Käytämme tuotteissamme vain laadukkaimpia luomusertifioituja luonnonkuituja: merinovillaa, merinovillafleeceä, silkkivillaa ja silkkiä. Tarkkaan harkitut yksityiskohdat, kuten tuulilistallinen korkea kaulus, pitkät peukaloreiälliset hihat sekä polvija haara-alueen tuplaneulos eivät jätä pulaan haastavissakaan olosuhteissa. Tilaa verkkokaupasta: ruskovilla.. Näistä upeista raaka-aineista teemme käytännöllisiä ja kestäviä vaatteita sekä asusteita arkeen ja aktiiviseen elämään – vauvasta vuorikiipeilijään. 100% merinovillasta valmistettu kerrasto on testattu toimivaksi niin napajäätiköillä kuin erävaelluksilla kaikkina neljänä vuodenaikana. VKO 2026-07 683219-2601 R ET K I 1/ 20 26 Testissä ruokatermokset KOTIMAINEN KEITINLAATIKKO LUOTTAA MAGNEETTIIN Rannikolta rannikolle läpi Islannin Itärajan hiljaiset metsät Norja on vapaalaskijan paratiisi ROBOTTIJALOISTA APUA KÄVELYYN Leppoisasti & nautiskellen MYYRÄT RETKIEVÄIDEN KIMPUSSA E N S I K E SÄ N Ä T U N T U R I H I I H TO. Ulkoilukerrasto on suunniteltu vaativaan käyttöön. | Nopea toimitus 2–5 arkipäivässä Tehty haastaviin olosuhteisiin 1/2026?— 11,90 € Retki PAL. Ruskovillan klassiset vaatteet ja asusteet valmistetaan Artjärvellä
Retki 2/2026 13.2.2025 www.facebook.com/retkilehti @retkilehti Retki-lehti Outdoor Media Oy Seuraava ssa numeros sa Talvinen päiväretki jäisellä Saimaalla SISÄLLYS 12 Robojalat auttavat ylämäessä 64 Pikalou nas ruoka termoksesta 42 Tupa & sauna kruunaavat hiihtoretken 1—2026
Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. 03-4246 5354 arkisin kello 8–16 Vuonna 2026 ilmestyy 9 numeroa, joista yksi julkaistaan tuplanumerona. Tiedot & taidot 12 Robottijaloilla kepeästi ylämäkeen 12 Liikuta itsesi liikkuvaksi 16 Tuleen tuijotuksen pitkä oppimäärä 20 Älä ruoki myyriä ruokasäkki roikkumaan! 24 Retket 34 Läpi Islannin lunta etsien 34 Lämmin tupa kruunaa hiihtoretket 42 Vapaalaskua Norjan tuntureilla 48 Ensi kesänä Itä-Suomen Koitajoki 56 Varusteet 62 Suomalainen keitinlaatikko Auroraw 62 Testissä ruokatermokset 64 SISÄLLYS Painotuote 4041 0820 YM PÄ RISTÖMERK KI MIL JÖMÄRK T www.facebook.com/retkilehti @retkilehti Retki-lehti Outdoor Media Oy. Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. Kestotilaus 6 numeron jaksoissa 55 euroa. Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty. Päätoimittaja Petri Laine petri.laine@retkilehti.fi Julkaisija Outdoor Media Oy Pihlajatie 28 00270 Helsinki toimitus@retkilehti.fi Y-tunnus 1441340-4 Ilmoitusmyynti Reetta Salo reetta.salo@kruunumedia.fi +358 50 530 0044 Toimitusjohtaja Veikka Gustafsson p. Määräaikaistilaus 9 numeroa 85 euroa. 050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.fi ISSN 1456-8837 Vakituiset avustajat Joel Ahola Maija Arosuo Benjamin Hokkanen Sanna Häkkänen Olli Järvenkylä Saana Kamula Tuija Kauppinen Aksana Kurola Mikko Lamminpää Päivi Mattila Ossi Määttä Joppe Ranta Poppis Suomela Markus Thomenius Avustajat tässä numerossa Petri Kuossari Aki Rahikka Nina Teirasvuo Kartat Retkeilymedia Ahola: Joel Ahola Pohjakartta-aineisto: Maanmittauslaitos Taitto Mäyrä Media, Benjamin Hokkanen aineistot@retkilehti.fi Paino Printall, Tallinna Kannen kuva Markus Thomenius Tilaajapalvelu tilaajapalvelu@outdoormedia.fi puh
Nettikeskusteluissa se onkin ollut yksi eniten kritiikkiä saanut muutos. Ei tietenkään heti, vaan hitaasti parin vuosikymmenen jälkeen. Vanhassa luontoon.fi-palvelussa kerrottiin muun muassa alueen sota-ajan kohteista ja savottahistoriasta sekä luonnosta. Osa kritiikistä on mahdollisesti johtunut siitä, että uudessa palvelussa asiat löytyvät eri paikasta ja reitti halutun tiedon äärelle voi olla mutkikkaampi kuin aiemmin. Samoin hyvää on se, että mukaan on yritetty saada myös kuntien ja yhdistysten ylläpitämiä palveluita, vaikka mainoslause ”kaikki Suomen retkikohteet vihdoin samaan palveluun” ei ihan vielä toteudukaan. Kun nykyisin googlaa tietoa, saa ylimmäisenä vastauksena tekoälyn tuottamaa tekstiä, joka voi pitää paikkansa, tai olla täyttä huttua. Lähikohteiden löytämiseen karttapalvelu onkin näppärä. Retkeilyn, luomun ja lähiruoan ystäville on niin ikään tarjolla ideoita ja elämyksiä. Sitten tuli Google ja internet meni rikki. STARTTAA KEVÄTKAUSI KEVÄTMESSUILLA – LÖYDÄ PARHAAT IDEAT KOTIIN, MÖKILLE JA PUUTARHAAN Kevätmessut kokoaa saman katon alle satoja näytteilleasettajia rakentamisen, puutarhanhoidon, sisustamisen ja remontoinnin tiimoilta, mökkeilyä unohtamatta. 4 RETKI tammikuu 2026 PÄÄKIRJOITUS Petri Laine Metsään meni Kun internet tuli toimittajien ja muiden uteliaiden työkaluksi joskus 1990-luvun puolivälissä, oli se valtava muutos parempaan. Tule mukaan fiilistelemään kevättä! AVOINNA: to, la 10-18, pe 10-20, su 10-17 Osta liput edullisemmin ennakkoon: kevätmessut.fi/liput SAMALLA LIPULLA: Golfmessut pe–su kevätmessut.fi | facebook.com/kevatmessut instagram.com/kevatmessut_official | #kevätmessut Herkuttelijan keidas Sisustamisen juhlaa Meille mökkihöperöille Askel kohti kesää Asu ja remontoi, elä ja unelmoi 26.–29.3.2026 Helsingin Messukeskus RETKELLE LUONTOON Teema-alue. Voi olla, että minunkin pitää käyttää sivustoa vielä toinen vuosi, ennen kuin olen siihen tyytyväinen. Sivusto uudistettiin reilu vuosi sitten ja kuten niin usein uudistuksissa, ei sitä otettu vastaan pelkin kiitoksin. Uudistus tehtiin kartasta löytyvien retkeilyreittien ehdoilla. Vanhasta palvelusta pystyi tulostamaan kansallispuiston pdf-kartan, mutta uudistuksessa tätä mahdollisuutta ei enää ole. Eniten tuntuu harmittavan tärkeän tiedon puuttuminen retkikohteista. Uusilta sivuilta kaikki tuo tieto puuttuu. Hakupalvelun päämääränä ei ole tarjota oleellista ja paikkaansa pitävää tietoa, vaan tarjota mahdollisimman paljon hakutuloksia, oli niistä hyötyä tai ei. Kaikki tieto (no melkein) muutaman hitaahkon klikkauksen päässä! Ja aina paremmaksi meni, kun netin nopeus ja tiedon määrä kasvoivat. Se on tärkeä tiedonlähde isolle joukolle retkeilijöitä. Tässä lehdessä on juttu Koitajoesta. Muut tulokset ovat kaupallista, maksettua sisältöä, josta ei ole iloa faktoja etsivälle. Tämä on toki vain yksi esimerkki, mutta kun olen vuoden aikana kuunnellut esimerkiksi tämän lehden tekijöiden kommentteja, ei uudistus ole onnistunut. Luontoon.fi-sivusto on minulle tärkeä niin työn kuin vapaa-ajankin kannalta ja käytän sitä melkein joka päivä
STARTTAA KEVÄTKAUSI KEVÄTMESSUILLA – LÖYDÄ PARHAAT IDEAT KOTIIN, MÖKILLE JA PUUTARHAAN Kevätmessut kokoaa saman katon alle satoja näytteilleasettajia rakentamisen, puutarhanhoidon, sisustamisen ja remontoinnin tiimoilta, mökkeilyä unohtamatta. Tule mukaan fiilistelemään kevättä! AVOINNA: to, la 10-18, pe 10-20, su 10-17 Osta liput edullisemmin ennakkoon: kevätmessut.fi/liput SAMALLA LIPULLA: Golfmessut pe–su kevätmessut.fi | facebook.com/kevatmessut instagram.com/kevatmessut_official | #kevätmessut Herkuttelijan keidas Sisustamisen juhlaa Meille mökkihöperöille Askel kohti kesää Asu ja remontoi, elä ja unelmoi 26.–29.3.2026 Helsingin Messukeskus RETKELLE LUONTOON Teema-alue. Retkeilyn, luomun ja lähiruoan ystäville on niin ikään tarjolla ideoita ja elämyksiä
Pyhän tavoitteena on, että lajia voivat testata niin perheet, kokeilijat kuin kokeneetkin laskijat. KO S K E M AT TO M A L L A lumella laskeminen on monen unelma.. Tällä kaudella Pyhällä pääsee jo laskemaan Suomen pisintä metsäreittiä. KARTALLA 6 RETKI tammikuu 2026 Kartalla T E KST I Petri Laine K U VAT Simo Vilhunen Pyhälle uusia vapaalaskualueita Pyhälle avataan viiden vuoden aikana viisi uutta vapaalaskualuetta
Viisivuotisessa hankkeessa kehitetään vapaalaskualueita ja palveluita entistä laajemmiksi ja halutaan tuoda retkeileville asiakkaille ympäröivän kansallispuiston luontoelämykset lähelle. Huttu-alue puolestaan tarjoaa luonnonlumen huumaa kokeneille vapaalaskun harrastajille, lumilautailun kaksinkertainen maailmanmestari Antti Autti kertoo. Hongassa voi laskea hissiltä kahden kilometrin luontoretken ja kaartaa alhaalla takaisin hissille. Honka-alue on suunnattu lapsille, perheille ja kokemattomammille laskijoille. P Y H Ä N vapaalaskualueista Honka on suunnattu myös aloittelijoille.. KARTALLA 7 RETKI tammikuu 2026 L umilautailija Antti Autti on kehittänyt Pyhän vapaalaskualuetta yhdessä muiden kokeneiden vapaalaskijoiden kanssa. Merkatuilla reiteillä turvallisuusnäkökulmat on huomioitu opastuksilla ja merkitsemällä mahdolliset vyöryalueet. Pyhän vapaalaskualueista tekee poikkeuksellisen se, että alueet ovat saavutettavissa hisseillä. Omien taitojen ja olosuhteiden tuntemus on vapaalaskussa tärkeää. Matkalla voi pysähtyä evästauolle laavulle. ”Lapset tykkäävät laskea metsässä, ja Pyhällä pääsee jo tänä talvena laskemaan Suomen pisintä metsäreittiä. Perinteisistä vapaalaskualueista poiketen Pyhän vapaalaskualueista Honka on suunnattu kokeneiden laskijoiden lisäksi myös aloittelijoille ja kokeilijoille. ”Olemme halunneet kehittää Pyhän vapaalaskualueita laskijoilta laskijoille. Vapaalaskun aloittaminen on Hongassa helppoa ja turvallista”, Autti kertoo. Vapaalaskualueita tulee yhteensä viisi, ja niistä kaksi avataan jo tällä kaudella. Pyhän Freeride-hankkeen tavoitteena on vahvistaa entisestään Pyhän roolia vapaalaskukeskuksena
Uusia polkuja yhteisöpedagogiosaamiseen avoimessa AMK:ssa ja tilauskoulutuksilla MAINOS Turvallinen luonnossa liikkuminen on seikkailukasvatukseen erikoistuneen yhteisöpedagogin osaamista. ”Olet seikkailukasvattaja, kun olet itse ollut myös kokija ja oppija. Humakin liiketoimintapäällikkö Sikke Leinikki käyttääkin termiä ”pinoava” kuvaillessaan avoimen opinnoissa kertyvää osaamista: ”Osaamista kerrytetään pala kerrallaan, jolloin siitä muodostuu kokonaisuus. Sampsa VähäKarvia on uraansa tyytyväinen Humakin alumni. ”Kyllä suomalaiset haluavat mennä luontoon, mutta saattavat epäillä omia taitojaan. Valmiiksi luonnossa liikkuvat oppivat keinoja, joilla edistää omaa ja muiden hyvinvointia. Tietynlainen perinne on ehkä heikentynyt, mutta ei kadonnut.” Osaamisen pinoaminen avoimessa AMK:ssa, tutkinto-opinnot ja tilauskoulutukset kaikki varustavat ihmisen neljällä seikkailukasvattajan perustaidolla, joita ovat turvallisuustaidot, tekniset taidot, sosiaaliset taidot ja ympäristön hallinta. Meidän tilauskoulutuksissa ja avoimen AMK:n kursseilla ohjaajat saavat itsevarmuutta. Työssään Vähä-Karvia näkee jatkuvasti, miten pienetkin onnistumiset voivat merkitä paljon. Luonnossa liikkuminen veti kuitenkin puoleensa, ja niinpä Humakin opinnot kutsuivat eräopaskoulun jälkeen. Tämä ei ole opastamista, vaan itsensä löytämistä!”, Lehtonen hymähtää. Tätä nykyä Helsingin kaupungin nuorisopalveluissa työskentelevä Vähä-Karvia aloitti aikanaan diplomi-insinööriopinnot. On hienoa nähdä, kun vettä jännittävä nuori uskaltaa kokeilla veden äärellä olemista. Harrastuksista puhumattakaan! Kaikilla ei ole mahdollisuuksia kalliisiin harrastuksiin, mutta työssäni pääsen tutustuttamaan nuoria esimerkiksi melontaan.” ITSENSÄ LÖYTÄMISEN RIEMUA Onko yhteisöpedagogiosaamiselle tarvetta tulevaisuudessa. Haku on käynnissä Opintopolussa 7.1.–21.1.2026. ”Kaipasin pedagogista syvyyttä. Jatkuva oppiminen tarjoaa mahdollisuuksia laajentaa omaa osaamista.” PIENIÄ ONNISTUMISIA Sampsa Vähä-Karvialle matka seikkailukasvatukseen erikoistuneisiin yhteisöpedagogiopintoihin kulki muutaman mutkan kautta. Lehtosen vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä: ”Nykyihminen on ennen kaikkea vieraantunut taidoista, joiden avulla mennään luontoon. Avoimessa opiskelu yhdistää oppimisen ilon, ammatillisen kehittymisen ja vapauden sovittaa opintoja muun elämän oheen. Tutkinto-opiskelu ei ole kuitenkaan ainoa mahdollisuus – avoimessa AMK:ssa erilaisissa ohjaustehtävissä toimivat voivat syventää omaa osaamistaan. Yhteisöpedagogi (AMK), Nuorisoja yhteisötyön tulevaisuudet ja hyvinvointi sekä Yhteisöpedagogi (AMK), Seikkailukasvatus ovat kevään I yhteishaussa. Räätälöitävät tilauskoulutukset ovat niin ikään keino kehittää osaamista. Tuntui, että Humakin opinnoissa yhdistyi kaikki kaipaamani – akateemisuus, seikkailut, ulkona työskentely sekä retkeily ja lajiosaaminen.” Vähä-Karvian työpäiviä täyttävät erityisesti yläkoululuokat, joiden kanssa harjoitellaan lähiluonnossa liikkumista ja ryhmässä toimimista. Kysymme asiakkailtamme suoraan: mitä taitoja tarvitsette seuraavaksi. Kurssi sisältää lähiopetusta Turussa, verkko-opintoja ja itsenäisen lähiretkeilytaitojen harjoittelun. Kyse ei ole vain uuden oppimisesta, vaan opitun soveltamisesta omaan työhön.” Näin toteaa pitkän uran luontoja elämyspalveluiden ohjaamisen ja opettamisen parissa tehnyt lehtori Kai Lehtonen. ”Nuoret kokevat pienempiä ja isompia itsensä ylittämisiä. Ennen luontoon lähtemistä ei ajateltu erillisenä aktiviteettinä, vaan luonnossa liikuttiin esimerkiksi ruoan perässä. Tavoitteemme on, että organisaatiot saavat enemmän itsenäisiä osaajia”, Lehtonen kuvaa. Uutena avauksena hän nostaakin yhteistyössä toteutettavat koulutukset, joista Humakin ja KOTA – Lasten ja nuorten hyvinvointi ry:n yhdessä ideoima avoimen AMK:n kurssi on oivallinen esimerkki. Ala on kehittynyt voimakkaasti Lehtosen uran aikana. Kurssilla opiskelijat saavat kouluttajikseen sekä seikkailukasvatuksen lehtorit että KOTA ry:n seikkailutoiminnan ohjaajat. Ilmoittautuminen on käynnissä 17.3.2026 asti. ”Tilauskoulutuksissa yksilöllinen kokemus rakennetaan asiakkaan tarpeista käsin. Humanistisesta ammattikorkeakoulusta, eli Humakista, pian eläköityvä Lehtonen on säänpieksemä konkari, joka tuntee seikkailukasvatukseen erikoistuneen yhteisöpedagogiikan kuin rinkkansa taskut. Sa nn i H yd én. Seikkailukasvatus – elämyksiä ja oppimista lähiluonnossa (5 op) on tarjolla Humakin avoimessa AMK:ssa. OPISKELU TUKEE OSAAMISTA Yhteisöpedagogitutkinto mahdollistaa erikoistumisen yksilön ja yhteisöjen ohjaamiseen luontoa hyödyntäen
MAINOS Em m aKa ro lii na R ep on en Humakissa opiskelu tapahtuu luokkahuoneessa, lähiluonnossa ja seikkailuilla vaihtelevissa maastoissa.
