1 Teema Töihin seurikselle! 3 2021 Valtaa ja vastuuta vapaaehtoisille! RAAMATTUA LEIKKIEN: Luetaan Raamattua kuin karttaa
Jotkut roskat aiheuttavat jopa onnettomuuksia. Ne juuttuvat nenään ja tarttuvat turkkiin. Eikä tiikereitäkään näy missään. Haughtonin esikoiskirja Ihan hukassa on käännetty lukuisille kielille ja se on voittanut useita palkintoja. ISBN 9789523543560 Hinta 21,00 UUTUUS! UUTUUS! Pensaikossa asuu tiikereitä 21,00 € Lumoava pienten taidesatukirja 19,50 €. Roskia on kaikenlaisia: vaarallisia, hyödyllisiä, hyväntuoksuisia ja pahanhajuisia. ISBN 9789523543577 Hinta 19,50 CHRIS HAUGHTON Mitä jos... Onneksi hiiri tietää, että mystiset mytyt ja möhkäleet ovat roskia. Hän on tehnyt kuvituksia muun muassa The Guardian, Wired ja The New York Times -lehtiin. Mutta muistakaa... Metsän eläimetkin ovat ihmeissään erikoisista esineistä. 2 Teema facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja seurakunnille lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi EMILIA ERFVING Roskakasa Kasaan on kertynyt kaikkea kummaa. Pensaikossa asuu tiikereitä.” Mutta kun mangot ovat apinanpoikasten mielestä NIIN meheviä, herkullisia ja vastustamattomia. Toisaalta parhaista roskista voi tehdä jotain uutta ja ainutlaatuista, taianomaista ja yllättävää! Lumoava pienten taidesatukirja on suunnattu kaikille luonnon ystäville ja aarteenetsijöille. ”No niin, villikot! Minä lähden nyt. Se sopii mainiosti myös pienten lasten ympäristökasvatuksen tueksi sivuten kierrätyksen, roskattoman retkeilyn ja vastuullisen luonnossa liikkumisen teemoja. Chris Haughton on irlantilainen kuvittaja, joka asuu Lontoossa. Palkitun kuvittajan uusin teos valloittaa jälleen kekseliäisyydellään, ilmeikkyydellään ja pelkistetyllä ilmaisullaan. Mitä ikinä teettekin, ÄLKÄÄ menkö alas mangopuun luo. Hyvä säkä! Mitäpä jos..
Lenia ja Kaapo käyvät päiväkerhoa Suvelan kappelissa Espoon Tuomiokirkkoseurakunnassa. Hän on tehnyt kuvituksia muun muassa The Guardian, Wired ja The New York Times -lehtiin. Toisaalta parhaista roskista voi tehdä jotain uutta ja ainutlaatuista, taianomaista ja yllättävää! Lumoava pienten taidesatukirja on suunnattu kaikille luonnon ystäville ja aarteenetsijöille. Se sopii mainiosti myös pienten lasten ympäristökasvatuksen tueksi sivuten kierrätyksen, roskattoman retkeilyn ja vastuullisen luonnossa liikkumisen teemoja. Ne juuttuvat nenään ja tarttuvat turkkiin. ISBN 9789523543577 Hinta 19,50 CHRIS HAUGHTON Mitä jos... Mitä ikinä teettekin, ÄLKÄÄ menkö alas mangopuun luo. Metsän eläimetkin ovat ihmeissään erikoisista esineistä. Palkitun kuvittajan uusin teos valloittaa jälleen kekseliäisyydellään, ilmeikkyydellään ja pelkistetyllä ilmaisullaan. Chris Haughton on irlantilainen kuvittaja, joka asuu Lontoossa. Haughtonin esikoiskirja Ihan hukassa on käännetty lukuisille kielille ja se on voittanut useita palkintoja. 3 Teema Mikä kaverissa on parasta. ”No niin, villikot! Minä lähden nyt. Mutta muistakaa... Pensaikossa asuu tiikereitä.” Mutta kun mangot ovat apinanpoikasten mielestä NIIN meheviä, herkullisia ja vastustamattomia. ISBN 9789523543560 Hinta 21,00 UUTUUS! UUTUUS! Pensaikossa asuu tiikereitä 21,00 € Lumoava pienten taidesatukirja 19,50 € "Parasta on se, kun jutellaan." Kaapo, 4 vuotta "Kaverissa parasta on se kun leikitään yhdessä ja syödään välipalaa." Lenia, 4 vuotta. Kerhoa vetävät lastenohjaajat Heli Vesanen ja Satu Vainio. Jotkut roskat aiheuttavat jopa onnettomuuksia. Onneksi hiiri tietää, että mystiset mytyt ja möhkäleet ovat roskia. Roskia on kaikenlaisia: vaarallisia, hyödyllisiä, hyväntuoksuisia ja pahanhajuisia. Hyvä säkä! Mitäpä jos... Kuvaamme Lapsen silmin -sivulle tällä kertaa kaveruksia ja kysyimme heiltä: LAPSEN SILMIN KUVA Suvi Sievilä facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja seurakunnille lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi EMILIA ERFVING Roskakasa Kasaan on kertynyt kaikkea kummaa. Eikä tiikereitäkään näy missään
Hän toivoo myös isien perhevapaalla olemisen yleistyvän.. 4 Teema PERHEIDEN KANSSA ”Lapsen saaminen oli kova juttu” TEKSTI Juhana Unkuri KUVA Suvi Sievilä Antti Ojala toivoo, että seurakunnat olisivat jatkossa aktiivisemmin yhteydessä kastamattomien lasten perheisiin
Ojala oli lapsen kanssa kotona ensin muutaman viikon joululomalla. Ojala toivoo, että seurakunnat olisivat jatkossa aktiivisemmin yhteydessä myös kastamattomien lasten perheisiin. Omasta tuttavapiiristäni minulla on sellainen kokemus, että asiaan on jo alettu suhtautua aika myönteisesti. – Yllätyin siitä, että usein olin ryhmän ainut isä. Ojala alkoi käydä lapsensa kanssa syksyllä 2020 Länsi-Helsingin musiikkiopiston järjestämässä vauvamuskarissa. Miten seurakuntien pitäisi käytännössä toimia on hyvä kysymys, johon minulla ei ole varsinaisesti vastauksia. Enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroavaisuuksia Ennen koronaa Ojalan perhe oli unelmoinut liikkuvaisesta ja aktiivisesta perhe-elämästä, johon sisältyisi retkiä ja kahviloita sekä isovanhempien ja ystävien tapaamisia. – Ennen heinäkuuta vaimoni oli lapsen kanssa kahdestaan. – Tällöin lapsen kastaminen ei ole perheen ajattelua yhdistävä vaihtoehto. Ainakaan vielä emme ole toimintaan osallistuneet, nyt tietysti korona-aikakin on vaikuttanut asiaan. – Toisten ihmisten kunnioittaminen ja utelias asenne elämään ovat varmaankin meitä yhdistäviä arvoja. Meistä tällainen järjestely tuntui hyvältä ja loogiselta ratkaisulta, ja olemme olleet siihen myös jälkikäteen tyytyväisiä. Antti Ojalalle ja hänen puolisolleen tärkeimpiä asioita ovat perhe ja ystävät: parasta on se, kun saa viettää aikaa yhdessä läheisten ihmisten kanssa. – Toivottavasti tulevaisuudessa isien perhevapaalla oleminen yleistyy ja tuollaista kynnystä ei tarvitse edes miettiä. Elämänpiiri kuitenkin pieneni odottamattomalla tavalla maaliskuussa 2020. Ojalalla oli viime vuoden loppupuolella hyvä ruohonjuuritason kohtaaminen seurakunnan kanssa. Mutta aika nopeasti asiaan sopeutui. Lapsen myötä työkuvioihin on tullut luonnollisesti muutosta: työpäivä yhteiskuntasuhdepäällikkönä ei veny, kun lasta lähtee hakemaan päiväkodista. 