1 Teema VARHAISKA S VATTA JAN LEHTI n 3 2018 LUOVAT LAPSET tarttuvat kameraan Perhediakoni liputtaa isyyden puolesta Mikä perhe !
2 Teema KATRI KIRKKOPELTO ON KUVATAITEILIJA, KUVIT TAJA JA KUVATAIDEOPET TAJA. HÄN ON KUVIT TANUT LUKUISIA KUVAKIRJOJA JA OPPIKIRJOJA. Heidän ystävyytensä joutuu koetukselle. Rakastetun Mollin jatko-osa on lumoavan kauniisti kuvitettu ja kerrottu tarina ystävyydestä, mustasukkaisuudesta ja erilaisuudesta. Pikku Sisu tuntee olonsa loukatuksi ja hylätyksi. Voisiko se vaikka syödä Mollin ja Pikku Sisun. Mollin puutarhaan on ilmestynyt jotain kummallista. Onko se joku vaarallinen. Mollin tavoin kirja nostaa esiin tärkeitä tunnetaitoteemoja perheiden ja lapsiryhmien pohdittavaksi. Löytyykö Mollin puutarhasta tilaa kaikille kolmelle. ”Rakastetun Mollin kaivattu jatko-osa valloittaa lukijat!” K ATRI KIRKKOPELTO Molli ja Kumma www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja Kuukauden kirja Katri Kirkkopelto. ISBN 978-952-288-844-0 HINTA 24,50 SIVUKOKO 230 MM X 310 MM, 36 SIVUA ” MOLLI SOVITTI OMAA JALKAANSA MAASSA OLEVAAN PAINAUMAAN.” Jos tämä on jalanjälki, niin sen jonkun täytyy olla…, Molli jähmettyi niille sijoilleen, -…jättimäinen, se henkäisi ja nielaisi. Selvittäessään kummallisen olennon salaisuutta Molli ja Pikku Sisu joutuvat pohtimaan pelkoa, rohkeutta, kuvitelmia ja ennakkoluuloja. Suuret jalanjäljet tai oikeastaan valtavat! Kuka kumma on tehnyt ne. VUONNA 2009 KIRKKOPELTO SAI ARVOSTETUN KYLLI KOSKI -PALKINNON. Mollin mielestä Kumma on jotain lumoavaa, mutta Pikku Sisun mielestä olento on pelkkä ruma, iso, vihreä marsu, joka on vienyt hänen parhaan ystävänsä kaiken huomion
ISBN 978-952-288-844-0 HINTA 24,50 SIVUKOKO 230 MM X 310 MM, 36 SIVUA ” MOLLI SOVITTI OMAA JALKAANSA MAASSA OLEVAAN PAINAUMAAN.” Jos tämä on jalanjälki, niin sen jonkun täytyy olla…, Molli jähmettyi niille sijoilleen, -…jättimäinen, se henkäisi ja nielaisi. Heidän ystävyytensä joutuu koetukselle. Löytyykö Mollin puutarhasta tilaa kaikille kolmelle. Rakastetun Mollin jatko-osa on lumoavan kauniisti kuvitettu ja kerrottu tarina ystävyydestä, mustasukkaisuudesta ja erilaisuudesta. 3 Teema Meiän isikin aina auttaa äitiä keittiössä. Mollin tavoin kirja nostaa esiin tärkeitä tunnetaitoteemoja perheiden ja lapsiryhmien pohdittavaksi. Suuret jalanjäljet tai oikeastaan valtavat! Kuka kumma on tehnyt ne. Onko se joku vaarallinen. Voisiko se vaikka syödä Mollin ja Pikku Sisun. HÄN ON KUVIT TANUT LUKUISIA KUVAKIRJOJA JA OPPIKIRJOJA. Selvittäessään kummallisen olennon salaisuutta Molli ja Pikku Sisu joutuvat pohtimaan pelkoa, rohkeutta, kuvitelmia ja ennakkoluuloja. ”Rakastetun Mollin kaivattu jatko-osa valloittaa lukijat!” K ATRI KIRKKOPELTO Molli ja Kumma www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja Kuukauden kirja Katri Kirkkopelto. Pikku Sisu tuntee olonsa loukatuksi ja hylätyksi. Lapsen silmin TEKSTI Jenni Tinell KUVA Roni Tinell KATRI KIRKKOPELTO ON KUVATAITEILIJA, KUVIT TAJA JA KUVATAIDEOPET TAJA. Mollin puutarhaan on ilmestynyt jotain kummallista. VUONNA 2009 KIRKKOPELTO SAI ARVOSTETUN KYLLI KOSKI -PALKINNON. Mollin mielestä Kumma on jotain lumoavaa, mutta Pikku Sisun mielestä olento on pelkkä ruma, iso, vihreä marsu, joka on vienyt hänen parhaan ystävänsä kaiken huomion
Tutkinto uudistuu Lastenohjaajan ammattitutkinto uudistuu Tekevälle sattuu Hajoamisia kysymystulvassa Ideasta käytännöksi Luovat lapset Eläinkuvaus on hauskaa ja herkkää Raamattua leikkien Hengellinen pelastusrengas Raamattua leikkien Hyveiden puu – rukoushelmityöskentely Katsomuskasvatus Perheet ja katsomuskasvatus Kurkistuksia Siunausta koulutielle Liikkuvassa seurakunnassa koululaiset siunataan ulkona Lastenkirkko Laula – leiki – liiku Lampaat laitumelle! Pyhiä hetkiä Miksi pappi laittoi sipsejä lautaselle. Hiljaisuuden ikkuna 6 56 TÄSSÄ NUMEROSSA LIITE Perheen monet muodot Miksi pappi laittoi sipsejä lautaselle. 3 5 6 11 12 18 21 22 26 29 30 32 33 35 36 38 40 43 44 47 49 50 52 54 56 58 18 Perhediakoni liputtaa isyyden puolesta pienille ja suurille 1/2018 -liite 12 Ydinperheestä kohti kirjavampaa perheihannetta. 4 Teema TÄSSÄ NUMEROSSA Teema : MIKÄ PERHE! Lapsen silmin Pääkirjoitus Hyvä koti Teema Perheen monet muodot Kolumni Perjantailahja ja sunnuntaitoive Teema Ydinperheestä kohti kirjavampaa perheihannetta Me tekijät Me tekijät Perhediakoni liputtaa isyyden puolesta Nuori kirkko Katseet kohti seurakuntavaaleja Me tekijät Toisten auttaminen tekee onnelliseksi Me tekijät Perhekeskuksissa tiivistyy eri toimijoiden yhteistyö Kurkistuksia 7 kysymystä Nyt on kysymys perheestä Kirkon talolta Ystävämme LAPE Kouluttaudu, osallistu Oikeissa töissä Mistä on hyvä lapsuus tehty
Lapsen hyvinvoinnin kannalta ei ole merkitystä sillä, rakastaako häntä kaksi samaa tai eri sukupuolta olevaa vanhempaa, useamman sukupolven muodostama perheyhteisö, yksi vanhempi tai useampi perhe. Perhekäsitystä lapsen kannalta tarkasteltaessa on todettava, että hänelle hyvä koti ei ole se, joka täyttää ulkopuolisten asettamat kriteerit vaan se, jossa on riittävät edellytykset tulla kohdatuksi, rakastetuksi, ravituksi ja jossa muihin kasvun tarpeisiin vastataan. 5 Teema Hyvä koti Muistan omasta lapsuudesta, että vanhemmat puhuivat usein hyvien kotien lapsista. Yhteistä puheenvuoroille on kriittisyys perheideaalia kohtaan. Ennen sotia useisiin suomalaisiin perheisiin kuului monta sukupolvea ja kodeissa asui eri syistä muitakin kuin lähisukulaisia. Kukaan ei määritellyt sen tarkemmin, mitä sillä tarkoitettiin, mutta jotenkin se liittyi kaveruuksiin. Kaipa kotini oli riittävän hyvä. Itselleni ei koskaan selvinnyt, kuinka kaverieni vanhemmat arvottivat kotini, mutta rajoitteita kaveruuksille ei ilmennyt. Toki lapselle on merkitystä sillä, millaisessa perheessä hän kasvaa, mutta kriteerit hyvälle tai huonolle perheelle ovat muualla kuin perheen rakenteessa. Avioeroperheitä oli vielä viisikymmentä vuotta sitten hyvin vähän, mutta sen taustalta löytyy lähinnä taloudelliset syyt, jotka pakottivat vanhemmat, erityisesti äidit, elämään välillä erittäinkin epätyydyttävässä avioliitossa, kun vaihtoehtoja toimeentulolle