1 Teema Ruoka luo yhteyttä! 1 2021 Lastenraamattuja tutkimassa
ISBN 9789523542686 Hinta 12,80 UUTUUS! UUTUUS! Vanhemman ja lapsen yhteisiin iltahetkiin 12,80€ 16,90 € ISBN 9789523542778 Hinta 16,90. Hän on myös Lastenmaa-lehden päätoimittaja. Virpi Penna on lahtelainen kuvittaja ja graafikko. Mukana on myös rakastetuimpia iltarukousklassikoita. Valloittava ja ajankohtainen teos edustaa positiivista pedagogiikkaa ja tarjoaa lukijoille työkaluja hyveiden tunnistamiseen itsessä ja muissa. ISBN 9789523541429 Hinta 23,00 Uusi Raamattu lapsille 23,00 € ANNA-MARI KASKINEN Pienen iltarukous Pienen käteen sopiva iltarukouskirja vanhemman ja lapsen yhteisiin iltahetkiin! Anna-Mari Kaskisen rukoustekstit sopivat monenlaisiin tilanteisiin ja rauhoittavat yöuneen. Viisas näkee pintaa syvemmälle ja löytää hyvää silloinkin, kun se on piilossa. 2 Teema facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja seurakunnille lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi MERJA KALM, MIRA MALLIUS (KUVITUS) Hyvä tyyppi Supervoimien käsikirja AMIOT, CAMPAGNAC, RAIMBAULT Pienen oma Raamattu okaisessa meissä kuplii supervoimia, jotka auttavat meitä selviytymään vaikeistakin tilanteista, ponnistelemaan kohti tavoitteita ja unelmia sekä olemaan toisille tukena, turvana ja tsempparina silloin, kun he tarvitsevat. Kirja sopii alle kouluikäisille yhdessä kotona tai lapsiryhmässä tutkittavaksi. Christophe Raimbault on ranskalainen teologian tohtori ja eksegeetti. Francois Campagnac työskentelee pastorina Sens-Auxerren hiippakunnassa. Pienen iltarukous on täydellinen lahja seurakunnan lapsiperheisiin niin kastekoteihin kuin perhetyössä mukana toimiville. Hyveet ovat arkipäivän supervoimia, joita voi treenata, aivan kuten lihaksia. Anna-Mari Kaskinen on monipuolinen kirjailija ja runoilija, jolla on laaja kirjallinen tuotanto. Ihastuttavat eläinhahmot, napakka tieto-osio, hauskat tehtävät sekä 10 liikuttavaa ja hymyilyttävää tarinaa hyveistä toimivat niin lapsen oman pohdinnan lähtökohtana kuin ryhmätyöskentelyssä. Kirjan 176 sivua kattaa Raamatun keskeiset kertomukset. Jokaisessa meissä piilee hyvä tyyppi! Pienen oma Raamattu tuo Raamatun lapsen maailmaan lyhin, selkein lausein ja suurin värikkäin kuvin. Raamatunkertomukset ovat ikuisia kertomuksia rakkaudesta ja Jumalasta, joka sanoo: ”Sallikaa lasten tulla luokseni.” Karine-Marie Amiot on ranskalainen perheenäiti ja lastenkirjailija. Virpi Pennan kuvittama suloinen hippiäinen johdattaa sivulta toiselle
LAPSEN SILMIN KUVA Suvi Sievilä facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja seurakunnille lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi MERJA KALM, MIRA MALLIUS (KUVITUS) Hyvä tyyppi Supervoimien käsikirja AMIOT, CAMPAGNAC, RAIMBAULT Pienen oma Raamattu okaisessa meissä kuplii supervoimia, jotka auttavat meitä selviytymään vaikeistakin tilanteista, ponnistelemaan kohti tavoitteita ja unelmia sekä olemaan toisille tukena, turvana ja tsempparina silloin, kun he tarvitsevat. Valloittava ja ajankohtainen teos edustaa positiivista pedagogiikkaa ja tarjoaa lukijoille työkaluja hyveiden tunnistamiseen itsessä ja muissa. Varhaiskasvatuksen ohjaaja Henna Ahrikkala haastatteli lapsia heidän lempileluistaan. Virpi Pennan kuvittama suloinen hippiäinen johdattaa sivulta toiselle. Tän nimi on Kulta. Hyveet ovat arkipäivän supervoimia, joita voi treenata, aivan kuten lihaksia. Raamatunkertomukset ovat ikuisia kertomuksia rakkaudesta ja Jumalasta, joka sanoo: ”Sallikaa lasten tulla luokseni.” Karine-Marie Amiot on ranskalainen perheenäiti ja lastenkirjailija. Hän on myös Lastenmaa-lehden päätoimittaja. Virpi Penna on lahtelainen kuvittaja ja graafikko. 3 Teema Sain tän lollin mun isiltä synttärilahjaksi. Kirjan 176 sivua kattaa Raamatun keskeiset kertomukset. Jokaisessa meissä piilee hyvä tyyppi! Pienen oma Raamattu tuo Raamatun lapsen maailmaan lyhin, selkein lausein ja suurin värikkäin kuvin. Kirja sopii alle kouluikäisille yhdessä kotona tai lapsiryhmässä tutkittavaksi. Anna-Mari Kaskinen on monipuolinen kirjailija ja runoilija, jolla on laaja kirjallinen tuotanto. Mulla on neljä lollia. Christophe Raimbault on ranskalainen teologian tohtori ja eksegeetti. Viisas näkee pintaa syvemmälle ja löytää hyvää silloinkin, kun se on piilossa. ISBN 9789523542686 Hinta 12,80 UUTUUS! UUTUUS! Vanhemman ja lapsen yhteisiin iltahetkiin 12,80€ 16,90 € ISBN 9789523542778 Hinta 16,90. Alva 5 vuotta Alva käy päiväkerhoa Tampereen Eteläisessä seurakunnassa. Ihastuttavat eläinhahmot, napakka tieto-osio, hauskat tehtävät sekä 10 liikuttavaa ja hymyilyttävää tarinaa hyveistä toimivat niin lapsen oman pohdinnan lähtökohtana kuin ryhmätyöskentelyssä. Mukana on myös rakastetuimpia iltarukousklassikoita. Se on hyvä kaveri. Francois Campagnac työskentelee pastorina Sens-Auxerren hiippakunnassa. Sillä voi leikkiä nukketalolla. Pienen iltarukous on täydellinen lahja seurakunnan lapsiperheisiin niin kastekoteihin kuin perhetyössä mukana toimiville. ISBN 9789523541429 Hinta 23,00 Uusi Raamattu lapsille 23,00 € ANNA-MARI KASKINEN Pienen iltarukous Pienen käteen sopiva iltarukouskirja vanhemman ja lapsen yhteisiin iltahetkiin! Anna-Mari Kaskisen rukoustekstit sopivat monenlaisiin tilanteisiin ja rauhoittavat yöuneen
