulevaisuudessa retkeilyn historiaa tallettaakin, on työllä kiire. Viime lokakuussa Metsästysmuseo käynnisti nimikilpailun, jonka tulos julkistetaan kesäkuussa Erämessuilla. Luonnossa liikkuminen on ollut ja on nykyisinkin niin tärkeä osa suomalaista kulttuuria ja elämäntapaa, että se ansaitsee oman museon, joka säilyttää tätä elämäntapaa tuleville sukupolville
STARTTAA KEVÄTKAUSI KEVÄTMESSUILLA – LÖYDÄ PARHAAT IDEAT KOTIIN, MÖKILLE JA PUUTARHAAN Kevätmessut kokoaa saman katon alle satoja näytteilleasettajia rakentamisen, puutarhanhoidon, sisustamisen ja remontoinnin tiimoilta, mökkeilyä unohtamatta. Retkeilyn, luomun ja lähiruoan ystäville on niin ikään tarjolla ideoita ja elämyksiä. Tule mukaan fiilistelemään kevättä! AVOINNA: to, la 10-18, pe 10-20, su 10-17 Osta liput edullisemmin ennakkoon: kevätmessut.fi/liput SAMALLA LIPULLA: Golfmessut pe–su kevätmessut.fi | facebook.com/kevatmessut instagram.com/kevatmessut_official | #kevätmessut Herkuttelijan keidas Sisustamisen juhlaa Meille mökkihöperöille Askel kohti kesää Asu ja remontoi, elä ja unelmoi 26.–29.3.2026 Helsingin Messukeskus RETKELLE LUONTOON Teema-alue
Taustalla Kemppisen käyttämä loue, joka on poikkeuksellisesti pystytetty kolmen puun varaan.. Kemppinen oli oman aikansa edelläkävijä, joka luotti muoviin, nailoniin ja alumiiniin. J O P P E R A N TA on ollut mukana näyttelyä rakentamassa. KARTALLA 6 RETKI helmikuu 2026 Kartalla T E KST I Petri Laine K U VAT Benjamin Hokkanen & Metsästysmuseo Kevytretkeilyä 1960-luvun malliin Suomen Metsästysmuseossa avautuu näyttely eräkirjailija Kullervo Kemppisen omista retkivarusteista
ja sen yhteistyökumppanina toimii Partioaitta. Kemppinen käveli muovista valmistetuissa saappaissa (valmistajana Sateenkaari Oy Lahdesta) ja muovista oli juomakuppikin. S U O M E N metsästysmuseon amanuenssi Emilia Haavisto esittelee Kullervo Kemppisen mittatilaustyönä tehtyä rinkkaa, joka tulee esille näyttelyyn. ”Ideana on näyttää millaisia varusteita Kemppinen valitsisi mukaan tänä päivänä. Siksi mukaan tulisi pieni Fiskarsin retkikirves komposiittivarrella ja kätevästi taittuva retkisaha”. ”Jos erähenkisyyttä tavoittelemalla lastaa kantamukseensa painavaa, epäkäytännöllistä ja epätarkoituksenmukaista tavaraa, joutuu sitä itse vaelluksensa varrella myös kärsimään”, kirjoitti Kemppinen vuonna 1966 ilmestyneessä Eräretkeily-kirjassaan. Sen ompeli Kemppisen Laila-rouva perheen keittiössä. Mielikuva on kuitenkin väärä, sen todistaa Suomen Metsästysmuseossa avautuva Eräretkeilyn edelläkävijät -näyttely. Näyttely avautuu Riihimäellä 20.2. kertoo Ranta. Kemppisen tavaroiden rinnalle tulee esille nykyaikaisia retkivarusteita. Syy valintoihin oli aika tuttu, eli paino. K E M P P I S E N makuupussi oli Yhdysvaltain armeijan vanha untuvapussi.. Kemppisellä oli samaa tarkoitusta varten mukana saha ja kirves, johon hän oli ilmeisesti itse teettänyt alumiinisen, kevyemmän varren. Louteen tarinasta voi lukea lisää Joppe Rannan retkinikkarintarinat.fi-sivustolta. Metsästysmuseossa avautuvan näyttelyn ideoi Joppe Ranta, joka on tämänkin lehden sivuilla ansiokkaasti kertonut retkeilyn historiasta. Siihen aikaan istuttiin iltaa nuotion ja rakotulen ääressä eli keloja kaadettiin. KARTALLA 7 RETKI helmikuu 2026 M onien mielikuvissa Kullervo Kemppinen näyttäytyy perinteisenä eräilijänä, joka varmaankin patikoi nahkasaappaissa, joi kahvinsa kuksasta ja nukkui porontaljalla. Nailoninen kangas on yhä erinomaisessa kunnossa. Näyttävin esillä olevista varusteista on loue-majoite, johon Kemppinen oli suuresti ihastunut. Yöt hän nukkui nailonista valmistetun louteen alla Yhdysvaltain armeijan makuupussissa vaahtomuovisella alustalla
