Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Kotimaassa puolestaan harrastajat tuntevat itsensä ja harrastuksensa uhatuiksi. Valitsemamme linja, lehteä tehdään lukijoille, on osoittautunut onnistuneeksi ja tulemme myös jatkamaan sitä tulevaisuudessa. Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Rekyyliin lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Ohje on aiheuttanut myös kaikenlaisia tulkintoja, joista harmittavimpia on se, että pahimmillaan hyvin pinnallisilla tiedoilla toimiva luvanmyöntäjä yrittää valita harrastusvälineet harrastajan puolesta. Tämä on valitettavaa, koska järjellä ajateltuna laillista harrastusta vaalivien ampujien ja lupaviranomaisten välillä ei pitäisi olla mitään ristiriitaa. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Maailman suurin aseiden valmistaja käy sotaansa terrorismia vastaan ja siksi rajoittaa aika erikoisilla perusteilla tiettyjen ase- ja patruunatyyppien vientiä. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Käytännössä vaikuttaa siltä, että asiantuntemukseensa luottavat luvanmyöntäjät eivät välitä AYO:sta mitään ja ne, joiden rohkeus ei riitä oman pään pitämiseen, tulkitsevat ohjetta tiukimman mukaan. Rekyyli ilmestyy 8 kertaa vuodessa. Niinpä myös rauhaa rakastava suomalainen harrastaja jää ilman tarvitsemiansa hyödykkeitä ja valitettavasti rajoitettujen tuotteiden lista vain kasvaa. Kun toimitaan ko. On mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuu, jos Yhdysvallat pääsee joskus irti Irakista ja Afganistanista. Ennen luvan myöntäjä katsoi lakikirjaa ja toimi sen mukaan. Pitäkää siis näppäimistönne kuumana ja kynänne terävinä, jotta saatte haluamaanne luettavaa lehteen jatkossakin. Muuttuukohan Suomi silloin kapitalismin voimien painostuksesta jälleen ystävällismieliseksi maaksi. Kuudes vuosikerta. Lennokkaimpien tulkintojen mukaan viranomaiset koetaan kuitenkin nyt lähinnä vihollisiksi, joiden salaisena agendana on riisua kansa täysin aseista. Ja samaan aikaan naapurikunnassa ensimmäistä aselupaansa hakevaa "haastattelee" vain konttoristi luvan jättämisen yhteydessä. Lehden matkaa ja tekijöiden muistojakin ruoditaan toisaalla tässä numerossa, mutta haluan kuitenkin näin erikseen ja erityisesti kiittää lukijoitamme. Kansalaiset ovat siten yhä epätasa-arvoisessa asemassa. Nyt hänen on päätettävä noudattaako aselakia vai ei-sitovaa ohjetta, jota kuitenkin "on noudatettava". Esimerkiksi AYO ja muut vastaavat viritykset ovat saaneet harrastajakunnan varpailleen ja myös suhteet viranomaisiin ovat huolestuttavasti heikkenemässä. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Ilman teidän välillä hyvinkin aktiivista panostanne moni aihepiiri olisi jäänyt kattamatta ja lehti voisi olla hyvinkin erilainen kuin se nykyään on. Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Tällainen salaliitto on varmuudella olemassa vain teoreetikkojen päässä, mutta toki suomalainen hallinto on helppo tulkita ase- ja aseharrastusvastaiseksi. haastatteluilla oikein saavutetaan, paitsi aiheutetaan turhautumista sekä harrastajalle että viranhaltijoille. Tulisi myös keskustella avoimesti eri tahojen kesken siitä, mihin suomalaista asepolitiikkaa ollaan viemässä ja aloittaa uusi yritys puhtaalta pöydältä.
Muunnostaulukko 1 gramma (g) = 15,43236 grainia 1 graini (gr) = 0,064799 grammaa grainia 40 60 80 100 120 140 grammaa 2,59 3,88 5,18 6,47 7,77 9,07 grainia 180 200 240 300 400 500 grammaa 11,66 12,95 15,55 19,43 25,91 32,39
1 unssi (oz) = 28.34952 g 100 g = 3,5273962 unssia 1 tuuma (") = 25,4 mm tuumaa 10 mm 254 381 508 tuumaa 25 30 40 mm 635 762 1016
Tero Kuitunen
15 20. Lupaviranomaisten toiminta on mennyt entistä epäloogisemmaksi ns. Toivon hartaasti, että tämän epäkohdan korjaamiseksi ei tehdä uutta AYO:ta, vaan se entinenkin tehdään virattomaksi. Näin juhlan aikaan tulee katsottua taaksepäin, ja yleensä muistellaan vain mukavia asioita. PA AKIRJOITUS
REKY YLI
pl 82, 00511 helsinki puh: 09-827 5556 email: toimitus@rekyyli.fi www.rekyyli.fi ISSN 1459-4633 PÄÄTOIMITTAJA Jarkko Koskinen TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Tero Kuitunen TOIMITUSSIHTEERI Saara Kunnaala TEKIJÄT Esa Höysniemi Erkki Lahtinen Hannu Uronen Markus Forsström Otso Vainio Arto Määttä Ari Siukola Juha Hirsimäki Timo Kauma Olavi Pienimäki Mikko Taussi ART DIRECTOR Paula Laitinen GRAAFIKKO Jenny Hölttö VALOKUVAAJAT Esa Toivonen Jenny Hölttö ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET asiakaspalvelu@rekyyli.fi puh: 09 827 5556 (klo 10:00-14:00) MEDIAMYYNTI Jani Leskinen 0400 613 744 jani.leskinen@firpublications.fi TILAUSHINNAT 12 kk 54,95 euroa kestotilaus 47,95 euroa / 12 kk KUSTANTAJA Fire-kustannus Oy PL 82, 00511 HELSINKI Rekyylin kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Fire-kustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. yhtenäistämisohjeen tultua sotkemaan asioita. Lisäksi ohje kuormittaa turhaan lupaorganisaatiota, esimerkkinä mainittakoon jo kymmeniä aseita omistavien harrastajien kutsuminen erikseen haastatteluun uuden luvan hakemisen yhteydessä. REKYYLI
Harhaista juhlahumua
Rekyyli-lehti täyttää nyt viisi vuotta ja kädessäsi on merkkipäivän juhlanumero. Emme takaa Rekyylissä julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. On tuskin tarpeen muistuttaa, että parikymmentä asetta omistava tuskin muuttuu yhteiskuntarauhaa uhkaavaksi, jos hänelle myönnetään yksi lupa lisää. Kaikki oikeudet pidätetään. ohjeesta tehtyjen tulkintojen perusteella, tulos on mitä sattuu. Nyt kuitenkin juhlatunnelmaa varjostaa muutama ongelma. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Fire-kustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Mitä ihmettä ko. Fire-kustannus Oy vastaa Rekyylin toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta
SISALTO
aseet
06 CIMARRON MODEL 1876 CENTENNIAL .4560 18 HECKLER & KOCH HK45 28 SMITH & WESSON M327 M&P R8 .357 MAGNUM 34 REMINGTON MODEL FIVE .22LR 40 6,5 GRENDEL 44 BÜHAG M55 12/70
S&W M&P R8
18
46 FX CYCLONE F CYC 48 RAKENNUSPROJEKTI: .357 SIG R RAKEN 52 SILUETTIREVOLVERIN VALINTA S SILUET
patruun p patruunat & tarvikkeet nat
56 B BUSHNELL ELITE 4200 TACTICAL
veitset
66 BENCHMADE OPPORTUNIST 68 SPYDERCO CASPIAN 2 SALT
kolumnit & vakiopalstat
12 REKYYLI 5 VUOTTA
REMINGTON MINGTON MODEL FIVE ODEL
34
24 HARRASTUS TU TUKSI KAVERI MUKAAN AMPUMAAN H 54 HENKILÖKUVA: Markus Weckström H 58 IWA 20 IW 2008 WA 70 LAJIESITTELY: Kiväärilajit LAJIES 72 SILLISALAATTI SILLIS 78 TOP ST STORIES 79 KYSY J KERRO JA 80 PÄHKINÄNKUORESSA: Colt M16A4 PÄHKI 81 PATRUUNANURKKA: .400 CORBON PATRU 82 VOIMATEKIJÄ
58
IWA 2008
6
WWW.REKYYLI.FI
UUDELLEEN
CIMARRON MODEL 1876 CENTENNIAL
TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI
Vipulukkojen kuningas SYNTYI
Cimarron Firearms Co. Käytännössä kaikkien näiden replikoiden esikuvat syntyivät 1800-luvun aikana. Esiteltävänä on kopio Winchesterin Model 1876 -vipulukosta, joka oli aikakautensa kiistaton ykkönen lajissaan.
