1 TEEMA 4 2024 Myötätuntokulttuuri varhaiskasvatuksessa ANNA LAPSEN TUNTEA! LUOVAT LAPSET: Nukketeatteri metsäretkellä
Uskalla tuntea -kirja tarjoaa ymmärrystä kasvuhistoriaan, kiintymyssuhdemalliin, tunteisiin ja hermostoon. Sillä voi opettaa myös vaikeiden tunteiden käsittelyä ja vastoinkäymisistä selviytymistä. Se auttaa vahvistamaan tunteiden ja kehon välistä yhteyttä, lievittämään hermoston stressiä ja vahvistamaan turvan tunnetta, jolloin tunteista voi tulla rikastuttava osa elämää. ISBN 9789523548336 Hinta 32,90 TIA TROGEN Leiki kanssani — Leikillisyys vanhemmuuden tukena Leikkimistä ei pitäisi lopettaa koskaan, vaikka monet sen välillä unohtavatkin. Tiia Trogen haluaa kirjallaan palauttaa aikuisen leikkimisen halun sekä lisätä tietoa leikin monista muodoista ja hyödyistä. Tiia Trogen on kouluttaja ja kasvatuksen asiantuntija, joka on työskennellyt eri-ikäisten lasten parissa yli 20 vuotta. 2 TEEMA facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi HELI MÄKELÄ Uskalla tuntea Tunteet tuovat makua elämään ja mielekkyyttä kokemuksiin. Mukana on pohdintatehtäviä ja harjoituksia. Aina tunteiden käsitteleminen ei kuitenkaan ole helppoa, ja ihminen voi jopa ohittaa tunteensa lähes kokonaan. Hän on julkaissut aiemmin teokset Tunteita päästä varpaisiin yhdessä Heli Mäkelän kanssa (2022) ja Ilo olla yhdessä (2021). Ihmisen elimistö voi olla jatkuvassa stressitilassa. Leikkien erilaisten taitojen oppiminen on nopeaa. Erityisen tärkeää leikki on lasten kanssa olemisessa ja kasvattamisessa. Heli Mäkelä on vantaalainen sosionomi, toimintaterapeutti, ratkaisukeskeinen valmentaja, mindfulness-ohjaaja, lasten ja nuorten tunnetaito-ohjaaja sekä hengitysterapeutti. Leikillisyys voi myös ratkaista kasvatuksen ongelmatilanteita – sillä päästään usein ratkaisuihin, joissa kaikki osapuolet voittavat, jolloin arkikin helpottuu. Ne tuntuvat aistimuksina kehossa ja kuuluvat ajatuksina mielessä. ISBN 9789523548718 Hinta 32,90 UUTUUS! Leikki on tärkeää 32,90 € UUTUUS! Ymmärrä tunteitasi 32,90 €. Tämä voi johtua lapsuuden turvattomasta kiintymyssuhteesta ja aiheuttaa ahdistusta ja epämääräistä pahaa oloa
Me tunnetaan päiväkodista. 3 TEEMA TEKSTI & KUVA Miia Raninen ”Minun paras kaveri on Seela. Hän tuli tänään puistoon äidin ja pikkuveljensä kanssa.. Meidän leikit ei ole rauhallisia vaan hurjia! Eikä meitä pelota!” TEEMA 3 LAPSEN SILMIN Teo on 5-vuotias ja asuu Espoossa. Hauskinta Seelan kanssa on yhdessä leikkiminen
Saa tuntea kiukkua, iloa, jännitystä, surua, innostusta ja pelkoa. Jos lapsen iloon ja innostukseen ei millään tavoin liitytä, hänen elämänilonsa alkaa vähitellen sammua.. Sen sijaan, että lapsen tunne kielletään ja sitä vähätellään, lapsi tarvitsee hyväksyntää tunteille ja turvaa tuntemiseen. Kun koemme mitätöintiä, se on kuin viesti siitä, että tunteemme eivät ole oikein emmekä ole sisimmässämme oikeanlaisia. Hän ajattelee, että lapsen olotila helpottuu ja lapsi voi tuntea olonsa taas hyväksi. Lapset eivät patoa, tukahduta tai analysoi tunteitaan, vaan antavat niiden liikkua ja vapautua itkemällä, nauramalla, itkupotkuraivareilla, polkemalla jalkaa lattiaan tai muilla keinoilla, jos heillä on turvallinen ja kannatteleva tila tunteiden ilmaisemiseen. Kun lapsi suree ja hänelle sanotaan ”ei tässä mitään surtavaa ole”, se ei vie pois lapsen surua, vaan jättää hänet yksin surun kanssa. Lapsi ei patoa eikä analysoi tunteitaan Pieni lapsi ilmaisee tunteitaan ja tarpeitaan eikä hän järkeile niiden olemassaoloa tai oikeutusta. 4 TEEMA TUNTEET TEKSTI Heli Mäkelä Anna lapsen tuntea! ”Olepa nyt reipas!” ”Turhaa tässä on itkeä!” ”Ei sattunut, nouse ylös vaan!” ”Nyt lopeta tuo turha kiukuttelu!” ”Älä välitä, ei tästä kannata mieltä pahoittaa!” ”Ei tässä mitään pelättävää ole!” Meillä on ollut paljon sukupolvien ketjussa kulkevaa tunteiden vähättelyn kulttuuria. Aikuisella on usein hyvä tarkoitus taustalla, kun hän sanoo lapselle, ettei tässä mitään surtavaa tai jännitettävää ole. Tämä ei kuitenkaan poista lapsen tunnetta, vaan tuo lapselle olon, että hänen tunteessaan on jotain väärää ja lapsi jää yksin tunteensa kanssa. Ei tässä mitään itkettävää ole!” Kun lapsi iloitsee, aikuisen on tärkeä yhtyä iloon eikä todeta, että ”itku pitkästä ilosta”. Olen tässä kanssasi.” Lapsen (ja meistä jokaisen) on tärkeä saada kuulla ja kokea, että tunteemme saavat olla totta. Tämä voi tuoda syvää häpeää ja tunnetta omasta viallisuudesta. Meillä on ollut kasvatuksessa paljon hyvän käytöksen ihannointia sen sijaan, että korostaisimme sitä, että lapsen on tärkeä saada näyttää kaikkia tunteita. Tai pelätään omaa vihaa eikä osata asettaa rajoja, kun kiukku on ollut täysin kielletty tunne lapsena. Lapsen on tärkeä saada tuntea surua ja itkeä, ja hän tarvitsee silloin aikuisen kannattelua ja tunteen validointia, ei sitä, että aikuinen sanoo: ”Mitä sä oikein pillität. Lapsi tarvitsee kokemuksen, että hänen tunteensa saavat olla olemassa. Vihaa saa tuntea, mutta vihaisena ei saa lyödä muita. Kun lapsen tunteet saavat kuulua ja näkyä ja hän saa kannattelua tunteille, hänen hermostonsa tottuu siihen, että on turvallista tuntea kaikkia tunteita. Kun saamme validointia eli tunteiden ja olotilojen oikeaksi vahvistamista, voimme tulla kuulluiksi ja nähdyiksi. Lapsen on tärkeä saada suuttua ilman, että hän saa aikuiselta takaisin suuttumista, huutamista tai hylkäämistä. Moni aikuinen kokee kyynelhäpeää, kun lapsena itkemistä ja kyyneliä on paheksuttu ja niistä on häpäisty. Jos lapsen tunteita mitätöidään, hän ei aikuisenakaan uskalla luottaa itseensä ja tunteisiinsa, vaan epäilee, saako hän tuntea näin ja onko hänen tunteensa totta. Toki on tärkeä oppia erottamaan tunne ja käytös toisistaan eli tunteiden vallassa ei saa tehdä mitä vain. Eikä ehkä uskalleta iloitakaan, kun pelätään, että nurkan takana on jo joku ikävä tapahtuma odottamassa. Hän saa surra, jännitä ja pelätä ja aikuinen on hänen kanssaan niissä hetkissä: ”Huomaan, että tunnet surua