KARTALLA 8 RETKI helmikuu 2026 K A N S A L L I S P U I S T O T Kansallispuistojen suosio pysyy Viisi suosituinta kansallispuisto viime vuonna olivat: 1 586 800 käyntiä 2 424 900 käyntiä 5 199 000 käyntiä 4 224 000 käyntiä 3 298 700 käyntiä
J O E L A H O L A. Tässä muutamia kunnostuskohteita. Poikkeuksena ovat Urho Kekkosen kansallispuistossa sijaitsevien Luirojärven ja Peskihaaran tupien remontit, jotka toteutetaan jouluna 2024 myönnetyllä eduskunnan lisärahoituksella. ja se on silloin poissa käytöstä. Suurin osa kohteista kunnostetaan Metsähallituksen Luontopalvelujen perusrahoituksella. KARTALLA 9 RETKI helmikuu 2026 A U T I O T U V A T M E TSÄ H A L L I T U KS E N Luontopalvelut kunnostaa tupia, pitkoksia ja muita retkeilyrakenteita Lapin alueella vuoden 2026 aikana. Erityisesti tuvissa yöpymistä suunnittelevan retkeilijän kannattaa tarkastaa tupien tilanne Luontoon.fi-palvelusta. Vätsärissä Pisterin autiotupa remontoidaan ja se on poissa käytöstä 1.4.–8.5. Osa korjattavista rakenteista suljetaan remonttien ajaksi. Pyhälammen päivätuvan korjaustyöt tehdään 25.5.–3.7. Pyhä-Luoston kansallispuistossa Huttujärven vuokratupa on suljettu juhanTuvat remontissa nuksesta elokuun loppun. Urho Kekkosen kansallispuiston Luirojärven autioja varaustuvat peruskorjataan 1.4.–8.5
Vain sieltä löydän rajani, vain siellä tunnen olevani jotenkin oikeassa paikassa. K I R J A re a d m e .f i Alone Suomi tv-ohjelmasta tuttu Aki Rahikka kertoo miltä tuntuu kun ollaan äärirajoilla erämaassa. Puhelin ei kuulu lähimainkaan eikä minulla ole minkäänlaista satelliittiyhteyteen perustuvaa hätälähetintä. Siellä olen käynyt läpi elämän eteen tuomia kriisejä, eroja, lapsuuden traumoja, elämän suuria kysymyksiä. Kansallispuisto tulisi ehdotuksen mukaan perustaa muun muassa Aalistunturille, Evolle, Inarijärvelle ja Juuanvaaraan. Puuttuvia luontotyyppejä ovat esimerkiksi eteläisten vaarojen sumumetsät, rehevät järvialueet ja suurjokien varret. Tavoitteena on, että alueen retkeilypalvelut säilyisivät muuttumattomina. Äärirajoilla A LO N E Suomi –tv-ohjelmasta tuttu Aki Rahikka on kirjoittanut kirjan talvivaelluksistaan avotunturissa. Minun sielunmaisemassani hiihdetään avotunturissa. AKI RAHIKKA AKI RAHIKKA A K I R A H IK K A ÄÄ RIR AJ OIL LA readme.fi KL 99.1 ISBN 978-952-416-247-0. KARTALLA 10 RETKI helmikuu 2026 K A N S A L L I S P U I S T O T R E T K I L U K U R E T K I K O H T E E T Kansallispuistojen käyntimäärä väheni viime vuonna 2 % vuoden 2024 tasosta. Lisäksi Kainuun metsäluonto on heikosti suojeltua. Sieltä keskitalven tunturierämaasta olen löytänyt jotain hyvin alkuperäistä ja raakaa voimaa, sekä suurta kauneutta joka pistää kulkijan hiljaiseksi. Kylkiluuni on murtunut viikko takaperin Haltilla, vasen ranteeni on turvonnut ja nyt täällä Suomen erämaisimmassa pisteessä huomaan vammauttaneeni polveni. Liikutaan pitkälti korvien välisessä erämaassa. Ilomantsin kunta haluaa kuitenkin säilyttää retkikohteen palvelutason ja neuvottelee Metsähallituksen kanssa miten se hoituisi. Alueet jotka kasvattavat