– Varmasti mieleenpainuvin ker. Äidille on ihana hetki istua valmiiseen ruokapöytään. Perhe on kokenut toiminnan antoisana ja kehittävänä, ja se on tuonut apua arkeen. Monen sukupolven toimintaa Koskelan perheessä seurakunnan leirejä ja retkiä odotetaan innokkaasti ja niihin ilmoittaudutaan aina heti kun mahdollista. Tällä erää Riia-äiti on käynyt perhekerhossa yhdessä perheen kuopuksen kanssa. – Jesperi on tarkka havainnoimaan kaikkea. Myös 7–12-vuotiaille suunnatut äiti-poikasekä isä-tytär-illat ovat olleet ihan parhaita. Jesperi aloitti tänä syksynä oman kerhotaipaleensa palleroikäisten Taiteillen-kerhoryhmässä. Lisäksi Koskelan perheen lapset ja isovanhemmat äidin puolelta ovat olleet aktiivisia seurakuntien lapsi-isovanhempi-toiminnassa. – Pientä korvausta vastaan saa syödä vatsansa täyteen maistuvaa ruokaa, jälkiruokaa myöten. Perheen kaikki lapset ovat käyneet seurakunnan päiväkerhoa. – Äitinä minulla on jo pientä haikeutta siitä, että muutaman vuoden päästä tämä vaihe on perheellämme ohitse. Hän on ehtinyt jo osoittaa kirkollista orientoitumista. – Tämä tuotti meillä tietysti suurta harmitusta. läpi vuosien. Riian mielestä ruokailumahdollisuus on ollut niissä erityisen tärkeä lisä. Perheja päiväkerhot ovat kuuluneet heidän säännölliseen ohjelmaansa PERHEIDEN KANSSA Kehittävää kerhoilua Parkanossa TEKSTI Juhana Unkuri KUVAT Hanna Tuuri Parkanolaisen Koskelan perheen lapset ovat osallistuneet aktiivisesti seurakunnan toimintaan läpi vuosien. Onneksi syyslomalla oli kuitenkin 5–12-vuotiaille päiväleirejä, joissa jokaiselle päivälle oli oma teemansa. Kuviota täydentävät musaja touhupyhikset. 4 Teema Parkanolaisessa Koskelan perheessä on yhteensä viisi lasta: Jasmiina 13, Melissa 10, Vilperi 8, Safiina 6 ja Jesperi 3. On mukava antaa laatuaikaa lapsille vuorotellenkin. Perhekerhoilun Koskelat aloittivat vuonna 2008 esikoisensa kanssa. – Erilaiset teemat ja kokoonpanot tuovat mukavaa vaihtelua. Ja sen hän havaitsi yleensä ennen muita, perheen äiti Riia Koskela kertoo hymyillen. Viime kesänä Riian oli tarkoitus mennä kahden pienimmän lapsensa kanssa lapsi-vanhempi-yöleirille, joka kuitenkin peruuntui koronan myötä. Parkanon keskustassa liikkuessamme kuuluu auton takapenkillä useasti: tuolla on meidän kirkko! Syksyllä Pohjois-Suomea autolla kiertäessämme hän etsi uusilta paikkakunnilta aina kirkon. On mukava mennä kerhosta kotiin rauhoittumaan lapsen kanssa, kun ei heti tarvitse alkaa miettimään ruokatouhuja
Perheen esikoinen, nyt 13-vuotias Jasmiina on ollut pienestä asti mukana seurakunnan toiminnassa. Kirkosta eroaminen on ollut paljolti suurten kaupunkien ilmiö. Hän kertoo saaneensa kerhoista paljon kavereita. – Toivottavasti lapsemme innostuvat isoskoulutuksestakin ja olisivat sen myötä mukana seurakunnan nuorisotyössä vielä useampana vuotena. Seurakunnan kerhoja kasvatustoiminta tuli Koskelan perheen vanhemmille tutuiksi heidän omassa lapsuudessaan. – On hienoa, että perheiden toiveita ja ideoita kuunnellaan. – Kerhoissa ja leireillä on kaikki nämä vuodet toteutettu monipuolisesti ulkoilua ja musiikkia, askarreltu kaikkea mahdollista sekä esimerkiksi leivottu, hän listaa. Riia toteaa, että seurakunnassa perheen lapset ovat saaneet harjoitella niin sosiaalisia taitoja kuin kädentaitoja. Samoja ohjaajia oli vielä töissä siinä vaiheessa, kun meidän omat lapsemme alkoivat kerhoilemaan, Riia sanoo ja kertoo, että hänen puolisonsa Seppo Koskela osallistui niin ikään seurakunnan toimintaan aktiivisesti omassa lapsuudessaan. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärä on laskenut viimeisen noin viidentoista vuoden aikana varsin paljon. Moniulotteista merkitystä Riia Koskelan mukaan seurakunnan varhaiskasvatustyöllä on ollut ylipäätään tärkeä merkitys heidän perheensä arjen kannalta. Olen suorittanut jo kerhonohjaajanja ensiapu1 -koulutukset. Tämä on omia ajatuksiani vastaan ja mielestäni vähän erikoista. Tuolloin kirkkoa pääsi katsomaan vähän eri näkökulmasta kuin yleensä, Riia pohtii ja kertoo vanhempiensa auttavan myös lasten kuljettamisissa. Seuraavaksi rippikouluun Riia Koskela on mukana Parkanon seurakunnan varhaiskasvatuksen toimintatiimissä, joka kokoontuu muutaman kerran vuodessa. Koskelan perheessä odotellaan seuraavaksi esikoisen vuoden päästä alkavaa rippikoulutaivalta. Näin lapset kuuntelevat tarkemmin ja kertomusten sisältö jää paremmin lasten mieleen. Riia kertoo käyneensä päiväkerhoa ja osallistuneensa myös leireille. – On mukava, kun apuohjaajana saa toimia viikoittain. On kiva päästä vaikuttamaan juuri lapsiperheille suunnattuun toimintaan.". nimiäisiin ja kirkosta eroamisiin liittyviä lehtijuttuja ja uutisointeja. Koskelan perheen lapset ovat muistelleet kerhossa kuultuja kertomuksia kotona ja perhe on laulanut yhdessä kerhossa opittuja lauluja. Riia muistuttaa, että seurakunnan varhaiskasvatustoiminnassa uskontoon saa tutustua ikäkauteen sovelletulla tavalla. – Lapsille kerrotaan uskonnosta tarinoiden kautta ja myös leikkejä ja rekvisiittaa hyödynnetään. Riia on lukenut mm. "Täällä perheiden toiveita ja ideoita kuunnellaan. Riia toteaa, että seurakunnan kerhojen myötä koulun uskontotunneilla läpi käytävät asiat ovat lapsille valmiiksi tutumpia. On kiva päästä vaikuttamaan juuri lapsiperheille suunnattuun toimintaan, koska se on lähellä sydäntäni. – Esimerkiksi kerhojen merkitys on korostunut sen takia, että lapsemme ovat olleet kotihoidossa. Nykyisin perhe tapaa käydä myös Parkanon seurakunnan lapsi-ja perhejumalanpalveluksissa sekä joulukirkoissa. – Ne olivat minulle hyvin mieluisia. Lisäksi olen ollut ehdokkaana seurakuntavaaleissa. – Jotkut ovat kertoneet haastatteluissa, että heidän lapsensa saavat isompana itse päättää, haluavatko kuulua kirkkoon vai eivät. 5 Teema ta heille oli se, kun kirkossa järjestettiin bingo. Nykyään Jasmiina toimii musapyhiksessä apuohjaajana ja hän on ollut apuohjaajana myös seurakunnan leipurileirillä. Koulutukset ovat hyviä tulevaisuuden kannalta, hän sanoo. – Parkanossa kirkosta eroaminen on ollut melko vähäistä ja esimerkiksi lapsiperheet käyttävät erittäin aktiivisesti seurakunnan palveluita, Riia luonnehtii
6 Teema TÄSSÄ NUMEROSSA Me tekijät Uskonnot ja ruoka Lasten ja nuorten keskus Me tekijät Pispalan Brunssi Me tekijät Ikkunoita kirkon varhaiskasvatukseen Kirkon talolta Me tekijät Odotuksen sävyt -ryhmä 7 kysymystä Vastaajana strategi Jaana Haapala-Laiho Kouluttaudu, osallistu Papin päiväkirjasta Hävikkiruoka talteen ja trangia kuumaksi 3 4 6 8 13 14 TEEMA-ARTIKKELIT Lapsen silmin Perheiden kanssa Kerhoilua Parkanossa Pääkirjoitus Tuodaan hyvä työmme esille Teema Lastenraamatuista löytyy huttua ja timanttia Kolumni Ymmärtämisestä seuraa ajatuksia Teema Uuden sukupolven arvot haastavat kirkon toimintakulttuurin Luovat lapset Iloa ystävälle Raamattua leikkien Jeesus 12-vuotiaana temppelissä Perhekirkko Pääsiäisajan jumalanpalvelus Digileikit Kokkailuleikkejä yhteisellä ruudulla Lastenkirkko Pyhiä hetkiä Siunattua ruokaa Laula – leiki – liiku Laskiaismäkeen laulamaan! Hiljaisuuden ikkuna 8 32 40 30 ME TEKIJÄT IDEASTA KÄYTÄNNÖKSI TEEMA: Lastenraamatut 20 23 24 26 28 30 32 34 36 38 40 44 47 48 50 52 54 +LIITE: Päkän vinkit pienille ja suurille