WWW.REKYYLI.FI 7. on erikoistunut lännen valloituksen aikaisiin aseisiin, revolvereihin ja kivääreihin sekä haulikoihin
Kuvan mukaista jyvää pyöristyneillä kulmilla ei olisi hyväksytty Winchesterillä, sillä tähtääminen vaikeutuu ylimääräisten heijastuspintojen takia. Winchester kehitti menetelmän tasolle, jota on vaikea ylittää värien kirjossa ja näyttävyydessä.
Aseen mallimerkinnän kaiverrus ei ole laadultaan alkuperäistä tasoa.
Winchester esitteli M76:n vuonna 1876 ja sitä alettiin heti kutsua Centennial-malliksi, koska Amerikan itsenäisyysjulistuksesta oli kulunut tasan 100 vuotta.
8
WWW.REKYYLI.FI. Tässä vaiheessa Henry oli jo jättänyt tehtaan ja hänen tilalleen oli tullut Nelson King. Uusi malli, model 73 tuli markkinoille vuonna 1873 ja siinä oli paljon ominaisuuksia, joita ei ollut aiemmin nähty Winchesterin valmistamissa aseissa. Wesson. Volcanic osti Smith & Wessonin tuotantotilat ja patenttioikeudet, mutta joutui myöhemmin taloudelliseen ahdinkoon päätyen suureksi osaksi Oliver Winchesterin hallintaan tämän antamien lainojen vastineeksi. Tyler Henry kehitystyön nokkamiehenä. Molemmat tähtäimet on lukittu paikoilleen ruuvilla.
Ase on pesitetty alkuperäiskaliiperille .45-60 W.C.F. Ainoa etu olikin ollut mekanismin suuri tulinopeus ja suuri patruunakapasiteetti. (.44-40). Uberti, jonka käsialaa myös esittelyase on. Monet Cimarronin kivääreistä tehdään Italiassa ja yksi näistä valmistajista on A. Etutähtäintä voidaan siirtää sivusuunnassa lohenpyrstöurassaan. Huhtikuussa 1857 perustettiin New Haven Arms Company, joka otti haltuunsa Volcanicin toiminnan ja jatkoi aseiden
valmistusta B. Tässä vaiheessa kehitystyössä oli mukana myös myöhemmin tehtaan johtoon noussut Thomas Grey Bennet. Ennen Henry-kiväärejä ruutipanos oli ollut luodin peräontelossa ja siksi annokset olivat väkisinkin vaatimattomia suhteessa luodin painoon, minkä lisäksi kaasutiiviyden kanssa oli ongelmia. Vuonna 1865 silloiset tehtaan johtajat Nathaniel Wheeler ja James Wilson alkoivat suunnitella muutoksia sekä hyvän vastaanoton saaneeseen Henry-kivääriin että tehtaan nimeen. Mallissa 66 oli vielä paljon puutteita, kuten reunasytytyspatruunat, ja uutta mallia lähdettiinkin heti kehittämään Kingin johdolla. Tyler Henry, Horace Smith ja Daniel B. Piippu on koko pituudeltaan kahdeksankulmainen ja makasiiniputki päättyy lähelle samaa linjaa kuin piipunsuu.
Buckhorn-takatähtäin oli tavanomainen metsästysaseissa pitkälle 1900-luvun puolelle. Malli 76 perustui mekanismiltaan edeltäjäänsä, malliin 73, mutta oli kooltaan tätä selkeästi suurempi.
RAAPAISU HISTORIAA
Vipulukkojen historia alkoi 1800luvun puolivälin tienoilla Jennings Lever Actionin kautta, ja siirtyi hetkellisesti Smith & Wessonin nimiin. Järeitä kaliipereja oli kyllä käytössä paljonkin, mutta aseet olivat lähes poikkeuksetta kertalaukauksisia. Oliver Fisher Winchester tuli mukaan kuvioihin ensin Volcanicin osakkeenomistajana ja rahoittajana (hänen varsinainen alansa oli tuolloin miesten vaatteiden valmistus) sekä myöhemmin omistajana. Seuraavaksi valmistusta jatkoi Volcanic Repeating Arms Company, jonka pohjalta syntyi New Haven Arms Company ja lopulta Winchester Repeating Arms Company. Ensimmäinen Winchester-nimeä käyttävä vipulukko oli suunnitteluvuoden mukaan malli 1866, joka tuli myyntiin seuraavana vuonna.
Sen mekanismi perustui edelleen jo Volcanic, Smith & Wesson ja Henry-aseissa olleeseen polviniveleen. Winchester esitteli uuden mallinsa Philadelphia Centennial Exhibitionissa vuonna 1876. Aluksi yhtiön uudeksi nimeksi piti tulla Henry Repeating Arms Company, mutta se muutettiinkin Winchester Repeating Arms Companyksi vuonna 1867. 1776) eli Britti-imperiumin hallinnosta vapautumisesta oli kulunut sata vuotta ja niin mallin 76 perään liitettiin sana Centennial. Henry kehitti mekanismin soveliaaksi reunasytytteisille metallihylsyisille patruunoille ja vuonna 1862 saatiin ensimmäistä kertaa vipulukkoihin nopeuden lisäksi myös tehoja, sillä tähän asti vipulukkojen patruunat olivat olleet käytännössä hylsyttömiä. Winchester 1876 oli ensimmäinen järeä vipulukko, tähän asti oli ollut tyytyminen vain revolverikaliiperien heikonpuoleiseen tehotasoon. Mallia 73 valmistettiin noin 720610 kappaletta ja valmistus loppui virallisesti vuonna 1919.
WINCHESTER MODEL 1876
Malli 73 oli menestys, varsinkin kun Colt alkoi valmistaa revolve-
Lukkorungon kirjokarkaisu oli 1800-luvulla tavanomainen käsittelytapa ja se tuli usein "pyytämättä" normaalin karkaisun yhteydessä. Jo Jenningsin ajoilta aseiden kehitykseen vaikutti suuresti nykyisin varsin hyvin tunnetut nimet kuten B. haulikkotyypin tukin (perälaatta oli lähes suora). Amerikan vallankumouksesta (itsenäisyysjulistus v. Se oli myös ensimmäinen ase kaliiperissa .22 Rimfire, ensimmäinen ase, johon sai lisävarusteena snellarin ja/tai valikoidun piipun sekä ensimmäinen malli, johon sai myös ns. Malli 73 oli ensimmäinen keskisytytteistä patruunaa ampuva ase ja ensimmäinen keskisytytteinen patruuna oli .44 W.C.F
Pienen huomautuksen joutuu kuitenkin antamaan, sillä lukkorungon kirjokarkaisussa ei ole päästy alkuperäiselle tasolle. Vuonna 1879 malliin tuli kaksi kaliiperia lisää, järeä .50-95 Winchester Express ja .45-60 W.C.F. Pähkinäpuiset etutukki ja perä on pinnoitettu lakkaamalla ja niihin liittyvien metalliosien, kuten esimerkiksi jyrkästi kaartuvan peräraudan sovitukset ovat virheettömät. Piippuja valmistettiin pyöreänä, kahdeksankulmaisena
ja puolikantikkaana ja pituuden sai määrätä tilattaessa myös oman mieltymyksen mukaisesti maksimissaan 36 tuumaan asti. Sarjanumerointi aloitettiin numerosta yksi. Kuuluisin tämän aseen käyttäjistä oli Theodore Roosevelt, joka ei säästellyt kehuja aseen erinomaisesta sopivuudesta kaiken amerikkalaisen suurriistan pyyntiin. Kun malli 73 oli kaikin puolin käyttökelpoinen, päätettiin uuden mallin suunnitteluun lähteä samalta pohjalta, lukkoa ja lukkorunkoa vahvistamalla. Aukon suojana olevaa jousitettua läppää painetaan etuosastaan sisään niin paljon, että patruuna mahtuu työntymään eteenpäin.