luonnetta ja olosuhteet jotka opettavat nöyryyttä vetävät minua puoleensa kerta kerran jälkeen. Sieltä missä yö kestää ikuisuuden ja tietä viitoittaa pelkkä vaivaiskoivu. Yksin. Täältä on itse päästävä omin keinoin pois. Siellä ei pääse luurankojaan pakoon, vaan koko systeemi tulee voimalla päälle. Jutussa kerroimme, että Metsähallitus on säästösyistä lopettanut kahden lossin ylläpitämisen, puuhuollon ja vessojen tyhjennykset. Esitys uusista kansallispuistoista pohjautuu ryhmän tekemiin kartoituksiin, joiden mukaan luontokatoa ei voida pysäyttää nykyiset luonnonmetsät suojelemalla, vaan tarvitaan myös ennallistamista ja luonnontilan palauttamista. Maastoa myöden viiden päivän hiihtomatka... Rahikka on muun muassa yöpynyt Haltilla Suomen korkeimmalla kohdalla. Tielle on 40 kilometriä linnuntietä. Luonnonmetsätyöryhmä on metsiä kartoittanut vapaaehtoisten asiantuntijaryhmä, joka koottiin, kun näytti siltä, ettei Suomi aio toteuttaa EU-päätöksen mukaista valtionmaiden luonnonmetsien kartoitusta. Suomeen ehdotetaan uusia kansallispuistoja LU O N N O N M E TSÄT YÖ RY H M Ä esittää, että Suomeen perustettaisiin 12 uutta kansallispuistoa alueille, joiden edustamia luontotyyppejä nykyisestä kansallispuistoverkostosta puuttuu. Ilomantsi ottaa vastuun R E T K I-L E H D E N numerossa 1/2026 kerroimme Koitajoen alueesta kesäkohteena. Kaikki on henkistä. Sieltä missä turvallisuuden illuusio on riisuttu raa’an luonnon tieltä pois. Rahikka kertoo kirjassaan, miten omien fyysisten ja henkisten rajojen etsiminen on häntä muuttanut
20 NRO MILT Ä TALV INEN METS Ä KUUL OSTA A. RETKI helmikuu 2026 11 tiedot & taidot 12 2 2026 VAELTAMINEN ON USEIN RASKASTA, MUTTA KURJUUDEN MAKSIMOINTIA SEN EI TARVITSE OLLA. ”. Nautinnollista vaeltamista s
Talvisin Suomen luonnossa soi LUMEN &JÄÄN sinfonia T E KST I JA K U VAT Benjamin Hokkanen 12 RETKI helmikuu 2026 TALVINEN LUONTO. 12 RETKI helmikuu 2026 TALVINEN LUONTO Talvinen luonto on hiljainen. Moni talven äänistä ja äänettömyyksistä selittyy lumella tai jäällä
Sen sijaan, että lumi sulaisi puiden oksille, se valahtaa alas humahtaen ja lätsähtää kosteaan hankeen. 13 RETKI helmikuu 2025 TALVINEN LUONTO 13 RETKI helmikuu 2025 T alvinen metsä on hyvin hiljainen. Lumen kerrosten välissä tai lumen pohjalla tapahtuvat sidosten löystymiset voivat keväällä laukaista lumivyöryn. Yleisesti voidaan sanoa, että kylmempi lumi on kovempaa ja siitä lähtee korkeampi ääni”, Leppäranta selittää. ”Kylmempi lumi on kovempaa ja siitä lähtee kovempi ääni.”. Vaaran merkki on lumen humahtava ääni, joka kertoo, että lumimassa on lähtenyt liikkeelle. Hänen mukaansa samanlaisilla kengillä liikkuva voi jopa oppia "kuulemaan" lumen lämpötilan narskunan perusteella. ”Lumi pysyy puun oksilla jäätyneenä kiinni. Kipakan pakkasyön jälkeinen aamuinen kylmä lumi pitääkin yleensä kaikkein kimakammin narskunan. Ääntä voikin pitää vyöryn viimeisenä varoituksena. Kovemmat kengänpohjat saavat aikaiseksi kovemman narskunan. Vaikkei railo jäällä hiihtäjää nielisikään, se voi nostaa esimerkiksi vettä jään pinnalle. ”Kun lumi sataa maahan, kiteet alkavat liittyä yhteen. Nämä sidokset katkeilevat kävellessä kengän alla. Humiseva hanki Sään lauhtuessa talvisen metsän äänimaisema muuttuu. Hento ääni tuntuu repivän kovalta, kun se rikkoo talven hiljaisuuden. Lumen kerrokset menettävät sidoksensa rinteessä ja vyöry