ei ollut. Käsitys perheestä on viimeisten vuosikymmenten aikana avautunut kattamaan monenlaisia aikuisten ja lasten muodostamia koteja. Itse asiassa pitkällä aikavälillä tarkasteltuna käsitys perheestä, joka pitää sisällään vain lapset ja heidän biologiset vanhempansa, on hyvin myöhäsyntyinen ja lyhytikäinen. Eija Kallinen 3 2018 JULKAISIJA NUORI KIRKKO RY Itälahdenkatu 27 A, 00210 Helsinki Puh. Lehti, jota luet, lähestyy perhekäsitystä monesta tulokulmasta. (09) 6877 4510, www.nuorikirkko.fi KUSTANTAJA LASTEN KESKUS JA KIRJAPAJA OY PÄÄTOIMITTAJAT Eija Kallinen (vastaava) ja Johanna Heikkinen TOIMITUSSIHTEERI Marjo Suominen marjo.suominen@nuorikirkko.fi TOIMITUS Anita Ahtiainen Kaisa Aitlahti Minna Kaihlanen Saija Kronqvist Leila Leppälä Satu Reinikainen Anna-Mari Tukeva ULKOASU Suvi Sievilä TILAAJAPALVELU JAICOM lastenkeskus@jaicom.com Puh. Sotien jälkeen puolestaan yksinhuoltajaperheitten osuus kaikista perheistä oli huomattavan suuri. Kääntöpuolena lienee ollut ajatus, että joissain kodeissa kasvaneiden lapsien kanssa vietetty aika oli tarkemmin rajattua. Hyvien kotien lasten kanssa sai viettää aikaa, pelata ja leikkiä. Toistoalennus -10 % ILMESTYMINEN Pieni on Suurin ilmestyy tammi-, maalis-, huhti-, elo-, lokaja marraskuussa LEHDEN LIITTEET Päkän ohjeet pienille ja suurille -liite numeroiden 1/18 ja 4/18 mukana sekä päiväja perhekerhosuunnitelmat numeron 2/18 liitteenä 2.vuosikerta PAINOPAIKKA Forssa Print Oy MEDIAKORTTI www.aikakaus.fi KANNEN KUVA Riitta Weijola / Vastavalo Aikakausmedian jäsenlehti ISSN 2489-2343 PIENI ON SUURIN VERKOSSA www.pienionsuurinlehti.fi /PienionSuurinlehti VARHAISKA S VATTA JAN LEHTI n PÄÄKIRJOITUS pienille ja suurille 1/2018 -liite eija.kallinen@nuorikirkko.fi. 03 4246 5376 TILAUSHINNAT Kestotilaus 79,00 12 kk 82,00 Pyhäkoulusuunnitelmat + 2 lehteä Kestotilaus 31,00 12 kk 34,00 Irtonumero 12,50 Opiskelijoille -50 % ensimmäisenä vuotena ILMOITUSHINNAT 1/1 sivu 1250 € (+alv) 1/2 sivu 750 € (+alv) 1/4 sivu 460 € (+alv) Pakettihinnat sopimuksen mukaan
Mitä he toivovat. TEEMA. Mitä perheille kuuluu tänään. TEKSTI Tuija Siljamäki KUVAT Petri Blomqvist ja Shutterstock Tutkimusten mukaan perhemuodosta sinänsä ei voi päätellä, voiko perhe hyvin vai huonosti. 6 Teema Perheen monet muodot Perhe on tärkeä hyvinvoinnin lähde, ihmiskunnan paras keksintö. – Ei voi sanoa, että ydinperhe toimii hyvin ja muut perheet eivät. Siksi perheistä pitäisi pitää huolta. Jyväskylän yliopiston Perhetutkimuskeskuksen johtaja Kimmo Jokinen vastaa
Terassilla on grilli ja pihalla parkissa tila-auto. Näin lapsen hankkimista voidaan viivästyttää entisestään. 7 Teema Jos kysytään, millainen on tyypillinen perhe, moni vastaa: isä, äiti, kaksi lasta ja kultainen noutaja, jotka asuvat hoidetun nurmen ympäröimässä omakotitalossa. Ruotsissa määrä on jo miltei puolet. Perhetutkimuskeskuksen johtaja Kimmo Jokinen on seurannut perhetutkimusta näköalapaikalta pian 15 vuotta. Mielikuva on ollut vahvana niin Suomessa kuin Euroopassakin. Eroamisessa ei ole enää leimaa, ja yhä useammalla on monia perättäisiä liittoja. Avioliitoista noin puolet päättyy eroon. Huomattava suuntaus on myös isien vahvistuva panos perhe-elämään. Lisääntymisteknologia mahdollistaa uudenlaisen perhesuunnittelun, kun munasoluja voidaan pakastaa. Perheitä on siis moneksi. 2010-luvun perheilmiöitä Jokisen mukaan tämän ajan merkittävimpiä suuntauksia ovat perhemuotojen moninaistuminen ja avioliiton merkityksen väheneminen. Hän pitää ydinperheihannetta edelleen vahvana, joskin muut perhemuodot ovat yleistymässä. Ennen he olivat hiljaa. Väestöliiton viime vuoden Perhebarometrissä nostettiin yhdeksi syyksi lapsiperhe-elämän huono kaiku nuorten aikuisten mielissä. Yleisempää on käsittää perheellä suku, esimerkiksi kolme sukupolvea ja aikuiset sisarukset. Tutkimusten mukaan perhemuodosta sinänsä ei voi päätellä, voiko perhe hyvin vai huonosti. – Kun ennen oli kiire naimisiin, jos lapsi oli tuloillaan, nykyisin mennään usein naimisiin vasta lasten saamisen jälkeen – jos mennään. – Uusperheitä on ollut aina, mutta ennen niitä syntyi puolison kuoleman vuoksi, nykyisin eron myötä. Hoivaavia ja tunteensa näyttäviä isiä on ollut aina, mutta nyt heitä on enemmän ja aiheesta keskustellaan enemmän. Suomessa syntyy yhä vähemmän lapsia. Ennen tavallista oli viettää saman puolison kanssa koko elämä. Asuttiin omakotitalossa lähiöalueella ja pidettiin huolta nurmikosta. Monessa maassa sateenkaariperheiden aikuiset voivat virallistaa parisuhteensa ja jopa saada adoptio-oikeuden. – Ydinperheen kultakautta elettiin toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvalloissa. Kristiina Kumpulainen (vas.) ja Satu Valkonen ovat pienten lasten monilukutaitoa edistävän tutkimusja kehittämisohjelman asiantuntijoita. Tämä näkyi monissa 50–60-luvun amerikkalaisissa saippuaoopperoissa. – Muutos on hidasta eikä vielä voida puhua tasa-arvosta. – Sateenkaariperheitä on ollut aina, mutta se on uutta, että he ovat esillä ja vaativat oikeuksiaan. Globaalisti ydinperhe on kuitenkin paljon harvinaisempi. Kamala pikkulapsivaihe. Uusia 2010-luvun ilmiöitä Jokinen hahmottaa kolme: lisääntymisteknologian kehittyminen, lasten vuoroasuminen ja sateenkaariperheiden aseman muuttuminen. Mielikuvissa lapsiperhearki tarkoittaa monille marketin. Vielä muutama vuosikymmen sitten tämä oli täysin tuntematon ilmiö. Isä kävi töissä, äiti oli kotona ja hoiti lapset. – Noin 35–40 prosenttia alle 18-vuotiaista kokee vanhempiensa eron, ja yhä useampi heistä asuu esimerkiksi vuoroviikoin äitinsä ja isänsä luona. – Ei voi sanoa, että ydinperhe toimii hyvin ja muut perheet eivät. Määrä ei kuitenkaan ole noussut enää kymmeneen vuoteen
