Kirja tarjoaa ohjausta niin ensimmäisen aseen ostoa harkitsevalle, työssään asetta kantavalle, toiminnallisen urheiluammunnan harrastajalle kuin ampuma-asekouluttajalle.
Tarjous
31
20
Norm. uinen tlaat Ainu eteos lähd laisille oma su pujille am
Otso Vainion Käytännön ampumataito on laajin kotimainen toiminnallisen ammunnan ja ammatillisen aseenkäytön opas. 39
Katso näyte ja tilaa omasi:
firekustannus.fi/kauppa
Emme takaa Rekyylissä julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. Kaikki oikeudet pidätetään. Tietynlaisille luonteille on ilmeisen vastustamatonta päästä tilanteeseen, jossa he saavat päättää muiden kohtalosta. Ongelma on oikeasti se, että samoilla hakuperusteilla lain mukaan toimivista poliisipiireistä kyseisen luvan saisi ilman muuta. Mutta nyt olemme saamassa lisäriesaksi omasta joukostamme nousevan joukkion. Onneksi Riihimäeltä tullut nootti korjasi tilanteen ja ase palautettiin vähin äänin sen omistajalle muutamaa viikkoa myöhemmin. Tähän viittaisi se, että jo näin systeemin alkumetreillä on tullut tapauksia, joissa AAK ei suostu kirjoittamaan todistusta pitkäänkään harrastaneelle henkilölle. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla.
grammaa 11,66 12,95 15,55 19,43 25,91 32,39
1 unssi (oz) = 28.34952 g 100 g = 3,5273962 unssia 1 tuuma (") = 25,4 mm tuumaa 10 15 20 mm 254 381 508 tuumaa 25 30 40 mm 635 762 1016. Varmuuden vuoksi perustelen kantaani hieman. Eräässä näyttötilaisuudessa poliisimies huomasi AR-tyyppisen kiväärin iskuvasaran seuraavan luistin mukana eteen. Kyseinen ase oli tullut juuri Riihimäeltä, joten se oli läpäissyt asehallintoyksikön virallisen asetarkastuksen. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Entäpä sitten maaseudun hiljaisilla radoilla harrastavat, joilla ei ole mitään mahdollisuutta saada kuittauksia ratapäiväkirjaansa. Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Missä on kansalaisten yhdenvertaisuus. Puhun nyt poliisilta "koulutuksen" saaneista Ampuma-ase kouluttajista (AAK), joiden kirjoittama todistus on nykyään lyhyen aseen luvan vaatimuksena. AAK-järjestelmällä on teoriassa etunsa mätien omenien karsimisessa, mutta nyt vaikuttaisi pahasti siltä, että osa koulutukseen hakeutuneista on mukana vain statuksen vuoksi. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Ja jos hän epää todistuksen yhdeltäkin heistä, vaikkapa henkilökohtaisista syistä, on merkitys jo negatiivinen. Osa lupaviranomaisista on voimaantunut henkilökohtaisen agendansa toteuttamisessa ja ryhtynyt kiusaamaan luvanhakijoita. Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Rekyyliin lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Eräs ERVA-ampumatarvikelupaa hakenut sai tällaisen kohtelun, koska "ERVA-patruunat on tarkoitettu vain viranomaisten käyttöön". Mielestäni nämä ovat juuri niitä henkilöitä, jotka tarvitsevat AAK:n todistuksen, ja joiden tapauksessa AAK:lla on funktio. Fire-kustannus Oy vastaa Rekyylin toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. Toisena, mielestäni vakavampana ilmenemismuotona on tiettyjen lupaviranomaisten himo tehdä lainkuuliaisista harrastajista rikollisia. Jos siis AAK antaa todistuksia vain ensimmäisen esimerkin kaltaisille harrastajille, hänen reaalimerkityksensä on puhdas nolla. Tässä tapauksessa AAK on siten vain kumileimasin. Jos luvanhakijalla on uskottava ratapäiväkirja ja muut dokumentit harrastuksestaan, lupaviranomainen voi tehdä niistä täsmälleen samat päätelmät kuin AAK. Tuntuu siltä, että uusi laki ja sen tausta-ajatukset ovat saaneet eri tahot luulemaan itsestään suuria. Jokainen tietää, että väite on sitä itseään, mutta se on lopulta sivuseikka. Oikea toiminta tapauksessa olisi ollut tutkia, mikä laukaisukoneistossa on vialla, mutta kyseinen poliisimies ei antanut omistajan edes koskea aseeseen. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. Käytännössä luvasta kun ei tällöin päätäkään enää poliisi vaan Automaattinen Ampumatodistuksen Kirjoittaja, jolloin oikeutetusti voidaankin kysyä: Kuka lopulta todellisuudessa myöntää luvan ampuma-aseen hankkimiseen ja onko poliisi tässä kohtaa vain kumileimasimen asemassa. Yhdeksäs vuosikerta. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Tuntuu uskomattomalta, että vieläkin on henkilöitä, jotka eivät ymmärrä AAK-järjestelmän kuuluvan sarjaan: "jotain on tehty". - Tero Kuitunen
REKY YLI
pl 20, 00251 helsinki email: toimitus@rekyyli.fi www.rekyyli.fi ISSN 1459-4633 PÄÄTOIMITTAJA Tero Kuitunen TEKIJÄT Esa Höysniemi Marko Tammelin Risto Kuosa Mauri Routio Hannu Uronen Markus Forsström Otso Vainio Erkki Lahtinen Jussi Grönstrand Arto Määttä Jari Laulumaa Juha Hirsimäki Janne Laukkanen GRAAFIKKO Antti Teittinen VALOKUVAAJAT Arto Määttä Antti Teittinen ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET asiakaspalvelu@rekyyli.fi puh: 03 4246 5340 (klo 8:00-16:00) MEDIAMYYNTI Jani Leskinen 0400 613 744 jani.leskinen@firekustannus.fi TILAUSHINNAT 12 kk 63,20 euroa kestotilaus 49,95 euroa / 12 kk KUSTANTAJA Fire-kustannus Oy PL 20, 00251 HELSINKI
Rekyylin kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Fire-kustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Sen sijaan hän otti aseen takavarikkoon, "koska se on sarjatulitoiminen". Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Firekustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. No, paikallisten poliisilaitosten kanssa on tapeltu ennenkin, eikä siihen luultavasti ole tulossa muutosta. Rekyyli ilmestyy 8 kertaa vuodessa.
REKYYLI
ITSELATAAJAT HUOMIO!