lähtee liikkeelle. Terävä ääni, jonka jokainen pakkasella jaloitellut tunnistaa. Pamahdus kertoo jossain päin auenneesta jääpeitteestä. Täällä kuulisi nuppineulankin putoavan. Jokainen askel saa hangen narisemaan. Terästäytyvä kuulo poimii jopa läheisestä puusta lentoon lähtevän tiaisen siiveniskujen pyrähdyksen. Tai ei oikeastaan, onhan maa paksun hangen peittämä. Kengän huopa joustaa tilanteessa”, Leppäranta sanoo. ”Äänen korkeus menee lämpötilan mukaan. Pikkulintujen siiveniskujen lisäksi retkeilijä voi kuulla lumen ja jään ääniä. Tuntuu kuin maailma ympärillä olisi pysähtynyt. ”Humahduksen ääni kulkee vyöryvää lunta nopeammin. Kengillä onkin narskunassa oma merkityksensä. Sama mekaniikka ulottuu myös lumivyöryihin. ”Huopikkaista käytettiin nimeä hiljaset, sillä niistä ei lähde kovaa ääntä hangella. Narskuvalla hangella Kirpeä pakkanen pistelee poskipäitä. Mitä kylmempi sää, sitä kovempaa lumi on”, Helsingin yliopiston geofysiikan emeritusprofessori Matti Leppäranta valistaa. Tuore lumi ei pidä samaa narinaa, sillä lumikiteet eivät ole vielä kiinnittyneet yhteen. Juuri talvella luonto on hiljaisimmillaan. Ääni kulkee yli 300 metriä sekunnissa, kun taas lumivyöryn nopeus on noin 10–20 metriä sekunnissa rinteestä riippuen eli vielä voi lähteä laskemaan karkuun”, JÄ Ä L L Ä L I I K K U JA N on syytä muistaa, ettei jää pidä niin sanotusti turvallisia ääniä. Lumen sulamisen alkaessa nämä kontaktit löystyvät, ja lumessa ei ole enää mitään pitoa”, Leppäranta kertoo. Siispä aina tarkkaavaisena ja hyvin varautuneena jäille
”Jään paukahduksissa on mukana useita eri äänitaajuuksia. Halkeama jäässä voi tarkoittaa isompaakin railoa, johon voi pahimmassa tapauksessa jopa vajota. Jää laulaa. ”Jään pauke on seurausta lämpötilavaihteluista. Ensin luulin jonkin kaatuneen, kunnes tajusin, että äänen aiheutti järven jää. Vonkuva ääni matkaa jään pintaa pitkin. Äänet saapuvat eri tahtiin pienellä erolla ja rannalta kuultuna paukahdukset eivät ole enää yksit”Jään pauke on seurausta lämpötila vaihteluista.” TA LV I S E N metsän mykistävä hiljaisuus johtuu lumesta, joka on erinomainen äänieriste.. Korkeat äänet etenevät jäässä nopeammin kuin matalat. Varmaa on vain, että se etsii parhaan reitin alaspäin. 14 RETKI helmikuu 2026 TALVINEN LUONTO Leppäranta sanoo, mutta täsmentää, ettei yhden äänen perusteella voi vielä tietää missä vyöry menee. Eräänä joulukuisena yönä heräsin laavulla unestani kovaan pamaukseen. Vesi suksien pohjassa taas kerää melkoiset paakut ja kohta hiihtäminen voi käydä työlääksi. ”Kun jäästä kuulee ääntä, jossain päin jää voi halkeilla”, hän sanoo. Jäätävä pauke Lumen lisäksi jää pitää omaa konserttiaan talvella. Leppärannan mukaan jäillä liikkujan näkökulmasta täysin turvallisia pauketta ei olekaan. Jää supistuu ja laajenee lämpötilan mukana, niin kuin kaikki aine”, Leppäranta selittää. Sama ilmiö toistuu voimakkaasti myös keväällä jään päällä olevan lumipeitteen huvetessa. Jään villi laulu Sisäisellä pikkupojallani on tarve nakella vasta jäätyneen järven jäätä pitkin aina kivi tai kaksi. Kun lunta tulee paljon, se painaa jäätä alaspäin, jolloin halkeamista työntyy vettä jäälle. Lämpötilavaihtelun aiheuttamien pienet halkeamien ja repeämien synnyttävät äänet muuttuvat yhdeksi talvisen luonnon ihmeellisimmistä ilmiöistä