Toimeentulo mietityttää monia. – Pitäisi olla hyvät harrastukset, hyvä koulu ja asuinalue. Perheasiantuntija tuntee hyvin perheiden tarpeet: perheille tärkeintä on arjen sujuminen, lasten saamat hoivapalvelut ja asuinalueen viihtyisyys.. Vauvaperhevaihe myös katkaisee vanhat sosiaaliset verkostot. Lisäksi lapsi maksaa. Toisaalta vaatimukset lapsiperhe-elämältä ovat kasvaneet koko ajan. Siihen on monia syitä. Jokisen mukaan nuorten mielikuvat pikkulapsivaiheesta ovat kielteisempiä kuin koskaan. Nyt se ei selvästikään houkuttele. Varsinkin naisten kohdalla lasten hankTEEMA KUKA kiminen edelleen vaikuttaa uraan. Lasten kehityksestä ollaan hyvin tietoisia. 8 Teema kassajonossa kiukuttelevia uhmaikäisiä, köydenvetoa kotitöistä puolison kanssa sekä yövalvomista. Ohjeita siitä, miten olla hyvä äiti tai isä, tulvii joka puolelta. – On totta, että parit eroavat yleisimmin kun lapset ovat pieniä. – Ennen on ollut itsestään selvää, että minusta tulee äiti tai isä. Se kertoo, että jotakin raskasta siinä vaiheessa on. KIMMO JOKINEN YTT, sosiologian dosentti, perhetutkimuksen professori ja Perhetutkimuskeskuksen johtaja, Jyväskylän yliopisto Tärkeimmät projektit 2010-luvulla: Suomen Akatemian rahoittama Lasten emotionaalinen turvallisuus moninaisissa perhesuhteissa, EU-rahoitteinen Familyplatform ja Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) rahoittama eFamily Coach. Siinä mielessä nuorten käsitys lapsiperhe-elämän stressaavuudesta pitää paikkansa. Hoitopaikat maksavat. Se on monesti tottakin. – Nuorilla äideillä ei ole aikaa eikä energia ylläpitää vanhoja ystävyysverkostoja, vaan tavataan sitten muita nuoria äitejä. Sosiaalisessa mediassa tulee tuomio heti, jos teet jotakin ”väärin”. Koetaan, että lapsiperhe-elämä täyttää koko elämän eikä tilaa jää millekään muulle
Isovanhemmat tai kummi saattavat lapsen mielestä kuulua perheeseen. Kotiapu olisi pikkulapsiperheille hyvä palvelu tilanteessa, jossa voimat uhkaavat loppua. – Suomessa ei esimerkiksi hyödynnetä osa-aikatyötä, kuten muualla tehdään. – Jos kysytään, mistä on eniten huonoja seurauksia lasten hyvinvoinnille, ne ovat köyhyys, päihde-ja peliongelmat sekä väkivalta. Nämä perheet tarvitsevat kipeästi taloudellista tukea. – Tutkimuksissa on huomattu, että lasten käsitys perheestä on erilainen kuin vanhempien. Nyt puututaan vasta, kun tilanne on räjähtänyt käsiin. 9 Teema Mitä perheet tarvitsevat. Jokisen mukaan nuorten mielikuvat pikkulapsivaiheesta ovat kielteisempiä kuin koskaan. SeuTEEMA. Perheasiantuntija tuntee hyvin perheiden tarpeet: perheille tärkeintä on arjen sujuminen, lasten saamat hoivapalvelut ja asuinalueen viihtyisyys. – Ongelma liittyy myös työmarkkinoihin: on paljon miesvaltaisia aloja, joissa ei ole totuttu miehen jäävän kotiin lasten kanssa. Näihin ongelmiin pystytään vaikuttamaan, jos halutaan. Kaikki puolueet sanovat ajavansa lapsiperheiden asiaa, mutta käytännössä mitään ei tapahdu, kukaan ei oikeastaan tee mitään perheiden elinolojen parantamiseksi. Yksi esimerkki siitä on lapsiköyhyyden yli kaksinkertaistuminen vuodesta 1995. – Vielä muutama vuosikymmen sitten kodinhoitaja tuli leipomaan ja siivoamaan, jos perhe ei jaksanut. Lisäksi toivotaan joustoja työhön, jotta se olisi helpompi sovittaa yhteen perhe-elämän kanssa. – On tärkeää, että perhetyötä on tekemässä monia eri tahoja. Kun lapsilta on kysytty hyvinvoinnista, perhe on heille tärkein. Mitä he ajattelevat perheestään. – Lapset voivat esimerkiksi vaikuttaa perheen ruokaostoksiin, lomanviettoon, lemmikin hankkimiseen, ja harrastustensa valintaan, ja sangen usein he neuvottelevat siitä, mitä kotitöitä he tekevät ja kuinka paljon. Esimerkiksi lemmikkieläin voi olla jopa tärkeämpi perheenjäsen kuin oma sisar. Se huolestuttaa perheasiantuntijaa, sillä perheen ongelmat vaikuttavat lapsen elämään vuosikymmeniksi. Yhä useammassa maassa lasten hoiva järjestetään yhteiskunnallisesti, sillä se liittyy olennaisesti työmarkkinoihin ja naisten työssäkäyntiin. – Perheillä ei ole vahvaa etujärjestöä. Esimerkiksi meillä Jyväskylässä kasvatustai parisuhdeongelmiin voi saada apua myös seurakunnalta. Myös kotiavulle olisi huutava tarve. Niistä seuraa lapsille esimerkiksi hermostuneisuutta, valvomista, päänsärkyä, lintsaamista, pienet sosiaaliset verkostot ja alhaisempi koulutus: moni köyhässä tai päihdeperheessä kasvanut ei jatka opiskelua peruskoulun jälkeen. Seurakunnat perheiden tukena Jokinen tietää seurakuntien järjestävän perheille paljon erilaisia palveluita: parisuhdeneuvontaa, perheleirejä, eroneuvontaa. Haavoittuva perhe Jokisen mielestä Suomessa tiedetään kyllä hyvin, mitä perheet tarvitsevat, mutta heidän toiveitaan ei kuunnella. Muita yleisiä ongelmia, joiden vuoksi tarvitaan erityispalveluja, ovat lähisuhdeväkivalta, päihdeongelmat ja erilaiset kriisitilanteet. Lasten mielipide Vasta viime vuosikymmeninä on alettu kiinnittää huomiota lasten mielipiteisiin. Tällaisen kulttuurin luominen olisi tärkeää. Suomessa on nyt noin 120 000 köyhää lasta. Perheet toimisivat paremmin, jos sukupuolten välinen työnjako olisi tasa-arvoisempi. Vanhempien erotessa on myös tavallista kuulla lapsen mielipidettä eron jälkeisten hoivajärjestelyiden suhteen. Nyt noin kaksikolmasosaa kotitöistä ja hoivasta on edelleen naisen vastuulla. Ainakin yhdessä asiassa nykyvanhemmat ovat onnistuneet: nimittäin lapset kokevat saavansa äänensä kuuluviin perheessään
Lapsiperheissä on 1 051 000 alaikäistä lasta, 2 200 vähemmän kuin vuonna 2015. Seurakunnat ovat keskeisiä toimijoita perhekeskusten rakentamisessa lapsija perhepalveluiden uudistusohjelmassa (LAPE). Perheasiantuntija näkee perheen intiimien, kestävien lähisuhteiden paikkana – sisaruussuhde voi kestää sata vuotta. – Parempaa järjestelmää lasten hankkimiseen ja kasvattamiseen ei ole keksitty. Tilastokeskus: Perheiden määrän kasvu aiempaa hitaampaa PERHEET VUONNA 2016 Lapsiperheisiin kuuluu 39 % väestöstä. Siksi perheestä olisi hyvä pitää huolta. – Kaikissa uusissa hyvinvointitukimuksissa on havaittu perhesuhteiden vaikuttavan ihmisten onnellisuuteen eniten. Jokinen pitää sitä hyvänä asiana. 10 Teema LUE LISÄÄ rakunnat ovat niitä harvoja, jotka ovat järjestäneet eronjälkeisiä leirejä lapsille. Avoparien perheitä on 20 % lapsiperheistä. Missä muualla voi olla oma itsensä ja sellaisena arvostettu. Isä ja lapsia -perheitä on kolme prosenttia lapsiperheistä. Jos vain perheen talous on kunnossa, perhesuhteet ovat ihmisen tärkein hyvinvoinnin lähde. Esimerkiksi päiväkerhoilla voi olla hyvinkin paljon merkitystä perheiden hyvinvoinnille. Perhe on paras Perheasiantuntijan mukaan perhe on aina ollut ihmiskunnan historiassa tärkeä instituutio. – Seurakunnilla on pitkä historia, paljon osaamista, kokemusta ja vahva organisaatio. Väestön uusintamisen kannalta perheenkaltainen instituutio on ylivoimainen. Jo keräilijä-metsästäjä-yhteiskunnassa vauvaikäisestä huolehtimiseen tarvittiin vähintään kaksi: äidin lisäksi joko isä tai äidinäiti. THL: Lapsiköyhyys Suomessa 2010-luvulla TEEMA. Joka kymmenes lapsiperhe on uusperhe. Perhe on myös paras paikka latautua ja rentoutua. Lapsiperheiden yleisin perhemuoto on avioparin perhe, 59 % lapsiperheistä. Saman sukupuolen rekisteröity pari vanhempina on 700 perheessä. Äiti ja lapsia -perheitä on 19 % lapsiperheistä
