1 Teema VARHAISKA S VATTA JAN LEHTI n 2 2018 PERHEJUMPPAA pääsiäispaastosta helluntaihin Katsomuskasvatusta Kouvolan malliin Leikki kuuluu kaikille!
Maiju Majamaa on toimittaja, Äimä-aktiivi ja taaperoikäisen lapsen äiti. Joskus tuore äiti voi joutua jopa lapsivuodepsykoosiin. Äiti aallokossa kertoo raskausajan ja synnytyksen jälkeisestä masennuksesta sekä lapsivuodepsykoosista. Teoksessa on lisäksi tietoa siitä, mistä ja miten hakea apua. ISBN 978-952-288-838-9 HINTA 31,90 ILMESTYNYT 2018 ” RASKAUSAIKA, SYNNYTYS JA ELÄMÄ VASTASYNTYNEEN KANSSA MYLLERTÄVÄT ÄIDIN MIELTÄ.” Elämä tulokkaan kanssa saattaa olla aivan erilaista kuin on ennalta odotettu. Äidin sairastuminen on vaikea tilanne myös muulle perheelle ja läheisille. Se sopii myös tietolähteeksi läheisille. maist.) on toimihenkilö, Äimä-aktiivi ja kahden koululaisen äiti. ”Kun vauvan mukana tulikin masennus” LEENA HONKAVAARA MAIJU MAJAMAA TUULIANNA RAIMORANTA (TOIM:) Äiti aallokossa KUN VAUVAN MUKANA TULIKIN MASENNUS www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja Kuukauden kirja Leena Honkavaara, Maiju Majamaa, Tuulianna Raimoranta. Kaikki äidit eivät saa kokea iloa lapsestaan, vaan mielen voi vallata ahdistus ja masennus. Tuulianna Raimoranta (fil. Yhdistys tukee työllään myös vauvoja, puolisoita ja läheisiä. Kokemukselliset kertomukset antavat kuvan masennukseen ja psykoosiin liittyvistä tunnoista ja tarjoavat vertaistukea. 2 Teema ÄIMÄ RY on yhdistys, joka auttaa raskauden aikaista masennusta ja synnytyksen jälkeistä masennusta sairastavia ja lapsivuodepsykoosin läpi käyneitä äitejä vertaistuella sekä tiedottaa näistä sairauksista. Äimä ry on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton. maist.) on Äidit irti synnytysmasennuksesta Äimä ry:n vapaaehtoistyön ja viestinnän koordinaattori sekä yläkouluikäisen nuoren äiti. Leena Honkavaara (fil
Leena Honkavaara (fil. Joskus tuore äiti voi joutua jopa lapsivuodepsykoosiin. Se sopii myös tietolähteeksi läheisille. Yhdistys tukee työllään myös vauvoja, puolisoita ja läheisiä. Kokemukselliset kertomukset antavat kuvan masennukseen ja psykoosiin liittyvistä tunnoista ja tarjoavat vertaistukea. Maiju Majamaa on toimittaja, Äimä-aktiivi ja taaperoikäisen lapsen äiti. Teoksessa on lisäksi tietoa siitä, mistä ja miten hakea apua. 3 Teema Jee mä sain nallen mun syliin! Mä annan kohta sille maitoa. ISBN 978-952-288-838-9 HINTA 31,90 ILMESTYNYT 2018 ” RASKAUSAIKA, SYNNYTYS JA ELÄMÄ VASTASYNTYNEEN KANSSA MYLLERTÄVÄT ÄIDIN MIELTÄ.” Elämä tulokkaan kanssa saattaa olla aivan erilaista kuin on ennalta odotettu. Äimä ry on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton. Kaikki äidit eivät saa kokea iloa lapsestaan, vaan mielen voi vallata ahdistus ja masennus. ”Kun vauvan mukana tulikin masennus” LEENA HONKAVAARA MAIJU MAJAMAA TUULIANNA RAIMORANTA (TOIM:) Äiti aallokossa KUN VAUVAN MUKANA TULIKIN MASENNUS www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja Kuukauden kirja Leena Honkavaara, Maiju Majamaa, Tuulianna Raimoranta. Äiti aallokossa kertoo raskausajan ja synnytyksen jälkeisestä masennuksesta sekä lapsivuodepsykoosista. Äidin sairastuminen on vaikea tilanne myös muulle perheelle ja läheisille. Lapsen silmin TEKSTI Jenni Tinell KUVA Roni Tinell ÄIMÄ RY on yhdistys, joka auttaa raskauden aikaista masennusta ja synnytyksen jälkeistä masennusta sairastavia ja lapsivuodepsykoosin läpi käyneitä äitejä vertaistuella sekä tiedottaa näistä sairauksista. Tuulianna Raimoranta (fil. maist.) on Äidit irti synnytysmasennuksesta Äimä ry:n vapaaehtoistyön ja viestinnän koordinaattori sekä yläkouluikäisen nuoren äiti. maist.) on toimihenkilö, Äimä-aktiivi ja kahden koululaisen äiti
4 Teema TÄSSÄ NUMEROSSA Teema : LEIKKI KUULUU KAIKILLE Lapsen silmin Pääkirjoitus Luopumisesta uuteen Teema Aikuisten kuuluukin leikkiä Kolumni Hyvinvoinnin ja osallisuuden johtaminen on tekoja Teema Laadukas varhaiskasvatus syntyy toimintakulttuurin muutoksesta Kirkon talolta Elämä yhtä leikkiä Me tekijät Me tekijät Elämänilon saarnaaja Nuori kirkko Kutsu rauhantekijäksi Me tekijät Kunpa lapset saisivat olla keskellä Me tekijät Katsomuskasvatus käyntiin yhteisvoimin Oikeissa töissä Erilaisuuden ymmärtäminen auttaa lapsen ja perheen parhaan toteuttamisessa Kouluttaudu, osallistu Kirkon lastenohjaajat Kerhoissamme tehdään paljon hyvää työtä leikin parhaaksi 7 kysymsyä Nyt on kysymys valtakunnallisesta varhaiskasvatussuunnitelmasta Tekevälle sattuu Kehnon leikkijän tunnustus Ideasta käytännöksi Luovat lapset Valoa tutkimassa pikkuväen kanssa Raamattua leikkien Hyvinvointia ja hymyä liikkumalla Raamattua leikkien Perhejumppaa pääsiäispaastosta helluntaihin Lastenkirkko Kutsu katsomusdialogiin Seurakunnat varhaiskasvatuksen katsomusdialogia rakentamassa Perhemessu Luomakunnan sunnuntai Kurkistuksia Pyhiä hetkiä Kiitos, että voimme kokoontua syömään yhdessä Laula – leiki – liiku Pääsiäisen laulut Hiljaisuuden ikkuna 6 40 TÄSSÄ NUMEROSSA LIITE Aikuisten kuuluukin leikkiä Perhejumppa paastosta helluntaihin 3 5 6 11 12 14 16 19 20 22 27 28 29 30 32 34 38 39 42 44 46 49 50 52 54 16 Elämänilon saarnaaja pienille ja suurille 1/2018 -liite 1 PULMUN JYVÄT Päiväja perhekerhoihin sekä muuhun varhaiskasvatukseen 2018 +
5 Teema Luopumisesta uuteen Kristittyjen ja juutalaisten suuri juhla pääsiäinen kertoo luopumisesta ja uuden löytämisestä. 03 4246 5376 TILAUSHINNAT Kestotilaus 79,00 12 kk 82,00 Pyhäkoulusuunnitelmat + 2 lehteä Kestotilaus 31,00 12 kk 34,00 Irtonumero 12,50 Opiskelijoille -50 % ensimmäisenä vuotena ILMOITUSHINNAT 1/1 sivu 1250 € (+alv) 1/2 sivu 750 € (+alv) 1/4 sivu 460 € (+alv) Pakettihinnat sopimuksen mukaan. (09) 6877 4510, www.nuorikirkko.fi KUSTANTAJA LASTEN KESKUS JA KIRJAPAJA OY PÄÄTOIMITTAJAT Eija Kallinen (vastaava) ja Johanna Heikkinen TOIMITUSSIHTEERI Marjo Suominen marjo.suominen@nuorikirkko.fi TOIMITUS Anita Ahtiainen Kaisa Aitlahti Minna Kaihlanen Saija Kronqvist Satu Reinikainen Anna-Mari Tukeva ULKOASU Suvi Sievilä TILAAJAPALVELU JAICOM lastenkeskus@jaicom.com Puh. Pääsiäisen iloa, uskallusta uuteen! Eija Kallinen 2 2018 JULKAISIJA NUORI KIRKKO RY Itälahdenkatu 27 A, 00210 Helsinki Puh. On hienoa lukea, kuinka lasten hyvä edellä, yhdessä keskustellen ja asialle aikaa antaen päästiin hyvästä vielä parempaan. Lapset rakentavat oman elämänsä merkityksiä leikkimällä samoin kuin me kaikki rakennamme elämämme merkityksiä osallistumalla vaikkapa hiljaisen viikon ja pääsiäisen tapahtumiin. Surutyötä piti tehdä aiemminkin