× VÄ R I K ÄSTÄ LU N TA Punainen tai vaaleanpunainen lumi johtuu levistä, jotka kasvavat lumessa ja sisältävät punertavaa pigmenttiä. 5 faktaa lumesta ja jäästä N A RS K U VAT askeleet hangessa kuuluvat talviretken äänimaailmaan.. Jään laulaminen on toinen hänen suosikkiäänistään, mitä tulee jäähän ja lumeen. Hiljainen talvi Palataan vielä sinne hiljaiseen ja lumiseen metsään. 15 RETKI helmikuu 2025 TALVINEN LUONTO Lue lisää aiheesta Matti Leppärannan kirjasta Lumen ja jään maa täinen ääni vaan ujellus”, Leppäranta kertoo. ”Lumi imee ääntä tehokkaasti ja metsä on aivan hiljainen. Yksi syy talven hiljaisuuteen piilee nimittäin nimenomaan lumessa. Niin metsän puiden oksilla kuin järven jäällä. Tämä ilmiö on toinen Leppärannan omista lumeen ja jäähän liittyvistä suosikeista. Lumi näyttää valkoiselta, koska sen kiteet heijastavat ja sirottavat kaiken näkyvän valon. × JÄ Ä K E L LU U – O N N E KS I! Toisin kuin useimmat aineet, vesi laajenee jäätyessään. Varsinaista seireenien laulua siis. Laulavat jäät voivat kuitenkin olla vaarallisia. Tästä syystä jää kelluu veden pinnalla ja eristää alla olevaa vettä. × LU M I VA L KO I STA. Lumi on erinomainen äänieriste. Liukastut siis tarkalleen ottaen pintakalvoon, et jäähän. × U N I I K K EJÄ M U OTOJA – PÄ ÄO S I N Vaikka jokainen lumihiutale on ainutlaatuinen, iso osa niistä on yksinkertaisia neulamaisia tai pylväsmäisiä muotoja – ja jotkut voivat olla lähes identtisiä. × JÄ Ä N L I U K K AU S P I I L E E P I N N AS SA Jään ja lumen pinnalla on lähes aina erittäin ohut nestemäinen kerros, joka toimii kuin voiteluaine. Kaikki värit heijastuvat yhtä voimakkaasti, niinpä valkoisessa auringonvalossa lumi on valkoista. Tämä mahdollistaa kalojen ja muiden eliöiden selviytymisen talvella. ”Jään laulua on upeaa kuunnella rannalta käsin, varsinkin, kun tietää sen syntymekanismin”, Leppäranta sanoo. Puiden oksilla on lunta, tunnelma on hyvin rauhallinen.” Äänetön lumimaisema hiljentää myös kulkijan. ”Varoituksissa ei puhuta mitään jään äänistä, mutta jäät laulavat parhaiten paljaina, je keväällä sellaiset jäät haurastuvat vähitellen”, Leppäranta sanoo
Tähän rooliin luontoympäristö tarjoaa erinomaiset puitteet pehmeine ärsykkeineen ja arkiympäristöstä poikkeavine maisemineen ohjaten tekemistä lempeästi ja vaivattomasti, antaen ajatuksenkin harhailla. Puistoissa mutkittelevat polut voivat lisätä tilan tuntua. Vastaus tuskin yllättää Retki-lehden lukijaa: On aika lähteä luontoon! Miksi luonto elvyttää aivojen keskittymiskyvyn. Journal of Environmental Psychology.. Arjessa aivot prosessoivat tietotulvaa: on valittava olennainen ja torjuttava häiriöt. Roolin ja ympäristön yhteensopivuus antaa kohdennetun tarkkaavuuden levätä, sillä tällöin aivojen ei tarvitse torjua epäolennaisen informaation tulvaa ja tehdä valintaa joka hetkessä. Hennan Instagram: @aivot_rinkkaan Lähde: Kaplan (1995) The restorative benefits of nature: Toward an integrative framework. Tunnetko, kuinka kohdennettu tarkkaavuus saa luontoaltistuksen myötä elpyä. Pehmeät ärsykkeet ja avara maisema Liikennevalot vaihtuvat vihreiksi. Tällöin ympäristö tarjoaa juuri sopivat puitteet roolin täyttämiseksi, ja täten ohjaa tekemistä sujuvasti. Tarkkaavuudelle on annettava mahdollisuuksia palautua. Roolina palautuja Pitkäjänteistä keskittymistä vaativassa yhteiskunnassa menemme luontoon uudenlaisen roolin kanssa: olemme palautujia. Jopa kuukausia kestävät