1 Teema 4 2021 Polku kutsuu! Oulussa panostetaan lasten ja perheiden pärjäävyyteen PEDAGOGINEN RYHMÄSENSITIIVYYS
Niinpä siili ja ystävänsä lähtevät kimppakyydillä uuteen jätekeskukseen. ISBN 9789523545090 Hinta 22,00 MARJO NYGÅRD, ELLE NIEMISTÖ Kaikki kiertoon Siilin vihreä päivä Touhukkaan siilin keittiössä jäte muuttuu kompostija bokashimullaksi, mutta kaikkea ei voi kompostoida. Onneksi, sillä yöhön mahtuu vielä yllätyksiä. Pienimmät pöllöt saavat turvakseen laskuvarjon. Untoa ei nukuta, mutta kiiltomadot, yöperhoset ja lepakkomies auttavat unten maille. Entä mikä ihme on biokaasulaitos ei kai sillä vain ole tekemistä siilin kaalikeiton kanssa. ISBN 9789523545014 Hinta 24,00 UUTUUS! UUTUUS! Mikä ihme on biokaasulaitos. Myyränvarvasvatkuli on sentään suurta herkkua. Mihin ne päätyvät. Auto on täynnä tavaraa: kodinkoneita, kartonkeja, maalinjämiä, muovipakkauksia... Niin, pöllöjen päiväkodissa kaikki on nurinkurista, mutta silti aika tuttua... 22,00 €. Tästä yöstä ei kuitenkaan tule ihan tavallista, sillä tänään koko siivekäs sakki kiipeää retkelle korkean puun latvaan. 24,00 € Pöllöjen päiväkodissa kaikki on nurinkurista. Päivän päätteeksi on aikaa haaveiluun: voisiko ystävystenkin menopeli joskus kulkea biokaasulla. Jätekeskus on jännittävä. Entä mihin lajitellaan hajuvesi, sohva, paristot tai loisteputket. 2 Teema facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja seurakunnille lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi VIRPI PENNA Unto yökodissa Kuten aina arkisin, Unto lentää hoitoon yökotiin. Siellä selviää, miksi robotit nostelevat säkkejä uuniin, mitä vanhoista renkaista syntyy ja miten lämpimät kodit liittyvät jätteisiin. Yö hoidossa sujuu tuttuun tapaan: ulkoillaan, leikitään ja syödään. Jäkäläpöperö ei ole kaikkien makuun, mutta se on terveellistä. Vauhdikkaan retken jälkeen nukutaan yökkärit
3 Teema Nooa ja Nuutti käyvät päiväkerhoa Suvelan kappelissa Espoon tuomiokirkkoseurakunnassa. Kuvaamme Lapsen silmin -sivulle kaveruksia ja kysymme heiltä kysymyksen ystävyydestä. LAPSEN SILMIN KUVA Suvi Sievilä Mikä kaverissa on parasta. Kerhoa vetävät lastenohjaajat Heli Vesanen ja Satu Vainio. "Kaverissa parasta on se, kun pelataan yhdessä palloa." Nooa, 4 vuotta "Se on kivointa, kun leikitään yhdessä työmaaleikkiä." Nuutti, 3 vuotta
Anttila pitää syksyllä koulutusta erityisperheiden kanssa työskenteleville Helsingin seudun kesäyliopistossa. Oireyhtymä aiheuttaa vaikeavammaisuutta, eivätkä Rett-henkilöt yleensä pysty puhumaan. 4 Teema Ulla Anttila on jo aikuistuneen kehitysvammaisen nuoren äiti. Anttila toteaa, että tyttären on tärkeä itsenäistyä ja saada. Rett-henkilö. Lisäksi kirja tarjoaa näkökulmia erityislasten perheiden kanssa työskenteleville. katseohjattavaa teknologiaa, kuten moni muukin PERHEIDEN KANSSA Lisää voimavaroja erityislapsen vanhemmille TEKSTI Juhana Unkuri KUVA Uzi Varon Ulla Anttila on julkaissut kirjan, joka tarjoaa erityislapsen vanhemmille keinoja oman hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja jaksamisen vahvistamiseen. Anttila toteaa, että puhevammaisten ihmisten tulevaisuus on valoisampi kuin mitä heidän lapsensa varhaislapsuudessa saattoi olettaa. – Ilahduttava asia on myös tyttäremme uudelleen alkanut puheja kommunikaatioterapia, jonka avulla hänelle kehitetään entistäkin toimivampia yksilöllisiä kommunikaatiomenetelmiä. He saavat kuitenkin apua puhetta tukevan ja korvaavan kommunikaation eli AAC:n menetelmistä, joihin sisältyy esimerkiksi kuvakommunikaatiota, sanoja, lyhyitä tekstejä ja erilaisia teknisiä apuvälineitä. Anttilan kirja on tilattavissa Kirjapajan verkkokirjakaupasta 20%:n alennuksella vuoden 2021 loppuun asti, kun tilaukseen lisää alekoodin ER. Nyttemmin tytär on muuttanut pois lapsuudenkodistaan, eivätkä Anttila ja hänen puolisonsa ole enää tämän omaishoitajia. ”Vanhempien voimavarojen vahvistaminen kuinka toimia erityistä tukea tarvitsevien lasten perheiden kanssa.” Koulutuksen hinta on 160 euroa (kesayliopistopalvelut.fi). Tytär sai 2-vuotiaana diagnoosin Rettin oireyhtymästä, joka kuuluu harvinaisiin neurologisiin sairauksiin. Anttilan tytär käyttää mm
Vahvuuksien tunnistaminen johtaa parhaimmillaan myönteisempään vuorovaikutukseen perheenjäsenten kesken. 5 Teema Kuten muutkin lapset, erityislapsi tarvitsee rakkautta ja on tietysti ensisijaisesti lapsi eikä diagnoosi. Palveluiden pitäisi olla helpommin saavutettavia. Keskustelujen myötä olen tajunnut, kuinka ajankohtainen aihe erityisvanhempien jaksaminen edelleen on. Käymme yhdessä myös kävelyllä, ja tutkailemme lintuja ja vuodenaikojen vaihtelua lähiluonnossa. – Voimavarojen painottaminen ja kuunteleminen on tärkeää perheiden kanssa työskenneltäessä. Anttila kertoo havahtuneensa lasten aikuistuttua siihen, että hänen olisi ollut hyvä saada enemmän tukea omien voimavarojen vahvistamiseen ja ylläpitämiseen kahden lapsen ollessa pieniä ja toisen tarvitessa erityistä tukea. Anttila toteaa, että kriisin ja vastoinkäymisten keskelläkin on tärkeää pyrkiä suuntaamaan ajatuksia tilanteen normalisoimiseen, myönteisiin asioihin ja perheen vahvuuksiin. – Avustajapalvelut ovat tästä valitettava esimerkki. Keskeistä vanhemmille on ymmärtää, että omaa jaksamista on syytä vaalia. Anttila on sosiaalipsykologi, kognitiivinen lyhytterapeutti ja ratkaisukeskeisen psykoterapian opiskelija. Vietämme hänen kanssaan paljon aikaa erityisesti viikonloppuisin, ja selvittelemme paljon hänen näkemyksiään eri asioista. Vaikka Suomen perustuslaki tunnistaa vammaisten ihmisten oikeudet, heidän palveluitaan ei välttämättä kehitetä näistä lähtökohdista. Kaikkien vaikeavammaisten ihmisten pitäisi saada oikeus henkilökohtaisen avustamiseen, toisin kuin asian laita on nyt. Vanhempien jaksaminen ja hyvinvointi ovat myös lasten etu. Itsemyötätunto tärkeää Anttila julkaisi viime vuonna Erityislapsen vanhempana – Voimavaroja hyvään elämään -kirjan. – Ensitukiryhmäistuntoja on kehitetty, ja vanhemmille on syytä tarjota tukea myöhemminkin. Lisäksi toivon vammaispalveluiden kehittämisen nojaavan jatkossa vahvemmin perusja ihmisoikeusajatteluun. – Tein silloin vaativaa työtä, ja kuormitusta tuli liikaa. Tieto tai epäily lapsen vammasta, sairaudesta tai kehityshäiriöstä muuttaa perheen elämää ja saa usein aikaan kriisin. Vanhempien onkin hyvä pysähtyä puntaroimaan omia tavoitteitaan ja toiveitaan. – Ajatusten keskittäminen vain vastoinkäymisiin saa maailman näyttämään kielteisemmältä kuin se onkaan. – Sillä tarkoitetaan kykyä suhtautua itseensä lempeästi, elää nykyhetkessä ja ymmärtää yhteisen ihmisyyden merkitys. Anttila kertoo monien vanhempien sanoneen, että itsemyötätunto on ollut heille tärkeä oivallus. Surun kokeminen on yksilöllistä ja voi jatkua jossain muodossa myöhemmissäkin elämänvaiheissa.. Hän on pitänyt ryhmiä ja luentoja erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhemmille. – Kirjan idea syntyi miettiessäni, millaista tietoa itse olisin tarvinnut silloin, kun puolisoni kanssa sain tiedon esikoisen vaikeavammaisuudesta – ja myöhemmin, kun mietimme kuinka voimme tukea hänen kasvuaan ja kehitystään parhaalla mahdollisella tavalla. – Olen iloinen siitä, että minulla on ollut mahdollisuus tähän. – Huoli