hyvin toimineesta seurakunnan ja kunnan yhteistyöstä luopumiseksi. Jeesus ”voitti kuolemalla kuoleman ja kuoleville elämän antoi”, kuten erityisesti idän kristityillä on tapana laulaa pääsiäisyönä. Eri puolilla maailmaa juuri pääsiäinen on kutsunut kristittyjä suureen leikkiin, jossa ensimmäisen pääsiäisen tapahtumia kerrataan lasten lailla ”tää olis” -leikkiä leikkien. Tää olis se Jeesus, joka naulitaan ristille. Kouvolassa sijaitsevan Suursuon päiväkodin johtaja Outi Pulli sanoo haastattelussa: ”Pitää ravistella omaa ajatusmaailmaa ja ajatella asioita, joita ei ole tottunut ajattelemaan. Olemme lähteneet luomaan jotain ihan uutta.” Kristillisen pääsiäisen ihme on niin suuri, että sitä ei voi ottaa haltuun järkeilemällä. ”Tää olisi Pietari, joka suuttuu sotilaille. Tätä taustaa vasten on helppo yhtyä Ilkka Tahvanaisen ajatuksiin, kun hän kannustaa varhaiskasvattajia heittäytymään mukaan lasten leikkeihin. Tää olis se mies, joka kantoi Jeesuksen ristiä. Tää olis Maria, joka tuo tuoksuvia yrttejä Jeesuksen haudalle, jne.” Tätä leikkiä kutsutaan Via Crucikseksi ja siihen osallistuu miljoonia ihmisiä eri puolilla maailmaa vuosittain hiljaisella viikolla. Kristityt juhlivat kuoleman ja pahan voimien murtumista. Toistoalennus -10 % ILMESTYMINEN Pieni on Suurin ilmestyy tammi-, maalis-, huhti-, elo-, lokaja marraskuussa LEHDEN LIITTEET Päkän ohjeet pienille ja suurille -liite numeroiden 1/18 ja 4/18 mukana sekä päiväja perhekerhosuunnitelmat numeron 2/18 liitteenä 2.vuosikerta PAINOPAIKKA Forssa Print Oy MEDIAKORTTI www.aikakaus.fi KANNEN KUVA Vastavalo/Tiina Salonpää Aikakausmedian jäsenlehti ISSN 2489-2343 PIENI ON SUURIN VERKOSSA www.pienionsuurinlehti.fi /PienionSuurinlehti VARHAISKA S VATTA JAN LEHTI n PÄÄKIRJOITUS pienille ja suurille 1/2018 -liite. Vanhan taakse jättämiseen ja uuteen uskaltamiseen liitytään myös tämän lehden haastatteluissa. On ollut ihanaa tehdä yhteistyötä Katjan kanssa ilman yhteistä historiaa. Israelin kansan exodus, irtautuminen orjuudesta ja vaellus kohti luvattua maata ovat teemana juutalaisten pääsiäisessä. Kouvolan seurakunnan ja kaupungin välinen yhteistyö oli mahdollista uudistua, kun lastenohjaaja Katja Savolaisen sanoja mukaellen: ”ensin tehtiin surutyö ennen kuin ryhdyttiin rakentamaan uutta”. Kouvolaa uuteen tapaan työskennellä yhdessä haastoi uusi varhaiskasvatussuunnitelma
Mikä tunne, millainen intensiivisyys. Yhteisöt, joissa aikuisten heittäytyminen leikkiin lisääntyi, työviihtyvyys parani, ja jopa sairauspoissaolot vähenivät. Mitkä asiat leikeissä toistuivat. TEKSTI Päivi Romppainen KUVAT Shutterstock ja Tapani Romppainen TEEMA. Kun pääkaupunkiseudun 25 päiväkodissa annettiin enemmän tilaa leikille, muutos näkyi työntekijöiden hyvinvoinnissa. Töissä alkoi olla kivaa. Asia on kuitenkin päinvastoin. Olisiko niin, että leikki on väylä kasvattaa luovia ja innovatiivisia ihmisiä. Se synnyttää usein ihmisissä ajatuksen, että leikki on tavoitteetonta ja merkityksetöntä, jossa aikuisella ei ole erityistä roolia. Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskuksessa leikin kehittämistyön parissa työskennellyt Tahvanainen kannustaa varhaiskasvattajia heittäytymään mukaan lasten leikkeihin. Espoon kaupungin varhaiskasvatuksen asiantuntija, Ilkka Tahvanainen kysyy. Mitä se voisi tarkoittaa aikuisten välisessä työskentelyssä, tai aikuisessa itsessään. – En oikeastaan pidä käsitteestä vapaa leikki. Lähes kaikki muistavat lapsuuden kesät lämpiminä ja talvet lumisina, mutta mitä muistat lapsuutesi leikeistä. Aloimme työryhmässä miettiä, voisiko työyhteisöön tuoda enemmän leikillisyyttä. 6 Teema Aikuisten kuuluukin leikkiä Kun varhaiskasvatusryhmän päivärytmi muutetaan, ja aikuinenkin heittäytyy leikkimään, koko yhteisö hyötyy. – Varhaiskasvatuksesta on puuttunut hassuttelu, huumori, riehakkuus ja karnevaalitunnelma. Otitko niistä jotain mukaan aikuisuuteen. Mitä nousee ensimmäisenä mieleen
Leikkiessä lapsi oppii tulemaan toimeen toisten kanssa. Leikkiminen on yleismaailmallista Leikkiminen on osa lasta, kaikki maailman lapset leikkivät. Hankkeen aikana osassa päiväkodeista vanha päivärytmi purettiin, ja leikille annettiin enemmän tilaa. – Leikissä lapsi hakee kontaktia itseensä, toisiin ihmisiin sekä ympäristöön. Leikissä käydään läpi ristiriitatilanteita. Joskus leikistä tehdään liian kiiltokuvamaista. – Joskus leikistä tehdään liian kiiltokuvamaista. Pikemminkin alettiin pohtia leikin jatkumoa, miten se voitaisiin säilyttää siirtymistä huolimatta. Leikki on muodoltaan joustava. Turhia siirtymiä poistettiin. Aamupiiriin kokoontumisesta saatettiin luopua, jotta lapsilla olisi enemmän aikaa leikkimiseen. Nämä vuorovaikutustaidot, luovuus ja ongelman ratkaisutaidot ovat merkityksellistä osaamista myös lapsen tulevaisuudessa. Leikkiin kuuluvat kuitenkin kaikki draaman kaaret. Onko ympäristössä tarpeeksi kulttuurisia vihjeitä, jotta eri kulttuureista tulevat lapset pystyvät kokemaan osallisuutta leikissä. Mukana on vastavoimat, ratkaisut ja voittaminen, Tahvanainen luettelee. Eri ikäiset ja eri kulttuuritaustoista tulevat lapset pystyvät tarttumaan siihen, mikä omalta osaltaan haastaa varhaiskasvatusryhmät tarkkailemaan oppimisympäristöään. Rytmin voi muuttaa Varhaiskasvatusryhmän toimintakulttuuria pohtiessa on hyvä kiinnittää huomiota päivärytmiin. Leikkiin kuuluvat kuitenkin kaikki draaman kaaret. Enää ei keskitytty miettimään leikin lopettamista tai leikin keräämistä pois. Leikillä on siis ihmiselon kannalta jokin syvempi merkitys ja tarkoitus. Siinä on ääntä, vauhtia ja kipukohtia.. – Aamulla saatettiin luoda ryhmälle pitkäkestoisempi leikkipaikka, eikä ulkoilua aikataulutettu. Miten leikki voisi jatkua, sisältä ulos tai aina kotiin asti, ja sieltä vielä takaisin päiväkotiin. Edistääkö päivärytmi pitkäkestoista leikkiä, vai onko toiminta pirstaloitunut. 7 Teema Kristiina Kumpulainen (vas.) ja Satu Valkonen ovat pienten lasten monilukutaitoa edistävän tutkimusja kehittämisohjelman asiantuntijoita. Siinä on ääntä, vauhtia ja kipukohtia
