1 Teema Myönteisen tunnistamisen työote Katsomuskasvatusta kaupunkimetsän kupeessa 2 2022 KATSOMUSKASVATUSTA YHDESSÄ 1 / KATSOMUSKASVATUKSEN TEEMANUMERO OVET AUKI KATSOMUSKASVATUKSELLE! Hyviä hetkiä kirkkotilassa
Sonja asuu vuoroviikoin äidin ja isän luona. Pieni Sonja yrittää parhaansa mukaan tasapainotella vaikean myssypulman kanssa. 19,00 €. Riemukas ja hyväntuulinen (ja vähän kiukkuinenkin) kirja pienistä ja suurista tunteista sekä siitä, miten niiden kanssa eletään. Äidin kotiin on 989 askelta. Isän laatikoista löytyy Sonjalle huippuhieno syysmyssy. ISBN 9789523545618 Hinta 19,50 Kaunis ja lämmin tarina 19,50 € UUTUUS! UUTUUS! Miltä tänään tuntuu. ISBN 9789523545632 Hinta 19,00 MÅNS GAHRTON Sonjan kaksi myssyä Isän kotiin on esikoulusta 985 askelta. 2 Teema facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja seurakunnille lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi KATHARINA GROSSMANN-HENSEL Minusta tuntuu... Ei mikään helppo kysymys, vai mitä. Äidin mielestä hänen ostamansa uusi myssy on kauniimpi. Hänet on palkittu sekä Frankfurtin että Bolognan kirjamessuilla, ja hänen kirjojaan on käännetty usealle kielelle niin Euroopassa, Aasiassa kuin Afrikassakin. Omia tunteita kannattaa kuunnella ja toivottaa ne tervetulleiksi uteliain mielin. Hän kun tykkää niin kovasti molemmista, eikä hän halua pahoittaa isän eikä äidin mieltä. Isän luona lojuu vielä muuttolaatikoita hujan hajan, äidin muuttolaatikot on purettu ja pakattu siististi pois. Tunteita on vaikka kuinka paljon, ja usein vieläpä samaan aikaan. Katharina Grossmann-Hensel on Berliinissä asuva kirjailija ja kuvittaja. Joskus löytyy ihan uusiakin tunteita, kuten vaikkapa lumihiutale kielellä -tunne, lits läts -tunne tai sängyssä lämpimän peiton alla -tunne. Kaunis ja lämmin tarina kertoo siitä, miten uusi arki näyttää kiemuraiselta vanhempien eron jälkeen. Kirja kikatuksesta, kiukusta, itkusta ja ilosta Miltä tänään tuntuu. Kumman Sonja valitsisi. Onneksi kaikki löytää lopulta paikkansa. Sonja on laskenut askeleet tarkkaan
Joskus löytyy ihan uusiakin tunteita, kuten vaikkapa lumihiutale kielellä -tunne, lits läts -tunne tai sängyssä lämpimän peiton alla -tunne. Sonja on laskenut askeleet tarkkaan. Tunteita on vaikka kuinka paljon, ja usein vieläpä samaan aikaan. Kerhoa vetävät lastenohjaajat Marika Laakkonen ja Katri Kunnamo. 3 Teema LAPSEN SILMIN KUVA Suvi Sievilä facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja seurakunnille lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi KATHARINA GROSSMANN-HENSEL Minusta tuntuu... 19,00 € Emilia ja Iidamaria käyvät päiväkerhoa Espoon tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntatalon kerhossa, Kissantassutsisarusryhmässä. Katharina Grossmann-Hensel on Berliinissä asuva kirjailija ja kuvittaja. Äidin mielestä hänen ostamansa uusi myssy on kauniimpi. Kirja kikatuksesta, kiukusta, itkusta ja ilosta Miltä tänään tuntuu. Omia tunteita kannattaa kuunnella ja toivottaa ne tervetulleiksi uteliain mielin. ISBN 9789523545632 Hinta 19,00 MÅNS GAHRTON Sonjan kaksi myssyä Isän kotiin on esikoulusta 985 askelta. "Iitun kanssa on kiva keinua ja laskea liukumäkeä. Hänet on palkittu sekä Frankfurtin että Bolognan kirjamessuilla, ja hänen kirjojaan on käännetty usealle kielelle niin Euroopassa, Aasiassa kuin Afrikassakin. Ei mikään helppo kysymys, vai mitä. Kaunis ja lämmin tarina kertoo siitä, miten uusi arki näyttää kiemuraiselta vanhempien eron jälkeen. Isän laatikoista löytyy Sonjalle huippuhieno syysmyssy. ISBN 9789523545618 Hinta 19,50 Kaunis ja lämmin tarina 19,50 € UUTUUS! UUTUUS! Miltä tänään tuntuu. Kumman Sonja valitsisi. Pieni Sonja yrittää parhaansa mukaan tasapainotella vaikean myssypulman kanssa. Iitu ei ole ilkeä ja on tyttö." Emilia, 5 vuotta "Emilian kanssa on kiva leikkiä nukeilla." Iidamaria, 5 vuotta. Onneksi kaikki löytää lopulta paikkansa. Riemukas ja hyväntuulinen (ja vähän kiukkuinenkin) kirja pienistä ja suurista tunteista sekä siitä, miten niiden kanssa eletään. Sonja asuu vuoroviikoin äidin ja isän luona. Isän luona lojuu vielä muuttolaatikoita hujan hajan, äidin muuttolaatikot on purettu ja pakattu siististi pois. Kuvaamme Lapsen silmin -sivulle kaveruksia ja kysymme heiltä kysymyksen ystävyydestä. Äidin kotiin on 989 askelta. Hän kun tykkää niin kovasti molemmista, eikä hän halua pahoittaa isän eikä äidin mieltä. Mikä kaverissa on parasta
Pyysimme huoltajia kirjaamaan ajatuksiaan, jotka liittyivät omaan lapseen sekä lapsen ryhmätoimintaan alkavana toimintakautena. Jokainen ’minä ’ ja hänen muodostamansa lähiyhteisö eli ryhmän perhe on arvokas! Vanhemmilta voi kysyä suoraan toiminnan toteutukseen ideoita ja ehdotuksia, joita on tarkoitus toteuttaa sellaisenaan. Perusraameina nousevat esiin kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu, lapsen oman sekä perheen katsomuksellisen ja kultKatsomuskasvatuksen toteuttaminen nojaa siihen, että annamme tilaa ja aikaa yhteistyölle huoltajien kanssa. Silti kaikkien huoltajien viestien sisältö on tavallaan toteutettavissa ja rakentavasti kohdattavissa. ”Alustan” on tarkoitus luoda mahdollisimman vähän mitään mielikuvia sen lisäksi, että kyseessä on ihmishahmo. värit luovat vahvoja merkityksiä. Vaikka teesi velvoittavuudesta voi tuntua luotaan poistyöntävältä ja pakottavalta, luovat kyseiset asiakirjat sekä ns. Harmaa valikoitui taustaväriksi kuvaamaan neutraaliutta, puolueettomuutta ja diplomatiaa. Varhaiskasvatus on ryhmäkasvatusta ja oppiva yhteisö on määritelty yhdeksi toimintakulttuurin ydinasiaksi Vasun PERHEIDEN KANSSA tähtää osallisuuden vahvistamiseen TEKSTI & KUVAT Kia Olkkola PIIRROKSET Emilia Erfving perusteissa (2018, s. Ideana on rakentaa toimintakaudelle katsomuskasvatuksen perustuksia aidosti ”minä ja meidän yhteisömme -ajattelulla", jolloin on mahdollista tulla heti ensikättelyssä nähdyksi ja kuulluksi. Toimintakauden alussa avattavan dialogin ja yhteistyön fokus on pyytää vanhempia tuomaan esiin ajatuksiaan heille merkittävistä asioista – heidän lapsensa kasvatuksessa ja kehityksessä sekä yksilön että ryhmän kontekstissa. (Viesti, joka kiinnitetään hahmoon, voi olla kirjoitettu, lehtileike, valokuva tai vaikka piirustus.) Hahmo oli esillä kolmen viikon ajan, ja tavoite oli tarjota jokaiselle vanhemmalle mahdollisuus pysähtyä oman aikataulun ja mahdollisuuksien mukaan hahmon äärelle. Esimerkkinä voisi nostaa katsomuskasvatusta koskevat linjaukset, joiden asettuminen varhaiskasvatuksen asiasisältöjen viitekehyksiin on moniulotteisuudestaan huolimatta loppujen lopuksi aika selkeää. Ympäripyöreästi esitettynä asia ilmaistaan kutakuinkin näin: "En voi tehdä tuota enkä tätä, enkä missään nimessä ainakaan toteuttaa mitään toimintaa tällä tavalla, koska yksi tai useampi vanhempi suuttuu, loukkaantuu tai kokee sen olevan perheen arvojen vastaista." Tällaisessa puheessa yhdistyy kaksi sormiani syyhyttävää tekijää: katsomuskasvatuksen Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018) mukainen toteuttaminen varhaiskasvatuksessa sekä huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö. Ohjeistimme huoltajia mm. 29). Ei siis toteuttaa lyhentämättömänä esitettyjä asioita sellaisenaan. JokaLapsi pääsi ensimmäisen kerran kentälle tositoimiin osana opiskeluuni liittyvää projektia, joka toteutettiin lapsiryhmässä syksyllä heti toimintakauden alussa. 