1 TEEMA 2 2026 KUUSIVUOTIAS KAIPAA NIIN PINNISTELYÄ KUIN AIKUISEN APUA Eväitä elämään – kouluunlähtevien siunaus Lasten katedraalissa maailmaa katsotaan lapsen näkökulmasta
Heidän isoisänsä on kuollut. ISBN 9789523545953 Hinta 8,60 UUTUUS! Kouluunlähtevälle! 8,60 € UUTUUS! Ilmestyy syyskuussa! 8,60 €. Entä missä vaari oikein on. Kirjassa käydään läpi myös hautajaisiin liittyviä asioita ja tapoja. Siunausta koulutielle kertoo koulun aloittamiseen liittyvistä tunnelmista ja siitä, miten koulussa voidaan olla enkeleinä myös toinen toiselle. Maiju ja Masi osallistuvat elämänsä ensimmäistä kertaa hautajaisiin. Kirja sopii keskusteluun lasten kanssa kuolemasta ja hautajaisista. 2 TEEMA facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi LAURA SUOMELA, LOTTA KAUPPI (KUV.) Maiju ja Masi hautajaisissa Siunausta koulutielle -kirjasta tutut Rantalan kaksoset Maiju ja Masi saavat surullisen viestin. Maiju ja Masi hautajaisissa käsittelee surua ja kuolemaa lapsentajuisesti ja lempeästi. Se on hyvä käteen annettava esimerkiksi hautauspalveluiden toimistossa tai varhaiskasvatuksen kerhossa, jos kuolema on tullut lähelle. ISBN 9789524132329 Hinta 8,60 LAURA SUOMELA, LOTTA KAUPPI (KUV.) Siunausta koulutielle Uudessa Siunausta koulutielle -tarinassa lähtevät koulutielle Rantalan kaksoset Maiju ja Masi. Mitä kaikkea siellä tapahtuu. Lotta Kaupin iloisesti kuvittama tarina sopii kouluun lähtevälle ja muistoksi kouluun siunaamisesta. Koulun aloitukseen mahtuu touhua ja tohinaa, mutta myös tärkeä hetki kirkossa, jossa lapset saavat mukaansa siunauksen
Kirja sopii keskusteluun lasten kanssa kuolemasta ja hautajaisista. Tiedän myös, että koulussa tehdään jotain seallaisia tehtäviä. Heidän isoisänsä on kuollut. Siunausta koulutielle kertoo koulun aloittamiseen liittyvistä tunnelmista ja siitä, miten koulussa voidaan olla enkeleinä myös toinen toiselle. TEEMA 3 LAPSEN SILMIN 6-vuotias Teo on lähtenyt puistoon äitinsä ja pikkusisarustensa kanssa. Ja jos tulee asiaa, niin luokassa pitää viitata. Ja piha. Lotta Kaupin iloisesti kuvittama tarina sopii kouluun lähtevälle ja muistoksi kouluun siunaamisesta. Kun kysyn, onko kouluun meneminen kivaa, pienestä jännityksestä huolimatta Teo nostaa kaksi peukkua ylöspäin ja espoolainen eskarilainen kertoo reippaasti mietteitään koulun aloittamisesta. ISBN 9789524132329 Hinta 8,60 LAURA SUOMELA, LOTTA KAUPPI (KUV.) Siunausta koulutielle Uudessa Siunausta koulutielle -tarinassa lähtevät koulutielle Rantalan kaksoset Maiju ja Masi. Kirjassa käydään läpi myös hautajaisiin liittyviä asioita ja tapoja. Pihalla ollaan eri aikaan kuin koululaiset. Maiju ja Masi hautajaisissa käsittelee surua ja kuolemaa lapsentajuisesti ja lempeästi. Se ruokala on sama. Maiju ja Masi osallistuvat elämänsä ensimmäistä kertaa hautajaisiin. Mitä kaikkea siellä tapahtuu. 3 TEEMA TEKSTI & KUVA Miia Raninen Tiedän jo sen talon, missä mun koulu on. Se on hyvä käteen annettava esimerkiksi hautauspalveluiden toimistossa tai varhaiskasvatuksen kerhossa, jos kuolema on tullut lähelle. Entä missä vaari oikein on. Vähän mua jännittää se, etten tunne niitä kavereita, joita tulee samalla luokalle. Mä olen siellä eskarissa. Koulun aloitukseen mahtuu touhua ja tohinaa, mutta myös tärkeä hetki kirkossa, jossa lapset saavat mukaansa siunauksen. facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi LAURA SUOMELA, LOTTA KAUPPI (KUV.) Maiju ja Masi hautajaisissa Siunausta koulutielle -kirjasta tutut Rantalan kaksoset Maiju ja Masi saavat surullisen viestin. ISBN 9789523545953 Hinta 8,60 UUTUUS! Kouluunlähtevälle! 8,60 € UUTUUS! Ilmestyy syyskuussa! 8,60 €
Jokaisella aikuisella on tärkeä rooli Lapset oppivat suhtautumista kehoon, ruokaan ja liikkumiseen seuraamalla aikuisten toimintaa. 4 TEEMA PERHEIDEN KANSSA TEKSTI Anne Kuusisto Kirjoittaja on lapsiperheasiantuntija / Neuvokas perhe, Sydänliitto Ulkonäköpaineet ovat osa yhä pienempien lasten elämää Ulkonäköpaineet ovat vahvasti osa kulttuuriamme. Tästä seuraa se, että yhä useampi lapsi kamppailee kehonkuvaan ja itsetuntoon liittyvien haasteiden kanssa. Sisäisen puheen ja sanojen muuttaminen ei ole helppoa, ja siihen kannattaa tarvittaessa pyytää apua. Olemmeko tyytymättömiä omaan kehoomme ja tuskailemme omia vatsojamme. Aina emme edes huomaa näitä toimintamalleja ja siksi toistamme opittuja ajatusfraaseja. Aikuisten oman painonhallinnan näkökulma tai laihdutus ei pitäisi kuulua lapsen maailmaan. Harjoitukset, kuten tietoisuusja läsnäoloharjoitukset, voivat auttaa vahvistamaan myötätuntoista suhtautumista itseen. Onkin tärkeää aikuisena pysähtyä tunnistamaan, miten itse toimii ja puhuu omasta liikkumisestaan, syömisestään ja kehostaan. Kehorauha on lasten oikeus ja meidän aikuisten velvollisuutemme. Tästä hyötyvät sekä lapset että aikuiset. Ensimmäinen askel on oppia tunnistamaan omia ajatusmalleja ja Kenenkään lapsen ei pitäisi joutua pohtimaan, olenko minä vääränlainen. Osoitammeko hyväksyntää, rohkaisua ja kannustusta tasapuolisesti kaikille lapsille. Onkin tärkeä pysähtyä miettimään, millaista mallia me aikuiset annamme. Useissa keskusteluissa puhutaan lomakiloista, ja lapset altistuvat aikuisten kehotyytymättömyydelle. Jos huomaa puhuvansa itsestään tai kehostaan kriittisesti – tai keskittyvänsä liikaa painoon tai ulkonäköön – ei tarvitse syyllistyä vaan pyrkiä muuttamaan puhe hiljalleen myötätuntoisemmaksi ja armollisemmaksi. Lapsen suhde omaan kehoon on herkkä asia, joka rakentuu arjen pienissä kokemuksissa ja kohtaamisissa. Tapa, jolla puhumme ja toimimme ruoan ja liikkumisen äärellä, kertoo lapselle samalla siitä, miten kehoa kuuluu kohdella – hyväksyvästi vai kriittisesti. Eri kokoisia ja näköisiä kehoja arvioidaan jatkuvasti – mainoksissa, mediassa ja arkisissa kommenteissa. pysähtyä niiden äärelle ja vähitellen muuttaa tapaansa toimia tai sanoittaa asioita. Lasten kasvaminen ulkonäkökeskeisessä ja visuaalisessa maailmassa altistaa kehon jatkuvalle tarkkailulle yhä aiemmin. Miten kommentoimme toisten ulkonäköä tai erilaisia kehoja. Vanhemmilla on suuri rooli, mutta myös muut aikuiset, kuten kasvatuksen ammattilaiset, harrastusohjaajat, naapurit, isovanhemmat ja monet muut vaikuttavat kasvavan lapsen kehosuhteeseen. Jokainen aikuinen voi turvata kehorauhaa Harjoitukset, kuten tietoisuusja läsnäoloharjoitukset, voivat auttaa vahvistamaan myötätuntoista suhtautumista itseen.. Tue lapsen tervettä kehosuhdetta ja anna myönteistä mallia Jokainen lapsi ansaitsee kasvurauhan eli rauhan kasvaa omaksi itsekseen ilman ulkonäköpaineita. Siksi arjen sanat ja teot rakentavat vähitellen lapsen suhdetta omaan kehoon: tukevatko ne iloa ja arvostusta vai kontrollia ja ainaista riittämättömyyttä omaan kehoon
