1 TEEMA 4 2026 Piirrä tarina eläväksi Kompassi näyttää suuntaa Toivo ei ole valinta vaan velvollisuus
Mollin kanssa lapsi voi tunnistaa ja nimetä omia tunteitaan ja todeta: kaikkia jännittää joskus, Molliakin! ISBN 9789524133210 Hinta 23,00 UUTUUS! Tunteet arjessa 25,80 € UUTUUS! Kaikkia jännittää joskus! 23,00 €. Kirjaa silittämällä, hyppyyttämällä ja kääntelemällä pieni lukija voi auttaa Mollia selviytymään jännityksen tunteen kanssa. Äkkää ja tökkää on sarja, jonka äärellä osoittaminen ei ole epäkohteliasta! ISBN 9789524133050 Hinta 25,80 KATRI KIRKKOPELTO Molli ja tutiseva hännänpää Hellyttävässä kirjassa Mollia jännittää niin, että hännänpäätä tärisyttää. Hauskat kysymykset kannustavat lasta tutkimaan kirjan värikästä ja yksityiskohtaista kuvitusta yhä uudelleen. 2 TEEMA facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi KALLE NUUTTILA, RIKU OUNASLEHTO Äkkää ja tökkää Tunteet Kuka kiljuu riemusta. Kuka lohduttaa kaveria. Entä ketä pelottaa. Tunnesanaston kartuttamisen ohessa vertaillaan tuttuun tapaan muotoja ja värejä, lasketaan lukumääriä, ihmetellään yksityiskohtia ja kartutetaan sanavarastoa monipuolisesti. Samalla lapsi saa itsekin apua jännittävien tilanteiden kohtaamiseen. Tuttuja tilanteita ja tunteita bongaillaan erilaisissa, hauskoissa ympäristöissä, kuten huvipuistossa tai lautapelien äärellä. Suositun kirjasarjan uudessa osassa tutustutaan riemastuttavan raivostuttaviin ja pienen lapsen elämässä keskeisiin tunteisiin
Ihmiskunta ja tämä yhteiskunta tarvitsevat vauvoja selvitäkseen. Vauvoissa on tulevaisuus, ihan konkreettisestikin. TEEMA 3 LAPSEN SILMIN Valloittava Ida-vauva on tullut äitinsä Heinin kanssa Tapiolan kirkolle Sylivauvaryhmään. Entä ketä pelottaa. Mollin kanssa lapsi voi tunnistaa ja nimetä omia tunteitaan ja todeta: kaikkia jännittää joskus, Molliakin! ISBN 9789524133210 Hinta 23,00 UUTUUS! Tunteet arjessa 25,80 € UUTUUS! Kaikkia jännittää joskus! 23,00 €. facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi KALLE NUUTTILA, RIKU OUNASLEHTO Äkkää ja tökkää Tunteet Kuka kiljuu riemusta. Vauvat tuovat toivoa ja muistuttavat huomisesta. Tuttuja tilanteita ja tunteita bongaillaan erilaisissa, hauskoissa ympäristöissä, kuten huvipuistossa tai lautapelien äärellä. Samalla lapsi saa itsekin apua jännittävien tilanteiden kohtaamiseen. Äkkää ja tökkää on sarja, jonka äärellä osoittaminen ei ole epäkohteliasta! ISBN 9789524133050 Hinta 25,80 KATRI KIRKKOPELTO Molli ja tutiseva hännänpää Hellyttävässä kirjassa Mollia jännittää niin, että hännänpäätä tärisyttää. Tunnesanaston kartuttamisen ohessa vertaillaan tuttuun tapaan muotoja ja värejä, lasketaan lukumääriä, ihmetellään yksityiskohtia ja kartutetaan sanavarastoa monipuolisesti. 3 TEEMA TEKSTI & KUVA Miia Raninen Kun miettii tulevaisuutta, toivoa ja vauvoja, niin kyllähän ne liittyvät vahvasti yhteen. Kuka lohduttaa kaveria. Suositun kirjasarjan uudessa osassa tutustutaan riemastuttavan raivostuttaviin ja pienen lapsen elämässä keskeisiin tunteisiin. Kirjaa silittämällä, hyppyyttämällä ja kääntelemällä pieni lukija voi auttaa Mollia selviytymään jännityksen tunteen kanssa. Hauskat kysymykset kannustavat lasta tutkimaan kirjan värikästä ja yksityiskohtaista kuvitusta yhä uudelleen
Ilmastonmuutos, sodat ja polarisaatio näkyvät näkyvät jo pienten lasten puheissa ja leikeissä. Lari Launonen ja Katja Castillo työskentelevät tutkijatohtoreina professori Arniika Kuusiston johtamassa ja Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessa Lapsi ajassa: Eksistentiaalinen resilienssi varhaislapsuudessa (2023–2027). Myös kodit, päiväkodit ja koulut haluavat luonnollisesti kasvattaa lapsista resilienttejä yksilöitä. Aihetta tutkineen Michael Prinzingin mukaan taustalla on todennäköisesti usko Jumalaan, joka välittää ihmisistä ja jolla on suunnitelma heidän elämälleen. Huoli paineensietokyvystä Resilienssiä korostetaan nykyään kaikkialla — ilmastonmuutokseen sopeutumisessa, maanpuolustuksessa, organisaatiopsykologiassa, terveydenhuollossa ja taloudessa. Eksistentiaalisen resilienssin käsite esiintyy usein esimerkiksi psykoterapian ja sielunhoidon tutkimuksissa, mutta sitä on harvoin tarkasti määritelty. lapsen mieli kestää kriisejä, kun maailma tuntuu ymmärrettävältä Mitä on eksistentiaalinen resilienssi. Jumalausko ja kehitysusko tukevat merkityksellisyyttä Tutkimusten mukaan uskonnollisuus, hengellisyys ja käsitys korkeammasta tarkoituksesta voivat tukea merkityksellistä maailmankuvaa ja resilienssiä. Päämäärä: arvokkaina pidetyt tavoitteet, jotka ohjaavat yksilön toimintaa ja valintoja, ja muodostavat merkityksellisyyden motivationaalisen ulottuvuuden. Monien tutkijoiden mukaan kokemus elämän merkityksellisyydestä rakentuu kolmesta osatekijästä: 1. Eksistentiaalinen resilienssi voidaankin määritellä merkitykselliseen maailmankuvaan perustuvaksi kyvyksi sopeutua haastaviin ja ahdistusta herättäviin olosuhteisiin. 3. Mikä auttaa lasta kestämään epävarmuutta. 4 TEEMA PERHEIDEN KANSSA TEKSTI Lari Launonen, Katja Castillo ja Arniika Kuusisto Artikkeli on tiivistys Teologia.fi:n kirjoituksesta, joka on julkaistu teemanumerossa 2025/3 otsikolla ”Nuorison muuttuvat arvot”. 2. Merkityksellinen maailmankuva voitaisiin näiden pohjalta määritellä vaikkapa näin: maailma on ymmärrettävä ja johdonmukainen paikka, jossa voin tavoitella itselleni tärkeitä asioita ja jossa elämälläni on arvoa ja merkitystä. Resilienssillä tarkoitetaan psykologiassa useimmiten yksilön tai yhteisöjen paineensietokykyä ja iskunkestävyyttä – joustavuutta ja kykyä palautua traumoista ja sopeutua muuttuneisiin olosuhteisiin. Usein sillä viitataan elämän merkityksellisyyttä ja tarkoitusta koskeviin uskomuksiin ja kokemuksiin, jotka auttavat yksilöä vaikeissa elämäntilanteissa kuten sairauden keskellä. Koska monet globaalit ja alueelliset kriisitilanteet ovat pysyviä tai pitkäkestoisia, voidaan palautumisen sijasta korostaa epävarmuuden ja vaikeiden olosuhteiden sietämisen taitoja. Koherenssi: arjen ja koko elämän kognitiivista hahmottamista ymmärrettävänä ja johdonmukaisena kokonaisuutena. Huoli uusien sukupolvien paineensietokyvystä on saanut tilaa niin mediassa kuin tutkimuksessa. Hankkeeseen kuuluu tutkijoita Helsingin, Oulun ja Oxfordin yliopistoista. Jos edellisten sukupolvien tietä on siloiteltu liikaakin, 2020-luvulla kasvavat lapset puolestaan elävät pysyvien ja kaikkialla läsnä olevien kriisien – kuten ilmastonmuutoksen ja vahvistuvan poliittisen polarisaation – aikaa. Merkityksellisyys vahvistaa resilienssiä Maailmankuva voidaan määritellä yksinkertaisimmillaan kokonaisvaltaiseksi käsitykseksi todellisuuden luonteesta. Uskovien perheiden lasten puheissa korostuu usein usko siihen, että Jumalalla on tarkoitus jokaisen ihmisen elämälle. Sosiaalisen median ulottuessa yhä nuorempien lasten arkeen alakoululaiset saattavat välitunnilla seurata kännykästä taisteluja Ukrainasta tai Gazasta. Mikä sitten tekee maailmankuvasta merkityksellisen. Tutkimusten mukaan lasta suojaa kokemus siitä, että maailmassa on mieltä ja että hänen elämällään on merkitystä. Uskonnollisen uskon on havaittu vahvistavan esimerkiksi kosmisen merkittävyyden vaikutelmaa. Se voi kummuta jumalauskosta tai luottamuksesta ihmiskunnan kehitykseen. Voidaankin kysyä, millaisia henkisiä resursseja tässä ajassa kasvavat lapset tarvitsevat rakentaakseen merkityksellistä elämää. Merkitys suojaa:. Arvoisuus tai merkittävyys: tunnepohjainen kokemus siitä, että elämäni on arvokasta ja sillä on väliä maailman kontekstissa
Usko ja resilienssi kohtaavat jo lasten maailmankuvassa Varhaiskasvatusikäisten lasten kanssa tehdyssä tutkimuksessa on havaittu merkkejä uskonnolliseen uskoon perustuvasta eksistentiaalisesta resilienssistä. Koettu merkityksellisyys on keskeistä hyvinvoinnille. Launonen, L., Ojalammi, J., Kuusisto, E. Myös monet uskonnottomat ihmiset antavat eksistentiaalista painoarvoa jollekin itseään suuremmalle todellisuuden alueelle. Perheellä on edelleen tärkeä rooli katsomusten ja maailmankuvien siirtymisessä sukupolvelta toiselle. 5 TEEMA LUE LISÄÄ Merkityksellinen maailmankuva ei kuitenkaan edellytä uskoa Jumalaan tai muuhun persoonalliseen, korkeampaan voimaan. Yhteiskunnallisesti tulee pohtia myös sitä, miten lasten ja nuorten resilienssiä voitaisiin tukea katsomuskasvatuksen keinoin päiväkodissa ja koulussa ilman, että kasvatuksesta tulee tunnustuksellista. Resilienssillä on selvä yhteys uskontoon ja hengellisyyteen, mutta myös sekulaarit merkitykselliset maailmankuvat voivat tukea sitä. Kasvatus (verkossa). Kysymyksiin elämän tarkoituksesta tai oman olemassaolonsa tärkeydestä uskovien perheiden lapset saattavat todeta, että Jumala on luonut heidät ja muut ihmiset, ja Jumalalla on jokaisen elämälle tarkoitus. Kohti merkityksellisyyskasvatusta: Elämän merkityksellisyyden tukeminen lasten ja nuorten kasvatuksessa. Tässä yhteydessä voitaisiin puhua myös merkityksellisyyskasvatuksesta eli tietoisesta koetun merkityksellisyyden vahvistamisesta lapsissa. & Kuusisto, A. Esimerkiksi Baastian Rutjensin ja kollegoiden tutkimukset osoittavat, että sekulaari usko ihmiskunnan sosiaalismoraaliseen kehitykseen vahvistaa uskonnottomien kokemusta merkityksellisyydestä ja lievittää kuolemaan liittyvää ahdistusta. Luomiseen ja tarkoitukseen liittyvät uskomukset näyttävät vahvistavan erityisesti koherenttia maailmankuvaa – käsitystä siitä, että todellisuus on mielekäs ja johdonmukainen sen sijaan että maailma näyttäytyisi kaoottisena. Ne voivat myös vahvistaa kokemusta omasta kosmisesta merkittävyydestä eli siitä, että minulla on tärkeä paikka maailmankaikkeudessa. 2026. Lapsia ja nuoria tulisi ohjata ja varustaa rakentamaan elämää, jonka he itse kokisivat merkityksellisenä ja joka nähtäisiin merkityksellisenä myös yhteiskunnassa laajemmin.. Katsomusja merkityksellisyyskasvatus alkaa varhaislapsuudessa Eksistentiaalisen resilienssin rakentuminen on riippuvaista siitä, miten yksilö näkee maailman ja oman paikkansa siinä. Roosa Haimilan ja Elisa Murajan tutkimuksessa monet tiedettä arvostavat, tavallisimmin uskonnottomat suomalaiset korostivat symbolista jatkuvuutta kuoleman jälkeen, kuten säilymistä energiana luonnon kiertokulussa tai läheistensä muistoissa
6 TEEMA 19 Tekijät Pienen seurakunnan kasvatustyön ytimessä 22 Tutkittua Sukupuolten välinen ero näkyy jo vastasyntyneillä 23 Kurkistuksia 24 Tekijät Polku ja Kompassi Mynämäen seurakunnan varhaiskasvatuksessa 27 Kouluttaudu, osallistu 28 Tekijät Emma Janssonin luonnon tarinat 30 Seitsemän kysymystä Lasten ja nuorten keskus terävöittää varainhankintaansa 32 Päiväkirjasta Muuttuvaa ja muuttumatonta TEEMA 3 Lapsen silmin 4 Perheiden kanssa Merkitys suojaa 7 Pääkirjoitus Kestävyys rakentuu arjessa 8 Teema Toivo ei ole valinta vaan velvollisuus 12 Teema Kompassi näyttää suuntaa – kirkossakin! 33 Luovat lapset Joulun tunnelmaa painantakuvioilla 36 Raamattua leikkien Piirrä tarina eläväksi 38 Perhemessu Laskiaisen messu Legojen kanssa 42 Nallukka 43 Lastenkirkko 44 Laula – Leiki – Liiku Laulellen jouluun 46 Hiljaisuuden ikkuna 8 TEKIJÄT IDEAT 12 38 TÄSSÄ NUMEROSSA: Toivon pedagogiikka 19
Lämmin kiitos sinulle, varhaiskasvatuksen ja perhetyön ammattilainen, järjestötoimija tai vapaaehtoinen, että vahvistat joka päivä lasten kokemusta elämän merkityksellisyydestä. Toivo sen sijaan kytkeytyy sisuun, päättäväisyyteen ja toimintaan. 044 299 0553, www.lnk.fi KUSTANTAJA LASTEN KESKUS JA KIRJAPAJA / PUBLIVA OY PÄÄTOIMITTAJAT Mikko Mäkelä (vastaava) ja Lotta Kallio TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Marjo Suominen marjo.suominen@lnk.fi TOIMITUS Henna Ahrikkala • Anita Ahtiainen Kaisa Aitlahti • Päivi Aumala Tiina Hänninen • Riikka Jäntti Taina Karvonen • Marjukka Luoma Satu Reinikainen • Johanna Routasalo Annukka Saarinen ULKOASU Suvi Sievilä TILAAJAPALVELU lastenkeskus@atex.com Puh. Hyviä lukuhetkiä vuoden viimeisen Pieni on Suurin -lehden parissa! Lotta Kallio viestintäja varainhankintajohtaja Lasten ja nuorten keskus Kestävyys rakentuu arjessa. Siksi yksi tärkeimmistä kasvatustehtävistä on tukea lapsen resilienssiä eli kykyä kestää epävarmuutta ja löytää elämästään merkitystä silloinkin, kun maailma näyttäytyy myrskyisänä. Optimismi voi johtaa harhaan, jos se saa ummistamaan silmät todellisilta haasteilta. LEHDEN LIITTEET Päkän ja Pulmun vinkit -liite numeron 2/26 mukana Katsomusliite numeron 3/26 mukana 10. Pieni lapsi iloitsee saadessaan auttaa muita ja antaessaan oman panoksensa yhteiseen arkeen. Opiskelijoille -50 % ensimmäisenä vuotena ILMESTYMINEN Pieni on Suurin ilmestyy tammi-, huhti-, eloja marraskuussa. Resilienssi ja toivo kietoutuvat yhteen. Tämä edellyttää rohkeutta pysähtyä, kuunnella ja kohdata lapsi ennakkoluulottomasti. 7 TEEMA JULKAISIJA LASTEN JA NUORTEN KESKUS RY Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki Puh. Uutisvirta ja epävarmuus ulottuvat koteihin ja lapsen muihin kasvuympäristöihin. 