siitä, saako hän hyvinvointinsa kannalta riittävästi apua ja tukea, on läsnä elämässämme edelleen. Nykyisin vanhemmat saattavat joutua kohtuuttomaan muutoksenhakurumbaan lapsensa puolesta. Anttila on toiminut vihreiden kansanedustajana 1991–2007. Tilanteen ymmärtäminen ja hyväksyminen vaatii aikaa. Kokemusasiantuntijoille ja erityisperheiden kanssa työskenteleville hän suosittelee tutustumista voimavaraja ratkaisukeskeisiin menetelmiin. Onneksi sisaruksillekin on nykyisin toimintaa, sanoo Anttila, joka on myös kehittänyt ja pitänyt koulutuksia erityisperheiden kanssa työskenteleville. Lisäksi hän on ollut mm. Vahvuuksien tunnistaminen johtaa parhaimmillaan myönteisempään vuorovaikutukseen perheenjäsenten kesken. Anttilan mielestä seurakuntien aktiivisuutta tarvitaan moneen tehtävään. Anttila toteaa, että vanhemmat saattavat omistautua perheelle ja erityistä tukea tarvitseville lapsille niin paljon, etteivät osaa huolehtia riittävästi omasta jaksamisestaan. Vammaispalveluissa kehittämisen varaa Anttilan kirja on suunnattu lähinnä erityislasten vanhemmille, mutta siinä on infoa ja hyviä näkökulmia myös erityislasten perheiden kanssa työskenteleville sekä kaikille niille, jotka miettivät erityislasten ja heidän perheittensä hyvinvointia hallinnossa, eri palveluissa ja aikuiskoulutuksessa. Anttilan mukaan on tärkeää, että perheet saavat riittävät palvelut ja että palvelusuunnitelma laaditaan koko perheen tueksi. Hän kertoo oivaltaneensa kirjan kirjoittamisen myötä uutta myös nykyisistä palveluista. Lisäksi vanhemmille on tarjottava joustavaa työtä, jos tilanne sitä vaatii. Anttilan mukaan psykososiaalista tukea on tarpeen kehittää erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhemmille ja perheille pitkäjänteisesti. mahdollisimman pitkälti itse päättää oman elämänsä asioista. – Perhetyön kehittäminen on tärkeää, ja esimerkiksi kehitysvammaisille tarjottavat palvelut ovat arvokkaita. eduskunnan vammaisasiain yhteistyöryhmän puheenjohtaja. Vanhemmuuden ”erityisyys” kuitenkin säilyy. Hyvää elämää ja kaikkien perheenjäsenten hyvinvoinnin toteutumista on syytä pohtia yhdessäkin. Teos tarjoaa vanhemmille keinoja oman hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja jaksamisen vahvistamiseen. Kuten muutkin lapset, erityislapsi tarvitsee rakkautta ja on tietysti ensisijaisesti lapsi eikä diagnoosi
6 Teema TÄSSÄ NUMEROSSA Me tekijät Lisää pärjäävyyttä yhteisvoimin Nallukka Me tekijät Vaunukansa puistobaanalla Kirjahylly Kurkistuksia 7 kysymystä aivotutkija Minna Huotilaiselle Kirkon talolta Lasten ja nuorten keskus Kouluttaudu, osallistu Papin päiväkirjasta Pientä, isoa vauva-asiaa 3 4 6 8 13 14 TEEMA-ARTIKKELIT Lapsen silmin Perheiden kanssa Lisää voimavaroja erityislasten vanhemmille Pääkirjoitus Lapsi kasvattaa aikuisiaan Teema Varhaiskasvattajan sensitiivisyys on laadukkaan vuorovaikutuksen keskeinen tekijä Kolumni Muutoksessa tarvitaan pelon lajeista kauneinta: "yirahia" Teema Polku kutsuu Luovat lapset Luonto on pop! Raamattua leikkien Astu sisään Raamattuun Perhemessu Jumalan huolenpitoa muskarimessussa Digileikit Iloa ja onnistumisia klassisen musiikin parissa Lastenkirkko Laula – leiki – liiku Tassut tahtia rummuttaa Pyhiä hetkiä Opetuslapsi Pietarin matkassa Hiljaisuuden ikkuna 8 34 26 18 ME TEKIJÄT IDEASTA KÄYTÄNNÖKSI TEEMA: Pienten parhaaksi! 18 21 22 24 25 26 28 29 30 32 34 37 41 44 45 46 48 50
Perheeseemme syntyi pikkusisko toukokuun lopulla. Lämpimässä vuorovaikutuksessa lapsi saa kasvaa omanlaisekseen, etsiä, löytää ja kokeilla omaa paikkaansa maailmassa. Saan pienen tyttäreni rinnalleni lämpimänä, kinaisena ja täynnä elämää. Olen samaan aikaan rauhallinen, mutta jännittynyt: en voi itse tehdä mitään synnytyksen edistymiseksi. Kun kuuntelemme lasta ja ihmettelemme maailmaa hänen kanssaan, avautuu myös aikuiselle uusi, ihmeellinen todellisuus. Lapsen kehitys on ensimmäisinä vuosina niin hurjaa, ettei yhteen vaiheeseen ehdi edes tottua kun seuraava on jo päällä. Hän nokkii pienellä suullaan ruoan perään. IDEASTA KÄYTÄNNÖKSI. Tervetuloa mukaan lapsen kehityksen polulle tänä syksynä ja tämän lehden parissa! 4 2021 JULKAISIJA LASTEN JA NUORTEN KESKUS RY Itälahdenkatu 27 A, 00210 Helsinki Puh. Numeron 3/21 mukana koko varhaiskasvatukselle suunnattu liite. Meidän aikuisten tehtävänä on tukea ja kannustaa häntä omalla polullaan. Itkemme puolisoni kanssa onnesta ja helpotuksesta: hän on täällä ja hän on terve. Viime vuoden vauva on nyt jo iso päiväkotilainen, joka puhuu lauseita, kiipeää itse liukumäkeen ja laulaa ulkoa tuttuja lauluja kanssamme. Hän tulistuu hurjasti, jos palvelu kotona ei pelaa hänen tarpeidensa mukaan. Yhtäkkiä kuuluu vastasyntyneen itku, ei mikään nyyhkäisy, vaan kunnon keuhkojaan kokeilevan vastasyntyneen tarmokas karjaisu. 7 Teema Lapsi kasvattaa aikuisiaan Leikkaussalissa on pienen luokallisen verran porukkaa. Lääkärit ja hoitajat puuhaavat tarkkaavaisina verhon takana vatsani päällä. Esikoisemme osalta tiedämme jo, että nämä ensihetket ovat ohi nopeasti. 5. Samalla lapsi opettaa meitä päivittäin itsestään ja tarpeistaan. Toistoalennus -10 % ILMESTYMINEN Pieni on Suurin ilmestyy tammi-, maalis-, huhti-, elo-, lokaja marraskuussa LEHDEN LIITTEET Päkän vinkit pienille ja suurille -liite numerossa 1/21. (09) 6877 4510, www.lastenjanuortenkeskus.fi KUSTANTAJA LASTEN KESKUS JA KIRJAPAJA / PUBLIVA OY PÄÄTOIMITTAJAT Katri Korolainen (vastaava) ja Johanna Heikkinen TOIMITUSSIHTEERI Marjo Suominen marjo.suominen@www.lastenjanuortenkeskus.fi TOIMITUS Anita Ahtiainen Kaisa Aitlahti Tiina Hänninen Minna Kaihlanen Taina Karvonen Eleonora Printz Johanna Routasalo Satu Reinikainen Anna-Mari Tukeva ULKOASU Suvi Sievilä TILAAJAPALVELU JAICOM lastenkeskus@jaicom.com Puh. Jo pienikin vauva on oma persoonansa, jolla on oma temperamenttinsa. Muutaman viikon ikäinen vauva talossa muistuttaa siitä, kuinka valtavan pieni ja avuton on ihmisen alkutaival. Se on täynnä iloa, lahjaa ja seikkailuja. vuosikerta PAINOPAIKKA PunaMusta Oy / Forssa MEDIAKORTTI www.aikakaus.fi KANNEN KUVA Suvi Sievilä Aikakausmedian jäsenlehti ISSN 2489-2343 PIENI ON SUURIN VERKOSSA www.lastenjanuortenkeskus.fi/pieni-on-suurin /PienionSuurinlehti PÄÄKIRJOITUS Katri Korolainen vastaava päätoimittaja Lasten ja nuorten keskus ry Lämpimässä vuorovaikutuksessa lapsi saa kasvaa omanlaisekseen, etsiä, löytää ja kokeilla omaa paikkaansa maailmassa. Olennaista lapsen kehityksen tukemisessa onkin lapsen kuuntelu. Hän tapittaa meitä ja maailmaa ympärillään kauniine tummine silmineen. Lapsi kasvattaa aikuisia ympärillään. On tärkeää, että kasvattaja näkee ja huomioi lapsen kokonaisvaltaisesti, oli hän sitten perheenjäsen tai ammattilainen. 03 4246 5376 TILAUSHINNAT Kestotilaus 84,50 € 12 kk 88 € Pyhäkoulusuunnitelmat + 2 lehteä Kestotilaus 36,50€ 12 kk 39,50 € Irtonumero 17,50 € Opiskelijoille -50 % ensimmäisenä vuotena Katsomuskasvatusnumerot (lehdet 2 ja 5) Kestotilaus 34,50 € 12kk 36,50 € ILMOITUSHINNAT 1/1 sivu 1250 € (+alv) 1/2 sivu 750 € (+alv) 1/4 sivu 460 € (+alv) Pakettihinnat sopimuksen mukaan
8 Teema TEEMA – Tarkastelemme kiintymyssuhdetta laajemmin varhaiskasvatuksen kontekstissa, jossa lapsi viettää suuren osan ajastaan, sanoo Sivi Harkoma.