Muunnostaulukko 1 gramma (g) = 15,43236 grainia 1 graini (gr) = 0,064799 grammaa grainia 40 60 80 100 120 140 grammaa 2,59 3,88 5,18 6,47 7,77 9,07 grainia 180 200 240 300 400 500
Kansainvälisen tavan mukaan Rekyyli-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. PA AKIRJOITUS
Suuria luuloja
Uuden aselain oltua voimassa vajaat puoli vuotta on noussut esiin mielenkiintoinen ilmiö. Vastaan on jo nyt tullut mitä kummallisimpia tapauksia, joissa lupaviskaali on suoralta kädeltä kieltäytynyt edes harkitsemasta luvan myöntämistä, ja perustellut linjaustaan hölynpölyllä
SISALTO
aseet
6 M60 14 BERETTA DT11 -RATAHAULIKOT 18 ISSC MSR MK22 Itselataava pienoiskivääri 26 FN P90 36 COLT .22 RAIL GUN Kuin oikea 1911
6
42 BENELLI VINCI SUPERSPORT Raskaslukkoinen ratakone 46 VOERE LBW 2003 19" Suomi-versio 58 MARLIN 925 RTB Talouspiekkari vaimenninkierteellä 68 LUKIJAN ASE TUUNATTAVANA Lisää tehoa vipulukkoon 74 HUSQVARNA ENKELBÖSSA .32-7,65 76 VAIMENNIN REVOLVERISSA Toimiiko. 104 SUPERTRAP Akkukäyttöinen kiekonheitin
veitset
110 DOWN UNDER KNIFES RED ROCK RAPTOR
kolumnit & vakiopalstat
32 ASETURVALLISUUDEN KEHITYSNÄKYMÄT SUOMESSA 50 ASEIDEN PITKÄAIKAISSÄILYTYS 64 TASKUASE SUOMALAINEN PERVERSIO 80 LATAUSKOULU OSA 25 Korvaavat haulimateriaalit
52
86 RAUTALANKA ÄÄNENVAIMENTIMET 90 MILJOONALAATIKKO: LAKIMIESLAUKAISUT 106 RTC 2011 KILPAILIJAN SILMIN 112 SILLISALAATTI
MAALILAITTEIDEN MATERIAALIT TESTISSÄ. 103 ASG DAN WESSON 8" -ILMAREVOLVERI
M60-KONEKIVÄÄRI
patruunat & tarvikkeet
52 MAALILAITTEIDEN MATERIAALIT Teräslaadut testissä 92 SPEEDLOADER SWIFT KAKSIPIIPPUISEN PIKALATURI 94 FINN SIGHT Kotimainen tähtäin laatutietoisille 96 BSA EDGE 2-7X PISTOOLIVARIAABELI
26
FN P90
98 MAK-PIKAJALAT KÄYTTÖKOKEESSA 100 MANIA50 JA MANIAJ02 Ruutivaaka alle kahdellakympillä
Vietnamin sodan veteraani
M60
Kuuluisuutta on lisännyt myös Hollywood-elokuvien levinneisyys maailmalla. Amerikkalainen keskiraskas konekivääri M60 on maailman tunnetuimpiin lukeutuvia palvelusaseita, onhan se ollut jo kymmeniä vuosia Yhdysvaltain asevoimien käytössä. M60 tunnetaan laajasti "Rambon" aseena, jota nimiosan näyttelijä Sylvester Stallone käytti varsin ahkerasti jo First Blood-elokuvassa, jatkoosista nyt puhumattakaan.
TEKSTI: RISTO KUOSA
1980-luvulla amerikkalaiset pyrkivät muutenkin modernisoimaan ja keventämään ryhmätason aseistusta ja M60 korvattiinkin osittain uudella kevytkonekiväärillä (M249 Squad Automatic Weapon, SAW), jonka oli kehittänyt samainen belgialainen Fabrique National, FN ("Minimi" on belgialaisen version nimi). Suujarrulle ei yksinkertaisesti ole tarvetta.
Säädöt ovat takatähtäimessä. Piipun suulla on lieskanvaimennin, joka on rekyylituntemuksen kannalta riittävä ratkaisu. Tuloksena oli ase, joka ei toimi lainkaan yhtä hyvin kuin "natsiesikuvansa". Tämä taasen herätti vieläkin jatkuvaa keskustelua ratkaisun järkevyydestä, koska M249 on kaliiperiltaan 5.56 NATO eli am-
Pistoolikahva on koruton, mutta toimiva. Tyypillistä M60-aseille on, että niissä käytetään hajoavaa vyötä (vyö kootaan irtolinkeistä), joten vyön pituutta voidaan joustavasti säätää. M60 ensiesiteltiin vuonna 1957 ja se on edelleen palveluskäytössä, vaikkakin sitä on osittain korvattu alunperin belgialaisella FN MAGkonekiväärillä (tyyppinimi "M240" Yhdysvalloissa).
M60 etutähtäin on pelkistetty, mutta toimiva. Amerikkalaisilla on tietyssä mielessä tragikoominen asesuunnitteluhistoria. M60 edustaa tyypillistä amerikkalaista suunnittelua ollen suhteellisen hyvin viimeistelty ja, ainakin sitkeiden tarinoiden mukaan, täynnä kaikkea muuta kuin kenttäkelpoisia teknisiä ratkaisuja. Olen toki ennenkin ampunut M60:llä, mutta tällä kertaa oli tarkoitus mennä "pintaa syvemmälle" ja paneutua tarkemmin sen teknisiin ratkaisuihin sekä siihen, miltä sillä tuntuu ampua. M on kuitenkin suomalaiselle yleisölle vähemmän tuttu, koska se ei koskaan ole kuulunut Suomen Puolustusvoimien kalustoon eikä niitä ole suurta määrää edes asekeräilijöillä. Sen yläpuolella on varmistin.
8
WWW.REKYYLI.FI. Lukijat, jotka edellisessä Rekyylin numerossa perehtyivät artikkeliin venäläisistä kevytkonekivääreistä huomannevat eron.
HISTORIAA LYHYESTI
M60 (virallisesti "Yhdysvaltain konekivääri, kaliiperi 7.62 mm, M60") on amerikkalainen keskiraskas konekivääriperhe kaliiperissa 7.62x51 NATO eli siviilimerkinnältään .308 Winchester. Kirjoittajalle tarjoutuikin harvinaislaatuinen tilaisuus koeampua se ja otin tehtävän mielenkiinnolla vastaan. Kuvaavana esimerkkinä tästä on pitkää patruunaa ampuvan M14sotilaskiväärin tapaus, mutta se on erillisen artikkelin aihe. Maailman ainoa jäljellä oleva supervalta, jonka edustajat ovat käyneet peräti kuussa, ei insinöörinäkökulmasta ihan aina vaikuta kovinkaan edistykselliseltä. Alunperin M60:n kehitystyö alkoi jo 1940-luvun loppupuolella, kun amerikkalaiset pyrkivät modernisoimaan keskiraskaan konekiväärikalustonsa. Maa, joka on synnyttänyt asesuunnittelun suurmiehen John Moses Browningin, on toisaalla onnistunut harvinaisen tehokkaasti sotkemaan monia sotilasasehankintojaan vuosikymmenien ajan. Koulutuskäyttöön on myös olemassa paukkupatruunoita (jotka vaativat sysäyksenvahvistimen) ja latausharjoituspatruunoita. Esimerkkiä haettiin muun muassa saksalaisesta MG42:sta, mutta hyvin pitkälle sodanaikaisen propagandan jälkimainingeissa eroja pyrittiin väkisinkin hakemaan. Tavoitteena oli korvata sekä M1918 BAR (sodanaikainen Browningin pikakivääri), että samaisen Browningin kehittämä M1919A6-konekivääri, joka suhteellisen painavana ei ollut kovin hyvin liikuteltavissa. Korosäätö jatkuu 1100 jaardiin saakka.