03 4246 5376 TILAUSHINNAT Koko lehtipaketti (4 nroa + liite) • Kestotilaus 99 € • 12 kk 103 € • 6 kk 69 € Irtonumero 20 € Päkän ja Pulmun vinkit -liite ja lehti 2/26 • Kestotilaus 49 € • 12 kk 54 € Katsomuskasvatusta varten julkaistaan Katsomuskasvatusliite Tilaajat saavat liitteen numeron 3/26 mukana, ja sitä myydään erikseen nipputilauksina . Työsi kylvää toivon siemeniä tulevaisuuteen. Toivo vahvistuu arjen pienten tekojen kautta. Eksistentiaalinen resilienssi rakentuu kokemuksesta, että elämä on arvokasta, sillä on päämäärä ja maailma on ymmärrettävä. Kun lapsi oppii hahmottamaan maailmaa ja hänellä on siinä oma, tärkeä tehtävänsä, hän ei jää vaille näköalaa. Kun autamme lasta huomaamaan, että pienilläkin teoilla on merkitystä, rakennamme pohjaa kestävälle toivolle. Tutut rutiinit, turvallinen leikki ja vaikkapa luonnonilmiöiden ihmettely auttavat lasta kiinnittymään elämään. Kuten tässä toivoa käsittelevässä numerossa todetaan, toivo ei ole vain optimismia. Kasvattajan tehtävä on avata lapselle moninaisia tulevaisuuden mahdollisuuksia ja vahvistaa tunnetta siitä, että jokainen on arvokas juuri omana itsenään. vuosikerta PAINOPAIKKA PunaMusta Oy / Forssa KANNEN KUVA Shutterstock ISSN 2489-2343 PIENI ON SUURIN VERKOSSA pienionsuurinlehti.fi /PienionSuurinlehti /poslehti PÄÄKIRJOITUS 4 2026 Pienten lasten puheissa ja leikeissä voi näkyä yhä useammin, että maailma on muuttunut ja kriisejä on paljon
8 TEEMA ”Kasvatus on epäonnistunut tehtävässään, jos se ei tuo lapselle toivoa. Ilman toivoa ja toiveikkuutta ihminen on eksyksissä”, sanoo Mirjam Kalland, joka on tutkinut toivon merkitystä kasvatuksessa. TEKSTI Sinimaaria Kangas KUVAT Shutterstock Toivo ei ole valinta vaan velvollisuus TEEMA 8 TEEMA
Pelkkä itsensä pönkittäminen ei tuo merkitystä elämään. Mitä tarkoittaa toivon pedagogiikka. Demokratia on kuitenkin osa aineetonta ideamaailmaa, jota kukaan ei voi hävittää. ”Meidän täytyy tukea lapsia ilmaisemaan asioita, hahmottamaan aikaa ja maailmaa ja saamaan joku tehtävä. Lapsen toivoa taas pidetään yllä sillä, että hän voi odottaa lähitulevaisuudelta pieniä, tärkeitä asioita: esimerkiksi retkeä ryhmän kanssa puistoon tutkimaan syksyn tuloa. Toivottomuus ja näköalattomuus liittyvät Kallandin mielestä siihen, ettei lapsille ole aikuisten avulla rakennettu merkityksellisyyttä eikä annettu tehtävää maailmassa. Ohitamme hyvinvointiyhteiskunnassa usein lapsen tarpeen tuoda arkeen oma panoksensa, olla hyödyllisiä ja saada kannustusta. 9 TEEMA TEEMA Toivoa kaivataan nykymaailmassa kipeästi – eikä vähiten lasten ja nuorten parissa. Heillä ei ollut sanavarastoa ilmaisemaan tunteita ja vain alle puolet osasi luetella kuukaudet oikeassa järjestyksessä. Tämä liittyy kiinteästi moneen asiaan. Esimerkiksi tuoreen tutkimuksen mukaan vankilassa istuvien nuorten miesten kielelliset taidot ovat äärimmäisen heikolla tasolla. Me saatamme pohtia, miltä maailma näyttää sadan vuoden päästä. ”Hain eilen lapsenlapseni varhaiskasvatuksesta ja sanoin, että nyt tehdään päivälliseksi pinaattilettuja; tulepa, niin saat tehdä taikinan. Ilman toivoa ihminen on ikään kuin eksyksissä. Hän oli siitä äärimmäisen ylpeä ja totesi, että nämä olivat parhaat pinaattiletut ikinä”, Kalland kertoo. Se ei kannusta tekoihin. Sanavarastoa kasvattaa nimenomaan lukeminen. Se ehkäisee syrjäytymistä ja toivottomuutta”, Kalland sanoo. Se elää edelleen ja löytyy aina uudestaan.” Niinpä lasten kanssa on tärkeä pohtia arvoja kuten juuri demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Ei siis ole sattuma, että moni satu, riimi ja laulu liittyy nimenomaan vuodenaikoihin, viikonpäiviin, laskuihin ja kirjaimiin. ”Tehtävämme aikuisina on tukea sitä, että ihmisellä olisi jotain suurempaa kuin oma itse. Se tarkoittaa, että hänellä on tunne, jolla on suunta. Niitä kannattaa Kallandin mielestä harrastaa paljon, koska ne auttavat lasta hahmottamaan maailmaa ja kiinnittymään johonkin. Optimismi saattaa johtaa harhaan Toivon ja optimismin välillä on Kallandin mukaan vissi ero. Lasten kanssa kannattaa kiinnittää huomiota juurikin luonnon ihmeisiin, koska heille on äärimmäisen tärkeää luoda suhde luontoon ja ympäröivään maailmaan. Rauha maan päällä ei ehkä koskaan toteudu täysin, mutta sen eteen kannattaa silti uurastaa. Tarvitsemme jonkin itseämme suuremman asian, jonka puolesta toimia”, Kalland sanoo. Jos ei ole toivoa, voi pistää ranttaliksi. Optimismi taas saattaa johtaa harhaan. Varhaiskasvatusikäisten kanssa se onnistuu parhaiten tarinoiden muodossa. Toivo voi säilyä, vaikka ei ole optimistiminen esimerkiksi tämänhetkisen maailman tilanteen suhteen. On eräänlaista optimismia ajatella vaikkapa, ettei ilmastokriisiä ole oikeasti olemassa. Toivo syntyy siitä, että elämässä on aitoja arvoja ja päämääriä”, sanoo varhaiskasvatuksen professori ja lastenpsykoterapeutti Mirjam Kalland. ”Ensinnäkin toivo ja toiveikkuus ovat kaksi eri asiaa – ja molempia tarvitaan. Toivo kytkeytyykin päättäväisyyteen ja sisukkuuteen: minäpä istutan tänään puun, vaikka maailma menisi nurin huomenna. Siksi on äärimmäisen tärkeää vahvistaa lapsissa toimijuutta, joka on myös valmis muuttamaan asioita. ”Arvot liittyvät toivoon siten, ettei ikuisista arvoista tarvitse luopua koskaan. ”Eräänä hyisenä ja ankean harmaana maaliskuun päivänä menin ulos kolmevuotiaan lapsenlapseni kanssa ja Toivo kytkeytyy päättäväisyyteen ja sisukkuuteen: minäpä istutan tänään puun, vaikka maailma menisi nurin huomenna", sanoo Mirjam Kalland.. Millään ei ole väliä. Esimerkiksi demokratian tilanne näyttää nyt synkältä Afganistanissa. Tutkimusten mukaan taaperoikäinen tuntee suurempaa tyytyväisyyttä ja onnellisuutta, kun hän jakaa herkun toisen kanssa kuin syödessään sen yksin.” Söpö västäräkki ja upea jääpisara Kalland muistuttaa, että lapsilla on aivan erilainen aikakäsitys kuin aikuisilla. Silloin he pysyvät mukana yhteiskunnassa ja toimivat sen puolesta eivätkä sitä vastaan. Toivoton voi pistää ranttaliksi Toivo on olennainen osa lapsen sosioemotionaalista kehitystä. Hän kehottaa ottamaan lapset myös varhaiskasvatuksessa mukaan työn touhuun ja auttamaan muita. ”Esimerkiksi kaipuulla on suunta – ja sama pätee toivoon