Aikuisen hymy ja hyväksyvä katse rakentaa lapselle kokemusta hyväksytyksi tulemisesta. Lisää tällaista puhetta: ”Ruokailu on tärkeä yhdessäolon hetki. Tärkeää siksi, että myönteinen puhe ruuasta tukee joustavaa ruokasuhdetta ja kehon kuuntelua, sekä ajatusta siitä, että ruuasta saa nauttia. Se ehkäisee kehohäpeää ja ulkonäköpaineita, ja tukee myönteistä kehosuhdetta läpi elämän.. Keskustele lapsen kanssa visuaalisesta maailmasta. Anna mallia positiivisesta suhtautumisesta omaan kehoon. Lapselta voit kysyä esim.: Mitä uusia taitoja olet oppinut käsilläsi tai koko kehollasi. Kannusta kokeilemaan erilaisia taitoja ja harjoittelemaan sinnikkäästi. 3. KÄYTÄNNÖN TYÖKALUJA Verkkopalvelustamme löytyy monipuolisesti materiaaleja, kuten: • tulostettavia tehtäväsivuja lapsiryhmille • artikkeleita ja videoita esimerkiksi ruokarohkeuden harjoittelusta ja kehotyytyväisyydestä • digitähti-työkalu ruutuajasta ja "ruutukiukusta" keskustelemisen tueksi. 2. Sanoita tuntemuksia ja etsikää yhdessä tapoja toimia kehotuntemusten kanssa. Palvelussamme korostuu perheiden vahvuudet, voimavarat ja yhdessä tekeminen. Aikuisen hymy on merkityksellinen, se luo lapselle turvan tunnetta. Karsi kaikenlainen painoja laihdutuspuhe. Jutelkaa kehotuntemuksista; Miltä kehossa tuntuu, kun on nälkäinen, hengästynyt tai ylikierroksilla. Menetelmää käytetään laajasti esimerkiksi neuvoloissa ja varhaiskasvatuksessa. Sanoita lapselle, mitä kaikkea keho pystyy tekemään. 5. Toimi esimerkkinä ihmisestä, joka liikkuu nautinnon vuoksi ja pitää itsestään huolta ja antaa mallin kehon kunnioittamisesta. 1. Kaikilla on omat vahvuutensa.” Vältä kehoja arvioivaa tai ulkonäköön keskittyvää puhetta: ”Oletpa lihonut /laihtunut.” ”Noi vaatteet ei sovi sun kokoiselle.” Tärkeää siksi, että hyväksyvä puhe kaikista kehoista luo ilmapiirin, jossa lapsi kokee olevansa riittävä ja arvokas juuri sellaisena kuin on. Auta lasta tunnistamaan kehotuntemuksia ja ajatuksia omaan kehoon liittyen. Somessa julkaistuilla kuvilla luodaan tietynlaista mielikuvaa. Ammattilaisille: Tarjoamme maksuttoman Neuvokas perhe -menetelmän ja työkaluja syömisen, liikkumisen ja perhearjen teemoista. Perheille: Tarjoamme ideoita ja ratkaisuja perhearkeen mm. Älä kommentoi lapsen tai muiden ihmisten painoa tai ulkoista olemusta. Kun liikunta ei liity ulkonäköpaineisiin vaan iloon ja liikunnan tuomaan hyvään oloon, se tukee tervettä kehosuhdetta ja sisäsyntyistä motivaatiota liikkumiseen. Lapsen kanssa voi tehdä läsnäoloja rentoutusharjoituksia, joissa huomataan myös ajatuksia kehosta, joita mieli tuottaa. 4. Se on suunnattu sekä vanhemmille että sosiaali-, terveysja kasvatusalan ammattilaisille. Montako kertaa olet nauranut tänään. syömisen, liikkumisen, unen ja ruutuajan haasteisiin. ” Se on itsekuri mikä ratkaisee, meillä syödään terveellisesti.” Lisää tällaista puhetta: ”Lähdetään ulos, siitä tulee hyvä olo ja mieli.” ”Tuntuipas hyvältä kehossa ja olipa hauskaa.” ”Keho oppii harjoittelun avulla monenlaisia taitoja.” Vältä suorituskeskeistä tai ulkonäköön sidottua puhetta liikkumisesta: ”Täytyy päästä kesäksi bikinikuntoon.” ”Nyt pitää ryhdistäytyä – paino pysyy kurissa, kun liikkuu enemmän.” ”Liikunnan pitää tuntua, että tulee tulosta.” Tärkeää siksi, että myönteinen liikkmispuhe vahvistaa kehon arvostusta ilon ja hyvän olon kautta. On kiva syödä yhdessä!” ”Meidän ryhmässä nautitaan ruoasta – herkuista ja arkiruoasta.” ”Kaikki ruoat voivat olla osa tasapainoista ruokailua.” Vältä mustavalkoista ja kontrolloivaa puhetta ruuasta: ”Pitää syödä terveellisesti – tuo on epäterveellistä.” ”Voin ottaa suklaata, kun kävin salilla.” ”En voi ottaa kakkua, kun on jo tätä painoa”. Siksi hyväksyvä ja arvostava katse, teot ja sanat ovat erittäin tärkeitä lasten kanssa toimiessa. Mustavalkoinen tai syyllistävä puhe ruuasta voi vahvistaa lapselle viestiä, että ruoka on jotain, mitä pitää ansaita tai hallita itsekurin avulla. Jokainen on ihana sellaisena kuin on, omanlaisenaan oikeanlainen. Neuvokas perhe on Suomen Sydänliiton ylläpitämä menetelmä ja verkkopalvelu, joka tarjoaa tietoa, tukea ja käytännön vinkkejä lapsiperheiden arkeen ja hyvinvointiin. Keskity kehon toiminnallisuuteen ulkonäön sijaan. Lisää tällaista puhetta: ”Kaikki kehot ovat rantakuntoisia – mennään yhdessä uimaan!” ”Olen kiitollinen kehostani – se tekee paljon puolestani.” ”Kaikki kehot ovat erilaisia, meidän ei tarvitsekaan olla samanlaisia. Videot ja kuvat eivät ole aina totta. 5 TEEMA PUHU RUUASTA MYÖNTEISESTI PUHU LIIKKUMISESTA ILON JA HYVÄN OLON ASIANA LUO HYVÄKSYVÄÄ ILMAPIIRIÄ KAIKENLAISILLE KEHOILLE 5 VINKKIÄ AIKUISILLE, MITEN TUKEA LAPSEN KEHOTYYTYVÄISYYTTÄ Lapset ovat taitavia aistimaan aikuisten ajatuksia ja arvomaailmaa myös rivien välistä
6 TEEMA 19 Tekijät Yhdessä laulamisen iloa 23 Nallukka 23 MLL:n raportti 24 Tekijät Paavalinkirkon lastenpaikka saa uuden ilmeen 26 Tekijät Lapsille seuraa ja turvaa iltapäiväkerhoissa 29 Kouluttaudu, osallistu 32 Seitsemän kysymystä Piha kutsuu pedagogiikkaa 34 Lastenohjaajalta Kuulolla Kuusamosta TEEMA 3 Lapsen silmin 4 Perheiden kanssa Jokainen aikuinen voi turvata kehorauhaa 7 Pääkirjoitus Polun varrella on tilaa seikkailulle ja pyhälle 8 Teema Kuusivuotias kaipaa niin pinnistelyä kuin aikuisen apua 12 Teema Lasten katedraalissa toimitaan lasten ehdoilla 35 Merikylä Laajarannan Merikylä kutsuu Itämeren äärellä 40 Luovat lapset Kesäkattaus 42 Lastenkirkko 43 Kouluun siunaaminen Eväitä elämän reppuun 46 Pyhiä hetkiä Viisi askelta 48 Laula – Leiki – Liiku Astu sisään 50 Hiljaisuuden ikkuna 12 TEKIJÄT IDEAT 19 35 TÄSSÄ NUMEROSSA: Kirkkotilat ja -pedagogiikka 32
Lapsi, joka saa seikkailla kirkossa tänään, löytää sieltä kotinsa myös huomenna. Polku-toimintamallissa puhumme tästä osuvasti Seikkailu-vaiheena. vuosikerta PAINOPAIKKA PunaMusta Oy / Forssa KANNEN KUVA Shutterstock Aikakausmedian jäsenlehti ISSN 2489-2343 PIENI ON SUURIN VERKOSSA pienionsuurinlehti.fi /PienionSuurinlehti /poslehti PÄÄKIRJOITUS 2 2026 Kirkkotila on pyhä. Mikko Mäkelä vastaava päätoimittaja Lasten ja nuorten keskus ry Polun varrella on tilaa seikkailulle ja pyhälle. Kirkon arkkitehtuuri on täynnä mystiikkaa – voisiko se olla näyttämö seikkailulle. Jeesuksen viesti lapsenkaltaisuudesta viittaa siihen, että juuri pienten pitäisi olla keskiössä – ei vain vierailevina tähtinä, vaan tilan varsinaisina omistajina. Tulla nähdyksi. Tässä iässä lapsen maailma laajenee vauhdilla: esikoulu ja koulu tuovat uusia vastuita, mutta samalla mielikuvitus ja tarve toiminnallisuuteen ovat huipussaan. Kenen ehdoilla tämä pyhyys määritellään. Seikkailu alkaa kuudesta vuodesta Erityisen kriittisessä vaiheessa ovat 6-vuotiaat ja pienet koululaiset. LEHDEN LIITTEET Päkän ja Pulmun vinkit -liite numeron 2/26 mukana Katsomusliite numeron 3/26 mukana 10. 