1 Teema Jokaisella on katsomus! Lapsi katsomuksellisena ympäristöajattelijana 5 2021 KATSOMUSKASVATUSTA YHDESSÄ 2 / KATSOMUSKASVATUKSEN TEEMANUMERO OVET AUKI KATSOMUSKASVATUKSELLE! Katsomuskasvatuksen monet haasteet
38,00 €. Nykyaikaista katsomuskasvatusta tehdään monen tahon ammattimaisena yhteistyönä, jotta voidaan tukea lapsen kehitystä lapsen tasolla, lasta kunnioittaen, ihmetellen ja oppien. 2 Teema facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja seurakunnille lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi POULTER, UBANI, LAINE, KALLIONIEMI Lapsenkokoinen katsomuskasvatus Lapsenkokoinen katsomuskasvatus on monipuolinen sukellus lapsen maailmaan ja katsomukselliseen ajatteluun. Niin ikään digitaalisesti kokoontuvat ryhmät on huomioitu. ISBN 9789523543928 Hinta 29,90 UUTUUS! Polkuja tähän hetkeen. Ne auttavat ryhmää asettumaan hetkeen ja suuntaamaan ajatuksia. Niissä pohditaan, miten kasvattaa lasta tilanteessa, jossa uskonnot ja katsomukset ovat toisaalta aiempaa näkyvämpiä yhteiskunnassa, mutta toisaalta perheiden arjen kosketus niihin on yhä kirjavampaa. 29,90 € UUTUUS! Sukellus lapsen maailmaan. Luonto ja luonnossa viipyminen ovat tärkeässä osassa. Kirjan kuvat ja niissä olevat lisätyn todellisuuden elementit syventävät osaa harjoituksista uusiin kerroksiin. Sen tieteellisesti tasokkaat, mutta käytännönläheiset artikkelit pohjautuvat lokakuussa 2020 pidetyn katsomuskasvatussymposiumin esityksiin. Ne toimivat myös aikuisten yksilöharjoituksina. Kirjan harjoitukset avaavat monenlaisia polkuja tähän hetkeen, valoon, lähteille, minuuteen, mielenmaisemiin ja voimavaroihin. Kirjan kymmenet harjoitukset soveltuvat ohjattuina erilaissa ryhmissä lasten, nuorten ja aikuisten kanssa. ISBN 9789523543782 Hinta 38,00 KAISA AITLAHTI, SATU REINIKAINEN Uusia polkuja rauhoittumiseen Suosittu Polkuja rauhoittumiseen -kirja saa jatkoa! Kun elämän keskellä on tarve vetää henkeä, rauhoittumisharjoitukset auttavat näkemään hyvän ja vahvistamaan läsnäolon taitoja
ISBN 9789523543928 Hinta 29,90 UUTUUS! Polkuja tähän hetkeen. Ne toimivat myös aikuisten yksilöharjoituksina. Kerhoa vetävät lastenohjaajat Heli Vesanen ja Satu Vainio. 29,90 € UUTUUS! Sukellus lapsen maailmaan. Kirjan kymmenet harjoitukset soveltuvat ohjattuina erilaissa ryhmissä lasten, nuorten ja aikuisten kanssa. 3 Teema LAPSEN SILMIN KUVA Suvi Sievilä facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja seurakunnille lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi POULTER, UBANI, LAINE, KALLIONIEMI Lapsenkokoinen katsomuskasvatus Lapsenkokoinen katsomuskasvatus on monipuolinen sukellus lapsen maailmaan ja katsomukselliseen ajatteluun. ISBN 9789523543782 Hinta 38,00 KAISA AITLAHTI, SATU REINIKAINEN Uusia polkuja rauhoittumiseen Suosittu Polkuja rauhoittumiseen -kirja saa jatkoa! Kun elämän keskellä on tarve vetää henkeä, rauhoittumisharjoitukset auttavat näkemään hyvän ja vahvistamaan läsnäolon taitoja. Kirjan harjoitukset avaavat monenlaisia polkuja tähän hetkeen, valoon, lähteille, minuuteen, mielenmaisemiin ja voimavaroihin. Niissä pohditaan, miten kasvattaa lasta tilanteessa, jossa uskonnot ja katsomukset ovat toisaalta aiempaa näkyvämpiä yhteiskunnassa, mutta toisaalta perheiden arjen kosketus niihin on yhä kirjavampaa. "Ellenillä on kiva ääni" Olivia, 4 vuotta "Olivia on hauska leikkimään" Ellen, 5 vuotta. Kirjan kuvat ja niissä olevat lisätyn todellisuuden elementit syventävät osaa harjoituksista uusiin kerroksiin. Niin ikään digitaalisesti kokoontuvat ryhmät on huomioitu. Sen tieteellisesti tasokkaat, mutta käytännönläheiset artikkelit pohjautuvat lokakuussa 2020 pidetyn katsomuskasvatussymposiumin esityksiin. Nykyaikaista katsomuskasvatusta tehdään monen tahon ammattimaisena yhteistyönä, jotta voidaan tukea lapsen kehitystä lapsen tasolla, lasta kunnioittaen, ihmetellen ja oppien. Mikä kaverissa on parasta. 38,00 € Olivia ja Ellen käyvät päiväkerhoa Suvelan kappelissa Espoon tuomiokirkkoseurakunnassa. Kuvaamme Lapsen silmin -sivulle kaveruksia ja kysymme heiltä kysymyksen ystävyydestä. Luonto ja luonnossa viipyminen ovat tärkeässä osassa. Ne auttavat ryhmää asettumaan hetkeen ja suuntaamaan ajatuksia
Louisille uteliaisuus on tärkeä asia. 4 Teema PERHEIDEN KANSSA Kristityn ja agnostikon perhe TEKSTI Juhana Unkuri KUVA Suvi Sievilä Kun tytär varttuu, Anna haluaa välittää hänelle erityisesti ajatusta suvaitsevaisuudesta. Tähän hän liittää uteliaisuuden toisiin ihmisiin sekä suvaitsevaisuuden ja empatian oppimisen.