9
WWW.REKYYLI.FI. Metallipinnat on kiillotettu kahteen kertaan ennen pintakäsittelyä ja osien viimeistely onkin varsin laadukasta. Aseesta tuli selkeästi suurempi kooltaan ja uusi kaliiperi oli 350 gr:n painoista lyijyluotia ampuva .45-75 W.C.F. Mainitsemisen arvoinen on myös Canadian Northwest Mounted Police, joka käytti karbiinimallia kaliiperissa .45-75 palvelusaseenaan peräti 27 vuotta. Vetopituus on tavanomaista hieman lyhyempi ja se johtuu aseen toimintatavasta. Molemmat on varmistettu pienellä ruuvilla, joka estää tähtäimien tahattoman sivusiirtymän vaikka lohenpyrstön sovitus väljistyisi. Kun lukko vedetään täysin auki, messinkinen "kaukalo" ponnahtaa ylös heittäen hylsyn (tai patruunan) ulos.
reja samoilla kaliipereilla. Latausvivun liike on kuitenkin alle 90 astetta, eli vähemmän kuin esimerkiksi Marlinissa.
MEKANISMI JA PAINEENKESTO
Kuinka kovapaineisia patruunoita ase sitten kestää. Vetopituuden ollessa normaali latausliike jää helposti vajaaksi normaalikätisellä ampujalla aiheuttaen syöttöhäiriöitä. Takatähtäimenä on tyypillinen
amerikkalaisten suosima buckhorn-hahlo ja edessä lohenpyrstöliitoksella kiinnitetty tolppajyvä. Cimarronilta kerrottiin, että he tekivät yhteistyötä Ubertin kanssa kuutisen vuotta, ennen kuin malli 76 saatiin juuri oikeanlaiseksi.
CIMARRON/UBERTI MODEL 1876
Ase on erittäin hyvin tehty. Tästä syystä Winchester päätti valmistaa järeämmän mallin. Musketissa ja karbiinissa oli lisäksi täyspitkä etutukki. Patruuna vastasi teholtaan jo tuolloin erittäin suosittua .45-70 Governmentiä, mutta hylsy oli lyhyempi ja paksumpi. Osien sovituksissa ei löydy moitteen sijaa ja kokonaisuus vastaa hyvin aitoa ja alkuperäistä Winchesteriä. Tämän kysymyksen selvittäminen ei onnistu helposti, sillä valmistaja kiertää vastuunsa ilmoittamalla, että aseella saa ampua vain SAAMI- tai CIP-
Patruunannostin/hylsyn ulosheitin on tehty messingistä, sovitukset ovat tarkat.
Vasemmalla ase hana vireessä, oikealla latausvipu lukittuna.
Patruunat työnnetään putkimakasiiniin lukkorungon kyljessä olevan latausaukon kautta. Cimarronin väen hienvuodatus ei siis mennyt hukkaan, vaan italialaisvalmistaja saatiin ymmärtämään haluttu viimeistelytaso. Winchester olikin erikoistunut tähän pinnoitusmuotoon, eikä vastaavia värisävyjä ole sen koommin juurikaan nähty, joten Ubertin aikaansaannos on tätä taustaa vasten hyväksyttävissä. Perärauta on erittäin kaareva ja sen keskellä on pieni tila esimerkiksi puhdistusvälineitä varten. Ennen valmistajilla oli enemmän aikaa pienille, mutta tärkeille yksityiskohdille.
Latausvipu voidaan lukita mekaanisesti kääntämällä kaaren takaosassa olevaa nastaa 180 astetta.
Ulosvedin sijaitsee kello kahdessatoista. Ase painaa noin 4,5 kg, joten se tuntuu varsin raskaalta varsinkin kun painopiste on massiivisen piipun takia edessä. Kaareva peräosa helpottaa aseen pysymistä olalla ammuttaessa pikatulta.
Lähikuva iskuvasaran karhennuksesta. Kahdeksankulmaisen piipun pituus on 28" ja kuusi oikeakätistä rihlapalkkia tekee täyden kierroksen 20 tuuman (508 mm) matkalla. M 76:n valmistus loppui 1897 ja niitä oli tuolloin tehty noin 68 870 kpl. Kokonaispituus on noin 124 cm ja vetopituus 330 mm. Vaikka malli 1876 olikin aikakautensa kuningas, sen valtakausi päättyi käytännössä jo kymmenisen vuotta ennen valmistuksen lopettamista, sillä vuonna 1886 Winchester toi markkinoille uuden, vielä järeämmän vipulukon, mallin 1886. (luodit molemmissa 300 gr). Järeiden vipulukkojen ystäviä riitti, ja malli 76 kävi hyvin kaupaksi myös Englantiin, Intiaan, Afrikkaan ja Kanadaan. ja .45-60 W.C.F. Ongelma oli kuitenkin yhä patruunoiden riittämätön teho suurriistan metsästykseen. Piipunpituudet samassa järjestyksessä olivat 22", 26", 28" ja 32". Neljäntenä kaliiperina tarjottiin vuonna 1884 .40-60 W.C.F:tä (luoti 210 gr), jonka hylsy oli kannastaan kuten .45-70 Gov. M 76:n taru ei kuitenkaan päättynyt lopullisesti, sillä vuonna 2007 Uberti sai markkinoille uudestisyntyneen, paremmista metalleista (9840 steel) tehdyn mallin,
joka valmistajan mukaan on käynniltäänkin parempi. M 76:tta valmistettiin neljää perusmallia, Carbine, Express Rifle, Sporting Rifle ja Musket
Kun huomioidaan nykyisin valmistettujen laadukkaiden replikoiden alkuperäistä paremmat metallit, voidaan päätellä, että noin 200 MPa on vielä turvallinen yläraja, ja tämän kestorajan jotkut jäljitelmien valmistajat lupaavatkin kaikille aseilleen, esimerkiksi Pedersoli, joka valmistaa myös osan Cimarronin kivääreistä. Aseen omistajan kannattaa kuitenkin hankkia oikean kaliiperin latausholkit tai vaihtoehtoisesti lyhentää mahdollisesti jo olemassa olevaa .45-70:n luodinasetusholkkia noin 5 mm, jotta niippaus voidaan tehdä oikeaoppisesti. tauspituus oli 58,6 mm eli sopivasti hieman alle 59 mm:n maksimipituuden. Suuremmilla nyt käytetyillä N133annoksilla niippauksen ei edes tarvitse olla täydellinen, sillä mieto rekyyli ja 100 % lataustiheys estää luotien painumisen putkimakasiinissa syvemmälle hylsyyn. Tämä ongelma hoidettiin .45 ACP:n supistusholkilla, jolla avarrettu hylsyn suu painettiin takaisin. Jos suojakansi halutaan aukon eteen, on se siirrettävä paikoilleen manuaalisesti.