4 Teema Kokemukseni mukaan katsomuskasvatusta näytetään ammattikentällä jopa välteltävän. kertomalla, mikä tämä hahmo on ja mille ajatukselle perustamme hahmon käytön. Tätä tukemaan otin käyttöön hahmon, jonka nimesin JokaLapseksi. Se on kyllä sula mahdottomuus, mielikuvia syntyy aina, koska mm. -metodi. Huoltajien osallisuus – JokaLapsi avuksi Toiveenani on pitkään ollut kehittää mahdollisimman avointa ja vapaata lähtökohtaa huoltajien osallisuudelle. Vakan viitekehyksesä yksikään lapsista tai perheistä ei voi toimia yksilöllisessä kuplassa. Se tapahtuu Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018) kautta. Tukea asiakirjoista Mitä enemmän ammattilaisena olen ymmärrystäni Vasun (2018) ja Esiopsin perusteista (2014) sekä niiden käytöstä syventänyt, sen enemmän niiden toimivuuden tehokkuuteen ihastun. Yleisesti näyttäisimme kentällä keskittyvän vahvasti lasten yksilöllisyyteen sekä perheiden yksilölliseen kohtaamiseen, mutta ryhmädynamiikka ja sen muodostamisen ilmiöt jäävät aika hataralle pohjalle. Miksi sitten aloituskäytännöt, tutustuminen ja perheiden kohtaaminen ovat niin vahvasti painottuneet luomaan kuvaa vain yksilöllisyyden kontekstin merkityksellisyydestä. asiakkaille että työtä tekeville raamit, jotka eivät rajoita, vaan selkeyttävät ja mahdollistavat. Henkilökohtaisia arvovalintoja, kulttuuritaustoja ja katsomuksia ajatellen harmaalla sohaisee kaikkein epätodennäköisimmin mihinkään ampiaispesään. Viestit purettiin yhdessä syyskuun lopulla vanhempainillassa
Kysymyksiin mitä ja miksi teet sitä mitä teet, löytyy suora vastaus asiakirjojen teksteistä. ”En tiennyt varhaiskasvatuksen olevan näin laaja-alaista ja monipuolista. Tarjoamme vanhemmille mahdollisuuden nostaa suoraan heidän arjestaan samaistuttavia esimerkkejä siitä, miten heidän toiveensa, ajatuksensa, ehkä pelkonsa tai epävarmuutensa, arvonsa ja mielipiteensä ovat jo sisällytettynä rakenteellisesti Vasun perusteissa. Olemme kyllä onnekkaita, kun lapsemme saa näin kunnianhimoista opetusta ja miettikää, että tämä on ilmaista." "En tiennyt, että asioita voisi hahmottaa tuotakin kautta. Vaikka kaikki vanhemmat eivät viestejä kirjoittaneet, vanhempainillan osallistujaprosentti oli lähes täysi sata ja kaikki läsnäolijat kuuntelivat antamamme infon kiinnostuneen oloisina. Sitä kautta ne ovat automaattisesti myös juuri heidän lapsensa yksikön ja ryhmän arjen toiminnassa automaattisesti mukana. Avaamme linjauksia myös perheille Jotta perheet ymmärtävät oman ’turvansa’ olemassaolon, meillä on velvollisuus avata työtämme määrittäviä linjauksia huoltajille. tuurisen identiteetin tukeminen sekä minä ja yhteisömme eri muodoissa. Täytyypä kokeilla joskus lasten kanssa, vaikka lomamatkalla, että mitähän uutta sitä voisi tuolla tavalla kokea esimerkiksi toisesta kulttuurista.” JokaLapsen kasvua Tämän ensimmäisen rohkaisevan käyttökokemuksen jälkeen JokaLapsi on saanut jatkaa kasvuaan ja kehittyä ihastuttaen jo useampaa lapsiryhmää perheineen. mm. Selkeä, laaja-alainen, strukturoitu, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta kaikessa vahvasti alleviivaava kasvatuksen, hoidon ja opetuksen työn perusta ja kivijalka luo lapsille ja huoltajille oikeusturvaa. Vasun perusteissa linjataan ensisijaisesti tutustumaan lapsiryhmän omiin uskontoihin ja muihin katsomuksiin, mikä viitoittaa selkeän lähtökohdankatsomuskasvatuksen toteuttamiselle. JokaLapsi tuottaa vahvan ja yksinkertaisen symboliikkansa avulla helposti hahmotettavia tapoja toteuttaa sekä kokea mielettömän määrän kasvatuksen ja opetuksen asiasisältöjä ja ilmiöitä. JokaLasta on kehitetty yhteiskehityshankkeella Espoon suomenkielisen varhaiskasvatuksen ja Lasten Keskuksen kanssa. JokaLapsi-metodin potentiaalin laajuus on avautunut moniulotteisempana kuin ensimmäinen pilottiprojekti olisi antanut aavistaa. Kirjan mukana tulee yksi JokaLapsi-alusta, jota voi tilata myös useampia kappaleita.. Kävimme läpi ja yhdistimme huoltajien viesteissä esiin tuotuja asioita muun muassa laaja-alaisen osaamisen sisältöihin ja oppimisen alueisiin sekä havainnollistimme ilmiöoppimisen perusideaa ja käytäntöä. 5 Teema tähtää osallisuuden vahvistamiseen JokaLapsi on pedagoginen monitoimityökalu, joka syntyi kenttäprojektissa osana Helsingin yliopiston Monikatsomukselliset oppimisen tilat varhaiskasvatuksessa -osahanketta. Myös kasvatusyhteistyön merkitys ja velvoite on selkeästi tuotu esiin katsomuskasvatuksen yhteydessä. JokaLapsi-työskentelyssä huoltajien tuottamien viestien asiasisältö peilataan Vasun perusteisiin tavalla, jonka kautta voisimme avata itse asiakirjan ns. 25, 44, 45). Kun oli aika antaa huoltajien vapaasti kommentoida kokonaisuutta, palaute löi tavoitteista huolimatta meidät ällikällä. Työntekijälle turva muodostuu muun muassa työn perusteltavissa olevuuden kautta. JokaLapsi-metodi toimi yli odotusten. Tavoitteen asetteluna tuodaan esiin keskinäisen kunnioituksen ja ymmärryksen edistäminen eri katsomuksia kohtaan. Menetelmää avaava käsikirja ilmestyy keväällä 2022 Lasten Keskuksen kustantamana. (Vasun perusteet, 2018, ks. s. pakollisia osuuksia
6 Teema TÄSSÄ NUMEROSSA Me tekijät Katsomuskahvilat rohkaisevat keskustelemaan uskonnoista ja katsomuksista Kirkon talolta 7 kysymystä Fokuksessa dialogi Kouluttaudu, osallistu Kirjahylly Papin päiväkirjasta "Kerro ihmeessä lisää!" 3 4 7 8 13 14 TEEMA-ARTIKKELIT Lapsen silmin Perheiden kanssa JokaLapsi-metodi Pääkirjoitus Utelias katse Teema Myönteinen tunnistaminen tukee lapsen kokemusta itsestään Kolumni Osallisuuden eheyttäjä Teema Katsomus on osa lasta Luovat lapset Metsä on kaikkien kaveri Kirkkopolku Kokemuksellista taideoppimista kirkkotilassa Nallukka Digileikit Ostosleikkejä unelmien kaupassa Pääsiäispolku Kohti pääsiäistä koko porukalla Hyviä hetkiä Tilassa taaperon kanssa Lastenkirkko Laula – leiki – liiku Viskarit musiikkimatkalla maailmalla Hiljaisuuden ikkuna 8 40 30 20 ME TEKIJÄT IDEASTA KÄYTÄNNÖKSI 20 23 24 26 27 28 30 33 36 37 38 40 42 44 46 Pieni on Suurin -lehden katsomuskasvatusnumero seurakunnan ja kunnan varhaiskasvatuksen yhteistyöhön! TEEMA: Osallisuus
Toistoalennus -10 % ILMESTYMINEN Pieni on Suurin ilmestyy tammi-, maalis-, huhti-, elo-, lokaja marraskuussa LEHDEN LIITTEET Päkän ja Pulmun -vinkit liite numeron 3/21 mukana. Meille pitkä käytävä on tavanomainen, lapselle juoksurata. Kyse ei ole ainoastaan aikuisten mahdollisuudesta säilyttää utelias ote maailman tutkimiseen. 