Tyttärelle kaste pohdinnan jälkeen Erilaisten taustojen myötä Annan ja Louisin perheessä lapsen kastaminen ei ollut itsestään selvää. Anna ja Louis toteavat, että nuo kaksi kuukautta ovat olleet rakkaudentäyteistä aikaa. 5 Teema Anna Korolainen ja Louis Crevier tapasivat sattumalta Pariisissa Annan lyhyen lomamatkan aikana. Se antaa myös ihmiselle itselleen mahdollisuuden rakentaa ja elää omannäköistään elämää. Helsingissä he ovat asuneet nyt viiden vuoden ajan. Sanoisin niin, että suhteessamme erilaiset elämänkatsomukset ovat toisaalta merkityksellinen asia, mutta samalla sivuseikka, hän puntaroi. Ranskalainen Louis on agnostikko. Hän voi itse aikanaan muodostaa vapaasti omia näkemyksiään, Louis pohtii. Louis on samoilla linjoilla. – Minulle se tarkoittaa muiden ihmisten hyväksyntää varauksetta sellaisina kuin he ovat. He keskustelivat asiasta ennen lapsen syntymää paljon. Hän toteaa, että he molemmat ovat mietiskeleviä ihmisiä. Kristityn Annan perheessä ja vanhempien lähipiirissä on runsaasti pappeja ja muita kirkon työntekijöitä. Näin ollen minulla ei ole ollut luonnollisestikaan juuri yhteyksiä organisoituun uskoon. Käyn kuitenkin yhä mielelläni kirkossa ja rukoilen päivittäin, Anna kertoo. Jouduimme yllättävään byrokratiapyöritykseen heti tänne saapuessamme, Anna kertoo. On oltava myös utelias erilaisia ideoita kohtaan, mutAnna Korolainen Crevierillä ja Louis Crevierillä on erilainen elämänkatsomuksellinen tausta. Louisille uteliaisuus on erityisen tärkeä asia. – Oma perheeni ei ole uskonnollinen, ja näin on ollut ainakin neljän sukupolven ajan. Näitä asioita haluan välittää myös lapsellemme. Suvaitsevaisuuteen liittyy vahvasti myös heikommassa asemassa olevien ja syrjittyjen auttaminen, Anna pohtii ja kertoo arvostavansa myös uteliaisuutta maailmaa ja muita ihmisiä kohtaan sekä elinikäistä oppimista ja itsensä kehittämistä. Yhteisten pohdintojen jälkeen he päättivät antaa tyttärensä kastettavaksi. – Tämän pohdinnan jälkeen päätimme antaa lapsemme kastettavaksi. – Jotkut teemat ovat haastavia – kuten usko Jumalaan ja kuoleman jälkeinen elämä – mutta uskomme, että voimme antaa lapsellemme oivalluksen siitä, miten me ajattelemme asioista. ta samalla on opittava ajattelemaan kriittisesti. Keskustelujen jälkeen Louis alkoi huomata, ettei uskonnollisen yhteisön jäsenyys tai sen puuttuminen ollut hänelle lopulta kovin tärkeä asia, ja että Annalle etenkin kasteen sakramentti merkitsi paljon. Kun tytär varttuu, Anna haluaa välittää hänelle erityisesti ajatusta suvaitsevaisuudesta. Naimisiin Anna ja Louis menivät vuonna 2018, ja viime kesäkuussa heille syntyi tyttölapsi, joka sai kasteessa nimen Sasha. Pari asui vuoden etäsuhteessa (Anna Lontoossa ja Louis Pariisissa) ja sen jälkeen vuoden yhdessä Pariisissa. Joskus tämä keskustelu on hedelmällistä, joskus ei. – Tähän liittyy uteliaisuus toisiin ihmisiin sekä suvaitsevaisuuden ja empatian oppiminen. Anna ja Louis toteavat, että Helsinki on koko ajan kehittymässä kansainvälisempään suuntaan. Pariskunta on kuitenkin keskustellut usein eksistentiaalisista kysymyksistä. Annalla (joka käyttää nykyään sukunimeä Korolainen Crevier) ja Louisilla on erilainen elämänkatsomuksellinen tausta. – Itselleni kaste oli tärkeä asia ja toivoin kovasti, että saisin tarjota lapsellemme samanlaisen uskonnollisen tukiverkon kuin itselläni on lapsena ollut. Haastatteluajankohtana pariskunnan Sasha-tytär on noin kahden kuukauden ikäinen. Uskonto ei ole juurikaan esillä julkisessa tilassa, vaan sitä pidetään yksityisasiana. PERHEIDEN KANSSA. Anna ja Louis toteavat, että erilaisista taustoista huolimatta heillä on paljon samanlaisiakin arvoja. Kohti tulevaa Anna on ammatiltaan näyttelijä ja teatteriopettaja, Louis puolestaan Art Director ja 3D-animaattori. – Vaikuttaa kuitenkin siltä, että ulkomaalaisen, joka ei puhu sujuvaa suomea, on keskimääräistä hankalampaa saada ystäviä ja pitää yllä sosiaalisia suhteita. Hän toteaa, että Ranskassa kirkko ja valtio ovat olleet jo pitkään erillään. – Olemme läpi vuosien keskustelleet Annan uskosta ja siitä, että minulta usko puuttuu. Louis taas koki lapsen liittämisen uskonnolliseen yhteisöön, ilman tämän suostumusta, väkivaltaisena, Anna kertoo. Arvomaailmassa on kuitenkin myös paljon yhtäläisyyttä ja tarvittaessa kompromissit löytyvät keskustelemalla. En oikein tiedä mistä tämä johtuu, mutta Helsinki tuntuu olevan selvästi sisäänpäinlämpiävämpi kuin meidän tuntemamme muut isot metropolit, Louis pohtii. – Suomeen ei voinut edes EU:n kansalaisena asettua jos sattui olemaan freelancer tai työtön, eikä ollut naimisissa Suomen kansalaisen kanssa. Hän kävi aikanaan herätysliikkeen järjestämän rippikoulun ja oli sen jälkeen pari vuotta aktiivisesti mukana järjestön toiminnassa muun muassa isosena. – Aikuisiällä en ole löytänyt uskonnollista yhteisöä, jonka arvomaailman täysin jakaisin. Helsinkiin vuonna 2016 muuttaessaan he kokivat, että Suomi ei ole kovin avoin maa, eikä eurooppalaisenkaan ole vaivatonta asettua Suomeen. He rakastuivat nopeasti ja alkoivat seurustella muutaman Pariisinja Lontoon-tapaamisen jälkeen. Odotamme innolla tulevaa, Anna sanoo. Annan mukaan merkitysten hakeminen sekä elämän ja kuoleman pohtiminen on olennainen osa heidän suhdettaan. Halusin kuitenkin niin, että kastepappi oli perheenjäsen ja toimitus tehtiin kotona ja perhepiirissä, Louis sanoo. – Lapsi tuo mukanaan suuren vastuun, mikä on tietysti haastavaa ja vähän pelottavaakin, mutta kokemus on ollut ihana
6 Teema TÄSSÄ NUMEROSSA Me tekijät Avoin kirje Hanna Rothmanille Nallukka Me tekijät Kulttuuriperintöä, avoimuutta ja arjen etiikkaa Kirjahylly Me tekijät Maahanmuuttajaäidit mukaan kouluun ja työelämään Lasten ja nuorten keskus 7 kysymystä Vastaajana Suomen somalialaisten liiton hallituksen puheenjohtaja Mohamed Absiye Kirkon talolta Kouluttaudu, osallistu 3 4 7 8 13 14 TEEMA-ARTIKKELIT Lapsen silmin Perheiden kanssa Kristityn ja agnostikon perhe Pääkirjoitus Näe minut! Teema Katsomuskasvatuksen monet haasteet Kolumni Jokaisella on katsomus Teema Lapsi katsomuksellisena ympäristöajattelijana Sakraalitilassa Tutkimusmatkalla pyhässä tilassa Joulupolku Joulun iloa yhteistyössä Digileikit Värityskuvia, joilla voi leikkiä Lapsikeskeinen palvelumuotoiluprosessi Lastenkirkko Hyviä hetkiä Kultaista sääntöä tutkimassa Laula – leiki – liiku Ihmeellinen avaruus Hiljaisuuden ikkuna 8 46 36 26 ME TEKIJÄT IDEASTA KÄYTÄNNÖKSI TEEMA: Katsomuskasvatus 18 21 22 25 26 29 30 32 33 36 40 42 43 44 46 48 50 Pieni on Suurin -lehden katsomuskasvatusnumero seurakunnan ja kunnan varhaiskasvatuksen yhteistyöhön!