044 299 0553, www.lnk.fi KUSTANTAJA LASTEN KESKUS JA KIRJAPAJA / PUBLIVA OY VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Mikko Mäkelä TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Marjo Suominen marjo.suominen@lnk.fi TOIMITUS Henna Ahrikkala • Anita Ahtiainen Kaisa Aitlahti • Päivi Aumala Tiina Hänninen • Riikka Jäntti Taina Karvonen • Marjukka Luoma Satu Reinikainen • Johanna Routasalo Annukka Saarinen ULKOASU Suvi Sievilä TILAAJAPALVELU lastenkeskus@atex.com Puh. 03 4246 5376 TILAUSHINNAT Koko lehtipaketti (4 nroa + liite) • Kestotilaus 99 € • 12 kk 103 € • 6 kk 69 € Irtonumero 20 € Päkän ja Pulmun vinkit -liite ja lehti 2/26 • Kestotilaus 49 € • 12 kk 54 € Katsomuskasvatusta varten julkaistaan Katsomuskasvatusliite Tilaajat saavat liitteen numeron 3/26 mukana, ja sitä myydään erikseen nipputilauksina . Me teemme palveluksen Kristuksen kirkolle. 7 TEEMA JULKAISIJA LASTEN JA NUORTEN KESKUS RY Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki Puh. Aito lapsenpaikka on tila, joka kutsuu tutkimaan, liikkumaan ja kokemaan pyhää kaikilla aisteilla. Seikkailija ei halua vain istua penkissä kuuntelemassa puhetta pyhästä. Sallimmeko lasten tulla ja olla kirkossa. Se voi tarkoittaa kirkkorallia, jossa tutustutaan sakastiin ja urkuparveen tai matalan kynnyksen paikkoja, joissa saa leikkiä myös messun aikana ilman, että vanhempien tarvitsee kokea syyllisyyttä. Konkreettinen tekeminen, kuten kynttilän sytyttäminen tai omien rukousten jättäminen, tekee uskosta omakohtaista. Opitaan toisiltamme ja jaetaan kokemuksia yhteiseksi hyväksi! Kun rakennamme kirkosta tilan, joka ruokkii Seikkailu-vaiheen lapsen hengellisyyttä, emme tee palvelusta vain lapsille. Ilon kautta, yhdessä! Pieni on todellakin suurin – myös tilasuunnittelussa. Opiskelijoille -50 % ensimmäisenä vuotena ILMESTYMINEN Pieni on Suurin ilmestyy tammi-, huhti-, eloja marraskuussa. Usein se on aikuisten hiljaisuutta, jossa lapsen ääni tai nopea liike tuntuu häiriöltä. Saamme kysyä rohkeasti: Ovatko kirkkotilamme aitoja lastenpaikkoja vai vain paikkoja, joissa lapsia siedetään. Monissa seurakunnissa on hyviä esimerkkejä tästä. Hän haluaa: Löytää piilopaikkoja. Se on tila, jossa saa kurottaa, kurkistaa ja kysyä. Seikkailu-vaiheen lapsi tarvitsee kokemuksen siitä, että hän kuuluu joukkoon juuri sellaisena kuin on – kenties eläväisenä, mutta myönteisen uteliaana. Tehdä itse. Tehdään tilasta kutsuva Jotta kirkko olisi aito lastenpaikka, saamme tehdä konkreettisia tekoja
Hän havainnollistaa asiaa kahdella taitoluistelua harjoittelevalla ihmisellä. Hänellä on siis oltava käytettävissään aikuinen, joka pystyy auttamaan häntä itsesäätelyn harjoittelussa”, Isomäki sanoo. Toiselle pistetään luistimet jalkaan. ”Meillä korostetaan paljon itseohjautuvuutta ja omatoimisuutta jo hyvin pienillä lapsilla. Lapsi oppii näitä taitoja kuitenkin nimenomaan toisen ihmisen eli sensitiivisen apusäätelijän avulla. Niinpä lapselle koituu ongelmia, jos häneltä puuttuu esimerkiksi riittävä vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa. Kuusivuotiaan turvasatama löytyy aikuisista, jotka näkevät hänessä hyvää. Matkalle mahtuu niin leppoisan kuin nopean kehityksen vaiheita. Eskari-ikäisen aivoissa kehittyy kuitenkin voimalla ensinnäkin itsesäätely, esimerkiksi impulssikontrolli. Yksi näistä on virittäytyminen toisiin ihmisiin. ”Meidän kaikkien aivot muuttuvat lakkaamatta, mutta muutosliike on toki voimakkaampaa lapsuusiässä. Eskari-ikäinen on aivojen kehityksen suhteen vielä pieni lapsi. Aivoilla on alusta asti tiettyjä odotusarvoja eli kokemusta odottavia rakenteita. Kuusivuotiaan aivokehityksessä on meneillään melko tasainen kausi ja hän elää psyykkisesti ehkä elämänsä helpointa aikaa. Lapsi ei enää toimi hetken mielijohteesta, vaan hän pystyy odottamaan vuoroaan ja mielihyvää sekä lykkäämään omia tarpeitaan. 8 TEEMA Eskari-ikäinen elää aivojen kehityksen suhteen seesteistä vaihetta, jonka tärkeimpiä virstanpylväitä ovat impulssikontrolli, ponnistelukyky ja mentalisaatio. Hänen aivonsa reagoivat todella nopeasti siihen, mitä ympäristössä on ja mitä sieltä puuttuu”, sanoo psykologian tohtori ja neuropsykologian erikoispsykologi Heli Isomäki. ”Tämä on yksi syy siihen, miksi eskari-ikäisten lasten elämä on meillä hyvin erilaista ja heidän aivonsa altistuvat aivan erilaisille asioille.” Itsesäätelyä ei opita itsekseen Tällä hetkellä ajatellaan, että ihmisaivot kehittyvät noin 25-vuotiaaksi saakka. Mitä hänen aivoissaan on meneillään. TEKSTI Sinimaaria Kangas KUVAT Shutterstock Kuusivuotias kaipaa niin pinnistelyä kuin aikuisen apua TEEMA Kuusivuotias tuntuu olevan yhtä aikaa pieni ja iso. Medialaitteiden suurin sudenkuoppa piileekin Isomäen mukaan siinä, että niillä kulutettu aika on pois jostain muusta
Lapsella on tuolloin vasta hatara aavistus siitä, miltä hänestä itsestään tuntuu”, Isomäki sanoo. Leikissä voi tehdä asioita, jotka eivät ole sallittuja todellisessa elämässä. Toisessa hänellä on hurja vauhti kohti itsenäisyyttä ja halu olla aktiivinen toimija. ”Ostat puutarhamyymälästä kaksi samanlaista ruukkukasvia ja unohdat toisen pussissa kaappiin. ”Itseohjautuvuutta voi harjoitella parhaiten leikin avulla. Tähän pystytään Isomäen mielestä vastaamaan melko hyvin esiopetuksessa, jossa alkaa tehtävätyyppinen, tavoitteellisempi työskentely. ”Meillä on länsimaissa taipumus asettaa lapselle liian vähän fyysisiä vaatimuksia: kuskaamme heitä harrastuksiin emmekä edellytä heiltä fyysistä ponnistelua vaativia kotitöitä. Lisäksi se antaa kykyä ymmärtää toisia ihmisiä, heidän ajatuksiaan ja intentioitaan, ja siten asettumaan aidosti heidän asemaansa. Ja kun lapsi haluaa tehdä asioita itse, hän tarvitsee lisää siimaa, jotta ponnistelukyky pääsee kehittymään. Jos kuusivuotiaan kehitykselliset virstanpylväät – impulssikontrolli, ponnistelukyky ja mentalisaatio – jäävät saavuttamatta, puutetta voi myöhemmin paikata määrättyyn rajaan saakka. Sen sijaan yliarvioimme lasten psyykkiset taidot, kuten kyvyn olla yksin, rauhoittaa itseään, säädellä pelaamistaan ja huolehtia itsenäisesti koulutehtävistä tai kaverisuhteista.” Miltä toisesta tuntuu. ”Tässä ollaan siis pedagogisessa kulttuurissa astuttu pikkuisen harhaan: on ajateltu, että hyvin pienikin lapsi kykenee ohjaamaan ja säätelemään itseään. Se kehittyy 0–12-vuotiaana. Kuusivuotiailla tämä murrosvaihe on jo voimakkaasti käynnissä. 9 TEEMA Kuusivuotias kaipaa niin pinnistelyä kuin aikuisen apua TEEMA ”Itseohjautuvuutta voi harjoitella parhaiten leikin avulla. Se liittyy empatiaan ja sensitiivisyyteen ja on edellytys sille, että lapsi oppii ymmärtämään omia ajatuksiaan ja tunteitaan. ”Aivoissa on tietty kasvuikkuna auki tietyn aikaa. Niillä oli samat edellytykset, mutta ne näyttävät nyt ihan erilaisilta.”