Itsepuolustukseen lupaa ei Suomessa saa. Ilman käsiaseita kun ei voi ampua useaa kymmentä eri lajia, joista mainittakoon esimerkiksi IPSC, SRA, siluetti, olympiapistooli, isopistooli... Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Lisäksi aloitteessa on kohta: "Metsästys tässä aloitteessa tarkoitetulla käsiaseilla on jo kielletty metsästyslaissa". Emme takaa Rekyylissä julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. Näin, vaikka harrastuksestani ei ole haittaa kenellekään ja vaikka harrastus on keskeinen osa elämääni ja jopa sosiaalinen piirini on merkittävältä osaltaan rakentunut sen ympärille. Siinä vaiheessa kun sain taas henkeä, nousi mieleeni muutamia näkemyksiä. Haluan uskoa, että muualla Suomessa Vihreät ovat yhä kosketuksessa muuhun yhteisöön. Edes sen verran yhteyksiä ympäristöön soisi olevan, että he tietäisivät, että urheiluampujia on PALJON ja ettei aloitteen väite "Nykyaikaisessa yhteiskunnassa eivät yksityishenkilöt tarvitse käsiaseita" pidä lainkaan paikkaansa. Ensimmäisenä listalla oli Helsingin vihreä piiriyhdistys ry:n aloite "Vihreille virallinen linjaus käsiaseiden hallussapidon kieltämiseksi yksityishenkilöiltä". Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Rekyyliin lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Aloitteessa on lisääkin täydellisen tietämättömyyden aiheuttamia väitteitä:" Myös muilta osin ampumaurheilu on järjestettävissä ilman henkilökohtaisten käsiaseiden hallussapitoa." Väite on täyttä roskaa. Totuus on, että MINÄ tarvitsen, aivan samoin kuin tarvitsevat kaikki ne kymmenet tuhannet jotka harrastavat käsiaseilla ampumista. Rekyyli ilmestyy 8 kertaa vuodessa.
ITSELATAAJAT HUOMIO!
Muunnostaulukko 1 gramma (g) = 15,43236 grainia 1 graini (gr) = 0,064799 grammaa grainia 40 60 80 100 120 140 grammaa 2,59 3,88 5,18 6,47 7,77 9,07 grainia 180 200 240 300 400 500
Kansainvälisen tavan mukaan Rekyyli-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. Metsästyslainsäädäntömme on tässä kohtaa jäänyt pahasti ajastaan jälkeen ja tavoitteena pitäisi pikemminkin olla käsiasemetsästyksen mahdollistuminen Suomessa. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Fire-kustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Seitsemäs vuosikerta. Aivan samoin minä voin tässä sanoa täytenä totuutena, että yleisen mielipiteen mukaan Vihreä puolue pitää kieltää/lopettaa. Esitän ne tässä, vaikka en usko saavani niihin vastinetta yhdeltäkään vihreältä, aivan samasta syystä, kun en saanut edelliseen pääkirjoitukseeni minkäänlaista kannanottoa Suomen Ampujainliitosta. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Mitään estettä käsiasemetsästykselle ei ole ja sen tarjoamat hyödyt ovat moninaiset, jo pelkästään maaseudun työllisyyttäkin ajatellen. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla.
grammaa 11,66 12,95 15,55 19,43 25,91 32,39
1 unssi (oz) = 28.34952 g 100 g = 3,5273962 unssia 1 tuuma (") = 25,4 mm tuumaa 10 15 20 mm 254 381 508 tuumaa 25 30 40 mm 635 762 1016. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Olen tähän saakka koettanut suhtautua poliittisiin puolueisiin edes jollakin tavalla neutraalisti, vaikka esimerkiksi juuri Vihreiden linjaukset ovat aiemminkin aiheuttaneet ärtymystä. Myös Vihreiden pitäisi olla tietoisia, että kehityssuunnan pitäisi olla juuri päinvastainen. Tarkemmin ajateltuna luulen olevani tässä väitteessä lähempänä totuutta kuin Helsingin vihreä piiriyhdistys ry. Kaikki oikeudet pidätetään. Ja toisin kuin aloitteessa väitetään, yleinen mielipide ei ole asevastainen. Joku Helsingin vihreissä on näemmä keksinyt tällaisen väitteen, joka ei perustu yhtään mihinkään. Tai sitten heillä on käsitys, että "käsiaseita" tarvitaan itsepuolustukseen tms. toimiin, eikä ole lainkaan tiedostanut, että laillisesti hallussa pidetyistä käsiaseista lähes kaikkiin on myönnetty lupa urheiluammuntaperusteella. Tällä kertaa ärtymys ei millään tasolla ollut riittävän vahva ilmaus. Vihreät ovat nähdäkseni aina pyrkineet profiloitumaan puolueena, joka sallii ihmisten elää ihmisten itse haluamalla tavalla. PA AKIRJOITUS
Virallinen linjaus
Olin pudota tuolilta, kun luin Vihreiden 2010 puoluekokouksen aloitelistan. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Laajemmin tämä tarkoittaa, että Vihreät sallivat ihmisten elää vain Vihreiden haluamalla tavalla. - Tero Kuitunen
REKY YLI
REKYYLI pl 20, 00251 helsinki puh: 09-827 5556 email: toimitus@rekyyli.fi www.rekyyli.fi ISSN 1459-4633 PÄÄTOIMITTAJA Tero Kuitunen TEKIJÄT Esa Höysniemi Marko Tammelin Hannu Uronen Markku Smalén Jussi Grönstrand Ari Siukola Arto Määttä Juha Hirsimäki Sasu Mattila Jarkko Koskinen GRAAFIKKO Antti Teittinen VALOKUVAAJAT Antti Teittinen Tero Kuitunen ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET asiakaspalvelu@rekyyli.fi puh: 09 827 5556 (klo 8:00-16:00) MEDIAMYYNTI Jani Leskinen 0400 613 744 jani.leskinen@firekustannus.fi TILAUSHINNAT 12 kk 63,20 euroa kestotilaus 49,95 euroa / 12 kk KUSTANTAJA Fire-kustannus Oy PL 20, 00251 HELSINKI
Rekyylin kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Fire-kustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Fire-kustannus Oy vastaa Rekyylin toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. Euroopasta olisi tänne tulossa tuhansittain käsiasemetsästäjiä tuoden lisää kaivattuja matkailutuloja. Onkin kysyttävä, onko tässä aloitteessa nähtävissä Vihreän puolueen kanta vai onko tämä vain pääkaupungin vihreiden riekkumista. Ja ennen kuin kukaan ennättää väittää vastaan: eläimelle on täysin yhdentekevää, kuinka pitkällä aseella se ammutaan. Ampumataidon kehittäminen vaatii jatkuvaa kylmäharjoittelua, joka tapahtuu sujuvasti kotioloissa. Lisäksi aseet ovat 100 prosenttisen henkilökohtaisia harjoitusvälineitä, joissa vähintään tähtäimet joudutaan aina säätämään jokaiselle ampujalle erikseen. Edellä olevasta väitteestä voisi päätellä, että Helsingin vihreä piiriyhdistys ry:n mielestä on olemassa harrastuksia, jotka ovat turhia. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. Tällä hetkellä minusta kuitenkin tuntuu, että osa vihreistä haluaa kriminalisoida minun tapani elää ja harrastaa. Harrastukseni on minulle jatkuva ilon lähde, joka auttaa jaksamaan arjessa
Uusi A400 Xplor Unico on tullut korvaamaan erityisesti Urikan ja malli tulee taatusti nakkaamaan ominaisuuksillaan muille haulikkovalmistajille kovan haasteen.