Lisää rahaa autiotuville R E T K E I LY sai lisää rahaa alkaneen vuoden valtion budjettiin. Yksi syy kuolonuhrien vähenemiseen on helikoptereilla tehtyjen pelastusten määrän lisääntyminen. Eduskunnan valtiovarainvaliokunta antoi joulukuussa 400 000 euroa lisää rahaa autiotupien ylläpitoon ja kunnostukseen. ”Autiotuvat ovat suomalaisen retkeilykulttuurin kivijalka, ja niiden merkitys ulottuu paljon matkailua laajemmalle. Rovaniemelle tulee ulkomaisia matkailijoita jopa 17 % edellisvuotta enemmän. Takin hinta on 700 euroa. Monelle suomalaiselle autiotupa on paikka, jossa voi vetää henkeä, rauhoittua ja olla hetken ilman arjen häiriötekijöitä.” Vuoden 2026 budjetin lisäpanostukset paikkaavat pitkään kertynyttä korjausvelkaa ja mahdollistavat Metsähallitukselle välttämättömät kunnostukset useissa kohteissa. Kansanedustaja Pauli Kiuru muistutti, että panostus tulee todelliseen ja pitkään jatkuneeseen tarpeeseen. Haltin palkittu juhlamalli H A LT I N talvitakki on voittanut Scandinavian Outdoor Awardin kokonaiskisan. Edellisenä vuonna kuolleita oli kahdeksan. Luonnossa liikkuminen on sekä fyysisen että henkisen hyvinvoinnin kannalta korvaamatonta. Kopterit pelastavat Everestillä K U O LO N U H R I E N määrä Everestin rinteillä pieneni viime vuonna. Huppua reunustaa irrotettava tekoturkis. Kaikkiaan vuonna 2025 vuorella menehtyi viisi ihmistä, joista kaksi perusleirissä. Halti 1976 Down Parka on suunniteltu yhtiön viisikymmentävuotisjuhlan kunniaksi. KARTALLA 10 RETKI tammikuu 2026 R A H O I T U S V U O R I K I I P E I L Y P A L K I N N O T R E T K I L U K U Lapin matkailutalvesta odotetaan taas ennätyksellistä. Kiipeilykausien aikana helikopterit tekivät vuonna 2025 useita satoja pelastuslentoja jopa kolmoisleiristä, joka sijaitsee noin 7200 metrin korkeudella.. Takki on vedenpitävä ja lämmöstä pitää huolen kierrätysuntuva. Takin helmassa on vetoketju, joka avattuna antaa lisää liikkumatilaa. Scandinavian Outdoor Awardin myöntää Scandinavian Outdoor Group, joka on pohjoismaisten ulkoilubrändien järjestö
24 NRO ROBO TTIJA LAT AUTT AVAT LIIKK UMA AN! ”. Ruokasäkki roikkumaan s. RETKI tammikuu 2026 11 tiedot & taidot 12 1 2026 JAATKO RETKIEVÄITÄSI MYYRILLE JA HIIRILLE
12 RETKI tammikuu 2026 ROBOTTIJALAT APUNA MAASTOSSA T E KST I JA K U VAT Petri Kuossari Onko eksoskeletoneista apua retkeilijälle. Se voi auttaa myös vaikkapa nivelrikkoisen ihmisen takaisin retkipoluille. Eksoskeleton on päälle puettava, ulkoinen tukiranka, joka keventää fyysistä kuormitusta. Moottorilla varustettu tuki auttaa kävelijää esimerkiksi ylämäissä. 12 RETKI tammikuu 2026 ROBOTTIJALAT APUNA MAASTOSSA E N O N T E K I Ö N Marjavaarasta avautuvat hienot maisemat.
T ilasin Kickstarterista robottijalat. Latasin puhelimeeni Hypershellin sovelluksen, jonka käyttöliittymä näytti yksinkertaiselta. Kickstarter on verkkopalvelu, jossa voi sijoittaa uusiin, joukkorahoituksella toteutettaviin keksintöihin – usein jo ennen kuin ne ovat olemassa muuna kuin suunnitelmina. Emme käyttäneet merkittyjä polkuja vaan etenimme suoraan maastossa, välillä kiveltä kivelle tunturipurojen yli hypellen ja reppuja heitellen. Tukikohtana toimi italialaisilta vuokrattu mökki, josta lähdimme seuraavana päivänä ensimmäiselle vaellukselle. Tehotasoiksi voi valita eco-, hyper-, transparentja fitness-tilat, ja lisäksi voimaa voi säätää asteikolla nollasta sataan. 13 RETKI tammikuu 2026 ROBOTTIJALAT APUNA MAASTOSSA E KS O S K E L E TO N I T istuvat hyvin olkainten avulla. Muutama kirosana pääsi. Tukiranka oli päälläni lähes huomaamaton. Olen aiemmin hankkinut sieltä muun muassa älykaukoputkia ja puhelimia, mutta tällä kertaa silmiin osui jotain aivan muuta: robottijalat. Testi Lapin erämaassa Yli tuhannen kilometrin ajomatkan jälkeen saavuimme vihdoin Palojoensuuhun. Muutaman päivän kuluttua eksoskeletonit pysyivät paikoillaan, ja testaus pääsi kunnolla vauhtiin. Laitteessa on automaattitila sekä useita eri käyttömoodeja: kävely, juoksu, pyöräily, vaellus sekä yläja alamäki. Paikoin jalkani upposivat jänkhään. Ääntä ei Tehotasoiksi voi valita eco-, hyper-, transparentja fitnesstilat, ja lisäksi voimaa voi säätää asteikolla nollasta sataan.. Ensikosketus Paketista paljastui käytännöllinen kantolaukku, jonka sisältä löytyivät eksoskeletonit, laturi ja vara-akku. Tilasin netistä kunnolliset armeijan olkaimet – ja se kannatti. Ensivaikutelma ei ollut erityisen vakuuttava. Laite ei pysynyt kunnolla paikallaan, ja jouduin pitämään sitä kädelläni ylhäällä samalla kun talutin koiria. Tilaus sisään – ja sitten alkoi pitkä odotus. Ensimmäinen lenkki vaimoni ja koirien kanssa oli pettymys. Pukeminen sujui helposti, ja laite tuntui yllättävän kevyeltä ja huomaamattomalta. Kului kaksi ja puoli vuotta ennen kuin laite lopulta saapui tammikuussa 2025
1599 €, X Ultra 1999 € Laite on huomattavasti edullisempi kuin kuntoutustai sotilaskäyttöön tarkoitetut mallit ja sopii hyvin aktiiviseen ulkoiluun ja retkeilyyn. Erityisesti fitness-moodi teki vaikutuksen: siinä vastus kasvaa ja liikkuminen muuttuu tehokkaaksi lihastreeniä muistuttavaksi harjoitukseksi. × Paino: 1,8 kg × Moottori: 800 W / 1 hv, vääntö 40 Nm × Kevennys: jopa 30 % kevyempi askel × Kantama: noin 17,5 km / akku × Melutaso: hiljainen × Hinta: Hypershell Pro X n. Muutaman päivän jälkeen vaimoni kuitenkin totesi: ”Älä ota niitä robottijalkoja mukaan, en pysy muuten perässä.” Siitä eteenpäin menin ilman – perherauhan nimissä. Eco-moodi osoittautui parhaaksi vaihtoehdoksi rauhalliseen vaellukseen ja säästi samalla akkua. Johtopäätökset Ajatus on kiehtova: entä jos tulevaisuudessa kävisit töissä auton sijaan kävellen – eksoskeletonien avustamana. Tai jos robottijalat auttaisivat kuntoutuksessa palaamaan nopeammin arkeen. I ST U M I N E N onnistuu tukirangan kanssa hyvin.. Itse yllätyin siitä, kuinka monipuoliseksi laite osoittautui. Itse jatkoin pääosin eco-moodilla, joka osoittautui parhaaksi vaihtoehdoksi rauhalliseen vaellukseen ja säästi samalla akkua. Tunnin lenkki polkupyörällä meni eksoskeletoneilla 40 minuuttiin. 1099 €, Carbon X n. Akun luvataan kestävän noin 17,5 kilometriä yhdellä latauksella, ja pakkaskestävyyttäkin löytyy. Mökillä sain ladattua akun täyteen seuraavaa päivää varten. 14 RETKI tammikuu 2026 ROBOTTIJALAT APUNA MAASTOSSA kuulunut, mikä oli positiivinen yllätys. Polkupyöräily on myös hauska kokemus robottijaloilla. Askel tuntui kevyeltä, toisin kuin vaimollani, joka pyysi pitämään taukoa. Mukana olleella vara-akulla kokonaiskantama oli noin 35 kilometriä, mikä riitti hyvin, sillä kuljimme keskimäärin 16 kilometriä päivässä. Ne tukivat tasapainoa ja jarruttivat alamäissä luonnollisesti. Sadan prosentin vastuksella saa todella tehdä töitä, jotta jalka nousee. Eksoskeletonit auttoivat yllättävän paljon epätasaisessa maastossa. Hypershell X pähkinänkuoressa Hypershell X on lantioon kiinnitettävä tekoälyohjattu eksoskeleton, joka keventää alavartalon kuormitusta. Suomessa on paljon liikuntarajoitteisia, joille tällainen apuväline voisi tuoda merkittävää helpotusta arkeen. Testasin samaa lenkkiä eksokeletoneilla ja ilman. Minulta on kysytty, olenko testannut robottijalkoja hevosen selässä ratsastaen, mutta sitä en ole testannut, ehkä vaimoni voisi testata niitä hevosen selässä paremman kokemuksen omaavana
15 RETKI tammikuu 2026 ROBOTTIJALAT APUNA MAASTOSSA E N S I kesänä Riihimäen erämessuilla Petri esittelee eksoskeletonia Peltsin haastattelussa. Messujen teemana on ikäihmisten, vammaisten ja muiden liikuntarajoitteisten luonnossa liikkuminen.
Ketterän on myös helpompi päästä esimerkiksi lumihangesta ylös! Mihin kannattaa panostaa. Hyvä selän ja keskivartalon hallinta helpottaa epätasaisessa maastossa liikkumista ja rinkan kantamista. Hyvin liikkuva rintaranka tukee niskaa. Jotta liikkuvuus lisääntyisi, tulee liikkuvuusharjoitteita tehdä 2–3 kertaa viikossa vuoden ympäri. Miksi liikkuvuusharjoitteita kannattaa tehdä. Kaikki liikkuminen ja aktiivisuus on tärkeää ja valmistaa myös vaellukselle. Tasapainonkin kanssa saa olla tarkempi. Yritys ja erehdys on hyvä tapa kerryttää retkitaitoja, mutta myös toisen kantapään kautta voi oppia – ja laastaria kuluu vähemmän! T E KST I JA K U VAT Maija Arosuo Kaisu Ohra-aho LIIKKUVUUTTA VAELTAJILLE Varsinkin iän myötä rinkan kantaminen alkaa tuntua niskassa ja selässä. Niskan hyvä asento auttaa pysymään pystyssä rinkan kanssa. Ne eivät kuitenkaan vie kauaa ja harjoitukset voi tehdä muun liikunnan yhteydessä. Kun koko ketju on kunnossa, on vaeltaminen kivutonta ja turvallista. Liikkuvuusharjoitteet parantavia myös tasapainoa, ja näin vähentävät kaatumisen riskiä. Kaisu Ohra-aho valitsi Retki-lehden lukijoille muutamia liikkeitä, jotka ehkäisevät kipuja ja auttavat erityisesti vaellusta ja patikointia harrastavia pysymään harrastuksensa parissa pitkään.. Erityisillä liikkuvuusharjoitteilla voidaan kuitenkin antaa ”täsmäapua” vaivoihin, joista monet vaeltajat kärsivät, kuten niskaja selkäkipuihin. Niskaan, rintarankaan, lonkkiin ja selkään. 16 RETKI tammikuu 2026 KANTAPÄÄN KAUTTA Tällä palstalla kerromme, miten asiantuntijat toimivat retkillään. Täsmäliikkeillä liikkuvuutta ja selkärangan hallintaa voi lisätä, jotta pysyy harrastekykyisenä. Hyvin liikkuvat lonkat säästävät selkää. Kuinka usein liikkuvuutta tulisi harjoittaa
Ohra-aho itse sekä monet hänen kanssaretkeilijät ovat kärsineet samoista ”retkeilyvaivoista”, joten hän on halunnut perehtyä liikkeisiin, joilla voi auttaa vaeltajia. www.hoitohuonekivuton.fi K A I S U O H R A-A H O L L E (keskellä) on tärkeää, että hän saa auttaa ihmisiä pysymään sellaisessa kunnossa, että he voivat jatkaa harrastuksissaan ja elää kivutonta elämää.. Kivuttoman liikunnan mahdollistaminen antaa hänelle motivaatiota ja iloa toimia fysioterapeutin työssä. 17 RETKI tammikuu 2026 KANTAPÄÄN KAUTTA ASIANTUNTIJA: KAISU OHRA-AHO – Vaellusta, melontaa ja monipuolista liikuntaa harrastava, kokenut turkulainen fysioterapeutti (AMK)
Hyppele eri suuntiin ja vaikka kiville, sillä iskutusharjoitukset auttavat pitämään tasapainon maastossa. Pyörittele ranteita, nilkkoja ja polvia. Valmistele keho liikkumaan – oli kyseessä liikkuvuusharjoittelu tai patikkakierros. Ravistele jalkoja ja käsiä. O L K A N I V E L E N L I I K K U V U U S JA R I N TA K E H Ä N AVAU S. Vaihda puolta ja toista 8–10 kertaa.. Suorista vastakkainen käsi ja jalka sivulle. 18 RETKI tammikuu 2026 KANTAPÄÄN KAUTTA H E R ÄT T E LY. Kyykkää alas, varpista kohti taivasta. Asetu selinmakuulle, kädet T-asentoon. Heiluttele ja taputtele itseäsi. Liikuta jalkoja polvet yhdessä hitaasti puolelta toiselle kymmenisen kertaa
Pidä hetki ja palauta hitaasti takaisin. Nosta jalka suorana irti lattiasta sen verran että selkäranka niskaan saakka pysyy liikkumattomana. Toista 8–10 kertaa ja vaihda jalkaa. Nosta kättä vuoron perään ylös 8–10 kertaa. Paina toisen käden kämmen maahan jalkojen väliin ja avaa toinen käsi ylös, katseella seuraten. Pidä pää selkärangan jatkeena, älä pudota alas. Vaihda kättä ja toista 8-10 kertaa. Pidä pakarat ja vatsa tiukkoina. 19 RETKI tammikuu 2026 KANTAPÄÄN KAUTTA SY VÄ K Y Y K K Y. Asetu päin makuulle, kädet otsan alle. Liike edistää lonkkien ja rintarangan liikkuvuutta. Asetu polvi-istuntaan, vie kädet eteen lattiaan. Pidä niska suorana, pää on selän jatkeena. Varmista, että pää pysyy selkärangan jatkeena, eikä selkä mene notkolle. Toista 8–10 kertaa.. Paina lapaluita kohti kantapäitä. Varmista, että lanneranka ei kierry, eikä selkä mene notkolle. N I S K A N H A L L I N TA. Työnnä käsillä pää ja rintakehää irti lattiasta. Asetu konttausasentoon. Laske pää takaisin käsien päälle. Istu syvään, leveään haarakyykkyyn. R I N TA R A N G A N L I I K K U V U U S. S E L Ä N JA N I S K A N H A L L I N TA. Ojenna jalka suoraksi taakse varpaat kiinni lattiassa
20 RETKI tammikuu 2026 ALONE SUOMI. 20 RETKI tammikuu 2026 ALONE SUOMI T E KST I Aki Rahikka K U VAT Alone Suomi, ITV Studios Finland ja MTV 32 päivän selviytymisleiri Aki Rahikka osallistui Alone Suomi -ohjelmaan ja vietti 32 päivää yksin. Paluu normaaliin elämään ei ole ollut helppoa. Suurimmaksi ongelmaksi tuli ruuan puute