5 Teema Antti Ojalalle ja hänen puolisolleen syntyi joulukuussa 2019 tyttölapsi, joka sai nimekseen Freja. Muun muutoksen lisäksi myöskään ydinperheen ulkopuolista hoitoapua ei voinut enää pyytää odotetulla tavalla. Suomessa on tekeillä perhevapaauudistus, joka tuo nykyiseen malliin verrattuna isille lisää ansiosidonnaista vanhempainvapaata. – Lapsen saaminen oli kova juttu. – Vauvavuodesta tuli koronan vuoksi hyvin erilainen kokemus kuin mitä olimme suunnitelleet. Vaikeinta oli totuttautua ajatukseen jatkuvasta, yötä päivää käynnissä olevasta velvollisuudesta olla valmiudessa vastaamaan pienen ihmisen tarpeisiin. – Alkuun päiväunet eivät oudossa paikassa oikein onnistuneet, mutta muutamassa viikossa sekä lapsi että vanhemmat tottuivat uuteen rytmiin. – Kukaan ei ollut esittänyt sitä minulle aiemmin. Toivo paluusta normaalimpaan arkeen kuitenkin elää. Tällaisessa tilanteessa seurakunnan viestin pitäisi minusta olla se, että kaikki lapset ja perheet ovat tervetulleita toimintaan – olipa lapsi kastettu tai ei. – Meissä kaikissa on loppujen lopuksi enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroavaisuuksia. Lastenohjaaja toivotti meidät lämpimästi tervetulleiksi seurakunnan toimintaan. – Ymmärrän kasteen merkityksen seurakuntayhteyden syntymisessä, mutta samalla se luo hyvin selkeän rajan varhaisessa vaiheessa. – Tulossa oleva uudistus on mielestäni hyvä askel eteenpäin. Ei myöskään liene liioiteltua sanoa, että olemme työkeskeisiä – työn arvostus tulee molemmille varmasti lapsuudenperheiden perintönä. Päiväkoti on todella mukava, ja lapsemme on päässyt hyvin mukaan leikkeihin. Hyvä ruohonjuuritason kohtaaminen Antti Ojala kuuluu kirkkoon, mutta hänen puolisonsa ei, eikä heidän lastaan ole kastettu. Ojala toteaa, että lapsen syntymän myötä arjen rutiinit menivät kertaheitolla uusiksi. Lisäksi uudistus tuo mahdollisuuden käyttää vapaat Vauvavuodesta tuli koronan vuoksi hyvin erilainen kokemus kuin olimme suunnitelleet. Isät pärjäävät pientenkin vauvojen kanssa siinä missä äiditkin. Sittemmin hän oli lapsen kanssa kahdestaan heinäkuusta joulukuulle. Ojala uskoo, että ainakin osalla isistä voi olla jonkinlaista henkistä kynnystä isyysvapaan pitämiseen. nykyistä joustavammin; jatkossa niitä voi pitää yksittäisinäkin päivinä. Viime tammikuussa Ojalan lapsiperhe-elämä siirtyi uuteen vaiheeseen, kun Freja-tyttö aloitti päiväkodissa. Siellä sattui olemaan käynnissä Ojalan kotiseurakunnan perhekerho. Mutta onneksi pääsin porukoihin nopeasti mukaan ja hauskaa oli. Toivottavasti se saa osaltaan aikaan muutosta perhevapaiden jakautumisessa. Ojala toivoo Frejan kasvavan tasa-arvoiseen, avarakatseiseen ja humanistisiin arvoihin pohjautuvaan yhteiskuntaan. Hän oli isyysvapaan loppuvaiheessa lapsen kanssa vaunulenkillä, jonka päätteeksi he menivät kodin lähellä olevaan leikkipuistoon. Toivottavasti tämä ajatus näkyisi tulevaisuuden yhteiskunnassa nykyistä selkeämmin.. Hän sanoo lastenohjaajan esittämän ”miten olet voinut vanhempana”-kysymyksen pysäyttäneen. Kelan viime syyskuussa ilmestyneen tutkimusblogin mukaan vain noin neljännes (26 %) suomalaisisistä käyttää kaikki 54 isyysvapaapäiväänsä. Olisi tietysti hienoa, jos isät lähtisivät enenevissä määrin rohkeasti mukaan myös erilaisiin vauvoille suunnattuihin aktiviteetteihin. Meille syntyi keskustelu, joka oli virkistävä ja voimaannuttava. Se vähän jännittikin ensin. Ojala uskoo, että tulevaisuudessa on entistä useammin tilanteita, joissa perheen vanhemmilla on hyvinkin erilainen suhde uskontoon. Tuossa kohtaa hän hyödynsi niin isyysrahaa, kesälomaa kuin osa-aikatyön tekemistä. Jälkeenpäin harmittelin vain sitä, etten ollut hoksannut kerhon olemassaoloa aikaisemmin. Kävely sujuu jo rutiinilla, mutta ensimmäisiä sanoja odotellaan vielä, isä kertoo
6 Teema TÄSSÄ NUMEROSSA Me tekijät Töihin seurikselle Lasten ja nuorten keskus Me tekijät Puoli vuosisataa lastenohjaajana Pedagogiikka pohdinnassa Yhdessä olemme seurakunta Nallukka 7 kysymystä isätoiminnasta Jussi Vehniäiselle Kirkon talolta Kouluttaudu, osallistu Papin päiväkirjasta Hengellistä heittäytymistä 3 4 6 8 13 14 TEEMA-ARTIKKELIT Lapsen silmin Perheiden kanssa Lapsen saaminen oli kova juttu Pääkirjoitus Pääosassa seurakunta Teema Valtaa ja vastuuta vapaaehtoisille Kolumni Tapahtui ihme vapaaehtoistoiminnassa Teema Työntekijöiden kirkosta kohti seurakuntalaisten kirkkoa Luovat lapset Lennä, lennä leppäkerttu! Raamattua leikkien Luetaan Raamattua kuin karttaa Perhemessu Mikkelinpäivän perhemessu Digileikit Keväisissä peleissä hoivataan persoonallisia kasveja Lastenkirkko Pyhiä hetkiä Symbolibongaus Laula – leiki – liiku Siunausta siivittelen Hiljaisuuden ikkuna 12 36 26 18 ME TEKIJÄT IDEASTA KÄYTÄNNÖKSI TEEMA: Vapaaehtoistoiminta 18 21 22 24 25 26 29 30 32 34 36 40 43 44 46 48 50 + LIITE: Päkän ja Pulmun vinkit pienille ja suurille
Ilman ihmisiä ei ole olemassa seurakuntaa tai ainakaan mielekästä seurakuntaelämää. 7 Teema Pääosassa seurakunta “Ei silmä voi sanoa kädelle: »En tarvitse sinua.» Eikä pää voi sanoa jaloille: »En tarvitse teitä.»” Seurakunta on yhteisö, joka muodostuu erilaisista toimijoista ja tekijöistä. Siksi kaikki toimintamme on tehtävä yhteistyössä seurakuntalaisten ja alueemme toimijoiden kanssa. Olemme keränneet yhteen niin tutkimusdataa, kirkon yhteisiä linjauksia kuin käytännön esimerkkejä seurakuntien vapaaehtoistyön laajalta kentältä. (09) 6877 4510, www.lastenjanuortenkeskus.fi KUSTANTAJA LASTEN KESKUS JA KIRJAPAJA / PUBLIVA OY PÄÄTOIMITTAJAT Katri Korolainen (vastaava) ja Johanna Heikkinen TOIMITUSSIHTEERI Marjo Suominen marjo.suominen@www.lastenjanuortenkeskus.fi TOIMITUS Anita Ahtiainen Kaisa Aitlahti Tiina Hänninen Minna Kaihlanen Taina Karvonen Eleonora Printz Johanna Routasalo Satu Reinikainen Anna-Mari Tukeva ULKOASU Suvi Sievilä TILAAJAPALVELU JAICOM lastenkeskus@jaicom.com Puh. Tätä kautta seurakunta tulee läheiseksi myös niille, jotka eivät ole suoraan löytäneet luoksemme. 5. Numeron 3/21 mukana koko varhaiskasvatukselle suunnattu liite. vuosikerta PAINOPAIKKA PunaMusta Oy / Forssa MEDIAKORTTI www.aikakaus.fi KANNEN KUVA Suvi Sievilä Aikakausmedian jäsenlehti ISSN 2489-2343 PIENI ON SUURIN VERKOSSA www.lastenjanuortenkeskus.fi/pieni-on-suurin /PienionSuurinlehti PÄÄKIRJOITUS Katri Korolainen vastaava päätoimittaja Lasten ja nuorten keskus ry Ilman ihmisiä ei ole olemassa seurakuntaa tai ainakaan mielekästä seurakuntaelämää. Tämä Pieni on Suurin onkin omistettu vapaaehtoisuudelle ja seurakuntalaisille. Toistoalennus -10 % ILMESTYMINEN Pieni on Suurin ilmestyy tammi-, maalis-, huhti-, elo-, lokaja marraskuussa LEHDEN LIITTEET Päkän vinkit pienille ja suurille -liite numerossa 1/21. Nämä huikeat volyymit eivät toteudu vain 14 000 työntekijämme voimin, vaan rakentuvat tulevaisuudessa yhä vahvemmin vapaaehtoisten seurakuntalaisten aktiivisuuden ja osaamisen varaan. Toivon, että lehteä lukiessasi saat inspiraatiota, ideoita ja konkreettista apua työhösi yhdessä seurakuntalaisten kanssa! 3 2021 JULKAISIJA LASTEN JA NUORTEN KESKUS RY Itälahdenkatu 27 A, 00210 Helsinki Puh. 03 4246 5376 TILAUSHINNAT Kestotilaus 84,50 € 12 kk 88 € Pyhäkoulusuunnitelmat + 2 lehteä Kestotilaus 36,50€ 12 kk 39,50 € Irtonumero 17,50 € Opiskelijoille -50 % ensimmäisenä vuotena Katsomuskasvatusnumerot (lehdet 2 ja 5) Kestotilaus 34,50 € 12kk 36,50 € ILMOITUSHINNAT 1/1 sivu 1250 € (+alv) 1/2 sivu 750 € (+alv) 1/4 sivu 460 € (+alv) Pakettihinnat sopimuksen mukaan. Yhdessä valmisteltuun on helpompi sitotutua ja siitä on myös mukavampi kertoa tutuille. IDEASTA KÄYTÄNNÖKSI. Kirkon uusi kasvatuksen kokonaismalli Polku painottaa seurakuntalaisten osallisuutta kaikessa tekemisessä. Seurakuntien tapahtumiin jumalanpalvelusten ja toimitusten ulkopuolella osallistui viime vuonna yli kolme miljoonaa ihmistä