10
WWW.REKYYLI.FI. Lopputulos oli lähes niipatun veroinen. Polvinivel ottaa patruunan rasitukset suorana ollessaan vastaan nivelen otsapinnoilla, eikä niveltapeilla, niin kuin joskus epäiltiin. Maahantuojan mukaan savuttomalla ruudilla sopivia latauksia ovat .45-70:n aloituslataukset ja tästä lähdettiin liikkeelle. Monet pitävät polvinivellukkoa Lugerin keksintönä, mutta mekanismi oli käytössä jo 1850-luvun Volcanic-aseissa, joista se periytyi Henryn kautta Winchesteriin. Latauksena oli 65 gr sveitsiläistä mustaa ruutia, minkä lisäksi kokeilin myös 300 grainin vaippaluotia 60 grainin ruutiannoksella. Kuriositeetin vuoksi kokeilin Cimarronilla myös mustaruutilatauksia 250 grainin lyijyisellä pistoolinluodilla (läpimitta .451), joka "turvotettiin" paperivaipalla sopivan paksuiseksi (.459). Käyttöpaineet ovat olleet mustaruutilatauksilla suurimmillaan luokkaa 120160 MPa, .45-70 Gov. Tämän lisäksi nivelen avautumisen estävä lukitus on yhteydessä latausvipuun. Tämä muutos ei haittaa alkuperäisen kaliiperin luodinasetusta eikä niippausta, joten holkkia voi muutoksen jälkeenkin käyttää tähän tarkoitukseen. Samalla patruunannostin painuu ala-asentoon. Aivan pienellä etsimisellä en löytänyt sen paremmin SAAMI- kuin CIP-taulukoista ainuttakaan mallissa 76 käytettyä kaliiperia, joten painetasoa voidaan vain arvailla tuon ajan vastaavien kaliiperien mukaan. Kaliiperin .45-60 hylsyn pituusmitta on 1,89 tuumaa (48,1 mm), joten lyhennetyt hylsyt mitoitettiin 48 mm:n pituisiksi. Voidaan olettaa, että
LATAAMINEN JA LATAUKSET
Patruunoihin tarvittavat hylsyt tehtiin lyhentämällä .45-70:n hylsyjä viitisen milliä. -patruunalla ja Trapdoor Springfieldillä maksimipaine oli luokkaa 190 Mpa. Winchesterillä taas oli palkkalistoilla herra nimeltä Hugo Bordchardt, joka Eurooppaan palatessaan "lainasi" idean omaan C 93 -pistooliinsa ja tätä kautta rakenne kulkeutui myös Lugerin piirustuslaudan kautta Parabellumiin. Verrattaessa saatuja lähtönopeuksia Vihtavuoren manuaalin .45-70:n nopeuksiin, havaitaan, että sama lähtönopeus saavutetaan pienemmällä hylsyllä noin 0,30,4 g pienemmällä annoksella (ruuti N133). 400-grainisella luodilla 60 gr ruutia on liikaa ja yhdistelmästä tulee tiukka puristelataus, joten raskailla luodeilla on tyytyminen pienempään ruutiannokseen, sillä 59 mm:n latauspituudesta ei voi tinkiä yhtään syötön toimivuuden takia. Winchester malli 76:n polvinivellukkoa ei pidetty erityisen vahvarakenteisena, mutta se kesti ongelmitta aikansa mustaruutilatausten paineet. Winchesterin tehdaslatauksessa oli 60 grainia (3,9 g) mustaa ruutia ja 300 grainin (19,4 g) lyijyluoti. Kun latausvipua painetaan tukin kaulaa vasten (kahvavarmistus), se kiristää polvinivelen suoraksi ja estää lukkoa aukeamasta. Kun kokeilussa käytetyt Speer ja Sierra luodit asetettiin niippausuransa mukaisesti, patruunan la-
Patruuna siirtyy pesään lukon työntämänä, kun latausvipu vedetään taakse. Lataaminen onnistui .45-70:n holkeilla muuten, mutta hylsyn niippausta ei luonnollisesti voitu tehdä lyhyempään hylsyyn. Maksimimittaa ei saa ylittää, sillä vähänkin ylipitkä patruuna jumittaa syöttömekanismin. TOIMIVA RAKENNE JA JÄREÄ KALIIPERI MAHDOLLISTAVAT MONENLAISEN KÄYTÖN.
arvojen mukaisia tehdaspatruunoita
Speerin 400 gr luodilla sivuhajonta oli vain 36 mm ja vastaavasti Sierran 300 gr luodilla 44 mm. Oikealla lukko on suljettu ja nivel suorana. Sen kummemmin harjoittelematta nopeasti ammutut viiden sarjat muodostivat alle kymmenen sentin kuviota, käytännössä tähtäyspiste ei juuri muuttunut asetta operoitaessa. Sierran HP-luoti on kuiten-
kin näilläkin nopeuksilla liian heikkorakenteinen hirvijahtiin, läpäisy jää heikoksi ja luoti rikkoutuu helposti. 2 3,9 g H4198 2,3 g N113 2,5 g N113 2,9 g N113 3,0 g N113 2,9 g N113 3,4 g Hitain 492,4 438 451,6 420,8 521,3 469,6 589,2 Nopein 515,9 452,6 472,3 438,6 546 504,8 598,9 Keskiarvo 503 445,4 463 431 534 590 495 594 Hajonta 23,5 14,6 20,7 17,8 24,7 35,2 9,7
Osumakuviot , 5 lks / 100 m
90 mm 87 mm -
WWW.REKYYLI.FI
11. Ei ihme, että vaarallisen suurriistan metsästäjät tykästyivät tähän malliin, tulivoima oli sen ajan muihin aseisiin verrattuna suorastaan murhaavan ylivoimainen. Vasemmalla lukko on auki ja nivel taittuneena. Amerikkalaisessa latausoppaassa oli resepti ruudille IMR 4198, ja kun kaapista sattui löytymään palonopeudeltaan lähes vastaavaa H 4198:aa, tein myös sillä koelatauksen.
KOEAMMUNTA
Varsinaista käyntikoetta oli hankala toteuttaa, koska aseessa ei ole mahdollisuutta kiikaritähtäimen kiinnitykseen. Cimarronin toimintaa kokeiltiin myös ampumalla pikatulta lyhyemmille matkoille, kuten 50 metriin. Pienemmälle riistalle molemmat lataukset käyvät hyvin.
100 metrin osumakuvio Sierran 300 gr luodilla oli 87 mm, sivuhajonta vain 44 mm.
LOPPUTOTEAMUS
Cimarronin malli 1876 on monen nostalgiaa kaipaavan ampujan unelmien täyttymys. Ensiksi mainitun joulelukema sadassa metrissä on 2090 J ja toisen 2507 J. MAX) Sierra 300 gr HP Sierra 300 gr HP Ruuti Swiss No. 2 4,2 g Swiss No. Huonoista valaistusolosuhteista johtuen avotähtäimillä ammutuissa kasoissa esiintyi selvää pystyhajontaa, johon syyllinen löytyy aseen perän takaa. Tulokset olivat kuitenkin mielestäni odotuksia paremmat, sillä molemmat kasat jäivät alle 10 cm:n. Valmistajan aseelle myöntämä takuu kuitenkin lakkaa, jos itseladattuja patruunoita käytetään, joten myös siinä on yksi vaakakupin asentoon vaikuttava tekijä, joka kannattaa huomioida.
90 mm:n kasa Speerin 400 gr luodilla vastasi Sierraa, sivuhajonta 36 mm.
CIMARRON FIREARMS CO. Ainoa mutta asiassa on sopivien patruunoiden olematon saatavuus etenkin meillä, joten aseen hankkijan kannattaa varautua itselataamiseen, muuten aseen käyttöominaisuuksista ei ole juurikaan iloa. Uskal-
lankin väittää aseen pystyvän hyvissä olosuhteissa 3040 mm:n käyntiin, joten puheet vipulukkojen epätarkkuudesta eivät aina ole aiheellisia. Metsästystä ajatellen hirvilaillisuuden raja (2000 J / 100 m) täyttyi latauksilla Sierra 300 gr / N133 / 3,4 g ja Speer 400 gr / N133 / 2,9 g. MODEL 1876 CENTENNIAL
Valmistaja: A. Vasta kun latausvipu painaa liipaisimen takana olevan nastan alas, ase on laukaisuvalmis. Aseen koneisto toimi kuin kello ja raskas, etupainoinen ase pienirekyylisillä patruunoilla soveltui tähän lajiin uskomattoman hyvin. Speerin toiminta on jo toista maata, tosin silläkin kannattaa tarkoin harkita, mistä kulmasta hirveä ampuu. Etusormi on syytä pitää kaaren ulkopuolella, jos haluaa välttyä tilanteelta, jossa sormi jää liipaisimen ja sen kaaren väliin latausvipua kiinni painettaessa.