21 RETKI tammikuu 2026 ALONE SUOMI 21 RETKI tammikuu 2026 ALONE SUOMI S E LV I Y T Y M I N E N on kovaa työtä.
22 RETKI tammikuu 2026 ALONE SUOMI I stun ivalolaisen majatalon yläkerrassa alasti lattialla ja itken. Muistan kuinka jumalaiselta puolukka, mustikka ja variksenmarja maistuivat, kun niitä nelinkontin vetelin metsässä nälkääni. Nostin vajaan viiden viikon aikana järvestä yhteensä kuusi kalaa, jotka marjojen, sienten ja kuivalihapussin ohessa olivat ainoa ruoka, jonka söin tuossa kisassa. Se on jotain aliravitsemuksen ja erakoitumisen yhdistelevää mielenhäiriötä. Meille oli osoitettu tarkat rajatut alueet, joilla saimme liikkua ja muistan, kuinka kuukauden kuluttua en löytänyt reviiriltäni enää ainuttakaan marjaa saati syötävää sientä. Olin tyhjentänyt koko metsän. Tuolla matkalla tutustuin ensi kerran kunnolla nälkään. LO P U S SA kulkeminenkin piti tauottaa parinkymmenen metrin etappeihin. Olen ohjelmasta hyvin kiitollinen hopeasijasta huolimatta, sillä opin arvostamaan sen myötä ruokaa aiSisäinen maailma alkaa itselläni selvästi tuottaa uutta materiaalia, kun ulkoisesta maailmasta poistetaan turha kohina. Sisäinen maailma alkaa itselläni selvästi tuottaa uutta materiaalia, kun ulkoisesta maailmasta poistetaan turha kohina. Osallistuin aiemmin kansainväliseen TV-formaattiin, jossa joukko ihmisiä viedään kukin yksin keskelle Lapin erämaata mukanaan tietty määrä varusteita. Tältä ehkä tuntui kävellä Everestin perusleirillä ohuessa ilmanalassa. Unissa, ajatuksissa, muistoissa, lauluissa, tuoksuissa, kaikessa. Puhelimeni näytöllä hohtaa erään terveyspalveluita tarjoavan firman äppi, jossa lääkärin diagnoosi alkaa tyhjentävästi lauseella: Ollut erämaassa huonolla ravinnolla 32 päivää. Rouskutan Kellogg'sin granolamuroja punaisella täysmaidolla ja katselen loppusyksyn öistä kylänraittia ikkunan takana. Ideana oli selviytyä omillaan mahdollisimman pitkään. S I E N I K E I TO S sai miehen joka kerran kyyneliin.. Tulessa ehkä vangitsevinta on sen valon, lämmön ja liikkeen harmonia. Sisälläni on valtava tyhjä aukko, jota on pirun vaikea kuvailla. Tuleen tuijotuksen pitkä oppimäärä Olin rakentanut matalaan männikköön kotani, jossa pidin tulta joka ilta. Tulen tuijotuksesta muodostui jokailtainen rituaali, jolla rauhoitin mieleni ja kestin nälän tuoman tuskan. Syntyi siellä nuotion äärellä myös idea pitempään fiktiiviseen tarinaankin, jota yritin noella raapustaa pitkiin tuohilappuihin huonolla menestyksellä. Formaatin teema oli yksinäisyys jo nimensäkin puolesta, mutta yksinäisyyttä en kokenut lähimainkaan niin haasteelliseksi kuin nälkää. Puhti oli poissa. Siinä missä pystyin ennen kävelemään kymmenen kilometriä tauotta, jouduin nyt istumaan mättäälle parinkymmenen metrin välein. Nälkä tuntui pahimmin ensimmäisinä päivinä, mutta fyysinen tekeminen, kodan rakennustyöt ja kalastaminen katkaisi nälän pahimmat huiput nopeammin ohi. Se tuli kaikessa esiin. Majoite oli rakennettava itse ja ruoka oli otettava luonnosta. Kokonaisvaltaisen tunnekokemuksen kruunaa vielä savun tuoksu. Useat kerrat kahlasin jääkylmässä järvessä kokemassa verkkojani, huomatakseni, ettei eväkästä enää jostain syystä vain noussut. Seuraavaksi alkoi fysiikka hidastumaan ja esimerkiksi kävelystä tuli raskaampaa, paljon raskaampaa. Palavan hongan kyljissä saattoi usein nähdä huutavia kasvoja sun muita mielikuvituksen tuotantoja. Vaikka varusteisiin kuului katiska, siimaa, koukkuja ja verkot, ei ahti ollut tuona syksynä puolellani
Perin yksinkertaista elämää. Luonto tasaa puntteja, kuten erämaassakin. Olen nyt viettänyt kaksi päivää täällä keräten lihaa luitteni ympärille ja uskallusta kohdata enemmän kuin viisi ihmistä kerrallaan. Takana verikokeita, sydänfilmejä, ravintoterapiaa. Erämaahan jäi 20 kiloa fyysistä minua, mutta sielu taisi kasvaa. Erikoinen epeli, täytyy myöntää. Tänne synnytään yksin ja täältä lähdetään yksin. Ravinto, jota erämaassa nautin, oli tietenkin Michelin-tasoista lähiruokaa, mutta ravintoarvot eivät vain yltäneet THL:n suosituslukemiin. Löytöretki Katselen hahmoa peilistä. Lattialla on hyvä olla. Mielestäni se vain vie arvokasta aikaa tältä matkalta, jolla kaikki olemme. Tuotannon lääkärin mielestä minulla on suuri sielu. Se matka kun kuitenkin kuljetaan vain kerran. Siellä päivät toki olivat myös veljiä keskenään, mutta siellä kaikki soljui luonnon omalla painolla eteenpäin. Miten kaikki on tavallaan koettava aina äärimmäisen kautta. Erämaahan jäi 20 kiloa fyysistä minua, mutta sielu taisi kasvaa. Pyrin siis niin sanotusti välttämään övereitä. Siinä missä vanha minä yritti tehdä monta asiaa samanaikaisesti, oli uusi minä jättänyt turhan vauhdin pois ja oppinut tekemään asian kerrallaan, ajatuksen ja ajan kanssa. Kokeilin sokeria ja suolaa, kävin saunassakin mutta mieli ja kroppa ei vain saa tyydytystä. 23 RETKI tammikuu 2026 ALONE SUOMI van uudessa mittakaavassa. En etsi universumista vastauksia, joita en koskaan tulisi löytämäänkään. Haku Alone Suomi -ohjelman toiselle tuotantokaudelle on käynnissä. Mieli tekee etikkaa, toisaalta rasvaa, lihaa, salmiakkia, granolaa. Pakostakin tulee rollarien hitti mieleen. Kalpea, yliparroittunut nahkakasa, jonka luut paistavat ihosta läpi ja jonka silmissä hohkaa loputtoman nälän ja sisäisen tunnemyrskyn sekametelisoppa. Vajaaseen viiteen viikkoon mahtui kaikenlaista säätä ja mielenmaisemaa. Siinä välissäkin on mielestäni hyvä välillä itse kunkin viettää itsensä kanssa laatuaikaa ja koettaa elää niin hetkessä kuin vain mahdollista. Yritän mahdollisimman tiukasti pitää kiinni siitä minimalistisen elämän tuomasta auvosta, tietäen samalla varsin hyvin, kuinka äkkiä se tukehtuu kaiken tämän kaupallisen yltäkylläisyyden alle. Lisäksi opin itsestäni uuden vaihteen. Sitä eli valon syklissä; heräsi kun maisema vaaleni ja linnut herättivät ja meni maate, kun ilta tummeni ja linnut hiljenivät. Jokainen kilpailija sai kokemuksesta jotain – sen tiedän. JA L K A H U O LTOA verkkojen kokemisen jälkeen.. Itselleni 32 päivää yksin erämaassa ei ollut ajallisesti uutta, mutta se opetti minulle paljon rajoistani ja itsestäni. Tykkäsin rytmistä. Miten keskilinja harvoin riittää vaan asiat on usein käytävä läpi pohjamutia myöden. Se, että tulen toimeen itseni kanssa näemmä pitkiäkin aikoja, riittää minulle. Ymmärsin, että tarvitsin enemmän aikaa ja tilaa, olin selvästi löytänyt uudet rajani. Se mitä tuollainen kokemus kullekin tekee, on varmasti hyvin yksilöllistä ja tapauskohtaista. Olen tällä hetkellä vähän niin kuin turistina rakennetussa itsestäänselvyydessä. Outdoor-harrastus voi välillä lähteä lapasesta. Käyn kierroksilla tietämättä muuta syytä kuin että kyse on jonkinasteisesta siirtymätilan häiriötilasta, jossa kroppa koettaa selviytyä niin fyysisesti kuin henkisestikin. Väliin on kyllä hyvä ottaa pieni varikkokäynti itseensä ja peilata omaa itseään kuljettuun matkaan nähden. Untakin pitäisi saada, mutta siirtyminen pehmeään sänkyyn ei ole helppoa nukuttuasi yli kuukauden maassa. Välttelen pahamaineista refeeding-syndroomaa, eli pyrin parhaani mukaan syömään pieniä määriä ensimmäiset viikot, jotta kroppa ei luhistuisi. On vain tiedettävä missä mennään. Euforian rajamailla Takaisin sinne ivalolaisen majatalon yläkertaan. Tuo aika tuntuu erämaassa paljon pidemmältä jaksolta kuin rakennetussa yhteiskunnassa, missä päivät rakentuvat aikatauluista, kasvoja tulee ja menee eikä monesti jälkikäteen menneitä päiviä erota toisistaan. Kolmas päivä erämaan jälkeen. Vajareissa piilee vastaus tietynlaiseen onneen ja jossain näiden rajamailla piilee euforia. Karmea fiilis kun mieli tekee jotain mitä et tiedä. Silti sitä huomasi jo kodassa nälkiintyneenäkin suunnittelevansa seuraavan syksyn puolisurvivaalista kevytretkeä jonnekin päin Lappia
Ruokasäkkini pohjaan on yön aikana jyrsitty reikiä, ja eväitä on nakerrettu. Moni luulee, että ruokasäkki kannattaa ripustaa laavun seinustalle tai puun oksalle. Myyrien ja hiirten ravinnonsaanti hankaloituu, ja ne alkavat toden teolla kiinnostua ihmisten eväistä. A D O B E ST OC K. Talvella se syö luonnossakin muun muassa puiden oksilla roikkuvaa naavaa ja luppoa. Olen itsekin kokenut ikävän yllätyksen useana retkiaamuna. 24 RETKI tammikuu 2026 JYRSIJÄT KIUSANA T E KST I JA K U VAT Päivi Mattila Ruokasäkki roikkumaan Jaatko retkieväitäsi myyrille ja hiirille. Tosiasiassa tämä ainoastaan hidastaa jyrsijöiden touhuja, mutta ei estä niitä. Siitä lähtien olen loppusyksyllä ja talvella sitonut retkiruokasäkkini roikkumaan narusta. Narutemppu auttaa Toissa vuonna sain vinkin metsäeläintieteen emeritusprofessori Heikki Henttoselta. Se on narulle mainio vaihtoehto, mikäli ahkiossa on sille tilaa. Talvella monet hiihtovaeltajat pakkaavat retkieväänsä muovilaatikkoon. Pohjois-Suomessa retkeilijän ruokia himoaa aina P I K A LU KO L L A suljettava kuivasäkki on helppo ripustaa puiden väliin pingotetulle narulle. Toisinaan olen ripustanut säkin pyykkinarulle, joita autiotuvilla on jo entuudestaan. E nsimmäisten pakkasöiden saapuessa retkeilijöiden on syytä valpastua. Enää retkiruokiani ei ole järsitty kertaakaan, vaikka olen yöpynyt paikoissa, joissa myyriä liikkuu aivan varmasti: niistä on varoiteltu tuvan vieraskirjassa ja olen ehkä itsekin nähnyt papanoita tai lumijälkiä. Ne eivät sentään ole trapetsitaiteilijoita. Jyrsijät pitää loitolla esimerkiksi pieni kannellinen läpinäkyvä laatikko, jollaisia arjessa käytetään muun muassa vaatteiden säilytykseen. Eläimille on maistunut milloin mikäkin: erään kerran kelpasivat suklaa ja hernerouhe, toisella retkellä ruisleipä ja pähkinät. Tuoksuuko jossain herkullinen keksi. Narun avulla jyrsijöiden öiset vierailut voi estää helposti. Esimerkiksi metsämyyrä on erinomainen kiipeilijä. Se osaa liikkua ketterästi rakennusten karkeaa lautaseinää pitkin. Hän arveli, että narulle ripustaminen torjuu jyrsijöiden aikeet. Joskus olen roikuttanut koko rinkkaa
Narukerä painaa rinkassa alle 50 grammaa.. 25 RETKI tammikuu 2026 JYRSIJÄT KIUSANA 25 RETKI tammikuu 2026 JYRSIJÄT KIUSANA Ö I S E T myyräntyöt estyvät, jos ruoat ripustaa narulle
Tauti leviää etenkin sen virtsasta ja papanoista, mutta voi se tarttua eläimen syljestäkin. M Y Y R I Ä liikkuu esimerkiksi UK-puiston Tahvontuvalla. Miten toimia, jos jyrsijä on päässyt maistelemaan eväitä. 26 RETKI tammikuu 2026 JYRSIJÄT KIUSANA myyrä — metsä-, punatai harmaakuvemyyrä. JYRSIJÄT KIUSANA VA E L LU KS E N ensimmäisinä iltoina retkieväitä saattaa olla useassa säkissä. Rottia ei tule vastaan keskellä metsää, vaan ne viihtyvät ihmisasutuksen piirissä, kuten jätekatoksilla ja maatilojen viljavarastojen luona. Metsämyyrä levittää myös myyräkuumetta. Jos myyrä on nakertanut vaikkapa riisipussia, mahdolliset riisin seassa olevat tautivirukset kuolevat, kun ruoan kypsentää kunnolla. Hiiriä esiintyy vain Etelä-Suomessa, Vaasan ja Joensuun korkeudelle asti. ”Otaksun että muutaman minuutin keittämisaika riittää, viisi minuuttia varmasti”, Henttonen arvioi. Retkillä on hyvä muistaa, että myyräkuumeen voi saada myös polttopuita pilkkoessa. ”Siksi puut kannattaa hakata ulkona ympäri vuoden”, Henttonen neuvoo. Niiden eritteissä voi olla esimerkiksi salmonellaa tai yersiniaa. Jos taas suklaalevyn nurkkaa on jyrsitty, siitä kannattaa poistaa muutama sentti, ja ottaa oma pala vasta sitten. Silloin voi roikuttaa koko rinkkaa. Tauti tarttuu herkästi pölytartuntana. Heitä pois tai kypsennä Ruokien suojaaminen on järkevää, koska jyrsijät kantavat tauteja. Myyriä liikkuu usein puuliitereissä, joten siellä on niiden pissaa ja kakkaa. Metsämyyrää esiintyy lähes koko Suomessa, ja se puuttuu vain Metsä-Lapin kuusimetsävyöhykkeen pohjoispuolelta. Helpointa on heittää ruoat kompostiin, mutta vaelluksella niin ei välttämättä tee mieli tehdä. Aamulla löysin myyrän papanoita myös tyhjän ahkion pohjalta, vaikka siellä oli vain eväiden tuoksu.
Suositut leiripaikat houkuttavat Retkikohde vaikuttaa merkittävästi jyrsijäriskiin. Todennäköisintä myyrien ja hiirien kohtaaminen on vakiintuneilla leiripaikoilla ja autiotuvilla, joilla ihmisiä vierailee säännöllisesti. Muovipussin teho lakkaa, kun ihminen koskee pussin ulkopintaa ruoantuoksuisin sormin. Mikäli myyräkannat ovat aallonpohjavaiheessa, pöllöt saattavat jättää pesinnän kokonaan väliin ja pysyä hiljaa. Myynnissä on muovisäiliöiden lisäksi erityisvahvasta kankaasta valmistettuja säkkejä (Ursack). Myyrien kannanvaihtelua seurataan Suomessa monesta eri syystä. Rapakon takana suojaudutaan karhuiltakin P O H J O I S-A M E R I K AS SA retkieväitä pitää varjella muiltakin eläimiltä kuin jyrsijöiltä. 27 RETKI tammikuu 2026 JYRSIJÄT KIUSANA Mikäli tuvan lattialla näkyy myyrän papanoita, ne on suositeltavaa siivota pois märällä rätillä eikä pölyä ilmaan nostavalla harjalla. Tuolloin on hyvä mahdollisuus kuulla helmipöllön tai viirupöllön soidinhuhuilua. Päätavoitteena on estää karhuja kesyyntymästä. JYRSIJÄT KIUSANA J Y RS I J Ö I LTÄ suojautuminen on tärkeintä suosituilla leiripaikoilla. Mikäli on huippuvuosi, myyriä vilistää joka paikassa. Maaliskuussa kannattaa lähteä pöllöretkelle etenkin niinä vuosina, kun myyräkanta on korkea. Näistä paikoista eläimet ovat löytäneet ruoanmuruja ennenkin ja osaavat niitä etsiä. Henttonen kuitenkin huomauttaa, että myyrien määrä vaihtelee todella paljon eri vuosina. Heikki Henttonen huomauttaa, että ruoan haju viettelee jyrsijöitä säkin luokse. Luonnonvarakeskuksen mukaan myyriä on tällä hetkellä runsaasti Keski-Suomen pohjoisosissa, Etelä-Pohjanmaalla ja eteläisessä Suomessa Päijänteen itäpuolella. Eräs toinen yritys myy hieman yksinkertaisempia, teräsverkosta tehtyjä ruokasäkkejä (Rat sack). Ne on tarkoitettu jyrsijöitä vastaan. Retkiherkkujen makuun päässyt karhu on vaaraksi retkeilijöille ja eläin joudutaan siirtämään muualle tai tappamaan. Niiden teho perustuu siihen, että säkki ei hajoa, vaikka karhu repisi sitä hampaillaan. Lintuharrastajia myyrät kiinnostavat siksi, että pöllöt ovat niistä riippuvaisia. Myös karhut saattavat havitella ruokia itselleen. Teräsverkkosäkin kaverina myydään muovipusseja, joiden kehutaan pitävän hajut sisällään. Metsänomistajat miettivät, tulisiko taimikko suojata myyrälaumoilta. Voisiko teräsverkkosäkki olla hyvä suojaväline myös suomalaisille retkeilijöille. Monien vaeltajien kokemuksen mukaan ne eivät kuitenkaan toimi. Silloin ruokien suojaaminen saattaa olla tarpeen myös umpimetsässä. ”Jos myyrät pääsevät kävelemään säkin päällä, ne voivat liritellä sen sisään, vaikka eivät ruokaa pystyisikään nakertamaan. Umpimetsässä telttaillessa riski on paljon pienempi.. Joissakin Yhdysvaltojen kansallispuistoissa retkeilijöillä pitää olla mukanaan järeä muovisäiliö, johon pakataan yöksi kaikki ruoat ja hammastahnat. Ruokien suojaamiseen voi vastaavasti suhtautua rennommin, jos leiriytyy umpimetsässä kaukana retkeilyreiteistä ja -palveluista ja viipyy leirissä vain yhden yön. Tällaista säkkiä käytettäessä ruokien tulisi olla paketeissaan”, Henttonen sanoo
Olli Järvenkylä Vie Oscar-voittaja Vie Oscar-voittaja luontoon luontoon Talvinen luonto, savusauna ja avanto tekivät tähtinäyttelijään lähtemättömän vaikutuksen. Metsähallituksen lisäksi Paraolympiakomitea ja Suomen Latu ovat edistäneet soveltuvaa ulkoilua ja retkeilyä. Lähde luontoon ja ota retkelle mukaan joku kaveri, olkoon hän sitten läheinen, työkaveri, naapuri, yksinäinen nuori tai vanhus. Suomen luonto ja Kolin kansallismaisemat tekivät vaikutuksen myös Sydäntalvi-elokuvan pääosassa nähtävään Oscar-voittaja Emma Thompsoniin. Niiden avulla vammaiset ja toimintarajoitteiset henkilöt pääsevät retkeilyn alkuun. Samassa kaupungissa aloitettu Retkikamu-toiminta vie luontoon heitä, jotka syystä tai toisesta eivät yksin voi, pysty tai halua lähteä retkelle. Thompsonin luontosuhde syveni entisestään pohjoissavolaisella mökillä, jonne hänet vei elokuvatuotannossa mukana ollut suomalainen ystävä. Talvinen luonto, savusauna ja avanto tekivät tähtinäyttelijään lähtemättömän vaikutuksen. Meillä jokaisella on mahdollisuus edistää luontoja retkeilyelämysten saavuttamista. Tuttu luonto-ohjaaja toimii myös henkilökohtaisena avustajana ja retkeilee pyörätuolilla liikkuvan asiakkaansa kanssa. Viime syksynä Retkikamut veivät paikallisia seniorikaupunkilaisia erilaisiin retkeilymaastoihin, jotka olivat saavutettavissa julkisilla liikennevälineillä. Retkikamujen lisäksi liikkeellä on metsämummoja ja -vaareja sekä muita koulutettuja vertaisretkeilijöitä, ammattioppaista puhumattakaan. 28 RETKI tammikuu 2026 KOLUMNI. Kirjoittaja on eräopas ja -kirjailija, joka on julkaissut muun muassa teoksen Suuri retkeilyvinkkikirja, jossa on satoja hyödyllisiä vinkkejä retkeilyyn. Näin vuoden alussa voikin tehdä hyvinvointia lisäävän uudenvuodenlupauksen. Turussa tuotiin joulukuussa pop up-nuotiot keskelle kaupunkia Aurajoen rannalle. Esteetön sijainti mahdollisti myös lapsiperheiden ja apuvälineillä liikkuvien ihmisten osallistumisen. Nuotioilla fiilisteltiin ja grillattiin sekä nautiskeltiin tulesta ja savusta. Tai vaikka se tuttu tyyppi Hollywoodista. Pyörätuoli ei ole este ja sillä pärjää hyvin avustettuna vaativillakin esteettömillä reiteillä ja tulipaikoilla. Osana Valon polku -tapahtumaa niin kaupunkilaiset kuin matkailijatkin pääsivät elävän tulen ääreen, osa ensimmäistä kertaa ikinä. Metsämummot haluavat auttaa kouluja ja päiväkoteja lasten luontosuhteen vahvistamistyössä. Sen seurauksena on muun muassa julkaistu Esteettömän retkeilyn opas ja soveltuvan ulkoilun sivusto
Jo vuodesta 2017 Monipuolinen kattaus kursseja ja ohjattuja vaelluksia melonnan sekä retkeilyn saralla ympäri vuoden Mahdollisuus helppoon ja turvalliseen luontoelämykseen sekä uuden oppimiseen ammattitaitoisten oppaiden johdolla. Meillä lainattavat laadukkaat retkeilyvarusteet kuuluvat aina hintaan! Tervetuloa mukaan! www.ulkoilmaakatemia.fi SEIKKAILU ALKAA ULKOILMASTA
Niin ja voi jokivedenkin lämpötila laskea alle nollan. Entä syntyykö iljannetta myös jäätävästä tihkusta. Onneksi iljanne sulaa useimmiten muutamassa tunnissa. Myös törmäys tai muu ulkopuolinen häiriö saa vesipisaran jäätymään. Ilmastonmuutos lyhentää pakkastalvia, mutta saattaa jopa lisätä iljanteita, sillä kahden puolen nollaa pomppivat lämpötilat yleistyvät, lämpimämpi ilma sitoo enemmän kosteutta ja ilmakehän kiertokulun muuttuminen altistaa tihkusateiden yleistymiselle. Sateesta muodostuva jääkerros eli iljanne syntyy, kun pakkasen puolelle jäähtyneet sadepisarat eli alijäähtynyt sade törmää maahan tai muuhun pintaan ja muuttuu jäiseksi kalvoksi. Jo vain. Pakkasilma jää nilkkiin sen päälle nousseen lämpimämmän ilman alle. Ainakin eteläisessä Suomessa sateet tuntuvat tulevan aiempaa yleisemmin vetenä, jonka pikapakkanen jäädyttää pinnoille liukkaaksi kerrokseksi. Lämmin ilma jäähtyy noustessaan ja siinä oleva vesihöyry tiivistyy pisaroiksi. Iljanteesta voi aiheutua ulkoilijoille haittaa polkujen, pitkosten ja varusteiden pintojen jäätymisen lisäksi puiden oksien putoamisesta. Kun alijäähtynyt virtaava vesi muodostaa jääkiteitä, syntyy hyydettä, joka voi padota suurenkin joen.. Termien välinen ero kertoo pisaroiden koosta: sadepisara on kooltaan vähintään 0,5 mm ja tihkun vesihelmi alle tuon rajan – ja syntymekanismista: jäätävää tihkua syntyy, kun alhaalla roikkuvasta sumupilvestä tippuva sade kulkee kylmän ilmakerroksen läpi. Pisarat voivat pysyä sulina jopa -15°C lämpötilassa, sillä ne tarvitsevat jäätyäkseen tiivistymisytimen kuten pölyhiukkasen, siitepölyä tai vaikka vain bakteerin. Jäätävä sade syntyy useimmiten lämpimän rintaman lähestyessä. Ilmiötä kutsutaan myös kaljamaksi, ja Tornionjokilaaksossa puhuttavassa meänkielessä siitä käytetään mukavan kuvaavaa sanaa nilppu. 30 RETKI tammikuu 2026 LUONNOSSA T E KST I Mikko Lamminpää K U VA Benjamin Hokkanen Liukkailla jäillä L ämpötilan sahaaminen kahden puolen nollaa on turhauttavaa ja vaarallistakin: lunta ei kerry, varusteet kastuvat ja jäätyvät. Jäätävä tihku on meillä kymmenen kertaa yleisempää kuin jäätävä sade
31 RETKI tammikuu 2026 LUONNOSSA T E KST I Mikko Lamminpää K U VA Eimar Kull / Wikimedia Commons Oman tislaamon turvin T alvipakkasten lauhtuessa parin pakkasasteen paikkeille tai lämpimämmäksi saattaa niittyaukeiden hangilla tai aittojen ja tallien lähettyvillä nähdä 3–4 millimetriä pitkän metallinkiiltoisen tummanruskean hyönteisen. Laji kuuluu kärsäkorentojen lahkoon ainoana meillä menestyvänä lumikorentojen heimon edustajana. Tämä siivetön eliö viettää lähes koko aikuisuutensa hangen alla, mutta pystyy liikkumaan lumella kävellen tai hyppien. Kylmän sieto perustuu lajin kykyyn erittää omaa jäätymisenestoainetta, jonka koostumusta tiedeyhteisö ei ole toistaiseksi pystynyt määrittämään. Yksittäisiä havaintoja on tehty myös saamelaiskunnissa. Lumikorento (Boreus westwoodi) on levinnyt Pohjolaan, Itämeren maihin, Keski-Eurooppaan ja Länsi-Venäjälle. Pikkuruisella eliöllä on miltei ruumiinsa mittaiset tuntosarvet. Koiraiden siivet ovat surkastuneet piikkimäisiksi, naaraiden suomumaisiksi, mutta kummillakaan ei pääse lentoon. Niistä muodostuvat toukat popsivat tomerasti sammalia ja koteloituvat maanpinnalta valikoimassaan paikassa, josta aikuiset yksilöt kuoriutuvat syksyllä. Aikuisia korentoja voi nähdä läpi talven, mutta pakkasten kiristyessä ne sukeltavat hangen suojaan.. Meillä se esiintyy lähinnä Oulun eteläpuolisissa perinneympäristöissä, siis väistyneiden maanviljelysja karjankasvatustapojen myötä syntyneillä avoimilla tai puoliavoimilla aloilla. Naaraat munivat pitkin talvea. Eriskummalliseksi sopeutujaksi lumikorennon tekee sen kyky selvitä jopa ?6 °C-asteen kylmyydessä
Retkioppaat ja Retkioppaat ja vedenkestävät kartat Untitled-1 1 30/03/16 16:54 Klikkaa nettikauppaamme www.calazo.. Calazo.. Retkioppaat ja Retkioppaat ja vedenkestävät kartat vedenkestävät kartat Meiltä myös Karttakeskuksen topoja veneilykartat. Uutuudet!. Tarkasti tunturiin! Tarkasti tunturiin! Calazo.. Calazo.. Calazo.