WWW.REKYYLI.FI
7. Entiset AL391 Urika ja A391 Extrema ovat saaneet manttelinperijän, jossa molempien haulikoiden ominaisuudet ovat sulassa sovussa. BERETTA A400 XPLOR U NICO
Tulevaisuuden
TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ
HAULIKKO
Beretta on lähtenyt itselataavissaan uusille urille
Lukonkehys on valmistettu alumiiniseoksesta, jonka koostumus ei ole sen tarkemmin tiedossa. Skaalan toisessa päässä on UGB Xcel, joka on taas valmistajan vahva kandidaatti horjuttamaan perinteisten rata-aseiden monotonista ulkomuotoa. Tämä on erityisesti asekau8
Piipussa on mitoituksen suhteen tehty muutoksia perinteiseen, eli siinä on käytetty Beretta SV10 Perennian yhteydessä lanseerattua pidempää ylimenokartiota. Tietyssä mielessä tämä on totta, eli tässä aseessa on yhdistetty varsin saumattomasti tavanomaisen 12/76 kaliiperin haulikon käsittelytuntuma ja mahdollisuus käyttää 12/89 kaliiperin patruunaa. Lukon liike on pyritty minimoimaan ja liike on pyritty tuomaan mahdollisimman taakse. Tämän mahdollistaa BeWWW.REKYYLI.FI. Pituudeltaan se vastaa lähinnä perinteiseen Berettan Mobilchokeen valmistettua Briley X2 jatkosupistajaa. Piipussa käytetyn tekniikan nimi on Optima-Bore High Performance ja tämä myyntinimi pitää sisällään kaiken piippuun liittyvän oleellisen tekniikan supistajia myöten. Halusimmepa sitä tai emme, niin tulevaisuudessa haulikoissa on yhä enenevässä määrin 12/89 pesitys. Tämän ansiosta lukkokehys aseessa vastaa lähinnä Urikan vastaavaa ja aiempi Xtrema vaikuttaakin varsin pitkältä A400:an verrattuna. Puritaaneja homma kammoksuttaa, mutta kaupankäynti määrää säännöt ja massoille myytävien haulikoiden on oltava kaupallisia. Yhdistelmänä kevyt piippu ja kevyempi perä ovat toimivia, sillä aseen massasta suurin osa on nyt käsien välissä, eikä esimerkiksi Urikalle tyypillistä aseen keulan liiallista keveyttä ole havaittavissa.
Unicossa on käytetty uutta Micro-Cell perälevymateriaalia, joka on nostettaessa liukas, mutta pysyy hyvin paikoillaan ammuttaessa. Tällä on merkitystä sikäli, että AL391 Urikasta poiketen A400 Unicossa pääjousi on etutukin alla ja täten jousi putkineen ei ole tukin sisällä tuomassa aseen painopistettä taakse. Sen kehitystyö on kohdistunut nimenomaan itselataaviin haulikoihin ja niiden toiminnan hiomiseen. Raskaampia latauksia ajatellen tällainen toiminta on liian herkkää.
A400
Uutuushaulikko on ajoitettu nasakasti vuodelle 2010, eli asealalle tyypillisesti uutuuden lanseeraus tapahtuu tasavuosikymmenillä. Kick-off vaimennusjärjestelmä on toimiva, mutta tässä versiossa vaimennus alkaa toimia liian aikaisin, eli jo kiekkopatruunoita ammuttaessa. Metsästäjän kannalta tämä on erittäin merkityksellinen yksityiskohta, sillä juuri tämä tasoittaa pitkässä patruunapesässä lyhyempien patruunoiden käyntiä. Vaimennusteho itse perälevyssä on kohdallaan. Itselataavat ovat myös valmistuksellisesti järkeviä, eli kallista ja aikaavievää käsityötä saadaan karsittua.
Verrattaessa A400:n ja A391:n eroa lukonkehysten osalta, on uutuuden osalta selkeästi havaittavissa, että se on suunniteltu lähtökohtaisesti lyhyemmäksi kuin A391. Ylimenoja itse värkänneille tämäkään ylimeno ei
ole pitkän pitkä, mutta keskimääräisestä se poikkeaa edukseen. Unico on italiaa ja se tarkoittaa uniikkia. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä suurin osa vakavasti otettavista metsästyshaulikoista on myös itselataavia. Tälle on olemassa selkeät järkisyyt. Uutuudessa 12/89 patruunan käyttö on mahdollista, mutta ensisijaiseen supermagnum-patruunoiden käyttöön kannattaa hankkia käyttöön nimenomaisesti tarkoitettu ase.
pan alalla toimivien kannalta erinomainen asia, sillä nykyään 12/89 alkaa olla niin vahva myyntiargumentti, että sitä ei voi enää ohittaa olankohautuksella.
LYHYT JA KEVYT
Tavanomaisiin 12/89 pesityksen haulikoihin verrattuna Beretta A400 on profiililtaan lyhyt. Beretta on tällä hetkellä kenties kaikkein edistyksellisin ja innovatiivisin haulikkovalmistaja. Mielikuvia ei pyritä luomaan eräelämyksillä, vaan enemmänkin tuotteen teknisillä avuilla ja vahvuuksilla. Itselataavat haulikot ovat monessakin mielessä metsästäjän kannalta hyvä ja monipuolinen vaihtoehto vaihteleviin metsästysolosuhteisiin. Uutuutta markkinoidaan nykyaikaisin konstein ja mainonta on suunnattu metsästäjien uudelle sukupolvelle. Supistaja on nykyaikainen, eli perinteisiin supistajiin verrattuna hyvin pitkä. Uutuuden selvä pyrkimys on toimia ja tuntua juuri metsästykseen sopivalta "yleishaulikolta". Se on sopivan kevyt ja toimii kaikilla siihen syötettävillä patruunoilla aivan yhtä luotettavasti kuin normaali 3 tuuman pesillä varustettu haulikko. Piippujen valmistuksessa on käytetty kylmätaontamenetelmää, jolloin piipusta on saatu ohuempi ja kevyempi
Myös peräkulman säätö on vapaammin toteutettavissa tämän muutoksen myötä.