Aseen polvinivelmekanismi on varsin yksinkertainen. Uberti S.p.A., Gardone, Italia Kaliiperi: .45-60 W.C.F Toimintatapa: Vipulukko Pituus: 124,5 cm Piipun pituus: 71 cm ( 28") Paino: 4,6 kg Kapasiteetti: 13 patruunaa Hinta: 1595 euroa Maahantuoja: Teräasekeskus, (09) 4172 900
Luodin lähtönopeus m/s Luoti Speer / 250 gr SWC+paperivaippa Sierra 300 gr HP Speer 400 gr FN Speer 400 gr FN Speer 400 gr FN Speer 400 gr FN (Huom. Samalla latausvipu kiristää niveltä ja estää sen taittumisen sekä lukon avautumisen.
sama lähtönopeus saavutetaan myös suurin piirtein samalla painetasolla, joten kaikkien kokeiltujen latausten paineet jäävät näin ollen alle 180 MPa:n. Tulivoimaa löytyy tarvittaessa runsaasti sekä jouleina että suurena lipaskapasiteettina. Toimiva rakenne ja järeä kaliiperi mahdollistavat monenlaisen käytön Cowboy Actionista suurriistan metsästykseen. Latausliikkeen pituus jää alle 90 astetta, mikä on vähän moneen muuhun vipulukkoon verrattuna. Tästä syystä ammuin vain kahdella latauksella viiden laukauksen sarjan sataan metriin
5V
Ihmiset tekivät töitä kotonaan toimittajat Esa Höysniemi ja Erkki Lahtinen kauempana Lohjan suunnalla, muut lähempänä pääkaupunkiamme. likön, toimitus siirtyi vihdoinkin työskentelemään yhdessä paikassa. Kun lehti täyttää viisi vuotta
Rekyyli on tullut lehtenä jo viiden vuoden ikään. Vuoden 2005 loppuvaiheille osui myös Fire-kustannus Oy:n vahva kasvu. "Toimitila" tosin oli asuintalon kellari, mutta paikassa oli silti tunnelmaa. Toimiston ulko-ovi oli legendaarinen huonokuntoisuudessaan, ja se päästi sisään kaikki mehiläistä pienemmät hyönteiset kohdista, joissa piti oikeasti olla tiivisteitä. Kun toimitus sai 50 neliön kokoisen kiinteän toimitilan, voitiin panostaa myös studion rakentamiseen, joka osaltaan paransi paitsi työskentelyä, myös kuvamateriaalin laatua. Valokuvat otettiin missä milloinkin ilman varsinaista studiota tai edes erityisiä valoja. Parikymmentäneliöisen varaston järjestys muuttui aina riippuen siitä, käytettiinkö tilaa studiona, varastona, toimituskokoushuoneena vaiko ruokailutilana. Hauskoja lukuhetkiä!
13
SAMAN KATON ALLE
Vasta vuonna 2005, kun lehti sai aiemmin freelance-toimittajana työskennelleestä Tero Kuitusesta täysipäiväisen toimituspääl-. Rekyylin kaltainen erikoislehti elää lukijoidensa kautta. Toimituksen sohvaa ei kukaan käyttänyt istuimena, sillä se oli aina täynnä kaikkea muuta, kuten kuvausrekvisiittaa tai toimistolla yöpyviä graafikoita. käyttöön myös pienen varastokopin. Antamanne palaute on erityisen tärkeää lehden kehitykselle niin hyvässä kuin pahassakin muodossaan, mutta ennen kaikkea panoksenne lehden ostamisessa ja tilaamisessa mahdollistaa kehityksen ja entistä parempien ideoiden kehittämisen artikkeleiksi asti. Päätoimittaja kuljetteli materiaaleja ympäri kaupunkia valokuvaaja Thomas Malinowskilta ja lehden toimittajilta graafisesta ulkoasusta vastanneille Seppo Niiraselle ja Antti Ruposelle. Koppi ei tosin ollut tyhjä, joten parhaimmillaan kuvauksissa oli neljä ihmistä ahtautuneena täynnä rojua olevaan varastokoppiin, jossa Biltemasta ostetut työmaavalot lämmittivät hetkessä sisälämpötilan neljäkymmentäasteiseksi. Alunperin yrityksen nimeksi oli tarkoitus tulla Tulta Munille Oy, mutta kun ajateltiin naurua aiheuttaneen nimiehdotuksen tyssääntyvän viimeistään Patentti- ja rekisterihallituksessa, päätettiin yrityksen nimeksi antaa Fire-kustannus Oy. Tätä nykyä lehteä vanhojen tekijöiden lisäksi tekevät myös toimitussihteeri Saara Kunnaala, joka pitää huolta siitä, että tämäkin teksti on kirojitusvihreistä vapaa, sekä valokuvaava graafikko Jenny Hölttö. Heidän lisäkseen on totta kai toistakymmentä muutakin ihmistä, jotka vaikuttavat säännöllisesti lehden sisältöön ja ilmestymiseen.
ALKU
Lehden alkuvaiheessa toimitus oli vielä täysin hajasijoitettuna. Niitä kuvia, joita ei voitu ottaa ampumaradalla, otettiin sitten päätoimittajan kodin ruokapöydällä. Onneksi vuoden 2007 alkuun mennessä toimitukselle löytyi uudet yli 200 neliön tilat vain parin sadan metrin päästä vanhasta toimistosta. Tätä tarinointia lehdestämme voisi jatkaa vielä pidempäänkin, mutta valitettavasti on pakko palata tämän kädessäsi pitämäsi numeron tekemisen pariin. Kirjoittajat toki tekivät töitä missä milloinkin, mutta kaksi vuotta lanseerauksen jälkeen voitiin oikeasti tehdä töitä "normaalin" työajan puitteissa, kun myös lehden graafikkona, sittemmin AD:nä työskennellyt Paula Laitinen tuli taloon vakituiseksi työntekijäksi. Suuri osa koeammunnoista hoidettiin helsinkiläisellä HSC:n ampumaradalla, joka lainasi lehden
WWW.REKYYLI.FI
SEURAAVAT VIISI VUOTTA?
Viisi vuotta on kulunut ja toimitus on kasvanut lehden ja lukijoiden mukana. Olihan kuvaukset kätevää hoitaa lähellä ampumarataa, jossa aseita tuotiin suoraan radalta kuvauskoppiin ja päinvastoin. Suurille aikakausi-, sanoma- tai naistenlehdille ei viiden vuoden ikä ole aika eikä mikään, mutta täysin itserahoitetulle asealan lehdelle ikä on mielestämme ihan kunnioitettava saavutus. Toinen varsinaista päivätyötään aseiden parissa muutenkin tekevistä toimittajista on pohjoisen vahvistus Arto Määttä, jonka kriittisiä mielipiteitä on saanut lukea myös lehden kolumneista. Rekyyli sai alkunsa kun nippu aiheesta kiinnostuneita ihmisiä löi viisaat päänsä yhteen ja päätti perustaa yrityksen julkaisemaan uutta aselehteä. Lehden alkutaipaleella on tullut mukaan myös aktiivisena alan harrastajana ja kauppiaana tunnettu Hannu Uronen, joka on omilta kiireiltään aina ehtinyt jakaa asiantuntemustaan niin lukijoiden kuin muiden toimittajien kanssa. Ajan mittaan lehden teosta vastaavaan porukkaan tuli muitakin ihmisiä. Vuoden sisällä viidenkymmenen neliön tilaan tuli parhaimmillaan seitsemän ihmistä töihin päivittäin ja paikka alkoi käydä nopeasti ahtaaksi. Talvisin samoista kohdista tuli lunta, eikä ollut mitenkään ihmeellistä että ensimmäinen töihintulija lapioi lumet paitsi oven ulko- myös sisäpuolelta. Yksi ensimmäisistä oli Markus Forsström, josta on ajan mittaan kehkeytynyt erityisesti 1911-pistoolien tuntija
Palataan asiaan sitten taas silloin.