Meidän työllämme on valtavan suuri merkitys lapsiperheiden elämässä. Kristillisen perinteen ohentuessa emme kuitenkaan voi luottaa, että osallistujamäärät pysyisivät itsestään tällä tasolla. Toistoalennus -10 % ILMESTYMINEN Pieni on Suurin ilmestyy tammi-, maalis-, huhti-, elo-, lokaja marraskuussa LEHDEN LIITTEET Päkän vinkit pienille ja suurille -liite numerossa 1/21. Luotetaan siihen ja kerrotaan hvyästä myös ulospäin! 1 2021 JULKAISIJA LASTEN JA NUORTEN KESKUS RY Itälahdenkatu 27 A, 00210 Helsinki Puh. Kerhoista, tapahtumista ja seurakuntien hyvästä työstä on kerrottava yhä moninaisemmissa kanavissa niin sosiaalisessa mediassa kuin S-marketin ilmoitustaululla. (09) 6877 4510, www.lastenjanuortenkeskus.fi KUSTANTAJA LASTEN KESKUS JA KIRJAPAJA / PUBLIVA OY PÄÄTOIMITTAJAT Katri Korolainen (vastaava) ja Johanna Heikkinen TOIMITUSSIHTEERI Marjo Suominen marjo.suominen@www.lastenjanuortenkeskus.fi TOIMITUS Anita Ahtiainen Kaisa Aitlahti Tiina Hänninen Minna Kaihlanen Taina Karvonen Eleonora Printz Johanna Routasalo Satu Reinikainen Anna-Mari Tukeva ULKOASU Suvi Sievilä TILAAJAPALVELU JAICOM lastenkeskus@jaicom.com Puh. Seurakunnan toiminnasta on ollut luontevaa puhua kastekeskustelussa tai kutsua mukaan kasteperheitä. 1980ja 90-luvuilla syntyneet millenniaalit suhtautuvat kirkkoon kriittisesti, ja vain murto-osa heistä uskoo Jumalaan. Seurakunnilla ympäri Suomen on valtavasti annettavaa pienten lasten perheille: odottajien ryhmiä, esikoisvauvakerhoja, muskareita, isätoimintaa, äitien retriittejä, kaikille avoimia perhekerhoja. 7 Teema Tuodaan hyvä työmme esille Kirkon nelivuotiskertomus on pysäyttävää luettavaa. Kun kirkon jäsentenkin lapsista yhä useampi jää kastamatta, on löydettävä uusia reittejä. Samaan aikaan pienten lasten vanhempien uupumuksesta ja tuen tarpeesta julkaistaan yhä uusia tutkimuksia. Numeron 3/21 mukana koko varhaiskasvatukselle suunnattu liite. Teemme hyvää työtä, ja siksi voimme yhä rohkeasti mennä ihmisten luo ja kutsua heitä mukaan seurakuntaan. On kuitenkin toivon näköala. 5. Syntyvyyden lasku on kansallinen huolenaihe. Uskonnollisuus on jälleen heikentynyt Suomessa, erityisesti nuorempien ikäluokkien keskuudessa. Lapsia kastetaan yhä vähemmän: pääkaupunkiseudulla syntyneistä lapsista enää noin puolet. Palaute, jota seurakuntien perhetyöstä saadaan, on todella positiivista. vuosikerta PAINOPAIKKA PunaMusta Oy / Forssa MEDIAKORTTI www.aikakaus.fi KANNEN KUVA Suvi Sievilä Aikakausmedian jäsenlehti ISSN 2489-2343 PIENI ON SUURIN VERKOSSA www.lastenjanuortenkeskus.fi/pieni-on-suurin /PienionSuurinlehti PÄÄKIRJOITUS Katri Korolainen vastaava päätoimittaja Lasten ja nuorten keskus ry Ne, jotka meidät löytävät, ovat todella kiitollisia – täytyy muistaa myös etsiä! IDEASTA KÄYTÄNNÖKSI +LIITE: Päkän vinkit pienille ja suurille. Myös vauvaperheiden yksinäisyydestä ja vertaisryhmien tarpeesta puhutaan julkisesti paljon. Alle kolmannes 15–39-vuotiaista opettaa tai aikoo opettaa iltarukouksen lapsilleen. 03 4246 5376 TILAUSHINNAT Kestotilaus 84,50 € 12 kk 88 € Pyhäkoulusuunnitelmat + 2 lehteä Kestotilaus 36,50€ 12 kk 39,50 € Irtonumero 17,50 € Opiskelijoille -50 % ensimmäisenä vuotena Katsomuskasvatusnumerot (lehdet 2 ja 5) Kestotilaus 34,50 € 12kk 36,50 € ILMOITUSHINNAT 1/1 sivu 1250 € (+alv) 1/2 sivu 750 € (+alv) 1/4 sivu 460 € (+alv) Pakettihinnat sopimuksen mukaan. Luku on huikea: noin puolet kaikista suomalaisista lapsiperheistä osallistuu toimintaamme. Saman nelivuotiskertomuksen mukaan seurakuntien ryhmätoimintaan osallistui 769 000 alle kouluikäistä lasta ja 695 000 perhettä vuonna 2019
8 Teema LASTENRAAMATUISTA löytyy huttua ja täyttä timanttia TEKSTI Sinimaaria Kangas KUVAT Suvi Sievilä TEEMA Kaisa Puustinen tutki väitöskirjassaan lastenraamattuja ja yllättyi. Saisiko lastenraamatuista todellakin aikaan ihan oikeaa tutkimusta. Kaisa Puustinen päätyi työstämään väitöskirjan lastenraamatuista. Niukka tutkimus on kohdistunut lähinnä lapsiin ja nuoriin, jotka lukevat tai joille luetaan lastenraamattuja: miten he toisintavat kertomuksia ja mitä he muistavat niistä. ”Lapsi oli yllättävän helppo ja nukkui pitkiä aikoja. Väitöskirjaan valikoitui lopulta 36 teosta, joista valtaosa oli käännöskirjoja. Pian Puustinen löysi myös paljon syitä tutkia sitä. Niinpä pyysin proffaltani jatkotutkimusaihetta ja hän ehdotti, että ryhtyisin tukimaan lastenraamattuja.” Puustinen joutui alkuun kypsyttelemään ideaa. Mitä tehdä kun aika käy äitiyslomalla pitkäksi. Hän lähti karsimaan tutkimusmateriaalia 92 teoksesta, jotka oli julkaistu Suomessa suomeksi vuosina 1992–2014. ”Jouduin harrastamaan todella rajua rajausta, jotta sain puristettua aineiston yhteen väitöskirjaan. Tarjontaa oli valtavasti kaikille ikäryhmille puuhakirjoista sarjakuvaraamattuihin. Vanhempi lapsemme oli siinä vaiheessa kolmevuotias ja teoksia oli kertynyt jo kymmenkunta, vaikka emme olleet erityisesti keränneet niitä.” Aiheesta olisi siis ainakin tarjolla runsaasti materiaalia. Nekään eivät kattaneet kaikkia ajanjakson kuluessa ilmestyneitä lastenraamattuja. ”Sitten laskin meillä kotona olevat lastenraamatut. En siis ottanut mukaan esimerkiksi puuhakirjoja – vaikka niitäkin. ”Mitä pitemmälle väikkäri eteni, sitä selkeämmin huomasin, että tässähän on löydetty vasta pinta, jota lähteä raapimaan.” Aihetta on ylipäätään tutkittu todella vähän Suomessa tai maailmalla. 2020): ” Jumala pyörähti pari tanssi-askelta” – lastenraamatut funktionaalisen ekvivalenssin valossa" KUKA. Teosten kirjo on valtava ja toisinaan niiden sisältö poikkeaa hämmentävissä määrin alkuperäisistä raamatunkertomuksista. KAISA PUUSTINEN Teologian tohtori, Itä-Suomen yliopisto Eksegetiikan alaan kuuluva väitös (v. Materiaalissa runsauden pulaa Puustinen selvitti väitöskirjassaan, vastaavatko lastenraamattujen kertomukset sisältönsä puolesta alkuperäistä peruskertomusta ja kirkkoraamatun käännöstä
9 Teema Genren laajuus ja monipuolisuus on tutkijan näkökulmasta äärettömän rikasta. Neljävuotias Roope löysi oman suosikkinsa kirjaston runsaasta tarjonnasta.