Tulokset esiteltiin Tasavertaisina ja osallisina -raportissa, joka ilmestyi vuoden 2018 lopussa. 8 Teema VALTAA JA VASTUUTA vapaaehtoisille TEKSTI Sinimaaria Kangas KUVA Aki Loponen TEEMA Seurakunta kuuluu jäsenilleen. Vapaaehtoiset ovat kirkolle elintärkeitä. Mutta kuinka kehittää vapaaehtoistoimintaa niin, että seurakunnasta tulisi kaikkien jäsentensä tasavertainen yhteisö. Kolmisen vuotta sitten kirkkohallitus pisti pystyyn työryhmän, joka pureutui vapaaehtoistoiminnan haasteisiin ja mahdollisuuksiin Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa. ”Yleisesti ottaen vapaaehtoistoiminnassa on seurakunnittain suuria eroja. Niinpä vapaaehtoiset tulisi nivoa sen toimintaan kautta linjan, sanoo Riitta Särkiö, joka työryhmineen laati raportin kirkon vapaaehtoistoiminnan kehittämisestä. ”Minulla on sellainen tutina, että ihmiset ovat oivaltaneet lisää yhteisöllisyydestä: että kaikkien seurakuntalaisten tulisi olla osallisia tästä hommasta – ja monessa seurakunnassa he sitä ovatkin”, sanoo varhaiskasvatuksen pappi Riitta Särkiö. ”Minulla on sellainen tutina, että ihmiset ovat oivaltaneet lisää yhteisöllisyydestä: että kaikkien seurakuntalaisten tulisi olla osallisia tästä hommasta – ja monessa seurakunnassa he sitä ovatkin”, sanoo työryhmän puheenjohtaja Riitta Särkiö, joka toimii varhaiskasvatuksen pappina Lahdessa. On surullisia esimerkkejä siitä, kuinka. Mitä raportin ilmestymisen jälkeen on tapahtunut. Särkiön mukaan on ensisijaisen tärkeää, että vapaaehtoiset ovat kaikessa toiminnassa mukana suunnitteluvaiheesta lähtien
Houkuttelevuus vaatii myös sen, että vapaaehtoisia tuetaan ja kannustetaan”, Särkiö sanoo. ”Henkilön ei tarvitse esimerkiksi vetää pienryhmää 10 vuotta, vaan toimelle sovitaan tietty aikaraami. ”Ensinnäkin tarvitaan asennemuutosta, jotta ihmisillä olisi halua muuttaa ja kehittää olemassaolevia rakenteita. Muistammeko silloin, että tämä on yhteistä työtä, jota meidän tulee yhdessä suunnitella ja toteuttaa?” Poikkeusoloissa on laajalti palattu vanhoihin malleihin pakon edessä. Niinpä työntekijöiden tulee aktiivisesti tukea seurakuntalaisia. Meidän pitää säilyttää se luterilainen ajatus, ettei Jumalan armoa tarvitse ansaita olemalla valtavan hyvä ja aktiivinen toimija.” Vapaaehtoistoiminta: haaste ja vastaus haasteeseen Särkiön mukaan vapaaehtoistoiminnan houkuttelevuus lisääntyy polkuajattelulla. Hänen mielestään kirkko tarvitseekin rakenteita enemmän pelisääntöjä ja tavoitteita, joihin työntekijöiden tulee sitoutua – samaten kuin seurakuntalaisten. ”Seurakunnan työ on minusta niin laajaa, että sitä varmasti riittää. Nämäkin tarjoavat valtavasti mahdollisuuksia seurakuntalaisten toiminnalle.” Vapaaehtoistoiminnasta tulisi viestiä tehokkaasti. Tehtävien pitää olla yleisesti tiedossa ja vapaaehtoiset tulee valtuuttaa julkisesti kertomalla, mitä kukakin tekee.. Myös vapaaehtoisten tukemisessa, rekrytoimisessa ja palkitsemisessa on työsarkaa. 9 Teema seurakuntalaisen roolina on vain istua ja ottaa vastaan, kun taas toisissa seurakunnissa vallitsee pitkälle kehittynyt yhteisen tekemisen kulttuuri.” Nyt Särkiö on huolissaan siitä, miten pitkä korona-aika on vaikuttanut kirkon vapaaehtoistyöhön. Jarruttaako vapaaehtoisten tukemista työntekijöiden huoli siitä, että vapaaehtoiset tekevät heidän työnsä tarpeettomaksi. Tärkeintä on lähteä kulkemaan vapaaehtoisen polkua ja ymmärtää, etteivät tehtävät ole ikuisia. Kun se on täyttynyt, työntekijä arvioi yhdessä vapaaehtoisen kanssa, haluaako tämä jatkaa tehtävää vaiko kenties vaihtaa johonkin uuteen, vaikkapa diakoniatyöstä lastenleirille. Särkiön mielestä vapaaehtoistyön edistämisen pitäisi kuulua kaikkien seurakunnan työntekijöiden ydintyöhön. Niitä täytyy kuitenkin käyttää käytännön työhön.” Särkiö mainitsee raportissakin siteeratun seurakunnan, joka ei aloita mitään uutta toimintaa ilman vapaaehtoisia. Työntekijöillä on tietyt tehtävät, kuten papeilla kirkolliset toimitukset ja ehtoollispalveluksen toimittaminen. Sen sijaan seurakunta on ja pysyy. Eikä yhdessä tekeminen ole mikään uusi keksintö; talkoot ja talkoohenki ovat aina olleet tärkeässä roolissa Suomessa.” Särkiö peräänkuuluttaa siis kaksisuuntaista asennemuutosta: yhtäältä työntekijöiden ja toisaalta seurakuntalaisten parissa. Seurakuntalaiset eivät aina ole saanut kutsua avustajiksi striimattuihin jumalanpalveluksiin, ja esimerkiksi viime keväänä Särkiökin avusti kirkon palvelevassa puhelimessa, koska vapaaehtoiset eivät päässeet päivystystiloihin. Kaksisuuntainen asennemuutos tarpeen Millaisilla rakenteilla vapaaehtoistoiminta saataisiin toimivaksi osaksi seurakuntaa. Jäsenet omistavat sen. Suunnitelma menee kätevimmin maaliin, kun teen sen yksin tai työtovereiden kanssa. He ovat kutsuneet avuksi työntekijöitä, jotka tulevat ja menevät. Vapaaehtoisista koostuvat luottamuselimet, kuten kirkkovaltuustot ja seurakuntaneuvostot, ovat toki rakenteita, joka tukevat seurakuntalaisten osallisuutta. On aivan upea juttu, jos hän perheineen ehtii ja jaksaa osallistua perhemessuun. ”Toimintakulttuurin tulee muuttua puolin ja toisin – ja onhan se jo monin paikoin muuttunutkin. Tehtävien pitää olla yleisesti tiedossa ja vapaaehtoiset tulee valtuuttaa julkisesti kertomalla, mitä kukakin tekee. ”Hänellä on jo valtava kutsumus oman perheensä ja työnsä parissa. Toiminta vaatii lisäksi selkeää ja lämminhenkistä johtamista sekä vapaaehtoisiin että työntekijöihin päin. ”Suomalaiset todella haluavat tehdä hyvää. Ruuhkavuosia elävältä perheelliseltä ei voi vaatia, että hän osallistuu vielä parina iltana viikossa vapaaehtoistoimintaan. Heitä ei pidä jättää yksin.” Särkiö muistuttaa, että työntekijöitä on jatkossa vähemmän Suomen kirkossa, koska talous ei veny enää entisen määrän palkkaamiseksi. ”Yhtä lailla esteenä saattaa olla seurakuntalaisten asenne: että en nyt jaksaisi ryhtyä