Vasemmalla yksi ensimmäisistä lehden kansiluonnoksista itse päätoimittajan tekemänä. Hauskojakin juttuja matkan varrelle on sattunut. Vuodenvaihde 2002-2003 menikin etsiessä päteviä ihmisiä, jotka kaikki olivat samaa mieltä kanssani. Kovin moni asealan aktiivisista
ihmisistä ei osannut ottaa lanseerausta kovin tosissaan ja ne jotka ottivat, arvioivat ääneen kestääkö lehti pystyssä vuottakaan. Muistan hyvin helmikuun 2003 Tamarmsmessut Tampereella. Minä ja Malinowski kävimme messuilla käsissä uunituoreat printit lehden ensimmäisestä valmistuneesta artikkelista. Tuo, jos jokin antaa konkreettisen kuvan lehden kehityksestä. Ihan kaikki heistä eivät ole enää
yrityksen kanssa tekemisissä, mutta kaikki he vaikuttivat osaltaan siihen, että tämäkin lehti on nyt lukijansa käsissä. Näytän joskus vieraille nykyisen toimiston siivouskomeroa ja kerron, että kaksi vuotta aiemmin samankokoisessa tilassa työskenteli kaksi ihmistä. Osakeyhtiö Elorannan entinen tuotepäällikkö Esko Kaipiainen ansaitsee tässä kohtaa erikoismaininnan. Tietynlainen epäusko oli täysin odotettavissa. Kiitos näistä vuosista teille, hyvät lukijat. Jos olisin itse vastannut puhelimeen, olisin voinut sanoa, että kyseisten nakkien viimeinen käyttöpäivä oli mennyt umpeen muutenkin. Ensimmäinen lukijan kanssa tehty artikkeli oli Orimattilassa, jossa Höysniemi ja Uronen koeampuivat SSG82-tarkkuuskiväärin lehteä 6/2004 varten. Tosin nenän punaisuudesta sain kuulla vähän
kuittailua palattuani kotiin, lähinnä liittyen saksalaiseen olueeseen. Tästä on hyvä tähdätä 10-vuotisjuhliin. Parasta on kuitenkin ollut olla mukana, kun pienessä komerossa tehdystä lehdestä on kasvanut maailmallakin kehuttu, kansainvälisesti kilpailukykyinen aselehti. Patruunoita kului toista tuhatta, vaikka koeammuntapäivänä satoi kaatamalla vettä. Tosin luulen, että seuranneet vuodet ovat osoittaneet elinkelpoisuutemme moninkertaisesti. Kanava kuitenkin meni konkurssiin ja ohjelma jäi hyvin karkeaan pilottijaksoonsa. Viisi vuotta sitten toimitilana oli kymmenen neliön komero, pari vuotta sitten 50-neliöinen kellari. Rekyylin periaatteena on alusta lähtien ollut tehdä sellaista lehteä, jota itsekin haluaisimme lukea - ja on hyvä ollut huomata, että jaamme mielipiteen monien muiden kanssa. Kukaan ei olisi uskonut, jos olisimme etukäteen mainostaneet, että Suomessa ilmestyy uusi aselehti aprillipäivänä. Yksi harmittavimmista ajoista osui ensimmäiselle IWA-reissulle, kun matkasimme silloisen toimitussihteerin ja kolumnistin Harro Grönbergin kanssa saksanmaalle. Kuten aina keväällä, oli flunssakausi pahimmillaan ja tottakai sellainen iski myös allekirjoittaneeseen heti matkan ensimmäisenä päivänä. Tuon projektin aikana ymmärsin, että oikeasti hyvälaatuiselle, monipuoliselle ja luotettavalle aselehdelle riittäisi lukijoita. Vuonna 2004 huumorimielellä tehty artikkeli nakkien käyttämisestä haulikonpatruunan täyteisluotina oli ehkä yksi erikoisimmista jutuistamme. Tosin varsinaiset naurut herätti lukija, joka soitti jutun julkaisun jälkeen asiakaspalveluun peruuttaakseen lehden tilauksen, koska ruoalla ei saa leikkiä. Lehden tekeminen on ollut todella mukavaa ja antoisaa, vaikka toki vaikeitakin aikoja on vuosien aikana eletty. Voi sanoa, että ajatus aseaiheisesta televisio-ohjelmasta jäi itämään, eikä se ole vieläkään kadonnut, mutta saman vuoden aikana ajauduin työskentelemään erään printtimedian projektin parissa. Nykyisissä tiloissa on yli 200 neliötä ja tilava studio. Olo oli aivan hirveä ja varsin vaativa työmatka vedettiin läpi ihan silkalla sisulla, nenä punaisena niistämisestä. Rekyylin oranssinpunainen teltta oli alkuvuosina tuttu näky eri alan tapahtumissa.
14
WWW.REKYYLI.FI. päivä huhtikuuta, mutta ilmestymispäivää päätettiin siirtää pari viikkoa myöhäisemmäksi. Ensimmäisen numeron piti alunperin ilmestyä 1. Toivon toki, ettemme jää paikoillemme junnaamaan, vaan tuomme jatkossakin lukijoille yhtä luotettavaa tietoa. Ensimmäinen erikoisnumero oli haulikkospesiaali 5/2004, jossa koeammuttiin kuusi eri päällekkäispiippuista haulikkoa. Ensimmäisen lehden kansi näytti lopulta täysin erilaiselta. Olihan tässä maassa aiemmin yrittänyt kaksikin uutta tulokasta samoille markkinoille, mutta turhaan. JARKKO KOSKINEN Päätoimittaja Rekyyli 1/03 Lehden päätoimittajana on vähän vaikea uskoa, että Rekyylin ensimmäisestä numerosta on aikaa jo viisi vuotta. Lehden ulkoasusta ja paperista ei haluttu tinkiä, joten raha oli aluksi todella tiukalla. Kesällä 2002 tehtiin allekirjoittaneen ja muutaman innokkaan harrastajan toimesta Rekyyli-nimisen TV-ohjelman esittelyjakso, joka oli tarkoitus esittää helsinkiläisellä ATVpaikallistelevisiokanavalla. Kerroimme ihmisille lehden ilmestymisestä ja vastaanotto oli lievästi sanottuna viileä. Jokainen koeampuja oli litimärkänä ja kamerakalustokin vaati lisäsuojausta. Kevättalvi meni kehitellessä lehden ulkoasua, ensimmäisen numeron sisältöä ja kerätessä lehden tekemiseen budjettia. En tiedä, millaisessa tilanteessa lehtemme on viiden vuoden päästä. Onneksi muutamat alan toimijat uskoivat lehden tavoitteisiin. Viisi vuotta aiemmin samankokoisessa tilassa sijaitsi koko lehden toimitus. Alusta alkaen lukijat ovat lähteneet mukaan lehden tekemiseen. Eskon vinkit, ideat ja tuki olivat lehden alkutaipaleella elintärkeitä. Itse lehden ilmestyminen oli toki tapahtuma sinänsä, mutta harva tietää, että Rekyyli meinasi nähdä ensiaskeleensa ihan toisenlaisena mediana. Yksi periaatteistani on ollut aina, että kaiken ei tarvitse olla niin vakavaa, kunhan se on turvallista
Vuoden 2004 puolella toistuvat pyynnöt johtivat siihen, että päätin kokeilla. Lehden syntyvaiheessa olin työssä HSC:llä ja siten usein paikalla, kun aseita tultiin koeampumaan. Kyseessä oli lehden ensimmäinen numero vuonna 2003 jonka tyttöystäväni osti ruokakaupassa käydessään. Tästä pisteestä eteenpäin kolumnilla oli, jos ei suoranaisesti tarkoitus, ainakin kohde yksisilmäiset narrit, jotka eivät voi hyväksyä kuin oman näkemyksensä. Matkoiltakaan ei ole voitu välttyä. Tähdensin pontevasti mitä kaikkea kyseinen juttu tulisi sisältää ja lopulta päätoimittaja kysyi halusinko kirjoittaa jutun itse. Kun tämä kiireellinen ajanjakso tapahtuu kahdeksan kertaa vuodessa, se jättää jälkensä mieheen väistämättä. Toisin kuin monet salaliittoteoreetikot jälkikäteen olettivat, kolumnin lopettamisen taustalla oli se, että työskentelin noihin aikoihin pääasiallisesti suuressa lehtitalossa, jonka valikoimasta löytyi ainakin jossain määrin Rekyylin kanssa kilpaileva tuote. TERO KUITUNEN Toimituspäällikkö Rekyyli 5/05 Suhteeni Rekyyliin on erikoinen, ellei suorastaan kieroutunut. Siitä se sitten lähti. Ensimmäinen kohuttu kolumnini oli kuvaus asemessuista jossain pääkaupungin lähellä. Vuoden 2005 puolivälissä asiat alkoivat muuttua: minua pyydettiin päivätöihin lehteen. En ollut aikaisemmin kirjoittanut artikkeleita ja rantaruotsalaisena olin hieman epävarma ilmaisukyvystäni suomenkielisellä tekstillä. Kenelläkään ei ollut mitään lautasta muistuttavaakaan mukana, joten lettutarjottimeksi päätettiin uhrata yksi mukana olleista Rekyyleistä. Tässä suhteessa Rekyylin tekeminen on ollut antoisampaa kuin kenties mikään muu työ, mitä Suomessa voisi tehdä.