. Toisessa hän tarvitsee tunnesäätelyn osalta vielä paljon aikuisen apua. Mutta aivot eivät pysty kehittymään itseohjautuvasti”, Isomäki sanoo. Vuoden päästä kaivat kaapista toisen taimen ja vertaat sitä optimaalisissa oloissa kasvaneeseen kaveriinsa. Tämä selittyy sillä, että hänen aivoissaan on meneillään kaksi eri kehitysprosessia. Kun juna lähtee liikkeelle eikä lapsi ole päässyt lähtöasemalla mukaan, hänen on yhä vaikeampi hypätä kyytiin. Jotkut lapset ovat jo varhaiskasvatukseen tullessaan valovuosien päässä toisista. Isomäki käyttää taimiesimerkkiä kuvaamaan sitä, mitä lapsuusiässä parhaimmillaan ja pahimmillaan tapahtuu. Niinpä he tarvitsevat paljon tukea ja opastusta siihen, miltä toisesta tuntuu ja miten oma käytös vaikuttaa toiseen ihmiseen. Mitä enemmän lapsi leikkii, sitä itseohjautuvampi hän on", sanoo Heli Isomäki ja hänet työnnetään itsekseen jäälle. Tämä on aivojen näkökulmasta täysin mahdotonta. ”Mentalisaatio on äärimmäisen tärkeä mielenterveyden ja sosiaalisuuden perustyökalu. Mutta kun kaikki on hyvin ja hän puuhaa mieluisten asioiden parissa, hän tahtoo itse tehdä ja päättää”, Heli Isomäki sanoo. Kun ikkuna on sulkeutunut, asiaan vaikuttaminen käy yleensä vaikeaksi.” Opetusjärjestelmä on Isomäen mielestä sikäli haasteellinen, että pedagoginen suunnitelma etenee armottomassa aikajärjestyksessä. ”Kuusivuotias taantuu helposti pienemmän lapsen oloiseksi, kun hän on vaikkapa väsynyt, kiukkuinen tai pettynyt. Kumpi osaa luistella paremmin vuoden päästä. Yksilöiden jatkuvasti kasvavat erot näkyvät tutkimusten mukaan myös hyvinvoinnin ja riskitekijöiden kasautumisena. Toinen taas saa lisäksi valmentajan ja treeniä. Mutta jotta aivot toimisivat itseohjautuvasti, on tärkeä varoa kasvattamasta robotteja, joilla ei ole oma-aloitteisuutta, luovuutta eikä kykyä kyseenalaistaa. ”Meidän tulee kuitenkin pitää itseohjautuvuus leikin maailmassa, koska kuusivuotias lapsi ei tiedä, mitä saa ja ei saa tehdä oikeassa elämässä. Toisen taas laitat paraatipaikalle ja annat sille juuri sopivasti valoa, vettä ja lannoitetta. Kasvattajien pitäisi olla tässä ketteriä: kun lapsen itsesäätely ei riitä ja hän käyttäytyy ’huonosti’ tai vetäytyy, aikuisen on aika kaivaa esiin sensitiivinen apusäätely. Odotamme silti usein jo kolmivuotiailta, että he ymmärtävät miltä toisesta tuntuu. Mitä enemmän lapsi leikkii, sitä itseohjautuvampi hän on, ja mitä enemmän aikuinen ohjaa lasta, sitä vähemmän itseohjautuvuus kehittyy”, Isomäki sanoo. Toiseksi kuusivuotiailla kehittyy ponnistelun kyky. Siellä voi vaikka ampua toista ihmistä.” Kolmanneksi eskari-ikäisillä kehittyy voimakkaasti mentalisaatiokyky eli kyky tunnistaa omassa ja toisen ihmisen mielessä olevia asioita. Yleensä noin viisivuotiaat alkavat hoksata, että muut tuntevat ja ajattelevat eri tavalla. Välillä iso, välillä vauva Kuusivuotias tasapainoilee usein ’vauvamaisuuden’ ja ’isouden’ välillä
”Paras ja ainoa lääke kuusivuotiaan kuormitukseen on sensitiivinen apusäätely: että lapsi saa aikuiselta systemaattisesti tukea omaan olemiseensa, ponnisteluunsa ja tunteidensa kanssa selviytymisen”, Isomäki sanoo. Tätä on kuusivuotiaan kohdalla helppo ryydittää pään silityksellä tai pienellä halauksella. Tällöin hän stressaantuu ja kuormittuu yhä vähemmästä, eikä hän jaksa, pysty eikä halua ponnistella asioissa, joihin hänellä olisi kaikki edellytykset. Jos ihmistä rupeaa ahdistamaan, masentamaan tai stressaamaan, ykkösselityksemme on kuormitus. Tässä piilee kaksi ongelmaa: ensinnäkin päädymme selittämään esimerkiksi lapsen haastavan käytöksen kuormituksella miettimättä asiaa sen kummemmin. Ne vääristävät aivojen kemiaa, koska ne ovat voimakkaasti mielihyvää tuottavia, reaktiivisia ja koukuttavia. Stressaannumme yhä herkemmin, koska aivomme ovat yhä useammin ylityynnytystilassa. Hän painottaa, että lapselle on elintärkeää vastikkeeton rakkaus: ettei häntä esimerkiksi kehuta vain silloin, kun hän onnistuu ja suorittaa. Missä vaiheessa hän ehtii täyttää rakkaustankkinsa?” Isomäki sanoo. ”Jokaisen vanhemman tulisi joka ikinen päivä sanoa lapselleen, että olet tärkeä ja ihana ja rakastan sinua, koska olet olemassa. Toiseksi meidän pitää saada hallintaan kaikki älylaitteet”, Isomäki sanoo. ”Pysähtyisin ensin miettimään, ovatko lapsen psyykkiset perustarpeet tyydytetty: tuleeko hän nähdyksi ja kuulluksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi. Toiseksi selitys antaa ainoastaan yhden toimintamallin, eli vähentää vaatimuksia ja poistaa kuormitusta.” Isomäki nostaa esimerkiksi eskarilaisen, joka raivoaa illat kotona. Vastikkeeton rakkaus on elintärkeää Toiseksi Heli Isomäki väittää, että rasituksen sietokyky on laskenut yhteiskunnassamme. Hyvin usein kysymys voikin olla siitä, että lapselta puuttuu jotain. Suurin osa heistä tarvitsee vielä nimenomaan fyysistä rakkauden osoittamista: halausta, syliä ja suukottelua.” Lapsen turvasatama on siellä, missä aikuiset näkevät hänessä hyvää.. Esimerkiksi lyhytvideot ja tietokonepelit vastaavat aivoille täysin tiettyjen huumausaineiden vaikutuksia. Mitä enemmän lapsi on niiden kanssa tekemisissä, sitä enemmän hänen rasituksen sietokykynsä laskee. Aikuisen kärsimys lisää lapsen turvattomuutta, koska lapsen eloonjäämisen kannalta on olennaista, että aikuinen on kykenevä ja halukas huolehtimaan lapsesta. Esimerkiksi aikuisten stressi näkyy suoraan lasten hyvinvoinnissa ja käyttäytymisessä. ”Ratkaisu on ensinnäkin se, ettei lasta pidetä elämän suorittajana ja unelmiemme toteuttajana vaan erillisenä ihmisenä. 10 TEEMA TEEMA Kuormitusmantra voi johtaa harhaan Nykykuusivuotiasta haastavat Heli Isomäen mielestä etenkin elämän hektisyys, medialaitteet ja aikuisten kiire. ”Väitän kuitenkin, että yhteiskunnassamme vallitsee kuormitusmantra. Selitämme asiaa helposti sillä, että lapsi pinnistelee eskarissa niin paljon, että väsymys purkautuu kotona. Jos lapsi vaistoaa, että aikuinen on väsynyt tai poissa pelistä, hän kokee sen uhkana