Tämän jälkeen aloitetaan koulutus, joka sisältää teoreettista tietoa pedagogisesta ryhmäsensitiivisyydestä, kanssasäätelystä, stressistä sekä henkilöstön emotionaalisesta saatavilla olosta sekä lasten temperamentin huomioimisesta. – Kolmen kuukauden jälkeen ryhmät jatkavat tiimikohtaista pohdintaa säännöllisesti vähintään kerran kuukaudessa tutkimuksen loppuun asti. Välineitä omaan vuorovaikutukseen Koulutus tarjoaa varhaiskasvatuksen henkilöstölle välineitä oman vuorovaikutuksen kehittämiseen. Harkoma pohti, miten pienet lapset pystyivät kiintymään varhaiskasvatuksen ammattilaisiin. Tutkimukseen liittyi mukaan neljä uutta kaupunkia. Lisäteemoiksi tulivat lasten kokema stressi ja vireystila. – Olemme kiinnostuneita pedagogisesta ryhmäsensitiivisyydestä, jota pyrimme tukemaan teoriaja videoperustaisen koulutuksen kautta. Hänen kasvatustieteen kandidaatin lopputyönsä käsitteli pienten lasten sopeutumista varhaiskasvatusryhmään. Kyse on aikuisten kyvystä tunnistaa lasten sanallisia ja sanattomia aloitteita ja emotionaalisia viestejä sekä vastata näihin viesteihin tavalla, joka tukee lasten toimintaan osana ryhmää. 9 Teema Pedagoginen ryhmäsensitiivisyys on kykyä huomata lasten aloitteet ja viestit sekä kykyä vastata niihin nopeasti lapselle mielekkäällä tavalla. Varhaiskasvatuksen ja varhaisertyiskasvatuksen tutkimusryhmää johtaa Nina Sajaniemi. Olemme erityisen kiinnostuneita intervention vaikutuksista tämän koulutuksen läpikäyneisiin varhaiskasvatuksen ammattilaisiin sekä lasten itsesäätelyyn ja toimintaan sitoutuneisuuteen. Pro gradu -opinnäytetyön valmistumisen jälkeen Harkoma jatkoi samasta teemasta väitöskirjatutkimukseen. – Jatkaessani kasvatustieteen maisteriopintoihin hakeuduin tutkimusryhmään, jossa samaa aihetta jo tutkittiin. Tohtorikoulutettava, kasvatustieteen maisteri Sivi Harkoma kiinnostui pienten lasten vuorovaikutuksesta jo varhaiskasvatuksen opettajan opintojensa aikana. Teoriaosuuden jälkeen lapsiryhmien henkilöstölle järjestetään ohjaussessioita, joissa jokainen työntekijä pääsee näkemään omaa vuorovaikutustaan lasten kanssa ja saamaan työstään myönteistä sekä vahvistavaa palautetta. Tutkimus aloitetaan henkilöstön ja lasten välisen vuorovaikutuksen videoinnilla. – Tutkin varhaiskasvatuksen henkilöstön vuorovaikutuksen laatua ja sen kehittämistä PedaSens-interventiotutkimuksen avulla, jota on kehitetty Helsingin yliopistossa vuodesta 2013 saakka, Harkoma kertoo. Henkilöstö voi myös sitä kautta reflektoida omaa toimintaansa ja keskustella, mitkä ovat oman lapsiryhmän vahvuudet, tai mitkä ovat sellaisia haasteita, joihin voidaan koulutuksen aikana pureutua. Helsingin yliopiston PedaSens-interventiotutkimus pyrkii selvittämään, voiko lyhyellä interventiolla vähentää lasten päiväkodissa kokemaa stressiä vahvistamalla henkilöstön pedagogista sensitiivisyyttä. Mukana PedaSensinterventiotutkimuksen kehittämisessä ovat olleet lisäksi dosentti Eira Suhonen, tenure track -tutkija Mari Saha sekä lastenpsykiatri Jukka Mäkelä. Ensimmäisen kolmen kuukauden aikana järjestetään viisi ohjauskertaa. Viimeisellä kerralla henkilöstölle esitellään reflektiivinen päiväkirja, joka mahdollistaa oman vuorovaikutustyylin pohtimisen kirjallisten kysymysten avulla. TEKSTI Päivi Romppainen KUVAT Tapani Romppainen ja Suvi Sievilä VARHAISKASVATTAJAN SENSITIIVISYYS on laadukkaan vuorovaikutuksen keskeinen tekijä. Tutkimusryhmä käsittelee kuvaamansa aineiston ja arvioi sen. Pedagoginen ryhmäsensitiivisyys on varhaiskasvatuksen henkilöstön kykyä havaita lapsiryhmän ja yksittäisten lasten sisäinen tila sekä tukea sen säätelyä. – Näytämme myös esimerkkejä jo aiemmin videoidusta laadukkaasta vuorovaikutuksesta
Lapsessa voi olla hyvin paljon erilaisia temperamenttipiirteitä, mutta yleensä ne painottuvat jollain tavalla. M., Sajaniemi, N. – Lapsi ei ole vain jotain näistä kolmesta pääryhmästä. Pikemminkin päinvastoin. & Saha, M., 4 maaliskuuta 2021. 10 Teema TEEMA Vuorovaikutuksen laatu Lapsen kasvua ja kehitystä tukevan vuorovaikutuksen laatua kattavat henkilöstön osalta sensitiivisyys, strukturointi, tilan antaminen ja ilmaisun lämpö. – Temperamentti ei ole missään nimessä lasta arvottava, vaan persoonaan liittyvä ominaisuus, mikä tulee aina hyväksyä. K., Suhonen, E. – Lasten osuus aikuisen ja lapsen vastavuoroisessa vuorovaikutuksessa kattaa responsiivisuuden ja aloitteellisuuden osa-alueet. Ymmärrys siitä, että lapsen tapa reagoida on osa hännen luonnettaan ja persoonaa, auttaa henkilöstöä suhtautumaan lapseen omana ainutlaatuisena yksilönään.. JULKAISUT Impact of pedagogical intervention on early childhood professionals’ emotional availability to children with different temperament characteristics Harkoma, S. Henkilöstön emotionaalinen saatavilla olo ja sen teoreettinen perusta pohjautuu kiintymyssuhdeteoriaan. Ei ole suinkaan helppoa vastata ryhmässä jokaisen lapsen yksilöllisiin vuorovaikutuksen tarpeisiin, mutta siinä voi kehittyä taitavammaksi. Kolme laajempaa temperamenttipiirreluokitusta auttaa henkilöstöä mukauttamaan omaa vuorovaikutustaan lapsen tarpeisiin. – Kun lapsia oppii tuntemaan paremmin, heistä alkaa pikkuhiljaa muodostua kokonaisvaltainen käsitys Tilanteita sekä lasten tunnereaktioita oppii ennakoimaan ja huomioimaan. Alkuperäisen teorian mukaan lapsi muodostaa turvallisen tai turvattoman kiintymyssuhteen häntä hoitaviin aikuisiin, useimmiten äitiin. Henkilöstön sensitiivisyyttä voidaankin pitää lapsen kasvua ja kehitystä tukevan vuorovaikutuksen keskeisenä tekijänä. Olen erityisen kiinnostunut näistä arvioidessani vuorovaikutusta ja pyrkiessäni löytämään niistä laadukkaita tekijöitä, Harkoma kertoo. – Tarkastelemme kiintymyssuhdetta laajemmin varhaiskasvatuksen kontekstissa, jossa lapsi viettää suuren osan ajasta. Toimintaa tulisi jakaa siten, että kaikki lapset saisivat mahdollisimman paljon omaan temperamenttiin sopivaa ja sen huomioivaa vuorovaikutusta. PALKINNOT Master's Thesis Award (2016), Faculty of Educational Sciences lapsen temperamentin huomioon ottaen. Tutkimukset osoittavatkin, että lapsi voi kiintyä myös varhaiskasvatuksessa päivittäin kohtaamiinsa aikuisiin edellyttäen, että lapsi kokee olonsa turvalliseksi ja saa osakseen sensitiivistä vuorovaikutusta. Parhaimmillaan se vaikuttaa myönteisesti niin lapsen käyttäytymiseen, sosioemotionaalisen kehitykseen kuin akateemisten taitojen oppimiseenkin. Temperamenttipiirteet huomioiva vuorovaikutus Pedagoginen ryhmäsensitiivisyys vastaa lapsen tarpeisiin KUKA. Jokainen isompi osa-alue jakautuu pienempiin alakategorioihin. Tutkimuksessa lapsen temperamentit on jaoteltu kolmeen laajempaan osa-alueeseen, jotka ovat elämyshakuisuus, itsesäätely ja tunneilmaisun herkkyys. Kun ammattilaiset oppivat tunnistamaan lasten temperamentit, he pystyvät paremmin ennakoimaan tilanteita. Temperamentti ei ole asia, mihin lapsi voisi itse vaikuttaa. SIVI HARKOMA KM, tohtorikoulutettava, Kasvatustieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto Lisäksi Harkoma työskentelee Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksella arviointiasiantuntijana
Mikäli joukkoon kuuluminen tavalla tai toisella vaarantuu, henkilöstön tehtävä on tukea lasta niin, että yhteiseen toimintaa osallistuminen on mahdollista. – Etenkin pienten lasten kohdalla vuorovaikutus jättää ikään kuin jäljen lapsen aivoihin. 11 Teema Lapsen temperamentit on jaoteltu kolmeen laajempaan osa-alueeseen, jotka ovat elämyshakuisuus, itsesäätely ja tunneilmaisun herkkyys. Ajoitus on tärkeä elementti lapsen ja henkilöstön kesken tapahtuvassa vuorovaikutuksessa etenkin silloin, kun vuorovaikutustilanteessa on useampi lapsi kerralla. Keskittyminen omaan vuorovaikutukseen ja sen kokonaisvaltaiseen tiedostamiseen esimerkiksi edellä mainittuja osa-alueita tarkastelemalla; mitä haluan oman vuorovaikutuksen ja tunneviestieni kautta välittää lapsille, ja miten oma toimintani ja vuorovaikutukseni vaikuttaa lapsiin. – Vuorovaikutuksen laatu ei ole välttämättä niin voimakkaasti sidottu varhaiskasvatuksen ammattilaisen persoonallisuuteen kuin yleisesti ajatellaan. Se sisältää henkilöstön kyvyn tunnistaa ja vastaanottaa lapsilta tulevia aloitteita sekä reagoida niihin asianmukaisesti. Nämä taidot ikään kuin siirtyvät lapselle, ja hän voi turvautua aikuiselta saamiinsa tunteiden säätelyn keinoihin myöhemmissäkin tilanteissa. Tukemisen keinot ovat riippuvaisia esimerkiksi lapsen vireystilasta ja ominaispiirteistä kuten temperamentista. Myönteinen kasvuilmapiiri Ryhmässä vallitseva ilmapiiri muodostuu useista erilaista asioita. Itsensä ja erilaisten tilanteiden näkeminen lapsen näkökulmasta on keskeistä. – Näissä tilanteissa läsnäolon merkitys korostuu. Elämänkestäviä vaikutuksia Laadukkaan vuorovaikutuksen kannalta on välttämätöntä, että henkilöstö pystyy mukauttamaan omaa vuorovaikutustaan lapsen temperamenttiin sopivaksi. Tällä tavalla ehkäisemme syrjäytymistä jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Toisinaan tukemisessa on hyvä keskittyä sensitiivisyyteen, ja tilan antamiseen eli rauhoittamiseen ja emotionaalisteen kannatteluun, jotka auttavat lasta uskaltamaan. Jos vuorovaikutus on sensitiivistä, ja henkilöstö kykenee toimimaan lapsen kanssasäätelijänä haastavissa tilanteissa, lapsi hyötyy tavalla, joka mahdollistaa kyvyn säädellä tunteita ja palautua voimakkaistakin ikävistä tunnetiloista hallittavalle tasolle suhteellisen vähässä ajassa. Haasteellisia tilanteita Vuorovaikutuksen haasteet liittyvät usein tilanteisiin, joissa varhaiskasvatuksen henkilöstö ei syystä tai toisesta kykene kanssasäätelemään lapsen tunnereaktiota, vaikka lapsi sitä kipeästi tarvitsisi. Ryhmätilanteissa joku lapsi voi jäädä vähemmälle huomiolle, ja tunnereaktio ottaa vallan. Aiemmin mainitut sensitiivisyys, strukturointi, tilan antaminen ja ilmaisun lämpö ovat perusteellisen tutkimuksen kautta todennettuja vuorovaikutuksen elementtejä, joista lapset hyötyvät. Erityisesti hiljaiset ja ujot lapset hyötyvät vuorovaikutuksesta, jossa aikuinen vastaa heidän aloitteisiinsa nopeasti. Muita myönteisen kasvuilmaapiirin tekijöitä ovat muun muassa lasten keskinäisen hyväntahtoisuuden tukeminen. – Asianmukaisuudella tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että henkilöstö tunnistaa lapsen aloitteisiin sisältyviä tunneviestejä ja vastaa niihin mukauttaen omaa tunneilmaisuaan lapsen tunnetilaan sopivaksi. Joku vetäytyy kuoreensa eikä osaa hakea apua henkilöstöltä, vaikka sitä tuossa tilanteessa tarvitsisi. Toki varhaiskasvatustyötä tehdään persoonalla, mutta itsereflektion ja oman vuorovaikutuksen tiedostamisen kautta voidaan jatkuvasti kehittyä. – Myönteisessä kasvuilmapiirissä kaikki lapset saavat tuntea kuuluvansa joukkoon omana itsenään. Jos ryhmätilanteessa huomaamme, että joku lapsi tippuu porukasta, alamme heti työstää asiaa ja miettiä keinoja, miten lapsen on mahdollista osallistua yhteiseen toimintaan. – Näissä tilanteissa lapsi jää yksin, hätääntyy ja saattaa joutua niin sanotun ”taistele tai pakene” -reaktioiden valtaan. Reaktiot, ja etenkin niiden pitkittyminen, ovat haitallisia pienten lasten aivojen kehitykselle. Henkilöstön tehtävä olisi reagoida lapsen voimakkaaseen tunnetilaan mahdollisimman nopeasti, ettei hänen reaktionsa pääsisi kärjistymään. Keskeistä on tiedostaa henkilöstön rooli myönteisen ilmapiirin luomisessa. Ilman aikuiselta tulevaa vastetta he usein vetäytyvät ryhmätilanteista ja lakkaavat ottamasta kontaktia aikuiseen tai muihin lapsiin. Stressin säätely Lapsella tulee olla sopiva vireystila, jotta hän pystyy toimimaan ryhmässä ja yhteistyössä muiden lasten kanssa. Optimaaliselle vireystasolle pyritään vuorovaikutuksen kautta.. Pedagogisen ryhmäsensitiivisyyden kautta voidaan jatkuvasti vaikuttaa lapsiin ja tukea heidän kasvuaan ja kehitystään. – Toisinaan lapsen asianmukainen tukeminen edellyttää henkilöstöltä aktivointia ja kannustamista, joka rohkaisee lasta osallistumaan ja yrittämään. Lasten hyväntahtoisia aloitteita kehumalla, rikastamalla ja mallittamalla voidaan tukea lasten luontaista taipumista oikeudenmukaisuuteen ja hyvyyteen. Henkilöstön tulisi olla aina tietoisia siitä, mitä ryhmässä tapahtuu, Harkoma painottaa. Turvallisuus on yksi tärkeimmistä tekijöistä, joista laadukas vuorovaikutus muodostuu, ja turvallisuutta luodaan ryhmäsensitiivisen vuorovaikutuksen kautta. Joku voi raivota voimakkaasti, olla aggressiivinenkin. Harkoman mukaan kaikkia näitä elementtejä voidaan kehittää koulutuksen avulla