Aikuisen rooli voi olla myös leikkiä rajoittavaa. Leikin annettiin levitä uusiin paikkoihin kuten varastoihin, käytäviin, piharakennuksiin ja luontoon. Espoon kaupungin varhaiskasvatuksen asiantuntija 2014–2016 Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskuksessa leikin kehittämishankeessa tutkija Saija Turusen kanssa Harrastaa runojen kirjoittamista ja esittämistä Leikki astuu varpaille, kokemuksia VKK-Metron leikin kehittämiskaudesta, Toim. Lapset jäljittelevät usein sitä, mitä ovat nähneet tai kokeneet. Parasta olisi, jos lapset voisivat olla toteuttamassa omaa oppimisympäristöään yhdessä aikuisten kanssa. Aikuisten ohjeet vain yhdestä tai vain pienestä leikistä kerrallaan, tai että leikkivälineitä ei saa sekoittaa keskenään, voivat tuntua lapsesta absurdeilta. – Aikuisen on tärkeä huomioida, miten lapset aloittavat leikin, mitä leikissä ja leikkitilanteen jälkeen tapahtuu. – Lapsen tulisi saada olla osallinen oppimisympäristönsä muokkaamisessa. ILKKA TAHVANAINEN Kasvatustieteen maisteri. Kuvastosta tilattujen lelujen lisäksi leikkeihin tuli mukaan keppejä, putkenpätkiä ja pressuja sekä muita epätyypillisiä leikkija toimintavälineitä. Miten muut reagoivat, kun toimin näin. Miksi pitäisi leikkiä juuri tietyssä paikassa, tai miksei barbeja ja legoja saa yhdistää?. Ilman aikuisen läsnäoloa leikkiroolit voivat olla yksipuolisia ja kohtalokkaita lapsen oppimiselle. 8 Teema Oppimisympäristöä ja leikkivälineitäkin katsottiin uusin silmin. Aikuinen havainnoijana Aikuisen tehtävä on turvata, että leikissä kaikilla on turvallista ja hyvä olla. Vähitellen syntyy dialogia ja oppimista, jossa jokaisen osallistujan ymmärrys laajentuu. He toistavat leikeissään omaa perhekulttuuriaan tai lähiympäristöään. Ilkka Tahvanainen & Saija Turunen Varhaiskasvatus katsomusten keskellä Tiina Haapsalo & Heljä Petäjä & Päivi Vuorelma-Glad & Mirva Sunden & Hanna Pulkkinen & Ilkka Tahvanainen (toim.) TEEMA KUKA Parhaimmillaan leikin sisälle meneminen synnyttää dialogia. Aikuisen tekemät havainnot tulisi johtaa muutoksiin oppimisympäristössä, jotta lapsi menisi eteenpäin omassa tekemisessään. Aikuinen oppii kuuntelemaan lasta ja tarttumaan lapsen ehdotuksiin. – Lapsi testaa tiedostamattaan omalla toiminnallaan toisia leikkijöitä
Hänen tulee asettaa itsensä sellaiseen rooliin, että hän on mukana dialogissa. Tiettyjen stereotypioiden vahvistamista tulee välttää. – On yksilöllistä, kuinka rohkeasti osaamme mennä tilaan. Tieto on tärkeää, jotta aikuinen voi kehittää oppimisympäristöä ja auttaa lasta oppimisessa eteenpäin. Heiltä saa hyviä vinkkejä, miten leikki mahdollistuu. Uudenlaista toimintakulttuuria voi lähteä rakentamaan omista lapsuuden leikkikokemuksista. – Oma ammatillisen kehittymisen kannalta on tärkeää nähdä itsensä ulkopuolisin silmin. Minkälaisia omat lapsuuden leikit olivat, ja oliko niissä aikuisia mukana. – Koskaan ei synny mitään hyvää, jos leikkiin osallistuu vain, koska niin pitää tehdä. Jos aikuinen muuttaa leikin ulkokohtaiseksi opetustilanteeksi, leikin maailma särkyy ja katoaa. Näiden havaintojen perusteella jokainen voi miettiä omaa rooliaan. Mitä tapahtuu leikille. Onko se lapsen tarve, vai aikuisen halu ja tapa hallita ryhmän toimintaa. Aikuinen oppii lapsesta ja lasten keskinäisestä vuorovaikutuksesta niin paljon, että varhaiskasvattajan työ tuntuu jopa mahdottomalta ilman sitä. – Lapsethan ovat leikin ammattilaisia. Aikuinen oppii kuuntelemaan lasta ja tarttumaan lapsen ehdotuksiin. – Näihin tunteisiin ei pääse kiinni vain havainnoimalla. Jos heittäytyminen on vaikeaa, lapsilta voi aina kysyä neuvoa. Entä jos olisikin toisin päin. Vaikka aikuinen ei olisikaan leikin sisällä, aikuisen on oltava läsnä. Joustavaa varhaiskasvatusta Päivärytmin muutos saattaa saada vastustusta ajatuksesta, että lapsi tarvitsee rutiinit. Mistä liikkeelle. Tavallisinta on, ettei aikuisella ole jäsentynyttä roolia leikissä, mikä huolestuttaa Tahvanaista eniten. Lasten sujuva leikki ei kuitenkaan saa olla aikuiselle tekosyy olla menemättä mukaan. Millaista leikillinen oppiminen on. Leikin sisällä aikuinenkin voi kokea leikin vahvan emotionaalisen voiman ja intensiteetin, miten voimakas leikki voikaan olla. Kasvattajan tulisi olla tietoinen, miten käyttää omaa kehoaan tai millaisia ilmeitä luo lapsiin. Osallistumisella on oltava merkitys. Leikin voi luoda vaikka sadusta, jota elävöittää. Aikuinenkin leikkii Vaikka lapsi leikkii, ei ole olemassa leikkitunteita. Jotkut kasvattajat harjoittelivat heittäytymistä leikkimällä ensin yksin lasten kanssa. Kaikki kasvattajat eivät ole välttämättä tottuneet olemaan leikkisiä. Missä lapset leikkivät. Tahvanainen on kuitenkin vakuuttunut, että lapset oppivat myös toisenlaisen toimintakulttuurin. Aikuisen on mentävä leikin sisälle. – Parhaimmillaan leikin sisälle meneminen synnyttää dialogia. Tahvanainen suosittelee videoimaan leikkitilanteita. Jos lapset ovat hyvin kiinnittyneet leikkiin, silloin aikuinen voi ottaa havainnoitsijan roolin. Heittäytymisen taitoa saattaa joutua opettelemaan. – Kun sijoitamme automaton keskelle lattiaa ja kotileikin nurkkaan, arvotamme jo sillä, että tytöt voivat leikkiä nurkassa, ja pojat saavat enemmän tilaa. Leikki on niin joustava toimintamuoto, että taidoiltaan TEEMA. Leikissä koetut tunteet ovat kaikki oikeita. Rooliin meneminen voi olla vaikeaa, jopa pelottavaa. Menemällä leikin sisälle, aikuinen näkee, mistä lapsi on tällä hetkellä kiinnostunut ja mitä hän on oppimassa. Ulkonakin tarvitaan liikkuvaa ja leikkivää aikuista. Videolta saattaa huomata, että luokin johonkin lapseen ohittavia ilmeitä, eikä reagoi lainkaan tämän aloitteisiin. Aikuisen apua saatetaan tarvita erilaisissa asioissa. – En ole aina ihan varma, kummasta rutiininen kiinnipitämisen tarve nousee. 9 Teema Kasvattajan tulee olla toiminnassaan sukupuolisensitiivinen. – Työtiimi voi yhdessä pohtia, mikä olisi oman ryhmän leikin kehittämisen kannalta tärkeä asia. Arempi heittäytyjä voi aloittaa leikkiin heittäytymisen oman pienryhmänsä kanssa