Kuusivuotiaalle ei ole hyväksi, että hän on itse vastuussa vaikkapa terveellisestä ruokavaliosta ja saa päättää, syödäänkö sipsejä vai kunnon ruokaa. Siitä seuraa levottomia ja kaoottisia lapsia ja ympäristöjä.” Rutiinien vastapainoksi lapsella tulisi olla rutkasti vapaita leikkituokioita, jolloin hän saisi vapaasti valita tekemisensä tietyssä tilassa. Isompi ongelma tänä päivänä on se, että lapsille annetaan liikaa päätäntävaltaa ja heitä kuullaan liikaa”, Heli Isomäki sanoo. Niinpä hänen olisi saatava mielessään oleva kuva lapsesta mahdollisimman positiiviseksi tai ainakin neutraaliksi. Kuusivuotias tietää sen jo varsin hyvin. Eksistentiaaliset kysymykset alkavat ilmentyä tässä vaiheessa, koska esimerkiksi objektipysyvyyden käsite kehittyy: asiat eivät lakkaa olemasta, vaikka et näe niitä tällä hetkellä. Lapsi ei voi ratkaista kierrettä; se on aikuisten tehtävä.” Leikissä voi vaikka lentää Mikä on kuusivuotiaan kokoinen osallisuus. Sen jälkeen mietitään yhdessä, miten tilanteesta selvitään.” Entä mikä neuvoksi, jos lapsi alkaa vetäytyä tai jäädä ryhmän ulkopuolelle. Lisäksi lapsen aivoilla on taipumus täyttää mielikuvituksella ne kohdat, joita lapsi ei tiedä. Lapsen pelkoon on suhtauduttava kunnioittavasti ”Meidän on vaikea kohdata toisen ihmisen pelko ja toiseksi meillä on usein taipumus vähätellä lapsen pelkoja. Leikissä hän voi olla ja tehdä mitä vain. ”Mutta jos kasvattajien koulutuksessa ei ole työkaluja näiden tunteiden työstämiseen ja käsittelyyn, he ovat todella suojattomia. ”Esimerkiksi päivärytmi ja rutiinit ovat lasten aivojen toiminnalle elinehto. Lapsi tyydyttää eksistentiaalisen pohdintansa ainoastaan totuudesta. Kasvattajien tulisi tarjota lapselle apusäätelyä ja harjoitella hänen kanssaan tunteiden ilmaisemista sanoin eikä nyrkein. Kuusivuotiaan vetäytyminen on Isomäen mukaan todella hälyttävää. Tosin esimerkiksi diagnoosi ei automaattisesti muuta aikuisen tunteita positiiviksi lasta kohtaan, joka on purrut ja sylkenyt heitä. Hän saattaa tarvita tähän esimerkiksi terveydenhuollon selityksiä sille, miksi lapsi käyttäytyy tietyllä tavalla. Useimmat kuusivuotiaat tarvitsevat apua molemmissa taidoissa. Eskari-ikäiset pohtivat usein syntymää, kuolemaa ja maailman syntyä. Hänellä on kaikki voima, valta ja pystyvyys. Se on Isomäestä luonnollista ja inhimillistä. Toinen olennainen kyky ryhmätilanteissa on impulssikontrolli. Jos tilanteella on hengellinen ulottuvuus, lapselle voi sanoa esimerkiksi, että olemme Jumalan suojeluksessa. Entä miten luomme esimerkiksi päiväkodissa tai seurakunnassa lapselle turvasataman: paikan, jossa hän kokee olevansa arvokas omana itsenään. Tunnetta voi myös ensin purkaa fyysiseen toimintaan; repiä vaikka sanomalehtiä tai juosta pari kertaa salin ympäri. ”Tarjoa sitten lapselle joku ratkaisuvaihtoehto kuten valinnan mahdollisuus, jolla päästään tilanteessa eteenpäin – tai siirrä hänen ajatuksiaan muualle. Mikään tällainen systeemi ei tavoita lapsen sisäistä maailmaa. Leikissä edes fysiikan lait eivät rajoita häntä ja hän pystyy vaikka lentämään.” Lyhytvideot ja tietokonepelit vastaavat aivoille täysin tiettyjen huumausaineiden vaikutuksia. Usein ne ovat pelottavampia kuin tosiasiat. Se ei ole inhimillisesti mahdollista.” Mikäli lapsi herättää aikuisessa negatiivisia tunteita, tämä ei voi koskaan olla lapselle turvasatama. Syitä voi olla yhtä monta kuin lastakin, esimerkiksi masennus.” Kuinka luoda lapselle turvasatama. Eli kasvattajan tunnetila joko vesittää hänen toimintansa tai vahvistaa sitä.” Seuraava askel on ymmärtää ja olla vähättelemättä kiukustumisen syytä, esimerkiksi pettymystä. Tämä johtaa siihen, että lapselle siirtyy vastuu hänen omista asioistaan. Miten ammattilainen voi rauhoittaa tilanteen, kun kuusivuotiaalla pamahtaa kiukku päälle. Ammattilaisten pitäisi ensinnäkin ottaa asia puheeksi vanhempien kanssa. ”Leikissä lapsi harjoittaa parhaiten vapautta, itseohjautuvuutta ja autonomiaa. Ne vääristävät aivojen kemiaa.. Jos se on negatiivinen, hänessä läikähtää aggressio. Lapsen turvasatama on siellä, missä aikuiset näkevät hänessä hyvää. Hänelle voi myös kertoa, että minä huolehdin sinusta etkä jää yksin. ”Kun lapsi kiinnostuu esimerkiksi kuolemasta ja haluaa kysellä siitä, aikuisen on tärkeä uskaltaa keskustella asiasta mahdollisimman rehellisesti – lietsomatta pelkoa mutta myöskään menemättä salaisuuden verhon taakse”, Isomäki sanoo. Meidän on kuultava lasta, mutta hän on aikuisen vastuulla. Meidän pitäisi saada selville ensin, miksi lapsi pisti peruutusvaihteen päälle. Asian ydin on Isomäen mukaan aikuisten lapsiin kohdistamat ajatukset ja tunteet. Jos varhaiskasvattaja tai ryhmänvetäjä sanoo, että hän kohtelee kaikkia lapsia samalla tavoin, hän valehtelee. Kaikki selviää, olet turvassa”, Isomäki sanoo. ”Me ihmiset herätämme toisissamme tunteita, positiivisia ja negatiivisia. ”Ratkaisu ei ole patistelu eikä ulkoinen palkkiojärjestelmä. ”Uhmaikä on ensimmäinen osallisuuden ilmaisu: minulla on mielipide ja sillä on väliä. Se kertoo siitä, että psyykkinen kehitystehtävä itsenäiseksi toimijaksi on uhattuna. Ja jos asioista ei voi edes puhua, sekä lapset että aikuiset voivat huonosti. ”Kasvattajan on ensinnäkin tiedostettava, millainen tunneside hänellä on lapseen. Tunteen validaatio on kuitenkin tärkeää: ymmärrän, että sinua pelottaa, mutta sinulla ei ole mitään hätää. 11 TEEMA Kun kansi pamahtaa Jotta lapsi pystyy toimimaan joukossa jouhevasti, hänen tulisi oppia sanoittamaan tunteitaan. En lähtisi missään nimessä neuvottelemaan niistä lapsen kanssa. Jos hänellä taas on rakastava, kunnioittava ja arvostava tunneside kiukuttelevaan lapseen, hänessä herää myötätunto tätä kohtaan
12 TEEMA TEEMA
On hienoa, että lapsia arvostetaan niin paljon, että heille on annettu oma kirkko, missä toimia ja missä tehdään lasten näköistä työtä. – Meillä on katedraalitiimi, johon kuuluvat minun lisäkseni varhaiskasvatuksen ja koulutyön pappi, kasvatuksen kanttori sekä lastenohjaaja. Juhlavasta nimestä huolimatta kirkossa ei lasten tarvitse hissutella ja hyssytellä. – Raija-Liisa Vuorio oli taitava käsistään ja hän päätti, että toiminta aloitetaan näillä nukeilla. Tilana Finlaysonin kirkko houkuttelee lasta tutkimaan, leikkimään ja ihmettelemään ikuisia tarinoita. Lapsilla on myös lupa leikkiä kirkon takaosassa olevalla alttarilla. Päivystäjätiimi koostuu eri seurakuntien lastenohjaajista, jotka pitävät kirkkoa auki sunnuntaisin. Valinnan nukkemallista on tehnyt Raija-Liisa Vuorio, joka perusti lasten katedraalin lastenkulttuurin edistämiseksi Tampereella yhteistyössä Lasten Tampere ry:n kanssa. – Vuorio on opettanut lastenohjaajia valmistamaan nukkeja kirkon käyttöön. Ainutlaatuinen työ Lasten katedraali on Tampereen seurakuntayhtymän kasvatustyön toimintamuoto, joka toimii Finlaysonin kirkossa. Lasten katedraali on myös lasten tiekirkko.. Alun perin Finlaysonin henkilökunnan rukoushuoneeksi rakennettu kirkkorakennus näyttää pienen silmin niin valtavalta, että lapsi voi syystäkin kutsua sitä katedraaliksi. Pidempien aukiolojaksojen aikana tarvitaan lisätyövoimaa useammasta lastenohjaajasta sekä kesätytöntekijöistä. Kymmenen vuotta sitten Sunell huomasi avoimena olleen ainutlaatuisen viran. Kirkkotilaan saapuessa lapsen huomio kiinnittyy nopeasti leikkipöytiin, keinuaaseihin ja erilaisiin nukkeasetelmiin. –Virassa tuntui yhdistyvän kaikki aiempi osaamiseni, myös nuorisotyö. TEKSTI Päivi Romppainen KUVAT Tapani Romppainen KUVAT TANSKASTA Mari Sunell LASTEN KATEDRAALI Finlaysonin kirkko, Puuvillatehtaankatu 2, Tampere Avoinna kesällä 2026: Ti 26.5.