42. Retkioppaat ja Retkioppaat ja vedenkestävät kartat vedenkestävät kartat Meiltä myös Karttakeskuksen topoja veneilykartat. Calazo.. Calazo.. Calazo.. Tuvan lämmöstä tunturiin s. 33 RETKI tammikuu 2026 Tarkasti tunturiin! Tarkasti tunturiin! Calazo.. Retkioppaat ja Retkioppaat ja vedenkestävät kartat Untitled-1 1 30/03/16 16:54 Klikkaa nettikauppaamme www.calazo.. Uutuudet! retket 34 1 2026 NRO VAPAAL ASKUA VUONO JEN MAASS A ” NRO LEIRILLÄ NOUKITAAN TUNTURIHIIHDON RUSINAT PULLASTA
34 RETKI tammikuu 2026 VAELLUS ISLANNIN LÄPI Islanti hiihtäen ja kantaen 34 RETKI tammikuu 2026 VAELLUS ISLANNIN LÄPI M A A L I S K U U 2024 — I S L A N T I
Nina Teirasvuo ja Frida Pelin halusivat matkata maan läpi rannikolta rannikolle omin voimin, suksin ja kävellen. 35 RETKI tammikuu 2026 VAELLUS ISLANNIN LÄPI Islanti on kiehtova ja erilainen vaellusmaa. T E KST I Nina Teirasvuo K U VAT Frida Pelin & Nina Teirasvuo 35 RETKI tammikuu 2026 VAELLUS ISLANNIN LÄPI H E P PA L AU M A tarkkailemassa retkikunnan kulkua.
Tätä jännitimme lähtöaamuun saakka ja loppujen lopuksi Islannissa oli paras pakkasja lumitalvi vuosiin. Pieni saari on tuulenpieksemä ja etäinen, mutta toisaalta hyvinkin eläväinen ja monipuolinen. Myös Frida on käynyt vaeltamassa Islannissa ja hiihtänyt yli Vatnajökull-jäätikön. Yhteisiäkin kilometrejä oli takana Grönlannin jäätiköltä. Islanti ei ole lumivarma paikka ylängöilläkään, mutta säätiedotukset lupasivat tasaisesti kylmää ja kelikameroissa maa muuttui hiljalleen valkoiseksi. Mikä on oikeasti tarpeellista ja mikä ei. Meillä molemmilla oli aiempaa kokemusta Islannista. Islannin kulkeminen pohjoisesta etelään, rannikolta rannikolle oli kutkutellut mielessäni useita vuosia ja alustavia suunnitelmia oli jo paperilla. 36 RETKI tammikuu 2026 VAELLUS ISLANNIN LÄPI I slanti on erikoinen maa keskellä Pohjois-Atlanttia. Meille oli itsestään selvää lähteä Islantiin lumen ollessa maassa, jotta varusteet kulkisivat ahkiossa. Olen hiihtovaeltanut ja opastanut useamman kerran yli Vatnajökull-jäätikön. Haasteena oli maan lämpimämpi eteläosa, jossa varusteita täytyisi kantaa noin 100 km. Useimmissa paikoissa maasto on paljasta kivierämaata, eläimistä useimmiten näkee islanninhevosia ja asutuskin on keskittynyt pääkaupunki Reykjavikin ympäristöön. Aikaa varattiin varapäivineen 14 päivää. Erikoista kyllä, maan karuus ja siitä kumpuava vaativuus kiehtoo. Meille oli itsestään selvää lähteä Islantiin lumen ollessa maassa, jotta varusteet kulkisivat ahkiossa.. Tämä tiesi, että rinkka tulisi painamaan kantourakan aluksi noin 30 kiloa sisältäen hiihtovälineet ja K A D O N N E E N suksen onnellinen löytäjä. Turvallisuudesta ja mukavuudesta emme kuitenkaan tinkineet – olimmehan lähdössä lomamatkalle. Tarkoituksenamme oli lähteä liikkeelle Islannin pohjoisrannikolta Akureyristä ja kulkea ylängön halki etelärannikolle Þykkvibæriin. Vaikka normaalistikin kirjaamme varusteita Exceliin, niin nyt teimme laskentaa aiempaa tarkemmin. Pakkaa, suunnittele, tarkkaile… Valmistautumisen aloitimme reittisuunnittelulla ja varareittien kartoituksella, joka osoittautui kultaakin kalliimmaksi, sekä ahkeralla säätietojen ja kelikameroiden tuijottamisella. Viilauksen jälkeen ahkion aloituspaino näytti hyvälle, 40 kiloa. Kun mainitsin reissukaverilleni Fridalle aiheesta, oli retkikunta koossa
Rinkkaan ahdetut 20 kilon hiekoitussäkki ja 8 kilon kahvakuula toimivat hyvänä harjoitusvastuksena. Lumisateista ja navakasta tuulesta johtuen lumivyöryjen todennäköisyys ennusteessa oli kasvanut. Sama toistui koko aitauksen mitan. Telttaa pystyttäessä tuuli alkoi nousta ja säätiedotus lupasi huonoa näkyvyyttä seuraavalle päivälle. Pian aitauksen jälkeen päättyi tie ja iltahämärässä näimme ylämäkemme kohti Islannin keskiosia. Tämä ei ollut meidän nousureittimme. Omia jälkiä takaisin ja siellähän se suksi odotteli omistajaansa. Jos auto tuosta menee, niin menee hiihtäjäkin. M Y RS K Y N jälkeen pääsimme vihdoin suksille Svínavatnissa. Leiripaikan valinnassa keskiössä oli veden saatavuus. Maasto tasoittuisi hetkeksi ja sen jälkeen jyrkkenisi entisestään. Jääruuvit toimivat lisäksi turvallisuusvälineenä mahdollisissa jäiden ylityksissä. Huhu erikoisesta kaksikosta oli kiirinyt. Mahdollista! Koska painava rinkka ei nouse pykälään ilman totuttelua, niin hiihdon ja muun liikunnan lisäksi otimme ohjelmaamme rinkan kantamisen. Lunta oli vain muutama sentti maassa, joten sitä ei pystynyt sulattamaan juomavedeksi. Ylämäen sijaan pääsimme siis vauhdikkaaseen alamäkeen. Seuraavana päivänä jatkoimme ahkioiden vetämistä pitkin ojanpohjaa ilman suksia. Ensimmäisen telttayön vietimme joen vieressä, joskin ensin varmistimme, että yläjuoksulla ei ollut maatiloja tai asuntoja. Sumun keskeltä vilahteli reitin yläpuolella olevat lumilipat, ja tie oli ylempänä tuiskunnut täyteen lumiseinäksi. Samalla selvisi, että olimme paikallisia kuuluisuuksia. Päätimme pakittaa päälaaksoon ja lähteä tarkastamaan muita nousureittejä. Kun Fridan ahkio päätti kaikkein ilmavimmassa kohdassa pyörähtää, laitoimme ahkiot parkkiin ja kävimme tiedustelemassa reittiä. Olimme hetki sitten ylittäneet pari siltarumpua ja matalaa kitukasvuista pensasta, joten suksi oli siinä rytäkässä karannut ahkiosta. 37 RETKI tammikuu 2026 VAELLUS ISLANNIN LÄPI ahkiot. Ryhmä heppoja tuijotti meitä, ja kun olimme päässeet niiden kohdalle, ottivat hevoset lyhyen spurtin ja asettuivat taas katsomoon. Lyhyttä ja pitkää lenkkiä, mäkitreeniä ja tasaista. Sukset jalkaan! Lentopyrähdys Suomesta Islantiin sujui mukavasti ja matka jatkui vuokra-autolla Akureyriin. Vaihdoimme viestiä Islannissa asuvan ystäväni kanssa ja hetken kuluttua meillä oli superjeeppikyyti seuraavalle päivälle. Nautiskelimme lounaan farmin pihalla ja tutkailimme tilannetta. Lunta oli paikoin napaan saakka ja paikoin kuljimme jäisellä kaltevalla pinnalla. E N S I M M Ä I S E LTÄ ylösmenoreitiltä löytyi paikoin liikaa ja paikoin liian vähän lunta. Lunta oli vain muutama sentti maassa, joten sitä ei pystynyt sulattamaan juomavedeksi.. Kuski veisi meidät lähemmäs laakson pohjukkaa. ardaluria. Olimme varautuneet erilaisin kiinnitystekniikoin ja pääsimme niitä myös käyttämään: sukset, lumikiilat, jääruuvit ja järeät naulat tulivat kaikki tarpeeseen. Paikoin kuului rahinaa näkymättömien kivien raastaessa suksien pohjia. Katsahdin taakseni ja sydän hyppäsi. Samassa kohdassa menee superjeeppien kesäreitti ylös ja se loi meihin uskoa. Myöhemmin vaihdoimme autotien vieressä kulkevalle heppatielle, joka vastaisi Suomessa pientä soratietä. Teltan ankkuroimme nauloilla jäiseen maahan. Yhden farmin aitauksessa oli lauma islanninhevosia, jotka olivat erittäin kiinnostuneita menostamme. Lähdimme innokkaina kiipeämään ylämäkeä ensin suksilla ja reitin jyrkentyessä ilman. Ylämäestä alamäkeen, reitiltä toiselle Aamu sarasti pöpperöisenä, mutta aamiaisen aikana näkyvyys hiukan parani. Ahkioni päällä oli vain yksi suksi. Kuljimme autioituneen maaseudun halki. Kävelytie oli sulanut auringossa, mutta sen vierellä oli hyvä hiihdellä. Tarkastelimme edessämme olevaa noin 600 metrin nousua, jonka yläosa oli vielä pilviverhon peitossa. Aloituspisteessä pakkasimme varusteet ahkioihin ja hotelliyön jälkeen aloitimme hiihdon Akureyrin lentokentältä kohti Eyjafar . Olimme valmiit
Jälleen kerran saimme pakit: autot olivat menneet edellisenä viikonloppuna kyseistä reittiä, mutta nyt kulku oli äärettömän hidasta. Sitä varten meidän täytyisi päästä kehätietä länteen Svínavatniin. Ei, kun hotelliin miettimään jatkosuunnitelmia. Y H T E N Ä I N E N lumi loppui, mutta matka jatkui laikulta toiselle.. Olisiko se Blue Lagoon vai hiihto. Kun Frida heräili, hyvän huomenen sijaan naapurisängystä kuului: ”Olisi seuraava reittiehdotus...” Aamiaisen jälkeen katselimme karttaa uudelleen ja päätimme siirtyä bussilla uuteen aloituspisteeseen. Eihän matka vieläkään mennyt ilman mutkia: Islantia lähestyi myrsky, joten bussiliikenne peruttiin ja T I E N R I ST E Y KS E S SÄ: Gullfoss 89 km, meidän suunta. Hidasteita hidasteiden jälkeen Heräsin kuudelta, kun valo tulvi ikkunasta huoneeseen. Seuraavaksi pikainen majapaikan etsintä ja mukavan oloinen B&B löytyikin. Aloin miettimään vaihtoehtoista reittiä ja katselin puhelimelta karttaa. Toinen reitti maan halki kulki lännempänä, Kjalvegur Kjölurin ylänköalueella. Kamat kasaan ja bussia odottelemaan. 38 RETKI tammikuu 2026 VAELLUS ISLANNIN LÄPI Muutkaan laakson nousureitit eivät osoittautuneet sen paremmiksi, joten lähdimme kiertämään autokyydillä kokonaan uudelle reitille. Laitoin heille sähköpostia majoituksesta ja kyydistä. Samalla sähköpostiin kilahti viesti majapaikasta: majoitus ja kyyti ylös onnistuisivat
Vielä yksi lisäpäivä odottelua. Ylängön ihmeitä Ylänköalue ei ole rakentamaton vaan sieltä löytyy muun muassa vesivoimala ja harvakseltaan vuokratupia. ”Menkää Hveravelliriin! Kyllä sinne pari suomalaisnaista mahtuu polskimaan”, kilahti viesti puhelimeen. Toisella puolella tietä kulkua rajoitti piikkilanka-aita. Olimme lastanneet varusteemme jo ovelle ja hyppäsimme monoihin. Ylängöllä avaruutta riitti ja illalla nautimme upeista revontulista ja täysikuusta. Samalla maalimmekin vaihtui Þykkvibæristä Eyrarbakkiin. Epäilimme, että vanha Naton varasto oli myyty tyhjäksi piikkilangasta, sillä aitaa oli joka paikassa ilman sen erityisempää syytä. Lähdimme hiihtämään maata halkovan F-tien vartta. Huonossa näkyvyydessä F-tien varresta ei olisi ollut asiaa pois johtuen erilaisista montuista, jontkista, kikkareista ja kumpareista. Päivänä 7 olimme kuitenkin vihdoin uudessa majapaikassa ja valmiina lähtöön. Korppulumi oli kelvollinen alusta ja ahkiot kulkivat kevyesti. Telttailimme T U O L L A jossain on Gullfoss… Sukset vaihtuivat liukuesteisiin jäisen pinnan ja navakan tuulen vuoksi. Pian olimme aloituspisteessä ja auton takavalot kaikkosivat alamäkeen. Myöhemmin meitä valaistiin, että islantilaiset mielellään aitaavat omistamansa maa-alueen. Kun katselimme ikkunasta ulkona ulvovaa myrskyä ja seurasimme virallisten tuulimittareiden lukemia, olimme tyytyväisiä, että meidän ja ulkoilman välillä oli betoniseinä. Hetken innostuksen jälkeen elämän realiteetit iskivät. Molempia hymyilytti ja perhoset vatsanpohjassa kertoivat reissun nyt toden teolla alkaneen. Olisiko tämä viimeinen kerta ennen etelärannikkoa, kun pakkaamme varusteet autoon. Siltoja lukuunottamatta kuljimme hyvän näkyvyyden turvin omia reittejämme. 39 RETKI tammikuu 2026 VAELLUS ISLANNIN LÄPI loppujen lopuksi saarta kiertävä kehätie suljettiin. Hiihtopäivä oli uskomaton ja oli hienoa päästä aloittamaan matka etelään. Sää oli parantunut merkittävästi ja sovittuna ajankohtana talon isäntä kaarsi superjeepillä pihaan ja kolkutti oveen. Kun kartalla näkyi silta, sitä oli ehdottomasti hyödynnettävä. Kartan ohut sininen viiva merkitsi useimmiten vuolaasti virtaavaa useiden metrien levyistä jokea. Harmillisesti matkaa oli karvan verran liikaa, jotta olisimme ehtineet kuumille altaille illaksi. Lisää Islannin erikoisuuksia. Hiihtopäivä oli uskomaton ja oli hienoa päästä aloittamaan matka etelään.. Vihdoin suksilla – matka oikeasti alkaa Lähtöaamu sarasti kirkkaana ja navakan tuulisena
Hyvä näkyvyys jatkui koko hiihdon ajan. Aluksi sukkuloimme jääraudoilla jäätyneitä laikkuja pitkin ja niiden loputtua alkoi nummi, jossa ahkio kulki vielä mukavasti. L E G I TAU O L L A tien vieressä. Tuulesta huolimatta aurinko lämmitti ja lounastauot monesti venyivät maisemia katsellessa. Gullfossin lähellä piikkilanka-aidat estivät parhaimmat reittivalinnat ja siirryimme jälleen lumiseen ojaan. 40 RETKI tammikuu 2026 VAELLUS ISLANNIN LÄPI kuitenkin lähellä Hveravellirin kyltitettyä risteystä, vähän kuin itseämme kiusaten. Pienten kylien kohdalla oli kevyen liikenteen väyliä ja muutoin autotien laidassa kulki jälleen heppatie. Minun oli kevyt mennä lyhyillä skineillä, mutta Frida hiihti vielä täyspitkillä nousukarvoilla. Hiihtovaeltaja on poikkeava näky tässä maailmankolkassa. Kävelimme neljä päivää etelärannikolle. Samainen päivä oli koko reissun kylmin, joten kuuma kylpy olisi kelvannut. Ylängön loppupuolella meidät yllätti mäennyppylän takaa hypännyt superjeepin jättimäinen bussiversio kuin Henkien kätkemän kissabussi ikään. Ekstrakerrasto, pipo päähän ja huput tiukasti kiinni. Yöllä mittari oli painunut noin -25 celsiukseen. Vaelluksella pitää muistaa syödä.. Heppatiet olivat tervetulleita, sillä raskaan rinkan kanssa oli mukavampi kulkea soralla kuin asfaltilla. Hänelle tarjosimme ahkiomme, ylimääräisen bensan sekä muuta pientä varustetta. Vaihdoimme suksia ja johan taas lämpeni. Aamulla aurinko alkoi lämmittää ja teltassa oli mukavaa jo ennen bensakeitintä. Reittimme molemmilla puolilla kimalsivat suuret jäätiköt, Langjökull ja Hofsjökull. Jäätiköiden lisäksi ihastelimme Kerlingarfjölliä, joka on kuin pieni Himalajan vuoristo muutoin suht laakeassa maastossa. Päivän viimeisessä ylämäessä alkoi kropassa tuntua yleinen viileys. Tapasimme matkalla hauskoja persoonia, kuten Faxin kuninkaan, paikallisen leirintäalueen omistajan. Burgerilounaan jälkeen pakkasimme varusteet rinkkoihin. Hangilta autoteille Lumi loppui ennen Gullfossin turistirysää. Ensimmäinen vilahdus muista kulkijoista kaikessa koomisuudessaan. Reittimme molemmilla puolilla kimalsivat suuret jäätiköt, Langjökull ja Hofsjökull. Nukkumaan käydessä arvuuttelimme, miten paljon pitäisi makuupusseihin pukea vaatetta. OJA N P O H JAT tulivat tutuksi tällä reissulla mieluummin ahkiota vetäen kuin kaikkea rinkassa kantaen. Bussikuski tööttäili meille tervehdykseksi ja kyytiläisten nenät painuivat ikkunaruutuihin
Suora jatkui ja jatkui ilman mitään vihjettä lopusta. Kaarsimme vankilan ohi lähimmälle rannalle kastamaan kengänkärjet Atlanttiin. Puuskat olivat kuitenkin sen verran napakoita, että sauvoista oli pakko ottaa tukea, jotta pysyi pystyssä, ison rinkan ottaessa tuulen vastaan. Pakkasimme viimeisen kerran leirimme tien vierestä. Koko patikoinnin ajan tuuli oli hiljalleen yltynyt ja nyt puuskat ylsivät yli 15 m/s, onneksi sivumyötäisenä. Loppumatka Selfossista Eyrarbakkiin oli vedetty viivoittimen kanssa. 12 kilometrin suora tuntui loputtomalle ja maisema pysyi samana hiekkaja sorakenttänä. Gullfoss Islanti Atlantti Grönlanninmeri 50 km sinkosketeltavaa, horisonttiin ilmestyi pienehkö kerrostalo, vankila Littla-Hraun. 41 RETKI tammikuu 2026 VAELLUS ISLANNIN LÄPI Ylimääräisestä ruoasta myös luovuimme, sillä hyödynsimme pikkukylien harvaa, mutta erinomaista ravintolatarjontaa. Ihme kyllä meidät toivotettiin kaikkiin paikkoihin lämpimästi tervetulleeksi, vaikka reissu alkoi näkyä ja varmasti myös tuoksahtaa. leiri 5. leiri 3. Kun tylsyys oli jo käP E R I L L Ä Islannin etelärannikolla! Þykkvibær Akureyri Svínavatn Reykjavík Vatnajökull Hofsjökull Langjökull Eurarbakki vaellusreitti leiri 1. leiri 6. Perillä! Kaikki mutkat huomioiden kuljimme ihmisvoimin pohjoisesta etelään 12 päivää ja 294 kilometriä. Samalla saimme hoidettua vesihuollon. leiri 2. Suora, joka ei pääty koskaan Viimeinen aamu sarasti aurinkoisena ja tuulisena, kuten sopia odotti. leiri 4. leiri 7. Kannatti lähteä seikkailemaan.