”Välillä kerrottiin ja välillä ei. Teineille räätälöityjen kirjojen kohdalla kerronta yksityiskohtaistui edelleen ja ne kattoivat myös tiedollista aineistoa. Joskus niitä myös yliselitettiin.” Alle kouluikäisille suunnatut lastenraamatut olivat kuvapainotteisia ja ne sisälsivät usein hyvin lyhyitä lauseita. Se saattoi tuoda hänelle mielleyhtymiä, jotka eivät aivan vastaa Raamatun peruskertomusta. Kuvituksen perusteella ei pysty päättelemään tekstin laadusta yhtään mitään, mutta jos teksti on laadukasta, niin todennäköisesti kuvituskin on.” Välillä Puustinen tosin ihmetteli teosten kuvitusta kulmat koholla. Ei ollut mitenkään itsestäänselvää, että nämä perusasiat olivat kunnossa. ”Päähuomioni oli kaiken kaikkiaan se, että lastenraamattuja pitää alkaa tutkia ja meidän pitää katsoa ihan oikeasti, mitä markkinoilla on tarjolla. Mitä pienemmälle lapselle teos oli suunnattu, sitä enemmän alkuperäiskertomuksia muunnettiin ja typistettiin ja sitä vahvemmin ne painottuivat kuvitukseen. Kouluikäisten teoksissa korostui seikkailullisuus ja niissä viljelttiin ahkerasti huumoria niin kerronnassa, tekstin sisällössä kuin kuvituksessa. ”Koska kerronnan taso oli joissakin lastenraamatuissa äärimmäisen heikko, aloin epäillä, että hyvin harvat aikuiset lukevat niitä aivan sellaisina kuin ne ovat. Huumorilla oli puolestaan loistava rooli lastenraamatuissa. Suomenkielisestä käännöksestä löytyi usein englannin kielioppirakenteita.” ”Toiseksi katsoin, etenikö kertomus sisältönsä puolesta järkevästi ja ymmärrettävästi; esiteltiinkö esimerkiksi henkilöhahmot riittävän selkeästi. ”Sen sijaan kehnoa tekstiä menee läpi, jos kuvitus on hyvä. Pääsääntöisesti hyvällä kielellä kerrottu kertomus oli myös sisällöllisesti mielekäs.” ”Kolmanneksi tarkastelin kertomusten teologista tasoa: vastasiko teksti sitä kertomusta tai oppia, jonka olen oppinut ja muistan liittyvän kyseiseen kertomukseen.” Tässä kohtaa Puustinen alkoi pohtia, missä määrin lastenraamatun kertomukseen luetaan sisään sellaista, jota siinä ei itse asiassa ole. Tuskin kovin moni kuluttaja valikoi lastenraamatun kustantamo edellä – eikä tarviksekaan.” Olisiko tekijän edustama kirkkokunta tai teologinen suuntaus syytä mainita lastenraamatussa?. Huono kuvitus ei siis juurikaan läpäise kustantamojen seulaa. ”Tekstikerronnan sisältö taas saattoi olla joko huttua tai täyttä timanttia. ”Koska lastenraamatuissa painotetaan kerronnallisuutta ja kiinnostavuutta, niissä pystyy hyödyntämään huumoria paremmin kuin aikuisille suunnatuissa teoksissa.” Hämmentäviä tulkintoja Eniten Puustista yllätti lastenraamattuja tarkastellessaan vahva epäilys siitä, ettei kukaan välttämättä lue teoksia kustantamoissa ennen niiden valitsemista, kääntämistä ja myyntiin päästämistä. Raamattua lukeva ja tunteva aikuinen saattaa herkästi korjata ja täydentää kertomusta omasta päästään ja selittää sitä lapsille. 10 Teema olisi syytä tutkia – koska kertomus luo niissä vain kehyksen muulle toiminnalle.” Puustinen jakoi aineiston ensin kohderyhmän iän mukaan pienille lapsille, kouluikäisille ja teini-ikäisille suunnattuihin teoksiin. Sitten hän tutki, kerrottiinko lastenraamatussa sama kertomus kuin Raamatussa. Sisältö huttua tai täyttä timanttia Puustinen ilahtui lastenraamattujen monipuolisesta kerronnasta samoin kuin tekstin ja kuvituksen oivasta yhteistyöstä. Mutta nämä ovat toki vain oletuksia.” Puustinen kiinnitti huomiota myös siihen, ettei lastenraamatuista yleensä käy suoraan ilmi tekijöiden kirkkokunta. Genren laajuus ja monipuolisuus on tutkijan näkökulmasta äärettömän rikasta”, Puustinen sanoo. ”En väitöskirjassa puuttunut siihen, kuka ja minkä kirkkokunnan edustaja teoksen tekijä oli. Raamatunkertomuksia muokattiin todella paljon. Kuluttaja ei siis voi teoksesta tarkistaa, millaisia teologisia painotuksia ja tulkintoja kertomukset sisältävät. Kirjoitin kyllä lastenraamattujen suomalaisista kustantajista ja niiden taustayhteisöistä lyhyen katsauksen, mutta en analysoinut, miten kustantamot vaikuttivat teoksen sisältöön ja painotuksiin. Se oli tutkijan mukaan elävä osa sanallista ja kuvallista kerrontaa ja toi siihen erilaisia tunnelmia ja näkökulmia. Hän valitsi kaksi esimerkkikertomusta, Vanhan testamentin profeetta Joonan kertomuksen sekä Luukkaan evankeliumin tuhlaajapoikavertauksen. TEEMA ”Tarkistin aina ensiksi, oliko kertomukset kirjoitettu hyvällä suomenkielellä – olivatko esimerkiksi sanavalinnat ymmärrettäviä ja persoonaproniminit järkeviä. ”Kertomukset eivät välttämättä kuulosta niin tutuilta kuin kuvittelet, vaikka lähtöoletuksena on, että lastenraamattu kertoo saman kertomuksen kuin kirkkoraamattu”, Puustinen sanoo. Eli sen laatu verrattuna alkuperäiseen peruskertomukseen vaihteli todella laajalla skaalalla.” Lastenraamattujen kuvitus oli Puustisen mukaan varsin laadukasta kautta linjan
Jumala antaa anteeksi, kun me pyydämme sitä häneltä”. Mihin voi luottaa ja minkä voi ostaa. ”Raamatun peruskertomuksessahan Joona näyttää Jumalalle keskisormea aavikolla ja sanoo, ettei tämän näin pitänyt mennyt, screw you! Ja Jumala sanoo, että tämmöistä elämä on, yritä toipua”, tutkija sanoo ja huomauttaa heti perään, että tämäkin näkemys kertomuksen lopusta on yhtä lailla tulkintaa. Kannattaa lukea siitä edes yksi tai kaksi kertomusta eikä tehdä valintaa pelkästään kannen ja muutaman kuvan perusteella.” Onnellinen loppu ristiriitaisen sijaan Lastenraamattujen kertomuksiin oli Puustisen mukaan toisinaan lisätty moraali-eettistä tai kasvatuksellista materiaalia, joka vääristi peruskertomuksen sisällön. ”Vai aikuista itseään. Kuvassa murheellisen näköinen ja resuinen partamies heitteli leipiä possuille. Ehkä aikuiset haluavat välttyä lapsen hankalilta kysymyksiltä”, Puustinen pohtii. Ja Joonakin oli iloinen. ”Kertomus kesytettiin usein kiltteyskasvatukseksi: Kaikki olivat lopussa iloisia ja onnellisia, koska Niniven kaupunki pelastui. ”Ja kuluttajan olisi aina hyvä katsoa, mitä kirja sisältää. Tekstissä luki: ”Poika oli surullinen, koska hän oli ollut tuhma. Koska Joona toimi kiltisti, Jumala säästi ja pelasti niniveläiset”, Puustinen kuvaa. ”Tarkoitus on varmasti hyvä: tekijät haluavat välittää itselle tärkeitä arvoja ja selittää kertomuksia tavalla, joka olisi helpommin ymmärrettävissä, omaksuttavissa ja opittavissa. Kuuliaisuuskasvatusta harrastettiin silti teoksissa ahkerasti. 11 Teema TEEMA ”Ei välttämättä. Esimerkiksi Joonan tarinassa harhauduttiin monissa teoksissa peruskertomuksesta ja jätettiin pois sen ristiriitainen loppu. ”Pitää olla aikamoinen teologi, jotta voi tuon perusteella hahmottaa, mistä asiassa on kyse. Joissakin lastenraamatuissa kertomus lopetettiin sen sijaan onnelliseen kohtaan, jossa isä ottaa tuhlaajapojan lämpimästi vastaan. ”Onnellisen lopun myötä peruskertomuksen kokonaisuus ei pääse esiin. Halutaanko muokkauksella suojella lasta. Se mitä kertomuksista poistetaan ja mitä niissä korostetaan on aina tulkintaa.” Puustinen on miettinyt, onko tulkintojen ja ylipäänsä kerronnan ja sisällön kirjavuus ongelmallista vai vain hyvin kiinnostavaa. Myös tuhlaajapoikavertaus loppuu Raamatussa avoimeen kysymykseen ja konfliktiin auktoriteettia vastaan. Hän on päättänyt suhtautua asiaan akateemisella mielenkiinnolla. Suosittelen ihmisiä edelleenkin ostamaan lastenraamattuja, mutta kannustan heitä ensin lukemaan niitä vähän kirjakaupan hyllyjen välissä.” Puustinen kertoo esimerkin mukavan näköisestä kirjasarjasta, jossa tuhlaajapoikakertomus oli rajattu kuvaan ja kahteen lauseeseen. En voinut sisällyttää teosta tutkimukseen, koska varsinaista kertomusta ei ollut olemassa. Kaikki olivat iloisia, eikä vanhemmasta veljestä puhuttu mitään tai hän ei koskaan palannut pellolta. ”Kuluttajan näkökulmasta kirjavuus on toki hitusen ongelmallista. Mielestäni riittäisi, että lastenraamattu luettaisiin kustantamossa ihan ajan kanssa ennen sen julkaisua”, Puustinen sanoo. Se sapettaa vähän, koska se olisi ollut niin raju esimerkki.” Koska lastenraamatuissa painotetaan kerronnallisuutta ja kiinnostavuutta, niissä pystyy hyödyntämään huumoria paremmin kuin aikuisille suunnatuissa teoksissa.. Jatkuvasti auktoriteettiä vastaan potkivan tyypin lupa olla sellainen kuin on, hämärtyy.” Tosin monissa lastenraamatuissa kumpikin kertomus kerrottiin loppuun