–su 30.8. – Kun aikuinen ottaa lapsen syliin ja alkaa kertoa tarinaa, mitä nuket ilmentävät, kristillinen perintö menee eteenpäin. Vuosien saatossa eri kokoisia nukkeja on kerääntynyt runsaasti. On hienoa seurata, miten vanhemmat tai isovanhemmat ottavat tarinan kerronnan haltuun, Sunell iloitsee. Nuket luovat teemojen mukaisia asetelmia eri puolille kirkkoa. Kirkon etuosaan on asetettu isompia nukkeja, leikkipöydilläkin ovat omansa, mutta kirkon ikkunalaudoille tehtyjä asetelmia pieni lapsi pystyy tarkastelemaan lähemmin vain aikuisen sylistä. Lapsille tarkoitetun kirkon työmuodosta vastaaminen houkutteli hakemaan paikkaa. Aivan yksin Sunellin ei kuitenkaan tarvitse toimintaa pyörittää, hänen apunaan on erilaisia tiimejä. Yhdessä pohdimme ja kehitämme katedraalin toimintaa. Ma–pe ja su klo 11–18, lauantaisin suljettu. Koska nukkemalli on patentoitu, niiden valmistamista saa opettaa vain luvalla. Nukeille ei ole piirretty lainkaan kasvoja, sillä kertomuksen edetessä nukke voi kokea erilaisia tunteita, lasten katedraalin toiminnasta vastaava Mari Sunell kertoo. Nuket kertovat tarinaa Lasten katedraali on tunnettu kasvottomista kerrontanukeista, joiden avulla lapsille kerrotaan Raamatun kertomuksia. 13 TEEMA TEEMA Finlaysonin kirkon portaille nostetut lammaspatsaat viestivät lapsille, että kirkko on auki. Sisälle saa astua kuka tahansa, mutta toiminta tapahtuu lasten ehdoilla. Sunell on koulutukseltaan sosionomi (AMK) ja kirkon nuorisotyönsekä varhaiskasvatuksen ohjaaja. Ympäri kirkkoa sijoitellut nuket on valmistettu käsityönä, samoin tarinoiden vaativat taustat ja rekvisiitta. – Suomessa ei ole olemassa toista vastaavaa virkaa, Sunell toteaa. Lasten katedraalissa toimitaan lasten ehdoilla Lasten katedraalissa maailmaa katsotaan lapsen näkökulmasta. Apuna on myös rakentajatiimi, joka huolehtii kolme kertaa vuodessa vaihdettavista nukkeasetelmista, sillä vanhojen asetelmien purkamiseen ja uusien rakentamiseen kuluu todella paljon aikaa
Lasten katedraalin pääsiäisja joulukirkot ovat edelleen erittäin suosittuja. Kesäisin lasten kirkko tarjoaa kesätöitä yhdeksälle nuorelle muun muassa soittajina. Viime vuonna Lasten katedraalin toimintaan osallistui noin 21 000 henkilöä. Siitä tarina alkoi kulkea kohti pääsiäisen tapahtumia, miten kivet rahisivat aasin kavioiden alla, ja miten naiset pohtivat, kuinka he saisivat vieritettyä suuren kiven pois haudan suulta. – Meillä on viisi lastenohjaajaa, jotka ovat sitoutuneet sunnuntaityöhön. Tänä vuonna pääsiäisestä kerrottiin kivien näkökulmasta. Lasten omat hartaudet ja messut Vuoden jokaisena arkisunnuntaina kirkossa vietetään iltapäivisin Pikkupyhää, joka on lapsille suunnattu hartaus. Kesäisin katedraali on auki kuutena päivänä viikossa, jouluna kuuden viikon ja pääsiäisenä 2-3 viikon ajan kuutena päivänä viikossa. – Toimintamme on elämyksellistä. Lasten katedraalin toiminta on jaettu kolmeen juhlakauteen: jouluun, pääsiäiseen ja kesään. Heillä on vuorotellen yksi sun– Toimintamme on elämyksellistä. Esimerkiksi tänä vuonna pääsiäisestä kerrottiin kivien näkökulmasta, keroo Mari Sunell.. – Musiikki alkaa heti soida, kun joku astuu kirkkoon. 14 TEEMA TEEMA Kolme juhlakautta Lasten katedraalin toiminta pohjautuu lasten oikeuksiin, ja kaikki toiminta on lapsilähtöistä. Arvopohjana ovat kristilliset arvot ja vahvat juuret – Haluamme välittää lapsille kristillistä kulttuuriperintöä ja kerromme lapsille ikuisia kertomuksia, sillä näitä ei enää kovin moni muu taho yhteiskunnassamme tee. Rakennamme koko kirkon visuaalisuuden aina kunkin teeman mukaan, ja kertomuksiin pyrimme löytämään uusia näkökulmia. Pääsiäisestä on kerrottu esimerkiksi aasin tai Pietarin näkökulmasta. Kertomus alkoi lapsesta, joka halusi kerätä kiviä taskuunsa. Musiikki on muun muassa yksi keino houkutteella kesäpihalla leikkijöitä sisälle kirkkoon. Rakennamme koko kirkon visuaalisuuden aina kunkin teeman mukaan, kertomuksiin pyrimme löytämään uusia näkökulmia. Sinne lapset saavat tulla leikkimään kirkon ollessa auki. Lasten katedraaliin on lisätty pikkuhiljaa myös katsomuskasvatuksen mukaista toimintaa, jotta lasten kirkko voisi palvella paremmin kaikkia päiväkotiryhmän lapsia. Kesäisin kirkon ympäristössä toimii kesäpiha
(Jatkuu sivulla 17.) Haluamme välittää lapsille kristillistä kulttuuriperintöä ja kerromme lapsille ikuisia kertomuksia, sillä näitä ei enää kovin moni muu taho yhteiskunnassamme tee.. Kun soitan uudelleen, niin salainen puhe loppuu. Yksi nauha kuvaa salaista puhetta Jumalalle. – Lapset odottavat eniten ehtoollista ja kyselevätkin usein, koska he taas pääsevät sinne pöytään. On vain osattava luoda siihen otollinen ympäristö. Pyhän kokeminen Messut aloitettaan aina toteamalla, että kysymyksessä on lasten kirkko, ja messu on lapsilähtöinen. Meidän tarvitsee vain luoda puitteet hiljaisuuden hetkelle, ja lapset ovat täysillä mukana. Vaikka lapsista lähtee toisinaan ääntä, ja kirkko houkuttaa juoksemiseen, rauhoittuminen ja hiljentyminen aiheuttavat harvoin haasteita. Kirkossa järjestetään myös vauvakirkkoja ja lasten omia messuja, erityisesti juhlapyhinä. Me emme vaadi hiljaisuutta, vaan elämme lasten ehdoilla. Oikeanlaisella kerronnalla saa luotua tunnelman, että on tapahtumassa jotain todella tärkeää. – Otin triangelin esiin ja sanoin, että kun soitan hetken triangelia, olemme sen jälkeen hiljaa ja rukoilemme salaista puhetta Jumalalle. Jokainen käyttää työssään omia vahvuuksiaan, mutta tietyt samat elementit toistuvat aina. 15 TEEMA TEEMA nuntai töitä ja yhtenä sunnuntaina he päivystävät varalla. – Lapsetkin osaavat hiljentyä. Kirkossa oli noin sata ihmistä, ja kaikki pienimmästä suurimpaan olivat aivan hiljaa. Niin kummalliselta kun aikuisista saattaa tuntuakin, messun paras osuus on lasten mielestä ehtoollinen. Vauhtivarpaat eivät haittaa, ja tarvittaessa lapsi voi mennä kirkon taakse juoksentelemaan tai leikkimään. – Vanhemmille on ollut tärkeää, että sanoitamme tämän heti alussa. Sunell kertoo esimerkin joulunajan messusta, jossa käytettiin rukousnauhoja, joilla jokaisella on oma merkityksensä. Tuntia ennen messua on välipala ja askartelua, joka jollain tavalla liittyy messun aiheeseen. – Olemme hyödyntäneet vapaasti Messy Church –pedagogiikkaa, joka on toiminnallinen ja elämyksellinen, yhteisöllisyyttä korostava kirkon pedagoginen menetelmä. Askartelun tuotoksia hyödynnetään messun aikana. Kertojan taito on saada yleisö hyppysiinsä. He ovat kertoneet helposti ahdistuvansa muissa kirkoissa, kun oma lapsi ei osaa olla hiljaa. Toiminta on monipuolista, ja Raamatun kertomuksiin tutustutaan moniaistisesti. Äänenpaino ja kuiskiminen saavat lapset kuuntelemaan. Lasten messu kestää 35 minuuttia