Tarpeesta vaihtaa ase on käyty ajoittain kiivastakin väittelyä, koska alkuperäinen M60 ei ollut kovinkaan toimintavarma. Patruunavaihtoehtoihin kuuluvat normaalin täysvaipan lisäksi valojuovat ja panssarinläpäisevät
M60:ä on pyritty modernisoimaan sen elinkaaren aikana useita kertoja. Uudet versiot toimivat ilmeisen paljon luotettavammin kuin alkuperäiset ja erityisesti erikoisjoukot suosivat niitä niiden suhteellisen keveyden vuoksi (M240 on huomattavasti painavampi). M60 on suunniteltu soveltuvaksi myös lähitaistelutilanteisiin eli aseella on mahdollista ampua myös kiväärinkaltaisesti olkapäähän tuettuna tai vaikkapa lonkkaa vasten tuettuna. Yksi kantaa varapiippua ja ampumatarvikkeita
ja vastaa vyön syöttämisestä sekä maalien osoittamisesta. Kun lukko liikkuu edestakaisin, sen yläpinnalla oleva uloke liikuttaa kannen mekanismia, joka puolestaan liikuttaa vyötä eteenpäin.
M60 ENSIESITELTIIN VUONNA 1957 JA SE ON EDELLEEN PALVELUSKÄYTÖSSÄ.
Konekivääreiden kantokahvalla on tyypillisesti kaksi eri tehtävää. M60:ssä kahva on kiinni kehyksessä ja piipun vaihtamista varten käyttäjän pitäisi pukea kuumuudelta suojaava hansikas. M60 on ollut myös helikopteri- ja ajoneuvokäytössä yleinen (klassinen Hollywood-elokuvan kohtaus, jossa Door Gunner ampuu Huey-helikopterista riisipellolla olevia kohteita on varmaan joillekin lukijoille tuttu). Viimeisin versio lienee M60E4/Mk43, joka kehitettiin Yhdysvaltojen laivaston erikoisjoukkojen toimesta. Näissä
Kannen alla oleva tekniikka näyttää monimutkaiselta, mutta ei lopulta ole sitä. Toinen kantaa myös ampumatarvikkeita ja tilanteesta riippuen myös jalustaa (tämä vaihtelee huomattavasti, koska tyypillisesti M60:llä ammutaan vain aseen etujalkaan tukeutuen). Lisäksi jokainen muu ryhmän jäsen pyrkii kantamaan ainakin 200 patruunaa valmiina vöissä tai varapiippuja. Tämä on jälleen esimerkki seikasta, joka ei ole herättänyt ihastusta aseen käyttäjissä.
WWW.REKYYLI.FI 9. Aseessa on integroitu etujalka ja se on mahdollista asentaa erilaisille alustoille tilanteen niin edellyttäessä. puu samaa patruunaa kuin M16rynnäkkökivääriperhe. Tulevaisuus näyttää, miten näiden versioiden käy.
KÄYTTÖTARKOITUS
Keskiraskaana konekiväärinä M60 on tyypillinen ryhmäase. Aseen kantamisen lisäksi sitä yleensä käytetään piipun vaihtamiseen, eli käyttäjä vetää tulikuuman piipun irti aseesta tarttumalla kantokahvaan. M249 vain painaa huomattavasti enemmän ja tilanteissa, joissa vaaditaan ryhmätukiasetta, tarve olisi järeämmälle patruunalle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ampujalla on yhdestä kahteen apumiestä
Mutta silti esimerkiksi 100 patruunan vyöttäminen on sen verran suuri työ, ettei ole ihme, että patruunat ovat tulleet sotilaille valmiiksi vyötettyinä. Normaalissa jalkaväkikäytössä ammustarvikkeet tulevat valmiiksi pakattuina 100 patruunan kangaspusseihin, jotka voidaan ripustaa hihnasta olkapäälle. FG42:ta pidetään epäonnistuneena projektina, mutta M60:ssä se vaikuttaisi lopulta olevan toimiva ratkaisu, joka
WWW.REKYYLI.FI
10. Ase on valmistettu pääosin peltiosista, joiden etuina ovat keveys ja edullisemmat valmistuskustannukset. Vyön syöttömekanismi on kopioitu lähes suoraan MG42:sta, ase on varustettu pistoolikahvalla ja rekyylinvaimennin ja työntötanko on sijoitettu tukin sisään lyhentäen aseen kokonaispituutta. Tavalliseen amerikkalaiseen tapaan nämä ovat kertakäyttötavaraa, mikä taistelukentän olosuhteissa on tietysti kätevää, edellyttäen että oman talon logistiikka mahdollistaa lisäampumatarvikkeiden vaivattoman saatavuuden.
TEKNIIKKAA
M60 on kaasumäntätoiminen, ilmajäähdytteinen ja vyösyöttöinen konekivääri, joka ampuu avoimesta lukosta ja vain kestotulta. Piippu on stelliittipinnoitteinen eli se kestää varsin kovia lämpötiloja, mutta piipun vaihto on varsin nopea toimenpide ja varapiiput kuuluvat ryhmän varustukseen. Se ei ole vaikeaa, patruunan avulla kaksi linkkiä liitetään yhteen, ja operaation oppii nopeasti varsin sujuvaksi. Koeammuntapäivänä meillä ei ollut varapiippua käytössä, joten rajoitin sarjat maksimissaan
Täysi vyö paikallaan, seuraavaksi kansi kiinni, liikkuvat taakse ja ase on toimintavalmis.
100 laukaukseen, joiden jälkeen annoimme piipun jäähtyä. Kun vyö ammutaan tyhjäksi, hylsyt lentävät kauemmas, mutta linkit jäävät varsin siistiin kasaan aseen vierelle, eikä niiden kierrättämiselle ole sinänsä estettä.
käyttötilanteissa ase on asennettu erilliselle alustalle ja varustettu pidemmillä vöillä. Piipunvaihtoa varten aseen vakiovarusteisiin kuuluu lämmönkestävä suojakäsine, koska piippu kuumenee huomattavasti käytön aikana. Vyön kokoaminen käsipelillä on työlästä. Ase on varustettu vaihtopiipulla ja käytännössä piippu kannattaa vaihtaa aina noin 200 laukauksen välein ylikuumenemisen välttämiseksi. Aseessa on pikakiinnityksellä varustettu piippu, jotta se voidaan vaihtaa "lennossa" ja jäähdyttää ilman, että tulitoiminta pitäisi keskeyttää. Onkohan vanhat suojakäsineet poistettu kierrosta, kun tuo asbesti ei enää ole kovin "poliittisesti korrekti" materiaalivaihtoehto. Aseen lukko pyörähtää ja lukittuu samankaltaisesti kuin saksalaisen FG42:n. Ainakin vielä vuoden 1970 manuaalissa käsineen materiaaliksi mainitaan asbesti
Tämän jälkeen on vuorossa lukko-luistiyhdistelmä. Laukaisukoneisto voidaan myös irroittaa kokonaisena modulina, mutta sekin on lähinnä varikkohuoltotoimenpide. Kokoaminen tapahtuu luonnollisesti käänteisessä järjestyksessä.
Perän suojalevy on käännettynä auki ja patruunaa käyttäen painetaan lukitusvipu sivulle ja vapautetaan takatukki irtoamaan aseesta.
Perän alta irtoaa hydraulinen rekyylinvaimennin.
