Engineered for self-propelled backcountry skiers and dedicated ski mountaineers, Khroma is equipped for everything from steep ascents, to technical couloirs and exposed faces. WWW.RAB.EQUIPMENT D I S C O V E R O U R K H R O M A C O L L E C T I O N Expertly balancing protection and performance, the Khroma range is for those who dream big and ski hard. VKO 2023-12 683219-2302 R ET K I 2/ 20 23 Tirolin pyöräpatikka & NIZZAN RANTAPOLUT TESTISSÄ MERINOVILLAISET ALUSKERRASTOT Lumipyryssä klassikkoreitillä Ailakkavaaran lettukestit Saunaretki Anterinmukkaan Bike to Ski Pyhätunturille. 2/2023?— 11,50 € Retki PAL
Retki 3/2023 24.3.2023 www.facebook.com/retkilehti @retkilehti Retki-lehti Outdoor Media Oy Seuraavas sa numerossa Pårten massiivi Sarekissa SISÄLLYS 28 Ailakkavaaran luminen autiomaa 60 Saunareissu kevättalven UKK:ssa 42 Patikoi Välimeren auringon alla 2—2023
03-4246 5354 arkisin kello 9–16 tilaukset, laskutusasiat, osoitteet. 050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.fi ISSN 1456-8837 Vakituiset avustajat Joel Ahola Maija Arosuo Mikko Hieta Benjamin Hokkanen Olli Järvenkylä Saana Kamula Tuija Kauppinen Aksana Kurola Mikko Lamminpää Ossi Määttä Joppe Ranta Poppis Suomela Markus Thomenius Avustaja tässä numerossa Eva Kaján Satu Renko Sampo Rouhiainen Emma Sirén Kartat Retkeilymedia Ahola: Joel Ahola Pohjakartta-aineisto: Maanmittauslaitos Taitto Mäyrä Media, Benjamin Hokkanen aineistot@retkilehti.fi Paino: Printall, Tallinna Kannen kuva Satu Renko Tilaajapalvelu tilaajapalvelu@outdoormedia.fi p. Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty. Päätoimittaja Petri Laine petri.laine@retkilehti.fi Julkaisija Outdoor Media Oy Pihlajatie 28 00270 Helsinki toimitus@retkilehti.fi Y-tunnus 1441340-4 Ilmoitusmyynti Henna Anttila p. Vuonna 2023 ilmestyy 10 numeroa, joista yksi julkaistaan tuplanumerona Kestotilaus 6 numeron jaksoissa 53 euroa Määräaikaistilaus 10 numeroa 84 euroa. 16 Opi tunnistamaan eläinten jäljet 18 Retket 28 Letunpaistossa Ailakkavaaralla 28 Tuiskuinen hiihtoloma 36 Patikointia Välimeren syleilyssä 42 Alppirinteille sähkön voimin 48 Ahkio pyörän perään ja skinnaamaan! 54 Anterinmukan saunareissu 60 Varusteet 66 Suojaa nenä & korvat kypärämyssyllä 66 Testasimme merinokerrastot 72 SISÄLLYS Painotuote 4041 0820 YM PÄ RISTÖMERK KI MIL JÖMÄRK T www.facebook.com/retkilehti @retkilehti Retki-lehti Outdoor Media Oy. Tiedot & taidot 12 Maija Kytömäki antaa raakuille äänen 12 Miten titaanikamiina pärjää pakkasessa. Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. 050-541 9943 henna.anttila@kruunumedia.fi Toimitusjohtaja Veikka Gustafsson p
Uusi eduskunta valitaan keväällä. Eduskunta antoikin Metsähallituksen Luontopalveluille lisää rahaa, ja sillä on kunnostettu reittejä, taukopaikkoja, vuokrakämppiä ja rakennettu vessoja. Tulevasta hallituksesta ja sen luontosuhteesta emme vielä tiedä mitään, mutta Metsähallitus vaikuttaa jo valmistautuvan niukempiin aikoihin. Kannattaako tulevien neljän vuoden aikana perustaa uutta kansallispuistoa, vaan olisiko fiksumpaa käyttää rahat nykyisten ylläpitoon ja parantamiseen. Pienempi käytettävissä oleva rahasumma voi merkitä monia asioita. 4 RETKI helmikuu 2023 PÄÄKIRJOITUS Petri Laine Talkoolaisia tarvitaan jatkossakin Kun nykyinen hallitus aloitti toimintansa, oli retkeilijöille luvassa paljon hyvää ja kaunista. Evon kohdalla tuli sitten stoppi eikä paljon julkisuutta saanutta tiedekansallispuistoa koskaan perustettu. Niemelä syntymäpäivähaastattelussa Lapin Kansassa: ”Jokainen kansallispuisto vaatii merkittävästi ylläpitoa, eivätkä rahat meinaa riittää nykyistenkään ylläpitoon. Sallasta tehtiin kansallispuisto ja sinne on rakennettu muun muassa pari uutta päivätupaa ja uusittu laavuja. Veikkaan, että suuntaus jatkuu tulevina vuosina ja syrjäisimpien autiotupien remontointi jää yhä enemmän vapaaehtoisten talkoolaisten harteille.. Samoilla linjoilla oli Metsähallituksen toimitusjohtaja Juha S. Luontopalvelut osaa myös leikata toiminnastaan, se on nähty 2000-luvulla, kun monia vähemmän käytettyjä laavuja, tulipaikkoja ja tupia on purettu. Sen jälkeen luontoasiat ovat aiheuttaneet hallituksessa lähinnä riitelyä, esimerkkinä metsien hakkuut. Suunnitelmissa oli avata peräti kaksi uutta kansallispuistoa ja antaa lisärahoitusta retkeilyrakenteiden korjausvelan pienentämiseksi. Edes nykyisten palveluiden ylläpito ei muuten onnistu”. Luontopalvelut kertoi Twitterissä toiveensa uudelle hallitukselle: ”Riittävä perusrahoituksen taso toiminnallemme. Valtion nykyisessä taloustilanteessa ja maailmantilanteessa on epätodennäköistä, että lisämäärärahoja olisi tulossa”