Tämän hetken kasvattajilla onkin suuri vastuu myös tulevaisuuden yhteiskunnasta: mihin valmistamme 2040ja 2050-luvun aikuisia. Katsomuksen huomiointi varhaiskasvatuksessa auttaa näkemään lapset kokonaisina. Samanlainen nähdyksi ja kuulluksi tuleminen on yksi ihmisen perustarpeista, on hän sitten kaksi, kaksikymmentäkaksi tai kuusikymmentäkaksi. IDEASTA KÄYTÄNNÖKSI Näe minut! “Äiti kato!” Lause lienee yksi yleisimmistä tämän hetken päivissäni: kaksivuotias esikoiseni oppii joka päivä uusia taitoja ja haluaa auliisti esitellä niitä meille tärkeimmilleen. Katsomuskasvatus toimii myös tunteiden käsittelijänä lapsiryhmässä. (09) 6877 4510, www.lastenjanuortenkeskus.fi KUSTANTAJA LASTEN KESKUS JA KIRJAPAJA / PUBLIVA OY PÄÄTOIMITTAJAT Katri Korolainen (vastaava) ja Johanna Heikkinen (perhevapaalla) TOIMITUSSIHTEERI Marjo Suominen marjo.suominen@www.lastenjanuortenkeskus.fi TOIMITUS Anita Ahtiainen, Kaisa Aitlahti, Tiina Hänninen, Minna Kaihlanen, Taina Karvonen, Eleonora Printz, Johanna Routasalo, Satu Reinikainen, Anna-Mari Tukeva KATSOMUSKASVATUSNUMEROSSA ASIANTUNTIJOINA Tiina Haapsalo ja Ilkka Tahvanainen ULKOASU Suvi Sievilä TILAAJAPALVELU JAICOM lastenkeskus@jaicom.com Puh. 03 4246 5376 TILAUSHINNAT Kestotilaus 84,50 € 12 kk 88 € Pyhäkoulusuunnitelmat + 2 lehteä Kestotilaus 36,50€ 12 kk 39,50 € Irtonumero 17,50 € Opiskelijoille -50 % ensimmäisenä vuotena Katsomuskasvatusnumerot (lehdet 2 ja 5) Kestotilaus 34,50 € 12kk 36,50 € ILMOITUSHINNAT 1/1 sivu 1250 € (+alv) 1/2 sivu 750 € (+alv) 1/4 sivu 460 € (+alv) Pakettihinnat sopimuksen mukaan. Toivomme lehden tarjoavan mielekkäitä rakennusaineita niin pyhien tilojen tutkimiseen, tunnetaitoihin kuin filosofisiin pohdintoihin!. Tämä lehti pureutuu katsomuskasvatuksen teemoihin erityisesti tulevaisuuden näkökulmista. vuosikerta PAINOPAIKKA PunaMusta Oy / Forssa MEDIAKORTTI www.aikakaus.fi KANNEN KUVA Shutterstock Aikakausmedian jäsenlehti ISSN 2489-2343 PIENI ON SUURIN VERKOSSA www.lastenjanuortenkeskus.fi/pieni-on-suurin /PienionSuurinlehti PÄÄKIRJOITUS Katri Korolainen vastaava päätoimittaja Lasten ja nuorten keskus ry Katsomus on myös tapa tuoda kulttuuri näkyville. Katsomus on myös tapa tuoda kulttuuri näkyville. Kuinka huomioimme erilaisista kulttuureista tulevat. Miten toisia kuuluu kohdella. 7 Teema 5 2021 JULKAISIJA LASTEN JA NUORTEN KESKUS RY Itälahdenkatu 27 A, 00210 Helsinki Puh. 5. Toistoalennus -10 % ILMESTYMINEN Pieni on Suurin ilmestyy tammi-, maalis-, huhti-, elo-, lokaja marraskuussa LEHDEN LIITTEET Päkän vinkit pienille ja suurille -liite numerossa 1/21. Numeron 3/21 mukana koko varhaiskasvatukselle suunnattu liite. Millaisilla tunnetaidoilla ja työelämävalmiuksilla varustamme tulevaisuuden tekijöitä. Erilaisiin katsomuksiin tutustuessa lasten kanssa on luontevaa opetella myös suvaitsevaisuutta ja etiikkaa. Katsomus on ihmistä syvällisesti määrittävä tekijä, joka muovaa yksilön minäkuvaa, moraalikäsitystä ja suhdetta yhteisöön. Mistä tulee hyvä mieli
Siksi lasten ja nuorten elämänkatsomustieto on ollut itselläni aina vahvasti mukana. Sitten on tiettyjä faktoihin perustuvia kysymyksiä, joissa erimeilisyys voi olla jopa vaarallista. Elämme kaikille yhteisessä, mutta samalla moninaisessa maailmassa. Yksi pitää intialaisesta ruuasta, toinen italialaisesta. Helppoja ratkaisuja ei ole. Vaikka jotkut ajattelevat, että eri uskonnot voivat olla yhtä aikaa totta, suuret uskontokunnat kuten kristinusko ja islam kokevat olevansa ainoita oikeita uskontoja. Mielipiteisiin ja tosiasioihin liittyvien kysymysten väliin sijoittuu kuitenkin paljon erilaisia kysymyksiä kuten katsomukselliset kysymykset. Varhaiskasvatuksen ammattilainen hän ei omien sanojensa mukaan koe olevansa. Tämä tekee katsomuksesta kiinnostavan ja tutkimisen arvoisen asian, Salmenkivi toteaa. Tietyistä asioista tulee saada olla eri mieltä, mutta joissain asioissa erimielisyys voi olla jopa vaarallista. – Pitää hyväksyä, että ihmisillä voi olla erilaisia katsomuksia ja totuuskäsityksiä, mutta pitää hyväksyä myös se, että jotkut ajattelevat heidän katsomuksensa olevan ainoa oikea tai ainakin paras. Ihmisen täytyy voida olla vaikkapa kristitty, muslimi tai ateisti. – Elämänkatsomustiedon opetus aloitettiin 1985. – Katsomuksiin liittyvien kysymysten kannalta on mielenkiintoista, että niiden kohdalla erimielisyys voi olla hyvinkin moninaista. Nykyaikainen yhteiskunta ei toimi, jos tämä ei ole sallittua. 8 Teema Katsomuskasvatuksen monet haasteet TEKSTI Päivi Romppainen KUVAT Shutterstock ja Tapani Romppainen TEEMA Lapsen oikeus katsomuskasvatukseen sisältää filosofin näkökulmasta isoja kysymyksiä, jotka edellyttävät syvällistä pohdintaa. – On olemassa paljon asioita, joista voidaan olla perustellusti eri mieltä. Filosofiaa lapsille Filosofian didaktiikan dosenttina Salmenkivi on kiinnostunut siitä, mitä katsomus lasten maailmassa tarkoittaa ja mitä lapsille tulisi siitä opettaa. Se on mielipidekysymys ja makuasia. Jos jonkun mielestä Suomessa on vasemmanpuoleinen liikenne ja hän elää mielipiteensä mukaisesti, henkilö on liikenteessä hengenvaarallinen, filosofian didaktiikan dosentti Eero Salmenkivi karrikoi. EERO SALMENKIVI Filosofian tohtori ja didaktiikan dosentti Työskentelee Helsingin yliopistossa yliopistonlehtorina kasvatustieteellisessä tiedekunnassa Opettajien akatemian perustajajäsen 2013– Ylioppilaslautakunnan jäsen 2016–2018 Katsomusaineiden selvityshenkilö 2021 KUKA?. On kuitenkin yksiselitteistä, että niistä tulee saada olla eri mieltä. Se oli uusi vaihtoehto, jossa opetus perustuu ”filosofiaa lapsille -lähestymistapaan”, jossa lasten omaa ääntä pyritään kuuntelemaan mahdollisimman paljon
Yhdeksänkymmentäluvun lopulla minut valittiin filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajien hallitukseen. Salmenkiven mukaan käsitys kumpuaa osittain omasta historiastamme. Platonin tieto-oppia käsittelevä väitöskirja valmistui 2010. – Koulun katsomusopetusta tarkastellaan usein uskonnonopetuksen näkökulmasta, mikä on ollut Euroopassa toiseen maailmansotaan asti pääasiallisesti tunnustuksellista kristillistä opetusta. Uskonnosta puhuttaessa katsomuksien oletetaan helposti tarkoittavan ei-uskonnollisia katsomuksia. Mitä lapsille sitten tulisi katsomuksesta opettaa. Opintojen ohella hän teki erilaisia opettajan sijaisuuksia. Erityisesti katolisen kirkon vaikutus kasvattajana on eri. Yliopiston päätoimisena opettajana Salmenkivi aloitti tämän vuosituhannen alussa. Filosofian opetuksen rinnalle liittyi elämänkatsomustieto. Samoihin aikoihin aloin opettaa myös opettajankoulutuslaitoksessa filosofian didaktiikkaa. 9 Teema Lapsen oikeus katsomuskasvatukseen sisältää filosofin näkökulmasta isoja kysymyksiä, jotka edellyttävät syvällistä pohdintaa. Monissa maissa se on sitä edelleen, sillä koulujen ja varhaiskasvatuksen omistajatahot ovat usein uskonnollisia yhdyskuntia. Polku johti yliopistoon, missä Salmenkivi opiskeli muun muassa filosofiaa ja matematiikkaa. – Merkittävin työtehtäväni oli steinerkoulussa, missä opetin filosofiaa, matematiikkaa, uskontoa sekä elämänkatsomustietoa. – Katsomus on kattokäsite monille eri aatteille ja katsomuksille. Salmenkivi aloitti uransa seitsemänkymmentäluvulla toimimalla uskonnonopettajana työskennelleen äitinsä sijaisena. Salmenkiven mukaan kaiken yläpuolelle nousevat etiikka ja moraali. Helppoja ratkaisuja ei ole. Filosofian didaktiikan dosentuurin Salmikivi saavutti vuonna 2015. Katsomus kattokäsitteenä Katsomuksiin liittyviin termeihin liittyy helposti sekaannusta ja väärinkäsityksiä, sillä kukin tulkitsee termejä omista taustoistaan käsin
Olemme erilaisia. On kuitenkin yksiselitteistä, että niistä tulee saada olla eri mieltä. Jäsennämme sen helposti eurooppalaisesta historiasta käsin. Käsitteeseen liittyy sama ongelma kuin uskonnon käsitteeseen. Pohjoismaissa uskontokasvatus ja kasvatuskatsomus ovat valtiovallan alaisuudessa ja kouluissa kaikille pakollinen oppiaine. Maailmankatsomuksen käsitteellä on ehkä pyritty määrittelemän uskonto ja uskontokasvatus ikään kuin neutraaleiksi käsitteiksi, Salmenkivi pohtii. Euroopan maiden muuttuessa moninaiseksi yhteiskunnan koululaitoksissa on käytännössä luovuttu tunnustuksellisesta kristillisestä opetuksesta, eri maissa eri tavoin. Hyvin monet näistä ovat hyväksyttäviä, vaikka aivan kaikki eivät sitä ole. 10 Teema TEEMA puolilla maailmaa edelleen varsin merkittävä. – Maailmankatsomus käsitteenä on kiinnostava eikä mitenkään itsestään selvä. Meillä on erilaisia perheitä, katsomuksia ja tapoja. – Katsomuksiin liittyvien kysymysten kannalta on mielenkiintoista, että niiden kohdalla erimielisyys voi olla hyvinkin moninaista. – Sekin on eurooppalainen ilmiö, jota ei välttämättä ymmärretä muualla maailmassa uskonnoissa, joissa rituaalit, tarinat ja yhdessäolo korostuvat. Uskonnottomuus Salmenkiven mielestä on mielenkiintoista, että suomalaisessa varhaiskasvatussuunnitelmassa uskonnottomuus ei ole mainittu katsomuksena, vaan jonain muuna, mikä on omiaan vaikeuttamaan katsomukseen liittyvän terminologian ymmärtämistä. Uskonto ja maailmankatsomus Uskontotieteessä 1990-luvun lopussa esitettiin ajatus, että uskonnon sijaan alettaisiin puhua maailmankatsomuksista, koska silloin muun muassa maallistumisen ja sekularisaation käsitteleminen olisi helpompaa. Uskonnottomuus tarkoittaa suomalaisille useimmiten Jo lapsen tulisi ymmärtää, että elämässä on moninaisuutta. Tämä on johtanut opinkappaleiden painottumiseen eurooppalaisessa uskonnonopetuksessa. Ihmisen täytyy voida olla vaikkapa kristitty, muslimi tai ateisti, sanoo Eero Salmenkivi.