intensiivistä ajatustyötä vaativat projektit ovat evoluution näkökulmasta uusi ilmiö. Luonnossa ihmisellä on useimmiten selkeä rooli: hän on saalistaja, liikkuja, kesyttäjä, tarkkailija tai selviytyjä. Erämaassa silmänkantamattomiin ulottuva laajuus saavutetaan helposti. Luontoelementtien huomioiminen kaupunkisuunnittelussa tukeekin ihmisten jaksamista. Muuten myös pienet tehtävät alkavat tuntua raskailta. Valtaosa ihmislajin kehityksestä sijoittuu aikaan, jossa selviytymiselle ratkaisevaa on ollut valppaus. Ne kiinnittävät huomion, mutta lempeästi, aivotyöskentelyn kannalta vaivattomasti. Ensimmäinen tarkkaavuuden elpymistä tukeva ominaisuus on ympäristön ja tavoitteen yhteensopivuus. Luontoympäristölle tyypillisiä ovat pehmeät ärsykkeet, kuten aaltojen liplatus, lehtien havina ja lumisade. Jatkuva tiedon suodattaminen vaatii runsaasti energiaa ja altistaa keskittymiskyvyn väsymiselle. Kiireisen arjen keskellä irtioton voi saada jo 15 minuutin puistotai lähimetsäkävelystä. Jatkat matkaasi syke koholla. Hypätään toiseen todellisuuteen: lumi narskuu jalkojesi alla, kun kannat sylin täydeltä polttopuita tulentekopaikalle. Lintu visertää etäällä. Lintubongari hakeutuu parhaille tarkkailupaikoille, liikkuja puolestaan luontopolulle, kalastaja vesistön äärelle. Astut kadulle, kuulet hälytysäänen ja nostat katseesi. Maiseman vaihto elvyttää Puistojen avaruuden tuntuun panostamisen lisäksi kaupunkisuunnittelun olisi syytä huomioida helppo saavutettavuus, sillä neljäs tarkkaavuuden elpymistä edistävä ominaisuus on maiseman vaihto. Muuten on hiljaista. Sytytät nuotion ja kuuntelet klapien räiskettä. Mitä siis tehdä, kun keskittyminen takkuaa. Avun olisi syytä olla lähellä – ei joka päivä ole mahdollista lähteä erämaahan hiljentymään. Ajoneuvo vilkkuvine valoineen sireenit ulvoen vilahtaa aivan edestäsi. Ympäristö tavallaan tekee valinnan ihmisen puolesta. 16 RETKI helmikuu 2026 VAELTAJAN AIVOT TEKSTI Henna Kallo KUVITUS Benjamin Hokkanen Luonto elvyttää keskittymiskyvyn O n vaikea keskittyä… Tältäkö se aivosumu tuntuu. Kaksi melko erilaista tunnelmaa, eikös. Pehmeiden ärsykkeiden lisäksi kokemus laajasta ympäristöstä siirtää aktiivisen keskittymisen sivuun ja mahdollistaa ajatusten harhailun
17 RETKI helmikuu 2026 VAELTAJAN AIVOT
nyt kenenkään mökillä kepillä tuhrittuja seiniä tai puukolla kaiverrettuja pöytiä, joten pidetään taukopaikat yhtä siisteinä. Ei osata retkeillä. Polttopuiden pilkkominen ja kiehisten veistäminen seuraaville on hyvän retkeilytaidon osoitus. Ihmisinä me tavoittelemme helposti omaa etua. Tietämättömyyteen vedottiin molemmissa tapauksissa. Välillä ihan perusasiat ovat hukassa. Vaikka jokin ei ole kiellettyä, taitava retkeilijä osaa välttää liikkumista lintujen pesimäpaikoilla tai herkästi kuluvilla maastokohdilla. Naparetkeilijä ei tee nuotiota ja jäälakeudella suunnistuksen hoitaa satelliittipaikannus. Muiden retkeilijöiden tervehtimisen ja avun tarjoamisen osaa lähes jokainen, mutta ruuhkaiselta nuotiolta makkaranpaistajalle paikan antaminen on jo kovin vaikeaa. Kun taukopaikan jättää siistimpään kuntoon kuin tullessa, viihtyisyys on jatkossa taattu. Toisten huomioiminen alkaa jo parkissa, kun ajoneuvo jätetään siten, että se ei vaadi kahden tilaa. Hymyillään, kun tavataan! Tietämättömyyteen verhotaan häpeällisen paljon välinpitämättömyyttä.. Tulenteko ja suunnistus ovat