Tunteita ei tarvitse ratkaista nopeasti eikä niitä tarvitse muuttaa toisenlaisiksi. 4. Miten se on vaikuttanut siihen, miten nyt aikuisena kohtaat omia ja toisten tunteita. Mitä tunteita sinun on helppo kohdata itsessäsi. Kirjoittaja on vantaalainen sosionomi, toimintaterapeutti, ratkaisukeskeinen valmentaja, mindfulness-ohjaaja, lasten ja nuorten tunnetaito-ohjaaja sekä hengitysterapeutti. Annetaan lapsen tuntea ja uskalletaan itse tuntea. Ja tähän auttaa se, että aikuinen on sinut omien tunteidensa kanssa, jolloin hänellä on kykyä olla paremmin myös lapsen tunteiden kanssa. Muistatko mitä lauseita tunteista sinä kuulit usein lapsena. Kun ihmisellä on hyvä palautumiskyky, hän selviytyy paremmin stressaavista tilanteista. Onko sinulla tapana rationalisoida lapsen tunteita tai viedä lapsen huomio pois tunteesta. 1. Tavoitteena ei ole se, että lapsi tuntee onnellisuutta ja olonsa hyväksi koko ajan, vaan se, että lapsi oppii sietämään epämukavuutta, olemaan pettymyksen, surun, kiukun ja kaikkien muidenkin tunteiden kanssa. Kun lapsen tunteet saavat kannattelua, hänen tunteidensa sietoikkunasta kehittyy laaja. TUNTEET. Tänä vuonna häneltä ilmestyi Uskalla tuntea -kirja (Kirjapaja 2024). 3. Mitä tunteita sinun on vaikea kohdata itsessäsi. Resilienssi vaikuttaa siihen, miten suhtautuu vaikeisiin hetkiin sekä siihen, miten kokee ne. Mitä laajemman kirjon lapsen tunteita aikuinen hyväksyy, sitä laajemman tunnekirjon kanssa lapset kykenevät olemaan itsessään. Lapsia ei ole tarkoitus kiskoa heti pois pahasta olosta, vaan olla hänen kanssaan yhdessä ikävän tunteen äärellä. Aina tunteita ei kuitenkaan tarvitse heti lähteä sanallistamaan. 5 TEEMA Aikuinen kannattelee Pienen lapsen hermojärjestelmän on vaikea kohdata kipeitä ja isoja tunteita ilman aikuisen apua. Tunteet tulevat läpieletyiksi kehon kautta ja aikuisen on tärkeä osoittaa rauhaa keholla eikä jatkuvalla puhumisella tai harhautuksilla yrittää saada tunnetta loppumaan nopeasti. Kysymyksiä aikuiselle 5. Tunteiden nimeämisestä puhutaan paljon ja se onkin tärkeä asia. Haluaisitko saada tunteen loppumaan nopeasti, koska ne tuntuvat sinusta epämukavilta. Entä lapsessa. 2. Aikuisen roolilla ja kannattelulla on iso merkitys, miten laaja lapsen tunteiden sietoikkunasta kehittyy. Hermosto tottuu siihen, että on turvallista tuntea ihan kaikkia tunteita. Entä lapsessa. Yhdessä Tiia Trogenin kanssa Mäkelä on kirjoittanut kirjan Tunteita päästä varpaisiin (Kirjapaja 2022). Liian yksin jäädessään lapsi ei opi kohtaamaan tunnetta ja elämään sitä läpi, vaan hän alkaa kehittää erilaisia pakoja selviytymiskeinoja välttyäkseen tunteen tuomalta kivulta. Näin rakennamme hyvinvointia ja luomme tunnemyönteisyyttä koko yhteiskuntaan. Jos aikuisen on vaikea sietää lapsen tunteita, hän alkaa usein hätääntyä lapsen tunteiden äärellä ja haluaa lopettaa lapsen tunteen nopeasti ja siirtää lapsen huomion muualle. Kun tunteiden sietoikkuna on kapea, tunteiden intensiteetti tuntuu usein liialliselta itselle ja silloin tunteita vältellään ja turrutetaan. Näin vahvistetaan lapsen resilienssiä eli psyykkistä selviytymiskykyä ja joustavuutta. Tunteiden kanssa voi myös vain olla, tuntien, ilman selityksiä ja analysointeja. ”Ota tästä jäätelöä, niin ikävä olo menee ohi” tai ”Katso, tuolla lentää lintu”. Lapsen hermosto hyötyy siitä, että aikuinen sietää hänen tunteitaan ja on niiden kanssa
50 Hiljaisuuden ikkuna 8 TEKIJÄT IDEAT 26 33 TÄSSÄ NUMEROSSA: Myötätunnon laajenevat kehät 14. 6 TEEMA 19 Tekijät Muuttuva työ vaatii uusia taitoja 22 Kirkon talolta 23 Tekijät Lapsen suru 26 7 kysymystä Hyvä toimintakulttuuri ehkäisee hengellistä väkivaltaa 28 Tekijät Vuoden liikunta-agentti 32 Papin päiväkirjasta Pappina kaksivuotiaiden seurakunnassa TEEMA 3 Lapsen silmin 4 Tunteet Anna lapsen tuntea 7 Pääkirjoitus Myötätuntoa ja -intoa uuteen kauteen 8 Teema Myötätuntokulttuuri varhaiskasvatuksessa 14 Teema Punaisena lankana toivo 33 Raamattua leikkien Jumalan huolenpito 38 Tunnetaidot Tunteet tutuiksi tavallisina päivinä 40 Luovat lapset Nukketeatteri metsäretkellä 43 Nallukka 45 Lastenkirkko 46 Perhemessu Syvän syksyn ilon kekkerit 48 Laula – leiki – liiku Mikä ihmeen mikkelinpäivä
Mikko Mäkelä vastaava päätoimittaja Lasten ja nuorten keskus ry Myötätuntoa ja -intoa uuteen kauteen!. 03 4246 5376 TILAUSHINNAT Koko lehtipaketti (6 nroa + liite) • Kestotilaus 99 € • 12 kk 103 € • 6 kk 69 € Irtonumero 20 € Päkän ja Pulmun vinkit -liite ja lehti 3/24 • Kestotilaus 49 € • 12 kk 54 € Katsomuskasvatusnumerot (lehdet 2 ja 5) • Kestotilaus 49 € • 12 kk 54 € Opiskelijoille -50 % ensimmäisenä vuotena ILMESTYMINEN Pieni on Suurin ilmestyy tammi-, maalis-, huhti-, elo-, lokaja marraskuussa LEHDEN LIITTEET Päkän ja Pulmun vinkit -liite numeron 3/24 mukana 8. Onnistuin toivottamaan eräälle ihmiselle paljon onnea, vaikka hänellä ei ollut siihen mitään erityistä syytä – synttäriä, uutta työpaikkaa tms. Mikkelinpäivää edeltävä viikko on iltarukousviikko. Paljon onnea sinulle! Kiitos, että olet. Voimia ja iloa juuri sinulle alkavaa kauteen! Tässä lehdessä haluamme olla tukemassa työtänne ja antaa näkökulmia mm. Lehdessä on tärkeitä artikkeleita vaikeista asioista. Valtion nuorisoneuvosto tilaa vuosittain tutkimuksen ja viime vuonna tutkittiin nuorten uskonnollisuutta. Uuteen kauteen startataan myös uuden nuorisobarometrin tiedon valossa. Tutkimusprofessori Taina Laajasalon haastattelu lapsuuden ajan haitallisista kokemuksista suuntautuu kuitenkin toivoon: “Hyvinvoinnin kasvu kukistaa väkivaltaa.” Lapsen suru saa näkyä ja kuulua. Rakastava katse, kiinnostunut kuuleminen, turvallinen silittely ja toivoa tuovat sanat hahmottavat mieleen kuvan maailmasta, jossa on ihana elää. Voisiko onnentoivotus olla myötätunnon tai -innon ele. Turvalliset rutiinit luovat hyvän kasvualustan. Rauhallinen iltahetki on merkityksellinen kokemus niin pienille kuin suurille. Iltarukouksella ja rauhallisella yhdessäololla kotona näyttää olevan yhteyttä nuorten kokemaan elämäniloon. 7 TEEMA JULKAISIJA LASTEN JA NUORTEN KESKUS RY Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki Puh. Kuinka myötätunnon laajenevat kehät onnistuvat, mikä on minun roolini toimijana. Miten itse saan olla osa myötätunnon kehää. Jumalan huolenpidon alla on astetta huolettomampi olla. Haluan toivottaa sinulle paljon onnea. Nuorten mielestä uskonto saa näkyä. Hyvän arjen rakentajia kaikkein arvokkaimpien, lasten, parissa. “Taivaan Isä suojan antaa,” kuten runoilija Anna-Mari Kaskinen kauniisti kirjoittaa virren 501 säveliin. Saanko tuoda ’myötäintoa’ ympärilleni. Toivotuksesta kehkeytyi hyvä keskustelu, että onko ok toivottaa “noin vain” paljon onnea. Tutkimustulokset osoittavat myös, että uskonnolliset nuoret voivat muita nuoria paremmin. vuosikerta PAINOPAIKKA PunaMusta Oy / Forssa KANNEN KUVA Shutterstock Aikakausmedian jäsenlehti ISSN 2489-2343 PIENI ON SUURIN VERKOSSA pienionsuurinlehti.fi /PienionSuurinlehti /poslehti PÄÄKIRJOITUS 4 2024 Uusi toimintakausi käynnistyy – uusia ryhmiä, uusia kasvoja, tuttuja kasvoja, turvalliseksi tunnistettuja aikuisia – kasvatuksen ja rakkauden ammattilaisia. empatiaan ja myötätuntoon. Joensuun Rantakylän seurakunnan lastenohjaaja Anu Hynninen kertoo koskettavasti aiheesta ja on työstänyt materiaalipaketin sinullekin käyttöön. 044 299 0553, www.lnk.fi KUSTANTAJA LASTEN KESKUS JA KIRJAPAJA / PUBLIVA OY VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Mikko Mäkelä TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Marjo Suominen marjo.suominen@lastenjanuortenkeskus.fi TOIMITUS Anita Ahtiainen • Kaisa Aitlahti Päivi Aumala • Tiina Hänninen Riikka Jäntti • Minna Kaihlanen Taina Karvonen • Marjukka Luoma Johanna Mantere • Eleonora Printz Satu Reinikainen • Johanna Routasalo Annukka Saarinen ULKOASU Suvi Sievilä TILAAJAPALVELU lastenkeskus@atex.com Puh