Perusopetuksessa nämä molemmat on yhdistetty uskontoon ja elämänkatsomustietoon. Pystyäksemme toimimaan yhteisessä maailmassa, meillä tulee olla yhteiset eettiset pelisäännöt. Se voi olla myös vain yhtä asiaa koskeva, filosofisesti ontologinen käsitys; vain luonnolliset asiat ovat olemassa. Yhteiset pelisäännöt Mitä lapsille sitten tulisi katsomuksesta opettaa. Kaikkia ihmisiä tulee kohdella kunnioittavasti, tasavertaisesti ja yhdenvertaisesti. Se voi olla myös ateistinen tai vastaava muu näkemys, johon voi joko liittyä muita maailmankatsomuksellisia piirteitä kuten eettisiä tai poliittisia kantoja tai yhteisöllistä toimintaa jossakin järjestössä. – Erittäin hyvä ja pohtimisen arvoinen kysymys. Olemme erilaisia. Lasten uskonnollisesta ja moraalisesta kasvatuksesta. Tulisiko etiikka ja katsomus sisällyttää samaan oppimisalueeseen. Tulisiko käytännön olla yhtenäinen aina varhaiskasvatuksesta lukioon. Yhteiskunnan tehtävä on opettaa nämä lapsille. Asiaa selvitellään parhaillaan, Salmenkivi toteaa ja kertoo olevansa mukana kyseisessä selvitystyöryhmässä. Salmenkiven mukaan etiikan ja katsomuksen välinen suhde on kiinnostava ilmiö. 11 Teema sitä, ettei uskonto merkitse ihmiselle kovinkaan paljon. Hyvin monet näistä ovat hyväksyttäviä, vaikka aivan kaikki eivät sitä ole. Katsomuskasvatus varhaiskasvatuksessa Salmenkivi nimeää varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksen tärkeimmiksi sisällöllisiksi tavoitteiksi moninaisuuden hyväksymisen sekä kotien kunnioittamisen. Salmenkiven mukaan kaiken yläpuolelle nousevat etiikka ja moraali. – Jo lapsen tulisi ymmärtää, että elämässä on moninaisuutta. – Uskonnottomuus katsomuksena on näkemys siitä, ettei tuonpuoleista ole olemassa. Uskonnottomuus voi kuitenkin olla katsomus muiden katsomusten joukossa. – Tässä monimutkaisessa ja moninaisessa maailmassa on monia katsomuksia, moninaisia arvoja, mielipiteitä sekä informaation lähteitä. Varhaiskasvatuksessa nämä oppimisalueet on eroteltu eettisen ja katsomuskasvatuksen oppimisen alueiksi. Lukiossa etiikkaa ja katsomusta opetetaan jälleen osittain erikseen. Miten asioiden pitäisi olla, sen määrittelee koulun oppiaineista päättävä eduskunta. Meillä on erilaisia perheitä, katsomuksia ja tapoja
Jos ajatellaan uskontotiedettä ja uskontojen kehittymistä, niin uskonto ei koske tiettyjä katekismuksen tulkintoja, vaan useimmiten rituaalisesti jäsentyneitä tapoja kuten esimerkiksi iltarukouksia. Varhaiskasvatuksen kohdalla tilanne on haasteellisempi, sillä varhaiskasvatuksessa ei ole oppiaineita eikä oppisisältöjä ja käsitteet ovat helposti hyvin abstrakteja. Halutaanko uskonnossa tulevaisuudessa opettaa oman uskonnon historiaa, tapoja ja rituaaleja, vai tulisiko uskonnon opetuksen antaa eväitä erilaisten kysymysten vastaamiseen. – Varhaiskasvatuksessa uusien ajatusten käytännön soveltamisessa on varmasti isoja haasteita. 12 Teema päättävät ensisijaisesti vanhemmat. Salmenkiven mukaan katsomuskasvatuksen koulutuksellinen jatkumo on poikkeuksellisen auki. Tulevaisuuden näkymiä Lapsen oikeus katsomuskatsomukseen herättää kysymyksen, mitä se merkitsee uskonnon opetuksen osalta. Filosofilla on monta kysymystä mietittävänä. TEEMA. Varhaiskasvatussuunnitelmassa korostetaan perheen tapakulttuurin huomioimista sekä kulttuurin katsomuksellisia tarinoita. Oikeus katsomuskatsomukseen koskee luonnollisesti myös pieniä lapsia, mutta sen soveltaminen pienille lapsille on usein haasteellisesta. Miten katsomuskasvatus tulee jatkumaan perusopetuksessa, lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa, ovat parhaillaan selvittelyssä. Rituaalien pohtiminen ilman niihin osallistumista vaatii jo yliopistotason abstraktia ajattelua. Pitäisikö katsomuskatsomuksen sisältöä laajentaa koskemaan laajemmin erilaisia kysymyksiä kuten rokotevastaisuutta. Vanhempien toiveita tulisi kuunnella herkällä korvalla. Maailma muuttuu, suhtautuminen uskontoon ja uskontoihin muuttuvat. Tasavertaisuus ja toisen kunnioittaminen edellyttävät toisen uskonnon tuntemista ja sen laajempaa ymmärtämistä. Koulutuksellinen jatkumo Tällä hetkellä lapsen saaman katsomuksellisen opetuksen koulussa ratkaisee se, mihin rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan hän kuuluu. – Meillä on iso huoli siitä, että sosiaalinen media siilouttaa ihmisten informaatiokentät. Katsomuskasvatukseen liittyviä aihepiirejä on usein erittäin vaikea pohtia isompienkin lasten kanssa. Miten kaikki toiveet pystytään käytännössä hoitamaan, on tärkeä kysymys. – Miten eri kulttuurien ja katsomusten tarinoihin suhtaudutaan yhdenvertaisesti, on vaativa kysymys, jonka pohtimisen tueksi tarvittaisiin myös tutkimusta. – Katsomukset ovat nykyään erittäin tärkeitä käsitteitä ja asioita, joita koulussa tulee käsitellä. Uskontojen rooli ja moninaisuus kasvavat paitsi maailmalla myös Suomessa. Elämänkatsomustieto kuuluu ensisijaisesti uskontokuntaan kuulumattomille. Nykyiseen ja tulevaisuuden uskonnon opetukseen liittyy isoja kysymyksiä. Opiskellaanko uskonnon opetuksessa tulevaisuudessa oman ja muiden uskontojen historiaa ja erityispiirteitä, vai tutustutaanko opetuksessa eri uskontojen tarinoihin. Kun uskonnon opetuksesta puhutaan eurooppalaiskontekstissa, puhe on Salmenkiven mukaan edelleen hyvin lähellä yksilön oman uskonnon opetusta. Jos varhaiskasvatus tai koulu ei ikään kuin tasoita siilojen välisiä muureja, niin yhteiskuntarauhan säilyminen on iso ongelma. Katsomuskasvatuksen perimmäinen tehtävä on antaa eväitä 2040–2050-lukujen aikuisille, jotka elävät sekularisoituneessa Suomessa, etsivät omassa elämässään erilaisia ratkaisuja ja tekevät yhteiskunnallisia päätöksiä. – Puhuttaessa oikeudesta katsomuskasvatukseen pitäisi ymmärtää uskontoa