42 RETKI tammikuu 2026 PERUSLEIRI PALLAKSELLA 42 RETKI tammikuu 2026 PERUSLEIRI PALLAKSELLA T U N T U R I H I I H TO L E I R I L L Ä pääsee nauttimaan umpihankihiihdosta ilman ahkiota. M A A L I S K U U 2025 — PA L L AS-Y L L ÄST U N T U R I N K A N SA L L I S P U I STO
43 RETKI tammikuu 2026 PERUSLEIRI PALLAKSELLA Tuvan lämmöstä tunturiin Talvileirillä umpihankihiihdosta ja erämaan rauhasta nautitaan leppoisasti. T E KST I JA K U VAT Maija Arosuo 43 RETKI tammikuu 2026 PERUSLEIRI PALLAKSELLA. Keimiöjärven vuokratupa Pallaksella tarjoaa siihen upeat puitteet
Mukaan on tälläkin kertaa lähtenyt kuusi varttuneempaa naista ja yksi mies. Laitamme alle nousukarvat, ja selässä on vain päivän eväät ja lämpimät vaatteet sisältävä päiväreppu, joten säästymme suuremmalta hikoilulta. Keimiöjärvellä valoa tuovat vain tähdet ja mukana tuodut kynttilät. Keittiönurkkaus on pieni, mutta ajaa asiansa. Jokunen heistä on hiihtänyt tunturissa aikoinaan lapsena, toinen ei koskaan. Tuntureiden syleilyssä Keimiöjärven tupa sijaitsee hiihtäjälle herkullisesti monen tunturin sylissä. Leirillä noukitaan tunturihiihdon rusinat pullasta. Pian olemme perillä, ja sen jälkeen voimme nauttia sivakoimisesta ilman painavia varusteita. Oranssit pulkat on pakattu täyteen ruokaa ja herkkuja, sillä tällä retkellä ei tarvitse säästellä painossa. Eteläpuolella kohoava Keimiötunturi on tunturisuksille hieman jyrkkä, mutta pohjoisen Sammaltunturi ja Lommoltunturi, Mustakero idässä ja kaakon Koivakero ovat sopivia päiväretkikohteita suoraan kotiovelta. Nautitaan sujuttelusta suksilla omia latuja etsien, kelien ja ryhmän kunnon mukaan. Tuvan ja makuualkovin kerrossänkyihin mahtuu hyvin seitsemän nukkujaa. Kierrämme Alalaen metsäistä kuvetta, jossa ihailtavaa riittää. Kookkaan salin keskellä on kunnon pirttipöytä penkkeineen. Tykkylumiset puut Tunturihiihtoleiri houkuttelee mukaan niitä, jotka haluavat päästä pois melukylistä, hiihtokeskuksista ja katuvalojen varjoista.. Pulkka kaatuu jokusen kerran syvässä lumiurassa, mutta takana tuleva nostaa sen pystyyn. H I I H TO L E I R I L L Ä vallitseva tunne on liikunnan ja ulkoilman aikaan saama hyvä olo. Nousu alkaa Keimiötunturin ja Alalaen välisestä jyrkähköstä solasta, jossa onneksi kulkee hiihtoa helpottava vanha ura. Siellä on aikaa nauttia hiljaisuudesta, kimmeltävästä lumesta ja yksinkertaisesta elämästä. Tunturihiihtoleiri houkuttelee mukaan niitä, jotka haluavat päästä pois melukylistä, hiihtokeskuksista ja katuvalojen varjoista. Unohdetaan ahkion pakkaamiset aamuisin ja niiden kiskomisen, talviset telttayöt ja kokkaamiset absidissa. Sammaltunturi on kaksilakinen, eli kivuttavaa riittää. Rusinat pullasta Ryhmä polkaisee ylös viimeisen nyppylän järveltä tuvan pihaan ja asettuu taloksi. Matkaa Koivarovan linja-autopysäkiltä ja parkkipaikalta, jossa ryhmä on tavannut, on tuvalle neljä kilometriä. Keimiöjärven hirsinen vuokratupa on yksinkertaisen kaunis. Matka etenee hitaasti, mutta sillä ei ole niin väliä. Kun kamiina alkaa lämmittää ja vettä on saatu haettua järvestä, tupa alkaa tuntua kodilta. 44 RETKI tammikuu 2026 PERUSLEIRI PALLAKSELLA L unta pyryttää vasten kasvoja, kun hiihdämme letkassa Keimiöjärven jään yli
Hieman epäromanttisesti asetumme lounastamaan sen seinustalle, sillä se antaa suojaa tuulelta. Pysyttelemme ylempänä umpihangessa – koska leveillä suksillamme voimme. En tiedä tuleeko jäävedellä tai lumella pakkasessa huuhdeltu kroppa kylpemisestä juuri puhtaammaksi, mutta ainakin olemme saaneet saunoa. Tänä iltana haudutamme oikeaoppisen punajuuririsoton, huomenna saamme kuhafileitä puikulaperunoilla ja viimeisenä iltana herkuttelemme aurajuustokanalla. Ensin noudattelemme laelle vievää kelkkauraa, mutta puikahdamme pian metsään ja suunnistamme kohti Mustavaaran kotaa. Osummekin ladulle juuri kotaa ennen. Sauna Keimiöjärvellä oli vielä muutama vuosi sitten, mutta Metsähallituksen säästötoimien johdosta se myytiin yksityiseen käyttöön. Retkiruoan sijaan tunturileirillä syödään aitoa kotiruokaa. Termoksiin tehty ahvenkeitto saa ansaittuja kehuja, vaikka varmin mauste onkin tunturi-ilma. Aamupäivän nousu palkitaan parin kilometrin laskulla. Kun päälle lisätään jälkiruoat, ei muuta iltaohjelmaa juuri kaivata. Nousun eteen nähty vaiva saa maiseman maistumaan vieläkin makeammalta. Löylyä Kuuden tunnin hiihtoreissun päälle maistuu sauna ja ruoka. Paitsi saunomista. Ylälaella maisemat avautuvat ja tiedämme saapuneemme ehkä Suomen kauneimmalle tunturialueelle.. Ja olemme kokemusta rikkaampia. Ylälaki ei ole autio, vaan siellä pitää majaansa säähavaintoasema. Murtomaahiihtäjien kansoittamassa kodassa tuntuu kuitenkin ahtaalta ja tunkkaiselta, joten lähdemme jälleen omille reiteillemme. Kiirettä ei ole, sillä ympyrälenkistä tulee sen suuruinen kuin on tullakseen. 45 RETKI tammikuu 2026 PERUSLEIRI PALLAKSELLA muodostavat katsojien silmissä niin muumeja kuin elefantteja, jotka kaikki halutaan ikuistaa puhelimen linssille. Ylälaella maisemat avautuvat ja tiedämme saapuneemme ehkä Suomen kauneimmalle tunturialueelle. K E I M I ÖJÄ R V E N vuokratuvan ovelta pääsee suoraan hiihtämään monelle tunturille. Hätä ei lue viitseliäisyyttä, joten raahaamme pulkassa paikan päälle oman – tai oikeammin Retki-lehden omistaman – telttasaunan. Pohjoisessa kumpuilee Pallaksen tunturijono ja kaakossa siintää Levi-tunturi. Telttakankainen sauna kulkee kevyesti, mutta kiuas kivineen aiheuttaa jo pientä pärinää ylämäissä. Jottei keittiönurkassa tulisi ahdasta, hätyytämme sieltä ylimääräiset kokit pois ja jaamme kapyysivuorot. Reilun parinkymmenen asteen pakkasessa pressukankainen sauna lämpiää ihmeen kuumaksi
Naurua riittää. Jos näkymät olivat eilen hienot, niin tänään ne ovat huikeat. Ihmisistä, joiden nimiä ei aluksi muista, tulee ensin yksilöitä, sitten tuttuja ja turvallisia kanssakulkijoita. Jokainen ryhmästä saa vuorotellen suunnistaa. Viimeisen päivän retken kohteena on kuru Koivakeron pohjoispuolella. Laelta laskeudumme kurun yläpuolelle, josta se avautuukin meille koko komeudessaan. Se ei tuota pettymystä tälläkään kertaa. Haluamme vielä kerran katsoa kauas, joten jatkamme Koivakeron puuttomalle laelle. Maaliskuun pakkasissa hanki kantaa juuri sopivasti: pintaan jää mukavan pehmeä pakkaslumikerros, jonka alla on kantava kuori. Tuntuuko pari edellistä päivää reisissä vai onko kyseessä viimeisen päivän haikeus, mutta marssi tuvalle on loputon. Hiljaisuuden vallitessa oikaisemme suon poikki, mikä tuskin säästää aikaa, mutta lisää hiihdon mielekkyyttä. Toisen päivän etappina on Lommoltunturi, jonne hiihdämme Mustakeron autiotuvan ja Hevoslaen kautta. Tiedetään, kuka käy öisin pissalla, kuka kuorsaa ja kenen pitää saada syödä ennen kuin jaksaa jutella. Seitsemän toisilleen tuntematonta ihmistä laitetaan erämökkiin ja katsotaan, miten siitä muovautuu yksi ryhmä. Tunnelman voi pelastaa vain yksi asia: suklaa. Vaikka lumi peittää kurun pohjan, näemme, miten suuri haava tunturin kupeeseen on aikojen saatossa viiltynyt. Oliko viimeksi lapsena mäenlasku näin hauskaa. Se ei tuota pettymystä tälläkään kertaa.. Hiihtoaikaa on silti riittävästi. Heikki ryhmän herrasmiehenä korjaa kaiken ja liekittää letut. Pehmeä lumi pettää alta silloin tällöin, ja hiihtäjiä nostetaan ylös vuoron perään. 46 RETKI tammikuu 2026 PERUSLEIRI PALLAKSELLA Lakia ja kuruja Säät pysyvät raikkaina, mutta emme hötkyile matkaan lähdössä. Erämaa on K E I M I ÖJÄ R V E N vuokratupa sopii hyvin tunturihiihtäjille perusleiriksi. Kaisu vetreyttää lihakset – ja vie keskustelut pintaa syvemmälle. Otamme vauhtia Keimiöjärven autiotuvalta järven vastarannalla ja lähdemme siitä lähestymään kurua jokilaaksoja pitkin kiertäen, kunnes löydämme hyvän nousulinjan. Kukin tekee latua pienen matkan ja siirtyy sitten jonossa viimeiseksi. Annamme pakkasen hieman lauhtua aamuisin, keittelemme aamupuurot, teemme päivän lounaseväät termareihin, pakkailemme päiväreput, jutustelemme ja lähdemme matkaan, kun olemme valmiit. Laskutaidot ovat selkeästi kolmessa päivässä kehittyneet. Ylös nouseminen on vaikeampaa kuin kaatuminen, sillä pehmeää lunta on runsaasti. Ihmiskoe Hiihtoleiri on kuin ihmiskoe. Laskemme viistosti alas Lommoltunturin kuvetta puuterilumessa. Hilkka seuraa tilannetta, ja tekee sitten viiltävän analyysin. Se ei petä ikinä, ja sokerihuurun voimalla pääsemme tuvalle. Kirsi haluaa tehdä tulet (ja kaiken muunkin, joten häntä on vahdittava). Ensi opitaan toisista kummia asioita. Alastulo sen sijaan on edellisiä haastavampi, sillä rinne on tunturisuksille jyrkkä ja nietokset tuulen kovaksi tuivertamia. Jokainen löytää roolinsa. Näin tahti pysyy tasaisena, eikä kenellekään tule hiki eikä kylmä. Puron varresta ei helppoa maastoa löydy, eikä latukaan maita. Otamme siksi loivan kaarteen paluusuuntaan kohti solan yläpäätä ja sujahdamme siitä pehmeän lumelle. Koivakero on edellisiä tuntureita metsäisempi ja vaikeakulkuisempi. Haluamme vielä kerran katsoa kauas, joten jatkamme Koivakeron puuttomalle laelle. Pallas näyttäytyy entistä lähempänä ja sen pehmeät muodot hivelevät silmää. Kuin tottumuksesta ryhmä kokoontuu tuvan pihalla kymmenen maissa
Saunaa ja sisua. päivä kansallispuisto Pallas–Yllästunturin Lommoltunturi Sammaltunturi Mustavaara Mustakero kuru Koivakero Koivarova Keimiöjärvi Keimiöjärvi Keimiötunturi Jerisjärvi Pallas–Ylläs 1 km. Saunaa ei enää ole. Kuin juhlanumerona viimeisen illan päättää luonnon oma valoshow. × Ympäristössä on paljon eri reittivaihtoehtoja tunturihiihtoon. 47 RETKI tammikuu 2026 PERUSLEIRI PALLAKSELLA Perusleirinä Keimiöjärvi × Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa on Keimiöjärvellä Metsähallituksen vuokratupa, jonka voi vuokrata omaan käyttöönsä haluamakseen ajaksi. V E T TÄ saa järvestä tai viereisestä purosta. Jotain suomalaista on kuitenkin siinä, että istuu puupallilla alasti jäällä pressun alla tulen lämmittäessä kamiinassa vieressä. Rovaniemeltä. Lähin hiihtolatu kulkee muutaman sadan metrin päästä. päivä 1. × Tuvalle pääsee talvella hiihtäen Koivarovan parkkipaikalta. Sen edessä olemme kaikki yhdenvertaisia, eikä kukaan pärjää siellä yksin. × Varustukseen kuuluu puulämmitys, kaasuhella, ruoanlaittovälineet ja ulkohuussi. Taivaanrantaan ilmestyvät vihreät ketut ilottelevat ja hyppivät katsojille kunnon esityksen. päivä 2. × Koivarovaan pääsee myös linja-autolla mm. Myös vapaalasku ja lumikenkäily on mahdollista. Viimeisenä yönä pakkanen kiristyy entisestään niin, että saunaan menijät voivat jo leikata veitsellä paloja hengityshöyryistään. Vesi otetaan järvestä tai purosta. armoton ja reilu. Kiitollisina palaamme lopulta lämpimiin makuupusseihimme odottamaan, mistä kuorsaus ensimmäisenä alkaa. Kylmä hiipii niveliin, mutta näytöksestä ei halua lähteä kesken kotiin. Matkaa on neljä kilometriä, ensin latupohjaa ja sitten umpihankea järven yli. vaellusreitti 3. × Tuvassa on 7 sänkyä, joihin mahtuu 7–9 ihmistä
Ei Norjaa turhaan kutsuta vapaalaskijan paratiisiksi! T E KST I JA K U VAT Markus Thomenius 48 RETKI tammikuu 2026 NORJAN KEVÄTHANGILLA M A A L I S K U U 2025 — LY N G E N, N O RJA. 48 RETKI tammikuu 2026 NORJAN KEVÄTHANGILLA Vapaalaskua Norjan vuonoilla Mikä olisikaan hienompaa kuin aloittaa lähes merenpinnan tasolta, nousta skinnaten yli kilometrin korkeuteen ja laskea sieltä takaisin alas, lumihuippuisten vuorien ja avoimena lainehtivan meren levittäytyessä edessäsi
49 RETKI tammikuu 2026 NORJAN KEVÄTHANGILLA 49 RETKI tammikuu 2026 NORJAN KEVÄTHANGILLA
Hyvää ruokaa ja jakson verran sen hetken puhutuinta Netflixsarjaa toki unohtamatta.. 50 RETKI tammikuu 2026 NORJAN KEVÄTHANGILLA AU R I N KO teki juuri laskuaan, kun saavuimme vuonon rannalla sijaitsevalle yöpaikallemme. Iltarutiineihimme kuului muun muassa lähivuorten sääennusteiden tutkiminen ja niiden sekä vapaalaskun opaskirjojen perusteella seuraavan päivän vuoren valinta. Kun taukopaikalta löytyivät vielä siistit ja lämmitetyt vessat, ei omatoimimatkaaja voisi enää enempää toivoa! S I SÄ L L Ä autossa meillä oli lokoisat olot: lämpöä +16°C, tilavat makuupaikat, ruoanlaittomahdollisuus, jääkaappi ja kaikki. Ikkunoistamme levittäytyi näkymä vuonon vastarannalla kohoaville Lyngenin lumihuippuisille vuorille
Onneksi revontulia pystyi seuraamaan myös yläpuolisesta kattoikkunasta, lämpöisen peiton alta, kunnes uni lopulta vei voiton. 51 RETKI tammikuu 2026 NORJAN KEVÄTHANGILLA M O N E N A iltana luontoäiti tarjosi myös oman esityksensä, joten meillä oli hyvä syy aina aika ajoin kurkistaa ulos. Tätä esitystä ei Netflixin tapaan voinut aloittaa tai tauottaa, miten itse halusi. Lämpötila oli hieman plussan puolella, mutta korkeuden kasvaessa pehmeä lumi muuttui hyväksi pakkaslumeksi. Oli aivan tyyntä, mutta huipulle ennusteet lupailivat kovaa tuulta, joten etenimme säätä koko ajan arvioiden.. R E I T T I Storhaugenin 1 142 metriä korkealle huipulle alkoi monien reittien tapaan matalakasvuisesta koivikosta
Hieman myöhemmin huippu häämötti jo edessämme, mutta nousumetrejä sinne oli kuitenkin vielä reilusti. Pilvet varjostivat vuonon puolta, kun taas toisella puolella aurinko paistoi upean kirkkaana. Ja tuuli sen kun jatkoi voimistumistaan.. 52 RETKI tammikuu 2026 NORJAN KEVÄTHANGILLA P U U R A JA L L A maisemat alkoivat todella avautua, vuorten ja meren päästessä oikeuksiinsa. T U U L I yltyi nopeasti, tummien pilvien, pöllyävän lumen ja ajoittain pilkistävän auringon luodessa upeaa kontrastia sekä draamaa. Oli edelleen tyyntä ja jyrkkä nousu takasi niin lämpöiset olosuhteet, ettei hattua tarvinnut
Tuulen laannuttua ja nousukarvoista päästyämme, pääsimme vihdoin nauttimaan laskun hurmasta ja meitä nyt hellivästä auringonpaisteesta.. Tuuli esti myös nousukarvojen pois ottamisen, joten lähdimme saman tien laskuun. Huipun valokuvan ottamatta jääminen harmitti, mutta onneksi muistaisimme nuo hetket kyllä aina mielissämme! Sen samanaikaisen kauneuden ja kylmän myrskytuulen raakuuden. 53 RETKI tammikuu 2026 NORJAN KEVÄTHANGILLA H U I P U L L A kovassa tuulessa kännykän taskusta kaivaminen ei käynyt mielessäkään
Lumen pinta oli varsin kovaa ja meistä ei jäänytkään melkein mitään jälkeä siihen. 54 RETKI tammikuu 2026 NORJAN KEVÄTHANGILLA S E U R A AVA N A päivänä Rassevarrin vuoren harjannetta noustessamme saimme ihailla tuulen lumesta tekemää taidetta. Ja hyvä niin, sillä näin seuraavakin nousija saisi ihastella tätä taidetta lähes koskemattomana.