– Koko talon yhteinen leikkipäivä voisi olla erilaiselle leikkijälle yksi mahdollisuus päästä mukaan. Koko talon yhteiset leikkipäivät oli yksi hankkeen toimintamuoto. Sen kautta saatetaankin päätyä paikkaan, johon ei ehkä pitänyt tulla. Leikin viemää Tahvanainen määrittelee itsensä leikkimieliseksi ja helposti innostuvaksi, mutta tunnustaa olevansa myös toisinajattelija, joka tökkii ja rikkoo luutuneita ajatuksia. Runojen ja nukketeatterin harrastajana lavalla oleminen on tullut tutuksi. Eri-ikäisten leikki voi rikastuttaa leikkiä, mikä antaa myös ehkä aikuisella enemmän roolia. Lopputulos voi olla hämmästyttävä, tähänkö me päädyimmekin, Tahvanainen kuvailee, mutta antaa ymmärtää, että leikkiin heittäytyminen synnyttää aina jotain hyvää. Please, tää nukkuu vaan katolla, harmittaa, kun ei oo omaa kotia. Tää olis vaan hiljaa ja ne ei huomais et tää on kipee, mekko voi kyllä mennä pönttöön tai ei voi. Synnytämme yleisön kanssa yhdessä tilanteen, mistä emme voi olla ihan varmoja, mihin se vie. Se on näkymättömän maailman luomista. Lapset oppivat leikkimään eri-ikäisten ja kulttuuritaustaisten lasten kanssa. Hän haastaa mielellään ihmisiä katsomaan asioita toisesta kulmasta. Siinä on oja, sellainen pulipuli, mis ois vähän enemmän tilaa. Ikä ei ole aina määrittävä tekijä, vaan kehittyminen ja oppimisen taidot. Ilkka Tahvanainen Runon sanasto on kerätty varhaiskasvattajien kirjoittamista leikkikuvauksista keväällä 2015.. Leikkiin liittyivät myös kasvattajat sekä vanhemmat. Pitää tehdä ilmassa pyörremyrskyjä. Laitetaan majaan mansikkaviesti: Pitää olla tosi monta leivosta. 10 Teema LUE LISÄÄ hyvin erilaiset lapset pystyvät liittymään siihen. – Mennä lavalle, esittää ja olla. Hyvin pienikin lapsi voi olla oppimisessaan pitkällä. Aurinko pyörii, aurinko pyörii. Tahvanainen on oppinut heittäytymään satumaailmaan. Oh shit, se on mummi. Aikuista tarvitaan luomaan ympäristöön kiinnikkeitä, joihin lapset pystyvät tarttumaan. Leikki astuu varpaille, kokemuksia VKK-Metron leikin kehittämiskaudesta toim. Ilkka Tahvanainen & Saija Turunen www.socca.fi/files/5553/ Leikki_astuu_varpaille_-julkaisu.pdf LEIKKIRUNO Häh! Miks noi on koko päivän hiljaa. Leikin maailma on samankaltainen
Silloin osallisuuteen pitää etsiä uusia keinoja tai antaa ihmisten olla osallistumatta. Ilman tekoja koko keskustelu hyvinvoinnista on turhaa. Hienojen esitysten ja suunnitelmien alle jää usein tekeminen, pöhinä ja todellinen muutos. Tämä näyttää kilpailuyhteiskunnassa vaikealta, mutta siinäkin on päästy eteenpäin. Jokainen kunta Suomessa tarvitsisi matalan kynnyksen seuroja ja järjestöjä. Kokonaisuutena hyvinvoinnin ja osallisuuden johtaminen on siis ensisijaisesti tekoja. Hyvinvoinnin näkökulmasta lapset pitäisi lisäksi saada harrastamaan. Meillä on Sote, Hyte, Kiky ja uusi OPS. Käytännössä 80-luvun hyvinvointivaltion kaikki todelliset preventiokeinot on purettu ja samaan aikaan ongelmat ovat moninkertaistuneet. Aina kannattaa kokeilla, siinä saattaa joskus onnistua. Minä lähdin huristelemaan nuorten kanssa mopolla, koska halusin keskustella nuorten kanssa. On hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ja osallisuus. Meillä Juuassa on perustettu rahasto tukemaan lapsiperheiden harrastuksia, jotta jokainen saisi harrastaa. Samalla on aloitettu vuoropuhelu erilaisten seurojen kanssa siitä, voisiko toimintaa järjestää ilman kilpailua tai KOLUMNI KUKA Osallisuuden johtaminen on siis mahdollisuuksien antamista, ei pakottamista.. Hyvinvoinnin ja osallisuuden johtaminen on tekoja KUKA MARKUS HIRVONEN Kirjoittaja on kunnanjohtaja Juukassa. Se vaatii resursseja, rohkeita uusia avauksia ja tekoja. Lähes jokainen nuori osallistui tapahtumaan, vaikka nuorten tavoittaminen yleensä on haasteellista. 11 Teema tavoitteellista toimintaa. Oikeat otetaan käyttöön ja vääristä opitaan. Mielestäni pahin olettamus on, että julkinen valta tai esimies voisi jotenkin ”osallistaa” kuntalaisia tekemään jotain. Kuvassa mukana Eevertti-poika. Toisaalta meidän tulee hyväksyä se, että vaikka isoissa ministeriön linjapapereissa huudetaan kovaa ”osallistakaa”, iso osa ei ole siitä juuri nykymuodossaan kiinnostunut. Harva ajattelee, että kilpailu sulkee pois ne pelaajat, hiihtäjät tai viulunsoittajat, jotka haluaisivat ilman paineita ilon kautta harrastaa omaa lajiaan yhdessä kavereiden kanssa. Nämä kaksi ilmiötä tulisi poistaa, jotta lapset osallistuisivat harrastuksiin. Erityisesti lapsiperheet tarvitsevat tukea aivan tavallisessa arjen hallinnassa; siivous, ruuanlaitto, talouden hallinta ja lasten kasvatus. Osallisuuden johtaminen on siis mahdollisuuksien antamista, ei pakottamista. Ennaltaehkäisystä on puhuttu juhlapuheissa jo kymmeniä vuosia, mutta tosiasialliset toimet ovat olleet päinvastaisia. Ensimmäinen todellinen teko olisi kääntää rahoitusmalli ennaltaehkäisyyn, ja se pitäisi tehdä valtion ja kuntien yhteistyössä. Maailman muuttuessa valmiudet lasten kasvattamiseen ovat pienentyneet ja samalla paine päivähoidossa on kasvanut. Yhteiskunnan panostukset tulisi olla juuri näissä perheissä, joiden lapsilla on uhka ajautua syrjäytymisen kierteeseen. Harrastusten vaikutus syrjäytymisen estoon on kiistaton. Sen jälkeen vastuun tulee olla henkilöillä itsellään. Kokeiltavat toimenpiteet ovat joskus oikeita, joskus vääriä, mutta tekoja pitää olla. Sekin on valinta. Ja panostukset hyvinvointiin tulisi tehdä ajoissa ennen ongelmien syntymistä. Osallisuuteen voi rakentaa uusia malleja, sillä perinteiset kunnantalopalaverit eivät kiinnosta kaikkia. Osallisuus on hyvinvoinnin edistämisen rinnalla sana, jolla on monta merkitystä. Lapsiperheiden asema Suomessa on polarisoitumassa. Osalla menee todella hyvin, kun taas osa on koko ajan enemmän tuen tarpeessa. Kaiken pohjana on luottamus, jotta jokaisella on sama hyvinvointiin tähtäävä päämäärä. Päävastuu tulee olla perheillä kasvatuksessa, mutta se vaatii julkisen vallan tukea vielä enemmän kuin ennen, erityisesti kun x-, yja z-sukupolvi kasvattavat lapsia. Osallistuminen harrastuksiin estyy monta kertaa kahdesta syystä: kaikilla ei ole varaa harrastaa ja nykyisin harrastaminen perustuu liian usein kilpailuun. Esityksiä ja suunnitelmia on helppo tehdä siihen verrattuna, mitä on todellinen hyvinvoinnin ja osallisuuden johtaminen. Se on yksittäisiä pieniä tekoja yhdessä muiden ihmisten kanssa. Lyhenteitä ja hienoja sanoja, joista Suomen mallin mukaan tehdään hienoja Powerpoint-esityksiä. Näin se ei toimi, vaan ihmisille tulee antaa mahdollisuus halutessaan osallistua esimerkiksi päätöksentekoon