”Kieleen, kerrontaan ja teologiaan. Olen löytänyt vasta pinnan ja haluan seuraavaksi paneutua lastenraamattujen teemoihin ja teologiaan.Toivon pääseväni tekemään jatkotutkimusta teoksista, jotka on julkaistu vähintään kahdessa maassa ja kahdella kielellä.” Puustinen on kiinnostunut erityisesti lastenraamattujen jumalakuvasta: millainen jumalakuva ylittää kielikulttuurija kirkkokuntarajat. Ja kuvitukseen – mutta se on todennäköisesti kohdallaan mikäli tekstikin on”, Puustinen tiivistää. Ei tarvitse ryhtyä tekemään mitään syväanalyysia vaan normaalilla sisälukutaidolla pääsee pitkälle.” Miten lapsen ikä tulisi huomioida lastenraamattua valitessa. 12 Teema Puustinen kannataa suomalaista tuotantoa jo pelkästään sen vuoksi, että se on yleensä kielellisesti kohtalaisessa kunnossa, kun tekstiä ei ole käännetty jostain muusta kielestä. ”Ja toisaalta millaisen ihmisen Jumala loi omaksi kuvakseen, eli miltä näyttää jumalan kuvalta näyttävä ihminen. ”Eli haluan selvittää, mitä lastenraamatuissa kerrotaan Jumalasta, ihmisestä ja toisaalta ihmisen ja Jumalan suhteesta. ”Oikeastaan minkään kirkkokunnan virallinen teologia ei ole ottanut siihen kantaa; epäilen ettei asiasta olla edes tietoisia.” Aihe ei ole kuitenkaan yhdentekevä, sillä maailmalla julkaistaan vuosittain suuri määrä lastenraamattuja, joista monilla on valtaisa levikki ja jotka ilmestyvät samanaikaisesti useissa maissa useilla kielillä. Tekstin osalta pelottavat kohdat pystyy ohittamaan. Mihin seikkoihin kannattaa valinnassa kiinnittää huomiota. ”Itse kannatan suomalaista tuotantoa jo pelkästään sen vuoksi, että se on yleensä kielellisesti kohtalaisessa kunnossa, koska tekstiä ei ole käännetty jostain muusta kielestä.” ”Kotimaisia kirjoja kannattaa ainakin vilkaista ensin. ”Uskon että aikuiset tuntevat lapsiaan sen verran että tietävät, miten rankkoja kertomuksia kannattaa lähestyä – ja mikä merkitys niille annetaan ja miten totena niitä ollaan valmiita pitämään.” Jatkoa jumalakuvasta Vaikka Puustinen suhtautui tutkimusaiheeseensa alkuun varauksella, hän puhkuu nyt intoa päästä kaivelemaan lastenraamattuja entistä syvemmältä. Millainen Jumala loi ihmisen. TEEMA Tarkista kieli, kerronta ja teologia Mistä sitten tunnistaa hyvän lastenraamatun. Vahvistaako tai luoko lastenraamattu asenteita erinäköisiä ihmisiä kohtaan?” Pääsiäiskertomuksen kohdalla Puustinen haluaisi tarkastella, millainen ihminen lunastetaan ja on lunastuskelpoinen lastenraamatuissa – mikä on se ihmiskunta, jonka Jeesus lunastaa. ”Materiaalia on todella paljon ja tämän kirjallisuudenlajin tutkijoita hyvin vähän. ”En esimerkiksi lukisi pienelle lapselle nuorille suunnattua sarjakuvamuotoista Manga Messiasta, koska väkivalta on siinä kuvattu niin äärettömän brutaalisti ja yksityiskohtaisesti, että tuska ihan tihkuu sivuilta.” Puustinen kehottaa jarruttelemaan tässä suhteessa lähinnä kuvituksen kohdalla. Miten nämä käsitykset kertautuvat ja miten monipuolisia ne ovat – vai ovatko ne ylipäätään monipuolisia?. ”Kaikessa materiaalissa pitää olla itse perillä siitä, millainen kertomus on ja onko valmis vastaamaan siitä herääviin kysymyksiin”, Puustinen sanoo. Puustinen tahtoisi tutkia ensinnäkin sitä, miten Jumalasta kerrotaan luomiskertomuksen yhteydessä. Ja jos intoa ja mielenkiintoa riittää, käännöskirjaa voi verrata kotimaiseen esimerkiksi tarkistamalla, miten luomiskertomus on kerrottu niissä
Siitä ovat erityisesti jääneet mieleen kuvat Joosefista, jonka kateelliset veljet ovat pudottaneet kaivoon, ja sokeutuneesta Simsonista, jonka tukka on juuri ehtinyt tarpeeksi kasvaa ja voima palautua käsivarsiin niin, että temppeliä pystyssä pitävät pylväät murtuvat niiden työnnöstä. Miksi näin surullinen tarina on tärkeä. Se täytyy tehdä ymmärrettäväksi. UT2020 ei ole vain mobiiliraamattu. Tekstiä muokattiin etenkin nuorelle lukijalle. Pääsin pelkäämään turvallisesti lastenhuoneen pöydän ääressä niin monta kertaa kuin oli tunteeseen tutustumiseksi tarpeen. Jos olisin varhaiskasvattaja, laittaisin Krista Kososen lukemaan taustalle, kun lapset piirtävät, askartelevat tai lepäävät. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin opin, että Raamattuun voisi myös suhtautua kuin kirjastoon ja ottaa hyllystä luettavaksi sen, joka juuri nyt kiinnostaa. Se on tärkeä syy kääntää jakeet uudelleen ja uudelleen. Haudan suulta vieritetään kivi. Veljelläni oli suurikokoinen Lasten värikuvaraamattu. Se on myös äänikirja. Mitä enemmän Raamattu käyttää tuttua kieltä, sitä helpompi sitä on ymmärtää. Siksi raamatunkertomusta ei tarvitse sievistellä tai pehmentää. Mitä jännittävämpi, sitä parempi. Haluan kuunnella tämän loppuun.". Siinä on mytologisia alkukertomuksia, sankaritarinoita, historiankirjoitusta, runoutta, kansanviisautta, profetioita, kirjeitä ja suullista kansanperinnettä kirjallisessa asussa. Jo pieni lapsi on käynyt läpi tunteiden kirjon ja saa aikuisesta apua niiden tutkimiseen. Käännöksiä verrataan pinsetillä sana kerrallaan kuin tuhansien vuosien takainen todellisuus olisi kirjoitettavissa sellaisenaan osaksi tätä aikaa. Millä tavalla minä olen tässä kertomuksessa mukana. Lasta kiinnostaa tarina. Vaikka leijona olisi raatelemaisillaan, pelastuu. Mitä enemmän ymmärtää, sitä enemmän syntyy ajatuksia ja oivalluksia. Kuva oli onnistunut raamatunkäännös. Tuorein Uuden testamentin käännös UT2020 yrittää sanoa asian niin, että sen ymmärtää. Että sen lukija tietäisi, mitä teksti tarkoittaa. Huomaamatta korvaan kulkeutunut äänijälki on matala kynnys ensimmäiseen kysymykseen. Voiko onnellinen loppu tarkoittaa joskus myös ihan toisenlaista kuin etukäteen ajatteli. Vaikka nousisi hirveä myrsky, sitä seuraa tyven. Kuvat kertoivat jo ennen kuin osasin lukea. Uusi käännös herättää aina kohun. Raamatun suurkäyttäjät pitävät usein kynsin hampain kiinni tutuiksi käyneistä sanamuodoista. Opin jo vuosikymmeniä sitten, että Raamattu ei ole kirja vaan kirjasto. Lapsena pitäisi saada katsella ja käsitellä ihmiskunnan peruskertomuksia, jotka Raamatussakin toistavat tuttua Ymmärtämisestä seuraa ajatuksia KAISA RAITTILA Kirjoittaja on kirjailija ja toimittaja. kaavaa: Vaikka harhailisi eksyksissä autiomaassa, pääsee lopulta perille. Pakenevien ihmisten pelko tuntui omankin vatsani pohjassa. KOLUMNI KUKA. Tiesin, mitä se tarkoitti. Omaa ajatustaan Jumalasta ja ihmisestä voi rakentaa vain lapsi, jolla on siihen aineksia. Käsi ylös, kun ensimmäisen kerran kuulet lapsen suusta: "Hei, älä laita vielä pois. 13 Teema Suomen Pipliaseuran uusi Uuden testamentin käännös UT2020 on tehty samasta syystä. Yhdessä on turvallista ihmetellä: Miksi näin jännittävä kertomus on haluttu kertoa niin monta sataa ja tuhatta vuotta, sukupolvesta toiseen. Niinpä autuas on onnellinen, hapate taikinajuuri ja kilvoitteleminen ponnistelua, laupeus myötätuntoa, opetuslapsi oppilas ja seimi eläinten heinät. Kaivonpohjalle hylkäämisestä aukeaa tie Faaraon hoviin