Jos lapsi kysyy vaikeita asioita vaikkapa sodista, on tärkeä pysyä lapsen tasolla eikä tuupata hänen mieleensä aikuisen kauhua. Sen takia olemme SAGA-tutkimushankkeessa lukeneet taaperoikäisille satuja 2–3 lapsen ryhmissä. ”Jos nelivuotias kysyy, mitä Ukrainan sota on, voi sanoa, että siellä Ukraina ja Venäjä käyvät kiistaa siitä, missä raja kulkeen heidän maidensa välillä. Jos ei itselläkään ole tietoa siitä, voi kertoa lapselle selvittävänsä asiaa.” Tilannetta auttaa, jos kasvattaja pystyy lähestymään aihetta pelottomasti. Toistaiseksi on saatu tuloksia 3–5-vuotiaiden ryhmistä, joiden mukaan tämä vähentää ahdistusta ja pelkoa”, Kalland kertoo. Isoissa ryhmissä se voi olla vaikeaa. Sitten pohditaan asiaa yhdessä. Kukaan ei opi kävelemään kompuroimatta. Kannattaa myös muistaa, että maailmanloppuja on ennustettu iän kaiken ja ihmiskunta on näppärä löytämään ratkaisuja ongelmiin. Tämä ei estä sitä, että vahvistetaan samalla suomentai ruotsinkieltä.” Kun lapselle näytetään vaikkapa kaunista oksaan jäätynyttä vesipisaraa, hän alkaa kiinnittää huomiota ympäristön ihmeisiin. ”Jos lapsi sanoo vaikkapa, että hänestä tulee isona tubettaja, kannattaa pysähtyä asian ääreen: Kerro, mikä on tubettaja ja mitä sinä ajattelet siitä. Löydetään taso kysymällä, mitä lapsi tietää asiasta. ”On ihmeellistä nähdä, kuinka lumoutuneita lapset ovat, kun sama tarina luetaan eri kielellä ja sitä kieltä puhuva lapsi saa loistaa. ”Eli ei työnnetä lapsen mieleen sellaista, mikä ei sinne kuulu. Silloin löydetään mahdolliset väärinkäsitykset ja lapsen todelliset pelon aiheet. Se kuuluu kasvuun eikä sitä tarvitse hävetä.” Lapsen mieli ei kaipaa aikuisen kauhua Mitä jos lasta huolettaa tai pelottaa jokin seikka. ”Kasvatus, joka ei luo lapselle toivoa, on epäonnistunut tehtävässään. Entä onko sinulla muita haaveita?” Oppimisympäristöistä voi luoda aidosti tasa-arvoisempia ja oikeudenmukaisempia kohtaamalla lapset yksilöinä. Vanhempia voi myös pyytää myös lukemaan omalla kielellään tarinoita – mielellään sellaisia, jotka lapset jo tuntevat. Onko sinulla sen tyyppisiä haaveita?” Kalland kehottaa kysymään lapselta, mitä hän tekisi, jos hän voisi tehdä mitä vain hän haluaisi. Pidetään siis kieliä aitona voimavarana ja selvitetään esimerkiksi ennen kirjan lukemista, kuinka monta kieltä ryhmässä on.” Tärkeimmät sanat kannattaa etsiä vaikka tekoälyn avulla ja tarkistaa ne huoltajilta. Vihko on edelleen tallella ja teemme joka vuosi saman jutun.” Kun lapselle näytetään vaikkapa oksaan jäätynyttä kaunista vesipisaraa, hän alkaa kiinnittää huomiota ympäristön ihmeisiin. Vaikka heillä ei olisi hirveästi puhuttua kieltä, he osallistuvat pohdintaan kuvien ja tunnekorttien avulla. Kaikki kielet kehään Miten varhaiskasvattaja voi antaa tilaa lapsen omalle ihmettelylle ja haaveilulle. Jos lapsi ei tiedä, hänelle voi kertoa, että se on mahtava lähtökohta: silloin hän voi ryhtyä tutkimaan, mikä kaikki häntä kiinnostaa. ”Kyse ole vain kognitiivisesta asiasta – että tuossa on västäräkki. Koska sosiaalinen ja emotionaalinen kehitys kulkee käsi kädessä kielen kehityksen kanssa, on äärimmäisen tärkeää viestiä, että kaikki ryhmän kielet ovat rikkaus. Sen sijaan hänelle tulisi sanoa, että sinulla on potentiaalia paljon muuhunkin, esimerkiksi yliopisto-opintoihin. Meidän pitää kannustaa häntä siihen ja avata hänelle tulevaisuuden moninaiset mahdollisuudet”, Kalland painottaa. Lapselle kannattaa korostaa sitkeyttä ja sisua: jos nyt epäonnistuu, ei haittaa mitään. ”Joskus pitää esimerkiksi satua lukiessa stopata mikrosekunnissa – että hetkinen, nyt tämä lapsi sanoi näin – ja pysähtyä asian äärelle. Kasvattajien ja opettajien tehtävä on avata eri tulevaisuuksia, koska ei ole olemassa vain yhtä tietä. Lapsi voi haaveilla samanaikaisesti kalastajan, lentäjän ja lääkärin työstä. Omaa toiveikkuutta voi pitää yllä huoltamalla mieltään. 10 TEEMA TEEMA mietin mitä tehdä. Aikuisten kannattaakin Kallandin mielestä ventiloida ensin pelkojaan keskenään. Se on tyhmää ja maailma yrittää auttaa heitä”, Kalland kertoo. Se luo elämään merkityksellisyyttä ja toivoa.. ”Esimerkiksi opinto-ohjaajat saattavat yhä ehdottaa muslimiperheen tyttärelle lähihoitajan ammattia, vaikka hänellä olisi loistava päättötodistus. Se voi hyvin, kun välttää ”tuomioselailua” ja esimerkiksi lukee kirjoja, joista löytyy toiveikkuutta ja positiivisuutta. ”En ole kuullut kenenkään aikuisen sanovan, että kylläpä harmittaa, kun opiskelin niin monta kieltä lapsuudessa. Merkitys tulee siitä, että yhdistämme huomioon tunteen ja ihastuksen: katso kuinka söpö västäräkki.” Minusta tulee kalastaja, lentäjä ja lääkäri Haastavista perheoloista tulevia lapsia saattaa kalvaa toivottomuus, joka juontaa juurensa heidän taustaansa. ”Pettymyksen sietokyky on todella tärkeää ja liittyy resilienssiin. Entä sitten, kun asiat menevät pieleen ja toivo joutuu koetukselle. Keksin, että hei, otetaan mukaan vihko ja kynä ja kerätään kevään merkkejä. Ihailetko jotain tubettajaa erityisesti ja mistä olet ajatellut tubettaa. Kasvattajien on riisuttava silmälasit, joiden läpi nähdään tietyistä olosuhteista tulevan lapsen tie tietynlaisena. He ovat ehkä kuulleet esimerkiksi puhetta, ettei kouluttautuminen kannata, koska tässä sitä ollaan työttöminä kuitenkin. Kallandin mielestä kannattaa pyytää lasta ensin kertomaan, mitä hän ajattelee ja mitä lapset keskenään keskustelevat. Löysimme scillan nuppuja ja kysyimme bongarilta, mitä muuttolintoja hän oli nähnyt. Se luo elämään merkityksellisyyttä ja toivoa
Se on aina edessämme ja voimme tehdä sen hyväksi jotain vain tänään – ja kannattaakin tehdä joka päivä. Mihin suuntaan mennään. ”Minulla on esimerkiksi tapana mennä ulos lähiympäristöön lastenlasten kanssa ja ilmoittaa, että nyt lähdetään seikkailemaan. Kallandin mielestä mitä tahansa välinettä voi käyttää hyvin tai huonosti. Kalland kertoo kuulleensa radiosta, että jos jokaisesta Suomen nurmikosta säästetään neliömetri, syntyy valtava kukkaketo, joka edesauttaa luonnon monimuotoisuutta. Etenkin sosionomit ovat jo koulutuksensa kautta perehtyneet luomaan verkostoja neuvolan, vanhempien, lastensuojelun ja tarvittaessa perhetyön kanssa. ”Toivon myös, että kasvattajat pyrkivät rauhoittamaan päiviä ja ylistämään hitautta, koska varhaiskasvatuksessa ei ole samanlaisia tavoitteita kuin kouluissa”, Kalland sanoo. ”Professori Tuula Tamminen puhuukin vapaasti virtaavasta ajasta, jossa ei ole kiirettä eikä pakkoa mennä mihinkään”, Kalland kertoo. Toivoisinkin johdon auttavan henkilökuntaa rauhoittamaan tilanteita: henkilöstövajeessa perheille tulisi sanoa rohkeasti, että huomenna voimme ottaa vastaan vain näin monta lasta. Tulevaisuus on sitä, mitä luomme yhdessä.”. Hoitamalla nykyisyyttä hoidamme tulevaisuutta.” Sitäpaitsi pienikin teko on suuri kun se kertaantuu. Uhkia ei pidä kieltää kokonaan, vaan ne täytyy tunnistaa ja niitä vastaan tulee toimia. ”Tulevaisuus ei ole jotain, joka odottaa kulman takana ja näyttäytyy meille yhtäkkiä hurjana. 