Extreman ja Unicon kaasumännissä on yhtäläisyyksiä, mutta myös suuria eroja. Tämä on mielestäni selvä parannus esimerkiksi Berettan Gel-tech perälevyyn. Lyhyesti ja ytimekkäästi ilmaisten A400 on 12/89 kaliiperin haulikko 12/76:n koossa. Toisin sanoen on oletettavaa, että uusi malli korvaa jatkossa vanhat Urikat (valmituksessa on enää Urika II) ja tulevaisuudessa Extreman
Laukaisukoneisto on uusittu ja kokonaisuutena koneisto on tavattoman yksinkertainen. Näin ollen se on helpommin saavutettavissa.
9. Micro Core perälevy on hieman nahkamainen,
WWW.REKYYLI.FI
Unicossa on tehty se muutos Urikaan, että perän sisällä olevasta pääjousesta on luovuttu ja tekniikka on nyt kokonaan etutukin alla. Suurena erona muihin haulikkomerkkeihin Beretta siis lupaa A400:lle toimintavarmuuden kaikilla 12-kaliiperin patruunoilla. Puhtautta lisää entisestään kaasumäntäsysteemin eristyneisyys muusta koneistosta. Pidemmät 12/89 patruunat ovat kaikessa muussa kuin teräshaulikäytössä käytännössä tarpeettomia, eli asetta ei ole suunniteltu vain näiden patruunoiden ehdoilla. Täten karsta ei pääse kiinnittymään mäntään ja järjestelmä pysyy puhtaana. Molemmissa on kuitenkin itsepuhdistuvuutta edesauttava karhea rengas, jonka tarkoituksena on poistaa likaa samalla kun kaasumäntä aseen toimiessa liikkuu. Tämä on osoittautunut käytännössä erittäin toimivaksi ratkaisuksi.
Suuri kehitysaskel on tapahtunut piipun kiinnitysnupissa, josta nykyisellään saa otteen. Tämä on aseen markkinoinnin ja myynnin kantava voima. Männän itsepuhdistuvuus on toteutettu siten, että kaasumäntä ei saa kuormitusta monotonisesti yhdessä asennossa, vaan se pyörii ampumisen aikana. Se on osoittautunut käytössä tavattoman hyväksi rekyylivaimentimeksi. Tämän lisäksi sen pinta on poikkeuksellisen hyvä verrattuna aiempiin. Lisäksi tiivistysrenkaassa on hammastus, joka poistaa karstaa männältä liikkuessaan. Nyt uutuus on saanut itse perälevyksi uuden Micro Core -perälevyn, joka on sekin hyvin pehmeä ja hyvin rekyyliä vaimentava. Extreman ja Urikan liukkaat ja pienikokoiset nupit alkavat siis olla historiaa.
eli se ei takeltele nostossa, mutta se pysyy kuitenkin olkapäässä jämäkästi paikoillaan ammuttaessa. Periaatteessa tärkeintä onkin se, että ase toimii juuri 12/70 ja 12/76 patruunoilla mahdollisimman luotettavasti. Urika II ja Extrema II ovatkin äärimmäisen varmatoimisina aseina osoittaneet idean paikkansapitävyyden. Beretta toteuttaa jokaisen osaalueen nimeämistä kaupallisilla nimikkeillä piipun suulta perälevyyn asti. Tämä on tulevaisuutta siinä mielessä, että uskon juuri tämän haulikon ottavan jatkossa AL391 Urikan roolin. Varmistin on pysynyt vanhalla paikallaan, mutta sen sijainti on hieman taaempana kuin vanhoissa malleissa. rettan itsesäätyvä kaasumäntäjärjestelmä, jota ehostettiin aikanaan Urika 2 ja Xtrema 2 malleihin. Berettan kaasumäntäjärjestelmä takaa sen, että tähän ei ole edes tarvetta. Käytännössä aseen pitäisi siis toimia niin 24 gramman ratalatauksilla kuin myös 64 gramman supermagnumlatauksilla. Synteettisten materiaalien heikkoutena on useimmiten joko niiden liiallinen nahkeus tai liukkaus. Kokeiltavana olevassa aseessa on Beretta Kick-Off -rekyylivaimennin, joka lanseerattiin ensimmäisenä A391 Extremassa. Koneisto on kiinni yhdellä sokalla. Tällä on hyvät puolensa huollon suhteen ja erityisesti aseen painopisteessä on tapahtunut positiivinen muutos. Kokoero männissä on valtava ja voidaankin sanoa, että Unicossa on tässä mielessä enemmän yhteyttä Urika 2 mallin kaasumäntään kuin isoveli Extrema 2:n kaasumäntään. Puhtaus on kaasumäntätoimisessa itselataavassa haulikossa puoli ruokaa, eli se takaa toimintavarmuuden pidemmissäkin ampumasessioissa
Kick-Off -rekyylivaimennin on aseessa hyödyllinen silloin kun ammutaan kovarekyylisiä patruunoita, mutta valitettavasti Unicossa se oli niin löysä, että se antoi myöten jo 24 gramman latauksilla ammuttaessa, varsinkin kun aseen takana oltiin kunnolla. Edelleen jos käy niin, että Unico perii 12/76 kaliiperisen edeltäjiensä paikan, on mahdollista, että jatkossa nähdään esimerkiksi 12/76 pesityksellä varustettuja sporting-malleja. Saman mittaisella piipulla varustettuun Urikaan verrattuna ampuminen on vakaampaa ja muistuttaa hyvin paljon Extreman painotusta yhdistettynä Urikan painoon. Pidän tätä yksinomaan hyvänä ominaisuutena. Raskaampia metsästyslatauksia ajatellen rekyylivaimennin olisi toimiva ratkaisu, jos se ei olisi niin löysä kuin kokeiltavana olleessa aseyksilössä. Tämä olisi mielekästä muistakin syistä kuin vain aseen mahdollisuudesta ampua 12/89 patruunoita. Lisäksi pitäisin ampumaominaisuuksia edelleen parantavana ominaisuutena 30" piipunpituutta, joka toisi vakautta erityisesti ammuttaessa pidemmille etäisyyksille. Joka tapauksessa ampumista asia häiritsee. lisäksi tullaan näkemään A400:n ympärille rakennettu haulikkosarja. Ensimmäiseksi huomio kiinnittyi uutuuden tavattoman lyhyeen perään, joka johti aseen sopimattomuuteen kaikille kokeilijoille. Kannattaa muistaa, että rekyylivaimennin on hyvä jos se on ottamassa pois raskaimpien latausten terävintä rekyyliä muutoin niitä ei tarvita. Tämä näkemykseni perustui siihen, että asevalmistajalle on tuotannollisesti huomattavasti järkevämpää vähentää määrättyjen komponenttien kokonaismäärää ja keskittää tuotannon pääpaino aseWWW.REKYYLI.FI. Kyse ei periaatteessa ole paljosta, mutta senttikin on tässä suhteessa ratkaiseva. Nythän vain Benelli tarjoaa tätä vaihtoehtoa itselataaviin.