Henkilöstö on kontaktissa lapseen, tarjoaa läheisyyttä ja kosketusta. – Henkilöstön ja lapsen välinen sensitiivinen vuorovaikutus voi edistää lapsen turvallista kiintymistä ja ennaltaehkäistä käyttäytymiseen liittyviä ongelmia lapsen myöhemmän kehityksen aikana. Usein läheiset ihmiset ja työkaverit osaavat kertoa parhaiten, millainen minä olen, ja miten minä toimin erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Kanssasäätely on keskeinen keino lapsen auttamiseksi. Itsereflektion ohella olen kannustanut henkilöstöä keskustelemaan läheistensä kanssa, millaisena he hänet kokevat. Vasta tämän jälkeen voidaan tarkastella rakentavasti erilaisia vuorovaikutustilanteita, näkökulmia ja toimintatapoja. 12 Teema Stressi liittyy oleellisesti lapsen vireystilaan. TEEMA Pedagogisen ryhmäsensitiivisyyden kautta voidaan jatkuvasti vaikuttaa lapsiin ja tukea heidän kasvuaan ja kehitystään. Myös kiintymyssuhdeteorian syvempi tarkasteleminen ryhmäsensitiivisen vuorovaikutuksen näkökulmasta kiinnostaa. Mitään ei kuitenkaan tehdä lasta painostaen, vaan hänen tilaansa kunnioittaen. Omaa vuorovaikutustaan voi reflektoida myös sanoittamalla tilanteita muille ryhmän työntekijöille ja pohtimalla niitä yhdessä lapsen näkökulma huomioiden. Vireystilan laskiessa lapsen huomio voidaan kiinnittää vaikkapa toisiin lapsiin ja heidän tekemisiinsä. Jos vireystila on optimaalisella tasolla, lapsi on yhtaikaa valpas sekä rento ja vaikuttaa tyytyväiseltä olotilaansa. – Jos lapsen vireystilassa alkaa tapahtua muutoksia, se näyttäytyy usein tavalla tai toisella käytöksessä. – Mitä paremmin tiedostaa oman temperamenttinsa, sitä paremmin osaa sopeuttaa sen lapsen temperamentin kanssa. – Pyrimme mahdollisesti laajentamaan tutkimusta varhaiserityisopetuksen puolelle. Tulevaisuuden tuulia Harkoman väitöskirja ei ole vielä täysin valmis, mutta tutkijan katse hamuaa jo tulevaisuuteen. Aiemmin tehdyt tutkimukset ovat jo osoittaneet, että kun ympäristö on lapsen kannalta turvallinen ja aikuisten vuorovaikutus sensitiivistä, henkilöstön ja lasten välille syntyy turvallinen kiintymyssuhde, mikä kantaa lasten elämässä pidemmällekin. – Videotyöskentely on tehokasta silloin, kun se tehdään asiantuntevassa ohjauksessa ja vahvuuskeskeisesti. Lapsi voi olla esimerkiksi ylivirittynyt, fyysisestikin levoton, ei pysty pysähtymään eikä keskittymään. Näin lasta saadaan pikkuhiljaa aktivoitua yhteiseen tekemiseen. Ammatillisen sensitiivisyyden kehittäminen Ammatillisessa kehittymisessä on keskeistä oman vuorovaikutuksen vahvuuksien tiedostaminen. Kehittämistyössä käytämme myös päiväkirjamaista oman toiminnan kuvausta ja kirjaamista, joka voi tukea erityisesti henkilökohtaista toiminnan reflektointia. – Etenkin pienten lasten kohdalla vuorovaikutus jättää ikään kuin jäljen lapsen aivoihin.. Jos lapsi vaikuttaa vastaanottavaiselta, hänelle ehdotetaan jotain toimintaa, esimerkiksi palapelin kokoamista yhdessä. Lapsi otetaan syliin, jos hän sen sallii. Sensitiivisen vuorovaikutuksen hyödyt tulevat varmasti erityisen hyvin esiin siellä, missä haastavia tilanteita on enemmän
Joskus pachad saattaa kaventaa, tukkia energiaa ja ehkäistä yrittämästä yhtään mitään, jotta mitään ei vaan sattuisi. Itse tosin epäilen, että hamsteri tuskin olisi lasta pystynyt kovin paljon puolustamaan. 13 Teema tään. Lapsen kannalta tärkeää on huomioida ainakin seuraavat kolme asiaa, jotta muutostilanteessa lapsi tulee kohdatuksi: samana toistuvat arjen rutiinit, henkilökohtaisen menettämisen pelon käsittely ja lapsen tunne-elämän tukeminen. Lähes minkä tahansa muutostilanteen keskellä suurimmalla osalla ihmisiä on taipumuksena ajatella, mitä hän menettää sen sijaan, että miettisi, mitä mahdollisuuksia muutos tuo. Vanhassa hepreassa pachad tarkoittaa pelon aiheita, jotka perustuvat huolestumiseen ja huolehtimiseen. Joskus on kavennuttava, jotta selviää ja jaksaa, eikä ota turhia riskejä. Muutoksen kohtaaminen yhdessä lapsen kanssa edellyttää jaksavaista keskustelua ja kerta ei aina riitä. Jos lapsi on vihainen, suututko itsekin. vaa kaiken turhan tekemisen tieltä runsaasti kalenteriaikaa yhteiselle kiireettömälle ajalle. Yhtäkkiä siitä tuli tärkeä, kun lapsi vain muisti jonkin vanhan tutun asian, johon kiinnitti muutoksen tuoman haikeutensa ja surunsa. KOLUMNI KUKA. Koira neuvoteltiin hamsteriksi ja sen saatuaan kotona oli kuulemma paljon turvallisempaa. Lapsi suhtautuu muutoksiin oman persoonansa, ikätasonsa ja aikuisten kanssa käymiensä keskustelutuokioiden mukaisesti. Perheiden isoimmissa muutostilanteissa tapahtuu yleensä jotakin lopullista, joka muuttaa arjen kulkua tai perheen dynamiikkaa pois tutuilta raiteiltaan. Saattaahan muutostilanne väsyttää aikuisiakin. Vanhemmat asennoituvat muutoksiin oman lapsuutensa, historiansa ja kokemustensa sekä niistä muodostuvien uskomustensa ja jaksamisensa pohjalta. RaiMuutoksessa tarvitaan pelon lajeista kauneinta: "yirahia" MARJO HUHTALA Kirjoittaja on asennejohtamisen suunnannäyttäjä, tietokirjailija, opettaja ja kouluttaja. Samana toistuvat arjen rutiinit auttavat lasta ennakoimaan isommankin muutoksen keskellä päivän kulkua. Uuteen kotiin muutettuamme lapsi pyysi koiraa turvakseen suureen taloon. Ei osteta lemmikkiä, koska se voi kuolla. Jos lapsi on surullinen ja vetäytyvä, ahdistutko. Aikuiselta muutoksen keskellä vaaditaan läsnäoloa ja aikaa, mikä ei ole aivan helppoa nykyajan sirpaloituneessa