Hän haluaa vapautua arkisen elämän velvollisuuksista ja toisten ihmisten odotuksista, joten hän lähtee yksin 500 kilometrin vaellukselle läpi Pohjois-Norjan Nordkappista Kilpisjärvelle, E1-reittiä pitkin. Vaelluspoluilla yksin tallustavat tunnistavat elokuvasta monia tuttuja tunteita ja asioita. Human Nature on näytelty elokuva, jonka tekijät ovat hollantilaisia. Vaikka viihtyisikin omassa seurassaan, voi omien ajatuksiensa seura olla joskus raskasta. Elokuva onkin tehty juuri vaeltajille ja luontoa rakastaville. Tuloksena on kaunis, hiljainen ja verkkainen elokuva, jossa pohjoisen luonnolla ja Norjan vuorilla on iso osa. Toisaalta autiotupa ilman puheliaita kanssaretkeilijöitä tuntuu lotT E KST I Petri Laine K U VAT Tuesday Studio Ihmisen luonto Kun paratiisihotellien, sinkkujen säpinöiden ja ikuisen laihduttamisen katseleminen telkkarista kyllästyttää, löytyy retkeilystä kiinnostuneille hyvääkin töllötettävää.. Vaellus ei ole helppo. KARTALLA 6 RETKI helmikuu 2023 Kartalla S ophie haluaa olla yksin. Sää, maasto ja oma mieli asettavat esteitä polulle. Elokuvan pääosaa, Sophieta, näyttelee Jamie Bouwmeester
Elokuvan ohjaaja Bart Schrijver kertoo Retki-lehdelle, että hän oli aiemmin vaeltanut Uudessa-Seelannissa ja Norjassa, samoissa maisemissa missä elokuvakin kuvattiin. 2021 Yle Areena 14 H U I P P UA M I K Ä Ä N E I O L E M A H D OTO N TA Nepalilais-brittiläisen Nimsdai Purjan seitsemän kuukauden ennätyskiipeilyistä tehty dokumentti on suurella rahalla tehty laatutuote, joka kertoo kiinnostavasti myös kiipeilyn historian varjoon jääneistä nepalilaisista. Miljoonat ihmiset saavat käyttövetensä Everestin rinteiden sulamisvesistä. Suurin yllätys koettiin Reisan kansallispuistossa, lähellä Suomea, kun aamulla ryhmä heräsi syyskuisen lumen peittämään maailmaan. Kuvausryhmän oli tarkoitus vaeltaa koko 500 kilometrin reitti, mutta se osoittautui liian vaikeaksi ja osa etapeista ajettiin autolla.. Vaellusvarusteiden lisäksi heidän piti kantaa kameroita, akkuja ja äänityskalustoa. Human Nature -elokuvassa on englanninkielinen tekstitys ja sen voi katsella 9,90 euron maksua vastaan osoitteessa www.thefilmhumannature.com. KARTALLA 7 RETKI helmikuu 2023 Everest pitää yhä pintansa seikkailuviihteessä M O U N T E V E R E ST – Ä Ä R I M M Ä I N E N M AT K A Rasmus Kragh haluaa kiivetä Everestille ensimmäisenä tanskalaisena ilman lisähappea. Mitä sille tapahtuu kun ilmasto lämpenee, sitä tutkijat selvittivät muun muassa asentamalla sääaseman yli 8 000 metrin korkeuteen. Yhteensä ryhmä käveli noin 300 kilometriä. Kuvausryhmän oli tarkoitus vaeltaa koko 500 kilometrin reitti, mutta se osoittautui liian vaikeaksi ja osa etapeista ajettiin autolla. 2021 Netflix T U T K I M U S R E T K I E V E R E ST I L L E Khumbun jäätikkö on muutakin kuin vuorikiipeilijöiden esterata. Neljän vuoden ponnistelujen jälkeen hän tekee sen, ihmissuhteidensa kustannuksella. 2020 Disney+ / National Geographic tovoitolta
KARTALLA 8 RETKI helmikuu 2023 S I T A A T T I K A N S A L L I S P U I S T O T M E S S U T Luontokato etenee, lajistomittarit ovat punaisella, mutta yhä vain luonnonsuojelijoita kiikutetaan poliisivoimin pois, koska he syyllistyvät suomalaisten yhteisten metsien puolustamiseen. Kun bensan hinta nousee, käydään kaukaisissa kohteissa vähemmän. Kirjailija ja toimittaja Pekka Juntti Instagram-tilillään Aalistunturin hakkuista ” Taas expoillaan! K E VÄ Ä N ensimmäiset ulkoilumessut pidetään Helsingin Messukeskuksessa maaliskuun lopulla. O U T D O O R E X P O L E E N A N Y K Ä N E N / V A S TA V A LO .N E T Kansallispuistojen kävijämäärät laskussa V U O N N A 2022 maamme kansallispuistoissa vieraili selvästi vähemmän retkeilijöitä kuin edellisenä huippuvuonna ja kävijämäärät laskivat 12 prosenttia. OutdoorExpo 30.3.–2.4. Syynä tähän on muun muassa yleinen kustannusten nousu. Vaellus, retkeily, melonta, pyöräily ja sukellus ovat messuilla vahvasti esillä. Rauhaa ja hiljaisuutta etsivän kannattaa mennä kävijämääriltään pienimpiin kansallispuistoihin. Meidän pitäisi pystyä jo parempaan. Myös Retki-lehdellä on Outdoor Expossa osasto. OutdoorExpossa esitellään ulkona liikkumisen eri lajeja ja niihin sopivia varusteita sekä taitoja. Vierailijamääriltään se on yhdeksänneksi hiljaisin.. Kansallispuisto Käyntiä vuonna 2022 Perämeri 5 800 Hiidenportti 11 300 Kolovesi 14 600 Itäinen Suomenlahti 15 000 Patvinsuo 16 900 Petkeljärvi 17 300 Pyhä-Häkki 17 900 Puurijärvi ja Isosuo 18 300 Lemmenjoki 18 300 Tiilikkajärvi 18 400 L E M M E N J O K I on pinta-alaltaan Suomen suurin kansallispuisto. Näissä kohteissa käy vuosittainen alle 20 000 retkeilijää