11 TEEMA Lukeminen on hitauden ylistystä Teknologian hurja kehitys ja varsinkin tekoäly luovat uhkakuvia monen mieleen. Yltiöpäinen optimismi voi olla harhaanjohtavaa ja jopa vaaraksi. Esimerkiksi kännykän käytön suhteen annettiin kouluissa ensin vain mennä, mikä ei ollut kovin viisasta.” Olisi siis tärkeää kiiruhtaa hitaasti ja miettiä etukäteen mahdollisia seuraamuksia. Koskaan ei tiedä, mihin päädytään. Kiihkeässä digimaailmassa hiljentyminen, kiireettömyys ja rauha ovat Kallandin mukaan äärimmäisen tärkeitä etenkin pienen lapsen elämässä. Rakennetaan lista niistä, jotka ovat vuorossa ja pystyvät jäämään kotiin.” Luomme tulevaisuutta hetki hetkeltä Kallandin mielestä etenkin kasvattajilla on velvollisuus nähdä ne hyvät asiat, jotka vievät maailmaa eteenpäin. ”Myös taide ja muu luova tekeminen on äärimmäisen tärkeää toivon kannalta, koska uuden luominen kertoo, etteivät asiat ole ennalta määriteltyjä. Myös lorut ja laulut ovat äärimmäisen tärkeitä. ”Teknologian uudistuksessa on välillä menty överiksi ja jouduttu ottamaan askelia taaksepäin. Kalland kannustaa tiimejä löytämään varhaiskasvatuksen ytimen ja varaamaan päivittäin riittävästi aikaa etenkin lukemiselle ja keskustelulle. Vaikka tuohon leikkipuistoon. Lapsille tulee teroittaa, että pienimmilläkin teoilla on vaikutusta ja korostaa, mitä voimme tehdä juuri nyt: lajitella jätteitä, kasvattaa ituja, istuttaa puu. Esimerkiksi kirjan lukeminen on hitauden ylistys, koska sen tempoa pystyy säätelemään oman ja lapsen rytmin mukaan. ”Tiedän kyllä, että tiimit ovat puristuksessa tehokkuusajattelun kanssa. Se on ihmeellisen vapauttavaa kaikille.” Rauhoitettuja päiviä Varhaiskasvatus on Kallandin mukaan oiva paikka luoda yhdessä kodin kanssa lapselle turvaverkko, muun muassa keskustelemalla vanhempien kanssa heidän huolistaan ja toiveistaan
12 TEEMA TEEMA "Polku on ajattelumalli, joka edustaa isoa toimintakulttuurin muutosta. Seurakunnan toimintaa lähdetään suunnittelemaan seurakuntalaisten tarpeista, lähtökodista ja muun muassa toimintaympäristön analyysistä", sanoo Johanna Hirsto. 12 TEEMA
Seurakuntatyöhön on kuitenkin ollut vaikea löytää minkäänlaisia mittareita tai arviointityökaluja. Ilman tavoitteita on vaikea arvioida onnistumista. Tuttu ja tuntematon Polku Kirkkohallituksen täysistunnon joulukuussa 2020 hyväksymä Polku-toimintamalli on pikkuhiljaa alkanut elää omaa elämäänsä eri seurakunnissa. Polku on ajattelumallina iso mahdollisuus, mutta myös haaste. Mahdollisuuksia ja haasteita Hirsto on vakuuttunut, että monet seurakunnat ovat hyötyneet jo paljonkin uudenlaisesta ajattelutavasta. Työskentelyn edetessä kokonaisuus laajeni laajenemistaan ja paisui lopulta aika suureksi. 13 TEEMA TEEMA Polku on kuusi vuotta sitten seurakuntien toiminnan tueksi kehitetty toimintamalli, jonka avulla seurakunnan toimintaa voidaan työstää ja toteuttaa yhdessä seurakuntalaisten ja seurakunnan työntekijöiden kanssa. Seurakuntien on mahdollista tehdä omanlaisiaan juttuja niiden materiaalien pohjalta, jotka ovat jo olemassa, mutta myös luoda uutta materiaalia omaan sekä myös muiden seurakuntien käyttöön. Polku, jota kulkiessa tarvitaan Kompassia Tänä vuonna oman työn arvioinnin apuvälineeksi julkaistiin Kompassi-materiaali. Moniammatillinen työtapa saattaa tuntua vieraalta. Seurakunnissa on aika pitkät suunnittelusyklit. Uusien asioiden tulee olla esillä toistuvasti ennen kuin ne siirtyvät lopulta konkretiaan. Tutkittua tietoakin löytyy. – Erityisesti alussa tuli palautetta siitä, onko tämä taas jokin hanke, joka tulee muutaman vuoden päästä loppumaan. Kyselytutkimus osoitti, että seurakuntien vakituisista työntekijöistä 57 % oli tietoisia Polusta, mutta heistä vain 13,6 % ilmoitti tuntevansa Polku-mallin erittäin hyvin. Vielä pidempi aika voi mennä siihen, että ne tulevat osaksi toimintaa, Hirsto kuvailee. Tämä kaikki vaatii aikaa, perehtymistä ja oman ajattelutavan muuttamista, Hirsto painottaa. Polku on ajattelumalli, joka edustaa isoa toimintakulttuurin muutosta. – Kompassi ei alun perin ollut mukana suunnitelmissa. Voi mennä useampikin vuosi ennen kuin asiat siirtyvät toimintasuunnitelmiin. Kun luodaan uutta, vastaan tulee väistämättä myös kritiikkiä. Polku ei kuitenkaan ole ohimenevä hanke, vaan pysyvä ajattelutapa, ei materiaaleja ja menetelmiä. Kompassi auttaa hahmottamaan työn kehittämisen suuntaa sekä perustelemaan valintoja. Monissa seurakunnissa on myös hyvin vahva perinne, että jokainen työntekijä ja työala hoitavat oman tonttinsa. Työntekijöistä 27 % ilmoitti tietävänsä aiheesta vain vähän tai ei tuntenut sitä lainkaan. Kritiikkiä tuli ehkä erityisesti niiltä työntekijöiltä, jotka kokivat riittämättömyyttä tai väsymystä työtaakkansa kanssa. Ajatuksena oli, että se rakentuisi pikkuhiljaa vuorovaikutuksessa seurakunnan ja seurakuntalaisten kanssa vastaamaan oman seurakunnan tarpeita, Kirkkohallituksen asiantuntija Johanna Hirsto kertoo. – Seurakunnat ovat hyvin autonomisia sen suhteen, mitä menetelmiä he ottavat käyttöönsä ja miten asiat tulevat oikeasti konkretiaan. – Pyysimme aiheesta innostuneita seurakuntien työntekijöitä mukaan kehittämään uutta arviointimateriaalia. Pohdimme, että arviointimallin kehittäminen voisi tuoda myös konkretiaa, mitä kaikkea Polku voisi onnistuessaan olla. Koska se ei olisi laajuutensa takia toiminut pelkästään nettimateriaalina, Kompassi muotoutui paksuksi, mutta helppokäyttöiseksi korttisarjaksi. Sitä voi hyödyntää oman työn arvioinnissa myös niissä seurakunnissa, joissa Polku-toimintamalli ei ole vielä käytössä. Kompassi antaa mahdollisuuden ennakoida, mihin tulevaisuudessa suunnataan. Yksi haasteista on, että Polku on jatkuvasti kehittyvä eikä valmis paketti, joka vain otetaan käyttöön. – Kohderyhmäajattelu on tuonut varmasti uusia välineitä erityisesti seurakuntien viestintään ja markkinointiin. – Monet asiat etenevät kirkossa hitaasti, muutokset vaativat kärsivällisyyttä. Seurakunnan toimintaa lähdetään suunnittelemaan seurakuntalaisten tarpeista, lähtökodista ja muun muassa toimintaympäristön analyysistä. Materiaalia oli kehittämässä ja kirjoittamassa noin parikymmentä eri Kompassi näyttää suuntaa – kirkossakin Polku-ajattelumalli on saanut rinnalleen Kompassi-materiaalin, jonka tarkoitus on auttaa arvioimaan ja kehittämään seurakunnassa tehtävää työtä. Aivan kaikissa seurakunnissa Polkua ei kuitenkaan vielä tunneta. TEKSTI Päivi Romppainen KUVAT Tapani Romppainen. Tänä vuonna valmistunut Kompassi-materiaali on puolestaan Polku-toimintamallin arviointiin ja kehittämiseen kehitetty työväline. Kun kokonaisuutta on alettu ajatella laajemmin, on löytynyt uudenlaisia työtapoja. – Polku lanseerattiin tarkoituksellisesti keskeneräisenä. Seurakuntiin perustettiin eri ikäkausiin liittyviä ryhmiä, jotka alkoivat tuottaa materiaalia ja rakentaa yhteistyötä eri työmuotojen välille