ja säntäilevässä arjen kulttuurissa. Muistutin, että mehän kiersimme lähtiessämme vanhan kodin. Joskus on laajennuttava ja koettava asioita rohkean muutoksen kautta, jotta elämä menee sinne suuntaan, mihin se on tarkoitettu.. Molemmat pelon lajit kuuluvat elämään. Mutta ilman sitä ei olisi koskaan tiennyt kuinka paljon voi pientä olentoa rakastaa. Perheet kohtaavat monia muutostilanteita elämän matkan varrella. Lapset kertoivat pitävänsä enemmän vanhasta pienestä kodistamme. Muuttaessamme toiselle paikkakunnalle kuvailimme lapsille, miten paljon suurempi uusi talo on. Jos lapsi haastaa sinua, riittääkö itseluottamuksesi. Yirah sen sijaan on pelkoa, johon sekoittuu kunnioitusta ja ihmettelyä mahdollisuuksista, vaikka uskomustensa rajat joutuisikin ylittämään hetken aristeltuaan. Mutta pelkoa saatiin lievennettyä ja kotona oli aina joku turvana – pieni hamsteri. Sitä tarvitsemme.” Sen sijaan, että miettii menetyksiä, lapsen ajatus kannattaa ohjata siihen, mihin hyvään muutos johtaa. Mille asioille nauratte yhdessä, heittäydytkö. Lasta ei kannata hukuttaa informaatioähkyyn vuolaiden perustelujen kera. Vaikka muutos koettelisi, yirah auttaa kasvamaan ja voimaantumaan. Jotta tämä onnistuu, aikuisen on tuettava lapsen ehyttä ja tervettä tunne-elämää. Olipa muutokseen liittyvä fakta mikä tahansa, palastele tieto ja mieti, missä voisit mennä lasta puolitiehen vastaan eli mikä motivoi lasta väistämättömään muutokseen. Vasta mainittuani, että pihalla on trampoliini, he innostuivat: ”No sitten voimme muuttaa. ”Äiti! Olen varma, että Lolli-elefantti jäi vanhan kodin kaappiin”, lapseni itki huolestuneena. ”Kaikki kaapit olivat tyhjiä, eikös vain?” Ennen kuin Lolli lopulta löydettiin muuttolaatikoista, lapsi kaipasi Lollia lohduttomasti, vaikkei se vanhassa kodissa ollut edes tärkeä. Mihin hyviin asioihin ollaan menossa kaikesta huolimatta. Se rauhoittaa hänen mielMuutoksen kohtaaminen yhdessä lapsen kanssa edellyttää jaksavaista keskustelua eikä yksi kerta aina riitä. Jotta lapsen tunne-elämän tukeminen onnistuu, on kysyttävä itseltään: Millaisia tunteita herää, jos lapsi on vaativa, ärsyynnytkö. Niitä haastavimpia voivat olla esimerkiksi pikkusisaren syntyminen, päivähoidon tai koulun aloittaminen, muutto toiselle paikkakunnalle, läheisen sairastuminen tai menehtyminen, vanhempien eroaminen
Tämän ajattelun mukaan tapahtuma, jonka seurakunta järjestää on ideoitu, suunniteltu, valmisteltu ja toteutetaan yhdessä seurakuntalaisten kanssa tai jopa yksin heidän toimestaan. 14 Teema TEKSTI Satu Reinikainen KUVAT evl.fi/plus/seurakuntaelama/polku-toimintamalli Polku kutsuu! Polku kutsuu eri työntekijöitä ja seurakuntalaisia tutkimaan yhdessä seurakunnan olemassa olevaa toimintaa ja kohtaamisen tapoja. Polun ajattelussa seurakunta on ihmisten muodostama yhteisö, jonka palveluksessa työntekijät ovat. Vauvasta aikuiseksi seurakunnan yhteydessä -toimintamallin tehtävänä on ohjata seurakuntaa toimimaan niin, että lapsi, nuori ja aikuinen voi elää kristittynä seurakunnan yhteydessä ikäkaudelleen ominaisella tavalla. Lahjaja Ilo-ikävaiheissa (0–2ja 3–5-vuotiaat) on suorastaan ruuhkaa. Tarkastellaan sitä, mikä on tärkeää juuri nyt ja tulevaisuudessa tai minkä ohitse aika on huomaamatta kulkenut. Se on yhteinen työväline, jonka kehittämistyö jatkuu seurakunnissa ja monissa eri työryhmissä. Ikävaiheita kuvataan teemoin Polku lähestyy 0–22-vuotiaita kolmen vuoden ajanjaksoina. Polulla lapset, nuoret ja perheet kulkevat yhdessä muiden seurakuntalaisten ja seurakunnan työntekijöiden kanssa rakentamassa omaa ja yhteistä polkua. Siitähän seurakunnan työssä on suurelta osin kyse: toisen ihmisen kohtaamisesta ja rinnalla kulkemisesta. Varhaiskasvatusikäiset saatetaan luontevasti Seikkailu ikävaiheen (6–8-vuotiaat) kautta varhaisnuorisotyön yhteyteen. Polun alkupäässä on ruuhkaa Ihan pienille seurakuntalaisille on seurakunnissa usein tarjolla todella paljon ja monenlaista. yhteyttä lapseen niin, että nuoreksi aikuiseksi kasvettuaan hän voisi kokea elävänsä omaa uskoaan itselleen merkityksellisellä tavalla ja samalla kokea yhteyden seurakuntaan. Polun tavoitteena on rakentaa Polku. Nämä jaksot ovat saaneet kannettavikseen ikävaihetta kuvaavat teemat: Lahja, Ilo, Seikkailu, Rohkeus, Vapaus, Yhteys ja Merkitys. Varhaiskasvatuksen toiminta on seurakunnissa vahvaa, vaikka resurssit ovat myös siellä vähentyneet. Lailos-kehittämisryhmässä on pohdittu, miten koota parhaalla mahdollisella tavalla hyviä ideoita ja testattuja toimintamalleja kaikkien löyTEEMA. Polkua kehitetäänkin parhaillaan sekä eri ikävaiheiden että erilaisten teemojen kautta. Polku ei ole valmis, eikä sitä toivottavasti koskaan pidetä valmiina. Polku ohjaa katseen suuntaa sinne, missä halutaan tulla yhteen ja pohtia yhdessä elämän suuria kysymyksiä. Varhaiskasvatuksen työryhmä on Lahja – Ilo – Seikkailu -ikävaiheet yhteen kokoava Lailos. Kolmen vuoden ikävaihejako puolestaan haastaa seurakuntien perinteisiä työmuotoja vahvempaan yhteistyöhön keskenään. Lisäksi joukossa on vuoden pituinen Ihme-ikävaihe, joka muodostuu rippikoulun kokonaisuudesta