UlkoilmaAkatemia.fi I @ulkoilmaakatemia MEILTÄ SAAT VARUSTEET LAINAAN! Napamiehet pääsivät etelään S U O M A L A I N E N seikkailijakaksikko Mikko Vermas ja Tero Teelahti saavuttivat etelänavan 17.1. Teelahti on hiihtänyt aiemmin pohjoisnavalle osana Laskuvarjojääkärikillan ryhmää. KARTALLA 9 RETKI helmikuu 2023 3 P O L E S VERKKOKURSSIT KURSSIT VAELLUKSET MELONTA Ulkoilma Akatemia järjestää kursseja sekä vaelluksia pohjolan upeimmissa luontokohteissa. Vermas on ensimmäinen suomalainen, joka on hiihtänyt pohjoisja etelänavalle sekä kiivennyt Everestin huipulle, eli saavuttanut kaikki maapallon kolme ääripistettä. Hiihto kesti 51 päivää ja ahkiota vedettiin 1 128 kilometriä. Tässä muutama poiminta miesten päiväkirjasta, jossa pohdittiin, miten hiihto meni: ” Ruokatermoksesta syöty 1 000 kcal lounas oli yksi onnistuneimpia valintoja.” ”Toppaliivi ja hiihtohame pelastivat paljolta pahalta.” ”Kokewilly on edelleen maailma paras lumensulattamiskattila.” ”Hilleberg Keron 4 GT olisi ollut parempi valinta kuin nyt mukana ollut kolmonen; lisätila olisi ollut pienen lisäpainon arvoinen.”
Rahaa annetaan myös Perämeren kansallispuiston saavutettavuuden parantamiseen 100 000 euroa.. Uudet vaunut saadaan käyttöön vuoden 2025 loppuun mennessä. Lähde: Muotija urheilukauppa ry 3 % Mukava alku vaellusreissulle V R R A H O I T U S Maja Korvatunturille ja reitti Perämerelle E D U S K U N N A N valtiovarainvaliokunta on jakanut lisärahoitusta pohjoisen kohteisiin. Autovaunuihin kaavaillaan sähköautojen latausmahdollisuutta. Osassa hyteistä on parivuode. Uusissa makuuvaunuissa on vessa ja yläkerran hyteissä myös suihku. Tärkeimmät kriteerit ovat istuvuus, hinta, käytännöllisyys ja laatu. Yöjunamatkustuksen suosio on kasvanut ja asiakkaat haluavat matkustaa junalla mukavasti. Ne tulevat liikenteeseen yöjunareiteille, eli Helsingistä, Turusta ja Tampereelta Ouluun, Rovaniemelle, Kemijärvelle ja Kolariin. Esimerkiksi pohjoisen junien suihkulliset hytit varataan aina ensimmäisenä. suomalaisista mainitsee vastuullisuuden tärkeimmäksi ostomotiivikseen vaateja kenkähankinnoissa. KARTALLA 10 RETKI helmikuu 2023 R E T K I L U K U J U N A L I I K E N N E V R uusii makuuvaunuja ja autovaunuja. Korvatunturin majaan ja Nuorttijoen retkeilyreitille myönnettiin yhteensä 50 000 euroa ja sillä on tarkoitus rakentaa tunturiin maja
16 NRO OPI JÄLJ ESTÄ MÄÄN ELÄIM IÄ ”. Titaanikamiinasta lämpöä pakkasella s. RETKI helmikuu 2023 11 tiedot & taidot 12 2 2023 MITEN TITAANIKAMIINALLA PÄRJÄÄ, KUN PAKKASTA ON 30 ASTETTA
Kytömäki lukee, kuinka Ranska tekee ydinkokeita Mururoan atollilla ja Shell aikoo upottaa Pohjanmerellä toimineen, vanhaksi käyneen öljynporauslautan Atlanttiin. ”Murehdin maailman tilaa ja aloin kyseenalaistaa talouskasvuun perustuvaa yhteiskuntajärjestelmää. Ensimmäiseksi hän oppii tunnistamaan kurjen ja joutsenen. Nuoren mieltä painaa ja hän haluaa tehdä oman osuutensa. Kuokkiminen ei maistu, mieli tekee kauemmas metsään tai kirjoituspöydän ääreen. On löydettävä toinen tapa elää sopusoinnussa luonnon kanssa. Ympäristöahdistus valtaa mielen ja tulee lähelle, kun rauhan tyyssijaa, lähimetsää, uhkaa avohakkuu. Jos oman elämäntavan muuttaminen riittävästi ei onnistu, on yritettävä yhteiskunnallisen vaikuttamisen tietä. Ympäristöaktivisti pääsee toteuttamaan kutsumustaan, mutta ennen pitkää järjestötyö syö ihmistä, joka pitää hiljaisuudesta ja kaihtaa konflikteja. ”Jouduin aina olemaan se pöydän. Puiden lomassa, sammalvuoteella makaa lettipäinen tyttö, jonka pieni kasettisoitin toistaa laulua Rölli ja usvametsän neito. Ympäristöahdistus herää Murrosiässä metsän taika murtuu. On vuosi 1987. Tie vie järjestötoimintaan, Luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piirin aluesihteeriksi ja sitten Luonnonperintösäätiön tukiyhdistykseen, Ikimetsän ystäviin. ”Pienenäkään en jaksanut olla kaiken aikaa näkösällä, vaan halusin välillä piiloutua ja olla omissa ajatuksissani. Täydellinen yksinäisyyskään ei tunnu hyvältä. Hän opiskelee puutarha-alaa ja keruuta”Murehdin maailman tilaa ja aloin kyseenalaistaa talouskasvuun perustuvaa yhteiskuntajärjestelmää.” loutta ja muuttaa Hämeenkyrössä yksin entisen sahan konttorirakennukseen. Keijuja