Seurakuntia on ohjeistettu hyödyntämään syntyneitä profiileja viestinnän, hyvän tekemisen ja erilaisten yhteisöjen rakentamisen tukena. Milleniaalit mukaan Polun alkuvaiheissa materiaalin tuotannossa keskityttiin 0–22-vuotiaisiin lapsiin ja nuoriin. – Milleniaalien kirkko -hanke on jo loppunut. Tulevan vuoden aikana Kompassia tullaan esittelemään erilaisissa tilanteissa. Milleniaalikompassi on tarkoitettu erityisesti 18–45-vuotiaiden kohtaamiseen. Sopii erityisesti lasten, nuorten, nuorten aikuisten ja perheiden kanssa tehtävään työhön. Iät eivät kuitenkaan ole enää aikuisia määrääviä tekijöitä, vaan heitä ohjaa eri ryhmiin elämäntavat ja -arvot sekä elämäntilanne. Nyt nuoria sukupolvia ovat zetat ja alfat. Kompassin kylkeen toivotaan nyt raportointityökalua, joka voisi kompassin pohjalta kerätä valtakunnallista dataa. Materiaalin valmistuttua noin viisitoista seurakuntaa pilotoi materiaalia. Tutkittua tietoa tarvitaan jatkuvasti lisää, sillä milleniaalit ovat jo keski-ikäisiä. – Polku lähti liikkeelle kasvatuksesta. Kortit tulivat painosta kesällä, ja Kompassin starttipäivä järjestettiin elokuussa Kirkon talossa Helsingissä. Käytöstä saadun palautteen perusteella tehtiin vielä tarvittavat muutokset ennen kuin materiaali oli valmis painettavaksi. Lähde: evl.fi Kompassin kolme erilaista kokonaisuutta. Mitä aikuisten polut ovat. Milleniaalien kirkko 2021 -hankkeessa tutkittiin, miten nuorten aikuisten eri profiilit korostuivat eri paikkakunnilla, kaupungissa tai maaseudulla. Kompassi on tuonut uudenlaisen kulman seurakunnan työn arviointiin ja kehittämiseen. Kompassi-työkaluun milleniaalit nostettiin siksi, että siitä tehty tutkimustieto haluttiin hyödyntää, miten aikuisille suunnattua toimintaa voidaan toteuttaa ja arvioida. Ilmiöt segmentoitiin neljään jäsensegmenttiin: avomielinen kulttuurikristitty, perinteinen itseensä luottaja, avomielinen maailmanparantaja ja perinteinen uskova. 14 TEEMA TEEMA seurakuntien työntekijää. Pian alettiin miettiä, mitä nuorelle tapahtuu noin 22 ikävuoden jälkeen. – Olemme keränneet Kompassin käyttäjistä ydinryhmää, joka voisi toimia sparrausryhmänä kompassin seuraavaan vaiheeseen eli jonkinlaiKoska Kompassi ei olisi laajuutensa takia toiminut pelkästään nettimateriaalina, se muotoutui paksuksi, mutta helppokäyttöiseksi korttisarjaksi. – Laajaan materiaaliin perehtyminen vie aikaa, mutta kun sitä on päästy hyödyntämään käytännössä, palaute on ollut positiivista. Lähdettiin tutkimaan milleniaaleja ja pohtimaan, miten aikuisia voitaisiin määritellä. Kompassi+ on tiivis malli, joka on sovellettavissa kaikenikäisten ja kaikenlaisten eri ihmisryhmien kohtaamiseen. Polku-Kompassi on laajin. Datan kerääminen Kun yhden asian saa valmiiksi, synnyttää se helposti uusia tarpeita. Hirsto kertoo, että tämän tekeminen on jo selvityksessä
Pyrimme luomaan raportointimallin, joka tuottaisi tietoa siitä, mihin tulevaisuudessa kannattaisi tarttua, jotta työ voisi olla vielä vahvemmin eteenpäin suuntautuvaa. – Jos työalojen johtavat työntekijät tai kirkkoherra eivät ota kokonaisvaltaista johtamistapaa asiakseen, yksittäisen työntekijän saattaa olla hyvin vaikea ylittää työalan rajoja. Ellei se sitten työn arvioinnin tuloksena ole kannattavaa. Sekin on tarkoitus synnyttää tarpeeseen vastaten vuorovaikutuksessa seurakuntien kanssa. Tilastoja tutkimalla huomattiin, että itseasiassa opiskelijoita asuu enemmän Matinkylässä Olarin seurakunnassa. Kokonaisuus kietoutuu yhden teeman ympärille. kouluttajana ja projektikoordinaattorina • Julkaissut mm. Johtamisen merkitys Jos kokonnaisvaltaista ajattelutapa pyritään saamaan koko seurakunnan uudeksi tavaksi tehdä työtä, johtamisen merkitys on hyvin olennainen. – Polkutyöskentelyä tehdessä oletimme, että Otaniemessä asuu eniten opiskelijoita. Kompassin tavoite on luoda työn kehittämiseen jonkinlaista rakennetta. – Yksittäinen työntekijä voi kuitenkin pelkästään omassa työssään hyödyntää Polku-ajattelua ja materiaaleja sekä arvioida työtään Kompassin korttien avulla.. Oman työn arvioiminen Oman työn säännöllinen arvioiminen on tärkeää. Omaa työtä kannattaa arvioida myös suhteessa toimintaympäristöön. seen raportointityökaluun. rippikouluja isosmateriaalia, Ihan sama – Eilen, tänään ja iankaikkisesti, rippikoululaisen kirja. – Kasvatuksen tiimi voisi esimerkiksi päättää, että tänä vuonna panostetaan viisivuotiaiden synttäreihin. 15 TEEMA TEEMA JOHANNA HIRSTO • Asiantuntija, Kirkkohallitus • Kasvatuksen asiantuntija, Espoon seurakuntayhtymä • Teologian maisteri, pappi, uskonnonopettaja, työnohjaaja, organisaatiokonsultti • Toiminut kirkossa monenlaisissa tehtävissä, mm. – Tarkoitus ei ole antaa ylhäältä päin valmiita malleja, vaan kuunnella paitsi seurakuntalaisia myös seurakunnan työntekijöitä siten, että materiaali voisi olla aidosti apuna työssä ja motivoisi työntekijöitä tarttumaan siihen. Työtä saatetaan tehdä mielikuvien varassa, mitkä eivät välttämättä enää perustu tosiasioihin. Seurakuntaisilla on myös oma vahva roolinsa osana työtä ja toimintaa. Siihen voidaan liittää joitain vanhempien tapaamisia, myös viestintää. Jos johtaja on innokas ja sitoutunut uuteen ajattelumalliin, seurakunnan toimintakulttuuri on helpompi saada muuttumaan ja päästään nopeammin eteenpäin. Työstä tulee suunnitelmallisempaa eikä jäädä huomaamatta pyörimään omalle mukavuusalueelle, tekemään asioita niin kuin aina ennenkin on tehty. – Tarkoitus on myös pyrkiä siihen, ettei koko ajan tarvitsisi miettiä, tehdäänkö oikeita asioita, vai pitäisikö tarttua johonkin muuhun. Polku-ajattelutavan voi ottaa haltuun kuka tahansa seurakunnan työntekijä, myös luottamushenkilö. Hirsto luonnehtii raportointityökalua myös eräänlaiseksi tiekartaksi tulevaisuuteen. Tavoiteltu kohderyhmä voi muuttua aika nopeasti. Kompassia hyödyntämällä tiimit ja työntekijät saavat kiinni siitä, mitä kannattaa kehittää ja missä järjestyksessä