MARKUS FORSSTRÖM Toimittaja Rekyyli 2/04 Tutustuin Rekyyli -lehteen oikeastaan täysin sattumalta. Siitä kiitos lukijoille, niin tuomitseville kuin ymmärtävillekin. laitteesta. Niinpä kävi monesti niin, että päädyin työn alla olevan aseen rattiin ja kokeilujen lomassa mutisin kommenttejani ko. Lehden sisällön suunnittelun ja kaiken mahdollisen muun ohessa olen ehtinyt kirjoittamaankin lehteen. Kolumnin saama palaute sai joka tapauksessa sapen nousemaan kurkkuun. Vuosien saatossa toimittajilla on ollut mahdollisuus tutustua myös itse aseteollisuuteen. Ensimmäistä juttua seurasikin toinen, kolmas, neljäs... Tarjouduin lainaamaan toimitukselle aseen ja alkuperäisiä Norman lataamia tosi kovia patruunoita koeammuttavaksi. "Sitä varten lehdellä on oikolukijat", päätoimittaja sanoi. On mukavaa välillä kantaa oman pikku kortensa kekoon parhaimman kotimaisen asealan julkaisun sisällön luomisessa.
Yksi erittäin harvinainen tilanne, jossa Rekyylin valokuvaaja Malinowski (oik.) on osunut kameran etupuolelle. En missään vaiheessa hakenut aktiivisesti vastarannankiisken tai vihollisen roolia se syntyi pelkästään asiakaspalautteen johdosta. Kyseessä ei siis ollut mitään sen dramaattisempaa, Olen edelleenkin päätoimittajan kanssa ihan hyvissä väleissä.
WWW.REKYYLI.FI
15. Asekirjallisuus ja erityisesti alan harrastelehdet ovat olennainen osa ase- ja ampumaharrastusta. Kaiken kaikkiaan olin todella tyytyväinen mahdollisuudesta herättää keskustelua. Niinpä voin kertoa, että jokaisen numeron tekemiseen tarvitaan todella suuri määrä työtä. Kyseessä on toimituksen vuoden 2004 metsästysreissu Itä-Suomeen, jossa asetettiin tulikokeeseen myös letunkokkaustaidot nuotiolla. Pohjoisen mies Arto etelän tunnelmissa Shot Show 2007 -messumatkalla.
HARRO GRÖNBERG Kolumnisti Rekyyli 1/031/05 Ennen Rekyyliä en ole ampunut kuin muutaman hajalaukauksen asepalveluksen yhteydessä. Tämä aiheutti ristiriidan, joka olisi johtanut työsopimuksen purkamiseen, mikäli olisin jatkanut kolumnini kirjoittamista. Vielä tässä vaiheessa lehden tekemiseen osallistuminen oli vallattoman hauskaa ja mielenkiintoista. Jälkiä minusta päätyi myös lehteen saakka ja tarkkanäköisimmät saattavat muistaa nähneensä naamani jo Rekyylin ensimmäisissä numeroissa. "Raapusta vaan tekstiä kasaan ja laita tulemaan." Niin sitten hikoilin melkein viikon päivät kaikkein ensimmäisen lehtiartikkelini kanssa, joka julkaistiin vuoden 2004 kakkosnumerossa. Totta: Suomi on metsästäjien ja jossain määrin aseharrastajien luvattu maa. Oli miten oli, mahdollisuus työskennellä aselehdessä kuulosti upealta. Kuvassa Tero tarkastelee vuonna 2006 Waltherin uuden tehtaan tuotantolinjan tuloksia. Jos Rekyyliä ajatellaan päätoimittaja
Koskisen lapsena, niin olen näiden vuosien saatossa asettanut itseni vähintäänkin kummisedän asemaan. Se ei kuitenkaan valmistanut minua palauteryöppyyn. Oli todella harmi havaita, että harrastus, jonka toivoisin olevan selväpäisten ihmisten kansoittama, näytti nurkkakuntaisten ja arvoiltaan kivikaudelle jumittuneiden ihmisten täyttämältä. Kokonaisuutena Rekyylin tekeminen on kuitenkin mukavaa puuhaa, mihin ovat suurena syynä lehden toimittajat. Olen kuitenkin aina pitänyt aseista samaan tapaan kuin hienoista autoista: siistit mekaaniset laitteet ovat lähellä pikkupojan sydäntä. Vähitellen päätoimittaja alkoi pyytämään, että kirjoittaisin itse juttuja, mutta aluksi kieltäydyin suoralta kädeltä. Rekyyliin juttuja kirjoittava ydinporukka on yksinkertaisesti loistavaa väkeä ja heidän yhteenlaskettu asetietämyksensä on ainainen riemun aihe aseharrastaja-Terolle. Nykyään suhtautumiseni Rekyyliin vaihteleekin dramaattisesti ampumaratapäivien auvosta deadlinehelvetin pohjattomaan ketutukseen. Jossain vaiheessa sain jostain syystä päähäni soittaa toimitukseen juttuehdotuksella unohduksiin vaipuneesta 10 mm Auto-patruunasta. Toimituspäällikkö-Terolle tiedonhalu on osoittautunut välillä jopa haitaksi, koska tavatessani toimittajia keskustelut menevät usein ohi juuri sen hetkisestä aiheesta
WWW.REKYYLI.FI
17
Kuitenkin jo vuoden 2006 maaliskuussa tapahtui se, mitä usein tapahtuu tällaisille varsin mittaville hankkeille, eli ohjelma supistui merkittävästi. Joint Combat Pistol -ohjelma alkoi vuonna 2005, ja kuten sen nimestä voi päätellä, kaikki puolustushaarat olivat tällöin vielä mukana. Niin JCP-ohjelma muuttui Combat Pistol (CP) -ohjelmaksi, joka vielä saman vuoden syksyllä pantiin toistaiseksi jäiWWW.REKYYLI.FI. Uudelle aseelle asetettiin vaatimuksiksi mm. Pitkittyvien sotilasoperaatioiden ohessa yleensä tapahtuu kaikenlaista kaluston parantelua ja optimointia. kaliiperi .45 ACP, picatinny-varustekisko, yötähtäimet ja mahdollisuus vaimentimen käyttämiseen. uusi SUKUPOLVI
HK45
TEKSTI: TERO KUITUNEN
NELIVITOSEN
Saksalaisen Heckler & Kochin HK45pistooli kehitettiin amerikkalaisella avustuksella sopivasti kilpailemaan Yhdysvaltain sotavoimien Joint Combat Pistol -ohjelmassa, jonka tavoitteena oli korvata 9x19 mm -kaliiperinen M9-pistooli .45 ACP -kaliiperin aseella.