ja menninkäisiä ei ehkä olekaan, mutta ihmisille voi keksiä loputtomasti uusia kohtaloita; niiden voi antaa elää omaa elämäänsä, jonka ei tarvitse olla totta. Hiilijalanjälki pienenee, mutta yksi asia ei täsmää. Kesät Sastamalassa perheen mökillä opettavat, miten kytkeydytään irti verkoista. Kirjailijana Anni Kytömäen ei tarvitse nousta barrikadeille, vaan hän saa omalla tavallaan antaa äänen niille, joita maailma vähiten kuuntelee. Isojen puiden keskellä on aina tuntunut, että olen myönteisellä tavalla pieni ja mitätön”, nyttemmin Finlandia-palkittu kirjailija kertoo. Mutta myös maaperän pienet eliöt kiinnostavat, vaikkei niillä ole vielä nimiä. Vähentääkseen ympäristökuormaansa, nuori nainen päättää elää omavaraisesti. Kotimetsän kilpikaarnaiset kiipeilymännyt ja vieressä oleva suo rahkasammalmättäineen muodostavat ujon lapsen turvasataman. Kyläkaupasta saa ruokaa, kaivosta vettä. Anni Kytömäki ei pidä viljelemisestä. Hän haluaa luoda tarinoita, käydä teatterissa ja näyttelyissä. N eulaspolku kiemurtelee ylöjärveläisestä taajamasta vanhojen kuusten kätköihin. 12 RETKI helmikuu 2023 HENKILÖ T E KST I Maija Arosuo K U VAT Aras Jarjis Raakun äänellä Huoli ympäristön tilasta antoi ujolle tytölle voimaa ryhtyä luonnon hiljaisten puolestapuhujaksi. Järven aallot ja tuuli saavat liikkeelle tarinat, jotka ensi kertaa kymmenvuotiaana löytävät tiensä paperille. Elämän sisällön luovat omavaraisuuden opiskelu ja lämpimänä pysyminen. Tein sen, mitä pystyin: aloin kierrättää, rupesin kasvissyöjäksi ja kävin mielenosoituksissa luonnon puolesta”, Kytömäki kertoo teinivuosistaan 1990-luvulla. Uupumista lisää tunne, ettei luonnon tuhoamista pystytä estämään tarpeeksi tehokkaasti. Ne ovat osa satumaata, jossa Anni-tyttö unelmoi keijukaisista, peikoista ja siitä, ettei tarvitse selittää, miksi hän haluaa olla hiljaa. Kuusivuotias haaveilija on Anni Kytömäki, joka hakee metsästä yksinäisyyttä ja rauhaa. Luonto tulee tutuksi puiden alla ryömiessä ja leikeissä harjun suppakuopissa
13 RETKI helmikuu 2023 HENKILÖ 13 RETKI helmikuu 2023 HENKILÖ H U O L I luonnosta on ajanut Anni Kytömäkeä eteenpäin nuoruudesta asti. Kirjoittamalla romaaneja hän on löytänyt keinon vaikuttaa ihmisiin asenteiden tasolla. Silti hän miettii edelleen, pystyykö tekemään riittävästi.
14 RETKI helmikuu 2023 HENKILÖ toisella puolella istuva, joka vastusti kaavoja, vaikken pärjää väittelyissä ja vältän konflikteja. Ihmiset lukevat hänen kirjojaan mielellään. Jännittäessään päähenkilöiden kohtaloa lukijan on vaikea edes huomata, että häneen yritetään vaikuttaa. Tuntui, ettei minusta ole sellaiseksi aatteen soturiksi, jollaisia järjestötoiminnassa tarvitaan.” Ajatuksen aallot löytävät paperille Järjestötyön lomassa ajatuksen aallot ovat kasvattaneet voimaansa. Anni Kytömäki SY N T Y N Y T 1980. Hän on oppinut löytämään keinoja sen lievittämiseksi. Tapahtumat polveilevat historiassa ja vaihtavat paikkaa. P E L K Ä Ä ajattelemattomuutta ja tavaratalojen meikkiosastoja. TO I VO O , että ihmiset voivat ymmärtää myös sellaista, mitä eivät voi hyväksyä. Kirjoittaa hän osaa. Keinot ovat hienoeleisiä. Hänen pitää, sillä huoli ympäristön tilasta ei jätä häntä rauhaan. P Y Y TÄ Ä retkeilijöiltä, että he pysähtyisivät sammalten ääreen katsomaan niiden pienoismaailmaa. Silti ne kumisevat kaiken aikaa ja luovat jännitteitä. Niitä on silti turvallista lukea, sillä usko ihmiseen säilyy. Margarita sijoittuu jälleenrakennuksen aikakaudelle, joka oli Ujo tyttö sammalvuoteella on saanut äänen, joka kantaa Suomen jokaiseen kolkkaan.. Toki on epävarmaa, voinko puhutella ihmisiä romaanilla niin, että he muuttaisivat toimintaansa. P E R H E E S E E N kuuluu aviomies. Henkilöhahmot ja tarinat ovat saaneet muotonsa – käsikirjoituksen, jolle Kytömäki löytää kustantajan. K I RJ O I T TA N U T teokset Kultarinta (2014), Kivitasku (2017), Margarita (2020) ja Luontopäiväkirja (2022). Romaanilla voi vaikuttaa Tarinat kantavat, ja niihin on ujutettu sanoma. KO U LU T U KS E LTA A N luontokartoittaja ja hieroja. Muutos on silloin mahdollista. Teemat sisällissodasta lobotomiaan puhuttelevat lukijaa jättäen aktivistien rummut pärisemään taka-alalle. Esikoisteos Kultarinta päätyy ilmestymisvuonnaan Finlandia-palkintoehdokkaaksi, saa kirjabloggareiden Blogistanian Finlandia-palkinnon, voittaa seuraavana vuonna Kaarlen palkinnon ja Tulenkantajakirjallisuuspalkinnon sekä Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon. Vuosien työn tuloksena vuonna 2014 