hyviä ehdotuksia, mutta en pidä niitä suuressa roolissa maastopalovaroituksen aikana ja merkittyä reittiä kiertäessä. Televisiossa on näytetty retkeilyohjelmaa, jossa tehtiin nuotio luvatta luonnonpuistoon ja vielä saamelaisten pyhälle paikalle. Sääntöjä ja ohjeita noudattamalla sekä asettamalla oman edun tavoittelun sivuun retkeily muuttuu mukavammaksi. Ensimmäinen on toisen huomioon ottaminen. Tiivistettynä se on ohjeiden ja sääntöjen noudattamista sekä omilla toimilla kanssaretkeilijöiden ja luonnon kunnioittamista. Seuraavat lukijat saattavat olla kiitollisia tiedosta, minne kantava ahkion jälki vie ja missä on puolilämmin tupa. Aattelepa ite omalle kohalles Toisten huomioiminen on helppo aloittaa sisäistämällä retkietiketti ja autiotupien käyttäytymissäännöt sekä retkikohteen ohjeet mahdollisine kulkurajoituksineen. Urho Kekkosen kansallispuiston Paratiisikurussa leiriytyminen on kielletty herkän luonnon vuoksi, mutta itsekkäiden retkeilijöiden vakiintuneet telttapaikat on helppo tunnistaa maastosta. Jopa oman reitin kertominen autiotuvan vieraskirjassa on toisten huomioimista. 18 RETKI helmikuu 2026 JOELIN TEESIT 1/5 O len aloittanut monta luentoa kysymällä: mikä on tärkein retkeilytaito. Tietämättömyyteen verhotaan häpeällisen paljon välinpitämättömyyttä. Roskat tuodaan pois, ja koira pidetään kytkettynä. Taitamattomuutta on sekin, että omille vaatteille vallataan parhaat kuivaustilat kamiinan ääreltä ja varataan ensimmäisenä makuulaverilta sija. Marjoja ei pidä kerätä puoliraakana ja pienimmät sienet voi jättää kasvamaan. Ei se ole tietämättömyyttä, kyse on taitamattomuudesta. Koen tärkeimmäksi taidoksi muiden huomioimisen. Homma kuulostaa yksinkertaiselta, mutta sitä se ei tunnu olevan. Mitä enemmän retkeilee, sitä enemmän kohtaa sekä hyvää että huonoa käyttäytymistä. En ole nähT E KST I JA K U VAT Joel Ahola TOISET HUOMIOIDEN Eräoppaita pitkään kouluttanut Joel Ahola kertoo viidessä Retki-lehdessä viisi teesiään, jotka jokaisen retkeilijän olisi syytä omaksua. Kyllä me osaamme käyttäytyä ja retkeillä luontoa sekä muita kulkijoita kunnioittaen, kunhan vain haluamme. Ei jokainen kortinpeluuseurue ole osannut antaa tilaa aterioitsijoille tuvan pöydän äärestä. Sen vuoksi Nuuksion kansallispuiston alueelta on purettu parisataa luvatonta nuotiopaikkaa. Siksi musiikin tai äänikirjan pauhu tuntuu käsittämättömältä itsekkyydeltä aikana, jolloin voisi käyttää kuulokkeita. Taannoin uutisoitiin kansanedustajasta, joka jakoi somessa kuvan hillasuolta nuotion ääreltä maastopalovaroituksen aikana. Viime vuonna tapasin monta upeaa retkeilijää ja sain jakaa heidän kanssa hienoja hetkiä leiripaikoilla, mutta uneton toukokuinen telttayö jäi silti vahvimmin mieleen: humalainen seurue huusi pitkälle yöhön tuutaten kaiuttimista MM-jääkiekkoa. Moni hakee retkiltä luonnon rauhaa ja hiljaisuutta
19 RETKI helmikuu 2026 JOELIN TEESIT 1/5 19 RETKI helmikuu 2025 R E T K E I LY TO I M I T TA JA ja -kirjailija Joel Ahola on kirjoittanut jokaiseen Retki-lehteen vuodesta 2005. 2 Lähes kaiken voi tehdä turvallisemmin. Joelin teesit T U N T U R E I D E N lakialueille kasatuilla kivillä on pilattu monta saamelaisten pyhää paikkaa ja historiallisen ajan muinaisjäännöstä kuten rajapyykkiä tai maanmittareiden merkkilatomuksia. 