Heti suhteemme alussa hän esitteli oman perheensä viikkoperinteen eli niin sanotun ”perjantailahjan”. Erityisesti toisilleen. Hän on pyytänyt minua hymyilemään enemmän. Omaksuimme tavan saman tien. Englannissa kasvanut esikoisemme on nyt kolmevuotias. Emme arvanneet, kuinka arvokkaaksi uusi perinteemme muodostuisi. Se on vapauttanut arvostelupelosta ja ylläpitänyt kepeyttä. Hänellä on tämän rakkauden kielen opettelussa monivuotinen etumatka. Ei tilinpäätöstä. Onneksi hän on lempeä opettaja. Näissä kyllä kohtasimme. Mutta myös ilakointia ja inspiraatiota. Muistan tusinoittain vaimoni sunnuntaitoiveita. Yksi asia, johon puoliso kiinnittäisi erityistä huomiota seuraavina päivinä. Tärkeää oli se, rouva selitti, ettei toiveen toteutumista missään nimessä arvioitaisi saatikka arvosteltaisi. Tuore vaimoni ja minä puhuimme eri rakkauden kieliä. Tästä on ollut vaikea pistää paremmaksi. Et voi rakastaa sitä mitä et tunne. Siellä perjantailahja sai parikseen uuden perinteen eli ”sunnuntaitoiveen”. Perinne on alkanut jopa kerryttämään bonusta. Se on lahja, joka annetaan perjantaisin. Omatkaan toiveeni eivät kaikki ole olleet K-18-osastoa. Viikon päätteeksi esitettäisiin uusi sunnuntaitoive – tai toistettaisiin jokin aikaisemmista. Vähentämään puhelimen käyttöä. Ensimmäinen vaimoltani saamani perjantailahja oli pieni vaaleanpunainen mutteripannu. Sen sijaan lahjoissa – vaimolleni ominaisessa kielessä – olin ja olen vieläkin noviisi. Unelmani on, että myös lapsemme oppisivat antamaan lahjoja ja esittämään toiveita. Ruuhkavuodet, siis. Onneksi kysyin. Opin sen eräältä aristokraattiselta seitsemänkymppiseltä rouvalta, joka vieraili collegessani Parkinsonin tautia sairastavan kahdeksankymppisen miehensä kanssa. Se voi olla mikä vain. Hieromaan. Parasta on tosiaan ollut se, ettei niitä koskaan pisteytetä. He olivat joka sunnuntai keittäneet kahvit ja esittäneet toisillensa yhden toiveen tulevalle viikolle. Ei raportointia. 11 Teema pöä, että luonnollisesti pyysin heiltä – rakkaustutkija kun olen – parisuhdevinkkejä. Olin lukenut psykologi Gary Chapmanin Viisi rakkauden kieltä ja ymmärsin, että minulle tärkeitä kieliä olivat fyysisyys ja arvostavat sanat. Perinteitä ei ole patentoitu, joten ne saa vapaasti varastaa! Perjantailahja ja sunnuntaitoive KUKA JASON LEPOJÄRVI Kirjoittaja on teologian tohtori ja rakkaustutkija. Muutimme pian Oxfordiin, jossa jatkoin tutkimusja opetustöitäni. Ostettu tai itse tehty. Pieni tai suuri. Osa niistä kulkee aina mukana. Siellä saimme ensimmäisen lapsemme. Alussa se hieman takkuili. Toive sai olla lähes mikä tahansa inhimillisesti toteutettavissa oleva asia. KUVAT Ilkka Kontturi ja Shutterstock. He säteilivät sellaista vastavuoroista arvostavaa lämKOLUMNI KUKA Et voi rakastaa sitä mitä et tunne. Toimii tutkija-opettajana Oxfordin, Helsingin ja Vancouverin välillä. Olennaista on se, että lahja on vastaanottajalle räätälöity. Sunnuntaitoiveet ovat sittemmin ohjanneet jokaista päiväämme enemmän tai vähemmän tietoisesti. Se vaatii herkkyyttä, rakastetun temperamentin, toiveiden ja tarpeiden opiskelua. Perjantailahjat ja sunnuntaitoiveet ovat tuoneet parisuhteeseemme ja perhe-elämäämme ryhtiä ja rauhaa. Suomessa syntynyt lapsemme on kaksivuotias ja Kanadassa syntynyt kuopuksemme kuusiviikkoinen
Miksi sinkkuus ei ole enää kristillinen ihanne. 12 Teema Ydinperheestä kohti kirjavampaa perheihannetta Löytyykö Raamatusta edes käsitettä perhe. Mitä perheet voivat tehdä kirkon hyväksi. ”Varhaiskasvattajat ovat avainasemassa kielellisten erityisvaikeuksien tunnistamisessa. Onko ydinperheestä tullut kristillinen epäjumala. Nuoren kirkon keskustelutilaisuus perheen teologiasta nosti esiin nämä ja liudan muita jännittäviä kysymyksiä. TEEMA TEKSTI Sinimaaria Kangas KUVITUS Aura Vilkuna
Ihminen ei olekaan juuri muuttunut 2000 vuodessa, yhteiskunnan rakenteet ja kulttuuri sitä vastoin ovat.” Ydinperhe nostalginen instituutio. Kristinuskon ihanteena oli tuohon ajanjaksoon, eli 1400-luvun loppuun asti ollut naimattomuus. Luterilaisen teologian ongelmana on hänen mielestään se, että Luther yhdisti niin vahvasti avioliiton ja perheen ja puhui avioliitosta osana luomisjärjestystä. Lehtipuu toimii puolestaan Uuden testamentin eksegetiikan dosenttina Helsingin yliopistossa. Tässä on todella suuri ero esimerkiksi katoliseen kirkkoon: siellä on ihan okei, etteivät kaikki koskaan yllä siihen”, Emma Audas sanoo Hänen mielestään kirkkoon nykyisin liitetty ydinperheihanne on todella outo myös sikäli, että Jeesus ja Paavali olivat hyvin perhekriittisiä. Sen jälkeen taas kaikkien on pitänyt yltää siihen – muita vaihtoehtoja on pidetty epäonnistumisena. Miten esimerkiksi kirkon julkilausumia lukee hän, jolla ei ole lapsia vaikka hän olisi halunnut niitä. Perhekunta – eli talo – oli varsin pysyvä ja elämä kovin yhteisökeskeistä: oli tärkeää kuulua isän taloon. Reformaatio toi siihen vastapuolen, jonka perintöä me nyt kannamme: että avioliitto kuuluu luomisjärjestykseen. Ei niin, etteikö saisi esimerkiksi juhlia isänpäivää, koska kaikilla ei ole isää. Eli Lutherin korjausliikkeestä on kehittynyt sen totaalinen irvikuva. Neitsyet ja myöhemmin munkit ja nunnat olivat se korkein kutsumus, johon ylsi aika harva. Luterilaisuudessa kirkon sanoma peilataan Raamatun kautta, mutta perheen teologian täytyy pohjata muuhunkin, sillä Raamatusta ei löydy käsitettä perhe. 