Eri sukupolvien arvot ovat eriytyneet toisistaan. – Ehkä omaehtoinen kiinnittyminen on messuyhteisöjen suosion salaisuus. – Erilaisiin instituutioihin sitoutuminen on heikentynyt nuoremmissa ikäryhmissä, erityisesti kahdeksankymmentäluvulla syntyneillä millenniaaleilla. Messuyhteisöjen suosio kasvaa Vaikka kirkon jäsenten määrä laskee, ja kirkkoon sitoutuminen heikkenee, erilaisten uskonnollisten yhdyskuntien määrä on 2010-luvulla vahvasti noussut. – Kirkko on perinteisesti näyttäytynyt konservatiivisena ja miesvaltaisena instituutiona. Heidän samaistumisensa uskonnollisiksi on romahtanut Euroopassa jyrkimmin. Kulttuuri ja kristilliset perinteet kiinnittävät ihmisiä yhä heikommin kirkkoon. Metsäkirkot ovat suomalaisten suosiossa. Suomessa vain noin neljännes kirkoista pitää ovensa avoimena. Hautajaisten keskimääräiset osallistujamäärät ovat jo laskeneet. – Jää kuitenkin nähtäväksi, millainen kehityskulku hautaan siunaamisten kohdalla tulee olemaan. – Kirkon jäsenyyden kärkisyyt viittaisivat siihen, että kirkon toimitukset koetaan tärkeiksi. 14 Teema Kirkolliset hautaan siunaamiset eivät ole vähentyneet samassa suhteessa muiden toimitusten kanssa. Salminen on ollut toteuttamassa Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimusjulkaisua Uskonto arjessa ja juhlassa, joka on osa kirkon nelivuotiskertomusta vuosilta 2016–2019. Osallistujalla on mahdollisuus vaikuttaa yhteisön toimintaan. Kertomus ei ole pelkästään menneiden vuosien tilastointia, vaan myös näköala tuleviin vuosiin ja kirkon tulevaisuuden toimintakulttuuriin. Institutionaaliset kiinnikkeet heikkenevät, eikä muodollinen kirkon jäsenyys enää puhuttele nuorempia sukupolvia. Uskonnottomien määrä kasvaa Uskonnottomien määrä kasvaa Euroopassa erityisesti nuorten naisten keskuudessa. Ei ole enää itsestään selvää, että kirkkoon kuuluvat vanhemmat antaisivat kastaa lapsensa. Kynnys lähteä mukaan on matala, jokainen voi olla mukana toteuttamassa ja suunnittelemassa toimintaa isommassa tai pienemmässä roolissa. Tasa-arvoa ja yksilöllisyyttä arvostavat nuoret naiset ovat ehkä halunneet irrottautua tästä, mikä osaltaan selittäisi asiaa.. Yli 90 % vainajista saa kirkollisen hautauksen. Keski-Euroopassa monet kirkot ovat auki, jotta kuka tahansa voi poiketa hetkeksi kirkkoon hiljentymään. Kulttuurillinen kristillisyys on romahtamassa, ja uskonnollisuus on kääntymässä sosiaalisesti tyypillisestä identiteetistä epätyypilliseksi. Kun tarkastellaan tämän vuosituhannen aikana tapahtunutta kehitystä, suunta on selkeä. TEEMA TEKSTI Päivi Romppainen KUVAT Tapani Romppainen Uuden sukupolven arvot haastavat kirkon toimintakulttuurin Uuden sukupolven sitoutuminen erilaisiin traditioihin on heikentynyt. Seurakuntien sisälle syntyneitä messuyhteisöjä ja kohtaamispaikkoja on ilmaantunut erityisesti pääkaupunkiseuduille. Perinteiset hartaustilanteet eivät enää vedä kuulijoita, mutta hiljaisuuden retriitit tai muut vastaavat tapahtumat ovat lisääntyneet. Uudet sukupolvet eivät kuitenkaan välttämättä valitse elämänsä taitekohtiin kirkollista toimitusta. Osa yhteisöistä on laaja-alaisia ja kaikille ikäryhmille suunnattuja, osa on saattanut syntyä oman ryhmän tarpeisiin. Tällaiset yhteisöt kasvavat ja menestyvät. Jos entistä harvemmat valitsevat kirkollisia toimituksia, ja osallistujamäärät ovat yhä pienempiä, kirkon toimitusten kautta tavoittama osallistujamäärä tulee laskemaan merkittävästi. – Kirkon sisällä toimivien erilaisten messuyhteisöjen osallistumismäärät kasvavat, ja niihin osallistuvat ovat myös selkeästi sitoutuneita toimintaan, Salminen kuvailee. Erityisesti kastamisen suhteen on viimeisen viiden vuoden aikana tapahtunut isompi murros. Messuyhteisö voi syntyä myös pienemmän nimikkeen ympärille, kuten Tuomas-yhteisö. He myös miettivät yhä tarkemmin, valitsevatko eri elämäntilanteissa uskonnollisen seremonian, tutkija Veli-Matti Salminen toteaa. Maailma muuttuu ja hengellisen elämän tarpeet moninaistuvat. Huomionarvoista on, että suomalaiset nuoret naiset olivat eurooppalaisessa vertailussa vähiten uskonnollisia. Sukupolvien väliset erot arvoissa heijastuvat suhtautumisessa myös kirkkoon ja uskontoon
Uskovat ovat vahvasti kristillisyyteen sitoutuneita henkilöitä, jotka osoittavat vahvasti myös uskoaan. 15 Teema TEEMA Suhtautuminen sukupuolten tasa-arvoon vaikuttaa selkeästi suomalaisten uskonnollisen identiteetin vahvistumiseen tai heikentymiseen. Perinteisesti naiset ovat olleet miehiä uskonnollisempia, mutta nuorten sukupolvien kohdalla eroa ei enää juuri ole. Etsijöiden sitoutuminen kristillisyyteen ja kirkkoon on heikompaa, mutta he uskovat henkisyyteen ja yliluonnolliseen. Millenniaalisukupolvesta joka kolmas tunnustautuu etsijäksi. Nuoret miehet ovat avoimia sekä kristillisille että muille uskonnollisille uskomuksille, myös uskonnottomuudelle. Arvomaailman muutos koskee koko yhteiskuntaa, ei pelkästään kirkkoa. Työntekijöiden valmiudet dialogiin korostuvat entisestään.. Alle 30-vuotiaat miehet olivat jopa uskonnollisempia kuin saman ikäluokan naiset. Jos molemmat ulottuvuudet ovat heikkoja, puhutaan uskonnottomista. Kulttuurikristityt ovat puolestaan sitoutuneita kristillisyyteen, mutta eivät niinkään usko yliluonnolliseen. Eurooppalaisen arvotutkimuksen mukaan, mitä nuoremmasta aikuisesta on kysymys, sitä vähemmän hän arvostaa muun muassa työtä ja uskontoa, mutta ystävien, vapaa-ajan ja yksilöllinen itsensä toteuttamisen arvostaminen nousee. Uskonnollinen identiteetti Uskonnollisista identiteeteistä puhuttaessa on löydettävissä neljä eri kategoriaa. – Yleinen kehityskulku on kansainvälisestikin maallistumiseen päin. He haluavat olla matkalla kohti jotain uutta, ylempää henkisyyttä ja ehkä hengellisyyttäkin sitoutumatta kuitenkaan mihinkään instituutioon. – Yksi selittävä tekijä murrokselle on suomalaisten nuorten naisten irrottautuminen hengellisestä yhteisöstä kohti henkisyyttä