KENTTÄPURKAMINEN
Ensin on varmistettava, että luisti on etuasennossa. Piipun irrottaminen on myös helppoa, onhan kyseessä vaihtopiippumahdollisuudella varustettu konekivääri. Lisäksi tällä estetään se mahdollisuus, että ase kootaan väärin: kaasumäntä on mahdollista laittaa paikoilleen väärin päin, jolloin ase muuttuu kertatulitoimiseksi. KAASUMÄNTÄ ON MAHDOLLISTA LAITTAA PAIKOILLEEN VÄÄRIN PÄIN, JOLLOIN ASE MUUTTUU KERTATULITOIMISEKSI.
on varsin yksinkertainen huoltopuhdistaa. Aseeseen on erillisenä saatavilla M122-kolmijalka, jonka avulla ammuntaetäisyyttä voidaan kasvattaa osumatarkkuudesta tinkimättä. Ne vedetään ulos ja irroitetaan toisisWWW.REKYYLI.FI
KOEAMMUNNAT
Kuten asiaan kuuluu M60:ssä on integroitu etujalka, joka kääntyy vaivatta käyttöasentoon. Lukituslevy vedetään ulos seuraavaksi, jonka jälkeen hydraulinen rekyylinvaimennin ja rekyylijousen kara ja jousi voidaan vetää ulos. Virallisen ohjesäännön mukaisesti M60 on tehokas pistemaa-
Lukituslevy irroitettuna, seuraavaksi voidaan jatkaa huoltopurkua.
Rekyylijousi karoinen tulossa ulos kehyksestä.
Viimeisenä irtoaa lukko-luistiyhdistelmä.
11. taan ja ase on käytännössä kenttäpurettu piipun irroitusta lukuunottamatta. Tämän jälkeen perän suojalevy käännetään auki ja käyttäen sopivaa työkalua (esimerkiksi puhdistuspuikkoa tai kenttäolosuhteissa patruunaa), painetaan lukitusvipu sivulle ja vapautetaan takatukki. Etujalka toimii hyvin ja siinä on myös korkeussäätö (tosin sille ei yleensä ole tarvetta). Käyttäjä painaa jousikuormitteisen lukituksen pohjaan, kääntää piipun vapautusvivun aukiasentoon ja vetää piipun ulos. Tämä on ratkaistu kenttäolosuhteissa "varikkohuoltopakolla", eli se on lukittu paikalleen metallilangalla. M60:n kaasuputki taasen vaikuttaa keskeneräiseltä ratkaisulta, koska sillä on taipumus irrota kovemman tulitoiminnan aikana. Kaasuputkea ei enää pysty siis puhdistamaan, mutta ainakin se pysyy paikallaan. Kantta ei kenttäolosuhteissa yleensä ole koskaan tapana irroittaa, mutta se on erillisellä sokalla kiinni laatikossa
Vöistä puheenollen, testipäi-
vänä vallitsi yleinen konsensus siitä, miksi vyöt tulevat valmiiksi koottuina joukoille... Paikka on hankala ja nopeassa tilanteessa varmistinta tuskin tulisi käytettyä. Rekyyli on mieto ja suuntautuu suoraan takaisin ampujaan,
- Jarkko Koskinen
12
WWW.REKYYLI.FI. Aseen laukaisu on myös varsin hyvä muistuttaen lä-
M60:n lukko on lopulta hyvin perinteistä mallia eli kahdella sulkuolakkeella ja isolla ulosvetäjällä.
M60 osittain purettuna, eli ilman piippua ja takatukkia.
hinnä AK-perheen etuvedotonta perustyyppiä. Kansi auki, vyö kiinni, kansi kiinni, liikkuvat taakse, viritinkahva takaisin etuasentoon, poistetaan mekaaninen varmistin ja toiminta voidaan aloittaa. Säätövara on konekiväärille tyypillinen 0-1000 metriä (tosin amerikkalaiseen tyyliin tässä tapauksessa 1100 jaardia). Konekivääritähtäimille ominaiseen tapaan tähtäinkuva on varsin ahdas eli tarkempi tuli edellyttää huolellista tähtäystä. Vastaavasti kolmijalkaa käytettäessä 1100 metriä on maksimiampumaetäisyys aluemaaleja vastaan. 80-luvulla, tuona toimintaelokuvien kultaisella kymmenyksellä sankari oli aina amerikkalainen, viholliset itäeurooppalaisia ja tavoite jollain tavalla - kuvainnollisesti tai ei - voittaa kommunismi. Tähtäimet ovat hyvin perinteisiä eli avojyvä ja hahlo. Vastaavasti sarjojen pituutta voi taidon karttuessa helposti kasvattaa, ilman että hallittavuus häviää. Isoiksi, rumiksi ja likaisiksi. Roolihahmo tarjosi M60:n käyttäjälle sellaisen stereotypian, millaiseksi M60 ja sen käyttäjät/kantajat on mielletty tähän päivään asti. Vaikka M60 toimii avoimelta lukolta, on siinä normaali iskupiikki. Ensimmäinen Rambo, vuonna 1982 valmistunut "First Blood" oli elokuva joka jäi historiassa pahasti varjoon Stallonen myöskin tähdittämälle kakkososalle. Kun lukko on törmännyt etuasentoonsa ja lukittunut , luisti jatkaa vielä matkaansa eteenpäin. Tällöin luistin korvake, joka on lukon sisällä, törmää iskupiikin takapäähän sytyttäen patruunan.
Populaarikulttuurissa, sanottavimmin elokuvissa on aina oltava jonkinlainen sankari, ilkeä vihollinen ja jokin tavoite. Ainoa muistettava asia on kallistaa asetta hivenen oikealle, jotta vyö ei luiskahda pois paikaltaan kantta suljettaessa. Työkalut tähän olivat mitä moninaisimpia, mutta eeppisten toimintakohtausten työkaluna ennen M134 "Minigunia" oli M60 se kovin, upein ja ainoa oikea valinta. Aseessa ei ole suujarrua, pelkkä lieskanvaimennin vain. Ammuntapäivänä vallitsi leuto syyskeli, pientä tihkua ajoittain mutta muuten varsin mukava ilma. Molemmissa Vietnam-veteraani heristeli isoa konekivääriään ottein, joka sai kommunisminpelkoiset amerikkalaiset vapisemaan herkkyydessään ja todisti edelleen, että jos Setä Samulin arsenaalista löytyy yksi vapauden puolustukseen tarkoitettu työkalu, on sen oltava M60. Maalilaitteina meillä oli sekä perinteisiä pahvitauluja että reaktiivisia terästaululaitteita (GRSTS-6). Ainoa puute kirjoittajan mielestä on mekaanisen varmistimen sijoituskohta pistoolikahvan sivulla. M60:n ergonomia on hyvä. Lukon yläpinnalla oleva uloke käyttää vyönsiirtokoneistoa paketin käydessä takana. M60 on helppo ase käyttää. Lukon etupää on pyörähtävä. Tämä todennettiin käytännössä ampumalla pari 50 patruunan vyötä yhtenä pitkänä sarjana. Ja sitten muuri murtui.