Aihetta on alettu tutkia enemmän sekä Suomessa että ulkomailla.” Myötätuntoa vai empatiaa Myötätunto on käsite, joille eri tutkijat antavat hieman eri tarkoituksia. Rajala painottaa, että erityisesti nykyisessä maailmantilanteessa myötätuntokulttuurin kehittäminen on asia, mihin varhaiskasvatuksessa ja koulutuksessa tulisi panostaa. Huomio kohdistettiin ensisijaisesti päiväkodin sosiaalisissa tilanteissa tapahtuviin lohdutustekoihin. Aiheesta on virinnyt myös kansainvälistä tutkimusta. ”On tärkeää miettiä koulutuksen ja kasvatuksen mahdollisuuksia toimia paikkoina, joissa lapset ja aikuiset voivat kasvaa välittämään, auttamaan ja tukemaan toisiaan.” Rajala toivoo, että julkisessa keskustelussa alettaisiin systemaattisemmin kiinnittää huomiota varhaiskasvatuksen myötätuntokulttuuriin. Muutamia vuosia sitten tehdyssä suomalaisessa tutkimuksessa myötätunnon näkökulma vaihtui yksilöstä päiväkodin myötätuntokulttuurin tutkimiseen eli varhaiskasvatusyhteisön yhteisölliseen kykyyn toimia myötätuntoisesti. Varhaiskasvatuksen myötätuntokulttuurin luominen on tietoinen päätös toimia toisin. Aiheeseen heräämistä on jo nähtävissä. 8 TEEMA Miten rakennetaan myötätuntoisia yhteisöjä sen lisäksi, että kasvatetaan myötätuntoisia lapsia. Rajalan tutkimusryhmä nojasi termin tulkinnassa yhdysvaltalaisen filosofin, Martha Nussbaumin käsityksiin.. TEKSTI Päivi Romppainen KUVAT Tapani Romppainen ja Shutterstock MYÖTÄTUNTOKULTTUURI VARHAISKASVATUKSESSA TEEMA Myötätuntoa on tutkittu varhaiskasvatuksessa aiemmin pääasiassa yksilöiden kykynä tai taipumuksena osoittaa myötätuntoa. ”Varhaiskasvatuksen myötätuntokulttuurit ovat olleet esillä varhaiskasvattajien koulutuksessa ja siitä on tehty myös useita graduja. Aiemmin tehdyt tutkimukset olivat keskittyneet lähinnä työpaikkojen myötätuntokulttuuriin”, yliopistotutkija Antti Rajala kertoo. ”Toimme myötätuntokeskusteluun uuden näkökulman, ja tutkimustamme pidettiin uraauurtavana
He saivat olla aikuisen sylissä, kunnes he olivat valmiita osallistumaan leikkiin. Lasten opittua auttamaan toisiaan, siirtymätilanteet olivat muuttuneet miellyttävimmiksi. Yleisimmät mielipahaa nostattavat tilanteet syntyvät ulkoilussa, ruokailussa sekä leikkien aikana. ”Eräässä päiväkodissa päiväkotiin saapuvat lapset kohdattiin lämpimästi, heidät huomioitiin ja toivotettiin tervetulleiksi. Jos joku itkee, hänelle annetaan yhdessä ryhmähali. Myötätuntoteot ovat harkinnanvaraista toimintaa, joka sisältää tilanteen arviointia kuten, ansaitseeko mielipahaa tai kärsimystä kokeva henkilö myötätuntoa, ja millaisia seuraamuksia myötätuntoteoilla on niiden tekijälle. Empatia muuttuu myötätunnoksi, kun siihen liittyy halu lievittää toisen kärsimystä. 9 TEEMA ”Empatia eroaa myötätunnosta siinä, että empatia sisältää toisen henkilön näkökulman ymmärtämisen, jopa emotionaalisen samaistumisen, mutta se ei välttämättä sisällä halua toisen auttamiseen”, Rajala määrittelee. ”Myötätunnolla tarkoitamme toisen ihmisen mielipahan huomaamista ja empaattisen huolen kokemista toista kohtaan, mikä voi johtaa myötätuntotekoihin. Työpaikan ulkopuolisia huolia saa tuoda myös työyhteisöön. Aikuisten keskinäisen myötätuntokulttuurin kehittymisen keskeinen tekijä on ihmissuhteiden laatu ja vastavuoroisuus. Lasten kanssa oli sovittu, että kaikkia auttavat toisiaan. Tutkimuksesta nousi kuitenkin esiin, että myötätuntotekoihin vaikuttavat päiväkotiyhteisön tavat, tottumukset ja kulttuuriset normit kuten työnjako lasten ja aikuisten välillä.” Jos joku lapsi kokee tarvetta myötätunnolle, muut lapset tavallisesti odottavat paikalla olevan aikuisen hoitavan tilanteen eivätkä koe tilanteen kuuluvan heidän vastuulleen. Työntekijät halasivat toisiaan työhön tullessaan. Tämä antoi lapsille mallin, kuinka kohdata muita ihmisiä. ”Työyhteisön jäsenille annetaan tunnustusta heidän työpanoksestaan, yhteisön ongelmat ja konfliktit käsitellään välittömästi niiden ilmentyessä, työn lomassa pidetään hauskaa ja merkkipäiviä juhlitaan yhdessä. Lapset saivat kokemuksen myötämielisestä kohtaamisesta ja näkivät, että kaikkia kohdellaan samalla lämmöllä. Myötätuntokulttuuri ei ole niinkään sitä, miten myötätuntoisia ihmiset ovat, vaan minkälaisia myötätuntotekoja paikassa tehdään.” Kaikki auttavat toisiaan Lapset tarvitsevat eniten myötätuntoa siirtymätilanteissa, joissa lapsilla on myös enemmän erilaisia tarpeita. Toinen tekijä on työyhteisön ja muun elämän välisen rajan läpäisevyys. Vaikutti siltä, että lapset olivat oppineet huomioimaan toisiaan.” Aiemmista tutkimuksista tiedetään, millaiset asiat vaikuttavat myötätuntoisen työkulttuurin syntymiseen. Vaikka se on välillä hieman hapuilevaa, voimme yhdessä oppia sitä.” Myötätuntokulttuurin luominen Myötätuntotekojen on tarkoitus lievittää toisen kokemaa mielipahaa tai kärsimystä. ”Tutkimuksen perusteella ei pystytä sanomaan, miten muissa Suomen päiväkodeissa toimitaan. ”Varhaiskasvatuksella on mahdollisuus toimia ympäristönä, missä lapset voivat oppia myötätunnon ja toisen auttamisen merkityksen. Apua tarjotaan aktiivisesti. Muiden tarpeita havainnoidaan ja tunnistetaan. Tutkimusaineistossa siirtymät olivat myös yleisin tilanne, joissa lapsen mielipahaan ei reagoitu. Empatiaa voi siis käyttää myös pahaan, esimerkiksi kiusaamiseen. Myötätunnon esteitä Myötätuntokulttuurin syntymiseen vaikuttaa koko yhteisön toimintatavat, aikuisten ja lasten. ”Kulttuurisen näkökulman ajatus on, että toimintakulttuuria kehitetään pitkäjänteisesti ja sillä on käytännöllisen tarkoituksen lisäksi myös pedagoginen tarkoitus. Työpaikkaan liittyvistä sosiaalisista asioista kokoonnutaan keskustelemaan ja päättämään yhdessä. Lapset oppivat, että on myös minun tehtäväni auttaa eikä odottaa, että joku muu hoitaisi tilanteen.” Rajala kertoo tutkimushankkeessa mukana olleesta varhaiskasvatuksen opettajasta, joka oli soveltanut kaikki välittävät – periaatetta käytäntöön. Rajalan mukaan lapset eivät välttämättä edes aina osaa auttaa toisiaan. ”Tutkimuksista tiedetään, että jos työntekijä saa osakHaastan pohtimaan, keskitymmekö varhaiskasvatuksessa vain erilaisiin kärsimystä aiheuttaviin tilanteisiin vai alammeko purkaa isompaa kysymystä syrjivistä rakenteista ja toimintatavoista." TEEMA. Yhteisössä huolehditaan uusien työntekijöiden työhön perehdyttämisestä”, Rajala luettelee