Minun vastaukseni on: koska jokaisella on katsomus. Miksi vielä 2020-luvullakin puhutaan katsomuskasvatuksesta. Katsomuskasvatus on lapsen oman katsomuksellisen kehityksen tukemista, siis rakennusaineisten tarjoamista lapsen katsomuksellisen kasvuun. detta maailmaan: löytämään ihmeitä, kauneutta, kiehtovia kysymyksiä ja pyhyyttä kaiken arkisen keskeltä. Jokaisella on katsomus. KOLUMNI KUKA. Jokaiselle muodostuu käsitys maailmasta ja omasta itsestä osana sitä: arvoista, ihanteista, uskomuksista, merkityksestä ja pyhästä. Katsomus voi olla uskonnollinen tai uskonnoton. Katsomus ei ole välttämättä kovin tiedostettu, mutta silti se vaikuttaa jokapäiväiseen elämään ja vuorovaikutukseen toisten kanssa. Katsomuskasvatus voi olla merkityksellistä ja palkitsevaa myös aikuisille: se on pysähtymistä lasten kanssa elämän arvojen ja ihmeiden äärelle.. Tällaista ihmettelyä on kuulunut partiossa, jossa tämän vuoden ohjelmapainotus on Katsomus (k)antaa. Miksi edelleen halutaan antaa ja kehittää katsomuskasvatusta, vaikka se voi aiheuttaa joskus käytännön kysymyksiä tai epävarmuuden tunteita kasvattajassa. Lapset ihmettelevät, tuntevat syvää surua ja iloa sekä näkevät ympärillään pyhää ja kauneutta. Elämä ei ole myöskään vain paikasta toiseen kiiruhtamista, vaan siinä on syvempi ulottuvuus. JoAikuisilla on vastuu antaa lapsille mahdollisuuksia etsiä, mikä elämässä on tärkeää. Usein lapset tietävätkin sen paremmin kuin aikuiset. 2020-luvulla tarvitaan tukea sen oivaltamiseen, että elämässä ei ole kysymys vain tavaroiden haalimisesta tai muusta materiaalisesta ulottuvuudesta. Monenlaiset tarinat, laulut, retket, keskustelut ja kuvat voivat auttaa lasta rakentamaan suhJokaisella on katsomus AINO-ELINA KILPELÄINEN Kirjoittaja on Lasten ja nuorten keskuksen kouluttaja, joka tekee väitöskirjaa kirkon varhaiskasvatuksesta. 13 Teema kainen pohtii, mikä itselle on rakasta ja mistä saa elämäänsä voimaa. Lapsen oikeuksien julistus kehottaa aikuisia tukemaan lapsen hengellistä kehitystä ruumiillisen, henkisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityksen ohella (27 artikla). Pienen lapsen katsomus on enemmän kokemuksellista kuin käsitteellistä. Usein ajatellaan, että lapset ovat luonnostaan spirituaalisia: hengellisiä ja henkisiä. Katsomuskasvatuksen kautta lasta voi auttaa tiedostamaan ja rakentamaan omaa katsomustaan. Oman lähipiirin tavat ja juhlaperinteet on arvokasta tuntea. Heillä on valmius kokea yhteyttä ja rakentaa suhdetta itseensä, toisiin ihmisiin, ympäröivään luontoon ja kulttuuriin sekä usein myös näkymättömään todellisuuteen. Partion henkisestä ja hengellisestä kasvatuksesta on viime vuosina alettu käyttää käsitettä katsomuskasvatus. Eri uskontoihin tutustuminen lisää ymmärrystä siitä, miten monin tavoin maailman voi käsittää ja miten erilaisista asioista voi löytää pyhää. Hän saa kertoa, mikä hänelle on arvokasta ja mitkä juhlat tai tavat ovat juuri hänen perheelleen tärkeitä. Katsomuskasvatuksen merkityksen kysely on tuttua myös varhaiskasvatuksessa, jossa katsomuskasvatus-käsite on ollut käytössä jo pidempään. Aikuisilla on vastuu antaa lapsille mahdollisuuksia etsiä, mikä elämässä on tärkeää. Toisaalta katsomuskasvatus on myös tutustumista ympärillä oleviin katsomusjärjestelmiin. Katsomuskasvatus on sitä, että lapsi saa tulla nähdyksi kokonaisena. Lapsen oikeudet ovat aikuisten velvollisuuksia, kuten usein sanotaan. Arvokkain voi löytyä ihan läheltä: vaikkapa ystävyydestä, metsän hiljaisuudesta, naurusta tai leikistä
Esimerkiksi eläimet ja erilaiset suhteet niihin ovat perusaineistoa myyteissä, saduissa ja monissa uskonnollisissa sisällöissä. Näiden yhteisöjen tehtävä ja mahdollisuudet ulottuvat kuitenkin myös pidemmälle: siihen, millainen maailmankatsomuksellinen perusta ympäristösuhteelle muodostuu. Lapset ihmettelevät sekä elotonta että elävää luontoa, rakentavat majoja ja hyödyntävät leikeissään ympäristöä monin tavoin. Psykologian tutkija Peter Kahn on puhunut ympäristöön liittyvästä ”sukupolvi-muistinmenetyksestä” (environmental generational amnesia). Esimerkiksi varhaisempi sukupolvi on tottunut lintulajien runsauteen, mutta ympäristönmuutosten vuoksi seuraava sukupolvi syntyy oloihin, joissa laulaa paljon vähemmän lintulajeja. Nuoremmat ikäpolvet eivät myöskään lähtökohtaisesti tiedä, miten paljon ympäristönsuojelussa on edistytty vaikkapa 1970-luvun alkuun verrattuna. Keskustelen myös ympäristönmuutosten aiheuttamista tunteista ja niiden kohtaamisesta. Ilmentyykö kristillisessä TEEMA. Lasten luontosuhteen muutokset vaikuttavat paitsi hyvinvointiin myös katsomuksiin ja uskontoihin. Tämä pätee sekä kaupunkiluontoon että maaseutuun, mutta tietenkin suuri ekosysteemien rikkaus tuottaa vielä monipuolisempia elämyksiä. 14 Teema Lapsi katsomuksellisena ympäristöajattelijana TEKSTI Panu Pihkala KUVA Shutterstock Kirjoittaja on ympäristötutkija, tietokirjailija ja kahden alle 10-vuotiaan lapsen isä. Kristinuskon kohdalla on kysytty, miten luomisoppi ja kolminaisuusoppi – eli käsitys siitä, että Jumala on läsnä maailmassa – vaikuttavat ympäristökäyttäytymisen tavoitteisiin. Samalla ilmiöllä on myös positiivisiin kehityskulkuihin liittyvä puolensa, joka vaatii sekin tiedostamista. Ihmisen ajattelu ja tunteet ovat historiassa kehittyneet monipuolisessa vuorovaikutussuhteessa ympäristön kanssa. Lasten luontosuhteen muuttuminen voi olla aluksi vaikeaa tajuta vanhemmille sukupolville, koska lähtötilanteet ovat niin erilaisia. Laajemman tekstini ”Lapset, luonto ja katsomuskasvatus” löytyvät teoksesta Lapsenkokoinen katsomuskasvatus (2021), ja sen kirjallisuusluettelo tarjoaa paljon lisälähteitä. Ympäristökasvatus ja katsomuskasvatus Ympäristökasvatus tarkoittaa kaikenlaista vaikuttamistoimintaa, jolla pyritään kehittämään ihmisten ympäristökäyttäytymistä. Voimakkaan kaupungistunut ja teknologisoituvan kulttuurin keskellä elävä lapsi ei välttämättä lähtökohtaisesti tunne esimerkiksi lampaita alkuunkaan. Ihminen kokee syviä eksistentiaalisia ja henkisiä kokemuksia luonnossa jo aivan pienenä, joskus myös nähdessään tähtitaivaan kaupungin valojen keskeltä. Lapsen luontosuhteen syvätaso ja muutosten tuomat haasteet Luonnon maailma on ihmislapsen ikiaikainen tutkimusmaasto ja kumppani. Tarkastelen lasten luontosuhdetta ja katsomuskasvatusta muuttuvan maailman keskellä. Joskus lapset kasvattavat tässä aikuisia, mutta aikuisilla on erityinen eettinen tehtävä kasvattaa lapsia mahdollisimman kestävään ympäristösuhteeseen. Voivatko he tavoittaa psalmien välittämää kuvaa ihmisestä, joka pohtii jumalasuhdettaan luonnon keskellä, jos heitä ei saateta itse luontoon. Katsomusyhteisöt välittävät viestiä siitä, miten niiden syvimmät arvot ja uskomukset liittyvät luontoon – tai jäävät liittymättä. Maailmankatsomuksellisesti luonto on