13 Teema Olemme kokoontuneet pohtimaan perheen ja avioliiton teologiaa Emma Audaksen ja Outi Lehtipuun kanssa. Lupaus on kuitenkin luotu aikana, jolloin se oli hyvin käytännöllinen, koska ihmiset kuolivat niin varhain.” Myös heteroseksuaalinen ideaali, jonka mukaan lapsella tulisi olla sekä isä ja äiti, koska mies ja nainen täytPerheestä puhuttaessa Raamatussa viitataan Outi Lehtipuun (vas.) mukaan aivan erityyppiseen instituutioon kuin nykyisin. ”Teologian ja todellisuuden on kuljettava käsi kädessä ja kirkolla tulisi olla jotain teologisesti merkityksellistä sanottavaa perheestä – eikä vain ihannekuvauksia.” Lehtipuu on samaa mieltä: teologiaa ei voi poimia esiin vain tietyissä tilanteissa. Lehtipuu kertoo oman perheensä kutistuvan käytännön arjessa kaiken aikaa lasten aikuistuessa ja muuttaessa kotoa: kohta viiden hengen ydinperheestä on jäljellä enää vanhemmat. ”Sosiologiset tutkimustulokset eivät riitä perhekeskustelun pohjaksi, vaan meidän on otettava huomioon myös kirkon teologinen perinne”, Audas aloittaa. Emma Audaksen mielestä kirkosta on tullut ydinperhenostalginen instituutio.. Ennen oli tavattoman harvinaista, että molemmat aviopuolisot elivät vanhoiksi, joten normi oli niin sanottu uusperhe: kun puoliso kuoli, tilalla oli pian uusi jo arjen realiteettien vuoksi.” Kristinuskon perinteestä löytyy Lehtipuun mukaan runsaasti ajattelun kirjoa, mutta luterilainen perinne korostaa siitä vain yhtä puolta. Raamatun tekstit heijastavat siis maailmaa, jossa talo ja perhe olivat tavallaan sama käsite.” Raamatussa viitataan Lehtipuun mukaan aivan erityyppiseen instituutioon kuin nykyisin. ”Tältä pohjalta kirkko voisi tehdä paljon enemmän muun muassa niiden ihmisten hyväksi, jotka ovat lapsettomia vapaaehtoisesti tai vasten tahtoaan.” Lehtipuun mielestä kirkon suuri haaste on puhua perheestä siten, ettei kukaan tunne itseään ulkopuoliseksi. Mutta erityisesti puhuttaessa perheestä kristinuskon nimissä, lähtökohtana pitäisi olla muukin kuin oletus, että perheeseen kuuluu isä, äiti ja lapset. Lehtipuu kertoo silmäilleensä kymmenen vuotta vanhaa piispojen sosiaalieettistä kannanottoa Rakkauden lahja, jossa hänen silmäänsä pistivät sanat: ’Ydinperheen rinnalle on tullut myös uusia perhemuotoja’. Ydinperheideaalin lisäksi kirkko tukee hänen mukaansa myös romanttista ihannekuvaa perheestä ja avioliitosta. ”Meidän kirkossamme kaikkien pitäisi pystyä saavuttamaan ihanne. Niissä puhutaan sen sijaan talosta ja siinä asuvasta väestä. He kyseenalaistavat esimerkiksi sen, että meidän tulisi olla lojaaleja ensisijaisesti biologisia sukulaisiamme kohtaan. Ja on myös tavattoman traagista, että perhekeskeisyydessään suuret kirkolliset juhlapyhät voivat olla yksinäisille vuoden raskainta aikaa. Kristityissä perheissä oli esimerkiksi orjia ihan kuten kaikissa muissakin. ”Ydinperheajattelussa minua häiritseekin nimenomaan se, että se antaa vain yhden mallin ja jättää niin paljon ihmisiä ulkopuolelle. ”Esimerkiksi kun vihkikaavassa luvataan rakastaa toista kunnes kuolema erottaa, mieleen tulee, että vanhenemme yhdessä romanttisesti. ”Suomenkielisessä Raamatussa se esiintyy 11 kertaa, mutta alkukielisissä teksteissä – kreikassa ja hepreassa – ei ole olemassa sanaa perhe. ”Lause itketti ja nauratti, sillä ydinperhe jos mikä on täysin moderni ilmiö. Olemme kirkkona epänonnistuneet tässä pahasti.” Emma Audaksen mielestä kirkosta onkin tullut ydinperhenostalginen instituutio. Joku on sanonut, että ydinperheestä on tullut kristillinen epäjumala.” Kuvio on siis keikahtanut niin, että ennen vain harvat ylsivät ihanteeseen. Sitä paitsi perhe on yksilön itsensäkin elämässä muuttuva käsite. Audas on pappi, joka työstää parhaillaan väitöskirjaa avioliitosta Åbo Akademin systemaattisen teologian osastolle. ”Unohdamme nykyisin, että tähän liittyi poleeminen konteksti. ”Usein ajatellaan, että teologiassa puhutaan ikuisista ja muuttumattomista asioista
Uusimman perhebarometrin mukaan syy perheettömyydelle tosin ei ole vapauden kaipuu vaan se, ettei sopivaa kumppania löydy. Kun ihminen sitoutuu toiseen loppuiäkseen, hän uskoo, että ihmissuhteet voivat kestää ikuisesti. Audaksen mukaan kirkossamme vallitsee suuri hiljaisuus myös lapsettomuuden suhteen. Vai sitä että perhe pysyy koossa, oli se sitten sateenkaariperhe tai yksinhuoltajaperhe?” Emma Audas kysyy. Kannanotossa ei sanota kuitenkaan mitään siitä, että kirkko voisi auttaa perheitä konkreettisesti – vaikkapa vahtimalla lapsia”, Emma Audas sanoo. Villi ja vapaa vs. Tämä laajentaisi automaattisesti perhekäsityksen, ja silloin vaikkapa lapseton sinkku on osa sitä perhettä ja voi mennä naapuriin hoitamaan lapset, jotta äiti pääsee jumppaan”, Outi Lehtipuu sanoo. 14 Teema tävät eri roolit ja täydentävät toisiaan, on Audaksen mukaan melko tuore. Hänen mielestään juuri pysyvyyteen liittyy jotain todella tärkeää ja kaikki avioliitot liittyvät perheeseen, oli puolisoilla sitten lapsia tai ei. ”Miestä ja naista on toki aina pidetty erilaisina. Mutta kirkon ei pitäisi sanoa sitä jostain etäältä vaan elää lähellä perheitä. ”Jos puhutaan ihanteista, seurakunta voisi olla paikka, joka kantaa perheitä. vakaumuksellinen sinkku Audaksen mukaan kirkko on jähmettynyt Lutherin käsitykseen siitä, että lähestulkoon kaikkien pitäisi elää avioliitossa ja perheessä. Ajattelen silti, että jokainen avioliitto liittyy lapsiin ja jokainen ero vahingoittaa lapsia – oli parilla sitten omia lapsia tai ei. Joillekin sinkkuus on siis oma valinta kun taas toisilla elämä vain menee niin. ”Kun Rakkauden lahjassa puhutaan siitä, mitä kirkko voi tehdä perheen hyväksi, kerrotaan neuvonnasta, ihanteista ja normeista. Haluammeko tukea ydinperheihannetta. TEEMA. Esimerkiksi Rakkauden lahja -kannanotossa lukee vain, että jotkut eivät voi saada lapsia mutta siellä ei edes mainita sitä, että jotkut eivät halua lapsia. Niinpä on mielestäni tärkeää, että kirkon haluaa tukea sitä, että pysymme yhdessä; vaikka ei toki hinnalla millä hyvänsä.” Miten kirkko sitten voisi tukea pysyvyyttä ja perheitä ylipäänsä. ”Kukaan ei puhu nykyisin siitä, miksi perhe on tärkeä kirkolle.” Audaksen mielestä kirkon tärkeimpiä