Jos viisi lasta tarvitsee yhtä aikaa myötätuntoa, kenelle annat ja missä järjestyksessä. Tutkimus keskittyy paljon siihen, miten voidaan puuttua rakenteellisiin tekijöihin, jotka tuottavat toistuvasti kärsimystä aiheuttavia tilanteita. Tulkit eivät osanneet myöskään kääntää näitä asioita oikein, sillä somalin kielessä ei välttämättä edes ole olemassa samoja käsitteitä.” Varhaiskasvattaja halusi huolehtia, että lapsi saisi erityisen tuen ja vakuuttaa vanhemmat lapsen tarpeesta. Halu auttaa sisältää myös kuulemista ja ymmärtämistä sellaisesta auttamisesta, mikä oikeasti tukee lasta ja lähipiiriä. ”Tilanteeseen vaikuttaa myös ihmissuhteiden luonne. Päiväkodin henkilöstö otti käyttöön päiväkirjan, johon työntekijät jakoivat lapsesta tietoja ja havaintoja, mikä auttoi koordinoimaan omaa huolenpitoa lasta kohtaan.” Panostetaanko varhaiskasvatuksessa ryhmäytymiseen ja siihen, että lasten välille syntyisi syvempiä ihmissuhteita vai ovatko lapset omillaan. ”Niissä tilanteissa, joissa lapsi ei saanut myötätuntoa osakseen, hän toimi useimmiten päiväkodin toimintatapojen tai sääntöjen vastaisesti. Huomasimme tämän johtavan tilanteeseen, että erään lapsen hyvinvoinnin hoitamisen suhteen syntyi katkoksia. ”Välillä näytti siltä, että aikuisten oli haastavaa vastata samanaikaisesti kaikkien lasten tarpeisiin, mikä vaikutti mahdollisesti siihen, etteivät aikuiset ehtineet tai pystyneet kaikissa tilanteissa toimimaan myötätuntoisesti. Kenen näkökulmasta auttaminen on hyvää. Tämä on hyvä esimerkki myötätuntoisen teon monimutkaisuudesta ja monenlaisista kulttuurisista merkityksistä, jotka liittyvät siihen, onko myötätuntoteko tarkoituksenmukainen.” Priorisointia Tutkimusaineistossa mielipahaa kokevan lapsen toiminta tilanteessa vaikutti siihen, saiko hän osakseen myötätuntoa. Monikielisen ohjaajan tultua mukaan, tilanteeseen liittyvät erilaiset merkitykset alkoivat purkautua. Hyväksytäänkö se, että lapsi leikkii vain läheisimmän kaverinsa kanssa?” Myötätunnon harkinnanvaraisuus Puhuttaessa myötätunnon harkinnanvaraisuudesta ei ole kysymys vain siitä, annetaanko myötätuntoa vai ei. Kysymys on myös myötätunnon muodoista, miten toista autetaan. ”Edustamme tässä asiassa koulukuntaa, jossa myötätunto ajatellaan kulttuurisena asiana. Sitä esiintyy myös varhaiskasvatuksessa ja koulussa, ja monia lapsia kohdellaan syrjivästi. Hän oli mukana tilanteissa, joissa erityisopetuksen keskeisiä käsitteitä käännettiin arabian ja somalian kielille. ”Keskusteluihin pyydettiin mukaan kaupungin monikielinen ohjaaja, jonka tehtävä oli välittää kulttuurisia suhteita arabian ja somalian keiltä puhuvien perheiden kesken. Varhaiskasvatuksen opettajalla oli huoli, etteivät somalian tai arabian kieltä puhuvat perheet ymmärtäneet, miksi heidän lapsensa siirtyisivät esikoulusta erityisopetukseen tai jopa toisenlaiseen kouluun, missä pystyttäisiin huolehtimaan lasten erityistarpeista. Toimintaa joutuu väistämättä priorisoimaan.” Myötätuntoa voi tapahtua monimutkaisessa sosiaalisessa tilanteessa, joka sisältää aina kulttuurista harkintaa. Varhaiskasvattajan tavoitteena oli, että vanhemmat hyväksyisivät asian, jonka moniammatillinen tiimi oli lapsesta jo ennalta päättänyt. On investointi käyttää osa työajasta sen käsittelemiseen, mitä meille kuuluu.” Kiire, resurssipula ja ihmisten vaihtuvuus voivat vaikuttaa siihen, ettei myötätunnolle ole aikaa eikä tilaa. Panostetaanko varhaiskasvatuksessa ryhmäytymiseen ja siihen, että lasten välille syntyisi syvempiä ihmissuhteita, vai ovatko lapset omillaan. Joskus mielipahaa kokeva lapsi myös kieltäytyi tarjotusta myötätunnosta.” Lapsen oma toiminta ei välttämättä aina ollut syy myötätuntotekojen epäämiseen. Ei ole kysymys vain siitä, osaanko toimia, vaan miten minä toimin tai miten minun pitäisi toimia.” Kriittinen myötätunto Raamatun tarinaa laupiaasta samarialaisesta on tulkittu ja kritisoitu siitä, että samarialainen antoi tilanteessa vain myötätuntoisen avun, mutta hän ei tehnyt mitään, mikä olisi estänyt asian toistumisen tulevaisuudessa. 10 TEEMA TEEMA seen välittämistä ja myötätuntoa, hän kokee kuuluvansa yhteisöön, mikä vaikuttaa hänen käsitykseensä omasta itsestään, työtovereistaan ja sitoutumisesta työhön. ”Varhaiskasvattajalla oli myös mahdollisuus oppia ymmärtämään vanhempien tarpeita – hekin halusivat hoitaa tilannetta ja huolehtia omasta lapsestaan. Asiaan liittyi monenlaisia kulttuurisia huolia leimautumisesta. Varhaiskasvattajat tekevät isomman osan suunnittelusta, pedagogisesta toiminnasta ja paperityöstä, lastenhoitajat ovat paljon lasten kanssa. Aina sääntöjen rikkominen ei kuitenkaan johtanut myötätunnon epäämiseen. ”Kulttuurisen moninaisuuden lisääntyminen on synnyttänyt Suomessa rasismia. Olemmeko kilpailuasemassa toisiamme kohtaan vai olemmeko yhteistyössä. Rajala kertoo esimerkkinä kulttuurien välisestä kohtaamisesta. Kriittinen myötätunto puuttuu kärsimyksen taustalla oleviin juurisyihin. ”Viime vuosina varhaiskasvattajien ja lastenhoitajien työnjako on eriytynyt entisestään. Hyväksytäänkö se, että lapsi leikkii vain läheisimmän kaverinsa kanssa?”. Tilanteessa, missä lapsi riehui, löi ja huusi, aikuinen osoitti hänelle tästä huolimatta myötätuntoa. Jopa henkilökunnan keskuudessa saattaa olla joistain perheistä negatiivisia stereotypioita tai vähätteleviä näkemyksiä. Rasismi on asia, joka voi olla sitä kokeville henkilöille hyvinkin traumaattista, kaventaa heidän mahdollisuuttansa osallistua yhteiskuntaan ja tuottaa heille kärsimystä.” Rajala haastaa pohtimaan, keskitymmekö varhaiskasvatuksessa vain erilaisiin kärsimystä aiheuttaviin tilanteisiin vai alammeko purkaa isompaa kysymystä syrjivistä rakenteista ja toimintatavoista
Salmi , K , Rajala , A & Lipponen , L 2022: Mielipahasta myötätuntoon: myötätuntotekojen rakentuminen varhaiskasvatuksessa.. • Mukana seuraavissa myötätunnon tutkimuksissa: Rajala , A , Kontiola , H , Hilppö , J & Lipponen , L 2019: Lohdutustilanteet ja myötätuntokulttuuri alle kolmivuotiaiden päiväkotiryhmässä. 11 TEEMA ANTTI RAJALA • FT, dosentti, yliopistotutkija, Itä-Suomen yliopisto. • Kiinnostuksen kohteita ilmastoon, ympäristöön ja kestäviin tulevaisuuksiin liittyvät utopiat, globaalikasvatus, empatia ja myötätunto sekä nuorten aktivismin ja toimijuuden tukeminen