RADALLA
Berettan ammuttavuutta verrattiin luonnollisesti Extrema 2 mallin haulikkoon, joka oli kokeilijoiden saatavilla. Kaikkien osallistujien omissa kilpahaulikoissa on noin 2-3 senttiä pidemmät tukit ja myös Extreman tukki on toista senttiä pidempi kuin uutuudessa. Näyttääkin, että nämä rekyylivaimen10
timet ovat jotenkin muodikkaita johtuen siitä, että joissain haulikoissa rekyyliheilahdus on toiminnan kannalta välttämätön ominaisuus. Toinen spekuloinnin paikka on se, että kun konseptien määrää saadaan pudotettua kahteen asemalliin, niin periaatteessa tilaa olisi tulevaisuudessa myös täysin vasenkätiselle systeemille. Tämä johtuu hyvin pitkälle siitä, että painopiste on enemmän käsien välissä kuin Urikassa. Tämä vaikuttaa negatiivisesti aseella ampumiseen, koska ampumasuoritus päinvastoin hidastuu aseen päästessä liikkumaan rekyylissä enemmän kuin olisi tarvetta! Tämän vuoksi ottaisin tämän aseen kiinteällä perällä ilman rekyylivaimenninta. Ammuttavuus aseella on Berettalle tyypillisellä tasolla, eli rekyylituntuma on aseen vähäisestä painosta huolimatta erittäin pieni ja aseen ampumaominaisuuksista paistaa erinomainen tasapaino. Lyhyemmällä piipulla kun 28" en ottaisi asetta muuhun kuin johonkin erikoistuneeseen käyttöön, johon ei kuuluisi lentoon ampuminen.
TULEVAISUUDEN BERETTA
Ensimmäinen ajatukseni tästä aseesta oli (ilman kristallipalloa), että kyseessä on ase, jolla Beretta tulee jatkossa korvaamaan Urikan ja Extreman. Tällöin voitiin konkreettisesti nähdä ero näiden aseiden ammuttavuudessa. Pidempi piippu antaisi kuitenkin hieman mahdollisuuksia ja valinnanvapautta ampumatekniikan suhteen. Pyörähtävällä lukolla varustettu systeemi on osoittanut toimintavarmuutensa lyhyemmilläkin patruunoilla. Kehitys olisi siis samansuuntainen kuin kilpailijoista Winchester SX3:lla. Ampumaominaisuuksia erityisesti radalla parantaisi entisestään tavanomainen ja pidempi perä ilman rekyylivaimenninta. Ampumatuntumaltaan A400 28" piipulla on erinomainen silloin, kun kyseessä on nopea ampumasuoritus, joka tehdään rauhallisesti. Tämä on tietysti puhtaasti spekulaatiota, mutta todennäköisyys juuri tämäntyyppiselle kehitykselle on suuri
STI International Inc. Valintaan vaikuttaa tietysti myös käytettävissä oleva budjetti, mutta kannattaako harrastajan nykytilanteessa ostaa halvinta vaihtoehtoa?
TEKSTI JA KUVAT: MARKO TAMMELIN
-pistoolien käytön alkaminen palvelusaseena sijoittuu, mitenkä muutenkaan, vuoteen tuhatyhdeksänsataayksitoista, jolloin Yhdysvaltain armeija järjesti koeammuntatilaisuuden tarkoituksenaan valita moderni ja tehokas pistooli korvaamaan silloin yleisesti käytössä olleet revolverit. Luistin ja rungon väliset sovitukset ovat lähes välyksettömät ja ase tuntuu muutenkin istuvan kouraan luonnostaan. Lone Star Armament teki lähinnä sarjavalmisteisia ja korkealaatuisia takoteräksisiä runkoja sekä luisteja "high end" 1911-asevalmistajille. Lawmanissa käytetään myös kokopitkää rekyylijousen karaa, joka lisää luistin liikkeen tasaisuutta, ohjaten samalla luistia myös etupäästä. Tehtaan oma Lawman-malli esiteltiin 20022003 järjestetyissä NASGW (National Association of Sporting Goods Wholesalers ) ja Shot Show:ssa, saaden kehuja muun muassa työnlaadusta. Pitkän käyttöhistoriansa aikana 1911 on kokenut militaaripuolen perusparannuksia, kuten M1911A1 vuonna 1924 ja nykyään, kun aseet menevät pääosin siviilimarkkinoille, on monilla asevalmistajilla tarjolla siitä omia muunnoksiaan. Tämän johdosta nykyisissä aseissa lukee siis STI Lawman. sijaitsee Georgetownissa Teksasissa.
ENSITUNTUMA LAKIMIEHEEN
Kun aseen tutkii ensimmäistä kertaa, varmistuu välittömästi siitä, että aseen laatu täyttää ostohetkellä oletetut ja asetetut kriteerit. STI LAWMAN .45
LAKIMIES TEKSASISTA
Valittaessa 1911-tyylistä pistoolia tulee väkisinkin eteen valintojen runsaus, sillä lähes satavuotiaasta asekonstruktiosta valmistetaan lukuisia eri variaatioita. Piippu itsessään on koneistettu etupäästään hieman paksummaksi ja piippuun koneistetun syöttörampin patruunaan koskettavat pinnat on kiillotettu peilikirkkaiksi. Muilta osin osien keskinäiset sovitukset ovat hyvin kohdillaan, ylimääräisiä välyksiä ei esiinny ja yleensäkin työnlaatu on siistiä.