Nordkjosbotnin kylän talot laakson pohjalla näyttivät niin pieniltä ja muuten vapaana lainehtiva Paatsivuono oli pohjukasta jäässä. Norjassa vuoria ja laskettavaa riittäisi kyllä vielä vaikka kuinka moneksi talveksi! L AS K U tarjosi taas vauhdin hurmaa, taivaan pilvien ja sävyjen muuttuessa melkein samalla vauhdilla. Lumihuippuja siinsi joka suunnassa ja vapaalaskijan silmä alkoikin heti etsiä niiltä hyviä laskulinjoja. Sitä pitäisi kyllä joku vuosi tulla katsomaan ja ihastelemaan!. Miltähän nämä maisemat näyttäisivät kuukautta kahta myöhemmin, kevään saapuessa. 55 RETKI tammikuu 2026 NORJAN KEVÄTHANGILLA R AS S E VA R R I N tuuleton huippu 1 166 metrin korkeudessa oli mitä parhain paikka nauttia kuppi kuumaa juotavaa, syödä ja ihailla ympärillä levittäytyviä maisemia
56 RETKI tammikuu 2026 ENSI KESÄNÄ. 56 RETKI tammikuu 2026 ENSI KESÄNÄ KOITAJOKI T E KST I JA K U VAT Maija Arosuo ITÄRAJAN HILJAISET HETKET Todellista hiljaisuutta kaipaavan kannattaa suunnata Itä-Suomen soille ja kuusimetsiin. Pohjois-Karjalassa, Koivusuolla ja sen ohitse virtaavalla Koitajoella, äänettömyydessä on ikuisuuden tuntua
57 RETKI tammikuu 2025 ENSI KESÄNÄ KOITAJOKI 57 RETKI tammikuu 2025 ENSI KESÄNÄ KO I V U S U O PohjoisKarjalassa on Suomen itäisin luonnonpuisto. Yhdessä Koitajoen kanssa se muodostaa hienon, hiljaisen muutaman päivän retkikohteen.
Viimeaikaiset uutiset venäläisten poijusiirroista ja kuumailmapalloista rajalla saavat mielen laukkaamaan. Metsätaipaleen jälkeen maasto aukeaa laajaksi avosuoksi. Suon rauha Aamuun mennessä olen jo tottunut itärajan läheisyyteen. Kaikki edellytykset rauhaisaan erämaayöhön ennen seuraavan päivän retkeä ovat siis olemassa. Vain hyttysten sinnikäs veritaistelu saa kulkijan jatkamaan matkaansa tästä luonnon V E R K KO P U TA A N autiotupa tarjoaa yösijan tai lepopaikan Koitajoen varrella hiihtäjille, melojille ja vaeltajille. 58 RETKI tammikuu 2026 ENSI KESÄNÄ KOITAJOKI H iekkatie Koivusuolle tuntuu loputtoman pitkältä kuusimetsätaipaleelta jopa autolla. Elämää nähneet kelot, kuuset ja aihkit ovat niin vanhoja, että kulkija melkein kumartaa sisään tullessaan. Suon liepeillä virtaavan Koitajoen vesi jatkaakin matkaansa Venäjän rajan yli muodollisuuksista välittämättä. Ei kaksi kanssaretkeilijää minua pelastaisi, mutta tällä kertaa ihmisseura on tervetullutta. Aikainen hellejakso on tehnyt tehtävänsä ja luonto on puhjennut rajusti kesän parhaaseen loistoonsa.. Suomen, ja koko Euroopan Unionin itäisimpään pisteeseen, on tästä enää kymmenisen kilometriä. Kun aloittaa matkanteon Suomen lounaisesta saaristosta ja päätyy maan itäisimpään kolkkaan, ei se ole ihme. Pysäköitynä on vain yksi auto, eikä ihmisiä näy, ja leiripaikka nuotiorinkeineen on hienosti läheisellä joen törmällä. Juuri noin koskemattomana sen tuleekin säilyä, sillä näyssä on jotain neitseellisen kaunista. Aikainen hellejakso on tehnyt tehtävänsä ja luonto on puhjennut rajusti kesän parhaaseen loistoonsa. Länsiosa ehdittiin jo ojittaa turvetuotantoon 1970-luvulla. Silti Koivusuon kuuluu Suomen suurimpiin keidassuoalueisiin (3 200 hehtaaria), josta kotinsa löytävät muun muassa kurki, laulujoutsen, pikkukuovi, kapustarinta, valkoviklo ja suokukko. Olo on kuitenkin levoton. Tyynenä päivänä tunnelma on upea, kun suon yllä kuuluu vain kevyt siritys. Pariskunnan vielä nukkuessa lähden patikoimaan Pirhun kierrosta, joka alkaa helppokulkuisella metsäautotiellä ja muuttuu pian poluksi. Siinä kohtaa on 1940-luvulla kulkenut Pirhuvaaralle kapulatie, joka nyttemmin on jo vajonnut suohon. Kesäkuun ensimmäisenä päivänä maasto on jo yllättävän kuivaa, vaikka vielä muutama viikko sitten Koitajoki on tulvinut. Metsään ei ole koskettu 180 vuoteen, joten sen vanhukset alkavat olla jo elinkaarensa loppupäässä. Tarkasti katsomalla suossa erottuu raita, jossa saroja ja heiniä on hieman enemmän. Saavun perille Polvikosken parkkipaikalle illan juuri kullatessa tummanpuhuvan Koitajoen ja sen rannoilla kasvavat järeät kuuset. Nuoret villikot alkavat pikkuhiljaa vallata tilaa lahopuiden lomassa, luonnon kiertokulun jatkuessa, jollei ihminen sitä sorki. Kameran laukaisimen äänikin tuntuu rikkovan hetken taian. Naavapartojen luona Reilun puolen kilometrin pituinen, suora pitkospuutie päättyy Pirhuvaaran aarniometsään, jossa naavapartaiset puut ottavat kulkijan hiljaisina vastaan. Silmä lepää täysin puuttoman kentän yllä, jonka halkaisee suoraan etenevä pitkospuupolku – ainoa reitti, jota luonnonpuiston läpi saa kulkea. Koivusuon itäosa saatiin suojeltua turvetuotannolta perustamalla sinne Pohjois-Karjalan ensimmäinen luonnonpuisto vuonna 1982. Ilomantsista Koivusuolle, joka on Suomen itäisin luonnonpuisto, on matkaa vielä viisikymmentä kilometriä. En pelkää karhuja, joita seudulla varmasti on, eivätkä mahdolliset kanssaretkeilijätkään yleensä herätä minussa huolta, vaikka yksin liikunkin. Olenkin niin tyytyväinen, kun nuoripari saapuu joelta packraftillaan seurakseni leiriin, että tarjoan heille tortilloja, kertomatta heille syytä ilonaiheeseeni
Aarniometsän säilymisestä saamme ainakin osittain kiittää Pirhussa eli Pirhonvaaralla eläneitä metsänvartijoita, jotka ovat suojelleet sitä hakkuilta ja kaskeamisilta. HiljaisuuP I R H U N tuvalla on asunut metsänvartija 1950-luvulle asti. Polku kiertelee rämeellä, yhtyy jokeen kauniilla Pirhukoskella ja tarjoaa jälleen hiljaisesta kehdosta. Laskeudun varovasti joen reunamalta alas. Metsä on enää vain tasakokoisia puita kivimurskalla päällystetyn metsäautotien varrella, raaka-ainetta ihmisen tarpeisiin. Pirhussa metsänvartijan maja oli käytössä vuosina 1863–1958. Pirtupoluksi nimetyn parkkipaikan jälkeen reitti muuttuu onneksi jälleen neulaspoluksi ja löytää pian Koitajoelle. Sen sijaan Koitajoen hiljaa, mustana virtaava vesi alkaa kiinnostaa keskipäivän helteessä. Ammattinsa takia hän tuskin on ollut kovin pidetty, arvostettu ehkä. Nykyinen punamultainen päärakennus on 1950-luvulta ja toimii valvonta-, tutkimusja huoltokäytössä. Viljaja rahapalkan lisäksi he saivat viljellä omia pieniä tiluksia, jotka nyt kukkivat ketoina talon ympärillä. Pohja on upeaa, sileää hiekkaa, eikä vettä ole kuin kainaloihin asti. Virtaus ei ole liian voimakas, joten lounasuinti ei jää päivän viimeiseksi. Matkaa raja-alueelle on vain neljä sataa metriä, mutta päätän olla menemättä tämän lähemmäs. 59 RETKI tammikuu 2025 ENSI KESÄNÄ KOITAJOKI desta pitävälle työ on ainakin ollut sopiva. 1920-luvulla salakuljetus hiipui tiiviimmän rajavalvonnan myötä. Metsän luvattoman käytön lisäksi metsänvartijat valvoivat metsästystä ja kalastusta. Lisäplussaa toivat lukuja kirjoitustaito sekä innostus metsätaloudellisiin töihin. Istun vajan rappusilla, ja mietin millaista metsänvartijan työ on aikoinaan ollut Pirhun metsissä. Tummana virtaava joki Luonnonpuiston raja ylittyy, ja mystiikka katoaa. Pirhun tuvan kautta kulki vakiintunut reitti Venäjälle, jota käyttivät myös pirtutrokarit 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, kun Suomi oli Venäjän suurruhtinaskunnan autonominen osa ja rajavalvonta heikkoa. Pihapiirissä on myös suuri riihi, varastorakennus ja vaeltajienkin käytössä oleva wc. Mikä rooli kullakin metsänvartijalla pirtutrokauksessa oli, ei tarina kerro, mutta paikallinen sanonta kuuluu, että ”pirtu tulla pirittää Pirhun Pietarin pihaan”. Kesäkuun ensimmäisenä päivänä vetolossi on luvatusti paikallaan ja auttaa kulkijan joen itäpuolelle, missä Koidanvaaran laavu tarjoaa sopivan levähdyspaikan. Nykyisin tupa on huoltoja tutkimuskäytössä. Kruunun maille metsänvartijoiksi palkattiin 1800-luvulla miehiä, jotka olivat ”hyvämaineisia ja ruumiilta terveitä”. Koivusuon kuuluu Suomen suurimpiin keidassuoalueisiin.
Kesäkuussa vedenkorkeus ja virtaukset ovat parhaimmillaan. Koitajoki – Koivusuo × Pirhun kierto on 17 km pitkä ympyrälenkki, josta 8 km on aarnimetsäaiheista luontopolkua. Ensimmäinen ihmishavainto reitin loppupäässä on niin yllättävä, että tokaisen spontaanisti vastaantulijalle ”oho, ihminen”. Koitajoki Koitajoki Hanhikoski Niemipuro Itäpiste Lakonkangas Lakonkangas Kirkkosuo Leimuukämppä Asumajoki lossi lossi Verkkopudas Koidanvaara Pirhu Polvikoski Pirtupolku ra ja vy öh yk e VENÄJÄ Koivusuon luonnonpuisto 2 km Pirhun kierto Hoikantie vaellusreitti Tapion taival. Joessa on pieniä koskia, suurin niistä on Polvikoski. Lukija ja toimittaja ja vaihtavat retkikuulumiset ja jatkavat eri suuntiin. × Metsähallituksen säästöjen takia kaikkia tässä mainittuja palveluita ei välttämättä ole saatavilla ensi kesänä. × Koitajoki sopii hyvin melottavaksi. Jukka, Retki-lehden vakitilaaja ensinumerosta alkaen, vastaa näppäränä ”oho, Arosuo”. Paikalliset (ilomantsilaiset) saavat marjastaa ja sienestää. Monien laavujen puutoimitukset sekä kuivakäymälöiden hoito loppuvat. × Maasto on melko tasaista ja helppokulkuista, joten sopii 1–2 päivän kohteeksi. Tasainen neulaspolku vie Asumajoen laavulle, jossa vetolossi tarjoaa kyydin takaisin joen länsipuolelle. Pirhun kierto rengasreittiä ei siis voi enää kiertää ylittämättä jokea omatoimisesti, esimerkiksi uimalla tai lautalla. Vieraskirjan mukaan talvella siellä on käynyt muutama hiihtäjä, muuten kämppä on enemmän melojien suosiossa, joskaan heitäkään ei ruuhkaksi asti ole ollut. Muu osa kiertelee Koitajoen rantoja. KO I TA J O E N alue menettää suuren osan huolletuista retkeilyrakenteistaan Metsähallituksen säästöjen takia. 60 RETKI tammikuu 2026 ENSI KESÄNÄ KOITAJOKI uuden taukopaikan Verkkoputaan autiotuvalla. × Koivusuon luonnonpuistossa liikkuminen on sallittu vain merkityllä reitillä. Suosittua on meloa Koidanvaaralta Polvikoskelle (10 km) tai Lakonkankaalle (23 km). × Alueella voi kiertää 11 kilometrin mittaisen keskiosan ympyrälenkin (osittain samaa reittiä kuin Pirhun kierros) tai kulkea yhdensuuntaisen Tapion taipaleen (20 km). × Alueella on neljä tupaa, kolme laavua ja kolme muuta tulentekopaikkaa. × Tulenteko ja leiriytyminen on kielletty. Alueella on ollut kaksi joet ylittävää käsin vedettävää lauttaa, mutta säästöjen takia niiden ylläpito lopetettiin syksyllä 2025
Pikalounas pakkasessa s. 64 NRO ” 61 RETKI tammikuu 2026. varusteet 62 1 2026 VAIKKA KYSEESSÄ ON EDULLISTEN RETKIVARUSTEIDEN VERTAILU, SEN VOI TEHDÄ PERUSTEELLISESTI JA HUOLELLISESTI
Koska keitinlaatikko on suomalainen varuste, eivät kansainväliset valmistajat ole ymmärrettävästi kiinnostuneita valmistamaan niitä. Auroraw-laatikon suunnittelu Auroraw-keitinlaatikko pohjautuu eräopas Petteri Veijosen kehitystyöhön. Laatikon pohjan materiaali vaihdettiin teräkseen, jotta magneetteja voitiin käyttää. AU R O R AW on käyttövalmis talvivaeltajan keitinlaatikko. Niitä on myös teetetty peltipajoilla, ammattikoulujen oppilastöinä, ja tehty itse Bauhausin työkalulaatikoista sekä Osuuspankin talletuslokeroista. Auroraw-laatikon suunnittelussa on kiinnitetty huomiota yksityiskohtiin, joita ammattiopas on työssään havainnut. Se on valmistettu Suomessa.. Teltan sisällä keitin mahdollistaa paremman varusteiden kuivattamisen ja tuo VARUSTEET lämpöä kylmään talvi-iltaan. Keitinlaatikon väliseinä muutettiin siirrettäväksi, jolloin se sopii kaikenmerkkisille monipolttoainekeittimille. Keitinlaatikon käyttö talviretkeilyssä pohjautuu alun perin suomalaisten arktisen retkeilyn pioneerien kokemuksiin. Matkan varrella keitinlaatikon prototyyppiin lisättiin käytettävyyttä lisääviä ominaisuuksia, kuten keittimien magneettikiinnitys ja kannen lukitus. Keitinlaatikon hankkiminen on ollut aiemmin melko hankalaa. Kun muut turvallisuusseikat on otettu huomioon, keitinlaatikko antaa selvän edun verrattuna skandinaaviseen tapaan, jossa keitin on absidissa. Keitinlaatikko on ollut vahvasti suomalainen talviretkeilyvaruste: esimerkiksi norjalaiset ja ruotsalaiset eivät useimmiten keitinlaatikoita käytä. K eitinlaatikko on kuulunut suomalaiseen talvivaellukseen olennaisesti jo useamman vuosikymmenen ajan. Veijonen lähti liikkeelle aiemmista myynnistä olleista laatikoista, ja aloitti puolitoista vuotta kestäneen kehitystyön. Lisäksi mukana prototyyppiä kehittämässä on ollut joukko kokeneita vaeltajia. 62 RETKI tammikuu 2026 VARUSTEET T E KST I JA K U VAT Ossi Määttä Käyttövalmis keitinlaatikko Auroraw on talvivaelluksille kehitetty kotimainen keitinlaatikko, jonka lähtökohtana on turvallisuus ja muunneltavuus. Keitinlaatikkoon valittiin jyväskyläläisen metallipajan kanssa tarkasti oikean paksuinen alumiini, joka on riittävän kestävää, mutta sopivan kevyttä. Valmiille laatikoille on kuitenkin ollut aina kysyntää. Keitinlaatikkoja ovat myyneet erinäiset pienvalmistajat, joita on tullut ja mennyt. Se oli ratkaisu siihen, miten retkikeitintä voi käyttää teltan sisällä pienemmällä tulipaloriskillä