leja vastaan aina 600 metriin saakka käytettäessä aseen omaa etujalkaa ja 800 metriin saakka aluemaaleja vastaan. Ammuttaessa liikkuvaa maalia maksimiampumaetäisyys on 200 metriä ja Yhdysvaltain merijalkaväen mukaan koulutettu ampuja voi ampua peittoa aina 1500 metriin saakka. Tehtävä ei ole vaikea, mutta vaatii sormilta melkoista kestävyyttä. M60 on helppo ase ampua. Takatukki on muotoiltu siten, että tukikäsi saadaan mainiosti sen alapuolelle ja ammuttaessa rekyyli suuntautuu luontevasti suoraan ampujaan, ilman että aseen piippu nousee liiaksi. niiden linkittäminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Tähtäinkuva on tyypillinen konekivääreille ja ahtaudesta johtuen oli nopeassa toiminnassa helpointa ampua niiden yli käyttäen etujyvää. Suhteellisen hitaan tulinopeutensa ansiosta sillä voi ampua jopa yksittäislaukauksia, mikäli ampuja on riittävän kokenut. Ultimaattinen M60:n kanssa maailmaa muuttava sankari on kuitenkin John Rambo. Kylmän sodan aikoihin "Sika" on vilahdellut toimintakohtauksissa niin Schwarzeneggerinkin aisaparina, mutta aseen eeppisyydelle vastavoimaa on tarjonnut erityisesti Adam Baldwinin roolihahmo Animal Mother elokuvassa Full Metal Jacket. Lukko-luistiyhdistelmä on mielenkiintoinen laitos. Ammuin tarkoituksella pidempiä sarjoja, koska halusin selvittää hajonnan kiivaammassa tulitoiminnassa. Etujyvä on kiinteä eli ase kohdistetaan takatähtäintä säätämällä. Tulokset puhuivat puolestaan: 100 metrin taulusta ei olisi edes teeri päässyt läpi ja sama oli 200 metrin taulun kohdalla
Erityistä kiitosta saa M60:n etujalka, joka joustaa juuri sopivasti liikuteltaessa asetta ammunnan aikana.
M60
Valmistusmaa: Yhdysvallat Kaliiperi: 7.62 x 51 mm NATO Kapasiteetti: vyö Pituus: 1105 mm Piipun pituus: 560 mm Paino lataamattomana: 10,5 kg Tulinopeus: 650 ls/min Luodin lähtönopeus: 853 m/s Käytössä: 1957 -
ERI VERSIOT
T161: Aseen "työnimi" M60: Ensimmäinen malli v. Se on vaivaton, tekisi mieleni sanoa liiankin helppo, käyttää. joten oli vaivatonta ampua pidempiäkin sarjoja. 1957 (M60 on myös aseen yleisnimi) M60E1: Ei otettu käyttöön. Valojuovien pyyhkiessä etumaastoa oli vaivatonta pitää ase suunnassaan ja tähystää osumavaikutusta. Toki käytössä oli laatupatruunaa aina 8g Sako RanWWW.REKYYLI.FI
M60C: Helikoptereissa 1960 ja 70-luvuilla: kiinteästi asennettu, sähköinen laukaisu, hydraulinen lataus M60D: Korvasi M60B; kiinteä asennus erityisesti helikoptereiden ovensuuaseena M60E3: Päivitetty, kevennetty versio 1980-luvulta; kahva piipussa, etutuki, jne. Kokeilin myös "torjunta-ammuntaa" ampumalla sarjan aikana maaleja 100300 metrin etäisyyksille ilman taukoa. Sekä niillä, että Sakon 8 g FMJ (Range) -patruunoilla joita myös ammuttiin 500 kappaletta, toiminta oli täysin häiriötöntä. Käytetyt linkit ja hylsyt lentävät kauniissa kaaressa aseen oikealle puolelle, ilman että niistä koituu ampujalle minkäänlaista harmia. M60E4 / Mk43 : Parannettu versio 1990-luvulta alkaen
gesta tuoreeseen NATO täysvaippaan. M60-ampujan ei siten tarvitse olla elokuvista tuttu "jää-viileäkaappi" aseen rekyylin vuoksi. Eri asia onkin, miten hyvin se oikeasti toimii taistelukentän vaativissa olosuhteissa. Ensinnäkään konekivääri ei ole pistetuliase. Varsinaista osumatarkkuutta ei kokeiltu, kolmesta syystä. Mikäli hihna on käytössä, se helpottaa, mutta kirjoittajalla ei ollut vaikeuksia ampua pidempiäkin sarjoja. Käytännössä aseella on kuitenkin helppo osua 20 cm halkaisijaiseen metallilevyyn 100 metrin päästä. Riittävä tarkkuus siis. Kolmanneksi koeaseemme on lähes varman tiedon mukaan ollut helikopterikäytössä eikä sen piippu enää ollut parhaassa mahdollisessa iskussa. Ase oli myös puhdas ja hyvin voideltu, mutta yhteenvetona M60 on kyllä mainettaan parempi konekivääri. M60 vaati huoltoa ja huolenpitoa, toisin kuin itänaapurimme vastaavat.
13. M60 on lopulta hyvin amerikkalainen ratkaisu jalkaväen konekivää-
riksi. Toki on muistettava ottaa tukeva ampuma-asento, koska ase työntää kuitenkin ampujaa taaksepäin. Päivän kokeilu ei ollut ristiriidassa tämän käyntiväittämän kanssa, vaikka ampumaetäisyys jäikin maksimissaan 300 metriin. Koesarja suuntautui maalina olleen paperin reunaan tähtäinten väärän säädön vuoksi. Minkäänlaisia toimintahäiriöitä ei myöskään esiintynyt koko päivänä eli tämän otoksen perusteella M60 ei ole aivan huono ase. Varsinaisessa tehtävässään M60 toimiikin vallan mainiosti. M60:n väitetystä epäluotettavuudesta emme siten saaneet ensimmäistäkään esimerkkiä.
YHTEENVETO
M60 on Yhdysvaltojen asevoimien ohjesäännön mukaan käyttökelpoinen varsin pitkillekin etäisyyksille. Toiseksi kertalaukausten ampuminen kestotuliaseella vaatisi niin sanotusti "nopeaa sormea", joka ei ole eduksi tarkkuuden kannalta. Mikäli käytössä olisi lataaja / tähystäjä, olisi aluetulen käyttö varsin helppoa. 120x180 cm) ammuttu 50 laukauksen sarja kertoo kuitenkin, että tulessa on vähintäänkin riittävästi "luonnollista hajontaa". M60 on suunniteltu ammuttavaksi myös pystystä ja se onkin varsin mahdollista. M60E2: Ajoneuvoihin pääaseen suuntaisesti asennettuna ja varustettuna sähköisellä laukaisumekanismilla M60B: Helikoptereissa 1960 ja 70-luvuilla: ei kiinteästi asennettu
M60 on suhteellisen helposti hallittava ase. 100 metrin etäisyydeltä (maalin koko n. Koeammunnoissa käytimme melkoisen määrän M60:n virallista ruokaa, eli ylijäämäpatruunoita
11 DT
Joukko kansainvälisiä toimittajia sai tänä vuonna kutsun Beretta Discovery Tourille, jolla esiteltiin Berettan uudet kisahaulikot. Tämä Kyproksella järjestetty tapahtuma oli useimmille ensimmäinen mahdollisuus päästä koeampumaan malliston uudet lippulaivat.
TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ
14 4 WWW.REKYYLI.FI WWW.REKYYLI.FI WWW.REKYYLI.FI W.REKYYL FI . K LI F
BERETTA DISCOVERY TOUR
Yhtiön tarkoitus oli nimenomaan lanseerata DT 11 ennen vuoden 2012 olympialaisia ja saada siellä näkyvyyttä uutuudelleen. DT 11:n erot sen edeltään, DT 10:een, löytyvät ampujille merkityksellisesti enimmäkseen aseen tasapainosta. Nyt oli vuorossa siis "virallinen" julkistamistapahtuma, jossa uutuus voitiin esitellä useampina malliversioina ja eri piipunpituuksilla.