Ryhmälle onkin alkanut syntyä ajatus ”Ilon ideapankista”, josta voisi löytää parhaat vinkit osallisuutta vahvistavien kekkereiden järjestämiseen. Ketkä kekkereitä ovat suunnittelemassa ja miten suunnittelu toteutetaan. Miten niistä viestitään ja millainen on viestinnän visuaalinen ilme. Mitä. Seikkailu-ikävaiheessa lapsi siirtyy varhaiskasvatuksen piiristä koulumaailmaan. Seurakunnan kasvatuksen pappi Anne Koivula on mukana työryhmässä pohtimassa, mihin kohtiin Polulla erityisesti tulisi ensimmäisten ikävaiheiden kohdalla kiinnittää huomiota. Kirkkohetken jälkeen perheet ovat vielä saaneet loput pizzapaloista iltapalaksi kotiin. Kouluun siunaamisen yhteyteen on luontevaa järjestää myös muuta toimintaa. Ekaluokkalaisten kirkkohetkessä ovat läsnä sekä varhaiskasvatuksen että varhaisnuorisotyön tekijöitä. Hämeenlinna-Vanajan seurakunnassa koko koulunsa aloittavien ikäluokalle lähetetään postia kotiin. Tällaisia ovat muun muassa koululaisten kerhoja partiotoimintaa esittelevä kerhostartti, perheiden päivä ja yö ulkona. Perhe ja lapsen muut läheiset lähettävät pienen ekaluokkalaisen reppu selässä ehkä aivan ensimmäistä kertaa yksin matkaan. ”Toinen tiimi saattaa ja toinen vastaanottaa!” Milla sanoo. telttapakohuone, melontaa ja jousiammuntaa. Viideltä pizzaa ja kuudelta kirkkoon Helsingin ruotsinkielisessä Petruksen seurakunnassa perheitä on kutsuttu viideksi pizzalle, jonka jälkeen on yhdessä siirrytty siunattavaksi koulutielle. Kouluun siunaaminen on yksi hieno tapa astella samaa polkua näitä pienen suuria askeleita. Tällainen ideapankki ja sen materiaalit voisi sitten olla kaikkien seurakuntien yhteisessä käytössä. Kun vietetään yö ulkona, luvassa on mm. Kaikkia jännittää! Mikä tässä elämän suuressa käännekohdassa on seurakunnan rooli. Olisi sitten ensimmäisenä Polku-toimintamallista löydät lisää tietoa: www.evl.fi/polku. Kenen kanssa. Minne kutsutaan niiden jälkeen. Varhaiskasvatuksen ja varhaisnuorisotyön rajapinnoilla seikkailevat eskarit ja pienet koululaiset. Kirjeessä kerrotaan monenlaisista, pieniä koululaisia mukaan kutsuvista tapahtumista. ”Kirjeessä kutsutaan ekaluokkalaisten kirkkohetkeen, toivotetaan siunausta ensimmäiseen koulupäivää sekä tervetulleeksi pienille koululaisille suunnattuun toimintaan”, kertoo seurakunnan pappi Milla Korkalainen. Kouluun siunaamista seuraavana päivänä, vielä ennen koulujen alkamista, on kouluun lähtevien lasten ja perheiden ulkoiluilta. Miten vaikkapa järjestää parhaat mahdolliset kekkerit koko ikäluokalle. Löytyisikö sieltä joku uusi kaveri, joka on tulossa samalle luokalle. Millä tavalla seurakunta voi olla tukemassa lasta, vanhempia ja muita lapselle läheisiä ihmisiä. 15 Teema dettäväksi. Minkälaista
Mietimme yhdessä Lotan kanssa, että kirjeisiin voisi liittää mukaan QR-koodeja. Uusia tapoja kohdata perheitä Koronavuodet ovat käynnistäneet monia uusia tapoja kohdata lapsia ja perheitä. TEEMA. Polku haastaakin tarkastelemaan seurakunnan perinteisiä vastuita ja työmuotojen rajapintoja lasten, nuorten ja perheiden näkökulmasta. Millainen ekaluokkalaisten koulukirkko syntyisi näiden oman koulunsa aloittamisen vielä hyvin muistavien asiantuntijoiden suunnitelmien pohjalta. Polku kutsuu rakentamaan seurakuntaa, joka kutsuu kaikkia jäseniään säännöllisesti mukaan olemaan, ideoimaan ja toimimaan. Voisiko vuosikellosta löytyä perheitä koolle kutsuvat tapahtumat kootusti niin, että se kannattaisi laittaa jokaisen lapsiperheen jääkaapin oveen. Useissa seurakunnissa perheille on lähetetty erilaista postia kotiin tai tarjottu mahdollisuuksia hakea vaikkapa kirkkovuoden juhliin liittyviä askartelupaketteja. 16 Teema koulupäivänä mukava, kun voisi moikata tuttuja! Monin paikoin kummit ja isovanhemmat kutsutaan vanhempien ohella ekaluokkalaisten koulukirkkoon. Voisiko kirkkohetken rakentaa yhdessä eskariryhmän kanssa tai niiden koululaisten kanssa, jotka ovat mukana seurakunnan iltapäivätoiminnassa. Mietimme yhdessä Millan kanssa, että tulevina vuosina myös ekaluokkien opettajille voi lähettää kutsun pienten koululaisten kirkkoon. Polku kutsuu rakentamaan yhdessä Polku on kristillisen identiteetin ja osallisuuden vahvistamisen työkalu. Erilaisten perheitä koskettavien tapahtumien rytmittämisen avuksi Polku tarjoaa vuosikellon. Polku auttaa rakentamaan seurakuntaa, joka on jäsenilleen lahja, ilo, seikkailu, rohkeus, vapaus, ihme, luottamus, yhteys ja merkitys. Perheessä saattaa olla kolmivuotias, ekaluokkalainen ja rippikoulua aloittava nuori. Vihdin seurakunnan johtava varhaiskasvatuksen ohjaaja Lotta Saine kertoo kotiin lähetetyn postin saaneen niin hyvän vastaanoton, että toimintaa jatketaan tulevaisuudessakin. Koodien takaa voisi sitten löytyä videotervehdyksiä lastenohjaajilta, linkki seurakunnan lapsille suunnatulle sivulle tai Lasten kirkon videoihin. Entä miten lapset voisivat itse olla ideoimassa ja toteuttamassa heitä koskevaa toimintaa. Mikäli seurakunnan toiminta on kovin pirstaleista, voi perheen näkökulmasta näyttää siltä, että toiminta kuuluu kunkin lapsen osalta ihan eri seurakuntaan. Erilaisten perheitä koskettavien tapahtumien rytmittämisen avuksi Polku tuo apuun vuosikellon. Koronavuodet ovat hidastaneet monessa seurakunnassa suunnittelujen aloittamista yhdessä lasten kanssa, mutta tämä nähdään tärkeänä sitouttavana tekijänä. Työkalu toimii työntekijöiden ja seurakunnan resurssien käytön apuvälineenä. Työkalu toimii työntekijöiden ja seurakunnan resurssien käytön apuvälineenä
17 Me tekijät Me tekijät 17 Erilaisten perheitä koskettavien tapahtumien rytmittämisen avuksi Polku tarjoaa vuosikellon. 26 7 kysymykseen vastaa aivotutkija Minna Huotilainen KUVA Suvi Sievilä "Kielen oppimiselle tärkeää on katsekontakti ja jutteleminen. 26).. ME TEKIJÄT Me Tekijät -osiossa tapaat työstään innostuneita tekijöitä eri puolilta Suomea. 18 Oulussa panostetaan lasten ja perheiden pärjäävyyteen monialaisella yhteistyöllä s. Työkalu toimii työntekijöiden ja seurakunnan resurssien käytön apuvälineenä. 22 Vaunukansa baanalla Tampereen Hämeenpuistossa s. Ääniympäristöstä olisi hyvä karsia pois turhat melunlähteet, kuten vaikkapa telkkari silloin, kun vauvan kanssa jutellaan", sanoo tutkija Minna Huotilainen (s. s
Kaakkurissa kehitetty ketterä toimintamalli on levinnyt laajemmalle ja muuttunut matkan varrella Oulun kaupungin yhteisövaikuttavuusmalliksi. 18 Me tekijät Me tekijät 18 ME TEKIJÄT TEEMA TEKSTI Sinimaaria Kangas KUVAT Laura Maunu Lisää pärjäävyyttä yhteisvoimin Oulussa panostetaan lasten ja perheiden pärjäävyyteen monialaisella yhteistyöllä. "Tässä yhteistyössä on olennaista, että työntekijät ja perheiden muu verkosto tulevat perheiden lähelle ja miettivät omasta roolistaan käsin, mitä juuri minä voin antaa tämän lapsen ja perheen hyväksi", korostavat Susanna Lähde (vas.) ja Pirjo Koret.