7 Teema JULKAISIJA LASTEN JA NUORTEN KESKUS RY Itälahdenkatu 27 A, 00210 Helsinki Puh. Toivottavasti Pieni on Suurin voi omalta osaltaan tukea tätä työtä yhdessä kanssanne!. Kyse on ensisijassa lapsen positiivisen minäkuvan muodostumisesta sitä kautta, että hänet huomataan. Sitä meidän aikuisten pitäisi kaikin tavoin varjella. Hän hihkuu kiiltävälle lampulle, haluaa koskettaa pehmeää ryijyä ja työntää kaikki irtoesineet suuhunsa. Meille toimistotuoli on ergonominen työpiste, lapselle saturatsu. Kuinka säilyttää tämä utelias katse ja asenne maailmaan kasvaessa. Tämä lehti antaa paljon rakennusaineita aiheeseen: kuinka tutkia kirkkotilaa, entä rauhoittua metsässä lasten kanssa. vuosikerta PAINOPAIKKA PunaMusta Oy / Forssa MEDIAKORTTI www.aikakaus.fi KANNEN KUVA Suvi Sievilä Aikakausmedian jäsenlehti ISSN 2489-2343 PIENI ON SUURIN VERKOSSA www.lastenjanuortenkeskus.fi/pieni-on-suurin /PienionSuurinlehti 2 2022 PÄÄKIRJOITUS Katri Korolainen vastaava päätoimittaja Lasten ja nuorten keskus ry IDEASTA KÄYTÄNNÖKSI Kuinka säilyttää utelias katse ja asenne maailmaan. (09) 6877 4510, www.lastenjanuortenkeskus.fi KUSTANTAJA LASTEN KESKUS JA KIRJAPAJA / PUBLIVA OY PÄÄTOIMITTAJAT Katri Korolainen (vastaava) ja Johanna Heikkinen (perhevapaalla) TOIMITUSSIHTEERI Marjo Suominen marjo.suominen@lastenjanuortenkeskus.fi TOIMITUS Anita Ahtiainen Kaisa Aitlahti Päivi Aumala Tiina Hänninen Minna Kaihlanen Taina Karvonen Marjukka Luoma Eleonora Printz Johanna Routasalo Satu Reinikainen Anna-Mari Tukeva ULKOASU Suvi Sievilä TILAAJAPALVELU JAICOM lastenkeskus@jaicom.com Puh. Aikuiselle merkityksettömät nurkat, kolot ja yksityiskohdat voivat kiehtoa pitkään. Kuinka antautua dialogiiin myönteisen tunnistamisen kautta. 6. 03 4246 5376 TILAUSHINNAT Koko lehtipaketti (6 nroa + liite) • Kestotilaus 87 € • 12 kk 91 € • 6 kk 54 € Irtonumero 18,50 € Päkän ja Pulmun vinkit -liite ja lehti • Kestotilaus 38,50 € • 12 kk 41,50 € Katsomuskasvatusnumerot (lehdet 2 ja 5) • Kestotilaus 37 € • 12 kk 39 € Opiskelijoille -50 % ensimmäisenä vuotena ILMOITUSHINNAT 1/1 sivu 1250 € (+alv) 1/2 sivu 750 € (+alv) 1/4 sivu 460 € (+alv) Pakettihinnat sopimuksen mukaan. Utelias katse Pienen lapsen katse kiertää huoneessa. Meille tyhjä huone on epäkiinnostava, lapselle jännittävä ja jopa pelottava hämärä mörön luola
(toim.) 2015. LÄHTEET. Nuorisotutkimusverkoston Kenttä-sarjan julkaisuja. 8 Teema TEEMA Myönteinen tunnistaminen Kyseessä on Tampereen yliopiston Tilan ja poliittisen toimijuuden tutkimusryhmän (SPARG) yhdessä eri alojen ammattilaisten kanssa kehittämä näkökulma, jota kehitetään jatkuvasti erilaisiin käytännön konteksteihin soveltuvaksi työotteeksi. Soveltavassa tutkimuksessa on hyödynnetty tiedon yhteistuottamisen menetelmiä, jotka mahdollistavat tutkimustiedon ja käytäntötiedon yhdistämisen tutkimusta ja käytäntöä samanaikaisesti hyödyttävillä tavoilla Tutkimusta on rahoittanut Suomen Akatemia, erityisesti osana Lasten ja nuorten hyvinvointi ja terveys -tutkimusohjelmaa (SkidiKids 2010–2015). & Korkiamäki, R. Helsinki: NTV. Myönteinen tunnistaminen. Myönteisen tunnistamisen taustalla on lasten ja nuorten toimijuuteen, lasten oikeuksiin sekä lapsija nuorisopolitiikkaan kohdistuva pitkäjänteinen monitieteinen tutkimus. Teoreettinen perusta rakentuu kriittisestä kansalaisuusja demokratiatutkimuksesta, erityisesti tunnustusTEOS: Häkli, J., Kallio, K.P. LÄHDE: Tampereen yliopiston nettisivut research.tuni.fi/mytu/tutkimus suhdeteorioista, joissa tunnistamisen dynamiikka liitetään laajasti ottaen sosiaaliseen ja yhteiskunnalliseen elämään
Myönteisen tunnistamisen ytimessä on ihmisen kokonaisvaltainen huomioiminen ja näkeminen sellaisena kuin hän itse haluaa tulla nähdyksi. Ollaanko nyt keksimässä pyörää uudelleen. – Positiivisessa pedagogiikassa lapsessa pyritään huomioimaan hyviä asioita. – Lasten ja nuorten hyvinvointi ja terveys -tutkimusohjelman SkidiKids valmisteluvaiheessa syntyi ajatus kehittää tunnustussuhdeteoreettisen ajattelun pohjalta uudenlainen näkökulma ja aktiivinen työote, jossa hyödynnettäisiin ihmisten välisissä vuorovaikutuksissa tapahtuvan tunnistamisen ja tunnustamisen prosesseja, professori Kirsi Pauliina Kallio kertoo. Positiivinen pedagogiikka ja myönteinen tunnistaminen Kasvatuksessa on puhuttu positiivisuudesta jo pitkään. laisia. Ei ole erityisiä ja tavallisia lapsia, vaan kaikki eri tavoin erityisiä. – Suhtaudun aika kriittisesti ajatukseen varhaisesta puuttumisesta. Myönteinen tunnistaminen näkee ihmisen kokonaisuutena ja tasavertaisena, ei hyvänä eikä huonona. Vaikuttaa kansalliseen lainsäädäntöön ja politiikkaohjaukseen erityisesti luontoa koskevan ymmärryksen parantamiseksi ja luonnon monimuotoisuutta tukevan toiminnan edistämiseksi. Lapsen ujous tai sosiaalisuus ovat vain lähtökohtia, miten asioita hänen kanssaan hoidetaan. Taustalla on pitkäjänteinen ja syvällinen perustutkimustyö. Myönteisessä tunnistamisessa lapsi nähdään kokonaisuutena. Myönteinen tunnistaminen ei pyri etsimään mahdollisia vikoja, vaan näkemään jokainen ihminen erityisenä ja omanlaisena. Myönteinen tunnistaminen on asenne, joka katsoo lasta uudella tavalla. Myönteinen tunnistamisen perusta on toiseen ihmiseen tutustuminen. Perusperiaate: Kukaan ei ole liian nuori tai vanha löytämään uusia tapoja toimia toisia ihmisiä ja luontoa kunnioittavasti. Myönteinen tunnistaminen on tutkimusperustaisesti kehitetty työote lasten ja nuorten kohtaamiseen ja tukemiseen. Toimii Suomen Luontopaneelissa. Jos päiväkotiin tuleva lapsi on erittäin ujo tai vastaavasti erittäin sosiaalinen, hänessä ei ole mitään vikaa tai erityisen hyvää, lapset vain ovat eriKIRSI PAULIINA KALLIO Ympäristökasvatuksen professori, Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta. 9 Teema tukee lapsen kokemusta itsestään Myönteinen tunnistaminen TEKSTI Päivi Romppainen KUVAT Shutterstock ja Tapani Romppainen Myönteisen tunnistamisen ytimessä on ihmisen kokonaisvaltainen huomioiminen ja näkeminen sellaisena kuin hän itse haluaa tulla nähdyksi. Onko positiivisella pedagogiikalla ja myönteisellä tunnistamisella mitään eroa. Pitäisi jo varhaisessa vaiheessa saada viitteitä ihmisen ongelmista tai vioista, joihin voidaan puuttua, ja jotka voidaan ikään kuin korjata, jolloin varsinaista ongelmaa ei koskaan syntyiskään. Myönteinen tunnistaminen tarjoaa täydentäviä näkökulmia ongelmalähtöisille ja yksilökeskeisille lähestymistavoille. Taustalla vaikuttavat lasten oikeudet, joiden käytännön toteutusta näkökulma edistää. – Kun lapseen on tutustunut ja antanut arvoa niille asioille, jotka hänelle itselleen ovat tärkeitä, on paljon helpompi lähteä tukemaan hänen vahvuuksiaan tai vastaamaan tilanteisiin, joissa esimerkiksi ujous asettaa sosiaalisia haasteita.. Vahvuuksia tuetaan, ja haasteellisiin tilanteisiin tarjotaan lisää resursseja. Työ kiinnittyy eri näkökulmista ihmisen toimijuuteen yhteiskunnallisissa muutostilanteissa. Ne eivät ole yksilön ominaisuuksia, vaan yhteisöllisessä elämässä olevia haasteita ja vahvuuksia, Kallio painottaa. KUKA. Ilman tutustumista häntä on vaikea tukea tai tarjota hänelle tarvittavia resursseja. – Vahvuudet ja haasteet ovat yhteisöllisiä kysymyksiä. Monitieteinen tutkija