merkittävämpi asia kuin mitä aina oivalletaan. Hyvistä kehityskuluista kertominen voi olla hyvin voimaannuttavaa, mutta samalla on tietenkin vältettävä ylioptimismin vaikutelmaa. Myös esimerkiksi kristillisen kasvatuksen näkökulmasta tämä on sangen huomionarvoista: ymmärtävätkö teknologisoituneen ajan lapset vaikkapa vertauksia lampaista ja paimenesta. Myös mielikuvitus ja symbolinen kieli köyhtyvät, jos riittävän rikasta luontosuhdetta ei ole. Ekopsykologiassa on nostettu esiin se, miten merkittävällä tavalla edellä kuvatut vuorovaikutussuhteet vaikuttavat ihmiseen. Myöhemmät sukupolvet eivät enää tiedä sitä, millaista ennen oli, vaan pitävät senhetkistä nykytilaa normaalitilana. Ihminen on kasvanut kokonaisvaltaisesti luonnon maailmassa: hän on kokenut aisteillaan pimeyden ja valon, sateen ja lämmön, rotkojen salaperäisyyden ja vesialueiden kiehtovat aavat. Ihmiset omaksuvat lapsena ja nuorena tietyn käsityksen siitä, millainen heitä ympäröivän luonnon normaalitila on. Vastaavasti jos näitä kokemuksia ei ole, vaikuttaa se omalla tavallaan syvästi ihmiseen. Etenkin pienille lapsille luonto eri muodoissaan tarjoaa loputtomasti virikkeitä. Katsomusyhteisöillä on tärkeä rooli jo siinä, että ne toteuttavat omalta osaltaan yleistä ympäristökasvatusta. Nuoremmat eivät kuitenkaan osaa lähtökohtaisesti surra tätä muutosta, koska he eivät tunne aiempaa tilaa
Miten katsomusasiat nivoutuvat yhteen ympäristökasvatuksen kanssa työssämme. Kysymyksiä varhaiskasvatuksen työyhteisöille ja työntekijöille Mitä tiedän siitä, miten lähelläni olevat lapset kokevat luonnon. POHDITTAVAKSI. 16 kirjallisuusluettelossa.) Millä tavoin lasten ympäristötunteet ilmenevät työssämme. Voisiko meidän varhaiskasvatuksen työyhteisössä käsitellä ympäristötunteita esimerkiksi käsitekartan avulla. Jos on, millainen. Millä eri tavoin luontosuhteesi on muuttunut ja elänyt elämänkaaresi aikana. Onko ympäristöllä ollut vaikutus katsomukseesi. Pohdi omaa historiaasi, mieluiten yhdessä toisten kanssa. Onko meillä valmiuksia ja toimintamalleja vaikeiden ympäristötunteiden käsittelyyn silloin, kun joku lapsi niitä ilmaisee. Miten voisin lisätä tietoani ja ymmärrystäni. 15 Teema Voisiko sen oivaltaminen, että lasten luontosuhteen syvätaso vaikuttaa katsomuksiin, muodostua lisämotivaatioksi ympäristökasvatukselle. (Käsitekartoista lisätietoa s
Virikkeitä löydät esimerkiksi teoksesta Taidepolkuja ympäristöempatiaan (ks. Lapset kokevat monenlaisia tunteita luonnonympäristöissä ja ympäristökysymyksiin liittyen: iloa ja inhoa, kiehtovuutta ja pelkoa, surua ja suuttumusta. Tutkimuksissa on huomattu, että jo päiväkoti-ikäiset lapset saattavat olla peloissaan ja ymmällään ympäristökriisin vuoksi. Ympäristötunteet (Kirjapaja, 2019) – Erilaisten ympäristötunteiden käsikirja, jossa myös virikkeitä keskusteluihin ja tunnetyöhön Katsomusyhteisöt välittävät viestiä siitä, miten niiden syvimmät arvot ja uskomukset liittyvät luontoon – tai jäävät liittymättä. Tuukkanen (toim.): Maapallon tulevaisuus ja lapsen oikeudet (2020, ladattavissa netistä) – Lapsiasiavaltuutetun kirja sisältää monia kiinnostavia artikkeleita lasten ja nuorten ympäristösuhteesta Panu Pihkala: Mieli maassa. Tämä ei tarkoita työyhteisöterapiaa, vaan pitkäjänteistä paneutumista omien ja työyhteisön reagointitapojen kehittämiseen. kasvatuksessa usko siihen, että luonto on Jumalan luomaa ja ihmisen kasvun vuorovaikutteinen kumppani. Sen valjastaminen ympäristötunteiden kohtaamiseen vaatii kuitenkin sitä, että kasvattajat yhdessä työyhteisönsä kanssa käsittelevät riittävästi omia tunteitaan ja miettivät toimintamalleja. Luonnonympäristöjä ja luovia menetelmiä voi yhdistää tähän lukuisin eri tavoin: esimerkiksi on mahdollista tehdä metsässä pieniä taideteoksia, joiden kautta keskustellaan surun tai syyllisyyden tunteista. Syyllisyyden eri muotojen kohtaaminen on ihmisille usein vaikeaa ja tähän tarvittaisiin hyviä sosiaalisia käytäntöjä. Nukari (toim.): Kulttuurija katsomusdialogi ympäristökasvatuksessa. Gradu ladattavissa https://helda. Samaan aikaan monet lapset eivät vielä koe suurempaa ahdistusta. Pekkarinen & T. Laine & L. Käytän esimerkkinä kahta merkittävää ympäristötunnetta, surua ja syyllisyyttä. Aihepiiri on tärkeä myös ympäristöasioiden ja luontokokemusten kannalta. Katsomuskasvatuksen erityismahdollisuuksia Katsomuskasvatuksella on omalta osaltaan merkittäviä mahdollisuuksia ympäristötunteiden käsittelyyn. Ympäristösyyllisyys on paljon keskusteltu tunne: ihmiset kokevat, että heitä syyllistetään etenkin ilmastokysymyksissä. Voisiko sen oivaltaminen, että lasten luontosuhteen syvätaso vaikuttaa katsomuksiin, muodostua lisämotivaatioksi ympäristökasvatukselle. Myllynen & M. Ympäristösurua koetaan paljon ja erilaisissa muodoissa liittyen esimerkiksi lähiympäristöjen muutoksiin, eläinten vähenemiseen ja vuodenaikojen muutoksiin ilmastokriisin myötä. Tilanne vaatii kasvattajilta uudenlaista paneutumista. Suru on kuitenkin vaikeasti kohdattava tunne, koska teollistuneissa yhteiskunnissa sitä on usein julkisesti vältelty ja suruperinteet ovat ohentuneet. Oheinen tietolaatikko esittelee kirjoja ja materiaaleja, joita voi hyödyntää tässä. Helsinki: Kulttuurija uskontofoorumi FOKUS ry (2020, ladattavissa netistä) – Julkaisu sisältää myös kaksi Panu Pihkalan tekstiä (Kulttuurija katsomusdialogin tärkeys ympäristökasvatukselle & Tunteet, ympäristökasvatus ja katsomusdialogi) E. Erilaiset seremoniat ja rituaalit voivat myös auttaa tunteiden käsittelyssä, ja näihin katsomuskasvatuksessa on paljon osaamista. Snellman: Taidepolkuja ympäristöempatiaan: Opas monitaiteiseen työskentelyyn (Taideyliopisto & Opinkirjo, 2020, ladattavissa netistä) M. Laajasti määriteltynä syyllisyyteen liittyvät myös vastuun tunteet. Ympäristötunteiden kohtaaminen Viime aikoina on kiinnitetty kasvavaa huomiota tunteiden merkitykseen katsomuksellisuudessa. kirjallisuusluettelo). TEEMA LINKKEJÄ JA KIRJALLISUUTTA. Vaikeita ympäristötunteita kutsutaan joskus yleisnimellä ympäristöahdistus. Kyse ei ole vain kierrätyksestä ja ulkoilusta (tärkeitä nekin), vaan hengellisen perustan muotoutumisesta. Katsomuskasvatuksessa on perinteisesti käsitelty myös surua ja syyllisyyttä, joskin yleensä muihin aiheisiin kuin ympäristöön liittyen. Kuoppamäki, M. helsinki.fi/handle/10138/324112 A. Perusturvallisuuden tunteen säilyttäminen on keskeisen tärkeää, mutta lapsia ei myöskään saisi lohduttaa liiallisella ylioptimismilla: monet nykynuoret kertovat syvistä pettymyksen tunteista sitä kohtaan, että aikuiset aikanaan vakuuttelivat heille, että ”kyllä kaikki järjestyy ympäristökriisin suhteen”. Nyt tätä osaamista olisi tärkeää soveltaa ympäristösurun ja –syyllisyyden kollektiiviseen käsittelyyn. Jos esimerkiksi omaa surua ympäristönmuutoksista ei ole koskaan sanoittanut tai käsitellyt, on hyvin vaikeaa kohdata rakentavasti lapsen surua ympäristönmuutoksista. Onneksi varhaiskasvattajilla on monenlaista tunteiden kohtaamiseen ja käsittelyyn liittyvää ammattitaitoa. 