puuhaan tai että esimerkiksi jumalanpalveluksessa avustaminen on liian pyhää puuhaa tavalliselle seurakuntalaiselle.” Särkiö lisää, että ihmisten erilainen elämäntilanne on toki otettava huomioon. ”Työntekijät eivät omista seurakuntaa. Monet eivät kuitenkaan halua sitoutua pitkiksi ajoiksi vaan pistemäisesti ja projektiluontoisesti.” Särkiö painottaa, että vapaaehtoistoiminnasta tulisi viestiä tehokkaasti. Ei tarvitse tavata vapaaehtoisia illalla eikä ottaa huomioon heidän kantojaan”, Särkiö kuvaa. ”Ovatko työntekijät mahdollisesti unohtaneet, millainen työote meillä pitikään olla kun palaamme uuteen normaaliin. Hyvä johtaja kannustaa vapaaehtoisia, pitää heihin yhteyttä ja kyselee kuulumisia. ”Vapaaehtoisten johtamisen tekee haastavaksi se, ettei esimiehellä ole heihin nähden samoja velvollisuuksia ja oikeuksia kuin työsuhteisiin työntekijöihin.” Työntekijöiden suhteen vapaaehtoistyö edellyttää esimiehiltä, että he sisällyttävät työnkuviin ja tehtäviin vapaaehtoistoimintaa ja muistuttavat työntekijöitä huomioimaan vapaaehtoiset. ”Moni työntekijä kokee, että toteutan tämän jutun helpommin ja nopeammin ilman vapaaehtoisia, oman aikatauluni, haluni ja tavoitteiden mukaisesti
Seurakunnan on muistettava kiittää vapaaehtoisia ja huomioida heidät vaikkapa joulutervehdyksellä ja kauden päätösaterialla”, hän painottaa. Käytännössä se tarkoittaa Särkiön mukaan sitä, että olemme tietoisia toistemme tekemisestä, arvostamme toisiamme ja opimme toisiltamme. ”On tärkeä kokea, että tämä on meidän yhteinen seurakunta ja että toimimme siinä yhdessä työntekijöiden ja eri vastuunkantajien voimin. On tärkeää toimia esimerkkeinä muille seurakuntalaisille.” Särkiö toivoo, että vapaaehtoiset tuntisivat olevansa tervetulleita seurakunnassa. ”Mutta toivon myös järjestystä. Työntekijät ovat aktiivisia mutta kaipaavat mukaan seurakuntalaisia, joilla on myös omaa tilaa ja vastuuta. Täytyy hyväksyä erilaisuus ja luovia eteenpäin.” Seurakunnat voivat oppia vapaaehtoistoiminnan suhteen paljon muilta toimijoilta. Parhaimmillaan antaminen ja saaminen limittyvät. On siis olemassa raamit, joiden sisällä on tilaa ja vapautta toimia. Vapaaehtoisilla on konkreettisesti omat avaimet tiloihin. Lisäksi me työntekijät osallistumme parhaillaan Yhteisvastuukeräykseen jalkautumalla marketteihin. 10 Teema TEEMA Samassa veneessä Särkiö on työskennellyt koko 32-vuotisen pappisuransa aikana vapaaehtoisten parissa. Esimerkiksi eläkkeelle juuri jäänyt ihminen löytää mielekästä tekemistä kirppiksen vetäjänä. Tutkimusten mukaan instituutioilla, kuten järjestöillä, puolueilla ja kirkoilla, menee nyt huonosti, koska ihmiset kaihtavat pitkäjänteistä sitoutumista.” ”Jos joku keksii lääkkeen tähän, muutkin voivat ottaa siitä oppia. Tässä hän on auttamassa grillikojulla Ruotsalaisuuden päivän markkinoilla 6.11.2020.. Ihmiset kysyvät, mitä minä saan ja miten hyödyn tästä toiminnasta, miten se rakentaa minua. Seurakuntaan kuuluu alttiita ihmisiä, joilla riittää aikaa ja halua toimia vapaaehtoisina ja jotka kokevat, että toiminta antaa heidän elämäänsä sisältöä. ”Mutta pelkään pahoin, etteivät kaikki koe, että heitä arvostetaan tarpeeksi. ”Mutta se on surullista verkostoitumista, jos yksin seurakunnalta odotetaan, ettemme saa näyttää väriämme. ”Olemme kaikki samassa veneessä. Välillä tulee väistämättä ristiriitoja, koska vapaaehtoisilla on erilaisia hengellisiä orientaatioita ja tavoitteita. Elämme samassa yhteiskunnassa ja samat trendit, kuten yksilökeskeisyyden korostuminen, näkyvät kaikkialla. Tämä ihanne toteutuukin usein pyhäkoulua pitäessäni: lapsi kysyy oivallisen kysymyksen ja ilahdun huomatessani, että asian voi ajatella noinkin.” Kos Riitta Särkiö on Lahden ruotsinkielisen koulun koulupastori. Esimerkiksi Polku-toimintamalli on poimittu kirkon käyttöön Suomen Partiolaisilta. ”Pidän pyhäkoulua asuinpaikkakuntani seurakunnassa. Toivon että yhteistyössä saamme olla sitä mitä olemme, tietenkin aiheen ja tilanteen mukaan. Aktiivisuutta löytyy puolin ja toisin, sekä työntekijöissä että vapaaehtoisissa”, Särkiö kaavailee. Toinen haluaa esimerkiksi vain toimia ja toinen evankelioida toiminnallaan. Sen lisäksi hän toimii itsekin vapaaehtoisena. Niinpä meidän tulee markkinoida vapaaehtoistehtäviä kertomalla, miten paljon ne mielestämme antavat ihmisille.” Verkostoituminen muiden toimijoiden kanssa on muutoinkin tärkeää. ”Samalla seurakunta olisi olemisen ja lepäämisen paikka, jossa saa ottaa vastaan. Esimerkiksi päiväkotien kanssa noudatamme päivähoidon ohjeistusta.” Avaimet käteen Särkiön unelmien seurakunnassa asiat tehdään yhdessä
Miksi ihminen lähtee mukaan vapaaehtoistoimintaan. Alppilan kirkon aulaan syntyi samalla kaikille avoin kahvila. Tavoitteena on työntekijälähtöisen toimintakulttuurin muuttaminen. Kääntäen pahin esimerkki tästä on vuoden 2015 pakolaiskriisin ajoilta. Seurakunnilla on kaksi vapaaehtoisuuden jättionnistumista. Vaikka kumpikaan ei tiennyt, mistä itse tapahtumassa on kyse, he pitivät kokemastaan. Jotta tavoitettaisiin uusia ihmisiä, pitäisi kaikki kirjoittaa ja mainostaa aina sen ensikertalaisen näkökulmasta: että jokainen tietää heti, onko tämä kutsu juuri minulle ja jos on, mitä toiminta on. Kouluttaessani vapaaehtoistyo.fi-palvelun käyttöä seurakunnissa, kannustin miettimään, googlaako ihminen ihan oikeasti ”Kristuksen ruumiin jäsenenä toimimista” etsiessään mielekästä Uskon porttiteoriaan: Kun sinut on kerran otettu vastaan hyvin ja avoimesti, menet mukaan toisenkin kerran. Vantaan Herättäjäjuhlien keittiöstä löytyi pari kahvinkeittoa rakastavaa vapaaehtoista. Kirkkokuoroissa arvioidaan olevan noin Tapahtui ihme vapaaehtoistoiminnassa ANNMARI SALMELA Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja verkkoviestinnän kehittäjä Kirkkopalvelut ry:n digitaalisissa diakonian auttamispalveluissa. Yhteisvastuukeräys ei onnistuisi ilman vuodesta toiseen paikalle ilmestyviä lipaskerääjiä, tempausjärjestäjiä ja kädentaitajia. Ystävätoiminnan tai ruoka-avun järjestäminen onkin luonteva vapaaehtoisuuden paikka. Oikeaksi yhteisöllisyydeksi rakentuakseen seurakunnissa on huolehdittava sekä pyytäjistä että tekijöistä. Johtamisen merkityksestä muistutetaan myös Jokainen on osallinen – kirkon vapaaehtoistoiminnan asiakirjassa (2015) sekä Tasavertaisina ja osallisina (2018) -raportissa. Silti suurimmassa osassa seurakuntia tähän ei uskota. Lähtökohtaisesti ihminen haluaa tehdä hyvää ja ihmisiin voi luottaa. Silti ovet avautuvat tahmeasti. Vaikka tämän pitäisi olla normaalia, kirkon piirissä tämä on poikkeus. Ja se voi onnistua vain, jos kaikki eri alojen