Tulipalojen ehkäisemiseksi laatikon pohja on tiiviiksi hitsattu, jolloin vuotanut bensiini ei valu saumojen välistä. Tiivispohjaisen laatikon ansiosta vessapaperia ei tarvitse uhrata teltan lattian puhdistamiseen bensiinistä. Tämä on tärkeä ominaisuus, sillä keittimestä ja pullon tiivisteiden välistä voi valua bensaa, mikäli pumppua ei ole ruuvattu kunnolla kiinni tai keitin vuotaa. Testasimme kahden hengen mallin, sillä usein kaksi keitintä on tarpeen, jotta telttaparin lumen sulatus ei veny yömyöhään. Koska ritilät ovat irrotettavia, oli niistä odottamatonta hyötyä myös pannunalusena, silAuroraw PREMIUM KEITINLAATIKKO KAHDELLE KEITTIMELLE HINTA: 260 euroa PAINO: 2,5 kilogrammaa MITAT: Pituus: 500 mm × Leveys: 320 mm × Korkeus: 127 mm VALMISTAJA: Seikkailuvaruste VALMISTUSMAA: Suomi lä välillä kiehuva kattila on hyvä saada liekin päältä pois, mutta teltan lattiallekaan sitä ei voi asettaa. Aurorawlaatikon kannen sulkeminen liekin tukahduttamiseksi toimii intuitiivisesti: kattilat pois, päällija sivukannet kiinni ja laatikko hankeen suurista oransseista kahvoista kantamalla. Ritilän vaikutus on myös todennettu mittauksilla, ja esimerkiksi suositun MSR Whisperliten häkäarvot ovat laskeneet merkittävästi ritilän avulla. R I T I L Ä N saa asetettua eri korkeuksille kannattimille, jolloin voi valita joko maksimitehon tai hitaamman haudutuksen. L A AT I K KO O N mahtuu kaksi keitintä. Joidenkin keitinmerkkien letku osoittaa eri suuntaan kuin toisten, jolloin polttoainepullo on järkevämpää sijoittaa toiselle laidalle. Auroraw testikäytössä Keitinlaatikkoa testattiin hiihtovaelluksella kahden MSR:n monipolttoainekeittimen kanssa. Kaiken kaikkiaan Auroraw on mainio keitinlaatikko, joka tarjoaa käyttövalmiin paketin niin aloittelevalle kuin kokeneelle hiihtovaeltajalle. Keitinlaatikkoon on tehty säädettävä ritilä, jonka avulla kattila saadaan nostettua kauemmas polttimesta. Keitinlaatikon ritilän korkeussäätö mahdollistaa myös sen, että kuljetuksessa olevat kattilat eivät liikoja heilu – joskin kattilat on hyvä säilyttää muualla bensiinivuodon varalta. Kaksi keitintä mahtuu sopivasti sisälle, mutta turhaa tilaa ei ole jätetty, jolloin hukkagrammat vältetään, ja laatikko mahtuu paremmin ahkioon. 63 RETKI tammikuu 2026 VARUSTEET Turvallisuus lähtökohtana Laatikossa on panostettu erityisesti keitinlaatikon pääasiaan eli turvallisuuteen. Muunneltavissa kaikille keittimille Auroraw-keitinlaatikkoa on saatavilla sekä yhden että kahden keittimen versiona. Auroraw-laatikossa on kiinnitetty erityishuomiota myös häkään, joka on ehkä tulipaloakin isompi riski keittimiä teltassa käytettäessä. Laatikon saa riisuttua myös kannattimista, ritilästä ja väliseinästä, jolloin painoa saa pudotettua neljänneskilon verran. Sen runko on valmistettu alumiinista, ja pohjakaukalon materiaalina on käytetty ruostumatonta terästä, jotta magneetit saadaan tarttumaan siihen kiinni. Tämä on mainio ratkaisu, sillä keittimet saa tällöin hienosäädettyä oikeaan kohtaan, eikä jäykkä letku kampea keitintä pois sopivasta paikasta. Laatikon kahvoista saa hyvän otteen siirtelyä varten, ja niistä voi huoletta nostaa laatikon ulos tulipalon sattuessa. Liekki saa tällöin enemmän happea, mikä vähentää häkää. Ritilöitä käytettäessä huomasimme, että myös hauduttaminen onnistuu niiden ansiosta helpommin, sillä kattilan saa liekin päälle osittain. Magneetit pitävät keittimet paikallaan myös kuljetuksen aikana. Laatikko on myös sopivan kokoinen. Materiaalit tuntuvat kestäviltä, joten keitinlaatikko toimii varmasti käytössä monta vuotta. Keitinlaatikossa on siirrettävä väliseinä, jolloin se on muokattavissa eri merkkisille keittimille. K E I T T I M E T saa kiinnitettyä laatikon pohjaan magneeteilla, jolloin ne pysyvät hyvin paikoillaan.. Keittimet kiinnitetään pohjaan magneeteilla
64 RETKI tammikuu 2026 TESTISSÄ RUOKATERMOKSET T E KST I JA K U VAT Joel Ahola Pikalounas pakkasessa Ruokatermos tarjoaa lämpimän aterian kelistä välittämättä. Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Sen jälkeen pitää vielä odottaa ruuan valmistumista ainakin kymmenen minuuttia. Jos haluaa lämpimän aterian, vaihtoehtoja on kolme. Lämmin ruoka on tarpeen kylmällä säällä, mutta aina tuisku ja tuuli eivät houkuttele tunnin keittelyyn. Jos termareissa on kuumaa vettä, sitä voi lorottaa valmisateriapussin viivaan asti, sekoittaa hyvin ja sulkea paketti. Termoksesta Ruokatermosta voi käyttää ympäri vuoden, mutta sen merkitys korostuu talviretkellä. Työvaiheiden sujuvuudesta, keitinvalinnasta ja ruokalistalle osuneesta ateriasta riippuen syömään päästään aikaisintaan parinkymmenen minuutin päästä, mutta helposti isoviisari ehtii tikittää yli puoli kierrosta. Odottavan aika on pitkä, nälkäisenä vielä pidempi. Talvella se saattaa tarkoittaa lumen sulattamista, veden kiehauttamista ja sitten varsinaista aterian valmistamista. R U O K AT E R M O KS E N käyttö tuo vaellukseen vapautta. Työläintä on kaivaa keitin esiin ja alkaa kokkailemaan. Ruokatermosta voi käyttää ympäri vuoden, mutta sen merkitys korostuu talviretkellä. Ateria on heti pysähtyessä valmiina.. T auko paikalla. Se tuo turvaa taipaleelle, kun päivän eteneminen on taattu ilman keitintä. Takana on aamupäivän jotos ja nyt pitäisi tankata energiaa loppupäivän kilometreihin. Se palvelee yhtä lailla päiväretkeilijää kuin hiihtovaeltajaa. Niinpä seurueen kolmas jäsen kaivaa ruokatermoksen esiin ja alkaa lusikoida lämmintä ateriaa
65 RETKI tammikuu 2026 TESTISSÄ RUOKATERMOKSET R U O K AT E R M O KS E STA lämpimän lounaan voi lusikoida heti ahkion päälle istuuduttua. Testissä mukana Airam Klassikko ruokaterästermos 1,0 L Luode12 Ruokatermos 0,5 L Primus Preppen Vacuum Jug Sigg Gemstone Food Jar Obsidian 0,75 L Stanley The Legendary Food Jar 0.7L Stanley The Legendary Food Jar + Spork 0.4L Thermos Stainless King 470 ml + lusikka Thermos Stainless King 710 ml
Korkin helppo avaaminen on yksi tärkeimmistä ruokatermoksen ominaisuuksista. Alussa pullot valmistettiin lasista. Se on Retki-lehden tapa. Materiaalina teräs on helppo pitää puhtaana ja se kestää hyvin iskuja. 66 RETKI tammikuu 2026 TESTISSÄ RUOKATERMOKSET aterian nauttii lyhyellä tauolla ja vaikkapa käpertyneenä puunjuurelle tuulensuojaan. Tuolloin majoituttiin teltoissa ja termarit täytettiin aamulla valmistetuilla aterioilla. Ainakin Thermoksen pulloihin voi ostaa erikseen korkkeja hukkuneen tai rikkoutuneen tilalle. Metallinen ulkokuori on liukas, joten lapasilla puuhasta ei selviydy. Suurin tarjonta mallistoissa on testikokojemme puolivälissä eli 0,7 litran tuntumassa. R U O K AT E R M O KS I A testattiin viime talvena viikon hiihtovaelluksella Patvinsuon kansallispuistossa. Tuotteiden tilavuudet vaihtelevat neljästä kymmeneen desilitraan. Talvikoitoksen jälkeen ruokatermoksia on pakastettu testimittauksia tehden ja testipäällikkö on käyttänyt jokaista tuotetta työmatkojen eväiden kuljetukseen. Nykyisin retkeilijöille suunnitellut termokset on tehty ruostumattomasta teräksestä. Mitä suurempi termaParhaat brändit lupaavat pulloilleen jopa kymmenen vuoden takuun eristävyyden osalta. Silloiset eräopaskokelaat ovat jo valmistuneet ammattilaisiksi.. Tiukka tyhjiö Kahden seinämän väliseen tyhjiöön perustuva termospullo keksittiin jo 1800-luvun lopulla. Vesi sulatettiin monena päivänä lumesta. Uloimpana olevan kupin kierteisiin jäätynyt neste takertelee ensin vastaan. Parhaat brändit lupaavat pulloilleen jopa kymmenen vuoden takuun eristävyyden osalta. Kyseinen koko riittää jo tuhtiin ateriaan, mutta vertailun pienimmät tuotteet saattavat olla tilavuudeltaan hieman vaatimattomia rankan talvivaelluksen tankkaukseen. Sen jälkeen pitää saada ote varsinaisesta korkista ja pullon ulkoseinämästä. Vaikka kyseessä on edullisten retkivarusteiden vertailu, sen voi tehdä perusteellisesti ja huolellisesti – lukijoille parasta tarjoten. Jokaista ruokatermosta käytettiin tulevien eräoppaiden koulutusvaelluksella viikon ajan. Halusimme testata ruokatermoksia todellisissa talvioloissa, joten haalimme kahdeksan kipon kattauksen kasaan jo viime vuoden alussa
Jossain retkivinkeissä ehdotetaan jäätelön pakkaamista mukaan, mutta osa pakettijäätelöistä on varsin pehmeää jo pakastimesta otettaessa. A R M E I JA N lusikkahaarukan pituus on 23 senttiä, joten sillä yltää syömään jokaisen ruokatermoksen pohjalta. Jääkaapin pakastelokeron miinus kuuden asteen lämmössä jäätelö muuttuu jo juoksevaksi pehmikseksi, joten kovin pitkälle retkelle ei jätskiä kannata kantaa. Primuksesta ateriointi onnistuu parhaiten, sillä sen sisus on matalin ja suuaukko levein. Kylmässä kelissä matkalla kauppaan pullo rutistuu naksahdellen osin kasaan, kun sen sisällä ollut lämmin ilma jäähtyy. 67 RETKI tammikuu 2026 TESTISSÄ RUOKATERMOKSET rin halkaisija on, sitä hankalampi siitä on saada pitävää otetta. Sen voi korvata esimerkiksi pakastamalla eväät ja antaa niiden sulaa vähitellen retken ensimmäisten tuntien aikana. Syntyvä alipaine on helppo ymmärtää ajattelemalla huoneilmassa suljettua pantillista palautuspulloa. Siggin taiteltava lusikkahaarukka on muutaman millin naapuriaan lyhyempi, mutta sen lovettu kärki haittaa liemen lusikointia. Aterian jälkeen rasva hyytyy niljakkaaksi pinnaksi astioihin. Ruokatermos on kylmien ruoka-aineiden kuljettamiseen painava ratkaisu. Ruokatermoksen seinät eivät anna samalla tavalla periksi, vaan sisäpuolelle syntyy korkkia tiukentava alipaine. Evääksi pakatut kasvis-, lihaja kalakeitot eli perunanpaloja sisältävät sopat säilyttävät olemuksensa pitkästä hautumisajasta huolimatta. Primuksen iso korkki täysin sileine pintoineen on työläin avattava, sillä kierteen loppu on muutenkin varsin tiukka. Lusikka monessa sopassa Varsinaisen aterioinnin osalta suurimmat erot tulevat termoksen syvyydestä ja suuaukon leveydestä. Jos aterian valmistaa maastossa vaelluspäivän aamuna, on hyvä tiedostaa useimpien retkeilyssä suosittujen ruoka-aineiden jatkavan turpoamista päivän aikana. Thermoksen taiteltavalla lusikalla on pituutta 16 senttiä. Teräspintaiset ruokatermokset on melko helppo pitää puhtaana, mutta usean päivän vaelluskäytössä kannattaa välttää rasvaisia aterioita. Toisaalta niiden kanssa tulee pieni ongelma, jos ateria pitää kaataa ruokatermoksesta mukiin ennen lusikointia: ensimmäisessä mukillisessa on lähinnä lientä ja toisessa kupissa sattumat. Se tasaantuu suhahtaen termarin korkin avautuessa. R U O K AT E R M A R I I N voi pakata kylmää tai kuumaa evästä. Korkki voi olla yllättävän tiukka, sillä sisällön jäähtyessä pulloon syntyy alipaine, joka puristaa korkkia sisäänpäin. Pullon kylkeen painetut pystyurat antavat pitoa ja korkin reunuksen karhennus on testin järein. Molempien Thermosten mallien suuaukot jäävät Mitä evääksi. Aamulla termariin laitettu pastalla höystetty tomaattikeitto on muuttunut lounaaseen mennessä makaronilaatikoksi. A A M U L L A termokseen tehty pastainen tomaattikeitto on turvonnut lounaaseen mennessä makaronilaatikoksi. Tavallisen keittiölusikan pituus jää juuri alle 20 sentin. Sen molemmat mitat ovat kymmenen senttimetrin luokkaa. Samalla tavalla turpoavat nuudelit, riisi ja kuskus. Stanleyn lusikkahaarukan pituus jää alle 13 sentin.. Eristys yrittää pitää lämpötilan muuttumattomana, mutta vähitellen kylmät eväät lämpiävät ja kuuma ateria jäähtyy. Enemmistö käyttää ruokatermosta kylmäsäilytyksen sijaan lämpimän aterian kuljettamiseen. Isosuiseen purkkiin voi sulloa vaikka kuumaa kiusausta, mutta pienimmistä suuaukoista saa kaadettua lähinnä keittoja. Siggin ruokatermosta pidettiin avaukseltaan helpoimpana. Juoksevan keiton saa huuhdottua parhaiten pois pinnoista ja samalla soppa on helppo lusikoida
Itselle sopivaa termosta miettiessä kannattaa pohtia omia evästottumuksia. Kuudessa testituotteessa on korkin suojana kuppi. Airamin litran vetoisella ruokatermoksella on korkeutta peräti 18 senttiä ja Stanleyn tilavampi testimalli jää siitä vain reilun sentin. Idea on mielenkiintoinen, mutta alle 13 sentin aterin jää auttamatta kömpelöksi. Se vastaa vain noin 20 minuutin jäähtymistä. Tyhjensimme kyseiset termokset ja sijoitimme ne avattuina vuorokaudeksi pakastimeen. Näin huoneenlämpöiseen termariin ja pakastettuun termokseen sijoitetun nesteen lämpötilassa oli vain parin asteen ero. Neljän tunnin pakastuksen jälkeen Siggin lämpötila oli 73,5 astetta ja Primuksen 66,7 astetta. kuuteen senttimetriin. 68 RETKI tammikuu 2026 TESTISSÄ RUOKATERMOKSET R U O K AT E R M O S kannattaa vuorata ulkopuolelta lisäeristeellä. Perinteisen kotona käytettävän lusikan pituus on alle 20 senttimetriä. Jos eväs on liemimäistä sosekeittoa, sen voi kaataa mukiin ja hörppiä siitä. Nyt Siggin sisältö jäähtyi 63,5 asteeseen ja Primuksen 51,3 asteeseen. Lisäeristystä tarvitaan TA LV I VA E L LU KS E N olot ovat hetkittäin kaukana kodin lämmöstä. Stanleyn ulkokuoressa on pidike lusikkahaarukalle. Sijoitimme kääreet kevytuntuvatakin hihoihin ennen pakastimeen laittamista. Tuotetiedoissa ilmoitetut mittaustulokset on tehty täyttämällä mukit aivan piripintaan. Thermoksessa on lusikka ja Siggissä lusikkahaarukka, jonka kärkeen on muotoitu muutama piikki. Mitä kiinteämpää ruokaa termokseen säilöö, sitä suurempi pullon suuaukon pitäisi olla. Osaa tuotteista valmistetaan usealla eri värisävyllä ja muutamalla vaihtoehtoisella tilavuudella. Ulos siitä! Mitä kiinteämpää ruokaa termokseen säilöö, sitä suurempi pullon suuaukon pitäisi olla.. Villasukalla, huopakumisaappaan irtovuorella ja taukotakilla voi siirtää lämmintä ateriaa tunneilla eteenpäin. Kaikille tuotteille aiemmin tehdyn pakastinmittauksen aikana huoneenlämpöiseen ruokatermariin pakattu puolen litran kiehuva vesi jäähtyi Siggin pullossa neljän tunnin aikana 64,8 asteeseen ja Primuksen termoksessa 55,0 asteeseen. Korkeamman termarin kylkeen saisi sijoitettua lusikan, jolla yltäisi kaapimaan suupalat astian pohjalta. Käytännössä ylälaitaan pitäisi jättää liki sentti läikkymisvaraa. Enää pitää vain lähteä retkelle. Näin pienimpään kuppiin sopii vaivoin runsas desi, mutta suurimpaan yli kolme desiä – huima ero. Näin täyttö ja ateriointi helpottuvat. Moni retkimalli on tätä lyhyempi. Ruoka säilyy pitkään lämpimänä, kun termarin suojaa hiihdon ajaksi esimerkiksi taukotakilla tai leirijalkineeksi valitulla huopikkaalla. Testasimme miten ruokatermoksen oma lämpötila ja mahdollinen lisäeristys vaikuttavat sisuksen lämpimänä pysymiseen. Niiden tilavuudet vaihtelivat 170 ja 390 millilitran välillä. Yksi ei ole paras kaikille, mutta jokaiselle on ruokaa tarjolla. Toisessa testin osassa laitoimme huoneenlämpöisiin ruokatermoksiin kiehuvaa vettä puoli litraa ja suojasimme termokset villasukilla ja säärystimillä. Tämän jälkeen laitoimme pakastinkylmiin termoksiin puoli litraa kiehuvaa vettä ja pakastimme pulloja neljä tuntia. Teimme testin Siggin ja Primuksen termoksilla. Siggin ja Thermoksen korkkeihin on upotettu kolmesta osasta taiteltava aterin. Lisäeristys paransi näin ruuan lämpimänä pysymistä jopa yli 15 astetta! Testi osoittaa selvästi, että ruokatermarille kannattaa tehdä vaikkapa vanhasta makuualustasta tai routamatosta eristekuori