sanomia pitäisi olla se, ettei perhe selviä eikä sen tarvitsekaan selvitä yksin. ”Ehkä moni ei halua sitoutua, kun on nuori ja kuolematon ja kaikki on mahdollista. Mutta ne, jotka uskovat oikeasti ylösnousemukseen, ymmärtävät elävänsä iänkaikkisesti. ”Ei puhuta siitä, että on fantastista uskaltaa synnyttää lapsia tähän maailmaan – että siihen sisältyy kristillistä toivoa. ”Itse olen eronnut ja uudelleen naimisissa. Mutta kun huomaakin olevansa ihan tavallinen ihminen, ajatukset saattavat muuttua”, Audas pohtii. Kristinuskossa on siis pitkät perinteet myös lapsettomuudesta kristillisen toivon osoituksena.” Outi Lehtipuu huomauttaa, että varhaiskristilliseen askeettisuutta koskevaan keskusteluun liittyi vahvasti ajattelu, että avioliitto oli syntiinlankeemuksen seuraus. Sellaiset lupaukset ja suhteet tukevat kaikkia maailman lapsia, sillä nämä tarvitsevat ympärilleen aikuisia, jotka pysyvät aloillaan. ”En ole koskaan kuullut sanottavan, että sinkut voisivat olla todella tärkeitä kirkolle. Kun ihminen kadotti kuolemattomuutensa, avioliitto ja lastenhankinta olivat tapa korvata se. Perheethän ovat se seurakunta. Hänen mielestään voimme kirkkona näyttää tavan elää yhdessä, jossa tärkeintä ei ole olla vapaa toisesta ihmisestä vaan olla vapaa rakastamaan jotakuta ja olla tälle tärkeä. Meillä ei ole esimerkiksi selibaattiperinnettä, jossa ihminen elää yksin kutsumuksensa vuoksi. Hän heittää puolestaan vastakysymyksen: miten perheet voisivat puolestaan tukea kirkkoa. Mielestäni siihen liittyy kuitenkin jotain todella tärkeää: ihmiset joiden tärkein suhde on selkeästi suhde Jumalaan, muistuttavat meitä kaikkia, että kaipuumme perimmäinen kohde on Jumalassa eikä toisessa ihmisessä.” Mutta miten suhtautua modernin sinkkunuoren ajatukseen, että on tärkeää olla vapaa ja tapailla useita eri ihmisiä. Mutta siellä ei sanota myöskään, että ne jotka päättävät olla synnyttämättä lapsia, osoittavat, että perhe voi koostua muistakin kuin biologisista sukulaisista.” ”Kirkkoisä Krysostomos sanoi, että ihmiset haluavat lapsia, koska he eivät pysty hyväksymään omaa kuolevaisuuttaan. Kirkon ja perheiden tulisi linkittyä ja lomittua toisiinsa. Mutta esimerkiksi näkemys, jonka mukaan nainen ei voi olla pappi, perustuu historiallisesti naisen huonommuuteen, ei erilaisuuteen.” Miten perhe voi tukea kirkkoa. ”Meidän pitää pohtia kirkkona, mitä me oikein tarkoitamme sanoessamme, että meidän on tuettava perhettä. Yhdinperhemallia osaltaan tukeva ajatus syntyi vasta 1700-luvulla. Vasta ylösnousemus muuttaa tämän
”Sen kautta mitä Raamatussa puhutaan perheestä, on helppo motivoida käsitys perinteistä perhettä laajemmasta mallista. ”Raamatulla ei ole juurikaan annettavaa ydinperhekeskusteluun – mutta muuten kyllä”, Lehtipuu sanoo. Mutta meidän pitäisi Raamatun anti: perinteistä laajempi perhekäsitys Onko Raamatulla sitten mitään annettavaa perhekeskusteluun. ”On jännää, että kaikkein kriittisimmät sanat perheen suhteen tulevat Jeesuksen suusta: ”Joka ei vihaa isäänsä ja äitiään ei voi olla minun opetuslapseni.” Se on aika rajua puhetta, joten meistä on tullut luterilaisessa perinteessä taitavia tulkitsijoita. ”Niin ei sanota suoraan, mutta lapsista puhutaan lahjoina, jotka saamme ottaa vastaan ja joiden kasvatus on tärkeä tehtävä kristitylle. Siinäkin on Emma Audaksen mukaan tapahtunut lähihistorian kuluessa huimia muutoksia. ”Mutta jotkut kristityt pariskunnat ovat perustelleet valintaansa aivan eri syillä – esimerkiksi kutsumuksella, jota he eivät voisi toteuttaa, mikäli heillä olisi lapsia. ”Suurin muutos kirkon ajattelussa on kuitenkin siinä, ettei avioliitto merkitse enää ensisijaisesti lasten saantia ja kasvatusta”, Audas sanoo. 15 Teema Audaksen mielestä kirkon tärkeimpiä sanomia pitäisi olla se, ettei perhe selviä eikä sen tarvitsekaan selvitä yksin. Yleensä ajatellaan, etteivät ihmiset halua lapsia, koska he tahtovat olla vapaita ja riippumattomia. Kirkossa voimme muutoinkin elää todella lähellä toisiamme, vaikka emme ole sukua keskenämme”, Emma Audas sanoo. Tilaisuus oli tarkoitettu yksinäisille, mutta sinne tuli myös muita – perheellisiä ja perheettömiä, lapsia ja vanhuksia. Toisaalta taas Raamatun pohjalta ymmärtää, että perheyhteys voi olla myös luonteeltaan hengellinen eikä sen tarvitse perustua biologiaan.” Entä onko kirkolla annettavana perhekeskusteluun jotakin sellaista, mitä kenelläkään muulla ei ole. Meillä on tässä todella vahva kirkollinen perinne – kummius. Ateria tarjosi häivähdyksen seurakuntayhteistöstä perheenä, missä me saamme kaikki olla vuorollamme heikkoja, joita toiset kantavat.. Nykyisin ei puhuta, että lasten tulisi kuulua avioliittoon, koska kaikki eivät voi saada lapsia.” Audaksen mielestä kirkossa tulisi keskustella enemmän paitsi lapsista avioliitossa myös vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Lehtipuu kertoo Merimieskirkon jouluateriasta Hampurissa, jossa hän asui taannoin perheineen. Kuuluvatko lapset kuitenkin yhä avioliiton ihanteeseen. Kirkon tulisi myös puhua perheestä käsitteenä, joka ei pohjaa pelkästään biologiaan. Emma Audas: Avioliitto ei ole vain kahden kauppa Perinteisestä avioliitosta puhuttaessa viitataan yleensä miehen ja naisen väliseen liittoon. Jälkimmäinen merkitsee lupausta ja kutsumusta eikä vain sitä, että minä nyt satun elämään tätä vaihetta. Tämä johtuu suurelta osin siitä, ettei meillä ole selibaattiperinnettä.” ”On toki ero elää sinkkuna ja selibaatissa. On kuitenkin ongelmallista, jos kirkon mukaan kaikkien tulisi elää perheessä tai avioliitossa tai kaikilla avioliitossa elävillä pitäisi olla lapsia. ”Me emme anna yksineläville ihmisille mitään tehtävää. Ensin nainen lakkasi olemasta alisteinen miehelle ja sitten tulivat ehkäisyvälineet, joiden käytön kirkko vähitellen hyväksyi. Silloin menetämme ison ryhmän ihmisiä, jotka ovat todella tärkeitä kirkolle. ”Minun mielestäni kirkko voi jatkossakin keskustella pitkäaikaisten ihmissuhteiden tärkeydestä. Kyllähän me tajuamme intuitiivisesti, että jos lapsi on eksynyt joukkoon, jossa käsketään katkaista välit vanhempiin, joku on mennyt pieleen.” Hän sanoo Raamatusta löytyvän paljon pohjaa nimenomaan yhteisöllisyyteen. Muun muassa monet pappit haluavat elää ensisijaisesti seurakuntaa varten.” Audas painottaa, ettei hänestä toki ole hienompaa elää selibaatissa ja perheettömänä