Pitää vain päättää toimia toisin.” TEEMA • Nouseeko yhteisöstäsi mieleen tilanteita, joissa lapsen tai aikuisen kärsimystä ei ole ensin huomattu, mutta se on lopulta tullut esiin. ”Kun puhumme rakenteellisesta ja kriittisestä myötätunnosta, saattaakin olla, että tarvitsemme ihan uuden työkuvan ratkaistaksemme pitkäaikaisia ongelmia.” Myötätuntoinen työkulttuuri koostuu usein hyvin yksinkertaisista asioista. Miten voisimme huomioida, ettei kaikilla ole asiat hyvin tai miten me voimme toimia niin, että kaikilla olisi asiat hyvin. Aletaan tietoisesti rakentaa myötätuntoista kulttuuria omaan työyhteisöön, varhaiskasvatukseen tai hoivatoimintaan.” Rajala ottaa esimerkiksi aiemmin mainitun varhaiskasvatuksen parissa olevien ulkosuomailaisten kielelliset haasteet. Olemmeko kilpailuasemassa toisiamme kohtaan vai olemmeko yhteistyössä?. ”Omassa työyhteisössäni aloitamme työryhmän työskentelyn aina siten, että jokainen kertoo omat kuulumisensa. • Kenen vastuulla on lohduttaa ja auttaa, jos ryhmän lapsella on paha mieli tai hän tarvitsee apua. Kannustan tekemään tietoisen päätöksen myötätuntoisen kulttuurin luomiseksi. • Tuleeko mieleesi tilanteita, joissa yhteisösi jäsentä lasta tai aikuista olisi lohdutettu tai autettu yhdessä. • Oletteko yhteisönä pysähtyneet miettimään, minkälaiset toimintatavat saisivat kaikki tuntemaan, että heistä huolehditaan ja välitetään. Tilanteeseen vaikuttaa myös ihmissuhteiden luonne. Voisiko työyhteisö tehdä tilanteen ratkaisemiseksi päätöksen ohjaajasta, joka hallitsisi vieraan kielen sekä kyseisen maan kulttuuriset tavat. • Ovatko yhteisönne ihmissuhteet sellaiset, että lasten ja aikuisten on helppo kertoa huolistaan ja murheistaan toisilleen. ”Kysymys on siitä, että asiaan kiinnitetään huomiota ja siitä keskustellaan. Halutaan toimia toisten hyvinvoinnin eteen ja tarpeiden ratkaisemiseksi. Kannustetaanko kaikkia myötätuntoisiin tekoihin. Miten tilanteessa toimittiin. 12 TEEMA Myötätuntoteot Myötätuntoteot ovat hyvin moninaisia, sillä kärsimystä on monenlaista, nopeasti ohimenevää tai pitkäkestoista kuten läheisen kuolemasta syntynyt suru. Siihen menee työajasta kymmenen minuuttia, mutta olemme saaneet aikaan sen, että yhdessä on tosi mukava toimia. Kysymyksiä Kiire, resurssipula ja ihmisten vaihtuvuus voivat vaikuttaa siihen, ettei myötätunnolle ole aikaa eikä tilaa
Kuka keinuu korkeimmalle. Kirja, jonka äärellä osoittaminen ei ole epäkohteliasta! ISBN 9789522882462 Hinta 24,00 UUTUUS! Valloittava Äkkää ja tökkääkirjasarja 24,00 € Arjen touhuja 26,00 € UUTUUS!. Laske bussin matkustajat. Monipuoliset kysymykset kannustavat lasta tutkimaan kirjan värikästä ja yksityiskohtaista kuvitusta. Muotojen, värien ja vertailun ohella lapsi kartuttaa sanastoa, jolla kertoa omasta päivästään. Löydätkö robotin, jonka vatsaa komistaa kello. Yhdessä ihmettelemällä ja keskustelemalla vastaukset näihinkin kysymyksiin kyllä löytyvät. Valmiiden kysymysten lisäksi katselukirja tulvii värejä, muotoja sekä hauskoja hahmoja äkättäväksi ja tökättäväksi. Päivän aikana matka vie päiväkodin kautta ruokakauppaan, leikkipuistoon, harrastuksiin ja takaisin oman huoneen tuttuun turvaan. Sukat jalkaan ja paita päälle! Entä tarvitaanko kumisaappaat, aurinkolasit vai talvihaalari. Riemastuttavassa kirjassa ihmetellään arjen touhuja. Tökkää kaupan punaisia hedelmiä. Erilaiset aukeamat ja teemat yhdistyvät toisiinsa kurkistuskoloilla, joiden takaa seuraavien sivujen hahmot jo vilahtelevat. Keli kuin keli, oven takana odottaa jännittävä uusi päivä. Kuvituksissa kuljetaan läpi monipuolisten ympäristöjen kotiovelta kosmoksemme kaukaisimpiin kolkkiin saakka. ISBN 9789524130059 Hinta 26,00 FIONA WATT Äkkää ja tökkää Onko kissalla huivi vai raitoja hännässä. 13 TEEMA facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi KALLE NUUTTILA, RIKU OUNASLEHTO (KUV.) Äkkää ja tökkää Oma päiväni Mitkä kengät puetaan sadesäällä
Tutkimustyön ohella hän toimi lasten ja nuorten oikeuspsykologiayksikössä, jossa selvitetään lapsiin kohdistuvia väkivaltatapauksia. ”Tutkimme hankkeessamme sitä, miten nämä asiat ilmenevät suomalaisen lasten ja nuorten osalta suurissa rekisteriaineistoissa. ”Inhimillinen näkökulma on tässä toki ensisijainen, mutta myös kansantaloudellinen näkökulma on nykyisin merkityksellinen – eli ennaltaehkäisyyn kannattaisi todella panostaa”, Laajasalo sanoo. ”Olen pohtinut paljon esimerkiksi rikoksia tekevien nuorten tilannetta. Rikoksentekijöille kun oli kasaantunut paljon erilaisia vaikeuksia ja haavoittuvaisuutta.” Laajasaloon syttyi halu tutkia väkivallan ennaltaehkäisyä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Haitallisten kokemusten vaikutus ihmisen elämään riippuu jonkin verran hänen ominaisuuksistaan – kuten temperamenttiperimästä – ja erittäin paljon sosiaalinen tuesta ja verkostoista. TEEMA TEKSTI & KUVAT Sinimaaria Kangas Taina Laajasalolla on takanaan työteliäs kevät. ”Ensin ilmiöstä puhuttiin lähinnä seksuaalisen väkivallan, ahdistelun ja häirinnän sekä vakavan väkivallan osalta. Tuo aikuinen voi olla esimerkiksi päiväkerhonohjaaja, terveydenhoitaja tai opettaja.” Kokemusten vahingollisuuteen vaikuttaa myös niiden luonne: koko lapsuuden ajan koettu vakava väkivalta on mittapuultaan aivan toista kuin yksittäinen kokemus. Parhaimmillaan ne voivat viedä yksilön kehitystä myös positiiviseen suuntaan ja toimia kimmokkeena muiden auttamiselle. Esimerkiksi seksuaalinen väkivalta vaikuttaa joidenkin tutkimusten mukaan olevan jopa haitallisempaa nuoruusiässä kuin varhaislapsuudessa. ”Tällä hetkellä suurin työsarkani liitty ACElife-hankkeeseen. Nyt keskustellaan myös verkossa tapahtuvasta kouluväkivallasta. Verkkonöyryytys hämmentävän yleistä Aikamme erityispiirteitä on verkossa tapahtuva väkivalta, joka kasvaa kaiken aikaa. Hän teki sekä gradun että väitöskirjan mielentilatutkimuslausunnoista, joissa käydään läpi vakavimpiin rikoksiin syyllistyneiden elämänhistoriaa. Selvitämme myös, miten palvelumme pystyisi paremmin vastaamaan niihin: sekä ehkäisemään haitallisia kokemuksia että tukemaan niitä kokeneita esimerkiksi lastensuojelun palveluissa”, Laajasalo kertoo. Erityisesti kiusaaminen, johon liittyy kuvamateriaalin jakamista, on yhtäkkiä yleistynyt.” Minkä tahansa väkivallan aiheut. Hän tahtoo kuitenkin muistuttaa, että tutkimustulokset ovat vain keskiarvoja. Hankkeessa tutkitaan esimerkiksi vaikeuksien kasautumisen vaikutuksia.” Laajasalo kiinnostui aiheesta jo opiskellessaan psykologiaa – samaten kuin aggressiivisesta ja väkivaltakäyttäytymisestä sekä niiden yhteydestä mielenterveyden häiriöihin. Lapsen iällä ja kehitysvaiheella näyttää myös olevan merkitystä. Tutkimusten mukaan isolle osalle niitä, jotka tekevät 15–17-vuotiaana väkivaltarikoksia, on jo kasautunut monenlaisia haitallisia kokemuksia.” Väkivaltakäyttäytymisen lisäksi kasautuminen on yhteydessä niin sydänja verisuonitauteihin ja syöpään kuin mielenterveyshäiriöihin ja päihteiden käyttöön. Yksikin luotettava aikuinen voi auttaa kääntämään sen raiteilleen. Kimmoke muiden auttamiselle Mitä enemmän lapselle kertyy haitallisia kokemuksia – esimerkiksi väkivaltaa, laiminlyöntiä, vanhempien mielenterveysja päihdeongelmia tai vankeustuomio – sen vakavammat seuraukset niillä keskimäärin on. Laajasalon mukaan nyt jo ymmärretään, että se on yhtä vahingollista kuin reaalimaailman väkivalta. Se voimisti entisestään hänen paloaan työskennellä lapsiin ja nuoriin kytkeytyvien ilmiöiden parissa. 