TILANNEKATSAUSTA
Beretta on tullut tutuksi toimittajille perinpohjaisena organisaationa. tasaisilla kiskoilla, mutta ensi vuoden puolella osa malleista tullaan tarjoamaan korotetuilla kiskoilla. Ensimmäinen ja näkyvin muutos tähän suuntaan on kolme millimetriä levennetty lukkorunko, joka tuo noin viidenkymmenen gramman painonlisäyksen aseen keskiosaan. Ylimenot ovat hyvin pitkä (noin ¾ piipun kokonaispituudesta) ja tällä piippujen painoa on kyetty pudottamaan oleellisesti. Tämä taas vaikuttaa käytännön tasolla siihen, että aseessa voidaan käyttää menestyksellä avoimempia supistajia ja täten luvassa olisivat lyhyemmät hauliparvet ja tätä kautta enemmän yhdenaikaisesti iskeviä haulia kuin aseissa, joissa samaan lopputulokseen pääsy vaatii tiukempia supistajia. Tämä on osalle ampujista aiheuttanut ongelmia määrätyissä kulmissa lentävillä kiekoilla. Yksinkertaisuus tarkoittaa tässä yhteydessä myös tarkempaa säädettävyyttä ja vapautta vaikuttaa esimerkiksi tukin harjan kulmaan. Käytännössä erityistä huomiota on kiinnitetty niihin asioihin, joiden osalta Beretta on ollut, ampujien suunnalta tarkasteltuna, kilpailijoitaan jäljessä. Beretta julkaisi uuden DT 11 -mallinsa jo aiemmin, mutta ampuminen jäi väliin suurimmalla osalla tässä ensijulkistuksessa. Piippujen painot ovat aina vain numeroita niin kauan kuin vertailukohteet löytyvät eri valmistajien piipuista. Tässä vaiheessa vuotta esiteltäessä informaatio aseista päätyy lehtien sivuille jo ennen kuin seuraava kausi pääsee myynnin ja ratahommien osalta alkamaan toden teolla. Kilpa-aseita tulee aina kokeilla autenttisissa olosuhteissa. Kiekkojen näkyvyys erityisesti trapissa oli mainio ja tausta avoin. Sporting-rata oli rakennettu siten, että kiekot ammuttiin samasta paikkaa kuin skeet-kiekot. Yhtiön tavoitteena on myös tehdä töitä sen eteen, että suuren yleisön mielikuvaa ampuma-aseista saataisiin muutettua enenevässä määrin tappovälineestä mielenkiintoiseksi harrastusvälineeksi.
WWW.REKYYLI.FI
Tuotekehityksen osalta Berettan haasteena on ollut valjastaa sen R&D-osasto kehittämään aseita ampujien toiveita vastaaviksi. Nyt ensimmäisessä vaiheessa DT 11:t on varustettu ns. Sen sijaan saman valmistajan piippujen painoa voidaan verrata ja Beretta onkin saanut Steelium Pro -piippugeometrian myötä kevennettyä piippujen merkittävästi. Rata sijaitsee Monagrissa, noin puolen tunnin ajomatkan päässä Limassolin keskustasta. Myös trap-ampujissa on koko joukko ampujia, jotka arvostavat korotettuja kiskoja lähinnä siitä syystä, että aseen rekyylinousua saadaan entisestään rauhoitettua ja paikkolaukaus on mahdollista suorittaa tarkemmin.
RADALLA
Ampumaratana toimi Beretta Shooting Ground, joka oli rakennettu maanmainioon paikkaan Kyproksen kumpuilevaan maisemaan. Markkinointipuheessa tosin keskitytään enimmäkseen pienentyneeseen rekyyliin ja vähentyneeseen piippujen nousutaipumukseen, mutta suurimmat
syyt ovat nimenomaan aseen tasapainon korjaamisessa. Erityisesti sporting-ampujien keskuudessa osa ottaisi aseensa mielellään korotetulla kiskolla, sillä Berettan Kersten-sulkuisissa aseissa käytetty lukonkehys on leveä ja peittää maisemaa kohtuullisen voimakkaasti. Tähtäin on siis vahvasti kilpa-ammunnassa ja tarkoituksena on nimenomaan lisätä Berettan haulikoita käyttävien kilpa-ampujien määrää. Käytännössä on ryhdyttävä kehittämään aseita siihen suuntaan, että ne ovat kilpailukykyisiä niin ostopäätöstä tehtäessä kuin ennen kaikkea myös radalla.
DT 11
Uusi DT 11 -malli tuotiin markkinoille tänä vuonna ja moni Berettan talliampuja on jo aloittanut treeninsä uusilla haulikoilla. Kaikki DT 11:t on saatavana kolmella eri vakioperällä (kaksi eri perän korkeudella varustettua valmista versiota tai lukkorunkoon sovitettu raakalankku) ja säätöperällä. Skeet-rata oli puolestaan hieman erikoinen taustaltaan ja sen takana kiersi valli, syystä tai toisesta. Kyseessä on siis yhteinen hyöty. Sporting-mallissa pisimmät 32" piiput painavat 1520 grammaa kun ne tätä edeltävässä DT 10 -mallissa painoivat 1530 grammaa. Tämän lisäksi aseen uudet Steelium Pro -piiput pitävät sporting-malleissa sisällään pienen jujun, joka on kylläkin markkinoitu eri tavalla, mutta jonka vaikutus on suurin juuri aseen tasapainon kannalta. Tästä johtuen ruuvit pitävät hyvin eikä
niitä tarvitse ylikiristää toimenpide, jolla kaiken saa rikottua. Säätöperä on suunniteltu uudelleen ja nyt esitellyssä versiossa (ei saanut kuvata väärä viimeistelyversio...) on panostettu nimenomaan yksinkertaisuuteen ja säätöjen monipuolisuuteen. Kypros taas oli sijaintina otollinen tähän aikaan vuodesta kelien puolesta. Sää ratakäynnin aikana oli mainio 25 asteen aurinkoinen ilma, joka oli kuin parhaimman luokan kotimainen kesäpäivä. Tälläkin kertaa toimittajat saivat annoksen päivänpolitiikkaa ja yhtiön strategioita niin tuotteiden kuin tuotekehityssuuntien suhteen. Valoa oli runsaasti ja ilma lämmin, muttei tukalan kuuma. Markkinointipuheilla ei ole mitään merkitystä, jos ampujat niistä huolimatta valitsevat kilpaaseekseen jonkin muun valmistajan tuotteen asialle on oikeasti tehtävä jotain. Steelium Pro -piippugeometria vaikuttaa toki myös siihen, että aseella saavutettujen osumakuvioiden pitäisi olla parempia kuin perinteisillä piippuratkaisuilla. Yhtiön näkemys on se, että erityisesti eri haulikkoampumalajit ovat kovassa nousussa ja näiden ampumaurheilulajien kautta tuotetaan "hyviä ihmisiä". Huolimatta talouden yleisistä ongelmista, on Beretta tekemässä vahvoja investointeja tulevaisuuteen. Kilpailutilanteessa on aina muka15. Tässä suhteessa Berettalla onkin ollut eniten haastetta kautta sen mallihistorian erityisesti sporting-aseissa. Erikoisin detalji säätöperässä olikin se, että ruuvien päässä on kääntyvät pinnat, joten ruuvi kantaa aina koko pinta-alaltaan, olipa perän harja säädetty mihin hyvänsä asentoon inserttiin nähden. Syy siihen, että ajankohdaksi valittiin syksy ja paikaksi Kypros, oli tarkoin harkittu. Lisäksi saarella on eniten ampumaharrastusta asukasmäärään nähden maailmassa puitteet ovat siis kunnossa. Tämänkertaisen tilaisuuden laatu huomioonottaen, saatiin ampumiseen lisättyä hieman toivottua lisäjännitettä, joka kilpa-aseita kokeiltaessa on mielestäni erittäin tärkeää. Tämän on osoitus siitä realismista, jossa asevalmistajat elävät. Tähän yksi konsti on lisätä haulikolla ampuvien kokonaismäärää, joka tapahtuu yhteistyössä eri maiden liittojen, ampumayhdistysten ja jopa ampumaratojen kanssa
On siis parempi testata kilpa-aseita vaikka kaveriporukalla pienen vedonlyönnin siivittämänä kuin vain roiskia niillä huvin vuoksi. Jännitys on hyväksi kilpa-aseita kokeiltaessa, koska täysin jännityksettömässä treenitilanteessa esimerkiksi liian herkkäliikkeinen haulikko voi tuntua unelma-aseelta, mutta lappu rinnassa ammuttaessa samainen ase voi olla aivan liian armoton ampujan tekemille virheille. Tältä pohjalta arvioiden kyseinen ase oli kerrassaan vaivaton ammuttava ja ampujan tehdessä tehtävänsä kiekolle ei jäänyt kerrassaan mitään mahdollisuutta selvitä ehjänä maahan asti. Ensimmäinen
todella tasapainoinen ja hyvä versio oli kiinteillä supistuksilla ja 30" piipuilla varustettu trap-malli, jolla pätkin olympiatrappia aivan kuin olisin ampunut sitä joskus enemmänkin. Varsinaisesti oman lajini parissa pääsin sitten kokeilemaan niin 30" kuin 32" piipuilla varustettuja sporting-malleja. Erityisen hyvin itselleni sopivia löysin kokeiltavana olevista aseista kaksin kappalein. Näistä kokeilin ensimmäisenä 30" versiota, jonka ajattelin olevan Berettan tapaukWWW.REKYYLI.FI