”Sanon ettei avioliitto ole koskaan kahden henkilön yksityisasia. En usko että se riittää: rakkaus on luovaa ja sen tulee palvella jotain muutakin tarkoitusta kuin itse parisuhdetta.” Jokaista paria vihkiessään Audas kääntyy seurakunnan puoleen ja sanoo laskevansa sen varaan, että he ovat läsnä parin elämässä ja tukevat tätä. Mutta kun kysymme kuinka avioliitosta tulee onnellinen, puhutaan vain toinen toisensa palvelemisesta. Sitä paitsi muiden läsnäolo tukee pysyvyyttä, joka vaikuttaa kaikkien hyvinvointiin.” TEEMA. ”Minun mielestäni se ei riitä vaan meidän täytyy helpottaa ihmisten elämää.” Yksin pärjäämisen ideaali voi Audaksen mukaan olla tuhoisaa myös avioliitolle. Ja jokainen meistä on vastuussa joko biologisista tai muista maailman lapsista.” Audaksen mielestä pitkäkestoisuus on tärkeintä, mitä lapselle voi antaa. 16 Teema oivaltaa paremmin se, että perheettömät muistuttavat meitä kirkkona siitä, että me olemme perhe, joka on biologisia perheitämme paljon suurempi. ”Mielestäni kaikilla kristityillä on kutsumus tulla vanhemmiksi, mutta vanhemmuus voi olla todella erilaista. Nyt kirkko kuvittelee riittävän, jos se ei enää moralisoi. Se voi esiintyä monessa eri muodossa. Kirkko on jokainen kristitty ihminen, joka tekee vähän helpommaksi olla yksinhuoltaja lapselleen. ”Mielestäni ihanne ei ole se, että lapsella on biologinen äiti ja isä vaan että hänellä on turvallisia ja pysyviä aikuisia koko kasvuikänsä. Esimerkiksi vihkikaavoissa ei puhuta mitään siitä, että pari tarvitsee muita ihmisiä ja sillä tulisi olla tehtävä myös suhteen ulkopuolella. ”Kirkko ei merkitse henkilökuntaa tai jotain toimintaa. Lapset tarvitsevatkin paljon aikuisia elämässään, koska nämä voivat kuolla, erota tai kadota muilla tavoin. He auttavat meitä siis elämään todempaa kristityn elämää.” Audas ihmettelee, miksi emme halua kirkossa haastaa ydinperheajattelua. Ehkä pelkäämme sanovamme silloin, että avioerot ovat okei eikä lapsi tarvitse vanhempia. Meillä kaikilla on kutsumus kasvattaa kaikkia lapsia ja nuoria, joista olemme vastuussa. Mitä enemmän turvallisia aikuisia lapsella on elämässään, sitä paremmin hän voi.” Audaksen mukaan kirkko on suhtautunut yksinhuoltajiin lähinnä diakonaalisesti, mutta se ei enää riitä. Että he sekaantuvat pariskunnan asioihin, kysyvät kuinka puolisot voivat ja vaativat rehellistä vastausta. Stabiilisuus on paljon vaikeampi taata kuin se, että lapsella on äiti ja isä. Jokainen seurakuntayhteisö on siis velvollinen mahdollistamaan myös yksinhuoltajuuden.” Kirkko on Audaksen mukaan ollut osa yhteiskuntaa, joka on luonut häpeän tunteita yksinhuoltajille. ”Ihmisten sanotaan olevan onnellisia, kun he eivät elä pelkästään itselleen
18 Perhediakoni liputtaa isyyden puolesta s. 22 Toisten auttaminen tekee onnelliseksi s. s. 17 Me tekijät Me tekijät Me Tekijät -osiossa tapaat työstään innostuneita tekijöitä eri puolilta Suomea. 26 Perhekeskuksissa tiivistyy toimijoiden yhteistyö KUVA Sanna Krook
Rekilä onkin saanut kuulla pohdintoja siitä, sopiiko kaupungin kanssa tehtävä yhteistyö kirkon ydintehtävään. Rekilä ottaa erityisesti isät ja miehet hyvin huomioon, sillä aihe on hänelle miehenä lähellä sydäntä. ME TEKIJÄT. Perhetyöhön erikoistuneella diakoni Kari Rekilällä riittää työsarkaa. – Nimenomaan isiä huomioivaa työtä ei ole kovinkaan paljon. 18 Me tekijät Perhediakoni liputtaa isyyden puolesta ME TEKIJÄT – Diakonin työnkuva ei ole yksiselitteinen, vaan se muodostuu osaltaan henkilön persoonan, yhteistyökumppaneiden ja paikallisten tarpeiden mukaan, Rekilä muistuttaa. Seurakunnan työntekijöihin ja heidän ammattitaitoonsa luotetaan. Hän on mukana muun muassa neuvoloiden perhevalmennuksissa ja äitiryhmissä. Rekilä tekee tiivistä yhteistyötä kaupungin ja erilaisten järjestöjen kanssa. – Esimerkiksi neuvolan perhevalmennukset ovat hyvä tapa tavoittaa suuri määrä sellaisia ihmisiä, joita ei muuten helposti tavoitettaisi, Rekilä arvelee. TEKSTI Kaisa Anttia KUVAT Sanna Krook Oulu on Suomen lapsirikkain kunta. Toisinaan on erilaisia hankkeita, mutta tavallisia isiä huomioidaan kovin vähän. Myös isille suunnattua perhekerhoa eli isä-lapsiparkkia järjestetään yhdessä kaupungin kanssa. Kaupungin kanssa kuitenkin toimitaan kaupungin ehdoilla: neuvolan ryhmissä tai perhekerhoissa ei järjestetä hartauksia eikä saarnata Jeesuksesta. Ihmisten keskellä Kaupunki kutsuu mielellään seurakuntaa mukaan yhteistyöhön
Sen tavoitteena on kehittää kuntien perhepalveluita ja toimintamalleja vaikuttavammiksi ja tehokkaammiksi. – Nuoret vanhemmat puhuvat ja kyselevät. Isäkerhon kanssa on toinen tilanne. Äitejä on helpompi tavoittaa ja koota yhteen. Painopiste pitäisi siirtää ennaltaehkäisevään työhön, hän pohdiskelee. – Kaupunki tarjosi meille koulutusta hankkeeseen, joten kävin sen ilomielin yhdessä erityisnuorisotyöntekijämme kanssa. Konkreettisena merkkinä hankkeesta on laajasti käyttöön otettu Lapset puheeksi -menetelmä. – Olen seurakunnan edustajana ohjausryhmässä. Hankkeen vaikutukset heijastuvat myös seurakuntaan. Rekilä on harmissaan siitä, että moni nuori aikuinen on liian lyhytjännitteinen päästäkseen vaikeiden hetkien yli. Pikkulapsiperheissä avioerot ovat yleisiä. Isä-lapsiparkin kanssa meni kolme vuotta ennen kuin meistä alkoi tuntua siltä, että tätä kannattaa jatkaa. – Oman elämänrytmin sopeuttaminen lapsen kanssa elämiseen voi olla vaikeaa. – Ei ole olemassa valmiiksi sellaista kulttuuria, jossa isät käyvät perhekerhoissa. Jaksanko. Toisinaan kuulee pohdittavan, miten kirkon pitäisi mennä ihmisten keskelle. 