14 TEEMA Punaisena lankana toivo Vaikka ihmisen lapsuuteen osuisi kohtuuton määrä haitallisia kokemuksia, hänen elämänsä voi jatkossa sujua vallan hyvin. Ihmisen elämänkulku ei ole suinkaan tuomittu, vaikka hänellä olisi kuinka paljon haitallisia kokemuksia. Esimerkiksi sote-alalla työskentelevillä on tutkitusti hieman keskimääräistä enemmän haitallisia lapsuuden ajan kokemuksia. ”Yksi kauneimpia tutkimustuloksia on se, että vaikka lapselle olisi kasautunut useita haitallisia kokemuksia, yhdelläkin lähipiirin luotettavalla aikuisella, joka näkee hänet ja arvostaa häntä, voi olla valtava merkitys. Hän on toiminut huhtikuusta lähtien THL:n tutkimusprofessorina, jonka työ kytkeytyy haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin ja nuoriin. ”Kiinnitin huomiota siihen, miten paljon yksilön elämänkulun varrella oli kohtia, joissa häntä olisi voitu tukea kehittymään toiseen suuntaan. Ja mikäli tekijä on kodin ulkopuolinen ihminen, kokemus ei yleensä ole yhtä haitallinen kuin kiintymyssuhteissa tapahtuva väkivalta. ACE tulee sanoista Adverse Childhood Experiences, joka tarkoittaa lapsuudenajan haitallisia kokemuksia
15 TEEMA ”Yksi kauneimpia tutkimustuloksia on se, että vaikka lapselle olisi kasautunut useita haitallisia kokemuksia, yhdelläkin lähipiirin luotettavalla aikuisella, joka näkee hänet ja arvostaa häntä, voi olla valtava merkitys", sanoo Taina Laajasalo.
”On puhuttu paljon esimerkiksi siitä, tulevatko kaikki seksuaaliväkivallan tapaukset käsittelyyn – vai selvitetäänkö niitä joissain yhteisöissä liian pitkään itse. Vanhempien tulisi myös saada apua esimerkiksi mielenterveystai päihdeongelmiin, lapset pitäisi huomioida aina aikuistenkin palveluissa, ja kouluissa olisi oltava riittävän pienet ryhmäkoot ja terveydenhoitaja tavattavissa.” Lapset, joille on kasautunut monia eri vaikeuksia, tarvitsevat erityistä huomiota. ”Lapsiasiavaltuutettu ehdotti, että tällaisen väkivaltamateriaalin hallussapito pitäisi kriminalisoida samalla tavalla kuin lasta hyväksi käyttävän seksuaalisisältöisen materiaalin hallussapito. ”Se perustuu siihen, että mahdollisimman monella perheellä olisi mahdollisimman monet asiat hyvin, mikä lähtee puolestaan toimeentulon varmistamisesta. Tieteellistä tutkimusta on hyödynnetty lapsija perhepalveluiden osalta esimerkiksi kansallisessa Väkivallaton lapsuus 2020–2025-toimenpidesuunnitelmassa. Hengellinen väkivalta, esimerkiksi synnillä tai helvetillä pelottelu, on. ”Tämän yleistyminen on todella surullista ja vaikea ymmärtää. Verkkokiusaamisen tuorein muoto on nöyryyttämisen tallentaminen: pakotetaan esimerkiksi joku nuolemaan kenkää ja kuvataan tilanne. Asiaa pahentaa luottamussuhteen väärinkäyttö”, Laajasalo sanoo. Minusta se on kannatettava ajatus.” Elämän peruspalikat kuntoon Lapsiin kohdistavaa väkivaltaa voi Laajasalon mukaan ehkäistä vaikuttavasti ennen kaikkea kokonaisvaltaisen lähestymistavan kautta. 16 TEEMA TEEMA 16 TEEMA tama kärsimys lisääntyy, jos uhri joutuu miettimään, ketkä näkevät materiaalia. Yritämme nyt tutkia sen taustamekanismeja ja keinoja ehkäistä sitä”, Laajasalo sanoo. Hengelliseen väkivaltaan liittyy erityisriski Koska väkivaltaa esiintyy kaikissa yhteisöissä, myöskään uskonnolliset yhteisöt eivät säästy siltä. Sekin on henkistä ja uskonnollista väkivaltaa, jos jonkun väkivallan kokemuksia selitetään pois tai sitä jäädään ratkomaan yhteisön sisällä. Se on myös riski niille, jotka altistuvat kuvamateriaalille katsojina, ja todella haitallista tekijöillekin. Erityisesti valtasuhteet altistavat yhteisöt vallan väärinkäytölle ja suljettuihin yhteisöihin liittyy samaten omat riskinsä. Joskus vakavien väkivaltatilanteiden yhteydessä Laajasalosta kuitenkin tuntuu siltä, että lakeja muutetaan ja uusia palveluja kehitetään niin kiireesti, ettei tutkimustietoa ehditä huomioida. Traumakokemuksista kärsivien taas tulisi saada tehokasta tukea, jotta haitalliset kokemukset eivät toistuisi. Ja kuinka voidaan auttaa perheitä ulos negatiivisen vuorovaikutuksen kehästä ja huomaamaan hyvä lapsessa”, Laajasalo kertoo. Tutkimusta hyödynnetään palvelujen kehittämisessä entistä laajemmin. Tarve tehdä äkkiä jotain on – ymmärrettävää kyllä – niin valtava, että hätiköinti johtaa toisinaan ojasta allikkoon. ”Siinä on ollut tutkijoita mukana miettimässä, miksi on tärkeää vaikkapa tukea niitä vanhempia, joiden lapsella on tiettyjä käytösongelmia
Eri kulttuureja, väestöryhmiä ja erityyppisiä perheitä edustavat vanhemmat kertovat tapaamisia varten kehitetyissä videomateriaaleissa muun muassa siitä, mistä he ovat itse saaneet apua. ”Miten toiveikasta onkaan, että lasten fyysinen kuritus on vähentynyt niin dramaattisesti!” Laajasalo sanoo. Lapset voivat mennä sitten yhdessä kertomaan asiasta terveydenhoitajalle. Lapset kertovat väkivaltakokemuksistaan useimmiten vain kavereille. Lapsia voi rohkaista kertomaan asiasta aikuisille selittämällä, mikä on väkivaltaa ja miten voi toimia, jos vaikkapa kaveri kertoo kokemuksistaan. Syynä voi olla myös häpeä: lapsi saattaa ajatella, että teko oli hänen omaa syytään tai että hänen olisi pitänyt toimia toisin. ”Suojellaan Lapsia ry on tehnyt materiaalin #MyFriendToo. Hanke kattaa muutamia tapaamiskertoja ja vanhemmat voivat ohjautua niihin vaikkapa neuvolasta tai maahanmuuttajien palvelusta. Tärkeimpiä syitä vaikuttaisi olevan tiedonpuute ja luottamuspula palvelujamme kohtaan.” Hankkeen tarkoitus on myös tarjota vertaistukea. Joten mitä hyötyä siitä olisi. Tapaamisissa tarjotaan tietoa esimerkiksi siitä, miten neuvola, lastensuojelu ja poliisi toimivat Suomessa. Kun tiedostetaan tukistamisen olevan rikollista, väkivalta saattaa sen sijaan ilmetä raivokkaana huutamisena tai ovien paiskomisena.” Lapsiin kohdistuva väkivalta on silti kaiken kaikkiaan vähentynyt meillä selkeästi verrattuna esimerkiksi 50 vuoden takaiseen tilanteeseen. Jotkut heistä eivät puhu kenellekään ja toiset kertovat kokemuksesta vasta vuosien päästä. ”Jos sellaista kokemusta