ilmestyy esikoisromaani, 644-sivuinen Kultarinta. Päätoiminen kirjoittaminen on nyt mahdollista. Ujo tyttö sammalvuoteella on saanut äänen, joka kantaa Suomen jokaiseen kolkkaan. Hidasta se ainakin on”, Kytömäki miettii. Vuonna 2017 ilmestyy Kivitasku ja kolme vuotta myöhemmin Margarita, jolla Kytömäki pokkaa kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon marraskuussa 2020. ”Ajattelen, että myös kirjoittamalla voin vaikuttaa asioihin. Pelastuuko ikimetsä, louhitaanko rantakallio, löytääkö karhu talvipesän ja jokihelmisimpukka virtaavaa vettä. Usean päähenkilön käyttäminen ja kertojan vaihtuminen auttaa valottamaan asioiden eri puolia. T YÖ S K E N N E L LY T luonnonsuojelujärjestöissä, ravintolapianistina ja kirjailijana. Se on eliöyhteisön kannalta tärkeä! Henkilöt, jotka ovat eläneet vain Kytömäen päässä vuosikymmeniä, seikkailevat nyt Suomen myydyimpien kirjojen sivuilla. Silti hän haluaa yrittää. Kirjoissaan Kytömäki luo maailman, jossa pahoja ja surullisia asioita tapahtuu niin luonnolle kuin ihmisille
Saisiko niin enemmän aikaan. Enää hän ei kuitenkaan ajattele, että olisi pelkuri, joka häiriintyy asioista liian helposti. Ei niitä kaikkia tarvitse osata nimetä, mutta on hyvä oppia havaitsemaan, että elämää on paljon. Aivoton vesieläin kuvailee kirjassa, miltä siitä tuntuu, kun kotijoki ruopataan asuinkelvottomaksi ja kaivinkone jättää sen rantapenkereelle kohtaamaan hitaan kuoleman. Omistaja ymmärsi, että metsän säilyttäminen oli Kytömäelle tärkeää ja myi sen hänelle ilman tarjouskilpailua. Margaritassa hän antaa äänen jokihelmisimpukalle, raakulle, joka on yksi kirjan kertojista. Arvokkaampaa on, että olemme yhteydessä luontoon, liitymme siihen, emmekä ole sen yläpuolella.” Kytömäki on opiskellut luontokartoittajaksi ja tunnistaa hyvin varsinkin kasvit ja sienet. Vielä silti Kytömäki jää miettimään, tekeekö hän luonnon eteen tarpeeksi. Pitäisikö sittenkin keskittyä puolustamaan tiettyjä lajeja tai luonnon osa-alueita. ”Kultarintaan yritin luoda ilkeää metsätalouspamppua. Introverttina hän edelleen nauttii siitä, että saa olla kotona ja lähimetsissä. 15 RETKI helmikuu 2023 HENKILÖ taloudellisen nousukauden aikaa. Viisivuotisen kirjailija-apurahan turvin hän työstää nyt seuraavaa teostaan. ”Ne ovat yksittäistapauksia, mutta merkitsevät minulle, että muutos on mahdollista”, Kytömäki iloitsee. Lajituntemus ei hänestä silti ole mitenkään pakollista, jotta luonnosta voisi nauttia ja sitä voisi arvostaa. Hän toivoisi, ettei ihminen kuvittelisi olevansa kaikkien valtias. Kun luontoa suojellaan, sitä ei museoida, vaan varmistetaan, että vilkas elämä saa jatkua. Margaritan tarina jatkuu näin käytännön tekoina. Kytömäki omistaa nyt neljä suojeltua metsätilaa – vaikkei hän sanasta omistaminen pidäkään. Henkilöt tulevat osaksi omaa tuttavapiiriä, löydämme niistä itsemme, uusin vivahtein. Kirja antaa mahdollisuuden eläytyä hetkeksi joksikin toiseksi: luonnontutkijaksi, arkeologiksi, vangiksi, parantajaksi, karhuksi tai jopa simpukaksi. Olennaista on katsoa luontoa ja havaita sen rikkaus. Kytömäen kirjat ovat viihteellisiä, ja niitä saa hänen mukaansa lukeakin viihteenä, jos niin haluaa. Tietoisuus monimuotoisuudesta on tärkeää ja sen ymmärtäminen on mukava tunne”, Kytömäki kannustaa retkeilijöitä. Palkintorahoilla suojelumetsää Lukioaikana Kytömäki haaveili muutosta Alaskaan, yksin keskelle pohjoisen pallonpuoliskon viimeistä erämaata. ”Ei ihmisen arvoa alenna se, ettemme ole valtiaita. Ehdottomuus on vuosien aikana varissut ja nyPakoreitin metsään hän on varmistanut niin itselleen kuin sen eliöille. Ainakin yhden henkilön hän tietää päättäneen suojella metsänsä luettuaan Kultarinnan. Se on täynnä pieneliöitä ja sienirihmastoja. En osannut, koska en usko, että kukaan on kokonaan paha. Parhaimmillaan ne voisivat hänestä auttaa ihmisiä oivaltamaan, että on monenlaisia tajuntoja – kasveja ja eläimiä – jotka ovat oman elämänsä keskipisteitä. Pakoreitin metsään hän on varmistanut niin itselleen kuin sen eliöille. Mistä kirjoihin saa ammennettua yhä uusia aineksia, jotta viesti luonnon puolesta menee perille. Sen ratkaisemisessa on voima, josta Kytömäen kirjat saavat energiansa. K Y TÖ M Ä E N mielestä luonnon liiallista hyötykäyttöä ennaltaehkäisisi se, että luontoa katsottaisiin ja kuunneltaisiin tarkemmin ja huomattaisiin kuinka paljon siellä on erilaista ”porukkaa”.. Luonnonperintösäätiön hallituksessa hän on mukana perustamassa jokisimpukoille raakkumetsiä. Jokaisella niistä