Se pyrkii edistämään heidän terveyttään ja hyvinvointiaan yhdessä muiden alueen toimijoiden kuten järjestöjen ja seurakunnan kanssa. Yleensä lapsen ja perheen ympärillä on useampia toimijoita alusta asti. Tavoitteena on sujuva arki sekä kotona että koulussa. Näin saadaan myös koottua nopeasti yhteen henkilöt, jotka voivat konkreettisesti auttaa lasta ja hänen perhettään. ”Aloimme miettiä jo 2018 yhteistä toimintatapaa eri palvelujen välillä sekä tiivistä ja systemaattista yhteistyötä etenkin varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen kanssa. 19 Me tekijät Me tekijät 19 TEKSTI Sinimaaria Kangas KUVAT Laura Maunu Lisää pärjäävyyttä yhteisvoimin Joulukuussa 2019 oululainen Kaakkurin pilotti pokkasi Lapsuuden rakentajat -innovaatiopalkinnon. Niissä on heidän edustajiaan ja tunnemme toisemme.” Lähteen mielestä palkitun pilotin päällimmäinen ansio on yhdessä tekeminen. ”Ei täällä pysty kukaan yksin toimimaan. Yhteisövaikuttavuusmalli on käynnistynyt Tuiran hyvinvointikeskuksen alueella vasta muutama viikko sitten siinä muodossa kuin se on toiminut Kaakkurissa. ”Järjestöt ja seurakunta eivät toistaiseksi ole mukana mallissa Kaakkurin alueella, joten emme ole vielä avanneet Yhden puhelun periaatteen numeroa heille. ”Olemme kuitenkin saaneet positiivista palautetta siitä, miten nopeasti ja näppärästi saamme esimerkiksi järjestettyä tapaamisen ja koottua yhteen tarvittavan verkoston.” Tuirassa käyttöön mallin laajempi versio Matkan varrella Kaakkurin pilotti on kehittynyt ja nimi muuttunut Oulun kaupungin yhteisövaikuttavuusmalliksi. ”Malli on otettu meillä hyvin vastaan. Jatkossa he käyvät sitten yhdessä läpi, miten asiassa on päästy eteenpäin kunkin näkökulmasta.” Varhaista puuttumista ja yhteistyötä terästää ”Yhden puhelun periaate”. Asia on kuitenkin työn alla”, Lähde kertoo. ”Perheiden kannalta on olennaista, että pystymme tarjoamaan heille palveluita joustavasti. Seurakunnan ja järjestöjen edustajat ovat osallistuneet samaan ohjausryhmään ja samoihin koulutuksiin kuin kuntapuolen toimijat. Lähtökohtana oli verkostoitua, jotta osaisimme jo varhaisessa vaiheessa huomata asioita lasten ja perheiden elämässä, ottaa ne puheeksi ja pureutua niihin,” Lähde sanoo. ”Tiiviimpi yhteistyö tuo varmasti nopeampia ja parempia palveluja. Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön (Itla) kilpailussa haettiin mallia tai ideaa toiminnasta, joka pyrkii tukemaan lasten vahvuuksia, pärjäävyyttä ja arjen sujumista. Keskus tarjoaa kattavasti palveluita kuntalaisille jokaisessa elämänvaiheessa. Tukea yhden puhelun päässä Monihallinnollinen, eli varhaiskasvatuksen, opetuksen ja sosiaalija terveydenhuollon verkostoituminen on tuonut Lähteen mukaan mukanaan pelkästään positiivisia asioita. Jälkimmäisen monialaisessa työssä on mukana sivistysja kulttuuripalveluista aluepäällikkö Pirjo Koret. Laajennetuissa nelivuotistarkastuksissa taas tehdään yhteistyötä varhaiskasvatuksen ja neuvolan kanssa, ja päiväkodeissa tarjotaan yhteistä keskustelua saman pöydän ääressä. Aidosti monialainen verkosto takaa, ettei lapsi, vanhempi, varhaiskasvattaja tai opettaja jää yksin ongelmatilanteissa.. Aidosti monialainen verkosto takaa, ettei lapsi, vanhempi, varhaiskasvattaja tai opettaja jää yksin ongelmatilanteissa. Kun toimitaan moniammatillisesti, eri palveluista syntyy parempi kokonaisuus perheitä ja lapsia ajatellen. Kaupungin hyvinvointipalveluissa onkin nyt linjattu, että yhteisövaikuttamisen malli jalkautuu jokaiseen hyvinvointikeskukseen.” Tuirassa on heti käytössä Kaakkurin pilottiaikaista mallia laajempi versio. Se tarkoittaa sosiaalija perhepalveluissa koordinoitua ammattilaisen puhelinnumeroa, johon esimerkiksi opettaja voi soittaa lasta koskevissa kysymyksissä. Lapsen ja perheen elinympäristöt yhdistyvät”, Lähde kuvaa. Hänen tehtäväsarkaansa kuuluu alueen monialaisen työn koordinoinnin lisäksi Oulun pohjoisen alueen varhaiskasvatus-, perusopetusja nuorisopalveluiden operatiivinen johtaminen. Niinpä on tärkeää luoda yhteinen, systemaattinen tapa, jonka mukaan edetään ja seurataan lapsen vahvuuksia ja tarpeita.” Kaakkurin alueella ei ole aktiivisesti tiedusteltu perheiden kokemuksia mallista. ”Meillä on muuten hyvin toimiva yhteistyömalli järjestöjen ja seurakunnan kanssa Oulunsalon ja Kaakkurin palvelukeskittymissä. Kun toimijat tuntevat toisensa ja toistensa tehtäväkentän, palvelut tulevat paremmin perheiden näkyville ja niistä on helpompi kertoa yhteistyöpalavereissa”, Koret sanoo. ”Kaakkurin pilotti on monialainen, hallintorajat ylittävä ja konkreettinen verkostotyön toimintamalli, jolla saadaan aikaan systeeminen muutos palveluiden järjestämiseksi lapsen, nuoren ja perheen ympärillä. Paikalla on sekä varhaiskasvatuksen pedagogi että neuvolan terveydenhoitaja. Numerosta vastataan päivittäin tiettynä ajankohtana ja muulloin tulleisiin puheluihin soitetaan aina takaisin. Se on pitkä tie, mutta ainakin suunta on oikea. ”Olemme toki tehneet yhteistyötä aiemminkin, mutta on aina hyvä saada toimintamalli ja tapa, josta sovitaan yhdessä ja jota kaikki noudattavat. Se kattaa tätä nykyä myös Oulunsalon ja Tuiran. Siihen on nivottu mukaan myös seurakunta, järjestöt ja aikuisten palvelut. Itse asiassa sitä on oikein odotettu – että nyt saadaan sovittu rakenne, jonka kautta päästään hoitamaan asioita eteenpäin perheen luvalla ja sen ympärillä”, Koret kertoo. Yhteistyötä tehdään jo varhaisessa vaiheessa”, kertoo Susanna Lähde, joka toimii Kaakkurin hyvinvointikeskuksessa palvelupäällikkönä. ”Tässä yhteistyössä on myös olennaista, että työntekijät ja perheiden muu verkosto tulevat perheiden lähelle ja miettivät omasta roolistaan käsin, mitä juuri minä voin antaa tämän perheen ja lapsen hyväksi
Sillä pyritään osaltaan tukemaan lapsen pärjäävyyttä. Tämän vuoksi järjestöjen, seurakunnan ja kolmannen sektorin toimijoiden mukanaolo yhteisövaikuttavuusmallissa on tärkeää”, Koret sanoo. Viime aiME TEKIJÄT ”Lapset puheeksi on matalan kynnyksen menetelmä, jossa aluksi kartoitetaan lapsen vahvuuksia ja tarpeita”, Susanna Lähde (oik.) kertoo. Sillä pyritään vahvistamaan vanhemmuutta, lapsen ja vanhemman välistä myönteistä suhdetta sekä sujuvaa arkea kotona, koulussa ja vapaa-ajalla. ”Kaikille perheille tarjotaan Lapset puheeksi -keskustelua tietyissä vaiheissa, esimerkiksi lapsen aloittaessa varhaiskasvatuksessa, ja tietenkin aina huolen herätessä”, lisää Pirjo Koret.. Perimmäinen tavoite: pärjäävä lapsi Kaakkurin hyvinvointikeskuksen alueella on 26 000 asukasta, jotka Lähteen mukaan painivat samanlaisten pulmien kanssa kuin muutkin oululaiset ja suomalaiset. Jos perhe ja lapsi eivät voi hyvin, myöskään oppiminen ei ole optimaalista.” Lähteen mukaan Kaakkurin pilotin taustalta löytyy ehkä yhteistä tuskaa siitä, ettei Lapset puheeksi -menetelmä ole ottanut lähteäkseen käyntiin. ”Olemme vuosia kouluttaneet työntekijöitä käyttämään sitä. ”Samaan aikaan on menossa valtakunnallinen Opetusja kulttuuriministeriön hanke Harrastamisen Suomen malli, jonka tavoitteena on taata jokaiselle lapselle mieluisa harrastus hyvin matalalla kynnyksellä, varallisuudesta riippumatta. ”Olemme miettineet, miksi ihmeessä emme ole hyödyntäneet enemmän tutkimuksissa hyväksi todettua menetelmää. ”Lapset puheeksi on matalan kynnyksen menetelmä, joka on linjattu käyttöön otettavaksi Oulun kaupunkiin. Niinpä olemme halunneet ottaa sen tärkeäksi osaksi yhteistyömalleja.” Lapset puheeksi -keskusteluista ammennettu tieto ja ymmärrys auttaa myös harrastustoiminnan järjestämisessä. 20 Me tekijät Me tekijät 20 Lapset puheeksi alusta asti Yhteisövaikuttamisen malli pohjaa Lapset puheeksi -menetelmään, joka on Oulussa laajalti käytössä. Sillä pystytään tukemaan esimerkiksi kaverisuhteita, jotka ovat lapselle ja nuorelle suunnattoman tärkeitä. Harrastustoiminta auttaa niin moneen asiaan. Siinä aloitetaan keskustelulla, jossa kartoitetaan lapsen vahvuuksia ja tarpeita. Meidän on ajateltava perheiden hyvinvointia pikkuisen laajemmin kuin pedagogiselta kannalta. Tarvittaessa jatketaan neuvonpidolla, johon kutsutaan mukaan muita tärkeitä henkilöitä lapsen ympäriltä”, Lähde kertoo. Kaikille perheille tarjotaan Lapset puheeksi -keskustelua tietyissä vaiheissa, esimerkiksi lapsen aloittaessa varhaiskasvatuksessa, ja tietenkin aina huolen herätessä”, Koret lisää. ”Vie aikaa ymmärtää, että varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa ydintehtävä on muutoksessa