Johtajille jää heikosti aikaa pedagogiseen johtamiseen, mikä puolestaan haastaa henkilöstöä ottamaan vastuuta pedagogisen laadun varmistamisesta ja kehittämisestä. Millaista pedagogiikkaa haluamme, ja mitä meidän on pakko toteuttaa. Se osaa vastata kysymyksiin mitä ja miksi. – Tutkimustulosten myötä olemme heränneet esimerkiksi siihen, miten tärkeää riittävän kuormittava liikunta on lapsille. – Mitä lapsi oikeasti päivän aikana on saanut, ja mitä kaikkea hän voisi saada, ei ole aina optimaalista. Uudet tutkimukset osoittavat suuntaa, miten työtä tulisi kehittää. Jos asiaa kysytään vanhemmilta, he ovat tavallisesti tyytyväisiä lapsen saamaan varhaiskasvatukseen. Toimintakulttuurin muutos Maailma muuttuu ja vaatimukset sen mukana. Uudistuminen ja laadun kehittäminen lähtevät yhteisestä arvokeskustelusta. Entä minkä pitäisi olla tärkeintä. Arvot ja pedagogiikka Jotta voisi saada jotain uutta, on luovuttava jostain vanhasta. Vaikka Suomessa varhaiskasvatuksen puitteet ovat kansainvälisesti vertailtuna erinomaiset ja ryhmät ovat maailman pienimpiä, kohtaamisen laadussa on puutteita. Kehittävän työotteen herättäminen on erittäin tärkeää, Fonsén painottaa. Pystymmekö vastaamaan laadulle asetettuihin haasteisiin. Päivähoidossa ja varhaiskasvatuksessa on tarkistettava omia käytänteitä ja huolehdittava lasten riittävästä liikunnasta. Se on luonnollisesti tärkeää sydänja verisuonijärjestelmän kehittymisille, mutta myös oppimiselle ja hermoverkostojen kehittymiselle. Tärkein mittari kuitenkin on, miten lapsi tulee kohdatuksi arjessa. 12 Teema Laadukas varhaiskasvatus syntyy toimintakulttuurin muutoksesta Varhaiskasvatuksen laatua voidaan määritellä monesta eri näkökulmasta. Arjen toimintoihin liittyy paljon asioita, joita tulisi katsoa uusin silmin. Yhteiskunnalliset muutokset haastavat tarkastelemaan nykyisiä käytänteitä. Jos lapsi on kotiin haettaessa iloinen ja tyytyväinen, vanhemmat pitävät päivää onnistuneena. Varhaiskasvatuksen laadun indikaattorit nousevat uudesta varhaiskasvatussuunnitelman perusteista. Mikä on meidän talon lapsija oppimiskäsitys. – Oleellista on toimintakulttuurin muutos. Fonsén herättelee. Kaikki hienot suunnitelmat ja visiot eivät aina välttämättä toteudu käytännössä, kasvatustieteentohtori Elina Fonsén toteaa. Johtajien alueet kasvavat, ja heillä on monta yksikköä johdettavanaan. On tärkeää, että työntekijät osaavat tarkastella rehellisesti ja kriittisesti omaa toimintaansa suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. TEEMA TEKSTI Päivi Romppainen KUVA Tapani Romppainen. – Johtajuudelle tämä on iso kysymys, sillä kaikki varhaiskasvatuksessa tapahtuva toiminta tulee olla pedagogisesti perusteltua. Jos teemme niin kuin aina ennekin on tehty, onko toiminta uusien tavoitteiden mukaista. Koulutuksen tulee omalta osaltaan vastata haasteeseen tarjoamalla lastentarhanopettajille vahvemmin tukea. Toimintakulttuurin muutos edesauttaa arvojen toteutumista arjen työssä. – Lastentarhanopettajilla on entistä enemmän pedagogista vastuuta, mikä haastaa osaamista. Mikä on tärkeintä. ”Varhaiskasvattajat ovat avainasemassa kielellisten erityisvaikeuksien tunnistamisessa. Koska vasu on nyt normi, se on aiheuttanut kentällä painetta ja hämmennystä. Vastaako oma toiminta yhteisiä arvoja ja visiota. Vasta sen jälkeen mietitään, mitä kukin Laadukas varhaiskasvatus nojautuu arvoihin. – Pohditaan yhdessä tiimin kanssa, mikä on meidän perustehtävä. Miten haluamme toteuttaa pedagogiikkaa
Ajan hermolla Jotta varhaiskasvatus voisi tarjota parasta mahdollista juuri tämän päivän lapselle, edellyttää se työntekijöiden ajan tasalla olevan tiedon seuraamista. 2. Millaiset arvot ohjaavat sitä, ja mitkä ovat sen tavoitteet. Suunnittelu ja arviointi ovat tärkeässä roolissa. – Varmaankin sellainen, missä lapsi voi hyvin. – Mielelläni tarjoaisin johtajuuden sivuaineen tai lisäkoulutusta pedagogiseen johtajuuteen kaikille johtajan tehtäviin haluaville. Hän tulee kuulluksi, nähdyksi ja huomioiduksi sekä saa eväitä omaan kasvuunsa ja kehitykseensä, Fonsén pohtii. Yksi varteenotettava vaihtoehto on, että varhaiskasvatuksen johtajalla tulisi olla maisterintutkinto, mikä auttaisi laadun kehittämisessä tutkimus edellä. POHDITTAVAKSI 1. Mitä hyvä varhaiskasvatus on. Perustehtäväpohjainen pedagoginen johtajuus vaatii omanlaisia välineitä. Pystynkö perustelemaan toimintani, vai onko se rutiininomaista. Hyvin koulutettuja henkilöitä ei kuitenkaan ole aina saatavilla. – Kunnat ovat hyvin erilaisessa asemassa ammattitaitoisen henkilöstön suhteen. 13 Teema Lapsen oman ilmaisun tukeminen ja siihen kannustaminen tukevat merkittävästi lapsen hyvinvointia, koska meillä kaikilla on ihmisyyteen kuuluva tarve ilmaista itseämme. Lisäkoulutusta johtajuuteen Johtajien etääntyminen pedagogisesta johtamisesta on tällä hetkellä iso haaste. Molemmat on huomioitava työvuorolistoissa. – Kehittävän työotteen omaksumisella saadaan vahvistettua kasvatuksen laatua. – Niin kauan kun meillä on hyviä ja pedagogisesti valveutuneita ihmisiä kentällä, ongelma ei ole kovin suuri. – Vanhat asenteet ja tavat toimia ovat sitkeitä ja hitaita muuttumaan. Mitä voisin omassa toiminnassani muuttaa tai kehittää siten, että se olisi hyvän varhaiskasvatuksen arvojen mukaista ja vastaisi tavoitteita, joita pidän varhaiskasvatuksessa tärkeinä?. (toim.) 2016 Varhaiskasvatuksen pedagoginen johtajuus. & Fonsén, E. KUKA ELINA FONSÉN , KT Yliopistonlehtori Kasvatustieteellinen tiedekunta Helsingin yliopisto Parrila, S. Millaista sitten on riittävän hyvä varhaiskasvatus arjen tasolla. Päiväkodinjohtajille on kaavailtu myös omaa koulutusta. Käsikirja käytännön työhön tekee ja miten toiminta organisoidaan. Toteutanko omassa työssäni näitä arvoja ja tavoitteita. Ongelmiin on pyritty hakemaan ratkaisua nostamalla johtajien koulutustasoa. 3. Miten johtaja kykenee nykyisessä työtilanteessa vastaamaan varhaiskasvatuksen laadusta ja sen kehittämisestä. Yhteinen arvokeskustelu kirkastaa, mitä meillä pitää olla, ja mistä voidaan luopua. Tärkeintä on, että uskalletaan aidosti katsoa peiliin. – Keskeistä on, että pedagogiikan kehittämiselle ja pohdinnalle varataan selkeä aika. Vanhaa toimintakulttuuria tulee tarkastella kriittisesti. Hyvin johdettu pedagogiikka on laadukkaan varhaiskasvatuksen tae. Jos henkilöstön pedagoginen koulutustaso alkaa olla matala, eikä johtaja pysty olemaan toiminnassa mukana, se on iso haaste toiminalle. Pedagoginen johtajuus on kuitenkin oma juttunsa, vaikka yhteneväisiäkin asioita on. Varhaiskasvatuksen laadun erot voivat olla kuitenkin huomattavia myös saman kunnan, tai jopa saman talon sisällä. Aika moni päiväkodinjohtaja onkin osallistunut yleisiin johtajakoulutuksiin. Hän kasvaa ja kehittyy sekä kokee olevansa aidosti osallinen yhteisöänsä