työntekijät ottavat vapaaehtoisuuden mahdollisuudet tosissaan.. Voit arvata kuinka moni näistä palaa tarjoamaan apuaan. Avaimet pysyvät tiukasti viranhaltijoiden käsissä, eikä uusiin avauksiin osata reagoida. Vapaaehtoistoiminnan koordinointi sijoitetaan tavallisimmin diakoniatyöntekijän toimenkuvaan. Usein kuitenkin unohtuu, että jos strategiateksti otetaan tosissaan, vapaaehtoistoiminnan johtaminen on jo itsessään täysipäiväistä työtä. Kirkon kieli on ongelmallista muutenkin. Jopa ”vapaaehtoisuus” halutaan usein vääntää kirkon kielelle. avainten valtaa positiivisesti. Toiminta ja tavat ovat niin vakiintuneita, ettei aina muisteta kertoa selkosuomeksi, mistä vaikkapa ”Toivontorstaissa” tai ”Pirjonpiirissä” on kyse. Silloinen Kallion seurakunnan kirkkoherra Teemu Laajasalo edusti ajattelua, jonka mukaan kirkkorakennukset ovat seurakuntalaisten ja jos niissä halutaan jotain tehdä, niin olkaa hyvä! Kallion kirkko onkin sieltä asti ollut vapaaehtoisvoimin avoinna arkipäivisin. Vapaaehtoistoiminnan merkitys on kirjattu kaikkiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja seurakuntien viime vuosien strategioihin, visoihin, toimintasuunnitelmiin ja juhlapuheisiin. Yksi ongelmista liittyy kielenkäyttöön. 11 Teema auttamishommaa. Jotka taas eivät selviäisi ilman kuorojensa omia aktiivisia vapaaehtoisia. Suurinta vapaaehtoisjoukkoa pyörittävät siis kanttorit. Uskonkin porttiteoriaan: Kun sinut on kerran otettu vastaan hyvin ja avoimesti, menet mukaan toisenkin kerran. 40 000 ihmistä, mutta tämän lisäksi seurakunnissa on lapsi-, nuoriso-, kamarija seniorikuoroja. Pitkäjänteisen toiminnan jättipotti löytyy musiikin parista. Toiminta versoi moniin kansalaistoiminnan suuntiin. Silloin ovista ja ikkunoista virtasi nuoria ihmisiä auttaakseen vaikka sänkyjen petaamisessa ja voileipien teossa. Lisää blogeja kirkosta osoitteessa toimilo.fi Kalliossa, Helsingissä, tapahtui muutama vuosi sitten seurakunnallisen vapaaehtoistoiminnan ihme. Samalla se onnistuu tavoittamaan vapaaehtoisiksi heidät, jotka eivät halua sitoutua pitkäksi aikaa. Seurakunta käytti nk. Joissakin seurakunnissa käännettiin kuitenkin selkä ja ilmoitettiin, että ilman apua selvitään. Muutama pienen lapsen äiti halusi kokoontua yhteen iltapäivisin ja kirkko tarjosi siihen tilat. Vaikka sen hyvinvointivaikutukset ovat monin tutkimuksin todistettu, oikea vastaus on: ”koska minua pyydettiin”. KOLUMNI KUKA. Ja se on paljon muutakin kuin diakonian toimintaa
Kukin saa tehdä sitä, minkä parhaiten osaa.. 12 Teema TEEMA TEKSTI Päivi Romppainen KUVAT Tapani Romppainen Työntekijöiden kirkosta kohti seurakuntalaisten kirkkoa Vapaaehtoistyö on sitä, että osaavat ihmiset tekevät, ja seurakunta antaa puitteet sen toteuttamiseen
– Sanoin Jumalalle, että minun on pakko hylätä sinut, Pohjola muistelee ja ihmettelee nyt itsekin sanomisiaan. Pelkoja ja huolia Vapaaehtoistyöstä puhuttaessa lastenohjaajilla nousee helposti huoli oman työnsä menettämisestä vapaaehtoisille. Pohjola kokee tekevänsä kutsumusVapaaehtoistyö seurakunnissa aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. Vapaaehtoistyön suhteen esiin nousi isoja alueellisia eroja. Näköalapaikkojakin on useita. Koska minulla on sekä yhteiskuntatieteilijän että teologin identiteetti, automaattisesti analysoin työkenttääni myös tutkijana. Kirkkohallituksen tilaama tutkimus, Matkalla kirkon lastenohjaajaksi, nosti esiin uusia kysymyksiä. Kirkko on ollut hänelle hyvällä tavalla itsestäänselvyys ja turvapaikka, johon hän kasvoi, kun suvulla oli ollut jo monessa sukupolvessa tapana toimia aktiivisesti seurakunnan luottamustehtävissä. Nykyään Pohjola työskentelee Jyväskylän seurakunnan vt. Olen suunnattoman kiitollinen nykyisestä työstäni, jossa eteeni avautuu jatkuvasti uusia ja ihania asioita. 13 Teema Koiraa ulkoiluttaessa oli aikaa pohtia ja huutaa Jumalalle. – Asia vaivasi minua siinä määrin, että hain aiheen tutkimiseen rahoitusta Kirkon tutkimuskeskukselta. Koulutustaso on noussut nykyiselle tasolle vasta viimeisten vuosien aikana. Luhangassa asuva Pohjola on paitsi ison seurakunnan pappi myös Joutsan seurakunnan kirkkovaltuutettu. Tutkimus vapaaehtoistyöstä Työskennellessään Seurakuntien Lapsityön Keskuksessa (nyk. Tutkija ja pappi Pohjola ei ole omien sanojensa mukaan koskaan ollut erityisen aktiivinen seurakuntalainen eikä ole toiminut vapaaehtoistyössä. – Kirkko avautuu minulle kaikista näistä tulokulmista ja koen, että näissä tehtävissä taustastani on valtavasti hyötyä. Sosiologian professorista papin virkaan astunut Pohjola kokee vapaaehtoiset kirkon elinehdoksi, joiden osallisuus olisi istutettava kirkon rakenteeseen. – Oletan, että lastenohjaajilla on myös pelko siitä, että nyt tätä hyvää järjestelmää ollaan murentamassa. – Tällä hetkellä toimin muun muassa Jyväskylän seurakunnan strategiatyöryhmän sihteerinä. Ammatillisen identiteetin menettäminen saattaa huolestuttaa. – Voi olla, että muutoksen vastustajien mielipiteet kaikuvat kovimmin. Paradoksaalista kuitenkin oli, että saavuttuaan kotiin Pohjola meni välittömästi tietokoneen ääreen ja ilmoittautui opiskelemaan teologiaa. Muihin seurakunnan ammattikuntiin verrattuna lastenohjaajien ammatillistuminen on nuorinta. Pohjola huomasi, että vapaaehtoistyöstä puhuminen herätti seurakunnassa paljon ristiriitaisia tunteita. Varhaiskasvatuksessa se tuntui olevan lähes tabu.. Papin työn ytimessä saan elää ja liikkua myös mysteerin tasolla, mistä nautin suunnattomasti. Elettiin aikaa, kun Kirsi Pohjola koki, että mitä enemmän hän yritti, sitä synkemmäksi kaikki tuntui muuttuvan. Mitä enemmän hän rukoili, sitä suuremmaksi tuska kasvoi. Tutkimussuunnitelman tekoa varten Pohjola haastatteli viittätoista lapsija perhetyön toimijaa sekä pienistä että suurista seurakunnista. Alan vaihtamiseen ei ollut mitään järkevää syytä, eikä sillä ollut mitään tekemistä rohkeuden tai suunnitelmallisuuden kanssa. Kirsi Pohjolan mukaan lastenja varhaiskasvatuksenohjaajille ei ole riittävästi avattu vapaaehtoistyön mahdollisuuksia – sitä rikkautta ja muutosvoimaa, jota tehtäväkenttä pursuaa. Hän toimii hiippakuntavaltuuston varapuheenjohtajana ja on edustajana kirkolliskokouksessa. Tuolloin tutkimusprofessorina työskennellyt yhteiskuntatieteiden tohtori Kirsi Pohjola teki jotain sellaista, mitä ei koskaan olisi uskonut tekevänsä. Tutkimus ”Seurakuntalaisuuden vahvistuminen varhaiskasvatusja perhetoiminnassa” valmistui vuonna 2018. Vakituinen työ yhteiskuntavastuun pappina on tauolla. Lasten ja nuorten keskus) avautui mahdollisuus myös tutkimustyön tekemiseen. Muunlaisiakin näkemyksiä varmasti on, mutta muutokseen myönteisesti suhtautuvat eivät välttämättä sano ajatuksiaan ääneen. Jumala tarttui lempeän reippaasti tilanteeseen ja yksinkertaisesti käänsi elämäni suunnan. työtä, mutta ei voi välttyä katsomasta työkenttäänsä myös tutkijan silmin. – Siitä alkoi uusi, aika vauhdikkaastikin etenevä elämänvaihe. aluekappalaisena. Strategiatyössä tästä on iso apu