ei ole, miksi ihmeessä lapsi kertoisi aikuisille vaikeista asioista?” Hyvinvoinnin kasvu kukistaa väkivaltaa Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten tukistus ja piiskaaminen oli osa normaalia kotikasvatusta. ”Perheiden tukeminen on ylipäätään tärkeää: vaikkapa väsyneelle äidille on suuri asia, jos hän voi luottaa oma väkivallan muotonsa. Siinä on ohjeita lapsille ja nuorille, joiden kaveri on uskoutunut heille väkivaltakokemuksista: miten silloin kannattaa toimia ja kuinka rohkaista kaveria kertomaan asiasta aikuiselle”, Laajasalo sanoo. Sen sijaan lastensuojelun korjaavissa palveluissa heitä on suhteessa enemmän. Puhutaan myös lapsen ja vanhempien oikeuksista, omasta hyvinvoinnista huolehtimisesta ja kahden kulttuurin välillä kasvamisesta. ”Lapsiin kohdistuva henkinen väkivalta on sitä vastoin selvästi lisääntynyt. Mitä hyötyä kertomisesta olisi. Jos sitä hyödynnetään hyväksikäytössä tai ihmisiä hiljennetään sen perusteella, väkivaltaan liittyy erityistä haitan riskiä.” Laajasalon mielestä on todella tärkeää, että kaikissa yhteisöissä sovitaan yhdessä, miten toimitaan väkivaltatapauksen tullessa ilmi. 17 TEEMA usein ihmisen episteeminen luottamus – eli luottamus siihen, että toisten ihmisten aikeet ovat useimmiten hyväntahtoisia. Ja onko osa siitä, mikä ennen näkyi fyysisenä väkivaltana, siirtynyt henkiseksi väkivallaksi. Yleisin syy kertomatta jättämiselle on se, ettei lapsi pidä kokemusta vakavana tai hän ei tunnista sitä väkivallaksi. Laajasalo uskoo muutoksen korreloivan hyvinvoinnin peruspalikoiden kanssa: että elämisen perusedellytykset ovat kunnossa ja tukea on saatavilla tarvittaessa. ”Tavoitteena on madaltaa kynnystä hakea apua tarvittaessa, koska tiedetään, ettei maahanmuuttajaperheitä nähdä matalan kynnyksen palveluissa samassa määrin kuin muita perheitä. Esimerkiksi seurakunnan varhaiskasvattajilla saattaa olla tässä todella suuri merkitys. Toiminta jatkuu nyt Helsingin ja Espoon kaupungeissa.. He voivat olla merkityksellisiä aikuisia vaikeassa tilanteessa eläville lapsille. Aiheesta on myös tärkeä keskustella lasten ja nuorten kanssa. Väkivaltateko etenee harvemmin aikuisten tietoon ja vielä harvemmin viranomaisselvittelyyn. Joidenkin mielestä kertominen ei kannata: vaikka he kertoisivat asiasta, mitään ei kuitenkaan tapahdu. Jos lapsi menettää tämän luottamuksen, kaikkein tärkeintä on luoda se uudelleen.” Luottamusta voi luoda ja ylläpitää merkittävä aikuinen, joka tarjoaa lapselle kokemuksen, että hänellä on merkitystä, joku haluaa hänelle hyvää ja rakastaa tai ainakin pitää hänestä. ”Lapsuuden ajan vaikeissa kokemuksissa ja traumoissa vaurioituu 17 Lapsuuden ajan vaikeissa kokemuksissaja traumoissa vaurioituu usein ihmisen episteeminen luottamus – eli luottamus siihen, että toisten ihmisten aikeet ovat useimmiten hyväntahtoisia." TEEMA Tukea vanhemmuudelle: tietoa, luottamusta ja vertaiskokemuksia Laajasalo oli muutama vuosi sitten mukana laatimassa THL:n asiantuntijoiden kanssa Vanhempana Suomessa -ryhmämuotoista interventiota, joka on suunnattu maahanmuuttajavanhemmille. Mutta tunnistetaanko sitä vain paremmin vai onko se todella lisääntynyt niin paljon. ”Uskonto ja hengellinen elämä on erityisen herkkä ja intiimi asia
Sitä olisi Laajasalon mielestä hyvä kohdentaa niille, joilla on avulle erityistarve. Ja jos näkee hänessä mustelman, voi tiedustella mistä se tuli. Harvan lapsuus sujuu vailla vaikeuksia Väkivaltaan liittyvät tutkimustulokset saattavat olla ravisuttavia: esimerkiksi lapsuuden haitallisten kokemusten kasautuminen saattaa lyhentää ihmisen elinikää kymmenillä vuosilla. Jos tilanteessa on esimerkiksi kuritusväkivaltaa, perhe yleensä jatkaa yhteiselämää ja sitä voidaan tukea, lapsen turvallisuus luonnollisesti ensisijaisesti varmistaen. ”Vaikka jotkut tilanteet ovat äärimmäisen vakavia ja vaikeita, suurin osa lapseen kohdistuvasta väkivallasta on lievempää. Elämän suurin tasapainottava tekijä ovat kuitenkin puoliso ja lapset. ”Kaikilla raskaiden teemojen parissa työskentelevillä pitäisi olla mahdollisuuksia palautua päivän aikana. Toivo onkin hankkeemme viestinnällinen punainen lanka, jota haluamme korostaa kaikissa yhteyksissä.” Toivoa tuo väkivallan yleisen vähenemisen lisäksi kasvava osaaminen ja tutkimustieto, jota on saatu tehokkaasti jalkautettua. Asiasta ei tarvitse kysellä lapsilta aktiivisesti tai etsiä hänestä väkivallan merkkejä, jos erityistä huolta ei ole. 18 TEEMA lapsensa hyvin käsiin ja saada tukea kasvatustehtävään. Monella lapsella ja nuorella on kyselyjen mukaan entistä paremmat ja luottamuksellisemmat suhteet vanhempiinsa. ”Kannattaa puhua työkavereiden kanssa jo ennakoivasti, miten silloin toimitaan ja käydä läpi muun muassa ilmoitusvelvollisuuteen liittyvät asiat”, Laajasalo sanoo. Yhteisössä on myös aina hyvä purkaa poikkeuksellisen vakavat tilanteet. Hän uskoo kuitenkin, että esimerkiksi lastensuojelussa, poliisissa ja sairaaloissa puurtavien työ on huomattavasti raskaampaa. Olla yleisesti hereillä. Väkivallan ennaltaehkäisy koostuukin juuri tällaisista palikoista.” Myös kotiin vietävä arkinen apu, kuten seurakuntien Pikkuhelppi-toiminta, on tutkitusti tehokasta väkivallan ehkäisyä. Yhteiskunnan rakenteet ottavat tarpeen tullen koppia ja myös esimerkiksi lapsen surua ymmärretään entistä paremmin. Asioista myös puhutaan nykyisin enemmän ja väkivaltaan liittyvät tabut ovat vähentyneet. Laajasalo haluaa muistuttaa, että nuo luvut ovat vain keskiarvoja ja isolla osalla vaikeuksia kokeneista ihmisistä menee ihan hyvin. ”On hirveän mielenkiintoista seurata omien lasten ja nuorten elämää – se vie ajatukset ihan muualle ja tuo paljon iloa.” Monella lapsella ja nuorella on kyselyjen mukaan entistä paremmat ja luottamuksellisemmat suhteet vanhempiinsa. ”Esimerkiksi Barnahus-hanke, jossa olin mukana ennen nykyistä pestiäni, on laatinut aiheesta kaikille avoimen ja sopivan verkkokoulun (Barnahus.fi). Nytkin lomalukijaa odottaa vino pino romaaneja. Tilanteesta voi myös pyytää neuvoa nimettömästi esimerkiksi Barnahus-sivuilta löytyvistä alueellisista konsultaationumeroista. Siinä kerrotaan väkivallan eri ilmiöistä, miten väkivalta saattaa näkyä lapsen käytöksessä ja kuinka toimia eri tilanteissa.” Jos lapsen käytös tai olemus huolestuttaa, häneltä voi kysyä, mitä hänelle kuuluu. Ammattilaiset hoitavat loput. Itse asiassa useimmilla meistä on vähintään yksi haitallinen lapsuusajan kokemus eikä se suinkaan aina johda ikäviin seurauksiin. Sen voi tehdä esimerkiksi yhdessä työyhteisön kanssa. Laajasalo suosittelee työnohjausta, jos työpaikalla on sattunut hankalia tilanteita tai joku teema mietityttää. Jos taas lapsi kertoo väkivallasta, kannattaa vain kirjoittaa tarkasti ylös, mitä lapsi sanoi, ja tehdä ilmoitus. Itseäni palauttaa rauhallinen kirjoittaminen, lukeminen ja kuppi kahvia. Miten esimerkiksi varhaiskasvattajan kannattaa toimia, jos hän epäilee, että johonkin lapseen kohdistuu väkivaltaa. ”Meillä on myös nykyisin paljon enemmän keinoja auttaa lapsia ja nuoria, jotka ovat altistuneet väkivallalle. Ihmisten tilanteet ovat valtavan monimuotoisia ja useimmiten niistä löytyy toivon pilkahduksia.” Virtaa perheestä ja tyyneystuokiosta Taina Laajasalo toimii rankkojen asioiden parissa. TEEMA. Joka päivä tulisi pitää pieni tyyneystuokio.” Työn ulkopuolella Laajasalon kuljettaa hetkeksi toiseen maailmaan kirjat ja elokuvat