(toim.) 2020. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 134. Muusikkona kirkon palveluksessa: Kanttoreiden osaamiskartoituskysely 2017. Teoksessa Uskonto arjessa ja juhlassa: Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2016-2019. Osa suomalaisista sanoo yhdistävänsä yksityiseen rukouselämäänsä kristillisen tai muun meditaation, hiljaisuuden retriitit tai pyhiinvaellukset. Millenniaalisukupolven naiset ovat parhaillaan hyvin edustettuina myös maamme hallituksessa. Nelivuotiskertomuksessa painotetaan kirkon kannalta huomionarvoista seikkaa. He myös harjoittavat muita hengellisyyden muotoja muita useammin. Vahvasti pysyvyyttä merkitsevät asiat, kuten vanhemman sukupolven arvostamat oma asunto, työ ja taloudellinen varallisuus ovat nuoremmalle sukupolvelle vähemmän merkityksellisiä. KUKA. Salminen, V-M. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. – Kirkon toimintaan osallistuminen on hyvä indikaattori, miten säännöllisesti ihminen harjoittaa omaa uskoaan. Avioliitto ja perhe: arvot ja todellisuus. Toim. Jopa neljäsosa kertoo meditoivansa säännöllisesti. Kirkon paikka ja yhteiskunnallinen rooli. 147–170. 2017. Auttaminen oli merkityksellisintä erityisesti aktiivisesti meditaatiota harrastaville sekä luonnossa hengellisyyttä kokeville henkilöille. Metsä on suomalaisen kirkko Metsää on perinteisesti kuvattu suomalaisen kirkoksi. – Perhe ja avioliitto muutoksessa. Milleniaalien suhtautuminen uskontoon tulee lähitulevaisuudessa vaikuttamaan myös kirkon toimintaan ja kristillisen tradition välittymiseen seuraaville sukupolville, Salminen painottaa.. Kristillistä oppia totena pitävät kirkon jäsenet muun muassa rukoilevat ja lukevat raamattua aktiivisimmin ja ovat halukkaita siirtämään kristillistä perinnettä tuleville sukupolville. Arjen uskonnollisuudessa korostuvat kokemuksellisuus ja konkreettinen tekeminen kuten toisten ihmisten auttaminen. 2020. – Usein rukoilevien määrä on sekin vähentynyt, mutta rukoileminen on kuitenkin yleisempää kuin kirkon TEEMA VELI-MATTI SALMINEN YTT Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija vuodesta 2012 Asuu Jyväskylässä Harrastukset: vapaaehtoistoiminta varsinkin musiikin parissa (lapsikuoron viestintä ja seurakunnan musiikkielämä) TUTKIMUSHANKKEET JA TYÖRYHMÄT Diakoniabarometrin 2020 ohjausryhmä (2019–2020) Kirkon musiikin ammattilaisena kasvaminen -tutkimushanke (2016–2019) Case Tampere: yhteisölähtöiset kokeilut seurakunnan toimintakulttuurin kehittämisessä (2017–2019) JULKAISUJA Salminen, V-M. Heidän suhtautuminensa uskontoon tulee lähitulevaisuudessa vaikuttamaan myös kirkon toimintaan ja kristillisen tradition välittymiseen seuraaville sukupolville. 2018. 219–250. Kirkon muusikko arjessa ja pyhässä. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 127. 16 Teema TEEMA – Perheen merkitys on pysynyt sukupolvesta toiseen suhteellisen vahvana, mutta sen merkitystä ei enää määrittele niinkään lapset kuin puolisoiden välinen tasa-arvoinen kumppanuus. Engström, K., Salminen, V–M & Tuukkanen, T. Salminen, V-M, Hannikainen, J. Meditaatio on erityisen suosittua millenniaalisukupolven keskuudessa. Maarit Hytönen. Vähiten uskonnollinen sukupolvi on tällä hetkellä millenniaalit, jotka ovat parhaassa työiässä, perustavat perheitä ja joiden näkemykset heijastuvat voimakkaimmin yhteiskunnalliseen keskusteluun. & Huhtanen, K. Tutkimuksen mukaan lähes puolet suomalaisista kokeekin saavuttavansa lähemmän yhteyden Jumalaan tai johonkin Korkeampaan juuri luonnossa. Kirkon tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja 59
Tulevaisuuden kysymykseksi jää, miten kirkko kykenee reagoimaan muuttuneeseen ja yhä vääjäämättömästi muuttuvaan tilanteeseen.. Suurimmissa seurakunnissa voidaan käydä enemmän keskustelua työnjaosta, pienemmissä seurakunnissa jotain tehtävää saattaa hoitaa vain yksi henkilö. Toimintaympäristön muuttuessa kirkonkin on pystyttävä muuttumaan. – Kirkon kasvatustyö on jo osittain vastannutkin haasteeseen rakentamalla kasvatusyhteistyötä muiden toimijoiden kanssa ja miettimällä, miten laadukasta kasvatustyötä voidaan ehtojen tiukentuessa edelleen toteuttaa. Yhteisö syntyy kokemuksellisuuden ja osallisuuden kautta. Toimintakulttuurin muutokseen liitetty ajatus valmentajan roolista ei kaikille seurakunnan työntekijöille hahmotu. Neljännes suomalaisista kertoo rukoilevansa vähintään kerran viikossa ja puolet suomalaisista vähintään kerran vuodessa. Kulttuurisen kristillisyyden ja henkilökohtaisen uskonnollisuuden välinen kytkös on murtumassa erityisesti nuoremmissa sukupolvissa. Ikävä tosiasia on, että seurakunnan varhaiskasvatuskerhojen osallistujamäärät kuitenkin laskevat. Kirkossakin ollaan menossa kohti verkostomaista työtapaa, mikä mahdollistaa uusien ihmisten tavoittamisen ja kohtaamisen. Ilmastonmuutos on kaikkia koskettava aihe riippumatta siitä, onko ihminen uskonnollinen vai ei. – Jäsenet kokevat kirkon edelleen tärkeänä toimijana ja arvovaikuttajana. Pikkulapsiperheiden osallistaminen seurakunnan toimintaan edellyttää hyvää tilannetajua. On tärkeää säilyttää ja ylläpitää jo olemassa olevat yhteydet. – Meidän tulisi löytää tapa, miten nuoriin voisi säilyttää luontevan yhteyden. – Työntekijöiden tulee olla tulevaisuudessa entistä tietoisempia katsomuskasvatuksesta, Salminen painottaa. Seurakunnilla on ollut selkeä elämänkaariajattelu kasteesta rippikouluun, minkä jälkeen on syntynyt selkeä katkos. Oikeiden linjauksien eteen on tehty paljon työtä. Salminen ei koe, että kirkon kasvatuskumppanuus muiden toimijoiden kanssa olisi tulevaisuudessa vähenemässä tai katoamassa. Salminen toivoo, että kirkko löytäisi ihmisen kokonaisvaltaisesti huomioivan teologian. Tavoite on vastata seurakuntalaisten tarpeisiin tekemättä kuitenkaan liikaa heidän puolestaan. Hiljaisuuden liikkeellä ja retriittitoiminnalla olisi annettavaa henkisille etsijöille. On syytä panostaa siihen, että ylipäätään kerromme kasteesta, osaamme vastata ihmisten kysymyksiin ja teemme työmme mahdollisimman laadukkaasti. Näitä toimintamuotoja tulee entisestään vahvistaa. – Verkostoitumisen laajuus on luonnollisesti seurakunnan resurssikysymys. Kirkon tulisi suuntautua enemmän mahdollistavaan ja osallistavaan suuntaan. Tietyt asiat on vain hoidettava. Muiden toimijoiden suhtautuminen kirkon varhaiskasvatukseen on suhteellisen neutraalia. – Tulevaisuudessa kirkko joutuu ehkä paremmin perustelemaan omaa läsnäoloaan kasvatustyössä. Pienten lasten vanhemmat ovat usein uupuneita ja kaipaavatkin sitä, että joku muu ottaisi välillä vastuun. – Perheiden tarpeet ovat hyvin erilaisia, ja perhetyössä tasapainon löytäminen voi olla haasteellista. Kouluihin ja päiväkoteihin ei voi enää mennä samalla sisällöllä kuin aiemmin. – Trendi tulee jatkumaan, vaikka tekisimme mitä. Kasvatustyö – kirkon lippulaiva Kasvatustyö on ollut pitkään laaja sektori kirkossa. – Kirkon on tarjottava tähän päivään sopivia käytäntöjä muun muassa kristillisen spiritualiteetin ja mystiikan perinteistä. – Nykyistä kehitystä ei pysty katkaisemaan tai muuttamaan. Jyrkin vastustus tulee pienemmiltä ryhmiltä. – Tämä ei muuta sitä tosiasiaa, etteikö kasvatustyö olisi edelleen kirkon tärkeimpiä tehtäviä. Työtä ei kuitenkaan pystytä enää jatkamaan samassa laajuudessa kuin ennen. Työntekijöiden valmiudet dialogiin ovat entistäkin tärkeämpi taito. Toiminnan ei tule olla työntekijäkeskeistä, vaan enemmän seurakuntalaisia aidosti osallistavaa. On tärkeää saavuttaa kirkon ulkopuolelle jääviä perheitä, mutta erityisen tärkeää on pitää yhteyttä niihin perheisiin, joihin yhteys on jo luotu. Miten rippikoulun käyneiden ja aikuisuuden kynnyksellä olevien nuorten kanssa voidaan käydä haastavia, elämänkatsomuksellisia, syvällisiä ja uskottavia keskusteluja siten, että se palvelisi nuorten tarpeita. Toimintaympäristön muuttumisen haasteet Nelivuoriskertomuksen valossa kirkon tulevaisuus näyttäytyy jopa hälyttävältä. Kirkon rooli yhteiskunnallisena vaikuttajana Vaikka kirkon jäsenyys on laskussa, ja uskonnollisuus yhteiskunnassamme vähenee, kirkon merkitys ei sinänsä poistu. Kasvatustyössä tulisi huomioida entistä vahvemmin ihmisten henkilökohtaiset odotukset, henkilökohtainen kohtaaminen ja vuorovaikutus. Tulevaisuuden mahdollisuudet ovat meidän toimintakulttuurissamme. Kirkollisten kasteiden vähentyessä luonnolliset yhteydet lapsiperheisiin katoavat. Noin kolmannes kyselyyn vastanneista sanoi, ettei rukoile koskaan. Tarvitaan konkreettisia tekoja. Ei kuitenkaan unohdeta lapsia, jotka on jo kastettu. Suuruudenajasta ollaan kuitenkin siirtymässä johonkin muuhun. 17 Teema toimintaan osallistuminen. Työntekijät ovat sitoutuneita ilmastonmuutosta hillitseviin tekoihin, minkä suhteen kirkon on edelleenkin syytä olla aktiivinen. Moni kirkon työntekijä kokee yksittäisen ihmisen tukijan ja kannustajan roolin omakseen. Toimintakulttuurin muutos Kirkon sisällä suosiota kasvattaneet yhteisöt ovat syntyneet oivalluksesta, että kirkko on yhteisö, ei instituutio