Myönteisen tunnistamisen ajattelussa ihmisellä ei ole sellaisia ominaisuuksia, jotka määrittelisivät jonkun olevan parempi tai huonompi ihminen. Erilaisia ja erityisiä Myönteinen tunnistaminen tukee lapsen kokemusta itsestään. Hän tunnistaa olevansa erilainen, mutta samalla samanarvoinen kuin muut. – Päiväkodissa alettiin panostaa kohtaamisiin. – Myönteinen tunnistaminen on lähtökohtaisesti vähemmän normatiivinen. Myönteinen tunnistaminen on yhdessä elämisen tapa, jossa jo olemassa olevaa tunnistamisen dynamiikkaa tietoisesti vahvistetaan. Molemmat tilanteet haluttiin nostaa yhtä tärkeiksi. Samanaikaisesti meillä on mahdollisuus siihen, ettei syrjäytymistä tapahdu. Kuulumiset vaihdetaan usein vain hakijan kanssa, mikä voi johtaa siihen, että lapsen asioita käsitellään vain toisen vanhemman kanssa. On tärkeää, miten lapsi tulee kohdatuksi, miten hän voi olla läsnä omana itsenään ja olla ryhmässä sellaisena ihmisenä kuin hän on. – Olemme toimineet paljon syrjäytyneiden nuorten kanssa työskentelevien ihmisten kanssa. Hänen ei tarvitse ihmisenä muuttua, jotta olisi sopiva tai hyvä. Otettiin tavaksi, että työntekijällä on lapsesta mielessä jokin asia, havainto tai näkemys, jonka hän tuo juuri siihen hetkeen ja jakaa sen vanhemman kanssa niin tulokuin lähtötilanteessakin. Samanaikaisesti paikalla oleva lapsi saa kokemuksen, että hänen tekemisensä nähdään ja niihin kiinnitetään huomiota. Jos ajatellaankin niin, että kysymys onkin kilpailemisen sijaan juoksemisen harjoittelemisesta, ja jokainen juoksee omalla tavallaan. Olemme vain erilaisia ja erityisiä. – Kasvatuksessa ja koulutuksessa on usein ideaaleja, millainen olisi hyvä. Uudenlaisen ajattelun myötä he ovat oppineet sanoittamaan jo olemassa olevaa työotettaan paremmin sekä luomaan välineitä työhön, jota he ovat aiemmin tehneet "Myönteinen tunnistaminen on yhdessä elämisen tapa, jossa jo olemassa olevaa tunnistamisen dynamiikkaa tietoisesti vahvistetaan", Kallio sanoo.. Päiväkodissa voidaan tukea lasta miettimällä, millä tavalla hän voisi parhaiten löytää oman roolinsa ja paikkansa päiväkodissa semmoisena lapsena kuin hän on. Dialogin merkitys Myönteisessä tunnistamisessa on kysymys lapsen ja aikuisen välisestä, mutta myös lasten välisistä dynaamisista suhteista. Hän voi myös itse ilmaista, ovatko tulkinnat hänestä vääriä vai oikeita. Jos koemme ihmisarvomme olevan uhattuna, näemme myös muiden ihmisarvon vähäisempänä. 10 Teema TEEMA Ujon lapsen ei tarvitse reipastua eikä muuttua sosiaaliseksi. Näin hänellä on mahdollisuus olla mukana tutustumisen prosessissa. Kokemuksessa on aika iso ero. Koulun liikuntatunnilla mielletään hyväksi se, joka juoksee lujaa ja pitkälle. Jos vanhempi kokee, että sekä hänet että hänen lapsensa tunnetaan, vaikeitakin asioita on helpompi ottaa puheeksi. Kaikki syrjäytymisuhan alaisia Kallion mukaan olemme kaikki syrjäytymisuhan alaisia. – Molemminpuoliselle tutustumiselle tehdään tilaa ja aikaa. Kallio kertoo esimerkin Lempääläisestä päiväkodista, missä sekä vanhemmat, lapset että henkilöstö olivat mukana pohtimassa, mitkä asiat olisivat päiväkodissa positiivisen tunnistamisen kannalta tärkeitä. Hän saa arvostusta sellaisena ihmisenä kuin hän on. Kohtaamisten kautta vanhempien, lapsen ja päiväkodin välille rakentuu pikkuhiljaa ymmärrys, että me tunnemme tämän lapsen ja tutustumme häneen koko ajan paremmin sellaisena ihmisenä kuin hän on. Useimmiten vanhemmista toinen vie lapsen päivähoitoon, ja toinen hakee. – Monet vanhemmat ovat kertoneet, etteivät he ole mielellään jakaneet huoliaan kasvatuksen ammattilaisille, jotka alkavat helposti antaa ohjeita ymmärtämättä kotona olevaa kontekstia. – Jos emme koe itseämme sosiaalisesti uhatuiksi, pystymme olemaan empaattisia ja asettumaan toisen ihmisen asemaan. Olemme riippuvaisia siitä, millaisia elämäntilanteita ja haasteita kohtaamme. Vaikka juoksen pidemmälle ja nopeammin, se ei tee minusta parempaa ihmistä. Merkittäviksi hetkiksi nousivat päiväkotiin tuleminen ja sieltä lähteminen. Pystymme olemaan suhteessa muihin ihmisiin
11 Teema intuitiolla. – En vastaisi hänelle, kyllä sinä osaat ja onnistut. On tärkeää pysähtyä miettimään, kukahan tämä tyyppi on, kenen suusta tuo tuli. Nyt he pystyvät myös paremmin perustelemaan työnantajalleen, että tukitoimiin ei voi ryhtyä ennen kuin on käytetty aikaa tutustumiseen. – Aina on ihmisiä, jotka eivät pidä siitä, että omaa työtä tarkkaillaan ja arvioidaan. Ymmärrysten yhteen tuomisella pyritään viemään jotain eteenpäin siinä kontekstissa, missä työtä tehdään. Entä jos lapsi kokee epäonnistuvansa tehtävässä, kokee huonommuutta suhteessa muihin lapsiin. He joutuvat aloittamaan uuden ihmisen kanssa aina alusta ja kertomaan yhä uudelleen, mikä heissä on vikana. Millä tavalla lapsi näkee itsensä toimijana. Lapsen hyvin tunteva varhaiskasvatuksen ammattilainen osaisi heti valita, miten tilanteessa kannattaisi toimia. Silloin tiedän, onko tärkeää, että menen yhdessä lapsen kanssa tekemään, vai että tehdään vähän aikaa jotain muuta. Voimme tuoda tutkimustietoa ja akateemista ymmärrystä käytännön ymmärryksen rinnalle. Myönteinen tunnistaminen varhaiskasvatuksessa Miten myönteinen tunnistaminen voi sitten näkyä varhaiskasvatuksen arjessa. – Olemme kiinnostuneita kehittämään työtä yhdessä varhaiskasvattajien kanssa. Olemme vain erilaisia ja erityisiä.. Tilanne on erityisen haasteellinen silloin, jos työntekijä kokee asioiden olevan hyvin, eikä siitä tarvitse erikseen neuvotella. Lähtisin tutkimaan, mistä tämän lapsen kohdalla epäonnistumisen kokemuksessa on kysymys. – Työntekijä voisi kokea työssään, että prosessissa on tärkeää paitsi motoriikan oppiminen myös se, että hän tietää jokaisen lapsen osalta, mistä lapselle motoriikassa on kysymys. – Tukipalvelun piirissä oleville nuorille työntekijöiden vaihtuvuus on äärettömän raskasta. Kallio toteaa heti, ettei pysty antamaan tilanteeseen vastausta yleisellä tasolla. Varhaiskasvatuksen sekä nuorisotyön haasteita ovat työntekijöiden vaihtuvuus. Se on nuorelle todella kuluttavaa. Vai olisiko hyvä, että lapsi saakin valita erivärisen paperin ja kuvion, jotka olisivat hänestä kivoja tai merkityksellisiä. Tiedon yhteen tuottamista Uudenlainen asenne ja työote haastavat osaa työntekijöistä. Osalle työntekijöistä on olennaisempaa, miten asioita tehdään kuin se, mitä tehdään. Kallio tähdentää, että on tärkeä tiedostaa, kenen lapsen suusta kommentti omasta huonommuudesta tuli. Asiat tehdään niin kuin on sovittu riippumatta siitä, mitä siitä seuraa. Millä tavalla estetiikka tai suorittaminen, tai millä tavalla yksin suorittaminen tai toisten auttaminen kyseisessä tehtävässä ovat lapselle tärkeitä. Myönteisen tunnistamisen edellytys on jatkuvuus ja pitkäjänteisyys. Myönteisen tunnistamisen ajattelussa ihmisellä ei ole sellaisia ominaisuuksia, jotka määrittelisivät jonkun olevan parempi tai huonompi ihminen. Kallio esittää konkreettisen esimerkin ryhmässä työskentelemisestä lasten harjoitellessa motorisia taitoja leikkaamalla paperista erilaisia kuvioita. – Jos olen tutustunut lapseen, minulla olisi ihan erilaiset mahdollisuudet toimia tilanteessa. Kallio huomauttaa, ettei tarkoitus ole tuoda päiväkotiin mitään uutta menetelmää, vaan tukea jo olemassa olevaa osaamista