5 Kyseenalaista kaikki – myös omat taitosi. Retkeilyfilosofiansa toimittaja kiteyttää viiteen teesiin, jotka esittelemme juttusarjana. M E R K I T Y N reitin tai vakiintuneen polun käyttäminen vähentää luonnon kulumista ja takaa paremman pesintärauhan. 1 Toisten huomioiminen on tärkein retkeilytaito. H Y VÄ tavoite on jättää autiotupa lähtiessä siistimmäksi kuin se oli saavuttaessa.. M A J O I T T E E N pystyttäminen vakiintuneelle telttapaikalle minimoi maaston kulumista. P O LT TO P U I D E N ja sytykkeiden tekeminen seuraaville taukopaikan käyttäjille on toisten huomioimista parhaimmillaan. Vaeltamisen ammattilainen on kouluttanut tulevia eräja luonto-oppaita liki kymmenen vuoden ajan. 4 Ei ole oikeaa ja väärää, on erilaisia tapoja. 3 Varusteiden ei tarvitse olla parhaita, mutta ne pitää tuntea
Lähdin ystäväni kanssa viikoksi kävelemään Islannin Laugaveguria. Enää kaikki aika ei leirissä kulu tavaroiden etsimiseen (vaikka se 80-vuotiaan melontatuttuni mukaan onkin ”retkeilyn perustehtävä”). O len lapsesta asti ollut retkeilijä, mutta vuonna 2006 päätin alkaa myös vaeltaa. Seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana harrastus vei mennessään, ja muuttui ammatiksikin. Minulle tärkeitä ovat jalkojen juuressa tapahtuvat ja koetut asiat: näkymä juuri tältä kiveltä, soliseva purjo, kasvi, jonka voin kuvata. Kulkiessa ehtii enemmän katsomaan maisemia kuin suunnistamaan, ja ruoankin saa valmiiksi jo ennen nälkäkiukkua. Toiset tuntevat näkevänsä enemmän ja nauttivat, kun kilometrejä kertyy mahdollisimman paljon. 20 RETKI helmikuu 2026 KANTAPÄÄN KAUTTA T E KST I JA K U VAT Maija Arosuo NAUTINNOLLISTA VAELTAMISTA Vaeltaminen on usein raskasta, mutta kurjuuden maksimointia sen ei tarvitse olla. Paikalliset varoittelivat, että olemme valinneet hieman aikaisen ajankohdan. Jokainen kesäja talvivaellus tai melontaretki – olivat ne sitten reportaasimatkoja, joista voi lukea Retki-lehdessä, oppaana toimimista tai vain hupireissuja – on opettanut jotain uutta. Nautin siitä, että olen matkalla, ulkona, luonnossa. Toki liikunta on edelleen olennainen osa kokemusta, mutta kiire ei. Yksi suunta on ollut selvä: vaelluksille on ollut aina vain mukavampi lähteä, sillä suorittamisen pakon on korvannut vaellusnautinto. Mitkä tekijät vaikuttavat siihen, kuinka raskaalta vaellus tuntuu. Pienet, luonnossa koetut – ja mieluiten ystävien kanssa jaetut – hetket jäävät mieleen. Hyvä vaeltaja jaksaa toistaa samat asiat joka aamu, päivästä toiseen: huolehtia perustarpeistaan ja hygieniasta. Vaikka oli kesäkuu, maa oli monin paikoin vielä paksun hangen peittämä.. Vastaus jäi mieleen, sillä se oli niin tylsä: rutiinit. Samana syksynä olin mukana Turun Ladun Pöyrisjärven vaelluksella, hakemassa oppia kokeneemmilta. Vuorikiipeilijä Veikka Gustafssonilta kysyttiin, mikä on hänen salaisuutensa huipuille pääsyyn. Kun rutiinit sujuvat ”itsestään” vaativissakin oloissa, ehtii ajatella myös huipulle kiipeämistä, ihailla maisemia – ja nauttia matkalla olosta.” ” E N S I M M Ä I S E L L Ä vaelluksellani Islannissa opin, että paikallisten neuvoja kannattaa kuunnella. Tiettyjen taitojen ja rutiinien opetteleminen on myös auttanut siinä, ettei vaeltamisen askareisiin enää tarvitse kiinnittää niin paljon huomiota kuin ennen. Kahden vaellusvuosikymmenen aikana Maija Arosuon mielestä vaeltamisesta on tullut aina vain mukavampaa. Lumimyrskyssä Islannin tuulisilla ylängöillä ymmärsimme, mitä se tarkoitti