Leikkimään sitoudutaan tiedostamatta ja se tempaa lapsen mukaansa mielikuvituksen ja yhdessä tekemisen maailmaan. Huumorin viljely on sekin aikuisten leikkiä, ja joskus vaikeista asioista saa paremmin otetta lähestymällä niitä huumorin keinoin. Leikissä voi harjoitella erilaisia taitoja ilman epäonnistumisen pelkoa. Ehkä taivas onkin suuri leikkikenttä. Rippikouluissa nuoret usein alkukankeuden jälkeen tempautuvat mukaan leikin maailmaan, kun keskinäinen luottamus ryhmässä lisääntyy ja nuoret oppivat tuntemaan toisensa. Uudet innovaatiot, ajattelutavat, ja jopa tieteelliset läpimurrot edellyttävät sitä, että totutusta irrottaudutaan, ja heittäydytään uuteen, vailla tarkkaa tietoa siitä, mihin päädytään. Pyhää ei voi ottaa haltuun. Kristittynä voimme ottaa tämän todesta, ja astua vielä yhden askeleen pidemmälle: elämä Jumalan yhteydessä on elämän leikkiin heittäytymistä. Leikkiessä tai laulaessa lapselle tai nuorelle välittyy uskon keskeistä sisältöä, vaikka uskonnon abstraktit käsitteet jäisivätkin taka-alalle. Leikin kuvaaminen on kuitenkin vaikeaa. Leikin ei tarvitse olla hyödyllistä, tarpeellista tai erityisen tuloksellista. Leikin maailmassa nämä kaikki voivat olla läsnä. Yksi leikin tunnuspiirteistä on sen vapaaehtoisuus. Uskoa ja leikkiä yhdistää se, että molemmilla on ELÄMÄ YHTÄ LEIKKIÄ JARMO KOKKONEN vs. Sama pätee uskonnon harjoittamiseen. 14 Teema Leikkiminen on yleismaailmallinen ilmiö, lapset leikkivät kaikkialla maailmassa. Reippaat kymmenen vuotta sitten puhuimme leikkivästä kirkosta, joka ottaa lapsen tosissaan ja jossa pyhä kohdataan kaikilla aisteilla. Uskossamme on kyse suhteessa elämisestä, toisen varaan jäämisestä, toivosta ja luottamuksesta. Ihmisyys on leikkimistä, on filosofi Frank Martela todennut. Pelkäämme epäonnistumista, nolostelemme, pidämme kiinni tiukasti totutuista toimintatavoistamme ja kontrolloimme niin itseämme kuin muitakin. Leikkivä ihminen on luova. Leikin hyödyt hyvinvoinnin kohentajana ja mielihyvän tuottajana tiedetään. Moni leikkivän kirkon ajatus on toteutunut, monella tapaa olemme vielä matkalla. Seurakunnan yhteydessä toimiessaan lapsi leikkii todeksi kirkon, joka omalla toiminnallaan osoittaa olevansa sekä lapsen että lapsuuden suojelun vakavasti ottava kirkko. Välillä on elämästä leikki kaukana. Silti meiltä aikuisilta helposti katoaa taito olla rohkeasti utelias. Silloin energiamme suuntautuu selviytymiseen, tai entistä pahempien asioiden välttämiseen. Leikkiin ei voida pakottaa. Albert Einstein leikitteli ajatuksella, miltä tuntuisi ratsastaa valonsäteellä, miltä maailma näyttäisi siitä perspektiivistä – ja tämän leikittelyn lopputulemana kehitti suhteellisuusteoriansa. Leikki on lapselle luontainen tapa toimia, osallistua ja oppia. Hän kykenee kuvittelemaan, heittäytymään, ja ottamaan erilaisia rooleja. Leikki valloittaa kaikenikäisiä. Toisaalta usein huomaamme, kuinka lähellä itku ja nauru ovat toisiaan. KUKA KUVA Shutterstock. johtaja Kirkon kasvatus ja perheasiat, Kirkkohallitus KIRKON TALOLTA itseisarvonsa: niitä ei harjoiteta voiton tai palkkion toivossa. Leikki ja kristillinen kasvatus Leikki on toiminnallinen oppimismenetelmä
22 Katsomuskasvatusta Kouvolan malliin KUVA Petri Blomqvist. 15 Me tekijät Me tekijät Me Tekijät -osiossa tapaat työstään innostuneita tekijöitä eri puolilta Suomea. 16 Petäjäveden seurakunnassa nostettiin perheet seurakuntatyön ytimeen s. 20 Ilmajoella tähdätään siihen, että lapset saavat olla keskellä s. s
Jumalanpalveluksen jälkeen kirkossa juhlittiin Ojalan läksiäisiä hänen lempimusiikkinsa bluesin säestyksellä. Varsinkin miehet ottivat miesten illat heti omakseen. Vanha kirkko on vuodelta 1765 ja maailmanperintökohde. Viime loppiaisen alla uudessa kirkossa Seppo Ojala lauloi rouheaan tyyliinsä Jaakko Löytyn laulua ”viimeisen laulun vielä laulan ennen kuin matkaa jatketaan...” Aluksi hän oli äänessä yksin, sitten lauluun yhtyi kuoro ja lopulta yli kolme sataa seurakuntalaista. Sählyä ja vanhanajan leikkejä Kerran kuussa järjestettävä Kid´s Friday alkaa hartaudella ja päättyy sisaruspiiriin. – Se oli hieno tunne. Laadittiin luottamushenkilöiden ja seurakuntalaisten kanssa Perhe on paras -strategia. Perheet mukaan Kun Seppo Ojala aloitti papin virassaan Petäjävedellä vuonna 1997, hänen ensimmäinen tehtävänsä oli virittää yhteistyö kunnan ja eri järjestöjen kanssa. Hän halusi kiinnittää huomiota erityisesti erityisryhmiin sekä ympäristön ja kiinteistöjen kohentamiseen. Esiintymässä oli Marjo Leinonen BubliCans-yhtyeineen. Se on edelleen lippulaivamme. Illoissa on ollut paljon iloista toimintaa: temppurataa, sumopainia, kasvomaalausta, hiusten letitystä ja autorataa. TEKSTI Tuija Siljamäki KUVAT Petri Blomqvist Pappi Seppo Ojala nosti perheet Petäjäveden seurakuntatyön ytimeen. – Parhaimmillaan paikalla on ollut sataviisikymmentä varhaisnuorta ja kolmisenkymmentä vapaaehtoista ohjaajaa! On tärkeää, että nuoret ja lasten vanhemmat ovat mukana järjestämässä iltaa. – Ajattelin, että viljellessämme kauneutta ympärillemme, se tarttuu ja kääntää sisäisen maailman elämänmyönteiseksi. Se vaati häneltä ja muilta työntekijöiltä ennakkoluulotonta heittäytymistä. Illan toteutuksessa ovat mukana kaikki mukaan pääsevät työntekijät sekä lukuisia vapaaehtoisia. Uudempi on vuodelta 1879. – Loimme toimintakulttuuria, joka huomattiin muuallakin. – Tavoitteena oli saada varhaisnuoret uudella tavalla mukaan toimintaan. Ojala päätti yhdessä työntekijöiden kanssa kehittää seurakunnan perhetyötä. 16 Me tekijät Arvojen kahtiajako johtaa MURROKSEEN Elämänilon saarnaaja ME TEKIJÄT Petäjäveden maisemaa hallitsee kaksi puukirkkoa: uusi ja vanha. Pappilassa pidettävien lastenkerhojen pienet osallistujat pääsevät ulkoilemaan kivenheiton päähän. juhlavuosi. Pienen hetken ajan tuntui kuin olisimme kaikki olleet yhtä. Keittiössä tarvitaan väkeä, vaikka nyyttäriperiaatteella toimitaankin. Ne olivat hänen läksiäisensä. Ulkona on pelattu sählyä, jalkapalloa tai vanhanajan pihaleikkejä. Niin tapahtui. Vanhan pappilan pihapiiriin perustettiin Aamumaa-leikkipuisto huvimajoineen. Aloitimme Kid´s Fridayn: toiminnallisen varhaisnuorten illan. Ojala ei halunnut unohtaa isovanhempia, joten seurakunnassa perustettiin varttuneille naisille ja miehille teemalliset illanvietot. – Olennaista on, että kaikilla toimipisteillä aikuinen ja varhaisnuori kohtaavat toisensa. Hän jää eläkkeelle Petäjäveden kirkkoherran virasta huhtikuun alussa. Seppo Ojala on saarnannut molemmissa. Se oli osoitus siitä, että pienenkin seurakunnan kannattaa yrittää. Vuosi 1999 oli lapsityön 20. Huvimajassa voi grillailla ja järjestää pieniä tarjoiluja. Tavoite oli järjestää joka kuukausi näyttävä perhetapahtuma yhteistyössä seurakunnan lapsityönohjaajien kanssa. Leikkipuisto palkittiin vuoden seurakuntatekona. Ilmassa oli haikeutta, mutta myös yhdessäolon riemua. Jos mukana on ollut parhaimmillaan lähes puolet petäjävetisistä varhaisnuorista, voidaan puhua menestyksestä. ME TEKIJÄT Leena Giers-Koljosesta ja Seppo Ojalasta kehkeytyi luova parivaljakko, joka innosti toinen toistaan keksimään mitä hulluimpia ideoita.