12 Teema – Heillä on halu kokeilla erilaista sekä etsiä uutta, tutkivaa työotetta viedäkseen omaa työtään eteenpäin. Kysymällä lapselta, miksi leipä päätyi roskikseen, olisi opettaja voinut laajentaa sekä omaa että muiden lasten ymmärrystä romanikulttuurin suhteesta ruokaan ja terveyteen. – Myönteinen tunnistaminen on yleisinhimillinen tapa kohdata toinen ihminen. TEEMA Myönteinen tunnistaminen on yleisinhimillinen tapa kohdata toinen ihminen. Kallio kertoo romanitaustaisesta lapsesta, joka oli vienyt koulussa lattialle pudonneen leivän roskakoriin ja saanut siitä nuhteita. – Katsomuskasvatuksessa on kaikkein tärkeintä tiedostaa, että jokaisella lapsella on jonkinlainen elämänkatsomuksellinen tulokulma riippumatta siitä, tuleeko lapsi uskonnollisesta perheestä vai ei. Vaikka meillä olisi erilaiset arvot, voimme kuitenkin kunnioittaa toisiamme sekä suhtautua toisiimme ihmisinä, emmekä jonkun erilaisuuden edustajana. – Muu henkilöstö ei lähtökohtaisesti tietäisi lasten välisiä eroja, sillä se alkaa väistämättä vaikuttaa siihen, miten ainakin osa henkilökunnasta suhtautuu lapsiin. Voidaankin ajatella, että vain ne työntekijät, joiden on aivan välttämätöntä tietää lapsen erityistarpeita, saavat sen tietää. Lapsen toimijuus olisi voitu noteerata myönteisessä valossa ja tilanne hyödyntää kulttuurisen oppimisen mahdollisuutena. – Tämänkaltaisissa tilanteissa työntekijä voi olla tukemassa lasta siinä, miten lapsi vähemmistön jäsenenä voisi oppia elämään siten, ettei se ole häntä itseään hajottava tilanne, vaan että hän löytää itselleen rakentavan tavan olla olemassa. Jos sen ottaa työssään lähtökohdaksi, niin silloin ollaan jo pitkällä. Aikuisen vakaumus ei kuitenkaan saa estää lapsen oikeutta hänen omaan vakaumukseensa. – Päivähoitoon tulee aiempaa enemmän lapsia, joilla on mukanaan asiakirjoja, joissa määritellään lapselle jotain erityisyyttä. Sen sijaan, että lapset jaoteltaisiin tavallisiin ja erityisiin lapsiin, heitä kohdellaankin tavallisina, mutta kaikkia eri tavoin erityisinä lapsina. Parempi yhteiskunta syntyy siitä, kun olemme yhteydessä toisiimme ja kunnioitamme toisiamme.. Kaikilla on katsomus Päiväkoti on lähtökohtaisesti ei-katsomuksellinen paikka, jossa voi kuitenkin olla katsomuksellisia sisältöjä, mutta niitä on vähän. Asenteet muuttavat käytäntöä Ensin muutetaan asennetta, jonka kautta voidaan tarkastella käytäntöjä, miten asioita tehdään. Parempi yhteiskunta syntyy siitä, kun olemme yhteydessä toisiimme ja kunnioitamme toisiamme. Oikeaa, väärää ja erilaisuutta pohtiessa lasten kanssa pystyy herättämään hyviä eettisiä keskusteluja, jos työntekijä vain uskaltaa heittäytyä siihen vertaisena mukaan. Lapsella on kotoa opittu moraali, arvot sekä tavat. Lapseen tutustuminen edellyttää myös lapsen elämänkatsomukseen tutustumista ja pohtimista, millä tavalla voi ymmärtää tämän lapsen tapaa nähdä ympärillä olevaa moraalista ja eettistä maailmaa. Samalla kouluja päiväkotiyhteisö voivat oppia moninaisuutta. Lapselle voi olla hyvin haasteellista, jos suurimmalla osalla päiväkodin ihmisistä on erilaiset arvot kuin hänellä itsellään. Kun asioita aletaan tehdä eri tavalla, se voi vaikuttaa myös rakenteisiin. Kuinka paljon on valmis luopumaan omasta valta-asemastaan dialogisempaan suhteeseen lasten kanssa ja olemaan itsekin siinä tilanteessa se, joka ei tiedä. Lapselle oli tullut kodin ja koulun erilaisista moraliteeteista iso ristiriita. Kasvattajan tai opettajan ei tarvitse olla arvoneutraali. Muut kohtaavat lapset tasavertaisesti tutustumisen kautta. On iso merkitys, tietävätkö päiväkodin kaikki työntekijät, ketkä lapsista ovat tulleet papereiden kanssa ja ketkä eivät. – Tilanne voi olla osalle työntekijöistä haastava. Kulttuurisen tiedon osaltahan olemme kaikki kanssaoppijoita ja erityisosaajia, erilaisista kulttuurisista taustoistamme käsin. Kallio ehdottaa, että esimerkiksi vain päiväkodin johtaja ja varajohtaja näkisivät kaikki lapsen mukana tulleet paperit, ja henkilöstölle välitetään lapsesta vain tarpeellinen tieto
Huomio kiinnittyy osallisuuteen. 4–5. Osalle lapsia osallisuus on luontevaa, toisille se voi olla lähtökohtaisesti melkein henkilökohtainen mörkö. kohtaisesti leimata epäonnistuneeksi, vaikka se ei vastaa ympäristön ennalta asettamaa olettamusta. Ero yksilön ja yhteisön välillä muodostuu siitä, että yksilö on itseoikeutetusti sitä mitä on. Riittää, että on. Lapsella on oikeus vain olla. Olennaista on, että kenenkään osallisuuden muodolle, tyylille tai tavalle ei aseteta ennakko-odotusta tai vaadetta. www.kasvuakatsomuksestablogi. Hänellä on oikeus tulla kohdatuksi ja hyväksytyksi juuri sellaisesta lähtökohdasta, joka on hänelle luontevinta. Olemme pohjimmiltamme sosiaalisia olentoja, jotka tarvitsevat kasvun, kehityksen ja hyvinvointimme rakentumiseen muita ihmisiä ja jonkinlaista yhteisöä. 13 Teema jokaisen, pienen tai suuren yhteisön vitsauksena. Tuon tuosta uutisoidaan myös kiusaamisesta, jonka perusilmenemismuoto on kaikessa kovuudessaan ryhmän tai yhteisön ulkopuolelle jättäminen. KOLUMNI KUKA. Yksilön perusoikeutta omaan uniikkiin yksilöllisyyteen ei kiistetä, ja samalla yhteisöä rakennetaan aina uudestaan eri toiminnallisin keinoin: yksilöt kohtaavat toisensa samasta lähtökohdasta ja samoilla oikeuksilla, joita tuetaan ja ylläpidetään yhdessä. Tai osallisuuden eri sisältöjä tavoitteellisesti toteuttavat aikuiset saattavat tahtomattaan ja huomaamatta synnyttää sellaisen. Muuten se ei toimi eikä pysy koossa. Kutsun osallisuuden työkalua ”osallisuuden eheyttäjäksi”. Nämä asiakirjat kuljettavat osallisuutta ydinasiana arvopohjan, tasa-arvoja demokratiakasvatuksen, jokaisen yksilöllisen kasvun, kehityksen ja identiteetin, yhteisöllisyyden kehittymisen, vuorovaikutustaitojen sekä myös oppimisen, oman ajattelun ja oppimisen motivaation viitekehyksissä. Hänen tapaansa olla osallinen ei lähtöOsallisuuden eheyttäjä KIA OLKKOLA Kirjoittaja on varhaiskasvatuksen opettaja, joka on kehittänyt JokaLapsi-menetelmän lasten kanssa tehtävän tavoitteellisen työn ilmiöiden ja arjen prosessien monipuoliseksi tueksi. Tavoitteellisessa ryhmäkasvatuksessa ja -opetuksessa osallisuus tulee tehdä näkyväksi niin ilmiönä, sillanrakentajana, taitona, vaikutusmahdollisuutena, tärkeänä linkkinä kuin yhteytenä moneen muuhun asiaan. Yhteisön ja yksilön olomuodolle on ominaista niiden ainutkertaisuus. Varhaiskasvatussuunnitelma (2018) ja Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014). Yksinäisyyden aiheuttamat negatiiviset vaikutukset ovat yleisesti tiedossa. Yhteisön, joka on osiensa summa, täytyy löytää yksilöiden välinen harmonia. Lähes jokainen ihminen kuuluu tavalla tai toisella jonkin näköiseen ja kokoiseen yhteisöön. LUE LISÄÄ Artikkeli tässä numerossa s. Otan esimerkiksi lapsen, joka on persoonaltaan ja temperamentiltaan vetäytyvä, ujo, vähäsanainen tarkkaileva ja omiin maailmoihinsa uppoava. Harva meistä täällä maapallolla on aidosti omasta tahdostaan puhtaasti erakko. Tätähän elävässä elämässä valitettavasti tapahtuu – ilmiönä eri kokoisina ja laajuisina lähes Kun on kyse lapsista, on heillä perusoikeus tulla osallisiksi omassa yhteisössään ilman osallisuuden heihin kohdistuvia vaateita. Lasten kanssa toimiessamme joudumme yhä uudelleen palaamaan perusasetelmaan. Jos yksikin yksilö alkaa käyttää itseoikeutetusta yksilöllisestä näkökulmastaan valta-asemaansa muiden edun vastaisesti, on tämä välittömästi uhka yhteisön jokaisen jäsenen yksilölliselle itseisarvolle ja siten myös yhteisön tasa-arvolle ja yhdenvertaisuudelle. wordpress.com/2021/08/06/ jokainen-lapsi-on-jokalapsi/ JokaLapsi-symboliikan yksilön näkökulman ajatus on, että yksilöä ei tavallaan ole ilman yhteisöä.. Tähän varhaiskasvattajaa velvoittavat mm