Muuttuva työ vaatii uusia taitoja TEKSTI Saara Paatero TEKIJÄT 19 KUVA Shutterstock Lastenohjaajan työssä tarvitaan monia taitoja ja valmiuksia. Koulutuksissa korostetaan esimerkiksi erilaisten ihmisten kohtaamiseen liittyvää osaamista.. 19 Me tekijät 19 TEKIJÄT TEKIJÄT-sivuilla tapaat työstään innostuneita ammattilaisia eri puolilta Suomea
Empatiataitojaan voi hyödyntää myös lasten kanssa. "Perustutkinto tarjoaa meille tietyn hyvän pohjaosaamiseen", kouluttaja Kaisa Aitlahti STEP-koulutuksesta kertoo. Hän on työskennellyt opistossa opettajana jo 15 vuoden ajan, ja on valmistunut itsekin lastenohjaajaksi opistosta, joka on aiemmalta nimeltään Turun kristillinen opisto. Näitä ovat esimerkiksi musiikkitai laulupiirtäminen tai keskustelumatto, jossa asioita saa pohtia aikuisen tukemana. Tällä hän tarkoittaa varhaiskasvatuslain lisäksi erilaisia toimintaa ohjaavia suosituksia ja suunnitelmia, joilla varmistetaan turvallinen varhaiskasvatus. Erityisen vaativia tilanteita ovat huolitai kriisitilanteet ja niiden käsittely. Se liittyy inklusiiviseen ajatteluun ja asenteeseen, että jokaisella lapsella on oikeus olla omanlaisensa. Tällöin huolehditaan tiimin jäsenenä lasten kasvusta ja kehityksestä, ja kohdataan erilaisia lapsia ja aikuisia. Koulutuksesta saa välineitä myös toiminnanohjaukseen ja katsomuskasvatukseen. Vaikeat vuorovaikutustilanteet vaativat harjoittelua. Aitlahti kertoo, että täydennyskoulutuksista voidaan hakea esimerkiksi työmotivaatiota. Hänen mukaansa lasten kanssa tehtävä työ pohjautuu siihen, että perustelut käytännön toiminnalle rakennetaan pohjatiedoista. Se liittyy inklusiiviseen ajatteluun ja asenteeseen, että jokaisella lapsella on oikeus olla omanlaisensa", Korhonen kertoo. Empatiaan ja myötätuntoon liittyviä taitoja tuodaan koulutuksessa vahvasti esiin. Täydennyskoulutus ja työhyvinvointi ovat siten yhteydessä toisiinsa. "Koulutuksen näkökulmasta kaikki lähtee tiedollisesta osaamisesta, jotta voi ymmärtää lapsen kasvusta ja kehityksestä tiettyjä kasvatukseen liittyviä teorioita siitä, miten lapsen sosioemotionaalinen kehitys rakentuu ja myötätunto kehittyy ikävaiheiden aikana", Linnasmäen opistossa työskentelevä Korhonen kertoo. Tuleville varhaiskasvatuksen ammattilaisille opetetaan vuorovaikutustaitoja, sillä heidän tulee osata työskennellä osana työyhteisöä. Ammattikoulutuksessa opitaankin ymmärtämään, miten osata rajata työssä henkilökohtainen tunnemaailma, ja millainen toiminta on ammatillisuutta. Vaikka näitä ei tarvitsekaan osata ulkoa, tulee niiden merkitys ymmärtää. "Empatiataidot ovat mielestäni yksi tärkeimpiä taitoja koko elämän kannalta, ja meillä on kursseja, joissa harjoitellaan vuorovaikutusta. Aiheita käsitellään myös draaman, korttien, tarinoiden ja kiusaamisen vastaisten menetelmien kautta. "Jos nuori tulee suoraan peruskoulusta meille opiskelemaan, on hän vielä kesken omaa kasvupolkuaan. Kaikkia taitoja ei kuitenkaan opita tutkinnon suorittamisen aikana. Tähän kuuluu ymmärrys esimerkkinä olemisesta. Opiskelijat saavat kasvatusja ohjausalan perustutkinnon koulutuksessa ammatillisia taitoja ja valmiuksia lasten kasvatusta, opetusta ja hoitamista varten. Hänen mukaansa työelämässä voi kuitenkin havaita, että tarvitsee lisää tietoa jostain aiheesta tai haluaa kehittää jotain taitoa. Koulutuksissa kohtaa samaa työtä tekeviä ammattilaisia, joilla on erilaiset kokemukset ja näkökulmat. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että osaa pysähtyä leikkimään lasten kanssa. Heidän täydennyskoulutuksiinsa osallistuu jo työelämän puolella olevia ihmisiä, jotka haluavat kehittää osaamistaan työn ohessa. Tämän mahdollistavat eri puolilla maata sijaitsevilla kampuksilla ja verkossa sekä seurakunnissa järjestettävät koulutukset. Työntekijä saa koulutuksessa valmiuksia, jotta hän voi pedagogiikkaa hyödyntäen auttaa lasta kasvamaan omaksi itsekseen. Työelämästä on noussut toive saada lisää AAC-menetelmien eli puhetta tukevien ja korvaavien kommunikaatiokeinojen, kuten tukiviittomien, opetusta. Korhonen on tuonut läsnäolotaitoja opetukseen, koska varhaiskasvatuksessa ammattilaisten on hyvä osoittaa lapsille olevansa tilanteessa kiireettömästi lasta varten. Koulutuksen aikana opiskelijat pohtivat näitä omakohtaisesti. Koulutukset katkaisevat arkisen rytmin ja voivat tuoda uutta näkökulmaa ja toivoa työhön. "Moninaisuuden näkökulma on tällä hetkellä se, mitä me nostamme esiin. Koulutuksiin osallistuu seurakuntien lastenohjaajia ja muita työntekijöitä eri puolilta Suomea. Hän toimii tiiminvetäjänä STEP seurakunnille -tiimissä. Se on toisaalta ihanaa, ettei oppimisen, kiinnostuksen tai uteliaisuuden tarvitse loppua siihen vaiheeseen, kun joku opintokokonaisuus saadaan valmiiksi", Aitlahti toteaa. Koulutuksessa nuoret voivat joutua aikamoiseen tunnemyllerrykseen, kun omat lapsuuden kokemukset voivat tulla mieleen", Korhonen kertoo. Samalla pyritään vastaamaan siihen, miten kulttuurien, katsomusten ja kielten moninaisuus näkyy nykyisin työpaikoilla. Tarpeet koulutuksille lähtevät seurakunnista ja työntekijöiltä itseltään, ja esimerkiksi seurakuntien tilauskoulutukset suunnitellaan aina erikseen. Heidän kohtaamisensa on näiden koulutusten suola, kun on tultu koolle TEKIJÄT. Moninaisuuden näkökulma on tällä hetkellä se, mitä me nostamme esiin. Koulutuksessa keskitytään myös ilmaisun ohjaamiseen, musiikkiin, liikuntaan ja kädentaitoihin sekä kielellisiin taitoihin. "Kun työn tekemistä opetellaan käytännössä, alkaa monesti herätä taas uusia kysymyksiä. Myös S2-kielen opetukselle on ollut kasvava tarve. 20 Me tekijät 20 TEKIJÄT Varhaiskasvatusaineiden opettaja Mari Korhonen ajattelee, että työtä ohjaavat asiakirjat täytyy tuntea. Tapa, jolla säätelen tai tunnistan tunteita, siirtyy myös lapsiin käytännön empatiataitoina." Teoriapuolen lisäksi koulutuksessa opitaan erilaisia käytännön tapoja aiheen käsittelyyn