16 Teema Ympäristötunteiden käsitekartta ja muita tunnetehtäviä: www.toivoajatoimintaa.fi/tunteet (Panu Pihkala, Pinja Sipari & co.) Chantal Arokanto on tehnyt pro gradu –tutkielman aiheesta Ilmastokasvatus varhaiskasvatuksessa (Helsingin yliopisto, 2020), ja hän on tietoinen myös ilmastotunteiden dynamiikasta. Olen pohtinut paljon myös yllä kuvattujen ilmiöiden vaikutusta katsomusyhteisöjen ympäristökasvatukselle. Lasten kokemukset ja tunteet tulisi voida kohdata siten, että lapsi tuntee tulleensa nähdyksi ja kuulluksi. Monia ”luontotunteita” on jo pitkään käsitelty varhaiskasvatuksessa, mutta voimistuva ympäristökriisi tuo uusia haasteita
18 Anita Järvisalo kirjoitti kirjeen Hanna Rothmanille s. 17 Me tekijät Me tekijät 17 ME TEKIJÄT Me Tekijät -osiossa tapaat työstään innostuneita tekijöitä eri puolilta Suomea. 22 Kulttuuriperintöä, avoimuutta ja arjen etiikkaa s. s. 26 Maahanmuuttajaäidit mukaan kouluun ja työelämään KUVA Sinimaaria Kangas Tuula Piippo-Amezianen (vas.) ja Anne Kovalaisen eskariryhmässä on mutkaton ja keskusteleva ote katsomuskasvatukseen.
Tästä velvoittavuudesta olisit sinäkin varmasti iloinen – olihan kasvatuksesi pohjavireeltään hartaan uskonnollista. TEKSTI Anita Järvisalo KUVAT Suvi Sievilä Kirjoittaja on Espoon Matinkylän päiväkodin johtaja. Mutta sen mieltäminen on ollut kovin tärkeää heräämistä. 18 Me tekijät Me tekijät 18 ME TEKIJÄT Hei Hanna, ja heti alkuun tuuletukset sinulle, lastentarhatoiminnan perustaja. Paljon on myös muuttunut, eikä vähiten se miten puhumme lapselle Jumalista. Ihmetteletkö sitä, että minä tosiaan puhun katsomuskasvatuksesta enkä uskontokasvatuksesta. Minäpä kerron sinulle omasta matkastani.. Tässä välissä on kuitenkin ehtinyt tapahtua paljon. Kyllä, kirjoitin sen ihan oikein – Jumalista. Avoin kirje Hanna Rothmanille Tiedätkös Hanna, minulla on työpöydälläni auki tuorein valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma. Pyhäkouluille ja kaikelle muullekin. Se nostaa varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksen merkityksen ja velvoittavuuden varsin napakasti esiin. Olen nimittäin lukenut, että kun ystäväsi Betty Alanderin kanssa vuonna 1888 perustit kansanlastentarhan, sen yhteydessä toimi myös pyhäkoulu. Mutta, mutta. Kutsun sinut mukaan aikamatkalle. Sen eron mieltämiseen on minullakin mennyt jonkin aikaa. Aika nainen olit aikanasi! Näkisitpä työsi hedelmät nyt reilun sadan vuoden päästä kuolemastasi. Siinä on monikko. Luulenpa että sinäkin sen ymmärtäisit
Kuinka paljon pääsiäinen saa näkyä, millä tavalla. Tuo vuoden 1973 laki velvoitti turvaamaan hoitopaikkoja äitien työssäkäynnin lisääntyessä. Luulen, että monille kasvattajille se oli jopa helpotus. Usko pois, että näitä asioita on viime vuosina pohdittu erilaisissa kokoonpanoissa hyvin huolellisesti. Uudelle vuosituhannelle tultaessa vanhemmilta ymmärrettiin pyytää lupa lasten osallistumiseen: tunnustuksellinen hartauden harjoittamien ei enää istunut päiväkodin agendaan. Huoltajilta en muista valituksia tulleen. Pelottaviakin. Keskustelu luterilaiseen kulttuuriin pohjautuvasta uskontokasvatuksen roolista tiimoilta oli kuitenkin jo käynnistynyt: Suvivirsi vai ei. Entä sitten vielä ne hyvin tiedostavat vanhemmat, jotka penäsivät: entä me uskonnottomat, miten huomioitte meidät. Varsin villiä se oli myös silloisen uskontokasvatuksen osalta, vaikka olihan sille laissa asetettu tavoitteet. Vielä joitakin vuosia myöhemmin, opettajaharjoittelussa Tampereella, muistan, että päiväkodin lounas aloitettiin ruokarukouksella. Tämä voi Hanna sinusta tuntua tuntua oudolta, mutta tässä nykymeiningissä kasvattajalta edellytetään neutraliteettia uskontojen suhteen. Pitikö se rukoushetki hänelle nyt sitten jossain hiljaisessa nurkassa mahdollistaa kesken työpäivän. Ajattele Hanna; juuri sitä sinäkin olit lastentarhatoiminnallasi ja uudella lastentarhanopettajakoulutuksellasi tavoitellut! Sitä että työssäkäyvät äidit saivat lapsensa hoitoon. Koska itselläni on aina ollut suuri veto jonkin itseäni pyhemmän puoleen, oli pakko pysähtyä sen tosiasian eteen, että ihmiset eri puolella maailmaa kokivat jumalan eri tavoin. Ja että naisille voisi myös tarjota laadukasta ammattioppia kasvatuksen tärkeään tehtävään. Seurakunta työparina Olivathan ne hämmentäviä aikoja, etenkin 1990-luku. Oli kokonaan eri jumaliakin. 19 Me tekijät Me tekijät 19 Uskontokasvatuksesta katsomuskasvatusta kohti Kun vuonna 1981 tuoreena ylioppilaana aloitin päiväkotiharjoittelijana espoolaisessa päiväkodissa, oli ensimmäinen laki päivähoidosta ollut voimassa vasta kahdeksan vuotta. Muistan esimerkiksi, kuinka yksi vapaa-ajattelijaksi itseään tituleeraava opettaja julisti kaiken uskontoon liittyvän pannaan. Minkä mittainen huivi olisi ok työnantajan mielestä. Kyllähän siinä niin kävi, että pitkään katsomuskasvatus jäi joko seurakunnan tai yksittäisten asiasta kiinnostuneiden työntekijän kontolle, etenkin jos se ei ole tuntunut johtajalle luontaiselta alueelta. Monesti jälkeenpäin olen esimerkiksi miettinyt, kuinka mahdoimme huomioida Vietnamin venepakolaisten katsomuksellista taustaa, kun heistä ensimmäiset vuonna 1979 saapuivat Suomeen. Toinen taas laulatutti lapsilla enkelitaivaat ja suvivirret ulkoa moneen kertaan jo ennen kristillispainotteisia juhlia. Neutraalisuus – kalskahtaako korHanna Rothman toi Saksasta Suomeen fröbeliläisen lastentarha-aatteen ja aloitti lastentarhatoiminnan ja lastentarhanopettajankoulutuksen. On kokonaan eri jumaliakin.. Velvoitteena pohtiminen Niin