16. Myös Berettan toimitusjohtaja Carlo Ferlito otti haulikon kouraan ampumaradalla.
Piippujen painoa DT 11:ssä lisää piippublokin massa, kun taas muualta piiput ovat kevyemmät.
DT 11:n irrotettava laukaisukoneisto on irrotettavissa vain ase taitettuna.
na kilpailujännitys ja lehdistötilaisuudessa tätä voitaneen simuloida sillä, että selän takana ampumista seuraa monikymmenpäinen toimittajajoukko, joten kollegoille pitää päästä luonnollisesti hieman "näyttämään" tai toisaalta heidän edessä täytyy edes säilyttää kasvonsa. Siihen nähden, että en ole intohimoinen trap-ampuja, ammuin aseella erittäin hyvin ja kiekkojen kontrollointi oli vaivatonta. Lähinnä tätä vastaava laji, jota on tullut ammuttua jonkin verran, on automaattitrap
Tasapainon ollessa kohdallaan on tilanteen kontrolloiminen helpompaa kuin omapäisillä aseilla. Näillä piipuilla aseen tasapaino oli vaihtosupistajienkin kanssa juuri kohdallaan. sessa sopivampi, mutta yllätyksekseni ase oli keulasta huomattavasti herkkäliikkeisempi kuin olin ennustanut. Kokeilun kiekot olivat kuitenkin siinä mielessä vaikeasti tulkittavia, että ne näyttivät pääasiassa kiekon pohjaa ja särkyvät näin ollen helposti ja toisaalta ainoa pitkänmatkalainen sivukiekko oli heittonopeudeltaan niin rivakka, että sentyyppiset kiekot hajoavat yleensä kohtuullisen näyttävästi. Piippujen suulla oli jatketut Optima HP Modified -holkit, jotka ovat osoittautuneet kohtuullisen tiukoiksi ja niillä varmasti normaalietäisyyksillä lentäviin kiekkoihin saadaan aikaan hyvät osumat. Skeet-mallien osalta uutinen on kuitenkin se, että ase on saatavana niin 28" kuin 29" piipunpituuksilla, joten ase sopii useammille ampumatyyleille ja toisaalta myös eri skeet-lajeihin. Tämä on etu, joka oikein painotetulla aseella on mahdollista saavuttaa. Todellinen hintataso tullaan näkemään vasta siinä vaiheessa kun ensimmäiset aseet löytävät jälleenmyyjille ja heidän hyllyiltään ensimmäisille ampujille.
17. Tämä asia jäi häiritsemään juuri niin pitkäksi aikaa, kun sain käsiini 32" piipuilla varustetun yksilön. Ase sopi itselleni jopa niin hyvin, että ammuin sillä hurmiossa, koska pystyin ampumaan kiekot rikki juuri haluamiini paikkoihin. Erikoista oli se, että ase oli tavattoman joustava erilaisille ampumatyyleille, jota kokeilin tarkoituksenani selvittää aseen mahdollisia taipumuksia. Tyypillisesti tämänmittaisilla piipuilla on keulassa jonkinlainen painotuntuma trap-aseiden tapaan, mutta DT 11 Sportingin piipuista tämä painotuntuma puuttui. Hinnoittelupolitiikka näissä edustusvälineissä on tarkempaa johtuen rajallisemmasta ja hintatietoisemmasta asiakaskunnasta. Kotimaisittain ajatellen Berettan hyvä puoli on myös siinä, että maahantuoja on meikäläisittäin arvioiden iso. Ase toimi mainiosti lyhyillä etäisyyksillä ja se oli erittäin nopea ampua, mutta jo keskipitkillä etäisyyksillä kiekkojen kontrollointi alkoi olla haasteellista ja asetta oli vaikea saada kulkemaan tasaisesti erityisesti kun heittonopeus oli matala ja ampumaetäisyys pitkä. Uudistunut malli on aito parannus tasapainon osalta ja se on todella mainio ammuttava, jos edeltäjäkään ei ollut missään nimessä huono. Syy siihen, että keskityin ampumaradalla pääasiassa vain trap- ja sporting-aseisiin on siinä, että mielestäni juuri näissä lajeissa aseella on korostunut merkitys ampumasuorituksen osalta. Nimenomaan sporting-mallissa oleellista "tappotehoa" oli hyvin vaikea päätellä Monagrin radan
WWW.REKYYLI.FI
Beretta Shooting Ground Monagri - puitteiltaan "aavistuksen" meikäläisiä ratoja hulppeampi ampumapaikka!