TEEMA 16 TEEMA. – Lauluhetkissä yhdistyivät mielestäni kiinnostavalla tavalla kirkkotilan aineellinen kulttuuriperintö sekä tanskalainen virsiperinne, Kilpeläinen kuvailee. Virsiä vauvoille ja taaperoille Nykyään Diakonia-ammattikorkeakoulun lehtorina toimiva Kilpeläinen on myös yksi Virsimuskari-kirjan (2019) tekijöistä. – Muskaritoimintaa voisi pitää kirkkotilassa ainakin kausiluontoisesti, vaikkapa kuukauden kerrallaan. Kiinnostus kiteytyi lopulta ”Lintu emon siiven alla” -väitöskirjaan (2022), jossa Kilpeläinen tutki kirkkotilassa toteutettavaa vauvamuskaritoimintaa Suomen ja Tanskan evankelisluterilaisissa kirkoissa. Monet pitävät arvokkaana, että lapsikin oppii tuntemaan virsiä. Tanskalaisilla on spesifimpi konsepti, joka liittyy nimenomaan kirkoissa pidettäviin virsilauluhetkiin. Toimintaan on tyypillisesti käytetty enemmän muita seurakunnan tiloja kuin kirkkoa. – Suomen muskaritoiminnassa on vahva perinne. Vauvamuskaritoiminta eroaa vauvakirkoista, joskin niissä on paljon samoja elementtejä. Jos lapsi vaikkapa itkee! Ja saako kirkossa imettää. Kilpeläisen mukaan varhainen vuorovaikutus on merkityksellistä myös lapsen uskonnolliselle kehitykselle. Muskari voi olla siis myös rituaalija jumalanpalveluskasvatuksen paikka. Toistot tuovat turvallisuutta Kilpeläisen tutkimuksessa mukana olleiden vanhempien kommenteissa näkyi moninaista kirkkotilaan liittyvää kokemusta. 16 TEEMA Kirkkotilat käyttöön rohkeasti! Tanskan vauvojen virsilauluhetket kirkoissa ovat innostaneet järjestämään muskaritoimintaa myös Suomen kirkoissa. Lauluhetket kirkossa mahdollistavat myös spirituaalisen ulottuvuuden. Kirkkotilassa järjestetty muskaritoiminta herätti Kilpeläisen pohtimaan, mitä lisäarvoa toimintaan voisi tuoda kirkkotilassa järjestetty virsilaulu, joka on aineetonta kulttuuriperintöä. – Nähtyäni, miten vauvamuskari toimi Tanskassa, olen halunnut myös Suomessa rohkaista entistä laajempaan ja rohkeampaan kirkkotilan käyttöön. Ja toki siinä on mahdollisuus erityisellä ja hieman salatullakin tavalla luoda suhdetta Jumalaan, Kilpeläinen määrittelee. – Vanhemmat voivat tarvita paljon rohkaisua mennäkseen itselleenkin hieman vieraaseen tilaan, joka on kaikuva. Koen tärkeäksi, että jo pienellä lapsella on mahdollisuus päästä luomaan suhdetta pyhänä pidettyyn kirkkotilaan, joka on sekä merkittävää aineellista kulttuuriperintöä että kristillistä perintöä. Kirjassa pohditaan, miten vauvojen sekä vähän isompienkin lasten kanssa voisi yhdistää kirkkotilaan tutustumisen muskarihetkiin Tanskan Babysalmesang -mallin mukaisesti. – Lapsella on mahdollisuus luoda suhdetta omaan itseensä, toisiin ihmisiin, kirkkotilaan ja kristilliseen kulttuuriperintöön. Kirkko tuo rauhaa, mitä arjessa kasaantuvien pyykkien keskellä ei välttämättä pysty kokemaan. Suomen seurakunnissa on paljon muskariryhmä, eivätkä kaikki välttämättä voi toimia säännöllisesti kirkkotilassa. Rohkeasti toteuttamaan Tanskalaisten suhtautuminen omaan virsiperinteeseensä on Kilpeläisen mukaan hieman erilainen kuin Suomessa. Osalle vanhemmista on tuntunut merkitykselliseltä katsoa kirkkotilassa omaa lasta ja seurata, miten lapsi reagoi esimerkiksi tilaan ja lauluihin. Tämä mahdollistaa erilaisen kokemuksen kuin että jumalanpalveluksessa kaikki olisi lapselle uutta ja vierasta. Parhaimmillaan toiminta on voinut antaa myönteisen ja merkityksellisen kokemuksen, mikä voi vaikuttaa siihen, että kirkkoon on myöhemmin helpompi mennä. Kirkkotilassa pidetty muskari tarjoaa toiminnalle akustisesti erilaisen paikan, ja toimintaan tulee mukaan kristillistä kulttuuriperintöä moniaistillisemmin kuin vain laulujen kautta. TEKSTI Päivi Romppainen KUVA Suvi Sievilä Aino-Elina Kilpeläinen innostui kirkkotilassa tapahtuvasta, pikkulapsiperheille suunnatusta kasvatustoiminnasta kuultuaan Tanskassa suosituksi tulleista vauvojen Babysalmesang – virsilauluhetkistä. – Jollain tavalla varhaiset huolenpidon kokemukset voivat olla niitä, jotka ihmisessä aktivoituvat myöhemmin, kun hän ajattelee vaikkapa Jumalan huolenpitoa. Aino-Elina Kilpeläinen on tutkinut, mitä erityistä muskari kirkkotilassa voi tarjota. Suomalainen lauluja muskariperinne on kuitenkin monipuolisempi ja laajempi. – Virsimuskarikirjassa ehdotammekin, että muskarija jumalanpalveluselämää voisi linkittää toisiinsa muun muassa siten, että ennen yhteistä jumalanpalvelusta muskarissa on harjoiteltu virsiä tai muita jumalanpalveluslauluja kirkkotilassa. Tanskassa vauvamusiikkitoiminta on viety nimenomaan kirkkotilaan. Mahdollisuuksia kuitenkin on. – Suomessakin on varmasti monen osalta näin
Kirkkotilasta on tullut pienten lasten leikkikenttä, jossa lapset saavat leikkiä. Siellä lasten on mahdollista kesken messun tutustua Raamatun kertomuksiin. – Mikäs sen parempaa, kuin lapsen välitön ja puhdas uteliaisuus, suorat kysymykset ja omat pähkäilyt. Kun mennään, siihen liittyy aina jokin erityinen syy. Opintomatkoillaan Mari Sunell on kiinnostunut siitä, miten lapset on huomoitu kirkkotiloissa. – Norjassa pienille lapsille on toteutettu Kirkkolaiva-toimintamuoto, mikä on upea kokonaisuus. Kirkon tarjoamaa opetusta ei Norjassa koeta ongelmaksi samalla tavalla kuin Suomessa. Kesäpiha on aikuisille matalan kynnyksen paikka, jonne on helppo tulla lasten kanssa ja lopulta kurkistaa ehkä kirkkoonkin. Kirkkolaivan kyydissä Vaikka Lasten katedraali on Suomessa ainoa laatuaan, vastaavia toimintamuotoja löytyy myös muista maista, muun muassa Norjasta, Tanskasta ja Ruotsista. Lapsia kiehtoo myös alttarikaiteen pehmeä pinta, jossa on mukava istuskella. Lapset kokevat aitoa elämäniloa, ja pystyvät käsittelemään myös suruja. Lasten tapa suhtautua asioihin ilahduttaa Sunellia. Kesäpiha on ollut lasten ehdoton suosikki, jonne saatetaan tulla useana päivänä viikoittain. Lapsen suhtautuminen asioihin on aitoa ja välitöntä, niin erilaista kuin aikuisilla. Päiväkotiryhmien osallistuminen kirkon toimintaan ei ole ollut Norjassa ongelma. Toimintamuoto ei ole suoraan siirrettävissä Suomeen, sillä kokonaisuus ei mahtuisi suomalaisiin kirkkoihin, eivätkä turvallisuussäännöt edes antaisi niihin myöden. Kansainvälisestä yhteistyöstä on kutenkin tullut Sunelille merkittävä vertaistuki, jota hän ei osannut edes odottaa. Mitä lapsi näkee ja mahdollisesti kokee, onko jotain muutettava. 17 TEEMA Lasten näkökulmia Uusia nukkeasetelmia rakennettaessa ja muita puitteita pystytettäessä, lopputulosta tarkastellaan pienen lapsen silmien korkeudelta. Sen jälkeen mennään yhdessä kirkkolaivaan, missä on lyhyt opetustuokio, jonka jälkeen jälleen leikitään. Se on puhuttelevaa. Kun kesäpiha meni syksyllä kiinni, perhe alkoi käydä sunnuntaisin kirkossa. – Seurakunnasta oli vain soitettu päiväkoteihin, että tuletteko lasten kanssa leikkimään ja he tulivat. Erityisen kiinnostuneita he ovat kuitenkin alttarialueesta, koska sinne ei aina saa mennä. TEEMA. Kööpenhaminan tuomiokirkon alttarin viereen on pystytetty lapsille oma teltta. Lasten mielipiteitäkin kyseellään säännöllisesti lasten omassa ajatuspajassa. Tällinen sanaton palaute lämmittää itseäni eniten. – Eräs kirkkoon kuulumaton perhe kävi kesäpihalla neljä kertaa viikossa. Sunell on käynyt tutustumassa Norjan ja Tanskan malleihin. – Lapset ovat odotetusti pitäneet leikkipöydistä, keinuaaseista ja rukouspuuhun vietävistä rukousnauhoista