Lastenohjaajien työaika painottuu päiväaikaan, kun taas lapsiperheiden toive saada heille suunnattua toimintaa ajoittuu ennemminkin iltoihin ja viikonloppuihin, Pohjola perustelee. – Seurakunnilla on ollut rahaa eikä tulostavoitteita ole vaadittu. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 54. Vapaaehtoinen on koettu pikemminkin työntekijän auttajana kuin vastuunkantajana. Tavoitteita ilman tulosta Seurakunnan vapaaehtoistyöstä on puhuttu pitkään, mutta asiat tuntuvat edistyvän varsin hitaasti. TEEMA KIRSI POHJOLA Teologi, yhteiskuntatieteiden tohtori 2021 Aluekappalainen vt., Keltinmäen alueseurakunta 2019 Yhteiskuntavastuun pappi, Jyväskylän seurakunta 2013–2016 Kouluttaja, päätoimittaja, Seurakuntien Lapsityön Keskus 2011–2013 Erikoistutkija, Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto 2009–2011 Tutkimusprofessori, Itä-Suomen yliopisto 2021 Kirkon organisaatiokonsultoinnin erikoiskoulutus 2020 Kirkon johtamistaidon tutkinto Nykyiset luottamustoimet 2020 – Kirkolliskokousedustaja, hallintovaliokunta 2020 – Hiippakuntavaltuusto, varapuheenjohtaja 2019 – Joutsan kirkkovaltuusto ja neuvosto 2019 – Luhangan kappelineuvosto 2019 – Perheasian neuvottelukeskuksen yhteisjohtokunta Kirkon alaan liittyvät julkaisut 2020 Seurakuntalaisuuden vahvistuminen varhaiskasvatusja perhetoiminnassa. – Toimintaympäristö on muuttunut, perheiden tarpeet ja aikarytmi ovat muuttuneet. 14 Teema TEEMA Pohjolan mukaan vapaaehtoistyön mahdollisuuksia on avattu lastenja varhaiskasvatuksenohjaajille heikosti. Kyselyn tulokset. KUKA?. 2020 Työmme Pandemia-aikana. Organisaation tehtävä on määritellä työntekijöiden toimenkuvat, ja myös valvoa tavoitteiden toteutumista. – Käsitys vapaaehtoisuudesta on niin työntekijöillä kuin seurakuntalaisillakin ollut pitkään aika sovinnainen. – Varhaiskasvatuksenohjaajat on jätetty aika yksin. Jyväskylän seurakunta. Tutkimusraportti. He tarvitsevat organisaation tukea ja hankkeita, joissa heille avataan erilaisia mahdollisuuksia. Meillä on kuitenkin velvollisuus veronmaksajia kohtaan täyttää heille annetut lupaukset. Muutoksen hitauteen on vaikuttanut myös seurakunnan työntekijöiden vahva ammattitaito sekä kirkon hyvä talous. Jyväskylässä valmistellaan parhaillaan seurakunnan strategian muutosta, mihin liittyy myös sekä lastenettä varhaiskasvatuksenohjaajien tehtävänkuvan muutosprosessi. Seurakunnan uudistamisen tulee lähteä siitä, että alamme yhdessä tehdä asioita toisin. 2018 Matkalla kirkon lastenohjaajaksi. Jos asetetut tavoitteet eivät toteudu, siitä ei seuraa mitään. Tahtotilasta huolimatta tavoitteita vapaaehtoisten aktivoimiseksi ei välttämättä saavuteta
– Raikkaasti kansalaisjärjestömäisesti toimiva yhteisö, joka ei haikaile menneen suuruuden ja aseman perään. – Mitään hanketta ei tulisi aloittaa ilman vapaaehtoistyöntekijää. Kirkon heikentyvä talous ja jäsenten väheneminen vievät seurakunnat väistämättä uuteen tilanteeseen. Uuden luomiseen sitoudutaan vain silloin, kun lähdetään alusta saakka työstämään yhdessä. Seurakunnissa tarvitaan kehittämisprojekteja sekä erillisiä hankkeita. Vapaaehtoistyö on sitä, että osaavat ihmiset tekevät, ja seurakunta antaa puitteet sen toteuttamiseen. Pohjola kannustaa yhteistyöhön myös muiden alueiden toimijoiden kanssa. Lähtökohtana on, että lastenohjaajat ovat alusta asti suunnittelemassa koulutuksen sisältöä. Tilaisuudet hoituvat ilman seurakunnan työntekijöitä. 15 Teema TEEMA Pohjola ehdottaa, että yhteistyö vapaaehtoisten kanssa sisällytettäisiin työn toimenkuviin. Organisaation tuki Työskenteleminen rinnakkain vapaaehtoisten kanssa ei saa Pohjalan mukaan kuitenkaan jäädä yksittäisen työntekijän hartioille. Asioita kannattaa tehdä projektiluonteisesti ja siten, että siinä olisi aina mukana joko vapaaehtoisia tai jokin toinen järjestö. Kohti unelmien seurakuntaa Kun Pohjolalta tiedustelee, millainen olisi hänen unelmiensa seurakunta, vastaus tulee nopeasti ja epäröimättä. Jyväskylässä vapaaehtoisille on annettu toimintaan tarvittavia tiloja ja niihin sähköisiä avaimia. – Haaveenani on, että voisimme käynnistää oppisopimustyyppistä koulutushanketta, joka toteutettaisiin yhdessä ammattiopiston ja varhaiskasvatuksen ohjaajien kanssa. Muutos edellyttää osaamista ja osallistavaa otetta. Psykologi tai varhaiskasvattaja voi olla suunnittelemassa ja toteuttamassa seurakunnan lapsija perhetyötä, toimittaja tiedotustyötä. Kerhoissa toimivat kerhomummot ja -papat toimivat lisäkäsinä ja -syleinä. Ne saavat elää oman aikansa, ja sitten siirrytään seuraavaan. Hengellisyys ja messuyhteisöllisyys olisivat vahvoja. Varhaiskasvatus lähti vahvasti mukaan someen. – Ohjaamisen ja johtamisen ote tulee olla innostavaa. Niiden saavuttamiseksi on usein tehtävä töitä, mahdollisesti muutettava omaa asennetta sekä vanhoja toimintatapoja. Tehdään erilaisia hankkeita, joilla on selkeä alku ja loppu. Olemme matkalla työntekijöiden kirkosta kohti seurakuntalaisten kirkkoa. Lisäksi ikäihmiset saavat kokea itsensä merkityksellisiksi. – Näen vapaaehtoistyön rakenteellisena asiana. Todellisuus ei ole joko-tai, vaan sekä-että. – Vapaaehtoistyö ei mahdollistu niin, että keksimme ihmisille jotain pientä tekemistä ja kutsumme heidät siihen mukaan. Olemme matkalla työntekijöiden kirkosta kohti seurakuntalaisten kirkkoa. Toiminta ei ole organisaatiolähtöistä, vaan vahvaa sosiaalieettistä toimintaa esimerkiksi säätiöiden kautta. Korona on ollut omalta osaltaan vauhdittamassa muutosta. Tämä ajatus tulisi istuttaa rakenteeseen. Unelmat toteutuvat harvoin itsekseen. Kaikkien työalojen tulisi viedä kirkkoa yhteisönä eteenpäin, elää sitä todeksi. Pohjolan unelmien seurakunta on erilaisuutta kuunteleva ja avara erilaisille teologisille tulkinnoille. Seurakunnan työntekijöiden tehtävä ei ole toteuttaa työtä ja pyytää siihen apua, vaan hankkeiden myötä erilaiset yhteisöt saavat syttyä ja sammua. Vapaaehtoiset voivat olla omalla panoksellaan rikastamassa myös varhaiskasvatustyötä. Koulutustukea saanutta hanketta toteutetaan samanaikaisesti koulutuksen aikana, jolloin uudet toimintatavat pääsevät parhaiten juurtumaan osaksi toimintaa. Olen iloinen myös siitä, että diakoniatyöntekijät osallistuvat yhteisöllisyyskoulutukseen