Osasta niistä voi jalostua jotakin hienoa. – Jos on ollut joku ongelma, Seppo on sanonut: teet niin kuin teet, saat tukeni, anna palaa. Puhumme myös isovanhemmuudesta, heidän roolistaan lapsiperheessä. Ämpärisaarnoja ja musiikkia Kanttori Leena Giers-Koljonen tapasi Seppo Ojalan ensimmäistä kertaa tullessaan työhaastatteluun Petäjävedelle vuonna 2009. – Esimerkiksi diakoni-nuoriso-ohjaaja Sami Junttilan ämpäristä löytyi saunanpesuharja. Hän kertoi, miten hänen joulun valmistaumiseensa liittyy puhdistautuminen. Leena Giers-Koljosen mielestä on tärkeää voida pallotella hullujakin ideoita yhdessä. Johtajana Seppo on antanut työntekijöille paljon vapauksia ja vastuuta. Hän on luottanut minuun täysin. Hänestä ja Ojalasta kehkeytyi luova parivaljakko, joka innosti toinen toistaan keksimään mitä hulluimpia ideoita. – Meillä oli tavattoman positiivinen oravanpyörä. – Sepon silmistä ja olemuksesta välittyi inhimillinen pilke, vaikka hän tiukkoja kysymyksiä esittikin. Ideoinnin tulos oli ämpärisaarna. Seppo on musiikillisesti lahjakas, joten saatan perhemessussa työntää Sepolle rytmisoittimen käteen. – Musiikki on kaikessa toiminnassamme keskeinen elementti: kuorot, soitinryhmät, yhdessä musisoiminen. Miehet ovat kokeneet illat tärkeiksi. Jokainen jumalanpalvelukseen osallistuva työtekijä tuunasi ämpäristä omannäköisensä ja valitsi sinne jonkin itselleen tärkeän joulun odotukseen liittyvän esineen. Vieläkin hykerryttää. Ilman Leenaa toiminnasta puuttuisi olennainen sisältö, sanoo Ojala.. Ilmaisilla ämpäreilläkö. 17 Me tekijät Elämänilon saarnaaja – Illoissa on hyvin miehinen ohjelma: saunomista ja makkaranpaistoa. Lasten ilmeistä päätellen onnistuimme herättämään heissä paljon ajatuksia. Kerran he miettivät yhdessä muiden kanssa, miten adventin perhemessuihin saataisiin lisää väkeä. Samilla on tapana silloin pestä sauna harjalla ja nyt hän opettaa sitä omalle pojalleen
– Monesti esirukouksessa meillä on ollut lapsi, nuori, työikäinen ja vanhus. 18 Me tekijät ME TEKIJÄT Yhteiset tavoitteet Ojala on halunnut uudistaa myös jumalanpalvelusta siten, että mahdollisimman moni pääsee osallistumaan sen suunnitteluun ja toteuttamiseen. – Siinä päästiin lähelle sitä, mitä seurakunnan jumalanpalveluselämän pitäisi olla. Se on palautteen perusteella onnistunut.. Jatkossa Seppo Ojala käy kirkossa riviseurakuntalaisena. Se voi olla kuoro tai maahanmuuttajatyö. – Kun heittäytyy tehtävänkuvansa ulkopuolelle, joutuu väistämättä tutkiskelemaan omaa toimintaansa kriittisemmin ja neuvottelemaan muiden kanssa. Tottahan se Sepolle sopi! Papille jäi vain ne tehtävät, jotka hänelle on virkaan määritelty. Erityisesti perhejumalanpalveluksissa olemme panostaneet osallistamiseen. Seurakuntalaisille kuuluu paljon valtaa. Se on yksi tapa tehdä tätä työtä. Sen kautta olen pystynyt ymmärtämään muita ja valamaan heihin luottamusta, että itsensä voi hoitaa kuntoon. Eläkeläisillä on tärkeää annettavaa. Olemme joskus toteuttaneet lasten kanssa keskustelevan saarnan. Ojalan tavoitteena on ollut rikkoa työalarajoja ja etsiä mahdollisuuksia järjestää toimintaa, johon koko pieni työyhteisö pääsee osallistumaan yhdessä. Sanoman ytimessä Ojalan työhuoneessa seurakuntakodissa on kaksi ovea, jotka olivat aina auki. – Olen singonnut itseni taivaalle ilman mitään varmuutta pehmeästä laskeutumisesta. Koko ikäpolvi lausumassa omannäköisiään rukouksia. Yhdessä päätettiin toiminnan sisällöistä; mitä lähdetään tekemään. Ojala ei usko, että Suomessa on montaakaan seurakuntaa, jossa lastenohjaajat olisi saatu niin voimakkaasti mukaan yhteisiin hankkeisiin. – Olen varmaan väsymykseen asti puhunut siitä, miten tärkeää on rakastaa ja välittää toisesta ihmisestä. Kerran eräs naispuolinen seurakuntalainen ehdotti, että he voisivat naisryhmässä suunnitella jumalanpalveluksen ihan keskenään. Se on monimutkaisempaa ja haastavampaa. – Haasteena tässä ovat lastenohjaajien työajat. Yhteisiin tavoitteisiin voi sitoutua vain, jos on itse ratkaisemassa ongelmaa ja määrittelemässä omaa rooliaan. Se on palautteen perusteella onnistunut. Ojalan tavoitteena on ollut innostaa työntekijöitä ja seurakuntaa elämänmakuiseen ja iloiseen tekemisen meininkiin. Jos tätä tehdään tulevaisuudessa vielä rohkeammin, kirkolla on vielä paljon annettavaa. Ojalan mukaan muutos onnistuu vain, jos tilanteesta lähdetään keskustelemaan avoimelta pöydältä. – Jokainen työntekijä lastenohjaajista lähtien on saanut miettiä itselleen roolin siinä. Olen kokenut loppuunpalamisen, mutta selvinnyt. Pienemmät voivat auttaa äitä tai isää kolehdin keräämisessä. He voivat kattaa alttaripöydän, koristella kirkkoa, lukea tekstejä tai rukouksia. Meidän väkimäärämme jumalanpalveluksissa ei ole olennaisesti kasvanut, mutta palaute on ollut ilahduttavaa. Vähän aikaa huilaan. Isommat lapset voivat esimerkiksi sytytellä kynttilöitä tai jälkeen päin sammutella. Hän oli kiinnostunut ihmisistä ja asettui aina heikomman ja sorretun puolelle. Lastenohjaajilla on ammattilaisina paljon annettavaa lasten ja perheiden tapahtumissa. Ojala kutsuu itseään heittäytyjäksi. Mutta he ovat saaneet itse järjestellä työaikojaan siten, että pääsevät osallistumaan myös yhteiseen toimintaan. On sanottu, että Petäjävedelle on kiva tulla kauempaakin jumalanpalvelukseen, kun siellä on rento ja ”hyvä fiilis”. He voivat toimittaa jumalanpalveluksissa esimerkiksi rukouksia, lukea tekstejä, liturgisia osia, laulua, hoitaa seremoniamestarin tehtäviä. Syksyllä menen mukaan. – Mietin, mikä on se juttu rukoilemisen ohella, jonka haluan antaa oman seurakuntani käyttöön. Myös lapset voivat Ojalan mielestä osallistua monin tavoin jumalanpalvelukseen. Ei niin, että sanoo, mitä pitää tehdä, vaan menee ihmisen luo ja aidosti kuuntelee. – Mietittiin, mitkä olisivat kaksi tavoitetta, jotka kukin haluaisi asettaa itselleen. Seurakuntalaisilla on valtaa Monimutkaisemmaksi toiminnan suunnittelu käy, kun mukaan otetaan vielä seurakuntalaisetkin. Tiedän, miltä tuntuu olla niin voimaton, ettei käsiä jaksa nostaa. Sitä ymmärtääkseni Jeesuskin teki sen lyhyen maallisten työhistoriansa aikana. Saarnaa siellä oli turha yrittää kirjoittaa, mutta se ei ollut tarkoituskaan. Kun lapset saadaan innostumaan, he ovat verrattomia esiintyjiä! Ojalan tavoitteena on ollut innostaa työntekijöitä ja seurakuntaa elämänmakuiseen ja iloiseen tekemisen meininkiin. Hän kutsui sitä läpikulkuhuoneeksi. Kaapissa majaili musta lammas -käsinukke, jonka avulla Ojala kertoi lapsille tarinaa erilaisuuden hyväksymisestä. – Jumalanpalveluksia syytetään usein ilottomuudesta ja kankeudesta