että Hanna, tämä uusi varhaiskasvatussuunnitelma, (vasuksi me sitä kutsumme), on oikein hyvä juttu. Rothman ja Elisabeth eli Betty Alander perustivat vuonna 1888 kansanlastentarhan, jonka yhteydessä oli myös lastenkoti, kesäsiirtola ja pyhäkoulu. Minä nimittäin itsekin johdan nykyään suht isoa ja hyvin monikulttuurista päiväkotia Espoossa. Ja jumala – se on hyvin herkkä asia. Se kuitenkin tuntui totta puhuakseni jo tuolloin hiukan hämmentävältä ja vanhanaikaiseltakin – ihanko totta se oli kaikille huoltajille jees. Seurakuntien kirkkovartit yleistyivät ja pyhäkouluja tuotiin myös päiväkotien kattojen alle. Niissä asioissa ei parane talloa herkkiä sieluja. Tiedätkö Hanna, minä luulen, että itse aloin miettiä näistä uskontotai no, katsomuskasvatusasioita syvällisemmin vasta silloin, kun päiväkodit alkoivat monikulttuuristua. Katsomuskasvatus kiehtoo minua ja mietin paljon, miten siitä tulisi mahdollisimman luonteva osa työtämme, vähän niin kuin yhteinen tutkimusmatka eri kulttuurien uskontoihin ja tapoihin kohdata itse kunkin pyhä. Vasu on hyvin viisas mutta myös käytännöllinen asiakirja, joka antaa raamit kasvattajille ja meille johtajille. Mitä tapahtuu, jos vahingossa tarjoan sianlihaa muslimilapselle. Kielien ja kulttuurien kirjo kasvoi kasvamistaan päiväkodeissa. Oli pakko pysähtyä sen tosiasian eteen, että ihmiset eri puolella maailmaa kokevat jumalan eri tavoin. Eikä hämmennystä hälventänyt sekään, että yhtä äkkiä työkaveriksi saattoi tulla joku toiselta puolen maapalloa. Täytyy kyllä myöntää, että tuolloin 1980-luvun alussa aloittaessani, pedagogiikan sisällöt olivat aikamoista räsymaton kirjoa. Kouluissa päivänavausten sisällöt neutraalistuivat, ja päiväkodeissakin oltiin varovaisia. Nämä vakaumusasiat kun ovat aika herkkiä
Mutta Hanna, hartauden harjoittamisen kanssa me olemme tarkkoja. Enää ei tarvitse pähkäillä, voiko sen Suvivirren laulaa kevätjuhlassa. Kirkkovuoden alku 15.11. Pohtiminen yhdessä on tämän päivän juttu! Ja tiedätkö Hanna, täällä Espoossa pohdimme näitä myös seurakunnan kanssa yhdessä järjestetyissä katsomuskasvatuskahviloissa! Pelisääntöjä Tätä uutta vasua voi kiittää myös siitä, että sen pohjalta on esimerkiksi meillä Espoossa sovittu uudet, selkeät pelisäännöt koulun, päiväkodin ja seurakunnan yhteistyölle. Päinvastoin! Niistä keskusteleminen ja pohtiminen on sitä yleissivistävää tutkimusmatkaa, jossa opimme kunnioittamaan ja ymmärtämään erilaisia tapoja katsella maailmaa. 1.muharram Uusi vuosi 2.4. 1. Karjalan valistajien juhla TA MM IK UU HE LM IK U U M A A L IS K U U H U H TI K U U TO UK OKU U ELOKUU SY YS KU U L O K A K U U JOU LU KU U M A R R A SK U U 12.4./13.4. 20 Me tekijät Me tekijät 20 vaasi hieman ontolta. Lucianpäivä 13.5. Pääsiäinen 23.5. Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkuminen 26.5. Pesah Juutalainen pääsiäinen 1.9. Diwali Kulttuurien juhlakalenteri LUKUVUOSI 2020–2021 31.10. Vielä jännemmäksi asia tulee, kun siihen valjastaa mukaan lapsen huoltajat. Tienviittoja on vain tarkennettu ja työtavoista tehty sopimuksia. Mahdollisesti myös omansa. ’Id al-adha Uhrijuhla 27.9. YK:n päivä 17.2. Vesak Buddhan syntymäpäivä 20.8./21.8. Joulupäivä 1.11. Itseasiassa niin täytyykin tehdä. Pyhäinpäivä 18.7./19.7. Tai moskeijassa, voitko kuvitella. Uudenvuodenpäivä 11.2. Tätä kutsumme positiiviseksi uskonnonvapaudeksi. Ramadan alkaa 13.12. Rosh ha-shana Uusi vuosi 19.7./20.7. Pohtiminen, Hanna. Vapunpäivä 24.10. Tuhkakeskiviikko Paaston alkaminen Symbolien selitykset SUOMEN LUTERILAISET JUUTALAISUUS HINDULAISUUS / KRISHNA-LIIKE ISLAM SUOMEN ORTODOKSIT KATOLINEN KIRKKO BUDDHALAISUUS KANSALLINEN JUHLAPÄIVÄ 31.10. ’Id al-fitr 15.8. Ensimmäisessä korissa on se velvoittavin: yleissivistävä opetus, jossa saamme jakaa tietoa uskomuksista ja katsomuksista. Netti – sellainenkin näppärä apuri nykyään! Minä uskon, että pidemmässä juoksussa tämä kaikki lisää yhteistä pohdintaa henkilökunnan ja oman kielija kulttuuriopettajamme kanssa, niin että aihetta aristelevatkin kasvattajat ymmärtävät aikuisen tärkeyden lapsen oman identiteetin ja katsomuksen jäsentymisen tukena. Neitsyt Marian taivaaseen ottaminen 4.4. Mietin paljon, miten katsomuskasvatuksesta tulisi mahdollisimman luonteva osa työtämme, vähän niin kuin yhteinen tutkimusmatka eri kulttuurien uskontoihin ja tapoihin kohdata itse kunkin pyhä.. Arafatpäivä 28.10./29.10. Lapsen oikeuksien päivä Kulttuurien juhlakalenteri rytmittää Matinkylän päiväkodin arkea, jossa kaikkia katsomuksia tahdotaan huomioida tasa-arvoisesti. Sen löytää helposti netistä. Kiinalainen uusi vuosi 1.5. Mawlid an-nabi Profeetta Muhammedin syntymä 1.–7.2. Helluntai 2.11. Mutta Hanna, juttu on niin, ettei se suinkaan tarkoita, etteikö uskontoon liittyviä asioista käsiteltäisi. Uskontojen ja katsomusten yhteisymmärrysviikko (YK) 12.8. Hanukka 18.9. Pitkäperjantai 6.12. Itsenäisyyspäivä 1.1. Sri Krishna Janmashtami Herra Krishnan ilmestyminen 10.–18.12. Kaikkien pyhien päivä 15.8. Suuri perjantai 14.2. Ja vierailla vaikkapa kirkoissa. adventti Kirkkovuoden alku 16.2. Laskiais tiistai 2.4. Vainajien päivä 29.11. Hyvin toimii, usko pois! Tässä apuna voi myös käyttää kulttuurien juhlakalenteria, jotta pysymme kartalla eri uskontojen tärkeistä päivämääristä. Päämäärä on kirkas: autamme lasta ymmärtämään maailman moninaisuutta ja annamme aineksia oman katsomuksen syventymiselle! 2020 202 1 27.3–4.4. Se on suht helppoa esimerkiksi vasukeskusteluissa: Kerro meille, mitä voimme kertoa muille lapsille tavastanne viettää oman kulttuurinne juhlapäiviä. Sitä harjoittamme vain esimerkiksi ”kolmoskorin” pääsiäistai joulukirkossa, kun olemme ensin pyytäneet luvan huoltajilta. Ja neljäs, kasvun ja hyvinvoinnin kori mahdollistaa päiväkodille yhteisen kriisityön ja henkilökunnalle suunnatut hiljaisuuden retriitit. Sellaisella minäkin olen ollut ja saanut voimia tähän välillä aika haipakkaan arkeeni. Sovintosunnuntai Paaston alkaminen 25.12. Helatorstai 20.11. Kyllä voi, mutta se ei ole uskontoa vaan kulttuuriperintöä, ja se kuuluu sopimuksen toiseen ”kakkoskoriin” muiden perinteisten juhlien kansME TEKIJÄT sa. Niin että Hanna, älä huoli, kasvattajien tärkeä työ jatkuu. Sopimuksessa puhumme kumppanuuskoreista. Jom kippur Suuri sovituspäivä 11.5./12.5