yhdessä seurakuntalaisen kanssa. Pohjola pitää tärkeänä, että perheet voisivat olla mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa perhetyötä erityisesti silloin, kun toiminta on heille ajankohtaista. Mitään ei saa tehdä vain siksi, että niin on totuttu tekemään. Se tekee, joka osaa Seurakuntalaisissa on paljon ammattitaitoisia ihmisiä, jotka haluaisivat ammentaa omasta osaamisestaan yhteiseksi hyväksi. Jos emme muutu, kuihtuminen on aika nopeaa. Aletaan tehdä asioita hieman toisin. Uuden osaaminen edellyttää myös kouluttautumista. – Seurakunnan jokainen niin sanottu varsinainen työ on kyseenalaistettava ja mietittävä, tuleeko sitä jatkaa vai ei. Kokonaisuutta on katsottava seurakunnallisesti. – Kun seurakunnassa ei ole ollut osaamista esimerkiksi striimaamiseen, apua on saatu vapaaehtoisilta. Tämä ajatus tulisi istuttaa rakenteeseen.. Mitään hanketta ei tulisi aloittaa ilman vapaaehtoistyöntekijää. Kukin saa tehdä sitä, minkä parhaiten osaa. Tuki, mahdollistaminen ja koulutus on tultava organisaatiosta. – Asiat muuttuvat pikkuhiljaa, Pohjola uskoo. Niiden ei tarvitse elää ikuisesti. Pohjola toivoo, että seurakunta sisältäisi kirjavan kentän erilaista toimintaa, ja olisi täynnä erilaisia yhteisöjä. Koulutusmäärärahojen tulisi tukea tekemistä
ISBN 9789523541429 Hinta 23,00 Uusi Raamattu lapsille 23,00 € ANNA-MARI KASKINEN Pienen iltarukous Pienen käteen sopiva iltarukouskirja vanhemman ja lapsen yhteisiin iltahetkiin! Anna-Mari Kaskisen rukoustekstit sopivat monenlaisiin tilanteisiin ja rauhoittavat yöuneen. Kirja sopii alle kouluikäisille yhdessä kotona tai lapsiryhmässä tutkittavaksi. Anna-Mari Kaskinen on monipuolinen kirjailija ja runoilija, jolla on laaja kirjallinen tuotanto. Jokaisessa meissä piilee hyvä tyyppi! Pienen oma Raamattu tuo Raamatun lapsen maailmaan lyhin, selkein lausein ja suurin värikkäin kuvin. Pienen iltarukous on täydellinen lahja seurakunnan lapsiperheisiin niin kastekoteihin kuin perhetyössä mukana toimiville. Kirjan 176 sivua kattaa Raamatun keskeiset kertomukset. 16 Teema facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja seurakunnille lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi MERJA KALM, MIRA MALLIUS (KUVITUS) Hyvä tyyppi Supervoimien käsikirja AMIOT, CAMPAGNAC, RAIMBAULT Pienen oma Raamattu okaisessa meissä kuplii supervoimia, jotka auttavat meitä selviytymään vaikeistakin tilanteista, ponnistelemaan kohti tavoitteita ja unelmia sekä olemaan toisille tukena, turvana ja tsempparina silloin, kun he tarvitsevat. Virpi Penna on lahtelainen kuvittaja ja graafikko. Francois Campagnac työskentelee pastorina Sens-Auxerren hiippakunnassa. Ihastuttavat eläinhahmot, napakka tieto-osio, hauskat tehtävät sekä 10 liikuttavaa ja hymyilyttävää tarinaa hyveistä toimivat niin lapsen oman pohdinnan lähtökohtana kuin ryhmätyöskentelyssä. ISBN 9789523542686 Hinta 12,80 UUTUUS! UUTUUS! Vanhemman ja lapsen yhteisiin iltahetkiin 12,80€ 16,90 € ISBN 9789523542778 Hinta 16,90. Hän on myös Lastenmaa-lehden päätoimittaja. Hyveet ovat arkipäivän supervoimia, joita voi treenata, aivan kuten lihaksia. Valloittava ja ajankohtainen teos edustaa positiivista pedagogiikkaa ja tarjoaa lukijoille työkaluja hyveiden tunnistamiseen itsessä ja muissa. Virpi Pennan kuvittama suloinen hippiäinen johdattaa sivulta toiselle. Mukana on myös rakastetuimpia iltarukousklassikoita. Viisas näkee pintaa syvemmälle ja löytää hyvää silloinkin, kun se on piilossa. Raamatunkertomukset ovat ikuisia kertomuksia rakkaudesta ja Jumalasta, joka sanoo: ”Sallikaa lasten tulla luokseni.” Karine-Marie Amiot on ranskalainen perheenäiti ja lastenkirjailija. Christophe Raimbault on ranskalainen teologian tohtori ja eksegeetti
Mukana on myös rakastetuimpia iltarukousklassikoita. Ihastuttavat eläinhahmot, napakka tieto-osio, hauskat tehtävät sekä 10 liikuttavaa ja hymyilyttävää tarinaa hyveistä toimivat niin lapsen oman pohdinnan lähtökohtana kuin ryhmätyöskentelyssä. s. Hyveet ovat arkipäivän supervoimia, joita voi treenata, aivan kuten lihaksia. Virpi Penna on lahtelainen kuvittaja ja graafikko. Pienen iltarukous on täydellinen lahja seurakunnan lapsiperheisiin niin kastekoteihin kuin perhetyössä mukana toimiville. Kirja sopii alle kouluikäisille yhdessä kotona tai lapsiryhmässä tutkittavaksi. Kirjan 176 sivua kattaa Raamatun keskeiset kertomukset. Jokaisessa meissä piilee hyvä tyyppi! Pienen oma Raamattu tuo Raamatun lapsen maailmaan lyhin, selkein lausein ja suurin värikkäin kuvin. Valloittava ja ajankohtainen teos edustaa positiivista pedagogiikkaa ja tarjoaa lukijoille työkaluja hyveiden tunnistamiseen itsessä ja muissa. Sivut 18–20. 18 Parkanossa kutsutaan ”töihin seurikselle” s. 17 Me tekijät Me tekijät 17 ME TEKIJÄT Me Tekijät -osiossa tapaat työstään innostuneita tekijöitä eri puolilta Suomea. ISBN 9789523541429 Hinta 23,00 Uusi Raamattu lapsille 23,00 € ANNA-MARI KASKINEN Pienen iltarukous Pienen käteen sopiva iltarukouskirja vanhemman ja lapsen yhteisiin iltahetkiin! Anna-Mari Kaskisen rukoustekstit sopivat monenlaisiin tilanteisiin ja rauhoittavat yöuneen. Virpi Pennan kuvittama suloinen hippiäinen johdattaa sivulta toiselle. 22 Marjaana Ruuttunen – puoli vuosisataa lastenohjaajana s. Anna-Mari Kaskinen on monipuolinen kirjailija ja runoilija, jolla on laaja kirjallinen tuotanto. Christophe Raimbault on ranskalainen teologian tohtori ja eksegeetti. facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja seurakunnille lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi MERJA KALM, MIRA MALLIUS (KUVITUS) Hyvä tyyppi Supervoimien käsikirja AMIOT, CAMPAGNAC, RAIMBAULT Pienen oma Raamattu okaisessa meissä kuplii supervoimia, jotka auttavat meitä selviytymään vaikeistakin tilanteista, ponnistelemaan kohti tavoitteita ja unelmia sekä olemaan toisille tukena, turvana ja tsempparina silloin, kun he tarvitsevat. Viisas näkee pintaa syvemmälle ja löytää hyvää silloinkin, kun se on piilossa. Francois Campagnac työskentelee pastorina Sens-Auxerren hiippakunnassa. Hän on myös Lastenmaa-lehden päätoimittaja. 32 7 kysymykseen isätoiminnasta vastasi Silmun Jussi Vehniäinen KUVA Hanna Tuuri Parkanon seurakunnan lapsissa ja nuorissa on monia, jotka tulevat mieluusti seurikselle hommiin. ISBN 9789523542686 Hinta 12,80 UUTUUS! UUTUUS! Vanhemman ja lapsen yhteisiin iltahetkiin 12,80€ 16,90 € ISBN 9789523542778 Hinta 16,90. Raamatunkertomukset ovat ikuisia kertomuksia rakkaudesta ja Jumalasta, joka sanoo: ”Sallikaa lasten tulla luokseni.” Karine-Marie Amiot on ranskalainen perheenäiti ja lastenkirjailija