Tilaukset: www.rauhalehti.nuorikirkko.fi Päkä, Pulmu ja Piki rauhan asialla Pieni on Suurin -lehden 1/2018 mukana julkaistu Päkä-liite ja tämän numeron mukana tuleva Pulmu-liite vinkkaavat rauhan rakentamiseen. Lehden julkaisijat: Kirkon kasvatus ja perheasiat, Nuori kirkko ry ja Suomen Lähetysseura Hinnat 1,90–5,00€ tilausmäärästä riippuen. Rauhantyö alkaa siitä, kun kysymme lapsilta ja nuorilta mitä rauha on, ja kuinka sitä voidaan yhdessä tavoitella. Myös PIKI-toimintamalli tarjoaa ideoita varhaiskasvatusryhmille. 19 Me tekijät 1 PÄKÄN VINKIT 1 ME TEKIJÄT NUORI KIRKKO Voisiko kirkkomme näyttäytyä tavallisille suomalaisille rauhaa edistävänä yhteisönä rauhattomassa ajassa. Lukuisat haasteet ja uhkakuvat voivat nakertaa yksilön sisäistä rauhaa. PIKI-toimintamallin avulla tunnistetaan ja ehkäistään kiusaamista kotona ja varhaiskasvatuksen ryhmissä. 14:27) Kirkon kasvatuksen teema vuosille 2018–2019 on #rauha. Lähdemme siitä, että lapsilla ja nuorilla on oikeus sisäiseen ja ulkoiseen rauhaan, lähellä ja kaukana.” Kutsu rauhantekijäksi! Rauhanvinkkejä! Teemavuoden toteuttamisen apuna ja tsemppaajana toimii rauhantyön kunto-ohjelma. Mukana on myös yhteistyökumppaneita. Lisätiedot: www.pikitoimintamalli.fi 1 PULMUN JYVÄT Päiväja perhekerhoihin sekä muuhun varhaiskasvatukseen 2018. Keskeisiä teema-alueita ovat somerauha, koulurauha, kasvurauha, rauha kotona ja perheessä, yhteiskuntarauha ja rauha maailmassa, rauha tehdä omaa työtään sekä rauhan hengellinen pohja. Pyrimme vihapuheen sijasta puhumaan hyvää toisistamme, väittelyn sijasta pyrimme kunnioittavaan keskusteluun. Teemme työtä sen hyväksi, että kirkkomme ja yhteiskuntamme ovat huomioonottavia, rakastavia ja sisäänsä sulkevia. ”Kutsumme kirkon ja yhteiskunnan kasvattajia toimimaan rauhantekijöinä. Mukana on erilaisia harjoitteita, hartaustekstejä sekä toimintaideoita niin varhaiskasvatuksessa, kouluikäisten kanssa kuin nuorityössäkin toteutettaviksi ja omaan käyttöön sovellettaviksi. Sivustolla www.rauhamaassa.fi/rauhanvinkkeja/ julkaistaan teemavuosien ajan viikoittain jokin käytännön vinkki. Olemme onnistuneet työssämme, kun lapsi tai nuori kertoo, että hänen koulunsa, kotinsa, seurakuntansa ja lähiyhteisönsä ovat turvallisia paikkoja, joissa hän saa kasvaa rauhassa omana itsenään ja omassa tahdissaan. Rauha voi olla elämäntapa, jolla kunnioitamme toisiamme, säästämme ympäristöä ja luontoa, rakennamme toivoa ja luottamusta, ja edistämme vieraanvaraisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Voisiko rauhantyö kirkossamme yhdistää työalojamme ja koskettaa kaikenikäisiä seurakuntalaisia. Lisätietoja:www.rauhamaassa.fi INFO #rauha-lehti #rauha-lehti on kouluikäisten käteen tarkoitettu lehti, joka toimii työvälineenä rauhan teemojen käsittelyyn eri näkökulmista. Teemavuosia ovat rakentamassa kirkkohallitus (KKP ja KCSA), Suomen Lähetysseura, Nuori kirkko ry, Pipliaseura, Changemaker ja KUA sekä YMCA Finland. Lehti sopii esimerkiksi kerhoihin, kouluvierailuille ja leireille sekä erilaisissa tapahtumissa jaettavaksi ja käytettäväksi. Kun ihmisellä on rauha Jumalan kanssa, hän voi tarttua elämänsä ja työnsä mahdollisuuksiin ja haasteisiin oman sisimmän levosta ja luottamuksesta käsin. Jeesuksen lupaus on edelleen voimassa: Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille (Joh
Pois turhat penkit ja pönöttäminen, tilalle elämän makuista toimintaa: vauvoja ryömimään lattialle, kaiken ikäisiä kuorolaisia laulamaan, nuoria valmistelemaan messua koko seurakunnalle, lapsia leikkimään ja puhumaan viisaita. Luontevaa ja epäkaavamaista”, Maria haaveilee. Kunpa yhä enemmän löytyisi rohkeutta antaa lasten osallstua ja suunnitella toimintaa itselleen ja perheilleen. ”Meillä on edelleen vahvassa ajatus, että aikuisen tehtävä on kaataa tietoa lapseen, kuin tyhjään astiaan. Yhdellä seinustalla on löhöilemaan houkutteleva sohva.. 20 Me tekijät ”Kun puhumme lapsille, aikuiset kuuntelevat, kun puhumme aikuisille, kukaan ei kuuntele”, Maria sanoo, kun juttelemme lasten osallisuuden merkityksestä kirkossa. Mennä Kunpa lapset saisivat olla keskellä! Lasten tilassa on oma alttari, jonka äärellä lapsi voi leikkiä jumalanpalveluksen aikana. Useimmiten se on toimintaa, joka ei kosketa ja kohtaa lapsia ja perheitä. ”Lasten merkitys on kirkolle elämän ja kuoleman kysymys”, Maria toteaa. Pappina, ihmisenä ja äitinä Maria puhuu vahvasti lasten ja nuorten osallisuuden puolesta. Minä ajattelen, että lapsista nousee viisaampaa teologiaa, kuin aikuisista”, Maria pohtii. Hän muistelee Lapua piispan sanoja Jurvan kirkossa pidetyssä perhejumalanpalveluksessa. Piispa iloitsi kirkossa olevista lapsista ja totesi, että vanhat ovat niitä, joiden pitää sopeutua. Muistamme Raamatusta kertomuksen, jossa Jeesus asetti lapsen keskelle. llmajoen kirkossa lapsilla on oma alttari Maria puhuu lempeän voimakkaasti paitsi lapsen, myös kirkon puolesta. Mikäli emme ole valmiita ottamaan lapsia ja perheitä oikeasti tosissamme, emme anna heille kirkon sisällä mahdollisuutta löytää merkityksiä jumalanpalvelukselle, messulle, ehtoolliselle ja kasteelle, seurakunnalle tai kirkolle. ME TEKIJÄT TEKSTI Satu Reinikainen KUVAT Satu Reinikainen ja Ilmajoen seurakunta Näin huudahtaa Ilmajoen seurakunnan pastori Maria Siekkinen kysyessäni, minkälainen tulisi olla lapsen rooli tulevaisuuden kirkossa. Olemmeko me muistaneet tehdä sanoin. Kirkon tulee kuitenkin muistaa hengittää sekä sisäänettä ulospäin. ”Ihmiset oppivat tulemaan kirkkoon, kun siellä tapahtuu jotain sellaista, mihin on mukava tulla mukaan. Kirkon, joka on tuttu ja turvallinen paikka, Pyhän kohtaamisen tila. Varhaiskasvatus on äärimmäisen merkityksellistä ja tärkeä osa seurakuntien toimintaa, mutta isossa kuvassa suurin osa kirkon toiminnasta ja jumalanpalveluselämästä on suunnattu aikuisille ja ikäihmisille. Siinä Jeesus konkreettisesti otti lapsen ja toi hänet kaikkien aikuisten keskelle. En muista Raamatusta mitään muuta asiaa, mitä Jeesus olisi asettanut keskelle