kokemusten perusteella. Henkilökohtaisesti uskon, että DT 11 on selvä parannus DT 10:een erityisesti jos sportingammunta ja sen eri vaatimukset otetaan suurennuslasin alle. Mitä DT 11 tarjoaa sitten ampujille. Tällä pidempipiippuisella aseella oli siis mahdollista ampua niin tasaisella ennakolla rauhallisesti kuin kontrolloidulla swing through -tekniikalla nopeammissa kiekoissa. Käytännössä Sako on ainoa iso maahantuoja, joka tuo olympiatason haulikoita maahan. Suomeen tulevat mallit edustavat näitä ensimmäisen vaiheen DT 11 -malleja ja esimerkiksi vasta tulevaisuudessa tarjolla olevat korotetut kiskot eivät ole ajankohtaisia kuin vasta 2012 lopulla tai 2013 vuoden alkupuolella. Tämä on ampumaominaisuuksille sportingissa keskimäärin aina edullista. Esimerkiksi liian etupainoisella aseella tämä näkyy siinä, että käytettävissä oleva marginaali laukauksen lähtemiselle on huomattavan lyhyt. Muiden huippumerkkien edustus on pienempien maahantuojien varassa ja tämä on johtanut hyvin suuressa määrin siihen, että nämä merkit tuodaan suomeen kokonaan ohi maahantuojan ja tämä toiminta ei taas sovi kaikille. Skeet on toisenlainen laji ja siinä osa pitää herkemmistä ja osa rauhallisemmista aseista, hieman ampumatyylistä riippuen. Hintaluokaksi Berettan tiedotustilaisuudessa arvioitiin noin 7000 euron luokkaa, mutta tämä on hyvin karkea arvio siitä, että mitä ase loppujen lopuksi tulee maksamaan. Kilpailutilanteessa tästä on etua kahdella tapaa: ensinnäkin tuplakiekkojen osalta on edullista jos kiekon kuin kiekon voi ampua eri paikkoihin sen lentoradalla ja toisekseen kiekon voi ampua myös silloin kun kisajännitys jarruttaa suoritusta ja rentous ampumisesta on kokonaan poissa. Uuden mallin myötä
näyttäisi olevan siis niin, että Beretta on onnistumassa tavoitteessaan nousta selvästi kilpailukykyisemmäksi luokassaan. Liian herkällä aseella taas aseen liikuttaminen on jännityksen alla vaativaa. Tosiasiallisen eron voi siis nähdä vain paperilla ja esimerkiksi ammuttaessa huomattavasti monipuolisempia ampumakokonaisuuksia. Itse pidin enemmän 29" piipuilla olevasta
mallista, sillä se vaikutti rauhallisemmalta kuin lyhyempi ja se olisi mielestäni parempi esimerkiksi SML:n metsästyshaulikkoon.
SUOMEEN 2012
Ensimmäiset tilaukset DT 11 -malleista ovat jo lähteneet valmistajille ja haulikkoja saadaan Suomeen tulevan ratakauden alla helmi-maaliskuussa. On siis hyvin todennäköistä, että DT 11 tulee olemaan tuttu näky kotimaankin ampumaradoilla. Tämä tuo jatkuvuutta ja turvallisuutta huollon suhteen. 32 tuuman piipuilla ampuminen muuttui tyystin. Verrattaessa uutuutta muihin merkkeihin ja niiden aikaansaannoksiin, on kyseessä malliuudistus, joka saattaa kallistaa kupin Berettan suuntaan kun aiemman DT 10:n sijaan valinta olisi voinut kallistua jonkin kilpailevan merkin puolelle
ISSC MSR MK22
18
WWW.REKYYLI.FI
Kun pari sekuntia myöhemmin jaloissani oli pahvimytty ja kääntelin MSR MK22:ta käsissäni, pohdin, että tällainenko se tämäkin on. Ja kun valmistajana oli itävaltalainen ISSC, nousi mieleen että kenties tässä olisi räväkän näköinen pienoiskivääri, joka käy ja kukkuu?
WWW.REKYYLI.FI. FN Scar -rynnäkkökiväärin näköisen pienoiskiväärin nimessä seisoi sana "urheilu" ja se oli esillä Anschutz:n osastolla. Mutta, hetkinen, niinhän sen pitääkin olla, jos ajatellaan sen esikuvaa. Varsin muovinen ja työkalumaisesti viimeistelty ase. Innostuksen vallassa, myönnettäköön. ISSC:n valmistama .22 LR pistooli, se Glockin näköinen, oli aikoinaan vakuuttanut ja jos kerran "Ansukin" on mukana projektissa, niin odotukset olivat korkealla. Kenties se "urheilu" onkin kuoren sisällä sykkivässä tekniikassa?
19
TEKSTI: TERO KUITUNEN
Näin tämän pienoiskiväärin ensimmäistä kertaa muistaakseni viime kevään IWAmessuilla. NI DER MO
LUHEI UR
KIVÄÄRI?
Kun paketti pamahti konttorille, revin sen heti auki
Koska ohjetta ei ole ja aseen rakenne varsin umpinainen, jouduin etenemään yrityksen ja erehdyksen kautta. Ongelmista huolimatta ISSC:lla nakuteltiin menemään useampi sata laukausta. Loppujen lopuksi ase oli palasina, jolla tarkoitan että lukkokoneisto oli irti ja osina, mutta samalla olin tullut irrottaneeksi myös paljon sellaista mikä ei olisi ollut tarpeen. Joka tapauksessa pääsin puhdistamaan osat. Muutamien satojen laukausten jäljiltä koneisto olikin jo puhdistuksen tarpeessa ja osia öljytessäni pohdin,
WWW.REKYYLI.FI. Samalla se tulisi putsat-
tua ongelma(jäte)patruunan jäljiltä koeammuntakuntoon. Sen jälkeen koneistoa tutkaillessani hörähtelin ohjeelle, jonka mukaan "pidemmälle menevää purkamista ei tarvita, koska aseen saa puhdistettua ilmankin". Säädöt ovat takatähtäimessä. Silmäiltyäni huoltopurkamiseen liittyvän osuuden huokaisin raskaasti, purkuohje loppui kahvarungon irrottamiseen. Niinpä niin. Tähtäimet ovat turhan kevytrakenteiset ja niissä on klappia, joten sopivan optiikan asentaminen on suositeltavaa.
Seuraavan kerran kaivoin aseen kaapista pari päivää myöhemmin, kun toimituksen poikien kanssa suuntasimme ampumaradalle. En ole varma oliko koeaseemme suoraan pakasta vedetty, mutta sen toimintavarmuus ei ilahduttanut. Piipun ympärillä olevat rakenteet ovat ulkonäöllisiä. Pidemmälle menevät toimenpiteet pitäisi jättää "pätevöityneelle henkilölle". On hanakala uskoa, että kenenkään sormi taipuisi sille luontevasti. Niinpä aseella ammuttiin puhtaasti virkistäytymismielessä. Muissa hommissa, mutta ajattelin ottaa myös ISSC:sta ensisavut. Kun purkamiseen ei löytynyt itsestään selvää ratkaisua, kaivoin manuaalin esille. Ensin se ohjeistettu kahvarungon irrotus avaamalla kaksi ruuvia. "Cas blockin" etupinnassa oleva ruuvi löystyi ammuttaessa, jolloin pala lähti liukumaan pitkin piipun kuorta.
Avotähtäinten "hahlo ja tolppa"-asetuksella ne asettuvat turhan alas, mutta ylöskäännettynä ne asettuvat mainiolle korkeudelle. Toisaalta, patruunoina oli jämäerä sitä laatua, joka ei toimi kunnolla missään aseessa, joten tässä vaiheessa syytimme tylysti patruunoita. Olin kiinnittänyt sen mukana tulleet punapisteen ja suurennosmoduulin, joten tarkkuuskokeen ampuminen ei olisi ollut mielekästä. Mielipiteitä alkoi olla kasassa jo enemmänkin, mutta älkäämme menkö asioiden edelle.
LÖYTYYKÖ SIELU RUUMIINAVAUKSESSA?
Hallintalaitteet ovat muutoin mainiot, vain varmistin on epäergonominen. Toiminnaltaan hallintalaitteet eivät jätä toivomisen varaa.
20
Kun sitten ryhdyin kirjoittamaan tätä artikkelia, oli ensimmäinen asia purkaa ISSC ja tutkia sen sisukset