WWW.REKYYLI.FI. Rungossa on kokopitkät urat, jotka tukevat ja ohjaavat luistia sivu- sekä pystysuunnassa. Tripp Research Inc:n, nykyisin STI Internationalin, historia alkoi vuonna 1980, jolloin sen perustaja Virgil Tripp teki 1911-pistooleita käsityönä kilpakäyttöön, käyttäen
12
oman aikakautensa komponentteja sekä muiden saman aikakauden aseseppien hyväksi havaitsemia tekniikoita. Ase ei luonnollisestikaan "helise" ravistettaessa monien sarjatuotantomallien tapaan. Lawman-pistoolien valmistus alkoi alun perin kuitenkin Lone Star Armamentin tehtaalla Teksasin Stephenvillessä. Myöhemmin Lone Star Armament siirtyi STI Internationalin omistukseen ja samalla siirtyi myös tehtaan tekninen tietämys sekä hy-
väksi havaittu valmistustekniikka. Piipun ja piippuholkin sovitukset
ovat myös hyvin kohdillaan, joskin toimintavarmuuden lisäämiseksi on välyksiäkin jätetty. Etuvedon säädöllä varustettu laukaisu oli tehtaan jäljiltä hieman rahiseva, mutta hioutui varsin kelvolliselle tasolle muutaman sadan laukauksen jälkeen
WWW.REKYYLI.FI
13
Ennen purkutöihin ryhtymistä kannattaa tehdä paperiklemmarista pieni, mutta kätevä työkalu, jolla lukitaan rekyylijousi ja sen kara yhdeksi paketiksi. Ampumamatka testissä oli kaksikymmentäviisi metriä. Luistin sivut on kiilloitettu yhdensuuntaisesti ja sinistetty kiiltäväksi, kun taas päältä luisti on jätetty mattapintaiseksi. Lawman käyttäytyi pakkasesta huolimatta miltei häiriöittä. Lakimies toimitetaan pehmustetussa muovilaukussa yhden lippaan, ohjekirjan, piippuholkinavaimen sekä kahvalevyjen kuusiokoloavaimen kera. Mukana ei tule avainta etuvedon säätämiseen. Aseissa käytetään myös kipinätyöstöllä, eli EDM-tekniikalla valmistettuja osia, kuten iskuri ja virekynsi. Voimakkaasti karhennetut micarta-kahvalevyt tarjoavat hyvän tuntuman. Tämän huomaa myös sovitusten tiukkuudessa ensimmäistä kertaa asetta huoltopurettaessa. Tämä tapahtuu asettamalla 90 asteen kulmaan taivutettu klemmarinpätkä karan suuntaisesti siinä
14
Etureunan karhennus ja voimakkaasti muotoillut kahvalevyt edesauttavat pitävän otteen saamista.
Hylsyn ulosheittoaukko on avarrettua mallia.
Pakkasella ampuminen ei ole välttämättä mitenkään mukavaa, varsinkaan kun sormet tuppaavat jäätymään lipastaessa. Etuvedon säätäminen tapahtuu kuusiokoloruuvilla, jonka avainkoko on 1,27 mm (0,05"). Kipinätyöstöllä valmistettujen osien tarkkuus on erittäin hyvä ja se sopiikin STI:n yleisluonteeseen. Myös aseen pintaviimeistely on ensiluokkainen. Etutähtäin on varustettu heijastuksia vähentävällä vinolla karhennuksella.
olevaan reikään, jonka jälkeen jousi jää lepäämään työkalun varaan ja rekyylijousipaketti voidaan poistaa luistista kokonaisena. Tällä on lisätty toimintavarmuutta.
Piipun syöttöramppi on kiillotettu jo tehtaalla.
WWW.REKYYLI.FI. Myös rungossa on siisti mattapintainen sinistys. Takatähtäin on säädettävä niin sanottu "Snag free Tactical" -malli, jollaisia käytetään yleisesti carry gun -tyyppisissä aseissa. Lippaat ovat italialaisen ACTMAG/PSI:in valmistamia ja laadultaan varsin hyvää tasoa. Rungossa on karhennukset edessä ja takana, kahvavarmistimen ollessa sileä ja high rise -mallinen. Luis-
Piippu on etupäästään hieman paksumpi. Asialla on 1911-tyypin aseissa varsin suuri merkitys. Avaimia löytää työkaluliikkeistä tai esimerkiksi yhdysvaltalaiselta Brownellsilta.
Vanhemmat LSA:n valmistamat aseet tunnistaa helposti pienestä "Lawman" tekstistä. Kelistä ja ampujan kylmyysherkkyydestä huolimatta keskimääräinen vapaalta kädeltä ammuttu kasa oli noin 48,43mm, jolloin se olisi sopinut muun muassa practical-taulun yläneliön A-alueelle (100 mm x 50mm). Sti:n valmistamissa teksti on isompi.
PINTAA SYVEMMÄLTÄ
KÄYTÄNNÖN TARKKUUS STI Lawman -pistooleiden valmis- RADALLA JA YHTEENVETO
tuksessa on jätetty pelivaraa perinteiselle käsisovitukselle, jolla varmistetaan sovitusten toimivuus
Ainoa miinus, mikä koskee 1911-tyyppisiä aseita yleensäkin, on viritysosien runsas määrä. Matka 25 m Luodin lähtönopeus, m/s Patruuna 1) Itseladattu 2) Magtech Hitain 226.3 242.7 Nopein 238.6 248.3 Keskiarvo 225.8 245.8
Magtech / 44 mm
Magtech / 51 mm
Osumakuviot 3 x 5 lks. ti jäi sulkeutumatta parilla kerralla itseladattujen patruunoiden kanssa, jolloin sitä joutui hieman auttamaan kämmensyrjällä. Toisaalta, kuuluuhan se omana osanaan myös itse harrastukseen.
Myös luistin johdepintojen laatu on virheetön.
Täysipitkä rekyylijousiasetelma. Huomaa myös purkutyökalu.
Laatuun on selvästi kiinnitetty huomiota tehtaalla.
STI LAWMAN .45ACP
Valmistaja: STI International, Yhdysvallat Kaliiperi: .45 ACP Kapasiteetti: 8+1 patruunaa Pituus: 215,9 mm Piipunpituus: 127 mm (5 tuumaa) Paino: 1048 grammaa Värivaihtoehdot: Sinistetty (musta), musta/vihreä tai ruskea/beige Hinta: 1490 euroa Maahantuojat: EF-Security, (020) 785 6550 Lohjan Ase ja Osa, (019) 335 135
Itse ladattu / 43 mm STI Lawman .45 koeammunta Sää: -15,4, puolipilvinen. Häiriön syyksi tosin voinee lukea sen että käyttämäni patruunaerän latauspituuksissa oli jälkeenpäin mitattuna hieman heittoa, noin 0,1-0,15 mm. / 25 m Nopeushajonta 12.3 5.6 Pienin 43.08 44.18 Keskiarvo 49.34 47.53
1) Luoti: Archipelago 14,58g (225 grain) RN FP, Ruuti: VV 3N37 0,47g (7.2 grain), Latauspituus 31,50 mm 2) Magtech 14,90g (230 grain) FMJ (45A)
Magtech: Asetalo Oy, (03) 475 5371
WWW.REKYYLI.FI
15. Sovitukset ovat hyvin kohdillaan jo suoraan tehtaalta ja tarkkuutensa puolesta STI Lawman riittää mainiosti vaativampaankin ammuntaharrastukseen. Edellä mainittuja häiriöitä ei siten voida lukea aseen syyksi, sillä syöttöhäiriöitä ei esiintynyt Magtechin tehdaspatruunalla, eikä aiemmin aseella ammutuilla patruunoilla. Yhteenvetona todettakoon, että STI Lawman on hinta-laatusuhteeltaan hyvä valinta. Lisäksi luodin krimppaus olisi voinut olla hieman tiukempikin. Tätä tukee myös suurehko nopeusvaihtelu. Aina löytyy parannettavaa, päivitettävää ja paremmin käyttäjän mieltymyksiä palvelevia komponentteja, eikä virittämiselle ole heti odotettavissa loppua
Ensin pyrkimyksenä oli tulivoiman ja osumatarkkuuden kasvattaminen, mutta kun ne oli saatu riittävälle tasolle, siirrettiin huomio muihin seikkoihin. Pituutta ei niinkään tarvittu ballistisista syistä, vaan lähitaistelukäyttöön rynnäkkötilanteissa, koska mitä pidempi varsi pistimessä oli, sitä paremmat mahdollisuudet oli osua vastustajaan ensimmäisenä.