Sunell kertoo, että Kööpenhaminan tuomiokirkon alttarin viereen on pystytetty lapsille oma teltta, missä lasten oli mahdollista kesken messun tutustua Raamatun kertomuksiin – Arvostan, että siellä on satsattu lapsiin näin paljon. On toiminut joka kerta, kun olen kokeillut lasten kanssa Kun on vain yksi kirkko Tampereen seurakuntayhtymässä on monta kirkkoa, joista jokainen on profiloitunut hieman eri tavoin. Eiköhän taivaan Isä pidä huolta, että kirkko säilyy. Meidän tulisi muistaa, että lapset ovat kirkon täysvaltaisia jäseniä. – Tanskassa on muun muassa käytössä kuiskausrukous, mitä aloin soveltaa Lasten katedraalissa. 18 TEEMA Virsiä vauvojen kanssa Tanskassa ovat tulleet tunnetuksi muun muassa vauvojen virsilauluhetket. TEEMA Mikäs sen parempaa, kuin lapsen välitön ja puhdas uteliaisuus, suorat kysymykset ja omat pähkäilyt.. Suurin taloudellinen satsaus Tanskassa on tehty kouluikäisten toimintaan. Jos työmuodon kehittämiseen olisi käytettävissä rajattomasti rahaa, Sunell hankkisi lasten roolileikkeihin lapsille sopivia kirkollisia asuja ja turvallista leikkivälineistöä. Tulevaisuuden toiveita Tänä vuonna Lasten katedraali täyttää kolmekymmentä vuotta, mitä juhlitaan helluntaina. Sunell toivoo Lasten katedraalin toiminnan kehittyvän ja jatkuva pitkälle tulevaisuuteen. – Olisi aika ihanaa, että lapset saisivat kulkea täällä pikkupappeina, leikkiä ehtoollisen jakamista ja kastehetkiä. Molemmat kädet laitetaan suun eteen ja omia huolia, murheita, iloja tai toiveita kuiskitaan hiljaa käsiin ilman, että muut kuulevat. Mahdollisuuksia kuitenkin on, jos niitä halutaan löytää. Vastaavanlaisia musiikkihetkiä on järjestetty Suomessakin. Ensin kerron lapsille, että nyt saamme kertoa Jumalalle tärkeimmät asiamme kuiskausrukouksella. Kirkossa on toimintaa laidasta laitaan. Sinne lapset kuuluvat. Jumalanpalveluksiakin on eri kohderyhmille eri kellonaikoina, jotta jokaiselle olisi jotain. – Ihmisen tarve kuulua johonkin ja kokea pyhää ei katoa mihinkään. Entä jos oman seurakunnan alueella ei ole kuin yksi kirkko. – Iloitsen siitä, että monissa kirkoissa on nykyään lasten oma tila. Vaikka kaikki toiminta ei ole muista maista kopioitavissa oman maan tarpeisiin, pieniä pedagogisia juttuja napataan omaan toimintaan puolin ja toisin. Vielä enemmän iloitsen siitä, jos kyseinen tila on sijoitettu kirkon etuosaan. Jumalanpalveluskäytöstä poistettuun kirkkoon on rakennettu muun muassa Bibliarum –raamatunkertomusmaailma, jossa lapset pääsevät ensin kosketusnäytöllä tutustumaan Raamatun kertomuksiin, ja hakemaan niihin lisätietoa labyrintistä. Kirkkotilaan ei voi tehdä suuria fyysisiä muutoksia, jos kaikkien on toimittava samassa kirkossa. Lapsilla on muun muassa oma messuryhmä, joka kokoontuu viikoittain pohtimaan seuraavan sunnuntain messun toteuttamista. Suomen kirkon kiristyneestä taloudesta huolimatta, Sunell on luottavainen kirkon toiminnan tulevaisuuteen. Itselläni on kova luotto siihen, että sieltä asia hoidetaan. Heitä tulisi kohdella sen mukaisesti
Hän näkee lapsikuorotoiminnan olevan samaan aikaan kasvatusja perhetyötä. TEKSTI Juhana Unkuri KUVAT Eevi Konttinen ja Harjun seurakunta Uusien ihmisten tavoittamista, arkisia kohtaamisia, iloa ja monipuolista tekemistä – tätä kaikkea on tavoiteltu Olarin seurakunnan perhetyössä, kun toimintaa on järjestetty läheisellä Matinkylän uimarannalla.. Yhdessä laulamisen iloa TEKIJÄT 19 Harjun seurakunnan lapsikuoroa johtavan Sanna Ketolan mukaan kuorossa syntyvät ystävyyssuhteet voivat kantaa läpi elämän. 19 Me tekijät 19 TEKIJÄT TEKIJÄT-sivuilla tapaat työstään innostuneita ammattilaisia eri puolilta Suomea
Kuorossa ei tarvitse suorittaa Ketola muistuttaa, että tässä ajassa lapsia haastavat liiallinen informaatiotulva ja ärsykkeiden paljous, joita erityisesti somemaailma tuottaa. Ketola toteaa tämän olevan tarpeen erityisesti sen takia, että tällä hetkellä kuorossa laulaa varsin pieniä lapsia. Kuorolaisilta edellytetään kykyä toimia ryhmässä – ja ennen kaikkea lauluintoa, kuoronjohtaja Sanna Ketola kertoo. Ketolan mukaan kuorossa on syntynyt ystävyyssuhteita, jotka voivat kantaa läpi elämän. 20 Me tekijät 20 TEKIJÄT TEKIJÄT Tampereen Harjun seurakunnan lapsikuoro täytti viime syksynä 30 vuotta. Eskarija alakouluikäisille lapsille suunnattu kuoro tapaa esiintyä vuoden mittaan seurakunnan eri tilaisuuksissa sekä itse järjestetyissä konserteissa, minkä lisäksi ohjelmassa on retkiä ja leirejä. Jos perheessä on vaikkapa hautajaisia, silloin palvelutehtävään pyydetään monesti jotain tuttua ihmistä. Lisäksi harjoituksissa on aina yksi huoltaja läsnä. Hän kertoo pyrkivänsä sanoittamaan harjoituksissa asioita niin, että informaation määrä pysyy maltillisena. Nuorin lapsikuorolainen täyttää tänä vuonna viisi vuotta. Hän iloitsee myös siitä, että tarvittaessa seurakunnan varhaiskasvattajia tai nuorisotyöntekijöitä on ollut apuna leireillä ja matkoilla. Ketola on työskennellyt Harjun seurakunnan kanttorin virassa vuodesta 2005, ja siitä lähtien hän on toiminut myös lapsikuoron johtajana. Ihanaa on myös se, kun lapsi tulee silmät riemusta sädehtien halaamaan sinut nähdessään. Tai kertomus siitä, miten joku on ollut toisen kuorolaisen kaverisynttäreillä hänen kotonaan. Lasten huoltajat toimivat myös vapaaehtoistehtävissä, varsinkin lapsikuoron retkillä ja matkoilla. Ketolan mukaan lapsikuorotoiminta on samaan aikaan kasvatusja perhetoimintaa. Tapaan esimerkiksi sammuttaa harjoitustilan seinällä olevan infotaulun. – Hän ”ui kuoroon sisään” silloin, kun perheen vanhin lapsi tuli eskarilaisena kuoroon, ja nyt hän on ollut kuorossa jo kolmen vuoden ajan, Ketola kertoo ja sanoo huoltajien tuovan kuorotoimintaan runsaasti lisäarvoa. Tällä hetkellä kuorolaisten ikäjakauma on 5–12 vuotta, mikä tuo omat haasteensa niin ohjelmiston va. – Ajatuksena on, että lapset saavat kokea yhdessä laulamisen iloa ja voivat jakaa sitä myös muille. – Parasta on nähdä lasten ilo ja riemu yhteisistä leikeistä, joita meillä on ennen kuoroharjoitusten alkamista. Kuoroon tulee lapsia myös monista sellaisista tamperelaisperheistä, joille kirkon toiminta on entuudestaan vieraampaa. – Pyrin muutenkin siihen, että harjoitustilassa ei ole ylimääräisiä ärsykkeitä. – Messun jälkeen he ovat saattaneet todeta ”voiko kirkossa olla myös tällaista”. Monesti näiden perheiden vanhemmat tulevat messuun, jossa lapsikuoro esiintyy. Ketola tapaa myös kuoroharjoitusten yhteydessä monia äitejä ja isiä, kun nämä jäävät kirkolle kahvikupposelle harjoituksen ajaksi. – Olen monille perheille linkki seurakuntaan