Nuoret ovat mukana seurakunnan eri tapahtumien järjestämisessä. Lastenhoitoapuakin heiltä saadaan aina tarvittaessa. 18 Me tekijät Me tekijät 18 ME TEKIJÄT Tällainen ryhmä nuoria on Parkanon seurakunnan toiminnassa ihan perusarkea. Vasemmalta Oliver Salkoharju, Amanda Ponsiluoma Emma-Pauliina Kallioniemi ja Senni Kauttoa sekä vastaava lastenohjaaja Eleonora Printz.. Nuoret ovat erittäin sitoutuneita toimintaan. Heidän kanssaan on toteutettu muun muassa Minifestarit ja Minilapsimessut
Entäpä kiinnostaisiko pienten lasten kanssa työskentely. Hän tehosti ”rekrytointia” lähettämällä 7.–9.-luokkalaisille kotiin kirjeen, jossa heidät toivotettiin tervetulleiksi seurikselle hommiin eli apuohjaajaksi tai ohjaajaksi kerhoon, pyhikseen tai kuoroon. Nuoret kasvavat yhteisöllisyyteen Vastaava lastenohjaaja Eleonora Printz pohtii, kuinka upeaa on seurata pienestä pitäen mukana olleiden nuorten kasvua yhteisöllisyyteen seurakunnassa. Eleonora vastaa parin vuoden ajan myös varhaisnuorten kerhotoiminnasta nuorisotyönohjaajan ollessa virkavapaalla. – He tietävät, miten seurakunnassa toimitaan ja odottavat, milloin tulee heidän vuoronsa päästä ohjaamaan kerhoja ja tekemään töitä. Senni Kautto ja Amanda Ponsiluoma puolestaan tykkäävät tuon kerhon ohjaamisesta. 5.–6.-luokkalaiset saivat postitse oman harrastekirjeensä, jossa ryhmien esittelyn lisäksi toivotettiin varkkaikäiset mukaan apuohjaajiksi toimintaan. Senni Kautto on yksi niistä nuorista, jotka ovat kasvaneet taaperosta asti seurakuntayhteyteen. Nyt hän on jo parin vuoden ajan auttanut esimerkiksi 4-vuotiaiden yhteisillä synttäreillä, leireillä ja erilaisissa projekteissa. Hän ilmoittautui Kepparikerhoon ja päätyi ohjaamaan sitä Sennin kanssa. – On mahtavaa, että saa ohjata pienempiä ja vaikuttaa siihen, mitä tehdään. 19 Me tekijät Me tekijät 19 TEKSTI & KUVAT Hanna Tuuri Töihin seurikselle 13-vuotias Senni Kautto tuli taaperona Musapyhikseen ja jatkoi siitä kuoroon. Töissä on kiva saada olla lasten kanssa ja tehdä porukalla erilaisia juttuja. Haluatko ansaita hieman taskurahaa. kirjeessä kyseltiin ja luvattiin koulutusta ohjaajan hommiin sekä kokemusta lapsiryhmässä toimimiseen. Nuorempien kanssa on kiva työskennellä. Seurakunnan Kepparikerho on pikkutyttöjen ehdoton suosikki. Niin on myös yhteensä 18 muuta 5.–9.-luokkalaista ja lukiolaista, mikä on varsinkin paikkakunnan kokoon nähden huikea määrä. Senni Kauttoa, Amanda Ponsiluomaa, Emma-Pauliina Kallioniemeä ja Oliver Salkoharjua yhdistää se, että he kaikki ovat hommissa Parkanon seurakunnalla. Saamme yhdessä päättää, mitä seuraavalla kerhokerralla tehdään, Senni pohtii. Harrastuskirjeen perusteella seurakunnan toiminnasta innostui Amanda Ponsiluoma. – Kiinnostaisiko juuri sinua vaikkapa kokkailut, käsityöt, musiikki, taiteilu, liikunta tai tutkiminen. Fanni-Serafiina ja Jenny-Karoliina Kallioniemi ovat tulossa mukaan Muskarikuoroon, jossa heidän isosiskonsa Emma-Pauliina on apuohjaajana.. Tänä vuonna hän on yhdessä Amandan kanssa ottanut vetovastuun Kepparikerhosta ja toimii ohjaajana 3–6-vuotiaiden Lastenilloissa. – Kuorossa saan laulaa, soittaa ja olla kavereiden kanssa
Syksyllä nuorille pidettiin koulutus Raamatun kertomuksista ja kerronnan eri menetelmistä. – On hieno olla töissä! Parasta on, että olen saanut tehdä niin monenlaista. – Olen tykännyt siitä, että pääsen tekemisiin pienten kanssa ja saan touhuta heidän kanssaan kaikenlaista, hän pohtii. Se olisi sopiva lisä jo vuosikymmeniä vapaaehtoisen pitämänä toimineen lennokkikerhon rinnalle ja toisi varmasti lisää poikia matkaan mukaan. Heiltä jokaiselta löytyy "takataskusta" paljon leikkejä, joita pystyy lennossa hyödyntämään kerhotilanteissa.. 20 Me tekijät Me tekijät 20 Toisinaan kerhossa voi tulla eteen hankaliakin tilanteita. Jokaisen omat vahvuudet käyttöön Nuorille suuri asia on mahdollisuuden antaminen ja luottamuksen osoittaminen. Vastuuseen nuoret saavat kasvaa rauhassa ja vähitellen itse toiminnassa. Heillä on aina mahtavasti intoa tehdä kaikkea. Amanda mainitsee esimerkkinä, että pienimmille voi tulla vaikka äitiä ja isää ikävä, jolloin aikuinen saattaa osata lohduttaa paremmin. Jokainen nuori saa hyödyntää työssä omaa lahjaansa ja vahvuuttaan. ME TEKIJÄT Nuoria on mukana myös ohjaamassa Touhuja Musapyhistä. Yksi Emma-Pauliina Kallioniemen vahvuuksista on se, että hän osaa pitää hyvin jöötä. Tämä taito on kehittynyt kahden pikkusiskon kanssa puuhatessa. Nuoriin ollaan seurakunnasta viikoittain yhteyksissä kerhosuunnitelmista oman ryhmän WhatsAppissa. Seuraavana vuonna he voivat saada kerhosta vastuun kokonaan, mutta silloinkin talossa on aina aikuinen, joka on puhelimella tavoitettavissa. Tänä vuonna on ollut mahdollista olla hommissa ikään kuin oppisopimuksella eli aikuinen kerhonohjaaja on ollut mukana koko ajan. Tässä kerhossa pärrätään mopoilla ja pikkuautoilla ja lauletaan autolauluja. Nuoria työskentelee Parkanon seurakunnassa kuudessatoista eri ryhmässä: kuudessa varkkakerhossa, kuudessa pyhiksessä, kolmessa kuorossa ja yhdessä päiväkerhossa. Hän osaa myös leikittää pienempiä ja pitää hyvin hartautta. Samoin Lauantaipesässä sekä perinteisessä kotipyhäkoulussakin on tilaa nuorille. ”On hienoa olla töissä!” Oliver Salkoharju puolestaan on mahtava apu ja asiantuntija pikkupoikien Moottorit-musakerhossa, sillä hän tietää paljon autoista ja osaa vastata lähes kaikkeen, mitä pienemmät keksivät kysyä. Emma-Pauliina oli Musasoppa-leirillä, Oliver puolestaan Moottoritsekä Autot kokoon -leireillä ja Senni sekä Amanda Kepparileirillä. Kun heille antaa sopivasti vastuuta, niin aina käy niin, että juttu vaan paranee, Eleonora Printz myhäilee. Seurakunnan toiminnalle taas nuoret samoin kuin aikuisetkin vapaaehtoiset ovat ensiarvoisen tärkeitä. Lisäksi tarjolla on leirityötä ja koulutusta. Tulossa ovat vielä Lapsi, luonto ja liikunta -koulutus sekä hygieniapassija ensiapukoulutukset. Siksi on tärkeää, että myös aikuinen on saatavilla. Kokkikerhossa on kiva tehdä ruokaa yhdessä. – Emme ikinä pystyisi tarjoamaan näin laajasti toimintaa ilman näitä nuoria. Oliver innostui mukaan saatuaan kotiin Seurikselle hommiin -kirjeen. Mainio kerho Oliverin vedettäväksi voisi olla myös pienoismallikerho, jota Eleonora seuraavaksi uudeksi kerhoksi suunnittelee. Kaikki haastatellut neljä nuorta ovat olleet mukana myös isosina talvileireillä. Moottorit-kerhoon Eleonora on keksinyt kaikkea hauskaa tekemistä, joten siellä on hieno touhuta pikkupoikien kanssa. Lisäksi hän on mukana ohjaamassa varhaisnuorten kokkikerhoa. Tammikuussa he osallistuivat hiippakunnan kerhonohjaajakoulutukseen etäyhteyksin