18
Syynä ohjelman syntyyn olivat amerikkalaisten havainnot 9x19 mm kokovaippaluotisen patruunan rajallisesta pysäytyskyvystä sekä Berettan valmistaman M9:n epäluotettavuus kovissa olosuhteissa. Alun alkaen aseita oli tarkoitus tilata 645 000 kappaletta, mutta Yhdysvaltain maavoimien vetäydyttyä hankkeesta tilausmääräksi jäi vain 50 000 asetta. Luonnollisesti .45 ACP:n Yhdysvalloissa nauttima suuri arvostus oli mukana vaikuttamassa asiaan ja kun kyseisellä patruunalla ehti olla dominoiva asema lähes vuosisadan ajan sikäläisessä sotilaspistoolissa, ei ole ihme että vaihtaminen takaisin vanhaan pysäyttäjään nousi esille
WWW.REKYYLI.FI
19
Suurin osa aseen
osista, esimerkiksi luisti ja runko pääosiltaan, muistuttavat P30:a, mutta esimerkiksi laukaisukoneisto, liipaisinkaaren etuosa ja lippaan pohjalevyratkaisu ovat puhdasta USP:ta. Esimerkiksi hallintalaitteet ovat hyvin sormien ulottuvilla, ainoastaan luistinsalpaan yltäminen vaatii keskimääräistä pidemmät sormet. Oma käteni on kokoa M ja ampuminen onnistuu jo mallikkaasti, joskin ase tuntuu aavistuksen ylimittaiselta vähän joka suhteessa. Sikäläisittäinkin Heckler & Kochin aseita pidetään arvossa, mutta yrityksen aiemmat .45 ACP -kaliiperiset eivät ole saaneet jakamatonta suosiota. Niistä mainittakoon Heckler & Koch HK45, SIG P220 Combat, Ruger P345, Smith & Wesson M&P, Glock 21SF, Beretta Px4 Storm, Taurus PT-24/7 OSS, Fabrique Nationale FNP45-USG, Springfield Armory XD 45 ja Para Ordnance LDA 1911.
HK45
Massiivisen sotaväen kaupan mentyä näillä näkymin sivu suun, nämä asemallit jäivät elämään siviili- ja muille viranomaismarkkinoille. Piipun ja luistin välinen sovitus on kuitenkin näin saatu erinomaiseksi. Syynä on kuvioinnin mataluus ja sileys, joka viittaa otepintojen koristeviivoituksen ohella siihen, että muotoilijoille on annettu aavistuksen liian suuri osuus aseen käyttöominaisuuksista päätettäessä. H&K on osaltaan onnistunut .45 ACP:n kanssa varsin hyvin, sillä HK45:llä ampuminen onnistuu välttävästi vielä S-koon käsilläkin. Kiinnitys on varma, mutta ei kovinkaan nopea. Esimerkiksi USP:n kahvaa on pidetty liian paksuna ja muutoinkin muotoilultaan turhan kulmikkaana. Pistooli on selvästi vanhojen mallien pohjalta kehitelty, ulkoisesti sitä voisi pitää P30:n ja USP:n välimuotona. Renkaat ovat kulutustavaraa ja niinpä niitä tulee aseen mukanakin useita. Tällainen tilanne ei ole sinänsä yllätys, koska edellinen 1980-luvun siirtymä Colt 1911-pistoolista Berettan vamistamaan M9:ään vei yli vuosikymmenen ja siihen liittyi paljon epäselvyyksiä ja oikeudenkäyntejäkin. Kuten JCP-ohjelman vaatimuksiin kuului, tähtäimet ovat itsevalaisevat ja ne näkyvät pimeässä vihertävinä.
Piippu on H&K:n tapaan polygonaalirihlattu. Jos kahvaa vertaa esimerkiksi USP:n sahamaiseen kuviointiin, USP:n kahva on huomattavasti pitävämpi. Jos kaikki vaihtoehdot lasketaan mukaan, HK45-variantteja on kaikkiaan kymmenkunta. Hallintalaitteet ovat muutoin mainiot, mutta aseen varmistin ei sovi ainakaan itselleni lainkaan.
WWW.REKYYLI.FI
Kahvan pinta näyttää pitävältä, mutta on kuitenkin yllättävän liukas. Ensiksikin aseesta on olemassa HK45Cversio, jossa C tarkoittaa compactia. Sen tarkoitus on tehdä koteloinnista ja muista operaatioista mahdollisimman takeltelemattomia.
hin. KUN AMPUJA TIETÄÄ, MITÄ OLLAAN TEKEMÄSSÄ JA OTTAA OHJAT, ASE HOITAA VARMASTI OSANSA.
Tähtäimet ovat lohenpyrstöurissa ja siten sivusuunnassa säädettävissä. Jo pienemmällä palalla kahva on riittävän suuri suurimmalle osalle ampujista ja suuremmalle on tarvetta vain erityisen suuret kädet omavilla ampujilla.. Asetta edestäpäin katsottaessa on nähtävillä aggressiivisen sujuva muotoilu, joka jatkuu aseessa kautta linjan. Myös kahvan sormiuritus sopii vain harvoille ampujille, mutta onneksi uritus on niin maltillinen, että se tuskin haittaa ketään.
20
HK45:n kahvan takaosa on vaihdettava. Ytimekkäällä nimellä HK45 kulkeva pistooli ei ole sittenkään kovin suuri uutuusarvoltaan, sillä Heckler & Koch ei ole lähtenyt korjaamaan asiaa, joka ei ole rikki. Koeaseen kohdistus oli kuitenkin hyvä, osumat tulivat patruunasta riippuen likimain tähtäyspisteeseen 25 metrin etäisyydeltä. Ilmeisesti M9 hoitaa sittenkin vielä osansa ja rahoille löytyi muita menoreikiä. Lisäksi molempiin malleihin on saatavana vaimenninkierteytetty piippu, jolla varustettuna aseen mallinimeen lisätään T-kirjain (Tactical).
SUURI ASE SUURILLE KÄSILLE
Nykyaikana kaikkien pistoolivalmistajien tavoite on tarjota aseita, jotka sopivat kaiken kokoisiin käsiin. Viimeisimpään JCP-ohjelmaan ehti kuitenkin ilmoittautua useita valmistajia ja asemalleja. Hallintalaitteidenkin osalta ase on kuin USP, ainoastaan lippaansalpojen malli on otettu P30:stä, samoin kuin vasenkätinen luistinsalpa. Toki ote on jo hiukan luonnoton ja kaksitoimilaukaisussa liipaisimelle yltäminen on lähes mahdotonta, vaikka kahvassa olisi kiinni pienempi kahvapala. Aseen mukana tulee kaksi erikokoista palaa, jotka kiinnittyvät paikalleen alareunan putkisokalla. Tarkkuuden maksimoimiseksi piippuun on koneistettu pieni ura, jossa on vihreä kumirengas. Ohjelmaan osallistuneet aseet ovat luonnollisesti saaneet osansa julkisuudesta ja niinpä myös HK45:ttä on odotettu malttamattomana ympäri maailmaa ja varsinkin Yhdysvalloissa. Molempiin versioihin on saatavana erilaisia laukaisukoneistoja, kuten LEM (Law Enforcement Modification) sekä myös erilaisia varmistinratkaisuja