on oikeus olla ja elää. Metso-ohjelman ja Finlandia-palkinnon avulla metsä on nyt pysyvästi suojeltu. Taustatyötä tehdessään Kytömäki kuulee, että simpukat oppivat tunnistamaan hoitajansa tutkimuslaitoksissa ja tietävät ruoka-ajat. Kun kymmenen hehtaarin vanha lähimetsä oli tulossa hakkuuikään ja myyntiin, kirjoitti kirjailija kirjeen metsän omistajalle. Metsien kannalta se tarkoitti mittavia hakkuita. Lajien nimet ovat ihmisen keksimiä, eivät lajien itsensä. ”Jokainen pala maata on kuin viidakko. kyisin hän asuu Hämeenkyrössä aviomiehensä kanssa. Romaaneilla voi olla kauaskantoisempiakin vaikutuksia, sellaisia, joita emme voi välittömästi mitata tekoina. Ympäristöahdistus ei helpota, se hakee uusia polkujaan. Jokaisesta meistä löytyy inhimillisiä piirteitä, eikä ole hedelmällistä luokitella ihmisiä hyviksiin ja pahiksiin. Samassa kuoressa oli tarjous. Hänen on vain säädeltävä toimintaansa niin, ettei rasitu kanssakäymisistä liikaa. ”Metsän ”omistavat” nyt ne pöllöt, mäyrät, jäkälät ja sammalet, jotka eivät edes tajunneet olleensa vaarassa”, Kytömäki huokaa. Puhdasta vettä raakulle hän on valmis kantamaan vaikka ämpärissä, kuten Margaritan Senni. Toinen oli lopettanut simpukoiden syönnin Margaritan lukemisen jälkeen. Minulle kirjan hahmot tulevat niin tärkeiksi ja läheisiksi, että olen valmis ymmärtämään heidän ratkaisujaan.” Ympäristöahdistusta on helpottanut palaute, jota Kytömäki on kirjoistaan saanut
Pohjakangas tai maavaate on valinnainen lisävaruste. Kotateltassa on keskisalko ja kiilat, lumiliepeet, palosuojattu piipun läpivienti ja kangas on ohutta, palosuojattua polyesteriä. Kamiina on yleensä vaakasuuntainen ja päädystä täytettävä. Mutta miten nykyaikaan tuodulla, titaanista valmistetulla kamiinalla pärjää kun pakkasta on 30 astetta?. T E KST I JA K U VAT Saana Kamula Titaanikamiinasta lämpöä pakkasella. Erityisesti armeijan käyneillä on eläviä muistoja puolijoukkueteltan kipinävuoroista ja tuskallisen kuumaksi lämmitetystä teltasta. Telttaan mahtuu valmistajien mukaan mallista ja koosta riippuen 1–6 henkilöä. 16 RETKI helmikuu 2023 TITAANIKAMIINA P erinteinen kamiinateltta tarjoaa eräolosuhteissa lämpöä ja kuivattelumahdollisuuden, mutta on samalla painava ja suuri. Viime vuosina suosiota ovat alkaneet saavuttaa teknisistä kankaista valmistetut kompaktit kotateltat ja huippukevyet titaanikamiinat. Keveyttä ja tilatehokkuutta arvostavan eräilijän tarpeisiin on kuitenkin vastattu. Valmistajia on useita, mutta perusperiaate ja rakenne on kaikilla lähes sama
Piipun materiaali on hyvin ohutta ja ruttaantuu helposti mikäli sitä kohtelee kovakouraisesti. Pakkasimme parin yön retkelle ahkioon mukaan Luxe Outdoor Megahorn -kotateltan ja erittäin kompaktiin tilaan pakkautuvan ja kevyen (1,98 kilogrammaa!) Winnerwell Fastfold -titaanikamiinan. Nykyajan retkeilijän tarpeisiin suunniteltu kamiinallinen kotateltta on erittäin toimiva ja tunnelmallinen majoite lämpimään vuodenaikaan. Huomasimme kuitenkin pian, että pienellä, titaanisella kamiinalla on rajoitteensa. Myynnissä on myös pienempi Ultralight-malli sekä isompi L-kokoinen kamiina. Tulen ritinä teltassa on tunnelmallista, mutta liekkiä on pidettävä jatkuvasti yllä, jotta se antaisi edes hetkellistä turvallisuuden tunnetta kylmyyttä vastaan. Kamiina on suhteellisen helppo koota, mutta rullapiippu vaatii hieman pohdiskelua ja kärsivällisyyttä. Ristiriitaisin mielin Kompakti titaanikamiina on erittäin näppärä ja kevyt. Se ei vie paljoa tilaa ahkiossa tai auton takakontissa. Winnerwellin titaanikamiinan ottaa mielellään mukaan vaikka telttapaikkaa pitäisi etsiä vähän kauempaakin. Maasta hohkaava kylmyys ja pienistäkin liepeiden raoista kulkeva viima ovat kovalla pakkasella silti niin voimakkaita, että maan tasossa on huomattavasti kylmempää kuin teltan yläosassa. Kamiinan pienen koon ja materiaalin takia lämmönvarauskykyä ei käytännössä ole, ja sekä kamiina että lämmitettävä tila viilenevät todella nopeasti, jos tulipesää ei ruoki jatkuvasti. Kenttäsänkyä käyttäessä ongelma olisi varmasti pienempi. Testatun keskikokoisen Winnerwell-kamiinan hinta on noin 500 euroa. Se pakkautuu hämmentävän pieneen tilaan ja on tukevan tuntuinen vaikka materiaalit ovat ohuen oloisia. Titaanikamiinan varaan lämmönlähteenä ei voi laskea talviretkillä. Tulen ritinä ja lämpö tuovat tunnelmaa tammikuisella retkellä kun päivät ovat lyhyitä ja teltassa vietetään paljon aikaa. Tämä toisaalta tarjosi hyvän mahdollisuuden testata erityisesti