Hänellä on laaja kirjallinen tuotanto. Avoimesti, tietoisesti ja keskittyneesti, läsnäoloa ja merkitystä etsien. Kirjan rukoukset ja lyhyet aforismit johdattavat rauhan ja hiljaisuuden hetkiin. Lepään joogamatollani ja rukoilen sanoittaa ajassamme olevaa henkistä ja hengellistä etsimistä ja löytämistä. Nouwen (1932-1996) oli hollantilainen katolinen pappi ja yliopistonopettaja, joka asui viimeiset vuotensa Toronton lähellä kehitysvammaisten yhteisössä. Päivittäinen hiljentymishetki oli tärkeä Nouwenille. 18 Teema facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja seurakunnille lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi HENRY J.M. Rukoileminen on tämän matkan aloittamista. Osaa kirjoittajista on inspiroinut kristillisen joogan harjoittaminen, toisia meditointi, kolmansia perinteinen hiljentyminen Jumalan edessä. NOUWEN Rakastettu on nimesi Ajatuksia kristittynä elämisestä jokaiseen päivään Tämän kirjan 365 tekstiä, yksi vuoden jokaiseen päivään, on koottu Henri Nouwenin tuotannosta. M. Keskiössä on tietoinen hengellinen matkanteko uudella vuosikymmenellä. ISBN 9789523542945 Hinta 28,90 OLLI SEPPÄLÄ (TOIM.) Lepään joogamatollani ja rukoilen Kuinka rukoilla 2020-luvulla. Tämä teos jatkaa hänen perintöään. Jokaisen Jumalan lapsen ensisijainen tarkoitus ja identiteetti on olla rakastettu. Mukana on uudenlaista sielunmaisemaa mutta myös tuttuja kristillisiä äänenpainoja. . Rakastettu on nimesi muistuttaa joka päivä tästä ihmisen perusolemuksesta. Läsnäoloa ja merkitystä etsien 25,90 € UUTUUS! ISBN 9789523542815 Hinta 25,90 Henri J.M.Nouwen . Kun sen hyväksyy, löytää ilon ja myötätunnon toisia kohtaan. Henri J. Sen sielunhoidollisissa teksteissä kaikuu viesti, jonka Nouwen ahdistuksen hetkellä kuuli: Olet rakastettu. Rakastettu on nimesi Toimittanut Gabrielle Earnshaw L nimesi nimesi R Rakast UUTUUS! 28,90 €
NOUWEN Rakastettu on nimesi Ajatuksia kristittynä elämisestä jokaiseen päivään Tämän kirjan 365 tekstiä, yksi vuoden jokaiseen päivään, on koottu Henri Nouwenin tuotannosta. Nouwen (1932-1996) oli hollantilainen katolinen pappi ja yliopistonopettaja, joka asui viimeiset vuotensa Toronton lähellä kehitysvammaisten yhteisössä. Avoimesti, tietoisesti ja keskittyneesti, läsnäoloa ja merkitystä etsien. Läsnäoloa ja merkitystä etsien 25,90 € UUTUUS! ISBN 9789523542815 Hinta 25,90 Henri J.M.Nouwen . Rukoileminen on tämän matkan aloittamista. Hän on pohtinut mm. 19 Me tekijät Me tekijät 19 ME TEKIJÄT Me Tekijät -osiossa tapaat työstään innostuneita tekijöitä eri puolilta Suomea. Sivut 32–33. ISBN 9789523542945 Hinta 28,90 OLLI SEPPÄLÄ (TOIM.) Lepään joogamatollani ja rukoilen Kuinka rukoilla 2020-luvulla. Tämä teos jatkaa hänen perintöään. pyhäkoulun brändiä. Keskiössä on tietoinen hengellinen matkanteko uudella vuosikymmenellä. 20 Uskonnot ja ruoka s. Päivittäinen hiljentymishetki oli tärkeä Nouwenille. Kirjan rukoukset ja lyhyet aforismit johdattavat rauhan ja hiljaisuuden hetkiin. Kun sen hyväksyy, löytää ilon ja myötätunnon toisia kohtaan. . Hänellä on laaja kirjallinen tuotanto. facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja seurakunnille lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi HENRY J.M. 24 Pispalan Brunssille on tarvetta ja tilausta s. s. Osaa kirjoittajista on inspiroinut kristillisen joogan harjoittaminen, toisia meditointi, kolmansia perinteinen hiljentyminen Jumalan edessä. Jokaisen Jumalan lapsen ensisijainen tarkoitus ja identiteetti on olla rakastettu. Rakastettu on nimesi Toimittanut Gabrielle Earnshaw L nimesi nimesi R Rakast UUTUUS! 28,90 €. Rakastettu on nimesi muistuttaa joka päivä tästä ihmisen perusolemuksesta. Lepään joogamatollani ja rukoilen sanoittaa ajassamme olevaa henkistä ja hengellistä etsimistä ja löytämistä. Sanojen ja tekojen on oltava yhtä, muuten hommalta putoaa pohja pois", sanoo strategi Jaana Haapala-Laiho. Mukana on uudenlaista sielunmaisemaa mutta myös tuttuja kristillisiä äänenpainoja. Sen sielunhoidollisissa teksteissä kaikuu viesti, jonka Nouwen ahdistuksen hetkellä kuuli: Olet rakastettu. M. Henri J. 32 Pyhäkoulun brändiä kirkastamassa KUVA Henriikka Seppälä "Brändin lunastus tapahtuu teoissa
Osittain syynä on jo Paavalin kirjoituksissa näkyvä vapauden ihanne, jolla luotiin välimatkaa juutalaisuuteen. Toinen vaikuttava tekijä on ollut uskonnon ajoittainen uhanalainen asema vainottuna vähemmistönä. 20 Me tekijät Me tekijät 20 ME TEKIJÄT Ekumeenisen neuvoston naisjaosto käynnisti Aabrahamin tyttäret -nimisen naisten uskontojen välisen dialogin ja 2010-luvulla päädyimme makujen maailmaan, esittelemään uskontojemme ruokaperinteitä. TEKSTI Eija Kemppi KUVAT Shutterstock Kirjoittaja on TM ja FM. Rabbit ovat korostaneet, että aterialla käyttäydytään kuin temppelissä, sillä aterian on määrä kuvastaa. Siinä traditiot ovat suurelta osin samantyyppiset ympäri maailmaa. Eri kirkkokuntiin jakaantunut kristinusko on yhdistänyt ruuan ja uskonnon varsin niukasti. Hän toimii Suomen Ekumeenisen Neuvoston naisjaostossa. Ruotsin juutalainen Isak Nachman kutsui traditiota vähemmistön suojamuuriksi. Myös sapatin keskeinen asema perheen viikkoperinteessä vahvisti uskonnon ja ruokakulttuurin suhdetta. USKONNOT JA RUOKA Juutalaisuus – uskontoa aterioilla Vanhin ns. Sekä kristinusko että islam ovat saaneet siitä vaikutteita. Suomen juutalaista yhteisöä edustava Sivan Glazer-Livson korosti, että juutalaiset ovat ymmärtäneet maun edesauttavan oppimista. Islamissa jotkut asiat, kuten ramadan-paasto ja lampaan teurastaminen juhlissa, ovat käytäntö ympäri muslimimaailmaa, mutta eri uskonsuunnat ja eri maiden muslimit noudattavat muuten omia ruokaperinteitään juhlien yhteydessä. Parhaiten Lähi-idän uskonnollista perinnettä säilyttänyt ortodoksikirkko on myös kehittänyt kristillistä ruokaperinnettä. kirjauskonnoista on juutalaisuus. Sapattiateria yhdistää samalla perhettä. Juutalaiseen ruokakulttuuriin vaikuttaa uskontoon sisäänrakennettu kehotus säilyttää uskonto sukupolvesta toiseen. Siinä on selkeä rituaalinen rooli isällä ruuan siunaajana ja äidillä sapattikynttilöiden sytyttäjänä. Kaikkein yhtenäisin uskonnon ja ruuan yhdistämisessä on juutalaisuus. Uskonto on läsnä aterialla siten, että jokainen ruoka-aines ja juoma siunataan omalla siunauksella (kiddush)