Niinpä vaikka kiväärin toimintatapa ja ominaisuudet olivat vanhentuneita, pitivät venäläiset siitä. Koska kiväärillä oli muitakin käyttäjiä kuin jalkaväki, venäläiset olivat päätyneet jo vuosisadan alussa pätkäisemään Mosin-Nagantista lyhyempiä versioita. Heillä perusaseistuksena oli pulttilukkoinen Mosin-Nagant M1891/30 kivääri, joka oli melkoisen pitkä ase, vaikka se oli jo lyhennetty versio M1891:stä. Nyt tutustumme sen venäläiseen vastineeseen, Mosin Nagant M44 karabiiniin.
Sotimiseen tarkoitetuissa jalkaväkiaseissa kehitys on kulkenut jo kauan kohti keveyttä ja kompaktiutta. Lyhyemmän pituuden lisäksi ne erosivat täyspitkästä kivääristä juuri pistimen käytön suhteen: ratsuväki-versiot kohdistettiin ilman pistintä, eikä niiden mukana aina edes toimitettu pistintä. Väitetäänpä jopa, että mieltymyksen taustalla oli osittain myös usko siihen että sikäläiset heikosti koulutetut joukot eivät sen monimutkaisempaa asetta osaisi edes käyttää. MOSIN NAGANT KARABINA OBR. 1944G
Pistimestä kiinni
TEKSTI: JA AKKO MA JAKK A
Edellisessä Rekyylin numerossa oli artikkeli amerikkalaisesta M1 Carbinesta, joka oli varsinaista M1 "Garand" -jalkäväkikivääriä kevyempi ja kompaktimpi tukijoukkojen ase. Tämä kehitys sai vauhtia toisen maailmansodan aikana tukijoukkojen aseistuksesta, eli ensimmäisenä kevyempiä aseita kehitettiin niille joukoille, jotka tarvitsivat asetta lähinnä itsepuolustukseen. Mainittakoon myös, että legendaarisen M1891/30-jalkaväkikiväärimallin pohjana käytettiin juuri rakuunakivääriä. Aluksi niiden käyttäjäkuntana oli ratsuväki, joten näistä lyhennetyistä MosinNaganteista puhutaan "rakuuna- " ja "kasakka"-kivääreinä. Yhtä aikaa tämän kehityksen kanssa myös automaattinen toimintatapa yleistyi, joten esimerkiksi amerikkalaiset päätyivät kehittämään M1 Carbinen, itse16
lataavan kevyen aseen, jonka matalatehoinen patruuna helpotti ampumasuoritusta.
TUKIJOUKOILTA ETULINJAAN
Liittouman itälaidalla Neuvostoliittolaiset olivat valinneet oman tiensä. Japania vastaan huonolla menestyksellä käydyn sodan (1904 - 05) jälkeen venäläiset uudistivat armeijaansa ja samalla kalustoluetteloon lisättiin ensimmäinen Mosin-Nagant-karabiini mallinumerolla M1907. Niissä piipun pituus oli 28,75 tuumaa (730
mm) alkuperäisen 31,6 tuuman (803 mm) sijasta. Sen piipun pituus
WWW.REKYYLI.FI
Ilmeisesti tämä ajatus kuitenkin unohtui vähitellen, koska M1907:n valmistusmäärät jäivät suhteellisen vähäisiksi ja loppuivat vuoden 1917 tienoilla. Toisen suuren kahinan aikaan käytössä oli jo sitten M1938-karabiini, joka oli tuotu M1907:n tilalle samoista syistä kun karabiineja oli ryhdytty alunperin valWWW.REKYYLI.FI
mistamaan. Eräs merkittävä muutos oli tukin etuosan lyheneminen, niin, että paljasta piippua näkyi enemmän. Sen ominaisuudet olivat käytännössä samat, erojen ollessa lähinnä kosmeettisia. Venäjällä oli siis päädytty samaan ajatukseen kuin muuallakin, tosin kantapään kautta, että täysimittainen kivääri on turhan kookas joukoille joilla on jokin muu ensisijainen tehtävä. oli 20 tuumaa ja se oli suunnattu tukijoukoille, kuten tykistölle ja huoltojoukoille. M38 oli pidetty ase käyttäjiensä keskuudessa ja sen tuotantomäärä kasvoi miljoonaluokkaan. Erityisesti kaupunkitaisteluis17. Esimerkiksi tähtäimen etäisyysasteikko oli muutettu arsinoista metreiksi ja etutähtäin oli saanut tunnelin
Aseet kohdistettiin pistimen kanssa, eikä sotilaan varustukseen usein edes kuulunut pistimen koteloa. Tätä on tavallaan vaikea ymmärtää, koska maailmansodan paineessa oltiin menossa vauhdilla kohti itselataavuutta ja sarjatultakin, joten pistimen merkitys oli lähdössä lopulliseen laskukiitoonsa. Mittavien testien ja useiden kehitysversioiden jälkeen ase hyväksyttiin käyttöön mallinimellä M44. Pistimellä on pituutta 380 mm, joten se kasvattaa aseen pituutta 305 mm.
VIIMEINEN MOSIN-NAGANT
Niinpä Puna-armeijan sodanjohto päätti parantaa karbiinia tältä osin. Pistin käytännössä pysyy paikoillaan piipun ympärille tulevalla kiinnityksellä, joten lisäys tuntuu lähinnä hätävarjelulta.
Laukaisukoneisto ja patruunanpidätin ovat tyypillistä Mosin Nagantia.
oli vakiintunut "määräkin on laatua" tyyppinen taistelutapa. On helppoa ymmärtää, kuinka huono juttu pistimettömyys oli kun pulttilukon kanssa jouduttiin ratkomaan nopeaa lähitilannetta.