titaanikamiinan suorituskykyä. Piippu on joko rullapiippu tai perinteisempi paloista kasattava malli. Teltan liepeiden alta käyvän ilmavirran saa minimoitua kasaamalla lumiliepeiden päälle lunta. Palosuojamatto on turvallisuuttta lisäävä lisävaruste kamiinan alle.. Kokonaisuudessaan kasaaminen on kuitenkin yksinkertaista jopa ilman ohjeita. Erityisesti silloin, kun on odotettavissa kylmiä säitä, on mukaan aina pakattava talvimakuupussi ja makuualustat jotka pitävät nukkujan varmasti lämpimänä. Kamiina syttyy hyvin ja tulipesään mahtuu tavallisen pituinen klapi mukavasti. Onneksi olimme pakanneet lämpimät makuupussit ja tuplamakuualustat. Tammikuisen Lapin reissun lähestyessä aloin pohtimaan, josko kotateltasta ja titaanikamiinasta olisi iloa myös talvisina pakkasöinä. Vaikka vanha tuttu kamiina on saanut mielenkiintoisen nykyaikaistuksen, myönnän olevani hieman yllättynyt kuinka vähän hyötyä titaanikamiinasta oli 30 asteen pakkasessa. Haastavat olosuhteet On todettava heti alkuun, että retkemme olosuhteet olivat erittäin ankarat, koska yöllä lämpötila laski kolmeenkymmeneen pakkasasteeseen. Maan tasossa on huomattavasti kylmempää kuin teltan yläosassa. Pelkkään titaanikamiinaan luottaminen näin kovalla pakkasella olisi ollut lyhytnäköistä. Tulipesään ei myöskään voi lisätä kovin suuria puita, sillä ne eivät pala riittävästi ja tuli pääsee hiipumaan. 17 RETKI helmikuu 2023 TITAANIKAMIINA W I N N E R W E L L I N kamiina kootaan klipsien avulla ja se pakkautuu litteäksi paketiksi. Yön vietimme heräillen ja kamiinaa uudelleen sytyttäen. Teltassa saa kuivatettua märkiä vaatteita ja tulisija tarjoaa lisälämpöä kosteina ja viileinä päivinä
Miten jäljet voidaan luokitella. Linnut jättävät aivan omanlaisensa varpaiden kuviot. Yritys ja erehdys on hyvä tapa kerryttää retkitaitoja, mutta myös toisen kantapään kautta voi oppia ja laastaria kuluu vähemmän! T E KST I Maija Arosuo K U VAT Adobe Stock Marko Mikkola: Marko Mikkola: NÄIN TUNNISTAN NÄIN TUNNISTAN ELÄIMEN JÄLJISTÄ ELÄIMEN JÄLJISTÄ TALVELLA TALVELLA Eläimen jälki hangella on yksi helpoimpia tapoja havainnoida nisäkkäitä. Asettaako eläin jalkansa perättäin, pareittain vai eteneekö se hyppien. Lumijäljet ovat tyypillisimpiä havaintoja, jotka ihminen pääsee tekemään eläimistä näkemättä itse eläintä. Oravan, metsäjäniksen ja rusakon jäljet ovat tyypillisimpiä riistaeläinten jälkiä, joita ihmiset näkevät. Seuraa jälkeä sinne suuntaan, josta eläin on tullut. Yksittäinen jalanjälki ei vielä kerro kaikkea, mutta kun tarkastelee jälkien sarjaa, voi päästä vihille, kuka paikalla on ollut. Miten pääset selvyyteen siitä, mikä kulkija on kyseessä. Kulkeeko se viivasuoraan vai kierrellen. Kuinka syvälle hankeen eläin on uponnut. Metsäjäniksellä ja rusakolla ne sen sijaan ovat peräkkäin takajalkojen jälkien takana. Hirvieläimillä ja villisialla on sorkat, koiraeläimillä (Suomessa kettu, supikoira, susi ja naali) on tassut, joissa näkyy neljä varvasta ja kynttä. Jänisten varpaat sijaitsevat myös epäsymmetrisesti toisin kuin esimerkiksi koiraeläimillä. Jäniksillä on karvaiset tassut, joten varvasanturat piirtyvät jälkeen epäselvinä. Kahden pienen painalluksen etupuolelle piirtyvät takajälkien suuremmat painallukset. Jäniksillä ja oravilla on puolestaan pienemmät etutassun painallukset ja suuremmat takajalkojen painallukset. 18 RETKI helmikuu 2023 KANTAPÄÄN KAUTTA Tällä palstalla kerromme, miten asiantuntijat toimivat retkillään. Metsäjäniksen voi pehmeässä lumessa erottaa jälkien perusteella rusakosta leveämpien takajalkojen jälkien perusteella. Tutki kulkutapaa, askelpituutta ja -leveyttä. Se lisää kantopintaa levittämällä varpaitaan. Eläimet jättävät maastoon paljon muitakin merkkejä liikkumisestaan alueella, mutta niiden havaitseminen vaatii usein suurempaa kiinnostusta eläimiin ja niiden elämään. On hyvä muistaa, että eläimen kulkutyyli ja olosuhteet vaikuttavat siihen millainen jälki maastoon jää. Mitkä ovat yleisimmät jäljet, joita hangilla näkee. Oravan jäljet ovat myös selvästi pienemmät ja paksussa lumessa jää vain pelkkä kuoppa hankeen. Näätäeläimillä, kuten ahmalla, näädällä, minkillä, hillerillä, kärpällä ja lumikolla varpaita on viisi ja ne jättävät usein jälkeensä niin kutsuttua parijälkeä. Oravalla etujalkojen jäljet ovat usein rinnakkain takajalkojen jälkien takana tai välissä. Tarkkasilmäinen havainnoitsija saattaa kuitenkin huomata maastossa esimerkiksi eläinten makuuksia, ulosteita, merkkejä ravintokäyttäytymisestä ja saalistamisesta sekä reviirikäyttäytymisestä. Lumijäljistä kannattaa ensiksi katsoa, minkä lajiryhmän eläimestä voisi olla kysymys. Jänisten jälkien tunnistaminen on kuitenkin yleensä varsin helppoa verrattuna moniin muihin lajeihin.. Tutki myös yksittäistä jälkeä: polkuanturan kokoa ja muotoa, sekä kynsien jälkiä. Mistä jäljistä voi päätellä, mikä eläin on ollut paikalla. Onko se kulkenut yksin, kaksin vai isommassa laumassa. Miten jälkiä voi tarkastella