Tuon rajapyykin ensimmäiset tuotteet ohittivat jo neljän tunnin jäähdytyksen jälkeen, mutta molemmat Thermoksen pullot sinnittelivät 50 asteen lämpimämmällä puolella vielä kahdeksan tunnin jälkeen. Suurien termareiden osalta vajaatäyttö antaa täyttä pulloa heikomman tuloksen, mutta ei kukaan teen litran lounasta syödäkseen siitä vain puolet. Emme halunneet arvostella ruokatermoksia vain omien tuntemusten ja retkikokemusten perusteella, joten laitoimme tuotteet pakkastestiin. Ensimmäinen havainto kohdistuu alun jyrkkään pudotukseen. Ne laitettiin täyteen ja muihin kaadettiin puoli litraa tilavuudesta huolimatta. Täytetyt pullot sijoitettiin isoon arkkupakastimeen ja niiden sisälämpötilat mitattiin tarkalla paistomittarilla tunnin välein. Aluksi kuumensimme kiehuvaksi runsaasti vettä. Sen sijaan testin edullisimmat tuotteet eli Airam ja Luode12 jäähtyvät suurikorkkisen Primuksen kanssa selvästi viisikkoa nopeammin. Ensimmäisessä tunnissa katosi noin 20 astetta lämmöstä.. Testauksen perusteella voi karkeasti laskea, että aterian lämpötila laskee ensimmäisen tunnin aikana 20 astetta, toisella tunnilla kymmenen astetta lisää ja siitä eteenpäin noin viitisen astetta jokaista tuntia kohden. Ruokatermosten teknisiä tietoja vertaamalla ei saa todellista käsitystä tuotteiden eristävyydestä. Jäähtyminen alkaa välittömästi, kun vesikattila nostetaan liedeltä ja osa energiasta katoaa ruokatermoksen lämmittämiseen. Ajattelimme, että lounas vastaisi puolen litran vesimäärää. Esimerkiksi Primus ilmoittaa, että sen tuote säilyttää ruuan lämpimänä kolme ja puoli tuntia, mutta samalla Thermos väittää ruokatermoksensa pitävän lämpöä peräti 14 tuntia. Mittausten tulokset on esitetty oheisessa taulukossa. Ensimmäisen tunnin aikana veden lämpötila on pudonnut jo keskimäärin parikymmentä astetta. T E R M O KS I E N sisälämpötilat mitattiin tunnin välein. Sigg sekä molemmat Stanleyn ja Thermoksen tuotteet muodostavat tasaväkisen, laadukkaan viisikon. PA K AST I N on oiva talviretkisimulaattori. Kumpikaan ei kerro kuinka lämmintä ruuan pitäisi olla ja missä lämpötilassa ruokatermosta pidetään kyseiset tunnit: kesäretkellä ja talvivaelluksella voi olla yli 50 asteen lämpötilaero. Pariin pienempään tuotteeseen ei mahtunut aivan viittä desiä. Seuraavaksi katse huomaa tuotteiden jakautuvan kahteen ryhmään. 69 RETKI tammikuu 2026 TESTISSÄ RUOKATERMOKSET Lämpötiloja pakastimesta Tuote Lämpötila tuntien jälkeen h 1 h 2 h 3 h 4 h 5 h 6 h 7 h 8 h Airam Klassikko ruokaterästermos 1,0 L 100 °C 76,3 °C 66,1 °C 57,2 °C 51,5 °C 45,8 °C 41,6 °C 37,2 °C 33,3 °C Luode12 Ruokatermos 0,5 L 100 °C 79,5 °C 70,7 °C 62,7 °C 56,9 °C 51,3 °C 46,9 °C 42,2 °C 38,2 °C Primus Preppen Vacuum Jug 100 °C 78,6 °C 69,6 °C 61,7 °C 55 °C 49,5 °C 45,2 °C 40,9 °C 37 °C Sigg Gemstone Food Jar Obsidian 0,75 L 100 °C 82 °C 75,6 °C 69,4 °C 64,8 °C 60,3 °C 56,3 °C 52,6 °C 49,3 °C Stanley The Legendary Food Jar 0.7L 100 °C 79,3 °C 73,7 °C 68,1 °C 64 °C 59,8 °C 56,1 °C 52,6 °C 49,2 °C Stanley The Legendary Food Jar + Spork 0.4L 100 °C 80,3 °C 73,9 °C 67,8 °C 62,6 °C 57,9 °C 53,7 °C 49,7 °C 46,1 °C Thermos Stainless King 470 ml + lusikka 100 °C 82,3 °C 76,6 °C 70,8 °C 66,2 °C 61,8 °C 57,9 °C 53,9 °C 50,5 °C Thermos Stainless King 710 ml 100 °C 78,9 °C 74 °C 68,9 °C 64,6 °C 60,8 °C 57,7 °C 54,3 °C 51,2 °C R U O K AT E R M O KS I E N sisään laitettu puolen litran kiehuva vesimäärä jäähtyy rajusti kahdeksassa tunnissa. Selvitimme kuinka hyvin termokset pitävät sisuksensa lämpimänä. Tämä osoittaa, että ruoka pitäisi säilöä termokseen kiehuvan kuumana ja mahdollisimman nopeasti. Jos ateria on 50 asteinen, viimeiset lusikalliset maistuvat kylmiltä
Korkki on lähes identtinen Airamin ruokatermoksen kanssa: paine tasataan punaista nappia painamalla ja korkin sivukuviointi on sama. Punakuorisesta kahvitermoksesta on tullut vähitellen klassikko. Nyt suuri tilavuus heikensi termoksen pakkasensietoa, sillä testimittauksissa käytettiin puolen litran vesimäärää. Eristys jää vaatimattomaksi, joten lämmin lounas edellyttää kovalla pakkasella ulkopuolelle laitettavaa lisäeristettä. Klassikkoa valmistetaan testaamamme litran version lisäksi seitsemän ja puolen desilitran vetoisena. Teräskuorisen kupin sisäpinta on muovia ja siihen sopii hyvin puolet termoksen kuormasta. Se tulee aterioidessa tarpeeseen, sillä muuten purnukan pohjan kaapimiseen tarvitaan 20 sentin lusikkaa. Mahdollistaa yhteiseväät kahdelle Paineentasaus korkissa Sujuva ateriointi Tilava kuppi Syvä sisäosa vaatii pitkää lusikkaa Heikko menestys pakastustestissä Sisäpintaan tullut hapettumia Tarran liima ei lähde pesussa SUURIN TILAVUUS VERTAILUN EDULLISIN. LU O D E12 on S-ryhmän retkeilybrändi, joka on tarjolla ainoastaan Prismoissa. 70 RETKI tammikuu 2026 TESTISSÄ RUOKATERMOKSET Airam KLASSIKKO RUOKATERÄSTERMOS 1,0 L HINTALUOKKA: 25 euroa TILAVUUS (ILMOITETTU): 1,0 litraa PAINO: 593 grammaa KUPIN KOKO: 350 millilitraa SUUAUKKO: 74 millimetriä SISÄKORKEUS: 180 millimetriä Luode12 RUOKATERMOS 0,5 L HINTALUOKKA: 16 euroa TILAVUUS (ILMOITETTU): 0,5 litraa PAINO: 417 grammaa KUPIN KOKO: 350 millilitraa SUUAUKKO: 77 millimetriä SISÄKORKEUS: 110 millimetriä Tilavin vaihtoehto riittää kahdelle Markettimallin laatu ei lupaa pitkää käyttöikää KOT I M A I N E N Airam on pääasiassa valaisinvalmistaja, mutta lasilamppujen valmistuksen oheen tulivat kahteen lasikuoreen perustuvat termospullot vuonna 1934. Reilun puolen vuoden käytön jälkeen sisäpintaan on tullut ensimmäiset ruostepisteet. Titteli on napattu ruokatermoksen nimeen ja lasipullojen vaihtuminen päällekkäisiin teräskuoriin on muistettu ilmoittaa. Matalan sisuksen ja suuren suuaukon ansiosta eväiden lusikointi onnistuu helposti. Ulkopintaan liimattu tuotetarra kului pois ensimmäisessä pesussa, mutta sen liimapinta antaa lapaseen pitoa edelleen. Se edustaa vertailussa edullista markettimallia, jonka hankintahinta jää noin kolmannekseen kilpailijoista. Korkin punaista nappia painamalla saa tasattua paineen, mikä helpottaa termoksen avaamista. Korkin suojana oleva muovikuppi on vertailun tilavampia
Pullon ulkopinnassa on kahdeksan pystyuraa parantamassa otetta. Laajasta värivalikoimasta voi valita omaa silmää miellyttävän sävyn. Korkin kohokuvioidusta reunasta saa testin parhaan otteen. Kannen yläpinnan materiaali on korkkia. Ylijäämäalumiinista alettiin osin sattumalta valmistaa pulloja, joista tuotemerkki tunnetaan nykyisin. Korkealaitainen muki sopii aterioinnin lisäksi hyvin juoman hörppimiseen. Alumiinin sijaan ruokatermos on valmistettu ruostumattomasta teräksestä. 71 RETKI tammikuu 2026 TESTISSÄ RUOKATERMOKSET Primus PREPPEN VACUUM JUG HINTALUOKKA: 48 euroa TILAVUUS (ILMOITETTU): 0,7 litraa PAINO: 509 grammaa KUPIN KOKO: SUUAUKKO: 97 millimetriä SISÄKORKEUS: 100 millimetriä Sigg GEMSTONE FOOD JAR OBSIDIAN 0,75 L HINTALUOKKA: 45 euroa TILAVUUS (ILMOITETTU): 0,75 litraa PAINO: 463 grammaa KUPIN KOKO: 240 millilitraa SUUAUKKO: 70 millimetriä SISÄKORKEUS: 155 millimetriä Tyylikästä kippoa saa useissa väreissä Monipuolinen ja toimiva kokonaisuus ihastuttaa R U OTSA L A I N E N Primus on tullut tunnetuksi naparetkeilijöiden keitinvalmistajana, jonka tarina alkaa jo vuodesta 1892. Korkin syvennykseen on varastoitu kolmesta osasta taitettava lusikkahaarukka, jonka pituus ei kunnolla riitä sisäosan pohjalle. Laaja suuaukko helpottaa lusikointia Täyttö ja tiskaus sujuvaa Korkin ja pullon otepinnat Lusikka ja kuppi Sisältö jäähtyy nopeasti Mukin puuttuminen estää juomakäytön Korkin sulkeminen vaatii tarkkuutta Lusikka ei yllä pohjalle HELPOIN ATERIOIDA TESTAAJIEN SUOSIKKI. Samalla termoksen täyttäminen ja tiskaaminen sujuvat helposti. Tuotetta valmistetaan vain yhtä kokoa, mutta ulkokuori voi olla testaamamme mustan sijaan kiiltävää metallia. Kupin puuttumisen vuoksi ruokatermosta on hankala käyttää juomakäytössä. Seinät levenevät ennen kantta muodostaen pienen kauluksen. Ruokatermoksen suuaukon leveys on vertailun laajin ja sisäkorkeus katraan matalin, joten lusikointi ei tästä enää parane. Se helpottaa purkin pitämistä kädessä. SV E I TS I L Ä I N E N Sigg aloitti alumiiniastioiden valmistuksen jo vuonna 1908. Ilmeisesti suuri korkki heikentää termoksen eristävyyttä, joten eväät jäähtyvät melko nopeasti ankarassa pakkasessa. Sulkeminen ja avaaminen on hieman haastavaa suuren halkaisijan ja kierteen loppuosan tiukkuuden vuoksi. Suljettaessa korkki tasaa painetta ja sulkeminen tehdään pitkällä kierteellä, joten tiiviys pitää tarkastaa huolellisesti
Se toimisi paremmin korkeamman tuotteen kyljessä. Näin testituotteen nimeenkin on lisätty häpeilemättä legendaarisuudesta kertova termi. Tuotemerkin termospullojen massatuotanto alkoi kaksi vuotta myöhemmin. Saatavilla on myös muita värejä. Lähes neljän desilitran muki on erinomainen ja korkin reunaan on tehty hyvä otepinta. Sisus on matalahko, mutta lyhyt on lusikkakin. Testin pienin sisätilavuus ei välttämättä riitä isokokoisen vaeltajan nälän tyydyttämiseen, mutta pieniin eväisiin tyytyvä ei joudu kantamaan turhaan isoa kippoa lisäpainoineen. Tuotetta saa myös litran vetoisena sekä kantokahvalla ja ilman. Ulkopuolelle lukittava lusikkahaarukka on mielenkiintoinen uudistus. Sormenpäillä pitää ottaa aterimen varresta kiinni ja sormet menevät pullon sisään, jotta lusikka yltää pohjalle. Airam on kotimainen klassikko, mutta Stanley on sitä amerikkalaisittain. Vaaleanpunainen ruokatermos kylkeen lisättyine lusikkahaarukkoineen osoittaa, että tuotemerkin ei tarvitse juuttua vanhaan suunnitteluun. Muki sopii hyvin myös juomiseen Korkin otepinnan karhennus Kompakti paketti Lusikassa rohkeaa ja uutta ajattelua Syvä sisus ja verraten pieni suuaukko Painava tilavuuteen nähden Tilavuus ei riitä isoon nälkään Sileäpintaisen korkin avaaminen PARAS MUKI PIENIN & KEVYIN. 72 RETKI tammikuu 2026 TESTISSÄ RUOKATERMOKSET Stanley THE LEGENDARY FOOD JAR 0.7L HINTALUOKKA: 46 euroa TILAVUUS (ILMOITETTU): 0,7 litraa PAINO: 613 grammaa KUPIN KOKO: 390 millilitraa SUUAUKKO: 63 millimetriä SISÄKORKEUS: 165 millimetriä Stanley THE LEGENDARY FOOD JAR + SPORK 0.4L HINTALUOKKA: 37 euroa TILAVUUS (ILMOITETTU): 0,4 litraa PAINO: 346 grammaa KUPIN KOKO: SUUAUKKO: 62 millimetriä SISÄKORKEUS: 120 millimetriä Amerikkalaisen duunarin ikoninen eväspullo Uutta ajattelua perinteikkäältä tuotemerkiltä A M E R I K K A L A I N E N Stanley patentoi metallisen tyhjiöpullon vuonna 1913. Termoksesta on syötävä suoraan, sillä erillinen muki on jätetty pois matkasta. Ruokatermos on testin painavin, sillä se painaa esimerkiksi noin 200 grammaa tilavuudeltaan isompaa Thermos-termosta enemmän. Pullon vihreän osuuden yläja alalaidassa on korokkeet, jotka parantavat pitoa liukkaasta pinnasta. Ruokatermos muistuttaa paljon perinteistä termospulloa. STA N L E Y keräsi legendaarisen asemansa amerikkalaisen työmiehen eväspullona rakennuksilla ja tehtaissa. Eväät pitää kaataa mukiin tai syvän sisuksen tyhjennykseen tarvitaan pitkä lusikka
Mukana toimiva lusikka Erinomainen kokonaisuus Menestys pakastustestissä Kevyt tilavuuteen nähden Kapea suuaukko Pieni kuppi Kapea suuaukko Pieni kuppi PARAS LUSIKKA LÄMPIMÄNÄ PITKÄÄN. Testituotteen korkissa ei ole kolmiosaista lusikkaa, mutta myös tämä kokoluokka on saatavilla lusikallisena. Tällöin painosta katoaa 36 grammaa ja hinnasta jokunen euro. Tällöin aterimen pituus ei riitä enää kunnolla kipon pohjalle. Termoksen sisätilavuus voi olla osalle käyttäjistä niukahko. Thermoksen ulkoseinän syvennys takaa hyvän otteen. Kahdeksan tunnin pakastuksen jälkeen molemmat Thermokset ovat lämpimimpiä, mutta Stanley ja Sigg olivat vain alle kaksi astetta viileämpiä. Tämän pitäisi taata ylivertainen eristävyys, mutta testauksemme mukaan erot lähimpien kilpailijoiden kanssa ovat hyvin pieniä. T H E R M O KS E N laadukkaat termospullot ovat olleet naparetkeilijöiden ja muiden retkikuntien suosiossa jo vuosikymmeniä. Ensimmäisen terästermoksen brändi toi markkinoille vuonna 1966. Tuote eroaa pienemmästä sisarestaan lähinnä vain sisätilan korkeudella. Tuotemerkki mainostaa tekevänsä tyhjiön yli 1 000 asteen lämpötilassa monien muiden valmistajien käyttäessä tyhjiöuunia. Lusikallinen ruokatermos on erinomainen kokonaisuus, jos oma lounas sopii alle puolen litran astiaan. Saatavilla on useita värivaihtoehtoja. 73 RETKI tammikuu 2026 TESTISSÄ RUOKATERMOKSET Thermos STAINLESS KING 470 ML + LUSIKKA HINTALUOKKA: 38 euroa TILAVUUS (ILMOITETTU): 0,47 litraa PAINO: 379 grammaa KUPIN KOKO: 170 millilitraa SUUAUKKO: 60 millimetriä SISÄKORKEUS: 110 millimetriä Thermos STAINLESS KING 710 ML HINTALUOKKA: 48 euroa TILAVUUS (ILMOITETTU): 0,71 litraa PAINO: 410 grammaa KUPIN KOKO: 170 millilitraa SUUAUKKO: 60 millimetriä SISÄKORKEUS: 150 millimetriä Ainoa riittävän pitkällä lusikalla varustettu malli Laadukas valmistus lupaa hyvää eristävyyttä T H E R M O S-B R Ä N D I N loivat saksalaiset keksijät vuonna 1904, mutta tuotemerkkiä alettiin valmistaa pari vuotta myöhemmin amerikkalaisvoimin. Erikoistuminen yhteen tuotteeseen näkyy hyvänä eristävyytenä. Korkkiin pakattu taiteltava lusikka yltää hyvin pienen kipon pohjalle, sillä aterin on lähes viisi senttiä astian korkeutta pidempi. Muki on tilavuudeltaan vaatimaton. Sen sijaan korkin ulkoreunan karhennus on vaatimaton muutamaan kilpailijaan verrattuna. Mallia myydään myös ilman lusikkaa
Reitti ei vaadi kiipeilytaitoja, vaan kuka tahansa ylämäistä tykkäävä sen voi kävellä. Se on hyvin suosittu ja majapaikat pitää varata hyvissä ajoin.. Nykyisin reitti Mont Blancin ympäri on 168 kilometriä pitkä ja kulkee Ranskan, Italian ja Sveitsin alueilla. Turhaa kävely ei ollut, sillä hän keräsi samalla aiemmin tuntemattomia kasveja tutkittavaksi. 74 RETKI tammikuu 2026 LUONNOSTA K U VA Adobe Stock T E KST I Petri Laine 259 vuotta vanha reitti TO U R du Mont Blanc on vaellusreitti vailla vertaa. Sen historia ulottuu vuoteen 1767, jolloin sveitsiläinen luonnontieteilijä Horace Bénédict de Saussure käveli Mont Blancin massiivin ympäri etsiessään reittiä vuoren huipulle
Retki 2/2026 13.2.2025 www.facebook.com/retkilehti @retkilehti Retki-lehti Outdoor Media Oy Seuraava ssa numeros sa Talvinen päiväretki jäisellä Saimaalla SISÄLLYS 12 Robojalat auttavat ylämäessä 64 Pikalou nas ruoka termoksesta 42 Tupa & sauna kruunaavat hiihtoretken 1—2026
Tarkkaan harkitut yksityiskohdat, kuten tuulilistallinen korkea kaulus, pitkät peukaloreiälliset hihat sekä polvija haara-alueen tuplaneulos eivät jätä pulaan haastavissakaan olosuhteissa. Käytämme tuotteissamme vain laadukkaimpia luomusertifioituja luonnonkuituja: merinovillaa, merinovillafleeceä, silkkivillaa ja silkkiä. Tilaa verkkokaupasta: ruskovilla.. Ruskovillan klassiset vaatteet ja asusteet valmistetaan Artjärvellä. 100% merinovillasta valmistettu kerrasto on testattu toimivaksi niin napajäätiköillä kuin erävaelluksilla kaikkina neljänä vuodenaikana. Ulkoilukerrasto on suunniteltu vaativaan käyttöön. | Nopea toimitus 2–5 arkipäivässä Tehty haastaviin olosuhteisiin 1/2026?— 11,90 € Retki PAL. VKO 2026-07 683219-2601 R ET K I 1/ 20 26 Testissä ruokatermokset KOTIMAINEN KEITINLAATIKKO LUOTTAA MAGNEETTIIN Rannikolta rannikolle läpi Islannin Itärajan hiljaiset metsät Norja on vapaalaskijan paratiisi ROBOTTIJALOISTA APUA KÄVELYYN Leppoisasti & nautiskellen MYYRÄT RETKIEVÄIDEN KIMPUSSA E N S I K E SÄ N Ä T U N T U R I H I I H TO. Näistä upeista raaka-aineista teemme käytännöllisiä ja kestäviä vaatteita sekä asusteita arkeen ja aktiiviseen elämään – vauvasta vuorikiipeilijään