Pistimen kärki on talttamainen ja pistimen profiili ristimäinen. M44:ssä ei siis ollut lainkaan kysymys ampuma-aseen parantamisesta, vaan koko projekti pyöri pistimen ympärillä. M44:ää on käytetty alkuperäiseen tehtäväänsä toisen
maailmansodan jälkeen Vietnamin sodassa, Balkanilla ja monissa muissa konflikteissa, joissa näitä kommunistiblokin sisällä levinneitä aseita on ollut saatavissa. Käyttöasennossa lukituskappaleessa oleva tukirengas asettui piipun ympärille ja lepoasennossa se taas tarttui saranassa olevaan jämerään hampaaseen. Auki pysyminen varmistettiin saranan etupuolelle muotoillulla lisäkorvakkeella vasta sodan jälkeisessä tuotannossa. Kun Mosin-Nagant otettiin käyttöön edellisellä vuosisadalla, sen olennainen osa oli pistin. M44-karbiinin tuotanto alkoi vuonna 1943, pysyi yllä läpi sotavuosien ja jatkui ainakin vuoteen 1948 saakka. Siinä oleva rengasmainen paksunnos esti joukoilla olleiden M1891 tai M1891/30 -pistinten kiinnittämisen aseeseen. Takatähtäimen etäisyysasteikon numerot tarkoittavat satoja metrejä.
Pistin on saranoitu asiaankuuluvan jämerästi piipun kylkeen. Voidaan sanoa, että jalkaväen ase ei Neuvostoliitossa ollut ainoastaan kivääri, vaan myös pistimen varsi. Niinpä aseita jäi armeijoiden varastoihin "pahan päivän vaWWW.REKYYLI.FI. Kiinassa, Puolassa ja muissa Neuvostomielisissä maissa 1950-luvulle saakka. Sen alkuperäinen käyttötarkoitus selustan itsepuolustusaseena ei vaatinut pistimen kiinnitysmahdollisuutta ja siksi sen etutähtäimen kiinnityskohtaan ei ollut kiinnitetty huomiota. Itse asiassa SKS:n pistinkiinnitys on melko suoraan kopioitu M44:stä, se on vain siirretty aseen alle. Sitä valmistettiin lopulta melkoinen määrä, varsinkin kun mukaan lasketaan kiinalaiset kopiot, juuri ennen itselataavien aikakautta. Vaikuttaa todennäköiseltä, että tämä karkeatekoinen, pistimellä varustettu lyhyt Mosin-Nagant on ollut merkittävämmässä roolissa vasta toisen maailmasodan jälkeen.
SIVIILIELÄMÄÄ
Ei ole ihme että M44:ää on nykyisin suhteellisen hyvin saatavana siviilimarkkinoilla. Pistin lukittui asentoihinsa liikuteltavalla lukituskappaleella jousivoimaa hyödyntäen. Käytännössä sen tyvi kiinnitettiin aseen piippuun jämerällä saranalla, jonka varassa pistin voitiin kääntää joko lepotilaan kädensuojusta vasten tai osoittamaan eteenpäin. sa, joissa sotilaat joutuivat liikkumaan ahtaissa ja sokkeloisissa raunioissa, karabiinin kompaktius oli suuri etu kiväärimittaiseen jalkaväkikivääriin verrattuna. Eikä tämä ajatte-
lu loppunut M44:ään; yhä aikana, jolloin käytössä oli keskimittainen M43-patruuna ja itselataava ase (SKS), pistin asennettiin kivääriin kiinteästi. Pistimestä tehtiin pysyvä osa asetta. Niitä valmistettiin erityisesti Izhevskin tehtaassa, mutta vähäisemmässä määrin myös Tulassa. Sodan jälkeisinä vuosina M44:ää valmistettiin myös mm. Sota-aikana valmistetuissa M44:sissa, kuten esittelyaseemme, pistimen lukituksessa on vain yksi "korvake". Sitä paitsi, vastustajankin aseet olivat vielä merkittävältä osalta pulttilukkoisia, joten kalusto oli yhä suurin piirtein tasaväkistä. Toisaalta on muistettava, että sikäläiset asetehtaat oli viritetty Mosin-Nagantin rakentamiseen ja sotavoimiin
18
Marssiasennossa pistimen kärki painuu sille tukkiin tehtyyn tilaan. Muoto on selvästi harkittu kompromissi kestävyyden, uppoamisen ja myös painon välillä. Sen tyvellä on liukuva lukitusosa, joka painuu asentoihinsa voimakkaan jousen työntämänä. Loppujen lopuksi karabiinin piipun pituutta kasvatettiin aavistuksen, mutta pistimen kiinnityksestä tehtiin muutoin täysin uudenlainen. Neuvostoliitossa oltiin kuitenkin asiasta eri mieltä ja nähtiin järkeväksi käyttää voimavaroja vielä vanhentuneen asemallin tekohengittämiseen. Se oli niin oleellinen, että sen ajateltiin kuuluvan pysyvästi paikoilleen aseen keulalle. Pistinratkaisuun on syynä myös sikäläinen sotilasperinne. Tällaisessa käytössä M38:ssa oli kuitenkin yksi paha vika
Sisäosiltaan tukki on karua jälkeä.
Koska M44:t, kuten sota-aikaiset Mosin-Nagantit yleensäkin, ovat yksilöitä, ei laajoja koeammuntoja katsottu tarpeelliseksi. Vaikka laukaisu on koruton, on vapaalta kädeltä yllättävänkin helppoa nakutella osumia. Niitä on hankittu täällä esimerkiksi hirviaseiksi, jolloin pistin on poistettu ja ase kohdistettu uudelleen sopivalla hirvilatauksella. Aseen on tuonut maahan Asetalo Oy, joten tätä näppärän kokoista M44:ää on saatavana myös Suomesta. Vaikka Mosin-Nagant-konstruktion sopivuudesta metsästykseen voidaan olla montaa mieltä, on M44 kokonsa puolesta siihen
hyvinkin sopiva. Tämän artikkelin kuvissa esiintyvä ase on alun perin Izhevskissä vuonna 1943 valmistettu yksilö, joten ainakin osa tästä aseesta vaikuttaisi kuuluvan ensimmäiseen 50 000 kappaleen koesarjaan. Suurin kiinnostuksen aihe oli pistimen vaikutus osumiin, tarinan mukaan kun osumat siirtyvät huomattavasti pistimen asennosta riippuen. Koesarjan aseet otettiin taistelujoukkojen käyttöön saman vuoden marraskuussa ja jo vuoden 1944 helmikuussa voitiin todeta aseen olevan onnistunut ja aloittaa sarjatuotanto. 7,62x53R Kapasiteetti: 5 patruunaa Pituus: 1020 mm Piipun pituus: 517 mm Paino: 3,85 kg. Sama tukkiin tehty leima viittaisi myös siihen, että kunnostus on tehty Ukrainassa. Pystystä ammuttaessa aseen tasapaino on suorastaan mainio, joskin tapauksessamme yhä paikallaan oleva pistin lisää merkittävistä massaa aseen etupäähän. Ensimmäisenä ammuttiin pistin "marssiasennossa", ilman ainoatakaan osumaa 100 metrin päässä olevaan pistoolitauluun. Hinta: 290 euroa Maahantuoja: Asetalo Oy, (03) 475 5371
WWW.REKYYLI.FI
19. Leimojen perusteella tämä yksilö on kunnostettu ainakin tukkinsa osalta. Kun pistin käännettiin neuvostoliittolaisittain "taisteluasentoon", todettiin aseen olevan kohdistettu tarinoiden mukaisella tavalla.