Karhun läsnäolon voi havaita myös revityistä kannoista, kaadetuista ja kynsityistä puista, saaliskätköistä tai ulosteista.. www.riistainfo.fi K A R H U N jälkiä näkee vain harvoin lumella. Mikkolan tehtäviin kuuluvat muun muassa metsästäjäpalvelutiimin vetäminen sekä Riistainfo-koulutussivuston ylläpitäminen ja kehittäminen. Myös metsästäjätutkintoon liittyvät koulutusja oppimateriaalit ovat Mikkolan ja tiimiläisten työsarkaa. 19 RETKI helmikuu 2023 KANTAPÄÄN KAUTTA ASIANTUNTIJA: MARKO MIKKOLA – Marko Mikkola on riistaeläintieteitä pääaineenaan opiskellut maaja metsätaloustieteiden maisteri, joka toimii Suomen riistakeskuksessa erikoissuunnittelijana
Epäselvää tai sääolosuhteiden muokkaamaa jälkeä ei ole mahdollista mitata luotettavasti. Ympäristö auttaa poissulkemaan, mikä laji ei ainakaan ole kyseessä. Koira tekee enemmän mutkia ja kulkee selvästi kuluttavammin kuin susi. Jäljet nähdessäsi huomioi myös ympäristö, jossa eläin on liikkunut. Tästä syystä esimerkiksi ketun jälkiä on toisinaan epäilty suden jäljiksi. Jos eläin on laskenut mäkeä, on kyseessä usein saukko. Ovatko jäljet pellolla vai metsässä. Missä jäljissä ihmiset useimmiten erehtyvät. O R AVA L L A etujalat ovat usein rinnakkain takajalkojen välissä tai takana. Mitä teen, jos epäilen nähneeni suurpedon. Koiran ja suden kulkutyyleissä on kuitenkin eroa. Kovassa lumessa jäljestä voi olla saatavana paljon informaatiota, kun taas paksuun hankeen jää usein vain epäselvä kuoppa, josta lajin tunnistaminen on paljon vaikeampaa. Y L E I S I M M I N hangella näkee metsäjäniksen tai rusakon jäljet. Vaikka suden jäljet ovatkin isot, ei pelkkä jälkien koko ole luotettava tuntomerkki suden erottamiseen koirasta. Suurikokoisilla koirilla voi olla ihan yhtä suuri jälki kuin sudellakin. Petoyhdyshenkilöt varmistavat havaintoja ja kirjaavat niitä Luonnonvarakeskuksen Tassu-järjestelmään. Ne tunnistaa helposti askelkuviosta, jossa etujalat on peräkkäin ja leveämmät takajalat vierekkäin.. Usein jäljet näyttävät paljon suuremmilta kuin tassut, joista ne ovat peräisin. Jos se on pulahtanut uimaan, voi se olla saukon lisäksi pienempi haitallinen vieraslaji, minkki. 20 RETKI helmikuu 2023 KANTAPÄÄN KAUTTA Miten erottaa suden ja koiran jäljet. I LV E S on runsastunut Suomessa viime vuosikymmeninä ja sen jälkiä voikin havaita talvisin jo usein. Petoyhdyshenkilöiden kirjaamia suurpetohavaintoja hyödynnetään myös sekä poliisin että Suomen riistakeskuksen hoitaessa suurpetoihin liittyviä asioita. Onko eläin kulkenut ojia ja jokia pitkin, laskenut kenties mäkeä tai pulahtanut välillä jopa uimaan. Koiran polkuanturat ovat myös ryhmittyneet tiiviimmin kuin sudella. Miten jäljet muuttuvat eri olosuhteissa. Mittaus kannattaa tehdä useammasta jäljestä ja laskea niiden keskiarvo. Jos sääolosuhteet vaihtelevat, voi jälki esimerkiksi sulaa huomattavasti isommaksi kuin se alun perin on ollut. Suurpetohavainnoissa ei siksi ole harvinaista, että ilveksen jälkiä luullaan huomattavasti kookkaamman suden jättämiksi. Miten jälki kannattaa mitata ja dokumentoida. Suurpetojen (karhu, susi, ilves ja ahma) jälkihavaintoja epäillessä kannattaa aina olla yhteydessä alueen petoyhdyshenkilöön, jonka yhteystiedot löytyvät riista.fi -sivustolta yhteystietohaulla. Jälkeen ei oteta mukaan esimerkiksi karvaisen tassun painalluksessa syntynyttä kokonaismittaa, vaan mittaus tehdään polkuanturoiden ulkoreunoista, mikä on usein paljon pienempi kuin maastossa äkkiseltään nähtävä jälki. Susi kulkee maastossa ja tiellä selvästi suoraviivaisemmin ja kepeämmin. Näin ne päätyvät huomioitavaksi suurpetojen kannanarviointia tehtäessä. Petoyhdyshenkilöllä on kuitenkin paljon kokemusta tunnistamisesta, joten he voivat varmistaa asian. Jäljet muuttuvat paljon olosuhteiden mukaan. Toisinaan tunnistaminen on täysin mahdotonta. Ilveksellä tassu on karvainen, minkä vuoksi sen jälki näyttää kokoansa suuremmalta. Kun jälkeä valokuvataan, on hyvä laittaa vierelle joku mittakaavaa havainnoiva esine, kuten tulitikkulaatikko tai kompassin mitta-asteikko