Keskityimme omaan työhömme, siihen arkiseen aherrukseen. Toimeen kuitenkin tartuttiin nopeasti. Pitäisikö meidän oikeasti saada aikaan koko ikäryhmää leikkaava tapahtuma. Arppen mukaan pieniä, mutta erittäin tärkeitä yksityiskohtia yhteishengen ja motivaation vahvistamiseksi. Olimme entistä enemmän ylpeitä omasta työstämme. Alueella asuu vähän lapsiperheitä, mutta tilaisuuksiin ilmaantuu tavallisesti paljon ihmisiä. Koska elettiin loppuvuotta, jokaisessa ryhmässä vuoden toimintasuunnitelma arvioitiin Kompassin avulla. Kysymykset herättivät paljon keskustelua meidän omista jo olemassa olevista arvoistamme sekä Kompassin mahdollisuuksista palvella meitä, Arppe kertoo. Materiaali palasteltiin pieniin ja järkeviin osiin, tiimi kokoontui suunnittelutyöhön hyvän tarjoilun ääreen, ja intoa nostatettiin myös lopuksi otetulla hauskalla yhteiskuvalla. – Olemme kehittäneet monenlaisia tapoja arvioida omaa työtämme, mutta mutulla on menty. Tulosten perusteella kirjoitetiin vuoden 2025 toimintakertomukset. 16 TEEMA Tuomiokirkkoseurakunnan kasvatuksen tiimeissä on jo vuosia harmiteltu työn arviointimittareiden puuttumista, joten tiimiläiset lähtivät innolla pilotoimaan Kompassia. – Mietimme, miten pystymme saavuttamaan kaikki Polun askeleet. – Pöyristyin, kun joulun kiireiden alla sähköpostiini napsahti 47 sivua materiaalia, kasvatuksen vastaava nuorisotyöntekijä Kati Arppe tunnustaa. Enemmän kysymyksiä kuin vastauksia Kompassin materiaali herätti ryhmissä paljon kysymyksiä, keskustelua ja kritiikkiäkin. Ensimmäinen tuntuma materiaaleihin aiheutti kuitenkin lievän tyrmistyksen. – Oli hienoa kollektiivisesti huomata, että olimme jo monessa kohdassa menossa Kompassin kolmannessa askeleessa. Työalavastaavana Arppe haluaa arvioida työtä myös johtajuuden ja strategian näkökulmasta. Kompassista vakituinen työkalu Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan tämän vuoden toimintasuunnitelman yhtenä tavoitteena on ollut Kompassin käyttöön ottaminen. Oikeastiko lapsia pitäisi saada kantamaan enemmän vastuuta. – Näitä asioita emme kuitenkaan jalkauttaneet meidän pieniin piireihimme. Kun sen on kerran käynyt läpi, sen käyttäminen jatkossa vain helpottuu, ja oma työ jalostuu. Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan kokemuksia Kompassista Tampereen tuomiokirkkoseurakunnassa kasvatustyötä tehdään kasvavassa toimintaympäristössä isolla porukalla. Arppe toteaa, että materiaalin määrä ei enää ahdista. Pitää olla muitakin mittareita kuin vain tilastot, jotta näemme, luommeko ihmisille oikeita mahdollisuuksia tulla mukaan seurakunnan toimintaan, myös vaikuttajan roolissa. Pitäisikö kaikissa ikäluokissa saada vanhemmat vielä aktiivisemmin mukaan. Kaikki eivät ole edes tamperelaisia. – Mietimme, miten pystymme saavuttamaan kaikki Polun askeleet, kertovat Kimmo Keskinen ja Kati Arppe.. Tuomiokirkkoseurakunnan nuorisonohjaaja Kimmo Keskinen uskoo, että Kompassi on työkalu, jonka avulla työtä pystytään kehittämään entistä paremmaksi. Kompassin materiaali herätti ryhmissä paljon kysymyksiä, keskustelua ja kritiikkiäkin. – Paljon on vielä kysymyksiä, mutta toivomme saavamme niihin pian vastauksia, Keskinen lisää
Kuva Magnific. – Kannattaa myös verkostoitua ja tiedustella, onko Polkua toteutettu lähiseurakunnissa. Muutokset ovat harvoin dynaamisia. Espoossa on muun muassa mietitty vieraskielisten Polkua, ja Kompassi-kortit on painettu myös ruotsiksi. 17 TEEMA TEEMA Miten alkuun varhaiskasvatuksessa Polku on tehnyt näkyväksi seurakuntien varhaiskasvatusta. – Resurssit, kasteet ja seurakuntalaiset vähenevät. Muutos on mahdollisuus Polun ja Kompassin avulla pystytään ennakoimaan tulevaisuuden kirkkoa, mihin suuntaan pidemmällä tähtäimellä mennään. Samalla ne viestittävät seurakunnan yhtenäistä linjaa ja tapaa tehdä työtä myös seurakunnan ulkopuolelle. – Polun myötä esimerkiksi varhaiskasvatuksen ja kouluikäisten välimaasto on tullut enemmän seurakuntien tietoisuuteen. – Kompassi-työskentelyä on käytetty myös Mikkelin ja Kuopion hiippakuntien seurakuntatyön johtamisen kurssilla osana strategisten prosessien koulutusta, Hirsto kertoo. Onneksi on monenlaisia toimivia verkostoja, innokkaita työntekijöitä sekä vapaaehtoisia ja seurakuntavaalien myötä kohta uusia luottamushenkilöitä. Hirston mukaan seurakuntien tekemä työ on saanut tätä kautta lisää arvostusta. Uskon, että seurakunnissa kehitetään ja tuotetaan koko ajan uusia tapoja hyödyntää Kompassia ja uusia näkökulmia työhön Polun avulla. Tilanne haastaa meidät muutokseen. Toivottavasti saamme sitä jakoon myös muille. Erilaisia tarpeita on otettu huomioon myös Polun ja Kompassin jatkuvassa kehitystyössä. – Muutoksia kannattaa ennakoida eikä toimia vasta sitten, kun on ihan pakko. Erityisesti pienille seurakunnille voi olla suuri hyöty yhtenäisistä materiaaleista. Ryhmien väliin on pyritty rakentamaan siltaa, ja siihen on syntynytkin monenlaisia uusia työtapoja. Kompassin käytöstä arviointivälineenä on tulossa 21.1.2027 STEP-koulutuksen järjestämänä webinaari, mikä tarjoaa mahdollisuuden perehtyä Kompassin käyttötapoihin ja ottaa se työkaluna haltuun. Myös kehityskohteita on noussut esiin. Polku-ajattelu on hyvin linjassa sen kanssa, Hirsto painottaa. – Kompassin lanseeraaminen on tällä hetkellä menossa. – Yhtenäiset materiaalit ovat yhtenäistäneet toimintaa seurakunnan sisällä. Resurssit, kasteet ja seurakuntalaiset vähenevät. Uudistumisprosessit voivat olla pitkiä, ja seurakunnat ovat erilaisia. Myös kirkon uusi strategia kannustaa katsomaan eteenpäin. Tilanne haastaa meidät muutokseen. Jos on, niin mitä siitä on hyödynnetty, miten ja minkälaisin tuloksin. Jos Polku-ajattelu on vielä omassa työssä vieras tai jäänyt vähälle huomiolle, Hirsto kannustaa tutustumaan netissä jo olemassa olevaan materiaaliin evl.fi-sivuilla. Muutostarpeilta ei voi ummistaa silmiä