ralle". Tukki on saatu punertavaksi varsin kolhiintumisalttiilla lakkapinnalla. Tämän hieman yllättävän seikan kiteytti eräs koeammunnassa mukana ollut taulua tarkastellessaan: "olisi niistä jokainen työn tehnyt".
IZHEVSKIN TEHTAAN M44:N TUOTANTOMÄÄRIÄ
1943 50,000 (koesarja) 1944 3,620,000 1945 3,472,245 1946 189,027 1947 120,061 1948 160,498
M44
Kaliiperi. Ja kun pahoja päiviä ei tullut tarpeeksi, säilyivät karabiinit käyttökelpoisina siihen saakka, että niitä ryhdyttiin myymään länsimaiden siviilimarkkinoille. Perä on saanut uuden lakkapinnan ja kylkeensä varikkokunnostuksesta kertovan leiman. Ase on tyypillistä sota-ajan tuotantoa, eli toimiva mutta karkeatekoinen
Tämän jälkeen voidaankin jättää pois toinen tai molemmat käyrät pistooliperän tukiraudat.
LUKONKAMMEN MUOKKAUS
Kuten muissakin sotilasaseissa, myös Arisakassa joudutaan muokkaamaan lukonkampea kiikariasennuksen vuoksi. Homma hoituu ku-
ARISAKA 38, HIENO MARKKINARAKO?
Arisakan lipasaukko on 78 mm pitkä, eikä löydy montaakaan nykypulttilukkoa vastaavalla välipituudella. Paloja ja kiskoja saa myös kaupallisesti, ainakin amerikkalaisista firmoista. Vaihtoehtoja on luonnollisesti useita, mutta tässä keskitytään "pakollisiin" toimenpiteisiin, jotta kivääri saadaan ampumakelpoiseksi ja tämän päivän kriteerit täyttäväksi.
Tavallisesti ensimmäinen asia, johon vanhan kiväärin kanssa ryhdytään hakemaan parannusta, ovat tähtäimet. Lyhyet aktiot on tavalli-
sesti konstruoitu 308:n pituuteen eli 72 mm:iin, mikä on erittäin huono asia esim. Takasillan pinta-alaa voidaan hieman kasvattaa asentamalla täytepala patruunakamman koloon joko hitsaamalla tai tiukalla sovituksella. Tehdasaseilla on käytännössä rajoituttava luodin painoon 180 gr ja muutenkin luodit joudutaan painamaan ruutitilaan. Kiikarinkiinnityspalojen tai -kiskon asennus on sikälikin suositeltavaa, että kierteiden teko verifioi eli testaa kehyksen riittävän kovuuden. Amerikkalaiset poistavat usein tämän osan lähes kokonaan.
UUSI REKYYLIVASTIN
Kun malliin 38 vaihdetaan uusi piippu, voidaan samassa yhteydessä asentaa esimerkiksi Remington 700 -tyyppinen rekyylivastin piipun ja lukonkehyksen väliin ja se voi olla juuri niin suuri kuin tarve vaatii. Tästä voidaan tietenkin lukea pois mallit, joissa kiikarikiinnitys on suoraan koneistettu lukonkehyksen pintaan. Normaalisti kierretapit kestävät juuri ja juuri japanilaisen kehyksen kovuuden.
ten Mauserissakin, alkuperäinen katkaistaan ja tilalle hitsataan uusi eri kulmaan. Tyypillisesti sotilaskäyttöön suunniteltujen aseiden sivilisoinnissa kyseeseen tulee kiikaritähtäimen kiinnitysmahdollisuus. Näin saadaan taakse paremmin kiinnitettyä suurikokoisempi etusillan pala, jonka toinen ruuvi voidaan kiinnittää täytepalaan. Arisakassa on myös mahdollista madaltaa lukonkammen taakse jäävää kehyksen osaa, jolloin kammen muokkaukselle saadaan enemmän pelivaraa. Periaatteessa käyttöön voidaan ottaa kaikki .308-hylsyiset, 8x57ja 6,5x55-perusteiset patruunat ja ainoastaan joillain raskaimmilla torpedo-luodeilla joudutaan luotia painamaan 1-2 mm syvemWWW.REKYYLI.FI. ARISAK A, OSA 2
Arisakan kustomointi
OSA 2
TEKSTI: MARKKU SMALÉN
Seuraavassa tutkitaan, mitä voidaan tehdä Arisaka 38:lle kohtuullisella vaivalla. Vastaavasti käyttämällä Arisakaa, poistuvat mainitut rajoitukset ja luoti voidaan jättää ulommaksi. Useimmissa muissa pulttilukkokivääreissä on pitänyt mulkata etu- ja takasilta eri muotoon ja/tai korkeuteen, mikä takaa asennusvaikeuksia. Joillakin valmistajilla kiikarin jalkapalojen kiinnitysmekanismi on sama sekä etu- että takapalassa. Tämä vaatii luonnollisesti myös pidemmän ylimenon, mutta sitten voidaankin hyödyntää hylsyn/ patruunan koko potentiaali. Muun muassa Leupoldin pikajalkaa käytettäessä voidaan hankkia esimerkiksi kahdet Remington
20
700:n "palikat" ja käyttää sitten näistä molemmista vain etupalat parina tilanteen mukaan. Hinta on tällöin tietysti kaksinkertainen, ellei tarvetta löydy itseltä tai kaverilta myös takaosan parille. Arisaka 38:aan kiikarin kiinnityspalat tai -silta myös itse tehtynä on helppo valmistaa, koska etu- ja takasillan halkaisija (=korkeus) on sama, 34 mm. Näin menetetään iso osa hylsyn 70 grainin kapasiteetista ja ollaankin äkkiä 30-06:n 60 grainin luokassa. pesitettäessä ase WSMpatruunoille. Vastaavasti voidaan esimerkiksi .308 Winchester ladata pitemmäksi ja samalla tavoin parantaa patruunan suorituskykyä