”Se oli valtavan kiinnostavaa, koska kuuluin siellä luterilaisena vähemmistöön. 14 Teema T ai vas , m aail ma, ki rkko , m o ske i ja , p er s ial ai ne n mat t o , r u n ou s , k u i skaus , rukou s, l u paus , te m p p eli, syn ag og a , r a uha, lohi kää rmel yht y ruko usmat to , blinit, pääsiäismunat, onnenluut , papan hauta, salam aleikum , halal-liha, kirkon piha, baklava , leijat , haikarat rauha , toivo, kuupöly, buddha-patsas, sovinto , rakkaus, tähti, risti, rohkeus Katsomus on osa lasta TEKSTI & KUVA Sinimaaria Kangas Lapsi pohtii Ilkka Tahvanaisen mukaan luontaisesti suuria elämänkysymyksiä. Mutta miten uskonnot ja katsomukset voisivat olla luonteva osa ihmisyyttä ja lapsen elämää?” kysyy Ilkka Tahvanainen, joka toimii Kirkkohallituksessa varhaiskasvatuksen asiantuntijana. Sen neljä koria – yleissivistävä opetus, perinteiset juhlat, uskonnolliset tilaisuudet sekä kasvun ja hyvinvoinnin tuki – pohjaavat voimassaoleviin varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin ja opetussuunnitelmiin. ”Tässä ajassa katsomuksia, ja erityisesti uskonnollista kasvatusta, pidetään usein vaarallisina tai uhkaavina ja ne kyseenalaistetaan. Niinpä malli on turvallinen tapa tehdä yhteistyötä. Kuinka osaisimme rakentaa dialogia eri katsomusyhteisöihin kuuluvien kanssa ja ehkä erityisemmin uskonnottomien kanssa. Koska kokonainen ihmiskuva kattaa suuret elämänkysymykset, meidän tulisi hänen mielestään tarjota lapsille tilaisuuksia esittää niitä ja pohtia suhdetta itseen, toisiin ja maailmankaikkeuteen. Tahvanainen kiinnostui katsomuskasvatuksesta jo uransa alkumetreillä. Lastentarhanopettajaksi valmistuttuaan hän työskenteli Joensuun ortodoksisen seurakunnan omistamassa päiväkodissa. ”Tällä hetkellä elämme suuressa murroksessa. Tein myös kasvatustieteen gradun siitä, miten ortodoksisuus ilmenee päiväkodin arjen pedagogiikassa.” Kirkkohallituksessa Tahvanaisen työsarkaan kuuluu katsomuskasvatuksen pedagoginen kehittäminen sekä seurakuntien ja kunnan välinen yhteistyö. Ja kuinka voisimme päästä voittamisen ja argumenttinokittelun sijasta kuuntelevaan vuorovaikutukseen?” Pyhiinvaellus jumppasalissa Kumppanuuden korit on Tahvanaisen mukaan yksi malli, jonka avulla voidaan linjata ja yhdenmukaistaa kunnan ja seurakuntien välistä yhteistyötä. ”Samalla se monipuolistaa toimintaa ja tuo uskonnollisten tilaisuuksien oheen muitakin ulottuvuuksia, kuten pyhiinvaellustapahtumia lapsille ja aikuisille, ympäristötaidepajoja, Leikkipäivä-riemua, vanhempien hyvinvointipäiviä ja henkilöstön koulutuksia vaikkapa symbolien lukutaidosta.” Pyhiinvaellus on Tahvanaisen muTEEMA lentokalat, temppelin suikaleet, uusivuosi, kuu , poika, vaeltaja, onni,. Yhteisöjen monimuotoistuminen, digitaalisuus ja lapsen hyvän uudenlaiset tulkinnat haastavat katsomuskasvattajaa monin tavoin
”Pyhiinvaelluskeskus on luonut yhdessä Kirkkohallituksen kanssa pedagogisen materiaalin, jossa yhdistyy kulttuuriperintö-, taideja ympäristökasvatus. Esimerkiksi Santiago Compostelan reitillä on paljon eritaustaisia pyhiinvaeltajia. Joskus pyhiinvaellus voi olla hyvinkin lyhyt – vaikkapa keittiönpöydän ääreltä ikonin ääreen. Mitä sisilisko tai etana merkitsikään pyhiä aiheita kuvaavissa teoksissa. ”Etenkin jos päiväkodissa tai ryhmässä on jostain toisesta maasta kotoisin olevia lapsia, sinne voitaisiin ottaa kontaktia. Niiden kautta pystyy seuraamaan vaikkapa Etiopiassa elävän lapsen juhlan viettoa ja siihen liittyviä perinteitä. Lapset tarvitsevat sanoja – kuten kirkko, synagoga, moskeija, taivas, Jumala ja pyhä – jotta heidän katsomuksellinen ajattelunsa voi lähteä kehittymään.” Katsomusleikki vaatii hyväksyvän ympäristön Tahvanainen painottaa taiteen ja leikin roolia katsomuskasvatuksessa. Lapset haluavat kuitenkin usein aikuiset mukaan, koska he tahtovat näyttää heille osaamistaan tai tarvitsevat heidän apuaan.” Leikkejä seuratessaan kasvattaja voi pohtia, ovatko leikkien aiheet muuttuneet. Mutta lapsihan leikkii kaikkia kokemuksiaan.” Varhaiskasvatusympäristöltä vaaditaan kuitenkin paljon, jotta pyhäkolun, koraanikoulun tai messun kaltaiset aiheet ilmentyisivät leikkitilanteessa. Lasten tärkeimmät syväajatukset pystyy kuulemaan ja näkemään vain olemalla leikissä mukana. Lapset aistivat herkästi, millaisia aiheita on sopivaa tuoda leikkiin missäkin ympäristössä. Kuinka voisimme elää kohtuullisemmin, hidastaa vauhtia tai pohtia yksinkertaista ja huoletonta elämänasennetta. Näkyykö niissä ilmastoahdistus. Perinteisesti on ajateltu, että leikki menee pilalle, jos aikuinen osallistuu siihen. lentokalat, temppelin suikaleet, uusivuosi, kuu , poika, vaeltaja, onni,. ”Opetustilanteessa on usein vaarana, että kasvattaja ylitulkitsee lapsen ajatuksia ja puhuu päälle. Kuka tahansa voi liittyä pyhiinvaelluspedagogiseen toimintaan ja suunnitella reitin vaikkapa päiväkodin jumppasaliin tai lähiympäristöön.” Pyhiinvaellus perustuu seitsemään ikiaikaiseen sanaan: kiireettömyys, hiljaisuus, yksinkertaisuus, jakaminen, vapaus, huolettomuus ja hengellisyys/henkisyys. Aikuisen rooli on samaten tärkeä. Osaammeko enää lukea vanhaa kuvataidetta. 15 Teema T ai vas , m aail ma, ki rkko , m o ske i ja , p er s ial ai ne n mat t o , r u n ou s , k u i skaus , rukou s, l u paus , te m p p eli, syn ag og a , r a uha, lohi kää rmel yht y Maailmanpyörässä-kirjasta poimittua sanastoa ruko usmat to , blinit, pääsiäismunat, onnenluut , papan hauta, salam aleikum , halal-liha, kirkon piha, baklava , leijat , haikarat rauha , toivo, kuupöly, buddha-patsas, sovinto , rakkaus, tähti, risti, rohkeus Kuinka voisimme päästä voittamisen ja argumenttinokittelun sijasta kuuntelevaan vuorovaikutukseen. Kuinka voisimme jakaa omastamme ja löytää syviä kytkentöjä elämään. Taidetyöskentely voi myös nostaa lapsessa pintaan ajatuksia ja kysymyksiä, koska se vaatii pysähtymistä. Taidekasvatus voi luoda väyliä, joiden kautta lapsi pystyy herkemmin ja vapaammin kertomaan sisäisestä maailmastaan ja ajatuksistaan. Mutta voiko katsomuskasvatuksessa edes käyttää sanaa pyhä. Matkan aikana voi etsiä vastauksia itseä askarruttaviin kysymyksiin. Tätä varmasti tapahtuukin jo.” Tulevaisuuden lisäksi Tahvanainen tahtoo suunnata katseen menneeseen ja miettiä, mitä puolia vanhasta – ehkä jo unohtuneesta – perinteestä olisi tärkeä nostaa esiin. Entä mikä on pakolaisleikkien rooli. Taidekasvatus mahdollistaa parhaimmillaan sen, että lapsi kertoo ajatuksensa omaäänisesti. Ne resonoivat Tahvanaisen mielestä vahvasti tässä ajassa. ”Jos aikuinen jättää itsensä sivuun, menetetään todella paljon. Se tuo ajatteluprosessin näkyväksi.” Sama pätee Tahvanaisen mukaan leikkiin, vaikka sitä ei vielä yleisesti kytketä katsomuskasvatukseen. ”Mielestäni voi. Katsomuskasvatuksessa voi hyödyntää myös uusia innovaatioita, kuten kamerayhteyksiä eri puolille maailmaa. kaan suurille maailmanuskonnoille yhteinen tapa etsiä merkityksellisyyttä. ”Ehkä katsomuksiin ja uskontoihin suhtaudutaan vielä vakavasti ja ajatellaan, ettei niihin liittyvillä asioilla saisi leikitellä. Lisäksi esimerkiksi leikkiympäristöstä löytyvät välineet saattavat innostaa lapsia tarttumaan kulttuurija katsomusaiheisiin