19 Me tekijät Tämä on arjen evankeliointia. Siten pyritään löytämään mahdolliset ongelmat jo ennen kuin ne pääsevät paisumaan suuriksi. Tämä minun työni on juuri sitä ihmisten keskellä olemista! Lapset puheeksi Kaupungin perhetyö on murroksessa hallituksen LAPE-hankkeen eli Lapsija perhepalveluiden muutosohjelman myötä. Kuvitellaan, että elämä voi jatkua samalla rytmillä kuin ennenkin ja lapsi kulkee siinä mukana, mutta eihän se niin mene. Pärjäänkö. – Tämä on arjen evankeliointia. Toisinaan joku haluaakin keskustella kahden kesken uskonasioista, ja silloin minua saa nykäistä hihasta, Rekilä selittää. Nuoret vanhemmat puhuvat Siitä Rekilä kuitenkin iloitsee, että nykyvanhemmat uskaltavat puhua ja jakaa kokemuksiaan. Aika nopeasti luovutetaan ja erotaan. Olenko tarpeeksi hyvä vanhempi. Samalla hän kokee, että hänen tekemänsä työ on yhtä lailla osa kirkon tehtävää. Jos lapsella on joitakin erityisiä haasteita, esimerkiksi kehitysvamma tai vaikka koliikki, voi vanhemmuus muuttua odottamattoman raskaaksi. – Kun homma karkaa käsistä, ei olekaan ketään, kehen turvautua, Rekilä kuvailee. Kaupungin kanssa tehtävän työn myötä seurakunta pystyy olemaan mukana ihmisten koko elämänkaarella. Seurakunta on jo siellä kaupungin työn rakenteissa. Vanhemmuuden haasteet pelottavat Vanhemmuuteen liittyvät haasteet korostuvat juuri Oulun kaltaisessa muuttovoittokunnassa. Toisinaan kuulee pohdittavan, miten kirkon pitäisi mennä ihmisten keskelle. Hän ymmärtää, että kirkon oma, tunnustuksellinen toiminta kuten jumalanpalvelukset ovat keskeisiä kirkolle. Olemme kaikessa mukana, kuten on meille luontevaa. Kun isät saadaan tulemaan, he – Vaikka kaupungin kanssa järjestetyssä toiminnassa ei olekaan näkyvästi tunnustuksellista sisältöä, tuon kuitenkin aina esille että olen paikalla kirkon työntekijänä. Uusia vanhempia mietityttää esimerkiksi vanhemmuuteen liittyvä vastuu ja oman vanhemmuuden roolin löytyminen. – Sietokyky on alhainen. Silloin tekee mieli huomauttaa, että mehän olemme jo siellä. – Tällä hetkellä on paljon korjaavaa työtä. Myös isät keskustelevat vanhemmuudesta siinä missä äiditkin. Siinä on keskeisessä roolissa vanhempien ja joskus lapsenkin kanssa käytävät keskustelut, joissa etsitään lapsen vahvuuksia ja haavoittuvuuksia. Rekilä kokee, että Lapset puheeksi -menetelmän käyttö on tärkeä askel oikeaan suuntaan.. Vaikka jotkut asiat muuttuvat, ei yhteistyössä ole meille mitään uutta, Rekilä kertoo. Kun pistetään pystyyn äitikerho, se täyttyy heti. Ongelmat ovat tyypillisiä lapsiperheen vaikeuksia: taloudelliset huolet, haasteet jaksamisen kanssa, psyykkinen oireilu. Muualta kaupunkiin muuttaneilla ei ole lähellä verkostoa, jolta saada tukea. Nyt koulutamme yhdessä muita seurakunnan työntekijöitä menetelmän käyttöön. Silloin tekee mieli huomauttaa, että mehän olemme jo siellä
Kulttuurissamme on tapahtumassa selkeä muutos. Kerhoa vetää kaksi työntekijää. – Nykyään isät ovat todella sitoutuneita perheeseen ja hoitovastuuseen, Rekilä iloitsee. Jotta muutos voisi todella tapahtua, pitäisi huomioida tällaisetkin asiat. 20 Me tekijät ME TEKIJÄT kuitenkin osoittavat olevansa monella tavalla samalla viivalla äitien kanssa. – Kun isät tulevat kerhoon lasten kanssa, he puhuvat keskenään ihan samoista asioista kuin äiditkin. Toisinaan joku haluaa puhua esimerkiksi uskonnosta tai kirkon näkökulmasta johonkin asiaan. Isä-lapsiparkkiin isät voivat tulla lasten kanssa hengähtämään ja tapaamaan muita isiä.. – Moni on sanonut meillä olevan sellainen henki, että täällä on hyvä olla. Paitsi luonne, myös miehen ikä vaikuttaa siihen, kuinka avoin hän on. Yli 50-vuotiaat ovat usein jurompia. Nyt vasta olemme pääsemässä sen varjosta pois. Isät juttelevat arkisista asioista, kuten politiikasta tai työstä. Sitä ei aina äidit meinaa edes uskoa kun heille kertoo, että nämä ovat niitä asioita joita isät jakavat toisilleen. – Meillä käy monenlaisia isiä, ja joskus on ollut mukana isoisiäkin. Esimerkiksi jos isille annettaisiin todellinen mahdollisuus olla kotona, isäkulttuuri voisi muuttua. Parkin toiminta on vapaamuotoista. Muutokset eivät tapahdu nopeasti. Isä-lapsiparkki Oulussa on seitsemän vuoden ajan pyörinyt isien oma perhekerho isä-lapsiparkki, johon isät voivat tulla lasten kanssa hengähtämään ja tapaamaan muita isiä. Silti isyyden ja äitiyden haasteet ovat tyypillisesti hieman erilaisia. Silloin perheet voivat paremmin ja lapset saavat paremmat mahdollisuudet. Mukaan mahtuu myös hiljaisempia ihmisiä, jotka eivät juuri halua jutustella. – Jos halutaan muutosta, siihen on satsattava. Toisinaan on jotain ohjattua tekemistä, kuten kerran oli nallepainin opetusta. – Vaikka miehet puhuvat myös vaikeista ajoista parisuhteessa, ikinä en ole kuullut, että mies olisi haukkunut puolisoaan, Rekilä vakuuttaa. Isille on tärkeää tietää, että homma pyörii ja mukaan voi tulla silloin kun itselle sopii. – Tällä hetkellä monessa perheessä isän jääminen kotiin ei ole mahdollista taloudellisista syistä. Muutos ei kuitenkaan tapahdu sillä, että vain käsketään isät kotiin. Muuten kaikki on sallittua. – Äideillä korostuu useammin yleinen jaksaminen, kun isiä huolettaa enemmän ajankäyttö. Nykyään isät ovat todella sitoutuneita perheeseen ja hoitovastuuseen, Rekilä iloitsee. Muusikkoisät saattavat tuoda kitaran mukanaan ja sillä tavalla luoda ohjelmaa itse. – Isät itse ovat toivoneet, että parkissa ei ole ohjelmaa, vaan vapaata oleskelua. – Kun meitä on kaksi, voimme käydä myös kahdenkeskisiä keskusteluja isien kanssa. Monet isät käyvät töissä, ja miettivät miten jakaa aikansa niin, että ehtisivät olla myös perheen kanssa. Varsinkin nuoret miehet puhuvat. Osallistujissa onkin vaihtuvuutta, eivätkä isät useinkaan tunne toisiaan entuudestaan. Olen ollut yllättynyt avoimuudesta. Miten teillä syödään ja nukutaan, meillä opittiin potalle. Kaikkein eniten puhutaan lapsista ja parisuhteesta. Isä-lapsiparkkiin ei ole ilmoittautumista. Varsinkin silloin he tulevat juttelemaan minulle. Isä-lapsisuhde korostuu ja isästä tulee tasavertainen vanhempi. – Isyys muuttuu, mutta pikkuhiljaa. Ainoa sääntö on, että ketään ei saa loukata eikä arvostella. Isyys on murroksessa Vielä pari vuosikymmentä sitten isät eivät olisi puhuneet samalla tavalla kuin nykyään. Rekilä edustaa seurakuntaa ja toinen työntekijä on kaupungin edustaja. Myös yhteiskunnallisella tasolla muutokset pitää tehdä ymmärtäen, että asiat eivät muutu välittömästi kun päätös on tehty. Esimerkiksi sodan vaikutus näkyi monen sukupolven ajan