18 TEEMA TEEMA facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi EMILIA ERFVING Kasa ja kuusi Kasa ja kettu leikkivät piilosta, kun tuuli yltyy ja myrsky kaataa vanhan kuusen. Mutta kettu kertoo, että se ei ole mahdollista. Tämä kirja esittelee pohjolan luonnon asukkeja aina oravasta ja ilveksestä metsän kuninkaaseen hirveen. Kasa on surullinen, mutta pian se huomaa, että kuusi onkin yhä täynnä elämää. Kuusi ei nouse enää pystyyn. ISBN 9789524133081 Hinta 21,90 EMMA JANSSON Luontopolulla Pohjolan eläimet Pohjoisissa metsissä vipeltää, löntystää ja hyppelee monenlaisia nisäkkäitä. Keväällä pienet kuusen alut työntyvät maasta ja kurottavat kohti taivasta. Oletko kuullut, että karhu ei ole mikään köntys vaan taitava uimari. Kasa huolestuu ja miettii, voisiko puun juuret laittaa takaisin maahan. ISBN 9789524133036 Hinta 23,50 UUTUUS! Luonnon kiertokulun pohdiskelua 21,90 € UUTUUS! Selkeä tietopaketti! 23,50 €. Se ei enää kasva eikä tee uusia neulasia. Pikku mönkiäiset rouskuttavat puun kaarnaa, ja kuusen rungolla vipeltää monenlaisia kummallisia otuksia. Entä tiesitkö, että hunaja on mäyrän herkkua ja saukot tykkäävät laskea pyllymäkeä. Tiedätkö, miten lumikon ja kärpän erottaa toisistaan. Miksi kettu kakkaa ison kiven päälle ja mikä metsäneläin haukkuu pelästyessään kuin koira. Kasa oppii, mitä elämän kiertokulku tarkoittaa. Kirja sopii hyvin myös ympäristökasvatuksen tueksi, sillä tarinassa tutustutaan lahottajiin ja hajottajiin, joita voi kohdata lähimetsässä. Luontopolulla riittää tarkkailtavaa! Suosittu Luontopolulla-sarja on värikäs ja selkeä tietopaketti, joka tutustuttaa pienet lukijat eläimiin, kasveihin ja erilaisiin luonnonympäristöihin. Koskettavan ja valoisan tarinan äärellä voi pohdiskella luonnon kiertokulkuun, elämään ja kuolemaan liittyviä kysymyksiä ja tunteita lapsentajuisesti ja lempeästi
Tämä kirja esittelee pohjolan luonnon asukkeja aina oravasta ja ilveksestä metsän kuninkaaseen hirveen. Pikku mönkiäiset rouskuttavat puun kaarnaa, ja kuusen rungolla vipeltää monenlaisia kummallisia otuksia. facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi EMILIA ERFVING Kasa ja kuusi Kasa ja kettu leikkivät piilosta, kun tuuli yltyy ja myrsky kaataa vanhan kuusen. Kuusi ei nouse enää pystyyn. Kasa huolestuu ja miettii, voisiko puun juuret laittaa takaisin maahan. Entä tiesitkö, että hunaja on mäyrän herkkua ja saukot tykkäävät laskea pyllymäkeä. Koskettavan ja valoisan tarinan äärellä voi pohdiskella luonnon kiertokulkuun, elämään ja kuolemaan liittyviä kysymyksiä ja tunteita lapsentajuisesti ja lempeästi. Se ei enää kasva eikä tee uusia neulasia. Oletko kuullut, että karhu ei ole mikään köntys vaan taitava uimari. Tiedätkö, miten lumikon ja kärpän erottaa toisistaan. TEKSTI Saara Paatero KUVAT Mikko Tikkanen Uusien ihmisten tavoittamista, arkisia kohtaamisia, iloa ja monipuolista tekemistä – tätä kaikkea on tavoiteltu Olarin seurakunnan perhetyössä, kun toimintaa on järjestetty läheisellä Matinkylän uimarannalla. Kasa oppii, mitä elämän kiertokulku tarkoittaa. ISBN 9789524133081 Hinta 21,90 EMMA JANSSON Luontopolulla Pohjolan eläimet Pohjoisissa metsissä vipeltää, löntystää ja hyppelee monenlaisia nisäkkäitä. Luontopolulla riittää tarkkailtavaa! Suosittu Luontopolulla-sarja on värikäs ja selkeä tietopaketti, joka tutustuttaa pienet lukijat eläimiin, kasveihin ja erilaisiin luonnonympäristöihin. Pienen seurakunnan kasvatustyön ytimessä TEKIJÄT 19 Papin lisäksi vähän lastenohjaaja, keittiötyöntekijä, nuoriso-ohjaaja ja muutakin – Niiniveden seurakunnan kasvatuksen työalan seurakuntapastori Jenni Blom on arjen moniottelija. 19 Me tekijät 19 TEKIJÄT TEKIJÄT-sivuilla tapaat työstään innostuneita ammattilaisia eri puolilta Suomea. ISBN 9789524133036 Hinta 23,50 UUTUUS! Luonnon kiertokulun pohdiskelua 21,90 € UUTUUS! Selkeä tietopaketti! 23,50 €. Kasa on surullinen, mutta pian se huomaa, että kuusi onkin yhä täynnä elämää. Mutta kettu kertoo, että se ei ole mahdollista. Keväällä pienet kuusen alut työntyvät maasta ja kurottavat kohti taivasta. Kirja sopii hyvin myös ympäristökasvatuksen tueksi, sillä tarinassa tutustutaan lahottajiin ja hajottajiin, joita voi kohdata lähimetsässä. Miksi kettu kakkaa ison kiven päälle ja mikä metsäneläin haukkuu pelästyessään kuin koira
Toiminnallisessa papin ryöstössä lasten on pitänyt ryhmissä selvittää, miten pappi saadaan takaisin. Seurakunnan toimintaan kuuluu syyskuusta kevääseen esimerkiksi isoskoulutusta ja vuoroviikoin Tervossa ja Vesannolla toimivaa perhekerhoa. Kesällä 2026 seurakunnassa oli kirkon tilastojen mukaan hieman yli 2300 jäsentä. Työnimekkeestä huolimatta välillä tulee tehtyä papin töiden lisäksi suurissa seurakunnissa muille kuuluvia töitä. Siten on valittava, mihin kaikkeen aika riittää. Lisäksi on päivänavauksia esimerkiksi ystävänpäivänä, hautausmaakierroksia ja tutustumista kirkkoon. Kerho pidetään Vesannolla seurakuntakodilla ja Tervossa seurakuntatalon sisäilmahaasteiden takia kirkon sivusalissa, jonne on hankittu pehmomattoalusta ja rakentamiseen sopivia vaahtomuovikuutioita. Blom tekee lukukausittain myös muutaman oppituntivierailun. Perhekerhon kohderyhmää kokoontuu myös mikkelinpäivän brunssikirkkoon, jossa muistetaan viimeisen vuoden aikana kastettuja. Esimerkiksi nopeasti täyttyvät lasten ja varhaisnuorten kesäleirit jäisivät toteuttamatta omin voimin. 20 Me tekijät 20 TEKIJÄT TEKIJÄT Pohjoissavolaisen Niiniveden seurakunnan kasvatuksen työalan seurakuntapastori Jenni Blom arvostaa mahdollisuutta tehdä monipuolisesti erilaisia kiinnostavia tehtäviä. Vesannolla partioryhmät kokoontuvat viikoittain seurakunnan tiloissa. – Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että meidän seurakunnan alueella on ihmisiä sekä järjestöjä, yhdistyksiä ja kuntia, joiden työntekijät haluavat tehdä seurakunnan kanssa yhteistyötä. Niiniveden seurakunta sai alkunsa vuoden 2020 alussa, kun Tervon ja Vesannon seurakunnat yhdistettiin toisiinsa. Nyt niitä tehdään yhteistyössä Tervon ja Vesannon vapaa-aikasihteerien kanssa. Antoisaa yhteistyötä Kunnilla ja seurakunnilla on pitkät yhteistyöperinteet. – Se helpottaa näkemykseni mukaan yhteistyötä, että lukuvuosittain kirjataan, mistä korista otetaan mitäkin, Blom sanoo Kumppanuuden korit -malliin viitaten. Sitä olisi todella yksin erilaisten tapahtumien järjestämisessä, joten kyllä yhteistyössä on voimaa. Leirien ohjelmaan kuuluu ulkopelejä, iltaohjelmia, saunat ja uimista, joskus on ollut myös paintballia, taikuri tai larppausta. Seurakunta järjestää päiväkotien kanssa uskonnolliset tilaisuudet jouluna ja pääsiäisenä. Blomin mielestä pienen seurakunnan kasvatuksen työalan työntekijän pitää uskaltautua mukaan, verkostoitua ja tehdä yhteistyötä. Blomin tullessa seurakuntaan vuonna 2022 laitettiin molemmissa kunnissa toimintamallit kuitenkin ajan tasalle varhaiskasvatuksen ja koulun osalta. Kaikenlaista kasvattamista Blom kertoo laajentaneensa ajatuksen kasvattamisesta kaikenikäisten kasvattamiseen.. Yhteistyötä suunnitellaan yhdessä ja samalla puhutaan palautteista, toiveista ja kirjataan ylös tulevia suunnitelmia. Blom tekee yhteistyötä alueen partiolippukuntien kanssa ja keväällä järjestettävään partiomessuun tulee perheitä molemmista kunnista