Niiden pohjakertomuksen ymmärtäminen olisi kuitenkin tärkeää jo länsimaisen taiteen avautumisen ja yleissivistyksen näkökulmasta.” Varhaiskasvatuksesta tulisi luoda niin turvallista, että katsomukseen liittyviä asioita voisi tuoda esiin kaikessa toiminnassa. ”Lapsi pohtii luontaisesti, kuka minä olen, mitä minusta tulee ja mikä minun osani on tässä ympäristössä.” Joskus katsomuksellisen perinteen omaava perhe voi joutua jännitteiseen asemaan yhteiskunnan palveluiden kanssa. ”Voi olla, etteivät lapset – tai vanhemmatkaan – osaa enää sanoittaa isoja pyhiä kertomuksia. Toivottavasti vanhemmat uskaltavat esittää kaikenlaisia ajatuksia – myös niitä myönteisiä. Millaisia vahvuuksia minulla on toteuttaa katsomuskasvatusta. Tiedostanko, millaisia katsomuksellisia ja kulttuurisia tarinoita lapsesta kerron tai miten lapsesta puhun. Ketkä tai mitkä tapahtumat siihen ovat vaikuttaneet. ”Vanhemmat saavat toki osallistua kaikkiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin, joita päiväkodit järjestävät katsomusyhteisöjen kanssa. Mitä voisimme tehdä yhdessä ja minkälaisia juhlia haluaisimme järjestää?” Tahvanainen on huolestunut esimerkiksi siitä, että päiväkotien varhaiskasvatuksessa vahvistuu suunta, jossa hyväksyttäviä juhlaperinteitä ovat jatkossa vain ystävänpäivä ja halloween. ”Ehkä siellä voisi järjestää tilaisuuksia ja kohtaamisia, joissa vanhemmat voisivat ”työskennellä” ja jakaa asioita, jotka ovat heille arvokkaita”, Tahvanainen pohtii. Miten oma katsomukseni on muotoutunut. Tahvanaiselle katsomuskasvatuksessa onkin luovuttamatonta kokonaisen ihmisyyden käsite, jossa hengellisyys ja henkisyys ovat osa lasta. Mitkä asiat työyhteisössäni rajoittavat yhteistyön tekemistä alueen toimijoiden kanssa. Erityisesti uskonnollisiin perinteisiin kytketyt juhlat saatetaan hyvinkin marginalisoida lapsen kokemusmahdollisuuden ulkopuolelle. Suhtaudunko eri katsomuksiin eri tavalla. ”Kasvattajan tulee tunnistaa, mistä hänen ajatuksensa ovat peräisin – esimerkiksi vanhemmilta tai omasta suvusta – ja miksi hän ajatMillä tavoin lapsi ilmaisee katsomuksellisia ajatuksiaan ja arvojaan. ”Kärjistetysti uskonnollisia ihmisiä pidetään tässä ajassa itsenäisen ajattelukyvyn menettäneinä ja uskonnottomia kulttuurisen rappion edustajina.” Tahvanaisen mielestä katsomuskasvatus nähdään usein vaikeana, koska se menee ihmisen ihon alle. Koska katsomuksiin liittyvät juhlat nähdään usein vaikeina ja vaarallisina, niitä ei toteuteta. Tunnistanko, mitä seurauksia tavastani puhua ja ajatella lapsesta on hänelle ja hänen läheisilleen. djembe, juhla, k an t el e , pihajuhlat, kimono, saslik, r ieska , suku, tortillalettu, naanleip ä, lootus , suku Ku va H an ne le Jy rk kä 1 2 3 4 5 6 7 Ajankohtaisia kysymyksiä katsomuskasvatuksen pohdintaan. Tavoitanko lapsen näkökulman, katsomukselliset ajatukset, toiveet ja kokemukset. He saattavat kokea, ettei heidän ajatuksiaan hyväksytä, heitä pidetään outoina tai että he kapeuttavat lapsen mahdollisuuksia kehittyä itsekseen. He voivat tulla myös suunnittelemaan toimintaa mahdollisuuksien mukaan. 16 Teema hyvyys , kauneus, vieras, puolikuu, i k oni , kynttilän jalka, seppele, pelko, hiljaisuus, ora ns s i v a a te , iltaruko us, prisma, lepo hyvä olo, salaisuu s, lä sn äolon ko lo , mieli, ihmettely, maailmankaikkeus, ikivanha, e lämänp u u , korp pi, taivaan kansi, guru, sydän, ystävyys, muin a i n e n k a nsa , punainen vuori, didgeridoo, henki, meditointi, harha, kyyhkyn en, tee sh uk r an , m ant r a, sil ta, s i e lu , m i e t is k el y m d olm a , h un aj ak akak k u , J umala, r ukou sm att o, k ip a t ieto, suu ri k y s y mys , Katsomuskasvatus kaivautuu ihon alle Päiväkotibarometrin mukaan 60 prosenttia vanhemmista on sitä mieltä, ettei päiväkodin toiminnassa ole tilanteita, joissa he voisivat jakaa arvoihin ja kulttuuriin liittyviä ajatuksia. Näin lapsi voisi olla kokonainen myös päiväkodissa
Parasta varhaiskasvatuksessa onkin se hetki, kun lapsi ja aikuinen innostuvat toisistaan.” Kasvattaja tarvitsee tähän toki tukea. On myös hyvä lähteä päiväkodin pihamaalta taidemuseoihin, pyhiin tiloihin, hautausmaille ja vanhoihin puistoihin. Mitä se voisi tarkoittaa loppupäivän, viikon tai viikkojen osalta. Ku va H an ne le Jy rk kä. Toivottavasti vähemmistöt löytävät kirjasta jonkin tunnistettavan kohdan ja kasvattajat, lapset ja vanhemmat innostuvat keskustelemaan runojen äärellä”, Tahvanainen sanoo. Voisiko seurakunta luoda kumppanuuksia vaikka taidemuseoiden, urheiluseurojen, luontoliittojen, Marttojen tai toisten katsomusyhteisöjen kanssa. Mutta jos hän ei ole tehnyt omaa reflektiotyötä, ajatteluun syntyy helposti jyrkkyyttä.” Ennakkoluulot perustuvat usein siihen, ettemme tunne toisen katsomuksen omaavaa ihmistä. ”Ensin tarvitaan pedagogista keskustelua yhteisössä. ”Toivoisin että aikuisilla olisi herkkyyttä ja kykyä tarttua lasten isoihin ajatuksiin. Mutta kun hän tulee vaikkapa omaan perhepiiriimme, joudumme väistämättä miettimään, kuinka suostun elämään tuon ihmisen kanssa. Halusimme myös taata, että kaikki katsomukset näyttäytyvät niissä tasavertaisina ja -arvoisina, ketään ei katsota alaviistoon eikä mitään katsomusta tai kulttuuria eksotisoida liikaa.” Kirjassa on laaja kirjo sanoja, jotka eivät ehkä muuten ilmene arkipuheessa. 17 Teema hyvyys , kauneus, vieras, puolikuu, i k oni , kynttilän jalka, seppele, pelko, hiljaisuus, ora ns s i v a a te , iltaruko us, prisma, lepo hyvä olo, salaisuu s, lä sn äolon ko lo , mieli, ihmettely, maailmankaikkeus, ikivanha, e lämänp u u , korp pi, taivaan kansi, guru, sydän, ystävyys, muin a i n e n k a nsa , punainen vuori, didgeridoo, henki, meditointi, harha, kyyhkyn en, tee sh uk r an , m ant r a, sil ta, s i e lu , m i e t is k el y m d olm a , h un aj ak akak k u , J umala, r ukou sm att o, k ip a t ieto, suu ri k y s y mys , telee näin. ”Kirjan idea lähti huomiosta, ettei lastenrunoudessa juurikaan sivuttu katsomuskasvatusta, katsomuksia ja uskontoja. ”Kun lapsi esittää arjessa jonkin ajatuksen, aikuisen kannattaa pysähtyä sen äärelle: rauhoittaa pedagoginen tilanne, unohtaa kaikki muu ja keskittyä lapsen isoon ajatukseen. Tarkoitus oli etsiä runoja siitä, kuinka katsomukset ja kulttuurit ilmentyvät lasten elämysmaailmassa.” Saaliiksi saatiin 749 runoa, joista monialainen tuomaristo valikoi kirjaan 35. Aikuisen kiinnostus saa lapsen silmät syttymään, mikä puolestaan inspiroi kasvattajaa. Sitä tuo osaltaan lastenrunokokoelma Maailmanpyörässä, jonka Tahvanainen on toimittanut. ”Kohtaamiset johtavat toivottavasti moninäkökulmaisuuden ymmärtämiseen ja taitoon kohdata eri tavoin ajattelevia ihmisiä. Lapsikin kohtaa yhä useammin eri kulttuuripiirissä eläviä lapsia. Tai että ai joo, isoisäkin käy hakemassa halal-lihaa Hakaniemen hallista. Sen ymmärrettyään ihminen pystyy kohtaamaan toisen tasavertaisemmin. ”Ehkä jollekin lapselle kirkastuu kirjaa luettaessa, että hei, mä tunnen tuon kipa-sanan. Katsomusten rikas maailmanpyörä Kuinka sitten avata katsomusten maailmaa lapsiryhmälle. Kasvattajien täytyy jakaa ajatuksia ja peilata niitä varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin. Kenen mielipidettä me kuuntelemme, ketkä ovat hiljaa ja kenen mielipidettä emme edes kysy. Helmikuussa ilmestynyt kirja on ensimmäinen laajempi suomenkielinen lastenrunokirja, jossa eri katsomukset ja kulttuurit ovat vahvasti läsnä. Mitä sellainen yhteistyö voisi synnyttää?” Tahvanainen vinkkaa ja toivoo katsomuskasvatukseen elämäniloa, leikkimielisyyttä ja lapsilähtöisyyttä. Lapsi tarvitsee sellaista osaamista tulevaisuudessa yhä useammin.” Tahvanaisen mielestä on myös hyvä miettiä, kuka ”johtaa” katsomuskasvatusta Suomessa. Kuka tietää, josko seurakunnat ja päiväkodit innostuvat kehittämään yhteistä toimintaa kirjan ympärille!” djembe, juhla, k an t el e , pihajuhlat, kimono, saslik, r ieska , suku, tortillalettu, naanleip ä, lootus , suku Joskus pyhiinvaellus voi olla hyvinkin lyhyt – vaikkapa keittiönpöydän ääreltä ikonin ääreen. Johtajan tulee tulla mukaan miettimään, mitä katsomusajattelu tarkoittaa työyhteisössä, alueella ja kunnassa ja millaista yhteistyötä rakennetaan eri katsomusyhteisöjen kanssa.” Osaamista voi kehittää esimerkiksi koulutustilaisuuksissa, itseopiskelulla kirjojen ja podcastien kautta ja keskustelemalla vanhempien kanssa. Kun lapsi pääsee uuteen oppimisympäristöön, hänessä syttyy uusia kysymyksiä. Tätä kannattaa pohtia sekä lasten, aikuisten että päättäjien tasolla. ”Tuomaristo katsoi aika tarkkaan, kenen näkökulmasta runot on kirjoitettu. ”Kannattaa hyödyntää lähialueen osaaminen ja viisaus lasten ja perheiden hyväksi. ”Ehkä kirjan pohjalta nousee myös uusia kysymyksiä ja leikkiä, pöytäteatteria tai näytelmiä. Koko aiheeseen liittyvä sanasto ilmentyi suomenkielisessä lastenrunoudessa vain harvoin.” Niinpä Kirkkohallitus päätti julistaa lastenrunokilpailun ja löysi kumppaniksi Teos-kustantamon. Voisiko siitä tulla koko ryhmän ajatus?” Tahvanainen sanoo. Hän tarvitsee vahvaa itsereflektiota päästäkseen kiinni siihen, mitkä asiat ovat vaikuttaneet hänen katsomuksensa kehittymiseen
He ovat kirjoittaneet yhdessä kirjat Polkuja rauhoittumiseen (2018), Piirrän sinuun tarinan (2020) sekä Uusia polkuja rauhoittumiseen (2021). Kaisa Raittila on Pyhäkoululehden ja Lastenkirkon pitkäaikainen toimittaja, jonka kynästä ovat myös muun muassa Pienelle parasta -materiaalit. Aitlahti ja Reinikainen toimivat varhaiskasvatuksen ja perhetoiminnan kouluttajina STEP-koulutuksessa. Satu Reinikainen on hämeenlinnalainen kirjailija, nuorisotyönohjaaja ja varhaiskasvatuksenohjaaja. ISBN 9789523546462 Hinta 6,11 Erinomainen lahjakirja kastekotiin 13,90 € UUTUUS! Päkä jatkaa puuhailujen parissa 6,11 € UUTUUS!. Kirjan avulla raamatunkertomukset, kasteen tarinat ja iltarukous voidaan koskettamalla piirtää lapsen selkään tai muualle kehoon. Johanna Nordblad on Lastenkirkko-median ilmeestä vastaava taiteilija. Kaisa Aitlahti on tuusulalainen pappi ja kasvatuksen ammattilainen. Hänellä on laaja ja monipuolinen kirjallinen tuotanto. ISBN 9789523545847 Hinta 13,90 JOHANNA NORBLAD, KAISA RAITTILA Päkän puuhat kaste Lastenkirkon Päkä jatkaa puuhailujen parissa. Näin kertomukset jättävät vahvan muistija kokemusjäljen ja kristillinen perinne punoutuu osaksi lapsen ja hänelle läheisen aikuisen yhteisiä hetkiä. Uudessa puuhakirjassa ihmetellään kasteen lahjaa monipuolisin puuhin; leikkien, värittäen, piirtäen, tarinoin. Päkän puuhat kaste on mainio lahja kasteperheen isommille sisaruksille tai vähän vanhempana kastettavalle. Se sopii myös seurakunnan kevätlahjaksi toiminnassa mukana oleville lapsille. 18 Me tekijät Me tekijät 18 facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja seurakunnille lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi KAISA AITLAHTI, SATU REINIKAINEN Mestaripiirros Mestaripiirros on erinomainen lahjakirja kastekotiin
ISBN 9789523545847 Hinta 13,90 JOHANNA NORBLAD, KAISA RAITTILA Päkän puuhat kaste Lastenkirkon Päkä jatkaa puuhailujen parissa. ISBN 9789523546462 Hinta 6,11 Erinomainen lahjakirja kastekotiin 13,90 € UUTUUS! Päkä jatkaa puuhailujen parissa 6,11 € UUTUUS!. 19 Me tekijät Me tekijät 19 ME TEKIJÄT Me Tekijät -osiossa tapaat työstään innostuneita tekijöitä eri puolilta Suomea. Se sopii myös seurakunnan kevätlahjaksi toiminnassa mukana oleville lapsille. Johanna Nordblad on Lastenkirkko-median ilmeestä vastaava taiteilija. Kaisa Raittila on Pyhäkoululehden ja Lastenkirkon pitkäaikainen toimittaja, jonka kynästä ovat myös muun muassa Pienelle parasta -materiaalit. facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja seurakunnille lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi KAISA AITLAHTI, SATU REINIKAINEN Mestaripiirros Mestaripiirros on erinomainen lahjakirja kastekotiin. Aitlahti ja Reinikainen toimivat varhaiskasvatuksen ja perhetoiminnan kouluttajina STEP-koulutuksessa. Uudessa puuhakirjassa ihmetellään kasteen lahjaa monipuolisin puuhin; leikkien, värittäen, piirtäen, tarinoin. 24). Hänellä on laaja ja monipuolinen kirjallinen tuotanto. Kaisa Aitlahti on tuusulalainen pappi ja kasvatuksen ammattilainen. Päkän puuhat kaste on mainio lahja kasteperheen isommille sisaruksille tai vähän vanhempana kastettavalle. 28 Papin päiväkirjaan kirjoitti pastori Hanna Similä KUVA Suvi Sievilä "Juhlakaruselli on suunniteltu herättelemään aisteja ja tunteita positiivisella tavalla. Tässä numerossa Laine vastasi 7 kysymykseemme (s. 20 Katsomuskahvilassa Jaana Särmälä ja Tiina Hänninen s. Kirjan avulla raamatunkertomukset, kasteen tarinat ja iltarukous voidaan koskettamalla piirtää lapsen selkään tai muualle kehoon. Näin kertomukset jättävät vahvan muistija kokemusjäljen ja kristillinen perinne punoutuu osaksi lapsen ja hänelle läheisen aikuisen yhteisiä hetkiä. Satu Reinikainen on hämeenlinnalainen kirjailija, nuorisotyönohjaaja ja varhaiskasvatuksenohjaaja. s. 24 7 kysymystä: Fokuksessa dialogi s. He ovat kirjoittaneet yhdessä kirjat Polkuja rauhoittumiseen (2018), Piirrän sinuun tarinan (2020) sekä Uusia polkuja rauhoittumiseen (2021). Kaverin juhla voi olla erilainen kuin minun, mutta ihan yhtä tärkeä hänelle kuin oma", sanoo toiminnanjohtaja Marja Laine Fokus ry:stä
– Toivomme, että näiden kahviloiden avulla työntekijä saa vahvistusta omaan katsomukselliseen ajatteluunsa. Katsomuskahviloissa varhaiskasvatustyöntekijöitä halutaankin rohkaista keskustelemaan uskonnoista ja katsomuksista. Samalla ne antavat virikkeitä ja eväitä lasten kanssa käytävään keskusteluun. Espoon seurakuntayhtymän kasvatuksen asiantuntija Tiina Hänninen toteaa, että Espoo on nykyään hyvin monikulttuurinen ja monikatsomuksellinen kaupunki. Korona-aikana kahviloita on järjestetty Teamsissa, mikä on mahdollistanut matalan kynnyksen osallistumisen. TEKSTI Juhana Unkuri KUVAT Suvi Sievilä Katsomuskahvilat rohkaisevat varhaiskasvatustyöntekijöitä keskustelemaan uskonnoista ja katsomuksista Espoossa on järjestetty parin viime vuoden aikana seurakuntien ja kaupungin varhaiskasvatustyöntekijöiden yhteisiä katsomuskahviloita. Näin hän ehkä uskaltaa ottaa lasten ja huoltajien kanssa rohkeammin puheeksi myös katsomuksellisia asioita. Samalla katsomuskahvilat antavat virikkeitä ja eväitä lasten kanssa käytävään keskusteluun. Meillä oli rakentavaa yhteistä poh. Kokoontumisessa pohdittiin, miten lapselle kannattaa puhua menetyksestä, kuolemasta ja surusta. 20 Me tekijät Me tekijät 20 ME TEKIJÄT Espoossa pidetyissä katsomuskahviloissa halutaan vahvistaa työntekijöiden katsomuksellista ajattelua. Viimeisin, koko Espoon laajuinen katsomuskahvila järjestettiin pyhäinpäivän tienoilla. – Tämäntyyppiset aiheet voivat olla varhaiskasvattajalle haastavia tai vaikeita, varsinkin kun lapsen ihmettely ja kysymykset saattavat tulla vastaan yllättävissäkin tilanteissa. Käsiteltyjä teemoja ovat olleet mm. Joskus uskontoon ja katsomuksiin liittyy turhaakin kuormaa, mutta niistäkin on syytä käydä luontevaa dialogia, siinä missä muistakin asioista. pääsiäinen ja pääsiäisen symbolit, monikatsomukselliset juhlat, kunnan ja seurakunnan välinen yhteistyö, kohtaaminen sekä lapsen suru ja menetykset ja pettymykset. Jatkossa teemana on esimerkiksi leikki ja leikillisyys katsomuskasvatuksessa. Niissä on pohdittu erilaisia arjen työssä esiin nousseita katsomuskasvatuksen kysymyksiä